13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/1

(1)

Jäsenvaltioiden vesiviljelytuotantoa koskevien tilastojen toimittamisesta 22 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 788/96 (2) edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat vuosittain tiedot niiden vesiviljelytuotannon määrästä.

(2)

Vesiviljelyn osuuden kasvaminen yhteisön kalastuksen kokonaistuotannosta edellyttää laajempia tietoja alasta, jotta alaa voidaan kehittää ja hallinnoida järkevästi yhteisen kalastuspolitiikan mukaan.

(3)

Hautomoiden ja poikaslaitoksen kasvava merkitys vesiviljelylle edellyttää yksityiskohtaisia tietoja, jotta alaa voidaan seurata ja hallinnoida asianmukaisesti yhteisen kalastuspolitiikan mukaan.

(4)

Tuotannon määrää ja arvoa koskevia tietoja tarvitaan vesiviljelytuotteiden markkinoiden tarkistamiseksi ja arvioimiseksi.

(5)

Alan rakennetta ja käytettyjä tekniikoita koskevaa tietoa tarvitaan ympäristön kannalta järkevän teollisuuden varmistamiseksi.

(6)

Asetus (EY) N:o 788/96 olisi kumottava.

(7)

Jotta varmistetaan joustava siirtyminen asetuksen (EY) N:o 788/96 nojalla sovellettavasta järjestelmästä, tässä asetuksessa olisi säädettävä jäsenvaltioille myönnettävästä enintään kolmen vuoden siirtymäajasta silloin, kun järjestelmän soveltaminen niiden kansallisiin tilastojärjestelmiin edellyttäisi suuria mukautuksia ja aiheuttaisi todennäköisesti merkittäviä käytännön ongelmia.

(8)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli yhteisten oikeudellisten puitteiden laatimista vesiviljelyalaa koskevien yhteisön tilastojen järjestelmällistä tuottamista varten, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(9)

Yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 322/97 (3) luodaan yleispuitteet kalastusalan tilastoille. Sen mukaan tilastojen laatimisessa on erityisesti noudatettava puolueettomuuden, luotettavuuden, olennaisuuden, kustannustehokkuuden, tilastosalaisuuden ja avoimuuden periaatteita.

(10)

Tilastotietojen kerääminen ja esittäminen ovat yhteisen kalastuspolitiikan hyvän hallinnoinnin välttämätön väline.

(11)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(12)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä tämän asetuksen liitteiden tekniset muutokset. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(13)

Heinäkuun tehdyllä neuvoston päätöksellä 72/279/ETY (5) perustetun pysyvän maataloustilastokomitean olisi avustettava komissiota,

a)

’yhteisön tilastoilla’ asetuksen (EY) N:o 322/97 2 artiklassa määriteltyä;

b)

’vesiviljelyllä’ Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (6) 3 artiklan d alakohdassa määriteltyä;

c)

’siirtoviljelyllä’ menettelyä, jossa yksilöitä kerätään luonnosta ja käytetään sitten vesiviljelyssä;

d)

’tuotannolla’ vesiviljelyn tuotteiden tuotantoa ensimmäistä kertaa myytäessä, mukaan lukien hautomoiden ja poikaslaitosten myyntiin tarjoama tuotanto.

a)

vuotuisen vesiviljelytuotannon (määrä ja yksikköarvo);

b)

siirtoviljelyn vuosittaiset tulokset (määrä ja yksikköarvo);

c)

hautomoiden ja poikaslaitosten vuosituotannon;

d)

vesiviljelyalan rakennetta koskevat tiedot.

13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/14

(1)

Komissiolla (Eurostatilla) on oltava käytössään riittävän luotettavia, yksityiskohtaisia ja vertailukelpoisia tietoja väestöstä ja asumisesta, jotta yhteisö pystyisi täyttämään sille erityisesti perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa määrätyt tehtävät. Riittävä vertailukelpoisuus on varmistettava yhteisön tasolla menetelmien, määritelmien sekä tilastotieto- ja metatieto-ohjelman osalta.

(2)

Säännölliset tilastotiedot väestöstä sekä keskeisistä perheeseen, sosiaalisiin ja taloudellisiin seikkoihin sekä asumiseen liittyvistä henkilöiden ominaisuuksista ovat tarpeen, jotta tiettyihin yhteisön osiin vaikuttavia alue-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkoja voidaan tarkastella ja määritellä ne. Erityisesti on tarpeen kerätä yksityiskohtaisia tietoja asumisesta, jotta voidaan tukea yhteisön eri toimia, kuten sosiaalisen osallisuuden edistämistä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden seurantaa aluetasolla tai ympäristönsuojelua ja energiatehokkuuden parantamista.

(3)

Menetelmien ja tekniikan kehityksen huomioon ottaen olisi tunnistettava parhaat käytänteet ja edistettävä jäsenvaltioissa väestö- ja asuntolaskentoihin käytettyjen tietolähteiden ja menetelmien lisäämistä.

(4)

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi ja jotta voidaan laatia luotettavia katsauksia yhteisön tasolla käytettyjen tietojen olisi viitattava samaan viitevuoteen.

(5)

Yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 322/97 (2) tarjoaa viitekehyksen tämän asetuksen säännöksille, ja sen mukaisesti on tarpeen, että tilastotietojen keruu tapahtuu puolueettomuuden — joka tarkoittaa erityisesti objektiivisuutta ja tieteellistä riippumattomuutta — sekä avoimuuden, luotettavuuden, relevanssin, kustannustehokkuuden ja tilastosalaisuuden periaatteiden mukaisesti.

(6)

Salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta säädetään asetuksessa (EY) N:o 322/97 sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle 11 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom, ETY) N:o 1588/90 (3). Näiden asetusten mukaisesti toteutetuilla toimilla varmistetaan salassapidettävien tietojen fyysinen ja looginen suoja sekä se, että yhteisön tilastoja tuotettaessa ja jaeltaessa tietoja ei paljasteta sääntöjenvastaisesti eikä käytetä muihin kuin tilastointitarkoituksiin.

(7)

Tuottaessaan ja jaellessaan tämän asetuksen mukaisia yhteisön tilastoja kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten pitäisi ottaa huomioon periaatteet, jotka on esitetty neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (4) perustetun tilasto-ohjelmakomitean 24 päivänä helmikuuta 2005 hyväksymissä Euroopan tilastoja koskevissa käytännesäännöissä, jotka on liitetty komission suositukseen kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten riippumattomuudesta, koskemattomuudesta ja vastuuvelvollisuudesta.

(8)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat yhteisön vertailukelpoisten ja kattavien väestö- ja asuntolaskentatietojen keruu ja kokoaminen, koska yhteisiä tilastopiirteitä ja laatuvaatimuksia ei ole määritetty eivätkä menetelmät ole riittävän avoimia, vaan ne voidaan yhteisten tilastopuitteiden ansiosta saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(9)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(10)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta määrittää edellytykset, jotka koskevat seuraavien viitevuosien määrittämistä sekä tilasto- ja metatieto-ohjelman hyväksymistä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(11)

Tilasto-ohjelmakomiteaa on kuultu päätöksen 89/382/ETY, Euratom 3 artiklan mukaisesti,

a)

’väestöllä’ kansallista, alueellista ja paikallista väestöä vakinaisessa asuinpaikassaan viitepäivänä;

b)

’asumisella’ asuintiloja ja -rakennuksia sekä asumisjärjestelyjä ja väestön ja asuintilojen suhdetta kansallisella tasolla sekä alue- ja paikallistasolla viiteajankohtana;

c)

’rakennuksilla’ pysyviä rakennuksia, jotka sisältävät ihmisasumiseen tarkoitettuja asuintiloja, tai tavanomaisia asuntoja, jotka on varattu kausittaiseen tai toissijaiseen käyttöön tai jotka ovat tyhjillään;

d)

’vakinaisella asuinpaikalla’ paikkaa, jossa henkilö yleensä viettää päivittäisen lepoaikansa, lukuun ottamatta väliaikaista poissaoloa vapaa-ajan, lomien, ystävä- ja sukulaisvierailujen, työn, terveydenhoidon tai uskonnollisten pyhiinvaellusmatkojen vuoksi.

Ainoastaan seuraavia henkilöitä on pidettävä kyseisen maantieteellisen alueen vakinaisina asukkaina:

Jollei i tai ii alakohdassa kuvattuja olosuhteita voida määrittää, ’vakinaisella asuinpaikalla’ tarkoitetaan laillista tai rekisteröityä asuinpaikkaa;

e)

’viiteajankohdalla’ päivää, johon jäsenvaltioiden tiedoissa viitataan 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

f)

’kansallisella’ jäsenvaltion aluetta;

g)

’alueellisella’ NUTS-luokituksen tasoja 1, 2 ja 3, sellaisina kuin ne on määritelty yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 (6) sen toisinnon mukaisesti, jota sovelletaan viitepäivänä;

h)

’paikallisella’ paikallisten hallintoyksiköiden (LAU) tasoa 2;

i)

’väestö- ja asuntolaskentojen olennaisilla piirteillä’ yksikkökohtaista laskentaa, samanaikaisuutta, yleiskattavuutta määritellyllä alueella, pienaluetietojen saatavuutta ja määriteltyä säännöllistä toistuvuutta.

a)

tavanomaisiin väestö- ja asuntolaskentoihin;

b)

rekisteripohjaisiin väestö- ja asuntolaskentoihin;

c)

tavanomaisten väestö- ja asuntolaskentojen sekä otantatutkimusten yhdistelmään;

d)

rekisteripohjaisten väestö- ja asuntolaskentojen sekä otantatutkimusten yhdistelmään;

e)

rekisteripohjaisten ja tavanomaisten väestö- ja asuntolaskentojen yhdistelmään;

f)

rekisteripohjaisten väestö- ja asuntolaskentojen, otantatutkimusten sekä tavanomaisten väestö- ja asuntolaskentojen yhdistelmään; ja

g)

soveltuvaan kyselytutkimukseen, jossa on rotaatio-otanta (rotaatio-otantaan perustuvat väestö- ja asuntolaskennat).

—

”relevanssi” viittaa siihen, missä määrin tilastotiedot vastaavat käyttäjien nykyisiä ja mahdollisia tarpeita,

—

”tarkkuus” viittaa arvioiden ja tuntemattomien todellisten arvojen vastaavuuteen,

—

”oikea-aikaisuus” ja ”täsmällisyys” viittaavat viiteajanjakson ja tulosten saatavuuden väliseen viipeeseen,

—

”saatavuus” ja ”selkeys” viittaavat olosuhteisiin, joissa, ja menettelyihin, joilla käyttäjät voivat saada, käyttää ja tulkita tietoja,

—

”vertailukelpoisuus” viittaa siihen, millaisia vaikutuksia käytettyjen tilastokäsitteiden ja mittausvälineiden ja -menetelmien erot aiheuttavat, kun verrataan maantieteellisiä alueita tai eri aloja koskevia tai aikaan liittyviä tilastoja, ja

—

”yhtenäisyys” viittaa siihen, miten sopivasti tietoja voidaan luotettavasti yhdistellä eri tavoin ja eri käyttötarkoituksiin.

a)

tämän asetuksen edellyttämien tietojen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tekniset ominaisuudet sekä niiden erittelyt;

b)

5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun soveltuvan teknisen esitysmuodon vahvistaminen; ja

c)

6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut laatuselvityksiä koskevat menettelyt ja laatuselvitysten rakenne.

a)

5 artiklan 1 kohdassa edellytettyjen viitevuosien vahvistaminen; ja

b)

5 artiklan 3 kohdassa edellytetyn tilasto- ja metatieto-ohjelman vahvistaminen.

13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/21

(1)

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jossa tavaroiden vapaa liikkuvuus on taattu perustamissopimuksen nojalla, jolla kielletään tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Kyseinen kielto kattaa kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä tavarakauppaa suoraan tai välillisesti.

(2)

Jos lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat luoda lainvastaisesti jäsenvaltioiden välisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä soveltamalla muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin teknisiä määräyksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, jotka näiden tuotteiden on täytettävä, ja jotka voivat koskea esimerkiksi nimeämistä, muotoa, kokoa, painoa, kokoonpanoa, esillepanoa, merkintöjä ja pakkauksia. Tällaisten määräysten soveltaminen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin voi olla perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan vastaista, vaikka niitä sovellettaisiinkin erotuksetta kaikkiin tuotteisiin.

