A4-0409/98

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille «Euroopan unioni ja ihmisoikeuspolitiikan ulkoiset näkökohdat: Roomasta Maastrichtiin ja edemmäs» (KOM(95)0567 - C4-0568/95)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon KOM(95)0567 - C4-0568/95,

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn tarkistetun sopimuksen 3, 6, 7 ja 11 artiklan ja EY:n tarkistetun perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

- ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 12. joulukuuta 1996 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista maailmassa 1995 - 1996 ja unionin ihmisoikeuspolitiikasta ((EYVL C 20, 20.1.1997, s. 161.)),

- ottaa huomioon 3. joulukuuta 1998 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja kansanvaltaistamisohjelmien hallinnosta ja rahoituksesta ((Kyseisen istunnon pöytäkirja, osa II, kohta 8.)),

- ottaa huomioon ulko- ja turvallisuusasian sekä puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön sekä taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan, kehitys- ja yhteistyövaliokunnan, kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan, institutionaalisten asioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien valiokunnan lausunnot (A4-0409/98),

A. katsoo, että demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien periaatteet ovat yleismaailmallisia arvoja,

B. katsoo, että yleismaailmallisessa julistuksessa kuvatut oikeudet ovat yleismaailmallisia eivätkä itseään maailmalle tyrkyttävän yksittäisen kulttuurin tuotosta,

C. katsoo, että YK:n viime vuosina järjestetyissä maailmanlaajuisissa ihmisoikeuksia (Wien 1993), väestöä (Kairo 1994), yhteiskunnallista kehitystä (Kööpenhamina 1995) ja naisia (Peking 1995) käsitelleissä konferensseissa on asetettu yhteisiä tavoitteita;

1. Katsoo, että ihmisoikeuspolitiikan vähittäinen muutos Rooman sopimuksesta Maastrichtin sopimukseen on yleisesti ottaen positiivista ja on vastannut yleisiä odotuksia, ja että ihmisoikeuspolitiikka on nyt katsottava osaksi yhteisön säännöstöä;

2. Suhtautuu myönteisesti Amsterdamin sopimuksen artikloihin 6 ja 7, joilla tuetaan aiempia ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä, mutta korostaa jälleen, että neuvoston olisi tehtävä ihmisoikeuksien alalla toteutettavia toimia koskevat päätökset määräenemmistöllä, jotta voitaisiin toimia nopeammin ja tehokkaammin;

3. Uskoo, että yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan suunnan määräämisen avainhetkiä oli Wienin kansainvälinen ihmisoikeuskonferenssi vuonna 1993;

4. Toteaa tyytyväisenä, että EU korostaa nyt «positiivisia toimenpiteitä» ja vuoropuhelua ja tukee ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa ja kansanvaltaa edistäviä ohjelmia, mutta korostaa, että ne voivat ainoastaan täydentää «ehdollisuuden» politiikkaa;

5. Toteaa, että «ehdollisuuden» käsitteellä on yhä paikkansa Lomén neuvotteluvaltuuksissa ehdotetun «yhteisten velvollisuuksien kumppanuuden» käsitteen yhteydessä;

6. Pitää tervetulleena sitä, että edellä mainituissa Lomén valtuuksissa ehdotetaan, että aktiivista ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa sekä oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista kehitystä pidetään turvallisen ja demokraattisen poliittisen ympäristön olennaisena osana ja siten keskeistä elementtiä koskevan lausekkeen osana;

7. Panee tässä suhteessa merkille, että ihmisoikeus- ja demokratiaohjelmille talousarviossa myönnetty rahoitus on lisääntynyt huomattavasti vuoteen 1993 verrattuna mutta että rahoitusta on lisättävä vielä merkittävästi;

8. Myöntää, että Euroopan unioni on laajalla rintamalla osallistunut huomattavaan määrään ihmisoikeuksia edistäviä toimia;

9. Toteaa, että nykyinen poliittinen ja hallinnollinen rakenne sekä komission näiden toimien toteuttamiseen suuntaamat varat vaikeuttavat kaikkien näiden kunnianhimoisten päämäärien johdonmukaista toteuttamista;

10. Uskoo, että aika on nyt kypsä kuluneen vuosikymmenen aikana tapahtuneen kehityksen tarkasteluun, kun tavoitteena on kattavamman järjestelmän luominen vuotuisten ihmisoikeusohjelmien tukemiseksi siirryttäessä uudelle vuosituhannelle;

