Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä”

(COM(2018) 340 final – 2018/0172 (COD))

(2019/C 62/34)

Esittelijä:

Maria NIKOLOPOULOU

Lausuntopyyntö	neuvosto, 15.6.2018 Euroopan parlamentti, 11.6.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta ja 304 artikla
Komitean täysistunnon päätös	17.4.2018
Vastaava erityisjaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen erityisjaostossa	5.10.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	17.10.2018
Täysistunnon nro	538
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	210/3/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa ehdotusta direktiiviksi kertakäyttöisistä muoveista ja pitää sitä ratkaisevan tärkeänä osatekijänä kiertotaloutta koskevan strategian ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

1.2

Komitea painottaa erityisesti, että siirtyminen kohti kestävyyttä edellyttää ennen kaikkea kaikkien poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten sekä ympäristö- ja kulttuurialan toimijoiden osallistumista ja myös kaikkien kansalaisten osallistamista uudenlaiseen tuotteiden tuotanto-, kulutus- ja kierrätysmalliin. Tähän pääsemiseksi yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä valistuskampanjat ovatkin keskeisen tärkeitä vaatimuksia kaikilla tasoilla, ja tässä yhteydessä erityistä huomiota on kiinnitettävä kouluikäisiin nuoriin.

1.3

Komitea katsoo, että komission ehdotus on merkittävä kokeiluhanke, jossa erityisen huomion kohteena ovat merissä ja valtamerissä yleisimmin esiintyvät muovituotteet. Ehdotus voisi kuitenkin olla tavoitteiltaan vielä kunnianhimoisempi, ja samalla sitä olisi täydennettävä etenemissuunnitelmalla ja muilla aloitteilla tehokkaan täytäntöönpanon takaamiseksi.

1.4

Komitea suosittelee erityisesti seuraavaa:

1.4.1

Arvioidaan kymmenen tuotteen luettelon laajentamista ja sisällytetään luetteloon muita tuotteita, joille on olemassa markkinoilla riittävästi kohtuuhintaisia kestäviä vaihtoehtoja.

1.4.2

Selkeytetään periaatetta, jonka mukaan kaikkien biohajoavien tuotteiden on oltava myös kompostoituvia, erityisine valohajoamista maalla ja meressä koskevine aikarajoineen.

1.4.3

Kalastajilla voi olla keskeinen rooli merten ja valtamerten puhdistamisessa. Kannustimet kalastusvälineiden palauttamiseksi satamaan on viipymättä ulotettava koskemaan kaikkia kalastuksen aikana kerättyjä jätteitä. Kaikki sidosryhmät ja paikallisviranomaistahot on otettava toimintaan mukaan, jotta kehitetään kaikilta osin uudenlainen järjestelmä merten ja valtamerten puhdistamiseksi. Kaikissa satamissa, myös pienimmissä, on lisäksi oltava käytössä kehittynyt järjestelmä jätteiden keräystä ja avointa käsittelyä varten.

1.4.4

Vaikka 90 prosenttia Euroopan markkinoilla olevista kertakäyttöisistä muovituotteista on tuotettu kolmansissa maissa, on olennaisen tärkeää tukea kaikkia alan yrityksiä siirtymisessä nykyistä kestävämpään tuotantoon. Rahoitus- ja verotusvälinein on edistettävä innovointia ja kehitystyötä erityisesti ekologisen suunnittelun, biomuovin ja uusioraaka-aineiden kaltaisilla aloilla. Tällä tavoin EU voi hyötyä merkittävästä kauppataseen kasvusta, edistää kestävämpien yritysten kehitystä ja lisätä laadukkaita työpaikkoja.

1.4.5

Saastuttaja maksaa -periaate, joka on vahvistettu direktiivissä 2004/35/EY, on komission ehdotuksen keskeinen pilari ja muodostaa perustan jätehuollosta ja jätteiden kierrätyksestä aiheutuvien rasitteiden oikeudenmukaisemmalle ja tasapuolisemmalle jakamiselle. Direktiivin asianmukainen soveltaminen mahdollistaa näiden kustannusten supistamisen yrityksissä, joilla on käytössään sertifioidut prosessit saastumisen ehkäisemistä tai valmistettujen saastuttavien tuotteiden välitöntä talteenottoa varten.

1.4.6

Lisätään koordinointia suhteessa muuhun olemassa olevaan lainsäädäntöön, joka koskee jätehuoltoa ja jätteiden kierrätystä, ja painotetaan jätteiden erottelua. Niin ikään olisi tärkeää, että jäsenvaltiot ottaisivat käyttöön yhdenmukaistettuja lupia ja seuraamuksia.

