62009CJ0209

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

25 päivänä helmikuuta 2010 ( *1 )

”Direktiivi 2000/76/EY — Jätteenpoltto — Polttolaitos — Rinnakkaispolttolaitos — Kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostama kokonaisuus — Kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetyn puhdistamattoman kaasun polttaminen voimalaitoksessa”

Asiassa C-209/09,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 8.6.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen , saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille

Lahti Energia Oy,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Toader (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. W. A. Timmermans ja K. Schiemann,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—	Lahti Energia Oy, edustajanaan toimitusjohtaja J. Savelainen,

—	Salpausselän luonnonystävät ry, edustajanaan puheenjohtaja M. Vikberg,

—	Suomen hallitus, asiamiehenään J. Heliskoski,

—	Belgian hallitus, asiamiehinään T. Materne ja L. Van den Broeck,

—	Saksan hallitus, asiamiehinään M. Lumma ja B. Klein,

—	Itävallan hallitus, asiamiehenään E. Riedl,

—	Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään I. Koskinen ja A. Marghelis,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee jätteenpoltosta 4.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (EYVL L 332, s. 91) 3 artiklan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Lahti Energia Oy (jäljempänä Lahti Energia), joka on Lahden kaupungin omistama yhtiö, ja Itä-Suomen ympäristölupavirasto (jäljempänä ympäristölupavirasto) ja jossa on kyse direktiivissä 2000/76 säädettyjen vaatimusten soveltamisesta kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostamaan kokonaisuuteen.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Direktiivi 2000/76

Direktiivin 2000/76 johdanto-osan 5 ja 27 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(5)

Perustamissopimuksen 5 artiklassa määrättyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti on tarpeen toimia yhteisön tasolla. Jatkotoimenpiteet perustuvat ennalta varautumisen periaatteelle. Tässä direktiivissä asetetaan ainoastaan poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten vähimmäisvaatimukset.

– –

(27)

Jätteiden rinnakkaispolton laitoksissa, joita ei ole pääasiallisesti tarkoitettu jätteiden polttoon, ei olisi sallittava aiheuttaa tällaisen rinnakkaispolton savukaasuista johtuvia epäpuhtauspäästöjä, jotka ylittävät jätteen polttoon tarkoitettujen polttolaitosten päästöille asetetut rajat, joten tällaista jätteiden rinnakkaispolttoa olisi asianmukaisesti rajoitettava.”

Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)	’jätteellä’ [jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston] direktiivin 75/442/ETY [(EYVL L 194, s. 39)] 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä jätettä, – –

’polttolaitoksella’ kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei. Lämpökäsittelyllä tarkoitetaan myös jätteen polttoa hapettamalla sekä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta ja plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan.

Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko polttolaitoksen, mukaan lukien kaikki polttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät,

’rinnakkaispolttolaitoksella’ kiinteää tai liikkuvaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja

—	jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena, tai

—	jossa jätettä lämpökäsitellään sen käsittelemiseksi.

Jos rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus ei ole tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita, vaan pikemminkin jätteiden lämpökäsittely, laitosta on pidettävä 4 kohdassa tarkoitettuna polttolaitoksena.

Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko laitoksen, mukaan lukien kaikki rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät,

– –

12)

’luvalla’ toimivaltaisen viranomaisen tekemää kirjallista päätöstä (tai useita tällaisia päätöksiä), jolla myönnetään lupa käyttää laitosta tietyillä ehdoilla, joilla varmistetaan, että laitos täyttää kaikki tämän direktiivin vaatimukset. Lupa voi koskea yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä,

13)

’polttojätteellä’ direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa jätteeksi määriteltyä nestemäistä tai kiinteää ainesta (mukaan lukien pohjatuhka ja kuona, lento- ja kattilatuhka, kaasun käsittelystä syntyvät kiinteät reaktiotuotteet, jäteveden käsittelystä syntyvä liete, käytetyt katalyytit ja käytetty aktiivihiili), joka syntyy poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista, savukaasun tai jäteveden käsittelystä taikka muista poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tapahtuvista prosesseista.”

