31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006,

annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006,

maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotannolla, valmistuksella ja jakelulla on tärkeä asema yhteisön taloudessa.

(2)

Maataloustuotannon monipuolistamista olisi suosittava. Perinteisten, ominaisuuksiltaan erityisten tuotteiden menekin edistämisestä voi olla huomattavaa etua maaseudun taloudelle erityisesti epäsuotuisilla alueilla ja syrjäseuduilla parantamalla maanviljelijöiden tuloja ja siten, että maaseutuväestö pysyy näillä alueilla.

(3)	Jotta sisämarkkinoiden toiminta olisi elintarvikkeiden osalta moitteetonta, taloudellisille toimijoille olisi annettava keinot, joiden avulla ne voivat nostaa tuotteidensa markkina-arvoa, samalla kun kuluttajia suojellaan vilpillisiltä käytänteiltä ja taataan liiketoiminnan rehellisyys.

(4)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2082/92 (2) määritellään erityisluonnetta koskevat todistukset, ja ilmaisu ”aito perinteinen tuote” on otettu käyttöön komission asetuksella (ETY) N:o 1848/93 (3), jolla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (ETY) N:o 2082/92 soveltamiseksi. Erityisluonnetta koskevien, useimmiten ”aidoille perinteisille tuotteille” myönnettävien todistusten avulla voidaan vastata perinteisiin ja ominaisuuksiltaan erityisiin tuotteisiin kohdistuvaan kuluttajien kysyntään. Ottaen huomioon markkinoille saatettujen tuotteiden laaja valikoima ja niitä koskevien tietojen runsaus kuluttajille olisi annettava tällaisten elintarvikkeiden ominaisuuksista selkeää ja tiivistä tietoa, jotta he voisivat tehdä parempia valintoja.

(5)

Selvyyden vuoksi ilmaisu ”erityisluonnetta koskeva todistus” olisi poistettava käytöstä ja käytettävä sen tilalla yksinomaan ymmärrettävämpää ilmaisua ”aito perinteinen tuote”. Jotta tämän asetuksen tavoite olisi tuottajille ja kuluttajille selkeämpi, olisi määriteltävä täsmällisesti ilmaisu ”erityisluonne” ja otettava käyttöön ilmaisu ”perinteinen”.

(6)

Eräät tuottajat haluaisivat nostaa niiden perinteisten maataloustuotteiden tai perinteisten elintarvikkeiden markkina-arvoa, joiden luontaiset ominaisuudet erottavat ne selvästi muista samankaltaisista tuotteista tai elintarvikkeista. Kuluttajansuojan varmistamiseksi olisi aitoja perinteisiä tuotteita valvottava. Tällaisen vapaaehtoisen järjestelmän, joka auttaa toimijoita tekemään jonkin maataloustuotteen tai elintarvikkeen laatua tunnetuksi yhteisön tasolla, olisi tarjottava takeet sen varmistamiseksi, että kaikki viittaukset, jotka tähän laatuun saadaan tehdä elinkeinotoiminnassa, ovat perusteltuja.

(7)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöihin sovelletaan yleisiä sääntöjä, joista on säädetty myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (4). Aitojen perinteisten tuotteiden erityisluonne huomioon ottaen olisi niiden osalta kuitenkin annettava täydentäviä erityissäännöksiä. Jotta yhteisön alueella tuotettujen aitojen perinteisten tuotteiden tunnistaminen helpottuisi ja nopeutuisi, merkinnän ”aito perinteinen tuote” tai siihen liittyvän yhteisön tunnuksen käyttö olisi tehtävä pakolliseksi tuotteiden merkinnöissä antamalla toimijoille kuitenkin kohtuullinen aika sopeutua tähän vaatimukseen.

(8)

Sen varmistamiseksi, että aidot perinteiset tuotteet noudattavat vaatimuksia ja säilyvät muuttumattomina, ryhmittymiksi järjestyneiden tuottajien olisi itse määriteltävä erityiset ominaisuudet tuotteen eritelmässä. Myös kolmansien maiden tuottajille olisi tarjottava mahdollisuus rekisteröidä aito perinteinen tuote.

(9)

Yhteisön alueella suojattuihin aitoihin perinteisiin tuotteisiin olisi sovellettava valvontajärjestelmää, joka perustuu rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 882/2004 (5), sekä tarkastusjärjestelmää, jonka avulla varmistutaan siitä, että toimijat noudattavat eritelmän vaatimuksia ennen kuin ne pitävät kaupan maataloustuotteita ja elintarvikkeita.

(10)	Aidot perinteiset tuotteet olisi suojan saamiseksi rekisteröitävä yhteisön tasolla. Rekisteriin viennillä pyritään myös varmistamaan myös alan ammattilaisten ja kuluttajien tiedonsaanti.

(11)

Asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten olisi tarkasteltava jokaista rekisteröintihakemusta yhteisiä vähimmäissääntöjä noudattaen, kansallisen tason vastaväitemenettely mukaan luettuna, jotta voidaan varmistaa, että asianomainen maataloustuote tai elintarvike on perinteinen ja että sillä on erityisiä ominaisuuksia. Komission olisi tämän jälkeen tutkittava hakemukset, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tekemien rekisteröintihakemusten yhdenmukainen kohtelu.

(12)

Rekisteröintimenettelyn tehostamiseksi vilpillisiä ja perusteettomia vastaväitteitä ei olisi otettava huomioon ja olisi määriteltävä perusteet, joiden mukaan komissio arvioi, voidaanko sille toimitettuja vastaväitteitä ottaa tutkittaviksi. Oikeus esittää vastaväitteitä olisi myönnettävä kolmansien maiden kansalaisille, joiden oikeutettua etua asia koskee, samoin perustein kuin yhteisön tuottajille. Näitä perusteita olisi arvioitava siten, että otetaan huomioon yhteisön alue. Neuvotteluille annettua määräaikaa, kun vastaväitteitä esitetään, olisi mukautettava saatujen kokemusten mukaan.

(13)	Olisi otettava käyttöön säännökset, joilla selkiytetään tämän asetuksen nojalla myönnetyn suojan soveltamisalaa ja joissa todetaan erityisesti, että tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta tavaramerkkejä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevien olemassa olevien sääntöjen soveltamista.

(14)

Eriarvoisten kilpailun edellytysten syntymisen estämiseksi kaikilla tuottajilla, myös kolmansien maiden tuottajilla, olisi oltava mahdollisuus käyttää joko tiettyyn mainintaan yhdistettyä rekisteröityä nimeä ja tarvittaessa yhteisön tunnusta yhdessä ”aito perinteinen tuote” -maininnan kanssa, tai rekisteröityä nimeä sellaisenaan, mikäli tuotettu tai jalostettu maataloustuote tai elintarvike täyttää asianomaisen eritelmän vaatimukset ja jos tuottaja käyttää valvontaviranomaisten tai -elinten tarjoamia palveluja eritelmien noudattamisen toteamiseen tämän asetuksen mukaisesti.

(15)	Perinteisen maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisiin ominaisuuksiin liittyville merkinnöille olisi, ollakseen tuottajien kannalta houkuttelevia ja kuluttajien kannalta luotettavia, annettava oikeudellinen suoja ja niiden olisi oltava valvonnan alaisia.

(16)	Jäsenvaltioille olisi annettava lupa periä maksu aiheutuneiden kulujen kattamiseksi.

(17)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(18)

Olisi säädettävä siitä, mitä tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan komissiolle ennen tämän asetuksen voimaantuloa toimitettuihin rekisteröintihakemuksiin. Toimijoille olisi annettava kohtuullinen aika sekä yksityisten valvontaelinten sekä aitoina perinteisinä tuotteina kaupan pidettävien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöjen mukauttamiseksi.

(19)	Selkeyden ja avoimuuden vuoksi asetus (ETY) N:o 2082/92 olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa annetaan säännöt, joiden mukaisesti aidon perinteisen tuotteen nimitys voidaan antaa

a)	perustamissopimuksen liitteessä I luetelluille ihmisravinnoksi tarkoitetuille maataloustuotteille;

b)	tämän asetuksen liitteessä I luetelluille elintarvikkeille.

Tämän asetuksen liitettä I voidaan muuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta yhteisön muiden erityissäännösten soveltamista.

3.   Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/34/EY (7) ei sovelleta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin aitoihin perinteisiin tuotteisiin.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’erityisluonteella’ yhtä tai useampaa tekijää, joka erottaa maataloustuotteen tai elintarvikkeen selvästi muista samaan ryhmään kuuluvista samankaltaisista tuotteista tai elintarvikkeista;

b)	’perinteisellä’ tuotetta, jota on osoitettu käytetyn yhteisön markkinoilla sukupolvesta toiseen ulottuvan ajanjakson ajan; tämän ajanjakson olisi vastattava aikaa, jolla yleensä kuvataan yhtä ihmissukupolvea, vähintään 25 vuotta;

c)	’aidolla perinteisellä tuotteella’ perinteistä maataloustuotetta tai elintarviketta, jonka erityisluonteen yhteisö tunnustaa rekisteröimällä tuotteen tämän asetuksen mukaisesti;

d)	’ryhmittymällä’ samaa maataloustuotetta tai elintarviketta käsittelevistä tuottajista tai jalostajista koostuvaa järjestöä sen oikeudellisesta muodosta tai kokoonpanosta riippumatta.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tekijät voivat liittyä tuotteen ominaispiirteisiin kuten sen fyysisiin, kemiallisiin, mikrobiologisiin tai aistinvaraisiin ominaisuuksiin taikka tuotteen tuotanto- tai valmistusmenetelmään tai tuotteen tuotannon tai valmistuksen ajan vallitseviin erityisiin olosuhteisiin.

Maataloustuotteen tai elintarvikkeen esillepanoa ei pidetä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna tekijänä.

Edellä 1 kohdan a alakohdassa määritelty erityisluonne ei saa rajoittua laadulliseen tai määrälliseen koostumukseen tai tuotantotapaan, jotka on määritelty yhteisön tai kansallisissa säännöksissä, standardointielimen määrittämissä standardeissa tai vapaaehtoisissa standardeissa; tätä sääntöä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu säännös on annettu tai standardi vahvistettu tuotteen erityisen luonteen määrittelemistä varten.

Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun ryhmittymään voi liittyä myös muita asianomaisia osapuolia.

3 artikla

Rekisteri

Komissio pitää rekisteriä yhteisössä tämän asetuksen mukaisesti tunnustetuista aidoista perinteisistä tuotteista.

