4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/1

(1)

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) hyväksyi vuonna 1993 alusten turvallista toimintaa sekä ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan kansainvälisen johtamissäännöstön, jäljempänä ’ISM-säännöstö’. Säännöstön noudattaminen tuli vähitellen pakolliseksi useimmille kansainvälisillä reiteillä liikennöiville aluksille, kun toukokuussa 1994 hyväksyttiin ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS) IX luku ”Alusten turvallisuusjohtaminen”.

(2)

IMO muutti ISM-säännöstöä 5 päivänä joulukuuta 2000 antamallaan päätöslauselmalla MSC.104(73).

(3)

Hallinnoille tarkoitetut ohjeet ISM-säännöstön täytäntöönpanosta annettiin 23 päivänä marraskuuta 1995 IMOn päätöslauselmalla A.788(19). Ohjeita muutettiin 29 päivänä marraskuuta 2001 annetulla päätöslauselmalla A.913(22).

(4)

Ro-ro-matkustaja-alusten turvallisuusjohtamisesta 8 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3051/95 (3) ISM-säännöstön noudattaminen tehtiin yhteisössä pakolliseksi 1 päivästä heinäkuuta 1996 kaikille jäsenvaltioiden satamiin tai satamista säännöllisesti liikennöiville ro-ro-matkustaja-aluksille sekä kotimaanmatkoilla että kansainvälisillä matkoilla ja lippuvaltiosta riippumatta. Tämä oli ensimmäinen vaihe sen varmistamiseksi, että ISM-säännöstöä sovelletaan yhdenmukaisesti ja johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

(5)

ISM-säännöstön noudattaminen tuli SOLAS-yleissopimuksen IX luvun määräysten nojalla pakolliseksi 1 päivänä heinäkuuta 1998 yhtiöille, jotka liikennöivät kansainvälisillä matkoilla sellaisilla matkustaja-aluksilla, mukaan lukien suurnopeusmatkustaja-alukset, öljysäiliöaluksilla, kemikaalisäiliöaluksilla, kaasusäiliöaluksilla, irtolastialuksilla ja suurnopeuslastialuksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500.

(6)

ISM-säännöstön noudattaminen tuli pakolliseksi 1 päivänä heinäkuuta 2002 yhtiöille, jotka liikennöivät kansainvälisillä matkoilla sellaisilla muilla lastialuksilla ja rannikon ulkopuolella toimivilla liikkuvilla porausyksiköillä, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500.

(7)

Ihmishengen turvallisuutta merellä ja ympäristönsuojelua voidaan tehokkaasti parantaa soveltamalla ISM-säännöstöä tiukasti ja tekemällä sen soveltamisesta pakollista.

(8)

On toivottavaa, että ISM-säännöstöä sovelletaan välittömästi jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin aluksiin sekä lippuvaltiosta riippumatta aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan kotimaanmatkoilla tai säännöllisessä alusliikenteessä jäsenvaltioiden satamiin tai satamista.

(9)

Uuden, sellaisenaan sovellettavan asetuksen antamisella olisi varmistettava ISM-säännöstön täytäntöönpano, mutta siten, että jäsenvaltiot voivat itse päättää, sovelletaanko säännöstöä myös ainoastaan satama-alueella liikennöiviin aluksiin niiden lippuvaltiosta riippumatta.

(10)

Näin ollen asetus (EY) N:o 3051/95 olisi kumottava.

(11)

Jos jäsenvaltio katsoo, että yhtiöiden on käytännössä vaikeaa noudattaa ISM-säännöstön osan A erityisiä säännöksiä tiettyjen kyseisessä jäsenvaltiossa yksinomaan kotimaanmatkoilla liikennöivien alusten tai alustyyppien osalta, se voi poiketa kokonaan tai osittain näistä säännöksistä säätämällä toimenpiteitä, joilla varmistetaan säännöstön tavoitteiden toteutuminen vastaavalla tavalla. Se voi toteuttaa vaihtoehtoisia todistus- ja tarkastusmenettelyjä tällaisia aluksia ja yhtiöitä varten.

(12)

On tarpeen ottaa huomioon satamavaltioiden suorittamasta alusten valvonnasta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annettu neuvoston direktiivi 95/21/EY (4).

(13)

Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/57/EY (5) tässä asetuksessa tarkoitettujen hyväksyttyjen laitosten määrittelemiseksi ja matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/18/EY (6) tämän asetuksen soveltamisalan määrittämiseksi kotimaanmatkoilla liikennöivien matkustaja-alusten osalta.

(14)

Toimenpiteistä liitteen II muuttamiseksi olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat alusten turvallisuusjohtamisen ja turvallisen toiminnan sekä aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen parantaminen, vaan ne voidaan sen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

a)

yhtiöt perustavat, panevat täytäntöön sekä ylläpitävät asianmukaisesti turvallisuusjohtamisjärjestelmiä sekä aluksilla että maissa; ja

b)

lippu- ja satamavaltioiden hallinnot valvovat tätä.

