13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/1

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/3

(1)

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (4) perustettiin yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä, jolla on tarkoitus edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti.

(2)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’puitesopimus’, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 94/69/EY (5), perimmäisenä tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään.

(3)

Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että on ehdottoman tärkeää saavuttaa strateginen tavoite, jonka mukaan maapallon keskilämpötila saa nousta enintään 2 °C suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointiraportissa ilmoittamat viimeisimmät tieteelliset tutkimustulokset osoittavat vielä selvemmin, että ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset aiheuttavat lisääntyvässä määrin vakavaa vaaraa ekosysteemeille, elintarviketuotannolle, kestävän kehityksen toteutumiselle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle sekä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Jotta 2 °C:n tavoite säilyisi realistisena, kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä olisi vakiinnutettava noin 450 ppmv hiilidioksidiekvivalentin tasolle, mikä puolestaan edellyttää maailman kasvihuonekaasupäästöjen kasvun pysähtymistä seuraavien 10–15 vuoden kuluessa sekä kokonaispäästöjen merkittävää vähentämistä siten, että ne ovat vähintään 50 prosenttia vuoden 1990 tasojen alapuolella vuoteen 2050 mennessä.

(4)

Eurooppa-neuvosto korosti, että Euroopan unioni on sitoutunut muuttamaan Euroopan erittäin energiatehokkaaksi ja vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavaksi taloudeksi ja että toistaiseksi, kunnes vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen ja kokonaisvaltainen sopimus on tehty, EU on sitoutunut määrätietoisesti ja riippumattomasti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen on olennainen osatekijä ja yhdenmukainen tämän sitoumuksen kanssa.

(5)

Eurooppa-neuvosto korosti, että EU on sitoutunut maailmanlaajuiseen ja kattavaan sopimukseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoden 2012 jälkeisenä aikana sekä tekemään vaikuttavia, tehokkaita ja tasapuolisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden edellyttämässä mittakaavassa. Se hyväksyi EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 30 prosentilla alle vuoden 1990 tasojen vuoteen 2020 mennessä. Tällä tavoin se on valmis osallistumaan vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi tehtävään maailmanlaajuiseen ja kattavaan sopimukseen edellyttäen, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan asiaan riittävässä määrin vastuunsa ja valmiuksiensa mukaisesti. EU johtaa edelleen neuvotteluja kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta, jolla saataisiin aikaan maapallon lämpötilan nousun rajoittuminen 2 °C:een, ja pitää Balilla joulukuussa 2007 pidetyssä puitesopimuksen sopimuspuolten 13. konferenssissa tämän tavoitteen suhteen saavutettua edistystä rohkaisevana. EU pyrkii varmistamaan, että kyseiseen maailmanlaajuiseen sopimukseen sisältyy toimenpiteitä, joilla vähennetään ilmailun aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, ja tässä tapauksessa komission olisi tarkasteltava, mitkä tähän direktiiviin tehtävät muutokset ovat tarpeen siltä osin kuin direktiivi koskee ilma-alusten käyttäjiä.

(6)

Euroopan parlamentti hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2007 ilmastonmuutosta koskevan päätöslauselman (6), jossa se viittasi tavoitteeseen, jonka mukaan maapallon keskilämpötila ei saa nousta yli kahta astetta esiteollisen ajan tasosta, ja jossa se kehotti EU:ta säilyttämään johtavan roolinsa neuvotteluissa, joiden tarkoituksena on ilmastonmuutoksen torjumisen kansainvälisten puitteiden laatiminen vuoden 2012 jälkeiselle ajalle, ja esittämään edelleen kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten kumppaneiden kanssa käymissään keskusteluissa, ja se korosti, että kaikkien teollisuusmaiden päästöjen kokonaismäärää on vähennettävä vuoteen 2020 mennessä 30 prosentilla vuoden 1990 päästömääriin verrattuna, jotta päästöjä pystyttäisiin vähentämään 60–80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

(7)

Puitesopimus edellyttää, että kaikki sopimuspuolet laativat ja panevat täytäntöön kansallisia ja tarvittaessa alueellisia ohjelmia, jotka sisältävät ilmastonmuutosta lieventäviä toimia.

(8)

Puitesopimuksen Kioton pöytäkirjassa, joka Euroopan yhteisön puolesta hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 2002/358/EY (7), edellytetään, että teollisuusmaat pyrkivät Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) toiminnan kautta rajoittamaan tai vähentämään sellaisia ilmailusta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka eivät kuulu Montrealin pöytäkirjan soveltamisalaan.

(9)

Yhteisö ei ole vuoden 1944 Chicagon siviili-ilmailun yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, sopimuspuoli, kun taas kaikki jäsenvaltiot ovat sekä kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolia että ICAO:n jäseniä. Jäsenvaltiot tukevat edelleen muiden ICAO:n valtioiden kanssa sellaisten toimenpiteiden, muun muassa markkinaperusteisten välineiden, kehittämistä, joissa käsitellään ilmailun aiheuttamia ilmastonmuutosvaikutuksia. Vuonna 2004 pidetyssä ICAO:n ilmailun ympäristönsuojelukomitean kuudennessa kokouksessa päätettiin, että pelkästään ilmailun päästöjä koskevaa, uuteen ICAO:n oikeudelliseen välineeseen perustuvaa päästökauppajärjestelmää ei silloin kannattanut valmistella ICAO:n yhteydessä. Tästä syystä syyskuussa 2004 pidetyn ICAO:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A35–5 ei ehdotettu uutta oikeudellista välinettä, vaan kannatettiin avointa päästökauppaa ja sitä, että valtiot voivat sisällyttää kansainvälisen lentoliikenteen päästöt päästökauppajärjestelmiinsä. Syyskuussa 2007 pidetyn ICAO:n 36. yleiskokouksen päätöslauselman A36–22 lisäyksessä L kehotetaan sopimusvaltioita olemaan panematta täytäntöön muiden sopimusvaltioiden ilma-alusten käyttäjiä koskevaa päästökauppajärjestelmää, paitsi näiden valtioiden yhteisen sopimuksen pohjalta. Euroopan yhteisön jäsenvaltiot ja viisitoista muuta Euroopan valtiota palauttivat mieliin, että Chicagon yleissopimuksessa tunnustetaan nimenomaan kunkin sopimuspuolen oikeus soveltaa kaikkien valtioiden ilma-aluksiin omaa ilmailulainsäädäntöään syrjintää harjoittamatta, ja esittivät kyseistä päätöslauselmaa koskevan varauman sekä pidättivät oikeuden toteuttaa ja soveltaa markkinaperusteisia toimenpiteitä Chicagon yleissopimuksen mukaisesti syrjintää harjoittamatta kaikkien valtioiden kaikkiin ilma-alusten käyttäjiin, jotka tarjoavat palveluita niiden alueelle, alueelta tai alueella.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY (8) vahvistetussa kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa edellytettiin, että komissio määrittelisi ja toteuttaisi erityisiä toimia lentoliikenteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, mikäli tällaisista toimenpiteistä ei sovittaisi ICAO:ssa vuoteen 2002 mennessä. Lokakuussa 2002, joulukuussa 2003 ja lokakuussa 2004 tekemissään päätelmissä neuvosto on toistuvasti kehottanut komissiota ehdottamaan toimia kansainvälisen lentoliikenteen ilmastovaikutusten vähentämiseksi.

(11)

Huomattavien päästövähennysten aikaansaamiseksi olisi toteutettava politiikkoja ja toimenpiteitä jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla kaikilla yhteisön talouden aloilla. Jos ilmailualan ilmastovaikutusten kasvu jatkuu nykyistä tahtia, se mitätöi merkittävällä tavalla muilla aloilla ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtyjä vähennyksiä.

