CE2010114FI.01001701.xml

vahvistama kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

Tässä asetuksessa vahvistetaan puutavaraa ja puutuotteita ensimmäisen kerran sisämarkkinoille saattavien toimijoiden velvollisuudet sen riskin minimoimiseksi, että markkinoille saatetaan laittomasti korjattua puutavaraa tai siitä valmistettuja puutuotteita.

Tätä asetusta sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 2173/2005 liitteissä II ja III lueteltuihin puutuotteisiin, jotka ovat peräisin asetuksen (EY) N:o 2173/2005 liitteessä I luetteluista kumppanimaista ja jotka ovat mainitun asetuksen ja sen täytäntöönpanosäännösten mukaisia, sisältyvä puutavara katsotaan laillisesti korjatuksi.

Tätä asetusta sovellettaessa puutavara, joka on asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A, B ja C lueteltua lajia ja mainitun asetuksen ja sen täytäntöönpanosäännösten mukaista, katsotaan laillisesti korjatuksi.

1. Toimijoiden on noudatettava asianmukaista huolellisuutta (”due diligence”) sen riskin minimoimiseksi, että ne saattavat laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisesta puutavarasta tehtyjä puutuotteita markkinoille. Tätä varten toimijoiden on käytettävä 5 artiklassa tarkoitettua menettelyistä ja toimenpiteistä muodostuvaa järjestelmää, jäljempänä ’asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä’.

2. Kunkin toimijan on ylläpidettävä käyttämäänsä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää ja arvioitava sitä säännöllisesti, paitsi jos se käyttää 7 artiklassa tarkoitetun valvontaorganisaation perustamaa asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää.

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän on sisällettävä seuraavat osatekijät:

2. Edellä olevan 1 kohdan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt, paitsi siltä osin kuin kyse on tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista täydentävistä asiaankuuluvista riskinarviointiperusteista, hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Nämä säännöt on hyväksyttävä viimeistään … (9).

3. Markkinakehityksen ja tämän asetuksen täytäntöönpanosta saatavien kokemusten huomioon ottamiseksi, erityisesti 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista kertomuksista välittyviltä osin, komissio voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä sellaisten täydentävien asiaankuuluvien riskinarviointiperusteiden osalta, joita voidaan tarvita tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen lisäksi. Antaessaan tällaisia delegoituja säädöksiä komissio tekee ratkaisunsa tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

Tässä kohdassa tarkoitettuihin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 13, 14 ja 15 artiklassa vahvistettuja menettelyjä.

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisesta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet viimeistään … (10). Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

2. Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon muun muassa internetissä. Luettelo saatetaan säännöllisesti ajan tasalle.

2. Organisaatio voi hakea valvontaorganisaation asemaa, jos se täyttää seuraavat vaatimukset:

3. Edellä 2 kohdassa esitetyt vaatimukset täyttävä hakija hyväksytään valvontaorganisaatioksi jollakin seuraavista tavoista:

4. Toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisin väliajoin tarkastettava, että niiden lainkäyttöalueella toimivat valvontaorganisaatiot hoitavat 1 kohdassa säädettyjä tehtäviä jatkuvasti ja täyttävät 2 kohdassa asetetut vaatimukset.

5. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että komission hyväksymä valvontaorganisaatio joko ei enää hoida 1 kohdassa säädettyjä tehtäviä tai ei enää täytä 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle.

6. Toimivaltaiset viranomaiset tai komissio voivat peruuttaa valvontaorganisaation hyväksynnän, jos toimivaltainen viranomainen tai komissio on todennut, että valvontaorganisaatio ei enää hoida 1 kohdassa säädettyjä tehtäviä tai täytä 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia. Toimivaltainen viranomainen tai komissio voi peruuttaa ainoastaan sellaisen hyväksynnän, jonka se itse on myöntänyt. Ennen hyväksynnän peruuttamista komissio ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava hyväksynnän peruuttamisesta komissiolle.