(3)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, on yksi keino taata tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Vastavuoroista tunnustamista sovelletaan tuotteisiin, joita yhteisön yhdenmukaistamislainsäädäntö ei koske, tai tuotteiden näkökohtiin, jotka eivät kuulu tällaisen lainsäädännön soveltamisalaan. Tämän periaatteen mukaisesti jäsenvaltio ei voi kieltää toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tuotteiden myyntiä alueellaan, vaikka nämä tuotteet olisi valmistettu noudattaen toisenlaisia teknisiä määräyksiä kuin ne, jotka koskevat kotimaisia tuotteita. Ainoat poikkeukset tähän periaatteeseen ovat rajoitukset, jotka perustellaan perustamissopimuksen 30 artiklassa mainituilla syillä tai muilla yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä ja jotka ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.

(4)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen asianmukaisessa soveltamisessa jäsenvaltioissa on vielä monia ongelmia. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa menettelyt, joilla minimoidaan se mahdollisuus, että tekniset määräykset loisivat laittomia esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle jäsenvaltioiden välillä. Tällaisten menettelyjen puuttuminen jäsenvaltioissa aiheuttaa lisäesteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, koska se estää yrityksiä myymästä toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjä tuotteitaan sen jäsenvaltion alueella, joka on soveltanut teknisiä määräyksiä. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että monet yritykset ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) joko mukauttavat tuotteitaan vastaamaan jäsenvaltion teknisiä määräyksiä tai pidättyvät saattamasta niitä kyseisen jäsenvaltion markkinoille.

(5)

Toimivaltaisilla viranomaisilla ei myöskään ole käytettävissään asianmukaisia menettelyjä antamiensa teknisten määräysten soveltamiseksi tiettyihin tuotteisiin, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Tällaisten menettelyjen puuttuminen vaarantaa viranomaisten kyvyn arvioida tuotteiden vaatimustenmukaisuutta perustamissopimuksen mukaisesti.

(6)

Neuvoston 28 päivänä lokakuuta 1999 antamassa päätöslauselmassa vastavuoroisesta tunnustamisesta (3) todettiin, että talouden toimijat ja kansalaiset eivät aina soveltaneet vastavuoroista tunnustamista tehokkaasti ja asianmukaisesti, koska he eivät tunteneet periaatetta ja sen käytännön seurauksia riittävästi. Päätöslauselmassa kehotettiin jäsenvaltioita kehittämään asianmukaisia toimia tehokkaan vastavuoroista tunnustamista koskevan viitekehyksen antamiseksi talouden toimijoille ja kansalaisille muun muassa käsittelemällä talouden toimijoiden ja kansalaisten pyynnöt tehokkaasti ja vastaamalla niihin nopeasti.

(7)

Maaliskuun 8 ja 9 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että tavaroiden sisämarkkinoille on tärkeää antaa uusi sysäys vahvistamalla vastavuoroista hyväksymistä samalla kun taataan korkea turvallisuustaso ja korkeatasoinen kuluttajansuoja. Kesäkuun 21 ja 22 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että sisämarkkinoiden neljän vapauden (tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus) vahvistamisella ja toiminnan parantamisella entisestään on edelleen keskeinen merkitys kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta.

(8)

Tavaroiden sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää riittäviä ja avoimia välineitä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joita aiheutuu, kun jäsenvaltion teknisiä määräyksiä sovelletaan tiettyihin tuotteisiin, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa.

(9)

Tämä asetus ei rajoittaisi teknisten määräysten pidemmälle menevää yhdenmukaistamista, jos se on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi.

(10)

Kaupan esteet voivat johtua myös toisentyyppisistä perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä. Kyseisiä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi hankintamenettelyä varten laaditut tekniset eritelmät tai velvoitteet käyttää jäsenvaltioiden virallisia kieliä. Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan olisi tässä asetuksessa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä eivätkä ne sen vuoksi kuuluisi sen soveltamisalaan.

(11)

Tässä asetuksessa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä sovelletaan joskus jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvassa pakollisessa ennakkolupamenettelyssä ja sen avulla, jolloin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi, ennen kuin tuote tai tuotetyyppi voidaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti saattaa kyseisen jäsenvaltion markkinoille tai markkinoiden osalle, annettava muodollinen hyväksyntänsä hakemuksen perusteella. Tällaisen menettelyn olemassaolo sinänsä rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Sen vuoksi pakollisen ennakkolupamenettelyn olisi, jotta se olisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla koskevan perusperiaatteen osalta perusteltu, noudatettava yhteisön oikeudessa tunnustettua yleisen edun tavoitetta ja oltava syrjimätön ja oikeasuhteinen; toisin sanoen sen olisi oltava aiheellinen ja taattava tavoitellun päämäärän saavuttaminen eikä se saisi ylittää sitä, mikä on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen menettelyn yhdenmukaisuutta suhteellisuusperiaatteen kanssa olisi arvioitava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjen huomioiden perusteella.

(12)

Tuotetta koskeva ennakkolupavaatimus ei sinänsä muodostaisi tässä asetuksessa tarkoitettua teknistä määräystä, joten päätös jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle tai poistaa se markkinoilta yksinomaan sillä perusteella, että sillä ei ole voimassa olevaa ennakkolupaa, ei olisi sellainen päätös, johon tätä asetusta sovelletaan. Jos tällaista pakollista ennakkolupaa kuitenkin haetaan jollekin tuotteelle, kaikkia päätöksiä, joilla on tarkoitus hylätä hakemus teknisen määräyksen perusteella, olisi kohdeltava tämän asetuksen mukaisesti, jotta hakija voisi saada tässä asetuksessa säädettyä menettelyllistä suojaa.

(13)

Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät kansallisten tuomioistuinten päätökset, joissa arvioidaan sellaisten tapausten laillisuutta, joissa yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyiltä tuotteilta evätään teknisen säännön soveltamisen perusteella pääsy toisen jäsenvaltion markkinoille, tai sovelletaan seuraamuksia teknisen määräyksen soveltamisen perusteella.

(14)

Aseet ovat tuotteita, jotka voivat aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle sekä jäsenvaltioiden yleiselle turvallisuudelle. Useisiin tietyntyyppisiin yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin aseisiin voidaan toisessa jäsenvaltiossa ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelemisen ja rikoksentorjunnan nimissä soveltaa rajoittavia toimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet voivat olla erityisiä tarkastuksia ja lupia ennen kuin yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyt aseet voidaan saattaa toisen jäsenvaltion markkinoille. Sen vuoksi jäsenvaltioilla tulisi olla oikeus estää aseiden saattaminen markkinoille, kunnes kansalliset menettelyä koskevat vaatimukset on täysin täytetty.

(15)

Yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/95/EY (4) täsmennetään, että markkinoille saa saattaa ainoastaan turvallisia tuotteita, ja siinä säädetään valmistajien ja jakelijoiden velvollisuuksista tuotteiden turvallisuuden suhteen. Siinä annetaan viranomaisille lupa vaarallisten tuotteiden osalta kieltää tuote välittömästi ja mahdollisesti vaarallisten tuotteiden osalta kieltää tuote tilapäisesti turvallisuutta koskevien tarkastusten ja arviointien edellyttämäksi ajaksi. Siinä annetaan viranomaisille myös lupa ryhtyä tarpeellisiin toimiin 8 artiklan 1 kohdan b–f alakohdassa mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi, jos tuotteet aiheuttavat vakavan riskin. Sen vuoksi toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat niiden kansallisten lakien nojalla, jotka on hyväksytty kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan d–f alakohdan ja 8 artiklan 3 kohdan täytäntöön panemiseksi, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(16)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (5) perustetaan muun muassa nopea hälytysjärjestelmä elintarvikkeista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä riskeistä ilmoittamiseksi. Siinä velvoitetaan jäsenvaltiot välittömästi ilmoittamaan nopealla hälytysjärjestelmällä komissiolle jäsenvaltion käyttöön ottamat toimenpiteet, joilla on tarkoitus rajoittaa elintarvikkeiden tai rehun saattamista markkinoille tai poistaa ne markkinoilta ihmisten terveyden suojelemiseksi tilanteissa, joissa edellytetään nopeita toimia. Sen vuoksi toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kyseisen asetuksen 50 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 54 artiklan nojalla, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(17)

Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (6) vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä ja takaamalla oikeudenmukaiset käytännöt rehujen ja elintarvikkeiden kaupassa ja suojelemalla kuluttajien etuja, myös niitä, jotka koskevat rehujen ja elintarvikkeiden merkitsemistä ja muuta kuluttajille annettavaa tietoa. Asetuksessa säädetään erityisestä menettelystä sen varmistamiseksi, että talouden toimija korjaa rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien säännösten noudattamatta jättämiseen liittyvän tilanteen. Toimenpiteet, joihin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät kyseisen asetuksen 54 artiklan nojalla, olisi sen vuoksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän asetuksen soveltamisalaan sisältyvät kuitenkin sellaiset toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa kansallisten teknisten määräysten perusteella, siltä osin kuin ne eivät liity asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisiin tavoitteisiin.

(18)

Yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) (7) säädetään lupamenettelystä, joka koskee käytettävän liikkuvan kaluston käyttöönottoa, ja siinä jätetään liikkumavaraa tiettyjen kansallisten sääntöjen soveltamista varten. Sen vuoksi olisi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettävä toimenpiteet, joihin toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät kyseisen direktiivin 14 artiklan nojalla.

(19)

Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/48/EY (8) ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/16/EY (9) säädetään järjestelmien ja toimien asteittaisesta yhdenmukaistamisesta hyväksymällä asteittain yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä. Kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvat järjestelmät ja yhteentoimivuuden osatekijät olisi sen vuoksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(20)

Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (10) säädetään akkreditointijärjestelmästä, jolla varmistetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyden tason vastavuoroinen hyväksyntä. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät näin ollen saisi enää hylätä kyseisen laitokseen pätevyyteen liittyvien syiden perusteella akkreditoitujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten antamia testiraportteja ja todistuksia. Lisäksi jäsenvaltiot voivat hyväksyä myös muiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten testiraportteja ja todistuksia yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(21)

Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY (11) velvoittaa jäsenvaltiot toimittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille ehdotukset kaikenlaisia tuotteita, myös maatalous- ja kalatuotteita koskevista teknisistä määräyksistä sekä ilmoituksen niistä syistä, joiden vuoksi kyseisen määräyksen laatiminen on tarpeen. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tällaisten teknisten määräysten hyväksymisen jälkeen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan yksittäistapauksissa tiettyihin tuotteisiin asianmukaisesti. Tässä asetuksessa vahvistetaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista yksittäistapauksissa koskeva menettely velvoittamalla kansalliset viranomaiset osoittamaan, millaisin teknisin tai tieteellisin perustein katsotaan EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan mukaisesti, että tiettyä tuotetta ei voida nykymuodossaan saattaa määränpäänä olevan jäsenvaltion markkinoille. Tässä asetuksessa todisteilla ei tarkoiteta oikeudellista näyttöä. Jäsenvaltioiden viranomaisilla ei tämän asetuksen yhteydessä ole velvoitetta perustella itse teknistä määräystä. Niiden on silti asetuksen mukaisesti perusteltava teknisen määräyksen soveltaminen tuotteisiin, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa.

(22)

Tässä asetuksessa vahvistetussa menettelyssä olisi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on kussakin tapauksessa ilmoitettava talouden toimijalle, että saatavilla olevien asianmukaisten teknisten tai tieteellisten tietojen perusteella kyseistä tuotetta koskevien kansallisten teknisten määräysten asettamiselle on olemassa yleistä etua koskevia pakottavia syitä ja että vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ei voida käyttää. Kirjallisen ilmoituksen tulisi antaa talouden toimijalle mahdollisuus esittää huomautuksia kaikista markkinoille pääsyn rajoittamista koskevan tulevan päätöksen asianmukaisista näkökohdista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa toimia huomautusten esittämistä koskevan määräajan jälkeen, mikäli talouden toimijalta ei ole saatu vastausta.

