Euroopan unionin C 44/2011

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/01

Esittelijä: Jan OLSSON

Euroopan komission varapuheenjohtaja Margot Wallström pyysi 23. helmikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 141 puolesta, 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja ehdotukset

1.1 ETSK uskoo vakaasti, että aito ja syvällinen kumppanuus parantaa suuresti EU:n koheesiopolitiikan tuloksellisuutta ja kaikinpuolista onnistumista. Kumppanuus on kestävään, taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen johtava väline; sen myötä EU:n rahoitus saadaan ruohonjuuritasolla vastaamaan toimijoiden tarpeita, ja se lisää EU:n tunnettuutta ja lujittaa demokratiaa. Onnistunut kumppanuus on rakennettava todellisen kauaskantoisen osallistumisen varaan, ja sen on tarjottava yksityissektoriin kuuluville kumppaneille yhtäläiset mahdollisuudet toimia aktiivisesti viranomaisten rinnalla. SE TEMPAA KAIKKI MUKAANSA.

1.2 Nykyiset asetukset jättävät vielä liian paljon liikkumavaraa kumppanuus-käsitteen kansallisille tulkinnoille. Sääntöjä on vahvistettava, erityisesti yleisasetuksen 1083/2006 11 artiklaa. ETSK ehdottaa, että vastaisuudessa kyseisen artiklan sanamuotoa muutetaan monin paikoin ja säädetään kumppanuudelta edellytettävät vähimmäisvaatimukset.

1.3 ETSK pahoittelee, että Euroopan komission rooli on viime aikoina painottunut enemmän menettelyyn ja siis vähemmän tuloksiin. ETSK uskoo vankkumatta siihen, että komissiolle on varattava nykyistä vahvempi ja paljon aloitteellisempi rooli kumppanuusperiaatteen valvojana. Komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden, alueiden ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävä entistä lujemmin tunnetuksi avoimeen koordinointimenetelmään perustuvaa periaatetta.

1.4 Kumppaneiden valmiuksien jatkuva parantaminen on ratkaisevan tärkeää. Työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle tulisi antaa teknistä tukea kaikissa toimenpideohjelmissa.

1.5 ETSK korostaa, että yleiskattavat tuet ovat hyvin tehokas väline saada kumppanit – erityisesti pienyritykset sekä osuus- ja yhteisötalous – todella mukaan toimintaan, ja jäsenvaltioiden tulisikin käyttää niitä laajamittaisesti sekä ESR- että EAKR-ohjelmissa.

1.6 ETSK kehottaa niin ikään ottamaan uudelleen käyttöön yksinkertaistetut yhteisön aloitteesta käynnistettävät ohjelmat, jotka on tarkoitettu sosiaaliseen innovointiin ja paikalliskehittämiseen.

1.7 Vuoden 2013 jälkeisessä EU:n koheesiopolitiikassa ohjelman rakenteilla ja sääntelyllä olisi tuettava kumppanuusperiaatteen toteuttamista. Tämä vastaa Barcan raporttia, jossa keskitytään voimakkaasti paikkalähtöisen lähestymistavan ja kumppanuuden väliseen yhteyteen, joka on EAKR:n kannalta erityisen tärkeä ja jonka tulisi sisältyä Eurooppa 2020 -strategiaan.

1.8 Jotta kansalaisyhteiskunta on varmasti nykyistä tiiviimmin mukana koheesiopolitiikan kaikissa vaiheissa, unionitasolla olisi laadittava menettelyohjeet yhteisymmärryksessä asiaankuuluvien eurooppalaisten kumppanien kanssa.

1.9 Yksinkertaistaminen on välttämätöntä, jotta ohjelmat vaikuttaisivat entistä myönteisemmin varsinkin hankkeisiin, joihin osallistuu pienehköjä toimijoita. Hankkeiden valvontaa on rationalisoitava. Pienehköille toimijoille tarkoitettujen rahoitusosuuksien maksatusta on helpotettava ja nopeutettava entisestään tarjoamalla ennakkorahoitusta ja suorittamalla maksut ajoissa.

1.10 ETSK on täysin selvillä siitä, etteivät yhden koon ratkaisut sovellu kaikille. Hyviä käytännemalleja voidaan ja niitä tulisi kuitenkin tehdä laajalti tunnetuksi. Tämän lausunnon liitteessä on lueteltu hyviä käytänteitä ja kuvattu niitä. EU:n komission olisi tuettava niiden tunnetuksi tekemistä.

1.11 Useimmissa jäsenvaltioissa alueilla on kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanossa ratkaiseva rooli. ETSK ehdottaakin, että alueet, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan ja tehdä tunnetuksi hyviä käytänteitä, perustavat ”huippukumppanuusalueiden verkoston”. Komitean käsityksen mukaan alueiden komitea olisi sopiva taho toimimaan tällaisen verkoston mentorina.

2. Johdanto

2.1 Euroopan komissio pyysi helmikuussa 2009 ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa”. Lausunnosta on niin ikään määrä olla apua tulevaa koheesiopolitiikkaa valmisteltaessa. ETSK:ta kehotettiin tarkastelemaan erityisesti kansalaisyhteiskunnan kumppanuuteen liittyviä näkökohtia ja sen osallistumista koheesiopolitiikan kehittämiseen. Tässä lausunnossa ei kuitenkaan käsitellä julkishallinnon toimijoiden eli EU:n komission, jäsenvaltioiden, alue-, paikallis- ja muiden viranomaisten keskenään harjoittamaa ”vertikaalista” kumppanuutta.

2.2 Lausuntoa laadittaessa on hyödynnetty tiivistä yhteistyötä komission yksiköiden kanssa. Esittelijä teki huomattavasti kenttätyötä, jossa oli mukana ETSK:n jäseniä, jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostoja, työmarkkinaosapuolia ja muita kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, kartoittaakseen ja dokumentoidakseen hyviä käytänteitä. Katowicessa, Portossa ja Schwerinissä järjestettiin kuulemisia, joita täydennettiin moniin muihin jäsenvaltioihin tehdyillä tutustumiskäynneillä. Euroopan parlamentti ja alueiden komitea antoivat niin ikään arvokasta apua.

3. Kumppanuusperiaate ja sen kehittyminen

3.1 Kumppanuusperiaate on yksi EU:n koheesiopolitiikan kulmakivistä. Sen varhaisimmat juuret ovat löydettävissä vuonna 1957 tehdystä Rooman sopimuksesta, jonka yhteydessä perustettiin Euroopan sosiaalirahasto. Vuonna 1988 otettiin uusi askel, kun periaatteesta tehtiin yhteinen rakennerahastoväline. Kumppanuus keskittyi aluksi pelkästään perinteisiin talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin, kun se nykyisin kattaa ”kaikki muut aiheelliset tahot, jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa, ympäristöosapuolia ja valtiosta riippumattomia järjestöjä, sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastuussa olevat tahot” (1). Kehitys heijastaa EU:n strategisena päämääränä olevaa hyvää hallintotapaa, joka on viimeksi vahvistettu Eurooppa 2020 -strategiaan kirjatussa näkemyksessä.

3.1.1 Yleisasetuksen 11 artiklalla on keskeinen merkitys määriteltäessä, miten laajasti ja milloin kumppanuusperiaatetta sovelletaan. Jäsenvaltioiden tulisi tarjota keskeisille kumppaneille tilaisuus osallistua ohjelmatyön eri vaiheisiin. Niiden on lisäksi nimettävä valtakunnalliselta, alueelliselta ja paikalliselta tasolta sekä talouselämän edustajien, työmarkkinaosapuolten, ympäristöjärjestöjen tai muiden piirien joukosta edustavimmat kumppanit ”kansallisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti”. Komissio kuulee vuosittain talouselämän osapuolia ja työmarkkinaosapuolia Euroopan tasolla edustavia järjestöjä.

3.2 Asetuksessa säädetään ”yleiskattavista tuista”. Näiden varojen hallinnointi voidaan jättää välittävälle elimelle, kuten, alueelliselle kehittämiselimelle tai valtiosta riippumattomalle järjestölle (42 artikla).

3.2.1 Teknisen tuen toimenpiteiden kohteena voivat olla kaikki kumppanit, rahastojen tuensaajat ja suuri yleisö. Tällaisia toimenpiteitä ovat tietojen levittäminen, verkottuminen, tietoisuuden lisääminen sekä yhteistyön ja kokemusten vaihdon edistäminen (45–46 artikla).

3.3 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 163 artiklassa ja edellä mainitun neuvoston asetuksen 104 artiklassa työmarkkinaosapuolille annetaan erityinen tehtävä Euroopan sosiaalirahastossa. ESR:n hallinnoinnissa komissiota avustaa hallitusten sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajista koostuva komitea.

3.4 ESR:n osalta kumppanuudesta säädetään asetuksessa (EY) N:o 1081/2006.

3.4.1 Hyvää hallintotapaa, kumppanuutta, valmiuksien parantamista ja Equal-ohjelmasta saatuja opetuksia korostetaan, ja niitä olisi edistettävä tarjoamalla työmarkkinaosapuolille ja muille sidosryhmille tilaisuus osallistua toimintaan (johdanto-osa ja 5 artikla).

3.4.2 ESR edistää kumppanuuksia, sopimuksia ja aloitteita muodostamalla keskeisistä sidosryhmistä, kuten työmarkkinaosapuolista ja valtiovallasta riippumattomista organisaatioista, kansainvälisiä, valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia verkostoja (johdanto-osa ja 3 artiklan 1 kohdan e alakohta). Tätä tuetaan valmiuksien vahvistamisella (3 artiklan 2 kohdan b alakohta).

3.4.3 ESR:llä on erityinen tehtävä lujittaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja sosiaalidialogia lähentymisalueilla. Erityisesti valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden olisi toimittava aktiivisesti sosiaalista osallisuutta, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia edistävissä ohjelmissa (5 artikla).

3.4.4 Kumppanuudessa on kiinnitettävä erityistä huomiota innovatiivisiin toimiin (7 artikla).

3.5 ESR- ja maaseuturahastoasetuksista poiketen Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) annetussa asetuksessa (EY) 1080/2006 ei ole kumppanuudesta erityisiä säännöksiä. ETSK:n mielestä EAKR:n olisi keskityttävä nykyistä enemmän pienyrityksiin, innovointiin ja paikalliskehitykseen ja hyödynnettävä tarkoitukseen kumppanuutta suosivia välineitä (esimerkiksi kohteisiin sovitettuja toimenpiteitä ja yleiskattavia tukia).

4. Käytännön kumppanuus

4.1 Kumppanuusperiaatteeseen kuuluvat koheesiopolitiikan onnistumiseen ja tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät voidaan tiivistää seuraavasti:

—	Tarjotaan erilaisia näkemyksiä ja osaamista korostamalla ruohonjuuritason todellisuutta.

—	Vastataan paremmin kumppaneiden tarpeisiin ja odotuksiin.

—	Paikallistason toiminnan ansiosta toimet voidaan sovittaa entistä paremmin vastaamaan liike-elämän, työntekijöiden ja ylipäätään kansalaisten todellisuutta.

—	Ympäristö, sukupuolten välinen tasa-arvo ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtäävät toimenpiteet profiloituvat ohjelmissa aiempaa terävämmin.

—	Yhdennetyistä toimintalinjoista saatava lisäarvo tulee entistä enemmän esiin.

—	Kumppanuus on kollektiivisen sitoutumisen keskeinen väline, ja se tehostaa osaltaan julkisten varojen käyttöä ja viranomaisten toteuttamia politiikkoja.

—	Kumppanit tuovat EU:n koheesiopolitiikan lähemmäksi kansalaisia.

4.2 Kumppanuuden onnistuminen riippuu kuitenkin pitkälti siitä, ovatko mielipiteiden kuuleminen ja osallistuminen perinteisesti osa kansallista tai poliittista kulttuuria. Jos näin on, kumppanit osallistuvat aktiivisemmin toimintaan ja pystyvät laatimaan ja jopa panemaan täytäntöön ohjelmia ja hankkeita.

4.3 Kokemus osoittaa, että kumppanuusperiaatteen toteuttaminen näyttää vuosien mittaan tehostuneen kaikkialla, joskin sen arvostus vaihtelee kumppaneiden keskuudessa. On kuitenkin vielä olemassa varteenotettavia esteitä, jotka vaihtelevat maittain ja toisinaan myös saman maan sisällä. Kansalaisyhteiskunta on kuitenkin eräissä jäsenvaltioissa havainnut, että asiassa on tapahtunut taantumaa vuosien 2000–2006 ohjelmakauteen verrattuna.

4.4 Komissio on viime vuosina keskittynyt aiempaa enemmän muodollisuuksiin ja auditointivaatimuksiin. Pienyrityksillä ja pienillä organisaatioilla on entistä vähemmän mahdollisuuksia toteuttaa hankkeita. Pienimuotoisten hankkeiden tukemiseen sopivat varat ovat suureksi osaksi jääneet pois. Yhteisön aloitteesta käynnistettävistä ohjelmista on luovuttu, eikä niitä ole useimmissa jäsenvaltioissa onnistuttu valtavirtaistamaan.

4.5 Kumppanuutta tarkastellaan edelleen muodolliselta kannalta: viranomaiset ja kumppanit eivät usein luota toisiinsa, koska niillä ei ole yhteistä tai selkeää näkemystä kumppanuutensa tarkoitusperästä. Ei ymmärretä selkeästi järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan koostumusta eikä sen roolia. Asetuksen epäselvät säännökset ja viranomaiset, jotka mieltävät kumppanuuden lisätaakaksi, kärjistävät tilannetta entisestään. Kumppaneiden legitiimiys ja edustuksellisuus asetetaan kyseenalaisiksi ja pelätään, että liialliset ja aikaa vievät konsultaatiot saattavat hidastaa ohjelmien toteutusta.

4.6 Niinpä kuulemismenettelyt eivät useinkaan ole asianmukaisia, vaan ne ovat liian byrokraattisia ja liian teknisiä, eikä kumppaneille anneta riittävän pitkiä määräaikoja. Toimivaltaisten viranomaisten ja kumppaneiden välillä vallitsee huikea tietokuilu. Kumppanit voivat usein osallistua vain osittain toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Kumppaneiden huomiotta jättäminen tarkoittaa sitä, ettei niitä kuunnella. Myös uudenlainen ajattelutapa ja innovatiiviset ajatukset kohtaavat niin ikään vastustusta. Nykyiset säännöt ja niiden täytäntöönpano eivät sovellu edistämään kumppanuutta. Lopputuloksena on, etteivät kumppanit ole motivoituneita osallistumaan eivätkä sitoutumaan toimintaan.

4.7 Voidakseen toimia kumppaneina monilla yhteiskunta- ja talouselämän toimijoilla sekä valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla on oltava oikeanlaista osaamista, sopiva organisaatiorakenne, asiaankuuluvia ammatillisia valmiuksia ja tarkoitukseen soveltuvaa rahoitusta. Pienten järjestöjen on erityisen vaikea osallistua toimintaan täysipainoisesti.

4.8 Euroopan elinkeinoelämää edustavan BusinessEuropen katsaus osoittaa, että tilanne on ohjelmakaudella 2007–2013 kohentunut huomattavasti edelliseen ohjelmakauteen verrattuna, koska viranomaisilla ja työmarkkinaosapuolilla on nyt enemmän kokemusta asiasta, keskustelu on avoimempaa ja kuulemis- ja täytäntöönpanomenettelyjen organisointi on parantunut. Osallistumisen katsotaan yleisesti olevan tyydyttävämpää jäsenvaltio- kuin aluetasolla. Asiaan kaivataan toki parannusta EU:hun hiljattain liittyneissä jäsenvaltioissa, mutta parantamisen varaa on myös niillä mailla, jotka ovat pitkään olleet EU:n jäseniä. BusinessEurope tuo näkyvästi esiin sen, että vaikka kuulemisprosessi on lyhyt, ohjelman toteutus viivästyy, ja katsauksessa kehotetaan parantamaan kuulemisprosessista annettavaa palautetta.

4.9 Käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalainen liitto UEAPME ajaa paikallisten yritysten ja paikallisyhteisöjen tarpeisiin mukautettua alhaalta ylöspäin suuntautuvaa ja ”pienet ensin” -lähestymistapaa. Kumppanuutta olisi harjoitettava monitasoisen ja monitoimijaisen hallinnon puitteissa. UEAPME korostaa laaja-alaisen subsidiariteetin käsitettä onnistumiseen vaikuttavana tekijänä. Se tarkoittaa yhteiskunta- ja talouselämän kumppaneiden sitoutumista toimintaan samanaikaisesti unioni-, jäsenvaltio- ja kuntatasolla. Hallintoa ja rahoitusta koskevia sääntöjä on yksinkertaistettava, ennakkomaksukäytäntöä on laajennettava ja yleiskattavien tukien käyttöä on lisättävä, sillä ne ovat erittäin tehokkaita. UEAPME:n mukaan joillakin alueilla pienyritykset saavat vain 1–2 prosenttia käytettävissä olevista EU-määrärahoista. Varojen saamiseksi pk-yritysten on toimittava kumppanuuspohjalta, ja varat kanavoituvat välittäjäorganisaatioiden kautta. Tähän tarvitaan ehdottomasti teknistä tukea. UEAPME kehottaa komissiota julkaisemaan rahastovarojen käyttötapoja käsittelevän oppaan.

4.10 Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n mukaan tilanne ei juuri ole parantunut viime ohjelmakaudella. Se kehottaa antamaan asetuksessa selkeät säännöt, joiden pohjalta kumppanuus määritellään, ja peräänkuuluttaa vähimmäisvaatimuksia. Kumppanuuden laatu riippuu paljolti viranomaisten tahdosta panna periaate täytäntöön. EAY on samaa mieltä siitä, että kumppanuus toimii paremmin jäsenvaltio- ja aluetasolla kuin kuntatasolla. On tärkeää jakaa kokemuksia. Alueidenvälisiä yhteistyöohjelmia on vahvistettava erityisesti tarjoamalla alueidenvälisille ammattiyhdistysneuvostoille tilaisuus osallistua niihin. EAY on julkaissut jäsenistönsä käytännön kokemuksiin pohjautuvan käsikirjan siitä, miten työntekijäjärjestöt voivat toimia yhdessä ESR:n kanssa.

4.11 Eurooppalaiset työmarkkinatoimijat (EAY, BE ja CEEP) julkaisivat helmikuussa 2010 yhteisraportin ESR:stä. Tärkein päätelmä on, että valmiuksien parantaminen on rahaston tuloksellisuuden lisäämisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Muita raportissa korostettuja esteitä ovat hallinnon jäykkyys ja se, että eräissä jäsenvaltioissa kumppanuutta ymmärretään heikosti. Työmarkkinaosapuolet kehottavat tiivistämään niiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten keskinäistä kumppanuutta.

4.12 Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN ehdottaa, että konsultaatio olisi laajaa ja syvällistä. Sen olisi katettava erityyppiset organisaatiot ja sen toteutuksessa olisi hyödynnettävä monenlaisia menetelmiä. Osallistumiskustannuksiin tulisi saada tukea ja kokouksia tulisi järjestää riittävän usein. EAPN:n mielestä on tärkeää sisällyttää ESR:ään Equal-ohjelmasta saadut kokemukset ja keskittyä periaatteisiin, joilla edistetään innovointia, kumppanuutta, tasa-arvon valtavirtaistamista ja valtioiden rajat ylittävää toimintaa. Pienimuotoisille hankkeille olisi tehtävä nykyistä enemmän tilaa samaan tapaan kuin edellisellä ohjelmakaudella.

4.13 Eurokansalaisen toimintapalvelukeskus ECAS ehdottaa, että jäsenvaltiot ja alueet laatisivat tiedotus-, kuulemis- ja osallistumissuunnitelman, joka kattaisi kaikki ohjelmavaiheet ja ohjelmiin liittyvät hankkeet. Suunnitelmat julkaistaisiin ja niitä arvioitaisiin monitasoisissa hallinto- ja kumppanuuspuitteissa, joissa olisivat mukana paikalliset päättäjät. ECAS ehdottaa, että kokemusten jakamisen johtoasemasta kiinnostuneet alueet muodostaisivat käytänneyhteisön.

4.14 Tšekin kunta-alalla toimiva Center for Community Organizing -järjestö CpKP julkaisi vuonna 2008 raportin, jossa Keski- ja Itä-Euroopassa toimivat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot tarkastelivat ”kestävä tulevaisuus” -ryhmänsä (SF Platform Team) välityksellä kumppanuutta kuudessa maassa (Bulgaria, Liettua, Puola, Romania, Slovakia ja Unkari). Raportin päätelmissä todetaan kansalaisjärjestöjen rajallisten valmiuksien olevan visaisin kysymys. CpKP:n raportista käy niin ikään ilmi, että kumppanuudelle liikenee heikosti poliittista tukea. Kansalaisjärjestöjen on koulutettava omat asiantuntijansa ja hankejohtajansa ohjelmien teknisen tuen turvin. Useimmiten julkishallinto käyttää tuen suoraan itse. Seurantakomiteoihin ja muihin elimiin osallistuvien valintaprosessi olisi toteutettava nykyistä huolellisemmin.

4.15 Eräässä tapaustutkimusten pohjalta laaditussa Euroopan parlamentin mietinnössä (2) todetaan, että on tärkeää siirtää hallinnointia alemmille aluetasoille ja perustaa väliportaaseen koordinointitahoja tai -elimiä sekä epävirallisia verkostoja. Siinä suositetaan myös ohjelmien yksinkertaistamista. Politiikasta saaduista kokemuksista oppimisesta ja valmiuksien parantamisesta olisi huolehdittava erityistoimenpitein, joita voisivat olla strategiakeskustelut, valtioiden rajat ylittävät toimet, tukirakenteet ja hyvien käytänteiden yleistäminen.

5. Yleistä

5.1 Kuten ETSK on jo useaan kertaan aiemmissa lausunnoissaan todennut, komitea on vakuuttunut siitä, että aito, syvällinen kumppanuus täsmentää ja tehostaa rakennerahastovarojen käyttöä, ja tällä tavoin hankkeet onnistuvat entistä paremmin. Kumppanuuden on perustuttava kauaskantoiseen näkemykseen todellisesta osallistumisesta ja tarjottava yksityissektoriin kuuluville kumppaneille tasavertaiset mahdollisuudet osallistua toimintaan viranomaistahojen rinnalla. Todellinen kumppanuus saa aikaan tilanteen, jossa kaikki sidosryhmät hyötyvät siitä.

5.2 Kansalaisen on oltava kaikkien unionin politiikkojen keskipisteenä. Niinpä rakennerahastojen puitteissa tehtävän kumppanuuden on heijastettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja tarjottava kaikille kansalaisille ja heitä edustaville organisaatioille mahdollisuuksia olla mukana toteuttamassa koheesiopolitiikkaa ja koheesiovaroin rahoitettavia hankkeita. Kun ohjelmatyö ja täytäntöönpano toteutetaan kumppanuusperiaatteen pohjalta, kansalaiset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuvat aktiivisesti koheesiopolitiikkaan, mikä puolestaan lujittaa demokratiaa.

5.3 Todellisen kumppanuuskulttuurin omaksuminen on oppimisprosessi. Siinä on kyse kumppaneiden vaikutusmahdollisuuksista ja kaikkien kumppaneiden yhtäläisistä mahdollisuuksista osallistua kaikkiin koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheisiin. Näyttää todistettavasti siltä, että valmiuksien parantamiseen käytetyt resurssit ovat olleet ratkaisevassa asemassa kumppanuutta tehostettaessa. Niinpä kyseisiä resursseja olisikin ohjattava kaikissa toimenpideohjelmissa kaikille kumppaneille, sekä yksityiselle että julkiselle sektorille, muuallakin kuin lähentymistavoitteen piiriin kuuluvilla alueilla. Tarvitaan kipeästi lisää julkiseen ja yksityiseen sektoriin kuuluvien kumppanitahojen välistä yhteistä koulutusta.

5.4 Kumppaneiden vaikutus- ym. valta, tiedonsaantimahdollisuudet, rahoitus, ammattitaito jne. eivät ole tasapainossa. Vuoden 2013 jälkeisellä kaudella on todella tarpeen luoda puitteet, joissa viranomaiset ja yksityissektori tasapainotetaan uudella tapaa hyödyntämällä hallintomallia, jonka lähtökohtana on sellainen kumppanuusperiaate, jonka kantavina voimina ovat alue- ja paikallisulottuvuus sekä yhteiskunta- ja talouselämän toimijat julkissektorin ulkopuolelta.

5.5 Kaikkien yksityiseen ja julkiseen sektoriin kuuluvien kumppanitahojen on luotettava toisiinsa ja irtauduttava omista erityisintresseistään. Tämä edellyttää asennemuutosta. Tarvitaan uutta, paikallisten yritysten ja organisaatioiden tarpeita vastaavaa vuoropuhelukulttuuria, joka perustuu ”pienet ensin” -periaatteeseen. Viranomaisten on suhtauduttava avoimesti kumppaneiden panokseen. Yksityissektoriin kuuluvat kumppanit on saatava sitoutumaan toimintaan, mihin niitä voidaan kannustaa mahdollistamalla hankkeiden yksityisen osarahoituksen lisääminen. Kumppanit on saatava osapuoliksi hankkeeseen varhaisessa vaiheessa ja annettava niille mahdollisuus toimia ratkaisevassa ja rakentavassa roolissa.

5.6 Työmarkkinatoimijat on otettava mukaan keskeisinä yhteiskunta- ja talouselämän toimijoina, samoin kuin osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja valtiovallasta riippumattomat järjestöt. On tärkeää kannustaa monitahoisuutta ottamalla kumppaneiksi pieniä innovatiivisia yrityksiä, organisaatioita ja muita toimijoita, joista voi vastaisuudessa kehittyä avaintoimijoita. Kumppanuudesta olisi kuitenkin tehtävä myös joustavaa ja se olisi kohdennettava eri ohjelmien erityistarpeiden mukaan.

5.7 Kuten edellä todetaan, toimintakulttuuri, perinne ja kokemus määräävät sen, miten kumppanuusperiaate käytännössä toteutetaan jäsenvaltioissa. Koska maiden välillä on 27 jäsenvaltion muodostamassa unionissa suuria eroja, ei ole olemassa yhtä ainutta homogeenista mallia, joka sopisi kaikkiin konteksteihin. Siksi käytänteistä on jaettava tietoa ja opittava toinen toisiltaan. Kaikki sidosryhmät ovat yhteisesti vastuussa parhaiden toimintapojen yleistämisestä, mikä tekee rahastomäärärahojen käytöstä tuloksekkaampaa.

5.8 Kumppanuuteen liittyvä vastuu, oikeudet ja velvollisuudet vaihtelevat sen mukaan, millainen rooli ja asema kullakin kumppanilla on. Näin on erityisesti silloin, kun osallistumisoikeuteen liittyy määrärahoja sivuavaa päätösvaltaa. Tällainen kaksijakoisuus voidaan joka tapauksessa ratkaista, jos kaikki kumppanit pyrkivät sopimaan yhdessä strategiaan ja rahoitukseen omaksuttavasta lähestymistavasta.

5.9 Nykyisen asetuksen mukaan kumppanuusperiaatteen soveltamisesta huolehtii jäsenvaltio kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. ETSK:n mielestä on todella tarpeen asettaa viipymättä eurooppalaiset vähimmäisvaatimukset sille, miten korkealaatuinen kumppanuus organisoidaan. ETSK:n mielestä EAKR:n olisi keskityttävä nykyistä enemmän pienyrityksiin, innovointiin ja paikalliskehitykseen ja hyödynnettävä tarkoitukseen kumppanuutta suosivia välineitä, kuten kohteisiin sovitettuja toimenpiteitä, yleiskattavia tukia jne.

5.10 Koko ohjelmatyö voidaan ja se tulee uudistaa siten, että samalla kumppanuutta lujitetaan. Kumppanuus vahvistuu, kun ohjelmat kohdennetaan entistä tarkemmin ja suunnataan niiden tavoitteet ja kattavuus tiettyjen ongelmien ratkaisemiseen (maantieteellisen alueen, elinkeinoelämän sektorin tai tehtäväkentän mukaan).

5.11 Se, että ohjelmarakenteet määräävät suoraan kumppanuuden onnistumismahdollisuudet, on käynyt selvästi ilmi esimerkiksi sellaisista yhteisöaloitteista kuin Equal ja Urban II, jotka nimenomaisesti edellyttivät kumppanuutta. Näiden aloitteiden lakkauttamisen voidaan katsoa merkitsevän kumppanuusperiaatteelle takaiskua ohjelmakauteen 2000–2006 verrattuna. Monissa jäsenvaltioissa Equal-ohjelmasta saatuja kokemuksia ei ole onnistuttu viemään osaksi valtavirtaa nykyisellä ohjelmakaudella, vaikka ESR-asetuksessa on asiaa koskeva säännös.

5.12 Maaseutualueille tarkoitettu Leader-ohjelma oli alusta pitäen kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanon edelläkävijä. Vaikka ohjelmaa ei enää olekaan yhteisöaloitteiden joukossa, on syytä todeta, että Leader-menetelmä on nykyisellä ohjelmakaudella kaikilta osin valtavirtaistettu pakolliseksi osaksi maaseudun kehittämisohjelmia, mikä johtuu sekä aloitteen onnistumisesta että maaseuturahastoasetuksen (EY) 1698/2005 6 artiklan säännösten tiukentamisesta. Sen tavoitteena on saada paikalliset toimijat liikkeelle ja osallistumaan toimintaan perustamalla alueellisia liittoutumia kuntien kehittämiseksi omista resursseista käsin. Paikallisena toimintaryhmänä (local action group, LAG) tunnetun paikalliskumppanuuden käynnistäminen on omaperäinen piirre. Paikallisella päätöksentekotasolla talous- ja yhteiskuntaelämän kumppanit ja kansalaisyhteiskunta ovat enemmistönä. Leaderin tukena ovat kansalliset maaseutuverkostot. Ne on rakennettu laajan kumppanuuden pohjalta, joka yhdistää paikalliset hankkeet jäsenvaltio- ja EU-tasoon.

5.13 ETSK pahoittelee, että Euroopan komission roolista on viime aikoina tullut pikemminkin menettelyllinen ja muodollinen ja että se on siten keskittynyt enemmän auditoiontiin ja vähemmässä määrin todellisiin tuloksiin. ETSK korostaa, että komission olisi kiristettävä otettaan ja oltava aiempaa aloitteellisempi pantaessa kumppanuusperiaatetta täytäntöön. Entisaikojen koheesiopoliittiseen filosofiaan palatakseen komission olisi muutettava oma roolinsa pelkästä tarkkailijasta todelliseksi ja prosessiin osallistuvaksi kumppaniksi.

5.14 ETSK on huomannut, että rakennerahasto-ohjelmiin ja -hankkeisiin liittyvät monisyiset hallinto- ja rahoitusmenettelyt tukahduttavat, lamaannuttavat ja suorastaan suitsivat varsinkin pk-yritysten, mikroyritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden halun hyödyntää rakennerahastovaroja. ETSK:n mielestä kyseisten menettelyjen yksinkertaistaminen sekä EU- että jäsenvaltiotasolla ja maksatuksen nopeuttaminen ovat loogisesti yhteydessä tarpeeseen saada kumppanuus onnistumaan. Tämä on ehdottoman kiireellinen seikka.

5.15 Yleiskattavat tuet ovat osoittautuneet äärimmäisen tehokkaiksi tuotaessa rahastojen hallinta lähemmäksi tuensaajia ja niiden tarpeita. Tukia on käytetty pienimuotoisten hankkeiden rahoitukseen. ETSK pahoittelee, että järjestelmä on nykyisellä kierroksella ollut ohjelmakauteen 2000–2006 verrattuna kovin suppea. Komitea kehottaa kaikkia jäsenvaltioita hyödyntämään laajasti yleiskattavia tukia molempien rahastojen yhteydessä, jotta tuensaajat todella kantavat vastuun ja jotta valtava potentiaali saadaan käyttöön sekä pk-yritysten että osuus- ja yhteisötalouden piirissä.

5.16 Tässä mielessä olisi myönteinen lisä, jos Euroopan investointipankki tehostaisi ja laajentaisi toimintaansa. ETSK kehottaa niin ikään lujittamaan Jeremie-ohjelmaa, jotta pienyrityksille ja niitä edustaville organisaatioille tarkoitettuun tukeen saadaan lisäpontta.

5.17 ETSK toistaa kehotuksensa yhdistää kaikki unionin koheesiopolitiikkaan liittyvät rahastot yhtenäisiin toimenpideohjelmiin, maaseuturahasto ja Euroopan kalatalousrahasto mukaan luettuina, ja koordinoida niitä näiden ohjelmien puitteissa. Yhdistäminen tehostaa kumppanuutta entisestään, kun kumppaneilla on ylipäätään kokonaisvaltainen käsitys kehittämisestä. ETSK:n mielestä on myös aiheellista pyrkiä aktiivisesti yhdistämään rahastot kansallisiin toimintaperiaatteisiin. Tällä tavoin hyöty olisi kaksinkertainen, kun yhdennettyä lähestymistapaa sovellettaisiin unioni- ja jäsenvaltiotasolla.

5.18 Edellä esitetty kehotus vastaa täysin huhtikuussa 2009 ilmestynyttä Barcan raporttia (3), jossa korostetaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa toteutettavan kumppanuuden roolia, jotta koheesiopolitiikan alueellinen ulottuvuus tulisi Euroopan yhdentymisessä keskeiseen asemaan. Kumppanuus on ratkaisevan tärkeää rahastovarojen tehokkaan ja moitteettoman käytön kannalta. Raportissa korostetaan tarvetta saada alueiden paikallistoimijat liikkeelle ja saada kansalaiset sitoutumaan toimintaan julkisuudessa käytävän keskustelun avulla. Barca ehdottaa, että vuosina 2010–2012 käytäisiin aitoa strategista keskustelua, johon kansalaisyhteiskunta osallistuisi, ennen kuin tulevaa, vuoden 2013 jälkeistä koheesiopolitiikkaa aletaan toteuttaa.

6. Unionin aloitteet kumppanuuden tehostamiseksi

6.1 ETSK toteaa, että unioni- ja jäsenvaltiotasolla on toteutettava muutamia pakollisia ja vapaaehtoisia toimia rakennerahastokumppanuuden tehostamiseksi ja lujittamiseksi ja hyviksi miellettyjen kumppanuuskäytänteiden ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin. ETSK kehottaa tarkistamaan asiaankuuluvia EU:n asetuksia. Lisäksi tarvitaan menettelyohjeita, ja samalla Euroopan komission on tehostettava ohjeistustaan.

6.2 ETSK ehdottaa, että nykyisen yleisasetuksen 1083/2006 11 artikla, jossa säädetään kumppanuustoimenpiteistä, tarkistetaan tulevaa uutta asetusta laadittaessa seuraavasti (konsolidoitu teksti kaikkine ehdotettuine muutoksineen on liitteessä 1):

6.2.1

Ilmauksen ”kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti” jälkeen 1 kohtaa olisi täydennettävä ilmauksella ”sovittuaan asiasta tärkeimpien kumppaneiden kanssa”. Prosessi voi saada todellisen oikeutuksen ja johtaa nykyistä onnistuneempiin hankkeisiin vain, kun kumppaneiden kanssa pyritään sopimaan siitä, millaista kyseisen kumppanuuden tulee olla. ETSK yhtyy sääntöihin, jotka ESR-komitean puitteissa on jo annettu siitä, keitä tärkeimmät kumppanit ovat. Tämä sääntö olisi ulotettava koskemaan kaikkia rakennerahastoja.

6.2.2

ETSK:n mielestä 11 artiklaan on välttämätöntä sisällyttää ajatus siitä, että komission, jäsenvaltioiden ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan olisi seurattava yhdessä kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa. Avoin koordinointimenetelmä tarjoaa tähän erinomaisen mallin. Komissio asettaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tavoitteet, laatii indikaattorit ja suuntaviivat, vertailee tuloksia ja tiedottaa hyvistä toimintatavoista sekä vertaisarviointien avulla tehdyistä arvioinneista.

6.2.3

Avoin koordinointimenetelmä tunnustetaan Lissabonin sopimuksessa, jossa se on mainittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 149, 153, 156, 168, 173 ja 181 artiklassa. ETSK ehdottaakin, että 11 artiklaan lisätään samantapainen muotoilu seuraavasti: ”Komissio voi läheisessä yhteydessä jäsenvaltioiden kanssa tehdä aloitteita, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestää parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä valmistella tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten.” Työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien tärkeimpien eurooppalaisten järjestöjen olisi niin ikään oltava asiassa mukana.

6.2.4

Talouselämän osapuolia ja työmarkkinaosapuolia Euroopan tasolla edustavien järjestöjen konsultaation olisi tapahduttava ”vähintään kahdesti vuodessa” ja sen tulisi kattaa myös 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainitut asiaankuuluvat ja edustukselliset järjestöt sekä maaseudun kehittämisjärjestöt, jotta syntyy yhteys maaseuturahastoon. Tällaisia kuulemismenettelyjä olisi järjestettävä jo nyt osana unionitasolla käytävää aitoa strategista keskustelua, ennen kuin tulevaa, vuoden 2013 jälkeistä koheesiopolitiikkaa aletaan toteuttaa (ks. Barcan raportti).

6.2.5

ETSK ehdottaa samoin, että kuhunkin rahastoon liittyviä unionitason kuulemisprosesseja tehostetaan. Työmarkkinaosapuolten etuoikeutettua asemaa kaventamatta ESR-komiteaan olisi asianmukaisten konsultaatioiden jälkeen valittava muista edustavista sidosryhmäorganisaatioista joukko lisätarkkailijoita.

6.2.6

ETSK kehottaa painokkaasti tarkistaman EAKR- ja maaseuturahastoasetuksia ja sisällyttämään niihin ESR-asetuksen 5 artiklassa mainitun ”hyvän hallintotavan ja kumppanuuden” käsitteen. Komitea ehdottaa niin ikään, että kumppanuuskomitea mainitaan uudessa EAKR-asetuksessa.

6.2.7

ETSK korostaa eritoten sitä, että ”kaikille yksityisille kumppaneille avoimeen valmiuksien parantamiseen on varattava asianmukaiset määrärahat”, ja ehdottaa näin ollen, että teknisen tuen talousarviosta varataan ohjeellisesti 10 prosenttia kaikissa toimenpideohjelmissa valmiuksien parantamiseen ja oppimiseen. Tukea olisi annettava myös jäsenvaltiotasoa hyödyttävään unionilähtöiseen koulutukseen, joka helpottaisi samalla kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoa.

6.3 Kaivatun yksinkertaistamisen toteutumiseksi on ETSK:n mielestä rationalisoitava auditointia ja hankkeiden valvontaa. Tuet, rahoitustakuut ja ennakkorahoitus olisi mukautettava tuensaajien tarpeisiin, varsinkin pienten toimijoiden ollessa kyseessä, ja maksuja olisi nopeutettava. Komission vuonna 2009 ehdottamista muutamista parannuksista huolimatta nykyiset ennakkorahoitusmahdollisuudet eivät edelleenkään ole suinkaan asianmukaiset.

6.4 ETSK ehdottaa, että komissio laatii yhdessä 11 artiklassa mainittujen kumppanikategorioiden edustajien kanssa menettelyohjeet kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanosta. Tarkoituksena on täyttää vähimmäisvaatimukset, jolloin tuloksena on laadukas kumppanuus. Ohjeet tulisi laatia seuraavien suuntaviivojen pohjalta:

—	Asiaankuuluvien julkiseen ja yksityiseen sektoriin kuuluvien kumppaneiden olisi aluksi laadittava yhdessä ohjelmatyötä, toteutusta ja arviointia koskeva tiedotus-/kuulemis-/osallistumissuunnitelma selkeine tavoitteineen ja etenemissuunnitelmineen.

—	Toimivaltaisten viranomaisten olisi raportoitava siitä, miten ne ovat ottaneet kumppanuusperiaatteen huomioon ehdotuksissaan ja selonteoissaan. Kumppaneiden näkemykset olisi kirjattava selkeästi ja avoimesti.

—

Kumppaneille olisi annettava vastuu menettelyistä omien jäsentensä valitsemiseksi hallintokomiteaan sekä muihin rakennerahastojen yhteyteen perustettuihin neuvoa-antaviin elimiin. Valintaperusteina olisi käytettävä kiinnostusta, edustavuutta ja avointa suhtautumista uusiin, innovatiivisiin toimijoihin, jotka omistautuvat työlleen.

—	Kaikissa toimenpideohjelmissa olisi varauduttava antamaan kaikille kumppaneille teknistä tukea valmiuksien parantamiseen, koordinointiin ja edunvalvontaan. Kumppaneiden olisi itse laadittava ja hallinnoitava kyseisiä hankkeita.

—	Kumppaneiden olisi alusta pitäen osallistuttava hankkeiden valintaperusteiden laadintaan.

—	Kumppanuuden olisi oltava yksi rahastoista rahoitettavien hankkeiden valintaperuste.

—	Olisi kehitettävä valtioiden rajat ylittävää kumppanuutta edelleen.

—	Olisi laadittava indikaattoreita, joilla mitataan tuensaajien näkökulmasta tarkasteltuna tehokasta hallinnointia.

—	Menettelyjä ja valvontaa olisi ryhdyttävä yksinkertaistamaan.

—	Tukien maksamista edunsaajille olisi nopeutettava.

—	Pitkän aikavälin strategioista olisi keskusteltava hallintokomiteoissa tai muissa tarkoituksenmukaisissa kansallisiin strategisiin viitekehyksiin (National Strategic Reference Frameworks, NSRF) liittyvissä elimissä.

6.5 Kumppanuusperiaatetta olisi noudatettava tarkoin ja korostettava sitä, kun toimenpideohjelmiin tehdään ohjelmakauden aikana tuntuvia tarkistuksia.

6.6 ETSK ehdottaakin, että alueet, jotka haluavat jakaa hyväksi osoittautuneita kokemuksiaan ja tehdä tunnetuksi hyviä käytänteitä, perustavat ”huippukumppanuusalueiden” verkoston. Tällaisia verkostoja on jo kehkeytymässä. (4) Aloitteen edistämiseksi ETSK ehdottaa yhteistoimintaa, johon komitean lisäksi osallistuisivat alueiden komitea ja EU:n komissio. Alueiden komitea olisikin sopiva taho mentoroimaan kyseistä verkostoa.

6.7 ETSK ehdottaa lopuksi, että komissio kokoaa kaikista unionitason keskeisistä kumppaneista työryhmän, jonka tehtävänä on edistää kumppanuusperiaatetta eri näkökulmista tarkasteltuna sekä huolehtia siitä, että valtiontukea ja julkisia hankintoja koskevat säännöt eivät vaikuta kumppanuuteen kielteisesti.

7. Käytänteet

7.1 Käsillä olevaa lausuntoa laadittaessa on määritelty, millaisia hyvät toimintatavat ovat – mutta ei viranomaisten – osallistumisen ja niiden aseman kannalta tarkasteltuina. Erillisessä liitteessä lyhyesti esitellyt tapaukset ovat vain esimerkkejä. Niitä löytyy varmasti lisää.

7.2 Hyviä käytänteitä on arvioitu neljältä kannalta: mahdollisuus osallistua kumppanuuteen, kumppaneiden vaikutusmahdollisuudet, kumppanuus päätöksenteossa ja tiettyyn kohteeseen suunnatut kumppanuudet.

7.3 Yhdellä osa-alueella toteutetut hyvät käytänteet ei välttämättä merkitse sitä, että kaikki toimintatavat olisivat hyviä. Toisaalta sama tapaus voi edustaa hyviä käytänteitä kahdella tai useammalla osa-alueella. Eräät tapaukset ovat erityisen huomionarvoisia. Niistä esimerkkeinä mainittakoon kaikkialla Englannissa järjestelmällisesti omaksuttu kumppanuusasenne; Pohjois-Irlannin sovintoon tähtäävä onnistunut rauhanohjelma, jossa paikalliskumppanuudet ja ruohonjuuritason osallistuminen ovat keskeisiä tekijöitä; kaikkien rahastojen hallinnointi kumppanuuspohjalta (maaseuturahasto mukaan luettuna) Mecklenburg-Etu-Pommerin kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi Saksassa; ESR:n erään toimenpideohjelman ainutlaatuinen hallinnointi kansalaisyhteiskunnan toimesta (muun muassa Espanjan näkövammaisjärjestön tukisäätiö Fundación ONCE) Espanjassa sekä Walesiin luotu kolmannen sektorin tukirakenne (3-SET).

7.4 Kaikki neljä hyvien toimintatapojen näkökulmaa on nähtävissä tietyissä mielenkiintoisissa tapauksissa, joissa rakennerahastotoimet on suunnattu nimenomaisesti paikallistoimijoiden tarpeisiin: innovoiva kumppanuus (ammattiliitot, osuuskunnat ja pankit), jonka avulla hallinnoidaan yleiskattavaa Esprit-tukea Toscanassa Italiassa; yleiskattavien tukien lisääntynyt strateginen käyttö Poitou-Charentesissa Ranskassa; Itävallan alueelliset työllisyyssopimukset ja ESR:n hajautettu hallinnointi Baden-Württembergissä Saksassa. Tässä yhteydessä kannattaa myös mainita Leader-ohjelman puitteissa perustetut paikalliset toimintaryhmät.

7.5 Dynaaminen kumppanuusperiaatteen parantamis- ja kehittämisprosessi on niin ikään hyvä käytänne. Puola on mainitsemisen arvoinen tapaus, sillä siellä rahastoja hallinnoidaan hajautetusti työryhmissä, joissa kumppaneilla on ratkaiseva asema. Italiassa tehty kumppanuussääntöjen kansallinen puitesopimus (Protocollo d'Intesa) ja sen seuranta alueilla, kuten Apuliassa, ovat oivallisia pyrkimyksiä, joita kannattaa seurata.

7.6 ETSK toteaa, että valtakunnalliset ja/tai alueelliset talous- ja sosiaalikomiteat osallistuvat kumppanuuksiin yleensä vain osittain lukuun ottamatta Italiaa, jossa CNEL:llä on Etelä-Italiassa tuntuva aluepoliittinen ja arvioijan rooli. Komiteat osallistuvat ohjelmatyövaiheeseen esimerkiksi Portugalissa, Ranskassa (aluetasolla) ja Maltassa.

7.7 Mahdollisuus osallistua kumppanuuteen herättää kysymyksiä siitä, millä tavoin ja ketkä kumppanit tulevat valituiksi. Kumppaneiden määrittelyyn kaivataan avointa ja legitiimiä menettelyä. Kumppaneiden valinta ei tavallisesti ole ongelmallista työmarkkinaosapuolten tapauksessa vaan pikemminkin kansalaisjärjestösektorilla ja eritoten silloin, kun on päätettävä, miten suojattomat ja syrjäytyneet väestönosat, kuten vammaiset, vankilasta vapautuneet, romanit ja muut etniset vähemmistöt, sisällytetään kumppanuuteen.

7.7.1 Hyvä tapa toimia on jättää vastuu valinnasta järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle. Tästä löytyy mielenkiintoinen esimerkki muun muassa Tšekistä (vaalijärjestelmä).

7.8 Kumppanuusvalmiuksien parantamisesta ja vaikutusvallan lisäämisestä on useita mielenkiintoisia esimerkkejä:

—	sosiaalidialogin puitteissa tapahtuva oppiminen (esimerkiksi Tšekissä)

—	kumppanijärjestöjen ammatillisten valmiuksien kohentaminen (Etelä-Italia, Saksa, Espanja, Poitou-Charentes, Slovenia)

—	erityisten osaamiskeskusten tai seurantaryhmien perustaminen (Saksan ”Kompetenzstellen”, 3-SET Walesissa)

—	kumppaniorganisaatioille tarkoitettujen käsikirjojen ja oppaiden laatiminen jäsenvaltiotasolla (näin on tehnyt esimerkiksi Saksan ammattiliittojen keskusjärjestö DGB Brandenburgissa) ja unionitasolla (EAY, EAPN ja Bankwatch).

7.9 Toisinaan varsinainen päätöksenteko siitä, mille hankkeelle rahoitusta myönnetään, on delegoitu kumppanuuden piiriin kuuluville organisaatioille. Yleiskattavat tuet ovat vain yksi varteenotettava tapaus (Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa). Muita esimerkkejä ovat Ruotsin malli (Länsi-Göötanmaa ja muut rakennerahastokumppanuudet) sekä edellä mainittu Fundación ONCE:n toimenpideohjelma.

7.10 Muutamat ohjelmat on kohdennettu hyvin (maantieteellisesti, kohderyhmittäin, aloittain, yhteisöittäin, erityistehtäviin jne.), ja näin ollen niillä on myös tavallisesti kunnollinen kosketuspinta tiettyyn kumppaniryhmään, jolla on todellista päätösvaltaa. Pohjois-Irlannin rauhanohjelma sekä Tanskan kasvufoorumit ja edellä kohdassa 7.4 mainitut paikallisaloitteet kuuluvat tähän hyvien toimintatapojen kategoriaan.

8. Neuvoston asetuksen N:o 1083/2006 nykyiseen 11 artiklaan ehdotetut muutokset:

11 artikla

Kumppanuus

1. Rahastojen tavoitteita toteutetaan tiiviissä yhteistyössä, jäljempänä ’kumppanuus’, komission ja kunkin jäsenvaltion kesken. Kunkin jäsenvaltion on järjestettävä muun muassa seuraavien viranomaisten ja elinten väliset kumppanuudet

a)	toimivaltaiset alue- ja paikallisviranomaiset, kaupunkien viranomaiset sekä muut viranomaiset;

b)	talouselämän edustajat ja työmarkkinaosapuolet;

c)	kaikki muut aiheelliset tahot, jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa, ympäristöosapuolia ja valtiosta riippumattomia järjestöjä, sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastuussa olevat tahot.

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sekä talous- ja yhteiskuntaelämän, ympäristöalan taikka muun alan edustavimmat kumppanit, jäljempänä ’kumppanit’, kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti ottaen huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kestävää kehitystä sisällyttämällä siihen ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset.

2. Kumppanuutta harjoitetaan kunkin 1 kohdassa määritellyn kumppanin institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti. Kumppanuus kattaa toimenpideohjelmien valmistelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin. Jäsenvaltioiden on otettava mukaan kaikki asiaankuuluvat kumppanit, erityisesti alueet, ohjelmatyön eri vaiheissa kunkin vaiheen määräaikoja noudattaen.

3. Komissio kuulee Euroopan tasolla edustavia järjestöjä rahastojen tuesta.

Bryssel 14 päivänä heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. rakennerahastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11 artikla.

(2) ”Hallintotapa ja kumppanuus kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla”, esittelijä: Jean Marie Beaupuy. Euroopan parlamentti äänesti mietinnöstä 21. lokakuuta 2008.

(3) An Agenda for a Reformed Cohesion Policy. A Place Based Approach to meeting European Union Challenges and expectations, toukokuu 2009.

(4) Esimerkiksi Reves (alue- ja paikallisviranomaisten sekä osuus- ja yhteisötalouden kumppanuus), Bankwatch Network, IQ net (alueelliset hallintoviranomaiset ja tutkimus), ECAS-aloite sekä Community of Practice, johon osallistuu ESR:n hallintoviranomaisia.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Väestön ikääntymisen vaikutukset terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmiin” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/02

Esittelijä: Renate HEINISCH

Euroopan komission varapuheenjohtaja Margot Wallström pyysi 18. syyskuuta 2009 päivätyssä kirjeessään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Väestön ikääntymisen vaikutukset terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmiin.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 89 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1 Terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvista väestön ikääntymisen vaikutuksista selviytymiseksi tarvitaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mielestä seuraavia toimenpiteitä:

1.1.1

Kansallisen tason toimenpiteet:

—	”terveen ikääntymisen” vakiinnuttaminen horisontaalisena aiheena

—	ennaltaehkäisyn, terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen vahvistaminen kaikissa ikäryhmissä

—	iäkkäiden terveydenhuollon ja -hoidon laadun parantaminen

—	lievittävän hoidon liittäminen hoitotoimenpiteisiin

—	ikään sovitettujen hoitomuotojen kehittäminen ja mukauttaminen, mukaan luettuina iäkkäiden osallistuminen kliinisiin tutkimuksiin sekä sairauksien yhteisesiintymisiä käsitteleviin tutkimuksiin

—	iäkkäille soveltuvien sairaaloiden ja hoitolaitosten sekä vaihtoehtoisten asumismahdollisuuksien kehittäminen

—

etähoidon (telecare) ja teknisten ratkaisujen, myös tietotekniikka-avusteisen asumisen (Ambient Assisted Living, AAL) sekä muiden, itsenäisen elämän tukemiseen ja iäkkäiden hoidon laadun ja tehokkuuden parantamiseen tähtäävien terveysteknologioiden (hoitoympäristö) arviointi terveysteknologian arvioinnin avulla (Health Technology Assessment, HTA)

—	laaja-alaisen, hajautetun ja asuinpaikan lähellä olevan infrastruktuurin luominen, jotta mahdollistetaan iäkkäiden ja hoitoalan ammattilaisten suora yhteys (laitoshoidon purkaminen)

—	kaikkien sidosryhmien alueellisten ja paikallisten verkostojen tukeminen ”Terveys ja ikääntyminen” -tavoitteen toteuttamiseksi

—	velvoite varmistaa iäkkäiden tarvitsema hoito (esimerkiksi hoitovakuutus) kansallisessa lainsäädännössä

—	kansallisten terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien avaaminen mallikokeita ja niihin liittyvää arviointia varten järjestelmien kehittämiseksi

—	lisämaksuja ja täydentäviä vakuutuksia koskevien järjestelmien joustavuuden lisääminen

—	elinikäistä oppimista koskevien kansallisten strategioiden ja politiikkojen laatiminen ja täytäntöönpano jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla

—	perhe- ja työelämän sekä hoidon yhdistämisen varmistaminen

—	vapaaehtoistyön vahvistaminen

—	hoitajien arvon ja heidän tarpeidensa tunnustaminen.

1.1.2

Unionitason toimenpiteet:

—	tervettä ja arvokasta ikääntymistä edistävän toimintasuunnitelman laatiminen neuvoston (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) 30. marraskuuta 2009 antamien päätelmien mukaisesti

—	aiheen ”Aktiivinen, terve ja arvokas ikääntyminen” priorisointi Eurooppa 2020 -strategiassa

—	sanaston, määritelmien, arviointivälineiden, oppaiden, kriteerien, menettelytapojen jne. tarvittava yhdenmukaistaminen; on kulunut 20 vuotta siitä kun tämä ongelma tuli ensi kertaa esille, mutta asiassa ei tähän mennessä ole edistytty merkittävästi

—

aktiivista, tervettä ja arvokasta ikääntymistä koskevan painopisteen korostaminen eurooppalaisten teemavuosien 2010 (köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi), 2011 (vapaaehtoistoiminnan teemavuosi) ja 2012 (terveen ja aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi) yhteydessä sekä samanaikaisten neuvoston puheenjohtajakausien aikana

—	väestörakenteen muutoksen sisällyttäminen Euroopan komission tutkimusalan yhteiseen ohjelmasuunnitteluun (Joint Programming)

—	apua ja hoitoa tarvitsevien henkilöiden oikeuksia käsittelevän eurooppalaisen peruskirjan laatiminen

—	komission yksiköiden erityistyöryhmän perustaminen käsittelemään aihetta ”Ikääntyminen ja terveys” (mukaan luettuna ”Terveydenhuolto, hoito, eläkkeet ja kestäväpohjainen rahoitus”)

—	pyöreän pöydän ryhmän, eturyhmän tai pysyvän valmisteluryhmän perustaminen Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan käsittelemään aihetta ”Aktiivinen, terve ja arvokas ikääntyminen sukupolvien välisessä vuoropuhelussa” ja laatimaan monialainen strategia kyseisillä aloilla

—	gerontologian ja väestötieteen tutkimuksen lisääminen painopisteeksi tutkimuksen kahdeksanteen puiteohjelmaan

—	hankkeen ”Iäkkäät ja tiedonvälitys” laatiminen toimenpiteen ”Tiede ja yhteiskunta” yhteyteen

—	jäsenvaltioiden asettamien terveystavoitteiden luettelointi ja vertailu ja niiden sitovuus

—	jäsenvaltioiden tukeminen edellä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa rakenne- ja koheesiorahastovaroilla ja avoimella koordinointimenetelmällä

—	yksilöllisiin tieto- ja viestintäteknisiin ratkaisuihin liittyvien hyvien käytänteiden vaihdon tukeminen esimerkiksi Interreg-ohjelmassa rakennerahastoista myönnettävän tuen avulla

—	usean valtion kattavien terveydenhuollon menetelmien arviointien (Health Technology Assessments, HTA) tukeminen iäkkäiden hoitotarpeita käsittelevien uusien tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen arvioimiseksi

—	elinikäiseen oppimiseen sekä eurooppalaisten koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmien vaihto- ja koordinointitoimintaan liittyvä jatkuva valveuttaminen painopisteenä ”Ikääntyminen ja terveys”: elinikäisestä oppimisesta ”pitkän elämän oppimiseen” (Learning for a long life)

—	uuden vanhuuskuvan luominen – myös tiedotusvälineissä

—	perhe- ja työelämän sekä hoidon yhdistämistä koskevien eurooppalaisten suuntaviivojen laatiminen.

2. Yleistä

2.1 Johdanto

2.1.1 Yhteiskunta ikääntyy Euroopan unionissa entistä pidemmän elinajanodotteen ansiosta. Eurostatin ennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa vuodesta 2008 vuoteen 2060 mennessä 17,1 prosentista 30 prosenttiin. Työikäisten (15–64-vuotiaat) ja yli 65-vuotiaiden keskimääräinen suhde on tällä hetkellä 4:1 ja vuonna 2050 vastaavasti 2:1.

2.1.2 Suuri osa työssäkäyvistä henkilöistä poistuu työmarkkinoilta vuosina 2026–2030, minkä vuoksi syntyvyyden pysytellessä alhaisena työssäkäyvän väestön osuus laskee suhteessa muuhun väestöön.

2.1.3 Komission hiljattain antamassa tiedonannossa (1) todetaan, että hallituksilla on vain vähän aikaa toteuttaa toimenpiteitä väestön ikääntymisestä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi ennen kuin useimmat suuriin ikäluokkiin kuuluvista henkilöistä siirtyvät eläkkeelle. Tähän liittyen Euroopan komissio pyysi 18. syyskuuta 2009 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon sen määrittämiseksi, miten jäsenvaltioiden ponnisteluja ongelman ratkaisemiseksi voitaisiin tukea terveydenhuoltoalaan kuuluvien yhteisöaloitteiden avulla. Käsillä oleva lausunto perustuu useisiin ETSK:n lausuntoihin (2).

2.1.4 Neuvoston puheenjohtajamaina toimineet Tšekin tasavalta (vuoden 2009 alkupuolisko), Ruotsi (vuoden 2009 jälkipuolisko) ja Espanja (vuoden 2010 alkupuolisko) ovat asettaneet ohjelmiensa painopisteeksi terveen, arvokkaan ja aktiivisen ikääntymisen.

2.1.5 Yhteiskunnan ja terveydenhuoltoalasta vastaavien tahojen on kehitettävä sellainen uusi vanhuuskuva, joka vastaa väestörakenteen muutosta ja on iäkkäiden arvolle sopiva.

2.1.6 Väestön ikääntyminen ei sinänsä aiheuta korkeita menoja, vaan niihin ovat syynä ikääntymiseen liittyvät sairaudet. Tämän johdosta suositellaan käsillä olevassa lausunnossa pääasiassa tervettä ikääntymistä edistäviä toimenpiteitä.

2.2 Terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien sekä terveydenhoitopalvelujen kehittäminen ja innovointi

2.2.1 Väestön ikääntyminen edellyttää, että terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien, terveydenhoitopalvelujen ja muiden tukipalvelujen organisointia ja kapasiteettia kehitetään, jotta i) vastataan ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin, ii) varmistetaan, että kaikki hoitoa tarvitsevat henkilöt saavat ne palvelut, jotka ovat välttämättömiä heidän itsenäisyytensä ja arvokkuutensa säilyttämiseksi ja iii) tarjotaan kaikille väestöryhmille iästä, sukupuolesta, taloudellisesta tilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta yhtäläinen mahdollisuus laadukkaisiin terveydenhoitopalveluihin (mukaan luettuina terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy, lääkehoito, kuntoutus ja lievittävä hoito).

2.2.2 Tässä yhteydessä on tarkasteltava paitsi iäkkäiden terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmille asettamia vaatimuksia, myös ihmisten oikea-aikaista ja ennaltaehkäisevää vastuuta omasta ikääntymisestään eli yhteiskunnan ikääntyville asettamia vaatimuksia.

2.2.3 Jotta yhteisön politiikalla tuettaisiin iäkkäiden terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa, Euroopan unionin olisi luetteloitava jäsenvaltioiden terveystavoitteet (3) ja niiden sitovuus ja vertailtava niitä. Lisäksi olisi kartoitettava sitä, kuinka laajalti ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen jo kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmiin.

3. Erityistä

3.1 Erityishuomiota edellyttävät alat

3.1.1 Ennaltaehkäisy

3.1.1.1 Ihminen vanhenee koko ajan syntymästään lähtien. Tämän vuoksi on tärkeää, että koko elämä etenee mahdollisuuksien mukaan suotuisissa oloissa. On tärkeää, että elämän alku on hyvä ja lopputaipale arvokas. Terve ikääntyminen alkaa kauan ennen eläkkeelle siirtymistä, ja siihen vaikuttavat muun muassa elin- ja työolot sekä resurssien olemassaolo. Kun ymmärretään tämä seikka, on loogista, että edellytetään omaa vastuuta ikääntymisestä (4). Vastuullinen ikääntyminen edellyttää elinikäistä oppimista. Tätä varten on jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla laadittava terveysvalistukseen liittyviä elinikäisen oppimisen uusia strategioita ja politiikkoja, joiden on katettava kaikki oppimisen muodot (muodollinen, ei-muodollinen ja epävirallinen). Tähän sisältyvät kaikki oppimisen vaiheet esikoulusta täydennyskoulutukseen. Oma vastuu terveyden säilyttämisestä ja aktiivinen ennaltaehkäisy (ravinto, liikunta, terveet elämäntavat, riskitekijöiden välttäminen jne.), terveyden edistämistoimet ja terveysvalistus auttavat ikääntyneitä asumaan mahdollisimman pitkään kotonaan ja heille tutussa sosiaalisessa ympäristössä. Lisäksi tässä yhteydessä on jatkuvasti tarkasteltava ja arvioitava teknologian roolia.

3.1.1.2 Terveydenhuoltojärjestelmissä on tuettava nykyistä vahvemmin ennaltaehkäisyä. Näin ihmisille tarjoutuu mahdollisuus pysyä pidempään aktiivisina työmarkkinoilla. Ennaltaehkäisy saattaa myös edistää sopeutumiskykyä työmarkkinoilla. Laadukas työsuojelu ja työpaikkojen ergonomian parantaminen voivat oleellisesti edistää kykyä tehdä entistä pidempään työtä terveenä. Niiden avulla voidaan myös vastata väestönmuutoksen haasteisiin.

3.1.1.3 Työelämää voidaan pidentää iän myötä muuttuvien ja taitoihin ja tarpeisiin sopeutettujen työtehtävien avulla (esimerkiksi toteuttavista tehtävistä valmisteleviin tehtäviin, mutta myös neuvoa-antaviin ja opastaviin sekä ohjaaviin tai suunnittelutehtäviin). Näin ikääntyneet voivat myös olla entistä pidempään mukana sosiaalisessa ja sosioekonomisessa toiminnassa ja saada edelleen suorituskykyä tukevia kannustimia. Tällä tavoin lisääntyneet terveet elinvuodet voidaan muuttaa antoisiksi ja tuottoisiksi vuosiksi. Tämä merkitsee luonnollisesti sitä, että käytettävissä on oltava asianmukaisia pätevöitymis- ja tukitoimia, jotta voidaan aloittaa ja jatkaa suunniteltuja hankkeita (kuten elinikäinen oppiminen ja ammatillinen pätevöityminen mukaan luettuna todistukset työelämässä opituista taidoista). Osana turvallisten työolojen luomiseksi yrityksissä on edistettävä terveyttä ja ennaltaehkäistävä sairauksia ja onnettomuuksia.

3.1.1.4 Työelämästä poistumisen jälkeen on sosiaalinen integroituminen yhteiskuntaan ja sosiokulttuuriseen ympäristöön erittäin tärkeää. Sosiaalisen eristäytymisen ennaltaehkäisy tarkoittaa myös masennuksen ennaltaehkäisyä. Juuri iäkkäät voivat hyödyntää sosiaalisia taitojaan ja kokemuksiaan esimerkiksi vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyöhön osallistumista tulisi kuitenkin kannustaa jo nuoresta pitäen.

3.1.2 Terveydenhoitopalvelut

3.1.2.1 Yhä enemmän painotetaan potilaskeskeisten terveydenhoitopalvelujen tarjoamista ja sen varmistamista, että potilaat osallistuvat terveydenhoitopalvelujen kehittämiseen ja muotoiluun.

3.1.2.2 Krooniset sairaudet (diabetes, reuma ja sydänsairaudet) ja keskushermostoa (dementia ja Alzheimerin tauti), liikuntaelimiä ja silmiä rappeuttavat sairaudet, mutta myös syöpäsairaudet, lisääntyvät iän myötä. Tämä luo erityisvaatimuksia, jotka on otettava huomioon terveydenhoitoalan ammateissa, diagnostiikassa, hoidossa ja itse terveydenhuollossa.

3.1.2.3 On kehitettävä integroituun ja yksilölliseen hoitoon tähtääviä terveydenhoitopalveluja, joissa potilas on keskipisteessä.

3.1.2.4 Terveydenhoitoalan ammatteihin johtavan koulutuksen on oltava entistä parempaa ja erikoistuneempaa. Terveydenhoitoalan ammattilaisten (lääkärit, farmaseutit ja hoitohenkilökunta) ja tutkijoiden on perehdyttävä entistä syvällisemmin geriatrian erityispiirteisiin, ja heidän on myös saatava tätä varten entistä enemmän ammatillista ja täydennyskoulutusta. Terveydenhoitoalan ammattilaisten tulisi saada myös erityiskoulutusta iäkkäisiin kohdennettujen, terveyttä edistävien ja ennaltaehkäisevien toimien merkityksestä (esimerkiksi kaatumisen ehkäiseminen ja terveellinen ravinto).

3.1.2.5 Potilaan ikään sovitettujen hoitomuotojen kehittäminen ja mukauttaminen: Sairauksien yhteisesiintyminen, iäkkäiden muuttunut aineenvaihdunta ja usein monet samanaikaiset hoidot edellyttävät tarkkaa tietoa iäkkään henkilön kehon elinten ja järjestelmien vuorovaikutuksesta. Tämä edellyttää erityistä lääkityksen hallinnointia ja iäkkäiden aineenvaihduntaan sovitettua lääkitystä ja annostelua. Henkilökohtainen neuvonta apteekeissa ja vuorovaikutuksen tarkistaminen sekä asianmukaisen tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen apteekeissa tiedon hankkimiseksi lääkkeistä ja niiden vuorovaikutuksesta, saattavat auttaa minimoimaan lääkkeiden ei-toivottuja sivuvaikutuksia ja optimoimaan hoitotulokset.

3.1.2.6 Suoran ja jatkuvan yhteydenpidon edistäminen iäkkäiden ja terveydenhoidon ammattilaisten välillä: Tämä on sitä tärkeämpää, mitä enemmän iäkkäät tarvitsevat hoitoa, jotta varmistetaan hoidon onnistuminen ja vältetään eristäytyminen ja masentuminen.

3.1.3 Hoitopalvelut

3.1.3.1 Hoitopalvelujen laatu olisi varmistettava standardein, ja laatu olisi kyettävä tarkistamaan ja arvioimaan. Olisi laadittava apua ja hoitoa tarvitsevien henkilöiden oikeuksia käsittelevä eurooppalainen peruskirja, johon olisi sisällytettävä muun muassa suoja hoidon yhteydessä tapahtuvaa väkivaltaa vastaan. Itsenäisen elämisen mahdollistavat uudet tekniikat, kuten tietotekniikka-avusteinen asuminen (Ambient Assisted Living, AAL), voivat olla tässä avuksi. Mahdollisia uusia teknologioita on kuitenkin arvioitava asianmukaisesti, eikä niiden käyttö saa missään tapauksessa johtaa terveydenhuollon ja -hoidon uuteen eriarvoisuuteen jäsenvaltioissa.

3.1.3.2 Iäkkäiden kohdalla tulisi päteä vaatimus ”kuntoutus ennen hoitoa”. Laitoshoito ei saa olla yksisuuntainen väylä: hoidosta on myös voitava päästä takaisin kotiin. Nykyisissä terveydenhuolto- ja hoitolaitoksissa tämä vaatimus täytetään toistaiseksi liian huonosti.

3.1.3.3 Iäkkäille soveltuvien sairaaloiden ja hoitolaitosten sekä vaihtoehtoisten asumismahdollisuuksien kehittäminen: Tarvitaan joustava ja kumpaankin suuntaan mahdollinen siirtyminen terveyden, sairauden, hoidon ja sosiaalisen elämän välillä. Näin iäkkäät saavat tarvittaessa hyvää terveydenhoitoa, mutta pysyvät mahdollisimman pitkään ”normaalioloissa” eli eri sukupolville yhteisessä ympäristössä. Tämä edellyttää terveydenhuollon ja -hoidon hyvää koordinointia. Samanaikaisesti pitkäaikaishoitolaitosten rinnalle on suunniteltava lisää sairaalahoitoa ja avohoitoa tarjoavia hoitokoteja sekä lievittävän lääketieteen laitoksia ja ylläpidettävä niin kutsuttua hoitokotikulttuuria.

3.1.3.4 On luotava laaja-alainen, hajautettu ja asuinpaikan lähellä oleva infrastruktuuri, jotta hoitoa pystyttäisiin antamaan kotona (laitoshoidon purkaminen). Olisi tuettava muuta kuin laitoksissa tarjottavaa hoitoinfrastruktuuria, jossa yhdistyvät kaikki välttämättömät palvelut (avohoito, kotihoito, pienimuotoiset tukipalvelut). Tämän on heijastuttava aluetason organisaatioon sekä parempaan rakenteelliseen rahoitukseen, jotta varmistetaan, että asianmukaisia laitoksia ja rakenteita on kaupunkien lisäksi kattavasti myös maaseudulla.

3.1.3.5 Yhteiskuntaa mitataan sillä, miten se kohtelee ikääntyneitä. Vapaaehtoistoiminnan merkitys on kasvanut siten, ja vapaaehtoiset ovat yhä enemmän tekemisissä iäkkäiden henkilöiden kanssa ja hoitavat heitä. Tulevaisuudessa kaikkien kansalaisten on mahdollisuuksiensa mukaan kannettava vastuuta sairaista, vammaisista ja iäkkäistä – mutta heidän on myös saatava korvaus panoksestaan.

3.1.4 Tutkimus edellä mainituilla aloilla

Väestön ikääntyminen on sisällytettävä Euroopan komission tutkimusalan yhteiseen ohjelmasuunnitteluun (Joint Programming). Seitsemännen puiteohjelman hankkeiden (WhyWeAge ja Futurage) jatkona olisi kahdeksannessa puiteohjelmassa annettava etusija gerontologialle (vanhuuden ja vanhenemisen tutkimus) ja väestötieteen tutkimukselle. Olisi järkevää lisätä myös aiheala ”Iäkkäät ja tiedonvälitys” tutkimuksen pääosaston toimeen ”Tiede ja yhteiskunta”. Seuraavat tutkimusalat ovat tässä yhteydessä välttämättömiä:

3.1.4.1 Ennaltaehkäisyn tutkimus

—	Mitkä ennaltaehkäisymahdollisuudet ovat lupaavia työterveyden ylläpitämiseksi?

—	Minkälaisia pitkäkestoisia vaikutuksia tietyillä elämäntavoilla on terveydentilaan yleensä ja tiettyihin yksittäisiin sairauksiin?

—	Miten sukupuoleen, kulttuuriin ja muuttoliikkeeseen liittyvät elintavat vaikuttavat terveeseen ikääntymiseen?

—	Minkälaisia mahdollisuuksia on välttää kaatumisia ja luunmurtumia?

—	Minkälaiset ennaltaehkäisevät toimet auttavat säilyttämään fyysisiä, sensorisia, kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja?

—	Miten voidaan motivoida ihmisiä toimimaan vastuullisesti oman terveyden ja ikääntymisen suhteen? (Terveellisten tapojen edistäminen, iäkkäille suunnatut kannustimet terveyttä ylläpitävien toimenpiteiden ja palvelujen hyödyntämiseksi).

—	Miten voidaan motivoida ihmisiä muuttamaan tapojaan, jotta edistetään sosiaaliseen ympäristöön sopeutumista?

3.1.4.2 Sairauksien ja hoidon tutkimus

—	iästä johtuvien sairauksien epidemiologian ja taudinaiheuttajien tutkimus ennaltaehkäisymahdollisuuksien parantamiseksi

—	biologisen ikääntymisprosessin tutkimus kehdosta hautaan

—

esimerkiksi sairauksien yhteisesiintymisen, kroonisten sairauksien, syövän, sydänsairauksien, reuman, liikuntaelinten sairauksien, näön heikkenemiseen (esimerkiksi harmaakaihi) liittyvien sairauksien, hermostoa rappeuttavien sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, tutkimus. Samalla on kiinnitettävä huomiota myös diagnostiikkamahdollisuuksien parantamiseen, jotta sairauksien varhainen diagnosointi ja hoidon nopea aloittaminen olisi mahdollista.

—

vanhusten hoitomahdollisuuksien tutkimus ikään liittyvien sairauksien osalta: on kyettävä ymmärtämään paremmin biokemiallisia prosesseja, jotka vaikuttavat imeytymiseen, aineenvaihduntaan, lääkkeiden tehoon sekä lääkehoitoon ja annosteluun, ja ne on otettava huomioon hoidossa; tätä varten puuttuu usein terapeuttinen perusta, sillä kliinisiä kokeita ja lääketestejä tehdään enimmäkseen ainoastaan nuorille aikuisille

3.1.4.3 Hoidon tutkimus

—	Miten voidaan kehittää iäkkäiden tarpeita vastaavia uusia teknologioita?

—	Mitkä ovat optimaaliset hoitoympäristöt ja tarjonnan muodot?

—	Miten voidaan parantaa hoitohenkilökunnan pätevyyttä ja työoloja myös uusien teknologioiden yhteydessä?

—	Miten tekniset ratkaisut (esimerkiksi robotiikka) voivat keventää iäkkäitä hoitavien omaisten työtä ja parantaa hoitohenkilökunnan työoloja heikentämättä hoidettavan integriteettiä ja arvoa?

—	Miten hoitopalvelut voidaan mukauttaa hoitoa tarvitsevien iäkkäiden tarpeisiin ja vaatimuksiin?

—

Minkälaisista uusista malleista voi olla hyötyä kotihoidon kehittämisessä ja tukemisessa? Tähän sisältyy myös omaishoitajien taloudellinen tukeminen ja yhteiskunnallinen tunnustaminen (esimerkiksi työnantajan ja työntekijän mahdollisuus sopia keskenään työajan rajallisesta lyhentämisestä hoidon vuoksi, omaishoitajana tehdyn työn ottaminen huomioon eläkejärjestelmissä, hoitoraha jne.)

—	Minkälaisia uusia keinoja on järjestää hoito, kivun hoito ja saattohoito siten, että potilas voi kuolla arvokkaasti?

3.1.4.4 Terveydenhuoltojärjestelmän tutkimus

—

Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän tutkimuksessa olisi kiinnitettävä huomiota terveydenhuoltojärjestelmiin ja pitkäaikaishoitoon sekä palvelujen integrointiin ja kehitettävä etenemissuunnitelma ikääntymistä koskevaa tutkimusta varten. On arvioitava sitä, onko jäsenvaltioiden terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmissä varauduttu väestön ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin. Miten paljon painotetaan esimerkiksi ennaltaehkäisyä? Kuinka suuri osuus terveydenhuoltomenoista käytetään ennaltaehkäisyyn? Kuinka paljon ihmisiä hoidetaan kotona ja kuinka paljon laitoksissa?

—	Kuinka paljon resursseja säästyy vapaaehtoistyön ja -hoidon avulla ja kuinka paljon palkatonta työtä erityisesti naiset tekevät kotona?

—

Health outcome -tutkimus ja terveysteknologian arviointi ovat välttämättömiä erityisesti käytettäessä uusia teknologioita ja sähköistä terveydenhuoltoa (eHealth) iäkkäiden henkilöiden hoidon yhteydessä ennen kuin kyseisiä teknologioita otetaan käyttöön. Osoittautuvatko kyseiset teknologiat lupaustensa veroiseksi käytännössä? Hyötyvätkö heikoimmassa asemassa olevat ryhmät näistä teknologioista?

—	Yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa olisi toteutettava kliininen ja sosioekonominen tutkimus iäkkäiden terveydenhuollon ja -hoidon parantamiseen tehtyjen investointien tehokkuudesta.

—	Miten voidaan kohentaa terveyden- ja sosiaalihuollon liittymäkohtia?

3.1.5 Uusien teknologioiden kehittäminen

3.1.5.1 Väestön ikääntymisestä aiheutuvan taakan vastapainona on suuri potentiaali. Tämä koskee etenkin ikääntyvän yhteiskunnan tarvitsemia uusia tuotteita ja palveluja. Talouden kannalta ajateltuna ikääntymisestä saattaa muodostua talouden moottori, joka luo kasvua ja työllisyyttä terveydenhoitopalvelujen, uusien teknologioiden, lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden, lääketeknologian ja myös matkailun ja hyvän olon (wellness) aloille. Komission arvioiden mukaan väestön ikääntyminen voi vaikuttaa huomattavasti terveydenhuoltomenoihin. Julkisten terveydenhuoltomenojen ennustetaan vuoteen 2060 mennessä nousevan Euroopan unionissa 1,5 prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta. Uusia tuotteita ja palveluita olisi kehitettävä ja tuotava markkinoille. Tässä yhteydessä arvonlisään vaikuttavat markkinavolyymi, hinta ja lisäarvon aste.

3.1.5.2 Samalla kun mahdolliset kustannussäästöt ovat etusijalla ”ensisijaisilla terveydenhuollon markkinoilla” ja ratkaisevat sen, kuuluuko tietotekniikka-avusteinen asuminen sairausvakuutuskassojen korvauskelpoisiin palveluihin, voidaan ”toissijaisilla terveydenhuollon markkinoilla” toimia huomattavasti vapaammin ja joustavammin. Tässä tilanteessa on kehitettävä kestäviä ja kohtuuhintaisia liiketoimintamalleja, jotka rahoitetaan myynnillä, vuokraamisella tai leasingilla. Samalla on varmistettava, että ”toissijaisilla terveydenhuollon markkinoilla” vältetään eriarvoisuutta.

3.1.5.3 Hoitoteknologioiden käyttöönoton vaikutuksista saatujen sosiaalisten ja taloudellisten tulosten käsittelyä ja vaihtoa olisi edistettävä esimerkiksi hyödyntämällä parhaillaan käynnissä olevia kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmaan liittyviä kokeiluhankkeita. Lisäksi olisi tuettava myös tieto- ja viestintätekniikassa hyviksi osoittautuneiden käytänteiden vaihtoa ikääntyneiden elämänlaadun lisäämiseen tähtäävissä ratkaisuissa esimerkiksi rakennerahastovaroin osana Interreg-ohjelmaa. Tällaisessa tutkimuksessa tulisi arvioida teknologian käyttäjien mielipidettä etenkin kyseisten teknologioiden käyttäjäystävällisyydestä ja eduista.

3.1.5.4 Teknologian kehitys ja hiljattain kehitetyt varhaisdiagnoosi- ja hoitomenetelmät ovat yhtäältä pääsyy menojen kasvuun mutta voivat toisaalta järkevästi käytettyinä pitkällä aikavälillä ehdottomasti myös säästää kustannuksia. Terveydenhoitoon liittyvien menetelmien arvioinnille (Health Technology Assessment, HTA) olisi annettava nykyistä suurempi rooli, jotta voidaan määrittää terveydenhuolto- ja hoitopalvelujen laajuus ja se, mikä taho vastaa kuluista. Tästä syystä uusien teknologioiden tehokas käyttöönotto ja hallinnointi on ratkaisevan tärkeää tulevan menokehityksen kannalta. Uudet teknologiat eivät kuitenkaan voi eivätkä saa korvata ikääntyneiden ja terveydenhuolto- ja terveydenhoitohenkilökunnan välisiä suoria yhteyksiä ja teknologian on oltava kohtuuhintaista.

3.1.6 Kestäväpohjainen rahoitus

3.1.6.1 Lähes kaikissa jäsenvaltioissa iäkkäiden hoitopalvelut ja hoitotuet rahoitetaan sosiaaliturvajärjestelmistä, mikä edellyttää sosiaaliturvajärjestelmien kestäväpohjaista ja varmaa rahoitusta.

3.1.6.2 Hoidon tarve on edelleen köyhyysriski etenkin hiukkaa eläkettä saaville tai vähätuloisille eläkeläisille. Monilla iäkkäillä Euroopan unionissa ei ole varaa asianmukaiseen hoitoon. Tämän vuoksi kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on tulevina vuosikymmeninä mukautettava sosiaalisen suojelun järjestelmiensä organisaatiota (sosiaaliturvajärjestelmät tai verovaroin rahoitetut järjestelmät), varmistettava hoitokustannuksista huolehtiminen ja mukautettava nykyiset järjestelmät väestön ikääntymisen vaatimuksiin tulevina vuosikymmeninä. Näin varmistetaan, että hoitopalvelut ovat yhteisöoikeuden ja yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytänteiden sekä henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Kyseisistä hoitokustannuksista huolehtimiseen on sisällyttävä sairaalahoidon lisäksi myös avohoito.

3.1.6.3 Pitkäaikaishoidon siirtäminen osittain yksityisen sairausvakuutuksen harteille on tehtävä harkitusti ja yhteisymmärryksessä asianomaisten tahojen kanssa, jottei tämä suuntaus monimutkaista palvelujen saatavuutta. Jäsenvaltioiden on varmistettava myös tulevaisuudessa, että yleinen ensisijainen terveydenhuolto ja ennaltaehkäisy ovat kaikkien ikääntyneiden ulottuvilla. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen vaatii kaikkien käytettävissä olevien rahoitusvälineiden, muun muassa lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien ja niitä täydentävien mekanismien, mobilisoimista.

3.1.6.4 Myös kaukaisten sukulaisten tulisi uusien kulukorvausrakenteiden avulla voida saada hoitorahaa huolehtiessaan hoitoa tarvitsevasta henkilöstä. Tosin näissäkin tapauksissa on varmistettava hoidon laatu. Lisäksi olisi otettava käyttöön äitiysloman kaltainen hoitoloma. Poliittisella tasolla olisi pikaisesti tarkasteltava yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä (kuten vanhempainvapaan osalta) mahdollisuuksia yhdistää perhe- ja työelämä ja hoito.

3.1.6.5 Sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvaa rahoituspainetta voidaan lieventää monilla kansallisilla toimenpiteillä, esimerkiksi lisäämällä geneeristen lääkkeiden käyttöä, alentamalla lääkkeiden arvonlisäveroa ja neuvottelemalla hinnoittelupolitiikasta lääketeollisuuden kanssa.

3.2 Paikallisverkostot – pienin yksikkö on tehokkain ja lähellä kansalaista

3.2.1 Ikääntyneet voivat terveydentilastaan riippuen antaa yhteiskunnalle hyvin paljon. Henkilökohtaisten tai ammatillisten tekijöiden vuoksi useamman sukupolven kotitaloudet ovat yhä harvinaisempi perhemuoto. Tässä tilanteessa yksityiset tai kunnalliset toimijat voivat täyttää puutteen paikallisilla verkostorakenteillaan, sillä yleishyödyllisten palvelujen rakenteet on mukautettava alue- ja kuntatasolle, jotta voidaan taata riittävästi tuki- ja avustuspalveluja.

