16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/1

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/2

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 22.3.2017 asiassa T-366/15 antaman tuomion

—

velvoittamaan EUIPO:n ja Jerry Dammersin (EU-tavaramerkin haltija) vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on ottanut näytön vääristyneellä tavalla huomioon, arvioinut virheellisesti tosiseikkoja ja sen päätös perustuu virheellisiin toteamuksiin sille esitetyistä asiakirjoista..

2)

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut 4.3.2015 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (EUVL 2015, L 105, s. 1) 113 artiklaa, kun se on torjunut suullisen vaiheen uudelleen aloittamisen, kun otetaan huomioon se, että EU-tavaramerkin haltija luopui suullisen käsittelyn jälkeen merkittävästä osasta sen riidanalaisen EU-tavaramerkin käyttämistä koskevista todisteista.

3)

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti todennut, että valittaja esitti uuden perusteen ensimmäisen kerran suullisessa käsittelyssä.

4)

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole arvioinut nimeä koskevan oikeuden luovuttamisen oikeudellisia seurauksia, jotka muodostuvat siitä, että luovuttajalla (eli EU-tavaramerkin haltijalla) ei enää luovuttamisen jälkeen ole oikeutta suostua nimen (eli riidanalaisen EU-tavaramerkin) käyttämiseen tai kieltää sitä, minkä vuoksi unionin oikeuden perusteella luovuttamispäivän jälkeen suostumusta ei enää ole olemassa.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/3

—

alustavana päätöksenä ja kun EUIPO ei ole antanut kirjallista hyväksyntää tuomion täytäntöönpanon lykkäämiseksi, lykkää tuomion soveltamista

—

peruuttaa ja kumoaa tuomion tässä valituksessa esitetyillä perusteilla

—

peruuttaa EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan päätöksen R 1323/2014-1, joka on päivätty 11.8.2015

—

vaihtoehtoisesti peruuttaa tuomion ja määrää menettelyn keskeyttämisestä Brexit-menettelyn päättymiseen saakka tai ainakin 31.5.2019 saakka, joka vastaa EU-sopimuksen 50 artiklassa määrättyä määräaikaa

—

velvoittaa Lion Laboratoriesin ja Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Alcohol Countermeasure Systems (International) Inc:n oikeudenkäyntikulut sekä ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä asiassa T-638/15 että valitusmenettelyssä.

1)

Ensimmäinen valitusperuste koskee Alcohol Countermeasure Systems (International) Inc:n vaatimukseen liittyvien huomautusten vääristelyä valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa toteamalla, että ”merkityksellisinä ajanjaksoina” myytiin vain 64 laitetta, sillä tällainen (riidaton) luku liittyi pelkästään ensimmäiseen ajanjaksoon (5.10.2004–4.10.2009).

2)

Toinen valitusperuste koskee 21.3.2013 päivätyn kirjeen, jonka Lion Laboratoriesin asianajaja lähetti EUIPO:lle, vääristelyä ja siis asetuksen N:o 207/2009 (1) ja asetuksen N:o 2868/95 (2) 57 artiklan 2 kohdan (22 artiklan 2 kohta ja 40 artiklan 5 kohta)) rikkomista. Tällaisessa kirjeessä ei mainittu aikaisemman tavaramerkin rekisteröintinumeroa (Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkki nro 2040518), vaan siinä viitattiin kahdesti Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkkiin nro 2371210, mikä tarkoittaa sitä, että Lion Laboratories i) ei täyttänyt velvollisuuttaan esittää todisteita käytöstä Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkin nro 2040518 tai väitteen perustana olevan tavaramerkin osalta, ja/tai ii) vaihtoi tavaramerkin, johon menettely perustui, toiseen tavaramerkkiin.

3)

Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin i) tulkitsi virheellisesti asetuksessa N:o 207/2009 tarkoitettua käsitettä ”tosiasiallinen käyttö”, jota oli tulkittu asiassa Ansul (C-40/01, 11.3.2003), ja ii) sovelsi virheellistä menetelmää. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen tarkastellessaan pelkästään ensimmäistä ajanjaksoa ja ottamalla huomioon arvioidut myyntiluvut, joista oli sovittu yksinoikeuden antavalla lisenssisopimuksella. Tämän lisäksi, ja kun otetaan huomioon hyvin pieni ja ajallisesti rajoitettu määrällinen käyttö ensimmäisellä ajanjaksolla, tosiasiallista käyttöä ei ollut voitu osoittaa viittaamalla useisiin tekijöihin, joita unionin yleinen tuomioistuin ei analysoinut (kuten seuraavat: i) osapuolten arvioidut myyntiluvut lisenssisopimuksessa, ii) markkinoiden ominaisuudet (käsittäen 30 miljoonaa asiakasta), iii) tavaroiden luonne (mukaan luettuna alkometrit) ja iv) vuonna 2004 haetun Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkin nro 2371210 olemassaolo. Unionin yleinen tuomioistuin kiinnitti joihinkin asiakirjoihin suhteetonta huomiota, mukaan lukien palveluihin liittyvät asiakirjat, kun taas aikaisempaan tavaramerkkiin vedottiin vain luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta.

4)

Neljännessä valitusperusteessa analysoidaan, kuinka unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti käsitettä ”tosiasiallinen käyttö” myös soveltamalla virheellistä mittapuuta, kun se määritteli, oliko aikaisempaa tavaramerkkiä käytetty tavaramerkkinä. Lisäksi ei voida soveltaa unionin tuomioistuimen asiassa Céline antamaa tuomiota (C-17/06, 11.9.2007), kun i) tavaroihin on liitetty muita tavaramerkkejä, ii) tällaisilla tavaroilla on muita nimiä ja iii) jotkut asiakkaat katsovat tavaramerkin myös yleisnimeksi. Lisäksi nämä seikat estävät sen, että asiakas muodostaa mielessään yhteyden aikaisemman tavaramerkin ja yleisnimenä tai yhtiön nimenä käytetyn merkin välille.

5)

Viides peruste koskee yleistä järjestystä: aikaisemman Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkkioikeuden perusteella ei voida peruuttaa EU-tavaramerkkiä, kun otetaan huomioon Brexit-menettely ja Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan nojalla lähettämä ilmoitus. Tällaisen peruuttamisen salliminen nostaisi kuluja ja loisi tarpeettomia ja suhteettomia esteitä yhtenäiselle tavaramerkkisuojalle, koska kahdessa vuodessa tai lyhyemmässä ajassa Yhdistynyt kuningaskunta ei ole enää osa EU:n yhtenäistä tavaramerkkijärjestelmää. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi tämän vuoksi alueperiaatetta, joka on tunnustettu vuoden 1883 Pariisin sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/4

—

Unionin yleisen tuomioistuimen 16.5.2017 asiassa T-480/15 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

—

Unionin tuomioistuimen on ratkaistava asia eli kumottava komission päätös.

