15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/27

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 1222/2014,

annettu 8 päivänä lokakuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joilla täsmennetään menetelmä maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämiseksi ja maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien laitosten alaluokkien määrittelemiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 131 artiklan 18 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2013/36/EU valtuutetaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset tai nimetyt viranomaiset asettamaan maailmanlaajuisille järjestelmän kannalta merkittäville laitoksille (G-SII:t) korkeammat omien varojen vaatimukset, jotta voidaan kompensoida sitä suurempaa riskiä, joka G-SII:sta aiheutuu rahoitusjärjestelmälle, ja niitä mahdollisia vaikutuksia, joita niiden konkurssista aiheutuu veronmaksajille. Direktiivissä esitetään joitakin perusperiaatteita menetelmälle, jolla määritetään G-SII:t ja määritellään ne alaluokkiin sen mukaan, mikä on niiden merkitys järjestelmän kannalta. Kyseisen alaluokkiin määrittelyn mukaisesti G-SII:ille asetetaan ydinpääomaa (CET1) koskeva lisävaatimus eli G-SII-puskuri. Kyseinen G-SII:ten määritys- ja määrittelymenetelmä perustuu viiteen luokkaan, joilla mitataan pankin merkitystä järjestelmän kannalta maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla, ja sitä tarkastellaan lähemmin tässä asetuksessa.

(2)

Direktiivin 2013/36/EU mukaisen lähestymistavan noudattamiseksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon Baselin pankkivalvontakomitean kehittämät standardit, jotka koskevat menetelmää maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien pankkien arvioimiseksi ja vaatimusta korkeammasta tappionsietokyvystä. Standardit perustuvat maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittäviä rahoituslaitoksia koskevaan kehykseen, jonka finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä laati raportin ”Reducing the moral hazard posed by systemically important financial institutions — FSB Recommendations and Time Lines” jälkeen.

(3)

Direktiivissä 2013/36/EU tehdään selväksi, että määritys- ja määrittelymenetelmät yhdenmukaistetaan kaikissa jäsenvaltioissa käyttämällä yhdenmukaisia ja avoimia parametreja kokonaispisteytyksen antamiseksi yhteisölle sen mittaamiseksi, mikä on sen merkitys järjestelmän kannalta. Sen varmistamiseksi, että unionissa käytetään yhdenmukaista otosta sekä unioniin sijoittautuneista että kolmansissa maissa toimiluvan saaneista pankeista ja pankkiryhmistä, jotka toimivat vertailukohtina ja kuvastavat maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää, Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi määriteltävä kyseinen otos. Valvontavaltaan perustuvat poistot kyseisestä otoksesta ja lisäykset siihen olisi tehtävä tiukkojen perusteiden mukaisesti sen varmistamiseksi, että otos säilyy viitearvona, eikä niillä saa olla muita perusteita.

(4)

G-SII:ten määritysmenettelyn olisi perustuttava vertailukelpoisiin tietoihin, ja siinä olisi otettava huomioon se tosiseikka, että laitokset tarvitsevat selvyyttä siitä, sovelletaanko niihin puskurivaatimusta ja jos sovelletaan, minkä suuruista. Menettelyä koskevat määräajat ja menettelyt on siksi sisällytettävä asianomaiseen menetelmään. Koska G-SII:ten määrittämisen olisi kuitenkin perustuttava ajantasaisiin tietoihin sellaisten suurten maailmanlaajuisten pankkiryhmien otoksesta, joista joillakin on toimilupa kolmansissa maissa, tarvittavat tiedot tulevat saataville vasta vuoden toisella puoliskolla. Jotta laitokset kykenevät täyttämään G-SII-asemastaan johtuvat vaatimukset, puskurivaatimuksen olisi tultava voimaan noin vuoden kuluttua laitosten määrittämisestä G-SII:ksi.

(5)

Direktiivissä 2013/36/EU vahvistetaan viisi luokkaa, joilla mitataan merkitystä järjestelmän kannalta. Ne koostuvat määrällisistä indikaattoreista. Laitoksille ja viranomaisille aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi luokat ovat samat kuin Baselin pankkivalvontakomitean käyttämät luokat. Tässä asetuksessa olisi noudatettava samaa lähestymistapaa määrällisten indikaattoreiden täsmentämiseksi. Indikaattorit olisi valittava siten, että ne heijastavat yhteisön konkurssin mahdollisten kielteisten ulkoisten vaikutusten eri näkökohtia ja sen kriittisiä toimintoja rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta. Vertailujärjestelmänä, jonka perusteella merkitystä järjestelmän kannalta arvioidaan, olisi käytettävä maailmanlaajuisia rahoitusmarkkinoita ja maailmantaloutta.

