(1)

Euroopan parlamentti ja neuvosto panivat täytäntöön päätöksellä N:o 163/2001/EY (4) Euroopan audiovisuaalisessa ohjelmatuotannossa toimivien ammattilaisten Media-koulutusohjelman, joka kestää 1 päivästä tammikuuta 200131 päivään joulukuuta 2005.

(2)

On välttämätöntä varmistaa Euroopan audiovisuaalialaa tukevan yhteisön politiikan jatkuvuus, ottaen huomioon perustamissopimuksen 150 artiklan mukaiset yhteisön tavoitteet.

(3)

On myös olennaisen tärkeää, että komissio antaa täydellisen ja yksityiskohtaisen arviointikertomuksen Media-koulutusohjelmasta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005, jotta lainsäädäntövallan käyttäjällä on aikaa käsitellä ehdotusta uudeksi Media-koulutusohjelmaksi, jonka on tarkoitus käynnistyä vuonna 2007, ja jotta budjettivallan käyttäjä voi arvioida uuden rahoituskehyksen tarvetta,

1)

Korvataan 1 artiklassa ilmaisu ”31 päivään joulukuuta 2005” ilmaisulla ”31 päivään joulukuuta 2006”.

2)

Korvataan 4 artiklan 5 kohdassa säädetyissä rahoituspuitteissa ilmaisu ”52 miljoonaa euroa” ilmaisulla ”59,40 miljoonaa euroa” rahoitusohjeiden mukauttamisesta Euroopan unionin laajentumisen vuoksi tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EY) N:o 786/2004 mukaisesti.

(1)

Neuvosto pani täytäntöön päätöksellä 2000/821/EY (4) eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten kehittämisen, levityksen ja myynninedistämisen tukemista koskevan Media Plus -ohjelman, joka kestää 1 päivästä tammikuuta 200131 päivään joulukuuta 2005.

(2)

On välttämätöntä varmistaa Euroopan audiovisuaalialaa tukevan yhteisön politiikan jatkuvuus, ottaen huomioon perustamissopimuksen 157 artiklan mukaiset yhteisön tavoitteet.

(3)

On myös olennaisen tärkeää, että komissio antaa täydellisen ja yksityiskohtaisen arviointikertomuksen Media Plus -ohjelmasta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005, jotta lainsäädäntövallan käyttäjällä on aikaa käsitellä ehdotusta uudeksi Media Plus -ohjelmaksi, jonka on tarkoitus käynnistyä vuonna 2007, ja jotta budjettivallan käyttäjä voi arvioida uuden rahoituskehyksen tarvetta,

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”31 päivänä joulukuuta 2005” ilmaisulla ”31 päivänä joulukuuta 2006”.

2)

Korvataan 5 artiklan 2 kohdan rahoitusohjeen ilmaisu ”350 miljoonaa euroa” ilmaisulla ”453,60 miljoonaa euroa”, mukaan luettuna rahoitusnäkymien tarkistamisen jälkeen tehty mukautus laajentumisen huomioon ottamiseksi.

(1)

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kansainvälisiä lentoliikennesuhteita on yleensä säännelty kahdenvälisillä lentoliikennesopimuksilla, niiden liitteillä ja muilla asiaan liittyvillä kahdenvälisillä tai monenvälisillä järjestelyillä.

(2)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98 antamien tuomioiden mukaan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tällaisten sopimusten eri kysymysten osalta.

(3)

Tuomioistuin on myös selventänyt yhteisön lentoliikenteen harjoittajien oikeutta hyödyntää sijoittautumisoikeutta yhteisön alueella, myös oikeutta syrjimättömään markkinoille pääsyyn.

(4)

Kun on ilmeistä, että sopimuksen kohteena oleva asia kuuluu osittain yhteisön ja osittain sen jäsenvaltioiden toimivaltaan, on olennaisen tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välillä sekä neuvotteluprosessissa ja sopimuksenteossa että tehtyjen sitoumusten noudattamisessa. Tämä yhteistoimintavelvollisuus perustuu vaatimukseen, jonka mukaan yhteisöä on edustettava yhtenäisesti kansainvälisissä yhteyksissä. Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet parhaan mahdollisen yhteistyön varmistamiseksi tässä suhteessa.

(5)

Tällä asetuksella perustetun jäsenvaltioiden ja komission välisen yhteistyömenettelyn ei pitäisi vaikuttaa toimivallan jakoon yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä yhteisön oikeuden mukaisesti, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin sitä tulkitsee.

(6)

Kaikki jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nykyiset kahdenväliset sopimukset, joihin sisältyy yhteisön oikeuden vastaisia määräyksiä, olisi muutettava tai korvattava uusilla sopimuksilla, jotka ovat täysin yhteisön oikeuden mukaisia.

(7)

Jäsenvaltiot voivat tehdä muutoksia voimassa oleviin sopimuksiin ja huolehtia niiden täytäntöönpanon hallinnoinnista siihen asti, kun yhteisön tekemä sopimus tulee voimaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen ja erityisesti sen 300 artiklan soveltamista.

(8)

On olennaisen tärkeää varmistaa, että neuvotteluja käyvä jäsenvaltio ottaa huomioon yhteisön oikeuden, laajemmat yhteisön edut sekä käynnissä olevat yhteisön neuvottelut.

(9)

Jos jäsenvaltio haluaa lentoliikenteen harjoittajien olevan mukana neuvotteluprosessissa, kaikkia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita lentoliikenteen harjoittajia olisi kohdeltava tasapuolisesti.

(10)

Jäsenvaltion alueelle sijoittautuminen merkitsee lentoliikenteen tosiasiallista harjoittamista pysyvin järjestelyin. Sijoittautumisen oikeudellisella muodolla eli sillä, onko kyseessä sivuliike vai tytäryhtiö, jolla on oikeushenkilöys, ei pitäisi olla tässä suhteessa ratkaisevaa merkitystä. Jos yritys on sijoittautunut usean jäsenvaltion alueelle perustamissopimuksen määritelmän mukaisesti, sen olisi kansallisten säännösten kiertämisen välttämiseksi varmistettava, että kukin toimipaikka täyttää velvoitteet, joita yhteisön oikeuden mukaisesti voidaan asettaa sen toimintaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.

(11)

Sen varmistamiseksi, ettei yhteisön lentoliikenteen harjoittajien oikeuksia rajoiteta perusteettomasti, kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin ei saisi sisällyttää uusia järjestelyitä, joilla vähennetään niiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien määrää, jotka voidaan nimetä palvelujen tarjoajiksi tietyillä markkinoilla.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi luotava syrjimättömät ja avoimet menettelyt liikenneoikeuksien jakamiseksi yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kesken. Näitä menettelyjä soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve säilyttää lentoliikennepalvelujen jatkuvuus.

(13)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (3) mukaisesti.

(14)

Jäsenvaltiot voivat vedota neuvottelemiensa kahdenvälisten sopimusten määräysten luottamuksellisuuteen ja pyytää komissiota olemaan jakamatta tietoja muille jäsenvaltioille.

(15)

Espanjan kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat Lontoossa 2 päivänä joulukuuta 1987 sopineet ulkoministereidensä yhteisellä julkilausumalla Gibraltarin lentoaseman käyttöä koskevista tiiviimmän yhteistyön järjestelyistä. Näitä järjestelyjä ei ole vielä otettu käyttöön.

(16)

Asetuksen tavoitteita, jotka ovat kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen koordinointi lentoliikennesopimusten tekemiseksi, yhdenmukaistetun lähestymistavan varmistaminen sopimusten täytäntöönpanossa ja soveltamisessa sekä sen tarkastaminen, että sopimukset ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ei voida saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan tämän asetuksen yhteisönlaajuisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

—

neuvotteluihin sisällytetään asiaankuuluvat, jäsenvaltioiden ja komission yhteisesti laatimat ja vahvistamat vakiolausekkeet,

ja että

—

noudatetaan 2–4 kohdassa säädettyä ilmoitusmenettelyä.

—

olla haitaksi meneillään olevien kyseisen kolmannen maan ja yhteisön välisten neuvottelujen tavoitteiden kannalta,

ja/tai

—

johtaa yhteisön oikeuden vastaiseen sopimukseen,

(1)

Miesten ja naisten tasa-arvon periaate on yhteisön oikeuden perusperiaatteita, joka vahvistetaan perustamissopimuksen 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa ja jota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö selventää. Perustamissopimuksen mukaan miesten ja naisten tasa-arvon edistäminen on yksi yhteisön erityisistä tehtävistä ja tavoitteista ja yhteisöllä on myönteinen velvoite edistää tasa-arvoa kaikilla toiminta-aloillaan.

(2)

Perustamissopimuksen 13 artiklan 1 kohdassa annetaan neuvostolle toimivalta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kaikenlaisen, myös sukupuoleen perustuvan, syrjinnän torjumiseksi. 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvosto noudattaa perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä silloin kun se hyväksyy yhteisön edistämistoimenpiteitä, jotka eivät merkitse jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista, tukeakseen jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään myötävaikuttamaan kyseisen tavoitteen toteuttamiseen.

(3)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikki sukupuoleen perustuva syrjintä ja 23 artiklassa ulotetaan miesten ja naisten tasa-arvon periaate koskemaan kaikkia aloja.