—

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/5

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 10 artikla, josta puolestaan on tullut SEU 4 artiklan 3 kohta) mukaisia velvollisuuksiaan, koska se ei ole korvannut sellaisten omien varojen määrien menetystä, jotka olisi pitänyt todeta asetuksen N:o 1552/1989 (1) 2, 6, 10, 11 ja 17 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 1150/2000 (2) 2, 6, 10, 11 ja 17 artikla) mukaisesti ja jotka olisi pitänyt antaa unionin talousarvion käyttöön, koska yhtäkään EUR.1-tavaratodistusta ei ole yhtäältä neuvoston päätöksen 91/482 (3) 101 artiklan 1 kohdan ja kyseisen päätöksen liitteessä II olevan 12 artiklan 6 kohdan vastaisesti annettu siltä osin kuin on kyse maitojauheen ja riisin tuonnista Curaçaolta ajanjaksona 1997–2000 ja toisaalta neuvoston päätöksen 2001/822 (4) 35 artiklan 1 kohdan ja kyseisen päätöksen liitteessä III olevan 15 artiklan 4 kohdan vastaisesti annettu siltä osin kuin on kyse vehnäjauhojen ja -suurimoiden tuonnista Arubalta

—

Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/6

1)

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2000/78/EY (1) 1, 2 ja 6 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään palveluksessa olevien virkamiesten syrjinnän poistamiseksi uudelleenluokittelujärjestelystä, jossa ”siirtymisajankohdan mukaisen määrän”, joka mitataan rahassa mutta joka vastaa kuitenkin tiettyä, konkreettista luokittelua, avulla luokitellaan virkamies uudelleen aikaisemmasta kahden vuoden etenemisväleihin perustuvasta järjestelmästä uuteen (itsenäiseen ja uusia virkamiehiä syrjimättömään) kahden vuoden etenemisväleihin perustuvaan järjestelmään siten, että palveluksessa olevien virkamiesten ikään perustuva syrjintä jatkuu muuttumattomana edelleen?

2)

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2000/78/EY 17 artiklaa, sekä perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka estää sen, että palveluksessa olevat virkamiehet, Euroopan unionin tuomioistuimen [alkup. s. 2] tuomiossa 11.11.2014, Schmitzer (C-530/13, EU:C:2014:2359) esittämää direktiivin 2000/78/EY 9 ja 16 artiklan tulkintaa vastaavasti, voivat saada direktiivin 2000/78/EY 2 artiklaan vedoten palkkaoikeudellisen asemansa määritetyksi ennen uuteen palkkausjärjestelmään siirtymistä, toteamalla, ettei vastaavia oikeusperustoja ei voida taannehtivasti soveltaa historiallisen alkuperäisen lain voimaantuloon nähden, ja jossa erityisesti suljetaan pois se, että ennen 18 vuoden iän täyttämistä täyttyneet aiemmat palvelusajanjaksot voidaan ottaa huomioon?

3)

Jos kysymykseen 1.2 vastataan myöntävästi:

Edellyttääkö 22.11.2005 annetussa tuomiossa Mangold (C-144/04, EU:C:2005:709) ja muissa tuomioissa edellytetty unionin oikeuden soveltamisen ensisijaisuus, että palveluksessa olevia virkamiehiä koskevia säännöksiä, joiden voimassaolo on lakannut taannehtivasti, on edelleen sovellettava ennen siirtoa, niin että kyseiset virkamiehet voidaan taannehtivasti luokitella vanhassa järjestelmässä syrjimättömästi ja siirtää näin ollen syrjimättömästi uuteen palkkausjärjestelmään?

1.4.

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2000/78/EY 1, 2 ja 6 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 21 ja 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa poistetaan olemassa oleva ikään perustuva syrjintä (joka koskee ennen 18 vuoden ikää täyttyneitä aiempia palvelusajanjaksoja) puhtaasti toteamalla, ettei syrjinnän aikana tosiasiallisesti täyttyneitä aikoja pidä taannehtivasti enää katsoa syrjiviksi, vaikka syrjintä jatkuu käytännössä edelleen muuttumattomana?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/7

1)

Onko varauksen muutos toiselle lennolle asetuksen (1) 4 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluva tilanne?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)

Sovelletaanko tätä säännöstä myös sellaiseen varausmuutokseen, jota ei ole tehnyt lentoliikenteen harjoittaja vaan yksinomaan matkanjärjestäjä?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/8

1)

Onko direktiivin 2014/40/EU (1) 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että ”pureskeltavaksi tarkoitetulla tuotteella” tarkoitetaan yksinomaan purutupakkatuotteita perinteisessä mielessä?

2)

Onko direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että ”pureskeltavaksi tarkoitettu tuote” tarkoittaa samaa kuin direktiivin 2 artiklan 6 alakohdan ”purutupakka”?

3)

Onko tarkasteltaessa sitä, onko tupakkatuote direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”pureskeltavaksi tarkoitettu”, otettava huomioon tuotteeseen liittyvä objektiivinen tarkastelutapa eikä valmistajan antamia tietoja tai sitä, miten kuluttajat sitä tosiasiallisesti käyttävät?

4)

Onko direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että ”pureskeltavaksi tarkoitettu” edellyttää sitä, että tupakkatuote on koostumukseltaan ja kestävyydeltään objektiivisesti arvioiden soveltuva pureskeltavaksi ja että tupakkatuotteen pureskeleminen johtaa siihen, että tuotteeseen sisältyvät ainesosat liukenevat?

5)

Onko direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että sille, että tupakkatuote voisi olla ”pureskeltavaksi” tarkoitettu, on lisäedellytyksenä mutta myös riittävänä edellytyksenä se, että jos tupakkatuotetta painetaan kevyesti ja toistuvasti hampailla tai kielellä, tuotteesta liukenee enemmän ainesosia kuin vain pitämällä sitä suussa?

6)

Vai onko välttämätöntä, jotta tupakkatuote olisi ”pureskeltavaksi tarkoitettu”, että pelkkä tuotteen suussa pitäminen tai imeskeleminen ei johda ainesosien liukenemiseen?

7)

Voiko tupakkatuotteen soveltuminen ”pureskeltavaksi” direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetulla tavalla johtua myös jalostetusta tupakasta riippumattomasta annostelutavasta, kuten esimerkiksi selluloosapussista?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/9

1)

Onko direktiivin 2011/83/EU (1) 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa sen kannalta, onko etäviestimessä (tässä: mainoslehtinen, jossa on tilauskortti postittamista varten) rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, merkityksellistä se,

2)

Onko direktiivin 2011/83/EU 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan kanssa yhteensopivaa, että 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, peruuttamisoikeutta koskevat tiedot sisältävät pelkästään tiedon peruuttamisoikeuden olemassaolosta?

3)

Onko direktiivin 2011/83/EU 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla ennen etäsopimuksen tekemistä myös siinä tapauksessa, että tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, etäviestimeen liitettävä aina direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/9

1)

Onko direktiivin 2013/32/EU (1) 52 artiklan ensimmäisen kohdan siirtymäsäännös sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen esteenä, jonka mukaan direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan edeltäjäsäännökseensä verrattuna laajennettua toimivaltaa soveltaen kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos toinen jäsenvaltio on myöntänyt hakijalle toissijaista suojelua, mikäli kansallista säännöstä on kansallisen siirtymäsäännöksen puuttuessa sovellettava myös ennen 20.7.2015 tehtyihin hakemuksiin? Onko näin joka tapauksessa silloin, kun asetuksen (EU) N:o 604/2013 49 artiklan mukainen turvapaikkahakemus kuuluu vielä täysin asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamisalaan?

2)

Sallitaanko direktiivin 2013/32/EU 52 artiklan ensimmäisen kohdan siirtymäsäännöksessä jäsenvaltioiden erityisesti panna täytäntöön direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan laajennettua toimivaltaa takautuvasti sillä seurauksella, että tutkittavaksi ottamisen edellytysten katsotaan puuttuvan myös turvapaikkahakemuksilta, jotka on jätetty ennen direktiivin 2013/32/EU voimaantuloa ja ennen tämän laajennetun toimivallan kansallista täytäntöönpanoa mutta joista ei ollut vielä tehty lainvoimaista päätöstä täytäntöönpanon ajankohtana?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/10

1)

Onko tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU (1) 7 artiklan 7 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamiselle, jotka sisältävät makuaineita jossain komponentissa, asetettu kielto ei koske sellaisia tupakkatuotteita, joissa on komponentteihinsa sisältyvien makuaineiden johdosta direktiivin 2 artiklan 25 alakohdan määritelmässä tarkoitettu tunnusomainen maku?