1)

’ISM-säännöstöllä’ tarkoitetaan tämän asetuksen liitteenä I olevaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleiskokouksensa 4 päivänä marraskuuta 1993 antamalla päätöslauselmalla A.741(18) hyväksymää alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevaa kansainvälistä johtamissäännöstöä, sellaisena kuin se on muutettuna 5 päivänä joulukuuta 2000 annetulla meriturvallisuuskomitean päätöslauselmalla MSC.104(73) ja ajantasaistettuna toisintona;

2)

’hyväksytyllä laitoksella’ tarkoitetaan direktiivin 94/57/EY mukaisesti hyväksyttyä elintä;

3)

’yhtiöllä’ tarkoitetaan aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten liikenteen harjoittajaa tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, joka on varustamolta ottanut vastuulleen aluksen toiminnan ja joka on vastuun otettuaan suostunut hoitamaan kaikki ISM-säännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut;

4)

’matkustaja-aluksella’ tarkoitetaan alusta, myös suurnopeusalusta, joka kuljettaa useampaa kuin kahtatoista matkustajaa, tai vedenalaista matkustaja-alusta;

5)

’matkustajalla’ tarkoitetaan kaikkia muita henkilöitä kuin:

6)

’suurnopeusaluksella’ SOLAS-yleissopimuksen ajantasaistetun toisinnon X luvun 1/2 säännössä määriteltyä suurnopeusalusta. Suurnopeusmatkustaja-aluksiin sovelletaan direktiivin 98/18/EY 2 artiklan f alakohdassa säädettyjä rajoituksia;

7)

’lastialuksella’ tarkoitetaan alusta, mukaan luettuna suurnopeusalus, joka ei ole matkustaja-alus;

8)

’kansainvälisellä matkalla’ tarkoitetaan merimatkaa jäsenvaltion tai muun valtion satamasta kyseisen valtion ulkopuoliseen satamaan tai päinvastoin;

9)

’kotimaanmatkalla’ tarkoitetaan matkaa merialueilla jostakin jäsenvaltion satamasta samaan tai johonkin toiseen saman jäsenvaltion satamaan;

10)

’säännöllisellä alusliikenteellä’ tarkoitetaan sarjaa alusmatkoja, joita liikennöidään samojen kahden tai useamman kohteen välillä joko

11)

’ro-ro-matkustaja-aluksella’ tarkoitetaan SOLAS-yleissopimuksen ajantasaistetun toisinnon II-1 luvussa määriteltyä meriliikenteeseen tarkoitettua matkustaja-alusta;

12)

’vedenalaisella matkustaja-aluksella’ tarkoitetaan matkustajia kuljettavaa, liikkuvaa alusta, joka liikennöi pääasiallisesti veden alla ja on riippuvainen pinnalta annettavasta tuesta, esimerkiksi pinta-aluksesta tai maissa sijaitsevista laitteista, valvonnan ja seuraavista yhden tai useamman osalta:

13)

’rannikon ulkopuolella toimivalla liikkuvalla porausyksiköllä’ tarkoitetaan alusta, joka pystyy suorittamaan poraustoimintoja merenpohjan alla olevien luonnonvarojen, kuten nestemäisten tai kaasumaisten hiilivetyjen, rikin tai suolan, etsimiseksi tai hyödyntämiseksi;

14)

’bruttovetoisuudella’ tarkoitetaan vuonna 1969 tehdyn kansainvälisen aluksenmittausyleissopimuksen mukaisesti määritettyä aluksen bruttovetoisuutta tai, alusten osalta, jotka liikennöivät yksinomaan kotimaanmatkoilla ja joita ei ole mitattu edellä mainitun sopimuksen mukaisesti, kansallisten aluksenmittaussäännösten mukaisesti määritettyä aluksen bruttovetoisuutta.

a)

lastialukset ja matkustaja-alukset, jotka purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla ja liikennöivät kansainvälisillä matkoilla;

b)

lastialukset ja matkustaja-alukset, jotka liikennöivät yksinomaan kotimaanmatkoilla, riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat;

c)

lastialukset ja matkustaja-alukset, jotka liikennöivät jäsenvaltioiden satamista tai satamiin säännöllisessä alusliikenteessä, riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat;

d)

rannikon ulkopuolella toimivat liikkuvat porausyksiköt, jotka toimivat jonkin jäsenvaltion määräysvallassa.