(4)

Yhteisön tasolla toteutetuista toimista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen edellyttää käytännössä useita eri toimenpiteitä, erityisesti lainsäädäntöä ja käytännön toimia, jotka vahvistavat toisiaan.

(5)

Eurooppalaista hallintotapaa koskevassa komission valkoisessa kirjassa suositellaan, että kansalaiset osallistuvat politiikan laatimiseen ja toteuttamiseen, kansalaisyhteiskunta ja sen järjestöt ovat siinä mukana ja asiaan liittyviä osapuolia kuullaan tehokkaammin ja avoimemmin.

(6)

Pekingissä pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksyttiin 15 päivänä syyskuuta 1995 julistus ja toimintaohjelma, jossa kehotettiin hallituksia, kansainvälistä yhteisöä ja kansalaisyhteiskuntaa toteuttamaan strategisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi sekä sukupuolten tasa-arvon esteiden raivaamiseksi.

(7)

Neuvosto perusti päätöksellään 2001/51/EY (3) miesten ja naisten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan toimintaohjelman. Tätä toimintaa olisi täydennettävä tukitoimilla asiaa koskevilla aloilla.

(8)

Varainhoitovuoteen 2003 ja edeltäviin varainhoitovuosiin liittyvän Euroopan unionin yleisen talousarvion budjettikohdista A-3 0 3 7 (nro ABB 040501) ja A-3 0 4 6 (nro ABB 040503) oli tarkoitus tukea Naisten eurooppalaista eturyhmää (European Women's Lobby) ja miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseksi toimivia naisjärjestöjä.

(9)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4), jäljempänä ”varainhoitoasetus”, velvoitetaan antamaan nykyisiä tukitoimia koskeva perussäädös, joka on varainhoitoasetuksen säännösten mukainen.

(10)

Eräiden järjestöjen toimet edistävät sukupuolten tasa-arvoa, varsinkin yhteisön toimenpiteitä, jotka on suunnattu naisille.

(11)

Naisten eurooppalaisen eturyhmän, johon kuuluvat 15 jäsenvaltion useimmat naisjärjestöt ja jossa on yli kolme tuhatta jäsentä, pääasiallisena tehtävänä on edistää, seurata ja levittää naisille suunnattuja miesten ja naisten tasa-arvoa edistäviä yhteisön toimia. Järjestön toimintaa pidetään yleistä eurooppalaista etua edistävänä.

(12)

Tämän vuoksi olisi hyväksyttävä jäsennetty ohjelma, josta on tarkoitus myöntää rahoitustukea näille järjestöille joko toiminta-avustuksena sellaisia toimia varten, joilla pyritään edistämään yleistä eurooppalaista etua tasa-arvon alalla tai joilla pyritään Euroopan unionin tasa-arvopolitiikan piiriin kuuluvaan tavoitteeseen, tai tiettyinä toimiin annettavina avustuksina.

(13)

Ohjelma kattaa maantieteellisesti laajan alueen, koska uusi liittymissopimus allekirjoitettiin 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja koska Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa (ETA-sopimuksessa) määrätään laajennetusta yhteistyöstä sukupuolten tasa-arvon täytäntöönpanon alalla Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan vapaakauppajärjestöön Eftaan kuuluvien valtioiden välillä. ETA-sopimuksessa määritellään Euroopan talousalueeseen kuuluvien Efta-maiden osallistumista alaan liittyviin yhteisön ohjelmiin koskevat menettelyt. Olisi myös säädettävä siitä, että ohjelmaan voivat osallistua Romania ja Bulgaria Eurooppa-sopimuksissa ja niiden lisäpöytäkirjoissa sekä asianomaisten assosiaationeuvostojen päätöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti sekä Turkki Turkin tasavallan osallistumista yhteisön ohjelmiin koskevista yleisperiaatteista Euroopan yhteisön ja Turkin tasavallan välillä tehdyssä puitesopimuksessa (5) vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

(14)

Tukea koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä olisi otettava huomioon Euroopan tasolla miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseksi toimivien järjestöjen erityisluonne.

(15)

Tässä päätöksessä vahvistetaan koko ohjelman keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (6) 33 kohdan mukaisesti.

(16)

Avustusten perussäädöksistä 24 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti tähän ohjelmaan voidaan poikkeuksellisesti sisällyttää tukikelpoisuuskautta koskevia siirtymäsäännöksiä,

a)

edistettävä yhteisön toimien kehittämistä ja täytäntöönpanoa miesten ja naisten tasa-arvon edistämisen alalla;

b)

oltava tasa-arvopolitiikkaan liittyvän yhteisön toiminnan perustana olevien periaatteiden ja siihen sovellettavien oikeudellisten säännösten mukaista;

c)

voitava vaikuttaa yli rajojen.

a)

liittymissopimuksen 16 päivänä huhtikuuta 2003 allekirjoittaneet liittyvät valtiot;

b)

Efta-/ETA-maat ETA-sopimuksessa määrättyjen edellytysten mukaisesti;

c)

Romania ja Bulgaria, joiden osallistumisehdot on määrä vahvistaa Eurooppa-sopimusten ja niiden lisäpöytäkirjojen sekä asianomaisten assosiaationeuvostojen päätösten mukaisesti;

d)

Turkki, jonka osallistumisehdot on määrä vahvistaa Turkin tasavallan osallistumista yhteisön ohjelmiin koskevista yleisperiaatteista Euroopan yhteisön ja Turkin tasavallan välillä tehdyn puitesopimuksen mukaisesti.

—

sidosryhmien edustaminen yhteisön tasolla,

—

valistustoimet, joilla pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa esimerkiksi tutkimusten, kampanjoiden ja seminaarien avulla,

—

tiedottaminen sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä yhteisön toimista,

—

toimet, joilla edistetään muun muassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, naisten osallistumista päätöksentekoon sekä sukupuolisidonnaisen väkivallan, sukupuoleen perustuvan stereotyypittelyn ja työpaikalla tapahtuvan syrjinnän torjumista,

—

keinot, joilla edistetään yhteistyötä kolmansien maiden naisjärjestöjen kanssa ja joilla lisätään tietoisuutta naisten asemasta kaikkialla maailmassa.

—

seuraa Pekingin toimintaohjelman (YK) täytäntöönpanoa,

—

toimii sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhteisön lainsäädännön parantamiseksi ja naisten ottamiseksi huomioon kaikilla toiminta-alueilla,

—

osallistuu sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kokouksiin ja konferensseihin,

—

toteuttaa toimia, jotta naisten näkökannat ja edut otettaisiin huomioon kansallisessa ja yhteisön politiikassa, erityisesti kannustamalla naisten osallistumista päätöksentekoon,

—

vahvistaa miesten ja naisten tasa-arvoa EU:n laajentumisprosessissa ja kehittää yhteistyötä uusien jäsenvaltioiden naisjärjestöjen kanssa.

—

sen on oltava riippumaton valitsemaan jäsenensä,

—

sen on oltava riippumaton toteuttamaan 1.2 kohdan mukaisia toimiaan.

(1)

Useissa direktiiveissä on eläinten terveyteen ja kansanterveyteen liittyviä säännöksiä eläinperäisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista varten.

(2)

Seuraavissa säädöksissä on uusia säännöksiä, joilla näiden direktiivien säännökset on laadittu uudelleen ja saatettu ajan tasalle:

(3)

Näin ollen on aiheellista kumota aiemmat direktiivit. Koska asetuksella (EY) N:o 852/2004 kumotaan elintarvikehygieniasta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/43/ETY (6), tällä direktiivillä on tarpeen kumota vain eläinperäisiä tuotteita koskevat direktiivit.

(4)

Neuvoston direktiivin 72/462/ETY (7) vaatimusten soveltamista olisi jatkettava ainoastaan elävien eläinten tuontiin, koska uusilla hygieniasäännöillä ja direktiivillä 2002/99/EY korvataan sen tuoretta lihaa ja tuoreita lihatuotteita koskevat säännöt.

(5)

On kuitenkin tarpeen vahvistaa tietyt täytäntöönpanosäännöt, jotka ovat voimassa, kunnes uuden lainsäädännön mukaiset tarvittavat toimenpiteet on toteutettu.

