6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/1

(1)

Kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan kesken tehty kumppanuus- ja yhteistyösopimus (1) tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1999.

(2)

Euroopan yhteisö ja Kazakstanin tasavalta ovat päättäneet perustaa kaksinkertaisen tarkkailun järjestelmän tietyille terästuotteille 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2001 väliseksi ajaksi. Tätä kirjeenvaihtona tehtyä sopimusta on muutettu Euroopan yhteisön puolesta päätöksellä 1999/865/EY (2). Asetuksella (EY) N:o 2743/1999 (3) on vahvistettu asiaa koskevat yhteisön soveltamissäännökset.

(3)

Tiettyjen terästuotteiden tuontia Kazakstanin tasavallasta yhteisöön on tutkittu perusteellisesti, ja osapuolet ovat niille toimitettujen asiaa koskevien tietojen perusteella tehneet kirjeenvaihtona sopimuksen (4), jolla otetaan käyttöön kaksinkertaisen tarkkailun järjestelmä ilman määrällisiä rajoituksia tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2004 väliseksi ajanjaksoksi, jolleivät molemmat osapuolet sovi järjestelmän lopettamisesta aiemmin.

(4)

Koska tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti,

a)

hakijan nimi ja täydellinen osoite (mukaan lukien puhelin- ja telekopionumero sekä mahdollinen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käyttämä tunnusnumero) sekä arvonlisäverotunnus, jos tuonnista on maksettava arvonlisäveroa;

b)

tarvittaessa tavaranhaltijan tai hakijan edustajan nimi ja täydellinen osoite (mukaan lukien puhelin- ja telekopionumero);

c)

viejän täydellinen nimi ja osoite;

d)

täsmällinen tavaran kuvaus, mukaan lukien:

e)

yhdistetyn nimikkeistön nimikkeittäin ilmoitettu nettopaino kilogrammoina sekä määrä käytettynä yksikkönä, jos se on muu kuin nettopaino;

f)

yhdistetyn nimikkeistön nimikkeittäin ilmoitettu tavaroiden cif-arvo yhteisön rajalla euroina;

g)

ovatko kyseiset tuotteet sekundalaatua tai vakiolaatua huonompaa laatua (6);

h)

tulliselvitystä varten suunniteltu ajanjakso ja paikka;

i)

onko hakemus sama kuin edellinen samaa sopimusta koskenut hakemus;

j)

seuraava hakijan päiväämä ja allekirjoittama vakuutus, jossa on hakijan nimen selvennys suuraakkosin:

”Minä allekirjoittanut vakuutan, että tässä hakemuksessa olevat tiedot ovat oikeita ja vilpittömässä mielessä annettuja ja että olen sijoittautunut yhteisön alueelle.”

—

tarkkailuasiakirjan voimassaoloajaksi vahvistetaan neljä kuukautta,

—

käyttämättömät tai osittain käytetyt tarkkailuasiakirjat voidaan uusia samaksi ajaksi.

a)

yksityiskohtaiset tiedot niistä määristä ja arvoista (euroina laskettuina), joille tuontiasiakirjoja on edeltävän kuukauden aikana annettu;

b)

yksityiskohtaiset tiedot a alakohdassa tarkoitettua kuukautta edeltävän kuukauden aikana tapahtuneesta tuonnista.

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/15

(1)

Yksi Euroopan yhteisön tavoitteista on poistaa henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet jäsenvaltioiden väliltä.

(2)

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi Cowanin (4) asiassa, että kun yhteisön oikeudessa taataan luonnolliselle henkilölle oikeus mennä toiseen jäsenvaltioon, tähän liikkumisen vapauteen kuuluu välttämättä se, että tällaisen henkilön koskemattomuutta suojataan kyseisessä jäsenvaltiossa samalla tavoin kuin valtion omien kansalaisten tai siellä asuvien koskemattomuutta. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi olisi myös toteutettava toimenpiteitä, joilla helpotetaan korvausten maksamista rikosten uhreille.

(3)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti laatimaan vähimmäisvaatimukset rikoksen uhrien suojaamisesta, erityisesti heidän mahdollisuuksistaan saada oikeussuojaa ja oikeudestaan saada vahingonkorvauksia, oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina.

(4)

Brysselissä 25 ja 26 päivänä maaliskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti terrorismin torjunnasta antamassaan julkilausumassa antamaan tämän direktiivin ennen 1 päivää toukokuuta 2004.

(5)

Neuvosto hyväksyi 15 päivänä maaliskuuta 2001 puitepäätöksen 2001/220/YOS (5) uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Päätös perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon, ja sen perusteella rikoksen uhrit voivat rikosoikeudenkäynnin yhteydessä vaatia rikoksentekijältä korvauksia.

(6)

Euroopan unionin alueella tapahtuneiden rikosten uhrien tulisi voida saada kärsimistään vahingoista oikeudenmukainen ja asianmukainen korvaus riippumatta siitä, missä Euroopan yhteisön alueella rikos on tehty.

(7)

Tässä direktiivissä otetaan käyttöön yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa ja jota olisi sovellettava jäsenvaltioiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevien kansallisten korvausjärjestelmien perusteella. Tämän vuoksi kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava rikosten uhreja koskeva korvausjärjestelmä.

