Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2022/C 318/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 311, 16.8.2022

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 303, 8.8.2022

EUVL C 294, 1.8.2022

EUVL C 284, 25.7.2022

EUVL C 276, 18.7.2022

EUVL C 266, 11.7.2022

EUVL C 257, 4.7.2022

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta)) – CC v. Pensionsversicherungsanstalt

(Asia C-576/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Asetus (EY) N:o 987/2009 - 44 artiklan 2 kohta - Soveltamisala - Vanhuuseläke - Laskelma - Muissa jäsenvaltioissa täyttyneiden lastenhoitokausien huomioon ottaminen - SEUT 21 artikla - Kansalaisten vapaa liikkuvuus)

(2022/C 318/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CC

Vastaaja: Pensionsversicherungsanstalt

Tuomiolauselma

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 44 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos asianomainen henkilö ei täytä tässä säännöksessä asetettua palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimista koskevaa edellytystä sille, että vanhuuseläkkeen maksamisesta vastuussa oleva jäsenvaltio ottaisi kyseisen eläkkeen myöntämiseksi huomioon hänen muissa jäsenvaltioissa täyttämänsä lastenhoitokaudet, kyseinen jäsenvaltio on velvollinen ottamaan huomioon nämä kaudet SEUT 21 artiklan nojalla silloin, kun kyseinen henkilö on työskennellyt ja maksanut vakuutusmaksuja yksinomaan tässä jäsenvaltiossa sekä sitä ennen että sen jälkeen, kun hän muutti asuinpaikkansa toiseen jäsenvaltioon, jossa hän on täyttänyt kyseiset kaudet

---

(1)  EUVL C 35, 1.2.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Juzgado de lo Social no 26 de Barcelona – Espanja) – KM v. Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS)

(Asia C-625/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä - Direktiivi 79/7/ETY - 4 artiklan 1 kohta - Sukupuoleen perustuva välillinen syrjintä - Kansallinen säännöstö, jossa säädetään kahden tai useamman samasta lakisääteisestä sosiaaliturvajärjestelmästä saadun täyteen työkyvyttömyyteen perustuvan eläkkeen yhteensopimattomuudesta - Tällaisten eläkkeiden yhteensopivuus silloin, kun ne kuuluvat erillisiin lakisääteisiin sosiaaliturvajärjestelmiin - Välillisen syrjinnän toteaminen tilastotietojen perusteella - Niiden vertailtavien ryhmien määrittäminen, joihin vaikutuksia kohdistuu - Oikeuttamisperuste)

(2022/C 318/03)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social no 26 de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: KM

Vastaaja: Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS)

Tuomiolauselma

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallinen säännöstö, jossa estetään se, että sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvat työntekijät voivat saada kasautuvasti kahta täyteen työkyvyttömyyteen perustuvaa eläkettä silloin, kun nämä eläkkeet kuuluvat samaan sosiaaliturvajärjestelmään, mutta sallitaan tällainen kasautuminen silloin, kun nämä eläkkeet kuuluvat eri sosiaaliturvajärjestelmiin, kun tämä säännöstö asettaa naispuoliset työntekijät erityisen epäedulliseen asemaan miespuolisiin työntekijöihin verrattuna muun muassa siltä osin kuin siinä sallitaan, että tästä kasautumisesta hyötyy miespuolisten työntekijöiden huomattavampi suurempi osuus, joka määritetään kaikkien kyseisen säännöstön soveltamisalaan kuuluvien miespuolisten työntekijöiden perusteella, suhteessa naispuolisten työntekijöiden vastaavaan osuuteen ja kun kyseistä säännöstöä ei voida perustella objektiivisilla seikoilla, joilla ei ole mitään tekemistä sukupuoleen perustuvan syrjinnän kanssa.

---

(1)  EUVL C 79, 8.3.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunalul Bucureşti (Romania) – HW, ZF ja MZ v. Allianz Elementar Versicherungs AG

(Asia C-652/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Asetus (EU) N:o 1215/2012 - Toimivalta vakuutussopimusta koskevissa asioissa - 11 artiklan 1 kohdan b alakohta - Vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan nostama kanne - Mahdollisuus nostaa kanne vakuutuksenantajaa vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa kantajalla on kotipaikka - Jäsenvaltion tuomioistuimen kansainvälisen ja alueellisen toimivallan määrittäminen - 13 artiklan 2 kohta - Vahingon kärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostama kanne - Vakuutuksenantajan, jonka kotipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa mutta jolla on toimipaikka toisessa jäsenvaltiossa, haastaminen tuomioistuimeen, jonka tuomiopiirissä kyseinen toimipaikka sijaitsee)

(2022/C 318/04)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Bucureşti

Pääasian asianosaiset

Kantajat: HW, ZF ja MZ

Vastaaja: Allianz Elementar Versicherungs AG

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyseistä säännöstä sovelletaan, sen perusteella määräytyvät jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka, sekä kansainvälinen että alueellinen toimivalta.

---

(1)  EUVL C 88, 15.3.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Naczelny Sąd Administracyjny – Puola) – B. v. Dyrektor Izby Skarbowej w W.

(Asia C-696/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 41 artikla - Tavaroiden yhteisöhankinta - Paikka - Peräkkäisten liiketoimien ketju - Liiketoimien osan virheellinen luokittelu - Suhteellisuusperiaate ja verotuksen neutraalisuuden periaate)

(2022/C 318/05)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Naczelny Sąd Administracyjny

Pääasian asianosaiset

Valittaja: B.

Vastapuoli: Dyrektor Izby Skarbowej w W.

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 41 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tavaroiden yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuneen tämän jäsenvaltion alueella, kun kyseiset verovelvolliset ovat luokitelleet tämän hankinnan, joka on peräkkäisten liiketoimien ketjun ensimmäinen liiketoimi, virheellisesti kotimaiseksi liiketoimeksi ja ovat ilmoittaneet tätä tarkoitusta varten kyseisen jäsenvaltion antamat arvonlisäverotunnisteensa ja kun tavaroiden hankkijat ovat suorittaneet myöhemmästä liiketoimesta, joka on virheellisesti luokiteltu yhteisöliiketoimeksi, yhteisöhankintana tavaroiden kuljetuksen saapumisjäsenvaltiossa arvonlisäveron. Mainittu säännös, luettuna suhteellisuusperiaatteen ja verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa, on kuitenkin esteenä tällaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle silloin, kun tavaroiden yhteisöhankinta, joka katsotaan suoritetuksi kyseisen jäsenvaltion alueella, on seurausta tavaroiden yhteisöluovutuksesta, jota ei ole pidetty kyseisessä jäsenvaltiossa verosta vapautettuna liiketoimena.

---

(1)  EUVL C 110, 29.3.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bezirksgericht Bleiburg – Itävalta) – LKW WALTER Internationale Transportorganisation AG v. CB, DF ja GH

(Asia C-7/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asiakirjojen tiedoksianto - Asetus (EY) N:o 1393/2007 - 8 artiklan 1 kohta - Viikon määräaika asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä koskevan oikeuden käyttämiselle - Jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanomääräys, joka on annettu tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa ainoastaan ensiksi mainitun jäsenvaltion kielellä - Ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään kahdeksan päivän määräajasta tämän määräyksen vastustamiselle - Vastustamiselle asetettu määräaika, joka alkaa kulua samasta ajankohdasta kuin määräaika, jonka kuluessa oikeutta kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta on käytettävä - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin)

(2022/C 318/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bezirksgericht Bleiburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: LKW WALTER Internationale Transportorganisation AG

Vastaajat: CB, DF ja GH

Tuomiolauselma

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (”asiakirjojen tiedoksianto”) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

se on esteenä tiedoksi annettavan asiakirjan antaneeseen viranomaiseen sovellettavalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tässä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhden viikon määräaika, jonka kuluessa tällaisen asiakirjan vastaanottaja voi kyseisessä säännöksessä säädettyjen syiden perusteella kieltäytyä ottamasta sitä vastaan, alkaa kulua samasta ajankohdasta kuin määräaika oikeussuojakeinojen käyttämiselle kyseistä asiakirjaa vastaan tässä jäsenvaltiossa.

---

(1)  EUVL C 88, 15.3.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Judecătoria Miercurea Ciuc (Miercurea Ciucin ensimmäisen asteen tuomioistuin – Romania) – Pricoforest SRL v. Inspectoratul de Stat pentru Controlul în Transportul Rutier (ISCTR)

(Asia C-13/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Maantiekuljetus - Sosiaalilainsäädäntö - Asetus (EY) N:o 561/2006 - Poikkeukset - 13 artiklan 1 kohdan b alakohta - Käsite ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” - Ajoneuvot, joilla suoritetaan kuljetuksia sekä kyseisellä säteellä että mainitun säteen ulkopuolella)

(2022/C 318/07)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Judecătoria Miercurea Ciuc

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pricoforest SRL

Vastaaja: Inspectoratul de Stat pentru Controlul în Transportul Rutier (ISCTR)

Tuomiolauselma

1)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2020 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 2020/1054, 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu käsite ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kartalle kyseisestä sijaintipaikasta lähtien piirrettyä korkeintaan 100:aa kilometriä vastaavaa suoraa viivaa, joka yhdistää kyseisen sijaintipaikan sitä ympäröivän ympyränmuotoisen maantieteellisen alueen mihin tahansa pisteeseen.

2)

Asetuksen N:o 561/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2020/1054, 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltio on myöntänyt kyseisen säännöksen perusteella kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta poikkeuksia, joita sovelletaan mainitussa säännöksessä tarkoitetuilla ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, ja kun kyseisillä ajoneuvoilla suoritetaan kyseisiä kuljetuksia sekä enintään 100 kilometrin säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, kyseisiä poikkeuksia voidaan soveltaa yksinomaan kyseisillä ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, jotka eivät ylitä mainittua sädettä.

---

(1)  EUVL C 128, 12.4.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale ordinario di Pordenone (Pordenonen alioikeus – Italia) – PH v. Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia ja Direzione centrale risorse agroalimentari, forestali e ittiche – Servizio foreste e corpo forestale della Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia

(Asia C-24/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut - Asetus (EY) N:o 1829/2003 - Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön - Direktiivi 2001/18/EY - 26 a artikla - Jäsenvaltioiden mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi muissa tuotteissa - Soveltamisen edellytykset - Suhteellisuusperiaate - Ohjeet kansallisten rinnakkaiselotoimenpiteiden kehittämiseksi muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti viljeltävien kasvien seassa - Valtion alaisen yksikön toteuttama toimenpide, jolla kielletään muuntogeenisen maissin viljeleminen sen alueella)

(2022/C 318/08)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale ordinario di Pordenone

Pääasian asianosaiset

Kantaja: PH

Vastaajat: Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia ja Direzione centrale risorse agroalimentari, forestali e ittiche – Servizio foreste e corpo forestale della Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia

Tuomiolauselma

1)

Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12.3.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1829/2003, luettuna asetuksen N:o 1829/2003 ja ohjeista kansallisten rinnakkaiselotoimenpiteiden kehittämiseksi muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti viljeltävien kasvien seassa 13.7.2010 annetun komission suosituksen valossa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jolla kielletään muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi muissa tuotteissa asetuksen N:o 1829/2003 nojalla sallittujen muuntogeenisten organismien viljely jollakin kyseessä olevan jäsenvaltion alueella, edellyttäen, että tämän toimenpiteen avulla voidaan saavuttaa tuottajien ja kuluttajien valinnanmahdollisuus muuntogeenisten organismien viljelyllä saatavien tuotteiden ja luonnonmukaisella tai perinteisellä viljelyllä saatavien tuotteiden välillä ja että mainittujen viljelmien erityispiirteet kyseisellä alueella huomioon ottaen mainittu toimenpide on tarpeellinen tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja siihen nähden oikeasuhteinen.

2)

Kun kansallisella toimenpiteellä kielletään jollakin kyseessä olevan jäsenvaltion alueella direktiivin 2001/18 26 a artiklan mukaisesti, luettuna asetuksen N:o 1829/2003 ja 13.7.2010 annetun suosituksen valossa, asetuksen N:o 1829/2003 nojalla sallittu muuntogeenisten organismien viljely, ei ole tarpeen lisäksi varmistaa erikseen, onko tämä toimenpide SEUT 34, SEUT 35 tai SEUT 36 artiklan mukainen.