(6)

Myös neuvoston direktiivit 89/662/ETY (8) ja 92/118/ETY (9) ja neuvoston päätös 95/408/EY (10) on tarpeen muuttaa lainsäädännön uudelleenlaatimisen huomioon ottamiseksi,

1.

neuvoston direktiivi 64/433/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, terveyttä koskevista vaatimuksista tuoreen lihan tuotannossa ja markkinoille saattamisessa (11);

2.

neuvoston direktiivi 71/118/ETY, annettu 15 päivänä helmikuuta 1971, terveyttä koskevista ongelmista tuoreen siipikarjanlihan tuotannossa ja markkinoille saattamisessa (12);

3.

neuvoston direktiivi 72/461/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1972, eläinten terveyttä koskevista seikoista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa (13);

4.

neuvoston direktiivi 77/96/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1976, kolmansista maista tuotavan siansukuisista kotieläimistä peräisin olevan tuoreen lihan trikiinitutkimuksesta (14);

5.

neuvoston direktiivi 77/99/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1976, terveyttä koskevista kysymyksistä lihavalmisteiden ja tiettyjen muiden eläinperäisten tuotteiden tuotannossa ja markkinoille saattamisessa (15);

6.

neuvoston direktiivi 80/215/ETY, annettu 22 päivänä tammikuuta 1980, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lihavalmisteiden kaupassa (16);

7.

komission direktiivi 89/362/ETY, annettu 26 päivänä toukokuuta 1989, maidontuotantotilojen yleisistä hygieniavaatimuksista (17);

8.

neuvoston direktiivi 89/437/ETY, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1989, munavalmisteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista hygienia- ja terveysongelmista (18);

9.

neuvoston direktiivi 91/492/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, terveyttä koskevista vaatimuksista elävien simpukoiden tuotannossa ja saattamisessa markkinoille (19);

10.

neuvoston direktiivi 91/493/ETY, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1991, terveyttä koskevista vaatimuksista kalastustuotteiden tuotannossa ja saattamisessa markkinoille (20);

11.

neuvoston direktiivi 91/494/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1991, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä tuoreen siipikarjanlihan kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista (21);

12.

neuvoston direktiivi 91/495/ETY, annettu 27 päivänä marraskuuta 1990, terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista kaninlihan ja tarhatun riistan lihan tuotannossa ja markkinoille saattamisessa (22);

13.

neuvoston direktiivi 92/45/ETY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1992, kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista luonnonvaraisen riistan tappamisessa ja luonnonvaraisen riistan lihan markkinoille saattamisessa (23);

14.

neuvoston direktiivi 92/46/ETY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1992, raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä (24);

15.

neuvoston direktiivi 92/48/ETY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1992, direktiivin 91/493/ETY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti tietyillä aluksilla käsiteltyjä kalastustuotteita koskevien hygieniasääntöjen vähimmäisvaatimuksista (25);

ja

16.

neuvoston direktiivi 94/65/EY, annettu 14 päivänä joulukuuta 1994, jauhetun lihan ja raakalihavalmisteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sovellettavista vaatimuksista (26).

1)

Korvataan kaikki viittaukset ”liitteessä I ja II” viittauksella ”liitteessä I”;

2)

poistetaan 4 artiklan 1 alakohdasta sanat ”sekä liitteessä II määrätyt kansanterveyttä koskevat vaatimukset”;

ja

3)

kumotaan liite II.

a)

asetukseen (EY) N:o 853/2004;

b)

asetukseen (EY) N:o 854/2004;

tai

c)

direktiiviin 2002/99/EY.

a)

2 artiklassa tarkoitettujen direktiivien perusteella annetut täytäntöönpanosäännöt;

b)

direktiivin 92/118/ETY liitteen II perusteella annetut täytäntöönpanosäännöt lukuun ottamatta päätöstä 94/371/EY (27);

c)

direktiivin 72/462/ETY perusteella annetut täytäntöönpanosäännöt;

ja

d)

päätöksen 95/408/EY mukaisesti laaditut kolmansien maiden ja kolmansien maiden laitosten väliaikaiset luettelot.

1)

Korvataan

viittauksella ”liitteessä A tarkoitettujen säädösten kattamat eläinperäiset tuotteet”.

2)

Korvataan liite A seuraavasti:

(1)

Sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää vapaan liikkuvuuden esteiden ja kilpailun vääristymien poistamista samalla kun luodaan innovaatio- ja investointitoiminnalle suotuisa ympäristö. Tässä yhteydessä teollis- ja tekijänoikeuksien suoja on olennainen tekijä, jolla edistetään sisämarkkinoiden toimivuutta. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja on tärkeä paitsi innovoinnin ja luovan toiminnan edistämisen myös työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamisen kannalta.

(2)

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojan olisi mahdollistettava se, että keksijä tai tekijä saa oikeutettua hyötyä keksinnöstään tai luomistyönsä tuloksesta. Sen olisi myös mahdollistettava teosten, ideoiden ja uuden tietämyksen levittäminen mahdollisimman laajalle. Se ei kuitenkaan saisi olla este sananvapaudelle, tietojen vapaalle liikkuvuudelle ja henkilötietojen suojalle, mukaan lukien Internet.

(3)

Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävien keinojen puuttuminen kuitenkin ehkäisee innovointia ja luovaa toimintaa ja vähentää investointeja. Sen vuoksi on tärkeätä varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa aineellista oikeutta, joka nykyisin kuuluu suurelta osin yhteisön säännöstön piiriin, sovelletaan tehokkaasti yhteisössä. Keinoilla varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen on tältä osin keskeinen merkitys sisämarkkinoiden toimivuudelle.

(4)

Kansainvälisellä tasolla kaikkia jäsenvaltioita ja yhteisöä itseään sen toimivaltaan kuuluvien kysymysten osalta sitoo sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, jäljempänä ”TRIPS-sopimus”, joka on hyväksytty neuvoston päätöksellä 94/800/EY (3) Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana ja on tehty Maailman kauppajärjestön puitteissa.

(5)

TRIPS-sopimus sisältää muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseen tähtääviä keinoja koskevia määräyksiä, jotka ovat kansainvälisesti sovellettavia yhteisiä normeja, ja jotka on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden kansainvälisten velvollisuuksien, TRIPS-sopimukseen perustuvat mukaan lukien, noudattamiseen.

(6)

On myös kansainvälisiä yleissopimuksia, joissa kaikki jäsenvaltiot ovat osapuolina ja jotka sisältävät myös teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseen tähtääviä keinoja koskevia määräyksiä. Niitä ovat erityisesti teollisoikeuksien suojelua koskeva Pariisin yleissopimus, kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehty Bernin yleissopimus sekä esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien ja radioyritysten suojaamisesta tehty Rooman yleissopimus.

(7)

Komission asiassa järjestämissä kuulemisissa ilmeni, että TRIPS-sopimuksesta huolimatta jäsenvaltioiden teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseen tähtäävät keinot eroavat yhä merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi turvaamistoimenpiteitä koskevat säännöt, joita sovelletaan erityisesti todisteiden suojaamiseen, vahingonkorvausten määrän laskenta sekä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten lopettamiseen sovellettavat menettelyt ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Joissain jäsenvaltioissa ei ole käytettävissä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja, kuten oikeutta tiedonsaantiin ja markkinoille saatettujen riidanalaisten tavaroiden poistamista myynnistä loukkaajan kustannuksella.

(8)

Jäsenvaltioiden järjestelmien erot teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseen tähtäävien keinojen osalta haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja tekevät mahdottomaksi varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksilla olisi yhtäläinen suoja koko yhteisön alueella. Tämä tilanne ei ole omiaan edistämään vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla eikä luomaan suotuisaa ympäristöä terveelle kilpailulle.

(9)

Nykyiset erot heikentävät myös teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa aineellista oikeutta ja pilkkovat alan sisämarkkinat. Tämä johtaa puolestaan siihen, että liike-elämä menettää luottamuksensa sisämarkkinoihin, minkä johdosta innovointiin ja luovaan toimintaan investoidaan vähemmän. Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukset näyttävät olevan yhä useammin yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Internetin käytön lisääntyminen mahdollistaa laittomasti valmistettujen tavaroiden välittömän ja maailmanlaajuisen levittämisen. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan aineellisen oikeuden tehokas noudattaminen olisi taattava yhteisön tasoisella erityistoimella. Siksi jäsenvaltioiden asiaa koskevan lainsäädännön lähentäminen on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan olennainen edellytys.

(10)

Tämän direktiivin tavoitteena on lähentää lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla.

(11)

Tämän direktiivin tavoitteena ei ole luoda oikeudellista yhteistyötä, toimivaltaa, yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä eikä puuttua sovellettavaan lakiin. Olemassa olevilla yhteisön välineillä säännellään näitä aloja yleisellä tasolla, ja niitä sovelletaan periaatteessa myös teollis- ja tekijänoikeuksiin.

(12)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kilpailusääntöjen, erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan, soveltamiseen. Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä ei saisi käyttää kilpailun rajoittamiseen aiheettomasti tavalla, joka on vastoin perustamissopimusta.

(13)

On tarpeen määritellä tämän direktiivin soveltamisala mahdollisimman laajasti, jotta siihen voidaan sisällyttää kaikki yhteisön tämän alan säännösten ja/tai asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön piiriin kuuluvat teollis- ja tekijänoikeudet. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että jäsenvaltiot voivat halutessaan laajentaa sisäisten tarpeidensa mukaan tämän direktiivin säännökset koskemaan vilpillisen kilpailun, mukaan lukien orjallinen jäljittely, tai vastaavan toiminnan piiriin kuuluvia tekoja.

(14)

Tämän direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa, 8 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä on tarpeen soveltaa ainoastaan, kun on kyse kaupallisessa laajuudessa toteutetuista teoista. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa näitä toimenpiteitä myös muiden tekojen osalta. Kaupallisessa laajuudessa toteutettuja tekoja ovat ne, jotka on tehty suoran tai välillisen taloudellisen tai kaupallisen edun tavoittelemiseksi; tämä sulkee yleensä pois vilpittömässä mielessä toimivien loppukuluttajien teot.

(15)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa teollis- ja tekijänoikeutta koskevaan aineelliseen oikeuteen, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 95/46/EY (4), sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 1999/93/EY (5) eikä tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/31/EY (6).