7. Valvontaorganisaatioiden hyväksymistä tai niiden hyväksynnän peruuttamista koskevien menettelysääntöjen täydentämiseksi ja, jos saadut kokemukset sitä edellyttävät, niiden muuttamiseksi, komissio voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä. Antaessaan tällaisia delegoituja säädöksiä komissio tekee ratkaisunsa tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

Tässä kohdassa tarkoitettuihin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 13, 14 ja 15 artiklassa vahvistettuja menettelyjä. Nämä säädökset on annettava viimeistään … (11).

8. Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tiheyttä ja luonnetta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat tarpeen kyseisen kohdan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Nämä säännöt on hyväksyttävä viimeistään … (11).

Komissio julkaisee valvontaorganisaatioiden luettelon Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa sekä omilla verkkosivuillaan. Luettelo saatetaan säännöllisesti ajan tasalle.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia sen toteamiseksi, noudattavatko toimijat 4 ja 5 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

2. Toimijoiden on annettava kaikki tarvittava apu, jolla helpotetaan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tekemistä.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten perusteella todetaan puutteita, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ilmoituksen korjaavista toimenpiteistä, jotka toimijan on toteutettava. Ellei toimija toteuta tällaisia korjaavia toimenpiteitä, voidaan määrätä seuraamuksia 17 artiklan mukaisesti.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tarkastuksista ja ilmoitettava erityisesti tarkastusten luonne ja tulokset, ja niiden on pidettävä kirjaa myös mahdollisista 9 artiklan 3 kohdan nojalla annetuista korjaavia toimenpiteitä koskevista ilmoituksista. Kutakin tarkastusta koskevat tiedot on säilytettävä vähintään 5 vuotta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava kaikkien hakijoiden saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa sekä kolmansien maiden hallintoviranomaisten ja komission kanssa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä komission kanssa 7 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa todetuista vakavista puutteista ja 17 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista.

Jotta otettaisiin huomioon tämän asetuksen täytäntöönpanosta saatavat kokemukset, erityisesti 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista kertomuksista välittyviltä osin, sekä puutavaran ja puutuotteiden teknisissä ominaisuuksissa, niiden loppukäyttäjien suhteen ja tuotantoprosesseissa tapahtunut kehitys, komissio voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä muuttamalla ja täydentämällä liitteessä olevaa puutavaran ja puutuotteiden luetteloa. Tällaisilla säädöksillä ei saa aiheuttaa toimijoille suhteetonta taakkaa. Antaessaan tällaisia delegoituja säädöksiä komissio tekee ratkaisunsa tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

Tässä artiklassa tarkoitettuihin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 13, 14 ja 15 artiklassa vahvistettuja menettelyjä.

1. Siirretään komissiolle valta antaa 5 artiklan 3 kohdassa, 7 artiklan 7 kohdassa ja 12 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä seitsemän vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta lukien. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kolme kuukautta ennen kuin kolmen vuoden kausi tämän asetuksen soveltamispäivästä päättyy. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 14 artiklan mukaisesti.

2. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 14 ja 15 artiklassa säädettyjä ehtoja.

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi peruuttaa 5 artiklan 3 kohdassa, 7 artiklan 7 kohdassa ja 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2. Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle viimeistään kuukautta ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt.

3. Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

2. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan umpeutuessa vastustanut delegoitua säädöstä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseistä päivää ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä, delegoitu säädös tulee voimaan päivänä, joka mainitaan sen säännöksissä.

3. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2173/2005 11 artiklan nojalla perustettu metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa käsittelevä komitea (FLEGT-komitea).

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi sekä ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

1. Jäsenvaltioiden on sen jälkeen, kun tätä asetusta on alettu soveltaa, annettava komissiolle joka toinen vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kertomus tämän asetuksen soveltamisesta kahden edellisen vuoden aikana.