a)

sota- ja joukkojenkuljetusalukset sekä muut alukset, jotka ovat jäsenvaltion omistuksessa tai käytössä ja joilla liikennöidään yksinomaan valtion palveluksessa ei-kaupallisissa tarkoituksissa;

b)

alukset, jotka eivät kulje konevoimalla, rakenteeltaan alkeelliset puualukset, huvialukset ja ‐veneet, paitsi jos niillä on tai on määrä olla miehistöä ja niillä kuljetetaan useampaa kuin kahtatoista matkustajaa kaupallisessa tarkoituksessa;

c)

kalastusalukset;

d)

lastialukset ja rannikon ulkopuolella toimivat liikkuvat porausyksiköt, joiden bruttovetoisuus on alle 500;

e)

matkustaja-alukset, jotka eivät ole ro-ro-matkustaja-aluksia, direktiivin 98/18/EY 4 artiklassa määritetyillä luokkien C ja D merialueilla.

a)

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle poikkeuksesta, jonka se aikoo myöntää, ja toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa.

b)

Jos kuuden kuukauden kuluessa ilmoittamisesta päätetään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, että ehdotettu poikkeus ei ole perusteltu tai että ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittäviä, kyseisen jäsenvaltion on muutettava tai oltava antamatta ehdotettuja säännöksiä.

c)

Kyseisen jäsenvaltion on julkistettava toteutettavat toimenpiteet viitaten suoraan 1 kohtaan ja soveltuvissa tapauksissa 2 kohtaan.

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/37

(1)

Eurooppa-neuvosto on määritellyt kestävää kehitystä koskevan komission tiedonannon perusteella tavoitteita, joiden pohjalta tulevaa kehitystä olisi suunniteltava esimerkiksi luonnonvarojen ja kansanterveyden kaltaisilla ensisijaisilla alueilla.

(2)

Vesi on luonnonvara, jonka laatua olisi suojeltava, puolustettava ja hoidettava ja jonka niukkuus olisi otettava huomioon. Erityisesti pintavedet ovat uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kapasiteetti selviytyä ihmistoiminnan haittavaikutuksista on rajallinen.

(3)

Yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteena olisi oltava korkea suojelun taso, ja sen olisi myötävaikutettava ympäristön laadun säilyttämistä, suojelemista ja parantamista sekä ihmisten terveyden suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen.

(4)

Komissio antoi joulukuussa 2000 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon uuden uimavesipolitiikan laatimisesta ja aloitti kaikkien niiden tahojen laajan kuulemisen, joiden etu on kysymyksessä ja joita asia koskee. Tämä kuuleminen osoitti ennen kaikkea, että uuden direktiivin laatimista viimeisimmän tieteellisen näytön perusteella ja kiinnittäen erityistä huomiota kansalaisten aiempaa laajempaan osallistumiseen tuettiin yleisesti.

(5)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (5) sitoudutaan varmistamaan uimavesien suojelun korkea taso muun muassa tarkistamalla uimaveden laadusta 8 päivänä joulukuuta 1975 annettua neuvoston direktiiviä 76/160/ETY (6).

(6)

Perustamissopimuksen mukaisesti yhteisö ottaa ympäristöpolitiikkaansa valmistellessaan huomioon muun muassa saatavilla olevat tieteelliset ja tekniset tiedot. Tässä direktiivissä olisi hyödynnettävä tieteellistä näyttöä, jotta mikrobiologisten terveysriskien arvioinnissa käytettäisiin kaikkein luotettavimpia osoitinmuuttujia ja jotta saavutettaisiin suojelun korkea taso. Olisi tehtävä kiireellisesti epidemiologisia lisätutkimuksia erityisesti makeassa vedessä uimiseen liittyvistä terveysriskeistä.

(7)

Jotta voimavaroja käytettäisiin tehokkaammin ja viisaammin, tämä direktiivi on koordinoitava tiiviisti yhteisön muun vesilainsäädännön, kuten yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (7), vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (8) ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (9) kanssa.

(8)

Sidosryhmille olisi annettava asianmukaista tietoa suunnitelluista toimenpiteistä ja täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistymisestä. Yleisön olisi saatava hyvissä ajoin asianmukaista tietoa uimaveden laadun seurannan tuloksista ja riskinhallintatoimenpiteistä terveysriskien estämiseksi erityisesti ennustettavissa olevan lyhytkestoisen pilaantumisen tai epätavallisen tilanteen ollessa kyseessä. Tässä olisi käytettävä uusia tekniikoita, joiden avulla yleisölle voidaan tiedottaa tehokkaasti ja vertailukelpoisella tavalla koko yhteisön uimavesistä.

(9)

Seurantatarkoituksiin on sovellettava yhdenmukaistettuja analyysimenetelmiä ja käytäntöjä. Realistisen luokituksen mahdollistamiseksi uimavesiä on seurattava ja niiden laatua arvioitava pitkän ajanjakson kuluessa.