1.4.7

Kertakäyttömuoveja koskevan strategian vaikutus jää rajalliseksi, jos komissio ei laadi erityistä strategiaa sisävesien (järvet ja joet) nykyistä kestävämmän hoidon ja valvonnan varmistamiseksi, sillä 80 prosenttia merissä esiintyvistä jätteistä kulkeutuu niihin sisävesien kautta. Komitea suosittelee, että edistetään sellaisten hallintojärjestelmien yleistymistä, joihin viranomaiset, yksityiset tahot ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuvat, esimerkkinä ”jokisopimukset”, joiden olisi katsottava olevan keskeinen ehto tiettyjen ympäristönsuojeluun tarkoitettujen varojen saamiseksi (esim. Interreg).

1.4.8

Muovituotteiden merkintä- ja jäljitysjärjestelmien käyttöönotto voisi tuoda lisäarvoa jätehuollon ja jätteiden kierrätyksen prosesseihin. Ottamalla käyttöön erityinen logo voitaisiin vahvistaa kuluttajien luottamusta ennen kaikkea uusioraaka-aineista valmistettuja tuotteita kohtaan.

1.4.9

Direktiiviä olisi tarkistettava kolmen eikä kuuden vuoden välein. Tämä ehdotus on perusteltu, sillä seurantamekanismit on jo otettu käyttöön ja validoitu (laskentamenetelmä). Kyseisen toimenpiteen avulla voitaisiin lisäksi ratkaista mahdolliset täytäntöönpanovaiheen aikana esiin nousevat ongelmat ja tarvittaessa muokata tai laajentaa kymmenen tuotteen luetteloa direktiivin täytäntöönpanotilanteen ja ekologisen suunnittelun alalla tapahtuvan kehityksen mukaisesti.

1.4.10

Kiertotaloudessa nykyisin sovellettavia lukuisia hyviä käytänteitä olisi tehtävä nykyistä paremmin tunnetuiksi vahvistamalla ETSK:n Euroopan kiertotalouden sidosryhmäfoorumia, joka on tehokas väline kokemusten vaihtamiseksi kaikkien sidosryhmien välillä.

2.   Johdanto

2.1

Euroopan unionissa 80–85 prosenttia meriroskista on muovijätettä, josta 50 prosenttia on kertakäyttöisiä muovituotteita ja vastaavasti 27 prosenttia muovia sisältäviä kalastusvälineitä, jotka ovat peräisin perinteisestä kalastuksesta ja vesiviljelystä ja jotka on hylätty tai kadotettu merellä.

2.2

Kymmenen yleisimmän Euroopan rannoilla havaitun kertakäyttöisen muovituotteen osuus kaikista havaituista kertakäyttöisistä muovituotteista on 86 prosenttia ja 43 prosenttia kaikista meriroskista. Kyse on seuraavista yleisesti käytetyistä tuotteista, joiden koostumusta ei aina yhdistetä muoviin (1): elintarvikepakkaukset, juomakupit, vanupuikot, lautaset, pillit, ilmapallojen sauvat, juomapakkaukset sekä niiden korkit ja kannet, tupakkatuotteiden suodattimet, kosteuspyyhkeet ja muoviset kantokassit. Näiden kymmenen tuotteen osuus on yhdessä kalastusvälineiden kanssa noin 70 prosenttia laskennoissa löydetyistä kaikista meriroskista (2).

2.3

Kertakäyttöiset muovituotteet, jotka on yleensä valmistettu polyeteenistä ja polypropeenista, hajoavat luonnossa keskimäärin 300 vuodessa, mutta joissakin tapauksissa niiden valohajoaminen voi kestää jopa 1 000 vuotta. Hajoaminen ei myöskään tarkoita, että muovi imeytyisi osaksi luonnon kiertokulkua, vaan muovi muuttuu mikromuoveiksi ja ihmissilmälle näkymättömäksi.

2.4

Muovi on yksi 1900-luvun arvokkaimmista ja eniten elämäämme vaikuttaneista keksinnöistä. Muovin fyysiset ominaisuudet (joustavuus, keveys ja kestävyys) tekevät siitä materiaalin, jota voi käyttää lukuisiin eri tarkoituksiin, kuten kertakäyttöisiin muovituotteisiin, jotka ovat ihanteellisia käytettäviksi ulkona (esim. piknikillä). Tämä tarkoittaa sitä, että kertakäyttöisillä muovituotteilla on suuri riski joutua luontoon monien kuluttajien tahdosta ja jätehuolto- ja jätteiden kierrätysjärjestelmien tehokkuudesta huolimatta. Kyseessä on suhteeton riski ja ympäristövaikutus erityisesti, jos otetaan huomioon, että näiden tuotteiden suunniteltu käyttöaika ei ehkä ylitä viittä minuuttia.

