Euroopan unionin C 22/22.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 22

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	61. vuosikerta 22. tammikuu 2018

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2018/C 22/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin Tuomioistuin
2018/C 22/02	Asia C-472/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 23.11.2017 – Valittajina Servizi assicurativi del commercio estero SpA (SACE) ja Sace BT SpA sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Italian tasavalta (Muutoksenhaku — Valtiontuet — Vientiluottovakuutus — Julkisen yrityksen tytäryhtiölleen myöntämä jälleenvakuutus — Tytäryhtiön tappioiden kattamiseksi tehdyt pääomanlisäykset — Valtiontuen käsite — Valtiosta johtuvaksi katsominen — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste)	2
2018/C 22/03	Yhdistetyt asiat C-596/15 P ja C-597/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.11.2017 – Valittajina Bionorica SE (C-596/15 P) ja Diapharm GmbH & Co. KG (C-597/15 P) sekä muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kansanterveys — Kuluttajansuoja — Asetus (EY) N:o 1924/2006 — Elintarvikkeita koskevat terveysväitteet — 13 artiklan 3 kohta — Elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelo — Kasviperäiset aineet — Terveysväitteet, joiden käsittely on kesken — Laiminlyöntikanne — SEUT 265 artikla — Euroopan komission kannanmäärittely — Oikeussuojan tarve — Asiavaltuus)	3
2018/C 22/04	Asia C-658/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt College van Beroep voor het Bedrijfsleven – Alankomaat) – Robeco Hollands Bezit NV ym. v. Stichting Autoriteit Financiële Markten (AFM) (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2004/39/EY — Rahoitusvälineiden markkinat — 4 artiklan 1 kohdan14 alakohta — Säännellyn markkinan käsite — Soveltamisala — Järjestelmä, johon osallistuvat yhtäältä sijoittajia edustavat meklarit ja toisaalta avointen sijoitusyritysten rahastoasiamiehet, joilla on velvollisuus toteuttaa rahastoaan koskevat toimeksiannot)	3
2018/C 22/05	Asia C-671/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour de cassation – Ranska) – Président de l’Autorité de la concurrence v. Association des producteurs vendeurs d’endives (APVE) ym. (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen maatalouspolitiikka — SEUT 42 artikla — Asetus (EY) N:o 2200/96 — Asetus (EY) N:o 1182/2007 — Asetus (EY) N:o 1234/2007 — Kilpailua rajoittavat menettelytavat — SEUT 101 artikla — Asetus N:o 26 — Asetus (EY) N:o 1184/2006 — Tuottajaorganisaatiot — Tuottajaorganisaatioiden liitot — Näiden organisaatioiden ja liittojen tehtävät — Vähimmäismyyntihinnan vahvistamista koskeva menettelytapa — Markkinoille saatettavia määriä koskeva yhteistoimintamenettely — Strategisten tietojen vaihtamista koskeva menettelytapa — Endiivien Ranskan markkinat)	4
2018/C 22/06	Asia C-691/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 22.11.2017 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina Bilbaína de Alquitranes SA ym. (Muutoksenhaku — Ympäristö — Asetus (EY) N:o 1272/2008 — Tiettyjen aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen — Asetus (EU) N:o 944/2013 — Aineen piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen luokittelu — Kategoriat Aquatic Acute 1 (H400) ja Aquatic Chronic 1 (H410) — Huolellisuusvelvoite — Ilmeinen arviointivirhe)	5
2018/C 22/07	Asia C-122/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017 – Valittajana British Airways plc ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Euroopan lentorahtimarkkinat — Komission päätös lentorahtipalvelujen hintojen useita osatekijöitä koskevien sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen johdosta — Perustelujen virheellisyys — Unionin tuomioistuinten omasta aloitteestaan huomioon ottama oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä kumoamisperuste — Kielto lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta — Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta osittain — Unionin yleinen tuomioistuin ei saa kumota riidanalaista päätöstä kokonaan — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla — Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin)	6
2018/C 22/08	Asia C-165/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Toufik Lounes v. Secretary of State for the Home Department (Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin kansalaisuus — SEUT 21 artikla — Direktiivi 2004/38/EY — Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan — Kaksoiskansalaisuus — Unionin kansalainen, joka on hankkinut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden ja samalla säilyttänyt alkuperäisen kansalaisuutensa — Kolmannen maan kansalaisen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus tässä jäsenvaltiossa)	7
2018/C 22/09	Asia C-224/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 22.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Varhoven administrativen sad – Bulgaria) – Asotsiatsia na balgarskite predpriyatia za mezhdunarodni prevozi i patishtata (Aebtri) v. Nachalnik na Mitnitsa Burgas (Ennakkoratkaisupyyntö — Tulliliitto — Ulkoinen passitus — TIR-carnet’hen merkittyjen tavaroiden maantiekuljetus — SEUT 267 artikla — Unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita TIR-yleissopimuksen 8 ja 11 artiklaa — TIR-toimenpidettä ei ole päätetty — Takaajayhdistyksen vastuu — TIR-yleissopimuksen 8 artiklan 7 kohta — Velvollisuus vaatia maksua mahdollisuuksien mukaan suoraan korvausvelvolliselta henkilöltä tai henkilöiltä ennen vaatimuksen esittämistä takaajayhdistykselle — TIR-yleissopimukseen liitetyt selittävät huomautukset — Asetus (ETY) N:o 2454/93 — 457 artiklan 2 kohta — Yhteinen tullikoodeksi — 203 ja 213 artikla — Henkilöt, jotka ovat hankkineet tai joilla oli hallussaan tavarat ja jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää, että tavarat oli siirretty pois tullivalvonnasta)	8
2018/C 22/10	Asia C-246/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Commissione tributaria provinciale di Siracusa – Italia) – Enzo Di Maura v. Agenzia delle Entrate – Direzione Provinciale di Siracusa (Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Veron peruste — Kuudes direktiivi 77/388/ETY — 11 artiklan C kohdan 1 alakohdan toinen alakohta — Veron perusteen alentamista sen perusteella, että sopimuspuoli laiminlyö kauppahinnan maksamisen, koskevan oikeuden rajoittaminen — Täytäntöönpanoa koskeva jäsenvaltioiden liikkumavara — Elinkeinonharjoittajan ennakkorahoituksen keston oikeasuhteisuus)	9
2018/C 22/11	Asia C-250/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 16.11.2017 – Valittajana Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Välityslauseke — Kuudes tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelma (2002 – 2006) — Valittajalle maksettujen summien osittainen palauttaminen — Kiinteämääräiset korvaukset)	9
2018/C 22/12	Asia C-251/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – Edward Cussens, John Jennings ja Vincent Kingston v. T. G. Brosnan (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Kuudes direktiivi 77/388/ETY — 4 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 13 artiklan B kohdan g alakohta — Muiden rakennuksen ja siihen liittyvän maapohjan luovutusten kuin 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luovutusten vapauttaminen — Väärinkäytön kieltoa koskeva periaate — Soveltaminen kyseisen periaatteen voimaan saattavien kansallisten säännösten puuttuessa — Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet)	10
2018/C 22/13	Asia C-292/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Helsingin hallinto-oikeus – Suomi) – Asia, jonka on pannut vireille A Oy (Ennakkoratkaisupyyntö — Sijoittautumisvapaus — Välitön verotus — Yhteisövero — Direktiivi 90/434/ETY — 10 artiklan 2 kohta — Varojensiirto (liiketoimintasiirto) — Ulkomaisen kiinteän toimipaikan luovuttaminen liiketoimintasiirtona niin ikään ulkomaiselle vastaanottavalle yhtiölle — Siirtävän yhtiön jäsenvaltion oikeus verottaa varojen siirron yhteydessä syntynyttä tuloa tai ilmennyttä arvonnousua — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tuloa tai arvonnousua verotetaan välittömästi siirtovuonna — Veron maksuunpano sen verovuoden verotulona, jona liiketoimintasiirto on toteutettu)	11
2018/C 22/14	Asia C-308/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Naczelny Sąd Administracyjny – Puola) – Kozuba Premium Selection sp. z o.o. v. Dyrektor Izby Skarbowej w Warszawie (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Direktiivi 2006/112/EY — 12 artiklan 1 ja 2 kohta — 135 artiklan 1 kohdan j alakohta — Verolliset liiketoimet — Rakennuksen luovutuksen vapauttaminen verosta — Ensimmäisen käyttöönoton käsite — Muutostöiden käsite)	11
2018/C 22/15	Yhdistetyt asiat C-374/16 ja C-375/16): Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 15.11.2017 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Bundesfinanzhof – Saksa) – Rochus Geissel, RGEX GmbH i.L:n selvitysmiehenä v. Finanzamt Neuss (C-374/16) ja Finanzamt Bergisch Gladbach v. Igor Butin (C-375/16) (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 168 artiklan a alakohta, 178 artiklan a alakohta ja 226 artiklan 5 alakohta — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Laskuissa ilmoitettavat pakolliset tiedot — Verovelvollisen perusteltu luottamus vähennysoikeuden edellytysten olemassaoloon)	12
2018/C 22/16	Asia C-381/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Salvador Benjumea Bravo de Laguna v. Esteban Torras Ferrazzuolo (Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 207/2009 — EU-tavaramerkki — 16 artikla — EU-tavaramerkki omistusoikeuden kohteena — EU-tavaramerkin rinnastaminen kansalliseen tavaramerkkiin — 18 artikla — Tavaramerkin haltijan asiamiehen tai edustajan nimiin rekisteröidyn tavaramerkin siirtäminen — Kansallinen säännös, jolla mahdollistetaan haltijan oikeuksia loukkaavan tai lainsäädäntöön tai sopimukseen perustuvan velvollisuuden laiminlyövän rekisteröidyn kansallisen tavaramerkin siirtäminen — Yhteensopivuus asetuksen N:o 207/2009 kanssa)	13
2018/C 22/17	Yhdistetyt asiat C-427/16 ja C-428/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sofiyski rayonen sad – Bulgaria) – CHEZ Elektro Bulgaria AD v. Yordan Kotsev (C-427/16) ja FrontEx International EAD v. Emil Yanakiev (C-428/16) (Ennakkoratkaisupyyntö — Kilpailu — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Asianajajien ammattijärjestön suorittama vähimmäispalkkioiden vahvistaminen — Tuomioistuimelle asetettu kielto määrätä näitä vähimmäismääriä pienemmän palkkiomäärän korvaamisesta — Kansallinen säännöstö, jossa arvonlisäveron katsotaan olevan osa vapaan ammatin harjoittamisen yhteydessä tarjotun palvelun hinnasta)	13
2018/C 22/18	Asia C-507/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administrativen sad Sofia-grad – Bulgaria) – Еntertainment Bulgaria System ЕООD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika – Sofia (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 168 artiklan a alakohta, 169 artiklan a alakohta, 214 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta sekä 289 ja 290 artikla — Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa maksettavan tai maksetun arvonlisäveron vähennyskelpoisuus — Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa muissa jäsenvaltioissa toteutetut liiketoimet — Verosta vapauttamista koskeva järjestelmä siinä jäsenvaltiossa, jossa vähennysoikeutta käytetään)	14
2018/C 22/19	Asia C-547/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Josefa Rico Gil ja Antonio Ferrándiz González v. Repsol Comercial de Productos Petrolíferos SA (Kilpailu — SEUT 101 artikla — Yritysten väliset sopimukset — Huoltoasemia pitävien yritysten ja öljy-yhtiöiden väliset liikesuhteet — Pitkäaikainen polttoaineiden yksinostosopimus — Päätös, jossa Euroopan komissio määrää yrityksen sitoumukset velvoittaviksi — Komission sitoumuksia koskevan päätöksen sitovuus kansallisiin tuomioistuimiin nähden — Asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta)	15
2018/C 22/20	Asia C-424/17 P: Valitus, jonka Vilislav Andreev Kaleychev on tehnyt 14.7.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-58/17, Kaleychev v. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 22.6.2017 antamasta määräyksestä	16
2018/C 22/21	Asia C-455/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 31.7.2017 – Benedikt Brisch v. TUIfly GmbH	16
2018/C 22/22	Asia C-456/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Köln (Saksa) on esittänyt 31.7.2017 – Gabriela Verena Glanzmann ym. v. Deutsche Lufthansa AG	16
2018/C 22/23	Asia C-470/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Handelsgerichts Wien (Itävalta) on esittänyt 7.8.2017 – Teresa Coria Garcia ym. v. Austrian Airlines AG	17
2018/C 22/24	Asia C-549/17 P: Valitus, jonka Ukraina on tehnyt 19.9.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-346/14 DEP, Yanukovych v. neuvosto, 19.7.2017 antamasta määräyksestä	17
2018/C 22/25	Asia C-550/17 P: Valitus, jonka Ukraina on tehnyt 19.9.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-347/14 DEP, Yanukovych v. neuvosto, 19.7.2017 antamasta määräyksestä	17
2018/C 22/26	Asia C-551/17 P: Valitus, jonka Ukraina on tehnyt 19.9.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-348/14 DEP, Yanukovych v. neuvosto, 19.7.2017 antamasta määräyksestä	18
2018/C 22/27	Asia C-577/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 2.10.2017 – Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl v. Clinton Osas Alake alias Klenti Solim, Cynthia Nomamidobo ja Prince Nomamidobo	18
2018/C 22/28	Asia C-589/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Cataluña (Espanja) on esittänyt 10.10.2017 – Prenatal S.A. v. Tribunal Económico Administrativo Regional de Cataluña (TEARC)	19
2018/C 22/29	Asia C-597/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Grondwettelijk Hof (Belgia) on esittänyt 16.10.2017 – Belgisch Syndicaat van Chiropraxie ym.	19
2018/C 22/30	Asia C-598/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof ’s-Hertogenbosch (Alankomaat) on esittänyt 16.10.2017 – A-Fonds v. Inspecteur van de Belastingdienst	20
2018/C 22/31	Asia C-601/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 18.10.2017 – Dirk Harms ym. v. Vueling Airlines S.A.	21
2018/C 22/32	Asia C-604/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven kasatsionen sad (Bulgaria) on esittänyt 23.10.2017 – QH v. RG	21
2018/C 22/33	Asia C-606/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 20.10.2017 – IBA Molecular Italy Srl v. Azienda ULSS n. 3 ym.	22
2018/C 22/34	Asia C-612/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte dei Conti (Italia) on esittänyt 24.10.2017 – Federazione Italiana Golf (FIG) v. Istituto Nazionale di Statistica – ISTAT ja Ministero dell’Economia e delle Finanze	23
2018/C 22/35	Asia C-613/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte dei Conti (Italia) on esittänyt 24.10.2017 – Federazione Italiana Sport Equestri (FISE) v. Istituto Nazionale di Statistica -ISTAT	23
2018/C 22/36	Asia C-616/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal correctionnel de Foix (Ranska) on esittänyt 26.10.2017 – Procureur de la République v. Mathieu Blaise ym.	24
2018/C 22/37	Asia C-618/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’instance de Limoges (Ranska) on esittänyt 30.10.2017 – BNP Paribas Personal Finance SA, jolle SA Solfean oikeudet ovat siirtyneet v. Roger Ducloux ja Josée Ducloux, o.s. Lecay	25
2018/C 22/38	Asia C-619/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 3.11.2017 – Ministerio de Defensa v. Ana de Diego Porras	26
2018/C 22/39	Asia C-620/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Székesfehérvári Törvényszék (Unkari) on esittänyt 2.11.2017 – Hochtief Solutions AG Magyarországi Fióktelepe v. Fővárosi Törvényszék	26
2018/C 22/40	Asia C-621/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 3.11.2017 – Gyula Kiss v. CIB Bank Zrt. ym.	29
2018/C 22/41	Asia C-623/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Investigatory Powers Tribunal – Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 31.10.2017 – Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs ym.	29
2018/C 22/42	Asia C-630/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Općinski sud u Rijeci (Kroatia) on esittänyt 9.11.2017 – Anica Milivojević v. Raiffeisenbank St. Stefan-Jagerberg-Wolfsberg eGen	30
2018/C 22/43	Asia C-678/17: Kanne 5.12.2017 – Euroopan komissio v. Irlanti	31
	Unionin yleinen tuomioistuin
2018/C 22/44	Yhdistetyt asiat T-101/15 ja T- 102/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Red Bull v. EUIPO (Värien sininen ja hopea yhdistelmä) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — Värien sininen ja hopea yhdistelmästä koostuva EU-tavaramerkki — Ehdoton hylkäysperuste — Riittävän selkeä ja täsmällinen graafinen esitys — Systemaattisen sommitelman, jossa värit on yhdistetty ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, tarpeellisuus — Perusteltu luottamus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 4 artikla ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 4 artikla ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohta))	33
2018/C 22/45	Asia T-31/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – adp Gauselmann v. EUIPO (Juwel) (EU-tavaramerkki — Hakemus sanamerkin Juwel rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäämisperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta])	33
2018/C 22/46	Asia T-239/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – Polskie Zdroje v. EUIPO (perlage) (EU-tavaramerkki — Hakemus sanamerkin perlage rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäämisperuste — Kuvailevuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta] — Käytön perusteella syntyneen erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 aritklan 3 kohta])	34
2018/C 22/47	Asia T-254/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – Steel Invest & Finance (Luxembourg) v. komissio (Valtiontuet — Terästeollisuuden ala — Valtiontuet, joita Belgia on myöntänyt useille terästeollisuuden alan yrityksille — Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään perimään ne takaisin — Perusteluvelvollisuus — Valtiontuen käsite — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste)	35
2018/C 22/48	Asia T-475/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – FTI Touristik v. EUIPO – Prantner ja Giersch (Fl) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin FI rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki fly.de — Suhteellinen hylkäämisperuste — Sekaannusvaara — Merkkien samankaltaisuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta])	35
2018/C 22/49	Asia T-633/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.11.2017 – Bilde v. parlamentti (Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt — Parlamentin jäsenten avustajakorvaus — Perusteettomasti suoritettujen määrien takaisinperintä — Pääsihteerin toimivalta — Electa una via — Puolustautumisoikeudet — Todistustaakka — Perusteluvelvollisuus — Perusteltu luottamus — Poliittiset oikeudet — Yhdenvertainen kohtelu — Harkintavallan väärinkäyttö — Parlamentin jäsenten riippumattomuus — Asiavirhe — Oikeasuhteisuus)	36
2018/C 22/50	Asia T-634/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.11.2017 – Montel v. parlamentti (Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt — Parlamentin jäsenten avustajakorvaus — Perusteettomasti suoritettujen määrien takaisinperintä — Pääsihteerin toimivalta — Electa una via — Puolustautumisoikeudet — Todistustaakka — Perusteluvelvollisuus — Perusteltu luottamus — Poliittiset oikeudet — Yhdenvertainen kohtelu — Harkintavallan väärinkäyttö — Parlamentin jäsenten riippumattomuus — Asiavirhe — Oikeasuhteisuus)	37
2018/C 22/51	Asia T-687/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO – Nadal Esteban (STYLO & KOTON) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — EU-kuviomerkki STYLO & KOTON — Ehdoton hylkäämisperuste — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta] — Vilpillisen mielen puuttuminen)	37
2018/C 22/52	Asia T-798/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Hanso Holding v. EUIPO (REAL) (EU-tavaramerkki — Hakemus kuviomerkin REAL rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdottomat hylkäämisperusteet — Kuvailevuus — Erottamiskyvyn puuttuminen — Erottamiskykyä ei ole syntynyt käytön myötä — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta])	38
2018/C 22/53	Asia T-895/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Toontrack Music v. EUIPO (SUPERIOR DRUMMER) (EU-tavaramerkki — Hakemus sanamerkin SUPERIOR DRUMMER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäämisperuste — Kuvailevuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta])	39
2018/C 22/54	Asia T-909/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Sharma (NRIM Life Sciences) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin NRIM Life Sciences rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki RYM — Suhteellinen hylkäämisperuste — Sekaannusvaaran puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta])	39
2018/C 22/55	Asia T-50/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Mackevision Medien Design v. EUIPO (TO CREATE REALITY) (EU-tavaramerkki — Hakemus sanamerkin TO CREATE REALITY rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Mainoslauseesta muodostuva tavaramerkki — Ehdoton hylkäämisperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta])	40
2018/C 22/56	Asia T-670/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 22.11.2017 – Digital Rights Ireland v. komissio (Kumoamiskanne — Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä — Henkilötietojen siirtäminen Yhdysvaltoihin — Irlannin oikeuden mukainen voittoa tavoittelematon yhteisö — Oikeushenkilöiden henkilötietoja ei suojata — Rekisterinpitäjä — Jäsenten ja tukijoiden nimissä nostettu kanne — Yleisen edun mukainen kanne — Tutkimatta jättäminen)	40
2018/C 22/57	Asia T-423/17 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 23.11.2017 – Nexans France ja Nexans v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Kilpailu — Sähkökaapelit — Tiettyjen päätöksessä, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen, olevien tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkääminen — Välitoimihakemus — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	41
2018/C 22/58	Asia T-526/17: Kanne 7.8.2017 – Ruiz Jayo ym. v. SRB	42
2018/C 22/59	Asia T-693/17: Kanne 5.10.2017 – García Gómez v. SRB	42
2018/C 22/60	Asia T-719/17: Kanne 23.10.2017 – DuPont de Nemours ym. v. komissio	43
2018/C 22/61	Asia T-727/17: Kanne 26.10.2017 – PP ym. v. EUH	45
2018/C 22/62	Asia T-728/17: Kanne 24.10.2017 – Marinvest ja Porting v. komissio	46
2018/C 22/63	Asia T-731/17: Kanne 30.10.2017 – Escribà Serra ym. v. SRB	48
2018/C 22/64	Asia T-734/17: Kanne 3.11.2017 – ViaSat v. komissio	48
2018/C 22/65	Asia T-738/17: Kanne 3.11.2017 – STIF-IDF v. komissio	49
2018/C 22/66	Asia T-748/17: Kanne 15.11.2017 – TrekStor v. EUIPO – Beats Electronics (i.Beat)	50
2018/C 22/67	Asia T-749/17: Kanne 14.11.2017 – TrekStor v. EUIPO – Beats Electronics (i.Beat jess)	50
2018/C 22/68	Asia T-750/17: Kanne 10.11.2017 – Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych v. komissio	51
2018/C 22/69	Asia T-756/17: Kanne 13.11.2017 – CMS Hasche Sigle v. EUIPO (WORLD LAW GROUP)	53
2018/C 22/70	Asia T-758/17: Kanne 17.11.2017 – Perfect Bar v. EUIPO (PERFECT BAR)	53
2018/C 22/71	Asia T-759/17: Kanne 17.11.2017 – Perfect Bar v. EUIPO (PERFECT Bar)	54
2018/C 22/72	Asia T-760/17: Kanne 20.11.2017 – Meesenburg Großhandel v. EUIPO (Triotherm+)	55
2018/C 22/73	Asia T-762/17: Kanne 21.11.2017 – Grammer v. EUIPO (geometrisen muodon kuva)	55
2018/C 22/74	Asia T-763/17: Kanne 21.11.2017 – Septona v. EUIPO – Intersnack Group (welly)	56
2018/C 22/75	Asia T-765/17: Kanne 23.11.2017 – Kiku v. CPVO – Sächsisches Landesamt für Umwelt, Landwirtschaft und Geologie (Pinova)	56
2018/C 22/76	Asia T-766/17: Kanne 23.11.2017 – Eglo Leuchten v. EUIPO – Di-Ka (Valaisimen malli)	57
2018/C 22/77	Asia T-767/17: Kanne 23.11.2017 – Eglo Leuchten v. EUIPO – Briloner Leuchten (Seinävalaisin)	58
2018/C 22/78	Asia T-769/17: Kanne 20.11.2017 – roelliroelli confectionery schweiz v. EUIPO – Tanner (ALPRAUSCH)	58
2018/C 22/79	Asia T-772/17: Kanne 27.11.2017 – Café del Mar ym. v. EUIPO – Guiral Broto (Café del Mar)	59
2018/C 22/80	Asia T-773/17: Kanne 27.11.2017 – Café del Mar ym. v. EUIPO – Guiral Broto (Café del Mar)	60
2018/C 22/81	Asia T-774/17: Kanne 27.11.2017 – Café del Mar ym. v. EUIPO – Guiral Broto (C del M)	60
2018/C 22/82	Asia T-777/17: Kanne 23.11.2017 – Pan v. EUIPO – Entertainment One UK (TOBBIA)	61
2018/C 22/83	Asia T-509/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 22.11.2017 – Baradel ym. v. EIR	62
2018/C 22/84	Asia T-244/17: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 17.11.2017 – António Conde & Companhia v. komissio	62

IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/1

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2018/C 022/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 13, 15.1.2018

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 5, 8.1.2018

EUVL C 437, 18.12.2017

EUVL C 424, 11.12.2017

EUVL C 412, 4.12.2017

EUVL C 402, 27.11.2017

EUVL C 392, 20.11.2017

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin Tuomioistuin

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 23.11.2017 – Valittajina Servizi assicurativi del commercio estero SpA (SACE) ja Sace BT SpA sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Italian tasavalta

(Asia C-472/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuet - Vientiluottovakuutus - Julkisen yrityksen tytäryhtiölleen myöntämä jälleenvakuutus - Tytäryhtiön tappioiden kattamiseksi tehdyt pääomanlisäykset - Valtiontuen käsite - Valtiosta johtuvaksi katsominen - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste))

(2018/C 022/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Servizi assicurativi del commercio estero SpA (SACE) ja Sace BT SpA (edustajat: M. Siragusa ja G. Rizza, avvocati)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, G. Conte ja D. Grespan) ja Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan S. Fiorentino, avvocato dello Stato)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Servizi assicurativi del commercio estero SpA (SACE) ja Sace BT SpA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 381, 16.11.2015.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.11.2017 – Valittajina Bionorica SE (C-596/15 P) ja Diapharm GmbH & Co. KG (C-597/15 P) sekä muuna osapuolena Euroopan komissio

(Yhdistetyt asiat C-596/15 P ja C-597/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kansanterveys - Kuluttajansuoja - Asetus (EY) N:o 1924/2006 - Elintarvikkeita koskevat terveysväitteet - 13 artiklan 3 kohta - Elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelo - Kasviperäiset aineet - Terveysväitteet, joiden käsittely on kesken - Laiminlyöntikanne - SEUT 265 artikla - Euroopan komission kannanmäärittely - Oikeussuojan tarve - Asiavaltuus))

(2018/C 022/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Bionorica SE (C-596/15 P) ja Diapharm GmbH & Co. KG (C-597/15 P) (edustajat: M. Weidner, T. Guttau ja N. Hußmann, Rechtsanwälte,)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Grünheid ja M. Wilderspin)

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Bionorica v. komissio 16.9.2015 antama määräys (T-619/14, ei julkaistu, EU:T:2015:723) kumotaan.

2)	Bionorica SE:n asiassa T-619/14 nostama laiminlyöntikanne jätetään tutkimatta.

3)	Valitus asiassa C-597/15 P hylätään.

4)	Bionorica SE ja Euroopan komissio vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet asiassa T-619/14 käydystä menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusmenettelystä asiassa C-596/15 P.

5)	Diapharm GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan valitusmenettelystä asiassa C-597/15 P aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 16, 18.1.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt College van Beroep voor het Bedrijfsleven – Alankomaat) – Robeco Hollands Bezit NV ym. v. Stichting Autoriteit Financiële Markten (AFM)

(Asia C-658/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2004/39/EY - Rahoitusvälineiden markkinat - 4 artiklan 1 kohdan14 alakohta - Säännellyn markkinan käsite - Soveltamisala - Järjestelmä, johon osallistuvat yhtäältä sijoittajia edustavat meklarit ja toisaalta ”avointen” sijoitusyritysten rahastoasiamiehet, joilla on velvollisuus toteuttaa rahastoaan koskevat toimeksiannot))

(2018/C 022/04)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het Bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Robeco Hollands Bezit NV, Robeco Duurzaam Aandelen NV, Robeco Safe Mix NV, Robeco Solid Mix NV, Robeco Balanced Mix NV, Robeco Growth Mix NV, Robeco Life Cycle Funds NV, Robeco Afrika Fonds NV, Robeco Global Stars Equities, Robeco All Strategy Euro Bonds, Robeco High Yield Bonds ja Robeco Property Equities

Vastapuoli: Stichting Autoriteit Financiële Markten (AFM)

Tuomiolauselma

Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitetun säännellyn markkinan käsitteen piiriin kuuluu kaupankäyntijärjestelmä, jossa useat rahastoasiamiehet edustavat avoimia sijoitusyrityksiä ja useat meklarit sijoittajia ja jonka ainoana tarkoituksena on avustaa näitä sijoitusyrityksiä täyttämään velvollisuutensa toteuttaa sijoittajien antamat osuuksia koskevat osto- ja myyntitoimeksiannot.

(1) EUVL C 98, 14.3.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour de cassation – Ranska) – Président de l’Autorité de la concurrence v. Association des producteurs vendeurs d’endives (APVE) ym.

(Asia C-671/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen maatalouspolitiikka - SEUT 42 artikla - Asetus (EY) N:o 2200/96 - Asetus (EY) N:o 1182/2007 - Asetus (EY) N:o 1234/2007 - Kilpailua rajoittavat menettelytavat - SEUT 101 artikla - Asetus N:o 26 - Asetus (EY) N:o 1184/2006 - Tuottajaorganisaatiot - Tuottajaorganisaatioiden liitot - Näiden organisaatioiden ja liittojen tehtävät - Vähimmäismyyntihinnan vahvistamista koskeva menettelytapa - Markkinoille saatettavia määriä koskeva yhteistoimintamenettely - Strategisten tietojen vaihtamista koskeva menettelytapa - Endiivien Ranskan markkinat))

(2018/C 022/05)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Président de l’Autorité de la concurrence

Vastapuolet: Association des producteurs vendeurs d’endives (APVE), Comité économique régional agricole fruits et légumes de Bretagne (Cerafel), Fraileg SARL, Prim’Santerre SARL, Union des endiviers, aiemmin Fédération nationale des producteurs d’endives (FNPE), Soleil du Nord SARL, Comité économique fruits et légumes du Nord de la France (Celfnord), Association des producteurs d’endives de France (APEF), Section nationale de l’endive (SNE), Fédération du commerce de l’endive (FCE), France endives société coopérative agricole, Cambrésis Artois-Picardie endives (CAP’Endives) société coopérative agricole, Marché de Phalempin société coopérative agricole, Primacoop société coopérative agricole, Coopérative agricole du marais audomarois (Sipema), Valois-Fruits union de sociétés coopératives agricoles, Groupe Perle du Nord SAS ja Ministre de l’Économie, de l’Industrie et du Numérique

Tuomiolauselma

SEUT 101 artiklaa, luettuna yhdessä tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4.4.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 26 2 artiklan, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.10.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 artiklan 1 kohdan, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007, 2 artiklan, hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta 26.9.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1182/2007 3 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 491/2009, 122 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 ja 176 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että

—

pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia menettelytapoja, jotka koskevat vähimmäismyyntihintojen kollektiivista vahvistamista, markkinoille saatettavia määriä koskevaa yhteistoimintaa tai strategisten tietojen vaihtamista, ei voida jättää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kartellikiellon soveltamisalan ulkopuolelle, kun niistä on sovittu eri tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen välillä sekä sellaisten yhteisöjen kanssa, jotka eivät ole jäsenvaltion hyväksymiä sellaisen tavoitteen saavuttamiseksi, jonka Euroopan unionin lainsäätäjä on määritellyt kyseisten markkinoiden yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa, kuten ammattialajärjestöt, joilla ei ole Euroopan unionin säännöstössä tarkoitetun tuottajaorganisaation, tuottajaorganisaatioiden liiton tai toimialakohtaisen organisaation asemaa, ja

—

pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset menettelytavat, jotka koskevat hintaa tai markkinoille saatettavia määriä koskevaa yhteistoimintaa taikka strategisten tietojen vaihtamista, voidaan jättää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kartellikiellon soveltamisalan ulkopuolelle, kun niistä on sovittu jäsenvaltion hyväksymän yhden ja saman tuottajaorganisaation tai yhden ja saman tuottajaorganisaatioiden liiton jäsenten välillä ja kun ne ovat ehdottaman tarpeellisia kyseiselle tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden liitolle Euroopan unionin säännöstön mukaisesti osoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(1) EUVL C 90, 7.3.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 22.11.2017 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina Bilbaína de Alquitranes SA ym.

(Asia C-691/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Ympäristö - Asetus (EY) N:o 1272/2008 - Tiettyjen aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen - Asetus (EU) N:o 944/2013 - Aineen ”piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen” luokittelu - Kategoriat ”Aquatic Acute 1” (H400) ja ”Aquatic Chronic 1” (H410) - Huolellisuusvelvoite - Ilmeinen arviointivirhe))

(2018/C 022/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Talabér-Ritz ja P.-J. Loewenthal)

Muut osapuolet: Bilbaína de Alquitranes, SA, Deza, a.s., Industrial Química del Nalón, SA, Koppers Denmark A/S, Koppers UK Ltd, Koppers Netherlands BV, Rütgers basic aromatics GmbH, Rütgers Belgium NV, Rütgers Poland Sp. z o.o., Bawtry Carbon International Ltd, Grupo Ferroatlántica, SA, SGL Carbon GmbH, SGL Carbon GmbH, SGL Carbon, SGL Carbon, SA, SGL Carbon Polska S.A., ThyssenKrupp Steel Europe AG ja Tokai erftcarbon GmbH (edustajat: K. Van Maldegem, C. Mereu ja M. Grunchard, avocats, sekä P. Sellar, advocate), Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) (asiamiehet: N. Herbatschek, W. Broere ja M. Heikkilä) ja GrafTech Iberica SL (edustajat: C. Mereu, K. Van Maldegem ja M. Grunchard, avocats, sekä P. Sellar, advocate)

Väliintulijat, jotka tukevat valittajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: C. Thorning ja N. Lyshøj), Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze, J. Möller ja R. Kanitz) ja Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Bulterman, C. S. Schillemans ja J. Langer)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Bilbaína de Alquitranes SA:n, Deza a.s:n, Industrial Química del Nalón SA:n, Koppers Denmark A/S:n, Koppers UK Ltd:n, Koppers Netherlands BV:n, Rütgers basic aromatics GmbH:n, Rütgers Belgium NV:n, Rütgers Poland sp. z o.o:n, Bawtry Carbon International Ltd:n, Grupo Ferroatlántica SA:n, SGL Carbon GmbH:n (Saksa), SGL Carbon GmbH:n (Itävalta), SGL Carbonin, SGL Carbon SA:n, SGL Carbon Polska S.A:n, ThyssenKrupp Steel Europe AG:n ja Tokai erftcarbon GmbH:n oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien unionin tuomioistuimen varapresidentin 7.7.2016 antamaan määräykseen komissio v. Bilbaína de Alquitranes ym. (C-691/15 P-R, ei julkaistu, EU:C:2016:597) johtaneeseen väliaikaista oikeussuojaa koskeneeseen menettelyyn liittyneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	GrafTech Iberica SL ja Euroopan kemikaalivirasto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 106, 21.3.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017 – Valittajana British Airways plc ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-122/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Euroopan lentorahtimarkkinat - Komission päätös lentorahtipalvelujen hintojen useita osatekijöitä koskevien sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen johdosta - Perustelujen virheellisyys - Unionin tuomioistuinten omasta aloitteestaan huomioon ottama oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä kumoamisperuste - Kielto lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta - Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta osittain - Unionin yleinen tuomioistuin ei saa kumota riidanalaista päätöstä kokonaan - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin))

(2018/C 022/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: British Airways plc (edustajat: J. Turner, QC, ja R. O’Donoghue, barrister, A. Lyle-Smythen, solicitor, valtuuttamana)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan ja A. Dawes)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	British Airways plc velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 191, 30.5.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Toufik Lounes v. Secretary of State for the Home Department

(Asia C-165/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin kansalaisuus - SEUT 21 artikla - Direktiivi 2004/38/EY - Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan - Kaksoiskansalaisuus - Unionin kansalainen, joka on hankkinut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden ja samalla säilyttänyt alkuperäisen kansalaisuutensa - Kolmannen maan kansalaisen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus tässä jäsenvaltiossa))

(2018/C 022/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Toufik Lounes

Vastaaja: Secretary of State for the Home Department

Tuomiolauselma

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/38/EY on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa Euroopan unionin kansalainen on käyttänyt liikkumisvapauttaan siirtymällä toiseen jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen hän on ja oleskelemalla siellä tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan tai 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hankkinut sittemmin tämän jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla myös alkuperäisen kansalaisuuteensa ja avioitunut useita vuosia myöhemmin kolmannen maan kansalaisen kanssa, jonka kanssa hän asuu edelleen mainitun jäsenvaltion alueella, tällä kolmannen maan kansalaisella ei ole johdettua oleskeluoikeutta kyseisessä jäsenvaltiossa mainitun direktiivin säännösten perusteella. Kyseisellä kolmannen maan kansalaisella voi kuitenkin olla tällainen oleskeluoikeus SEUT 21 artiklan 1 kohdan nojalla edellytyksillä, jotka eivät saa olla ankarampia kuin edellytykset, joista direktiivissä 2004/38 säädetään tällaisen oleskeluoikeuden myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jonka kansalainen hän on.