(23)

Käsite ”yleistä etua koskeva pakottava syy”, johon viitataan tämän asetuksen tietyissä säännöksissä, on muuttuva käsite, jonka yhteisöjen tuomioistuin on kehittänyt perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklaan liittyvässä oikeuskäytännössään. Käsitteeseen kuuluvat muun muassa julkisen talouden valvonnan tehokkuus, liiketoimien rehellisyys, kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu, lehdistön monimuotoisuuden säilyttäminen ja sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksen tasapainon vakavaa horjuttamista koskeva vaara. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa teknisiä määräyksiä kyseisten pakottavien syiden perusteella. Niiden soveltamista ei kuitenkaan saisi käyttää mielivaltaisen syrjinnän keinona tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Lisäksi olisi aina noudatettava suhteellisuusperiaatetta ja kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko toimivaltaiset viranomaiset todellisuudessa käyttäneet vähiten rajoittavaa toimenpidettä.

(24)

Tässä asetuksessa säädettyä menettelyä sovellettaessa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei saisi poistaa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyä tuotetta tai tuotetyyppiä markkinoilta tai rajoittaa sen markkinoille saattamista. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä, jos nopea toiminta on tarpeen käyttäjien turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Toimivaltainen viranomainen voi myös toteuttaa tällaisia väliaikaisia toimenpiteitä estääkseen sellaisen tuotteen saattamisen markkinoille, jonka kaupan pitäminen on yleisesti kielletty julkisen moraalin tai yleisen turvallisuuden vuoksi, rikoksentorjunta mukaan lukien. Jäsenvaltioiden olisikin oltava mahdollista milloin tahansa tässä asetuksessa vahvistetun menettelyn aikana kyseisten olosuhteiden vallitessa tilapäisesti peruuttaa tuotteen tai tuotetyypin kaupan pitäminen alueillaan.

(25)

Kaikissa päätöksissä, joihin tätä asetusta sovelletaan, olisi täsmennettävä käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jotta talouden toimijat voivat saattaa asian toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

(26)

Talouden toimijalle on myös aiheellista ilmoittaa muiden kuin oikeudellisten ongelmanratkaisumenettelyjen, kuten SOLVIT-järjestelmän, saatavuudesta oikeudellisen epävarmuuden ja oikeudenkäyntikulujen välttämiseksi.

(27)

Toimivaltaisen viranomaisen tehtyä päätöksen jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle teknisen määräyksen perusteella tässä asetuksessa säädettyjen menettelyä koskevien vaatimusten mukaisesti, kyseiseen tuotteeseen liittyviin muihin toimiin, jotka perustuvat kyseiseen päätökseen ja samaan tekniseen määräykseen, ei tulisi soveltaa tämän asetuksen vaatimuksia.

(28)

Tavaroiden sisämarkkinoiden kannalta on tärkeää varmistaa kansallisten teknisten määräysten saatavuus, jotta yritykset ja erityisesti pk-yritykset voivat koota luotettavat ja tarkat tiedot voimassa olevasta lainsäädännöstä.

(29)

Sen vuoksi on tarpeen panna täytäntöön hallinnon yksinkertaistamista koskevat periaatteet muun muassa perustamalla tuoteyhteyspisteiden järjestelmä. Se olisi suunniteltava siten, että varmistetaan yritysten mahdollisuus saada tietoa avoimella ja asianmukaisella tavalla, jotta voidaan välttää kansallisista teknisistä määräyksistä aiheutuvat viiveet, kustannukset ja kielteiset vaikutukset.

(30)

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi tuoteyhteyspisteiden pitäisi tarjota ilmaista tietoa niiden kansallisista teknisistä määräyksistä ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuotteiden alalla. Tuoteyhteyspisteillä olisi oltava riittävä varustus ja riittävät resurssit, ja niitä olisi kannustettava asettamaan tiedot saataville verkkosivustolle ja myös muilla yhteisön kielillä. Tuoteyhteyspisteet voisivat myös antaa lisätietoja tai huomautuksia talouden toimijoille tässä asetuksessa vahvistetun menettelyn aikana. Muista tiedoista tuoteyhteyspisteet voivat periä maksuja, jotka ovat suhteessa tietojen kustannuksiin.

(31)

Koska tuoteyhteyspisteiden perustaminen ei saisi vaikuttaa tehtävien jakamiseen toimivaltaisten viranomaisten kesken jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmissä, jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa tuoteyhteyspisteitä alueellisen ja paikallisen toimivaltajaon mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava osoittaa tuoteyhteyspisteen tehtävä muiden yhteisön välineiden mukaisesti perustetuille olemassa oleville yhteyspisteille niiden lukumäärän tarpeettoman kasvun estämiseksi ja hallintomenettelyjen yksinkertaistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava osoittaa tuoteyhteyspisteen tehtävä olemassa olevien hallintoyksiköiden lisäksi myös kansallisille SOLVIT-keskuksille, kauppakamareille, ammattialajärjestöille ja yksityisille elimille, jotta yritysten ja toimivaltaisten viranomaisten hallintokustannukset eivät kasvaisi.

(32)

Jäsenvaltioita ja komissiota olisi kannustettava tekemään läheistä yhteistyötä tuoteyhteyspisteisiin palkattujen työntekijöiden koulutuksen helpottamiseksi.

(33)

Kun otetaan huomioon yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden kehittäminen ja perustaminen ja siihen liittyvät yhteentoimivat telemaattiset verkot, olisi harkittava mahdollisuutta perustaa sähköinen tietojenvaihtojärjestelmä tuoteyhteyspisteiden välille yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimivasta toimittamisesta julkishallinnolle, yrityksille ja kansalaisille (HVTYK) 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2004/387/EY (12) mukaisesti.

(34)

Olisi perustettava luotettavat ja tehokkaat seuranta- ja arviointimekanismit tiedon saamiseksi tämän asetuksen soveltamisesta ja tietämyksen lisäämiseksi sisämarkkinoiden toiminnasta sellaisten tavaroiden aloilla, joita koskevia säännöksiä ei ole yhdenmukaistettu, sekä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti. Mekanismien olisi rajoituttava siihen, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(35)

Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin tuotteisiin tai tuotteiden erityispiirteisiin, joita eivät koske sellaiset yhdenmukaistamistoimenpiteet, joiden tarkoituksena on poistaa eriävistä kansallisista teknisistä määräyksistä johtuvia kaupan esteitä jäsenvaltioiden välillä. Näitä yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä koskevat säännökset ovat usein luonteeltaan tyhjentäviä, jolloin jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää kyseisten toimenpiteiden mukaisten tuotteiden saattamista markkinoille alueillaan. Joissakin yhteisön yhdenmukaistamistoimissa kuitenkin sallitaan se, että jäsenvaltiot asettavat tuotteen markkinoilleen saattamiselle teknisiä lisäedellytyksiä. Tällaisiin lisäedellytyksiin sovelletaan perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklaa sekä tämän asetuksen säännöksiä. Tämän asetuksen soveltaminen tehokkaasti edellyttää näin ollen, että komissio laatii suuntaa antavan ja ohjeellisen luettelon tuotteista, joiden osalta ei ole toteutettu yhdenmukaistamistoimia yhteisön tasolla.

(36)

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta yhteisössä poikkeavia kansallisia toimenpiteitä koskevan tietojenvaihtomenettelyn luomisesta 13 päivänä joulukuuta 1995 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 3052/95/EY (13) perustettu seurantajärjestelmä on osoittautunut suurelta osin epäonnistuneeksi, koska sen täytäntöönpano ei ole antanut komissiolle riittäviä tietoja, joiden avulla voitaisiin tunnistaa ne alat, joilla yhdenmukaistaminen voisi olla aiheellista. Se ei myöskään ole tuonut nopeaa ratkaisua tiettyihin vapaaseen liikkuvuuteen liittyviin ongelmiin. Sen vuoksi päätös N:o 3052/95/EY olisi kumottava.

(37)

Tämän asetuksen soveltamista varten on syytä ottaa käyttöön siirtymäaika, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat mukautua asetuksen vaatimuksiin.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli jäsenvaltioiden välisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden teknisten esteiden poistamista, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (14) mukaisesti,

a)

kyseisen tuotteen tai tuotetyypin markkinoille saattaminen kielletään;

b)

kyseisen tuotteen tai tuotetyypin muuttaminen tai lisätestaus ennen kuin se voidaan saattaa markkinoille tai pitää siellä;

c)

kyseinen tuote tai tuotetyyppi vedetään markkinoilta.

a)

jota ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla; ja

b)

jossa kielletään tuotteen tai tuotetyypin kaupan pitäminen kyseisen jäsenvaltion alueella tai jonka noudattaminen on pakollista, kun tuotetta tai tuotetyyppiä pidetään kaupan kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jossa säädetään:

a)

kansallisten tuomioistuinten tekemiin lainkäyttöpäätöksiin;

b)

lainvalvontaviranomaisten rikostutkinnan tai syytteeseen asettamisen aikana tekemiin lainkäyttöpäätöksiin, jotka koskevat terminologiaa, symboleja tai aineellisia viittauksia perustuslain vastaisiin tai rikollisiin järjestöihin tai rasistisiin tai muukalaisvihamielisiin rikoksiin.

a)

direktiivin 2001/95/EY 8 artiklan 1 kohdan d–f alakohta ja 3 kohta;

b)

asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 54 artikla;

c)

asetuksen (EY) N:o 882/2004 54 artikla;

d)

direktiivin 2004/49/EY 14 artikla.

a)

asian kannalta merkitykselliset tiedot kyseessä olevan tuotteen tai tuotetyypin ominaisuuksista;

b)

asian kannalta merkitykselliset ja helposti saatavilla olevat tiedot tuotteen laillisesta kaupan pitämisestä toisessa jäsenvaltiossa.

a)

aiottu päätös on perusteltu jollakin perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitetuista yleistä etua koskevista syistä tai viittaamalla muuhun yleistä etua koskevaan pakottavaan syyhyn; ja

b)

siitä, että aiottu päätös soveltuu tavoitellun päämäärän saavuttamiseen eikä ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

a)

kyseisestä tuotteesta tai tuotetyypistä aiheudu tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa vakava riski käyttäjien turvallisuudelle ja terveydelle; tai

b)

kyseessä olevan tuotteen tai tuotetyypin kaupan pitämistä ole yleisesti kielletty jäsenvaltiossa julkisen moraalin tai yleisen turvallisuuden vuoksi.

a)

tuotteen valmistajaa, jos tämä on sijoittautunut yhteisöön, ja jokaista, joka on saattanut tuotteen markkinoille tai pyytää toimivaltaiselta viranomaiselta tuotteen saattamista markkinoille; tai

b)

jos toimivaltainen viranomainen ei kykene yksilöimään ketään a alakohdassa mainituista talouden toimijoista, valmistajan edustajaa, jos valmistaja ei ole sijoittautunut yhteisöön, tai jos tuotteella ei ole yhteisöön sijoittautunutta edustajaa, tuotteen maahantuojaa, eikä näiden yhteystietoja; tai

c)

jos toimivaltainen viranomainen ei kykene yksilöimään ketään a tai b alakohdassa mainituista talouden toimijoista, muuta kaupan pitämisen ketjussa olevaa elinkeinonharjoittajaa, jos kyseisen elinkeinon harjoittajan toiminta vaikuttaa johonkin tuotteen ominaisuuteen, jota säännellään siihen sovellettavalla teknisellä määräyksellä, eikä näiden yhteystietoja; tai

d)

jos toimivaltainen viranomainen ei kykene yksilöimään ketään a, b tai c alakohdassa mainituista talouden toimijoista, muuta kaupan pitämisen ketjussa olevaa elinkeinonharjoittajaa, jonka toiminta ei vaikuta mihinkään tuotteen ominaisuuteen, jota säännellään siihen sovellettavalla teknisellä määräyksellä, eikä näiden yhteystietoja.

a)

tiettyyn tuotetyyppiin sovellettavat tekniset määräykset alueella, jolla kyseiset tuoteyhteyspisteet on perustettu, ja tiedot siitä, edellytetäänkö sen osalta ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sekä tiedot vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta ja tämän asetuksen soveltamisesta kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)

jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot, joilla viranomaisiin voi ottaa suoraan yhteyttä, mukaan luettuna yksityiskohtaiset tiedot niistä viranomaisista, jotka vastaavat kyseisten teknisten määräysten täytäntöönpanon valvonnasta kyseisen jäsenvaltion alueella;

c)

kyseisen jäsenvaltion alueella yleisesti käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, kun on kyse riita-asiasta toimivaltaisten viranomaisten ja talouden toimijan välillä.

a)

6 artiklan 1 kohdan nojalla lähetettyjen kirjallisten ilmoitusten määrä ja kyseessä olevat tuotetyypit;

b)

riittävät tiedot 6 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä, mukaan lukien päätöksen perustelut ja kyseessä olevat tuotetyypit; ja

c)

6 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyjen päätösten määrä ja kyseessä olevat tuotetyypit.

