1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi elinkeinonharjoittaja on saattanut vaatimuksen siitä, että kuluttaja velvoitetaan suorittamaan elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä sopimuksesta johtuvan saatavan loppuosa, ei saa tutkia viran puolesta tämän sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta, kun tämän saatavan muu osa on ollut sellaisen aikaisemman ratkaisun kohteena, joka on oikeusvoimainen ja jossa on lausuttu näiden ehtojen pätevyydestä tähän direktiiviin nähden. Sitä vastoin nämä säännökset ovat esteenä sille, että tuomioistuin ei voi viran puolesta tutkia mainitun sopimuksen sellaisten ehtojen tai ehtojen osien mahdollista kohtuuttomuutta, joita ei ole tutkittu tämän aikaisemman ratkaisun yhteydessä.

2)

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi elinkeinonharjoittaja on saattanut vaatimuksen siitä, että kuluttaja velvoitetaan suorittamaan elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä sopimuksesta johtuvan saatavan loppuosa, ei saa tutkia viran puolesta tämän sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta, kun tämän saatavan muu osa on ollut sellaisen aikaisemman ratkaisun kohteena, joka on oikeusvoimainen ja jossa on lausuttu näiden ehtojen pätevyydestä tähän direktiiviin nähden, mikäli tämä tuomioistuin voi mainitun aikaisemman ratkaisun perustelujen avulla yksilöidä ne ehdot tai ehtojen osat, jotka on tutkittu ensimmäisen menettelyn yhteydessä, ja syyt – vaikka ne olisi esitetty tiivistetysti –, joiden vuoksi ensimmäisessä menettelyssä asiaa käsitellyt tuomioistuin on katsonut, että nämä ehdot tai niiden osat eivät olleet kohtuuttomia.