Euroopan unionin C 80/2011

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 25.1.2011 (Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreichin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Michael Neukirchinger v. Bezirkshauptmannschaft Grieskirchen

(Asia C-382/08) (1)

(Lentoliikenne - Lupa kaupallisten kuumailmapallolentojen järjestämiseen - EY 12 artikla - Asumis- tai kotipaikkaedellytys - Hallinnolliset seuraamukset)

2011/C 80/02

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreich

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Michael Neukirchinger

Vastaaja: Bezirkshauptmannschaft Grieskirchen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreich — EY 49 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään hallinnollisten rangaistusten uhalla kaupallisten kuumailmapallolentojen järjestäminen ilman kansallista lupaa, jonka myöntäminen edellyttää asuin- tai toimipaikkaa kansallisella alueella

Tuomiolauselma

EY 12 artikla on esteenä jäsenvaltion pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lainsäädännölle, jossa kuumailmapallolentojen järjestämiseksi tässä jäsenvaltiossa ja lainsäädännön noudattamatta jättämisestä määrättävien hallinnollisten seuraamusten uhalla

—	edellytetään toisessa jäsenvaltiossa asuvalta tai toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta henkilöltä, jolla on tässä toisessa jäsenvaltiossa lupa järjestää kaupallisia kuumailmapallolentoja, että hänellä on asuinpaikka tai kotipaikka ensimmäisessä jäsenvaltiossa, ja

—	velvoitetaan tämä sama henkilö hankkimaan uusi lupa eikä oteta asianmukaisesti huomioon sitä, että luvan myöntämisedellytykset ovat olennaisilta osin samat kuin sen luvan, joka hänelle on jo myönnetty jälkimmäisessä jäsenvaltiossa.

(1) EUVL C 285, 8.11.2008.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.1.2011 — General Química, SA, Repsol Química, SA ja Repsol YPF, SA v. Euroopan komissio

(Asia C-90/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Kumikemikaalien ala - Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen - Konserni - Emoyhtiön yhteisvastuu kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin sen tytäryhtiöt ovat syyllistyneet - Konsernin johdossa olevan emoyhtiön vastuuseen asettaminen)

2011/C 80/03

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittajat: General Química, SA, Repsol Química, SA ja Repsol YPF, SA (edustajat: abogado J. M. Jiménez-Laiglesia Oñate ja abogado J. Jiménez-Laiglesia Oñate,)

Valittajien vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castillo de la Torre ja E. Gippini Fournier)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka on tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-85/06, General Química ym. vastaan komissio, 18.12.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen siitä, että EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä Flexsys NV, Bayer AG:ia, Crompton Manufacturing Co. Inc:iä (aikaisemmin Uniroyal Chemical Co. Inc.), Crompton Europe Ltd:tä, Chemtura Corp.:ia (aikaisemmin Crompton Corp.), General Química, SA:ta, Repsol Química, SA:ta ja Repsol YPF, SA:ta vastaan (asia COMP/F/38.443 — Kumin käsittelyssä käytettävät kemialliset aineet) 21.12.2005 tehty komission päätös 2006/902/EY (EUVL 2006, L 353, s. 50) oli kumottava osittain ja toissijaisesti kantajille määrätyn sakon määrää oli alennettava

Tuomiolauselma

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-85/06, General Química ym. v. komissio, 18.12.2008 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään General Química SA:n, Repsol Química SA:n ja Repsol YPF SA:n kanne, jolla vaaditaan kumoamaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä yrityksiä Flexsys NV, Bayer AG, Crompton Manufacturing Company Inc. (entinen Uniroyal Chemical Company Inc.), Crompton Europe Ltd, Chemtura Corporation (entinen Crompton Corporation), General Química SA, Repsol Química SA ja Repsol YPF SA vastaan (Asia COMP/F/38.443 — kumikemikaalit) 21.12.2005 tehty komission päätös 2006/902/EY, ensinnäkin siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole esittänyt syitä, jotka tukisivat sen päätelmää siitä, että Repsol Química SA:n tiedonanto, jolla se määrää General Química SA:n lopettamaan kaiken toiminnan, joka voi merkitä kilpailusääntöjen rikkomista, riitti yksinään todistamaan, että Repsol Química SA:lla oli ratkaiseva vaikutus General Química SA:n politiikkaan paitsi markkinoilla, myös päätöksen 2006/902 kohteeseen liittyvään toimintaan, ja toiseksi siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut konkreettisesti General Química SA:n, Repsol Química SA:n ja Repsol YPF:n esittämiä seikkoja, joilla ne pyrkivät osoittamaan General Química SA:n itsenäisyyden sen kauppapolitiikan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa.

2.	Valitus hylätään muilta osin.

3.	General Química SA:n, Repsol Química SA:n ja Repsol YPF SA:n Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostama kanne hylätään.

4.	Kukin asianosainen vastaa valitusmenettelyyn liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja General Química SA, Repsol Química SA ja Repsol YPF SA velvoitetaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen menettelyyn liittyvät oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

(1) EUVL C 90, 18.4.2009.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.1.2011 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-155/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 12, EY 18, EY 39 ja EY 43 artikla - Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 4, 28 ja 31 artikla - Verolainsäädäntö - Omistusoikeuden siirtoa koskevasta verosta vapauttamisen edellytykset kiinteää omaisuutta ensimmäistä kertaa hankittaessa - Vapautus, joka on varattu ainoastaan Kreikassa asuville henkilöille ja kreikkalaista alkuperää oleville henkilöille, jotka eivät asu siellä hankintahetkellä)

2011/C 80/04

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja D. Triantafyllou)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: P. Mylonopoulos ja V. Karra)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklan rikkominen — Vapautus omistusoikeuden siirtoa koskevasta verosta kiinteää omaisuutta ensimmäistä kertaa hankittaessa — Vapautus, joka myönnetään vain henkilöille, jotka jo asuvat Kreikassa, samoin kuin Kreikan kansalaisille, jotka eivät asu Kreikassa ostohetkellä

Tuomiolauselma

Koska Helleenien tasavalta

—

on myöntänyt lain 1078/1980 1 §:n 1 momentin ja 3 momentin ensimmäisen kohdan nojalla vapautuksen kiinteän omaisuuden omistusoikeuden siirtoa koskevasta verosta ainoastaan henkilöille, jotka asuvat vakituisesti Kreikassa, mutta ei ole myöntänyt vapautusta henkilöille, jotka eivät asu Kreikassa ja jotka aikovat asettautua tulevaisuudessa sinne, ja

—

on myöntänyt tietyin edellytyksin vapautuksen samasta verosta ainoastaan Kreikan kansalaisille tai kreikkalaista alkuperää oleville henkilöille, kun nämä ostavat ensiasunnon Kreikasta,

se ei ole noudattanut EY 12, EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklan eikä Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 4, 28 ja 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

2.	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 167, 18.7.2009.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.1.2011 (Tribunale di Milanon (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Flos SpA v. Semeraro Casa e Famiglia SpA

(Asia C-168/09) (1)

(Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Direktiivi 98/71/EY - Mallien oikeudellinen suoja - 17 artikla - Velvollisuus soveltaa samanaikaisesti mallien suojaa ja tekijänoikeuden suojaa - Kansallinen lainsäädäntö, jossa suljetaan pois niitä malleja koskeva tekijänoikeuden suoja, joista on tullut vapaasti käytettäviä ennen kyseisen lainsäädännön voimaantuloa, tai jonka mukaan tähän tekijänoikeuden suojaan ei voida vedota tiettynä ajanjaksona - Luottamuksensuojan periaate)

2011/C 80/05

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Milano

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Flos SpA

Vastaaja: Semeraro Casa e Famiglia SpA

Muu osapuoli: Assoluce — Associazione nazionale delle Imprese degli Apparecchi di Illuminazione

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale di Milano — Mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY 17 ja 19 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jolla direktiivi on pantu täytäntöön ottamalla käyttöön malleja koskeva tekijänoikeuden suoja — Jäsenvaltion mahdollisuus laajentaa kyseisen suojan edellytyksiä

Tuomiolauselma

Mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY 17 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa suljetaan pois jäsenvaltiossa tai jäsenvaltion osalta rekisteröityjä malleja, joista on tullut vapaasti käytettäviä ennen tämän lainsäädännön voimaantulopäivää, koskeva tämän jäsenvaltion tekijänoikeussuoja siitä huolimatta, että nämä mallit täyttävät kaikki tällaiselle suojalle asetetut edellytykset.

Direktiivin 98/71 17 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa suljetaan pois joko huomattavan pitkäksi kymmenen vuoden ajanjaksoksi tai kokonaisuudessaan niitä malleja koskeva tekijänoikeuden suoja, joista on tullut vapaasti käytettäviä ennen tämän lainsäädännön voimaantulopäivää, sellaisten kolmansien osalta, jotka ovat jäsenvaltiossa valmistaneet tai myyneet kyseisten mallien mukaisia tuotteita, siitä riippumatta, minä päivänä nämä toimenpiteet oli toteutettu, ja siitä huolimatta, että nämä mallit täyttävät kaikki tällaiselle suojalle asetetut edellytykset.

(1) EUVL C 167, 18.7.2009.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 20.1.2011 (Tribunal Superior de Justicia de Castilla La Manchan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — CLECE, S.A. v. María Socorro Martín Valor, Ayuntamiento de Cobisa

(Asia C-463/09) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 2001/23/EY - Yrityksen luovutus - Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen - Luovutuksen käsite - Siivoustoiminta - Toiminta, josta kunta vastaa itse ottamalla palvelukseensa uutta henkilökuntaa)

2011/C 80/06

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Castilla La Mancha

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CLECE, S.A.

Vastaaja: María Socorro Martín Valor, Ayuntamiento de Cobisa

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Superior de Justicia de Castilla La Mancha — Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (EYVL L 82, s. 16) 1 artiklan 1 kohdan tulkinta — Soveltamisala — Se, että kunta, joka toimii viranomaisen ominaisuudessa, ottaa takaisin vastuulleen julkisen rakennuksen siivoustoiminnan

Tuomiolauselma

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa on tulkittava siten, ettei direktiiviä sovelleta tilanteeseen, jossa kunta, joka oli antanut tilojensa siivouksen yksityisen yrityksen hoidettavaksi, päättää irtisanoa tämän yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen ja toteuttaa siivouksen itse palkkaamalla tätä varten uutta henkilökuntaa.

(1) EUVL C 63, 13.3.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.1.2011 (Hof van Beroep te Gentin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vandoorne NV v. Belgian valtio

(Asia C-489/09) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 11 artiklan C kohdan 1 alakohta ja 27 artiklan 1 ja 5 kohta - Veron peruste - Yksinkertaistamistoimenpiteet - Valmistettu tupakka - Veromerkit - Arvonlisäveron kertaluonteinen kantaminen lähteellä - Väliportaan toimittaja - Kauppahinnan maksamisen täysi tai osittainen laiminlyönti - Kieltäytyminen palauttamasta arvonlisäveroa)

2011/C 80/07

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Beroep te Gent

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vandoorne NV

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van Beroep te Gent — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 11 artiklan C kohdan 1 alakohdan ja 27 artiklan tulkinta — Yksinkertaistamistoimenpiteet — Kansallinen lainsäädäntö, jossa maan alueelle tuodun valmistetun tupakan tai siellä hankitun tai valmistetun tupakan osalta säädetään arvonlisäveron kantamisesta lähteellä siten, etteivät kyseisistä tuotteista veroa maksaneet verovelvolliset voi saada hyväkseen veron perusteen alentamista

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.1.2004 annetulla neuvoston direktiivillä 2004/7/EY, 11 artiklan C kohdan 1 alakohtaa ja 27 artiklan 1 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säätämällä arvonlisäveron kantamisen yksinkertaistamiseksi ja tupakkavalmisteita koskevien veropetosten tai veronkierron estämiseksi tämän veron kantamisesta veromerkkien avulla kertaluonteisesti lähteellä näiden tavaroiden valmistajalta tai maahantuojalta suljetaan pois peräkkäisten luovutusten ketjuun sen myöhemmissä vaiheissa osallistuvien väliportaan toimittajien oikeus saada palautus arvonlisäverosta siinä tilanteessa, että mainittujen tavaroiden ostaja laiminlyö kauppahinnan maksamisen.

(1) EUVL C 37, 13.2.2010

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.1.2011 — Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-490/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 49 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Muissa jäsenvaltioissa kuin Luxemburgin suurherttuakunnassa tehdyistä laboratoriotutkimuksista ja -kokeista aiheutuneiden kulujen jättäminen korvausten ulkopuolelle - Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä näiden kustantamisesta siten, että tällaisista tutkimuksista ja kokeista maksetut kulut korvataan - Kansallinen lainsäädäntö, jossa terveydenhoitoetuuksien korvaamisen edellytykseksi asetetaan kyseisessä lainsäädännössä vahvistettujen ehtojen noudattaminen)

2011/C 80/08

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Rozet ja E. Traversa)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta (edustajat: asiamies C. Schiltz ja asianajaja A. Rodesch)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 49 artiklan (SEUT 56 artiklan) rikkominen — Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen — Kansalliset säännökset, joissa estetään muissa jäsenvaltioissa suoritettujen lääketieteellisten laboratoriotutkimusten ja -kokeiden korvaaminen — Kulujen korvaaminen ainoastaan siinä tapauksessa, että tällaiset tutkimukset ja kokeet on suorittanut laboratorio, joka noudattaa täysimääräisesti kansallisessa lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä

Tuomiolauselma

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säätänyt sosiaaliturvalainsäädännössään mahdollisuudesta siihen, että toisessa jäsenvaltiossa suoritetut sosiaaliturvalain 24 §:ssä, sellaisena kuin sitä on sovellettava tässä oikeudenkäyntiasiassa, tarkoitetut laboratoriotutkimukset ja –kokeet kustannettaisiin maksamalla sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluville korvaus heidän näistä tutkimuksista ja kokeista suorittamistaan kustannuksista, vaan se on säätänyt ainoastaan, että sairausvakuutuskassat maksavat ne suorakorvausjärjestelmän kautta.

2.	Kanne hylätään muilta osin.

3.	Euroopan komissio ja Luxemburgin suurherttuakunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 37, 13.2.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 13.1.2011 — Media-Saturn-Holding GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-92/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Tavaramerkki, joka koostuu mainoslauseesta ja muodostuu yksinään erottamiskyvyttömistä osatekijöistä - Kuviomerkki ”BEST BUY”)

2011/C 80/09

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Media-Saturn-Holding GmbH (edustaja: Rechtsanwalt E. Warnke)

Valittajan vastapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-476/08, Media-Saturn v. SMHV (BEST BUY) 15.12.2009 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kumoamiskanteen SMHV:n neljännen valituslautakunnan 28.8.2008 tekemästä päätöksestä, jolla hylättiin valitus tutkijan päätöksestä, jolla evättiin kuviomerkin ”BEST BUY” rekisteröinti yhteisön tavaramerkiksi luokkiin 1, 2, 5–12, 14–17, 20–22, 27, 28, 35, 37, 38 ja 40–42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — Tavaramerkin, joka koostuu mainoslauseesta ja muodostuu yksinään erottamiskyvyttömistä osatekijöistä, erottamiskyky.