13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/30

(1)

On tarpeen varmistaa, että tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisössä hyötyvät tuotteet ovat niiden vaatimusten mukaisia, joilla taataan yleisten etujen suojelun korkea taso muun muassa yleisen terveyden ja turvallisuuden, työterveyden ja -turvallisuuden, kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun ja turvallisuuden osalta, varmistaen samalla, että tuotteiden vapaata liikkuvuutta ei rajoiteta enempää kuin on sallittu yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön tai yhteisön muiden asiaan liittyvien sääntöjen perusteella. Näin ollen olisi säädettävä akkreditoinnista, markkinavalvonnasta, kolmansista maista tuotavien tuotteiden valvonnasta ja CE-merkinnästä.

(2)

Akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevia sääntöjä ja periaatteita varten on tarpeen vahvistaa yleiset puitteet. Nämä puitteet eivät saisi vaikuttaa voimassaolevan lainsäädännön asiaa koskeviin sääntöihin, jotka muodostavat ne säännökset, joita on noudatettava yleisten etujen suojelemiseksi muun muassa terveyden, turvallisuuden, kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun osalta, vaan näillä puitteilla olisi pyrittävä tehostamaan säännösten toimivuutta.

(3)

Tämän asetuksen olisi katsottava täydentävän tuotteiden kaupan pitämisen yhteisistä puitteista 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehtyä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 768/2008/EY (3).

(4)

Yhteisön lainsäädännön antaminen jokaista olemassa olevaa tai mahdollisesti kehitettävää tuotetta varten on hyvin vaikeaa; näitä tuotteita varten onkin tarpeen luoda laajat horisontaaliset lainsäädäntöpuitteet, jotka korjaavat nykyisen lainsäädännön puutteita, varsinkin kunnes nykyinen erityislainsäädäntö on tarkistettu, sekä täydentävät nykyistä tai tulevaa erityislainsäädäntöä, erityisesti terveyden ja turvallisuuden, kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun korkean tason varmistamiseksi perustamissopimuksen 95 artiklan vaatimusten mukaisesti.

(5)

Tällä asetuksella vahvistettujen markkinavalvonnan puitteiden olisi täydennettävä ja vahvistettava voimassa olevia markkinavalvontaa koskevia yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön sisältämiä säännöksiä sekä näiden säännösten täytäntöönpanoa. Lex specialis -periaatteen nojalla tätä asetusta olisi kuitenkin sovellettava vain, jollei yhteisön muussa, voimassaolevassa tai tulevassa, lainsäädännössä ole erityissäännöksiä, joilla pyritään samaan tavoitteeseen tai jotka ovat samanluonteisia taikka vaikutukseltaan samanlaisia kuin tässä asetuksessa vahvistetut säännökset. Esimerkkejä voidaan ottaa seuraavilta aloilta: huumausaineiden lähtöaineet, lääkinnälliset laitteet, ihmisille ja eläimille tarkoitetut lääkkeet, moottoriajoneuvot ja ilmailu. Tämän asetuksen vastaavia osia ei tulisi täten soveltaa tällaisten erityissäännösten kattamilla aloilla.

(6)

Yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/95/EY (4) vahvistettiin säännöt kulutustuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi. Markkinavalvontaviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus ryhtyä mainitun direktiivin mukaisiin täsmällisempiin toimenpiteisiin.

(7)

Kulutustuotteiden turvallisuuden tason nostamiseksi direktiivissä 2001/95/EY säädettyjä markkinavalvontamekanismeja olisi kuitenkin vahvistettava vakavan riskin aiheuttavien tuotteiden osalta tässä asetuksessa säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Direktiivi 2001/95/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(8)

Akkreditointi on osa yleistä järjestelmää, johon kuuluu vaatimustenmukaisuuden arviointi ja markkinavalvonta ja jonka avulla voidaan arvioida ja varmistaa yhdenmukaisuus sovellettavien vaatimusten kanssa.

(9)

Akkreditoinnin erityisarvo on siinä, että sen avulla saadaan virallinen vakuutus niiden elinten teknisestä pätevyydestä, joiden tehtävänä on varmistaa vaatimustenmukaisuus.

(10)

Akkreditointia ei tähän mennessä ole säännelty yhteisön tasolla, mutta se on käytössä kaikissa jäsenvaltioissa. Akkreditointitoimintaa koskevien yhteisten sääntöjen puuttuminen on johtanut erilaisiin lähestymistapoihin ja toisistaan poikkeaviin järjestelmiin yhteisössä, minkä vuoksi akkreditoinnissa sovellettu tarkkuus on ollut vaihtelevaa eri jäsenvaltioissa. Siksi on tarpeen luoda akkreditointia koskevat kattavat puitteet ja vahvistaa yhteisön tasolla sen toimintaa ja järjestämistä koskevat periaatteet.

(11)

Yhtenäisen kansallisen akkreditointielimen perustamisen ei pitäisi vaikuttaa tehtävien jakoon jäsenvaltioissa.

(12)

Kun yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valinnasta sen soveltamista varten, kansallisten viranomaisten olisi kaikkialla yhteisössä pidettävä avointa akkreditointia — sellaisena kuin siitä on säädetty tässä asetuksessa, jotta varmistetaan riittävä luottamus vaatimustenmukaisuustodistuksiin — ensisijaisena keinona, jolla osoitetaan näiden laitosten tekniset valmiudet. Kansalliset viranomaiset voivat kuitenkin katsoa, että niillä on käytettävissään asianmukaiset keinot suorittaa tämä arviointi itse. Jotta varmistetaan muiden kansallisten viranomaisten tekemän arvioinnin riittävä uskottavuus, niiden olisi tällaisessa tapauksessa toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tarvittavat asiakirjatodisteet siitä, että arvioidut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ovat asiaa koskevien säädettyjen vaatimusten mukaisia.

(13)

Akkreditointijärjestelmä, jossa toimitaan sitovien sääntöjen puitteissa, vahvistaa osaltaan jäsenvaltioiden välistä luottamusta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyteen sekä niiden myöntämiin todistuksiin ja testiraportteihin. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate toteutuu näin paremmin, ja sen vuoksi tämän asetuksen akkreditointia koskevia säännöksiä olisi sovellettava laitoksiin, jotka suorittavat vaatimuksenmukaisuuden arviointia sekä säännellyllä että sääntelemättömällä alueella. Tärkein asia on todistusten ja testiraporttien laatu riippumatta siitä, kuuluvatko ne säännellylle vai sääntelemättömälle alalle, eikä alojen välille siksi ole syytä tehdä eroa.

(14)

Tässä asetuksessa kansallisen akkreditointielimen voittoa tavoittelemattoman toiminnan olisi katsottava tarkoittavan toimintaa, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa elimen omistajien tai jäsenten varallisuuden kasvattamiseksi. Vaikka kansallisten akkreditointielinten tavoitteena ei ole voittojen maksimointi tai niiden jakaminen edelleen, ne voivat tarjota palveluja maksua vastaan tai hankkia tuloja. Kaikki tällaisista palveluista saatava ylimääräinen tulo voidaan käyttää investointeihin niiden toiminnan edelleen kehittämiseen, kunhan se sopii yhteen niiden pääasiallisen toiminnan kanssa. Näin ollen olisi korostettava, että kansallisten akkreditointielinten päätavoitteena olisi kuitenkin oltava sellaisen toiminnan tukeminen tai sellaiseen toimintaan aktiivisesti sitoutuminen, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa.

(15)

Koska akkreditoinnin tarkoituksena on saada viranomaislausunto tietyn elimen pätevyydestä vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseen, jäsenvaltioilla olisi oltava vain yksi kansallinen akkreditointielin ja niiden olisi huolehdittava siitä, että kyseisen elimen organisaatio takaa sen toiminnan objektiivisuuden ja puolueettomuuden. Tällaisten kansallisten akkreditointielinten toiminnan olisi oltava kaupallisesta vaatimustenmukaisuuden arviointitoiminnasta riippumatonta. Siksi on tarkoituksenmukaista säätää, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen akkreditointielimen katsotaan käyttävän julkista valtaa sen oikeudellisesta asemasta riippumatta.

(16)

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyyden arviointia ja jatkuvaa seurantaa varten on välttämätöntä määrittää laitoksen teknisen tietämyksen taso ja kokemus ja sen valmiudet suorittaa arviointia. Kansallisella akkreditointielimellä on sen vuoksi oltava tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen edellyttämät asiaan liittyvät tiedot, pätevyys ja välineet.

(17)

Akkreditoinnin olisi periaatteessa oltava omavaraista toimintaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että erityistehtävien hoitamista varten on saatavissa rahoitustukea.

(18)

Jos kansallisen akkreditointielimen perustaminen ei ole jäsenvaltion kannalta taloudellisesti järkevää tai kestävää, jäsenvaltion olisi turvauduttava jonkin toisen jäsenvaltion kansallisen akkreditointielimen apuun ja sitä olisi kannustettava käyttämään tätä mahdollisuutta täysimääräisesti hyväkseen.

(19)

Kilpailu kansallisten akkreditointielinten välillä voisi johtaa niiden toiminnan kaupallistumiseen, mikä olisi ristiriidassa niiden tehtävän kanssa vaatimustenmukaisuuden arviointiketjun ylimmän valvonnan tasona. Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa, että Euroopan unionissa yksi akkreditointitodistus riittää koko Euroopan unionin alueelle, ja välttää moninkertaista akkreditointia, joka lisää kustannuksia tuomatta lisäarvoa. Kansalliset akkreditointielimet voivat kilpailla kolmansien maiden markkinoilla, mutta sillä ei saa olla vaikutusta niiden toimintaan yhteisössä eikä yhteistyöhön ja vertaisarviointitoimintaan, jonka järjestää tämän asetuksen mukaisesti tunnustettu elin.

(20)

Moninkertaisen akkreditoinnin välttämiseksi, akkreditointitodistusten tunnustamisen ja hyväksynnän parantamiseksi sekä akkreditoitujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten tehokkaan seurannan toteuttamiseksi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten olisi haettava akkreditointia sen jäsenvaltion kansalliselta akkreditointielimeltä, johon ne ovat sijoittautuneet. On kuitenkin tarpeen varmistaa, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voi hakea akkreditointia jossakin toisessa jäsenvaltiossa, jos sen omassa jäsenvaltiossa ei ole kansallista akkreditointielintä tai jos kansallinen akkreditointielin ei ole pätevä tarjoamaan hakemuksen mukaisia akkreditointipalveluja. Tällaisissa tapauksissa kansallisten akkreditointielinten olisi toimittava asianmukaisesti yhteistyössä ja vaihdettava tietoja.

(21)

Sen varmistamiseksi, että kansalliset akkreditointielimet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ja velvoitteet, jäsenvaltioiden on tärkeää tukea akkreditointijärjestelmän moitteetonta toimintaa, seurata säännöllisesti kansallisten akkreditointielintensä toimintaa ja toteuttaa tarvittaessa kohtuullisen ajan kuluessa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä.

(22)

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyden samantasoisuuden varmistamiseksi, vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi sekä akkreditointielinten antamien akkreditointitodistusten ja vaatimustenmukaisuuden arviointitulosten yleisen tunnustamisen edistämiseksi kansallisilla akkreditointielimillä on oltava käytössä perusteellinen ja avoin vertaisarviointijärjestelmä ja niiden on oltava arvioinnin kohteena säännöllisesti.