(1) EUVL C 191, 30.5.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 22.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Varhoven administrativen sad – Bulgaria) – Asotsiatsia na balgarskite predpriyatia za mezhdunarodni prevozi i patishtata (Aebtri) v. Nachalnik na Mitnitsa Burgas

(Asia C-224/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Tulliliitto - Ulkoinen passitus - TIR-carnet’hen merkittyjen tavaroiden maantiekuljetus - SEUT 267 artikla - Unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita TIR-yleissopimuksen 8 ja 11 artiklaa - TIR-toimenpidettä ei ole päätetty - Takaajayhdistyksen vastuu - TIR-yleissopimuksen 8 artiklan 7 kohta - Velvollisuus vaatia maksua mahdollisuuksien mukaan suoraan korvausvelvolliselta henkilöltä tai henkilöiltä ennen vaatimuksen esittämistä takaajayhdistykselle - TIR-yleissopimukseen liitetyt selittävät huomautukset - Asetus (ETY) N:o 2454/93 - 457 artiklan 2 kohta - Yhteinen tullikoodeksi - 203 ja 213 artikla - Henkilöt, jotka ovat hankkineet tai joilla oli hallussaan tavarat ja jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää, että tavarat oli siirretty pois tullivalvonnasta))

(2018/C 022/09)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven administrativen sad

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Asotsiatsia na balgarskite predpriyatia za mezhdunarodni prevozi i patishtata (Aebtri)

Vastapuoli: Nachalnik na Mitnitsa Burgas

Tuomiolauselma

Unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisun TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälisestä kuljetuksesta tehdyn tulliyleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Genevessä 14.11.1975 ja hyväksyttiin Euroopan talousyhteisön puolesta 25.7.1978 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2112/78, sellaisena kuin se on muutettuna, ja julkaistiin konsolidoituna 28.5.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/477/EY, 8 ja 11 artiklan tulkinnasta.

TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälisestä kuljetuksesta tehdyn tulliyleissopimuksen, joka hyväksyttiin yhteisön puolesta asetuksella N:o 2112/78, sellaisena kuin se on muutettuna, ja julkaistiin konsolidoituna päätöksellä 2009/477, 8 artiklan 7 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa tulliviranomaiset ovat täyttäneet mainitussa määräyksessä asetetun velvoitteen vaatia kyseisten tuontitullien ja -verojen maksua mahdollisuuksien mukaan TIR-carnet’n haltijalta, joka on suoraan korvausvelvollinen henkilö, ennen takaajayhdistykselle esitettävää vaatimusta.

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006, 203 artiklan 3 kohdan kolmatta luetelmakohtaa ja 213 artiklaa on tulkittava siten, että se, että vastaanottaja on hankkinut tavaran tai sillä on hallussaan tavara, jonka se tiesi toimitetun TIR-carnet’lla, ja se, että ei ole osoitettu, että tämä tavara on esitetty ja ilmoitettu määrätullitoimipaikassa, eivät riitä sellaisenaan siihen, että voidaan katsoa, että tällainen vastaanottaja tiesi tai sen olisi kohtuudella pitänyt tietää, että kyseinen tavara oli siirretty pois tullivalvonnasta ensin mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla siten, että mainitun vastaanottajan on katsottava olevan jälkimmäisen säännöksen nojalla yhteisvastuussa tullivelasta.

(1) EUVL C 243, 4.7.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Commissione tributaria provinciale di Siracusa – Italia) – Enzo Di Maura v. Agenzia delle Entrate – Direzione Provinciale di Siracusa

(Asia C-246/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Veron peruste - Kuudes direktiivi 77/388/ETY - 11 artiklan C kohdan 1 alakohdan toinen alakohta - Veron perusteen alentamista sen perusteella, että sopimuspuoli laiminlyö kauppahinnan maksamisen, koskevan oikeuden rajoittaminen - Täytäntöönpanoa koskeva jäsenvaltioiden liikkumavara - Elinkeinonharjoittajan ennakkorahoituksen keston oikeasuhteisuus))

(2018/C 022/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria provinciale di Siracusa

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Enzo Di Maura

Vastaaja: Agenzia delle Entrate – Direzione Provinciale di Siracusa

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan C kohdan 1 alakohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltio voi asettaa arvonlisäveron perusteen alentamisen edellytykseksi tuloksetonta maksukyvyttömyysmenettelyä silloin, kun tällainen menettely voi kestää yli kymmenen vuotta.

(1) EUVL C 260, 18.7.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 16.11.2017 – Valittajana Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-250/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Välityslauseke - Kuudes tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelma (2002 – 2006) - Valittajalle maksettujen summien osittainen palauttaminen - Kiinteämääräiset korvaukset))

(2018/C 022/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH (edustaja: M. Núñez Müller, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja F. Moro)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 222, 20.6.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – Edward Cussens, John Jennings ja Vincent Kingston v. T. G. Brosnan

(Asia C-251/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Kuudes direktiivi 77/388/ETY - 4 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 13 artiklan B kohdan g alakohta - Muiden rakennuksen ja siihen liittyvän maapohjan luovutusten kuin 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luovutusten vapauttaminen - Väärinkäytön kieltoa koskeva periaate - Soveltaminen kyseisen periaatteen voimaan saattavien kansallisten säännösten puuttuessa - Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet))

(2018/C 022/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Edward Cussens, John Jennings ja Vincent Kingston

Vastapuoli: T. G. Brosnan

Tuomiolauselma

Väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että kieltäydyttäessä vapauttamasta arvonlisäverosta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia, ennen 21.2.2006 annetun tuomion Halifax ym. (C-255/02, EU:C:2006:121) antamista toteutettuja kiinteän omaisuuden myyntejä mainittua periaatetta voidaan soveltaa välittömästi siitä riippumatta, onko kansallisessa oikeusjärjestyksessä toteutettu kyseiselle periaatteelle vaikutuksen antava kansallinen toimenpide, eivätkä oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevat periaatteet ole esteenä tälle soveltamiselle.

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettua kuudetta neuvoston direktiiviä 77/388/ETY on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet olisi väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta sovellettaessa määritettävä uudelleen, niitä näistä liiketoimista, jotka eivät ole tällaista väärinkäyttöä, voidaan pitää arvonlisäverollisina kansallisen lainsäädännön niiden asian kannalta merkityksellisten säännösten nojalla, joissa säädetään tällaisesta verollisuudesta.

Väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että kun 21.2.2006 annetun tuomion Halifax ym. (C-255/02, EU:C:2006:121) 75 kohdan nojalla määritetään, onko pääasiassa kyseessä olevien liiketoimien keskeisenä tarkoituksena ollut verotuksellisen edun saaminen, huomioon on otettava pääasiassa kyseessä olevia kiinteän omaisuuden myyntejä edeltävien vuokrasopimusten päämäärä, ja sitä on arvioitava muista toimista erillään.

Väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla kiinteän omaisuuden luovutuksilla saatetaan saada asian kannalta merkityksellisillä kuudennen direktiivin 77/388/ETY säännöksillä olevan tavoitteen vastainen verotuksellinen etu silloin, kun kyseisen kiinteän omaisuuden omistaja tai vuokralainen ei ollut tosiasiallisesti alkanut käyttää pääasiassa kyseessä oleva kiinteää omaisuutta ennen kuin tämä myytiin kolmansille ostajille. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, oliko tällainen käyttö aloitettu pääasiassa.

5)	Väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että sitä on sovellettava pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa on kyse kiinteän omaisuuden luovutustoimen mahdollisesta vapauttamisesta arvonlisäverosta.

(1) EUVL C 243, 4.7.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Helsingin hallinto-oikeus – Suomi) – Asia, jonka on pannut vireille A Oy

(Asia C-292/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sijoittautumisvapaus - Välitön verotus - Yhteisövero - Direktiivi 90/434/ETY - 10 artiklan 2 kohta - Varojensiirto (liiketoimintasiirto) - Ulkomaisen kiinteän toimipaikan luovuttaminen liiketoimintasiirtona niin ikään ulkomaiselle vastaanottavalle yhtiölle - Siirtävän yhtiön jäsenvaltion oikeus verottaa varojen siirron yhteydessä syntynyttä tuloa tai ilmennyttä arvonnousua - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tuloa tai arvonnousua verotetaan välittömästi siirtovuonna - Veron maksuunpano sen verovuoden verotulona, jona liiketoimintasiirto on toteutettu))

(2018/C 022/13)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Helsingin hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

A Oy

Tuomiolauselma

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle – jonka mukaan tilanteessa, jossa kotimainen yhtiö luovuttaa liiketoimintasiirtona ulkomaisen kiinteän toimipaikan niin ikään ulkomaiselle yhtiölle, tämän järjestelyn yhteydessä ilmenneitä arvonnousuja verotetaan välittömästi eikä veron maksuunpanoa voida siirtää myöhempään ajankohtaan, kun taas vastaavassa kotimaisessa tilanteessa tällaisia arvonnousuja verotetaan vasta siirrettyjen varojen luovutushetkellä – siltä osin kuin tässä lainsäädännössä ei sallita tällaisen veron maksuunpanon siirtämistä myöhempään ajankohtaan.

(1) EUVL C 270, 25.7.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Naczelny Sąd Administracyjny – Puola) – Kozuba Premium Selection sp. z o.o. v. Dyrektor Izby Skarbowej w Warszawie

(Asia C-308/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 12 artiklan 1 ja 2 kohta - 135 artiklan 1 kohdan j alakohta - Verolliset liiketoimet - Rakennuksen luovutuksen vapauttaminen verosta - Ensimmäisen käyttöönoton käsite - Muutostöiden käsite))

(2018/C 022/14)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Naczelny Sąd Administracyjny

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Kozuba Premium Selection sp. z o.o.

Vastapuoli: Dyrektor Izby Skarbowej w Warszawie

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 12 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 135 artiklan 1 kohdan j alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan rakennuksen luovutuksen arvonlisäverovapauden edellytykseksi se, että rakennuksen ensimmäinen käyttöönotto on tapahtunut verollisen liiketoimen yhteydessä. Kyseisiä säännöksiä on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kansallisessa säännöstössä asetetaan tällaisen verovapauden edellytykseksi se, että jos olemassa olevaan rakennukseen on tehty ”parannustöitä”, niistä aiheutuvat kustannukset eivät ole ylittäneet 30 prosenttia kyseisen rakennuksen lähtöarvosta, edellyttäen, että tätä parannustöiden käsitettä tulkitaan samalla tavalla kuin direktiivin 2006/112 12 artiklan 2 kohdassa olevaa muutostöiden käsitettä eli siten, että kyseiseen rakennukseen on täytynyt tehdä merkittäviä muutoksia, joiden tarkoituksena on ollut muuttaa rakennuksen käyttötarkoitusta tai muuttaa huomattavasti sen käyttöön liittyviä ehtoja.

(1) EUVL C 335, 12.9.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 15.11.2017 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Bundesfinanzhof – Saksa) – Rochus Geissel, RGEX GmbH i.L:n selvitysmiehenä v. Finanzamt Neuss (C-374/16) ja Finanzamt Bergisch Gladbach v. Igor Butin (C-375/16)

(Yhdistetyt asiat C-374/16 ja C-375/16)) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 168 artiklan a alakohta, 178 artiklan a alakohta ja 226 artiklan 5 alakohta - Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen - Laskuissa ilmoitettavat pakolliset tiedot - Verovelvollisen perusteltu luottamus vähennysoikeuden edellytysten olemassaoloon))

(2018/C 022/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Rochus Geissel, RGEX GmbH i.L:n selvitysmiehenä (C-374/16) ja Finanzamt Bergisch Gladbach (C-375/16)

Vastapuolet: Finanzamt Neuss (C-374/16) ja Igor Butin (C-375/16)

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 168 artiklan a alakohtaa ja 178 artiklan a alakohtaa on yhdessä sen 226 artiklan 5 alakohdan kanssa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan edellytyksenä ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeuden käyttämiselle on se, että laskussa on ilmoitettu sen paikan osoite, jossa laskun laatija harjoittaa liiketoimintaansa.

(1) EUVL C 392, 24.10.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Salvador Benjumea Bravo de Laguna v. Esteban Torras Ferrazzuolo

(Asia C-381/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (EY) N:o 207/2009 - EU-tavaramerkki - 16 artikla - EU-tavaramerkki omistusoikeuden kohteena - EU-tavaramerkin rinnastaminen kansalliseen tavaramerkkiin - 18 artikla - Tavaramerkin haltijan asiamiehen tai edustajan nimiin rekisteröidyn tavaramerkin siirtäminen - Kansallinen säännös, jolla mahdollistetaan haltijan oikeuksia loukkaavan tai lainsäädäntöön tai sopimukseen perustuvan velvollisuuden laiminlyövän rekisteröidyn kansallisen tavaramerkin siirtäminen - Yhteensopivuus asetuksen N:o 207/2009 kanssa))

(2018/C 022/16)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Salvador Benjumea Bravo de Laguna

Vastapuoli: Esteban Torras Ferrazzuolo

Tuomiolauselma

[Euroopan unionin] tavaramerkistä 26.2.2009 annetun asetuksen (EY) N:o 207/2009 16 ja 18 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sellaisen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle EU-tavaramerkkiin, jonka nojalla sen vuoksi, että tavaramerkki rekisteröidään henkilön oikeuksia loukaten tai lainsäädäntöön tai sopimukseen perustuvaa velvollisuutta laiminlyöden, vahinkoa kärsineellä henkilöllä on oikeus vaatia kyseisen tavaramerkin omistusoikeuden siirtämistä, mikäli kyseessä oleva tilanne ei kuulu kyseisen asetuksen 18 artiklan mukaisiin tilanteisiin.

(1) EUVL C 335, 12.9.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sofiyski rayonen sad – Bulgaria) – ”CHEZ Elektro Bulgaria” AD v. Yordan Kotsev (C-427/16) ja ”FrontEx International” EAD v. Emil Yanakiev (C-428/16)

(Yhdistetyt asiat C-427/16 ja C-428/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kilpailu - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Asianajajien ammattijärjestön suorittama vähimmäispalkkioiden vahvistaminen - Tuomioistuimelle asetettu kielto määrätä näitä vähimmäismääriä pienemmän palkkiomäärän korvaamisesta - Kansallinen säännöstö, jossa arvonlisäveron katsotaan olevan osa vapaan ammatin harjoittamisen yhteydessä tarjotun palvelun hinnasta))

(2018/C 022/17)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski rayonen sad

Pääasian asianosaiset

Kantajat:”CHEZ Elektro Bulgaria” AD (C-427/16) ja ”FrontEx International” EAD (C-428/16)

Vastaajat: Yordan Kotsev (C-427/16) ja Emil Yanakiev (C-428/16)

Tuomiolauselma

SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että pääasioissa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jossa yhtäältä ei sallita asianajajan ja tämän asiakkaan sopia Vissh advokatski savetin (ylin asianajajaneuvosto, Bulgaria) kaltaisen asianajajien ammattijärjestön antamassa asetuksessa vahvistettua vähimmäismäärää pienemmästä palkkiosta sillä uhalla, että kyseinen asianajaja voi joutua kurinpitomenettelyyn, ja jossa toisaalta ei sallita tuomioistuimen määrätä tätä vähimmäismäärää pienemmän palkkiomäärän korvaamisesta, voi rajoittaa kilpailua sisämarkkinoilla SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, onko tällainen säännöstö sen konkreettisiin soveltamissäännöksiin nähden tosiasiallisesti legitiimien tavoitteiden mukainen ja jäävätkö näin asetetut rajoitukset siihen, mikä on tarpeen näiden legitiimien tavoitteiden toteuttamisen varmistamiseksi.

SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan ja asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22.3.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasioissa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla kansallinen tuomioistuin voi määrätä asianajopalkkioiden korvaamisesta oikeushenkilöille tai itsenäisille elinkeinonharjoittajille, jos niitä puolustaa oikeudellinen neuvonantaja.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 78 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasioissa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla arvonlisävero on erottamaton osa rekisteröityjen asianajajien palkkioita, jos sen vaikutuksena on näiden palkkioiden kaksinkertainen arvonlisäverotus.

(1) EUVL C 371, 10.10.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administrativen sad Sofia-grad – Bulgaria) – Еntertainment Bulgaria System ЕООD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Sofia

(Asia C-507/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Direktiivi 2006/112/EY - 168 artiklan a alakohta, 169 artiklan a alakohta, 214 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta sekä 289 ja 290 artikla - Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa maksettavan tai maksetun arvonlisäveron vähennyskelpoisuus - Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa muissa jäsenvaltioissa toteutetut liiketoimet - Verosta vapauttamista koskeva järjestelmä siinä jäsenvaltiossa, jossa vähennysoikeutta käytetään))

(2018/C 022/18)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Еntertainment Bulgaria System ЕООD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Sofia

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/162/EU, on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta verovelvollista estetään vähentämästä arvonlisäveroa, jonka se on tuossa jäsenvaltiossa velvollinen maksamaan tai maksanut muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden verovelvollisten sille suorittamista palveluista, joita se on käyttänyt palvelujen suorituksiin muissa jäsenvaltioissa kuin kotipaikkajäsenvaltiossaan, kun vähennysoikeuden epäämisen perusteena on se, että kyseinen verovelvollinen on rekisteröity arvonlisäverotarkoituksessa direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/162, 214 artiklan 1 kohdan d tai e alakohdan nojalla. Direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/162, 168 artiklan a alakohtaa ja 169 artiklan a alakohtaa on sitä vastoin tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä lainsäädännölle, jossa kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta verovelvollista, johon sovelletaan siellä verovapautusjärjestelmää, estetään käyttämästä oikeutta vähentää arvonlisävero, jonka se on tuossa jäsenvaltiossa velvollinen maksamaan tai maksanut muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden verovelvollisten sille suorittamista palveluista, joita se on käyttänyt palvelujen suorituksiin muissa jäsenvaltioissa kuin kotipaikkajäsenvaltiossaan.

(1) EUVL C 441, 28.11.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/15

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.11.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Josefa Rico Gil ja Antonio Ferrándiz González v. Repsol Comercial de Productos Petrolíferos SA

(Asia C-547/16) (1)

((Kilpailu - SEUT 101 artikla - Yritysten väliset sopimukset - Huoltoasemia pitävien yritysten ja öljy-yhtiöiden väliset liikesuhteet - Pitkäaikainen polttoaineiden yksinostosopimus - Päätös, jossa Euroopan komissio määrää yrityksen sitoumukset velvoittaviksi - Komission sitoumuksia koskevan päätöksen sitovuus kansallisiin tuomioistuimiin nähden - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta))

(2018/C 022/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Josefa Rico Gil ja Antonio Ferrándiz González

Vastapuoli: Repsol Comercial de Productos Petrolíferos SA

Tuomiolauselma

[SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että Euroopan komission saman asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tietyistä yritysten välisistä sopimuksista tekemä sitoumuksia koskeva päätös ei ole esteenä sille, että kansalliset tuomioistuimet tutkivat, ovatko nämä sopimukset kilpailusääntöjen mukaisia, ja tilanteen mukaan toteavat sopimukset pätemättömiksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla.