---

(1)  EUVL C 391, 27.9.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tallinna Halduskohus – Viro) – Aktsiaselts M.V.WOOL v. Põllumajandus- ja Toiduamet

(Asia C-51/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Elintarvikkeita koskeva lainsäädäntö - Asetus (EY) N:o 2073/2005 - Elintarvikkeiden mikrobiologiset vaatimukset - 3 artiklan 1 kohta - Elintarvikealan toimijoiden velvollisuudet - Liite I - 1 luvun 1.2 kohta - Listeria monocytogenes bakteerin kalastustuotteissa esiintymisen raja-arvot ennen markkinoille saattamista ja sen jälkeen - Asetus (EY) N:o 178/2002 - 14 artiklan 8 kohta - Tuotteen virallinen valvonta markkinoille saattamisen vaiheessa - Ulottuvuus)

(2022/C 318/09)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tallinna Halduskohus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Aktsiaselts M.V.WOOL

Vastaaja: Põllumajandus- ja Toiduamet

Tuomiolauselma

Elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15.11.2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005, sellaisena kuin se on muutettuna 7.2.2019 annetulla komission asetuksella (EU) 2019/229, 3 artiklan 1 kohdan ja liitteessä I olevan 1 luvun 1.2 kohdan säännöksiä on tulkittava siten, että kun valmistaja ei pysty osoittamaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että elintarvikkeet eivät ylitä Listeria monocytogenes bakteerin esiintymistä koskevaa rajaa, joka on 100 pesäkkeen muodostavaa yksikköä grammassa (g), koko myyntiaikanaan, elintarvikkeisiin, jotka on saatettu markkinoille niiden myyntiaikana, ei sovelleta mainitun liitteen I kyseisessä 1.2 kohdassa säädettyä rajaa, jonka mukaan 25 grammassa asianomaista elintarviketta ei ole todettavissa Listeria monocytogenes bakteeria.

---

(1)  EUVL C 128, 12.4.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Mokestinių ginčų komisija prie Lietuvos Respublikos vyriausybės – Liettua) – UAB ”ARVI” ir ko v. Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos

(Asia C-56/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 137 artikla - Vapaaehtoinen verovelvollisuus - Edellytykset - Kansallinen lainsäädäntö, jossa verovelvollisen oikeus valita arvonlisäverotus kiinteistön luovutuksen osalta edellyttää, että tämä kiinteistö luovutetaan verovelvolliselle, joka on jo rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi - Velvollisuus oikaista arvonlisäverovähennykset, jos tätä edellytystä ei noudateta - Verotuksen neutraalisuuden periaate, tehokkuusperiaate ja suhteellisuusperiaate)

(2022/C 318/10)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Mokestinių ginčų komisija prie Lietuvos Respublikos vyriausybės

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UAB ”ARVI” ir ko

Vastaaja: Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos

Tuomiolauselma

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 ja 137 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan verovelvollisen oikeus valita arvonlisäverotus kiinteistön myynnin osalta edellyttää, että kyseinen kiinteistö luovutetaan verovelvolliselle, joka on jo liiketoimen toteuttamishetkellä rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi.

2)

Direktiivin 2006/112 säännöksiä sekä verotuksen neutraalisuuden periaatetta, tehokkuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle, joiden mukaan kiinteistön myyjän on oikaistava myydyn kiinteistön ostoon sisältyvän arvonlisäveron vähennys, kun myyjän oikeus valita verotus tämän myynnin osalta on evätty sillä perusteella, että ostaja ei ole myyntipäivänä täyttänyt edellytyksiä, joiden täyttyessä myyjä voi käyttää kyseistä oikeutta. Vaikka sillä, että ostaja tosiasiallisesti käyttää kyseistä kiinteistöä arvonlisäverollisessa toiminnassa, ei ole tältä osin merkitystä, toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin tutkittava, onko verovelvollinen, joka on aikonut käyttää oikeuttaan valita verotus kyseisen liiketoimen osalta, mahdollisesti syyllistynyt veropetokseen tai väärinkäytökseen.

---

(1)  EUVL C 128, 12.4.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 30.6.2022 – Valittajana Laure Camerin ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-63/21 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Entinen virkamies - Vanhuuseläkkeestä tehdyt vähennykset - Kansallisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano - Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne)

(2022/C 318/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Laure Camerin (edustaja: asianajaja M. Casado García-Hirschfeld)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: T. S. Bohr ja D. Milanowska)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Laure Camerin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 228, 14.6.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.6.2022 – Valittajana Danske Slagtermestre sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Tanskan kuningaskunta

(Asia C-99/21 P) (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - SEUT 107 artiklan 1 kohta - Jätevesihuollon maksujärjestelmä - Kantelu - Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Asiavaltuus - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä - Yksityistä suoraan koskeva toimi)

(2022/C 318/12)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Valittaja: Danske Slagtermestre (edustaja: H. Sønderby Christensen, advokat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Grønfeldt ja P. Němečková) ja Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: J. Nymann-Lindegren, V. Pasternak Jørgensen, M. Søndahl Wolff ja L. Teilgård)

Tuomiolauselma

1)	Unionin yleisen tuomioistuimen 1.12.2020 antama määräys Danske Slagtermestre vastaan komissio (T-486/18, ei julkaistu, EU:T:2020:576) kumotaan.

2)	Ensimmäisessä asteessa nostettu kanne on otettava tutkittavaksi.

3)	Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen pääasian ratkaisemista varten.

4)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

---

(1)  EUVL C 182, 10.5.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Spetsializiran nakazatelen sad – Bulgaria) – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on IR

(Asia C-105/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 6 ja 47 artikla - Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun - Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan - Vastaavuusperiaate ja keskinäisen luottamuksen periaate - Puitepäätös 2002/584/YOS - Direktiivi 2012/13/EU - Tiedonsaantioikeus rikosoikeudellisissa menettelyissä - Oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä - Henkilön oikeus saada tiedot häntä vastaan esitetyistä syytteistä kansallisen pidätysmääräyksen nojalla - Oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon - Edellytykset, joilla voidaan antaa eurooppalainen pidätysmääräys rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevasta henkilöstä, joka oleskelee täytäntöönpanojäsenvaltiossa - Unionin oikeuden ensisijaisuus)

(2022/C 318/13)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

IR

Muu osapuoli: Spetsializirana prokuratura

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklaa, oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun sekä vastaavuusperiaatetta ja keskinäisen luottamuksen periaatetta on tulkittava siten, että eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, perusteella eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella ei ole mitään velvollisuutta toimittaa kyseisen pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle kyseisen henkilön pidättämisestä tehtyä kansallista päätöstä eikä tietoja, jotka koskevat mahdollisia oikeussuojakeinoja tämän päätöksen osalta, niin kauan kuin mainittu henkilö oleskelee kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltiossa eikä häntä ole luovutettu sen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2)

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava siten, että sen mukaan pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan tulkittava kansallista oikeuttaan siten, että sen on mahdollista varmistaa tulos, joka on yhteensoveltuva puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, tavoitteen kanssa; kyseinen puitepäätös on esteenä sille, että kyseisen viranomaisen on kansallisen oikeuden nojalla toimitettava eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle ennen hänen luovuttamistaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisille hänen pidättämisestään tehty kansallinen päätös ja tiedot mahdollisista oikeussuojakeinoista tämän päätöksen osalta.

---

(1)  EUVL C 163, 3.5.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Bucureşti – Romania) – Direcţia Generală Regională a Finanţelor Publice Bucureşti – Administraţia Sector 1 a Finanţelor Publice v. VB ja Direcţia Generalā Regionalā a Finanţelor Publice Bucureşti – Serviciul Soluţionare Contestaţii 1

(Asia C-146/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - Romanialle annettavasta luvasta poiketa mainitun direktiivin 193 artiklasta annetut täytäntöönpanopäätökset 2010/583/EU ja 2013/676/EU - Käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmä - Puutuotteiden toimitukset - Kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan mainitun järjestelmän soveltamiselle edellytys arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröimisestä - Verotuksen neutraalisuuden periaate)

(2022/C 318/14)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Bucureşti

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Direcţia Generală Regională a Finanţelor Publice Bucureşti – Administraţia Sector 1 a Finanţelor Publice

Vastaajat: VB ja Direcţia Generalā Regionalā a Finanţelor Publice Bucureşti – Serviciul Soluţionare Contestaţii 1

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY ja verotuksen neutraalisuuden periaate eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmää ei sovelleta verovelvolliseen, joka ei ole ennen verollisten liiketoimien toteutumista hakenut arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä ja jota viranomainen ei ole viran puolesta rekisteröinyt arvonlisäverovelvolliseksi.

---

(1)  EUVL C 228, 14.6.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 30.6.2022 – Valittajana Fakro sp. z o.o. sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Puolan tasavalta

(Asia C-149/21 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Euroopan komission tekemä kantelun hylkääminen - Euroopan unionin etu ei ole kyseessä)

(2022/C 318/15)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: Fakro sp. z o.o. (edustajat: Z. Kiedacz ja A. Radkowiak-Macuda, radcowie prawni)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Farley, I.V. Rogalski ja J. Szczodrowski), Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Fakro sp. z o.o. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Puolan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

---

(1)  EUVL C 182, 10.5.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sofiyski rayonen sad (Sofian piirituomioistuin – Bulgaria) – Profi Credit Bulgaria EOOD v. T.I.T.

(Asia C-170/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 93/13/ETY - Kulutusluotto - Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot - 6 artiklan 1 kohta - Tutkiminen viran puolesta - Maksamismääräyksen antamisen epääminen kohtuuttomaan ehtoon perustuvan väitteen tapauksessa - Sopimusehdon kohtuuttomuuteen liittyvät seuraukset - Oikeus maksunpalautukseen - Vastaavuus ja tehokkuusperiaate - Kuittaaminen viran puolesta)

(2022/C 318/16)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski rayonen sad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Profi Credit Bulgaria EOOD

Vastaaja: T.I.T.,

Tuomiolauselma

1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu maksamismääräystä koskeva hakemus, jota koskevaan menettelyyn velallisena oleva kuluttaja ei osallistu ennen tämän maksamismääräyksen antamista, on jätettävä viran puolesta soveltamatta kyseisen kuluttajan ja kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan väliseen kulutusluottosopimukseen sisältyvää kohtuutonta ehtoa, johon osa vaaditusta saatavasta perustuu. Tässä tapauksessa kyseisellä tuomioistuimella on mahdollisuus hylätä tämä hakemus osittain sillä edellytyksellä, että sopimus voi pysyä voimassa ilman mitään muita muutoksia, tarkistusta tai täydennystä, mikä kyseisen tuomioistuimen on tarkistettava.

2)

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vaikka kyseisessä säännöksessä velvoitetaan kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi maksamismääräystä koskeva hakemus on saatettu, tekemään kaikki päätelmät, jotka johtuvat kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä kulutusluottosopimuksessa olevan ehdon kohtuuttomuuden toteamisesta kansallisen oikeuden perusteella, sen varmistamiseksi, ettei kyseinen ehto sido kuluttajaa, siinä ei lähtökohtaisesti velvoiteta kyseistä tuomioistuinta kuittaamaan viran puolesta mainitun ehdon perusteella suoritetulla maksulla kyseiseen sopimukseen perustuvaa erääntynyttä velan loppumäärää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen noudattamista.

3)

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi maksamismääräystä koskeva hakemus on saatettu, olisi tämän säännöksen nojalla, luettuna vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen valossa, kuitattava viran puolesta kulutusluottosopimukseen sisältyvän kohtuuttoman ehdon perusteella suoritetulla maksulla kyseiseen sopimukseen perustuvaa erääntynyttä velan loppumäärää, kyseinen tuomioistuin on velvollinen jättämään soveltamatta ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen päinvastaista oikeuskäytäntöä

---

(1)  EUVL C 206, 31.5.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León (Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen ylioikeus – Espanja) – Clemente v. Comunidad de Castilla y León (Dirección General de la Función Pública)

(Asia C-192/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 1999/70/EY - EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus - 4 lausekkeen 1 kohta - Syrjintäkiellon periaate - Väliaikaisen virkamiehen, josta on tullut vakituinen virkamies, suorittamien palvelusten jättäminen huomiotta hänen henkilökohtaista palkkaluokkaansa pysytettäessä - Näiden palvelusten rinnastaminen vakituisen virkamiehen suorittamiin palveluksiin - Käsite ”asialliset syyt” - Palvelusajan huomioon ottaminen vakituisen virkamiehen asemaan pääsyn yhteydessä - Kansallisessa lainsäädännössä säädetty virkamiesten vertikaalista urakehitystä koskeva järjestelmä)

(2022/C 318/17)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Clemente

Vastaaja: Comunidad de Castilla y León (Dirección General de la Función Pública)

Tuomiolauselma

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan, 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan virkamiehen väliaikaisena virkamiehenä ennen vakituisen virkamiehen asemaan pääsyä suorittamia palveluksia ei oteta huomioon henkilökohtaista palkkaluokkaa pysytettäessä.