(6)

Jotta voidaan vahvistaa täsmällinen menetelmä, jolla määritetään G-SII:t ja määritellään ne alaluokkiin, direktiivissä 2013/36/EU vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, on tärkeää täsmentää käsitteet ”asianomainen yhteisö”, ”indikaattoriarvo”, ”nimittäjä” sekä ”pisteytyksen raja-arvo” määrittelemällä ne tässä asetuksessa.

(7)

Kunkin pankkiryhmän indikaattorein konsolidoidusti mitattu merkitys järjestelmän kannalta olisi ilmaistava yksittäisenä kokonaispisteytyksenä tietyn vuoden osalta siten, että sen asema mitataan suhteessa muihin otoksen yhteisöihin. Pankit olisi määritettävä G-SII:ksi ja määriteltävä alaluokkiin, joihin sovelletaan erilaisia pääomapuskureita, kyseisen kokonaispisteytyksen perusteella. Laskettaessa pisteytystä yksittäisten luokkien pisteytysten keskiarvosta, kullekin viidestä luokasta olisi annettava 20 prosentin painotus. Korvattavuutta koskevan luokan osalta olisi kokonaispisteytyksen laskemiseksi asetettava enimmäismäärä edellyttäen, että vuotta 2013 ja sitä aiempia vuosia koskevien tietojen analyysin perusteella voitiin kyseisen luokan osalta osoittaa, että sillä oli suhteettoman suuri vaikutus niiden pankkien pisteytykseen, jotka ovat määräävässä asemassa maksu-, merkintäsitoumus- ja säilytyspalvelujen tarjonnassa.

(8)

Asianomaisten viranomaisten olisi voitava asianmukaista valvontavaltaa käyttäen määritellä G-SII uudelleen alemmasta alaluokasta ylempään alaluokkaan tai nimetä yhteisö G-SII:ksi, jos sen kokonaispisteytys on alhaisempi kuin alimman alaluokan raja-arvo. Koska tällaisella valvontavaltaan perustuvalla määrittämisellä pyritään samaan tavoitteeseen kuin tavanomaisella pisteytysmenettelyllä, olisi kriteerin, johon tämä valvontavalta perustuu, oltava sama kuin pankin merkitys maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden ja maailmantalouden kannalta sekä Baselin pankkivalvontakomitean soveltaman menetelmän mukainen. Pankin konkurssiriskiä ei pidä käyttää kriteerinä, koska se otetaan jo huomioon muissa vakavaraisuusvaatimuksissa, muun muassa kokonaisriskin määrässä, ja tarvittaessa muissa omien varojen vaatimuksissa, kuten järjestelmäriskipuskurissa.

(9)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(10)

EPV on toteuttanut tämän asetuksen perustana olevaa teknisten sääntelystandardien luonnosta koskevan julkisen kuulemisen, analysoinut siihen mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(11)

Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015, koska direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 4 kohdassa vahvistettua vaatimusta G-SII-puskurin ylläpitämisestä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Tämän vuoksi ja jotta laitokset saavat oikea-aikaista tietoa niihin sovellettavasta G-SII-puskurista ja jotta niillä on riittävästi aikaa kerätä tarvittava pääoma, G-SII:t olisi määritettävä viimeistään vuoden 2015 alussa.

(12)

G-SII-puskurivaatimus olisi otettava asteittain käyttöön kolmen vuoden ajanjakson aikana direktiivin 2013/36/EU 162 artiklan 5 kohdan mukaisesti: direktiivin 2013/36/EU 162 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ensimmäistä vaihetta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016 niiden G-SII:ten osalta, jotka asianomaiset viranomaiset ovat määrittäneet vuoden 2015 alussa ennen heinäkuuta 2014 päättyneiden tilikausien tietojen perusteella. Direktiivin 2013/36/EU 162 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua G-SII-puskurivaatimuksen toista vaihetta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen niiden G-SII:ten osalta, jotka asianomaiset viranomaiset ovat määrittäneet vuoden 2015 loppuun mennessä tai viimeistään vuoden 2016 alussa ennen heinäkuuta 2015 päättyneiden tilikausien tietojen perusteella,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa täsmennetään menetelmä, jonka mukaisesti direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltion viranomainen, jäljempänä ’asianomainen viranomainen’, konsolidoidusti määrittää asianomaisen yhteisön maailmanlaajuiseksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (G-SII), sekä menetelmä G-SII:ten alaluokkien määrittelemiseksi ja G-SII:ten jakamiseksi kyseisiin alaluokkiin sen mukaan, mikä on niiden merkitys järjestelmän kannalta, sekä tähän menetelmään liittyvät määräajat ja määrittämistarkoituksessa käytettävät tiedot.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’asianomaisella yhteisöllä’ EU:ssa emoyrityksenä toimivaa laitosta, EU:ssa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, EU:ssa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai laitosta, joka ei ole EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryhtiö;