Rekisterissä erotetaan toisistaan kaksi aitojen perinteisten tuotteiden luetteloa sen mukaan, onko tuotteen tai elintarvikkeen nimen käyttö varattu eritelmää noudattaville tuottajille vai ei.

4 artikla

Tuotteita ja nimiä koskevat vaatimukset

1.   Jotta maataloustuote tai elintarvike voidaan ottaa 3 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin, sen on joko oltava tuotettu perinteisistä raaka-aineista tai sillä on oltava perinteinen koostumus taikka sen tuotanto- ja/tai jalostustavan on perustuttava perinteiseen tuotanto- ja/tai jalostustapaan.

Rekisteröinti ei ole sallittua, jos maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne johtuu sen lähtöpaikasta tai maantieteellisestä alkuperästä. Maantieteellisten ilmaisujen käyttö nimessä on sallittua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2.   Tullakseen rekisteröidyksi nimen on

a)	oltava itsessään erityinen; tai

b)	ilmaistava maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne.

3.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun erityisen nimen on oltava perinteinen ja kansallisten säännösten mukainen tai käytössä vakiintunut.

Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erityisluonnetta ilmaisevaa nimeä ei saa rekisteröidä, jos

a)	se viittaa ainoastaan tietyistä maataloustuotteista tai elintarvikkeista käytettyihin yleisiin väitteisiin tai yhteisön erityissäännöksissä säädettyihin väitteisiin;

b)	se on harhaanjohtava, josta erityisenä esimerkkinä viittaus tuotteen ilmeiseen ominaisuuteen tai se, ettei nimi vastaa eritelmää ja on sen vuoksi omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen ominaisuuksien suhteen.

5 artikla

Nimien käyttöön liittyvät rajoitukset

1.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta tekijänoikeuksia ja erityisesti maantieteellisiä merkintöjä ja tavaramerkkejä koskevien yhteisön ja jäsenvaltioiden sääntöjen soveltamista.

2.   Kasvilajikkeen tai eläinrodun nimeä voidaan käyttää aidon perinteisen tuotteen nimessä edellyttäen, että se ei anna harhaanjohtavaa kuvaa tuotteen luonteesta.

6 artikla

Tuote-eritelmä

1.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen on aidon perinteisen tuotteen (APT) nimityksen saadakseen oltava tuote-eritelmän mukainen.

2.   Tuote-eritelmässä on oltava seuraavat tiedot:

a)	4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu nimi yhdellä tai useammalla kielellä sekä tieto siitä, liittyykö ryhmittymän hakemaan rekisteröintiin nimen varaaminen ja pyytääkö ryhmittymä 13 artiklan 3 kohdan säännösten noudattamista;

b)	maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, mukaan luettuna tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaisuudet;

c)	kuvaus tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, tarvittaessa mukaan luettuina käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet sekä maataloustuotteen tai elintarvikkeen valmistusmenetelmä;

d)	tärkeimmät tuotteen erityisluonteen määrittelevät tekijät ja tarvittaessa käytetyt vertailutiedot;

e)	4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt tärkeimmät tekijät, jotka todistavat tuotteen perinteisen luonteen;

f)	erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt.

7 artikla

Rekisteröinnin hakeminen

1.   Ainoastaan ryhmittymä voi hakea aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä.

Useammat eri jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden ryhmittymät voivat tehdä yhteisen hakemuksen.

2.   Ryhmittymä voi hakea rekisteröintiä ainoastaan maataloustuotteille tai elintarvikkeille, joita se tuottaa tai saa aikaan.

3.   Rekisteröintihakemuksessa on oltava vähintään

a)	hakijaryhmittymän nimi ja osoite;

b)	6 artiklassa säädetty eritelmä;

c)	eritelmää koskevien säännösten noudattamista valvovien viranomaisten tai elinten nimi ja osoite ja niiden erityistehtävät;

d)	tuotteen erityisen ja perinteisen luonteen todistavat asiakirjat.

4.   Jos kyseessä on jäsenvaltioon sijoittautunut ryhmittymä, hakemus on tehtävä kyseisen jäsenvaltion viranomaiselle.

Jäsenvaltion on tutkittava jokainen hakemus asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

5.   Jäsenvaltion on 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tutkimuksen yhteydessä pantava vireille kansallinen vastaväitemenettely, jolla taataan asianomaisen hakemuksen riittävä julkaiseminen ja johon sisältyy kohtuullinen aika, jonka kuluessa luonnolliset ja oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle tai asuvat siellä, voivat ilmoittaa vastustavansa hakemusta.

Jäsenvaltion on 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti harkittava, voidaanko saadut vastaväitteet ottaa tutkittaviksi.

6.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 4, 5 ja 6 artiklan vaatimukset täyttyvät, sen on toimitettava komissiolle

a)	hakijaryhmittymän nimi ja osoite;

b)	6 artiklassa tarkoitettu eritelmä;

c)	eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkastamisesta huolehtivien viranomaisten tai elinten nimi ja osoite ja niiden erityistehtävät;

d)	jäsenvaltion ilmoitus siitä, että se katsoo ryhmittymän toimittaman hakemuksen olevan tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja sen täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten mukainen.

7.   Jos maataloustuotetta tai elintarviketta koskevan hakemuksen on tehnyt jonkin kolmannen maan ryhmittymä, hakemus on toimitettava komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä, ja sen on sisällettävä 3 kohdassa säädetyt tiedot.

8.   Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitettavat asiakirjat on laadittava jollain Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain näistä kielistä laadittu oikeaksi todistettu käännös.

8 artikla

Komission suorittama hakemuksen tutkiminen

1.   Komissio tutkii 7 artiklan mukaisesti toimitettua hakemusta asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että hakemus on perusteltu ja täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Tutkimus ei saisi kestää yli 12 kuukautta.

Komissio julkistaa kuukausittain luettelon nimistä, joista sille on tehty rekisteröintihakemus, sekä päivämäärät, jona hakemukset on toimitettu komissiolle.

2.   Kun komissio 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen perusteella katsoo, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee 7 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Jos näin ei ole, komissio päättää hylätä hakemuksen 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla

Vastaväitteet

1.   Jäsenvaltio tai kolmas maa voi kuuden kuukauden kuluessa 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemisesta vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

2.   Myös luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on hakenut rekisteröintiä, tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun lausuman.

Jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma kyseiselle jäsenvaltiolle sellaisen ajan kuluessa, jona vastustaminen on 1 kohdan mukaisesti mahdollista.

Kolmanteen maahan sijoittautuneiden tai kolmannessa maassa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä 1 kohdassa asetetussa määräajassa.

3.   Vastaväitteet voidaan ottaa tutkittaviksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on toimitettu komissiolle 1 kohdassa asetetussa määräajassa ja jos niissä osoitetaan

a)	ettei 2, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä ole noudatettu; tai

b)	kun on kyse 13 artiklan 2 kohdan mukaisesta hakemuksesta, että nimeä käytetään laillisella, tunnustetulla ja taloudellisesti merkittävällä tavalla samankaltaisista maataloustuotteista tai elintarvikkeista.

Komissio tarkastaa, voidaanko vastaväitteet ottaa tutkittaviksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja perusteita on arvioitava niin, että huomioidaan yhteisön alue.

4.   Jollei komissio saa yhtään vastalausetta, joka voidaan 3 kohdan mukaisesti ottaa tutkittavaksi, se rekisteröi nimen.

Rekisteröinti julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.   Jos vastaväite voidaan 3 kohdan mukaisesti ottaa tutkittavaksi, komissio kehottaa asianomaisia osapuolia käymään asianmukaisia neuvotteluja.

Jos asianomaiset osapuolet pääsevät keskenään sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa, niiden on ilmoitettava komissiolle kaikki seikat, jotka mahdollistivat sopimukseen pääsemisen, myös hakijan ja vastaväitteen esittäjän lausunnot. Jos 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaistut tiedot eivät ole muuttuneet tai niihin on tehty ainoastaan vähäisiä muutoksia, komissio toimii tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti. Muussa tapauksessa komissio suorittaa uudelleen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen.

Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee päätöksen 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon hyvässä uskossa sovelletun perinteisen käytännön sekä sekaannusten todennäköisyyden.

Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6.   Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitettavat asiakirjat on laadittava jollain Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain näistä kielistä laadittu oikeaksi todistettu käännös.

10 artikla

Peruuttaminen

Jos komissio 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti katsoo, ettei aidon perinteisen tuotteen nimityksen saaneen maataloustuotteen tai elintarvikkeen eritelmän edellytysten täyttymistä enää voida taata, se panee vireille 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn rekisteröinnin peruuttamiseksi, mikä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11 artikla

Eritelmän muuttaminen

1.   Eritelmän muuttamista voi pyytää jäsenvaltio alueelleen sijoittautuneen ryhmittymän pyynnöstä tai kolmanteen maahan sijoittautunut ryhmittymä. Jälkimmäisessä tapauksessa hakemus on toimitettava komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

Hakemuksesta on käytävä ilmi oikeutettu taloudellinen etu, ja siinä on kuvattava ja perusteltava pyydetyt muutokset.

Muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus käsitellään 7, 8 ja 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Jos ehdotetut muutokset kuitenkin ovat vähäisiä, komissio päättää muutoksen hyväksymisestä noudattamatta 8 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklassa säädettyä menettelyä.

Komissio julkaisee vähäiset muutokset tarvittaessa Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikille tuottajille tai jalostajille, jotka noudattavat tuote-eritelmää, jonka osalta muutosta on pyydetty, ilmoitetaan julkaisemisesta. Edellä 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vastaväitteiden lisäksi voidaan ottaa tutkittaviksi vastaväitteet, joista käy ilmi aidon perinteisen tuotteen tuotantoon liittyvä taloudellinen etu.

3.   Jos muutos koskee viranomaisten määräämistä pakollisista terveyden- tai kasvinsuojelutoimista johtuvaa tilapäistä eritelmän muutosta, hakemuksen toimittaa komissiolle kyseinen jäsenvaltio tuottajaryhmittymän pyynnöstä tai kolmanteen maahan sijoittautunut ryhmittymä. Tällöin noudatetaan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua menettelyä.

12 artikla

Nimet, merkinnät ja tunnus

1.   Ainoastaan eritelmää noudattavat tuottajat saavat käyttää maataloustuotetta tai elintarviketta koskevissa merkinnöissä, mainonnassa taikka muissa asiakirjoissa viittausta aitoon perinteiseen tuotteeseen.