Tuomiolauselma

1.	Valitus hylätään.

2.	Media-Saturn-Holding GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 113, 1.5.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/6

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 16.9.2010 — Deepak Rajani (Dear!Net Online) v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Artoz-Papier AG

(Asia C-559/08 P) (1)

(Valitus - Yhteisön tavaramerkki - Sanamerkki ATOZ - Kansainväliseksi tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin ARTOZ haltijan tekemä väite - Rekisteröinnin epääminen)

2011/C 80/10

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Deepak Rajani (edustaja: Rechtsanwalt A. Kockläuner)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral) ja Artoz-Papier AG

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-100/06, Rajani v. SMHV — Artoz-Papier (ATOZ), 26.11.2008 antamasta sellaisesta tuomiosta, jolla kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jonka sanamerkin ATOZ rekisteröimistä tavaramerkiksi luokkiin 35 ja 41 kuuluvia palveluja varten hakenut hakija teki sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) toisen valituslautakunnan asiassa R 1126/2004-2 11.1.2006 tekemän sellaisen päätöksen kumoamiseksi, jolla hylättiin valitus siitä väiteosaston päätöksestä, jolla evättiin kyseisen tavaramerkin rekisteröinti sellaisen väitteen yhteydessä, jonka teki luokkiin 35 ja 41 kuuluvia palveluja varten kansainvälisiksi tavaramerkeiksi rekisteröityjen sanamerkkien ”ARTOZ” haltija

Määräysosa

1.	Valitus hylätään.

2.	Deepak Rajani velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 82, 4.4.2009.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/7

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 27.10.2010 — Victor Guedes — Indústria e Comércio, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Consorci de l’Espai Rural de Gallecs

(Asia C-342/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - Asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta - Kuviomerkki Gallecs - Kansallisten kuviomerkkien GALLO, GALLO AZEITE NOVO ja Azeite Novo sekä yhteisön kuviomerkin GALLO haltijan esittämä väite - Väitteen hylkääminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2011/C 80/11

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Victor Guedes — Indústria e Comércio, SA (edustaja: advogado B. Braga da Cruz)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo) ja Consorci de l’Espai Rural de Gallecs, kotipaikka Gallecs

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-151/08, Victor Guedes-Indústria e Comércio, SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 11.6.2009 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kumoamiskanteen, jonka luokkiin 29 ja 31 kuuluvia tavaroita varten rekisteröityjen kansallisten kuviomerkkien ”GALLO”, ”GALLO AZEITE NOVO” ja ”GALLO AZEITE” sekä yhteisön kuviomerkin ”GALLO” haltija oli nostanut sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan asiassa R 986/2007-2 16.1.2008 tekemästä päätöksestä, jolla hylättiin valitus väiteosaston päätöksestä, jolla hylättiin väite, jonka valittaja oli tehnyt hakemuksesta rekisteröidä kuviomerkki ”Gallecs” luokkiin 29, 31 ja 35 kuuluvia tavaroita varten — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja saman artiklan 5 kohdan rikkominen

Määräysosa

1.	Valitus hylätään.

2.	Victor Guedes — Indústria e Comércio, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 267, 7.11.2009.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/7

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 16.9.2010 — Dominio de la Vega, SL v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Ambrosio Velasco SA

(Asia C-459/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Hakemus kuviomerkin DOMINIO DE LA VEGA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki PALACIO DE LA VEGA - Sekaannusvaaran olemassaolo osassa unionia - Tavaramerkkien samankaltaisuuden arviointi - Hallitseva osatekijä)

2011/C 80/12

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Dominio de la Vega, SL (edustajat: abogado E. Caballero Oliver ja abogado A. Sanz-Bermell y Martínez)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo), Ambrosio Velasco SA (edustaja: abogado E. Armijo Chávarri)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-458/07, Dominio de la Vega v. SMHV, 16.9.2009 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin valitus SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.10.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1431/2006-2), joka koskee Ambrosio Velasco, SA:n ja Dominio de la Vega, SL:n välistä väitemenettelyä

Määräysosa

1.	Valitus hylätään.

2.	Dominio de la Vega, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 24, 30.1.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/8

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 6.10.2010 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Inmogolf SA v. Dirección General de Tributos de la Consejería de Economia y Hacienda de la Comunidad Autónoma de Murcia

(Asia C-487/09) (1)

(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Direktiivi 69/335/ETY - Välilliset verot - Pääoman hankinta - Arvopapereiden siirrot - Yhtiöpääoma, joka muodostuu pääosin kiinteästä omaisuudesta)

2011/C 80/13

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Asianosaiset

Kantaja: Inmogolf SA

Vastaaja: Dirección General de Tributos de la Consejería de Economia y Hacienda de la Comunidad Autónoma de Murcia

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Supremo — Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (EYVL L 249, s. 25) 11 artiklan a alakohdan ja 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinta — Kielto kantaa veroja arvopapereiden laatimisesta, liikkeeseen laskemisesta ja ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattamisesta tai niillä tapahtuvasta kaupankäynnistä — Poikkeus — Arvopapereiden luovutuksesta kannettava vero — Kansallinen vero, joka kannetaan sellaisen yhtiön yhtiöosuuksien siirroista, jonka varallisuudesta vähintään 50 prosenttia muodostuu kiinteästä omaisuudesta, kun arvopapereiden ostaja siirron seurauksena saa yhtiössä määräysvallan

Määräysosa

Pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi 69/335/ETY ja erityisesti sen 11 artiklan a alakohta ja 12 artiklan 1 kohdan a alakohta eivät ole esteenä sellaiselle lain 24/1988 108 §:n 2 momentissa säädetyn kaltaiselle jäsenvaltion sääntelylle, jonka mukaan arvopapereiden siirroista on veronkierron estämiseksi maksettava varainsiirtoveroa luovutettaessa kiinteää omaisuutta käyttämällä yhtiöitä välikätenä, jos kyseiset arvopaperien siirrot koskevat osuuksia sellaisten yhtiöiden yhtiöpääomasta, joiden varallisuudesta vähintään 50 prosenttia muodostuu kiinteästä omaisuudesta, ja jos ostaja tällaisen siirron seurauksena saa kyseisessä yksikössä määräysvallan käytön mahdollistavan aseman, ja näin on silloinkin, kun yhtäältä siirron tarkoituksena ei ole välttää veroja ja kun toisaalta kyseiset yhtiöt harjoittavat normaalisti liiketoimintaa ja mainittu kiinteä omaisuus on erottamaton osa tätä liiketoimintaa.

(1) EUVL C 63, 13.3.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/8

Unionin tuomioistuimen määräys 4.10.2010 — Vladimir Ivanov v. Euroopan komissio

(Asia C-532/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne - Palvelukseenottamismahdollisuuden menettäminen - Menettelyn väärinkäyttöä koskeva varauma - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2011/C 80/14

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Vladimir Ivanov (edustaja: asianajaja F. Rollinger)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja B. Eggers)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-166/08, Ivanov v. komissio, 30.9.2009 antamasta määräyksestä, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valittajan nostaman kanteen, jolla pyrittiin saamaan korvaus vahingosta, joka valittajalle oli aiheutunut sellaisesta komission päätöksestä, jolla häntä ei otettu palvelukseen hallinnolliseksi ja tekniseksi avustavaksi paikalliseksi toimihenkilöksi komission lähetystöön Sofiassa — Sopimuksen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen itsenäinen luonne kumoamiskanteeseen nähden — Menettelyn väärinkäyttöä koskeva varauma — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mahdollisuus soveltaa tätä sääntöä viran puolesta

Määräysosa

1.	Valitus hylätään.

2.	Vladimir Ivanov velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 51, 27.2.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/9

Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 29.9.2010 — European Renewable Energies Federation ASBL (EREF) v. Euroopan komissio

(Yhdistetyt asiat C-74/10 P ja C-75/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artikla - Sellaisen asianajajan toimiminen edustajana, joka ei ole kolmas osapuoli - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

2011/C 80/15

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: European Renewable Energies Federation ASBL (EREF) (edustaja: Rechtsanwalt J. Kuhbier)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Martenczuk ja N. Khan)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-94/07, EREF v. komissio, 19.11.2009 antamasta määräyksestä, jossa unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi kanteen, jossa vaadittiin 24.10.2006 tehdyn komission sen päätöksen K(2007) 4963 (lopullinen) kumoamista, jossa todetaan, että tietyt TVO-yhtiön Suomeen rakennettavan ydinreaktorin rakentamisen yhteydessä (Olkiluoto 3 -hanke) käyttämät rahoituslähteet eivät ole valtiontukea — Sellaisen asianajajan toimiminen edustajana, joka ei ole kolmas osapuoli.

Määräysosa

1.	Valitukset hylätään.

2.	European Renewable Energies Federation ASBL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 113, 1.5.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/9

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 22.10.2010 — Longevity Health Products, Inc.v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Merck KGaA

(Asia C-84/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sanamerkki Kids Vits - Yhteisön sanamerkin VITS4KIDS haltijan esittämä väite - Merkityksellisen yleisön tarkkaavuustaso - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Oikeus tulla kuulluksi)

2011/C 80/16

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Longevity Health Products, Inc. (edustaja: Rechtsanwalt J. E. Korab)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: G. Schneider) ja Merck KGaA

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yleisen tuomioistuimen asiassa T-484/08, Longevity Health Products v. SMHV — Merck (Kids Vids) 9.12.2009 antamasta tuomiosta, jolla yleinen tuomioistuin hylkäsi SMHV:n neljännen valituslautakunnan 28.8.2008 tekemästä sellaisesta ratkaisusta nostetun kanteen, jolla valituslautakunta oli hylännyt hakemuksen sanamerkin ”Kids Vits” rekisteröinnistä yhteisön tavaramerkkinä tiettyjä luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten hyväksymällä aikaisemman yhteisön sanamerkin ”VITS4KIDS” haltijan väitteen — Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen — Sekaannusvaara kahden tavaramerkin välillä.

Määräysosa

1.	Valitus hylätään.

2.	Longevity Health Products, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 100, 17.4.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/9

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 9.9.2010 — Franssons Verkstäder AB v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Lindner Recyclingtech GmbH

(Asia C-290/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne, jossa vaaditaan SMHV:n kolmannen valituslautakunnan tekemän päätöksen kumoamista - Asetus (EY) N:o 6/2002 - Kanteen nostamisen määräaika - Kanteen tutkimatta jättäminen myöhästymisen vuoksi - Selvästi perusteeton valitus)

2011/C 80/17

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Franssons Verkstäder AB (edustaja: advokat O. Öhlén)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Lindner Recyclingtech GmbH

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-98/10, Franssons Verkstäder vastaan SMHV, 10.5.2010 antamasta määräyksestä, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi numerolla 253778-0001 rekisteröidyn yhteisömallin (silppurit) haltijan nostaman kumoamiskanteen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) kolmannen valituslautakunnan 22.10.2009 tekemästä päätöksestä R 690/2007-3, jolla kumottiin mitättömyysosaston ratkaisu, jolla hylättiin Lindner Recyclingtechin esittämä mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus — Kanteen nostamisen määräajat — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Määräysosa

1.	Valitus hylätään.

2.	Franssons Verkstäder AB vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 328, 4.12.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 15.12.2010 — Vogtländische Straßen-, Tief- und Rohrleitungsbau GmbH Rodewisch (VSTR) v. Finanzamt Plauen, muuna osapuolena Bundesministerium der Finanzen

(Asia C-587/10)

2011/C 80/19

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Vogtländische Straßen-, Tief- und Rohrleitungsbau GmbH Rodewisch (VSTR)

Valittajan vastapuoli: Finanzamt Plauen

Muu osapuoli: Bundesministerium der Finanzen

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko jäsenvaltioiden mahdollista katsoa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) perusteella, että kyse on verovapaasta yhteisöluovutuksesta ainoastaan silloin, kun verovelvollinen todistaa kirjanpidollisesti hankkijan liikevaihtoverotunnisteen?

Onko edellä mainittuun kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, että

—	hankkija on kolmanteen maahan sijoittautunut elinkeinonharjoittaja, joka on tosin lähettänyt luovutuksen kohteen ketjuliiketoimen yhteydessä yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon mutta jota ei ole rekisteröity liikevaihtoverotuksellisesti missään jäsenvaltiossa, ja

—	verovelvollinen on todistanut, että hankkija on tehnyt yhteisöhankinnasta veroilmoituksen.

(1) EYVL L 145, s. 1.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt 17.12.2010 — T.G. van Laarhoven v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-594/10)

2011/C 80/20

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: T.G. van Laarhoven

Valittajan vastapuoli: Staatssecretaris van Financiën

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuudennen direktiivin (1) 17 artiklan 6 kohden toinen alakohta esteenä muutoksille esillä olevan kaltaiseen vähennysoikeutta rajoittavaan säännöstöön, jonka osalta jäsenvaltio on halunnut käyttää kyseisessä säännöksessä säädettyä mahdollisuutta edelleen soveltaa vähennysoikeuden rajoittamista tiettyjen tavaroiden ja palvelujen osalta, jos näiden muutosten seurauksena määrä, joka suljetaan vähennysoikeuden ulkopuolelle, kasvaa suurimmassa osassa tapauksia, mutta kyseisen vähennysoikeutta rajoittavan säännöstön perusajatus ja systematiikka pysyvät muuttumattomina?

Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko kansallisen tuomioistuimen jätettävä soveltamatta vähennysoikeutta rajoittavaa säännöstöä kokonaisuudessaan, vai riittääkö, että säännöstä jätetään soveltamatta siltä osin kuin sillä on laajennettu kuudennen direktiivin voimaantulohetkellä voimassa ollutta poissulkemista tai rajoittamista?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/11

Kanne 16.12.2010 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-600/10)

2011/C 80/21

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Mölls)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut SEUT 63 artiklan ja ETY 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa oikeussäännöt, joiden mukaan rajoitetusti verovelvollisille eläkerahastoille maksettavia osinkoja ja tällaisille eläkerahastoille ja rajoitetusti verovelvollisille eläkekassoille maksettavia korkoja kohdellaan verotuksessa epäedullisemmin kuin sellaisia osinkoja ja korkoja, jotka maksetaan yleisesti verovelvollisille eläkekassoille ja eläkerahastoille

—	velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee Saksassa voimassa olevaa säännöstä, jonka mukaan rajoitetusti verovelvollisille (ts. ulkomaisille) eläkerahastoille maksettavia osinkoja ja tällaisille eläkerahastoille ja rajoitetusti verovelvollisille eläkekassoille maksettavia korkoja kohdellaan verotuksessa epäedullisemmin kuin sellaisia osinkoja ja korkoja, jotka maksetaan yleisesti verovelvollisille (ts. kotimaisille) eläkekassoille ja eläkerahastoille.

Ulkomaisia eläkerahastoja ja eläkekassoja kohdellaan vastaavia kotimaisia laitoksia epäedullisemmin seuraavan kolmen syyn johdosta:

Eläkekassoille maksettavien korkojen verotuksessa ei pidätetä pääomatuloveroa ja yhteisöveroa, kun koronsaajana on verovelvollisuudesta vapautettu kotimainen eläkekassa. Näin ollen kyseisiä tuloja ei veroteta lainkaan. Ulkomaisia eläkekassoja ei kuitenkaan ole vastaavalla tavalla vapautettu pääomatuloverosta, eli tämä vero peritään niiltä joka tapauksessa, ja se on suuruudeltaan 25 prosenttia bruttomäärästä lisättynä solidaarisuuslisällä.