---

(1)  EUVL C 263, 5.7.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederland (ylin tuomioistuin – Alankomaat)) – Staatssecretaris van Financiën v. X

(Asia C-194/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 184 ja 185 artikla - Vähennysten oikaiseminen - Verovelvollinen, joka ei ole käyttänyt vähennysoikeuttaan ennen preklusiivisen määräajan päättymistä - Mahdottomuus tehdä tätä vähennystä oikaisun yhteydessä)

(2022/C 318/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederland

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastapuoli: X

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.7.2010 annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU, 184 ja 185 artiklaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä sille, että verovelvolliselta, joka ei ole ennen kansallisessa oikeudessa säädetyn preklusiivisen määräajan päättymistä käyttänyt oikeuttaan vähentää tavaran tai palvelun hankintaan liittyvä arvonlisävero, evätään mahdollisuus tehdä tämä vähennys myöhemmin oikaisuna kyseisen tavaran tai palvelun ensimmäisen käyttöönoton yhteydessä, vaikka mitään oikeuden väärinkäyttöä, petosta taikka verotulojen menetystä ei ole todettu

---

(1)  EUVL C 228, 14.6.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – Italy Emergenza Cooperativa Sociale (C-213/21 ja C-214/21) v. Azienda Sanitaria Locale Barletta-Andria-Trani (C-213/21) ja Azienda Sanitaria Provinciale di Cosenza (C-214/21)

(Yhdistetyt asiat C-213/21 ja C-214/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Julkisia hankintoja koskevat sopimukset - Direktiivi 2014/24/EU - Soveltamisala - 10 artiklan h alakohta - Julkisia palveluhankintoja koskevat erityispoikkeukset - Väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevat palvelut - Voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät - Kiireellisiksi luokitellut sairaankuljetuspalvelut - Vapaaehtoisjärjestöt - Sosiaaliset osuuskunnat)

(2022/C 318/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Italy Emergenza Cooperativa Sociale (C-213/21 ja C-214/21)

Vastaajat: Azienda Sanitaria Locale Barletta-Andria-Trani (C-213/21) ja Azienda Sanitaria Provinciale di Cosenza (C-214/21)

Muut osapuolet: Regione Puglia (C-213/21), Confederazione Nazionale delle Misericordie d’Italia (C-213/21), Associazione Nazionale Pubbliche Assistenze (Organizzazione nazionale di volontariato) – ANPAS ODV (C-213/21 ja C-214/21), ja Croce Rossa Italiana – Comitato Provinciale di Cosenza (C-214/21)

Tuomiolauselma

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 10 artiklan h alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kiireellisten ja äärimmäisen kiireellisten sairaankuljetuspalvelujen hankinta voidaan tehdä ensisijaisesti sopimusteitse ainoastaan vapaaehtoisjärjestöiltä mutta ei sosiaalisilta osuuskunnilta, jotka voivat jakaa jäsenilleen toimintaansa liittyviä hyvityksiä.

---

(1)  EUVL C 289, 19.7.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesarbeitsgericht (liittovaltion ylin työtuomioistuin – Saksa)) – Coca Cola European Partners Deutschland GmbH v. L.B. (C-257/21) ja R.G. (C-258/21),

(Yhdistetyt asiat C-257/21 ja C-258/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - SEUT 153 artikla - Työntekijöiden suojeleminen - Direktiivi 2003/88/EY - Työajan järjestäminen - Yötyö - Työehtosopimus, jossa määrätään säännöllisestä yötyöstä maksettavasta palkanlisästä, joka on pienempi kuin epäsäännöllisestä yötyöstä maksettava palkanlisä - Yhdenvertainen kohtelu - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artikla - Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin oikeuden soveltaminen)

(2022/C 318/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesarbeitsgericht

Pääasian asianosaiset

Vastaaja: Coca Cola European Partners Deutschland GmbH

Kantaja: L.B. (C 257/21) ja R.G. (C 258/21),

Tuomiolauselma

Työehtosopimuksen määräyksellä, jossa määrätään epäsäännöllisestä yötyöstä maksettavasta palkanlisästä, joka on suurempi kuin säännöllisestä yötyöstä maksettava palkanlisä, ei sovelleta tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/88/EY Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

---

(1)  EUVL C 297, 26.7.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin – Italia)) – F. Hoffmann-La Roche Ltd, Novartis AG, Novartis Farma SpA ja Roche SpA v. Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

(Asia C-261/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta - Jäsenvaltioiden velvollisuus ottaa käyttöön tarpeelliset oikeussuojakeinot tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi unionin oikeuden kattamilla aloilla - SEUT 267 artikla - Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen velvollisuus antaa täysi vaikutus unionin tuomioistuimen tulkinnalle unionin oikeudesta - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 47 artikla - Oikeus saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu - Asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän kansallisen tuomioistuimen ratkaisu, joka annetaan unionin tuomioistuimen antaman ennakkoratkaisun jälkeen - Se, että kyseisessä ratkaisussa ei väitetysti noudateta unionin tuomioistuimen tulkintaa unionin oikeudesta - Kansallinen säännöstö, joka estää hakemasta kyseisen ratkaisun purkamista)

(2022/C 318/21)

Oikeudenkäyntikieli:

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Purkuhakemuksen tekijät: F. Hoffmann-La Roche Ltd, Novartis AG, Novartis Farma SpA ja Roche SpA

Vastapuoli: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

Muut osapuolet: Società Oftalmologica Italiana (SOI) – Associazione Medici Oculisti Italiani (AMOI), Regione Emilia-Romagna, Regione Lombardia, Altroconsumo, Novartis Farma SpA, Roche SpA, Novartis AG, F. Hoffmann-La Roche Ltd, Associazione Italiana delle Unità Dedicate Autonome Private di Day Surgery e dei Centri di Chirurgia Ambulatoriale (Aiudapds), Coordinamento delle associazioni per la tutela dell’ambiente e dei diritti degli utenti e consumatori (Codacons) ja Ministero della Salute – Agenzia Italiana del Farmaco

Tuomiolauselma

SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja SEU 19 artiklan 1 kohtaa sekä SEUT 267 artiklaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä jäsenvaltion prosessioikeuden säännöksille, joista vastaavuusperiaatetta noudattaen seuraa silloin, kun kyseisen jäsenvaltion ylin hallintotuomioistuin antaa ratkaisun asiassa, jonka yhteydessä se oli pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklan nojalla, että tämän asian asianosaiset eivät voi hakea kansalliselta tuomioistuimelta kyseisen ratkaisun purkamista sillä perusteella, että kyseisen tuomioistuimen väitetään jättäneen noudattamatta sitä tulkintaa unionin oikeudesta, jonka unionin tuomioistuin esitti vastatessaan ennakkoratkaisupyyntöön.

---

(1)  EUVL C 263, 5.7.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Korkein oikeus – Suomi) – Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia v. Koninklijke Philips N.V.

(Asia C-264/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 85/374/ETY - Tuotevastuu - 3 artiklan 1 kohta - Valmistajan käsite - Se, joka esiintyy tuotteen valmistajana varustamalla tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan tai on sallinut sen)

(2022/C 318/22)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia

Vastapuoli: Koninklijke Philips N.V

Tuomiolauselma

Tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.5.1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 1999/34/EY, 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu valmistajan käsite ei edellytä, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, myös jollakin muulla tavalla esiintyy tuotteen valmistajana.

---

(1)  EUVL C 278, 12.7.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Judicial da Comarca dos Açores) (Azorien alioikeus, Ponta Delgadan neljäs siviilijaosto – Portugali)) – KU, OP ja GC v. SATA International – Azores Airlines SA

(Asia C-308/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Matkustajille annettava korvaus ja apu - Lennon peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen - 5 artiklan 3 kohta - Vapautuminen korvausvelvollisuudesta - Poikkeukselliset olosuhteet - Lentokoneiden polttoaineentankkausjärjestelmän laajamittainen häiriö lentoasemalla)

(2022/C 318/23)

Oikeudenkäyntikieli:portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Judicial da Comarca dos Açores

Pääasian asianosaiset

Kantajat: KU, OP ja GC

Vastaaja: SATA International – Azores Airlines SA

Tuomiolauselma

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että jos kyseessä olevien lentojen tai lentokoneen lähtölentoasema vastaa ilma-alusten polttoaineentankkausjärjestelmän toiminnasta, polttoaineen tankkaukseen liittyvää laajamittaista häiriötä voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”poikkeuksellisena olosuhteena”.

---

(1)  EUVL C 329, 16.8.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 7.7.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour du travail de Mons (Monsin työtuomioistuin – Belgia)) – Ville de Mons ja Zone de secours Hainaut-Centre v. RM

(Asia C-377/21) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 97/81/EY - Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus - 4 lauseke - Syrjintäkiellon periaate - Prorata temporis -periaate - Kokoaikaisesti palvelukseen otetun ammattipalomiehen palkan laskemiseksi tämän vapaaehtoisena palomiehenä suorittaman palvelusajan huomioon ottaminen prorata temporis -periaatteen mukaisesti)

(2022/C 318/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour du travail de Mons

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Ville de Mons ja Zone de secours Hainaut-Centre

Vastapuoli: RM

Tuomiolauselma

Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY liitteenä olevan, 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa kokoaikaisesti palvelukseen otettujen ammattipalomiesten palkan laskemiseksi otetaan huomioon hyvitykseen oikeuttavana palvelusaikana aikaisempi osa-aikainen työskentely vapaaehtoisena palomiehenä pro rata temporis -periaatteen mukaisesti, toisin sanoen todellisten työsuoritusten mukaisesti.

---

(1)  EUVL C 391, 27.9.2021.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas – Liettua) – M.A.

(Asia C-72/22 PPU) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely - Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka - Direktiivi 2011/95/EU - 4 artikla - Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevat yhteiset menettelyt - Direktiivi 2013/32/EU - 6 ja 7 artikla - Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat vaatimukset - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla - Direktiivi 2013/33/EU - 8 artikla - Hakijan säilöönotto - Säilöönoton peruste - Kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen suojaaminen - Turvapaikanhakijan ottaminen säilöön sillä perusteella, että hän on saapunut laittomasti unionin alueelle)

(2022/C 318/25)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas

Pääasian asianosaiset

Kantaja: M.A.

Muu osapuoli: Valstybės sienos apsaugos tarnyba

Tuomiolauselma

1)

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 6 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila taikka hätätilanne, joka johtuu joukoittaisesta maahantulosta, laittomasti maassa oleskelevilta kolmannen maan kansalaisilta viedään tosiasiallisesti mahdollisuus päästä kyseisen jäsenvaltion alueella menettelyyn, jossa tutkitaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

2)

Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU 8 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tapauksessa, jossa julistetaan sotatila tai poikkeustila taikka hätätilanne, joka johtuu ulkomaalaisten joukoittaisesta maahantulosta, turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön jo pelkästään sillä perusteella, että hän oleskelee kyseisen jäsenvaltion alueella laittomasti.

---

(1)  EUVL C 171, 25.4.2022.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 30.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Judicial da Comarca de Lisboa – Juízo Local Cível de Lisboa – Portugali) – DS, CF, DT ja CL v. Orbest, SA

(Asia C-704/21) (1)

(Lentoliikenne - Asetus (EU) N:o 261/2004 - Matkustajille annettava korvaus ja apu - Lennon peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen - Vapautus korvausvelvollisuudesta - Poikkeukselliset olosuhteet - Catering-ajoneuvon ja pysäköidyn lentokoneen törmäys lentoasemalla)

(2022/C 318/26)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Judicial da Comarca de Lisboa – Juízo Local Cível de Lisboa

Asianosaiset

Kantajat: DS, CF, DT ja CL

Vastaaja: Orbest, SA

Määräysosa

Asia C-704/21 poistetaan unionin tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  Jättämispäivä 23.11.2021.

Valitus, jonka Laboratorios Ern, SA on tehnyt 10.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-160/21, Laboratorios Ern v. EUIPO – Malpricht (APIRETAL), 12.1.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-187/22 P)

(2022/C 318/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Laboratorios Ern, SA (edustajat: T. González Martínez ja R. Guerras Mazón, abogados)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Ingrid Malpricht

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 11.7.2022 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä ja määrännyt Laboratorios Ern, SA:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 17.3.2022 – Lineas – Concessões de Transportes SGPS, S.A. v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-207/22)

(2022/C 318/28)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lineas – Concessões de Transportes SGPS, S.A.

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko direktiivissä 2013/36/EU (1) ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (2) tarkoitettuna rahoituslaitoksena pitää SGPS-tyyppistä holdingyhtiötä, jonka ainoana toimialana on muiden yritysten yhtiöosuuksien hallinnointi taloudellisen toiminnan välillisessä harjoittamismuodossa ja joka hankkii pysyvästi omistukseensa kyseiset osuudet, joiden määrä on yleensä vähintään 10 prosenttia omistettujen yhtiöiden pääomasta, kun näiden yhtiöiden toiminta liittyy liikenneinfrastruktuurien hallinnointiin, mukaan lukien teiden ja/tai moottoriteiden suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon?

---

(1)  Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338).