2.5

Jos kertakäyttöiset muovituotteet eivät päädy jätehuoltoketjuun, ne kasaantuvat meriin ja valtameriin ja vaikuttavat haitallisesti ympäristöön ja ihmisten terveyteen elintarvikeketjuun päätyessään. Lisäksi tämä ilmiö vaikuttaa moniin eri talouden aloihin, kuten matkailuun, kalastukseen ja merenkulkuun.

2.6

Merien roskaantumisen ongelma on luonteeltaan rajatylittävä, ja ilmiölle tunnusomaisia ovat muovijätelautat (3). Euroopan unioni on sitoutunut toimimaan tämän ilmiön torjumiseksi Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden (4) ja Pariisin sopimuksen (COP 21) mukaisesti. Muovistrategia (5) on ensimmäinen askel tähän suuntaan kiertotalouden toimintasuunnitelman (6) puitteissa.

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on ehkäistä ja vähentää merien muovijätettä (makromuovit), joka on peräisin kertakäyttöisistä muovituotteista ja kalastusvälineistä, täydentämällä muovistrategiassa jo suunniteltuja toimenpiteitä ja puuttumalla nykyisissä toimissa ja nykyisessä lainsäädännössä havaittuihin puutteisiin.

3.2

Direktiivi liittyy myös aloitteeseen, jolla pyritään poistamaan käytöstä kertakäyttöiset muoviset kantokassit (ja korvaamaan ne muilla kantokasseilla, jotka on valmistettu biomuovista tai kompostoituvista materiaaleista). Tämä aloite on muuttanut radikaalisti ja lyhyen ajan sisällä kuluttajien tottumuksia ja tuottanut ympäristön kannalta hyvin myönteisiä tuloksia (7).

3.3   Kertakäyttöiset muovituotteet

3.3.1

Euroopan eri rannoilla tehdyn laskennan perusteella ehdotuksessa keskitytään kymmeneen rannoilta yleisimmin löydettyyn kertakäyttöiseen muovituotteeseen. Komissio on suunnitellut joukon toimenpiteitä, jotka perustuvat kestävien ja kohtuuhintaisten vaihtoehtoisten tuotteiden saatavuuteen. Jos tällaisia tuotteita on jo markkinoilla, tehdään päätös niitä vastaavien saastuttavampien tuotteiden (esim. pillit, lautaset ja vanupuikot) poistamisesta. Päinvastaisessa tapauksessa ryhdytään erilaisiin toimenpiteisiin kulutuksen vähentämiseksi järjestämällä valistuskampanjoita ja edistämällä ekologista suunnittelua, jotta mahdollisimman pian voitaisiin valmistaa vaihtoehtoisia, bioyhteensopivia ja kierrätettäviä materiaaleja (esim. elintarvikepakkauksia, juomakuppeja, ilmapalloja, pakkauksia ja kääreitä, juomapakkauksia, tupakkatuotteiden suodattimia, kosteuspyyhkeitä, kevyitä muovisia kantokasseja).

3.3.2

Direktiivissä säädetään laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän soveltamisesta kaikkiin tuotteisiin, jotka eivät kuulu markkinointirajoitusta koskevan toimenpiteen piiriin, jätteiden syntymisen ehkäisystä ja käsittelystä aiheutuviin kustannuksiin osallistumiseksi.

3.3.3

Komissio ehdottaa myös merkintäjärjestelmää, jonka avulla kuluttajille tiedotettaisiin jätehuollosta erilliskeräyksen ja kierrätyksen edistämiseksi. Tämä toimenpide edellyttää myös, että osoitetaan käyttäytyminen, jota tulee välttää (esim. kosteuspyyhkeiden käyttö).

3.3.4

Ehdotuksessa esitetään tuotteiden suunnittelua koskevia konkreettisia toimenpiteitä (esim. pulloihin kiinnitetyt korkit) ja kunnianhimoisia kierrätystavoitteita (kuten se, että 90 prosenttia kertakäyttöisistä muovipulloista kierrätetään erikseen).