(1) EUVL C 22, 23.1.2017.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/16

Valitus, jonka Vilislav Andreev Kaleychev on tehnyt 14.7.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-58/17, Kaleychev v. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 22.6.2017 antamasta määräyksestä

(Asia C-424/17 P)

(2018/C 022/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Vilislav Andreev Kaleychev (edustaja: K. Mladenova, advokat)

Muu osapuoli: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) päätti 23.11.2017 antamallaan määräyksellä jättää valituksen tutkimatta.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 31.7.2017 – Benedikt Brisch v. TUIfly GmbH

(Asia C-455/17)

(2018/C 022/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Benedikt Brisch

Vastaaja: TUIfly GmbH

Unionin tuomioistuimen 21.9.2017 antamalla määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Köln (Saksa) on esittänyt 31.7.2017 – Gabriela Verena Glanzmann ym. v. Deutsche Lufthansa AG

(Asia C-456/17)

(2018/C 022/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Gabriela Verena Glanzmann, Sara Glanzmann ja Loris Glanzmann

Vastapuoli: Deutsche Lufthansa AG

Unionin tuomioistuimen 6.10.2017 antamalla määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Handelsgerichts Wien (Itävalta) on esittänyt 7.8.2017 – Teresa Coria Garcia ym. v. Austrian Airlines AG

(Asia C-470/17)

(2018/C 022/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Handelsgerichts Wien

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Teresa Coria Garcia, Marina Velasco Coria ja Miriam Coria Garcia

Vastaaja: Austrian Airlines AG

Unionin tuomioistuimen 25.10.2017 antamalla määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/17

Valitus, jonka Ukraina on tehnyt 19.9.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-346/14 DEP, Yanukovych v. neuvosto, 19.7.2017 antamasta määräyksestä

(Asia C-549/17 P)

(2018/C 022/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Ukraina (edustaja: M. Kostytska, Advocate)

Muut osapuolet: Viktor Fedorovych Yanukovych, Euroopan unionin neuvosto, Puolan tasavalta ja Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) päätti 23.11.2017 antamallaan määräyksellä jättää valituksen tutkimatta.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/17

Valitus, jonka Ukraina on tehnyt 19.9.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-347/14 DEP, Yanukovych v. neuvosto, 19.7.2017 antamasta määräyksestä

(Asia C-550/17 P)

(2018/C 022/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Ukraina (edustaja: M. Kostytska, Advocate)

Muut osapuolet: Olga Stanislavivna Yanukovych, Viktor Viktorovych Yanukovychin perillisenä, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) päätti 23.11.2017 antamallaan määräyksellä jättää valituksen tutkimatta.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/18

Valitus, jonka Ukraina on tehnyt 19.9.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-348/14 DEP, Yanukovych v. neuvosto, 19.7.2017 antamasta määräyksestä

(Asia C-551/17 P)

(2018/C 022/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Ukraina (edustaja: M. Kostytska, Advocate)

Muut osapuolet: Oleksandr Viktorovych Yanukovych; Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) päätti 23.11.2017 antamallaan määräyksellä jättää valituksen tutkimatta.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 2.10.2017 – Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl v. Clinton Osas Alake alias Klenti Solim, Cynthia Nomamidobo ja Prince Nomamidobo

(Asia C-577/17)

(2018/C 022/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl

Muut osapuolet: Clinton Osas Alake alias Klenti Solim, Cynthia Nomamidobo ja Prince Nomamidobo

Ennakkoratkaisukysymykset

Voiko pyynnön saanut – ja Dublin III -asetuksen (1) III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva – jäsenvaltio hyväksyä pätevästi Dublin III -asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisen takaisinottopyynnön myös silloin, kun Dublin III -asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa vahvistettu pyyntöön vastaamisen määräaika on jo päättynyt ja pyynnön saanut jäsenvaltio on jo aiemmin hylännyt takaisinottopyynnön määräajassa ja myös vastannut kieltävästi määräajassa soveltamisasetuksen (2) 5 artiklan 2 kohtaan perustuvaan pyyntöön käsitellä pyyntö uudelleen?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Kun Dublin III -asetuksen III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on hylännyt takaisinottopyynnön määräajassa, onko takaisinottopyynnön esittäneen jäsenvaltion, jossa uusi hakemus on jätetty, käsiteltävä kyseinen hakemus varmistaakseen, että jokin jäsenvaltio käsittelee hakemuksen Dublin III -asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

(1) Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31).

(2) Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamista koskevista säännöistä 2.9.2003 annettu komission asetus (EY) N:o 1560/2003 (EUVL 2009, L 222, s. 3).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Cataluña (Espanja) on esittänyt 10.10.2017 – Prenatal S.A. v. Tribunal Económico Administrativo Regional de Cataluña (TEARC)

(Asia C-589/17)

(2018/C 022/28)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Cataluña

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Prenatal S.A.

Vastapuoli: Tribunal Económico Administrativo Regional de Cataluña (TEARC)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 3.11.2008 tehty komission päätös K(2008) 6317 lopullinen (asia REM 03/07), joka liittyy Jamaikalta peräisin oleviksi ilmoitettujen tekstiilituotteiden tuontiin ja jossa todetaan, että kantamatta jätetyt tuontitullit on kannettava jälkitullauksin ja ettei tuontitullien peruuttamista voitu oikeuttaa erityistilanteella, unionin oikeuden ja erityisesti yhteisön tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 239 artiklan vastainen?

Kun peruuttamisen hakemisen jälkeen komissio ilmoittaa päätöksestä, jonka mukaan tapauksessa ilmenee toiseen, aikaisempaan ja sen jo ratkaisemaan tapaukseen rinnastettavia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, tai päätöksestä, jonka mukaan rinnastettavissa olevan tapauksen käsittely on kesken, onko jompaakumpaa näistä päätöksistä pidettävä toimena, joka oikeudellisen sisältönsä osalta sitoo sen jäsenvaltion viranomaisia, jossa peruuttamista haetaan, ja johon peruuttamista (yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun asetuksen N:o 2913/92 (1) (ETY) 239 artikla) tai jälkikäteen tileihin kirjaamatta jättämistä (mainitun yhteisön tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohta) hakenut henkilö voi siis hakea muutosta?

3)	Jos mainittua päätöstä ei pidetä sellaisena komission päätöksenä, jolla on sitova oikeudellinen sisältö, onko tällöin kansallisten viranomaisten tehtävänä arvioida, ovatko tapausten tosiseikat ja oikeudelliset seikat toisiinsa rinnastettavia?

Jos edeltävään kysymykseen vastataan myöntävästi, onko silloin, jos tällainen tarkastelu on suoritettu ja on päädytty siihen, ettei samankaltaisia seikkoja ole, sovellettava tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) 905 artiklan 1 kohtaa, ja onko komission siis tehtävä päätös, jonka oikeudellinen sisältö sitoo kansallisia viranomaisia?

(1) EYVL 1992, L 302, s. 1.

(2) EYVL 1993, L 253, s. 1.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Grondwettelijk Hof (Belgia) on esittänyt 16.10.2017 – Belgisch Syndicaat van Chiropraxie ym.

(Asia C-597/17)

(2018/C 022/29)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Grondwettelijk Hof

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Belgisch Syndicaat van Chiropraxie ym., Bart Vandendries, Belgische Unie van Osteopaten ym., Plast.Surg. ym. ja Belgian Society for Private Clinics ym.

Vastaaja: Ministerraad

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 132 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu vapautus rajoitetaan sekä perinteisten että muiden kuin perinteisten hoitomuotojen osalta sellaisiin lääketieteellisen ammatin tai avustavan hoitohenkilöstön ammatin harjoittajiin, joiden ammattiin sovelletaan terveydenhuoltoalan ammatteja koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja jotka täyttävät kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetyt vaatimukset, ja että vapautuksen ulkopuolelle jätetään henkilöt, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia mutta ovat kiropraktikkojen tai osteopaattien ammatillisen yhdistyksen jäseniä ja täyttävät kyseisen yhdistyksen asettamat vaatimukset?

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan b, c ja e alakohtaa, 134 artiklaa ja 98 artiklaa, kun niitä luetaan yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä III olevien 3 ja 4 kohdan kanssa, erityisesti verotuksen neutraalisuuden periaatteen kannalta katsottuna tulkittava siten,

että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään alennetun arvonlisäverokannan soveltamisesta lääkkeisiin ja lääkinnällisiin laitteisiin, joita luovutetaan luonteeltaan terapeuttisen toimenpiteen tai hoidon johdosta, kun taas lääkkeisiin ja lääkinnällisiin laitteisiin, joita luovutetaan luonteeltaan pelkästään esteettisen toimenpiteen tai hoidon johdosta ja jotka liittyvät siihen läheisesti, sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa,

b)	vai siten, että niissä sallitaan kummankin edellä mainitun tapauksen yhdenvertainen kohtelu tai vaaditaan sitä?

Voiko perustuslakituomioistuin pitää väliaikaisesti voimassa – – kumottavien säännösten seuraukset sekä niiden säännösten seuraukset, jotka on soveltuvin osin kumottava kokonaan ja osittain, jos ensimmäiseen tai toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta seuraa, että kyseiset säännökset ovat Euroopan unionin oikeuden vastaisia, antaakseen lainsäätäjälle mahdollisuuden saattaa kyseiset säännökset unionin oikeuden mukaisiksi?

(1) EUVL 2006, L 347, s. 1.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof ’s-Hertogenbosch (Alankomaat) on esittänyt 16.10.2017 – A-Fonds v. Inspecteur van de Belastingdienst

(Asia C-598/17)

(2018/C 022/30)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof ’s-Hertogenbosch

Pääasian asianosaiset

Valittaja: A-Fonds

Vastapuoli: Inspecteur van de Belastingdienst

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko voimassa olevan tukiohjelman soveltamisalan laajentuminen sen seurauksena, että verovelvollinen on menestyksekkäästi vedonnut EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa (josta on tullut SEUT 63 artikla) taattuun pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen, voimassa olevan tuen muutos, jota on pidettävä uutena tukitoimena?

Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, onko kansallisen tuomioistuimen SEUT 108 artiklan 3 kohtaan perustuva tehtävien hoito esteenä sille, että verovelvolliselle myönnetään veroetuus, jota kyseinen verovelvollinen vaatii EY:n perustamissopimuksen 56 artiklan (nykyinen SEUT 63 artikla) nojalla, vai onko tuomioistuimen tulevasta ratkaisusta, jossa kyseinen etuus myönnetään, ilmoitettava komissiolle, vai onko kansallisen tuomioistuimen suoritettava jokin muu toimi tai ryhdyttävä johonkin muuhun toimenpiteeseen, kun otetaan huomioon sille SEUT 108 artiklan 3 kohdassa osoitettu valvontatehtävä?

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 18.10.2017 – Dirk Harms ym. v. Vueling Airlines S.A.

(Asia C-601/17)

(2018/C 022/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Dirk Harms, Ann-Kathrin Harms, Nick-Julius Harms, Tom-Lukas Harms, Lilly-Karlotta Harms ja Emma-Matilda Harms, joista neljän viimeisen edustajina toimivat heidän vanhempansa Dirk Harms ja Ann-Kathrin Harms

Vastaaja: Vueling Airlines S.A.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asetuksen N:o 261/2004 (1) 8 artiklan 1 kohdan alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”lipusta maksetun hinnan palauttaminen kokonaisuudessaan – – 7 artiklan 3 kohdassa esitetyllä tavalla” tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan rahasummaa, jonka lentomatkustaja on maksanut kulloisestakin lentolipusta, vai onko lähtökohdaksi otettava rahasumma, jonka vastaajana oleva lentoliikenteen harjoittaja on tosiasiallisesti saanut, kun varausmenettelyssä on osallisena välitysyritys, joka tilittää itselleen lentomatkustajan maksaman summan ja lentoliikenteen harjoittajan saaman summan välisen erotuksen tätä julki tuomatta?

(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven kasatsionen sad (Bulgaria) on esittänyt 23.10.2017 – QH v. RG

(Asia C-604/17)

(2018/C 022/32)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven kasatsionen sad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: QH

Vastaaja: RG

Ennakkoratkaisukysymys

Sallitaanko asetuksessa N:o 2201/2003 (1) se, että jäsenvaltion tuomioistuin, joka on toimivaltainen tutkimaan avioeroasian asetuksen 3 artiklan nojalla, tutkii vanhempainvastuuta koskevat asiat samaan aikaan kuin avioerohakemuksen, vaikka asetuksen 8 ja 12 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, jos tämän jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä velvoitetaan tuomioistuin antamaan viran puolesta ratkaisu vanhempainoikeuksien käyttämisestä, tapaamisoikeutta koskevista toimenpiteistä, elatusmaksuista sekä puolisoiden asunnon käyttämisestä?

(1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338 s. 1).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 20.10.2017 – IBA Molecular Italy Srl v. Azienda ULSS n. 3 ym.

(Asia C-606/17)

(2018/C 022/33)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: IBA Molecular Italy Srl

Vatapuolet: Azienda ULSS n. 3, Regione Veneto, Ministero della Salute ja Ospedale dell’Angelo di Mestre

Ennakkoratkaisukysymykset

Käsittääkö julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevan unionin lainsäädännön ja erityisesti direktiivin 2004/18/EY (1) 1 ja 2 artiklan soveltamisala myös sellaiset monimutkaiset toimenpiteet, joilla hankintaviranomainen aikoo antaa suoraan tietylle talouden toimijalle tiettyyn tarkoitukseen sidotun rahoituksen, joka on tarkoitettu yksinomaan sellaisten tuotteiden valmistamiseen, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi, edelleen ilman tarjouspyyntömenettelyä, vastikkeetta eri viranomaisille, jotka on vapautettu maksamasta mainitulle toimittajalle minkäänlaista korvausta; ja onko näin ollen mainittu unionin lainsäädäntö esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan se, että suoraan myönnetään tiettyyn tarkoitukseen sidottu rahoitus, joka on tarkoitettu sellaisten tuotteiden valmistamiseen, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi, edelleen ilman tarjouspyyntömenettelyä, eri viranomaisille, jotka on vapautettu maksamasta mainitulle toimittajalle minkäänlaista korvausta?

Ovatko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskeva unionin lainsäädäntö ja erityisesti direktiivin 2004/18/EY 1 ja 2 artikla sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 ja 56 artikla sekä 105 artikla ja sitä seuraavat artiklat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa, kun siinä rinnastetaan ”luokitellut” yksityiset sairaalat julkisiin sisällyttämällä ne kansallisen julkisen terveydenhuollon suunnittelujärjestelmään, jota säädellään erityisillä sopimuksilla, jotka poikkeavat muiden terveydenhuoltojärjestelmään osallistuvien yksityisten toimijoiden tavanomaisista akkreditointisuhteista, ja vaikka nämä luokitellut yksityiset sairaalat eivät täytä edellytyksiä tulla tunnustetuiksi julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi eivätkä in house –hankintaa koskevan mallin mukaisille suorahankinnoille asetettuja ehtoja, ne jätetään julkisia hankintoja koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle myös sellaisissa tapauksissa, joissa näille toimijoille on annettu toimeksi tuottaa ja toimittaa tiettyjä terveydenhuollon kannalta tarpeellisia tuotteita vastikkeetta julkisille terveydenhuollon yksiköille ja ne saavat samaan aikaan julkista toimintarahoitusta tällaisten toimitusten toteuttamiseen?

(1) Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte dei Conti (Italia) on esittänyt 24.10.2017 – Federazione Italiana Golf (FIG) v. Istituto Nazionale di Statistica – ISTAT ja Ministero dell’Economia e delle Finanze

(Asia C-612/17)

(2018/C 022/34)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte dei Conti

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Federazione Italiana Golf (FIG)

Vastaajat: Istituto Nazionale di Statistica – ISTAT ja Ministero dell’Economia e delle Finanze

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (EU) N:o 549/2013 (1) (nk. EKT 2010) 20.15 kohdassa mainitut ”julkiset toimet, kuten yleiset säännökset, joita sovelletaan kaikkiin samalla toimialalla toimiviin yksiköihin” ymmärrettävä laajasti siten, että niihin kuuluvat myös urheilutoiminnan ohjaukseen liittyvät valtuudet (nk. soft law) ja laissa säädetty valta hyväksyä oikeushenkilön ja urheilualan toimijan asema, jotka ovat yleensä kumpikin liitettävissä kaikkiin Italian kansallisiin urheiluliittoihin[?]

[O]nko asetuksen (EU) N:o 549/2013 (nk. EKT 2010) 20.15 kohdassa mainittu määräysvallan yleinen indikaattori (”valta päättää [institutionaalisen yksikön] toiminnan yleisistä suuntaviivoista tai ohjelmasta”) ymmärrettävä asiallisesti vallaksi ohjata ja rajoittaa voittoa tavoittelemattoman yhteisön hallintoa ja vaikuttaa siihen, vai voidaanko se ymmärtää muuten kuin teknisesti eli siten, että siihen kuuluu myös ulkoisia valvontavaltuuksia eli muita valtuuksia kuin 20.15 kohdan a, b, c, d ja e alakohdassa tarkoitetut määräysvallan erityiset indikaattorit (kuten valta hyväksyä talousarviot, nimittää tilintarkastajat, hyväksyä perussäännöt ja vahvistaa tietyn tyyppisiä säännöstöjä sekä päättää urheilutoiminnan suuntaviivoista tai tunnustaa urheilutoimijan asema)[?]

[V]oidaanko asetuksen (EU) N:o 549/2013 (nk. EKT 2010) 20.15, 4.125 ja 4.126 kohdan nojalla, kun niitä tarkastellaan yhdessä, ottaa huomioon järjestön jäsenmaksut sitä arvioitaessa, onko toimija julkisyhteisöjen määräysvallassa, ja erityisesti, voivatko suuret jäsenmaksutulot yhdessä järjestön muiden omien tulojen kanssa osoittaa käsiteltävässä konkreettisessa tapauksessa, että voittoa tavoittelemattomalla yhteisöllä on merkittävää itsenäistä päätösvaltaa?

(1) Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 21.5.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 549/2013 (EUVL 2013, L 174, s. 1) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte dei Conti (Italia) on esittänyt 24.10.2017 – Federazione Italiana Sport Equestri (FISE) v. Istituto Nazionale di Statistica -ISTAT

(Asia C-613/17)

(2018/C 022/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte dei Conti

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Federazione Italiana Sport Equestri (FISE)

Vastaaja: Istituto Nazionale di Statistica -ISTAT

Ennakkoratkaisukysymykset

(1) Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 21.5.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 549/2013 (EUVL 2013, L 174, s. 1).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal correctionnel de Foix (Ranska) on esittänyt 26.10.2017 – Procureur de la République v. Mathieu Blaise ym.