Eläkerahastoille maksettavien osinkojen verotuksessa kotimaiset eläkerahastot voivat sallia, että pääomatulovero asetetaan veronvahvistusmenettelyyn. Tästä seuraisi ensinnäkin se, että verosta voitaisiin vähentää elinkeinomenot ja verottaa siten vain nettotulot. Toiseksi tämä johtaisi siihen, että pääomatulovero laskettaisiin yleiseen verovelkaan, jolloin sovellettavaksi tulee 15 prosentin yleinen yhteisöveroprosentti. Ulkomaiset eläkerahastot eivät kuitenkaan hyödy ainoastakaan edellä mainitusta huojennuksesta: riidanalaisessa säännöksessä elinkeinomenojen vähentäminen suljetaan kokonaan pois niiden osalta ja myös sellaisten rahastojen osalta, jotka ovat välittömässä yhteydessä kotimassa saatuihin tuloihin.

Lopuksi eläkerahastoille maksettavien korkojen verotuksesta on todettava, että tilanne vastaa oikeudellisesti arvioituna sellaista tilannetta, joka syntyy, kun eläkerahastoille maksetaan osinkoja: samoin kuin osinkojen kohdalla, ulkomaisia eläkerahastoja kohdellaan sekä elinkeinomenojen vähentämisen että sovellettavan verokannan suhteen epäedullisemmin.

Komission näkemyksen mukaan tämä ulkomaisten eläkekassojen ja eläkerahastojen epäedullisempi kohtelu on ristiriidassa pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa. Tehty erottelu ei ole yhdessäkään tapauksessa objektiivisesti perusteltu.

SEUT 63 artiklassa kielletään kaikki toimenpiteet, joilla valtioiden rajat ylittäviä pääomanliikkeitä kohdellaan epäedullisemmin kuin valtion sisällä tapahtuvia pääoman siirtoja. Näin ollen SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ei voida ymmärtää siten, että verosäännökset, joissa verovelvolliset erotellaan asuinpaikan tai pääomien sijoituspaikan perusteella, olisivat ilman muuta perustamissopimuksen mukaisia. Kyseistä määräystä nimittäin rajoitetaan jo SEUT 65 artiklan 3 kohdassa, jonka mukaan 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista. Tällaiset erottelut ovat yhdenmukaisia unionin oikeuden kanssa vain silloin, kun niitä sovelletaan tapauksiin, jotka eivät ole objektiivisesti verrattavissa toisiinsa, tai silloin, kun ne ovat perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Tällainen erottelu voi olla perusteltua vain, jos säännöksellä ei ylitetä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi.

Elinkeinomenojen vähentämisen osalta komissio katsoo, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon perustamissopimukseen perustuvat syrjintäkiellot myös lähdeverotuksen yhteydessä. Tässä yhteydessä lähdevaltio ei voi vedota toisessa jäsenvaltiossa voimassa oleviin yksipuolisiin säännöksiin perusteena omien velvollisuuksiensa laiminlyömiselle. Saksa ei ole väittänyt, että toisten jäsenvaltioiden kanssa olisi sovittu, että nämä suorittaisivat elinkeinomenojen vähentämisen Saksan puolesta. Vaikka tällainen sopimus olisikin tehty, tavoitetta ei silti useinkaan saavutettaisi, esimerkiksi jos kyseessä olevat tulot ovat toisessa valtiossa verovapaita tai jos verovelvollisella ei ole lainkaan verotettavia tuloja. Lisäksi käytettäessä hyvitysmenetelmää, elinkeinomenojen vähentäminen asuinvaltiossa ei voi korvata elinkeinomenojen vähentämistä lähdevaltiossa. Tämä johtuu siitä, että tässä molemmat valtiot verottavat lähtökohtaisesti samaa tuloa. Tällöin sellainen verotus, jossa koskee bruttotulojen sijaan nettotuloja, taataan vain siinä tapauksessa, että molemmat valtiot soveltavat omia elinkeinomenojen vähentämistä koskevia säännöksiään. Vähentäminen lähdevaltiossa ei siten johda kaksinkertaiseen vähentämiseen, vaan sen avulla varmistetaan yhdenvertainen kohtelu puhtaasti kotimaisten tilanteiden kanssa.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upravno sodišče Republike Slovenije (Slovenia)on esittänyt 21.12.2010 — Pelati doo v. Slovenian tasavalta

(Asia C-603/10)

2011/C 80/22

Oikeudenkäyntikieli: slovenia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upravno sodišče Republike Slovenije

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pelati doo

Vastaaja: Slovenian tasavalta

Ennakkoratkaisukysymys

Onko neuvoston direktiivin 90/434/ETY (1) 11 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle voimassa olevalle kansalliselle lainsäädännölle, jolla Slovenian tasavalta unionin jäsenvaltiona asettaa sellaiselle yhtiölle, joka aikoo jakautua (jakautuminen ja uuden yhtiön perustaminen) myönnettävän verohelpotuksen saamisen edellytykseksi sen, että jakautumisen yhteydessä tiettyjen edellytysten täyttyessä myönnettävää verotuksellista etuutta koskeva lupahakemus on tehty tietyssä määräajassa, tai jonka mukaan verovelvollinen menettää määräajan päättymisen vuoksi automaattisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetyt verohelpotukset?

(1) Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi 90/434/ETY (EYVL L 225, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Namur (Belgia) on esittänyt 22.12.2010 — Rémi Paquot v. Belgian valtio — SPF Finances

(Asia C-622/10)

2011/C 80/24

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Namur

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Rémi Paquot

Vastaaja: Belgian valtio — SPF Finances

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen muuttamisesta 13.12.2007 tehdyn ja 1.12.2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen I osaston ”Yhteiset määräykset” 6 artikla (joka vastaa suureksi osaksi määräyksiä, jotka sisältyivät Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, joka itse tuli voimaan 1.11.1993, I osaston 6 artiklaa) sekä yhtäältä 25.3.1957 tehdyn Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 234 artikla (aikaisempi 177 artikla) ja/tai toisaalta 7.12.2000 hyväksytyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä sille, että kansallisen lain säännöksillä, tässä tapauksessa Belgian Cour d’arbitragesta (nykyisin Cour constitutionnelle) 6.1.1989 annetun erityislain 9 §:n 2 momentin säännöksillä, velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet noudattamaan oikeuskäytäntöä, joka perustuu kansallisen oikeuden ylemmän asteen tuomioistuimen (tässä tapauksessa edellä mainittu Cour constitutionnelle) antamiin tuomioihin sen käsiteltäväksi saatetuissa valtionsisäisen oikeuden säännöksiä koskevissa kumoamiskanteissa, kun nämä kanteet perustuvat valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessä välittömästi ja ensisijaisesti sovellettavan Euroopan unionin oikeuden säännösten rikkomiseen?

Ovatko Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen muuttamisesta 13.12.2007 tehdyn ja 1.12.2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen I osaston ”Yhteiset määräykset” 6 artikla (joka vastaa suureksi osaksi määräyksiä, jotka sisältyivät Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, joka itse tuli voimaan 1.11.1993, I osaston 6 artiklaa) sekä yhtäältä 25.3.1957 tehdyn Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 234 artikla (aikaisempi 177 artikla) ja/tai toisaalta 7.12.2000 hyväksytyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä sille, että kansallisen lain säännöksillä, tässä tapauksessa Belgian Cour d’arbitragesta (nykyisin Cour constitutionnelle) 6.1.1989 annetun erityislain, sellaisena kuin se on muutettuna 12.7.2009 annetulla lailla, 26 §:n 4 momentin säännöksillä, tulkittuna erikseen tai yhdessä kyseisen 6.1.1989 annetun erityislain 9 §:n 2 momentin kanssa, velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet esittämään kansallisen oikeusjärjestyksen ylemmän oikeusasteen tuomioistuimelle (tässä tapauksessa edellä mainittu Cour constitutionnelle) kaikki sellaiset ennakkoratkaisukysymykset, jotka koskevat valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessä välittömästi ja ensisijaisesti sovellettavan Euroopan unionin oikeuden säännösten tulkintaa, jos nämä säännökset sisältyvät myös kansalliseen perustuslakiin ja jos mainitut tuomioistuimet epäilevät, että näitä säännöksiä on rikottu niiden käsiteltäväksi saatettujen oikeusriitojen yhteydessä, mistä kaikesta seuraa, että mainituilta tuomioistuimilta evätään mahdollisuus soveltaa välittömästi unionin oikeutta tai evätään se ainakin siinä tapauksessa, että edellä mainittu ylemmän oikeusasteen tuomioistuin on jo antanut ratkaisun samanlaisen kysymyksen osalta?

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Namur (Belgia) on esittänyt 22.12.2010 — Adrien Daxhelet v. Belgian valtio — SPF Finances

(Asia C-623/10)

2011/C 80/25

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Namur

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Adrien Daxhelet

Vastaaja: Belgian valtio — SPF Finances

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen muuttamisesta 13.12.2007 tehdyn ja 1.12.2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen I osaston ”Yhteiset määräykset” 6 artikla (joka vastaa suureksi osaksi määräyksiä, jotka sisältyivät Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, joka itse tuli voimaan 1.11.1993, I osaston 6 artiklaa) sekä yhtäältä 25.3.1957 tehdyn Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 234 artikla (aikaisempi 177 artikla) ja/tai toisaalta 7.12.2000 hyväksytyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä sille, että kansallisen lain säännöksillä, tässä tapauksessa Belgian Cour d’arbitragesta (nykyisin Cour constitutionnelle) 6.1.1989 annetun erityislain, sellaisena kuin se on muutettuna 12.7.2009 annetulla lailla, 26 §:n 4 momentin säännöksillä, tulkittuna erikseen tai yhdessä kyseisen 6.1.1989 annetun erityislain 9 §:n 2 momentin kanssa, velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet esittämään kansallisen oikeusjärjestyksen ylemmän oikeusasteen tuomioistuimelle (tässä tapauksessa edellä mainittu Cour constitutionnelle) kaikki sellaiset ennakkoratkaisukysymykset, jotka koskevat valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessä välittömästi ja ensisijaisesti sovellettavan Euroopan unionin oikeuden säännösten tulkintaa, jos nämä säännökset sisältyvät myös kansalliseen perustuslakiin ja jos mainitut tuomioistuimet epäilevät, että näitä säännöksiä on rikottu niiden käsiteltäväksi saatettujen oikeusriitojen yhteydessä, mistä kaikesta seuraa, että mainituilta tuomioistuimilta evätään mahdollisuus soveltaa välittömästi unionin oikeutta tai evätään se ainakin siinä tapauksessa, että edellä mainittu ylemmän oikeusasteen tuomioistuin on jo antanut ratkaisun samanlaisen kysymyksen osalta?

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Palermo (Italia) on esittänyt 5.1.2011 — Rikosoikeudenkäynti Fabio Caronnaa vastaan

(Asia C-7/11)

2011/C 80/26

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Palermo (Italia)

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen

Fabio Caronna

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (1) 77 artiklan 2 momentti ymmärrettävä siten, että myös apteekkarien on hankittava lupa lääkkeiden tukkukauppaan, vai onko unionin lainsäätäjän tarkoituksena ollut vapauttaa apteekkarit tällaisen luvan hakemisesta, kuten direktiivin 36 perustelukappaleen perusteella voitaisiin ajatella?

Yleisemmin unionin tuomioistuimelta kysytään, miten on tulkittava lääkkeiden jakelulta edellytettyjä lupia koskevia direktiivin 76–84 artiklan säännöksiä ja erityisesti niitä vaatimuksia, jotka on asetettu sille, että apteekkari (jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä eikä oikeushenkilöä) voi, koska hänellä on jo kansallisen lainsäädännön mukainen lupa lääkkeiden vähittäismyyntiin, harjoittaa myös lääkkeiden tukkukauppaa?

(1) EYVL L 311, s. 67.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Dublin Metropolitan District Court on esittänyt 10.1.2011 — Denise McDonagh v. Ryanair Ltd

(Asia C-12/11)

2011/C 80/27

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Dublin Metropolitan District Court

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Denise McDonagh

Vastaaja: Ryanair Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

1.	Ylittävätkö Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisesta Islannissa johtuneet Euroopan ilmatilan sulkemisen kaltaiset olosuhteet, jotka aiheuttivat laajoja ja pitkäaikaisia lentoliikenteen keskeytymisiä, asetuksessa N:o 261/2004 (1) tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet?

2.	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko velvollisuus 5 ja 9 artiklassa säädettyyn huolenpitoon suljettu pois tällaisissa olosuhteissa?

Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko 5 ja 9 artikla pätemättömät siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen, Montrealin yleissopimukseen kirjatun oikeudenmukaisen etujen tasapainon periaatteen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklan kanssa?

4.	Onko 5 ja 9 artiklassa säädettyä velvollisuutta tulkittava niin, että se sisältää ajallisen tai taloudellisen rajan kaltaisen implisiittisen rajoituksen huolenpitovelvollisuudelle sellaisissa tapauksissa, joissa peruuttaminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista?

Jos neljänteen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko 5 ja 9 artikla pätemättömiä siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen, Montrealin yleissopimukseen kirjatun oikeudenmukaisen etujen tasapainon periaatteen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklan kanssa?

(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) — Komission lausuma (EUVL L 46, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/15

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 11.1.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-24/05, Alliance One International, Inc. (aiemmin Standard Commercial Comp.), Standard Commercial Tobacco Company, Inc. ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd v. Euroopan komissio, 27.10.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-14/11 P)

2011/C 80/28

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castillo de la Torre, E. Gippini Fournier ja R. Sauer)

Muut osapuolet: Alliance One International Inc. (aiemmin Standard Commercial Comp.), Standard Commercial Tobacco Company, Inc. ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan,

—	hylkää yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kokonaisuudessaan

—	velvoittaa TCLT:n korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut, ja kantajat vastaamaan ensimmäisessä asteessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen tuomion vetoamalla seuraaviin perusteisiin:

1.	Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja jätti ottamatta huomioon vakiintuneen oikeuskäytännön, jonka mukaan yritysten vastuu on arvioitava jokaisen tapauksen osalta erikseen.

2.	Yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että tapa, jolla komissio kohteli tiettyjä emoyhtiöitä, asettaa oikeudellisen vaatimustason muiden emoyhtiöiden vastuun määrittämiselle, vaikka tämä vaatimustaso meneekin oikeuskäytännössä esitettyjä vaatimuksia pidemmälle.

3.	Estämällä komissiota puolustautumasta syrjintäkiellon rikkomista koskeviin väitteisiin yleinen tuomioistuin rikkoi komission oikeutta kontradiktoriseen menettelyyn ja tulkitsi virheellisesti perustelujen esittämistä koskevaa velvollisuutta.

4.	Yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd oli objektiivisesti arvioituna erilaisessa tilanteessa kuin Intabex ja Universal.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/15

Kanne 13.1.2011 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-20/11)

2011/C 80/29

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Hadjiyiannis ja Ł. Habiak)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta 23.10.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (1) 17 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se ei joka tapauksessa ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle, ja

—	velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2007/60/EY täytäntöönpanon määräaika on päättynyt 26.10.2009.