2. Näiden kertomusten perusteella komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavan kertomuksen.

3. Komissio arvioi viimeistään … (12) ja sen jälkeen joka kuudes vuosi tämän asetuksen soveltamista koskevien kertomusten ja siitä saatujen kokemusten perusteella uudelleen tämän asetuksen toimintaa ja tehokkuutta, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvien hallinnollisten seurausten ja tuotteiden määrittelyn osalta. Kertomuksiin liitetään tarvittaessa asiaankuuluvia säädösehdotuksia.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … (13) lähtien. Asetuksen 5 artiklan 2 kohtaa, 6 artiklan 1 kohtaa sekä 7 artiklan 7 ja 8 kohtaa sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(9) Lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(10) Lisätään päivämäärä, joka on kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(11) Lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(12) Lisätään päivämäärä, joka on 36+30 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(13) Lisätään päivämäärä, joka on 30 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

LIITE

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat puutavara ja puutuotteet neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) liitteessä I vahvistetussa yhdistetyssä nimikkeistössä olevan luokittelun mukaisesti

—	4401 Polttopuu, rankoina, pölkkyinä, halkoina, oksina, risukimppuina tai niiden kaltaisissa muodoissa; puu lastuina ja hakkeena; sahanpuru ja puujäte, myös pölkyiksi, briketeiksi, rakeiksi tai niiden kaltaiseen muotoon yhteenpuristettu

—	4403 Raakapuu, myös jos siitä on poistettu kuori tai pintapuu, tai karkeasti syrjätty puu

—	4406 Puiset rata- ja raitiotiepölkyt

—	4407 Puu, sahattu tai veistetty (chipped) pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm

—	4408 Viilut vanerointia (myös kerrostettua puuta tasoleikkaamalla saadut), ristiinliimattua vaneria tai niiden kaltaista kerrostettua puuta varten ja muu puu, sahattu pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu, saumattu tai päistään jatkettu, paksuus enintään 6 mm

—

4409 Puu (myös yhdistämättömät laatat ja rimat parkettilattioita varten), yhdeltä tai useammalta syrjältä tai pinnalta koko pituudelta muotoiltu (pontattu, puolipontattu, viistottu, pontattu viistotuin syrjin, helmipontattu, tehty muotolistoiksi tai -laudoiksi, pyöristetty tai vastaavilla tavoilla työstetty), myös höylätty, hiottu tai päästään jatkettu

—	4410 Puusta valmistettu lastulevy ja ”oriented strand board” -levy sekä niiden kaltaiset levyt, myös hartsilla tai muulla orgaanisella sideaineella yhteenpuristetut;

—	4411 Puusta tai muusta puumaisesta aineesta valmistettu kuitulevy, myös hartsilla tai muulla orgaanisella sideaineella yhteenpuristettu;

—	4412 Ristiinliimattu vaneri, vaneroidut puulevyt ja niiden kaltainen kerrostettu puu;

—	4413 00 00 Tiivistetty puu, möhkäleinä, levyinä, rimoina tai profiileina;

—	4414 00 Puiset maalausten, valokuvien, peilien ja niiden kaltaisten tavaroiden kehykset;

—

4415 Puiset pakkauslaatikot, -rasiat, -häkit, -pytyt ja niiden kaltaiset päällykset; puiset kaapeli- ja johdinkelat; kuormalavat, laatikkokuormalavat ja muut puiset lastauslavat; puiset kuormauslavojen lavakaulukset; ruumisarkut;

(Tähän eivät kuulu pakkausmateriaalit, joita käytetään yksinomaan toisen markkinoille saatetun tuotteen tukemisessa, suojaamisessa tai kantamisessa.)

—	4416 00 00 Puiset drittelit, tynnyrit, sammiot, saavit ja muut tynnyriteokset sekä niiden puuosat, myös kimmet;

—

4418 Rakennuspuusepän ja kirvesmiehen tuotteet, myös puiset solulevyt, yhdistetyt lattialaatat, päreet ja paanut; puu (myös yhdistämättömät laatat ja rimat parkettilattioita varten), yhdeltä tai useammalta syrjältä, pinnalta tai päästä koko pituudelta muotoiltu (pontattu, puolipontattu, viistottu, pontattu viistotuin syrjin tai päin, helmipontattu, tehty muotolistoiksi tai -laudoiksi, pyöristetty tai vastaavilla tavoilla työstetty), myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu;

—	Yhdistetyn nimikkeistön 47 ja 48 ryhmään kuuluva massa ja paperi, lukuun ottamatta bambupohjaisia tuotteita ja keräystuotteita (jätetuotteita)

—	9403 30, 9403 40, 9403 50 00, 9403 60 ja 9403 90 30 Puuhuonekalut

—	9406 00 20 Tehdasvalmisteiset rakennukset.

