Euroopan unionin C 38/6. h

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – Verein für Konsumenteninformation v. INKO, Inkasso GmbH

(Asia C-127/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2008/48/EY - Kuluttajansuoja - Kulutusluotto - 2 artiklan 2 kohdan j alakohta - Sopimukset maksuerien muuttamisesta - Maksun lykkäys kuluitta - 3 artiklan f alakohta - Luotonvälittäjät - Luotonantajien nimissä toimivat perintätoimistot))

(2017/C 038/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Verein für Konsumenteninformation

Vastapuoli: INKO, Inkasso GmbH

Tuomiolauselma

Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 2 artiklan 2 kohdan j alakohtaa on tulkittava siten, että luoton maksuerien muuttamista koskevaa sopimusta, joka on tehty perintätoimiston välityksellä kuluttajan maksuhäiriön vuoksi tämän ja luotonantajan välillä, ei ole tehty tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”maksutta”, kun kuluttaja sitoutuu kyseisellä sopimuksella maksamaan luoton kokonaismäärän lisäksi korkoja ja kuluja, joista ei ole määrätty alkuperäisessä sopimuksessa, jonka mukaan mainittu luotto myönnettiin.

Direktiivin 2008/48 3 artiklan f alakohtaa ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että perintätoimisto, joka tekee luotonantajan nimissä sopimuksen maksamatta olevan luoton maksuerien muuttamisesta mutta joka toimii luotonvälittäjänä vain sivutoimisesti, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, on katsottava tämän 3 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi ”luotonvälittäjäksi”, johon ei sovelleta tämän direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaista velvollisuutta antaa kuluttajalle tietoja ennen sopimuksen tekoa.

(1) EUVL C 205, 22.6.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Kúria – Unkari) – Stock ‘94 Szolgáltató Zrt. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-dunántúli Regionális Adó Főigazgatósága (NAV)

(Asia C-208/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - Integroitu yhteistoiminta - Rahoituksen myöntäminen maataloustuotannossa tarvittavaa vaihto-omaisuutta varten ja tällaisen omaisuuden luovutukset - Yksi ainoa ja monitahoinen suoritus - Erilliset ja itsenäiset suoritukset - Liitännäinen suoritus ja pääasiallinen suoritus))

(2017/C 038/03)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Stock ‘94 Szolgáltató Zrt.

Vastapuoli: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-dunántúli Regionális Adó Főigazgatósága (NAV)

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY on tulkittava siten, että

—

integroitua maatalouden yhteistoimintaa koskeva liiketoimi, jossa talouden toimija luovuttaa maanviljelijälle tavaroita ja myöntää tälle näiden tavaroiden ostamiseen tarkoitetun lainan, muodostaa tässä direktiivissä tarkoitetun yhden ainoan liiketoimen, jossa tavaroiden luovutus on pääasiallinen suoritus. Kyseisen yhden ainoan liiketoimen veron perusta koostuu sekä edellä mainittujen tavaroiden hinnasta että maanviljelijöille myönnetyistä lainoista maksetuista koroista.

—	Sillä seikalla, että integroija voi toimittaa maanviljelijöille lisäpalveluja tai että se voi ostaa heidän tuottamansa maataloustuotteet, ei ole merkitystä sen kannalta, että kyseessä oleva liiketoimi luokitellaan direktiivissä 2006/112 tarkoitetuksi yhdeksi ainoaksi liiketoimeksi.

(1) EUVL C 236, 20.7.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat A ja B

(Asia C-453/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 56 artikla - Palvelujen suorituspaikka - ”Vastaavien oikeuksien” käsite - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien siirto))

(2017/C 038/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa

A ja B

Muu osapuoli: Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshof

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava niin, että mainitussa säännöksessä tarkoitetut ”vastaavat oikeudet” käsittävät kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a alakohdassa määritellyt kasvihuonekaasujen päästöoikeudet.

(1) EUVL C 363, 3.11.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Audiencia Provincial de Zaragoza ja Juzgado de Primera Instancia de Olot – Espanja) – Eurosaneamientos SL, Entidad Urbanística Conservación Parque Tecnológico de Reciclado López Soriano ja UTE PTR Acciona Infraestructuras SA v. ArcelorMittal Zaragoza SA (asia C-532/15), sekä Francesc de Bolós Pi v. Urbaser SA (asia C-538/15)

(Yhdistetyt asiat C-532/15 ja C-538/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeusavustajien (procurador) suorittamat palvelut - Palkkiotaulukko - Tuomioistuimet - Poikkeaminen ei ole mahdollista))

(2017/C 038/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet

Audiencia Provincial de Zaragoza ja Juzgado de Primera Instancia de Olot

Pääasioiden asianosaiset

Kantajat: Eurosaneamientos SL, Entidad Urbanística Conservación Parque Tecnológico de Reciclado López Soriano ja UTE PTR Acciona Infraestructuras SA (asia C-532/15) sekä Francesc de Bolós Pi (asia C-538/15)

Vastaajat: ArcelorMittal Zaragoza SA (asia C-532/15) ja Urbaser SA (asia C-538/15)

Muu osapuoli: Consejo General de Procuradores de España (asia C-532/15)

Tuomiolauselma

SEUT 101 artiklaa, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava niin, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa oikeusavustajien palkkioihin sovelletaan palkkiotaulukkoa, jonka mukaisia palkkioita voidaan korottaa tai alentaa vain 12 prosentilla ja jonka tarkkaa soveltamista kansallisten tuomioistuinten on valvottava, ilman että ne voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa poiketa mainitussa palkkiotaulukossa asetetuista rajoista.

2)	Unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Audiencia Provincial de Zaragozan asiassa C-532/15 esittämiin toiseen eikä kolmanteen kysymykseen eikä Juzgado de Primera Instancia de Olotin asiassa C-538/15 esittämiin kolmanteen, neljänteen eikä viidenteen kysymykseen.

(1) EUVL C 429, 21.12.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – Undis Servizi Srl v. Comune di Sulmona

(Asia C-553/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Julkiset palveluhankinnat - Sopimuspuolen valinta tarjouspyyntömenettelyä aloittamatta - In-house-hankinta - Edellytykset - Vastaava määräysvalta - Toiminnan pääosa - Sopimuspuoleksi valittu useiden alueellisten julkisyhteisöjen kokonaan omistama yhtiö - Toiminnan harjoittaminen myös osakkaisiin kuulumattomien alueellisten julkisyhteisöjen hyväksi - Osakkaisiin kuulumattoman viranomaisen määräyksestä harjoitettava toiminta))

(2017/C 038/06)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Undis Servizi Srl

Vastapuoli: Comune di Sulmona

Muu osapuoli: Cogesa SpA

Tuomiolauselma

Julkisia hankintoja koskevien sopimusten sopimuspuolten suoraa valintaa eli niin sanottua in-house–hankintaa koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sovellettaessa sen arvioimiseksi, harjoittaako sopimuspuoleksi valittu yksikkö pääosaa toiminnastaan hankintaviranomaisen, erityisesti yksikön osakkaina olevien ja siihen määräysvaltaa käyttävien alueellisten julkisyhteisöjen, hyväksi, kyseiseen toimintaan kuuluvaksi ei ole laskettava toimintaa, jota tämä yksikkö harjoittaa sen osakkaisiin kuulumattoman viranomaisen määräyksestä sellaisten alueellisten julkisyhteisöjen hyväksi, jotka eivät myöskään ole sen osakkaita ja joilla ei ole siihen määräysvaltaa, vaan tätä viimeksi mainittua toimintaa on pidettävä ulkopuolisten hyväksi harjoitettuna toimintana.

Sen määrittämiseksi, harjoittaako sopimuspuoleksi valittu yksikkö pääosaa toiminnastaan sellaisten alueellisten julkisyhteisöjen hyväksi, jotka ovat sen osakkaita ja joilla yhdessä on siihen vastaava määräysvalta kuin omiin yksikköihinsä, on otettava huomioon kaikki yksittäistapauksen olosuhteet, joihin voi kuulua toiminta, jota mainittu sopimuspuoleksi valittu yksikkö on harjoittanut näiden samojen alueellisten julkisyhteisöjen hyväksi ennen tämän yhteisen määräysvallan voimaantuloa.

(1) EUVL C 27, 25.1.2016.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – Staatssecretaris van Financiën v. Lemnis Lighting BV

(Asia C-600/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (ETY) N:o 2658/87 - Tulliliitto ja yhteinen tullitariffi - Tariffiluokittelu - Yhdistetty nimikkeistö - Nimikkeet 8539, 8541, 8543, 8548 ja 9405 - Valodiodilamput (LED-lamput)))

(2017/C 038/07)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastaaja: Lemnis Lighting BV

Tuomiolauselma

Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteeseen I, sellaisena kuin se on muutettuna 20.9.2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1214/2007, sisältyvää yhdistettyä nimikkeistöä on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien valodiodilamppujen kaltaiset tavarat kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8543, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sen tiedossa olevien kaikkien tosiseikkojen perusteella suorittamasta arvioinnista muuta johdu.

(1) EUVL C 48, 8.2.2016.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 7.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Općinski sud u Velikoj Gorici – Kroatia) – Vodoopskrba i odvodnja d.o.o. v. Željka Klafurić

(Asia C-686/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Direktiivi 2000/60/EY - Euroopan unionin vesipolitiikan puitteet - Vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattaminen - Kuluttajan maksettavan määrän laskeminen - Vaihtuva osa, joka liittyy tosiasialliseen kulutukseen, ja kiinteä osa, joka ei riipu kyseisestä kulutuksesta))

(2017/C 038/08)

Oikeudenkäyntikieli: kroaatti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Općinski sud u Velikoj Gorici

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vodoopskrba i odvodnja d.o.o.

Vastaaja: Željka Klafurić

Tuomiolauselma

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/60/EY on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että kuluttajalta laskutettu vesipalvelujen hinta kattaa paitsi vaihtuvan osan, joka lasketaan asianomaisen todellisuudessa kuluttaman vesimäärän perusteella, myös kiinteän osan, joka ei liity kyseiseen määrään.

(1) EUVL C 111, 29.3.2016.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Specializat Mureș (Romania) on esittänyt 21.10.2016 – Michael Tibor Bachman v. FAER IFN SA

(Asia C-535/16)

(2017/C 038/09)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Specializat Mureș

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Michael Tibor Bachman

Vastapuoli: FAER IFN SA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 93/13/ETY (1) 2 artiklan [b] alakohtaa, jossa määritellään ”kuluttajan” käsite, tulkittava siten, että se sisältää myös luonnollisen henkilön, joka on uudistamissopimuksella antanut taloudelliselle toimijalle eli ammattimaiselle luottolaitokselle sitoumuksen, jonka mukaan hän täyttää alun perin yhtiölle sen toimintaa eli tavaroiden maantiekuljetustoimintaa varten tehtäviin investointeihin myönnettyjen lainojen takaisinmaksua koskevan velvoitteen, ilman että [kyseisellä] luonnollisella henkilöllä olisi kuitenkaan mitään ilmeistä sidosta kyseiseen yhtiöön, vaan hän on pikemminkin toiminut tällä tavoin sellaisten ammatillisen toimintansa ulkopuolelle jäävien sidosten perusteella, joita hänellä on henkilöön, jonka määräysvallassa alun perin myönnetyt luotot saanut yhtiö oli, sekä henkilöihin, jotka allekirjoittivat alkuperäisiin luottosopimuksiin liittyvät sopimukset (takaussopimukset, kiinteistövakuus-/kiinteistökiinnityssopimukset)?

(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Den Haag, istuntopaikka Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 31.10.2016 – A ja S v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Asia C-550/16)

(2017/C 038/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Den Haag, istuntopaikka Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Kantajat: A ja S

Vastaaja: Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko pakolaisten perheenyhdistämisen yhteydessä direktiivin (1) 2 artiklan f alakohtaan sisältyvän käsitteen ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen” katsottava tarkoittavan myös alle 18-vuotiaita kolmannen maan kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka saapuvat jäsenvaltion alueelle ilman heistä joko oikeuden tai vakiintuneen käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, ja

—	jotka hakevat turvapaikkaa,

—	jotka täyttävät turvapaikkamenettelyn kuluessa kyseisen jäsenvaltion alueella 18 vuotta,

—	joille myönnetään turvapaikka taannehtivasti hakemuksen jättämisajankohdasta lukien ja

—	jotka tämän jälkeen hakevat perheenyhdistämistä?

(1) Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 3.11.2016 – Lutz GmbH v. Hauptzollamt Hannover

(Asia C-556/16)

(2017/C 038/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lutz GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Hannover

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan komission selittäviin huomautuksiin Euroopan unionin yhdistettyyn nimikkeistöön (1) (EUVL 2015, C 76, s. 1) sisältyviä alanimikettä 6212 20 00 koskevia huomautuksia tulkittava siten, että housuliivit ”joustavat – – vain vähän leveyssuunnassa” jo silloin, jos leveyssuuntainen joustavuus on vähäisempää kuin pituussuuntainen joustavuus?

b)	Jos ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi, minkä objektiivisten perusteiden avulla pituus- ja leveyssuuntaisen joustavuuden vertailu on tehtävä?

Jos ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi:

Onko Euroopan komission selittäviin huomautuksiin Euroopan unionin yhdistettyyn nimikkeistöön (EUVL 2015, C 76, s. 1) sisältyviä alanimikettä 6212 20 00 koskevia huomautuksia tulkittava siten, että housuliivit ”joustavat – – vain vähän leveyssuunnassa” vasta silloin, jos leveyssuuntainen joustavuus on selvästi vähäisempää kuin pituussuuntainen joustavuus?

b)	Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi, minkä objektiivisten perusteiden avulla pituus- ja leveyssuuntaisen joustavuuden vertailu on tehtävä ja mitä arviointiperustetta siinä on käytettävä?

Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi:

Onko Euroopan komission selittäviin huomautuksiin Euroopan unionin yhdistettyyn nimikkeistöön (EUVL 2015, C 76, s. 1) sisältyviä alanimikettä 6212 20 00 koskevia huomautuksia tulkittava siten, että housuliivien tapauksessa vähäinen joustavuus leveyssuunnassa ei määräydy pituus- ja leveyssuuntaisen joustavuuden vertailun perusteella vaan sillä tarkoitetaan leveyssuuntaisen joustavuuden absoluuttista vähäisyyttä?

b)	Jos kolmannen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi,

minkä objektiivisten perusteiden avulla on tutkittava, joustavatko housuliivit vain vähän leveyssuunnassa kolmannen kysymyksen a kohdassa tarkoitetulla tavalla?

(1) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 (EYVL 1987, L 256, s. 1).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Varna (Bulgaria) on esittänyt 14.11.2016 – Nikolay Kantarev v. Balgarska narodna banka

(Asia C-571/16)

(2017/C 038/12)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Varna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Nikolay Kantarev

Vastaaja: Balgarska narodna banka

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEU 4 artiklan 3 kohtaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että kansallisen lainsäädännön puuttuessa niissä sallitaan, että toimivaltainen tuomioistuin ja unionin oikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskeva menettely määräytyvät rikkomiseen syyllistyneen viranomaisen ja rikkomisen muodostavan teon tai laiminlyönnin perusteella, jos näiden kriteerien soveltaminen johtaa siihen, että kanteet käsitellään eri tuomioistuimissa – yleisessä ja hallinnollisessa tuomioistuimessa – noudattaen erilaisia menettelysääntöjä – siviiliprosessilakia [Grazhdansko-protsesualen kodeks, jäljempänä GPK] ja hallintolainkäyttölakia [Administrativnoprotsesualen kodeks, jäljempänä APK] –, jotka edellyttävät erilaisten maksujen, tarkemmin sanottuna määräsuhteisten ja kiinteämääräisten maksujen, suorittamista ja erilaisten edellytysten, kuten tuottamuksen, täyttymisen osoittamista?

Onko SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja tuomiossa Francovich esitettyjä edellytyksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että unionin oikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita voidaan käsitellä sopimusvelvoitteista ja sopimuksista annetun lain [Zakon za zadalzheniata i dogovorite, jäljempänä ZZD] 45 ja 49 §:ssä säädetyn kaltaisessa menettelyssä, joka edellyttää suhteellisesti lasketun maksun suorittamista ja tuottamuksen osoittamista, sekä valtion ja kuntien vahingonkorvausvastuusta annetun lain [Zakon za otgovornostta na darzhavata i obshtinite za vredi, jäljempänä ZODOV] 1 §:ssä säädetyn kaltaisessa menettelyssä, joka tosin edellyttää objektiivista vastuuta ja johon liittyy erityissääntöjä, joilla on tarkoitus helpottaa asian saamista tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta jota sovelletaan vain vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet kumottujen lainvastaisten oikeudellisten toimien ja hallintoviranomaisten toteuttaman lainvastaisen teon tai laiminlyönnin seurauksena, ja joka ei kata unionin oikeuden rikkomisia, joihin ovat syyllistyneet muut valtion elimet sellaisten oikeustoimien/laiminlyöntien vuoksi, joita ei ole kumottu asianomaisessa menettelyssä?