(8)

Useimmat jäsenvaltiot ovat jo perustaneet tällaisia korvausjärjestelmiä, jotkin niistä täyttääkseen 24 päivänä marraskuuta 1983 tehdyn väkivaltarikosten uhreille suoritettavia korvauksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa.

(9)

Koska tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat välttämättömiä yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi eikä perustamissopimuksessa ole sen 308 artiklassa määrätyn toimivallan lisäksi muita määräyksiä tämän direktiivin antamiseksi tarvittavista valtuuksista, olisi sovellettava kyseistä artiklaa.

(10)

Rikoksen uhri ei useinkaan voi saada korvausta rikoksentekijältä, koska rikoksentekijä ei varojen puutteen vuoksi välttämättä pysty maksamaan hänen maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia tai koska häntä ei ole saatu selville tai häntä vastaan ei ole voitu nostaa syytettä.

(11)

Olisi otettava käyttöön jäsenvaltioiden viranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä, jotta voidaan helpottaa korvauksen saamista tapauksissa, joissa rikos on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin uhrin asuinvaltiossa.

(12)

Tällaisen järjestelmän tulisi varmistaa, että rikoksen uhri voi aina kääntyä asuinvaltionsa viranomaisten puoleen, ja sen tulisi helpottaa käytännön ongelmia ja kielivaikeuksia, joita liittyy rajatylittäviin tilanteisiin.

(13)

Järjestelmässä olisi oltava säännökset, joiden avulla rikoksen uhri voi saada hakemuksen tekemiseen tarvittavat tiedot ja jotka mahdollistavat asiaa käsittelevien viranomaisten tehokkaan yhteistyön.

(14)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet yhteisön oikeuden yleisinä oikeusperiaatteina.

(15)

Tämän direktiivin tavoitetta, joka on helpottaa rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa, ei sen rajatylittävien näkökohtien vuoksi voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(16)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (6),

a)

asian käsittelystä vastaava yhteyshenkilö tai osasto;

b)

ilmoitus hakemuksen vastaanottamisesta;

c)

mahdollisuuksien mukaan arvio siitä, mihin mennessä hakemusta koskeva päätös tullaan tekemään.

a)

päättävä viranomainen kuulee henkilöä/henkilöitä suoraan oman jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti erityisesti puhelin- tai videokokouksen avulla; tai

b)

avustava viranomainen kuulee henkilöä/henkilöitä oman jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti ja toimittaa kuulemisesta selvityksen päättävälle viranomaiselle.

a)

sen viranomaisen oman jäsenvaltion virallisilla kielillä tai yhdellä niistä, jolle tiedot lähetetään, ja jonka on oltava yksi yhteisön toimielinten kielistä, tai

b)

jollakin muulla yhteisön toimielinten kielellä, jonka kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut hyväksyvänsä,

i)

päättävän viranomaisen tekemiä päätöksiä, joissa käytettävästä kielestä säädetään kyseisen viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä;

ii)

9 artiklan 1 kohdan b) alakohdassa tarkoitetusta kuulemisesta laadittua selvitystä, jossa käytettävän kielen määrää avustava viranomainen; tämän kielen on oltava yksi yhteisön toimielinten kielistä.

a)

edellä 3 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti perustetuista tai nimetyistä viranomaisista laaditusta luettelosta sekä tarvittaessa tieto näiden viranomaisten erityisestä ja alueellisesta toimivallasta;

b)

11 artiklan 1 kohdan a) alakohdassa tarkoitetusta yhdestä tai useammasta kielestä, jonka tai jotka viranomaiset hyväksyvät 6—10 artiklan soveltamista varten, sekä yhdestä tai useammasta virallisesta kielestä, joka ei ole sen oma virallinen kieli ja jonka tai jotka se hyväksyy hakemusten toimittamisessa 11 artiklan 1 kohdan b) alakohdan mukaisesti;

c)

4 artiklan mukaisesti laadituista tiedoista;

d)

korvaushakemuslomakkeista.

a)

avustaa 13 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanossa;

b)

edistää tiivistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden avustavien ja päättävien viranomaisten välillä; ja

c)

auttaa etsimään ratkaisuja ongelmiin, joita saattaa ilmetä sovellettaessa 1—10 artiklaa.

a)

ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa suotuisampia säännöksiä rikoksen uhrien tai muiden rikoksesta kärsimään joutuneiden henkilöiden hyväksi;

b)

ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa säännöksiä, joiden perusteella maksetaan korvaus jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella tehtyjen rikosten uhreille tai muille henkilöille, joihin tällaisten rikosten vaikutukset ovat ulottuneet, jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten asettamien edellytysten mukaisesti.

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/19

(1)

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan muotoilu, mikä käsittää myös ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien edellytysten määrittelyn ja toimet laittoman maahanmuuton torjumiseksi, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue.