(12)

Komissio esitti 27 päivänä syyskuuta 2005 neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamassaan tiedonannossa ”Ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentäminen” ilmailun ilmastovaikutusten vähentämistä koskevan strategian. Strategiassa ehdotetaan laajaa toimenpidepakettia, johon sisältyy ehdotus ilmailun sisällyttämisestä yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, sekä perustetaan Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman toisen vaiheen puitteissa toimiva ilmailualan työryhmä, jonka tehtävänä on tarkastella keinoja sisällyttää ilmailu yhteisön järjestelmään. Neuvosto totesi 2 päivänä joulukuuta 2005 antamissaan päätelmissä, että sekä talouden että ympäristönsuojelun kannalta ilmailun sisällyttäminen yhteisön järjestelmään vaikutti parhaalta tavalta edetä asiassa, ja kehotti komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen vuoden 2006 kuluessa. Euroopan parlamentti tunnusti ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentämisestä 4 päivänä heinäkuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa (9), että päästökauppajärjestelmä voi olla osa kattavaa toimenpidekokonaisuutta, jolla puututaan ilmailun ilmastonmuutosvaikutuksiin, mikäli se suunnitellaan asianmukaisesti.

(13)

Kattavaan toimenpidepakettiin olisi myös sisällyttävä operatiivisia ja teknisiä toimenpiteitä. Ilmaliikenteen hallinnan parantaminen yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan ohjelman ja SESAR-ohjelman yhteydessä voi auttaa lisäämään polttoainetehokkuutta jopa 12 prosentilla. Uusien teknologioiden tutkimus, mukaan lukien tutkimus, joka koskee keinoja parantaa lentokoneiden polttoainetehokkuutta, voi edelleen vähentää lentoliikenteen päästöjä.

(14)

Tällä direktiivillä direktiiviin 2003/87/EY tehtävien muutosten tavoitteena on vähentää ilmailun aiheuttamaa ilmastonmuutosvaikutusta sisällyttämällä ilmailutoiminnan päästöt yhteisön järjestelmään.

(15)

Ilma-alusten käyttäjillä on välittömin määräysvalta päättää, minkä tyyppisiä ilma-aluksia käytetään ja miten niillä lennetään, ja sen vuoksi niiden olisi oltava vastuussa tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta, muun muassa velvoitteesta laatia tarkkailusuunnitelma sekä tarkkailla päästöjä ja raportoida niistä tämän suunnitelman mukaisesti. Ilma-aluksen käyttäjä voidaan tunnistaa ICAO:n tunnuksen tai minkä tahansa muun lennon tunnistamiseen käytettävän hyväksytyn tunnuksen avulla. Jos ilma-aluksen käyttäjän henkilöllisyyttä ei tiedetä, ilma-aluksen omistajaa olisi pidettävä ilma-aluksen käyttäjänä, jollei omistaja todista, kuka toinen henkilö oli ilma-aluksen käyttäjä.

(16)

Kilpailun vääristymisen estämiseksi ja ympäristötehokkuuden parantamiseksi kaikkien yhteisön lentopaikoille saapuvien tai niiltä lähtevien lentojen päästöt olisi sisällytettävä järjestelmään vuodesta 2012 alkaen.

(17)

Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edelleen yhteisymmärrykseen maailmanlaajuisista toimenpiteistä ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Yhteisön järjestelmä voi toimia mallina päästökaupan käytölle maailmanlaajuisesti. Yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi pidettävä edelleen yhteyttä kolmansiin osapuoliin tämän direktiivin täytäntöönpanon aikana ja kannustettava kolmansia maita toteuttamaan vastaavia toimenpiteitä. Jos kolmas maa hyväksyy yhteisöön saapuvien lentojen ilmastovaikutusten vähentämiseksi toimenpiteitä, joilla on vähintään sama ympäristövaikutus kuin tällä direktiivillä, komission olisi kyseistä maata kuultuaan tarkasteltava käytettävissä olevia vaihtoehtoja, jotta mahdollistettaisiin yhteisön järjestelmän ja kyseisen maan toimenpiteiden optimaalinen vuorovaikutus. Kolmansissa maissa kehitteillä olevat päästökauppajärjestelmät alkavat mahdollistaa optimaalisen vuorovaikutuksen yhteisön järjestelmän kanssa siltä osin kuin ne kattavat ilmailun. Kahdenväliset järjestelyt, jotka koskevat yhteisön järjestelmän kytkemistä muihin päästökauppajärjestelmiin yhteisen järjestelmän luomiseksi tai vastaavien toimien huomioon ottamista päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi, voisivat olla askel kohti maailmanlaajuista sopimusta. Tällaisia kahdenvälisiä järjestelyjä tehtäessä komissio voi muuttaa yhteisön järjestelmään sisällytettyjä ilmailutoiminnan tyyppejä, mukaan lukien tästä seuraavat mukautukset ilma-aluksen käyttäjille myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärään.

(18)

Sääntelyn parantamisen periaatteen mukaisesti tietyt lennot olisi jätettävä yhteisön järjestelmän ulkopuolelle. Jotta voitaisiin välttää muut suhteettoman suuret hallinnolliset rasitteet, kaupallisen lentoliikenteen harjoittajat, jotka suorittavat kolmen peräkkäisen neljän kuukauden jakson aikana vähemmän kuin 243 lentoa kunakin jaksona, olisi jätettävä yhteisön järjestelmän ulkopuolelle. Tämä hyödyttäisi lentoyhtiöitä, jotka tarjoavat rajoitettuja palveluja yhteisön järjestelmän soveltamisalalla, muun muassa kehitysmaiden lentoyhtiöitä.

(19)

Ilmailu vaikuttaa ilmastoon maailmanlaajuisesti, koska siitä aiheutuu hiilidioksidi-, typenoksidi-, vesihöyry-, sulfaattihiukkas- ja nokihiukkaspäästöjä. IPCC on arvioinut, että ilmailun kokonaisvaikutukset ilmastoon tällä hetkellä ovat kahdesta neljään kertaa suuremmat kuin sen aikaisempien pelkkien hiilidioksidipäästöjen vaikutukset. Uusimpien yhteisön tutkimusten mukaan ilmailun kokonaisvaikutukset ilmastoon saattavat olla kaksi kertaa suuremmat kuin pelkkien hiilidioksidipäästöjen vaikutukset. Missään näistä arvioista ei kuitenkaan oteta huomioon cirrus-pilvien vaikutuksia, joita koskevat arviot ovat erittäin epävarmoja. Perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisön ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen. Tieteen edistymistä odotettaessa kaikki ilmailun vaikutukset olisi otettava huomioon mahdollisimman laajalti. Typenoksidipäästöjä käsitellään muissa komission vuonna 2008 antamissa lainsäädäntöehdotuksissa. Tutkimusta tiivistymisjuovien ja cirrus-pilvien muodostumisesta sekä tehokkaista lieventämistoimista, operatiiviset ja tekniset toimenpiteet mukaan luettuina, olisi edistettävä.

(20)

Kilpailun vääristymisen välttämiseksi olisi säädettävä yhdenmukaisesta päästöoikeuksien jakomenetelmästä, jolla määritellään ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärä ja ilma-alusten käyttäjille jaettavien päästöoikeuksien määrä. Osa päästöoikeuksista jaetaan huutokaupalla komission laatimien sääntöjen mukaisesti. Päästöjä olisi siirrettävä erityisvarantoon uusien ilma-alusten käyttäjien markkinoille pääsyn varmistamiseksi ja niiden ilma-alusten käyttäjien avustamiseksi, joiden suoritteet tonnikilometreinä kasvavat jyrkästi. Toimintansa lopettaville ilma-alusten käyttäjille olisi myönnettävä päästöoikeuksia sen kauden loppuun saakka, jolle on jo jaettu maksuttomia päästöoikeuksia.