Onko direktiivin 94/19 (1) 1 artiklan 3 kohdan i alakohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne sallivat lainsäädännöllisen lähestymistavan, joka vastaa luottolaitoksista annetun lain [Zakon za kreditnite institutsii, jäljempänä ZKI] 36 §:n 3 momentissa ja pankkitalletusten suojasta annetun lain [Zakon za garantirane na vlogovete v bankite, jäljempänä ZGVB] 23 §:n 5 momentissa vahvistettua lähestymistapaa, jonka mukaan se ”edellytys, että luottolaitos ei kyseisellä hetkellä taloudelliseen tilanteeseensa liittyvien syiden vuoksi pysty maksamaan talletuksia eikä se todennäköisesti pysty tekemään sitä lähitulevaisuudessakaan” rinnastetaan sen toteamiseen, että laitos on maksukyvytön, ja sen toimiluvan peruuttamiseen ja jonka mukaan talletusten vakuusjärjestelmä alkaa toimia siitä hetkestä alkaen, kun pankin toimilupa peruutetaan?

Onko direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että talletuksen luokittelemiseksi ”talletukseksi, jota ei kyetä maksamaan””toimivaltaisten viranomaisten” on nimenomaisesti määritettävä tehdyn arvioinnin perusteella ja mainitun säännöksen i alakohdan mukaisesti, ettei talletusta kyetä maksamaan, vai salliiko se, että kansallisen lainaukon vuoksi toimivaltaisten viranomaisten arvio ja näkemys päätellään kyseisten viranomaisten muita oikeudellisia toimia koskevan tulkinnan perusteella – tässä esimerkiksi 20.6.2014 tehdyn BNB:n hallintoneuvoston (upravitelen savet, jäljempänä US) päätöksen nro 73 perusteella, jonka nojalla KTB AD asetettiin erityisvalvontaan, tai ne päätellään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten olosuhteiden perusteella?

Kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset olosuhteet, joissa 20.6.2014 tehdyn BNB:n hallintoneuvoston päätöksen nro 73 nojalla kaikki maksut ja liiketoimet keskeytettiin ja tallettajat eivät voineet esittää maksupyyntöjä eivätkä talletukset olleet heidän käytettävissään 20.6.2014–6.11.2014, onko lähdettävä siitä, että kaikkia suojattuja eräpäivättömiä talletuksia (jotka voidaan ottaa käyttöön ilman ennakkoilmoitusta ja jotka on pyynnöstä maksettava heti) on pidettävä direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettuina talletuksina, joita ei kyetä maksamaan, vai tarkoittaako edellytys, jonka mukaan kyse on talletuksesta, joka ”on erääntynyt ja lankeaa maksettavaksi ja jota luottolaitos ei ole maksanut”, sitä, että tallettajien on pitänyt pyytää luottolaitosta suorittamaan maksu (maksupyynnöllä tai kehotuksella), mutta pyyntöä ei ole noudatettu?

Onko direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/14 (2) johdanto-osan kahdeksatta perustelukappaletta tulkittava siten, että toimivaltaisten viranomaisten harkintavaltaa 1 artiklan 3 kohdan i alakohdan mukaisessa arvioinnissa on joka tapauksessa rajoitettu i alakohdan toisessa virkkeessä vahvistetulla määräajalla, vai sallivatko ne ZKI:n 115 §:ssä säädetyn kaltaisen erityisvalvonnan harjoittamiseksi, että talletuksia ei kyetä maksamaan aikana, joka ylittää direktiivissä säädetyn määräajan?

Onko direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohdalla ja 10 artiklan 1 kohdalla välitön oikeusvaikutus ja annetaanko niillä talletusten vakuusjärjestelmään liittyneeseen pankkiin tehtyjen talletusten haltijoille sen lisäksi, että heillä oikeus järjestelmästä maksettavaan korvaukseen direktiivin 94/19 7 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun määrään asti, myös oikeus saattaa valtio vastuuseen unionin oikeuden rikkomisesta nostamalla kanne niitä viranomaisia vastaan, jotka ovat velvollisia määrittämään, ettei talletuksia kyetä maksamaan, suojatun talletuksen viivästyneestä maksusta aiheutuneen vahingon korvaamiseksi, jos 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettu päätös on tehty direktiivissä vahvistetun viiden päivän määräajan jälkeen ja tämä viivästyminen johtuu tervehdyttämistoimenpiteestä, jolla on tarkoitus suojata pankkia maksukyvyttömyydeltä ja jonka kyseinen viranomainen on hyväksynyt, vai sallitaanko niissä pääasian kaltaisissa olosuhteissa ZKI:n 79 §:n 8 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan BNB, sen elimet ja niiden valtuuttamat henkilöt vastaavat valvontatehtäviensä hoitamisen yhteydessä aiheutuneista vahingoista vain silloin, kun ne on aiheutettu tahallisesti?

Onko unionin oikeuden rikkominen sen vuoksi, että toimivaltainen viranomainen ei ole tehnyt direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettua päätöstä, ”riittävän ilmeinen rikkominen”, joka voi olla perusteena jäsenvaltion vahingonkorvausvastuulle, kun valvontaviranomaisia vastaan on nostettu kanne, ja mitä edellytyksiä tällöin sovelletaan ja onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että a) pankkitalletusten vakuusrahastolla [Fond za garantirane na vlogovete v bankite, jäljempänä FGVB] ei ollut riittävästi varoja kaikkien suojattujen talletusten maksamiseksi; b) ajanjaksona, jona maksut oli keskeytetty, luottolaitos asetettiin erityisvalvontaan sen suojaamiseksi maksukyvyttömyydeltä; c) kantajan talletus maksettiin, kun BNB oli todennut, että tervehdyttämistoimenpiteet olivat tuloksettomia, ja [d)] kantajan talletus maksettiin korkoineen, jotka oli laskettu ajalta 20.6.2014–6.11.2014?

(1) Talletusten vakuusjärjestelmistä 30.5.1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY (EYVL 1994, L 135, s. 5).

(2) Talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta 11.3.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/14/EY (EUVL 2009, L 68, s. 3).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Versailles (Ranska) on esittänyt 17.11.2016 – Green Yellow Canet en Roussillon SNC v. Enedis SA

(Asia C-583/16)

(2017/C 038/13)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Versailles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Green Yellow Canet en Roussillon SNC

Vastaaja: Enedis SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että aurinkoenergiaa hyödyntävien tuotantolaitosten tuottaman sähkön ostoa koskevien edellytysten vahvistamisesta 10.7.2006 (JORF nro 171, 26.7.2006, s. 11133) ja 12.1.2010 tehtyihin ministerin päätöksiin (JORF nro 0011, 14.1.2010, s. 727), luettuina yhdessä julkisen sähköpalvelun nykyaikaistamisesta ja kehittämisestä 10.2.2000 annetun lain nro 2000-108, 6.12.2000 annetun asetuksen nro 2000-1196 ja 10.5.2001 annetun asetuksen nro 2001-410 kanssa, perustuvan kaltaista järjestelyä, jonka nojalla yrityksillä on velvollisuus ostaa aurinkoenergiaa hyödyntävien tuotantolaitosten tuottamaa sähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan ja jonka rahoituksesta vastaavat sähkön loppukäyttäjät, on pidettävä valtiontukena?

2)	Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se, ettei komissiolle ilmoitettu ennakolta tästä järjestelystä, vaikuttaa edellä mainittujen riidanalaisen tukitoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi tehtyjen päätösten pätevyyteen?

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Versailles (Ranska) on esittänyt 17.11.2016 – Green Yellow Hyères Sup SNC v. Enedis SA

(Asia C-584/16)

(2017/C 038/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Versailles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Green Yellow Hyères Sup SNC

Vastaaja: Enedis SA

Ennakkoratkaisukysymykset

2)	Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se, ettei komissiolle ilmoitettu ennakolta tästä järjestelystä, vaikuttaa edellä mainittujen riidanalaisen tukitoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi tehtyjen päätösten pätevyyteen?

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesverwaltungsgericht Oberösterreich (Itävalta) on esittänyt 21.11.2016 – Mario Alexander Filippi ym.

(Asia C-589/16)

(2017/C 038/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Oberösterreich

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Mario Alexander Filippi, Martin Manigatterer, Play For Me GmbH, ATG GmbH, Christian Vöcklinger, Gmalieva s.r.o., PBW GmbH, Felicitas GmbH, Celik KG, Christian Guzy, Martin Klein, Shopping Center Wels Einkaufszentrum GmbH, Game Zone Entertainment AG, Fortuna Advisory Kft., Finanzamt Linz ja Klara Matyiko

Vastapuolet: Landespolizeidirektion Oberösterreich, Bezirkshauptmann von Eferding, Bezirkshauptmann von Ried im Innkreis ja Bezirkshauptmann von Linz-Land

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 56 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa, tulkittava siten, että tapauksissa, joissa on tutkittava johdonmukaisuutta, näiden unionin oikeuden määräysten kanssa eivät ole yhteensopivia kansalliset säännökset (kuten VfGG:n 86a §:n 4 momentti, VwGG:n 38a §:n 4 momentti, VfGG:n 87 §:n 2 momentti tai VwGG:n 63 §:n 1 momentti), joissa – osana kokonaisjärjestelmää, joka vaikuttaa käytännössä siten, etteivät korkeimmat oikeudet tutki tosiseikkoja ja todisteita itsenäisesti ja että ne tekevät useissa yhden konkreettisen oikeuskysymyksen osalta samantyyppisissä tapauksissa ainoastaan yhtä pääasiaa koskevan ratkaisun ja hylkäävät sen nojalla kaikki muut valitukset välittömästi muodollisista syistä – sallitaan se tai ei suljeta luotettavasti pois sitä, että (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tai perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut) tuomioistuinten päätökset – erityisesti, kun ne on annettu keskeisistä unionin oikeuden tavoitteista, kuten esimerkiksi markkinoille pääsystä tai markkinoiden avaamisesta – voidaan sen jälkeen sulkea pois ylemmän oikeusasteen elinten päätöksillä, jotka eivät puolestaan ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan tai perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimusten mukaisia, ilman edeltävää unionin tuomioistuimelle esitettyä ennakkoratkaisupyyntöä?

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Mons (Belgia) on esittänyt 23.11.2016 – Cabinet d’Orthopédie Stainier SPRL v. Belgian valtio

(Asia C-592/16)

(2017/C 038/16)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Mons

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Cabinet d’Orthopédie Stainier SPRL

Vastapuoli: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Vastaako se, että osakeoption liikkeeseen laskeva yhtiö voi kirjata kyseisen option luovutushinnan tuotoksi sen tilikauden aikana, jona optio käytetään tai option voimassaoloaika päättyy, jotta voidaan ottaa huomioon riski, jonka option liikkeeseenlaskija ottaa antamansa sitoumuksen perusteella, eikä sen tilikauden aikana, jona option luovutus saatetaan päätökseen ja sen hinta on lopullisesti saatu, jolloin option liikkeeseenlaskijan ottamaa riskiä arvioidaan erikseen varauksen kirjaamisen yhteydessä, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25.7.1978 annetussa neljännessä direktiivissä (direktiivi 78/660/ETY, EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11) säädettyjä taseen laatimista koskevia säännöksiä, joiden mukaan

—	tilinpäätöksen on annettava oikea ja riittävä kuva yhtiön varoista ja vastuista, rahoitusasemasta sekä tuloksesta (direktiivin 2 artiklan 3 kohta),

—	varaukset on tarkoitettu sellaisia luonteeltaan selvästi määriteltyjä menetyksiä tai velkoja varten, jotka tilinpäätöspäivänä ovat joko todennäköisiä tai varmoja mutta joiden määrä ja syntymisen ajankohta on epävarma (direktiivin 20 artiklan 1 kohta).

—

arvostuksessa on noudatettava varovaisuutta ja erityisesti:

—	ainoastaan tilikauden loppuun mennessä toteutuneet voitot saadaan ilmoittaa tilinpäätöksessä,

—

kaikki sellaiset ennakoitavissa olevat vastuut ja mahdolliset menetykset, jotka liittyvät kyseiseen tai sitä edeltäneeseen tilikauteen, on otettava huomioon, vaikka tällaiset vastuut ja menetykset tulisivat tietoon vasta tilinpäätöspäivän ja tilinpäätöksen laatimisen välisenä aikana (direktiivin 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan aa ja bb alakohta),

—	kaikki tilikauden tuotot ja kulut on otettava huomioon riippumatta tällaisen tuoton tai kulun saanti- tai maksupäivästä (direktiivin 31 artiklan 1 kohdan d alakohta)

—	vastaaviin ja vastattaviin kuuluvat omaisuuserät on arvostettava erikseen (direktiivin 31 artiklan 1 kohdan e alakohta)?

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 28.11.2016 – C & J Clark International Ltd v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

(Asia C-612/16)

(2017/C 038/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

First-tier Tribunal (Tax Chamber)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: C & J Clark International Ltd

Vastapuoli: Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

Sovelletaanko 18.8.2016 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1395 (1) ja 13.9.2016 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1647 (2) (jäljempänä yhdessä riidanalaiset asetukset) käyttöön otetun polkumyyntitullin kantamiseen vanhentumisaikaa ja jos näin on, minkä oikeudellisen säännöksen perusteella?

2)	Ovatko riidanalaiset asetukset pätemättömiä siksi, että niiltä puuttuu pätevä oikeusperusta ja ne ovat näin ollen SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdan määräysten vastaisia?

3)	Ovatko riidanalaiset asetukset pätemättömiä siksi, että ne ovat SEUT 266 artiklan määräysten vastaisia, koska niillä ei toteuteta tarvittavia toimenpiteitä unionin tuomioistuimen tuomion C&J Clark International, C-659/13 ja C-34/14, noudattamiseksi?

Ovatko riidanalaiset asetukset pätemättömiä siksi, että niillä rikotaan asetuksen (EU) 2016/1036 (3) 10 artiklan 1 kohtaa tai loukataan oikeusvarmuuden periaatetta (taannehtivuuskielto) ottamalla käyttöön polkumyyntitulli Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien tiettyjen nahkajalkineiden tuonnissa, joka tapahtui neuvoston asetuksen (EY) 1472/2006 (4) ja neuvoston asetuksen (EU) 1294/2009 (5) soveltamiskaudella?

5)	Ovatko riidanalaiset asetukset pätemättömiä siksi, että niillä rikotaan asetuksen (EU) 2016/1036 21 artiklaa ottamalla polkumyyntitulli uudelleen käyttöön suorittamatta uutta unionin etua koskevaa arviointia?

(1) Lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Buckinghan Shoe Mfg Co., Ltd., Buildyet Shoes Mfg., DongGuan Elegant Top Shoes Co. Ltd, Dongguan Stella Footwear Co Ltd, Dongguan Taiway Sports Goods Limited, Foshan City Nanhai Qun Rui Footwear Co., Jianle Footwear Industrial, Sihui Kingo Rubber Shoes Factory, Synfort Shoes Co. Ltd., Taicang Kotoni Shoes Co. Ltd., Wei Hao Shoe Co. Ltd., Wei Hua Shoe Co. Ltd., Win Profile Industries Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta 18.8.2016 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1395 (EUVL 2016, L 225, s. 52).

(2) Lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Best Royal Co. Ltd, Lac Cuong Footwear Co., Ltd, Lac Ty Co., Ltd, Saoviet Joint Stock Company (Megastar Joint Stock Company), VMC Royal Co Ltd, Freetrend Industrial Ltd ja siihen etuyhteydessä oleva yritys Freetrend Industrial A (Vietnam) Co, Ltd., Fulgent Sun Footwear Co., Ltd, General Shoes Ltd, Golden Star Co, Ltd, Golden Top Company Co., Ltd, Kingmaker Footwear Co. Ltd., Tripos Enterprise Inc. tai Vietnam Shoe Majesty Co., Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta 13.9.2016 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1647).

(3) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

(4) Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 5.10.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006 (EUVL 2006, L 275, s. 1).