3.2.2 Paikalliset verkostot ovat esimerkiksi kunnallisten toimijoiden, työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja terveydenhuoltoalan vastuuhenkilöiden foorumeja, jotka edistävät yhteistyötä ja koordinointia palvelujen tuottamisessa. Tällaisten aloitteiden on hyvinkin mahdollista saada tukea rakenne- ja koheesiorahastoista. Euroopan unionin olisi annettava tunnustusta hyvien käytänteiden malleille, kuten aloitteille, joilla edistetään aktiivista kansalaisuutta ja omaa apua kotihoidon alalla.

3.2.3 Ns. monen sukupolven talot ovat myös sukupolvien välisen keskinäisen vaihdannan uusi muoto perheen ulkopuolella: saman katon alle tuodaan lasten päiväkoteja, nuorisokerhoja ja senioritapaamisia (5).

3.2.4 Tarvitaan lisäpalveluja, kuten (ennen kaikkea dementiaa sairastavien) hoivapalveluja päivisin ja öisin.

3.3 Euroopan unionin terveyspolitiikka

3.3.1 Jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien on vastattava väestön ikääntymisen haasteisiin, ja niitä on tätä silmällä pitäen vahvistettava. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että terveydenhuoltojärjestelmien organisointi ja ohjaus kuuluvat myös Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen jäsenvaltioiden tehtäviin ja vastuualoihin ja että Euroopan unionin toimielimet ainoastaan tukevat jäsenvaltioita tässä tehtävässä. Jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmät ovat organisointinsa (Beveridge-mallin, Bismarck-mallin tai sekamallin mukaisten julkisten järjestelmien rinnalla on myös yksityisiä sairausvakuutuksia), kehityksensä, erilaisten taloudellisten edellytystensä sekä niille asetettujen vaatimusten ja odotusten vuoksi hyvin erilaisia. Euroopan perusoikeuskirjan mukaisesti on kuitenkin varmistettava oikeus terveydenhuoltopalveluihin.

3.3.2 Avoin koordinointimenetelmä voi osaltaan edistää terveyspolitiikan suunnittelun ja ohjauksen tehostamista. Yhteistyössä olisi keskityttävä kokemusten vaihtoon ja käytännön esimerkkien kuvaamiseen kolmella avainalalla – terveyspalvelujen saatavuus, laatu sekä rahoituksen ylläpidettävyys pitkällä aikavälillä.

3.3.3 Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sosiaalipolitiikan muotoilu on vastedeskin ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä. Tosin Euroopan unioni voi auttaa jäsenvaltioita tukitoimenpitein, kuten täydentämällä tai tukemalla jäsenvaltioiden yhteistyötä. Sosiaalialalla avoin koordinointimenetelmä on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi pyrittäessä parantamaan sosiaaliturvaa palvelujen saatavuuden, mukauttamisen ja kestävyyden periaatteiden mukaisesti.

3.3.4 Teema ”Aktiivinen, terve ja arvokas ikääntyminen” on asetettava painopisteeksi Eurooppa 2020 -strategiassa, ja tätä varten tulisi laatia toimintasuunnitelma. Tämä edellyttää komission pääosastojen entistä intensiivisempää ja jatkuvaa yhteistyötä. Olisikin perustettava yksikköjen välinen erityistyöryhmä ”Ikääntyminen ja terveys” tarkastelemaan aiheita ”Terveydenhuolto, hoito, eläkkeet ja kestävä rahoitus”. Olisi vahvistettava ennaltaehkäisyä, terveyden edistämistä ja terveyskasvatusta sekä liitettävä nämä toimintaperiaatteet kaikille politiikan aloille, ja niiden olisi oltava esimerkkeinä jäsenvaltioille.

3.3.5 ETSK:ssa olisi osana sukupolvien välistä keskustelua jatkettava aiheen ”Aktiivinen, terve ja arvokas ikääntyminen” käsittelyä ”pyöreän pöydän ryhmässä”, ”eturyhmässä” tai ”pysyvässä valmisteluryhmässä” monialaisen väestötieteellisen strategian laatimiseksi.

3.3.6 Euroopan unionin politiikassa tulisi rakenne- ja koheesiorahaston varoin tukea jäsenvaltioita kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

3.3.7 Lisäksi ETSK kannattaa ”Ikääntymisen ja terveyden” alaan liittyvän elinikäisen oppimisen jatkuvaa tukemista unionitasolla sekä erityisstrategioiden kehittämistä tämän periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2009) 180 lopullinen.

(2) Ks. luettelo ETSK:n lausunnoista osoitteessa http://www.eesc.europa.eu/sections/soc/index_en.asp.

(3) Ks. European Observatory on Health Systems and Policies. http://www.euro.who.int/en/home/projects/observatory/activities/research-studies-and-projects

(4) ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Psalmit 90:12).

(5) http://www.mehrgenerationenhaeuser.de.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän lisäarvo turvapaikanhakijoille ja Euroopan unionin jäsenvaltioille” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/03

Esittelijä: Cristian PÎRVULESCU

Belgian varapääministeri sekä työ- ja tasa-arvoministeri, jonka vastuualueena on maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, Joëlle Milquet pyysi 16. helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän lisäarvo turvapaikanhakijoille ja Euroopan unionin jäsenvaltioille

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 133 puolesta ja 1 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen siihen, että EU:n toimielimet omaksuvat turvapaikka-asioihin ennakoivan lähestymistavan ja että tietyt jäsenvaltiot ovat kiinnostuneita saavuttamaan edistystä alalla.

1.2

Vaikka Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan kohdistuu paineita useista maailmanlaajuisesti esiintyvistä turvattomuuden ja vaaran lähteistä (1), komitea katsoo, että talouskriisistä johtuvat erilaiset budjettirajoitukset eivät saa johtaa tarjottavan suojelun tason laskemiseen tai laadun heikentämiseen. Euroopan unionin identiteetti liittyy läheisesti ihmisoikeuksien suojaamiseen. Jos unioni epäonnistuu tässä tehtävässä, sen sekä sisäinen että ulkoinen uskottavuus poliittisena ja demokraattisena toimijana heikkenee.

1.3

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen voimaantulon myötä EU:n vastuualueet ovat lisääntyneet alalla, ja päätöksentekomenettelyihin on tullut muutoksia, mikä avaa mahdollisuuksia yhteisen eurooppalaisen turvapaikka-alueen luomiseen. Tähän sisältyy kuitenkin myös riskejä. Syntyneet odotukset voivat olla liian suuria olemassa oleviin poliittisiin ja hallinnollisiin valmiuksiin nähden.

1.4	Komitean näkemyksen mukaan hyvin toimiva yhteinen eurooppalainen turvapaikkapolitiikka on tehokkain ja kestävin tapa vastata vaaratilanteessa olevien ihmisten suojelutarpeeseen ja ottaa huomioon näistä tilanteista jäsenvaltiolle aiheutuvat seuraukset.

1.5

Komitean ei katso, että kansainvälistä suojelua saavat olisivat taloudellinen ja hallinnollinen taakka, vaan pitää heitä vastaanottajamaiden ja -yhteisöjen arvokkaina kumppaneina. He voivat olla käynnistämässä alkuperämaissaan muutosta, joka vahvistaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien suojelua. Hankkimiensa taitojen avulla heistä voi tulla taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen keskeisiä toimijoita sekä vastaanottaja- että alkuperämaassaan.

1.6

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän epäonnistuminen tai onnistuminen riippuu tietyistä keskeisistä muuttujista: ihmisoikeuksien tehokas suojelu, jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus, lainsäädännön ja siihen liittyvien politiikkojen yhdenmukaistaminen, tarjottavan suojelun sisällöllinen vahvistaminen ja alalla toimivien eurooppalaisten elinten riittävä rahoitus. Komitean näkemyksen mukaan on ensiarvoisen tärkeää saada suuren yleisön, kansalaisyhteiskunnan ja jäsenvaltioiden hallitusten tuki yhteiselle eurooppalaiselle turvapaikkapolitiikalle. Tähän päästään ottamalla kyseinen politiikka nopeasti käyttöön ja saamalla konkreettisia tuloksia erityisesti testitapauksista.

1.7

Turvapaikan myöntämisjärjestelmät vaihtelevat maittain, mistä syntyy korkeita kustannuksia. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen selkeyttää kustannukset ja vähentää niitä, mikä johtuu pääasiassa lainsäädännön yksinkertaistamisesta (valitusten ja uudelleen esitettyjen hakemusten määrän väheneminen, menettelyjen väärinkäyttömahdollisuuksien väheneminen) ja toiseksi toimivaltaisten eurooppalaisten elinten toiminnasta, koska ne, esimerkiksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, voivat korvata jäsenvaltioiden viranomaiset. Näin tulee helpommaksi vaihtaa hyviä käytänteitä, kouluttaa asianomaista henkilöstöä ja mikä tärkeintä, suunnata uudelleen turvapaikanhakijavirtoja.

2. Johdanto

2.1

EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luominen on ratkaisevassa vaiheessa. Vuoden 1999 jälkeen neuvosto on hyväksynyt kaksi viisivuotissuunnitelmaa: Tampereen ohjelma (vuosiksi 1999–2004) ja Haagin ohjelma (vuosiksi 2004–2009). Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Tampereella asetetut tavoitteet on saavutettu vain osittain. EU ei ole vielä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja rajaturvallisuuden aloilla on saavutettu huomattavaa mutta epätasaista edistystä.

2.2

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Tukholman ohjelma pannaan täytäntöön ja näin ollen neuvostossa hyväksytään useita siihen sisältyviä politiikkoja joko perinteisellä lainsäädäntömenettelyllä tai yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa. Näin ollen EU voi asettaa itselleen kunnianhimoisempia tavoitteita ja käynnistää prosessin, jota tiettyjen jäsenvaltioiden vastahakoisuus tällä hetkellä jarruttaa.

2.3

Nyt kun Lissabonin sopimus, johon sisältyy perusoikeuskirja, on tullut hyväksytyksi, Euroopan unionin vastuualueet ja toimivaltuudet turvapaikka-asioissa ovat lisääntyneet huomattavasti. Toimivaltuuksien laajentuminen antaa hyvän mahdollisuuden edistyä maahanmuutto- ja turvapaikka-alan tavoitteiden saavuttamisessa, mutta siihen voi myös sisältyä vaara, jos tehdyille päätöksille ei onnistuta saamaan sidosryhmien tukea. Jos järjestelmä ei onnistu ratkaisemaan jännitteitä ja epätarkkuuksia, jotka ovat luonteenomaisia näin arkaluontoiselle alalle ja jotka olivat ilmeisiä jo toiminnan suunnitteluvaiheessa, vaarannetaan sekä tähän mennessä saavutettu edistys että tulevaisuudennäkymät.

2.4

Tukholman ohjelma on tulosta kuulemisprosessista, johon on sisällytetty ja jossa on pantu täytäntöön maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevassa eurooppalaisessa sopimuksessa (2) tehdyt ehdotukset, sisä- ja oikeusasioiden tulevaisuutta käsitelleen neuvoa-antavan ryhmän kertomukset (3) sekä panokset, jotka Euroopan komissio sai vuoden 2008 syyskuussa ja marraskuussa järjestetyssä julkisessa kuulemisessa aiheesta ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden tulevaisuus – kuuleminen viiden seuraavan vuoden painopisteistä”. Vuonna 2009 komissio julkaisi tiedonannon aiheesta ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Enemmän vapautta turvallisemmassa ympäristössä” (4). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi tiedonannosta lausunnon (5).

2.5

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän luominen osaksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta perustuu yhtäältä sitoumukseen soveltaa täysipainoisesti vuonna 1951 pakolaisten oikeusasemasta tehtyä Geneven yleissopimusta ja toisaalta jäsenvaltioiden yhteisiin, ihmisoikeuksien perustana oleviin arvoihin. Vuosina 1999–2006 saavutettiin merkittävää edistystä, koska silloin muun muassa hyväksyttiin neljä säädöstä, jotka muodostavat alan tämänhetkisen säännöstön. Aseman määrittelyä koskevassa neuvoston direktiivissä 2004/83/EY määritetään yhteiset kriteerit sille, ketkä voivat pyytää kansainvälistä suojelua, ja määrätään niiden etuuksien vähimmäistaso, jotka on myönnettävä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Haagin ja Tukholman ohjelmissa Euroopan komissio on sitoutunut arvioimaan ensimmäisessä vaiheessa saavutettua edistystä ja ehdottamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille joukon toimenpiteitä ennen vuoden 2010 loppua.

2.6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on vuodesta 2002 lähtien osallistunut yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän suunnitteluun ja toteuttamiseen antamalla aiheesta useita lausuntoja: muun muassa lausunnon tulevasta yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä annetusta vihreästä kirjasta (6) ja lausunnon turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmasta (7).

2.7

Komissio ehdotti 17. kesäkuuta 2008 hyväksymässään turvapaikka-alan strategiasuunnitelmassa (8), että unioni saattaisi loppuun yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen parantamalla suojelunormeja ja varmistamalla niiden yhdenmukaisen soveltamisen koko EU:ssa. Neuvoston 17. lokakuuta 2008 hyväksymässä maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevassa eurooppalaisessa sopimuksessa toistetaan neuvoston tuki tälle politiikalle ja asetetuille tavoitteille. Strategiasuunnitelmassa ehdotetaan aseman määrittämistä koskevan direktiivin tarkistamista osana laajempaa aloitepakettia, johon sisältyvät Dublin- ja Eurodac-asetusten ja vastaanottoedellytyksiä koskevan direktiivin (9) tarkistaminen sekä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista koskevan ehdotuksen (10) hyväksyminen 19. helmikuuta 2009. Muita ehdotettuja toimia ovat turvapaikka-asioiden ulkoisen ulottuvuuden vahvistaminen etenkin eurooppalaisen uudelleensijoittamisohjelman ja alueellisten suojeluohjelmien käyttöönottamisen avulla.

2.8

Belgian hallitus on pyytänyt Euroopan unionin puheenjohtajavaltion ominaisuudessa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon turvapaikkakysymyksistä. Virallisessa pyynnössä mainitaan, että kansainvälisen suojelun myöntäminen vaarassa oleville henkilöille on yksi merkittävistä haasteista, joihin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden täytyy vastata. Viime vuosina ne ovat pyrkineet johdonmukaisesti saavuttamaan itselleen asettamansa päätavoitteen, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan luomisen. Ne ovat antaneet kansainvälisen suojelun saamista koskevia normeja, määrittäneet vastuualueita ja perustaneet uusia instituutioita. Monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin haluttomia todella yhdenmukaistamaan lainsäädäntönsä ja politiikkansa. Ilman jäsenvaltioiden tukea Euroopan lainsäädännöllisestä ja institutionaalisesta yhdentymisestä uhkaa tulla tehotonta ja kallista. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan hyödyt eivät vielä ole täysin selviä jäsenvaltioille, eivätkä ne ole ottaneet täysimittaisesti vastuuta kannettavakseen.

2.9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tehnyt rakentavia ehdotuksia alalla ja on tyytyväinen unionin ja jäsenvaltioiden käytänteissä saavutettuun edistykseen. Komitea on kannanotoissaan tukenut avoimesti periaatteita ja arvoja, joissa perusoikeudet ovat etusijalla. Se on ehdottanut toimia, joilla edistetään suojelua saavien henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä. Se on lisäksi korostanut useaan otteeseen unionin politiikkojen rajoituksia ja epäjohdonmukaisuuksia sekä niiden suunnittelu- että täytäntöönpanovaiheessa. Tällä alalla politiikat ja välineet tulee mukauttaa yhteisymmärryksessä prosessissa, jossa jäsenvaltiot, unionin toimielimet, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, yritysmaailma ja paikallisyhteisöt käyvät todellista vuoropuhelua.

3. Yleistä

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän lisäarvo turvapaikanhakijoille ja Euroopan unionin jäsenvaltioille

3.1	Komitean näkemyksen mukaan lähestymistapa, jossa painotetaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän etuja, on lupaava, ja sen avulla voitaneen palauttaa asianomaisten toimijoiden ja varsinkin jäsenvaltioiden luottamus järjestelmän luomisprosessiin.

3.2

Komitea on niin ikään yhtä mieltä tavoitteista, jotka Euroopan unioni on asettanut itselleen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän loppuun saattamiseksi. Se kiinnittää kuitenkin huomiota Euroopan tasolla asetettujen tavoitteiden ja alan kansallisten käytäntöjen välisiin eroihin, joita talouskriisi ja sen yhteiskunnalliset ja poliittisen seuraukset saattavat vielä suurentaa.

3.3	Ei ole mahdollista luoda yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää perustamatta sitä lujasti yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, jotka asettavat ihmisen arvokkuuden ja turvallisuuden unionin ja sen jäsenvaltioiden toiminnan ytimeen.

3.4

Hakemusten hyväksymisasteen eroista ilmenevä eri jäsenvaltioihin kohdistuvien paineiden epäsymmetria, valituksiin johtaneiden päätösten määrä sekä turvapaikanhakijoiden siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen osoittavat kuitenkin, että jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden kirjoittamatonta periaatetta ei noudateta.

3.5

Jäsenvaltioiden alttius rajoittaa lainsäädännön ja kansallisten käytänteiden yhdenmukaistamista heikentää yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustaa. Yhdenmukaistaminen ei ole turvapaikkapolitiikan ongelma, vaan tärkein väline, joka antaa mahdollisuuden konkretisoida yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän hyödyt. Yhdenmukaistaminen vähentää tiettyihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa hallinnollista ja taloudellista rasitetta ja takaa lisäksi turvapaikanhakijoille tarjottavan suojelun korkeamman tason ainakin prosessin alkuvaiheessa. Jos yhdenmukaistamisen halutaan tuottavan odotettuja tuloksia, sen ei tule perustua suojelun pienimpään yhteiseen nimittäjään.

3.6

Kansainvälisen suojelun sisältö on turvapaikkapolitiikan arkaluonteinen osa. Lisäksi suojelun sisältö vaihtelee jäsenvaltioittain kansainvälisen suojelun myöntämismenettelyjä enemmän. Suojelun sisällöllinen laajentaminen, joka merkitsee ammattipätevyyden tunnustamista ja koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien saatavuutta, antaa kansainvälistä suojelua saaville mahdollisuuden edistää henkilökohtaista ja kollektiivista hyvinvointia.

3.7

Jotta turvapaikkapolitiikkaa voidaan tyydyttävästi tukea, siihen erikoistuneilla elimillä ja etenkin Frontexilla ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolla tulee olla selkeät toimivaltuudet. Niiden tulee myös saada taloudellista tukea, joka vastaa niiden vastuualueita. Lisäksi niillä tulee olla avoin toimintatapa, jolla varmistetaan menettelyiden noudattaminen ja turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien perusoikeudet. Tehokkaiden elinten taloudellinen tukeminen voi tarjota erinomaisen esimerkin todellisen yhteisen turvapaikkapolitiikan hyödyistä.

4. Erityistä

4.1

Komitea katsoo, että turvapaikkapolitiikan eri ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa. Sen epäonnistuminen tai onnistuminen riippuu eräistä keskeisistä muuttujista: ihmisoikeuksien tehokas suojelu, jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus, lainsäädännön ja siihen liittyvien politiikkojen yhdenmukaistaminen, tarjottavan suojelun sisällöllinen vahvistaminen ja alalla toimivien eurooppalaisten elinten riittävä rahoitus. Komitean näkemyksen mukaan on ensiarvoisen tärkeää saada suuren yleisön, kansalaisyhteiskunnan ja jäsenvaltioiden hallitusten tuki yhteiselle eurooppalaiselle turvapaikkapolitiikalle. Tähän päästään ottamalla kyseinen politiikka nopeasti käyttöön ja saamalla konkreettisia tuloksia erityisesti testitapauksista.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen kansainvälisen suojelun saamisen kaikissa vaiheissa

4.2

Komitea on korostanut kaikissa kannanotoissaan, että kansainvälisen suojelun alalla tarvitaan yhteisiä sääntöjä eikä vähimmäissääntöjä. (11) Niiden avulla varmistetaan kansainvälistä suojelua hakevien perusoikeuksien kunnioittamisen parantaminen seuraavin tavoin:

—	Maahanpääsy taataan.

—	Turvapaikka- ja suojeluhakemuksen tekopaikan voi valita.

—	Hakijan asemaa tarkastellaan ensisijaisesti yleissopimuksen pohjalta ja toissijaisen suojelun pohjalta vain, jos yleissopimuksessa tarkoitetun aseman ehdot eivät täyty.

—	Palauttaminen on kielletty, jos hakijan elämä on uhattuna tämän kotimaassa tai viimeisimmässä kauttakulkumaassa.

—	Karkotustoimenpiteet lykkäytyvät muutoksenhaun johdosta, kunnes toimivaltainen tuomioistuin on antanut päätöksensä, jotta muutoksenhakuoikeus toteutuisi täysimääräisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

—	Alaikäiset tai alaikäisiksi oletetut saavat erityissuojelua.

—	Kunnioitetaan henkilöiden, erityisesti naisten, oikeuksia tehdä itsenäisesti suojeluhakemus.

4.3	On äärimmäisen tärkeää, että menettelyjen aikana turvapaikanhakijat voivat ilmaista itseään äidinkielellään ja saavat kaikissa vaiheissa ilmaista oikeusapua.

4.4	Kansainvälisen suojelun hakemuksen hylkääminen tulee perustella selvästi, ja siihen tulee liittää mahdollisen valituksen tekemistä koskevat ohjeet, joista ilmenevät muun muassa menettelyt ja määräajat. Joka tapauksessa karkotusta on aina lykättävä mahdollisen valituksen tulosta odotettaessa. (12)

4.5

Säilöönoton ei tulisi olla mahdollista kuin viimeisenä keinona, kun muita vaihtoehtoja ei enää ole, eikä koskaan ilman toimivaltaisen tuomioistuimen päätöstä. Tässä yhteydessä on kunnioitettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen mukaista oikeutta puolustukseen. (13) Tehdyt päätökset on voitava riitauttaa valitusmenettelyssä.

4.6	Komitea tähdentää naisten erityistilannetta, sillä heillä on paljon miehiä enemmän vaikeuksia hakea turvapaikkaa ja saada pakolaisasema. Se kiinnittää lisäksi huomiota alaikäisten asemaan turvapaikkapolitiikassa ja korostaa, että on tärkeää suojella tehokkaasti heidän etuaan ja turvallisuuttaan.

4.7

Komitea on huolissaan siitä, että maahanmuutto- ja turvapaikka-asioihin liittyviin ilmiöihin, kuten ihmiskauppaan ja ihmisten hyväksikäyttöön, ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden ja erityisesti kauttakulkumaiden osalta. Maat, jotka eivät ole ratifioineet vuonna 1951 tehtyä Geneven yleissopimusta, eivät voi olla Euroopan unionin kumppaneita turvapaikkapolitiikassa. Ei ole mahdollista taata turvapaikkapolitiikan onnistumista, jos kauttakulkumaiden kanssa ei ole tehty selkeää institutionaalista sopimusta, sillä ne eivät useinkaan estä vaaratilanteessa olevien ihmisten oikeuksiin ja turvallisuuteen puuttumista.

Jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden lisääminen yhteisen edun ja vastuunjaon pohjalta

4.8

Eri jäsenvaltioihin pyrkii eri määrä pakolaisia, ja jotkut valtiot ovat alttiita reagoimaan siihen asettamalla sääntöjä, joilla rajoitetaan kansainvälisen suojelun saamista. Turvapaikkapolitiikalla on autettava tehokkaasti näitä maita hallinnoimaan hakijoita ja ennen kaikkea parantamaan suojelun sisältöä. Komitea on yhtä mieltä siitä, että avun konkretisoimiseksi on tärkeää ottaa käyttöön uusi menettely, jolla Dublin-asetukseen perustuvat siirrot tiettyihin, erityisen paineen kohteena ja vastuussa oleviin jäsenvaltioihin voidaan tällaisessa tapauksessa keskeyttää (14).

4.9

Yhteistyön tiivistämisestä niiden maiden kanssa, joille aiheutuu tällaista painetta, on paljon hyötyä. Ensinnäkin sen avulla voidaan rajoittaa toissijaista siirtymistä jäsenvaltiosta toiseen. Lisäksi turvapaikkahakemusten tasaisempi jakautuminen antaa mahdollisuuden hallinnoida prosessia paremmin ja varmistaa, että kansainvälistä suojelua saavat kotoutuvat paremmin jäsenvaltioihin.

Tehokas yhdenmukaistaminen, jonka tavoitteena on vaaratilanteessa olevien suojelun tehostaminen

4.10

Turvapaikkahakemusten käsittely kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan. Erilaiset perinteet säilyvät alalla, mikä johtuu siitä, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu. Lähtömaiden tilannetta arvioidaan eri tavoin, eikä unionitasolla ole omaksuttu yhteisiä käytänteitä. Niin ikään hallinnolliset valmiudet vaihtelevat. Lisäksi kansainvälistä suojelua hakevista aiheutuva rasite ei jakaannu maantieteellisesti tasaisesti. Tämän vuoksi eri jäsenvaltioiden myöntämä suojelun taso vaihtelee suuresti, mikä selittää sen, että pakolaisten siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen EU:n sisällä jatkuu. (15)

4.11

Yksi tarpeellinen vaihe on analysoida turvapaikkahakemukset yhteisen tietokannan avulla. Komitea on kannattanut erittäin useasti sitä, että luovutaan turvallisiksi katsottavien maiden luetteloista ja korvataan ne järjestelmällä, jossa arvioidaan reaaliaikaisesti unionin ulkopuolisessa maassa ilmenevät vaarat yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Tämä kuuluu Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston tehtäviin. Yhteisessä arviointijärjestelmässä tulee käyttää yhteisten määritelmien joukkoa, johon sisällytetään suojelun tarjoajat ja asianomaisen valtion sisäinen suojelu.

4.12

Komitean näkemyksen mukaan valtiovallan ulkopuoliset suojelutoimijat voivat tarjota hyödyllisiä ja jopa välttämättömiä palveluja lyhyellä aikavälillä ennen kaikkea humanitaaristen ongelmien ratkaisemisessa. Se katsoo kuitenkin, että niille ei voi siirtää edes osavastuuta henkilöiden suojelusta tietyllä alueella; se voi olla vain valtion elinten tehtävä. Suojelu alkuperämaassa on asianmukaista vain silloin, kun valtaosa alueesta on keskusvallan valvonnassa, ja sillä on kyky ja halu taata sisäinen järjestys, julkisten palvelujen vähimmäistaso ja ihmisten oikeuksien ja turvallisuuden asianmukainen suojelu.

4.13

Komitea on tyytyväinen kehitykseen kohti kahden suojeluaseman (pakolaisasema ja toissijaisen suojelun saaminen) sisällöllistä yhdenmukaistamista. Se on kannattanut useaan otteeseen tätä kehitystä, joka takaa tulevaisuudessa vaarassa olevien henkilöiden nykyistä kattavamman suojelun ja tehostaa heidän kotouttamistaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Näiden kahden suojeluaseman yhtenäistäminen ei saa kuitenkaan heikentää suorasti tai epäsuorasti suojelun tasoa eikä sen laatua (16), vaan sen sijaan sen tulee vahvistaa niitä.

4.14

Jäsenvaltioiden hallitusten vastuu turvapaikkapolitiikan hallinnoinnista ei saa johtaa siihen, että ne omaksuvat täysin erilaisia käytänteitä. Tietyt jäsenvaltiot, kuten Alankomaat ja Ruotsi, ovat kehittäneet alalla paljon hyviä käytänteitä, jotka ovat omiaan innoittamaan muita maita vastaavanlaisiin toimiin. Tällaisten käytänteiden roolia aliarvioidaan, vaikka ne voivat osoittaa, miten turvapaikkapolitiikkaa voidaan toteuttaa käytännössä, ja niillä voidaan rajoittaa valtiotason kokeiluista aiheutuvia kustannuksia.

Kansainvälisen suojelun sisällöllinen vahvistaminen

4.15

Jäsenvaltioiden politiikat ja ohjelmat ovat tällä alalla erilaisia. Tämä on kuitenkin intuitiivinen toteamus, koska niistä ei ole tehty tarkkaa jäsenvaltiotason analyysia. Jos ennakoivia toimia ei toteuteta, kansainvälisen suojelun saaminen on sisällötöntä, ja siinä syrjitään suojelua nauttivia henkilöitä epäsuorasti. Komitea suosittaa, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt kutsutaan mukaan valtiotason turvapaikkapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

4.16

Komitean katsoo, että mukaan tulisi sisällyttää tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamista ja vastaavuuksien toteamista koskevia säännöksiä sekä toimia, joilla helpotetaan kansainvälistä suojelua saavien pääsyä ammatillisen koulutuksen ohjelmiin. (17) Ne ovat tärkeitä askelia heidän integroitumisessaan talous- ja yhteiskuntaelämään ja heidän elämänlaatunsa parantamisessa. Työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi on tärkeää vahvistaa aktiivisin toimin syrjinnän torjuntaa ja kannustaa talouden toimijoita.

Turvapaikkapolitiikasta vastaavien elinten vahvistaminen ja riittävä rahoittaminen

4.17

Komitean näkemyksen mukaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto on saatava mahdollisimman pian toimintavalmiuteen. Sen talousarvion täytyy antaa sille mahdollisuus suorittaa tehtävänsä, joka edellyttää monimuotoista ja intensiivistä toimintaa. Esimerkkinä mainittakoon, että sen tulee ensisijaisesti kehittää yhteinen eurooppalainen järjestelmä unionin ulkopuolisissa maissa vallitsevien vaarojen arvioimiseksi; järjestelmä on turvapaikkapolitiikan tärkeä osatekijä. Virastolle myönnettävä riittävä rahoitus voisi tuoda selvästi esiin unionitasoisten yhteisten elinten ja menettelyjen hyödyt. Sen tulee toimia koordinoidusti EU:n muiden rakenteiden kanssa ja erityisesti jäsenvaltioiden hallitusten kanssa.

4.18

Turvapaikkapolitiikan eri osioiden rahoitusta tulee tarkastella uudelleen. On syytä lisätä ja ohjata sitä välineille, joista saadaan parhaat tulokset ja jotka antavat todellista apua jäsenvaltioille. Solidaarisuuteen kuuluu rahoitusulottuvuus, mitä ei tule jättää huomiotta. Esimerkiksi Euroopan pakolaisrahastolla on talousarvio, noin viisi miljoonaa euroa, joka on selvästi liian niukka, jotta rahasto voisi tarjota hyödyllistä tukea turvapaikkapolitiikan toteuttamisessa unioni- ja jäsenvaltiotasoilla.

4.19

ETSK on pannut huolestuneena merkille useita jäsenvaltioiden hallitusten ja EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) käytänteitä karkotettaessa henkilöitä, jotka saattavat tarvita kansainvälistä suojelua. (18) Karkotukset, joita on entistä useammin ja laajemmin, tulee toteuttaa täysin avoimesti ja vastuullisesti. (19) Komitea suosittaa, että Frontex ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto tekevät yhteistyötä ihmisoikeusrikkomusten ehkäisemiseksi. Ihmisten karkottaminen maihin tai alueille, joissa heidän turvallisuutensa on vaarassa, rikkoo räikeästi palauttamiskiellon periaatetta.

4.20

ETSK:n mielestä (20) Frontexin henkilöstöä tulisi kouluttaa, jotta seuraavat toiminnot voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin:

—	koordinoidaan jäsenvaltioiden toiminnallista yhteistyötä paremmin

—	laaditaan yhteiset koulutusstandardit

—	tarjotaan valtioille tarvittavaa tukea vastaanoton ja palauttamisen järjestelyissä kulttuuristen välittäjien tuella

—	annetaan virkamiehille koulutusta EU:n laatimassa, turvapaikka-asioihin liittyvässä humanitaarisessa oikeudessa.

4.21

Komitea suosittaa, että turvapaikkapolitiikan institutionaaliseen kehitykseen liitetään kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden roolin vahvistaminen sen päätöksentekoprosessissa ja käytännön toiminnassa. Tämä lisää yhteisen politiikan uskottavuutta ja auttaa parantamaan käytettäviä välineitä pysyvästi.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Esimerkkinä mainittakoon ympäristön pilaantuminen ja siitä johtuvat selkkaukset.

(2) Maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus, Euroopan unionin neuvosto, Bryssel, 13440/08, 24. syyskuuta 2008.

(3) Euroopan sisäasiainpolitiikan tulevaisuutta käsitelleen ryhmän (”tulevaisuusryhmä”) raportti Liberty, Sevurity, Privacy: European Home Affairs in an Open World (”Vapaus, turvallisuus, yksityisyys – Euroopan sisäasiat avoimessa maailmassa”), kesäkuu 2008.

(4) KOM(2009) 262.

(5) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 80.

(6) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 77.

(7) EUVL C 218, 11. syyskuuta 2009, s. 78.

(8) KOM(2008) 360 lopullinen.

(9) KOM(2008) 815 lopullinen, KOM(2008) 820 lopullinen, KOM(2008) 825 lopullinen.

(10) KOM(2009) 66 lopullinen.

(11) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 77, EUVL C 218, 11.9.2009, s. 78.

(12) ETSK:n 28.4.2010 antama lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaatiminen), KOM(2009) 554 lopullinen – 2009/0165 COD, esittelijä: Pezzini.

(13) EYVL C 317, 23.12.2009, s. 110.

(14) EUVL C 317, 23.12 2009, s. 115.

(15) EUVL C 218, 11.9.2009.

(16) ETSK:n 28.4.2010 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä”, KOM(2009) 551 lopullinen – 2009/0164 COD, esittelijä: Pîrvulescu.

(17) Sama kuin alaviite 16.

(18) Ks. Human Rights Watch -järjestön raportti Pushed Back, Pushed Around – Italy's Forced Return of Boat Migrants and Asylum Seekers, Libya's Mistreatment of Migrants and Asylum Seekers (”Torjutut ja nujerretut: Italia palauttaa pakolla laivalla saapuneet maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat ja Libya kohtelee heitä kaltoin”), Human Rights Watch 2009.

(19) Komitea on tyytyväinen Euroopan komission haluun tehdä alan menettelyistä avoimia.

(20) ETSK:n 28.4.2010 antama lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaatiminen), KOM(2009) 554 lopullinen – 2009/0165 COD, esittelijä: Pezzini.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Avoin koordinointimenetelmä ja sosiaalilauseke Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/04

Yleisesittelijä: Jan OLSSON

Belgian varapääministeri ja sosiaali- ja terveysministeri Laurette Onkelinx pyysi 28. huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Avoin koordinointimenetelmä ja sosiaalilauseke Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 25. toukokuuta 2010 antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisen luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Jan Olssonin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 61 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan, ja 2 pidättyi äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Belgian aloitteeseen horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja vahvistetun avoimen koordinointimenetelmän hyödyntämisestä, sillä tämä korostaa sitä tosiasiaa, että sosiaalisen koheesion on pysyttävä talouspolitiikan koordinoinnin vahvistamisen tahdissa, jotta kaikki Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voitaisiin saavuttaa.

1.2

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan todellinen osallistuminen kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla on oleellista horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja vahvistetun avoimen koordinointimenetelmän tehokkaan hyödyntämisen varmistamiseksi. ETSK ehdottaa, että komissio laatii vuosittain ”hallinnointiraportin” kyseisestä osallistumisesta. ETSK voi auttaa komissiota tässä tehtävässä. Lisäksi komitea ehdottaa, että osallistumista edistävät kokeiluhankkeet rahoitetaan Progress-ohjelmasta ja että laaditaan avoimen koordinointimenetelmän osallistavaa hallinnointia koskevat käytännesäännöt.

1.3

ETSK korostaa, että tarvitaan ehdottomasti koordinointiprosessi, jossa huomioidaan kaikkien tavoitteiden ja politiikkojen vuorovaikutus. Tämän yleisperiaatteen tulisi ohjata sosiaalilausekkeen ja avoimen koordinointimenetelmän täytäntöönpanoa. Komissiolla tulisi sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean avustamana olla johtoasema tämän koordinoinnin toteuttamisessa. Näiden kahden komitean tulisi avata ovensa ulkopuolisten sidosryhmien edustajille.

1.4

Horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpanon on oltava tehokasta. Sosiaalisten vaikutusten arviointien olisi katettava kaikki kymmenen talous- ja työllisyyspolitiikan yhdennettyä suuntaviivaa. Ne olisi myös julkaistava, ja niitä olisi hyödynnettävä avoimen koordinaatiomenetelmän prosessissa. Arvioinneissa olisi keskityttävä työllisyysvaikutuksiin sekä köyhien määrään ja sosiaalisiin riskeihin kohdistuviin vaikutuksiin.

1.5

ETSK kannattaa vahvistettua avointa koordinointimenetelmää, jotteivät työllisyyttä, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevat kysymykset jää sivurooliin nykyisen kriisin aikana. Avointa koordinointimenetelmää olisi sovellettava nykyistä enemmän paikallistasolla yhdistämällä se myös Euroopan sosiaalirahaston puitteissa toteutettaviin kohdennettuihin toimenpiteisiin. Keskinäiseen oppimiseen perustuvien vertaisarviointien tuloksena olisi laadittava sosiaalista koheesiota koskevat kansalliset etenemissuunnitelmat. Indikaattoreiden olisi keskityttävä myös laadullisiin hyvinvointikriteereihin. ETSK kannattaa Euroopan köyhyydentorjuntafoorumia mutta katsoo, että avoimesta koordinointimenetelmästä ja horisontaalisesta sosiaalilausekkeesta voi olla apua myös muiden lippulaivahankkeiden kehittämisessä.

2. Taustaa

2.1

EU:n puheenjohtajavaltio Belgia on pyytänyt ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon siitä, miten Euroopan sosiaalista koheesiota voidaan edistää Eurooppa 2020 -strategian avulla ja avointa koordinointimenetelmää vahvistamalla, minkälainen käytännön rooli horisontaalisella sosiaalilausekkeella voi olla EU:n politiikkojen sosiaalisen ulottuvuuden varmistamisessa ja miten nämä tavoitteet voidaan toteuttaa.

2.2	Lausunto otetaan huomioon konferenssissa, jonka puheenjohtajavaltio Belgia järjestää 14.–15. syyskuuta 2010 aiheesta ”EU:n sosiaalialan koordinaatio Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä”.

2.3

Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa tiedonannossaan Euroopan komissio korostaa tarvetta varmistaa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistuminen kaikilla tasoilla. Komissio ehdottaa, että ”– – talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean pitäisi olla tiiviimmin mukana”.

2.4

Kesäkuun 17. päivänä kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi viisi yleistavoitetta (työllisyysaste, tutkimus- ja kehitystoiminta, kasvihuonekaasupäästöt, koulutus ja sosiaalinen osallisuus). Se totesi lisäksi näiden tavoitteiden liittyvän toisiinsa ja tukevan toisiaan. Asettamalla etusijalle ”talouspolitiikan koordinoinnin vahvistaminen” luodaan perusta ”paljon vahvemmalle talouden ohjaukselle ja hallinnalle”. Tavoitteiden menestyksekäs täytäntöönpano edellyttää tehokkaita valvontamekanismeja. Eurooppa-neuvosto vahvisti tavoitteeksi saada 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyysriskin piiristä. Jäsenvaltiot saavat kuitenkin vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa käyttämällä vähintään yhtä kolmesta köyhyyttä mittaavasta indikaattorista (köyhyysriski, aineellinen puute, työttömät kotitaloudet).

2.5

Eurooppa 2020 -strategiassa viitataan EU- ja jäsenvaltiotason toimenpiteiden yhdistelmään ”älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun” saavuttamiseksi. Talous- ja työllisyyspolitiikan kymmenen yhdennettyä suuntaviivaa tukevat viittä yleistavoitetta. Lisäksi tarkoituksena on käynnistää seitsemän lippulaivahanketta. Jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa ja päättävät täytäntöönpanojärjestelyistä omien olosuhteittensa mukaisesti. Lisäksi ne laativat kansalliset uudistusohjelmat.

2.6

Lissabonin sopimukseen sisällytetyn sosiaalilausekkeen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artikla) mukaan ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”.

2.7

Tämä liittyy perussopimuksen muihin horisontaalisiin lausekkeisiin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8, 10, 11 ja 12 artikla). Ne ovat jo Amsterdamin sopimukseen sisällytetyt miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevat lausekkeet sekä Lissabonin sopimukseen sisällytetty syrjinnän torjuntaa koskeva lauseke.

2.8

Avoin koordinointimenetelmä määritettiin vuonna 2000 Lissabonin strategiaa edistäväksi välineeksi. Tiivistäen voidaan todeta, että neuvosto asettaa tavoitteet, joiden toteuttamiseksi jäsenvaltiot laativat kansalliset toimintasuunnitelmat ja uudistusohjelmat, ja etenemistä seurataan vertailuanalyyseilla ja -arvioinneilla, indikaattoreilla sekä parhaita käytänteitä vaihtamalla. Avoimen koordinointimenetelmän käytölle tietyillä politiikanaloilla on lisäksi oikeusperusta Lissabonin sopimuksessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 149, 153, 156, 168, 173 ja 181 artikla).

3. Yleishuomiot

3.1

Varmistaakseen elpymisen nykyisestä vakavasta talous- ja sosiaalikriisistä Euroopan unioni on vahvistamassa talouspolitiikkojensa koordinointia. ETSK korostaa, että sosiaalisen kehityksen on pysyttävä talousuudistusten tahdissa, jos kaikki Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet aiotaan saavuttaa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää liittää strategian taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus toisiinsa. Integroidut ja toisiaan tukevat politiikat vaativat kaikkien välineiden hyödyntämistä, koordinoimista ja vahvistamista.

3.2

Tätä taustaa vasten ETSK on tyytyväinen siihen, että Belgia keskittyy puheenjohtajuuskaudellaan ohjaukseen sekä sosiaalisen koheesioon korostamalla horisontaalista sosiaalilauseketta ja entistä vahvempaa avointa koordinointimenetelmää. Tämä painotus olisi säilytettävä myös pitkällä aikavälillä. Komitea kehottaakin vahvasti Unkaria ottamaan tämän näkökohdan tulevan puheenjohtajuuskautensa yhdeksi painopisteeksi.

3.3	Komitea korostaa kuitenkin lisäksi, että sosiaalista edistystä tukevia välineitä vahvistettaessa olisi otettava huomioon perusoikeuskirjan määräykset.

3.4

ETSK on johdonmukaisesti korostanut, että kansalaisten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan todellinen osallistuminen kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla on välttämätön osa ohjausprosessia. Taloudellisista ja sosiaalisista uudistuksista on päästävä yhteisymmärrykseen työmarkkinaosapuolten ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa, sillä siten parannetaan mahdollisuuksia saavuttaa yleistavoitteet.

3.5

ETSK tähdentää, että on erittäin tärkeää varmistaa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien tiivis osallistuminen kansallisten tavoitteiden asettamiseen ja kansallisten uudistusohjelmien suunnitteluun sekä avoimen koordinointimenetelmän vahvistamiseen ja horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpanoon. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemykset olisi otettava huomioon myös silloin, kun komissio ja neuvosto validoivat tavoitteet ja arvioivat edistymistä niiden saavuttamisessa.

3.6

Eurooppa 2020 -strategia on pantava täytäntöön kaikilla alueellisilla tasoilla. Pantaessa täytäntöön EU:n sosiaalipolitiikkoja olisi ylhäältä alaspäin suuntautuvien EU:n aloitteiden yhteydessä sovellettava myös alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Sen vuoksi järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan on luotava todellinen ja tehokas kumppanuussuhde alueparlamentteihin ja paikallisviranomaisiin alueellisten tavoitteiden asettamiseksi ja asianmukaisten poliittisten toimenpiteiden määrittämiseksi. Tämä liittyy kumppanuusperiaatteen tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Kyseisen periaatteen tulisi tulevaisuudessa ohjata EU:n rakennerahastovarojen käyttöä ja jakamista, mikä antaa mahdollisuuden hyödyntää Eurooppa 2020 -strategian ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) välisiä synergiaetuja (1).

3.7	ETSK kannattaa lisäksi jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten aktiivista osallistumista.

3.8

ETSK ehdottaa, että jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien etenemistä koskevien vuosittaisten raporttien rinnalla Euroopan komission olisi laadittava myös avoimen koordinointimenetelmän ja horisontaalisen sosiaalilausekkeen osallistavaa hallinnointia tarkasteleva ”hallinnointiraportti”. Asiasta olisi tässä yhteydessä kuultava Euroopan parlamenttia, ETSK:ta ja AK:ta. ETSK voisi hyödyntää jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen sekä vastaavien elinten verkostoaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen seuraamiseksi. Komitea voisi jopa julkaista omia raporttejaan aiheesta.

3.9

Tarvitaan ehdottomasti koordinointiprosessi, jossa huomioidaan yleistavoitteiden, yhdennettyjen suuntaviivojen ja lippulaivahankkeiden keskinäinen vuorovaikutus. Komissiolla on strategisesti tärkeä rooli tämän ”koordinaation koordinoimisen” johtamisessa. Yhdennettyjen suuntaviivojen olisi oltava ”integroidut” sanan varsinaisessa merkityksessä, eli kaikkien politiikkojen olisi oltava keskenään johdonmukaisia ja ne olisi kohdennettava kaikkiin tavoitteisiin. Tämän yhdentämisen tulisi olla yleisperiaate, joka ohjaa horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpanomekanismien ja avoimen koordinointimenetelmän vahvistamismekanismien käyttöönottoa. Näiden kahden välineen yhteyksien vahvistamiseksi horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpanon tulokset olisi otettava huomioon avoimen koordinaatiomenetelmän prosessissa.

3.10

ETSK kannattaa siksi varauksetta ehdotuksia, jotka sosiaalisen suojelun komitea teki uutta Eurooppa 2020-strategiaa varten 21. toukokuuta 2010 antamassaan selvityksessä (2). Sosiaalisen suojelun komitea ehdottaa, että horisontaalinen sosiaalilauseke lisätään talouspolitiikan suuntaviivojen johdanto-osaan. Se toteaa lisäksi, että Eurooppa 2020 -strategia pohjautuu yhdennettyyn lähestymistapaan ja että sen vuoksi tarvitaan aihekohtaista arviointia ja raportointia siitä, miten sen sosiaalisen ulottuvuuden alalla on edistytty.

3.11

ETSK arvostaa sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean tekemää työtä ja katsoo, että niiden roolia olisi korostettava sosiaalista edistystä tukevia välineitä vahvistettaessa. ETSK ehdottaa, että jäsenvaltioiden hallitusten lisäksi myös työmarkkinaosapuolten ja muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tulisi olla edustettuina kyseisissä komiteoissa. ETSK ehdottaa myös, että komiteat kokoontuisivat nykyistä säännöllisemmin ja että kokouksiin osallistuisi kyseisten sidosryhmien edustajia sekä EU- että jäsenvaltiotasolta. Jäsenvaltioiden edustajat sosiaalisen suojelun komiteassa ja työllisyyskomiteassa ovat lisäksi vastuussa työmarkkinaosapuolten ja muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kuulemisten järjestämisestä omissa maissaan sekä osallistumisesta kyseisiin kuulemisiin.

3.12

ETSK kannattaa komission ehdotusta viestintävälineiden kehittämisestä kansalaisten, työntekijöiden, yritysten ja niitä edustavien organisaatioiden osallistumisen edistämiseksi. Komission aloite yhteiskunnallisen tilanteen kartoittamisesta voi toimia yhtenä mallina. Kartoitus voitaisiin järjestää säännöllisemmältä pohjalta siten että otetaan huomioon myös alueellinen taso. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on kuitenkin itse aktiivisesti tarkasteltava, miten horisontaalista sosiaalilauseketta ja avointa koordinointimenetelmää voitaisiin hyödyntää. ETSK ehdottaakin Progress-ohjelmasta rahoitettavien kokeiluhankkeiden käynnistämistä tätä tarkoitusta varten.

4. Erityishuomioita horisontaalisesta sosiaalilausekkeesta

4.1	Ympäristöä, sukupuolten tasa-arvoa ja kuluttajansuojaa koskevat näkökohdat sisällytettiin perussopimukseen jo yli kymmenen vuotta sitten. Horisontaalinen sosiaalilauseke vaikuttaa niihin pääasiassa epävirallisesti.

4.2

ETSK korostaa, että sosiaalisten vaikutusten arvioinnit ovat oleellinen osa Eurooppa 2020 -strategian seurantaa. Niiden avulla pitäisi voida luoda tehokkaita sosiaalisten riskien arviointimenetelmiä. Ne olisi myös julkaistava, ja niistä olisi voitava keskustella julkisesti. ETSK korostaa, että erityisesti olisi arvioitava työllisyysvaikutukset ja vaikutukset köyhyysvaarassa olevien määrään.

4.3

Komission olisi sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean avustamana otettava vastuu asiasta. Myös eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten ja muiden merkittävien sidosryhmien olisi osallistuttava aktiivisesti. Niiden näkemykset olisi julkaistava samaan aikaan arviointien kanssa (arviointien liitteinä). Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että komissio on jo luonut sosiaalisten vaikutusten arviointimekanismeja ottamalla käyttöön yhtenäiset vaikutustenarvioinnit. Niiden tunnettuudessa ja käytössä on kuitenkin vielä kehittämisen varaa.

4.4

ETSK:n mielestä on varmistettava, että talouspolitiikan ja julkisen talouden vakauttaminen parantaa työllisyyttä, vähentää köyhyydessä elävien määrää ja parantaa sosiaalisia oikeuksia. Sen vuoksi arviointien olisi erityisesti katettava kaikki kymmenen talous- ja työllisyyspolitiikan yhdennettyä suuntaviivaa. Myös viiden yleistavoitteen saavuttamiseksi toteutettavat muut toimenpiteet olisi kuitenkin tarvittaessa arvioitava.

4.5	Sosiaalisten vaikutusten arviointeja olisi tehtävä myös jäsenvaltio- ja aluetasolla.

4.6	Alustavan raportin pitäisi valmistua joulukuuhun 2010 mennessä, jotta se voitaisiin ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian ensimmäisessä vuosittaisessa tarkastelussa.

5. Erityishuomioita avoimesta koordinointimenetelmästä

5.1	ETSK on usein arvostellut avointa koordinointimenetelmää siitä, ettei sen käyttö ole johtanut toivottuihin tuloksiin. Se on tehoton ja näkymätön jäsenvaltiotasolla, eivätkä työmarkkinajärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistu riittävästi sen käyttöön.

5.2

Toisaalta parannuksia on ollut nähtävissä erityisesti sosiaalisen osallisuuden alalla, ja ETSK on useissa lausunnoissaan johdonmukaisesti kannattanut avoimen koordinointimenetelmän käyttöönottoa uusilla politiikanaloilla (esim. terveys-, nuoriso-, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa ja väestönmuutoksen haasteisiin vastaamisessa).

5.3	ETSK on vakuuttunut siitä, että avointa koordinointimenetelmää olisi nykyisen kriisin aikana vahvistettava sen varmistamiseksi, etteivät sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevat politiikat jää sivurooliin.

5.4

ETSK kannattaa varauksetta Euroopan köyhyydentorjuntafoorumin perustamista. Foorumista olisi tehtävä väline, joka edistää yritysten, työntekijöiden ja suuren yleisön sitoutumista sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen käytännön toimenpiteillä. Foorumi ja avoin koordinointimenetelmä hyödyttävät toisistaan. ETSK katsoo kuitenkin, että avoimesta koordinointimenetelmästä voi olla apua myös muiden lippulaivahankkeiden kehittämisessä, erityisesti jos sen tukena käytetään horisontaalisen sosiaalilausekkeen piiriin kuuluvia sosiaalisten vaikutusten arviointeja.

5.5

ETSK on ehdottanut, että avointa koordinointimenetelmää olisi vahvistettava asettamalla jäsenvaltiotasolla sitovat tavoitteet Eurooppa 2020 -strategian päämäärien saavuttamiseksi. Tätä näkemystä korostetaan useissa ETSK:n lausunnoissa, kuten komitean viimeisimmässä lausunnossa työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3), jossa kehotetaan asettamaan paljon nykyistä kunnianhimoisemmat työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta koskevat tavoitteet sekä tukemaan niitä parantamalla politiikkojen koordinointia. ETSK kannattaa lisäksi varauksetta komitean kahden vuoden välein järjestettävässä konferenssissa Firenzessä tehtyä ehdotusta, jonka mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan olisi sisällytettävä erityisindikaattoreita sen mittaamiseksi, miten varhaiskasvatuksen avulla voidaan vähentää sosiaalista syrjäytymistä myöhemmässä elämässä.

5.6

ETSK korostaa kuitenkin, että silloin kun jäsenvaltiot voivat vapaasti valita niille parhaiten sopivat indikaattorit (ks. edellä kohta 2.4), asiaa olisi seurattava avoimen koordinointimenetelmän avulla tekemällä vertailuanalyysit kaikista olennaisista indikaattoreista. Jäsenvaltioille ei tulisi jättää mahdollisuutta välttää EU:n asettamat keskeiset tavoitteet. ETSK:n mielestä suhteellisella köyhyysmittarilla mitattu köyhyysvaarassa olevien ihmisten määrä (4) on kaikille jäsenvaltioille oleellinen asia. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden tavoitteet asetetaan sidosryhmien kanssa käytävän todellisen, osallistumiseen perustuvan vuoropuhelun pohjalta.

5.7

ETSK katsoo, että jäsenvaltioita olisi nykyistä paremmin kannustettava täyttämään sitoumuksensa esimerkiksi yhdistämällä asia selvästi rahoituksen saamiseen Euroopan sosiaalirahastosta. Tätä lähestymistapaa voidaan vahvistaa keskittymällä ESR:n toimintaohjelmissa entistäkin enemmän sosiaaliseen osallisuuteen hyödyntämällä tehokasta kumppanuutta työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

5.8

Avointa koordinointimenetelmää olisi sovellettava entistä enemmän paikallistasolla laatimalla yhdessä paikallisviranomaisten kanssa paikallisia ja alueellisia toimintasuunnitelmia, mikä heijastaisi alhaalta ylöspäin suuntautuvaa osallistavaa lähestymistapaa ja eri kumppanien ja politiikkojen koordinoimista myös rakennerahastotuen turvin. Menetelmän hajauttaminen tällä tavalla nostaa politiikkojen integroinnin profiilia erittäin tarpeellisella tavalla.

5.9

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että avoimen koordinointimenetelmän osallistavasta hallinnoinnista olisi – erityisesti järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen näkökulmasta – tehtävä vertailuanalyysi indikaattorien, vertaisarviointien, keskinäisen oppimisen ja hyvien toimintatapojen vaihtamisen perusteella. ETSK ehdottaa, että komissio ja sosiaalisen suojelun komitea laativat yhteistyössä keskeisten eurooppalaisten sidosryhmien kanssa tällaisen vertailuanalyysin avulla käytännesäännöt. Ne voisivat perustua seuraaviin kriteereihin (5):

—

vuoropuhelun rakenne

—	kaikkien asianomaisten sidosryhmien olisi osallistuttava

—	vuoropuhelun toteutustapa – olisi kannustettava aitoa osallistumista eikä ainoastaan tiedottamista ja kuulemista

—	alue- ja paikallistason osallistuminen muun muassa osallistavien toimintasuunnitelmien avulla

—	jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen osallistuminen

—	sidosryhmien oikea-aikainen osallistuminen poliittisen prosessin kaikissa vaiheissa

—	vuoropuhelun dokumentoidut tulokset

—	valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden asettaminen

—	indikaattorien määrittäminen ja seuranta

—	sidosryhmien osallistuminen vertaisarviointeihin, keskinäiseen oppimiseen ja parhaiden käytänteiden määrittämiseen

—	sidosryhmien osallistuminen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta edistäviin käytännön toimenpiteisiin.

5.10

”Yhteiset periaatteet” ja avoin koordinointimenetelmä olisi selvästi liitettävä toisiinsa. Yhteiset periaatteet ovat jäsenvaltioille annettavia suosituksia, joita on käytetty muun muassa joustoturvaa, aktiivista osallisuutta ja aktiivista ikääntymistä koskeviin teemakohtaisiin strategioihin liittyvien EU:n politiikkojen yhteydessä.

5.11	Avoimen koordinointimenetelmän tulisi lopulta johtaa ehdotuksiin muiden välineiden hyödyntämisestä, muun muassa ehdotuksiin jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistämisestä tai yhteisömenetelmän käytöstä.

5.12

ETSK korostaa, että indikaattorien olisi mitattava myös muita asioita kuin pelkkää taloudellista suorituskykyä. Olisikin otettava käyttöön myös yhteiskunnallista hyvinvointia mittaavia indikaattoreita, kuten Stigliz-toimikunta (6) ehdottaa. ETSK on aikaisemmin yksilöinyt määrällisiä ja laadullisia yhteiskuntapoliittisia indikaattoreita, joiden kohteina ovat muun muassa sukupuolten tasa-arvo, nuorisotyöttömyys, työssäkäyvät köyhät, vammaisten tilanne, laadukkaat työpaikat, lasten ja nuorten köyhyys, tulonjako, minimipalkka- ja minimitulojärjestelmät sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuus. Lisäksi on ehdotettu käyttökelpoista ”elämänlaatuindikaattoria” (7), joka kattaisi kuusi aihealuetta, sekä laatuindikaattoreita, joilla voidaan mitata saatavuutta ja laatua suhteessa odotuksiin sekä käyttäjien osallistumista ja käyttäjäystävällisyyttä.

5.13	Indikaattorit on määritettävä EU-, jäsenvaltio- ja aluetasolla. ETSK korostaa, että sidosryhmät olisi kutsuttava osallistumaan niiden muotoilemiseen ja arviointiin.

5.14

ETSK:n mielestä on tärkeää, että jäsenvaltiot raportoivat edistymisestään kunkin tavoitteen saavuttamisessa käyttäen vertailukelpoisia mutta tarkistettavissa olevia eurooppalaisia indikaattoreita, jotta voidaan laatia paremmuusjärjestyksen osoittava lista, kuten Kokin ryhmän raportissa (8) ehdotetaan, ja jotta jäsenvaltiot voivat hyödyntää tuloksia diagnosointivälineenä, joka antaa valtakunnallisille ja paikallisille toimijoille mahdollisuuden parantaa ja korjata itse toimintaansa.

5.15

Päätöksentekijöiden kaikilla tasoilla on oltava mukana keskinäistä oppimista, parhaiden käytänteiden siirtoa ja muiden kuin lainsäädäntötoimien hyödyntämistä edistävissä tehokkaissa järjestelmissä. Koska työmarkkinaosapuolilla ja muilla asianomaisilla kansalaisyhteiskunnan sidosryhmillä on ainutlaatuista tietoa ja laajaa kokemusta sosiaali- ja työllisyyspoliittisista kysymyksistä, ne on kutsuttava mukaan yksilöimään ja arvioimaan mahdollisuuksia edistää parhaiden kokemusten, erityisesti innovatiivisten toimenpiteiden siirtämistä.

5.16

Jäsenvaltioiden vertaisarviointia olisi tehostettava kutsumalla mukaan työmarkkinaosapuolet ja muut asianomaiset sidosryhmät. Keskinäiseen oppimiseen ja parhaisiin käytänteisiin perustuvien tarkastelujen olisi johdettava julkisten suositusten antamiseen jäsenvaltioille sosiaalista koheesiota koskevan etenemissuunnitelman laatimisesta.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Lausunto aiheesta ”Tehokkaat kumppanuudet koheesiopolitiikassa”, asiakokonaisuus ECO/258, esittelijä Jan Olsson.

(2) Neuvoston asiakirja 9964/10.

(3) ETSK:n 27. toukokuuta 2010 työllisyyspolitiikan suuntaviivoista antama lausunto, yleisesittelijä Wolfgang Greif, CESE 763/2010.

(4) Köyhyysrajaksi määritellään tulot, jotka ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta.

(5) Ks. myös esim. Jonathan Zeitlin, EU Policy Coordination Beyond 2010: Towards a New Governance Structure.

(6) Talouden suorituskyvyn ja sosiaalisen kehityksen mittaamista käsittelevä komitea (Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress).

(7) Ks. ETSK:n 22. lokakuuta 2008 aiheesta ”BKT:tä enemmän – kestävän kehityksen mittaaminen” antama lausunto, esittelijä Martin Siecker, (EUVL 100, 30.4.2009, ss. 53–59).

(8) Wim Kokin johtaman korkean tason työryhmän raportti ”Facing the Challenge – The Lisbon Strategy for Growth and Employment”, marraskuu 2004.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/28

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen”

2011/C 44/05

Yleisesittelijä: Xavier VERBOVEN.

Belgian varapääministeri sekä sosiaali- ja terveysministeri Laurette ONKELINX pyysi 29. huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta antoi 25. toukokuuta 2010”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi laatia asiasta lausunto.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Xavier VERBOVEN in ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 66 ääntä puolesta ja 3 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK on tyytyväinen, että sosiaaliturvaetuuksien kehittämisestä järjestetään erityinen konferenssi Belgian toimiessa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana. Komitea katsoo, että sosiaaliturva on tärkeä tulonjaon, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden väline, jolla on keskeinen sija Euroopan yhdentymisessä. Sosiaalisiin perusoikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus saada yhteiskunnalta riittävä toimeentulo eräiden sosiaalisten riskien toteutuessa sekä oikeus sosiaaliapuun ja asuntoon kaikille niille, joilla ei ole riittävästi varoja. ETSK muistuttaa 30. marraskuuta 2009 antamastaan julistuksesta, jossa komissiota pyydetään toteuttamaan sosiaalinen toimintaohjelma (1) sen takaamiseksi, että sosiaalisia perusoikeuksia pidetään samanarvoisina kilpailusääntöjen ja taloudellisten vapauksien kanssa.

1.2 ETSK haluaa korostaa sosiaalipolitiikan roolia tuotannontekijänä. Komitea muistuttaa jälleen, että asianmukaisesti suunniteltu sosiaali- ja työmarkkinapolitiikka vaikuttaa myönteisesti sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen että talouden tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Eurooppalaiselle yhteiskuntamallille on olennaista talouden tehokkuuden ja sosiaalisen edistyksen yhteensovittaminen (2). Kansalaisten tuki Eurooppa-hankkeelle on riippuvainen eri aloilla toteutetun politiikan tehokkuudesta. Sosiaaliturvan merkitystä talouden vakauttajana ei myöskään saa väheksyä: se on tärkeä niin hyvässä kuin huonommassakin suhdanteessa (3).

1.3 Nykyisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa kriisissä tarvitaan erityisen kipeästi kunnianhimoista eurooppalaista strategiaa, joka ulottuu vuoteen 2020 asti. Komission laatima uusi strategia (4), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2010 ja jonka parlamentti hyväksyy virallisesti vuoden 2010 syyskuussa, kattaa neljää alaa: osaaminen ja innovointi, kestäväpohjaisempi talous, työllisyyden parantaminen ja sosiaalinen osallisuus. ETSK kannattaa tätä moniulotteista näkemystä, jonka tarkoituksena on tukea ”älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua”, mutta on pettynyt siihen, ettei komitean aiemmin aiheesta ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia” antamassa lausunnossa esittämiä suosituksia ole noudatettu eräissä kohdissa, joissa havaittiin puutteita. Komitea ehdotti muun muassa ”erillisiä suuntaviivoja ja mitattavia tavoitteita seuraavilla aloilla: sukupuolten tasa-arvo, sosiaaliturvaltaan heikkojen työsuhteiden torjunta, siirtyminen vähähiiliseen talouteen, köyhyyden torjunta (työtä tekevät henkilöt mukaan luettuina) sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen (esimerkiksi asianmukainen tuki työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana sekä julkisten palvelujen saatavuus)” (5).

1.4 ETSK on tyytyväinen siihen, että Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyy erityisesti sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa käsittelevä suuntaviiva, jossa sitovaksi tavoitteeksi on asetettu vähintään 20 miljoonan ihmisen saaminen pois köyhyys- ja syrjäytymisriskin piiristä (6). Vuosi 2010 on julistettu köyhyyden torjunnan eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Onkin välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla autetaan kaikkia asianosaisia pääsemään köyhyydestä.

1.5 Neuvosto on sitä mieltä, että kestävä, laadukas työ, josta maksetaan riittävä palkka, on paras keino torjua syrjäytymistä. Osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi olisi tehtävä rakenteellisia parannuksia (7). ETSK muistuttaa, että 9. joulukuuta 2009 tehtiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä puitesopimus osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi. Puitesopimuksessa työmarkkinaosapuolet ilmaisevat halukkuutensa tukea osallistavia työmarkkinoita, maksimoida Euroopan työvoimapotentiaali, nostaa työllisyysastetta ja parantaa työn laatua, millä tarkoitetaan myös koulutusta ja ammatillisen osaamisen kehittämistä.

1.6 ETSK yhtyy työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä 6. toukokuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (8) ja etenkin sen johdanto-osan ensimmäisessä kappaleessa esitettyyn näkemykseen: ”aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta, koska heikossa asemassa olevilla väestöryhmillä, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille, on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja täysimääräiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, ja siksi heillä on myös oikeus vähimmäistoimeentuloon” ja ”mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja ei saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille”.

1.7 ETSK muistuttaa, että se suositteli köyhyydestä 12. heinäkuuta 1989 antamassaan lausunnossa (9) sellaisen sosiaalisen vähimmäistulon käyttöönottoa, joka toimisi samaan aikaan turvaverkkona ja tarvittavana ponnahduslautana paluulle takaisin yhteiskuntaan. Komitea pahoittelee, ettei kyseinen lausunto sen enempää kuin riittävää toimeentuloa ja etuuksia koskevista yhteisistä perusteista sosiaaliturvajärjestelmissä 24. kesäkuuta 1992 annettu neuvoston suosituskaan (10) ole vieläkään johtanut aiheellisiin toimiin. ETSK onkin sitä mieltä, että olisi harkittava uuden välineen luomista toimeentulo- ja etuustakuun ottamiseksi asteittain käyttöön sosiaaliturvajärjestelmissä. Uusi väline ottaisi huomioon kansalliset erityispiirteet ja tukisi tehokkaammin toimia, joita eri jäsenvaltiot toteuttavat köyhyyden torjumiseksi. Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvä köyhyydenvähentämistavoite on tätä ajatellen tärkeä kannustin.

1.8 ETSK korostaa, että osa ansiotuloa korvaavista sosiaalietuuksista jää tällä hetkellä vähemmälle huomiolle sosiaaliturvaa koskevan avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä. Avoimella koordinointimenetelmällä, jossa määritellään tavoitteita ja yhteisiä indikaattoreita ja vaihdetaan hyviä toimintatapoja, pyritään uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan, eläkkeiden, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon aloilla. Työttömyys-, työkyvyttömyys- ja äitiysetuudet sekä vammaisille, työtapaturman uhreille tai ammattitautiin sairastuneille maksettavat etuudet eivät siten sisälly tähän tärkeään prosessiin. ETSK suosittelee, että sosiaaliturvaa koskeva avoin koordinointimenetelmä ulotetaan koskemaan kaikkia ansiotuloa korvaavia etuuksia. Komitea kehottaa erityisesti ottamaan käyttöön seurantavälineen, jonka avulla voidaan määrittää, ovatko myönnetyt etuudet riittäviä.

1.9 ETSK muistuttaa, että sosiaaliturvajärjestelmien uudenaikaistaminen edellyttää sitä, että työvoiman tarjontaa lisäävät kannustimet ja riittävän sosiaaliturvan takaamiseen tarkoitetut toimenpiteet, joilla varmistetaan määrärahojen käytön tehokkuus tällä alalla, ovat tasapainossa. Ensin mainittuihin kannustimiin olisi luettava muitakin asioita kuin ansiotulo. Myös lastenhoitopalvelujen, vammaisille tarkoitettujen esteettömyysjärjestelyjen, työnvälitysjärjestelyjen, koulutuksen, opetuksen ja julkisen terveydenhuollon saatavuus, tehokkuus ja laatu vaikuttavat asiaan merkittävästi (11). ETSK korostaakin jälleen, että sen mielestä avointa koordinointimenetelmää olisi täydennettävä sosiaaliturvaa koskevilla mitattavilla tavoitteilla, jotka koskisivat erityisesti korvaavuus- tai kattavuusastetta mutta myös julkisten palvelujen saatavuutta (12). Komitea toteaa lisäksi, ettei sosiaaliturvaan liittyvässä avoimessa koordinointimenetelmässä käsitellä varsinaisesti aktivointijärjestelmien yleistymistä. Komitea suosittaa, että sosiaalisen suojelun komiteassa laaditaan raportti siitä, perustuvatko tällaiset aktivointijärjestelyt varmasti arvomaailmaan, jossa solidaarisuus, vastuullisuus ja yhteenkuuluvuus ovat tasapainossa.

1.10 ETSK haluaa painottaa, että olipa kyse mistä tahansa sosiaaliturvajärjestelmien uudistamiseen liittyvästä asiasta kansalaisyhteiskunnan edustajat ja työmarkkinaosapuolet voivat tarjota olennaisen tärkeän panoksen sekä vahvistaa avoimen koordinointimenetelmän asemaa demokraattisena prosessina.

2. Johdanto ja taustaa

2.1 Sosiaaliturva on tärkeä tulonjaon ja yhteisvastuun väline, jonka organisointi ja rahoitus on jäsenvaltioiden vastuulla. Sosiaaliturvajärjestelmät on rakennettu jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen, ja ne eroavatkin toisistaan huomattavasti. Sosiaaliturva on keskeisellä sijalla Eurooppa-hankkeessa, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla (13) osoittaa. Perusoikeuskirjan (14) 34 artiklassa tunnustetaan seuraavat oikeudet ja kunnioitetaan niitä:

—	oikeus sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin, joilla taataan suoja muun muassa raskauden ja synnytyksen aikana ja sairauden, työtapaturman, hoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä

—	oikeus toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja.

2.2 Sen lisäksi, että sosiaaliturvasta taataan riittävä toimeentulo työelämän ulkopuolella oleville tai eräiden sosiaalisten riskien toteutuessa, sosiaaliturvan on myös tuettava ihmisiä aktiivisesti työelämän siirtymävaiheissa eli huolehdittava esimerkiksi siitä, että integroituminen työmarkkinoille onnistuu.

2.3 Vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä sosiaaliturvajärjestelmät eivät ainoastaan osaltaan suojelleet eurooppalaisia kriisin vakavimmilta seurauksilta vaan toimivat myös suhdannetta tasaavina taloudellisina vakauttajina (15). Kunnianhimoisten lähentymispolitiikkojen puuttuessa järjestelmiä saattavat kuitenkin uhata eräiden sellaisten jäsenvaltioiden kehittelemät kilpailukäytännöt, joiden näkemyksen mukaan sosiaaliturvamenojen alentaminen houkuttelee ulkomaisia pääomasijoituksia. Tämä prosessi, joka on jo täyttä totta verotus- ja palkkapolitiikassa, uhkaa laajeta sosiaalipolitiikkaankin (16).

2.4 Uuden Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon alkaessa on muistettava, ettei talouden ja työllisyyden kasvu yksin riitä takaamaan parempaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Epätasa-arvo on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut monilla aloilla, ja köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat edelleen suuria ongelmia useimmissa EU-maissa (17). ETSK tähdentääkin tarvetta torjua näitä ilmiöitä toimenpiteillä, jotka eivät ole pelkästään reagoivia ja korvaamiseen keskittyviä, vaan myös ennakoivia ja ennaltaehkäiseviä, jotta köyhyyteen voidaan puuttua hyvissä ajoin. Tämä pätee erityisesti lasten kokemaan köyhyyteen, joka voi vaikuttaa ihmisen kaikkiin kehitysvaiheisiin ja koko loppuelämään.

2.5 Sosiaaliturvaan yleensä ja sosiaalietuuksiin erityisesti kohdistuu tällä hetkellä neljä suurta haastetta:

—

kriisin seuraukset eli toisaalta työttömyysmenojen kasvu, kun lukuisia työpaikkoja on menetetty, ja toisaalta kriisistä johtuvat julkisen talouden paineet. Jotta pitkäaikaistyöttömyys ei pääsisi juurtumaan, sosiaaliturvajärjestelmien parantamista ja uudistamista on jatkettava, sillä näin voidaan tarjota aktiiviset ja turvatut puitteet, jotka tukevat laadukkaan työn saantia ja työelämään paluuta. Samalla on varmistettava sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys;

—	väestön ikääntyminen, jonka seuraukset eläkkeiden ja terveydenhoidon alalla ovat merkittävät. Sukupolvien välinen solidaarisuus edellyttää, että turvataan riittävät eläkkeet ja investoidaan ratkaisuihin, joilla vastataan ilmiön mukanaan tuomiin tarpeisiin, erityisesti hoidon tarpeeseen.

—

köyhyyden ja epätasa-arvon lisääntyminen hälyttävästi. Uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut köyhyydenvähentämistavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on toimittava koordinoidusti monilla politiikanaloilla ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

—	Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen. Viime vuosina on käynyt selväksi, että eurooppalaiset odottavat paljon uudelta sosiaalipolitiikalta: sen on oltava yhteiskunnallisesti tehokasta ja edistyksellistä sekä taloudellisesti kestävää.

3. Riittävät ansiotuloa korvaavat etuudet

3.1 Sosiaalietuudet, joiden tehtävänä on taata toimeentulo työttömyyskauden aikana, eläkkeellelähdön jälkeen tai sairauden tai vamman kohdatessa, ovat keskeisimmällä sijalla sosiaaliturvajärjestelmissä. Rahoitusmuodosta, perusperiaatteista (vakuutusperusteinen vai yleinen) ja myöntämistavoista riippumatta niillä kaikilla pyritään tarjoamaan vakaat ja riittävät tulot tällaisten sosiaalisten riskien toteutuessa. Niillä on siis tärkeä turvatehtävä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Niitä ei saa pitää rasitteena, vaan tuottavana investointina, josta kaikki hyötyvät.

3.2 Globalisaatio, teknologiset mullistukset, väestön ikääntymisen alkaminen ja äskettäin vuoden 2008 talouskriisi ovat ravistelleet voimakkaasti Euroopan talouksia ja yhteiskuntia ja aiheuttaneet perinpohjaisia muutoksia sosiaaliturvajärjestelmiin yleensä ja ansiotuloa korvaaviin etuuksiin erityisesti. Kahdenkymmenen viime vuoden ajan harjoitetulla nk. modernisointipolitiikalla pyritään ennen kaikkea tervehdyttämään jäsenvaltioiden julkista taloutta ja varmistamaan talouskasvu muun muassa korkean työllisyysasteen avulla. Tästä on seurannut, että sosiaalietuudet ovat saaneet ensisijaisen aseman pyrittäessä kannustamaan ihmisiä osallistumaan aktiivisemmin työmarkkinoille.

3.3 Komitea tiedostaa, että etuuksien tarjoama suoja riippuu suuressa määrin julkisesta rahoituksesta, johon kohdistuu tällä hetkellä kova paine talouskriisin seurausten ja väestön ikääntymisen asettamien haasteiden vuoksi. Komitea haluaa kuitenkin muistuttaa, että se vastustaa ”kaikkia aloitteita, jotka saattaisivat vaarantaa sosiaalisen suojelun perustana olevan solidaarisuuden, joka palvelee Eurooppaa niin hyvin” (18). Sellaisten etuuksien myöntäminen, jotka säilyttävät elintason osittain, on olennaisen tärkeä keino varmistaa omaisuuden ja tulojen tasaisempi jakautuminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Komitea korostaa vastaavasti myös niiden mekanismien merkitystä, joiden tehtävänä on mukauttaa etuudet elintason kehitykseen. Komitea katsookin tästä syystä tarpeelliseksi perustaa avoimen koordinointimenetelmän yhteyteen seurantavälineen, jonka avulla määritetään myönnettävien etuuksien riittävä taso.

3.4 ETSK vaatii, että toteutettava sosiaalinen toimintaohjelma perustuu jäsenvaltioiden väliseen myönteiseen yhteistyöhön, jolla torjutaan kiusausta kilpailla ”alinten mahdollisten sosiaalioikeuksien, sosiaaliturvan ja työolojen” soveltamisessa (19).

3.5 Työttömyys: sosiaaliturvan vahvistaminen investointina, joka hyödyttää sekä talouden kilpailukykyä että sosiaalista osallisuutta

3.5.1 Työttömyysvakuutus on olennainen yhteiskunnallinen etu, sillä sen tehtävänä on suojata kaikkia työntekijöitä irtisanomisen tai rakennemuutoksen seurauksilta. Sen tavoitteena on taata riittävä ja vakaa toimeentulo, joka on tärkein edellytys turvatulle ammatilliselle liikkuvuudelle ja sitä kautta paluulle työelämään (20).

3.5.2 Työttömyysvakuutus ei voi rajoittua ainoastaan etuuksien myöntämiseen, vaan siihen on liityttävä tarkoituksenmukaisia ja dynaamisia toimenpiteitä, joilla tuetaan laadukkaan työn saamista. Tällaisilla aktiivisilla toimilla on taattava henkilökohtainen tuki sekä pääsy pätevöittävään koulutukseen (21). Myös muut tekijät eli lastenhoitopalvelujen sekä vammaisille tarkoitettujen esteettömyysjärjestelyjen, työnvälitysjärjestelyjen, oppilaitosten ja julkisen terveydenhuollon saatavuus, tehokkuus ja laatu vaikuttavat asiaan merkittävästi (22). Viranomaisten olisi varmistettava, että nämä sujuville ammatillisille siirtymille välttämättömät edellytykset toteutuvat.

3.5.3 ETSK katsoo myös, että rakenteelliset parannukset ovat välttämättömiä aidosti osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi (23). Tässä yhteydessä on muistettava, että 9. joulukuuta 2009 tehtiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun osana puitesopimus osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi. Puitesopimuksessa työmarkkinaosapuolet ilmaisevat halukkuutensa tukea osallistavia työmarkkinoita, maksimoida Euroopan työvoimapotentiaali, nostaa työllisyysastetta ja parantaa työn laatua, millä tarkoitetaan myös koulutusta ja ammatillisen osaamisen kehittämistä.

3.5.4 Komitea katsoo, että lähentämispolitiikka on tarpeen, jotta työstä tulisi kannattavaa eli ansiotyö olisi todella taloudellisesti kiinnostavampi vaihtoehto. Koordinoimalla sosiaali-, palkka- ja veropolitiikkaa voidaan varmistaa, että matalapalkkaista työtä tekevät, puutteellisesti ammattiin pätevöityneet ihmiset voivat päästä kannattavaan työhön ja irti köyhyydestä ja työttömyydestä (24).

3.5.5 Kun työttömyyskorvauksiin liitetään dynaaminen työmarkkinapolitiikka, vakautetaan taloutta ja parannetaan yksilön mahdollisuuksia mukautua muutokseen aktiivisesti parantamalla taitoja, etsimällä tehokkaasti työtä ja kouluttautumalla uudelleen (25). On kuitenkin huolehdittava siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa parhaillaan harjoitettavat aktivointipolitiikat perustuvat varmasti arvomaailmaan, jossa solidaarisuus, vastuullisuus ja yhteenkuuluvuus ovat tasapainossa, ja että niihin ei liity epätasa-arvon tai alakohtaisten erojen riskiä tai vaaraa juuttua epätyypilliseen, alhaisen ammattipätevyystason ja/tai matalapalkkaiseen työhön. Lisäksi on syytä suhtautua varovaisesti sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on tiukentaa tuen saannin ehtoja, erityisesti talouskriisin aikaan, kun työvoiman kysyntä on vähäistä. Vaarana on, että työmarkkinoilta syrjäytyneiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi, mikä hankaloittaa suuresti työnsaantia tai työelämään palaamista. Tällaisilla rajoittavilla toimilla voi olla myös vääristäviä vaikutuksia: ne saattavat aiheuttaa siirtymiä muille sosiaaliturvan aloille, kuten sosiaaliavun tai työkyvyttömyyden piiriin, mikä ei ole suotavaa.

3.6 Eläkkeet: riittävien eläkkeiden turvaaminen väestön ikääntyessä

3.6.1 Koska eläkkeensaajien määrä kasvaa ja työikäisten määrä vähenee Euroopassa, Euroopan unioni on kehottanut jäsenvaltioita uudistamaan eläkejärjestelmiään riittävien ja kestävällä pohjalla olevien eläkkeiden turvaamiseksi. Uudistukset perustuvat seuraaviin linjoihin: kannustetaan pidentämään työuraa, rohkaistaan turvautumaan lisäeläkkeisiin, luodaan suorempi yhteys sosiaaliturvamaksujen ja etuuksien välille, otetaan huomioon pitkäikäisyyden yleistyminen määriteltäessä etuuksia, varmistetaan vähimmäiseläkkeen riittävä rahoitus, myönnetään eläkeoikeuksia hoitovapaakausilta ja otetaan käyttöön automaattisia tai puoliautomaattisia tarkistusmekanismeja.

3.6.2 Köyhyysriski on edelleen erityisen suuri 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla (keskimäärin 20 % EU:n 27 jäsenvaltiossa, kun koko väestön riski on 17 %) ja erityisesti tähän ryhmään kuuluvilla naisilla (jopa 22 %). Tämä kertoo siitä, että vanhuuseläkkeiden taso ei vastaa muun väestön tulotasoa. Vanhuuseläkkeen tarkoituksena on taata eläkkeensaajille varma toimeentulo työelämän aikana saadun ansiotulon tilalle, ja siinä otetaan huomioon aiempi elintaso. Tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin, joilla pienennetään erilaisiin eläke-etuuksiin liittyviä tuloeroja nais- ja miespuolisten eläkkeensaajien välillä ja taataan asianmukainen suoja vanhuuden varalta sellaisille työntekijöille, jotka ovat työskennelleet epätyypillisissä työsuhteissa tai tehneet epätyypillisen uran. Työmarkkinoilla edelleen havaittava naisten ja miesten erilainen kohtelu vaikuttavat merkittävästi oikeuksien kertymiseen ja sitä kautta suoraan naisten eläkenäkymiin (26). Komitea haluaa korostaa myös, että vähimmäiseläkejärjestelmien yleistyminen voi auttaa merkittävällä tavalla torjumaan ikäihmisten köyhyyttä. ETSK vaatii, että tähän kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalisen suojelun komiteassa ja avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä.

3.6.3 Vanhuuseläkkeet maksetaan pääasiassa julkisista eläkejärjestelmistä. Tästä syystä on ehdottomasti tehtävä kaikki mahdollinen niiden jatkuvuuden ja taloudellisen kannattavuuden takaamiseksi. ETSK katsoo, että paras tae julkisten järjestelmien riittävälle rahoitukselle on korkea työllisyysaste sekä joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamat täydentävät rahoitustoimet. Järjestelmät perustuvat yhteisvastuuseen, ja ne luovat sukupolvien sisäisiä ja välisiä siteitä ja varmistavat näin osaltaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Niiden avulla turvataan eläkeoikeuksien kertyminen työttömyyskausilta ja uran katketessa sairauden tai perhesyiden vuoksi. Järjestelmien taloudellinen vakaus osoittautui pitäväksi myös vuoden 2008 finanssikriisissä.

