26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/1

(1)

Arvonlisäveroon liittyvät veropetokset johtavat merkittäviin verotulojen menetyksiin ja vaikuttavat kilpailuolosuhteisiin ja näin myös sisämarkkinoiden toimintaan. Viime aikoina on ilmennyt äkillisesti eräitä erittäin laaja-alaisia veropetostyyppejä, jotka perustuvat etenkin nopeaa ja laaja-alaista laitonta kauppaa helpottavien sähköisten välineiden käyttöön.

(2)

Neuvoston direktiivin 2006/112/EY (3) mukaan jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta direktiivin säännöksistä tietyntyyppisten veropetosten tai veronkierron estämiseksi.

(3)

Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että direktiivin 2006/112/EY 395 artiklassa säädetyllä menettelyllä ei voida vastata riittävän nopeasti jäsenvaltioiden pyyntöihin kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

(4)

Kokemukset ovat myös osoittaneet, että vastaanottajan nimeäminen veronmaksuvelvolliseksi (käännetty verovelvollisuus) on tietyissä tapauksissa tehokas toimenpide, jolla voidaan lopettaa arvonlisäveropetokset tietyillä aloilla.

(5)

Direktiivin 2006/112/EY 199 ja 199 a artiklassa olevien käännettyä verovelvollisuutta koskevien säännösten nojalla jäsenvaltioilla ei ole joustavuutta vastata nopeasti äkillisesti ilmeneviin laaja-alaisiin petoksiin sellaisten tavara- ja palveluluokkien osalta, jotka eivät kuulu kyseisten artiklojen soveltamisalaan. Näin ollen on toteutettava erityisiä järjestelyjä näiden tilanteiden käsittelemiseksi.

(6)

Ottaen huomioon ilmenneet laaja-alaiset petokset tulevaisuudessa äkillisesti ilmenevien petosten johdosta toteutettavat nopeat ja poikkeukselliset vastatoimet voidaan taata parhaiten nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteellä, joka mahdollistaa sen, että käännettyä verovelvollisuutta voidaan soveltaa lyhyen ajan sen jälkeen, kun asianomainen jäsenvaltio on antanut asianmukaisen ilmoituksen. Jotta voidaan varmistaa, että tämän mahdollisuuden käyttäminen on oikeassa suhteessa ongelmaan nähden, komissiolla olisi asiaankuuluvien tietojen saamisen jälkeen oltava käytettävissään lyhyt aika, jolloin se arvioi ilmoitusta ja vahvistaa, vastustaako se nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus siihen, että komissio ottaa niiden näkemykset huomioon, joten niille olisi annettava kaikki tiedot ilmoituksesta ja mahdollisista lisätiedoista, joita annetaan prosessin aikana. Lisäksi neuvoston olisi sitten päätettävä käännetyn verovelvollisuuden soveltamisen mahdollisesta jatkamisesta direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan mukaisella täytäntöönpanopäätöksellä.

(7)

Jäsenvaltio, joka on ilmoittanut aikomuksestaan soveltaa nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä, voi tehdä niin sitten kun komissio on ilmoittanut, ettei se vastusta sitä.

(8)

Jotta voidaan mahdollistaa käännetyn verovelvollisuuden soveltamisen jatkaminen mahdollisimman pian ja ennen nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen päättymistä, direktiivin 2006/112/EY 395 artiklassa säädettyyn menettelyyn olisi sovellettava lyhyempää määräaikaa.

(9)

Jäsenvaltioiden ilmoitusten nopea käsittely nopean reagoinnin mekanismin puitteissa helpottuu, jos näille ilmoituksille ja lisätietojen toimittamiselle komissiolle vahvistetaan vakiolomake. Komissiolle olisi näin ollen siirrettävä täytäntöönpanovalta kyseisen vakiolomakkeen osalta.

(10)

Koska nopean reagoinnin mekanismi voi olla vain väliaikainen ratkaisu kunnes saadaan aikaan pidemmän aikavälin lainsäädäntöratkaisuja arvonlisäverojärjestelmän lujittamiseksi arvonlisäveropetoksia vastaan, nopean reagoinnin mekanismia olisi sovellettava vain rajoitetun ajan.

(11)

Nopean reagoinnin mekanismin vaikuttavuuden arvioimiseksi komission olisi laadittava kokonaisarviointikertomus mekanismin vaikutuksesta äkillisesti ilmeneviin laaja-alaisiin petoksiin puuttumisessa.

(12)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa toteutettavien toimien tavoitetta, joka on puuttuminen arvonlisäveroon liittyviin äkillisesti ilmeneviin laaja-alaisiin petoksiin, joilla on hyvin usein myös kansainvälinen ulottuvuus, koska jäsenvaltiot eivät voi yksittäisinä puuttua sellaisiin kaupan uusiin muotoihin liittyviin petosvyyhteihin, jotka ulottuvat samanaikaisesti useisiin maihin, vaan kyseinen tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, jolloin voidaan varmistaa, että näihin ilmiöihin voidaan puuttua nopeammin ja sen vuoksi myös tarkoituksenmukaisemmin ja tuloksekkaammin. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(13)

Direktiivi 2006/112/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

"199 b artikla

1.   Jäsenvaltio voi 193 artiklasta poiketen erittäin kiireellisissä tapauksissa 2 ja 3 kohdan mukaisesti nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteenä nimetä tiettyjen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten vastaanottajan arvonlisäverovelvolliseksi sellaisten äkillisesti ilmenevien laaja-alaisten petosten torjumiseksi, jotka voivat johtaa merkittäviin ja lopullisiin taloudellisiin menetyksiin.

Jäsenvaltion on valvottava asianmukaisesti nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä niiden verovelvollisten osalta, jotka luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja, joihin toimenpidettä sovelletaan. Erityistoimenpidettä sovelletaan enintään yhdeksän kuukauden ajan.

2.   Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen, on lähetettävä komissiolle ilmoitus käyttäen 4 kohdan mukaisesti vahvistettua vakiolomaketta ja samalla lähetettävä se muille jäsenvaltioille. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tiedot kyseessä olevasta alasta, petoksen tyypistä ja ominaispiirteistä, asian erityisestä kiireellisyydestä, petoksen äkillisestä ja laaja-alaisesta luonteesta ja siitä seuraavista merkittävistä ja lopullisista taloudellisista menetyksistä. Jos komissio katsoo, että sillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja, se ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle kahden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, mitä lisätietoja tarvitaan. Asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamat lisätiedot on samalla lähetettävä muille jäsenvaltioille. Jos toimitetut lisätiedot eivät ole riittävät, komissio ilmoittaa siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle yhden viikon kuluessa.

Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen, on samalla myös tehtävä hakemus komissiolle 395 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3.   Kun komissio on saanut kaikki tiedot, joiden se katsoo olevan tarpeen 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen arvioimiseksi, se ilmoittaa tästä jäsenvaltioille. Jos se vastustaa nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä, se antaa kielteisen lausunnon yhden kuukauden kuluessa ilmoituksesta sekä ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja arvonlisäverokomitealle. Jos komissio ei vastusta toimenpidettä, se vahvistaa tämän kirjallisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle ja arvonlisäverokomitealle saman ajan kuluessa. Jäsenvaltio voi ottaa käyttöön nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen kyseisen vahvistuksen vastaanottopäivästä alkaen. Ilmoitusta arvioidessaan komissio ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden sille kirjallisesti lähettämät näkemykset.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan vakiolomake 2 kohdassa tarkoitetun, nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä koskevan ilmoituksen ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 5 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) 5 artiklaa, ja tätä varten komitea on neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 (5) 58 artiklalla perustettu komitea.

2)

Lisätään 395 artiklaan kohta seuraavasti:

"5.   Edellä 199 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erittäin kiireellisissä tapauksissa 2 ja 3 kohdassa säädetty menettely on saatettava päätökseen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut hakemuksen."

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/4

(1)

Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3) säädetään, että arvonlisäveroveron maksaa verovelvollinen henkilö, joka suorittaa verotettavia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia käsittäviä liiketoimia. Rajatylittävien liiketoimien ja eräiden jäsenvaltion sisäisten suuririskisten alojen osalta siinä kuitenkin säädetään, että velvollisuus maksaa arvonlisävero siirtyy luovutuksen tai suorituksen vastaanottajalle (käännetty verovelvollisuus).