(2)

Eurooppa-neuvosto ilmaisi Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan päättäväisyytensä torjua laitonta maahanmuuttoa sen lähteillä muun muassa toimimalla niitä vastaan, jotka harjoittavat ihmiskauppaa ja käyttävät maahanmuuttajia taloudellisesti hyväkseen. Se kehotti jäsenvaltioita keskittämään ponnistelunsa rikollisjärjestöjen tunnistamiseen ja hajottamiseen ja samalla suojaamaan uhrien oikeuksia.

(3)

Osoituksena kasvavasta huolesta, jonka tämä ilmiö on saanut kansainvälisesti, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ja sitä täydentävät pöytäkirjan, joka koskee ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista sekä pöytäkirjan maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä. Yhteisö ja sen viisitoista jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat joulukuussa 2000.

(4)

Tämä direktiivi ei rajoita kansainvälisen pakolaisoikeuden nojalla pakolaisille, tilapäistä suojelua saaville tai kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille annettavaa suojelua eikä muiden ihmisoikeuksia koskevien välineiden soveltamista.

(5)

Tämä direktiivi ei rajoita uhrien, todistajien tai erityisen heikossa asemassa olevien henkilöiden suojelua koskevien muiden säännösten soveltamista. Se ei vaikuta myöskään jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää oleskelulupa humanitaarisista tai muista syistä.

(6)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon muun ohessa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

(8)

Euroopan unionin tasolla on edellä mainittujen rikosten ehkäisemisen ja torjumisen tehostamiseksi hyväksytty laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä 28 päivänä marraskuuta 2002 annettu neuvoston direktiivi 2002/90/EY (4) ja ihmiskaupan torjunnasta 19 päivänä heinäkuuta 2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS (5).

(9)

Tällä direktiivillä otetaan käyttöön oleskelulupa, joka on tarkoitettu ihmiskaupan uhreille ja, jos jäsenvaltio päättää laajentaa direktiivin soveltamisalaa, myös laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi joutuneille kolmansien maiden kansalaisille, joille oleskelulupa on riittävä kannuste tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa mutta jonka myöntämiseen liittyy kuitenkin tiettyjä ehtoja väärinkäytösten estämiseksi.

(10)

Tätä varten on sovittava oleskeluluvan myöntämisperusteista, oleskelun edellytyksistä ja oleskeluluvan uusimatta jättämisen tai peruuttamisen perusteista. Tämän direktiivin mukainen oleskeluoikeus on ehdollinen ja väliaikainen.

(11)

Asianomaisille kolmansien maiden kansalaisille olisi ilmoitettava mahdollisuudesta saada tällainen oleskelulupa, ja heille olisi annettava sitä varten harkinta-aika. Sen olisi annettava heille mahdollisuus tehdä perusteltu päätös siitä, haluavatko he (siitä mahdollisesti aiheutuvista riskeistä huolimatta) tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka voivat olla poliisi-, syyttäjä- ja oikeusviranomaisia, siten, että he tekevät yhteistyötä vapaasta tahdostaan ja niin ollen tehokkaammin.

(12)

Ottaen huomioon asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten haavoittuva asema heille olisi annettava tämän direktiivin mukaista tukea. Sen avulla he voivat toipua ja päästä rikoksentekijöiden vaikutuspiiristä. Tämän direktiivin tarkoittamille kolmansien maiden kansalaisille annettava sairaanhoito käsittää tarvittaessa myös psykoterapeuttisen hoidon.

(13)

Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös oleskeluluvan myöntämisestä vähintään kuudeksi kuukaudeksi tai sen uusimisesta, ja niiden olisi tällöin harkittava, täyttyvätkö asiaankuuluvat ehdot.

(14)

Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi rajoittaa toimia, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen eri vaiheissa ja etenkin selvittäessään kyseisiä rikoksia.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava, voivatko ne kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti sallia muilla perusteilla sellaisten kolmansien maiden kansalaisten, jotka saattavat kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan mutta jotka eivät tai eivät enää täytä siinä asetettuja edellytyksiä, heidän perheenjäsentensä tai näihin rinnastettavien henkilöiden maassa oleskelun.

(16)

Jotta asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset voisivat saavuttaa itsenäisen aseman eivätkä palaisi rikollisverkoston piiriin, oleskeluluvan haltijoiden olisi tässä direktiivissä asetettujen ehtojen puitteissa voitava päästä työmarkkinoille ja hankkia ammatillista ja yleissivistävää koulutusta. Myöntäessään oleskeluluvan haltijoille oikeuden hankkia ammatillista ja yleissivistävää koulutusta jäsenvaltioiden olisi erityisesti otettava huomioon oleskelun todennäköinen kesto.

(17)

Asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten osallistumisen jo olemassa oleviin tai tuleviin ohjelmiin ja järjestelyihin olisi tuettava heidän paluutaan normaaliin sosiaaliseen elämään.

(18)

Jos asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset hakevat muunlaista oleskelulupaa, jäsenvaltiot tekevät päätöksen yleisen kansallisen ulkomaalaislainsäädännön perusteella. Jäsenvaltioiden olisi otettava tällaisen hakemuksen tarkastelussa huomioon, että kyseisille kolmannen maan kansalaisille on annettu oleskelulupa tämän direktiivin perusteella.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle ne tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat tiedot, jotka on määritelty oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluvia asioita koskevien tilastotietojen keräämiseen ja käsittelyyn kehitettyjen toimintojen yhteydessä.