3.4   Muovia sisältävät kalastusvälineet

3.4.1

Direktiivissä ehdotetaan kalastusvälineiden keräämistä varten yhdennettyä ja entistä nykyaikaisempaa järjestelmää, joka perustuu seuraaviin kolmeen keskeiseen seikkaan: otetaan satamissa käyttöön erityinen mekanismi ja laitteet erilliskeräystä varten; suunnataan kalastajille kannustimia palauttaa kalastusvälineet satamiin tai tuoda mereen hylätyt kalastusvälineiden jäännökset takaisin; otetaan kalastusvälineiden valmistajia varten, pk-yritykset mukaan luettuina, käyttöön laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä. Laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän avulla kerätyt varat käytetään niiden kustannusten kattamiseen, jotka aiheutuvat roskaantumisen ehkäisemisestä (yleiset valistuskampanjat) ja jätehuollosta, kertakäyttöisistä muovituotteista koostuvien roskien siivoaminen mukaan luettuna.

3.5

Suuri osa kertakäyttöisistä muovituotteista valmistetaan EU:n ulkopuolisissa maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvan sisäisen kysynnän ansiosta ehdotuksen avulla voitaisiin edistää kestävää eurooppalaisen tuotannon kehitystä. Tämän säädöksen odotetaan siksi myös edistävän kilpailukykyisen, kestävän ja vähähiilisen talouden nopeampaa kasvua ja tarjoavan selvän edun kauppataseessa kolmansien maiden kanssa sekä vaikuttavan myönteisesti laadukkaiden työpaikkojen luomiseen.

4.   Yleistä

4.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on ollut yksi edelläkävijöistä kestävässä kehityksessä, joka perustuu sekä kansalaisten että kaikkien poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristö- ja kulttuurialan toimijoiden tietoisuuden lisäämiseen. Koulutuksella onkin kaikilla tasoilla ratkaisevan tärkeä rooli uudenlaisen, ympäristöä kunnioittavan tuotanto-, kulutus- ja elämäntavan perustan rakentamisessa. Yrityksillä on yritysten yhteiskuntavastuun puitteissa olennaisen tärkeä rooli tässä valistus- ja koulutustehtävässä. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on jo toteuttanut monia vapaaehtoisia toimia, jotka voisivat tuoda merkittävää lisäarvoa komission aloitteelle.

4.2

ETSK muistuttaa, että saastuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Kaikki eurooppalaiset aloitteet ovat visiostaan ja ulottuvuudestaan riippumatta riittämättömiä, jos niiden rinnalla ei toteuteta laajempaa kestävän kehityksen hanketta, johon otetaan mukaan sekä unionin merkittävät kilpailijat että kehitysmaat. ETSK suosittelee erityisesti, että luodaan synergiaetuja EU:n ulkopuolisten naapurimaiden kanssa Mustanmeren ja Välimeren kaltaisten suljettujen merien kestävässä hoidossa. Komitea odottaakin, että EU omaksuu yhä keskeisemmän roolin kestävän kehityksen prosessien johtamisessa.

4.3

ETSK kannattaa ehdotusta, jolla pyritään ehkäisemään ja vähentämään kertakäyttöisistä muovituotteista ja kalastusvälineistä peräisin olevaa muovijätettä merissä. Komitea ymmärtää ajatuksen siitä, että keskitytään rajalliseen määrään tuotteita, joilla on kokeiluhankkeen logiikan mukaisesti huomattava ympäristövaikutus, ja pitää tätä aloitetta merkittävänä edistysaskeleena kohti tosiasiallisesti kestävän talouden luomista kiertotalouden toimintasuunnitelman (8) puitteissa ja muovistrategian (9) täydentämiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että komission aloite voisi olla tavoitteiltaan kunnianhimoisempi niin, että luettelo laajennetaan kattamaan kaikki kestävät tuotteet, joita on jo saatavilla riittävässä määrin kohtuuhintaan (esimerkkinä kahvikapselit), ja että varmistetaan niiden turvallisuus ottamalla Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) mukaan toimintaan.

4.4

ETSK pitää asianmukaisena ehdotusta, jonka mukaan markkinoille saattamista ryhdytään rajoittamaan vain siinä tapauksessa, että olemassa on jo vaihtoehtoisia kestäviä tuotteita, jotka ovat ympäristölle ja ihmisille turvallisia ja kuluttajille kohtuuhintaisia.

4.5

Muovijätteen kertymisongelman ratkaisemisessa on pantava jätehuollon ohella painoa sekä kuluttajien tottumuksille että tuotantomallille. Siksi on keskeisen tärkeää, että jäsenvaltioiden hallitukset ottavat käyttöön kaikki tarvittavat välineet kannustaakseen kestävien muovituotteiden käyttöön ja edistävät ja tukevat nykyistä järkevämpiä tuotanto- ja kulutusprosesseja. Samanaikaisesti on tärkeää valistaa kansalaisia kouluiästä alkaen, jotta he toimisivat vastuullisesti ja osallistuisivat jätteiden erilliskeräykseen.