2.   Jos yhteisön alueella valmistetun maataloustuotteen tai elintarvikkeen merkinnöissä viitataan aitoon perinteiseen tuotteeseen, merkinnöissä on oltava rekisteröity nimi ja joko yhteisön tunnus tai maininta ”aito perinteinen tuote”.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut maininnat ovat vapaaehtoisia niiden aitojen perinteisten tuotteiden merkinnöissä, jotka on tuotettu yhteisön alueen ulkopuolella.

13 artikla

Rekisteröityä nimeä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1.   Edellä 3 artiklassa säädettyyn rekisteriin merkittyä nimeä saa 9 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädetystä julkaisupäivästä alkaen käyttää aidon perinteisen tuotteen tuote-eritelmää vastaavan maataloustuotteen tai elintarvikkeen osoittamiseen ainoastaan 12 artiklassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Rekisteröityjä nimiä voidaan kuitenkin edelleen käyttää sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät vastaa rekisteröityä eritelmää, mutta tällaiset merkinnät eivät voi sisältää mainintaa ”aito perinteinen tuote”, sen lyhennettä ”APT” tai siihen liittyvää yhteisön tunnusta.

2.   Aito perinteinen tuote voidaan kuitenkin rekisteröidä varaamalla nimi julkaistua tuote-eritelmää vastaavalle maataloustuotteelle tai elintarvikkeelle edellyttäen, että ryhmittymä on sitä pyytänyt rekisteröintihakemuksessaan ja että 9 artiklassa säädetyssä menettelyssä ei osoiteta, että nimeä käytetään laillisella, tunnustetulla ja taloudellisesti merkittävällä tavalla samankaltaisista maataloustuotteista tai elintarvikkeista. Edellä 9 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädetystä julkaisupäivästä alkaen kyseistä nimeä, vaikkei siihen liittyisi mainintaa ”aito perinteinen tuote”, lyhennettä ”APT” tai yhteisön tunnusta, ei saa enää käyttää sellaisten samankaltaisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden merkinnöissä, jotka eivät vastaa rekisteröityä eritelmää.

3.   Sellaisten nimien osalta, joiden rekisteröintiä haetaan ainoastaan yhdellä kielellä, ryhmittymä voi määrätä eritelmässä, että tuotetta kaupan pidettäessä sen merkinnöissä voi tuotteen alkuperäiskielisen nimen lisäksi olla muilla kielillä maininta siitä, että tuote on valmistettu noudattaen sen alueen, jäsenvaltion tai kolmannen maan perinteitä, josta hakemus on peräisin.

14 artikla

Virallinen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tällä asetuksella säädettyjen velvoitteiden valvonnasta asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta noudattavilla toimijoilla on oikeus kuulua viralliseen valvontajärjestelmän piiriin.

3.   Komissio julkistaa 1 kohdassa tai 15 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten nimet ja osoitteet ja pitää ne säännöllisesti ajan tasalla.

15 artikla

Eritelmien noudattamisen tarkastaminen

1.   Yhteisön alueella tuotettujen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta huolehtii, ennen tuotteen saattamista markkinoille,

—	yksi tai useampi 14 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, ja/tai

—	yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana elimenä.

Tällaisesta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta aiheutuvista kuluista vastaavat toimijat, joihin tämä valvonta kohdistuu.

2.   Kolmannessa maassa tuotettujen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta huolehtii, ennen tuotteiden saattamista markkinoille,

—	yksi tai useampi kolmannen maan nimeämä viranomainen, ja/tai

—	yksi tai useampi tuotteita sertifioiva elin.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai standardia ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 alkaen niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

4.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ovat päättäneet tarkastaa eritelmien noudattamisen, niiden on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta, ja niillä on oltava käytettävissään tehtäviensä hoitamiseen tarvittava asiantunteva henkilöstö ja voimavarat.

16 artikla

Nimetyille viranomaisille tai -elimille annettava tuottajien ilmoitus

1.   Jäsenvaltion tuottajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa tuottaa aidon perinteisen tuotteen, on, vaikka tuottaja kuuluisi alkuperäisen hakemuksen esittäneeseen ryhmittymään, ilmoitettava tästä etukäteen sijoittautumisjäsenvaltionsa 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille nimetyille valvontaviranomaisille tai -elimille noudattaen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen ohjeita.

2.   Kolmannen maan tuottajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa tuottaa aidon perinteisen tuotteen, on, vaikka tuottaja kuuluisi alkuperäisen hakemuksen esittäneeseen ryhmittymään, ilmoitettava tästä etukäteen 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille nimetyille valvontaviranomaisille tai -elimille noudattaen tarvittaessa tuottajaryhmittymän tai kolmannen maan viranomaisen ohjeita.

17 artikla

Suoja

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ilmaisulla ”aito perinteinen tuote”, lyhenteellä ”APT” ja niihin liittyvällä yhteisön tunnuksella on oikeudellinen suoja väärinkäytöksiä tai harhaanjohtavaa käyttöä vastaan sekä kaikenlaista 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröityjen ja varattujen nimien jäljittelyä vastaan.

2.   Rekisteröidyt nimet suojataan kaikenlaisia sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan, myös sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka antavat ymmärtää, että maataloustuote tai elintarvike on yhteisön tunnustama aito perinteinen tuote.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kansallisella tasolla käytettävät myyntinimitykset eivät sekaannu 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröityihin ja varattuihin nimiin.

18 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa aitojen perinteisten tuotteiden pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

19 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja siirtymäsäännökset

1.   Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ne koskevat erityisesti

a)	tietoja, jotka on sisällytettävä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tuote-eritelmään;

b)	eri jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin sijoittautuneiden ryhmittymien 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tekemiä rekisteröintihakemuksia;

c)	7 artiklan 3 ja 6 kohdassa ja 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen hakemusten sekä 11 artiklassa tarkoitettujen muutamista koskevien hakemusten toimittamista komissiolle;

d)	3 artiklassa tarkoitettua aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriä;

e)	9 artiklassa tarkoitettuja vastaväitteitä sekä asianomaisten osapuolten välisiä neuvotteluja;

f)	10 artiklassa tarkoitettua aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnin peruuttamista;

g)	12 artiklassa tarkoitettuja merkintöjä ja tunnusta;

h)	11 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen vähäisten muutosten määritelmää;

i)	edellytyksiä, jotka koskevat tuotteiden eritelmien noudattamisen tarkistamista.

2.   Nimet, jotka on tämän asetuksen voimaantulopäivänä jo rekisteröity asetuksen (ETY) N:o 2082/92 mukaisesti, siirretään ilman eri toimenpiteitä 3 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin. Niitä vastaavia eritelmiä pidetään 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina eritelminä.

3.   Sellaisten vireillä olevien hakemusten, lausumien ja pyyntöjen osalta, jotka komissio on saanut ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää,

a)	ei sovelleta 7 artiklassa tarkoitettua menettelyä;

b)	jos eritelmään sisältyy seikkoja, joita ei ole lueteltu 6 artiklassa, komissio voi pyytää tuote-erittelystä uuden toisinnon, joka vastaa mainitun artiklan säännöksiä, jos se on tarpeen hakemuksen käsittelyn kannalta.

20 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksun kulujensa kattamiseksi, tämän asetuksen mukaisista rekisteröintihakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä sekä muuttamista ja peruuttamista koskevista pyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

21 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2082/92.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 12 artiklan 2 kohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2009, tämän silti vaikuttamatta tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille jo ennen mainittua päivää.

---

(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(3)  EYVL L 168, 10.7.1993, s. 35. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2167/2004 (EUVL L 371, 18.12.2004, s. 8).

(4)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/89/EY (EUVL L 308, 25.11.2003, s. 15).

(5)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

---

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/12

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006,

annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006,

maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotannolla, valmistuksella ja jakelulla on tärkeä asema yhteisön taloudessa.

(2)

Maataloustuotannon monipuolistamista olisi suosittava, jotta markkinoilla saavutetaan parempi kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino. Sellaisten tuotteiden menekin edistämisestä, joilla on tiettyjä ominaispiirteitä, voi olla huomattavaa etua maaseudun taloudelle erityisesti epäsuotuisilla alueilla tai syrjäseuduilla parantamalla viljelijöiden tuloja ja siten, että maaseutuväestö pysyy näillä alueilla.

(3)	Yhä useammat kuluttajat asettavat ravinnossaan etusijalle määrän sijasta laadun. Tällainen erityistuotteiden suosiminen luo muun muassa kysyntää maataloustuotteille tai elintarvikkeille, joilla on tietty maantieteellinen alkuperä.

(4)	Koska markkinoille saatettujen tuotteiden valikoima on laaja ja tietoa niistä annetaan hyvin paljon, kuluttajille olisi valintojen helpottamiseksi annettava selkeää ja tiivistä tietoa tuotteen alkuperästä.

(5)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöihin sovelletaan yleisiä sääntöjä, joista on säädetty myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (2). Rajatulta maantieteelliseltä alueelta peräisin olevista maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta olisi niiden erityisluonteen vuoksi annettava täydentäviä erityissäännöksiä, joissa vaaditaan tuottajia käyttämään pakkauksissa asianmukaisia yhteisön tunnuksia tai merkintöjä. Tällaisten tunnusten tai merkintöjen käytöstä olisi yhteisön nimitysten osalta tehtävä pakollista, jotta kuluttajat tuntisivat paremmin tämän tuoteluokan ja siihen liittyvät takeet ja jotta nämä tuotteet voitaisiin valvonnan helpottamiseksi tunnistaa helpommin markkinoilla. Toimijoille olisi kuitenkin annettava kohtuullinen aika tämän velvoitteen noudattamiseen sopeutumiseksi.

(6)

On tarpeen säätää yhteisön lähestymistavasta alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin. Suojajärjestelmää koskeva yhteisön säännöstö mahdollistaa maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten kehityksen, sillä siihen perustuva yhtenäisempi lähestymistapa varmistaa yhtäläiset kilpailun edellytykset näillä merkinnöillä merkittyjen tuotteiden tuottajien välillä ja johtaa siihen, että näiden tuotteiden luotettavuus kuluttajien keskuudessa paranee.

(7)	Säännöstöä olisi sovellettava puuttumatta voimassa olevan viinejä ja väkeviä alkoholipitoisia juomia koskevaan yhteisön lainsäädäntöön.

(8)

Tämän asetuksen soveltamisala olisi rajoitettava tiettyihin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin, joiden kohdalla tuotteen tai elintarvikkeen ominaispiirteiden ja sen maantieteellisen alkuperän välillä on yhteys. Tätä soveltamisalaa voitaisiin kuitenkin laajentaa koskemaan muita maataloustuotteita tai elintarvikkeita.