(1) EUVL L 288, s. 27.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 17.1.2011 — Finnair Oyj v. Timy Lassooy

(Asia C-22/11)

2011/C 80/30

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Finnair Oyj

Vastaaja: Timy Lassooy

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetusta N:o 261/2004 (1) ja erityisesti sen 4 artiklaa tulkittava niin, että sen soveltaminen rajoittuu vain niihin lennolle pääsyn epäämisiin, jotka johtuvat lentoliikenteen harjoittajan liiketaloudellisista syistä tekemistä ylivarauksista, vai onko asetusta sovellettava myös muista, kuten toiminnallisista syistä, johtuviin lennolle pääsyn epäämisiin?

Onko asetuksen 2 artiklan j kohdan säännöstä tulkittava niin, että siinä tarkoitetut hyväksyttävät syyt rajoittuvat vain matkustajiin liittyviin tekijöihin vai voiko lennolle pääsyn epääminen olla hyväksyttävää muunkinlaisten syiden vuoksi? Jos asetusta on tulkittava niin, että lennolle pääsy voidaan evätä hyväksyttävästi myös muista kuin matkustajiin liittyvistä syistä, onko asetusta tulkittava niin, että lennolle pääsy voidaan evätä hyväksyttävästi myös asetuksen 14. ja 15. johdantokappaleissa mainittujen poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta tapahtuneiden lentojen uudelleen järjestelyjen vuoksi?

Onko asetusta tulkittava niin, että lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua vastuusta 5 artiklan 3 kohdan nojalla poikkeuksellisissa olosuhteissa peruuttamansa lennon lisäksi myös myöhempien lentojen matkustajien osalta sillä perusteella, että se on menettelyllään pyrkinyt jakamaan toiminnassaan kohtaamansa poikkeuksellisen olosuhteen — kuten työtaistelun — kielteisiä vaikutuksia peruuttamansa lennon matkustajakuntaa laajemman matkustajajoukon kesken järjestämällä myöhemmät lentonsa uudelleen niin, ettei kenenkään matkustajan matka kohtuuttomasti viivästyisi. Voiko lentoliikenteen harjoittaja toisin sanoen vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin myös suhteessa sellaiseen ajallisesti myöhemmän lennon matkustajaan, jonka matkustamiseen kyseinen tekijä ei ole välittömästi vaikuttanut? Onko tässä suhteessa merkityksellistä eroa sillä, arvioidaanko matkustajan asemaa ja oikeutta korvaukseen lennolle pääsyn epäämistä koskevan asetuksen 4 artiklan vai lennon peruuttamista koskevan 5 artiklan mukaan?

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta

EUVL L 46, s. 1

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/16

Kanne 25.1.2011 — Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-37/11)

2011/C 80/31

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Z. Malůšková ja H. Tserepa-Lacombe)

Vastaaja: Tšekin tasavalta

Vaatimukset

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Tšekin tasavalta ei ole noudattanut asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) 115 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan A osaston 1 ja 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on määrännyt asetuksen N:o 77/2003 1 §:n 2 momentin q kohdassa, että ”levitettävä voi” (pomazánkové máslo) tarkoittaa hapatetusta kermasta valmistettua maitotuotetta, johon on lisätty maitojauhetta tai kirnupiimää ja jonka painosta vähintään 31 prosenttia koostuu maidosta ja 42 prosenttia kuiva-aineista, ja koska se on sallinut tämän tuotteen markkinoinnin ”levitettävän voin” kauppanimellä;

—	Tšekin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 115 artiklassa, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan sekä liitteessä XV olevan A osaston 1 kohdan kanssa, säädetään, että kauppanimi ”voi” on varattu tuotteille, joiden maitorasvapitoisuus on vähintään 80 prosenttia ja jonka vesipitoisuus ei ylitä 16:ta prosenttia. Tšekin tasavallassa on 6.3.2003 annetun maatalousministeriön asetuksen N:o 77/2003 1 §:n 2 momentin q kohdan nojalla otettu käyttöön tuote kauppanimellä ”levitettävä voi”. Kyseinen tuote on kiinteä, notkea vesi-öljy-emulsio, joka valmistetaan pääasiassa hapatetusta kermasta ja jonka painosta vähintään 31 prosenttia koostuu maidosta ja 42 prosenttia kuiva-aineista. Koska maitorasvan osuus on kuvattua alhaisempi, ”levitettävä voi” ei täytä kauppanimen ”voi” käytölle asetettuja edellytyksiä, ja näin ollen edellä mainittuja EU:n oikeuden säännöksiä on rikottu.

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdassa ja XV liitteessä olevan A osaston 4 kohdassa edellytetään, että maitotuotteista, joiden maitorasvapitoisuus on vähemmän kuin 39 prosenttia, käytetään kauppanimeä ”maidosta valmistettu levite X prosenttia”. ”Levitettävää voita” ei markkinoida tällä nimikkeellä, ja täten edellä mainittuja EU:n oikeuden säännöksiä on rikottu.

Tuotteita voidaan poikkeuksellisesti markkinoida ”voin” kauppanimellä, vaikka tuotteet eivät täytä yllä mainittuja edellytyksiä, mikäli asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan a alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät. Tällaiset tuotteet on tyhjentävästi lueteltu komission asetuksen (EY) N:o 445/2007 (2) liitteessä I. ”Levitettävä voi” ei sisälly tähän luetteloon, koska se ei täytä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan a alakohdassa asetettuja edellytyksiä. Näitä poikkeuksia ei siis voida soveltaa ”levitettävään voihin”.

(1) EUVL 2007 L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2) EUVL 2007 L 106, 24.4.2007, s. 24.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/18

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.2.2011 — Oyster Cosmetics v. SMHV — Kadabell (Oyster cosmetics)

(Asia T-437/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Oyster cosmetics rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki Kadus oystra AUTO STOP PROTECTION - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2011/C 80/34

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Oyster Cosmetics SpA (Castiglione delle Stiviere, Italia) (edustajat: asianajaja A. Perani ja asianajaja P. Pozzi)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Kadabell GmbH & Co. KG (Darmstadt, Saksa) (edustaja: asianajaja K. Sandberg)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.8.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 1367/2008-1), joka koskee Kadabell GmbH & Co. KG:n ja Oyster Cosmetics SpA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1.	Kanne hylätään.

2.	Oyster Cosmetics SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 11, 16.1.2010.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/18

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.1.2011 — Vtesse Networks v. komissio

(Asia T-54/07) (1)

(Kumoamiskanne - Valtiontuki - Televiestintä - Liikekiinteistöjä koskeva vero Yhdistyneessä kuningaskunnassa - Päätös, jossa todetaan, että asianomainen toimenpide ei ole tukea - Toimi ei koske kantajaa erikseen - Tutkimatta jättäminen)

2011/C 80/35

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Vtesse Networks Ltd (Hertford, Hertfordshire, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister H. Mercer ja solicitor J. Ballard)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan ja H. van Vliet)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: AboveNet Communications UK Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta); Gamma Telecom Ltd (Newbury, Berkshire, Yhdistynyt kuningaskunta); ja VTL (UK) Ltd (Egham, Surrey, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: I. Forrester, QC, asianajaja C. Arhold ja asianajaja K. Struckmann)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: British Telecommunications plc (Lontoo) (edustajat: solicitor G. Robert ja solicitor C. Berg,); ja Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (edustajat: asiamies V. Jackson, avustajinaan C. Vajda, QC, ja barrister T. Morshead)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus Yhdistyneen kuningaskunnan soveltamasta liikekiinteistöjä koskevasta verosta, jota kannetaan teletoiminnan infrastruktuurista Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 12.10.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/951/EY (ex NN 57/2004, ex CP 26/2004) (EUVL L 383, s. 70) kumoamisesta osittain

Määräysosa

1.	Kanne jätetään tutkimatta.

2.	Vtesse Networks Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3.	Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, AboveNet Communications UK Ltd, Gamma Telecom Ltd, VTL (UK) Ltd ja British Telecommunications plc vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 82, 14.4.2007.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/19

Kanne 22.12.2010 — Aktieselskabet af 21. november 2001 v. SMHV — Parfums Givenchy (only givenchy)

(Asia T-586/10)

2011/C 80/36

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aktieselskabet af 21. november 2001 (Brande, Tanska) (edustaja: asianajaja C. Christiansen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Parfums Givenchy SA (Levallois Perret, Ranska)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 1556/2009-2 7.10.2010 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Värillinen kuviomerkki ”only givenchy” luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 3980241

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Tanskassa tavaramerkiksi nro VR 200103359 rekisteröity sanamerkki ”ONLY” muun muassa luokkiin 3 ja 9 kuuluvia tavaroita varten, Tanskassa tavaramerkiksi nro VR 200002183 rekisteröity sanamerkki ”ONLY” luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten, yhteisön tavaramerkiksi nro 638833 rekisteröity sanamerkki ”ONLY” luokkiin 14, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta erehtyi katsoessaan, että sekaannusvaaraa ei ole ja että asianmukainen kohdeyleisö ei voi yhdistää toisiinsa aikaisempia tavaramerkkejä ja riidanalaista tavaramerkkiä tai muodostaa yhteyttä näiden välille.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/19

Kanne 27.12.2010 — El Corte Inglés v. SMHV — Technisynthese (BTS)

(Asia T-592/10)

2011/C 80/37

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: El Corte Inglés, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat M. E. López Camba ja J. L. Rivas Zurdo)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Technisynthese SARL (Saint Pierre Montlimart, Ranska)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 23.9.2010 tekemä päätös asiassa R 1380/2001-1 on kumottava kokonaisuudessaan ja

—	Vastaaja ja mahdolliset väliintulijat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki BTS luokkiin 14, 18, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Technisynthese SARL

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansalliset ja yhteisön kuviomerkit, jotka sisältävät sanaosan TBS, luokkiin 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston päätöksen kumoaminen ja väitteen hyväksyminen

Kanneperusteet: Todisteiden puuttuminen aikaisempien tavaramerkkien tunnettuudesta ja käytöstä sekä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska asianomaisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/20

Kanne 29.12.2010 — El Corte Inglés v. SMHV — Ruan (B)

(Asia T-593/10)

2011/C 80/38

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: El Corte Inglés, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. L. Rivas Zurdo ja E. Seijo Veiguela)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Jian Min Ruan (Mem Martins, Portugali)

Vaatimukset

—

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 4.10.2010 tekemä päätös asiassa R 576/2010-2 on kumottava ja on todettava, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti väitteen tekijän tekemä valitus SMHV:ssa olisi pitänyt hyväksyä ja väiteosaston päätös hyväksyä kokonaisuudessaan yhteisön tavaramerkki nro 6379721 B (yhdistelmämerkki) kumota, ja

—	Vastaaja tai vastaajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Jian Min Ruan

Haettu yhteisön tavaramerkki: Puna-valkoinen kuviomerkki, joka sisältää kirjaimen B luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kuviomerkki, joka sisältää kirjaimen B, luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska asianomaisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/20

Kanne 28.12.2010 — Almunia Textil v. SMHV — FIBA Europe (EuroBasket)

(Asia T-596/10)

2011/C 80/39

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Almunia Textil, SA (La Almunia de Doña Godina, Espanja) (edustaja: asianajaja J. E. Astiz Suárez)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: FIBA Europa eV (München, Saksa)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 6.10.2010 tekemä päätös asiassa R 280/2010-1 on kumottava.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: FIBA Europe eV.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki EuroBasket luokkiin 9, 14, 16, 24, 25, 26, 28, 35, 38 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön ja kansallinen kuviomerkki, joka sisältää sanaosan Basket, luokkiin 18, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen ja yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen osittainen hylkääminen luokkiin 9, 25, 28 ja 41 kuuluvien tavaroiden osalta.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hyväksyminen ja väitteen hylkääminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska asianomaisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/21

Kanne 27.12.2010 — Biodes v. SMHV — Manasul International (BIESUL)

(Asia T-597/10)

2011/C 80/40

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Biodes, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja E. Manresa Medina)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Manasul International, SL (Ponferrada, Espanja)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 23.9.2010 asiassa R 1519/2009-1 tekemä päätös on kumottava ja

—	vastaaja ja sen vaatimuksia tukevat mahdolliset väliintulijat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Luokkiin 5, 30 ja 31 kuuluvia tavaroita varten haettu, sanaosan ”BIESUL” sisältävä kuviomerkki

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Manasul International, SL.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokkiin 5, 30 ja 31 kuuluvia tavaroita varten rekisteröidyt, sanaosat ”MANASUL” ja ”MANASUL ORO” sisältävät kansalliset kuviomerkit

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin ja haetun tavaramerkin rekisteröinnin hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan rikkominen, koska kyseessä olevat tavaramerkit eivät ole samankaltaisia ja koska valituslautakunta jätti tutkimatta todisteet aikaisempien tavaramerkkien käytöstä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/21

Kanne 27.12.2010 — Biodes v. SMHV — Manasul International (LINEASUL)

(Asia T-598/10)

2011/C 80/41

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Biodes, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja E. Manresa Medina)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Manasul International, SL (Ponferrada, Espanja)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 23.9.2010 asiassa R 1520/2009-1 tekemä päätös on kumottava ja

—	vastaaja ja sen vaatimuksia tukevat mahdolliset väliintulijat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Luokkiin 5, 30 ja 31 kuuluvia tavaroita varten haettu, sanaosan ”LINEASUL” sisältävä kuviomerkki

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Manasul International, SL.

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin ja haetun tavaramerkin rekisteröinnin hylkääminen

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/22

Kanne 11.1.2011 — Timab Industries ja CFPR v. komissio

(Asia T-14/11)

2011/C 80/42

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Timab Industries (Dinard, Ranska) ja Cie financière et de participations Roullier (CFPR) (Saint-Malo, Ranska) (edustaja: asianajaja N. Lenoir)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	päätös on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kumoamaan 17.11.2010 tehdyn komission päätöksen, jolla on implisiittisesti kieltäydytty antamasta tutustuttavaksi komission asiakirjoja, jotka liittyvät komission aloittamaan menettelyyn asiassa COMP/38.866, joka koskee kartellia eläinrehuksi tarkoitettujen fosfaattien eurooppalaisilla markkinoilla.

Kantajat vetoavat kanteen tueksi kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, koska komissio ei ole vastannut vahvistettuun pyyntöön saada tutustua sen päätökseen (tai päätöksiin), jossa vahvistetaan sovintomenettelyssä tehdyn päätöksen C(2010) 5004 lopullinen vastaanottajia koskevien sakkojen todennäköiset vaihteluvälit.