(20)

Koska tämän direktiivin tavoitetta, joka on sellaisille asianomaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka tekevät yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, se voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(21)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin antamiseen, se ei sido niitä eikä sitä sovelleta niihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(22)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen,

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen;

b)

’laittomassa maahantulossa avustamisella’ direktiivin 2002/90/EY 1 ja 2 artiklassa tarkoitetun kaltaisia tapauksia;

c)

’ihmiskaupalla’ puitepäätöksen 2002/629/YOS 1, 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun kaltaisia tapauksia;

d)

’maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanotoimenpiteellä’ mitä hyvänsä jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön toimivaltaisten viranomaisten päätös kolmannen maan kansalaisen maasta poistamisesta;

e)

’oleskeluluvalla’ mitä hyvänsä jäsenvaltion myöntämää lupaa, jonka perusteella tässä direktiivissä asetetut ehdot täyttävä kolmannen maan kansalainen voi laillisesti oleskella kyseisen valtion alueella;

f)

’ilman huoltajaa tulevilla alaikäisillä’ alle 18-vuotiaita kolmannen maan kansalaisia, jotka saapuvat jäsenvaltion alueelle ilman heistä joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole tällaisen aikuisen huostassa, tai alaikäisiä, jotka ovat jääneet ilman huoltajaa sen jälkeen, kun he ovat saapuneet jäsenvaltion alueelle.

a)

onko hänen oleskeluansa jäsenvaltion alueella syytä jatkaa tutkinnallisista tai oikeuskäsittelyyn liittyvistä syistä;

b)

onko hän selvästi halukas tekemään yhteistyötä; ja

c)

onko hän katkaissut kaikki siteet henkilöihin, joita epäillään teoista, jotka voidaan katsoa 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetuiksi rikoksiksi.

a)

Jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä soveltaessaan otettava huomioon lapsen etu. Niiden on huolehdittava, että menettely on asianmukainen lapsen ikä ja kehitysaste huomioon ottaen. Ne voivat erityisesti pidentää harkinta-aikaa, jos katsovat tämän olevan lapsen edun vuoksi tarpeen.

b)

Jäsenvaltioiden on myönnettävä alaikäisille oikeus koulunkäyntiin samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion kansalaisille. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämä oikeus koskee ainoastaan yhteiskunnan kustantamaa opetusta.

c)

Kun kyseessä on kolmannen maan kansalainen, joka on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistuakseen hänen henkilöllisyydestään, kansalaisuudestaan sekä siitä, että hän tulee ilman huoltajaa. Niiden on myös tehtävä kaikkensa, jotta alaikäisen perhe voitaisiin löytää mahdollisimman pian, ja toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alaikäinen saa kansallisen lainsäädännön mukaisen oikeudellisen edustajan, tarvittaessa myös rikosoikeudellisia menettelyjä varten.

a)

jos luvan haltija on aktiivisesti, vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan luonut uudelleen siteet 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta epäiltyihin; tai

b)

jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrin yhteistyö on vilpillistä tai hänen tekemänsä ilmoitus on vilpillinen tai perusteeton; tai

c)

yleiseen järjestykseen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyvistä syistä; tai

d)

jos uhri ei enää suostu yhteistyöhön; tai

e)

jos toimivaltainen viranomainen päättää olla jatkamatta menettelyä.

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/24

(1)

Laittoman maahanmuuton torjumiseksi tehokkaasti ja rajatarkastusten parantamiseksi on erittäin tärkeää, että kaikissa jäsenvaltioissa säädetään velvollisuuksia jäsenvaltioiden alueelle matkustajia kuljettaville lentoliikenteen harjoittajille. Tämän tavoitteen vaikutusten tehostamiseksi velvollisuutensa laiminlyöneille liikenteenharjoittajille jäsenvaltioissa tällä hetkellä määrättävät sakkorangaistukset olisi lisäksi mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava ottaen tällöin huomioon jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien ja -käytäntöjen eroavuudet.

(2)

Maaliskuun 25 ja 26 päivänä maaliskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi julkilausuman terrorismin torjunnasta korostaen, että on nopeutettava tämän alan toimenpiteiden tarkastelua ja jatkettava ehdotetun neuvoston direktiivin, joka koskee liikenteenharjoittajien velvollisuutta toimittaa tietoja matkustajista, käsittelyä tarkoituksin pian sopia näistä toimenpiteistä.

(3)

On tärkeää välttää sitä, ettei yhteisö kykene toimimaan laittoman maahanmuuton torjunnassa.

(4)

Toukokuun 1 päivänä toukokuuta 2004 alkaen neuvosto ei voi enää toimia jäsenvaltion aloitteesta.

(5)

Neuvosto on käyttänyt kaikki mahdollisuudet saadakseen Euroopan parlamentin lausunnon ajoissa.

(6)

Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa direktiivi olisi annettava ilman Euroopan parlamentin lausuntoa.