(1) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1.	Komissio antoi 17. lokakuuta 2008 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan 1 kohtaan.

2.	Euroopan parlamentti antoi 22. huhtikuuta 2009 ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa (1). Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 1. lokakuuta 2009, ja alueiden komitea ilmoitti, ettei se aikonut antaa lausuntoa.

3.	Neuvosto vahvisti 1. maaliskuuta 2010 ensimmäisen käsittelyn kantansa SEUT 294 artiklan mukaisesti.

II TAVOITTEET

Asetuksen tarkoituksena on minimoida riski siitä, että sisämarkkinoille saatetaan laittomasti korjattua puutavaraa. Se perustuu asianmukaisen huolellisuuden (due diligence) periaatteeseen ja sen kohteena on se tapahtuma, jolloin puutavara ja siitä valmistetut puutuotteet saatetaan sisämarkkinoille ensimmäisen kerran. Neuvosto on periaatteessa säilyttänyt komission systeemilähestymistavan. Se on sen vuoksi keskittynyt laatimaan toimijan ennakoivaa toimintaa koskevat lakisääteiset vaatimukset.

III NEUVOSTON ENSIMMÄISEN KÄSITTELYN KANNAN ERITTELY

1. Yleisiä huomioita

Euroopan parlamentti hyväksyi 22. huhtikuuta 2009 ensimmäisessä käsittelyssä 75 tarkistusta.

Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta sisältää monia Euroopan parlamentin tarkistuksia joko osittain tai periaatteessa. Näistä mainittakoon varsinkin se, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asetuksen vaikutukseen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (tarkistukset 22, 29, 47 ja 72), asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ei tulisi jättää puutavaraa ja puutuotteita, joihin sovelletaan pakollisia ympäristökestävyyskriteereitä (tarkistukset 21 ja 32), ja komission tulisi hyväksyä valvontaorganisaatiot, jotka aikovat toimia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa (tarkistukset 51–56).

Muita tarkistuksia ei kuitenkaan otettu neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa huomioon, koska neuvosto katsoi, että niistä oli tullut tarpeettomia tekstiin tehtyjen muutosten myötä. Neuvosto sisällytti kantaan tiettyjä 1. joulukuuta 2009 voimaan tulleesta Lissabonin sopimuksesta johtuvia muutoksia, erityisesti oikeudellisen kehyksen, jolla korvataan komiteamenettely. Koska Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunto annettiin melkein seitsemän kuukautta ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, ei komiteamenettelyyn liittyvillä tarkistuksilla ollut enää merkitystä eikä niitä näin ollen otettu huomioon.

Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan sisältyy myös muita muutoksia kuin Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnon sisältämät tarkistukset. Seuraavassa esitetään sisältöä koskevat muutokset. Sanamuotoon on lisäksi tehty muutoksia tekstin selkeyttämiseksi tai asetuksen yleisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

2. Erityiset huomautukset

Määritelmät

Alkuperäiseen ehdotukseen tehtiin seuraavat muutokset:

—

”puutavaran ja puutuotteiden” määritelmää muutettiin siten, että se ei koske kierrätettyjä puutuotteita, joilla tarkoitetaan puutuotteita tai tuotteiden osia, jotka on valmistettu puutavarasta tai puutuotteista, joiden elinkaari on päättynyt ja jotka muutoin hävitettäisiin jätteenä, koska katsottiin, että olisi kohtuutonta vaatia toimijoita varmistamaan tietoja, jotka koskevat kierrätetyissä tuotteissa olevan puutavaran alkuperäistä lähdettä;