Direktiivin 2000/76 7 artiklassa, jonka otsikkona on ”Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot”, säädetään seuraavaa:

”1. Polttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteessä V vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa.

2. Rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteen II mukaisesti määritetyt tai siinä vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa.

– –”

Direktiivi 2006/12/EY

Jätteistä 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (EUVL L 114, s. 9), jolla selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioidaan direktiivi 75/442, 1 artiklan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ”jätteellä””mitä tahansa liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään”.

Pääasia ja ennakkoratkaisumenettely asiassa C-317/07

Lahti Energia haki ympäristölupavirastolta ympäristölupaa kaasutinlaitoksensa ja voimalaitoksensa toiminnalle. Lupahakemus koski kahdesta erillisestä samalla kiinteistöllä sijaitsevasta laitoksesta muodostuvaa kokonaisuutta, johon kuuluvat jätteistä kaasua valmistava kaasutinlaitos ja voimalaitos, jonka höyrykattilassa kaasutinlaitoksessa valmistettu ja etukäteen puhdistettu tuotekaasu oli tarkoitus polttaa.

Ympäristölupavirasto myönsi Lahti Energialle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan ja antoi toimintaa koskevat lupamääräykset. Ympäristölupaviraston päätöksen mukaan tuotekaasua valmistava kaasutinlaitos ja tätä kaasua polttava voimalaitos yhdessä muodostavat direktiivissä 2000/76 tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen.

Lahti Energia vaati tästä päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa päätöstä muutettavaksi siten, että erillisessä tuotekaasun valmistuslaitoksessa puhdistetun ja jalostetun tuotekaasun polttoa pääkattilassa ei pidetä direktiivissä 2000/76 tarkoitettuna jätteen rinnakkaispolttona.

Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Se lausui muun muassa, että direktiivin 2000/76 tavoitteen saavuttaminen voisi vaarantua, jos direktiivin soveltamisalaa tulkittaisiin suppeasti siten, että direktiivin vaatimuksia ei sovellettaisi esikäsitellyn jätteen polttoon. Kyseinen tuomioistuin katsoi myös, että kaasutinlaitosta ei ole erillisenä toimintana pidettävä direktiivissä 2000/76 tarkoitettuna polttolaitoksena, koska kaasutus on lämpökäsittelyä, ja jotta laitos olisi polttolaitos, siinä tulisi olla polttamiseen tarkoitettu linja.

11	Vaasan hallinto-oikeuden mukaan kaasutinlaitos ja voimalaitos kuitenkin yhdessä muodostavat direktiivissä 2000/76 tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen.

Lahti Energia valitti sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)	Onko direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 1 [alakohtaa] tulkittava niin, että direktiiviä ei sovelleta kaasumaisen jätteen polttamiseen?

2)	Onko kaasutinlaitosta, jossa jätteistä synnytetään pyrolyysin avulla kaasua, pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 4 [alakohdassa] tarkoitettuna polttolaitoksena, vaikka siinä ei ole polttolinjaa?

Onko kaasutinlaitoksessa synnytetyn ja kaasuttamisprosessin jälkeen puhdistetun tuotekaasun polttamista voimalaitoksen kattilassa pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklassa tarkoitettuna toimintana? Vaikuttaako asiaan se, että puhdistetulla tuotekaasulla korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja että voimalaitoksen päästöt tuotettua energiayksikköä kohden olisivat pienemmät käytettäessä jätteistä synnytettyä puhdistettua tuotekaasua kuin muita polttoaineita? Onko direktiivin 2000/76/EY soveltamisalan tulkinnassa merkitystä sillä, muodostavatko kaasutinlaitos ja voimalaitos teknis-tuotannolliset näkökohdat ja niiden keskinäinen etäisyys huomioon ottaen yhden laitoksen, tai sillä, onko kaasutinlaitoksessa synnytetty, puhdistettu tuotekaasu siirrettävissä ja käytettävissä esimerkiksi energiantuotantoon, polttoaineena tai muuhun tarkoitukseen toisaalla?