2)

’indikaattoriarvolla’ indikaattorin yksittäistä arvoa kunkin 6 artiklassa tarkoitetun indikaattorin ja kunkin otokseen kuuluvan asianomaisen yhteisön osalta sekä yksittäistä vertailukelpoista arvoa, joka on julkistettu kansainvälisesti sovittujen standardien mukaisesti, kunkin kolmannessa maassa toimiluvan saaneen pankin osalta;

3)

’nimittäjällä’ otokseen kuuluvien asianomaisten yhteisöjen ja kolmansissa maissa toimiluvan saaneiden pankkien indikaattoriarvojen yhteisarvoa kunkin indikaattorin osalta;

4)

’pisteytyksen raja-arvolla’ pisteytyksen arvoa, joka määrittää alimman raja-arvon ja viiden alaluokan väliset raja-arvot, sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 9 kohdassa.

3 artikla

Menetelmän yleiset parametrit

1.   EPV on määritettävä niiden laitosten tai ryhmien otos, joiden indikaattoriarvoja käytetään viitearvoina, jotka edustavat maailmanlaajuista pankkialaa pisteytysten laskemista varten, ja otettava tässä yhteydessä huomioon kansainvälisesti sovitut standardit, erityisesti Baselin pankkivalvontakomitean käyttämä otos maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien pankkien määrittämiseksi, sekä annettava otokseen kuuluvat asianomaiset yhteisöt tiedoksi asianomaisille viranomaisille viimeistään kunkin vuoden heinäkuun 31 päivänä.

Otos koostuu asianomaisista yhteisöistä ja kolmansissa maissa toimiluvan saaneista pankeista sekä kattaa niistä 75 suurinta kokonaisriskin perusteella, sellaisena kuin se on määriteltynä 6 artiklan 1 kohdassa, mukaan lukien asianomaiset yhteisöt, jotka on nimetty G-SII:ksi, ja kolmansien maiden pankit, jotka oli nimetty maailmanlaajuisesti järjestelmän kannalta merkittäviksi edellisenä vuonna.

EPV poistaa tai lisää asianomaisia yhteisöjä tai kolmansissa maissa toimiluvan saaneita pankkeja, jos ja siinä määrin kuin se on tarpeen sellaisen riittävän vertailujärjestelmän takaamiseksi, jonka avulla voidaan arvioida merkitystä järjestelmän kannalta ja joka heijastaa maailmanlaajuisia rahoitusmarkkinoita ja maailmantaloutta, ottaen huomioon kansainvälisesti sovitut standardit, mukaan lukien Baselin pankkivalvontakomitean käyttämä otos.

2.   Asianomaisen viranomaisen on ilmoitettava EPV:lle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta indikaattoriarvot kustakin lainkäyttöalueellaan toimiluvan saaneesta asianomaisesta yhteisöstä, jonka kokonaisriski on yli 200 miljardia euroa. Asianomaisen viranomaisen on varmistettava, että indikaattoriarvot ovat samat kuin Baselin pankkivalvontakomitealle toimitetut ja kyseisen asianomaisen yhteisön komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1030/2014 (3) mukaisesti julkistamat arvot. Asianomaisen viranomaisen on käytettävä mainitussa täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettuja malleja.

3.   EPV:n on laskettava nimittäjät niiden indikaattoriarvojen perusteella, jotka asianomaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet 2 kohdan mukaisesti. Nimittäjien laskennassa on otettava huomioon kansainvälisesti sovitut standardit, erityisesti Baselin pankkivalvontakomitean asianomaisen vuoden osalta julkistamat nimittäjät, ja ne on annettava asianomaisille viranomaisille tiedoksi. Indikaattorin nimittäjä on kaikkien otokseen kuuluvien asianomaisten yhteisöjen ja kolmansissa maissa toimiluvan saaneiden pankkien indikaattoriarvojen kokonaismäärä, sellaisina kuin ne ovat ilmoitettuina asianomaisten yhteisöjen osalta 2 kohdan nojalla ja julkistettuina kolmansissa maissa toimiluvan saaneiden pankkien toimesta asianomaisen vuoden heinäkuun 31 päivänä.