(23)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä yhteisen eurooppalaisen organisaation tunnustamisesta tiettyjen akkreditointialaa koskevien toimintojen osalta. Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestö (EA), jonka tärkeimpänä tehtävänä on edistää avointa ja laadukasta järjestelmää, jolla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyttä arvioidaan kaikkialla Euroopassa, hallinnoi jäsenvaltioiden ja muiden Euroopan maiden kansallisten akkreditointielinten kesken toteutettavaa vertaisarviointijärjestelmää. Järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi ja lisää keskinäistä luottamusta. Sen vuoksi olisi EA:n oltava ensimmäinen tämän asetuksen perusteella tunnustettu elin ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansalliset akkreditointielimet hakevat ja säilyttävät EA:n jäsenyyden niin kauan kuin se säilyttää kyseisen aseman. Samalla olisi säädettävä mahdollisuudesta vaihtaa tämän asetuksen perusteella tunnustettu elin siltä varalta, että se on tarpeen tulevaisuudessa.

(24)

Kansallisten akkreditointielinten välinen tehokas yhteistyö on oleellista vertaisarvioinnin asianmukaisen toiminnan kannalta sekä silloin, kun on kyse rajatylittävästä akkreditoinnista. Avoimuuden varmistamiseksi on tarpeen säätää kansallisten akkreditointielinten velvollisuudesta vaihtaa tietoja keskenään ja toimittaa asiaan liittyvät tiedot kansallisille viranomaisille ja komissiolle. Kansallisten akkreditointielinten hoitamien akkreditointipalvelujen saatavuutta koskevat tuoreet ja paikkansapitävät tiedot olisi myös saatettava yleisesti saataville ja niiden olisi siksi oltava etenkin vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosten käytettävissä.

(25)

Alakohtaisten akkreditointiohjelmien olisi katettava ne toiminnan alat, joilla vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyttä koskevat yleiset vaatimukset eivät riitä varmistamaan asianmukaista suojelun tasoa silloin, kun on säädetty yksityiskohtaisista teknisistä tai terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä erityisvaatimuksista. Koska EA:lla on laaja-alaista teknistä asiantuntemusta käytettävissään, sitä olisi pyydettävä kehittämään kyseisiä ohjelmia erityisesti yhteisön lainsäädännön kattamilla aloilla.

(26)

Yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön tasapuolisen ja johdonmukaisen valvonnan varmistamiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan yhteisön markkinavalvontapuitteet määrittelemällä sekä vähimmäisvaatimukset niiden tavoitteiden osalta, joihin jäsenvaltioiden on pyrittävä, että hallinnollisen yhteistyön kehys, johon kuuluu jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto.

(27)

Jos talouden toimijoilla on vaatimustenmukaisuuden osoittavia testiraportteja tai todistuksia, jotka on myöntänyt akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, vaikka asiaa koskevassa yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä ei vaadita tällaisia raportteja tai todistuksia, markkinavalvontaviranomaisten olisi otettava ne asianmukaisesti huomioon suorittaessaan tuotteen ominaisuuksia koskevia tarkastuksia.

(28)

Terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi ja sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan takaamiseksi on olennaisen tärkeää, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät kansallista ja rajatylittävää yhteistyötä vaihdettaessa tietoja, tutkittaessa rikkomuksia ja ryhdyttäessä toimiin niiden lopettamiseksi jopa ennen vaarallisten tuotteiden markkinoille saattamista, tehostamalla toimia niiden tunnistamiseksi pääasiassa satamissa. Kansallisten kuluttajansuojaviranomaisten olisi tehtävä kansallisella tasolla yhteistyötä kansallisten markkinavalvontaviranomaisten kanssa ja vaihdettava niiden kanssa tietoja tuotteista, joihin ne epäilevät liittyvän riskejä.

(29)

Riskinarvioinnissa olisi otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot, mukaan lukien mahdolliset tiedot kyseiseen tuotteeseen liittyvistä riskeistä, jotka ovat toteutuneet. Talouden toimijan mahdollisesti toteuttamat toimet riskin pienentämiseksi olisi myös otettava huomioon.

(30)

Tilanteet, joissa tuote aiheuttaa vakavan riskin, vaativat nopeita toimenpiteitä, minkä vuoksi tuote voidaan vetää pois markkinoilta tai menettely sen palauttamiseksi voidaan järjestää taikka sen saataville asettaminen markkinoilla voidaan kieltää. Niissä tilanteissa on tarpeen päästä käyttämään jäsenvaltioiden ja komission välistä nopeaa tietojenvaihtojärjestelmää. Direktiivin 2001/95/EY 12 artiklassa säädetty järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi kulutustuotteiden alalla. Tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi järjestelmää olisi käytettävä myös tämän asetuksen tarkoituksiin. Sen lisäksi yhteisön laajuisen yhdenmukaisen markkinavalvonnan varmistaminen edellyttää, että kansallisia toimia koskevia tietoja vaihdetaan tätä järjestelmää laajemmin.

(31)

Toimivaltaisten viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa olisi noudatettava tiukimpia luottamuksellisuutta ja ammatillista salassapitoa koskevia säännöksiä ja siinä olisi toimittava sovellettavan kansallisen lainsäädännön luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti tai, komission osalta, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (5) mukaisesti, jotta varmistetaan, ettei tutkinnalle aiheuteta haittaa eikä talouden toimijoiden mainetta vahingoiteta. Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (6) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (7) sovelletaan myös tämän asetuksen yhteydessä.

(32)

Yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä säädetään erityisistä menettelyistä, joilla varmistetaan, onko tuotteen vapaata liikkuvuutta rajoittava kansallinen toimenpide oikeutettu (suojalausekemenettelyt). Kyseisiä menettelyjä sovelletaan myös vakavan riskin aiheuttavia tuotteita koskevien tietojen vaihtoon.

(33)

Ulkorajoilla olevat paikat, joiden kautta tuote saapuu yhteisön alueelle, ovat sijainniltaan sopivia vaarallisten, vaatimustenvastaisten taikka väärillä tai harhaanjohtavilla CE-merkinnöillä varustettujen tuotteiden havaitsemiseen jo ennen niiden markkinoille saattamista. Yhteisön markkinoille saatettavien tuotteiden valvonnasta vastaaville viranomaisille asetettu velvollisuus suorittaa tarkastuksia riittävässä laajuudessa voi sen vuoksi edistää turvallisempien markkinoiden luomista. Tulliviranomaisten olisi näiden tarkastusten tehokkuuden parantamiseksi saatava hyvissä ajoin etukäteen markkinavalvontaviranomaisilta kaikki tarvittavat tiedot vaarallisista vaatimustenvastaisista tuotteista.

(34)

Kolmansista maista tuotavien tuotteiden tuoteturvallisuutta koskevien säännöstenmukaisuuden tarkastamisesta 8 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 339/93 (8) vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tulliviranomaisten suorittamaa tuotteiden luovuttamisen peruuttamista, ja säädetään jatkotoimista kuten markkinavalvontaviranomaisten osallistumisesta asian käsittelyyn. Sen vuoksi on asianmukaista, että kyseiset säännökset, markkinavalvontaviranomaisten osallistuminen mukaan luettuna, sisällytetään tähän asetukseen.

(35)

Kokemusten mukaan tuotteet, joita ei luovuteta, päätyvät usein uudelleen vientiin ja ne päätyvät myöhemmin yhteisön markkinoille toisten ulkorajoilla olevien saapumispisteiden kautta tehden tyhjäksi tulliviranomaisten työn. Markkinavalvontaviranomaisille olisi sen vuoksi annettava toimintakeinot tuotteiden hävittämiseksi, jos ne katsovat sen asianmukaiseksi.

(36)

Komission olisi esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun tämä asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, perusteellinen analyysi kuluttajaturvallisuusmerkinnöistä ja tehtävä tarvittaessa sen jälkeen lainsäädäntöehdotuksia.

(37)

CE-merkintä ilmaisee tuotteen vaatimustenmukaisuuden ja on näkyvä tulos vaatimustenmukaisuuden arvioinnin koko prosessista laajassa merkityksessä. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava CE-merkinnän käyttöä koskevat yleiset periaatteet, jotta niitä voitaisiin soveltaa välittömästi ja jotta tulevaa lainsäädäntöä voitaisiin yksinkertaistaa.

(38)

CE-merkinnän olisi oltava ainoa vaatimustenmukaisuusmerkintä, jota käytetään osoittamaan, että tuote on yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimusten mukainen. Muita merkintöjä voidaan kuitenkin käyttää, jos ne parantavat kuluttajansuojaa eivätkä ne kuulu yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan.

(39)

On välttämätöntä, että jäsenvaltiot säätävät asianmukaisista oikeussuojakeinoista toimivaltaisissa tuomioistuimissa, kun on kyse sellaisista toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteistä, joilla rajoitetaan tuotteen saattamista markkinoille tai jotka edellyttävät tuotteen poistamista markkinoilta tai siihen liittyvää palauttamismenettelyä.

(40)

Jäsenvaltiot voivat pitää tarpeellisena tehdä yhteistyötä asianomaisten sidosryhmien, muun muassa alakohtaisten elinkeinojärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen, kanssa voidakseen hyödyntää saatavilla olevia markkinatietoja laatiessaan, pannessaan täytäntöön ja saattaessaan ajan tasalle markkinavalvontaohjelmia.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niitä voitaisiin korottaa, jos kyseinen talouden toimija on aikaisemmin syyllistynyt samanlaiseen tämän asetuksen säännösten rikkomiseen.

(42)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen, että yhteisö osallistuu niiden toimien rahoitukseen, joita vaaditaan akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevan politiikan täytäntöönpanemiseksi. Rahoitus olisi annettava avustuksina ilman ehdotuspyyntöä tämän asetuksen mukaisesti tunnustetulle elimelle taikka avustuksina ehdotuspyyntöjen perusteella, tai tekemällä hankintasopimuksia kyseiselle elimelle tai muille elimille, riippuen rahoitettavan toiminnan luonteesta ja noudattaen Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (9), jäljempänä ’varainhoitoasetus’.

(43)

Joidenkin erityistehtävien, kuten alakohtaisten akkreditointiohjelmien laatimisen ja tarkistamisen, sekä laboratorioiden ja sertifiointi-/tarkastuselinten teknisen pätevyyden ja tilojen tarkistamista varten suoritettavien vertailujen osalta EA:n olisi aluksi voitava hakea yhteisön rahoitusta, koska se soveltuu hyvin tarjoamaan tarpeellista teknistä asiantuntemusta tässä asiassa.

(44)

Kun otetaan huomioon tämän asetuksen mukaisesti tunnustetun elimen tehtävä akkreditointielinten vertaisarvioinnissa ja se, että se voi auttaa jäsenvaltioita kyseisen vertaisarvioinnin hallinnoinnissa, komission olisi voitava myöntää avustuksia tämän asetuksen mukaisesti tunnustetun elimen sihteeristölle, jonka olisi jatkuvasti tuettava akkreditointitoimintaa yhteisön tasolla.

(45)

Komission ja tämän asetuksen mukaisesti tunnustetun elimen olisi tehtävä kumppanuussopimus, jossa vahvistetaan akkreditointitoiminnan rahoittamista koskevat hallinnolliset ja rahoitukseen liittyvät säännöt varainhoitoasetuksen mukaisesti.

(46)

Lisäksi rahoitusta olisi myös oltava saatavilla muille elimille kuin tämän asetuksen mukaisesti tunnustetulle elimelle muita toimia varten vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, metrologian, akkreditoinnin ja markkinavalvonnan aloilla; näitä toimia ovat esimerkiksi suuntaviivojen laatiminen ja ajantasaistaminen, suojalausekkeiden käyttöön liitetyt vertailutoimet, mainittujen alojen yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät valmistelu- tai täydentämistoimet ja kolmansien maiden kanssa toteutettavat yhteistyöohjelmat ja teknisen avun ohjelmat sekä kyseisten alojen politiikan edistäminen mainituilla aloilla yhteisössä ja kansainvälisellä tasolla.

(47)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita.