(7)

Liikenteenharjoittajille tämän direktiivin nojalla asetettavat velvollisuudet täydentävät velvollisuuksia, jotka on otettu käyttöön 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta vuonna 1990 tehdyn Schengenin yleissopimuksen 26 artiklan määräysten, sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä neuvoston direktiivillä 2001/51/EY (2), nojalla, sillä näiden kumpienkin velvollisuuksien yhteisenä tavoitteena on maahanmuuttovirtojen hillintä ja laittoman maahanmuuton torjunta.

(8)

Ei ole syytä puuttua jäsenvaltioiden vapauteen pitää voimassa tai säätää lentoliikenteen harjoittajia tai joitakin muita liikenteenharjoittajien ryhmiä koskevia muitakin velvollisuuksia, mukaan lukien paluulippuja koskevat tiedot, riippumatta siitä, onko kyse tässä direktiivissä tarkoitetuista liikenteenharjoittajista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (3) säännösten soveltamista.

(9)

Laittoman maahanmuuton torjumiseksi tehokkaasti ja tämän tavoitteen vaikutusten tehostamiseksi on syytä kiinnittää huomiota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erityisesti sellaisiin teknologisiin innovaatioihin, jotka liittyvät biometristen tunnisteiden käyttöönottoon ja käyttöön liikenteenharjoittajien toimitettavissa tiedoissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY säännösten soveltamista.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikissa liikenteenharjoittajia vastaan nostetuissa oikeudenkäynneissä, jotka voivat johtaa seuraamusten soveltamiseen, oikeutta puolustautua ja hakea muutosta tällaisiin päätöksiin voidaan tosiasiallisesti käyttää.

(11)

Näillä toimenpiteillä toteutetaan Schengenin toimeenpanevan komitean päätöksessä (SCH/Com-ex (94) 17 rev 4) esitettyjä valvontamahdollisuuksia, joiden avulla on tarkoitus lisätä rajatarkastuksia ja varata riittävästi aikaa kaikkien matkustajien tarkastamiseen rajalla yksityiskohtaisesti ja kattavasti, siten että tällaisten tarkastusten suorittamisesta vastaaville viranomaisille toimitetaan tiedot matkustajista etukäteen.

(12)

Jäsenvaltioiden viranomaisten tämän direktiivin nojalla suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan direktiiviä 95/46/EY. Tämä tarkoittaa, että vaikka olisi perusteltua käsitellä rajatarkastuksia varten toimitettuja tietoja matkustajista myös niiden käytön sallimiseksi todisteena oikeudenkäynneissä, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön maahantuloa ja maahanmuuttoa koskevia lakeja ja asetuksia, mukaan lukien niiden yleistä järjestystä ja sisäistä turvallisuutta koskevat säännökset, niiden myöhempi käsittely näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla olisi vastoin direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistettua periaatetta. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin tarkoituksen vastaiseen käyttöön.

(13)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen eikä direktiivi sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen. Koska tällä direktiivillä kehitetään Schengenin säännöstöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten mukaisesti, Tanska päättää edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on antanut tämän direktiivin, saattaako se direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(14)

Islannin ja Norjan osalta tällä direktiivillä kehitetään Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä, viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (4) tarkoitettuja Schengenin säännöstön niitä määräyksiä, jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (5) 1 artiklan E kohdassa tarkoitettuun alaan.

(15)

Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu tähän direktiiviin Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (6) 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(16)

Irlanti osallistuu tähän direktiiviin Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan ja Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (7) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(17)

Tämä direktiivi on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muutoin siihen liittyvä säädös,

a)

”liikenteenharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ammattimaisesti henkilöiden kuljetusta ilmateitse;

b)

”ulkorajoilla” jäsenvaltioiden ulkorajoja kolmansien maiden kanssa;

c)

”rajatarkastuksella” rajalla suoritettua tarkastusta, joka perustuu yksinomaan asianomaisen henkilön aikomukseen ylittää kyseinen raja, ottamatta huomioon muita näkökohtia;

d)

”rajanylityspaikalla” paikkaa, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet ulkorajojen ylityspaikaksi;

e)

”henkilötiedoilla”, ”henkilötietojen käsittelyllä” ja ”henkilötietojen rekisteröintijärjestelmällä” samaa kuin direktiivin 95/46/EY 2 artiklassa.

—

käytetyn matkustusasiakirjan numero ja tyyppi,

—

kansalaisuus,

—

koko nimi,

—

syntymäaika,

—

rajanylityspaikka, jonka kautta henkilö saapuu jäsenvaltioiden alueelle,

—

kuljetuksen koodi,

—

kuljetuksen lähtö- ja saapumisaika,

—

asianomaisella kuljetuksella kuljetettujen henkilöiden kokonaismäärä,

—

alkuperäinen lähtöpaikka.

a)

seuraamusten enimmäismäärä on vähintään 5 000 euroa tai vähintään vastaava määrä kansallisessa valuutassa Euroopan unionin virallisessa lehdessä tämän direktiivin voimaantulopäivänä julkaistun vaihtokurssin mukaan laskettuna kutakin toteutettua matkaa kohti, jolta ei ole ilmoitettu matkustajatietoja tai ne on ilmoitettu virheellisesti; tai

b)

seuraamusten vähimmäismäärä on vähintään 3 000 euroa tai vähintään vastaava määrä kansallisessa valuutassa Euroopan unionin virallisessa lehdessä tämän direktiivin voimaantulopäivänä julkaistun vaihtokurssin mukaan laskettuna kutakin toteutettua matkaa kohti, jolta ei ole ilmoitettu matkustajatietoja tai ne on ilmoitettu virheellisesti.