(2)

Arvonlisäveropetosten vakavuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava tilapäisesti soveltaa menettelyä, jossa arvonlisäveron maksuvelvollisuus tiettyihin luokkiin kuuluvien tavaroiden ja palvelujen osalta siirtyy henkilölle, jolle verotettava tavaran luovutus tai palvelujen suoritus tehdään, myös silloin, kun näitä luokkia ei luetella direktiivin 2006/112/EY 199 artiklassa eikä niihin sovelleta jäsenvaltioille myönnettyjä erityispoikkeuksia.

(3)

Tätä varten komissio teki vuonna 2009 ehdotuksen, jossa lueteltiin tavaroita ja palveluita, joihin käännettyä verovelvollisuutta voitaisiin soveltaa rajoitetun ajan. Neuvosto päätti jakaa ehdotuksen ja hyväksyi neuvoston direktiivin 2010/23/EU (4), jonka soveltamisala rajoitettiin kuitenkin vain kasvihuonekaasujen päästöoikeuksiin, sillä kyseisen sektorin petostilanne vaati välittömiä toimia. Samanaikaisesti neuvosto sitoutui poliittisesti jatkamaan neuvotteluja komission ehdotuksen jäljelle jääneestä osasta.

(4)

Petoksia on tämän jälkeen tehty muilla aloilla, minkä vuoksi uusia tavaroita ja palveluita olisi lisättävä komission ehdotuksen jäljelle jääneen osan etukäteen määriteltyyn luetteloon tavaroista ja palveluista, joihin käännettyä verovelvollisuutta voitaisiin soveltaa. Petoksia on tehty erityisesti kaasun ja sähkön luovutusten, televiestintäpalvelujen suorittamisen sekä pelikonsolien, taulutietokoneiden ja kannettavien tietokoneiden, viljatuotteiden, teollisuuskasvien, mukaan lukien öljysiemenet ja sokerijuurikkaat, sekä raaka- ja puolivalmistemetallien, mukaan lukien jalometallit, luovutusten yhteydessä.

(5)

Käännetyn verovelvollisuuden soveltamisen sellaisiin tavaroihin ja palveluihin, jotka viimeaikaisten kokemusten mukaan ovat erityisen petosalttiita, sen sijaan että sitä sovellettaisiin yleisesti, ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti arvonlisäverojärjestelmän perusperiaatteisiin, kuten veron maksamiseen vaiheittain.

(6)

Etukäteen määritelty luettelo, josta jäsenvaltiot voivat valita, olisi rajoitettava ainoastaan sellaisiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, jotka viimeaikaisen kokemuksen valossa ovat erityisen petosalttiita.

(7)

Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa jäsenvaltioilla on harkintavalta määritellä edellytykset sen soveltamiselle, mukaan lukien kynnysarvojen asettaminen, tavaroiden luovuttajien tai vastaanottajien tai palvelujen suorittajien tai vastaanottajien luokat, joihin käännettyä verovelvollisuutta voidaan soveltaa, ja käännetyn verovelvollisuuden osittainen soveltaminen luokkien sisällä.

(8)

Koska käännetty verovelvollisuus on tilapäinen toimenpide, joka riippuu pidemmän aikavälin lainsäädäntöratkaisuista, joilla arvonlisäverojärjestelmästä pyritään tekemään vahvempi yksittäisten arvonlisäveropetosten torjunnassa, direktiivin 2006/112/EY 199 a artiklan mukaista käännettyä verovelvollisuutta tulee soveltaa vain rajoitetun ajan.

(9)

On tarpeen pidentää nykyistä 30 päivänä kesäkuuta 2015 päättyvää määräaikaa sen varmistamiseksi, että käännettyä verovelvollisuutta voidaan soveltaa riittävän pitkän aikaa sen tehokkuuden toteamiseksi, ja jälkikäteisarvioinnin mahdollistamiseksi. Yhtä lailla olisi siirrettävä myöhemmäksi arviointijakson ajankohtaa ja sen jakson päättymispäivää, jonka aikana petollisen toiminnan muutoksista on ilmoitettava.

(10)

Direktiiviä 2006/112/EY on tarpeen muuttaa, jotta kaikilla jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus soveltaa käännettyä verovelvollisuutta edellä esitetyn mukaisesti.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toimen tavoitetta eli torjua arvonlisäveropetoksia voimassa olevista unionin säännöistä poikkeavilla tilapäisillä toimenpiteillä, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(12)

Direktiivi 2006/112/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Korvataan 193 artiklassa oleva viittaus "194–199" artiklaan viittauksella "194–199 b" artiklaan.

2)

Muutetaan 199 a artikla seuraavasti:

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/7

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/8

(1)

Neuvoston tehtävänä on vahvistaa kutakin kalastusta tai kalastusryhmää koskevat suurimmat sallitut saaliit (TAC). Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kantaryhmän osalta ja ottamalla asianmukaisesti huomioon neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (1) vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(2)

Yksinkertaistamisen ja kannan asianmukaisen hoitamisen vuoksi on aiheellista vahvistaa Biskajanlahden (ICES-suuralue VIII) sardellikannan TAC ja jäsenvaltioiden kiintiöt vuotuiseksi kalastuksenhoitokaudeksi, joka alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta, sen sijaan, että ne vahvistettaisiin kalenterivuoden mukaiseksi hallinnointijaksoksi. Kalastukseen olisi kuitenkin sovellettava neuvoston asetuksen (EU) N:o 39/2013 (2) sisältämiä, kiintiöiden käytön edellytyksiä koskevia yleisiä säännöksiä.

(3)

Biskajanlahden sardellin kalastuskauden 2013/2014 TAC olisi vahvistettava käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella sekä ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu.

(4)

Jotta varmistettaisiin Biskajanlahden sardellikannan monivuotinen hoitaminen, komissio antoi 29 päivänä heinäkuuta 2009 ehdotuksen asetukseksi pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta Biskajanlahden sardellikannalle ja kyseistä kantaa hyödyntäville kalastuksille. Koska ehdotuksen perustana oleva vaikutusten arviointi sisälsi tuoreimmat arviot kannan hoitamista koskevien päätösten vaikutuksista, on aiheellista vahvistaa Biskajanlahden sardellikannan TAC sen mukaisesti. Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) heinäkuussa 2013 antamassa lausunnossa kutevan kannan biomassaksi arvioitiin noin 56 055 tonnia. Ottaen huomioon tuoreimmat arviot kannan hoitamista koskevien päätösten vaikutuksista 1 päivänä heinäkuuta 2013 alkavan ja 30 päivänä kesäkuuta 2014 päättyvän kalastuskauden TACiksi olisi vahvistettava 17 100 tonnia.

(5)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (3) 2 artiklan mukaisesti on tarpeen määrittää, missä määrin Biskajanlahden sardellikantaan sovelletaan mainitussa asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä.

(6)

Kalastuskauden 2013/2014 alkamisen ja vuosittaisten saalisilmoitusten vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian sen julkaisemisen jälkeen, ja sitä olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2013,

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/10

(1)

Neuvosto antoi 10 päivänä joulukuuta 2012 asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1169/2012 (2), jossa vahvistetaan ajan tasalla oleva luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 2580/2001.

(2)

Neuvosto on toimittanut kaikille niille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, joiden osalta se on ollut käytännössä mahdollista, perustelut, joista ilmenee, mistä syystä nämä on merkitty täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1169/2012 olevaan luetteloon.

(3)

Neuvosto on Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella tiedottanut täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1169/2012 olevaan luetteloon merkityille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, että se on päättänyt pitää nämä edelleen luettelossa. Neuvosto on tiedottanut näille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille myös mahdollisuudesta pyytää neuvostolta perustelut sille, mistä syystä ne on merkitty luetteloon, jollei perusteluja ole aiemmin annettu näille tiedoksi.

(4)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkastellut kaikilta osin uudelleen luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin mainittua asetusta sovelletaan. Uudelleentarkastelun yhteydessä se on ottanut huomioon asianomaisten neuvostolle toimittamat huomautukset.