(48)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli sen varmistamista, että yhteisön lainsäädännön alaiset markkinoilla olevat tuotteet ovat niiden vaatimusten mukaisia, jotka takaavat terveyden ja turvallisuuden ja muiden yleisten etujen suojelun korkean tason, ja että sisämarkkinat kuitenkin samalla toimivat, luomalla akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevan kehyksen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

1)

’asettamisella saataville markkinoilla’ tarkoitetaan tuotteen toimittamista yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

2)

’markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville yhteisön markkinoilla;

3)

’valmistajalla’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillä;

4)

’valtuutetulla edustajalla’ tarkoitetaan yhteisöön sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen valtuutus hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät sille yhteisön lainsäädännön nojalla kuuluvien velvoitteiden osalta;

5)

’maahantuojalla’ tarkoitetaan yhteisöön sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavaa tuotetta yhteisön markkinoille;

6)

’jakelijalla’ tarkoitetaan muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla;

7)

’talouden toimijoilla’ tarkoitetaan valmistajia, valtuutettuja edustajia, maahantuojia ja jakelijoita;

8)

’teknisellä eritelmällä’ tarkoitetaan asiakirjaa, jossa määrätään tekniset vaatimukset, jotka tuotteen, prosessin tai palvelun on täytettävä;

9)

’yhdenmukaistetulla standardilla’ tarkoitetaan jonkin teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (10) liitteessä I luetellun eurooppalaisen standardointielimen kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti komission pyynnön perusteella vahvistamaa standardia;

10)

’akkreditoinnilla’ tarkoitetaan kansallisen akkreditointielimen antamaa todistusta siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää tiettyä vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat, yhdenmukaistetuilla standardeilla vahvistetut vaatimukset, ja tarvittaessa muut vaatimukset, mukaan luettuna ne, jotka on vahvistettu asiaa koskevissa alakohtaisissa ohjelmissa;

11)

’kansallisella akkreditointielimellä’ tarkoitetaan jäsenvaltion ainoaa elintä, joka suorittaa akkreditointia käyttäen valtiolle kuuluvaa julkista valtaa;

12)

’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’ tarkoitetaan prosessia sen arvioimiseksi, ovatko tuotteelle, prosessille, palvelulle, järjestelmälle, henkilölle tai elimelle asetetut määritellyt vaatimukset täyttyneet;

13)

’vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella’ tarkoitetaan elintä, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia kuten kalibrointia, testausta, sertifiointia ja tarkastuksia;

14)

’palautusmenettelyllä’ tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada loppukäyttäjien saataville jo asetetut tuotteet takaisin;

15)

’markkinoilta poistamisella’ tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan tuotteen asettaminen saataville markkinoilla;

16)

’vertaisarvioinnilla’ tarkoitetaan kansallisen akkreditointielimen arviointiprosessia, jonka suorittavat muut kansalliset akkreditointielimet tämän asetuksen vaatimusten ja tarvittaessa alakohtaisten teknisten lisäeritelmien mukaisesti;

17)

’markkinavalvonnalla’ tarkoitetaan viranomaisten toimintaa tai toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat asiaa koskevassa yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja;

18)

’markkinavalvontaviranomaisella’ tarkoitetaan jäsenvaltion viranomaista, jolla on vastuu markkinavalvonnan toteuttamisesta kyseisen valtion alueella;

19)

’luovutuksella vapaaseen liikkeeseen’ tarkoitetaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (11) 79 artiklassa tarkoitettua menettelyä;

20)

’CE-merkinnällä’ tarkoitetaan merkintää, jolla valmistaja osoittaa, että tuote on merkinnän kiinnittämistä koskevassa yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen sovellettavien vaatimusten mukainen;

21)

’yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa yhteisön lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistetaan tuotteiden kaupan pitämisen ehtoja.

a)

jos jäsenvaltio, johon vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on sijoittautunut, on päättänyt olla perustamatta kansallista akkreditointielintä eikä ole käyttänyt jonkin toisen jäsenvaltion kansallisen akkreditointielimen apua 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kansalliset akkreditointielimet eivät hoida niihin vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviin liittyvää akkreditointia, joihin akkreditointia haetaan;

c)

jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kansalliset akkreditointielimet eivät ole läpäisseet 10 artiklassa tarkoitettua vertaisarviointia niiden vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien osalta, joihin akkreditointia haetaan.

1)

sen organisaation on taattava, että se on riippumaton arvioimistaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista ja kaupallisista paineista sekä se, ettei sillä ole eturistiriitoja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten kanssa;

2)

sen organisaation ja toiminnan on turvattava sen toiminnan objektiivisuus ja puolueettomuus;

3)

sen on varmistettava, että kaikki pätevyyden todistamiseen liittyvät päätökset tekee pätevä henkilö, joka ei ole sama kuin arvioinnin suorittanut henkilö;

4)

sillä on oltava asianmukaiset järjestelyt saamiensa tietojen luottamuksellisuuden turvaamiseen;

5)

sen on yksilöitävä ne vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, joihin liittyvää akkreditointia se on pätevä hoitamaan, viitaten tarvittaessa asiaa koskevaan yhteisön tai kansalliseen lainsäädäntöön ja standardeihin;

6)

sen on otettava käyttöön tarvittavat menettelyt, joilla varmistetaan tehokas hallinto ja asianmukainen sisäinen valvonta;

7)

sillä on oltava käytettävissään riittävästi pätevää henkilökuntaa hoitamaan sille kuuluvat tehtävät asianmukaisesti;

8)

sen on dokumentoitava niiden henkilökuntansa jäsenten tehtävät, velvollisuudet ja valtuudet, joilla on mahdollisuus vaikuttaa arvioinnin laatuun ja pätevyyden todistamiseen;

9)

sen on otettava käyttöön menettelyt henkilöstön suoritusten ja pätevyyden seurantaa varten sekä pantava täytäntöön ja ylläpidettävä niitä;

10)

sen on varmistettava, että vaatimustenmukaisuutta arvioidaan asianmukaisesti välttäen yritysten tarpeetonta rasittamista ja ottaen huomioon yrityksen koko, toimiala ja rakenne, kyseisen tuotetekniikan monimutkaisuuden taso ja tuotantoprosessin massatuotannon tai sarjatuotannon luonne;

11)

sen on julkaistava vuosittain tarkastettu tilinpäätös, joka on laadittu yleisesti hyväksyttyjä tilinpitoperiaatteita noudattaen.

a)

pyytää 14 artiklan mukaisesti tunnustettua elintä vahvistamaan vertaisarviointia koskevat arviointikriteerit ja -menettelyt ja kehittämään alakohtaisia akkreditointiohjelmia;

b)

hyväksyä sellaiset nykyiset järjestelmät, joissa jo on vahvistettu vertaisarviointia koskevat arviointikriteerit ja -menettelyt.

a)

yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden yhteydessä ilmeneviin riskeihin liittyvien valitusten tai raporttien jatkotoimia varten;

b)

seuratakseen kyseisten tuotteiden aiheuttamiksi epäiltyjä onnettomuuksia ja terveyshaittoja;

c)

varmistaakseen, että korjaaviin toimiin on tosiasiallisesti ryhdytty; sekä

d)

tutkiakseen turvallisuuskysymyksiin liittyvää tieteellistä ja teknistä tietämystä.

a)

kehittää ja järjestää kansallisten viranomaisten koulutus- ja vaihto-ohjelmia;

b)

kehittää, organisoi ja perustaa ohjelmia kokemusten, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa varten, yhteisiä hankkeita koskevia ohjelmia ja toimia, tiedotuskampanjoita, yhteisiä vierailuohjelmia ja niihin liittyvää resurssien jakamista.

a)

tuotteella on ominaisuuksia, joiden perusteella voidaan olettaa, että se aiheuttaa vakavan riskin terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai muulle 1 artiklassa tarkoitetulle yleiselle edulle siitä huolimatta, että tuote on oikein asennettu ja huollettu ja sitä on käytetty oikein;

b)

tuotteen mukana ei ole asiaa koskevassa yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä edellytettyjä kirjallisia tai sähköisiä asiakirjoja tai sitä ei ole merkitty kyseisen lainsäädännön mukaisesti;

c)

tuotteen CE-merkintä on virheellinen tai harhaanjohtava.

a)

edellä 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen alakohtaisten akkreditointiohjelmien laatiminen ja tarkistaminen;

b)

edellä 14 artiklan mukaisesti tunnustetun elimen sihteeristön toimet, kuten akkreditointitoimien koordinointi, vertaisarviointijärjestelmän toimintaan liittyvä tekninen työ, tiedottaminen intressitahoille ja elimen osallistuminen kansainvälisten järjestöjen toimiin akkreditoinnin alalla;

c)

akkreditoinnin alan suuntaviivojen laatiminen ja päivittäminen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista komissiolle ilmoittaminen, vaatimustenmukaisuuden arviointi ja markkinavalvonta;

d)

suojalausekkeiden käyttöön liittyvät vertailutoimet;

e)

teknisen asiantuntemuksen asettaminen komission käytettäväksi sen avustamiseksi markkinavalvonnan puitteissa tehtävän hallintoyhteistyön, myös hallintoyhteistyöryhmien rahoituksen, markkinavalvontapäätösten ja suojalauseketapausten täytäntöönpanossa;

f)

valmistelu- tai täydentämistoimien suorittaminen, joka liittyy vaatimustenmukaisuuden arviointi-, metrologia-, akkreditointi- ja markkinavalvontatoimiin, jotka ovat yhteydessä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon; näitä ovat esimerkiksi tutkimukset, ohjelmat, evaluoinnit, suuntaviivat, vertailevat analyysit, yhteiset vastavuoroiset vierailut, tutkimustyö, tietokantojen kehittäminen ja ylläpito, koulutustoimet, laboratoriotyöt, pätevyyskokeet, laboratorioidenväliset kokeet sekä vaatimustenmukaisuuden arviointi; lisäksi eurooppalaiset markkinavalvontakampanjat ja muu vastaava toiminta;

g)

teknisten avustusohjelmien perusteella toteutetut toimet, yhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä eurooppalaisen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, markkinavalvonnan sekä akkreditointipolitiikan ja -järjestelmien arvostuksen edistäminen intressitahojen keskuudessa yhteisössä ja kansainvälisellä tasolla.

a)

ilman ehdotuspyyntöä 14 artiklan mukaisesti tunnustetulle elimelle niiden 32 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamista varten, joille avustuksia voidaan myöntää varainhoitoasetuksen mukaisesti;

b)

avustuksina ehdotuspyyntöjen perusteella tai julkisen hankintamenettelyn kautta muille elimille 32 artiklan 1 kohdan c–g alakohdassa tarkoitettua toimintaa varten.

13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/48

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 515/97 (3) parannettiin aiempia säännöksiä muun muassa luomalla mahdollisuus tallentaa tietoja yhteisön tietokantaan eli tullitietojärjestelmään (TTJ).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 515/97 voimaantulon jälkeen saatu kokemus on kuitenkin osoittanut, että käytettäessä TTJ:ää yksinomaan tarkkailuun, ilmoittamiseen, hienovaraiseen valvontaan tai erityistarkastuksiin ei voida täysin saavuttaa järjestelmän tavoitetta, joka on auttaa tulli- tai maatalouslainsäädännön vastaisten toimien ehkäisemisessä ja tutkimisessa ja niitä koskevissa syytetoimissa.

(3)

Muutokset, joita Euroopan unionin laajentuminen 27 jäsenvaltion unioniksi on tuonut mukanaan, edellyttävät yhteisön tulliyhteistyön uudelleentarkastelua laajemmassa yhteydessä ja uudistetun mekanismin avulla.

(4)

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) perustamisesta 28 päivänä huhtikuuta 1999 tehty komission päätös 1999/352/EY, EHTY, Euratom (4) sekä yleissopimus tietotekniikan käytöstä tullialalla (5), joka tehtiin 26 päivänä heinäkuuta 1995 annetulla neuvoston säädöksellä (6), muuttivat sitä yleistä toimintakehystä, jossa jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteisön lainsäädännön rikkomisten ehkäisemiseen, tutkimiseen ja niitä koskeviin syytetoimiin liittyvää yhteistyötä.

(5)

Mahdollisimman korkean tason vastuutahojen olisi strategisen analyysin tulosten avulla määriteltävä petostentorjuntaa koskevat hankkeet, tavoitteet ja toimintaperiaatteet, suunniteltava toimenpiteet ja järjestettävä tarvittavat voimavarat sovittujen operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(6)

Tulliviranomaisten ja komission olisi sovittujen petostentorjunnan tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettava yksittäisiin tapauksiin mukautettuja toimenpiteitä käyttäen apuna tiettyjen henkilöiden tai yritysten, jotka eivät noudata tai jotka eivät ilmeisesti noudata tulli- tai maatalouslainsäädäntöä, toimintaa, varoja ja aikeita selvittävän operatiivisen analyysin tuloksia.