(10)

Vaatimustenmukaisuuden olisi perustuttava asianmukaisiin hallintatoimenpiteisiin ja laadunvarmistukseen, ei ainoastaan mittauksiin ja laskentaan. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön uimavesiprofiilien järjestelmä, jonka avulla voidaan parantaa riskien ymmärtämistä ja näin luoda perusta hallintatoimenpiteille. Samalla olisi kiinnitettävä erityistä huomiota laatuvaatimusten täyttymiseen ja johdonmukaiseen siirtymiseen direktiivistä 76/160/ETY uuteen direktiiviin.

(11)

Yhteisö ratifioi 17 päivänä helmikuuta 2005 tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku‐ ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen (Århusin yleissopimus). Näin ollen tässä direktiivissä on oltava tiedon saatavuutta ja yleisön osallistumista sen täytäntöönpanoon koskevat säännökset, joilla täydennetään ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/4/EY (10) sekä yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY (11).

(12)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita eli saavuttaa jäsenvaltioiden yhteisin normein koko yhteisössä uimaveden hyvä laatu ja suojelun korkea taso, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(13)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti.

(14)

Uimaveden laatua koskevien yhteisön toimenpiteiden jatkuva merkitys käy selväksi kunkin uintikauden aikana, koska toimenpiteillä suojellaan kansalaisia sekä satunnaispäästöistä aiheutuvalta että pitkäaikaiselta veden pilaantumiselta yhteisön uimarannoilla tai niiden lähellä. Uimaveden laatu on yleisesti ottaen parantunut huomattavasti direktiivin 76/160/ETY voimaantulon jälkeen. Kyseinen direktiivi kuvastaa kuitenkin 1970-luvun alussa käytettävissä olleita tietoja ja kokemuksia. Uimaveden käytön muodot samoin kuin tieteellisen ja teknisen tietämyksen taso ovat sittemmin muuttuneet. Siksi kyseinen direktiivi olisi kumottava,

a)

uimaveden laadun seurannasta ja luokituksesta;

b)

uimaveden laadun hallinnasta; ja

c)

uimaveden laatua koskevasta tiedottamisesta yleisölle.

a)

uima- ja porealtaisiin;

b)

rajattuun vesitilaan, jota on tarkoitus käsitellä tai jota käytetään hoitotarkoituksiin; eikä

c)

keinotekoisesti aikaansaatuun rajattuun vesitilaan, joka on erotettu pinta- ja pohjavedestä.

1)

Ilmaisuilla ’pintavesi’, ’pohjavesi’, ’sisämaan vesi’, ’jokisuiden vaihettumisalueet’, ’rannikkovesi’ ja ’vesistöalue’ on sama merkitys kuin direktiivissä 2000/60/EY.

2)

’Toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista tai viranomaisia, jonka tai jotka jäsenvaltio on nimennyt huolehtimaan tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta, tai muuta viranomaista tai elintä, jolle tämä tehtävä on annettu.

3)

Sanalla ’pysyvä’ tarkoitetaan uintikiellon tai ohjeen, jonka mukaan uiminen ei ole suositeltavaa, yhteydessä vähintään yhtä kokonaista uintikautta.

4)

’Huomattavalla määrällä’ tarkoitetaan uimareista puhuttaessa määrää, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo olevan huomattava ottaen erityisesti huomioon aikaisemmat kehityssuuntaukset tai käytettävissä oleva infrastruktuuri tai käytettävissä olevat tilat tai muut uinnin edistämiseksi toteutetut toimenpiteet.

5)

’Pilaantumisella’ tarkoitetaan sellaisten mikrobiologisen saastumisen tai muiden organismien tai jätteiden esiintymistä, jotka vaikuttavat veden laatuun ja aiheuttavat uimareiden terveydelle 8 ja 9 artiklassa ja liitteessä I olevassa A sarakkeessa tarkoitettuja riskejä.

6)

’Uintikaudella’ tarkoitetaan kautta, jonka aikana on odotettavissa huomattava määrä uimareita.

7)

’Hallintatoimenpiteillä’ tarkoitetaan seuraavia uimavettä koskevia toimenpiteitä:

8)

’Lyhytkestoisella pilaantumisella’ tarkoitetaan liitteessä I olevassa A sarakkeessa tarkoitettua mikrobiologista saastumista, jolla on selvästi tunnistettavat syyt ja jonka ei yleensä odoteta vaikuttavan uimaveden laatuun kauemmin kuin arviolta 72 tunnin ajan sen jälkeen, kun se on ensi kerran vaikuttanut uimaveden laatuun, ja jonka osalta toimivaltainen viranomainen on vahvistanut ennakointi- ja käsittelymenettelyt liitteessä II esitetyn mukaisesti.

9)

’Epätavanomaisella tilanteella’ tarkoitetaan tapahtumaa tai tapahtumasarjaa, joka vaikuttaa uimaveden laatuun kyseisellä paikalla ja joka ei todennäköisesti satu keskimäärin useammin kuin kerran neljässä vuodessa.