(9)	Olemassa olevien käytäntöjen vuoksi on aiheellista määritellä kaksi eri maantieteellistä kuvausta, suojatut maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimitykset.

(10)	Maataloustuotteen tai elintarvikkeen, jossa on edellä tarkoitettu kuvaus, olisi oltava tiettyjen eritelmässä lueteltujen edellytysten mukainen.

(11)

Saadakseen suojan kaikissa jäsenvaltioissa maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset olisi rekisteröitävä yhteisön tasolla. Rekisteriin merkitsemisen olisi varmistettava myös ammattihenkilöiden ja kuluttajien tiedonsaanti. Jotta varmistetaan, että rekisteröidyt yhteisön nimitykset täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, asianomaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten olisi tutkittava hakemukset noudattaen yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joihin kuuluu kansallinen menettely, jonka mukaisesti voidaan esittää hakemusta koskevia vastaväitteitä. Komission olisi sen jälkeen osallistuttava tutkimusmenettelyyn, jotta varmistetaan, että hakemukset ovat tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaiset ja että lähestymistapa on kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukainen.

(12)

Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteenä 1 C olevassa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyssä sopimuksessa (TRIPS, 1994) on yksityiskohtaisia määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuudesta, niiden hankkimisesta, ulottuvuudesta ja ylläpitämisestä sekä keinoista niiden noudattamisen varmistamiseksi.

(13)	Kolmansien maiden maantieteellisten merkintöjen olisi voitava saada tämän asetuksen mukaisesti myönnettävä rekisteröintiä edellyttävän suojan, jos ne ovat alkuperämaassaan suojattuja.

(14)	Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan esittämällä vastaväitteensä.

(15)

Olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla eritelmää voidaan rekisteröinnin jälkeen muuttaa teknologian kehityksen mukaisesti sellaisten ryhmittymien pyynnöstä, joiden oikeutettua etua asia koskee, tai peruuttaa maataloustuotteen tai elintarvikkeen maantieteellisen merkintä tai alkuperänimityksen rekisteröinti, erityisesti siinä tapauksessa, että tuote tai elintarvike ei enää ole sen eritelmän mukainen, jonka perusteella maantieteellinen merkintä tai alkuperänimitys on annettu.

(16)

Yhteisön alueella suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä varten olisi oltava virallisista tarkastuksista muodostuva valvontajärjestelmä, joka perustuu rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 882/2004 (3) käyttöön otettua vastaavaan valvontajärjestelmään sekä tarkastusjärjestelmään, jolla varmistetaan, että asianomaiset maataloustuotteet ja elintarvikkeet ovat eritelmän mukaisia.

(17)	Jäsenvaltioille olisi annettava lupa periä maksu aiheutuneiden kulujen kattamiseksi.

(18)	Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(19)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 nojalla tämän asetuksen voimaantulohetkellä jo rekisteröityjen nimitysten olisi edelleen saatava tässä asetuksessa säädetty suoja, ja ne olisi otettava rekisteriin ilman eri toimenpiteitä. Lisäksi olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä, joita sovelletaan komission ennen tämän asetuksen voimaantuloa saamiin rekisteröintihakemuksiin.

(20)	Selkeyden ja avoimuuden vuoksi asetus (ETY) N:o 2081/92 (5) olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa annetaan perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ihmisravinnoksi tarkoitettujen maataloustuotteiden, tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen elintarvikkeiden ja tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen maataloustuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevat säännöt.

Tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta viinialan tuotteisiin, viinietikkaa lukuun ottamatta, eikä väkeviin alkoholijuomiin. Tämä kohta ei vaikuta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (6) soveltamiseen.

Tämän asetuksen liitteitä I ja II voidaan muuttaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta yhteisön muiden erityissäännösten soveltamista.

3.   Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/34/EY (7) ei sovelleta alkuperänimityksiin eikä maantieteellisiin merkintöihin, joita tämä asetus koskee.

2 artikla

Alkuperänimitys ja maantieteellinen merkintä

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’alkuperänimityksellä’ alueen, määrätyn paikan tai poikkeustapauksissa maan nimeä, jota käytetään tarkoittamaan maataloustuotetta tai elintarviketta, — joka on peräisin kyseiseltä alueelta taikka kyseisestä määrätystä paikasta tai maasta, — jonka laatu tai ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen, ja — jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella;

b)

’maantieteellisellä merkinnällä’ alueen, määrätyn paikan tai poikkeustapauksissa maan nimeä, jota käytetään tarkoittamaan maataloustuotetta tai elintarviketta, — joka on peräisin kyseiseltä alueelta taikka kyseisestä määrätystä paikasta tai maasta, — jolla on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka johtuvat tästä maantieteellisestä alkuperästä, ja — jonka tuotanto ja/tai jalostus ja/tai käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella.

2.   Alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä pidetään myös perinteisiä maantieteellisiä tai muita kuin maantieteellisiä nimiä, jotka tarkoittavat maataloustuotetta tai elintarviketta, jotka täyttävät 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

3.   Siitä huolimatta, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, tiettyjä maantieteellisiä nimityksiä pidetään alkuperänimityksinä, jos kyseisten tuotteiden raaka-aineet ovat peräisin maantieteelliseltä alueelta, joka on laajempi tai eri kuin alue, jolla ne jalostetaan, jos:

a)	raaka-aineiden tuotantoalue on rajattu;

b)	raaka-aineiden tuotantoa varten on olemassa erityiset edellytykset; ja

c)	b alakohdassa tarkoitettujen edellytysten noudattaminen varmistetaan tarkastusta koskevin järjestelyin.

Tässä tarkoitettujen nimitysten on ollut oltava tunnustettuja alkuperänimityksiä alkuperämaassaan ennen 1 päivää toukokuuta 2004.

3 artikla

Yleisnimet sekä ristiriidat kasvilajikkeiden, eläinrotujen, homonyymien ja tavaramerkkien kanssa

1.   Nimeä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa rekisteröidä.

Tässä asetuksessa ’nimestä, josta on tullut yleisnimi’ tarkoitetaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä, josta on yhteisössä tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tätä maataloustuotetta tai elintarviketta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, ja erityisesti:

a)	tilanne jäsenvaltioissa ja alueilla, joilla tuotetta käytetään;

b)	asiaa koskeva kansallinen tai yhteisön lainsäädäntö.

2.   Nimeä ei saa rekisteröidä alkuperänimitykseksi tai maantieteelliseksi merkinnäksi, jos se on ristiriidassa kasvilajikkeen tai eläinrodun nimen kanssa ja on sen seurauksena omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän osalta.

3.   Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain homonyymisen nimen rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten todennäköisyys ja erityisesti seuraavaa:

a)	homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset maataloustuotteet tai elintarvikkeet ovat peräisin;

b)	rekisteröidyn homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja jo rekisteröidyn nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

4.   Alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää ei saa rekisteröidä, jos rekisteröinti saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden sekä sen käytössäoloajan pituuden vuoksi.

4 artikla

Tuote-eritelmä

1.   Jotta maataloustuotteelle tai elintarvikkeelle voidaan antaa suojattu alkuperänimitys (SAN) tai suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), sen on oltava tuote-eritelmän mukainen.

2.   Tuote-eritelmässä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, mukaan luettuna alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä;

b)	maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, mukaan luettuna tarvittaessa raaka-aineet ja tuotteen tai elintarvikkeen tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaisuudet;

c)	maantieteellisen alueen rajaus ja tarvittaessa tiedot, joilla osoitetaan 2 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen;

d)	näyttö siitä, että maataloustuote tai elintarvike on peräisin tapauksen mukaan 2 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetulta rajatulta maantieteelliseltä alueelta;

e)

kuvaus menetelmästä, jolla maataloustuote tai elintarvike saadaan aikaan, ja tarvittaessa aidoista ja muuttumattomista paikallisista menetelmistä, sekä pakkaamiseen liittyvät tiedot, jos pakkaaminen on 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakijaryhmittymän esittämien määritelmien ja perustelujen mukaan suoritettava tietyllä maantieteellisellä alueella, jotta voidaan säilyttää laatu tai taata alkuperä tai varmistaa valvonta;

f)

seuraavat perusteet: i) maataloustuotteen tai elintarvikkeen laadun tai ominaisuuksien sekä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön välinen yhteys, tai, tapauksen mukaan ii) maataloustuotteen tai elintarvikkeen määrätyn laadun, maineen tai muun ominaisuuden sekä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välinen yhteys;

g)	eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkastamisesta huolehtivien viranomaisten tai elinten nimi ja osoite ja niiden erityistehtävät;

h)	kyseisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden merkintöjä koskevat erityissäännöt;

i)	yhteisön säännöksissä tai kansallisissa säännöksissä mahdollisesti asetetut vaatimukset.

5 artikla

Rekisteröinnin hakeminen

1.   Ainoastaan ryhmittymä voi hakea rekisteröintiä.

Tässä asetuksessa ’ryhmittymällä’ tarkoitetaan samaa maataloustuotetta tai elintarviketta käsittelevistä tuottajista tai jalostajista koostuvaa järjestöä sen oikeudellisesta muodosta tai kokoonpanosta riippumatta. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina ryhmittymässä. Luonnollista tai oikeushenkilöä voidaan pitää ryhmittymänä 16 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Jos rekisteröintihakemus koskee nimeä, joka tarkoittaa jotakin rajat ylittävää maantieteellistä aluetta tai rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, useat ryhmittymät voivat tehdä yhteisen hakemuksen 16 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Ryhmittymä voi hakea rekisteröintiä ainoastaan maataloustuotteille tai elintarvikkeille, joita se tuottaa tai saa aikaan.

3.   Rekisteröintihakemuksessa on oltava vähintään:

a)	hakijaryhmittymän nimi ja osoite;

b)	4 artiklassa tarkoitettu eritelmä;

c)

yhtenäinen asiakirja, joka sisältää seuraavat tiedot: i) eritelmän pääkohdat: nimi, tuotekuvaus mukaan lukien tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt sekä maantieteellisen alueen tarkka rajaus; ii) kuvaus tuotteen ja tapauksen mukaan joko 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön tai 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välisestä yhteydestä sekä tarvittaessa yhteyden perusteena olevat tuotekuvauksen tai tuotantomenetelmän erityispiirteet.

4.   Kun rekisteröintihakemus koskee tietyssä jäsenvaltiossa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, se on esitettävä kyseiselle jäsenvaltiolle.

Jäsenvaltion on tutkittava hakemus asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää tämän asetuksen edellytykset.

