18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/1

—

on tyytyväinen ehdotukseen meristrategian laatimisesta Atlantin valtameren alueelle sekä Atlantin toimintasuunnitelman laatimiseen vuosille 2014–2020.

—

painottaa kuitenkin, että edellytyksenä komitean tuelle Atlantti-strategialle on laajemman lähestymistavan omaksuminen, alueellisen ulottuvuuden huomioiminen kaikilta osin, selkeiden yhteyksien kehittäminen maa- ja merialueiden välille sekä EU:n muiden keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edistäminen, ja kehottaa siksi Euroopan komissiota nimeämään strategian uudelleen "yhdennetyksi strategiaksi Atlantin valtameren aluetta varten".

—

on tietoinen siitä, että Atlantin toimintasuunnitelman hankkeissa on käytettävä nykyisiä rahoituslähteitä EU:n tasolla (yhteisen strategiakehyksen käsittämät varat ja muut varat) sekä muuta kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason ja yksityisen sektorin rahoitusta.

—

on eri mieltä ehdotuksesta lakkauttaa Atlantti-foorumi toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen ja ehdottaa, että Atlantti-foorumi jatkaa toimintaansa aina vuoteen 2020 saakka ja seuraa täytäntöönpanoa ja edistymistä sekä strategian tavoitteiden täyttymistä.

—

katsoo, että hallintorakenteessa on maksimoitava Atlantti-strategian lukuisten sidosryhmien ja mahdollisten toimijoiden panokset, ja vaatii monitasoista hallintotapaa painottavan lähestymistavan soveltamista toimintasuunnitelman laatimisessa, täytäntöönpanossa, arvioinnissa ja tarkistamisessa.

Esittelijä

Paul O'DONOGHUE (IE, ALDE), Kerryn kreivikunnanvaltuuston jäsen ja South Westin aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle, COM(2011) 782 final

1.

on tyytyväinen ehdotukseen meristrategian laatimisesta Atlantin valtameren alueelle sekä Atlantin toimintasuunnitelman laatimiseen vuosille 2014–2020.

2.

katsoo, että Atlantin alue on tähän asti kärsinyt tulevaa kehitystään koskevan, yhteisesti sovitun strategisen näkemyksen puutteesta, ja katsoo, että tällä ehdotuksella tarjotaan todellinen mahdollisuus sellaisen strategisen näkemyksen laatimiseen, jonka ytimessä on oltava alueellinen koheesio ja vauraus.

3.

kannattaa eurooppalaisen strategian perusteluja, koska Atlantin alueen haasteet ja mahdollisuudet ylittävät kansalliset rajat ja edellyttävät kokonaisvaltaisempaa ja yhdennettyä lähestymistapaa. Komitea painottaakin, että strategian on myös tarjottava todellista lisäarvoa, kun sitä ryhdytään toteuttamaan ja panemaan täytäntöön.

4.

ymmärtää, että Euroopan komissio esittää ehdotuksen yhdennetyn meripolitiikan alaan kuuluvan merialuestrategian muodossa (eikä makroaluestrategiana). Komitea painottaa kuitenkin, että edellytyksenä komitean tuelle Atlantti-strategialle on laajemman lähestymistavan omaksuminen , alueellisen ulottuvuuden huomioiminen kaikilta osin, selkeiden yhteyksien kehittäminen maa- ja merialueiden välille sekä EU:n muiden keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edistäminen.

5.

kehottaakin Euroopan komissiota nimeämään strategian uudelleen "yhdennetyksi strategiaksi Atlantin valtameren aluetta varten" ja katsoo, että Atlantin alueella saatujen kokemusten pohjalta tulisi laatia muita vastaavanlaisia strategioita Euroopan muille merialueille (esimerkiksi Pohjanmeren alueelle).

6.

tunnustaa Atlantin valtamerellä sijaitsevien syrjäisimpien alueiden erityisvaatimukset ja katsoo, että strategia voi tarjota mahdollisuuksia parantaa EU:n toimintalinjojen tehokkuutta ja johdonmukaisuutta näillä alueilla.

7.

vaatii, että Atlantti-strategiassa ja sen toimintasuunnitelmassa keskitytään laajasti työllisyyteen, kestäväpohjaiseen kasvuun ja investointeihin sekä samalla meriympäristön tilan parantamiseen.

8.

katsoo, että maantieteellisen ulottuvuuden osalta strategiassa on omaksuttava käytännönläheinen lähestymistapa, jolla mahdollistetaan joustavuus alueen rajoissa, jotta asioita voidaan tarkastella ilman keinotekoisia rajoja, mutta kehottaa tarkastelemaan uudelleen maantieteellistä ulottuvuutta pohjoisen suunnalla, jotta Islanti voi osallistua strategiaan.

9.

on huolissaan siitä, että arvokkaita opetuksia, joita on saatu nykyisten makroalueellisten ja muiden rajatylittävien strategioiden kehittämisestä (1), ei oteta huomioon Atlantin strategiamenettelyssä. Erityisesti tämä koskee hallinnon, toiminnan kehittämisen, viestinnän ja omaksumisen sekä tavoitteiden ja arvioinnin kaltaisia asioita.

10.

korostaa, että Atlantti-foorumilla on suuri vastuu vastata sidosryhmien odotuksiin, tarjota laajapohjainen menettely toimintasuunnitelman laatimiseen osallistumiseksi ja luoda johdonmukaiset puitteet ensisijaisten toimenpiteiden ja hankkeiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa varten.

11.

ei ole eri mieltä Euroopan komission määrittämistä haasteista ja mahdollisuuksista, mutta katsoo, että toimintasuunnitelmassa on keskityttävä saavuttamaan kouriintuntuvia tuloksia ja puuttumaan sellaisiin haasteisiin, joissa kumppanuuteen perustuva lähestymistapa johtaa tehokkaampiin tuloksiin.

12.

painottaa, että toimintasuunnitelman aihealueiden on mukailtava enemmän Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaivahankkeiden aihealueita, mutta niiden on myös oltava yhteensopivia yhteisen strategiakehyksen ja siihen liittyviä rahastoja koskevien ehdotettujen uudistusten kanssa.

13.

kannattaa yleisesti Atlantin kaari -komission (Euroopan periferisten merellisten alueiden liitto CPMR) esittämiä temaattisia kokonaisuuksia (2): 1) yhteydet ja liikenne Atlantin alueella, 2) talous ja merenkulkuala, 3) ilmasto ja ympäristö, 4) tutkimus ja innovointi sekä 5) alueiden houkuttelevuus.

14.

painottaa kalastuksen, äyriäistuotannon, vesiviljelyn sekä merestä saatavien tuotteiden jalostuksen ja kaupan merkitystä Atlantin alueella sekä näistä toiminnoista riippuvaisten työpaikkojen lukumäärää. Kasvu- ja työllisyysstrategiassa tällä alueella on ehdottomasti pyrittävä vakiinnuttamaan tämä ammattiala sekä vahvistamaan sitä.

15.

katsoo, että toimintasuunnitelmassa on tarkasteltava tarvetta Atlantin alueen meriympäristöä koskevaan suunnitelmalliseen lähestymistapaan. Komitea katsoo, että tämä edellyttää merialuesuunnittelun ja merien hoidon menettelyjen hyväksyttyä koordinointia koko alueella sekä parempaa maa- ja merialueiden suunnittelupuitteiden koordinointia.

16.

katsoo, että Atlantin alueen rannikko on erittäin houkutteleva sekä uusien pysyvien asukkaiden asettumista että etenkin vesillä liikkumiseen, vapaa-aikaan, matkailuun ja urheiluun liittyvää kausiluonteista toimintaa ajatellen. On tärkeää, että alueet valmistautuvat ottamaan vastaan nämä väestöliikkeet, jotka voivat aiheuttaa mm. kiinteistöihin, talouteen ja ympäristöön kohdistuvia paineita rannikolla.

17.

korostaa, että strategiassa on hyödynnettävä Atlantin alueen aiempien ja parhaillaan käynnissä olevien EU:n rahoittamien hankkeiden saavutuksia sekä tarkasteltava sitä, mitä tähän mennessä on rahoitettu ja mitä voidaan kehittää edelleen toimintasuunnitelmassa. Komitea painottaa, että tällä voi olla vaikutusta joihinkin ohjelmiin, kun hankkeita on tehostettava suurempien ja konkreettisempien vaikutusten aikaansaamiseksi.

18.

kannattaa ulkoisen ulottuvuuden lisäämistä toimintasuunnitelmaan sidosryhmien strategisten tavoitteiden edistämiseksi koko Atlantin valtamerellä.

19.

on tietoinen siitä, että Atlantin toimintasuunnitelman hankkeissa on käytettävä nykyisiä rahoituslähteitä EU:n tasolla (yhteisen strategiakehyksen käsittämät varat ja muut varat) sekä muuta kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason ja yksityisen sektorin rahoitusta. Komitea korostaa, että tämä herättää joitakin kysymyksiä siitä, mistä tarkkaan ottaen saadaan varat strategian täytäntöönpanoon , varsinkin kun toimintasuunnitelman laatiminen osuu yhteen EU:n eri rahoitusohjelmien ohjelmasuunnittelun kanssa.

20.

korostaa, että jotta toimintasuunnitelma tuottaisi tuloksia, se on sovitettava selkeästi vastaamaan saatavilla olevaa rahoitusta. Komitea korostaa, että tämän vuoksi strategiassa on entistä tärkeämpää omaksua yhdennetympi alueellinen lähestymistapa, ja toimintasuunnitelman on oltava suoraan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukainen ja yhteensopiva EU:n eri rahastoja koskevien säännösten kanssa.

21.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi sitoutuu yhdessä viiden jäsenvaltionsa asianomaisten hallintoviranomaisten kanssa varmistamaan, että kansalliset kumppanuussopimukset vastaavat asianmukaisesti Atlantti-strategian painopisteitä ja että toimenpideohjelmat ja toimintasuunnitelman toimenpiteet täydentävät toisiaan riittävästi. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että yhdennetyn meripolitiikan alaan rajattu strategia jättää niukasti liikkumavaraa sovittaa strategia yhteen yhteisön tukikehyksestä rahoitettujen ohjelmien kanssa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa lukuun ottamatta.

22.

toteaa, että tämän vuoksi toimintasuunnitelmassa on noudatettava erityisesti yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen periaatteita ja tavoitteita.

23.

ei kannata varojen korvamerkitsemistä Atlantin toimintasuunnitelmalle jokaisesta toimenpideohjelmasta , koska hallintoviranomaisilta edellytetään ehdotuksen mukaan jo tiukkaa temaattista keskittämistä.

24.

ehdottaa kuitenkin, että Atlantti-foorumi tekisi yhteistyötä hallintoviranomaisten kanssa ohjelmasuunnitteluprosessin aikana sen määrittämiseksi, kuinka toimintasuunnitelman toimenpiteitä voitaisiin rahoittaa siten, että ne yhdenmukaistettaisiin selkeästi kyseisten ohjelmien valittujen aihekohtaisten painopisteiden ja hankkeiden erityisten valintaperusteiden kanssa.

25.

korostaa mahdollisuuksia, joita tietyt yhteisestä strategiakehyksestä annettujen asetusten osatekijät voivat tarjota Atlantti-strategian keskeisten tavoitteiden tukemiselle ja täytäntöönpanolle, erityisesti useaan eri rahoituslähteeseen perustuvaa lähestymistapaa . Komitea katsoo lisäksi, että yhdenmukaisuuden aikaansaaminen strategian ja eräiden yhteisen strategiakehyksen yhdennettyjen lähestymistapojen välillä (kaupunkiulottuvuus, yhdennetyt alueelliset investoinnit, yhteiset toimintasuunnitelmat) voi asianmukaisesti toteutettuna tarjota mahdollisuuden hyödyntää paikallisviranomaisten kokemusta ja asiantuntemusta Atlantin keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

26.

ehdottaa lisäksi, että kyseisten ohjelmien vuosittaisiin täytäntöönpanokertomuksiin olisi sisällytettävä arviointi siitä, kuinka yhteiseen strategiakehykseen kuuluvat ohjelmat edistävät osaltaan Atlantti-strategian tavoitteiden saavuttamista ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

27.

katsoo, että tulevat alueelliset yhteistyöohjelmat ovat ratkaisevassa asemassa Atlantti-strategian keskeisten näkökohtien toteuttamisessa, ja korostaa, että ehdotetulla strategia-alueella on tällä hetkellä käynnissä toistakymmentä alueellista (rajat ylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä) yhteistyöohjelmaa.

28.

kannattaa Atlantin alueen (valtioiden välisen) ohjelman jatkamista vahvistetuilla määrärahoilla tiettyjen Atlantti-strategian kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisesti. Komitea ehdottaa lisäksi, että Atlantin alueen ohjelmasta tehtäisiin asianmukainen väline, jonka kautta laaditaan erityisiä ehdotuspyyntöjä Atlantti-strategian "strategisiksi aloitteiksi" (lippulaivahankkeet) ja rahoitetaan täytäntöönpanoperustaa (ks. kohdat 40–41).

29.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi ottaisi käyttöön Interact-ohjelman tukemaan toimenpiteitä tietoisuuden lisäämiseksi ja ottaisi nykyisten alueellisen yhteistyön ohjelmien hallintoviranomaiset varhaisessa vaiheessa mukaan Atlantin toimintasuunnitelman laatimisprosessiin.

30.

korostaa, että tämä osallistaminen auttaisi

31.

on huolestunut siitä, että yhdenmukaisuus ei ole riittävää EU:n muiden ohjelmien kanssa, joten Atlantti-strategian tavoitteet ja sen toimintasuunnitelman rahoitusvaatimukset eivät täyty riittävällä tavalla ohjelmakaudella 2014–2020;.

32.

painottaa esimerkiksi Life+ -ohjelman (2014–2020) uusia "yhdennettyjä hankkeita", jotka ovat pitkäkestoisempia ja kattavat laajempia alueita ympäristö- ja ilmastopolitiikan täytäntöönpanon parantamiseksi, mutta eivät sisällä meriympäristöä koskevia hankkeita (3). Komitea katsoo, että tämä on menetetty mahdollisuus yhdennetyn meripolitiikan ja Atlantti-strategian keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

33.

pahoittelee myös sitä, että Atlantin alue on sivuutettu määritettäessä Euroopan laajuisten verkkojen ydinverkkoja, ja kehottaa hyödyntämään ensisijaisesti Verkkojen Eurooppa -välinettä puututtaessa kulkuyhteyksiin ja syrjäiseen sijaintiin liittyviin perusluonteisiin kysymyksiin (liikenne, energia ja TVT) Atlantin alueella.

34.

kysyy, kuinka Atlantti-foorumi aikoo kohdentaa ja hyödyntää entistä paremmin muuta saatavilla olevaa EU:n rahoitusta ja lisätä varojen vapauttamista strategian tavoitteiden toteuttamiseksi. Komitea ehdottaa, että toimintasuunnitelmassa edistetään esimerkiksi tutkimuskumppanuuksia kaikkialla Atlantin alueella Horisontti 2020 -ohjelmasta saatavan tuen maksimoimiseksi.

35.

on huolestunut siitä, että yksityisen sektorin rahoituksen houkuttelemista ja yksityisen sektorin valjastamista ylipäätään strategian tavoitteiden saavuttamiseksi ei painoteta. Komitea katsoo, että Atlantti-foorumin on tarkasteltava tätä haastetta kuulemismenettelyiden aikana ja räätälöityjen viestintäkampanjoiden avulla.

36.

korostaa, että valtioiden talousarvioiden nykyinen kriisitilanne edellyttää, että Atlantin alue houkuttelee kansainvälisiä investointeja olemassa olevien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi (sellaisilla aloilla kuin uusiutuva merienergia, kalat, äyriäiset ja vesiviljely, meren luonnonvarat, meriliikenne ja satamien kehittäminen). Komitea katsoo, että Atlantin alueen markkinoimisen investointi- ja liiketoimien kohteena on oltava keskeinen osatekijä toimintasuunnitelmassa.

37.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi tekisi yhteistyötä myös Euroopan komission ja Euroopan investointipankin kanssa ja arvioisi mahdollisuutta perustaa erityinen rahoitusväline vakuuttavasti "pankkikelpoisten" hankkeiden valmistelun helpottamiseksi yhdistämällä tukiin lainoja, pääomaa ja riskivakuusvälineitä sekä kehittämällä hankkeiden täytäntöönpanon sujuvuutta.

38.

painottaa, että Atlantti-strategian menestyminen edellyttää sen nivomista kiinteästi poliittisiin ja hallinnollisiin rakenteisiin, ja korostaa, että tämä edellyttää

39.

katsoo, että hallintorakenteessa on maksimoitava Atlantti-strategian lukuisten sidosryhmien ja mahdollisten toimijoiden panokset, ja vaatii monitasoista hallintotapaa painottavan lähestymistavan soveltamista toimintasuunnitelman laatimisessa, täytäntöönpanossa, arvioinnissa ja tarkistamisessa.

40.

on kuitenkin tietoinen siitä, että ilman jäsenvaltioiden korkeimman tason voimakasta poliittista sitoutumista yhdistettynä kansallisiin koordinointimenettelyihin asianomaisilla politiikan aloilla Atlantti-strategia ei täytä odotuksia eikä tavoitteitaan. Komitea katsoo samaten, että toimintasuunnitelma ei tule onnistumaan ilman paikallisten ja alueellisten sidosryhmien täysimääräistä osallistumista ja vastuunkantoa strategiasta.

41.

on eri mieltä ehdotuksesta lakkauttaa Atlantti-foorumi toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen ja ehdottaa, että Atlantti-foorumi jatkaa toimintaansa aina vuoteen 2020 saakka ja seuraa täytäntöönpanoa (täytäntöönpanoalustan kautta, ks. kohdat 27 ja 41) ja edistymistä sekä strategian tavoitteiden täyttymistä.

42.

ehdottaa seuraavanlaisen hallintomallin kehittämistä Atlantti-strategiaa varten: a) Atlantti-foorumi toimii strategian yhteyspisteenä, käynnistää valmiuksia kehittäviä toimia, tarjoaa ohjausta hankkeiden suunnitteluun sekä edistää ja hallinnoi toimintasuunnitelman toteutusta EU:n tason poliittisen valvonnan takaamiseksi ja täytäntöönpanoperustan tarjoamiseksi; b) kansalliset ja alueelliset koordinointipisteet edistävät politiikan johdonmukaisuutta ja rohkaisevat sidosryhmiä ja mahdollisia hankkeiden vetäjiä sitoutumaan Atlantti-strategian toteuttamiseen.

43.

korostaa, että Atlantin alue on monitahoinen maantieteellinen alue moninaisine ominaispiirteineen, kulttuureineen ja tulevaisuuden näkymineen. Komitea katsoo, että strategian onnistumiseksi tarvitaan lisätoimia yhteistyön tason ja luonteen laajentamiseksi ja syventämiseksi kaikkialla Atlantin alueella, ja odottaa, että Atlantti-strategia a) tarjoaa yhteisen viitekohdan tämän mahdollistamiseksi, mutta b) sen on sisällettävä myös toimenpiteitä valmiuksien kehittämiseksi voimakkaamman yhteistyöhengen vaalimiseksi.

44.

katsoo, että hyväksytyksi tultuaan Atlantin toimintasuunnitelma edellyttää tieto- ja viestintämoduulia tunnettavuuden lisäämiseksi, tavoitteiden ymmärtämisen edistämiseksi, laajan osallistujajoukon houkuttelemiseksi (erityisesti yksityiseltä sektorilta) ja ajan myötä strategian saavutusten takaamiseksi.

45.

korostaa EAYY-asetuksen mahdollisesti tuomia etuja keinona helpottaa strategian täytäntöönpanoa.

46.

ehdottaa Atlantti-strategian yksiköiden välisen työryhmän perustamista Euroopan komissioon varmistamaan yhdenmukaisuuden asianomaisilla politiikan aloilla sekä Atlantti-strategian tavoitteiden ja EU:n ohjelmien ja rahoituspyyntöjen välillä. Komitea katsoo lisäksi, että strategian horisontaalisen luonteen huomioon ottaen pääsihteeristön olisi huolehdittava työryhmän puheenjohtajuudesta.

47.

painottaa tarvetta hyväksyä toimintasuunnitelma kiireellisenä ja ehdottaa Atlantti-foorumin (johto- ja ohjauskomiteat) tiheämmin pidettäviä kokouksia välitavoitteiden asettamiseksi menettelylle ja oikea-aikaisten toimien varmistamiseksi.

48.

odottaa luvattua kuulemisasiakirjaa, jonka on määrä muodostaa perusta laajemmalle ja jäsennellymmälle sidosryhmien mobilisoimiselle ja kuulemiselle myöhemmin vuonna 2012, ja kehottaa Euroopan komissiota pikimmiten laajentamaan ja syventämään sitoutumistaan, jotta sidosryhmät myös paikallisella ja alueellisella tasolla kokevat saavansa riittävästi vastuuta toimintasuunnitelmasta ja jotta varmistetaan, että menettelyssä on todellisia alhaalta ylöspäin suuntautuvia näkökohtia ja kansalaisiin keskittyviä näkökohtia.

49.

epäilee, että ehdotetut aihekohtaiset seminaarit, yksi jokaisessa jäsenvaltiossa, eivät riitä sitouttamaan sidosryhmiä ja saamaan näitä ottamaan vastuuta strategiasta. Komitea ehdottaa, että Atlantti-strategian puitteissa ryhdytään lisätoimiin strategisesta näkemyksestä sopimiseksi, hallinnollisista näkökohdista keskustelemiseksi sekä tavoitteiden ja tarkistettavissa olevien indikaattorien asettamiseksi ja rahoitusvaikutusten selventämiseksi. Komitea ehdottaa lisäksi, että Euroopan komissio mobilisoisi kansalliset edustustonsa mahdollistamaan laajemman osallistumisen toimintasuunnitelmaa koskevaan menettelyyn.

50.

painottaa, että toimintasuunnitelman hyväksymisen ehdotettua ajankohtaa on aikaistettava , jotta se vastaa ohjelmakauden 2014–2020 rahoituksen painopisteitä.

51.

suosittaa, että Atlantti-strategiaa koskevassa menettelyssä sovitaan ensin Atlantin alueen strategisesta näkemyksestä , joka tarjoaa viitekehyksen Atlantin toimintasuunnitelmalle kaudelle 2014–2020. Komitea ehdottaa myös, että

52.

esittää, että Atlantti-strategian ja sen toimintasuunnitelman laatimisprosessin tulee sisältyä ehdotettuun, makroalueellisen lähestymistavan lisäarvoa koskevaan arviointiin, jonka Euroopan komissio toteuttaa vuonna 2013 Eurooppa-neuvoston pyynnöstä.

53.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi hyväksyy toimintasuunnitelman, ja kehottaa tulevaa puheenjohtajavaltio Irlantia asettamaan puheenjohtajakautensa aikana etusijalle neuvoston tuen toimintasuunnitelmalle keskittyen tuloksiin, luotettavaan seurantamenettelyyn ja jatkuvaan arviointiin sekä välitarkistukseen.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/7

—

toteaa, että kaikkien keskeisten toimijoiden, myös paikallis- ja alueviranomaisten, jotka hallinnoivat lisäeläkejärjestelmiä, joihin valtaosa julkissektorin työntekijöistä kuuluu, tulee osallistua valtiollisten eläkejärjestelmien uudistuksiin sisältyviin kuulemisprosesseihin.