10)

’Uimaveden laatua koskevilla tiedoilla’ tarkoitetaan tietoja, jotka on saatu 3 artiklan mukaisesti.

11)

’Uimaveden laadun arvioinnilla’ tarkoitetaan uimaveden laadun arviointiprosessia, jossa käytetään liitteessä II kuvattua arviointimenetelmää.

12)

’Syanobakteerien nopealla lisääntymisellä’ tarkoitetaan syanobakteerien kasautumista kukintona, kettona tai vaahtona.

13)

Ilmaisulla ’yleisö, jota asia koskee’ on sama merkitys kuin tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/337/ETY (13).

a)

on odotettavissa huomattava määrä uimareita; tai

b)

uimavesiprofiilin mukaan on oletettavasti suurin pilaantumisriski.

a)

kunkin uimaveden osalta;

b)

kunkin uintikauden päätyttyä;

c)

uimaveden laatua koskevien tietojen perusteella, jotka on koottu kyseiseltä ja kolmelta edelliseltä uintikaudelta; ja

d)

liitteessä II vahvistetun menettelyn mukaisesti.

—

3 kohdan vaatimus täyttyy, tai

—

arviointiin käytettävät uimavettä koskevat tiedot käsittävät vähintään 8 näytettä sellaisten uimavesien ollessa kyseessä, joilla uintikausi on enintään 8 viikkoa,

a)

uimavesi on hiljattain määritetty uimavedeksi;

b)

on tapahtunut muutoksia, jotka voivat todennäköisesti vaikuttaa uimaveden 5 artiklan mukaiseen luokitukseen, jolloin arviointi suoritetaan niiden veden laatua koskevien tietojen perusteella, jotka koostuvat pelkästään muutosten tapahtumisen jälkeen koottujen näytteiden tuloksista; tai

c)

uimavesi on jo arvioitu direktiivin 76/160/ETY mukaisesti, jolloin on käytettävä vastaavia kyseisen direktiivin mukaisesti kerättyjä tietoja ja tätä varten direktiivin 76/160/ETY liitteen muuttujien 2 ja 3 on katsottava vastaavan tämän direktiivin liitteessä I olevassa A sarakkeessa olevia muuttujia 2 ja 1.

a)

uimavedet ovat vierekkäisiä;

b)

niiden arvioinnit ovat olleet samanlaiset neljänä edellisenä vuonna 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan mukaisesti; ja

c)

niiden uimavesiprofiileissa on tunnistettu yhteisiä riskitekijöitä tai niiden puuttuminen.

a)

”huono”;

b)

”riittävä”;

c)

”hyvä”; tai

d)

”erinomainen”.

a)

Kunkin ”huonoksi” luokitellun uimaveden osalta on toteutettava seuraavat toimenpiteet sen luokituksen jälkeisestä uintikaudesta alkaen:

b)

Jos uimavesi luokitellaan ”huonoksi” viitenä peräkkäisenä vuotena, määrätään pysyvä uintikielto tai annetaan pysyvä ohje, ettei uiminen ole suositeltavaa. Jäsenvaltio voi kuitenkin määrätä pysyvän uimakiellon tai antaa pysyvän ohjeen, ettei uiminen ole suositeltavaa, ennen viiden vuoden jakson loppua, jos se katsoo, että ”riittävän” laadun saavuttaminen olisi käytännössä mahdotonta tai suhteettoman kallista.

—

saada tietoja osallistumistavoista, ja

—

tehdä ehdotuksia, huomautuksia tai valituksia.

a)

uimaveden voimassa oleva luokitus ja tässä artiklassa tarkoitettu uintikielto sekä ohje, jonka mukaan uiminen ei ole suositeltavaa, käyttäen selvää ja yksinkertaista merkkiä tai symbolia;

b)

yleiskuvaus uimavedestä yleistajuisella kielellä liitteen III mukaisesti laaditun uimavesiprofiilin perusteella;

c)

jos kyseessä on uimavesien lyhytkestoinen pilaantuminen:

d)

tiedot epätavanomaisten tilanteiden luonteesta ja arvioidusta kestosta kyseisten tapahtumien aikana;

e)

jos uiminen on kielletty tai se ei ole suositeltavaa, yleisölle osoitettu tiedote, jossa ilmoitetaan syyt tähän; ja

f)

jos määrätään pysyvä uintikielto tai annetaan ohje, jonka mukaan uiminen ei ole suositeltavaa, maininta siitä, ettei kyseinen alue enää ole uimavettä, ja sitä koskevan luokituksen poiston syyt; ja

g)

viittaus lähteisiin, joista saa tarkempia tietoja 2 kohdan mukaisesti.