(5)

Neuvosto on todennut, että henkilöt, ryhmät ja yhteisöt, jotka on merkitty tämän asetuksen liitteessä olevaan luetteloon, ovat sekaantuneet terroritekoihin erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP (3) 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, että mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on tehnyt näitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan päätöksen ja että näihin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin olisi edelleen sovellettava asetuksessa (EY) N:o 2580/2001 säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(6)

Neuvosto on edelleen todennut, että eräs uusi ryhmä on sekaantunut yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin terroritekoihin, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseistä ryhmää koskevan, mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen ja että kyseinen ryhmä olisi lisättävä luetteloon henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa. Päätös nimetä ryhmä ei vaikuta laillisiin varojen siirtoihin Libanoniin eikä Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden Libanonissa antamaan apuun, humanitaarinen apu mukaan lukien.

(7)

Luettelo niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin asetusta (EY) N:o 2580/2001 sovelletaan, olisi näin ollen saatettava ajan tasalle, ja täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1169/2012 olisi kumottava,

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/14

(1)

Useiden jätevirtojen arvioinnin perusteella on todettu, että kupariromun kierrätysmarkkinat hyötyisivät siitä, että kehitettäisiin erityiset arviointiperusteet sen määrittämiseksi, milloin jätteestä saatu kupariromu lakkaa olemasta jätettä. Näiden arviointiperusteiden olisi taattava ympäristönsuojelun korkea taso. Ne eivät saisi rajoittaa metalliromun luokittelua jätteeksi unionin ulkopuolisissa maissa.

(2)

Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen selvitykset ovat osoittaneet, että kupariromulle on olemassa markkinat ja kysyntää; kyseistä romua käytetään muiden kuin rautametallien tuotannon raaka-aineena. Siksi kupariromun olisi oltava riittävän puhdasta ja vastattava metalleja tuottavan teollisuuden vaatimia asianmukaisia romustandardeja tai -eritelmiä.

(3)

Arviointiperusteilla, joiden mukaisesti määritetään, milloin kupariromu lakkaa olemasta jätettä, olisi varmistettava, että hyödyntämistoimista saatava kupariromu täyttää muita kuin rautametalleja tuottavan teollisuuden tekniset vaatimukset ja että se on tuotteisiin sovellettavan voimassa olevan lainsäädännön ja standardien mukaista eikä aiheuta haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen selvitykset ovat osoittaneet, että ehdotetut arviointiperusteet, jotka koskevat hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävää jätettä, käsittelyprosesseja ja -tekniikoita sekä hyödyntämistoimesta saatavaa kupariromua, täyttävät nämä tavoitteet, sillä niiden mukaisesti tuotetulla kupariromulla ei pitäisi olla vaarallisia ominaisuuksia ja sen pitäisi olla riittävän puhdasta ei-metalliyhdisteistä.

(4)

Arviointiperusteiden noudattamisen varmistamiseksi on asianmukaista säätää, että kupariromusta, joka on lakannut olemasta jätettä, annetaan tieto ja että sovelletaan laadunhallintajärjestelmää.

(5)

Arviointiperusteita voidaan joutua arvioimaan uudelleen, jos kupariromun markkinaolosuhteisen kehityksen seurannan yhteydessä havaitaan haitallisia vaikutuksia kupariromun kierrätysmarkkinoihin etenkin romun saatavuuden ja käyttömahdollisuuksien osalta.

(6)

Jotta toiminnanharjoittajat voisivat mukautua arviointiperusteisiin, joiden mukaisesti määritetään, milloin kupariromu lakkaa olemasta jätettä, on asianmukaista säätää, että tätä asetusta sovelletaan kohtuullisen siirtymäajan jälkeen.

(7)

Direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea ei ole antanut lausuntoa tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä, minkä vuoksi komissio on antanut neuvostolle toimenpiteitä koskevan ehdotuksen ja toimittanut sen Euroopan parlamentille. Neuvosto ei käsitellyt asiaa kahden kuukauden määräajassa, josta säädetään menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston päätöksen 1999/468/EY (2) 5 a artiklassa, ja komissio toimitti sen vuoksi ehdotuksen Euroopan parlamentille viipymättä. Euroopan parlamentti ei ole vastustanut toimenpidettä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun ehdotus on toimitettu sille edellä mainitulla tavalla,

1.

’kupariromulla’ pääasiassa kuparista ja kupariseoksista koostuvaa romumetallia;

2.

’haltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa kupariromu on;

3.

’tuottajalla’ haltijaa, joka siirtää kupariromun toiselle haltijalle ensimmäistä kertaa kupariromuna, joka on lakannut olemasta jätettä;

4.

’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tuo unionin tullialueelle kupariromua, joka on lakannut olemasta jätettä;

5.

’pätevällä henkilöstöllä’ henkilöstöä, jonka kokemus tai koulutus on pätevöinyt seuraamaan ja arvioimaan kupariromun ominaisuuksia;

6.

’silmämääräisellä tarkastuksella’ kupariromun tarkastusta, joka kattaa lähetyksen kaikki osat ja joka tehdään aistinvaraisesti tai ilman erikoislaitteita;

7.

’lähetyksellä’ kupariromuerää, joka on tarkoitus toimittaa tuottajalta toiselle haltijalle ja joka voi olla lastattu joko yhteen tai useampaan kuljetusyksikköön, kuten konttiin.

1.

hyödyntämistoimesta saatu kupariromu täyttää liitteessä I olevassa 1 kohdassa vahvistetut arviointiperusteet;

2.

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetty jäte täyttää liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetut arviointiperusteet;

3.

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetty jäte on käsitelty liitteessä I olevassa 3 jaksossa vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti;

4.

tuottaja on täyttänyt 4 ja 5 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

a)

liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitetty hyödyntämistoimesta saatavan kupariromun laadunvalvonta (mukaan lukien näytteenotto ja analysointi);

b)

liitteessä I olevassa 1.5 jaksossa esitetty säteilyvalvonnan tehokkuus;

c)

liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetty hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävän jätteen hyväksyntätarkastus;

d)

liitteissä I olevassa 3.3 jaksossa kuvattu käsittelyprosessien ja -tekniikoiden seuranta;

e)

asiakkailta saatu palaute kupariromun laatuvaatimusten noudattamisesta;

f)

edellä olevan a–d alakohdan mukaisesti toteutettujen valvontatoimien tulosten kirjaaminen;

g)

laadunhallintajärjestelmän uudelleentarkastelu ja parantaminen;

h)

henkilöstön koulutus.

a)

* NACE-koodi 38 (Jätteen keruu, käsittely ja loppusijoitus; materiaalien kierrätys); tai

b)

* NACE-koodi 24 (Metallien jalostus), erityisesti alakoodi 24.44 (Kuparin valmistus).

a)

akkreditointielin, joka on onnistuneesti läpäissyt asetuksen (EY) N:o 765/2008 14 artiklan mukaisesti tunnustetun elimen vertaisarvioinnin;

b)

ympäristötodentaja, joka on asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesti saanut akkreditoinnin tai toimiluvan akkreditointi- tai toimilupaelimeltä, joka on osallistunut vertaisarviointiin kyseisen asetuksen 31 artiklan mukaisesti.

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/21

(1)

Eräiden asetuksen (EY) N:o 110/2008 säännösten täsmentämiseksi ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt erityisesti tislattujen alkoholijuomien esittelyssä käyttävien yhdistettyjen ilmaisujen, viittausten, myyntinimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 110/2008 10 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tislatun alkoholijuoman tai muun elintarvikkeen esittelyssä voi eräin edellytyksin olla yhdistetty ilmaisu, joka sisältää jonkin asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteessä II luetellun luokan nimen tai yhden tai useamman kyseisen asetuksen liitteessä III luetellun maantieteellisen merkinnän, tai yksi tai useampi viittaus, joka sisältää yhden tai useamman kyseisistä luokista tai maantieteellisistä merkinnöistä. Jotta yhdistettyjen ilmaisujen ja viittausten käyttö olisi yhdenmukaista kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt niiden käytöstä tislattujen alkoholijuomien ja muiden elintarvikkeiden esittelyssä.

(3)

Jos elintarvikkeen esittelyssä viitataan tiettyyn tislattuun alkoholijuomaan, kyseisen alkoholijuoman on oltava täysin asetuksen (EY) N:o 110/2008 mukainen, eikä se saa olla laimennettu. On tarpeen täsmentää ilmaisun ”laimentaminen” merkitys silloin kun se liittyy tislattuihin alkoholijuomiin, koska eräitä valmistusmenetelmiä ei tulisi pitää laimentamisena.