4 artikla

Määritysmenettely

1.   Asianomaisen viranomaisen on laskettava viimeistään kunkin vuoden joulukuun 15 päivänä niiden asianomaisten yhteisöjen pisteytykset, jotka kuuluvat EPV:n tiedoksi antamaan otokseen ja joilla on toimilupa sen lainkäyttöalueella. Jos asianomainen viranomainen asianmukaista valvontavaltaansa käyttäen nimeää asianomaisen yhteisön G-SII:ksi direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen on toimitettava EPV:lle viimeistään kunkin vuoden joulukuun 15 päivänä yksityiskohtainen kirjallinen lausunto arviointinsa perusteista.

2.   Asianomaisen yhteisön määrittäminen G-SII:ksi ja määritteleminen alaluokkaan tulevat voimaan sitä kalenterivuotta seuraavan toisen vuoden 1 päivänä tammikuuta, jona nimittäjät on määritetty 3 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Määrittäminen G-SII:ksi, pisteyttäminen ja määritteleminen alaluokkiin

1.   Indikaattoriarvot perustuvat ilmoitettuihin asianomaisen yhteisön edellisen tilikauden lopun tietoihin konsolidoidulla tasolla ja kolmansissa maissa toimiluvan saaneiden pankkien osalta kansainvälisesti sovittujen standardien mukaisesti julkistettuihin tietoihin. Sellaisten asianomaisten yhteisöjen osalta, joiden tilikausi päättyy 30 päivänä kesäkuuta, asianomaiset viranomaiset voivat käyttää indikaattoriarvoja, jotka perustuvat kyseisten yhteisöjen rahoitusasemaan 31 päivänä joulukuuta.

2.   Asianomaisen viranomaisen on määritettävä kunkin otokseen kuuluvan asianomaisen yhteisön pisteytys yksittäisten luokkien pisteytysten yksinkertaisena keskiarvona, kuitenkin siten, että korvattavuuden mittaamista koskevassa luokassa enimmäispisteytys on 500 peruspistettä. Kunkin luokan pisteytys lasketaan niiden arvojen yksinkertaisena keskiarvona, jotka saadaan jakamalla asianomaisen luokan kukin indikaattoriarvo EPV:n tiedoksi antamalla indikaattorin nimittäjällä. Pisteytykset ilmaistaan peruspisteinä ja pyöristetään lähimpään kokonaiseen peruspisteeseen.

3.   Alin pisteytyksen raja-arvo on 130 peruspistettä. Alaluokat määritellään seuraavasti:

a)

alaluokka 1 käsittää 130–229 peruspisteen pisteytykset;

b)

alaluokka 2 käsittää 230–329 peruspisteen pisteytykset;

c)

alaluokka 3 käsittää 330–429 peruspisteen pisteytykset;

d)

alaluokka 4 käsittää 430–529 peruspisteen pisteytykset;

e)

alaluokka 5 käsittää 530–629 peruspisteen pisteytykset.

4.   Asianomaisen viranomaisen on määritettävä asianomainen yhteisö G-SII:ksi, kun kyseisen yhteisön pisteytys on vähintään yhtä suuri kuin alin raja-arvo. Päätöksen nimetä asianomainen yhteisö G-SII:ksi asianmukaista valvontavaltaa käyttäen direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti on perustuttava arvioon siitä, olisiko yhteisön konkurssilla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia maailmanlaajuisiin rahoitusmarkkinoihin ja maailmantalouteen.

5.   Asianomaisen viranomaisen on määriteltävä G-SII alaluokkaan sen pisteytyksen perusteella. Päätöksen määritellä G-SII uudelleen alemmasta alaluokasta ylempään alaluokkaan asianmukaista valvontavaltaa käyttäen direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti on perustuttava arvioon siitä, olisiko yhteisön konkurssilla voimakkaampia kielteisiä vaikutuksia maailmanlaajuisiin rahoitusmarkkinoihin ja maailmantalouteen.

6.   Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä voidaan tukea oheisindikaattoreilla, jotka eivät saa olla asianomaisen yhteisön konkurssin todennäköisyyttä osoittavia. Kyseisten päätösten on sisällettävä hyvin dokumentoituja ja todennettavia määrällisiä ja laadullisia tietoja.

6 artikla

Indikaattorit

1.   Ryhmän kokoon perustuva luokka koostuu yhdestä indikaattorista, joka vastaa ryhmän kokonaisriskiä liitteessä kuvatulla tavalla.