a)

luettelo uimavesistä;

b)

kunkin uimaveden luokitus viimeisten kolmen vuoden aikana sekä sen uimavesiprofiili ja viimeisen luokituksen jälkeen tämän direktiivin mukaisesti suoritetun seurannan tulokset;

c)

jos uimavesi on luokiteltu ”huonoksi”, tiedot pilaantumisen syistä ja niistä toimenpiteistä, joita on toteutettu sen ehkäisemiseksi, että uimarit altistuisivat veden pilaantumiselle, ja pilaantumisen syiden käsittelemiseksi 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

d)

jos kyseessä on uimavesien lyhytkestoinen pilaantuminen, yleisiä tietoja:

a)

tulokset, jotka on saatu komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tekemästä soveltuvasta eurooppalaisesta epidemiologisesta tutkimuksesta;

b)

uimaveden laatua koskevien muuttujien muu tieteellinen, analyyttinen ja epidemiologinen kehitys, myös virusten osalta; ja

c)

Maailman terveysjärjestön suositukset.

a)

mikrobiologisten tutkimusmenetelmien vastaavuutta koskevan EN/ISO-standardin määrittämisestä 3 artiklan 9 kohtaa varten;

b)

8 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamisesta;

c)

liitteen I muuttujien analysointimenetelmien mukauttamisesta tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella;

d)

liitteen V mukauttamisesta tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella;

e)

niiden suuntaviivojen vahvistamisesta, jotka koskevat yhteistä menetelmää yksittäisten näytteiden arviointia varten.

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/52

(1)

Tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 4 päivänä toukokuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/464/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Mainittu direktiivi olisi siten selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Yleiset ja samanaikaiset jäsenvaltioiden toimenpiteet ovat tarpeen yhteisön vesiympäristön suojelemiseksi erityisesti sellaiselta pilaantumiselta, jota tietyt pysyvät, myrkylliset ja biokertyvät aineet aiheuttavat.

(3)

Useat yleissopimukset on suunniteltu suojelemaan kansainvälisiä vesistöjä ja meriympäristöä pilaantumiselta. On tärkeää varmistaa näiden yleissopimusten täytäntöönpanon yhdenmukaistaminen.

(4)

Eroavuudet jäsenvaltioissa sovellettavien, tiettyjen vaarallisten aineiden vesiympäristöön päästämistä koskevien säännösten välillä voivat aiheuttaa erilaisia kilpailun edellytyksiä ja siten vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

(5)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (5) määrätään useista toimenpiteistä makean veden ja meriveden suojelemiseksi tietyiltä saasteilta.

(6)

Yhteisön vesiympäristön tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi on tarpeen laatia ensimmäinen luettelo, jäljempänä ’luettelo I’, tietyistä yksittäisistä aineista, jotka on valittu pääasiassa niiden myrkyllisyyden, pysyvyyden ja biokertyvyyden perusteella, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat biologisesti vaarattomia tai jotka muuttuvat nopeasti biologisesti vaarattomiksi aineiksi, sekä toinen luettelo, jäljempänä ’luettelo II’, aineista, joilla on vesiympäristön kannalta haitallisia vaikutuksia, mutta jotka kuitenkin voidaan rajoittaa tietylle alueelle ja jotka ovat riippuvaisia päästön kohteena olevan veden ominaisuuksista ja sijainnista. Kaikkia näiden aineiden päästöjä varten olisi oltava ennakkolupa, jossa vahvistetaan päästöstandardit.

(7)

Pilaaminen luettelon I mukaisten vaarallisten aineiden päästöillä olisi saatava lopetetuksi. Päästöjen raja-arvot on määritetty yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (6) liitteessä IX tarkoitetuilla direktiiveillä. Direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa säädetään menettelystä, jota noudatetaan vahvistettaessa prioriteettiaineisiin sovellettavat hallintatoimet ja ympäristönlaatunormit.

(8)

On tarpeen vähentää luettelon II aineiden aiheuttamaa veden pilaantumista. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi laadittava ohjelmia, jotka sisältävät mahdollisten neuvoston direktiivien mukaisesti vahvistetut vettä koskevat ympäristönlaatunormit. Näihin aineisiin sovellettavat päästöstandardit olisi laskettava näiden ympäristönlaatunormien mukaisesti.

(9)

Yhden tai useamman jäsenvaltion olisi voitava yksinään tai yhdessä muiden kanssa antaa tässä direktiivissä säädettyä tiukempia määräyksiä.

(10)

Tiettyjen erityisen vaarallisten aineiden päästöt yhteisön vesiympäristöön olisi inventoitava niiden alkuperän selville saamiseksi.

(11)

Saattaa olla välttämätöntä saatujen kokemusten valossa tarkistaa ja tarvittaessa täydentää liitteessä I olevaa luetteloa I ja II, myös siirtämällä tiettyjä aineita luettelosta II luetteloon I.