(7)

Nykyisessä asetuksen (EY) N:o 515/97 mukaisessa mekanismissa jäsenvaltion tallentamia henkilötietoja saa jäljentää TTJ:stä muihin tiedonkäsittelyjärjestelmiin ainoastaan tiedot järjestelmään vieneen TTJ-osapuolen ennalta antamalla luvalla ja sen asetuksen 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti määräämin ehdoin. Asetuksen muutoksen tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi poiketa tästä ennakkoluvan periaatteesta ainoastaan silloin, kun on tarkoitus, että riskienhallinnasta vastaavat kansalliset viranomaiset ja komission yksiköt käsittelevät tietoja tavaroiden liikkumista koskevien tarkastusten kohdentamiseksi.

(8)

Nykyistä mekanismia on tarpeen täydentää säännöksillä, joilla perustetaan sekä aiemmat että käynnissä olevat tutkinnat kattava tullitutkintatietokanta. Tietokannan perustaminen on jatkotoimi hallitustenvälisen tulliyhteistyön yhteydessä tehdylle aloitteelle, jonka tuloksena annettiin 8 päivänä toukokuuta 2003 neuvoston säädös pöytäkirjan tekemisestä tietotekniikan käytöstä tullialalla tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tullitutkintatietokannan perustamisen osalta (7).

(9)

On tarpeen varmistaa jäsenvaltioiden keskinäisen sekä jäsenvaltioiden ja komission välisen tulliyhteistyön vahvistamiseksi, että tiettyjä tietoja voidaan vaihtaa pyrittäessä saavuttamaan asetuksen (EY) N:o 515/97 mukaiset tavoitteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen muiden säännösten soveltamista.

(10)

Lisäksi on tarpeen varmistaa, että hallitustenvälisen tulliyhteistyön ja Euroopan unionin muiden elinten ja virastojen ja muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa toteutettavat toimet täydentävät toisiaan nykyistä paremmin. Tällainen toiminta on jatkoa tulliyhteistyöstrategiasta 2 päivänä lokakuuta 2003 annettuun neuvoston päätöslauselmaan (8) ja Europolin toimeksiannon laajentamisesta Europol-yleissopimuksen liitteessä lueteltujen törkeiden kansainvälisen rikollisuuden muotojen käsittelyyn 6 päivänä joulukuuta 2001 tehtyyn neuvoston päätökseen (9) perustuvalle työlle.

(11)

Komission, Euroopan unionin muiden elinten ja virastojen sekä muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen toteuttamien toimien välisen johdonmukaisuuden edistämiseksi komissiolle olisi annettava valtuudet järjestää koulutusta sekä kaikkea muuta apua paitsi rahoitusapua kolmansien maiden ja Euroopan laajuisten sekä muiden kansainvälisten organisaatioiden ja virastojen yhteyshenkilöille, mihin sisältyy parhaiden käytäntöjen vaihtaminen mainittujen elinten ja esimerkiksi Europolin ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) välillä.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 515/97 puitteissa olisi luotava edellytykset yhteisten tullioperaatioiden toteuttamiselle yhteisön tasolla. Asetuksen (EY) N:o 515/97 43 artiklassa edellytetty komitea olisi valtuutettava määrittämään yhteisön yhteisten tullioperaatioiden tehtävänanto.

(13)

Komissioon on luotava pysyvä infrastruktuuri, joka mahdollistaa yhteisten tullioperaatioiden yhteensovittamisen koko vuoden ajan sekä jäsenvaltioiden edustajien ja tarvittaessa kolmansien maiden sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden ja virastojen, kuten Europolin, Maailman tullijärjestön ja Interpolin, yhteyshenkilöiden vastaanottamisen yhden tai useamman operaation toteuttamiseen tarvittavaksi ajaksi.

(14)

TTJ:ään liittyvien valvontakysymysten käsittelemiseksi Euroopan tietosuojavaltuutetun olisi kutsuttava koolle kansalliset tietosuojaa valvovat viranomaiset vähintään kerran vuodessa.

(15)

Jäsenvaltioiden on voitava käyttää kyseistä infrastruktuuria myös toteuttaessaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 ja 30 artiklassa edellytettyyn tulliyhteistyöhön liittyviä yhteisiä tullioperaatioita Europolin toimintaa kuitenkaan rajoittamatta. Tällöin yhteisten tullioperaatioiden toteutuksessa olisi noudatettava tehtävänantoa, jonka on vahvistanut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston mukaisen tulliyhteistyön suhteen toimivaltainen neuvoston työryhmä.

(16)

Lisäksi uusien markkinoiden kehittyminen, kaupan jatkuva kansainvälistyminen ja nopea kasvu sekä tavarakuljetusten nopeutuminen edellyttävät tulliviranomaisten pysyvän muutosten mukana, jotta Euroopan talouden kehitykselle ei aiheutuisi vahinkoa.

(17)

Lopullisina tavoitteina on, että kaikki toimijat voisivat toimittaa kaiken tarvittavan asiakirja-aineiston etukäteen ja muuttaa yhteytensä tulliviranomaisiin kokonaan tietokonepohjaisiksi. Kunnes tämä saavutetaan, tilanne säilyy nykyisellään eli kansallisten tietojärjestelmien kehittäminen on eri maissa erilaisessa vaiheessa ja petostentorjuntamekanismeja täytyy parantaa, sillä kaupan vääristymiä saattaa edelleen esiintyä.

(18)

Petosten torjumiseksi olisi siis samalla, kun tullijärjestelmiä uudistetaan ja nykyaikaistetaan, myös hankittava tietoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jotta jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia voitaisiin auttaa havaitsemaan mahdollisten tulli- ja maatalouslainsäädännön vastaisten toimien kohteena olevien tavaroiden liikkeet ja samassa tarkoituksessa käytetyt kuljetusvälineet, mukaan lukien kontit, maailman tärkeimpien toimitusketjussa toimivien julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien ilmoittamat tiedot olisi lisäksi koottava keskitettyyn eurooppalaiseen tietorekisteriin.

(19)

Yksilöiden suojelua säännellään henkilötietojen käsittelyn osalta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY (10) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (11), joita sovelletaan kaikilta osin tietoyhteiskunnan palveluihin. Kyseiset direktiivit muodostavat jo nyt yhteisön oikeudellisen kehyksen henkilötietojen alalla, eikä tätä kysymystä ole sen vuoksi tarpeen käsitellä tässä asetuksessa, jotta voitaisiin varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja erityisesti henkilötietojen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa ja soveltamisessa on noudatettava henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, erityisesti siltä osin kuin on kyse petosten ennaltaehkäisy- ja paljastamistoimia tukevasta tietojen vaihdosta ja tallennuksesta.

(20)

Henkilötietoja kolmansien maiden kanssa vaihdettaessa olisi varmistettava etukäteen, että vastaanottajamaan tietosuojamääräykset vastaavat yhteisön lainsäädännössä vahvistettua suojelun tasoa.

(21)

Koska direktiivi 95/46/EY on saatettu asetuksen (EY) N:o 515/97 antamisen jälkeen osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja komissio on perustanut riippumattoman viranomaisen valvomaan, että yhteisön toimielimet ja elimet, käsitellessään henkilöiden perusvapauksia ja -oikeuksia, kunnioittavat henkilötietoja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (12) säännösten mukaisesti, olisi aiheellista yhdenmukaistaa henkilötietojen suojaa koskevat valvontatoimenpiteet ja korvata viittaus Euroopan oikeusasiamieheen viittauksella Euroopan tietosuojavaltuutettuun oikeusasiamiehen toimivaltaa kuitenkaan rajoittamatta.

(22)

Asetuksen (EY) N:o 515/97 täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (13) mukaisesti.

(23)

Komissiolle olisi erityisesti annettava toimivalta päättää TTJ:ään sisällytettävistä tiedoista ja määritellä ne maatalouslainsäädännön soveltamista koskevat toimet, joita koskevia tietoja on tallennettava TTJ:ään. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa asetuksen (EY) N:o 515/97 muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(24)

Asetuksen (EY) N:o 515/97 täytäntöönpanoa koskeva selonteko olisi sisällytettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain annettavaan kertomukseen toimista, jotka on toteutettu perustamissopimuksen 280 artiklan täytäntöön panemiseksi.

(25)

Asetus (EY) N:o 515/97 olisi muutettava vastaavasti.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli petosten ja yhteisön taloudellisten etujen vastaisen muun laittoman toiminnan torjunnan koordinointia, vaan se voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(27)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (14) tunnustetut periaatteet. Erityisesti tässä asetuksessa pyritään varmistamaan henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden täysimääräinen kunnioittaminen (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artikla).

(28)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 22 päivänä helmikuuta 2007 (15),

1)

Lisätään 2 artiklan 1 kohtaan luetelmakohdat seuraavasti:

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”2 a artikla

Rajoittamatta tämän asetuksen muiden säännösten soveltamista komissio ja kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti erityisesti tapauksissa, joissa tulli-ilmoitusta tai yksinkertaistettua ilmoitusta ei ole esitetty tai se on epätäydellinen taikka on aihetta epäillä, että siinä annetut tiedot ovat vääriä, vaihtaa muun jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai komission kanssa seuraavia tietoja:

Tätä artiklaa sovelletaan vain 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen tavaroiden liikkumiseen.

3)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

5)

Lisätään III osastoon artiklat seuraavasti:

”18 a artikla

1.   Auttaakseen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia havaitsemaan tavaran liikkeet, joihin saattaa liittyä tulli- ja maatalouslainsäädännön vastaisia toimia, sekä kyseiseen tarkoitukseen käytetyt kuljetusvälineet kontit mukaan luettuina, komissio perustaa tietorekisterin, johon sisältyy kansainvälisessä toimitusketjussa toimivilta julkisilta ja yksityisiltä palveluntarjoajilta saatuja tietoja, ja ylläpitää sitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa. Näillä viranomaisilla on oltava suora pääsy tietorekisteriin.

2.   Tietorekisteriä hallinnoidessaan komissiolla on oikeus

3.   Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot koskevat erityisesti konttien ja/tai kuljetusvälineiden liikkeitä sekä niihin liittyviä tavaroita ja henkilöitä. Niihin sisältyy seuraavat tiedot, mikäli ne ovat saatavissa:

4.   Komissiossa ainoastaan nimetyillä analyytikoilla on oikeus käsitellä edellä 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.

Henkilötiedot, joita ei tarvita kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseksi, poistetaan välittömästi tai tehdään anonyymeiksi. Kaikissa tapauksissa tietoja saa säilyttää enintään kolme vuotta.

18 b artikla

1.   Komissiolla on oikeus järjestää koulutusta sekä kaikkea muuta apua paitsi rahoitusapua kolmansien maiden ja Euroopan laajuisten ja kansainvälisten organisaatioiden ja virastojen yhteyshenkilöille.

2.   Komissio voi tarjota jäsenvaltioille sekä tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 ja 30 artiklassa edellytetyn tulliyhteistyön toteuttamisessa jäsenvaltioille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi asiantuntemusta, teknistä tai logistista tukea tai koulutus- tai tiedonvälitystoimen tai mitä tahansa muuta operatiivista tukea.

6)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Jos kyseessä oleva kolmas maa on oikeudellisesti sitoutunut antamaan tarvittavaa apua todisteiden keräämiseksi tulli- tai maatalouslainsäädäntöä ilmeisesti rikkovien toimien säännöstenvastaisesta luonteesta tai sellaisten toimien laajuuden määrittämiseksi, joilla on todettu rikotun tätä lainsäädäntöä, tämän asetuksen mukaisesti hankitut tiedot voi ilmoittaa tälle maalle

Jäsenvaltion on tietoja ilmoittaessaan noudatettava kansallisia säännöksiään, joita sovelletaan henkilötietojen luovuttamiseen kolmansille maille.

Kaikissa tapauksissa on varmistettava, että kyseisen kolmannen maan säännöissä annetaan 45 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä suojaa vastaava suoja.”

7)

Poistetaan 20 artiklan 2 kohdan d alakohta.

8)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään 24 artiklaan alakohdat seuraavasti:

10)

Korvataan 25 artikla seuraavasti:

”25 artikla

1.   TTJ:ään tallennettavat kuhunkin 24 artiklan a–h alakohdassa tarkoitettuun luokkaan kuuluvat tiedot määritellään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen siltä osin kuin on tarpeen järjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi. Henkilötietoja ei missään tapauksessa ilmoiteta 24 artiklan e alakohdassa tarkoitetussa luokassa.