3.6.4 Julkisten eläkejärjestelmien täydennykseksi on perustettu lisäeläkejärjestelmiä. Eläkkeensaajat saavat niistä täydentävää tuloa, ja ne olisikin siksi laajennettava koskemaan kaikkia palkansaajia. Lisäeläkejärjestelmiä ei kuitenkaan voida pitää vaihtoehtoisena ratkaisuna julkisten eläkejärjestelmien kannattavuusongelmaan tai varsinkaan perusteena niiden kyseenalaistamiselle. Täydentävien järjestelmien kehittelyn ja käyttöönoton olisi vastattava eräisiin vaatimuksiin, jotta järjestelmät olisivat eläkemaksujen maksajien ja eläkkeensaajien etujen mukaisia: niiden olisi etenkin noudatettava yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kehiteltyä eurooppalaista sääntelykehystä. Niiden ei pitäisi olla ainoastaan sijoitusrahastoja, joilla turvataan henkilökohtaiset eläketulot, vaan niillä pitäisi kattaa myös elinikään liittyvä riski ja turvata toimeentulo sairauden ja mahdollisesti myös työttömyyden tai perhevapaiden aikana. Kaikilla tietyn toimialan tai yrityksen työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus hyötyä tällaisista järjestelmistä. Naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta olisi noudatettava. On tärkeää, että työmarkkinaosapuolet otetaan mukaan järjestelmien käyttöönottoa koskeviin neuvotteluihin ja niiden hallinnoinnin valvontaan. Lisäksi on huolehdittava siitä, että suositaan työllisyyteen myönteisesti vaikuttavia investointeja puhtaasti spekulatiivisten sijoitusten sijaan.

3.7 Työkyvyttömyys: tärkeä turvaverkko sairastuneille tai vammautuneille työntekijöille

3.7.1 Työttömyysetuuksien ja eläkkeen lisäksi kolmas ansiotuloa korvaava etuusryhmä ovat työkyvyttömyys-, vammais-, työtapaturma- ja ammattitautikorvaukset. Niihin liittyy ansiotulon riittäväntasoista korvausta koskevan kysymyksen lisäksi myös kysymys paluusta tai pääsystä työmarkkinoille. ETSK haluaa muistuttaa edellisessä sosiaalista osallisuutta käsitelleessä lausunnossa ilmaisemastaan kannasta (27). Tulot ovat itsenäisen elämän ehdoton edellytys, mutta ne eivät välttämättä yksin riitä. Edelleenkin kiinnitetään usein liian vähän huomiota kyseisten henkilöiden työmarkkinoille integroimiseen, vaikka siitä olisikin säännöksiä. Työn etsimisessä ja työelämään integroitumisessa opastamiseen ja tukemiseen tarkoitetut käytännön järjestelyt ovat usein monimutkaisia eivätkä kovin tarkoituksenmukaisia.

3.7.2 Niille, jotka eivät syystä tai toisesta kykene työskentelemään, olisi turvattava toimeentulotuki, joka on riittävä ihmisarvoiseen elämään. Myönnetyn etuuden olisi katettava asianmukaisen elintason säilyttämisen lisäksi myös erityiskulut, joita henkilölle aiheutuu sairaudesta tai vammasta. Asiaan vaikuttavat merkittävällä tavalla myös poliittiset ratkaisut, joilla pyritään varmistamaan kohtuuhintainen ja laadukas terveydenhuolto tai joilla tuetaan infrastruktuurien ja sosiaalipalvelujen kehittämistä hoidon tarpeessa oleville, jotta heillä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään (esim. kotihoito- ja kotiapupalvelut, ulkopuoliset avustajat jne.).

4. Vähimmäistulo ja sosiaalinen osallisuus

4.1 ETSK suositteli jo köyhyydestä 12. heinäkuuta 1989 antamassaan lausunnossa (28) sellaisen sosiaalisen vähimmäistulon käyttöönottoa, joka toimisi samaan aikaan turvaverkkona ja tarvittavana ponnahduslautana paluulle takaisin yhteiskuntaan. Lausuntoa lainataan riittävää toimeentuloa ja etuuksia koskevista yhteisistä perusteista sosiaaliturvajärjestelmissä 24. kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston suosituksessa (29), jossa kehotetaan ottamaan tulotakuu asteittain käyttöön eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmissä viiden vuoden kuluessa. Lähes kaksikymmentä vuotta on kulunut, mutta nämä pyynnöt ja suositukset ovat jääneet vaille vastausta, vaikka unioni onkin julistanut vuoden 2010 köyhyyden torjunnan teemavuodeksi. Komissio täsmensi aktiivisen osallisuuden edistämisestä 3. lokakuuta 2008 antamassaan tiedonannossa (30), että vuoden 1992 suositus ”on edelleen keskeinen yhteisön politiikan väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen suhteen, eikä sen merkitys ole vähentynyt yhtään, vaikka sen täysimääräinen täytäntöönpano edellyttääkin lisätoimia”. Parlamentti on sittemmin 6. toukokuuta 2009 antanut päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (31), jossa se ”kehottaa jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ottamalla käyttöön riittävän toimeentulotuen” ja ”huomauttaa, että suosituksiin 92/441/ETY ja 2008/867/EY perustuvan toimeentulotuen tason on oltava riittävä ja siinä on noudatettava avoimuutta, sen on oltava kaikkien saatavilla ja pitkäkestoista”.

4.2 ETSK yhtyy neuvoston 24. kesäkuuta 1992 antamassa suosituksessa esittämään näkemykseen, jonka mukaan tulotakuu on määriteltävä kussakin jäsenvaltiossa vallitsevan elintason mukaan. Tähän on käytettävä soveltuvia indikaattoreita, kuten jäsenvaltion keski- tai mediaanituloa, kotitalouksien kulutustilastoja, lakisääteistä vähimmäispalkkaa, jos sellainen on määritelty, ja hintatasoa. Vähimmäistuloa on voitava lisäksi muuttaa tai täydentää erityistarpeiden mukaan. Useimmiten kyse on monissa jäsenvaltioissa jo käytössä olevista tuista: asumistuesta, pääsystä laadukkaan terveydenhuollon piiriin tai hoidosta täysin riippuvaisten henkilöiden hoitojärjestelyistä. Komitea tukee parlamentin aloitetta (32), jolla halutaan tehostaa neuvoston vuoden 1992 suositusta ja jossa todetaan, että ”toimeentuloturvan avulla on varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulo, jotta ihmiset pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, vähintään ’köyhyysriskin’ yläpuolella”. On kuitenkin syytä seurata tarkasti, miten tulotakuu, johon saattaa liittyy toisia, asumistuen kaltaisia tukia, voi vaikuttaa muihin sosiaaliturvaetuuksiin. Sosiaaliturvaetuuksien saajat eivät saa joutua epäsuotuisampaan tilanteeseen, sillä se johtaisi väistämättä vääristymiin.

4.3 ETSK muistuttaa, että vähimmäistulon käyttöönottoa on harkittava aktiiviseen sosiaaliseen osallisuuteen ja laadukkaisiin sosiaalipalveluihin tähtäävässä politiikassa. Komitea tukeekin tässä Euroopan parlamenttia (33), joka ”ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat aktiivisesti vähimmäispalkkapolitiikkaa, jotta voitaisiin auttaa yhä lukuisampia ’työssäkäyviä köyhiä’ ja tehdä työstä mahdollinen tulevaisuudennäkymä työmarkkinoilta syrjäytyneille”. Komitea haluaa myös täsmentää, ettei niiden henkilöiden tilannetta saa unohtaa, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille ikänsä, terveydentilansa tai vammansa vuoksi. Komitea yhtyy Euroopan parlamentin näkemykseen (34), jonka mukaan ”aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta”, kaikilla on oltava ”oikeus vähimmäistoimeentuloon” eikä ”mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille”.

4.3.1 ETSK on sitä mieltä, että tulotakuun asteittainen käyttöönotto on tarpeen Eurooppa 2020 -strategiaankin sisältyvän köyhyydenvähentämistavoitteen saavuttamiseksi ja että sitä varten olisi harkittava uuden välineen luomista, jotta tuettaisiin tehokkaammin toimia, joita eri jäsenvaltiot toteuttavat köyhyyden torjumiseksi.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ETSK:n lausunto, EUVL C 27, 3.2.2009.

(2) ETSK:n lausunto, EUVL C 309, 16.12.2006.

(3) Euroopan komission ja sosiaalisen suojelun komitean yhteinen vuoden 2010 raportti sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta. Käsikirjoitus valmistunut helmikuussa 2010.

(4) Komission tiedonanto KOM(2010) 2020.

(5) ETSK:n lausunto, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3, kohta 4.4.

(6) Eurooppa-neuvosto 17.6.2010, päätelmät, EUCO 13/10.

(7) Ks. alaviite 5.

(8) Euroopan parlamentin päätöslauselma, 6.5.2009, 2008/2335(INI).

(9) ETSK:n lausunto, EYVL C 221, 28.8.1989, ja EUVL C 128, 18.5.2010, s. 15.

(10) Neuvoston suositus, annettu 24.6.1992, 92/441/ETY, EYVL L 245, 26.8.1992.

(11) ETSK:n lausunto, EUVL C 302, 7.12.2004, s. 86.

(12) ETSK:n lausunto, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 10, ja EUVL C 302, 7.12.2004, s. 86.

(13) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla, EUVL C 115, 9.5.2008.

(14) Perusoikeuskirja, EUVL C 364, 18.12.2000.

(15) Euroopan komission ja sosiaalisen suojelun komitean raportti ”Kasvu, työllisyys ja sosiaalinen edistys EU:ssa – Keskeiset viestit”. Käsikirjoitus valmistunut syyskuussa 2009.

(16) Klaus Busch, ”World Economic Crisis and the Welfare State – Possible solutions to reduce the economic and social imbalances in the world economy, Europe and Germany”, International Policy analysis, Friedrich-Ebert-Stiftung, helmikuu 2010.

(17) Ks. alaviite 15.

(18) Ks. alaviite 5.

(19) Ks. alaviite 1.

(20) Florence Lefresne, ”Regard comparatif sur l'indemnisation du chômage : la difficile sécurisation des parcours professionnelles”, Chronique internationale de l'IRES – no115, marraskuu 2008 s. 23.

(21) Ks. alaviite 18.

(22) Ks. alaviite 11.

(23) Ks. alaviite 5.

(24) Ks. alaviite 11.

(25) Ks. alaviite 2.

(26) Ks. alaviite 11.

(27) Ks. alaviite 5.

(28) ETSK:n lausunto, EYVL C 221, 28.8.1989, ja EUVL C 128, 18.5.2010, s. 10.

(29) Ks. alaviite 10.

(30) Komission suositus, annettu 3. lokakuuta 2008, 2008/867/EY, EUVL L 307, 18.11.2008.

(31) Ks. alaviite 8.

(32) Ks. alaviite 8.

(33) Ks. alaviite 8.

(34) Ks. alaviite 8.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/34

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Lasten köyhyys ja lasten hyvinvointi” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/06

Yleisesittelijä: Brenda KING

Belgian varapääministeri sekä sosiaali- ja terveysministeri Laurette Onkelinx pyysi 28. huhtikuuta 2010 päivätyssä kirjeessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Lasten köyhyys ja lasten hyvinvointi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 25. toukokuuta 2010 antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Brenda Kingin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 113 ääntä puolesta ja 6 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Köyhyys uhkaa EU:ssa nykyisin 20:ta miljoonaa lasta. Köyhyydessä elävien lasten osuus on jopa suurempi kuin köyhien aikuisten osuus (20 prosenttia 16 prosenttia vastaan), ja talouskriisin vuoksi yhä useampien odotetaan putoavan köyhyysrajan alle. Se seikka, että lapset elävät EU:ssa köyhyydessä, on merkki siitä, että lapsilta evätään keskeisimmät perusoikeudet.

1.2 Jos lapsuusaikana kärsittyyn köyhyyteen ei puututa, on odotettavissa kielteisiä vaikutuksia tulevaan hyvinvointiin Euroopan unionissa. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan koulutettuja, terveitä ja toiveikkaita nuoria. Sekä köyhyyden uhkaamien lasten suuri määrä että köyhyyden yleinen periytyminen sukupolvelta toiselle osoittaa, ettei nykyisillä EU:n politiikoilla ole onnistuttu suojelemaan heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä yhteiskunnassa.

1.3 Lasten köyhyys ja hyvinvointi on monisärmäinen ongelma: useissa raporteissa on todettu, että ongelmaan vaikuttavat monet tekijät, kuten aineellinen puute, puutteelliset perusterveydenhuoltopalvelut ja asuinolot sekä riittämätön koulutus. Kyseisten tekijöiden katsotaan yleisesti liittyvän toisiinsa ja riippuvan toisistaan, mikä tulisi ottaa huomioon ongelman ratkaisuissa.

1.4 Lasten köyhyys ja puutteelliset olot estävät miljoonia lapsia saamasta parhaan alun elämälle ja heikentävät osaltaan heidän yksilökohtaista kehitystään. Hyvin usein lapsen elämän varhaisvaiheessa toteutetut toimet vaikuttavat myönteisesti koko loppuelämään. On tärkeää kehittää asianmukaisia politiikkoja sen varmistamiseksi, että kaikille, etenkin heikoimmassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien lapsille annetaan mahdollisuus hyödyntää täysin mahdollisuuksiaan ja osallistua myönteisesti tulevaisuuden rakentamiseen.

1.5 Kuluvana köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisena teemavuotena ETSK suhtautuu myönteisesti neuvoston poliittiseen sitoumukseen asettaa köyhyyden vähentäminen yhdeksi EU:n viidestä päätavoitteesta, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on, että ”kansallisten köyhyysrajojen alapuolella elävien EU:n kansalaisten määrää vähennetään 25 prosenttia, jolloin 20 miljoonaa ihmistä pääsisi köyhyydestä” (1).

1.6 Komitea on kuitenkin pettynyt siihen, etteivät lasten köyhyyden vähentäminen eikä lasten hyvinvoinnin edistäminen ole erityistavoitteita, vaikka EU ja jäsenvaltiot ovat vuodesta 2000 kiinnittäneet aiheeseen poliittista huomiota ja käynnistäneet useita aihetta käsitteleviä aloitteita.

1.7 Komitea on tyytyväinen siihen, että yksi EU:n seitsemästä lippulaivahankkeesta on Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi, jolla ”varmistetaan sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus niin, että kasvun ja työllisyyden edut jakaantuvat laajalle ja köyhyydessä elävät ja sosiaalisesti syrjäytyneet voivat elää arvokkaasti ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan”.

1.8 ETSK suosittaa voimakkaasti, että kyseisestä foorumista tehdään lähtökohta lasten köyhyyden poistamiseksi ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ja että sen tiimoilta kehitetään lapsikysymyksiä koskevia monitahoisia toimintatapoja, jotka perustuvat lasten oikeuksiin ja joita tuetaan lapsiin ja lapsiperheisiin keskittyvillä erityistavoitteilla.

1.9 Sosiaalista osallisuutta käsittelevien riippumattomien asiantuntijoiden EU-verkosto on yksilöinyt tiettyjä lapsiryhmiä, jotka ovat vaarassa joutua äärimmäiseen köyhyyteen. Näitä ovat

i.	lapset, jotka asuvat laitoksissa tai ovat muuttamassa niistä pois, katulapset, hyväksikäytetyt, pahoinpidellyt tai laiminlyödyt lapset, lapset, joiden vanhemmilla on psyykkisiä ongelmia, huostaan otetut lapset sekä lapset, jotka ovat kotiväkivallan tai ihmiskaupan uhreja

ii.	vammaiset lapset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset, romanilapset, nuoret turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat

iii.	lapset, jotka asuvat hyvin köyhillä ja eristyneillä maaseutualueilla, joilla on tarjolla vain niukasti peruspalveluja, sekä suurtaajamien lähiöissä asuvat lapset.

1.10 EU:n perusoikeuskirjaan sisältyy määräyksiä lasten oikeuksista, minkä vuoksi EU:lla on voimakas valtuutus varmistaa lasten selviytyminen, suojelu ja kehitys. Euroopan köyhyydentorjuntafoorumissa tulisi soveltaa heikossa asemassa oleviin lapsiin erityisindikaattoreita ja -tavoitteita.

1.11 ETSK kannattaa kehotusta, jonka mukaan komission olisi annettava kokonaisvaltainen suositus lasten köyhyydestä ja lasten hyvinvoinnista ja asetettava siinä keskeiset poliittiset tavoitteet ja päämäärät sekä laadittava kehys jatkuvaa seurantaa, keskinäistä vaihdantaa, tutkimusta ja vertaisarviointeja varten, jotta annetaan panos Eurooppa 2020 -strategian köyhyystavoitteen saavuttamiseen.

2. Taustaa

2.1 Lasten köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä on vuodesta 2000 lähtien tullut yhä keskeisempi osa sosiaaliasioita koskevaa avointa koordinointimenettelyä. Aihe on ollut keskeinen seikka jokaisessa sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa (2002–2004). EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet ovat todenneet, että on ryhdyttävä ”tarvittaviin toimenpiteisiin lasten köyhyyden vähentämiseksi nopeasti ja merkittävästi antamalla kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet heidän sosiaalisesta taustastaan riippumatta” (2).

2.2 Vuonna 2005 EU:n puheenjohtajavaltiona toimineen Luxemburgin aloitteessa sosiaalisen osallisuuden edistämisestä EU:ssa (Taking Forward the EU Social Inclusion Process) kehotettiin nimenomaan valtavirtaistamaan lapsiasiat sekä ottamaan unionitasolla käyttöön ainakin yksi lasten hyvinvoinnin indikaattori. Euroopan komission vuonna 2006 julkistamassa tiedonannossa lasten oikeuksista kiinnitettiin erityishuomiota lasten sosiaaliseen osallistamiseen sekä sosiaalista osallisuutta koskevan EU:n prosessin rooliin. Lasten köyhyyttä ja hyvinvointia käsittelevän EU:n erityistyöryhmän analyyttinen raportti ja suositukset hyväksyttiin virallisesti tammikuussa 2008. Vuoden 2009 lopulla valmistuneessa komission työasiakirjassa Eurooppa 2020 -strategiasta todettiin, että lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on yksi EU:n pitkän aikavälin sosiaalisista haasteista ja että rahoitus- ja talouskriisi on edelleen kärjistänyt niitä. Tárki Social Research Instituten johtama ryhmä laati maaliskuussa 2010 Euroopan komission toimeksiannosta yksityiskohtaisen raportin lasten köyhyydestä ja lasten hyvinvoinnista Euroopan unionissa (Child Poverty and Child Well-Being in the European Union).

2.3 Vuonna 2009 voimaan tulleessa Lissabonin sopimuksessa lasten oikeuksien edistäminen on EU:n nimenomainen tavoite. Euroopan komission puheenjohtaja José Barroso totesi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuoden 2010 avajaiskonferenssissa, että koko väestön ja etenkin lasten ja iäkkäiden köyhyysriskiastetta on alennettava vuoteen 2020 mennessä, sillä nykyisenlaisia lukuja ei voi hyväksyä. Vuoden 2010 jälkipuoliskolla EU:n puheenjohtajamaana toimivan Belgian keskeisiä painopisteitä ovat lasten köyhyyden torjunta ja lasten hyvinvoinnin edistäminen.

3. Lasten köyhyys ja hyvinvointi EU:ssa

3.1 Lasten köyhyys

3.1.1 Lasten köyhyys ja hyvinvointi ovat keskeisiä haasteita kaikkialla Euroopan unionissa. Ilmiön laajuus ja vakavuus vaihtelee kuitenkin maittain ja monissa maissa jopa alueittain. Niinpä vuonna 2007 tapahtuneen unionin laajentumisen jälkeen yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU–SILC) ilmenee seuraavaa (3):

—

köyhyys uhkaa EU:ssa 20:ta prosenttia lapsista (4) ja vastaavasti 16:ta prosenttia kokonaisväestöstä. Uhka kohdistuu suurempana lapsiin kaikissa maissa lukuun ottamatta Kyprosta, Saksaa, Sloveniaa, Suomea, Tanskaa ja Viroa. Latviassa riski on yhtä suuri molemmille. Lapsiin kohdistuva köyhyyden uhka on 30–33 prosenttia kahdessa maassa (Bulgariassa ja Romaniassa) ja 23–25 prosenttia viidessä maassa (Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Uhka on 10–12 prosenttia viidessä maassa (Kyproksessa, Ruotsissa, Sloveniassa, Suomessa ja Tanskassa).

—

On tärkeää täydentää tätä tietoa kansallisella pienituloisuuden asteella (5), joka osoittaa, ”miten köyhiä köyhät lapset ovat”, eli lasten köyhyysriskin vakavuuden. Lasten pienituloisuuden aste vaihtelee Suomen 13 prosentista ja Ranskan 15 prosentista Romanian 40 prosenttiin ja Bulgarian 44 prosenttiin. Useimmissa maissa köyhyysriski kasvaa lasten varttuessa.

—

Toinen pienituloisuuteen liittyvä avaintekijä on kesto, eli miten kauan lapset elävät köyhyysriskirajan alapuolella. Edellä mainitussa Tárkin raportissa todetaan, että vaikka lasten köyhyysriski tiettynä vuonna antaa viitteitä puutteen ja sosiaalisen syrjäytymisen uhasta, uhka on huomattavasti suurempi, jos he elävät köyhyysriskirajan alapuolella useita vuosia. Niiden 20 EU:n jäsenvaltion tapauksessa, joista on saatavilla tarvittavat yhteisön tulo- ja elinolotilastot (EU–SILC), Tárkin raportti osoittaa, että niiden lasten osuus, jotka ovat eläneet pienituloisissa kotitalouksissa jokaisena vuotena ajanjaksona 2005–2007, vaihtelee 4–6 prosentista (Itävallassa, Kyproksessa, Ruotsissa, Sloveniassa ja Suomessa) 13–16 prosenttiin (Italiassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Portugalissa ja Puolassa).

3.2 Aineellinen puute

3.2.1 EU:n määritelmä köyhyyden uhkaamista lapsista perustuu pienituloisissa kotitalouksissa elävien lasten lukumäärään. Vaikka mittari on tärkeä, se on riittämätön, sillä siihen ei sisälly kaikkea tarvittavaa, jotta lapsi saisi hyvän alun elämässä. Lapset saattavat elää ala-arvoisissa asuinoloissa tai olla jopa kodittomia, asua rappioituneilla alueilla ja olla kosketuksissa yleisenä esiintyvään rikollisuuteen, heidän terveytensä ja ruokavalionsa saattaa olla heikko ja he ovat muita alttiimpina onnettomuuksille ja loukkaantumisille, fyysiselle hyväksikäytölle ja kiusaamiselle. Lastenhoitopalvelut ja sosiaali- ja perhepalvelut saattavat olla puutteelliset ja koulutus riittämätöntä ja heikkolaatuista. Lapsille saattaa olla tarjolla vain vähän tai ei lainkaan leikkipaikkoja, urheilu- ja vapaa-ajantoimintaa tai kulttuuritoimintaa. Jotkut lapset kärsivät useista epäkohdista, ja kun ne kasaantuvat, ne voivat vaikuttaa toisiinsa ja vahvistaa toisiaan ja kärjistää siten lapsen kokemuksia köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä sekä lisätä köyhyyden ja syrjäytymisen periytymistä sukupolvelta toiselle.

3.2.2 Aineellista puutetta kärsivien osuus kaikista lapsista EU:ssa on yhtä suuri kuin köyhyyden uhkaamien lasten osuus (20 prosenttia). Aineellinen puute vaihtelee kuitenkin huomattavasti enemmän jäsenvaltioittain: 4–10 prosentista (Luxemburgissa, kolmessa pohjoismaassa, Alankomaissa ja Espanjassa) 39–43 prosenttiin (Latviassa, Puolassa ja Unkarissa), 57 prosenttiin (Romaniassa) ja 72 prosenttiin (Bulgariassa). Tämä vastaa 10–33 prosentin köyhyysriskiä. Näin laaja aineellisen puutteen vaihtelu heijastaa keskimääräisen elintason eroja jäsenvaltioittain sekä jäsenvaltioiden sisällä.

3.2.3 Aineellisen puutteen aste on 46 prosenttia. Osuus vaihtelee huomattavasti, 18–28 prosentista (Alankomaat, Espanja, Luxemburg, Ruotsi ja Tanska) 72–96 prosenttiin (Bulgaria, Latvia, Romania ja Unkari). Köyhyysriskirajan yläpuolella elävien lasten keskuudessa aineellisen puutteen aste on EU:ssa keskimäärin 13 prosenttia. Vaihtelu on jälleen huomattavaa: 1–6 prosentista (Alankomaat, Espanja, Luxemburg, Ruotsi ja Tanska) 35–62 prosenttiin (Bulgaria, Latvia, Romania ja Unkari).

3.2.4 ETSK suosittaa, että indikaattorien joukkoon sisällytetään köyhyysriski jäsenvaltioittain, köyhyysriskirajat ja aineellisen puutteen asteet jäsenvaltioittain.

3.3 Riskialtteimmassa asemassa olevat lapset

3.3.1 Yksinhuoltajat ja suurperheet

3.3.1.1 Käytännössä kaikissa maissa suurin riski kohdistuu yksinhuoltajaperheissä ja suurperheissä asuviin lapsiin. Vuonna 2007 tapahtuneen unionin laajentumisen jälkeen laadituista unionin tulo- ja elinolotilastoista (EU–SILC) ilmenee, että EU:ssa yksinhuoltajaperheissä asuvista lapsista 34 prosenttiin kohdistuu köyhyysriski, joka vaihtelee 17–24 prosentista (Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa) 40–45 prosenttiin (Irlannissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Romaniassa, Virossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) ja 54 prosenttiin (Maltassa). Suurperheissä (eli perheissä, joissa on kaksi aikuista ja vähintään kolme lasta) asuvien lasten köyhyysriski on EU:ssa 25 prosenttia. Osuus vaihtelee 12–15 prosentista (Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi ja Tanska) ja 41–55 prosenttiin (Italia, Latvia, Portugali ja Romania) ja 71 prosenttiin (Bulgaria).

3.3.2 Työttömät kotitaloudet

3.3.2.1 EU:n työvoimatutkimuksesta Vuodelta 2007 ilmenee, että 9,4 prosenttia lapsista asuu työttömissä kotitalouksissa. Osuus vaihtelee 2,2–3,9 prosentista (Kreikassa, Kyproksessa, Luxemburgissa ja Sloveniassa) 12 prosenttiin Belgiassa, 12,8 prosenttiin Bulgariassa, 13,9 prosenttiin Unkarissa ja 16,7 prosenttiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (6). Näihin lapsiin kohdistuu erittäin korkea keskimääräinen köyhyysriski (70 prosenttia). Riski on matalin Suomessa ja Tanskassa (47–49 prosenttia) ja korkein Bulgariassa, Liettuassa, Portugalissa, Romaniassa, Slovakiassa, Tšekissä ja Virossa, (81–90 prosenttia).

3.3.2.2 Aineellisen puutteen osalta asuminen kotitaloudessa, jossa kukaan ei ole palkkatyössä, vaikuttaa huomattavasti sekä lasten nykyisiin että tuleviin elinoloihin. Työttömyys johtaa mahdollisesti taloudellisiin vaikeuksiin, ja työssäkäyvän aikuisen puuttuminen kotitaloudesta saattaa myös rajoittaa lapsen nykyisiä tai tulevia mahdollisuuksia osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan.

3.3.3 ”Äärimmäisen” köyhyysriskin uhkaamat lapset

3.3.3.1 Sosiaalista osallisuutta käsittelevien riippumattomien asiantuntijoiden EU–verkosto on tuonut esiin tiettyjä lapsiryhmiä, jotka ovat suuressa vaarassa joutua suureen tai äärimmäiseen köyhyyteen. Tämä ilmenee erityisen selvästi eri jäsenvaltioiden sosiaalista osallisuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista ja useista kansainvälisistä keskinäisen vaihdannan hankkeista. Kyseisiä ryhmiä ovat vammaiset lapset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset (etenkin romanit), nuoret turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat, hyväksikäytetyt, pahoinpidellyt tai laiminlyödyt lapset, lapset, joiden vanhemmilla on psyykkisiä ongelmia; huostaan otetut lapset sekä lapset, jotka ovat kotiväkivallan tai ihmiskaupan uhreja; lapset, jotka asuvat hyvin köyhillä ja eristyneillä maaseutualueilla, joilla on tarjolla vain niukalti peruspalveluja; sekä suurtaajamien lähiöissä asuvat lapset (7). EU:n vuoden 2007 analyysin perusteella näyttää siltä, että maahanmuuttajaperheiden ja eräisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten asema on yhä suurempi huolenaihe vanhoissa jäsenvaltioissa.

3.4 Pitkäaikaisvaikutus ja sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys

3.4.1 Pitkäaikaisvaikutus

3.4.1.1 Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevista yhteisistä raporteista ilmenevä keskeinen seikka on, että köyhyydessä kasvaminen rajoittaa yksilökohtaista kehitystä ja että sillä on kauaskantoisia seurauksia lasten kehitykseen ja hyvinvointiin sekä heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa aikuisina. Se lisää köyhyyden sekä työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä aikuisiässä. Kauaskantoista vaikutusta korostettiin vuoden 2007 raportissa, jossa todettiin seuraavaa: ”On todennäköistä, että köyhyydessä varttuvat lapset menestyvät paremmissa oloissa eläviä ikätovereitaan huonommin koulussa, heidän terveytensä on huonompi, he joutuvat tekemisiin rikosoikeusjärjestelmän kanssa eivätkä – nuorina aikuisina – saa jalansijaa työmarkkinoilla eivätkä laajemmin yhteiskunnassa”.

3.4.2 Sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys

3.4.2.1 Asiaankuuluva ja alati uudelleen ajankohtainen aihe on myös sukupolvelta toiselle periytyvän köyhyyden laajuus. Sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys liittyy useissa maissa erityisen selvästi koulutukseen. Tämä ilmiö on yleinen sekä maissa, joissa lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on yleistä, että maissa, joissa se on harvinaista. Sukupolvelta toiselle siirtyviä haittoja koskevista unionin tulo- ja elinolotilastoista (EU–SILC) vuodelta 2005 ilmenee, että lapsuuden koulutusmahdollisuudet vaikuttavat aikuisiän köyhyyden todennäköisyyteen. Näin ollen henkilö, jonka vanhemmilla on perusasteen koulutus, on 23-kertainen riski jäädä ilman muodollista ammattipätevyyttä verrattuna henkilöön, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto.

4. Esikuva-analyysi, seuranta ja arviointi

4.1 Keskeinen haaste, johon on kiinnitettävä erityishuomiota, on tinkimättömän esikuva-analyysin, seurannan ja arvioinnin asettaminen keskeiseen ja näkyvään asemaan sekä jäsenvaltio- että unionitasolla.

4.2 Tätä varten komitea suosittaa, että

—	laaditaan prosessi, jossa komissio ja jäsenvaltiot tutkivat keinoja tehdä EU:n sosiaalisista tavoitteista entistä näkyvämpiä, mitattavampia ja konkreettisempia EU:n tasolla.

—	varmistetaan, että edistymistä EU:n ja jäsenvaltioiden asettamien tavoitteiden saavuttamisessa ja tulosten parantamisessa seurataan sovittujen EU:n indikaattorien pohjalta ja että siitä raportoidaan tunnollisesti ja säännöllisesti.

—	varmistetaan vertaisarvioinnit, jotta voidaan keskustella seurannan tuloksista tavoitteena edistää toimintalinjakohtaista oppimista jäsenvaltioiden keskuudessa ja komissiossa.

—

sovelletaan nykyistä paljon tiukempaa lähestymistapaa seurantaan ja arviointiin nähden, keskitytään enemmän tuloksiin sekä varmistetaan, että edistymistä tulosten saavuttamisessa arvioidaan säännöllisesti, riippumattomasti ja kriittisesti. Olisi tärkeää ja hyödyllistä

—	ottaa yhteiset indikaattorit nykyistä järjestelmällisemmin huomioon jäsenvaltioiden valvonta- ja arviointikehyksissä keskinäisen oppimisen parantamiseksi

—

vahvistaa tilastointivalmiuksia EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempana vaikuttavilla tasoilla ja etenkin varmistaa ajantasaisempien sosiaalitilastojen laatiminen (mukaan luettuina tiedot lasten köyhyydestä ja hyvinvoinnista, jotta voidaan seurata entistä paremmin rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksia kaikkialla EU:ssa)

—	vaatia kaikkia jäsenvaltioita luomaan viralliset järjestelyt, jotta kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja riippumattomat asiantuntijat voivat jatkuvasti osallistua sosiaalista osallisuutta käsittelevien politiikkojen seurantaan ja arviointiin.

5. Euroopan köyhyydentorjuntafoorumin perustaminen

5.1 EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ja etenkin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttaminen riippuu paljon ehdotetusta Eurooppa 2020 -lippulaivahankkeesta, Euroopan köyhyydentorjuntafoorumista.

5.2 Euroopan köyhyydentorjuntafoorumista on tultava uudistuneen sosiaalisen Euroopan näkyvä symboli. Sillä on oltava keskeinen rooli varmistettaessa, että muut EU:n politiikat (esimerkiksi talous-, kilpailu-, koulutus-, muuttoliike-, terveys-, innovointi- ja ympäristöpolitiikat) edistävät osaltaan EU:n sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista, mukaan luettuna köyhyyden vähentäminen.

5.3 Keskeisenä painopisteenä on asianomaisten sosiaaliseen suojeluun liittyvien seikkojen valtavirtaistaminen, mukaan luettuna lasten köyhyyden torjunnan, lasten hyvinvoinnin edistämisen ja lasten oikeuksien ottaminen huomioon kaikissa keskeisissä EU:n politiikoissa ja ohjelmissa sekä rakennerahastotoimissa. Euroopan köyhyydentorjuntafoorumilla tulisi olla keskeinen rooli, kun seurataan sosiaalisen vaikutuksenarvioinnin toteuttamista ja sitä, missä määrin muut Eurooppa 2020 -strategian osa-alat vaikuttavat köyhyyden vähentämistavoitteeseen, sekä raportoidaan asiasta.

5.4 EU:n sosiaalisen osallisuuden tavoitteiden ja EU:n rakennerahastojen tavoitteiden yhteyksien parantaminen

5.4.1 EU:n ja jäsenvaltioiden sosiaalisen osallisuuden tavoitteet ja EU:n rakennerahastojen hyödyntäminen tulisi sovittaa yhteen nykyistä paljon tiiviimmin. Tässä yhteydessä rakennerahastojen hyödyntämisen olisi oltava sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien keskeinen osa. Mainittakoon esimerkkinä komission vuonna 2009 tekemä ehdotus, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa Euroopan aluekehitysrahaston hyödyntäminen tukemaan toimia uusissa jäsenvaltioissa asuvien syrjäytyneiden yhteisöjen asuinolojen kohentamiseksi. Tällä voisi olla tärkeä rooli vahvistettaessa kyseisellä alalla toteutettaviin hankkeisiin osoitettavia resursseja.

6. ETSK:n suositukset

6.1 EU:n sitoutuminen lasten köyhyyden ja hyvinvoinnin tarkasteluun

6.1.1 Eurooppa 2020 -strategian kokonaistavoitteita ajatellen olisi laadittava oikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta yhtenäinen kehys lasten köyhyyden ja lasten hyvinvoinnin tarkastelua varten. Lasten köyhyyden poistamiseksi ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi olisi otettava käyttöön EU:n erityistavoite.

6.2 Asianmukaiset resurssit

6.2.1 Lapsiperheille tulisi luoda perhekohtainen vähimmäistulotaso toteuttamalla varainsiirtoja, jotka riippuvat vanhempien asemasta työmarkkinoilla. Kaikille lapsille voitaisiin myös taata rahallinen tuki veroetujen ja/tai yleisten rahaetujen muodossa.

6.2.2 Yleisten lapsilisien soveltamista tulisi tutkia edelleen, sillä ne ovat keskeisiä välineitä lasten köyhyyden torjumiseksi, koska niiden hallinnointi on kaiken kaikkiaan tehokasta, koska niihin ei liity sosiaalista leimaa ja koska niitä hyödynnetään paljon, kuten ilmenee sosiaalisen suojelun komitean raportista (2008).

6.2.3 Työttömissä kotitalouksissa asuvia lapsia uhkaa erittäin suuri köyhyysriski, joten lasten kokeman köyhyyden vähentämiseksi tavoitteena on oltava köyhyysriskin alentaminen työttömissä ja pienituloisissa kotitalouksissa. Lasten vanhempien työllisyyttä tulisi tukea aktiivisella työmarkkinapolitiikalla. Lisäksi tulisi tarjota laadukkaita ja kohtuuhintaisia palveluja, kuten lastenhoito, jotka ovat paikallisia ja kaikkien ulottuvilla.

6.2.4 Osallisuutta edistävien työmarkkinoiden on tarjottava laadukkaita työpaikkoja vanhemmille. Jotta varmistetaan, että vanhemmilla on aikaa lapsilleen, tarvitaan politiikkoja, joilla edistetään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

6.2.5 Jotta tuetaan äärimmäisessä köyhyydessä eläviä lapsia ja estetään köyhyyden ja syrjäytymisen periytyminen seuraavalle sukupolvelle, on asianmukaisesti suunnitellulla sosiaalipolitiikalla tarjottava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ja vahvistettava toimia, joilla varmistetaan, että jokainen lapsi saa asianmukaisen koulutuksen. On tehostettava osallisuutta edistävää ja syrjinnän vastaista politiikkaa. Erityishuomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajiin ja heidän jälkeläisiinsä sekä etnisiin vähemmistöihin.

6.3 Varhaislapsuus

6.3.1 ETSK suhtautuu myönteisesti Eurochildin suositukseen laajentaa lastenhoitopalveluja siten, että sovelletaan kaikille lapsille ja perheille avointa osallistavaa palvelumallia raskausajasta esikouluun. Eurochild katsoo, ettei Barcelonan tavoitteissa oteta huomioon monia varhaislapsuuteen liittyvän politiikan hyviä käytänteitä. ETSK suosittaa, että Barcelonan tavoitteita ajatellen on laadittava EU:n yhteisiä ”laatustandardeja” pienten lasten palveluja varten, mukaan luettuina pienten lasten hoito ja kasvatus, kuten lastenhoitoa käsittelevä Euroopan komission verkosto on suositellut. Niiden tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden politiikan ja käytänteiden kehitykseen sekä rakennerahastojen käyttöön.

6.4 Terveys

6.4.1 ETSK suosittaa, että terveysindikaattoreita käsittelevä komission työryhmä laatii lapsia koskevia indikaattoreita, jotta voidaan seurata ja arvioida kansanterveyspolitiikkaa ja sen vaikutusta.

6.4.2 Lisäksi tulisi kehittää psyykkisen terveyden indikaattoreita lasten hyvän mielenterveyden ja psyykkisten sairauksien kartoittamiseksi.

6.4.3 Terveyden alalla ilmenevää eriarvoisuutta käsittelevässä komission tiedonannossa, joka on määrä julkistaa vuonna 2012, olisi tarkasteltava lasten terveyttä.

6.5 Asuminen

6.5.1 EU:n jäsenvaltioiden tulisi panna täytäntöön sitoumukset ja toimet, joista sovittiin viidennessä ympäristöä ja terveyttä käsitelleessä ministerikokouksessa maaliskuussa 2010 ja jotka liittyvät ympäristöä ja lasten terveyttä koskevaan eurooppalaiseen suunnitelmaan.

6.5.2 Euroopan komission olisi sovittava jäsenvaltioiden kanssa yhteisestä kehyksestä ja yhteisistä suuntaviivoista kodittomuuden ja asunnottomuuden mittaamiseksi ja seuraamiseksi sekä niistä raportoimiseksi, ja kiinnitettävä erityishuomiota lasten oloihin.

6.5.3 Euroopan komission tulisi edelleen tukea ja rahoittaa aloitteita, joilla avustetaan jäsenvaltioita ja ehdokasmaita sulkemaan huonolaatuisia lapsille tarkoitettuja laitoksia ja kehittämään asianmukaisia vaihtoehtoisia asuinmahdollisuuksia.

6.6 Suojelu väkivallalta ja kaikentyyppiseltä hyväksikäytöltä

6.6.1 Euroopan komission tulisi tutkia kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa sitä, voidaanko laatia indikaattorit lapsiin kohdistuvan väkivallan ja kaikentyyppisen hyväksikäytön kartoittamiseksi. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon havaitseminen, suojelu, rikosoikeudelliset menettely ja ennaltaehkäisy Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2009 laatimassa, indikaattoreita käsittelevässä tutkimuksessa esitettyjen suositusten mukaisesti.

6.6.2 Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisia strategioita kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen ennaltaehkäisemiseksi ja lasten suojelemiseksi väkivallalta. Strategioissa olisi oltava selkeät tavoitteet ja budjettimäärärahat sekä paikallistason mekanismit, joiden avulla lapset tai muut henkilöt voivat ilmoittaa väkivaltatapauksista.

6.7 Lapsikeskeiset toimet

6.7.1 Komission olisi vahvistettava yhteyksiä Euroopan neuvoston ohjelmaan ”Euroopan rakentaminen lapsia varten ja heidän kanssaan” (Building a Europe for and with Children), jossa korostetaan lasten osallistumista.

6.7.2 Olemassa olevia yhteisesti sovittuja indikaattoreita, jotka ilmaisevat tuloja ja aineellista puutetta, on täydennettävä lapsikeskeisillä indikaattoreilla. On tärkeää, että indikaattorit kuvastavat lapsen kehityksen eri vaiheita ja keskeisimpiä näkökohtia ja että ne kattavat kaikki merkittävät ikäkaudet. Tárki/Applican tutkimuksessa suositellaan ikäryhmiä 0–5, 6–11 ja 12–17 sekä erilaisten näkökohtien – kuten tulot, aineellinen puute, koulutus, asuinolot, terveys, riskin uhka ja sosiaalinen osallistuminen – huomioon ottamista.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EU:n määritelmän mukaan ”köyhyyden uhkaamat” henkilöt elävät kotitaloudessa, jonka kokonaistulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta (tässä yhteydessä on käytetty muunnettua OECD:n vastaavuusasteikkoa).

(2) Brysselissä 23.–24. maaliskuuta 2006 pidetty Eurooppa-neuvoston kokous, puheenjohtajan päätelmät, 7775/1/06 rev. 1, kohta 72.

(3) Ks. Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston Eurostatin internetsivusto: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/themes.

(4) Köyhyys uhkaa lasta, joka asuu köyhyyden uhkaamassa kotitaloudessa eli kotitaloudessa, jonka kokonaistulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta.

(5) Pienituloisuuden aste (mediaaniarvo) (tässä: pienituloisuuden aste) mittaa köyhyysriskirajan alapuolella elävien henkilöiden mediaanitulojen ja köyhyysriskirajan välisen eron; se ilmaistaan prosentteina tästä raja-arvosta.

(6) Ks. Eurostatin internetsivusto: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/themes.

(7) Tämä malli vahvistetaan sosiaalista osallisuutta käsittelevien riippumattomien asiantuntijoiden EU–verkoston vuoden 2007 raportissa, jossa esitetään seuraavat päätelmät ”Kahteen lapsiryhmään kohdistuu useissa maissa erittäin suuri köyhyysriski tai ne ovat erittäin köyhiä ja sosiaalisesti syrjäytyneitä: lapset, jotka asuvat laitoksissa tai ovat muuttamassa niistä pois, sekä romanilapset. On kuitenkin useita muitakin tilanteita, jotka mainitaan erikseen hyvin usein: lapsityötä tekevät lapset; väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, ihmiskaupan ja riippuvuuden uhreiksi joutuneet lapset, jotka ovat sekaantuneet rikoksiin; vammaiset lapset; vailla huoltajaa olevat alaikäiset; asunnottomien perheiden lapset ja katulapset.” (Frazer & Marlier, 2007).

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/40

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ympäristöön, ilmastoon ja energiaan liittyvistä haasteista johtuvien teollisuuden muutosten työllisyysvaikutukset” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/07

Esittelijä: Valerio SALVATORE

Apulaisesittelijä: Enrique CALVET CHAMBÓN

Ilmasto- ja energiaministeri Paul MAGNETTE pyysi 9. helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä puheenjohtajavaltio Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Ympäristöön, ilmastoon ja energiaan liittyvistä haasteista johtuvien teollisuuden muutosten työllisyysvaikutukset.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 1. heinäkuuta 2010.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Puheenjohtajavaltio Belgian pyyntö tarkastella ilmastonmuutoksen torjunnasta johtuvien teollisuuden muutosten työllisyysvaikutuksia sijoittuu globaaliin toimintaympäristöön, jolle on tunnusomaista kolminkertainen epäonnistuminen tai, lievemmin ilmaistuna, kolme valtavasta talouskriisistä johtuvaa kielteistä skenaariota.

A.	Lissabonin strategian hyvät tavoitteet ovat jääneet Euroopan unionissa lähestulkoon saavuttamatta.

B.	Rahoitusalaa on kohdannut valtava kriisi, joka johtuu toimimattomasta sääntelystä ja riittämättömästä valvonnasta.

C.	Kööpenhaminassa pidetty YK:n huippukokous, jossa oli määrä saada aikaan Kioton pöytäkirjan korvaava kansainvälinen ilmastosopimus, ei tuottanut riittäviä tuloksia.

1.2	EU:n on sekä annettava tehokas panos kasvihuonekaasujen maailmanlaajuiseen vähentämiseen että kehitettävä talouttaan ja työmarkkinoitaan saavuttaakseen uuden vuosikymmenen aikana Lissabonin tavoitteet, joita ovat maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen asema ja Euroopan joukkotyöttömyyden poistaminen.

1.3

Komitea ja sen neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI) ovat antaneet joukon lausuntoja, joissa käsitellään energiaan ja ilmastoon, kestävään kehitykseen sekä teollisuuden muutoksiin ja työllisyyteen liittyviä haasteita. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat asiakokonaisuudet: CCMI/002, 024, 027, 029, 045, 052 ja 053; ECO/267; NAT/392, 440 ja 453 sekä TEN/401. Käsillä olevassa lausunnossa ongelmaa tarkastellaan horisontaalista lähestymistapaa noudattaen, mutta on selvää, että tarvitaan ehdottomasti myös alueellisia ja alakohtaisia tutkimuksia, jotta lausunnossa kehiteltyjä ajatuksia voidaan toteuttaa käytännössä erityisesti työllisyyden alalla.

1.4

Eurooppa 2020 -strategian on määrä tarjota vastaus Lissabonin strategian epäonnistumiseen. Se antaa siten uuden mahdollisuuden, mikäli siinä vahvistetaan pk-yritysten ratkaisevaa roolia. ETSK ehdottaa, että taloudellista yhteistyötä Euroopan unionin tasolla lujitetaan ja edistetään uutta yhteistä käsitystä siitä, mitä kilpailukyvyllä tarkoitetaan.

1.5

EU:n on toimielimissään pystyttävä ohjailemaan talouspolitiikkaa entistä voimakkaammin (toisin sanoen on harkittava suvereniteetin siirtämistä EU:n nykyisille toimielimille tietyissä talouspoliittisissa kysymyksissä), jotta voidaan edistää Euroopan taloutta viherryttäviä ja kestäviä työpaikkoja synnyttäviä teollisuuden muutoksia.

1.6

Väestökehitys ja Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan ympäristöongelmat, monissa maissa vallitseva pula juomakelpoisesta vedestä sekä ilmastonmuutoksen torjunta ovat kehityskulkuja, jotka lisäävät ”vihreiden” tuotteiden ja tekniikoiden maailmanlaajuista kysyntää ja siten ”kestävien työpaikkojen” luomista. On niin ikään otettava huomioon, että energiantuotantoon kelvolliset tunnetut raaka-ainevarannot eivät ole rajattomat.

1.7

Työllisyysstrategia voi kestäväpohjaisen talouden mielessä perustua jäsenvaltioissa jo varsin hyvin kehittyneeseen tietämykseen ja osaamiseen. EU tarvitsee ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja, ja siksi sen olisi edistettävä näitä valtteja. Tästä syystä jäsenvaltioiden on investoitava nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmiinsä sekä muun muassa tuettava tieteitä, teknologiaa ja tekniikkaa. ETSK katsoo, että koulutusinvestointien nykytaso on täysin riittämätön. Niiden on oltava osa johdonmukaista elinikäisen oppimisen strategiaa.

1.8	EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät teollisuuden muutokset ole työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen tähtäävien unionin tavoitteiden vastaisia.

1.9

Vihreä talous, johon liittyy runsaasti tutkimusta ja uuden tietämyksen soveltamista ja jolla pyritään parantamaan kilpailukykyä, vaikuttaisi todennäköisesti työmarkkinoihin luomalla lukuisammin ammattitaitoa vaativia ja vakaita työpaikkoja lieventäen näin epävarmuuden vaaraa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi investoitava nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmiinsä.

1.10

Julkisella sektorilla on varsinkin verotuksellisten keinojensa ansiosta tärkeä tehtävä tutkimuksen tukemisessa sekä uuden vihreän teknologian tehokkaassa hyödyntämisessä ja nykyisten tehokkaiden vihreiden teknologioiden parantamisessa. Tästä syystä taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen edistys edellyttää terveitä ja riittävän päteviä julkissektoreita; niiden heikentäminen yksityistämällä kaikki taloudelliset toiminnot ei aina ole yleisen edun mukaista. ETSK katsoo, että vapautettujen energiamarkkinoiden sääntelykehys on tarkistettava, jotta varmistetaan yleisen edun säilyminen.

1.11

Yksityissektori ja etenkin pk-yritykset luovat uusia työpaikkoja. Julkisen sektorin tehtävänä on myös luoda Euroopan unionin tasolla vakaat ja rakentavat puitteet, joiden avulla yritykset voivat siirtyä parhaalla mahdollisella tavalla kohti vihreämpää, suorituskykyisempää ja lukuisasti kestäviä työpaikkoja tarjoavaa taloutta.

1.12

ETSK ehdottaa, että perustetaan eurooppalainen erityisrahasto tukemaan teollisuuden muutoksia ja eritoten vihreän teknologian tutkimusta, kehittämistä ja soveltamista, oli se sitten uusiutuvia energialähteitä hyödyntävää teknologiaa tai uutta teknologiaa, jonka avulla voidaan vähentää tehokkaasti paljon energiaa kuluttavien teollisuudenalojen päästöjä.

1.13

Komitea muistuttaa, että EU tarvitsee vankan teollisen perustan, joka on välttämätön, jotta saavutetaan tavoitteiksi asetetut kestäväpohjaiset työpaikat. Monet jopa palvelualan työpaikat ovat riippuvaisia eurooppalaisen teollisuuden menestyksestä. Tästä syystä teolliset muutokset vaihtelevat alalta ja alueelta toiselle, ja ne on toteutettava asteittain, jotta vältetään kielteiset vaikutukset työmarkkinoihin eikä vaaranneta välttämättömän teollisen rakenteen olemassaoloa. Kyse ei ole ympäristötoimenpiteiden jarruttamisesta vaan niiden hallinnoimisesta sosiaalisesti kestävällä tavalla.

1.14	ETSK suosittaa, että vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa otetaan huomioon maatalouden merkitys ja kehitetään osaltaan välttämätöntä yhteisvaikutusta muiden yhteisön politiikkojen kanssa tutkimuksen, uuden teknologian ja teollisuuden nykyaikaistamisen alalla.

1.15	Jäsenvaltioiden on sovittava transaktioihin sovellettavasta verosta. Tällaisen veron tuottamat tulot olisi käytettävä jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämien vähentämiseen, jolloin niillä olisi varaa parantaa esimerkiksi koulutusjärjestelmiensä rahoitusta.

1.16

Teollisuuden muutokset kohti vihreätä taloutta edellyttävät täysin uutta käsitystä kasvusta ja kilpailukyvystä. ETSK on jo ilmaissut tukevansa uutta lähestymistapaa taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen mittaamiseen. Komitea vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että teollisuuden muutokset ja työllisyys sopivat yhteen kestävyystavoitteiden kanssa vain, jos EU ja muu maailma pääsevät sopimukseen toisenlaisesta kasvun määritelmästä. Komission tekemä ehdotus Eurooppa 2020 -strategiasta ei riitä.

1.17	ETSK katsoo, että unionin toimielinten tehtävänä on pyrkiä luomaan globaalilla tasolla yhtäläiset toimintaedellytykset, joilla vältetään työllisyyden ja ympäristön kannalta vahingolliset yritysten toiminnan siirtämiset ja jopa kokonaisten alojen kariutuminen.

1.18

Euroopan kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena äänitorvena ja järjestelmällisen vuoropuhelun merkittävänä foorumina ETSK kannattaa Euroopan kansalaisten demokraattista osallistumista laajaan keskusteluun, jota on käytävä teollisuuden muutoksista, niiden vaikutuksista työmarkkinoihin sekä niiden vauhdista ja maailmanlaajuisista sosiaalisista seurauksista.

2. Lausunnon aihealue

2.1

EU:n puheenjohtajavaltio Belgia on pyytänyt, että tämä lausunto olisi luonteeltaan poliittinen ja avaisi uusia pohdintalinjoja. Puheenjohtajavaltion edustajien mukaan lausunnon lähestymistavan ei pidä olla alakohtainen vaan horisontaalinen ja yleinen. Kyseessä ei ole tutkimus, vaan poliittinen strategia. Belgia aikoo puheenjohtajakaudellaan käsitellä lausuntoa energiaministerien epävirallisessa kokouksessa.

2.2

Ympäristö- ja ilmastohaasteet ovat samat kuin ne, joihin Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminan huippukokousta koskevat julkilausumat perustuvat. Energiahaaste sisältää useita ulottuvuuksia. Eurooppalaisten pääsy energiaverkkoihin on varmistettava EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisellä politiikalla. Tätä näkökohtaa ei käsitellä tässä lausunnossa, jossa keskitytään ilmastonmuutoksen torjunnasta johtuviin teollisiin muutoksiin liittyviin energiahaasteisiin ja varsinkin niiden vaikutuksiin Euroopan työllisyyteen.

2.3

Tässä lausunnossa käytetään sanaa ”vihreä” kuvaamaan tuotteita tai tuotantomenetelmiä, jotka ovat kestävän kehityksen filosofian mukaisia ja auttavat siten saavuttamaan ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat EU:n tavoitteet. ETSK kehottaa viherryttämään Euroopan talouden ja luomaan työmarkkinoille mahdollisimman lukuisasti vihreitä työpaikkoja eli työpaikkoja (ammattikoulutus- ja pätevyysjärjestelmät mukaan luettuina), jotka ovat välttämättömiä kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, ja jotka ovat laadukkaita sekä niiden edellyttämän ammattitaidon että niiden sosiaalisen osallistamiskyvyn suhteen (ks. asiakokonaisuuteen TEN/401 kuuluva komitean lausunto aiheesta ”Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä”, jossa siteerataan ILO:n talous- ja työmarkkina-analyysiosaston johtajan ehdottamaa ”vihreiden työpaikkojen” määritelmää. Määritelmä esitettiin vastauksessa erääseen Euroopan komission äskettäiseen aloitteeseen). Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa lokakuussa 2009 antamastaan joustoturvaa käsittelevästä lausunnosta (1).

3. Haasteet, saavutukset ja uusi mahdollisuus

3.1	On syytä palauttaa lyhyesti mieleen se globaali toimintaympäristö, johon puheenjohtajavaltio Belgian esittämä lausuntopyyntö sijoittuu. Tämä toimintaympäristö muodostuu haasteista, jotka voidaan tiivistää kolmeen toisiinsa läheisesti liittyvään epäonnistumiseen.

Haasteet – Lissabonin strategian epäonnistuminen

3.2

Lissabonin strategian tavoitteena, sellaisena kuin se virallisesti määriteltiin 23. ja 24. maaliskuuta 2000 Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä, oli luoda vuoteen 2010 mennessä ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

3.3

Vuoden 2010 alussa komitean on valitettavasti todettava, että menestys näiden hyvin valittujen ja tarpeellisten tavoitteiden saavuttamisessa on ollut vähäistä. Työllisyyden alalla tase on erityisen huono. Lissabonin strategiassa ennustettiin muun muassa kilpailukykyisemmän talouden parantavan työllisyystilannetta.

Haasteet – rahoitusmarkkinoiden sääntelyn epäonnistuminen

3.4

Vuosien 2005 ja 2008 välinen talouden noususuhdanne oli useiden eri tekijöiden tulos. Teollisuustuotteiden vientiin keskittyvät Euroopan valtiot hyötyivät Aasian maiden ja etenkin Kiinan voimakkaasta kysynnästä. Eräissä Euroopan valtioissa taas tapahtui rahoitus- ja kiinteistöalan keinottelun aikaansaamaa kasvua, jonka nyt tiedetään olleen epätervettä. Saavutettu edistys perustui siis yhtäältä ulkoiseen kysyntään ja toisaalta laajaan keinotteluun kiinteistöalalla. Näin ollen kasvu EU:ssa ei ollut kestävällä pohjalla. Kestävä kehitys ja toimivat työmarkkinat tarvitsevat sekä vientiä että sisäistä kysyntää.

3.5

Maailmanlaajuinen rahoituskriisi on tehnyt lopun kaikesta Lissabonin strategiaan pannusta toivosta. Strategia on epäonnistunut täysin. Euroopan työttömyys on kasvussa, eikä kriisin loppua ole näkyvissä. Osaamisyhteiskunta ei edelleenkään ole toteutunut, kun otetaan huomioon monien jäsenvaltioiden ongelmat niiden koulutusjärjestelmien suhteen ja se osuus BKT:stä, joka käytetään tutkimukseen: se on liian monessa maassa kaukana Lissabonin tavoitteista. Julkinen ja eräissä tapauksissa myös yksityinen velkaantuminen ovat saavuttaneet EU:ssa sellaiset mittasuhteet, että eräät jäsenvaltiot ovat vaarassa joutua vararikkoon. Näiden ongelmien ratkaiseminen ei saa tulo- eikä menopuolella estää tekemästä merkittäviä investointeja.

Haasteet – Kööpenhaminan huippukokouksen epäonnistuminen

3.6

Göteborgissa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto lisäsi Lissabonin strategiaan uuden ulottuvuuden. Lissabonin strategiaan lisättiin kestävän kehityksen strategia. Kokonaisuuden tarkoituksena oli tarkastella Euroopan unionin politiikan taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, ja siihen sisältyi varsinkin ilmastonmuutoksen maailmanlaajuinen ulottuvuus.

3.7

YK yritti Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009 saada aikaan maailmanlaajuisen sopimuksen tehostaakseen useimpien tutkijoiden mukaan kasvihuonekaasupäästöistä johtuvan ilmastonmuutoksen torjuntaa. 192 valtiota, jotka olivat ratifioineet vuonna 1997 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen, yrittivät turhaan saada uusilla neuvotteluilla aikaan kansainvälisen ilmastosopimuksen, joka korvaisi vuodesta 2005 voimassa olleen Kioton pöytäkirjan.

3.8

On selvää, että ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen muodostavat erityisesti suurkaupungeissa vakavan ongelman. Lisäksi maailmanlaajuinen väestökehitys vaatii pikaisia toimia. Yhdeksän miljardia ihmistä voivat selviytyä vain, jos resursseja käytetään kestävämmin ja tasa-arvoisemmin. Kysymys energian riittämättömyydestä ja sen saatavuudesta käy yhä polttavammaksi, elleivät yhteiskuntamme löydä älykkäitä vastauksia ajoissa. Tässä tilanteessa on välttämätöntä hyödyntää nykyisiä teknologioita ja ratkaisuja, esimerkiksi sellaisia, jotka antavat mahdollisuuden parantaa olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta. Uusi teknologia on lisäksi välttämätöntä etenkin paljon energiaa kuluttaville teollisuudenaloille, mutta yhtä lailla tarvitaan uudenlaista tietoisuutta julkisista hyödykkeistä, esimerkiksi vedestä, jota on hallinnoitava ja ennen kaikkea suojeltava nykyistä tehokkaammin ja jonka saatavuutta olisi pidettävä ihmisoikeutena.

3.9

Tämä maailmanlaajuinen ulottuvuus on huomattava, sillä se antaa mahdollisuuksia Euroopan innovatiiviselle teollisuudelle, jolle jo nykyisin on tunnusomaista hyvä kilpailukyky ”vihreiden” tuotteiden ja palveluiden markkinoilla. Puolustaessaan ilman naiiviuden häivääkään kansainvälisissä neuvotteluissa tätä suotuisaa asemaa EU voi sekä antaa tehokkaan panoksen kasvihuonekaasujen maailmanlaajuiseen vähentämiseen että kehittää talouttaan ja työmarkkinoitaan saavuttaakseen uuden vuosikymmenen aikana Lissabonin tavoitteet.

Saavutukset: komitean viitekohdat

3.10

Komitea ja sen neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI) ovat antaneet viime vuosina joukon lausuntoja, joissa käsitellään energiakysymyksiin ja ilmastoon, kestävään kehitykseen, teollisuuden muutoksiin ja työllisyyteen liittyviä haasteita. Tässä lausunnossa otetaan huomioon tämä merkittävä työ. Kaikki lausuntoon sisältyvät uudet elementit ovat seurausta edellä kuvatusta kolminkertaisesta epäonnistumisesta (Lissabonin strategia, rahoitusmarkkinoiden sääntely ja Kööpenhaminan konferenssi).

3.11	ETSK on jo painottanut tarvetta toimia niin, että ”kestävä kehitys sekä sosiaalinen koheesio yhdistettäisiin kilpailukykyyn” (2).

3.12	ETSK on katsonut, että työllisyysstrategiaa ”ei tule tarkastella erillään makrotaloudellisista puitteista” (3).

3.13	ETSK on muistuttanut, että ”ilmastonmuutoksista kärsivät valtiot ja EU ovat poliittisissa päätöksissään asettuneet tukemaan otaksumaa, jonka mukaan ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntymisen aiheuttamien maapallon ilmastonmuutosten syyt olisivat antropogeenisia” (4).

3.14

Neuvoa-antava valiokunta on myös käsitellyt kestävää kehitystä ja teollisia muutoksia pohtiakseen, ”kuinka kestävä kehitys, sellaisena kuin Brundtland sen määritteli – – voisi käynnistää asteittaisia ja ennakoivia teollisuuden muutoksia” (5). Ympäristön ja kehityksen maailmankomission ns. Brundtlandin raportissa vuonna 1987 esittämä kestävän kehityksen määritelmä on myös osa tämän lausunnon perustaa.

3.15	Komitea on antanut lausunnon, jossa se toteaa, että ”edessä on uusi teollinen vallankumous, jonka myötä kehityksen keskeisiksi tekijöiksi tulevat elämänlaatu ja laadukas ympäristö” (6).

3.16

ETSK on korostanut, että vankka teollinen perusta on välttämätön Euroopan sosiaalisen mallin kannalta. Se varoittaa siitä, että ”paljon energiaa kuluttavan teollisuuden mahdollinen siirtäminen EU:n ulkopuolelle heikentäisi merkittävästi Euroopan houkuttelevuutta teollisuuden sijoituspaikkana [ja] johtaisi talouskasvun ja työpaikkojen vähentymiseen” (7). Tässä yhteydessä ETSK seuraa kiinnostuneena Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien lippulaivahankkeiden ”Resurssitehokas Eurooppa” ja ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka” toteutumista.

3.17

ETSK lähtee siitä, että bruttokansantuote (BKT) ei ole indikaattorina ”kyllin pätevä, jotta 2000-luvun haasteet voitaisiin kohdata sen turvin” (8). Komitea on antanut lausunnon, jossa se kehottaa komissiota sisällyttämään uusia toimia uuteen Eurooppa 2020 -strategiaan, jotta ”vuonna 2011 on käytettävissä kehys, jonka pohjalta voidaan laatia selkeitä ehdotuksia, joita voidaan vertailla globaalilla tasolla YK:n vuodeksi 2012 koollekutsumaa kestävän kehityksen maailmanhuippukokousta ajatellen” (9).

3.18	Eurooppa 2020 -strategian suhteen komitea on kehottanut asettamaan uusien työpaikkojen luomisen etusijalle. (10)

3.19

ETSK on arvostellut komissiota siitä, että se ei ole analysoinut laajemmin tulevaisuuden suuria aiheita, joita ovat ”vähähiilinen talous, biologisen monimuotoisuuden, vesien ja muiden luonnonvarojen suojelu, sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja kestävän kehityksen kansainvälisen ulottuvuuden vahvistaminen” (11). Saavuttaakseen nämä tavoitteet EU:n kestävän kehityksen strategia ”tarvitsee aivan uuden hallintorakenteen” (12). ETSK katsoo, että ihmisten hyvinvoinnin edistystä olisi mitattava toisin kuin tähän asti.

3.20	ETSK on myös muistuttanut, että maailman kehittyneimpien teollisuusmaiden olisi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Uusi mahdollisuus: Eurooppa 2020 -strategia

3.21

Eurooppa 2020 -strategian on määrä tarjota vastaus Lissabonin strategian epäonnistumiseen. Euroopan komissio julkaisi 3. maaliskuuta 2010 tiedonannon (KOM(2010) 2020), jossa luonnostellaan tämä uusi EU:n yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä ohjaava filosofia. Komissio ilmoittaa haluavansa laatia strategian, jolla EU:sta tehdään ”älykäs, kestävä ja osallistava talous, jossa työllisyys, tuottavuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat korkealla tasolla”. ETSK toteaa, että edelliseen strategiaan vuonna 2000 liitetyt superlatiivit on hylätty. Komission mukaan EU:n olisi edistettävä vihreämpää taloutta ja pyrittävä muun muassa sijoittamaan tutkimukseen ja kehittämiseen 3 prosenttia BKT:stä, nostamaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 75 prosenttiin sekä – mikä on tärkeää tämän lausunnon yhteydessä – vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Komissio toivoo, että koulutuksen laatua parannetaan, jotta saadaan aikaan älykästä kasvua, joka perustuu kilpailukyvyn kohentamiseen ”tärkeimpiin kauppakumppaneihimme nähden nostamalla tuottavuutta”. EU:n olisi säilytettävä johtoasemansa vihreän teknologian markkinoilla, mutta ”tärkeät kilpailijat, erityisesti Kiina ja Pohjois-Amerikka, kurovat saavutettua etumatkaa kiinni”.

3.22

Ensimmäiset reaktiot kielivät jonkinasteisesta pettymyksestä suhteessa siihen, mitä kansalaiset odottavat hallituksiltaan, sekä suhteessa unionin toimielimiin, eurooppalaiseen hallintotapaan, toimivaltaan ja vastuuseen. Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien edustajat ovat pitäneet komission strategiaa kunnianhimottomana ja riittämättömänä vastaamaan nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

3.23

ETSK katsoo etenkin, että Eurooppa 2020 -strategiassa on erityisesti vahvistettava pk-yritysten keskeistä roolia, sillä juuri pk-yritykset luovat eniten työpaikkoja Euroopassa ja ovat kiistämättä teollisten muutosten liikkeellepaneva voima. Tästä syystä ETSK kehottaa myös Euroopan komissiota tehostamaan ponnistuksiaan saada aikaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojelujärjestelmä, josta hyötyisivät ennen muuta pk-yritykset, sillä niillä ei usein ole riittäviä varoja suojellakseen keksintöjään.

3.24

ETSK ehdottaa, että taloudellista yhteistyötä Euroopan unionin tasolla vahvistetaan ja edistetään uutta yhteistä käsitystä kilpailukyvyn käsitteestä. Tällä tavoin jo käynnissä olevat ja

—	kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi

—	luonnonvarojen käytön parantamiseksi

—	energiatehokkuuden optimoimiseksi

välttämättömät teolliset muutokset voivat luoda lisää laadukkaita työpaikkoja EU:n jäsenvaltioissa, mikäli koulutusjärjestelmiä parannetaan ja tutkimusinvestointeja lisätään.

4. Miten ilmasto- ja työllisyystavoitteita tukevia teollisia muutoksia voidaan edistää Euroopan unionin tasolla?

4.1

EU:n on toimielimissään pystyttävä ohjailemaan talouspolitiikkaa entistä voimakkaammin (toisin sanoen on harkittava suvereniteetin siirtämistä EU:n nykyisille toimielimille tietyissä talouspoliittisissa kysymyksissä), sijoittuu ohjailu sitten Eurooppa-neuvoston tai euroryhmän tasolle. Rahoituskriisin seuraukset osoittavat, että koordinointia on lisättävä, jotta voidaan välttää sisämarkkinoiden vääristymät sekä edistää Euroopan taloutta viherryttäviä teollisuuden muutoksia ja kestävien työpaikkojen luomista.

4.2

Kestävät työpaikat ovat tulevaisuuden työpaikkoja, koska niitä suosivat sellaiset maailmanlaajuiset kehityssuuntaukset, joihin on – maailmanlaajuisina haasteina – vastattava EU:n eikä pelkästään jäsenvaltioiden tasolla. Nämä kehityssuuntaukset ovat seuraavat:

—	väestökehitys ja haaste ravita 9 miljardia ihmistä vuonna 2050

—	megakaupunkien kasvu, joka aiheuttaa valtavia ympäristöongelmia etenkin Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa

—	juomakelpoisen veden niukkuus monissa kehitysmaissa

—	ilmastonmuutoksen torjunta eli päästöjen vähentäminen ja varsinkin energian älykäs ja kestävä käyttö, joka tarkoittaa sekä – vähenemässä olevien – fossiilisten energiavarojen käyttöä että vaihtoehtoista energiantuotantoa.

4.3

Nämä kiistämättömät kehityssuuntaukset edistävät ympäristöystävällisten tuotteiden ja tekniikoiden kysyntää ja tukevat siten kestäviä työpaikkoja luovaa nykyaikaista teollisuutta. Kestävät työpaikat ovat puolestaan sekä oikeudenmukaisia että tuottavia, ja ne takaavat oikeamielisen siirtymän ja vahvan kilpailukyvyn. Kilpailukykyä ei sitä paitsi tulevaisuudessa määritellä energiaintensiiviseen teollisuuteen perustuvan puhtaasti määrällisen talouskasvun vaan kestävyyden perusteella. Jälleen kerran on ilmeistä, että tarvitaan strategista alakohtaista lähestymistapaa: nimenomaan perustavanlaatuiset teollisuudenalat ja teknologiat, kuten rakennusala, bio- ja nanotekniikka, mutta myös uusi vihreä teknologia voivat moninkertaistaa teollisuuden muutosten vaikutukset humaanimman ja vihreämmän talouden luomiseksi.

4.4

Nämä teolliset muutokset lisäävät osaltaan myös yhteiskuntien vakautta ja kansainvälistä turvallisuutta, sillä saastumisen, ilmastonmuutoksen, niukkuuden ja maailman väestön kasvun kielteiset seuraukset muodostavat suuren riskin rauhalle 2000-luvulla. Tämän luokan haasteet ovat sellaisia, ettei niihin voida löytää ratkaisuja jäsenvaltioiden tasolla vaan ainoastaan kansainvälisen ja EU:n tason tiiviin yhteistyön avulla. Koko EU:n yhdentyneelle alueelle olisi annettava tarvittavat poliittiset ja oikeudelliset keinot tämän tehtävän täyttämiseksi.

4.5

Tällainen työllisyysstrategia tarjoaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tuottavuuden ja kannattavuuden kasvua. Nykyisin se voi perustua EU:n jäsenvaltioissa jo varsin hyvin kehittyneeseen tietämykseen ja osaamiseen sekä etumatkaan vihreän teknologian maailmanmarkkinoilla. EU:n on edistettävä näitä valtteja suuntaviivoilla, unionin rahastoilla sekä yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten kanssa (erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan mukaiset sopimukset) unionin lainsäädännöllä, jolla valmistellaan siirtymistä kestävään talouteen, jonka työmarkkinoille ovat tunnusomaisia alhainen työttömyysaste ja laadukkaat työpaikat. Vihreä talous, johon liittyy runsaasti tutkimusta ja uuden tietämyksen soveltamista, vaikuttaisi todennäköisesti myönteisesti työmarkkinoihin luomalla lukuisammin ammattitaitoa vaativia ja vakaita työpaikkoja lieventäen näin epävarmuuden vaaraa.

4.6

Nämä vaikutukset edistäisivät myös laadukkaiden työpaikkojen luomista tietyillä palvelualamarkkinoiden sektoreilla kehittyneiden epätyypillisten ja epävarmojen työsuhteiden sijaan. Tällaiset epävarmat työsuhteet eivät ole omiaan vahvistamaan osaamisyhteiskuntaa, joka on epäilemättä yksi kilpailukykyisen ja kestävän talouden tärkeä edellytys. Päinvastoin, EU tarvitsee ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi investoitava nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmiinsä. ETSK katsoo, että koulutusinvestointien nykytaso on täysin riittämätön. Niiden on oltava osa johdonmukaista elinikäisen oppimisen strategiaa.

4.7

Kilpailukyvyn käsitettä on tarkistettava unionin tasolla. Komissio ei mene riittävän pitkälle 3. maaliskuuta antamassaan tiedonannossa. Investoinnit uuteen ympäristöystävälliseen teknologiaan yhdistettyinä nykyteknologian entistä johdonmukaisempaan käyttöön edellyttävät myös nykyhetken ponnistuksia, jotka eivät välttämättä paranna kilpailukykyä välittömästi vaan mahdollisesti pitkällä aikavälillä.

4.8

EU:n olisi tarkistettava käsitystään julkissektorin mahdollisesta roolista jäsenvaltioissa edistettäessä uutta teknologiaa, teollisuuden muutoksia ja kestävien työpaikkojen luomista. Julkinen sektori saattaa kyetä pitkän aikavälin investoinneilla edistämään uutta teknologiaa, joka ei vielä ole kannattavaa mutta tulevaisuuden kannalta lupaavaa. Tällöin ei kuitenkaan tule laiminlyödä nykyisten tehokkaiden teknologioiden edistämistä. Julkisella sektorilla on varsinkin verotuksellisten keinojensa ansiosta tärkeä tehtävä tutkimuksen tukemisessa sekä uuden vihreän teknologian tehokkaassa hyödyntämisessä ja nykyisten tehokkaiden vihreiden teknologioiden parantamisessa. Viranomaisten olisi ensin varmistettava investoinnit energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä tehokkaimmin vähentäviin kohteisiin. Jäljempänä ehdotettu unionin rahasto voi olla tässä avuksi.

4.9

Tästä syystä taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen edistys edellyttää terveitä ja riittävän päteviä julkissektoreita; niiden heikentäminen kaiken taloustoiminnan yksityistämisen hyväksi ei aina ole yleisen edun mukaista. Julkisen sektorin on – aina kun mahdollista kumppanuusyhteistyössä yksityissektorin kanssa – kyettävä tekemään tarpeelliset investoinnit unionin kansalaisia ja eurooppalaista teollisuutta palveleviin julkisiin perusrakenteisiin. Sitä vastoin on vältettävä vain tiettyjä yrityksiä hyödyttäviä tukia, jotta markkinoiden toimintaa ei vaaranneta. Jäsenvaltioiden on pikemminkin käytettävä verotuksellisia välineitä helpottaakseen vihreitä teollisuuden muutoksia.

4.10

Lisäksi ETSK katsoo, että energiamarkkinoiden vapauttaminen ei ole toistaiseksi parantanut palvelujen laatua eikä alentanut hintoja. On olemassa hyvin vakava vaara, että energiaverkkoihin ei investoida tarpeeksi. Vapautettujen markkinoiden sääntelykehys olisi tarkistettava, jotta saadaan aikaan unionin kansalaisten etujen mukaista tehokasta kilpailua, säilytetään toimitusvarmuus ja saavutetaan ilmastotavoitteet.

4.11

4.12

Komitea muistuttaa, että EU tarvitsee vankan teollisen perustan. ETSK korostaa, että paljon energiaa kuluttavien teollisuudenalojen yhteiskunnallis-taloudellinen merkitys vaihtelee unionin eri alueiden välillä. Näin ollen teollisuuden muutokset on toteutettava asteittain, jotta vältetään siirtymien kielteiset vaikutukset asianomaisten alueiden työmarkkinoihin. Energiahuolto on tulevaisuuden kannalta strateginen kysymys. On investoitava nykyistä enemmän uuteen teknologiaan, jonka avulla voidaan todella lisätä tuottavuutta suhteessa käytettyyn energiaan ja samalla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Paljon energiaa kuluttavien teollisuudenalojen työpaikat voidaan turvata nimenomaan parantamalla näiden alojen energiatasetta.

4.13

ETSK suosittaa, että vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa, josta komitea on jo antanut varsin yksimielisen hyväksyvän vastaanoton saaneen oma-aloitteisen lausunnon, taataan, että politiikkaa kehitetään ottamalla huomioon maatalouden merkitys EU:n maaseutualueille (joiden osuus on yli 80 prosenttia unionin alueesta) ja kehitysmaiden tukemiseksi annetut kansainväliset sitoumukset. Tarkistusprosessin on osaltaan autettava optimoimaan tarvittavat synergiaedut ja edistettävä samalla unionin muita politiikkoja tutkimuksen, uuden teknologian ja teollisuuden nykyaikaistamisen alalla. Tämä pätee ennen kaikkea niihin aloihin ja alueisiin, joita meneillään olevat muutokset koettelevat erityisen voimakkaasti ja joille on ominaista, että teollisuus kuluttaa runsaasti energiaa ja sen on investoitava uuteen ympäristömyötäiseen teknologiaan vähentääkseen päästöjään, jotta työpaikat voidaan säilyttää.

4.14

Jäsenvaltioiden on sovittava transaktioihin sovellettavasta verosta spekuloinnin tuhoisien vaikutusten lieventämiseksi, jotta vakautetaan pankkialaa ja vahvistetaan euroalueen yhteisvaluuttaa. Tällaisen veron tuottamat tulot olisi käytettävä jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämien vähentämiseen, jolloin niillä olisi varaa parantaa esimerkiksi koulutusjärjestelmiensä rahoitusta. Terve julkinen talous ja työmarkkinat, joiden käytössä on ammattitaitoista työvoimaa, ovat Euroopan teollisuuden vihreän siirtymän perusta.

4.15

Tällaisella teollisella vallankumouksella on kestävän kehityksen filosofian mukaisia yhteiskunnallisia seurauksia. Teollisuuden muutokset kohti vihreätä taloutta edellyttävät täysin uutta käsitystä kasvusta. Nykyisin kansalaiset määrittyvät kulutuskykynsä perusteella. Pystymmekö määrittelemään hyvinvoinnin, jolle on tunnusomaista fyysinen ja henkinen terveys, demokraattiset ja osallistumisoikeudet, sosiaalinen osallisuus (joka toteutuu etenkin työmarkkinoille osallistumisen kautta, mikäli työpaikat ovat laadukkaita), energiahuolto ja yleishyödyllisten palvelujen kaltaisten julkisten hyödykkeiden saatavuus? On ymmärrettävä, että tällaiseen lähestymistapaan liittyisi toisenlainen kasvun käsite ja toisenlainen talouden toiminta. BKT:llä mitattavat suureet eivät riitä sen saavuttamiseksi. ETSK on jo ilmaissut tukevansa uutta lähestymistapaa taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen mittaamiseen. Komitea vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että teollisuuden muutokset ja työllisyys sopivat yhteen kestävyystavoitteiden kanssa vain, jos EU ja muu maailma pääsevät sopimukseen toisenlaisesta kasvun määritelmästä. Komission tekemä ehdotus Eurooppa 2020 -strategiasta ei riitä.

4.16

ETSK katsoo, että unionin toimielinten tehtävänä pyrkiä luomaan globaalilla tasolla yhtäläiset toimintaedellytykset, joilla vältetään työllisyyden ja ympäristön kannalta vahingolliset yritysten toiminnan siirtämiset ja jopa kokonaisten alojen kariutuminen. Euroopan on otettava johtoasema hyvissä käytännöissä, mutta samalla sen on huolehdittava niiden maailmanlaajuisesta soveltamisesta mahdollisimman pian, jotta vältetään kielteiset vaikutukset (myös ympäristövaikutukset), joiden syynä on niiden soveltamisen rajoittuminen pelkästään Eurooppaan.

4.17

Euroopan unionin kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena äänitorvena ja järjestelmällisen vuoropuhelun merkittävänä foorumina ETSK kannattaa unionin kansalaisten demokraattista osallistumista laajoihin keskusteluihin. EU tarvitsee nykyistä Eurooppa 2020 -nimellä tuntemaamme strategiaa johdonmukaisemman ja sitovamman strategian, joka mahdollistaa oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen ja kestävän siirtymän kohti täysin uudenlaiseen kasvun käsitteeseen perustuvaa vihreää taloutta. Unionissa sekä koko maailmassa tarvittava uusi kasvu perustuu kestävään kehitykseen ja henkii parempaa elämänlaatua, osallistumista ja terveyttä.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ”Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa” (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 1).

(2) EUVL C 10, 14.1.2004, s. 105 ja EUVL C 318, 23.12.2006, s. 1.

(3) EUVL C 65, 17.3.2006, s. 58.

(4) EUVL C 185, 8.8.2006, s. 62.

(5) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 1.

(6) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 57.

(7) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 88.

(8) EUVL C 100, 30.4.2009, s. 53.

(9) CESE 647/2010 – asiakokonaisuus NAT/453 (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(10) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3 (asiakokonaisuus ECO/267) sekä EUVL C 100, 30.4.2009, s. 65 (asiakokonaisuus CCMI/053).

(11) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 18.

(12) Mt.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/47

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sähköajoneuvojen yleistyminen”

(EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Belgian pyytämä valmisteleva lausunto)

2011/C 44/08

Esittelijä: Frederic Adrian OSBORN

EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio Belgia päätti 9. helmikuuta 2010 pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Sähköajoneuvojen yleistyminen (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 155 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	ETSK kannattaa varauksetta toimenpiteitä sähköajoneuvojen ja erityisesti sähköautojen käyttöönoton lisäämiseksi Euroopan unionissa. Tämä on erittäin tärkeää, jotta voidaan vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä sekä unionin riippuvuutta yhä epävarmemmiksi muuttuvasta öljyntuonnista.

1.2	ETSK kannattaa kaikkia toimenpiteitä, joita komissio ehdottaa niukkapäästöisistä ja energiatehokkaista ajoneuvoista äskettäin antamassaan tiedonannossa. Lisäksi se suosittaa useita muita toimenpiteitä, joihin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä.

1.3

ETSK suosittaa eräiden teknologiaa koskevien tutkimus- ja kehityspainopisteiden asettamista, jotta voidaan nopeuttaa keskeisiä standardointiohjelmia, laajentaa asiaa koskevaa osaamista ja koulutusohjelmia sekä hallita autoteollisuuden ja muiden siihen liittyvien alojen työllisyyskehityksessä tapahtuvia muutoksia ja pehmentää niiden vaikutuksia.

1.4

ETSK korostaa, että siirtyminen käyttämään sähköajoneuvoja voi pienentää kasvihuonekaasupäästöjä vain jos ajoneuvojen käyttämä sähkö tuotetaan vähän tai ei ollenkaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista lähteistä. Näin ollen samalla, kun siirrytään käyttämään sähköajoneuvoja, on myös edistettävä vähähiilistä sähköntuotantoa.

1.5

Sähköajoneuvojen laajamittaisella käytöllä ja niiden akkujen huomattavalla sähkön kokonaisvarastointikapasiteetilla saattaa olla merkittävä rooli pyrittäessä optimoimaan sähkönjakelujärjestelmään kohdistuva tarjonta ja kysyntä, jos sähköverkon hallinnan ja sähköajoneuvojen latausinfrastruktuurin yhteydessä aletaan käyttää älykästä teknologiaa. ETSK toteaa asian organisoimisen olevan monimutkaista mutta suosittaa, että käynnistetään nopeasti tutkimuksia ja hankkeita, jotta yritettäisiin hyödyntää tämä sekä liikenne- että sähkönjakelualalle erittäin edullinen vaihtoehto.

1.6

Nopea siirtyminen käyttämään sähköajoneuvoja vaatii autoteollisuudelta, latausinfrastruktuurien uusilta tarjoajilta sekä julkiselta sektorilta suuria yhteisiä ponnistuksia alan sääntelijöinä, standardien asettajina, kannustajina ja kouluttajina. Lisäksi kansalaisten on oltava mukana uuden teknologian valveutuneina, kiinnostuneina mutta vaativina kuluttajina. ETSK kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita käynnistämään mittavan yhteisen hankkeen tämän erittäin tärkeän siirtymän edistämiseksi kaikin niiden käytettävissä olevin keinoin sekä varmistamaan, ettei Eurooppa jää jälkeen tällä keskeisellä alalla jatkuvasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.