2.   Ryhmän rahoitusjärjestelmään kytkeytymiseen perustuva luokka koostuu kaikista seuraavista indikaattoreista, kuten liitteessä täsmennetään:

a)

rahoitusjärjestelmän sisäiset varat;

b)

rahoitusjärjestelmän sisäiset velat;

c)

liikkeessä olevat arvopaperit.

3.   Ryhmän tarjoamien palvelujen tai saataville asettaman rahoitusinfrastruktuurin korvattavuuteen perustuva luokka koostuu kaikista seuraavista indikaattoreista, kuten liitteessä täsmennetään:

a)

säilytyksessä olevat varat;

b)

maksutoiminta;

c)

merkintäsitoumusliiketoimet oman ja vieraan pääoman markkinoilla.

4.   Ryhmän kompleksisuuteen perustuva luokka koostuu kaikista seuraavista indikaattoreista, kuten liitteessä täsmennetään:

a)

OTC-johdannaisten nimellismäärä;

b)

tason 3 varat käypien arvojen hierarkiassa komission asetuksen (EU) N:o 1255/2012 (4) mukaisesti;

c)

kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät ja myytävissä olevat arvopaperit.

5.   Ryhmän rajatylittävään toimintaan perustuva luokka koostuu seuraavista indikaattoreista, kuten liitteessä täsmennetään:

a)

eri lainkäyttöalueiden väliset saamiset;

b)

eri lainkäyttöalueiden väliset velat.

6.   Muuna valuuttana kuin euroina ilmoitettujen tietojen osalta asianomaisen viranomaisen on käytettävä asianmukaista vaihtokurssia ottaen huomioon Euroopan keskuspankin julkaiseman 31 päivänä joulukuuta sovellettavan viitekurssin ja kansainväliset standardit. Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maksutoimintaindikaattorin osalta asianomaisen viranomaisen on käytettävä asianomaisen vuoden keskimääräisiä vaihtokursseja.

7 artikla

Siirtymäsäännökset

Poiketen siitä, mitä 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, EPV:n on viimeistään 14 päivänä tammikuuta 2015 määritettävä otos asianomaisen yhteisön määrittämiseksi G-SII:ksi vuodelle 2014. Asianomaisten viranomaisten on viimeistään 21 päivänä tammikuuta 2015 ilmoitettava EPV:lle kyseiseen otokseen kuuluvia asianomaisia yhteisöjä koskevat indikaattoriarvot ennen heinäkuuta 2014 päättyneitä tilikausia koskevien tietojen perusteella. Viimeistään 30 päivänä tammikuuta 2015 EPV:n on laskettava kyseisten indikaattoriarvojen perusteella nimittäjät vuodelle 2014. Asianomaisten viranomaisten on kyseisten nimittäjien perusteella määritettävä asianomaisten yhteisöjen pisteytykset vuodelle 2014. Niiden on myös määritettävä G-SII:t ja määriteltävä ne alaluokkiin. Lisäksi asianomaisten viranomaisten on viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2015 annettava määrittämänsä G-SII:t tiedoksi komissiolle, Euroopan järjestelmäriskikomitealle ja EPV:lle sekä julkistettava kyseisten G-SII:ten nimet yhdessä niille annettujen vuotta 2014 koskevien pisteytysten kanssa.

Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, asianomaisen yhteisön määrittämistä G-SII:ksi ja alaluokkaa, johon se määritellään vuotta 2014 koskevan pisteytyksen perusteella, sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

8 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1030/2014, annettu 29 päivänä syyskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisia järjestelmän kannalta merkittävien maailmanlaajuisten laitosten määrittämisessä käytettävien arvojen julkistamisen yhtenäisiä muotoja ja päivämäärää koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 284, 30.9.2014, s. 14).

(4)  Komission asetus (EU) N:o 1255/2012, annettu 11 päivänä joulukuuta 2012, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IAS 12, IFRS 1 ja IFRS 13 sekä kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinnan IFRIC 20 osalta (EUVL L 360, 29.12.2012, s. 78).

LIITE

Asetuksen 6 artiklan soveltamiseksi indikaattorit määritetään seuraavasti:

1.   Kokonaisriski

Kokonaisriski on tase-erien sekä johdannaisten ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärien konsolidoidusti yhteenlaskettu määrä, mukaan lukien kirjanpitoa muttei riskiperusteista sääntelyä varten konsolidoidut yhteisöt, pois lukien lakisääteiset oikaisut.