(5) Vietnamista ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Macaon erityishallintoalueelta lähetettyjen tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue, asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena 22.12.2009 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1294/2009 (EUVL 2009, L 352, s. 1).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upper Tribunal (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 29.11.2016 – Rafal Prefeta v. Secretary of State for Work and Pensions

(Asia C-618/16)

(2017/C 038/18)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upper Tribunal

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Rafal Prefeta

Vastapuoli: Secretary of State for Work and Pensions

Ennakkoratkaisukysymykset

Saattoivatko jäsenvaltiot jättää liittymissopimuksen liitteen XII perusteella soveltamatta Puolan kansalaisiin työntekijäasetuksen (1) 7 artiklan 2 kohtaa ja kansalaisuusdirektiivin (2) 7 artiklan 3 kohtaa, kun työntekijä, joka oli tosin viiveellä täyttänyt kansallisen vaatimuksen työsuhteensa rekisteröinnistä, ei ollut vielä työskennellyt 12 kuukauden yhtämittaista rekisteröityä ajanjaksoa?

2)	Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kieltävä, voiko työntekijä, joka on Puolan kansalainen, ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetuissa olosuhteissa vedota kansalaisuusdirektiivin 7 artiklan 3 kohtaan, joka koskee työntekijän aseman säilyttämistä?

(1) Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti).

(2) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburg (Saksa) on esittänyt 29.11.2016 – Sebastian W. Kreuziger v. Land Berlin

(Asia C-619/16)

(2017/C 038/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburg

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Sebastian W. Kreuziger

Vastapuoli: Land Berlin

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka mukaan oikeutta rahalliseen korvaukseen työsuhteen päättyessä ei ole, jos työntekijä ei ole hakenut palkallisen vuosiloman myöntämistä, vaikka hänellä oli siihen mahdollisuus?

Onko direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka mukaan oikeus rahalliseen korvaukseen työsuhteen päättyessä edellyttää, että työntekijä ei tahdostaan riippumattomista syistä pystynyt käyttämään oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan ennen työsuhteen päättymistä?

(1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/15

Kanne 29.11.2016 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-620/16)

(2017/C 038/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: W. Mölls, L. Havas ja J. Hottiaux)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Saksan liittotasavalta on rikkonut neuvoston päätöstä 2014/699/EU (1) ja SEU 4 artiklan 3 kohtaa, kun se äänesti OTIFin uudelleentarkastelukomitean 25. kokouksessa mainitussa päätöksessä vahvistettua kantaa vastaan ja esitti julkisen vastalauseen sekä tätä kantaa että siinä säädettyä unionin äänioikeuksien käyttämistä vastaan.

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavaa:

Valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestö (OTIF), johon kuuluu 26 jäsenvaltion lisäksi myös Euroopan unioni, hallinnoi kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaa yleissopimusta (COTIF).

OTIFin uudelleentarkastelukomitean 25. kokouksessa äänestettiin tietyistä yleissopimukseen ja sen lisäyksiin tehtävistä muutoksista. Neuvosto oli päätöksessään 2014/699/EU vahvistanut unionin kannan joidenkin kyseessä olevien kohtien osalta.

Kokouksessa Saksa äänesti kahdessa kohdassa mainitussa päätöksessä vahvistettua kantaa vastaan, esitti julkisen vastalauseen tätä kantaa vastaan ja yhdessä tapauksessa myös päätöksessä todettua unionin äänioikeuksien käyttämistä vastaan.

Tällainen menettely ei ole mainitun päätöksen 2014/699/EU eikä SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaista.

(1) OTIFin uudelleentarkastelukomitean 25. kokouksessa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta tiettyihin kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaan yleissopimukseen (COTIF) ja sen lisäyksiin tehtäviin muutoksiin 24.6.2014 tehty neuvoston päätös 2014/699/EU (EUVL L 293, s. 26).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/16

Valitus, jonka Scuola Elementare Maria Montessori Srl on tehnyt 25.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-220/13, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, 15.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-622/16 P)

(2017/C 038/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Scuola Elementare Maria Montessori Srl (edustajat: asianajajat E. Gambaro ja F. Mazzocchi)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Italian tasavalta

Vaatimukset

—

Tuomio, jolla hylättiin Scuola Elementare Maria Montessorin nostama kanne, on kumottava ja tämän seurauksena on kumottava komission päätös 2013/284/EU (1) siltä osin kuin siinä katsottiin, että ei ollut tarpeen määrätä vapautuksena kunnallisesta kiinteistöverosta (Imposta Comunale sugli Immobili, ICI) myönnetyn tuen takaisinperimistä sekä siltä osin kuin siinä katsottiin, että vapautusta uudesta kiinteistöverosta (Imposta Municipale Propria, IMU) koskevat toimet eivät kuulu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan

—	tuomio on kumottava joka tapauksessa valituskirjelmän niiltä osin, joiden unionin tuomioistuin katsoo olevan perusteltuja ja jotka voidaan hyväksyä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä valitusperusteessa, joka jakautuu neljään osaan, Scuola Elementare Maria Montessori väittää, että SEUT 108 artiklaa, asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 14 artiklan 1 kohtaa ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua lojaalin yhteistyön periaatetta on rikottu ja sovellettu virheellisesti ja täytäntöönpanon mahdottomuutta koskevaa käsitettä on tulkittu virheellisesti, tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta on virheellinen, osa näytöstä on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja perustelut ovat ristiriitaisia, koska unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että komissio ei ole tehnyt virhettä, kun se ei ole määrännyt Italian tasavaltaa perimään takaisin niihin verovapautuksiin liittyviä määriä, joita ei-kaupallisille yhteisöille on myönnetty kunnallista kiinteistöveroa (ICI) koskevassa säännöstössä tarkoitettuja erityisiä tarkoituksia varten ja joiden komissio on katsonut olevan lainvastaisia ja soveltumattomia sisämarkkinoille.

Toisessa valitusperusteessa Scuola Elementare Maria Montessori vetoaa SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että vapautuksen myöntäminen uudesta kiinteistöverosta (IMU), jolla korvattiin ICI-säännöstö vuodesta 2012 lähtien, ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.

(1) Valtiontuesta SA.20829 (C 26/2010, ex NN 43/2010 (ex CP 71/2006)) Ei-kaupallisten yhteisöjen tiettyihin tarkoituksiin käyttämille kiinteistöille myönnettävää vapautusta kunnallisesta kiinteistöverosta koskeva järjestely, jonka Italia on toteuttanut 19.12.2012 annettu komission päätös 2013/284/EU (EUVL 2013, L 166, s. 24).

(2) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/17

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 25.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-220/13, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, 15.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-623/16 P)

(2017/C 038/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Stancanelli, D. Grespan ja F. Tomat)

Muut osapuolet: Scuola Elementare Maria Montessori Srl ja Italian tasavalta

Vaatimukset

—	Valituksen kohteena oleva tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla

—	on todettava, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen ja viimeisen virkkeen nojalla ja se on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan

—	Scuola Elementare Montessori on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että nyt käsiteltävässä asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa ainoassa valitusperusteessaan, joka jakautuu kolmeen osaan, SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen virkkeen virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kantajan ensimmäisessä oikeusasteessa nostama kanne voitiin ottaa tutkittavaksi mainitun määräyksen nojalla. Komissio toteaa erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että riitautettu toimi on sääntelytoimi, että se koski kantajaa suoraan ja että se ei edellyttänyt täytäntöönpanotoimia kantajaa kohtaan.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/17

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 25.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-219/13, Ferracci v. komissio, 15.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-624/16 P)

(2017/C 038/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Stancanelli, D. Grespan ja F. Tomat)

Muut osapuolet: Pietro Ferracci ja Italian tasavalta

Vaatimukset

—	Valituksen kohteena oleva tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen virkkeen nojalla

—	on todettava, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen ja viimeisen virkkeen nojalla ja se on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan

—	Pietro Ferracci on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että nyt käsiteltävässä asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil du contentieux des étrangers (Belgia) on esittänyt 12.12.2016 – X ja X v. Belgian valtio

(Asia C-638/16)

(2017/C 038/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil du contentieux des étrangers

Pääasian asianosaiset

Kantajat: X ja X

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Käsittävätkö yhteisön viisumisäännösten laatimisesta 13.7.2009 annetun asetuksen N:o 810/2009 (1) 25 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut ”kansainväliset velvoitteet” kaikki oikeudet, jotka taataan unionin perusoikeuskirjassa, ja erityisesti oikeudet, jotka taataan 4 ja 18 artiklassa, ja kattavatko ne myös velvoitteet, jotka sitovat jäsenvaltioita ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 33 artiklan nojalla?

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus, onko yhteisön viisumisäännösten laatimisesta 13.7.2009 annetun asetuksen N:o 810/2009 25 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio, jonka käsiteltävänä on alueellisesti rajoitettua viisumia koskeva hakemus, on velvollinen myöntämään haetun viisumin, jos saatetaan rikkoa unionin perusoikeuskirjan 4 artiklaa ja/tai 18 artiklaa taikka laiminlyödä jotakin muuta jäsenvaltiota sitovaa kansainvälistä velvoitetta, tämän rajoittamatta harkintavaltaa, jota sillä on asiaan liittyvissä olosuhteissa?

B.	Vaikuttavatko hakijan ja viisumihakemusta käsittelevän jäsenvaltion väliset siteet (esim. perhesiteet, vastaanottoperheet, takaajat ja tukijat jne.) tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen?

(1) Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) (EUVL 2009, L 243, s. 1).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/19

Valitus, jonka Greenpeace Energy eG on tehnyt 9.12.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-382/15, Greenpeace Energy eG v. Euroopan komissio, 26.9.2016 antamasta määräyksestä

(Asia C-640/16 P)

(2017/C 038/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Greenpeace Energy eG (edustajat: asianajajat D. Fouquet, S. Michaels ja J. Nysten)

Vastapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-382/15, Greenpeace Energy eG, 26.9.2016 antama määräys on kumottava siltä osin kuin se koskee valittajaa

—	asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asianajo- ja matkakulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat viisi valitusperustetta:

Unionin yleinen tuomioistuin näyttää katsovan, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmas osa edellyttää, että sääntelytoimien, jotka ovat mainitun määräyksen nojalla riitautettavissa, on oltava yleisesti sovellettavia. Tällaista oikeudellista näkemystä on kuitenkin pidettävä oikeudellisesti virheellisenä, kun otetaan huomioon kyseisen määräyksen sanamuoto ja syntyhistoria sekä muun muassa unionin lainsäätäjän tarkoitus.

Unionin yleisen tuomioistuimen lähtökohtana näyttää olevan, että edellytys siitä, että toimi koskee henkilöä suoraan, kun kyse on sääntelytoimista, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, sisältää kaksi erillistä kriteeriä, jotka on tutkittava erikseen. Tällainen lähtökohta on kuitenkin hylättävä nyt kyseessä olevassa tapauksessa, koska yhtäältä mitkään kyseisessä määräyksessä tarkoitetut sen enempää Yhdistyneen kuningaskunnan kuin Euroopan komissionkaan täytäntöönpanotoimenpiteet eivät ole tarpeen, ja koska toisaalta valtiontuen myöntämisellä on heti vaikutuksia markkinoihin eli valittajaan kohdistuu välittömiä kilpailuvaikutuksia.

3.	Unionin yleinen tuomioistuin moittii valittajaa siitä, ettei tämä ole osoittanut riittävästi, että toimi koskee sitä suoraan ja erikseen. Näin tehdessään se kuitenkin tulkitsee esitettyjä tietoja väärin tai ei ainakaan arvioi niitä riittävästi.

Unionin yleinen tuomioistuin näyttää katsovan, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa osassa tarkoitettu mahdollisuus siitä, että toimi koskee henkilöä erikseen, on tuomioon Plaumann perustuvan oikeuskäytännön mukaisesti hylättävä jo silloin, kun kyseessä voi olla muita yrityksiä, joihin kohdistuu valtiontuen myöntämisestä kilpailuvaikutuksia samalla tavalla kuin valittajaan. Kun otetaan huomioon erityisesti tuomioon Codorniu (C-309/89) perustuva oikeuskäytäntö, kyseinen tulkinta vaikuttaa kuitenkin oikeudellisesti virheelliseltä ja lisäksi suppealta. Lisäksi valittaja viittaa kannekirjelmässä tosiseikoista esittämiinsä näkökohtiin, joissa tehdään selväksi, milloin on kyseessä riittävä mahdollisuus siitä, että toimi koskee henkilöä erikseen, mutta unionin yleinen tuomioistuin ei selvästikään ole tarkastellut niitä tai ei ole tarkastellut niitä riittävästi.

Unionin yleisen tuomioistuimen lähtökohtana näyttää olevan, että valtiontuen hyväksymistä koskevaa komission päätöstä vastaan voidaan antaa tehokasta oikeussuojaa kansallisissa tuomioistuimissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun unionin lainsäätäjä on velvoittanut jäsenvaltiot säätämään tarvittavista muutoksenhakukeinoista (SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta), se on halunnut jättää unionin toimielinten, kuten Euroopan komission, yksittäistapauksia koskevien toimien valvonnan jäsenvaltioiden tuomioistuimille. Tällaista näkemystä ei kuitenkaan voida seurata, otettiinpa huomioon sekä unionin toimia ja olemassa olevia muutoksenhakukeinoja koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö että varsinkin kansallisten tuomioistuinten ja Euroopan komission välinen toimivallanjako valtiontukisääntöjen alalla, joten näkemystä on pidettävä oikeudellisesti virheellisenä.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/20

Kanne 20.12.2016 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-659/16)

(2017/C 038/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouquet, E. Paasivirta ja Ch. Hermes)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

Euroopan unionin kannan vahvistamisesta Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR) 35. vuosikokousta (Hobart, Australia, 17.–28.10.2016) varten 10.10.2016 ilmoituksella ”I/A-kohta” annettu neuvoston päätös on kumottava siltä osin kuin kyse on kolmen merellisen suojelualueen perustamisesta ja tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettujen erityisalueiden perustamisesta (asiakirjat 12523/16 ja 12445/16)

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan 10.10.2016 annetun neuvoston päätöksen siltä osin kuin neuvosto on vaatinut, että Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevälle toimikunnalle annettavat ehdotukset, joiden tarkoituksena on perustaa kolme merellistä suojelualuetta Weddellinmerelle, Rossinmerelle ja itäiselle Etelämantereelle ja tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettujen erityisalueiden järjestelmä, toimitetaan tai niitä kannatetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden nimissä eikä pelkästään unionin nimissä.

Komissio väittää, että kun riidanalaisessa päätöksessä katsotaan, että alalla on jaettu toimivalta ja että siksi keskusteluasiakirjasta olisi päätettävä yksimielisesti ja se olisi toimitettava unionin ja sen jäsenvaltioiden nimissä, kyseinen päätös on lainvastainen siltä osin kuin se estää täten komissiota toimittamasta kyseistä asiakirjaa pelkästään unionin nimissä, mikä on vastoin unionin yksinomaista toimivaltaa alalla (ja komission oikeutta edustaa unionia).

Komissio esittää riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta.

Komissio väittää ensiksi, että antaessaan riidanalaisen toimen neuvosto on loukannut SEUT 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määrättyä unionin yksinomaista toimivaltaa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen alalla (ensimmäinen kanneperuste). Ensinnäkin komissio katsoo, ettei neuvosto ole ottanut huomioon toimenpiteen, jota riidanalainen toimi koskee, oikeudellista asiayhteyttä niin Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen kuin unioninkin yhteydessä. Toisaalta komissio katsoo, ettei neuvosto ole ottanut huomioon kyseisen toimenpiteen tarkoitusta ja sisältöä.