2. Yleistä

2.1

Liikenteen hiilidioksidipäästöt lisääntyvät edelleen vuodesta toiseen, vaikka kaikkien liikennemuotojen tehokkuusvaatimuksia on kiristetty asteittain. Jotta liikenneala voisi osallistua riittävällä panoksella hiilidioksidipäästöjen vähennyksiin, jotka EU on sitoutunut toteuttamaan vuoteen 2050 mennessä, ei riitä, että luotetaan kunkin liikennemuodon energiatehokkuuden parantumiseen.

2.2

Fysiikan perusperiaatteet asettavat rajat maantieliikenteessä käytettävien polttomoottoreiden energiatehokkuuden parantamiselle. Tilanteen parantaminen vaatii tietyssä vaiheessa perusluonteista siirtymistä käyttämään uusia voimalähteitä, jotka aiheuttavat vain vähän tai ei ollenkaan hiilidioksidipäästöjä.

2.3	Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarjolla olevista vaihtoehdoista lupaavimmalta vaikuttaa siirtymän toteuttaminen ensin yksityisautoilussa hybridiajoneuvojen kautta mahdollisimman nopeasti kokonaan sähkökäyttöisiin ajoneuvoihin.

2.4

Mahdollisimman nopealle etenemiselle on useita syitä:

—	Vähentämällä hiilidioksidipäästöjä aikanaan onnistutaan paremmin hillitsemään ilmastonmuutosta ja välttämään kalliit sopeutumistoimet kuin jos vähennykset siirrettäisiin myöhempään ajankohtaan.

—

Siirtymästä aiheutuu alkuvaiheessa sekä yksityiselle sektorille (moottorien ja akkujen valmistajat, infrastruktuurien kehittäjät jne.) että julkiselle sektorille (tutkimus- ja kehitysinfrastruktuurit, kannustinmaksut jne.) huomattavia kustannuksia. Mitä nopeammin siirtymä voidaan toteuttaa, sitä nopeammin investoinnit alkavat tuottaa taloudellista voittoa.

—

Kuluttajien kiinnostus vain vähän tai ei ollenkaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia ajoneuvoja kohtaan lisääntyy jatkuvasti. Tämä saattaa tarjota Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille erinomaisen tilaisuuden toimia suunnannäyttäjinä siinä, miten siirtymä voidaan oikein menettelemällä toteuttaa yleisesti hyväksyttävissä olevalla tavalla sillä edellytyksellä, että uusien ajoneuvojen turvallisuus, mukavuus, suorituskyky, luotettavuus, suunnittelu ja hinta ovat samalla tasolla niiden perinteisten kilpailijoiden kanssa.

—	Tärkeimmät kilpailijat (Yhdysvallat, Japani, Kiina ja muut) investoivat jo nyt merkittävästi sähköajoneuvojen kehittämiseen, ja ne voivat saavuttaa huomattavan etumatkan ja kilpailuedun, ellei Eurooppa etene asiassa yhtä nopeasti.

—

Jos Euroopan unionin ryhtyy riittävän nopeasti edistämään sähköajoneuvojen kehittämistä Euroopassa ja tekee samassa yhteydessä muutoksia energiantuotantoon ja sähköverkkoihin, näiden alojen laajentuminen voisi merkittävästi vauhdittaa EU:n talouskasvua, työpaikkojen luomista ja vientiä. Jääminen jälkeen kyseisessä siirtymässä voisi sen sijaan vakavasti heikentää Euroopan taloutta.

2.5

Tätä taustaa vasten ETSK on tyytyväinen komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden nykyiseen erittäin aktiiviseen toimintaan sähköajoneuvoihin siirtymisen tukemiseksi ja nopeuttamiseksi. Komitea suosittaa, että Euroopan unioni ryhtyy lisätoimenpiteisiin seuraavilla kolmella pääalalla:

—	Jatketaan teknologisen siirtymän tukemista tutkimus- ja kehitystoiminnan, hyödyntämisohjelmien sekä koulutuksen avulla.

—	Tuetaan sähköalan tarvittavaa rinnakkaiskehitystä, muun muassa uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä, sähköverkon ja infrastruktuurien kehittämistä sekä sähköajoneuvojen ja sähkönjakelujärjestelmän liittymäkohtien standardoimista.

—	Tuetaan markkinoiden muutosta asianmukaisin kannustein, jotta voidaan varmistaa, että kysyntä vastaa ajoneuvojen tarjonnassa tapahtuvia muutoksia.

3. Teknologisen siirtymän tukeminen

3.1 Tutkimus- ja kehittämistoiminta

3.1.1

On ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin tutkimus- ja kehitysmenojen osuuden lisäämiseksi, jotta päästäisiin lähemmäksi kolmen prosentin tavoitetta. Asianomaisissa ohjelmissa on lisäksi tuettava nykyistä enemmän siirtymistä vähähiiliseen talouteen. ETSK on tyytyväinen siihen, että uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan yleisesti tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäämisen merkitystä ja pidetään erityisen tärkeänä siirtymistä entistä ympäristöystävällisempään talouteen, myös siirtymistä käyttämään vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia ajoneuvoja ja sähköajoneuvoja. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin:

—	Jatketaan akkuteknologian kehittämistä sähköajoneuvojen toimintasäteen laajentamiseksi ja parannetaan valittujen järjestelmien vakautta ja toimintakykyä kaikissa sää- ja ajo-olosuhteissa.

—	Kehitetään vaihtoehtoisia akkujen lataamisen hallintajärjestelmiä standardeiksi mahdollisesti valittavien menetelmien optimoimiseksi.

—	Tutkitaan tapoja yhdistää sähköajoneuvojen yleistyminen tapoihin tuottaa sähköä entistä enemmän uusiutuvista tai vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista lähteistä.

—	Kehitetään tapoja hyödyntää älykästä mittaamista ja suunnitella sähköverkkoja uudelleen, jotta akkuja voitaisiin ladata sähkönkulutuksen tasapainottamisen näkökulmasta parhaina ajankohtina.

—

Kiinnitetään huomiota akkutuotannon erittäin merkittävän lisäämisen vaatimien raaka-aineiden, erityisesti litiumin ja harvinaisten maametallien, globaaliin tarjontaan: voitaisiin ehkä ryhtyä toimenpiteisiin hankintalähteiden lisäämiseksi tai varmistamiseksi tai kyseisten raaka-aineiden korvaamiseksi muilla, yleisemmin saatavissa olevilla aineilla.

—	Ryhdytään alusta alkaen toimenpiteisiin käytöstä poistettavien ajoneuvojen ja akkujen sisältämien raaka-aineiden mahdollisimman tehokkaan uudelleenkäytön varmistamiseksi.

3.1.2

Esittelyhankkeisiin ja muihin hyödyntämisohjelmiin olisi kiinnitettävä erityishuomiota. Energiateknologiafoorumien yhteydessä saatuja kokemuksia on laajennettava ja niiden pohjalta on kehitettävä ennakoivia hyödyntämisohjelmia plug-in-hybridiajoneuvojen ja täysin sähkökäyttöisten ajoneuvojen käyttöönoton edistämiseksi sekä niiden tueksi tarvittavien infrastruktuurien luomiseksi. Edelläkävijöiksi tarjoutuvien yksittäisten kuntien ja alueiden esittelyhankkeita olisi tuettava aktiivisesti asianmukaisilla kannustimilla (joissakin Euroopan kunnissa ja alueilla on jo käynnistetty tällaisia hankkeita). Civitas-ohjelmaa on laajennettava.

3.1.3

ETSK on huolissaan siitä, että nyt käytössä oleva akkuteknologia on erittäin riippuvainen nykyään pääasiassa tai yksinomaan Kiinassa tuotettavista raaka-aineista (litium ja harvinaiset maametallit). Komitea kehottaakin käynnistämään kiireesti geologisia ja muita tutkimuksia vaihtoehtoisten toimituslähteiden löytämiseksi sekä kyseisten aineiden kierrätyksen edistämiseksi aina kun se on mahdollista.

3.2 Standardien asettaminen

3.2.1

Sääntömääräisten vähimmäisvaatimusten asettaminen tuotteiden ja palveluiden energiatehokkuudelle on erittäin tärkeää. EU on jo asettanut vaatimukset autojen hiilidioksidipäästöille sekä päättänyt aikatauluista lisäparannusten aikaansaamiseksi tulevaisuudessa. Ohjelmien kattavuutta on kuitenkin edelleen lisättävä, ja on asetettava nykyistä kunnianhimoisemmat lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet.

3.2.2

Nykyiset, vuotta 2015 silmällä pitäen asetetut päästörajat antavat mahdollisuuden tukea erittäin mittavasti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia tai sähköajoneuvoja. Tämä kannustaa merkittävästi eurooppalaisia valmistajia nopeuttamaan kehitystyötään ja saattamaan markkinoille täysin sähkökäyttöisten ajoneuvojen ensimmäisen sukupolven. Samalla se kuitenkin kannustaa aikaisempaa vähemmän valmistajia ryhtymään toimenpiteisiin, joilla parannetaan entisestään jäljelle jääviä, fossiilisia polttoaineita käyttäviä ajoneuvoja. Ohjelmia seuraavan kerran tarkistettaessa sähköajoneuvokannan yleistymiselle olisi ehkä asetettava erillinen erityistavoite samalla kun valmistajia olisi vaadittava jatkamaan bensiini- ja dieselajoneuvojensa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, koska tulevien 20 vuoden aikajänteellä valtaosa ajoneuvokannasta on väistämättä kyseisiä ajoneuvoja.

3.2.3

On oleellista kohdistaa jatkuvaa painetta eurooppalaiseen teollisuuteen, jotta se olisi vastaisuudessakin yksi maailman johtavista toimijoista sähköajoneuvojen alalla ja kykenisi säilyttämään vahvan kilpailuasemansa maailmanmarkkinoiden siirtyessä samaan suuntaan. Moottorien, akkujen ja energianjakelujärjestelmien tuottajat kilpailevat ankarasti parhaiden teknologioiden kehittämisestä edullisimpaan hintaan. Tämä kilpailu itsessään edistää voimakkaasti innovaatiotoimintaa, eikä sitä tulisi estää.

3.2.4

EU:n on toisaalta selvästi edistettävä jonkinasteista standardointia jo varhaisessa vaiheessa turvallisuuden, luotettavuuden ja yhteensopivuuden varmistamiseksi. Erityisesti tämä koskee sähköajoneuvojen lataamista tukevia infrastruktuureja ja plug-in-järjestelmiä sekä tehovaatimuksia ja akkujärjestelmien rakennetta. Koska (sekä uusilla että käytetyillä) ajoneuvoilla käydään runsaasti kauppaa Euroopan ja muun maailman välillä, EU:n olisi lisäksi osallistuttava aktiivisesti työhön maailmanlaajuisten standardien aikaansaamiseksi alalla, jotta voidaan varmistaa sähköajoneuvoteknologioiden yhteensopivuus globaalilla tasolla.

3.3 Yleissivistävä, ammatillinen ja tekninen koulutus

3.3.1

Autoteollisuuden siirtyminen pääasiassa sähköajoneuvojen tuotantoon muuttaa alan työllisyysrakenteita. Jos eurooppalainen autoteollisuus aikoo säilyttää tuotantonsa ja työpaikkansa sekä voimakkaan asemansa vientimarkkinoilla, on oleellista, että eurooppalaisessa teollisuudessa investoidaan ajoissa sähköajoneuvojen tuotantokapasiteettiin ja että luodaan vastaavat koulutus- ja uudelleenkoulutusjärjestelmät kyseisen teollisuuden kaikilla aloilla (suunnittelu, tuotanto, jakelu, myynti, huolto, hävittäminen jne.) tarvittavan uuden osaamisen hankkimiseksi.

3.3.2

ETSK kannattaa varauksetta komission ehdotusta korkean tason CARS 21 -ryhmän toiminnan käynnistämisestä uudelleen siten, että sen osallistujakuntaa laajennetaan sidosryhmiin ja että sille annetaan tehtäväksi tarkastella tekijöitä, jotka vaikeuttavat uusien teknologioiden käyttöönottoa. ETSK suosittaa, että samassa yhteydessä olisi perustettava erityinen sosiaalikysymyksiä pohtiva työryhmä ja että olisi ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin alan koulutusrakenteiden suuntaamiseksi uudelleen, jotta ne vastaisivat sähköajoneuvoteknologian synnyttämiä uusia osaamistarpeita.

4. Samanaikaiset muutokset sähköntuotannossa ja yhteydet sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen

4.1

Siirtyminen käyttämään sähköajoneuvoja lisää merkittävästi sähkönkulutusta – aluksi melko vähän, mutta lopulta huomattavasti. Jos tämä sähkön lisäkysyntä tyydytetään rakentamalla lisää vanhanaikaisia hiilivoimaloita, hiilidioksidipäästöt eivät vähene vaan ainoastaan siirtyvät ajoneuvoista voimaloihin. Sen vuoksi on oleellista, että samaan aikaan sähköautomarkkinoiden laajentumisen kanssa lisätään entisestään sähkön tuottamista vain vähän tai ei ollenkaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista lähteistä.

4.2	Uusiutuvan energian käytön lisäämiseen tähtääviä ohjelmia on nopeutettava samalla kun sähköautojen käyttö lisää sähkön kysyntää. Tämä vaatimus olisi sisällytettävä uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskevien tavoitteiden seuraavaan tarkistukseen.

4.3	Sähköajoneuvoissa tarvittavien akkujen kokonaiskapasiteetin lisääntyminen voidaan vähin erin sovittaa entistä paremmin yhteen uusituvista lähteistä tuotettavan sähkön osuuden lisäämisen kanssa.

4.4

Yksi suurimmista ongelmista uusiutuvan energian käytön lisäämisessä on mm. tuuli-, aurinko- ja vuorovesienergian tuotannon epäsäännöllisyys. Jotta voidaan vastata sähkönkysynnän vaihteluihin, energian varastointitapoja on todennäköisesti lisättävä. Autojen akkuja tarvitaan ajoneuvokäytössä vain sen rajallisen ajan, kun autolla todella ajetaan. Muina aikoina niitä on ladattava, mutta ne voisivat toimia myös energian varalähteinä, jotka syöttävät verkkoon lisävirtaa silloin kun sähköä ei ole saatavissa uusiutuvista lähteistä. Tämän toteuttamiseen liittyy erittäin suuria teknisiä ja logistisia ongelmia. Älykkäiden, toisiinsa yhdistettyjen sähköverkkojen kehittyessä kyseisen vaihtoehdon toteutettavuus kuitenkin paranee. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään kiireesti tarvittavat tutkimukset ja varmistamaan, että sähköajoneuvoja varten kehitettävistä latausinfrastruktuureista tehdään alusta alkaen riittävän älykkäät, jotta ne voivat tällä tavalla täydentää uusiutuvaa energiantuotantoa.

4.5

Lataamista ja/tai akkujen vaihtamista varten tarvittavien infrastruktuurien kehittäminen vaatii mittavia investointeja. On huolehdittava siitä, että latauslaitteita on laajasti käytettävissä muun muassa autojen pysäköintitiloissa, kodeissa, työpaikoilla, myymälöissä, huoltamoilla, muissa ihmisten kokoontumispaikoissa ja katujen varsilla. Julkisen sektorin on luotava sääntelykehys sen varmistamiseksi, että infrastruktuureihin investoivat tahot saavat sijoitukselleen kohtuullisen tuoton samalla kun estetään kohtuuton hinnoittelu. ETSK suosittaa, että komissio ryhtyy kiireesti tutkimaan mahdollisuuksia luoda asianmukaiset sääntelykehykset, jotka edistävät tarvittavia infrastruktuuri-investointeja. Komitea panee tässä yhteydessä merkille 26. toukokuuta 2010 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmät ja kannattaa niitä. Kilpailukykyneuvosto kehottaa luomaan nopeasti sähköajoneuvoja koskevat eurooppalaiset standardit niiden käyttöönoton vauhdittamiseksi.

5. Kuluttajat ja markkinat

5.1

Eurooppalaiset tiedostavat yhä paremmin, että aikakausi, jolloin voitiin luottaa halvan öljyn yleiseen saatavuuteen, on päättymässä. He alkavat myös ymmärtää, että uusia öljyesiintymiä on yhä vaikeampi löytää useissa osissa maailmaa ja että nousevien talouksien kilpailu jäljellä olevista öljyvaroista lisääntyy jatkuvasti. Tietystä skeptisyydestä huolimatta lisääntyy tietoisuus myös siitä, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä haitallisen ilmastomuutoksen välttämiseksi ja että liikenteellä on oltava oma osansa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Eri jäsenvaltiot ovat vaihtelevissa määrin vahvistaneet entisestään näitä viestejä verottamalla öljytuotteita, eriyttämällä ajoneuvoveroja siten, että verotus suosii pieniä, vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia ajoneuvoja polttoaineen suurkuluttajien kustannuksella, sekä hankkimalla joissakin tapauksissa ajoneuvokantaansa hybridiajoneuvoja ja sähköautojen prototyyppejä.

5.2

Tämän yleisen tietoisuuden ansiosta markkinoilla on viime vuosina tapahtunut eräitä siirtymiä. Kuluttajat ovat selvästi alkaneet suosia pienempiä, vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia ajoneuvoja suurempien, enemmän päästöjä aiheuttavien mallien sijaan. Tähän mennessä markkinoille saatetuilla hybridiajoneuvoilla on ollut jonkin verran kysyntää varsinkin silloin, kun jäsenvaltiot ovat tukeneet niiden hankkimista verokannustimilla. Kuluttajat näyttävät kuitenkin yleisesti suhtautuvan varovaisesti tämän alan innovaatioihin, ja todennäköisesti tarvitaankin kannustimia heidän vakuuttamisekseen siirtymään määrätietoisesti käyttämään uuden sukupolven plug-in-hybridiajoneuvoja ja täysin sähkökäyttöisiä autoja, sitten kun on saatavissa.

5.3

Valmistajat ja öljyteollisuus ovat vastaavasti suhtautuneet varovaisesti sähköajoneuvoihin siirtymisen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ne on saatava vakuuttuneiksi kyseisen etenemissuunnan väistämättömyydestä ja Euroopan unionin poliittisesta tahdosta edistää ja nopeuttaa siirtymää, jotta ne käyttäisivät täysipainoisesti voimavarojaan ja asiantuntemustaan muutoksen toteuttamiseen ja sen markkinoimiseen kuluttajille. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tehtävä teollisuudelleen täysin selväksi tämän siirtymän välttämättömyys ja kiireellisyys, eikä niiden tule antaa eräiden muista jälkeen jääneiden yritysten hidastaa yleistä etenemistä erityisvetoomuksillaan, sillä tämä voi johtaa vain siihen, että muualla maailmassa toimivat nopeampiliikkeiset yritykset ohittavat eurooppalaiset yritykset ja ala menettää pysyvästi markkinaosuuksiaan sekä mahdollisuutensa vaikuttaa maailmanlaajuisten standardien kehittämiseen.

5.4

Jotta voitaisiin menestyksellisesti siirtyä seuraavaan vaiheeseen sekä vahvistaa kuluttajien luottamusta ja lisätä kulutuskysyntää, on vastattava useisiin kuluttajien vaatimuksiin. Ne voidaan koota seuraavien pääotsakkeiden alle: turvallisuus, luotettavuus, suorituskyky ja suunnittelu, toimintasäde ja joustavuus, lataamisen vaivattomuus, ostohinta ja käyttökustannukset. (Jossain määrin huolestuneita ollaan lisäksi siitä, että sähköajoneuvot saattavat olla vaarallisen äänettömiä tieliikenteessä – saattaakin olla tarpeen asettaa sähköajoneuvoille tietty vähimmäisäänitaso jalankulkijoiden ja muiden tielläliikkujien varoittamiseksi lähestyvästä ajoneuvosta äänen avulla.)

5.5

On ratkaisevaa, että sähköajoneuvot ovat vähintään yhtä turvallisia kuin perinteiset ajoneuvot (sekä tavanomaisessa ajossa että onnettomuustilanteissa) sekä objektiivisten tilastotietojen että käyttäjien havaintojen mukaan. Myös latausjärjestelmät, erityisesti julkisesti käytettävissä olevat latauslaitteet, on suojattava peukaloinnilta ja petoksilta. Nämä kriteerit olisi sisällytettävä kaikkiin lakisääteisiin turvallisuusvaatimuksiin, jotka sähköajoneuvoille on asetettava.

5.6

Sähköajoneuvojen on toimittava luotettavasti kaikkina aikoina ja kaikissa sääolosuhteissa. Jos akut tyhjenevät helposti tai jos ajoneuvon suorituskyky tai toimintasäde heikkenee huomattavasti tietyissä sääoloissa, käyttäjät pettyvät helposti. Olisikin toivottavaa, että sääntelykehykseen sisällytetään kestävyys- ja luotettavuusvaatimuksia.

5.7

Sähköajoneuvojen on vastattava ominaisuuksiltaan vähintään keskitason perheautoja, koska valtaosa väestöstä on tottunut niihin. Vastaavasti on tärkeää, ettei sähköajoneuvojen suunnittelu ja kokoonpano jää kuluttajien mielestä jälkeen parhaista polttomoottoriajoneuvoista. Tämä aiheuttaa tietysti haasteita teollisuudelle, muttei vaadi sääntelytoimia sillä edellytyksellä, että teollisuudella itsellään on riittävästi motivaatiota ja halua (ja että sitä tarvittaessa kannustetaan) nopeuttaa muutosta.

5.8

Ajoneuvojen toimintasäde liittyy läheisesti latausjärjestelmiin. Jos lataaminen vaatii ajoneuvon kytkemistä useiksi tunneiksi autotallissa tai kadun varrella sijaitsevaan latauspisteeseen, kuluttajat todennäköisesti toivovat, että yhdellä latauksella pääsee mahdollisimman pitkälle. Vaikka useimmat ihmiset kulkisivat ajoneuvollaan vain melko lyhyitä matkoja tavanomaisen työpäivän aikana, he toivovat mahdollisuutta matkustaa tarvittaessa myös pidempiä matkoja eivätkä halua pysähtyä tunneiksi lataamaan akkuja tällaisen matkan aikana. Akut saattavat toisinaan tyhjentyä silloin kun auto ei ole latauspisteessä. Onkin kehitettävä hätälatausjärjestelmiä tienvarsille tai akunvaihtopalveluita.

5.9

Entistä nopeampi lataaminen näyttää olevan tulossa teknisesti mahdolliseksi. Ellei latausaikaa saada lyhennettyä vastaamaan polttoainetankin täyttämiseen kuluvaa aikaa, kiireiset autoilijat käyvät kärsimättömiksi. Komitean mielestä valmistajien olisi pyrittävä pidentämään ajoneuvojen toimintasäde mahdollisimman nopeasti 300 kilometriin, jos he haluavat varmistaa tuotteilleen huomattavat markkinat. Tutkimus- ja kehitystoiminta olisi erityisesti kohdennettava tämän tavoitteen saavuttamiseen.

5.10

Jos kyseistä toimintasädettä ei todennäköisesti kyetä saavuttamaan muutamaan vuoteen, ETSK suosittaa, että tutkitaan tarkasti plug-in-latausjärjestelmien täydentämistä siten, että koko akkuyksikkö voidaan vaihtaa kahdessa tai kolmessa minuutissa huoltamolla (tai hätätapauksessa tien varrella). ETSK:n käsityksen mukaan tältä pohjalta on jo kehitteillä eräitä alkuvaiheen kokeiluhankkeita. Jotta voitaisiin helpottaa tällaisen nopean akunvaihdon vaatimien infrastruktuurien kehittämistä, ETSK suosittaa, että komissio kiinnittää jo varhaisessa vaiheessa huomiota mahdollisuuteen standardoida alusta alkaen akkuyksiköiden kokoonpano ja ominaispiirteet sekä vaivattomat poistamis- ja korvaamistavat. Akkujen vaihtaminen helpottuisi myös, jos ostamisen sijaan akkuyksiköt vuokrattaisiin palveluyritykseltä, joka huolehtisi akkujen vaihtamisesta. Tällainen järjestelmä alentaisi sähköajoneuvojen alkuvaiheen kustannuksia. Tällöin saattaisi kuitenkin olla tarpeen luoda sääntelykehys sen varmistamiseksi, että palveluyritysten hinnoittelupolitiikka ja toimintastandardit ovat asianmukaiset.

5.11

Silloin kun tarkoituksena on käyttää plug-in-latausjärjestelmää, on oleellista, että lataamista varten luodaan nopeasti laaja latauspisteiden verkko. Kotikäyttöisten latauslaitteiden lisäksi tarvitaan pysäköintialueilla (julkisilla ja yksityisillä pysäköintialueilla, työpaikoilla, myymälöiden yhteydessä jne.) sekä kadunvarsipysäköintipaikoilla sijaitsevia latauspisteitä. Asian organisoimisen helpottamiseksi käyttöönottotoimenpiteissä olisi ehkä keskityttävä tiettyihin maantieteellisiin alueisiin. Saattaisi olla hyödyllistä toteuttaa kokeiluhankkeita eri ympäristöissä, muun muassa saarilla, suurkaupungeissa ja niiden lähialueilla, pienemmissä taajamissa ja maaseutualueilla, jotta saataisiin selville, millaiset toimintatavat ovat ratkaisevia ja mitä infrastruktuureita ne tarvitsevat tuekseen. Kaikkialla, missä kokeillaan sähköajoneuvoja, on oleellista luoda alusta alkaen riittävä latauspisteiden verkosto. Kuluttajat kääntyvät nopeasti uutta teknologiaa vastaan, elleivät he tunne, että sen tukena on ensimmäisestä päivästä alkaen laajasti käytettävissä oleva lataus- ja akunvaihtojärjestelmä.

5.12

Kunnallis-, paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli sähköajonevojen käyttöönoton edistämisessä alueellaan. Ne voivat auttaa osoittamaan asianmukaisia paikkoja lataus- ja akunvaihtopisteille. Ne voivat myös suosia sähköajoneuvoja varaamalla pysäköintipaikkoja tai ajokaistoja. Niillä voisi lisäksi olla merkittävä rooli sähköajoneuvoihin siirtymisen markkinoinnissa ja kannustamisessa. Ne voisivat lisäksi edistää sähköajoneuvojen käyttöä muun muassa liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetuksissa ja katujen puhtaanapidossa, koska näiden ajojen etäisyydet ovat yleensä lyhyitä ja ne tehdään kyseisten viranomaisten hallintoalueen sisällä.

5.13

Ostohinta ja käyttökustannukset ovat tietysti erittäin tärkeitä asioita. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää siirtymistä lyijyllisestä lyijyttömään bensiiniin useissa maissa. Kuluttajat vastustivat aikansa tätä muutosta. Heti kun valtiot alkoivat verottaa kyseisiä polttoainelaatuja eri tavoilla lyijyttömän bensiinin suosimiseksi, vastarinta kuitenkin hävisi ja muutos tapahtui erittäin nopeasti.

5.14

Sähköajoneuvojen käyttöönoton edistämiseksi on vastaavasti välttämätöntä vähintäänkin poistaa kaikki polttoainekäyttöisten ajoneuvojen hintaedut soveltamalla sopivasti eriytettyjä verokantoja. Lisäksi sähköajoneuvoja on alkuvuosina todennäköisesti suosittava markkinoiden käynnistämiseksi. Sähköajoneuvojen käyttökustannusten tulisi periaatteessa olla perinteisiä ajoneuvoja edullisemmat sähkömoottorin huomattavasti paremman tehokkuuden vuoksi. Paljon kuitenkin luonnollisesti riippuu sähkötariffien rakenteesta sekä siitä, voidaanko ladattavat akut integroida älykkääseen järjestelmään kulutuksen tasapainottamiseksi siten, että lataus voidaan tehdä edulliseen hintaan. ETSK kehottaa tekemään hyvissä ajoin ekonometrisiä tutkimuksia kyseisistä eri vaihtoehdoista. Koska siirtyminen käyttämään sähköajoneuvoja on kuluttajille suuria askel, siirtymää on ehkä kannustettava voimakkaasti varsinkin alkuvuosina (esim. soveltamalla ostohintaan selvästi toisistaan eriytettyjä verokantoja sähköajoneuvojen suosimiseksi polttomoottoriajoneuvojen kustannuksella).

5.15

Hintakannustimien lisäksi valtioiden ja paikallisviranomaisten on tutkittava, minkälaisilla muunmuotoisilla kannustimilla siirtymää voitaisiin helpottaa. Sähköajoneuvoille voitaisiin muun muassa varata tiettyjä reittejä tai vyöhykkeitä tai niille voitaisiin osoittaa parempia pysäköintipaikkoja. Sähköajoneuvot saastuttavat selvästi vähemmän kuin polttomoottoriajoneuvot, ja eräät mallit voivat myös osaltaan auttaa vähentämään ruuhkia (esim. erityistarkoituksiin käytettävät pienet sähköajoneuvot).

5.16

Niiden toimenpiteiden lisäksi, joilla pyritään varmistamaan sähköajoneuvojen kilpailukykyinen hinta, on tärkeää ryhtyä lisätoimenpiteisiin kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi liikenneratkaisujensa hiilijalanjäljestä sekä siitä, miten paljon he voivat pienentää hiilijalanjälkeään siirtymällä käyttämään sähköajoneuvoja.

5.17

Tällaisen tiedon olisi perustuttava autoilun ja muiden liikennemuotojen vaikutusten arviointiin koko elinkaaren aikana. Vaikka koko elinkaari otettaisiin huomioon vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, että siirtyminen käyttämään sähköautoa on yksi tärkeimmistä yksittäisistä päätöksistä, jonka tekemällä yksityinen ihminen voi pienentää hiilijalanjälkeään. Kansalaisille on annettava oikeaa tietoa, jotta he kykenisivät arvioimaan asian täsmällisesti.

5.18

Tietyille markkinasektoreille pääsy on todennäköisesti aluksi muita sektoreita helpompaa. Kun otetaan huomioon toimintasäteen nykyiset rajat sekä latausajat, sähköajoneuvot soveltuvat ainakin aluksi paremmin lyhyiden kaupunki- tai paikallismatkojen tekemiseen kuin pitkille ajomatkoille. Vastaavasti plug-in-latauslaitteita on helpompi asentaa koteihin, joissa on oma autotalli tai ainakin oma pysäköintipaikka autolle. Alkuvaiheen markkinointitoimissa keskityttäneen siksi todennäköisesti kotitalouksiin, joilla on käytettävissään kyseiset mahdollisuudet ja jotka saattavat harkita sähköajoneuvon ostamista toiseksi (pienemmäksi) autoksi paikalliseen käyttöön samalla kun ne säilyttävät suuremman polttomoottori- tai hybridiajoneuvon pidempiä matkoja ja suurempia kuormia varten. Tutkimukset näyttävät kuitenkin osoittavan, että jopa näissä käyttötarkoituksissa rajallinen toimintasäde ja pitkä lataamisaika viivästyttävät sähköajoneuvojen käyttöönottoa. Näin ollen jotta vältettäisiin sähköajoneuvojen jääminen muutamien pienten erityismarkkinoiden tuotteeksi, on tärkeää omaksua alusta alkaen pitkän aikavälin visio täydellisemmästä siirtymästä, jonka myötä sähköajoneuvoista tulee houkutteleva vaihtoehto kaikille käyttäjille kaikilla matkoilla.

5.19

Julkiset hankintaohjelmat voivat olla erittäin tehokas väline pyrittäessä parantamaan keskeisillä teollisuudenaloilla sovellettavia standardeja. Julkinen sektori on autojen ja muiden ajoneuvojen merkittävä ostaja, ja sen antamalla esimerkillä voi olla lisävaikutusta muiden tahojen ostopäätöksiin. Sen vuoksi on tärkeää, että hallitukset ja muut julkisen sektorin elimet, myös alue- ja paikallisviranomaiset, kaikkialla Euroopassa sitoutuvat jo varhaisessa vaiheessa hankkimaan sähköautoja ja muita sähköajoneuvoja, jotta niille syntyisi nopeasti markkinakysyntää ja jotta niiden tuotantomäärät lisääntyisivät nopeasti kohti taloudellisesti kannattavan tuotannon edellyttämää kriittistä massaa. Euroopan unionin toimielimet voisivat näyttää esimerkkiä omilla ostopäätöksillään, ja ne voisivat käynnistää Euroopan laajuisia keskusteluja ja aloitteita sähköajoneuvojen nopean käyttöönoton edistämiseksi. Poliittiset johtajat ja muut julkisuuden merkkihenkilöt voisivat levittää sanomaa siirtymällä itse ensimmäisten joukossa käyttämään sähköajoneuvoja.

5.20

Arvioiden mukaan lähes 50 prosenttia Euroopassa ostetuista autoista hankitaan yritysten hallinnoimien tai tukemien, niiden työntekijöille tarkoitettujen järjestelmien puitteissa. Olisi toivottavaa, että yrityksiä kannustettaisiin asianmukaisesti eriytettyjen verokantojen avulla suosimaan järjestelmissään vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia tai kokonaan sähkökäyttöisiä ajonevoja.

6. Muut ajoneuvot ja liikennemuodot

6.1	Komitea on tässä lausunnossaan keskittynyt pääasiassa yksityisautoihin sekä toimenpiteisiin, joihin Euroopan unionin olisi ryhdyttävä nopeuttaakseen siirtymistä käyttämään sähköautoja tulevaisuudessa. Tämä on helpoin tavoite pyrittäessä siirtymään hiilidioksidipäästöttömään liikenteeseen.

6.2

Sähkön käyttömahdollisuudet eivät tietenkään lopu tähän. Päätöksentekijöiden ja teollisuuden on oltava selvillä mahdollisuuksista lisätä sähkön käyttöä voimalähteenä kaikessa maa- ja meriliikenteessä, muun muassa erittäin pienissä henkilöajoneuvoissa, suurissa julkisen liikenteen ajoneuvoissa, junissa, raitiovaunuissa ja johdinautoissa sekä koko rahtialalla. Lisäksi liikennejärjestelmän sähköistämisen edetessä sähkövoiman, akkuteknologian ja älykkäiden sähköverkko- ja liikenteenhallintajärjestelmien eri erityispiirteet saattavat helpottaa uusien liikkumismuotojen syntymistä. Myös tässä yhteydessä ETSK kehottaa komissiota ja päätöksentekijöitä seuraamaan tarkoin, mitä parhaita ideoita on syytä kannustaa.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/53

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiaköyhyys markkinoiden vapauttamisen ja talouskriisin yhteydessä” (valmisteleva lausunto)

2011/C 44/09

Yleisesittelijä: Sergio SANTILLÁN CABEZA

Euroopan unionin neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Belgia päätti 9. helmikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Energiaköyhyys markkinoiden vapauttamisen ja talouskriisin yhteydessä

(valmisteleva lausunto).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 16. helmikuuta 2010 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Sergio Ernesto SANTILLÁN CABEZAN ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 124 puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Sähkön, kaasun ja muiden polttoaineiden, kuten hiilen, hinnat nousevat jatkuvasti, ja suuntaus näyttää jatkuvan lähivuosina. Sen vuoksi myös heikossa asemassa olevien energiankuluttajien määrä voi kasvaa merkittävästi, ellei asiaan puututa nopeasti ja tehokkaasti. Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena ei ole pohtia energiahintojen nousuun vaikuttavia syitä vaan korostaa tarvetta suojella heikossa asemassa olevia kuluttajia energiaköyhyyden välttämiseksi.

1.2

Energiaköyhyyden torjunta on uusi sosiaalinen painopiste, jota on käsiteltävä kaikilla tasoilla. On tärkeää, että EU laatii yhteiset ohjeet, jotta kaikki jäsenvaltiot etenisivät kohti samaa päämäärää ongelman poistamiseksi. EU on viime vuosina tehnyt merkittävää työtä heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelemiseksi. Monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin laiminlyöneet velvoitteensa. EU:n tulisikin toimia EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta noudattaen, elleivät jäsenvaltiot toteuta säädettyjä toimenpiteitä.

1.3	Energiaköyhyys vaikuttaa paitsi energia-alaan myös muihin aloihin, kuten terveydenhuoltoon, kulutukseen sekä asumiseen.

1.4

ETSK ehdottaa, että energiaköyhyydelle sovitaan EU:ssa yhteinen yleisluonteinen määritelmä, jota kukin jäsenvaltio voi sen jälkeen mukauttaa. Energiaköyhyyden voisi esimerkiksi määritellä tarkoittavan vaikeutta tai kyvyttömyyttä ylläpitää asunnossa asianmukaista lämpötilaa sekä vaikeutta saada muita olennaisia energian käyttöön liittyviä palveluja kohtuuhintaan. Tämä on yleisluonteinen määritelmä, jota voidaan täydentää myös muilla kriteereillä, joiden avulla käsitettä voidaan ajantasaistaa yhteiskunnan kehityksen mukaan. Näin energiaköyhyyttä voitaisiin mitata ja käsitellä nykyistä tarkemmin.

1.5

ETSK pitää tarpeellisena yhdenmukaistaa olemassa olevat tilastot, jotta energiaköyhyystilanteesta Euroopassa saadaan mahdollisimman tarkka käsitys. Tätä varten ehdotetaan, että Eurostat ja jäsenvaltioiden tilastolaitokset soveltavat yhtenäisiä tilastointimenetelmiä, jotta pystytään mittaamaan energiaköyhyysongelman laajuus.

1.6

ETSK katsoo, että Lontoossa jo toimivasta kansalaisten energiafoorumista (Citizen’s Energy Forum) huolimatta olisi tarkoituksenmukaista perustaa Euroopan energiaköyhyyden seurantakeskus. Seurantakeskus voisi kuulua osana johonkin jo olemassa olevaan järjestelmään, kuten energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoon tai johonkin muuhun elimeen, jossa vaikuttaisivat kaikki suoraan tai välillisesti energiaköyhyyttä käsittelevät taloudelliset ja yhteiskunnalliset toimijat, kuten energiantoimittajat, kuluttajat, terveys- ja ympäristöalan järjestöt, työntekijäjärjestöt, energia- ja rakennusalan järjestöt jne. Tällainen ryhmä olisi erittäin hyödyllinen jäsenvaltioissa käytössä olevien hyvien käytänteiden kartoittamiseksi, uusien energiaköyhyyden käsittelymallien analysoimiseksi ja objektiivisen ja tarkan selvityksen laatimiseksi energiamarkkinoiden vapauttamisen vaikutuksista heikossa asemassa oleviin kuluttajiin.

1.7	ETSK esittää, että energiaköyhyys otettaisiin huomioon aina energiapoliittisia ehdotuksia laadittaessa.

1.8	ETSK korostaa, että energiankulutuksen optimoimista helpottavien teknologisten innovaatioiden on oltava heikossa asemassa olevien kuluttajien saatavilla, sillä he niitä eniten tarvitsevat.

1.9

On korostettava tarvetta panna täytäntöön jo hyväksytyt, rakennusten – tässä tapauksessa yksityisasuntojen – energiatehokkuutta koskevat toimenpiteet. Kun otetaan huomioon vaikeudet, joita vähävaraiset henkilöt voivat kohdata, jäsenvaltioiden tulee mahdollisuuksiensa mukaan harkita tukitoimenpiteiden käyttöönottoa.

1.10	Energiantuotannon hajauttaminen voi tietyissä tapauksissa edistää tässä lausunnossa esitettyjä pyrkimyksiä (ks. kohta 6.8).

2. Energiaköyhyys EU:ssa

2.1

Energian käyttö ja saanti ovat sidoksissa yksittäisten ihmisten ja väestöjen hyvinvointiin. Energian lukuisista käyttötarkoituksista mainittakoon, että sitä tarvitaan välttämättä mm. liikkumiseen, ilmastointiin ja valaistukseen teollisuuden, terveydenhuollon ja maatalouden kaltaisilla aloilla ja myös kotitalouksissa ja vapaa-ajantoiminnassa.

2.2

Energiaköyhyyttä voidaan sen vuoksi tarkastella sekä makro- että mikrotalouden näkökulmasta. Riittävän ja laadukkaan energian saatavuus teollisuudessa, maataloudessa ja muilla aloilla on olennaisen tärkeää yksittäisen maan vaurauden ja kilpailukyvyn kannalta, ja energian puute voi johtaa talouskriisiin, työttömyyteen ja köyhyyteen yleensä. Tässä lausunnossa keskitytään kuitenkin tarkastelemaan pääasiassa kotitalouksien energiaköyhyyttä.

2.3

Energiaköyhyys tarkoittaa vaikeutta tai kyvyttömyyttä ylläpitää asunnossa asianmukaista lämpötilaa (viitearvoina voitaisiin pitää Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmää, jonka mukaan miellyttäväksi lämpötilaksi oleskelutilassa katsotaan 21 Celsius-astetta ja muissa tiloissa 18 astetta, tai mitä tahansa muuta määritelmää, joka katsotaan teknisesti asianmukaiseksi) sekä vaikeutta saada kohtuuhintaan muita olennaisia energian käyttöön liittyviä palveluja ja toimintoja, kuten valaistusta, liikennepalveluja ja sähköä internetyhteyttä tai laitteita varten. Tämä on yleisluonteinen määritelmä, jota voidaan täydentää myös muilla kriteereillä, joiden avulla käsitettä voidaan ajantasaistaa tarpeen mukaan.

2.4

Energiaköyhyyttä on vaikea ilmaista määrällisesti, vaikka sitä voidaankin mitata erilaisten muuttujien pohjalta. Tällaisia muuttujia ovat esimerkiksi kyvyttömyys ylläpitää asunnossa sopivaa lämpötilaa (27 jäsenvaltion EU:ssa 21 %, Eurostat), osuus väestöstä, jolla laskujenmaksu on myöhässä (27 jäsenvaltion EU:ssa 7 % vuonna 2007), tai sellaisten asuntojen määrä, joissa on vuotoja, halkeamia tai muita rakennusta rasittavia vaurioita (25 jäsenvaltion EU:ssa 18 % vuonna 2007, EU-SILC-tutkimus, 2007). Vaikka energiaköyhyydestä kärsivien henkilöiden määrästä ei tilastojen ja asiaa koskevien tutkimusten puuttumisen johdosta pystytä antamaan luotettavaa tietoa, tunnetut muuttujat yhdistämällä ja tarkastelemalla eräitä julkaistuja tutkimuksia voidaan arvioida, että Euroopassa ongelmasta kärsii vähintään 50 miljoonaa henkilöä (Tackling Fuel Poverty in Europe – Recommendations Guide for Policy Makers [energiaköyhyyden torjunta Euroopassa – suositusopas poliittisille päätöksentekijöille], www.fuel-poverty.org). Eräissä arvioissa tämä luku on kuitenkin huomattavasti korkeampi.

2.5

Ongelman laajuuden mittaamisen lisäksi vaikeutena ovat EU:n ja jäsenvaltioiden tilastotietojen väliset ristiriitaisuudet. Esimerkiksi EU-SILC-tutkimuksen mukaan Ison-Britannian väestön keskuudessa laskujenmaksun myöhästymisprosentti on nolla, kun taas kansallisen energia-alan sääntelyviranomaisen (Ofgem) mukaan myöhästymisiä on 5 prosentilla väestöstä (www.fuel-poverty.org).

2.6

Energiaköyhyydestä kärsivien perheiden määrä Euroopassa voi kasvaa, sillä

—	köyhyysriski koskee noin 16:tta prosenttia eurooppalaisista (Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti, Euroopan komissio, 2009)

—	kotitalouksien maksama kaasunhinta on noussut vuodesta 2005 vuoteen 2007 keskimäärin 18 prosenttia (Eurostat, 2007)

—	kotitalouksien maksama sähkönhinta on noussut vuodesta 2005 vuoteen 2007 keskimäärin 14 prosenttia (EU-SILC-tutkimus, 2007)

—	yli 60 prosenttia EU:n asuntokannasta on rakennettu ilman lämmönsäätökriteerejä.

2.7	Energiaköyhyys on kolmen tekijän yhteistulos: alhainen tulotaso, rakentamisen riittämätön laatu ja energian korkeat hinnat.

2.8	Energiaköyhyydestä voi olla seurauksena esimerkiksi terveysongelmia, verkosta pois kytkeminen energiantoimittajan toimesta, mukavuusstandardit alittava energiankulutus tai maksurästien kertyminen.

2.9

Heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät ovat samoja kuin pienituloisten ryhmät, joita ovat mm. yli 65-vuotiaat, yksinhuoltajaperheet, työttömät ja sosiaalietuuksia nauttivat. Lisäksi useimmissa tapauksissa pienituloiset henkilöt asuvat riittämättömästi lämpöeristetyissä rakennuksissa, minkä seurauksena energiaköyhyystilanne pahenee (Housing Quality Deficiencies and the Link to Income in the EU, [asumisen laadun puutteet EU:ssa ja yhteys tulotasoon], Orsolya Lelkes, European Centre for Social Welfare Policy and Research, maaliskuu 2010).

2.10

Eräät jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet toimenpiteitä energiaköyhyyteen johtavien tilanteiden välttämiseksi (European Partnership for Energy and the Environment -työryhmän raportti Good practices experienced in Belgium, Spain, France, Italy and United Kingdom to tackle fuel poverty [energiaköyhyyden torjunnan hyviä käytänteitä Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa]). Suurimmassa osassa tapauksia toimilla puututaan ongelman aiheuttajiin, joita ovat mm.

—	energianhinnat (esimerkiksi sosiaalisin perustein määritellyt hinnat)

—	rakentamisen laatu (esimerkiksi energiatehokkuuden parantamistoimien edistäminen julkisten asumispalvelujen piiriin kuuluvissa asunnoissa tai yksityisessä asuntokannassa)

—	alhainen tulotaso (esimerkiksi taloudelliset tuet).

Samoin eräät jäsenvaltiot ovat toteuttaneet energiaköyhyyden seurauksia lieventäviä korjaavia toimenpiteitä, joihin kuuluu esimerkiksi kielto kytkeä heikossa asemassa olevat perheet pois verkosta kriittisinä aikoina.

2.11	Energiatehokkuuden parantaminen rakentamisessa on keskeinen tekijä energiaköyhyyden torjunnassa. Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin uudelleenlaadintaa koskeva ehdotus KOM (2008) 780 lopullinen voi tarjota tähän tilaisuuden.

3. Talouskriisi nostanut työttömien määrän 23 miljoonaan

3.1

Euroopan talous kärsii pahimmasta taantumastaan sitten vuoden 1930. Vuonna 2009 BKT:n muutos 27 jäsenvaltion EU:ssa oli -4,2 % verrattuna vuoteen 2008, jolloin jo mitattiin heikko kasvutulos (+0,8 %). Työttömyys on kasvanut voimakkaasti: tammikuussa 2010 työttömänä oli 9,5 % aktiiviväestöstä (puolitoista prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aikaisemmin). Näin ollen vuoden 2010 ensimmäisenä kuukautena työttömänä oli 22 979 000 henkilöä. Prosenttiosuuksin mitattuna alimmat työttömyysasteet kirjattiin Alankomaissa (4,2 %) ja Itävallassa (5,3 %) ja korkeimmat Liettuassa (22,9 %) ja Espanjassa (18,8 %) (Eurostat).

3.2

Vuoden 2008 lopussa julkaistu Euroopan talouden elvytyssuunnitelma ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Jos nykytilannetta kuvaavat tiedot ovat huolestuttavia, huolestuttavaa on myös se, että tähänastisissa ennusteissa (komission ennuste mukaan luettuna) lähiaikojen elpymisen ennustetaan olevan ”heikkoa”. Vaikka käyttöön on otettu verokannustimia, jotka vastaavat suuruudeltaan 5 prosenttia BKT:sta (EU27), ne eivät ole riittäviä eikä käytössä ole riittävän hyvin koordinoitua strategiaa kriisistä ulospääsemiseksi.

3.3

Vuonna 2007 alkanut talous- ja rahoituskriisi syntyi aikana, jolloin Euroopan työntekijöiden palkat polkivat paikallaan tai laskivat. Toisaalta eräissä jäsenvaltioissa ehdotetut taloudelliset toimenpiteet valtion mittavan velan ja julkisen talouden alijäämän vähentämiseksi vaikuttavat sosiaalietuuksiin (eläkkeet, työttömyyskorvaukset) ja julkisiin palveluihin.

3.4	Kaikkien näiden tekijöiden vuoksi heikossa asemassa olevien perheiden yleisnäkymät ovat huolestuttavat energiakustannusten noustessa.

4. EU:n energiapolitiikka

4.1

Halu vapauttaa energiamarkkinat on ollut yksi EU:n keskeisistä politiikoista kahden kuluneen vuosikymmenen aikana. Prosessi käynnistettiin energianeuvoston kesäkuussa 1987 pitämässä kokouksessa, minkä jälkeen ensimmäiset kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttamista koskevat direktiivit julkaistiin 1990-luvun lopussa. Siitä lähtien on toteutettu lukuisia samansuuntaisia toimia.

4.2

Vapauttamisprosessin ilmoitetut tavoitteet olivat pääpiirteissään energiasektorin tehostaminen ja Euroopan talouden kilpailukyvyn parantaminen. Kaikkien jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan päästy täyteen yksimielisyyteen toimenpiteistä, ja eräissä jäsenvaltioissa esiintyy voimakasta vastarintaa asiaa koskevien politiikkojen täytäntöönpanon suhteen.

4.3

Sekä kaasun että sähkön tukkumarkkinoilla tarjonta on nykyisellään erittäin keskittynyttä (kymmenessä jäsenvaltiossa kolmella suurimmalla kaasuntoimittajalla on vähintään 90 prosentin markkinaosuus, ja sähkömarkkinoilla suurimpien toimittajien markkinaosuus on yli 80 prosenttia 14 jäsenvaltiossa, KOM(2009) 115 lopullinen).

4.4	Vapauttaminen hyödyttää kuluttajia, mikäli se tosiasiallisesti edistää kilpailua. Monissa jäsenvaltioissa yksityiset oligopolit ovat kuitenkin korvanneet valtion monopolit, minkä vuoksi toimia avoimuuden ja kilpailun lisäämiseksi energia-alalla on tehostettava.

4.5

Sen vuoksi on syytä korostaa tarvetta toteuttaa käytännössä kolmannessa energiapaketissa suunnitellut toimet, joiden tavoitteena on luoda todelliset, valtioiden yhteistyöhön perustuvat energiamarkkinat. Tällaisia toimia ovat mm. verkostojen entistä tiiviimpi yhteenliittäminen, operaattoreiden välisen koordinoinnin parantaminen ja kansallisten sääntelyviranomaisten valtuuksien vahvistaminen.

5. Vapauttamisen tulee hyödyttää kuluttajia

5.1

Vapauttaminen edistää energiantuotannon hajauttamista ja monipuolistamista, ja sen avulla tulisi voida saavuttaa tiettyjä keskeisiä tavoitteita, kuten energian hinnan alentaminen ja toimitusten takaaminen, palvelun laadun parantaminen, tarjonnan laajentaminen sekä sen mukauttaminen yleisesti kuluttajien tarpeisiin ja erityisesti heikossa asemassa olevien kuluttajien tarpeisiin. Jäsenvaltioissa saadut ensimmäiset kokemukset ovat kuitenkin paljastaneet ongelmia, jotka johtuvat mm. hinnoittelun avoimuuden puutteesta ja korkeista hinnoista.

5.2

Useimmissa jäsenvaltioissa hinnat olivat vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla korkeammat kuin vuonna 2008, vaikka öljyn hinnan kehityksen perusteella olisi voinut odottaa loppukäyttäjiltä perittävien hintojen merkittävämpää laskua. Tilanne voi selittyä osittain viipeellä öljyn hinnan muutoksen siirtymisessä loppukäyttäjältä laskutettavaan hintaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että energian tukkuhinnan aleneminen ei näy täysin loppukäyttäjiltä laskutettavissa hinnoissa (ks. KOM(2009) 115 lopullinen).

5.3

Tämän johdosta sähkön- ja kaasuntoimituspalvelujen tulokset ovat epätyydyttäviä, kun tarkastellaan palvelujen vaikutuksia kotitalouksiin. Noin 60 prosenttia kuluttajista on ilmoittanut energiantoimittajansa nostaneen hintoja, ja vain 3–4 prosenttia on ilmoittanut hintojen laskeneen. Sähkön- ja kaasuntoimituspalvelujen tulokset ovat erityisen huonot myös, jos tarkastellaan tarjonnan vertailtavuutta ja toimittajan vaihtamisen helppoutta. Kuluttajat vaihtavat toimittajaa vähiten juuri energia-alalla: vain 7 % vaihtoi kaasuntoimittajaa ja 8 % sähköntoimittajaa (Euroopan komissio, Toinen vuosittainen EU:n kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, 2. helmikuuta 2009).

6. EU:n toimet energiaköyhyyden alalla

6.1

Energiaköyhyys on uusi sosiaalinen painopiste, joka edellyttää kaikkien tasojen tukea. Vaikka EU on laatinut hyviä säädöksiä (1), jäsenvaltioiden toimet ovat tähän asti olleet riittämättömiä. Mainittakoon pari esimerkkiä: kaasun ja sähkön sisämarkkinoista annetuissa direktiiveissä (ensin direktiivissä 2003/54/EY ja sen jälkeen direktiivissä 2009/72/EY) säädetystä velvoitteesta huolimatta vain 10 unionin 27:stä jäsenvaltiosta tarjoaa sosiaalisin perustein määriteltyjä hintoja heikossa asemassa oleville asiakkaille ja vain 8 jäsenvaltiossa käytetään yleisesti termiä ”heikossa asemassa oleva asiakas” (Status Review of the definitions of vulnerable customer, default supplier and supplier of last resort [heikossa asemassa olevan asiakkaan, vakituisen toimittajan ja toimituksista viime kädessä vastaavan tahon määritelmien tilannetarkistus], ERGEG, 2009).

6.2

Ongelmaa ei ole käsitelty kaikissa jäsenvaltioissa ja ne valtiot, jotka sitä käsittelevät, toimivat itsenäisesti tavoittelematta keskinäistä synergiaa, mikä vaikeuttaa energiaköyhyyden määrittämistä ja arviointia sekä ongelman hoitamista EU:n tasolla. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetty määritelmä poikkeaa muiden jäsenvaltioiden käyttämästä määritelmästä siten, että energiaköyhyydeksi katsotaan tilanne, jossa tuloista yli 10 % kuluu asianmukaisen lämpötilan ylläpitämiseen asunnossa. Määritelmä vaihtelee jopa EU:n tuottamissa asiakirjoissa.

6.3

On kunkin jäsenvaltion tehtävä käsitellä energiaköyhyysongelmaa oman toimivaltarakenteensa (kansallinen, alueellinen tai paikallinen toimivalta) puitteissa, mutta tehokkaan kaasu- ja sähköalaa koskevan kansallisen lainsäädännön puuttuessa EU:n tulee toimia EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Muiden polttoaineiden, kuten hiilen, osalta vastuu on yksinomaan jäsenvaltioilla.

6.4	Euroopan unioni antaa säädöksiä ja sillä on toimivaltaa energiapolitiikan alalla, joten se vaikuttaa jäsenvaltioiden energiaköyhyystilanteeseen joko suoraan tai välillisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että EU toteuttaa toimia ja kehittää toimintalinjoja toimivaltansa puitteissa.

6.5

Euroopan komissio teki ehdotuksen energiankuluttajien oikeuksia koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta (KOM(2007) 386 lopullinen) ja Euroopan parlamentti julkaisi 19. kesäkuuta 2008 aiheesta päätöslauselman (P6 – TA(2008)0306). ETSK toteaa aiheesta antamassaan lausunnossa (2), että kansalaisten oikeuksien varmistamiseksi tarvitaan sitovia säännöksiä, kuten eräissä muissa tapauksissa on jo tehty (3). Komissio peruutti peruskirjaa koskevan ehdotuksensa ja sisällytti joitakin sen kohtia kolmanteen energiapakettiin, koska se katsoi ehdotuksen vaikuttavuuden siten kasvavan (esimerkiksi direktiivin 2009/72/EY 7 ja 8 artikla).

6.6

On syytä muistaa, että käsillä olevan lausunnon aiheeseen liittyen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan seuraavaa: ”Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden sosiaalitukeen ja asumistukeen tai sosiaalisesti tuettuun asuntoon ihmisarvoisen elämän varmistamiseksi jokaiselle, jolla ei ole riittäviä varoja, yhteisön oikeuden ja kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, sekä kunnioittaa tätä oikeutta” (34 artikla). Siinä vahvistetaan myös velvollisuus varmistaa kuluttajansuojan korkea taso (38 artikla).

6.7

ETSK toteaa jälleen kerran, että on tunnustettava velvollisuus varmistaa yleispalvelun saatavuus, täyttää julkisen palvelun velvoitteet, suojella taloudellisesti heikossa asemassa olevia ja energiaköyhyyden uhassa eläviä ryhmiä esimerkiksi kieltämällä verkosta pois kytkeminen kriittisinä aikoina, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio sekä oikeus kohtuullisiin ja eri palveluntarjoajien välillä vertailukelpoisiin avoimiin hintoihin. (4)

6.8

ETSK korostaa hyötyä, jota hajautetusta energiantuotannosta voi tietyissä tapauksissa olla kuluttajille, heikossa asemassa olevat kuluttajat mukaan luettuina, sillä sen avulla

—	tuotanto voidaan pienempien tuotantoyksiköiden ansiosta tuoda lähemmäs kuntien ja kaupunkien kulutuskeskuksia, jolloin kuljetuksesta aiheutuva hävikki (jonka esimerkiksi sähköenergian tapauksessa arvioidaan olevan n. 7–10 %) pienenee

—	edistetään uusiutuvan energian tuotantoa

—	edistetään teknologian kehittämistä

—	voidaan luoda työpaikkoja ja täydentää keskitettyä energiantuotantoa.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55, 7 art.

(2) EUVL C 151, 17.6.2008, s. 27.

(3) EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1.

(4) EUVL C 151, 17.6.2008, s. 27.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/57

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestävän talouden rakentaminen kulutusmalliemme muutoksen avulla” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/10

Esittelijä: Anna Maria DARMANIN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kestävän talouden rakentaminen kulutusmalliemme muutoksen avulla.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta ja 7 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

0. Taustaa

Kestävät kulutusmallit saattavat vaikuttaa ylellisyydeltä, kun taustalla vallitsee edelleen koko Eurooppaan vaikuttava kriisi, osa eurooppalaisista joutuu taistelemaan työpaikkansa säilyttämiseksi ja toimeentulonsa varmistamiseksi ja pk-yritysten on kamppailtava eloonjäämisestään. Kestävää kehitystä koskevien toimintalinjojen tulisi kuitenkin sisältää myös indikaattoreita Euroopan nykytilanteen huomioon ottamiseksi. Käsillä olevassa lausunnossa keskitytään kestävän kehityksen pieneen osa-alueeseen, kulutukseen. ETSK katsoo perusperiaatteisiin kuuluvan, että yhtenä pitkän aikavälin keinoista kulutuksen kestävyyden lisäämiseksi on vahvistaa eurooppalaisten tietoisuutta kansalaisuudesta. Se ei merkitse ainoastaan Lissabonin sopimuksen mukaista kuluttajaoikeuksien vahvistamista vaan myös kansalaisuuden arvon lisäämistä niin, että kansalaisilla ei ole vain oikeuksia vaan myös moraalinen vastuu toimia kestävän kehityksen periaatteiden edellyttämällä tavalla.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Kestäväpohjaisessa taloudessa sekä tuotanto- että kulutusmallien on määrä tukea yksilöiden, yhteisöjen ja luonnon jatkuvaa hyvinvointia. Useimpien yhteiskunnan toimijoiden olisi noudatettava tiettyjä yhteisiä arvoja. ETSK korostaa aikaisempien lausuntojensa tapaan, että bkt:n ohella tulisi käyttää ekologisia ja sosiaalisia indikaattoreita valtiovallan toimien onnistumisen arvioimiseksi.

1.2 Euroopan nykyistä tuotanto- ja kulutusjärjestelmää pidetään ympäristön kannalta kestämättömänä, erityisesti mitä tulee sen riippuvuuteen energiasta, raaka-aineista, maasta ja vedestä sekä sen vaikutuksiin maapallon ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen. Mikäli kaikilla maailman ihmisillä olisi eurooppalainen elämäntyyli, me tarvitsisimme yli 2,5 maapalloa.

1.3 Eurooppa-neuvosto on sopinut, että teollistuneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Siksi ETSK suosittaa, että Eurooppa 2020 -strategiaan sisällytettäisiin sekä kestäväpohjaiseen tuotantoon että kestäväpohjaiseen kulutukseen tähtääviä toimia. Nämä kaksi alaa liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja niihin on puututtava maapalloon kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi.

1.4 Mikäli halutaan samanaikaisesti leikata päästöjä 40 vuodessa 80–95 prosentilla ja saavuttaa 2–3 prosentin vuosittainen talouskasvu, talouden hiili-intensiteettiä on vähennettävä vuosittain 6–10 prosentilla. Tällaisesta jatkuvasta ja koko talouden kattavasta teknologisesta muutosvauhdista ei ole olemassa aikaisempia esimerkkejä. Näin ollen olisi järkevää ryhtyä keskustelemaan vakavasti mahdollisuuksista muuttaa kulutusmalleja sekä yleistä talous- ja sosiaalimallia, joka tukeutuu tuotannon ja kulutuksen kasvuun, samalla kun etsitään mahdollisimman nopeita parannuksia tuotanto- ja toimitusketjuihin.

1.5 Pelkästään ylhäältä annetut määräykset muutosten toteuttamiseksi tulevat tuskin toimimaan. Sosiaaliset muutokset saavat usein alkunsa pienistä yhteiskuntaryhmistä ja leviävät erilaisten viestintäkanavien kautta. EU:n, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten roolina voisi olla olemassa olevien, kestävän elämäntavan puolesta toimivien ryhmien tunnistaminen, kannustaminen ja tukeminen.

1.6 Tarvitaan vuoropuhelua EU:n toimielinten, keskus- ja paikallishallinnon sekä kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä. Yksi mahdollinen etenemistapa voisi olla, että komissio loisi yhdessä ETSK:n kanssa kestäväpohjaista kulutusta pohtivan foorumin, jossa käsiteltäisiin esimerkiksi seuraavia aiheita:

—	kestävän kehityksen mukaisen talouden muotoutumista tukevat arvot sekä jännitteet, jotka vallitsevat muun muassa kasvun ja ekologisen kestävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja henkilökohtaisen vapauden sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaadun välillä

—	mahdollinen tarve vähentää kulutusta tietyillä aloilla

—	syyt, jotka estävät kansalaisia valitsemasta entistä kestävämpiä kulutusmalleja, ja tavat, joilla paikallisen, kansallisen ja EU-tason hallintoelimet voivat edistää parempia valintoja

—	ympäristöä säästävän elämäntavan omaksuneiden yksilöiden ja ryhmien kokemukset ja mahdollisuudet niiden levittämiseksi

—	toimenpiteet entistä kestävämpien kulutusmallien tukemiseksi tietyissä ryhmissä, kuten ikääntyneiden, nuorten, työttömien, uusien maahanmuuttajien ja lapsiperheiden parissa.

1.7 Vuoropuhelun lisäksi tarvitaan myös toimia, mukaan lukien kestäväpohjaista elämäntapaa edistävien ryhmien käynnistämien kokeilujen ja niistä raportoimisen tukeminen, tarvittaessa politiikkojen mukauttaminen ja vahvistaminen sekä käytännön toimien toteuttaminen EU:n toimielimissä johtoaseman ilmentämiseksi ja entistä kestävämpien käytänteiden potentiaalin osoittamiseksi. Lisäksi tulisi julkaista parhaita käytänteitä ja osoittaa näin mahdollisuudet muuttaa kulutusmalleja.

1.8 Kestävä kulutus ei ole pelkästään ympäristöpolitiikan asia. Se edellyttää aloitteita monilla eri politiikan aloilla, esimerkiksi kansanterveyden, koulutuksen, työllisyyden, kaupan, kuluttajansuojan, liikenteen, maatalouden ja energian alalla.

2. Uuden talous- ja yhteiskuntamallin tarve

2.1 Kestävän kehityksen mukaisen talouden luonteesta on keskusteltu jo puolen vuosisadan ajan. (1) Kestäväpohjaisessa taloudessa sekä tuotanto- että kulutusmallien on määrä tukea yksilöiden, yhteisöjen ja luonnon jatkuvaa hyvinvointia.

2.2 Jotta talousmalli voisi toimia riippumattomasti, useimpien yhteiskunnan toimijoiden on noudatettava tiettyjä yhteisiä arvoja, kuten nykyisin EU:n jäsenvaltioissa tapahtuukin. Hallitukset toteuttavat tiettyjä taloudellisia arvoja korostamalla bkt:tä ja muita politiikan ohjaamiseen tarkoitettuja indikaattoreita. Bkt:n puutteet ihmisten, yhteiskunnan ja luonnon hyvinvoinnin mittarina myönnetään laajalti. ETSK on ehdottanut (2), että edistystä kestäväpohjaisen talouden saavuttamisessa mitattaisiin bkt:n lisäksi ekologisen jalanjäljen sekä elämänlaatua osoittavan indikaattorin avulla. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa yksilön, ryhmän, instituution tai alueen elintavan ylläpitämisen edellyttämää tuottavaa maa-alaa. Elämänlaatua koskevassa indikaattorissa tulisi ottaa huomioon terveys, aineellinen hyvinvointi, julkisten palveluiden saatavuus, sosiaalinen osallisuus, tulijoiden kotoutuminen, vapaa-aika sekä ympäristön laatu.

2.3 On odotettavissa, että aiempaa useampien indikaattorien käyttäminen valtiovallan toimien onnistumisen arvioimiseksi johtaa siihen, että politiikan määrittelyssä painotetaan entistä vähemmän bkt:n kasvun edistämistä ja aiempaa enemmän ihmisten, yhteiskunnan ja ympäristön hyvinvoinnin muita ulottuvuuksia.

3. Ekologinen haaste

3.1 Euroopan ympäristökeskus korostaa ympäristön tilaa ja tulevaisuudennäkymiä koskevassa kertomuksessaan (2010) kahta keskeistä osa-aluetta: ilmastoa ja energiaa sekä biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä. (3) Eurooppalaisen yhteiskunnan kestävän kehityksen keskeisenä haasteena on sitä ylläpitävien ekosysteemien ja sen resurssipohjan (energian, maaperän ja veden) heikentyminen. Vuonna 2003 keskimääräinen ekologinen jalanjälki oli arviolta EU:ssa lähes 5 hehtaaria kansalaista kohden ja luvun ennustettiin kasvavan, kun yleisesti käytettävissä oleva maa-ala oli ainoastaan 1,8 hehtaaria kansalaista kohden ja sen ennustettiin supistuvan. (4) Mikäli kaikilla maailman ihmisillä olisi eurooppalainen elämäntyyli, me tarvitsisimme siis yli 2,5 maapalloa.

3.2 Ilmastonmuutos on erityisen keskeinen aihe, koska se sekä vaikuttaa suoraan ihmisten elämään että se myös todennäköisesti pahentaa yhteiskunnan kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, makeanveden saatavuuteen sekä muihin järjestelmiin. Euroopan ekologisen jalanjäljen tärkeimpiä osatekijöitä ovat fossiilisten polttoaineiden käyttö sekä kasvihuonekaasujen syntyminen. Yksi merkittävä osatekijä on myös maatalouden, liikenteen ja rakennuskannan edellyttämä maankäyttö. Ekologinen jalanjälki ei kuvaa hyvin Euroopan talouden muita vaikutuksia, kuten vedenkäyttöä (lähinnä maataloudessa) eikä harvinaisten mineraalien kulutusta.

3.3 Eurooppa-neuvosto on sopinut, että teollistuneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Kyse on 4–7 prosentin vuosittaisesta leikkauksesta. Eurooppa-neuvosto on sitoutunut vähentämään EU:n päästöjä vuoden 1990 tasoon verrattuna 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä tai jopa 30 prosentilla, mikäli muut valtiot tekevät samankaltaisia sitoumuksia. ETSK on kuitenkin esittänyt (5), että tavoitteeksi olisi asetettava ehdottomasti 30 prosenttia.

3.4 EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä käyttämällä ensisijaisesti teknologisia keinoja ja pitämään samalla yllä talouskasvua. Vaikka vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamisen mahdollistavia teknologioita on olemassa, käytännössä edistyminen on ollut hidasta. 15 jäsenvaltion EU sitoutui vuonna 1997 vähentämään päästöjä vuoden 1990 tasoon verrattuna 8 prosentilla vuosiin 2008–2012 mennessä, mutta vuoteen 2006 mennessä päästöt olivat vähentyneet vain 2,2 prosentilla. Tänä aikana 27 jäsenvaltion EU:n päästöt vähenivät 7,7 prosentilla, mutta nousivat taas 1,5 prosentilla vuodesta 2000 alkaen. (6) EU:n energiatehokkuus on 1990-luvusta alkaen parantunut vuosittain ainoastaan 0,5 prosentilla. (7)

3.5 Mikäli halutaan 40 vuoden aikana samanaikaisesti leikata päästöjä 80–95 prosentilla ja saavuttaa 2–3 prosentin vuosittainen talouskasvu, talouden hiili-intensiteettiä on vähennettävä vuosittain 6–10 prosentilla. Tällaisesta jatkuvasta ja koko talouden kattavasta teknologisesta muutosvauhdista ei ole olemassa aikaisempaa kokemusta. Näin ollen olisi järkevää ryhtyä keskustelemaan vakavasti mahdollisuuksista muuttaa kulutusmalleja sekä yleistä talous- ja sosiaalimallia, joka tukeutuu tuotannon ja kulutuksen kasvuun, samalla kun etsitään mahdollisimman nopeita parannuksia tuotanto- ja toimitusketjuihin.

4. Kestävä kulutus: valinnanvapauden mahdollistaminen

4.1 Euroopan maiden hallitukset sitoutuivat vuonna 1992 Riossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa poistamaan kestämättömät kulutus- ja tuotantomallit. Lisäksi ne ovat sitoutuneet Marrakeshin prosessissa kehittämään vuoteen 2010 mennessä kestäväpohjaista kulutusta ja tuotantoa koskevia toimintasuunnitelmia, joita YK:n kestävän kehityksen toimikunnan on tarkoitus käsitellä vuonna 2011.

4.2 Kestäväpohjaisesta kulutuksesta ja keinoista sen saavuttamiseksi on saatavilla yhä enemmän tutkimuksia. (8) Kuluttajat tuntevat enimmäkseen juuttuneensa nykyiseen elämäntapaansa: vaikka he esimerkiksi haluaisivat vähentää auton käyttöä, he eivät osaa kuvitella, miten sen voisi toteuttaa. Kulutusta muokkaavat ja rajoittavat hyvin monet tekijät, kuten fysiologiset tarpeet, luonne, sosiaalinen tilanne, kulttuuri sekä vaihtoehtoisten tuotteiden ja palveluiden saatavuus ja hinta. Kuluttajayhteiskunnassa kulutusvalinnoilla on keskeinen rooli sosiaalisten ja psyykkisten tarpeiden tyydyttämisessä esimerkiksi ryhmän jäsenyyden, omanarvontunnon ja oman identiteetin määrittelyn kannalta. Tämä kaikki heikentää yksilöiden kykyä harkita muutoksia sekä hallitusten mahdollisuuksia ottaa käyttöön kulutustottumuksien muuttamiseen tähtääviä politiikkoja. Kun tällaisia politiikkoja on toteutettu, tulokset ovat olleet enimmäkseen harmittavan heikkoja tai hitaita, ja siksi politiikkojen jatkaminen tiettyjen eturyhmien vastustaessa niitä on ollut vaikeaa.

4.3 Myös ihmisten motivaatio, kulutustottumukset ja todennäköiset reaktiot erityisiin toimintalinjoihin vaihtelevat suuresti. Ne voivat yksilökohtaisesti vaihdella myös tilanteittain. Näin ollen kestäväpohjaisen kulutuksen saavuttamiselle ei ole olemassa yksinkertaista poliittista ratkaisua. Vaikutusta on ennemminkin laajalla toimintaperiaatteiden valikoimalla, joka yltää maataloudesta ja työllisyydestä koulutukseen ja kansanterveyteen. Saatetaan tarvita erityisiä strategioita, joilla voidaan tukea erityisryhmien, kuten ikääntyneiden ja nuorten, entistä kestäväpohjaisempia valintoja.

4.4 Ihmiset ovat rajoittaneet kulutustaan vapaaehtoisesti hyvin laajasti kansallisten hätätilojen ja sotien aikana, mutta ekologista kriisiä ei yleisesti tunnisteta näin suureksi hätätilanteeksi. Tästä huolimatta yhä useammat ovat viime aikoina valinneet aiempaa yksinkertaisemman elämäntavan ekologisen vaikutuksensa vähentämiseksi. Eräät kaikkein onnistuneimmista yrityksistä kulutustottumusten muuttamiseksi ovat perustuneet yhteisöihin, kuten EcoTeam-hanke, jota Global Action Plan -järjestö toteuttaa useissa maissa ja jossa luodaan naapurustoon, työpaikoille tai kouluihin pieniä ryhmiä, joiden jätteiden tuottoa sekä energian ja veden kulutusta seurataan ja joille etsitään samalla keinoja entistä kestäväpohjaisemman elämäntavan toteuttamiseksi.

4.5 Pelkästään ylhäältä annetut määräykset muutosten toteuttamiseksi tulevat tuskin toimimaan etenkään, kun huomattavaan kulutuksen nojautuvaa elämäntyyliä edustavat poliitikot yrittävät vaikuttaa suureen yleisöön. Useimmille ihmisille kestäväpohjainen kulutus ei ole kovin tärkeä prioriteetti. Sosiaaliset muutokset saavat kuitenkin usein alkunsa pienistä yhteiskuntaryhmistä ja leviävät erilaisten viestintäkanavien – kuten valtamedian, taiteen, epävirallisten ystäväverkostojen ja uskonnollisten yhteisöjen – kautta. Poliittisten päättäjien tulisi ennemminkin tunnistaa olemassa olevat, kestävän kehityksen puolesta toimivat ryhmät ja kannustaa niitä eikä niinkään tyrkyttää omaa näkemystään tarvittavista toimista suurelle yleisölle.

4.6 Kestäväpohjaisen elämäntavan valitsemista ei tulisi hahmottaa tai määritellä ylellisyydeksi, joka on tarjolla ainoastaan riittävän varakkaille ihmisille. ETSK on korostanut, että ympäristöä säästävän tuotannon ei tulisi olla kallista (9), vaan sen tulisi olla kaikkien ulottuvilla. On oleellista, että kestäväpohjaiseen kulutukseen ei liity yksilöiden maksettavaksi tulevia lisäkustannuksia, sillä silloin valinnanvapaus koskisi vain osaa yhteiskunnasta, mikä merkitsisi köyhien ja pienituloisten syrjäytymistä.

4.7 ETSK korostaa, että ympäristöä säästävän kulutuksen valinnan mahdollistaminen edellyttää, että huomiota kiinnitetään myös muihin kriittisiin hyvinvoinnin aloihin, joista tärkeimmiksi mielletään työllistymismahdollisuudet, työtä vastaava palkkataso, ihmisarvoinen työ sekä pk-yritysten luotonsaantimahdollisuudet.

5. Keskeiset politiikanalat

5.1 EU:n toimielimille on kertynyt yhdennetyn Euroopan rakentamisessa kokemusta siitä, kuinka määritellä visio ja toimia johtajana radikaaleissa muutoksissa. Toimielimet ovat turvautuneet lähinnä pluralistiseen malliin ja edistäneet hallitusten välistä sopua sen sijaan, että ne olisivat johtaneet muutoksia johonkin tiettyyn suuntaan. On ollut myös tilanteita, joissa EU on toiminut johtajana, esimerkiksi terveys- ja ympäristöstandardeissa. Nämä kokemukset saattavat osoittautua hyödyllisiksi kestäväpohjaisen talouden rakentamisessa. Johtajuus ja innoitus saattavat olla yhtä tärkeitä kuin tekninen asiantuntemus ja hallinnolliset taidot.

5.2 Komitea on suhtautunut myönteisesti komission kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelmaan. (10) Lukuisat muut EU:n nykyiset politiikat liittyvät oleellisesti kestäväpohjaiseen kulutukseen, esimerkiksi päästökauppajärjestelmä, henkilöautojen polttoainetaloutta koskevista merkinnöistä annettu direktiivi, asetus kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, biopolttoainedirektiivi, rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi, direktiivi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä yhteisen maatalouspolitiikan ympäristösäännökset. EU:n politiikassa keskitytään kuitenkin markkinavälineisiin sekä teknologia- ja tuotestandardeihin. Ainoastaan päästökauppajärjestelmässä on kyse kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttisia määriä. Lisäksi on jännitteitä muiden toimintaperiaatteiden tavoitteiden, kuten liikkuvuuden lisäämisen, kanssa. On hyvin vähän välineitä, joilla voitaisiin suoraan puuttua kulutukseen ja elämäntapoihin, ja on selvää, että politiikat eivät riitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden toteuttamiseksi eivätkä riippumattomuuden saavuttamiseksi uusiutumattomista mineraaliresursseista.

5.3 Tarvitaan EU:n toimielinten, keskus- ja paikallishallinnon sekä kaikkien työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Yksi mahdollinen etenemistapa voisi olla, että komissio loisi yhdessä ETSK:n ja muiden tahojen kanssa kestäväpohjaista kulutusta pohtivan foorumin, jossa käsiteltäisiin esimerkiksi seuraavia aiheita:

—	kestävän kehityksen mukaiseen talouteen siirtymistä tukevat arvot sekä ratkaisua odottavat jännitteet, joita vallitsee muun muassa kasvun ja ekologisen kestävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja henkilökohtaisen vapauden sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaadun välillä

—

mahdollinen tarve vähentää kulutusta tietyillä aloilla. Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin elintarvikkeiden ja energian kulutuksesta sekä liikenteestä. Kestävän kehityksen ja muiden tavoitteiden välillä vallitsee ristiriitoja mutta myös mahdollisia synergioita (esimerkiksi pyöräily voi olla hyödyllistä sekä terveyden että ympäristön kannalta).

—

syyt, jotka estävät kansalaisia valitsemasta entistä kestävämpiä kulutusmalleja, ja tavat, joilla paikallisen, kansallisen ja EU-tason hallintoelimet voivat edistää parempia valintoja. Voitaisiin esimerkiksi varmistaa, että nykyiset toimintalinjat (kuten rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi) pannaan täysimääräisesti toimeen, ja vahvistaa toimenpiteitä kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan toimintasuunnitelman puitteissa sekä antaa näin kuluttajille mahdollisuus valita entistä kestävämmällä tavalla tuotettuja elintarvikkeita.

—

ympäristöä säästävän elämäntavan omaksuneiden yksilöiden ja ryhmien kokemukset ja mahdollisuudet niiden levittämiseksi. Esimerkkejä tarjoavat Global Action Plan -järjestö, jonka EcoTeam-hankkeet vähentävät kierrättämättömän jätteen määrää yleensä 40–50 prosentilla, Transition Towns -verkosto, joka pyrkii rakentamaan ilmastonmuutoksen ja resurssien vähenemisen kestäviä paikallisia yhteisöjä, sekä kveekareiden uskonnollinen yhteisö, joka on jo kauan kannattanut ympäristöä säästävään elämäntapaan liittyviä arvoja. Eräät näiden ryhmien ja verkostojen jäsenistä ovat kehittäneet tyydytystä tarjoavan elämäntavan, joka kuluttaa 60–80 prosenttia vähemmän materiaaleja ja energiaa kuin EU:ssa keskimäärin.

—	toimenpiteet entistä kestävämpien kulutusmallien tukemiseksi muutosten aikana tietyissä ryhmissä, kuten ikääntyneiden, nuorten, työttömien, uusien maahanmuuttajien ja lapsiperheiden parissa

—	keinot yhdistää siirtyminen ympäristöä säästävään kulutukseen ja kestäväpohjaiseen tuotantoon sisämarkkinoiden kilpailukyvyn kanssa.

5.4 Politiikkaan tulisi sisältyä sekä välittömästi että pitkällä aikavälillä toteutettavia toimia kulutustottumusten muuttamiseksi. Paljon voidaan oppia kertyneistä kokemuksista, esimerkiksi tupakkapolitiikasta, jossa hinnoittelun, sääntelyn, pakkausmerkintöjen ja valistuksen yhdistelmällä on saavutettu merkittäviä muutoksia ihmisten asenteissa ja käyttäytymisessä.

5.4.1 Hintakannusteet ovat merkittävä osa politiikkaa, mutta energian hintojen laskuun tähtäävä komission tavoite (11) ja kulutuksen vähentämistarpeet ovat ristiriidassa. Hiilidioksidiveroja tai päästökauppaa on täydennettävä muilla toimilla. Ellei esimerkiksi asuntojen eristystä ja vaihtoehtoisia energiamuotoja tueta riittävästi, polttoaineen tai hiilidioksidin korkeat hinnat saattavat lisätä energiaköyhyyttä.

5.4.2 ETSK on useassa yhteydessä korostanut valistusohjelmien merkitystä, kun ihmisten käyttäytymistä pyritään muuttamaan tehokkaasti kestäväpohjaiseen suuntaan. Komitea toistaa, että kyseisiä valistusohjelmia ei tulisi kohdentaa ainoastaan – sinänsä tärkeän kohteen muodostaviin – oppilaitoksiin ja nuoriin, vaan kaikenikäisiin ihmisiin. Ikääntyville tulisi tarjota ammatillista koulutusta, elinikäistä oppimista ja erilaisia ohjelmia. On ratkaisevan tärkeää, että kestäväpohjaiset käytänteet eivät lisää työttömien tai muiden vastaavien ryhmien syrjäytymistä.

5.5 Vuoropuhelun lisäksi tarvitaan myös toimia, mukaan lukien kestäväpohjaista elämäntapaa edistävien ryhmien käynnistämien kokeilujen ja niistä raportoimisen tukeminen. Jotta toimista olisi hyötyä, EU:n toimielinten on suhtauduttava asiaan vakavasti, mukautettava ja vahvistettava tarvittaessa politiikkoja sekä toteutettava käytännön toimia johtoaseman ilmentämiseksi ja entistä kestävämpien käytänteiden potentiaalin osoittamiseksi.

5.6 Kestäväpohjainen kulutus ei ole pelkästään ympäristöpolitiikan asia. Se edellyttää aloitteita monilla eri politiikan aloilla, esimerkiksi kansanterveyden, koulutuksen, työllisyyden, kaupan, kilpailun, kuluttajansuojan, liikenteen, maatalouden ja energian alalla.

5.7 ETSK suosittaa painokkaasti, että komissio toteuttaa kestäväpohjaista kulutusta koskevia toimia vuoden 2010 työohjelmansa (”Tekojen aika”) (12) ja tästä eteenpäin Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Boulding, K., The economics of the coming spaceship earth, Environmental Quality in a Growing Society (Baltimore: Johns Hopkins University Press 1966) s. 253 ja 55.

(2) ETSK:n lausunto, EUVL C 100, 30.4.2009, s. 53.

(3) Euroopan ympäristökeskus, Ympäristösignaalit 2010.

(4) Global Footprint Network ja WWF, Europe 2007: Gross Domestic Product and Ecological Footprint.

(5) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 73.

(6) EEA, Annual European Community greenhouse gas inventory 1990–2006 and inventory report 2008: Submission to the UNFCCC Secretariat, (Kööpenhamina 2008).

(7) Tipping, P. et al., Impact Assessment on the Future Action Plan for Energy Efficiency, carried out by ECN (NL) and WS Atkins (UK) for DGTREN. Contractor: ECORYS, NL (2006).