4.6

Kertakäyttöisillä muovituotteilla on suuri riski joutua luontoon monien kuluttajien tahdosta ja jätehuolto- ja jätteiden kierrätysjärjestelmien tehokkuudesta huolimatta. Mahdottomuus luoda sataprosenttisen tehokasta mekanismia jätteiden keruuta ja kierrätystä varten tarkoittaa, että on kehitettävä mahdollisimman pian kestäviä vaihtoehtoisia tuotteita ja ryhdyttävä toimenpiteisiin aiheutuneen saastumistason vähentämiseksi (10).

4.7

Ekologinen suunnittelu on avainasemassa kehitettäessä saastuttavammille tuotteille vaihtoehtoisia bioyhteensopivia tuotteita. Komitea suosittelee, että EU:n uudessa rahoituskehyksessä investoitaisiin riittävästi varoja tähän alaan erityisesti uuden Horisontti-ohjelman kautta. ETSK katsoo, että vihreä innovointi biomuovien ja uusioraaka-aineiden alalla tai muovia hajottavien PETaasien kaltaisten entsyymien käyttö voi tuoda lisäarvoa koko unionille taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja ympäristönäkökulmasta.

4.8

Komitea suosittelee erityistä lähestymistapaa muovituotteisiin, jotka on tarkoitus prosessoida uusioraaka-aineiksi. Tärkeää on erityisesti se, ettei muovi sisällä myrkyllisiä kemiallisia lisäaineita, jotka voisivat estää sen kierrätyksen ja aiheuttaa vahinkoa ihmisille, yrityksille ja luonnolle. On myös tärkeää määrittää ”elinkaaren loppu”, sillä muovin loputon kierrättäminen ei ole mahdollista.

4.9

ETSK katsoo yhden aloitteen ilmeisimmistä rajoitteista olevan, että puuttuu säädös, jolla täydennettäisiin ”biohajoavuuden” käsitettä. Se, että muovituote on biohajoava, ei itse asiassa tarkoita sitä, että se olisi ekologisesti kestävä. Muovituotteet ja erityisesti kertakäyttöiset muovituotteet voivat muuntua mikromuoveiksi, jotka saastuttavat ympäristöä ja päätyvät elintarvikeketjuun. Komitea suositteleekin, että ryhdytään mahdollisimman pian toimenpiteisiin sen periaatteen selventämiseksi, että kaikkien biohajoavien muovituotteiden on oltava myös kompostoituvia, toisin sanoen niiden ei pidä olla myrkyllisiä eikä haitallisia ympäristölle. Tässä yhteydessä on lisäksi olennaisen tärkeää vahvistaa biohajoavuutta koskevat erityiset aikarajat meressä ja maalla yhdenmukaistetun standardin EN 13432 mukaisesti (11). Lisäksi on keskeisen tärkeää luoda eurooppalainen merkintäjärjestelmä asianmukaisine valvontamekanismeineen petosten ehkäisemiseksi.

4.10

ETSK kannattaa ehdotusta kalastusvälineiden maihin palauttamisen edistämisestä kalastajille tarjottavien kannustimien avulla. Komitea huomauttaa, että jätteiden erotteleminen ei ole helppoa eikä nopeaa, joten se toivoo, että kannustimet ovat asianmukaisia suhteessa aikaan, jonka kalastajat käyttävät jätteiden erotteluun.

4.10.1

Tämä toimenpide olisi ulotettava koskemaan kaikkien sellaisten jätteiden palauttamista, jotka kerätään kalastustoiminnan aikana ja joiden purkamisesta satamassa kalastajat ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan velvollisia maksamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kalastajat maksavat nykyisin meren puhdistamisesta ja sellaisen jätteen purkamisesta maihin, jota he eivät ole tuottaneet, vaan jonka he ovat keränneet. Tämän vuoksi suositellaan, että nykyisiä jätehuoltoa koskevia toimenpiteitä tarkistettaisiin uuden Euroopan kalatalousrahaston 2021–2026 puitteissa ennakoivan ja vastuullisen toiminnan edistämiseksi.

4.10.2

Koska sekä pinnalla kelluvia että upoksissa olevia jätteitä on suuri määrä, kalastajien tuoma lisäarvo voi olla merkittävä, kun kyse on jätteiden keräämisestä. Useita eri kalakantoja koskevien äskettäin käyttöön otettujen rajoitusten takia mainittuja kannustimia voidaan pitää taloudellisen korvauksen osana (12). Puhdistamistoiminnasta voisi näin tulla asianmukaisen koulutuksen ja kalastajajärjestöjen suoran osallistamisen myötä uudenlaista kiinnostavaa taloudellista toimintaa samaan tapaan kuin kalastusmatkailusta (sininen talous), jota harjoitetaan laajalti kausina, jolloin kalastus on luonnollisista syistä keskeytynyt. Tämä toimenpide olisi sisällytettävä uuteen Euroopan kalatalousrahastoon, ja sen täytäntöönpanoa varten olisi laadittava erityinen unionin lainsäädäntöaloite.