—

korostaa, että eräät EU:n eläkepolitiikkojen ja Eurooppa 2020 -strategian näkökohdat vahvistavat toisiaan. Työllisyysasteen kohottaminen, johon Eurooppa 2020 -strategiassa pyritään, osaltaan lisää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien yleistä kestokykyä. Riittävät eläke-etuudet ovat vastaavasti keskeinen edellytys köyhyyden vähentämistä koskevan Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon, että iäkkäät eurooppalaiset ovat edelleen heikossa asemassa oleva sosioekonominen ryhmä. Jotta ikääntyneille voidaan taata asianmukaiset tulot myös tulevaisuudessa, tarvitaan eläkejärjestelmien uudistamisen ohella myös joukko työmarkkinapoliittisia oheistoimia.

—

pitäisi tervetulleena vertailututkimusta, joka mahdollistaisi parhaiden käytänteiden soveltamisen EU:n laajuisesti, kun otetaan huomioon erilaisiin yksityisiin eläkejärjestelyihin liittyvät avoimuusongelmat ja tällaisista järjestelyistä perittävien maksujen ja palkkioiden taso.

Esittelijä

Paul LINDQUIST (SE, PPE), Lidingön kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten

COM(2012) 55 final

1.

on tyytyväinen komission tavoitteeseen selvittää ne vakavat haasteet, joihin monien jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien on vastattava.

2.

katsoo, että kestävän ja riittävän ja eläketurvan varmistaminen on erittäin tärkeää paitsi kasvunäkymien myös ihmisten yleisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kannalta.

3.

toteaa, että turvallisen ja riittävän eläketurvan perustava edellytys on, että eläkejärjestelmät ovat taloudellisesti kestäviä pitkällä aikavälillä.

4.

tähdentää, että julkisilla eläkkeillä on jatkossakin tärkeä rooli sen varmistamisessa, että jokaisella eläkeläisellä on riittävä eläke.

5.

katsoo, että riittäviin elinikäisiin ansioihin perustuva eläkejärjestelmä auttaa turvaamaan pitkällä aikavälillä kestävät eläkkeet.

6.

korostaa, että eläkejärjestelmät ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa kunkin jäsenvaltion olosuhteiden pohjalta. Julkisten eläkejärjestelmien muotoilu on näin ollen kunkin jäsenvaltion oma asia.

7.

toteaa, että kaikkien keskeisten toimijoiden, myös paikallis- ja alueviranomaisten, jotka hallinnoivat lisäeläkejärjestelmiä, joihin valtaosa julkissektorin työntekijöistä kuuluu, tulee osallistua valtiollisten eläkejärjestelmien uudistuksiin sisältyviin kuulemisprosesseihin.

8.

huomauttaa, että useissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet vastaavat suurelta osin työeläkejärjestelmien sisällöstä. Kyseisissä tapauksissa on luonnollista, että työmarkkinaosapuolet tekevät mahdolliset muutokset.

9.

toteaa, että valkoinen kirja perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 153 artiklaan. Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu eläkejärjestelmiensä suunnittelusta. EU kuitenkin tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia sosiaalisen suojelun alalla. Valkoiseen kirjaan ei sisälly konkreettisia säädösehdotuksia eikä sen siis katsota aiheuttavan ongelmia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden näkökulmasta. Sitä vastoin komitea huomauttaa, että eläkkeitä koskevia kaikkia mahdollisia tulevia säädösehdotuksia tulee analysoida tarkoin toissijaisuusperiaatteen osalta.

10.

korostaa, että eräät EU:n eläkepolitiikkojen ja Eurooppa 2020 -strategian näkökohdat vahvistavat toisiaan. Työllisyysasteen kohottaminen, johon Eurooppa 2020 -strategiassa pyritään, osaltaan lisää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien yleistä kestokykyä. Riittävät eläke-etuudet ovat vastaavasti keskeinen edellytys köyhyyden vähentämistä koskevan Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon, että iäkkäät eurooppalaiset ovat edelleen heikossa asemassa oleva sosioekonominen ryhmä (1). Jotta ikääntyneille voidaan taata asianmukaiset tulot myös tulevaisuudessa, tarvitaan eläkejärjestelmien uudistamisen ohella myös joukko työmarkkinapoliittisia oheistoimia.

11.

kannattaa komission tavoitetta korottaa tarpeen mukaan eläkeikää elinajanodotteen kasvun myötä, mikä voi auttaa varmistamaan eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden. Tämä edellyttää erilaisia käytännön ratkaisuja eri jäsenvaltioissa.

12.

toteaa, että joustava eläkeikä voi merkitä sitä, että osa ihmisistä päättää jäädä pois työelämästä myöhemmin, kuin mihin kiinteästi määritelty eläkeikä tarjoaisi mahdollisuuden. Siten mahdollistetaan työuran pidentäminen eri ihmisten omista lähtökohdista.

13.

korostaa olevan tärkeää, että lisätään iäkkäämpien työntekijöiden (55–64-vuotiaat) osallistumista työmarkkinoille. Jos heidän työllisyysastettaan onnistutaan nostamaan huomattavasti (2), saavutetaan merkittäviä etuja sekä talouskasvun alalla että eläkejärjestelmien kestävyyden parantamisessa.

14.

toteaa, että naisten, nuorten ja maahanmuuttajien työllisyysasteessa on huomattavasti nostovaraa. Sen vuoksi komitea korostaa olevan tärkeää kohottaa kaikkien ikäryhmien työllisyysastetta. On myös tärkeää parantaa nuorten ja maahanmuuttajien edellytyksiä päästä nykyistä varhaisemmin työelämään.

15.

kehottaa valtioita ja työnantajia toteuttamaan toimia, jotka helpottavat ja edistävät ikääntyneiden työntekijöiden pysymistä työmarkkinoilla.

16.

toivoo, että asteittaista eläkkeelle siirtymistä eli siirtymistä vaiheittain kokoaikatyöstä kokoaikaeläkkeelle sovellettaisiin nykyistä enemmän aina kun se on mahdollista.

17.

katsoo, että työkyvyn heikkenemisen todennäköisyys pitkäaikaisten terveysongelmien tai toimintarajoitteiden vuoksi lisääntyy huomattavasti iän myötä (3). Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että on käytössä tehokkaita muutos- ja yhteensovittamistoimia, joilla mahdollistetaan ura- ja työpaikkavaihdokset koko työelämän ajan ja että yhteiskunta tukee elinikäistä oppimista sekä aktiivisena ja terveenä ikääntymistä.

18.

korostaa, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten tulisi kehittää ja toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla edistetään ja helpotetaan iäkkäiden työntekijöiden työnteon jatkumista nykyisen työmarkkinoiltapoistumisiän ja lakisääteisen eläkeiän välisen eron kaventamiseksi ja umpeenkuromiseksi.

19.

huomauttaa, että ammatilliset lisäeläkkeet voivat olla julkisen eläkkeen tärkeä täydennys. EU:n tulee sen vuoksi kannustaa hyvien esimerkkien levittämiseen ammatillisten lisäeläkejärjestelmien kehittämiseksi jäsenvaltioissa ja lisätä moneen pilariin perustuville eläkejärjestelmille antamaansa tukea.

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota pk-yritysten työntekijöihin sekä vähän koulutettuihin, epätyypillistä työtä tekeviin ja rakenteellisesti epävarmoissa työsuhteissa oleviin työntekijöihin, jotka eivät usein kuulu ammatillisten lisäeläkejärjestelmien piiriin yhtä kattavasti kuin muut.

21.

toteaa, että ammatilliset lisäeläkejärjestelmät eroavat yksityisestä eläkesäästämisestä. Ammatillisten lisäeläkkeiden ja muiden vakuutustuotteiden välillä on suuri ero. Vakavaraisuutta koskevat lisäsäännöt voivat lisätä ammatillisten lisäeläkkeiden kustannuksia parantamatta kuitenkaan työntekijöiden eläke-ehtoja.

22.

katsoo, että julkisten eläkkeiden, mahdollisesti yhdessä ammatillisten lisäeläkkeiden kanssa, tulee olla riittäviä tarjoamaan ihmisille mahdollisuus säilyttää asianmukainen elintaso eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta myös yksityiseen säästämiseen ja kolmannen eläkepilarin käyttöön tulisi kannustaa.

23.

korostaa mahdollisuutta kannustaa vähentämään työvoimaosuuden kasvattamisen esteitä. Ikäsidonnaiset lisäeläkkeiden eläkevakuutusmaksut, joita käytetään etuusperusteisissa järjestelmissä, tekevät ikääntyneiden työntekijöiden työllistämisestä ja työssä pitämisestä melko kallista.

24.

toteaa, että työeläkejärjestelmät vaativat useasti tietyn työsuhteen keston, jotta eläkkeenansaitsemisaika voidaan lukea hyväksi, kun taas monet nuoret työntekijät vaihtavat työnantajaa ja joskus jopa työskentelymaata melko usein. On tärkeää, että nämä työntekijät voivat lukea hyväkseen ansaitsemansa eläkkeen.

25.

suhtautuu pohjimmiltaan myönteisesti eläkeoikeuksien siirrettävyyteen ja odottaa komission ehdotuksia. Asia on kuitenkin erittäin monisyinen. Pitää ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työeläkejärjestelmät ovat hyvin erilaiset. Erityisesti on varottava vähentämästä työnantajien valmiutta työeläkkeiden rahoittamiseen. Lisäksi tulee ottaa lukuun verotukselliset vaikutukset ja perinnönjakoa koskeva lainsäädäntö yms.

26.

pitäisi tervetulleena vertailututkimusta, joka mahdollistaisi parhaiden käytänteiden soveltamisen EU:n laajuisesti, kun otetaan huomioon erilaisiin yksityisiin eläkejärjestelyihin liittyvät avoimuusongelmat ja tällaisista järjestelyistä perittävien maksujen ja palkkioiden taso.

27.

antaa komissiolle kiitosta siitä, että se on noudattanut komitean suositusta (4) kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tasa-arvoon. Kysymys on erityisen tärkeä paikallis- ja alueviranomaisille, koska naiset ovat enemmistönä monilla julkisen sektorin aloilla (5).

28.

kannattaa sukupuolten välisten erojen vähentämiseksi ja naisten eläketurvan parantamiseksi komission suositusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön sama eläkeikä miehille ja naisille.

29.

katsoo, että 55–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysasteen suurten erojen vuoksi tulisi kiinnittää erityishuomiota tasa-arvoseikkoihin, jotka liittyvät työelämän pidentymiseen ja aktiivisena ikääntymiseen. Esimerkkinä mainittakoon toimet, joiden ansiosta on helpompi yhdistää työ ja perhevelvoitteet.

30.

toteaa, että vaihtoehtoisten hoitomahdollisuuksien puute aiheuttaa useissa jäsenvaltioissa lisäpaineita enimmäkseen naisille, mikä johtaa usein ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen.

31.

huomauttaa, että naisten työllisyysasteen nousu lisää korkeatasoisen lasten- ja vanhustenhoidon saatavuuden vaatimuksia. On tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaisilla on riittävästi resursseja tehtävän hoitamiseen.

32.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa naisilla on miehiä enemmän pitkäaikaisia kroonisia sairauksia ja häiriöitä, ja heillä on useammin alentunut työkyky, kun taas toisissa jäsenvaltiossa nämä ongelmat koskevat todennäköisemmin miehiä. Paikallis- ja alueviranomaisten olisikin kannettava erityistä vastuuta henkilöstönsä hyvän työympäristön turvaamisesta.

33.

toteaa, että mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä esimerkiksi lasten ollessa pieniä voi olla monille, etenkin naisille, tärkeä työelämässä pysymisen edellytys. Toisaalta on tärkeää, että ihmiset eivät jää vasten tahtoaan tekemään osa-aikatyötä, sillä se vaikuttaa tulevaan eläkkeeseen kielteisesti.

34.

on sitä mieltä, että jäsenvaltioita tulisi voida kannustaa selvittämään sitä mahdollisuutta, että eläkeoikeudet karttuisivat myös vanhempainloman aikana, jotta lakisääteinen vanhempainloma ei heikentäisi eläke-etuuksia. Tämä voisi koskea myös asevelvollisuusaikaa.

35.

katsoo, että uudistuksen tavoitteena tulee olla sellaisen eläkejärjestelmän muodostaminen, jonka avulla voidaan turvata pitkällä aikavälillä vakaus. Uudistukset onnistuvat vain, jos niitä pidetään oikeudenmukaisina, mikä edellyttää, että suuri yleisö tuntee todelliset ongelmat ja niiden kaikki ratkaisumahdollisuudet.

36.

korostaa, että on tärkeää koota eläkkeistä kattavat tiedot, jotta kansalaisten on helpompi tehdä eläkesuunnittelua koskevia päätöksiä. Vapaa liikkuvuus EU:n sisällä merkitsee lisäksi sitä, että tulevaisuudessa useammat ihmiset ansaitsevat työelämänsä aikana eläkettä eri maissa, mikä vielä lisää kattavan tiedon tarvetta.

37.

kehottaakin komissiota harkitsemaan kattavaa eläketietoa sisältävän yhteisen verkkofoorumin kehittämistä.

38.

korostaa, että riittävä eläketurva on tärkeä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta ja ratkaisevan tärkeä paikallis- ja alueviranomaisten taloudellisen ylirasituksen estämiseksi.

39.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen tällä alalla toteuttamia tulevia toimia täydennetään asianmukaisilla vaikutustenarvioinneilla, jotka kattavat erityisesti vaikutukset paikallis- ja alueviranomaisiin.

40.

kehottaa komissiota arvioimaan, onko tällä alalla tarvetta toiminnan yhteensovittamiseen osana avointa koordinointimenetelmää, jotta voidaan tukea sekä vapaata liikkuvuutta että eläkejärjestelmien kestokykyä.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/11

—

korostaa, että EU:n Itämeri-strategia tarjoaa hyvän pohjan testata, kuinka laajempaa maantieteellistä suuraluetta koskevalla täsmennetyllä strategialla voidaan käytännössä vahvistaa EU:n kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

—

pitää tervetulleena EU:n Itämeren alueen strategian tarkistettujen tavoitteiden – meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen – parempaa yhteensovittamista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa.

—

tuo esiin, että taloudellisen koheesion ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi tarvitaan vahvemmat kytkennät tutkimuksen, innovaatioiden sekä elinkeinotoimijoiden välille. Alueiden ja yliopistojen tulisi koko makroalueen laajuisessa yhteistyössä luoda Itämeren alueesta esimerkki älykkääseen erikoistumiseen perustuvista verkostoista.

—

katsoo, että jatkossakin olisi kiinnitettävä huomiota kestävään kasvuun tähtäävien aloitteiden tukemiseen sekä sellaisten toimien lisäämiseen, joiden avulla parannetaan työllisyyttä ja osaamista ja vahvistetaan hyvinvointia ja osallisuutta.

—

korostaa, että vaikka kyseessä on EU:n sisäinen strategia, on yhteistyöllä EU:n ulkopuolisten maiden ja etenkin Venäjän kanssa strategian menestyksen kannalta äärimmäisen suuri merkitys.

—

korostaa, että pohjoisen ulottuvuuden rakenteita tulisi käyttää maksimaalisesti hyödyksi EU:n ja Venäjän tiivistyvässä yhteistyössä Itämeren alueella.

—

on huolissaan kuntien ja alueiden liian vähäisestä näkyvyydestä strategian toteutuksessa ja ehdottaa, että sekä strategiassa että tarkistetussa toimintasuunnitelmassa todetaan nimenomaisesti, että monitasoisen hallinnon periaatteen tulee ohjata toteuttamista.

—

tähdentää, että poliittisen tason toimijoiden näkyvä sitoutuminen ja rooli suunnannäyttäjinä ovat perusedellytyksiä, jotta strategian toteutuminen etenee kaikissa siihen osallistuvissa maissa.

—

huomauttaa, että kansallisten rakennerahasto-ohjelmien panos EU:n Itämeren alueen strategian toteuttamiseen on selvennettävä jäsenvaltioiden sisäisten alueiden erilaisuus ja kehittämistarpeet huomioon ottaen.

Esittelijä

Pauliina HAIJANEN (FI, PPE), Laitilan kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Itämeren aluetta varten laaditusta Euroopan unionin strategiasta

COM(2012) 128 final

1.

kiittää komissiota tämän 23.3.2012 antamasta tiedonannosta ja pitää oikeansuuntaisina tiedonannossa esitettyjä toimia EU:n Itämeren alueen strategian paremmaksi kohdentamiseksi, toimintalinjojen ja rahoituksen mukauttamiseksi, eri toimijoiden vastuiden selkeyttämiseksi sekä viestinnän tehostamiseksi.

2.

muistuttaa, että EU:n Itämeren alueen strategia pyrkii alueen eri osien väliseen politiikkakoordinaation ja yhteenkuuluvuuden parantamiseen Itämeren aluetta koskevien yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi ja alueen hyvinvoinnin vahvistamiseksi kestävältä pohjalta. Strategiassa käsitellään sellaisia asioita, joihin yksittäiset alueet ja jäsenmaat eivät löydä yksin ratkaisua. Keskeistä on yhteistyö ja toimien koordinaatio suuralueen jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien, EU:n, Itämeren yhteistyöjärjestöjen, rahoituslaitosten ja kansalaisjärjestöjen kesken.

3.

muistuttaa, että alueiden komitea on lausunnossaan paikallis- ja alueviranomaisten roolista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (CdR 72/2011 fin) nostanut esille Itämeren alueen potentiaalin olla eurooppalainen tiennäyttäjä.

4.

korostaa, että EU:n Itämeri-strategia ensimmäisenä yhdennettynä suuraluestrategiana tarjoaa hyvän pohjan testata, kuinka laajempaa maantieteellistä suuraluetta koskevalla täsmennetyllä strategialla voidaan käytännössä vahvistaa EU:n kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Näitä kokemuksia tulee tuoda aktiivisesti erityisesti eurooppalaisesta koheesiopolitiikasta käytävään keskusteluun seuraavaa ohjelmakautta silmällä pitäen.

5.

palauttaa mieliin Euroopan komission kannan, jonka mukaan makroaluestrategioiden toteutusta varten ei luoda uusia säännöksiä, ei perusteta uusia instituutioita eikä myönnetä uusia määrärahoja. Komitea katsoo kuitenkin, että samalla tulisi sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen yhteisesti sovittu soveltaminen ja valvonta makroalueella, EU:n toimielinten organisoiman alue- ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden sekä eturyhmien foorumin, verkon tai alueellisen klusterin perustaminen sekä sopiminen EU:n olemassa olevien taloudellisten resurssien hyödyntämisestä makroaluestrategioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

6.

pitää tervetulleena EU:n Itämeren alueen strategian tavoitteiden parempaa yhteensovittamista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa. Tiedonannossa esitetyt kolme strategista yleistavoitetta – meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen – kytkeytyvät hyvin yhteen Eurooppa 2020 -strategian älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteiden kanssa. Lisäksi Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon kannalta on ensiarvoisen tärkeää korostaa alueiden yhteistyön tiivistämistä innovaatiotoiminnassa.

7.

toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa esitettyjen lippulaivahankkeiden konkretisointi on Itämeri-strategian toteutuksessa tärkeää. Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista tulisi ottaa huomioon erityisesti "Digitaalinen Agenda" ja "Innovaatiounioni", joiden tavoitteiden edistämiseen Itämeren alueella tulisi päivitetyssä toimintasuunnitelmassa keskittyä nykyistä enemmän. EU:n Itämeren alueen strategia ja Itämeren alueella toimivat yhteistyöverkostot toimivat erinomaisina kehittämisalustoina älykästä erikoistumista koskeville alueellisille tutkimus- ja innovaatiostrategioille.

8.

kannustaa sekä jäsenvaltioita että paikallis- ja aluetason toimijoita pohtimaan, miten EU:n Itämeren alueen strategian päivitetty tavoite hyvinvoinnin lisäämisestä konkretisoidaan yhteistyössä käytännön toimiksi. Työllisyyden ja osaamisen lisäämiseen sekä hyvinvointiin ja osallisuuden vahvistamiseen liittyvät toimet on tuotava jatkossa selkeästi toimintasuunnitelmassa esiin. Tällä hetkellä toimintasuunnitelma sisältää varsin vähän kytkentöjä näitä teemoja koskeviin Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeisiin.

9.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian painopiste "osallistava kasvu – taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävä korkean työllisyyden talous" olisi otettava huomioon pantaessa täytäntöön Itämeren strategiaa, sillä Itämeren alueen eri osien välillä on edelleen huomattavia eroja hyvinvoinnissa ja talouden suorituskyvyssä. Ympäristön tilan parantamiseen tähtäävien toimien ja kestävää kasvua tukevien lippulaivahankkeiden edistämiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota.

10.

korostaa, että tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota erilaisten rahoitusohjelmien väliseen synergiaan Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksen ja innovoinnin tulevan Horisontti 2020 -rahoitusohjelman osalta on tärkeää tehdä tiivistä ja integroitua yhteistyötä Itämeren alueen jäsenvaltioiden käytössä olevien koheesiopolitiikan rahoitusinstrumenttien kanssa siten, että alueellinen näkökulma korostuu ja alueita kannustetaan lisäämään tutkimus- ja innovaatiotoimintaa.

11.

haluaa tuoda esiin, että EU:n Itämeren alueen strategia on tarjonnut paikallis- ja aluetasolle uusia mahdollisuuksia vahvistaa alueellista kilpailukykyään ja innovaatiopotentiaaliaan sekä edistää alueellista älykästä erikoistumista. Alueiden ja yliopistojen tulisikin koko makroalueen laajuisessa yhteistyössä luoda Itämeren alueesta esimerkki älykkääseen erikoistumiseen perustuvista verkostoista, joissa keskitytään kunkin alueen ydinkysymyksiin ja niiden toimintaan ja aikaansaadaan verkostoitumalla huippuosaamista ja kriittistä massaa. Triple Helix -innovaatiosysteemien ja Quadruple Helix -innovaatiosysteemien kehittäminen ja vahvistaminen yhteistyössä Itämeren piirin tiedemaailman, julkisen sektorin, yksityisen sektorin sekä kansalaisten kanssa on tässä keskeistä.

12.

esittää, että Itämeren alueen jäsenvaltiot kannustaisivat tutkimuskeskuksia keskittymään oman alueensa älykästä erikoistumista tukeviin tutkimusteemoihin ja tuomaan osaamisensa mukaan Itämeren alueen laajuiseen verkostoyhteistyöhön. Olisi tärkeää kannustaa myös Itämeren alueeseen rajautuvia EU:n ulkopuolisia maita mukaan tutkimusyhteistyöhön mm. yhteistä valuma-aluetta koskevissa ympäristö- ja energiakysymyksissä.

13.

haluaa tuoda esiin, että taloudellisen koheesion ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi tarvitaan vahvemmat kytkennät tutkimuksen, innovaatioiden sekä elinkeinotoimijoiden välille. Mahdollisuudet elinkeinoelämän ja yritysten sekä korkeakoulujen aktiivisempaan osallistumiseen strategiatyöhön tulee taata.

14.

esittää innovaatio- ja klusteriyhteistyön lisäämistä jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten valtioiden kesken, samoin markkinointiyhteistyön edistämistä Itämeren alueella unionin ulkopuolisten investointien ja matkailun lisäämiseksi. Nämä toimet yhdessä strategian vahvan ympäristöulottuvuuden kanssa vievät tehokkaasti eteenpäin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista Itämeren alueella.

15.

korostaa edellä esitetyn merkitsevän sitä, että Itämeren alueen valtioiden tulisi käsitellä näitä kysymyksiä omissa kansallisissa uudistusohjelmissaan (NRP) ja että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi olla tässä valmistelutyössä tiiviisti mukana.

16.

toteaa, että Euroopan unionin Itämeren alueen strategian keskeinen tavoite on Euroopan saastuneimman meren pilaantumisen vähentäminen ja tilan parantaminen. Tässä yhteydessä on varmistettava rannikkovaltioiden harmoninen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys EU:ssa ja sen ulkopuolella.