(Asia C-616/17)

(2018/C 022/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal correctionnel de Foix

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Procureur de la République

Vastaajat: Mathieu Blaise, Sabrina Dauzet, Alain Feliu, Marie Foray, Sylvestre Ganter, Dominique Masset, Ambroise Monsarrat, Sandrine Muscat, Jean-Charles Sutra, Blanche Yon, Kevin Leo-Pol Fred Perrin, Germain Yves Dedieu, Olivier Godard, Kevin Pao Donovan Schachner, Laura Dominique Chantal Escande, Nicolas Benoit Rey, Eric Malek Benromdan, Olivier Eric Labrunie, Simon Joseph Jeremie Boucard, Alexis Ganter ja Pierre André Garcia

Muu osapuoli: Espace Émeraude

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (1) varovaisuusperiaatteen mukainen, kun siinä ei määritellä täsmällisesti, mitä tehoaineella tarkoitetaan, jolloin hakijan tehtäväksi jää valita aine, jonka se nimeää tuotteensa tehoaineeksi, ja hakijalle jää mahdollisuus kohdistaa hakemuksensa asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan yhteen ainoaan aineeseen, vaikka sen kaupan pitämään lopputuotteeseen sisältyy useita aineita?

Turvataanko varovaisuusperiaate ja kaupan pitämistä koskevan luvan puolueettomuus, kun asiakirja-aineiston tutkimiseksi tarvittavat testit, analyysit ja arvioinnit ovat pelkästään hakijoiden suorittamia ja ne voivat olla esitystavaltaan puolueellisia eikä niissä tehdä riippumatonta vasta-analyysiä eikä lupahakemuksia koskevia raportteja julkisteta liikesalaisuuden vuoksi?

Onko asetus (EY) N:o 1107/2009 varovaisuusperiaatteen mukainen, kun siinä ei millään tavoin oteta huomioon tilanteita, joissa tehoaineita on useita ja niitä käytetään yhdessä, ja erityisesti kun siinä ei säädetä samaan tuotteeseen sisältyvien tehoaineiden yhteisvaikutuksen täydellisestä erityisanalyysistä Euroopan tasolla?

Onko asetus (EY) N:o 1107/2009 varovaisuusperiaatteen mukainen siltä osin kuin sen 3 ja 4 luvussa vapautetaan toksisuuden arvioinnista (genotoksisuus, karsinogeenisyyden tutkiminen, hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien tutkiminen…) torjunta-ainetuotteet kaupallisessa muodossaan sellaisina kuin ne on saatettu markkinoille ja sellaisina kuin kuluttajat ja ympäristö niille altistuvat, koska siinä säädetään vain suppeista testeistä, jotka ovat aina hakijan tekemiä?

(1) EUVL 2009. L 309, s. 1.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’instance de Limoges (Ranska) on esittänyt 30.10.2017 – BNP Paribas Personal Finance SA, jolle SA Solfean oikeudet ovat siirtyneet v. Roger Ducloux ja Josée Ducloux, o.s. Lecay

(Asia C-618/17)

(2018/C 022/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’instance de Limoges

Pääasian asianosaiset

Kantaja: BNP Paribas Personal Finance SA, jolle SA Solfean oikeudet ovat siirtyneet

Vastaajat: Roger Ducloux ja Josée Ducloux, o.s. Lecay

Ennakkoratkaisukysymys

Jos lainan todellinen vuosikorko on 5,97377 prosenttia, mahdollistaako 16.2.1998 annettuun direktiiviin 98/7/EY (1) ja 23.4.2008 annettuun direktiiviin 2008/48/EY (2) perustuva sääntö ”Laskelman tulos ilmaistaan vähintään yhden desimaalin tarkkuudella. Jos seuraava desimaali on 5 tai suurempi, sitä edeltävän desimaalin arvoon lisätään 1.” sen, että todellisen vuosikoron voidaan katsoa olevan tarkka, jos sen ilmoitetaan olevan 5,95 prosenttia?

(1) Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 87/102/ETY muuttamisesta 16.2.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/7/EY (EYVL 1998, L 101, s. 17).

(2) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 3.11.2017 – Ministerio de Defensa v. Ana de Diego Porras

(Asia C-619/17)

(2018/C 022/38)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministerio de Defensa

Vastapuoli: Ana de Diego Porras

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 1999/70 (1) liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei säädetä minkäänlaisesta korvauksesta, kun kyse on sellaisen määräaikaisen työsopimuksen päättymisestä, jonka nojalla työtä on tehty sellaisen työntekijän sijaisena, jonka oikeus työpaikkaan säilyy (sijaistamissopimus), silloin kun työsuhteen päättyminen johtuu siitä, että se työntekijä, jonka sijaisena työtä on tehty, otetaan takaisin työhönsä, kun taas tapauksissa, joissa työsopimuksen päättyminen johtuu muista lailla määritellyistä syistä, tällaisesta korvauksesta on säädetty?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, kuuluuko puitesopimuksen 5 lausekkeen soveltamisalaan Espanjan lainsäätäjän toteuttaman kaltainen toimenpide, jonka mukaan työntekijälle on maksettava tilapäistä työtä koskevan sopimuksen päättyessä korvaus, joka vastaa 12 päivän palkkaa kultakin palvelusvuodelta, silloinkin kun tällaisia tilapäistä työtä koskevia sopimuksia on tehty vain yksi?

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko puitesopimuksen 5 lausekkeen vastaiseksi katsottava säännös, jossa määräaikaisille työntekijöille tunnustetaan sopimuksen päättyessä oikeus korvaukseen, joka vastaa 12 päivän palkkaa kultakin palvelusvuodelta, mutta jossa oikeutta tällaiseen korvaukseen ei ole tunnustettu määräaikaisille työntekijöille silloin, kun työsopimus on tehty sellaisen työntekijän sijaistamiseksi, jonka oikeus työpaikkaan säilyy?

(1) Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/ETY (EYVL 1999, L 175, s. 43).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Székesfehérvári Törvényszék (Unkari) on esittänyt 2.11.2017 – Hochtief Solutions AG Magyarországi Fióktelepe v. Fővárosi Törvényszék

(Asia C-620/17)

(2018/C 022/39)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Székesfehérvári Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hochtief Solutions AG Magyarországi Fióktelepe

Vastaaja: Fővárosi Törvényszék

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko unionin yleisiä oikeusperiaatteita ja oikeussääntöjä (muun muassa SEUT 4 artiklan 3 kohtaa ja yhdenmukaisen tulkinnan vaatimusta) tulkittava niin kuin asiassa Köbler annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa eli siten, että viimeisenä asteena asian käsittelevän jäsenvaltion tuomioistuimen vastuun toteamisen perusteena tilanteessa, jossa on kyse sen antamasta unionin oikeuden vastaisesta tuomiosta, voi olla yksinomaan kansallinen oikeus tai kansallisessa oikeudessa muotoiltuja kriteereitä? Jos tähän vastataan kieltävästi, onko unionin yleisiä oikeusperiaatteita ja oikeussääntöjä, erityisesti juuri asiassa Köbler annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa valtion vastuun osalta muotoiltuja kolmea kriteeriä tulkittava siten, että unionin oikeuden rikkomiseen, johon jäsenvaltion tuomioistuimet ovat syyllistyneet, perustuvan jäsenvaltion vastuun syntymisen edellytysten täyttymistä on tarkasteltava kansallisen oikeuden mukaisesti?

Onko unionin oikeussääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita (muun muassa SEUT 4 artiklan 3 kohtaa ja tehokkaita oikeuskeinoja koskevaa vaatimusta) sekä muun muassa asiassa Francovich, asiassa Brasserie du Pêcheur ja asiassa Köbler annetuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa muotoiltuja jäsenvaltion vastuuta koskevia kriteereitä tulkittava siten, että viimeisenä oikeusasteena asian käsittelevän jäsenvaltion tuomioistuimen antaman unionin oikeuden vastaisen tuomion oikeusvoima estää jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun toteamisen?

Onko direktiivillä 2007/66/EY (1) muutetun direktiivin 89/665/ETY ja direktiivin 92/13/ETY valossa unionin oikeuden kannalta merkityksellisinä pidettävä unionin kynnysarvon ylittäviä hankintasopimuksia koskevissa julkisissa hankintamenettelyissä käytävää oikeudenkäyntiä ja julkisissa hankintamenettelyissä tehdyn hallintopäätöksen tuomioistuinvalvontaa? Jos tähän vastataan myöntävästi, onko unionin oikeutta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (muun muassa asioissa Kühne & Heitz, asiassa Kpferer ja erityisesti asiassa Impresa Pizzarotti annettuja tuomioita) pidettävä merkityksellisinä, kun tarkastellaan sitä, onko ylimääräinen muutoksenhaku otettava tutkittavaksi kansallisen oikeuden perusteella, mainitussa julkisia hankintamenettelyjä koskevassa oikeudenkäynnissä kyseessä olevaan hallintopäätökseen kohdistettavan tuomioistuinvalvonnan osalta?

Onko julkisia hankintamenettelyjä koskevia direktiivejä (eli sittemmin direktiivillä 2007/66/EY muutettua direktiiviä 89/665/ETY ja direktiiviä 92/13/ETY) tulkittava siten, että niiden mukaiseksi on katsottava kansallinen oikeus, jonka mukaan riita-asiaa käsittelevät tuomioistuimet voivat olla ottamatta huomioon tosiseikan, joka on Euroopan unionin tuomioistuimen antaman tuomion – joka on annettu julkisia hankintamenettelyjä koskevassa ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä – mukaan tutkittava, ja se, etteivät kansalliset tuomioistuimet myöskään ota tätä huomioon ratkaistessaan asiaa, joka on tullut vireille pääasiassa annettua ratkaisua vastaan vireille pannussa ylimääräisessä muutoksenhakumenettelyssä?

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa – kun niitä tarkastellaan asiassa Willy Kempter, asiassa Pannon GSM ja asiassa VB Pénzügyi Lízing sekä asiassa Kühne & Heitz, asiassa Kapferer ja asiassa Impresa Pizzarotti annettujen tuomioiden valossa – tulkittava siten, että näiden direktiivien, tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukainen on sellainen kansallinen lainsäädäntö tai sen sellainen soveltaminen, jonka mukaan muutoksenhakuasteessa – vaikka unionin merkityksellisistä oikeussäännöistä omaksuttu tulkinta on vahvistettu ennen tuomion antamista vireille pannussa ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä annetulla unionin tuomioistuimen tuomiolla – asiaa käsittelevä tuomioistuin sivuuttaa tämän viittaamalla siihen, että tulkintaan on vedottu liian myöhään, ja tämän jälkeen ylimääräistä muutoksenhakua käsittelevä tuomioistuin katsoo, ettei tuomionpurkuhakemusta voida ottaa tutkittavaksi?

Jos kansallisen oikeuden mukaan tuomionpurkuhakemus on uuden valtiosääntötuomioistuimen tuomion perusteella perustuslainmukaisuuden turvaamiseksi otettava tukittavaksi, eikö tuomionpurku pitäisi ottaa tutkittavaksi vastaavuusperiaatteen ja asiassa Transportes Urbanos annetussa tuomiossa muotoillun periaatteen perusteella tapauksessa, jossa unionin tuomioistuimen tuomiota ei ole voitu ottaa huomioon pääasian oikeudenkäynnissä kansallisten prosessuaalisia määräaikoja koskevien säännösten vuoksi?

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa tulkittava – kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen asiassa Willy Kempter (C-2/06) antama tuomio, jonka mukaan asianosaisen ei pidä erikseen vedota unionin tuomioistuimen tuomioon – siten, että näillä direktiiveillä säännellyt julkisia hankintoja koskevat muutoksenhakumenettelyt voidaan panna vireille ainoastaan sellaisilla muutoksenhakukeinoilla, joissa on nimenomaisesti mainittu julkista hankintaa koskeva säännös (artikla ja kohta), jota on rikottu, eli julkisia hankintoja koskevissa muutoksenhakumenettelyissä voidaan tutkia ainoastaan ne rikkomiset, jotka muutoksenhakija on ilmoittanut viittaamalla siihen julkista hankintaa koskevaan säännökseen (artiklaan ja kohtaan), jota on rikottu, kun taas missä tahansa muussa hallintomenettelyssä ja yksityisoikeudellisessa oikeudenkäynnissä riittää, että osapuoli esittää tosiseikat ja niitä tukevat todisteet ja asiaa käsittelevä viranomainen tai tuomioistuin ratkaisee vaatimukset niiden sisällön perusteella?

Onko asiassa Köbler ja asiassa Traghetti annetuissa tuomioissa muotoiltua vaatimusta riittävän ilmeisestä rikkomisesta tulkittava siten, että kyse ei ole tällaisesta ilmeisestä rikkomisesta silloin, kun viimeisenä oikeusasteena asian käsittelevä tuomioistuin on täysin avoimesti sellaisen vakiintuneen unionin oikeuskäytännön, johon on yksityiskohtaisesti viitattu ja jossa lisäksi tukeudutaan erilaisiin oikeudellisiin asiantuntijalausuntoihin, vastaisesti ja sellaisin merkityksettömin perusteluin evännyt osapuolelta tuomionpurun tarvetta koskevan ennakkoratkaisupyyntövaatimuksen, joiden mukaan unionin oikeudessa – tässä tapauksessa erityisesti direktiivissä 89/665/ETY ja direktiivissä 92/13/ETY – ei ole säännöksiä ylimääräisen muutoksenhaun osalta, siitä huolimatta, että tämän osalta on yksityiskohtaisesti viitattu merkitykselliseen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, kuten juuri asiassa Impresa Pizzarotti annettuun tuomioon, jossa todetaan, että ylimääräinen muutoksenhaku on tarpeen julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä? Kuinka yksityiskohtaisesti kansallisen tuomioistuimen on perusteltava se, ettei se ota tuomionpurkuhakemusta tutkittavaksi unionin tuomioistuimen vahvistamasta sitovasta tulkinnasta poiketen, kun tätä tarkastellaan asiassa C-283/81, CILFIT annetun unionin tuomioistuimen tuomion kannalta?

Onko SEU 19 artiklaan ja SEU 4 artiklan 3 kohtaan perustuvaa tehokkaan oikeussuojan vaatimusta ja vastaavuusperiaatetta sekä SEUT 49 artiklassa vahvistettua sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteita ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/37/ETY, direktiiviä 89/665/ETY, direktiiviä 92/13/ETY sekä direktiiviä 2007/66/EY tulkittava siten, [etteivät ne ole esteenä sille], että asiaa käsittelevät viranomaiset tai tuomioistuimet unionin oikeutta ilmeisellä tavalla laiminlyöden hylkäävät toinen toisensa perään oikeussuojavaatimukset, jotka muutoksenhakija on esittänyt siksi, että se on suljettu hankintamenettelyn ulkopuolelle, eli vaatimukset, joita koskevat menettelyt edellyttävät aikaa ja rahaa vievien lukuisten hakemusten laatimista ja käsittelyihin osallistumista, vaikka vastuu tuomioistuimen ratkaisutoiminnassaan aiheuttamasta vahingosta on teoriassa mahdollista todeta, tilanteessa, jossa sovellettavalla kansallisella oikeudella ei anneta muutoksenhakijalle mahdollisuutta vaatia tuomioistuimelta korvausta vahingosta, joka on aiheutunut lainvastaisista toimenpiteistä?

10)

Onko asiassa Köbler, asiassa Traghetti ja asiassa Saint Giorgio annetuissa tuomioissa muotoiltuja periaatteita tulkittava siten, ettei korvata voida vahinkoa, joka on syntynyt siksi, että viimeisenä oikeusasteena asiaa käsittelevä jäsenvaltion tuomioistuin on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti jättänyt ottamatta tutkittavaksi asianosaisen ajoissa esittämän tuomionpurkuvaatimuksen, jonka avulla tämä olisi voinut vaatia korvausta sille aiheutuneista kustannuksista?

(1) Neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/66/EY (EUVL 2007, L 335, s. 31).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 3.11.2017 – Gyula Kiss v. CIB Bank Zrt. ym.

(Asia C-621/17)

(2018/C 022/40)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gyula Kiss

Vastaajat: CIB Bank Zrt., Emil Kiss ja Gyuláné Kiss

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) (jäljempänä direktiivi) 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyä, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä koskevaa edellytystä tulkittava siten, että kuluttajasopimuksissa tämän edellytyksen täyttää sellainen sopimusehto, josta ei ole neuvoteltu erikseen ja jossa määritetään täsmällisesti kuluttajan maksettavaksi tulevien kustannusten, palkkioiden ja muiden kulujen määrä (jäljempänä yhdessä kulut) ja niiden laskentamenetelmät sekä suoritusajankohdat, mutta jossa ei täsmennetä, minkä konkreettisen palvelun vastiketta nämä kulut ovat; vai onko sopimuksessa ilmoitettava myös, minkä palvelujen vastiketta ne ovat? Onko viimeksi mainitussa tapauksessa riittävää, että suoritetun palvelun sisältö voidaan päätellä kulun nimestä?

Onko direktiivin 3 artiklan 1 kohdan säännöstä tulkittava siten, että kuluja koskevan sopimusehdon laatiminen siten, ettei sopimuksen perusteella ole mahdollista yksiselitteisesti määrittää, minkä konkreettisen palvelun vastiketta nämä kulut ovat, aiheuttaa hyvän tavan vastaisesti kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille?

(1) EYVL 1993, L 95, s. 29.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Investigatory Powers Tribunal – Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 31.10.2017 – Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs ym.

(Asia C-623/17)

(2018/C 022/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Investigatory Powers Tribunal – Lontoo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Privacy International

Vastaajat: Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs, Secretary of State for the Home Department, Government Communications Headquarters (GCHQ), Security Service (MI5) ja Secret Intelligence Service (MI6)

Ennakkoratkaisukysymykset

Olosuhteissa, joissa

a)	turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen mahdollisuudet käyttää niille toimitettuja valikoimattomia viestintätietoja ovat olennaisia Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, mukaan lukien terrorismin torjunnan, vastavakoilun ja ydinaseiden leviämisen estämisen aloilla;

turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen valikoimattomien viestintätietojen käytön keskeinen osatekijä on se, että löydetään aiemmin tuntemattomia kansallisen turvallisuuden uhkia käyttämällä kohdentamattomia suureen tietomäärään käytettäviä tekniikoita, jotka edellyttävät, että valikoimattomat viestintätiedot kootaan yhteen paikkaan. Sen pääasiallinen hyöty on nopeassa kohteen tunnistamisessa ja kehittämisessä sekä siinä, että se on toiminnan perustana välittömän uhan ilmetessä;

c)	sähköisen viestintäverkon ylläpitäjien ei edellytetä tämän jälkeen säilyttävän valikoimattomia viestintätietoja (pidempään kuin sen tavanomaiset liiketoimintaa koskevat vaatimukset edellyttävät), jotka säilyttää valtio (turvallisuus- ja tiedustelupalvelut) yksin;

d)	kansallinen tuomioistuin on todennut (tietyin varauksin), että turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen valikoimattomien viestintätietojen käyttöä koskevat takeet ovat yhteensopivia Euroopan ihmisoikeussopimuksessa asetettujen vaatimusten kanssa;

kansallinen tuomioistuin on todennut, että vaatimukset, jotka on täsmennetty 21.12.2016 annetun tuomion Tele2Sverige ja Watson ym., C-203/15 ja C-698/15 (EU:C:2016:970) 119–125 kohdassa (jäljempänä tuomiosta Watson johtuvat vaatimukset), – jos niitä sovelletaan – tekisivät tyhjäksi turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi toteuttamat toimenpiteet ja näin vaarantaisivat Yhdistyneen kuningaskunnan turvallisuuden, esitetään seuraavat kysymykset:

Kun otetaan huomioon SEU 4 artikla ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY (1) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 1 artiklan 3 kohta, kuuluuko Secretary of Staten sähköisen viestintäverkon tarjoajalle antamaan ohjaavaan määräykseen sisältyvä vaatimus siitä, että tämän on toimitettava valikoimattomia viestintätietoja jäsenvaltion tiedustelu- ja turvallisuuspalveluille, unionin oikeuden ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin soveltamisalaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sovelletaanko tällaiseen Secretary of Staten antamaan ohjaavaan määräykseen joitakin tuomiosta Watson johtuvista vaatimuksista tai muita vaatimuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksessa asetettujen vaatimusten lisäksi? Jos näin on, miten ja missä laajuudessa näitä vaatimuksia sovelletaan, kun otetaan huomioon se, että tieto- ja turvallisuuspalvelujen on ehdottoman tarpeellista käyttää suurien tietomäärien hankintaa ja automaattisen tietojenkäsittelyn tekniikoita kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, ja se, miten laajalti näitä mahdollisuuksia – jos ne ovat muuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia – tällaisten vaatimusten asettaminen voi vakavasti haitata?