4.11

Komitea kannattaa sellaisen laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän käyttöönottoa, joka on yhdenmukainen ”saastuttaja maksaa” -periaatteen kanssa. Tähän mennessä muut tuotantoalat (matkailu (13), meriliikenne, kalastus) ja kansalaiset (jätehuollosta sekä jätteiden keruusta ja kierrätyksestä maksettavina suurempina veroina) ovat maksaneet merien saastumisesta aiheutuvat kustannukset. Järjestelmän täytäntöönpanon yhteydessä on tärkeää varmistaa, että tätä periaatetta sovelletaan yrityksiin, jotka tosiasiallisesti valmistavat saastuttavia tuotteita, ja ettei kustannuksia siirretä kuluttajien maksamaan lopulliseen hintaan (14).

4.12

Komitea kehottaa direktiivin 2004/35/EY (15) kriteerien mukaisesti komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta vähentää sellaisten yritysten taloudellisia rasitteita, jotka kehittävät sertifioituja toimia tuotteidensa aiheuttaman saastumisen ehkäisemiseksi välittömästi (esim. palautettavien pakkausten järjestelmä). Vaikka näiden hyvien käytänteiden arviointi kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisten välittömän toimivallan piiriin, niihin olisi sovellettava myös toissijaista valvontaa unionin tasolla.

4.13

ETSK on tietoinen siitä, että siirtymisestä kiertotalouteen aiheutuu huomattavia kustannuksia monille yrityksille. Komitea toivookin, että tämän ympäristön kannalta niin välttämättömän prosessin rinnalla tarjottaisiin taloudellisia ja verotuksellisia kannustimia, jotta mahdollistetaan yritysten siirtyminen kestäväpohjaiseen tuotantoon. On tärkeää, että tätä prosessia hallinnoidaan ja seurataan unionin tasolla, jotta vältetään vilpillinen kilpailu sisämarkkinoilla.

4.14

Siirtyminen kiertotalouteen voi merkitä mahdollisuutta koko Euroopan unionille kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta. Mahdollisuuden hyödyntämiseksi on luotava kehittynyt yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmä. Tämä edellyttää myös asianmukaista aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden järjestelmää työntekijöiden osaamisen ajantasaistamiseksi.

4.15

Komitea kannattaa ajatusta laatia direktiivi, jotta jokainen jäsenvaltio panee säännöstön täytäntöön kansallisten erityispiirteidensä mukaisesti, vaikka olisikin tärkeää rajoittaa mahdollisimman pian lupiin ja seuraamuksiin liittyviä eroja (16). Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden hallitukset ottavat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mukaan kaikkiin vaiheisiin aina lainsäädännön laatimisesta sen täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin. Direktiiviä sovellettaessa eräissä tapauksissa on aikarajoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kun taas monissa muissa tapauksissa (esimerkiksi PET-muovin kierrätys) aikatauluja ei ole määritelty. ETSK katsoo, että selkeiden ja kaikille samojen päivämäärien puuttuminen voi lisätä epätasapainotilanteita saatettaessa säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

4.16

Komitea huomauttaa, että seurantamekanismit on jo otettu käyttöön ja validoitu (laskentamenetelmä). Komitea suositteleekin, että direktiiviä tarkistettaisiin joka kolmas vuosi eikä joka kuudes vuosi, kuten alkuperäisessä ehdotuksessa esitetään. Kyseisen toimenpiteen ansiosta voitaisiin ratkaista mahdolliset täytäntöönpanovaiheen aikana esiin nousevat ongelmat ja tarvittaessa muokata tai laajentaa kymmenen kertakäyttöisen muovituotteen luetteloa direktiivin täytäntöönpanotilanteen ja ekologisen suunnittelun alalla tapahtuvan kehityksen mukaisesti.

5.   Erityistä

5.1

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) (17) mukaan 80 prosenttia meriin ja valtameriin kerääntyneestä jätteestä on tuotettu maalla ja päätynyt meriin jokien kuljettamana. Tämän vuoksi on ryhdyttävä entistä koordinoidumpiin toimenpiteisiin roskien mereen päätymisen estämiseksi. Kertakäyttöisiin muovituotteisiin liittyvät toimet parantavat järvien ja jokien tilannetta; kalastusvälineiden osalta ei ole kuitenkaan suunniteltu erityisiä toimenpiteitä. Tästä syystä ETSK suosittelee, että nämä säännökset laajennettaisiin koskemaan järviä ja jokia laatimalla Euroopan laajuinen strategia sisävesien nykyistä kestävämmästä hoidosta.