(8) Jackson, T. Motivating Sustainable Consumption: A Review of Evidence on Consumer Behaviour and Behavioural Change, a report to the Sustainable Development Research Network, 2005 (http://www.sd-research.org.uk/).

(9) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 1.

(10) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 46.

(11) Monti, M., A New Strategy for the Single Market, Euroopan komission puheenjohtajalle laadittu raportti, toukokuu 2010.

(12) KOM(2010) 135 lopullinen, vol. I.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/62

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kuluttajille annettava tieto” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/11

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kuluttajille annettava tieto.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 81 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Kansalaisten oikeus tietoon eri muodoissaan – tiedonvälityksen vapaus, oikeus tiedottaa ja saada tietoa ja erityisesti kuluttajien oikeus saada tietoa – on nykyään tunnustettu velvoittavaksi perusoikeudeksi yhteisön oikeusjärjestyksessä primaarioikeuden tasolla (EU:n perusoikeuskirjan johdanto-osan viides kappale ja 11, 27, 38, 42 ja 53 artikla, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artikla).

1.2 Johdetun oikeuden alalla kaikki on kuitenkin vielä kesken, sillä tätä perussääntöä ei ole vielä kirjattu eikä muotoiltu asianmukaisesti. Sitä, mitä kuluttajien oikeus tietoon pitää sisällään, miten ja milloin oikeutta voidaan käyttää, mitkä ovat sen rajat ja mikä on sen muoto, ei käsitellä johdonmukaisesti yhteisön lainsäädännössä. Tämä tuo esiin puutteita ja päällekkäisyyksiä, jotka heijastuvat ja vahvistuvat jäsenvaltioiden lainsäädännöissä aiheuttaen haittaa kuluttajille, taloudellisille toimijoille ja lopulta sisämarkkinoiden toteuttamiselle.

1.3 ETSK katsoo, että EU:n tasolla tulee antaa erityiset säännöt kuluttajien oikeudesta tietoon ennen sopimuksen tekoa, sopimuksentekovaiheessa ja sen jälkeen sekä oikeudesta apuun ja neuvontaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toissijaisuusperiaatteen soveltamista.

1.4 Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa on rajoituttava välttämättä kuluttajien tiedonsaantioikeuden perusnäkökohtiin, ja sen tavoitteena on esitellä eräitä tästä uudesta lähestymistavasta kumpuavia periaatteita ja niiden käytännön seurauksia erityisesti 2000-luvun sisämarkkinoiden toteuttamisen ja Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

1.5 On aiheellista huomauttaa, että yleisesti kuluttajien oikeuksiin ja erityisesti kuluttajien tiedonsaantioikeuteen liittyvä komission viimeaikainen suuntaus toteuttaa erottelematta täydellistä yhdenmukaistamista on mitä ilmeisimmin tämän käsityksen vastainen, sillä siinä rikotaan toissijaisuusperiaatetta ja supistetaan näin jäsenvaltioiden mahdollisuutta nostaa kuluttajien oikeuksien tasoa ja jopa rajoitetaan sitä. Tämä vaikuttaa takautuvasti oikeuksiin, jotka perustuvat voimassaoleviin yhteisön direktiiveihin sekä jäsenvaltioiden valtiosääntöihin ja lainsäädäntöön.

1.6 ETSK katsoo edelleenkin, että EU:n toimivaltaan kuuluvien kuluttajien oikeuksien määrittelyssä keskeisessä asemassa tulee olla heikon tai suojattoman osapuolen käsite eikä valistuneen, tarkkaavaisen, harkitsevan ja yksinomaan taloudellisin perustein päätöksiä tekevän kuluttajan käsite. Tämän näkemyksen mukaisesti ETSK on edelleenkin sitä mieltä, että vähimmäistason yhdenmukaistaminen ja korkea suojelun taso noudattavat paremmin perustamissopimuksen vaatimuksia ja sopivat paremmin yhteen kulutussuhteiden todellisen luonteen kanssa.

1.7 Tässä yhteydessä tulee esiin ”asianmukaisen tiedon” käsite, jossa määrän sijasta tulee kiinnittää huomiota ensisijaisesti laatuun niin, että voidaan vastata kuluttajien todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin. Sitä on arvioitava tiedon tarkoituksen, sisällön, esitystavan ja kontekstin perusteella.

1.8 Kun oikeutta tietoon tarkastellaan yleisesti, on tärkeää, että vahvistetaan yhteisön tasolla yleiskattavasti sen asema subjektiivisena oikeutena ja että eritellään siihen liittyvät velvoitteet, jotka tiedon jakamisesta vastaavien tahojen – julkishallinnon ja ammattialojen – on täytettävä.

1.9 Kun ajatellaan kaupallisen tiedottamisen, mukaan lukien mainostamisen, roolia kuluttajille suunnatussa tiedottamisessa, ETSK katsoo, että pakettimatkadirektiivissä säädettyä sääntöä tulee soveltaa yleisesti siten, että kun viestiin sisältyy yksityiskohtaisia ja konkreettisia tietoja hyödykkeestä, palvelusta tai kulutussuhteen kohteena olevasta oikeudesta, sitä pidetään olennaisena osana sopimusta.

1.10 Edelleen samaan aiheeseen liittyen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin koko rakennetta on tarkistettava ja se on muotoiltava uudelleen niin, että voidaan eliminoida täydellisen yhdenmukaistamisen ikävät seuraukset, jotka ovat käymässä ilmi tuomioistuimen tekemistä useista päätöksistä.

1.11 Käsillä olevassa lausunnossa suositeltuihin toimiin ehditään kuitenkin ryhtyä vielä kuluttajien oikeuksia koskevan komission ehdotuksen yhteydessä. On laadittava todellinen peruskirja kuluttajien tiedonsaantioikeuksista ja määriteltävä sopimusta edeltävät, sopimukseen liittyvät ja sopimuksen jälkeiset näkökohdat, säädettävä oikeudesta apuun ja neuvontaan sekä määriteltävä tiedon puutteista ja epätäsmällisyyksistä aiheutuvien ongelmien ja seurausten luonne.

1.12 Näin ollen ETSK suosittaa tarkistamaan yleiskattavasti yksityiskohtaiset luettelot vaatimuksista, joita ammattilaisille asetetaan ennen sopimuksen tekemistä annettavista ja sopimukseen sisältyvistä tiedoista. Nämä vaatimukset ovat eri alakohtaisissa direktiiveissä usein epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia ja päällekkäisiä.

1.13 ETSK suosittaa vielä määrittelemään kyseisten velvoitteiden yleiset vaatimukset seuraavien suuntaviivojen mukaisesti:

a.	Asetetaan yleinen velvollisuus antaa ennen sopimuksen tekoa tietoa hyödykkeistä ja palveluista, niitä tarjoavista ammattilaisista, hinnasta ja sopimuksen soveltamisehdoista, peruutusoikeudesta ja riitojenratkaisumenettelyistä.

b.	Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen sisältö ja laajuus on mukautettava yleisesti kyseessä oleviin hyödykkeisiin tai palveluihin varsinkin, jos kyseessä on monimutkainen asia tai jos se vaikuttaa kuluttajien terveyteen ja turvallisuuteen.

Tavassa, jolla tietoa annetaan, tulee noudattaa vilpittömyyden yleisperiaatetta. Tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia eikä niissä saa jättää mainitsematta keskeisiä näkökohtia ja niiden tulee olla selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Tämä ei koske yksinomaan sopimuksen kohdetta vaan myös markkinointia.

d.	Ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin tulee sisältyä kuluttajan tekemä sopimus.

e.	On vahvistettava periaate, jonka mukaan sopimuksen keskeisiin näkökohtiin liittyvä tieto on maksutonta, sekä periaate maksun mukauttamisesta kustannuksiin muissa tapauksissa.

f.	Kun kuluttaja päättää sopimuksen tekemisestä, hänen tulee saada käytettävissä oleva ennen sopimuksen tekoa annettava tieto haltuunsa helposti ja hänellä tulee olla oikeus saada selvennystä kyseisistä tiedoista sekä sopimuksen sisällöstä ja seurauksista.

g.	Ammattilaisille on asetettava 8 kohdassa määritelty velvollisuus antaa apua ja neuvoja erityisesti silloin, kun kyseessä ovat monimutkaiset tuotteet tai palvelut tai kun kuluttajien terveys ja turvallisuus ovat vaarassa.

h.	Todistustaakka siitä, että ennen sopimuksen tekoa annettava tieto on toimitettu tai että avunantovelvollisuus on täytetty, kuuluu ammattilaisille.

i.	Jos ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen ja avunannon tärkeitä velvoitteita ei täytetä, kuluttajalla tulee olla peruutusoikeus sekä oikeus saada korvausta mahdollisista vahingoista.

1.14 ETSK kehottaakin komissiota tarkistamaan perusteellisesti edellä mainitun direktiiviehdotuksen erityisesti kuluttajien tiedonsaantioikeuteen liittyvin osin, jotta siinä otettaisiin huomioon käsillä olevassa lausunnossa suositetut periaatteet ja käytännön sovellukset.

1.15 ETSK kehottaa myös Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita käsittelemään ennen ehdotuksen hyväksymistä kaikkia tässä lausunnossa esitettyjä kuluttajien tiedonsaantioikeuteen liittyviä keskeisiä näkökohtia.

1.16 Yhteisön tasolle on myös luotava johdonmukaiset oikeudelliset puitteet internetissä tapahtuvan kaupallisen tiedottamisen sääntelemiseksi, ja niiden yhteydessä on varmistettava ihmisten perusoikeuksiin kuuluvan yksityisyyden suojan noudattaminen kaikissa tapauksissa.

2. Johdanto ja aiheen rajaaminen: oikeus tietoon kansalaisten perusoikeutena sekä kuluttajien tiedonsaantioikeus

2.1 EU:n toimielinten tasolla käsitellään nyt ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja systemaattisesti kuluttajien tiedonsaantioikeutta laajemmassa yhteydessä, joka liittyy tiedonsaantiin unionin kansalaisten oikeutena. ETSK osallistuu tähän antamalla panoksen laajaan keskusteluun, jota aiheesta käydään yleisesti kansalaisyhteiskunnassa, unohtamatta asian erityistä vaikutusta uuteen näkemykseen sisämarkkinoiden toteuttamisesta.

2.2 Koska aihe on laaja, se on rajattava tarkkaan. Tämä on välttämätöntä kyseisen kaltaisen lausunnon luonnollisten rajoitusten takia, sillä se on tulosta eri tahoilta saaduista kommenteista sekä ETSK:ssa 1. maaliskuuta 2010 järjestetyssä laajassa kuulemisessa esille tulleista seikoista (ks. yksityiskohtaisemmin sisämarkkinoiden seurantaryhmän verkkosivut http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.consumer-information).

2.3 On aiheellista huomauttaa, että yleisimpiin ihmisten ja kansalaisten perusoikeuksia käsitteleviin julistuksiin ja peruskirjoihin sisältyvä kansalaisten oikeus tietoon otettiin osaksi yhteisön oikeusjärjestystä vasta, kun perusoikeuskirja liitettiin vähän aikaa sitten voimaan tulleeseen Lissabonin sopimukseen. Asian piiriin kuuluvat tiedonvälityksen vapaus, oikeus tiedottaa ja hankkia tietoa sekä velvoite tiedottaa ja oikeus saada tietoa (ks. erityisesti EU:n perusoikeuskirjan johdanto-osan viides kappale ja 11, 27, 38, 42 ja 53 artikla, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artikla). Lisäksi perusoikeuksiin kuuluu kuluttajien oikeus yksityisyyteen, kun kyseessä ovat aggressiiviset ja epätoivotut kaupalliset menettelyt sekä epätoivottu kaupallinen tiedottaminen tai roskaposti.

2.4 Nämä näkökohdat ovat nykyään erityisen tärkeitä etenkin kuluttajien oikeuksien kohdalla, ja ne koskevat ennen kaikkea oikeuksien sisältöä ja sitä, miten niitä käytetään, sekä asiaan liittyvien osapuolien velvoitteita. Tämä johtuu siitä, että ne katsotaan nyt perusoikeuksiksi, jotka on otettava huomioon yhteisön eri politiikkojen ja toimien määrittelyssä ja toteuttamisessa.

2.5 Sanotun rajoittamatta toissijaisuusperiaatteen soveltamista ja EU:n oikeusjärjestykseen tässä asiassa kuuluvaa jaettua toimivaltaa, EU:n perustana olevaan markkinatalousjärjestelmään kuuluvan vapaan kilpailun moitteettoman toiminnan perusedellytyksenä pidetään nykyään velvoitetta varmistaa, että kuluttajilla on taloudellisina toimijoina kaikki tarpeellinen tieto keskeisistä seikoista, jotta he voivat tehdä järkeviä päätöksiä markkinoilla.

2.6 Yksi tämän yleisen velvoitteen seurauksista on se, että on taattava yhteisön toimielinten toiminnan avoimuus. Salassapitämisen tulee olla poikkeus, jolle on oltava painavat, oikeuden toimintaan, yleiseen etuun ja järjestykseen tai yksityisyyden suojaan liittyvät perusteet. Vaikka yhteisön toimielimissä on tapahtunut huomattavaa edistystä komission ja EP:n tärkeiden aloitteiden (1) muodossa, tämä suuntaus ei ole kuitenkaan valitettavasti saanut vastakaikua neuvoston tasolla. Lissabonin sopimuksen voimaantulo vie toivottavasti asiaa eteenpäin merkittävällä tavalla. Vaikka aihe on tärkeä yleisen kuluttajatiedotuksen kannalta, sitä ei käsitellä tässä yksityiskohtaisesti, vaan viitataan aihetta nimenomaisesti käsittelevään ETSK:n lausuntoon.

2.7 Tässä lausunnossa ei myöskään käsitellä kuluttajille suunnattua yleistä koulutusta ja valistusta, vaikka ne ovatkin kiistämättä mielenkiintoisia aiheita, vaan viitataan jälleen ETSK:n aiheesta antamiin lausuntoihin (2), erityisesti ETSK:n oma-aloitteiseen lausuntoon kuluttajavalistuksesta (3).

2.8 Lopuksi todettakoon vielä, että vaikka on tunnustetusti tarpeen käsitellä tiedonsaantioikeutta alakohtaisesti yhteisön tasolla niin, että otetaan huomioon tiettyjen alojen, tuotteiden ja palvelujen – esimerkiksi elintarvikkeet, lääkkeet, rahoituspalvelut tai sähköinen kaupankäynti – erityispiirteet ja pyritään varmistamaan yhdenmukaistamisessa mahdollisimman korkea kuluttajien suojelun taso, tämäntyyppiseen lausuntoon liittyvät rajoitukset estävät kyseisen seikan esille ottamisen.

2.9 Lausunnossa käsitellään siis suuntaviivoja, joita yhteisön tasolla on noudatettava määriteltäessä ja luonnehdittaessa kuluttajien tiedonsaantioikeuksia yleisesti sekä erityisesti sopimuksen teon eri vaiheissa.

3. ”Keskivertokuluttaja” vs. ”suojaton” kuluttaja: asianmukaisen tiedon käsite

3.1 Komission ensimmäisistä kuluttajansuojaohjelmista lähtien – jotka ovat muotoutuneet merkittäviksi lainsäädäntötoimiksi viimeisten 30 vuoden aikana – yhteisön säännöstössä sekä siihen liittyvässä tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja alan asiantuntijoiden julkaisemissa teoksissa on vahvistettu käsite kuluttajasta ”heikkona osapuolena” oikeudellisissa kulutussuhteissa, jotka ovat luonteeltaan epätasapainoisia. Kaiken annetun lainsäädännön perustana onkin ollut tarve tasapainottaa tätä suhdetta erityisin suojakeinoin.

3.2 Komissio on kuitenkin viime aikoina esitellyt erinäisissä strategisissa asiakirjoissa, joiden pohjalta on tehty lainsäädäntöaloitteita (4), ”valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja harkitsevan” (5)”keskivertokuluttajan” käsitteen. Tämän käsitteen pohjalta on pyritty luomaan uusi yhteisön tason kuluttajapolitiikan lähestymistapa, joka perustuu täydelliseen yhdenmukaistamiseen, alkuperämaan suorittamaan valvontaan ja vastavuoroiseen tunnustamiseen.

3.3 Tämä suuntaus, jonka kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajajärjestöt yleisesti kiistävät ja jota ETSK on vastustanut useissa lausunnoissa, johtaa lopulta kuluttajien suojelun tason heikentymiseen ja yhteisön kuluttajansuojapolitiikan taantumiseen, jota ei voida hyväksyä.

3.4 Kuitenkin juuri nimenomaan tämän uuden suuntauksen valossa kuluttajien tiedonsaantioikeuden merkitys kasvaa, sillä kuluttajien on oltava yhä paremmin selvillä asioista, jotta he voivat tehdä järkeviä päätöksiä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Taustalla oleva uusliberaalinen malli perustuu itse asiassa muun muassa seuraaviin lähtökohtiin:

a)	kriittinen tietoisuus tarpeista ja mieltymysten asettaminen tärkeysjärjestykseen

b)	mahdollisuus vertailla markkinoilla tarjottavia eri tuotteita ja palveluja

c)	tietoisuus jokaisen tuotteen ja palvelun laadusta ja hinnasta tekniseltä ja taloudelliselta kannalta tarkasteltuina. (6)

3.4.1 Tässä valossa myös kysymys sen tiedon luonteesta ja laadusta, joka tulee olla kuluttajien saatavilla, käy yhä polttavammaksi, ja ”asianmukaisen” tiedon käsite saa yhä enemmän merkitystä.

3.5 Toisin kuin komission viimeaikaisissa teksteissä todetaan, tiedon määrällä ei ole merkitystä. Tiedon tulee vastata kuluttajien todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin, ja sen asianmukaisuutta tulee arvioida tarkoituksen, sisällön, esitystavan ja kontekstin kannalta.

3.6 Tiedon asianmukaisuutta (suitability) tulee testata jatkuvasti, jotta voidaan arvioida, onko se soveltuvaa tarkoitukseensa ja kohderyhmänä oleviin kuluttajiin nähden. Perusparametreja tässä ovat luotettavuus, ajantasaisuus, puolueettomuus, täsmällisyys, tähdellisyys, tiiviys, ymmärrettävyys, selkeys, luettavuus ja helppo saatavuus.

3.7 ETSK kehottaa komissiota osana parempaa sääntelykäytäntöä ottamaan käyttöön kuluttajatestit, joilla testataan annettavien tietojen sisältöä ja muotoa, jotta saadaan selville, ovatko ne tehokkaita ja jotta kuluttajat voivat itse määritellä, mikä on heille hyödyllistä.

3.8 Rahoituspalvelujen ollessa kyseessä kuluttajatiedotus, talousvalistus ja valmiudet ymmärtää rahoitusasioita kulkevat käsi kädessä. Annettavan tiedon pitäisi olla yleistajuisessa muodossa, ja laki- ja teknistä jargonia on rajoitettava. Kuitenkin eräät rahoitustuotteet ovat monimutkaisia: siksi tietojen pitää olla myös tarkkoja ja heijastaa tuotteiden monimutkaisuutta.

3.9 Annettavien tietojen (sekä sisällön että muodon) sekä sitä koskevan lainsäädännön on säilyttävä vakaana. Jos tietojen antamisen parametreja muutetaan taajaan, kuluttajien voi olla vaikeampi ymmärtää tietoa.

4. Tiedotus, mainonta ja markkinointi: direktiivi 2005/29/EY

4.1 Kuluttajien yleinen tiedonsaantioikeus voi tuoda mukanaan laajoja etuja, joita saadaan siitä, kun valtio tai muu julkinen taho harjoittaa yleisluonteista tiedotustoimintaa (tätä ei voida pitää varsinaisena ”subjektiivisena oikeutena”), ja se voi vastaavasti merkitä tiedonantovelvoitteita, joita asetetaan tavaroiden ja palvelujen toimittajille ja muille tuotantoon ja markkinointiin osallistuville.

4.2 Tässä mielessä kaupallinen tiedottaminen, joka ei johda suoranaisesti sopimussuhteisiin tai sopimusta edeltäviin suhteisiin, voi kuitenkin synnyttää oikeuksia, jotka ovat joko kollektiivisia (kuluttajajärjestöjen mahdollisesti käyttämiä tai joukkokanteissa käytettäviä) tai jopa todellisia subjektiivisia oikeuksia.

4.3 Aihetta säännellään tällä hetkellä direktiivillä 2005/29/EY. ETSK:lla oli tilaisuus ottaa kantaa kyseistä direktiiviä koskevaan ehdotukseen lausunnossaan (7), johon tässä nyt viitataan.

4.3.1 Kuten ETSK aikoinaan totesi, täydellinen yhdenmukaistaminen on alentanut selvästi kuluttajatiedotuksen velvoitteiden yleistä tasoa.

4.3.2 Kuitenkin itse harhaanjohtavien kaupallisten menettelyjen – olivatpa sitten kyseessä harhaanjohtavat toimet tai mainitsematta jättämiset – määrittely ja direktiivin liitteenä oleva rajallinen luettelo menettelyistä tuovat parhaiten esille sen, miten paljon direktiivi on heikentänyt mainonnan ja markkinoinnin roolia kuluttajille suunnatussa todenmukaisessa tiedottamisessa.

4.3.3 Tilanteesta tekee vielä vakavamman se, että ”yleisiä ja lainmukaisia mainontakäytäntöjä, joiden mukaisesti voidaan esittää liioittelevia väitteitä tai väitteitä, joita ei ole tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti” pidetään hyväksyttävinä myös silloin, kun mainonta on kohdistettu kuluttajaryhmälle, joka on ”erityisen altis — henkisen tai fyysisen vajavaisuutensa, ikänsä tai herkkäuskoisuutensa vuoksi”.

4.3.4 Vielä huomattavampi menetys on se, että direktiivin takia näyttää olevan mahdotonta säilyttää muun muassa sellaisia yhteisön tai jäsenvaltioiden oikeuden säännöksiä, joiden mukaan tiettyä hyödykettä, palvelua tai oikeutta koskevaan mainosviestiin sisältyviä konkreettisia ja objektiivisia tietoja pidetään oleellisena osana niiden sopimusten sisältöä, jotka on tehty viestin välittämisen jälkeen, eikä päinvastaisia sopimuslausekkeita sovelleta.

5. Sopimuksiin liittyvät tiedot: ehdotus kuluttajien oikeuksia koskevaksi direktiiviksi

5.1 Kuluttajien tiedonsaantioikeuksia koskevan peruskirjan määrittely on vasta hädin tuskin aluillaan. Voitaneenkin odottaa, että äskettäin annettu ehdotus kuluttajien oikeuksia koskevaksi direktiiviksi auttaa poistamaan tämän puutteen yhteisön säännöstön tasolla.

5.2 Kuluttajille annettavia tietoja koskeva luku tuottaa suuren pettymyksen. Sen sijaan, että siinä määriteltäisiin todelliset, sitovat oikeudet, kuten jäsenvaltioiden lainsäädännössä tehdään, siinä esitetään yksinkertaisesti luettelo vapaaehtoisesti – ”elleivät ne ilmene muutoin asiayhteydestä” (8) – toimitettavista tiedoista, jotka ovat kaiken lisäksi itsestään selviä ja perustavaa laatua olevia ja jotka voi löytää minkä tahansa tavanomaisen ammattikunnan käytännesäännöistä. Muiden seikkojen osalta viitataan ETSK:n lausuntoon (9) kyseisestä ehdotuksesta.

6. Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot

6.1 Vaikka toissijaisuusperiaatteen mukaisesti suurin osa kulutussuhteista kuuluu edelleenkin pääasiallisesti jäsenvaltioiden omien säännösten piiriin, yhteisöstä peräisin olevat tiedotusvaatimukset vaikuttavat yhä suurempaan osaan niistä. Tämä koskee muun muassa ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja, yleisesti palveluja ja matkapaketteja ja erityisesti rahoituspalveluja, eräitä kulutushyödykkeitä, jotka vaikuttavat kuluttajien terveyteen tai turvallisuuteen, sekä etämyynnissä tarjottavia tavaroita, palveluja ja oikeuksia, jotka kuuluvat kaupallisen tiedottamisen ja kaupallisten menettelyjen tai vakiomuotoisten sopimusten piiriin.

6.2 Yhteisön lainsäädännön tarkastelu osoittaa selkeästi, että ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen sisällöissä ja niihin sovellettavissa lähestymistavoissa on sekä yhteisiä piirteitä että huomattavia eroja. Näistä voidaan mainita erityisesti seuraavat:

Ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin sovelletaan kokonaan tai osittain sääntöjä, jotka koskevat pakollisia mainintoja ja kiellettyjä ilmauksia tiettyjen tavaroiden, palvelujen tai oikeuksien mainonnassa. Tämä koskee kulutusluottoja, joiden mainonnassa edellytetään vakiotietojen antamista, ja matkapaketteja, joissa tietoa käsitellään pakollisina mainintoina keskeisistä näkökohdista. Näin tapahtuu niin ikään lääkkeiden kohdalla, kun kuluttajille annettava tieto yhdistetään kaupalliseen tiedottamiseen, myös mainontaan, ja kirjallisten tietojen vaatimukset keskittyvät lääkepakkauksiin ja -selosteisiin tai erityismainintoihin mainonnassa. Elintarvikkeiden lukuisat pakkausmerkinnät ja yksinkertaistut pakkausmerkinnät luovat tarpeetonta sekaannusta, jota pahentavat vielä entisestään elintarvikkeiden ravintosisältöä ja terveysvaikutuksia koskevista väittämistä annettavia tietoja koskevat säännöt markkinoilla, jotka ovat suuressa myllerryksessä ja jotka saattavat tuoda mukanaan kuluttajien terveyteen kohdistuvia riskejä.

ii.

Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot standardoidaan laatimalla kaikessa sisämarkkinoiden tarjonnassa käytettäviksi tarkoitettuja yhteisiä lomakkeita. Näin on tehty muun muassa kulutusluottojen alalla, kun on otettu käyttöön eurooppalainen kulutusluottotietolomake. Periaatteena on, että ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot vastaanotetaan ja ymmärretään samalla tavalla koko unionin alueella.

6.3 Vaikka ennen sopimuksen tekoa annettavalla standardoidulla tiedolla on tietyissä tapauksissa tarjonnan vertailun kannalta omat etunsa, on tärkeää, että jätetään liikkumavaraa, jotta voidaan mukautua kunkin jäsenvaltion kuluttajien erityispiirteisiin. Koska useat markkinat ovat edelleenkin pääosin kansallisia, vertailun mahdollistamiseksi tarvittavan tiedon määrä voi aiheuttaa korkeita kustannuksia kaupankäynnissä, eikä näitä kustannuksia voida kattaa rajatylittävän kaupan kasvulla. Tämä saattaa osoittautua haitalliseksi pk-yrityksille.

7. Sopimukseen sisällytettävät tiedot ja sopimuksen tekemisen jälkeen annettavat tiedot

7.1 Tiedotusvelvoite kattaa myös sopimuksentekovaiheen erityisesti sellaisissa kulutussopimuksissa, jotka ovat luonteeltaan jatkuvia, kestäviä ja/tai monimutkaisia (esim. rahoituspalvelut ja -tuotteet, aikaosuudet) tai joilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia (lääkkeet).

7.2 Sopimukseen sisällytettäviä tietoja koskevasta oikeudesta on jo esimerkkejä yhteisön lainsäädännössä, esimerkiksi pakettimatkadirektiivi ja maksupalveludirektiivi.

7.3 Kuluttajan oikeus tehdä vapaita ja valistuneita päätöksiä on taustalla ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevissa velvoitteissa, ja se jatkuu läpi koko sopimuksentekovaiheen ja joissakin tapauksissa jopa sopimuksenteon jälkeen. Näistä tiedoista riippuu, päättääkö kuluttaja jatkaa sopimusta vai ei, sekä mahdollisesti se, miten vastuu jakautuu sopimusta sovellettaessa.

7.4 Tiedonsaantioikeuden pääasiallisina esteinä on näissä vaiheissa suoranaisen laiminlyönnin lisäksi myös oikeuden toteuttamisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Huomattakoon, että kuluttajille annettavien tietojen maksuttomuutta ei vahvisteta yleisesti yhteisön säännöksissä, ei edes silloin, kun kyseessä ovat ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot. Direktiivisissä 2007/64/EY (maksupalvelut sisämarkkinoilla) säädetään kuitenkin kahdesta velvoitteesta, joilla on tarkoitus varmistaa tiedonsaantioikeuden ja tiedonantovelvollisuuden moitteeton toteuttaminen:

i.	Tietojen maksuttomuus: Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä kuluja tiettyjen tietojen antamisesta.

ii.	Kustannuksiin nähden oikeasuhtaiset kulut: Jos annettavat tiedot eivät ole maksuttomia, maksujen tulee olla asianmukaiset ja maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin nähden oikeasuhteiset.

7.5 ETSK katsoo, että tiedonsaantioikeuden ja tiedonantovelvollisuuden tulee ulottua sopimuksen tekovaiheeseen sekä sopimuksen tekemisen jälkeiseen aikaan erityisesti silloin, kun kyseessä ovat sopimukset, jotka ovat jatkuvia tai kestoltaan keskipitkiä tai pitkiä tai joiden vaikutukset ovat pitkäkestoisia. On vielä vahvistettava periaate, jonka mukaan sopimuksen keskeisiin näkökohtiin liittyvä tieto on maksutonta, sekä periaate maksun mukauttamisesta kustannuksiin muissa tapauksissa.

8. Avunanto- ja neuvontavelvoitteet

8.1 Ammattilaisille asetettujen lakisääteisten velvoitteiden nojalla annetut tiedot ovat usein standardoituja tai ennalta muotoiltuja, eivätkä ne ole aina riittäviä, jotta kuluttaja voisi päättää vapaasti ja valistuneesti tietyn sopimuksen tekemisestä tai jatkamisesta. Tietoja koskevaan oikeuteen ja velvoitteeseen sisältyykin oikeus ja velvollisuus saada ja antaa selvennystä sopimuksen sisällöstä.

8.2 Kuluttajan oikeus saada apua on kirjattu muun muassa direktiiviin 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista (10), ja sitä on laajennettava siten, että se kattaa kaikki kuluttajien kanssa tehtävät sopimukset, erityisesti ne, jotka liittyvät kestohyödykkeisiin sekä jatkuvasti annettaviin tai kestoltaan keskipitkiin tai pitkiin, monimutkaisiin palveluihin tai joihin liittyy terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Avunantovelvoitteen yhteydessä annettava tieto on toimitettava kuluttajan pyynnöstä kirjallisena.

8.3 ETSK korostaa, että on tarpeen erottaa toisistaan avunsaantioikeus, joka liittyy luonnollisella tavalla ammattilaisille asetettuun tiedonantovelvoitteeseen, ja oikeus neuvontaan, jota ammattilaisten on annettava vain tietyissä, tarkoin määritellyissä tapauksissa, kun kyseessä ovat monimutkaiset, arvoltaan suuret tuotteet ja palvelut taikka tuotteet tai palvelut, jotka saattavat vaarantaa kuluttajien terveyden tai turvallisuuden.

9. Tiedon puuttumisesta aiheutuvat ongelmat ja seuraukset

9.1 Yksi oleellinen puute direktiiveissä, joissa ammattilaisille asetetaan tiedotusvelvoitteita, on se, ettei niissä säädetä seuraamuksia velvollisuuden laiminlyönnistä. EU on jättänyt tämän tehtävän jäsenvaltioille, jotka ovat päätyneet erilaiseen valikoimaan siviili- ja rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tämä aiheuttaa sisämarkkinoille vääristymiä, joilla on kuluttajille ja taloudellisille toimijoille kielteisiä vaikutuksia.

9.2 Vain joissain tietyissä tapauksissa eräissä direktiiveissä säädetään, että kuluttajalla on oikeus peruuttaa tehty sopimus, jos tietoa, joka olisi kuulunut antaa, ei ole toimitettu tai saatettu tietoon (11), tai että tiedon toimittamista koskeva todistustaakka kuuluu ammattilaiselle, kuten palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY (12) säädetään ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen osalta.

9.3 Järjestelyt, joiden mukaan peruutusoikeuden määräajan laskeminen aloitetaan hetkestä, jolloin tieto on annettu tai jolloin kuluttaja on saanut sen, ja joissa todistustaakka tiedon toimittamisesta on ammattilaisilla, antavat perustakeet tiedonsaantioikeuden toteutumiselle. Ne sisältyvät yhdessä tietojen puuttumisesta aiheutuviin vahinkoihin liittyvän vastuunjakoperiaatteen kanssa jo eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin. Tämä on looginen seuraus siitä, että kuluttajien tiedonsaantioikeus on tunnustettu tärkeäksi oikeudeksi, joka olisi vahvistettava yleisesti myös yhteisön tasolla.

10. Kuluttajien tiedonsaanti ja sisämarkkinoiden toteuttaminen

10.1 On yleisesti tiedossa, että sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvät poliittiset näkymät ovat viime aikoina muuttuneet komission hahmoteltua uudet suuntaviivat Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

10.2 Kaikissa asiaan liittyvissä teksteissä tulee esille se, että kuluttajien katsotaan olevan sisämarkkinoiden lopullinen kohde ja taho, joka todella hyötyy niistä. Sisämarkkinoita pidetään välineenä talouskehitys- ja -kasvustrategialle, jota tarvitaan nykyisestä kriisistä selviytymiseksi ja jossa kiinnitetään entistä enemmän huomiota sosiaalisiin näkökohtiin ja kansalaisten perusoikeuksien takaamiseen. Siksi kuluttajatiedotuksen parantaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kuluttajien luottamus yhtenäismarkkinoihin voidaan palauttaa.

10.3 Tässä yhteydessä on tarpeen varmistaa, että kuluttajat saavat asianmukaista tietoa uudistuneilla sisämarkkinoilla, joilla tähdätään 2000-luvun haasteiden ratkaisemiseen, jotta voitaisiin saavuttaa heidän luottamuksena ja varmistaa rakentava yhteistyö. Tavoitteena on poistaa nykyiset pelot, perustellut epäilykset sekä nykyinen epäröinti ja haluttomuus, jotka ovat esteenä entistä määrätietoisemmalle osallistumiselle rajatylittävään kauppaan.

10.3.1 Internetissä tapahtuvan kaupallisen tiedottamisen sääntely on tällä hetkellä hajautettu yhteisötasolla eri teksteihin (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi, etämyynti, yksityisyyden suoja kaupallisessa tiedottamisessa, sopimattomat kaupalliset menettelyt jne.). Olisikin tehtävä uudistus, jossa nykyiset säännökset koottaisiin yhteen säädökseen pyrkien välttämään ristiriitaisuuksia.

10.4 Tämä on yksi käsillä olevassa lausunnossa esiin tuoduista pääasiallisista huolenaiheista.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. Euroopan komission vihreä kirja ”Euroopan avoimuusaloite”, KOM(2006) 194 lopullinen ja ETSK:n lausunto, EUVL C 324, 30.12.2006, s. 74.

(2) Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 133, 6.6.2003, s. 46.

(3) Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 133, 6.6.2003, s. 1.

(4) Ks. erityisesti direktiivi 2005/29/EY, annettu 11. toukokuuta 2005 (sopimattomat kaupalliset menettelyt), EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22 ja direktiivi 98/7/EY (kulutusluotot), EYVL L 101, 1.4.1998, s. 17 sekä äskettäin annettu ehdotus direktiiviksi kuluttajan oikeuksista, KOM(2008) 614 lopullinen. (ETSK:n lausunto, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 54.)

(5) Ks. unionin tuomioistuimen tuomio, asia C-220/98, 13.1.2000, Estée Lauder Cosmetics GmbH & Co. OHG vastaan Lancaster Group GmbH ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, asia C-210/96, 16.6.1998, Gut Springenheide GmbH ja Rudolf Tusky. Ks. myös unionin tuomioistuimen äskettäinen tuomio, asia C-278/08, 25.3.2010, Die BergSpechte Outdoor Reisen und Alpinschule Edi Koblmüller GmbH vastaan Günther Guni ja trekking.at Reisen GmbH, jossa internetin käyttäjien todetaan olevan ”tavanomaisesti valistuneita ja kohtuullisen tarkkaavaisia” (kohta 35 ja 39).

(6) Ks. K. Simitis, Verbraucherschultz – Schlagwort oder Rechtsprinzip?, s. 109.

(7) EUVL C 108, 30.4.2004, s. 81.

(8) KOM(2008) 614 lopullinen, II luku, 5 artiklan 1 kohta.

(9) ETSK:n lausunto, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 54.

(10) EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.

(11) Näin direktiivissä 85/577/ETY, jossa tietojen antamista koskeviin perusvelvoitteisiin sisältyy peruutusoikeus, mutta siinä ei kuitenkaan säädetä velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvista seuraamuksista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kuluttajan oikeus purkaa sopimus voi jatkua määräämättömän ajan, ja määräajan laskeminen aloitetaan siitä hetkestä, kun kuluttaja saa asianmukaiset tiedot. Ks. unionin tuomioistuimen tuomio, asia C-227/08, 17.12.2009, Eva Martín Martín, kohdat 25–29.

(12) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/68

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Lissabonin sopimus ja yhtenäismarkkinoiden toiminta” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/12

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Lissabonin sopimus ja yhtenäismarkkinoiden toiminta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 129 puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Lissabonin sopimuksen piti alun perin tulla voimaan 1. tammikuuta 2009, mutta se tuli lopulta voimaan vasta 1. joulukuuta 2009, kun ratifiointiprosessi oli saatu päätökseen kaikissa 27 jäsenvaltiossa. On kuitenkin pakko todeta, että sopimus on edelleen monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

1.2 ”Yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tiedonantoon (CESE 241/2008) sisältyvän vertailevan tutkimuksen pohjalta voidaan päätellä erityisesti, että sisämarkkinat näyttävät uuden Lissabonin sopimuksen myötä muuttuvan sosiaalisempaan suuntaan, vaikka niiden rakenne ei muutukaan. Perustuslakisopimus saattoi säikäyttää osan ihmisistä ilmaisullaan ”sisämarkkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä”. Lissabonin sopimuksessa sen sijaan näytetään asetettavan sisämarkkinoille sosiaalisempia tavoitteita pyrkimällä sosiaaliseen markkinatalouteen, jonka tavoitteena on täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys.

1.3 Nykyisissä komission tulevia poliittisia toimintalinjauksia ja Eurooppa 2020 -strategiaa koskevissa teksteissä sekä lukuisissa komission jäsenten ja jäsenvaltioiden poliittisten johtajien julistuksissa näkyy sama halukkuus tehdä yhtenäismarkkinoista asteittain kansalaisvetoisempia.

1.4 Kansalaisvetoisuuden ulottuvuutta on vahvistanut myös suora viittaus siihen, että perusoikeuskirja, ”jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla”, on oikeudellisesti sitova, vaikka tähän tietyissä jäsenvaltioissa liittyykin joitakin rajoituksia.

1.5 Toisaalta sisämarkkinoihin liittyvälle lainsäädäntäprosessille on ominaista kansallisten parlamenttien osallistuminen siihen. Parlamenttien tehtävänä on valvoa unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaetun toimivallan käyttöä säätelevän toissijaisuusperiaatteen noudattamista. Kansalliset parlamentit saavat kahden pöytäkirjan nojalla mahdollisuuden vaatia lainsäädäntäehdotuksen uudelleenkäsittelyä ensimmäisessä käsittelyssä, mikä vahvistaa niiden demokraattista osallistumista unionin lainsäädäntäprosessiin. Nämä pöytäkirjat ovat ”Pöytäkirja kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa” ja ”Pöytäkirja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta”.

1.6 Jos kansallisten parlamenttien ennakkotoimet onnistuvat ja toissijaisuusperiaatteen valvonta osoittautuu tehokkaaksi ja laadukkaaksi, siten että se voi tukea täysimittaisesti ”ennakkovaroitusjärjestelmää”, joka on otettu Lissabonin sopimukseen perustuslakisopimuksesta, on mahdollista, että jäsenvaltiot kritisoivat vähemmän unionin lainsäädäntöä siitä, että se rajoittaa jäsenvaltioiden toimivaltuuksia, ja että eurooppalaiset pitävät sitä vähemmän osoituksena tietynlaisesta ”Brysselin sentralismista”. Sen vuoksi kansallisten parlamenttien tulee lisätä verkottumistaan, sillä ennakkovaroitusjärjestelmän soveltamisala ja tehokkuus riippuu kansallisten parlamenttien mahdollisuuksista järjestäytyä yhteisesti, vaikka se on kansanedustuslaitoksen kullekin kamarille myönnetty oikeus.

1.7 Lissabonin sopimuksessa laajennetaan myös tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöä (EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan yhteispäätösmenettely) sisämarkkina-asioissa. Tämän osoittaa muun muassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 48 artikla, joka koskee sellaisia sosiaaliturvan alan toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi.

1.8 Lissabonin sopimuksella pyritään näin ollen helpottamaan sisämarkkinoiden kehittämistä lisäämällä yhteispäätösmenettelyn eli tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi uudelleen nimetyn menettelyn käyttöä, mutta siinä annetaan myös unionin toimielimille uusi päätöksentekokumppani. Uusi kumppani ovat kansalliset parlamentit, joiden näkemykset toimielinten tulee tästä lähtien ottaa huomioon sisämarkkinoita koskevia lainsäädäntätoimia hyväksyttäessä.

2. Johdanto

2.1 ”Yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston 13. kesäkuuta 2008 aiheesta ”Lissabonin sopimuksen vaikutus yhtenäismarkkinoiden toimintaan” hyväksymässä tiedonannossa (1) esitettiin vertaileva tutkimus taulukon muodossa. Taulukossa esitettiin rinnakkain Lissabonin sopimukseen sisältyvä sisämarkkinalainsäädäntö, EY:n perustamissopimus (joka oli tuolloin vielä voimassa), perustuslakisopimus (jota ei koskaan ratifioitu) sekä yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän huomiot Lissabonissa 13. joulukuuta 2007 hyväksytyn asiakirjan oikeudellisista vaikutuksista.

2.2 Lissabonin sopimuksen piti alun perin tulla voimaan 1. tammikuuta 2009, mutta suunnitelmat muuttuivat 12. kesäkuuta 2008, kun Irlanti hylkäsi Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksellä.

2.3 Irlannin saatua takeet jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeudesta sekä siitä, että kaikilla unionin jäsenvaltioilla olisi jatkossakin oma komissaari, sopimus hyväksyttiin kansanäänestyksellä 3. lokakuuta 2009.

2.4 Tšekin perustuslakituomioistuin vahvisti 3. marraskuuta 2009 Lissabonin sopimuksen olevan Tšekin perustuslain mukainen, minkä ansiosta ratifiointia voitiin jatkaa. Presidentti Václav Klausin allekirjoituksen myötä ratifiointiprosessi saatiin päätökseen, ja sopimus tuli viimein voimaan 1. joulukuuta 2009.

2.5 Komitea katsoo, että nyt on sopiva hetki muuttaa alkuperäinen tiedonanto oma-aloitteiseksi lausunnoksi. Syynä on tiedonannon hyväksymisen ja Lissabonin sopimuksen voimaantulon välillä kulunut aika sekä komission 26. kesäkuuta 2009 antama suositus sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista ja komission 3. maaliskuuta 2010 antama tiedonanto ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”. Muutos antaa komitealle mahdollisuuden ajantasaistaa asiakirjaa sekä saattaa näkemyksensä aiheesta yleiseen tietoon. Samalla komitea voi tarkastella uusia kysymyksiä, joita tiedonannossa ei vielä käsitelty, sillä sopimustekstiin – jossa oli vielä toivomisen varaa – ei ollut vielä saatu riittävästi etäisyyttä. Sopimustekstin viimeinen, konsolidoitu toisinto julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä30. maaliskuuta 2010 (2).

3. Yleistä

3.1 Poliittiset tapahtumat, jotka viitoittivat Lissabonin sopimuksen tietä siitä, kun 27 jäsenvaltiota allekirjoittivat sen 13. joulukuuta 2007, siihen, kun se tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, eivät muuttaneet olennaisesti sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä, vaan niillä oli ennen kaikkea institutionaalisia vaikutuksia.

3.1.1 Pantuaan merkille Irlannin pääministerin esittämät Irlannin kansan huolenaiheet Eurooppa-neuvosto sopi 11. ja 12. joulukuuta 2008 pitämässään kokouksessa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon tapauksessa tehdään tarvittavien oikeudellisten menettelyjen mukaan päätös siitä, että komissioon tulee edelleen kuulumaan yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta.

3.1.2 Kesäkuun 18. ja 19. päivänä 2009 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi Irlannille oikeudellisesti sitovat takuut siitä, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo ei vaikuta tiettyihin kysymyksiin (joita ovat esim. verotus, oikeus elämään, koulutus, perhe ja sotilaallisen puolueettomuuden politiikka). Takuut eivät kuitenkaan vaikuta unionin ja muiden jäsenvaltioiden suhteisiin eivätkä Lissabonin sopimuksen sisältöön ja soveltamiseen.

3.1.3 Eurooppa-neuvosto antoi lisäksi juhlallisen julistuksen työntekijöiden oikeuksien ja julkisten palveluiden merkityksestä.

3.2 Lissabonin sopimuksen ratifioinnin viivästyminen Tšekissä ei aiheuttanut sopimukseen välittömiä vaikutuksia. Jäsenvaltiot päättivätkin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 29.–30. lokakuuta 2009, että seuraavaan liittymissopimukseen liitetään pöytäkirja, jolla Tšekille myönnetään perusoikeuskirjan noudattamista koskeva poikkeus samoin ehdoin kuin Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Puolalle.

3.3 Tiedonanto ”Lissabonin sopimuksen vaikutus yhtenäismarkkinoiden toimintaan” ja sen liite ovat siis edelleen ajankohtaisia, ja niitä voidaan käyttää käsillä olevan asiakirjan oikeudellisen analyysin tukena. Niiden tulee näin ollen katsoa kuuluvan kiinteästi tähän lausuntoon.

3.4 Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Lissabonin sopimus on konsolidoitunakin edelleen monimutkainen asiakirja. Sen lukeminen ja ymmärtäminen on vaikeaa jopa asiaan erikoistuneille lakimiehille. Sopimuksen taustalla on nimittäin sarja muutoksia Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, joka luo Euroopan unionin yleispuitteet ja unionin perustavat periaatteet, sekä Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, josta tulee sopimus Euroopan unionin toiminnasta ja johon sisältyvät Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisältyvien periaatteiden noudattamisen yksityiskohtaiset säännöt.

3.5 Koska ratifiointihetkellä ei ollut saatavilla virallista konsolidoitua asiakirjaa, jäsenvaltiot ratifioivat epäselvän ja vaikealukuisen asiakirjan, jossa suurinta osaa uusista ”päätöksentekomekanismeista” ei ollut määritelty kovin hyvin – paitsi sopimuksen pöytäkirjoissa – ja jonka toimivuutta ei näin ollen ollut vielä testattu.

3.6 Lisäksi voidaan todeta, että päinvastoin kuin perustuslakisopimuksesta Lissabonissa allekirjoitetusta asiakirjasta ei kuultu Euroopan parlamenttia, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa eikä kansallisia tai alueellisia parlamentteja eikä kansalaisyhteiskuntaa edustavia organisaatioita unioni-, valtio- tai aluetasolla. Komissio ja neuvosto päättivät vasta sopimuksen ratifioinnin jälkeen julkaista asiakirjoja, joilla jaetaan tietoa ja selitetään uuden perussopimuksen sisältöä ja hyötyjä, toisin kuin tehtiin perustuslakisopimuksen osalta.

3.7 Lissabonin sopimuksessa otetaan uudelleen käyttöön menetelmä, jolla voimassa olevia perussopimuksia muutetaan vain jäsenvaltioiden edustajista koostuvassa hallitustenvälisessä konferenssissa (hvk). Perustuslakisopimus puolestaan valmisteltiin konventissa, joka koostui hyvin suurelta osin jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenistä – vuonna 2004 ja 2007 liittyneet tulevat jäsenvaltiot mukaan luettuina –, Euroopan parlamentin jäsenistä, 15 jäsenvaltion edustajista ja silloisten 12 ehdokasvaltion edustajista. Lisäksi siihen osallistui tarkkailijoiden ominaisuudessa Turkin, komission ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, joihin kuului Euroopan talous- ja sosiaalikomitea.

3.8 Lissabonin sopimuksessa ohjat annetaan näin ollen selvästi jäsenvaltioiden käsiin, kun taas perustuslakisopimus oli enemmän federalistinen. Tämä jäsenvaltioiden roolin korostaminen ilmenee muun muassa siinä, että perustuslakisopimuksessa ehdotetut symbolit, jotka saattaisivat viitata liittovaltion perustamiseen, on poistettu. (Niitä olivat muun muassa lippu, hymni, tunnuslause ja toukokuun 9. päivän pitäminen Eurooppa-päivänä.)

3.9 Lissabonin sopimuksessa kolme pilaria yhdistetään ja EU:sta tehdylle sopimukselle ja sopimukselle EU:n toiminnasta annetaan sama oikeudellinen arvo (3). Unioni saa lisäksi oikeushenkilöllisyyden, kun se korvaa Euroopan yhteisön, jonka seuraaja se on. Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti ainoastaan Euroopan yhteisö oli oikeushenkilö.

3.10 Unionin oikeuden ensisijaisuus jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden sisällytettiin perustuslakisopimuksen I–6 artiklaan unionin perusperiaatteiden joukkoon. Jotta voitaisiin lopettaa väittely, joka syntyi ensisijaisuuden periaatteen kirjaamisesta perustuslakisopimukseen, vaikka se vain ilmensi tuomioistuimen jo olemassa olevaa oikeuskäytäntöä, ensisijaisuuden periaate kirjattiin julistukseen n:o 17. Hallitustenvälinen konferenssi päätti liittää Lissabonin sopimukseen neuvoston oikeudellisen yksikön ensisijaisuutta koskevan lausunnon, jossa muistutetaan ensisijaisuuden periaatteen perustumisesta oikeuskäytäntöön sekä sen arvosta perusperiaatteena.

3.11 Lissabonin sopimuksella muutetaan Nizzassa 7. joulukuuta 2000 hyväksytyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan oikeudellista asemaa. Nizzan huippukokouksessa ei päätetty perusoikeuskirjan oikeudellisesta sitovuudesta, joten se jäi periaatejulistukseksi vailla vahvistettuja oikeusvaikutuksia.

3.11.1 Sitä vastoin perusoikeuskirjasta olisi tullut sitova osana perustuslakisopimusta. Koska perustuslakisopimusta ei ratifioitu, perusoikeuskirjan oikeudellinen sitovuus jäi lähes kuolleeksi kirjaimeksi (4). Lissabonin sopimuksessa tilanne korjataan ottamatta kuitenkaan mukaan kaikkia perustuslakisopimukseen sisällytettyjä edistysaskeleita (5).

3.11.2 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, todetaan, että perusoikeuskirjalla on ”sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla”. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin toimielinten, laitosten ja virastojen tulee kunnioittaa perusoikeuskirjaan kirjattuja oikeuksia. Jäsenvaltioilla (hallituksilla, hallinnoilla, tuomioistuimilla) on samat velvollisuudet, kun ne panevat unionin oikeutta täytäntöön.

3.11.3 Kuitenkin pöytäkirjassa (n:o 30) perusoikeuskirjan soveltamisesta Puolaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan täsmennetään, että perusoikeuskirjalla ei laajenneta Euroopan unionin tuomioistuimen eikä minkään Puolan tai Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen toimivaltaa niin, että se voisi todeta, että Puolan tai Yhdistyneen kuningaskunnan voimassa oleva oikeus ei vastaa perusoikeuskirjaa.

3.11.4 Pöytäkirjassa täsmennetään niin ikään, että sosiaalisia oikeuksia ja solidaarisuusoikeuksia koskeva perusoikeuskirjan IV osasto ei luo Puolaan tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovellettavia tuomioistuinten toimivaltaan kuuluvia oikeuksia, paitsi siltä osin kuin niistä säädetään maiden kansallisessa lainsäädännössä.

3.11.5 Pöytäkirjassa todetaan vielä, että perusoikeuskirjaa sovelletaan Puolassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa vain siinä määrin kuin sen sisältämät oikeudet tai periaatteet on tunnustettu kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä tai käytännöissä.

3.11.6 Näiden pöytäkirjojen soveltamisala on käytännössä hyvin rajallinen: noudatettaessa Euroopan unionin oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen periaatetta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulee noudattaa kaikissa jäsenvaltioissa erottamattomana osana unionin oikeusjärjestelmää. Jos siis tuomioistuimen tuomiossa siteerattaisiin tai tulkittaisiin perusoikeuskirjan IV osastoa, se sitoisi myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja Puolan tuomioistuimia, olivatpa ne osallisia tai eivät.

3.12 Uusi perussopimus, kuten perustuslakisopimuskin, sisältää jäsenvaltion mahdollisuuden erota unionista vapaaehtoisesti (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artikla). Unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin.

3.13 Eroamista ei tule sekoittaa unionin jäsenyydestä johtuvien oikeuksien väliaikaiseen pidättämiseen, jos jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja jatkuvasti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa mainittuja periaatteita (ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen jne.) (6).

4. Erityistä

4.1 Tiettyihin uuden sopimuksen mukaisen yhtenäismarkkinapolitiikan kehittämisen yhteydessä ilmenneisiin poliittis-taloudellisiin erityisnäkökohtiin, kuten Euroopan parlamentin ja Barroson toisen komission (”Barroso II”) kokoonpanoon, on paikallaan viitata erityisesti.

4.2 On syytä muistaa, että komissio on marraskuun 2007 jälkeen julkaissut tärkeän tiedonannon aiheesta ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat”. Tiedonanto oli jatkoa Euroopan parlamentin 4. syyskuuta 2007 antamalle päätöslauselmalle ”yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla”. Komissio viittasi ”uuteen visioon” kaikkia koskevista yhtenäismarkkinoista, jotka tukevat aiempaa tehokkaammin Eurooppaa globalisaatiossa, luovat kasvua ja työpaikkoja, takaavat oikeudenmukaisen hinnoittelun ja tukevat osaltaan sosiaalista suojelua ja ympäristönsuojelua. ETSK oli muistuttanut kahdessa lausunnossa (7) kannastaan, jonka mukaan yhtenäismarkkinat ovat aina olleet väline, joka palvelee kaikkia kansalaisia – itsenäiset ammatinharjoittajat, työntekijät ja kuluttajat mukaan luettuina.

4.3 Komissio osoitti 6. marraskuuta 2008 antamassaan tiedonannossa (8), että sisämarkkinoiden tarjoamat edut liittyivät hallinnollisen yhteistyön tiivistämiseen. Komissio kehotti selvityksessään sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) edistymisestä jäsenvaltioiden viranomaisia tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta ne voisivat lisätä luottamusta toistensa järjestelmiin (9).

4.4 Komissio totesi 29. kesäkuuta 2009 sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista antamassaan suosituksessa (10), että sisämarkkinoiden toiminnassa on tiettyjä puutteita, jotka johtuvat erityisesti siitä, että sääntöjä ei sovelleta asianmukaisesti ja että niiden noudattamista ei valvota. Niinpä komissio tarjoutui käynnistämään konkreettisia toimia, jotka täydentävät jäsenvaltioiden toimintaa kumppanuuteen perustuvan lähestymistavan puitteissa.

4.4.1 Komissio suositteli muun muassa seuraavia toimia: vahvistetaan sääntöjen noudattamisen valvontaa, edistetään vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä, arvioidaan kansallista lainsäädäntöä säännöllisesti ja informoidaan yksityishenkilöitä ja yrityksiä sisämarkkinoiden tuottamista oikeuksista.

4.5 Talouskriisi on levinnyt nopeasti erityisesti Euroopassa ja aiheuttanut odottamattomia ja ennakoimattomia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, kuten komitea on saanut todeta. Kriisi on johtanut syvimpään taantumaan sitten 1930-luvun ja nostanut työttömien määrän 23 miljoonaan (11), mikä on pahin työttömyys toisen maailmansodan jälkeen. Komissio halusi ennen toimikautensa vaihtumista ja tilattuaan De Larosièren asiantuntijaryhmältä (12) perinpohjaisen tutkimuksen kriisin syistä ja sen torjunnan edellyttämistä keinoista määritellä uudet poliittiset suuntaviivat tulevaisuudelle näissä uusissa talous-, sosiaali- ja rahoituspuitteissa.

4.6 Tästä syystä komission puheenjohtaja Barroso määritteli asiakirjassa ”Poliittiset toimintalinjaukset seuraavaa komissiota varten” suuntaviivat 2000-luvun tarpeisiin sopeutetuille yhtenäismarkkinoille ja tuomitsi yritykset vahingoittaa yhtenäismarkkinoiden kehittämistä kriisin nojalla sekä vahvisti, että niitä tulee suojella, koska ne ovat ”perussopimusten kulmakivi” ja ”pitkän aikavälin hyvinvoinnin paras takaaja” sillä edellytyksellä, että ne on sopeutettu ”huomispäivän talouden haasteisiin”. Tässä yhteydessä on hyvä korostaa, että tavoite ”Euroopan talouden tärkeän veturin, sisämarkkinoiden, elvyttämisestä” voidaan saavuttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että ”aktiivisen kuluttajansuojapolitiikan” avulla onnistutaan antamaan ”kansalaisille riittävästi luottamusta, jonka turvin he voivat osallistua täysimääräisesti sisämarkkinoiden toimintaan”.

4.6.1 Komission puheenjohtaja antoi samaan aikaan entiselle sisämarkkinapolitiikasta vastanneelle komission jäsenelle Mario Montille tehtäväksi laatia selvitys sisämarkkinoiden elvyttämisestä. Raportti esiteltiin Euroopan parlamentille Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta. Raportissa tuodaan ensin esiin sisämarkkinoiden tärkeimmät vaikeudet, minkä jälkeen siinä ehdotetaan aloitteita siitä, kuinka sisämarkkinoita voitaisiin vahvistaa sosiaalisia näkökohtia ja ympäristöä kunnioittaen. Eurooppa-neuvostolle esiteltiin samana päivänä toinen raportti, ”Eurooppa 2030 -hanke – Haasteet ja mahdollisuudet”, jonka oli laatinut Euroopan tulevaisuutta käsitellyt mietintäryhmä puheenjohtajansa Felipe Gonzálezin johdolla. Tuossa raportissa käsitellään ennen kaikkea eurooppalaisen taloushallinnon keskipitkän aikavälin näkymiä unohtamatta kuitenkaan keskeistä roolia, joka yhtenäismarkkinoiden vahvistamisella ja loppuun saattamisella on luotaessa ”kaikki voittavat” -tilannetta, joka antaa yhtenäismarkkinoille uusia mahdollisuuksia. Raportin päätelmillä taloushallinnosta on varmasti ratkaiseva merkitys yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuden kannalta.

4.7 Täytäntöönpanossa osittain epäonnistuneen Lissabonin strategian korvaavaa uutta strategiaa tulee tulkita näiden uusien poliittisten linjausten valossa. ”Eurooppa 2020 -strategiassa” ei tosin näytetä juurikaan kiinnitettävän huomiota yhtenäismarkkinoihin lukuun ottamatta muutamaa riviä luvussa ”Puuttuvat lenkit ja pullonkaulat”, joka henkii yhtenäismarkkinoihin liittyvän lumouksen haihtumista.

4.7.1 Komissio tarjoutuu tämän yhtenäismarkkinoita koskevan ongelman ratkaisemiseksi antamaan säädöksiä mieluummin asetuksen kuin direktiivin muodossa, mukauttamaan lainsäädännön digitaalisen aikakauden tarpeisiin ja pyrkimään erityisesti kuluttajien kanssa tehtävien sopimusten alalla etenemään kohti vapaaehtoista eurooppalaista sopimusoikeutta. Sisämarkkinakysymyksistä vastuussa oleva komission jäsen Michel Barnier korosti parlamentin kuultavana ollessaan ja erityisesti Pariisissa hiljattain antamissaan lausunnoissa, että ”yksilö ja suuret markkinat on sovitettava yhteen” ja että ”markkinoiden on palveltava yhteiskuntahanketta”. Komission jäsen Viviane Reding on puolestaan korostanut, että yhtenäismarkkinat ovat edelleen Euroopan unionin ”kruununjalokivi” (13).

4.8 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohdalla käyttöön otetulla kansalaisaloitteella, jota komitea on analysoinut perusteellisesti (14), voi olla merkittäviä vaikutuksia sisämarkkinoiden tulevan kehityksen kannalta.

4.8.1 Tämä kansalaisten osallistumisen mahdollistava väline tarjoaakin uuden tavan nostaa takaisin käsiteltäväksi sellaisia kansalaisyhteiskunnan kannalta olennaisia aiheita, joista ei tähän mennessä ole voitu saada tuloksia, koska unionin toimielimet eivät ole osoittaneet niiden käsittelyyn riittävästi kiinnostusta tai poliittista tahtoa. (Tällaisia aiheita ovat mm. eurooppalaisten säätiöiden perussääntö (15), ryhmäkanne EU:n tasolla (16), eurooppalainen lakko-oikeus jne.).

5. Erityishuomiot

5.1 Tiedonannossa esitetyt huomiot Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen sisältyvästä sisämarkkinalainsäädännöstä ovat edelleen ajankohtaisia (ks. esim. kohta 6 a).

5.2 Lissabonin sopimukseen liitetystä 37 pöytäkirjasta neljällä on enemmän tai vähemmän suoria vaikutuksia sisämarkkinoihin.

—	Ensiksi mainittakoon pöytäkirja n:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta, sillä periaatteet on tarkoitettu noudatettaviksi unionin ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan tapauksissa. Sisämarkkinat kuuluvat jaetun toimivallan piiriin.

—	Myös pöytäkirjalla n:o 27 sisämarkkinoista ja kilpailusta on vaikutuksia sisämarkkinoihin. Sen keskeinen asiasisältö on, että sisämarkkinat käsittää järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy.

—	Pöytäkirjalla n:o 25 jaetun toimivallan käytöstä on vaikutuksia sisämarkkinoihin samoista syistä kuin pöytäkirjalla n:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta.

—

Myös pöytäkirjalla n:o 26 yleistä etua koskevista palveluista on varmasti merkitystä sisämarkkinoilla. Siinä täsmennetään, että nämä palvelut kuuluvat unionin yhteisiin arvoihin. Siinä myös korostetaan, että kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla on hyvin laaja harkintavalta yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamisessa, tilaamisessa ja järjestämisessä. Pöytäkirjassa perustellaan myös palvelujen moninaisuus sekä maantieteellisistä, yhteiskunnallisista tai kulttuurisista tilanteista johtuvat mahdolliset erot käyttäjien tarpeissa ja mieltymyksissä. Pöytäkirjassa korostetaan vielä palvelujen yleisen saatavuuden parantamista sekä niiden korkeaa laatua ja turvallisuuden tasoa sekä kohtuuhintaisuutta ja käyttäjien oikeuksia. Mainitun pöytäkirjan 2 artiklassa on uutta se, että siinä mainitaan ensimmäistä kertaa ”yleiset, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut” ja taataan, että perussopimusten määräykset eivät millään tavoin rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja järjestää näitä palveluja.

5.3 Kahdella julistuksella on todennäköisesti vaikutuksia sisämarkkinoihin. Julistuksessa n:o 18 toimivallan jaosta muistutetaan, että EU:sta tehdyssä sopimuksessa ja EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätyn unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan jaon mukaisesti toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille. Kun perussopimuksissa annetaan unionille jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta tietyllä alalla, jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei käytä omaansa tai on päättänyt lakata käyttämästä sitä.

5.3.1 Tuomioistuin samaisti hyvin aikaisessa vaiheessa toimivaltuuksien antamisen yhteisölle ja toimivaltuuksien siirtämisen jäsenvaltioilta yhteisön toimielimille. Tämän osoittaa tuomio Costa vastaan ENEL vuodelta 1964. Siinä määritellään Euroopan talousyhteisö rajoittamattomaksi ajaksi perustetuksi yhteisöksi, jolla on omat toimielimet, sekä yhteisöksi, jolla on todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle (asia 6/64, s. 1141).

5.3.2 Lopuksi mainittakoon julistus n:o 42, jossa täsmennetään, että annetun toimivallan periaatetta ei Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti voida käyttää perustana unionin valtuuksien laajentamiseksi ulottumaan perussopimusten kaikista määräyksistä ilmenevien yleisten puitteiden ulkopuolelle.

6. Lissabonin sopimuksen tärkeimmät vaikutukset sisämarkkinapolitiikkaan

6.1 Perussopimusten määräyksiin tehdyistä muutoksista, jotka koskevat erityisesti sisämarkkinapolitiikkaa, korostettakoon seuraavia:

Ilmaisun ”yhteismarkkinat” korvaaminen ilmaisulla ”sisämarkkinat” kuvaa yhteismarkkinoiden laadullista siirtymistä kohti sisämarkkinoita. Se selventää kiistanalaisia oikeustieteellisiä käsitteitä ja vahvistaa näin ajatusta, jonka mukaan EU ei ole vain vapaat markkinat puhtaasti vapaakauppa-alueen taloudellisessa mielessä, vaan pikemminkin kansalaisten sisämarkkinat (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artikla) (17).

Toissijaisuusperiaatteen vahvistamisen ja sen yksityiskohtaisemman määrittelyn osalta voidaan mainita, että periaate, jonka mukaan direktiivien käyttöä pidetään ensisijaisena asetusten käyttöön nähden ja joka sisältyy EY:n perustamissopimuksen pöytäkirjaan n:o 30, kumotaan Lissabonin sopimuksen pöytäkirjalla n:o 2.

Kansallisille parlamenteille myönnetään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamiseksi melkein veto-oikeutta vastaava oikeus, jonka käyttämiseen tarvitaan kolmannes kaikista kansallisissa parlamenteissa annetuista äänistä. Lisäksi yksi ainoa parlamentti voi vastustaa perheoikeuden alaan kuuluvaa lainsäädäntöaloitetta (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artikla).

Euroopan parlamentti saa uusia toimivaltuuksia ”tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi” nimetyn yhteispäätösmenettelyn laajentamisen perusteella. Euroopan parlamentille annetaan tasavertainen asema neuvoston kanssa budjettiasioissa. Lisäksi se valitsee komission puheenjohtajan. Euroopan parlamentti määritellään Lissabonin sopimuksessa koostuvaksi ”unionin kansalaisten” edustajista, kun taas EY:n perustamissopimuksessa on puhe ”valtioiden kansojen edustajista”.

e)	Yhteispäätösmenettelyä (tavallista lainsäätämisjärjestystä), johon kuuluu uusi määräenemmistöjärjestelmä neuvostossa (18), noudatetaan lukuisilla uusilla aloilla.

Jäsenvaltiot ovat poistaneet unionin tavoitteista viittauksen sisämarkkinoihin, joilla ”kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä”. Kilpailupolitiikka on muotoiltu uudelleen välineeksi, jolla varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Perustuslakisopimukseen oli kirjattu unionin tavoitteisiin ”sisämarkkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä”, mikä herätti joissakuissa pelkoa.

g)	Kuluttajien ja pk-yritysten etu harkittiin uudelleen – minkä jälkeen laadittiin uusi visio sekä tiedonanto aiheesta ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (19).

Sopimuksessa on otettu käyttöön yleistä etua koskevien palveluiden uusi konsepti (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla ja pöytäkirja n:o 26), jolla selvennetään unionin vastuualueet ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten laaja harkintavalta. Niitä käsitellään tiedonannossa ”Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskeva uusi eurooppalainen sitoumus” (20), jossa ehdotetaan yleishyödyllisiin palveluihin sovellettavien EU:n puitteiden koontamista.

Sosiaaliset näkökohdat on sisällytetty nykyistä selvemmin sisämarkkinoiden toteuttamiseen (sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen suojelun, naisten ja miesten tasa-arvon, sukupolvien välisen yhteisvastuun ja lapsen oikeuksien suojelun edistäminen). Tähän liittyy tiedonanto aiheesta ”Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio” (21).

Lissabonin sopimuksessa laajennetaan uutuutena tiiviimmän yhteistyön mahdollisuus koskemaan unionin kaikkea toimintaa lukuun ottamatta unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia aloja (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artikla) edellyttäen, että vähintään yhdeksän jäsenvaltiota osallistuu yhteistyöhön (riippumatta jäsenvaltioiden määrästä). Tämä perustuu päätökseen, jonka neuvosto tekee komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohta), ja sillä voi näin ollen olla vaikutuksia mm. sisämarkkinoihin, energiamarkkinoihin, maahanmuuttopolitiikkaan ja pelastuspalveluun.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) CESE 241/2008 – INT/393 (ei julkaistu EUVL:ssä).

(2) EUVL C 83, 30.3.2010– Tästä lähin kaikki Lissabonin sopimukseen tehtävät viittaukset tehdään tähän konsolidoituun toisintoon.

(3) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan kolmas kohta: Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta pidetään samanarvoisina, vaikka tuomioistuin totesi 13. syyskuuta 2005 ympäristönsuojelua rikosoikeudellisin keinoin koskevassa ratkaisussaan, että EY:n perustamissopimus on ensisijainen verrattuna EU:n perustamissopimukseen.

(4) Mainittakoon kuitenkin, että vaikka perusoikeuskirja ei ole oikeudellisesti sitova, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin viittaa siihen usein. Ks. muun muassa tuore esimerkki: tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.2.2008 asiassa C-244/06 Dynamic Medien Vertriebs GmbH vastaan Avides Media AG. Tuomioistuin siteeraa perusoikeuskirjan 24 artiklaa, jonka mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon (tuomion 41 kohta). Ks. myös sijoittautumisvapautta koskeva yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.2.2008 asiassa C–450/06, Varec SA vastaan Belgian valtio. Tuomioistuin siteeraa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklaa, joka koskee yksityiselämän kunnioittamista (tuomion 48 kohta).

(5) Lissabonin sopimuksen 23. heinäkuuta 2007 päivätyssä luonnoksessa (CIG 3/07) todetaan julistuksessa n:o 11, että kolme toimielintä vahvistavat juhlallisesti perusoikeuskirjan Lissabonin sopimuksen allekirjoituspäivänä, mutta ei sanota mitään sen oikeudellisesta sitovuudesta.

EU:n kolme toimielintä julistivat Euroopan unionin perusoikeuskirjan toisen kerran keskiviikkona 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa. Tämä toinen julistaminen oli tarpeen, sillä siihen oli lisätty selityksiä ja alaviitteitä sen jälkeen, kun se oli julistettu ensimmäisen kerran joulukuussa 2000 Nizzan huippukokouksessa.

(6) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa erotetaan ”selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti unionin arvoja” ja tilanne, jossa ”jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja jatkuvasti unionin arvoja”.

(7) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 15, sekä EUVL C 182, 4.8.2009, s. 1.

(8) KOM(2008) 703 lopullinen.

(9) Ks. ETSK:n lausunto EUVL C 128, 18.5.2010, s. 103.

(10) Suositus 2009/524/CE; vrt. Euroopan parlamentin 9.3.2010 antama tärkeä päätöslauselma (A7-0064/2009).

(11) Luku perustuu Eurostatin viimeisimpiin tietoihin.

(12) ETSK on antanut lausunnon De Larosièren asiantuntijaryhmän raportista – EUVL C 318, 23.12.2009, s. 57.

(13) Kansainvälisenä kuluttajapäivänä 15. maaliskuuta 2010 Madridissa pidetty puhe, jonka aiheena oli ”Kunnianhimoinen kuluttajanoikeusdirektiivi: kuluttajansuojan tehostaminen ja yritysten auttaminen”.

(14) Aiheesta ”Lissabonin sopimuksen toteuttaminen: osallistava demokratia ja kansalaisaloite” annettu oma-aloitteinen lausunto (CESE 465/2010, asiakokonaisuus SC/032), jossa analysoitiin ja kommentoitiin komission 11. marraskuuta 2009 antamaa vihreää kirjaa (KOM(2009) 622 lopullinen), sekä aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja EU:n neuvoston puheenjohtajuuskausi” annettu oma-aloitteinen lausunto (CESE 464/2010, asiakokonaisuus SC/031). Ks. myös Euroopan parlamentin 7. toukokuuta 2009 antama merkittävä päätöslauselma kansalaisaloitteen täytäntöönpanosta (A6-0043/2009).

(15) CESE 634/2010, oma-aloitteinen lausunto asiakokonaisuudesta INT/498.

(16) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 1, ja EUVL C 128, 18.5.2010, s. 97.

(17) Tuomioistuin oli vahvistanut jo 5. toukokuuta 1982 tuomiossaan Schul, asia 15/81, että yhteismarkkinat, joka on vain vapaakauppa-alue, edeltävät sisämarkkinoita. Sisämarkkinat edustavat siis taloudellisen yhdentymisen korkeampaa astetta.

(18) Pöytäkirja n:o 36 siirtymämääräyksistä.

(19) KOM(2007) 724 lopullinen, SEC(2007) 1517, 1518, 1519, 1520 ja 1521.

(20) KOM(2007) 725 lopullinen, SEC(2007) 1514, 1515 ja 1516.

(21) KOM(2007) 726 lopullinen.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/75

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Innovointi matkailualalla: saarten kestävän kehityksen strategian määritteleminen” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/13

Esittelijä: Sylvia GAUCI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Innovointi matkailualalla: saarten kestävän kehityksen strategian määritteleminen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 153 ääntä puolesta ja 1 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 ETSK esittää, että kehitettäisiin jatkuvia elinikäisen oppimisen ohjelmia erityisesti saarten matkailualalla työskentelevää henkilöstöä varten. Tähän tarkoitukseen tulisi varata erityisrahoitusta ESR:sta ja koheesiorahastosta. Laadukkaita työoloja edistävät työmarkkinasuhteiden asianmukaiset puitteet ja yrityksiä tukevat toimenpiteet (verkostot, markkinointi, myynninedistäminen jne.) olisivat omiaan auttamaan saarten matkailun edistämisessä.

1.2 Vastaavasti – kun otetaan huomioon internetvarausten kasvava merkitys matkailualalla – pienille ja keskisuurille yrityksille (saarten) matkailualalla tulisi tarjota joko EU:n tukemaa koulutusta tai yksinkertaistettu yhteys asianmukaisiin palveluntarjoajiin, jotta ne voivat kehittää onnistuneen internetsivuston, jota ilman ne ovat vaarassa menettää ”nykyaikaiset” asiakkaat.

1.3 ETSK ehdottaa, että strategisesti sijaitsevaan saareen perustetaan alueidenvälinen koulu, joka perustuu opiskelijoille ja matkailualan työntekijöille tarkoitetun Erasmus-ohjelman kaltaiseen ideaan.

1.4 Vaikka yritykset ja erityisesti pienyritykset hyötyvät siitä, että lainsäädäntö on asianmukaista ja laadukasta, olisi harkittava erityisen hallintoviranomaisen, esimerkiksi matkailun pääosaston, perustamista Euroopan komission yksiköiden yhteyteen; on otettava huomioon, että matkailun osuus EU:n BKT:sta on noin 11–12 prosenttia, mutta saarilla, kuten Maltassa, sen osuus on jopa 25 prosenttia BKT:sta. ETSK katsoo, että kyseisenlainen komission yhteydessä toimiva matkailuviranomainen valvoisi (saarten) matkailualan intressejä EU:n toimielimissä ja politiikoissa. Aiemmissa matkailua käsittelevissä lausunnoissaan ETSK on ehdottanut, että perustettaisiin Euroopan matkailuvirasto, ja toistaa jälleen tämän ehdotuksen.

1.5 Saarilla on mantereeseen verrattuna niille ominaisia haittatekijöitä: etäisyys, kulkuyhteydet ja saariasema. ETSK katsoo, että olisi pyrittävä suotuisaan verojärjestelmään ja otettava huomioon erityistoimet, joihin on ryhdytty investointien, työpaikkojen säilyttämisen ja luomisen sekä yritysten toimintakausien mukauttamisen osalta kausiluonteisuuden vaikutusten lievittämiseksi.

1.6 Eräissä tapauksissa EU:n saarten määritelmä on epätarkoituksenmukainen, ja usein se on ratkaisujen esteenä. ETSK:n aiemmissa lausunnoissa (1) on suositeltu muuttamaan kyseistä määritelmää. Komitea toistaa suosituksen tässä yhteydessä.

1.7 Euroopan unioni kehittää parhaillaan aluepolitiikan uutta käsitettä, toisin sanoen makroalueiden yhteistyötä (esim. Itämeri-strategia ja Tonava-strategia). ETSK on vakuuttunut siitä, että käsite on mielenkiintoinen ja sellainen, jota voidaan varmasti soveltaa saariryhmiin. Näin ollen läntisen Välimeren saarten makroaluestrategia voisi parantaa eräitä saarten kulkuyhteyksiin liittyviä ongelmia.

1.8 ETSK suhtautuu myönteisesti sosiaalista matkailua koskevaan CALYPSO-ohjelmaan ja antaa sille täyden tukensa. ETSK katsoo, että vuonna 2009 alkaneiden valmistelutoimien jälkeen olisi pyrittävä luomaan kokonaisvaltainen ohjelma. ETSK suosittaa sisällyttämään CALYPSO-ohjelman tulevaan makroaluestrategiaan, joka kattaa läntisen Välimeren alueen.

2. Johdanto

2.1 Matkailulla on merkittävä ja lisääntyvä vaikutus talouskasvuun, ja sen osuus voi äärimmäisissä tapauksissa olla jopa 70 prosenttia saaren BKT:sta. Se tarjoaa yhden parhaista mahdollisuuksista luoda tuloja ja työpaikkoja. Samalla kun Euroopan markkinaosuus kansainvälisessä matkailussa pienenee vähitellen, EU:hun saapuvien matkailijoiden lukumäärän ennustetaan kasvavan. Matkailun kasvua ei voida kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä, kuten vuosien 2008–2009 rahoituskriisi on hyvin selkeästi osoittanut.

2.2 Uusia matkailumuotoja ilmaantuu perinteisen aurinkolomaan keskittyvän massamatkailun tilalle. Niitä ovat aiempaa ympäristötietoisemman, räätälöidyn ja elämyshakuisen matkailun entistä innovatiivisemmat ja erikoistuneemmat muodot. Lisäksi matkailun kysynnän kasvu ja väestörakenteen muutokset (esimerkiksi iäkkäiden matkailijoiden lukumäärän lisääntyminen) nopeuttavat matkailutuotteiden segmentoitumista sekä sellaisten uudenlaisten matkailutuotteiden luomista, joihin sisältyy korkeatasoisia uusia palveluita.

2.3 Innovoinnilla on talouspolitiikassa keskeinen merkitys sekä EU:n tasolla – Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian myötä – että aluetasolla, kun otetaan huomioon kasvavat julkiset investoinnit tutkimukseen, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä ”innovatiivisimpien alojen” (esim. liikenne, energia, ympäristöystävälliset teollisuudenalat) tukemiseen. Tämä koskee myös erityisesti niitä palveluita, jotka edellyttävät tiettyä osaamista tai pätevyyttä, minkä katsotaan olevan ominaista useimmille matkailualan toimille (esim. majoitus, ateriapalvelut, kiinteistöala).

2.4 Nykypäivän matkailija etsii parasta laatua huokeimmalla hinnalla. Onnistunut saarimatkailu edellyttää siksi ensinnäkin asianmukaisesti koulutettua henkilöstöä sekä työnantajien ja heidän työntekijöidensä sitoutumista elinikäiseen oppimiseen palvelun korkean tason säilyttämiseksi nopeasti muuttuvassa arvostelukyisten ja vaativien matkailijoiden maailmassa. Yksi laadukkaan matkailun edellytyksistä on varmistaa, että henkilöstöllä on asianmukainen koulutus ja pätevyys.

2.5 Tieto- ja viestintätekniikan (tvt) hyödyntäminen on matkailualalla yksi keskeisistä muutokseen ja innovointiin liittyvistä näkökohdista. Tvt:n ja internetin kattava käyttö matkailualalla antaa kuluttajille mahdollisuuden olla välittömässä vuorovaikutuksessa palveluntarjoajien kanssa. Tämä saattaa merkitä koko alalle (liiketoiminnan) kustannusten vähenemistä, mikä puolestaan johtaa prosessiin, jossa matkatoimistojen tai jopa matkanjärjestäjien kaltaisten välittäjätahojen lukumäärä vähenee. Huomattavat innovaatiot massaturismin alalla – esimerkiksi halpalentoyhtiöiden ilmaantuminen – ovat merkittävästi vaikuttaneet matkailualan kasvuun ja kehittymiseen.

2.6 Useita kysymyksiä on saarten osalta vielä avoinna. Yleisesti ottaen saaret ovat jäljessä mantereen kehityksestä. Lisäksi yritykset eivät valvo, tuota tai edes ylläpidä monia niitä suoraan koskevista uusista tekniikoista ja prosesseista.

2.7 Saarten viranomaiset selvittävät parhaillaan alan uusien käytänteiden vaikutuksia niiden omiin matkailualoitteisiin ja -toimiin. Niiden ensisijaisena huolenaiheena on varmistaa, että politiikat ja toimet tukevat innovointia ja kannustavat siihen, mikä puolestaan edistää niiden matkailualan kehittymistä.

3. Innovoinnin välttämättömyys

3.1 Kun otetaan huomioon yhteiskunnan muuttuva dynamiikka ja matkanjärjestäjien 1900-luvulla organisoiman massaturismin loppuminen, saarimatkailussa tarvitaan innovaatioita. Sen on myös sopeuduttava uudenlaiseen ajattelutapaan menestyäkseen. Innovaatioiden lähteenä ovat matkailualalla tällä hetkellä työskentelevät ihmiset. Paradoksaalisesti innovaatiot myös rikkovat vakiintuneita tapoja, ja ihmiset vastustavat muutoksia, elleivät he havaitse, että niistä on välitöntä hyötyä.

3.2 1900-luvun toisella puoliskolla tarjonta määräsi kysynnän massaturismimarkkinoilla. Tarjolla olevien matkakohteiden lukumäärän kasvu johti kuitenkin kylläisiin markkinoihin. Nykyisin vallitsee herkästi vaihteleva kysyntä kuluttajien perinteisesti hallitsemilla markkinoilla, minkä seurauksena tarjontapuoli kärsii. Kyseessä on uudenlainen haaste, johon voidaan löytää ratkaisu innovatiivisen ja luovan ajattelun avulla kehittämällä laaja kirjo erilaisia matkailumarkkinasegmenttejä, joista esimerkkeinä mainittakoon muun muassa hoito-, eko-, maatila- ja luontomatkailu.

3.3 Myös elämäntavat ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosina. Matkailualalla on vastassaan ikääntyvä, entistä terveempi ja vauraampi väestö, joka pitää aiempaa useampia ja lyhyempiä lomia. Suurelle osalle matkailijoista painopiste on siirtynyt pois mahdollisimman alhaisesta hinnasta parhaimpaan hinta–laatu-suhteeseen. Kuluttajien uskollisuus on vähenemässä, ja matkailijat etsivät yhä enemmän ekologista kestävyyttä ja aitoutta ja siirtyvät pois massaturismista. Saarimatkailussa on ehdottomasti ryhdyttävä innovoimaan, jotta se voisi selviytyä näissä olosuhteissa.

4. Saarimatkailu ja tuoteinnovointi

4.1 Suurissa matkailualan yrityksissä innovointi on rutiiniluonteista ja sisäisen päätöksenteon itsestään selvä osatekijä. Nykyään yritykset sisällyttävät innovoinnin osaksi päivittäistä suunnitteluaan varmistaakseen, etteivät ne tule odottamattomien innovaatioiden takia yllätetyiksi. Innovointi on niille yksinkertaisesti pelkkä tuotannontekijä muiden joukossa.