Komissio väittää toiseksi (toissijaisesti), että vaikkei toimenpidettä olisi pidettävä SEUT 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistoimenpiteenä, neuvosto on riidanalaisen toimen antaessaan joka tapauksessa loukannut unionin yksinomaista toimivaltaa siltä osin kuin unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta alalla, koska suunniteltu toimenpide voi vaikuttaa unionin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta SEUT 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin (toinen kanneperuste). Ensinnäkin komissio katsoo, ettei neuvosto ole ottanut huomioon, että suunniteltu toimenpide voi vaikuttaa kahteen, johdettuun oikeuteen kuuluvaan asetukseen (asetukset (EY) N:o 600/2004 ja (EY) N:o 601/2004) tai muuttaa niitä. Toisaalta komissio katsoo, ettei neuvosto ole ottanut huomioon vaikutusta unionin kesäkuussa 2014 antamaan puitelausumaan tai tämän lausuman muuttamista.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Gul Ahmed Textile Mills v. neuvosto

(Asia T-199/04 RENV) (1)

((Polkumyynti - Puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonti Pakistanista - Oikeussuojan tarve - Tutkimuksen aloittaminen - Laskennallinen normaaliarvo - Ilmeinen arviointivirhe - Puolustautumisoikeudet - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi kuulemistilaisuudessa - Normaaliarvon ja vientihinnan vertaaminen - Tuontitullien palautus - Oikaisu - Vahinko - Syy-yhteys - WTO:n oikeus))

(2017/C 038/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Gul Ahmed Textile Mills Ltd (Karachi, Pakistan) (edustajat: asianajaja L. Ruessmann ja J. Beck, solicitor)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajinaan asianajajat R. Bierwagen ja C. Hipp)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja A. Stobiecka-Kuik)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Pakistanista peräisin olevien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnissa 2.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 397/2004 (EYVL 2004, L 66, s. 1) kumoamisesta siltä osin kuin se koskee kantajaa

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Gul Ahmed Textile Mills Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 217, 28.8.2004.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – DEI v. komissio

(Asia T-169/08 RENV) (1)

((Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Kreikkalaiset ruskohiilen toimittamisen markkinat ja sähkön tukkumarkkinat - Päätös, jolla todetaan EY 86 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä EY 82 artiklan kanssa, rikkominen - Helleenien tasavallan julkiselle yritykselle ruskohiiliesiintymän hyödyntämiseen antamien oikeuksien myöntäminen tai säilyttäminen - Kyseisten markkinoiden rajaaminen - Epäyhtäläisten mahdollisuuksien olemassaolo - Perusteluvelvollisuus - Luottamuksensuoja - Harkintavallan väärinkäyttö - Oikeasuhteisuus))

(2017/C 038/28)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Dimosia Epicheirisi Ilektrismou AE (DEI) (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja P. Anestis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: T. Christoforou, avustajanaan asianajaja A. Oikonomou)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamiehet: P. Mylonopoulos ja K. Boskovits)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Elpedison Paragogi Ilektrikis Energeias AE (Elpedison Energeiaki), aiemmin Energeiaki Thessalonikis AE (Maroúsi, Kreikka) ja Elliniki Energeia kai Anaptyxi AE (HE & D SA) (Kifisiá, Kreikka) (edustajat: asianajajat P. Skouris ja E. Trova) sekä Mytilinaios AE (Ateena), Protergia AE (Ateena) ja Alouminion tis Ellados VEAE, aiemmin Alouminion AE (Ateena) (edustajat: asianajajat N. Korogiannakis, I. Zarzoura, D. Diakopoulos ja E. Chrisafis)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamisvaatimus Helleenien tasavallan DEI:n hyväksi myöntämistä ja voimassa pitämistä oikeuksista ruskohiilen louhintaan 5.3.2008 tehdyn komission päätöksestä K(2008) 824 lopullinen

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

Dimosia Epicheirisi Ilektrismou AE (DEI) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Elpedison Paragogi Ilektrikis Energeias AE:n (Elpedison Energeiaki), Elliniki Energeia kai Anaptyxi AE:n (HE & D SA), Mytilinaios AE:n, Protergia AE:n ja Alouminion tis Ellados VEAE:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Helleenien tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 183, 19.7.2008.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/22

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – DEI v. komissio

(Asia T-421/09 RENV) (1)

((Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Kreikkalaiset ruskohiilen toimittamisen markkinat ja sähkön tukkumarkkinat - Päätös, jolla toteutetaan erityistoimenpiteitä aikaisemmassa päätöksessä todetun EY 86 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä EY 82 artiklan kanssa, rikkomisen kilpailuvastaisten vaikutusten korjaamiseksi - EY 86 artiklan 3 kohta - Perusteluvelvollisuus - Oikeasuhteisuus - Sopimusvapaus))

(2017/C 038/29)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Dimosia Epicheirisi Ilektrismou AE (DEI) (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja P. Anestis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: T. Christoforou, avustajanaan asianajaja A. Oikonomou)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamiehet: P. Mylonopoulos ja K. Boskovits)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan erityistoimenpiteiden vahvistamisesta Helleenien tasavallan myöntämistä ja säilyttämistä DEI:n oikeuksista ruskohiilen louhintaan 5.3.2008 tehdyssä komission päätöksessä todetun kilpailusääntöjen rikkomisen aiheuttamien kilpailunvastaisten vaikutusten korjaamiseksi 4.8.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 6244 lopullinen kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Dimosia Epicheirisi Ilektrismou AE (DEI) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Helleenien tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 11, 16.1.2010.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/23

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Mondelez UK Holdings & Services v. EUIPO Société des produits Nestlé (suklaalevyn muoto)

(Asia T-112/13) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Kolmiulotteinen tavaramerkki - Suklaalevyn muoto - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 ja 2 kohta))

(2017/C 038/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mondelez UK Holdings & Services Ltd, aiemmin Cadbury Holdings Ltd (Uxbridge, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: T. Mitcheson, QC, P. Walsh, J. Blum, S. Dunstan, solicitors ja D. Byrne, barrister)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Société des produits Nestlé SA (Vevey, Sveitsi) (edustajat: aluksi asianajajat G. Vos, M. Bakker ja J. van den Berg, sitten G. Vos, S. Malynicz, QC, sekä T. Scourfield ja T. Reid, solicitors)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 11.12.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 513/2011-2), joka koskee Cadbury Holdings Ltd:n ja Société des produits Nestlé SA:n välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 11.12.2012 tekemä päätös (asia R 513/2011-2) kumotaan.

2)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Mondelez UK Holdings & Services Ltd:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Société des produits Nestlé SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 123, 27.4.2013.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/24

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – TestBioTech ym. v. komissio

(Asia T-177/13) (1)

((Ympäristö - Muuntogeeniset tuotteet - Muuntogeeninen soijapapu MON 87701 x MON 89788 - Markkinoille saattamisen sallimisesta tehdyn päätöksen sisäistä uudelleen tarkastelua koskevan vaatimuksen hylkääminen perusteettomana - Perusteluvelvollisuus - Ilmeinen arviointivirhe))

(2017/C 038/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: TestBioTech eV (München, Saksa), European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibility eV (Braunschweig, Saksa) ja Sambucus eV (Vahlde, Saksa) (edustajat: K. Smith, QC, ja J. Stevenson, barrister)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi C. Cattabriga ja P. Oliver, sitten C. Cattabriga ja L. Flynn ja lopuksi C. Cattabriga, L. Flynn ja C. Valero)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: aluksi E. Jenkinson ja L. Christie, sitten L. Christie, ja lopuksi S. Brandon, avustajanaan J. Holmes, barrister), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) (asiamiehet: D. Detken ja S. Gabbi), Monsanto Europe (Antwerpen, Belgia) ja Monsanto Company (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja M. Pittie)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus muuntogeenistä soijaa MON 87701 × MON 89788 (MON-877Ø1-2 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti 28.6.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen 2012/347/EU (EUVL 2012, L 171, s. 13) sisäisestä uudelleen tarkastelusta 8.1.2013 tehdyn komission päätöksen kumoamisesta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	TestBioTech eV, European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibility eV ja Sambucus eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), Monsanto Europe ja Monsanto Company vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 178, 22.6.2013.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/24

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Espanja v. komissio

(Asia T-466/14) (1)

((Tulliliitto - El Salvadorista peräisin olevien tonnikalavalmisteiden tuonti - Tuontitullien jälkikanto - Hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi - Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 236 artikla - Oikeus hyvään hallintoon asetuksen (ETY) N:o 2454/93 872 a artiklan yhteydessä - Toimivaltaisten viranomaisten tekemä virhe, jota ei voitu kohtuudella havaita))

(2017/C 038/32)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet:n aluksi A. Rubio González, sitten V. Ester Casas, abogado del Estado)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Arenas, A. Caeiros ja B.-R. Killmann)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota 14.4.2014 annettu komission päätös C(2014) 2363 final, jossa todetaan, että tuontitullien peruuttaminen oli yksittäistapauksessa perusteltua tietyn määrän osalta mutta ei tietyn toisen määrän osalta (REM 02/2013), siltä osin kuin päätöksessä katsotaan, ettei 14 417 193,41 euron suuruinen tuontitullien peruuttaminen ollut perusteltua

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 261, 11.8.2014.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/25

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Espanja v. komissio

(Asia T-548/14) (1)

((Tulliliitto - Tonnikalavalmisteiden tuonti Ecuadorista - Tuontitullien jälkikanto - Hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi - Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 236 artikla - Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistu ilmoitus tuojille - Vilpitön mieli - Hakemus tuontitullien peruuttamiseksi - Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artikla))

(2017/C 038/33)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi A. Rubio González, sitten V. Ester Casas, abogado del Estado)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Arenas, A. Caeiros ja B.-R. Killmann)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota 15.5.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 3007 final 2 artikla, jossa todetaan, että tuontitullien peruuttaminen oli yksittäistapauksessa perusteltua tietyn määrän osalta mutta ei tietyn toisen määrän osalta (REM 03/2013)

Tuomiolauselma

1)	Komission 15.5.2014 antaman päätöksen C(2014) 3007 final 2 artikla, jossa todetaan, että tuontitullien peruuttaminen oli yksittäistapauksessa perusteltua tietyn määrän osalta mutta ei tietyn toisen määrän osalta (REM 03/2013), kumotaan.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 315, 15.9.2014.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Infineon Technologies v. komissio

(Asia T-758/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Älykortin sirut - Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen - Arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen - Puolustautumisoikeudet - Tarkoitukseen perustuva rikkominen - Todistusaineisto - Vanhentuminen - Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen - Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat - Myyntien arvo))

(2017/C 038/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Infineon Technologies AG (Neubiberg, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Brinker, U. Soltész ja P. Linsmeier)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Biolan, A. Dawes, J. Norris-Usher ja P. Van Nuffel)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä 3.9.2014 tehdyn komission päätöksen C(2014) 6250 final (asia AT.39574 – Älykortin sirut) kumoamisesta ja toissijaisesti kantajalle määrätyn sakon määrän alentamisesta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Infineon Technologies AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 107, 30.3.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Philips ja Philips France v. komissio

(Asia T-762/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Älykortin sirut - Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen - Arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen - Tarkoitukseen perustuva rikkominen - Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen - Hyvän hallinnon periaate - Huolenpitovelvollisuus - Todistusaineisto - Vuoden 2006 yhteistyötiedonanto - Sovintomenettelyä koskeva tiedonanto - Vanhentuminen - Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat - Myyntien arvo))

(2017/C 038/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Koninklijke Philips NV (Eindhoven, Alankomaat) ja Philips France (Suresnes, Ranska) (edustajat: asianajajat J. de Pree, S. Molin, A. ter Haar ja T. M. Snoep)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Biolan, A. Dawes, J. Norris-Usher ja P. Van Nuffel)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Koninklijke Philips NV ja Philips France vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 73, 2.3.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Espanja v. komissio

(Asia T-808/14) (1)

((Valtiontuki - Digitaalitelevisio - Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle Castilla-La Manchan syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi - Yrityksen käsite - Taloudellinen toiminta - Etu - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu - Kilpailun vääristyminen - SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta - Kohtuullinen aika - Oikeusvarmuus - Yhdenvertainen kohtelu - Oikeasuhteisuus - Toissijaisuus - Tiedonsaantioikeus))

(2017/C 038/36)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi A. Rubio González, sitten A. Gavela Llopis, abogados del Estado)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, P. Němečková ja B. Stromsky)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus valtiontuesta SA.27408 (C 24/10) (ex NN 37/2010, ex CP 19/2009), jota Castilla-La Manchan viranomaiset ovat myöntäneet maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle Castilla-La Manchan syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla, 1.10.2014 tehdyn komission päätöksen C(2014) 6846 final, sellaisena kuin se on muutettuna päätökseen C(2014) 6846 final sisältyvien tiettyjen virheiden korjaamisesta 20.10.2015 tehdyllä päätöksellä C(2015) 7193 final, kumoamisesta.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 34, 2.2.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Abertis Telecom Terrestre ja Telecom Castilla-La Mancha v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-37/15 ja T-38/15) (1)

(2017/C 038/37)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Abertis Telecom Terrestre SA (Barcelone, Espanja), Telecom Castilla La Mancha SA (Toledo, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, A. Lamadrid de Pablo, A. Balcells Cartagena ja M. Bolsa Ferruz, sitten J. Buendía Sierra, A. Lamadrid de Pablo ja M. Bolsa Ferruz)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, P. Němečková ja B. Stromsky)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: SES Astra (Betzdorf, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. González Díaz, F. Salerno ja V. Romero Algarra)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Abertis Telecom Terrestre SA ja Telecom Castilla La Mancha SA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja SES Astran oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 89, 16.3.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Aldi v. EUIPO – Miquel Alimentació Grup (Gourmet)

(Asia T-212/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Gourmet rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat kansalliset sana- ja kuviomerkit GOURMET ja Gourmet - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2017/C 038/38)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Aldi GmbH & Co. KG (Mülheim an der Ruhr, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Fürsen, N. Lützenrath, U. Rademacher ja N. Bertram)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Eberl ja M. Fischer)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Miquel Alimentació Grup SA (Vilamalla, Espanja) (edustajat: asianajajat C. Duch Fonoll ja R. Niebel)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 24.2.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 0314/2014-4), joka koskee Miquel Alimentació Grup SA:n ja Aldi GmbH & Co. KG:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Aldi GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 198, 15.6.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Redpur v. EUIPO – Redwell Manufaktur (Redpur)

(Asia T-227/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Redpur rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-kuviomerkki redwell INFRAROT HEIZUNGEN - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2017/C 038/39)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Redpur GmbH (Hayingen, Saksa) (edustaja: asianajaja S. Schiller)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Redwell Manufaktur GmbH (Rotenturm an der Pinka, Itävalta) (edustaja: asianajaja C. Gassauer Fleissner)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.2.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 678/2014-1), joka koskee Redpur GmbH:n ja Redwell Manufaktur GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Redpur GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 236, 20.7.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Keil v. EUIPO – NaturaFit Diätetische Lebensmittelproduktion (BasenCitrate)

(Asia T-330/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-sanamerkki BasenCitrate - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

(2017/C 038/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Rudolf Keil (Grevenbroich, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Sachs)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: S. Hanne, D. Walicka ja A. Schifko)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: NaturaFit Diätetische Lebensmittelproduktions GmbH (Röttenbach, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Reber)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.4.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 1541/2014-1), joka koskee NaturaFit Diätetische Lebensmittelproduktions GmbH:n ja Rudolf Keilin välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Rudolf Keil velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 279, 24.8.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.12.2016 – Todorova Androva v. neuvosto ym.

(Asia T-366/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2011 ylennyskierros - Ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon merkitsemättä jättäminen - Kanteen hylkääminen ensimmäisessä oikeusasteessa - Henkilöstösääntöjen 45 artikla - EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseke - Yhdenvertainen kohtelu - Perusteluvelvollisuus - Todistustaakka - Pääasiasta päättävän tuomioistuimen tutkintavelvollisuus - Lainvastaisuusväite - Valituksen ja unionin tuomioistuimissa nostetun kanteen vastaavuutta koskeva sääntö))

(2017/C 038/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Viara Todorova Androva (Rhode-Saint-Genèse, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja M. Veiga), Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi J. Currall, G. Gattinara ja A.-C. Simon, sitten G. Gattinara ja A.-C. Simon) ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin (asiamies: N. Scafarto)

Väliintulija, joka tukee neuvoston vaatimuksia: Euroopan parlamentti (asiamiehet: D. Nessaf ja M. Dean

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 29.4.2015 antamasta tuomiosta Todorova Androva v. neuvosto (F-78/12, EU:H:2015:37) tehty valitus, jossa vaaditaan tämän tuomion kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Viara Todorova Androva vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 337, 12.10.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Aldi v. EUIPO – Cantina Tollo (ALDIANO)

(Asia T-391/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin ALDIANO rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-sanamerkki ALDI - Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta - Asetuksen (EY) N:o 2868/95 22 säännön 3 kohta))

(2017/C 038/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aldi GmbH & Co. KG (Mülheim an der Ruhr, Saksa) (edustajat: asianajajat N. Lützenrath, U. Rademacher, C. Fürsen ja N. Bertram)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: M. Rajh)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Cantina Tollo SCA (Tollo, Italia) (edustajat: asianajajat F. Celluprica ja F. Fischetti)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.5.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 1612/2014-4), joka koskee Aldi GmbH & Co. KG:n ja Cantina Tollo SCA:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Aldi GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 302, 14.9.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/32

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Intesa Sanpaolo v. EUIPO (START UP INITIATIVE)

(Asia T-529/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin START UP INITIATIVE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artikla))

(2017/C 038/43)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Intesa Sanpaolo SpA (Torino, Italia) (edustajat: asianajajat P. Pozzi ja F. Braga)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: P. Bullock ja L. Rampini)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 29.6.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2777/2014-1), joka koskee hakemusta kuviomerkin START UP INITIATIVE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Intesa Sanpaolo SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 371, 9.11.2015.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/32

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Novartis v. EUIPO (harmaa kaari ja vihreä kaari)

(Yhdistetyt asiat T-678/15 ja T-679/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemukset harmaasta kaaresta ja vihreästä kaaresta koostuvien kuviomerkkien rekisteröimiseksi EU-tavaramerkeiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyky - Merkin yksinkertaisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2017/C 038/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Novartis AG (Basel, Sveitsi) (edustaja: asianajaja M. Zintler)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: H. Kunz ja S. Hanne)

Oikeudenkäynnin kohde

Kaksi kannetta EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 23.9.2015 tekemistä päätöksistä (asiat R 78/2015-5 ja R 89/2015-5), jotka koskevat hakemuksia harmaasta kaaresta koostuvan kuviomerkin ja vihreästä kaaresta koostuvan kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkeiksi

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 23.9.2015 tekemät päätökset (asiat R 78/2015-5 ja R 89/2015-5) kumotaan.