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/28

(1)

Neuvoston 28 päivänä helmikuuta 2002 hyväksymässä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa Euroopan unionissa koskevassa kokonaisvaltaisessa toimintasuunnitelmassa (2), joka perustuu komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 15 päivänä marraskuuta 2001 antamaan tiedonantoon laitonta maahanmuuttoa koskevasta yhteisestä politiikasta, todetaan, että takaisinotto- ja palauttamispolitiikka ovat keskeinen osa laittoman maahanmuuton torjuntaa. Sitä varten kokonaisvaltaisessa toimintasuunnitelmassa korostetaan tarvetta yksilöidä konkreettisia toimenpiteitä, kuten yhteisen lähestymistavan määrittäminen ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö palauttamistoimenpiteiden täytäntöönpanossa. Siksi olisi määriteltävä yhteiset säännöt palauttamismenettelyjä varten.

(2)

Neuvoston 13 päivänä kesäkuuta 2002 hyväksymässä Euroopan unionin ulkorajojen valvontaa koskevassa suunnitelmassa, joka perustuu komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 7 päivänä toukokuuta 2002 antamaan tiedonantoon ”Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa”, esitetään palauttamisoperaatioiden järkiperäistämistä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa koskevien toimenpiteiden ja toimien yhteydessä.

(3)

Neuvoston 28 päivänä marraskuuta 2002 hyväksymässä palauttamista koskevassa toimintaohjelmassa, joka perustuu komission 10 päivänä huhtikuuta 2002 esittämään vihreään kirjaan jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista koskevasta yhteisön politiikasta sekä komission 14 päivänä lokakuuta 2002 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamaan tiedonantoon jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista koskevasta yhteisön politiikasta, suositetaan jäsenvaltioiden operatiivisen yhteistyön parantamiseen liittyvien toimenpiteiden ja toimien yhteydessä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista mahdollisimman tehokkaasti yhdistäen voimavarat kyseisten yhteisten lentojen järjestämisessä.

(4)

On tärkeätä välttää sääntelemätöntä tilaa yhteisössä yhteisten lentojen järjestämisen alalla.

(5)

Toukokuun 1 päivästä 2004 alkaen neuvosto ei voi enää toimia jäsenvaltion aloitteesta.

(6)

Neuvosto on käyttänyt kaikki keinonsa saada Euroopan parlamentin lausunto ajoissa.

(7)

Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tämä päätös olisi tehtävä ilman Euroopan parlamentin lausuntoa.

(8)

Jäsenvaltioiden on pantava tämä päätös täytäntöön kunnioittaen ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja erityisesti 4 päivänä marraskuuta 1950 tehtyä Euroopan ihmisoikeussopimusta, 10 päivänä joulukuuta 1984 tehtyä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisen oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta sekä siihen kuuluvaa, New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehtyä pöytäkirjaa, 20 päivänä marraskuuta 1989 tehtyä yleissopimusta lapsen oikeuksista sekä 18 päivänä joulukuuta 2000 hyväksyttyä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa (3).

(9)

Tätä päätöstä olisi sovellettava sen kuitenkaan rajoittamatta lentoteitse tapahtuvaa maasta poistamista koskevien asianomaisten kansainvälisten asiakirjojen, kuten vuoden 1944 Chicagon kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (ICAO) ja Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (ECAC) asianomaisten asiakirjojen, soveltamista.

(10)

Hyödyllistä opastusta tämän päätöksen täytäntöönpanossa on löydettävissä lentoteitse tapahtuvaan yhteiseen maasta poistamiseen sovellettavia turvallisuusmääräyksiä koskevista yhteisistä ohjeista, jotka eivät ole sitovia.

(11)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen. Koska tämä päätös perustuu Schengenin säännöstöön Euroopan yhteisön perustamissopimuksen III osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan on mainitun pöytäkirjan wartiklan mukaisesti päätettävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän päätöksen, saattaako se päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(12)

Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan osalta tämä päätös koskee Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä 18 päivänä toukokuuta 1999 tehdyssä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (4) tarkoitettua Schengenin säännöstön niiden määräysten kehittämistä, jotka kuuluvat kyseisen sopimuksen tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (5) 1 artiklan C kohdassa tarkoitettuun alaan. Mainitussa sopimuksessa määrättyjen menettelyjen päätyttyä sovelletaan tähän päätökseen perustuvia oikeuksia ja velvoitteita myös näihin kahteen valtioon sekä niiden suhteisiin yhteisön jäsenvaltioiden kanssa, joille tämä päätös on osoitettu.