17.

korostaa, että vaikka kyseessä on EU:n sisäinen strategia, on yhteistyöllä EU:n ulkopuolisten maiden ja etenkin Venäjän kanssa strategian menestyksen kannalta äärimmäisen suuri merkitys.

18.

haluaa tuoda esiin, että Venäjä on hyväksynyt federaatiotasolla vuonna 2011 Itämeren alueeseen rajautuvaa Luoteis-Venäjän aluetta koskevan strategian (Strategy on social and economic development of the North-West Federal District until 2020). Luoteis-Venäjää koskevassa strategiassa esitetään alueen talouden, infrastruktuurin ja logistiikan alan tavoitteita. Luoteis-Venäjää koskevan strategian toivotaan edistävän tiiviimpää strategista yhteistyötä EU:n Itämeren alueen ja Venäjän välillä erityisesti ympäristön, talouden, liikenteen, energian, matkailun ja pelastuspalvelun aloilla.

19.

korostaa, että pohjoisen ulottuvuuden rakenteita tulisi käyttää maksimaalisesti hyödyksi EU:n ja Venäjän tiivistyvässä yhteistyössä Itämeren alueella. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka tarkastelee koko pohjoista aluetta kokonaisuutena pyrkien vahvistamaan Itämeren ja Barentsin alueiden eri yhteistyöjärjestelyjen välistä koordinaatiota.

20.

panee tyytyväisenä merkille ja ilmaisee tukensa sille, että paikallis- ja aluetasolla on ryhdytty käytännön toimenpiteisiin konkreettisen yhteistyön kehittämiseksi erityisesti Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen kanssa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta alhaalta ylöspäin suuntautuvasta toiminnasta on ns. Turku-prosessi, joka on Turun kaupungin, Varsinais-Suomen maakunnan, Hampurin ja Pietarin kaupunkien yhteinen aloite.

21.

pitää hyvänä, että tiedonannossaan komissio ottaa huomioon Itämeren alueen strategiaa koskevassa alueiden komitean lausunnossa (CdR 255/2009 fin) esitetyt näkemykset toimintasuunnitelman joustavasta mutta määrätietoisesta toteutuksesta ja hallinnon tukemisesta, kun se tarkentaa keskeisten sidosryhmien (kansalliset yhteyspisteet, prioriteettialojen koordinaattorit, horisontaalisten toimien johtajat ja lippulaivahankkeiden johtajat) tehtäviä ja vastuita.

22.

pitää komission esityksiä strategian hallintorakenteen selkeyttämiseksi ja tehostamiseksi oikeansuuntaisina, mutta esittää huolensa kuntien ja alueiden liian vähäisestä näkyvyydestä strategian toteutuksessa. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että sekä strategiassa että tarkistetussa toimintasuunnitelmassa todetaan nimenomaisesti, että monitasoisen hallinnon periaatteen tulee ohjata toteuttamista.

23.

tähdentää, että paikallis- ja aluetason sitouttamiseksi makroaluestrategioiden menestys eri puolilla Eurooppaa on suuresti riippuvainen paikallisten ja alueellisten toimijoiden sitoutumisesta ja panoksesta tavoitteiden eteenpäin viemiseen. Myös yksityisen sektorin mukaan saaminen on keskeistä. Poliittisen tason toimijoiden näkyvä sitoutuminen ja rooli suunnannäyttäjinä ovat perusedellytyksiä, jotta strategian toteutuminen etenee kaikissa siihen osallistuvissa maissa.

24.

huomauttaa, että paikallis- ja aluetason toimijoiden laajempi sitouttaminen Itämeren alueen strategian toteuttamiseen on edelleen tarpeen. Tämä tulee ottaa huomioon paitsi strategian toimintasuunnitelmaa päivitettäessä, myös eri vastuutahojen roolia tarkennettaessa. Nyt huomattava osa mm. prioriteettialojen koordinaatiotahoista edustaa sektoriministeriöitä tai muita valtionhallinnon organisaatioita. Erityisesti jäsenvaltioiden yhteyspisteet tulee velvoittaa säännölliseen yhteydenpitoon paikallis- ja alueviranomaisten sekä järjestöjen kanssa.

25.

toteaa, että vaikka EU:n Itämeren alueen strategia hyväksyttiin vasta kun nykyinen EU:n ohjelmakausi oli jo käynnissä, on eri rakennerahasto-ohjelmien kautta pystytty toteuttamaan lukuisia strategiaa tukevia hankkeita. Itämeren alueella toteutettavat eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmat ovat olleet keskeinen rahoitusväline erityisesti paikallis- ja aluetason toimien eteenpäin viemisessä.

26.

haluaa tuoda esiin ylikansallisten ja monitoimijaisten hankkeiden osalta soveltuvien rahoitusinstrumenttien vähäisyyden. Erilaisia rahoituslähteitä hyödynnettäessä ongelmaksi muodostuu kumppanikohtaisten rahoituspäätösten eriaikaisuus, jolloin viive hidastuttaa huomattavasti toteutusta. Rahoituspäätösten välillä ei välttämättä ole mitään koordinaatiota ja osa kumppaneista jää ilman tukea, mikä estää hankkeen käynnistämisen.

27.

pitää tärkeänä, että komission lokakuussa 2011 antamissa asetusehdotuksissa on jäsenvaltiot velvoitettu huomioimaan mahdollinen makroaluestrategia uusien rakennerahasto-ohjelmien laatimisessa ja toteuttamisessa, ja korostaa, että erityisesti Itämeren alueen valtioiden välisen uuden ohjelman tulee vastata EU:n Itämeren alueen strategian painopisteitä. Seuraavan kauden ohjelmatyön tulee käynnistyä heti vuoden 2014 alusta, jotta tarpeettomat viiveet hanketyön jatkumisessa vältetään.

28.

huomauttaa, että kansallisten rakennerahasto-ohjelmien panos EU:n Itämeren alueen strategian toteuttamiseen on selvennettävä jäsenvaltioiden sisäisten alueiden erilaisuus ja kehittämistarpeet huomioon ottaen. Erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen edistäminen kansallisessa ohjelmatyössä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia strategian tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi jäsenvaltion ja Euroopan komission kumppanuussopimuksessa tulisi viitata EU:n Itämeren alueen strategiaan.

29.

pitää tärkeänä komission tiedonannossa esitetyn siemenrahoituksen turvaamista hankeyhteistyön edistämiseksi, sillä näin saataisiin hanketoimintaan paremmin mukaan niin paikallis- ja aluetason toimijoita kuin järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.

30.

korostaa, että tulevaisuudessa on tärkeää kohdistaa rahoitusta strategiaa toteuttamista suoranaisesti tukeviin toimiin sekä mahdollistaa eri rahoitusmuotojen yhdistäminen. Julkisen rahoituksen lisäksi tulee edistää erilaisten rahoituslaitosten tarjoamien palvelujen käyttöä sekä korostaa yksityisen rahoituksen roolia. Kansallisten rakennerahasto-ohjelmista rahoitettavien hankkeiden osalta on kehitettävä tekniikkoja, jotta hankkeisiin sisällytetään entistä enemmän myös kansainvälisen yhteistyön toimia.

31.

pitää hyvänä komission tiedonannossa esitettyjä mittareita strategian toteutumisen seuraamiseksi mutta korostaa, että seuranta- ja arviointijärjestelmän tulee olla mahdollisimman yksinkertainen ja perustua indikaattoreihin, jotka pystyvät realistisesti kuvaamaan strategiaan pohjautuvan yhteistyön kautta saavutettuja tuloksia. Alueiden komitea ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan indikaattoreiden luomista ja valintaa koskevaan keskusteluun.

32.

korostaa, että makroaluestrategioiden toteutuksessa tarvitaan päätöksenteon läpinäkyvyyttä, kattavaa tiedonvaihtoa sekä yhteisten toimintatapojen kehittämistä kaikilla tasoilla. Erityisesti tiedonkulkua on parannettava niin Itämeren alueen jäsenvaltioiden välillä kuin kansallisesti niiden sisällä. Tämä edistää laajempaa sitoutumista strategian tavoitteiden toteuttamiseen.

33.

painottaa, että strategiaa koskevan tiedonkulun lisääminen tuo myös EU:n toiminnan yleisemmin laajan yleisön tietoisuuteen. Strategiaa varten avatut internetsivut sekä strategian toimintasuunnitelman päivittämistä koskeva julkinen kuuleminen ovat hyvä avaus tähän suuntaan.

34.

esittää komissiolle, että rahoitusohjelmatiedot kootaan hallitusti yhteen ja julkaistaan siten, että pystytään tarjoamaan rahoitusneuvontaa keskitetysti sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Tällä hetkellä haasteena on, etteivät hanketoimijat saa riittävän helposti tietoa. Soveltuvia rahoitusvälineitä koskevaa tietämystä tulee siirtää tehokkaammin, jotta toimijat voisivat valita ongelmitta tarpeisiinsa soveltuvat välineet.

35.

toteaa, että EU:n Itämeren alueen strategia on tarjonnut jäsenvaltioille, alueille ja kunnille uusia mahdollisuuksia vahvistaa alueellista kilpailukykyä ja innovaatioita sekä älykästä alueellista erikoistumista. Strategia on myös lisännyt alueellisten ja paikallisten toimijoiden yleistä kiinnostusta ja sitoutumista Itämeren alueen yhteistyöhön sekä vahvistanut ja lisännyt uudenlaisia yhteistyömuotoja.

36.

esittää, että alueiden komitea jatkaa aktiivisesti Itämeren alueen strategian täytäntöönpanon seurantaa vuoden 2012 lopulla julkaistavan päivitetyn toimintasuunnitelman pohjalta ja tuo saadut havainnot ja päätelmät osaksi laajempaa makroaluestrategioita koskevaa keskustelua erityisesti seuraavan EU:n ohjelmakauden 2014–2020 toteutusta silmällä pitäen.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/16

—

pyytää, että paikallis- ja alueyhteisöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti ja että sitä varten osoitetaan riittävät resurssit ja kapasiteetti sekä soveltuvat hallinnointivälineet, sillä paikallis- ja alueviranomaisilla on ensisijaisen tärkeä rooli paikallisten kestävän energiahuollon hankkeiden välittöminä kumppaneina ja uuden infrastruktuurin suunnittelussa, lupien myöntämisessä, investoinneissa, julkisissa hankinnoissa, tuotannossa ja energiankulutuksen hallinnassa.

—

toistaa, että on ensisijaisen tärkeää edistää energian siirtoverkkoja ja liittää jakeluverkkoihin paikallistasolla uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu muun muassa tuuli-, vesi-, maalämpö-, aurinko- ja biomassaenergia. Siirto- ja jakeluinfrastruktuurista on siksi tehtävä nykyistä älykkäämpi. Se edellyttää todellista kilpailua, joka tuottaa peruskuluttajille konkreettista hyötyä.

—

korostaa, jotta varmistetaan energiajärjestelmässä lisääntyvässä määrin vaadittu joustavuus, tarvitaan kaikilla jännitetasoilla asianmukaisia varastointiteknologioita, jotka – kuten pumppuvoimalaitokset – mahdollistavat ylijäämän varastoinnin ja sen muuttamisen myöhemmin sähkövirraksi teollisessa mittakaavassa. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä ja käytettävä strategisia välineitä teknologian tutkimiseksi ja edistämiseksi.

—

suosittelee, että tieto- ja viestintätekniikkaa edistetään välineenä, joka helpottaa innovaatioiden omaksumista, tiedon levittämistä ja energiankulutusratkaisujen tarjoamista strategisille aloille, joita ovat muun muassa "älykkäät kaupungit" (smart cities), joissa toteutetaan kestäväpohjaiseen liikkuvuuteen, "älykkääseen jakeluinfrastruktuuriin" (smart grids) ja kestävyysajattelun mukaiseen rakentamiseen liittyviä politiikkoja.

—

korostaa, että energian sisämarkkinat on saatava välttämättä valmiiksi vuoteen 2014 mennessä, sillä ne auttavat varmistamaan energian saannin kohtuulliseen hintaan On myös murrettava yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyys energia-asioissa vuoteen 2015 mennessä, tasattava resurssit oikeudenmukaisesti alueiden kesken sekä vakiinnutettava ja parannettava Euroopan energiatalouden perusedellytyksiä siten, että voidaan rajoittaa energiajärjestelmien muuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

Esittelijä

Ugo CAPPELLACCI (IT, PPE), Sardinian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Energia-alan etenemissuunnitelma 2050

COM(2011) 885 final

1.

on samaa mieltä tarpeesta määritellä kiireellisesti pitkän aikavälin eurooppalainen energia-alan strategia, joka auttaa konkreettisesti saavuttamaan vuoteen 2050 asetetun Euroopan unionin tavoitteen järjestelmän muuttamisesta vähähiiliseksi. Energiajärjestelmän muuttaminen on velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan, mutta se tarjoaa myös todellisen tilaisuuden edistää kasvua, kehitystä, työllisyyttä ja kilpailukykyä Euroopassa sekä parantaa Euroopan riippumattomuutta energia-asioissa.

2.

suhtautuu myönteisesti energia-alan etenemissuunnitelmaan 2050 mutta katsoo, että se ei ole riittävän yksityiskohtainen eikä selkeä ohjaamaan jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten ja sijoittajien valintoja nyt ja vuoden 2020 jälkeen kohti uutta energiajärjestelmää eikä luomaan riittävää suunnitteluvarmuutta. Komitea korostaa samalla pitävänsä tärkeänä, että suunnitelman jatkoksi tehdään nyt päätöksiä käytännön toimista. Voitaisiin esimerkiksi harkita päätösten tekemistä fossiilisten polttoaineiden kansallisten tukien kieltämisestä.

3.

kaipaa etenemissuunnitelmassa lähtötilanteen arviointia energiastrategiassa 2020 tälle vuosikymmenelle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Arviointi olisikin esitettävä ennen kuin määritellään vuoteen 2030 tähtäävät tavoitteet ja poliittinen kehys, johon viitataan etenemissuunnitelman viimeisessä päätelmässä. Lisäksi on tarpeen määritellä energiajärjestelmän muutosprosessille välivaiheet, jotka ulottuvat vuoteen 2030 ja vuoteen 2040 asti, johdonmukaisesti asiakirjassa "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (1) esitettyjen päästöjenvähennystavoitteiden kanssa. Vaiheittain edetessä voidaan mahdollisesti käyttää sellaisia siirtymävaiheen polttoaineita tai energialähteitä, jotka tukevat asteittain tapahtuvaa muutosta ja turvaavat samalla riippumattomuuden energia-asioissa sekä energian toimitusvarmuuden. Näin voitaisiin lisäksi helpottaa konkreettisiin tuloksiin pääsemistä ja toiminnan edistymisen seurantaa ja arviointia.

4.

katsoo, ettei asiakirjassa valittu tekniikoista riippumaton lähestymistapa ole tarkoituksenmukainen ja sitä tulee tarkistaa siten, että pitkällä aikavälillä etusijalle asetettaisiin ne ratkaisut, tekniikat ja polttoaineet, joiden tulokset ovat varmoja ja joiden käyttö on kestäväpohjaista ja turvallista, kun otetaan huomioon uusiutuvista energialähteistä ja innovatiivisesta teknologiasta saadut kokemukset ja käytettävissä olevat tiedot. Lisäksi jos energiajärjestelmää halutaan muuttaa kestävällä tavalla, on otettava huomioon resurssien saatavuudessa tämänhetkisen talouskriisin seurauksena tapahtunut muutos sekä tästä mahdollisesti aiheutuvat ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.

5.

on vakuuttunut ympäristöpolitiikan ja sosiaalipolitiikan keskinäisen riippuvuuden tärkeydestä ja siitä seuraavasta tarpeesta varmistaa, että kaikilla on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yhtäläinen mahdollisuus saada varmaa, kestäväpohjaista, mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin tuotettavaa ja kohtuuhintaista energiaa ja että kaikki voivat hallita kulutusta kotitalouksissa ja hyödyntää kohtuuhintaan mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa paikallisesti.

6.

pyytää, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan mm. vähähiilisen energiapolitiikan määrittelyprosessiin, jossa käsitellään energiatehokkuutta, kulutuksenhallintaa, tuotantoa ja uusia tekniikoita, että etenemissuunnitelmaa tarkistetaan alueyhteisöjen mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan ja että alueviranomaisten tärkeää roolia varten osoitetaan riittävät resurssit, kapasiteetti ja hallintovälineet.

7.

toteaa, että energiajärjestelmien muuttamiseen liittyy erilaisia haasteita ja seurauksia eri alueille sen mukaan, millainen energia-alan profiili niillä on ja millaisia resursseja niillä on käytettävissään, ja että EU:n energia-alan toimista mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset, rahoitus- ja hallintokustannukset on perusteltava yksityiskohtaisella vaikutustenarvioinnilla, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon paikallis- ja aluetason erilaiset realiteetit, etenkin eristyneisyys energia-asioissa.

8.

on samaa mieltä siitä, että energiajärjestelmien rakenteellinen muutos edellyttää infrastruktuurin luomista ja/tai nykyaikaistamista, mutta toteaa, että muutoksen kustannukset eivät ole samat Euroopan eri alueille, mikä on uhka sosiaaliselle koheesiolle.

9.

suosittelee, että kehitellään välineitä, joiden avulla pystytään arvioimaan energiajärjestelmien muuttamisen oheisvaikutuksia aluetasolla. Vaikutukset voivat olla niin taloudellisia, sosiaalisia kuin ympäristöön liittyviä. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa politiikan tehokkuuden arviointiin käytettävien yleisimpien makrotaloudellisten indikaattorien laatua ja laajentaa niitä siten, että niihin sisällytetään yhtäältä energiakysymykset kestävyysperiaatteiden kannalta tarkasteltuina ja toisaalta sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus, joka pystyy osoittamaan erot sosiaalisessa koheesiossa, kohtuuhintaisten peruspalvelujen ja -tuotteiden saatavuudessa, terveydentilassa, köyhyydessä – myös energiaköyhyydessä –, luonnonvaroissa ja yleensä elämänlaadussa.

10.

on vakuuttunut siitä, että energia-alan maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallistasolla toteutettavia aloitteita. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että alueellisten tavoitteiden asettaminen on jo osoittautunut tehokkaaksi erilaisissa paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa, sillä se on osoitus monitasoisen hallinnon toteutumisesta energiajärjestelmän muuttamisen alalla.

11.

korostaa rajatylittävän yhteistyön ja solidaarisuuden tärkeyttä uudessa energiajärjestelmässä sekä näin ollen EU-tason koordinoinnin tarvetta. Kaikkien tasojen on toteutettava toimia, eikä tuloksiin voida päästä ilman tiivistä yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Lisäksi on aiheellista määritellä selkeästi kaikkien osapuolten roolit ja vuorovaikutusmekanismit.

12.

pyytää, että paikallis- ja alueyhteisöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti ja että sitä varten osoitetaan riittävät resurssit ja kapasiteetti sekä soveltuvat hallinnointivälineet, sillä alue- ja paikallisviranomaisilla on ensisijaisen tärkeä rooli paikallisten kestävyysajattelun mukaisen energiahuollon hankkeiden välittöminä kumppaneina ja uuden infrastruktuurin suunnittelussa, lupien myöntämisessä, investoinneissa, julkisissa hankinnoissa, tuotannossa ja energiankulutuksen hallinnassa. Lisäksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja osallisuus, joita etenemissuunnitelman mukaan tarvitaan muutoksen hallinnoimiseksi, edellyttävät toteutuakseen paikallis- ja alueviranomaisten kykyä tiedottaa kattavasti ja toimia välittäjinä. Näiden viranomaisten merkitys tulisikin tunnustaa selkeästi ja niitä tulisi tukea.

13.

suosittelee, että jatkossakin tuetaan paikallistasolla jo toteutettavia esimerkillisiä toimia ja käytänteitä tehostamalla niihin sitoutumista ja tekemällä kaikenlaisista yhteistyömuodoista – esimerkiksi kaupunginjohtajien ilmastosopimuksesta tai muista alueidenvälisistä, kansallisista tai kansainvälisistä rakenteista – osallistavampia sekä tukemalla niiden roolia muutoksen alkuunpanijana, alueiden taloudellisen kehityksen edistäjänä ja tiedotus- ja yhteistyöverkkojen muodostajana.

14.

on samaa mieltä siitä, että ensisijaista on edistää energiansäästöä energian kysynnän vähentämiseksi toisaalta valistuksen, koulutuksen ja kansalaisten asennemuutosten kautta ja toisaalta tukemalla sellaisten uusien tekniikoiden kehittämistä, joiden avulla voidaan taata resurssien tehokkaampi hyödyntäminen ja talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden paraneminen. Jäsenvaltioiden on syytä tukea omaan tuotantoon perustuvia energiajärjestelmiä, jotta voidaan edistää energiankulutuksen järkeistämistä, hajautettua energiajärjestelmää ja kansalaisten todellista osallistumista energiamuotoja ja energiankäyttöä koskevaan päätöksentekoon. Komitea katsoo, että tavoiteltaessa talouskasvun irrottamista energiankulutuksesta kulutuksen vähenemistä – sikäli kuin se johtuu prosessien paremmasta tehokkuudesta ja energiansäästöistä – voidaan pitää kehityksen eikä taantuman indikaattorina ja että se voi hyödyttää taloutta.

15.

toteaa jälleen kannattavansa energiatehokkuuden asemaa yhtenä ratkaisevana toimenpiteenä vuodeksi 2050 asetettujen päästöjenvähennystavoitteiden saavuttamisessa. Komitea on samaa mieltä tarpeesta ryhtyä työstämään entistä kunnianhimoisempia energiatehokkuustoimenpiteitä ja kustannustehokkuudeltaan optimaalisia strategioita ja pitää tässä yhteydessä myös unionitason sitovia säännöksiä järkevinä. Komitea korostaa samalla tarvetta ryhtyä kiireellisesti toimiin sellaisten asioiden edistämiseksi, jotka voisivat jo nyt vaikuttaa merkittävästi energiansäästön hyväksi, kuten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja entistä kestäväpohjaisempi liikkuvuus.

16.

toteaa, että määritettäessä ja toteutettaessa toimia, joita tarvitaan pikaisesti energiasiirtymän toteuttamiseksi, on joka tapauksessa varmistettava, että yksittäiset toimenpiteet ovat yhdenmukaisia kestävän kehityksen kanssa. Etenkin on arvioitava riskejä siitä, että tietyllä alalla saavutetut edistysaskeleet vaikuttavat kielteisesti toisiin aloihin.

17.

kannattaa sitä, että energiansäästölle luodaan arvo kestävien markkinamekanismien avulla, kuten "Energiatehokkuussuunnitelmassa 2011" (2) harkitaan.

18.

kannattaa sitä, että uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuuden lisääminen on yhteinen piirre kaikissa hiilestä irtautumista koskevissa skenaarioissa jo ennen vuotta 2030 ja että niiden osuus nousee vuoteen 2050 mennessä hallitsevaksi muihin tekniikoihin nähden. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhdessäkään etenemissuunnitelman skenaariossa oteta huomioon uusiutuvien lähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta yhdisteleviä ratkaisuja, joilla voitaisiin kestävöittää siirtymistä pois fossiilisen energian käytöstä energiajärjestelmässä ja edistää järjestelmän irtautumista hiilen käytöstä. Komitea panee merkille, että etenemissuunnitelmassa pidetään uusiutuvia energialähteitä olennaisen tärkeinä lämmitys- ja jäähdytysalalla, mutta pitää valitettavana, ettei tässä yhteydessä analysoida yksityiskohtaisesti ensisijaista asemaa, joka tällä kokonaisenergiankulutukseen huomattavasti vaikuttavalla alalla olisi oltava i) pyrittäessä hiilettömään eurooppalaiseen energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä ja siten myös ii) nykyisten ja tulevien energiapolitiikkojen laatimisessa.