4.2 Tiettyihin matkakohteisiin keskittyvillä matkailualan pienyrityksillä on kuitenkin vain rajalliset mahdollisuudet hyötyä innovoinnista täysipainoisesti. Suurimpia rajoituksia asettaa henkilöstön ja varojen puute. Koska ennen kaikkea matkailualan pk-yritykset joutuvat huolehtimaan vakituisten asiakkaidensa päivittäisistä tarpeista, niillä ei ole mahdollisuutta kohdentaa varoja tutkimukseen ja kehittämiseen.

4.3 Erityisesti saarten matkailualalla toimii etupäässä pk-yrityksiä. Varsinkin pienten matkailuyritysten on kiristyvän kilpailun globaaleilla markkinoilla selviytyäkseen saavutettava mittakaavaetuja ja kriittinen massa vähentääkseen liiketoiminnan kustannuksia sekä lisätäkseen tuottavuutta ja markkinavoimaa. Uudelleenjärjestely- ja yhteistyömekanismit auttavat yrityksiä sopeutumaan muutoksiin ja lisäämään kilpailukykyään.

4.4 Matkailualan haasteena on tarjota uusia tuotteita ja palveluja. Elämyshakuinen, kestäväpohjainen sekä luonto-, kulttuuri- ja perinnematkailu ovat eräitä strategioita, jotka ovat nykyään monien innovatiivisten matkailutuotteiden lähtökohtana monissa Euroopan matkakohteissa. Saarten tulisi tehdä kyseisiä tuotteita nykyistä enemmän tunnetuksi, sillä ne ovat keskeinen osa niiden ”saari-identiteettiä”.

4.5 Elämyshakuisen matkailun perustana on matkailijan ja matkakohteiden välinen vuorovaikutus. Matkailijoiden kokonaiskokemus muodostuu lukuisista pienistä kohtaamisista matkailualalla työskentelevien eri ihmisen kanssa.

4.6 Kuluttajien kasvava tietoisuus ympäristökysymyksistä kannustaa matkailuyrityksiä innovoimaan ja parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa sekä matkailijoiden ja ympäristön vuorovaikutuksen osalta että omassa toiminnassaan. Merkittävimmät tuotteet, joihin sisältyy innovointia, ovatkin löydettävissä eko- ja seikkailumatkailun kaltaisilla kapeilla erikoisaloilla.

4.7 Myös kulttuurimatkailu on merkittävä ja kasvava ala, joka houkuttelee suhteellisen varakkaita ja koulutettuja matkailijoita. Useat saaret ovat ryhtyneet suuntaamaan uudelleen kulttuuripalvelujaan ja kehittämään innovaatioita, joilla on tarkoitus luoda lisäarvoa kulttuurin avulla. Ne monipuolistavat matkailualaansa ja pidentävät oleskelujen kestoa esimerkiksi yhdistämällä aiempaa paremmin saatavilla olevia kulttuurielämyksiä ja -tapahtumia sekä tekemällä niitä tunnetuksi.

4.8 Jos matkailu ei integroidu harmonisesti saaren yhteiskuntaan ja hyödyttää ainoastaan joitakin asukkaita, mutta sen sijaan häiritsee monia, se ei ole kestäväpohjainen ja sopusointuinen osa yhteiskuntaa. Jotta varmistetaan, että saarten väestö saadaan tukemaan matkailuyhteiskuntaa, suunnittelussa on sovellettava osallistavaa lähestymistapaa. Matkailu voi tarjota tilaisuuden edistää saaren väestön yhteisöllisyyttä antamalla kaikille mahdollisuus osallistumiseen ja auttamalla kaikkia ymmärtämään, että matkailulla on kauaskantoisia vaikutuksia parantaessaan luonnon- ja kaupunkiympäristöä, maankäyttöä ja aluesuunnittelua, sosiaalipalveluita sekä kulttuuriperinnön (arkkitehtuuri, käsiteollisuus, perinteiset gastronomiset erikoisuudet jne.) vaalimista.

4.9 Erilaiset matkailumuodot saattavat osoittautua keskenään yhteensopimattomiksi erityisesti pienillä saarilla. Esimerkiksi kesäkielikurssien kaltaisen markkinasegmentin luominen saattaa osoittautua yhteensopimattomaksi iäkkäille tarkoitetun kesätorin kehittämisen kanssa, koska nuorten äänekäs käyttäytyminen oppituntien jälkeen on ristiriidassa hiljaisuuden kanssa, jota iäkkäät henkilöt ovat tulleet etsimään. Myös tältä osin tarvitaan ruohonjuuritason tukea matkailumuodolle tai -muodoille, jota/joita saari päättää ryhtyä kehittämään, jotta kyseinen valinta osoittautuisi onnistuneeksi.

4.10 Matkailu ei myöskään koske pelkästään nimenomaan hotelleissa, ravintoloissa ja lentoyhtiöissä työskenteleviä ihmisiä, vaan monia muita aloja, jotka tuottavat matkailualalle oheispalveluja, paikkakunnan putkimiehistä maanviljelijöihin.

5. Saarimatkailun kehittäminen prosessi-innovoinnin avulla

5.1 Matkailuala on aina hyödyntänyt maailmanlaajuisten jakelujärjestelmien kaltaisia uusia teknologioita hyvin varhaisessa vaiheessa. Viimeaikaiset edistysaskeleet televiestinnässä, verkottumisessa, tietokannoissa, tietojen käsittelyssä ja sähköisessä markkinoinnissa tarjoavat matkailuyrityksille monia uusia mahdollisuuksia. Niillä on huomattava vaikutus matkailualan liiketoiminnan perinteisiin malleihin. Laajakaistaisen internetyhteyden hyödyntäminen yhdessä tieto- ja viestintätekniikan ohella kasvattaa matkailupalveluiden ja -tuotteiden lisäarvoa ja tukee alan verkostojen ja klustereiden kehittymistä. Ongelmana tältä osin on laajakaistateknologian puuttuminen sekä erityisosaamisen ja -taitojen puute, jotta tieto- ja viestintätekniikoita voitaisiin hyödyntää täysipainoisesti. Kyseisten epäkohtien korjaamiseksi saarten väestölle tulisi tarjota erityiskoulutusta.

5.2 Kuluttajat ovat yhä tottuneempia hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikoita matkoja varatessaan. Nykyisin EU:n tasolla kaksi kolmasosaa matkaa suunnittelevista hoitaa matkajärjestelynsä internetin kautta, ja yli 50 prosenttia matkailijoista ostaa matkansa sähköisesti. He etsivät joustavia ja helposti saatavilla olevia tuotteita ja haluavat kommunikoida suoraan palveluntarjoajien kanssa. Tämän tieto- ja viestintäteknisen vallankumouksen hyödyntämiseksi yritysten on suunniteltava uudelleen alan koko markkinointiprosessi. Internetteknologia tarjoaa yrityksille ja kuluttajille valtavia mahdollisuuksia suoraan sähköiseen kaupankäyntiin.

5.3 Monet Euroopan saaret, joilla on pitkä matkailuperinne, kärsivät kasvu- ja tuotanto-ongelmista. Niiden matkailualaan kohdistuu valtavia kilpailupaineita. Vapailla maailmanlaajuisilla matkailumarkkinoilla saaret kilpailevat uusien matkakohteiden kanssa, jotka voivat käyttää hyväksi koskemattomia tai hyvin vähän hyödynnettyjä resursseja ja joiden taloustilanne on erittäin suotuisa, alhaiset palkat, erilaiset valtiontuet ja heikko valuutta mukaan luettuina.

5.4 Kuten kaikilla palvelualoilla, saarimatkailun palveluntarjonnan laatu riippuu merkittävästi työntekijöistä ja yleisesti väestöstä. Hyvät työolot ja palvelun korkea taso kulkevat käsi kädessä.

5.5 Lähinnä pk-yrityksiin perustuvaa Euroopan saarten matkailualaa, jolle on ominaista korkea työvoimaintensiteetti, vaivaa tuottavuusongelma, koska ala on hajanainen. Alhaisen tuottavuutensa johdosta saarten on vaikea toimia kilpailukykyisesti matkailualalla. Tämä heijastuu veloitettaviin hintoihin.

5.6 Kausiluonteisuuden ongelmalla on todellinen vaikutus työpaikkojen pysyvyyteen, ja se tekee matkailualan työpaikoista vähemmän houkuttelevia. Tästä syystä on edistettävä erityisiä työsopimuksia, jotka takaavat vakaan työsuhteen kausityöntekijöille, jotta heille annettaisiin vastaavat työntekoa koskevat ja sosiaaliset oikeudet kuin vakinaisessa työsuhteessa oleville työntekijöille. ETSK on käsitellyt tätä kysymystä jo aiemmin. (2)

5.6.1 Saarimatkailun edistäminen ja siihen liittyvä innovointi edellyttävät työelämän suhteiden mukauttamista ja uudenaikaistamista sosiaalisen vuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten välisten työehtosopimusneuvottelujen puitteissa. Tämä koskee erityisesti muun muassa koulutusta, uralla etenemistä ja ammattiuraa, työtehtäviä, työpäivän pituutta sekä työaikoja ja -oloja.

5.7 Lentomatkustaminen on pääasiallinen tapa matkustaa saarille erityisesti nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Matkustaminen meritse ei ole aina tarkoituksenmukainen vaihtoehto. Sen edellytyksenä ovat sekä merkittävät infrastruktuurit maalla että luotettavien meriliikenneyhteyksien verkosto. Meriliikenneyhteydet ovat luonteensa johdosta sääoloista riippuvaisia.

6. Politiikan välineiden kehittäminen saarimatkailun markkinointiin liittyvää innovointia varten

6.1 Saarimatkailusta vastaavien viranomaisten todellisena haasteena on määritellä tehokkain tapa matkailuinnovointia tukevien politiikan välineiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi markkinoiden dynamiikkaa häiritsemättä. Hyvä käytäntö olisi, että viranomaiset antaisivat markkinoille mahdollisimman suuren toimintavapauden ja ryhtyisivät toimiin ainoastaan markkinahäiriöiden ilmaantuessa.

6.2 Saarten on tasapainotettava huolellisesti kasvua tavoittelevien yritysten, vapaa-ajanviettomahdollisuuksia etsivien kuluttajien ja matkailijoiden sekä ympäristönsuojelijoiden mahdolliset ristiriitaiset intressit. Yhdyskuntasuunnittelun osalta keskeinen kysymys on: kuka saa päättää rakennushankkeista? Mahdollisia ristiriitoja on kunnallisviranomaisten – jotka mahdollisesti ajavat paikallisten yritysten etuja – ja alue- tai keskushallinnon viranomaisten – jotka tarkastelevat kokonaiskuvaa ja haluavat suitsia hillitöntä kasvua ympäristöltään haavoittuvilla alueilla – välillä.

6.3 Viranomaisten tulisi sallia se, että innovoivat yritykset saavuttavat mittakaavaetuja ja pyrkivät innovointiin yhteistyöhön tähtäävien yhteenliittymien ja muunlaisen verkostoitumisen avulla. Menestyksellisin ja lupaavin keino aikaansaada innovointia matkailuteollisuudessa on tehdä yhteistyötä sekä perustaa yhteenliittymiä ja/tai verkostoja teknologian, markkinoinnin, jakelun ja henkilöresurssien jakamisen kaltaisilla aloilla. Erityisesti pk-yritysten keskinäinen tähänastinen yhteistyö matkailualalla näyttää olevan riittämätöntä. Tässä mielessä viranomaisten tulisi tukea innovatiivista matkailupolitiikkaa, jolla edistetään yhteenkuuluvuutta ja yhteisvaikutuksia.

6.4 Matkailua ei ole mahdollista käsitellä ottamatta huomioon maankäyttöä. Kyse on ennen kaikkea matkailukohteiden hyödykkeistämisestä ja markkinoinnista, jotka ovat matkailun raaka-aineita. Niiden avulla luodaan markkinoiden matkakohteet. Matkailijat valitsevat sellaisen matkakohteen, joka näyttää tarjoavan suurimman hyödyn, sekä tuotteet, joista he ovat halukkaita maksamaan. Halukkuus maksaa kasvaa matkakohteen ainutlaatuisuuden myötä. Useimmiten tällöin on kyse julkisista hyödykkeistä tai yhteisistä resursseista, kuten suojelluista maisema-alueista tai maatalouskäyttöön varatuista maa-alueista, joita saarten asukkaiden on suojeltava ja hoidettava, jottei niitä kuluteta loppuun tai tuhota.

6.5 Paikalliset vetovoimaiset kohteet ja innovatiiviset palvelut antavat matkakohteille niille erityisen luonteen. Ne myös rajoittavat mahdollisuuksia tuoteinnovointiin, sillä innovaatioita ei voida kehittää ottamatta huomioon matkakohteen ominaispiirteitä. Esimerkiksi lomakohdetta merenrannalla ei voida muuttaa vuoristomajaksi. Matkailumaa, jolla on useita vetovoimaisia kohteita, voi kuitenkin asemoida itsensä uudelleen markkinoilla.

6.6 Massaturismi, jonka lähtökohtana on aurinko, meri ja hampurilaisravintola, ei pitkällä aikavälillä ole välttämättä paras matkailumuoto saarilla. Esimerkit Skotlannista osoittavatkin, että pienimuotoinen ja eri tavoin erikoistunut saarimatkailu voi olla erittäin menestyksellistä. Yleispätevää ratkaisua ei ole olemassa, mikä on erityisen tärkeää pitää mielessä saarten matkailustrategiaa laadittaessa. Pienelle Välimeren saarelle ihanteellinen ratkaisu saattaa osoittautua epätarkoituksenmukaiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin tai Ruotsin rannikon edustalla sijaitsevalle hyvin pienelle saarelle.

6.7 Matkailukohteiden tulevaisuus riippuu monista keskenään riippumattomista muuttujista. Niitä ovat sijainti ja markkinoiden potentiaali sekä kulkuyhteydet matka- ja ajallisten kustannusten kannalta tarkasteltuina. Vain julkinen sektori voi vaikuttaa kyseisiin muuttujiin julkisen palvelun velvoitteen ja alueellisen yhteyden järjestelmien kaltaisilla mekanismeilla. Lisäksi ne määräävät suurelta osin tuoteinnovaatioiden luonteen. Paikallisten yrittäjien haasteena on siksi luoda asiakkaille lisäarvoa uusien tuotteiden avulla.

6.8 Ekologinen kestävyys on EU:ssa ajankohtainen aihe. Se käsittää näkökohtia, joita ovat esimerkiksi hyödyllisten mekanismien yksilöiminen matkustamiseen liittyvien päästöjen vähentämiseksi sekä se, kuinka ekologisesta kestävyydestä on yleisellä tasolla tullut keskeinen matkailualan kilpailukykyä edistävä tekijä.

6.9 Mikä esimerkiksi estää saarten asukkaita kunnostamasta uimarantojaan tai olemasta ylpeitä kulttuuriperinnöstään? Miksi mainitaan vain muutamia matkailualueita, kun esimerkiksi koko saari voi olla matkailukohteena? Miksi keskitytään niin harvoihin ja lyhyisiin matkailukausiin, kun muissa kohteissa matkailu on ympärivuotista? Mainoksia laaditaan usein vain muutamista paikkakunnista, kun mainonta voisi kattaa kaikki kylät ja kaupungit. Kaupunkien ja kylien asukkaiden on opittava olemaan ylpeitä kotipaikkakunnastaan – vasta sitten he voivat myydä tuotettaan ja suojella perintöään.

6.10 Koska yhä kasvava määrä matkailijoita vierailee saarilla, viranomaisten on investoitava entistä enemmän saarimatkakohteiden terveydellisen laadun säilyttämiseen sekä varmistettava juoma- ja uimaveden asianmukainen laatu, tehokas jätehuolto, kestäväpohjainen energiatalous ja turvallinen elintarvikehuolto.

6.11 On erittäin tärkeää lisätä tietoisuutta kilpailukyvystä, sillä on varmistettava, että saarten asukkaat asettavat kilpailukyvyn etusijalle. Tämä ei voi olla pelkästään viranomaisten tehtävä. Myös työntekijöiden, yrittäjien, hallinnointitahojen ja hallintoelinten on osallistuttava toimintaan.

6.12 Käytännössä vaikuttavia ja määrääviä tekijöitä on kolme:

—	ensinnäkin viranomaisten osallistuminen, kun kyse on terveysturvasta ja ekologisesta kestävyydestä

—	toiseksi yksityinen yrityssektori, joka voi käsittää maa- ja lentoliikenteen sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin

—	kolmanneksi kunkin maan resurssien inhimilliset ja kulttuuriset osatekijät.

6.12.1 Viranomaiset voivat vaikuttaa merkittävästi ensimmäiseen kategoriaan. Jos saaren luokitus on ekologisen kestävyyden osalta huono, se ei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä tulos. Se osoittaa, kuinka oikeassa ympäristö- ja kulttuurialan painostusryhmät ovat, kun ne vaativat kiinnittämään huomiota saarten kulttuuriperintöön ja painottavat tarvetta lisätä kiireesti investointeja sen suojelemiseksi.

6.12.2 Myös matkailuinfrastruktuurin osalta on paljon työtä tehtävänä. Alhainen luokitus tällä osa-alueella saattaa kannustaa ryhtymään toimenpiteisiin ja hyödyntämään tilaisuus investointien lisäämiseksi. Taantuma on hyvä tilaisuus tarkastella infrastruktuuria ja suunnata aiempaa enemmän resursseja sen kohentamiseen. Saarten on parannettava infrastruktuuriaan nyt ja etsittävä uusia markkinasegmenttejä yksityisen ja julkisen sektorin uusien investointien avulla. Viranomaisten on varmistettava, että yksityinen sektori saa entistä helpommin rahoitusta ja että pankit ottavat toiminnassaan entistä paremmin huomioon pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden on hyödynnettävä täysipainoisesti kaikki EU:n elvytyspakettiin sisältyvät käytettävissä olevat varat. Edellä todettuakin tärkeämpää on, että eri viranomaiset eivät kohdista yksityiseen sektoriin epätarkoituksenmukaisia sääntöjä, jotta yrityksiltä ei oteta pois pääomia, jotka niillä on käytettävissään investointeja varten.

6.12.3 Saarimatkailulla on pimeä puolensa: harmaa talous, joka kylläkin lisää saarten asukkaiden tuloja, mutta vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen ja työoloihin. Loma-asunnoilla on taipumus nostaa saarten asukkaiden maksamia hintoja, mutta ne ovat myös tulonlähde. Lisäksi vesi-, jäte- ja energiainfrastruktuuri kuormittuu liiaksi, kun käyttäjiä on huippusesongin aikana jopa 20-kertainen määrä paikallisväestöön verrattuna.

6.13 Työvoiman kysynnän kausiluonteinen vaihtelu johtaa harmaan talouden syntymiseen ja säilymiseen. Opiskelijatyövoiman epäasianmukainen hyödyntäminen ja jopa hyväksikäyttö sekä laittoman työvoiman hyödyntäminen aiheuttaa vahinkoa sekä laillisille että laittomille työntekijöille, sillä se laskee palkkatasoa. Matkailualalla työskentelevien laittomien työntekijöiden osuus saattaa olla huomattavan suuri. Eräissä maissa heidän osuutensa on yli puolet työvoimasta.

6.13.1 Puolan, Bulgarian ja Romanian kaltaisista uusista jäsenvaltioista lähtöisin oleva halpa ja liikkuva työvoima on länsimaisen matkailun – saarimatkailu mukaan luettuna – yhä näkyvämpi ominaispiirre. Tätä suuntausta ei työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevien EU:n sääntöjen johdosta käy pysäyttäminen, ja yrittäjien ja työntekijöiden on pohdittava, kuinka he voivat vastata siihen. On huolehdittava siitä, että yritykset voivat toimia kilpailukykyisinä, ja samalla varmistettava yhdenvertaisuus sekä se, että työehtoja noudatetaan ja etteivät työntekijät joudu hyväksikäytön kohteeksi.

6.14 Juuri tästä syystä saarimatkailua varten tarvitaan tasapainoinen lähestymistapa. Matkailu on saarten asukkaille ja pk-yrityksille elintärkeä asia. Nyt on aika toimia. Saarten asukkaiden on verrattava itseään kilpailijoihinsa. Lyhyellä aikavälillä polttavimmat ongelmat on ratkaistava ensin. Jotta matkailu säilyisi kestäväpohjaisena ja talouskasvun merkittävänä moottorina, on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin.

7. Matkailuyritysten ja -kohteiden organisatoriseen innovointiin tähtäävän verkottumisen edistäminen

7.1 Useat matkailuteollisuuden alat, esimerkiksi lentoyhtiöt, hotelliketjut, matkanjärjestäjät ja autonvuokrausyhtiöt, ovat hyvin keskittyneitä, ja alojen yritykset ovat usein maailmanlaajuisia toimijoita. Toisaalta pk-yritykset ovat edelleen saarten matkailualan kulmakivi. Selviytyäkseen kilpailussa globaalien toimijoiden rinnalla saarten matkailuyritysten tulisi pyrkiä ennemminkin rakentavaan kuin tuhoisaan kilpailuun. Ensin mainittu toimintatapa kasvattaa markkinoita, laajentaa tuotevalikoimaa ja viime kädessä edistää tuotteiden onnistunutta eriyttämistä sekä maailmanluokan tuotteiden innovointia, kun taas jälkimmäinen toimintatapa merkitsee sitä, että yritykset kilpailevat samoista markkinoista, mikä johtaa tuotteiden lähentymiseen ja hintasotiin. Siksi on tärkeää, että matkailuyrittäjät osaavat työskennellä entistä enemmän yhdessä, jotta syntyisi rakentavaa kilpailua.

7.2 Erityisesti saarten matkailualan pienyrittäjät ymmärtävät paremmin kumppaneidensa taholta tulevan kilpailun kuin yhteistyön hyödyt. Matkailualalla voidaan erottaa toisistaan maantieteelliset verkostot ja klusterit sekä esimerkiksi ekologisen, viini- ja maaseutumatkailun kaltaiset toimintaperusteiset verkostot ja klusterit. Verkostoilla ja klustereilla voi olla ratkaiseva rooli toimijoiden innovointivalmiuksien kehittämisessä esimerkiksi siten, että ne alentavat kokeiluhankkeiden kustannuksia, lisäävät tunnettuutta ja parantavat reagointikykyä kysynnän vaihteluihin. Kuten muillakin palvelualoilla, innovointi perustuu matkailualalla pääasiassa verkostoihin ja yhteistyöhön.

7.3 Poliitikkojen, työnantajien ja ammattijärjestöjen yhteistyö sekä matkailualalla toimivien elinten, säätiöiden ja järjestöjen osallistuminen ovat niin ikään yksi keskeisistä tekijöistä saarten matkailualan jatkuvan kasvun kannalta. Yrityssektori on keskeisessä asemassa verkostoja luotaessa, ja vastaavasti viranomaisten tehtävänä on kehittää infrastruktuureja, jotka mahdollistavat entistä paremman yhteistyön ja tukevat markkinaverkostoja.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Parempi integroituminen sisämarkkinoihin saarten yhteenkuuluvuuden ja talouskasvun avaintekijänä, EUVL C 27, 3.2.2009, s. 123.

(2) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu”, EUVL C 32, 5.2.2004, s. 1.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/81

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pääomaliikkeiden verottaminen” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/14

Esittelijä: Lars NYBERG

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Pääomaliikkeiden verottaminen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 55 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja päätelmät

1.1 Vuonna 1990 kaikkien rahoitustapahtumien kokonaisarvo oli 15 kertaa maailman BKT, ja vuonna 2007 se oli jo 70 kertaa maailman BKT. (1) Avistakauppojen kokonaisarvo suhteessa BKT:hen ei ole muuttunut juuri ollenkaan, mikä tarkoittaa, että rahoitustapahtumien määrän nelinkertaistumisen taustalla ovat johdannaiset ja pääosin korkojohdannaiset. Johdannaiskauppa supistui vuoden 2008 jälkipuoliskolla mutta kääntyi taas nousuun vuoden 2009 alkupuoliskolla. Rahoitusalan toiminta ei näytä muuttuneen merkittävästi.

1.2 Rahoitusalan päätehtävänä on tukea reaalitaloutta. Yhdysvalloissa rahoitusalan osuus vuonna 2007 oli 40 prosenttia kaikista yritysten voitoista, kun sen osuus BKT:stä oli vain 7 prosenttia. Lisäksi markkinat ovat keskittyneet tiettyihin paikkoihin, etenkin Lontooseen ja New Yorkiin, sekä muutamiin harvoihin erittäin suuriin rahoituslaitoksiin. Valtavia rahamääriä on ohjattu tälle alalle rahoituslaitosten pelastamiseksi romahtamiselta, mikä on johtanut ennennäkemättömiin julkisen talouden alijäämiin.

1.3 Transaktioverolla voitaisiin vähentää hyvin lyhyen aikavälin rahoitustoimia, jotka ovat usein myös riskialttiita, ja vaikuttaa näin merkittävästi rahoituslaitosten toimintaan.

1.4 ETSK hyväksyi periaatteessa transaktioveron ajatuksen de Larosièren asiantuntijaryhmän raportista antamassaan lausunnossa: (2)”ETSK katsoo, että on siirryttävä lyhyen tähtäimen tarkastelusta pitkän tähtäimen näkemykseen, jossa palkkiot eivät perustu keinotteluun. Samassa hengessä ETSK kannattaa ajatusta pääomaliikkeiden verottamisesta.” Käsillä olevassa lausunnossa ETSK haluaa osallistua kyseisestä verosta parhaillaan käytäviin keskusteluihin sekä käsitellä veron tavoitteita ja vaikutuksia.

1.5 Ajatuksen arvopaperikaupan verottamisesta (securities transaction tax) esitti alun perin J. M. Keynes vuonna 1936. Hänen tavoitteenaan oli vähentää epävakautta aiheuttavaa arvopaperikeinottelua sekä lujittaa osakkeiden hintoja pitkällä aikavälillä sääteleviä tekijöitä. James Tobin jatkoi tämän ajatuksen kehittämistä 1970-luvulla. Hänen tavoitteenaan oli hillitä rahoitusmarkkinoiden vauhtia ja sovittaa sitä reaalitalouteen kansainvälisiä valuuttojen avistakauppoja koskevalla verolla. Veron tavoite oli sama kuin yksi parhaillaan käsiteltävistä tavoitteista eli lyhyen aikavälin rahoitustoimien vähentäminen.

1.6 Tobin ehdotti verotulojen ohjaamista Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF:lle) tai Maailmanpankille, mutta veroista saatavat tulot eivät olleet hänen päätavoitteensa. Sen sijaan hän oli sitä mieltä, että mitä paremmin verolla onnistutaan saavuttamaan hänen kehittämänsä ajatuksen taustalla olleet tavoitteet, sitä vähemmän sillä saadaan tuloja.

1.7 Ajatus tällaisesta verosta on jälleen kerran tullut esille vuoden 2008 finanssikriisin myötä. Nyt sitä olisi määrä soveltaa kaikkiin rahoituslaitosten välisiin rahoitustoimiin.

1.8 ETSK:n mukaan transaktioveron ensisijaisena tavoitteena tulisi olla rahoitusalan toiminnan muuttaminen vähentämällä keinottelua lyhyen tähtäimen rahoitustoimilla. Tällä tavalla rahoitusalan toimintaa säätelisi markkinoiden hintamekanismi. Alain Turnerin (Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluvirasto) mukaan osa näistä rahoitustoimista ei ole edes millään tavalla hyödyksi yhteiskunnalle. Transaktioveron päämäärä voitaisiin saavuttaa, koska vero kohdistuu ankarimmin yleisimpiin rahoitustoimiin.

1.9 Jos transaktiovero vähentää lyhyen tähtäimen arvopaperi- ja johdannaiskauppaa, se vähentää myös rahoitusalan voittoja, mikä saattaisi johtaa palkkioiden vähenemiseen mutta myös verotulojen pienenemiseen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta perinteiseen pankkitoimintaan, joka perustuu luottojen antamiseen yrityksille ja kotitalouksille, jota rahoitetaan talletuksilla ja jonka voitot tulevat korkojen välisestä erosta. Tällaisesta pankkitoiminnasta voisi jälleen tulla rahoitusalan tärkein osa-alue, jossa talletuksia käytetään parhaalla mahdollisella tavalla investointeihin. Vaikka vuonna 2010 ilmenee uusia talousvaikeuksia ja IMF ja EU etsivät uusia keinoja tulevien finanssikriisien rahoittamiseen, emme silti saa sulkea ovea tältä mahdollisuudelta saada aikaan parannuksia rahoitusalalla ja päästä eroon lyhyen tähtäimen voitontavoittelusta.

1.10 Toinen transaktioveron tavoite on kartuttaa julkisia varoja. Tätä uutta tulonlähdettä voitaisiin käyttää taloudellisen kehityksen tukemiseen tai ilmastopolitiikan rahoittamiseen kehitysmaissa taikka julkisen talouden paineiden keventämiseen. Viimeksi mainittu seikka antaa myös olettaa, että rahoitusala maksaisi takaisin saamiaan julkisia tukia. Pitkällä aikavälillä nämä verotulot merkitsisivät julkisten tulojen uutta lähdettä.

1.11 Transaktiovero olisi progressiivinen, koska rahalaitosten asiakkaat samoin kuin rahoituslaitokset itse tehdessään kauppaa omaan lukuunsa edustavat yhteiskunnan hyvätuloisimpia osia. Yleinen näkemys on myös, ettei rahoitusala hoida riittävässä määrin osuuttaan veronmaksussa.

1.12 Transaktioveron pitäisi olla mahdollisimman kattava ja sitä pitäisi soveltaa sekä kansallisilla että kansainvälisillä markkinoilla. ETSK suosittelee maailmanlaajuisen transaktioveron veroprosentiksi vain 0,05:tä prosenttia. Eurooppalaisessa järjestelmässä matalampi verokanta olisi suositeltava, jotta voitaisiin varmistaa, ettei vero johda rahoitusmarkkinoiden toiminnan vääristymiseen.

1.13 Verojen käyttöönotto vähentää aina varallisuuden arvoa, mutta vaikuttaako se kaupankäyntipaikkaan, jos ei oteta käyttöön maailmanlaajuista veroa? Eräässä tutkimuksessa on tullut esille, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen leimavero on vähentänyt liikevaihtoa 20 prosenttia, mutta ei juurikaan ole karkottanut yritystoimintaa Lontoosta.

1.14 Tämän veron käyttöönotto ei käytännössä aiheuttaisi hallinnollisia, teknisiä eikä taloudellisia kustannuksia, koska nämä rahoitustoimet ovat jo nyt tietokonepohjaisia. OTC-kaupalle (muilla kuin pörssiosakkeilla käytävälle kaupalle) ei kuitenkaan ole vielä tietokonepohjaisia markkinoita, mutta asia on valmisteilla EU:n lainsäädäntötyössä. Se, että kaikki rahoitustoimet, myös OTC-kauppa, on saatava säänneltyjen markkinoiden piiriin, osoittaa, että sääntely ja transaktioveron kaltaiset verot eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan täydentävät toisiaan.

1.15 Transaktioverosta saadaan kaksinkertainen hyöty, kun rahoitusalalla aletaan entistä enemmän uskoa pitkän aikavälin periaatteisiin ja samalla julkiset tulot kasvavat. On kuitenkin myös selvää, että veron suurenemisen myötä myös vaikutus lyhyen aikavälin rahoitustoimiin kasvaa, mikä puolestaan johtaa tulojen vähenemiseen. Niinpä verokannan on oltava sellainen, että sillä turvataan tasapaino transaktioveron tavoitteiden eli rahoitusalan toiminnan muuttamisen ja verotulojen välillä.

1.16 Jos veroa sovellettaisiin vain Euroopassa, verotulot olisivat noin 1,5 prosenttia BKT:stä ja valtaosa niistä kertyisi Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusmarkkinoilta. Jos sitä sovellettaisiin koko maailmassa, verotulot olisivat noin 1,2 prosenttia maailman BKT:stä. Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta tulokset ovat jokseenkin samat.

1.17 Torontossa 26.–27. kesäkuuta 2010 kokoontunut G20-ryhmä ei ehdottanutkaan maailmanlaajuista transaktioveroa. ETSK katsoo, että eurooppalainen järjestelmä tulisi vielä säilyttää rahoitusalan uudistusten asialistalla.

2. Taustaa

2.1 Lehman Brothersin (3) konkurssin jälkeen vuonna 2008 dramaattisesti puhjenneelle finanssikriisille on löydetty monia syitä. Niitä ovat muun muassa mataliin korkoihin perustunut halpa raha, suuririskisten arvopapereiden levittäminen arvopaperistamisen kautta, sääntelyn ja valvonnan pettäminen, taloudellisten resurssien saaminen keinotteluun, mikä on johtunut tulojen siirtymisestä työstä pääomaan, sekä rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne.

2.2 Rahoitusala on kasvanut uskomattomiin mittasuhteisiin suhteessa BKT:hen. Vuonna 1990 rahoitustapahtumien arvo oli yhteensä noin 15 kertaa maailman BKT. Vuoden 2008 kriisiin alkaessa arvo oli jo 70 kertaa maailman BKT. (4) Avistakauppojen arvon osuus maailman BKT:stä on melkein sama kuin vuonna 1990, joten rahoitustoimien arvon nelinkertaistumisen taustalla ovat pääosin johdannaiset. Suurin osa niistä kuuluu OTC-kaupan piiriin. Ne siis ovat asiakkaan ja rahoituslaitoksen välisiä suoria sopimuksia, joista valtaosa liittyy korkojohdannaisiin. (5) Jopa pitkän aikavälin rahoitustoimet, kuten kiinneobligaatiot, ovat ajautuneet lyhyen aikavälin markkinoille, koska niiden omistajat vaihtuvat usein. Uusiin rahoitustoimiin voi yhtä hyvin olla syynä riskeiltä suojautuminen kuin keinottelukin.

2.2.1 Johdannaismarkkinoiden kehitys on talousjärjestelmän uusi osatekijä, joka ei ole aina sidoksissa reaalitalouteen samalla lailla kuin perinteinen pääoma. Johdannaisia on monenlaisia, kuten optioita, futuureja, termiinejä ja vaihtosopimuksia (swap). Ne voivat perustua esimerkiksi erilaisiin hyödykkeisiin, valuuttaan, korkoihin, mutta myös puhtaasti uhkapeliin.

2.2.2 Tilastoista näkyy johdannaiskaupan väheneminen vuoden 2008 jälkipuoliskolla. Se ei kuitenkaan ollut kovin jyrkkää, ja se pysähtyi kolmen vuoden takaiselle tasolle. Lisäksi kauppojen määrä kääntyi jälleen nousuun vuoden 2009 alkupuoliskolla. (6) Nämä muutokset koskivat taas kerran lähinnä korkojohdannaisia. Tästä voidaan päätellä, että rahoitusalan toiminta ei juuri ole muuttunut. Toisaalta markkinoilta on kadonnut lähes kokonaan arvopaperistaminen, joka oli tärkein finanssikriisin aiheuttaja. (7)

2.2.3 Vuonna 2007, vähän ennen kriisin alkamista, rahoitusalan osuus Yhdysvalloissa oli 40 prosenttia kaikista yritysten voitoista, kun sen osuus BKT:stä oli vain 7 prosenttia. (8) Kun rahoitusala saa 40 prosenttia kaikista yritysten voitoista, se ei enää noudata rahoituksen välittäjän tehtäväänsä. Tässä mielessä rahoitusalan oligopolistisuus eräissä maissa ei ole hyväksi sen tehtävälle reaalitalouden rahoittajana.

2.2.4 Lisäksi markkinat ovat keskittyneet tiettyihin paikkoihin, etenkin Lontooseen ja New Yorkiin, sekä muutamaan hyvin suureen rahoituslaitokseen. Rahoituslaitosten kokoon perustuu sanonta ”too big to fail” (liian suuri joutuakseen vararikkoon). Monien hallitusten onkin ollut pakko pelastaa joitain pankkeja estääkseen rahoitusalan romahtamisen. Alalle on ohjattu valtavia rahamääriä, mikä on johtanut ennennäkemättömiin julkisen talouden alijäämiin.

2.3 De Larosièren asiantuntijaryhmän raportissa esitettiin monia ehdotuksia siitä, miten rahoitusjärjestelmää muuttamalla voitaisiin ehkäistä rahoituskriisien syntymistä tulevaisuudessa. (9) Pian tämän jälkeen komissio esitti neljä ehdotusta, jotka koskivat rahoitusalan makro- ja mikrotason valvonnan säännöksiä (10), sekä useita ehdotuksia, jotka koskivat rahoitusalan sääntöjen muutamista (11). Samanaikaisesti myös Yhdysvalloissa käydään kiivaita keskusteluja asiasta.

2.3.1 Uutta lainsäädäntöä koskevissa ehdotuksissa on keskitytty pääasiassa valvontaan ja tiettyjen rahoituslaitosten sääntelyyn. Niillä on määrä korvata osa rahoitusalan itsesääntelyä. Vain pieni osa ehdotuksista tähtää rahoitusalan toiminnan muuttamiseen. Ehdotuksia rahoitusalan välineiden sääntelystä ei ole esitetty, vaikka osa finanssikriisin todellisista syistä löytyy juuri näistä välineistä.

2.4 Virallisia EU:n ehdotuksia ei ole esitetty myöskään transaktioverosta, vaikka siitä käytävä yleinen keskustelu on tiivistynyt viime vuosina. Tällaisella verolla voisi ETSK:n mukaan olla ratkaiseva vaikutus rahoituslaitosten toimintaan ja rahoitusalan välineisiin. Tuloksiin voitaisiin päästä luopumalla osasta tällä hetkellä hallitsevassa asemassa olevia lyhyen aikavälin rahoitustoimia.

2.4.1 Pittsburghissa syyskuussa 2009 pitämässään kokouksessa G20-maiden johtajat pyysivät IMF:ää valmistelemaan kesäkuussa 2010 pidettävää seuraavaa kokousta varten raportin eri vaihtoehdoista, joita maat ovat ottaneet käyttöön tai joiden käyttöönottoa ne harkitsevat velvoittaakseen rahoitusalan osallistumaan oikeudenmukaisesti ja merkittävästi pankkijärjestelmän korjaamiseksi toteutetuista valtion toimista aiheutuneiden rasitteiden maksamiseen. Huhtikuussa 2010 esitellyssä IMF:n alustavassa raportissa painopiste oli tulevien finanssikriisien torjumiseksi tehtävissä toimenpiteissä. Siinä ehdotettiin etupäässä rahoitusvakausmaksua yhdessä ratkaisumallin kanssa. ETSK ei tässä lausunnossa kommentoi erityisesti edellä mainittuja ehdotuksia. Sen sijaan se tyytyy käsittelemään lyhyesti keskustelua, jota IMF on käynyt transaktioverosta nykyisen kriisin puitteissa.

2.4.2 De Larosièren asiantuntijaryhmän raportista antamassaan lausunnossa ETSK hyväksyi periaatteessa transaktioveron ajatuksen: ”ETSK katsoo, että on siirryttävä lyhyen tähtäimen tarkastelusta pitkän tähtäimen näkemykseen, jossa palkkiot eivät perustu keinotteluun. Samassa hengessä ETSK kannattaa ajatusta pääomaliikkeiden verottamisesta”. Käsillä olevassa lausunnossa ETSK haluaa osallistua parhaillaan käytäviin keskusteluihin sekä käsitellä veron tavoitteita ja vaikutuksia.

3. Johdanto

3.1 Ajatuksen arvopaperikaupan verottamisesta (securities transaction tax, STT) esitti alun perin J. M. Keynes vuonna 1936. Hänen tavoitteenaan oli vähentää epävakautta aiheuttavaa arvopaperikeinottelua ja lujittaa osakkeiden hintoja pitkällä aikavälillä sääteleviä tekijöitä.

3.2 James Tobin ehdotti 1970-luvulla valuuttakaupan verottamista (currencies transaction tax, CTT) epävakautta aiheuttavan valuuttakeinottelun vähentämiseksi. Veroa kutsutaan Tobinin veroksi. Pääoman vapaan liikkuvuuden myötä myös valuutoilla keinottelu oli helpottunut. Tobinin tavoitteena oli hillitä rahoitusmarkkinoiden vauhtia ja sovittaa sitä reaalitalouteen sekä lujittaa rahapolitiikan roolia. Veroa oli tarkoitus soveltaa valuuttojen avistakauppoihin, ja veroprosentin oli tarkoitus olla 0,5. Vaikka sen ei pitänyt koskea kaikkia rahoitustoimia (avistakauppojen osuus on nykyään alle 10 prosenttia maailman rahoitustoimista), sen tavoite oli sama kuin yksi parhaillaan käsiteltävistä tavoitteista eli lyhyen aikavälin rahoitustoimien vähentäminen.

3.2.1 Tobin ehdotti verotulojen ohjaamista Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF:lle) tai Maailmanpankille, mutta veroista saatavat tulot eivät olleet hänen päätavoitteensa. Sen sijaan hän oli sitä mieltä, että mitä paremmin verolla onnistutaan saavuttamaan hänen kehittämänsä ajatuksen taustalla olleet tavoitteet, sitä vähemmän sillä saadaan tuloja. (12)

3.3 Ajatus tällaisesta verosta tuli jälleen kerran esille vuoden 2008 finanssikriisin aikana, ja nyt veroa on määrä soveltaa valuuttakauppojen ohella myös kaikkiin muihin rahoitustoimiin. On todettava, että se ei näin laajanakaan kata rahoitustoimia, joissa on osallisina kotitalouksia ja yrityksiä. Veron on määrä koskea vain rahoituslaitosten välisiä toimia. Transaktioveron kannattajiin kuuluu muun muassa erilaisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja taloustieteilijöitä sekä rahoitusalan asiantuntijoita, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviraston johtaja Alain Turner. Myös Eurooppa-neuvosto kannatti tällaista veroa 17. kesäkuuta 2010 pidettyä G20-ryhmän kokousta varten tekemissään ehdotuksissa (13). Transaktioveron käyttöönottoa vastustavat muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja Maailmanpankki.

3.4 Mitkä sitten ovat tällaisen veron tärkeimmät tavoitteet? Mistä veroa pitäisi kantaa? Kuinka suuri sen pitäisi olla? Voidaanko se ottaa käyttöön vain yhdessä valtiossa vai onko se otettava käyttöön koko EU:ssa tai koko maailmassa? Mitä tuloksia siitä voidaan odottaa? Käsittelemme näitä kysymyksiä ja esitämme joitakin lukuja, jotka perustuvat Itävallan taloustutkimusinstituutin (WIFO) (14) sekä talouden ja politiikan tutkimuskeskuksen (CEPR) ja Massachusettsin yliopiston (Amherst) talouspoliittisen tutkimuskeskuksen (PERI) (15) tekemiin tutkimuksiin.

3.5 Keynesin ja Tobinin näkemysten mukaan rahoitusalan toimintaan voidaan vaikuttaa transaktioveron lyhyen aikavälin rahoitustoimiin kohdistuvien vaikutusten kautta. Kun otetaan huomioon lyhytaikaisen kaupan suuri määrä, transaktiovero nostaa lyhyen aikavälin rahoitustoimien kustannuksia suhteessa pitkän aikavälin rahoitustoimiin. Hallitukset voivat suhteellisten kustannusten muuttumisen ja markkinoiden hintamekanismin avulla ohjata näin rahoitusalaa uskomaan entistä enemmän reaalitalouden pitkän aikavälin periaatteisiin.

4. Tavoitteet

4.1 Rahoitusmarkkinoiden huolellinen tarkastelu paljastaa, että niiden kasvu muodostuu pääasiassa lyhyen aikavälin rahoitustoimista, joihin liittyy usein keinottelua tai riskeiltä suojautumista. Monet näistä rahoitustoimet ovat liian suuria suhteessa reaalitalouteen. Koska lyhyen aikavälin vaihtelut johtavat usein pitkän aikavälin vaihteluihin varallisuushinnoissa, ne eivät välttämättä vastaa reaalitalouden kehitystä. (16) Alain Turnerin mukaan osa näistä rahoitustoimista ei ole edes millään tavalla hyödyksi yhteiskunnalle.

4.1.1 Transaktioveron ensisijaisena tavoitteena olisikin ETSK:n mukaan oltava rahoitusalan toiminnan muuttaminen vähentämällä keinottelua lyhyen tähtäimen rahoitustoimilla. Valtaosa rahoitusalan toiminnan kasvusta on muodostunut 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana lyhyen tähtäimen rahoitustoimista. Rahoitusalan on jälleen otettava pysyvästi vastuu reaalitaloudesta.

4.1.2 IMF mainitsee raportissaan transaktioveron vaikutukset rahoitusalan toimintaan, mutta negatiivisessa mielessä. IMF mainitsee negatiivisena puolena esimerkiksi sen, ettei vero voi olla tulevan ratkaisumallin rahoituskeinona, mikä ei kuitenkaan ole koskaan ollut transaktioveron tavoitteena. Toinen perustelu veroa vastaan on se, että on parempi verottaa suoraan niitä rahoitustoimia, joita pyritään vähentämään. Juuri tämä on kuitenkin tuloksena transaktioverosta, koska se kohdistuu ankarimmin lyhyen tähtäimen rahoitustoimiin.

4.1.3 Lyhyen tähtäimen kaupankäynnin väheneminen myös vähentää sen osuutta rahoituslaitosten toiminnasta. Tämä tarkoittaa, että muu toiminta, kuten tallettajien ja luotonsaajien välinen välitystoiminta, saa entistä suuremman osuuden. Rahoitusala ei sinänsä ole päämäärä, vaan keino saavuttaa muita tavoitteita talouden alalla. Tehokkaasti toimiva rahoitusala käyttää talletuksia parhaalla mahdollisella tavalla investoimalla reaalitalouteen.

4.1.4 Perinteinen liikepankkitoiminta perustuu luotonantoon yrityksille ja kotitalouksille, ja sen voitot tulevat korkojen välisistä eroista. Pankit tukevat asiakkaitaan myös auttamalla niitä keräämään rahaa pääomamarkkinoilta, rajaamalla ja kattamalla kansainväliseen liiketoimintaan liittyviä valuutta- ja hyödykeriskejä sekä suojaamalla maataloushyödykefutuureita. Tarjotessaan näitä palveluita pankit pienentävät omia riskejään muiden pankkien kanssa harjoittamiensa, tavallisesti reaaliaikaisten transaktioiden avulla. Asiakkaiden palveleminen saattaa edellyttää lukuisia erittäin lyhytaikaisia transaktioita. Pankit saavat lisäksi voittoja omaan lukuun käytävästä arvopaperi- ja johdannaiskaupasta. Tätä toimintaa ei pitäisi kokonaan kitkeä rahoitusmarkkinoilta, koska se on osa pankkien välistä kauppaa maksuvalmiuden varmistamiseksi. Jos transaktiovero kuitenkin vähentää lyhyen tähtäimen arvopaperi- ja johdannaiskauppaa huomattavasti, se vähentää myös rahoitusalan tuottoja, mikä todennäköisesti johtaa palkkioiden vähenemiseen ja voitosta maksettavien verojen tuoton pienenemiseen. Perinteiseen pankkitoimintaan tämä ei vaikuttane merkittävästi. Rahoituslaitosten tuotot tulevat vähenemään ja perustumaan suurimmaksi osaksi perinteiseen pankkitoimintaan.

4.1.5 Alan kirjallisuudessa ei tosin olla yksimielisiä tästä asiasta, mutta yhtenä vaikutuksena voisi vielä olla varallisuushintojen epävakauden väheneminen. Keinottelun väheneminen saattaa johtaa varallisuushintojen vakauden paranemiseen. Yhden vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan satunnainen kaupankäynti voi olla erittäin epävakaata ja sattumanvaraista ilman että tämä heikentäisi volyymejä.

4.1.6 Yhteenvetona transaktioveron mahdollisista vaikutuksista eri rahoituslaitosten käyttäytymiseen ETSK haluaa korostaa, että vero saattaa vähentää kaupankäynnin suurta määrää. Vaikka vuonna 2010 ilmenee uusia talousvaikeuksia ja IMF ja EU etsivät uusia keinoja tulevien finanssikriisien rahoittamiseen, emme silti saa sulkea ovea tältä mahdollisuudelta saada aikaan parannuksia rahoitusalalla.

4.2 Toinen transaktioveron päätavoite on kartuttaa julkisia varoja. Transaktioverosta voitaisiin saada huomattavia tuloja. Keskusteluissa siitä, mihin tätä uutta tulonlähdettä olisi käytettävä, on tuotu esille muun muassa talouden kehityksen tukeminen tai ilmastopolitiikan rahoittaminen kehitysmaissa taikka finanssikriisin luomien julkisen talouden paineiden keventäminen. EU:ssa viime aikoina käytyjen poliittisten keskustelujen perusteella veroa tullaan todennäköisesti käyttämään julkisen talouden tulonlähteenä.

4.2.1 Rahoituslaitoksille myönnetyn taloudellisen tuen määrä on komission mukaan 30 prosenttia EU:n BKT:stä. Ilman vakuuksia osuus on 13 prosenttia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa osuus on kaksinkertainen. Kun tarkastellaan julkista rahoitusta, joka on tarvittu rahoitusalan pelastamiseksi kriisin kourista, on otettava huomioon, että näistä tuista puolet on jäänyt kokonaan käyttämättä ja suuri osa käytetyistä tuista maksetaan lopulta takaisin. Edellä mainittu 13 prosentin osuus on käytetty pääomasijoituksiin (pankkien omien varojen lisäämiseen), varojen ostoon ja suoraan tukeen. Suurta osaa vakuuksista ei ilmeisesti ole käytetty lainkaan.

4.2.2 Transaktioverosta saatavia tuloja voitaisiin aluksi käyttää jäljelle jäävien menojen kattamiseen. Transaktioveron tuottaisi todennäköisesti eniten tuloja juuri siellä, missä julkisia varoja on tarvittu eniten pankkien pelastamiseksi, mikä johtuu rahoitusmarkkinoiden keskittymisestä. Julkisten menojen kokonaismäärä on kuitenkin ollut paljon edellä mainittua suurempi, kun otetaan huomioon muun muassa myös saamatta jääneet sosiaaliturvamaksut, automaattisista vakauttajista aiheutuneet kustannukset ja julkisten lainojen korkojen nousu. Jopa IMF toteaa, että koska rahoituskriisi on tullut kalliiksi valtiolle, taloudelle ja yhteiskunnalle, rahoitusalan olisi osallistuttava julkisten tulojen kartuttamiseen vielä senkin lisäksi, että se vastaa suorasta tuesta valtiolle aiheutuneista menoista. (17)

4.2.3 Tulevaisuudessa transaktiovero olisi kuitenkin katsottava uudeksi yleiseksi tulolähteeksi julkiselle taloudelle. Rahoitusalan verojen korottaminen vaikuttaa erityisen perustellulta, kun otetaan huomioon rahoitusalan suuret tuotot ja se, että rahoituspalveluiden arvonlisäverovapauden vuoksi pankkipalveluiden käyttäjät maksavat kyseisistä palveluista vähemmän veroja kuin useimmista muista palveluista.

4.2.4 OECD:n tekemän tutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen osuus kaikkien OECD-maiden julkisen talouden alijäämästä on vuonna 2011 lähes puolet. Arvioiden mukaan talousarvion alijäämä euroalueella on samana vuonna noin 6 prosenttia BKT:stä. Unionin todellisina haasteina eivät ole ainoastaan Kreikan kaltaiset euroalueen valtiot vaan myös Yhdistynyt kuningaskunta, jonka alijäämän osuuden arvioidaan olevan noin 12 prosenttia.

4.2.5 IMF:n väliraportissa esitetään vaihtoehtona transaktioverolle rahoitustoiminnan veroa, jota perittäisiin tuotoista ja palkkioista. Tämä on yksinkertainen tapa verottaa rahoitustoimintaa. Tärkein ero transaktioveroon nähden on kuitenkin se, että rahoitustoimintaan kohdistuvalla verolla verotettaisiin kaikkia toimia tekemättä eroa lyhyen ja pitkän tähtäimen rahoitustoimien välille. Se olisi vain keino lisätä pankeilta saatavia verotuloja.

4.2.6 Transaktiovero olisi yhtenäisestä verokannasta huolimatta progressiivinen, koska rahoituslaitosten asiakkaat samoin kuin rahoituslaitokset itse tehdessään kauppaa omaan lukuunsa edustavat yhteiskunnan hyvätuloisimpia osia. Vaikka onkin tärkeää keskittyä keinoihin, joilla transaktioverosta voidaan muovata mahdollisimman tehokas väline rahoitusalalla, on otettava huomioon myös veron vaikutukset. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (18) mukaan innovatiivisilla lähteillä katsotaan usein olevan se etu, että niille saadaan laajempi poliittinen hyväksyntä erityisesti silloin, kun verorasite määrätään sellaisille ryhmille tai aloille, joiden ei tällä hetkellä katsota hoitavan riittävässä määrin osuuttaan verotulojen tuottamisesta.

4.2.7 Euroopan parlamentti pyysi komissiota laatimaan hyvissä ajoin ennen seuraavaa G20-maiden huippukokousta maailmanlaajuisen transaktioveron vaikutusten arvioinnin, jossa tutkitaan sen etuja sekä haittoja. (19) Vastaavasti ETSK on todennut, että on tutkittava monia transaktioveron teknisiä näkökohtia. Komission laatimassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (20) ei noudateta kaikkia Euroopan parlamentin ehdotuksia. ETSK haluaa siksi korostaa, että on tehtävä täydellinen vaikutusten arviointi sekä transaktioveroa koskeva virallinen ehdotus.

5. Rakenne

5.1 Yleinen soveltamisala

5.1.1 Veropohjan olisi katettava kaikki rahoitustoimet eikä vain kansainvälisiä rahoitustoimia. Vaikka puhutaankin ”kaikista” rahoitustoimista, rajataan verokanta useimmissa laskelmissa joko rahoitustoimityypin tai verotettavan rahoitustoimen arvon mukaan. CEPR:n ja PERI:n tutkimuksessa tarkasteltiin eri veropohjia. WIFO:n tutkimukseen valittiin kaikki vaihtoehdot sisältävä malli.

5.1.2 Yhtenä perusteena verotettavien rahoitustoimien valinnalle olisi oltava keskittyminen lyhyimmän tähtäimen toimiin. Toisena lähtökohtana on mahdollisimman laaja soveltamisala. Kolmas kysymys koskee sitä, olisiko vero kohdistettava pelkästään kansallisiin vai myös kansainvälisiin markkinoihin.

5.1.3 Verottamalla sekä kansallisia että kansainvälisiä markkinoita katettaisiin kaikki rahoitustoimet. Avistakaupat voitaisiin jättää soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että pyritään estämään reaalitalouden vääristyminen.

5.1.4 Osan rahoitustoimista jättäminen veron soveltamisalan ulkopuolelle vaikuttaa rahoitustoimien väliseen kilpailutilanteeseen. Tällaiset vaikutukset ovat suotavia silloin, kun ne rasittavat enemmän lyhyen tähtäimen rahoitustoimilla tehtävää keinottelua kuin pitkän tähtäimen rahoitustoimia, joita ei toteuteta keinottelutarkoituksessa. Näin itse asiassa tapahtuukin, koska vero kohdistuu ankarimmin usein toistuviin rahoitustoimiin.

5.1.5 On arvosteltu, että ehdotukset, joiden mukaan transaktioveron olisi perustuttaa rahoitustoimen nimelliseen arvoon, ovat vailla todellisuuspohjaa. Vaihtoehtona transaktioverolle voitaisiin verottaa niitä rahoituslaitosten tuloja, joita ne todellisuudessa saavat johdannaiskaupoista, eli maksuja, jotka asiakas maksaa rahoituslaitoksen palveluista. Sellaisten rahoitustoimien kehittäminen, joissa käytetään suhteessa BKT:hen määriteltäviä nimellisarvoja, on ETSK:n mielestä kuitenkin hyödyllistä. Näin voidaan osoittaa erityisesti rahoitusmarkkinoilla käytävän kaupan laajuuden muuttuminen ajan myötä.

5.2 Maantieteellinen soveltamisala

5.2.1 Pitäisikö transaktioveron olla kansallinen, alueellinen (EU:n alueella) vai maailmanlaajuinen? Maailmanlaajuinen vero on epäilemättä paras vaihtoehto. Jos sitä ei voida toteuttaa, olisi parasta valita EU:n laajuinen soveltaminen. Eräiden esimerkkien valossa jopa kansallinen vero olisi mahdollinen, erityisesti maissa, joissa rahoitusala on laaja. Voisi olettaa, että vero vaikuttaisi huomattavasti siihen, missä kauppaa käydään. Kokemusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. (21)

5.2.2 Varallisuuteen kohdistuvien verojen käyttöönotto vähentää aina varallisuuden arvoa, mutta vaikuttaako se siihen, missä kauppaa käydään? Erään tutkimuksen mukaan osakkeista ja eräistä joukkovelkakirjoista perittävä Yhdistyneen kuningaskunnan 0,5 prosentin leimavero on vähentänyt liikevaihtoa 20 prosenttia, joten sen ei voida katsoa karkottaneen rahoitustoimintaa Lontoosta. (22)

5.3 Verokanta

5.3.1 Verokannaksi on ehdotettu 0,1–0,01:tä prosenttia. Yleisin ehdotus on 0,05 prosenttia, jota myös ETSK suosittelee maailmanlaajuista järjestelmää varten. Näin matala vero voitaisiin ottaa käyttöön ilman riskiä rahoitusmarkkinoiden toiminnan vääristymisestä lyhyen tähtäimen rahoitustoimiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Jos transaktiovero otetaan käyttöön eurooppalaisena järjestelmänä, olisi kuitenkin harkittava matalampaa verokantaa.

5.3.2 Transaktioverosta saadaan kaksinkertainen hyöty, kun rahoitusalalla aletaan entistä enemmän uskoa pitkän aikavälin periaatteisiin ja samalla julkiset tulot kasvavat. On kuitenkin myös selvää, että veron suurenemisen myötä myös vaikutus lyhyen aikavälin rahoitustoimiin kasvaa, mikä puolestaan johtaa tulojen vähenemiseen. Verokanta on näin ollen määriteltävä sellaiseksi, että sillä turvataan tasapaino transaktioveron tavoitteiden eli rahoitusalan toiminnan muuttamisen ja verotulojen välillä.

5.3.3 Kaikissa maissa, joissa jo käytetään vastaavia veroja tai maksuja, niitä on aina peritty vain osasta rahoitustoimia, ei kaikista. Jos niitä perittäisiin kaikista rahoitustoimista, niiden vaikutuksia ei voida etukäteen selvittää tarkasti. Sen vuoksi verokanta olisi arvioitava uudelleen esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua, jotta nähtäisiin, pitäisikö sitä nostaa tai laskea.

5.4 Toteutettavuus

5.4.1 Kokonaan toinen kysymys on, kuinka helposti tällaista veroa voidaan käytännössä periä. Useimmat rahoitustoimet, joista ehdotusten mukaan perittäisiin veroa, ovat jo nyt tietokonepohjaisia. Veron käyttöönotosta ei siis käytännössä aiheutuisi hallinnollisia, teknisiä eikä taloudellisia kustannuksia. Tähän tarkoitukseen on tietysti kehitettävä erityinen tietokoneohjelma, johon liittyviä testauksia onkin jo toteutettu.

5.4.2 On tutkittava, onko olemassa tai parhaillaan kehitteillä innovatiivisia rahoitustuotteita, joita ei veroteta tai jotka on jopa tahallisesti kehitetty veronkiertotarkoituksessa. Nämä on saatava sisällytettyä veropohjaan.

5.4.3 OTC-kaupalle ei toistaiseksi ole tietokonepohjaisia markkinoita. Asia on valmisteilla EU:n lainsäädäntötyössä. Se, että OTC-kauppa on saatava säänneltyjen markkinoiden piiriin, osoittaa, että sääntely ja transaktioveron kaltaiset verot eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan täydentävät toisiaan.

6. Vaikutukset

6.1 Lyhyen tähtäimen rahoitustoimien vähentäminen

6.1.1 Koska ei ole käytettävissä tarkkoja arvioita siitä, miten transaktiovero vaikuttaisi lyhyen tähtäimen kaupankäyntiin, on tyydyttävä pelkkiin olettamuksiin. Tämä aiheuttaa ongelmia transaktioveroa käsiteltäessä. Veron päätavoitteena olevaa lyhyen tähtäimen rahoitustoimien vähentämistä varten ei siis ole käytettävissä tilastoja. Ainoat käytettävissä olevat tilastolliset arviot koskevat verotulojen mahdollisia määriä.

6.1.2 Transaktioveron vaikutuksiin kuuluu saatujen kokemuksien perusteella maksuvalmiuksien heikentyminen. Mikä sitten on maksuvalmiuden paras mahdollinen taso? Olisivatko eri maiden taloudet toimineet paremmin vuosina 1990 tai 2000, jos niiden maksuvalmius olisi ollut erittäin hyvä, kuten vuonna 2007? Vastaako maksuvalmius rahoitustoimien kokonaismäärää? Vastauksen pitäisi olla ei, sillä monet näistä rahoitustoimista perustuvat samoihin arvopapereihin, jolloin rahoitustoimien kokonaisarvo ei vastaa kovinkaan tarkasti ”todellista” maksuvalmiutta. Kun tarkastellaan uudelleen rahoitusalan päätarkoitusta eli rahoituksen välittäjänä toimimista, on tarkoituksenmukaista sovittaa maksuvalmius BKT:n tasoon. On selvää, että maksuvalmiutta olisi vähennettävä vuoden 2007 tasosta, vaikka vähentämisen määrästä ei ole tarkkaa käsitystä.

6.1.3 Koska transaktiovero kohdistuu ankarimmin yleisimpiin rahoitustoimiin, rahoitustoimien määrän vähenemisen lisäksi tapahtunee myös muutoksia lyhyen ja pitkän tähtäimen rahoitustoimien välisessä suhteessa. Yksi peruste transaktioveroa vastaan on se, että se saattaisi vähentää rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä, koska lyhyen tähtäimen rahoitustoimet vähenisivät. Kun otetaan huomioon tällaisten lyhyen tähtäimen rahoitustoimien nykyinen määrä, ei edes mittava vähentäminen poistaisi kaikkia usein toistuvia rahoitustoimia. Ei oikeastaan voida väittää, ettei tämä osa rahoitusalaa olisi ollut läpinäkyvä esimerkiksi vuonna 2000.

6.1.3.1 Kuten WIFO:n tutkimuksessa kuvattiin, johdannaisten lisääntynyt käyttö on johtanut ylilyönteihin sekä lyhyen että pitkän aikavälin hinnoissa. Johdannaisten käytön väheneminen voisi näin ollen johtaa rahoitusmarkkinoiden hintojen parempaan vakauteen eikä päinvastoin, kuten joskus väitetään.

6.1.3.2 Rahoitusmarkkinoilla käytävä kauppa on jakautunut lähes tasan pankkien ja muiden rahoituslaitosten välillä. Lyhyen ja pitkän tähtäimen rahoitustoimien välisestä suhteesta ei ole vastaavia tietoja.

6.2 Julkisten tulojen määrä

6.2.1 WIFO:n tutkimuksessa oletetaan, että verotettavien rahoitustoimien kokonaismäärä laskee 65 prosenttia, jos verokanta on 0,05 prosenttia. Mitä matalampi verokanta, sen vähemmän rahoitustoimien arvioidaan vähenevän ja päinvastoin.

6.2.1.1 Jos transaktioveroa sovellettaisiin vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa, se johtaisi kyseisen tutkimuksen mukaan verotuloihin, jotka vastaisivat lähes 7:ää prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan BKT:stä. Saksassa eli EU:n jäsenvaltiossa, jossa on Yhdistyneen kuningaskunnan jälkeen seuraavaksi eniten näitä rahoitustoimia, verotulot olisivat vähän yli 1 prosentti BKT:stä. Jos veroa sovellettaisiin EU:n laajuisesti, verotulot olisivat noin 1,5 prosenttia BKT:stä ja valtaosa niistä kertyisi Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusmarkkinoilta. Jos sitä sovellettaisiin maailmanlaajuisesti, verotulot olisivat noin 1,2 prosenttia maailman BKT:stä.

6.2.2 CEPR:n ja PERI:n tutkimuksen mukaan kaupan väheneminen vaihtelee eri vaihtoehdoissa 25:stä 50 prosenttiin. Jotta luvut olisivat verrattavissa WIFO:n tutkimuksen lukuihin, esitämme vain luvut, jotka koskevat 50 prosentin vähennystä veropohjassa. Tässä tutkimuksessa luvut on jaettu kaupan kohteena olevien erityyppisten varojen mukaisesti. Yhdysvaltain dollareina esitetyt tutkimuksen luvut on muunnettu osuuksiksi Yhdysvaltain BKT:stä.

—	Osakkeet 0,75 %

—	Joukkovelkakirjat 0,18 %

—	Optiot 0,03 %

—	Valuuttojen avistakaupat 0,05 %

—	Futuurit 0,05 %

—	Vaihtosopimukset 0,16 %

—	YHTEENSÄ 1,23 %

6.2.3 Näissä kahdessa tutkimuksessa tulokset ovat Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta jokseenkin samat. CEPR:n ja PERI:n tutkimuksesta käy myös ilmi, että avistakauppojen osuus kaikista rahoitustoimista on hyvin pieni.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) antamien tietojen mukaan.

(2) De Larosièren asiantuntijaryhmän raportti – EUVL C 318, 23.12.2009, s. 57.

(3) Kansainvälinen rahoituspalveluyritys.

(4) Stephan Schulmeister, A General Financial Transaction Tax, WIFO Working Papers 344/2009.

(5) Kansainvälinen järjestelypankki (BIS); teoksessa: Darvas, von Weizsäcker, Financial Transaction Tax: Small is Beautiful, 2010.

(6) Mt. – alaviite 5.

(7) H.W. Sinn EEAG:n 23.2.2010 Brysselissä pitämässä vuoden 2010 talousraportin esittelytilaisuudessa.

(8) Helene Schubert, Itävallan keskuspankki.

(9) De Larosièren asiantuntijaryhmän raportti – EUVL C 318, 23.12.2009, s. 57.

(10) Makro- ja mikrotason vakauden valvonta – EUVL C 277, 17.11.2009, s. 117.

(11) Luottoluokituslaitokset – EUVL C 277, 17.11.2009, s. 117.

Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettava esite ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistaminen – EUVL C.

(12) Tobin, James: A Proposal for International Monetary Reform, 1978.

(13) 17. kesäkuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät: ”EU:n olisi johdettava pyrkimyksiä määritellä maailmanlaajuinen lähestymistapa rahoituslaitoksilta perittäviä maksuja ja veroja koskevien järjestelmien käyttöönottoon, jotta voidaan säilyttää toimintaedellytykset koko maailmassa tasapuolisina, ja se puolustaa voimakkaasti tätä kantaa G20-kumppaneidensa kanssa. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava ja kehitettävä edelleen pääomasiirtojen kansainvälisen transaktiomaksun käyttöönottoa.”

(14) Stephan Schulmeister, A General Financial Transaction Tax, WIFO Working papers 344/2009.

(15) Baker, Pollin, McArthur, Sherman, The Potential Revenue from Financial Transactions Taxes, CEPR/PERI, joulukuu 2009.

(16) Mt. – ks. alaviite 14.

(17) IMF, ”A fair and substantial contribution by the financial sector”. G20-ryhmälle laadittu väliraportti.

(18) Commission staff working document: Innovative financing at a global level, SEC(2010) 409 final.

(19) Päätöslauselmaesitys PE432.992v01-00.

(20) SEC(2010) 409 final.

(21) Vastaavia veroja on käytössä Etelä-Koreassa, Hongkongissa, Australiassa, Taiwanissa ja Intiassa sekä samantyyppisiä veroja Belgiassa, Argentiinassa ja Brasiliassa.

(22) The Institute for Fiscal Studies 2002: Stamp duty on share transactions: is there a case for change?, huomautus 89.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.10 – Sartoriuksen tekemä muutosehdotus 1

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”1.10

Toinen transaktioveron tavoite on kartuttaa julkisia varoja. Tätä uutta tulonlähdettä voitaisiin käyttää . Viimeksi mainittu seikka antaa myös olettaa, että rahoitusala maksaisi takaisin saamiaan julkisia tukia. Pitkällä aikavälillä nämä verotulot merkitsisivät julkisten tulojen uutta lähdettä.”

Perustelu

Kaikissa jäsenvaltioissa julkisia varoja ei ole käytetty pankkien pelastamiseen, joten pankit eivät ole olleet rasite julkiselle taloudelle. On kuitenkin suositeltavaa ennaltaehkäistä tulevia kriisejä, ja on selvää, että rahoituslaitosten tulee antaa panoksensa rahastoon, jota käytettäisiin yksinomaan sen takaamiseen, että maksukyvyttömän laitoksen vararikko hoidetaan asianmukaisesti ja ettei se horjuta koko rahoitusjärjestelmän tasapainoa.

Kohta 4.2 – Sartoriuksen tekemä muutosehdotus 4

Poistetaan kolme ensimmäistä virkettä ja korvataan ne uudelleen muotoillun kohdan 1.10 tekstillä.

”4.2	EU:ssa viime aikoina käytyjen poliittisten keskustelujen perusteella veroa tullaan todennäköisesti käyttämään julkisen talouden tulonlähteenä.”

Perustelu

Sama kuin kohtaa 1.10 koskevan muutosehdotuksen perustelu.

Kohta 4.2.3 – Sartoriuksen tekemä muutosehdotus 5

Lisätään kohdan loppuun tekstiä.

”4.2.3

Tulevaisuudessa transaktiovero olisi kuitenkin katsottava uudeksi yleiseksi tulolähteeksi julkiselle taloudelle. Rahoitusalan verojen korottaminen vaikuttaa erityisen perustellulta, kun otetaan huomioon rahoitusalan suuret tuotot ja se, että rahoituspalveluiden arvonlisäverovapauden vuoksi pankkipalveluiden käyttäjät maksavat kyseisistä palveluista vähemmän veroja kuin useimmista muista palveluista. ”

Perustelu

Julkisten varojen hallinnassa pidetään yleisesti hyväksyttynä asiana, että yritysten välisten liiketoimien verottaminen ei ole suositeltavaa, jos ainoana tavoitteena on varainkeruu, koska sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia. On parempi verottaa tulosta, sillä liiketoimien verotuksella on dominovaikutus, mikä nostaa hintoja. Varainkeruuseen on olemassa tehokkaampia keinoja.

Edellä esitetyistä kolmesta muutosehdotuksesta äänestettiin yhdessä.

Äänestystulos:

Puolesta	:	52
Vastaan	:	91
Pidättyi äänestämästä	:	9

Kohta 1.11 – Sartoriuksen tekemä muutosehdotus 2

Poistetaan viimeinen virke.

”1.11

Transaktiovero olisi progressiivinen, koska rahalaitosten asiakkaat samoin kuin rahoituslaitokset itse tehdessään kauppaa omaan lukuunsa edustavat yhteiskunnan hyvätuloisimpia osia. ”

Perustelu

Väite on perusteeton. Rahoitusala osallistuu muiden alojen tavoin veronmaksuun. Mihin alaan esittelijä vertaa rahoitusalaa? Mitä lukuja voidaan esittää väitteen tueksi?

Äänestystulos:

Puolesta	:	65
Vastaan	:	102
Pidättyi äänestämästä	:	10

Kohta 1.16 – Sartoriuksen tekemä muutosehdotus 3

Lisätään kohdan 1.16 jälkeen uusi kohta.

”

Perustelu

Todellisuudessa asia on näin, ja sen tulisi sen vuoksi käydä ilmi lausunnosta. Verolla on kielteinen vaikutus reaalitalouden rahoittamiseen kriittisellä hetkellä.

Äänestystulos:

Puolesta	:	62
Vastaan	:	116
Pidättyi äänestämästä	:	4

Seuraava erityisjaoston lausuntoon kuuluva tekstiosuus jätettiin pois täysistunnossa hyväksytyn muutosehdotuksen vuoksi, mutta sen säilyttäminen sai tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 5.3.1 – NYBERGIN tekemä muutosehdotus 8

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”5.3.1

Veroasteeksi on ehdotettu 0,1–0,01 prosenttia. Yleisin ehdotus on 0,05 prosenttia, jota myös ETSK suosittelee . Näin matala vero voitaisiin ottaa käyttöön ilman riskiä rahoitusmarkkinoiden toiminnan vääristymisestä lyhyen tähtäimen rahoitustoimiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi. .”

Äänestystulos:

Puolesta	:	102
Vastaan	:	52
Pidättyi äänestämästä	:	15

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/90

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/15

Esittelijä: Thomas JANSON

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. toukokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 143 ääntä puolesta ja 15 vastaan 19:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä

1.1 Sosiaalinen ulottuvuus on sisämarkkinoiden keskeinen osatekijä, johon liittyy monia näkökohtia. Tässä lausunnossa käsitellään taloudellisia ja oikeudellisia näkökohtia. Viimeaikainen kehitys on herättänyt kysymyksiä siitä, pystyykö sosiaalinen ulottuvuus suojelemaan työntekijöitä. Sisämarkkinat eivät voi toimia kunnolla ilman vahvaa sosiaalista ulottuvuutta ja kansalaisten tukea.

1.2 ETSK on vakaasti sitä mieltä, että EU:lla on tärkeä tehtävä sosiaalikysymysten alalla, sillä jäsenvaltiot eivät pysty yksin ratkaisemaan sosiaalisia ongelmia. Poliittisen hyväksynnän, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden luomiseksi EU:n olisi painotettava toimintalinjoissaan sosiaalisia näkökohtia nykyistä enemmän.

1.3 Monet haitalliset kehityssuuntaukset ovat muiden tekijöiden ohessa vaarantaneet sosiaalisen ulottuvuuden. Euroopan talous on vakavimman haasteensa edessä vuosikymmeniin. Rahoitusalan kuplien on annettu kasvaa ja valvontamekanismit ja perinteiset riskinarvioinnit on sivuutettu. Tämän tuloksena työttömyys on lisääntynyt ja työmarkkinat sekä sosiaalinen tilanne heikkenevät edelleen. Tästä syystä työllisyyden on pysyttävä EU:n asialistan kärjessä. Eurooppa tarvitsee kestävää kasvua ja korkeaa työllisyysastetta sekä laadukkaita työmarkkinoita rahoittaakseen hyvinvointijärjestelmät.

1.4 Kuluneen vuosikymmenen aikana hyvinvointijärjestelmiä on uudistettu. Näin on pyritty edistämään tehokkaampia työnteon kannustimia sosiaaliturvajärjestelmissä työnteon arvon vahvistamiseksi ja ihmisten kannustamiseksi palaamaan työelämään. Yhtenä tuloksena on kuitenkin ollut eriarvoisuuden lisääntyminen, mikä on pahentanut sosiaalisia ongelmia. Työllisyys- ja hyvinvointijärjestelmät ovat erittäin tärkeitä köyhyyden lievittämiseksi, ja ilman sosiaalietuuksia eriarvoisuuden lisääntyminen ja kriisin sosiaaliset vaikutukset olisivat paljon nopeampia ja vakavampia. Julkisen talouden heikentyminen, joka voi johtaa todelliseen tai mahdolliseen velkakriisiin, aiheuttaa useissa jäsenvaltioissa merkittävää painetta sosiaaliturvajärjestelmiä kohtaan. Kestävän taloudellisen toiminnan lisääntyminen, rahoitusmarkkinoiden sääntely ja investoiminen tutkimukseen ja koulutukseen ovat mahdollisia ratkaisuja tähän ongelmaan.

1.5 Sisämarkkinat on foorumi, jolla on oltava sekä sosiaalinen ulottuvuus että muita ulottuvuuksia. Menestyksen takaamiseksi on luotava kestävää talouskasvua ja työpaikkoja. Ne taas tuottavat verotuloja, jotka luovat perustan sosiaalietuuksille. Nykyinen työttömyysaste ja julkisen talouden epätasapaino osoittavat, että nykytilanteen korjaamiseksi on vielä paljon tehtävää.

1.6 Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät oikeudelliset näkökohdat on asetettu kyseenalaiseksi, koska Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen neljässä asiassa (Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg) antamat tuomiot ovat herättäneet etenkin poliittisissa ja akateemisissa piireissä vilkasta keskustelua mahdollisista peloista sosiaalisen polkumyynnin riskin kasvamisesta. Euroopan parlamentti, akateemiset piirit ja palkansaajaetujärjestöt (1) ovat ilmaisseet huolensa näistä tuomioista. Toiset taas ovat vakuuttuneita siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen näissä asioissa antamat tuomiot ovat omiaan parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa.

1.7 Näin ollen ETSK vaatii seuraavaa:

Lyhyellä aikavälillä ETSK kehottaa panemaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöön nykyistä tehokkaammin. ETSK ehdottaa, että tutkitaan ajatusta ”Euroopan sosiaalisen Interpolin” perustamisesta avustamaan eri jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarkastusviranomaisten toimia.

ETSK kehottaa komissiota arvioimaan EU:n tilannetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisten tuomioiden valossa.

Lisäksi ETSK kannattaa komission toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Niitä ovat muun muassa:

—	laadukkaamman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja eurooppalaisen riitojenratkaisu- ja sovittelumekanismin edistäminen

—	makrotaloudellisen vuoropuhelun kehittäminen edelleen uuden rahoituskriisin estämiseksi

—	eurooppalaisen sosiaalimallin edistäminen kansainvälisissä suhteissa.

Keskipitkällä aikavälillä ETSK pitäisi tervetulleena komission aloitetta, jonka avulla selvennetään jäsenvaltioiden viranomaisten, yritysten ja työntekijöiden oikeudellisia velvollisuuksia työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja varmistetaan, että kyseiset säännöt pätevät yleisesti. ETSK pitää Montin raporttiin sisältyvää ehdotusta lakko-oikeuden irrottamisesta sisämarkkinoista kiinnostavana ja katsoo, että se voisi ratkaista eräitä ongelmia. Tämän ei kuitenkaan tulisi sulkea pois työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osittaista tarkistamista, jotta työskentelypaikkakunnan periaatetta sovelletaan yhdenmukaisesti. Siten olisi mahdollista säätää lailla, että samassa paikassa tehtyyn samaan työhön on aina sovellettava samoja työ- ja palkkaehtoja.

Pitkällä aikavälillä Euroopan unionin olisi pyrittävä vahvistamaan sisämarkkinoiden sosiaalista ulottuvuutta ja hyödyntämään niiden tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti. Lissabonin sopimus ja sen liitteenä oleva perusoikeuskirja eivät vielä ole kaikilta osin vaikuttaneet perusoikeuksien ja taloudellisten oikeuksien tasapainoon. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen edellyttää, että myös perusoikeuksia vahvistetaan ja että kyseisiä oikeuksia – sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina – rajoitetaan vain erittäin vähän. Perussopimusta voitaisiin pyrkiä tarkistamaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

2. Sisämarkkinat ja sosiaalinen ulottuvuus

2.1 Komitea antoi vuonna 1987 lausunnon (2) sisämarkkinoihin liittyvistä sosiaalisista näkökohdista. Se ehdotti, että Euroopan yhteisö takaisi joukon työmarkkinoihin liittyviä sosiaalisia perusoikeuksia. Komitea halusi varmistaa, että hieman aiemmin käynnistetyt sisämarkkinat eivät aiheuttaisi markkinavääristymiä, ja korostaa, että yhteisöllä oli myös sosiaalisia tavoitteita. Sosiaaliseen ulottuvuuteen sisältyy unionin tasolla annettua lainsäädäntöä ja sopimuksia, joilla on tarkoitus taata, että työntekijöillä on tiettyjä perusoikeuksia työpaikalla. Tämä edellyttää kuitenkin myös yhteistyötä EU:n työllisyyden lisäämiseksi.

2.2 Tuon lausunnon jälkeen Euroopan komissio julkaisi useita asiakirjoja, jotka muodostivat lähtökohdan sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden laajemman ja syvällisemmän tulkinnan kehittymiselle (3). Komission mukaan sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus on keskeinen osa tätä hanketta, sillä siinä ei ole kyse vain talouskasvun vahvistamisesta ja eurooppalaisten yritysten ulkoisen kilpailukyvyn lisäämisestä, vaan myös kaikkien käytettävissä olevien resurssien tehokkaammasta käytöstä ja yhtenäismarkkinoista johtuvien etujen oikeudenmukaisesta jakamisesta. (4)

2.3 ETSK:lla oli vuonna 1989 keskeinen rooli sosiaalisen perusoikeuskirjan muotoilussa. Siinä työntekijöille vahvistettiin perusluonteiset sosiaaliset oikeudet, joita ei pidä vaarantaa kilpailupaineen vuoksi tai entistä parempaa kilpailukykyä tavoiteltaessa. ETSK:n näkemyksen mukaan tällaisten perusoikeuksien käyttäminen edellyttää, ettei niitä rajoiteta perusteettomasti.

2.4 Tässä lausunnossa pyritään tekemään selkoa viimeisimmistä tärkeistä kehityskuluista, jotka vaikuttavat sosiaalisen ulottuvuuden toimintamahdollisuuksiin. Viime vuosina ETSK on antanut muita sosiaalista ulottuvuutta käsitteleviä lausuntoja (5), joihin tämä lausunto osittain perustuu. Lähtökohtaisesti on selvää, että sisämarkkinoiden kunnollinen toiminta sosiaalisessa markkinataloudessa edellyttää voimakasta sosiaalista elementtiä ja unionin kansalaisten hyväksyntää. Toimivista yhteismarkkinoista on monenlaista hyötyä ja niiden tarjoamat edut ovat tärkeitä yrityksille, työntekijöille, kansalaisille ja taloudelle yleensä. Perussopimusten johdanto-osista käy kuitenkin ilmi, että yhteismarkkinat eivät ole itsessään tavoite vaan ne on suunniteltu kansalaisten hyvinvointia palvelevaksi välineeksi.

2.5 Näin ollen sosiaalisella ulottuvuudella on neljä keskeistä perustetta:

—	Henkilöiden vapaa liikkuvuus.

—

On olemassa jakamattomia sosiaalisia oikeuksia, joita kaikkien yhteiskuntien tulee kunnioittaa kaikissa olosuhteissa. Niitä ovat oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin, oikeus ammattiyhdistystoimintaan, oikeus neuvotella työehtosopimuksista sekä muut ILO:n keskeisiin yleissopimuksiin ja sosiaalisia ja henkilökohtaisia oikeuksia koskeviin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin yleissopimuksiin sisältyvät oikeudet.

—	Sosiaalisella ulottuvuudella tehostetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja lievennetään sen haittavaikutuksia, ja näin luodaan hyväksyntää poliittisille ja taloudellisille hankkeille ja vahvistetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

—	Sosiaalipolitiikka on myös yksi kilpailukyvyn parantamisen tärkeistä osatekijöistä.

2.6 ”Sosiaalipolitiikka” kuuluu kansallisen tason ja EU-tason kesken jaetun toimivallan piiriin. Useimmissa tämän alan säännöksissä keskitytään säätämään työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sijoittautumisvapaudesta sisämarkkinoiden tavoitetta ajatellen. Tästä huolimatta sosiaalisen ulottuvuuden merkitys kasvoi. Myöhemmillä perussopimuksilla enemmistöpäätökset on laajennettu koskemaan sellaisia aloja kuin yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva lainsäädäntö, työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sekä työttömien auttamiseksi toteutettavat toimet. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan ollut (eikä ole edelleenkään) oikeusperustaa kattaa palkan tai yhdistymis-, lakko- ja työsulkuoikeuden kaltaisia kysymyksiä, vaikka yhteisöjen tuomioistuimen päätökset ja EU:n lainsäädäntö sivuavatkin niitä. Nizzan sopimuksella Euroopan unionin perusoikeuskirjan asema virallistettiin. Lissabonin sopimuksella oikeuksia on edelleen ”muodollistettu”, kun perusoikeuskirjasta tehtiin oikeudellisesti sitova.