(4)

Sen varmistamiseksi, että asetuksessa (EY) N:o 110/2008 säädetyt maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiedellytykset täyttyvät, komission olisi tutkittava rekisteröintihakemukset ja olisi vahvistettava yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, jotka koskevat tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen haku-, tutkinta-, vastaväite- ja peruutusmenettelyjä. Kyseisten sääntöjen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi laadittava mallit maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemukselle, tekniselle asiakirjalle, vastaväitteelle, teknisten asiakirjan muutokselle ja maantieteellisen merkinnän peruuttamiselle.

(5)

Rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä koskevan komission, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen yhteydenpidon helpottamiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden olisi toimitettava komissiolle maantieteellisten merkintöjen täydellisten teknisten asiakirjojen lisäksi myös niiden tärkeimmät tiedot.

(6)

Maantieteellisellä merkinnällä varustetun tislatun alkoholijuoman pakkaamista koskevat rajoitukset, kuten velvollisuus pakata tislattu alkoholijuoma määritellyllä maantieteellisellä alueella, ovat tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia. Tällaisia rajoituksia voidaan asettaa ainoastaan, jos ne ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa ja niiden avulla voidaan suojata maantieteellisen merkinnän mainetta.

(7)

Tislattujen alkoholijuomien maantieteellisille merkinnöille olisi otettava käyttöön unionin tunnus, jotta kuluttajat voisivat tunnistaa tietyt tislattujen alkoholijuomien alkuperään liittyvät ominaisuudet.

(8)

Ottaen huomioon aika, jonka jäsenvaltiot tarvitsevat yhdistettyjen ilmaisujen ja viittausten käyttöön liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi, kyseisten toimenpiteiden soveltamista olisi lykättävä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tislattujen alkoholijuomien komitean lausunnon mukaiset,

a)

asetuksen (EY) N:o 110/2008 10 artiklassa tarkoitettujen yhdistettyjen ilmaisujen ja viittauksien käyttö elintarvikkeiden kuvauksessa, esittelyssä ja merkinnöissä;

b)

asetuksen (EY) N:o 110/2008 15 artiklassa tarkoitetut tislattujen alkoholijuomien maantieteelliset merkinnät ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisiin merkintöihin liittyvän unionin tunnuksen käyttö.

a)

’tislattujen alkoholijuomien luokalla’ jotakin asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteessä II olevista luokista 1–46;

b)

’maantieteellisellä merkinnällä’ jotakin asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteessä III rekisteröidyistä maantieteellisistä merkinnöistä;

c)

’yhdistetyllä ilmaisulla’ ilmaisua, joka saadaan yhdistämällä asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteessä II olevissa luokissa 1–46 rekisteröity ilmaisu tai tislatun alkoholijuoman, josta lopputuotteen alkoholi on kokonaisuudessaan peräsin, maantieteellinen merkintä johonkin seuraavista:

d)

’viittauksella’ yhteen tai useampaan tislatun alkoholijuoman luokkaan tai maantieteelliseen merkintään tehtyä suoraa tai välillistä viittausta, joka on muu kuin yhdistetyssä ilmaisussa tai asetuksen (EY) N:o 110/2008 9 artiklan 9 kohdassa tarkoitetussa ainesosien luettelossa oleva viittaus.

a)

tämän asetuksen liitteessä I olevan mallin mukainen hakulomake;

b)

tämän asetuksen liitteessä II olevan mallin mukainen tekninen asiakirja;

c)

edellä b alakohdassa tarkoitetun teknisen asiakirjan tärkeimmät tiedot.

a)

todisteet suojasta asianomaisissa kolmansissa maissa; ja

b)

jokaiselta muulta asianomaiselta kolmannelta maalta erikseen saatu asiakirja, jossa sallitaan hakemuksen jättävän kolmannen maan toimia sen puolesta.

a)

todisteet suojasta asianomaisissa kolmansissa maissa; ja

b)

jokaiselta asianomaiselta jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta erikseen saatu asiakirja, jossa sallitaan hakemuksen jättävän osapuolen toimia sen puolesta.

a)

tiedostonumero;

b)

rekisteröitävä nimi;

c)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä;

d)

hakemuksen vastaanottopäivä.

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä;

c)

vastaväitteen vastaanottopäivä.

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)

pyynnön vastaanottopäivä.

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/31

(1)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla, 25 päivänä helmikuuta 2011 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011 (2) säädetään, että eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetysten, jotka on tarkoitettu tuotaviksi unioniin tai kuljetettaviksi unionin kautta, mukana on oltava mainitun asetuksen liitteessä XV esitettyjen mallien mukaiset terveystodistukset.

(2)

Tietyissä asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä XV esitetyissä mallitodistuksissa edellytetään virkaeläinlääkärin todistavan, että eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22 päivänä joulukuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/119/ETY (3) vahvistettuja eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä noudatetaan.

(3)

Direktiivi 93/119/EY kumottiin ja korvattiin eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24 päivänä syyskuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1099/2009 (4). Asetusta (EY) N:o 1099/2009 sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

(4)

Selkeyden vuoksi eläinten hyvinvointia koskevat lausumat terveystodistusten malleissa, jotka on esitetty asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä XV olevassa 3D luvussa, 3F luvussa olevan II.1.3 kohdan b alakohdan iv alakohdassa ja 8 luvussa olevan II.2.2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa, olisi saatettava ajan tasalle.

(5)

Kaupan häiriöiden välttämiseksi olisi siirtymäkaudella sallittava asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaisesti ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettujen todistusten käyttö.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/49

(1)

Jotta voitaisiin varmistaa, että kuluttajille annetaan asianmukaista tietoa heidän ostaessaan elintarvikkeita ja elintarvikkeiden ainesosia, joihin on lisätty fytosteroleita, fytosteroliestereitä, fytostanoleita ja fytostanoliestereitä, säädetään sellaisten elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien, joihin on lisätty fytosteroleita, fytosteroliestereitä, fytostanoleita ja/tai fytostanoliestereitä, pakkausmerkinnöistä 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 608/2004 (2) elintarvikealan tiedekomitean 26 päivänä syyskuuta 2002 antaman lausunnon (3) mukaisesti tiedoista, joiden merkitseminen on pakollista direktiivin 2000/13/EY 3 artiklassa lueteltujen tällaisia elintarvikkeita koskevien tietojen lisäksi.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 608/2004 säädetään, että tällaisten elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien merkinnöissä on muun muassa ilmoitettava, että tuote on tarkoitettu yksinomaan ihmisille, jotka haluavat alentaa verensä kolesterolitasoa. Tämän pakollisen ilmoituksen tarkoituksena on varmistaa, että tuote saavuttaa kohderyhmänsä, ja näin välttää se, että muut kuin kohderyhmään kuuluvat nauttivat sitä tarpeettomasti.

(3)

Ravitsemus- ja terveysväitteiden vapaaehtoista lisäämistä elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin säännellään elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1924/2006 (4). Tiettyjen elintarvikkeisiin liittyvien ja sairauden riskin vähenemiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien terveysväitteiden hyväksymisestä ja hyväksymisen epäämisestä 21 päivänä lokakuuta 2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 983/2009 (5), tiettyjen sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien terveysväitteiden hyväksynnästä ja hyväksynnän epäämisestä 5 päivänä toukokuuta 2010 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 384/2010 (6) ja muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta 16 päivänä toukokuuta 2012 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 432/2012 (7) hyväksyttiin tämän mukaisesti veren kolesterolipitoisuuden alentamiseen ja normaalina pitämiseen liittyviä terveysväitteitä, joita voidaan käyttää tietyin edellytyksin kasvisteroleja ja kasvistanoleja sisältävistä elintarvikkeista.

(4)

Komission asetuksella (EY) N:o 983/2009 hyväksyttiin tietyin käyttöedellytyksin seuraavat terveysväitteet: ”Kasvisterolien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolitasoa. Korkea kolesteroliarvo on sepelvaltimotaudin riskitekijä” ja ”Kasvistanoliesterien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolitasoa. Korkea kolesteroliarvo on sepelvaltimotaudin riskitekijä.”