2)

Jos kysymykseen 1 vastataan kieltävästi:

onko direktiivin 7 artiklan 14 kohtaa tulkittava siten, että siirtymäsäännös koskee ainoastaan kieltoa saattaa markkinoille sellaisia tupakkatuotteita, joissa on direktiivin 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu tunnusomainen maku, vai – myös – kieltoa saattaa markkinoille sellaisia tupakkatuotteita, jotka sisältävät makuaineita jossain komponentissa 7 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla?

3)

Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi tai kysymykseen 2 siten, että direktiivin 7 artiklan 14 kohta koskee myös kieltoa saattaa markkinoille sellaisia tupakkatuotteita, jotka sisältävät makuaineita jossain komponentissa 7 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla:

miten on tulkittava direktiivin 7 artiklan 14 kohdan ilmaisuja ”tupakkatuote, jossa on tunnusomainen maku” ja ”tietty tuoteluokka”?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/11

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/11

1)

Onko jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin N:o 86/653/ETY (1) 1 artiklan 2 kohdan tulkittava edellyttävän, että kauppaedustaja hankkii asiakkaita tai tavarantoimittajia ja käy niiden luona päämiehen yrityksen ulkopuolella?

2)

Onko edellä mainitun direktiivin N:o 86/653/ETY 1 artiklan 2 kohdan tulkittava edellyttävän, ettei kauppaedustaja voi hoitaa muita kuin tehtäviä, jotka liittyvät tavaroiden myynnistä tai ostosta neuvottelemiseen päämiehen puolesta ja sopimuksien tekemiseen tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko edellä mainitun direktiivin N:o 86/653/ETY 1 artiklan 2 kohdan tulkittava edellyttävän, että kauppaedustaja voi hoitaa vain sivutoimisesti muita kuin tehtäviä, jotka liittyvät tavaroiden myynnistä tai ostosta neuvottelemiseen päämiehen puolesta ja sopimuksien tekemiseen tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/12

1)

Kuuluvatko rekisteröidyn yhdistyksen ulkomailla toteutettavien tutkimushankkeiden ja opiskelun tukemiseen myöntämät stipendit direktiivin 2000/43/EY (1) 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun koulutuksen käsitteen soveltamisalaan?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi,

tarkoittaako ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä mainittuja stipendejä myönnettäessä sovellettava osallistumisedellytys, joka koskee ensimmäisen oikeustieteellisen valtiontutkinnon suorittamista Saksassa, direktiivin 2000/43/EY 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua hakijan välillistä syrjintää, jos hakija, joka on unionin kansalainen, on kylläkin suorittanut vastaavan tutkinnon Euroopan unioniin kuulumattomassa maassa eikä tutkinnon suorituspaikan valinta ole yhteydessä hakijan etniseen alkuperään mutta hänellä oli Saksassa olevan asuinpaikkansa ja sujuvan saksan kielen taitonsa johdosta samanlainen mahdollisuus kuin Saksan kansalaisilla suorittaa ensimmäinen oikeustieteellinen valtiontutkinto saksalaisten oikeustieteen opintojen jälkeen?

Onko tällöin merkityksellistä, että stipendiohjelman, johon ei liity syrjiviä piirteitä, tavoitteena on välittää oikeustieteellisen tutkinnon Saksassa suorittaneille tietoa ulkomaisista oikeusjärjestelmistä sekä antaa kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa tukemalla ulkomailla toteutettavaa tutkimushanketta ja opiskelua?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/12

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/13

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/14

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/14

1)

Onko puitesopimuksen (1) 4 lausekkeen mukaista syrjintäkiellon periaatetta sovellettaessa ammattitaidon etukäteen tapahtuva objektiivinen selvittäminen menestyksekkäästi suoritetulla avoimella kilpailulla sellainen koulutusta koskeviin edellytyksiin liittyvä tekijä, joka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon ratkaistakseen, vastaavatko vakituisessa työsuhteessa olevan työntekijän ja määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän tilanteet toisiaan, ja todetakseen, oikeuttaako jokin asiallinen syy vakituisen työntekijän ja määräaikaisen työntekijän erilaisen kohtelun?

2)

Onko puitesopimuksen 4 lausekkeen mukainen syrjintäkiellon periaate esteenä 16.4.1994 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 297 485 §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen alkamisen yhteydessä palvelusaikaa määritettäessä määräaikaiset työsuhteet huomioidaan neljään vuoteen saakka täysimääräisesti ja siitä eteenpäin niistä vähennetään oikeudellisissa tarkoituksissa kolmasosa ja taloudellisissa tarkoituksissa kaksi kolmasosaa sillä perusteella, ettei ammattitaitoa ole määräaikaista työtä varten etukäteen objektiivisesti selvitetty menestyksekkäästi suoritetulla avoimella kilpailulla?

3)

Onko puitesopimuksen 4 lausekkeen mukainen syrjintäkiellon periaate esteenä 16.4.1994 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 297 485 §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen alkamisen yhteydessä palvelusaikaa määritettäessä määräaikaiset työsuhteet huomioidaan neljään vuoteen saakka täysimääräisesti ja siitä eteenpäin niistä vähennetään oikeudellisissa tarkoituksissa kolmasosa ja taloudellisissa tarkoituksissa kaksi kolmasosaa sen tavoitteen perusteella, jonka mukaan on ehkäistävä käänteinen syrjintä niiden vakinaisten virkamiesten vahingoksi, jotka on otettu palvelukseen avoimen kilpailun läpäisemisen perusteella?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/15

1)

Kuuluuko kantajana olevan rauhantuomarin toiminta direktiivin 2003/88/EY (1) 1 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklassa, direktiivin 1999/70/EY (2) liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa, yhdessä luettuina, tarkoitetun määräaikaisen työntekijän käsitteen piiriin?

2)

Mikäli kohdan 1 kysymykseen vastataan myönteisesti, voidaanko [yleisten tuomioistuinten tuomarin] eli ”togaton” katsoa olevan direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta sovellettaessa määräaikaista työntekijää rauhantuomaria vastaava vakituinen työntekijä?

3)

Mikäli kohdan 2 kysymykseen vastataan myönteisesti, onko yleisten tuomioistuinten tuomarien vakiintuneen nimittämismenettelyn ja rauhantuomarien valinnassa sovellettavien valintamenettelyjen erilaisuus sellainen direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa ja/tai 4 kohdassa tarkoitettu asiallinen peruste, jolla voidaan perustella se, ettei määräaikaisessa palvelussuhteessa kantajan tavoin oleviin rauhantuomareihin sovelleta – Corte di Cassazionen yhdistettyjen jaostojen kokoonpanossa antamaan tuomioon nro 13721/2017 ja Consiglio di Staton 8.4.2017 antamaan lausuntoon nro 464/2017 perustuvalla oikeuskäytännöllä luodussa voimassa olevassa oikeudessa (”diritto vivente”) – vastaaviin vakituisessa työsuhteessa oleviin yleisten tuomioistuinten tuomareihin sovellettavia työehtoja, ja jolla voidaan perustella se, ettei direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan mainitun puitesopimuksen 5 lausekkeessa ja sen kansallisessa oikeusjärjestyksessä täytäntöönpanevassa asetuksen (decreto legislativo) nro 368/2001 5 §:n 4 bis momentissa tarkoitettuja määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä ehkäiseviä ja väärinkäytöstä sanktioivia toimenpiteitä sovelleta. On huomattava, ettei kansallisessa oikeusjärjestyksessä ole sellaista perusperiaatetta tai perustuslaissa säännöstä, jolla voitaisiin perustella niin työehtojen syrjivyys kuin ehdoton kielto muuttaa rauhantuomarin työsopimusta vakinaiseksi sopimukseksi, ja otettava huomioon myös aiempi kansallinen säännös (lain nro 217/1974 1 §), jolla on jo aiemmin säädetty giudice onorario -tuomarien työolojen rinnastamisesta ja perättäisten määräaikaisten työsuhteiden muuttamisesta vakinaisiksi työsuhteiksi?