5.   Jäsenvaltion on osana 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua tutkimusta pantava vireille kansallinen vastaväitemenettely, jolla taataan asianomaisen hakemuksen riittävä julkaiseminen ja johon sisältyy kohtuullinen aika, jonka kuluessa luonnolliset ja oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle tai asuvat siellä, tehdä hakemusta koskevan vastaväitteen.

Jäsenvaltion on tutkittava, voidaanko saatuja vastaväitteitä ottaa tutkittavaksi 7 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti.

Jos jäsenvaltio katsoo, että tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät, jäsenvaltion on tehtävä myönteinen päätös ja toimitettava komissiolle 7 kohdassa tarkoitetut asiakirjat lopullista päätöstä varten. Muussa tapauksessa jäsenvaltion on päätettävä hakemuksen hylkäämisestä.

Jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen päätös julkistetaan ja että luonnolliset ja oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat valittaa päätöksestä.

Jäsenvaltion on varmistettava, että myönteisen päätöksen perusteena ollut eritelmä julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että eritelmä on sähköisesti saatavilla.

6.   Jäsenvaltio voi, mutta vain väliaikaisesti, myöntää nimitykselle tämän asetuksen mukaisen kansallisen suojan sekä tarvittaessa sopeutumiskauden, joka alkaa siitä päivästä, jona hakemus on toimitettu komissiolle.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetty sopeutumiskausi voidaan myöntää ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaiset yritykset ovat pitäneet kyseisiä tuotteita laillisesti kaupan käyttäen asianomaisia nimiä jatkuvasti vähintään viiden edellisen vuoden ajan ja tuoneet tämän esiin 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kansallisen vastaväitemenettelyn yhteydessä.

Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jona päätös tehdään tämän asetuksen mukaisesta rekisteröinnistä.

Väliaikaisen kansallisen suojan seurauksista siinä tapauksessa, että nimitystä ei rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti, vastaa yksinomaan jäsenvaltio.

Jäsenvaltioiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä on vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä ole vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.

7.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 5 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta myönteisestä päätöksestä seuraavat tiedot:

a)	hakijaryhmittymän nimi ja osoite;

b)	3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

c)	jäsenvaltion ilmoitus siitä, että se katsoo ryhmittymän toimittaman hakemuksen, josta on tehty myönteinen päätös, olevan tämän asetuksen edellytysten ja sen täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten mukainen;

d)	5 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetut eritelmän julkaisemista koskevat tiedot.

8.   Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan 4–7 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2007.

9.   Jos rekisteröintihakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 3 kohdassa säädetyt tiedot sekä näyttö siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

Hakemus on toimitettava komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

10.   Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitetut asiakirjat on laadittava jollain Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain näistä kielistä laadittu oikeaksi todistettu käännös.

6 artikla

Komission suorittama hakemuksen tutkiminen

1.   Komissio tutkii 5 artiklan mukaisesti toimitettua hakemusta asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että hakemus on perusteltu ja täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Tutkimus ei saisi kestää yli 12 kuukautta.

Komissio julkistaa kuukausittain luettelon nimistä, joista on sille tehty rekisteröintihakemus, sekä päivämäärät, jona hakemukset on toimitettu komissiolle.

2.   Jos komissio 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen perusteella katsoo, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhtenäisen asiakirjan ja 5 artiklan 5 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetut eritelmän julkaisutiedot.

Muussa tapauksessa komissio päättää hylätä rekisteröintihakemuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla

Vastaväitteet, rekisteröintipäätös

1.   Jäsenvaltio tai kolmas maa voi kuuden kuukauden kuluessa 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemisesta vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

2.   Myös luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on esittänyt rekisteröintihakemuksen, tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun lausuman.

Jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma kyseiselle jäsenvaltiolle sellaisen ajan kuluessa, jona vastustaminen on 1 kohdan mukaisesti mahdollista.

Kolmanteen maahan sijoittautuneiden tai kolmannessa maassa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä 1 kohdassa asetetussa määräajassa.

3.   Vastaväitteet voidaan ottaa tutkittaviksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on toimitettu komissiolle 1 kohdassa asetetussa määräajassa ja niissä

a)	osoitetaan, ettei 2 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä ole noudatettu; tai

b)	osoitetaan, että ehdotetun nimen rekisteröinti olisi 3 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan vastaista; tai

c)	osoitetaan, että ehdotetun nimen rekisteröinti vaarantaisi kokonaan tai osittain samankaltaisen nimityksen tai tavaramerkin olemassaolon tai vähintään viiden vuoden ajan ennen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää markkinoilla laillisesti olleiden tuotteiden olemassaolon; tai

d)	annetaan yksityiskohtaiset tiedot, joista voidaan päätellä, että nimi, jonka rekisteröintiä haetaan, on 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisnimi.

Komissio tarkastaa, voidaanko vastaväitteet ottaa tutkittaviksi.

Ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja perusteita on arvioitava niin, että huomioidaan yhteisön alue, jolla teollis- ja tekijänoikeuksien osalta tarkoitetaan ainoastaan yhtä tai useampaa aluetta, jolla kyseiset oikeudet on suojattu.

4.   Jollei komissio saa yhtään vastalausetta, joka voidaan 3 kohdan mukaisesti ottaa tutkittavaksi, se rekisteröi nimityksen.

Rekisteröinti julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.   Jos vastaväite voidaan 3 kohdan mukaisesti ottaa tutkittavaksi, komissio kehottaa asianomaisia osapuolia käymään asianmukaisia neuvotteluja.

Jos asianomaiset osapuolet pääsevät keskenään sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa, niiden on ilmoitettava komissiolle kaikki seikat, jotka mahdollistivat sopimukseen pääsemisen, myös hakijan ja vastaväitteen esittäjän lausunnot. Jos 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaistut tiedot eivät ole muuttuneet tai niihin on tehty ainoastaan vähäisiä muutoksia, jotka määritellään siten kuin 16 artiklan h alakohdassa säädetään, komissio toimii tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti. Muussa tapauksessa komissio suorittaa uudelleen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen.

Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee päätöksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon hyvässä uskossa sovelletun perinteisen käytännön sekä sekaannusten todennäköisyyden.

Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6.   Komissio pitää ajantasaista suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriä.

7.   Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitettavat asiakirjat on laadittava jollain Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain näistä kielistä laadittu oikeaksi todistettu käännös.

8 artikla

Nimet, merkinnät ja tunnukset

1.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröityä nimeä voivat käyttää kaikki sitä vastaavan eritelmän mukaisia maataloustuotteita tai elintarvikkeita kaupan pitävät toimijat.

2.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä nimellä kaupan pidettävien yhteisöstä peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkinnöissä on oltava maininta ’suojattu alkuperänimitys’ tai ’suojattu maantieteellinen merkintä’ tai niihin liittyvät yhteisön tunnukset.

3.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä nimityksellä kaupan pidettävien kolmansista maista peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkinnöissä voi myös olla 2 kohdassa tarkoitetut maininnat sekä niihin liittyvät yhteisön tunnukset.

9 artikla

Eritelmän muutosten hyväksyminen

1.   Ryhmittymä, joka täyttää 5 artiklan 1 ja 2 kohdan edellytykset ja jonka oikeutettua etua asia koskee, voi pyytää eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi.

Pyynnössä on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

2.   Jos muutoksesta seuraa yksi tai useampi muutos yhtenäiseen asiakirjaan, muutosta koskeva hakemus käsitellään 5, 6 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos ehdotetut muutokset kuitenkin ovat vähäisiä, komissio päättää muutoksen hyväksymisestä noudattamatta 6 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ja, jos se hyväksyy muutoksen, julkaisee 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Jos muutoksesta ei seuraa mitään muutosta yhtenäiseen asiakirjaan, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

i)	jos maantieteellinen alue sijaitsee tietyssä jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio ilmaisee muutoksen hyväksymistä koskevan kantansa ja puoltaessaan muutosta julkaisee muutetun eritelmän ja ilmoittaa komissiolle hyväksytyistä muutoksista ja niiden perusteista;

ii)	jos maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa, komissio päättää, hyväksytäänkö ehdotettu muutos.

4.   Jos muutos koskee julkisten viranomaisten määräämistä pakollisista terveyden- tai kasvinsuojelutoimista johtuvaa tilapäistä eritelmän muutosta, noudatetaan 3 kohdassa säädettyjä menettelyjä.

10 artikla

Virallinen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tällä asetuksella säädettyjen velvoitteiden valvonnasta asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta noudattavilla toimijoilla on oikeus kuulua viralliseen valvontajärjestelmän piiriin.

3.   Komissio julkistaa 1 kohdassa tai 11 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten nimet ja osoitteet ja pitää ne säännöllisesti ajan tasalla.

11 artikla

Eritelmien noudattamisen tarkastaminen

1.   Yhteisön sisällä sijaitsevaan alueeseen liittyvien maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta huolehtii, ennen tuotteen saattamista markkinoille,

—	yksi tai useampi 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, ja/tai

—	yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana elimenä.

Tällaisesta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vastaavat toimijat, joihin tämä valvonta kohdistuu.

2.   Kolmannessa maassa sijaitsevaan alueeseen liittyvien maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta huolehtii, ennen tuotteen saattamista markkinoille,

—	yksi tai useampi kolmannen maan nimeämä viranomainen, ja/tai

—	yksi tai useampi tuotteita sertifioiva elin.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 alkaen niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

4.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ovat päättäneet tarkastaa eritelmien noudattamisen, niiden on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta ja niillä on oltava käytettävissään tehtäviensä hoitamiseen tarvittava asiantunteva henkilöstö ja voimavarat.

12 artikla

Peruuttaminen

1.   Jos komissio16 artiklan k alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti katsoo, ettei suojatun nimityksen saaneen maataloustuotteen tai elintarvikkeen eritelmän edellytysten täyttymistä enää voida taata, se panee vireille 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn rekisteröinnin peruuttamiseksi, mikä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Luonnollinen ja oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee, voi perustellulla hakemuksella pyytää rekisteröinnin peruuttamista.

Edellä 5, 6 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudatetaan tarpeellisin muutoksin.

13 artikla

Suoja

1.   Rekisteröidyt nimet on suojattu:

a)	suoralta tai välilliseltä rekisteröidyn nimen kaupalliselta käytöltä tuotteiden osalta, joita rekisteröinti ei koske, sikäli kuin nämä tuotteet ovat verrattavissa tällä nimellä rekisteröityihin tuotteisiin tai sikäli kuin nimen käytöllä hyödynnetään suojatun nimityksen mainetta;

b)	väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä” tai muu samankaltainen ilmaisu;

c)

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä mitä tulee tuotteen lähtöpaikkaan, alkuperään, tuotteen luonteeseen tai olennaisiin ominaisuuksiin, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista tuotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d)	muilta käytännöiltä, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

Jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa a ja b alakohdan kanssa.