(12)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

sisämaan pintavesiin;

b)

aluevesiin;

c)

sisäisiin rannikkovesiin.

a)

’sisämaan pintavesillä’ tarkoitetaan kaikkia paikallaan pysyviä tai virtaavia pintavesiä, jotka sijaitsevat yhden tai useamman jäsenvaltion alueella;

b)

’sisäisillä rannikkovesillä’ tarkoitetaan vesiä, jotka ovat aluevesien leveyden mittauksen perusviivasta katsoen maan puolella ja jotka ulottuvat vesistöjen kohdalla makean veden rajaan asti;

c)

’makeanveden rajalla’ tarkoitetaan kohtaa vesistössä, jossa laskuveden aikana ja makeanveden alivirtaaman aikana suolapitoisuus kohoaa huomattavasti meriveden johdosta;

d)

’päästämisellä’ tarkoitetaan liitteessä I olevan luettelon I tai II jonkin aineen johtamista 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin, lukuun ottamatta:

e)

’pilaamisella’ tarkoitetaan aineen tai energian päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti vesiympäristöön siten, että sen seuraukset ovat omiaan aiheuttamaan vaaraa ihmisten terveydelle, haittaa elollisille luonnonvaroille ja veden ekosysteemeille, vahinkoa viihtyisyydelle, tai haittaa veden muulle oikeutetulle käyttämiselle.

a)

kaikkiin 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin tapahtuviin päästöihin, joiden voidaan epäillä sisältävän jotakin tällaista ainetta, on vaadittava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakkolupa;

b)

luvassa on määrättävä päästöstandardit, jotka koskevat minkä tahansa sellaisen aineen päästöjä 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin, sekä mikäli tarpeen tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi, minkä tahansa sellaisen aineen päästöjä viemäreihin;

c)

luvat voidaan antaa vain rajoitetuksi ajaksi. Ne voidaan uusia ottaen huomioon kaikki direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX tarkoitettuihin direktiiveissä vahvistettujen päästöraja-arvojen muutokset.

a)

aineen suurin sallittu pitoisuus päästössä. Kun on kyse laimennoksesta, direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX tarkoitetuissa direktiiveissä vahvistettu päästöraja-arvo jaetaan laimennuskertoimella;

b)

aineen suurin sallittu määrä päästössä yhden tai useamman rajatun ajanjakson aikana ilmoitettuna tarvittaessa pilaavan aineen painoyksikkönä suhteessa pilaavan toiminnan luonteenomaiseen elementtiin (esimerkiksi painoyksikkönä suhteessa raaka-aineeseen tai tuoteyksikköön).

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/60

(1)

Vaikka eurooppalaisesta yhteistyöstä korkeakouluopetuksen laadun arvioinnissa 24 päivänä syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/561/EY (3) täytäntöönpano on ollut merkittävä saavutus, mikä käy ilmi 30 päivänä syyskuuta 2004 annetusta komission kertomuksesta, on vielä aihetta parantaa Euroopan korkea-asteen koulutuksen suorituskykyä ja varsinkin sen laatua, jotta koulutus muodostuisi entistä avoimemmaksi ja luotettavammaksi Euroopan kansalaisille ja muiden maanosien opiskelijoille ja akateemisille henkilöille.

(2)

Suosituksessa 98/561/EY kehotetaan tukemaan ja tarpeen vaatiessa ottamaan käyttöön avoimia laadunarviointijärjestelmiä. Melkein kaikki jäsenvaltiot ovat luoneet kansallisia järjestelmiä ja panneet alulle tai mahdollistaneet yhden tai useamman laadunvarmistus- tai akkreditointielimen perustamisen.

(3)

Suosituksessa 98/561/EY kehotetaan luomaan laadunarviointijärjestelmiä, jotka perustuvat tiettyihin pääpiirteisiin, joihin kuuluvat ohjelmien tai laitosten sisäinen itsearviointi, ulkopuolisten suorittama tarkastelu sekä opiskelijoiden osallistuminen, tulosten julkaiseminen ja kansainvälinen osallistuminen. Laadunarvioinnin tuloksilla on huomattava merkitys autettaessa korkeakoululaitoksia parantamaan suorituskykyään.

(4)

Edellä johdanto-osan 3 kappaleessa tarkoitetut pääpiirteet on yleisesti pantu täytäntöön kaikissa laadunvarmistusjärjestelmissä, ja Berliinissä syyskuussa 2003 Euroopan opetusministerit vahvistivat ne osana Bolognan prosessia, jossa pyritään kohti Euroopan korkeakoulutusalueen toteutumista.

(5)

Eurooppalainen korkeakoulutuksen laadunvarmistusyhdistys (ENQA) perustettiin vuonna 2000, ja sen kasvavaan jäsenistöön kuuluu kaikkien jäsenvaltioiden laadunvarmistus- ja akkreditointielimiä.