4)

Onko joka tapauksessa nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan ja unionin oikeuden riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsitteen kanssa ristiriidassa se, että rauhantuomari, jonka edun mukaista on ratkaista riita-asia sellaisen kantajan eduksi, joka harjoittaa ainoana työnään täsmälleen samoja lainkäyttötehtäviä, voi korvata lain nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen sen vuoksi, että ylin kansallinen lainkäyttöelin – Corte di Cassazione yhdistettyjen jaostojen kokoonpanossa – kieltäytyy vaadittujen oikeuksien tehokkaasta turvaamisesta ja edellyttää siten lain nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen luopuvan toimivallastaan tunnustaa vaadittu oikeus siitä huolimatta, että kyseessä oleva oikeus – kuten palkallinen vuosiloma pääasiassa – perustuu Euroopan unionin primaarioikeuteen ja johdettuun oikeuteen tilanteessa, jossa ”yhteisön” lainsäädännöllä on vertikaalinen välitön oikeusvaikutus suhteessa valtioon. Mikäli unionin tuomioistuin toteaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa rikotun, sitä pyydetään lisäksi osoittamaan sisäisiä oikeuskeinoja, joilla voidaan välttää se, että unionin oikeuden primaarisen säännöksen loukkaus johtaisi samalla siihen, että kansallisessa oikeusjärjestyksessä evättäisiin ehdottomasti unionin oikeudessa taattujen perusoikeuksien turvaaminen nyt esillä olevassa asiassa?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/16

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/16

1)

Onko kyseessä direktiivin 2001/29/EY (1) 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettu äänitetuottajan kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden loukkaaminen, kun hänen äänitteestään otetaan pieniä äänipätkiä ja siirretään toiseen äänitteeseen?

2)

Onko äänite, joka sisältää toisesta äänitteestä siirrettyjä pieniä äänipätkiä, direktiivin 2006/115/EY (2) 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu toisen äänitteen kopio?

3)

Voivatko jäsenvaltiot antaa säännöksen, jossa – kuten UrhG:n 24 §:n 1 momentissa – selvennetään, että äänitetuottajan yksinoikeuden suojan ala on luonnostaan rajoitettu tämän äänitteen kappaleen valmistamiseen (direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan c alakohta) ja levitykseen (direktiivin 2006/115/EY 9 artiklan 1 kohdan b alakohta) siten, että itsenäistä teosta, joka on luotu äänitetuottajan äänitettä vapaasti käyttäen, saadaan hyödyntää ilman tuottajan suostumusta?

4)

Käytetäänkö teosta tai muuta direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua suojattua aineistoa lainauksia varten, jos ei ole havaittavissa, että käytetään vierasta teosta tai muuta vierasta suojattua aineistoa?

5)

Jätetäänkö äänitetuottajan kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta ja levitysoikeutta (direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan c alakohta ja direktiivin 2006/115/EY 9 artiklan 1 kohdan b alakohta) ja näiden oikeuksien poikkeuksia ja rajoituksia (direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohta ja direktiivin 2006/115/EY 10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke) koskevissa unionin oikeuden säännöksissä liikkumavaraa niiden saattamisessa osaksi kansallista oikeutta?

6)

Millä tavoin unionin perusoikeuskirjan mukaiset perusoikeudet on otettava huomioon määritettäessä äänitetuottajan yksinoikeuksien suojan laajuutta hänen äänitteensä kappaleen valmistamista koskevan oikeuden (direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan c alakohta) ja levitysoikeuden (direktiivin 2006/115/EY 9 artiklan 1 kohdan b alakohta) osalta sekä näitä oikeuksia koskevien poikkeuksien (direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohta ja direktiivin 2006/115/EY 10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke) ulottuvuuden osalta?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/17

1)

Tarkoitetaanko asetuksen 15 artiklassa käytetyllä ilmauksella ”jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian” sekä niitä tuomioistuimia, jotka tutkivat asian ensimmäisenä oikeusasteena, että muutoksenhakutuomioistuimia? On selvitettävä, voidaanko asia siirtää Bryssel II -asetuksen (1) 15 artiklan nojalla sellaiseen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset käsitellä asia, jos toimivaltainen tuomioistuin, jota pyydetään siirtämään asia sellaiseen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset sen käsittelyyn, on muutoksenhakutuomioistuin, kun sitä vastoin tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset käsitellä asia, on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin.

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, miten toimivaltaisen tuomioistuimen, joka siirtää asian tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset käsitellä asia, on meneteltävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman ratkaisun osalta?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/18

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/18

1)

Edellytetäänkö 11 artiklan 3 kohdassa, (1) että vahingon kärsineen vakuutuksen ottajaa/vakuutettua vastaan esittämä vaatimus koskee vakuutusasiaa sillä tavoin, että siinä on kyse vakuutussopimuksen pätevyydestä tai vaikutuksesta?

2)

Edellytetäänkö 11 artiklan 3 kohdassa, että syntyy ristiriitaisten tuomioiden vaara, jollei haastamista samaan menettelyyn sallita?

3)

Onko tuomioistuimella harkintavaltaa siltä osin, salliiko se haastamisen samaan menettelyyn, kun kyse on 11 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta vaatimuksesta?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/19

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/20

—

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklaa,

—

28.6.2007 annettua neuvoston asetusta N:o 834/2007, (1) jonka soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu 5.9.2008 annetulla komission asetuksella N:o 889/2008, (2) ja

—

24.9.2009 annettua neuvoston asetusta N:o 1099/2009 (3)

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/20

1)

Onko direktiivin 2006/112/EY (1) 168 artiklaa tulkittava siten, että holdingyhtiöllä on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa oikeus sellaisiin palveluihin sisältyvän arvonlisäveron täyteen vähennykseen, jotka liittyvät due diligence -tarkastukseen ennen suunniteltua mutta toteutumatta jäänyttä kauppaa, jossa holdingyhtiö myy osuutensa tytäryhtiöstä, jolle se suorittaa arvonlisäverollisia hallinto- ja tietotekniikkapalveluja?

2)

Onko sillä, että holdingyhtiön liiketoimintansa yhteydessä suorittamien arvonlisäverollisten hallinto- ja tietotekniikkapalvelujen hinta on vahvistettu vastaamaan holdingyhtiön palkkakustannuksia, joihin on lisätty kymmenen prosentin kate, merkitystä edelliseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta?