(5)

Komission asetuksella (EU) N:o 384/2010 hyväksyttiin tietyin käyttöedellytyksin seuraava terveysväite: ”Kasvisterolien ja kasvistanoliesterien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolia. Korkea kolesteroli on sepelvaltimotaudin kehittymisen riskitekijä.”

(6)

Komission asetuksella (EU) N:o 432/2012 hyväksyttiin tietyin käyttöedellytyksin seuraava terveysväite: ”Kasvisterolit/-stanolit edistävät veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina.”

(7)

Hyväksyttyjen terveysväitteiden sanamuoto yhdessä asetuksessa (EY) N:o 608/2004 säädetyn kohderyhmää koskevan pakollisen ilmoituksen kanssa saattaa johtaa siihen, että tuotetta käyttävät kuluttajat, joiden ei ole tarpeen seurata verensä kolesterolipitoisuutta. Jotta varmistettaisiin sellaisten elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien, joihin on lisätty fytosteroleita, fytosteroliestereitä, fytostanoleita ja/tai fytostanoliestereitä, pakkausmerkinnöissä ilmoitettujen tietojen johdonmukaisuus, on aiheellista muuttaa asetuksessa (EY) N:o 608/2004 säädettyä pakollista ilmoitusta ja varmistaa, että sen sanamuoto palvelee asianmukaisesti sitä tiedotustarkoitusta, jota varten se alun perin otettiin käyttöön.

(8)

Jotta elintarvikealan toimijat voisivat muuttaa tuotteidensa merkinnät tällä asetuksella käyttöön otettujen vaatimusten mukaisiksi, tämän asetuksen soveltamiselle olisi säädettävä asianmukainen siirtymäaika.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

”3.

Merkinnöissä on ilmoitettava, että tuotetta ei ole tarkoitettu ihmisille, joiden ei ole tarpeen seurata verensä kolesterolitasoa.”

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/51

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/53

(1)

Täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1273/2011 avataan eräitä riisin ja rikotun riisin tuontitariffikiintiöitä, jotka on jaettu alkuperämaittain ja useaan osakauteen mainitun täytäntöönpanoasetuksen liitteen I mukaisesti, ja vahvistetaan niiden hallinnointitapa.

(2)

Heinäkuu on täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kiintiön kolmas osakausi ja kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädetyn kiintiön toinen osakausi.

(3)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 8 artiklan a alakohdan mukaisesti tehtyjen ilmoitusten perusteella mainitun täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti heinäkuun 2013 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiöitä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4154–09.4166, varten jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on suurempi kuin käytettävissä oleva määrä. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava kyseisissä kiintiöissä haettuun määrään sovellettava jakokerroin.

(4)

Ilmoitukset osoittavat myös, että täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti heinäkuun 2013 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiöitä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4127 – 09.4128 – 09.4129 – 09.4148 – 09.4149 – 09.4150 – 09.4152 – 09.4153, varten jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on pienempi kuin käytettävissä oleva määrä.

(5)

Olisi myös vahvistettava seuraavalla osakaudella kiintiöissä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4127 – 09.4128 – 09.4129 – 09.4130 – 09.4148 – 09.4112 – 09.4116 – 09.4117 – 09.4118 – 09.4119 – 09.4166, käytettävissä oleva kokonaismäärä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 5 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(6)

Tuontitodistusten myöntämismenettelyn tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/57

(1)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä joulukuuta 2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (1).

(2)

Neuvosto antoi 10 päivänä joulukuuta 2012 päätöksen 2012/765/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa (2).

(3)

Yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti on tarpeen tarkastella perusteellisesti uudelleen luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan päätöstä 2012/765/YUTP.

(4)

Tässä päätöksessä vahvistetaan neuvoston suorittaman uudelleentarkastelun tulos niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen osalta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa.

(5)

Neuvosto on todennut, että henkilöt, ryhmät ja yhteisöt, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, ovat sekaantuneet terroritekoihin yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, että mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan päätöksen ja että näihin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin olisi edelleen sovellettava kyseisessä yhteisessä kannassa säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(6)

Neuvosto on edelleen todennut, että eräs uusi ryhmä on sekaantunut yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin terroritekoihin, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseistä ryhmää koskevan, mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen ja että kyseinen ryhmä olisi lisättävä luetteloon henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa. Päätös nimetä ryhmä ei vaikuta laillisiin varojen siirtoihin Libanoniin eikä Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden Libanonissa antamaan apuun, humanitaarinen apu mukaan lukien.

(7)

Luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, olisi näin ollen saatettava ajan tasalle, ja päätös 2012/765/YUTP olisi kumottava,

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/60

(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta muun muassa helpottamalla oikeussuojan saatavuutta sekä varmistaa kuluttajansuojan korkea taso.

(2)

Nykyaikaisessa taloudessa syntyy joskus tilanteita, joissa suuri joukko henkilöitä voi joutua kärsimään vahinkoa samasta tai samanlaisesta laittomasta käytännöstä, joka liittyy EU:n lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkaukseen yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai muiden henkilöiden toiminnan vuoksi, jäljempänä ’joukkovahinkotilanne’ (mass harm situation). Näillä vahingonkärsijöillä saattaa olla aihetta vaatia tällaisten käytäntöjen lopettamista tai korvausta kärsimästään vahingosta.

(3)

Komissio hyväksyi vuonna 2005 vihreän kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (1) ja vuonna 2008 valkoisen kirjan (2), jossa esitetään erityisesti tällaisiin rikkomisiin liittyviä kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevia toimintaehdotuksia. Vuonna 2008 komissio julkaisi vihreän kirjan kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista (3). Vuonna 2011 komissio toteutti julkisen kuulemisen otsikolla ”Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa” (4).

(4)

Euroopan parlamentti hyväksyi 2 päivänä helmikuuta 2012 päätöslauselman kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta, jossa se vaatii, että jos tarkan harkinnan jälkeen päätetään, että unionin kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmä on tarpeellinen ja toivottava, kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla tehdään ehdotus horisontaalisesta kehyksestä, johon sisältyy yhteisiä periaatteita ja joka tarjoaa yhtenäisen oikeussuojan kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta unionissa ja jota voidaan soveltaa erityisesti, mutta ei ainoastaan, kuluttajien oikeuksien loukkauksiin. Parlamentti myös korosti tarvetta ottaa asianmukaisesti huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusperinteet ja oikeusjärjestykset ja edistää hyvien käytäntöjen koordinointia jäsenvaltioiden välillä. (5)

(5)

Komissio antoi 11 päivänä kesäkuuta 2013 tiedonannon ”Kohti kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaa EU:n horisontaalista kehystä” (6) [ADD reference], jossa tarkastellaan tähän mennessä toteutettuja toimia sekä sidosryhmien ja Euroopan parlamentin näkemyksiä ja esitetään komission kanta eräisiin kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeviin keskeisiin kysymyksiin.

(6)

Julkisen täytäntöönpanon keskeisenä tehtävänä on ehkäistä EU:n lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien rikkomista ja rangaista niistä. Julkista täytäntöönpanoa täydentää yksityishenkilöiden mahdollisuus ajaa näiden oikeuksien rikkomiseen liittyviä vaateita. Kun tässä suosituksessa viitataan unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien rikkomiseen, tällä tarkoitetaan kaikkia niitä tilanteita, joissa unionin tasolla todettu sääntöjen rikkominen on aiheuttanut tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa luonnollisille ja oikeushenkilöille.

(7)

Aloja, joilla kollektiivisten oikeussuojakeinojen muodossa toteutettavasta, unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien täydentävästä yksityisoikeudellisesta täytäntöönpanosta on hyötyä, ovat kuluttajansuoja, kilpailuoikeus, ympäristönsuojelu sekä henkilötietojen suoja. Tässä suosituksessa esitettyjä periaatteita olisi sovellettava horisontaalisesti ja tasapuolisesti sekä näihin aloihin että muihin sellaisiin aloihin, joilla unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksiin perustuvilla, kieltoa tai vahingonkorvauksia koskevilla ryhmäkanteilla voi olla merkitystä.

(8)

Yksittäiset oikeudenkäyntimenettelyt, kuten kuluttaja-asioissa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavat menettelyt, ovat tavanomaisia riidanratkaisuvälineitä, joiden avulla voidaan estää vahingon aiheutuminen ja myös vaatia korvausta jo aiheutuneesta vahingosta.