(2)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 20.4.2022 – Global Roads Investimentos SGPS, Lda v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-267/22)

(2022/C 318/29)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Global Roads Investimentos SGPS, Lda

Vastaaja: Autoridade Tributária ja Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymys

Kuuluuko yhtiöosuuksien hallinnointiyhtiö (SGPS), jonka kotipaikka on Portugalissa, johon sovelletaan 30.12.1988 annettua lakiasetusta (Decreto-Lei) nro 495/88, jonka ainoana toimialana on hallinnoida muiden yhtiöiden yhtiöosuuksia taloudellisen toiminnan välillisenä harjoittamismuotona ja joka tässä yhteydessä hankkii ja pitää pysyvästi hallussaan kyseisiä osuuksia, jotka muodostavat yleensä vähintään 10 prosenttia sellaisten osakkuusyhtiöiden pääomasta, jotka eivät toimi vakuutus- tai rahoitusalalla, direktiivin 2013/36/EY (1) 3 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa tarkoitetun rahoituslaitoksen käsitteen piiriin?

---

(1)  Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338).

(2)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel (Belgia) on esittänyt 13.4.2022 – VITOL SA v. Belgian valtio

(Asia C-268/22)

(2022/C 318/30)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: VITOL SA

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko täytäntöönpanoasetus N:o 1194/2013 (1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2017/1578 (2), perusasetuksen N:o 1225/2009 (3) vastainen muun muassa siitä syystä, että

—

ei osoitettu sellaisten edellytysten täyttymistä, joiden perusteella samankaltaisen tuotteen normaaliarvoa laskettaessa olisi voitu poiketa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetyn säännön mukaisesti kyseisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista, sellaisina kuin ne on ilmoitettu tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpitomerkintöissä

—	tuonnin vaikutuksia arvioitiin perusteettomasti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti kumulatiivisesti, eikä näin ollen osoitettu tyydyttävällä tavalla, että kyseessä on polkumyynnillä tapahtuva tuonti, joka on aiheuttanut perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua vahinkoa

—	ja kyse ei siten ole polkumyynnistä eikä perusasetuksen 1 artiklassa tarkoitettua polkumyyntitullia voitu ottaa käyttöön?

---

(1)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1194/2013 (EUVL 2013, L 315, s. 2).

(2)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 muuttamisesta 18.9.2017 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1578 (EUVL 2017, L 239, s. 9).

(3)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 25.4.2022 – vzw Kinderrechtencoalitie Vlaanderen ja vzw Liga voor Mensenrechten v. Belgian valtio

(Asia C-280/22)

(2022/C 318/31)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: vzw Kinderrechtencoalitie Vlaanderen ja vzw Liga voor Mensenrechten

Vastapuoli: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1157 (1) 3 artiklan 5 ja 6 kohta sekä 14 artikla, luettuina yhdessä teknisistä eritelmistä kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäistä kaavaa varten ja päätöksen C(2002) 3069 kumoamisesta 30.11.2018 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2018) 7767 kanssa, päteviä ja yhteensopivia SEUT 16 artiklan kanssa sekä 3 artiklan 5 ja 6 kohdan osalta SEUT 21 artiklan kanssa, ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 52 artiklan kanssa, luettuina yhdessä seuraavien säännösten kanssa:

—	luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (2) 1, 2, 3, 4, 5, 6, 9, 25, 32, 35 ja 36 artikla

—

luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (3) 1, 2, 3, 4, 8, 9, 10, 27 ja 28 artikla

—

luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (4) 1, 2, 3, 4, 5, 10, 28 ja 42 artikla

siltä osin kuin asetuksen (EU) 2019/1157 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa asetetaan velvollisuus säilyttää kahta kortin haltijan sormenjälkeä digitaalisessa muodossa henkilökortissa olevalla tallennusvälineellä

ja siltä osin kuin asetuksen (EU) 2019/1157 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa sekä 14 artiklassa, luettuina yhdessä edellä mainitun 30.11.2018 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2018) 7767 liitteen III kanssa, asetetaan velvollisuus säilyttää 2 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitetuissa henkilökorteissa ja oleskeluasiakirjoissa olevat sormenjälkitiedot elektronisella mikroprosessorisirulla, jonka yhteydessä käytetään RFID-menetelmää ja joka voidaan lukea langattomasti/kontaktittomasti?

---

(1)  EUVL 2019, L 188, s. 67.

(2)  EUVL 2016, L 119, s. 1.

(3)  EUVL 2016, L 119, s. 89.

(4)  EUVL 2018, L 295, s. 39.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Wien (Itävalta) on esittänyt 25.4.2022 – G. K., B. O. D. GmbH ja S. L.

(Asia C-281/22)

(2022/C 318/32)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Valittajat: G. K., B. O. D. GmbH ja S. L.

Muu osapuoli: Österreichischer Delegierter Europäischer Staatsanwalt

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko unionin oikeutta, erityisesti tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12.10.2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (1) 31 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 32 artiklaa tulkittava siten, että silloin, kun rajat ylittävän tutkinnan yhteydessä avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltiossa toteutettavalle toimenpiteelle tarvitaan tuomioistuimen lupa, on tutkittava kaikki aineelliset seikat, kuten rikosoikeudellinen vastuu, epäily syyllisyydestä, tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus?

2)	Onko tässä tarkastelussa otettava huomioon se, onko asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion tuomioistuin jo tutkinut kyseisen toimenpiteen hyväksyttävyyden tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti?

3)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: missä laajuudessa laillisuusvalvonta on suoritettava avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltiossa?

---

(1)  EUVL 2017, L 283, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Warszawie (Puola) on esittänyt 3.5.2022 – YQ ja RJ v. Getin Noble Bank S.A.

(Asia C-287/22)

(2022/C 318/33)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Valittajat: YQ ja RJ

Vastaaja: Getin Noble Bank S.A.

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko direktiivin 93/13 (1) 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta tehokkuus- ja suhteellisuusperiaatteen valossa esteenä sellaiselle kansallisten säännösten tai kansallisen oikeuskäytännön tulkinnalle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi erityisesti siksi, että kuluttajalla on velvollisuus täyttää sopimus elinkeinonharjoittajan kanssa, tai elinkeinonharjoittajan hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi olla hyväksymättä kuluttajan turvaamistoimihakemusta (kanteen turvaaminen), jossa on kyse sellaisen sopimuksen täyttämisen keskeyttämisestä menettelyn keston ajaksi, joka todennäköisesti todetaan pätemättömäksi siksi, että siitä on poistettu kohtuuttomat sopimusehdot?

---

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 3.5.2022 – NOS-SGPS SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-290/22)

(2022/C 318/34)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: NOS-SGPS SA

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymys

Kuuluuko yhtiöosuuksien hallinnointiyhtiö (SGPS), jonka kotipaikka on Portugalissa, johon sovelletaan 30.12.1988 annettua lakiasetusta (Decreto-Lei) nro 495/88 ja jonka ainoana toimialana on hallinnoida sellaisten muiden yhtiöiden yhtiöosuuksia, jotka eivät toimi vakuutusalalla, direktiivin 2013/36/EY (1) 3 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa tarkoitetun rahoituslaitoksen käsitteen piiriin?

---

(1)  Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338).

(2)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 5.5.2022 – A.T.U. Auto-Teile-Unger GmbH & Co. KG ja Carglass GmbH v. FCA Italy SpA

(Asia C-296/22)

(2022/C 318/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantajat: A.T.U. Auto-Teile-Unger GmbH & Co. KG ja Carglass GmbH

Vastaaja: FCA Italy SpA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asetuksen 2018/858 (1) 61 artiklan 1 kohtaa ja 4 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä X olevan 2.9 kohdan kanssa, jonka mukaan ajoneuvonvalmistajan on asetettava ajoneuvon OBD-järjestelmää, vianmääritystä, korjausta ja huoltoa varten suora ajoneuvotietojen virta saataville sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta, kun otetaan myös huomioon vaatimukset, jotka ajoneuvonvalmistajalle asetetaan ajoneuvon yleisen turvallisuuden takaamiseksi kyseisen asetuksen liitteessä II olevan I osan 63 kohdassa,

—	luettuna yhdessä asetuksen N:o 661/2009 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan kanssa ennen 6.7.2022 tyyppihyväksyttyjen ajoneuvojen osalta ja

—	luettuna yhdessä 6.7.2022 lähtien sovellettavan asetuksen 2019/2144 (3) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 ja 5 kohdan kanssa,

tulkittava siten, että ajoneuvonvalmistajan on aina, myös vastaavia turvallisuustoimenpiteitä toteuttaessaan, varmistettava, että tämä ajoneuvon OBD-järjestelmä, vianmääritys, korjaus ja huolto, siinä tarvittava tietojen kirjoittaminen mukaan luettuna, on edelleen mahdollista riippumattomissa korjaamoissa yleisen vianmääritystyökalun avulla, ilman että edellytysten, joista asetuksessa ei nimenomaisesti säädetä ja jotka koskevat laitteen internetyhteyttä ajoneuvonvalmistajan määrittämälle palvelimelle ja/tai sitä, että käyttäjän on rekisteröidyttävä aiemmin henkilökohtaisesti ajoneuvonvalmistajan palveluun, on täytyttävä?

---

(1)  Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta 30.5.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2018, L 151, s. 1).

(2)  Moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 661/2009 (EUVL 2009, L 200, s. 1).

(3)  Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntävaatimuksista niiden yleisen turvallisuuden ja ajoneuvon matkustajien ja loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 78/2009, (EY) N:o 79/2009 ja (EY) N:o 661/2009 sekä komission asetusten (EY) N:o 631/2009, (EU) N:o 406/2010, (EU) N:o 672/2010, (EU) N:o 1003/2010, (EU) N:o 1005/2010, (EU) N:o 1008/2010, (EU) N:o 1009/2010, (EU) N:o 19/2011, (EU) N:o 109/2011, (EU) N:o 458/2011, (EU) N:o 65/2012, (EU) N:o 130/2012, (EU) N:o 347/2012, (EU) N:o 351/2012, (EU) N:o 1230/2012 ja (EU) 2015/166 kumoamisesta 27.11.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2144 (EUVL 2019, L 325, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kammergericht Berlin (Saksa) on esittänyt 10.5.2022 – PM v. Senatsverwaltung für Justiz, Vielfalt und Antidiskriminierung

(Asia C-304/22)

(2022/C 318/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kammergericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: PM

Vastaaja: Senatsverwaltung für Justiz, Vielfalt und Antidiskriminierung

Muu osapuoli: CM

Ennakkoratkaisukysymykset

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.200327.11.2003 annetun asetuksen (EY) N:o 1347/2000 (1) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 2 artiklan 4 alakohdan, 21 artiklan 1 kohdan ja 46 artiklan tulkinnasta esitetään seuraavat kysymykset:

1.	Onko Espanjan Código Civilin 82 §:n, 87 §:n, 89 §:n ja 90 §:n perusteella vahvistettu avioero Bryssel II a -asetuksessa tarkoitettu avioeroa koskeva ratkaisu?

2.	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko Espanjan Código Civilin 82 §:n, 87 §:n, 89 §:n ja 90 §:n perusteella vahvistettua avioeroa kohdeltava virallisia asiakirjoja ja sopimuksia koskevan Bryssel II a -asetuksen 46 artiklan mukaisesti?

---

(1)  EUVL 2003, L 338, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy – Śródmieścia w Warszawie (Puola) on esittänyt 5.5.2022 – ZL, KU, KM v. Provident Polska S.A.

(Asia C-321/22)

(2022/C 318/37)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy dla Warszawy – Śródmieścia w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantajat: ZL, KU, KM

Vastaaja: Provident Polska S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan todeta kohtuuttomaksi sopimusehdoksi sellainen ehto, jossa annetaan elinkeinonharjoittajalle oikeus maksuun tai palkkioon määrältään suhteettoman suurena sen tarjoamiin palveluihin nähden?

2)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 1 kohtaa ja tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisille kansallisen oikeuden säännöksille tai tuomioistuimen kyseisten kansallisten säännösten tulkinnalle, joiden mukaan välttämätön edellytys sille, että kuluttajan elinkeinonharjoittajaa vastaan nostama kanne sopimuksen tai sen osan, joka sisältää kohtuuttomia sopimusehtoja, toteamisesta pätemättömäksi tai tehottomaksi hyväksytään, on kuluttajan oikeudellisen intressin olemassaolo?

3)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa sekä tehokkuus- ja suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta tulkittava siten, että niissä sallitaan todeta, että sellainen lainasopimus, jonka ainoa sopimusehto, jossa määrätään lainan takaisinmaksutavasta, on todettu kohtuuttomaksi sopimusehdoksi, ei voi olla olemassa ilman kyseistä ehtoa, ja on näin ollen pätemätön?