4)	Millä edellytyksillä kaasutinlaitoksessa synnytettyä puhdistettua tuotekaasua voidaan pitää tuotteena siten, ettei siihen enää sovelleta jätettä koskevaa sääntelyä?”

Tämä ennakkoratkaisupyyntö johti asiassa C-317/07, Lahti Energia, 4.12.2008 annettuun tuomioon (Kok., s. I-9051), jossa asia ratkaistiin seuraavasti:

”1)	– – direktiivin 2000/76 – – 3 artiklan 1 alakohtaan sisältyvä jätteen käsite ei kata kaasumaisia aineita.

Direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 alakohdan käsitteellä ’polttolaitos’ tarkoitetaan teknistä laitteistoa tai yksikköä, jossa lämpökäsitellään jätteitä, kunhan lämpökäsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan, eikä tämän osalta polttolinjan olemassaolo ole tällaisen luokittelun välttämätön kriteeri.

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa

—	kaasutinlaitos, jonka tarkoituksena on synnyttää kaasumaisia tuotteita, tässä tapauksessa puhdistettua tuotekaasua, jätteiden lämpökäsittelyn avulla, on luokiteltava direktiivin 2000/76 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetuksi ’rinnakkaispolttolaitokseksi’

—	voimalaitos, jossa käytetään kaasutinlaitoksessa jätteiden rinnakkaispolton avulla synnytettyä puhdistettua tuotekaasua lisäpolttoaineena korvaamaan voimalaitoksen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettyjä fossiilisia polttoaineita, ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.”

Pääasian myöhemmät vaiheet ja tässä asiassa esitetyt ennakkoratkaisukysymykset

14	Korkein hallinto-oikeus varasi edellä mainitussa asiassa Lahti Energia annetun tuomion jälkeen oikeudenkäynnin osapuolille tilaisuuden antaa selityksensä ennakkoratkaisun johdosta.

Lahti Energia ilmoitti silloin, että se ei ympäristölupahakemuksessaan sekä valituksissaan Vaasan hallinto-oikeudelle ja ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle ilmoittamastaan poiketen toteutakaan suunnittelemaansa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetyn kaasun puhdistusta kaasutinlaitoksessa. Pääasian valittaja kuitenkin katsoi, että edellä mainitussa asiassa Lahti Energia annetusta tuomiosta voidaan päätellä, että kaasumaisen aineen polttaminen voimalaitoksessa ei voi olla direktiivissä 2000/76 tarkoitettua jätteenpolttoa. Sen mielestä voimalaitos voitaisiin tulkita rinnakkaispolttolaitokseksi vain, jos tällainen yksikkö pääasiallisesti käyttäisi jätteistä synnytettyä synteesikaasua. Lahti Energian mukaan sen voimalaitoksessa käytetään kuitenkin tällaista kaasua vain lisäpolttoaineena eli toissijaisesti, joten voimalaitoksen toiminta jää kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Tässä tilanteessa korkein hallinto-oikeus on uudelleen päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)	Onko kaasutinlaitoksessa synnytetyn kaasun polttamista voimalaitoksen kattilassa lisäpolttoaineena pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklassa tarkoitettuna toimintana, jos poltettavaksi johdettua kaasua ei kaasuttamisen jälkeen puhdisteta?

2)	Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on lähtökohtaisesti kielteinen, onko asiaa arvioitaessa vaikutusta poltettavan jätteen laadulla tai poltettavaksi johdettavan kaasun hiukkaspitoisuudella tai siinä olevien muiden epäpuhtauksien pitoisuuksilla?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, sovelletaanko direktiiviä 2000/76 voimalaitokseen, jossa käytetään lisäpolttoaineena sen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettävien fossiilisten polttoaineiden täydentäjänä kaasua, joka on synnytetty jätteiden lämpökäsittelyn avulla kaasutinlaitoksessa, jossa kyseistä kaasua ei ole puhdistettu.