19.

toistaa 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2011 pidetyssä täysistunnossa annetussa lausunnossa CdR 7/2011 "Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen" esitetyt huomiot ja korostaa, että on ensisijaisen tärkeää edistää energian siirtoverkkoja ja liittää jakeluverkkoihin paikallistasolla uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu muun muassa tuuli-, vesi-, maalämpö-, aurinko- ja biomassaenergia. Siirto- ja jakeluinfrastruktuurista on siksi tehtävä nykyistä älykkäämpi. Se edellyttää todellista kilpailua, joka tuottaa peruskuluttajille konkreettista hyötyä. Jotta varmistetaan energiajärjestelmässä lisääntyvässä määrin vaadittu joustavuus, tarvitaan kaikilla jännitetasoilla asianmukaisia varastointiteknologioita, jotka – kuten pumppuvoimalaitokset – mahdollistavat ylijäämän varastoinnin ja sen muuttamisen myöhemmin sähkövirraksi teollisessa mittakaavassa. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä ja käytettävä strategisia välineitä teknologian tutkimiseksi ja edistämiseksi.

20.

on samaa mieltä tarpeesta varmistaa hankintalähteiden monipuolisuus energian toimitusvarmuuden takaamiseksi. Komitea pitää tärkeänä täsmällisten suuntaviivojen laatimista ja soveltamista siirtymävaiheessa, jonka aikana kulloinkin hiilidioksidipäästöjen osalta tehokkaimmissa ja kestäväpohjaisimmissa muodoissa hyödynnettävien perinteisten energialähteiden (kaasu, hiili, öljy) roolina – kiinnittäen erityistä huomiota hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoihin – voi olla energiajärjestelmän vähähiiliseksi muuttamisen tukeminen samalla kun kehitetään muutokseen tarvittavia tekniikoita, infrastruktuuria ja uusia käyttäytymismalleja.

21.

on huolissaan siitä, että strategiassa pidetään tärkeinä teknologioita, joita ei vielä voida hyödyntää kaupallisesti, ja suosittelee, että turvautumista epätavanomaisten kaasulähteiden, kuten liuskekaasun, hyödyntämiseen ja sellaisten tekniikoiden käyttöön, joihin liittyy vielä arvioimattomia tai hallitsemattomia riskitekijöitä, joiden vaikutukset saattavat olla rajat ylittäviä, tutkitaan ja että siitä keskustellaan EU-tasolla, jotta arvioidaan lyhyen ja pitkän aikavälin mahdollisia ympäristöön kohdistuvia ja sosiaalisia vaikutuksia, kun noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja otetaan esimerkiksi liuskekaasun tapauksessa huomioon mahdollinen sääntelytarve. Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aikomukseen edistää sellaisten teknologioiden tutkimusta, joilla voidaan antaa panos hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen energian muuntamisprosesseissa, ja ehdottaa elinkaarianalyysin ottamista käyttöön olennaisena arvioinnin osana päätöksenteossa.

22.

suhtautuu kriittisesti energia-alan etenemissuunnitelmassa esitettyyn hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja ydinenergian väliseen syy-yhteyteen sekä oletukseen, että ydinenergia auttaa alentamaan järjestelmäkustannuksia ja sähkön hintoja. Toisaalta suunnitelmassa tunnustetaan, että "turvallisuuskustannukset sekä nykyisten laitosten käytöstä poistamisesta ja jätteen käsittelystä aiheutuvat kustannukset todennäköisesti kasvavat". AK kehottaakin kiinnittämään erityistä huomiota pitkän aikavälin näkymiin, jotka pohjautuvat muihin kuin perinteisiin uusiutuviin energialähteisiin, sekä siihen, että suuren yleisön kasvava huoli ydinvoiman turvallisuudesta voi johtaa yksityisten ydinvoimainvestointien hiipumiseen ja että näin ollen saatetaan joutua lisäämään julkista tukimuotoista rahoitusta tai nostamaan sähkön hintaa, mistä kärsisivät eniten köyhimmät väestönosat.

23.

katsoo, että investointeja koskevan viitekehyksen määritteleminen ainakin vuoteen 2030 asti voi parantaa etenemissuunnitelman tehokkuutta ja luoda varmemman markkinatilanteen niin yksityisille kuin institutionaalisillekin toimijoille, etenkin jos siinä viitataan myös kansallisiin investointitavoitteisiin, joissa otetaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten toimintasuunnitelmat. Parempi investointivarmuus voisi myös auttaa saavuttamaan vuoteen 2020 asetetut tavoitteet, erityisesti energiatehokkuuden ja energiansäästön osalta, sillä ne vaativat vielä paljon työtä. Viitekehystä vahvistaisi myös Euroopan laajuisen energiatehokkuusalan ja uusiutuvan energian alan osaamisen kartoittaminen, jotta voidaan kohdentaa investointeja ja vahvistaa näin kyseisten alojen kasvudynamiikkaa ja niillä vaikuttavia talouden toimijoita.

24.

pyytää erityisesti, että osoitettaisiin selvästi resurssit kestäväpohjaiseen energiaan (kulutuksenhallintaan ja uusiutuvan energian tuotantoon) suunnattujen sellaisten hajautettujen investointien tukemiseen, joilla edistetään resurssien tehokasta käyttöä sekä vihreän talouden kehittymistä ja ympäristömyönteisten työpaikkojen luomista paikallis- ja aluetasolle. Komitea kehottaa myös perustamaan hajautetusti hallinnoitavan rahoitusvälineen, jolla tuetaan kestävyysperiaatteiden mukaisen energiankäytön toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa, ja toivoo (taloudellista ja normatiivista) tukea uusiutuvia, hajautettuja lähteitä käyttäville energian pientuottajille, myös paikallis- ja alueyhteisöille, jotta niiden on helpompi liittyä verkkoon.

25.

suosittelee, että "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -ohjelmaa, josta on saatu positiivisia kokemuksia, jatketaan ja laajennetaan ja että määritetään selkeästi järjestelyt, joiden mukaisesti voidaan saada käyttöön huomattava osuus koheesiopolitiikan määrärahoista. Olisi tarpeen mm. myöntää rakennerahastoista varoja, joilla helpotetaan sellaisten paikallisten yhteistyöjärjestelyjen luomista, joiden puitteissa kehitellään hajautetusti hiilidioksidipäästöiltään alhaisia ja energiatehokkaita tekniikoita. Sosiaalirahaston varoja tulisi puolestaan käyttää erityisesti sellaisen osaamispääoman kehittämiseen, jonka ansiosta pystytään suunnittelemaan, hallinnoimaan ja antamaan teknistä apua energia-asioissa, olipa kyse ratkaisuista tai tekniikoista taikka toteutuskumppanuuksista.

26.

katsoo, että paikallisviranomaisten tulisi jatkossakin voida saada helpommin Euroopan investointipankilta (EIP) rahoitusta kestävyysperiaatteen mukaisiin energiahankkeisiin. Etusijalle tulisi asettaa hankkeet, joissa energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet valjastetaan palvelemaan kestävää aluekehitystä. Tämä onnistuu yksinkertaistamalla menettelyjä ja helpottamalla pienempienkin yhteisöjen pääsyä osallisiksi.

27.

painottaa, että jäsenvaltioiden toimenpiteet eivät yksin riitä varmistamaan tehokasta energiainfrastruktuurien rahoittamista, ja ehdottaa näin ollen taloudellisen tuen lisäämistä energia-alan hankkeisiin, erityisesti uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävien ratkaisujen käytön laajentamiseksi myös rakennusten lämmityksessä ja jäähdyttämisessä.

28.

ehdottaa, että otetaan käyttöön alueellisten klustereiden ja kumppanuuksien perustamista ja jo olemassa olevien klustereiden ja kumppanuuksien yhteistyötä tukeva strategia, sillä ne ovat jo eräissä alueellisissa olosuhteissa osoittautuneet toimiviksi välineiksi "vihreiden" energiamarkkinoiden ja energiatehokkuuden kehittämiseen, investointien mobilisointiin ja ammattitaidon ja työpaikkojen luomiseen.

29.

on samaa mieltä tarpeesta edistää EU-tason voimakasta sitoutumista innovointiin ja tutkimukseen sekä siitä, että innovatiivisten, tehokkaampien ja edullisempien tekniikoiden kehittäminen voi auttaa luomaan alalle varmemmat olosuhteet ja houkuttelemaan pääomaa. Tätä edistäisi myös uuden Horisontti 2020 -ohjelman varojen jako järkevällä tavalla.

30.

painottaa voimakkaasti, että uuden Horisontti 2020 -tutkimusohjelman ja energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tulee olla puolueettomuuden ja ensisijaisten tavoitteiden osalta johdonmukaisia.

31.

katsoo, että pienimuotoisen energiantuotannon innovointia ja tutkimusta on kannustettava nykyistä enemmän. Tämä koskee esimerkiksi pienten vesistöjen tuottamaa vesivoimaa, yksittäisille tai muutamille talouksille tarkoitettuja tuulivoimaloita, paikallista aurinkoenergiaa ja lämmöntuotantoa kuumavesilähteiden avulla siellä, missä tällaisia on saatavilla.

32.

kannustaa kohdentamaan tutkimus- ja kehitystyössä nykyistä enemmän huomiota valtamerienergiaan (aallot ja vuorovesi), joka tarjoaa valtavan potentiaalin turvallisen, varman ja kestäväpohjaisen energian hankintaan.

33.

ehdottaa siirrettävissä olevien mekanismien kehittelyä eri alueiden toteuttamien parhaiden käytänteiden pohjalta innovaatioklusterien, alueellisten energia-alan innovaatiofoorumien ja muiden alueviranomaisten, tiedemaailman ja teollisuuden välisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomisen tukemiseksi. Tällaiset kumppanuusmuodot voisivat olla tärkeitä aluekehityksen ja paikallisen talouden kehittämisen välineitä, joiden avulla taattaisiin innovaatioiden ja tekniikoiden parempi soveltuvuus, saatavuus ja kannattavuus paikallistason näkökulmasta.

34.

katsoo, että etenemissuunnitelma vaikuttaa voimakkaasti maa- ja metsätalouspolitiikkaan ja että tämän johdosta olisi tuettava tutkimusta, jonka avulla kyseisiä aloja voidaan mukauttaa ja kehittää yhä kestävämpään suuntaan.

35.

suosittelee, että tieto- ja viestintätekniikkaa edistetään välineenä, joka helpottaa innovaatioiden omaksumista, tiedon levittämistä ja energiankulutusratkaisujen tarjoamista strategisille aloille, joita ovat muun muassa "älykkäät kaupungit" (smart cities), joissa toteutetaan kestäväpohjaiseen liikkuvuuteen, "älykkääseen jakeluinfrastruktuuriin" (smart grids) ja kestävyysajattelun mukaiseen rakentamiseen liittyviä politiikkoja.

36.

ehdottaa, että painotetaan erityisesti sen merkitystä, että jäsenvaltioissa tehdään energia-alan tutkimusta ja koulutetaan alan asiantuntijoita, jotta saadaan ammattitaitoista työvoimaa ja kehitetään opinto-ohjelmia tehokkaiden tulevaisuuden teknologioiden varmistamiseksi, innovaatioiden tekemiseksi ja strategisten suunnitelmien toteuttamiseksi.

37.

korostaa, että energian sisämarkkinat on saatava välttämättä valmiiksi vuoteen 2014 mennessä, sillä ne auttavat varmistamaan energiansaannin kohtuulliseen hintaan On myös murrettava yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyys energia-asioissa vuoteen 2015 mennessä, tasattava resurssit oikeudenmukaisesti alueiden kesken sekä vakiinnutettava ja parannettava Euroopan energiatalouden perusedellytyksiä siten, että voidaan rajoittaa energiajärjestelmien muuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

38.

kehottaa kehittämään edelleen päästökauppajärjestelmää ja muuttamaan perusteellisesti menettelyä, jonka mukaisesti jaetaan ilmaisia päästöoikeuksia. Järjestelmä tekee nykymuodossaan tyhjäksi päästökaupan sääntelytavoitteen, sillä se pitää päästöoikeuksien hinnan liian alhaisena. Tässä yhteydessä on otettava huomioon niiden teollisuuslaitosten tilanne, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja joiden kilpailukykyä kolmansiin maihin suuntautuva hiilivuoto voi heikentää.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/21

—

on näin ollen vakuuttunut siitä, että taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta on välttämätöntä edistää sopeutumista rannikkoalueilla, kun ajatellaan myös toimimatta jättämisestä johtuvia suuria kuluja ja huolimatta eräiden euroalueen maiden jatkuvasta valtionvelkakriisistä. Katsoo kuitenkin, että unionin tulevan sopeutumisstrategian on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta siinä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet,

—

panee merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineellä (ICZM) on keskeinen merkitys helpotettaessa politiikkojen integrointia rannikkoalueilla ja etenkin kysymyksissä, joita ei ole vielä täysin säännelty, kuten eroosio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ympäristömyönteiset perusrakenteet. Lisäksi sen avulla voidaan edistää paikallistoimijoiden välistä alueellista yhteistyötä aloittein, kuten Sardinia peruskirja (Sardinia Charter) Välimeren alueella.

—

korostaakin, että sellaisten välineiden luominen, joiden avulla voidaan arvioida sekä sopeutumisen kustannuksia että hyötyjä, saattaa edistää tehokkaasti paikallisia ja alueellisia poliittisia prosesseja, joihin paikallistason suunnittelu ja toteutus perustuu, sekä luoda edellytykset taloudellisesti tehokkaampien strategioiden luomiseen.

—

toistaa, että komiteaa olisi kuultava säännöllisesti eurooppalaisista ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja toivoo näin ollen, että (i) se kutsutaan mukaan sopeutumista käsittelevään eurooppalaiseen työryhmään, jossa keskitytään pysyvistä haitoista – mukaan luettuina ilmastonmuutoksen vaikutuksista – kärsiviin alueisiin, joihin kuuluvat rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet, ja että (ii) sille myönnetään tarkkailijan asema sopeutumista käsittelevässä komiteassa.

Esittelijä

Ugo CAPPELLACCI (IT, PPE), Sardinian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Puheenjohtajavaltio Kyproksen lausuntopyyntö

1.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on osallistuttava ennakoivasti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sopeutumisvaihtoehtojen kartoittamiseen (adaptation assessment) (1)  (2) sekä suunnittelu- että toimintatasolla. Komitea toistaa (3) näin ollen, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli torjuttaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ja on tyytyväinen siihen, että tämä rooli on tunnustettu niin unionin tasolla (4) kuin maailmanlaajuisesti (5). Komitea kehottaa sisällyttämään tämän tunnustamisen nimenomaisesti unionin tulevaan sopeuttamisstrategiaan.

2.

muistuttaa, että ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat yksi niistä keskeisistä haasteista, joihin Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaiset lähivuosina joutuvat vastaamaan. Ensimmäisenä prioriteettina on tässä yhteydessä pidettävä tarvittavia askeleita maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi mahdollisimman paljon (ilmastonmuutoksen hillitseminen), mutta myös eri tasojen valmistautumista väistämättömiin muutoksiin (ilmastonmuutokseen sopeutuminen).

3.

kannattaa Rio+20-konferenssin päätelmiä, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen on välitön ja kiireellinen maailmanlaajuinen prioriteetti ja että luonnonkatastrofien riskin vähentämisstrategia ja ilmastonmuutosta koskeva sopeutumisstrategia on integroitava ja koordinoitava paremmin keskenään (6). Komitea panee kuitenkin merkille, että taakka tästä maailmanlaajuisesta prioriteetista lankeaa paikallistasolle, sillä paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa katastrofien sekä niistä ympäristölle, taloudelle, sosiaaliselle rakenteelle ja väestön kulttuuri-identiteetille koituvien haittojen hallinnasta ja ennaltaehkäisystä.

4.

katsoo, että sopeutumista paikallistasolla ei pidä nähdä väliaikaisena reaktiona yhteen ärsykkeeseen vaan pikemminkin asteittaisena ja pysyvänä mukautumisena useisiin toisiinsa eri tavoin liittyviin tekijöihin. Komitea kannattaa näin ollen komission lainsäädäntöehdotusta ajanjaksoksi 2014–2020, sillä sen mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen on määrä olla yhteisen strategiakehyksen viiden rahaston piiriin kuuluvien kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien keskeinen osa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti samalla tavoin kuin ympäristönsuojelu, resurssitehokkuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa sekä riskien ehkäisy ja hallinta (7).

5.

panee merkille, että ilmastonmuutoksen vaikutus vaihtelee ajan ja paikan mukaan ja että yhteiset sopeutumisratkaisut ovat harvoin tehokkaita. Komitea on näin ollen sitä mieltä, että useiden jäsenvaltioiden yhteiset toteuttamisen arvoiset strategiat ja toimet olisi nivottava strategioihin, jotka perustuvat sellaisiin alue- ja paikallistasolla suoritettuihin arviointeihin, jotka on eriytetty toimintatyypin, laajuuden (osuus) ja kustannus-hyöty-suhteen mukaisesti.

6.

panee merkille ilmastonmuutoksen vaikutusten huomattavat kustannukset ja toteaa myös, että alueviranomaiset ovat vuosina 1998–2015 vastanneet noin kolmanneksesta Euroopan rannikoiden suojelukustannuksista (8). Komitea toistaa (9), että sopeutumisen rahoitus on edelleen merkittävä ja ratkaiseva tekijä, kun ajatellaan toimien toteutusta paikallistasolla.

7.

korostaa rannikkoalueiden haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen johdosta  (10), sillä niihin kohdistuu jo voimakasta painetta, joka johtuu taloudellisen toiminnan, perusrakenteiden ja taajamien keskittymisestä. Euroopassa 12 prosenttia rannikkoalueista on kymmenen kilometrin säteellä rannikosta alle viisi metriä merenpinnan yläpuolella, ja näin ollen ne ovat erittäin alttiita tulville, kun taas 20 prosenttia rannikkoalueista kärsii vakavista eroosio-ongelmista, ja ne menettävät arvioiden mukaan vuosittain 15 km2 maata (11). Eroosiota puolestaan pidetään pääsyynä rannikoiden ekosysteemien häviämiseen (65 prosenttia kokonaishäviöstä) ajanjaksona 2000–2006 (12). Eräiden arvioiden mukaan EU:n kosteikoista saatetaan vuoteen 2100 mennessä menettää 35 prosenttia vuoden 1995 arvoihin nähden (13).

8.

toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksen luonne vaihtelee huomattavasti alueittain. Itämerellä veden lämpötilan ennakoitu nousu saattaa vaikuttaa meren eläimistöön. Pohjanmeren alueet ja Atlantin rannikkoalueet ovat muita enemmän alttiita tulvavaaralle keskimääräisen merenpinnan korkeuden nousun vuoksi. Välimerellä suurimpia riskejä ovat eroosio ja makeanveden puute pohjavesien suolautuessa yhä enemmän sekä kuivien kausien pidentyminen. Eroosio on ongelma myös Mustallamerellä, kun taas syrjäseudut ovat yleensä alttiita kaikille vaikutuksille tulvista kuivuuteen ja ääri-ilmiöihin, esimerkkinä hirmumyrskyt (14). Vaikutuksen vaihtelu riippuu paitsi luonnonjärjestelmien alttiustasosta ja reaktiokyvystä myös ihmisten luomista järjestelmistä, esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmien organisoinnista tai luonnonkatastrofien, myös tsunamien, riskin vähentämis(- tai varoitus)mekanismeista.

9.

korostaa ongelman mittasuhteita Euroopassa, sillä 22 jäsenvaltiossa on 447 rannikkoaluetta ja kuusi merkittävää merialuetta. Euroopan väestöstä 41 prosenttia asuu kyseisillä alueilla, ja osuus on 41 prosenttia unionin työikäisestä väestöstä (15). Rannikkoalueita omaavien 22 maan bruttokansantuotteesta (BKT) 35 prosenttia, joka vastaa 3,5 biljoonaa euroa, syntyy 50 kilometrin säteellä rannikosta, ja niiden taloudellisten hyödykkeiden arvon, jotka sijaitsevat 500 metrin säteellä rannikkoviivasta, arvioidaan olevan 500–1 000 miljardia euroa (16). Kaikki tämä korostaa rannikkoalueiden tuotannollista merkitystä sekä taloudellista ja sosiaalista arvoa alueen kehitykselle ja koheesiolle. Kyseiset arvot on ehdottomasti säilytettävä tai niitä on vahvistettava ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävässä prosessissa.

10.

on näin ollen vakuuttunut siitä, että taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta on välttämätöntä edistää sopeutumista rannikkoalueilla, kun ajatellaan myös toimimatta jättämisestä johtuvia suuria kuluja ja huolimatta eräiden euroalueen maiden jatkuvasta valtionvelkakriisistä. Tuoreet tutkimukset (17) osoittavat, että lisäsuojan puute verrattuna vuoden 1995 tilanteeseen aiheuttaa vuosittain unionille keskimäärin 11,7 miljardin euron kustannukset ajanjaksona 2041–2070 ja vuosittain 17,4 miljardin euron kustannukset ajanjaksona 2071–2100. Tulvauhalle vuosittain altistuvien ihmisten määrä saattaa kyseisinä viiteajanjaksoina nousta vastaavasti noin 40 000 ja 80 000 hengellä. Sopeutumisen vuosikustannusten on puolestaan arvioitu olevan noin miljardi euroa vuosina 2041–2070 ja 0,7 miljardia euroa vuosina 2071–2100, mikä osoittaa, että sopeutumisen hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin toimimatta jättämisen kustannukset. Komitea panee myös merkille, että saman tutkimuksen mukaan sopeutuminen on toteutettava ilmastonmuutoksesta riippumatta rannikkoalueiden sosioekonomisen kehityksen ja näin ollen suojeltavien tavaroiden ja investointien entistä suuremman arvon vuoksi.

11.

korostaa myös, että sekä vahinkojen että sopeutumisen kustannukset vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain suhteessa niiden BKT:hen ja että etenkin saarille koituu suurempia kustannuksia paikallisten toimien toteuttamisesta niiden maantieteellisten erityispiirteiden vuoksi.

12.

toteaa, että rannikkoalueilla sijaitsee merkittäviä luonnonympäristöjä ja että ne auttavat osaltaan suojelemaan biologista monimuotoisuutta  (18) , maisemaa, herkkiä ekosysteemejä, kuten kosteikkoja, sekä ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä. Ekosysteemipalvelujen turvaaminen edistää kyseisten alueiden houkuttelevuutta ja taloudellista kestävyyttä sekä kulttuuri-identiteettiä. Komitea panee myös merkille, että Natura 2000 -verkko suojelee huomattavalta osin rannikko- ja merialueita (19).

13.

painottaa, että sopeutuminen on rannikkoalueilla monitahoinen ja monialainen prosessi. Kyseiset alueet sijaitsevat nimittäin maajärjestelmien (taajamat, teollisuus, maatalous, metsät, joet) ja merijärjestelmien (kalastus, vesiviljely, satamatoiminta, merikuljetukset, matkailu) liitoskohdassa. Lisäksi niillä on hallintovaltuuksia (jotka liittyvät esimerkiksi tulvariskeihin, juomavesihuoltoon tai maankäyttöön), jotka on usein jaettu eri hallintotasojen kesken (20).