3)

Voiko edellisiin kysymyksiin annettavasta vastauksesta riippumatta vähennysoikeus syntyä, jos pääasiassa kyseessä olevia neuvontakuluja pidetään yleiskuluina, ja mikäli näin on, millä edellytyksillä?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/21

—

On todettava, että Yhdistynyt kuningaskunta on jättänyt noudattamatta direktiivin 95/60/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, kun se on sallinut merkityn polttoaineen käyttämisen yksityisen huviveneen polttoaineena,

—

Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/22

—

on todettava, että Irlanti ei ole noudattanut energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (1) 4 ja 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei varmista mainitussa direktiivissä säädettyjen moottoripolttoaineita koskevien vähimmäisverotasojen soveltamista

—

on todettava, että Irlanti ei ole noudattanut kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitsemisestä veron määräämiseksi 27.11.1995 annetun direktiivin 95/60/EY (2) mukaisia velvoitteitaan, koska se sallii merkityn polttoaineen käytön yksityisten huvialusten käyttövoimana silloinkin, kun tällainen polttoaine ei ole ollut minkään valmisteverovapautuksen tai -vähennyksen kohteena

—

Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/22

1)

Onko ”linkkien poistamista koskevaa oikeutta”, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on 13.5.2014 antamassaan tuomiossa (1) vahvistanut sen 24.10.1995 annetun direktiivin (2) 12 artiklan b alakohdan ja 14 artiklan [ensimmäisen kohdan] a alakohdan perusteella, tulkittava siten, että kun hakukoneen ylläpitäjä hyväksyy linkkien poistamista koskevan pyynnön, sen on toteutettava linkkien poistaminen hakukoneensa kaikista verkkotunnuksista niin, etteivät riidanalaiset linkit enää näy siitä riippumatta, mistä paikasta pyynnön esittäjän nimeä koskeva haku tehdään, 24.10.1995 annetun direktiivin alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät paikat mukaan lukien?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko ”linkkien poistamista koskevaa oikeutta”, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut sen edellä mainitussa tuomiossaan, tulkittava siten, että kun hakukoneen ylläpitäjä hyväksyy linkkien poistamista koskevan pyynnön, se on velvollinen poistamaan pyynnön esittäjän nimellä suoritetun haun johdosta näkyvien tulosten riidanalaiset linkit vain verkkotunnuksesta, joka vastaa valtiota, jossa pyyntö katsotaan tehdyksi, vai yleisemmin hakukoneen verkkotunnuksista, jotka vastaavat hakukoneen kansallisia verkkotunnuspäätteitä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa?

3)

Onko ”linkkien poistamista koskevaa oikeutta”, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut sen edellä mainitussa tuomiossaan, lisäksi tulkittava toisessa kysymyksessä esiin tuodun velvollisuuden täydentämiseksi siten, että kun hakukoneen ylläpitäjä hyväksyy linkkien poistamista koskevan pyynnön, se on velvollinen poistamaan maarajoitukseksi kutsutulla tekniikalla ”linkkien poistamista koskevaa oikeutta” käyttävän henkilön nimellä suoritetun haun johdosta näkyvät riidanalaiset tulokset hänen asuinvaltiossaan sijaitsevaksi katsotusta IP-osoitteesta tai jopa yleisemmin IP-osoitteesta, jonka katsotaan sijaitsevan jossakin 24.10.1995 annetun direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa jäsenvaltiossa siitä riippumatta, mitä verkkotunnusta haun suorittava internetin käyttäjä käyttää?

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/23

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/24

—

toteaa, että jatkamalla 31.12.2046 saakka Civitavecchia–Livorno (A12) moottoritien rakennustöitä koskevaa käyttöoikeusurakkasopimusta hankintailmoitusta julkaisematta, Italian tasavalta on jättänyt noudattamatta sille julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/85/EY (EUVL L 134, s. 114), sellaisena kuin se on muutettuna, 2 ja 58 artiklan mukaisia velvoitteitaan

—

velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/25

1)

12.7.2016 annetun määräyksen Yanukovych vastaan neuvosto (T-347/14) määräysosan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siltä osin kuin on kyse kannekirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, kyseisessä kohdassa tarkoitetaan sekä Viktor Viktorovych Yanukovychille aiheutuneita kuluja että niitä kuluja, joita Olga Stanislavivna Yanukovychille on Viktorovych Yanukovychin perillisen ominaisuudessa aiheutunut.

2)

Yhtäältä Stanislavivna Yanukovych Viktorovych Yanukovychin perillisen ominaisuudessa ja toisaalta Euroopan unionin neuvosto vastaavat kukin omista tulkintamenettelystä aiheutuneista kuluistaan.

3)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)

Tämän määräyksen taltio liitetään tulkitun määräyksen taltioon, johon lisätään maininta tästä määräyksestä.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/25

—

kumoamaan 15.3.2017 tehdyn komission päätöksen COMP/D3/PB/2017/026659, jolla evättiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukainen oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät asiaan COMP/SA.17006 – C 27/04 (ex CZ 49/03) – Agrobanka Praha a.s. ja GE Capital Bank a.s

—

kumoamaan 4.5.2017 tehdyn komission päätöksen C(2017) 3130 final, jolla pysytettiin 15.3.2017 tehty päätös COMP/D3/PB/2017/026659

—

velvoittamaan komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyjä poikkeuksia sovellettiin virheellisesti.

Kantaja väittää tältä osin, että vastaaja sovelsi virheellisesti merkityksellistä oikeuskäytäntöä, joka sen mukaan ei sovellu tapauksiin, joissa hallinnollisen asiakirja-aineiston käsittely on lopetettu. Valtiontukiasioissa on lisäsi hyvin suuri yleinen intressi saada mahdollisimman paljon tietoa valtion elinten valvomiseksi, ja kaupallisiin etuihin perustuviin argumentteihin olisi myös sovellettava erilaista harkintaa kuin sulautumisia tai kartelleja koskevissa asioissa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan ylivoimainen yleinen etu edellyttää asiakirjojen ilmaisemista.

Kantaja esittää tältä osin väitteitä, jotka liittyvät kyseessä olevan pankin yksityistämisen taustalla oleviin syihin ja Tšekin pankkisektorin vakauteen.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/26

—

kumoamaan 13.3.2017 tehdyn komission päätöksen COMP/F3/NB/tt*D-2017/025322, jolla osittain hylättiin asetukseen (EY) N:o 1049/2001 perustuva oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät asiaan COMP/SA. 25076 (2011/NN) – Privatisation of Rental Housing – Karbon Invest;

—

kumoamaan 4.5.2017 tehdyn komission päätöksen C(2017) 3129 final, jolla pysytettiin 13.3.2017 tehty komission päätös COMP/F3/NB/tt*D-2017/025322

—

velvoittamaan komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyjä poikkeuksia sovellettiin virheellisesti.

Kantaja väittää tältä osin, että vastaaja sovelsi virheellisesti merkityksellistä oikeuskäytäntöä, joka sen mukaan ei sovellu tapauksiin, joissa hallinnollisen asiakirja-aineiston käsittely on lopetettu. Valtiontukiasioissa on lisäsi hyvin suuri yleinen intressi saada mahdollisimman paljon tietoa valtion elinten valvomiseksi, ja kaupallisiin etuihin perustuviin argumentteihin olisi myös sovellettava erilaista harkintaa kuin sulautumisia tai kartelleja koskevissa asioissa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan ylivoimainen yleinen etu edellyttää asiakirjojen ilmaisemista.