---

(1)  EYVL 1993, L 95, s. 29.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla miasta stołecznego Warszawy w Warszawie (Puola) on esittänyt 13.5.2022 – Z. sp. z o.o. v. A. S.A.

(Asia C-326/22)

(2022/C 318/38)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Z. sp. z o.o.

Vastaaja: A. S.A.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun direktiivin 2008/48 (1) 16 artiklan 1 kohtaa tulkittava Euroopan unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen valossa siten, että kuluttaja tai elinkeinonharjoittaja, jolle kuluttaja on luovuttanut hänelle kyseisen säännöksen perusteella kuuluvat oikeutensa, voi vaatia tämän säännöksen perusteella luotonantajaa luovuttamaan kappaleen luottosopimuksesta (sekä sopimuksen liitteenä olevista ehdoista) ja tiedot luoton takaisinmaksusta, kun nämä ovat välttämättömiä sen arvioimiseksi, onko kuluttajalle palautettu luoton ennenaikaisen takaisinmaksun johdosta oikea suhteellinen määrä luoton kokonaiskuluista, sekä kanteen nostamiseksi edellä mainittujen rahamäärien mahdollisesta palauttamisesta?

---

(1)  EUVL 2008, L 133, s. 66.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Warszawie (Puola) on esittänyt 23.5.2022 – Audi AG v. GQ

(Asia C-334/22)

(2022/C 318/39)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Audi AG

Vastaaja: GQ

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (1) 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tavaramerkin haltija tai tuomioistuin kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä elinkeinotoiminnassa samaa tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin EU-tavaramerkki auton varaosissa (jäähdyttimen etusäleikkö/maski), kun on kyse autotarvikkeen (tunnus, joka esittää EU-tavaramerkkiä) kiinnitysosasta, ja: — kun on teknisesti mahdollista kiinnittää alkuperäinen tunnus, joka esittää EU-tavaramerkkiä, auton varaosaan (jäähdyttimen etusäleikköön/maskiin) kuvaamatta kyseisessä osassa samaa tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin EU-tavaramerkki; tai silloin, — kun teknisesti ei ole mahdollista kiinnittää alkuperäistä tunnusta, joka esittää EU-tavaramerkkiä, auton varaosaan (etusäleikköön/maskiin) kuvaamatta kyseisessä osassa samaa tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltaista merkkiä kuin EU-tavaramerkki? — Jos mihin tahansa 1 a kohdan kysymyksistä vastataan myöntävästi:

2)	Millaisia arviointiperusteita on sovellettava tällaisissa tapauksissa, jotta voidaan todeta, onko tavaramerkin käyttäminen hyvän liiketavan mukaista?

3)

Onko Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 (2) 9 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että tavaramerkki ei täytä tunnistamistehtävää, jos tavaramerkki on autonosan muodon osatekijä ja kun asetuksessa 2017/1001 ei ole yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) 110 artiklan 1 kohdan mukaista korjauslauseketta vastaavaa säännöstä?

4)

Onko Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2002 9 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, ettei kiinnitysosaa, vaikka se on sama tai sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin tavaramerkki, voida pitää tavaramerkkinä, joka täyttää tunnistamistehtävän, kun tavaramerkin kiinnitysosa, joka kuvaa muodollaan tavaramerkkiä tai on sekaannusta aiheuttavalla tavalla samankaltainen kuin se, on autonosan muodon osatekijä, ja kun asetuksessa 2017/1001 ei ole yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) 110 artiklan 1 kohdan mukaista korjauslauseketta vastaavaa säännöstä?

---

(1)  EUVL 2017, L 154, s. 1.

(2)  EUVL 2002, L 3, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 23.5.2022 – f6 Cigarettenfabrik GmbH & Co. KG v. Hauptzollamt Bielefeld

(Asia C-336/22)

(2022/C 318/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: f6 Cigarettenfabrik GmbH & Co. KG

Vastaaja: Hauptzollamt Bielefeld

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 2008/118/EY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/475 (2), 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kuumennetusta tupakasta kannettavaa tupakkaveroa koskevalle jäsenvaltion kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään veron laskemisen osalta, että piipputupakkaan sovellettavan verokannan lisäksi kannetaan lisävero, jonka suuruus on 80 prosenttia savukkeisiin sovellettavasta veron määrästä vähennettynä piipputupakan veron määrällä?

2)

Jos kuumennetusta tupakasta kannettava lisävero ei ole direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valmisteveron alaisista tavaroista erityistarkoituksissa kannettava muu välillinen vero: onko direktiivin 2011/64/EU (3) 14 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kuumennetusta tupakasta kannettavaa tupakkaveroa koskevalle jäsenvaltion kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään veron laskemisen osalta, että piipputupakkaan sovellettavan verokannan lisäksi kannetaan lisävero, jonka suuruus on 80 prosenttia savukkeisiin sovellettavasta veron määrästä vähennettynä piipputupakan veron määrällä?

3)

Jos kuumennetusta tupakasta kannettava lisävero ei ole direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valmisteveron alaisista tavaroista erityistarkoituksissa kannettava muu välillinen vero: onko direktiivin 2011/64/EU 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettava siten, että ne ovat esteenä kuumennetusta tupakasta kannettavaa tupakkaveroa koskevalle jäsenvaltion kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään veron laskemisen osalta, että se on laskettava arvoon perustuvan verokannan sekä sellaisen erityisen verokannan mukaan, joka määräytyy tupakkakääröjen painon ja kappalemäärän perusteella?

---

(1)  Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2009, L 9, s. 12).

(2)  Direktiivien 2006/112/EY ja 2008/118/EY muuttamisesta Italian kunnan Campione d'Italian sekä Luganonjärven Italialle kuuluvien vesialueiden sisällyttämiseksi unionin tullialueeseen ja direktiivin 2008/118/EY alueelliseen soveltamisalaan 18.2.2019 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2019, L 83, s. 42).

(3)  Valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista 21.6.2011 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2011, L 176, s. 24).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglia (Italia)on esittänyt 30.5.2022– Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato v. Comune di Ginosa

(Asia C-348/22)

(2022/C 318/41)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Puglia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

Vastaaja: Comune di Ginosa

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko direktiivi 2006/123 (1) pätevä ja sitooko se jäsenvaltioita vai onko se päinvastoin pätemätön sen vuoksi, että – koska kyseessä on yhdenmukaistamisdirektiivi – se on annettu vain määräenemmistöllä eikä yksimielisesti [Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen] 115 artiklan vastaisesti?

2)

Täyttääkö direktiivi 2006/123 (ns. Bolkestein-direktiivi) objektiivisesti ja abstraktisti lainsäädännön riittävää yksityiskohtaisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset eikä siinä siten jätetä kansalliselle lainsäätäjälle sellaista harkintavaltaa, että olisi katsottava, ettei se edellytä täytäntöönpanotoimia ja on välittömästi sovellettava?

3)

Jos katsotaan, että direktiivi 2006/123 edellyttää täytäntöönpanotoimia, onko pelkän poissulkemisen tai kansallisen lain pelkästään estävän soveltamatta jättämisen vaikutus oikeusvarmuuden periaatteiden mukainen myös siinä tapauksessa, että kansallisella tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta tulkita sitä unionin oikeuden mukaisesti, vai eikö sitä vastoin tällaisessa tapauksessa pidä tai voida soveltaa kansallista lakia, jolloin ovat edelleen voimassa [Euroopan unionin] oikeusjärjestyksessä säädetyt erityisseuraamukset, joita määrätään siitä, että valtio ei ole täyttänyt perussopimukseen (SEUT 49 artikla) liittymisestä johtuvia velvoitteitaan, tai siitä, että direktiivin täytäntöönpano on laiminlyöty (jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely)?

4)

Vastaako direktiivin 2006/123 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan välitön vaikutus sitä, että tunnustetaan, että kyseinen direktiivi ei edellytä täytäntöönpanotoimia tai se on välittömästi sovellettavissa, vai onko nyt käsiteltävän kaltaisen yhdenmukaistamisdirektiivin yhteydessä (”on katsottava, että saman direktiivin 9–13 artiklalla suoritetaan tyhjentävä yhdenmukaistaminen – –” ns. tuomion Promoimpresa mukaisesti) katsottava, että se on valtiolle kohdistettu määräys toteuttaa yhdenmukaistamistoimenpiteitä, jotka eivät ole yleisluontoisia vaan sisällöltään sitovia?

5)

Jos katsotaan, että direktiivi ei edellytä täytäntöönpanotoimia tai että se edellyttää tällaisia toimia, voidaanko tai pitääkö ensin mainitussa tapauksessa katsoa, että kansallisen lain pelkästään estävä soveltamatta jättäminen kuuluu kansallisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan (ja sille on annettu tätä tarkoitusta varten erityisiä tulkinnan apuvälineitä, kuten ennakkoratkaisupyynnön esittäminen unionin tuomioistuimelle tai perustuslakituomioistuimelle), vai onko toimivaltaa myös kunnan yksittäisellä virkamiehellä tai johtajalla?

6)

Jos sitä vastoin katsotaan, että direktiivi 2006/123 ei edellytä täytäntöönpanotoimia, koska SEUT 49 artikla estää sen, että merialueiden konsessioita jatketaan automaattisesti matkailutarkoituksiin, ainoastaan ”jos kyseisiin konsessioihin liittyy varma rajat ylittävä intressi”, onko tällaisen vaatimuksen olemassaolo välttämätön edellytys myös direktiivin 2006/123 12 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisen kannalta?

7)

Onko kansallisen tuomioistuimen tuomio direktiivin 2006/123 ja SEUT 49 artiklan tavoitteiden mukainen, kun se koskee sitä, täyttyykö varmaa rajat ylittävää intressiä koskeva vaatimus yleisellä ja abstraktilla tavalla tiukasti koko maan alueella, vai onko sitä vastoin, koska Italiassa toimivalta kuuluu yksittäisille kunnille, katsottava, että tällainen arviointi ei koske kunkin kunnan merenranta-aluetta eikä siten kuulu kunnalliseen toimivaltaan?

8)

Onko kansallisen tuomioistuimen tuomio direktiivin 2006/123 ja SEUT 49 artiklan tavoitteiden mukainen, kun se koskee sitä, täyttyykö luonnonvarojen vähäisyyttä ja käytettävissä olevien konsessioiden rajallisuutta koskeva vaatimus yleisellä ja abstraktilla tavalla tiukasti koko maan alueella, vai onko sitä vastoin, koska Italiassa toimivalta kuuluu yksittäisille kunnille, katsottava, että tällainen arviointi ei koske kunkin kunnan merenranta-aluetta eikä siten kuulu kunnalliseen toimivaltaan?

9)

Jos teoreettisesti katsotaan, että direktiivi 2006/123 ei edellytä täytäntöönpanotoimia, voidaanko tällaisen välittömän sovellettavuuden katsoa olevan voimassa myös konkreettisesti normatiivisessa asiayhteydessä – kuten Italian lainsäädännössä – jossa on voimassa merenkulkulain 49 § (jossa säädetään, että konsession voimassaolon päättyessä ”kaikki kiinteät laitteet jäävät valtion omaisuudeksi ilman mitään korvausta tai hyvitystä”) ja sopiiko tällainen seuraus siitä, että katsotaan, että kyseinen direktiivi ei edellytä täytäntöönpanotoimia tai että se on välittömästi sovellettava (kun otetaan erityisesti huomioon asianmukaisesti hyväksytyt rakenteet tai konsessiot, jotka liittyvät toiminnallisesti matkailuun, kuten hotellit tai motellit), yhteen perusoikeuksien, kuten omistusoikeuden suojan kanssa, kun ne on tunnustettu ensisijaisen suojelun arvoisiksi Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä ja perusoikeuskirjassa?

---

(1)  Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (EUVL 2006, L 376, s. 36).

Kanne 3.6.2022 – Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-360/22)

(2022/C 318/42)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: W. Roels)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 45, 56 ja 63 artiklan ja ETA-sopimuksen 28, 36 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt ja pysyttänyt voimassa eläkelain (Pensioenwet) 85 §:n 1 momentin b kohdan ja 87 §:n 2 momentin f kohdan, luettuina yhdessä palkkaverolain (Wet op de loonbelasting) 19b §:n 2 momentin kanssa

—	velvoittaa Alankomaiden kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että Alankomaiden lainsäädäntö, joka koskee niin sanotussa toisessa pilarissa kartutetun eläkepääoman eli työnantajan välityksellä kartutettujen täydentävien eläkeoikeuksien siirtämistä, on yhteensopimaton työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, palvelujen tarjoamisen vapauden ja pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa, koska rajat ylittävässä tilanteessa eläkepääoman siirto järjestelmästä toiseen on mahdollinen ilman veroseuraamuksia vain siinä tapauksessa, että mahdollisuudet eläkepääoman takaisinostoon kertasuorituksena ovat samat tai suppeammat kuin Alankomaissa. Useissa jäsenvaltioissa eläkkeen takaisinosto kokonaan tai osittain on mahdollinen kertasuorituksena, minkä vuoksi liikkuvia työntekijöitä, jotka siirtävät eläkepääomansa johonkin kyseisistä jäsenvaltioista, verotetaan. Samanlaisista eläkepääoman siirroista Alankomaissa ei veroteta.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 14.6.2022 – flightright GmbH v. Transportes Aéreos Portugueses SA (TAP)

(Asia C-388/22)

(2022/C 318/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: flightright GmbH

Vastaaja: Transportes Aéreos Portugueses SA (TAP)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko kyse asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, kun vallitsevat sääolosuhteet ovat kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat niiden konkreettisesta luonteesta riippumatta?