11. Uskoo, että nykyinen ihmisoikeustoimien hallintajärjestelmä, johon kuuluu sekä keskushallinto että mahdollisuus turvautua joihinkin virastoihin, on epätyydyttävä ja siksi arvioitava uudelleen;

12. Uskoo, että sen vaatima hallintorakenteiden uudistus on toistaiseksi toteutettu riittämättömästi ja että johdonmukaisen ja pysyvän ihmisoikeuspolitiikan takaamiseksi on välttämätöntä järjestää komission päätöksenteko- ja hallintorakenteet yhdeksi yksiköksi;

13. Kehottaa perustamaan ihmisoikeusfoorumin, jolla on valtuudet antaa suosituksia EU:n politiikkojen ihmisoikeusulottuvuudesta ja arvioida EU:n ihmisoikeuksiin liittyviä toimia; foorumin tulisi muodostua kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja yliopistomaailman asiantuntijoista sekä Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston edustajista; toistaa jälleen ehdotuksensa komission sisäisen pysyvän korkean tason yksikön luomisesta;

14. Toistaa vaatimuksensa, että uuden komission asettamisen yhteydessä ulkosuhteiden koordinointi tulisi siirtää yhden varapuheenjohtajan ja ihmisoikeusasiat yhden komission jäsenen vastuulle;

15. Kehottaa jälleen lisäämään avoimuutta sekä parantamaan tehokkuutta ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävien hankkeiden valikoinnissa, täytäntöönpanossa ja seurannassa ja suosittelee, että komissiossa tarkistettaisiin tällä alalla käytettävissä olevia henkilöstövoimavaroja;

16. Toteaa, että ihmisoikeuksien täydellinen toteutuminen riippuu suoraan taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuuritekijöistä sekä poliittisista oikeuksista ja kansalaisoikeuksista;

17. Vaatii, että unionin tulisi ensisijaisesti keskittyä poliittisiin oikeuksiin ja kansalaisoikeuksiin; tukee kuitenkin myös sitä, että komissiossa otetaan paremmin huomioon taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia oikeuksia koskevat ohjelmat, jotta voidaan tehdä selväksi kaikkien ihmisoikeuksien kuuluminen yhteen;

18. Aikoo valvoa tarkoin Amsterdamin sopimuksen mukaisen toimintapolitiikan suunnittelu- ja ennakointiyksikön perustamista, jonka työn tulisi perustua unionin ihmisoikeuksien ja kansanvallan edistämisvelvoitteeseen;

19. Toteaa, että yksikön tulisi olla läheisessä yhteistyössä konfliktien ehkäisyverkoston kanssa;

20. Uskoo, että konfliktien ehkäisyn yhteydessä on välttämätöntä luoda sopiva Euroopan unionin valvontamekanismi ja liittää tämän yksikön tehtäviin erityisesti ihmisoikeuksien tarkkailu maailmalla;

21. Uskoo, että tämän yksikön tehtäviin kuuluu ilmoittaa huomattavista ihmisoikeusongelmista niiden ilmaantuessa;

22. Vaatii Euroopan parlamentin ja komission ihmisoikeustyöryhmän perustamista EU:n vuoden 1998 talousarvion mukaisesti toimielinten välisen yhteistyön parantamiseksi ihmisoikeuksiin ja kansanvaltaan liittyvissä asioissa;

23. Valittaa sitä, että yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) muodostaa unionissa edelleen erillisen pilarin, mikä estää pysyvän ja johdonmukaisen EU:n ihmisoikeuspolitiikan muodostumisen;

24. Suosittelee, että YUTP:n korkean tason edustaja osallistuu säännöllisesti parlamentin ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan kokouksiin ja että hänen tulisi laatia yksityiskohtainen kirjallinen vuosikertomus toimistaan;

25. Suosittelee, että YUTP:n korkean tason edustaja osallistuisi parlamentin kyselytunteihin samalta pohjalta kuin neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsenetkin;

26. Vaatii, että EY:n perustamissopimuksen 300 ja 310 artiklaan (konsolidoitu toisinto), joissa annetaan yhteisölle mahdollisuus tehdä sopimuksia kolmansien valtioiden kanssa, lisätään järjestelmällisesti ihmisoikeuksia koskevat vakiolausekkeet paitsi kaikkien sopimusten johdanto-osaan kuin myös niiden lainsäädäntöosaan, jotta voidaan luoda vakaa ja sitova oikeusperusta;