2.7 Sosiaalipolitiikka on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla. Maailmanlaajuisista tai eurooppalaisista kehityskuluista johtuvat sosiaaliset haasteet vaikuttavat kuitenkin jäsenvaltioissa eläviin kansalaisiin, ja siksi tarvitaan koordinoitua unionin lähestymistapaa. EU on pyrkinyt ratkaisemaan rinnakkaisen toimivallan ongelman erilaisin keinoin. Se on yrittänyt ylläpitää sosiaalisia normeja päättämällä joukosta vähimmäisstandardeja. Toinen keino on avoin koordinointimenetelmä. Avointa koordinointimenetelmää voitaisiin hyödyntää paremmin ja tehokkaammin käyttämällä hiljattain käyttöön otettua ”yhteisten periaatteiden” lähestymistapaa ja mahdollistamalla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Lissabonin strategian tavoitteiden muotoiluun ja jopa niistä käytäviin neuvotteluihin Euroopan tasolla. (6)

2.8 Unionin sosiaalinen ”säännöstö” on huomattava: Euroopan unionin perustamisesta lähtien on annettu noin 70 direktiiviä ja asetusta. Suurin osa niistä on annettu vuoden 1985 jälkeen. ETSK uskoo vakaasti, että EU:lla on tärkeä sosiaalinen tehtävä. Jäsenvaltiot eivät voi yksin ratkaista sosiaalisia ongelmia. Poliittisen hyväksynnän, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden luomiseksi EU:n olisi painotettava toimintalinjojensa sosiaalisia näkökohtia nykyistä enemmän, kuitenkin toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

3. Nykyiset kehityssuuntaukset

3.1 Talouden kehitys

3.1.1 Euroopan talous on vakavimman haasteensa edessä vuosikymmeniin. Vuoden 2008 toisen puoliskon (7) jälkeen maailman talous on joutunut rajuun taantumaan, joka on osoittautumassa useimmissa valtioissa paljon odotettua pahemmaksi. Juuri kun taloudet alkoivat osoittaa pankkikriisistä elpymisen merkkejä, ne ovat nyt joutuneet vaaraan valtioiden velkakriisien ja niiden takia määrättyjen ankarien korjaavien toimien johdosta.

3.1.2 Työttömyys on kasvussa, mikä pahentaa tilannetta. Rahoituskriisin vaikutukset ja luotonantajien vaatimukset ovat johtaneet hyvinvointijärjestelmien, eläkkeiden ja sosiaalisten tulonsiirtojen leikkauksiin. Tämä kärjistää köyhyyttä ja saattaa huono-osaisimmat ryhmät epäedulliseen asemaan, mikä käynnistää noidankehän. Monet kriisin koettelemat eurooppalaiset yritykset ovat tästä huolimatta toteuttaneet yhdessä julkisten työvoimapalvelujen kanssa toimenpiteitä säilyttääkseen työvoimansa ja pitääkseen työntekijänsä töissä.

3.1.3 Tapahtumien äkillinen ryöppy ja niiden nopea leviäminen paljastavat uusia ilmiöitä globalisoituneessa taloudessa. Syitä on paljon: liialliseen likviditeettiin johtaneet raha- ja valuuttakurssipolitiikat, tiettyjen alojen tai toimijoiden puuttuva tai riittämätön sääntely, epärealistisen korkeiden tuottojen tavoittelu ja tähän liittyen markkinoiden toimijoiden sekä valvonta- ja sääntelyviranomaisten kyvyttömyys arvioida tai tunnistaa riskejä riittävän hyvin, liiallinen vipuvaikutus, makrotalouspolitiikan riittämätön koordinointi sekä riittämättömät rakenneuudistukset. (8)

3.1.4 Väistämättä herää kysymys, onko EU:n nykyinen taloudellinen kehys riittämättömine makrotaloudellisine vuoropuheluineen itse asiassa pahentanut kriisiä. Tuloksena on ollut automaattisten vakauttajien heikkeneminen, luottojen räjähdysmäinen lisääntyminen reaalipalkkojen kasvun sijasta, kasvuasteiden lasku ja rahoitusalan kuplien havaitsemismahdollisuuksien huononeminen. ETSK katsoo, että yksityisen sektorin velkojen (pankit) muuttaminen julkisiksi veloiksi (valtiot ja kansalaiset) rasittaa kohtuuttomasti kansalaisia, etenkin koska julkisen talouden heikkeneminen ja vakaus- ja kasvusopimuksen rajoitteet herättävät kysymyksiä siitä, miten elintärkeät investoinnit hyvinvointijärjestelmiin tulevaisuudessa rahoitetaan.

3.1.5 Kriisin viimeisin vaihe on tuonut esille, että monien jäsenvaltioiden budjettivajeet ovat kasvaneet kestämättömiksi. Korjaavat toimet, joita tarvitaan julkisen talouden elvyttämiseksi, asettavat valtavia paineita verojärjestelmille sekä sosiaalipolitiikoille ja -ohjelmille.

3.1.6 Tässä yhteydessä on hyvä panna merkille, että komissio harkitsee niiden puutteista huolimatta kansallisia valtiontukia keinona parantaa työntekijöiden suojelua laajasta eurooppalaisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Kilpailupolitiikassa erityisesti pk-yrityksiä ja pankeille myönnettyjä valtiontukia ajatellen otetaan aivan oikein huomioon sosiaalis-taloudellinen tavoite huolehtia yhdenvertaisista olosuhteista kautta unionin.

3.1.7 ETSK on jo aiemmin huomauttanut (9), että Euroopan talouspolitiikassa on havaittu tarve täydentää tähänastista tarjontakeskeistä suuntautumista aktiivisella suhdanteita tasaavalla makrotalouspolitiikalla. ETSK piti myös hyvänä sitä, että on tunnustettu tarve suojella paremmin yhteiskunnan heikoimpia jäseniä ja tehostaa talouspolitiikan koordinointia. Komitea tosin korosti, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelma vaikuttaa suhteellisen pienimuotoiselta muissa osissa maailmaa laadittuihin paketteihin verrattuna.

3.2 Sisämarkkinoiden kehitys

3.2.1 ETSK on ylistänyt sisämarkkinoiden luomista ja kehittämistä useissa lausunnoissa (10). Sisämarkkinat, jotka kattavat kaikki jäsenvaltiot ja ETA:n valtiot, hyödyttävät kuluttajia, yrityksiä ja työntekijöitä, koska ne muodostavat yhden sääntelyalueen tavaroiden, pääoman, henkilöiden ja palvelujen liikkuvuutta varten.

3.2.2 Komissio on esittänyt yhtenäismarkkinoita koskevan tulevaisuudennäkymänsä (11). Se painottaa, että yhtenäismarkkinat ovat hyödyttäneet kuluttajia ja liike-elämää ja että ne ovat luoneet työpaikkoja ja lisänneet kasvua, kilpailukykyä ja innovaatioita. Tulevaisuuden kannalta keskeiset alat ovat komission mukaan seuraavat:

—	kuluttajat ja yritykset, joiden odotuksiin ja huoliin vastatakseen yhtenäismarkkinoiden on tuotettava parempia tuloksia ja hyötyjä

—	globalisaatiosta selviytyminen

—	osaamisen ja innovoinnin tekeminen ”viidenneksi vapaudeksi”

—	sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus, jonka suhteen komissio lupaa parantaa vaikutustenarviointejaan ja ennakoida tehokkaammin markkinoiden muutoksia.

Sisämarkkinoiden vakavin puute on ollut sen kyvyttömyys edistää työllisyyttä ja taloudellista toimintaa sisäisin investoinnein. Erityisesti on epäonnistuttu tutkimus- ja kehitystyön tukemisessa ja kehittämisessä perustan luomiseksi talouden muutokselle. Jos tätä puutetta ei pystytä korjaamaan, Eurooppa jää jälkeen maailman taloudessa.

3.2.3 ETSK kehottaa tasapainottamaan sosiaalisen kehityksen, suotuisan taloudellisen toimintaympäristön sekä ympäristönsuojelun nykyistä paremmin, sillä se on oleellista sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi sekä kestävän kehityksen edistämiseksi pitkällä aikavälillä. Mitä pidemmälle sisämarkkinat integroituvat, sitä paremmin perussopimusten tavoite kansalaisten hyvinvoinnin takaamisesta on saavutettava ja sitä parempaa sosiaalista suojelua on siis tarjottava. Koska EU:ssa on 27 työmarkkinat erilaisine lainsäädäntöperinteineen, unionin on varmistettava, että sisäistä liikkuvuutta koskevat säännöt eivät heikennä jo toimivia järjestelmiä. On ryhdyttävä varotoimiin, jotta jäsenvaltioiden välinen kilpailu yhtenäismarkkinoilla suuntautuu innovointiin ja jotta sillä ei ole haitallisia tai jopa tuhoisia vaikutuksia. (12)

3.2.4 Lisäksi Eurooppaa odottaa kriisin jälkeen yritysten rakenneuudistusten aalto. ETSK huomauttaa, että EU:lla ei tällä hetkellä ole yhteistä strategista näkemystä siitä, miten tällaisten rakenneuudistusten haittavaikutuksia torjutaan tai miten hyödynnetään mahdollisuus tehdä EU-yrityksistä kilpailukykyisempiä globaalissa taloudessa. ETSK kehottaa komissiota hyväksymään yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa eurooppalaisen kannan kaikkien asianomaisten työntekijöiden suojelemiseksi. ETSK pitääkin tervetulleena EU:n työmarkkinaosapuolten aloitetta laatia selvitys EU:ssa toteutettavista rakenneuudistuksista sekä yrityksille tarkoitettu etenemissuunnitelma, jossa neuvotaan, miten ne voivat osallistua tuloksekkaasti rakenneuudistusprosesseihin.

3.2.5 ETSK on todennut (13), että jos Eurooppa haluaa säilyttää kilpailukykynsä pitkällä aikavälillä, on sisämarkkinoilla varmistettava kestäväpohjainen ja pitkäkestoinen kasvu, mikä edellyttää myös ympäristöulottuvuuden huomioon ottamista. Lopullisena tavoitteena on parantaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimivuutta sosiaalisessa markkinataloudessa ja varmistaa, että sosiaalisia perusoikeuksia kunnioitetaan. ETSK on myös korostanut, että jos on tarpeen ja asianmukaista, olisi ryhdyttävä mahdollisimman pian asianmukaisiin erityistoimiin työntekijöiden suojelemiseksi, jotta ilmaistaan selvästi, etteivät taloudelliset vapaudet eivätkä kilpailusäännöt ole sosiaalisten perusoikeuksien edellä. (14) Samalla ETSK on tietoinen siitä, että on kannustettava yritystoimintaa ja työpaikkojen luomista sekä varmistettava jäsenvaltioiden kansantalouksien terveys ja kestävyys.

3.2.6 Jotta sisämarkkinat voivat täyttää tehtävänsä, on korjattava seuraavat puutteet: on painotettava nykyistä enemmän yleishyödyllisiä palveluja ja parannettava niiden oikeusvarmuutta. Yleishyödylliset palvelut ovat tärkeällä tavalla tasapainottaneet taloutta nykyisen talouskriisin aikana. Lisäksi on kehitettävä kansainvälistä ulottuvuutta. Meidän on edistettävä sosiaalista malliamme kansainvälisissä yhteyksissä kehitystekijänä ja vahvistettava identiteettiämme kansainvälisillä foorumeilla toisiamme tukevana ja aktiivisena elimenä, jonka tavoitteena on tarjota globalisaatiolle nykyistä vahvemmat puitteet. Jos globalisaatiosta halutaan oikeudenmukaista, EU:n olisi vaadittava tasa-arvoisempaa kauppaa ja globalisaatiota kauppaan liittyvissä ja muissa kansainvälisissä sopimuksissaan.

3.2.7 ETSK on vakuuttunut siitä, että liikkuvuuden Euroopassa tulee säilyä yhtenä EU:n ensisijaisista poliittisista tavoitteista. ETSK on kehottanut niitä jäsenvaltioita, jotka edelleen soveltavat siirtymäjärjestelyjä henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, noudattamaan perussopimuksien mukaisia menettelyjä ja purkamaan nämä järjestelyt. (15)

3.3 Sosiaaliturva- ja hyvinvointijärjestelmien kehitys

3.3.1 Taloustilanteen osittaisesta kohenemisesta huolimatta sosiaalinen ja työllisyystilanne huononevat edelleen, varsinkin kun otetaan huomioon valtionvelkakriisin ratkaisemiseen tähtäävät nykyiset toimenpiteet. Komission mukaan työttömyysasteen ennustetaan nousevan kahden seuraavan vuoden aikana tasolle, jota ei ole nähty vuosikymmeniin. (16)

3.3.2 Jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti työllisyyden säilyttämiseen ja työttömyyden suitsimiseen. Niitä ovat muun muassa investointien lisääminen, työehtosopimusneuvottelujen helpottaminen ja julkisista työttömyysturvajärjestelmistä rahoitetut erityiset työmarkkinatoimet. Jotkin jäsenvaltiot ovat turvautuneet ”sisäiseen joustavuuteen”, kuten erilaisiin järjestelyihin, joissa tehtyjen työtuntien vähentäminen yhdistyy koulutukseen. Eräissä valtioissa on tapahtunut suurimittaisia irtisanomisia osittain siksi, että tällaisia järjestelyjä ei ole olemassa. (17)

3.3.3 Työllisyyden on oltava EU:n asialistan kärjessä. Eurooppa tarvitsee korkeaa työllisyysastetta sekä laadukkaita työmarkkinoita. Laadukas työelämä edellyttää kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseksi laadukasta yritystoimintaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin investointeja. Hyvinvointijärjestelmien rahoitus on riippuvainen siitä, että mahdollisimman monet työntekijät voivat osallistua Euroopan työmarkkinoille. Euroopassa on yhä täystyöllisyyden saavuttamista haittaavia esteitä. Jotta Euroopassa voidaan tulevaisuudessa ylläpitää korkeaa työllisyysastetta, painopiste on siirtynyt joustoturvaan, työllistettävyyteen, parempaan tuottavuuteen sekä koulutukseen, jotka voivat osaltaan auttaa saamaan aikaan tehokkaammat työmarkkinat. Tämän lisäksi etusijalle tulisi asettaa ennen kaikkea toimenpiteet, joilla kannustetaan työpaikkojen luomista ja yritysten perustamista ja joilla edistetään kestäviä sisäisiä investointeja.

3.3.4 Kuluneen vuosikymmenen aikana hyvinvointijärjestelmiin on tehty tarjontaan suuntautuneen ajattelun mukaisesti sosiaalietuuksia pienentäviä ja tukikelpoisuutta tiukentavia uudistuksia, joilla on pyritty edistämään tehokkaampia työnteon kannustimia sosiaaliturvajärjestelmissä. Tällaisten toimien uskotaan vähentävän työttömyyttä. Hyvinvointijärjestelmissä on tasapainotettava työmarkkinoille palaamista edistävät tuet ja työttömille maksettavat tulotuet.

3.3.5 Tällaisten toimien tehokkuudesta voidaan keskustella. Eriarvoisuus on lisääntynyt kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Hyvinvointijärjestelmät ovat erittäin tärkeitä köyhyyden lievittämiseksi, ja ilman sosiaalietuuksia eriarvoisuuden lisääntyminen ja kriisin sosiaaliset vaikutukset olisivat paljon nopeampia ja vakavampia. Vaarana on, että nykyinen kriisi pysäyttää suuntauksen, jossa työllisyys ja valtioiden välinen sosiaalinen koheesio lisääntyvät, ja kärjistää samalla Euroopassa vallitsevaa pitkän aikavälin suuntausta, jossa valtioiden sisäinen epätasa-arvo tulojen jakautumisessa pahenee. (18)

3.3.6 Monissa jäsenvaltioissa kriisin taltuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä on saatu hyviä tuloksia. Toisaalta komission mukaan (19) monissa maissa työttömät eivät saa tulotukea. Joissain tapauksissa nämä etuudet on kohdennettu huonosti, mikä viittaa paitsi siihen, että tukijärjestelmät eivät tarjoa kattavaa turvaverkkoa, myös siihen, ettei niitä ole kohdennettu kunnolla eniten tarvitseville. Nyt näiden järjestelmien laatu ja kestävyys ovat vaarassa. (20) Talouskriisin ja väestökehityksen vaikutusten vuoksi on olemassa vaara, että hyvinvointijärjestelmissä saatetaan siirtyä elintason suojelemisesta pelkkään vähimmäistasojen asettamiseen. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa maksettavat korvaukset ylittävät jo jäsenvaltion verotulot. Vaikka tuottavuus kasvaa jatkuvasti unionin jäsenvaltioissa, myös köyhyys lisääntyy. On pohdittava, mistä johtuu tämä ilmeinen kyvyttömyys täyttää kansalaisten tärkeimmät perustarpeet ja tarjota heille ihmisarvoista työtä. Yhden pitkän aikavälin ratkaisun tarjoaa talouskasvun aikaansaaminen julkisella ja yksityisellä sektorilla kilpailukykyisiä yrityksiä kehittämällä.

3.3.7 Uudistustoimia on tehostettava, jotta EU kykenee vastaisuudessakin tarjoamaan riittävää suojaa riskeiltä ja yhdistämään talouskasvun ja sosiaalisen edistyksen,. On kyettävä yhdessä kasvattamaan työllisyysastetta, lisäämään tuottavuutta, luomaan asianmukaiset verojärjestelmät sekä varmistamaan Euroopan sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys ja mahdollisuudet tarjota riittävä suoja.

3.4 Oikeudelliset kehityssuuntaukset

3.4.1 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen neljässä asiassa (Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg (21)) antamat tuomiot ovat herättäneet vilkasta keskustelua poliittisissa ja akateemisissa piireissä ja lisänneet sekä perusteltua että perusteetonta pelkoa sosiaalisen polkumyynnin riskin kasvamisesta. Tuomiot ovat myös aiheuttaneet toimia unionin toimielimissä ja työmarkkinaosapuolten keskuudessa.

3.4.2 Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2008 päätöslauselman (22) vastauksena yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin. Parlamentti totesi, että palvelujen tarjoamista koskeva vapaus ei ole tärkeämpi kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisältämät perusoikeudet eikä varsinkaan tärkeämpi kuin ammattijärjestöjen oikeus neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimiin. Lisäksi parlamentti totesi, että yhteisön nykyisessä lainsäädännössä on porsaanreikiä ja epäjohdonmukaisuuksia. Ne eivät ole lainsäätäjän tarkoituksen mukaisia, koska lainsäätäjä pyrki tasapainottamaan palvelujen tarjoamisen vapauden ja työntekijöiden oikeuksien suojelemisen asianmukaisesti.

3.4.3 Akateeminen keskustelu (23) on ollut kriittistä. Kesäkuussa 2009 yli sata eurooppalaista työmarkkinajuristia ja tutkijaa osoitti valtioiden ja hallitusten päämiehille avoimen kirjeen, jossa he ilmaisivat syvän huolestuneisuutensa sosiaalisten perusoikeuksien heikkenemisestä ja yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisten tuomioiden vaikutuksesta työntekijöiden ja heidän järjestöjensä oikeuksiin. He olivat myös huolissaan siitä, että tuomiot ovat vaikeuttaneet vakavasti työntekijöiden oikeuksien tehokasta suojelua. He painottivat, että sisämarkkinoiden vapauksia ja kilpailulainsäädäntöä ei saa asettaa sosiaalisten perusoikeuksien edelle, vaan perusoikeudet olisi pikemminkin tunnustettava Euroopan unionin kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välttämättömäksi edellytykseksi.

3.4.4 Euroopan tason työmarkkinaosapuolet käynnistivät maaliskuun 2009 lopulla Euroopan komission ja puheenjohtajavaltio Ranskan pyynnöstä yhteisen hankkeen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden analysoimiseksi. Tehtävää suorittamaan perustettiin väliaikainen ryhmä, joka paneutui muutamiin avainseikkoihin, kuten taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten oikeuksien suhteeseen, vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamista haittaaviin esteisiin ja vapaata liikkuvuutta edistäviin olosuhteisiin, avoimuuteen ja oikeusvarmuuteen sekä jäsenvaltioittain vaihtelevien työmarkkinasuhteiden moninaisuuden kunnioittamiseen. (24)

3.4.5 ETSK kunnioittaa tuomioistuimen oikeutta tulkita olemassa olevia sääntöjä, mutta katsoo, että tuomiot antavat useita syitä huoleen ja että niiden vaikutuksia on tarpeen analysoida ja selittää.

3.4.5.1 Taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten perusoikeuksien välinen hierarkia

Asioissa Viking ja Laval yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että työtaistelutoimen toteuttaminen on perusoikeus ja sellaisena osa EU:n oikeutta, mutta korosti kuitenkin, ettei tämä ylitä muuta EU:n oikeutta, kuten palvelujen tarjoamista koskevaa vapautta ja sijoittautumisvapautta. Lisäksi tuomioistuin vahvisti palvelujen tarjoamista koskevan vapauden ja sijoittautumisvapauden sekä niiden horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen. Tuomioistuin huomautti, että työtaistelutoimella tulee olla oikeutettu päämäärä ja sen tulee olla yhteensopiva perussopimusten kanssa sekä välttämätön yleistä etua koskevista pakottavista syistä, mutta tämän lisäksi sen tulee olla myös oikeasuhteinen eikä toimilla pidä ylittää sitä, mikä on tarpeen asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. (25) Niinpä työtaistelun tunnustaminen perusoikeudeksi on pikemmin periaatteellinen tunnustus kuin realiteetti. Tämän perusteella yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että työtaistelutoimet ovat näiden vapauksien käyttämisen rajoittamista, ja kysyi, onko tällainen rajoittaminen perusteltavissa. Tämä merkitsee sitä, että työtaistelutoimia arvioidaan sen perusteella, millaisen rajoitteen ne muodostavat taloudellisille vapauksille. Akateemisten piirien edustajat ovat huomauttaneet, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (26) sitä vastoin on äskettäisissä tapauksissa tarkastellut kysymystä vastakkaisesta näkökulmasta, toisin sanoen harkinnut kysymystä siltä kannalta, millaiset rajoitteet ovat hyväksyttäviä perusoikeuksien alalla. Yhteisöjen tuomioistuimen päätökset saattavat herättää huolta niiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ristiriidasta.

3.4.5.2 Perusoikeuksien rajoittaminen

Tuomioistuin on ensimmäistä kertaa antanut tuomion kansallisen tason työtaistelutoimien rajoista kansainvälisessä toimintaympäristössä. ETSK pitää erityisen huolestuttavana sitä, että yhteisöjen tuomioistuin otti tässä asiassa käyttöön suhteellisuustestin. Paitsi että testi riistää työtaistelutoimia koskevalta oikeudelta perusoikeuden aseman, se rajoittaa myös lakko-oikeutta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden ja reaktioiden valossa ETSK korostaa, että taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten perusoikeuksien rajanvetoprosessi on riippuvainen myös tulevista tuomioista ja niiden herättämistä kysymyksistä.

3.4.5.3 Työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi

Työntekijöiden lähettämistä koskevalla direktiivillä on tarkoitus varmistaa tarvittava yhdenmukaistaminen ja samalla kunnioittaa kansallisia erityispiirteitä koordinoitaessa politiikkoja, jotka koskevat työntekijöiden väliaikaista lähettämistä toiseen jäsenvaltioon. Yhteisöjen tuomioistuin päätyi siihen lopputulokseen, että esille tulleet ongelmat johtuivat siitä, ettei eräitä työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin säännöksiä ollut saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä (Laval), ettei kansallinen lainsäädäntö ollut yhteensopivaa (Rüffert (27)) tai että työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä oli tulkittu liian väljästi ja valvontatoimet olivat olleet epäselviä ja perusteettomia (Luxemburg).

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan työntekijöiden lähettämistä koskevassa direktiivissä ei säädetä yhdenvertaisesta kohtelusta vaan taataan, että lähetettyjen työntekijöiden suhteen noudatetaan vähimmäisvaatimuksia. Näin ollen kyseessä on itse asiassa pikemmin enimmäis- kuin vähimmäisdirektiivi. Tuomioistuimen tuomiot eivät kuitenkaan estä soveltamasta suotuisampia työehtoja. Työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 7 kohdan avulla pyritään varmistamaan, ettei vähimmäissääntöjen soveltaminen vastaanottajavaltiossa johda käytännössä siihen, että lähetetyn työntekijän työolot ovat heikommat kuin mihin hän on oikeutettu lähtömaassa. On väitetty, että tuomiot kaventavat mahdollisuuksia asettaa jäsenvaltiotasolla direktiivin vähimmäissuojelua koskevia velvoittavia sääntöjä tiukempia normeja joko säännöksin tai työntekijöiden hyväksi tehtävillä työehtosopimuksilla.

Tämä puolestaan vääristää kilpailua koti- ja sisämarkkinoilla, joilla kotimaisten yritysten on noudatettava kansallisia sääntöjä tai työehtosopimuksia, kun taas muista jäsenvaltioista tulevat kilpailijat voivat noudattaa vähimmäissääntöjä.

3.4.5.4 Erilaisten oikeusjärjestelmien välinen ristiriita

Eräs toinen tuomioiden seuraus on yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisten normien välinen ristiriita. (28) Lisäksi voidaan väittää, että ILO:n yleissopimusten nro 87 ja nro 98 sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4 kohdan ja toimielinten oikeuskäytännön välillä on oikeudellinen ristiriita, kuten ILO:n valvontaelimet ovat osoittaneet (vrt. BAPA UK:n tapaus).

4. Päätelmät

4.1 Viime vuodet sekä nykyinen kriisi ovat synnyttäneet uusia vaaroja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymisestä. Lisäksi EU on omilla päätöksillään lisännyt sosiaalisten ja kilpailunvääristymien riskejä. Taloudellinen, sosiaalinen ja oikeudellinen kehitys uhkaa johtaa tilanteeseen, jossa sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus on vaarassa ja jossa ETSK:n vuonna 1987 antamassa lausunnossa hahmotellut perusoikeudet ja sosiaaliset perusoikeudet vesittyvät. Tästä syystä sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden olisi oltava lähivuosina keskeinen aihe, mutta taloudellisia näkökohtia – työllisyys, etuudet, verotulot – parantaakseen EU:n on korjattava sisämarkkinoiden ilmeinen kyvyttömyys edistää kasvua luomalla laadukkaita työpaikkoja ja tukemalla laadukkaiden yritysten ja muiden työnantajien toimintaa.

4.2 Työllisyys on yksi sosiaalisen ulottuvuuden tärkeimmistä osatekijöistä. Julkinen sektori ei siihen kohdistuvan rahoituspaineen vuoksi voi luoda äärettömästi työpaikkoja, joten päävastuu työpaikkojen luomisesta on yksityissektorilla. Jäsenvaltioiden tulee huolehtia olosuhteista, jotka edesauttavat uudelleen reaalitalouteen suuntautuvaa myönteistä kehämäistä kehitystä, jossa yritysten asiakkaat luovat työpaikkoja, yritykset luovat asiakkaita ja sijoittajat ja yrittäjät luovat yrityksiä. Investoinnit sosiaalialaan tulisi nähdä tukena yrityksille ja hyvästä liiketoimintailmapiiristä huolehtimisena. Tässä yhteydessä sosiaalitalouden panos on hyvin arvokas.

4.3 ETSK on osaltaan muotoillut keskustelua eurooppalaisten yhteiskuntamallien haasteista ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin luonteesta. (29) ETSK totesi, että eurooppalaisen yhteiskuntamallin vahvuus piilee siinä, miten kilpailukyky, yhteisvastuu ja keskinäinen luottamus ovat toimineet vuorovaikutteisesti.

4.4 Yksi keino sisämarkkinoiden ja sosiaalisten oikeuksien välisen konfliktin ratkaisemiseksi olisi palata ”enemmän kansallisvaltioita, vähemmän Eurooppaa” -politiikkaan. ETSK katsoo, että tarvitsemme nimenomaan päinvastaista politiikkaa; tarvitsemme enemmän mutta erilaista Eurooppaa. Tämä edellyttää kuitenkin eurooppalaisen talous- ja sosiaalipolitiikan uutta sääntelyjärjestelmää. Vain täysin demokraattinen ja sosiaalinen Eurooppa pystyy kiertämään vaaran, jonka Euroopan kansalaisten kasvava vieraantuminen Eurooppa-hankkeesta muodostaa. EU:n on kuitenkin myös kunnioitettava jäsenvaltioiden erilaisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Jos oikeuskäytännössä ja EU:n lainsäädännössä ei oteta huomioon EU:n monimuotoisuutta, vähimmäisnormien taso saattaa laskea niin matalalle, ettei sosiaalista polkumyyntiä voida monissa valtioissa estää.

4.5 Yksi Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden hyvin tärkeä elementti on yhdenmukaistettu ja nykyistä oikeudenmukaisempi EU:n tason veropolitiikka. Nykyisen haitallisen verokilpailun välttämiseksi ETSK kannattaa pyrkimyksiä luoda yhteinen yhtenäistetty yritysveropohja. Sitä tarvitaan pitkällä aikavälillä, jos sisämarkkinoiden halutaan toimivan moitteettomasti. (30) ETSK on myös kehottanut koordinoimaan jäsenvaltioiden veropolitiikkaa nykyistä enemmän EU:n laajuisesti etenkin aloilla, joilla veropohja on liikkuva ja veronkierron ja jäsenvaltioiden välisen verokilpailun riski on suurin. (31) Veronkiertoa ja veropetoksia sekä veroparatiiseja vastaan on taisteltava.

4.6 On myös muistettava, että poistamalla osittain mahdollisuus säännellä työmarkkinaolosuhteita työehtosopimuksilla työmarkkinoista tehdään jäykempiä. Työehtosopimukset ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat joustoturvan käsitteen kannalta keskeisiä välineitä. (32)

5. Sosiaalisen ulottuvuuden toiminnan tehostaminen

5.1 Lyhyellä aikavälillä ETSK kehottaa panemaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöön nykyistä tehokkaammin. Työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin asianmukaisen soveltamisen tehokas valvonta on edellytys sille, että direktiivin tavoite, sosiaalisen polkumyynnin estäminen, saavutetaan. Viranomaisten tehokas kansainvälinen yhteistyö on taattava, jos lähetettyjen työntekijöiden palkka- ja työehtoja halutaan valvoa tehokkaasti. ETSK kannattaa ”Euroopan sosiaalisen Interpolin” perustamista koordinoimaan eri jäsenvaltioiden sosiaaliolojen tarkastusviranomaisten toimia.

5.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perusoikeuksia koskevassa oikeuskäytännössä ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että yleissopimus on jatkuvasti kehittyvä oikeusväline, jotta se voi heijastaa ihmisoikeuksien suojelun alalla tarvittavaa yhä korkeampaa tasoa, ja tämä edellyttää tiukempaa asennetta arvioitaessa demokraattisten yhteiskuntien perusarvojen rikkomisia sekä pidättyväisyyttä oikeuksien rajoittamisessa. (33) ETSK kehottaa komissiota arvioimaan EU:n tilannetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisten tuomioiden valossa.

5.3 Jotta muutosta voidaan hallita sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla yritystasolla, on ratkaisevan tärkeää, että työntekijöillä ja heidän edustajillaan sekä ammattijärjestöillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. (34) ETSK on useaan otteeseen korostanut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työmarkkinajärjestelmien vahvistamisen merkitystä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla samalla, kun otetaan huomioon tällaisten järjestelmien monimuotoisuus EU:ssa. (35) ETSK kannattaa kaikkia komission toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Niitä ovat muun muassa:

—	laadukkaamman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja eurooppalaisen riitojenratkaisu- ja sovittelumekanismin edistäminen

—	makrotaloudellisen vuoropuhelun kehittäminen edelleen uuden rahoituskriisin estämiseksi.

5.4 Keskipitkällä aikavälillä ETSK kannattaa sitä, että komissio tekisi aloitteen, jonka avulla selvennetään jäsenvaltioiden viranomaisten, yritysten ja työntekijöiden oikeudellisia velvollisuuksia työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja varmistetaan, että kyseiset säännöt pätevät yleisesti. Tässä suhteessa ETSK on tyytyväinen komission puheenjohtajan José Manuel Barroson Euroopan parlamentissa antamaan sitoumukseen. ETSK pitää Montin raporttiin sisältyvää ehdotusta lakko-oikeuden irrottamisesta sisämarkkinoista kiinnostavana ja katsoo, että se voisi ratkaista eräitä ongelmia. Tämän ei kuitenkaan tulisi sulkea pois työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osittaista tarkistamista, jotta työskentelypaikkakunnan periaatetta sovelletaan yhdenmukaisesti. Siten olisi mahdollista säätää lailla, että samassa paikassa tehtyyn samaan työhön on aina sovellettava samoja työ- ja palkkaehtoja.

5.5 Pitkällä aikavälillä Euroopan unionin olisi pyrittävä vahvistamaan sosiaalisia perusoikeuksia.

ETSK on useaan otteeseen kehottanut vahvistamaan eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa etenkin nykyisen kriisin valossa. EU:n on sitouduttava täystyöllisyyspolitiikkaan, tuloerojen vähentämiseen, sosiaalisten olojen parantamiseen, hyvinvointivaltion vahvistamiseen, sosiaalisesti suojaamattomien työsuhde-ehtojen poistamiseen sekä työntekijöiden oikeuksien ja yritysdemokratian laajentamiseen. Lissabonin sopimus ja sen liitteenä oleva perusoikeuskirja eivät vielä kaikilta osin ole vaikuttaneet perusoikeuksien ja taloudellisten oikeuksien tasapainoon. Asian kehittyminen jää nähtäväksi.

Perusoikeuksien vahvistaminen sosiaaliset oikeudet mukaan luettuna vaatii kuitenkin, että rajoitukset pidetään vähäisinä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tulee lähtökohtaisesti katsoa perusoikeuksia taloudellisten oikeuksien sijasta. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi olisi pyrittävä mukauttamaan suoraan sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä (primaarilainsäädäntöä).

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö edustaa 80:tä miljoonaa palkansaajaa.

(2) Ks. TSK:n 19. marraskuuta 1987 antama lausunto sisämarkkinoihin liittyvistä sosiaalisista näkökohdista, esittelijä: Beretta (EYVL C 356, 31.12.1987, s. 31–33).

(3) Esim. komission valmisteluasiakirja sisämarkkinoiden sosiaalisesta ulottuvuudesta, SEC(88) 1148 final, 14.9.1988 ja komission tiedonanto työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia koskevan peruskirjan täytäntöönpanoa koskevasta komission toimintaohjelmasta, COM(89)568 final, 29.11.1989.

(4) Komission valmisteluasiakirja sisämarkkinoiden sosiaalisesta ulottuvuudesta, SEC(88) 1148 final, 14.9.1988.

(5) Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

6. heinäkuuta 2006 annettu lausunto ”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, esittelijä: Ernst Ehnmark (EUVL C 309, 16.12.2006, s. 119–125)

9. heinäkuuta 2008 annettu lausunto ”Yhteisön uusi sosiaalinen toimintaohjelma”, esittelijä: Jan Olsson (EUVL C 27, 3.2.2009, s. 99–107) ja

4. marraskuuta 2009 annettu lausunto ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia”, yleisesittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3–9).

(6) ETSK:n 4. joulukuuta 2008 antama lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian tehokas hallinnointi”, yleisesittelijä: Susanna Florio (EUVL C 175, 28.7.2009, s. 13–19).

(7) Euroopan komission talousennuste, kevät 2009.

(8) Ks. ETSK:n 15. tammikuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”, esittelijä: Thomas Delapina (EUVL C 182, 4.8.2009, s. 71–74).

(9) Ks. edellisessä alaviitteessä mainittu asiakirja.

(10) Ks. ETSK:n 14. toukokuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Jäsenvaltioiden lainsäädännöllisten esteiden vaikutus EU:n kilpailukykyyn”, esittelijä: Joost van Iersel (EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6–14).

(11) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat (KOM(2007) 724 lopullinen).

(12) Kokoava raportti Lissabonin strategian täytäntöönpanosta ja tulevaisuudesta vuoden 2010 jälkeen.

(13) Ks. ETSK:n 14. tammikuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Sisämarkkinoiden sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus”, esittelijä: Andrzej Adamczyk (EUVL C 182, 4.8.2009, s. 1–7).

(14) Ks. ETSK:n 14. toukokuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Jäsenvaltioiden lainsäädännöllisten esteiden vaikutus EU:n kilpailukykyyn”, esittelijä: Joost van Iersel (EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6–14).

(15) Ks. ETSK:n 25. maaliskuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistaminen”, esittelijä: Vladimíra Drbalová (EUVL C 228, 22.9.2009, s. 14–23).

(16) Euroopan komission talousennuste, kevät 2009.

(17) Plant-level responses to the economic crisis in Europe, Vera Glassner ja Béla Galgóczi, WP 2009.01 ETUI.

(18) Tämä eriarvoisuuden kasvusuuntaus on havaittavissa myös OECD:n alueella.

(19) The Social Situation in the European Union 2008.

(20) IRES 115.

(21) Viking C-438/05, Laval C-341/05, Rüffert C-346/06, komissio vastaan Luxemburg C-319/06.)

(22) Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2008 työehtosopimuksia koskevista haasteista EU:ssa (2008/2085(INI)).

(23) http://www.etui.org/en/Headline-issues/Viking-Laval-Rueffert-Luxembourg/2-Articles-in-academic-literature-on-the-judgements.

(24) Raportti yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg antamia tuomioita koskevasta Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteisestä työstä.

(25) Viking C-438/05 (75).

(26) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, asia Demir ja Baykara vastaan Turkki (hakemus 34503/97).

(27) Asiassa Rüffert tuomioistuin totesi, että pienempien palkkojen muodostama kilpailuetu on osa palvelujen tarjoamisen vapautta ja siksi suojeltu.)

(28) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Rüffert antamassa tuomiossa ei otettu huomioon ILO:n yleissopimusta nro 94, ja siksi tulkinta luo ristiriidan eri oikeusjärjestelmien välille.

(29) Ks. ETSK:n 6. heinäkuuta 2006 antama lausunto ”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, esittelijä: Ernst Ehnmark (EUVL C 309, 16.12.2006, s. 119–125).

(30) Ks. ETSK:n 26. syyskuuta 2007 antama lausunto ”Jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinointi sisämarkkinoilla”, esittelijä: Lars Nyberg (EUVL C 10, 15.1.2008, s. 113–117).

(31) Ks. ETSK:n 4. marraskuuta 2009 antama lausunto ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia”, yleisesittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3–9).

(32) Ks. ETSK:n 11. heinäkuuta 2007 antama lausunto ”Työelämän joustoturva (työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys)”, esittelijä: Thomas Janson (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 108–113).

(33) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, asia Demir ja Baykara vastaan Turkki (hakemus 34503/97).

(34) Ks. ETSK:n 29. syyskuuta 2005 antama lausunto ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen — avaintekijät teollisuuden muutosten ennakoinnissa ja hallinnassa”, esittelijä: Gustav Zöhrer (EUVL C 24, 30.1.2006, s. 90–94).

(35) Ks. ETSK:n 11.heinäkuuta 2007 antama lausunto ”Työelämän joustoturva (työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys)”, esittelijä: Thomas Janson (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 108–113).

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/99

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n politiikka rullaoffset- ja syväpainoalan tervehdyttämiseksi Euroopassa” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/16

Esittelijä: Pierre GENDRE

Apulaisesittelijä: Nicola KONSTANTINOU

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n politiikka rullaoffset- ja syväpainoalan tervehdyttämiseksi Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 1. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 145 puolesta ja 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 EU:n graafisella teollisuudella on edessään valtavia haasteita, koska internetin merkitys sekä tiedon että mainonnan lähteenä kasvaa, sanoma- ja aikakauslehtien lukijoiden määrä laskee ja alan tiettyjen tuotteiden osalta maailmanlaajuinen kilpailu on kiivasta.

1.2 Rullaoffset- ja syväpainoala puolestaan on vielä vaikeammassa asemassa, sillä tuotannossa on huomattavaa ylikapasiteettia, eräiden analyytikkojen mukaan 25-30 prosenttia. Saksan graafista teollisuutta käsittelevässä IFO Konjunkturtest -raportissa todetaan, että alan investointiasteet ovat noudattaneet markkinasuuntauksia ja laskeneet siksi vuodesta 2008 alkaen. Vuodet 2006 ja 2007 olivat graafiselle teollisuudelle melko hyviä (1). Vuodesta 2008 alkaen investoinnit ovat kuitenkin jääneet selvästi pienemmiksi, ja tavoitteena on ollut lähinnä tuotantovirran järkeistäminen ja parantaminen.

1.3 Graafisen alan markkinoilla kärsitään ylikapasiteetista, ja lisäksi on muita merkittäviä kilpailuun vaikuttavia tekijöitä, kuten uusien viestinten houkuttelevuus, tuonti matalan kustannustason valmistajamaista ja kysynnän lasku. Epäsuotuisat talousolot ovat johtaneet hintojen laskuun ja vaikuttaneet kielteisesti työntekijöiden elintasoon.

1.4 Vallitseva talouskriisi on lisäksi vaikeuttanut luotonsaantia. Kuten monilla muillakin aloilla, kielteiset kehityssuunnat ovat voimistaneet tarvetta leikata tuotantokustannuksia. Tämä on vaikuttanut viimeaikaisiin palkkaneuvotteluihin. Tällaisessa vaikeassa tilanteessa vaarana on, että graafisen alan yritysten – erityisesti niiden, jotka toimivat herkemmillä markkinalohkoilla – on ryhdyttävä uudelleenjärjestelyihin ja joukkoirtisanomisiin.

1.5 Euroopan komissio julkaisi vuonna 2007 tulokset tutkimuksesta, jossa analysoitiin alan kilpailutekijöitä. Tutkimusten perusteella on tehty ehdotuksia graafisen teollisuuden toimintasuunnitelman laatimiseksi. ETSK tukee kaikkia näitä ehdotuksia, joita yritykset nyt alkavat soveltaa ja jotka ovat edelleen merkityksellisiä. Se on iloinen jo toteutetuista hankkeista mutta katsoo, että EU:n kaikkiin jäsenvaltioihin ulottuneen kriisin ja taantuman huomattavasti pahentamien ongelmien takia tarvitaan uusia aloitteita lyhyen ja keskipitkän aikavälin haasteisiin vastaamiseksi.

1.6 ETSK on tietoinen alan työnantajien ja ammattiliittojen uudesta yhteisestä vuoden kestävästä hankkeesta, jonka tavoitteena on, että työmarkkinaosapuolet määrittelevät suuntaviivat yhteiskunnallisesti vastuulliselle yritysten uudelleenjärjestelylle. Tämän vuonna 2009 käynnistetyn hankkeen avulla työnantajat ja ammattiliitot voivat tarkastella yhdessä alan ongelmia ja käynnistää keskustelun niiden ratkaisemiseksi yhteistuumin. Keskusteluissa on tarkoitus pohjustaa alan ylikapasiteetin vähentämistä koskevan toimintasuunnitelman laatimista.

1.7 Toimintasuunnitelma voisi liittyä pidemmän aikavälin teollisuuspolitiikkaan, jonka yhteydessä pohditaan graafisen teollisuuden uusia toimintamalleja. Näiden toimien valvonta olisi uskottava Euroopan komissiossa toimivalle korkean tason ryhmälle, joka koostuisi teollisuuden, palkansaajaliittojen ja asiantuntijoiden edustajista. Ryhmän tehtävänä olisi määritellä tulevat muutokset sekä välineet, joiden avulla niitä voidaan hallita avoimen tiedonkeruujärjestelmän ansiosta.

1.8 Nykyisin työnantajien ja ammattiliittojen virallista työmarkkinavuoropuhelua käydään vain yrityksissä ja valtakunnallisella tasolla. ETSK pyytää komissiota perustamaan koko alan kattavan eurooppalaisesta työmarkkinavuoropuhelusta vastaavan komitean.

1.9 Virallisessa ja suunnitelmallisessa EU:n työmarkkinavuoropuhelussa voitaisiin käsitellä seuraavia toimia:

1)	Pohditaan erilaisia koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen pohjautuvia toimenpiteitä, joiden avulla pyritään säilyttämään työpaikat ja joiden yhteydessä hyödynnetään työajan lyhennyksiä ja muutoksia, lomautuksia sekä yritysten tai ammattialojen sisäistä ja ulkoista liikkuvuutta.

2)	Tutkitaan, mitä toimia olisi toteutettava, jotta tuotantokapasiteetti voidaan mukauttaa markkinakysyntään ilman kielteisiä vaikutuksia työehtoihin.

Laaditaan työnantajien ja työntekijöiden edustajien yhteinen suositus pitkän aikavälin investointisuuntauksista ottaen kuitenkin huomioon, että uusien investointien tarpeen ja laajuuden pystyy täysin analysoimaan vain yritys itse. Asianmukaisen investointistrategian osatekijät määrittämällä olisi varmistettava koneiden uusiminen tai niiden hankkiminen markkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi. Näin yrityksillä olisi asianmukaiset laitteet, jotta ne voivat työskennellä tehokkaasti nykyisillä tai tulevilla markkinalohkoillaan.

4)	Alan rahoitustilanteen määrittämiseksi olisi kerättävä ja koostettava yritysten julkaisemat tiedot vaarantamatta kuitenkaan yritysten kaavailemien strategisten päätösten luottamuksellisuutta. Tämä on ehdottoman tärkeää, jotta olemassa oleva liikkumavara voidaan arvioida yhä tarkemmin.

5)	Tulee selvittää työehtoja, koulutusta ja uudelleenkoulutusta koskevat parhaat toimintatavat ja varmistaa tässä yhteydessä eurooppalaisen sosiaalimallin ja mahdollisten työehtosopimusten mukaisten normien noudattaminen.

1.10 ETSK pyytää komissiota perustamaan ammatteja ja pätevyyksiä EU-tasolla tarkastelevan seurantakeskuksen tai alakohtaisen neuvoston, joka kartoittaisi alan nykyiset ja tulevat tarpeet ja auttaisi sovittamaan koulutustarjonnan kysynnän mukaiseksi. Seurantakeskus edistäisi ammatillista jatkokoulutusta sekä työntekijöiden liikkuvuutta ja uudelleenkoulutusta.

1.11 ETSK ehdottaa, että asianomaiset eurooppalaiset järjestöt panisivat Euroopan komission taloudellisella ja logistisella tuella piakkoin toimeen kaikkien sidosryhmien konferenssin, johon komissio osallistuisi ja jossa laadittaisiin yhteiset näkemykset, jotta voidaan selvittää lähitulevaisuuden toimintanäkymät ja teettää riippumaton tutkimus alan keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymistä. Työmarkkinaosapuolia saatetaan pyytää ehdottamaan pikatoimenpiteitä markkinoiden ohjaamiseksi kestävälle uralle ja määrittelemään alan kehitysskenaarioita.

1.12 Välittäjien toiminnasta voitaisiin laatia analyysi, jossa selvitetään, miten niiden toiminta vaikuttaa hintojen määräytymiseen. Lisäksi yritykset voisivat tutkia mahdollisuuksia erikoistumissopimusten käyttöön, jotta tuotantokapasiteetti tulisi hyödynnettyä entistä paremmin mittakaavaetujen ja tuotantotekniikan kehittymisen ansiosta.

1.13 ETSK kehottaa kansallisia ja unionitason viranomaisia kohentamaan alan mahdollisuuksia saada muun muassa Euroopan sosiaalirahastosta, EAKR:stä ja Euroopan globalisaatiorahastosta julkista rahoitusta sellaisten toimien toteuttamiseen, jotka liittyvät graafisen alan työntekijöiden koulutukseen, uudelleenkoulutukseen ja liikkuvuuden tukemiseen. Komitea kehottaa yrityksiä tutkimaan, voisiko EIP osallistua uusiin toimiin liittyvän uuden teknologian hankinnan rahoittamiseen.

2. Taustaa

2.1 Euroopan graafisen teollisuuden kehitys on tiiviisti kytköksissä paperin, musteen ja painokoneiden toimittajien sekä tuotteiden tilaajien kehitykseen. Niillä kaikilla on omat vaikeutensa, joista ne yrittävät selvitä – osa toiminnan keskittämisen avulla.

2.2 Vaikeudet johtuvat kriisin voimistamista viestintämuotojen rakenteellisista muutoksista, joita tapahtuu, kun internet kehittyy ja muuttaa vähitellen markkinatekijöitä. Internetin voimakas vaikutus tuntuu koko arvoketjussa, kun mainosbudjetit pienenevät, mikä vie painoviestimiltä erityisen peruuttamattomasti elintärkeitä tuloja ja vaikuttaa kielteisesti tiedonvälityksen moniarvoisuuteen.

2.3 Sellaisissa tuoteryhmissä, joilla ei ole markkinoille saattamista koskevia aikarajoituksia (erityisesti erilaiset kirjat), yritykset joutuvat uusien kuljetus- ja viestintämahdollisuuksien johdosta kilpailemaan Intiassa tai Kiinassa sijaitsevien painotalojen kanssa. Näyttää myös siltä, että halvinta hintaa tavoittelevilla välittäjillä on useammin tapana jättää tilauksia aasialaisiin painotaloihin. Tämä edistää laskevaa hintakehitystä, joka on investointien kannalta vahingollinen. Kun lisäksi luetteloita julkaistaan yhä useammin verkossa eikä painettuna, tällaisella kehityksellä on kohtalokkaita seurauksia Euroopan syväpaino- ja rullaoffset-alalle.

2.4 Viimeisimpien Eurostatin julkaisemien tietojen mukaan EU:n graafisessa teollisuudessa toimii 132 571 yritystä, ja ala työllistää yli 853 672 henkeä (2). Alan kaikista 25:ssä EU:n jäsenvaltiossa sijaitsevista työpaikoista 80 prosenttia on seitsemässä maassa (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat ja Espanja). Yli 95 prosenttia EU:n graafisen alan yrityksistä on alle 50 työntekijän yrityksiä. Niissä työskentelee siis noin 60 prosenttia kaikista työntekijöistä. Alle prosentti alan yrityksistä työllistää yli 250 henkeä. Näiden yritysten osuus alan kokonaistyövoimasta on siis noin 13 prosenttia. Jotta alasta saataisiin täydellisempi ja tarkempi kuva, tarvittaisiin kuitenkin yksityiskohtaisempia tilastotietoja, joita ei nyt ole saatavilla.

2.5 Tässä lausunnossa käsitellään painatusten tai julkaisujen huomattavan määrän takia pääasiassa rullaoffset- ja syväpainoalaa. Siinä ei käsitellä kaikkia lehti- ja pakkauspainoalan ongelmia; tämä ala mielletään tuotteidensa takia eri markkinoiksi. Monilla lehdillä on itse asiassa oma painonsa, eivätkä ne siis toimi tällä erityisalalla kuin marginaalisesti. Rullaoffset- ja syväpainoala kattaa graafisen alan yritykset, jotka tuottavat erittäin suuria tuotemääriä. Rullaoffset ja syväpaino ovat eri painomenetelmiä, joissa tarvitaan eri koneet. Offsetmenetelmää käyttävät suuret rullaoffsetyritykset ja pienet arkkioffsetia käyttävät yritykset. EU:ssa rullaoffset- ja syväpainoalan yhteenlaskettu osuus on 56 prosenttia kaikista perinteisen painoalan markkinoista (3). Kyseisen alan yritykset valmistavat kirjoja, hakemistoja, luetteloita ja lehtiä, joita painetaan niiden käyttötarkoituksen takia tavallisesti erittäin suuria määriä, yleensä 10 000-300 000 kappaletta.

2.6 Puolet tuotannosta on lehtiä ja toinen puoli lähinnä luetteloita, mainosjulkaisuja ja kirjoja. Koko tuotannossa käytetään viisi miljoonaa tonnia paperia. Suurin osa Euroopan lehdistä painetaan syväpainossa kuten myös monet pakkausmateriaalit. EU:n syväpainoalan vuotuinen kokonaiskapasiteetti on yli viisi miljoonaa tonnia, josta 80 prosenttia vain viidessä maassa. Rullapainokoneita on EU:ssa yhteensä 222 kappaletta.

2.7 Euroopan rullaoffset- ja syväpainoalalle ovat tyypillisiä suuret yritykset, joita on sekä rullaoffset-alalla (noin 30 yritystä EU:ssa) että syväpainoalalla (noin 25 yritystä EU:ssa). Ne kilpailevat keskenään lisätäkseen markkinaosuuttaan maailmanlaajuisen kysynnän vähetessä. Viime vuosina rullaoffsetin kilpailu syväpainoalan kanssa on voimistunut. Yrityksiin kohdistuu yhä kovempi paine, ja työmarkkinaosapuolten on ollut pakko neuvotella uudelleenjärjestelyistä pyrkien kuitenkin suojaamaan työpaikat, työehdot ja palkat mahdollisimman hyvin.

3. Perustelut

3.1 EU:n koko painoalaan kohdistuvat ongelmat ovat vielä akuutimpia rullaoffset- ja syväpainoalalla. Yhtäaikaiset rakenne- ja suhdanneongelmat ovat olleet sille kova kolaus: haasteina ovat viestintäalan yleinen kehitys ja internetin kasvu, joka on kutistanut viestinnän painotuotteiden markkinoita, sekä ylikapasiteetti, yli-investoinnit ja keskittyminen.

3.2 Tiedotusvälineiden yleinen kehitys

3.2.1 Tuotannon määrä todennäköisesti vähenee lähivuosina edelleen verkkojulkaisujen ja internetmainonnan kehittymisen sekä tämän kehityksen lukijoiden käyttäytymisessä aikaansaaman muutoksen takia.

Hakemistojen ja luetteloiden tuotannon laskusuuntaus on vahvistunut viiden viime vuoden aikana. Tämä tuotanto on kuitenkin olennaisen tärkeää Euroopan rullaoffset- ja syväpainoalalle. Jos suuntaus jatkuu, luvassa on lisää uudelleenjärjestelyjä, fuusioita ja toimipaikkojen sulkemisia sekä työpaikkojen menetyksiä.

3.2.2 Kymmenen viime vuoden aikana Euroopan lehtiala on joutunut laskusuuntaukseen, jolle on ominaista myynnin väheneminen ja hintojen lasku (4). Intergraf-järjestön mukaan neljässä kuudesta lehtialan tärkeimmästä maasta markkinat supistuivat vuosina 2001–2004. Tämä ei koske Espanjaa ja Italiaa, joissa on ollut lievää kasvua. Tuoreimmat luvut osoittavat, että Italian ja Espanjan markkinat ovat nyt supistumassa. Vuonna 2009 aikakauslehtimainontaan suunnatut investoinnit vähenivät 28,7 prosenttia Italiassa (Nielsen) ja lehtien tuotanto väheni 10,5 prosenttia (Istat). Tämä suuntaus on jatkunut toistaiseksi ja jatkuu niin kauan kuin alalla on ylikapasiteettia. Koska yritykset kohdentavat tuotantonsa yhä eriytetymmille ryhmille myynnin parantamiseksi, niiden saamat tilaukset ovat painomääriltään pienempiä. Tämä vaikuttaa rullaoffset- ja syväpainoalaan kielteisesti, sillä ne yltävät tuotantokustannussäästöihin vain hyvin suurten painomäärien avulla.

3.2.3 Sanomalehtiä julkaisevat lehtitalot ovat vähentäneet nimekkeidensä määrää lukijoiden vähenemisen takia. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa lopetettiin vuonna 2008 kaikkiaan 53 nimekettä, pääasiassa viikoittain ilmestyneitä ilmaisjakelulehtiä. Jotkin lehtitalot tarjoavat paperi- ja verkkolehden yhteistilauksia pyrkiessään kytkemään yhteen nämä kaksi tiedonvälitys- ja mainostusmuotoa. Vielä ei voida sanoa mitään varmaa, mutta tällainen toimintatapa voisi osaltaan hidastaa alan taantumista ja ehkä auttaa joidenkin työntekijäryhmien uudelleensijoittumisessa.

3.2.4 Paperin osuus painatuskustannuksista Euroopassa on yli puolet. Koska yritykset ostavat paperia yksittäin, niiden on vaikea kilpailla Kaakkois-Aasian maissa tehtävien ryhmäostojen kanssa. Stationers' and Newspaper Makers' Company -ammattikilta arvioi aivan tuoreessa raportissaan, että sanomalehtipaperin kysyntä laskee puolella (56 prosenttia) vuoteen 2020 mennessä. Samassa raportissa todetaan myös, että lehtien kysyntä todennäköisesti pienenee noin kolmanneksen verkkolehtitarjonnan lisääntymisen ja mainontaan kohdistuvien vaikutusten takia. Lisäksi on otettava huomioon digitaalisen median vaikutus ammattilehtialaan (5).

3.2.5 Suurilla kustantamoilla oli ennen omat painonsa, jotka valmistivat niiden julkaisut. Kymmenen viime vuoden aikana monet ovat myyneet painonsa keskittyäkseen ydintoimintoihinsa. Nykyisin on harvinaista, että kustantamolla on oma paino. Lisäksi kustantamot saattavat käyttää välittäjien palveluja ja teettää painotyönsä alhaisimman hinnan tarjoavalla painotalolla. Tämä suuntaus lisää graafisen alan yritysten painetta entisestään, mikä syventää jo suuresti heikentyneen alan vaikeuksia. Ylikapasiteetin johdosta nämä suuret ja vaikutusvaltaiset kustannustalot voivat pakottaa alentamaan kustannustasoa, mikä pienentää painoyritysten katteita. Tämä puolestaan vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden palkkatasoon.

3.2.6 Luettelojen ja aikakauslehtien kustantajat aiheuttavat samanlaista painetta tuotteidensa valmistuskustannuksia kohtaan. Koska jokaisesta sopimuksesta käydään kovaa kilpailua, useimmat graafisen alan yritykset pyrkivät leikkaamaan kustannuksiaan pääasiassa pienentämällä palkkakuluja, mikä johtaa työehtojen heikentymiseen.

3.2.7 Rahoituskriisi vaikeuttaa graafisen alan yritysten luotonsaantia, koska alan huono maine saattaa ne huonoon valoon pankkien silmissä. Lisäksi se johtaa mainosbudjettien pienenemiseen, millä on kielteisiä seurauksia painoyritysten työn määrään.

3.2.8 Vaikka toiminnan monipuolistaminen olisikin toivottavaa, se näyttää olevan painoyrityksille hankalaa, koska suurin osa niistä ei tällä hetkellä pysty tekemään investointeja. Tämä koskee erityisesti painatuksen esivalmistelua rahoituksen ja saatavilla olevien tilojen puutteen takia.

3.2.9 Sitä vastoin pienet ja keskisuuret tuotantoyksiköt näyttävät pystyvän mukautumaan helpommin rakenteellisiin muutoksiin ja suhdanteista johtuviin vaikeuksiin, koska niiden toimintatavat ovat joustavampia ja niiden on helpompi ottaa huomioon moninaisemman asiakaskunnan tarpeet. Tulevaisuudessa näistä yrityksistä voisi olla apua suurten yhtiöiden irtisanomien työntekijöiden ammatillisessa uudelleensijoittumisessa – kuinka monen, on kuitenkin vaikea arvioida.

3.3 Ylikapasiteetti ja yli-investoinnit

3.3.1 Euroopan rullaoffset- ja syväpainoalan ylikapasiteetin kasvu (6), joka johtuu sekä kysynnän vähenemisestä EU:n markkinoilla että yli-investoinneista, heikentää yritysten ennestään niukkoja katteita. Siellä, missä tämä on ollut ongelmana jo aiemmin, on nyt todellinen vaara siitä, että yritykset tekevät vielä ankarampia kustannusleikkauksia pyrkiessään epätoivoisesti pitämään yllä katteita tai yksinkertaisesti selviytymään. Monet yritykset joutuvat tyytymään omia kokonaistuotantokustannuksiaan alhaisempiin hintoihin pyrkiessään rajoittamaan tappioitaan.

3.3.2 UNI Europa Graphical -järjestön tekemän selvityksen mukaan alan graafisen tuotannon määrä vaipui vuonna 2008 vuoden 2004 tasolle (7). Epäsuotuisasta suhdanteesta huolimatta eurooppalaiset syväpainoyritykset ostivat 28 uutta konetta vuosina 2005-2008. Näitä investointeja tarvittiin tietenkin osittain siksi, että voidaan toteuttaa strategioita, jotka liittyvät esimerkiksi tarpeeseen uusia kalustoa, vastata markkinoiden uusiin vaatimuksiin ja huolehtia siitä, että käytettävissä on lisäkapasiteettia, jonka avulla mahdolliset tuotantohuiput voidaan hoitaa entistä tehokkaammin. Uusilla koneilla pystytään valmistamaan painotuotteita entistä tehokkaammin, joten ne lisäävät alan ylikapasiteettia. Sitä oli ennen kriisiä arvioiden mukaan 15-20 prosenttia (8). Nyt kriisin keskellä ylikapasiteettia on noin 25-30 prosenttia.

3.3.3 Saksalaisen Ver.di-ammattiliiton mukaan graafisen teollisuuden kapasiteetin lisääntyminen Euroopassa on voimistanut kilpailupainetta ja siitä on tullut taloudellisesti vahingollista. Lisäksi liiton analyysin mukaan nämä investoinnit ovat vain lisänneet paineita leikata kustannuksia ja niiden avulla on ajettu kilpailijat pois markkinoilta, mikä on jo johtanut joukkoirtisanomisiin.

3.3.4 Ylikapasiteetti ja yli-investoinnit ovat jo aiheuttaneet muutamia huomiota herättäviä konkursseja. Yksi konkurssiyrityksistä, Quebecor World, oli graafisen teollisuuden keskeisiä yrityksiä, jolla oli maailmanlaajuisesti yli 20 000 työntekijää. Quebecor World jätti vuonna 2008 konkurssihakemuksen koventuneen kilpailun ja digitaalipainatuksen lisääntymisen takia. Vuonna 2009 yritys maksoi velkansa, ja siitä alkaen se on toiminut nimellä World Color. Yritys on siirtänyt Euroopan toimintonsa HHBV-nimiselle investointirahastolle. Konkurssien lisäksi monet yritykset reagoivat vaikeuksiin fuusioitumalla. Tällainen menettely on johtanut mittaviin uudelleenjärjestelyihin koko alalla, mikä puolestaan on aiheuttanut työpaikkojen menetyksiä.

3.3.5 Talouskriisistä on koitunut vakavia seurauksia vuonna 2009 käytyihin palkkaneuvotteluihin, kuten monilla muillakin aloilla. Vaikka työpaikat säilyisivätkin, työntekijöihin kohdistuva ankara paine työvoimakustannusten vähentämiseksi vaikuttaa kielteisesti työehtoihin ja palkkoihin. Vuonna 2009 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen tuloksena EU:n graafisen alan työntekijöiden ostovoima pieneni keskimäärin 0,9 prosenttia (9). Markkinoiden laajentuminen on osaltaan syventänyt hinta- ja työvoimakustannuskierrettä ja koventanut kilpailuympäristöä.

3.4 Keskittyminen

3.4.1 Paperia, mustetta ja painokoneita tuottavien yritysten määrä on vähentynyt viimeksi kuluneina vuosina, mikä on voimistanut markkinoiden keskittymistä ja antanut tavarantoimittajille valta-aseman, jonka turvin niiden on helpompi sanella ehdot.

3.4.2 Euroopan graafista alaa käsittelevän tuoreen tutkimuksen mukaan ylikapasiteetti, yli-investoinnit, kysynnän vähäisyys, tuotteiden hintojen lasku, liikevaihtojen hiipuminen ja markkinakilpailun koveneminen ovat johtaneet fuusioitumisiin ja yritysostoihin sekä uusiin konkursseihin (10).

3.4.3 Fuusioiden ja ostojen tuloksena yritykset ovat suurempia, ja ne pyrkivät entistä määrätietoisemmin pääsemään eroon kilpailijoistaan. Näin ollen alalle syntyi vuonna 2005 lehtitalojen Bertelsmann, Gruner + Jahr ja Springer graafisten toimintojen fuusion myötä Prinovis, joka on Euroopan graafisen alan suurin syväpainoyritys. Schlott AG -konserni nousi vuosina 2006 ja 2007 tapahtuneiden yritysostojen (REUS Plzeňissä Tšekissä) ja taitto- ja painokapasiteetin (Biegelaar, Alankomaat) oston ansiosta Euroopan toiseksi suurimmaksi syväpainoyritykseksi. Vuoden 2008 alussa alankomaalainen sijoituskonserni käynnisti uudelleen Quebecorin graafisen alan toiminnot Euroopassa. Brittiläinen Polestar-ryhmä etsii kumppaneita lisätäkseen painoarvoaan markkinoilla.

4. Tulevaisuudennäkymät

4.1 Kaikkien edellä mainittujen vaikeuksien johdosta rullaoffset- ja syväpainoala on ajautunut epävarmaan tilanteeseen. Elleivät päätöksentekijät ja muut asianomaiset tahot toimi viipymättä ja yhtenäisesti, tästä voi koitua pitkäaikaista haittaa. Kaikki työmarkkinaosapuolet ovat päätyneet siihen, että alan kestäväpohjaisen pitkän aikavälin kehityksen turvaamiseksi tarvitaan uudelleenjärjestelyjä ja rakenneuudistuksia. Seuraavien kymmenen vuoden aikana toteutetaan todennäköisesti lisää toiminnan järkeistämisiä ja paljon irtisanomisia. Siksi työmarkkinaosapuolet pitävät välttämättömänä toteuttaa nyt aloitteita sen varmistamiseksi, että alan kriisi pysyy hallinnassa ja se hoidetaan työnantajien ja työntekijöiden etujen kannalta parhain päin. Kriisi on sitä paitsi niin vakava, että ammattiliitot tutkivat tällä hetkellä sen seurauksia ja pyrkivät laatimaan rakentavia strategioita työpaikkojen säilyttämiseksi, uudelleenkoulutuksen järjestämiseksi, työehtojen huonontumisen välttämiseksi ja palkkatason ylläpitämiseksi.

4.2 Euroopan komissio esitti vuonna 2007 yhteisymmärryksessä ammattijärjestöjen kanssa graafisen teollisuuden kuusikohtaisen toimintasuunnitelman, jonka sisältö on seuraava:

Euroopan graafisen painoalan dynamiikan edistäminen globaaleilla markkinoilla

a)	Kumppanuudet ja liittoutumat

b)	Tuotantokustannusten hallinta

2)	Korkean lisäarvon palvelujen tarjoaminen asiakkaille

3)	Koulutustason parantaminen

4)	Vahvistettu eurooppalainen viitekehys - standardointi ja yhdenmukaistaminen

5)	Tutkimus- ja innovointitoimien koordinoitu lisääminen

6)	Graafisen teollisuuden julkisuuskuvan parantaminen.

ETSK tukee tätä suurelta osin edelleen ajankohtaista ehdotusta kaikin puolin ja on iloinen jo toteutetuista toimista. Komitea katsoo kuitenkin, että lähitulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi on toteuttava tiettyjä pikatoimenpiteitä, sillä EU:n kaikkiin jäsenvaltioihin ulottunut kriisi ja siitä johtuva taantuma ovat pahentaneet alan ongelmia huomattavasti.

4.3 Rahoituskriisi on myös korostanut työmarkkinaosapuolten suunnitelmallisen ja koordinoidun reaktion kiireellistä tarvetta. Nyt jos koskaan kaivataan aitoa komission ehdotukseen tukeutuvaa EU:n teollisuuspolitiikkaa. Yritystoiminnan tarpeeton keskittyminen ei ole suotavaa. Hallittua yhdistymistä on kuitenkin voitava harkita siirtymien hallinnassa, mukaan luettuna työajan lyhentäminen mahdollisimman monien työpaikkojen pelastamiseksi sekä uudelleenkoulutuksen ja sisäisen ja ulkoisen liikkuvuuden tehokkaaksi organisoimiseksi. Tarkistettavana olevan asetuksen N:o (EY) 2658/2000 mukaisesti sellaiset yritykset, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia, voisivat pyrkiä solmimaan erikoistumissopimuksia tuotantotekniikoiden parantamiseksi ja pysyvyyttä edistävien mittakaavaetujen saavuttamiseksi.

4.4 Välittäjien toimintaa voitaisiin tutkia, jotta saadaan selville sen vaikutus hintojen määräytymiseen. Vapaata ja vääristymätöntä kilpailua on voitava harjoittaa, kunhan noudatetaan työnormeja ja kohtuullista palkkatasoa koskevia normeja sekä työehtosopimuksia kaikkialla, missä niitä EU:ssa käytetään.

4.5 Alan ylikapasiteettia on vähennettävä yhteisellä päätöksellä. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja on edistettävä kaikilla tasoilla kaikissa maissa, jotta uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa yhteiskunnallisesti hyväksyttävien suuntaviivojen mukaisesti. Lisäksi EU-tasolla tulee viipymättä käynnistää virallinen ja suunnitelmallinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, jotta voidaan kehitellä alan haasteisiin soveltuvia ratkaisuja. ETSK muistuttaa, että alakohtaista työmarkkinavuoropuhelua voidaan käydä lausuntojen, yhteisten julkilausumien, suuntaviivojen, käytännesääntöjen, peruskirjojen ja sopimusten avulla.

4.6 Euroopan komission taloudellinen ja logistinen tuki on välttämätöntä terveen ja kukoistavan rullaoffset- ja syväpainoteollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi Euroopassa. ETSK kannustaa yrityksiä hyödyntämään muun muassa Euroopan sosiaalirahastosta, EAKR:stä, Euroopan globalisaatiorahastosta sekä Euroopan tutkimus- ja innovointirahastosta saatavilla olevia EU-tukia. Olisi myös toivottavaa arvioida, millaiset valmiudet Euroopan investointipankilla on rahoittaa yritysten mukautumista uusien tekniikoiden edellyttämiin toimiin. Eri tukijärjestelmien hyödyntäminen on toivottavaa, ja sen ainoana tavoitteena on oltava siirtymien helpottaminen – ei uudelleensijoittamisten välillinen rahoittaminen.

4.7 ETSK ehdottaa, että lähitulevaisuudessa toteutettaisiin seuraavat neljä aloitetta:

4.7.1

Luodaan teollisuuden, palkansaajien ja tutkijoiden edustajista koostuva korkean tason pohdintaryhmä, joka tutkisi tarkemmin, miten graafinen teollisuus voitaisiin järjestää keskipitkällä aikavälillä, ja tekisi ehdotuksia tarvittavasta uudesta yritysmallista.

4.7.2

Järjestetään kaikkien asianomaisten tahojen konferenssi yhteisten näkemysten laatimiseksi ja lähitulevaisuuden toimintanäkymien selvittämiseksi. Työmarkkinaosapuolia saatetaan pyytää määrittelemään alan kehitysskenaarioita ja ehdottamaan pikatoimenpiteitä markkinoiden ohjaamiseksi kestävälle uralle.

4.7.3

Teetetään alakohtaisen eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun yhteydessä komission rahoituksella riippumaton tutkimus, jonka avulla pyritään saamaan lisävalaistusta alan keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymistä ja jossa otetaan huomioon uudet tekniikat, kuluttajakäyttäytymisen kehitys sekä tavarantoimittajien ja tilaajien strategiat.

4.7.4.

Perustetaan ammatteja ja pätevyyksiä tarkasteleva seurantakeskus tai alakohtainen neuvosto, joka kartoittaisi nykyisiä ja tulevia ammatinkuvia. Hyvä tietämys pätevyysvaatimuksista on asianmukaisen koulutus- ja uudelleenkoulutuspolitiikan laadinnan ehdoton edellytys.

4.8 Alan kehityksen tehokkaan seurannan varmistamiseksi komission olisi perustettava luotettavan tietoaineiston keräämiseksi järjestelmä, jota asianomaiset toimijat voivat vapaasti käyttää.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ifo, Investitionstest, München, Frühjahrsgutachten 2008 (investointeja koskeva tutkimus, München, kevät 2008).

(2) Competitiveness of the European graphic industry, Euroopan komissio (2007).

(3) Competitiveness of the European graphic industry, Euroopan komissio (2007).

(4) Competitiveness of the European graphic industry, Euroopan komissio (2007).

(5) The Future of Paper and Print in Europe, Stationers' and Newspaper Makers’ Company (2009).

(6) Gennard J., The Impact of the financial crisis on the European graphical industry (2009).

(7) Euroopan rullaoffset- ja syväpainoalan konferenssi, 16.-20. maaliskuuta 2009, Verona (Italia).

(8) Mt.

(9) UNI Europe -ammattiliiton selvitys työehtosopimuksista, Gennard J. (2009).

(10) Gennard J., Annual Collective Bargaining Survey. UNI Europa (2008).

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/105

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Tekstiilipalveluiden alasektorin muutokset ja näkymät Euroopassa” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/17

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Apulaisesittelijä: Peter BOOTH

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Tekstiilipalveluiden alasektorin muutokset ja näkymät Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 1. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset (1)

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) korostaa tekstiilipalvelualan merkitystä Euroopassa. Alan kehitys on sekä taloudelliselta että teknologiselta kannalta lupaavaa, sillä se on nivoutunut tiiviisti paikallisiin yrityksiin ja työntekijöihin. Se voi näin ollen edelleen edistää merkittävästi Euroopan talouden kehitystä sekä varmistaa työllisyyden ja taloudellisen ja sosiaalisen koheesion.

1.2 ETSK kehottaa Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä käynnistämään kokeiluhankkeen, jotta kartoitetaan alan yritysten maantieteellinen sijainti ja koko, työntekijöiden elin- ja työolot sekä epävirallisen talouden laajuus alalla. Samalla ETSK kehottaa harkitsemaan vakavasti alan NACE-luokittelua, jotta voidaan varmistaa alan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen sekä työllisyyskehityksen asianmukainen määrittely.

1.3 ETSK suosittelee globaalin ilmaston lämpenemisen torjuntaan pyrkivien Eurooppa 2020 -aloitteiden yhteydessä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle, että uusia ympäristösäännöksiä laadittaessa otetaan asianmukaisesti huomioon tekstiilipalvelualan resurssien kestävyys ja tehokkuus sekä alan mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen ja investointeihin.

1.4 Komitean mielestä unioni- sekä jäsenvaltio- ja aluetasolla on välttämättä kehitettävä työmarkkinaosapuolten järjestelmällistä vuoropuhelua, ja suosittaa, että unioni rahoittaa parhaiden käytänteiden vaihtoon tarkoitettuja verkkoja, jotta

—	kehitetään pätevyyttä ja ammattitaitoa sekä vastaavia koulutusvaatimuksia, jotka on määriteltävä Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) erityistoimenpiteenä

—	määritellään kunnolliset työolot sekä työturvallisuutta ja terveyttä edistävät olot Bilbaossa sijaitsevan Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston tuella

—	huolehditaan alan työmarkkinaosapuolten asianmukaisesta edustuksesta huoltopalveluja käsittelevässä eurooppalaisessa komiteassa.

1.5 Komitea korostaa, että on tärkeää soveltaa asianmukaisesti työntekijöille suunnattua tiedotusta ja työntekijöiden kuulemista käsitteleviä yhteisön säännöksiä sekä perustaa ja hallinnoida eurooppalaisia yritysneuvostoja asiaankuuluvasti. Tässä yhteydessä on kehitettävä unionitasolla osallistumista edistävää alakohtaista ennakointia Sevillassa sijaitsevan tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) tuella.

1.6 Komitea katsoo, että eurooppalaisten sosiaali- ja ympäristöstandardien soveltaminen ”vihreissä ja sosiaalisissa” julkisissa hankinnoissa asianomaisia säännöksiä täysimittaisesti ja avoimesti noudattaen on ehdoton edellytys, jotta ala voi kehittyä terveesti ja sillä noudatetaan teknisiä ja sosiaalisia laatustandardeja. Tämä koskee etenkin alihankintamenettelyä ja vastuujärjestelmää, joka on ulotettava koko sertifioituun toimitusketjuun.

1.7 Komitea kehottaa varaamaan riittävästi tilaa

—	tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman vuosittaisissa työohjelmissa

—	kilpailukyvyn ja innovoinnin monivuotisessa ohjelmassa

—	rakennerahastoissa

alan teknisille ja organisatorisille innovointihankkeille etenkin kun ajatellaan resurssien tehokasta käyttöä ja säästämistä, integroitua logistiikkaa ja toimitettujen tuotteiden jäljitettävyyttä; tässä yhteydessä voidaan hyödyntää myös Galileo-sovelluksia. Euroopan investointipankin tulisi helpottaa etenkin pk-yrityksiin tehtäviä investointeja.

1.8 Komitea kehottaa eurooppalaisia standardointielimiä jatkamaan ponnisteluja, jotta koko alaa varten laaditaan myös Euroopan komission toimeksiantojen pohjalta ympäristönsuojelullisesti, sosiaalisesti ja teknologisesti yhä kehittyneempiä teknis-normatiivisia standardeja. Näin varmistetaan tuotteiden, menetelmien ja palvelujen laatu ja parannetaan henkilöstön työoloja.

1.9 Komitean mielestä rakennerahastoja tulisi käyttää aluetasolla alan eurooppalaisten alueverkkojen innovatiiviseen vahvistamiseen sekä kahdenvälisten elinten kehittämiseen eri jäsenvaltioissa saatujen myönteisten kokemusten mukaisesti etenkin perus- ja ammattikoulutuksessa ja myös kielten alalla.

1.10 Komitea katsoo, että on tärkeää levittää ja vaihtaa hyviä käytänteitä, kuten – eri maissa jo olemassa olevien – kahdenvälisten elinten perustamista. Ne ovat saaneet aikaan hyviä tuloksia kehitettäessä alan henkilöresursseja.

1.11 ETSK korostaa sellaisen eurooppalaisen kampanjan merkitystä, jossa keskitytään työturvallisuuteen, tekstiilipalvelualan taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristönsuojelua koskevaan avoimuuteen sekä alan edellytyksiin ja työllisyysnäkymiin. Tässä yhteydessä on noudatettava täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja etenkin ammattiyhdistysoikeuksia ja työehtosopimuksiin liittyviä oikeuksia.

1.12 Komitea suosittaa, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio laativat tekstiilipalvelualaa varten strategisen kehyksen, joka perustuu siihen, että alan talouden, tuotannon ja työllisyyden kehitys on täysin yhteensopiva vuodeksi 2020 asetettujen, kestäväpohjaista kasvua koskevien 20/20/20-tavoitteiden kanssa.

2. Johdanto

2.1 Tekstiilipalvelualaan kuuluu moninaisia ja monimuotoisia teollisesti organisoituja yrityksiä, jotka harjoittavat seuraavaa toimintaa:

—	tekstiilituotteiden teollinen ja kemiallinen pesu sekä vuokraus tuotantoteollisuus- ja palveluyrityksille ja yksityishenkilöille

—	työvaatteiden ja suojahaalarien, univormujen sekä suoja- ja turvavaatteiden vuokraus, uudelleenkäsittely ja huolto

—	hotelleissa, ravintoloissa ja kahviloissa käytettävien liinavaatteiden pesu, vuokraus, uudelleenkäsittely ja viimeistys

—	sairaaloiden, hoitokotien ja yhteisöjen terveydenhoito-, hoiva- ja ensiapuhenkilöstön työasujen ja liinavaatteiden pesu, vuokraus, sterilointi, uudelleenkäsittely ja viimeistys

—	kirurgisten välineiden ja tekstiilien vuokraus ja sterilointi sekä steriilien lääkinnällisten laitteiden pakkausten valmistelu/toimitus

—	käyttäjäystävällisten ja helppokäyttöisten älytekstiilien toimitus, vuokraus ja uudelleenkäsittely

—	teollinen viimeistely, suodattimet, pölynsuodattimet ja muut samantyyppiset tekstiilipalvelut tuotantolaitoksia ja steriilejä työtiloja varten

—	tekstiilialan terveydenhuolto- ja hygieniapalvelut sekä täydentävät tai vaihtoehtoiset tekstiilituotteisiin liittyvät palvelut

—	muotialaan liittyvät viimeistys- ja erityispalvelut.

2.2 Teolliset pesulapalvelut ovat hyvin tärkeitä monien ravintola- ja matkailutoimintaan nivoutuvien alojen – mm. ravintolat, hotellit, yhteisöt ja risteilyalukset sekä tuotantoteollisuuden ja kaupan moninaisilla aloilla tarvittavien kehittyneiden suojatekstiilien toimituksen kannalta. Kyseiset palvelut ovat tiiviisti sidoksissa alueeseen, ja niiden siirtäminen EU:n ulkopuolelle on hyvin epätodennäköistä.

2.3 Pesulapalvelut ovat tärkeitä myös tekstiiliteollisuudelle, sillä vaatevalmistajien on testattava ja pesetettävä tuotteensa ennen kuin ne voidaan tuoda markkinoille. Koska työn määrä on huomattava ja koska pesutuloksen on ehdottomasti oltava moitteeton, tekstiiliteollisuuden pesulapalvelut tarvitsevat toimijoita, joilla on kehittyneet koneet ja ammattitaitoinen henkilöstö ja jotka tarjoavat asianmukaiset työolot.

2.4 Hotelleille tarjottaviin teollisiin pesulapalveluihin kuuluvat kaikkien säännöllistä ylläpitoa ja pesua vaativien liinavaatteiden huolto ja pesu. Pesulapalveluja tarjoavan yrityksen on – työn hyvällä organisoinnilla ja ammattitaitoisella henkilöstöllä – kyettävä pysymään mukana tässä erittäin nopeassa kierrossa viivästyksittä.

2.5 Pesulapalveluihin liittyy yhä kehittyneempiä tuotteiden vuorauspalveluita. Niiden on täytettävä kehittyneet tekniset ja toiminnalliset vaatimukset sekä yhä vaativammat tekniset ja ympäristönsuojelua koskevat normit etenkin suojavarusteiden ja ajanmukaisten sotilasvarusteiden osalta.

2.6 Tekstiilipalveluala on kaiken kaikkiaan kehittänyt viime vuosina merkittäviä teknologisia innovointijärjestelmiä sekä yrityksille (BtoB) että kuluttajille (BtoC). (2) Tämä koskee niin hotelli- ja terveydenhuoltoalalle tarkoitettujen perinteisten toimitusten laatua sekä teknisiä ja ekologisia standardeja – mukaan luettuina terveydenhuolto- ja hygieniapalvelut – kuin älykkäiden ja kehittyneiden suojatekstiilien toimitusta. (3)

2.7 Perinteinen ala tuottaa huomattavan määrän palveluita, ja sen liikevaihto on noin yhdeksän miljardia euroa (2007). Ala on keskittynyt maantieteellisesti ja sitä hallitsevat muutamat monikansalliset yritykset (4). Muutoin markkinat ovat hyvin pirstaleiset, ja niillä toimii lukuisia, yleensä paikallisia pienyrityksiä. Markkinat ovat vahvassa kasvussa sekä liikevaihdon (noin kymmenen miljardia euroa vuosittain) että henkilöstön (yli 200 000) osalta.

2.8 Kehittyneiden suojavaatteiden ala kasvaa voimakkaasti ja nivoutuu älykkäiden tekstiilien uuteen sukupolveen, joka perustuu älykkäisiin materiaaleihin, kehittyneisiin tuotantomenetelmiin, helppokäyttöisyyteen sekä henkilökohtaisten riskien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Henkilökohtaisten suojavarusteiden markkinat, jotka kuuluvat EU:n lupaavimpiin edelläkävijämarkkinoihin (5), ovat kooltaan nykyisin noin 9,5–10 miljardia euroa. Suojavarusteisiin liittyvien tuotteiden ja palvelujen parissa toimii suoraan tai epäsuorasti noin 200 000 työntekijää.

2.9 Kyseisten tuotteiden ja palvelujen markkinakysyntä riippuu entistä tiukemmasta sääntelystä, joka liittyy henkilökohtaisiin turvastandardeihin työpaikalla, koko henkilöstön suorituskyvyn parantamiseen ja entistä korkeampiin turvallisuusvaatimuksiin, henkilökohtaisen riskinhallinnan parantamiseen, luotettavuuden kulttuurin leviämiseen sekä haluun ehkäistä mahdollisia valituksia.