(1) Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL 2002, L 201, s. 37).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Općinski sud u Rijeci (Kroatia) on esittänyt 9.11.2017 – Anica Milivojević v. Raiffeisenbank St. Stefan-Jagerberg-Wolfsberg eGen

(Asia C-630/17)

(2018/C 022/42)

Oikeudenkäyntikieli: kroaatti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Općinski sud u Rijeci

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Anica Milivojević

Vastaaja: Raiffeisenbank St. Stefan-Jagerberg-Wolfsberg eGen

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 ja 63 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisten kansainvälisiä piirteitä sisältävien lainasopimusten mitättömyydestä, jotka Kroatian tasavallassa on tehty luvattomien luotonantajien kanssa, annetun lain (Zakon o ništetnosti ugovora o kreditu s međunarodnim obilježjima sklopljenih u Republici Hrvatskoj s neovlaštenim vjerovnikom; Narodne novine nro 72/2017) ja erityisesti kyseisen lain 10 §:n kanssa, jossa säädetään sellaisten lainasopimusten ja niihin liittyvien oikeustoimien mitättömyydestä, jotka on tehty (kyseisen lain 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun) velallisen ja (saman lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun) luvattoman velkojan välillä tai jotka perustuvat tällaiseen sopimukseen, vaikka ne on tehty ennen kyseisen lain voimaantuloa, jolloin mitättömyyden katsotaan syntyneen sopimuksen tekohetkellä, mistä seuraa se, että kunkin sopimuspuolen on palautettava toiselle kaikki, mitä mitättömän sopimuksen perusteella on saatu, ja, milloin tämä on mahdotonta tai kyseisen toimenpiteen luonne estää palauttamisen, suoritettava vastaava rahamääräinen korvaus, joka perustuu tuomioistuimen antaman ratkaisun ajankohtana vallitsevaan hintatasoon?

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisten kansainvälisiä piirteitä sisältävien lainasopimusten mitättömyydestä, jotka Kroatian tasavallassa on tehty luvattomien luotonantajien kanssa, annetun lain (Narodne novine nro 72/2017) 8 §:n 1 ja 2 momentin säännösten kanssa, joissa säädetään, että kansainvälisiä piirteitä sisältäviä lainasopimuksia koskevissa oikeusriidoissa velallisen voi nostaa kanteen luvatonta velkojaa vastaan sen valtion tuomioistuimissa, jossa jälkimmäisellä on kotipaikkansa, tai, luvattoman velkojan kotipaikan sijainnista riippumatta, sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa velallisella on asuinpaikka tai kotipaikka, kun taas laissa tarkoitettu luvaton velkoja voi nostaa velallista kanteen ainoastaan sen valtion tuomioistuimissa, jossa velallisella on asuinpaikka tai kotipaikka?

Onko kyse asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa ja unionin vakiintuneissa oikeussäännöissä tarkoitetusta kuluttajasopimuksesta silloin, kun lainanottaja on luonnollinen henkilö, joka on tehnyt lainasopimuksen tarkoituksenaan sijoittaa lomahuoneistoihin voidakseen tarjota kotitaloudessaan matkailijoille majoituspalveluja?

Onko asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että Kroatian tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään asian, jossa vaaditaan lainasopimuksen ja notaarin vahvistaman kiinnitysselvityksen toteamista mitättömiksi ja kyseisen luoton vakuuden tehdyn kiinnityksen poistamista kiinnitysrekisteristä, tilanteessa, jossa lainasopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen vakuudeksi on kiinnitetty velallisen Kroatiassa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta?

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/31

Kanne 5.12.2017 – Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-678/17)

(2018/C 022/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. J. Loewenthal ja A Bouchagiar)

Vastaaja: Irlanti

Vaatimukset

—

todettava, että Irlanti ei ole noudattanut valtiontuesta SA.38373 (2014/C) (ex 2014/NN) (ex 2014/CP), jonka Irlanti on myöntänyt Applelle, 30.8.2016 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1283 (1) 2 ja 3 artiklan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asetetussa määräajassa toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä päätöksen 1 artiklassa sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun valtiontuen perimiseksi takaisin Apple Sales Internationalilta ja Apple Operations Europelta

—	Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komission 30.8.2016 asiassa SA.38373 antaman päätöksen mukaan Irlannin olisi pitänyt neljän kuukauden kuluessa periä takaisin Apple Sales Internationalille (ASI) ja Apple Operations Europelle (AOE) myönnetty sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki. Valtiontuki muodostui kahdesta veropäätöksestä, jotka Irlanti oli tehnyt ASI:n ja AOE:n hyväksi 29.1.1991 ja 23.5.2007 ja joilla näille yhtiöille annettiin mahdollisuus itse määrätä yhteisöverovelvollisuudestaan Irlannissa vuosittain vuoteen 2014 asti.

Irlanti ei ole perinyt valtiontukea takaisin neljän kuukauden kuluessa komission päätöksen tiedoksiantamisesta, vaikka se oli velvollinen tekemään niin. Lisäksi Irlanti ei ole vieläkään toteuttanut kaikkia komission päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

(1) EUVL 2017, L 187, s. 1.

Unionin yleinen tuomioistuin

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Red Bull v. EUIPO (Värien sininen ja hopea yhdistelmä)

(Yhdistetyt asiat T-101/15 ja T- 102/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Värien sininen ja hopea yhdistelmästä koostuva EU-tavaramerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Riittävän selkeä ja täsmällinen graafinen esitys - Systemaattisen sommitelman, jossa värit on yhdistetty ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, tarpeellisuus - Perusteltu luottamus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 4 artikla ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 4 artikla ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohta)))

(2018/C 022/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Red Bull GmbH (Fuschl am See, Itävalta) (edustaja: asianajaja A. Renck)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Marques (Leicester, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: aluksi solicitor R. Mallinson ja solicitor F. Delord, sitten R. Mallinson)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Optimum Mark sp. z o.o. (Varsova, Puola) (edustajat. asianajajat R. Skubisz, M. Mazurek, J. Dudzik ja E. Jaroszyńska-Kozłowska)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanteet EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2014 tekemästä kahdesta päätöksestä (asia R 2037/2013-1 ja asia R 2036/2013-1), jotka koskevat osapuolten Optimum Mark ja Red Bull välistä kahta menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Red Bull GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ja Optimum Mark sp. z o.o:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Marques vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 138, 27.4.2015.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – adp Gauselmann v. EUIPO (Juwel)

(Asia T-31/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin Juwel rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäämisperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta]))

(2018/C 022/45)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: adp Gauselmann GmbH (Espelkamp, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Koch Moreno)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Schifko ja A. Söder)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 16.11.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2571/2014-1), joka koskee hakemusta sanamerkin Juwel rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	adp Gauselmann GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 21.3.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/34

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – Polskie Zdroje v. EUIPO (perlage)

(Asia T-239/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin perlage rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäämisperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta] - Käytön perusteella syntyneen erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 aritklan 3 kohta]))

(2018/C 022/46)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Polskie Zdroje sp. z o.o. sp.k. (Varsova, Puola) (edustaja: asianajaja T. Gawrylczyk)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 16.3.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1129/2015-5), joka koskee hakemusta sanamerkin perlage rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Polskie Zdroje sp. z o.o. sp.k. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 243, 4.7.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/35

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – Steel Invest & Finance (Luxembourg) v. komissio

(Asia T-254/16) (1)

((Valtiontuet - Terästeollisuuden ala - Valtiontuet, joita Belgia on myöntänyt useille terästeollisuuden alan yrityksille - Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään perimään ne takaisin - Perusteluvelvollisuus - Valtiontuen käsite - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste))

(2018/C 022/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Steel Invest & Finance (Luxembourg) SA (Strassen, Luxemburg) (edustaja: asianajaja E. van den Broucke)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi É. Gippini Fournier ja K. Herrmann, sitten É. Gippini Fournier, V. Bottka et G. Luengo)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus, joka koskee valtiontuista SA.33926 2013/C (ex 2013/NN, 2011/CP), jotka Belgia on myöntänyt Dufercolle (EUVL 2016, L 314, s. 22), 20.1.2016 tehdyn komission päätöksen kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Steel Invest & Finance (Luxembourg) SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 251, 11.7.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/35

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – FTI Touristik v. EUIPO – Prantner ja Giersch (Fl)

(Asia T-475/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin FI rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki fly.de - Suhteellinen hylkäämisperuste - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta]))

(2018/C 022/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: FTI Touristik GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Parr)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiemies: D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Harald Prantner (Hampuri, Saksa) ja Daniel Giersch (Monaco, Monaco) (edustajat: asianajajat S. Eble ja Y.-A. Wolff)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 16.6.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 480/2015–5), joka koskee FTI Touristikin sekä Prantnerin ja Gierschin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	FTI Touristik GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 383, 17.10.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/36

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.11.2017 – Bilde v. parlamentti

(Asia T-633/16) (1)

((Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt - Parlamentin jäsenten avustajakorvaus - Perusteettomasti suoritettujen määrien takaisinperintä - Pääsihteerin toimivalta - Electa una via - Puolustautumisoikeudet - Todistustaakka - Perusteluvelvollisuus - Perusteltu luottamus - Poliittiset oikeudet - Yhdenvertainen kohtelu - Harkintavallan väärinkäyttö - Parlamentin jäsenten riippumattomuus - Asiavirhe - Oikeasuhteisuus))

(2018/C 022/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Dominique Bilde (Lagarde, Ranska) (edustaja: asianajaja G. Sauveur)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: G. Corstens ja S. Seyr)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer, R. Meyer ja A. Jensen)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamisvaatimus, joka koskee parlamentin pääsihteerin 23.6.2016 tekemää päätöstä, jolla kantajalta peritään takaisin 40 320 euron suuruinen summa, joka oli maksettu perusteettomasti parlamentin jäsenten avustajakorvauksena, tästä päätöksestä tehtyä tiedoksiantoa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka sisältyivät parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtajan 30.6 ja 6.7.2016 päivättyihin kirjeisiin, sekä siihen liittyvää 29.6.2016 päivättyä veloitusilmoitusta, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva korvausvaatimus, joka koskee kantajalle muun muassa kyseisestä päätöksestä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Dominique Bilde vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 383, 17.10.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/37

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.11.2017 – Montel v. parlamentti

(Asia T-634/16) (1)

(2018/C 022/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Sophie Montel (Saint-Vit, Ranska) (edustaja: asianajaja G. Sauveur)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: G. Corstens ja S. Seyr)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer, R. Meyer ja A. Jensen)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamisvaatimus, joka koskee parlamentin pääsihteerin 24.6.2016 tekemää päätöstä, jolla kantajalta peritään takaisin 77 276,42 euron suuruinen summa, joka oli maksettu perusteettomasti parlamentin jäsenten avustajakorvauksena, tästä päätöksestä tehtyä tiedoksiantoa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka sisältyivät parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtajan 5 ja 6.7.2016 päivättyihin kirjeisiin, sekä siihen liittyvää 4.7.2016 päivättyä veloitusilmoitusta, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva korvausvaatimus, joka koskee kantajalle muun muassa kyseisestä päätöksestä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

Tuomiolauselma

Parlamentin pääsihteerin 24.6.2016 tekemä päätös, joka koskee parlamentin jäsenen avustajankorvauksena perusteettomasti maksetun 77 276,42 euron suuruisen summan takaisin perimistä ja siihen liittyvä 4.7.2016 päivätty veloitusilmoitus kumotaan siltä osin kuin ne liittyvät määriin, jotka maksettiin vuoden 2015 helmikuun ja huhtikuun välisenä aikana.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Sophie Montel, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 383, 17.10.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/37

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO – Nadal Esteban (STYLO & KOTON)

(Asia T-687/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki STYLO & KOTON - Ehdoton hylkäämisperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta] - Vilpillisen mielen puuttuminen))

(2018/C 022/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret AŞ (Istanbul, turkki) (edustajat: asianajajat J. Güell Serra ja E. Stoyanov Edissonov)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Joaquín Nadal Esteban (Alcobendas, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Donoso Romero)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 14.6.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1779/2015-2), joka koskee Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaretin ja Nadal Estebanin välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret AŞ velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 410, 7.11.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/38

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Hanso Holding v. EUIPO (REAL)

(Asia T-798/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin REAL rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäämisperusteet - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Erottamiskykyä ei ole syntynyt käytön myötä - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta]))

(2018/C 022/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hanso Holding AS (Tromssa, Norja) (edustaja: asianajaja M. Wirtz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: L. Rampini)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.9.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 2405/2015-2), joka koskee hakemusta kuviomerkin REAL rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Hanso Holding AS velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 6, 9.1.2017.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/39

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Toontrack Music v. EUIPO (SUPERIOR DRUMMER)

(Asia T-895/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin SUPERIOR DRUMMER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäämisperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta]))

(2018/C 022/53)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Toontrack Music AB (Uumaja, Ruotsi) (edustaja: asianajaja L.-E. Ström)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: S. Palmero Cabezas)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.10.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 2438/2015-5), joka koskee hakemusta sanamerkin SUPERIOR DRUMMER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Toontrack Music AB velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 46, 13.2.2017.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/39

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.11.2017 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Sharma (NRIM Life Sciences)

(Asia T-909/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin NRIM Life Sciences rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki RYM - Suhteellinen hylkäämisperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta]))

(2018/C 022/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Laboratorios Ern, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: S. Bonne)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Anil K. Sharma (Hillingdon, Yhdistynyt kuningaskunta)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 26.9.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 2376/2015–5), joka koskee Laboratorios Ernin ja Sharman välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Laboratorios Ern, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 53, 20.2.2017.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/40

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2017 – Mackevision Medien Design v. EUIPO (TO CREATE REALITY)

(Asia T-50/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin TO CREATE REALITY rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Mainoslauseesta muodostuva tavaramerkki - Ehdoton hylkäämisperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta [josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta]))

(2018/C 022/55)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mackevision Medien Design GmbH Stuttgart (Stuttgart, Saksa) (edustajat: E. Stolz, U. Stelzenmüller ja J. Weiser)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asimiehet: A. Graul ja S. Hanne)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 20.12.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 995/2016-5), joka koskee hakemusta sanamerkin TO CREATE REALITY rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Mackevision Medien Design GmbH Stuttgart velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 104, 3.4.2017.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/40

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 22.11.2017 – Digital Rights Ireland v. komissio

(Asia T-670/16) (1)

((Kumoamiskanne - Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue - Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä - Henkilötietojen siirtäminen Yhdysvaltoihin - Irlannin oikeuden mukainen voittoa tavoittelematon yhteisö - Oikeushenkilöiden henkilötietoja ei suojata - Rekisterinpitäjä - Jäsenten ja tukijoiden nimissä nostettu kanne - Yleisen edun mukainen kanne - Tutkimatta jättäminen))

(2018/C 022/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Digital Rights Ireland Ltd (Bennettsbridge, Irlanti) (edustaja: E. McGarr, solicitor)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: H. Kranenborg ja D. Nardi)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamisvaatimus, joka koskee uroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY nojalla EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä 12.7.2016 tehtyä komission täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2016/1250 (EUVL 2016, L 207, s. 1).

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

Lausunnon antaminen Tšekin tasavallan, Saksan liittotasavallan, Irlannin, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Amerikan Yhdysvaltojen, Alankomaiden kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Business Software Alliancen (BSA), Microsoft Corporationin, Quadrature du Netin, French Data Networkin, Fédération des Fournisseurs d’Accès à Internet Associatifsin ja Union fédérale des consommateurs – Que choisirin (UFC – Que choisir) väliintulohakemuksista raukeaa.

3)	Digital Rights Ireland Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut väliintulohakemuksista aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta.

Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Irlanti, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Amerikan Yhdysvallat, Alankomaiden kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Business Software Allianc (BSA), Microsoft Corporation, Quadrature du Net, French Data Network, Fédération des Fournisseurs d’Accès à Internet Associatifs ja Union fédérale des consommateurs – Que choisir (UFC – Que choisir) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet väliintulohakemuksista.