Kantaja väittää tältä osin, että kyseessä olevalla yksityistämisellä on erittäin kielteinen yhteiskunnallinen vaikutus, ja viittaa laajalle levinneeseen epäilyyn siitä, että menettelyyn liittyi sääntöjenvastaisuuksia valtion elinten taholta.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/27

—

toteaa kanteen perustelluksi ja hyväksyy sen

—

tämän johdosta

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu julkisuuden, avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiselle sekä työjärjestyksen 20.2 artiklan, palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan a kohdan, henkilöstösääntöjen 1a.1.1 artiklan, SEUT 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 41 artiklan rikkomiselle. Kantaja katsoo tältä osin, ettei hänellä ollut mahdollisuutta toimittaa hakemusta puheenjohtajan neuvonantajan ja johtokunnan neuvonantajien koordinaattorin tehtävään, kun taas [X]:lle tämä mahdollisuus tarjottiin.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 1a.7 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin tämän oikeusperustan mukaan hakija voidaan nimittää vain johtokunnan jäsenen neuvonantajan tehtävään, muttei puheenjohtajan neuvonantajan ja johtokunnan neuvonantajien koordinaattorin tehtävään, jonka myötä vastuu kasvaa neuvonantajan tehtävään kuuluvan vastuun tasoa korkeammalle.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei henkilöstökomiteaa kuultu uuden viran perustamisesta ja koordinaattorin tehtävään kuuluvan vastuun kasvattamisesta, millä väitetysti rikottiin palvelussuhteen ehtojen 48 ja 49 artiklaa ja sopimuspöytäkirjaa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen puheenjohtajan neuvonantajan ja johtokunnan neuvonantajien koordinaattorin tehtävän puuttuvan työnkuvauksen vuoksi.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/28

—

toteamaan, että kun Euroopan tietosuojavaltuutetun 16.5.2017 tekemässä päätöksessä, jossa kieltäydytään tunnistetietojen poistamisesta tuomiosta [luottamuksellinen] (1) ja henkilötietoja sisältäviltä internetsivuilta, hylätään kantelu sillä perusteella, että se on muutosvaatimus, eikä vastata kantelun tehneen osapuolen väitteisiin, sillä rikotaan:

—

toteaa, että koska riidanalaisessa päätöksessä todetaan, ettei tietosuojavaltuutetulla ole toimivaltaa tutkia kantajan tekemää kantelua, sillä rikotaan asetuksen (EY) N:o 45/2001 46 artiklan c alakohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdan valossa

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—

velvoittamaan tietosuojavaltuutetun korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan tietosuojavaltuutettu ei vastannut kantajan tekemään kanteluun. Kun riidanalaisessa päätöksessä hylätään kantelu sillä perusteella, että se on muutosvaatimus, eikä vastata kantajan tunnistetietojen poistamista koskeman vaatimuksensa tueksi esittämiin väitteisiin, sillä rikotaan asetuksen (EY) N:o 45/2001 46 artiklan a alakohtaa, jossa tietosuojavaltuutetun tehtäväksi asetetaan tutkia kanteluita sekä ilmoittaa kyseessä olevalle henkilölle käsittelynsä tuloksesta, sekä tietosuojavaltuutetun päätöksen 2013/504/EU 33 artiklaa ja 34 artiklan 1 kohtaa, jotka on annettu kyseisen 46 artiklan a alakohdan täytäntöön panemiseksi ja joiden nojalla tietosuojavaltuutettu tutkii kanteluita sekä ilmoittaa kantelijalle käsittelynsä tuloksesta ja toteutetuista toimista. Kantajan mukaan tietosuojavaltuutettu ei käsitellyt kantelua, koska se luonnehti sitä virheellisesti muutosvaatimukseksi. Lisäksi riidanalaisella päätöksellä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa, jossa unionin toimielimille ja elimille asetetaan yleinen perusteluvelvollisuus.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) N:o 45/2001 46 artiklan a alakohdan, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdan valossa, rikkomista siltä osin kuin tietosuojavaltuutettu katsoi virheellisesti, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia kantajan tekemää kantelua.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/29

—

toteamaan, että käsiteltävä kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja se on perusteltu

—

kumoamaan 19.8.2016 tehdyn päätöksen kantajan irtisanomisesta hänen koeaikansa päättyessä eli 1.9.2016

—

kumoamaan 11.4.2017 tehdyn nimittävän viranomaisen päätöksen hylätä kantajan 4.11.2016 tekemä valitus

—

velvoittamaan maksamaan kantajalle 20 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen siltä osin kuin siinä vahvistetaan arviointikomitean (CORAP), joka on korvannut arvioijien tekemän arvioinnin omalla arvioinnillaan, lausunnossa esitetty päätelmä.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeviin ilmeisiin virheisiin niissä perusteluissa, joihin koeajalta laaditussa kertomuksessa nojaudutaan.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei koeaikaa ole suoritettu normaaleissa olosuhteissa.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu huolenpitovelvollisuuden noudattamatta jättämiseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/30

—

kumoamaan luvan antamisesta aloittaa neuvottelut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa kyseisen jäsenvaltion Euroopan unionista eroamiseen sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevan sopimuksen tekemiseksi annetun Euroopan unionin neuvoston päätöksen (EU, Euratom) XT 21016/17 ja kyseisen päätöksen XT 21016/17 liitteen ADD 1 REV 2, jotka on hyväksytty 22.5.2017

—

ja siten

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu luvan antamisesta aloittaa neuvottelut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa kyseisen jäsenvaltion Euroopan unionista eroamiseen sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevan sopimuksen tekemiseksi annetun Euroopan unionin neuvoston päätöksen (EU, Euratom) XT 21016/17 ja kyseisen päätöksen XT 21016/17 liitteen ADD 1 REV 2, jotka on hyväksytty 22.5.2017 (jäljempänä riidanalainen päätös), ulkoiseen lainvastaisuuteen. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan:

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen päätöksen sisäiseen lainvastaisuuteen ja jakautuu kolmeen osaan:

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/31

—

kumoaa ENISAn 25.11.2016 tekemän päätöksen, jolla on peruutettu sen työtarjous, jonka mukaan kantaja oli määrä nimittää yrityspalvelujen ja sidosryhmäyksikön yksikönpäälliköksi

—

kumoaa ENISAn 20.4.2017 tekemän päätöksen, jolla on hylätty kantajan valitus

—

velvoittaa maksamaan korvauksia kantajalle aiheutuneista aineellisista tai aineettomista vahingoista

—

velvoittaa ENISAn korvaamaan menettelyn kaikki oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että vastaaja rikkoi sen sopimukseen perustuvia velvoitteitaan kantajan osalta.

2.

Toinen kanneperuste koskee kantajan henkilötietojen aiheetonta käsittelyä ja Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan, huolellisuusvelvollisuuden ja oikeuden hyvään hallintoon rikkomista.

3.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, että kantajan oikeutta tulla kuulluksi on rikottu.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/32

—

kumoamaan Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) 22.9.2016 tekemän päätöksen, jolla päätetään kantajan työsuhde sopimussuhteisena toimihenkilönä

—

kumoamaan EEA:n 20.4.2017 tekemän päätöksen, jolla hylätään kantajan 21.12.2016 tekemä valitus

—

määräämään EEA:n maksamaan kantajalle korvauksen, jonka suuruus lasketaan neljän vuoden ansionmenetyksen perusteella siten, että määrästä vähennetään kantajan kyseisenä aikana saamat työttömyyskorvaukset

—

määräämään EEA:n maksamaan kantajalle 3 500 euroa korvauksena kuluista, joita hänelle on aiheutunut siitä, että hän on joutunut ennenaikaisesti irtisanomaan vuokrasopimuksensa Kööpenhaminassa, ellei tuomioistuin pidä aiheellisempana suurempaa korvausta

—

kumoamaan kantajan palkkatodistuksen vuoden 2016 syyskuulta muun muassa sillä perusteella, ettei se sisällä palkkaa päivämäärältä 22.9.2016

—

määräämään EEA:n maksamaan kantajalle 50 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, jonka 22.9.2016 tehty irtisanomispäätös on aiheuttanut