2)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko sääolosuhteiden poikkeuksellisuus määrittää käyttämällä perusteena niiden alueellista ja kausittaista yleisyyttä niiden esiintymispaikalla ja -aikana?

3)

Onko kyse asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, jos ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen vaikutus tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä aiheuttaa kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen, lennon siirtymisen seuraavaan päivään tai sen peruutuksen riippumatta siitä, mistä syystä tämä päätös on tehty?

4)	Jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko päätöksen syyn puolestaan oltava poikkeuksellinen, jolloin sen ilmeneminen ei ole odotettavissa?

---

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

Valitus, jonka Wizz Air Hungary Légiközlekedési Zrt. (Wizz Air Hungary Zrt.) on tehnyt 4.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kymmenes jaosto) asiassa T-718/20, Wizz Air v. komissio, 4.5.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-440/22 P)

(2022/C 318/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Wizz Air Hungary Légiközlekedési Zrt. (Wizz Air Hungary Zrt.) (edustajat: asianajajat E. Vahida, S. Rating ja I.-G. Metaxas-Maranghidis)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja

—	kumoamaan komission valtiontuesta SA.56244 (2020/N) – Romania – Rescue aid to TAROM (1)24.2.2020 antaman päätöksen C(2020) 1160 final ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai

—	palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsittelyä varten ja määräämään, että ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että edellytys siitä, että kyseen on oltava suuntaviivoissa valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (2) (suuntaviivat) tarkoitusta tärkeästä palvelusta, jonka luominen uudelleen on vaikeaa, on täyttynyt.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi suuntaviivoja virheellisesti, kun kyse oli näytöstä siitä, että kilpailijan on vaikeaa tulla tilalle.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin otti sille esitetyn selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, kun se arvioi käyttämätöntä kapasiteettia markkinoilla ja halpalentoyhtiöiden kapasiteettia toimia kotimaan reiteillä.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, etteivät pääoman korotukset voi liittyä rakenneuudistussuunnitelmaan.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin otti sille esitetyn selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, kun se arvioi TAROMin rakenneuudistuskauden kestoa.

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen päätellessään, ettei komission ollut tarpeen tarkistaa, onko olemassa olevasta tuesta muodostunut uutta tukea.

Seitsemänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun kyse oli siitä, ettei komissio ollut aloittanut muodollista tutkintamenettelyä.

---

(1)  EUVL 2020 C 310, s. 3.

(2)  EUVL 2014 C 249, s. 1.

Kanne 8.7.2022 – Euroopan komissio v. Romania

(Asia C-455/22)

(2022/C 318/45)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Escobar Gómez, E. A. Stamate ja C. Valero)

Vastaaja: Romiania

Vaatimukset

—	On todettava, ettei Romania ole 3.10.2020 saakka noudattanut direktiivin 2010/75/EU (1) 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan ja

—	Romania on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

S.C. CET Govoraa nro 2, S.C. Electrocentrale Devaa (Mintia) nro 2 ja S.C. Electrocentrale Devaa (Mintia) nro 3 on käytetty vuodesta 2014 päivämäärään 3.10.2020 saakka ilman sellaista pätevää ympäristölupaa, jota direktiivin 2010/75 vaatimuksissa edellytetään. Romanian viranomaiset ovat myöntäneet, että näiden kolmen laitoksen käyttöä on jatkettu ilman pätevää ympäristölupaa 3.10.2020 saakka, mutta ne ovat väittäneet, että laitokset ovat toimineet satunnaisesti kansallisen energiajärjestelmän turvallisuuden varmistamiseksi.

Koska Romania ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että S.C. CET Govoraa nro 2, S.C. Electrocentrale Devaa (Mintia) nro 2 ja S.C. Electrocentrale Devaa (Mintia) nro 3 käytetään pätevän ympäristöluvan nojalla, se ei ole noudattanut direktiivin 2010/75 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Siitä väitteestä, jonka mukaan laitokset ovat toimineet satunnaisesti kansallisen energiajärjestelmän turvallisuuden varmistamiseksi, komissio katsoo, että direktiivissä 2010/85 ei säädetä tällaisesta yleisestä mahdollisuudesta poiketa direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä ympäristölupavelvollisuudesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on myös niin, että jäsenvaltiot ovat vastuussa niille unionin oikeuden mukaan kuuluvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä siitä riippumatta, mikä kyseessä olevan valtion elin on vastuussa, eivätkä ne voi vedota sisäisen oikeusjärjestyksensä olemassa oleviin oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai olosuhteisiin perustellakseen yhteisöjen direktiiveissä säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämisen. Romania ei tässä tarkoituksessa voi vedota täysin sisäiseen tilanteeseen, kuten siihen, että toimijoista on tullut maksukyvyttömiä, eikä oikeusriitoihin, jotka koskevat laitosten toimintojen keskeyttämistä, perustellakseen sille direktiivin mukaisesti kuuluvien velvoitteiden noudattamatta jättämisen.

---

(1)  Teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (EUVL 2010, L 334, s. 17).

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.6.2022 – Hijos de Moisés Rodríguez González v. EUIPO – Irlanti ja Ornua (La Irlandesa 1943)

(Asia T-306/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki La Irlandesa 1943 - Ehdottomat mitättömyysperusteet - Mitättömäksi julistaminen EUIPO:n suuressa valituslautakunnassa - Unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet - Ehdotonta mitättömyysperustetta tutkittaessa huomioon otettava ajankohta - Tavaramerkki, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan g alakohta) - Vilpillinen mieli - Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2022/C 318/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hijos de Moisés Rodríguez González, SA (Las Palmas de Gran Canaria, Espanja) (edustaja: asianajaja J. García Domínguez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Folliard Monguiral, D. Hanf ja E. Markakis)

Muu osapuoli EUIPO:n suuressa valituslautakunnassa: Irlanti

Muu osapuoli EUIPO:n suuressa valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ornua Co-operative Ltd (Dublin, Irlanti) (edustajat: asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Sanz Cerralbo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeuksien viraston (EUIPO) suuren valituslautakunnan 2.3.2020 antaman päätöksen (asia R 1499/2016-G).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Hijos de Moisés Rodríguez González, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 247, 27.7.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.6.2022 – LA International Cooperation v. komissio

(Asia T-609/20) (1)

(Liittymistä valmisteleva tukiväline - OLAFin tutkimus - Komission päätös, joka koskee hallinnollista seuraamusta - Sulkeminen hankintamenettelyjen ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitettavien avustusten myöntämisen ulkopuolelle neljäksi vuodeksi - Kirjaaminen varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän keskustietokantaan - Varainhoitoasetus - Tuomioistuimen täysi harkintavalta - Seuraamuksen oikeasuhteisuus)

(2022/C 318/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: LA International Cooperation Srl (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat B. O’Connor ja M. Hommé)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: R. Pethke)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission 20.7.2020 antaman päätöksen, jolla komissio on sulkenut neljän vuoden ajaksi pois kantajan osallistumisen hankintamenettelyihin ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitettavien avustusten myöntämisen kantajalle sekä kantajan osallistumisen yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2.3.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323 (EUVL 2015, L 58, s. 17) mukaisiin varojen myöntämismenettelyihin ja määrännyt, että tämä poissulkeminen julkaistaan sen internetsivustolla.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	LA International Cooperation Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 19, 18.1.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.6.2022 – bet-at-home.com Entertainment v. EUIPO (bet-at-home)

(Asia T-640/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin bet-at-home rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Erottamiskyvyn puuttuminen - Kuvailevuus - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

(2022/C 318/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: bet at home.com Entertainment GmbH (Linz, Itävalta) (edustaja: asianajaja R. Paulitsch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: E. Nicolás Gómez ja D. Hanf)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan muuttamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 5.8.2021 tekemää päätöstä (asia R 2143/2020-1).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	bet-at-home.com Entertainment GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 471, 22.11.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.6.2022 – Hangzhou Dingsheng Industrial Group ym. v. komissio

(Asia T-150/21) (1)

(Kumoamiskanne - Polkumyynti - Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuonti - Voimassa olevien tuonnin kirjaamisvelvoitetta koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen aloittaminen - Kiinasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuonti Thaimaasta - Lopullisen polkumyyntitullin laajentaminen - Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2022/C 318/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Hangzhou Dingsheng Industrial Group Co., Ltd (Hangzhou, Kiina), Dingheng New Materials Co., Ltd (Rayong, Thaimaa), Thai Ding Li New Materials Co., Ltd (Rayong) (edustajat: asianajajat G. Coppo ja G. Pregno)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Blanck ja P. Němečková)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2384 ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/271 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tiettyjen alumiinifolioiden tuonnilla Thaimaasta riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Thaimaa, koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta 18.12.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/2162 (EUVL 2020, L 431, s. 48).

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Hangzhou Dingsheng Industrial Group Co., Ltd, Dingheng New Materials Co., Ltd ja Thai Ding Li New Materials Co., Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 182, 10.5.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.6.2022 – Compass Tex v. EUIPO (Trusted Handwork)

(Asia T-704/21) (1)

(Kumoamiskanne - EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin Trusted Handwork rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 318/50)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Compass Tex Ltd (Tsuen Wan, Hong Kong, Kiina) (edustaja: asianajaja M. Gail)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: T. Klee ja D. Hanf)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 31.8.2021 tekemästä päätöksestä (asia R 0034/2021-5), joka koskee hakemusta sanamerkin Trusted Handwork rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Compass Tex Ltd veloitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 2, 3.1.2022.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 27.6.2022 – Usmanov v. neuvosto

(Asia T-237/22 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Rajoittavat toimenpiteet Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien Venäjän toimien johdosta - Varojen jäädyttäminen - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty - Intressivertailu)

(2022/C 318/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Alisher Usmanov (Taškent, Uzbekistan) (edustaja: asianajaja J. Grand d’Esnon)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Vitro ja B. Driessen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvalla vaatimuksellaan pääasiallisesti yhtäältä kahden toimen, joilla muutettiin henkilöiden, yhteisöjen ja elinten, jotka ovat rajoittavien toimenpiteiden kohteena Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviin tai uhkaaviin toimiin osallistumisensa johdosta, luetteloon merkitsemisen kriteereitä, ja toisaalta kahden toimen, joilla hänen nimensä on lisätty kyseiseen luetteloon, täytäntöönpanon lykkäämistä. Kantaja vaatii tarkemmin ottaen ensiksi ja ensisijaisesti rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 28.2.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/337 (EUVL 2022, L 59, s. 1) siltä osin kuin kyseinen toimi koskee häntä, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 28.2.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/336 (EUVL 2022, L 58, s. 1) siltä osin kuin kyseinen toimi koskee häntä, rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 25.2.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/329 (EUVL 2022, L 50, s. 1) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 muuttamisesta 25.2.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/330 (EUVL 2022, L 51, s. 1) täytäntöönpanon lykkäämistä; toiseksi ja toissijaisesti päätöksen 2022/337 siltä osin kuin kyseinen toimi koskee häntä, täytäntöönpanoasetuksen 2022/336 siltä osin kuin kyseinen toimi koskee häntä, päätöksen 2022/329 1 artiklan 2 kohdan f ja g alakohdan ja asetuksen 2022/330 1 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdan täytäntöönpanon lykkäämistä sekä kolmanneksi velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston maksamaan hänelle 20 000 euron summan kuluista, joita hänelle on aiheutunut intressiensä puolustamisesta.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 4.7.2022 – Lacapelle v. parlamentti

(Asia T-240/22 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan parlamentin jäsen - Parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien toimintaan osallistumisen epääminen - Vaatimus täytäntöönpanon lykkäämisestä - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 318/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Lin Lacapelle (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja F.-P. Vos)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Görlitz ja T. Lukácsi)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvalla vaatimuksellaan kantaja vaatii, että demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän yhteispuheenjohtajien 3.3.2022 tekemän päätöksen D-301937, jolla kantajalta evättiin kokonaan osallistuminen Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien toimintaan hänen toimikautensa (2019–2024) loppuun asti, täytäntöönpanoa lykätään.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 4.7.2022 – Juvin v. parlamentti