Toinen kanneperuste koskee oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä, koska komissio on asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä käsitellessään vedonnut sen epäämisen perusteeksi asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen ja kolmanteen luetelmakohtaan ja 3 kohdan toiseen alakohtaan. Kantajat katsovat, että pyydetyt asiakirjat

—	eivät ole mielipiteitä vaan päätöksiä, joiden tutustuttavaksi antamisen ei ole osoitettu voivan vahingoittaa vakavasti päätöksentekomenettelyä

—	eivät sisällä arkaluonteisia kaupallisia tietoja

—	eivät millään tavalla liity tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimiin.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/22

Kanne 17.1.2011 — El Corte Inglés v. SMHV — BA&SH (ba&sh)

(Asia T-23/11)

2011/C 80/43

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: El Corte Inglés, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajaja M. López Camba ja asianajaja J. Rivas Zurdo)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: BA&SH SAS (Pariisi, Ranska)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 94/2010-2 7.10.2010 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja ja vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”ba&sh” luokkiin 3, 14, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 5679758

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Espanjassa tavaramerkiksi nro 2211312 rekisteröity värillinen kuviomerkki ”BASS10” luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten, Espanjassa tavaramerkiksi nro 2140717 rekisteröity värillinen kuviomerkki ”BASS10” luokkaan 18 kuuluvia tavaroita varten, Espanjassa tavaramerkiksi nro 2140718 rekisteröity värillinen kuviomerkki ”BASS10” luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten, Espanjassa tavaramerkiksi nro 2223832 rekisteröity värillinen kuviomerkki ”BASS10” luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Kantaja katsoo, että asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta totesi virheellisesti, että todisteita tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä kyseessä olevien tavaroiden osalta ei ole esitetty. Lisäksi kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska kyseessä olevat tavaramerkit ovat niin samankaltaisia, että tämä voi aiheuttaa sekaannusvaaran, ja koska tavarat, joita riidanalainen tavaramerkki koskee, ovat osin samoja ja osin samankaltaisia kuin ne tavarat, joita varten aikaisemmat tavaramerkit on rekisteröity.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/23

Kanne 19.1.2011 — Bank Refah Kargaran v. neuvosto

(Asia T-24/11)

2011/C 80/44

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bank Refah Kargaran (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja J.-M. Thouvenin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	päätös 2010/644/YUTP on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	neuvoston 25.10.2010 antama asetus (EU) 961/2010 on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	päätöksen 2010/413/YUTP on todettava olevan kantajaan nähden soveltumaton

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan esittämät oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat pääpiirteissään samat tai samanlaiset kuin asiassa T-4/11, Export Development Bank of Iran vastaan neuvosto, esitetyt perusteet ja perustelut.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/23

Kanne 17.1.2011 — Germans Boada v. SMHV (keramiikan leikkaamiseen tarkoitetun laitteen muoto)

(Asia T-25/11)

2011/C 80/45

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Germans Boada (Rubí, Espanja) (edustaja: J. Carbonell Callicó)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 28.10.2010 asiassa R 771/2010-1 tekemää päätöstä on muutettava yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 65 artiklan 3 kohdan nojalla, koska yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu ja yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 7 artiklan 3 kohtaa on rikottu, ja kolmiulotteisen tavaramerkin, jonka hakemusnumero on 7 317 911, rekisteröinti on hyväksyttävä

—	toissijaisesti viraston ensimmäisen valituslautakunnan 28.10.2010 asiassa R 771/2010-1 tekemä päätös on kumottava, koska yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 75 ja 76 artiklaa on rikottu

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kolmiulotteinen tavaramerkki, joka koostuu keramiikan leikkaamiseen tarkoitetun laitteen muodosta, luokkaan 8 kuuluvia tavaroita varten

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska haettu tavaramerkki on erottamiskykyinen, ja tämän asetuksen 7 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska on näytetty, että tavaramerkki on tullut käytössä erottamiskykyiseksi. Lisäksi yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 14 artiklaa on rikottu, koska virasto olisi saanut ottaa huomioon vain ne tosiseikat ja todisteet, jotka asianosaiset ovat esittäneet määräajassa. Lopuksi asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 ja 76 artiklaa on rikottu, koska virasto ei ole ottanut huomioon tosiseikkoja ja todisteita, jotka kantaja esitti muotovaatimuksia ja määräaikoja noudattaen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/23

Kanne 14.1.2011 — Technische Universität Dresden v. komissio

(Asia T-29/11)

2011/C 80/46

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Technische Universität Dresden (Dresden, Saksa) (edustaja: asianajaja G. Brüggen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa komission 4.11.2010 tekemän päätöksen (maksukehotus nro 3241011712), joka koskee 55 377,62 euron suuruisen määrän takaisinperimistä, ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

Yhteisön oikeutta on rikottu asian tosiseikkojen virheellisen ja puuttuvan arvioinnin perusteella

Kantaja väittää, että asian tosiseikkoja on arvioitu virheellisesti ja puutteellisesti tiettyjen henkilöstökulujen ja majoitus- ja matkakulujen tukikelpoisuuden osalta. Se väittää myös, että eri palveluita koskevia tosiseikkoja on arvioitu virheellisesti ja puutteellisesti.

Yhteisön oikeutta on rikottu päätöksen perusteluja rasittavien vakavien virheiden perusteella

Kantaja väittää tämän kanneperusteen yhteydessä, että maksukehotusta ei ole perusteltu, että majoitus- ja matkakulujen tukikelpoisuuden hyväksymistä ja epäämistä koskevat perustelut ovat virheelliset ja että otsikon ”eri palvelut” osalta tuen piiriin kuulumattoman summan korottamista ei ole perusteltu.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/24

Kanne 24.1.2011 — Peeters Landbouwmachines v. SMHV — Fors MW (BIGAB)

(Asia T-33/11)

2011/C 80/47

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Peeters Landboumachines BV (Etten-Leur, Alankomaat) (edustaja: asianajaja P.N.A.M. Claassen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: AS Fors MW (Saue, Viron tasavalta)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 210/2010-1 4.11.2010 tekemä päätös on kumottava,

—

vastaaja on velvoitettava julistamaan mitättömäksi yhteisön tavaramerkki, joka on mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen kohteena, tai vastaaja on velvoitettava julistamaan mitättömäksi yhteisön tavaramerkki, joka on mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen kohteena, siltä osin kuin se on rekisteröity luokkaan 7 kuuluvia tavaroita varten, ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki ”BIGAB” luokkiin 6, 7 ja 12 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 4363842

Yhteisön tavaramerkin haltija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perusteet: Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä perustaa vaatimuksensa ehdottomille ja suhteellisille mitättömyysperusteille, jotka on esitetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 53 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luettuna yhdessä 8 artiklan 4 kohdan kanssa

Mitättömyysosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Kantaja katsoo, että valituslautakunta teki virheen arvioidessaan tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tehneen hakijan vilpillistä mieltä ja että valituslautakunta ei ottanut huomioon sitä merkitystä, joka muiden tavaroiden samankaltaisuudella on, joita varten kyseiset tavaramerkit on rekisteröity.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/24

Kanne 24.1.2011 — Canon Europa v. komissio

(Asia T-34/11)

2011/C 80/48

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Canon Europa NV (Amstelveen, Alankomaat) (edustajat: asianajajat P. De Baere ja P. Muñiz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi

—

tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 5.10.2010 annettu komission asetus (EU) N:o 861/2010 (EUVL L 294, s. 1) ja erityisesti harmonoidun järjestelmän alanimikkeessä 8443 31 perustetut alajaot ja niitä vastaavat tullit on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteessaan SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 5.10.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 861/2010 (EUVL L 294, s. 1) ja erityisesti harmonoidun järjestelmän alanimikkeessä 8443 31 perustetut alajaot ja niitä vastaavat tullit.

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat oikeudelliset perusteet:

Ensinnäkin kantaja väittää, että kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan nojalla, koska riidanalainen toimi on säädös, joka koskee kantajaa suoraan eikä se edellytä myöhempiä täytäntöönpanotoimia.

Lisäksi kantaja väittää, että riidanalainen toimi on pätemätön, koska siinä rajoitetaan vuoden 2007 harmonoidun järjestelmän alanimikkeen 8443 31 ulottuvuutta siten, että sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään useita toimintoja suorittavat koneet, jotka luokiteltiin aiemmin vuoden 2002 harmonoidun järjestelmän alanimikkeeseen 8471 60, vaikka komissio ei saa rajoittaa harmonoidun järjestelmän alanimikkeiden soveltamisalaa harmonoidusta järjestelmästä tehdyn yleissopimuksen (1) 3 artiklan ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla.

Lisäksi kantaja väittää, että riidanalainen toimi on pätemätön, koska sillä muutetaan tiettyihin, aiemmin vuoden 2002 harmonoidun järjestelmän alanimikkeisiin 8471 60 ja 8517 21 luokiteltuihin useita toimintoja suorittaviin koneisiin sovellettavia tulleja ja sillä rikotaan tästä syystä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 9 artiklan 2 kohtaa.

Lopuksi kantaja toteaa, että riidanalaisella toimella rikotaan vuoden 1994 GATT-sopimuksen (3) II artiklaa ja EU:n tullimyönnytyksiä koskevassa luettelossa allekirjoittamia sitoumuksia, koska siinä otetaan käyttöön tulleja sellaisille useita toimintoja suorittaville koneille, joiden osalta EU on sitoutunut poistamaan kaikki tullit.

(1) 14.6.1983 tehty harmonisoitua tavarankuvaus- ja tavarankoodausjärjestelmää koskeva kansainvälinen yleissopimus.

(2) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 (EYVLL 256, s. 1).

(3) Tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/25

Kanne 24.1.2011 — Kyocera Mita Europe v. komissio

(Asia T-35/11)

2011/C 80/49

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kyocera Mita Europe BV (edustajat: asianajajat P. De Baere ja P. Muñiz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	kanne on otettava tutkittavaksi

—

tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 5.10.2010 annettu komission asetus (EU) N:o 861/2010 (1) on kumottava erityisesti siltä osin kuin siinä otetaan käyttöön harmonisoidun järjestelmän (HS) nimikettä 8443 31 koskevat alanimikkeet ja niitä vastaavat tullit

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi kanneperusteet, jotka ovat samat kuin kantajan asiassa T-34/11 Canon Europa v. komissio esittämät kanneperusteet.

(1) EUVL 2010 L 284, s. 1.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/25

Kanne 24.1.2011 — Japan Airlines v. komissio

(Asia T-36/11)

2011/C 80/50

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Japan Airlines International Co. (edustajat: asianajaja J.-F. Bellis, asianajaja K. Van Hove ja solicitor R. Burton)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava 9.11.2010 tehty komission päätös

—	vaihtoehtoisesti tuomioistuimen on rajoittamatonta harkintavaltaansa käyttäen alennettava kantajalle, AL:lle ja Japan Airlines Corporationille määrätyn sakon määrää

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kumoamiskanne, joka koskee 9.11.2010 asiassa COMP/39.258 — Lentorahti tehtyä komission päätöstä K(2010) 7694 lopullinen. Kyseisessä päätöksessä kantajan todettiin syyllistyneen yhdessä Japan Airlines Corporationin (JAC) (joka on fuusioitunut kantajaan ja lakannut olemasta) kanssa SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen koordinoimalla yhdessä muiden lentoliikenteenharjoittajien kanssa hintakäyttäytymistään lentorahtipalvelujen osalta (i) polttoainelisiin, (ii) turvallisuuslisiin ja (iii) lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytymiseen liittyen.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä sovelletaan virheellisesti SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, kun siinä määritetään sen rikkomiseen laajuus, johon kantajan katsotaan osallistuneen, siten, että se kattaa sellaisia reittejä, joita kantaja ei liikennöinyt ja joiden liikennöimiseen sillä ei ollut laillista oikeutta.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä sovelletaan virheellisesti SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, kun siinä todetaan toimivalta sellaisten Euroopan talousalueen ulkopuolisista valtioista Euroopan talousalueelle liikennöitävillä reiteillä tarjottavien lentorahtipalvelujen osalta, joita myydään Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneille asiakkaille.

3.	Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan syrjimättömyysperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, kun siinä sovelletaan eri lentoliikenteenharjoittajiin erilaista näyttökynnystä.

Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä rikotaan sakkojen laskennasta vuonna 2006 annettuja suuntaviivoja ja loukataan suhteellisuusperiaatetta, kun siinä sisällytetään sakkojen laskemisen pohjana käytettävään merkitykselliseen myyntiarvoon sellaisiin lentorahtipalveluihin liittyvistä hintatekijöistä johdettuja tuloja, jotka eivät liity kyseiseen rikkomiseen.

Viidennessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että kyseisessä päätöksessä rikotaan sakkojen laskennasta vuonna 2006 annettuja suuntaviivoja ja loukataan luottamuksensuojan periaatetta, kun siinä sisällytetään sakkojen laskemisen pohjana käytettävään merkitykselliseen myyntiarvoon sellaisista lentorahtipalveluista saatuja tuloja, jotka liittyvät Euroopan talousalueen valtioihin kolmansista valtioista liikennöitäviin reitteihin.

6.	Kuudennessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan suhteellisuusperiaatetta, kun siinä rajoitetaan kantajalle sääntelypuitteiden perusteella määrättävän sakon alennus 15 prosenttiin.

Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan syrjimättömyysperiaatetta, kun siinä ei myönnetä kantajalle 10 prosentin suuruista sakon alennusta sillä perusteella, että sen osallistuminen rikkomiseen on vähäistä, kun taas mainitunlainen alennus on myönnetty muille sellaisille yrityksille, joille päätös on osoitettu ja jotka ovat objektiivisesti tarkasteltuna samankaltaisessa asemassa kuin kantaja.

8.	Kahdeksannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan suhteellisuusperiaatetta, kun siinä ei oteta huomioon asian erityisiä olosuhteita.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/26

Kanne 24.1.2011 — Cargolux Airlines v. komissio

(Asia T-39/11)

2011/C 80/51

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargolux Airlines International SA (Sandweiler, Luxemburg) (edustajat: barrister J. Joshua ja Solicitor G. Goeteyn)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava 1–4 artiklan kokonaan tai siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—	on kumottava kantajalle 5 artiklassa määrätty sakko

—	vaihtoehtoisesti on alennettava olennaisesti sakon määrää unionin tuomioistuimen rajoittamattoman harkintavallan mukaisesti

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaatimus SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 9.11.2010 tehdyn (asia COMP/39.258 — Lentorahti) komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen kumoamiseksi siltä osin kuin komissio totesi kantajan syyllistyneen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen koordinoimalla erinäisiä lentorahtipalveluista perittävään hintaan liittyviä hintatekijöitä (i) polttoainelisien, (ii) turvallisuuslisien ja (iii) lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytymisen osalta.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se virheellisesti katsoi, että menettelyn tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen, eikä osoittanut, että sen vaikutuksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen. Kantaja väittää tältä osin seuraavaa:

—	se, että on olemassa menettelyn, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, käsite, ei vapauta komissiota velvollisuudesta suorittaa jonkinlainen arviointi, minkä se tässä laiminlöi;

—	päätöksessä ei todeta, että vahinkoa olisi syntynyt, ottaen erityisesti huomioon sen, että hintojen perustana olevien maksujen määräämistä koskevista väitteistä luovuttiin.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, perusteluvelvollisuus laiminlyöty, puolustautumisoikeuksia loukattu ja tehty ilmeinen arviointivirhe, koska komissio ei osoittanut riittävän täsmällisesti sen menettelyn laajuutta ja osatekijöitä, joka väitetysti merkitsi yhtenä kokonaisuutena pidettäviä, jatkettuja kilpailusääntöjen rikkomisia.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, koska se ei osoittanut luottavaa todistusaineistoa tukeakseen päätelmiään eikä osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavallaan toteen niitä tosiseikkoja, joille se toteamuksensa perustaa. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

—	mitään väitetiedoksiantoon sisältyneistä virheistä, joista on aikoinaan komissiolle ilmoitettu, ei ole oikaistu päätöksessä;

—

komissio on soveltanut virheellisesti yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen käsitettä pitäytyessään väitteessään, jonka mukaan täysin viaton menettely voi olla osa lainvastaista toimintaa, ja käyttäessään termiä ”maailmanlaajuinen kartelli” tekosyynä kaikilta osin arveluttavan ja epäolennaisen todistusaineiston esittämiselle.

Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan virheellisesti olevansa toimivaltainen väitetyn kilpailua rajoittavan koordinoinnin osalta, joka koski kolmansien maiden lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville kentille liikennöityjä lentoja (”saapuvat lennot”). Kantaja katsoo tältä osin, ettei tällainen toiminta kuulu SEUT 101 artiklan eikä ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan.

Viidennessä kanneperusteessaan, joka koskee sakon uudelleentarkastelua unionin tuomioistuimen rajoittamattoman harkintavallan mukaan, kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

—	sakkojen laskennasta vuonna 2006 annetut suuntaviivat ovat ristiriidassa sen asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn edellytyksen kanssa, jonka mukaan sakkojen on perustuttava rikkomisen vakavuuteen ja kestoon;

—	komissio liioitteli törkeästi väitetyn rikkomisen yleistä vakavuutta ja kestoa. Sen paremmin prosentuaalista määrää (16 prosenttia myyntiarvosta) kuin lisämäärää ei nyt esillä olevassa asiassa ole perusteltu;

—	kantajan osalta komissio arvioi virheellisesti rikkomisten keston, virheellisesti hylkäsi lieventävät olosuhteet ja virheellisesti jätti ottamatta huomioon seuraamusten kokonaisuutena arvioidun oikeudenmukaisuuden ja kantajan taloudellisen tilanteen.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1).

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/27

Kanne 24.1.2011 — Lan Airlines ja Lan Cargo v. komissio

(Asia T-40/11)

2011/C 80/52

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Lan Airlines ja Lan Cargo SA (Santiago, Chile) (edustajat: barrister B. Hartnett ja asianajaja O. Gseiss)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava riidanalainen päätös kantajia koskevilta osin

—	vaihtoehtoisesti on alennettava kantajille määrätyn sakon määrää ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteellaan SEUT 263 artiklan mukaisesti tuomioistuinta kumoamaan kantajia koskevilta osin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Sveitsin liittovaltion ja Euroopan yhteisön lentoliikenteestä tekemän sopimuksen 8 artiklan soveltamisesta 9.11.2010 (asia COMP/39.258 — Lentorahti) tehdyn komission päätöksen.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantajat olisivat osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen ja että se teki näin ollen oikeudellisen virheen SEUT 101 artiklaa soveltaessaan, sillä

—	komissio ei osoittanut, että Lan Cargo oli tietoinen tai että sen olisi pitänyt olla tietoinen kilpailua rajoittavan suunnitelman olemassaolosta;

—	komissio ei osoittanut, että Lan Cargon tarkoituksena oli omalla käyttäytymisellään osallistua tällaiseen kilpailua rajoittavaan suunnitelmaan; ja

—	komissio ei osoittanut, että Lan Cargo oli tietoinen tai että sen olisi pitänyt olla tietoinen turvallisuuslisää tai lisiä koskevia provisioita koskevista kilpailusääntöjen rikkomisista.

Toisessa kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia, sillä:

—	komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia tukeutuessaan sellaisiin todisteisiin, joita ei mainittu väitetiedoksiannossa;

—	komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia tukeutuessaan sellaiseen todisteiden tulkintaan, jota ei ollut selvästi esitetty väitetiedoksiannossa;

—	komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia esittäessään riidanalaisessa päätöksessä väitteitä, joihin kantajilla ei ollut ollut tilaisuutta ottaa kantaa.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, henkilökohtaista vastuuta koskevaa periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta kantajille määrätyn sakon määrää määrittäessään, sillä:

—	komission määrittelemä rikkomisen kesto ei vastannut sen toteamusta tietoisuudesta väitetyn kilpailua rajoittavan suunnitelman olemassaolosta ja tarkoituksesta osallistua kyseiseen suunnitelmaan;

—	komissio teki virheen sakon perusmäärää määrittäessään;

—	komission esittämä sakon perusmäärää koskeva laskelma ei kuvasta kantajien rajoitettua osallistumista väitettyyn rikkomiseen; ja

—	komission esittämä sakon perusmäärää koskeva laskelma ei kuvasta sitä seikkaa, että väitetty rikkominen ei kattanut kyseisten palvelujen hintaa kokonaisuudessaan.

Neljännessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa mukauttaessaan sakon perusmäärää lieventävien olosuhteiden perusteella, sillä:

—	komissio ei ottanut huomioon niitä erittäin merkittäviä eroja, joita kantajien osallistumisasteen ja muiden lentoyhtiöiden merkittävästi korkeamman osallistumisasteen välillä oli; ja

—	komissio ei perustellut objektiivisesti sitä, että se kohteli samalla tavalla eri lentoyhtiöitä huolimatta siitä, että näiden tilanteet poikkesivat merkittävästi toisistaan.

Viidennessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio ei esittänyt perusteluja sille, että se sulki 11 niistä yrityksistä, joille väitetiedoksianto oli osoitettu, pois riidanalaisesta päätöksestä, toteamukselleen, jonka mukaan valittajat olivat syyllistyneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun rikkomiseen, eikä määrättävää sakkoa koskevalle laskelmalleen, sillä:

—	komissio ei esittänyt perusteluja sille, että se jätti 11 sellaista lentoliikenteenharjoittajaa, joille se oli väitetiedoksiantonsa osoittanut, riidanalaisen päätöksen ulkopuolelle;

—	komissio ei esittänyt päättelyään niiden tuomioistuimen edellyttämien rikkomisen osatekijöiden osalta, joiden perusteella kantajan voidaan katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen; ja

—	komissio ei esittänyt kantajille riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn sakon määrittämistä koskevaa päättelyään.

Kuudennessa kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio loukkasi kantajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja rikkoi siten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, sillä:

—	kantajilta evättiin oikeus kuulustella ja ristikuulustella todistajia;

—	kantajilta evättiin oikeus ottaa kantaa niille määrättyä sakkoa koskevaan laskelmaan;

—	sakko määrättiin sellaisen suullisen käsittelyn jälkeen, joka ei ollut julkinen ja johon päätöksentekijä ei osallistunut; ja

—	riidanalaisen päätöksen teki hallintoelin eikä lainkäyttöelimellä ole toimivaltaa tutkia sitä uudelleen kaikilta osin.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/28

Kanne 19.1.2011 — Universal v. komissio

(Asia T-42/11)

2011/C 80/53

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Universal Corp. (Richmond, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja C. R. A. Swaak)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava 12. ja 30.11.2010 päivättyihin kirjeisiin sisältyvä riidanalainen päätös ja/tai

—	todettava, että kantajalla ei voida katsoa olevan velvollisuutta maksaa miltään osin taikka kokonaan tässä asiassa määrättyä sakkoa ennen kuin asiassa T-12/06, Deltafina vastaan komissio, on annettu lopullinen ratkaisu tai sen johdosta käytävästä menettelystä on määrätty

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan SEUT 263 artiklan mukaisesti sen komission päätöksen kumoamista, joka sisältyi komission Universal Corporationille 12.11.2010 osoittamaan kirjeeseen ja joka vahvistettiin 30.11.2010 päivätyssä kirjeessä ja jossa vaadittiin kyseistä yritystä maksamaan Universal Corporation Deltafina SpA:lle ja Deltafina SpA:lle 20.10.2005 asiassa COMP/C.38.281.B2 — Raakatupakka — Italia yhteisesti ja erikseen määrätty sakko asian T-34/06, Universal Corp. vastaan komissio, kanteen peruuttamisen seurauksena mutta ennen kuin asiassa T-12/06, Deltafina SpA vastaan komissio, oli annettu ratkaisu tai sen johdosta käytävästä menettelystä oli määrätty.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanlaista päätöstä rasittavaa oikeudellista virhettä:

—

Riidanalainen päätös on virheellinen, koska kantajan tytäryhtiön, Deltafinan, antama pankkitakaus kattaa koko sakon. Kyseisen tytäryhtiönsä kokonaan omistavana emoyhtiönä kantaja on ainoastaan yhteisesti ja erikseen vastuussa sellaisen sakon maksamisesta, jonka komissio on määrännyt Deltafinalla sen välittömän rikkomiseen osallistumisen perusteella. Kantajan nostaman kumoamiskanteen peruuttamisella ei ole merkitystä sen kysymyksen kannalta, milloin mainittu sakko on maksettava.

Toinen kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista:

—

Riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan periaatetta sen perustellun luottamuksen osalta, joka liittyy pankkitakauksen pätevyyteen ennen kuin Deltafinaa koskeva oikeudenkäynti on päättynyt. Hyväksyessään Deltafinan kumoamiskanteeseen liittyvän pankkitakauksen komissio synnytti perustellun luottamuksen siihen, että se pidättäytyisi vaatimasta sakon maksamista ennen kuin asiassa T-12/06 on annettu lopullinen tuomio. Komissio loukkasi myös kantajan perusteltua luottamusta siihen, että komissio kohtelee kantajaa ja Deltafinaa vastuun ja täytäntöönpanon osalta johdonmukaisesti yhtenä yrityskokonaisuutena.

Kolmas kanneperuste, joka koskee SEUT 266 artiklasta seuraavan hyvää hallintoa koskevan velvollisuuden laiminlyömistä:

—

Riidanalaisella päätöksellä laiminlyödään SEUT 266 artiklasta seuraava hyvää hallintoa koskeva velvollisuus, kun sillä vaaditaan sellaisen sakon ennenaikaista maksamista, joka on määrätty yhteisesti ja jonka maksaminen on lykätty siihen, kunnes Deltafinaa koskevassa asiassa on annettu ratkaisu. Siinä tapauksessa, että Deltafinan kanne menestyy kaikilta osin tai osittain, komission on alennettava määrää, jonka maksamisesta Universal on yhteisesti ja erikseen vastuussa, tai poistettava se kokonaan.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/29

Kanne 17.1.2011 — Italia v. komissio

(Asia T-44/11)

2011/C 80/54

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: valtionasiamies L. Ventrella)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa tarvittavilta osin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 4.11.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 755, joka annettiin tiedoksi 5.11.2010

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista (SEU 269 artikla, entinen EY 253 artikla) ja perustelujen puutteellisuutta. Lisäksi tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu. Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten rehuksi tarkoitetun rasvattoman maidon ja rasvattoman maitojauheen tuen ja mainitun rasvattoman maitojauheen myynnin osalta 17.12.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2799/1999 (EYVL L 340, s. 3) 24 artiklan 2 kohtaa on myös rikottu.

Kantaja katsoo tältä osin, että komissio on tehnyt eräitä varainhoitoa koskevia oikaisuja rasvattoman maitojauheen osalta sillä perusteella, ettei tukivähennyksiä tai lainsäädännössä tarkoitettuja seuraamuksia ole väitetysti sovellettu oikein. Komissio on katsonut asetuksen N:o 2799/1999 24 artiklan 2 kohdan suppean, virheellisen ja kyseisen säännöksen hengen vastaisen tulkinnan perusteella, että joka kolmas kuukausi tehtävä tarkastus, joka tehtiin viikon kuluttua epäsäännönmukaisesta maksusta, ei ollut yhteisön lainsäädännössä tarkoitettu erityistutkimus, eikä se siksi voinut korvata tällaista tutkimusta. Komissio on lisäksi vähäpätöisten, yksittäisten tapausten perusteella tehnyt yleistyksiä Italian viranomaisten toimintaan mahdollisesti — ja täysin hypoteettisesti — liittyvistä seuraamuksia koskevista puutteista. Komissio on myös ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla. Koska väitetysti määräämättä jätettyjen seuraamusten kokonaissumma on huomattavasti pienempi kuin se seuraamus, jonka komissio aikoo määrätä Italialle, on vaikea ymmärtää, miksi sovelletaan kiinteitä oikaisuja, jotka ovat joka tapauksessa kohtuuttomia ja suhteettoman suuria. Näin ollen kysymys on perustelujen ilmeisen puutteellisuuden lisäksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta.

Toinen kanneperuste koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista (SEU 269 artikla, entinen EY 253 artikla) ja perustelujen puutteellisuudesta. Tämän lisäksi suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja SEU 6 artiklan kolmatta kohtaa on rikottu, koska perustavanlaatuisia periaatteita eli luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja aineellisten sääntöjen taannehtivuuskiellon periaatteita on loukattu. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, s. 1) 32 artiklan 5 kohtaa on rikottu ja ne bis in idem -periaatetta on loukattu.

Kantaja väittää tältä osin, että komissio on vuonna 2003 aloitetun tutkimuksen perusteella tehnyt jäsenvaltion osalta varainhoitovuotta 2009 koskevan oikaisun, joka liittyy maksajavirastojen takaisinperintäjärjestelmän järjestämiseen. Tämä oikaisu on laskettu sellaisten tapausten arvon perusteella, joista komissio ei ole tehnyt päätöstä tuolloin voimassa olleiden yhteisön säännösten nojalla ja joiden osalta komissio katsoo, että on sovellettava uutta lainsäädäntöä ja siis niin sanottua 50–50-sääntöä, joka otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 1290/2005. Kysymyksessä oleva rahoitusoikaisu on lainvastainen, koska jäsenvaltion vastattavaksi on automaattisesti määrätty 50 prosenttia kyseisistä summista asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohdan nojalla. Tätä säännöstä on sovellettu lainvastaisesti taannehtivasti velkojen hallinnointia koskevaan tutkimukseen, joka liittyy komission nimenomaisesti myöntämällä tavalla pääasiallisesti ”vuosina 2002/2003 havaittuun tilanteeseen”. Näiden tarkastusten kohteiden osalta Italian valtiolle on jo määrätty 50 prosentin suuruinen rahoitusoikaisu asetuksen (EY) N:o 1290/2005 nojalla 27.4.2007 tehdyssä komission päätöksessä K(2007) 1901. Riidanalaisella päätöksellä komissio soveltaa samoihin tapauksiin samoilla perusteilla ylimääräistä yksittäistä rahoitusoikaisua, joka vastaa täysimääräisesti perimättä jätettyjen lainojen kokonaissummaa. Näin ollen on lainvastaista ja ainakin kohtuutonta määrätä usean vuoden kuluttua ylimääräinen, 50 prosentin suuruinen seuraamus, ja tämä on selvästi myös ne bis in idem -periaatteen vastaista.

Kolmas kanneperuste koskee komissiolle kuuluvan seuraamusten määräämistä koskevan vallan lakkaamista. Lisäksi kysymyksessä oleva tutkimus on saatettu päätökseen kohtuuttoman pitkän ajan kuluttua. Myös asetusta (EY) N:o 1290/2005 on rikottu ja ne bis in idem -periaatetta loukattu.