14.

on tyytyväinen komission aikomukseen määrittää integroitu unionitason strategia sekä yhteisiä sopeutumisvälineitä. Komitea on vakuuttunut siitä, että eurooppalainen lähestymistapa jo käynnissä olevaan ja tulevaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen saattaa antaa lisäarvoa jäsenvaltioiden tai paikallis- ja alueviranomaisten toimille loukkaamatta toissijaisuusperiaatetta, etenkin kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutosten vaikutukset ovat luonteeltaan rajatylittäviä.

15.

katsoo kuitenkin, että unionin tulevan sopeutumisstrategian on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta siinä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet, jotka voivat liittyä (i) vaikutustapaan, (ii) haavoittuvuuden asteeseen ja pitkän aikavälin vaikutuksiin, (iii) taloudellisiin edellytyksiin (esimerkiksi uhanalaiset tavarat ja resurssit), (iv) sosiaaliseen rakenteeseen (esimerkiksi väestötiheys ja ihmisen luomien järjestelmien kapasiteetti) ja (v) rakenteellisiin erityispiirteisiin (esimerkiksi syrjäinen sijainti tai haitat, joiden vuoksi esimerkiksi rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet ovat erittäin alttiita ilmastonmuutokselle) (21).

16.

toteaa myös, että tulevassa strategiassa olisi määriteltävä sopeutumistoimia, jotka rahoitusvälineiden tavoin ovat riittävän joustavia mukautumaan yhtäältä alueellisiin erityispiirteisiin ja toisaalta sopeutumisprosessin jatkuvaan kehittymiseen. Kyseiset toimet olisi myös sovitettava yhteen hillitsemistoimien kanssa, jotta vältetään epäasianmukaisia sopeutumistoimia, jotka voisivat lisätä kasvihuonekaasupäästöjä tai haavoittuvuutta.

17.

katsoo, että unionin rooli rannikkoalueiden sopeutumisen erityistapauksessa on suunnattava seuraaviin aloitteisiin: (i) eri hallintotasojen koordinointi ja yhteistyö silloin, kun vaikutuksella tai toimilla on rajatylittävä ulottuvuus, (ii) koulutus, (iii) tietoisuuden luominen puutteiden korjaamiseksi, mikä rannikkoalueilla edellyttää usein monimutkaista dynamiikkaa ja monialaisia lähestymistapoja, (iv) tiedon, parhaiden käytänteiden ja menestystarinoiden levittäminen, (v) tekninen ja rahoitustuki integroitujen alueellisten ja paikallisten sopeutumisstrategioiden laatimiseksi ja toteuttamiseksi, (vi) innovatiivisten sopeutumisteknologioiden tutkiminen ja kehittäminen sekä (vii) rajatylittävien yhteistyöohjelmien määrittely ja niille annettava tekninen ja rahoituksellinen tuki sopeutumisen edistämiseksi makroalueilla.

18.

katsoo myös, että komissiolla olisi oltava keskeinen rooli koordinoitaessa ja arvioitaessa unionin rahastoista osarahoitettavia lukuisia tutkimus- ja investointihankkeita, jotta vältetään päällekkäisyyksiä, vahvistetaan yhteisvaikutuksia ja edistetään laaja-alaisesti parhaiden ratkaisujen ja välineiden levittämistä ja soveltamista. Euroopan komission olisi tässä yhteydessä huolehdittava naapurimaiden tai vierekkäisten rannikkoalueiden yhteisten toimien yhteensovittamisesta sekä yhteisten tutkimus- ja investointihankkeiden toteuttamisesta.

19.

toistaa (22), että on pyrittävä entistä suurempaan yhdenmukaisuuteen unionin politiikkojen välillä ja etenkin ympäristöpolitiikan kanssa. Komitea panee esimerkiksi merkille, että sopeutumistoimet saattavat – etenkin, jos ne liittyvät perusrakenteisiin – vaarantaa luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) toteuttamisen. Komitea korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää laatia tehokkaita ja avoimia paikallisia yhteistyömekanismeja, joiden avulla voidaan määritellä kunnostus- ja/tai kompensointitoimia kyseisiä unionin kannalta merkittäviä alueita varten, joihin kohdistuu sopeutumistoimien vuoksi kielteisiä vaikutuksia tai vahinkoja.

20.

panee merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineellä (ICZM) on keskeinen merkitys helpotettaessa politiikkojen integrointia rannikkoalueilla ja etenkin kysymyksissä, joita ei ole vielä täysin säännelty, kuten eroosio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ympäristömyönteiset perusrakenteet. Lisäksi sen avulla voidaan edistää paikallistoimijoiden välistä alueellista yhteistyötä aloittein, kuten Sardinia-peruskirja (Sardinia Charter) Välimeren alueella (23). Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti vuonna 2002 annetun suosituksen tarkistamiseen, jonka yhteydessä otetaan huomioon monitahoinen eurooppalainen poliittinen kehys, joka on laadittu viime vuosina meri- ja rannikkoalueiden hallinnointia varten (24). Komitea toivoo tässä yhteydessä, että tarkistus antaa mahdollisuuden kohdentaa ICZM-välinettä entistä enemmän sopeutumisprosesseihin.

21.

on tyytyväinen siihen, että unionin rahoitustuen on määrä nousta merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 ja että ilmastoon liittyviin toimiin on varattu vähintään 20 prosenttia kokonaismenoista. Komitea korostaa kuitenkin, että on varmistettava tasapuolinen ja realistinen rahoitusvastuun jakautuminen eri hallintotasojen kesken ottaen huomioon myös paikallis- ja alueviranomaisten nykyiset talousvaikeudet ja kunnioittaen niitä periaatteita, joiden mukaan rahoitus on täydentävää ja tulee muun rahoituksen lisäksi. Lisäksi on helpotettava vaihtoehtoisten resurssien löytämistä.

22.

toistaa (25) tässä yhteydessä ehdotuksensa, että osa unionin päästökauppajärjestelmästä saaduista tuloista olisi asetettava paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön sopeutumis(- ja hillitsemis)toimien toteuttamista varten. Komitea toivoo myös, että komissio laatisi suosituksia yksityissektorin – myös vakuutusyhtiöiden – osallistumisesta riskien arviointiin ja jakamiseen sekä tietoisuuden parantamiseen.

23.

korostaa, että on tärkeää, ettei sopeutumisprosessia tarkastella vain kustannusten kannalta vaan myös ja ennen kaikkea ajatellen mahdollisuuksia ja hyötyjä toimimatta jättämiseen nähden. Komitea kehottaa (26) ottamaan sen huomioon yhtenä mahdollisena välineenä kilpailukykyisten ja vihreiden alueellisten talouksien kehittämiseksi. Komitea korostaa kuitenkin, että edellytyksenä on ilmastonmuutoksen riskeistä ja vaikutuksista tietoinen paikallishallinto, joka on vastuussa toteutettavista toimista ja joka kykenee paikallistasolla integroimaan politiikat ja toimet sekä hyödyntämään käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia.

24.

toteaa, että vaikka eräillä alueilla on aktiivinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, on olemassa yleinen vaara, ettei ongelman laajuutta tunneta riittävästi. Komitean mielestä onkin tärkeää järjestää tiedotuskampanjoita, joissa osoitetaan ilmastonmuutoksen ja paikallistasolla ratkaistavien ongelmien syy-seuraus-suhde. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi veden puute, rantaviivan vetäytyminen, helleaallot, tulvat ja maanvyörymät. Tiedotuskampanjoissa voitaisiin myös antaa tietoa ja esittää konkreettisia tai onnistuneita esimerkkejä sopeutumis- ja hillitsemistoimiin käytettävissä olevien välineiden hyödyntämisestä (27).

25.

katsoo, että on tärkeää hyödyntää Euroopan sosiaalirahastoa, jotta luodaan paikallis- ja aluetason valmiuksia ja tarvittavaa joustavuutta sopeutumisen hallinnoimiseksi sekä julkis- että yksityissektorilla. On esimerkiksi vahvistettava paikallista hallintotapaa, jotta sopeutumisstrategiat voidaan integroida paikallisiin toimivaltuuksiin kuuluviin alakohtaisiin politiikkoihin tai edistää asianmukaisen aluelainsäädännön kehittämistä. Hankkeisiin ja rakentamiseen liittyvät yksityissektorin toimivaltuudet on kuitenkin mukautettava integroitujen ja monialaisten politiikkojen uusiin tarpeisiin (28).

26.

kehottaa komissiota muokkaamaan ja kehittämään myös yksittäisistä hankkeista saatujen kokemusten perusteella (i) kartoittamisvälineitä, jotta saadaan käyttöön maantieteellisiä tietoja, jotka ovat riittävän laajoja tukemaan paikallis- ja aluetason päätöksentekoprosesseja, (ii) selkeää ja yhteistä viitekehystä riskialttiuden, vaikutusten ja riskien arvioimiseksi ja (iii) suuntaviivoja, joiden avulla voidaan määritellä sellaisia paikallisia sopeutumisstrategioita rannikkoalueilla, joissa otetaan huomioon toimien välttämätön monialaisuus sekä monitasoiseen hallintotapaan liittyvät näkökohdat kyseisillä alueilla.

27.

pitää etenkin asianmukaisena laatia riskialttiutta kuvaavia indikaattoreita rannikkoalueita varten sekä niihin perustuvia välineitä alttiuden arvioimiseksi. Tällaiset indikaattorit voivat tapahtumien ajankohdan ennakoinnin ja sopeutumiskyvyn osoittamisen ohella helpottaa paikallistason toimien painopisteiden kartoittamista ja määrittelyä, jotta resurssit voidaan keskittää sinne, missä niitä tarvitaan eniten.

28.

on tyytyväinen tietojärjestelmien, kuten CLIMATE-ADAPT, kehittämiseen mutta korostaa, että on parannettava niiden sisällön saatavuutta loppukäyttäjien keskuudessa yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteita kunnioittaen (29) esimerkiksi kääntämällä tiedot riittävälle määrälle eri kieliä. Komitean mielestä järjestelmän yhteydessä on myös paikallaan pohtia sellaisen osion kehittämistä, jossa tarkastellaan sopeutumisen rahoitusta paikallis- ja aluetasolla, sekä investointitietokannan luomista.

29.

korostaa, että on tärkeää hyödyntää nykyistä enemmän tutkimusta. Tutkimuksen on vastattava entistä paremmin paikallis- ja aluepolitiikan tarpeisiin esimerkiksi siten, että laaditaan sopeutumisstrategioita ja toimia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita, koska ne on suunniteltu paikallisten ja alueellisten erityistilanteiden pohjalta. Lisäksi on helpotettava tiedemaailman, politiikan ja mahdollisuuksien mukaan kansalaisyhteiskunnan välisten vuoropuhelu- ja/tai kumppanuusmekanismien luomista tai – siellä missä niitä jo on – vahvistamista esimerkiksi osallistumalla yhdessä unionin hankkeisiin.

30.

toistaa (30), että hyväksyttyjen politiikkojen koordinointi on tärkeää rannikkoalueille, samoin kuin naapurialueisiin tai rajatylittäviin alueisiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin keskittynyt tutkimus, jotta ongelmaa ei vain siirretä yhdeltä alueelta toiselle. Osallistava lähestymistapa kyseisten toimien kartoittamiseksi sekä kaikkien keskeisten toimijoiden osallistuminen voisi helpottaa alueellisesti yhdenmukaisten toimien toteuttamista.

31.

katsoo, että sopeutumisen kustannukset ja kyvyttömyys ymmärtää sen mahdollisesti tarjoamia mahdollisuuksia ja etuja muodostavat merkittävän esteen valmisteltaessa ja etenkin toteutettaessa paikallisstrategioita. Komitea korostaakin, että sellaisten välineiden luominen, joiden avulla voidaan arvioida sekä sopeutumisen kustannuksia että hyötyjä, saattaa edistää tehokkaasti paikallisia ja alueellisia poliittisia prosesseja, joihin paikallistason suunnittelu ja toteutus perustuu, sekä luoda edellytykset taloudellisesti tehokkaampien strategioiden luomiseen.

32.

on vakuuttunut siitä, että vaikka valmiudet, tietoisuus ja riittävä tieteellinen tuki olisi varmistettu, rahoitusvarojen puute paikallis- ja aluetasolla estää tehokkaat toimet. Komitean mielestä onkin luotava järjestelyt, jotta voidaan rahoittaa suoraan paikallistason toimia kumppanuusvälineiden kautta, esimerkkeinä Life+ sekä Horisontti 2020 -ohjelma, ja markkinavälineet, kuten maksut ekosysteemipalveluista tai mahdolliset voitot päästökauppajärjestelmästä, ja verotukselliset välineet, kuten kannustimet.

33.

panee merkille, että on joustavoitettava sopeutumistoimia esimerkiksi asettamalla etusijalle peruutettavissa olevia strategioita, joihin sisältyy "pehmeitä" toimia "kovien" toimien sijaan (esimerkiksi tehokkaammat hälytysjärjestelmät suurten marginaalisten töiden sijaan) tai edistämällä sellaisten ympäristömyönteisten perusrakenteiden kehittämistä, joiden tavoitteena oleva luonnonympäristöjen kunnostaminen on sopeutumiseen sovellettavan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusta.

34.

panee tässä yhteydessä merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineestä (ICZM) on tullut pakollinen Välimeren alueen jäsenvaltioissa. Barcelonan yleissopimuksen ICZM:ää käsittelevä pöytäkirja tuli voimaan maaliskuussa 2011, ja pöytäkirjassa viitataan nimenomaan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan käyttöön rannikoiden kestävän kehityksen varmistamiseksi (31). Komitea toteaa myös, että luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa (32) pidetään ekosysteemipohjaisia lähestymistapoja taloudellisesti tehokkaina vaihtoehtoina sopeutumis- ja hillitsemistoimien yhteydessä sovellettaviin teknologisiin ratkaisuihin nähden, ja odottaa näin ollen ympäristömyönteisiä perusrakenteita koskevan tulevan unionin strategian antamaa panosta sopeutumisprosessiin rannikkoalueilla.

35.

kehottaa komissiota kuulemaan etukäteen paikallis- ja alueviranomaisten edustajia, jotta saadaan varmuus siitä, että ehdotus eurooppalaiseksi sopeutumisstrategiaksi vastaa suhteellisuusperiaatetta ja että siinä painotetaan riittävästi ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti paikallistasoa etenkin kun ajatellaan riskialttiimpia alueita, kuten rannikkoalueita, saaria ja vuoristoalueita.

36.

on vakuuttunut siitä, että komitealla voi olla aktiivinen rooli kehitettäessä tietojärjestelmiä, kuten CLIMATE-ADAPT ja OURCOAST, etenkin, jos se haluaa antaa panoksensa kyseisten tietojärjestelmien sisällön kohdentamiseen paikallisten tarpeiden ja erityispiirteiden mukaisesti sekä lisätä tiedon leviämisestä paikallis- ja alueviranomaisille kertyviä hyötyjä.

37.

toistaa (33), että komiteaa olisi kuultava säännöllisesti eurooppalaisista ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja toivoo näin ollen, että (i) se kutsutaan mukaan sopeutumista käsittelevään eurooppalaiseen työryhmään, jossa keskitytään pysyvistä haitoista – siis myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista – kärsiviin alueisiin, joihin kuuluvat rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet, ja että (ii) sille myönnetään tarkkailijan asema sopeutumista käsittelevässä komiteassa (34).

38.

on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nykyistä enemmän alueiden välistä solidaarisuutta ja vuorovaikutusta, jotta sekä unionin tasolla että kansainvälisesti voidaan hyödyntää paikallis- ja alueviranomaisten sopeutumisprosessin yhteydessä saamia tietoja ja kokemuksia. Komitea kannattaakin aloitteita, joissa asetetaan paikallishallinnoille yhteisiä sitoumuksia, kuten Durbanin peruskirja (Durban Adaptation Charter), ja joilla edistetään innovatiivisia kumppanuuksia, kuten alueellinen lähestymistapa ilmastonmuutokseen (35), tai joilla pyritään luomaan verkostoja ympäristömyönteisten teknologioiden yhteiskäyttöä ja vaihtoa sekä niihin liittyvää yhteistyötä varten, kuten ilmastoteknologiakeskus ja -verkosto (36).

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/27

—

toteaa, että vuoristoalueet ovat ilmastonmuutoksen kannalta herkimpiä alueita ja että vuoristoalueilla on edistettävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen integrointia laajempaan hankkeeseen kestokyvyn vahvistamiseksi yksilökohtaisesti ja kollektiivisesti siten, että otetaan huomioon kaikki toisiinsa väistämättä liittyvät ympäristöä, energiahuoltoa ja yhteiskuntaa koskevat ongelmat

—

toteaa, että Euroopan unioni on ottamassa vuonna 2013 käyttöön sopeutumisstrategian, ja katsoo olevan ratkaisevan tärkeää, että tällaiseen yleisstrategiaan sisältyy alue- ja paikallisulottuvuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja että siihen sisältyy nimenomaan vuoristoalueita käsittelevä luku.

—

korostaa, että tulevina vuosikymmeninä odotettava vuoristoalueiden haavoittuvuuden lisääntyminen edellyttää tieteellisen tutkimuksen tehostamista ja hyvää tiedonvaihtojärjestelmää. Euroopan unionin talousarviossa ajanjaksoksi 2014–2020 ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on varattava erityismäärärahoja. On laadittava toimintalinjoja yleishyödyllisten palvelujen saatavuuden ja tarjonnan parantamiseksi erityisen haavoittuvilla alueilla.

—

tähdentää, että monet vuoristoalueet ovat jo alkaneet kehittää sopeutumisstrategioita ja että on pikaisesti koordinoitava tavoitteita ja tarkasteltava tuloksia. On yhdenmukaistettava monissa vuoristoalueiden järjestöissä, tutkimuslaitoksissa ja hallinnoissa jo yleisiä ympäristöaloitteita.

Esittelijä

Luciano CAVERI (IT, ALDE), Valle d'Aostan autonomisen alueen valtuuston jäsen

Viiteasiakirja

Oma-aloitteinen lausunto

1.

toteaa, että viime vuosina tieteellisessä kirjallisuudessa sekä useissa Euroopan unionin poliittisissa asiakirjoissa ja tieteellisissä hankkeissa on esitetty laajalti, että vuoristoalueet ovat erittäin herkkiä ilmastonmuutokselle, sillä niillä esiintyy korkeudesta, sijainnista ja ilmaston vaikutuksesta riippuen pienellä alueella erilaisia ympäristökokonaisuuksia. Myös hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC lukee vuoristoalueet ilmaston kannalta riskialttiimpiin alueisiin (hot spot). Lisäksi Agenda 21 -toimintaohjelman (Rion ympäristökonferenssi vuonna 1992) 13 luvun – jossa tarkastellaan nimenomaan vuoristoalueita – 4 kohdassa todetaan, että "vuoristoalueet ovat ilmastonmuutoksen kannalta herkimpiä alueita". Kyseessä on edelleen ajankohtainen aihe myös vuoden 2012 kesäkuun Rio+20-huippukokousta ajatellen. Suurin osa Euroopan metsistä on vuoristoalueilla. Ne toimivat hiilinieluina sitoessaan suuria määriä hiilidioksidia ja parantavat lisäksi ilmanlaatua sitomalla sekä hiilidioksidia että raskasmetalleja ja lieventämällä haitallista saastumista. Ne ovat myös tärkeitä vesivarojen ja maiseman kannalta, mutta ne ovat kuitenkin herkkiä ilmastonmuutokselle. Vuoristot ovat yhdessä rannikkojen kanssa tärkeimpiä matkailualueita ilmastollisten tekijöidensä, biodiversiteettinsä, monimuotoisten maisemiensa, vesivarojensa, kulttuurinsa, rakennusperintönsä sekä perinteidensä ja tapojensa takia.

2.

korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin Euroopan unionin osiin ja tietenkin koko maailmaan, mutta konkreettiset vaikutukset tietyllä alueella – ja siten niiden edellyttämät valmistelut ja reaktiot – riippuvat laajasta joukosta tekijöitä. Ilmastonmuutoksen vastatoimissa on siksi otettava huomioon eri alueiden erityistilanteet. AK:ssa edustettuina olevat alue- ja paikallisviranomaiset ovat siksi ratkaisevan tärkeitä kumppaneita kehitettäessä sopivia ratkaisuja ja pantaessa niitä täytäntöön.

3.

muistuttaa, että ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat yksi niistä keskeisistä haasteista, joihin Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaiset lähivuosina joutuvat vastaamaan. Ensimmäisenä prioriteettina on tässä yhteydessä pidettävä tarvittavia askeleita maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi mahdollisimman paljon (ilmastonmuutoksen hillitseminen), mutta myös eri tasojen valmistautumista väistämättömiin muutoksiin (ilmastonmuutokseen sopeutuminen).

4.

painottaa, että vuoristoalueet ovat luonnon monimuotoisuuden varastoja, joille nopea ilmastonmuutos on uhka: kaikista Natura 2000 -alueista 43 prosenttia sijaitsee vuoristoalueilla, ja luontotyyppidirektiivin liitteissä II ja IV luetelluista 1 148 lajista 118 liittyy vuoristoympäristöön (1).

5.

toteaa, että tasankoalueilla tuskin havaittavat ilmastoerot moninkertaistuvat vuoristoalueilla ja ne toimivat laajamittaisen ilmastokehityksen ennakkovaroittimina. Ne ovat näin ollen erinomainen tieteellisen tutkimuksen havainnointikohde ja sopeuttamispolitiikkojen kehittämisen ja arvioinnin koekenttä.

6.

toteaa jälleen kerran, että ilmastonmuutos on jo käynnissä ja se lisää hydrogeologista riskiä (tulvat, maanvyöryt) sekä ihmisten ja perusrakenteiden haavoittuvuutta, rajoittaa veden saantia etenkin kesällä (myös vuoristoalueiden naapurialueilla), muuttaa jokien virtaamaa (alppialueilla jokien odotetaan yhä useammin olevan täysiä talvisin ja kuivia kesäisin), sulattaa jäätiköitä ja ikiroutaa (vuodesta 1850 Alppien jäätiköt ovat menettäneet noin kaksi kolmannesta laajuudestaan, ja ilmiö on selvästi nopeutunut vuoden 1985 jälkeen), vähentää lumipeitteen kestoa etenkin 1 500 m:n alapuolella, muuttaa lumivyöryjen tiheyttä, uhkaa luonnon monimuotoisuutta sekä kasvien ja eläinten siirtymistä, aiheuttaa muutoksia matkailuelinkeinoon talvisin ja kesäisin, muuttaa vesivoimatuotantoa, luo epävarmuutta maataloustuotantoon ja vahingoittaa metsätaloutta. Alppiympäristön herkkyys tällaisessa nopeassa ilmaston kehityksessä tekee siitä pysyvästi epäsuotuisassa asemassa olevan alueen. Kuluneiden 150 vuoden aikana Alpeilla mitattu lämpötilan nousu (+ 1,5 C) on kaksinkertainen verrattuna maailmanlaajuiseen keskiarvoon + 0,7 °C (2). Euroopan ympäristökeskus on tutkinut Alppien vesivarojen haavoittuvuutta vuonna 2009 (3).

7.

korostaa, että vuoristoperinteet ja -kulttuuri perustuvat ympäristön rajojen ja mahdollisuuksien tuntemisen tärkeään käsitteeseen. Kosketus alueen ankariin fyysisiin rajoituksiin on ajan mittaan mahdollistanut tarkkojen kestävyyttä ja resurssien järkiperäistä käyttöä koskevien kriteerien laatimisen. Kyseiset perusarvot voidaan integroida moderniin näkemykseen uusien teknologioiden avulla. Näin saadaan aikaan tietämystä ja kehitysmalleja, jotka ovat hyödyllisiä paitsi vuoristoalueilla myös syrjäseuduilla, ja monissa tapauksissa niillä voi olla yleistä merkitystä (kuten Rural/Urban-kumppanuus, RURBAN – TCUM/EU, aluepolitiikan pääosasto).