2.   Suojatuista nimistä ei saa tulla yleisnimiä.

3.   Kun kyseessä ovat nimet, joiden rekisteröintiä haetaan 5 artiklan mukaisesti, voidaan 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti säätää enintään viiden vuoden siirtymäajasta ainoastaan, jos vastaväite on otettu tutkittavaksi sillä perusteella, että ehdotetun nimen rekisteröinti vaarantaisi kokonaan tai osittain samanlaisen nimen tai markkinoilla vähintään viisi vuotta ennen 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä julkaisupäivää laillisesti olleiden tuotteiden olemassaolon.

Siirtymäkausi voidaan vahvistaa myös siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittautuneille yrityksille, jossa maantieteellinen alue sijaitsee, edellyttäen, että asianomaiset yritykset ovat laillisesti pitäneet kyseisiä tuotteita kaupan käyttäen kyseisiä nimiä jatkuvasti vähintään viiden vuoden ajan ennen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää ja että asia on käsitelty 5 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa kansallisessa vastaväitemenettelyssä tai 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa yhteisön vastaväitemenettelyssä. Tässä alakohdassa tarkoitettu siirtymäkausi ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu sopeutumiskausi saavat kestää yhteensä enintään viisi vuotta. Jos 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu sopeutumiskausi on pidempi kuin viisi vuotta, siirtymäkautta ei myönnetä.

4.   Rajoittamatta 14 artiklan soveltamista komissio voi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää sallia sekä rekisteröidyn nimen että jäsenvaltion tai kolmannen maan paikannimeä vastaavan rekisteröimättömän nimen samanaikaisen voimassaolon, silloin kun viimeksi mainittu nimi on samanlainen kuin rekisteröity nimi, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	samanlaista rekisteröimätöntä nimeä on aidon ja muuttumattoman käytännön perusteella käytetty laillisesti vähintään 25 vuoden ajan ennen 24 päivää heinäkuuta 1993;

b)	voidaan osoittaa, että nimen käytön tavoitteena ei ole missään vaiheessa ollut hyötyä rekisteröidyn nimen maineesta eikä sen käyttö ole johtanut eikä voinut johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen oikean alkuperän osalta;

c)	samanlaisia nimiä koskeva ongelma on tuotu esille ennen nimen rekisteröimistä.

Rekisteröity nimi ja samanlainen rekisteröimätön nimi voivat olla tällä tavoin samanaikaisesti voimassa enintään 15 vuotta, minkä jälkeen rekisteröimätöntä nimeä ei voida enää käyttää.

Tällaisen rekisteröimättömän maantieteellisen nimen käyttö on sallittua ainoastaan, jos alkuperävaltio on merkitty etikettiin selvästi ja näkyvästi.

14 artikla

Tavaramerkkien, alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen välinen suhde

1.   Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 13 artiklassa tarkoitettua tapausta vastaavan ja samaa tuoteluokkaa koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona rekisteröintihakemus toimitettiin komissiolle.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.

2.   Tavaramerkin, jonka käyttö vastaa jotakin 13 artiklassa tarkoitettua tapausta, ja jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti vilpittömässä mielessä yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä joko ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista alkuperämaassa tai ennen 1 päivää tammikuuta 1996, käyttöä voidaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti jatkaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä huolimatta, jos jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (8) tai yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/94 (9) säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa.

15 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevä pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

16 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ne koskevat erityisesti:

a)	luetteloa 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista;

b)	tietoja, jotka on sisällyttävä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tuote-eritelmään;

c)	edellytyksiä, joilla luonnollista tai oikeushenkilöä voidaan pitää ryhmittymänä;

d)	sellaista nimeä koskevan rekisteröintihakemuksen tekemistä, joka tarkoittaa 5 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua rajat ylittävää maantieteellistä aluetta;

e)	5 artiklan 7 ja 9 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sisältöä ja tapaa, jolla ne toimitetaan komissiolle;

f)	7 artiklassa tarkoitettuja vastaväitteitä sekä asianomaisten osapuolten välisiä neuvotteluja;

g)	8 artiklassa tarkoitettuja merkintöjä ja tunnuksia;

h)	7 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vähäisten muutosten määritelmää, jossa otetaan huomioon, ettei vähäinen muutos voi koskea tuotteen keskeisiä ominaisuuksia eikä muuttaa yhteyttä;

i)	7 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteriä;

j)	edellytyksiä, jotka koskevat tuote-eritelmien noudattamisen valvontaa;

k)	edellytyksiä, jotka koskevat rekisteröinnin peruuttamista.

17 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Nimitykset, jotka on tämän asetuksen voimaantulopäivänä luetteloitu komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 (10) liitteessä sekä ne, jotka on lueteltu komission asetuksen (EY) N:o 2400/96 (11) liitteessä, siirretään ilman eri toimenpiteitä tämän asetuksen 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Niitä vastaavia eritelmiä pidetään 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina eritelminä. Näihin rekisteröinteihin liittyviä mahdollisia erityisiä siirtymäsäännöksiä sovelletaan edelleen.

2.   Sellaisten vireillä olevien hakemusten, lausumien ja pyyntöjen osalta, jotka komissio on saanut ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää:

a)	ei sovelleta 5 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 3 kohdan soveltamista; ja

b)	komission asetuksen (EY) N:o 383/2004 (12) mukaisesti laadittu eritelmiä koskeva yhteenveto korvaa 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan.

3.   Komissio voi tarvittaessa antaa muita siirtymäsäännöksiä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

18 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksun kulujensa kattamiseksi, tämän asetuksen mukaisista rekisteröintihakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä sekä muuttamista ja peruuttamista koskevista pyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

19 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2081/92.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 8 artiklan 2 kohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2009, tämän silti vaikuttamatta tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille jo ennen mainittua päivää.

---

(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/89/EY (EUVL L 308, 25.11.2003, s. 15).

(3)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(7)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(8)  EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1.

(9)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

(10)  Komission asetus (EY) N:o 1107/96, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1996, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten rekisteröinnistä (EYVL L 148, 21.6.1996, s. 1). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 704/2005 (EUVL L 118, 5.5.2005, s. 14).

(11)  Komission asetus (EY) N:o 2400/96, annettu 17 päivänä joulukuuta 1996, tiettyjen nimitysten kirjaamisesta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta neuvoston asetuksessa (ETY N:o 2081/92 säädettyyn ”Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen merkintöjen rekisteriin” (EYVL L 327, 18.12.1996, s. 11). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 417/2006 (EUVL L 72, 11.3.2006, s. 8).

(12)  Komission asetus (EY) N:o 383/2004, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2004, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eritelmien pääkohtia koskevan yhteenvedon osalta (EUVL L 64, 2.3.2004, s. 16).

---

---

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/26

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 511/2006,

annettu 27 päivänä maaliskuuta 2006,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1531/2002 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 8 ja 9 artiklan,

ottaa huomioon ehdotuksen, jonka komissio on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   AIKAISEMPI MENETTELY

(1)	Neuvosto otti elokuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 1531/2002 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa.

(2)

Komissio hyväksyi samanaikaisesti päätöksellä 2002/683/EY (3) yhteisen sitoumuksen, jäljempänä ’sitoumus’, jonka Haier Electrical Appliances Corp. Ltd, Hisense Import & Export Co., Ltd, Konka Group Co., Ltd, Sichuan Changhong Electric Co., Ltd, Skyworth Multimedia International (Shenzen) Co., Ltd, TCL King Electrical Appliances (Hui Zhou) Co., Ltd ja Xiamen Overseas Chinese Electronic Co., Ltd, jäljempänä ’yritykset’, tarjosivat yhdessä Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarin, jäljempänä ’CCCME’, kanssa.

(3)

Tämän seurauksena tarkasteltavana olevan Kiinasta peräisin olevan tuotteen tuonti yhteisöön vapautettiin lopullisista polkumyyntitulleista, kun tuotteen olivat valmistaneet mainitut yritykset ja tuote oli sitoumuksen soveltamisalaan kuuluvaa lajia, jäljempänä ’sitoumuksen soveltamisalaan kuuluva tuote’.

B.   SITOUMUKSEN NOUDATTAMATTA JÄTTÄMINEN

(4)

Yritykset ovat antamansa sitoumuksen perusteella velvollisia muun muassa soveltamaan vähintään tiettyjä vähimmäistuontihintoja, kun ne vievät sitoumuksen soveltamisalaan kuuluvaa tuotetta ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä, ja noudattamaan sitoumuksessa määrättyjä tiettyjä enimmäismääriä. Tämän tasoisten hintojen ja enimmäismäärien ansiosta polkumyynnin vahingolliset vaikutukset poistuvat.

(5)	Jotta sitoumuksen noudattaminen voitaisiin varmistaa, CCCME ja yritykset sitoutuivat myös toimittamaan komissiolle kaikki tämän tarvitsemat tiedot ja sallimaan tarkastuskäynnit toimitiloihinsa, jotta komissio voi tarkistaa neljännesvuosiraporteissa annettujen tietojen paikkansapitävyyden.

(6)

Kuten asetuksen (EY) N:o 1531/2002 johdanto-osan 239 kappaleessa todetaan, sitoumuksessa määrätään erityisesti, että kaikkien allekirjoittajien katsotaan rikkoneen sitoumusta, jos jokin yritys tai CCCME rikkoo sitä. Jos osapuolet eivät toimi sitoumusta valvottaessa yhteistyössä komission kanssa, sitoumusta katsotaan rikotun.

(7)

Komissio halusi tehdä tarkastuskäynnit CCCME:n ja kahden tarkasteltavana olevaa tuotetta eniten myyvän yrityksen (Xiamen Overseas Chinese Electronic Co., Ltd ja Konka Group Co., Ltd) toimitiloihin. Komissio lähetti CCCME:lle, Xiamen Overseas Chinese Electronic Co., Ltd:lle ja Konka Group Co., Ltd:lle ennen tarkastuskäyntejä kirjeet, joissa ilmoitettiin tarkastuskäyntien päivämäärät. CCCME ja Xiamen Overseas Chinese Electronic Co., Ltd ilmoittivat hyväksyvänsä komission tarkastuskäynnin. Konka Group Co., Ltd kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tarkastuskäyntiä, minkä vuoksi se rikkoi sitoumusta.