(9)

Yksilön oikeussuojakeinojen ohella kaikissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön erityyppisiä kollektiivisia oikeussuojamekanismeja. Niiden avulla pyritään estämään tai lopettamaan laittomat käytännöt ja varmistamaan vahingonkorvauksen saaminen joukkovahinkotilanteessa. Mahdollisuus yhdistää vaateet ja ajaa niitä kollektiivisesti voi parantaa oikeussuojan saatavuutta erityisesti silloin kun vahingonkärsijät eivät olisi halukkaita viemään asiaansa tuomioistuimeen yksittäisten oikeustoimien kustannusten vuoksi.

(10)

Tämän suosituksen tavoitteena on helpottaa oikeussuojan saatavuutta unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkaustapauksissa. Tätä varten suositetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi oltava kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevat kansalliset järjestelmät, jotka perustuvat kaikkialla unionissa samoihin perusperiaatteisiin ja joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteet ja ehkäistään perusteettomat oikeudenkäynnit.

(11)

Kieltokanteiden osalta Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo antaneet direktiivin 2009/22/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (7). Direktiivillä käyttöön otetun kieltokanteita koskevan menettelyn avulla ei kuitenkaan ole mahdollista hakea korvausta väitetystä laittomasta käytännöstä aiheutuneen vahingon perusteella.

(12)

Joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön erilaisia menettelyjä kollektiivisten vahingonkorvausvaatimusten esittämistä varten. Jäsenvaltioiden menettelyissä kollektiivisten kanteiden nostamiseksi on kuitenkin nykyään suuria eroja.

(13)

Tässä suosituksessa esitetään periaatteet, jotka liittyvät sekä tuomioistuimessa sovellettaviin että tuomioistuimen ulkopuolisiin kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin, joiden olisi oltava yhteisesti käytössä kaikkialla unionissa, kuitenkin niin, että otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusperinteet. Näiden periaatteiden avulla olisi varmistettava, että osapuolten prosessuaaliset perusoikeudet suojataan ja että perusteettomat oikeudenkäynnit estetään asianmukaisin suojakeinoin.

(14)

Tämä suositus koskee sekä vahingonkorvausvaateisiin että – siltä osin kuin on asianmukaista ja asianomaisten periaatteiden osalta tarpeellista – kieltokanteisiin liittyviä kollektiivisia oikeussuojakeinoja. Se ei vaikuta unionin lainsäädäntöön perustuviin, kieltokanteita koskeviin voimassa oleviin alakohtaisiin mekanismeihin.

(15)

Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevien järjestelmien yhteydessä olisi säilytettävä osapuolten oikeutta siviilioikeudellisiin kanteisiin koskevat prosessuaaliset takeet. Jotta voitaisiin välttää perusteettomien oikeudenkäyntien vireillepano joukkovahinkotilanteessa, kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevien kansallisten järjestelmien tulisi sisältää tässä suosituksessa täsmennetyt perustakeet. Pääsääntöisesti olisi pyrittävä välttämään muun muassa rankaisevia vahingonkorvauksia, perusteettomia oikeudenkäyntejä, tungettelevia esitutkintamenettelyjä ja valamiehistön tekemiä ratkaisuja, jotka ovat useimpien jäsenvaltioiden oikeusperinteille vieraita.

(16)

Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt voivat olla tehokas keino saada korvaus joukkovahinkotilanteissa. Tällaisten menettelyjen olisi oltava aina saatavilla joko tuomioistuimessa sovellettavien kollektiivisten oikeussuojakeinojen ohella tai niiden valinnaisena osana.

(17)

Se, kenellä on oikeus panna vireille kollektiivinen oikeudenkäyntimenettely, riippuu kussakin jäsenvaltiossa sovellettavasta kollektiivisesta oikeussuojamekanismista. Kanneoikeus on tietyntyyppisten kollektiivisten kanteiden yhteydessä, esimerkiksi silloin kun kyseessä on ryhmäkanne, jonka voivat nostaa vahingonkärsijät yhdessä, selkeämpi kuin edustajakanteiden yhteydessä, jolloin kanneoikeus on määriteltävä erikseen.

(18)

Kanneoikeus olisi edustajakanteiden osalta rajoitettava koskemaan tapauskohtaisesti edustajiksi hyväksyttyjä yhteisöjä eli erikseen nimettyjä yhteisöjä, jotka täyttävät tietyt lainsäädännössä tai viranomaisten toimesta vahvistetut hyväksymisperusteet. Edustajaksi hyväksytyltä yhteisöltä olisi vaadittava sen osoittamista, että sillä on riittävät hallinnolliset ja taloudelliset valmiudet edustaa kantajien etua asianmukaisella tavalla.

(19)

Olisi huolehdittava kollektiivisten oikeussuojakeinojen perusteella käynnistettävien oikeudenkäyntien rahoituksesta siten, että se ei johda järjestelmän väärinkäyttöön tai eturistiriitojen syntymiseen.

(20)

Jotta voitaisiin välttää järjestelmän väärinkäyttö ja varmistaa oikeudenkäytön moitteettomuus, kollektiivista oikeudenkäyntimenettelyä ei pitäisi voida aloittaa tuomioistuimessa, jos lainsäädännössä asetetut hyväksymisedellytykset eivät täyty.

(21)

Tuomioistuimille olisi annettava keskeinen rooli kaikkien kollektiivisten kanteiden osapuolten oikeuksien ja etujen suojaamisen sekä kollektiivisten kanteiden tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi.

(22)

Sellaisilla aloilla, joilla viranomaisilla on toimivalta antaa päätös, jossa todetaan unionin lainsäädännön rikkominen, on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus rikkomista koskevan lopullisen päätöksen ja kollektiivisen kanteen tuloksen välillä. Viranomaispäätöksen jälkeen nostettavien kollektiivisten kanteiden (jatkokanteiden) yhteydessä voidaan sitä paitsi olettaa, että viranomainen on jo ottanut huomioon yleisen edun ja tarpeen välttää menettelyn väärinkäyttö tutkiessaan, onko unionin lainsäädäntöä rikottu.

(23)

Ympäristöoikeuden alalla tässä suosituksessa otetaan huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen (Århusin sopimus) 9 artiklan 3–5 kohdan määräykset, joissa kannustetaan antamaan yleisöön kuuluville laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa, määrätään menettelyissä noudatettavista kriteereistä, kuten että menettelyjen olisi oltava nopeita eivätkä ne saa olla niin kalliita, että se olisi este menettelyyn osallistumiselle, ja käsitellään yleisölle tiedottamista ja oikeusapujärjestelmien perustamisen harkitsemista.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tässä suosituksessa esitettyjen periaatteiden soveltamiseksi viimeistään kahden vuoden kuluttua sen julkaisemisesta.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle tämän suosituksen täytäntöönpanosta. Komission olisi seurattava ja arvioitava jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä tämän raportoinnin perusteella.

(26)

Komission olisi viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän suosituksen julkaisemisesta arvioitava, tarvitaanko lisätoimia, esimerkiksi lainsäädäntötoimenpiteitä, sen varmistamiseksi, että tämän suosituksen tavoitteet saavutetaan kokonaan. Komission olisi tarkasteltava erityisesti tämän suosituksen täytäntöönpanoa ja sen vaikutusta oikeussuojan saatavuuteen, oikeuteen saada vahingonkorvaus ja tarpeeseen välttää perusteettomat oikeudenkäynnit sekä sisämarkkinoiden toimivuuteen, unionin talouteen ja kuluttajien luottamukseen,

1.

Tämän suosituksen tarkoituksena on helpottaa oikeussuojan saatavuutta ja lainvastaisten käytäntöjen lopettamista, mahdollistaa se, että vahingonkärsijä saa korvauksen EU:n lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien rikkomisesta johtuvissa joukkovahinkotilanteissa, ja samalla varmistaa asianmukaiset menettelylliset takeet perusteettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi.

2.

Kaikissa jäsenvaltioissa olisi oltava käytössä sekä kieltokanteita että vahingonkorvausvaatimuksia varten kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva kansallinen järjestelmä, joka perustuu tässä suosituksessa esitettäviin perusperiaatteisiin. Näiden periaatteiden olisi oltava yhteisiä kaikkialla unionissa, samalla kun kunnioitetaan jäsenvaltioiden erilaisia oikeusperinteitä. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että kollektiiviset oikeussuojamenettelyt ovat oikeudenmukaisia, tasapuolisia, nopeita, eivätkä ne ole niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

3.