8.

painottaa, että ilmastonmuutos haastaa sopeutumiskykymme enemmän kuin mikään muu ihmiskunnan kohtaama este, mutta se on kuitenkin vain monitahoisemman inhimillisen ja ympäristökriisin osittainen indikaattori. Kriisiin sisältyvät myös

9.

korostaa, että nämä ongelmat aiheuttavat maantieteellisestä alueesta riippuen erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Komitea pitää siten valitettavana, että yhdessä niistä harvoista hankkeista, joissa tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Euroopan talouteen, Euroopan unionin yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) Peseta-hankkeessa (2009), ei kuitenkaan oteta huomioon vuoristoalueita.

10.

toteaa, että valkoisessa kirjassa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta (COM(2009) 147 final) Euroopan komissio panee merkille ilmastovaikutusten alueelliset erot sekä sen, että sopeutumisstrategia voi toimia vain, jos sen toteuttamiseen osallistuvat kaikki hallintotasot. Sopeutuminen on pitkäjänteinen dynaaminen prosessi, joka edellyttää poliittisten päättäjien, tutkijoiden, asiantuntijoiden, yrittäjien ja paikallisviranomaisten tiivistä yhteistyötä.

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että keväällä 2012 käynnistettiin julkinen kuulemismenettely vuodeksi 2013 suunnitellun EU:n sopeutumisstrategian valmistelemiseksi sekä perustettiin Climate-Adapt-foorumi, joka on hyödyllinen väline pyrittäessä kokoamaan esimerkkejä hyvistä käytänteistä ja toteuttamaan alue- ja kaupunkisuunnittelua. Siihen sisältyy myös vuoristoalueita käsittelevä osio.

12.

on edelleen sitä mieltä, että on edistettävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen integrointia laajempaan hankkeeseen kestokyvyn vahvistamiseksi yksilökohtaisesti ja kollektiivisesti siten, että otetaan huomioon kaikki toisiinsa väistämättä liittyvät ympäristöä, energiahuoltoa ja yhteiskuntaa koskevat ongelmat.

13.

toteaa, että Euroopan unioni on ottamassa vuonna 2013 käyttöön sopeutumisstrategian. Alueiden komitean mielestä on ratkaisevan tärkeää, että tällaiseen yleisstrategiaan sisältyy alue- ja paikallisulottuvuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti. On toivottavaa, että EU:n sopeutumisstrategiaan sisältyy nimenomaan vuoristoalueita käsittelevä luku.

14.

pitää niin ikään tärkeänä, että unionin sopeutumisstrategiaan sisältyy erityinen luku syrjäisimmistä alueista, joiden haittatekijät ja erityispiirteet tunnustetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa.

15.

korostaa, että tulevina vuosikymmeninä odotettava vuoristoalueiden haavoittuvuuden lisääntyminen edellyttää tieteellisen tutkimuksen tehostamista ja hyvää tiedonvaihtojärjestelmää. On tärkeää, että Euroopan unionin talousarviossa ajanjaksoksi 2014–2020 ilmastonmuutokseen sopeutumiseen varataan erityismäärärahoja.

16.

toteaa, että ilmastonmuutoksesta johtuvien uusien ongelmien vuoksi on laadittava toimintalinjoja yleishyödyllisten palvelujen saatavuuden ja tarjonnan parantamiseksi erityisen haavoittuvilla alueilla.

17.

painottaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen kohdennettuja resursseja on pidettävä tärkeämpänä kuin ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ellemme saavuta ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa määriteltyjä merkittäviä globaaleja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, on mahdotonta estää maailmanlaajuista lämpenemistä, ilmastonmuutosta ja äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka vaikuttavat paikallisyhteisöihin.

18.

toteaa, että on määriteltävä toisiinsa tiiviisti liittyvät toimet nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi ja tulevien ongelmien hallitsemiseksi aloilla, jotka jo kuuluvat EU:n ohjelmasuunnittelun piiriin, ja määritettävä, mitkä kyseisistä toimista kuuluvat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti Euroopan paikallisdemokratian piiriin. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi

19.

tähdentää, että monet vuoristoalueet ovat jo alkaneet kehittää sopeutumisstrategioita ja on pikaisesti koordinoitava tavoitteita ja tarkasteltava tuloksia. On yhdenmukaistettava monissa vuoristoalueiden järjestöissä, tutkimuslaitoksissa ja hallinnoissa jo yleisiä ympäristöaloitteita.

20.

toteaa, että on seurattava saavutettuja tuloksia laatimalla tehokkuusindikaattoreita toimia ja suorituksia varten sekä yhtenäisiä tietokantoja hankkeiden konsultointia ja energiarekisteriä varten.

21.

korostaa lopuksi, että ilmastonmuutoksen syihin ja vaikutuksiin on puututtava kaikilla tasoilla, monissa maantieteellisissä yhteisöissä sekä maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista kärsivät usein ensimmäisinä juuri maailman köyhimmät yhteisöt, ja ne tarvitsevat erityisapua. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden resursseja tulisi jakaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sovituissa strategioissa ja kansainvälisissä sopimuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisesti, ja varat on käytettävä sillä tasolla, jolla ne toimivat tehokkaimmin. Tästä syystä alue- ja paikallisviranomaisten on oltava mukana suunnittelemassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tähtääviä toimia, jotta niiden asiantuntemusta ja kokemusta sekä niiden kansalaisläheisyyttä voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/31

—

varoittaa sellaisesta vaihtoehdosta, joka johtaisi monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävän sopimuksen lykkäämiseen vuoden 2013 alusta.

—

korostaa, että hyvin suuri osa jäsenvaltioiden julkisista investoinneista on riippuvaisia rakennerahastoista, ja muistuttaa Eurooppa-neuvoston kokouksessa 28.–29. kesäkuuta 2012 hyväksytyn kasvu- ja työllisyyssopimuksen yhteydessä tehdyistä sitoumuksista.

—

kannattaa – komission ehdotukseen 6. heinäkuuta 2012 tehdyn tarkistuksen pohjalta – Euroopan parlamentin kantaa, jonka mukaan uusi talousarvio on suuruudeltaan 1,14 prosenttia EU:n BKTL:stä, Kroatian liittymisestä unioniin aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina.

—

pahoittelee, että valtaosa neuvoston neuvottelupakettiin kuuluvista aihepiireistä, mukaan lukien kaikenlaiset makrotaloudelliset ehdot, kuuluvat yhteispäätösmenettelyn eivätkä hyväksyntämenettelyn piiriin.

—

kritisoi sitä, että jäsenvaltioille myönnettävien määrärahojen jakomenetelmä sekä koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan määrärahojen enimmäismäärät on sisällytetty neuvoston neuvottelupakettiin. Komitea katsoo, että kyse on yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvasta alasta ja AK:n kuulemista edellyttävästä alasta. Komitea varaa itselleen mahdollisuuden nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa, ellei Euroopan komissio esitä säädösehdotusta, johon AK voi ottaa kantaa.

—

on tyytyväinen neuvoston tämänhetkiseen neuvottelumenetelmään, jossa meno- ja tulo-osia käsitellään neuvottelupaketissa yhdessä, sekä ilmaisee jälleen tukensa komission ehdottamille kahdelle uudelle omien varojen lajille, joista toinen perustuu arvonlisäveroon ja toinen uuteen finanssitransaktioveroon.

—

tukee täysin neuvoston ehdotusta tehdä koheesiopolitiikasta oma ala-otsakkeensa enimmäismäärän sijaan ja toistaa vaatimuksensa koheesiopolitiikkaan varattujen määrärahojen korottamisesta (vähintään vuosien 2007–2013 tasolle). Komitea tukee myös ehdotusta perustaa uusi siirtymäalueiden alueluokka.

—

on tyytyväinen neuvoston ehdotukseen sisällyttää Galileo-, ITER- ja GMES-ohjelmat ensimmäiseen otsakkeeseen, ja toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) tulisi niin ikään siirtää monivuotiseen rahoituskehykseen.

Yleisesittelijä

Mercedes BRESSO (IT, PSE), Piemonten aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirjat

Muutettu ehdotus – neuvoston asetus vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta

COM(2012) 388 final

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yksinkertaistamisohjelma vuodet 2014–2020 kattavaa monivuotista rahoituskehystä varten

COM(2012) 42 final

1.

panee merkille 6. heinäkuuta 2012 julkistetun komission muutetun ehdotuksen, joka koskee monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020 ja jossa otetaan huomioon Kroatian liittyminen unioniin sekä tuoreempiin tilastoihin (2007–2009) perustuvat laskelmat.

2.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin täysistunnossa 13. kesäkuuta 2012 hyväksymään monivuotista rahoituskehystä sekä omia varoja koskevaan päätöslauselmaan sekä siihen, että siinä korostetaan EU:n talousarvion olevan tosiasiallisesti 94-prosenttisesti investointitalousarvio ja että sen hallintomenot ovat suhteellisesti hyvin alhaiset. Komitea painottaa näiden investointien vipu- ja kerrannaisvaikutuksia yksityisen ja julkisen yhteisrahoituksen kautta paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla sekä korostaa EU:n talousarvion korvaamatonta merkitystä vakaana ja monivuotisena julkisena voimavarana, jolla tuetaan kasvua ja työllisyyttä.

3.

on äärimmäisen huolissaan neuvotteluiden tämänhetkisestä kehityksestä neuvostossa, kun on kyse monivuotisen rahoituskehyksen kokonaistasosta, politiikkojen sisällöstä ja resursseista. Tämä saattaa vaarantaa koheesiopolitiikan puitteissa määriteltyjä kolmea aluekategoriaa varten osoitettavat varat. Komitea toivoo siis, että 22.–23. marraskuuta 2012 pidettävään ylimääräiseen EU-huippukokoukseen mennessä päästään myönteiseen ratkaisuun. Näin voidaan laukaista pattitilanne lainsäädäntövallan käyttäjän kahden osapuolen välillä ja välttää viive, joka olisi vahingollinen Euroopan unionin ja älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian ripeän toteuttamisen kannalta.

4.

painottaakin, että eräät jäsenvaltioiden neuvotteluissa esittämistä näkemyksistä ovat selkeästi epäjohdonmukaisia niiden sitoumusten kanssa, joita ne tekivät Eurooppa-neuvoston kokouksessa 28.–29. kesäkuuta 2012 hyväksytyn kasvu- ja työllisyyssopimuksen yhteydessä.

5.

muistuttaa, että talous- ja sosiaalikriisin vakavuus Euroopan unionissa edellyttää ehdottomasti, että ohjelmakausi käynnistetään vuonna 2014. Vain näin mahdollistetaan unionin rahastojen hyödyntäminen, jolla on keskeinen merkitys investointien toteuttamiselle jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa.

6.

huomauttaa, että EU:n talousarvio on supistunut kooltaan jäsenvaltioiden talousarvioihin verrattuna, kun taas unionin toimivaltuuksia ja tehtäviä on samanaikaisesti laajennettu Lissabonin sopimuksella erityisesti ulkosuhteiden (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohta), ilmastonmuutoksen (SEUTin 191 artikla), energian (SEUTin 194 artikla), urheilun (SEUTin 165 artikla), avaruuspolitiikan (SEUTin 189 artikla), matkailun (SEUTin 195 artikla) ja pelastuspalvelun (SEUTin 196 artikla) alalla.

7.

korostaa, että hyvin suuri osa jäsenvaltioiden julkisista investoinneista on riippuvaisia rakennerahastoista, joiden osuus julkisista investoinneista on 13 jäsenvaltiossa yli 30 prosenttia ja kuudessa jäsenvaltiossa yli 60 prosenttia.

8.

toteaa, että perussopimuksissa (SEUTin 312 artikla) on erityisiä säännöksiä siltä varalta, että monivuotista rahoituskehystä ei hyväksytä ennen kuin kaikkien unionin monivuotisten rahoitusohjelmien – paitsi YMP:n ensimmäisen pilarin – oikeusperustan voimassaolo päättyy vuoden 2013 lopussa. Komitea korostaa, että perussopimusten erityisiin säännöksiin sisältyy budjettivallan käyttäjien oikeudellinen velvoite jatkaa neuvotteluja. Komitea painottaa kuitenkin, että sekä uusien alakohtaisten ohjelmien laatiminen ilman monivuotista rahoituskehystä että nykyisten ohjelmien keston pidentäminen olisi äärimmäisen hankalaa.

9.

varoittaakin sellaisesta vaihtoehdosta, joka johtaisi monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävän sopimuksen lykkäämiseen vuoden 2013 alusta, sillä tämä tekisi mahdottomaksi yhteisen strategiakehyksen ohjelmasuunnittelun ja määrärahojen myöntämisen vuoden 2014 jälkeen aiheuttaen kielteisiä vaikutuksia EU:n taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Komitea katsoo, että monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävän sopimuksen lykkääminen vuoden 2013 alkua pidemmälle vaarantaisi myös komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston tähän saakka valmisteleman ohjelmakauden 2014–2020 ja aiheuttaisi tarpeen pohtia uudelleen AK:n alun perin suosittamaa vaihtoehtoa, jonka mukaan ohjelmakaudesta tulisi 5 + 5 vuoden pituinen yhden tai kahden vuoden siirtymäkauden jälkeen.

10.

toistaa aiemmin esittämänsä kannan, että EU:lla tulee olla uskottava, vähintään 1 prosentin budjetti, jotta se voi saavuttaa tärkeät tavoitteensa Eurooppa 2020 –strategian päämäärien ja kuntien ja alueiden tarpeiden mukaisesti. Komitea muistuttaa, että neuvosto madalsi vuonna 2000 omien varojen katon 1,29 prosenttiin BKTL:stä maksusitoumusten ja 1,23 prosenttiin maksumäärärahojen osalta. Komitea korostaa, että sen jälkeen ero omien varojen enimmäismäärän ja monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän välillä on jatkuvasti kasvanut ja on ollut keskimäärin 25 prosenttia. Komitea muistuttaa lisäksi, että monivuotisessa rahoituskehyksessä asetetaan ainoastaan varainkäytön ylärajat, kun taas EU:n talousarvio on aina jäänyt kooltaan runsaasti näiden tasojen alapuolelle sekä maksusitoumuksissa että maksumäärärahoissa. Komitea kannattaa näin ollen – komission ehdotukseen 6. heinäkuuta 2012 tehdyn tarkistuksen pohjalta – Euroopan parlamentin kantaa, jonka mukaan uusi talousarvio on suuruudeltaan 1,14 prosenttia EU:n BKTL:stä, Kroatian liittymisestä unioniin aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina.

11.

on tyytyväinen siihen, että 18. syyskuuta 2012 päivätystä neuvottelupaketista on poistettu ehdotus vähävaraisimmille suunnatun elintarvikeohjelman lakkauttamisesta. Komitea pahoittelee kuitenkin, että elintarvikeohjelman budjetoinnista on epävarmuutta, ja tähdentää kannattavansa ohjelman säilyttämistä monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 2.

12.

on tyytyväinen Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion Kyproksen 30. elokuuta 2012 julkistetun keskusteluasiakirjan tiettyihin kohtiin mutta tuntee huolta koheesiopolitiikan osalta keskusteluun tuoduista seikoista, varsinkin jäsenvaltioita ja alueita varten esitettyjen "turvaverkkojen" tukikelpoisuudesta, mittasuhteista ja soveltamisalasta. Komitea torjuu lisäksi suhteettomina pitämänsä ehdotukset mukautuksista siirtymäalueiden ja kehityksessä muita pidemmälle edenneiden alueiden osalta.

13.

pahoittelee, että valtaosa neuvoston neuvottelupakettiin (19. kesäkuuta 2012 päivätty versio) kuuluvista aihepiireistä, erityisesti kohdat 21–47 ja 53–78, kuuluvat yhteispäätösmenettelyn eivätkä hyväksyntämenettelyn piiriin, ja korostaa, että parlamentin tulisi olla täysivaltaisesti mukana meneillään olevissa neuvotteluissa.

14.

kritisoi sitä, että jäsenvaltioille myönnettävien määrärahojen jakomenetelmä sekä koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan määrärahojen enimmäismäärät on sisällytetty neuvoston neuvottelupakettiin (kohdat 30–45), mutta ne eivät ole mukana ehdotetussa asetuksessa yhteiseen strategiakehitykseen sisältyviä viittä rahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä. Komitea pitää lisäksi yllättävänä, että 18. syyskuuta 2012 päivättyjen neuvottelupaketin kohdan 35 mukaan rakennerahastovarojen jako jäsenvaltioiden kesken pohjautuu osittain Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Tämä panee miettimään, edustavatko kyseiset tavoitteet todella alueiden kehitystarpeita, ja herättää myös merkittäviä hallinto- ja menettelytapakysymyksiä, sillä tavoitteiden käyttö jakoperusteena ei varmasti ollut näköpiirissä, kun ne asetettiin vuonna 2010.

15.

katsoo, että kyse on SEUTin 177 artiklan mukaisesti paitsi yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvasta alasta myös AK:n kuulemista edellyttävästä alasta. Niinpä komitea tulee tarkastelemaan tarkemmin asiaa koskevia oikeudellisia seikkoja ja varaa itselleen mahdollisuuden nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUTin 263 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti oikeuksiensa turvaamiseksi, ellei Euroopan komissio esitä säädösehdotusta, johon AK voi ottaa kantaa.

16.

toistaa seuraavat huomiot, jotka komitea on esittänyt Euroopan komission eri säädösehdotuksista antamissaan lausunnoissa vuoden 2012 alusta lähtien:

17.

toistaa ehdotuksensa siitä, että Euroopan alueelliseen yhteistyöhön osoitetut varat jaettaisiin yhteistyöohjelmittain eikä jäsenvaltioittain. Komitea kehottaa näin ollen tarkistamaan 18. syyskuuta 2012 päivätyn neuvottelupaketin kohtaa 40, sillä nykytilanteessa neuvottelut pelkästään rajatylittävän ja valtioiden välisen yhteistyön osioita koskevasta jaosta johtavat siihen, että alueidenvälinen yhteistyö nähdään vain kahden muun osion tähteenä.

18.

kannattaa ehdotusta siitä, että käytettäisiin yhä enemmän lainoja eikä ensisijaisesti avustuksia, joita ei tarvitse maksaa takaisin. Näin edistettäisiin edunsaajien sitoutumista. Komitea katsoo myös, että takaisinmaksetut lainavarat olisi palautettava hyödynnettäviksi käyttöpääomamekanismien avulla.

19.

esittää jälleen toiveensa nykyisen omien varojen järjestelmän uudistamisesta keinona supistaa jäsenvaltioiden suoria rahoitusosuuksia EU:n talousarviossa ja lisätä EU:n omia varoja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi (1) sekä vastata nykyisten rahoitusoikaisujen ja poikkeuksien poistamisen tarpeeseen. Komitea katsoo, että avoimuuden, tasapainon ja jatkuvuuden takaamiseksi uuden monivuotisen rahoituskehyksen tulee ehdottomasti – kuten Euroopan parlamentti on esittänyt – perustua sopimukseen uudenlaisista omista varoista.

20.

on tyytyväinen neuvoston tämänhetkiseen neuvottelumenetelmään, jossa meno- ja tulo-osia käsitellään neuvottelupaketissa yhdessä, sekä ilmaisee jälleen tukensa komission ehdottamille kahdelle uudelle omien varojen lajille, joista toinen perustuu arvonlisäveroon ja toinen uuteen finanssitransaktioveroon.

21.

kehottaakin tiettyjä jäsenvaltioita hyväksymään uuden finanssitransaktioveron, jotta ne eivät aiheuttaisi vahinkoa kansalaisilleen, yrityksilleen ja paikallis- ja alueviranomaisille, sillä siitä kieltäytyminen johtaa muiden tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen ja "kahden nopeuden budjettipolitiikan" luomiseen unionissa.

22.

katsoo, että tiiviimmän yhteistyön keinoin toteutettu finanssitransaktiovero voi oikeudellisesti toimia perustana uudelle EU:n omien varojen lajille ja että osallistuvat valtiot voisivat siirtää EU:n talousarvioon osan kerätyistä tuloista. Tämän siirron tulee kuitenkin vähentää vastaavasti niiden bruttokansantuloon perustuvia maksuja talousarvioon ilman, että järjestelyn ulkopuolelle jäävien valtioiden kansallisiin maksuosuuksiin sovellettavia sääntöjä muutetaan.

23.

toistaa kannattavansa erittäin monimutkaisen hyvitys- ja korjausjärjestelmän yksinkertaistamista sekä nykyisten alennusjärjestelmien korvaamista yleisellä korjausmekanismilla.

24.

ihmettelee, että Euroopan komission neuvoston asetukseen tekemään niin sanottuun "tekniseen" muutokseen sisältyy olennaisen tärkeä elementti: makrotaloudellisen ehdollisuuden laajentaminen pelkästä koheesiorahastosta kaikkiin yhteiseen strategiakehitykseen sisältyviin viiteen rahastoon (ks. muutetun asetusehdotuksen 8 artikla).

25.

toistaa vastustavansa yksiselitteisesti ja tiukasti kaikenlaisia makrotaloudellisia ehtoja, eikä pidä asianmukaisina eräiden jäsenvaltioiden vaatimuksia niiden laajentamisesta kaikkiin budjettikohtiin.

26.

muistuttaa, että kyseessä on yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluva ala, jota tulee käsitellä yhteiseen strategiakehyksen kattamia viittä rahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen yhteydessä.

27.

tukee täysin neuvoston ehdotusta tehdä koheesiopolitiikasta oma ala-otsakkeensa alaenimmäismäärän sijaan, mutta tähdentää, ettei Verkkojen Eurooppa -välinettä tule sisällyttää tähän ala-otsakkeeseen sen erilaisen luonteen vuoksi. Komitea pahoittelee edelleen, ettei tilaisuutta kaikkien aluekehitystä tukevien EU:n määrärahojen (eli viiden yhteiseen strategiakehykseen kuuluvan rahaston) yhdistämiseen saman otsakkeen alle ole hyödynnetty.

28.

kehottaa jälleen lisäämään joustavuutta kussakin otsakkeessa sekä luomaan joustovarauksen, johon voitaisiin siirtää käyttämättömiä talousarviomäärärahoja jakson puolivälissä sen sijaan, että ne palautetaan jäsenvaltioille. Komitea katsoo, että tällaista joustovarausta voitaisiin hyödyntää makrotaloudellisissa ja finanssipoliittisissa toimissa, joiden avulla voidaan ennakoida asymmetrisiä sokkeja Euroopan unionissa.

29.

panee jälleen merkille ehdotuksen esittää jonkinlainen arviointi monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanosta vuonna 2016 sekä toteaa, että olisi suotavampaa tehdä täysimittainen väliarviointi (johon sisällytetään ehdotettu arviointi) vuonna 2017.

30.

toistaa seuraavat huomionsa monivuotisen rahoituskehityksen tärkeimpien alaotsakkeiden suuruudesta:

31.

toistaa vaatimuksensa Euroopan globalisaatiorahaston jatkamisesta ja sen sisällyttämisestä monivuotiseen rahoituskehykseen, mutta – Euroopan parlamentin tavoin – edellyttää, että se pitää kirjata budjettiin kulloisenkin budjettikohdan enimmäismäärästä erillisenä, koska se ei ole ennakoitavissa. Komitea vastustaa myös soveltamisalan laajentamista kahdenvälisistä ja monenvälisistä kauppasopimuksista maataloustoiminnalle aiheutuvien vaikutusten korvaamiseen (neuvottelupaketin kohta 95).