(Asia T-241/22 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan parlamentin jäsen - Parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien toimintaan osallistumisen epääminen - Vaatimus täytäntöönpanon lykkäämisestä - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 318/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Hervé Juvin (Pariisi, Ranska) (edustaja: F.-P. Vos)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Görlitz ja T. Lukácsi)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvalla vaatimuksellaan kantaja vaatii, että demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän yhteispuheenjohtajien 3.3.2022 tekemän päätöksen D-301936, jolla kantajalta evättiin kokonaan osallistuminen Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien toimintaan hänen toimikautensa (2019–2024) loppuun asti, täytäntöönpanoa lykätään.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Kanne 18.5.2022 – VEB.RF v. neuvosto

(Asia T-288/22)

(2022/C 318/54)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: State Development Corporation ”VEB.RF” (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat J. Iriarte Ángel ja E. Delage González)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP (1), sellaisena kuin se on muutettuna (2), siltä osin kuin se koskee kantajaa tai voi rajoittaa sitä

—

kumoamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 (3), sellaisena kuin se on muutettuna (4), siltä osin kuin se koskee kantajaa tai voi rajoittaa sitä

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/512/YUTP (5), sellaisena kuin se on muutettuna (6), 1e artiklan luettuna yhdessä liitteen VIII kanssa, siltä osin kuin se koskee kantajaa tai voi rajoittaa sitä

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 (7) 5h artiklan, luettuna yhdessä liitteen XIV kanssa, sellaisena kuin se on muutettuna (8), siltä osin kuin se koskee kantajaa tai voi rajoittaa sitä

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:

1)

Kanneperusteet, johon ensimmäinen ja toinen vaatimus perustuvat: — a) Ilmeinen virhe tosiseikkojen, joihin riitautetut säännökset perustuvat, arvioinnissa. — b) Perusteluvelvollisuuden rikkominen. — c) Oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaaminen. — d) Oikeuden omistaa omaisuutta, luettuna yhdessä suhteellisuusperiaatteen kanssa, loukkaaminen. — e) Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen. — f) Harkintavallan väärinkäyttö.

2)

Kanneperusteet, joihin kolmas ja neljäs vaatimus perustuvat: — a) Perusteluvelvollisuuden rikkominen. — b) Ilmeinen virhe tosiseikkojen, joihin riitautetut säännöksen perustuvat, arvioinnissa. — c) Oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaaminen. — d) Oikeuden omistaa omaisuutta loukkaaminen. — e) Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen.

---

(1)  EUVL 2014, L 78, s. 16.

(2)  Muutettuna Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 23.2.2022 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2022/265 (EUVL 2022, L 421, s. 98).

(3)  EUVL 2014, L 78, s. 6)

(4)  Muutettuna Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 23.2.2022 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EUVL 2022, L 421, s. 3).

(5)  EUVL 2014, L 229, s. 13.

(6)  Muutettuna rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun neuvoston päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 1.3.2022 annetulla neuvoston päätöksellä (EUVL 2022, L 63, s. 5).

(7)  EUVL 2014, L 229, s. 1.

(8)  Muutettuna rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 1.3.2022 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2022/345 (EUVL 2022, L 63, s. 1).

Kanne 18.5.2022 – Shuvalov v. neuvosto

(Asia T-289/22)

(2022/C 318/55)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Igor Shuvalov (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat J. Iriarte Ángel ja E. Delage González)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP (1) siltä osin kuin se koskee tai voi koskea kantajaa

—	kumoamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 (2) siltä osin kuin se koskee tai voi koskea kantajaa

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu niitä tosiseikkoja, joihin riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet perustuvat, koskeviin ilmeisiin arviointivirheisiin siltä osin kuin ne on kantajan osalta toteutettu ilman ajankohtaista ja todellista tosiseikkoja ja näyttöä koskevaa perustaa.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, koska riidanalaisia toimenpiteitä ei ole kantajan osalta asianmukaisesti perusteltu, mikä estää häntä puolustautumasta asianmukaisesti.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmaisunvapauden loukkaamiseen, koska kantajaa rangaistaan tiettyjen huomautusten perusteella, jotka kuuluvat tätä vapautta koskevan oikeuden piiriin.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen toimenpiteiden perustelujen osalta, esitettyjä perusteita koskevan todellisen näytön puuttumisen osalta sekä ilmaisunvapauden, puolustautumisoikeuden ja omaisuudensuojan loukkaamisen osalta, koskei ajankohtaisen ja todellisen näytön esittämistä koskevaa vaatimusta eikä perusteluvelvollisuutta ole noudatettu, mikä loukkaa edellä mainittuja oikeuksia.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu omistusoikeuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska kyseistä oikeutta on perusteettomasti ja suhteettomasti rajoitettu.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, koska kantajan asemaa muihin nähden on loukattu ilman syytä.

7)	Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön, koska on olemassa objektiivista, täsmällistä ja yhtenäistä näyttöä sen väitteen tueksi, että rajoittavien toimenpiteiden asettamisen ja laajentamisen tavoitteet eroavat neuvoston esittämistä tavoitteista.

---

(1)  EUVL 2014, L 78, s. 16; sellaisena kuin se on muutettuna rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 23.2.2022 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2022/265 (EUVL 2022, L 421, s. 3).

(2)  EUVL 2014, L 78, s. 6; sellaisena kuin se on muutettuna Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 23.2.2022 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/260 (EUVL 2022, L 421, s. 3).

Kanne 27.5.2022 – PH ym. v. EKP

(Asia T-323/22)

(2022/C 318/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: PH, PI, PJ ja PK (edustajat: asianajajat D. Hillemann, C. Fischer ja T. Ehls)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan taannehtivin vaikutuksin EKP:n 22.3.2022 tehdyn ja samana päivänä tiedoksi annetun päätöksen ECB-SSM-2022-EN-4 QLF-2020-0037, joka koskee tilannetta, jossa EKP vastustaa määräosuuksien hankintaa ja 50 prosentin ylittämistä pääomasta ja äänivallasta

—	velvoittamaan EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa 11 kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Kreditwesengesetzin (1) (KWG) 2c jakson 1b §:n 1 momenttia on sovellettu virheellisesti luotettavuuden käsitteen osalta — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan esitetyn näytön huomioon ottamatta jättämiseen, pätemättömien arviointikriteerien soveltamiseen ja tosiseikkojen virheelliseen arviointiin.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että KWG:n 2c jakson 1b §:n 4 momenttia on sovellettu oikeudellisesti virheellisesti ammatillisen pätevyyden käsitteen osalta — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan siihen, että perusteena on tukeuduttu epäasianmukaisiin olosuhteisiin ja että ensimmäisen kantajan kokemusta ei ole otettu huomioon.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että KWG:n 2c jakson 1b §:n 6 momenttia on sovellettu oikeudellisesti virheellisesti taloudellisen vakauden käsitteen osalta. — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan siihen, että on asetettu vaatimuksia, joista ei säädetä laissa, ja siihen, että vastaajan asettamat pääomaa koskevat vaatimukset on laskettu virheellisesti.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että KWG:n 2c jakson 1b §:n 2 momenttia on sovellettu oikeudellisesti virheellisesti vakavaraisuusvaatimusten noudattamisen käsitteen osalta — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan strategian määrittämiseen, riskinsietokyvyn määrittämistä ja varmistamista koskeviin menettelyihin, sisäisen valvontajärjestelmän luomiseen, henkilöstön käyttöön ja toiminnan tulevaan ulkoistamiseen.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että KWG:n 2c jakson 1b §:n 5 momenttia on sovellettu oikeudellisesti virheellisesti rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskevan epäilyn osalta — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan siihen, ettei toteutettuja/suunniteltuja toimenpiteitä ja esitettyä näyttöä ole otettu huomioon ja ettei sitä, ettei epäilyksille ole perusteita, ole tunnustettu.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (2) 19 artiklaa ja 75 perustelukappaletta on rikottu, harkintavaltaa on käytetty väärin ja ilmeisiä arviointivirheitä on tehty siltä osin kuin on kyse sellaisen perusteen olemassaolosta, jonka nojalla kohdepankin hankkimista koskeva lupa voidaan evätä — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan esitetyn näytön ulottuvuuteen, laatuun ja ajoitukseen ja ensimmäisen kantajan riskialttiutta koskevaan kysymykseen.

7)	Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu relevanttien tosiseikkojen huomioon ottamatta jättämiseen ja arviointivirheisiin — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan esitetyn näytön, esitettyjen toteamusten ja annettujen tietojen huomioon ottamatta jättämiseen.

8)	Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan siihen, ettei ole tarpeen kieltää hankintaa, ja siihen, että lievempien toimenpiteiden mahdollisuus on jätetty ottamatta huomioon.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin ja puolueettomuuden loukkaamiseen. — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan siihen, ettei ensimmäisen kantajan menestyksekkääksi osoitettua liiketoimintaa ole otettu huomioon ja että huomioon on otettu seikkoja, jotka eivät ole relevantteja riitautetun päätöksen kannalta.

10)	Kymmenes kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan rikkomisiin — Tämän kanneperusteen osalta vedotaan perusoikeuskirjan 15 artiklassa tarkoitetun ammatillisen vapauden ja 16 artiklassa tarkoitetun kilpailuvapauden ja elinkeinovapauden loukkaamiseen.

11)	Yhdestoista kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. — Tämän viimeisen kanneperusteen osalta vedotaan kolmen ensimmäisen kantajan eheyteen ja taloudelliseen vakavaraisuuteen.

---

(1)  Gesetz über das Kreditwesen: viittaukset kyseiseen Saksan lainsäädäntöön ovat sovelluksessa.

(2)  Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63).

Kanne 1.7.2022 – QF v. neuvosto

(Asia T-386/22)

(2022/C 318/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QF (edustajat: asianajajat T. Marembert ja A. Bass)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 8.4.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/582 (1) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 8.4.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/581 (2) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantaja vetoaa yhtäältä siihen, että mikään neuvoston todisteista ei täytä näyttökynnykselle ja todisteiden laadulle eurooppalaisessa oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia, ja toisaalta siihen, että yhtäkään neuvoston perusteluihin sisältyvistä väitteistä ei ole näytetty toteen. Lopuksi kantaja esittää kanneperusteensa tueksi varallisuutta koskevia seikkoja, joilla neuvoston perustelut voidaan osoittaa virheellisiksi.

---

(1)  Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 8.4.2022 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2022/582 (EUVL 2022, L 110, s. 55).

(2)  Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 8.4.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/581 (EUVL 2022, L 110, s. 3).

Kanne 5.7.2022 – adp Merkur v. EUIPO – psmtec (SEVEN SEVEN 7)

(Asia T-408/22)

(2022/C 318/58)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: adp Merkur GmbH (Espelkamp, Saksa) (edustaja: asianajaja K. Mandel)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: psmtec GmbH (Illertissen, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröitävä kuviomerkki SEVEN SEVEN 7 – Rekisteröintihakemus nro 18 123 915

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 26.4.2022 asiassa R 1498/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hyväksyy väitteen kokonaisuudessaan

—	hylkää EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 18 123 915 ”SEVEN SEVEN 7” kaikkien niiden luokkaan 9 kuuluvien riidanalaisten tavaroiden osalta, joita ovat ”Ohjelmistot videopeleihin; Peliohjelmistot; Elektronisten pelien ohjelmistot; Ohjelmistot”, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 47 artiklan 2 kohdan rikkominen.

Kanne 5.7.2022 – Hasbro v. EUIPO – Kreativni dogadaji (DRINKOPOLY)

(Asia T-413/22)

(2022/C 318/59)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Hasbro, Inc. (Pawtucket, Rhode Island, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat A. von Mühlendahl ja H. Hartwig)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Kreativni dogadaji d.o.o. (Zagreb, Kroatia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti, joka koskee kuviomerkkiä DRINKOPOLY – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 062 463

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 8.4.2022 asiassa R 596/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja muun osapuolen, mikäli tämä osallistuu asian käsittelyyn, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklaa on rikottu.