Kokonaisriskiin sovelletaan kirjanpidollista vastuun määrää (käyttäen kuitenkin laajempaa konsolidointia) seuraavien periaatteiden mukaisesti:

—

taseeseen sisältyvät muut kuin johdannaisvastuut otetaan vastuun määrässä huomioon vähennettyinä erityisillä varauksilla ja arvonoikaisuilla (esimerkiksi vastuun arvonoikaisut);

—

lainojen ja talletusten nettouttaminen ei ole sallittua;

—

reaali- tai rahoitusvakuutta, takausta tai ostettua luottoriskin vähentämistä ei saa käyttää taseeseen sisältyvien vastuiden pienentämiseen.

Taseeseen sisältyvät erät ovat seuraavien tekijöiden summa:

a)

johdannaissopimusten vastapuoleen liittyvät vastuut;

b)

arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien bruttoarvo;

c)

arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien vastapuoleen liittyvät vastuut;

d)

enimmäismäärä seuraavista: i) muut varat vähennettyinä arvopapereilla toteuttavissa rahoitustoimissa vastaanotetuilla arvopapereilla, jotka katsotaan varoiksi, ja ii) nolla.

Taseen ulkopuoliset erät ovat seuraavien tekijöiden summa:

a)

johdannaissopimusten tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski;

b)

taseen ulkopuolisten erien nimellismäärä 0 prosentin luottovasta-arvokertoimella vähennettynä 100 prosentilla ehdoitta peruutettavissa olevista luottokorttisitoumuksista vähennettynä 100 prosentilla muista ehdoitta peruutettavissa olevista sitoumuksista;

c)

10 prosenttia ehdoitta peruutettavissa olevista luottokorttisitoumuksista;

d)

10 prosenttia muista ehdoitta peruutettavissa olevista sitoumuksista;

e)

taseen ulkopuolisten erien nimellismäärä 20 prosentin luottovasta-arvokertoimella;

f)

taseen ulkopuolisten erien nimellismäärä 50 prosentin luottovasta-arvokertoimella;

g)

taseen ulkopuolisten erien nimellismäärä 100 prosentin luottovasta-arvokertoimella.

Kirjanpitoa muttei riskiperusteista sääntelyä varten konsolidoitujen yhteisöjen osalta indikaattorin arvoa nostetaan seuraavien tekijöiden summalla:

a)

taseeseen sisältyvät omaisuuserät;

b)

johdannaissopimusten tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski;

c)

10 prosenttia ehdoitta peruutettavissa olevista sitoumuksista;

d)

muut taseen ulkopuoliset sitoumukset;

e)

vähennettynä investointien arvolla konsolidoitujen yhteisöjen osalta.

2.   Kytkeytyminen rahoitusjärjestelmään

Kytkeytymistä rahoitusjärjestelmään koskevien indikaattorien osalta rahoituslaitoksiksi katsotaan pankit ja muut talletuksia keräävät laitokset, pankkialan holding-yhtiöt, arvopaperikauppiaat, vakuutusyhtiöt, sijoitusrahastot, hedgerahastot, eläkerahastot, investointipankit ja keskusvastapuolet. Tähän eivät kuulu keskuspankit ja muut julkisen sektorin elimet (esimerkiksi monenväliset kehityspankit), lukuun ottamatta valtion omistamia liikepankkeja.

2.1   Rahoitusjärjestelmässä olevat varat

Rahoitusjärjestelmässä oleviksi varoiksi katsotaan muihin rahoituslaitoksiin talletetut tai niille lainatut määrät ja muille rahoituslaitoksille myönnetyt käyttämättömät sitovat luottolimiitit, hallussa olevat muiden rahoituslaitosten liikkeeseen laskemat arvopaperit sekä yhdessä muiden rahoituslaitosten kanssa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja OTC-johdannaisten positiivinen nykyhetken vastapuoliriski, jonka käypä nettoarvo on positiivinen.

a)   Muihin rahoituslaitoksiin talletetut tai niille lainatut määrät ja käyttämättömät sitovat luottolimiitit

Muihin rahoituslaitoksiin talletetut tai niille lainatut määrät ja käyttämättömät sitovat luottolimiitit ovat seuraavien tekijöiden summa:

1)

muihin rahoituslaitoksiin talletetut tai niille lainatut määrät, mukaan lukien talletustodistukset ja

2)

käyttämättömät sitovat luottolimiitit, jotka on myönnetty muille rahoituslaitoksille.

b)   Hallussa olevat muiden rahoituslaitosten liikkeeseen laskemat arvopaperit

Tämä kohta kattaa kaikki hallussa olevat muiden rahoituslaitosten liikkeeseen laskemat arvopaperit. Kokonaisomistus lasketaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien ja myytävissä olevien arvopaperien käyvän arvon perusteella. Eräpäivään asti pidettävien arvopaperien arvo lasketaan jaksotetun hankintamenon perusteella.