Toiseen kanneperusteeseen nähden toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohta — jota komissio on soveltanut taannehtivasti kysymyksessä oleviin tutkimuksiin — katsotaan menettelysäännöksi, kantaja vetoaa siihen, että kyseinen oikaisu on lainvastainen, koska se on tehty sen neljän vuoden määräajan päätyttyä, jonka kuluessa komissio voi määrätä seuraamuksia. Toissijaisesti kantaja vetoaa myös siihen, että kysymyksessä olevat oikaisut ovat lainvastaisia siitä syystä, että kyseisten tutkimusten kohtuullinen kesto on ylitetty. Kun otetaan huomioon, ettei näitä tutkimuksia ole saatettu päätökseen kohtuullisessa ajassa (kahdeksan vuotta on kulunut tutkimusten aloittamisesta), kansallinen talousarvio on jo kärsinyt merkittävää rahoitusvahinkoa komission 50 prosentin suuruista kiinteää oikaisua koskevasta päätöksestä K(2007) 1907, joka liittyy riidanalaisen päätöksen kohteena oleviin tapauksiin. Tämä on myös selvästi ne bis in idem -periaatteen vastaista.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/30

Kanne 21.1.2011 — Italian tasavalta v. komissio

(Asia T-45/11)

2011/C 80/55

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

on kumottava 10.11.2010 tehty komission päätös K(2010) 7893 lopullinen, joka annettiin tiedoksi Italian tasavallalle 11.11.2010 kirjelmällä SG-Greffe (2010) D/18018 ja jolla hylättiin asian COMP/M.5960 — Crédit Agricole/Cassa di Risparmio della Spezia/Agenzie Intesa Sanpaolo siirtämistä koskeva pyyntö

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne on nostettu komission päätöksestä, jolla hylättiin Italian kilpailuviranomaisen yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EUVL L 24, s. 1) 9 artiklan nojalla esittämä pyyntö siirtää komissiolle ilmoitettu yrityskeskittymä, jolla Crédit Agricole S.A. hankkii sen määräysvallassa olevien Cassa di Risparmio di Parman ja Piacenza S.p.A.:n kautta yksinomaisen määräysvallan Cassa di Risparmio della Spezia S.p.A:ssa, joka tällä hetkellä on Intesa Sanpaolon määräysvallassa.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

1.	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklaa on rikottu, koska komissio katsoi, että siirtämistä koskeva pyyntö oli tehty myöhässä ja että sitä ei ollut perusteltu.

Toisen kanneperusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja toista alakohtaa on rikottu ja perustelut puuttuvat.

Tältä osin todetaan, että komissio on virheellisesti antanut merkitystä sille, että markkinaosuudet eivät muutu yrityskeskittymän jälkeen. Crédit Agricole saa tosiasiallisesti tällaiset osuudet keskittymän kautta, eikä kuten Intesa Sanpaolo ennen keskittymää, sisäisen laajentumisen kautta. Yksityishenkilöille tarjottaviin pankkipalveluihin maakunnallisilla markkinoilla siis aiheutui vaikutuksia.

Kolmannen kanneperusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja toista alakohtaa on rikottu ja perustelut puuttuvat.

Kantaja katsoo, että toisin kuin komissio väittää, pankkipalvelujen maakunnalliset markkinat ovat olemassa. Näiden palvelujen käyttäjät eivät ole halukkaita muuttamaan, ja muiden toimijoiden on vaikea päästä kylläisille maakunnallisille markkinoille. On siis olemassa rajoitetut markkinat, jotka eivät muodosta yhteismarkkinoiden olennaista osaa.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja toista alakohtaa on rikottu ja perustelut puuttuvat.

Kantaja väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon rikkomismenettelyä, jonka kilpailuviranomainen aloitti Crédit Agricolea ja Intesa Sanpaoloa vastaan, joita olisi tullut pitää markkinoihin olevan vaikutuksen kannalta tarkasteltaessa lähipiirinä eikä kilpailijoina.

Viides kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 1 artiklaa ja 9 artiklan 2 ja 3 kohtaa on rikottu, minkä lisäksi subsidiariteettiperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

Kantaja katsoo, että yrityskeskittymällä ei ole merkitystä yhteisön tasolla ja että kilpailuviranomaisella on paremmat edellytykset tutkia asia. Komission olisi tullut siirtää ainakin se osa yrityskeskittymästä, joka liittyi päätöksessä mainittuihin maakunnallisiin markkinoihin.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/31

Kanne 24.1.2011 — Deutsche Lufthansa ym. v. komissio

(Asia T-46/11)

2011/C 80/56

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Deutsche Lufthansa AG (Köln, Saksa), Lufthansa Cargo AG (Kelsterbach, Saksa) ja Swiss International Air Lines AG (Basel, Sveitsi) (edustajat: asianajajat S. Völcker, F. Louis, E. Arsenidou ja A. Israel)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Riidanalaisen päätöksen 1–4 artikla on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevassa menettelyssä (asia COMP/39.258 — lentorahti) 9.11.2010 tekemä päätös K(2010) 7694 lopullinen on kumottava.

Kantajat vetoavat vaatimuksensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että riidanalainen päätös on yhteisön ja Sveitsin välisen sopimuksen 11 artiklan 1 ja 2 kohdan vastainen, koska se perustuu Sveitsissä tapahtuneeseen kilpailijoiden väliseen yhteydenpitoon.

Toinen kanneperuste koskee sitä, että riidanalainen päätös on asetuksen N:o 3975/87 (1) 1 artiklan 2 kohdan vastainen, koska käytetään perusteena kilpailijoiden välistä yhteydenpitoa ETA-alueen ulkopuolella aikaisemmin kuin 1.5.2004 sen osoittamiseksi, että

—	eurooppalaiset lentoyhtiöt (muun muassa kantajat) ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa aikaisemmin kuin 1.5.2004

—	yhtä kokonaisuutta olevan ja jatkuvan kilpailusääntöjen rikkomisen juuret ulottuvat 1.5.2004 edeltävään aikaan, mistä voidaan päätellä rikkomisen alkaneen heti mainitusta päivästä.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, että riidanalainen päätös on SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä yhteisön ja Sveitsin välisen sopimuksen 8 artiklan vastainen, koska siinä katsotaan, että kilpailijoiden ETA-alueen ulkopuolella tapahtunut yhteydenpito oli osa samaa yhtä kokonaisuutta olevaa ja jatkuvaa rikkomista kuin kilpailijoiden välinen yhteydenpito päätoimipaikkojen tasolla.

Neljäs kanneperuste koskee sitä, että riidanalainen päätös on SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan vastainen, koska se perustuu ajatukseen, jonka mukaan kilpailijoiden välillä ETA-alueen ulkopuolella tapahtunut yhteydenpito merkitsee itsessään SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista riippumatta siitä, ovatko ne osa samaa yhtä kokonaisuutta olevaa ja jatkuvaa rikkomista kuin päätoimipaikkojen tasolla tapahtunut kilpailijoiden välinen yhteydenpito. ETA-alueelle tapahtuvia cargo-kuljetuksia koskevat sopimukset tai yhteistoimintajärjestelyt eivät rajoita kilpailua ETA-alueella eivätkä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi hallitusten mukanaolo useiden merkityksellisten seikkojen osalta sulkee pois SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisen.

(1) Menettelystä sovellettaessa kilpailusääntöjä lentoliikenteen alalla toimiviin yrityksiin 14.12.1987 annettu komission asetus (ETY) N:o 3975/87, EYVL L 374, s. 1

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/32

Kanne 24.1.2011 — British Airways v. komissio

(Asia T-48/11)

2011/C 80/57

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: British Airways plc (Harmondsworth) (edustaja: K. Lasok, QC, barrister R. O'Donoghue ja barrister B. Louveaux)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava päätös siltä osin kuin siinä todetaan kantajan osallistuneen lisiä koskeviin provisioihin liittyvään kilpailusääntöjen rikkomiseen ja/tai on palautettava asia komissioon, jotta tämä arvioi asiaa uudelleen ja tekee siinä uuden päätöksen;

—	on kumottava päätös siltä osin kuin siinä todetaan kantajan rikkomisen alkamisajankohdaksi 22.1.2001 ja korvattava mainittu ajankohta siten, että alkamisajankohdaksi katsotaan 1.10.2001, ja/tai palautettava asia komissioon tämän seikan kohdalta uudelleen arvioitavaksi;

—

on kumottava päätös siltä osin kuin siinä todetaan, että Honkongiin, Japaniin, Intiaan, Singaporeen, Koreaan ja Brasiliaan liittyvillä seikoilla rikottiin SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen 8 artiklaa, ja/tai on palautettava asia komissioon, jotta tämä arvioi asiaa tältä osin uudelleen ja tekee tältä osin uuden päätöksen;

—	kantajalle päätöksessä määrätty sakko on kumottava tai sen määrää on olennaisesti alennettava edellä esitetyn ja/tai unionin yleisen tuomioistuimen rajoittamattoman harkintavallan perusteella;

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut tässä asiassa aiheutuvat kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Sveitsin liittovaltion ja Euroopan yhteisön lentoliikenteestä tekemän sopimuksen 8 artiklan soveltamisesta 9.11.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen (asia COMP/39.258 — Lentorahti) osittaista kumoamista, joka koskee lentorahtipalveluista perittävään hintaan liittyvien erinäisten hintatekijöiden koordinointia (i) Euroopan talousalueen alueella sijaitsevien lentokenttien välillä liikennöitävillä reiteillä; (ii) Euroopan unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevien lentokenttien välillä liikennöitävillä reiteillä; (iii) sellaisten Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtoiden alueella sijaitsevien lentokenttien, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita, ja kolmansien valtioiden alueella sijaitsevien lentokenttien välillä liikennöitävillä reiteillä; ja Euroopan unionin alueella sijaitsevien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välillä liikennöitävillä reiteillä. Päätöksessä todettu kilpailusääntöjen rikkominen koskee polttoainelisää, turvallisuuslisää ja lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytymistä rahdin jälleentoimittajille.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä eikä perustellut päätöstä asianmukaisesti siltä osin kuin se ei esittänyt riittävän täsmällisiä todisteita siitä, että kantaja osallistui lisiä koskevien provisioiden maksamisen koordinointiin, mutta ei ottanut huomioon hallussaan olevaa laajaa todistusaineistoa, joka osoitti päinvastaista.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että vastaaja teki ilmeisen arviointivirheen ja laiminlöi velvollisuutensa osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla kantajan rikkomisen alkamisajankohdan. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

—	esitetty todistusaineisto ei täytä täsmällisyyttä ja johdonmukaisuutta koskevia vaatimuksia rikkomisen keston osalta;

—	komissio loukkaa alkamisajankohtaa koskevalla toteamuksellaan in dubio pro reo -periaatetta.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä sekä ilmeisiä arviointivirheitä sen vuoksi, ettei sillä ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa Hongkongin, Japanin, Thaimaan, Singaporen, Korean ja Brasilian lentoliikennesääntelyä koskevia järjestelmiä ja hallintojärjestelmiä koskevaan tilanteeseen, ja/tai että se ei käyttänyt toimivaltaansa kansainväliseen oikeuteen kuuluvan kohteliaisuusperiaatteen mukaisesti ja/tai ei ottanut toimivaltaansa käyttäessään huomioon kansainvälistä kohteliaisuusperiaatetta taikka ei ottanut sitä huomioon asianmukaisella tavalla.

Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta, jonka mukaan seuraamusten on vastattava rikkomusta, sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sillä kantajalle määrätty sakko oli kohtuuton rikkomisen vakavuuteen nähden. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

—	kun kyse on objektiivisesta rikkomisesta, komission on rikkomisen vakavuutta arvioidessaan ja määrittäessään otettava huomioon yrityksen ”luonne” ja ”kyvykkyys” omilla markkinoillaan;

—	kun nyt esillä olevaa asiaa analysoidaan asianmukaisesti, on olemassa painavia syitä katsoa kantajan rikkominen vähemmän vakavaksi kuin komissio sen katsoi, kun se sovelsi vakavuuden perusteella määräytyvää kerrointa.

5.	Viidennessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se korotti sakon perusmäärää 16 prosentilla pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi.

Kuudennessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen ja tosiseikkoja koskevan virheen sekä ilmeisiä arviointivirheitä sekä loukkasi luottamuksensuojan periaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta ja sovelsi virheellisesti yhteistyötiedonantoa siltä osin kuin se määräsi kantajalle pienimmän alennustason yhteistyön perusteella huolimatta siitä, että kantaja oli ensimmäinen yritys, joka pyysi sakon määrän alentamista yhteistyötiedonannon perusteella.

Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta, kun se ei alentanut kantajalle määrätyn sakon määrää sovittelemalla, koska komissio ei ottanut yhdenvertaisella tavalla huomioon sitä seikkaa, että kantaja oli osallistunut rikkomiseen rajoitetusti ja että se ei ollut osallistunut kaikkiin rikkomisen osatekijöihin.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/33

Kanne 27.1.2011 — Espanja v. komissio

(Asia T-54/11)

2011/C 80/58

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. Muñoz Pérez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa komission 16.11.2010 tekemän päätöksen K(2010) 7700, jolla pienennettiin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) Andalusian yhdennetyn toimenpideohjelman N:o CCI 2000.ES.16.1.PO.003 (2000–2006) tavoitteeseen 1 myönnettyä tukea ja jossa määrättiin siitä, että sopimusten nrot 2075/2003 ja 2120/2005 osalta on tehtävä 100 prosentin suuruinen varainhoitoa koskeva oikaisu, joka liittyy EAKR:n rahoittamiin menoihin

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

Ensimmäinen kanneperuste koskee rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1) 39 artiklan 3 kohdan rikkomista, koska komissio ei noudattanut riidanalaisen päätöksen tekemistä koskevaa kolmen kuukauden määräaikaa, joka lasketaan jäsenvaltion ja komission tapaamisesta tai siitä, kun Espanjan viranomaiset ovat antaneet lisätietoja.

Toinen kanneperuste koskee edellä mainitun asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdan rikkomista säännöksen virheellisen soveltamisen perusteella. Komissio teki varainhoitoa koskevat oikaisut sopimuksiin nrot 2075/2003 ja 2120/2005, koska sopimusten tekemiseen epäiltiin liittyneen väärinkäytöksiä, vaikka neuvottelumenettelyssä, joka ei ollut julkinen, oli noudatettu julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/36/ETY (EYVL L 199, s. 1) 6 artiklan 3 kohdan b ja c alakohtaa.

12.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/33

Kanne 27.1.2011 — Castelnou Energía v. komissio

(Asia T-57/11)

2011/C 80/59

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Castelnou Energía (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja E. Garayar)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi

—	riidanalainen päätös on kumottava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan perusteella

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan Castelnou Energía S.L.:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kumoamiskanteensa perusteeksi kahdeksan kanneperustetta.

—

Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 4 artiklan 4 kohdan rikkomista siltä osin kuin päätöksen tekemistä ei ole edeltänyt muodollinen tutkinta sen soveltuvuutta koskevista vakavista epäilyistä huolimatta.

—

Toinen kanneperuste koskee SEUT 106 artiklan 2 kohdan, SEUT 107 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 108 artiklan 2 kohdan kanssa, sekä asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdan rikkomista siltä osin kuin komissio on tehnyt epätäydellisen analyysin toimenpiteestä, koska se ei ole analysoinut kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta kokonaisuutena, joka muodostuu kolmesta eri tekijästä (sähkön tuottajille maksettavasta taloudellisesta korvauksesta, ensisijaisen käyttöönoton mekanismista ja velvoitteesta ostaa kotimaista hiiltä).

—	Kolmas kanneperuste koskee SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä siltä osin kuin komissio ei ole selittänyt syitä, joiden vuoksi se ei ole analysoinut toimenpiteen kaikkien tekijöiden soveltuvuutta.

—

Neljäs kanneperuste koskee hallinnollisessa menettelyssä perustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia koskevan periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista siltä osin kuin Castelnoulle ei ole annettu mahdollisuutta esittää väitteitään muodollisessa tutkintamenettelyssä, johon komission olisi pitänyt ryhtyä.