32.

on tyytyväinen neuvoston ehdotukseen sisällyttää Galileo-, ITER- ja GMES-ohjelmat monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäiseen otsakkeeseen (neuvottelupaketin liite I), kuten komitea esitti vuoden 2013 jälkeisestä uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä antamassaan lausunnossa.

33.

painottaa, että edellä mainittuja varausmekanismeja vastaavat summat tulisi niin ikään siirtää monivuotiseen rahoituskehykseen.

34.

katsoo, että sekä jäsenvaltioiden että Euroopan parlamentin suositus menojen laadun parantamisesta ei toistaiseksi ole saanut tyydyttävää vastausta, sillä seurauksena on ollut uusia valvonta- ja tarkastusmenettelyitä, menettelyiden monimutkaistuminen sekä liiallisen painoarvon antaminen määrällisille tulos- ja hyödyntämiskriteereille strategioiden laadun kustannuksella. Tämä johtaa myös lisääntyvään keskittämiseen, joka haittaa alempia hallintotasoja ylempiin nähden.

35.

toivoo, että komission lupaamassa tiedonannossa menojen laadusta mahdollistetaan julkisten investointimenojen eriyttäminen talousarviossa vakaussopimuksen pohjalta.

36.

vastustaa sitä, että komissio käyttää delegoituja säädöksiä ylenmääräisesti, kuten ehdotetaan esimerkiksi yhteistä strategiakehystä varten tarkoitettuja alustavia toimia ajatellen, sillä se sulkee AK:n eurooppalaisen kuulemis- ja päätöksentekoprosessin ulkopuolelle, vaikka kyse saattaa olla alue- ja paikallisyhteisöjen kannalta keskeisistä aloista.

37.

on sen sijaan täysin yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EU:n tasolla toteutetulla yksinkertaistamisella ei saavuteta tavoiteltua tulosta, ellei siihen liity vastaavia toimenpiteitä valtiollisella ja alueellisella tasolla. Komitea painottaa, että eniten toimenpiteitä tarvitaan jäsenvaltiotasolla.

38.

pitää tervetulleena ehdotuksia ohjelmien järkeistämisestä monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, erityisesti vähentämällä rahoitusohjelmien määrää sekä yhdistämällä ohjelmia ja alaohjelmia monilla aloilla.

39.

toivoo Euroopan investointipankin entistä tiiviimpää osallistumista rakennerahastojen rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanoon.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/37

—

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2010), sillä siinä sitoudutaan tunnustamaan kilpailukyky perustavaksi ja johtavaksi tekijäksi EU:n kestäväpohjaisen talouskasvun ja työpaikkojen lisäämisen takaamisessa.

—

kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten kaikissa jäsenvaltioissa tekemiin lukuisiin aloitteisiin, kuten paikallisiin pienyrityskeskuksiin, alue- ja paikallisviranomaisten myöntämiin mikroluottoihin tai pienyritysten perustamista koskevaan ilmaiseen asiantuntija-apuun, jotka tarjoavat usein perustan aloittelevan mikroyrityksen menestykselle.

—

kiinnittää huomiota nuorten yrittäjien tarpeisiin, koska heille yritys on usein ainoa mahdollisuus ammatilliseen kehitykseen ja koska he ovat halukkaita ottamaan riskejä toiminnassaan ja monissa tapauksissa kehittämään sitä koko Euroopan markkinoilla. Niinpä näillä yrittäjillä on edellytykset kilpailla globaaleilla markkinoilla.

—

panee merkille, että globaali kilpailukyky on mahdollista saavuttaa ainoastaan korjaamalla eurooppalaisten markkinoiden puutteet, joiden vuoksi eurooppalaiset pk-yritykset eivät pysty kilpailemaan muista maailmankolkista peräisin olevien pk-yritysten kanssa. Pk-yritysten täytyy saada merkittävämpi rooli EU:n hankkeiden toteuttamisessa, ja niiden asemaa pitää kohentaa verrattuna suuryrityksiin, jotka useassa tapauksessa ovat näiden hankkeiden pääurakoitsijoita. Tämän vuoksi komitea painottaa yritysverkostojen muodostamisen merkitystä pk-yritysten kannalta.

Esittelijä

Witold KROCHMAL (PL, AE), Wołówin kaupungin- ja kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2020)

COM(2011) 834 final

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2010), sillä siinä sitoudutaan tunnustamaan kilpailukyky perustavaksi ja johtavaksi tekijäksi EU:n kestäväpohjaisen talouskasvun ja työpaikkojen lisäämisen takaamisessa.

2.

katsoo, että ehdotetulla asetuksella täydennetään Euroopan komission aiemmin Eurooppa 2020 -strategian puitteissa tekemiä aloitteita. Siinä tunnustetaan pk-yritysten asema EU:n talousjärjestelmässä ja pannaan merkille pk-ympäristön puutteet ja epävakaus, jotka voivat hidastaa ja jopa rajoittaa yritysten kehitystä ja niiden kilpailukyvyn kasvua.

3.

korostaa, että AK:n kantaa tukee alue- ja paikallisviranomaisille tehty kyselytutkimus "Alueet ja kunnat pk-yritysten tukena" (1), jonka on toteuttanut komitean Eurooppa 2020 -seurantafoorumi.

4.

tiedostaa, että jäsenvaltiot ja alueet ovat suurelta osin vastuussa markkinoiden puutteiden korjaamisesta, mutta katsoo, että EU voi auttaa tietyillä aloilla edistämällä hyviä käytänteitä, takamaalla yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja parantamalla liiketoimintaympäristön edellytyksiä niin, että yritykset, myös pk-yritykset, pystyvät kilpailemaan kestävällä tavalla globaalisti, mikä tarkoittaa siirtymistä kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta taloutta.

5.

katsoo, että tällä ohjelmalla lisätään huomattavasti luottamusta Euroopan yrityssektoriin sekä eurooppalaisilla että globaaleilla markkinoilla. Markkinoiden luottamuksen kasvu lisää kiinnostusta yrityksiin ja laajentaa nykyisten liikeyritysten toimia, myös pk-yritysten, jotka ovat talouskasvun (58 prosenttia liikevaihdosta EU:ssa) ja työllisyyden (67 prosenttia yksityissektorin työpaikoista) tärkeä lähde. Ne loivat 85 prosenttia uusista työpaikoista yksityissektorilla vuosina 2002–2010.

6.

katsoo, että matkailusektorin korostaminen ohjelmassa on asianmukaista, koska kyseinen sektori liittyy moniin EU:n pk-yrityksiin ja työllistää valtavan määrän ihmisiä.

7.

korostaa, että yrityksiä ja pk-yrityksiä on tärkeää tukea niiden toiminnan kehityksen eri vaiheissa, perustamisvaiheessa olevista yrityksistä jo olemassa oleviin yrityksiin tai jopa rakennemuutoksessa oleviin yrityksiin edellyttäen, että tuella edistetään yrityksen kilpailukykyä EU:n markkinoilla ja unionin ulkopuolisilla markkinoilla.

8.

tiedostaa, että yksi ohjelman onnistumisen tärkeimmistä edellytyksistä on yrityskulttuurin ja hyvän liiketavan edistäminen ja kehittäminen EU:n yhteiskunnassa, ja suhtautuu siksi myönteisesti mahdollisuuteen ottaa osaa Euroopan yrittäjäpalkinnosta käytävään kilpailuun valtio-, alue- ja paikallistasolla ja muihin tämänkaltaisiin hankkeisiin.

9.

muistuttaa, että vuosittain kolme EU:n aluetta saa "Euroopan yrittäjyysalue" -palkinnon tunnustuksena niiden pk-yrityksille tarjoamista suotuisista olosuhteista.

10.

katsoo, että yrittäjyyden edistämisen pitää alkaa jo koulussa siten, että tuetaan yrittäjyysmyönteisiä asenteita ja edistetään taloudellista riippumattomuutta. Sen ansiosta opiskelijat voivat työelämään siirtyessään tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sen työn luonteesta, jota he haluavat tehdä. Jotta koulutuksensa päättävä ja tutkinnon suorittanut voi ryhtyä yrittäjäksi hankkimansa pätevyyden perusteella ja tarjota palveluja, joille niin muodoin todennäköisesti on kysyntää, olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että koulutuksessa otetaan huomioon markkinoiden tarpeet.

11.

kehottaa sisällyttämään yrityselämän suuntaukset ja kehityksen ammatilliseen koulutukseen, sillä kilpailukyvyn kannalta on keskeisen tärkeää tarjota yrittäjillemme jatkuvaa koulutusta.

12.

kiinnittää huomiota nuorten yrittäjien tarpeisiin, koska heille yritys on usein ainoa mahdollisuus ammatilliseen kehitykseen ja koska he ovat halukkaita ottamaan riskejä toiminnassaan ja monissa tapauksissa kehittämään sitä koko Euroopan markkinoilla. Niinpä näillä yrittäjillä on edellytykset kilpailla globaaleilla markkinoilla.

13.

kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten kaikissa jäsenvaltioissa tekemiin lukuisiin aloitteisiin, kuten paikallisiin pienyrityskeskuksiin, alue- ja paikallisviranomaisten myöntämiin mikroluottoihin tai pienyritysten perustamista koskevaan ilmaiseen asiantuntija-apuun, jotka tarjoavat usein perustan aloittelevan mikroyrityksen menestykselle.

14.

kiinnittää huomiota myös naisyrittäjien asemaan sekä erityisiin kohderyhmiin, muun muassa maahanmuuttajataustaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin, jotka tarvitsevat erityisaloitetta kehittääkseen yritystensä kilpailukykyä, ja ottaa huomioon tällä alalla käytössä olevat EU:n toimintalinjat.

15.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia panemaan ohjelman täytäntöön. Komitea kiinnittää erityisesti huomiota tarpeeseen vähentää byrokratiaa ja ulkopuolisten varojen hankkimisessa esiintyviä esteitä sekä yksinkertaistaa tarjouskilpailuja varten toimitettavia asiakirjoja ja luopua pienten töiden tapauksessa vaatimuksista hankkia pankkitakaus.

16.

panee merkille, että globaali kilpailukyky on mahdollista saavuttaa ainoastaan korjaamalla eurooppalaisten markkinoiden puutteet, joiden vuoksi eurooppalaiset pk-yritykset eivät pysty kilpailemaan muista maailmankolkista peräisin olevien pk-yritysten kanssa. Pk-yritysten täytyy saada merkittävämpi rooli EU:n hankkeiden toteuttamisessa, ja niiden asemaa pitää kohentaa verrattuna suuryrityksiin, jotka useassa tapauksessa ovat näiden hankkeiden pääurakoitsijoita. Tämän vuoksi komitea painottaa yritysverkostojen muodostamisen merkitystä pk-yritysten kannalta.

17.

muistuttaa, että EU:n on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa taattava yhtenäismarkkinoiden tehokas toiminta ja parannettava liiketoimintaympäristöä poistamalla tai vähentämällä vaikeuksia, joita pk-yrityksillä on rahoituksen saannissa ja joiden syyt ovat niiden rajallisessa kyvyssä laajeta alkuperämaansa ulkopuolisille markkinoille sekä yhtenäismarkkinoilla että niiden ulkopuolella sekä liiallisessa verorasituksessa ja hallinnollisten menettelyjen aiheuttamassa taakassa. Nämä edellytykset on täytettävä ja samalla taattava osaamisen ja uuden innovatiivisen teknologian saatavuus ja yhteistyö paikallisten ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Näiden on tutkimusohjelmissaan otettava huomioon pk-yritykset Euroopan talouden eteenpäin vievänä voimana.

18.

katsoo, että ohjelmassa on painotettava enemmän pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista EU:n tutkimus- ja innovointitoimintaan, -hankkeisiin ja -ohjelmiin myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta. Kun yritysten osallistuminen tutkimushankkeisiin lisääntyy, paranee yritysten osaaminen ja näin ollen myös niiden kansainvälinen kilpailukyky.

Tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmaa "Horisontti 2020" koskevassa ehdotuksessa korostetaan erityisesti tarvetta lisätä pk-yritysten osallistumista tutkimushankkeisiin. Tämän tiiviimmän osallistumisen avulla pk-yrityksillä, joilla joissain tapauksissa on kärkiasema maailmassa, on mahdollisuus hankkia tietoja ja osaamista.

19.

katsoo, että ainoastaan tällaisen lähestymistavan avulla yritykset ja pk-yritykset voivat kehittyä siten, että otetaan huomioon sitoumukset uusimpiin ympäristötekniikoihin perustuvaan vähähiiliseen talouteen, jonka avulla on mahdollista saavuttaa ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet.

20.

suhtautuu myönteisesti ohjelmalle ehdotettuun 2,522 miljardin euron talousarvioon. Komitea panee kuitenkin merkille, että yrityksiä ja pk-yrityksiä suoraan tukevia rahoitusvälineitä varten osoitettu 1,4 miljardin euron määrä on vain 56 prosenttia ohjelman kokonaisbudjetista. Mikäli rahoitusvälineille on enemmän kysyntää kuin kohtuudella voidaan odottaa, näitä rahoitusvälineitä varten osoitettavan rahoituksen prosenttiosuuden muuttamisesta tulisi päättää asetusehdotuksen 16 artiklan mukaisessa komiteassa, jossa ovat edustettuina kaikki yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) kautta tukea saavat valtiot. Kuitenkin nimenomaan talousarvion muu osa, joka on tarkoitettu pk-kenttää tukeviin toimiin, takaa, että koko ohjelmaan kaudeksi 2014–2020 osoitetut varat käytetään tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

21.

katsoo, että ohjelman talousarviosta on asianmukaista osoittaa 1,7 prosenttia ohjelman hallinnolliseen tukeen, koska kyseisten varojen turvin on taattava ohjelman tuloksekas toiminta rasittamatta talousarviota kohtuuttomasti.

22.

katsoo, että ohjelman talousarviosta rahoitetuilla toimenpiteillä ei voida korvata valtio-, alue- tai paikallistason aloitteita, vaan että näitä toimenpiteitä olisi vahvistettava ja tehostettava, annettava niille EU:n tasoista ulottuvuutta tehokkaan koordinoinnin avulla ja poistamalla yksityisten toimijoiden ja viranomaisten yhteistyön esteitä valtioiden väliltä. Tällaista yhteistyötä pitäisi kannustaa pikemminkin horisontaalisella verkostoitumisella kuin vertikaalisella keskittämisellä.

23.

katsoo, että tarjotun tuen on oltava täysin perusteltua tavoitteiden kannalta ja että sillä pitää olla positiivisia vaikutuksia koko Euroopassa kumulaatio- ja kerrannaisvaikutusten sekä saavutettujen tulosten hyödyntämisen ansiosta.

24.

korostaa, että kilpailukyky riippuu suurelta osin tuottavuudesta, innovoinnista ja tehokkuudesta, joka on tulojen kestävän kasvun lähde, yritysten kyvystä hyödyntää täysimääräisesti eri mahdollisuuksia, esimerkiksi EU:n yhtenäismarkkinoita, ja institutionaalisista ratkaisuista, joilla luodaan edellytykset yritysten kestävälle kasvulle. Hankkeille, joilla vahvistetaan yritysten ja pk-yritysten kestävään kilpailukykyyn eniten vaikuttavia tekijöitä, tulee siksi antaa etusija.

25.

kiinnittää huomiota siihen, että kolmansien maiden osallistumista ohjelmaan assosiaatiosopimusten pöytäkirjojen ja muiden sopimusten perusteella on pidettävä tilaisuutena laajentaa EU:n alueella toimivien yritysten toiminta-alaa ja saada kokemusta yritysten toiminnasta EU:n markkinoiden ulkopuolella. Muiden EU:n ulkopuolisten maiden tulisi myös voida osallistua ohjelmaan, mutta rahoitus tähän tulisi hankkia muista ohjelmista, joiden tarkoituksena on edistää EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välistä yhteistyötä.

26.

kiinnittää huomiota yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen merkitykseen myös jatkuvan koulutuksen kautta sekä siihen, että kehityksen tulisi kulkea sellaisten taitojen ja asenteiden sekä yritysten yhteiskunnallisen vastuun kehittämisen suuntaan, joiden avulla ihmiset voivat vastata modernien globaalien markkinoiden haasteisiin ja noudattaa samalla perinteistä eurooppalaista yritysetiikkaa.

27.

katsoo, että yrittäjyyden edistämistä ja yrittäjyysmyönteisten asenteiden kehittämistä koskevien toimien pitää kattaa myös työuransa aluksi itsenäisen ammatinharjoittamisen tielle lähtevät yrittäjät, mukaan lukien naiset, jotka ryhtyvät tähän vaativaan toimeen ja ottavat riskin.

28.

katsoo, että pk-yritysten rahoituksensaannin parantamisella, myös pääomajärjestelyin ja lainatakausjärjestelyin, pitää täydentää tällä hetkellä koheesiopolitiikan puitteissa käytettäviä rahoitusvälineitä, ja ne tulee myös voida yhdistää muihin, tarkasti määriteltyihin jäsenvaltioista saataviin varoihin.

29.

pitää erittäin myönteisenä mahdollisuutta myöntää rajatylittäviä luottoja ja lainoja, joiden avulla pk-yritykset voivat hyödyntää yhtenäismarkkinoiden valtavia mahdollisuuksia, minkä pitäisi vahvistaa yritysaloitteiden kilpailu- ja kestokykyä esimerkiksi matkailusektorilla.

30.

kiinnittää erityishuomiota pääomajärjestelyyn kasvua varten (EFG-järjestely), jossa keskitytään riskipääomaa tarjoaviin rahastoihin. Komitea tähdentää, että projektijohtajan tulee asianmukaisen riskinarvioinnin avulla osallistua mahdollisimman monen pk-yrityksen tukemiseen, mukaan luettuina ne, joilla on vain vähäiset mahdollisuudet saada avustusta normaalien pankkimenettelyjen puitteissa ja jotka voivat vahvistaa pk-yritysten yleistä potentiaalia ja vähentää työttömyyttä huomattavasti.

31.

suhtautuu epäilevästi lainatakausjärjestelyn enimmäissummaan ja kehottaa komissiota tarkentamaan, mihin kriteereihin tämän tason määrittely perustuu, sillä kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa ei määritelty minkäänlaisia rajoituksia. Komitea tähdentää, että yrityksen perustamiseen, investointeihin tai omistajanvaihdokseen tarvittavat lainat ovat usein huomattavasti asetettua rajaa suurempia. Komitea pelkääkin tämän johtavan tilanteeseen, jossa Horisontti-ohjelman kautta taataan suurempia lainoja, vaikka sitä on tarkoitus käyttää ainoastaan innovointihankkeisiin.

32.

kehottaa siksi palaamaan edelliseen kilpailukykyä ja innovointia koskevaan ohjelmaan, jossa ei asetettu minkäänlaisia rajoituksia.

33.

katsoo, että on perusteltua soveltaa yksilöllistä lähestymistapaa velkarahoitukseen pyrkivien rahoituslaitosten kanssa käytävissä neuvotteluissa sekä velkarahoituksen suuruuden, joka riippuu takuunalaisesta riskien kokonaisuudesta, että laina-ajan osalta.

34.

edellyttää, että sekä riskipääomaan suunnattuja rahoitusvälineitä että pk-yrityslainasalkkujen kattamiseen osoitettuja varoja valvotaan jatkuvasti muuttuvan riskin osalta.

35.

katsoo, että ohjelman epäsuoran hallinnoinnin siirtäminen Euroopan investointirahastolle ja toimeenpanovirastoille on asianmukaista edellyttäen, että Euroopan komissio vastaa ohjelman jatkuvasta valvonnasta. Tällaisella hallinnointimuodolla taataan, että Euroopan investointirahaston toiminnasta yli kymmenen vuoden aikana pk-yritysten tukemisen välineenä saatuja myönteisiä kokemuksia hyödynnetään.

36.

suosittaa myös, että hyödynnetään kokemuksia, joita tällä alalla on Euroopan investointipankilla ja Yritys–Eurooppa-verkostolla, jolla on kokemusta pk-yritysten kansainvälistämisestä, myös EU:n ulkopuolella.

37.

katsoo, että ohjelman onnistuneen täytäntöönpanon ja sen tehokkuuden takaamiseksi alue- ja paikallisviranomaisten ja ohjelmaa hallinnoivien laitosten on ehdottomasti tehtävä tiivistä yhteistyötä ja helpotettava tiedonkulkua jokaisella ohjelman täytäntöönpanon alalla.

38.

pitää olennaisen tärkeinä kokemuksia, jotka liittyvät pk-yritysten kansainvälistymiseen EU:n ulkopuolella ja tätä aihetta koskevaan tiedon siirtämiseen, sillä niiden pitäisi auttaa pk-yrityksiä vähentämään rajat ylittävästä toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. EU:n toimielinten asiantuntijoiden on kehitettävä tätä alaa yhteistyössä valtiollisten ja alueellisten viranomaisten kanssa.

39.

ottaa esiin myös mahdollisuuden perustaa tietokeskuksia, jotka levittävät tietoa pk-yrityksistä. Komitea ei kuitenkaan aio käsitellä tällaisten yksiköiden luonnetta eikä toiminnan erityispiirteitä. Näistä kysymyksistä tulisi sopia valtioiden ja alueiden monenvälisissä yhteistyösopimuksissa.

40.

ehdottaa, että ohjelman suora hallinnointi tapahtuu pääasiassa alueellisella tasolla valtiollisten viranomaisten tuella ja valvonnassa. Tällä hallintotasolla tulee myös laatia järjestelmä toteuttavista hankkeista johtuvan riskin seurantaan.

41.

ehdottaa lisäksi, että hankkeen valvonta on myös osa ehdotuksen liitteessä 1 esitettyjen keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista koskevien indikaattorien perusteella tehtävää täytäntöönpanon arviointia. Valvonnan täytyy myös kattaa ilmastonsuojeluun ja muihin EU:n toimintalinjojen toteuttamiseen liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ohjelman puitteissa koskevat tiedot.

42.

tähdentää, että edellä mainittujen toimien on oltava johdonmukaisia ja yhtäpitäviä Euroopan komission suorittamien valvontatoimien kanssa. Komission edustajat tekevät yhdessä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) henkilöstön kanssa tilintarkastuksia, tarkastuksia ja tutkimuksia paikan päällä.

43.

katsoo, että tilintarkastusstrategiassa täytyy keskittyä ohjelman täytäntöönpanon puolueettomaan arviointiin, eikä sillä saa rasittaa ohjelman edunsaajia. Valvontajärjestelmissä pitää ottaa huomioon hankkeiden toteuttamisvaiheet, jotta ne eivät vaikuttaisi kielteisesti toteuttamisvauhtiin eivätkä saisi aikaan liiallisia lisäkustannuksia.

44.

kiinnittää huomiota siihen, että monien maiden nykyisen talousarviotilanteen vuoksi kansalliset hallitukset etsivät yksinkertaisimpia keinoja talousarvion tulojen lisäämiseen korottamalla erilaisia maksuja, jotka nostavat työvoiman hintaa, mikä voi tosiasiassa johtaa pk-yritysten romahtamiseen tai niiden siirtymiseen harmaaseen talouteen. Alueiden komitea kehottaa siksi suojelemaan pk-yrityksiä, koska kuvatunlainen politiikka viivästyttää talouskriisistä elpymistä ja voi käytännössä tehdä tyhjäksi ohjelman lisäarvon. Pk-yritykset ovat tehokas väline työttömyyden vähentämiseen.