(16)

Tämän direktiivin säännökset eivät saisi rajoittaa oikeuksien noudattamisen varmistamista ja poikkeuksia tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla koskevien yhteisön säädösten sisältämien erityissäännösten soveltamista, erityisesti niiden, jotka sisältyvät tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14 päivänä toukokuuta 1991 annettuun neuvoston direktiiviin 91/250/EY (7) tai tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/29/EY (8).

(17)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot olisi määriteltävä kussakin tapauksessa niin, että kyseisen tapauksen erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon, mukaan lukien kunkin teollis- ja tekijänoikeuden erityispiirteet ja tarvittaessa loukkauksen tahallinen tai tahaton luonne.

(18)

Henkilöiden, joilla on oikeus pyytää näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, ei tarvitse välttämättä olla oikeudenhaltijoita, vaan ne voivat olla myös tahoja, joilla on asiassa välittömiä etuja ja oikeudellinen asema, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti, ja joihin voidaan lukea myös ammattialan järjestöt, jotka hallinnoivat näitä oikeuksia tai puolustavat niitä yhteisiä ja yksittäisiä etuja, jotka ovat niiden vastuulla.

(19)

Koska tekijänoikeus on olemassa heti teoksen luomisesta lähtien, eikä se edellytä virallista rekisteröimistä, on hyödyllistä toistaa Bernin yleissopimuksen 15 artiklan sääntö, jossa vahvistetaan olettama, jonka mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijää pidetään tekijänä, jos hänen nimensä on ilmoitettu teoksessa. Vastaavaa olettamaa olisi sovellettava myös lähioikeuksien haltijoihin, koska usein juuri lähioikeuden haltija, kuten äänitetuottaja, ryhtyy puolustamaan oikeuksia ja vastustamaan laitonta kopiointia.

(20)

Koska todisteet ovat keskeinen tekijä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksen toteen näyttämisessä, on asianmukaista varmistaa, että voidaan käyttää tehokkaita keinoja todisteiden esittämiseksi, hankkimiseksi ja suojaamiseksi. Näissä menettelyissä olisi kunnioitettava vastaajan oikeuksia ja annettava tarvittavat takeet, mukaan lukien luottamuksellisen tiedon suoja. Kaupallisessa laajuudessa toteutettujen loukkausten osalta on myös tärkeää, että tuomioistuimet voivat tarvittaessa antaa määräyksen oikeudesta tutustua väitetyn loukkaajan pankki-, rahoitus- ja kaupallisiin asiakirjoihin.

(21)

Tietyissä jäsenvaltioissa on käytettävissä muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa suojan korkea taso, ja ne olisi saatava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Näihin kuuluu oikeus tiedonsaantiin, jonka avulla saadaan tarkkoja tietoja riidanalaisten tavaroiden tai palvelujen alkuperästä, jakelukanavista ja loukkaukseen mahdollisesti osallistuneiden kolmansien osapuolten henkilöllisyydestä.

(22)

On myös erityisen tärkeää säätää turvaamistoimenpiteistä, joiden avulla loukkaus saadaan välittömästi lakkaamaan ilman, että joudutaan odottamaan pääasiaa koskevaa ratkaisua, samalla kun vastaajan oikeuksia kunnioitetaan ja huolehditaan siitä, että turvaamistoimenpiteet ovat oikeasuhteisia kunkin tapauksen ominaispiirteisiin nähden, sekä antamalla vakuudet, jotka tarvitaan kattamaan perusteettomasta hakemuksesta vastaajalle aiheutuneet kulut ja vahingot. Nämä toimenpiteet ovat erityisen perusteltuja, jos viivästyminen saattaisi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa teollis- ja tekijänoikeuden haltijalle.

(23)

Oikeudenhaltijalla olisi oltava mahdollisuus hakea kieltotuomion antamista sellaiselle välittäjälle, jonka palveluja kolmannet käyttävät oikeudenhaltijan teollisoikeuden loukkaamisessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden käytettävissä olevien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista. Tällaisia kieltotuomioita koskevat ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön varaan. Direktiivi 2001/29/EY on jo mahdollistanut laajan yhdenmukaistamisen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rikkomisen osalta. Tällä direktiivillä ei siten pitäisi olla vaikutusta direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohtaan.

(24)

Tapauksen mukaan ja jos se olosuhteiden vuoksi on perusteltua, toteutettavien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen olisi käsitettävä kieltotoimenpiteitä, joilla pyritään estämään teollis- ja tekijänoikeuksien uudet loukkaukset. Lisäksi olisi oltava olemassa korjaavia toimenpiteitä, jotka soveltuvissa tapauksissa toteutetaan loukkaajan kustannuksella, kuten riidanalaisten tavaroiden ja soveltuvissa tapauksissa kyseisten tavaroiden luomisessa tai valmistuksessa pääasiassa käytettyjen materiaalien ja välineiden poistaminen myynnistä, niiden lopullinen poistaminen kaupallisesta jakelusta tai niiden hävittäminen. Näissä korjaavissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon kolmansien osapuolten, erityisesti myös vilpittömässä mielessä toimivien kuluttajien ja yksityisten osapuolten edut.

(25)

Tapauksissa, joissa loukkaus on tehty ilman tahallisuutta tai tuottamusta ja joissa tämän direktiivin mukaiset korjaavat toimenpiteet ja kieltotuomiot olisivat suhteettomia, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säätää vaihtoehtoisesta toimenpiteestä, jossa vahingon kärsineelle osapuolelle voidaan tarvittaessa maksaa korvaus rahassa. Väärennettyjen tavaroiden kaupallisen hyödyntämisen ja palvelujen tarjoamisen olisi kuitenkin oltava kiellettyä, jos kyseiset toimet rikkovat muuta kuin teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä tai saattavat haitata kuluttajia.

(26)

Loukkauksesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi olisi tapauksissa, joissa loukkaaja tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että hän oli ryhtynyt loukkaavaan tekoon, oikeudenhaltijalle myönnettävien vahingonkorvausten määrässä otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat näkökohdat, kuten oikeudenhaltijan tulonmenetykset ja loukkaajan saama perusteeton etu sekä tarvittaessa oikeudenhaltijalle loukkauksen johdosta aiheutunut aineeton vahinko. Vaihtoehtoisesti, jos esimerkiksi tosiasiallisen vahingon suuruutta on vaikea määritellä, vahingonkorvauksen määrä voisi perustua esimerkiksi niiden rojaltien tai vastaavien maksujen määrään, jotka loukkaaja olisi joutunut suorittamaan, jos hän olisi pyytänyt lupaa käyttää kyseistä teollis- tai tekijänoikeutta. Tarkoituksena ei ole säätää rankaisevista korvauksista, vaan vahingonkorvauksesta, joka perustuu objektiivisiin perusteisiin ja jossa otetaan huomioon oikeudenhaltijalle koituneet muun ohessa tutkimuksista ja tunnistamisesta aiheutuneet kulut.

(27)

Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaustapauksissa annettujen ratkaisujen julkistaminen on hyödyllinen lisäkeino, jolla ehkäistään vastaisia loukkauksia ja lisätään laajan yleisön tietoisuutta asiasta.

(28)

Tämän direktiivin mukaisten yksityisoikeudellisten ja hallinnollisten toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen lisäksi myös rikosoikeudelliset seuraamukset ovat soveltuvissa tapauksissa eräs keino varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano.

(29)

Toimialan olisi osallistuttava aktiivisesti laittoman kopioinnin ja väärentämisen torjumiseen. Käytännesääntöjen laatiminen niiden piirien keskuudessa, joita asia suoraan koskee, on lainsäädäntöpuitteita täydentävä keino. Jäsenvaltioiden olisi komission kanssa yhteistyössä yleisesti rohkaistava käytännesääntöjen laatimista. Optisten levyjen valmistusprosessin valvonta, erityisesti yhteisön alueella valmistetuille optisille levyille merkittävien tunnistekoodien avulla, auttaa vähentämään teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia tällä alalla, joka kärsii laajamittaisesta laittomasta kopioinnista. Tällaisia teknisiä suojatoimenpiteitä ei kuitenkaan saisi käyttää väärin markkinoiden suojaamiseksi ja rinnakkaistuonnin rajoittamiseksi.

(30)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi olisi huolehdittava yhteistyön ja tietojenvaihdon järjestämisestä sekä jäsenvaltioiden että jäsenvaltioiden ja komission välillä erityisesti luomalla jäsenvaltioiden nimeämien yhdyshenkilöiden verkko ja laatimalla säännöllisin väliajoin kertomuksia tämän direktiivin soveltamisen ja eri kansallisten elinten toteuttamien toimien tehokkuuden arvioimiseksi.