5.2

Jokisopimukset (18) ovat Euroopassa hyvin yleinen ja erittäin menestyksekäs hyvä käytänne, joka voi osoittautua varsin tehokkaaksi sisävesien hoitamisessa hydrogeologisten ja ympäristöriskien tapauksessa. Tämän välineen vahvuus on avoimessa hallinnossa, joka mahdollistaa kaikkien julkisten, yksityisten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistamisen aluetasolla. Nämä kokemukset olisi koottava yhteen luomalla eurooppalainen tietokanta, jotta helpotetaan orgaanista ja jäsenneltyä kehitystä koko EU:ssa. Uuden Euroopan horisontti -ohjelman – jonka mukaan 35 prosenttia talousarviosta olisi osoitettava ilmasto- ja ympäristötoimiin – mukaisesti komitea suosittelee, että tällaisten sopimusten on oltava keskeinen ennakkoehto tiettyjen, ympäristökestävyyden alalla tehtävään tutkimukseen ja innovointiin liittyvien EU:n varojen sekä alueiden suojeluun hydrogeologisiin ja ympäristöriskeihin liittyvissä kysymyksissä tarkoitettujen varojen saamiseksi (esim. Interreg).

5.3

Komitea pitää olennaisen tärkeänä sitä, että direktiiviä sovelletaan johdonmukaisesti ja koordinoidusti EU:n muun jäte- ja vesialan lainsäädännön, erityisesti jätepuitedirektiivin (19), pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin (20), meristrategiapuitedirektiivin (21) ja yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevan direktiivin (22) kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä jätehuoltoalaa koskevaan unionin säännöstöön (23).

5.3.1

Tärkeä rooli on asianmukaisilla jätehuoltorakenteilla (esim. kompostoituvien jätteiden erilliskeräys, jotta ne voidaan käsitellä tehokkaasti ja asianmukaisesti kierrätyslaitoksissa) ja kuluttajille suunnattavalla selkeällä tiedottamisella. Asianmukainen erotteleminen edistää myös 3D-tulostustekniikan käyttöä, sillä muoveja voidaan käyttää helposti raaka-aineena uusien esineiden luomiseksi.

5.3.2

Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota monilta Euroopan rannoilta jätevesihuollossa ilmenneiden puutteiden johdosta löytyneiden biosuodatinten kasvavaan määrään, vaikka ne eivät kuulukaan kertakäyttöisiin muovituotteisiin.

5.4

Digitalisaatio voi olla vahva liittolainen saastumisen torjunnassa ja kestävän talouden edistämisessä. Muovituotteiden merkintä- ja jäljitysjärjestelmien käyttöönotto voisi tuoda lisäarvoa jätehuollon ja jätteiden kierrätyksen prosesseihin. Luomalla erityinen logo voitaisiin vahvistaa kuluttajien luottamusta ennen kaikkea uusioraaka-aineista valmistettuja tuotteita kohtaan (24).

5.5

Komitea suosittelee, että luodaan ympäristösertifiointeja koskeva yhteinen ja korkealaatuinen kehys. Tämä aloite on äärimmäisen tärkeä, jotta yritykset kykenevät saavuttamaan tiukimmat kestävyyttä koskevat standardit ja välttämään samalla päällekkäiset vaatimukset ja taloudelliset lisärasitteet.

5.6

ETSK ottaa jälleen esille kysymyksen EU:ssa käytössä olevista erilaisista satamajärjestelmistä (25). Euroopassa on satoja pieniä satamia, jotka ovat keskeisessä asemassa merestä ja kalastuksesta elantonsa saavien pienten paikallisyhteisöjen kehittämisessä. Komission ehdotuksella käynnistetään (menetelmien, teknologian ja infrastruktuurin) nykyaikaistamisprosessi, joka tuskin on toteuttavissa paikallistasolla ilman Euroopan unionin rahoitustukea. Tämä prosessi on keskeisen tärkeä, jotta torjutaan väestökatoa ja säilytetään sekä paikallisen tuotannon erityispiirteet että itse paikallisyhteisöt.