Tästä on huomattava, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, Suomen, Belgian ja Saksan hallitukset sekä Euroopan yhteisöjen komissio ovat perustellusti korostaneet, että vastaus, joka annettiin kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen edellä mainitussa asiassa Lahti Energia annetussa tuomiossa ja jonka mukaan voimalaitoksen toiminta ei kuulu direktiivin 2000/76 soveltamisalaan, liittyi siihen, että vaikka kyseisessä voimalaitoksessa käytettävä kaasu valmistetaan jätteistä, se oli tarkoitus puhdistaa kaasutinlaitoksessa kyseisten jätteiden rinnakkaispolton yhteydessä.

Kuten nimittäin kyseisen tuomion 29 kohdassa korostettiin, kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelystä syntyvät aineet, tässä tapauksessa raakakaasu, oli tarkoitus puhdistaa letkusuodattimella, minkä avulla oli tarkoitus synnyttää puhdistettua tuotekaasua, josta on poistettu ei-toivottava kiintoaines ja jonka tämän vuoksi piti soveltua käytettäväksi polttoaineena.

Kyseisen tuomion 35, 36 ja 41 kohdassa todettiin, että koska tällaisessa tilanteessa kaasutinlaitoksessa valmistettavassa kaasussa piti olla vastaavia ominaisuuksia kuin fossiilisessa polttoaineessa erityisesti, koska se oli tarkoitus puhdistaa letkusuodattimella, voimalaitoksen toiminta ei voinut kuulua direktiivin 2000/76 soveltamisalaan pelkästään sillä perusteella, että siinä oli tarkoitus käyttää jätteistä synnytettyä lisäpolttoainetta.

21	Kun nimittäin prosessi olisi saatettu loppuun kaasutinlaitoksessa, voimalaitoksessa käytettävän puhdistetun kaasun piti olla direktiivin 2000/76 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu ”tuote”.

Kuten julkisasiamies Kokott oli tällöin korostanut edellä mainitussa asiassa Lahti Energia antamansa ratkaisuehdotuksen 91 ja 93 kohdassa, todellisen ”tuotteen”, vaikka se olisikin synnytetty jätteistä, polttaminen voimalaitoksessa puolsi sitä, että kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen välillä ei katsota olevan teknis-tuotannollista yhteyttä.

23	Asia on kuitenkin toisin silloin, kun – kuten pääasiassa on käynyt – kaasua, joka on synnytetty kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla, ei puhdistetakaan kyseisessä laitoksessa vaan se johdetaan sellaisenaan voimalaitokseen käytettäväksi tämän laitoksen lisäpolttoaineena.

Tällaisessa tilanteessa on niin, että jos tarkastellaan pelkän kaasutinlaitoksen toimintaa, vastedes kaavaillussa prosessissa ei ole kyse pelkästä jätteenkäsittelyprosessista sellaisen lämpökäsittelyn avulla, jonka perusteella tällainen laitos voitaisiin luokitella, jos kyseisestä käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltettaisiin, direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuksi ”polttolaitokseksi” (ks. vastaavasti em. asia Lahti Energia, tuomion 20 kohta).

Kyseistä kaasutinlaitosta ei myöskään voida enää pitää yksinään rinnakkaispolttolaitoksena eli, kuten direktiivin 2000/76 3 artiklan 5 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitoksena, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa joko käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai lämpökäsitellään jätettä sen käsittelemiseksi (ks. asia C-251/07, Gävle Kraftvärme, tuomio 11.9.2008, Kok., s. I-7047, 35 kohta ja em. asia Lahti Energia, tuomion 26 kohta).

Pääasiassa nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on nimittäin niin, että toisin kuin todettiin edellä mainitussa asiassa Lahti Energia annetun tuomion 36 kohdassa, jätteiden lämpökäsittelyprosessia, joka aloitetaan kaasutinlaitoksessa, ei saatetakaan enää loppuun tässä laitoksessa, koska kaasu johdetaan mainitusta laitoksesta voimalaitokseen käytettäväksi energiantuotannossa, vaikkei siinä vielä olekaan vastaavia ominaisuuksia kuin fossiilisessa polttoaineessa erityisesti puhtauden osalta.