(31)

Koska tämän direktiivin tavoitteet voidaan edellä esitetyistä syistä saavuttaa parhaiten yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(32)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä on tarkoitus erityisesti varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittaminen edellä mainitun perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

a)

teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa aineellista oikeutta sääteleviin yhteisön säädöksiin, joita ovat yleisesti direktiivi 95/46/EY, direktiivi 1999/93/EY ja direktiivi 2000/31/EY, eikä erityisesti direktiivin 2000/31/EY 12–15 artiklaan;

b)

jäsenvaltioiden kansainvälisiin velvoitteisiin eikä erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehtyyn sopimukseen, jäljempänä ”TRIPS-sopimus”, mukaan lukien ne velvoitteet, jotka liittyvät rikosoikeudellisiin menettelyihin ja seuraamuksiin;

c)

rikosoikeudellisiin menettelyihin tai seuraamuksiin liittyviin jäsenvaltioiden kansallisiin säädöksiin, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamista.

a)

sovellettavan lainsäädännön mukaisesti teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille;

b)

kaikille muille henkilöille, joilla on oikeus käyttää näitä oikeuksia, erityisesti käyttöluvan haltijoille, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti;

c)

teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoiville elimille, joilla on säännönmukaisesti tunnustettu oikeus edustaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti;

d)

alan edunvalvonnasta vastaaville elimille, joilla on säännönmukaisesti tunnustettu oikeus edustaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti.

a)

jotta kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijää voidaan pitää, jollei toisin osoiteta, tekijänä ja sen johdosta oikeutettuna ajamaan kannetta tekijänoikeutensa loukkaamisesta, riittää, että hänen nimensä on tavanmukaisella tavalla ilmoitettu teoksessa;

b)

edellä a kohdassa olevaa säännöstä sovelletaan soveltuvin osin lähioikeuksien haltijoihin heidän suojatun aineistonsa osalta.

a)

jonka on todettu pitävän hallussaan riidanalaisia tavaroita kaupallisessa laajuudessa;

b)

joka on tavattu käyttämästä riidanalaisia palveluja kaupallisessa laajuudessa;

c)

jonka on todettu tarjoavan loukkaavassa toiminnassa käytettäviä palveluja kaupallisessa laajuudessa;

tai

d)

jonka a, b tai c alakohdassa tarkoitettu henkilö on osoittanut osallistuneen kyseisten tavaroiden tuottamiseen, valmistukseen tai jakeluun tai näiden palvelujen tarjoamiseen.

a)

tuotteen tai palvelujen tuottajien, valmistajien, jakelijoiden, toimittajien ja muiden aikaisempien haltijoiden sekä aiottujen tukku- ja vähittäiskauppiaiden nimet ja osoitteet;

b)

tiedot tuotettujen, valmistettujen, toimitettujen, vastaanotettujen tai tilattujen tavaroiden taikka palveluiden määrästä sekä kyseisistä tavaroista tai palveluista saaduista hinnoista.

a)

antavat oikeuden haltijalle oikeuden saaja laajempia tietoja;

b)

koskevat tämän artiklan nojalla ilmoitettujen tietojen käyttöä rikos- tai siviilioikeudellisessa menettelyssä;

c)

koskevat vastuuta tiedonsaantioikeuden väärinkäytöstä;

d)

antavat mahdollisuuden kieltäytyä sellaisten tietojen antamisesta, jotka pakottaisivat 1 kohdassa tarkoitetun henkilön myöntämään oman tai lähisukulaisensa osallistumisen teollis- tai tekijänoikeuden loukkaukseen;

tai

e)

koskevat tietolähteiden luottamuksellisuuden suojaa tai henkilötietojen käsittelyä.

a)

määrätä väitetylle oikeudenloukkaajalle osoitetun väliaikaisen kiellon, jonka tarkoituksena on estää teollis- tai tekijänoikeuden välittömät loukkaukset tai kieltää väliaikaisesti tai, jos kansallinen lainsäädäntö sen mahdollistaa, tarvittaessa uhkasakon uhalla kyseisen oikeuden väitettyjen loukkausten jatkaminen tai asettaa jatkamisen ehdoksi oikeudenhaltijalle kuuluvan korvauksen takaamiseen tarkoitettujen vakuuksien asettaminen; väliaikainen kielto voidaan määrätä samoin edellytyksin välittäjälle, jonka palveluja kolmas osapuoli käyttää loukatakseen teollis- tai tekijänoikeutta; direktiivissä 2001/29/EY säädetään kiellon määräämisestä välittäjälle, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät tekijänoikeuden tai tekijänoikeuden lähioikeuksien loukkaamiseksi;

b)

määrätä takavarikoitaviksi tai luovutettaviksi sellaiset tavarat, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta, jotta voidaan estää niiden saattaminen jakelukanavien piiriin tai levittäminen jakelukanavia pitkin.

a)

jakelukanavasta takaisinvetäminen;

b)

lopullinen poistaminen markkinointikanavasta; tai

c)

hävittäminen.

a)

otettava huomioon kaikki asianmukaiset näkökohdat, kuten vahingon kärsineelle osapuolelle aiheutuneet kielteiset taloudelliset seuraukset, saamatta jäänyt voitto mukaan lukien, loukkaajaan saama perusteeton etu ja soveltuvissa tapauksissa muita kuin taloudellisia tekijöitä, kuten oikeudenhaltijalle loukkauksen johdosta aiheutunut aineeton vahinko; tai

b)

vaihtoehtona a kohdan säännökselle oikeusviranomaiset voivat soveltuvissa tapauksissa määrittää vahingot kiinteänä määränä esimerkiksi vähintään niiden rojaltien tai maksujen määrän perusteella, jotka oikeudenloukkaaja olisi joutunut suorittamaan, jos se olisi pyytänyt lupaa käyttää kyseistä teollis- ja tekijänoikeutta.

a)

ammattialan tai ammatillisia järjestöjä tai -liittoja laatimaan teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtääviä käytännesääntöjä yhteisön tasolla, erityisesti suosittelemalla, että optisiin levyihin merkitään niiden valmistuspaikan tunnistamisen mahdollistava koodi;

b)

kansallisten tai yhteisön käytännesääntöluonnosten ja näiden käytännesääntöjen soveltamista koskevien mahdollisten arviointien toimittamista komissiolle.

(1)

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/96/EY (3) korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/81/ETY (4) ja kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu direktiivi 92/82/ETY (5). Siinä määritellään energiatuotteisiin ja sähköön sovellettavat verorakenteet ja verotasot.

(2)

Direktiivin 2003/96/EY mukaiset vähimmäisverokannat voivat aiheuttaa vakavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia tietyille jäsenvaltioille eli Kyprokselle, Latvialle, Liettualle, Maltalle, Puolalle, Slovakialle, Slovenialle, Tšekille, Unkarille ja Virolle, kun otetaan huomioon niissä aikaisemmin sovelletut suhteellisen alhaiset valmisteverotasot, kyseisten jäsenvaltioiden taloudessa parhaillaan oleva siirtymävaihe, niiden suhteellisen alhaiset tulotasot ja rajoitettu kyky korvata aiheutuva verotuksen lisätaakka alentamalla muita veroja. Etenkin direktiivin 2003/96/EY mukaisten vähimmäisverokantojen soveltamisen aiheuttamalla hintojen nousulla olisi haitallinen vaikutus kansalaisiin ja kansallisiin talouksiin, ja se olisi kestämätön taakka esimerkiksi pienille ja keskisuurille yrityksille.

(3)

Näille jäsenvaltioille olisi näin ollen sallittava, että ne tilapäisesti soveltavat ylimääräisiä verovapautuksia tai veronalennuksia silloin, kun se ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eikä johda kilpailun vääristymiseen. Lisäksi johdonmukaisesti niiden periaatteiden kanssa, joiden mukaisesti siirtymäkaudet alun perin direktiivissä 2003/96/EY myönnettiin, kaikki tällaiset toimenpiteet olisi suunniteltava siten, että asteittain lähennyttäisiin sovellettavia yhteisön vähimmäisverokantoja.

(4)

Vuoden 2003 liittymissopimuksessa (6) on Puolan ja Kyproksen osalta siirtymäjärjestelyjä direktiivien 92/81/ETY ja 92/82/ETY täytäntöönpanolle. Liittymissopimuksessa vahvistetaan myös erityistoimenpiteitä, jotka liittyvät Liettuan ja Viron energia-alaan. Nämä toimenpiteet olisi otettava riittävässä määrin huomioon eri tarkoituksiin varattuja verovapautuksia sallittaessa.

(5)

Tällä direktiivillä ei tulisi rajoittaa perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaan perustuvien, sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiin liittyvien mahdollisten menettelyjen tuloksia. Sillä ei tulisi poistaa jäsenvaltioille perustamissopimuksen 88 artiklan nojalla kuuluvaa velvoitetta ilmoittaa komissiolle mahdollisesti sovellettavista valtiontuista.

(6)

Olisi selvennettävä direktiivin 2003/96/EY tiettyjen säännösten sanamuotoa kyseisessä direktiivissä vahvistettuihin siirtymäjaksoihin tehtävien viittausten osalta.

(7)

Direktiivi 2003/96/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

1.   Poiketen siitä, mitä tässä direktiivissä säädetään, jäsenvaltiot, jotka eritellään liitteessä III, saavat soveltaa kyseisessä liitteessä tarkoitettuja veronalennuksia tai verovapautuksia.

Tämän luvan voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2006 tai liitteessä III mainittuna päivänä, jollei sitä ennen komission ehdotuksen pohjalta tehtävästä neuvoston tarkistuksesta muuta johdu.

2.   Sen estämättä, mitä 3–11 kohdassa säädetään, ja etenkin hintojen epävakauden välttämiseksi jäsenvaltioille, joilla on erityisiä vaikeuksia uusien vähimmäisverokantojen täytäntöönpanossa, myönnetään 1 päivään tammikuuta 2007 kestävä siirtymäkausi edellyttäen, että tästä ei aiheudu merkittävää kilpailun vääristymistä.