2)	Novartis AG:n mainitussa valituslautakunnassa esittämät valitukset hyväksytään.

3)	EUIPO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 90, 7.3.2016.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.12.2016 – Gallardo Blanco v. EUIPO – Expasa Agricultura y Ganadería (H:n muotoinen hevosen kuolain)

(Asia T-716/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus H:n muotoisesta hevosen kuolaimesta koostuvan kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat EU-kuviomerkit ja espanjalaiset kuviomerkit - Suhteellinen hylkäysperuste - Aiempien tavaramerkkien tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2017/C 038/45)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Juan Gallardo Blanco (Los Barrios, Espanja) (edustaja: asianajaja E. Estella Garbayo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: S. Palmero Cabezas)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Expasa Agricultura y Ganadería SA (Jerez de la Frontera, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Bosch Döffert)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 29.9.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 1502/2014-2), joka koskee Expasa Agricultura y Ganadería SA:n ja Juan Gallardo Blancon välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Juan Gallardo Blanco velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 59, 15.2.2016.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/34

Kanne 28.10.2016 – Andreassons Åkeri ym. v. komissio

(Asia T-746/16)

(2017/C 038/47)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantajat: Andreassons Åkeri (Veddige, Ruotsi), Luke Transport AB (Laholm, Ruotsi), Zimit Transportförmedling AB, selvitystilassa (Veddige) (edustajat: asianajajat A. Broch ja C. M. von Quitzow)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 10.8.2016 annetun komission päätöksen (Ares (2016) 4309876), joka koskee EU Pilot-hankkeen 7504/15/EMPL päättämistä

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: Kantajat ovat yksityisoikeudellisilla sopimuksilla palkanneet itsenäisiä ammatinharjoittajia, joilla on Puolaan rekisteröidyt yritykset ja jotka suorittivat kantajille palvelujaan. Suoritettuaan sovitut palvelut kyseiset ammatinharjoittajat palasivat Puolaan, joka on heidän sosiaaliturvaoikeudellinen kotipaikkansa. Tämän jälkeen Ruotsin Skatteverket (veroviranomainen) velvoitti tekemänsä verotarkastuksen perusteella kantajat maksamaan Ruotsin työnantajamaksut puolalaisten itsenäisten ammatinharjoittajien osalta ja määräsivät kantajat maksamaan seuraamusmaksuja. Tämä on ristiriidassa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 – joka sittemmin on korvattu neuvoston asetuksella (ETY) N:o 987/2009 – kanssa.

Toinen kanneperuste: Ruotsin hallitus nimesi asetuksen N:o 574/72 – jota sovellettiin Ruotsin liittyessä Euroopan unioniin – 4 artiklan nojalla Försäkringskassanin (vakuutuskassa) Ruotsin toimivaltaiseksi viranomaiseksi sosiaaliturvaoikeudellisissa kysymyksissä siltä osin kuin on kyse relevantin EU-lainsäädännön sääntöjen soveltamisesta Ruotsissa. Ruotsin lainsäädännön mukaan Skatteverket vastaa kuitenkin työnantajamaksujen kantamisesta.

3)	Kolmas kanneperuste: Sosiaaliturvamaksut on kannettu kahteen kertaan, mikä kyseisillä asetuksilla nimenomaan pyritään välttämään.

Neljäs kanneperuste: Jotta Ruotsin työnantajamaksut voidaan vähentää puolalaisten itsenäisten ammatinharjoittajien osalta, edellytetään, että henkilö on kirjattu Ruotsin Försäkringskassaniin. Skatteverket ei ole mitenkään tutkinut, oliko asia näin. Sitä, että edellä esitetyn mukaisesti sosiaaliturvamaksuja vähennetään ilman, että niitä on maksettu tietyn henkilön osalta, kuten useissa jäsenvaltioissa tehdään, on pidettävä unionin oikeuden vastaisena.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/35

Kanne 9.11.2016 – Irlanti v. komissio

(Asia T-778/16)

(2017/C 038/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Irlanti (asiamiehet: E. Creedon, K. Duggan, A. Joyce, avustajinaan P. Baker, QC, S. Kingston, C. Donnelly, B. Doherty ja A. Goodman, barristers, sekä P. Gallagher, SC, D. McDonald, SC, ja M. Collins, SC)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Irlannin Applen hyväksi myöntämää valtiontukea koskevassa asiassa SA.38373 (2014/C) 30.8.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 5605 final

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio teki useita ilmeisiä arviointivirheitä, koska se ymmärsi väärin Irlannin lain ja merkitykselliset tosiseikat.

—

Päätöksessä väitetään virheellisesti, että Irlannin veroviranomaisten kahdessa, vuosina 1991 ja 2007 antamassa lausunnossa ”luovuttiin” verotulosta, jonka Irlanti olisi muuten ollut oikeutettu kantamaan Apple Sales Internationalin (ASI) ja Apple Operations Europen (AOE) Irlannin sivuliikkeiltä. Kantajan mukaan lausunnoissa ei poikettu Irlannin laista. Ulkomaisten yhtiöiden sivuliikkeisiin Irlannissa sovellettavat tavanomaiset verosäännökset on annettu vuoden 1997 verolain (Taxes Consolidation Act 1997) 25 luvussa. Kantajan mukaan lausunnoissa pelkästään sovellettiin 25 lukua, jonka perusteella ja alueperiaatteen mukaisesti verottamisen kohteena ovat ainoastaan sivuliikkeen voitot eivätkä yhtiön muualla kuin Irlannissa saavuttamat voitot. Päätöksessä myös kuvataan virheellisesti ASI:n ja AOE:n Irlannin sivuliikkeiden toiminta ja velvollisuudet. Kyseiset sivuliikkeet suorittivat kantajan mukaan rutiininomaisia tehtäviä, ja kaikki merkittävät ASI:ssa ja AOE:ssa tehtävät päätökset tehtiin Yhdysvalloissa, eikä kyseisiin päätöksiin perustuvia voittoja voida perustellusti osoittaa ASI:n ja AOE:n sivuliikkeille Irlannissa. Kantajan mukaan Irlannin lain ja varsinkin niiden periaatteiden kanssa, joita komissio väittää soveltavansa, on ristiriidassa se, että komissio kytki Applen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat käyttöoikeussopimukset AOE:n ja ASI:n Irlannin sivuliikkeisiin ja kieltäytyi nimenomainen ottamasta huomioon Apple Inc:n toimintaa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä valtiontuen arvioinnissa.

—

Komission väite ”edun” antamisesta ASI:lle ja AOE:lle on kantajan mukaan virheellinen. Lausunnoissa ei poikettu ”tavanomaisesta” verotuksesta, koska ASI ja AOE eivät maksaneet yhtään vähemmän veroa kuin niiden olisi 25 luvun perusteella pitänyt. Komissio väittää myös virheellisesti lausuntojen olleen valikoivia. Komission viitejärjestelmässä sivuutetaan kantajan mukaan virheellisesti erottelu kotimaisten ja ulkomaisten yhtiöiden välillä. Komissio yrittää sen mukaan kirjoittaa uudelleen Irlannin yhteisöverosäännöksiä siten, että Irlannin veroviranomaisten olisi pitänyt lausunnoissa soveltaa komission versiota markkinaehtoperiaatteesta. Kyseinen periaate ei ole osa unionin oikeutta eikä voiton osoittamista sivuliikkeille koskevaa merkityksellistä Irlannin oikeutta, ja komission väite on kantajan mukaan ristiriidassa jäsenvaltioille välittömän verotuksen alalla kuuluvan itsenäisyyden kanssa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio sovelsi markkinaehtoperiaatetta epäjohdonmukaisesti ja ilmeisen virheellisesti.

—	Vaikka markkinaehtoperiaate olisi oikeudellisesti merkityksellinen (mitä Irlanti ei hyväksy), komissio ei soveltanut sitä johdonmukaisesti eikä tutkinut Apple-konsernin kokonaistilannetta.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission täydentävät perustelut ovat virheelliset.

—	Komissio sivuutti kantajan mukaan virheellisesti Irlannin esittämän asiantuntijaselvityksen, joka osoittaa, että vaikka markkinaehtoperiaatetta sovellettaisiin (mitä Irlanti ei hyväksy), ASI:n ja AOE:n verokohtelu oli sopusoinnussa kyseisen periaatteen kanssa.

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission vaihtoehtoiset perustelut ovat virheelliset

—	Komissio katsoo virheellisesti, että markkinaehtoperiaate kuuluu kiinteästi Irlannin oikeuteen, että 25 lukua sovellettiin epäjohdonmukaisesti ja että 25 luvussa jätetään epäasiallista harkintavaltaa. Kantajan mukaan 25 luvussa ei anneta tällaista harkintavaltaa Irlannin veroviranomaisille.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissio noudattanut olennaisia menettelysääntöjä.

—

Komissio ei kantajan mukaan selittänyt missään tutkimuksen vaiheessa selkeästi valtiontukiteoriaansa, ja päätökseen sisältyy sellaisia tosiseikkoja koskevia toteamuksia, joita Irlannilla ei ollut missään vaiheessa mahdollisuutta kommentoida. Komissio ei noudattanut hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei toiminut puolueettomasti eikä noudattanut huolellisuusvelvoitettaan.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissio noudattanut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.

—

Komissio ei noudattanut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, koska se vetosi sellaisiin unionin oikeuden säännöksiin ja määräyksiin, joita ei ollut missään vaiheessa aikaisemmin yksilöity. Ne ovat uusia eikä niiden kohteesta ja vaikutuksesta ole varmuutta. Komissio mainitsee vuodelta 2010 peräisin olevia OECD-asiakirjoja, vaikka niitä oli mahdotonta ennakoida vuosina 1991 ja 2007 (vaikka ne olisivat sitovia).

Kahdeksas kanneperuste perustuu siihen, ettei komissiolla ollut toimivaltaa tehdä päätöstä, ja se loukkasi SEU 4 ja SEU 5 artiklaa sekä jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden periaatetta.

—

Komissiolla ei ole valtiontukisääntöjen perusteella oikeutta korvata jäsenvaltion näkemystä tämän verotustoimivallan kohteesta ja ulottuvuudesta omallaan. Valtiontukisäännöksillä pyritään puuttumaan valtioiden toimenpiteisiin, joilla annetaan valikoivaa etua. Valtiontukisäännösten luonteesta johtuen niillä ei voida korjata verojärjestelmien yhteensopimattomuutta kansainvälisellä tasolla.

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio rikkoi ilmeisellä tavalla SEUT 296 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohtaa.

—

Kantajan mukaan komissio jätti ilmeisellä tavalla noudattamatta velvollisuuttaan esittää päätöksessään selkeät ja yksiselitteiset perustelut, koska se tukeutui samanaikaisesti keskenään hyvin erilaisiin tosiseikastoa koskeviin oletuksiin, esitti ristiriitaisia näkemyksiä Irlannin väitetysti virheellisesti soveltamasta säännöstöstä ja väitti Irlannin antaneen muiden verotustoimivallan käyttäjien toimivaltaan kuuluviin voittoihin liittyvää etua.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/36

Kanne 29.11.2016 – QC v. Eurooppa-neuvosto

(Asia T-834/16)

(2017/C 038/49)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: QC (Lesbos, Kreikka) (edustaja: asianajaja Ch. Ladis)

Vastaaja: Eurooppa-neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 18.3.2016 päivätyn EU:n ja Turkin julkilausuman, joka julkaistiin samana päivänä lehdistötiedotteessa nro 144/16,

—	toteamaan kaikki sen vaikutukset pätemättömiksi,

—	ratkaisemaan asian nopeutetussa menettelyssä,

—	määräämään sopimuksen täytäntöönpanon välittömästä keskeyttämisestä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että tällä sopimuksella rikotaan olennaista menettelymääräystä ja rikotaan olennaisella tavalla lakia ja että siihen sisältyy samanaikaisesti toimivaltuuksien ylittäminen.

Toinen kanneperuste, joka perustuu Amnesty Internationalin merkityksellisiin ja perusteltuihin kertomuksiin, joista käyvät ilmi edellä mainitut rikkomukset ja sopimuksesta seurannut humanitäärinen kriisi.

—	Kantaja pitää tätä sopimusta todellisena kansainvälisenä sopimuksena, ja sen soveltamisesta on hänen mukaansa aiheutunut turvapaikkajärjestelmän järjestelmällinen soveltamatta jättäminen ja Geneven yleissopimuksen suora rikkominen.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmään kuuluvien Euroopan parlamentin jäsenten uutiskirjeeseen.

—	Sopimus merkitsee unionin arvojen ”vakavaa ja jatkuvaa loukkaamista”.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

—	Kanteessa käsitellään seuraavaksi kansainvälisesti todeksi osoitettua väitettä, jonka mukaan Turkki ei ole ”turvallinen maa” kun otetaan huomioon siellä käytössä oleva kiduttaminen ja se, että se on useita kertoja tuomittu ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT-sopimukseen.

—	Kanteessa arvostellaan sitä, että julkilausumalla, jonka nimeäminen julkilausumaksi on virheellinen, rikotaan ilmeisellä tavalla SEUT-sopimuksen viidennen osan V osastoa, joka koskee ”kansainvälisiä sopimuksia”.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan.

—

Sopimuksella rikotaan myös kansainvälisiä ihmisoikeuksia, Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset mukaan lukien, oli kyse sitten ihmisarvosta tai nimenomaisesti kielletyistä ”joukkopalautuksista”. Erityisesti kanteessa korostetaan sitä, että sopimuksella rikotaan tiedostamattomasti tai jätetään tahallisesti soveltamatta nimenomaisesti mainittuja direktiivejä, jotka koskevat unionilta vaadittavaa vastausta joukoittaiseen maahantuloon sen rajoilta, erityisesti kun nämä ovat heikossa asemassa, ja direktiivejä, joilla säädellään menettelyä kansainvälistä suojelua ja turvapaikkaa koskevaa oikeutta koskevissa asioissa.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu ammattimaisten ja luotettavien järjestöiden asiakirjoihin.

—	Kanteessa todetaan myös, että Euroopan unioni on tällä sopimuksella saanut aikaan sen, että Kreikassa ja Turkissa valtava määrä ihmisiä elää kurjissa olosuhteissa ja täysin vailla oikeuksia silloin kun he eivät ole joutuneet poliisivoimien kaltoin kohtelemiksi.

—	Lopuksi kanteessa tukeudutaan toteamukseen, että tällaisessa katastrofaalisessa humanitäärisessä ja yhteiskunnallisessa tilanteessa Euroopan unioni on ilmeisellä tavalla rikkonut unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/37

Kanne 28.11.2016 – Ruotsi v. komissio

(Asia T-837/16)

(2017/C 038/50)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk ja F. Bergius)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa luvan myöntämisestä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla lyijysulfaattikromaatin, keltainen, ja lyijykromaattimolybdaattisulfaatin, punainen, tietyille käytöille 7.9.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2016) 5644 (riidanalainen päätös), ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on ylittänyt SEUT 291 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisen täytäntöönpanovaltansa.

—

Komissio on ylittänyt täytäntöönpanovaltansa, koska se sivuuttanut asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan ja 60 artiklan 1 kohdan ja myöntänyt haetun luvan, vaikka asetuksen mukaiset luvan myöntämisen edellytykset eivät olleet täyttyneet, ja vaikka luvan myöntäminen oli ristiriidassa asetuksen tavoitteen kanssa.

—

Komissio on sivuuttanut asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan, koska se on myöntänyt luvan suorittamatta omaa arviointiaan kyseisen artiklan mukaisista luvan myöntämisen edellytyksistä ja tarkastelematta riittävästi sitä, olivatko kyseisen artiklan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyneet.

—

Komissio on sivuuttanut myös asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan, koska se on myöntänyt luvan vastoin lupajärjestelmän tavoitetta, jona on muun muassa taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja korvata asteittain erityistä huolta aiheuttavat aineet soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla, jos nämä ovat taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on suorittanut ilmeisen virheellisen arvioinnin ja soveltanut lakia virheellisesti.