—

Viides kanneperuste koskee SEUT 106 artiklan 2 kohdan, julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (EUVL C 297, 29.11.2005, s. 4) sekä sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (EYVL L 176, 15.7.2003, s. 37) 11 artiklan 4 kohdan rikkomista, koska i) toimenpide ei ollut perusteltu siksi, että olisi ollut olemassa sähkön toimitusvarmuutta koskeva riski, mikä komission mukaan edellyttää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, ja ii) vaikka olisikin olemassa sähkön toimitusvarmuutta koskeva riski (jota ei ole olemassa), toimenpide on joka tapauksessa suhteeton sähkön toimitusvarmuutta koskevaan tavoitteeseen nähden ja siten se on lainvastainen.

—

Kuudes kanneperuste koskee komission harkintavallan väärinkäyttöä siltä osin kuin komissio on perustanut toimenpiteen soveltuvuutta koskevan päätöksensä tietoisesti muuhun kuin tosiasialliseen syyhyn ja siten tehnyt päätöksen muista kuin esittämistään syistä, vaikka oli olemassa objektiivisia, yksiselitteisiä ja yhtäpitäviä todisteita siitä, että toimenpiteen tavoitteena ei ole sähkön toimitusvarmuus vaan kaivosteollisuuden tukeminen.

—	Seitsemäs kanneperuste koskee päätöksen lainvastaisuutta siltä osin kuin komissio on sen tehdessään rikkonut tavaroiden vapaata liikkuvuutta (SEUT 28 ja SEUT 34 artikla) ja sijoittautumisvapautta (SEUT 49 artikla) koskevia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä.

—

Kahdeksas kanneperuste koskee komission tekemää oikeudellista virhettä, sillä toimenpiteen hyväksyminen rikkoo unionin johdetun oikeuden seuraavia säännöksiä: kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EYVL L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY (EUVL L 140, s. 63); sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 18.1.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/89/EY (EUVL L 33, s. 22) ja kivihiiliteollisuuden valtiontuesta 23.7.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002 (EYVL L 205, s. 1).

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.080.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 80

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 12. maaliskuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2011/C 080/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 72, 5.3.2011	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2011/C 080/02	Asia C-382/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 25.1.2011 (Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreichin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Michael Neukirchinger v. Bezirkshauptmannschaft Grieskirchen (Lentoliikenne — Lupa kaupallisten kuumailmapallolentojen järjestämiseen — EY 12 artikla — Asumis- tai kotipaikkaedellytys — Hallinnolliset seuraamukset)	2

2011/C 080/03	Asia C-90/09 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.1.2011 — General Química, SA, Repsol Química, SA ja Repsol YPF, SA v. Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Kumikemikaalien ala — Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen — Konserni — Emoyhtiön yhteisvastuu kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin sen tytäryhtiöt ovat syyllistyneet — Konsernin johdossa olevan emoyhtiön vastuuseen asettaminen)	2

2011/C 080/04	Asia C-155/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.1.2011 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 12, EY 18, EY 39 ja EY 43 artikla — Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 4, 28 ja 31 artikla — Verolainsäädäntö — Omistusoikeuden siirtoa koskevasta verosta vapauttamisen edellytykset kiinteää omaisuutta ensimmäistä kertaa hankittaessa — Vapautus, joka on varattu ainoastaan Kreikassa asuville henkilöille ja kreikkalaista alkuperää oleville henkilöille, jotka eivät asu siellä hankintahetkellä)	3

2011/C 080/05	Asia C-168/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.1.2011 (Tribunale di Milanon (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Flos SpA v. Semeraro Casa e Famiglia SpA (Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet — Direktiivi 98/71/EY — Mallien oikeudellinen suoja — 17 artikla — Velvollisuus soveltaa samanaikaisesti mallien suojaa ja tekijänoikeuden suojaa — Kansallinen lainsäädäntö, jossa suljetaan pois niitä malleja koskeva tekijänoikeuden suoja, joista on tullut vapaasti käytettäviä ennen kyseisen lainsäädännön voimaantuloa, tai jonka mukaan tähän tekijänoikeuden suojaan ei voida vedota tiettynä ajanjaksona — Luottamuksensuojan periaate)	4

2011/C 080/06	Asia C-463/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 20.1.2011 (Tribunal Superior de Justicia de Castilla La Manchan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — CLECE, S.A. v. María Socorro Martín Valor, Ayuntamiento de Cobisa (Sosiaalipolitiikka — Direktiivi 2001/23/EY — Yrityksen luovutus — Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen — Luovutuksen käsite — Siivoustoiminta — Toiminta, josta kunta vastaa itse ottamalla palvelukseensa uutta henkilökuntaa)	4

2011/C 080/07	Asia C-489/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.1.2011 (Hof van Beroep te Gentin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vandoorne NV v. Belgian valtio (Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 11 artiklan C kohdan 1 alakohta ja 27 artiklan 1 ja 5 kohta — Veron peruste — Yksinkertaistamistoimenpiteet — Valmistettu tupakka — Veromerkit — Arvonlisäveron kertaluonteinen kantaminen lähteellä — Väliportaan toimittaja — Kauppahinnan maksamisen täysi tai osittainen laiminlyönti — Kieltäytyminen palauttamasta arvonlisäveroa)	5

2011/C 080/08	Asia C-490/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.1.2011 — Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 49 artikla — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Muissa jäsenvaltioissa kuin Luxemburgin suurherttuakunnassa tehdyistä laboratoriotutkimuksista ja -kokeista aiheutuneiden kulujen jättäminen korvausten ulkopuolelle — Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä näiden kustantamisesta siten, että tällaisista tutkimuksista ja kokeista maksetut kulut korvataan — Kansallinen lainsäädäntö, jossa terveydenhoitoetuuksien korvaamisen edellytykseksi asetetaan kyseisessä lainsäädännössä vahvistettujen ehtojen noudattaminen)	5

2011/C 080/09	Asia C-92/10 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 13.1.2011 — Media-Saturn-Holding GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Tavaramerkki, joka koostuu mainoslauseesta ja muodostuu yksinään erottamiskyvyttömistä osatekijöistä — Kuviomerkki BEST BUY)	6

2011/C 080/10	Asia C-559/08 P: Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 16.9.2010 — Deepak Rajani (Dear!Net Online) v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Artoz-Papier AG (Valitus — Yhteisön tavaramerkki — Sanamerkki ATOZ — Kansainväliseksi tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin ARTOZ haltijan tekemä väite — Rekisteröinnin epääminen)	6

2011/C 080/11	Asia C-342/09 P: Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 27.10.2010 — Victor Guedes — Indústria e Comércio, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Consorci de l’Espai Rural de Gallecs (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — Asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta — Kuviomerkki Gallecs — Kansallisten kuviomerkkien GALLO, GALLO AZEITE NOVO ja Azeite Novo sekä yhteisön kuviomerkin GALLO haltijan esittämä väite — Väitteen hylkääminen — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)	7

2011/C 080/12	Asia C-459/09 P: Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 16.9.2010 — Dominio de la Vega, SL v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Ambrosio Velasco SA (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Hakemus kuviomerkin DOMINIO DE LA VEGA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki PALACIO DE LA VEGA — Sekaannusvaaran olemassaolo osassa unionia — Tavaramerkkien samankaltaisuuden arviointi — Hallitseva osatekijä)	7

2011/C 080/13	Asia C-487/09: Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 6.10.2010 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Inmogolf SA v. Dirección General de Tributos de la Consejería de Economia y Hacienda de la Comunidad Autónoma de Murcia (Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta — Direktiivi 69/335/ETY — Välilliset verot — Pääoman hankinta — Arvopapereiden siirrot — Yhtiöpääoma, joka muodostuu pääosin kiinteästä omaisuudesta)	8

2011/C 080/14	Asia C-532/09 P: Unionin tuomioistuimen määräys 4.10.2010 — Vladimir Ivanov v. Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne — Palvelukseenottamismahdollisuuden menettäminen — Menettelyn väärinkäyttöä koskeva varauma — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)	8

2011/C 080/15	Yhdistetyt asiat C-74/10 P ja C-75/10 P: Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 29.9.2010 — European Renewable Energies Federation ASBL (EREF) v. Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artikla — Sellaisen asianajajan toimiminen edustajana, joka ei ole kolmas osapuoli — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)	9

2011/C 080/16	Asia C-84/10 P: Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 22.10.2010 — Longevity Health Products, Inc.v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Merck KGaA (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Sanamerkki Kids Vits — Yhteisön sanamerkin VITS4KIDS haltijan esittämä väite — Merkityksellisen yleisön tarkkaavuustaso — Sekaannusvaara — Merkkien samankaltaisuus — Oikeus tulla kuulluksi)	9

2011/C 080/17	Asia C-290/10 P: Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 9.9.2010 — Franssons Verkstäder AB v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Lindner Recyclingtech GmbH (Muutoksenhaku — Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne, jossa vaaditaan SMHV:n kolmannen valituslautakunnan tekemän päätöksen kumoamista — Asetus (EY) N:o 6/2002 — Kanteen nostamisen määräaika — Kanteen tutkimatta jättäminen myöhästymisen vuoksi — Selvästi perusteeton valitus)	9

2011/C 080/18	Asia C-513/10 P: Valitus, jonka Dimitris Platis on tehnyt 14.10.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-311/10, Dimitris Platis v. neuvosto ja Kreikka, 30.9.2010 antamasta määräyksestä	10

2011/C 080/19	Asia C-587/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 15.12.2010 — Vogtländische Straßen-, Tief- und Rohrleitungsbau GmbH Rodewisch (VSTR) v. Finanzamt Plauen, muuna osapuolena Bundesministerium der Finanzen	10

2011/C 080/20	Asia C-594/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt 17.12.2010 — T.G. van Laarhoven v. Staatssecretaris van Financiën	10

2011/C 080/21	Asia C-600/10: Kanne 16.12.2010 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta	11

2011/C 080/22	Asia C-603/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upravno sodišče Republike Slovenije (Slovenia)on esittänyt 21.12.2010 — Pelati doo v. Slovenian tasavalta	12

2011/C 080/23	Asia C-613/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Provinciale di Parma (Italia) on esittänyt 30.12.2010 — Danilo Debiasi v. Agenzia delle Entrate Ufficio di Parma	12

2011/C 080/24	Asia C-622/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Namur (Belgia) on esittänyt 22.12.2010 — Rémi Paquot v. Belgian valtio — SPF Finances	12

2011/C 080/25	Asia C-623/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Namur (Belgia) on esittänyt 22.12.2010 — Adrien Daxhelet v. Belgian valtio — SPF Finances	13

2011/C 080/26	Asia C-7/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Palermo (Italia) on esittänyt 5.1.2011 — Rikosoikeudenkäynti Fabio Caronnaa vastaan	14

2011/C 080/27	Asia C-12/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Dublin Metropolitan District Court on esittänyt 10.1.2011 — Denise McDonagh v. Ryanair Ltd	14

2011/C 080/28	Asia C-14/11 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 11.1.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-24/05, Alliance One International, Inc. (aiemmin Standard Commercial Comp.), Standard Commercial Tobacco Company, Inc. ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd v. Euroopan komissio, 27.10.2010 antamasta tuomiosta	15

2011/C 080/29	Asia C-20/11: Kanne 13.1.2011 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta	15

2011/C 080/30	Asia C-22/11: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 17.1.2011 — Finnair Oyj v. Timy Lassooy	15

2011/C 080/31	Asia C-37/11: Kanne 25.1.2011 — Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta	16

2011/C 080/32	Asia C-455/09: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 22.9.2010 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta	17

2011/C 080/33	Asia C-525/09: Unionin tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajan määräys 28.9.2010 — Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta	17

	Unionin yleinen tuomioistuin
2011/C 080/34	Asia T-437/09: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.2.2011 — Oyster Cosmetics v. SMHV — Kadabell (Oyster cosmetics) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin Oyster cosmetics rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki Kadus oystra AUTO STOP PROTECTION — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	18

2011/C 080/35	Asia T-54/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.1.2011 — Vtesse Networks v. komissio (Kumoamiskanne — Valtiontuki — Televiestintä — Liikekiinteistöjä koskeva vero Yhdistyneessä kuningaskunnassa — Päätös, jossa todetaan, että asianomainen toimenpide ei ole tukea — Toimi ei koske kantajaa erikseen — Tutkimatta jättäminen)	18

2011/C 080/36	Asia T-586/10: Kanne 22.12.2010 — Aktieselskabet af 21. november 2001 v. SMHV — Parfums Givenchy (only givenchy)	19

2011/C 080/37	Asia T-592/10: Kanne 27.12.2010 — El Corte Inglés v. SMHV — Technisynthese (BTS)	19

2011/C 080/38	Asia T-593/10: Kanne 29.12.2010 — El Corte Inglés v. SMHV — Ruan (B)	20

2011/C 080/39	Asia T-596/10: Kanne 28.12.2010 — Almunia Textil v. SMHV — FIBA Europe (EuroBasket)	20

2011/C 080/40	Asia T-597/10: Kanne 27.12.2010 — Biodes v. SMHV — Manasul International (BIESUL)	21

2011/C 080/41	Asia T-598/10: Kanne 27.12.2010 — Biodes v. SMHV — Manasul International (LINEASUL)	21

2011/C 080/42	Asia T-14/11: Kanne 11.1.2011 — Timab Industries ja CFPR v. komissio	22

2011/C 080/43	Asia T-23/11: Kanne 17.1.2011 — El Corte Inglés v. SMHV — BA&SH (ba&sh)	22

2011/C 080/44	Asia T-24/11: Kanne 19.1.2011 — Bank Refah Kargaran v. neuvosto	23

2011/C 080/45	Asia T-25/11: Kanne 17.1.2011 — Germans Boada v. SMHV (keramiikan leikkaamiseen tarkoitetun laitteen muoto)	23

2011/C 080/46	Asia T-29/11: Kanne 14.1.2011 — Technische Universität Dresden v. komissio	23

2011/C 080/47	Asia T-33/11: Kanne 24.1.2011 — Peeters Landbouwmachines v. SMHV — Fors MW (BIGAB)	24

2011/C 080/48	Asia T-34/11: Kanne 24.1.2011 — Canon Europa v. komissio	24

2011/C 080/49	Asia T-35/11: Kanne 24.1.2011 — Kyocera Mita Europe v. komissio	25

2011/C 080/50	Asia T-36/11: Kanne 24.1.2011 — Japan Airlines v. komissio	25

2011/C 080/51	Asia T-39/11: Kanne 24.1.2011 — Cargolux Airlines v. komissio	26

2011/C 080/52	Asia T-40/11: Kanne 24.1.2011 — Lan Airlines ja Lan Cargo v. komissio	27

2011/C 080/53	Asia T-42/11: Kanne 19.1.2011 — Universal v. komissio	28

2011/C 080/54	Asia T-44/11: Kanne 17.1.2011 — Italia v. komissio	29

2011/C 080/55	Asia T-45/11: Kanne 21.1.2011 — Italian tasavalta v. komissio	30

2011/C 080/56	Asia T-46/11: Kanne 24.1.2011 — Deutsche Lufthansa ym. v. komissio	31

2011/C 080/57	Asia T-48/11: Kanne 24.1.2011 — British Airways v. komissio	32

2011/C 080/58	Asia T-54/11: Kanne 27.1.2011 — Espanja v. komissio	33

2011/C 080/59	Asia T-57/11: Kanne 27.1.2011 — Castelnou Energía v. komissio	33

2011/C 080/60	Asia T-399/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.1.2011 — Basell Polyolefine v. komissio	34