3.   Tšekin tasavalta voi soveltaa täydellisiä tai osittaisia verovapautuksia tai veronalennuksia sähkön, kiinteiden polttoaineiden ja maakaasun osalta 1 päivään tammikuuta 2008.

4.   Viron tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa polttoaineena käytetyn kaasuöljyn kansallisen verokantansa uudelle vähimmäisverotasolle, joka on 330 euroa 1 000 litralta. Polttoaineena käytettävän kaasuöljyn verotason on kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava vähintään 245 euroa 1 000 litralta.

Viron tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän lyijyttömän bensiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäisverotasolle, joka on 359 euroa 1 000 litralta. Polttoaineena käytettävän lyijyttömän bensiinin verotason on kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava vähintään 287 euroa 1 000 litralta.

Viron tasavalta voi soveltaa täydellistä verovapautusta öljyliuskeeseen 1 päivään tammikuuta 2009. Se voi lisäksi soveltaa 1 päivään tammikuuta 2013 alennettua verokantaa öljyliuskeeseen edellyttäen, että öljyliuskeen tosiasiallinen verokanta ei 1 päivästä tammikuuta 2011 ole alle 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

Viron tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa kaukolämmitykseen käytettävän liuskeöljyn kansallisen verokantansa vähimmäisverotasolle.

Viron tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi korvata nykyisen tuotantopanoksista maksettavaan sähköveroon perustuvan järjestelmänsä myynnistä suoritettavaan sähköveroon perustuvalla järjestelmällä.

5.   Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2011, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansalliset verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle. Kaasuöljyyn ja kerosiiniin sovellettavan tosiasiallisen verokannan on 1 päivästä tammikuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 274 euroa 1 000 litralta.

Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2011, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän lyijyttömän bensiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 359 euroa 1 000 litralta. Lyijyttömään bensiiniin sovellettavan tosiasiallisen verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 287 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 323 euroa 1 000 litralta.

Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa kaukolämmitykseen käytettävän raskaan polttoaineen kansallisen verokantansa vähimmäistasolle.

Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa sähkön kansallisen verokantansa vähimmäistasolle. Sähkön kansallisen verotason on 1 päivästä toukokuuta 2007 alkaen kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi saattaa hiilen ja koksin kansalliset verokantansa vähimmäistasolle. Hiilen ja koksin kansallisten verotasojen on 1 päivästä toukokuuta 2007 alkaen kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

6.   Liettuan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2011, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansalliset verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle. Kaasuöljyyn ja kerosiiniin sovellettavan tosiasiallisen verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 274 euroa 1 000 litralta.

Liettuan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2011, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän lyijyttömän bensiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 359 euroa 1 000 litralta. Lyijyttömään bensiiniin sovellettavan tosiasiallisen verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 287 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 323 euroa 1 000 litralta.

7.   Unkarin tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa kaukolämmitykseen käytettävän sähkön, maakaasun, hiilen ja koksin kansalliset verokantansa vähimmäistasoille.

8.   Maltan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi mukauttaa sähkön kansallisen verokantansa. Sähkön verotasojen on 1 päivästä tammikuuta 2007 kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

Maltan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansalliset verokantansa vähimmäistasolle, joka on 330 euroa 1 000 litralta. Kaasuöljyyn ja kerosiiniin sovellettavan tosiasiallisen verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta.

Maltan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän lyijyttömän ja lyijyllisen bensiinin kansalliset verokantansa vähimmäistasolle. Lyijyttömään bensiiniin sovellettavan tosiasiallisen verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 287 euroa 1 000 litralta ja lyijylliseen bensiiniin sovellettavan verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava vähintään 337 euroa 1 000 litralta.

Maltan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa lämmityspolttoaineena käytettävän maakaasun kansallisen verokantansa asianomaisten vähimmäisverokantojen mukaiseksi. Maakaasun todellisten verotasojen on 1 päivästä tammikuuta 2007 kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

Maltan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi mukauttaa kiinteiden polttoaineiden kansalliset verokantansa vähimmäisverokantojen mukaiseksi. Näiden energiatuotteiden todellisten verotasojen on 1 päivästä tammikuuta 2007 kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

9.   Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän lyijyttömän bensiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 359 euroa 1 000 litralta. Lyijyttömän bensiinin verotason on 1 päivästä toukokuuta 2004 kuitenkin oltava vähintään 287 euroa 1 000 litralta.

Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän kaasuöljyn kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voidaan saattaa 330 euron tasolle. Kaasuöljyn verotason on 1 päivästä toukokuuta 2004 kuitenkin oltava vähintään 245 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 274 euroa litralta.

Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2008, jotta se voi saattaa raskaan polttoöljyn kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 15 euroa 1 000 kilogrammalta. Raskaan polttoöljyn verotason on 1 päivästä toukokuuta 2004 kuitenkin oltava vähintään 13 euroa 1 000 kilogrammalta.

Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saattaa kaukolämmitykseen käytettävän hiilen ja koksin kansallisen verokantansa vähimmäistasolle.

Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saattaa muuhun lämmitykseen kuin kaukolämmitykseen käytettävän hiilen ja koksin kansallisen verokantansa vähimmäistasolle.

Puolan tasavalta voi soveltaa 1 päivään tammikuuta 2008 täydellisiä tai osittaisia verovapautuksia tai veronalennuksia koulujen, lastentarhojen ja muiden yleishyödyllisten laitosten lämmityspolttoaineena käyttämään kaasuöljyyn niiden julkisviranomaisena toteuttamien toimien ja liiketoimien yhteydessä.

Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2006 sähkön verotusjärjestelmänsä saattamiseksi yhteisön puitteiden mukaiseksi.

10.   Slovenian tasavalta voi soveltaa verovalvonnan alaisena täydellistä tai osittaista maakaasun verovapautusta tai veronalennusta. Täydellistä tai osittaista vapautusta tai alennusta voidaan soveltaa toukokuuhun 2014 tai siihen saakka, kun maakaasun kansallinen osuus energian kokonaiskulutuksesta on 25 prosenttia, sen mukaan kumpi tapahtuu aiemmin. Kuitenkin heti kun maakaasun kansallinen osuus energian kokonaiskulutuksesta on 20 prosenttia, Slovenian olisi sovellettava tiukan positiivista verotasoa, joka kasvaa vuosittain saavuttaakseen vähintään vähimmäistason edellä mainitun jakson päättyessä.

11.   Slovakian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa lämmitykseen käytettävän sähkön ja maakaasun kansalliset verokantansa vähimmäistasolle. Lämmitykseen käytettävän sähkön ja maakaasun verotasojen on 1 päivästä tammikuuta 2007 kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannoista.

Slovakian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi saattaa kiinteiden polttoaineiden kansallisen verokantansa vähimmäistasolle. Kiinteiden polttoaineiden verotason on 1 päivästä tammikuuta 2007 kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yhteisön vähimmäisverokannasta.

12.   Jäsenvaltioiden on vahvistettujen siirtymäkausien kuluessa asteittain kurottava umpeen käyttämiensä verotasojen ja uusien vähimmäisverotasojen välinen ero. Kun kansallisen verotason ja vähimmäistason välinen ero ei ylitä kolmea prosenttia kyseisestä vähimmäistasosta, asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin suorittaa kansallisen tasonsa mukauttamisen vasta siirtymäkauden lopussa.”

3)

Lisätään liite III, jonka teksti on tämän direktiivin liitteessä.

(1)

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/96/EY (3) korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/81/ETY (4) ja kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/82/ETY (5). Ensin mainitussa direktiivissä määritellään energiatuotteisiin ja sähköön sovellettavat verorakenteet ja -tasot.

(2)

Direktiivin 2003/96/EY mukaiset vähimmäisverokannat voivat aiheuttaa vakavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia tietyille jäsenvaltioille, muun muassa Kyprokselle, kun otetaan huomioon niiden aiemmin soveltamat verrattain alhaiset valmisteverotasot, taloudessa meneillään oleva siirtymävaihe, suhteellisen alhainen tulotaso ja rajalliset mahdollisuudet korvata ylimääräinen verorasitus muita veroja alentamalla. Etenkin hintojen nousulla, joka direktiivin 2003/96/EY mukaisten vähimmäisverokantojen soveltamisesta seuraisi, olisi kyseisten valtioiden kansalaisten ja talouden kannalta epäedullisia vaikutuksia, ja esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten verorasitus nousisi kohtuuttomaksi.

(3)

Kyprokselle olisi näin ollen annettava lupa soveltaa tilapäisesti ylimääräisiä verovapautuksia tai veronalennuksia, jos toimenpiteet eivät vaaranna sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eivätkä johda kilpailun vääristymiseen. Lisäksi niiden periaatteiden mukaan, joita noudattaen siirtymäkaudet direktiivillä 2003/96/EY alun perin myönnettiin, kaikki tällaiset toimenpiteet olisi suunniteltava siten, että verokannat lähentyvät asteittain yhteisössä sovellettavia vähimmäisverokantoja.

(4)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta yhteismarkkinoiden toiminnan vääristymiin liittyvien EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaan perustuvien menettelyjen ratkaisujen soveltamista. Se ei vapauta jäsenvaltioita velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle mahdollisista valtiontuista perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti.

(5)

Direktiivin 2003/96/EY 30 artiklan sanamuotoa olisi selvennettävä.