—	puutavaralle ja puutuotteille, joihin sovelletaan pakollisia ympäristökestävyyskriteereitä, ehdotettu poikkeus poistettiin (tarkistus 21 ja 32);

—	tarkennettiin, että kertaalleen markkinoille saatetuista puutavarasta tai puutuotteista valmistetut puutuotteet olisi jätettävä puutavaraa ja puutuotteita koskevan määritelmän ulkopuolelle (tarkistus 34);

—	neuvosto tarkensi ”markkinoille saattamisen” merkitystä lisäämällä, että se sisältää kaikki myyntimenetelmät, myös toimittamisen etäviestintävälineellä;

—	lisättiin puunkorjuualueen käsite, jota voidaan soveltaa silloin, kun maan sisällä on alueellisia eroja;

—	”puunkorjuumaan” määritelmää laajennettiin siten, että se sisältää maiden lisäksi alueet;

—	”riskienhallinnan” ja ”valvontaorganisaation” käsitteet poistettiin, koska näiden käsitteiden kattavamman kuvauksen katsottiin sisältyvän niitä koskeviin artikloihin.

Sovellettava lainsäädäntö

Sovellettavan lainsäädännön määritelmä on yksi asetusehdotuksen keskeisistä kysymyksistä, koska toimijan on saatava tietoa puutavaraan ja puutuotteisiin sovellettavan lainsäädännön noudattamisesta. Neuvosto on pyrkinyt löytämään oikean tasapainon sen välillä, luetellaanko monien eri alojen lainsäädäntöä laajasti vai asianmukaiset lainsäädännön alat yleisesti. Neuvosto on laajentanut komission ehdotuksessa esitettyä määritelmää sisällyttämällä siihen metsälainsäädännön, metsäalaan suoraan liittyvän ympäristölainsäädännön sekä kauppa- ja tullilainsäädännön. Neuvosto on lisännyt alan ”maankäyttöä ja maanomistusta koskevien kolmansien osapuolien lailliset oikeudet…”, minkä voidaan katsoa lähentyvän Euroopan parlamentin näkemystä, jossa mainitaan ”omaisuuden hallintaoikeus ja alkuperäiskansojen oikeudet” (tarkistus 38). Neuvosto katsoi kuitenkin, että Euroopan parlamentin työlainsäädäntöä ja hyvinvointia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä koskevat tarkistukset olivat ongelmallisia oikeudelliselta ja käytännön kannalta.

Due diligence -järjestelmät

Neuvosto piti tärkeänä asetusehdotuksen tärkeimpien osien tarkentamista. Sen vuoksi se on jakanut due diligence -järjestelmän kolmeen osatekijään: tietojen saanti, riskinarviointimenettely ja riskin vähentämismenettely. Euroopan parlamentti katsoi myös tarkistuksessa 37, että riskin määrittelyä ja riskin vähentämistä koskevat kaksi osatekijää on esitettävä selkeästi.

Riskinarviointiprosessien osalta neuvosto esitti neljä riskinarviointiperustetta, joita voidaan täydentää SEUT 290 artiklan mukaisesti.

Asetusehdotuksen 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa neuvosto pyrki tekemään eron riskinarviointi- ja riskinhallintamenettelyjen välillä ottaen huomioon eri tekijöitä kuten tuotteen ja alkuperän monimutkaisuus, ilmoittamatta nimenomaisesti tilanteita, jotka edellyttävät erityistä huomiota joko tiukempia tai keveämpiä vaatimuksia soveltamalla (tarkistus 47).

Neuvosto ei Euroopan parlamentista poiketen laajentanut due diligence -velvoitetta muihin kuin niihin toimijoihin, jotka saattavat puutavaraa ja puutuotteita sisämarkkinoille ensimmäisen kerran (tarkistukset 15, 17, 19, 20, 31, 33, 35, 41, 42, 43 ja 50). Laajentamisen katsottiin aiheuttavan kohtuutonta rasitetta.