Tässä suosituksessa tarkoitetaan

Tässä suosituksessa täsmennetään yhteiset periaatteet, joita olisi sovellettava kaikkiin kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin, sekä periaatteet, joita olisi sovellettava erityisesti kieltovaatimuksia tai vahingonkorvausvaatimuksia koskeviin kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin.

4.

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä selkeästi määriteltyjen hyväksymisperusteiden pohjalta yhteisöt, joilla on oikeus panna vireille edustajakanteita. Näiden edellytysten olisi sisällettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

5.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nimetty yhteisö menettää tämän aseman, jos yksi tai useampi näistä edellytyksistä ei enää täyty.

6.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että edustajakanteita voivat nostaa ainoastaan yhteisöt, jotka on virallisesti etukäteen nimetty tähän tehtävään 4 kohdassa suositetun mukaisesti, tai yhteisöt, jotka jäsenvaltion kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet ovat hyväksyneet tapauskohtaisesti tietyn edustajakanteen vireillepanoa varten.

7.

Jäsenvaltioiden olisi lisäksi tai vaihtoehtoisesti annettava viranomaisille valtuudet panna vireille edustajakanteita.

8.

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että riita-asian oikeudenkäyntimenettelyssä tarkistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että sellaisten asioiden, joiden yhteydessä ryhmäkanteita koskevat edellytykset eivät täyty, tai ilmeisen perusteettomien asioiden käsittely lopetetaan.

9.

Tätä varten tuomioistuinten olisi suoritettava tarvittava tarkastelu omasta aloitteestaan.

10.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kantajien ryhmä tai sitä edustava yhteisö voi levittää tietoa unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien väitetystä rikkomisesta ja aikomuksestaan nostaa kieltokanne sen lopettamiseksi tai joukkovahinkotilanteesta ja aikomuksestaan esittää sen perusteella kollektiivinen vahingonkorvausvaatimus. Edustajana toimivalle yhteisölle, tapauskohtaisesti hyväksytylle yhteisölle, viranomaiselle tai kantajien ryhmälle olisi taattava samat oikeudet tiedottaa jo vireillä olevista vahingonkorvauskanteista.

11.

Tiedotusmenetelmien valinnassa olisi otettava huomioon asianomaiseen joukkovahinkotilanteeseen liittyvät olosuhteet, sananvapaus, tiedonsaantioikeus sekä vastaajan oikeus suojata mainettaan tai yrityksen arvoa siihen asti, että tuomioistuin lainvoimaisella päätöksellä toteaa sen olevan vastuussa väitetystä oikeudenloukkauksesta tai vahingosta.

12.

Nämä tiedotusmenetelmät eivät vaikuta sisäpiirikauppoja ja markkinoiden manipulointia koskeviin unionin sääntöihin.

13.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kollektiivisen oikeudenkäyntimenettelyn häviävä osapuoli joutuu korvaamaan voittavalle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut (häviäjä maksaa -periaate) sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

14.

Kantajaa olisi vaadittava ilmoittamaan tuomioistuimelle menettelyn alussa oikeustoimien ajamiseen saatujen varojen alkuperä.

15.

Tuomioistuimen olisi voitava keskeyttää menettely, jos varat ovat peräisin kolmannelta osapuolelta ja jos

16.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tapauksissa, joissa kollektiivista kannetta rahoittaa yksityinen kolmas osapuoli, tämä kolmas osapuoli ei saa

17.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos riita-asia koskee useisiin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita luonnollisia tai oikeushenkilöitä, kanteen käsiteltäväksi ottamista koskevat kansalliset säännöt taikka ulkomaisten kantajaryhmien tai muista kansallisista oikeusjärjestelmistä peräisin olevien edustajana toimivien yhteisöjen kanneoikeus eivät estä yhden ja saman kollektiivisen kanteen käsittelyä yhdessä tuomioistuimessa.

18.

Jokaisen edustajana toimivan yhteisön, jonka jokin jäsenvaltio on etukäteen virallisesti nimennyt kannevaltaiseksi edustajakanteiden nostamista varten, olisi voitava nostaa kanne sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään joukkovahinkotilanteen.

19.

Tuomioistuinten ja toimivaltaisten viranomaisten olisi käsiteltävä kieltomääräyksiä koskevat kanteet, joissa vaaditaan lopettamaan tai kieltämään unionin lainsäädäntöön perustuvan oikeuden rikkominen, kohtuullisessa ajassa ja tarvittaessa nopeutetussa menettelyssä, jotta voidaan estää tällaisesta rikkomisesta johtuvien, vahingonkorvaukseen oikeuttavien vahinkojen syntyminen tai lisääntyminen.

20.

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä hävinneelle osapuolelle määrättävistä asianmukaisista seuraamuksista, jotta voidaan varmistaa kieltomääräyksen tehokas noudattaminen, mukaan lukien kiinteämääräisen maksun suorittaminen jokaiselta viivästyspäivältä tai minkä tahansa muun kansallisen lainsäädännön mukaisen määrän suorittaminen.

21.

Kantajaosapuoli olisi muodostettava niiden luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimenomaisen suostumuksen perusteella, jotka väittävät joutuneensa kärsimään vahinkoa (opt-in-periaate). Tähän periaatteeseen lain tai tuomioistuimen päätöksen nojalla tehtävät poikkeukset olisi perusteltava asianmukaisesti moitteettomaan oikeudenkäyttöön liittyvin syin.

22.

Kantajaosapuoleen kuuluvan jäsenen olisi voitava irtautua kantajaosapuolen jäsenyydestä milloin tahansa ennen lainvoimaisen tuomion antamista tai ennen kuin asia on muutoin pätevästi ratkaistu, samoin edellytyksin kuin mitä sovelletaan yksityisen kanteen peruuttamiseen, ilman että jäsen menettää mahdollisuuden ajaa vaadettaan jossakin toisessa muodossa, ellei näin vaaranneta moitteetonta oikeudenkäyttöä.

23.

Luonnollisten tai oikeushenkilöiden, jotka väittävät joutuneensa kärsimään vahinkoa samassa joukkovahinkotilanteessa, olisi voitava liittyä kantajaosapuolen jäseniksi milloin tahansa ennen lainvoimaisen tuomion antamista tai ennen kuin asia on muutoin pätevästi ratkaistu, ellei tämä vaaranna moitteetonta oikeudenkäyttöä.

24.

Vastaajalle olisi ilmoitettava kantajaosapuolen kokoonpanosta ja siinä tapahtuvista muutoksista.

25.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että joukkovahinkotilanteesta johtuvan riita-asian osapuolia kannustetaan ratkaisemaan riitansa yhteisellä sopimuksella tai tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelumenettelyssä sekä ennen siviilioikeudenkäyntiä että sen aikana, ottaen myös huomioon tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/52/EY (8) asetetut vaatimukset.

26.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että osapuolten käytettävissä on ennen riita-asian vireillepanoa ja koko sen käsittelyn ajan tuomioistuimessa sovellettavien kollektiivisten oikeussuojakeinojen ohella myös asianmukaiset kollektiiviset vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot. Näiden keinojen käytön olisi perustuttava osapuolten suostumukseen.

27.

Vaatimuksiin mahdollisesti sovellettava vanhentumisaika olisi keskeytettävä siitä lähtien, kun osapuolet sopivat yrittävänsä riidan ratkaisemista vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä, ainakin siihen asti, kun jompikumpi tai kumpikin osapuoli nimenomaisesti vetäytyy kyseisestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisumenettelystä.

28.

Tuomioistuimen olisi tarkistettava kollektiivisen sovittelumenettelyn sitovan tuloksen lainmukaisuus ottaen huomioon asian kaikkien osapuolten etujen ja oikeuksien asianmukainen suojelu.

29.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asianajajien palkkiot ja niiden laskutapa eivät kannusta panemaan vireille riita-asioita, jotka ovat jonkin osapuolen etujen kannalta aiheettomia.

30.