(6)

Tämän direktiivin säännöksiä on sovellettava uusien jäsenvaltioiden liittymispäivästä alkaen. Asian kiireellisyyden vuoksi on aiheellista poiketa kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan I.3 kohdassa säädetystä kuuden viikon määräajasta.

(7)

Sen vuoksi direktiivi 2003/96/EY olisi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 b artikla

1.   Sen estämättä, mitä 2 kohdassa siirtymäkausista säädetään, ja etenkin hintojen epävakauden välttämiseksi jäsenvaltioille, joilla on vaikeuksia uusien verotuksen vähimmäistasojen soveltamisessa, myönnetään 1 päivään tammikuuta 2007 saakka kestävä siirtymäkausi edellyttäen, että tästä ei aiheudu merkittävää kilpailun vääristymistä.

2.   Kyproksen tasavallalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2008, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän kaasuöljyn ja lentopetrolin kansallisen verokannan uudelle vähimmäistasolle eli 302 euroon 1 000 litralta, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa vähimmäisverokannan 330 euroon 1 000 litralta. Polttoaineena käytettävään kaasuöljyyn ja lentopetroliin sovellettavan verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta.

Kyproksen tasavallalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän lyijyttömän bensiinin kansallisen verokannan uudelle vähimmäistasolle, joka on 359 euroa 1 000 litralta. Lyijyttömään bensiiniin sovellettavan verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 287 euroa 1 000 litralta.

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettujen siirtymäkausien kuluessa asteittain pienennettävä käyttämiensä verotasojen ja uusien vähimmäisverotasojen välistä eroa. Jos kansallisen verotason ja vähimmäistason välinen ero ei ylitä kolmea prosenttia kyseisestä vähimmäistasosta, asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin mukauttaa kansallisen tasonsa vasta siirtymäkauden lopussa.”

2)

Lisätään 30 artiklaan kohta seuraavasti:

”Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.”

(1)

Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/49/EY (3) säädetään kyseisten maksujen verotuksen lakkauttamisesta siinä jäsenvaltiossa, mistä ne ovat lähtöisin, mutta varmistetaan myös se, että nämä maksut verotetaan jossakin jäsenvaltiossa kerran.

(2)

Tšekille, Latvialle, Liettualle, Puolalle ja Slovakialle tulee todennäköisesti aiheutumaan budjettivaikeuksia direktiiviä 2003/49/EY sovellettaessa johtuen niiden kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti soveltamasta lähdeveroasteesta sekä niiden tulo- ja pääomaverosopimuksista ja näiden perusteella kerätyistä tuloista.

(3)

Tästä syystä näille liittymässä oleville maille olisi annettava lupa jättää tilapäisesti soveltamatta eräitä direktiivin 2003/49/EY säännöksiä säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevan neuvoston 3 päivänä kesäkuuta 2003 antaman direktiivin 2003/48/EY (4) 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka; Latvian ja Liettuan osalta korko- ja rojaltimaksuja sekä Tšekin, Puolan ja Slovakian osalta ainoastaan rojaltimaksuja.

(4)

Tässä direktiivissä annettu säädös ei ole vuoden 2003 liittymisasiakirjan 57 artiklassa tarkoitettu mukauttaminen.

(5)

Koska jäsenvaltioiden on hyväksyttävä korko- ja rojaltimaksuista maksettua veroa vastaava määrä vähennyksenä, on välttämätöntä varmistaa, että ne saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään vuoden 2003 liittymissopimuksen voimaantulopäivään mennessä.

(6)

Tämän direktiivin säännöksiä on sovellettava uusien jäsenvaltioiden liittymispäivästä alkaen. Asian kiireellisyyden vuoksi on perusteltua poiketa kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan I.3 kohdassa säädetystä kuuden viikon määräajasta,

1)

Korvataan otsikko seuraavasti:

2)

Korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1.   Kreikka, Latvia, Puola ja Portugali voivat jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY (5) 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka. Kahdeksan vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa mainittuna päivänä, toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin korkoihin tai rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia neljän ensimmäisen vuoden aikana eikä viittä prosenttia neljän viimeisen vuoden aikana.

Liettua voi jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta neuvoston direktiivin 2003/48/EY (5) 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka. Kuuden vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa edellä mainittuna päivänä, toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia. Kuuden vuoden siirtymäajasta neljän ensimmäisen vuoden aikana toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin korkoihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia eikä viittä prosenttia kahden seuraavan vuoden aikana.

Espanja ja Tšekki voivat – ainoastaan rojaltimaksujen osalta – jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä direktiivin 2003/48/EY 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka. Kuuden vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa edellä mainittuna päivänä, toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia. Slovakia voi – ainoastaan rojaltimaksujen osalta – jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä kahden vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta 2004.

Näistä siirtymäsäännöistä huolimatta sovelletaan kuitenkin edelleen Tšekin, Kreikan, Espanjan, Latvian, Liettuan, Puolan, Portugalin tai Slovakian ja muiden jäsenvaltioiden välillä tehdyissä kahdenvälisissä sopimuksissa mahdollisesti määrättyä, ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettua alempaa verokantaa. Neuvosto voi komission ehdotuksesta ennen tässä kohdassa mainittujen siirtymäkausien päättymistä yksimielisesti päättää mainittujen siirtymäkausien mahdollisesta pidentämisestä.

2.   Jos jäsenvaltiossa oleva yhtiö tai jostakin jäsenvaltiosta olevan yhtiön kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka:

ensiksi mainitun jäsenvaltion on hyväksyttävä tästä tulosta Tšekissä, Kreikassa, Espanjassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Portugalissa tai Slovakiassa 1 kohdan mukaisesti maksettua veroa vastaava määrä vähennyksenä sen yhtiön tai kiinteän toimipaikan tuloverosta, joka on saanut kyseisen tulon.

3.   2 kohdassa säädetyn vähennyksen ei kuitenkaan tarvitse ylittää pienempää seuraavista määristä:

(1)(2)(3)(4)(5)(6)(7)(8)(9)(10)(11)(12)(13)(14)(15)

Yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) vahvistetaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa, vastuullista hyödyntämistä, jalostamista ja kaupan pitämistä koskevat yleiset säännöt.Täsmälliset tavoitteet ja säännöt on vahvistettu erityisesti elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (2).On ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla huolehtia siitä, että YKP:n puitteissa toteutettavat toimet ovat näiden sääntöjen mukaisia.Jäsenvaltioilla olisi oltava tarvittavat taloudelliset ja henkilöstövoimavarat kalastustoiminnan ja YKP:n sääntöjen noudattamisen valvontaa koskevan vastuunsa täyttämiseen.Asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 korostetaan tarvetta parantaa kalastustoiminnan valvontaa, jotta laitonta ja ilmoittamatonta kalastusta voitaisiin torjua kaikin mahdollisin keinoin niin yhteisön vesialueilla kuin niiden ulkopuolellakin. Siinä todetaan kaukovalvontatekniikan tarjoavan keinon, jolla YKP:n valvontatavoitteet voidaan saavuttaa paremmin, ja ulotetaan satelliittiseurantajärjestelmien avulla tapahtuva kaukoseuranta koskemaan kokonaispituudeltaan yli 15 metrin aluksia.YKP:n sääntöjä sovelletaan liittymisajankohdasta alkaen uusiin jäsenvaltioihin, joiden on kyettävä noudattamaan kaikkia yhteisön lainsäädännössä säädettyjä, erityisesti valvontaa koskevia vaatimuksia. Uusille jäsenvaltioille olisi annettava välineet, joilla ne voivat suoriutua velvoitteistaan.Yhteisö on myöntänyt rahoitustukea jäsenvaltioille vuodesta 1990 lähtien valvontatoimien tehokkuuden ja toimivuuden parantamiseksi sekä erityisesti kaukovalvontatekniikan ja tietoverkkojen käyttöön ottamiseksi ja laajentamiseksi, henkilöstön ammattitaidon parantamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten varustamiseksi partioaluksilla ja ilmavalvonta-aluksilla.Yhteisön osallistumisesta jäsenvaltioiden hyväksymien, yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavien valvonta-, tarkastus- ja seurantajärjestelmien käyttöönottoon liittyvien eräiden menojen rahoitukseen 28 päivänä toukokuuta 2001 tehtyyn neuvoston päätökseen 2001/431/EY (3) perustuvan nykyisen rahoitusjärjestelmän voimassaolo päättyi vuoden 2003 lopussa. On kuitenkin ilmeistä, että jäsenvaltioiden voimavarat ovat yhä riittämättömät.On ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että YKP:n sääntöjen täytäntöönpanoa valvotaan tehokkaasti kaikkialla yhteisössä. On osoittautunut, että jotkut hallinnollisiin tai rikosoikeudellisiin menettelyihin osallistuvat henkilöt eivät aina täysin tiedosta, kuinka tärkeää on määrätä varoittavia seuraamuksia kalakantojen liikakalastuksen estämiseksi. Sen vuoksi on aiheellista edistää toimia, joilla huomio kohdistetaan tähän kysymykseen.Asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 korostetaan tarvetta parantaa jäsenvaltioiden kesken ja komission kanssa harjoitettavaa yhteistyötä ja yhteensovittamista valvonnan tiukentamiseksi ja YKP:n sääntöjen vastaisten menettelyiden estämiseksi. Valvontatoimia ja valvontatarkoituksiin osoitettuja keinoja koskevan yhteistyön ja yhteensovittamisen järjestämistä varten suunnitellun rakenteen odotetaan olevan toimintavalmis vuonna 2006.Sen vuoksi on aiheellista jatkaa jäsenvaltioille annettavaa rahoitustukea siihen saakka. On tarpeen varmistaa, että yhteisön varat kohdennetaan tehokkaasti siten, että havaittuja heikkouksia voidaan vähentää. Varoja olisi käytettävä moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti.Tähän päätökseen sisältyy talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (4) 34 kohdan mukainen rahoitusohje koko siksi ajaksi, jona rahoitustukea myönnetään, tämän kuitenkaan vaikuttamatta perustamissopimuksessa määriteltyyn budjettivallan käyttäjän toimivaltaan.Jäsenvaltioiden olisi arvioitava ohjelmansa ja niiden menojen vaikutukset valvontaan, tarkastuksiin ja tarkkailuun vuosittain koko tämän päätöksen ja päätöksen 2001/431/EY kattaman ajan osalta.Olisi vahvistettava päätöksen 2001/431/EY perusteella tehtäviä korvaushakemuksia koskevat siirtymäkauden toimenpiteet.Päätöksen 2001/431/EY jatkuvuuden varmistamiseksi tätä päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2004,