Neuvosto sisällytti ehdotukseen mahdollisuuden, jonka mukaan toimijalla on valittavanaan kolmea erilaista due diligence -järjestelmää – omansa, valvontaorganisaation tarjoama tai kolmannen osapuolen tarjoama järjestelmä.

Soveltamisala

Neuvosto poisti Euroopan parlamentin tavoin komission ehdotukseen sisältyneen poikkeuksen puutavaralle, johon sovelletaan pakollisia ympäristökestävyyskriteereitä (tarkistukset 21 ja 32).

Liite

Neuvosto järjesti uudelleen liitteessä olevat puutuotteet CN-koodien numeroinnin mukaisesti ja lisäsi joitakin tuoteluokkia. Se katsoi, että tässä vaiheessa muiden luokkien lisääminen aiheuttaisi toimijoille liian paljon rasitteita (tarkistukset 74 ja 75).

Valvontaorganisaatiot

Neuvosto oli yhtä mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että on tärkeää soveltaa yhdenmukaisia vaatimuksia kaikkialla EU:ssa ja ehdotti, että komission olisi myös hyväksyttävä valvontaorganisaatiot. Neuvosto erotti toisistaan valvontaorganisaatiot sen mukaan, aikovatko ne hoitaa tehtäviään yhdessä vai useammassa jäsenvaltiossa. Se katsoi, että komission tulisi hyväksyä ne organisaatiot, jotka aikovat hoitaa tehtäviään useissa jäsenvaltioissa (tarkistukset 51, 53, 54, 55 ja 56) (vrt. 7 artiklan 3 kohta). Katsottiin kuitenkin olevan käytännöllisempää, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vastaa niiden valvontaorganisaatioiden hyväksymisestä, jotka hoitavat tehtäviään vain kyseisessä jäsenvaltiossa. Neuvosto katsoi Euroopan parlamentin tavoin, että valvontaorganisaation on tärkeää hoitaa tehtäviään eturistiriitoja välttäen (tarkistus 51) (vrt. 7 artiklan 2 kohdan c alakohta). Sillä, onko valvontaorganisaatio julkinen vai yksityinen yhteisö, ei katsottu olevan merkitystä (tarkistukset 51 ja 52).

Seuraamukset

Neuvosto harkitsi seuraamusluettelon lisäämistä (tarkistus 69), mutta päätti perusteellisten keskustelujen jälkeen säilyttää komission ehdotuksen muotoilun, joka on EU:n lainsäädännössä yleisesti sovittu muotoilu. Monet jäsenvaltiot katsoivat, että seuraamusten tason ja sisällön määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Lisäksi seuraamusluettelon vahvistaminen nosti esiin joitakin käytännön kysymyksiä, kuten luettelon tyhjentävyys ja ongelmat, jotka liittyvät kaikkien mahdollisten rikkomusten määrittelyyn tässä vaiheessa.

Kielto

Neuvosto on periaatteessa säilyttänyt komission ehdotuksen systeemilähestymistavan. Toimijoiden on noudatettava asianmukaista huolellisuutta (”due diligence”) minimoidakseen sen riskin, että ne saattavat laittomasti korjattua puuta olevaa puutavaraa tai puutuotteita markkinoille. Neuvosto ei ole yhtä mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että laillisuus olisi varmistettava kiellolla (tarkistukset 17, 19, 31, 42 (3 artiklan 1 kohdan osalta), 43, 50 ja 71). Soveltamisalan tällaisen laajentamisen ei katsottu olevan ehdotuksen hengen mukaista eikä sitä siten hyväksytty.

Soveltaminen

Neuvosto piti epärealistisena soveltaa asetusta vain vuoden kuluttua sen voimaantulosta, niin toivottavaa kuin se olisikin (tarkistus 73). Jotta toimijoilla olisi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja täytäntöönpanotoimenpiteet saataisiin toteutettua, ehdotettiinkin, että asetusta ryhdyttäisiin soveltamaan 30 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta.