(1) EUVL C 410, 7.11.2016.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/41

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 23.11.2017 – Nexans France ja Nexans v. komissio

(Asia T-423/17 R)

((Väliaikainen oikeussuoja - Kilpailu - Sähkökaapelit - Tiettyjen päätöksessä, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen, olevien tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkääminen - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty))

(2018/C 022/57)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Nexans France (Courbevoie, Ranska) ja Nexans (Courbevoie) (edustajat: asianajajat G. Forwood, A. Rogers, A. Oh ja M. Powell)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: H. van Vliet, G. Meessen ja I. Zaloguin)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus, joka koskee yhtäältä luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä (asia COMP/AT.39610 – Sähkökaapelit) 2.5.2017 tehdyn komission päätöksen C(2017) 3051 (lopullinen) täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin tämä pyyntö hylättiin sellaisten tietojen osalta, jotka ovat peräisin kantajiin ja toiseen taloudelliseen toimijaan kohdistetusta takavarikoinnista, ja toisaalta komission velvoittamista pidättäytymään 2.4.2014 tekemänsä päätöksen C(2014) 2139 lopullinen (asia COMP/AT.39610 – Sähkökaapelit) sellaisen version julkaisemisesta, joka sisältää nämä tiedot.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Asiassa T-423/17 R, Nexans France ja Nexans v. komissio, annettu määräys peruutetaan.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/42

Kanne 7.8.2017 – Ruiz Jayo ym. v. SRB

(Asia T-526/17)

(2018/C 022/58)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: María Concepción Ruiz Jayo (Madrid, Espanja) ja 3 499 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat S. Rodríguez Bajón, F. Cremades García ja M. Ruiz Núñez)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tämän kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi;

—	toteamaan SEUT 277 artiklan perusteella, ettei asetusta (EU) N:o 806/2014 tai, toissijaisesti, ettei sen 21 artiklaa, 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, 24 artiklaa, 18 artiklaa eikä 23 artiklaa voida soveltaa;

—	kumoamaan SRB:n riidanalaisen päätöksen;

—	velvoittamaan SRB:n korvaamaan kantajille niille unionin oikeuden vastaisten sääntöjen soveltamisella aiheutettu vahinko;

—

toissijaisesti velvoittamaan SRB:n maksamaan kantajille osakkeenomistajina tai velkojina korvausta, ja pitämään kantajien esittämää, Banco Popularia koskevaa arvostusta sellaisena asetuksessa N:o 806/2014 säädettynä lopullisena arvostuksena, jonka nojalla arvioidaan, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kyseiseen kriisinratkaisumenettelyn kohteena olleeseen laitokseen olisi sovellettu tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä;

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 7.6.2017 tekemää päätöstä (SRB/EES/2017/08), joka liittyy Banco Popular Español, S.A:ta koskevaan kriisinratkaisutoimeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samanlaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-478/17, Mutualidad de la Abogacía ja Hermandad Nacional de Arquitectos Superiores y Químicos v. SRB, asiassa T-481/17, Fundación Tatiana Pérez de Guzmán el Bueno ja SFL v. SRB, asiassa T-482/17, Comercial Vascongada Recalde v. komissio ja SRB, asiassa T-483/17, García Suárez ym. v. komissio ja SRB, asiassa T-484/17, Fidesban ym. v. SRB, asiassa T-497/17, Sánchez del Valle ja Calatrava Real Estate 2015 v. komissio ja SRB sekä asiassa T-498/17, Pablo Álvarez de Linera Granda v. komissio ja SRB.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/42

Kanne 5.10.2017 – García Gómez v. SRB

(Asia T-693/17)

(2018/C 022/59)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Abel García Gómez (Torrevieja, Espanja) ja 2 199 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat J. Cremades García, S. Rodríguez Bajón ja M. F. Ruiz Núñez)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—	ottaa kumoamiskanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—	toteaa SEUT 277 artiklan nojalla, ettei asetusta (EU) N:o 806/2014 tai toissijaisesti sen 21 artiklaa, 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, 24 artiklaa eikä 18 ja 23 artiklaa voida soveltaa

—	kumoaa kanteen kohteena olevan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen

—	velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan kantajille vahingot, jotka heille ovat aiheutuneet unionin oikeuden vastaisten oikeussääntöjen soveltamisesta

—

velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston maksamaan kantajina oleville osakkaille ja velkojille korvaus ottamalla huomioon kantajien esittämä arvostus Banco Popularista asetuksessa N:o 806/2014 tarkoitettuna lopullisena arvostuksena arvioimalla se, olisiko osakkaiden ja velkojien kohtelu ollut parempi, jos päätöksen kohteena oleva rahoituslaitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn.

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella on riitautte 7.6.2017 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös SRB/EES/2017/08, jolla hyväksytään Banco Popular Español, S.A.:an kohdistuvan kriisinratkaisutoimenpiteen toteuttaminen.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/43

Kanne 23.10.2017 – DuPont de Nemours ym. v. komissio

(Asia T-719/17)

(2018/C 022/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: DuPont de Nemours (Deutschland) GmbH (Neu-Isenburg, Saksa) ja 12 muuta (edustajat: asianajajat D. Waelbroeck, I. Antypas ja A. Accarain)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan tehoaineen DPX KE 459 (flupyrsulfuronimetyyli, jäljempänä FPS) hyväksynnän uusimatta jättämisestä 23.8.2017 annetun komission asetuksen (EU) 2017/1496 (1) ja kyseistä ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden myyntilupien peruuttamisen

—	velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: asetuksen N:o 1107/2009, (2) asetuksen N:o 1141/2010, (3) asetuksen N:o 1272/2008 (4) ja direktiivin 2010/63 (5) rikkominen

—

kantajat väittävät, että riidanalainen asetus annettiin asetuksen N:o 1141/2010 ja uusimista koskevien suuntaviivojen (SANC0/10387/2010 rev. 8) vastaisesti sikäli kuin EFSA arvioi uudelleen FPS:n vaaraprofiilin, vaikka tieteellisen tietämyksen tilassa ja sovellettavassa lainsäädännössä ei ollut tapahtunut muutoksia

—

kantajat väittävät, että riidanalainen asetus annettiin asetuksen N:o 1272/2008 ja pohjaveden metaboliiteista annettujen komission suuntaviivojen (SANC0/221/2000 rev. 10) vastaisesti sikäli kuin EFSA oletti oman FPS:ää koskevan vaaraluokitusehdotuksensa perusteella, että kolme pohjaveden metaboliittia ovat myrkyllisiä

—

kantajat väittävät, että riidanalainen asetus annettiin asetukseen N:o 1107/2009 sisältyvien eläinkokeita koskevien unionin sääntöjen ja direktiivin 2010/63 vastaisesti sikäli kuin EFSAn katsoi, että täydentävät genotoksisuustutkimukset olivat tarpeen puutteellisten tietojen vuoksi, tarkastelematta asianmukaisesti kaikkea todistusnäyttöä ja huolimatta siitä, ettei osoitettua tarvetta minkäänlaisiin lisätutkimuksiin ollut olemassa.

Toinen kanneperuste: uusiin ja vahvistamattomiin suuntaviivoihin tukeutuminen oikeusvarmuuden periaatteen, puolustautumisoikeuksien ja useiden unionin oikeuden säännösten vastaisesti

—

kantajat väittävät, että riidanalainen asetus annettiin oikeusvarmuuden periaatteen, uusimista hakeneen henkilön puolustautumisoikeuksien sekä useiden unionin oikeuden säännösten vastaisesti, koska EFSA teki kahden FPS-metaboliitin genotoksisuusarvioinnin tällä hetkellä tarkasteltavana olevan uuden ja vahvistamattoman tieteellisen lausunnon perusteella, mikä sai EFSAn katsomaan, että uusimista koskevassa asiakirja-aineistossa olevissa tiedoissa oli keinotekoinen aukko, mistä kantajat eivät sittemmin saaneet esittää huomautuksia.

Kolmas kanneperuste: Täydellisen riskiarvioinnin tekemättä jättäminen puolustautumisoikeuksien ja useiden unionin oikeuden säännösten vastaisesti

—

kantajat väittävät, että riidanalainen asetus annettiin uusimista hakeneen henkilön puolustautumisoikeuksien ja useiden unionin oikeuden säännösten vastaisesti, koska komissio tukeutui yksinomaan EFSAn tekemiin päätelmiin FPS:n kieltämiseksi ottamatta huomioon kaikkia käytettävissä olevia tieteellisiä tietoja, jotka osoittivat, että FPS on turvallinen, ja erityisesti uusimista hakeneen henkilön spontaanisti suorittamia lisätutkimuksia väitetysti puutteellisten tietojen täydentämiseksi ja EFSAn yksilöimiin huolenaiheisiin vastaamiseksi, esittelijänä olleen jäsenvaltion arviota ja muiden jäsenvaltioiden kommentteja uusimista koskeneen tarkastelun yhteydessä.

Neljäs kanneperuste: suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

—

kantajat väittävät, että riidanalainen asetus on selvästi suhteeton FPS:n yleiseen turvallisuusprofiiliin nähden ja että komissio olisi voinut vastata riidanalaisen asetuksen taustalla oleviin väitettyihin huolenaiheisiin vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, jotka eivät merkitse FPS:n käytön kieltämistä, esimerkiksi käyttämällä asetuksen N:o 1107/2009 6 artiklan f alakohdassa säädettyä vahvistavia tietoja koskevaa menettelyä tai unionin jäsenvaltioiden kansallisella tasolla hyväksymiä riskinvähentämistoimenpiteitä.

Viides kanneperuste: syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen

—

kantajat väittävät, että komissio loukkasi syrjintäkiellon periaatetta, koska väitettyihin huolenaiheisiin riidanalaisen asetuksen taustalla on toistuvasti puututtu vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä komission aikaisemmassa päätöskäytännössä. Komissio ei kuitenkaan ole tähän mennessä milloinkaan vedonnut tällaisiin huolenaiheisiin perustellakseen aineen käytön kieltämisen kokonaan.

Kuudes kanneperuste: hyvän hallinnon periaatteiden loukkaaminen ja DuPontin perustellun luottamuksen huomiotta jättäminen

—

kantajat väittävät, että komissio ei hoitanut asianmukaisesti FPS:n uudelleentarkasteluprosessia, minkä vuoksi DuPont investoi huomattavia resursseja sellaisen tieteellisen asiakirja-aineiston valmisteluun, joka osoittautui lopulta täysin hyödyttömiksi, koska komissio tarkasti odottamatta kantaansa tiettyihin huolenaiheisiin. Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisella asetuksella heikennetään kilpailupolitiikan tavoitteita, jotka ovat FSP:stä luopumisen taustalla ja jotka komissio itse asetti Dow/DuPontille välttääkseen määräävän markkina-aseman luomisen ETA:n viljojen rikkakasvien markkinoilla. FSP:n uudelleentarkasteluprosessin hoitaminen huonosti merkitsee sitä, että komissio laiminlöi huolenpitovelvoitettaan sekä loukkasi hyvän hallinnon periaatteita ja jätti huomiotta DuPontin perustellun luottamuksen.

(1) Tehoaineen DPX KE 459 (flupyrsulfuronimetyyli) hyväksynnän uusimatta jättämisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta 23.8.2017 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1496 (EUVL 2017, L 218, s. 7)

(2) Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1)

(3) Tehoaineiden toisen ryhmän neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämisen uusimista koskevan menettelyn vahvistamisesta ja kyseisiä aineita koskevan luettelon laatimisesta 7.12.2010 annettu komission asetus (EU) N:o 1141/2010 (EUVL 2010, L 322, s. 10)

(4) Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008, L 353, s. 1)

(5) Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta 22.9.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/63/EU (EUVL 2010, L 276, s. 33)

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/45

Kanne 26.10.2017 – PP ym. v. EUH

(Asia T-727/17)

(2018/C 022/61)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: PP, PQ ja UQ (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan

—	EUH:n henkilöstöhallinnon kantajille sähköpostitse lähettämät 3.2., 6.2. ja 20.3.2017 päivätyt laskelmat, sekä tarpeellisilta osin palkkalaskelmat, joista käy ilmi, että kantajien lapsille on myönnetty koulutuslisä, ja

—

tarpeellisilta osin nimittävän viranomaisen 15.12.2016 sähköpostitse lähettämän päätöksen, jossa heille ilmoitettiin,

—	että hakemus korvauksesta lukuvuoden 2016/2017 lukukausimaksuista koulutuslisä B:n enimmäismäärän ylittävältä osin on hyväksytty, ja

—	ettei enimmäismäärän ylittävä määrä saa missään tapauksessa ylittää 9 704,16 euroa, ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu lainvastaisuusväitteeseen vastaajan tekemästä päätöksestä, jolla korvattavien lukukausimaksujen enimmäismäärä vahvistettiin henkilöstösääntöjen mukaista enimmäismäärää korkeammaksi ja joka nyt käsiteltävässä asiassa on riitautettu, ja päätöksen perusteena olevasta 15.4.2016 päivätystä viestistä, sekä ohjeista, joilla rikotaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja niiden liitettä X.

Toinen kanneperuste perustuu yksittäispäätöksen lainvastaisuuteen seuraavin perustein

—	ennalta varautumisen, luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteita sekä saavutettuja oikeuksia on loukattu,

—	oikeutta perheeseen ja oikeutta koulutukseen on loukattu,

—	yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu, ja

—	toteutetun toimen osalta ei ole arvioitu etuja eikä noudatettu suhteellisuusperiaatetta.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/46

Kanne 24.10.2017 – Marinvest ja Porting v. komissio

(Asia T-728/17)

(2018/C 022/62)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Marinvest d.o.o. (Izola-Isola, Slovenia) ja Porting d.o.o. (Izola-Isola) (edustajat: asianajajat G. Cecovini Amigoni ja L. Daniele)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 27.7.2017 tehdyn Euroopan komission päätöksen C (2017) 5049 final (Valtiontuki SA.45220 (2016/FC) – Slovenia – Komunala Izola d.o.o:lle myönnetty väitetty tuki), joka annettiin Marinvestille ja Portingille tiedoksi 16.8.2017;

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena on 27.7.2017 tehty Euroopan komission päätös C (2017) 5049 final (Valtiontuki SA.45220 (2016/FC) – Slovenia – Komunala Izola d.o.o:lle myönnetty väitetty tuki), joka annettiin Marinvestille ja Portingille tiedoksi 16.8.2017.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska riidanalaisessa päätöksessä on käytetty täysin uusia seikkoja, joita komissio ei maininnut kirjeessä, jossa se kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa, sekä perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvää hallintoa koskevan perusoikeuden loukkaamista, kontradiktorista menettelyä koskevan periaatteen loukkaamista ja asetuksen 2015/1589 24 artiklan 2 kohdan rikkomista

—

Uutuutena asetuksen N:o 659/1999 20 artiklan 2 kohdan alkuperäiseen sanamuotoon verrattuna asetuksen N:o 2015/1589 24 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan asianomaisille (jotka ovat tehneet kantelun) oikeus esittää huomautuksia jo alustavassa tutkintamenettelyssä. Mainittu 24 artiklan 2 kohta on perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvää hallintoa koskevan perusoikeuden ja kontradiktorista menettelyä koskevan periaatteen erityinen sovellutus.

—

Nyt käsiteltävässä asiassa Marinvestin ja Portingin oikeuksia, jotka on taattu 24 artiklan 2 kohdassa, on loukattu vakavalla tavalla. On totta, että komissio on kehottanut 14.2.2017 päivätyllä kirjeellä kantajia esittämään huomautuksensa ja että Marinvest ja Porting ovat ilmaisseet kantansa kyseiseen kirjeeseen sisältyvästä arvioinnista. Komissio on tämän jälkeen kuitenkin perustanut riitautetun lopullisen päätöksen täysin seikkoihin, joita ei edes mainita 14.2.2017 päivätyssä kirjeessä ja joihin kantajat eivät ole voineet ottaa kantaa.

Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, mikä johtuu siitä, että kantajilta on evätty oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja tulla kuulluksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä, perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvää hallintoa koskevan perusoikeuden loukkaamista, kontradiktorista menettelyä koskevan periaatteen loukkaamista, asetuksen 2015/1589 24 artiklan 2 kohdan rikkomista ja perustelujen puuttumista nyt käsiteltävässä asiassa

—

Kantelijat pyysivät saada tutustua Slovenian viranomaisten komissiolle toimittamiin asiakirjoihin ja saada tavava komission yksiköitä voidakseen toimittaa tarvittavat selvitykset, erityisesti kantelun kohteena olevien toimenpiteiden vaikutuksista kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio teki riidanalaisen päätöksen lähettämättä ensin pyydettyjä asiakirjoja ja järjestämättä mitään tapaamisia kantelijoiden kanssa. Tällä tavoin toimiessaan se on rikkonut asetuksen 2015/1589 24 artiklan 2 kohtaa, tulkittuna perusoikeuskirjan 41 artiklan ja kontradiktorista menettelyä koskevan periaatteen kanssa.

—

Kantelijoiden mahdollisuus esittää huomautuksia komission alustavasta arvioinnista 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellyttää välttämättä oikeutta saada tutustua asiakirja-aineistoon ja pyytää komissiolta tapaamista. Koska nämä edellytykset liittyvät läheisesti toisiinsa, ne ovat saman perusoikeuden ilmentymiä. Nyt käsiteltävässä asiassa näiden oikeuksien epäämistä ei ole perusteltu.

Kolmas kanneperuste, joka koskee valtiontuen käsitteen virheellistä tulkintaa suhteessa rajat ylittävälle kaupalle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia koskevaan edellytykseen, SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista, komission valtiontukitiedonannon rikkomista, luottamuksensuojan yleisen periaatteen loukkaamista ja perustelujen puuttumista nyt käsiteltävässä asiassa

—

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission valtiontukitiedonannon mukaan tuensaajayhtiön suhteellisen vaatimaton koko ei sulje ennalta pois mahdollisuutta, että tuki voi vaikuttaa haitallisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Julkisella tuella, joka on myönnetty yritykselle, joka tarjoaa palveluja ainoastaan paikallisella tai alueellisella tasolla mutta ei alkuperämaansa ulkopuolella, voi kuitenkin olla vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet yritykset voivat tarjota tällaisia palveluja (myös sijoittautumisoikeuden avulla) eikä tällainen mahdollisuus ole pelkästään hypoteettinen.

—

Komissio on jättänyt täysin huomiotta sen, että Marinvest ja Porting ovat kokonaan Italiaan sijoittautuneen Altan Prefabbricati -nimisen yhtiön omistuksessa. Viimeksi mainittu yhtiö on tehnyt huomattavia investointeja Marina d’Isolan sataman rakentamista varten, ja mainittua hanketta hallinnoivat nyttemmin sen tytäryhtiöt SEUT 49 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisoikeuden nojalla.

Neljäs kanneperuste, joka koskee valtiontuen käsitteen virheellistä tulkintaa kilpailun vääristymistä ja rajat ylittävälle kaupalle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia koskevan edellytyksen osalta, tosiseikkojen virheellistä arviointia ja vääristämistä sekä perustelujen puuttumista nyt käsiteltävässä asiassa

—

Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että jäsenvaltioiden väliselle kaupalle ei ole aiheutunut vahinkoa ja keskitti arvionsa pääasiallisesti siihen seikkaan, että Komunala Izolan tarjoamat palvelut eivät olleet omiaan houkuttelemaan kilpailevien yritysten tarjoamien palvelujen mahdollisia asiakkaita.