1)

”rahoitusosuudella” yhteisön jäsenvaltiolle tämän päätöksen nojalla maksamaa rahoitusosuutta;

2)

”kalastuksenvalvontaohjelmalla” jäsenvaltion laatimaa ohjelmaa, joka koskee asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesti vaadittavaa yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) kattamien alojen seurantaa, valvontaa ja tarkkailua;

3)

”uudella jäsenvaltiolla” yhteisöön 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyvää maata.

a)

ohjelman tavoitteet;

b)

käytettävissä olevat henkilöstövoimavarat;

c)

käytettävissä oleva rahoitus;

d)

käytettävissä olevien alusten ja ilma-alusten lukumäärä;

e)

luettelo hankkeista, joille rahoitusosuutta haetaan;

f)

hankkeiden loppuunsaattamisen edellyttämä kokonaismenoarvio;

g)

kunkin ohjelmassa luetellun hankkeen toteuttamisaikataulu;

h)

luettelo indikaattoreista, joita käytetään ohjelman tehokkuuden arviointiin.

a)

tietotekniikkalaitteiden ja tietoverkkojen hankinta, asennus ja tekninen apu kalastustoimien seurantaan, valvontaan ja tarkkailuun liittyvän tehokkaan ja turvallisen tiedonvälityksen varmistamiseksi;

b)

seuraavien laitteiden hankkiminen ja asentaminen kalastusaluksille:

c)

kalastustoimien valvonnassa käytettävään uuteen teknologiaan ja sen käyttöön ottamiseen liittyvät kokeiluhankkeet;

d)

kalastusalan seuranta-, valvonta ja tarkkailutehtävistä vastaavien virkamiesten koulutus- ja vaihto-ohjelmat;

e)

tarkastusjärjestelmiä ja tarkkailijoita koskevien kokeiluhankkeiden toteuttaminen;

f)

kalastustoimien seurantaa, valvontaa ja tarkkailua harjoittavien toimivaltaisten viranomaisten toimista aiheutuvien kokonaismenojen kustannus-hyötyanalyysi ja arviointi;

g)

aloitteet, mukaan lukien seminaarit ja tiedotusvälineiden käyttö, joilla pyritään lisäämään kalastajien ja muiden toimijoiden, kuten tarkastajien, virallisten syyttäjien ja tuomareiden sekä suuren yleisön tietoisuutta vastuuttoman ja laittoman kalastuksen torjumisen sekä YKP:n sääntöjen noudattamisen tärkeydestä;

h)

jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kalastustoimien tarkastuksiin ja valvontaan käyttämien alusten ja ilma-alusten hankinta ja nykyaikaistaminen.

a)

kullekin jäsenvaltiolle 4 artiklassa tarkoitettuihin toimiin myönnettävän rahoitusosuuden kokonaismäärä;

b)

rahoitusosuuden määrä;

c)

rahoitusosuuteen sovellettavat edellytykset.

a)

edellä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin komissio voi päättää myöntää kiinteän määrän aluksenpaikannuslaitetta kohti tai sähköistä tietojen tallennus- ja välityslaitetta kohti;

b)

edellä 4 artiklan 1 kohdan c ja g alakohdassa tarkoitettuihin toimiin komissio voi päättää myöntää rahoitusosuuden, joka on suurempi kuin 50 prosenttia tukikelpoisista menoista;

c)

edellä 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettuihin toimiin myönnettävä rahoitusosuus voi olla uusille jäsenvaltioille enintään 50 prosenttia ja nykyisille jäsenvaltiolle enintään 25 prosenttia tukikelpoisista menoista.

a)

oltava kalastuksenvalvontaohjelmassa vahvistettuja;

b)

liityttävä 4 artiklassa tarkoitettuihin toimiin;

c)

koskettava hankkeita, joiden kustannukset ovat yli 40 000 euroa, 4 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdassa tarkoitettuja toimia lukuun ottamatta;

d)

johduttava jäsenvaltioiden 8 artiklan mukaisesti tekemistä oikeudellisista ja talousarviositoumuksista;

e)

koskettava 9 artiklan mukaisesti toteutettavia hankkeita.

a)

ennen kunkin vuoden 30 päivää maaliskuuta edeltävän vuoden kalastuksenvalvontaohjelmaa koskeva väliarviointikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:

b)

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 lopullinen arviointikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:

1)

Vuosittaisessa kalastuksenvalvontaohjelmassa on kunkin hankkeen osalta ilmoitettava jokin 4 artiklassa tarkoitetuista toimista sekä toimen tavoite, kuvaus, toimeksiantaja, toteuttamispaikka ja arvioidut kustannukset sekä noudatettava hallinnollinen menettely ja toteuttamisaikataulu.

2)

Edellä 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen alusten ja ilma-alusten osalta vuosittaisessa kalastuksenvalvontaohjelmassa on ilmoitettava myös:

3)

Yhteisön rahoitustuki on tuotava julki aina kun se on mahdollista.

1)

4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen aluksenpaikannuslaitteiden on oltava asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisia.

2)

4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista toimista aiheutuneet menot korvataan asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti korvauskelpoiseen määrään asti.

3)

4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen laitteiden hankinnasta aiheutuneet menot voidaan korvata asianomaisen jäsenvaltion ilmoittamaa laitteiden kalastustoimien valvontaan käyttämistä vastaavaan määrään asti.

1)

viittaus 6 artiklassa tarkoitettuun päätökseen ja siihen liittyvä taulukko, jossa ilmoitetaan myönnetty tuki;

2)

luettelo kaikista tositteista hankekohtaisesti eriteltyinä;

3)

haetut määrät ilman arvonlisäveroa ja hankekohtaisesti eriteltyinä;

4)

lyhyt kuvaus kunkin sellaisen hankkeen saavutuksista, johon korvausta haetaan, sekä lisäksi arvio investoinnin vaikutuksista seuranta-, valvonta- ja tarkkailutoimiin sekä ennakkoarvio sen käytöstä.

(1)(2)(3)(4)(5)(6)(7)

Ottaen huomioon erityisesti sen, että henkilöt, jotka matkustavat tai joiden oletetaan matkustavan alaikäisen kanssa, ovat itse asiassa usein ihmiskauppaa harjoittavia henkilöitä, on tarpeen ottaa käyttöön erityisiä menettelyjä ulkorajan ylittävien henkilöiden, myös aikuisen kanssa matkustavien alaikäisten, maahantulo- ja maastapoistumistarkastuksia varten ja olisi määrättävä siitä, että rajavalvontaviranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkiin matkustaviin alaikäisiin.Alaikäisten kaappauksista 9 päivänä helmikuuta 1998 annetun toimeenpanevan komitean julistuksen 5 kohdassa todetaan seuraavaa: Yhtä välttämätöntä on, että rajatarkastuksista vastaavat viranomaiset tarkastavat järjestelmällisesti alaikäisten henkilö- ja matkustusasiakirjat. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun alaikäiset matkustavat vain yhden aikuisen kanssa.Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen antamiseen, päätös ei ole Tanskaa sitova eikä sitä sovelleta Tanskassa. Koska tämä päätös perustuu Schengenin säännöstöön Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan on mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti päätettävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on antanut tämän päätöksen, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.Islannin ja Norjan osalta tämä päätös koskee Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyssä sopimuksessa näiden valtioiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitettua Schengenin säännöstön kehittämistä, joka kuuluu kyseisen sopimuksen tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (2) 1 artiklan a kohdassa tarkoitettuun alaan.Tämä päätös koskee Schengenin säännöstön kehittämistä, johon Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY mukaisesti (3). Yhdistynyt kuningaskunta ei näin ollen osallistu päätöksen tekemiseen eikä päätös sido tätä valtiota eikä sitä sovelleta siihen.Tämä päätös koskee Schengenin säännöstön kehittämistä, johon Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (4) mukaisesti. Irlanti ei näin ollen osallistu päätöksen tekemiseen eikä päätös sido tätä valtiota eikä sitä sovelleta siihen.Tämä päätös on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,