Kanne 6.7.2022 – Colombani v. EUH

(Asia T-414/22)

(2022/C 318/60)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Marc Colombani (Auderghem, Belgia) (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan henkilöstöresurssien osaston johtajan 13.10.2021 tekemän päätöksen, jolla kantajalle toimitettiin joukko sensuroituja ansioluetteloja, jotka esitettiin virheellisesti siten, että ne vastaisivat EUH:n 9.2.2021 tehdyn sovinnon yhteydessä antamaa sitoumusta

—	kumoamaan asiassa T-507/20 9.2.2021 tehdyn sovinnon tahdonmuodostuksessa olleen virheen vuoksi ja sen vuoksi, ettei EUH ole noudattanut sopimuksen ehtoja

—

siltä osin kuin on tarpeen kumoamaan EUH:n henkilöstöresurssien osaston johtajan 29.3.2022 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan valitus R/618/21, joka koski sitä, ettei asiassa T-507/20 9.2.2021 tehdyn sovinnon yhtä olennaista ehtoa ollut pantu täytäntöön; tämän ehdon mukaan EUH toimittaa kantajalle ”niiden hakijoiden pätevyyttä ja ammatillista kokemusta koskeva tiedot, joiden esivalintalautakunta katsoi vastaavan parhaiten esivalintakriteereitä kaikkien sopimuksessa yksilöityjen menettelyjen osalta

—	veloittamaan vastaajaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta annetusta päätöksestä nostamansa kanteen tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan henkilötietojen käsitettä ja asetuksia 2018/1725 (1) ja 1049/2001 (2) tulkittaessa on tehty oikeudellinen virhe, harkintavaltaa on käytetty väärin ja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä III olevaa 6 artiklaa on tulkittu tavalla, joka on ristiriidassa kyseisten asetusten säännösten kanssa.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan päätös ei ole Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan mukainen ja asetuksen N:o 2018/1725 45 artiklaa on rikottu, koska tutustumisoikeuden rajoituksella loukataan hyvän hallinnon periaatetta, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja koska sillä estetään riidanalaisten toimien tuomioistuinvalvonta kokonaisuudessaan.

3.	Kolmas kanneperuste koskee sitä, että EUH:n argumentti, jossa vedotaan yksinomaan kanteen peruuttamiseen ja jossa ei oteta kantaa esitettyyn valitukseen aineellisesti, on hylättävä ja että valituksen, joka koskee tutustumisoikeuden rajoittamisen lainvastasuutta, hylkäämistä ei ole perusteltu.

4.	Neljännen kanneperusteen mukaan riidanalaisten päätösten tekijöiden puolueellisuuden ja eturistiriitojen vuoksi on tehty virkavirhe ja henkilöstösääntöjä on rikottu.

Kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen kanteensa tueksi, jossa vaaditaan, että asiassa T-507/20 tehty sovintoratkaisu ja kanteen peruuttaminen kumotaan.

1.	Ensimmäinen kanneperuste, johon vedotaan ensisijaisesti, koskee sitä, että sovinto asiassa T-507/20 on tehty erehdyttämällä ja että se on pätemätön.

2.	Toinen kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti, koskee sitä, että sovintoa ei ole noudatettu ja että EUH on vedonnut oikeusvoimaan virheellisesti.

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).

(2)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Europan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001, L 145, s. 43).

Kanne 6.7.2022 – Intel Corporation v. komissio

(Asia T-417/22)

(2022/C 318/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Intel Corporation Inc. (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat D. Beard, J. Williams ja B. Meyring)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

a.

velvoittamaan komission maksamaan vahingonkorvauksena 593 177 661,75 euroa, joka vastaa 1 060 000 000 euron suuruiselle pääomalle Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille sen kuukauden, jolloin asiassa COMP/C-3/37.990 Intel 13.5.2009 annettu komission päätös C(2009) 3726 final (jäljempänä päätös) annettiin, ensimmäisenä päivänä vahvistaman korkokannan mukaisesti maksettavaa viivästyskorkoa (1,25 %) lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä (tai unionin tuomioistuimen asianmukaisena pitämällä prosenttiyksiköllä) 13.8.2009 (päivä, jolloin Intel maksoi alustavasti sakon) ja 25.2.2022 (päivä, jolloin Euroopan komissio maksoi takaisin sakon pääoman) väliseltä ajalta vähennettynä komission Intelille jo maksamalla 38 059 598,52 euron suuruisella korkojen määrällä

b.

velvoittamaan komission maksamaan korkoa edellä (a) kohdassa vaaditulle rahamäärälle 25.2.2022 alkaen (päivä, jolloin komissio maksoi takaisin sakon pääoman) tai vaihtoehtoisesti 28.4.2022 alkaen (Intelin ensimmäisen korkokanteen nostamisajankohta) tai 6.7.2022 alkaen (tämän kanteen nostamisajankohta) taikka edelleen vaihtoehtoisesti tässä asiassa annettavan tuomion ajankohdasta alkaen siihen päivään saakka, jolloin komissio tosiasiassa maksaa kyseisen rahamäärän tuomion, jolla tämä kanne hyväksytään, perusteella EKP:n perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan mukaisesti lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä tai vaihtoehtoisesti unionin tuomioistuimen asianmukaisena pitämällä prosenttiyksiköllä

c.

edelleen tai vaihtoehtoisesti i. kumoamaan minkä tahansa komission päätöksen, jossa viivästyskoron maksamisesta kieltäydytään, ja velvoittamaan komission maksamaan viivästyskorkoa sen suuruisena, kuin sitä edellä(a) ja (b) kohdassa vaaditaan tai ii. vaihtoehtoisesti toteamaan komission toimineen lainvastaisesti, kun se ei ole maksanut Intelille viivästyskorkoa takaisin maksetun sakon pääomalle sen jälkeen, kun päätös oli kumottu, ja velvoittamaan sen maksamaan viivästyskorkoa sen suuruisena, kuin sitä edellä (a) ja (b) kohdassa vaaditaan.

d.	joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan Intelille tästä oikeudenkäynnistä johtuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Intel on vaatinut asiassa T-236/22 28.4.2022 nostamallaan kanteella (Intelin ensimmäinen korkokanne) viivästyskorkoa (ja korkoa tälle viivästyskorolle), joka perustuu päätöksen 2 artiklan kumoamiseen ja jota komissio ei kantajan mukaan ole maksanut. Komissio ei edelleenkään ole maksanut tätä korkoa. Sen sijaan komissio on Intelin ensimmäisen korkokanteen nostamisen jälkeen ollut jälleen yhteydessä Inteliin ja esittänyt uusia syitä maksamisesta kieltäytymiselle. Intel riitauttaa kyseisen viestinvaihdon tällä kanteella, joka on nostettu kaiken varalta ottaen huomioon komission kanssa käydystä viestinvaihdosta aiheutuva epävarmuus. Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja vaatii SEUT 268 artiklan, SEUT 340 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 3 kohdan perusteella, että sille on maksettava korvausta korkoineen vahingosta, jota sille on aiheutunut, koska komissio on kieltäytynyt maksamasta Intelille viivästyskorkoa sakon pääomalle, joka on maksettu takaisin sen jälkeen, kun asiassa T-286/09 RENV, ECLI:EU:T:2022:19 annetulla tuomilla oli kumottu komission asiassa COMP/C-3/37.990 Intel 13.5.2009 antaman päätöksen C(2009) 3726 final 2 artikla. Kantaja vetoaa tässä yhteydessä SEUT 266 artiklaan perustuvaan vaatimukseen toteuttaa sakon kumoamisen johdosta tarvittavat toimenpiteet, mikä käsittää viivästyskoron maksamisen. Komissio on väärässä väittäessään, että sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan vaatimuksen osalta kyseinen aika alkaa kulua sakon alustavan maksamisen ajankohdasta.

2.

Toisessa kanneperusteessa kantaja vaatii edelleen tai vaihtoehtoisesti SEUT 263 artiklan perusteella, että mikä tahansa komission päätös, jossa viivästyskoron maksamisesta edellä mainitun korkokannan mukaisesti on kieltäydytty, on kumottava sillä perusteella, että (i) päätös on ristiriidassa SEUT 266 artiklan kanssa ja (ii) siinä esitetään väärin asianmukainen ajankohta, josta aika alkaa kulua sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan vaatimuksen osalta.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa kantaja vaatii edelleen vaihtoehtoisesti SEUT 265 artiklan perusteella toteamaan, että jos komissio ei (kantaja vaatimuksista huolimatta) ole määritellyt lopullista kantaansa, komissio on toiminut lainvastaisesti, koska se ei ole maksanut Intelille mainittua viivästyskorkoa SEUT 266 artiklan mukaisesti, ja velvoittamaan komission maksamaan viivästyskorkoa edellä mainitun korkokannan mukaisesti.

4.

Kantaja väittää ehdottoman vaihtoehtoisesti, että se, että vuonna 2002, 2012 ja/tai 2018 annettua asetusta tai annettuja asetuksia tulkittaisiin muulla tavalla siten, että SEUT 266 artiklan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin on sitä tulkinnut, mukaista viivästyskorkoa ei tarvitse maksaa, johtaisi siihen, että asiassa merkityksellisillä säännöksillä rikottaisiin EU:n primaarioikeutta. Näissä olosuhteissa kantaja esittää vaihtoehtoisen SEUT 266 artiklaan ja SEUT 277 artiklaan perustuvan lainvastaisuusväitteen vaihtoehtoisesti ja ehdollisesti.

Kanne 5.7.2022 – HSBC Continental Europe v. komissio

(Asia T-418/22)

(2022/C 318/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: HSBC Continental Europe (Pariisi, Ranska) (edustajat: D. Bailey, C. Thomas, Barristers-at-Law sekä asianajajat M. Giner Asins ja C. Angeli)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	velvoittamaan komission maksamaan viivästyskorkoja 3 199 935,70 euroa tai toissijaisesti jonkun muun määrän, joka perustuu sellaiseen ajanjaksoon tai sellaiseen korkokantaan, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi

—

velvoittamaan komission maksamaan viivästyskoroille (tai edellä eritellylle määrälle) koronkorkoa 5.11.2019 lähtien kyseisen määrän maksamiseen saakka 3,5 %:n viivästyskorolla (eli EKP:n jälleenrahoituskorko lisättynä 3,5 %:lla tai toissijaisesti sellaiselta ajanjaksolta ja sellaisella korolla, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi); tai toissijaisesti velvoittamaan komission maksamaan nämä koronkorot HBCE:n vaatimuksen esittämispäivästä eli 14.3.2022 lähtien taikka tämän kanteen nostamispäivästä lähtien (jolloin ennen tätä päivää yksinkertaisille koroille on maksettava 3,5 %:n viivästyskorko)

—	lisäksi tai toissijaisesti kumoamaan komission kielteisen päätöksen

—	viime sijassa toteamaan, että komission laiminlyönti maksaa viivästyskorot (tai muut viivästykseen perustuvat korot) sekä koronkorot niille, on lainvastainen

—	velvoittamaan komission korvaamaan HBCE:n oikeudenkäyntikulut ja sille tässä menettelyssä aiheutuneet muut kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajalla on oikeus viivästyskorkoihin nostamalla SEUT 266 artiklan ensimmäiseen kohtaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuva kanne sillä perusteella, että komissiolla on velvollisuus maksaa tämä summa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-105/17 antaman tuomion täytäntöön panemiseksi. Tältä osin HBCE vetoaa toissijaisesti SEUT 277 artiklaan, jos komissio pyrkii käyttämään johdetun oikeuden sääntöjä kantansa perusteluksi ja tällaisia sääntöjä tulkitaan tavalla, joka on ristiriidassa niiden oikeuksien kanssa, jotka HBCE:llä on perussopimusten nojalla.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu (toissijaisesti) siihen, että kantajalla on joka tapauksessa oikeus viivästyskorkoihin SEUT 266 artiklan toisen kohdan, SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 3 kohdan perusteella ja sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun perusteella sen vuoksi, että komissio ei ole maksanut unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-105/17 antaman tuomion mukaisesti viivästyskorkoja. Tältä osin HBCE vetoaa jälleen toissijaisesti SEUT 277 artiklaan, jos komissio pyrkii käyttämään johdetun oikeuden sääntöjä kantansa perusteluksi ja tällaisia sääntöjä tulkitaan tavalla, joka on ristiriidassa niiden oikeuksien kanssa, jotka HBCE:llä on perussopimusten nojalla.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajalla on SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan ja/tai SEUT 266 artiklan toisen kohdan sekä SEUT 268 ja SEUT 340 ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 3 kohdan perusteella oikeus koronkorkoihin, koska komissio on laiminlyönyt velvoitteensa maksaa ensimmäisessä ja toisessa kanneperusteessa määritellyt viivästyskorot.

4)	Neljäs kanneperuste, jolla unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan (lisäksi tai toissijaisesti) SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella kumoamaan SEUT 266 artiklan kanssa ristiriitainen komission kieltäytyminen maksaa viivästyskorkoja ja koronkorkoa.

5)	Viides kanneperuste, jolla vaaditaan (viime sijassa) unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan SEUT 265 artiklan nojalla, että komissio on toiminut lainvastaisesti, koska se ei ole maksanut kantajalle viivästyskorkoja eikä koronkorkoa SEUT 266 artiklan vastaisesti.

Kanne 11.7.2022 – Kalypso Media Group v. EUIPO (COMMANDOS))

(Asia T-425/22)

(2022/C 318/63)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Kalypso Media Group GmbH (Worms, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Boddien)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-sanamerkiksi COMMANDOS – Rekisteröintihakemus nro 18 062 634

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 18.4.2022 asiassa R 1864/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.