21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/53

A.

ottaa huomioon, että YK:n Pekingin toimintaohjelmassa naisiin kohdistuva väkivalta määriteltiin kaikeksi sukupuoleen perustuvaksi väkivallaksi, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa naisille fyysistä, seksuaalista tai henkistä vahinkoa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto,

B.

ottaa huomioon, että YK:n Pekingin toimintaohjelman mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää miesten ja naisten historiallisesti eriarvoisia valtasuhteita, joiden takia miehet hallitsevat ja syrjivät naisia ja estävät näitä parantamasta asemaansa,

C.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole ainoastaan kansanterveydellinen ongelma vaan myös naisten ja miesten epätasa-arvoon liittyvä kysymys, joka on ala, jolla EU:lla on valtuudet toteuttaa toimenpiteitä,

D.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on EU:n perusperiaate, joka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

E.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta merkitsee ihmisoikeuksien loukkaamista ja erityisesti se loukkaa oikeutta elämään, turvallisuuteen, arvokkuuteen, fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niihin liittyvään valinnanvapauteen,

F.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta estää naisia osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan, politiikkaan, julkiseen elämään ja työmarkkinoille ja saattaa johtaa naisten syrjäytymiseen ja köyhyyteen,

G.

ottaa huomioon, että äärimmäisessä muodossaan naisiin kohdistuva väkivalta voi johtaa naisten murhaamiseen,

H.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on sidoksissa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja vaikuttaa lasten psyykkiseen hyvinvointiin ja elämään,

I.

ottaa huomioon, että tapauksissa, joissa väkivallan kohteena olevat naiset ovat äitejä, väkivallalla on välittömiä ja välillisiä kielteisiä pitkäaikaisvaikutuksia lasten tunne-elämään ja mielenterveyteen, ja että väkivalta voi aiheuttaa sukupolvien ajan jatkuvan väkivallan ja pahoinpitelyn kierteen,

J.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa ja ilmiö, joka vaikuttaa uhreihin ja tekijöihin riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, tuloistaan tai sosiaalisesta asemastaan ja joka liittyy naisten ja miesten eriarvoisuuteen vallan jakautumisessa yhteiskunnassamme,

K.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan tyypit vaihtelevat eri kulttuureissa ja perinteissä ja että naisten sukuelinten silpominen, niin sanotut kunniarikokset ja pakkoavioliitot ovat todellisuutta EU:ssa,

L.

katsoo, että sodat ja aseelliset selkkaukset, konfliktinjälkeinen jälleenrakentaminen ja taloudelliset, sosiaaliset ja/tai rahoitukselliset kriisit altistavat naisia entistä enemmän yksilöinä ja yhteisönä miesten heihin kohdistamalle väkivallalle eikä niitä saa hyväksyä tekosyyksi miesten väkivallan sietämiseen,

M.

ottaa huomioon, että naiskauppa seksuaalista ja muuta hyväksikäyttöä varten merkitsee naisten ihmisoikeuksien vakavaa loukkaamista ja on vahingollista niin yksittäisille uhreille kuin koko yhteiskunnallekin,

N.

ottaa huomion, että salliva asenne prostituutioon Euroopassa johtaa naisten lisääntyvään kauppaamiseen Eurooppaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten ja seksiturismiin,

O.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppejä koskevia tietoja ei kerätä EU:ssa säännöllisesti eivätkä ne ole vertailukelpoisia, minkä vuoksi on vaikeaa varmistaa ilmiön todellinen laajuus ja löytää sopivia ratkaisuja tähän ongelmaan,

P.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreja on hälyttävän paljon,

Q.

katsoo, että naisten esittäminen tiedotusvälineissä usein vääristyneellä tavalla kulutussuuntautuneina heikentää kunnioitusta ihmisarvoa kohtaan,

R.

ottaa huomioon, että naisten usein kokeman taloudellisen riippuvuuden lisäksi merkittäviä syitä siihen, että naispuoliset uhrit eivät ilmoita väkivallasta, ovat yhteiskunnassa vallitseva kulttuuri ja tulkinnat, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on yksityisasia tai että tällainen väkivalta on usein naisten omaa syytä,

S.

ottaa huomioon, että naiset eivät usein ilmoita miesten heihin kohdistamia väkivallantekoja monimutkaisten psykologisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuriin liittyvien syiden takia, ja koska he eivät monesti luota poliisiin, oikeusjärjestelmään, sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut toteuttamaan aloitteen kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevasta eurooppalaisesta teemavuodesta,

U.