45.

katsoo, että yrityksen käynnistämiseen liittyvät hallinnolliset rasitukset ja toiminnassa olevien yritysten verorasitukset voivat estää pk-yrityksiä ja muita yrityksiä parantamasta kilpailukykyään monissa EU-maissa. Alueiden komitea kehottaa siksi vähentämään todellista hallintotaakkaa kaikessa asianomaisessa EU:n lainsäädännössä 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Komitea toteaa, että olisi tarkoituksenmukaista harkita useampien pk-alan toimintaa haittaavien esteiden poistamista.

46.

katsoo, että maille ja alueille, jotka ovat omaksuneet pk-yrityksille suotuisimmat järjestelmät, jotka mahdollistavat niiden kehityksen, kilpailukyvyn lisäämisen ja laajentumisen ulkopuolisille markkinoille, tulee tarjota ohjelmassa lisäkannustimia tällaisten toimien tukemiseksi. Edistämällä myönteisiä asenteita on tarkoitus saada aikaan toivottuja suuntauksia eri maissa ja alueilla.

47.

ehdottaa, että Euroopan komissio ryhtyy toimiin parantaakseen tiedonsaantia nopeasti kasvavien maiden markkinoiden kehittymisestä, tavoista investoida kyseisiin maihin, nykyisistä oikeusjärjestelmistä ja liiketoiminnan paikallisista käytänteistä.

48.

katsoo, että unionin ulkopuolisia markkinoita koskevan tiedon on oltava helposti pk-yritysten saatavilla eli tiedonsaannin täytyy olla kohtuuhintaista, täsmällistä ja nopeaa. Unionin ulkopuolella toimivilla diplomaattisilla edustajilla, pk-yritysten tietokeskusten ohella, pitää olla tässä merkittävä rooli.

49.

korostaa, että EU:n kansalaisten yrittäjyyshengen kehittäminen edellyttää muutoksia koulutusjärjestelmään, mikä on pitkäjänteistä toimintaa. Onkin olemassa riski, että keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ei saavuteta.

50.

kiinnittää huomiota mahdollisuuteen, että pk-yritysten toimintaa säännellään liikaa EU:n, jäsenvaltioiden tai paikallisella tasolla, mikä saattaa tarpeettomasti hankaloittaa itse toimintaan liittyviä menettelyjä ja tuen hakemista erilaisten ohjelmien puitteissa, ja se puolestaan heikentää pk-yritysten kilpailukykyä. Byrokratian sekä taloudellisen toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen esteiden vähentämistä tulee pitää ensisijaisena.

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/49

—

katsoo, että hankintasäännöstössä tulisi kiinnittää enemmän huomiota rahalle hankinnan yhteydessä saatavaan vastineeseen. Hankinnan toteuttavan hankintaviranomaisen ensisijainen tehtävä on hankkia jokin tietty tavara, palvelu tai rakennusurakka, ja säännöstön pitää edesauttaa sitä, että hankinnan tuloksena sekä kansalaiset, ostaja että myyjä todella ovat tyytyväisiä tehtyyn kauppaan. Myös rajat ylittävää kaupankäyntiä helpottavat varmasti ennen kaikkea yksinkertaiset ja helppotajuiset säännöt.

—

toteaa, että valitettavasti myös eräät uudet ehdotukset ovat vaikeaselkoisia ja erittäin yksityiskohtaisia. Lisäksi niihin on lisätty joukko uusia säännöksiä. Tietyt säännökset on lisätty hankinnan helpottamiseksi, mutta toiset uudistukset aiheuttavat hankintaviranomaisille hallinnollisia lisärasitteita, vaikka oikeudellinen vakaus olisi tarpeen ongelmilta välttymiseksi julkisten hankintojen teossa.

—

toteaa, että etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskeva sopimus (Government Procurement Agreement), joka on yksinkertaisempi kuin EU:n vastaavat säännöt, on osoitus siitä, että yksinkertaisempien mutta silti tehokkaiden hankintasääntöjen laatiminen on mahdollista. Komissiota kehotetaan nostamaan hankintojen kynnysarvoja tuntuvasti. Kun otetaan huomioon, miten tavattoman pieni osa julkisista hankinnoista on rajatylittäviä ja miten paljon lainsäädäntö aiheuttaa viranomaisille ja tavaran- ja palveluntoimittajille hallinnollista taakkaa, on tarpeetonta pitää kynnysarvot niin alhaisella tasolla.

—

huomauttaa, että ehdotus loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta järjestää oma julkishallintonsa ja on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen on tärkeää. Ehdotetun EU-toimen tulee olla sekä tarpeellinen tavoitteiden saavuttamiseksi että myös tehokkaampi, kuin jos toimi toteutetaan jäsenvaltiotasolla.

Esittelijä

Catarina SEGERSTEN LARSSON (SE, PPE), Värmlandin maakäräjävaltuutettu

Viiteasiakirjat

Lausunto julkisia hankintoja koskevasta paketista, johon kuuluvat seuraavat asiakirjat:

1.

toteaa, että Euroopan komission vihreässä kirjassa "EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistaminen – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita", COM(2011) 15 final, käsiteltiin lukuisia, julkisia hankintoja koskevia kysymyksiä.

2.

otti kantaa vihreään kirjaan toukokuussa 2011 ja korosti lausunnossaan mm. pitävänsä tärkeänä, että pk-yritykset voivat osallistua tarjouskilpailuihin, ja katsovansa, että nykyiset säännöt ovat aivan liian yksityiskohtaisia ja että olisi oltava mahdollista ottaa huomioon ympäristönäkökohdat, asettaa sosiaalisia vaatimuksia ja hankkia innovatiivisia tuotteita. Lisäksi komitea oli sitä mieltä, että jako A- ja B-palveluihin tulee säilyttää ja että olisi otettava käyttöön eurooppalainen hankintamarkkinapassi, laajennettava neuvottelumenettelyn soveltamisalaa sekä parannettava puitesopimuksia koskevia määräyksiä.

3.

toteaa, että ehdotuksiin uusiksi julkisia hankintoja koskeviksi direktiiveiksi sisältyy koko joukko nykyisiin direktiiveihin nähden uusia ja yksityiskohtaisia määräyksiä. Osassa ehdotuksista tarkoituksena on helpottaa pk-yritysten toimintaa. Tietyt julkisviranomaisten yhteistyömuodot jätetään soveltamisalan ulkopuolelle. Painopiste on aiempaa enemmän ympäristö- ja sosiaalinäkökohdissa ja innovaatioissa sekä sähköisessä hankinnassa. Toinen uutuus on, että jako A- ja B-palveluihin ehdotetaan poistettavaksi samalla kun sosiaalipalvelujen hankintaa varten ehdotetaan uutta järjestelmää. Ehdotuksessa esitetään myös julkisia hankintoja koskevaa valvontaa sekä neuvontaa koskevia sääntöjä.

4.

huomautti jo nykyisten hankintadirektiivien laadinnan yhteydessä, että säännöstöä olisi yksinkertaistettava tuntuvasti. Säännöstön mutkikkuuden ja epäselvyyden vuoksi nykyiset järjestelmät aiheuttavat huomattavasti ongelmia ja oikeusjuttuja. Tämä voidaan myös tulkita epäluottamukseksi hankintaviranomaisia kohtaan. Lisäksi on valitettavaa, että huomion keskipisteenä ovat julkista hankintaa koskevat menettelyt, ei hankinnan tulos yleisen edun näkökulmasta.

5.

katsoo, että hankintasäännöstössä tulisi kiinnittää enemmän huomiota rahalle hankinnan yhteydessä saatavaan vastineeseen. Hankinnan toteuttavan hankintaviranomaisen ensisijainen tehtävä on hankkia jokin tietty tavara, palvelu tai rakennusurakka, ja säännöstön pitää edesauttaa sitä, että hankinnan tuloksena sekä kansalaiset, ostaja että myyjä todella ovat tyytyväisiä tehtyyn kauppaan. Myös rajat ylittävää kaupankäyntiä helpottavat varmasti ennen kaikkea yksinkertaiset ja helppotajuiset säännöt.

6.

toteaa, että valitettavasti myös eräät uudet ehdotukset ovat vaikeaselkoisia ja erittäin yksityiskohtaisia. Lisäksi niihin on lisätty joukko uusia säännöksiä. Tietyt säännökset on lisätty hankinnan helpottamiseksi, mutta toiset uudistukset aiheuttavat hankintaviranomaisille hallinnollisia lisärasitteita, vaikka oikeudellinen vakaus olisi tarpeen ongelmilta välttymiseksi julkisten hankintojen teossa.

7.

muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotetun säännöstön yksityiskohtaisuus toimii hankintasääntöjen yksinkertaistamispyrkimysten vastaisesti ja merkitsee hankintaviranomaisille ja etenkin paikallis- ja aluetason pienille hankintaviranomaistahoille hallinnollisia rasitteita, joita ei voida hyväksyä.

8.

katsoo, että säännösten yksinkertaistaminen ja niiden määrän supistaminen sekä niiden täydentäminen tarvittaessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön tarjoamilla ohjeilla olisi ollut yksi tapa luoda entistä käyttökelpoisempi säännöstö. Ohjeita voidaan ajantasaistaa jatkuvasti ilman, että on tarvetta tehdä muutoksia direktiiviin.

9.

toteaa, että etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskeva sopimus (Government Procurement Agreement), joka on yksinkertaisempi kuin EU:n vastaavat säännöt, on osoitus siitä, että yksinkertaisempien mutta silti tehokkaiden hankintasääntöjen laatiminen on mahdollista. Komissiota kehotetaan nostamaan hankintojen kynnysarvoja tuntuvasti. Kun otetaan huomioon, miten tavattoman pieni osa julkisista hankinnoista on rajatylittäviä ja miten paljon lainsäädäntö aiheuttaa viranomaisille ja tavaran- ja palveluntoimittajille hallinnollista taakkaa, on tarpeetonta pitää kynnysarvot niin alhaisella tasolla.

Äskettäin solmittu julkisia hankintoja koskeva WTO-sopimus korvaa vuonna 1994 tehdyn sopimuksen. Alueiden komitea kehottaa komissiota jo nyt avaamaan uudelleen joulukuussa 2011 tehdyn sopimuksen neuvottelut, jotta kynnysarvoja nostettaisiin tuntuvasti.

10.

pitää erittäin tärkeänä, että käytössä olevat säännöt helpottavat pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin niin, että mahdollisuudet alihankintaan tuodaan esille. Myös tässä yhteydessä asiaa edesauttaa yksinkertainen lainsäädäntö, sillä pk-yrityksillä ei ole mahdollisuuksia hyödyntää hankintalainsäädännön asiantuntemusta tai käyttää muita asiantuntijoita. Yritykset ovat tuotteidensa ja palvelujensa, eivät hankintasäännösten asiantuntijoita. Ehdotuksissa esitetään eräitä myönteisiä pk-yritysten toimintaa helpottavia sääntöjä, jotka koskevat mm. todistusten esittämistä ja Euroopan hankintapassin käyttöönottoa. Alueiden komitea ei sitä vastoin katso, että hankintojen jakamisen osiin tulisi olla pakollista, eikä myöskään, että tulisi olla pakollista perustella, miksi jakoa ei tehdä.

11.

toteaa, että määräysvallan alaisten yksikköjen kanssa tehdyt hankintasopimukset tai yhteistyö, jossa hankintaviranomaiset hoitavat yhdessä julkiseen palveluun liittyviä tehtäviään, ehdotetaan jätettäviksi sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, jos direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Oman konsernin sisällä tai jopa hankintaviranomaisten välillä toteutettavaa yhteistyötä koskevien poikkeusten sääntely on kuitenkin muotoiltu ehdotuksessa aivan liian tiukaksi. Säännöksiä ei pystytä toteuttamaan käytännössä, ja direktiivi mahdollistaa näin puuttumisen jäsenvaltioiden sisäisiin hallinnollisiin järjestelyihin.

12.

ehdotti vastauksessaan vihreään kirjaan, että neuvottelumenettelyä tulee voida hyödyntää samoin ehdoin kuin huoltoalalla [vesi- ja energiahuolto yms.], ja komitea pysyy kannassaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että perinteisen sektorin viranomaiset soveltuisivat huoltosektorin yksiköitä huonommin neuvotteluosapuoliksi. Hankintaviranomaiset eivät hanki pelkästään vakiotavaroita, vaan monia monimutkaisia tuotteita, kuten tietotekniikkajärjestelmiä ja lääkintäteknisiä laitteita. Tällaisiin hankintoihin ja erilaisiin monimutkaisiin palveluhankintoihin soveltuu neuvottelumenettely.

13.

katsoo, että olisi pk-yritysten edun mukaista laajentaa mahdollisuutta soveltaa neuvottelumenettelyä, sillä se lisää prosessin joustavuutta. Näiden yritysten tavallisena ongelmana on lisäksi se, että tarjouksia on vaikea täydentää ja oikaista. Tältä osin sääntöjen tulisi voida olla joustavampia.

14.

katsoo, että erityistä huolta aiheuttavat tieto- ja viestintätekniset hankinnat, joihin liittyviä lisäsopimuksia, kuten uusien lisenssien ja uusien moduulien ostoa, ei voida aina hoitaa soveltamalla tarjouskilpailumenettelyä aiheuttamatta huomattavaa teknistä ja taloudellista rasitusta.

15.

huomauttaa, että paikallis- ja aluetason hankintaviranomaisia varten ehdotetaan jonkin verran yksinkertaisempaa järjestelmää, jossa WTO-sääntöjen mukaisesti voidaan käyttää ennakkoilmoitusta keinona kutsua tarjouskilpailuun. Tätä mahdollisuutta käytettäessä ei ole tarpeen julkaista erillistä hankintailmoitusta ennen hankintamenettelyn käynnistämistä. Tämä on hyvä ehdotus, joka voi helpottaa sekä viranomaisten että yritysten toimintaa.

16.

esitti vastauksessaan vihreään kirjaan, että puitesopimuksista säädettäessä on lähtökohtana käytettävä nykyistä erityisaloja koskevaa direktiiviä (ns. huoltodirektiiviä), jotta säännöistä saataisiin tämänhetkistä joustavampia. On valitettavaa, että komissio ehdottaa sen sijaan huoltodirektiivin sanamuodon muuttamista siten, että erityisalojen sääntely muuttuu samalla tavoin yksityiskohtaiseksi kuin perinteisen alan sääntely. Komitean mielestä on myös ilmaistava selvästi, että kun on kyse tavaroista ja palveluista, joiden tarkoituksena on vastata yksilöllisiin tarpeisiin, kuten toimintarajoitteisille tarkoitetuista apuvälineistä, on sopimukset voitava muotoilla siten, että yksittäinen kansalainen voi itse valita tavaran- tai palveluntoimittajan puitesopimuksen kattamien toimittajien joukosta.

17.

suhtautuu myönteisesti sähköisiin hankintoihin ja alaa koskeviin komission ehdotuksiin. Sähköinen hankinta helpottaa sekä ostajan että myyjän toimintaa. Ehdotettu kahden vuoden siirtymäkausi ennen kuin sähköisten tarjousten jättäminen ja vastaanottaminen muuttuu pakolliseksi on etenkin pienille yrityksille aivan liian lyhyt. Asia tulee jättää hankintaviranomaisen ratkaistavaksi. Eri sektoreilla ja eri jäsenvaltioissa valmiudet ovat tällä alalla hyvin erilaiset, ja hankintaviranomaisella on tästä paras yleiskäsitys. Ei vaikuta perustellulta, että yhteishankintayksiköihin, tai varsinkaan paikallis- ja aluetason yhteishankintayksiköihin, sovelletaan sähköisten hankintojen käyttöönottoa koskevia erityissääntöjä ja niille säädetään lyhyempi määräaika.

18.

pitää myös ehdottoman tärkeänä, että komissio tarkastelee uudelleen yhteisen hankintanimikkeistön (CPV) koodistoa, sillä sitä on hankala käyttää ja se on monitulkintainen ja osittain epälooginen. Toimiva CPV-koodisto helpottaa sähköistä hankintaa.

19.

on sitä mieltä, että nykyinen jako A- ja B-palveluihin tulee ehdottomasti säilyttää ja ehdotetut artiklat 74–76, jotka koskevat sosiaalipalveluja ja muita palveluja, tulee poistaa. Rajat ylittävä kiinnostavuus on kyseisten palvelujen osalta hyvin vähäinen. Ehdotettu sosiaalipalveluja koskeva malli ei kompensoi niitä haittoja, joita B-palveluja koskevan erityisjärjestelmän lakkauttaminen merkitsee. Poikkeusta ei tule soveltaa pelkästään sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltopalveluihin. Myös esimerkiksi oikeudellisiin palveluihin sisältyy merkittävä henkilökohtaisen luottamuksen elementti, ja niitä on vaikea avata tavanomaiselle kilpailulle. Myös ravitsemispalvelut ja ammattikoulutuspalvelut, samoin kuin siivous- ja muut vastaavat palvelut, joita suoritetaan vanhuksille ja erilaisista toimintarajoitteista kärsiville henkilöille, liittyvät usein läheisesti sosiaalipalveluihin.

20.

katsoo, että julkisyhteisöt voivat ostovoimaansa käyttämällä tukea merkittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Erityisesti tämä pätee innovaatiounionia ja resurssitehokasta Eurooppaa koskeviin lippulaivahankkeisiin.

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että direktiiviehdotuksessa on annettu enemmän painoarvoa mahdollisuudelle ottaa huomioon ympäristö- ja sosiaalisia vaatimuksia, vaikka säännösten soveltaminen ei todennäköisesti tule olemaan kovin helppoa, mistä esimerkkinä voidaan mainita elinkaarikustannuksia koskeva 67 artikla. On tärkeää, että hankintaviranomainen voi itse päättää, mitä vaatimuksia hankinnalle mahdollisesti asetetaan, koska tavarat ja palvelut ovat luonteeltaan niin erilaisia ja koska poliittiset tavoitteet on voitava määritellä poliittisten valintojen perusteella alue- ja paikallistasolla. Sementin hankinta on aivan eri asia kuin esimerkiksi magneettiresonanssikuvauslaitteen hankinta. Alueiden komitea toteaa kuitenkin, että joka tapauksessa on oltava asiallinen yhteys hankintasopimuksen kohteeseen, jotta estetään epäselvät ja mielivaltaiset päätökset hankintasopimuksista ja varmistetaan yritysten välinen rehti kilpailu.

22.

katsoo, että on oltava mahdollista hankkia joko alhaisimpaan hintaan tai valita kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, hankintaviranomaisen valinnan mukaan. Monien standardituotteiden, kuten bensiinin, osalta hinta on ainoa realistinen arviointiperuste, mutta tämä pätee myös eräisiin monimutkaisiin tuotteisiin, kuten tiettyihin lääkkeisiin, joita koskevien laatuvaatimusten täyttyminen on testattu jo haettaessa viranomaisen hyväksyntää kaupan pitämiselle. Alhaisimpaan hintaan ostamisen ei tarvitse mitenkään merkitä sitä, ettei tuotteelle aseteta laatuvaatimuksia. Tällaisten hankintojen yhteydessä laatuvaatimukset määrätään pakollisiksi, ja sen jälkeen valitaan tarjous, joka täyttää asetetut vaatimukset alhaisimpaan hintaan. Alhaisimpaan hintaan hankkiminen hyödyttää myös pienyrityksiä, sillä niiden hallintokustannukset ovat usein alhaiset, ja ne voivat tarjota kilpailukykyisiä hintoja. Sosiaalisilla ja ympäristöön liittyvillä näkökohdilla kilpailu voi sen sijaan syrjäyttää monet pienyritykset markkinoilta. On hämmentävää, että ehdotuksessa puhutaan alhaisimmasta kustannuksesta alhaisimman hinnan sijaan. Käsite "alhaisin kustannus" kuuluu paremmin yhteen käsitteen "taloudellisesti edullisin tarjous" kanssa ja ilmaisee sitä, että huomioon otetaan muita seikkoja kuin hinta. Selvyyden vuoksi on käytettävä samaa sanamuotoa kuin nykyisessä direktiivissä.

23.

toteaa, että komissio ehdottaa myös uusia säännöksiä, jotka koskevat suhteita alihankkijoihin sekä hankintasopimusten muuttamista niiden voimassaoloaikana. Alueiden komitea katsoo, että direktiivissä ei jatkossakaan pidä säätää kyseisistä aiheista, sillä ne kuuluvat lähinnä kansallisen sopimuslainsäädännön piiriin. Sitä vastoin voi olla asianmukaista käsitellä aiheita tulkitsevissa asiakirjoissa.

24.

toteaa, että komissio ehdottaa tiettyjä yksityiskohtaisia säännöksiä, jotka koskevat kansallisia valvontaelimiä sekä hankintatukea. Komitea toteaa, että aihetta ei käsitellä vihreässä kirjassa. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan N:o 2 2 artiklan mukaan komission tulee järjestää laaja kuuleminen ennen kuin se tekee ehdotuksen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi. Kuulemisissa on poikkeuksellisen kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta tarvittaessa otettava huomioon suunniteltujen toimien alueellinen ja paikallinen ulottuvuus. Kansallisten valvontaviranomaisten perustamisella on epäilemättä suuri merkitys paikallis- ja aluetasolla etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa keskushallintoa alemmalla tasolla toimivilla viranomaisilla on lainsäädäntävaltaa.

25.

huomauttaa, että ehdotus loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta järjestää oma julkishallintonsa ja on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen on tärkeää. Ehdotetun EU-toimen tulee olla sekä tarpeellinen tavoitteiden saavuttamiseksi että myös tehokkaampi, kuin jos toimi toteutetaan jäsenvaltiotasolla. Tässä tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että ehdotettu järjestelmä olisi tehokkaampi kuin jos kukin jäsenvaltio huolehtisi asiasta kansallisen järjestelmänsä mukaisesti. Nykyiset hallinnolliset ja oikeudelliset rakenteet pystyvät todennäköisesti ottamaan itselleen uudet täytäntöönpanoon liittyvät roolit ilman, että vaaditaan uusien erillisten valvontaelinten perustamista jokaiseen jäsenvaltioon. Vaikuttaa lisäksi siltä, että komission ehdottamassa mallissa yhdistetään eri tehtäviä tavalla, joka on julkisviranomaisten ja oikeusistuinten välisen perinteisen erottelun vastaista.

Kohta c.1:

Asianajopalvelut, jotka koskevat asiakkaan edustamista tuomioistuimessa, ja muut oikeudelliset palvelut ovat vahvasti sidoksissa kulloinkin voimassa olevaan kansalliseen oikeusjärjestelmään, mikä yleensä sulkee pois rajatylittävän hankinnan. Lisäksi tällaiset palvelut edellyttävät erityistä luottamussuhdetta, jota on mahdotonta ottaa hankintamenettelyn kohteeksi.

Kohta c.2:

Kun on kyse kansallisista turvallisuustoimista, pelastuspalvelut mukaan luettuina, taloudellisuuden kaltaiset kriteerit eivät saa olla ratkaisevia.

Kohta d:

Nykyisin voimassa olevien direktiivin 2004/18/EY 18 artiklassa ja direktiivin 2004/17/EY 24 ja 25 artiklassa säädetty yksinoikeutta koskeva poikkeus on säilytettävä, samoin kuin nykyisen direktiivin 16 artiklan d kohdassa säädetty poikkeus, joka koskee liiketoimia, joilla hankintaviranomaiset hankkivat rahaa tai pääomaa. Jäsenvaltioissa on tarvetta näille määräyksille.

Kohta g:

EU:n perussopimuksissa annetaan jäsenvaltioille selväsanaisesti oikeus siirtää yksinoikeuksia. Tämän olisi heijastuttava myös julkisia hankintoja koskeviin säännöksiin.