Jäsenvaltioiden ei pitäisi hyväksyä oikeudenkäynnin lopputuloksesta riippuvaisia ehdollisia palkkioita, joihin liittyy riski tällaisen kannustimen luomisesta. Jos jäsenvaltiot poikkeuksellisesti hyväksyvät tällaiset palkkiot, niiden olisi annettava tarvittavat kansalliset säännökset niiden soveltamisesta kollektiivisissa oikeudenkäyntimenettelyissä ottaen huomioon erityisesti kantajaosapuolen jäsenten oikeuden täysimääräiseen korvaukseen.

31.

Joukkovahinkotilanteen vuoksi kärsimään joutuneille luonnollisille tai oikeushenkilöille myönnettävän vahingonkorvauksen ei pitäisi olla suurempi kuin korvaus, joka olisi myönnetty siinä tapauksessa, että vaadetta olisi ajettu erillisillä kanteilla. Erityisesti olisi kiellettävä sellaiset rankaisevat vahingonkorvaukset, jotka johtavat liiallisen korvauksen suorittamiseen vahingon kärsineelle kantajaosapuolelle.

32.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahoitusta koskevien yleisten periaatteiden lisäksi tapauksissa, jotka koskevat kollektiivisten vahingonkorvausmenettelyjen rahoittamista yksityisen kolmannen osapuolen toimesta, on kiellettyä määrittää rahoituksen myöntäjälle annettava palkkio tai tämän perimä korko asian käsittelyn lopputuloksena sovitun tai tuomitun korvauksen määrän perusteella, ellei viranomainen sääntele tätä rahoitusjärjestelyä osapuolten etujen varmistamiseksi.

33.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että aloilla, joilla viranomaisilla on toimivalta antaa päätös, jossa todetaan unionin lainsäädännön rikkominen, kollektiivisia oikeussuojakeinoja pitäisi voida käyttää pääsääntöisesti vasta sen jälkeen, kun ennen yksityiskanteen nostamista mahdollisesti käynnistetyt viranomaismenettelyt on saatettu päätökseen. Jos viranomaismenettely käynnistetään kollektiivisen kanteen nostamisen jälkeen, tuomioistuimen olisi vältettävä antamasta päätöstä, joka olisi ristiriidassa viranomaisten suunnitteleman päätöksen kanssa. Tämän vuoksi tuomioistuin voi keskeyttää kollektiivisen kanteen käsittelyn siihen asti kun viranomaismenettely on saatettu päätökseen.

34.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava jatkokanteiden yhteydessä, että määräajan tai vanhentumisajan päättyminen ei estä henkilöitä, jotka väittävät joutuneensa kärsimään vahinkoa, vaatimasta vahingonkorvausta ennen kuin viranomaismenettely on saatettu lopullisesti päätökseen.

35.

Jäsenvaltioiden olisi perustettava kollektiivisia kanteita koskeva kansallinen rekisteri.

36.

Kansallisen rekisterin olisi oltava maksutta yleisön käytettävissä sähköisesti ja muulla tavoin. Rekisterin verkkosivustolla olisi oltava kattavat ja puolueettomat tiedot keinoista, jotka ovat käytettävissä vahingonkorvauksen saamiseksi, tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt mukaan lukien.

37.

Jäsenvaltioiden olisi komission avustuksella pyrittävä varmistamaan rekistereihin koottujen tietojen yhdenmukaisuus ja rekisterien yhteentoimivuus.

38.

Jäsenvaltioiden olisi pantava tässä suosituksessa esitetyt periaatteet täytäntöön kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevissa kansallisissa järjestelmissään viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2015.

39.

Jäsenvaltioiden olisi koottava vuosittain luotettavat tilastotiedot sekä tuomioistuimissa että tuomioistuinten ulkopuolella käydyistä kollektiivisista oikeussuojamenettelyistä ja niiden osapuolista, aiheesta ja lopputuloksista.

40.

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava edellisen kohdan nojalla kerätyt tiedot komissiolle vuosittain ja ensimmäisen kerran viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2016.

41.

Komission olisi arvioitava suosituksen täytäntöönpanoa käytännön kokemusten perusteella viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2017. Komission olisi tässä yhteydessä tarkasteltava erityisesti sen vaikutusta oikeussuojan saatavuuteen, oikeuteen saada vahingonkorvaus ja tarpeeseen välttää perusteettomat oikeudenkäynnit sekä sisämarkkinoiden toimivuuteen, pk-yrityksiin, unionin talouden kilpailukykyyn ja kuluttajien luottamukseen. Komission olisi arvioitava myös sitä, onko tarpeen esittää uusia toimenpiteitä suosituksessa esitetyn horisontaalisen lähestymistavan yhtenäistämiseksi ja lujittamiseksi.

42.

Tämä suositus olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/66

(1)

Euroopan yhteisön ja Kanadan hallituksen välisessä sopimuksessa kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelemiseksi toteutettavista toimenpiteistä elävien eläinten ja eläintuotteiden kaupassa, jäljempänä ’sopimus’, määrätään mahdollisuudesta tunnustaa eläinten terveyttä koskevien toimenpiteiden vastaavuus sen jälkeen, kun vievä osapuoli on osoittanut puolueettomasti, että sen toimenpide vastaa tuovan osapuolen tarkoituksenmukaisen suojan tasoa. Sopimus hyväksyttiin yhteisön puolesta päätöksellä 1999/201/EY.

(2)

Vastaavuuden osoittaminen tehtiin ja saatiin päätökseen Kanadan kanssa kalastustuotteita koskevien kansanterveyteen liittyvien toimenpiteiden osalta. Vastaavuus on toteutettu vastavuoroisesti.

(3)

Sopimuksessa perustettu yhteinen hallintokomitea, jäljempänä ’yhteinen hallintokomitea’, antoi 5 ja 6 päivänä lokakuuta 2006 pitämässään kokouksessa suosituksen vastaavuuden määrittelemisestä kalastustuotteisiin sovellettavien hygieniasääntöjen osalta. Sitä täydennettiin 3 ja 4 päivänä lokakuuta 2007 yhteisen hallintokomitean pitämässään kokouksessa antamalla erityisellä suosituksella kalastustuotteisiin sovellettavien mikrobiologisten vaatimusten vastaavuudesta.

(4)

Yhteinen hallintokomitea antoi 5 ja 6 päivänä lokakuuta 2006 pitämässään kokouksessa suosituksen Kanadassa virkistyskalastusluvalla pyydetyn kalan tuontia yhteisöön koskevien sääntöjen vahvistamisesta. Yhteinen hallintokomitea antoi 5 ja 6 päivänä lokakuuta 2006 pitämässään kokouksessa tuoretta lihaa koskevan suosituksen EU:n ja Kanadan normien oikeusperustan saattamiseksi ajan tasalle.

(5)

Yhteinen hallintokomitea antoi 5 ja 6 päivänä lokakuuta 2006 pitämässään kokouksessa jauhettua lihaa koskevan suosituksen EU:n normien oikeusperustan saattamiseksi ajan tasalle.

(6)

Yhteinen hallintokomitea antoi 3 ja 4 päivänä lokakuuta 2007 pitämässään kokouksessa suosituksen vastaavuuden määrittelemisestä siipikarjanlihaan sovellettavien siipikarjan post mortem -vaatimusten osalta.

(7)

Yhteinen hallintokomitea antoi 27 ja 28 päivänä huhtikuuta 2005 pitämässään kokouksessa suosituksen mahdollisuudesta tuoda yhteisön lainsäädännön mukaisesti Kanadasta muita kuin markkinakokoisia eläviä simpukoita märkäsäilytykseen, istutettaviksi tai puhdistettaviksi yhteisössä.

(8)

Noiden suositusten perusteella sopimuksen liitteen V asiaan liittyviä osia on aiheellista muuttaa.

(9)

Sopimuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti osapuolet sopivat liitteiden muuttamisesta noottien vaihdolla.

(10)

Sopimuksen liitteeseen V suositellut muutokset olisi hyväksyttävä yhteisön puolesta.

(11)

Komission päätöksellä K(2008) 2633, joka tehtiin 19 päivänä kesäkuuta 2008 ja jota ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tehtiin tiettyjä muutoksia sopimuksen liitteeseen V.

(12)

Päätöksen K(2008) 2633 liitteessä esitettyjen kirjeiden tekstiin on tarpeen tehdä tiettyjä diplomatiaan liittyviä mukautuksia. Selkeyden vuoksi kyseinen päätös olisi kumottava ja korvattava tällä päätöksellä.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,