(8)	Komission päätöksessä 2006/258/EY (4) kuvataan tarkemmin, miten sitoumusta on todettu rikotun.

(9)

Rikkomisen vuoksi yritysten yhdessä CCCME:n kanssa tarjoaman sitoumuksen hyväksyntä on peruutettu komission päätöksellä 2006/258/EY. Tämän vuoksi asianomaisten yritysten viemän tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa olisi otettava viipymättä käyttöön lopullinen polkumyyntitulli.

(10)

Perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan mukaan polkumyyntitulli on otettava käyttöön sitoumuksen hyväksymiseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä vahvistettujen seikkojen perusteella. Koska kyseinen tutkimus päätettiin asetuksella (EY) N:o 1531/2002 polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaan lopulliseen määritykseen, lopullinen polkumyyntitulli olisi tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön kyseisessä asetuksessa vahvistetun tasoisena ja siinä vahvistetussa muodossa, jolloin se olisi 44,6 prosenttia vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana CIF-nettohinnasta.

C.   ASETUKSEN (EY) N:o 1531/2002 MUUTTAMINEN

(11)	Edellä esitetyn perusteella asetus (EY) N:o 1531/2002 olisi muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1531/2002 seuraavasti:

1)	Kumotaan 3 artikla, liite I ja liite II.

2)	Numeroidaan 4 ja 5 artikla uudelleen 3 ja 4 artiklaksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)  EYVL L 231, 29.8.2002, s. 1.

(3)  EYVL L 231, 29.8.2002, s. 42.

(4)  Ks. tämän virallisen lehden s. 63.

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/28

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 512/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/30

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 513/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

kolmansista maista tuotavan valkosipulin tariffikiintiöiden hallinnointitavan vahvistamisesta ja alkuperätodistusmenettelyn perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 565/2002 mukaisesti haettavien tuontitodistusten myöntämistä koskevista väliaikaisista säännöksistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 565/2002 (2) vahvistetaan jäsenvaltioiden velvollisuus toimittaa komissiolle tiedoksi todistushakemukset kunkin viikon maanantaina ja torstaina ja myöntää todistukset hakemuksen jättämistä seuraavana viidentenä työpäivänä, jollei komissio toteuta toimenpiteitä kyseisenä aikana.

(2)	Torstai 13, perjantai 14 ja maanantai 17 päivä huhtikuuta 2006 ovat komission vapaapäiviä. Sen vuoksi olisi siirrettävä maanantain 10 päivä huhtikuuta ja perjantain 14 päivä huhtikuuta 2006 välisenä aikana haettujen todistusten myöntämistä.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hedelmien ja vihannesten hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tuontitodistukset, joita on haettu asetuksen (EY) N:o 565/2002 mukaisesti maanantain 10 ja perjantain 14 päivä huhtikuuta 2006 välisenä aikana, myönnetään perjantaina 21 päivänä huhtikuuta 2006, jollei komissio toteuta kyseisenä aikana toimenpiteitä mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 47/2003 (EYVL L 7, 11.1.2003, s. 64).

(2)  EYVL L 86, 3.4.2002, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 537/2004 (EUVL L 86, 24.3.2004, s. 9).

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/31

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 514/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

asetuksesta (EY) N:o 824/2000 poikkeamisesta interventioon toimitettavien viljojen määräajan osalta eräissä jäsenvaltioissa markkinointivuonna 2005/2006

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi 19 päivänä huhtikuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 824/2000 (2) säädetään, että jos tarjous otetaan huomioon, toimijoille ilmoitetaan toimitusaikataulusta mahdollisimman pian. Mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetään tätä tarkoitusta varten, että viimeinen toimitus interventiokeskukseen, jolle tarjous on tehty, on suoritettava viimeistään tarjouksen vastaanottokuukautta seuraavan neljännen kuukauden lopussa.

(2)	Markkinointivuosi 2005/2006 on toinen viljojen interventiomekanismin soveltamisvuosi jäsenvaltioissa, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004.

(3)

Hyvien sääolosuhteiden vuoksi vuoden 2005 sato näyttää jälleen kerran olevan niissä runsas. Siitä johtuen sisämarkkinoiden hintatasot ovat suhteellisen alhaisia interventiohintojen tasoon verrattuina. Sen vuoksi interventioon tarjottiin interventiokauden alkaessa marraskuussa 2005 suhteellisen merkittäviä määriä. Interventioon tarjottujen määrien suuruuden ja maantieteellisen jakautumisen vuoksi niitä koskevaa toimitusaikaa 31 päivänä maaliskuuta 2006 ei voida noudattaa. Jotta tarjouksia voidaan ottaa haltuun riittävästi, toimitusjaksoa olisi pidennettävä ja sen vuoksi poikettava asetuksesta (EY) N:o 824/2000.

(4)	Tilanne markkinoilla on kiireellinen ja edellyttää toimenpiteiden toteuttamista välittömästi, ja sen vuoksi olisi säädettävä, että tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan heti.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 824/2000 4 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, markkinointivuonna 2005/2006 interventioon tarjottujen viljojen viimeinen toimitus interventioon Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa on suoritettava viimeistään tarjouksen vastaanottokuukautta seuraavan seitsemännen kuukauden lopussa, mutta kuitenkin viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2006.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1068/2005 (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 65).

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/32

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 515/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

interventioon Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa tarjottujen viljojen varastoinnin rahoittamista koskevasta siirtymätoimenpiteestä markkinointivuonna 2005/2006

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymissopimuksen,

ottaa huomioon Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 41 artiklan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eräiden jäsenvaltioiden pyynnöstä komission asetuksella (EY) N:o 514/2006 (2) jatketaan markkinointivuoden 2005/2006 osalta kolmella kuukaudella mutta enintään 31 päivään heinäkuuta 2006 asti määräaikaa, jonka kuluessa Euroopan yhteisöön 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa interventioon tarjotut viljat on toimitettava interventioon.

(2)

Tämä toimenpide voi aiheuttaa ylimääräisiä varastointikustannuksia viljoista, jotka toimitetaan uuden määräajan kuluessa mutta sen määräpäivän jälkeen, joka vahvistetaan alunperin interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi 19 päivänä huhtikuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 824/2000 (3) 4 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa.

(3)

Interventioiden rahoittamista Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta koskevista yleisistä säännöistä 2 päivänä elokuuta 1978 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1883/78 (4) 6 artiklan mukaisesti EMOTR:n tukiosasto huolehtii menoista, jotka aiheutuvat varastointiin liittyvistä materiaalisista toimista. Jäsenvaltioille edellä mainittujen ylimääräisten varastointikustannusten mahdollisesta korvaamisesta aiheutuvat menot olisi rinnastettava varastointikuluista aiheutuviin menoihin, joista interventioelimet tavallisesti vastaavat, sekä säädettävä EMOTR:n tukiosaston kiinteämääräisestä rahoituksesta ottaen huomioon interventiohintaan lisätty kuukausikorotus, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1784/2004 4 artiklan 3 kohdassa.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat EMOTR-komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kun interventioon Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa tarjotut viljat on tosiasiallisesti otettu interventioelimen haltuun asetuksen (EY) N:o 824/2000 4 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyn toimitusajan päätyttyä, jäsenvaltioiden varastointikustannuksiin liittyvät menot, jotka ovat aiheutuneet kyseisen toimitusajan päättymisen ja asetuksessa (EY) N:o 514/2006 säädettynä määräaikana toteutettavan, toimitussuunnitelmassa nimettyyn varastoon toimittamisen välisenä aikana, rinnastetaan asetuksen (ETY) N:o 1883/78 6 artiklassa tarkoitettuihin menoihin.

2 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 1883/78 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kiinteä määrä lasketaan markkinointivuoden 2005/2006 aikana interventioon ostettujen viljojen varastoinnin osalta yhteisön jäsenvaltioille korvaaman, 12 päivänä lokakuuta 2005 tehdyllä komission päätöksellä (5) vahvistetun kiinteän määrän perusteella, joka on 1,31 euroa/tonni/kuukausi, josta vähennetään asetuksen (EY) N:o 1784/2003 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn kuukausikorotuksen määrä eli 0,46 euroa/tonni/kuukausi, joka lisätään interventiohintaan kultakin kuukaudelta, joka ylittää asetuksen (EY) N:o 824/2000 4 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyn määräajan.

Nämä menot otetaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3492/90 (6) 1 artiklassa tarkoitetussa tilinpäätöksessä huomioon menoina, jotka aiheutuvat interventioelinten suorittamaan tuotteen ostamiseen liittyvistä materiaalisista toimista.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan markkinointivuonna 2005/2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  Ks. tämän virallisen lehden s. 31.

(3)  EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1068/2005 (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 65).

(4)  EYVL L 216, 5.8.1978, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 695/2005 (EUVL L 114, 4.5.2005, s. 1).

(5)  K(2005) 3752. Päätöstä ei ole julkaistu.

(6)  EYVL L 337, 4.12.1990, s. 3.

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/34

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 516/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

melassin 31 päivästä maaliskuuta 2006 sovellettavien edustavien hintojen ja lisätuontitullien vahvistamisesta sokerialalla

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 24 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Melassin tuontia sokerialalla koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 785/68 muuttamisesta 23 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1422/95 (2) säädetään, että edustavana hintana pidetään komission asetuksen (ETY) N:o 785/68 (3) vahvistettua melassin cif-tuontihintaa. Kyseinen hinta vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 1 artiklassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)

Edustavia hintoja vahvistettaessa huomioon on otettava kaikki asetuksen (ETY) N:o 785/68 3 artiklassa säädetyt tiedot, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädettyjä tapauksia, ja tarvittaessa hinnat voidaan vahvistaa asetuksen (ETY) N:o 785/68 7 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti.

(3)	Jotta voitaisiin mukauttaa muuhun kuin vakiolaatuun liittyvä hinta, hintoja on syytä nostaa tai laskea tarjotun melassin laadun mukaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 6 artiklan mukaisesti.

(4)

Jos kyseessä olevan tuotteen käynnistyshinta ja edustava hinta eroavat toisistaan, tuonnille olisi vahvistettava lisätuontitulleja asetuksen (EY) N:o 1422/95 3 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin. Jos tuontitullien kantaminen suspendoidaan asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklan mukaisesti, näille tulleille olisi vahvistettava tietyt määrät.

(5)	On syytä vahvistaa kyseisten tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 141, 24.6.1995, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 79/2003 (EYVL L 13, 18.1.2003, s. 4).