27	Kahden erillisen laitoksen toimintaa on kyllä lähtökohtaisesti tarkasteltava erikseen sovellettaessa direktiiviä 2000/76 (ks. vastaavasti em. asia Lahti Energia, tuomion 24 ja 25 kohta).

Pääasiassa nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on kuitenkin katsottava, että kaasutinlaitosta ja voimalaitosta voidaan tosiaankin pitää yhtenä yksikkönä, jonka tavoitteena ei enää ole tuotteenvalmistus vaan energiantuotanto. Tässä yksikössä nimittäin kokonaisuutena tarkastellen jätteet käsitellään siten, että ne lämpökäsitellään kahdessa vaiheessa: ensin kaasutinlaitoksessa, jossa jätteet lämpökäsitellään, sitten voimalaitoksessa, jossa kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetyt kaasumaiset aineet poltetaan.

Tällaisessa tilanteessa on todettava, kuten julkisasiamies Kokott oli katsonut edellä mainitussa asiassa Lahti Energia antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että kun energiantuotanto- tai tuotteenvalmistusprosessi konkretisoituu ja päättyy vasta siirrettäessä voimalaitokseen kaasumaiset aineet, jotka on synnytetty kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla, kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostamaa kokonaisuutta on tarkasteltava yhdessä sovellettaessa direktiiviä 2000/76, ja tämä johtuu kyseisten kahden laitoksen välillä silloin olevasta teknis-tuotannollisesta yhteydestä. Se on perusteltua myös siksi, että haitta-aineet, jotka syntyvät kaasutinlaitoksessa aloitetusta jätteiden lämpökäsittelystä, ilmenevät ja niistä huolehditaan, ainakin osittain, vasta sitten, kun raakakaasu on siirretty voimalaitokseen.

Lahti Energian argumentaation mukaan pääasiassa kyseessä oleva voimalaitos voisi kuulua ”rinnakkaispolttolaitoksen” käsitteen soveltamisalaan vain, jos sen energiantuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettäisiin kaasutinlaitoksessa synnytettyä puhdistamatonta kaasua, mutta tästä on riittävää palauttaa mieleen, kuten direktiivin 2000/76 johdanto-osan 27 perustelukappaleesta ilmenee, että jätteiden rinnakkaispolton laitoksissa, joita ei ole pääasiallisesti tarkoitettu jätteiden polttoon, ei olisi sallittava aiheuttaa tällaisen rinnakkaispolton savukaasuista johtuvia epäpuhtauspäästöjä, jotka ylittävät jätteen polttoon tarkoitettujen polttolaitosten päästöille asetetut rajat.

Esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että voimalaitosta, jossa käytetään lisäpolttoaineena sen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettävien fossiilisten polttoaineiden täydentäjänä kaasua, joka on synnytetty kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla, on pidettävä yhdessä kaasutinlaitoksen kanssa direktiivin 2000/76 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettuna ”rinnakkaispolttolaitoksena” silloin, kun kyseistä kaasua ei ole puhdistettu tässä kaasutinlaitoksessa.

Toinen kysymys

32	Korkein hallinto-oikeus on esittänyt toisen kysymyksensä vain siltä varalta, että sen ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi.

33	Kun ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus otetaan huomioon, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisesta kysymyksestä ei ole tarpeen lausua.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Voimalaitosta, jossa käytetään lisäpolttoaineena sen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettävien fossiilisten polttoaineiden täydentäjänä kaasua, joka on synnytetty kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla, on pidettävä yhdessä kaasutinlaitoksen kanssa jätteenpoltosta 4.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettuna ”rinnakkaispolttolaitoksena” silloin, kun kyseistä kaasua ei ole puhdistettu tässä kaasutinlaitoksessa.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: suomi.