—

Tältä osin vedotaan samoihin seikkoihin, jotka on tuotu esiin ensimmäisen kanneperusteen osalta. Se, että komissio on sivuuttanut asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan ja 60 artiklan 4 kohdan edellä kuvatulla tavalla, merkitsee siis myös sitä, että komissio on suorittanut riidanalaisessa päätöksessä ilmeisen virheellisen arvioinnin ja soveltanut lakia virheellisesti.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei ole noudattanut huolellisuusvelvollisuutta eikä perusteluvelvollisuutta.

—

Komissio ei ole noudattanut huolellisuusvelvollisuutta, koska se on myöntänyt luvan suorittamatta omaa arviointiaan asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan mukaisista luvan myöntämisen edellytyksistä ja tarkastelematta riittävästi sitä, olivatko kyseisen artiklan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyneet.

—

Komissio on joka tapauksessa jättänyt noudattamatta SEUT 296 artiklaan, asetuksen N:o 1907/2006 130 artiklaan ja hyvän hallinnon periaatteeseen perustuvaa perusteluvelvollisuuttaan, koska riidanalaisen päätöksen nojalla ei voida päätellä, miten komissio on arvioinut kysymystä siitä, ovatko asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyneet.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/38

Kanne 30.11.2016 – BP v. FRA

(Asia T-838/16)

(2017/C 038/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: BP (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja E. Lazar)

Vastaaja: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan aineellisen ja aineettoman vahingon, joka kantajalle on aiheutunut hänen henkilötietojensa väärinkäytöstä ja vuotamisesta sekä useista muista sääntöjenvastaisuuksista, jotka tapahtuivat käsiteltäessä kantajan pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 nojalla ja pyyntöjä saada tietoja asetuksen N:o 45/2001 13 artiklan nojalla;

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan aineellisen ja aineettoman vahingon, joka kantajalle on aiheutunut useiden sellaisten sääntöjen rikkomisesta, joiden tarkoituksena on perustaa oikeuksia yksityisille

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan aineellisen ja aineettoman vahingon, joka kantajalle on aiheutunut vastaajan sääntöjenvastaisista toimista pantaessa täytäntöön asiassa T-658/13 P annettua tuomiosta

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan aineelliset vahingot

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kulut, jotka kantajalle on aiheutunut oikeudellisesta neuvonnasta oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa

—	velvoittamaan vastaajan maksamaan viivästyskorkoa lopullisesti määrättävälle summalle

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut siinäkin tapauksessa, että kanne hylätään

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu niiden sääntöjen rikkomiseen, joiden tarkoituksena on perustaa yksityisille oikeuksia; kyseessä ovat muun muassa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tietosuojasäännösten, luettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdan kanssa ja asetuksen N:o 1049/2001 täytäntöönpanosäännösten kanssa, rikkominen, sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rikkominen, asetuksen N:o 45/2001 useissa artikloissa säädettyjen tietosuojasäännösten rikkominen sekä huolellisuusvelvoitteen laiminlyönti.

Toinen kanneperuste, joka perustuu salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, jonka seurauksena kantajan henkilötietoja päätyi kolmansille henkilöille ja lehdistölle, ja vallan väärinkäyttöön sekä siihen, että kantajan henkilötietoja käsiteltäessä on syyllistytty asianmukaisen huolellisuuden vakavaan ja ilmeiseen laiminlyöntiin.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/39

Kanne 30.11.2016 – Repower v. EUIPO – repowermap (REPOWER)

(Asia T-842/16)

(2017/C 038/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Repower AG (Brusio, Sveitsi) (edustajat: asianajajat R. Kunz-Hallstein ja H. Kunz-Hallstein)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: repowermap.org (Bern, Sveitsi)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Tavaramerkin ”REPOWER” Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 020 351

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 26.9.2016 asiassa R 2311/2014-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

—	Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa on rikottu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/40

Kanne 29.11.2016 – dm drogerie markt v. EUIPO – Digital Print Group O. Schimek (Foto Paradies)

(Asia T-843/16)

(2017/C 038/53)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: dm-drogerie markt GmbH & Co. KG (Karlsruhe, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Strack ja O. Bludovsky)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Digital Print Group O. Schimek GmbH (Nürnberg, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”Foto Paradies” – EU-tavaramerkki nro 10 707 933

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.9.2016 asiassa R 1194/2015-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/41

Kanne 29.11.2016 – Alpirsbacher Klosterbräu Glauner v. EUIPO (Klosterstoff)

(Asia T-844/16)

(2017/C 038/54)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Alpirsbacher Klosterbräu Glauner GmbH & Co. KG (Alpirsbach, Deutschland (edustajat: asianajajat W. Göpfert ja S. Hofmann)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki ”Klosterstoff” – Rekisteröintihakemus nro 13 945 944

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 6.10.2016 asiassa R 2064/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b, c ja g alakohtaa on rikottu.

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/41

Kanne 1.12.2016 – Deichmann v. EUIPO – Vans (V)

(Asia T-848/16)

(2017/C 038/55)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Deichmann SE (Essen, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Onken)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Vans, Inc. (Cypress, Kalifornia, Amerikan yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki (kuva ”V”) – Hakemus nro 10 345 403

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 20.9.2016 asiassa R 2129/2015-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 151 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 2868/95 19 säännön 2 kohdan a alakohdan kanssa, on rikottu

—	Asetuksen N:o 2868/95 19 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja 3 kohtaa sekä 20 säännön 1 alakohtaa on rikottu

—	Oikeusvarmuuden, hyvän hallinnon, yhdenvertaisen kohtelun ja taannehtivuuskiellon periaatetta on loukattu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/42

Kanne 4.12.2016 – PGNiG Supply & Trading v. komissio

(Asia T-849/16)

(2017/C 038/56)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: PGNiG Supply & Trading GmbH (München, Saksa) (edustaja: lakimies M. Jeżewski)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan komission 28.10.2016 tekemän päätöksen, joka koskee tiettyjen EU-oikeuden vaatimusten soveltamisvaatimuksesta OPAL-kaasuputkeen annetun vapautuksen edellytysten muutoksia

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa 14 kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että perusoikeuksia on loukattu, ja säädöstä, jolla aiempi tiettyjen EU-oikeuden vaatimusten soveltamisvaatimuksesta OPAL-kaasuputkeen annetun, Saksan energiaviranomaisen Bundesnetzagenturin vuonna 2009 tekemällä päätöksellä myönnetyn vapautuksen edellytysten muuttamista koskeva menettely on käynnistetty, on arvioitu väärin.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimivaltaa päätöksen tekemiseen OPAL-kaasuputkea koskevien poikkeusten, jotka koskivat tiettyjen EU-oikeuden vaatimusten soveltamisvaatimusta, muuttamiseksi ei ole ollut.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 17 kohdassa, luettuna yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa, asetettua kaasuinfrastruktuuria koskevan vapautuksen soveltamisehtoa on väitetysti tulkittu virheellisesti.

—

Direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan mukaan vain yhdysputket, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot voidaan vapauttaa säännösten soveltamisesta. ”Yhdysputki” on kuitenkin siirtoputki, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai kulkee sen poikki ja jonka ainoana tarkoituksena on yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot toisiinsa.

—	OPAL-kaasuputki ei ole ”yhdysputki”, koska se yhdistyy Gazelle-putkeen, joka kulkee Tšekin alueen halki, ja se on siis kaasun siirtoputki, joka kuljettaa OPALista kerättyä kaasua takaisin Saksaan.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 33 kohdassa, luettuna yhdessä 36 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, asetettua kaasuinfrastruktuuria koskevan vapautuksen soveltamisehtoa on väitetysti tulkittu virheellisesti.

—	Edellytys suuren uuden kaasuinfrastruktuurin vapauttamiselle säännösten soveltamisesta on se, että mainittuun infrastruktuuri-investointiin liittyvä riskitaso on sellainen, ettei investointia toteutettaisi, ellei säädöksistä vapautettaisi.

—	OPAL-kaasuputken rakentamisinvestointi toteutettiin ja saatettiin päätökseen lopulta 13.7.2011, joten ei voida sanoa, että tällaista riskiä enää olisi.

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan a ja e alakohtaan sisältyvän kaasuinfrastruktuuria koskevan vapautuksen soveltamisehtoa on tulkittu virheellisesti ja sen vuoksi todettu, ettei OPAL-kaasuputken osalta säädetyn vapautuksen muuttaminen vaikuta haitallisesti kilpailuun kaasumarkkinoilla.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvän kaasuinfrastruktuuria koskevan vapautuksen soveltamisehtoa on tulkittu virheellisesti ja sen vuoksi todettu, että OPAL-kaasuputken osalta säädetyn vapautuksen muuttaminen parantaa kaasun tarjonnan varmuutta sisämarkkinoilla.

7)	Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei Bundesnetzagentur ole ottanut huomioon SEUT 102 artiklan säännöksiä päättäessään direktiivin 2009/73/EY 36 artiklassa säädetystä vapautuksesta.

8)	Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita on loukattu.

9)	Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

10)	Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan sellaista infrastruktuuria suositaan, johon vapautusta sovelletaan, mikä on EU-oikeuden vastaista.

11)	Yhdestoista ja kahdestoista kanneperuste, joista ensimmäisen mukaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen 274 artiklaa on rikottu ja toisen mukaan mainitun sopimuksen 254 artiklaa on rikottu.

12)	Kolmastoista kanneperuste, jonka mukaan SEUT 7 artiklaa on rikottu, koska on tehty päätös, joka on muiden Euroopan unionin poliitikkojen vastainen.

13)

Neljästoista kanneperuste, joka perustuu SEUT 277 artiklaan ja jonka mukaan direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 33 kohta, luettuna yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa, on mitätön, koska on mielivaltaisesti otettu käyttöön syrjivä erottelu säädetyn vapautuksen välisen infrastruktuurin ja muun infrastruktuurin, johon mainittua vapautusta ei voida soveltaa, välillä.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/43

Kanne 30.11.2016 – QE v. Eurojust

(Asia T-850/16)

(2017/C 038/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QE (Gouvy, Belgia) (edustajat: asianajajat T. Bontinck ja S. Cherif)

Vastaaja: Eurojust

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	määräämään 17.3.2016 pidetyn kokouksen pöytäkirjat esitettäviksi

—	kumoamaan riidanalaiset päätökset, jotka on päivätty 22.4.2016 ja 18.5.2016

—

velvoittamaan Eurojustin korvaamaan QE:lle aiheutuneen vahingon, jonka määräksi on arvioitu 20 000 euroa ja jota määrää voidaan korottaa tai laskea oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioita varten vahvistaman kyseessä olevan ajanjakson aikana sovelletun korkokannan mukaisine korkoineen siitä alkaen, kun valitus tehtiin 8.7.2016, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—	velvoittamaan Eurojustin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan 22.4.2016 tehdyllä päätöksellä ei ole oikeudellista perustaa ja sillä loukataan kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta ja suhteellisuusperiaatetta.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan 18.5.2016 tehdyllä päätöksellä rikotaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 23 artiklan 2 kohtaa, siinä on ilmeinen arviointivirhe ja sillä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja huolellisuusvelvollisuutta.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan molempia riidanalaisia päätöksiä rasittaa harkintavallan väärinkäyttö ja eturistiriita.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/44

Kanne 5.12.2016 – Barata v. parlamentti

(Asia T-854/16)

(2017/C 038/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Joao Miguel Barata (Evere, Belgia) (edustajat: asianajajat G. Pandey ja D. Rovetta sekä J. Grayston, solicitor)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ensinnäkin tarvittaessa toteamaan, että henkilöstösääntöjen 90 artikla on pätemätön ja että sitä ei Euroopan unionin perustamisesta tehdyn sopimuksen 277 artiklan mukaisesti sovelleta käsiteltävässä asiassa

—	kumoamaan kollektiivisesti riitautetun päätöksen eli henkilöresurssien kehittämisosaston 29.1.2016 antaman päätöksen olla sisällyttämättä kantajan nimeä valittujen hakijoiden luetteloon sekä 25.8.2016 annetun päätöksen hylätä henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukainen valitus

—	kumoamaan henkilöstölle 18.9.2015 tiedoksi annetun ilmoituksen sisäisestä kilpailusta 2015/023

—	kumoamaan kokonaisuudessaan luetteloluonnoksen virkamiehistä, jotka on valittu osallistumaan mainittuun koulutusohjelmaan

—	velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen, jotka koskevat henkilöstösääntöjen, olennaisten menettelymääräysten ja EU:n perussopimusten rikkomista sekä EU-oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamista.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

Toinen kanneperuste, joka perustuu tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen loukkaamiseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen ja lainvastaisuusväitteeseen sekä soveltamatta jättämiseen Euroopan unionin toiminasta tehdyn sopimuksen 277 artiklan nojalla, koska henkilöstösääntöjen 90 artikla on lainvastainen eikä sitä voida soveltaa

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu kantajan perustellun luottamuksen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/45

Kanne 5.12.2016 – Erdinger Weißbräu Werner Brombach v. EUIPO (ison lasin muoto)

(Asia T-857/16)

(2017/C 038/59)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Erdinger Weißbräu Werner Brombach GmbH & Co. KG (Erding, Deutschland) (edustaja: asianajaja A. Hayn)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kolmiulotteisen merkin (ison lasin muoto) rekisteröinti – Rekisteröintihakemus nro 1 242 704

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 20.9.2016 asiassa R 659/2016-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan luettuna valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut

—	järjestää asiassa suullisen käsittelyn.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/46

Kanne 7.12.2016 – Damm v. EUIPO – Schlossbrauerei Au–Hallertau Willibald Beck Freiherr von Peccoz (EISKELLER)

(Asia T-859/16)

(2017/C 038/60)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Sociedad Anónima Damm (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja P. González–Bueno Catalán de Ocón)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Schlossbrauerei Au-Hallertau Willibald Beck Freiherr von Peccoz GmbH & Co. KG (Au-Hallertau, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”EISKELLER” – EU-tavaramerkkihakemus nro 12 204 426

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 5.9.2016 asiassa R 2428/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja Schlossbrauerei Au-Hallertau Willibald Beck Freiherr von Peccoz GmbH & Co. KG:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/46

Kanne 6.12.2016 – Wirecard v. EUIPO (mycard2go)

(Asia T-860/16)

(2017/C 038/61)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Wirecard AG (Aschheim, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Bayer)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröitävä kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”mycard2go” – Rekisteröintihakemus nro 14 303 465

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 3.10.2016 asiassa R 281/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian vastaajalle unionin tavaramerkiksi rekisteröimistä koskevan hakemuksen nro 14 303 465 jatkokäsittelyä varten

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa sekä 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/47

Kanne 7.12.2016 – C & J Clark International v. komissio

(Asia T-861/16)

(2017/C 038/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: C & J Clark International Ltd (Somerset, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat A. Willems ja S. De Knop)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	ottaa kanteen tutkittavaksi;

—

kumoaa lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Best Royal Co. Ltd, Lac Cuong Footwear Co., Ltd, Lac Ty Co., Ltd, Saoviet Joint Stock Company (Megastar Joint Stock Company), VMC Royal Co Ltd, Freetrend Industrial Ltd ja siihen etuyhteydessä oleva yritys Freetrend Industrial A (Vietnam) Co, Ltd., Fulgent Sun Footwear Co., Ltd, General Shoes Ltd, Golden Star Co, Ltd, Golden Top Company Co., Ltd, Kingmaker Footwear Co. Ltd., Tripos Enterprise Inc. tai Vietnam Shoe Majesty Co., Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta 13.9.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1647 (EUVL L 245, s. 16);

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että toimiessaan ilman pätevää oikeusperustaa komissio on loukannut SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaista toimivallan periaatetta.

2.	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on rikkonut SEUT 266 artiklaa, koska se ei ole ryhtynyt unionin tuomioistuimen tuomion 4.2.2016, C & J Clark International, C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74, täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että ottamalla käyttöön polkumyyntitullin Footwearin tuonnille ”mikä tapahtui [mitätöityjen asetusten] soveltamisen aikana]”, komissio on rikkonut perusasetuksen (1) 1 artiklan 1 kohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa ja loukannut oikeusvarmuuden periaatetta (taannehtivuuskielto);

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että ottamalla käyttöön polkumyyntitullin suorittamatta unionin etua koskevaa arviointia, komissio on rikkonut perusasetuksen 21 artiklaa, ja se, että polkumyyntitullin käyttöönotto olisi katsottu unionin edun mukaiseksi, olisi joka tapauksessa ollut virheellinen päätelmä;

5.	Viides kanneperuste perustuu siihen, että antamalla säädöksen, joka ylittää sen, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi, komissio on rikkonut SEU 5 artiklan 1 ja 4 kohtaa.