—

määräämään EEA:n maksamaan kantajalle 5 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut siitä, että EEA on rikkonut Euroopan unionin henkilöstösääntöjen 26 artiklaa

—

määräämään EEA:n maksamaan kantajalle 10 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut henkisestä painostuksesta, jota EEA on kohdistanut häneen hänen työkyvyttömyytensä aikana

—

täysin toissijaisesti määräämään EEA:n maksamaan kantajalle kuukauden irtisanomisajan palkan ja korvauksen, joka vastaa kolmannesta hänen peruspalkastaan sen koeajan aikana täyttyneiltä kuukausilta, joka hänen oli suoritettava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (RAA) 84 artiklan säännösten mukaisesti

—

velvoittamaan EEA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohtaa voida soveltaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan ja 16 artiklan 2 kohdan rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu syrjintää koskevaan lainvastaisuusväitteeseen siltä osin kuin on kyse palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan a alakohdasta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 26 artiklan rikkomiseen ja puolustaumisoikeuksien loukkaamiseen.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 45/2001 ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan rikkomiseen.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/33

—

kumoamaan seuraavat päätökset todettuaan tarvittaessa ennakolta SEUT 277 artiklan nojalla, että kilpailuilmoitus EP/CAST/S/16/2016 on lainvastainen ja ettei sitä sovelleta kantajaan:

—

velvoittaa Euroopan parlamentin vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/34

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 27.5.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/850

—

kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.5.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/840

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 29.5.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/917

—

kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 29.5.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/907

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 10.7.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2017/1245

—

kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 10.7.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1241

—

ja tämän seurauksena

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta seuraavaa perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty. Kantaja moittii Euroopan unionin neuvostoa siitä, että se tyytyi esittämään epämääräisiä ja yleisiä seikkoja mainitsematta erityisesti ja konkreettisesti niitä seikkoja, joiden perusteella se katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että kantajaan on kohdistettava kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä. Kantajaa vastaan ei näin ollen ole esitetty mitään konkreettista ja objektiivista seikkaa, jolla kyseiset toimenpiteet voitaisiin perustella.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusoikeuksien rajoittamista koskevaan suhteellisuusvaatimukseen. Kantajan mukaan riidanalaiset toimenpiteet on kumottava siltä osin kuin ne ovat suhteettomia ilmoitettuun tavoitteeseen nähden ja niillä puututaan liiallisesti elinkeinonvapauteen ja omaisuudensuojaan, joista määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklassa. Suhteettomuus johtuu siitä, että toimenpiteet koskevat perusteettomasti kaikkea merkittävää taloudellista toimintaa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja näytön puutteeseen siltä osin kuin neuvosto tukeutui rajoittavien toimenpiteiden tueksi esittämissään peräkkäisissä perusteluissa sellaisiin seikkoihin, joilla ei selvästikään ole vakavasti otettavaa perustaa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka liittyy vahingonkorvausvaatimukseen siltä osin kuin se seikka, että kantajaa pidetään vastuussa eräistä vakavista seikoista, joita ei ole näytetty toteen, saattaa kantajan ja hänen perheensä vaaraan, mikä on osoitus aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta ja oikeuttaa kantajan vaatimaan vahingonkorvausta.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/35

—

kumoamaan EUH:n henkilöstöyksikön kantajalle lähettämän, 10.11.2016 päivätyn laskelman ja tarvittaessa 24.10.2016 päivätyn sähköpostiviestin, jolla sama yksikkö ilmoitti kantajalle, ettei hänellä ole oikeutta saada Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 15 artiklassa määrättyä ylärajaa suurempaa korvausta kahden lapsensa koulutuskuluista, koska kantaja on kierrossa;

—

kumoamaan tarvittaessa vastauksen, jolla hylättiin nimenomaisesti kantajan 16.5.2017 tekemä valitus;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jossa kantaja esittää lainvastaisuusväitteen, joka perustuu siihen, että 10.11.2016 päivätyllä laskelmalla (jäljempänä riidanalainen yksittäispäätös) ja lainvastaisuusväitteen perustana olevilla, 15.4.2016 ja 22.9.2016 päivätyillä ilmoituksilla sekä suuntaviivoilla rikotaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilösääntöjä ja sen liitettä X.

2)

Toinen kanneperuste, jossa kantaja esittää lainvastaisuusväitteen, joka perustuu siihen, että riidanalaisen kyseisillä yksittäispäätöksen perusteena olevilla ilmoituksilla rikotaan suuntaviivoja.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen yksittäispäätös on lainvastainen seuraavista syistä:

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/36

—

toteamaan, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on 7.6.2017 pidetyssä johdon istunnossa tekemällään päätöksellä SRB/EES/2017/08, jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys, rikkonut unionin oikeutta

—

kumoamaan tämän vuoksi kyseisen päätöksen sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston mahdollisesti myöhemmin hyväksymät täytäntöönpanotoimet taannehtivin vaikutuksin.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/36

—

yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 7.6.2017 tehty päätös (SRB/EES/2017/08), jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annettu komission päätös (EU) 2017/1246.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/37

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 7.6.2017 tehdyn päätöksen (SRB/EES/2017/08), jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

kumoamaan Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1246.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/37

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 7.6.2017 tehdyn päätöksen (SRB/EES/2017/08), jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

kumoamaan Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1246.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/38

—

ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—

kumoaa 29.5.2017 annetun päätöksen (YUTP) 2017/917 ja sitä seuranneet täytäntöönpanotoimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiset toimet loukkaavat kantajan puolustautumisoikeuksia, erityisesti hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, SEUT 215 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklassa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska esitetyt perustelut eivät täytä Euroopan unionin toimielimille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa sekä SEUT 296 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa asetettuja velvoitteita.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin kyse on kantajan osallisuudesta Syyrian hallinnon rahoittamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla rajoitetaan perusteettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia ja erityisesti omaisuudensuojaa, joka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa, maineen kunnioittamista, johon liittyvät Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja 10 artiklan 2 kappale, syyttömyysolettamaa, joka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklassa, sekä liikkumisvapautta, joka taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen neljännen pöytäkirjan 2 artiklan 2 kappaleessa.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan on rikottu rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla annettuja suuntaviivoja (neuvoston asiakirja 15114/05, 2.12.2005).

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/39

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 7.6.2017 tehdyn päätöksen (SRB/EES/2017/08), jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

kumoamaan Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1246.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/39

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 7.6.2017 tehdyn päätöksen (SRB/EES/2017/08), jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

kumoamaan Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1246.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/40

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 7.6.2017 tehdyn päätöksen (SRB/EES/2017/08), jolla annetaan Banco Popular Español S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

kumoamaan Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1246.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/40

—

kumoamaan 10.10.2016 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan ulkosuhdehallinto hylkäsi De Loeckerin Euroopan unionin henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artiklan nojalla tekemän avustuspyynnön

—

velvoittamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon maksamaan kantajalle 250 000 euroa korvauksena kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

—

velvoittamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut sekä vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin vastaajan väitetään jättäneen huomiotta 10.10.2016 tekemässään päätöksessä, jolla se hylkäsi kantajan avustuspyynnön (jäljempänä riidanalainen päätös), virkamiestuomioistuimen 16.12.2015 antaman tuomion De Loecker v. EUH (F-34/15, EU:F:2015:153). Kantaja katsoo lisäksi, että vastaaja on jättänyt huomiotta menettelyn, jonka komission tutkinta- ja kurinpitoelin (IDOC) on ottanut käyttöön 14.2.2017 annetun tuomion Kerstens v. komissio (T-270/16 P, ei julkaistu, EU:T:2017:74) jälkeen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että puolustautumisoikeuksia ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettuja oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tutustua asiakirjoihin on loukattu.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/41

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 5 kohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 85 artiklaa ja asetuksen N:o 2868/95 94 artiklaa on rikottu.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/42

—

kumoamaan 7.10.2016 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen, jolla kantaja jätettiin lopullisesti yksikönpäällikön nimittämistä DGA 3B Unit NL -yksikköön koskevan valintamenettelyn ulkopuolelle, ja myöhemmän päätöksen nimetä [X] hollanninkielen käännösyksikön päälliköksi

—

toiseksi velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste koskee perustelujen puutteellisuutta sillä perusteella, että neuvosto kieltäytyi toimittamasta kantajalle kirjallisia ja numeroin ilmaistuja perusteluja siitä, miksi hänet suljettiin pois valintamenettelystä hollanninkielen käännösyksikön päällikön nimeämiseksi.