—

Komission arvio tosiseikoista on virheellinen. Marinvestin ja Portingin vierasvenesataman vieressä on toinen satama, jossa toimintaa harjoittaa tuensaajayritys (Komunala Izola), joka tarjoaa vastaavia palveluja ja tarjolla on 505 venepaikkaa, joita mainostetaan myös italiaksi internet-sivustolla kaikille mahdollisesti kiinnostuneille tahoille.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/48

Kanne 30.10.2017 – Escribà Serra ym. v. SRB

(Asia T-731/17)

(2018/C 022/63)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Juan Escribà Serra (Girona, Espnjña) ja kahdeksan muuta kantajaa (edustajat: asianajajat R. Vallina Hoset ja A. Lois Perreau de Pinninck)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—

toteaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja velvoittaa korvaamaan kantajille vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimenpiteiden ja laiminlyöntien vuoksi he ovat menettäneet kaikki Banco Popular Español, S.A.:n obligaatioihin (obligaciones subordinadas) sijoittamansa varat;

—

velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston maksamaan kantajille yhteensä 1 726 504 euroa korvauksena heille aiheutuneesta vahingosta, joka jakautuu kantajien kesken seuraavasti:

—	Ramón Romaguera Amat: 1 071 602,94 euroa;

—	Cerámica Puigdemont: 260 437,16 euroa;

—	Maria Dolors Guell Parnau: 52 524,35 euroa;

—	Enrique Escribà Nadal: 70 838,57 euroa;

—	Joan Escribà Serra ja Maria Dolors Nadal Casaponsa: 151 796,93 euroa;

—	Laia Escribà Nadal ja Maria Dolors Nadal Casaponsa: 25 299,49 euroa;

—	José Sabater Comas ja Ma Inmaculada Urgellés Bosch: 94 004,56 euroa;

—	hyväksyy sen, että vaadittujen korvausten määrään lisätään korot, jotka kertyvät 7.6.2017 alkaen aina kanteen ratkaisevaan tuomion antamiseen saakka

—	hyväksyy sen, että vaadittujen korvausten määrään lisätään viivästyskorot, jotka kertyvät kanteen ratkaisevan tuomion antamisesta korvauksen suorittamispäivään sen korkokannan mukaisesti, jotka Euroopan keskuspankki soveltaa perusrahoitusoperaatioissaan, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä;

—	velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-659/17, Vallina Fonseca v. SRB.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/48

Kanne 3.11.2017 – ViaSat v. komissio

(Asia T-734/17)

(2018/C 022/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ViaSat, Inc. (Carlsbad, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat J. Ruiz Calzado, L. Marco Perpiñà ja S. Semey)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan komission 24.8.2017 päivätyn implisiittisen hylkäämispäätöksen, joka syntyi, kun komissio jätti asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaamatta asetetussa määräajassa kantajan 10.7.2017 tekemään uudistettuun hakemukseen, joka koski 2.5.2017 numerolla 2017/2592 kirjattua pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, siltä osin kuin on kyse satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavia yleiseurooppalaisia järjestelmiä koskevan hakumenettelyn yhteydessä tuotetuista tai vaihdetuista tiedoista.

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komission ei noudattanut SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaista perusteluvelvollisuuttaan.

2)	Toisen kanneperusteen mukaan komissio ei tutkinut pyydettyjä asiakirjoja konkreettisesti ja erikseen.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/49

Kanne 3.11.2017 – STIF-IDF v. komissio

(Asia T-738/17)

(2018/C 022/65)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: STIF-IDF (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat B. Le Bret ja C. Rydzynski)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sen 3 artiklassa todetaan ”STIF:n myöntäm[ät] C2-rahoitusosuu[det] CT2-sopimuksen perusteella””tukiohjelma[ksi], jota Ranska on toteuttanut sääntöjenvastaisesti”, mutta joka soveltuu sisämarkkinoille

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kyseessä olevalla riidanalaisella päätöksellä eli tukiohjelmista SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jotka Ranska on toteuttanut Île-de-Francen alueen linja-autoliikennealan yritysten hyväksi, 2.2.2017 annetulla Euroopan komission päätöksellä (EU) 2017/1470 (EUVL 2017, L 209, s. 24), on rikottu SEUT 107 artiklan 1 kohtaa. Komissio on syyllistynyt tähän rikkomiseen, kun se on katsonut CT2-sopimukseen perustuvan C2-rahoitusosuudet valtiontueksi ja todennut, että toimenpiteellä annetaan taloudellista etua rahoitusosuuksien saajille.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio on tehnyt arvioinnissaan useita oikeudellisia virheitä ja arviointivirheitä, kun se on katsonut, että neljäs Almark-kriteeri ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu neljännen Altmark-kriteerin noudattamatta jättämisen ja taloudellisen edun olemassaolon osalta.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/50

Kanne 15.11.2017 – TrekStor v. EUIPO – Beats Electronics (i.Beat)

(Asia T-748/17)

(2018/C 022/66)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: TrekStor Ltd (Hongkong) (edustajat: asianajajat O. Spieker, M. Alber ja A. Schönfleisch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Beats Electronics LLC (Culver City, Kalifornia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki i.Beat – EU-tavaramerkki nro 5 009 139

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 12.9.2017 yhdistetyissä asioissa R 2175/2016-4 ja R 2213/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä hylätään kantajan valitus, jonka se teki EUIPO:n mitättömyysosaston 29.9.2016 tekemästä päätöksestä, ja siten hyväksytään mitättömyysvaatimuksen esittäjän mitättömyysvaatimus ja kumotaan kantajan oikeudet EU-tavaramerkkiin nro 005009139

—	hylkää mitättömyysvaatimuksen esittäjän mitättömyysvaatimuksen

—	velvoittaa mitättömyysvaatimuksen esittäjän ja EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien kantajalle Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

Kanneperusteet

—	Asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

—	Asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/50

Kanne 14.11.2017 – TrekStor v. EUIPO – Beats Electronics (i.Beat jess)

(Asia T-749/17)

(2018/C 022/67)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: TrekStor Ltd (Hongkong) (edustajat: asianajajat O. Spieker, M. Alber ja A. Schönfleisch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Beats Electronics LLC (Culver City, Kalifornia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki i.Beat jess – EU-tavaramerkki nro 4 728 895

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 12.9.2017 asiassa R 2234/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä hyväksytään mitättömyysvaatimuksen esittäjän mitättömyysvaatimus ja kumotaan kantajan oikeudet EU-tavaramerkkiin nro 4 728 895

—	hylkää mitättömyysvaatimuksen esittäjän mitättömyysvaatimuksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien kantajalle Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

Kanneperusteet

—	Asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

—	Asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/51

Kanne 10.11.2017 – Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych v. komissio

(Asia T-750/17)

(2018/C 022/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych (Varsova, Puola) (edustaja: asianajaja P. Hoffman)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 29.8.2017 annetun Euroopan komission päätöksen evätä mahdollisuus tutustua Puolan onnenpelilain muuttamista koskevan ilmoitusmenettelyn 2016/398/PL yhteydessä esitettyihin Euroopan komission lausumiin ja Maltan tasavallan yksityiskohtaiseen lausuntoon ja

—	velvoittamaan vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen vääristämiseen ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

—

Kantaja väittää, että päätös perustuu lukuisiin paikkaansa pitämättömiin toteamuksiin, joita ovat muun muassa väitteet siitä, että ilmoitettu toimenpide oli vastaus komission viralliseen huomautukseen ja että sillä oli tarkoitus osoittaa ne toimenpiteet, joihin Puola oli ryhtynyt kyseisen kirjeen kohteena olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen korjaamiseksi ja joita olivat tietyt edellytykset onnenpelipalveluja koskevien toimilupien saamiselle Puolassa, vaikka Puola on todellisuudessa poistanut mainitut edellytykset yli kaksi vuotta sitten ja vaikka ilmoitetulla toimenpiteellä ei ollut mitään tekemistä komission virallisen huomautuksen kanssa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 2015/1535 (1) johdanto-osan kolmannen, seitsemännen ja yhdeksännen perustelukappaleen sekä 5 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 1049/2001 (2) 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomiseen

—

Kantaja väittää, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen antama tuomio asiassa C-331/15 P, Ranska v. Schlyter (3), komissio loukkasi avoimuusperiaatetta, joka on erottamaton osa direktiiviä 2015/1535, kun se sovelsi yleistä olettamaa eikä näyttänyt toteen, että vaadittujen asiakirjojen sisällön ilmaiseminen vahingoittaisi erityisesti ja tosiasiallisesti jäsenyysvelvoitteiden loukkaamista koskevaa menettelyä.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

—	Kantaja väittää, että jäsenyysvelvoitteiden loukkaamista koskevan menettelyn keston vuoksi ja sen vuoksi, ettei kantaja voinut harjoittaa mitään nykyisiä toimintoja niiden puitteissa kohtuullisessa ajassa, komissio ei voi perustaa kieltäytymistään tarpeeseen suojata kyseisen menettelyn tarkoitusta.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen sekä tosiseikkojen vääristämiseen

—

Kantaja väittää, että vaaditut asiakirjat eivät kuulu minkään yleisen olettaman piiriin. Komissio väite siitä, että ilmoitusmenettelyn ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn välillä on ”ratkaisematon yhteys”, ei pidä paikkansa ja se on liian epäselvä. Kantajan mukaan se ei missään tapauksessa osoita, että asiakirjat kuuluvat yleisen olettaman piirin, koska tämä riippuu yksinomaan siitä, kuuluvatko ne jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan asiakirja-aineistoon. Asianmukainen kriteeri sille, kuuluuko jokin asiakirja kyseiseen asiakirjakansioon, on se, onko komissio saanut sen haltuunsa suunnitellun tai vireillä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä, eli onko komissio hankkinut, saanut, pyytänyt, tms. asiakirjan tällaisen menettelyn yhteydessä tai kyseisen menettelyn aloittamista varten. Tämä kriteeri ei kantajan mukaan ole täyttynyt tässä asiassa.

Viides kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

—	Pelkästään se, että komissio aikoo ottaa Maltan yksityiskohtaisen lausunnon huomioon ja käyttää sitä vuoropuhelussaan Puolan kanssa meneillään olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä, ei voi oikeuttaa kieltäytymään ilmaisemasta sen sisältöä.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan rikkomiseen

—

Kantaja väittää, että kun otetaan huomioon jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kesto sekä vaadittujen asiakirjojen sisältö, luonne ja asiayhteys, niiden sisällön ilmaisemisella ei voida millään tapaa vahingoittaa kyseisen menettelyn suojaa, mikä kumoaa siis ilmaisematta jättämistä koskevan yleisen olettaman.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

—

Kantaja väittää, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt ilmaista vaadittujen asiakirjojen sisältö osittain poistettuaan viittaukset asioihin, joissa on kyse verkossa pelattavia onnenpelejä koskevista palveluista, jotka ovat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kohteena.

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

—

Kantaja väittää, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu selvittää, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä ilmoitetun toimenpiteen johdosta, joka on ristiriidassa unionin perusvapauksien ja -oikeuksien kanssa. Se väittää komission jättäneen selittämättä, miksi sen mielestä kyseinen etu ei ole yhtä tärkeä kuin intressi olla ilmaisematta asiakirjojen sisältöä.

(1) Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2015 L 241, s. 1).

(2) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001 L 145, s. 43).

(3) Tuomio 7.9.2016, Ranska v. Schlyter (C-331/15 P, EU:C:2017:639).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/53

Kanne 13.11.2017 – CMS Hasche Sigle v. EUIPO (WORLD LAW GROUP)

(Asia T-756/17)

(2018/C 022/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: CMS Hasche Sigle Partnerschaft von Steuerberatern und Rechtsanwälten (Berliini, Saksa) (edustaja: asianajaja P.-C. Thielen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki WORLD LAW GROUP – Rekisteröintihakemus nro 14 667 844

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 29.8.2017 asiassa R 329/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen, joka koskee rekisteröintihakemusta nro 14 667 844, siltä osin kuin siinä hylätään rekisteröintihakemus

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/53

Kanne 17.11.2017 – Perfect Bar v. EUIPO (PERFECT BAR)

(Asia T-758/17)

(2018/C 022/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Perfect Bar LLC (San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat F. Miazzetto ja J. Gracia Albero)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosat ”PERFECT BAR” – Rekisteröintihakemus nro 15 374 085

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 5.9.2017 asiassa R 2439/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hyväksyy haetun tavaramerkin rekisteröinnin eli EU-tavaramerkkihakemuksen nro 015374085 ”PERFECT BAR”

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja menettelystä EUIPO:ssa aiheutuneet kulut.

Kanneperuste

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/54

Kanne 17.11.2017 – Perfect Bar v. EUIPO (PERFECT Bar)

(Asia T-759/17)

(2018/C 022/71)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Perfect Bar LLC (San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat F. Miazzetto ja J. Gracia Albero)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosat ”PERFECT Bar” – Rekisteröintihakemus nro 15 376 064

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 5.9.2017 asiassa R 2440/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hyväksyy haetun tavaramerkin rekisteröinnin eli EU-tavaramerkkihakemuksen nro 015376064 ”PERFECT BAR”

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja menettelystä EUIPO:ssa aiheutuneet kulut.

Kanneperuste

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/55

Kanne 20.11.2017 – Meesenburg Großhandel v. EUIPO (Triotherm+)

(Asia T-760/17)

(2018/C 022/72)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Meesenburg Großhandel KG (Flensburg, Saksa) (edustaja: asianajaja D. Freiherr von Oldershausen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki Triotherm+ – Rekisteröintihakemus nro 15 186 471

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 13.9.2017 asiassa R 1786/2016-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/55

Kanne 21.11.2017 – Grammer v. EUIPO (geometrisen muodon kuva)

(Asia T-762/17)

(2018/C 022/73)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Grammer AG (Amberg, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Bühling ja D. Graetsch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkki (geometrisen muodon kuva), jonka rekisteröintiä Euroopan unionin tavaramerkiksi on haettu – Rekisteröintihakemus nro 15 389 621

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 6.9.2017 asiassa R 2250/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/56

Kanne 21.11.2017 – Septona v. EUIPO – Intersnack Group (welly)

(Asia T-763/17)

(2018/C 022/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Septona AVEE (Oinofyta, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Wellens)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Intersnack Group GmbH & Co. KG (Düsseldorf, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosan welly – Rekisteröintihakemus nro 13 085 519

Menettely EUIPO:ssa: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 12.7.2017 asiassa R 1525/2016-1tekemä päätös.

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen peruste

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/56

Kanne 23.11.2017 – Kiku v. CPVO – Sächsisches Landesamt für Umwelt, Landwirtschaft und Geologie (Pinova)

(Asia T-765/17)

(2018/C 022/75)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Kiku GmbH (Girlan, Italia) (edustaja: asianajajat G. Würtenberger ja R. Kunze)

Vastaaja: Yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Sächsisches Landesamt für Umwelt, Landwirtschaft und Geologie (Dresden, Saksa)

Menettely CPVO:ssa

Riidanalaisen lajikkeen haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen lajike: Kasvinjalostajanoikeus lajikkeelle ”PINOVA” – Todistus nro EU 1298

CPVO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: CPVO:n valituslautakunnan 16.8.2017 asiassa A005/2016 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa CPVO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 2100/94 20 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 10 artiklaa ja 116 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/57

Kanne 23.11.2017 – Eglo Leuchten v. EUIPO – Di-Ka (Valaisimen malli)

(Asia T-766/17)

(2018/C 022/76)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Eglo Leuchten GmbH (Pill, Itävalta) (edustaja: asianajaja H. Lauf)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Di-Ka Vertriebs GmbH & Co. KG (Arnsberg, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen malli: Yhteisömalli nro 2435768-0033

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 26.9.2017 asiassa R 738/2016-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 6 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/58

Kanne 23.11.2017 – Eglo Leuchten v. EUIPO – Briloner Leuchten (Seinävalaisin)

(Asia T-767/17)

(2018/C 022/77)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Eglo Leuchten GmbH (Pill, Itävalta) (edustaja: asianajaja H. Lauf)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Briloner Leuchten GmbH (Brilon, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen malli: Yhteisömalli nro 2435768-0036

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 26.9.2017 asiassa R 746/2016-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 6 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/58

Kanne 20.11.2017 – roelliroelli confectionery schweiz v. EUIPO – Tanner (ALPRAUSCH)

(Asia T-769/17)

(2018/C 022/78)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: roelliroelli confectionery schweiz GmbH (St. Gallen, Sveitsi) (edustajat: asianajajat S. Overhage ja R. Böhm)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: André Tanner (Schindellegi, Sveitsi)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkin ALPRAUSCH Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 218 671

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 1.8.2017 asiassa R 1596/2016-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/59

Kanne 27.11.2017 – Café del Mar ym. v. EUIPO – Guiral Broto (Café del Mar)

(Asia T-772/17)

(2018/C 022/79)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantajat: Café del Mar SC (Sant Antoni de Portmany, Espanja), José Les Viamonte (Sant Antoni de Portmany) ja Carlos Andrea González (Sant Antoni de Portmany) (edustajat: asianajajat F. Miazzetto ja J. L. Gracia Albero)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Ramón Guiral Broto (Marbella, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Café del Mar” – EU-tavaramerkki nro 2 090 520

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 4.9.2017 asiassa R 1540/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	julistaa mitättömäksi EU-kuviomerkin nro 2 090 520, joka sisältää sanaosan ”Café del Mar”

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja velvoittaa tavaramerkin, jonka mitättömyyttä on vaadittu, haltijan korvaamaan menettelystä EUIPO:n mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 2017/1001 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/60

Kanne 27.11.2017 – Café del Mar ym. v. EUIPO – Guiral Broto (Café del Mar)

(Asia T-773/17)

(2018/C 022/80)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Ramón Guiral Broto (Marbella, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Café del Mar” – EU-tavaramerkki nro 1 054 303

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 4.9.2017 asiassa R 1542/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	julistaa mitättömäksi EU-kuviomerkin nro 1 054 303, joka sisältää sanaosan ”Café del Mar”

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja velvoittaa tavaramerkin, jonka mitättömyyttä on vaadittu, haltijan korvaamaan menettelystä EUIPO:n mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 2017/1001 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/60

Kanne 27.11.2017 – Café del Mar ym. v. EUIPO – Guiral Broto (C del M)

(Asia T-774/17)

(2018/C 022/81)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Ramón Guiral Broto (Marbella, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”C del M” – EU-tavaramerkki nro 5 889 126

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 4.9.2017 asiassa R 1618/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	julistaa mitättömäksi EU-kuviomerkin nro 5 889 126, joka sisältää sanaosan ”C del M”

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja velvoittaa tavaramerkin, jonka mitättömyyttä on vaadittu, haltijan korvaamaan menettelystä EUIPO:n mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 2017/1001 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/61

Kanne 23.11.2017 – Pan v. EUIPO – Entertainment One UK (TOBBIA)

(Asia T-777/17)

(2018/C 022/82)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Xianhao Pan (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja M. Oliva)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Entertaiment One UK Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan TOBBIA – EU-tavaramerkki nro 11 775 509

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.9.2017 asiassa R 1776/2016-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan.

Kanneperusteet

—	Perustelut ovat puutteelliset, tavaramerkkien välisen suhteen arviointimenetelmää ei ole noudatettu eikä sekaannusvaaran todennäköisyyden arviointia ole suoritettu.

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan b kohdan 1 alakohtaa yhdessä sen 3 artiklan 2 kohdan kanssa ei ole noudatettu.

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/62

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 22.11.2017 – Baradel ym. v. EIR

(Asia T-509/16) (1)

(2018/C 022/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1) EUVL C 274, 21.9.2013 (asia on alkujaan rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-72/13, ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

22.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/62

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 17.11.2017 – António Conde & Companhia v. komissio

(Asia T-244/17) (1)

(2018/C 022/84)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ensimmäisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1) EUVL C 231, 17.7.2017.