5.6.1

Komitea suosittelee, että direktiivin (EU) 2018/851 perusteella laajennetun tuottajan vastuun puitteissa kerätyt varat kohdennettaisiin myös satamainfrastruktuurien uudistamiseen jätteiden keruuta ja jätehuoltoa koskevien tiukempien vaatimusten mukaisesti. Samalla ETSK pitää olennaisen tärkeänä paikallistason instituutioiden ja kansallisyhteiskunnan osallistamista soveltamalla kohdennettua lähestymistapaa, jossa keskitytään pieniin rannikkokuntiin (joissa on alle 5 000 asukasta), jotta ne löytäisivät yhdessä yhteisiä ja pitkällä aikavälillä edullisempia ratkaisuja.

5.7

ETSK tarjoaa yhdessä komission kanssa käyttöön kiertotalousfoorumin (26), joka on jo saavuttanut merkittäviä tuloksia kannustamalla lukuisten kokemusten ja olemassa olevien hyvien käytänteiden keräämiseen ja vaihtoon yhteistyöhön jo osallistuvien eri sidosryhmien välillä ja edistämällä näiden käytänteiden levittämistä ja toisintamista. Kyseinen foorumi on olennaisen tärkeä väline, jota tulisi tehdä nykyistä enemmän tunnetuksi.

---

(1)  95 prosenttia savukkeiden suodattimista on valmistettu muovista. https://www.noordzee.nl/hele-noordzeekust-schoon-2764-vrijwilligers-ruimen-11163-kilo-afval-op/

(2)  Rannoilla tehtävät roskien laskennat ovat kansainvälisesti tunnustettu menetelmä meriroskien koostumuksen mittaamiseksi. Tiedeyhteisö pitää sitä hyvin luotettavana indikaattorina toimintapolitiikkojen laatimista varten. Laskentamenetelmä perustuu meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY täytäntöönpanoa koskeviin jäsenvaltioiden laatimiin ja Yhteisen tutkimuskeskuksen kokoamiin kertomuksiin. Tietolähde: UNEP, 2017.

(3)  Muovijätelautat sijaitsevat kansainvälisillä vesillä, ja niiden poistamiseksi tarvitaan maailmanlaajuinen sopimus. Nämä jätelautat ovat muodostuneet vuosien kuluessa merivirtojen seurauksena, ja niihin on kasaantunut suuri osa kehitysmaista (pääasiassa Kaakkois-Aasiasta) peräisin olevasta muovista.

(4)  Kestävän kehityksen tavoitteet nro 3, 9, 12 ja 14 (terveys ja hyvinvointi; teollisuus, innovointi ja infrastruktuuri; vastuullinen kulutus ja tuotanto; vedenalainen elämä).

(5)  COM(2018) 28 final.

(6)  COM(2015) 614 final.

(7)  Direktiivi (EU) 2015/720 (EUVL C 214, 8.7.2014, s. 40).

(8)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 98, EUVL C 367, 10.10.2018, s. 97.

(9)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 61.

(10)  EUVL C 230, 14.7.2015, s. 33.

(11)  Standardi UNI EN 13432:2002 on Euroopan standardointikomitean yhdenmukaistettu standardi ominaisuuksista, joita materiaalilla tulee olla, jotta se voidaan määritellä biohajoavaksi tai kompostoituvaksi.

(12)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 61.

(13)  EUVL C 209, 30.6.2017, s. 1.

(14)  EUVL C 81, 2.3.2018, s. 22.

(15)  Direktiivissä 2004/35/EY vahvistetaan ”saastuttaja maksaa” -periaate. Periaatteella tarkoitetaan, että ympäristövahinkoja aiheuttava yritys on niistä vastuussa, minkä johdosta sen on ryhdyttävä tarvittaviin ennaltaehkäiseviin tai korjaaviin toimenpiteisiin ja vastattava kaikista siihen liittyvistä kustannuksista.

(16)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 61.

(17)  UNEP, Marine plastic debris and microplastics, 2016.

(18)  Jokisopimukset ovat hyvä käytänne, joka yleistyi ensimmäisen kerran Ranskassa 1990-luvulla. Näiden sopimusten merkitys ja hyödyllisyys vahvistettiin vuonna 2000 maailman vesifoorumissa. Alkuvaiheessa jokisopimusten tavoitteena oli hydrogeologisen riskin ehkäiseminen. Viime vuosina sopimuksista on tullut monissa EU:n jäsenvaltioissa keskeisen tärkeä väline sen varmistamiseksi, että sisävesiä hoidetaan vastuullisesti ja kestävästi alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan pohjalta.

(19)  Direktiivi 2008/98/EY.

(20)  Direktiivi 1994/62/EY.

(21)  Direktiivi 2008/56/EY.

(22)  Direktiivi 91/271/ETY.

(23)  Direktiivi 2008/98/EY.

(24)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 61.

(25)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 68.

(26)  https://circulareconomy.europa.eu/platform/en