ottaa huomioon, että YK on julistanut marraskuun 25. päivän kansainväliseksi päiväksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ja että Euroopan parlamentissa järjestetään joulukuussa 2009 kansainvälinen seminaari naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta,

V.

katsoo, että on ehdottomasti otettava käyttöön kattava oikeudellinen väline, jolla torjutaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Euroopassa, naiskauppa mukaan luettuna,

1.

vaatii jäsenvaltioita parantamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa omaa lainsäädäntöään ja omia toimintalinjojaan etenkin kehittämällä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi kattavia kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka perustuvat arvioihin naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja jäsenvaltioiden kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisältävät konkreettisia toimenpiteitä miesten naisiin kohdistaman väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja syytteiden nostamiseksi tekijöitä vastaan;

2.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisilla ohjelmilla ja rahoituksella vapaaehtoistahoja ja -järjestöjä, jotka tarjoavat turvapaikan ja psykologista tukea väkivallan uhriksi joutuneille naisille, jotta heitä voidaan vähintäänkin auttaa palaamaan työmarkkinoille ja saamaan näin takaisin täysi ihmisarvonsa;

3.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kohdennetun ja johdonmukaisemman EU:n toimintasuunnitelman kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi komission 1. maaliskuuta 2006 päivätyn tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010” (KOM(2006)0092) mukaisesti, jotta tasa-arvoa koskevaan toimintaohjelmaan vuosiksi 2011–2016 sisällytettäisiin toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi sekä konkreettisia toimenpiteitä kaikenlaisen väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja syytteiden nostamiseksi tekijöitä vastaan, sekä varmistamaan, että miesten naisiin kohdistaman väkivallan vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon arvioidaan kaikilla yhteisön politiikan aloilla ja että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot toimivat koordinoidusti, sitoutuneesti ja johdonmukaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi;

4.

vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisia uusia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

5.

kehottaa komissiota järjestämään korkean tason erityiskokouksen, johon osallistuisi poliittisten elimien, kansalaisyhteiskunnan sekä sosiaalisten ja institutionaalisten järjestöjen edustajia ja jolla pyrittäisiin edistämään johdonmukaisempia politiikkoja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

6.

kehottaa unionia varmistamaan, että kaikilla väkivallan uhreilla, ihmiskaupan uhrit mukaan luettuna, on oikeus apuun ja tukeen uhrin kansalaisuudesta riippumatta ja että taataan suojelu perheväkivallan uhreiksi joutuneille naisille, joiden oikeudellinen asema saattaa olla riippuvainen heidän kumppanistaan;

7.

kehottaa EU:ta perustamaan järjestelmiä varmistamaan, että ihmiskaupan vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon arvioidaan kaikessa ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen pyrkivässä lainsäädännössä ja politiikassa, ja puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin ehkäisevillä toimilla, kuten seuraamukset, opetus ja valistuskampanjat;

8.

huomauttaa odottavansa yhä tuloksia komission tutkimuksesta, jossa tarkastellaan sukupuoleen perustuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan väkivallan uhriksi joutuneille naisille tehokkaan oikeusavun ja oikeussuojan heidän kansalaisuudestaan riippumatta ja riippumatta siitä, millä tavoin he osallistuvat poliisiviranomaisten tutkimuksiin;

10.

vaatii neuvostoa ja komissiota vahvistamaan selkeän oikeusperustan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, myös naiskaupan, torjunnalle;

11.

kehottaa komissiota aloittamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä ja torjumista koskevan kattavan direktiivin laatimistyöt;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla puututaan naisiin kohdistuvan väkivallan syihin, etenkin ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja valistuskampanjoilla, jotka koskevat kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään yhteisiin toimiin, joihin kuuluu perheväkivaltaa koskevia valistus- ja tiedotuskampanjoita ja toimintalinjoja, joilla muutetaan koulutuksen ja tiedotusvälineiden kautta yhteiskunnallisia stereotypioita naisten asemasta yhteiskunnassa, sekä edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

15.

pahoittelee tässä yhteydessä, ettei merkityksellistä sukupuolinäkökulmaa ole otettu mukaan ennen tällaisten sopimusten tekemistä suoritettaviin kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten pakollisiin arviointeihin, puhumattakaan seksuaalisesta väkivallasta, ja että välineet sukupuolten väliseen tasa-arvoon aiheutuvien vaikutusten arvioimiseksi puuttuvat, ja kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ehdotuksen tämän ongelman ratkaisemiseksi;