(21)

Kaikille yhteisön järjestelmään osallistuville ilma-alusten käyttäjille maksutta myönnettävien päästöoikeuksien osuuden täysi yhdenmukaistaminen on asianmukaista ilma-alusten käyttäjien tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ottaen huomioon, että kutakin ilma-alusten käyttäjää sääntelevät kaiken Euroopan unioniin (EU), unionista ja unionissa tapahtuvan ilmailutoiminnan osalta yksi jäsenvaltio ja kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten lentoliikennesopimusten syrjimättömyyttä koskevat säännökset.

(22)

Ilmailu lisää ihmisen toiminnan aiheuttamaa yleistä ilmastonmuutosvaikutusta, ja ilma-alusten kasvihuonekaasupäästöjen ympäristövaikutuksia voidaan lieventää ilmastonmuutosta hillitsevillä toimenpiteillä EU:ssa ja kolmansissa maissa, erityisesti kehitysmaissa, ja rahoittamalla vaikutusten lieventämiseen ja vaikutuksiin mukautumiseen liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä, myös erityisesti ilmailun ja lentoliikenteen aloilla. Jäsenvaltioiden omia julkisia menoja koskevat päätökset ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kunkin jäsenvaltion asia. Tämän lähtökohdan noudattamista rajoittamatta päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja tai jäsenvaltioiden budjettiin liittyvien perusperiaatteiden, kuten yhtenäisyyden ja yleiskatteisuuden, edellyttämä vastaava määrä olisi käytettävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen EU:ssa ja kolmansissa maissa, vaikutusten lieventämiseen ja vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvän tutkimuksen ja kehitystyön rahoittamiseen ja yhteisön järjestelmän hallintokustannusten kattamiseen. Huutokaupasta saatuja tuloja olisi käytettävä myös vähäpäästöisen liikenteen hyväksi. Huutokaupasta saaduilla tuloilla olisi erityisesti rahoitettava energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävää maailmanlaajuista rahastoa sekä metsien hävittämistä estäviä ja kehitysmaiden sopeutumista helpottavia toimenpiteitä. Tässä direktiivissä olevat tulojen käyttöä koskevat säännökset eivät rajoita mahdollisia päätöksiä päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käytöstä direktiivin 2003/87/EY yleisen tarkistamisen yhteydessä.

(23)

Huutokaupasta saatavien varojen käyttöä koskevat säännökset olisi annettava tiedoksi komissiolle. Tällainen ilmoitus ei vapauta jäsenvaltioita perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä velvollisuudesta ilmoittaa tietyistä kansallisista toimenpiteistä. Tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti mahdollisesti toteutettavien valtion tukea koskevien menettelyjen tulokseen.

(24)

Yhteisön järjestelmän kustannustehokkuuden lisäämiseksi olisi ilma-alusten käyttäjien voitava hyödyntää hanketoiminnasta saatuja sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä päästöoikeuksien palauttamiseen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi yhdenmukaistettuun rajaan saakka. Sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksiköiden käytön olisi oltava yhdenmukaista tässä direktiivissä esitetyssä päästökauppajärjestelmässä sovellettavien käytön hyväksymisperusteiden kanssa. Jäsenvaltioiden määrittämien päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennyksien käytön prosentuaalinen osuus Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden aikana on keskimäärin arviolta 15 prosenttia.

(25)

Eurooppa-neuvosto totesi Brysselissä 13 ja 14 päivänä maaliskuuta 2008 pidetyssä istunnossa antamissaan päätelmissä, että maailmanlaajuisilla kilpailulle avoimilla markkinoilla hiilivuodon riski on ongelma, jota olisi tarkasteltava kiireellisesti ja käsiteltävä asianmukaisella tavalla uudessa päästökauppajärjestelmää koskevassa direktiivissä, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä siinä tapauksessa, että kansainväliset neuvottelut epäonnistuvat. Kansainvälinen sopimus on edelleen paras tapa käsitellä tätä kysymystä.

(26)

Ilma-alusten käyttäjien hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi vain yhden jäsenvaltion oltava vastuussa kustakin ilma-aluksen käyttäjästä. Jäsenvaltioilla olisi oltava velvollisuus varmistaa, että sellaiset ilma-alusten käyttäjät, joille on myönnetty liikennelupa kyseisessä jäsenvaltiossa tai joilla ei ole liikennelupaa tai jotka toimivat kolmansissa maissa ja joiden perusvuoden päästöt aiheutuvat suurimmalta osin kyseisessä jäsenvaltiossa, noudattavat tämän direktiivin vaatimuksia. Jos ilma-aluksen käyttäjä ei noudata tämän direktiivin vaatimuksia ja jos vaatimusten noudattamista ei ole pystytty varmistamaan hallinnoivan jäsenvaltion muilla lainvalvontatoimenpiteillä, jäsenvaltioiden olisi toimittava yhteisvastuullisesti. Hallinnoivan jäsenvaltion olisi sen vuoksi voitava viimeisenä keinona pyytää komissiota päättämään asianomaisen ilma-aluksen käyttäjän määräämisestä toimintakieltoon yhteisön tasolla.

(27)

Jotta yhteisön järjestelmän kirjanpitojärjestelmä voidaan pitää yhtenäisenä, ilmailualalle myönnettyjä päästöoikeuksia olisi käytettävä ainoastaan ilma-alusten käyttäjille asetettujen päästöoikeuksien palauttamista koskevien vaatimusten täyttämiseen, ottaen huomioon, ettei kansainvälisen ilmailun päästöjä ole sisällytetty Kioton pöytäkirjan mukaisiin jäsenvaltioiden sitoumuksiin.

(28)

Ilma-alusten käyttäjien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi noudatettava niiden vastuulla olevien ilma-alusten käyttäjien hallinnoinnissa yhdenmukaistettuja sääntöjä komission laatimien erityisten ohjeiden mukaisesti.

(29)

Yhteisön järjestelmän ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden turvaamiseksi ilma-alusten käyttäjien palauttamat päästövähennysyksiköt olisi laskettava vain sellaisten kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteiden hyväksi, joissa kyseiset päästöt otetaan huomioon.

(30)

Euroopan lennonvarmistusjärjestöllä (Eurocontrol) saattaa olla hallussaan tietoja, joista voisi olla apua jäsenvaltioille tai komissiolle tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisessä.

(31)

Päästöjen tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen sekä rangaistuksiin liittyviä yhteisön järjestelmän säännöksiä olisi sovellettava myös ilma-alusten käyttäjiin.

(32)

Komission olisi tarkasteltava direktiivin 2003/87/EY toimivuutta ilmailutoiminnan kannalta sen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella ja toimitettava tämän jälkeen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(33)

Tarkasteltaessa direktiivin 2003/87/EY toimivuutta ilmailutoiminnan kannalta olisi pohdittava sellaisten maiden rakenteellista riippuvuutta ilmailusta, joilla ei ole riittäviä ja vastaavia vaihtoehtoisia liikennemuotoja ja jotka sen vuoksi ovat hyvin riippuvaisia lentoliikenteestä ja joissa matkailuala muodostaa suuren osan bruttokansantuotteesta. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että saatavuus- ja kilpailukykyongelmia, joita aiheutuu perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille yhteisön syrjäisimmille alueille, ja ongelmia, joita aiheutuu julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiselle tämän direktiivin täytäntöönpanosta, saataisiin lievennettyä tai jopa poistettua.

(34)

Lontoossa 2 päivänä joulukuuta 1987 annettu lentoasemia koskeva yhteinen julistus korvataan vuoropuhelua Gibraltarin kanssa käsittelevän foorumin ensimmäisessä ministerikokouksessa Cordobassa 18 päivänä syyskuuta 2006 annetulla Gibraltarin lentoasemaa koskevalla ministereiden julistuksella, jonka täyden noudattamisen katsotaan täyttävän vuoden 1987 julistuksen vaatimukset.

(35)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (10) mukaisesti.

(36)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä toimenpiteitä, jotka liittyvät sellaisten ilmailun päästöoikeuksien huutokauppaamiseen, joita ei tarvitse myöntää maksutta, hyväksyä yksityiskohtaisia sääntöjä erityisvarannon toiminnasta tiettyjen ilma-alusten käyttäjien kannalta sekä menettelyistä, joita sovelletaan kun komissiota pyydetään päättämään ilma-aluksen käyttäjän määräämisestä toimintakieltoon, ja jotta se voisi muuttaa liitteessä I olevaa ilmailutoimintaluetteloa tapauksissa, joissa kolmas maa ottaa käyttöön ilmailun ilmastonmuutosvaikutuksen vähentämistä koskevia toimenpiteitä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(38)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (11) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(39)

Direktiivi 2003/87/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään ennen 1 artiklaa otsikko seuraavasti:

2)

Lisätään 2 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Tämän direktiivin soveltamisen Gibraltarin lentoasemaan ei katsota vaikuttavan Espanjan kuningaskunnan tai Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudelliseen asemaan riidassa siitä, minkä valtion suvereniteetin alaisuuteen alue, jolla tämä lentoasema sijaitsee, kuuluu.”

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään 3 artiklan jälkeen luku seuraavasti:

”II   LUKU

ILMAILU

3 a artikla

Soveltamisala

Tämän luvun säännöksiä on sovellettava liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan liittyvien päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen.

3 b artikla

Ilmailutoiminta

Komissio laatii viimeistään 2 päivänä elokuuta 2009 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen suuntaviivat, jotka koskevat liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan yksityiskohtaista tulkintaa.

3 c artikla

Ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärä

1.   Ilma-alusten käyttäjille 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2012 välillä jaettavien ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärä on 97 prosenttia ilmailun aiemmista päästöistä.

2.   Tämän direktiivin 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna, 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavana kautena ja, mikäli 30 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun perusteella ei tehdä mitään muutoksia, kunakin sitä seuraavana kautena ilma-alusten käyttäjille myönnettävien ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärä on 95 prosenttia ilmailun aiemmista päästöistä kerrottuna kauteen kuuluvien vuosien määrällä.

Prosenttiosuutta voidaan tarkistaa osana tämän direktiivin yleistä uudelleentarkastelua.

3.   Komissio tarkastelee uudelleen ilma-alusten käyttäjille myönnettävien ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärää 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4.   Komissio tekee päätöksen ilmailun aiemmista päästöistä parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella, todellisiin liikennetietoihin perustuvat arviot mukaan luettuina, viimeistään 2 päivänä elokuuta 2009. Kyseistä päätöstä tarkastellaan 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa.

3 d artikla

Ilmailun päästöoikeuksien jakomenettely huutokaupalla

1.   Edellä 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kautena on 15 prosenttia päästöoikeuksista myytävä huutokaupalla.

2.   Tammikuun 1 päivästä 2013 alkaen 15 prosenttia päästöoikeuksista on myytävä huutokaupalla. Tätä prosenttiosuutta voidaan lisätä osana tämän direktiivin yleistä uudelleentarkastelua.

3.   Annetaan asetus, jossa säädetään yksityiskohtaisesti jäsenvaltioissa järjestettävistä sellaisten päästöoikeuksien huutokaupoista, joita ei tämän artiklan 1 ja 2 kohdan tai 3 f artiklan 8 kohdan mukaisesti tarvitse myöntää maksutta. Jäsenvaltion on myytävä päästöoikeuksia kunakin kautena huutokaupalla määrä, joka on suhteessa kyseisen jäsenvaltion osuuteen kaikkien jäsenvaltioiden ilmailun viitevuonna aiheuttamista päästöistä, joista on raportoitu 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja jotka on todennettu 15 artiklan mukaisesti. Edellä 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden viitevuosi on 2010, ja kunkin sitä seuraavan 3 c artiklassa tarkoitetun kauden viitevuosi on se kalenterivuosi, joka päättyy 24 kuukautta ennen huutokaupan kohteena olevan kauden alkua.

Mainittu asetus, jolla muutetaan tämän direktiivin muita kuin olennaisia osia täydentämällä direktiiviä, on annettava 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja käytetään. Kyseiset tulot olisi käytettävä ilmastonmuutoksen torjumiseen EU:ssa ja kolmansissa maissa, muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen EU:ssa ja kolmansissa maissa, etenkin kehitysmaissa, vaikutusten lieventämiseen liittyvän tutkimuksen ja kehitystyön rahoittamiseen, ennen kaikkea ilmailun ja lentoliikenteen aloilla, päästöjen vähentämiseen tukemalla vähäpäästöistä liikennettä sekä yhteisön järjestelmän hallinnoinnista aiheutuvien kulujen kattamiseen. Huutokaupasta saaduilla tuloilla olisi rahoitettava myös energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävää maailmanlaajuista rahastoa sekä metsien hävittämistä estäviä toimenpiteitä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan perusteella toteuttamistaan toimista.

5.   Tietojen ilmoittaminen komissiolle tämän direktiivin mukaisesti ei vapauta jäsenvaltioita perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta.

3 e artikla

Päästöoikeuksien jakaminen ja myöntäminen ilma-alusten käyttäjille

1.   Ilma-alusten käyttäjät voivat hakea maksutta jaettavia ilmailun päästöoikeuksia kullekin 3 c artiklassa tarkoitetulle kaudelle. Hakemus voidaan tehdä toimittamalla hallinnoivan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen ilma-aluksen käyttäjän harjoittamaa liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa koskevat todennetut tonnikilometritiedot kyseiseltä tarkkailuvuodelta. Tässä artiklassa tarkkailuvuodella tarkoitetaan kalenterivuotta, joka päättyy 24 kuukautta ennen hakemuksen kohteena olevan kauden alkua liitteiden IV ja V mukaisesti, tai 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden osalta vuotta 2010. Hakemus on tehtävä vähintään 21 kuukautta ennen hakemuksen kohteena olevan kauden alkua, tai 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden osalta viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2011.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdan mukaisesti vastaanotetut hakemukset komissiolle vähintään 18 kuukautta ennen hakemuksen kohteena olevan kauden alkua, tai 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden osalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011.

3.   Vähintään 15 kuukautta ennen kunkin 3 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kauden alkua, tai 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden osalta viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2011, komissio laskee:

Edellä e alakohdassa tarkoitettu päästöoikeuksina tonnikilometriä kohden ilmaistu vertailuluku on laskettava jakamalla d alakohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien määrä komissiolle 2 kohdan mukaisesti toimitetuissa hakemuksissa mainittujen tonnikilometritietojen summalla.

4.   Kunkin hallinnoivan jäsenvaltion on laskettava ja julkaistava seuraavat tiedot kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona komissio tekee 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen:

5.   Hallinnoivan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä kullekin ilma-aluksen käyttäjälle tälle kyseisenä vuonna tämän artiklan tai 3 f artiklan mukaisesti jaetut päästöoikeudet viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2012 ja kunkin seuraavan vuoden helmikuun 28 päivään mennessä.

3 f artikla

Erityisvaranto tiettyjä ilma-alusten käyttäjiä varten

1.   Kunakin 3 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kautena 3 prosenttia jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä on siirrettävä erityisvarantoon sellaisia ilma-alusten käyttäjiä varten,

ja joiden a alakohdan mukainen toiminta tai b alakohdan mukainen lisätoiminta ei ole kokonaan tai osittain jatkoa toisen ilma-aluksen käyttäjän aikaisemmin harjoittamalle ilmailutoiminnalle.

2.   Ilma-aluksen käyttäjä, joka täyttää 1 kohdan edellytykset, voi pyytää päästöoikeuksien maksutonta jakamista erityisvarannosta tekemällä sitä koskevan hakemuksen hallinnoivan jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle. Hakemus on tehtävä viimeistään sen 3 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kauden, jota se koskee, kolmannen vuoden kesäkuun 30 päivänä.

Ilma-aluksen käyttäjälle 1 kohdan b alakohdan mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien määrä saa olla enintään 1 000 000.

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisessa hakemuksessa on

4.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kuuden kuukauden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen tekemisen määräajasta toimitettava kyseisen kohdan nojalla vastaanottamansa hakemukset komissiolle.

5.   Komissio päättää viimeistään 12 kuukauden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen tekemisen määräajasta vertailumenetelmästä, jonka mukaisesti maksuttomat päästöoikeudet jaetaan ilma-alusten käyttäjille, joiden hakemukset on toimitettu komissiolle 4 kohdan mukaisesti.

Jollei 6 kohdasta muuta johdu, vertailuluku lasketaan jakamalla erityisvarannossa olevien päästöoikeuksien määrä

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu vertailuluku ei saa johtaa suurempien päästöoikeuksien jakamiseen vuosittain tonnikilometriä kohden kuin 3 e artiklan 4 kohdan nojalla ilma-alusten käyttäjille vuosittain jaetut päästöoikeudet tonnikilometriä kohden.

7.   Kunkin hallinnoivan jäsenvaltion on laskettava ja julkaistava seuraavat tiedot kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona komissio tekee 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen:

8.   Jäsenvaltioiden on myytävä huutokaupalla erityisvarannosta jakamatta jääneet päästöoikeudet.

9.   Komissio voi hyväksyä tämän artiklan nojalla yksityiskohtaisia sääntöjä erityisvarannon toiminnasta, myös 1 kohdan mukaisten valintaperusteiden noudattamisen arvioinnista. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3 g artikla

Tarkkailu- ja raportointisuunnitelmat

Hallinnoivien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin ilma-aluksen käyttäjä toimittaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelman, jossa esitetään toimenpiteitä päästöjen ja 3 e artiklan mukaiseen hakemukseen tarvittavien tonnikilometritietojen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi, ja että toimivaltainen viranomainen hyväksyy tällaiset suunnitelmat 14 artiklan nojalla annettujen ohjeiden mukaisesti.”

5)

Lisätään otsikko ja artikla seuraavasti:

”III   LUKU

KIINTEÄT LAITOKSET

3 h artikla

Soveltamisala

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan muuhun liitteessä I tarkoitettuun toimintaan kuin ilmailutoimintaan liittyvien kasvihuonekaasujen päästölupien ja päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen.”

6)

Korvataan 6 artiklan 2 kohdan e alakohta seuraavasti:

7)

Lisätään 11 artiklan jälkeen otsikko seuraavasti:

8)

Lisätään 11 a artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a.   Edellä 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden aikana ilma-alusten käyttäjät voivat käyttää sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä 15 prosenttiin saakka niistä päästöoikeuksista, jotka ilma-alusten käyttäjien on palautettava 12 artiklan 2 a kohdan mukaisesti.

Seuraavien kausien osalta ilmailutoiminnan käytettävissä olevien sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksiköiden prosenttiosuutta tarkastellaan uudelleen osana tämän direktiivin yleistä tarkistamista ja ottaen huomioon kansainvälisen ilmastonmuutosta koskevan järjestelmän kehittäminen.

Komissio julkaisee kyseisen prosenttiosuuden vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin 3 c artiklassa tarkoitetun kauden alkua.”

9)

Korvataan 11 b artiklan 2 kohdassa ilmaisu ”kuuluvien laitosten” ilmaisulla ”kuuluvan toiminnan”.

10)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

11)

Korvataan 13 artiklan 3 kohdassa ilmaisu ”12 artiklan 3 kohdan” ilmaisulla ”12 artiklan 2 a tai 3 kohdan”.

12)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

13)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Todentaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamat päästöraportit todennetaan liitteessä V ja komission kaikissa tämän artiklan mukaisesti antamissa yksityiskohtaisissa säännöksissä esitettyjen perusteiden mukaisesti ja että tästä ilmoitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä, jonka raporttia ei ole kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä todennettu edeltävän vuoden päästöjen osalta tyydyttäväksi liitteessä V ja kaikissa komission tämän artiklan mukaisesti antamissa yksityiskohtaisissa säännöksissä esitettyjen perusteiden mukaisesti, ei saa jatkaa päästöoikeuksien siirtämistä ennen kuin kyseisen toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän raportti on todennettu tyydyttäväksi.

Komissio voi antaa yksityiskohtaisia säännöksiä ilma-alusten käyttäjien 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamien raporttien todentamisesta ja 3 e ja 3 f artiklan mukaisista soveltamisohjeista, myös todentamismenetelmistä, joita todentajien on käytettävä, 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.”

14)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

15)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”18 a artikla

Hallinnoiva jäsenvaltio

1.   Ilma-aluksen käyttäjää hallinnoiva jäsenvaltio on

2.   Jos ilma-aluksen käyttäjää hallinnoivan jäsenvaltion alueella ei 3 c artiklassa tarkoitetun kauden ensimmäisten kahden vuoden aikana ole aiheutunut yhtään ilma-aluksen käyttäjän toiminnasta johtuvista, tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvista ilmailun päästöistä, kyseinen ilma-aluksen käyttäjä on siirrettävä seuraavaksi kaudeksi johonkin toiseen hallinnoivaan jäsenvaltioon. Uuden hallinnoivan jäsenvaltion on oltava se jäsenvaltio, jonka alueella on aiheutunut suurin osa kyseisen ilma-aluksen käyttäjän suorittamien lentojen aiheuttamista arvioiduista päästöistä edellisen kauden kahden ensimmäisen vuoden aikana.

3.   Parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella komissio

4.   Komissio voi 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen laatia ohjeita siitä, miten hallinnoivan jäsenvaltion on tämän direktiivin mukaisesti hallinnoitava ilma-aluksen käyttäjiä.

5.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ’perusvuodella’ tarkoitetaan toiminnan ensimmäistä kalenterivuotta sellaisen ilma-aluksen käyttäjän osalta, joka on aloittanut toiminnan yhteisön alueella 1 päivän tammikuuta 2006 jälkeen, ja kaikissa muissa tapauksissa 1 päivänä tammikuuta 2006 alkavaa kalenterivuotta.

18 b artikla

Eurocontrolilta saatava apu

Komissio voi pyytää Eurocontrolilta tai muulta vastaavalta järjestöltä apua 3 c artiklan 4 kohdan ja 18 a artiklan velvoitteiden täyttämiseksi, ja se voi tässä tarkoituksessa tehdä asianmukaisia sopimuksia kyseisten järjestöjen kanssa.

16)

Muutetaan 19 artiklan 3 kohta seuraavasti:

17)

Korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.”

18)

Lisätään artikla seuraavasti:

”25 a artikla

Lentoliikenteen ilmastonmuutosvaikutusten vähentämistä koskevat kolmansien maiden toimet

1.   Jos kolmas maa hyväksyy toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää kyseisestä maasta lähtevien ja yhteisöön saapuvien lentojen ilmastovaikutuksia, komissio tarkastelee kyseistä kolmatta maata ja 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa olevia jäsenvaltioita kuultuaan käytettävissä olevia vaihtoehtoja, jotta mahdollistettaisiin yhteisön järjestelmän ja kyseisen maan toimenpiteiden optimaalinen vuorovaikutus.

Komissio voi tarvittaessa hyväksyä muutoksia, joiden seurauksena kyseisestä maasta saapuvat lennot eivät kuulu liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan, tai säätää liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan tehtävistä muista muutoksista, joita edellytetään neljännessä alakohdassa tarkoitetussa sopimuksessa. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Komissio voi ehdottaa muita muutoksia tähän direktiiviin Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio voi myös tarvittaessa tehdä perustamissopimuksen 300 artiklan 1 kohdan perusteella neuvostolle suosituksia neuvottelujen aloittamiseksi tarkoituksena tehdä sopimus asianomaisen kolmannen maan kanssa.

2.   Yhteisö ja sen jäsenvaltiot pyrkivät edelleen yhteisymmärrykseen maailmanlaajuisista toimenpiteistä ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Komissio harkitsee tällaisen yhteisymmärryksen perusteella, onko tätä direktiiviä tarpeen muuttaa siltä osin kuin se koskee ilma-alusten käyttäjiä.”

19)

Muutetaan 28 artikla seuraavasti:

20)

Lisätään 30 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Tarkkailusta ja tämän direktiivin soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella komissio tarkastelee viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2014 tämän direktiivin toimivuutta liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan osalta ja voi tarpeen mukaan tehdä ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti. Komissio ottaa huomioon erityisesti

Komissio toimittaa tämän jälkeen kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

21)

Lisätään 30 artiklan jälkeen otsikko seuraavasti:

22)

Muutetaan liitteet I, IV ja V tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/22

(1)

Maaseuturahaston käyttöön neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 10 artiklan 2 kohdan, 143 d ja 143 e artiklan nojalla käyttöön asetettavista määristä ja maataloustukirahaston menoihin käytettävissä olevista määristä 24 päivänä toukokuuta 2006 tehtyä komission päätöstä 2006/410/EY (2), jossa määritellään varainhoitovuosiksi 2007–2013 EMOTR:sta maaseuturahastoon siirretyt kokonaismäärät neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (3) mainittujen artikloiden ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 378/2007 (4), joissa vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoiseen mukauttamiseen sovellettavat säännöt, 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on muutettu komission päätöksellä 2008/955/EY (5).

(2)

Päätöksen 2008/955/EY hyväksymisen vuoksi olisi mukautettava maaseuturahaston käyttöön asetettavia määriä ja lisättävä kyseiset määrät maaseudun kehittämistä koskevan yhteisön tuen vuosittaisiin jaotteluihin.

(3)

Sen vuoksi komission päätöstä 2006/636/EY (6) olisi muutettava,

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/24

(1)

Komissio on tutkinut asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 1 kohdan nojalla ja sen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti Liettuan toimittaman, 15 päivänä kesäkuuta 2005 vastaanotetun hakemuksen Džiugas-nimityksen rekisteröimiseksi juuston suojattuna maantieteellisenä merkintänä.

(2)

Liettua toimitti komission pyynnöstä uuden toisinnon eritelmästä sekä tiivistelmän ja lisätietoja, jotka vastaanotettiin 3 päivänä heinäkuuta 2006, 5 päivänä joulukuuta 2006 ja 3 päivänä syyskuuta 2008.

(3)

Komissio pyysi selvennyksiä muun muassa tuotteen, jolle rekisteröintiä haetaan, ominaisuuksien ja sen erityisen maantieteellisen alkuperän väliseen yhteyteen.

(4)

Komissio totesi tutkittuaan Liettuan toimittaman aineiston, että juuston erityislaatu tai ominaisuudet johtuvat sen tuotantomenetelmästä eivätkä sen maantieteellisestä alkuperästä. Eritelmässä todetaan, että Džiugas-juuston ja sen alueen välinen yhteys ilmenee sen erityisestä tuotantomenetelmästä, jonka ansiosta kyseisen juuston fyysisiä, kemiallisia ja aistinvaraisia ominaisuuksia ei ole muissa juustoissa. Lisäksi eritelmän mukaan Džiugas-juuston tuotantomenetelmän ansiosta juuston magnesium- ja kalsiumpitoisuudet ovat suuria ja Džiugas-juuston erityiset aistinvaraiset ominaisuudet, sen harmaaseen vivahtava vaalean keltainen väri ja raikas maku johtuvat sen tuotantomenetelmästä. Koska näiden tekijöiden ja maantieteellisen alkuperän välillä ei ole yhteyttä, hakemus ei täytä maantieteellisen suojatun merkinnän rekisteröinnin perusedellytyksiä.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua yhteyttä ei ole osoitettu.

(6)

Edellä mainitun perusteella Džiugas-nimityksen suojattua maantieteellistä merkintää koskeva rekisteröintihakemus olisi hylättävä.

(7)

Tässä päätöksessä säädetty toimenpide on suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukainen,

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/25

(1)

Komissio on asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kyseisen asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla tutkinut Liettuan esittämän ja 15 päivänä kesäkuuta 2005 vastaanotetun rekisteröintihakemuksen nimityksen ”Germantas” kirjaamiseksi suojattuna maantieteellisenä merkintänä (juustot).

(2)

Vastauksena komission esittämiin pyyntöihin Liettua toimitti uuden toisinnon eritelmästä sekä yhteenvedon ja lisätietoja, jotka saatiin 3 päivänä heinäkuuta 2006, 5 päivänä joulukuuta 2006 ja 3 päivänä syyskuuta 2008.

(3)

Komissio pyysi muun muassa selventämään rekisteröintihakemuksen kohteena olevan tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välisen yhteyden luonnetta.

(4)

Tutkittuaan Liettuan hakemuksessaan esittämän aineiston komissio pani merkille, että kyseisen juuston erityisominaisuudet johtuvat sen valmistusmenetelmästä, eikä niiden voida katsoa liittyvän maantieteelliseen alkuperään. Eritelmän mukaan Germantas-juuston ja sen tuotantoalueen välinen yhteys perustuu erityiseen valmistusmenetelmään, joka antaa juustolle sen erityiset aistinvaraiset ominaisuudet, jotka erottavat sen muista juustoista. Eritelmässä vahvistetaan, että Germantas-juuston aistinvaraiset erityisominaisuudet – sen kalpean keltainen väri vihertävine tai harmahtavine vivahteineen, kevyt hapatetun maidon, heran ja pastöroidun maidon tuoksu ja hieman hapan korkeassa lämpötilassa pastöroidun maidon maku – ovat yhteydessä tuotteen valmistusmenetelmään. Eritelmässä kerrotaan myös, että Germantas-juustolle ominainen väri johtuu sen kypsytyksestä läpinäkyvässä tai värillisessä kuoressa, mikä vähentää valonherkkien yhdisteiden hajoamista valon vaikutuksesta. Koska ei ole olemassa yhteyttä näiden tekijöiden ja maantieteellisen alkuperän välillä, hakemus ei täytä suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin perusedellytyksiä.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua yhteyttä ei ole osoitettu.

(6)

Edellä sanotun perusteella hakemus nimityksen ”Germantas” rekisteröimiseksi suojattuna maantieteellisenä merkintänä olisi hylättävä.

(7)

Tässä päätöksessä säädetty toimenpide on suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukainen,

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/26

(1)

Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/71/EY (1) ja erityisesti sen 4 artiklassa asetetaan selvät velvoitteet kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön suhteen ja annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi luoda tarpeelliset edellytykset tällaista yhteistyötä varten. Lisäksi direktiivissä asetetaan jäsenvaltioille selkeä velvollisuus toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, jotta työehtoja ja -oloja koskevat tiedot olisivat yleisesti paitsi ulkomaisten palveluntarjoajien myös asianomaisten lähetettyjen työntekijöiden saatavilla.

(2)

Kesäkuun 13 päivänä heinäkuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa neuvostolle Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon: mahdollisuuksista täysi hyöty ja työntekijöille taattu suoja” (2), komissio ilmoitti aikomuksestaan perustaa korkean tason komitea, jonka tarkoituksena on tukea ja auttaa jäsenvaltioita kartoittamaan ja vaihtamaan hyviä toimintatapoja, antaa nykyiselle epäviralliselle hallitusten asiantuntijoiden ryhmälle virallisempi muoto ja ottaa työmarkkinaosapuolet mukaan toimintaan virallisesti ja säännöllisesti.

(3)

Komissio totesi 3 päivänä huhtikuuta 2008 antamassaan suosituksessa tiivistetystä hallinnollisesta yhteistyöstä, joka koskee palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon (3), että jäsenvaltioiden olisi osallistuttava aktiivisesti prosessiin, jossa järjestelmällisesti ja virallisesti yksilöidään ja vaihdetaan hyviä käytänteitä työntekijöiden lähettämisen alalla komission tätä tarkoitusta varten mahdollisesti perustaman yhteistyöfoorumin kautta.

(4)

Neuvoston 9 päivänä kesäkuuta 2008 vahvistetuissa päätelmissä komissiota kehotetaan antamaan työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevälle epäviralliselle ryhmälle virallisempi muoto perustamalla asiantuntijakomitea.

(5)

Perustettavan komitean olisi kyseisten neuvoston päätelmien mukaisesti työskenneltävä työsuojeluvirastojen kaltaisten julkisten valvontaelinten kanssa ja otettava sopivalla tasolla ja kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia käytänteitä noudattaen työhön mukaan virallisesti ja säännöllisesti työmarkkinaosapuolet ja erityisesti työmarkkinaosapuolten edustajat aloilla, joilla työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon on yleistä.

(6)

Tämän vuoksi on tarpeen perustaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevä asiantuntijakomitea ja määritellä sen tehtävät, vastuualueet ja kokoonpano.

(7)

Komitean asiantuntijoiden tehtävänä olisi muun muassa tukea ja auttaa jäsenvaltioita kartoittamaan ja vaihtamaan hyviä toimintatapoja, edistää asiaan liittyvän tiedon vaihtoa, tarkastella sellaisia kysymyksiä ja vaikeuksia, joita saattaa liittyä työntekijöiden lähettämistä koskevan lainsäädännön käytännön soveltamiseen sekä sen täytäntöönpanon käytännön valvontaan, ja seurata tiiviisti edistystä tiedonsaannin ja hallinnollisen yhteistyön alalla, mukaan luettuna mahdollisen sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän kehittäminen.

(8)

Komitean olisi koostuttava kansallisia viranomaisia edustavista asiantuntijoista, jotka ovat kussakin jäsenvaltiossa vastuussa tai osallistuvat palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevien sääntöjen toimeenpanoon, soveltamiseen ja seurantaan. Kyseisten asiantuntijoiden olisi voitava tuoda esiin asianomaiset politiikan alat kattava tiedon, taidon ja kokemuksen koko kirjo. Kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöä noudattaen komiteassa voisivat olla edustettuina ne erityisviranomaiset, jotka ovat vastuussa lainsäädännön valvonnasta, kuten työsuojeluviranomaiset sekä työmarkkinaosapuolet.

(9)

Komitean olisi myös otettava työhön mukaan virallisesti ja säännöllisesti työmarkkinaosapuolet Euroopan tasolla ja erityisesti työmarkkinaosapuolten edustajat aloilta, joilla työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon on yleistä, kuten rakennusala, tilapäistyö, catering-ala sekä maatalous- ja kuljetusala. Komitean pitäisi voida luottaa erityisasiantuntijoiden ammattitaitoon tiettyjen esityslistassa olevien asioiden käsittelyssä.

(10)

ETA-/EFTA-valtioiden, EFTAn valvontaviranomaisen, liittymistä valmistelevien maiden ja ehdokasmaiden sekä Sveitsin edustajien olisi voitava osallistua tarkkailijoina.

(11)

Olisi vahvistettava jäseniin sovellettavat tietojen luovuttamista koskevat säännöt rajoittamatta kuitenkaan komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (4) liitteessä vahvistettujen komission turvallisuussääntöjen soveltamista.

(12)

Jäseniin liittyvien henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (5) säännöksiä.

(13)

Menot olisi rahoitettava 24 päivänä lokakuuta 2006 työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1672/2006/EY (6) nojalla,

1.

tukea ja auttaa jäsenvaltioita kartoittamaan ja edistämään kokemusten vaihtoa ja hyviä toimintatapoja;

2.

edistää asiaan liittyvän tiedon vaihtoa, mukaan luettuna tiedot olemassa olevista (kahdenvälisen) hallinnollisen yhteistyön muodoista jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten välillä;

3.

tarkastella sellaisia kysymyksiä, vaikeuksia ja erityisaiheita, joita saattaa liittyä direktiivin 96/71/EY toimeenpanoon ja käytännön soveltamiseen tai kansallisiin täytäntöönpanotoimiin sekä täytäntöönpanon valvontaan käytännössä;

4.

tarkastella mahdollisia vaikeuksia, joita voi ilmetä direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 10 kohdan soveltamisen yhteydessä;

5.

seurata sekä tiedonsaannin että hallinnollisen yhteistyön parantamisen osalta saavutettua edistystä ja arvioida siinä yhteydessä eri vaihtoehtoja tietojenvaihtoon soveltuvalle tekniselle tuelle, mukaan luettuina sähköiset tietojenvaihtojärjestelmät, joita tarvitaan hallinnollisen yhteistyön tehostamiseksi;

6.

tarkastella mahdollisuuksia tarvittaessa lisätä työntekijöiden oikeuksien tosiasiallista noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa sekä heidän asemansa suojaa;

7.

sitoutua tarpeen vaatiessa tarkastelemaan yksityiskohtaisesti rajat ylittävään täytäntöönpanon valvontaan liittyviä käytännön ongelmia olemassa olevien ongelmien ratkaisemiseksi ja kehittää voimassa olevien säädösten käytännön soveltamista sekä jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa.

—

5 edustajaa, jotka edustavat työnantajajärjestöjä yhteisön tasolla,

—

5 edustajaa, jotka edustavat työntekijäjärjestöjä yhteisön tasolla,

—

enintään 10 työmarkkinaosapuolten edustajaa (jaettu tasan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken) niiltä aloilta, joilla työntekijöiden lähettäminen on yleistä

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/29

(1)

Direktiivin 2001/95/EY 3 artiklan 1 kohdassa valmistajat velvoitetaan saattamaan markkinoille ainoastaan turvallisia tuotteita.

(2)

Direktiivin 2001/95/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuotteen oletetaan olevan turvallinen kansallisissa standardeissa määritettyjen vaarojen ja vaaraluokkien osalta, jos se on sellaisten vapaaehtoisten kansallisten standardien mukainen, joilla vahvistetaan kansallisiksi standardeiksi niitä eurooppalaisia standardeja, joiden viitetiedot komission on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppalaisten standardointielinten olisi hyväksyttävä eurooppalaiset standardit komission toimeksiantojen perusteella. Tämän jälkeen komissio julkaisee kyseisten standardien viitetiedot.

(4)

Direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään eurooppalaisten standardointielinten hyväksymien standardien viitetietojen julkaisemista koskevasta menettelystä ennen direktiivin voimaantuloa. Jos kyseiset standardit varmistavat yleisen turvallisuusvaatimuksen täyttymisen, komissio päättää julkaista niiden viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tällaisissa tapauksissa komissio päättää oma-aloitteisesti tai jonkin jäsenvaltion pyynnöstä direktiivin 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti siitä, onko kyseinen standardi yleisen turvallisuusvaatimuksen mukainen. Komissio päättää standardin viitetietojen julkaisemisesta kuultuaan direktiivin 98/34/EY 5 artiklalla perustettua komiteaa. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille päätöksestään.

(5)

Vauvojen kävelytuolit ovat laitteita, joiden avulla kävelytaidottomat lapset pystyvät liikkumaan omatoimisesti. Sekä Euroopan että Yhdysvaltojen sairaaloista 20 viime vuoden aikana saadut onnettomuuksia koskevat tiedot osoittavat kuitenkin, että vauvojen kävelytuolit aiheuttavat kaatumisvaaran, koska ne lisäävät sellaisten lasten liikkuvuutta ja nopeutta, jotka eivät vielä pysty seisomaan tai kävelemään ilman apuvälineitä.

(6)

Vauvojen kävelytuolien käyttöön liittyvät onnettomuudet johtuvat pääosin portaissa putoamisista tai kaatumisista, erityisesti kun lapset yrittävät ylittää epätasaisia kohtia, kuten oven kynnyksiä tai matonkulmia. Näistä onnettomuuksista johtuvat vammat ovat yleensä hyvin vakavia, koska ne suurimmassa osassa tapauksia kohdistuvat lapsen päähän.

(7)

Komissio antoi syyskuussa 1997 CEN:lle (Euroopan standardointikomitea) toimeksiannon (3) ottaa tällöin valmisteilla olevassa CEN:n asiaa koskevassa standardissa huomioon erityiset turvallisuusriskit, joita vauvojen kävelytuolit aiheuttavat kävelytaidottomille lapsille, koska ne lisäävät ja nopeuttavat lasten liikkuvuutta.

(8)

Komissio ei pitänyt CEN:n vuonna 2001 vahvistamaa standardin EN 1273 ensimmäistä versiota tyydyttävänä, sillä standardissa ei käsitelty toimeksiannossa kuvattuja erityisriskejä.

(9)

Toukokuussa 2005 vahvistetussa EN-standardin 1273 tarkistetussa versiossa vahvistetaan vakaustestit ja muotovaatimukset, joiden tarkoituksena on vähentää portaissa putoamisesta ja kaatumisesta aiheutuvia vammoja, kuten komission toimeksiannossa pyydettiin.

(10)

Jäsenvaltioiden markkinoiden valvontaviranomaiset käyttävät standardia EN 1273:2005 laajalti, minkä useat RAPEX-ilmoitukset, joissa standardiin viitataan, vahvistavat. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot viittaavat kyseiseen standardiin lastenhoitotarvikkeiden turvallisuutta koskevassa lainsäädännössään (4).

(11)

EN 1273:2005 standardi suojaa vauvoja kävelytuolien käytöstä johtuvaa portaista kaatumista ja putoamista vastaan ja ehkäisee siten passiivisesti onnettomuuksia.

(12)

Komissio katsoo, että EN 1273:2005 on yleisen turvallisuusvaatimuksen mukainen. Koska standardi vahvistettiin ennen direktiivin 2001/95/EY voimaantuloa annetun toimeksiannon nojalla, standardin EN 1273:2005 viitetiedot olisi julkaistava 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

(13)

Tämä päätös standardin EN 1273:2005 yhdenmukaisuudesta yleisen turvallisuusvaatimuksen kanssa, on tehty komission aloitteesta.

(14)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivillä 2001/95/EY perustetun komitean lausunnon mukaiset,

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/31

(1)

Bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman hyväksymisestä tietyissä jäsenvaltioissa ja yhteisön rahoitusosuuden määrän vahvistamisesta vuosiksi 2007 ja 2008 24 päivänä heinäkuuta 2008, tehdyssä komission päätöksessä 2008/655/EY (3) hyväksyttiin Belgian, Tšekin, Tanskan, Saksan, Espanjan, Ranskan, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden ja Portugalin rokotusohjelmat ja vahvistettiin yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärä.

(2)

Bluetongue-tautitapauksia sattui vuoden 2008 jälkipuoliskolla useissa jäsenvaltioissa. Erityisesti serotyypin 8 bluetongue-tautia tavattiin ensimmäisen kerran Itävallassa ja Ruotsissa. Uusia serotyypin 8 bluetongue-tautitapauksia todettiin Tanskassa ja Espanjassa. Lisäksi serotyypin 1 bluetongue-tauti levisi edelleen Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa.

(3)

Koska taudinpurkaukset Itävallassa ja Ruotsissa sattuivat päätöksen 2008/655/EY julkaisemisen jälkeen, nämä kaksi jäsenvaltiota toimittivat rokotusohjelmansa liian myöhään kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdassa esitettyyn määräaikaan nähden. Tämän vuoksi kyseisiin jäsenvaltioihin ei pitäisi soveltaa välikertomuksia koskevia säännöksiä, mukaan luettuina säännökset, jotka koskevat yhteisön rahoitusosuuden vähentämistä.

(4)

Asianomaiset jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle ja muille jäsenvaltioille taudin esiintymisestä. Kyseiset jäsenvaltiot ovat esittäneet hätärokottamista koskevat uudet tai muutetut ohjelmansa, joissa annetaan arviot vuosina 2007 ja 2008 tarvittavien rokoteannosten määristä ja rokottamisen kustannuksista. Komissio on arvioinut Itävallan ja Ruotsin toimittamat uudet ohjelmat ja Tanskan, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden ja Portugalin toimittamat muutetut ohjelmat niin eläinlääkinnälliseltä kuin taloudelliselta kannalta ja todennut ohjelmien vastaavan yhteisön eläinlääkintälainsäädäntöä. Eläinten rokottaminen bluetongue-tautia vastaan asianomaisissa jäsenvaltioissa olisi näin ollen hyväksyttävä direktiivin 2000/75/EY 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(5)

Kustannusten tukikelpoisuus rajoittuu tällä hetkellä kuluihin, jotka on maksettu 1 päivästä marraskuuta 200731 päivään joulukuuta 2008 ulottuvalla ajanjaksolla. Hätärokotusohjelmat ovat kuitenkin voimassa vuoden 2008 loppuun. Näin ollen rokotuksen varsinaisen toteuttamisen olisi toimittava kustannusten tukikelpoisuuden määräytymisperusteena. Edellä mainittuna ajanjaksona toteutetut toimenpiteet voivat saada yhteisrahoitusta.

(6)

Päätöstä 2008/655/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artiklan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Hyväksytään 1 päivän marraskuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2008 väliseksi ajaksi Belgian, Tšekin, Tanskan, Saksan, Espanjan, Ranskan, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin ja Ruotsin toimittamat rokotusohjelmat, jotka koostuvat teknisistä ja rahoitusta koskevista säännöksistä.”

2)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Belgia, Tšekki, Tanska, Saksa, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Ruotsi ovat oikeutettuja yhteisön erityiseen rahoitusosuuteen 1 artiklassa tarkoitettuja bluetongue-tautia vastaan toteutettavia hätärokotusohjelmia varten osana bluetongue-taudin torjumiseksi vuosina 2007 ja 2008 toteutettavia hätätoimenpiteitä; yhteisön erityisen rahoitusosuuden määrä on:”.

3)

Korvataan 4 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:

4)

Lisätään 4 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Itävallan ja Ruotsin toimittamiin ohjelmiin ei kuitenkaan sovelleta 1 kohdan a ja b alakohtaa eikä 2 kohtaa.”

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/33

13.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/s3