(13)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti kyseiset jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen,

a)

”kolmannen maan kansalaisella” henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tasavallan eikä Norjan kuningaskunnan kansalainen;

b)

”järjestävällä jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jonka tehtävänä on yhteisten lentojen järjestäminen;

c)

”osallistuvalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, joka osallistuu järjestävän jäsenvaltion järjestämiin yhteisiin lentoihin;

d)

”yhteisellä lennolla” tähän tarkoitukseen valitun lentoliikenteen harjoittajan suorittamaa kolmansien maiden kansalaisten kuljetusta;

e)

”(maasta) poistamistoimenpiteellä” ja ”lentoteitse tapahtuvalla yhteisellä (maasta) poistamisella” kaikkia toimia, joita tarvitaan asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseen, kuljetus yhteisillä lennoilla mukaan lukien;

f)

”saattajilla” turvallisuushenkilöstöä, jonka tehtävänä on saattaa kolmansien maiden kansalaisia yhteisellä lennolla, sekä terveydenhuollosta vastaavia henkilöitä ja tulkkeja.

a)

valittava lentoliikenteen harjoittaja ja määritettävä valitun lentoliikenteen harjoittajan kanssa kaikki yhteiseen lentoon liittyvät kustannukset, vastattava asianomaisista sopimusvelvoitteista ja varmistettava, että lentoliikenteen harjoittaja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet yhteisen lennon toteuttamiseksi, mukaan lukien aiheellinen apu kolmansien maiden kansalaisille ja saattajille;

b)

pyydettävä ja vastaanotettava kauttakulku- ja määrämaina toimivilta kolmansilta mailta luvat, joita vaaditaan yhteisen lennon toteuttamiseen;

c)

käytettävä yhteyksiä ja suoritettava asianmukaiset järjestelyt yhteisen lennon järjestämiseksi osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa;

d)

määritettävä toimintaa koskevat yksityiskohdat ja menettelyt ja määritettävä yhteisymmärryksessä osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa se saattajien lukumäärä, joka on tarkoituksenmukainen maasta poistettavien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärään nähden;

e)

hoidettava kaikki asianmukaiset rahoitusjärjestelyt osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa.

a)

ilmoitettava järjestävän jäsenvaltion kansalliselle viranomaiselle aikomuksestaan osallistua yhteiseen lentoon ja täsmennettävä maasta poistettavien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärä;

b)

järjestettävä riittävä määrä saattajia kutakin maasta poistettavaa kolmannen maan kansalaista kohden. Mikäli saattajat järjestää ainoastaan järjestävä jäsenvaltio, kunkin osallistuvan jäsenvaltion on varmistettava vähintään kahden edustajan mukanaolo koneessa. Edustajat, joilla tulee olla sama asema kuin saattajilla, hoitavat vastuullaan olevien kolmansien maiden kansalaisten luovuttamisen määrämaan viranomaisille.

a)

varmistettava, että kullakin kolmannen maan kansalaisella ja saattajilla on voimassa olevat matkustusasiakirjat ja muut tarvittavat lisäasiakirjat kuten maahantuloviisumit ja/tai kauttakulkuviisumit, todistukset tai tiedot;

b)

ilmoitettava mahdollisimman pian kolmansien kauttakulku- ja määrämaiden diplomaatti- ja konsuliedustustoilleen yhteistä lentoa koskevista järjestelyistä tarvittavan avun saamista varten.

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/36

(1)

Ottaen huomioon jäsenvaltioiden ulkorajoilla tapahtuvan käännyttämisen perusteiden osalta saavutettu yhdenmukaisuuden taso on toivottavaa, että voidaan yksilöidä syyt, joiden perusteella on aiemmin tehty päätös ulkomaalaisen käännyttämisestä. Sen vuoksi on tarpeen käyttää käännyttämistä koskevaa vakiolomaketta, jossa on mahdollisten käännyttämiseen johtaneiden syiden luokittelu, ja merkitä käännyttämisen syy tai syyt kyseisen ulkomaalaisen passiin. Yhteistä käsikirjaa (2) olisi tämän johdosta muutettava. Mahdollisuudesta hakea muutosta käännyttämispäätökseen säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

(2)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä päätös sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen. Koska tämän päätöksen tarkoituksena on Schengenin säännöstön kehittäminen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osaston kolmannen osan määräysten mukaisesti, Tanska päättää edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on tehnyt tämän päätöksen, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(3)

Islannin ja Norjan osalta tämä päätös koskee Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyssä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (3) tarkoitettua Schengenin säännöstön niiden määräysten kehittämistä, jotka kuuluvat kyseisen sopimuksen tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (4) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(4)

Tämä päätös koskee Schengenin säännöstön kehittämistä, johon Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (5) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei siten osallistu päätöksen tekemiseen eikä päätös sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta siihen.

(5)

Tämä päätös koskee Schengenin säännöstön kehittämistä, johon Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (6) mukaisesti; Irlanti ei siten osallistu päätöksen tekemiseen eikä päätös sido Irlantia eikä sitä sovelleta siihen.

(6)

Tämä päätös on liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muutoin siihen liittyvä päätös,

1)

Lisätään 1.4.1. kohtaan virke seuraavasti:

”Tätä tarkoitusta varten täytetään liitteen 16 mukainen rajalta käännyttämistä koskeva vakiolomake ja annetaan se kyseiselle ulkomaalaiselle.”