(1) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/48

Kanne 7.12.2016 – fritz-kulturgüter v. EUIPO – Sumol + Compal Marcas (fritz-wasser)

(Asia T-862/16)

(2017/C 038/63)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: fritz-kulturgüter GmbH (Hampuri, Saksa) (edustaja: asianajaja G. Schindler)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Sumol + Compal Marcas, SA (Oeiras Carnaxide, Portugali)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Unionin tavaramerkki, joka sisältää sanaosan ”fritz-wasser” – Rekisteröintihakemus nro 12 314 753

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 7.10.2016 asiassa R 1510/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	muuttaa riidanalaista päätöstä siten, että valitus hylätään kokonaisuudessaan

—	vahvistaa, että hakemus nro 12 314 753 on hyväksyttävä

—	velvoittaa väitteen tekijän korvaamaan valitusmenettelystä aiheutuneet kulut ja vastaajan korvaamaan muut kulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/48

Kanne 5.12.2016 – Le Pen v. parlamentti

(Asia T-863/16)

(2017/C 038/64)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Marie Le Pen (Saint-Cloud, Ranska) (edustajat: asianajajat M. Ceccaldi ja J.-P. Le Moigne)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 4.10.2016 päivätyn Euroopan parlamentin kvestoreiden päätöksen siltä osin kuin sillä pysytetään vain päätös 320 026,23 euron suuruisen summan perimisestä Jean-Marie Le Peniltä

—	kumoaa 29.1.2016 päivätyn Euroopan parlamentin pääsihteerin päätöksen

—	kumoaa 4.2.2016 päivätyn veloitusilmoituksen nro 2016–195

—	velvoittaa Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan

—	velvoittaa Euroopan parlamentin suorittamaan Jean-Marie Le Penille 50 000 euroa välttämättömien menettelykustannuksien korvaamiseksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisia toimia rasittavat toimivalta- ja muotovirheet. Kanneperusteessa on kolme osaa.

—	Ensimmäinen osa, jonka mukaan poliittisia puolueita ja näin siis parlamentin jäseniä koskevien varainhoidollisten päätösten tekemiseen on toimivalta Euroopan parlamentin puhemiehistöllä eikä pääsihteerillä tai kvestoreilla.

—

Toinen osa, jonka mukaan Euroopan parlamentin puhemiehistö ei voi muuttaa toimivaltansa luonnetta ja laajuutta. Pääsihteerillä ei ole minkäänlaista pysyvää valtuutusta parlamentin puhemiehistön puheenjohtajalta, jonka nojalla hänellä olisi toimivalta tehdä 29.1.2016 päivätty päätös ja antaa se tiedoksi siltä osin kuin kyse on parlamentin jäsentä koskevien varainhoidollisten kysymysten ratkaisemisesta. Kvestorit eivät myöskään ole toimivaltaisia tekemään 4.10.2016 päivätyn päätöksen kaltaista päätöstä, kun niiden käsiteltäväksi on saatettu sellaisen hallintoviranomaisen eli tässä tapauksessa Euroopan parlamentin pääsihteerin ”päätös”, joka ei itse ole ollut toimivaltainen.

—	Kolmas osa, jonka mukaan Euroopan parlamentin kvestorien päätöstä ei ole asianmukaisesti perusteltu.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisia toimia rasittavat oikeudelliset virheet, asiavirheet ja harkintavallan väärinkäyttö. Kanneperusteessa on kahdeksan osaa.

—

Ensimmäinen osa, jonka mukaa kvestorien päätöksessä ei ole kyse sen vahvistamisesta, että summat olisi maksettu asiassa väitetyllä tavalla perusteettomasti. Tästä seuraa, että päätös on puutteellinen, sillä siinä on kyse pelkästään mainittujen summien takaisinperimiseen. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan enää ole päätöstä, joka koskisi sitä, että kantajalle maksetut summat on suoritettu perusteettomasti, minkä vuoksi pääsihteerin tekemä päätös pitäisi peruuttaa samalla tavalla kuin päätös, jossa määrätään riidanalaisten summien takaisin perimisestä.

—	Toinen osa, jonka mukaan riidanalaisia toimia rasittaa ilmeinen arviointivirhe.

—	Kolmas osa, jonka mukaan asiassa on loukattu suhteellisuusperiaatetta.

—

Neljäs osa, joka koskee näyttötaakkaa ja jonka mukaan kantajan tehtävänä ei ole esittää näyttöä siitä, että kyseessä oleva avustaja tosiasiallisesti työskenteli hänelle ja että avustajan suorittamat työtehtävät olivat tarpeellisia ja välittömässä yhteydessä kantajan edustajantehtävään parlamentin jäsenenä.

—	Viides osa, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla loukataan paikallisten avustajien poliittisia oikeuksia.

—	Kuudes osa, jonka mukaan riidanalaisia toimia toteutettaessa on syyllistytty harkintavallan väärinkäyttöön ja kierretty menettelysäännöksiä.

—	Seitsemäs osa, jonka mukaan riidanalaiset toimet ovat syrjiviä. Kanteen kohteena olevien päätösten yksinomaisena tarkoituksena on ollut kantajan poliittisen toiminnan vaikeuttaminen.

—	Kahdeksas osa, jonka mukaan kantajan riippumattomuutta Euroopan parlamentin jäsenenä on loukattu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/50

Kanne 7.12.2016 – Wenger v. EUIPO – Swissgear (SWISSGEAR)

(Asia T-869/16)

(2017/C 038/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Wenger SA (Delémont, Sveitsi) (edustajat: asianajajat K. Ikas ja A. Sulovsky)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Swissgear Sàrl (Baar, Sveitsi)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”SWISSGEAR” – EU-tavaramerkki nro 7 197 783

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 20.9.2016 asiassa R 2098/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/50

Kanne 8.12.2016 – Groupe Canal + v. komissio

(Asia T-873/16)

(2017/C 038/66)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Groupe Canal + (Issy-les-Moulineaux, Ranska) (edustaja: asianajajat P. Wilhelm, P. Gassenbach ja O. de Juvigny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ensisijaisesti

—	kumoamaan 26.7.2016 annetun päätöksen nro AT.40023 (SEUT 264 artikla),

—

toissijaisesti

—	kumoamaan 26.7.2016 annetun riidanalaisen päätöksen nro AT.40023 niiltä osin kuin se koskee Ranskan markkinoita ja Groupe Canal +:n olemassa olevia tai tulevia sopimuksia;

—	antamaan kaikki tarpeelliseksi katsomansa määräykset;

—	velvoittamaan komission korvaamaan kaikki Groupe Canal +-yhtiölle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun piti Groupe Canal +:n ja Pictures International Limitedin (jäljempänä Paramount) välistä sopimusta kohteensa puolesta SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisena ja kun se katsoi, että Paramountin ehdottamat sitoumukset eivät vaikuttaneet kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja yleisemmin filmien rahoittamiseen ja niiden taloudelliseen hyväksikäyttöön ETA:lla. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa, jonka mukaan kielletyt sopimusehdot soveltuvat yhteen kartellioikeuden kanssa. Ensinnäkin riidanalaisessa päätöksessä kilpailunvastaisen tarkoituksen käsitteestä esitettiin laajentava ja oikeudellisesti virheellinen tulkinta, joka johti siihen, ettei Euroopan komissio tarkastellut territoriaali-ehtojen vaikutusta tai ettei se ainakaan ollut näyttänyt niitä toteen. Toiseksi territoriaali-ehtojen kilpailunvastaisuutta koskeva arviointi oli seurausta pelkästään maksutelevisiomarkkinoiden toiminnan väärästä tulkinnasta. Kolmanneksi territoriaalista yksinoikeutta koskevat ehdot, joita komissio piti kilpailunvastaisina, olivat päinvastoin tarpeen maksutelevisiomarkkinoiden tehokkaan laatukilpailun kannalta katsoen.

—

Toinen osa, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä vaarannetaan kulttuurinen monimuotoisuus, rahoitus ja filmien taloudellinen hyväksikäyttö. Ensinnäkin riidanalainen päätös vaikuttaa siten, että se rajoittaa alkuperäisen ranskankielisen audiovisuaalisen tarjonnan rahoitusta vääristämällä kilpailua maksutelevisiomarkkinoilla. Toiseksi riidanalainen päätös vaikuttaa siten, että se rajoittaa kuluttajalle suuntautuvan tarjonnan laatua ja monimuotoisuutta, koska sillä rajoitetaan audiovisuaalisen tarjonnan rahoitusta.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on selvästi ylittänyt harkintavaltansa hyväksyessään sitoumuksia, jotka vastasivat sen kilpailun osalta esittämiä huolia, joita se ei ollut ilmaissut alustavassa arvioinnissaan. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—	Ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaista päätöstä sovelletaan sellaisiin sitoumuksiin, jotka koskevat kaikkia sen ETA:lla olevien televisiotoimijoiden kanssa tekemiä sopimuksia, vaikka alustavassa arviointi koski ainoastaan yksinoikeussopimuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa.

—

Toinen osa, jonka mukaan sitoumukset oli laadittu siten, että niiden soveltaminen olisi mahdotonta Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen jälkeen, kun tämä eroaa Euroopan unionista, vaikka niitä sovelletaan edelleen muilla markkinoilla, joita väitetiedoksianto ei koskenut ja joita komissio ei ollut tarkastellut.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio on selvästi loukannut suhteellisuusperiaatetta. Tämä perustu jakautuu kolmeen osaan.

—	Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen nojalla velvoittaviksi tulleet sitoumukset eivät vastaa komission kilpailun osalta edeltäkäsin esittämiä huolia.

—	toiseksi riidanalaisen päätöksen nojalla velvoittaviksi tulleissa sitoumuksissa ei oteta huomioon kolmansien intressejä, mikä on näiden toimenpiteiden oikeasuhteisuuden vastaista ja on peruste niiden kumoamiselle.

—	Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi myöntää, että komission on välttämätöntä valvoa sitoumusten oikeasuhteisuutta ulkopuolisiin asianomaisiin nähden.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, koska sen pakollisiksi vahvistamat sitoumukset kuuluvat Euroopan parlamentissa vireillä olevaan lainsäädäntöprosessiin, jossa kyseinen parlamentti on esittänyt varaumia ja huolia siitä, että audiovisuaalisen alan alueellisia toimilupia ollaan poistamassa, ja tämän vaikutuksista elokuvien rahoitukseen, alan keskittymiseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Komissio ei ollut ottanut näitä seikkoja millään tavoin huomioon, vaan se oli mieluummin neuvotellut yhden ainoan ei-eurooppalaisen yrityksen eli Paramountin kanssa tärkeän lainsäädäntöhankkeen lopputuloksesta. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—	Ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä toteutetaan tavoite, jonka toteuttaminen kuuluisi lainsäätäjän eikä komission toimivaltaan ja päämääriin, ja komissio on näin asettunut eurooppalaisen lainsäätäjän paikalle.

—	Toinen osa, jonka mukaan Groupe Canal +:n esittämät todisteet ovat riittävä alustava näyttö siitä, että sitä, onko komissio toiminut vastuullisesti riidanalaisessa päätöksessä, voidaan epäillä.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/52

Kanne 16.12.2016 – Puolan tasavalta v. komissio

(Asia T-883/16)

(2017/C 038/68)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission 28.10.2016 tekemän päätöksen niiden edellytysten muuttamisesta, joilla Opal-Pipeline vapautetaan velvollisuudesta soveltaa kolmansien osapuolten pääsyä verkkoon koskevia sääntöjä ja direktiivin 2003/55/EY nojalla hyväksyttyjä tariffisääntelyjä

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)	Direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä SEUT 194 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkominen ja yhteisvastuun periaatteen loukkaaminen hyväksymällä Opal-Pipelinelle uusi vapautus sääntelyn soveltamisesta, vaikka vapautus vaarantaa maakaasun toimitusvarmuuden.

2)	Komission toimivallan puuttuminen sekä direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 17 alakohdan kanssa, rikkominen hyväksymällä Opal-Pipelinelle uusi vapautus sääntelyn soveltamisesta, vaikka kyseessä oleva siirtoverkko ei ole yhdysputki.

3)	Direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen hyväksymällä Opal-Pipelinelle uusi vapautus sääntelyn soveltamisesta, vaikkei ole olemassa vaaraa siitä, että sijoitus ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi.

4)	Direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan a ja e alakohdan rikkominen hyväksymällä Opel-Pipelinelle uusi vapautus sääntelyn soveltamisesta, vaikka vapautus haittaa kilpailua.

5)	Euroopan unionia sitovien kansainvälisten sopimusten eli energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen, energiayhteisön perustamissopimuksen ja Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen rikkominen.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/53

Kanne 15.12.2016 – Multiconnect v. komissio

(Asia T-884/16)

(2017/C 038/69)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Multiconnect GmbH (München, Saksa) (edustajat: asianajajat J.-M. Schultze, S. Pautke ja C. Ehlenz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission toimet, jotka se toteutti Kilpailun pääosaston yrityskeskittymien valvontayksikön välityksellä, päätöksen M.7018 kolmannen edellytyksen (muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvä korjaava toimenpide) täytäntöönpanon yhteydessä ja erityisesti sen kannan, joka on ilmaistu 11.10.2016 ja 29.10.2016 päivätyissä sähköposteissa ja jonka mukaan muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvä korjaava toimenpide rajataan pelkkiin palveluntarjoajiin eikä sitä sovelleta kantajan kaltaisiin virtuaalisiin matkaviestinoperaattoreihin (mobile virtual network operators (MVNO))

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen C(2014) 4443 final asiassa M.7018

—	velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: perussopimusten tai niiden täytäntöönpanon yhteydessä sovellettavan oikeussäännön rikkominen

Kantaja väittää, että vastaaja teki oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan asiassa M. 7018 päätöstä C(2014) 4443 final ja asiaan liittyviä sitoumuksia, koska se rajasi käsiteltävässä asiassa niin kutsutun muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvän korjaavan toimenpiteen, jolla Telefónica oli sitoutunut myöntämään kolmansille pääsyn 4G-palveluihin matkaviestinnän tukkumarkkinoilla, sellaisiin kolmansiin, joilla on palveluntarjoajan liiketoimintamalli, eikä se sallinut Telefónican myöntää kolmansille pääsyä 4G-palveluihin virtuaalisten matkaviestinoperaattoreiden liiketoimintamallin puitteissa muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvän korjaavan toimenpiteen mukaisesti.

Toinen kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti: perussopimusten tai niiden täytäntöönpanon yhteydessä sovellettavan oikeussäännön rikkominen sekä ilmeiset arviointivirheet ja perustelujen puuttuminen, koska päätöksessä C(2014) 4443 final katsottiin virheellisesti, että Telefónican sitoumuksilla voidaan poistaa mahdolliset kilpailuongelmat.