16.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon erityisolosuhteet, jotka koskevat tiettyjä väkivallalle erityisen alttiita naisryhmiä, kuten vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, maahanmuuttajanaiset, pakolaisnaiset, köyhyydessä maaseudulla tai syrjäisissä yhteisöissä elävät naiset, laitoksissa tai vankiloissa olevat naiset, tytöt, homoseksuaaliset naiset, vammaiset naiset ja ikääntyneet naiset;

17.

vaatii jäsenvaltioita vauhdittamaan toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi nuorten keskuudessa kohdennetuilla valistustoimilla ja paremmalla yhteistyöllä sidosryhmien ja tähän ilmiöön liittyvien tahojen kuten perheiden, koulujen, julkisen elämän ja tiedotusvälineiden välillä;

18.

kehottaa komissiota puuttumaan myös naisiin kohdistetun väkivallan kansainvälisiin ulottuvuuksiin yritysten sosiaalista vastuuta koskevan työnsä yhteydessä, erityisesti vientiteollisuuden vapaa-alueilla toimivissa eurooppalaisissa yrityksissä;

19.

korostaa, että on tärkeää kouluttaa miesten väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten parissa työskenteleviä henkilöitä, mukaan lukien oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan edustajat, erityisesti poliisi, tuomioistuimet, sosiaalitoimi, terveydenhuolto ja oikeudelliset palvelut, työmarkkinajärjestöt, työnantajat ja ay-liike;

20.

kehottaa luomaan mekanismeja, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan tai ihmiskauppaverkostojen naisuhrit voivat saada helpommin maksutonta oikeusapua, jonka avulla he voivat puolustaa oikeuksiaan kaikkialla unionissa; vaatii, että on parannettava oikeudellisen alan ammattilaisten välistä koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa syrjinnän ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnassa ja että on löydettävä tapoja eliminoida esteet oikeudellisen toimenpiteen tunnustamiseksi muissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien tuomiot sukupuoleen perustuvista väkivaltarikoksista ja lähestymiskieltomääräykset väkivaltaisille miehille;

21.

on tyytyväinen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevien erityistuomioistuinten perustamiseen joissakin jäsenvaltiossa ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan tätä aloitetta;

22.

katsoo, että eurooppalaisessa rikosrekisteritietojen vaihtojärjestelmässä (ECRIS) olisi annettava näkyvä asema naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeville rekisteritiedoille;

23.

vaatii jäsenvaltioita perustamaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa yhdenmukaisen järjestelmän, jonka avulla kerätään tilastotietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta, myös murhista, joiden tausta on perheväkivallassa tai joissa tekijä ja uhri ovat toisilleen läheisiä, jotta voitaisiin saada vertailukelpoisia tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta kaikkialla EU:ssa;

24.

vaatii jäsenvaltioita kriminalisoimaan ilman uhrin suostumusta tapahtuvan seksuaalisen väkivallan ja raiskauksen, myös avioliitossa ja virallistamattomissa parisuhteissa ja/tai kun tekijänä on miespuolinen sukulainen, ja varmistamaan, että näistä rikoksista nostetaan automaattisesti syyte ja torjutaan kaikki viittaukset kulttuuri-, perinne- tai uskontosidonnaisiin käytäntöihin lieventävänä asianhaarana naisiin kohdistuvan väkivallan yhteydessä, mukaan lukien kunniarikokset ja naisten sukupuolielinten silpominen;

25.

panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, joilla pyritään kriminalisoimaan seksuaalinen väkivalta parisuhteessa, erityisesti avioliitossa; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan näiden toimien tuloksia parhaita käytäntöjä koskevan tiedonvaihdon edistämiseksi kaikkialla Euroopassa;

26.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi; huomauttaa, että yhteisön alueella asuvien maahanmuuttajien olisi oltava tietoisia siitä, että naisten sukuelinten silpominen on vakava hyökkäys naisten terveyttä vastaan ja ihmisoikeuksien loukkaus; kehottaa jäsenvaltioita joko panemaan täytäntöön erityisiä säännöksiä, jotka koskevat naisten sukuelinten silpomista, tai antamaan tätä koskevia säädöksiä ja saattamaan jokaisen naisten sukuelinten silpomiseen syyllistyvän henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen;

27.

kehottaa EU:ta takaamaan, että kaikilla miesten naisiin kohdistaman väkivallan uhreilla on oikeus apuun ja tukeen;

28.

vaatii jäsenvaltioita tutkimaan viipymättä romaninaisiin kohdistuvia törkeitä ihmisoikeusloukkauksia, rankaisemaan syyllisiä ja järjestämään asianmukaiset korvaukset pakkosteriloinnin uhreille;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja YK:n pääsihteerille.