Hallussa olevien muiden rahoituslaitosten liikkeeseen laskemien arvopaperien kokonaismäärään kuuluvat

1)

vakuudelliset arvopaperit;

2)

etuoikeusasemaltaan parhaimmat vakuudettomat arvopaperit;

3)

huonommassa etuoikeusasemassa olevat arvopaperit;

4)

yritystodistukset;

5)

pääoman enimmäismäärä, mukaan lukien kantaosakkeiden ja etuoikeutettujen osakkeiden nimellisarvo ja ylijäämä, vähennettynä lyhyiden positioiden kuittaamisella erityisten omistusosuuksien osalta ja nolla.

c)   Arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet

Arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet ovat arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien positiivinen nykyhetken vastapuoliriski muiden rahoituslaitosten kanssa.

Ilmoitetun arvon ei ole tarkoitus vastata taseeseen merkittyjä määriä. Se kuvaa yksittäisen laillisen velan määrää nettoutusryhmää kohden. Nettoutusta käytetään vain, kun rahoitustoimiin sovelletaan laillisesti toimeenpantavaa nettoutussopimusta. Jos nämä kriteerit eivät täyty, lasketaan taseen bruttoloppusumma. Tämä ei kata varojen edelleenlainausta.

d)   Muiden rahoituslaitosten kanssa toteutettavat OTC-johdannaiset, joiden käypä nettoarvo on positiivinen

Muiden rahoituslaitosten kanssa toteutettavat OTC-johdannaiset, joiden käypä nettoarvo on positiivinen, ovat seuraavien tekijöiden summa:

1)

käypä positiivinen nettoarvo, mukaan lukien hallussa olevat vakuudet, kun ne sisältyvät päänettoutussopimukseen;

2)

tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski.

2.2   Rahoitusjärjestelmän sisäiset velat

Rahoitusjärjestelmän sisäiset velat muodostuvat muiden rahoituslaitosten talletuksista, muiden rahoituslaitosten kanssa toteutettavista arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista ja OTC-johdannaisista, joilla on negatiivinen käypä nettoarvo.

a)   Rahoituslaitosten talletukset

Rahoituslaitosten talletukset ovat seuraavien tekijöiden summa:

1)

talletukset säilytysyhteisönä toimivissa laitoksissa;

2)

talletukset muissa kuin säilytysyhteisönä toimivissa rahoituslaitoksissa;

3)

käyttämättömät sitovat luottolimiitit, jotka on saatu muista rahoituslaitoksista.

b)   Arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet

Arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet ovat muiden rahoituslaitosten kanssa toteutettavien arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien nettomääräinen negatiivinen nykyhetken vastapuoliriski.

c)   Muiden rahoituslaitosten OTC-johdannaiset, joiden käypä nettoarvo on negatiivinen

Muiden rahoituslaitosten OTC-johdannaiset, joiden käypä nettoarvo on negatiivinen, ovat seuraavien tekijöiden summa:

1)

käypä negatiivinen nettoarvo, mukaan lukien annetut vakuudet, kun ne sisältyvät päänettoutussopimukseen;

2)

tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski.

2.3   Liikkeessä olevat arvopaperit

Indikaattori kuvaa asianomaisen yhteisön liikkeeseen laskemien arvopaperien kirjanpitoarvoa. Rahoitusjärjestelmän sisäistä toimintaa ja muuta toimintaa ei eroteta toisistaan.

Liikkeessä olevat arvopaperit ovat seuraavien tekijöiden summa:

a)

vakuudelliset arvopaperit;

b)

etuoikeusasemaltaan parhaimmat vakuudettomat arvopaperit;

c)

huonommassa etuoikeusasemassa olevat arvopaperit;

d)

yritystodistukset;

e)

talletustodistukset;

f)

ensisijaiset omat varat;

g)

etuoikeutetut osakkeet ja muut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat rahoitusmuodot, joita ei mainita c kohdassa.

3.   Ryhmän tarjoamien palvelujen tai saataville asettaman rahoitusinfrastruktuurin korvattavuus

3.1   Maksutoiminta

Maksutoiminta muodostuu raportointivuoden aikana toteutuneista maksuista, lukuun ottamatta ryhmän sisäisiä maksuja.