6.2.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/54

Kanne 15.12.2016 – Mass Response Service v. komissio

(Asia T-885/16)

(2017/C 038/70)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mass Response Service GmbH (Wien, Itävalta) (edustajat: J.-M. Schultze, S. Pautke ja C. Ehlenz, Rechtsanwälte)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission toimet, jotka kilpailun pääosaston yrityskeskittymien osasto toteutti päätöksen M.7018 kolmannen edellytyksen (muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvät korjaavat toimenpiteet) täytäntöönpanon osalta, ja erityisesti komission 24.10. ja 29.10.2016 lähettämissä sähköpostiviesteissä ilmaistun kannan, jonka mukaan muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvät korjaavat toimenpiteet on rajattu koskemaan pelkkiä palvelun tarjoajia ja jolla siten suljetaan ulkopuolelle kantajan kaltaiset virtuaalisen matkaviestinverkon operaattorit (MVNO:t, mobile virtual network operators)

—	toissijaisesti kumoamaan asiassa M.7018 annetun päätöksen C(2014) 4443 final

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat pääasiallisesti samat tai samankaltaiset kuin kanneperusteet, joihin asiassa T-884/16 on vedottu.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 38

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	60. vuosikerta 6. helmikuu 2017

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2017/C 38/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin Tuomioistuin
2017/C 38/02	Asia C-127/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – Verein für Konsumenteninformation v. INKO, Inkasso GmbH (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2008/48/EY — Kuluttajansuoja — Kulutusluotto — 2 artiklan 2 kohdan j alakohta — Sopimukset maksuerien muuttamisesta — Maksun lykkäys kuluitta — 3 artiklan f alakohta — Luotonvälittäjät — Luotonantajien nimissä toimivat perintätoimistot)	2
2017/C 38/03	Asia C-208/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Kúria – Unkari) – Stock ‘94 Szolgáltató Zrt. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-dunántúli Regionális Adó Főigazgatósága (NAV) (Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Integroitu yhteistoiminta — Rahoituksen myöntäminen maataloustuotannossa tarvittavaa vaihto-omaisuutta varten ja tällaisen omaisuuden luovutukset — Yksi ainoa ja monitahoinen suoritus — Erilliset ja itsenäiset suoritukset — Liitännäinen suoritus ja pääasiallinen suoritus)	3
2017/C 38/04	Asia C-453/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat A ja B (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 56 artikla — Palvelujen suorituspaikka — Vastaavien oikeuksien käsite — Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien siirto)	3
2017/C 38/05	Yhdistetyt asiat C-532/15 ja C-538/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Audiencia Provincial de Zaragoza ja Juzgado de Primera Instancia de Olot – Espanja) – Eurosaneamientos SL, Entidad Urbanística Conservación Parque Tecnológico de Reciclado López Soriano ja UTE PTR Acciona Infraestructuras SA v. ArcelorMittal Zaragoza SA (asia C-532/15), sekä Francesc de Bolós Pi v. Urbaser SA (asia C-538/15) (Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeusavustajien (procurador) suorittamat palvelut — Palkkiotaulukko — Tuomioistuimet — Poikkeaminen ei ole mahdollista)	4
2017/C 38/06	Asia C-553/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – Undis Servizi Srl v. Comune di Sulmona (Ennakkoratkaisupyyntö — Julkiset palveluhankinnat — Sopimuspuolen valinta tarjouspyyntömenettelyä aloittamatta — In-house-hankinta — Edellytykset — Vastaava määräysvalta — Toiminnan pääosa — Sopimuspuoleksi valittu useiden alueellisten julkisyhteisöjen kokonaan omistama yhtiö — Toiminnan harjoittaminen myös osakkaisiin kuulumattomien alueellisten julkisyhteisöjen hyväksi — Osakkaisiin kuulumattoman viranomaisen määräyksestä harjoitettava toiminta)	5
2017/C 38/07	Asia C-600/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 8.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – Staatssecretaris van Financiën v. Lemnis Lighting BV (Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (ETY) N:o 2658/87 — Tulliliitto ja yhteinen tullitariffi — Tariffiluokittelu — Yhdistetty nimikkeistö — Nimikkeet 8539, 8541, 8543, 8548 ja 9405 — Valodiodilamput (LED-lamput))	5
2017/C 38/08	Asia C-686/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 7.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Općinski sud u Velikoj Gorici – Kroatia) – Vodoopskrba i odvodnja d.o.o. v. Željka Klafurić (Ennakkoratkaisupyyntö — Ympäristö — Direktiivi 2000/60/EY — Euroopan unionin vesipolitiikan puitteet — Vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattaminen — Kuluttajan maksettavan määrän laskeminen — Vaihtuva osa, joka liittyy tosiasialliseen kulutukseen, ja kiinteä osa, joka ei riipu kyseisestä kulutuksesta)	6
2017/C 38/09	Asia C-535/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Specializat Mureș (Romania) on esittänyt 21.10.2016 – Michael Tibor Bachman v. FAER IFN SA	7
2017/C 38/10	Asia C-550/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Den Haag, istuntopaikka Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 31.10.2016 – A ja S v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie	7
2017/C 38/11	Asia C-556/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 3.11.2016 – Lutz GmbH v. Hauptzollamt Hannover	8
2017/C 38/12	Asia C-571/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Varna (Bulgaria) on esittänyt 14.11.2016 – Nikolay Kantarev v. Balgarska narodna banka	9
2017/C 38/13	Asia C-583/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Versailles (Ranska) on esittänyt 17.11.2016 – Green Yellow Canet en Roussillon SNC v. Enedis SA	10
2017/C 38/14	Asia C-584/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Versailles (Ranska) on esittänyt 17.11.2016 – Green Yellow Hyères Sup SNC v. Enedis SA	11
2017/C 38/15	Asia C-589/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesverwaltungsgericht Oberösterreich (Itävalta) on esittänyt 21.11.2016 – Mario Alexander Filippi ym.	11
2017/C 38/16	Asia C-592/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Mons (Belgia) on esittänyt 23.11.2016 – Cabinet d’Orthopédie Stainier SPRL v. Belgian valtio	12
2017/C 38/17	Asia C-612/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 28.11.2016 – C & J Clark International Ltd v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs	13
2017/C 38/18	Asia C-618/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upper Tribunal (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 29.11.2016 – Rafal Prefeta v. Secretary of State for Work and Pensions	14
2017/C 38/19	Asia C-619/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburg (Saksa) on esittänyt 29.11.2016 – Sebastian W. Kreuziger v. Land Berlin	15
2017/C 38/20	Asia C-620/16: Kanne 29.11.2016 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta	15
2017/C 38/21	Asia C-622/16 P: Valitus, jonka Scuola Elementare Maria Montessori Srl on tehnyt 25.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-220/13, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, 15.9.2016 antamasta tuomiosta	16
2017/C 38/22	Asia C-623/16 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 25.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-220/13, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, 15.9.2016 antamasta tuomiosta	17
2017/C 38/23	Asia C-624/16 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 25.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-219/13, Ferracci v. komissio, 15.9.2016 antamasta tuomiosta	17
2017/C 38/24	Asia C-638/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil du contentieux des étrangers (Belgia) on esittänyt 12.12.2016 – X ja X v. Belgian valtio	18
2017/C 38/25	Asia C-640/16 P: Valitus, jonka Greenpeace Energy eG on tehnyt 9.12.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-382/15, Greenpeace Energy eG v. Euroopan komissio, 26.9.2016 antamasta määräyksestä	19
2017/C 38/26	Asia C-659/16: Kanne 20.12.2016 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto	20
	Unionin yleinen tuomioistuin
2017/C 38/27	Asia T-199/04 RENV: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Gul Ahmed Textile Mills v. neuvosto (Polkumyynti — Puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonti Pakistanista — Oikeussuojan tarve — Tutkimuksen aloittaminen — Laskennallinen normaaliarvo — Ilmeinen arviointivirhe — Puolustautumisoikeudet — Perusteluvelvollisuus — Oikeus tulla kuulluksi kuulemistilaisuudessa — Normaaliarvon ja vientihinnan vertaaminen — Tuontitullien palautus — Oikaisu — Vahinko — Syy-yhteys — WTO:n oikeus)	21
2017/C 38/28	Asia T-169/08 RENV: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – DEI v. komissio (Kilpailu — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Kreikkalaiset ruskohiilen toimittamisen markkinat ja sähkön tukkumarkkinat — Päätös, jolla todetaan EY 86 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä EY 82 artiklan kanssa, rikkominen — Helleenien tasavallan julkiselle yritykselle ruskohiiliesiintymän hyödyntämiseen antamien oikeuksien myöntäminen tai säilyttäminen — Kyseisten markkinoiden rajaaminen — Epäyhtäläisten mahdollisuuksien olemassaolo — Perusteluvelvollisuus — Luottamuksensuoja — Harkintavallan väärinkäyttö — Oikeasuhteisuus)	21
2017/C 38/29	Asia T-421/09 RENV: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – DEI v. komissio (Kilpailu — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Kreikkalaiset ruskohiilen toimittamisen markkinat ja sähkön tukkumarkkinat — Päätös, jolla toteutetaan erityistoimenpiteitä aikaisemmassa päätöksessä todetun EY 86 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä EY 82 artiklan kanssa, rikkomisen kilpailuvastaisten vaikutusten korjaamiseksi — EY 86 artiklan 3 kohta — Perusteluvelvollisuus — Oikeasuhteisuus — Sopimusvapaus)	22
2017/C 38/30	Asia T-112/13: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Mondelez UK Holdings & Services v. EUIPO Société des produits Nestlé (suklaalevyn muoto) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — Kolmiulotteinen tavaramerkki — Suklaalevyn muoto — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 ja 2 kohta)	23
2017/C 38/31	Asia T-177/13: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – TestBioTech ym. v. komissio (Ympäristö — Muuntogeeniset tuotteet — Muuntogeeninen soijapapu MON 87701 x MON 89788 — Markkinoille saattamisen sallimisesta tehdyn päätöksen sisäistä uudelleen tarkastelua koskevan vaatimuksen hylkääminen perusteettomana — Perusteluvelvollisuus — Ilmeinen arviointivirhe)	24
2017/C 38/32	Asia T-466/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Espanja v. komissio (Tulliliitto — El Salvadorista peräisin olevien tonnikalavalmisteiden tuonti — Tuontitullien jälkikanto — Hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi — Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 236 artikla — Oikeus hyvään hallintoon asetuksen (ETY) N:o 2454/93 872 a artiklan yhteydessä — Toimivaltaisten viranomaisten tekemä virhe, jota ei voitu kohtuudella havaita)	24
2017/C 38/33	Asia T-548/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Espanja v. komissio (Tulliliitto — Tonnikalavalmisteiden tuonti Ecuadorista — Tuontitullien jälkikanto — Hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi — Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 236 artikla — Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistu ilmoitus tuojille — Vilpitön mieli — Hakemus tuontitullien peruuttamiseksi — Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artikla)	25
2017/C 38/34	Asia T-758/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Infineon Technologies v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Älykortin sirut — Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen — Arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen — Puolustautumisoikeudet — Tarkoitukseen perustuva rikkominen — Todistusaineisto — Vanhentuminen — Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen — Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat — Myyntien arvo)	26
2017/C 38/35	Asia T-762/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Philips ja Philips France v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Älykortin sirut — Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen — Arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen — Tarkoitukseen perustuva rikkominen — Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen — Hyvän hallinnon periaate — Huolenpitovelvollisuus — Todistusaineisto — Vuoden 2006 yhteistyötiedonanto — Sovintomenettelyä koskeva tiedonanto — Vanhentuminen — Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat — Myyntien arvo)	26
2017/C 38/36	Asia T-808/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Espanja v. komissio (Valtiontuki — Digitaalitelevisio — Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle Castilla-La Manchan syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi — Yrityksen käsite — Taloudellinen toiminta — Etu — Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu — Kilpailun vääristyminen — SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta — Kohtuullinen aika — Oikeusvarmuus — Yhdenvertainen kohtelu — Oikeasuhteisuus — Toissijaisuus — Tiedonsaantioikeus)	27
2017/C 38/37	Yhdistetyt asiat T-37/15 ja T-38/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Abertis Telecom Terrestre ja Telecom Castilla-La Mancha v. komissio (Valtiontuki — Digitaalitelevisio — Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle Castilla-La Manchan syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi — Yrityksen käsite — Taloudellinen toiminta — Etu — Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu — Kilpailun vääristyminen — SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta — Uudet tuet)	28
2017/C 38/38	Asia T-212/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Aldi v. EUIPO – Miquel Alimentació Grup (Gourmet) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin Gourmet rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aiemmat kansalliset sana- ja kuviomerkit GOURMET ja Gourmet — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Merkkien samankaltaisuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	28
2017/C 38/39	Asia T-227/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Redpur v. EUIPO – Redwell Manufaktur (Redpur) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin Redpur rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aiempi EU-kuviomerkki redwell INFRAROT HEIZUNGEN — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	29
2017/C 38/40	Asia T-330/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Keil v. EUIPO – NaturaFit Diätetische Lebensmittelproduktion (BasenCitrate) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — EU-sanamerkki BasenCitrate — Ehdoton hylkäysperuste — Kuvailevuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)	30
2017/C 38/41	Asia T-366/15 P: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.12.2016 – Todorova Androva v. neuvosto ym. (Muutoksenhaku — Henkilöstö — Virkamiehet — Ylennys — Vuoden 2011 ylennyskierros — Ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon merkitsemättä jättäminen — Kanteen hylkääminen ensimmäisessä oikeusasteessa — Henkilöstösääntöjen 45 artikla — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseke — Yhdenvertainen kohtelu — Perusteluvelvollisuus — Todistustaakka — Pääasiasta päättävän tuomioistuimen tutkintavelvollisuus — Lainvastaisuusväite — Valituksen ja unionin tuomioistuimissa nostetun kanteen vastaavuutta koskeva sääntö)	30
2017/C 38/42	Asia T-391/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Aldi v. EUIPO – Cantina Tollo (ALDIANO) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin ALDIANO rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aiempi EU-sanamerkki ALDI — Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta — Asetuksen (EY) N:o 2868/95 22 säännön 3 kohta)	31
2017/C 38/43	Asia T-529/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Intesa Sanpaolo v. EUIPO (START UP INITIATIVE) (EU-tavaramerkki — Hakemus kuviomerkin START UP INITIATIVE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta — Perusteluvelvollisuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artikla)	32
2017/C 38/44	Yhdistetyt asiat T-678/15 ja T-679/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2016 – Novartis v. EUIPO (harmaa kaari ja vihreä kaari) (EU-tavaramerkki — Hakemukset harmaasta kaaresta ja vihreästä kaaresta koostuvien kuviomerkkien rekisteröimiseksi EU-tavaramerkeiksi — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyky — Merkin yksinkertaisuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)	32
2017/C 38/45	Asia T-716/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.12.2016 – Gallardo Blanco v. EUIPO – Expasa Agricultura y Ganadería (H:n muotoinen hevosen kuolain) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus H:n muotoisesta hevosen kuolaimesta koostuvan kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aiemmat EU-kuviomerkit ja espanjalaiset kuviomerkit — Suhteellinen hylkäysperuste — Aiempien tavaramerkkien tosiasiallinen käyttö — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	33
2017/C 38/46	Asia T-826/16 R: Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentin määräys 16.12.2016 – Casasnovas Bernad v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Henkilöstö — Sopimussuhteiset toimihenkilöt — Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	33
2017/C 38/47	Asia T-746/16: Kanne 28.10.2016 – Andreassons Åkeri ym. v. komissio	34
2017/C 38/48	Asia T-778/16: Kanne 9.11.2016 – Irlanti v. komissio	35
2017/C 38/49	Asia T-834/16: Kanne 29.11.2016 – QC v. Eurooppa-neuvosto	36
2017/C 38/50	Asia T-837/16: Kanne 28.11.2016 – Ruotsi v. komissio	37
2017/C 38/51	Asia T-838/16: Kanne 30.11.2016 – BP v. FRA	38
2017/C 38/52	Asia T-842/16: Kanne 30.11.2016 – Repower v. EUIPO – repowermap (REPOWER)	39
2017/C 38/53	Asia T-843/16: Kanne 29.11.2016 – dm drogerie markt v. EUIPO – Digital Print Group O. Schimek (Foto Paradies)	40
2017/C 38/54	Asia T-844/16: Kanne 29.11.2016 – Alpirsbacher Klosterbräu Glauner v. EUIPO (Klosterstoff)	41
2017/C 38/55	Asia T-848/16: Kanne 1.12.2016 – Deichmann v. EUIPO – Vans (V)	41
2017/C 38/56	Asia T-849/16: Kanne 4.12.2016 – PGNiG Supply & Trading v. komissio	42
2017/C 38/57	Asia T-850/16: Kanne 30.11.2016 – QE v. Eurojust	43
2017/C 38/58	Asia T-854/16: Kanne 5.12.2016 – Barata v. parlamentti	44
2017/C 38/59	Asia T-857/16: Kanne 5.12.2016 – Erdinger Weißbräu Werner Brombach v. EUIPO (ison lasin muoto)	45
2017/C 38/60	Asia T-859/16: Kanne 7.12.2016 – Damm v. EUIPO – Schlossbrauerei Au–Hallertau Willibald Beck Freiherr von Peccoz (EISKELLER)	46
2017/C 38/61	Asia T-860/16: Kanne 6.12.2016 – Wirecard v. EUIPO (mycard2go)	46
2017/C 38/62	Asia T-861/16: Kanne 7.12.2016 – C & J Clark International v. komissio	47
2017/C 38/63	Asia T-862/16: Kanne 7.12.2016 – fritz-kulturgüter v. EUIPO – Sumol + Compal Marcas (fritz-wasser)	48
2017/C 38/64	Asia T-863/16: Kanne 5.12.2016 – Le Pen v. parlamentti	48
2017/C 38/65	Asia T-869/16: Kanne 7.12.2016 – Wenger v. EUIPO – Swissgear (SWISSGEAR)	50
2017/C 38/66	Asia T-873/16: Kanne 8.12.2016 – Groupe Canal + v. komissio	50
2017/C 38/67	Asia T-878/16: Kanne 9.12.2016 – Karelia v. EUIPO (KARELIA)	52
2017/C 38/68	Asia T-883/16: Kanne 16.12.2016 – Puolan tasavalta v. komissio	52
2017/C 38/69	Asia T-884/16: Kanne 15.12.2016 – Multiconnect v. komissio	53
2017/C 38/70	Asia T-885/16: Kanne 15.12.2016 – Mass Response Service v. komissio	54
2017/C 38/71	Asia T-167/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 26.10.2016 – Puola v. komissio	54
2017/C 38/72	Asia T-535/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.12.2016 – McGillivray v. komissio	55