(6)

Bergenissä 19 ja 20 päivänä toukokuuta 2005 pitämässään kokouksessa ja jatkona Berliinissä syyskuussa 2003 pidetylle kokoukselle 45 maan opetusministerit hyväksyivät osana Bolognan prosessia ENQA:n ehdotuksen mukaiset laadunvarmistuksen standardit ja ohjeistot Euroopan korkeakoulutusalueella. He myös panivat tyytyväisenä merkille periaatteen Euroopan laadunvarmistuselinten rekisteristä, joka perustuu kansalliseen arviointiin, ja pyysivät, että ENQA kehittäisi täytäntöönpanokäytäntöjä edelleen yhteistyössä Euroopan yliopistoliiton (EUA), Korkea-asteen oppilaitosten eurooppalaisen liiton (EURASHE) ja Opiskelijaliittojen kattojärjestön (ESIB) kanssa ja raportoisi ministereille Bolognan seurantaryhmän kautta. He myös korostivat yhteistyön tärkeyttä kansallisesti tunnustettujen elinten välillä, jotta tehostettaisiin akkreditointi- tai laadunvarmistuspäätösten vastavuoroista tunnustamista.

(7)

Euroopan unionin toimia laadunvarmistuksen tukemiseksi olisi kehitettävä yhdenmukaisesti osana Bolognan prosessia toteutettavien toimien kanssa.

(8)

On suotavaa laatia rekisteri riippumattomista ja luotettavista Euroopassa toimivista laadunvarmistuselimistä, jotka voivat olla alueellisia tai kansallisia, yleisiä tai erikoistuneita, julkisia tai yksityisiä, ja jotka edistävät korkea-asteen koulutuksen avoimuutta ja auttavat ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen tunnustamisessa.

(9)

Lissabonin strategian yhteydessä Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmänään, että Euroopan koulutusjärjestelmistä olisi tultava ”laatunsa puolesta maailmanlaajuisia esikuvia”,

1.

kannustavat kaikkia alueellaan toimivia korkeakoululaitoksia ottamaan käyttöön tai kehittämään tiukat sisäiset laadunvarmistusjärjestelmät Bergenissä osana Bolognan prosessia Euroopan korkeakoulutusalueelle hyväksyttyjen laadunvarmistuksen standardien ja ohjeistojen mukaisesti;

2.

kannustavat kaikkia alueellaan toimivia laadunvarmistus- tai akkreditointielimiä noudattamaan arvioinneissaan riippumattomuutta, soveltamaan suosituksessa 98/561/EY esitettyjä laadunarvioinnin pääpiirteitä ja soveltamaan arvioinneissaan yhteisiä ja yleisiä standardeja ja ohjeistoja, jotka hyväksyttiin Bergenissä. Näitä standardeja olisi edelleen kehitettävä yhteistyössä korkea-asteen koulutuksen edustajien kanssa. Niitä olisi sovellettava siten, että monipuolisuutta ja innovaatiota suojellaan ja edistetään;

3.

kannustavat kansallisten viranomaisten, korkea-asteen koulutuksen sekä laadunvarmistus- ja akkreditointielinten edustajia yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa perustamaan ”Euroopan laadunvarmistuselinten rekisterin”, jäljempänä ”Euroopan rekisteri”, joka perustuu liitteessä vahvistetut periaatteet huomioon ottavaan kansalliseen arviointiin, ja määrittelemään rekisteröintiedellytykset ja säännöt rekisterin hallinnoimiseksi;

4.

mahdollistavat sen, että niiden alueella toimivat korkeakoululaitokset voivat valita Euroopan rekisteriin merkittyjen laadunvarmistus- ja akkreditointielinten joukosta sen, joka parhaiten vastaa niiden tarpeita ja profiilia edellyttäen, että menettely on niiden kansallisen lainsäädännön mukaista tai saanut hyväksynnän kansallisilta viranomaisilta;

5.

sallivat korkea-asteen oppilaitosten toimet, joilla pyritään saamaan täydentävä arviointi toiselta Euroopan rekisteriin merkityltä elimeltä esimerkiksi oppilaitoksen kansainvälisen arvostuksen vahvistamiseksi;

6.

edistävät elinten yhteistyötä vastavuoroisen luottamuksen lisäämiseksi ja laadunvarmistusta ja akkreditointia koskevien arviointien tunnustamiseksi ja siten helpottavat tutkintojen tunnustamista toisessa maassa tehtäviä opintoja tai työtä varten;

7.

varmistavat, että Euroopan rekisterissä olevat laadunvarmistus- ja akkreditointielinten tekemät arvioinnit ovat yleisön saatavilla,

1.

jatkamaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa korkeakoululaitosten, laadunvarmistus- ja akkreditointielinten, toimivaltaisten viranomaisten ja muiden alalla toimivien elinten välisen yhteistyön tukemista;

2.

esittämään joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisestä eri jäsenvaltioissa ja alan eurooppalaisesta yhteistyöstä, sekä myös edellä mainittujen tavoitteiden suhteen tapahtuneesta kehityksestä.