2.   Tiedoissa, jotka sisällytetään 24 artiklan a–d alakohdassa tarkoitettuihin luokkiin, ilmoitetaan vain seuraavia henkilötietoja:

3.   Edellä 24 artiklan f alakohdassa tarkoitettuun luokkaan ilmoitetaan henkilötietoina vain asiantuntijoiden sukunimet ja etunimet.

4.   Edellä 24 artiklan g ja h alakohdassa tarkoitettuihin luokkiin ilmoitetaan henkilötietoina vain seuraavat tiedot:

5.   Missään tapauksessa tietoihin ei saa sisällyttää henkilötietoja, joista ilmenee rodullinen ja etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus taikka ammattiyhdistyksen jäsenyys, eikä henkilön terveyttä tai sukupuolielämää koskevia tietoja.”

11)

Korvataan 27 artikla seuraavasti:

”27 artikla

1.   Henkilötiedot, jotka kuuluvat 24 artiklassa tarkoitettuihin luokkiin, tallennetaan TTJ:ään ainoastaan seuraavia ehdotettuja toimenpiteitä varten:

2.   Henkilötiedot, jotka kuuluvat 24 artiklassa tarkoitettuihin luokkiin, voidaan tallentaa TTJ:ään ainoastaan, jos erityisesti aikaisemman lainvastaisen toiminnan tai avun yhteydessä toimitettujen tietojen perusteella on selviä viitteitä siitä, että kyseinen henkilö on toteuttanut, toteuttaa parhaillaan tai aikoo toteuttaa tulli- tai maatalouslainsäädännön vastaisia toimia, joilla on erityistä merkitystä yhteisön tasolla.”

12)

Korvataan 34 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Varmistaakseen henkilötietojen suojaamista koskevien tämän asetuksen säännösten oikean soveltamisen jäsenvaltiot ja komissio pitävät TTJ:ää sellaisena henkilötietojen käsittelyjärjestelmänä, johon sovelletaan

13)

Korvataan 35 artikla seuraavasti:

”35 artikla

1.   Jollei 30 artiklan 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, TTJ-osapuolet saavat käyttää TTJ:stä saatuja henkilötietoja vain 23 artiklan 2 kohdassa säädettyyn tarkoitukseen.

2.   Tietoja voidaan jäljentää ainoastaan teknisiin tarkoituksiin, jos tällainen jäljentäminen on välttämätöntä 29 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten suorittamaa tiedon hakua varten.

3.   Jäsenvaltion tai komission TTJ:ään viemiä henkilötietoja ei saa jäljentää jäsenvaltioiden tai komission vastuulla oleviin tietojenkäsittelyjärjestelmiin, lukuun ottamatta kansallisten tullitarkastusten kohdentamiseen käytettyjä riskinhallintajärjestelmiä ja yhteisön tason toimien yhteensovittamiseen käytettyä operatiivisen analyysin järjestelmää.

Tässä tapauksessa TTJ:stä peräisin olevia henkilötietoja saavat käsitellä ainoastaan kunkin jäsenvaltion kansallisten viranomaisten nimeämät analyytikot kansallisten viranomaisten suorittamien tullitarkastusten kohdentamiseen käytetyn riskinhallintajärjestelmän puitteissa sekä komission yksiköiden nimeämät analyytikot yhteisön tason yhteensovittamiseen käytetyn operatiivisen analyysin järjestelmän puitteissa.

Jäsenvaltiot lähettävät komissiolle luettelon riskinhallintayksiköistä, joiden analyytikoilla on lupa jäljentää ja käsitellä TTJ:ään tallennettuja henkilötietoja. Komissio ilmoittaa nämä muille jäsenvaltioille. Se ilmoittaa kaikille jäsenvaltioille myös vastaavat tiedot omista yksiköistään, jotka vastaavat operatiivisten analyysien tekemisestä.

Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä tiedoksi luettelon nimetyistä kansallisista viranomaisista ja komission yksiköistä.

TTJ:stä jäljennettyjä henkilötietoja säilytetään enintään niin pitkään kuin on tarpeen sen tavoitteen saavuttamiseksi, johon jäljentämisellä on pyritty. Jäljentämisen tehnyt TTJ-osapuoli arvioi tietojen säilyttämistarvetta uudelleen ainakin vuosittain. Tietoja säilytetään enintään kymmenen vuotta. Henkilötiedot, joita ei tarvita analyysin jatkamiseen, poistetaan välittömästi tai tehdään anonyymeiksi.”

14)

Korvataan 36 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Oikeus saada tietoja voidaan joka tapauksessa evätä kaikilta henkilöiltä, joiden tietoja käsitellään, siksi ajaksi, jona toteutetaan toimia tarkkailua ja ilmoittamista tai hienovaraista valvontaa varten tai jona tietojen operatiivinen analyysi tai hallinnollinen selvitys tai rikostutkinta on meneillään.”

15)

Muutetaan 37 artikla seuraavasti:

16)

Korvataan V osaston 7 luvun otsikko seuraavasti: ”Aineistoturvallisuus”.

17)

Lisätään 38 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

18)

Lisätään osasto seuraavasti:

”V a OSASTO

TULLITUTKINTATIETOKANTA

1 LUKU

Tullitutkintatietokannan perustaminen

41 a artikla

1.   TTJ:ään sisältyy myös erityinen tullitutkintatietokanta (FIDE-tietokanta). Jollei tämän osaston säännöksistä muuta johdu, kaikkia tämän asetuksen TTJ:ää koskevia säännöksiä sovelletaan myös tullitutkintatietokantaan ja kaikki viittaukset TTJ:ään viittaavat myös tullitutkintatietokantaan.

2.   Tullitutkintatietokannan avulla pyritään ehkäisemään yhteisön tullialueelle saapuviin tai yhteisön tullialueelta poistuviin tavaroihin sovellettavan tulli- ja maatalouslainsäädännön vastaisia toimia sekä helpottamaan ja nopeuttamaan niiden havaitsemista ja niitä koskevia syytetoimia.

3.   Tullitutkintatietokannalla pyritään siihen, että komissio — aloittaessaan 18 artiklassa tarkoitetun yhteensovittamistoimenpiteen tai valmistellessaan 20 artiklassa tarkoitettua kolmannessa maassa toteutettavaa yhteisön hanketta — sekä 29 artiklan mukaisesti nimetyt jäsenvaltioiden hallinnollisia selvityksiä koskevissa asioissa toimivaltaiset viranomaiset — aloittaessaan yhtä tai useampaa henkilöä tai yritystä koskevan tutkinnan tai suorittaessaan sellaista — voivat 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tutkinnan olemassaoloa koskevien tietojen avulla selvittää, mitkä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai komission yksiköt suorittavat tai ovat suorittaneet kyseisiä henkilöitä tai yrityksiä koskevaa tutkintaa.

4.   Jos tullitutkintatietokannasta tietoja hakeva jäsenvaltio tai komissio tarvitsee sinne kirjatuista henkilöitä tai yrityksiä koskevista tutkintatapauksista laajempia tietoja, se pyytää apua tiedot tallentaneelta jäsenvaltiolta.

5.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat käyttää tullitutkintatietokantaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 ja 30 artiklan mukaisen tulliyhteistyön yhteydessä. Tällöin komissio varmistaa tietokannan teknisen hallinnan.

2 LUKU

Tullitutkintatietokannan toiminta ja käyttö

41 b artikla

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tallentaa tullitutkintatietokantaan tutkintatapauksiin liittyviä tietoja 41 a artiklan 3 kohdassa määriteltyjä tavoitteita varten tapauksissa, joissa yhteisön tullialueelle saapuviin ja yhteisön tullialueelta poistuviin tavaroihin sovellettavaa tulli- tai maatalouslainsäädäntöä rikotaan ja joilla on erityistä merkitystä yhteisön tasolla. Tiedot voivat koskea ainoastaan seuraavia luokkia:

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot on tallennettava kustakin henkilöstä tai yrityksestä erikseen. Tietojen yhdistäminen toisiinsa on kielletty.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin henkilötietoihin saa tallentaa vain seuraavia tietoja:

3.   Tiedot tallennetaan määräajaksi 41 d artiklan mukaisesti.

41 c artikla

1.   Oikeus tallentaa tietoja tullitutkintatietokantaan ja hakea niitä on vain 41 a artiklassa tarkoitetuilla viranomaisilla.

2.   Tiedonhaku tullitutkintatietokannasta voi koskea seuraavia henkilötietoja:

3 LUKU

Tietojen säilyttäminen

41 d artikla

1.   Tietojen sallittu säilyttämisaika määräytyy tiedot tallentaneen jäsenvaltion lakien, asetusten ja menettelyjen mukaisesti. Seuraavia määräaikoja, joiden lasketaan alkavan samana päivänä kuin tiedot tallennetaan tullitutkintatietokantaan, ei kuitenkaan saa ylittää:

Näitä määräaikoja ei saa soveltaa kumulatiivisesti.

2.   Heti kun 41 b artiklassa tarkoitettu henkilö tai yritys vapautetaan tiedot toimittaneen jäsenvaltion kansallisten lakien, asetusten ja menettelyjen mukaisesti epäilyistä missä tahansa 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetussa tutkinnan vaiheessa, häntä tai sitä koskevat tiedot on poistettava tietokannasta välittömästi.

3.   Tiedot poistetaan tullitutkintatietokannasta automaattisesti heti, kun 1 kohdan mukaiset tietojen enimmäissäilytysajat ylittyvät.”

19)

Korvataan VI osasto seuraavasti:

”VI OSASTO

RAHOITUS

42 a artikla

1.   Tämä asetus on perussäädös kaikkien tässä asetuksessa säädettyjen yhteisön toimien rahoittamiselle, joihin kuuluvat:

2.   Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitetaan myös menot, jotka liittyvät 1 kohdan c alakohdan soveltamiseksi käytettävän yhteisen tietoliikenneverkon yhteisön tason osien hankintaan, tutkimiseen, kehittämiseen ja huoltoon. Komissio tekee yhteisön puolesta tarvittavat sopimukset kyseisten osien toimivuuden varmistamiseksi.

3.   Jäsenvaltiot ja komissio pidättyvät kaikista korvausvaatimuksista, jotka koskevat tietojen tai asiakirjojen antamisesta tai jäsenvaltion tai komission pyynnöstä toteutettavan hallinnollisen tutkimuksen tai jonkin muun tästä asetuksesta johtuvan operatiivisen toimen toteuttamisesta aiheutuvia kuluja asiantuntijoille mahdollisesti maksettuja palkkioita lukuun ottamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta TTJ:n toimintakulujen sekä 40 artiklan mukaisina korvauksina maksettavien määrien korvaamista.

20)

Muutetaan 43 artikla seuraavasti:

21)

Korvataan 44 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa ilmaisu ”TTJ:ää koskevien V osaston” ilmaisulla ”V ja V a osaston”.

22)

Lisätään artikla seuraavasti:

”51 a artikla

Komissio yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa antaa vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle selvityksen tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.”

23)

Muutetaan 53 artikla seuraavasti:

13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/60

(1)

Viisumitietojärjestelmän (Visa Information System, VIS) perustaminen syyskuun 20 päivänä 2001 kokoontuneen neuvoston sekä Laekenissa joulukuussa 2001, Sevillassa kesäkuussa 2002, Thessalonikissa kesäkuussa 2003 ja Brysselissä maaliskuussa 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien perusteella on eräs vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvien Euroopan unionin politiikkojen keskeisistä aloitteista.

(2)

Viisumitietojärjestelmä on perustettu jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa varten viisumitietojärjestelmän (VIS) perustamisesta 8 päivänä kesäkuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/512/EY (2).

(3)

Nyt on tarpeen määritellä viisumitietojärjestelmän tarkoitus, toiminnot ja siihen liittyvät vastuualueet sekä luotava tarvittavat edellytykset ja menettelyt viisumitietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan helpottaa viisumihakemusten käsittelyä ja niihin liittyvää päätöksentekoa, ottaen huomioon neuvoston 19 päivänä helmikuuta 2004 hyväksymät suuntaviivat viisumitietojärjestelmän kehittämistä varten, ja antaa komissiolle valtuudet perustaa viisumitietojärjestelmä.