2)

Korvataan 1.4.1. a kohta seuraavasti:

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/40

(1)

Euroopan yhteisön ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan sellaisten tavoitteiden saavuttamiseen, jotka koskevat ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista sekä sellaisten toimenpiteiden edistämistä kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin.

(2)

Euroopan yhteisö on sopimuspuolena Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ”Barcelonan yleissopimus”, joka hyväksyttiin päätöksellä 77/585/ETY (2), sekä vuonna 1995 tarkistetussa yleissopimuksessa, joka hyväksyttiin päätöksellä 1999/802/EY (3). Yhteisö on sopimuspuolena myös neljässä Barcelonan yleissopimukseen tehdyssä pöytäkirjassa, mukaan luettuna pöytäkirja yhteistyöstä öljyn ja muiden vahingollisten aineiden aiheuttamien Välimeren pilaantumisvahinkojen torjumiseksi hätätilanteissa, joka hyväksyttiin päätöksellä 81/420/ETY (4).

(3)

Komissio osallistui neuvostolta 25 päivänä tammikuuta 2000 saatujen neuvotteludirektiivien nojalla Euroopan yhteisön puolesta sellaista pöytäkirjaa koskeviin neuvotteluihin, joka koskee yhteistyötä alusten aiheuttaman Välimeren pilaantumisen ehkäisemiseksi ja Välimeren pilaantumisen torjumiseksi hätätilanteissa.

(4)

Yhteisö allekirjoitti pöytäkirjan Maltassa 25 päivänä tammikuuta 2002.

(5)

Pöytäkirjassa saatetaan ajan tasalle Barcelonan yleissopimuksen oikeudelliset välineet siten, että niissä määrätään myös yhteistyöstä alusten aiheuttaman pilaantumisen estämiseksi, tehostetaan yhteistyötä pilaantumistapahtumien sattuessa ja edistetään asiaa koskevien kansainvälisten säännösten noudattamista.

(6)

Pöytäkirjassa, joka ei vaikuta sopimuspuolten oikeuteen toteuttaa asiaa koskevia, kansainvälisen oikeuden mukaisia tiukempia toimenpiteitä, on määräykset, joilla vältetään yleissopimuksen ja yhteisön voimassa olevan lainsäädännön väliset epäjohdonmukaisuudet pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(7)

Tämän vuoksi yhteisön olisi hyväksyttävä kyseinen pöytäkirja,

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/47

(1)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta Israelin valtion kanssa tieteellistä ja teknistä yhteistyötä koskevan sopimuksen, jäljempänä ”sopimus”.

(2)

Sopimus allekirjoitettiin yhteisön puolesta Brysselissä 10. päivänä kesäkuuta 2003 sillä edellytyksellä, että se tehdään myöhemmin.

(3)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/48

(1)

Kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan kesken tehty kumppanuus- ja yhteistyösopimus (1) tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1999.

(2)

Euroopan yhteisö ja Kazakstanin tasavalta ovat päättäneet perustaa kaksinkertaisen tarkkailun järjestelmän tietyille terästuotteille 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2001 väliseksi ajaksi. Tätä kirjeenvaihtona tehtyä sopimusta on muutettu Euroopan yhteisön puolesta päätöksellä 1999/865/EY (2). Asetuksella (EY) N:o 2743/1999 (3) on säädetty asiaa koskevista yhteisön soveltamissäännöksistä.

(3)

Komissio on saanut päätökseen neuvottelut Euroopan yhteisön ja Kazakstanin tasavallan välisestä kirjeenvaihtona tehtävästä sopimuksesta, jolla perustetaan kaksinkertaisen tarkkailun järjestelmä ilman määrällisiä rajoituksia tiettyjen terästuotteiden viennille Kazakstanin tasavallasta Euroopan yhteisöön,

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/63

(1)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta sopimuksen Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa.

(2)

Sopimus allekirjoitettiin yhteisön puolesta 25 päivänä marraskuuta 2003 sillä edellytyksellä, että sopimus tehdään mahdollisesti myöhemmin.

(3)

Kyseinen sopimus olisi hyväksyttävä,

6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/69

(1)

Komissio neuvotteli neuvoston valtuuttamana yhteisön puolesta yleissopimuksen yhteisön toimivaltaan kuuluvista asioista.

(2)

Neuvosto antoi komissiolle ohjeet neuvotella yhteisön liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen.

(3)

Neuvottelut saatiin onnistuneesti päätökseen, ja yhteisö allekirjoitti laaditun asiakirjan 12 päivänä joulukuuta 2000 päätöksen 2001/87/EY (2) mukaisesti.

4)

Eräät jäsenvaltiot ovat jo liittyneet yleissopimukseen, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ratifiointiprosessi on vielä kesken.

(5)

Yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleessa esitetyt edellytykset sille, että yhteisö voi tallettaa hyväksymiskirjan, ovat täyttyneet.

(6)

Yhteisön olisi hyväksyttävä yleissopimus päästäkseen sen osapuoleksi toimivaltansa asettamissa rajoissa.

(7)

Hyväksymiskirjaa tallettaessaan Euroopan yhteisön on myös talletettava yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleen mukainen selitys, josta ilmenee yhteisön toimivalta yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa,