22.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 312/1

22.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 312/3

(1)

Jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/12/EY (4) säädetään lainsäädännölliset puitteet, joita sovelletaan jätteiden käsittelyyn yhteisössä. Siinä määritellään keskeiset käsitteet, kuten jäte, jätteen hyödyntäminen ja jätteen loppukäsittely, ja siinä säädetään keskeiset jätehuoltoon sovellettavat vaatimukset, erityisesti velvoite, jonka mukaan jätehuoltotoimia suorittavalla laitoksella tai yrityksellä on oltava toimilupa tai se on rekisteröitävä, sekä jäsenvaltioiden velvoite laatia jätehuoltosuunnitelmia. Siinä vahvistetaan myös tärkeitä periaatteita, kuten velvoite käsitellä jätteet siten, ettei sillä ole kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen, jätehierarkian soveltamiseen rohkaiseminen sekä, aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, vaatimus siitä, että jätteiden loppukäsittelyn kustannuksista vastaa jätteen haltija tai aiemmat haltijat tai valmistajat, joiden tuotteesta jäte on peräisin.

(2)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (5) vaaditaan jätteitä koskevan lainsäädännön kehittämistä tai tarkistamista, mukaan luettuna jätteen ja muun kuin jätteen välisen eron selventäminen sekä jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevien toimien kehittäminen, mukaan luettuna tavoitteiden asettaminen.

(3)

Komission 27 päivänä toukokuuta 2003 antamassa tiedonannossa ”Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa” tuotiin esille tarve arvioida voimassa olevia jätteen hyödyntämisen ja jätteen loppukäsittelyn määritelmiä sekä tarve saada aikaan yleisesti sovellettavissa oleva kierrätyksen määritelmä ja käydä keskustelua jätteen määritelmästä.

(4)

Euroopan parlamentti vaati edellä mainitusta tiedonannosta 20 päivänä huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa (6) komissiota harkitsemaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (7) soveltamisalan laajentamista kattamaan koko jäteala. Siinä myös pyydettiin komissiota tekemään selkeä ero jätteen hyödyntämisen ja jätteen loppukäsittelyn välille ja selventämään jätteen ja muun kuin jätteen eroa.

(5)

Neuvosto pyysi 1 päivänä heinäkuuta 2004 antamissaan päätelmissä komissiota tekemään ehdotuksen direktiivin 75/442/ETY, joka on kumottu ja korvattu direktiivillä 2006/12/EY, tiettyjen näkökohtien tarkistamisesta jätteen ja muun kuin jätteen eron selventämiseksi sekä eron tekemiseksi jätteen hyödyntämisen ja jätteen loppukäsittelyn välille.

(6)

Kaiken jätepolitiikan ensisijaisena tavoitteena olisi oltava jätteestä ja jätehuollosta aiheutuvien haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten minimoiminen. Jätepolitiikalla olisi myös pyrittävä vähentämään luonnonvarojen käyttöä ja edistämään jätehierarkian soveltamista käytännössä.

(7)

Neuvosto vahvisti yhteisön jätehuoltostrategiasta 24 päivänä helmikuuta 1997 antamassaan päätöslauselmassa (8), että jätteen syntymisen ehkäisemisen olisi oltava jätehuollon tärkein painopistealue ja että uudelleenkäyttöä ja materiaalien kierrätystä olisi pidettävä suositeltavampana kuin energian talteenottoa jätteestä silloin, kun ne ovat ympäristön kannalta parhaita vaihtoehtoja.

(8)

Näin ollen on tarpeen tarkistaa direktiiviä 2006/12/EY, jotta voidaan selventää tärkeimpiä käsitteitä, kuten jätteen, jätteen hyödyntämisen ja jätteen loppukäsittelyn määritelmiä, tehostaa toimenpiteitä, joita on toteutettava jätteen syntymisen ehkäisemiseksi, ottaa käyttöön lähestymistapa, jossa otetaan huomioon tuotteiden ja materiaalien koko elinkaari eikä ainoastaan jätevaihe, ja keskittyä vähentämään jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja siten lisäämään jätteen taloudellista arvoa. Lisäksi olisi edistettävä jätteiden hyödyntämistä sekä uusiomateriaalien käyttöä luonnonvarojen säästämiseksi. Selvyyden ja luettavuuden vuoksi direktiivi 2006/12/EY olisi kumottava ja korvattava uudella direktiivillä.

(9)

Koska merkittävimmät jätehuoltotoimet kuuluvat nyt yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamisalaan, on tärkeää, että tämä direktiivi mukautetaan tähän lähestymistapaan. Perustamissopimuksen 174 artiklassa määrättyjen ympäristötavoitteiden korostaminen toisi jätteen syntymisen ja jätehuollon ympäristövaikutusten vähentämisen selkeämmin esille materiaalien koko elinkaaren ajan. Näin ollen tämän direktiivin oikeusperustan olisi oltava perustamissopimuksen 175 artikla.

(10)

Irtaimeen omaisuuteen, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä, olisi tietyin poikkeuksin sovellettava tehokkaita ja yhdenmukaisia jätehuoltosääntöjä.

(11)

Pois kaivetun maa-aineksen ja muun luonnosta peräisin olevan aineksen, joka ei ole pilaantunutta ja joka käytetään muualla kuin sillä paikalla, josta se on kaivettu, luokittelua jätteeksi olisi tarkasteltava tämän direktiivin mukaisten jätteen määritelmän sekä sivutuotteita tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien säännösten mukaisesti.

(12)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (9) säädetään muun muassa kaikkien eläimistä saatavien sivutuotteiden, myös eläimistä peräisin olevaan jätteen, keräyksen, kuljettamisen, käsittelyn, käytön ja loppukäsittelyn oikeasuhteisesta valvonnasta, jonka avulla estetään tästä jätteestä aiheutuvat riskit eläinten terveydelle ja kansanterveydelle. Tämän vuoksi on tarpeen selventää yhteyttä mainittuun asetukseen ja välttää sääntöjen päällekkäisyys jättämällä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle eläimistä saatavat sivutuotteet silloin, kun niitä käytetään tarkoituksiin, joita ei pidetä jätetoimina.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella on asianmukaista selventää jätelainsäädännön ja siihen sisältyvien vaarallista jätettä koskevien säännösten soveltamisalaa asetuksella (EY) N:o 1774/2002 säänneltyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden osalta. Mikäli eläimistä saatavat sivutuotteet saattavat aiheuttaa riskejä terveydelle, asianmukainen oikeudellinen väline näiden riskien välttämiseksi on asetus (EY) N:o 1774/2002, ja olisi vältettävä tarpeetonta päällekkäisyyttä jätelainsäädännön kanssa.

(14)

Jätteen luokittelun vaaralliseksi jätteeksi olisi perustuttava muun muassa yhteisön kemikaalilainsäädäntöön erityisesti valmisteiden vaarallisiksi luokittelun osalta, mukaan lukien sitä varten käytettävät pitoisuuksien raja-arvot. Vaarallista jätettä olisi säänneltävä tiukoin erityisvaatimuksin, jotta voidaan estää tai rajoittaa mahdollisimman pitkälle epäasianmukaisesta käsittelystä mahdollisesti koituvia haittavaikutuksia ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Lisäksi on säilytettävä järjestelmä, jossa jäte ja vaarallinen jäte on luokiteltu komission päätöksellä 2000/532/EY (10) viimeksi vahvistetun jäteluettelon mukaisesti, jotta edistetään jätteen yhdenmukaistettua luokittelua ja varmistetaan vaarallisen jätteen yhdenmukaistettu määrittely yhteisössä.

(15)

On tarpeen tehdä ero ennen jätteen keräystä tapahtuvan jätteen alustavan varastoinnin, jätteen keräyksen ja ennen jätteen käsittelyä tapahtuvan jätteen varastoinnin välillä. Laitosten tai yritysten, jotka tuottavat jätettä toimintansa aikana, ei olisi katsottava osallistuvan jätehuoltoon eikä niiltä olisi vaadittava lupaa jätteidensä varastoimiseen ennen niiden keräystä.

(16)

Keräyksen määritelmän piiriin kuuluvaa jätteen alustavaa varastointia pidetään ennen jätteen keräystä tapahtuvana varastointina laitoksissa, joissa jäte puretaan, jotta sitä voidaan valmistella kuljetettavaksi muualla tapahtuvaa hyödyntämistä tai loppukäsittelyä varten. Tämän direktiivin tarkoituksen mukaisesti olisi jätteen lajin, varastoinnin laajuuden, keston ja keräyksen tarkoituksen mukaan erotettava toisistaan ennen jätteen keräystä tapahtuva alustava varastointi ja ennen jätteen käsittelyä tapahtuva varastointi. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tämä erotus. Ennen jätteen hyödyntämistä tapahtuva varastointi, joka kestää vähintään kolme vuotta, ja ennen jätteen loppukäsittelyä tapahtuva varastointi, joka kestää vähintään vuoden, kuuluu kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun direktiivin 1999/31/EY (11) piiriin.

(17)

Jätteenkeräysjärjestelmiin, joita ei pidetä yllä ammattimaisesti, ei olisi sovellettava rekisteröintiä koskevaa vaatimusta, koska niistä aiheutuu pienempi riski ja ne edistävät jätteen erilliskeräystä. Esimerkkejä tällaisista järjestelmistä ovat apteekkien keräämät lääkejätteet, kulutustuotteita koskevat kauppojen palautusjärjestelmät ja koulujen vapaaehtoiset keräystapahtumat.

(18)

Tähän direktiiviin olisi sisällytettävä jätteen syntymisen ehkäisemisen, uudelleenkäytön, niiden uudelleenkäyttöön valmistelun, käsittelyn ja kierrätyksen määritelmät, jotta näiden käsitteiden soveltamisalaa voidaan selventää.

(19)

Hyödyntämisen ja loppukäsittelyn määritelmiä on muutettava sen varmistamiseksi, että näiden kahden käsitteen välillä voidaan tehdä selvä ero, joka perustuu niiden ympäristövaikutuksissa olevaan todelliseen eroon, joka aiheutuu siitä, että talouden kiertokulussa korvataan luonnonvaroja ja tunnustetaan ne edut, jotka jätteen käytöllä materiaalina saavutetaan ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Lisäksi voidaan laatia ohjeita, jolla voidaan selventää tapauksia, joissa eroa näiden kahden käsitteen välillä on käytännössä vaikea tehdä tai joissa toiminnan luokitteleminen hyödyntämiseksi ei vastaa toimenpiteen todellisia ympäristövaikutuksia.

(20)

Tässä direktiivissä olisi myös selvennettävä, milloin kiinteän yhdyskuntajätteen polttaminen on energiatehokasta ja sitä voidaan pitää hyödyntämisenä.

(21)

Mereen päästämistä ja merenpohjaan sijoittamista koskevia loppukäsittelytoimia säännellään myös kansainvälisillä yleissopimuksilla, erityisesti jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevalla, Lontoossa 13 päivänä marraskuuta 1972 tehdyllä yleissopimuksella ja sen vuoden 1996 pöytäkirjalla, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2006.

(22)

Jätteen määritelmän eri näkökohtien välillä ei saisi olla sekaannusta, ja asianmukaisia menettelyjä olisi tarvittaessa sovellettava toisaalta sivutuotteisiin, jotka eivät ole jätettä, ja toisaalta jätteeseen, joka lakkaa olemasta jätettä. Tiettyjen jätteen määritelmään liittyvien seikkojen tarkentamiseksi tässä direktiivissä olisi selvennettävä sitä,

(23)

Sen toteamiseksi tai laskemiseksi, täyttyvätkö pakkauksista ja pakkausjätteistä 20 päivänä joulukuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY (12), romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/53/EY (13), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/96/EY (14) ja paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista 6 päivänä syyskuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/66/EY (15) ja muussa asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä asetetut kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet, olisi sellaisen jätteen määrät, joka on lakannut olemasta jätettä, otettava huomioon kierrätettynä ja hyödynnettynä jätteenä kun kyseisen lainsäädännön kierrätys- tai hyödyntämisvaatimukset täyttyvät.

(24)

Jätteen määritelmän perusteella komissio voi varmuuden ja johdonmukaisuuden edistämiseksi antaa ohjeita tarkentaakseen joissakin tapauksissa, milloin aineista tai esineistä tulee jätettä. Tällaisia ohjeita voidaan laatia muun muassa sähkö- ja elektronisia laitteita ja ajoneuvoja varten.

(25)

On asianmukaista jakaa kustannukset niin, että ne vastaavat todellisia kustannuksia, jotka jätteen syntyminen ja siitä huolehtiminen aiheuttavat ympäristölle.

(26)

Aiheuttamisperiaate on ohjaavana periaatteena sekä Euroopan unionin että kansainvälisellä tasolla. Jätteen tuottajan ja sen haltijan olisi huolehdittava jätteestä tavalla, joka takaa ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason.

(27)

Tällä direktiivillä käyttöön otettava laajennettu tuottajan vastuu on eräs keino tukea sellaisten tavaroiden suunnittelua ja tuotantoa, joissa otetaan täysin huomioon materiaalien tehokas käyttö koko niiden elinkaaren ajan ja helpotetaan sitä, mukaan lukien tavaroiden korjaaminen, uudelleen käyttö, purkaminen ja kierrätys, aiheuttamatta kuitenkaan haittaa tavaroiden vapaalle liikkumiselle sisämarkkinoilla.

(28)

Tällä direktiivillä olisi autettava Euroopan unionia siirtymään lähemmäksi ”kierrätysyhteiskuntaa”, jossa pyritään välttämään jätteen syntymistä ja käyttämään jätettä materiaalina. Erityisesti kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa vaaditaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa ensisijaisten jätevirtojen lajittelu niiden syntymispaikalla, keräys ja kierrätys. Tämän tavoitteen mukaisesti ja jätteen hyödyntämismahdollisuuksien helpottamiseksi tai parantamiseksi jäte olisi kerättävä erikseen, mikäli se on teknisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti toteutettavissa, ennen kuin siihen sovelletaan hyödyntämistoimia, joilla päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen kokonaistulokseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vaarallisten yhdisteiden erottelua jätevirroista, jos se on tarpeen ympäristön kannalta hyväksyttävän jätehuollon saavuttamiseksi.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi tuettava uusiomateriaalien, kuten kierrätyspaperin, käyttöä jätehierarkian mukaisesti ja kierrätysyhteiskuntaan siirtymiseksi, ja niiden olisi mahdollisuuksien mukaan oltava tukematta tällaisten uusiomateriaalien sijoittamista kaatopaikalle tai polttamista.

(30)

Perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdassa esitettyjen ennalta varautumisen periaatteen ja ennalta ehkäisevien toimien periaatteen panemiseksi täytäntöön on tarpeen asettaa yleiset ympäristötavoitteet jätehuollolle yhteisössä. Näiden periaatteiden mukaisesti on yhteisön ja jäsenvaltioiden tehtävänä luoda puitteet pilaamisen tai haitan aiheuttajien ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai mahdollisuuksien mukaan poistamiseksi alkuvaiheesta alkaen toteuttamalla toimenpiteitä, joilla poistetaan tunnettuja riskejä.

(31)

Jätehierarkia määrää yleensä ensisijaisuusjärjestyksen sen suhteen, mikä on ympäristön kannalta paras kokonaisvaihtoehto jätelainsäädännössä ja jätepolitiikassa, vaikka tällaisesta hierarkiasta poikkeaminen voi olla tarpeen yksittäisten jätevirtojen osalta, silloin kun se on perusteltua muun muassa tekniseen toteutettavuuteen, taloudelliseen hyväksyttävyyteen ja ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä.

(32)

On tarpeen säätää jätteen loppukäsittelylaitosten ja yksityisistä kotitalouksista kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntämiseen tarkoitettujen laitosten yhteistyöverkostosta, jotta yhteisö voisi tulla kokonaisuudessaan omavaraiseksi jätteen loppukäsittelyn ja yksityisistä kotitalouksista kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntämisen suhteen ja jotta jäsenvaltiot pääsisivät kukin erikseen lähemmäksi tätä tavoitetta, ottaen kuitenkin huomioon maantieteelliset olosuhteet tai tietyn tyyppisiin jätteisiin erikoistuneiden laitosten tarpeen.

(33)

Sovellettaessa jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006 (16) mainitun asetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu sekalainen yhdyskuntajäte säilyy sekalaisena yhdyskuntajätteenä silloinkin, kun siihen sovelletaan jätekäsittelytoimenpidettä, joka ei olennaisesti muuta sen ominaisuuksia.

(34)

On tärkeää, että vaarallinen jäte merkitään kansainvälisten ja yhteisön normien mukaisesti. Jos tällainen jäte kerätään erikseen kotitalouksilta, tämän ei kuitenkaan olisi johdettava siihen, että kotitaloudet velvoitettaisiin täyttämään vaadittavat asiakirjat.

(35)

Jätehierarkian mukaisesti ja kaatopaikoille sijoitetusta jätteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on tärkeää helpottaa biojätteen erilliskeräystä ja sen asianmukaista käsittelyä, jotta tuotetaan ympäristön kannalta turvallisia komposti- ja muusta biojätteestä tuotettuja materiaaleja. Komissio tekee biojätehuoltoa koskevan arvioinnin jälkeen tarvittaessa ehdotuksia lainsäädäntötoimiksi.

(36)

Teknisiä vähimmäisvaatimuksia voidaan hyväksyä niille jätteenkäsittelytoimille, jotka eivät kuulu direktiivin 96/61/EY soveltamisalaan, jos voidaan osoittaa, että tästä olisi hyötyä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun kannalta, ja jos yhteensovitetulla lähestymistavalla tämän direktiivin täytäntöönpanoon voidaan varmistaa ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu.

(37)

On tarpeen määritellä tarkemmin jätehuollon suunnitteluvelvoitteen soveltamisala ja sisältö sekä sisällyttää tällaisten jätehuoltosuunnitelmien laatimis- tai tarkistusprosessiin tarve ottaa huomioon jätteen syntymisen ja jätehuollon ympäristövaikutukset. Lisäksi olisi tarvittaessa otettava huomioon direktiivin 94/62/EY 14 artiklassa säädetyt jätesuunnitteluvaatimukset ja direktiivin 1999/31/EY 5 artiklassa tarkoitettu kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämistä koskeva strategia.

(38)

Jäsenvaltiot voivat, sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa vaarantamatta, soveltaa tiettyihin jätteen tuottajiin ympäristölupia tai yleisiä ympäristöä koskevia sääntöjä.

(39)

Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1013/2006 mukaisesti toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen sellaiset jätteiden siirrot, jotka eivät ole niiden jätehuoltosuunnitelmien mukaisia. Mainitusta asetuksesta poiketen jäsenvaltioiden olisi saatava rajoittaa jätteiden siirtoja maahan käsiteltäviksi polttolaitoksissa, jotka luokitellaan hyödyntämislaitoksiksi, jos on osoitettu, että kotimaista jätettä olisi loppukäsiteltävä tai että tällaista jätettä olisi käsiteltävä tavalla, joka ei ole yhdenmukainen jäsenvaltioiden jätehuoltosuunnitelmien kanssa. On todettu, että tietyt jäsenvaltiot eivät ehkä pysty luomaan verkostoa, jossa niiden alueella olisi kaiken tyyppisiä lopulliseen hyödyntämiseen tarkoitettuja laitoksia.

(40)

Jotta voidaan parantaa tapaa, jolla jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia toimia edistetään jäsenvaltioissa, ja tämän alan parhaiden käytänteiden levittämisen helpottamiseksi on tarpeen tehostaa jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia säännöksiä ja asettaa jäsenvaltioille velvoite laatia jätteen syntymistä ehkäiseviä ohjelmia, joissa keskitytään keskeisiin ympäristövaikutuksiin ja otetaan huomioon tuotteiden ja materiaalien koko elinkaari. Tällaisilla toimenpiteillä olisi pyrittävä taloudellisen kasvun ja jätteen syntymiseen liittyvien ympäristövaikutusten välisen yhteyden katkaisemiseen. Sidosryhmillä sekä suurella yleisöllä olisi oltava mahdollisuus osallistua ohjelmien laatimiseen ja niillä olisi oltava mahdollisuus saada valmiit ohjelmat käyttöönsä yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY (17) mukaisesti. Olisi kehitettävä jätteen syntymisen ehkäisemistä sekä irtikytkentää koskevia tavoitteita, jotka kattavat tarvittaessa jätteen haittavaikutusten ja syntyvän jätteen vähentämisen.

(41)

Jotta voidaan siirtyä Euroopan kierrätysyhteiskuntaan, jossa luonnonvarojen käytön tehokkuus on suuri, olisi asetettava tavoitteita jätteen valmistelulle uudelleenkäyttöön ja kierrätykselle. Jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja kotitalousjätteiden sekä luonteeltaan ja koostumukseltaan samankaltaisten jätteiden keräykseen. Siksi on aiheellista ottaa tällaisissa tavoitteissa huomioon eri jäsenvaltioiden erilaiset keräysjärjestelmät. Muista lähteistä peräisin oleviin, kotitalousjätteen kaltaisiin jätevirtoihin kuuluu komission päätöksellä 2000/532/EY laaditun luettelon nimikeryhmässä 20 tarkoitettu jäte.

(42)

Taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla huomattava merkitys jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Jätteellä on usein arvoa materiaalina, ja lisäämällä taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä voidaan saavuttaa suurimmat mahdolliset ympäristöhyödyt. Tällaisten keinojen käyttöä olisi näin ollen edistettävä asianmukaisella tasolla samalla korostaen, että yksittäiset jäsenvaltiot voivat päättää niiden käytöstä.

(43)

Joitakin vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (18) säännöksiä olisi muutettava vanhentuneiden säännösten poistamiseksi ja säädöksen selkeyden parantamiseksi. Ne olisi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisen vuoksi sisällytettävä tähän direktiiviin. Direktiivissä 91/689/ETY säädetyn jätteiden sekoittamiskiellon soveltamisen selventämiseksi sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi olisi jätteiden sekoittamiskiellosta tehtävien poikkeusten oltava lisäksi parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisia, siten kuin se on määritelty direktiivissä 96/61/EY. Direktiivi 91/689/ETY olisi sen vuoksi kumottava.

(44)

Jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/439/ETY (19) asiaankuuluvat säännökset olisi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisen ja ympäristölle aiheutuvan hyödyn huomioon ottamiseksi sisällytettävä tähän direktiiviin ja direktiivi 75/439/ETY olisi sen vuoksi kumottava. Jäteöljyhuolto olisi toteutettava jätehierarkian ensisijaisuusjärjestyksen mukaisesti ja etusija olisi annettava vaihtoehdoille, joilla päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen kokonaistulokseen. Jäteöljyjen erilliskeräys on edelleen erittäin tärkeää asianmukaisen jäteöljyhuollon kannalta ja jäteöljyjen epäasianmukaisesta loppukäsittelystä aiheutuvien ympäristövahinkojen estämiseksi.

(45)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita määrätään jätehuollosta vastaaville luonnollisille ja oikeushenkilöille, esimerkiksi jätteen tuottajille, haltijoille, välittäjille, kauppiaille, kuljettajille ja kerääjille, tai laitoksille tai yrityksille, jotka suorittavat jätteenkäsittelytoimia ja toteuttavat jätehuoltosuunnitelmia, mikäli nämä rikkovat tämän direktiivin säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat myös toteuttaa toimia niiden noudattamatta jättämisestä ja kunnostamistoimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten perimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (20) soveltamista.

(46)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (21) mukaisesti.

(47)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta vahvistaa perusteet, jotka koskevat eräitä sellaisia kysymyksiä kuin edellytykset, joiden nojalla esinettä pidetään sivutuotteena, jätteeksi luokittelun päättyminen ja vaaralliseksi katsottavan jätteen määrittäminen, sekä vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat soveltamis- ja laskentamenetelmiä tässä direktiivissä vahvistettujen kierrätystavoitteiden noudattamisen toteamiseksi. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä toimivalta mukauttaa liitteet tekniikan ja tieteen kehitykseen ja tarkentaa liitteessä II olevassa koodissa R1 tarkoitettuja polttolaitoksia koskevan kaavan soveltamista. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(48)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (22) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(49)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu, vaan se voidaan siten direktiivin laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

a)

ilmakehään joutuviin kaasumaisiin päästöihin;

b)

maaperään (alkuperäisellä paikalla), mukaan lukien kaivamaton pilaantunut maa-aines, eikä maaperään pysyvässä yhteydessä oleviin rakennuksiin;

c)

maa-ainekseen ja muuhun luonnosta peräisin olevaan ainekseen, joka ei ole pilaantunut ja joka on kaivettu pois rakennustoimien aikana, kun on varmaa, että aines käytetään kaivupaikalla sellaisenaan rakennustarkoituksiin;

d)

radioaktiivisiin jätteisiin;

e)

käytöstä poistettuihin räjähteisiin;

f)

ulosteisiin, jos ne eivät sisälly 2 kohdan b alakohtaan, olkiin ja muihin maa- tai metsätaloudesta peräisin oleviin luonnonmukaisiin, vaarattomiin aineksiin, joita käytetään maa- tai metsätaloudessa tai tällaiseen biomassaan perustuvassa energiantuotannossa soveltaen prosesseja tai menetelmiä, jotka eivät vahingoita ympäristöä eivätkä vaaranna ihmisten terveyttä.

a)

jätevedet;

b)

eläimistä saatavat sivutuotteet, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1774/2002 soveltamisalaan kuuluvat käsitellyt tuotteet, lukuun ottamatta niitä, jotka on tarkoitettu poltettaviksi, kaatopaikalle sijoitettaviksi tai käytettäviksi biokaasu- tai kompostointilaitoksissa;

c)

sellaisten eläinten ruhot, jotka ovat kuolleet muulla tavoin kuin teurastamalla, mukaan lukien eläinkulkutaudin hävittämiseksi lopetetut eläimet, ja jotka loppukäsitellään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti;

d)

mineraalivarojen etsimisestä, louhimisesta, käsittelystä ja varastoinnista sekä louhosten toiminnasta syntyvä jäte, joka kuuluu kaivannaisteollisuuden jätehuollosta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY (23) soveltamisalaan.

1)

’jätteellä’ mitä tahansa ainetta tai esinettä, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä;

2)

’vaarallisella jätteellä’ jätettä, jolla on yksi tai useampi liitteessä III lueteltu vaarallinen ominaisuus;

3)

’jäteöljyllä’ mitä tahansa mineraalipohjaista tai synteettistä voiteluainetta tai teollisuusöljyä, josta on tullut sopimatonta siihen käyttöön, johon se alun perin oli tarkoitettu, kuten käytettyjä polttomoottoriöljyjä, vaihteistoöljyjä, voiteluöljyjä, turbiineissa käytettäviä öljyjä ja hydrauliikkaöljyjä;

4)

’biojätteellä’ biohajoavaa puutarha- ja puistojätettä, kotitalouksista, ravintoloista, catering-palveluista ja vähittäisliikkeistä peräisin olevaa elintarvike- ja keittiöjätettä sekä elintarviketehtaista peräisin olevaa vastaavaa jätettä;

5)

’jätteen tuottajalla’ jokaista, jonka toiminta tuottaa jätettä (alkuperäinen jätteen tuottaja) tai joka suorittaa esikäsittelyä, sekoittamista tai muunlaista toimintaa, jonka tuloksena kyseisen jätteen luonne tai koostumus muuttuu;

6)

’jätteen haltijalla’ jätteen tuottajaa taikka luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa jäte on;

7)

’kauppiaalla’ mitä tahansa yritystä, joka toimii toimeksiantajana jätteen ostossa ja sen jälkeisessä myynnissä, mukaan lukien kauppiaat, jotka eivät ota jätettä fyysisesti haltuunsa;

8)

’välittäjällä’ mitä tahansa yritystä, joka järjestää jätteen hyödyntämisen tai loppukäsittelyn toisten puolesta, mukaan lukien välittäjät, jotka eivät ota jätettä fyysisesti haltuunsa;

9)

’jätehuollolla’ jätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja loppukäsittelyä, mukaan lukien tällaisten toimintojen valvonta ja loppusijoituspaikkojen jälkihoito sekä kauppiaana tai välittäjänä toteutetut toimet;

10)

’keräyksellä’ jätteen kokoamista, mukaan lukien jätteen alustava lajittelu ja alustava varastointi sen kuljettamiseksi jätteenkäsittelylaitokseen;

11)

’erilliskeräyksellä’ keräystä, jossa erityyppiset ja ominaisuuksiltaan erilaiset jätevirrat pidetään erillään erityiskäsittelyn helpottamiseksi;

12)

’ehkäisemisellä’ toimenpiteitä, jotka toteutetaan ennen kuin aineesta, materiaalista tai tuotteesta tulee jätettä ja joilla vähennetään

13)

’uudelleenkäytöllä’ tointa, jonka avulla tuotteet tai osat, jotka eivät ole jätettä, voidaan käyttää uudelleen samassa tarkoituksessa, jota varten ne on suunniteltu;

14)

’käsittelyllä’ hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimia, mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn valmistelu;

15)

’hyödyntämisellä’ tointa, jonka pääasiallisena tuloksena jätettä voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen joko tuotantolaitoksessa tai yleensä taloudessa korvaamalla muita materiaaleja, joita olisi muutoin käytetty erityiseen tarkoitukseen, tai jätteen valmistelemista tällaista tarkoitusta varten. Liitteessä II on esimerkkiluettelo hyödyntämistoimista;

16)

’valmistelulla uudelleenkäyttöön’ tarkistamis-, puhdistamis- tai korjaamistarkoituksessa toteutettavia hyödyntämistoimia, joiden avulla tuotteet tai tuotteiden osat, joista on tullut jätettä, valmistellaan siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen ilman mitään muuta esikäsittelyä;

17)

’kierrätyksellä’ hyödyntämistointa, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin. Siihen sisältyy eloperäisen aineksen uudelleenkäsittely, mutta ei energian hyödyntäminen eikä uudelleenkäsittely materiaaleiksi, joita käytetään polttoaineina tai maantäyttötoimiin;

18)

’jäteöljyjen uudistamisella’ kierrätystointa, jolla perusöljyjä voidaan tuottaa jalostamalla jäteöljyjä ja erityisesti poistamalla tällaisiin öljyihin sisältyvät epäpuhtaudet, hapettumistuotteet ja lisäaineet;

19)

’loppukäsittelyllä’ tointa, joka ei ole hyödyntämistä, vaikka toimen toissijaisena seurauksena olisi aineiden tai energian talteenotto. Liitteessä I on esimerkkiluettelo loppukäsittelytoimista;

20)

’parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla’ direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

a)

ehkäiseminen;

b)

valmistelu uudelleenkäyttöön;

c)

kierrätys;

d)

muu hyödyntäminen, esimerkiksi energiana; ja

e)

loppukäsittely.

a)

aineen tai esineen jatkokäyttö on varmaa;

b)

ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan ilman muuta kuin tavalliseksi katsottavaa teollista lisäkäsittelyä;

c)

aine tai esine syntyy olennaisena osana tuotantoprosessia; ja

d)

jatkokäyttö on laillista eli aine tai esine täyttää kaikki asiaankuuluvat, sen erityiseen käyttöön liittyvät tuotetta, ympäristöä ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä aiheuta haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle.

a)

ainetta tai esinettä käytetään yleisesti tiettyihin tarkoituksiin;

b)

aineelle tai esineelle on olemassa markkinat tai kysyntää;

c)

aine tai esine täyttää tiettyjen tarkoitusten mukaiset tekniset vaatimukset ja on tuotteisiin sovellettavien olemassa olevien säännösten ja standardien mukainen; ja

d)

aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

a)

vuoden 2011 loppuun mennessä välikertomus jätteen määrän kehityksestä ja jätteen syntymisen ehkäisemisen laajuudesta, mukaan lukien ekologista tuotesuunnittelua koskeva politiikka, joka koskee sekä jätteen syntymistä että vaarallisten aineiden esiintymistä jätteessä ja jolla edistetään tekniikoita, jotka keskittyvät kestäviin, uudelleenkäytettäviin ja kierrätettäviin tuotteisiin;

b)

vuoden 2011 loppuun mennessä toimintasuunnitelma, joka koskee Euroopan tasolla toteutettavia uusia tukitoimia erityisesti nykyisten kulutustottumusten muuttamiseksi;

c)

vuoden 2014 loppuun mennessä vuodeksi 2020 asetetut parhaimpiin käytettävissä oleviin käytäntöihin perustuvat jätteen syntymisen ehkäisemistä ja irtikytkentää koskevat tavoitteet, mukaan luettuna tarvittaessa 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen indikaattoreiden tarkistaminen.

a)

vuoteen 2020 mennessä jätemateriaalien, kuten ainakin paperin, metallin, muovin ja lasin, joka on peräisin kotitalouksista ja mahdollisesti muista lähteistä, siinä määrin kuin nämä jätevirrat ovat samankaltaisia kuin kotitalousjätteissä, valmistelua uudelleenkäytettäväksi ja kierrätystä on lisättävä vähintään 50 painoprosenttiin niiden kokonaismäärästä;

b)

vuoteen 2020 mennessä vaarattoman rakennus- ja purkujätteen, jäteluettelon luokassa 17 05 04 määriteltyä luonnosta peräisin olevaa ainesta lukuun ottamatta, valmistelua uudelleenkäytettäväksi, kierrätystä ja muuta materiaalien hyödyntämistä, mukaan luettuina maantäyttötoimet, joissa jätettä käytetään korvaamaan muita materiaaleja, on lisättävä vähintään 70 painoprosenttiin.

a)

ettei vaaranneta vesiä, ilmaa, maaperää, kasveja eikä eläimiä;

b)

ettei aiheuteta melu- eikä hajuhaittoja; ja

c)

ettei vahingoiteta maaseutua eikä erityistä merkitystä omaavia kohteita.

a)

jätteiden sekoittamisen suorittaa laitos tai yritys, jolla on 23 artiklan mukainen lupa;

b)

edellä olevan 13 artiklan säännöksiä noudatetaan, eivätkä jätehuollon haittavaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön lisäänny; ja

c)

sekoittamistoimi on parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen.

a)

jäteöljyt kerätään erikseen, jos se on teknisesti mahdollista;

b)

jäteöljyt käsitellään 4 ja 13 artiklan mukaisesti;

c)

ominaisuuksiltaan erilaisia jäteöljyjä ei sekoiteta eikä jäteöljyjä sekoiteta muunlaisten jätteiden tai aineiden kanssa, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti hyväksyttävää tai jos tällainen sekoittaminen haittaa niiden käsittelyä.

a)

biojätteen erilliskeräystä biojätteen kompostoimiseksi ja mädättämiseksi;

b)

biojätteen käsittelyä tavalla, joka täyttää korkeatasoisen ympäristönsuojelun vaatimukset;

c)

biojätteestä tuotettujen, ympäristön kannalta turvallisten materiaalien käyttöä.

a)

käsiteltävän jätteen lajit ja määrät;

b)

kutakin luvassa hyväksyttyä toimintotyyppiä koskevat tekniset ja mahdolliset muut vaatimukset, jotka ovat tarpeen kyseisen jätteidenkäsittelypaikan osalta;

c)

toteutettavat turva- ja varotoimet;

d)

kuhunkin toimintotyyppiin sovellettava menetelmä;

e)

tarpeelliset seuranta- ja valvontatoimet;

f)

tarpeelliset käytöstä poistamista ja jälkihoitoa koskevat säännökset.

a)

niiden oman vaarattoman jätteen loppukäsittely tuotantopaikalla; tai

b)

jätteen hyödyntäminen.

a)

laitokset ja yritykset, jotka keräävät tai kuljettavat jätettä ammattimaisesti;

b)

kauppiaat tai välittäjät; ja

c)

laitokset tai yritykset, joita koskevat 24 artiklan mukaiset poikkeukset luvanvaraisuudesta.

a)

kohdistuttava jätteenkäsittelytoiminnan merkityksellisimpiin ympäristövaikutuksiin,

b)

varmistettava, että jätteitä käsitellään 13 artiklan mukaisesti,

c)

otettava huomioon paras käytettävissä oleva tekniikka, ja

d)

otettava tarvittaessa huomioon käsittelyn laatuun ja prosessin asettamiin vaatimuksiin liittyviä tekijöitä.

a)

alueella syntyneen jätteen sekä kansallisen alueen ulkopuolelle tai kansalliselle alueelle todennäköisesti siirrettävän jätteen laji, määrä ja alkuperä sekä arvio jätevirtojen kehityksestä tulevaisuudessa;

b)

nykyiset keräysjärjestelmät ja tärkeimmät loppukäsittely- ja hyödyntämislaitokset, mukaan lukien mahdolliset jäteöljyjä, vaarallisia jätteitä tai yhteisön erityislainsäädännössä säänneltyjä jätevirtoja koskevat erityisjärjestelyt;

c)

arvio uusien keräilyjärjestelmien, nykyisten jätelaitosten sulkemisen ja 16 artiklan mukaisen uuden jätelaitosinfrastruktuurin tarpeesta sekä tarvittaessa niihin liittyvistä investoinneista;

d)

riittävät tiedot laitosalueiden sijoittautumisperiaatteiden määrittelemisestä sekä tarvittaessa tiedot tulevien loppukäsittelylaitosten tai merkittävien hyödyntämislaitosten kapasiteetista;

e)

yleiset jätehuoltopolitiikat, mukaan lukien suunnitellut jätehuoltotekniikat ja-menetelmät, tai sellaista jätettä koskevat politiikat, joka aiheuttaa erityisiä jätehuolto-ongelmia.

a)

jätehuoltoon liittyvät organisatoriset näkökohdat, mukaan lukien kuvaus vastuunjaosta jätehuoltoa toteuttavien julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä;

b)

arvio taloudellisten ja muiden ohjauskeinojen käytön hyödyllisyydestä ja soveltuvuudesta erilaisten jäteongelmien ratkaisun kannalta, ottaen huomioon tarve huolehtia sisämarkkinoiden häiriöttömästä toiminnasta;

c)

suurelle yleisölle tai tietylle kuluttajaryhmälle suunnatut valistuskampanjat ja tiedotusaineisto;

d)

vanhat pilaantuneet loppusijoitusalueet ja toimenpiteet niiden kunnostamiseksi.

a)

Korvataan direktiivin 75/439/ETY 10 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissio vahvistaa mittausten vertailumenetelmän, jonka avulla määritetään jätteen PCB/PCT-pitoisuudet. Tästä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, päätetään jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (28) 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

b)

Muutetaan direktiivi 91/689/ETY seuraavasti:

c)

Muutetaan direktiivi 2006/12/EY seuraavasti:

22.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 312/31

(1)

Saksa ilmoitti 21 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä DHL:lle myönnettävästä koulutustuesta.

(2)

Komissio ilmoitti Saksalle 27 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee DHL:lle myönnettävää tukea. Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Saksa esitti huomautuksensa 26 päivänä syyskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa. DHL esitti huomautuksensa 15 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellä ja UPS Deutschland 26 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Nämä huomautukset toimitettiin Saksan kommentoitaviksi 16 päivänä marraskuuta 2007 ja 20 päivänä marraskuuta 2007 päivätyillä kirjeillä. Saksa vastasi 14 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi 12 päivänä helmikuuta 2008 ja 5 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyillä sähköpostiviesteillä lisätietoja. Saksa vastasi 14 päivänä helmikuuta 2008, 31 päivänä maaliskuuta 2008 ja 17 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyillä kirjeillä.

(4)

DHL kuuluu johtaviin pakettien pikakuljetusyhtiöihin, ja sen maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 2005 oli 18,2 miljardia euroa. Se on Deutsche Post AG:n kokonaan omistama tytäryhtiö.

(5)

DHL on perustanut Saksan Leipzig-Halleen uuden pikalähetysten ja lentorahdin lentologistiikkakeskuksen, jonka oli tarkoitus aloittaa toimintansa lokakuun 2007 lopussa. Kyseisen hankkeen investointikustannukset olivat yhteensä 250 miljoonaa euroa. DHL:lle myönnettiin huhtikuussa 2004 alueellista investointitukea noin 70 miljoonaa euroa. Komissio hyväksyi tämän tuen 28 prosentin tuki-intensiteetillä numerolla N 608/2003.

(6)

Pikalähetysten ja lentorahdin keskusta käyttävät molemmat tukea saavat yritykset, DHL Hub Leipzig GmbH, jäljempänä ’DHL Hub’, ja European Air Transport Leipzig GmbH, jäljempänä ’DHL EAT’. Molemmat ovat muiden tytäryhtiöiden kautta kokonaan Deutsche Post AG:n omistuksessa. DHL Hub tarjoaa lentorahtikuljetuksiin liittyviä maahuolintapalveluja, ja DHL EAT puolestaan vastaa DHL:n lentokaluston teknisistä tarkastuksista.

(7)

DHL Hub ja DHL EAT sijaitsevat kumpikin perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisella tukialueella.

(8)

DHL tarjoaa logistiikkakeskuksessa kaikki maahuolintapalvelut sekä lentoa edeltävät ja asematasotarkistukset kaikille saapuville ja lähteville lentokoneille. Yrityksen tarkoituksena on palkata ja kouluttaa näihin tehtäviin asteittain noin 1 500 henkilöä. Ilmoitettu tuki koskee kuitenkin ainoastaan 485 työntekijän koulutusta.

(9)

Saksa ilmoitti koulutustoimenpiteisiin myönnettävästä 7 753 307 euron suorasta avustuksesta, jonka myöntävät puoliksi Sachsenin osavaltio ja Sachsen-Anhaltin osavaltio.

(10)

DHL:n suunnittelemat koulutustoimenpiteet toteuttavat DHL Hub (320 henkilöä) ja DHL EAT (165 henkilöä) (3).

(11)

DHL Hubin tarjoama koulutus on pääasiassa yleiskoulutusta, jolla työntekijöille annetaan tiedot ja taidot tiettyjen tehtävien hoitamiseksi. Koulutus muodostuu teoreettisesta osasta ja käytännön koulutuksesta työpaikalla. DHL Hubin koulutus on suunnattu yhteensä 320 työntekijälle jäljempänä tarkemmin kuvailluilla tehtäväaloilla.

Taulukko 1

(12)

Ramp-työntekijöiden päätehtäviin kuuluvat lentokoneiden oikea-aikainen lastaus ja purku, niin sanotun maakaluston käyttäminen, lentoasiakirjojen luovuttaminen, raporttien laatiminen sekä viestintä lentäjien ja lentoasemaviranomaisten kanssa.

(13)

Ramp-työntekijöiden koulutukseen kuuluu 19 kurssia ja käytännön koulutusjakso. Koulutuspäiviä on 77, joista 47 on koulutusta työpaikalla. Koulutus on suunnattu työntekijöille, joilla on aikaisempaa koulutusta muilta aloilta. Koulutuksen teoreettinen osa on tarkoitus järjestää ennen kuin keskus aloittaa toimintansa. Koulutus käsittää myös kurssin ”Unit load device build up”, joka katsotaan erityiskoulutukseksi, koska se koskee ainoastaan DHL:n käyttämien konttien rakentamista. Yleiseen koulutukseen sisältyy myös seuraavanlaista koulutusta:

(14)

Kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä ei periaatteessa määrätä vähimmäistyöntekijämääristä tai erityisistä koulutusvaatimuksista tai todistuksista Ramp Agent II -tehtävän hoitamista varten. Saksa on kuitenkin ilmoittanut, että suunnitelluista kursseista viisi (esimerkiksi paloturvallisuutta, ensiapua, vaarallisia aineita ja asematason turvallisuusmääräyksiä koskevat kurssit) on voimassa olevien määräysten mukaan pakollisia kaikille työntekijöille (5) ja että tietyn vähimmäismäärän henkilöitä (noin 70) on osallistuttava muille kursseille ja niihin liittyvään työpaikkakoulutukseen. Nämä kurssit koskevat rahtiovien käsittelyä ja lupakirjoihin liittyvää yleistä koulutusta. Koulutetut henkilöt voivat sen jälkeen välittää tietonsa kollegoilleen lyhyissä koulutussessioissa.

(15)

Saksa ilmoitti, että myös alihankinta olisi mahdollista, ja toimitti sitä koskevan kustannusanalyysin.

(16)

Turvallisuushenkilöstö vastaa henkilö- ja rahtitarkastuksista häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi. Turvallisuushenkilöstön koulutus on ainoastaan yleiskoulutusta:

(17)

Koulutustoimenpiteet noudattavat sovellettavia kansallisia ja EU:n sääntöjä. DHL suunnittelee tarjoavansa kaikille turvallisuushenkilöille kattavan koulutuksen turvallisuusasioissa. Ilman valtiontukea koulutus kuitenkin rajoittuisi vähimmäismäärään eli yleiseen turvallisuuskoulutukseen. Myös turvallisuuskoulutuksen tapauksessa on tarkoituksena tarjota koulutus ainoastaan rajoitetulle määrälle työntekijöitä, jotka sitten siirtävät tietonsa muille työntekijöille.

(18)

Myös tässä tapauksessa alihankinta on Saksan mukaan mahdollista. Alihankintaan liittyvät kustannukset olisivat noin [(15–30 prosenttia)] (6) DHL:n henkilöstökustannuksia alhaisemmat.

(19)

Operatiivisen keskijohdon koulutus on suunnattu logistiikkakeskuksen työntekijöille. Komission käsityksen mukaan kyseiset työntekijät suorittavat ensin edellä mainitun koulutuksen, jonka jälkeen he saavat syvällisempää koulutusta vastuullaan olevista aloista. Koulutus kattaa myös sellaisia asioita kuten työlainsäädäntö, viestinnän perusteet, henkilöstön ja konfliktien hallinta, vieraat kielet ja tiiminrakennus.

(20)

DHL EAT:n toiminnot koskevat pääasiassa lentokoneiden huoltoa ennen lentoa. DHL EAT:n koulutustoimenpiteet koskevat seuraavia toimintoja, ja niiden kohteena on yhteensä 165 henkilöä:

Taulukko 2

(21)

Saksa esitti ilmoituksessa katsauksen tukikelpoisista kustannuksista. Tämä katsaus sisältyi menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen. Koulutushankkeen tukikelpoiset kokonaiskustannukset olivat [(10–15)] miljoonaa euroa ja suunniteltu koulutustuki 7 753 307 euroa.

(22)

Muodollinen tutkintamenettely aloitettiin, koska komissio epäili koulutustuen soveltumista yhteismarkkinoille.

(23)

Komissio epäili erityisesti sitä, oliko tuki todella välttämätön koulutushankkeen toteuttamiseksi. Se totesi, että koulutustuki voidaan katsoa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan silloin, kun sitä ei tarvita suoraan tuensaajan toimintaan. Komissio viittasi tässä yhteydessä aikaisempaan päätöksentekokäytäntöönsä (7). Komissiolla oli syytä olettaa, että tuensaajan olisi täytynyt tarjota työntekijöilleen ainakin jossain määrin samanlaista koulutusta myös ilman tukea.

(24)

Ensinnäkin DHL oli investoinut runsaasti lentologistiikkakeskukseen ja halusi ottaa sen käyttöön. Saksa vahvisti, että belgialaiset työntekijät eivät periaatteessa olleet valmiita siirtymään Saksaan. Voidakseen aloittaa toiminnan DHL:n oli palkattava uusia työntekijöitä.

(25)

Toiseksi logistiikkakeskuksen toiminta näytti edellyttävän, että työntekijöille annetaan tietynlaista, suurimmaksi osaksi kyseessä olevaa alaa koskevaa koulutusta, jonka oli katettava seuraavat seikat:

(26)

Kolmanneksi komissio ei ollut vakuuttunut siitä, että DHL pystyisi palkkaamaan paikallisilta ja EU:n työmarkkinoilta riittävän määrän työntekijöitä, joilla on edellä mainitut taidot.

(27)

Neljänneksi komissio epäili sitä, olisiko ammattitaitoisen työvoiman palkkaaminen asianmukainen vaihtoehto yrityksen sisäiselle koulutukselle. Komissio oletti, että DHL:n olisi toteutettava joka tapauksessa ainakin erityiskoulutus ja turvallisuuskoulutus, koska ulkoiset kouluttajat eivät pysty antamaan erityiskoulutusta ja koska DHL:n on esitettävä todisteet riittävästä turvallisuuskoulutuksesta.

(28)

Viidenneksi komissio ei ollut vakuuttunut siitä, että DHL todella voisi luopua joistakin koulutuspaketin sisältämistä kursseista, sillä ilmoituksen mukaan erityisesti ramp-työntekijöiden osalta oli tarkoituksena, että myös niiden henkilöiden, joilla jo on tarvittava lupakirja, on suoritettava koko koulutus vielä kerran. Lisäksi oli kyseenalaista, että todella olisi mahdollista kouluttaa ainoastaan rajoitettu määrä työntekijöitä, sillä siitä voisi olla haittaa sujuvalle toiminnalle. Lisäksi DHL oli jo palkannut koko henkilöstön ja aikoi kouluttaa heidät. Tämän vuoksi ei olisi mieltä luopua suunnitellusta koulutuksesta ja maksaa palkkaa työntekijöille, joilla ei ole tehtävää.

(29)

Kuudenneksi komissio epäili DHL:n väitettä, jonka mukaan se ulkoistaisi ilman tukea eri palveluja ja välttäisi siten koulutuksen. Myös tässä tapauksessa olisi ollut välttämätöntä toteuttaa eräät a, b ja d kohtien koulutustoimenpiteet. Toiseksi DHL:n Leipzig-Hallessa tekemän investoinnin tarkoituksena oli nimenomaan tarjota kaikki pikapakettialan palvelut omalla työvoimalla, ja sen käsityksen mukaan, joka komissiolle muodostui Saksan viranomaisten kanssa käydyissä neuvotteluissa, jopa tarjota näitä palveluja samalla lentoasemalla toimiville kilpailijoille.

(30)

Komissio oli sitä vastoin yhtä kohtaa lukuun ottamatta vakuuttunut siitä, että koulutuskustannukset oli periaatteessa laskettu oikein. Komission ainoat epäilyt koskivat sitä, että suuri osa koulutuksesta oli tarkoitus järjestää työpaikalla ja sen vuoksi tämä koulutus olisi mahdollisesti vähennettävä tehokkaana työaikana koulutukseen osallistujista aiheutuneista kustannuksista.

(31)

Saksan mukaan ilmoitettu koulutustuki täyttää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 68/2001 (8) säädetyt edellytykset tuen soveltumiselle yhteismarkkinoille. Ensinnäkin Saksa on osoittanut riittävässä määrin, että työpaikkakoulutukseen ei sisälly tehokasta työaikaa.

(32)

Toiseksi Saksa kiistää komission oikeuden soveltaa tässä tapauksessa tuen välttämättömyyttä koskevaa arviointiperustetta, koska se rikkoisi tasa-arvoisen kohtelun periaatetta. Tälle uudelle lähestymistavalle ei sen mukaan ole oikeusperustaa, ja se on vastoin EU:n lainsäädäntöä ja komission päätöksentekokäytäntöä.

(33)

Saksan mukaan asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdanto-osan 11 kappaleessa luetellaan ne kolme arviointiperustetta, joiden mukaan on tutkittava, rajoittuuko tuki välttämättömään vähimmäismäärään: koulutushankkeen luonne, yrityksen koko ja yrityksen sijaintipaikka. Näiden kolmen arviointiperusteen perusteella voidaan todeta, onko tukitoimenpiteellä kannustava vaikutus ja onko se oikeasuhteinen. Koulutustukia koskevien yhteisön puitteiden (9) mukaan tuella oletetaan olevan kannustava vaikutus aina lukuun ottamatta tukia suurten yritysten erityiskoulutukseen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan mukaisten tukialueiden ulkopuolella. Koska yli 80 prosenttia ilmoitetusta koulutushankkeesta muodostuu yleiskoulutuksesta ja kyseessä oleva yritys sijaitsee perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisella tukialueella, koulutustuki on luonteeltaan kannustavaa. Lisäksi ilmoitettu tuki ei ylitä sallittuja tuen enimmäisintensiteettejä, joten koulutustuen myönteiset vaikutukset ovat oikeassa suhteessa kilpailun vääristymiseen, ja oikeasuhteisuutta koskeva arviointiperuste täyttyy.

(34)

Kolmanneksi Saksa korostaa, että myös tutkiessaan hankkeita, joista on tehtävä ilmoitus, komission on noudatettava edellä johdanto-osan 32 kappaleessa lueteltuja yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteita. Saksan mukaan tukiin, jotka on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta, ja yli miljoonan euron suuruisiin tukiin, joista on ilmoitettava, ei saa soveltaa erilaisia yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteita. Sen mukaan ilmoitusvelvollisuuden alaisia hankkeita ei saa arvioida tiukemmin kuin ilmoitusvelvollisuudesta vapautettuja hankkeita. Näin ollen koulutustuki soveltuu yhteismarkkinoille, jos se täyttää kaikki asetuksessa (EY) N:o 68/2001 säädetyt edellytykset. Saksan mukaan komission vuosien mittainen päätöksentekokäytäntö esimerkiksi asiassa Volvo Gent (10) vahvistaa tämän tulkinnan. Saksa viittaa nimenomaisesti siihen, että komission olisi otettava huomioon myös, että DHL:n koulutushanke täyttää asiassa Webasto (11) tehdyssä päätöksessä vahvistetut edellytykset.

(35)

Neljänneksi erilaisten arviointiperusteiden soveltaminen olisi vastoin oikeusvarmuuden ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteita.

(36)

Viidenneksi Saksa väittää, että asioissa Ford Genk ja GM Antwerp tehdyt komission päätökset eivät ole sopivia ennakkotapauksia nyt käsiteltävälle asialle, sillä asiaseikat ovat niissä erilaiset. Kyseisissä tapauksissa koulutustukea myönnettiin uuden mallin valmistuksen aloittamiseksi ja työntekijöiden työpaikkojen turvaamiseksi, kun taas DHL:n tapauksessa koulutustuki käytetään uuteen lentologistiikkakeskukseen palkattavien uusien työntekijöiden kouluttamiseen. Lisäksi DHL:n hanke eroaa näistä tapauksista seuraavien seikkojen osalta: DHL:n koulutustoimenpiteistä yli 80 prosenttia on yleiskoulutusta; yritys sijaitsee perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tukialueella; perustamalla lentologistiikkakeskuksen DHL luo uusia työpaikkoja; lentorahtiala ei kärsi autoteollisuuden tavoin ylikapasiteetista, vaan kasvu alalla on voimakasta.

(37)

Kuudenneksi Saksa antaa lisätietoja menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitetyistä kysymyksistä. Saksa toteaa, että sovellettavassa lainsäädännössä vahvistetaan koulutuksen vähimmäistasot. Lainsäädännössä ei kuitenkaan määrätä koulutettavien työntekijöiden vähimmäismäärästä, joka yrityksen on palkattava. Saksa ilmoittaa myös, kuinka paljon työntekijöitä logistiikkakeskuksen toiminnan käynnistäminen edellyttää, ja päättelee, että tämän lisäksi muille työntekijöille suunnattu koulutus ylittää sen, mikä on välttämätöntä toiminnan kannalta. Saksa on esittänyt ulkoisen koulutusalan konsultin laatiman tutkimuksen, jonka mukaan DHL voisi aloittaa Leipzig-Hallen logistiikkakeskuksen toiminnan ongelmitta pienemmällä työntekijämäärällä kuin koulutushankkeessa ilmoitettu koulutettujen työntekijöiden määrä.

(38)

Myös tuensaaja DHL toimitti huomautuksia, joissa se Saksan tavoin väittää, että komissio poikkeaa yleisestä päätöksentekokäytännöstään aikaisemmissa asioissa, kun se arvioi soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Ilmoitettu tuki täyttää sen mukaan kaikki asetuksessa (EY) N:o 68/2001 säädetyt arviointiperusteet. Tämä lähestymistapa on vastoin oikeusvarmuuden ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteita, joiden mukaan komissio ei saisi toimia toisin kuin aikaisemmissa koulutustukea koskevissa päätöksissä, joissa tuen välttämättömyyttä ei ole arvioitu perusteellisesti. Lisäksi asioissa Ford Genk ja GM Antwerp tehdyt päätökset eivät kuvasta yleistä päätöksentekokäytäntöä, sillä näissä asioissa olosuhteet ovat erilaiset eikä niitä voida soveltaa DHL Leipzigin tapaukseen. Sen sijaan DHL viittaa komission kesäkuussa 2006 Webaston valtiontuesta tekemässä myönteisessä päätöksessä käytettyihin arviointiperusteisiin, joiden mukaan myös DHL:n koulutushanke olisi katsottava yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Lopuksi DHL toistaa, että ilmoitetun koulutushankkeen erilainen kohtelu johtaa DHL:n syrjintään, jota ei voida hyväksyä.

(39)

Lisäksi DHL antaa lisätietoja menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä esitetyistä kysymyksistä. Sovellettavassa kansallisessa, EU:n ja kansainvälisessä lainsäädännössä säädetään sen mukaan ainoastaan sisällöllisistä vaatimuksista lentorahdin ja lentokoneiden käsittelyn alalla työskentelevien koulutuksen ja pätevyyden suhteen eikä työntekijöiden vähimmäismäärästä. Toiseksi suunniteltu koulutus ei pelkästään täytä lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia vaan ylittää ne. Vaatimukset ylittävien toimenpiteiden osalta voitaisiin harkita muita vaihtoehtoja (esim. ulkoistaminen ja alihankinta). Koska nämä ovat ainoastaan mahdollisia vaihtoehtoja, DHL ei ole teettänyt perusteellista kustannusanalyysia, jossa esitettäisiin joka tapauksessa tarvittavan pakollisen ja/tai vähimmäiskoulutuksen kustannukset ja lisäksi lisäkustannukset, joita aiheutuisi alihankinnasta ja/tai jo koulutettujen työntekijöiden palkkaamisesta. DHL:llä ei myöskään ole tietoja alalla tavanomaisesta koulutustasosta.

(40)

DHL:n kilpailija UPS esitti huomautuksia, joissa yritys yhtyy komission kantaan. Ensinnäkin UPS toteaa, että palkattaessa uusia työntekijöitä DHL Hubiin ja DHL EAT:hen olisi joka tapauksessa järjestettävä koulutusta ja ohjausta. Sen vuoksi koulutustoimenpiteet ovat tietyssä määrin välttämättömiä, ja yrityksen olisi toteutettava ne myös ilman tukea.

(41)

Toiseksi UPS väittää, että sovellettavan kansallisen ja EU:n lainsäädännön mukaan DHL:n velvollisuutena on tarjota vähimmäiskoulutus työntekijöilleen, esimerkiksi valvotuille edustajille. Yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2320/2002 (12) mukaan valvottujen edustajien on oltava toimivaltaisen viranomaisen (tässä tapauksessa liittovaltion ilmailuviranomainen) nimeämiä, hyväksymiä ja luetteloimia. Tätä varten liittovaltion ilmailuviranomainen on antanut suuntaviivat ja laatinut oppisuunnitelmamallin, jossa vahvistetaan pakollinen koulutus. DHL EAT:n työntekijöiden osalta pakollinen koulutus vahvistetaan lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä 20 päivänä marraskuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2042/2003 (13). Kolmanneksi DHL oli saanut aluetukea uusien työpaikkojen luomiseksi, joten ei ole todennäköistä, että DHL luopuisi koulutuksesta, palkkaisi vähemmän työntekijöitä ja sen sijaan turvautuisi alihankintaan tai ulkoistamiseen.

(42)

Komissio katsoo, että toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka myönnetään avustuksena valtion varoista. Toimenpide on valikoiva, koska se rajoittuu DHL:ään. Valikoiva avustus uhkaa vääristää kilpailua, sillä se antaa DHL:lle edun suhteessa muihin kilpailijoihin, jotka eivät saa tukea. Lopuksi on todettava, että pikalähetyspalvelujen markkinoilla, joilla DHL on yksi johtavista yrityksistä, käydään vilkasta kauppaa jäsenvaltioiden välillä.

(43)

Saksa pyytää, että tuki hyväksyttäisiin asetuksen (EY) N:o 68/2001 nojalla.

(44)

Asetuksen (EY) N:o 68/2001 5 artiklan mukaan vapautus perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta ei koske yhdelle yritykselle yksittäiseen koulutushankkeeseen myönnettäviä yli yhden miljoonan euron tukia. Komissio toteaa, että suunniteltu tuki on 7 753 307 euroa, se maksetaan yhdelle yritykselle ja koulutustoimenpiteissä on kyse yksittäisestä hankkeesta. Komissio katsoo, että suunniteltu tuki kuuluu sen vuoksi ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Saksa on noudattanut tätä velvollisuutta.

(45)

Asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdanto-osan 16 kappaleessa vahvistetaan perusteet 5 artiklalle ja todetaan, ettei tällaisia tukia voida vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta: ”On asianmukaista, että komissio arvioi edelleen määrältään suuret tuet yksittäin ennen kuin ne otetaan käyttöön.”

(46)

Arvioidessaan yksittäisiä koulutustukia, joihin ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 68/2001 poikkeusta, komission on aikaisempien päätöstensä (14) mukaisesti suoritettava yksittäinen arviointi (15) perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ennen kuin se voi hyväksyä tuen käyttöönoton. Tässä yksittäisessä arvioinnissa komissio käyttää kuitenkin analogisesti perustana asetuksen (EY) N:o 68/2001 perusperiaatteita. Tämä merkitsee erityisesti sitä, että komissio arvioi, täyttyvätkö mainitun asetuksen 4 artiklassa säädetyt muodolliset edellytykset poikkeukselle ja onko tuki välttämätön tuensaajan kannustamiseksi toteuttamaan koulutustoimenpiteet.

(47)

Komissio arvioi jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, täyttääkö ilmoitettu hanke asetuksen (EY) N:o 68/2001 4 artiklassa säädetyt edellytykset poikkeukselle.

(48)

Ensinnäkin on todettava, että ilmoitettu tuki-intensiteetti ei ole suurempi kuin asetuksen (EY) N:o 68/2001 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt enimmäisintensiteetit, jotka ovat 35 prosenttia erityiskoulutuksen osalta (35 prosenttia […]:sta = [(noin 5–25 prosenttia)] ja 60 prosenttia yleiskoulutuksen osalta (60 prosenttia […]:sta = [(noin 75–95 prosenttia)]. Koska hanke toteutetaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisella tukialueella, Saksa saa ylittää 25 prosentin ja 50 prosentin enimmäismäärät 10 prosenttiyksiköllä.

(49)

Toiseksi tukikelpoiset kustannukset noudattavat asetuksen (EY) N:o 68/2001 4 artiklan 7 kohtaa. Tutkimus on vahvistanut, että koulutukseen osallistuvista aiheutuvat tukikelpoiset henkilöstökustannukset on selvästi rajattu muiden tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärään. Saksa osoitti, että koulutukseen ei sisälly tehokasta työaikaa, vaikka suurin osa koulutuksesta annetaankin työpaikalla.

(50)

Pääargumentti menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä oli se, että koulutustoimenpide voidaan katsoa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan silloin, kun sitä ei tarvita välittömästi tuensaajan toimintaan. Komissio totesi, että tuen välttämättömyys on yhteismarkkinoille soveltuvuuden yleinen arviointiperuste. Se päätteli, että kun tuen seurauksena ei toteuteta enemmän toimenpiteitä kuin pelkästään markkinavoimien seurauksena, ei voida odottaa, että tuella on myönteisiä ja kaupan vääristymistä tasoittavia vaikutuksia, joten tukea ei voida hyväksyä. Jos yritys olisi toteuttanut tuetut toimenpiteet joka tapauksessa, erityisesti myös ilman tukea, ei voida olettaa, että kyseisen koulutustuki ”edistää” taloudellista kehitystä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisessa merkityksessä tai että se asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdanto-osan 10 kappaleen mukaisesti auttaa korjaamaan sellaista markkinoiden epäkohtaa, joka johtaa siihen, että yritykset investoivat yleisesti liian vähän työntekijöidensä koulutukseen (16). Tämä ei koske asetuksen (EY) N:o 68/2001 nojalla ilmoitusvelvollisuudesta vapautettuja tukia, joiden oletetaan suoralta kädeltä edistävän taloudellista kehitystä.

(51)

Se, että komissio tutkii, onko tuella kannustavaa vaikutusta, ja kieltää tällaisen vaikutuksen olemassaolon niissä tapauksissa, joissa lainsäädäntö edellyttää koulutuksen järjestämistä, on Saksan mielestä uusi lähestymistapa, joka rikkoo EU:n säännöksiä, poikkeaa mielivaltaisesti aikaisemmasta päätöksentekokäytännöstä ja tekee koulutustukien myöntämisestä aluepoliittisiin tarkoituksiin mahdotonta. Komissio ei voi hyväksyä näitä väitteitä seuraavista syistä:

(52)

Ensinnäkin on muistettava, että koulutustukia arvioidaan asetuksen (EY) N:o 68/2001 perusteella. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 4 kappaleessa todetaan seuraavaa: ”Tämä asetus ei rajoita jäsenvaltion mahdollisuutta ilmoittaa koulutustuesta. Komissio arvioi tällaiset ilmoitukset erityisesti tässä asetuksessa asetettujen perusteiden mukaisesti tai noudattaen voimassa olevia yhteisön suuntaviivoja ja puitteita, jos on tällaisia suuntaviivoja ja puitteita.”

(53)

Lisäksi johdanto-osan 16 kappaleessa vahvistetaan seuraavaa: ”On asianmukaista, että komissio arvioi edelleen määrältään suuret tuet yksittäin ennen kuin ne otetaan käyttöön. Sen vuoksi tuen määrät, jotka ylittävät vahvistetun kiinteän määrän, joka olisi asetettava 1 miljoonaksi euroksi, poissuljetaan tässä asetuksessa säädetystä poikkeuksesta ja niihin sovelletaan edelleen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vaatimuksia.”

(54)

Johdanto-osan 4 kappaleessa todetaan lisäksi seuraavaa: ”Koulutukseen myönnettävää tukea koskevat yhteisön puitteet olisi kumottava tämän asetuksen voimaantulopäivänä, koska tämä asetus korvaa puitteiden sisällön.”

(55)

Koska suunniteltu tuki ylittää 1 miljoonaa euroa, ei ole epäilystäkään siitä, että tuesta on ilmoitettava ja komission on hyväksyttävä se. Lisäksi on selvää, että tällaisen tuen on täytettävä periaatteessa asetuksen (EY) N:o 68/2001 4 artiklassa säädetyt poikkeuksen edellytykset.

(56)

Saksa asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi, onko komissiolla lisäksi valtuudet arvioida tuen mahdollista kannustavaa vaikutusta. Komissio katsoo, että valtiontuen käsitteeseen ja erityisesti tuen välttämättömyyttä koskevaan arviointiperusteeseen sisältyy tuen kannustava vaikutus tuensaajaan. Ei voi olla yhteisen edun mukaista, että valtio tukee sellaisia toimenpiteitä (koulutustoimenpiteet mukaan luettuina), jotka tuensaaja toteuttaisi joka tapauksessa. Komissio on uusimmissa päätöksissään (Ford Genk, GM Antwerp) arvioinut nimenomaisesti myös kyseisten koulutustukien kannustavaa vaikutusta asetuksen (EY) N:o 68/2001, valtiontuen toimintasuunnitelman ja niitä edellytyksiä koskevan oikeuskäytännön mukaisesti, joiden mukaan tuki voidaan julistaa yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

(57)

Saksa perustelee kantaansa ensinnäkin toteamalla, että ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan tuen soveltumista yhteismarkkinoille on arvioitava asetuksessa säädettyjen arviointiperusteiden mukaisesti, ja viittaa tässä yhteydessä asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdanto-osan 4 kappaleeseen, jonka mukaan komissio arvioi tuet ”erityisesti tässä asetuksessa asetettujen perusteiden mukaisesti”. Tällöin Saksa ei ota huomioon, että ilmaisu ”erityisesti” merkitsee nimenomaan sitä, että yksittäisen tapauksen arviointi ei rajoitu asetuksen (EY) N:o 68/2001 mukaiseen arviointiin. Koska johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan selvästi, että tällaista tukea arvioidaan edelleen yksittäin, on selvää, ettei tämä arviointi rajoitu mainitussa asetuksessa vahvistettuihin arviointiperusteisiin ja että se on suoritettava perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisesti.

(58)

Toiseksi Saksa väittää, että asetusta (EY) N:o 68/2001 olisi tulkittava ottaen huomioon koulutustukia koskevat yhteisön puitteet vuodelta 1998. Kyseisiä puitteita sovellettiin ennen asetuksen voimaantuloa ja niissä vahvistettiin perusteet, joiden mukaan suurten tukien tapauksessa olisi arvioitava kannustavaa vaikutusta. Yhteisön puitteiden mukaan tuella voitiin olettaa olevan kannustava vaikutus erityisesti silloin, kun koulutushanke toteutettiin 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan mukaisella tukialueella. Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä, sillä asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdanto-osan 4 kappaleessa tehdään selväksi, että koulutustukia koskevat yhteisön puitteet kumotaan tämän asetuksen voimaantulon myötä. Komission tarkoituksena oli korvata yhteisön puitteet asetuksella (EY) N:o 68/2001, ja asetuksella myös oli tämä vaikutus. Tämä on selvää asetuksen (EY) N:o 68/2001 toisissa kielitoisinnoissa, joissa johdanto-osan 4 kappaleessa todetaan selvästi, että yhteisön puitteet ”kumotaan”, koska niiden sisältö ”korvataan”. Tämä todetaan selvästi myös aikaisemmissa komission päätöksissä (17). Lisäksi asetukseen ei ole siirretty yhteisön puitteiden sisältämää oletusta kannustavan vaikutuksen olemassaolosta, vaan siinä säädetään yleisempää sanamuotoa käyttäen, että koulutustuet voidaan tietyin edellytyksin katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi (18). Jos yritys kuitenkin olisi joka tapauksessa toteuttanut tukea saaneet toimenpiteet, siis myös ilman tukea, tällä tuella ei ole kannustavaa vaikutusta.

(59)

Kolmanneksi Saksa ja erityisesti tuensaaja väittävät, että tuen välttämättömyyden arviointi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla merkitsisi sitä, että asetus (EY) N:o 68/2001 olisi kokonaisuudessaan ristiriidassa perustamissopimuksen määräyksen kanssa. Tällöin selvästi oletetaan, että tuen välttämättömyyttä ei arvioida. Komissio ei voi hyväksyä tätäkään väitettä, sillä siinä selvästi ei oteta huomioon, että alle miljoonan euron tukien, jotka täyttävät mainitun asetuksen arviointiperusteet, tapauksessa oletetaan, että myös välttämättömyyttä koskeva arviointiperuste täyttyy.

(60)

Neljänneksi Saksa väittää, että komissio poikkeaa käytännöstään aikaisemmissa tapauksissa, joissa se ei ole arvioinut kannustavan vaikutuksen olemassaoloa. Tämä pitää paikkansa. Komissio on kuitenkin ilmoittanut, että se on muuttanut käytäntöään pitkälle kehitetyn taloudellisen tarkastelutavan perusteella. Muutos toteutettiin asioiden Ford Genk ja GM Antwerp perusteellisessa arvioinnissa, jossa viitattiin selvästi uuteen lähestymistapaan. Saksa väittää siitä huolimatta, että komission käytäntö on epäjohdonmukainen, sillä asiassa Ford Genk aloittamansa muodollisen tutkintamenettelyn jälkeen se on tehnyt päätöksen vähintään kahdessa asiassa, nimittäin asiassa BMW Österreich (asia N 304/2005) (19) ja asiassa Webasto (asia N 653/2005), ilman tällaista arviointia tai toisenlaisen arvioinnin perusteella. Komissio toteaa kuitenkin, että nämä päätökset tehtiin ilman perusteellista arviointia ja ennen kuin ensimmäinen edellä mainituista kahdesta perusteellisesta arvioinnista, joissa komissio siirtyi erilaiseen lähestymistapaan, oli saatu päätökseen. On selvää, että komissio voi kehittää ja muuttaa arviointitapaansa, jos siihen on riittävät perusteet. Asioissa Ford Genk ja GM Antwerp perusteet olivat riittävät toisin kuin aikaisemmissa asioissa. Näin ollen komissio voi ennen lopullisen päätöksen tekemistä asiassa Ford Genk tukeutua edelleen vanhaan päätöksentekokäytäntöönsä.

(61)

Viidenneksi Saksa ja tuensaaja kiistävät sen, että komissio voisi vedota asioihin Ford Genk ja GM Antwerp, sillä asiaseikat ovat niissä erilaiset kuin asiassa DHL. Komission olisi ennemminkin pitänyt soveltaa asiassa Webasto tehtyä päätöstä. Missään tapauksessa ei voida väittää, että DHL:n tukea olisi käsiteltävä toisin, koska se ei koske autoteollisuutta kuten kaksi muuta asiaa. Myös asiassa Webasto tehdyssä päätöksessä, johon Saksa ja tuensaaja vetoavat, on kyse autoteollisuudesta. Ainoa ero on mahdollisesti siinä, että kahdessa ensimmäisessä asiassa oli kyse olemassa olevista tuotantolaitoksista, kun taas asiat DHL ja Webasto koskevat vasta perustettuja yrityksiä. Kahdessa ensimmäisessä asiassa sellaisten toimenpiteiden tukeminen, jotka olisi toteutettu joka tapauksessa, on kiistämättä toimintatukea. Sen vuoksi komissio ei voi ymmärtää, miksi tuki vasta perustetun yrityksen koulutustoimenpiteisiin, jotka olisi toteutettu joka tapauksessa, ei olisi toimintatukea. Myös tässä tapauksessa yritys saa tukea toimenpiteisiin, jotka sen olisi toteutettava joka tapauksessa.

(62)

Lisäksi vasta perustetun yrityksen tapauksessa koulutustoimenpiteitä, jotka olisi toteutettava joka tapauksessa, ei voida perustella seikoilla, joihin aluetukien myöntäminen perustuu, sillä alueelliset haitat on tasoitettava alueellisilla investointituilla eikä koulutustuilla. Tässä yhteydessä Saksa väittää, että mahdollisuus saada valtiontukea välttämättömiin ja mittaviin koulutustoimenpiteisiin vaikutti ratkaisevasti DHL:n lopulliseen päätökseen sijaintipaikasta. Komissio pitää kuitenkin kiinni siitä, että Euroopan unionissa on tavallista, että yritykset tekevät päätöksen sijaintipaikasta tai sijaintipaikan siirtämisestä pienentääkseen kustannuksiaan ja parantaakseen kannattavuuttaan. Yritykset, jotka aikovat siirtää tuotantonsa muualle, harkitsevat usein useita kilpailevia paikkoja eri jäsenvaltioissa. Päätös sijaintipaikasta ei lopulta riipu pelkästään odotetuista toimintakustannuksista (uusien työntekijöiden, joilla ei usein ole tarvittavaa koulutusta, kouluttamisesta aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina), ja muista taloudellisista eduista ja haitoista (esimerkiksi alueella sovellettavat aukioloajat), vaan tietyssä määrin myös mahdollisuudesta saada valtiontukea (ts. aluetukea). Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä, sillä alueellisista investointituista poiketen koulutustukien tavoitteena ei ole vaikuttaa sijaintipaikan valintaan, vaan tasoittaa yhteisössä riittämättömiä investointeja koulutukseen. Alhaisempi koulutustaso tukialueella on alueellinen ongelma, johon on vastattava alueellisella investointituella.

(63)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että DHL:n olisi järjestettävä suuri osa koulutuksesta työntekijöilleen joka tapauksessa, siis myös ilman tukea. Tämä ilmenee erityisesti kahdesta seikasta, joita käsitellään jäljempänä tarkemmin. Ensinnäkin työntekijöiden kouluttaminen on välttämätöntä lentologistiikkakeskuksen toiminnan aloittamiseksi ja toiseksi suuri osa koulutuksesta on lakisääteistä.

(64)

Koulutuksen välttämättömyydestä on todettava, että DHL:n siirtämisellä Leipzig-Halleen (Saksa) on samankaltaisia vaikutuksia kuin uuden yrityksen perustamisella siltä osin, että DHL:n on palkattava uusia työntekijöitä toiminnan aloittamiseksi. Toiminnan asettamiin vaatimuksiin näyttää olevan mahdollista vastata kolmella tapaa: DHL voisi palkata uusia työntekijöitä, jotka yrityksen olisi koulutettava; DHL voisi palkata jo koulutettua ammattitaitoista työvoimaa; tai DHL voisi hankkia tietyt palvelut alihankintana, jos ammattitaitoista työvoimaa ei ole saatavilla.

(65)

Saksa ei ole esittänyt lisätietoja, jotka poistaisivat epäilyt, joita komissiolla on DHL:n mahdollisuuksista palkata uudessa toimipaikassaan riittävästi koulutettuja työntekijöitä. Saksa on lisäksi vahvistanut, että DHL:n aikaisemmassa toimipaikassa Brysselissä olevat työntekijät eivät periaatteessa olisi valmiita siirtymään Saksaan. Toiseksi DHL ei ole osoittanut, että se pystyisi palkkaamaan toiminnassa tarvittavan määrän koulutettuja työntekijöitä paikallisilta tai EU:n työmarkkinoilta. On selvää, että paikallisilla työmarkkinoilla ei ole saatavilla tarvittavan koulutuksen omaavia työntekijöitä ja myös lentoliikennepalveluiden Euroopan markkinoilla on ilmeisesti vaikeaa löytää ammattitaitoista työvoimaa.

(66)

Lisäksi Saksa ei ole tukenut vakuuttavasti DHL:n väitettä, jonka mukaan se hankkisi ilman tuen myöntämistä useampia palveluja alihankintana paikallisilta yrityksiltä ja siten voisi luopua suunnitellusta koulutuksesta. Saksa ei myöskään ole osoittanut, että Leipzigin lentoasemalla on käytettävissä muita palveluntarjoajia. Myös alihankintaa käytettäessä eräät koulutustoimenpiteet olisivat silti välttämättömiä. Lisäksi DHL:n Leipzig-Hallessa toteuttaman kokonaisinvestoinnin tarkoituksena on nimenomaan tuottaa kaikki pikapakettilähetyksiin liittyvät palvelut omalla työvoimalla ja jopa tarjota näitä palveluja muille samalla lentoasemalla toimiville kilpailijoille. Tämän vuoksi komissio päättelee, että alihankinta ei sovellu liiketoimintasuunnitelmaan ja aiheuttaisi lisäkustannuksia.

(67)

Lisäksi Saksa väittää, että DHL luo perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisella tukialueella uusia työpaikkoja, minkä vuoksi kyse ei ole pelkästään toimintatuesta kuten belgialaisten moottoriajoneuvovalmistajien tapauksessa, vaan tuesta vasta perustetulle yritykselle, jonka saatavilla ei ole ammattitaitoista työvoimaa. Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä, sillä DHL:n olisi joka tapauksessa järjestettävä koulutusta mille tahansa uudelle yritykselle Brysselin ulkopuolella riippumatta uudesta sijaintipaikasta.

(68)

Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan suurin osa koulutuksesta on pakollista kansallisen tai EU:n lainsäädännön nojalla. Koska DHL:n tarjoamiin palveluihin liittyy niiden luonteen vuoksi suuri turvallisuusriski, sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on rahdin käsittelyssä ja lentokoneiden teknisissä tarkastuksissa noudatettava tiettyjä vähimmäisstandardeja ja turvallisuusvaatimuksia.

(69)

Tämä koskee DHL EAT:n mekaanikoille ja teknikoille suunniteltua koulutusta lentoa edeltävien ja asematasotarkistusten alalla. Asetuksen (EY) N:o 2042/2003 mukaan lentokoneiden huoltotöihin osallistuvilla työntekijöillä on oltava lupakirja huoltotodisteen antamiseen. Tällaisen lupakirjan edellytykset on vahvistettu edellä mainitussa asetuksessa, ja ne koskevat koulutuksen laajuutta ja sisältöä.

(70)

Suunniteltu koulutus vastaa edellä mainittuja määräyksiä ja koskee kahta ammattiryhmää: lentokonemekaanikot, joilla on oikeus antaa huoltotodiste (luokka A) ja lentokoneteknikot/-mekaanikot, joilla on oikeus antaa huoltotodiste (luokka B1). Näiden ammattiryhmien koulutus käsittää seuraavat osat:

(71)

Kaikkea DHL EAT:n koulutusta täydennetään työpaikalla järjestettävillä koulutuspäivillä, joita on selvästi enemmän kuin teoreettisen koulutusosan vaatimia työpäiviä.

(72)

Saksa on tietoinen siitä, että DHL ei voi aloittaa toimintaa ilman asianmukaisesti koulutettua henkilöstöä, jolla on tarvittavat lupakirjat. Koska kaikki suunnitellut koulutustoimenpiteet ovat pakollisia asetuksen (EY) N:o 68/2001 mukaisesti, Saksan viranomaiset myöntävät, ettei DHL voi vähentää koulutusta. Viranomaiset väittävät kuitenkin, että ilman tukea DHL ei järjestäisi minkäänlaista koulutusta vaan käyttäisi kilpailijoiden työntekijöitä, joilla jo on tarvittavat lupakirjat, tai alihankintaa.

(73)

Saksan toimittaman kustannusanalyysin mukaan alihankinnan kustannukset ovat pienemmät kuin henkilöstökustannukset lisättynä koulutuskustannuksilla (noin [(5–20 prosenttia)] pienemmät luokan A osalta ja noin [(10–30 prosenttia)] pienemmät luokan B1 osalta). Saksa ei kuitenkaan ole osoittanut, että tällaisia palveluntarjoajia ylipäänsä on olemassa tai että ne ovat käytettävissä.

(74)

Kilpailijoiden jo koulutettujen työntekijöiden palkkaamisesta on todettava, että Saksa ei ole esittänyt todisteita siitä, että Euroopan työmarkkinoilla on koulutettuja ja päteviä työntekijöitä, jotka olisivat valmiita siirtymään Leipzig-Halleen. Saksa on itse myöntänyt, että Euroopan työmarkkinoilla on puutetta lentoliikennepalveluihin koulutetuista pätevistä mekaanikoista ja teknikoista.

(75)

Lisäksi Saksa on esittänyt kustannusanalyysin englannin kursseista, joita on suunniteltu DHL EAT:n mekaanikoille ja teknikoille. Saksan mukaan kursseissa on kyse yleiskoulutuksesta, joka ylittää pakollisen koulutuksen. Sen vuoksi Saksa arvioi näiden kurssien tukikelpoiset kustannukset [(0,5–1)] miljoonaksi euroksi. Komissio toteaa ensiksi, että näillä kursseilla opetetaan teknistä englantia. Toiseksi komissio toteaa, että lentokoneiden tekniset tarkastukset on käytännössä standardoitu Euroopan laajuisesti, joten DHL EAT:n mekaanikkojen ja teknikkojen on osattava teknistä englantia. Lisäksi nämä teknisen englannin kurssit ovat komission käsityksen mukaan osa standardoitua, pakollista koulutusohjelmaa. Sen vuoksi komissio katsoo, että DHL:n olisi tarjottava teknisen englannin kursseja joka tapauksessa, siis myös ilman tukea.

(76)

Näiden seikkojen perusteella komissio päättelee, että edellä mainitut koulutustoimenpiteet ovat lakisääteisiä ja myös välttämättömiä DHL EAT:n sujuvan toiminnan kannalta, ja yrityksen olisi toteutettava ne joka tapauksessa, siis myös ilman tukea. Sen vuoksi komissio katsoo, että DHL EAT:n mekaanikkojen ja teknikkojen koulutuskustannukset eivät ole tukikelpoisia.

(77)

Ramp Agent II -työntekijöiden tehtävät ovat seuraavat: maakaluston käyttäminen ja ajaminen; lentokoneiden lastaus ja purku; lentoasiakirjojen luovuttaminen; raporttien laatiminen ja viestintä lentäjien ja lentoasemaviranomaisten kanssa. Ilmoitetun hankkeen puitteissa on tarkoitus kouluttaa 210 Ramp Agent II -työntekijää. Tukikelpoiset kustannukset on arvioitu [(2–3)] miljoonaksi euroksi.

(78)

Saksan lainsäädännön mukaan Ramp Agent II -työntekijät voivat työskennellä asematasolla vasta sitten, kun heidät on koulutettu maakaluston käsittelyn (Arbeitsschutzgesetz) ja turvallisuuden (BGV C 10 FBO) aloilla ja kun heillä on trukkiajokortti (BGG 925 – Ausbildung und Beauftragung der Fahrer von Flurförderzeugen). Lisäksi heille on annettava koulutusta vaarallisten aineiden käsittelystä ja siihen liittyvistä riskeistä (Gefahrstoffeverordnung). Lopuksi Ramp Agent II -työntekijöiden on myös suoritettava IATA:n vaarallisia aineita koskevien sääntöjen mukainen vaarallisia aineita koskeva koulutus.

(79)

Johdanto-osan 77 ja 78 kappaleesta ilmenee, että ilmoitetun hankkeen yhteydessä suunniteltu koulutus on suurelta osin lakisääteistä, nimittäin seuraavat kurssit: lentokoneiden siirtämisessä käytettävien laitteiden käsittely; jäänpoisto (peruskurssi); jäänpoisto (kertauskurssi); lupakirja asematasolla ajamiseen; asematasolla työskentely ja asematasoa koskevat määräykset; paloturvallisuuskoulutus; rahtiovien käsittely; ensiapu; trukkiajokortti; IATA PK 7/8; maakalusto; asematasotyöskentelyn vaarat; asematasoa koskevat turvallisuusmääräykset; lentoaseman turvallisuusmääräykset. Rahtikonttien rakentamista käsittelevä ULD-Build-up -kurssi koskee erityisesti DHL:n konttien käsittelyä.

(80)

Ainoastaan työterveyttä käsittelevä kurssi ”G25/41 Arbeitsmedizinische Untersuchung” (4 tuntia yhteensä 240 koulutustunnista), laatua ja prosesseja käsittelevä kurssi ”DIN EN 9001:2000 Qualität und Prozesse” sekä ympäristöasioiden hallintaa ja organisaatiorakennetta käsittelevä kurssi ”DIN EN 14001 Umweltmanagement und Organisationsstruktur” (8 tuntia yhteensä 240 koulutustunnista) eivät ole lakisääteisiä. Koska Saksa on kuitenkin korostanut, että DHL aikoo tuottaa itse kaikki logistiikkakeskuksen toimintaan liittyvät palvelut ja jopa tarjota niitä kilpailijoille Leipzig-Hallen lentoasemalla, eikä se ole todistanut, että DHL ei järjestäisi näitä kursseja ilman tukea, kurssit kuuluvat selvästi DHL:n työntekijöiden koulutuspakettiin, joka on välttämätön lentologistiikkakeskuksen toiminnan käynnistämiseksi ongelmitta. Tämä lentologistiikkakeskus on Hongkongissa (Kiina) ja Wilmingtonissa (Yhdysvallat) sijaitsevien keskusten ohella DHL:n maailmanlaajuisesti tärkein logistiikkakeskus. Erityisesti työterveyttä käsittelevä kurssi vaikuttaa välttämättömältä: siinä koulutetaan henkilöstöä havaitsemaan, aiheuttaako joku työntekijä vaaran työympäristölleen, sillä DHL:n kitkaton toiminta edellyttää odottamattomien viivästysten välttämistä ja poistamista. Käytettävissä olevien tietojen mukaan tällaisen koulutuksen suorittaneet ramp-työntekijät pystyvät lisäksi arvioimaan tulevien työntekijöiden yleistä ammatillista soveltuvuutta. Johdanto-osan 25 kappaleessa kuvaillun arviointimenetelmänsä mukaisesti komissio päättelee, että vaikka koulutus ei olekaan lakisääteistä, se on välttämätöntä logistiikkakeskuksen kitkattomalle toiminnalle, ja sen vuoksi DHL:n olisi joka tapauksessa järjestettävä se. Laatustandardia koskeva kurssi ei ole lakisääteinen, mutta Deutsche Postin johto on määrännyt sen pakolliseksi kaikille DHL:n toimipisteille. DHL on ilmoittanut, että kaikille DHL:n työntekijöille annettaisiin koulutusta DIN EN 9001 -standardin mukaisen sertifioinnin saamiseksi (20). Lisäksi se on ilmoittanut, että DIN EN 14001 -standardin mukainen sertifiointi saataisiin heinäkuussa 2008 (21). Näin ollen tämän päätöksen kohteena oleva koulutus on selvästi välttämätöntä yrityksen liiketoimintastrategiassa asetetun vaatimustason saavuttamiseksi ja olisi sen vuoksi järjestetty myös ilman tukea. Lisäksi DHL:n tytäryritykset mainostavat palvelujensa vastaavan korkeinta vaatimustasoa kuten DIN-sertifikaatit osoittavat, joten DHL pystyy johtavana palvelujen tarjoajana laskemaan nämä kustannukset mukaan hinnoittelustrategiassaan. Sen vuoksi komissio katsoo, että DHL olisi järjestänyt edellä mainitun koulutuksen myös ilman tukea.

(81)

Näiden seikkojen perusteella komissio päättelee, että osa Ramp Agent II -työntekijöille tarkoitetusta koulutuksesta on lakisääteistä ja osa kuuluu yrityksen laatustrategiaan. Näin ollen kaikki koulutus on poikkeuksetta välttämätöntä lentologistiikkakeskuksen kitkattoman toiminnan kannalta, ja yritys olisi järjestänyt sen joka tapauksessa, siis myös ilman tukea. Sen vuoksi komissio katsoo, että Ramp Agent II -työntekijöiden koulutuskustannukset eivät ole tukikelpoisia.

(82)

Tätä alaa säädellään asetuksella (EY) N:o 2320/2002. Saksan ilmailuturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz) 8–9 pykälän mukaan lentoasemaoperaattoreiden ja ilmailualan yritysten velvollisuutena on kouluttaa turvallisuushenkilöstönsä ja kaikki muut työntekijänsä.

(83)

DHL:n suunnittelemat kurssit turvallisuushenkilöstölle vastaavat sisältönsä ja koulutustuntien lukumäärän suhteen sitä koulutusta, josta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä (Musterlehrplan für Luftsicherheitskontrollkräfte für Personal- und Warenkontrollen) asetuksen (EY) N:o 2320/2002 täytäntöönpanemiseksi. Koulutusjakso IATA PK 7/8 on pakollinen myös IATA:n vaarallisia aineita koskevien sääntöjen perusteella, jotka saatettiin osaksi Saksan lainsäädäntöä lailla NfL II-36/05. Myös ensiapukurssi ja johdatus paloturvallisuuteen kuuluvat Saksan työsuojelulain mukaan pakolliseen koulutukseen.

(84)

Ainoastaan asematasolla ajamiseen oikeuttavaa lupakirjaa ja laadunvalvontaa koskevat kurssit (kumpikin 8 tuntia yhteensä 300 koulutustunnista) ovat ylimääräisiä, toisin sanoen ne eivät ole lakisääteisiä. Koska Saksa on kuitenkin korostanut, että DHL aikoo tuottaa itse kaikki logistiikkakeskuksen toimintaan liittyvät palvelut, eikä se ole todistanut, että DHL ei järjestäisi näitä kursseja ilman tukea, komissio katsoo niiden kuuluvan kokonaiskoulutuspakettiin. Myös turvallisuushenkilöstölle tarkoitetut kurssit DIN EN 9001:2000 ja DIN EN 14001 vastaavat Deutsche Postin tavanomaista käytäntöä ja ovat sen vuoksi pakollisia kaikille DHL:n työntekijöille (ks. johdanto-osan 80 kappale). Kurssi asematasolla ajamiseen oikeuttavan lupakirjan saamiseksi vaikuttaa myös olevan välttämätön turvallisuushenkilöstölle, sillä turvallisuushenkilöstön on kaikkina aikoina päästävä kiitoradoille ja asematasolle. Ei olisi järkevää vaarantaa logistiikkakeskuksen kitkatonta toimintaa sillä, että turvallisuushenkilö ei pääse asematasolle (kuten johdanto-osan 90 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todetaan, tässä tapauksessa on kuitenkin mahdollista rajoittaa koulutus tiettyyn henkilömäärään). Johdanto-osan 25 kappaleessa kuvaillun arviointimenetelmänsä mukaisesti komissio päättelee, että vaikka koulutus ei olekaan lakisääteistä, se on välttämätöntä logistiikkakeskuksen kitkattomalle toiminnalle ja sen vuoksi DHL:n olisi joka tapauksessa järjestettävä se. Sen vuoksi komissio katsoo, että näistä kahdesta kurssista ei luovuttaisi ilman tukeakaan.

(85)

Koska johdanto-osan 83 ja 84 kappaleessa mainitut koulutuskurssit turvallisuushenkilöstölle ovat pakollisia, komissio ei voi hyväksyä Saksan väitettä, jonka mukaan DHL voisi palkata ainoastaan vähimmäismäärän päteviä työntekijöitä, jotka sitten kouluttaisivat muut työntekijät työpaikalla. Esitettyjen tietojen perusteella komissio katsoo, että kaikkien turvallisuushenkilöiden on suoritettava kokonaisuudessaan edellä mainitut kurssit.

(86)

Näiden seikkojen perusteella komissio päättelee, että turvallisuushenkilöstön koulutuskustannukset eivät ole tukikelpoisia.

(87)

Ainoastaan operatiivisen johtohenkilöstön tapauksessa komission päätelmä on erilainen. Tämän työntekijäryhmän koulutukseen kuuluvat englannin kieli, työlainsäädännön perusteet, viestintä, suullinen ilmaisu, henkilöstön johtaminen, valmennuksen perusteet, konfliktien hallinta, tiiminrakennus, työpaikkahaastattelut ja yrittäjyys. Ilmoitetun hankkeen yhteydessä on tarkoitus kouluttaa 110 operatiiviseen johtoon kuuluvaa henkilöä, ja tukikelpoiset kustannukset on arvioitu [(1–2)] miljoonaksi euroksi. Keskijohdon tehtäviin on tarkoitus ottaa työntekijöitä, jotka ovat jo suorittaneet muun koulutuksen (toisin sanoen Ramp Agent II -työntekijöitä ja turvallisuushenkilöitä).

(88)

Tämä johtamiskoulutus liittyy ramp-työntekijöiden ja turvallisuushenkilöstön koulutukseen eikä se näytä olevan välttämätöntä lentologistiikkakeskuksen kitkattoman toiminnan kannalta. Se tarjoaa ennemminkin ylenemismahdollisuuden DHL:n palveluksessa jo oleville työntekijöille, joiden henkilökohtaisia ja sosiaalisia taitoja sillä on tarkoitus parantaa. Lisäksi kyse on yleisestä koulutuksesta, joka ei ole välttämätöntä ainoastaan ilmailualalla. Koulutuksella saatavia taitoja voidaan helposti käyttää muissa yrityksissä, ja lisäksi ne osaltaan parantavat työympäristöä ja ihmistenvälisiä suhteita yrityksessä.

(89)

Edellä 87 ja 88 kappaleessa esitettyjen seikkojen perusteella komissio päättelee, että operatiiviselle johtohenkilöstölle suunnattu koulutus ei ole lakisääteistä ja ylittää sen, mikä on välttämätöntä DHL:n Leipzig-Hallessa sijaitsevan lentologistiikkakeskuksen kitkattoman toiminnan kannalta. Sen vuoksi tästä koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin voidaan myöntää koulutustukea.

(90)

Saksan esittämän kustannuslaskelman mukaan (ks. johdanto-osan 37 kappale) logistiikkakeskuksen kitkaton toiminta olisi mahdollista varmistaa 134 Ramp Agent II -työntekijällä. Jos kuuden hengen lastaustiimin molemmat kuljettajina toimivat Ramp Agent II -työntekijät korvattaisiin Ramp Agent I -työntekijöillä, lainsäädännön ja liiketoiminnan asettamat vaatimukset täyttyisivät edelleen. Saksa väittää, että DHL voisi sen vuoksi luopua 76 Ramp Agent II -työntekijän kouluttamisesta, ja ilman koulutustukea näiden työntekijöiden koulutuksesta luovuttaisiin. Näistä 76 Ramp Agent II -työntekijästä aiheutuvat tukikelpoiset kustannukset ovat yleiskoulutuksen osalta [(0,5–1,5)] miljoonaa euroa ja erityiskoulutuksen osalta [(0,01–0,03)] miljoonaa euroa.

(91)

Jos DHL kuitenkin todella korvaisi kuljettajina toimivat Ramp Agent II -työntekijät Ramp Agent I -työntekijöillä, myös näitä olisi koulutettava jossain määrin, erityisesti maakaluston käytössä (tämä koskee erityisesti asematasolla ajamista, asematasotyöskentelyä ja asematasoa koskevia määräyksiä, trukilla ajamista, asematasotyöskentelyn vaaroja, paloturvallisuuskoulutusta, ensiapua jne.). Ylimääräisistä 76 Ramp Agent I -työntekijästä aiheutuvat koulutuskustannukset ovat Saksan mukaan yleiskoulutuksen osalta [(0,1–0,5)] miljoonaa euroa ja erityiskoulutuksen osalta [(0,01–0,03)] miljoonaa euroa.

(92)

Komissio katsoo, että kustannukset, jotka DHL:n olisi joka tapauksessa maksettava kyseisten Ramp Agent I -työntekijöiden lisäkoulutuksesta, on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista, joten ylimääräisten 76 Ramp Agent II -työntekijän koulutuksesta aiheutuvat tukikelpoiset kustannukset ovat [(0,4–1) miljoonaa] euroa. Koska ainoastaan tämä koulutus ylittää välttämättömän koulutuksen, joka DHL:n olisi joka tapauksessa katettava, komissio päättelee, että ainoastaan tämä määrä on tukikelpoinen.

(93)

Myös turvallisuushenkilöstön osalta Saksa ilmoittaa, että DHL:n lentologistiikkakeskusta olisi mahdollista operoida kitkattomasti ainoastaan 70 työntekijällä alun perin ilmoitetun 110 sijasta. Suuruudeltaan 40 työntekijän vaje olisi helppo korvata lisäämällä kameravalvontaa ilman, että logistiikkakeskuksen turvallisuus vaarantuisi. Asiaa koskevassa tutkimuksessa esitetään henkilöiden ja rahdin tarkastuksissa tarvittavan henkilöstön ehdoton vähimmäismäärä ja kerrotaan se työvuorojen lukumäärällä. Laskelmissa huomioidaan myös viikoittaisten työpäivien määrä ja ylimääräisen henkilöstön tarve lomien tai sairauksien vuoksi häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi. Tutkimuksessa päätellään, että tästä ylimääräisestä koulutuksesta aiheutuvat tukikelpoiset kustannukset olisivat [(0,05–0,2)] miljoonaa euroa.

(94)

Saksa kuitenkin ilmoittaa samanaikaisesti, että DHL suunnittelee 110 turvallisuushenkilön palkkaamista, sillä maailmanlaajuisesti toimivana hyvämaineisena yrityksenä se haluaa välttää kaikki turvallisuuteen liittyvät välikohtaukset. Tällaiset välikohtaukset voisivat vaikuttaa rahtiliikenteen laatuun, johtaa tuntuviin viivästyksiin ja heikentää asiakassuhteita. Jotta sujuva rahtiliikenne ei vaarantuisi, DHL on sen vuoksi tietoisesti valinnut turvallisuuden maksimoinnin. Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä Saksan väitettä, jonka mukaan logistiikkakeskusta olisi mahdollista operoida ongelmitta 70 turvallisuushenkilöllä 110:n sijasta. Johdanto-osan 25 kappaleessa kuvailtujen arviointipuitteiden mukaisesti komissio päättelee, että vaikka koulutus ei olekaan lakisääteistä, se on välttämätöntä logistiikkakeskuksen kitkattomalle toiminnalle ja sen vuoksi DHL järjestäisi sen joka tapauksessa.

(95)

Näiden seikkojen perusteella voidaan päätellä, että kaikki koulutus, jolla 110 turvallisuushenkilölle annetaan tarvittavat tiedot lentologistiikkakeskuksen toiminnan aloittamiseksi ja sen harjoittamiseksi kitkattomasti, olisi järjestettävä joka tapauksessa. Sen vuoksi komissio katsoo, että näihin kustannuksiin ei voida myöntää koulutustukea.

Taulukko 3

(96)

Saksan esittämän kustannusanalyysin perusteella komissio laski ylimääräisen koulutuksen kustannukset seuraavasti (22):

Taulukko 4

(97)

Ilmoitetussa toimenpiteessä (jonka tukikelpoisten kustannusten ilmoitettiin olevan [(10–15)] miljoonaa euroa) on kyse muun muassa [(8–12)] miljoonan euron kustannuksista, jotka DHL:n olisi katettava joka tapauksessa, siis myös ilman tukea. Tämä osa ilmoitetusta tuesta ei johda lisäkoulutukseen, vaan koskee yrityksen tavanomaisia toimintakustannuksia ja pienentää siten kustannuksia, jotka yrityksen olisi tavallisesti maksettava. Sen vuoksi tukea ei voida hyväksyä.

(98)

Muiden toimenpiteiden tukikelpoiset kustannukset ovat [(2–3)] miljoonaa euroa. Tämä vastaa 1 578 109 euron tukimäärää. Ainoastaan tämä osa tuesta noudattaa yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteita.

(99)

Komissio päättelee, että ilmoitettu tuki DHL Leipzigille koskee yhtäältä [(8–12)] miljoonan euron kustannuksia, jotka DHL:n olisi joka tapauksessa katettava, siis myös ilman tukea, ja toisaalta 2 630 182 euron kustannuksia, jotka aiheutuvat sellaisesta koulutuksesta, joka ylittää lainsäädännössä säädetyn tai toiminnan kannalta välttämättömän koulutuksen.

(100)

Sen vuoksi komissio katsoo, että se osa ilmoitetusta tuesta, joka ei ole välttämätön kyseisen koulutuksen järjestämiseksi, ei johda lisäkoulutukseen vaan kattaa yrityksen tavanomaisia kustannuksia ja siten mahdollistaa niiden kustannusten pienentämisen, jotka yrityksen olisi tavallisesti katettava. Tuki johtaisi komission mielestä yhteisen edun vastaiseen kilpailun vääristymiseen, ja se vaikuttaisi kaupankäynnin edellytyksiin. Tukea ei näin ollen voida perustella perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Koska yhtäkään muuta perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeuksista ei voida soveltaa, 6 175 198 euron tuki ei täytä yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteita.

(101)

Muut ilmoitetut toimenpiteet, joiden tukikelpoiset kustannukset ovat [(2–3)] miljoonaa euroa ja joihin myönnetään tukea 1 578 109 euroa, täyttävät perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteet,

22.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 312/s3