Maksujen arvo on raportoivan ryhmän suurten maksujen maksujärjestelmien kautta lähettämien kaikkien käteismaksujen kokonaisbruttoarvo, mukaan lukien kaikkien kirjeenvaihtajapankin kautta (esimerkiksi kirjeenvaihto- tai nostrotililtä) lähetettyjen käteismaksujen bruttoarvo. Tähän kuuluvat käteismaksut, jotka toteutetaan asianomaisen yhteisön sekä asiakkaiden, mukaan lukien rahoituslaitokset ja muut kaupalliset asiakkaat, puolesta. Tähän eivät kuulu vähittäismaksujärjestelmän kautta suoritetut maksut. Ainoastaan lähtevät maksut otetaan huomioon. Arvo lasketaan euromääräisenä.

3.2   Säilytettävä omaisuus

Säilytettävän omaisuuden arvo on kaikkien niiden omaisuuserien, mukaan lukien rajatylittävät omaisuuserät, arvo, joiden säilyttäjänä raportoiva ryhmä toimii asiakkaiden puolesta, mukaan lukien muut rahoituslaitokset kuin raportoiva ryhmä. Tähän eivät kuulu hoidettavina olevat omaisuuserät tai hallinnoitavina olevat omaisuuserät, joita ei katsota säilytettäviksi omaisuuseriksi.

3.3   Merkintäsitoumustoimet laina- ja pääomamarkkinoilla

Merkintäsitoumustoimien kokonaismäärä laina- ja pääomamarkkinoilla on kaikkien merkittyjen laina- ja pääomatoimien kokonaismäärä.

Tähän kuuluvat kaikki merkintäsitoumukset, joiden mukaan pankki on velvollinen lunastamaan myymättä jääneet arvopaperit. Kun merkintäsitoumukset tehdään best-efforts-periaatteen mukaisesti (eli pankki ei ole velvollinen lunastamaan jäljellä olevaa kokonaismäärää), tähän kuuluvat vain tosiasiallisesti myydyt arvopaperit.

4.   Ryhmän kompleksisuus

4.1   OTC-johdannaisten nimellismäärä

Indikaattorilla mitataan raportoivan ryhmän OTC-johdannaiskauppaan sitoutumisen laajuutta, ja se kattaa kaikki riskiluokat ja instrumentit. Vakuuksia ei vähennetä raportoitaessa johdannaisten nimellisarvoa.

OTC-johdannaisten nimellismäärä kokonaisuudessaan on keskusvastapuolen kautta selvitettyjen OTC-johdannaisten ja kahdenvälisesti selvitettyjen OTC-johdannaisten summa.

4.2   Tason 3 omaisuuserät

Tason 3 omaisuuserien arvo on kaikkien niiden omaisuuserien arvo, jotka hinnoitellaan toistuvasti tason 3 mittaustietojen perusteella.

4.3   Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät ja myytävissä olevat arvopaperit

Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät ja myytävissä olevat arvopaperit muodostuvat luokkiin ”kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät arvopaperit” ja ”myytävissä olevat arvopaperit” kuuluvien arvopaperien kokonaismäärästä vähennettynä sellaisten arvopaperien alaluokalla näissä luokissa, jotka voidaan luokitella laadukkaisiin likvideihin varoihin.

5.   Ryhmän rajatylittävä toiminta

5.1   Eri lainkäyttöalueiden väliset saatavat

Eri lainkäyttöalueiden välisten saatavien arvo muodostuu kaikkien niiden saatavien arvosta kaikilla aloilla, jotka perimmäisen riskin perusteella ovat rajatylittäviä saatavia, ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden paikallisia saatavia ulkomaanvaluutassa tai ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden paikallisia saatavia paikallisessa valuutassa lukuun ottamatta johdannaistoimintaa. Rajatylittävät saatavat ovat yhdessä valtiossa sijaitsevasta yksiköstä toisessa valtiossa sijaitsevalle velalliselle lainattuja varoja. Ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden paikalliset saatavat ulkomaanvaluutassa tai paikallisessa valuutassa ovat pankin paikallisyksiköstä kyseisessä maassa sijaitseville velallisille lainattuja varoja.

5.2   Eri lainkäyttöalueiden väliset velat

Eri lainkäyttöalueiden välisten velkojen kokonaismäärä on seuraavien tekijöiden summa vähennettynä b kohdassa mainittuihin yksiköihin liittyvillä mahdollisilla ulkomaisilla veloilla:

a)

paikalliset velat paikallisessa valuutassa;

b)

ulkomaiset velat (lukuun ottamatta paikallisia velkoja paikallisessa valuutassa).