Pienten ja keskisuurten yritysten / toimijoiden tilanne

Neuvosto on Euroopan parlamentin tavoin ottanut huomioon pienten ja keskisuurten yritysten ja toimijoiden erityistilanteen (tarkistukset 22, 29, 47 ja 72). Se on esimerkiksi ottanut käyttöön 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa käsitteen vähäinen riski. Ehdotuksen 12 artiklassa säädetään, että delegoiduilla säädöksillä, joilla muutetaan ja täydennetään puutavaran ja puutuotteiden luetteloa, ei saisi aiheuttaa toimijoille suhteetonta taakkaa. Neuvosto lisäsi kertomuksia koskevaan 18 artiklaan sen, että kertomuksessa olisi otettava erityisesti huomioon pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvat hallinnolliset seuraukset.

Johdanto-osan kappaleet ja viittaukset ympäristökysymyksiin (metsien kestävä hoito ja käyttö)

Euroopan parlamentti on lisännyt huomattavan määrä johdanto-osan kappaleita, joissa otetaan huomioon metsäympäristö, biologinen monimuotoisuus, metsien ekosysteemit ja metsien kestävä hoito ja käyttö (tarkistukset 2–8, 10, 11 ja 14). Neuvosto pitää tällaisia viittauksia, joiden tavoitteet ovat sinänsä toivottavia, tarpeettomina, kun otetaan huomioon, että asetuksen ydinajatuksena on due diligence -järjestelmä, jota noudattaen toimijoiden on minimoitava se riski, että ne saattavat laittomasti korjattua puutavaraa tai puutuotteita markkinoille. Lisäksi johdanto-osan kappaleiden tarkoituksena on perustella asetuksen säännökset, mutta tässä tapauksessa johdanto-osan kappaleilla ei ollut yhteyttä mihinkään artikloihin.

Uudelleentarkastelu

Neuvosto oli yhtä mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että komission on toteutettava asetuksen uudelleentarkastelu ja uudelleentarkastelussa olisi erityisesti otettava huomioon asetuksen hallinnolliset seuraukset pienille ja keskisuurille yrityksille (tarkistus 72).

3. Muut neuvoston lisäämät uudet muutokset

FLEGT- tai CITES-luvan saaneiden puutuotteiden asema

FLEGT- ja CITES-luvan saaneita puutavaraa ja puutuotteita koskeva säännös esitetään erillisessä artiklassa, koska asetuksessa katsotaan FLEGT- ja CITES-lupien olevan riittävä todiste laillisesta korjuusta.

Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö

Neuvosto katsoi, että ainoastaan vakavista puutteista tulisi käydä 11 artiklassa tarkoitettua tietojenvaihtoa. Neuvosto tarkensi myös, että määrätyistä seuraamuslajeista tulisi myös vaihtaa tietoja.

Kohde

Asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden tarkoituksen selventämiseksi neuvosto lisäsi, että tavoitteena on minimoida laittomasti korjatun puutavaran tai siitä tehtyjen puutuotteiden markkinoille saattamisen riski.

Lissabonin sopimuksen aiheuttamat muutokset

Koska neuvosto katsoo, että toimivalta tulisi delegoida komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla, se lisäsi kolme uutta artiklaa, jotka ovat tarpeen tällaisille delegoiduille säädöksille (5 artiklan 3 kohta, 7 artiklan 7 kohta ja 12 artikla) sekä uuden johdanto-osan kappaleen. Vastaavasti neuvosto mukautti SEUT 291 artiklan nojalla toteutettavia täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevia säännöksiä.

IV LOPUKSI

Neuvosto katsoo, että sen ensimmäisen käsittelyn kanta vastaa komission ehdotuksen perustavoitteita. Se muodostaa tasapainoisen toimenpidekokonaisuuden, joka edesauttaa laittoman puunkorjuun torjunnan tavoitteiden toteutumista.

Neuvosto odottaa rakentavaa keskustelua Euroopan parlamentin kanssa, jotta toimiva yhteisymmärrys asetuksesta voitaisiin saada pikaisesti aikaan.

(1) 8881/09.