(3)  EYVL L 145, 27.6.1968, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1422/95.

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/36

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 517/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 mukaan denaturoimattoman ja sellaisenaan viedyn valkoisen sokerin ja raakasokerin tukea vahvistettaessa on otettava huomioon yhteisön ja maailman sokerimarkkinoiden tilanne ja erityisesti mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitetut hinnat ja kustannukset. Saman artiklan mukaisesti olisi myös otettava huomioon suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset näkökohdat.

(3)

Raakasokerin tuki on vahvistettava vakiolaadulle. Vakiolaatu määritellään asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä I olevassa II kohdassa. Kyseinen tuki vahvistetaan lisäksi kyseisen asetuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kandisokeri määritellään sokerialan vientitukien myöntämisen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7 päivänä syyskuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2135/95 (2). Tällä tavalla laskettua tuen määrää on lisättyjä maku- tai väriaineita sisältäviin sokereihin sovellettava niiden sakkaroosipitoisuuden perusteella, ja sen vuoksi tuki on vahvistettava tämän pitoisuuden yhtä prosenttia kohden.

(4)	Erityistapauksissa tuen määrä voidaan vahvistaa luonteeltaan tästä poikkeavilla säännöksillä.

(5)	Tuki on vahvistettava joka toinen viikko. Tukea voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)	Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen eriyttämistä määräpaikan mukaan.

(7)	Vuoden 2001 alusta tapahtunut Länsi-Balkanin maista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonnin sekä kyseisiin maihin suuntautuvan yhteisön sokerin viennin merkittävä ja nopea kasvu näyttää hyvin keinotekoiselta.

(8)	Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maille vientitukea tässä asetuksessa tarkoitetuille tuotteille.

(9)	Kun otetaan huomioon nämä tekijät ja sokerialan nykyinen markkinatilanne ja erityisesti sokerin noteeraukset tai hinta yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla, on syytä vahvistaa tuki soveltuvien määrien mukaiseksi.

(10)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sellaisenaan vietävien ja denaturoimattomien tuotteiden vientituet vahvistetaan liitteessä esitettyjen määrien mukaisiksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 214, 8.9.1995, s. 16.

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/38

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 518/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

siirappien ja tiettyjen muiden sellaisenaan vietävien sokerialan tuotteiden vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1), ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Sokerialan vientitukien myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 7 päivänä syyskuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2135/95 (2) 3 artiklan mukaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen vietyjen tuotteiden tuki sadalta kilogrammalta vastaa sakkaroosipitoisuudella, johon on tarvittaessa lisätty sakkaroosiksi muunnettujen muiden sokerien pitoisuus, kerrottua perusmäärää. Tämä kyseisen tuotteen todettu sakkaroosipitoisuus määritetään asetuksen (EY) N:o 2135/95 3 artiklassa.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 30 artiklan 3 kohdan mukaan sellaisenaan vietyä sorboosia koskevan tuen perusmäärä vastaa tuen perusmäärää, josta on vähennetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen kemianteollisuudessa käytettävien sokerialan tuotteiden tuotantotuen myöntämisen osalta 27 päivänä kesäkuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1265/2001 (3) mukaisesti jälkimmäisen asetuksen liitteessä luetelluille tuotteille voimassa olevan tuotantotuen sadasosa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen muiden sellaisenaan vietyjen tuotteiden tuen perusmäärä vastaa yhtä sadasosaa siitä määrästä, joka saadaan ottaen huomioon muilla kuin alijäämäalueilla sen kuukauden aikana, jolle perusmäärä on vahvistettu, voimassa oleva valkoisen sokerin interventiohinnan ja maailmanmarkkinoilla todettujen valkoisen sokerin noteerausten tai hintojen välinen erotus, sekä ottaen huomioon tarve saavuttaa tasapaino kolmansiin maihin jalostettuina tavaroina vietäväksi tarkoitettujen yhteisön perustuotteiden käytön ja näiden maiden jalostusliikenteeseen hyväksyttyjen tuotteiden käytön välillä.

(5)	Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 30 artiklan 4 kohdan mukaan perusmäärän soveltaminen voidaan rajoittaa tiettyihin mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla voidaan säätää tuesta mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin sellaisenaan; tuen taso on määritettävä sadalta kilogrammalta kuiva-ainetta, ottaen erityisesti huomioon CN-koodiin 1702 30 91 kuuluvien tuotteiden vientiin sovellettava tuki, asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin sovellettava tuki sekä suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset näkökohdat. Mainitun 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuki myönnetään ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 2135/95 5 artiklassa esitetyt edellytykset, ja h alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuki myönnetään ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 2135/95 6 artiklassa esitetyt edellytykset.

(7)	Edellä mainitut tuet on vahvistettava kuukausittain. Tukia voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)	Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen eriyttämistä määräpaikan mukaan.

(9)	Vuoden 2001 alusta tapahtunut Länsi-Balkanin maista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonnin sekä kyseisiin maihin suuntautuvan yhteisön sokerin viennin merkittävä ja nopea kasvu näyttää hyvin keinotekoiselta.

(10)	Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maille vientitukea tässä asetuksessa tarkoitetuille tuotteille.

(11)	Kun otetaan huomioon nämä tekijät, on syytä vahvistaa kyseisten tuet soveltuvien määrien mukaiseksi.

(12)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d, f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen, sellaisenaan vietävien tuotteiden vientiin myönnettävät tuet vahvistetaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 6).

(2)  EYVL L 214, 8.9.1995, s. 16.

(3)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 63.

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/41

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 519/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

tiettyihin kolmansiin maihin vietävän valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1138/2005 tarkoitetun pysyvän tarjouskilpailun osana järjestettävää 22. osittaista tarjouskilpailua varten

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientimaksujen ja/tai vientitukien määrittämiseksi markkinointivuodeksi 2005/2006 15 päivänä heinäkuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1138/2005 (2) nojalla tämän sokerin tiettyihin kolmansiin maihin vientiä varten järjestetään osittaisia tarjouskilpailuja.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 1138/2005 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten vahvistetaan tarvittaessa vientituen enimmäismäärä, ottaen erityisesti huomioon yhteisön ja maailmanmarkkinoiden sokerin markkinatilanne ja sen odotettavissa oleva kehitys.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan vientituen enimmäismääräksi asetuksen (EY) N:o 1138/2005 nojalla järjestetyssä valkoisen sokerin 22. osittaisessa tarjouskilpailussa 27,260 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EUVL L 185, 16.7.2005, s. 3.

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/42

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 520/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

kemianteollisuudessa käytettävän valkoisen sokerin tuotantotuen vahvistamisesta 1 päivän ja 30 päivän huhtikuuta 2006 väliseksi ajaksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 5 kohdan viidennen luetelmakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jossain perustamissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista oleville ja tiettyjen kemianteollisuuden tuotteiden valmistuksessa käytettäville mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a ja f alakohdassa tarkoitetuille tuotteille, mainitun kohdan d alakohdassa tarkoitetuille siirapeille sekä CN-koodiin 1702 50 00 kuuluvalle kemiallisesti puhtaalle fruktoosille (levuloosille), silloin kun se on välituote, voidaan päättää myöntää tuotantotukia.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen kemianteollisuudessa käytettävien sokerialan tuotteiden tuotantotuen myöntämisen osalta 27 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1265/2001 (2) säädetään, että kyseiset tuet määritetään valkoiselle sokerille vahvistetun tuen perusteella.

(3)	Asetuksen (EY) N:o 1265/2001 9 artiklassa säädetään, että valkoisen sokerin tuotantotuki on vahvistettava kuukausittain kunkin kuukauden 1 päivänä alkaviksi kausiksi.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1265/2001 4 artiklassa tarkoitetun valkoisen sokerin tuotantotuki vahvistetaan 23,731 EUR/100 kg:ksi 1 päivän ja 30 päivän huhtikuuta 2006 väliseksi ajaksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 63.

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/43

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 521/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

viljapohjaisten rehuseosten vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten ruokintaan käytettäviin viljapohjaisiin rehuseoksiin sovellettavan tuonti- ja vientijärjestelmän osalta sekä vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1162/95 muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1517/95 (2) 2 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(3)

Laskemisessa on otettava huomioon myös viljatuotepitoisuus; yksinkertaisuuden vuoksi tukea olisi maksettava kahdelle ”viljatuotteiden” luokalle, eli maissille, jota käytetään yleisimmin vientiin tarkoitettujen rehuseosten valmistuksessa, ja maissipohjaisille tuotteille, sekä ”muille viljoille”, jotka muodostuvat tukeen oikeutetuista viljatuotteista, lukuun ottamatta maissia ja maissipohjaisia tuotteita; tukea on myönnettävä rehuseosten sisältämän viljatuotteiden määrän mukaan.

(4)	Tuen määrässä on lisäksi otettava huomioon kyseisten tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla, tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla ja viennin taloudelliset seikat.

(5)	Viljojen tämänhetkisen markkinatilanteen ja erityisesti hankintanäkymien perusteella vientituet on syytä poistaa.

(6)	Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteen mukaisesti vientituet vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamisalaan kuuluville rehuseoksille, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1517/95 säännöksiä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 51.

---

---

31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/45

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 522/2006,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2006,

maidon ja maitotuotteiden vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 1 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)	Maidon ja maitotuotteiden markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)	Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityistarpeet voivat edellyttää tuen mukauttamista määräpaikan mukaan.

(4)

Neuvoston päätöksellä 98/486/EY hyväksytyn maitojauheen tuontisuojaa Dominikaanisessa tasavallassa koskevan Euroopan yhteisön ja Dominikaanisen tasavallan yhteisymmärryspöytäkirjan (2) hyväksytyn maitojauheen tuontisuojaa Dominikaanisessa tasavallassa koskevan Euroopan yhteisön ja Dominikaanisen tasavallan yhteisymmärryspöytäkirjan (3) mukaisesti tiettyyn määrään Dominikaaniseen tasavaltaan vietäviä yhteisön maitotuotteita voidaan soveltaa tullinalennusta. Tämän vuoksi kyseisen järjestelyn mukaisesti vietäviin tuotteisiin sovellettavan vientituen määrää olisi alennettava tietyllä prosenttimäärällä.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistettuihin tuotteisiin ja määriin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklassa säädettyjä vientitukia, jollei komission asetuksen (EY) N:o 174/1999 (4) 1 artiklan 4 kohdasta muuta johdu.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2)  EYVL L 218, 6.8.1998, s. 45.

(3)  EYVL L 218, 6.8.1998, s. 46.

(4)  EYVL L 20, 27.1.1999, s. 8.

---

---