2.

Toinen kanneperuste koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja ilmeistä arviointivirhettä sillä perusteella, että valintalautakunnan olisi ensinnäkin pitänyt verrata hakijoita numeroihin perustuvan arvioinnin avulla ja että toisaalta aineistoon ei sisältynyt mitään muuta yhteenvedon kaltaista asiakirjaa, joka osoittaisi valintalautakunnan olleen yksimielinen [X:n] nimeämisestä tehtävään kantajan sijasta.

3.

Kolmas kanneperuste koskee toimielimen sisäisestä avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta poikkeamista sillä perusteella, että kantajan arviointi koski hänen mukaansa myös käännösyksikön päällikön poliittista roolia, vaikka ilmoituksessa ei mainittu tätä mitenkään eikä myöskään Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavista henkilöstösäännöistä (jäljempänä henkilöstösäännöt) ilmene, että käännösyksikön päälliköllä olisi poliittinen rooli.

4.

Neljäs kanneperuste koskee yksikön edun noudattamatta jättämistä ja ilmeistä arviointivirhettä sillä perusteella, että hollanninkielen osaamista ei testattu, vaikka kyseessä oli hollanninkielen yksikkö. Kantaja esittää tältä osin SEUT 277 artiklaan perustuvan lainvastaisuusväitteen toimielimen sisäisestä avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta henkilöstösääntöjen 7 artiklan perusteella. Ilmoitus oli kantajan mukaan henkilöstösääntöjen 7 artiklan vastainen, koska siinä ei vaadittu hollanninkielen täydellistä osaamista. Niinpä kantaja vaatii, että ilmoituksen lainvastaisuus todetaan liitännäisenä seikkana tässä oikeudenkäynnissä. Kantaja esittää vielä, että toimielinten muilla käännösyksiköillä hollanninkielen yksikköä lukuunottamatta on yksikön kieltä täydellisesti osaava päällikkö. Hollanninkieltä kohdellaan siten muista kielistä poikkeavasti, mikä on asetuksen N:o 1/1958 1 artiklan, jossa kaikille kielille annetaan samanarvoinen asema, vastaista.

5.

Viides kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista – tarkemmin henkilöstösääntöjen 1 d artiklan rikkomista sukupuoleen ja kieleen perustuvan syrjinnän vuoksi – ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Kantaja katsoo, että haastattelussa käytettävien kielten rajaaminen pelkästään englantiin merkitsi henkilöstösääntöjen 1 d artiklan ilmeistä rikkomista, sillä englanti oli [X:n] toinen kieli mutta kantajan vasta kolmas kieli. Lisäksi hän katsoo, että koska hänellä oli huomattavasti enemmän kokemusta johtotehtävistä kuin naispuolisella [X:llä], hänen sivuuttamisensa johtui sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, sillä muusta aineistosta ilmenee, että neuvostolla on sisäisissä valintamenettelyissä taipumus valita naisia kompensoidakseen miesten nimittämistä ulkoisissa valintamenettelyissä. Lopuksi kantaja väittää, että menettelyssä tehtiin irrationaalinen valinta, koska siinä annettiin etusija yhdelle kielelle, mikä on suhteellisuusperiaatteen vastaista.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/43

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/43

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 29.5.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/917 kantajaa koskevilta osin

—

kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 29.5.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/907 kantajaa koskevilta osin

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle aiheutuneet kulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu vastaajan ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin on kyse siitä, että vastaaja on katsonut kantajan tukeneen Syyrian hallintoa. Sen osalta, mitä riidanalaisissa toimissa on ilmoitettu, kantaja esittää seuraavat argumentit:

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että riidanalaisilla toimilla toteutetuilla toimenpiteillä on sellaisia vaikutuksia, että jo pelkästään niitä voidaan pitää suhteettomina.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu omaisuudensuojan ja ammattitoiminnan harjoittamista koskevan oikeuden suhteettomaan loukkaamiseen sillä perusteella, että riidanalaiset toimenpiteet aiheuttavat sen, että kantajaa estetään nauttimasta rauhassa omaisuudestaan ja taloudellisesta vapaudestaan.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön sillä perusteella, että riidanalaiset toimet on annettu muussa kuin ilmoitetussa tarkoituksessa, eli tarkoituksena on siirtää kantaja markkinoilta muiden markkinatoimijoiden suosimiseksi, mikä merkitsee, että toimia leimaa harkintavallan väärinkäyttö.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin sillä perusteella, että kanteen kohteena olevien toimien perustelut ovat tosiasiassa puhtaasti muodolliset eikä niihin todennäköisesti liity minkäänlaista vastaajan suorittamaa pohdiskelua.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/44

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/45

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n ja Momondo Group Limitedin, jos se osallistuu väliintulijana tähän oikeudenkäyntiin, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 6 kohtaa on rikottu

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa on rikottu

—

Komission asetuksen (EY) N:o 216/96 8 artiklan 3 kohtaa on rikottu

—

Riidanalainen päätös on täynnä lausuntoja, joissa kyseenalaistetaan tai suoraan kiistetään kantajan tavaramerkkien pätevyys. Riidanalaisella päätöksellä on haitallisia vaikutuksia kantajan, asianmukaisesti rekisteröidyn tavaramerkin haltijana, intresseille, joiden osalta vastaajalla ei edes ole toimivaltaa.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/46

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/46

—

kumoamaan 15.6.2017 päivätyssä asiakirjassa Ares(2017)3010674 olevan komission päätelmän siitä, ettei unionin tuottajien olennaisille eduille aiheudu haittaa antamalla lupa tiettyjen suuntaisrakeisesta sähköteknisestä teräksestä valmistettujen tuotteiden sisäiseen jalostukseen

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan tosiseikkoja on arvioitu ilmeisen virheellisesti

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan unionin tullikoodeksista annetun asetuksen (1) 211 artiklan 4 kohdan b alakohtaa ja perusasetusta (2) on rikottu

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan unionin tullikoodeksista annetun asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 259 artiklan 4 kohtaa sekä komission asiantuntijatyöryhmien toimintaa koskevia horisontaalisia sääntöjä on rikottu

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on loukattu

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/47

—

kumoamaan 17.8.2017 päivätyn valituksesta tehdyn päätöksen muodossa olevan Euroopan keskuspankin (EKP) päätöksen hankintasopimuksen tekemisestä toisen tarjoajan kanssa sekä kaikki tähän liittyvät tulevat päätökset

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/48

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

toteaa Benelux-rekisteröinnin nro 894 557 perusteettomaksi ja palauttaa asian EUIPO:n väiteosaston tai valituslautakunnan käsiteltäväksi

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 19 sääntöä on rikottu.