27. Vaatii, että sopimusten soveltamisen keskeyttämistä koskevaa päätöksentekoa varten kehitetään selkeät ja toiminnalliset perusteet, jotka koskevat Lomén sopimuksen 366 a artiklan lisäksi myös kaikkia muita kansainvälisiä sopimuksia;

28. Toistaa uskovansa, että Euroopan unionin tulisi viipymättä liittyä Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen;

29. Vaatii lisäksi, että demokratiavajeen poistamiseksi tehdään toimielinten välisiä sopimuksia, jotta voidaan taata, että se saa paremmin tietoja ja voi osallistua kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin mukan luettuna EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan (konsolidoitu toisinto) perusteella tehtävät sopimukset;

30. Vaatii perustamaan laajan ihmisoikeusvaikutusten arviointi- ja valvontajärjestelmän, joka tulisi laatia ennen aloitteen toteuttamista ottaen asianmukaisesti huomioon sisäiseen johdonmukaisuuteen, suhteellisuuteen ja yhtenäisyyteen liittyvät seikat ja jota olisi tulevaisuudessa käytettävä ihmisoikeustilanteen seurannan perustana; katsoo, että sitä varten tulisi perustaa parlamentin 19. joulukuuta 1997 antamassa päätöslauselmassa ((EYVL C 14, 19.1.1998, s. 402.)) vaadittu ihmisoikeuksien ja kansanvaltaistamisen eurooppalainen verkosto, joka mahdollistaa pääsyn ajankohtaisiin ja kattaviin tietoihin;

31. Pyytää, että tähän arviointiin olisi sisällyttävä seuraavaa:

- kyseisen valtion tai kyseisten valtioiden ihmisoikeustilanteen yleinen arvioiminen,

- sen arvioiminen, miten kukin kolmas valtio noudattaa kansainvälisesti tunnustettuja lainsäädännön välineitä ja niihin liittyviä täytäntöönpanomekanismeja, joihin kuuluvat erityisesti YK:n, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ja Euroopan neuvoston mekanismit,

- luotettavista lähteistä, kuten suurista hallituksista riippumattomista järjestöistä, peräisin olevien rikkomussyytteiden käsittely,

- unionin toimien tehokkuuden arvioiminen pyrittäessä ihmisoikeuksien parempaan turvaamiseen, mihin sisältyy myös unionin sotilas-, poliisi- ja turvallisuushenkilöstön siirtojen seurausten arvioiminen,

- harkittavana olevien strategisten vaihtoehtojen ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten yksityiskohtainen arvioiminen;

32. Luottaa siihen, että ihmisoikeusvaikutusten arviointia ohjaavat parlamentin asema kansainvälissä yhteisössä sekä unionin perussopimuksissa, päätöslauselmissa tai julistuksissa hyväksymät perusperiaatteet, joita ei voida kumota unionin tai yhden sen jäsenvaltion taloudellisten, strategisten tai poliittisten etujen vuoksi;

33. Pyytää, että nämä arviot on julkaistava kansainvälisten, kansallisten ja hallituksista riippumattomien järjestöjen lausuntojen ja arviointien sallimiseksi;

34. Valittaa syvästi ihmisoikeuksiin ja kansanvaltaistamiseen liittyvien ohjelmien keskeytymistä, joka aiheutui tuomioistuimen 12. toukokuuta 1998 antamasta tuomiosta (C-106/96);

35. Toteaa, että komission vastaus tähän tuomioon osoitti, että ihmisoikeus- ja kansanvaltaistamishankkeet ovat edelleen alttiina hallinnollisille ja lainsäädännöllisille esteille;

36. Ilmaisee tyytyväisyytensä toimielinten väliseen budjettirahoitusta koskevaan sopimukseen, joka syntyi 17. heinäkuuta 1998 pidettyjen kolmen osapuolen keskustelujen tuloksena ja kehottaa kaikkia unionin toimielimiä sitoutumaan pitkän aikavälin ratkaisuun ennen nykyisen vaalikauden päättymistä;

37. Pyytää, että 17. heinäkuuta 1998 tehty toimielinten välinen sopimus johtaa Euroopan unionin tulevan ihmisoikeuspolitiikan ja vastaavien ohjelmien pätevään oikeusperustaan;

38. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle ja Yhdistyneille kansakunnille.