2.10 Erityisen merkittävää on huomio, jota alalla kiinnitetään tuotantovaiheen ja tekstiilipalvelujen ympäristövaikutuksiin. Tekstiilipalvelualalla valvotaan ympäristövaikutuksia elinkaarianalyysein (Life Cycle Assessment). (6)

3. Oma-aloitteisen lausunnon tavoite

3.1 Käsillä olevassa lausunnossa pyritään tarkastelemaan tekstiilipalvelualan kehitysedellytyksiä. Kehittämisen yhteydessä tulee

—	kunnioittaa henkilöstön elin- ja työoloja etenkin työterveyttä ja turvallisuutta ajatellen

—	asettaa perustaksi työmarkkinaosapuolten järjestelmällinen alakohtainen vuoropuhelu eri tasoilla

—	ottaa huomioon henkilöstön pätevyyden ja ammattitaidon lisääminen sekä nopeutettuun perus- ja täydennyskoulutukseen perustuvat työllisyysnäkymät

—	suojella entistä paremmin ympäristöä sekä energia- ja vesivaroja tuotteen koko elinkaaren ja kierrätyksen ajan

—	investoida tekniseen ja logistis-organisatoriseen innovointiin avoimessa toimintaympäristössä, ehkäistä hallitsevan aseman väärinkäyttö sekä varmistaa pienten ja keskisuurten yritysten perustamiselle ja kehittämiselle suotuisat edellytykset

—	edistää laatuun ja huolelliseen valmistukseen perustuvaa kilpailua sekä kehittyneiden teknisten standardien soveltamista

—	varmistaa julkisten hankintojen avoimuus sekä ympäristövaatimusten ja sosiaalisten ehtojen täysimääräinen noudattaminen etenkin alihankintaketjussa

—	varmistaa alan näkyvyys ja avoimuus, mikä parantaa siitä vallitsevaa kuvaa.

3.2 ETSK järjesti Brysselissä 11. toukokuuta 2010 asiasta julkisen kuulemisen, johon osallistui edustajia alan kansallisen ja Euroopan tason ammattiliitoista ja työnantajajärjestöistä, Bilbaossa sijaitsevasta Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastosta, Euroopan komissiosta (yritystoiminnan pääosasto), erilaisissa kansallisissa yhteyksissä toimivista kahdenvälisistä elimistä sekä tuottajina ja palveluntarjoajina toimivista moninaisista yksittäisistä yrityksistä.

4. Yleistä

4.1 ETSK katsoo, että alaa koskevan strategian ja toimintasuunnitelman laatiminen edellyttää, että käynnistetään Euroopan tasolla kokeiluhanke, jonka tarkoituksena on kartoittaa ja arvioida Euroopan tekstiilipalvelualan erittäin moninaisia sektoreita ja niiden maantieteellistä ja määrällistä jakautumista EU:n 27 jäsenvaltiossa. Samalla on otettava huomioon alan vahva sukupuoliulottuvuus ja sääntelemätön epävirallinen sektori.

4.2 ETSK pitää asianmukaisena, että ala pyritään määrittelemään nykyistä paremmin, jotta se voidaan ryhmitellä entistä selkeämmin Eurostatin NACE-toimialaluokituksessa. Näin voidaan seurata paremmin taloudellista kehitystä, investointeja, innovointia, työllisyyttä ja ammattipätevyyksiä.

4.3 Tekstiilipalveluala on erityisen dynaaminen ja kehittyy voimakkaasti. Sen kehitysmahdollisuudet liittyvät tiiviisti sosiokulttuurisen toimintaympäristön paranemiseen sekä yritysten teknisiin ja taloudellisiin valmiuksiin.

4.4 ETSK:n mielestä on tärkeää, että eurooppalaiset standardointielimet laativat koko alaa varten myös Euroopan komission toimeksiantojen pohjalta ympäristönsuojelullisesti, sosiaalisesti ja teknologisesti yhä kehittyneempiä teknis-normatiivisia standardeja. Näin varmistetaan tuotteiden, menetelmien ja palvelujen laatu ja parannetaan henkilöstön työoloja sekä voidaan menestyä globaalissa kilpailussa.

4.5 Alan kehityksessä on voitava hyödyntää Euroopan sekä jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla käytävää järjestelmällistä vuoropuhelua, jossa tarkastellaan kunnollisia työoloja. Ne muodostavat alalle yhteisen perustan koko unionissa, jossa sovelletaan sukupuolten tasa-arvoa, työaikajärjestelyjä sekä työntekijöille suunnattua tiedotusta ja työntekijöiden kuulemista käsitteleviä yhteisön direktiivejä. ETSK katsoo, että alalla on noudatettava nykyistä paremmin ja tasapainoisemmin asiakastyytyväisyyden ja työmotivaation periaatteita, kuten eräillä muillakin kehittyneillä tuotantoaloilla.

4.6 ETSK katsoo, että alan kehittämiseksi on EU:ssa kaikilla tuotanto- ja palvelualoilla sovellettava täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja etenkin ammattiyhdistysoikeuksia ja työehtosopimuksiin liittyviä oikeuksia.

4.7 Komitean mielestä EU:ssa on edistettävä jäsenvaltioiden yritysten välistä parhaiden käytänteiden vaihtoa ja rahoitettava asianomaisia rajatylittäviä unionin hankkeita.

4.8 Ympäristönsuojelun on oltava kyseisellä teollisuudenalalla painopiste, jonka yhteydessä on edistettävä EMAS-järjestelmän ja ympäristömerkkien yleistämistä sekä ISO 14000 -normien soveltamista.

4.8.1 Vuodelta 2006 peräisin olevat teollisuustilastot ovat erinomainen pohdintojen ja analyysien perusta tutkittaessa eri alojen kehitystä (7). Ne olisi kuitenkin ajantasaistettava säännöllisesti ainakin kahden vuoden välein ja niissä olisi tuotava esiin ympäristövaikutus, joka olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

4.8.2 On arvioitava täysimääräisesti alan ponnistuksia EN 14065 -sertifikaatin yleistämiseksi työmarkkinaosapuolten avustuksella, jotta torjutaan laiton kilpailu sääntelemällä markkinoita ja edistämällä myös verokannustimin parhaita käytänteitä ja laatumerkkejä.

4.8.3 Valittaessa työasuja, joiden yhteydessä voidaan soveltaa täyden palvelun ratkaisuja, on otettava huomioon toimivuus ja asianomaisten ominaisuuksien kestävyys tekstiilituotteen koko elinkaaren ajan.

4.8.4 ETSK:n mielestä on tärkeää, että alalla edistetään aktiivisesti yhteisön Reach-asetuksen piiriin kuuluvien liuottimien ja kemikaalien asianmukaista käyttöä sekä unionin vesilainsäädännön soveltamista.

4.9 Komitea kehottaa varaamaan tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman vuosittaisissa työohjelmissa, kilpailukyvyn ja innovoinnin monivuotisessa ohjelmassa sekä rakennerahastotoimissa asianmukaisesti tilaa alan teknisille ja organisatorisille innovointihankkeille, kun ajatellaan integroitua logistiikkaa ja toimitettujen tuotteiden jäljitettävyyttä; tässä yhteydessä voidaan hyödyntää myös logistisia Galileo-sovelluksia. Euroopan investointipankin tulisi helpottaa etenkin pk-yrityksiin tehtäviä investointeja.

4.10 Julkisissa hankinnoissa tulisi varmistaa asianomaisten säännösten täysimääräinen ja avoin soveltaminen, sillä se on alan ympäristöystävällisen ja sosiaalisen kehityksen ehdoton edellytys. Tämä koskee etenkin alihankintamenettelyä ja vastuujärjestelmää, joka on ulotettava koko toimitusketjuun.

4.11 Teknisessä ja logistis-organisatorisessa innovoinnissa on varmistettava avoin toimintaympäristö, ehkäistävä hallitsevan aseman väärinkäyttö sekä varmistettava pienten ja keskisuurten yritysten perustamiselle ja kehittämiselle suotuisat edellytykset.

4.12 On varmistettava henkilöstön pätevyyden ja ammattitaidon lisääntyminen sekä nopeutettuun perus- ja täydennyskoulutukseen perustuvat työllisyysnäkymät, kehitettävä osallistumista edistävää alakohtaista ennakointia Sevillassa sijaitsevan tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) tuella sekä varattava rakennerahastovaroja kahdenvälisten neuvotteluelinten kehittämiseen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutusta sekä pätevöitymistä varten myös kielten alalla.

4.13 Työturvallisuuden ja -terveyden on oltava alan laadullisen kehittämisen painopisteitä. Euroopan tasolla toimivien alakohtaisten työmarkkinaosapuolten on kehitettävä järjestelmällistä vuoropuhelua, ja niiden on oltava asianmukaisesti edustettuina huoltopalveluja käsittelevässä eurooppalaisessa komiteassa.

4.14 Komitea kehottaa Euroopan komissiota esittämään mahdollisimman pian tiedonannon mahdollisesta eurooppalaisesta talous- ja työllisyysstrategiasta tekstiilipalvelualan kehittämiseksi, jotta voidaan – edelläkävijämarkkinoita koskevaan, tekstiilipalvelut tuleviin menestysstrategioihin liittävään unionin aloitteeseen tukeutuen – laatia asianomainen EU:n toimintasuunnitelma.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Lisätietoja lausunnosta, kuten kuulemistilaisuuksissa esitetyt kannanotot, tekniset liitteet tai tilastokyselyjen tulokset, on luettavissa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean internet-sivustolla:

http://www.eesc.europa.eu/sections/ccmi/Hearingsandconferences/Textile_2010/index_en.asp

(2) Ks. monimuotoiset palvelut lausunnossa ”Yrityspalvelujen kehitys Euroopassa” (valmisteleva lausunto), EUVL C 27, 3.2.2009, s. 26–33.

(3) Ks. Europe Innova – Innovation Watch, Sectoral Innovation Foresight: Textile and Clothing – Interim Report, kesäkuu 2009, s. 3–4 ja 9–10.

(4) Elis, Rentokil, Johnson Service, Davis, Alsco, HTS, jne.

(5) Ks. Lead Market Initiative for Europe / Mid-term progress report, SEC (2009) 1198 final, 9.9.2009.

(6) Ks. liite 1 http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.fr.textile-services-sub-sector-in-europe

(7) Ks. alaviite 5.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/110

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/18

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 4 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. ETSK:n lausunnon pääsisältö

1.1 ”Haluan osoittaa, että investoiminen ilmastomyönteiseen ja energiatehokkaaseen teknologiaan kannattaa taloudellisesti. Tarjolla on valtavat mahdollisuudet.”

Connie Hedegaard, ilmastotoimista vastaava komission jäsen

1.2 Kolmannen vuosituhannen alussa on noussut esiin uusia planeettamme tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Käynnissä olevan ilmastonmuutoksen riskit, energian maailmanlaajuisen kysynnän kasvu, perinteisten energialähteiden melko pian edessä oleva ehtyminen sekä entistä tiedostavampien kansalaisten vaatimukset, jotka koskevat kasvihuonekaasujen kielteisten vaikutusten asianmukaisia torjunta- ja lievitystoimia, edellyttävät, että kehitysmallia tarkistetaan, kulutusta vähennetään sekä lisätään vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä päästöjen vähentämiseksi. Unionin politiikassa on tähdättävä vihreän, sosiaalisen ja kilpailukykyisen Euroopan kehittämiseen.

1.3 Tarve vahvistaa huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta poliittisesti epävakaista tai kilpailija-alueista sekä tähän liittyvä hyödynnettävän energiavalikoiman muuttaminen puhtaita ja uusiutuvia energioita suosivaksi antavat aihetta olettaa, että uusi ympäristömyönteinen talous on kestävää kehitystä ja työllisyyden kasvua edistävä tekijä, joka osaltaan tukee uutta taloudellista, yhteiskunnallista ja ekologista tasapainoa.

1.4 Käsillä olevassa lausunnossaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pyrkii analysoimaan ”ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen” tulevaisuudennäkymiä sekä yksilöimään sopivia keinoja niiden tukemiseksi ja edistämiseksi.

1.5 Mainittujen uusien politiikkojen vaikutusten arvioimiseksi on otettava huomioon yhtäältä uusien ja toisaalta poistuvien nk. mustien työpaikkojen (mm. hiilikaivostyö, perinteisten voimalaitosten rakennus- ja ylläpitotyö) välinen ”erotus”. Tätä muutosprosessia on tuettava toimin, joilla taataan ihmisten toimeentulo, ammatillinen koulutus ja uudelleenkoulutus. Työssä käyvien ja kansalaisten yleensä tulee nähdä uusi vihreä talous merkittävänä mahdollisuutena, jossa on otettava huomioon ihmisarvoisen työn periaate ja jonka tulee toimia sosiaalisesti sekä ympäristön ja talouden kannalta kestävän kehityksen moottorina.

1.6 Eurooppalaisen strategian, jonka tavoitteena on alhaisiin kasvihuonekaasupäästöihin tähtäävä talous- ja elinkeinopolitiikka, tulee perustua hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuheluun, jossa käsitellään talouden ja teollisuuden muutoksia sekä investointeja teknologiaan, jonka ansiosta voidaan luoda uusia ihmisarvoisia vihreitä työpaikkoja ja uutta ympäristömyönteistä osaamista.

1.7 Strategian onnistuminen edellyttää sekä jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten että yritysten ja työmarkkinajärjestöjen osallistumista ja niiden jatkuvaa vuoropuhelua; näin voidaan varmistautua työllisyyteen ja työmarkkinoihin kohdistuvasta vaikutuksesta. Ilman työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumista asiassa ei edistytä. ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä ilmastotoimien pääosaston perustamiseen. Sen tehtävänä on koordinoida unionin sisäistä ja ulkoista politiikkaa ilmastonmuutoksen lieventämistä ja siihen sopeutumista ajatellen.

1.8 ETSK pitää välttämättömänä pysyvän kuulemisvälineen perustamista ennakoimaan siirtymisen yhteiskunnallis-taloudellisia seurauksia, koordinoimaan alakohtaisten neuvostojen toimintaa ja vahvistamaan työmarkkinaosapuolten ja julkisviranomaisten vuoropuhelua. Euroopan ympäristökeskuksen tulisi vastata myös päästöjen todellisesta jäljitettävyydestä. Jäljitettävyyden tulisi kattaa tuotannon ja kuljetuksen kaikki toimintatasot. Tässä tulisi noudattaa elinkaarianalyysia ISO 14040 -standardissa, vihreässä kirjassa KOM(2001) 68 lopullinen ja yhdennettyä tuotepolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossa KOM(2003) 302 lopullinen määritellyssä muodossa ja siten kuin siihen ainakin epäsuorasti viitataan unionin EMAS- (761/2001/EY) ja Ecolabel-asetuksissa (1980/2000/EY).

1.9 Euroopan unionin rooli vihreiden työpaikkojen edistämisessä on ratkaiseva. Sijoituksia ajatellen tämä tarkoittaa politiikkaa, jolla tuetaan eri toimia ja sektoreita, sekä jäsenvaltioiden kanssa yhteistä sitoutumista lainsäädännön vakauden varmistamiseen hallintotaakan huomattavaksi vähentämiseksi ja pk-yritysten tarpeiden huomioonottamiseksi kaikissa tilanteissa. Työmarkkinoita ajatellen unionin tulee käynnistää erityisohjelmia tukemaan ammatillista koulutusta ja ennen kaikkea niiden työntekijöiden uudelleen kouluttamista, joiden työpaikkoja ja tulotasoa teollisuuden muutos voi uhata. Jäsenvaltioiden on tuettava energiatehokkuutta sekä investointeja uusiutuviin energiamuotoihin, tutkimukseen ja kehittämiseen yrityksille ja käyttäjille suunnatuin verokannustein ja hyödyntämällä päästökaupasta saatavia tuloja. Tällaista politiikkaa tarvitaan kipeästi erityisesti vallitsevan kaltaisessa kriisissä.

1.10 Julkisilla hankinnoilla on merkittävä rooli. Julkisten hankintojen osuus Euroopan BKT:sta on 15 prosenttia. Ekologisesti kestäviä tuotteita ja palveluja suosivin lausekkein voidaan nopeuttaa teknologiseen innovointiin tehtävien sijoitusten kasvua markkinoilla.

1.11 Unionissa käytetään kokonaisuudessaan niin unioni- kuin jäsenvaltiotasolla liian vähän varoja tutkimukseen. Tutkimusmenojen osuus BKT:sta on alle 2 prosenttia verrattuna USA:n 2,6 ja Japanin 4 prosenttiin. Euroopassa tarvitaan huomattavia sijoituksia tutkimukseen ja kehittämiseen, jolla on tähdättävä yhteiskuntaan, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat mahdollisimman pienet.

1.12 Kehitysmahdollisuudet ovat suurimmat perinteisillä toimialoilla ja tehtävissä, joiden ympäristömyönteisyyttä voidaan parantaa. Kansalaisyhteiskunnan rooli on tässä perustavan tärkeä. Nuorille suunnattu ympäristövalistus, ammatillinen koulutus sekä yrityksille, työntekijöille ja kansalaisille tähdätty viestintä ja tiedottaminen ovat perustavia ja keskeisiä tekijöitä uuden ja entistä vihreämmän talouden luomisessa. ETSK tukee mainittuja toimia aktiivisesti Pinokkio-hankkeen myötä.

1.13 Maatalous voi myös antaa erittäin tärkeän panoksensa joko muuttamalla tuotantomallejaan, kehittämällä maa- ja metsätaloutta tai tuottamalla biomassaa. Maataloudella ja alan organisaatioilla on ensisijainen asema uuden entistä ympäristömyönteisemmän talouden etuja valottavassa merkittävässä tiedotuskampanjassa, kun ajatellaan maiseman- ja ympäristönsuojelua.

1.14 Biomassa on selvästi tärkein uusiutuvista energialähteistä. Vuodelta 2008 peräisin olevat luvut osoittavat, että Euroopan tasolla luonnosta peräisin olevat energialähteet ovat selvästi muita uusiutuvia energiamuotoja tärkeämpiä. Euroopan unionissa (27 jäsenvaltiota) kaksi kolmasosaa uusiutuvasta primäärienergiasta, eli 66,1 prosenttia 6 200 petajoulesta, tuotettiin biomassasta.

1.15 Taloudellisesti vaikeana aikana, kun pääomaa on tarjolla rajoitetusti, on paikallaan keskittää voimat rajalliseen määrään prioriteetteja, jotka ovat keskeisiä Euroopalle globaalissa kilpailussa, ympäristönsuojelulle ja työpaikkojen säilyttämiselle tulevina vuosina. ETSK pitää ensisijaisina aloina uusiutuvaa energiaa, kestävää liikennettä ja mahdollisimman vähäpäästöisiä (CO2) rakennuksia.

1.16 Julkisen sektorin on tuettava näitä aloja siirtymäaikana mahdollisimman paljon. Kehitystä sekä asiamukaisten ja ihmisarvoisten vihreiden työpaikkojen luomista haittaavat eniten tempoileva politiikka, epävarma ja epäjohdonmukainen sääntelykehys sekä hallinnolliset esteet.

2. Johdanto

2.1 Energiamarkkinat

2.1.1 Rahoitus- ja talouskriisi ovat epäilemättä hidastaneet kaikkea uusiin energiamuotoihin liittyvää kehitystoimintaa.

2.1.2 Vuonna 2009 kaasu- ja öljymarkkinoilla voitiin havaita markkinaoperaatioiden jyrkkä väheneminen. Arvo laski 19 prosenttia, eli yli 90 miljardia dollaria (World Energy Outlook 2009, IEA). Vaikka kulutus lähes pysähtyi, vuoteen 2030 ulottuvissa ennusteissa energiankysynnän odotetaan kasvavan lähes 40 prosenttia, mikä vastaa 16,8 miljardia öljyekvivalenttitonnia.

2.1.3 Kaudella 2007–2030 fossiilisten energialähteiden osuus kysynnän kasvusta on kuitenkin jatkossakin yli 77 prosenttia. Öljyn päivittäisen tarpeen arvioidaan kasvavan nykyisestä 85 miljoonasta barrelista päivää kohti (Mb/d) 88 miljoonaan barreliin vuonna 2015 ja 105 miljoonaan barreliin vuonna 2030.

2.1.4 Maailman energiakatsauksessa 2009 (World Energy Outlook 2009) todetaan, että ilmastonmuutoksen torjunta ja sen hillitseminen on mahdollista, mutta edellyttää energia-alan perusteellista muutosta. Katsauksessa esitetään ”450-skenaario”, jonka toteuttaminen edellyttää aggressiivisia toimia ja täsmällistä toteutusaikataulua. Tavoitteena on vähentää pitkällä aikavälillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus 450 miljoonasosaan (ppm) ja pysäyttää maapallon ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen verrattuna teollistumista edeltävään aikaan. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan tämän skenaarion toteutuminen edellyttää, että fossiilisten polttoaineiden kysyntä saavuttaa huippunsa vuoteen 2020 mennessä ja energiankulutuksesta peräisin olevat hiilidioksidipäästöt vähenevät vuonna 2030 26,4 gigatonniin, kun ne vuonna 2007 olivat 28,8 gigatonnia.

2.2 Energiatehokkuus

2.2.1 Euroopan unionin energiatehokkuusohjelmien tavoitteena on vähentää energiaintensiteettiä vuosina 2005–2020 vuosittain 3,3 prosenttia, mikä mahdollistaisi 860 Mtoe:n säästön vuotta kohti. Tavoite on kunnianhimoinen ja sen saavuttaminen edellyttää mahdollisuuksien mukaan pakollisia toimia ja merkittäviä investointeja. Kyseiset sijoitukset puolestaan mahdollistaisivat komission arvion mukaan huomattavat 100 miljardin euron vuosittaiset säästöt (komission tiedonanto ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: mahdollisuuksien toteuttaminen”, KOM(2006) 545 lopullinen).

2.2.2 ETSK on eri lausunnoissaan todennut kannattavansa eurooppalaisia aloitteita energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien ohjelmien levittämiseksi. (1) Se on kuitenkin joutunut valitettavasti huomaamaan, etteivät jäsenvaltiot ole asiasta yhtä innostuneita. (2) ETSK toistaa, että ”yksi ympäristömyötäisten politiikkojen usein unohdetuista puolista on niiden antama taloudellinen hyöty. Ympäristömyötäinen talous onkin yksi keino selviytyä maailmanlaajuisesta kriisistä. Kehittyvä ympäristömyötäinen talous luo uusia työllistymismahdollisuuksia. Komission jäsen Stavros Dimas on todennut, että ympäristötietoiset investoinnit synnyttävät 2 miljoonaa työpaikkaa EU:ssa seuraavan vuosikymmenen aikana. Niinpä ympäristömyötäinen talous ei ole ylellisyyttä”. (3)

2.2.3 Komission on varauduttava tarkistamaan energiatehokkuusstrategiaa. Tähän mennessä saavutettu edistys ei ole tuonut odotettuja hyötyjä. Suhteellisen vakaana pysytellyt öljyn hinta, joka laski 11. heinäkuuta 2008 saavutetusta ennätystasosta 147,27 Yhdysvaltain dollaria barrelilta vuonna 2009 vallinneeseen 53,56 dollarin keskihintaan (vuonna 2008 keskihinta oli 91,48 dollaria/barreli) (WTRG Economics), ei varmastikaan ole edistänyt investointeja.

2.2.4 Asuntojen ja toimistojen energiatehokkuudesta annetun direktiivin tarkistamisen myötä niiden toimijoiden joukko, jotka direktiivi velvoittaa toteuttamaan rakenteellisia parannuksia uusissa ja remontoitavissa rakennuksissa, laajenee huomattavasti. Samoin autoja ja kevyitä kuljetusajoneuvoja koskevien (valmisteilla olevien) päästösäädösten myötä teollisuudelta odotetaan huomattavaa ponnistusta asetettujen päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä kuitenkin parantaisi huomattavasti energiatehokkuutta ja vähentäisi siten kulutusta.

2.2.5 EurObserv'ER 2009 -kertomuksessa (The State of Renewable Energies in Europe. 9. EurObserv'ER-kertomus) esitetään analyysi uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän teknologian suorista työllisyysvaikutuksista 14 jäsenvaltiossa (Saksa, Ranska, Espanja, Tanska, Ruotsi, Italia, Itävalta, Puola, Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Slovakia ja Luxemburg). Vuonna 2008 uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisteknologian ansiosta luotiin tai säilytettiin kaikkiaan 660 000 työpaikkaa. Näistä yli 42 prosenttia (noin 278 000) liittyi luonnosta peräisin oleviin energialähteisiin (tarkemmin sanottuna biomassaan). Biomassaan sijoittaminen luo kestäviä työpaikkoja, vähentää Euroopan riippuvuutta tuontienergiasta ja parantaa tuntuvasti hiilidioksidipäästöjen pitoisuuksia.

3. Kriisi ja ympäristömyönteiset työpaikat

3.1 Talouskriisi vaikuttaa raskaasti julkiseen talouteen. Euroalueen yhteenlaskettu alijäämä oli 6,4 prosenttia vuonna 2009. Vuonna 2010 komissio arvioi sen olevan 6,9 prosenttia. Alijäämän supistaminen lyhyessä ajassa vakaussopimuksessa määrättyihin rajoihin edellyttää tiukkoja säästösuunnitelmia. Kun kyseessä on ympäristömyönteisen kasvun edistäminen, ETSK varoittaa tyhjistä puheista ja poliittisesta toimettomuudesta.

3.2 Uusiutuvien energioiden edistämissuunnitelmiin ja energiatehokkuusohjelmiin on käytettävissä entistä niukemmat resurssit. Jäsenvaltioiden on kohdennettava päästökaupasta saaduista tuloista enemmän kuin suunnitellut 50 prosenttia ohjelmiin ja investointeihin, joilla edistetään energiatehokkuutta, uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä sekä kestävää liikkuvuutta ja liikennettä.

3.3 On olemassa vaara, että ilmastonmuutoksen torjunnasta syntyy väärä kuva, joka rajoittuu ainoastaan kulutuksen pienentämiseen. On otettava huomioon energiantuotannon hyötysuhdetta kuvaava luku (EROI, Energy Return On Investment) ja liitettävä toisiinsa kestävyyden ja kehityksen käsitteet uudeksi taloudeksi, johon ei liity ”kestävää taantumaa” tai ”tasapainotyöttömyyttä”, jotka väistämättä heikentäisivät ihmisten elinoloja edistämättä merkittävästi planeetan hyvinvointia.

3.4 Yritysten ja erityisesti pk-yritysten on lisäksi selvittävä luotonsaannin huomattavasta vaikeutumisesta. Kun perustoimintaan käytettävät resurssit vähenevät, on lähes mahdotonta hankkia investointeja monesti kalliisiin rakennemuutoksiin, jotka alkavat tuottaa vasta muutaman vuoden kuluttua. Tässä yhteydessä tarvitaan kohdennettua tukipolitiikkaa.

3.5 ILO on ehdottanut komission aloitteesta hiljattain antamassaan kannassa (Duncan Campbell, talous- ja työmarkkina-analyyseista vastaavan osaston johtaja) seuraavaa määritelmää:

Ympäristömyönteisinä voidaan pitää työpaikkoja, jotka pienentävät ekologista jalanjälkeä

—	vähentämällä energian ja veden kulutusta sekä jätteiden määrää

—	tekemällä taloudesta ”hiilettömän” ja ”aineettoman”

—	vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä

—	edistämällä ilmastonmuutokseen sopeutumista

—	suojelemalla ja tervehdyttämällä ekosysteemiä.

3.6 ILO on muutamia vuosia yhdessä kansainvälisten yrittäjä- ja ammattijärjestöjen kanssa syventänyt alakohtaisia vihreisiin työpaikkoihin liittyviä selvityksiä. ILO:n mukaan ympäristömyönteisyyden tulisi kiinnostaa erityisesti seuraavilla aloilla:

Energia	Integroitu kaasutus / hiilidioksidin talteenotto
	(Lämmön/energian) yhteistuotanto
	Uusiutuvat energialähteet (tuuli, aurinko, biopolttoaineet, maalämpö, pienvesivoima); polttokennot
Liikenne	Entistä tehokkaammat ajoneuvojen moottorit
	Sähkö-hybridimoottorit ja polttokennojen käyttö ajoneuvoissa
	Autojen yhteiskäyttö
	Julkinen liikenne
	Motorisoimattomat liikennemuodot (pyöräily, kävely), maankäyttöpolitiikan ja kaupunkien asumisrakenteen muutokset (välimatkojen ja motorisoitujen liikennemuotojen tarpeen pienentäminen)
Yritykset	Päästöjen vähentäminen (puhdistamot ja muu suodatinteknologia)
	Energian ja materiaalien tehokas hyödyntäminen
	Puhtaat tuotantotekniikat (vahingollisten aineiden välttäminen)
	Valmistusprosessien suunnittelu ”kehdosta kehtoon ”-menetelmää noudattaen (William McDonough'n ja Michael Braungartin määrittelemä suljetun kierron järjestelmä)
Kiinteistöt	Erittäin energiatehokkaat valaisimet, kodinkoneet ja toimistolaitteet
	Aurinkoenergiaa hyödyntävä lämmitys ja ilmastointi, aurinkopaneelit
	Vanhojen kiinteistöjen uudistaminen uutta tekniikkaa hyödyntäen
	Ympäristömyönteiset rakennukset (energiaa säästävät ikkunat, eristys, rakennusmateriaalit, lämmitys, tuuletus ja ilmastointi)
	Aurinkoenergiaa hyödyntävät passiivitalot, päästöttömät kiinteistöt
Materiaalihallinta	Kierrätys
	Tuottajan vastuun laajentaminen, käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanotto ja uudelleenkäyttö
	Aineettomuus
	Tuotteiden kestävyys ja korjaaminen
Vähittäiskauppa	Tehokkaiden tuotteiden markkinointi ja ympäristömerkintöjen hyödyntäminen
	Myyntipaikkojen tuominen lähemmäs asiakkaita
	Kuljetusmatkojen minimointi (tuotantopaikalta kauppaan)
	Uusi palvelutalous (palvelujen myynti tuotteiden sijasta)
Maatalous	Maaperän suojelu
	Veden tehokas käyttö
	Biologiset viljelymenetelmät
	Tuottajan ja markkinoiden välimatkan lyhentäminen
Metsätalous	Metsittäminen ja metsityshankkeet
	Maatilametsänhoito
	Kestävä metsätalous ja sertifiointi
	Metsien hävittämisen pysäyttäminen

3.7 Ympäristömyönteisten työpaikkojen tulisi useimmissa tapauksissa edellyttää korkeaa osaamistasoa ja ammattipätevyyttä.

4. Keskeiset toimijat ja hyvät esimerkit

4.1 ETSK:ssa 23. maaliskuuta 2010 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa ammattijärjestöjen keskeiset edustajat antoivat puheenvuoroillaan panoksensa aiheesta käytävään keskusteluun.

4.2 Italian käsityöläisten ammattiliiton Confartigianaton Bergamon alueen puheenjohtaja esitteli ”Vihreän energian viikko” -hanketta, joka koostui 16 keskustelu- ja tiedotustilaisuudesta ja johon osallistui kaikkiaan 80 puhujaa ja satakunta osallistujaa. Tavoitteena oli syventää energiansäästöön ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä lainsäädännällisiä ja teknisiä pohdintoja. Tämä tarjoaa erinomaisen esimerkin ammattialajärjestöjen roolista uuden ajattelun levittämisessä. Samassa yhteydessä esiteltiin uusia energiakysymyksiin liittyviä palveluja, joista mainittakoon erityisesti yrityksiä palveleva ”energianeuvontapiste”, lainoituksen järjestämistä helpottava palvelu, jolla pyritään ylläpitämään investointeja myös ammattiliiton takauskonsortion tuella, sekä tekninen ”koulutus”, joka toteutetaan yhteistyössä Bergamon yliopiston teknillisen tiedekunnan kanssa.

4.3 WWF:n edustaja, joka vastaa järjestössä unionin ilmasto- ja energiapolitiikasta, korosti puheenvuorossaan järjestönsä tutkimusten osoittavan, että ympäristömyönteisellä taloudella on positiivisia työllisyysvaikutuksia. Ympäristöjärjestöt suhtautuvat luonnollisesti erittäin myönteisesti hiilidioksidipäästöiltään alhaista tai mieluusti päästötöntä energiaa tukevaan politiikkaan.

4.4 Puolan kaivos- ja energia-alan ammattiliiton puheenjohtaja havainnollisti riskejä, joita nk. mustien töiden liiallinen ”rankaiseminen” sisältää. Työllisyydestä on huolehdittava aloittein, joilla tähdätään uusien työpaikkojen luomiseen poistuvien tilalle. On ajateltava uusien työpaikkojen ja menetettävien työpaikkojen ”saldoa”. Myös palkkatasoon on kiinnitettävä huomiota: osassa uusista ympäristömyönteisistä töistä palkka on huonompi ja hiilellä tuotettu kilowatti on puolet uusiutuvalla energialla tuotettua halvempi. Ellei työllisyyttä tueta riittävästi poliittisella tasolla, työttömyyden kaksinkertaistuminen melko nopeasti on todellinen uhka. Lisäksi työntekijöiden liikkuvuutta on tuettava asianmukaisin toimin.

4.5 Euroopan rakennusalan liiton puheenjohtaja kertoi alan eurooppalaisten yritysten olevan erittäin kiinnostuneita ja sitoutuneita uudistamaan asuntokantaa sekä julkisia ja yksityisiä työtiloja ja niiden energiatehokkuutta. Ala ei pyydä erityistä taloudellista tukea, mutta toivoo riittävän pitkäjänteistä lainsäädännöllistä vakautta, joka mahdollistaisi investointien ja toiminnan suunnittelun. Lyhytkestoisten tukien sijaan rakennusala toivoo voivansa laskea riittävän ja jatkuvan rahoitusvirran varaan. Asianmukainen veropolitiikka voisi auttaa kotitalouksia investoimaan tämän tyyppisiin kohteisiin. Yritykset ovat valmiit tekemään oman osansa, kun on kyse niiden tarvitseman työvoiman koulutuksesta.

4.6 Euroopan arkkitehtineuvoston (ACE) puheenjohtaja korosti, että Euroopassa on kehitettävä kestävään arkkitehtuuriin liittyvää koulutusta. Tässä yhteydessä on paikan päällä toteutettavien toimien ohjelmoinnissa otettava huomioon kokonaisvaltainen näkemys, minkä vuoksi alan työnkuvaa on pohdittava uudelleen. ACE:n mukaan on paikallaan määritellä yhdessä rakennusalan järjestöjen kanssa kunnianhimoiset tavoitteet rakennusten laadun ja energiatehokkuuden parantamiseksi. ACE ilmaisi tuoreiden kielteisten kokemustensa perusteella epäilevänsä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien hyödyllisyyttä julkisissa tarjouskilpailuissa.

4.7 Komission edustaja valotti loistavia mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja. Arvioissa puhutaan yli miljoonasta uudesta työpaikasta. Järjestyksessä toisen geotermistä energiaa käsittelevän kongressin menestys havainnollistaa kehitysmahdollisuuksia. Esimerkiksi Ruotsissa on tuhatta asukasta kohti asennettu 33 lämpöpumppua, kun vastaava luku Espanjassa on 0,1. Hallinnolliset esteet haittaavat uusiutuvien energialähteiden kehittämistä. Etenkin rakennusten energiatehokkuus on koko järjestelmän kulmakivi. Jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien ansiosta luodut ympäristömyönteiset työpaikat ovat kestäviä ja kilpailukykyisiä.

4.8 Berliiniläisen kaupan ja tekniikan alan korkeakoulun HTW Berlinin edustajan puheenvuoro antoi paljon ajateltavaa ja tietoa. Puheenvuorossa tuotiin esiin kova kansainvälinen kilpailu uusiutuvan energia-alan markkinoilla, joita erityisesti Yhdysvallat ja Kiina hallitsevat. Kiina ja Taiwan ovat vallanneet lähes 50 prosenttia aurinkopaneelien vientimarkkinoista.

4.9 Erään merkittävimmän espanjalaisen tuulivoimaloita valmistavan yrityksen edustaja korosti edustamansa toimialan strategista merkitystä. Alan kehityksestä on kiittäminen viisasta ja rohkeaa politiikkaa, joka on rohkaissut investoijia ja tuottanut talouteen lisäarvoa. Tulevaisuuden näkymät ovat kriisistä huolimatta myönteisiä, mikäli uusiutuvia energiamuotoja tukevaa politiikkaa jatketaan. Puheenvuorossaan hän lainasi Yhdysvaltojen presidenttiä Barack Obamaa, joka on todennut, että puhtaaseen energiaan perustuvan talouden kärjessä oleva kansakunta tulee johtamaan myös maailmantaloutta (Barack Obaman puhe liittovaltion tilasta, 27. tammikuuta 2010).

4.10 Tilaisuuden päätteeksi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön johtaja korosti järjestönsä sitoutuneen tukemaan ympäristömyönteisten, työntekijöiden arvoa, oikeuksia ja palkkatasoa kunnioittavien työpaikkojen luomista edistävää politiikkaa. Ympäristömyönteisen työn tulee lähtökohtaisesti olla myös ihmisarvoista. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö pitää välttämättömänä siirtymäjärjestelyjä, koulutuksen tukemista ja teollisuuden muutosten ennakointia.

5. Tulevaisuudennäkymät

5.1 Kuluneina vuosina on esitetty lukuisia erilaisia arvioita ympäristömyönteisten työpaikkojen, energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen torjunta-aloitteiden mahdollisista eduista työllisyydelle. Arvioiden mukaan uusia työpaikkoja syntyisi satoja tuhansia, mutta todellisuudessa uudet työpaikat ovat antaneet odottaa itseään. Nettotyöllisyysvaikutuksen arviointi, eli samalta alalta poistuvien työpaikkojen määrän vähentäminen uusien työpaikkojen määrästä, on vaikea ongelma.

5.2 Mikäli toiminnan ”ekologisuus” määritellään tiukasti, ympäristömyönteisiä työpaikkoja on kaikkiaan 4,6 miljoonaa. Jos mukaan luetaan kaikki luonnonympäristön resursseihin liittyvät työt, kuten metsitys ja luontomatkailu, lukuun voidaan lisätä 8,67 miljoonaa työpaikkaa, mikä vastaa 6:tta prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n työssäkäyvistä. Mikäli määritelmää laajennetaan edelleen kattamaan myös suora ja välillinen työllistysvaikutus, saadaan tulokseksi 36,4 miljoonan työpaikkaa, eli 17 prosenttia työvoimasta (GHK et al., 2007). Tuoreessa työtä Euroopan unionissa käsittelevässä asiakirjassaan (Employment in Europe 2009) komissio havainnollistaa selkeästi näitä eroja. Kasvua on ollut erityisesti uusiutuvien energiamuotojen, luomuviljelyn ja – tosin edellisiä vaatimattomammin – rakennuskannan uudistamisen aloilla.

5.3 Keskeisimmät toimialat: rakentaminen

5.3.1 Rakennusala on Euroopassa tärkein teollisuudenala: se työllistää 16,3 miljoonaa ihmistä, eli 7,6 prosenttia työvoimasta, ja sen liikevaihto oli vuonna 2008 kaikkiaan 1 305 miljardia euroa, joka on 10,4 prosenttia BKT:sta. Välillisesti ala työllistää 32 miljoonaa henkilöä (Euroopan rakennusteollisuuden liiton FIEC:n vuosikatsaus 2009).

5.3.2 Eurooppalainen rakennusala on aktiivisesti mukana hankkeissa ja aloitteissa, joilla pyritään korottamaan energiatehokkuutta ja energian säästöä koskevia standardeja. Seitsemännestä puiteohjelmasta mainittakoon tässä yhteydessä seuraavat hankkeet: Sunrise (rakennusten aurinkosähköjärjestelmät), Cygnum (eristettyjen puuelementtien valmistaminen edullisesta kierrätysmateriaalista matalaenergiatalojen rakennuskustannusten karsimiseksi) ja Mobi3con (rakennuksilla sovellettava kolmiulotteinen käyttöjärjestelmä virheiden eliminoimiseksi rakennussuunnitelmia toteutettaessa). Alan eurooppalainen kattojärjestö FIEC arvioi näin päästävän jopa 6,2 miljardin euron säästöihin.

5.3.3 Huolimatta rahoituskriisin vakavista seurauksista, jotka ovat esim. Espanjassa ja Irlannissa pysäyttäneet alan markkinat, alalla arvioidaan, että rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien ohjelmien myötä ala tarvitsee tulevina vuosina vähintään 800 000 uutta erikoisteknikkoa ja insinööriä. Pelkästään Ranskassa rakennusten energiatehokkuuden parantaminen työllisti vuonna 2007 kaikkiaan 169 000 ihmistä, ja vuonna 2012 luvun arvioidaan olevan 320 000 (Ademe – Agence de l’Environnement et de la Maîtrise de l’Energie, 2008).

5.3.4 Toisen todennäköisen kasvualan muodostavat energiapalveluyritykset (Energy Service Company, ESCO). Kyseessä ovat yritykset, jotka tarjoavat palvelujaan energiatehokkuuden parantamiseksi, ottavat kantaakseen siihen liittyvän riskin ja huolehtivat asiakkaansa puolesta hankkeen organisoinnista ja investoinneista. Suurten energiayhtiöiden vastustus on haitannut näiden yritysten toiminnan laajentumista joissakin maissa, sillä kyseiset tahot pelkäävät kulutuksen vähenevän dramaattisesti. (4)

5.3.5 Ammatillinen perus- ja jatkokoulutus ovat välttämättömiä, jotta teollisuuden muutoksia voidaan hallita asianmukaisesti. FIEC sekä Euroopan rakennus- ja puutyöväen liitto EFBWW kehittävät aktiivisesti yhteisiä ammatilliseen pätevyyteen liittyviä aloitteita sekä rajatylittäviä koulutushankkeita.

5.4 Uusiutuvat energialähteet

5.4.1 Vuonna 2008 aurinkosähköala työllisti 190 000 henkeä (130 000 suoraan ja 60 000 välillisesti). Alalla arvioidaan pystyttävän tarjoamaan vuoteen 2030 mennessä 2,2 miljoonaa työpaikkaa 27 jäsenvaltion EU:n tarjoamien markkinoiden ansiosta. Nettovaikutus työllisyyteen on kuitenkin varsin rajallinen: jos viennin oletetaan olevan 15 prosenttia, nettosaldo 27 jäsenvaltion EU:ssa on vuonna 2030 noin 162 000 työpaikkaa (20 000 vuonna 2010 ja 49 000 vuonna 2020) (EPIA – European Photovoltaic Industry Association, 2009).

5.4.2 Aurinkosähköala tarvitsee pitkälle erikoistunutta henkilöstöä, olipa kyse tutkimus- ja kehitystoiminnasta tai laitteistojen ylläpidosta. Arkkitehtien ja insinöörien pitää tutkia tapoja soveltaa tekniikkaa historiallisesti, maisemallisesti ja taiteellisesti arvokkaissa kaupunkiympäristöissä. Vuonna 2005 asennettujen aurinkosähkölaitteistojen kokonaisteho oli 1 981 MW, kun se vuonna 2008 oli 9 405 MW. Vuosina 2007–2008 teho lähes kaksinkertaistui (EPIA – Global Market Outlook for Photovoltaics until 2013, 2009 A.T. Kearney Analysis). Vuoteen 2030 mennessä alalle on kurssitettava ainakin 50 000 uutta asiantuntijaa. Aurinkosähkön hyödyntämistä käsitteleviä maisteri- ja sitä ylemmän tason erikoiskursseja ei myöskään ole riittävästi.

5.4.3 Uusiutuvista sähköntuotantotavoista tuulivoima on jo nykyään merkittävin: vuoden 2008 loppuun mennessä asennettujen voimaloiden teho oli yhteensä 64 935 MW. Vuonna 2007 ala työllisti suoraan 108 600 henkilöä, ja jos mukaan lasketaan alan välillisesti työllistämät, määrä nousee 154 000 henkeen. Heistä 59 prosenttia työskentelee tuulivoimaloiden ja niiden osien valmistuksessa. Ala työllistää eniten ihmisiä Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa (EWEA – European Wind Association, 2009). Alan eurooppalainen yhteenliittymä arvioi, että ala voisi työllistää vuonna 2020 noin 330 000 henkeä, eli yli kaksinkertaisesti nykyisen määrän.

5.4.4 Espanjassa, jossa vaihtoehtoisiin energiamuotoihin on investoitu erittäin paljon, toteutettu selvitys osoittaa, että alalla työskentelevien määrä voi nousta 89 001 henkilöstä (vuonna 2007) 228 000–270 000 henkeen kahdesta eri skenaariosta riippuen (ISTAS – Instituto Sindical de Trabajo, Ambiente y Salud, 2009).

5.5 Liikenne

5.5.1 Auto- ja maantieajoneuvoteollisuus työllistää 2,2 miljoonaa ihmistä, ja luku on 9,8 miljoonaa, mikäli mukaan lasketaan alan välillisesti työllistämät (Euroopan autonvalmistajien liitto ACEA – Association des Constructeurs européens d'Automobiles). Näihin lukuihin on lisättävä julkisen ja yksityisen liikenteen parissa työskentelevät. Jos mukaan lasketaan rautateillä, laivayhtiöissä, teollisuudessa, ilmailun parissa ja maantierahtiliikenteessä työskentelevät, lukumäärä ylittää 16 miljoona henkilöä.

5.5.2 Kriisin vaikutus on tuntunut alalla erittäin voimakkaana: linja-autojen tuotanto on laskenut 7,6 prosenttia, henkilöautojen 21,6 prosenttia, pikkubussien 48,9 prosenttia ja kuorma-autojen 62,6 prosenttia. Tuotanto on käytännössä romahtanut. Muilla liikenteen aloilla tilanne ei ole sen parempi: tilauskanta ja toiminta ovat taantuneet yleisesti.

5.5.3 Liikenteeseen kohdistuu suurimmat haasteet, kun ajatellaan ilmastopaketin ja hiilidioksidipäästöjä koskevien säädösten asettamia teknisiä haasteita. Ilmaliikenteen päästöjen sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään (ETS) rasittaa erityisesti vanhaa kalustoa, jonka päästöistä niillä operoivat joutuisivat maksamaan huomattavia sakkoja. Lisäksi, kuten ETSK on jo todennut, ”päästökauppajärjestelmien soveltaminen meriliikenteeseen, erityisesti hakurahtiliikenteeseen, on huomattavasti monimutkaisempaa kuin ilmaliikenteeseen soveltaminen: merenkulkualan maailmanlaajuiset käytänteet tekevät päästökauppalaskelmat hyvin vaikeiksi suorittaa”. (5)

5.5.4 Rautateiden matkustaja- ja tavaraliikenteen odotetaan (ja toivotaan) kasvavan kestävällä tavalla. Matkustajaliikenteeseen odotetaan syntyvän 1 200 000 ja tavaraliikenteeseen 270 000 uutta työpaikkaa verrattuna noin 700 000 työpaikan menetykseen maantieliikenteessä vuoteen 2030 mennessä (Syndex Etuc Istas research, 2007).

5.5.5 Kestävä kaupunkiliikenne ja selkeä muita kuin motorisoituja liikennemuotoja, kuten pyöräilyä ja jalankulkua, tukeva politiikka parantaa elämänlaatua ja edistää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen karsimista.

6. Ympäristömyönteisten työpaikkojen edistäminen

6.1 Edessämme oleviin haasteisiin vastaaminen edellyttää huomattavaa julkista, yksityistä tai molempien tahojen yhteistä panosta. Haasteena on yhdistää talouden kehitys, haitallisten päästöjen huomattava vähentäminen sekä mahdollisuus luoda enemmän ja parempia työpaikkoja.

6.2 Julkistalouden tilanne ei nykyisellään salli suurtakaan liikkumavaraa, kun rahoitusjärjestelmän syvän kriisin ja sitä seuranneen talouskriisin ratkaisemiseksi annettu tuki on vähentänyt kaikkien jäsenvaltioiden verovaroja.

6.3 ETSK ehdottaa Euroopan investointipankin sekä keskuspankkien ja Euroopan keskuspankin erityisvaroista takaaman ”eurooppalaisen valtio-omisteisen sijoitusrahaston” perustamista energiatehokkuudelle ja energiansäästölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. On luotava eurooppalainen ”Marshall-apu”, jotta ilmastonmuutoksen torjunnan asettamiin taloudellisiin vaatimuksiin voidaan varmasti vastata.

6.4 Euroopan investointipankki, joka on jo menestyksekkäästi mukana rahoittamassa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, voisi huolehtia rahaston hallinnasta ja ohjata sen varoja eurooppalaista pankkijärjestelmää hyödyntäen.

6.5 Keskeisin ongelma on resurssien rationalisointi. Rakennerahastojen, Euroopan sosiaalirahaston ja seitsemännen puiteohjelman varojen kanavointi ja koordinointi on välttämätöntä. Siitä voisi vasta komissio ja sen uusi energian pääosasto.

6.6 Tarvitaan myös yksityistä rahoitusta. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tulisi edistää operatiivis-verotuksellisin kannustein varmassa ja vakaassa viitekehyksessä.

6.7 Yrittäjä- ja työntekijäjärjestöjen sekä aloilla aktiivisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on mahdollista toimia merkittävässä roolissa, kun on kyse tekniikoista, mahdollisuuksista, valistuksesta, koulutuksesta ja ohjauksesta. Kansalaisyhteiskunnan tulisi aina olla mukana tämän tyyppisissä hankkeissa.

6.8 Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen on keskeistä resurssien optimaalisen käytön kannalta. Komission hiljattain julkaiseman selvityksen (The Implications of ICT for Energy Consumption, e-Business Watch, Study Report no 09/2008, http://www.ebusiness-watch.org/studies/special_topics/2007/documents/Study_09-2008_Energy.pdf) mukaan tieto- ja viestintätekniikan tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä kokonaisuudessaan. (6) Tämä voisi osaltaan edistää ympäristömyönteisten työpaikkojen luomista.

6.9 Mitä tulee asuntojen energiatehokkuuteen, ETSK ehdottaa aiemmassa lausunnossaan (7) toteutettavaksi politiikkoja, joilla voitaisiin valvoa nykyistä vaivattomammin sitä, täyttävätkö rakennukset energiastandardit. Niihin lukeutuvat mm. kuluttajille suunnatut kannusteet asianmukaisten laitteiden hankkimiseksi ja käyttämiseksi sekä lämpöeristyksen parantamiseksi.

6.10 Uusiutuvien energiamuotojen osalta ETSK kannattaa tukea tutkimukselle ja kehittämiselle sekä vakaiden ja kestävien markkinoiden luomiseen tähtääville ohjelmille samoin kuin yrityksille ja kuluttajille suunnattuja verohelpotuksia ja kannusteita uusiutuvan energian tuottamiseksi ja hyödyntämiseksi. Mainittujen ohjelmien tulisi olla pitkäjänteisiä ja noudattaa Saksassa sovellettavaa mallia, jonka mukaan valtiontuki vähenee asteittain, jolloin toimijat ja kuluttajat pystyvät vähitellen itse ohjelmoimaan omat investointinsa.

6.11 Yleissivistävälle ja ammatilliselle koulutukselle olisi omistettava oma lukunsa. (8) Yleissivistävä koulutus on korvaamaton, kun ajatellaan tulevien sukupolvien valistamista ja heidän tietoisuutensa herättämistä. Ammatillista koulutusta puolestaan tarvitaan, jotta uudella teknologialla voidaan jatkossakin menestyksekkäästi kehittää energiatehokkuutta ja torjua ilmastonmuutosta.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 10, 15.1.2008, s. 22–35.

(2) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 54–59, EUVL C 318, 23.12.2009, s. 39–42.

(3) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 20.

(4) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 54–59, EUVL C 318, 23.12.2009, s. 39–42.

(5) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 20.

(6) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 87–91.

(7) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 62–71.

(8) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 15–19.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/118

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pk-yrityksiä ja etenkin mikroyrityksiä koskevan Euroopan unionin energiapolitiikan tehostaminen” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/19

Esittelijä: Francis DAVOUST

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Pk-yrityksiä ja etenkin mikroyrityksiä koskevan Euroopan unionin energiapolitiikan tehostaminen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta ” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 157 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan unionin tasolla toteutettavat toimet

—	Otetaan energiapolitiikassa käyttöön ”pienet ensin” -periaate, jolla varmistetaan pien- ja mikroyrityksiä edustavien organisaatioiden osallistuminen lainsäädäntäprosessiin sekä vaikutustenarviointien tekeminen myös pienimmistä yrityksistä alakohtaisen lähestymistavan mukaisesti.

—	Perustetaan pysyvä vuoropuhelufoorumi, jolla voidaan keskustella pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa EU:n energiapolitiikan vaikutuksista erityisesti kaikkein pienimpiin yrityksiin.

—	Määritellään yhdessä yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa toimenpiteet, jotka on otettava huomioon EU:n ohjelmissa, jotta kyseiset yritykset voisivat mukautua mahdollisimman hyvin Euroopan unionin suuntaviivoihin.

—	Arvioidaan ekotehokkuusohjelmien vaikutuksia eri pk-yrityskategorioihin sekä levitetään parhaiden käytäntöjen opasta.

—	Yksinkertaistetaan mahdollisuuksia osallistua pk-yrityksille suunnattuihin Euroopan unionin nykyisiin energiatehokkuusohjelmiin ja hyödyntää niitä.

—	Hyväksytään energiatehokkaiden innovaatioiden tukiohjelma sekä luodaan pien- ja mikroyritysten tarpeisiin mukautettu rahoitusväline innovaatioiden tukemiseksi.

—	Luodaan puitteet energiapalveluyhtiöiden aseman ja toiminnan lujittamiseksi kansallisella tasolla pienyhtiöiden hyväksi.

—	Yksinkertaistetaan pienyritysten mahdollisuuksia hyödyntää rakennerahastoja etenkin niitä edustavien organisaatioiden välityksellä.

—	Luodaan suotuisat puitteet pienimuotoisen energiantuotannon (”mikrotuotannon”) yleistymiselle jäsenvaltioissa.

1.2 Jäsenvaltiotasolla toteutettavat toimet

—	Perustetaan valtakunnallinen foorumi pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa käytävää vuoropuhelua varten.

—	Laaditaan koulutus- ja tiedotusohjelmia ja toteutetaan ne alakohtaisten kampanjoiden sekä ensisijassa yritysten välittäjäorganisaatioihin sijoitettujen keskitettyjen palvelupisteiden avulla.

—	Tuetaan investointien rahoittamista, alennetaan vakuutuskustannuksia ja otetaan käyttöön verokannustimia.

—	Luodaan synergiaetuja EU:n, jäsenvaltioiden ja yrityksiä edustavien organisaatioiden rahoitukseen ja otetaan käyttöön erilaisia pienyrityksille suunnattuja tukimuotoja.

—	Perustetaan välittäjäorganisaatioihin ympäristö- ja energia-asiamiesten tehtävänimikkeitä sekä riippumattomia energia-alan analysointi- ja neuvontayksiköitä.

1.3 Aluetasolla toteutettavat toimet

—	Nostetaan alueellisten ohjelmien ensisijaisiksi tavoitteiksi energia-alan tuki- ja neuvontatoiminta, koulutus, innovaatioiden tukeminen sekä investointien rahoitus.

—	Tuetaan rakennerahastovaroin pienimuotoista energiantuotantoa.

2. Johdanto

2.1 Lausunnon tausta

2.1.1 Euroopan unioni on ryhtynyt toteuttamaan energiatehokkuuden lisäämiseen tähtäävää politiikkaa. Energiatehokkuus on myös yksi Eurooppa 2020 -strategian osa-alueista. Politiikka on vaikuttanut pk-yrityksiin eniten niin, että se on saanut aikaan perusteellisen muutoksen niiden energiansaannissa ja järkiperäistänyt yritysten sisäistä energiankäyttöä. Energiatehokkuuteen liittyvissä Euroopan unionin toimissa ei toistaiseksi ole korostettu erikseen pien- tai mikroyritysten asemaa, eikä toimien vaikutuksista niihin ole tietoa.

2.1.2 Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että ETSK on suositellut 1. lokakuuta 2009 antamassaan lausunnossa ”Edistetään energiatehokkuuspolitiikkaa ja -ohjelmia loppukäyttäjien tasolla” (1) lisäämään ponnisteluja, joilla loppukäyttäjät ja etenkin pienyritykset otetaan järjestelmällisesti mukaan muun muassa seuraaviin toimiin: 1) lujittamaan Euroopan unionin alakohtaisia politiikanlohkoja, 2) yksinkertaistamaan EU:n energia-alan ohjelmia, 3) analysoimaan energiatehokkuuspolitiikan vaikutuksia loppukäyttäjiin, etenkin pk-yrityksiin, ja arvioimaan niiden tuloksia sekä 4) perustamaan EU:hun asiantuntijaryhmä sekä riippumattomien elinten verkosto, jonka avulla pyritään parantamaan energiatehokkuutta ja joka on suunnattu loppukäyttäjille, erityisesti pk-yrityksille ja käsityöläisyrityksille.

2.2 Lausunnon tarkoitus

2.2.1 ETSK pitää tärkeänä, että aihetta lähestytään eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) sekä ”pienet ensin” -periaatteen mukaisesti, koska Euroopan unionin politiikanalat ja ohjelmat suunnitellaan ja laaditaan näistä lähtökohdista käsin. Tässä lausunnossa tarkastellaan Euroopan unionin energiapolitiikan vaikutuksia pien- ja mikroyrityksiin, joita on 92 prosenttia Euroopan unionin kaikista yrityksistä (2).

2.3 Lausunnon aiheen rajaaminen

2.3.1 ETSK:n lausunnon tavoitteena on tarjota perustiedot, joilla EU:n viranomaisia voidaan kannustaa ottamaan pk-yritykset sekä varsinkin pien- ja mikroyritykset huomioon Euroopan unionin tulevissa politiikanaloissa. Lausunnossa ei käsitellä työllisyyden ympäristönäkökohtia, mutta siinä otetaan palkansaajia tukevat toimenpiteet huomioon osana kysymyksiä, jotka liittyvät yritysten sopeutumiseen energiapolitiikan painopistealoihin.

3. Yleistä

3.1 Energiapolitiikan yleiset vaikutukset pienyrityksiin

ETSK korostaa, että Euroopan energiapoliittiset tavoitteet ovat omiaan tarjoamaan tietynlaisille pk-yrityksille huomattavia kehitysmahdollisuuksia ja siis tilaisuuksia luoda uusia työpaikkoja. Energiapolitiikan kannalta tarkasteltuina on olemassa neljänlaisia pien- ja mikroyrityksiä:

3.1.1 Energiaa käyttävät yritykset: Useimmat pien- ja mikroyritykset kamppailevat neljän ongelman kanssa: 1) ne eivät vielä tunne energiankäytön järkiperäistämisen hyviä puolia; 2) ne eivät arvioi energiansäästötoimenpiteiden vaikutuksia toimintaansa eivätkä työvoimaansa; 3) ne eivät osaa tehdä valintoja eivätkä tiedä, minkä tahon kanssa ne voisi toteuttaa; 4) niillä ei ole tarpeeksi taloudellisia resursseja energiatehokkaiden investointien tekemiseen, ja investoinneista saatava tuotto näkyy kaiken lisäksi vasta liian pitkällä aikavälillä.

3.1.1.1 Tiedonpuute johtuu erityisesti siitä, että pien- ja mikroyrityksillä ei kokonsa vuoksi ole omaa henkilökuntaa, joka olisi erikoistunut energia- ja ympäristökysymyksiin.

3.1.1.2 Investoinneista saatavan tuoton ongelma: Energiankulutuksen vähentämiseen tähtäävät investoinnit voivat tulla hyvin kalliiksi ja niistä saatava lyhyen aikavälin tuotto voi olla hyvin alhainen. Kustannuksia ei useimmiten voi siirtää tuotanto- tai palvelutoimintaan, ja aikaansaadulla energiansäästöllä investointeja voidaan tasata vasta hyvin pitkällä aikavälillä.

Investointien tuotto näkyy yleensä vasta yli viiden vuoden kuluttua, mikä toimii jarruna pienyrityksille.

3.1.2 Energiankäytön tehostamiseen tarkoitettuja laitteita ja järjestelmiä asentavat yritykset tai huoltopalveluja tarjoavat yritykset tekevät energiatehokkaita tekniikoita tunnetuksi kuluttajien keskuudessa. Niiden päätoimialoja ovat seuraavat:

3.1.2.1

Rakennustoiminta sekä ekorakentamiseen ja energiatehokkaiden tuotteiden käyttöön tai uusiutuvan energian järjestelmien asentamiseen liittyvien laitteistojen saattaminen käyttökuntoon: innovatiivisia tuotteita asentavat pienyritykset valittavat vakuutusyhtiöiden haluttomuutta myöntää tarvittavia vakuuksia, esimerkiksi kymmenen vuoden vakuuksia, sillä verukkeella, ettei tuotteiden kestävyydestä eikä pitkäaikaisesta tehosta ole näyttöä. Tällainen haluttomuus hidastaa ekotekniikoiden käyttöönottoa kuluttajien keskuudessa.

ETSK ehdottaa seuraavaa: 1) laaditaan rakennusalan ammattilaisille suunnattuja koulutusohjelmia ekorakentamisen uusista tekniikoista, ekomateriaaleista sekä uusista tavoista arvioida rakennusten energiatehokkuutta ja 2) alennetaan vakuutuskustannuksia ottamalla käyttöön Euroopan unionin rahoitusväline tai muu väline, jolla mahdollistetaan vakuutuksenantajien riskikustannusten alentaminen.

3.1.2.2

Energiankulutuksen vähentämiseen tarkoitettujen laitteiden asennus- ja huoltopalvelut yksityishenkilöille ja yrityksille. Tämän alan pk-yritykset joutuvat kilpailemaan suoraan sellaisten suurten energiantuottajien kanssa, jotka toimivat koko maan alueella ja hyödyntävät ilman välikäsiä itse luomiaan ja valvomiaan rakenteita. Koska nämä pk-yritykset ovat täysin riippuvaisia niitä valvovista suurryhmittymistä, ne myyvät mieluummin perinteistä energiaa kuin pyrkivät parantamaan asiakkaidensa energiatehokkuutta.

ETSK 1) katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten on valvottava näitä markkinoita niiden täydellisen avoimuuden varmistamiseksi sekä määräävien markkina-asemien hyväksikäytön estämiseksi, sekä 2) kehottaa laatimaan pk-yrityksille tarkoitettuja koulutusohjelmia, joilla tehostetaan niiden mielipidevaikuttajan ja neuvonantajan roolia yksityishenkilöiden ja yritysten keskuudessa.

3.1.3 Energiansäästöihin tarkoitettuja tuotteita suunnittelevat ja valmistavat pienyritykset ovat erityisen innovatiivisia kestävän kehityksen mukaisten materiaalien ja laitteiden alalla.

3.1.3.1 Pienillä innovatiivisilla yrityksillä on lukuisia käytännön vaikeuksia tuotteensa kehittelyssä, patentoinnissa (eurooppapatentti?) ja markkinoille saattamisessa. Pienyritykset joutuvat usein vastatusten suurten teollisuusyritysten tai -laitosten monopoliasemaa lähentelevän aseman sekä sellaisten yhä monimutkaisempien sertifiointijärjestelmien kanssa, jotka tukahduttavat innovaatiot ja tosiasiassa estävät pienyritysten pääsyn innovaatiomarkkinoille.

3.1.3.2 ETSK katsoo tarpeelliseksi muun muassa seuraavien toimien käynnistämisen:

—

Pannaan alulle Yhdysvalloissa käytössä olevan SBIRE-ohjelman kaltainen Euroopan unionin suunnitelma, jonka tavoitteena on auttaa pienyritysten välittäjäorganisaatioita (3) löytämään energiatehokkaita innovaatioita sekä tukea niiden kehittelyä, sertifiointia ja patentointia ja helpottaa niiden pääsyä markkinoille.

—	Luodaan joustava ja helposti hyödynnettävissä oleva rahoitusväline kestävän kehityksen mukaisten materiaali- ja laiteinnovaatioiden tukemiseksi korottoman tai hyvin halpakorkoisen rahoituksen avulla.

—

Otetaan käyttöön yksinkertaistettuja, puolueettomia ja edullisia teknisiä standardointi- ja sertifiointimenettelyjä pienyritysten energiatehokkaille innovaatioille sekä varmistetaan, ettei standardointia tai sertifiointia käytetä estämään pääsyä energiatehokkaiden tuotteiden markkinoille. Tämä olisi vältettävissä siten, että vaaditaan laatimaan vaikutustenarviointi kaikista yhdenmukaistetuista EU:n teknisistä normeista ennen niiden lopullista hyväksyntää.

3.1.4 Energiaa tuottavat pienyritykset: pienimuotoinen energiantuotanto (”mikrotuotanto”)

3.1.4.1 Yksi vaihtoehtoinen mutta aliarvioitu menetelmä, joka kuitenkin valtaa alaa useissa jäsenvaltioissa, on yritysten pienimuotoinen energiantuotanto (”mikrotuotanto”). Energiantuotantolaitos voi toimia uusiutuvien energialähteiden avulla paikallisesti. Tässä erityisesti pienyrityksille sopivassa tekniikassa energiaa hyödynnetään entistä järkevämmin, minkä ansiosta voidaan 1) alentaa yleiskustannuksia, 2) taata energiansaanti myös energiakatkosten aikana, 3) lisätä EU:n omaa energiantuotantoa, 4) antaa panos ilmaston lämpenemisen torjuntaan ja 5) edistää työpaikkojen syntymistä paikallisesti.

3.1.4.2 ETSK kehottaa komissiota laatimaan asianmukaiset lainsäädäntö- ja toiminnalliset puitteet järjestelmän levittämiseksi niin, että jäsenvaltioita kannustetaan poistamaan sen kehittämistä hidastavia erityyppisiä esteitä. Komission olisi erityisesti 1) tarkasteltava nykyisiä parhaita käytänteitä ja tehtävä niitä tunnetuksi sekä 2) sisällytettävä pienimuotoinen energiantuotanto ja sen kehittäminen toimenpiteisiin, joita voidaan rahoittaa rakennerahastoista sekä muista maaseudun kehittämisrahastoista.

4. Erityistä

4.1 EU:n toimielinten sekä eri pk-yrityskategorioita edustavien organisaatioiden välisen pysyvän vuoropuhelufoorumin puuttuminen

4.1.1 ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on käynnistänyt vuoropuhelun pk-yritysten edustajien kanssa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole strategista eikä jäsenneltyä toimintakehystä, joka olisi tarkoitettu erityisesti pien- ja mikroyrityksille. (4) Tällä puutteella on kolme haittavaikutusta:

—	Ei voida tietää, sopivatko nykyiset ja tulevat aloitteet sovellettaviksi pienyrityksiin.

—	Ei tiedetä, millä tasolla aloitteet olisi pantava täytäntöön, ja sen selville ottaminen on vaikeaa, jos pitäydytään nykyisessä kokonaisvaltaisessa poliittisessa lähestymistavassa, jossa ei ole tietoa käytännön tilanteesta.

—	Vaikka useat jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin yhdessä yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa, toimenpiteistä ei ole tietoa, minkä vuoksi hyvistä käytännöistä ja onnistumisista tai epäonnistumisista on mahdotonta ottaa oppia.

4.1.2 ETSK ei kiistä yrityspaneelien hyödyllisyyttä, mutta niillä ei voida missään tapauksessa korvata yritysten kanssa toimivien ja niille räätälöityä neuvontaa tarjoavien yleisten välittäjäorganisaatioiden, kuten käsityöläiskiltojen, kauppakamarien tai toimialajärjestöjen, kokemusta. Komission onkin määriteltävä ensisijaiset tavoitteet juuri välittäjäorganisaatioiden kanssa.

4.1.3 ”Ylhäältä alas” -lähestymistapa (top down) on Euroopan unionissa liian yleinen, ja se johtaa päätöksiin, jotka eivät ole sovellettavissa. ETSK suosittaakin uudenlaisen yhteistyökulttuurin omaksumista ”alhaalta ylös” -lähestymistavan avulla eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act for Europe) mukaisesti. Eräs kiireellisimmistä toimenpiteistä on perustaa Euroopan unioniin ja jäsenvaltioihin foorumi, joka kokoaa yhteen EU:n toimielimet ja yrityksiä (etenkin pien- ja mikroyrityksiä) edustavat organisaatiot.

4.2 EU:n ohjelmien vaikutuksista kaikkein pienimpiin yrityksiin ei ole saatavilla tietoja

4.2.1 Monilla Euroopan unionin ohjelmilla edistetään yleisesti pk-yritysten energiatehokkuutta. ETSK panee merkille, ettei näiden ohjelmien vaikutuksia pien- tai mikroyrityksiin tunneta eikä yhdessäkään EU:n selvityksessä kerrota, miten nämä yritykset ovat hyötyneet niistä. Tämä on harmillinen puute, sillä se estää yhtäältä parhaiden käytäntöjen tunnetuksi tekemisen ja hyvien käytäntöjen oppaiden laatimisen sekä vie toisaalta komissiolta mahdollisuuden ehdottaa pienyritysten todellisuuteen soveltuvia ohjelmia ja toimia.

4.2.2 ETSK kehottaa komissiota 1) laatimaan pikimmiten puolueettoman selvityksen Euroopan unionin ohjelmien vaikutuksesta pk-yrityksiin siten, että arvioinnissa keskitytään etenkin pien- ja mikroyrityksiin, ja tarkastelemaan havaittuja ongelmia sekä 2) laatimaan parhaiden käytänteiden oppaan.

4.3 Alueiden keskeinen rooli

4.3.1 Ilmastonmuutoksen torjunta sekä energiankäytön hallinta on sisällytettävä keskeisiksi tavoitteiksi tulevaan alueelliseen koheesiopolitiikkaan. Alueelliset ilmasto-ohjelmat ja innovaatioita tukevat toimet – energiansäästö mukaan luettuna – toteutetaan juuri alueyhteisöissä alueellisten klusterien, innovaatiokeskusten ja resurssikeskusten muodossa, ja niiden toiminta on suunnattu etenkin kaikkein pienimmille yrityksille.

4.3.2 Hallintoviranomaiset ja alueyhteisöt tuntevat silti usein huonosti eri pk-yrityskategorioiden ongelmia ja tarpeita.

ETSK kehottaa alueiden päättäjiä käynnistämään tai parantamaan yhteistoimintaa alueiden talouselämän edustajien ja työmarkkinaosapuolten kanssa energiatehokkuusasioissa sekä suuntaamaan rakennerahastojen prioriteetit varsinkin kaikkein pienimpien yritysten energianhuoltoa koskeviin toimiin. Euroopan aluekehitysrahaston EAKR:n keskeisiin tavoitteisiin olisi kuuluttava pienyrittäjien ja heidän työntekijöittensä valistaminen ja koulutus, välittäjäorganisaatioiden ja pk-yrityksiä alakohtaisesti edustavien järjestöjen tarjoamien tukipalveluiden ja neuvonnan käynnistäminen tai parantaminen, helposti saatavilla olevien rahoituslähteiden käyttöönotto sekä kaikenmuotoisten innovaatioiden yksilöllinen tai ryhmätuki.

4.3.3 ETSK on kuitenkin huolissaan siitä, että pienyrityksiä tuetaan hyvin vähän rakennerahastoista, joiden osuus tuesta on joillakin alueilla hädin tuskin 1–2 prosenttia. Tämä johtuu varsinkin epätarkoituksenmukaisista hallinnollisista ja taloudellisista vaatimuksista. Näyttää siltä, että rakennerahastojen nykyinen hallintatapa ei anna pienyrityksille mahdollisuutta hyödyntää rakennerahastovaroja asianmukaisesti. ETSK kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita määrittämään tarvittavat yksinkertaistamistoimet yhdessä pk-yrityksiä (erityisesti pien- ja mikroyrityksiä) edustavien organisaatioiden kanssa.

4.4 Vaikeudet saada investoinneille rahoitusta

4.4.1 Lähes kaikilla pk-yrityksillä on suuria vaikeuksia saada rahoitusta energiankäytön järkiperäistämiseen ja ympäristön huomioon ottavan tuotannon mahdollistamiseen tarkoitettuja investointejaan varten. Pankit eivät ole nykyisin kovin halukkaita myöntämään rahoitusta tällaisiin hankkeisiin, koska ne ovat hyvin pienimuotoisia (20 000–25 000 €). Toinen syy on se, ettei näiden riskialttiiksi katsottujen hankkeiden arviointiin ole saatavilla asiantuntevaa henkilöstöä.

4.4.2 Euroopan unionin ohjelmista myönnettävien tukien hyödyntämisen tiellä olevat esteet: Vaikka monilla Euroopan unionin ohjelmilla voidaan tukea pk-yrityksiä, todellisuudessa pien- ja mikroyrityksillä ei ole mahdollisuutta hakea tukea suoraan ilman välikäsiä. Yritysten on tukea saadakseen osallistuttava välittäjäorganisaatioiden kanavoimiin yhteisiin toimiin. Mutta myös tällöin hallinnolliset ja taloudelliset vaatimukset sekä se, että komission yksiköt tuntevat usein huonosti pien- ja mikroyritysten todellisuutta, johtavat liian usein tukihakemusten hylkäämiseen.

4.4.2.1 Tässä yhteydessä ETSK korostaa, että tarve turvata jäsenvaltioiden julkisten varojen riittävyys vaikuttaa haitallisesti kansalaisten ja pienyritysten taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan sekä alueiden työllisyysasteeseen. Komitea esittää toivomuksen, että varainhoitoasetusta tarkistettaessa komissio pohtii yleisesti tätä seikkaa.

4.4.3 ETSK kehottaa yksinkertaistamaan investointien rahoituksensaantia ja rationalisoimaan rahoitusjärjestelmiä kaikilla investointitukien tasoilla. Tätä varten olisi käynnistettävä useita aloitteita:

—	Olisi helpotettava keskinäisten pankkien, lähipankkien ja eri rahoituslaitosten mahdollisuuksia saada Euroopan investointipankin EIP:n ja Euroopan investointirahaston EIR:n varoja energiankäytön rationalisointiin tähtäävien hankeinvestointien rahoittamiseksi.

—	Olisi parannettava pk-yrityksille tarkoitettuja pankkitakausjärjestelmiä edellä mainittujen investointien edistämiseksi ja perustettava riskivakuusjärjestelmä, jotta vakuutusyhtiöt voisivat kattaa energiatehokkuusinvestointeja.

—	Olisi edistettävä mikroluottojen hyödyntämistä vähäisissä investoinneissa sekä koulutettava paikallispankkien työntekijöitä arvioimaan objektiivisesti pk-yritysten ehdottamia hankkeita.

—	Olisi tarkistettava Euroopan unionin varainhoitoasetusta vaatimusten lieventämiseksi tai mukauttamiseksi sekä ryhdyttävä rahoittamaan valmistelutoimia ja toteutettavuustutkimuksia.

—	Olisi tehostettava energiapalveluyhtiöiden energiahyötysopimusten käyttöönottoa etenkin mikroyrityksissä.

5. Tuki- ja neuvontapolitiikka

5.1 Tiedotus ja koulutus

5.1.1 Yritystiedotuksen on oltava ensisijainen tavoite Euroopan unionin toimintaohjelmissa, mutta tiedotuksen on oltava kohdennettua ja toimialakohtaista ja siinä on hyödynnettävä kaikkia kanavia, etenkin yrityksiä edustavia organisaatioita. Monissa jäsenvaltioissa viranomaiset, välittäjäorganisaatiot sekä ammatilliset toimialajärjestöt ovat jo käynnistäneet tiedotuskampanjoita. Tavoite voidaan saavuttaa siten, että

—	järjestetään EU:n laajuinen tiedotuskampanja, josta valtakunnalliset ja alueelliset organisaatiot huolehtivat vuorotellen, ja laaditaan opas parhaista käytännöistä

—	tuetaan ammattialajärjestöjen alakohtaisia tiedotuskampanjoita

—	luodaan tai parannetaan ympäristö- ja energia-asioiden keskitettyjä palvelupisteitä, jotka sijaitsevat alueilla mahdollisimman lähellä yrityksiä

—	tuetaan aluetasolla ympäristö- ja energia-asiamiesten ottamista alueellisten välittäjäorganisaatioiden palvelukseen.

5.1.2 Yrittäjien kouluttaminen sekä työllisyyden ympäristönäkökohdat ovat keskeisiä tavoitteita sopeuduttaessa kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. ETSK toivoo, että Euroopan sosiaalirahastosta ESR:stä varataan erityinen osa pien- ja mikroyritysten johdon sekä työntekijöiden kouluttamiseen energiatehokkuusasioissa.

5.2 Yritysten tukeminen ja neuvonta

5.2.1 Energiatehokkuuteen pyrkivää politiikkaa voidaan soveltaa tehokkaasti pien- ja mikroyrityksiin räätälöityjen tukitoimien avulla. Useilla alueilla viranomaiset tukevat suoraan tai rakennerahastovaroin yritysten riippumattomia energia-alan tarkastus- ja neuvontayksiköitä.

ETSK:n ensisijaisena tavoitteena on tukea riippumattomien energia-alan analyysi-, tarkastus- ja neuvontayksiköiden perustamista erityisesti yritysten välittäjäorganisaatioihin ja ammattialajärjestöihin.

5.3 Kannustavan veropolitiikan käynnistäminen

5.3.1 Jotta pienyrityksiä voidaan kannustaa panostamaan toiminnassaan energiatehokkuuden parantamiseen, ETSK kehottaa jäsenvaltioita 1) tukemaan laiteinvestointeja sekä konsultointiin, tarkastuksiin ja koulutukseen tehtäviä investointeja ja 2) ulottamaan yksityishenkilöille jo myönnettävät taloudelliset kannustimet kattamaan pienyritykset, jotka tekevät energiansäästöihin tähtääviä investointeja.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 39.

(2) Vuonna 2007 EU27:ssa oli 24,104 miljoonaa yritystä. Niistä mikroyrityksiä (alle 10 työntekijää) oli 18,16 miljoonaa, pienyrityksiä (10–25 työntekijää) 1,49 miljoonaa, keskisuuria yrityksiä (26–250 työntekijää) 303 400 sekä suuryrityksiä (yli 250 työntekijää) 159 000. Mikroyritysten osuus oli 30 prosenttia kaikista työpaikoista, pienyritysten 21 prosenttia, keskisuurten yritysten 17 prosenttia ja suuryritysten 33 prosenttia. Lähde: EIM Business & Policy Research, Eurostat.

(3) Pienyrityksiä edustavia välittäjäorganisaatioita ovat jäsenvaltiosta riippuen muun muassa käsityöläiskillat, kauppakamarit, toimialajärjestöt ja yritysorganisaatiot. Julkinen valta on tunnustanut ne edustaviksi organisaatioiksi, ja ne toimivat kaikkien alueellaan sijaitsevien yritysten hyväksi sekä ajavat niiden etuja ryhmä- ja yhteistoiminnan avulla.

(4) Maaliskuun 23. ja 24. päivänä 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kehotettiin ottamaan huomioon erilaiset pk-yritykset ja asettamaan pienyritykset etusijaan soveltamalla kaikessa unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä ”pienet ensin” -periaatetta.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/123

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusväline: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten rooli”

2011/C 44/20

Esittelijä: Giuseppe IULIANO

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenille Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti täysistunnossaan 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusväline.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 123 puolesta kenenkään äänestämättä vastaan tai pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset ja päätelmät

Ihmisarvoinen työ EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa ja enemmän tukea työmarkkinaosapuolille

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti uuteen kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen, joka tukee kiistatta merkittävällä tavalla EU:n kehitysyhteistyötä eri puolilla maailmaa. ETSK kuitenkin suosittaa myös, että kehitysyhteistyöpolitiikan institutionaalisia valmiuksia vahvistetaan uuden Lissabonin sopimuksen yhteydessä, ja kannattaa komission keskeistä roolia ja päävastuuta kehitysyhteistyöpolitiikan ja -strategioiden suunnittelussa sekä toistaa kannattavansa asemaa, jonka Euroopan parlamentti on saanut demokraattiseen valvontaan ja talousarvion valvontaan liittyvän menettelyn vahvistamisen myötä.

1.2

ETSK korostaa jälleen, että ihmisarvoisen työn käsitteeseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista olisi edistettävä nykyistä määrätietoisemmin. Komitea kehottaakin Euroopan unionin toimielimiä ja erityisesti komissiota ja neuvostoa tukemaan käytännön toimin ihmisarvoisen työn käsitteen soveltamista kehitysyhteistyöpolitiikassa ja erityisesti sisällyttämään periaatteen toimintasuunnitelmaan, jolla pyritään saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet.

1.3

Työmarkkinaosapuolia (työntekijä- ja työnantajajärjestöjä) on tässä yhteydessä pidettävä olennaisen tärkeinä toimijoina ja Euroopan unionin keskustelukumppaneina, sillä ne ovat keskeisiä toimijoita työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa, joka on yksi ihmisarvoisen työn peruslähtökohdista. Työmarkkinaosapuolet on otettava täysivaltaisesti mukaan poliittiseen vuoropuheluun, ja niiden on voitava saada suoraa tukea.

1.4

ETSK haluaa korostaa yksityissektorin merkitystä kehitykselle. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota yritysten yhteiskuntavastuuseen, joka perustuu työelämän ja ympäristönsuojelun perusvaatimusten noudattamiseen ja tuo avoimemmin esiin ne yhteiskunnalliset ja ympäristönsuojelulliset sitoumukset, joita yritykset ovat tehneet edistääkseen tasa-arvoisempaa kehitystä siinä maassa, jossa ne harjoittavat toimintaansa.

1.5	ETSK suosittaakin, että työmarkkinaosapuolet otettaisiin paremmin huomioon ohjelmasuunnittelussa ja etenkin suunniteltaessa tarjouspyyntöjä, joiden kohteena on sellaisia palveluja, joihin taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistäminen liittyy kiinteästi.

Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten rooli ja edustus kehitysyhteistyön rahoitusvälineen yhteydessä

1.6

ETSK korostaa yleisesti sitä keskeistä roolia, joka järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on itsenäisenä ja hallitusvallan käyttäjien poliittisista suuntauksista riippumattomana kehitysapua saavien väestöjen ja valtioiden demokraattisen kehityksen tukijana. ETSK vaatiikin, että kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten tukemiseen tarkoitettuja varoja lisätään kehitysyhteistyön rahoitusvälineen aihekohtaisissa ohjelmissa. Lisäksi komitea vaatii välineen aihekohtaisten ohjelmien ja maantieteellisten ohjelmien täydentävyyden parantamista erityisesti talousarviotuen osalta.

1.7

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen sisältyviä kansalaisyhteiskunnan tukemiseen tarkoitettuja välineitä olisi vahvistettava, jotta kansalaisyhteiskunta voisi osallistua toimintaan kaikilla tasoilla poliittisten painopisteiden määrittelystä ja seurannasta aina kehitysyhteistyöhankkeiden täytäntöönpanoon. ETSK suosittaakin asianomaisten toimijoiden erityispiirteisiin ja tarpeisiin soveltuvien konsultointi- ja toteutustapojen (actor- based approach) tutkimista ja kehittelemistä komission ohjelmia varten.

1.8

ETSK katsoo tässä yhteydessä, että kansalaisyhteiskunnan kansainvälisen ulottuvuuden tunnustaminen on välttämätöntä sekä poliittisella että toiminnallisella tasolla. Kansainvälisyys näkyy selvimmin organisaatioissa, joilla on jäseniä eri puolilla maapalloa (esimerkiksi työmarkkinaosapuolet, osuustoimintaliike jne.). Maailmanlaajuisia foorumeita edustavien organisaatioiden näkemyksiä on voitava kuulla virallisesti ja jatkuvasti suunniteltaessa EU:n kehitysyhteistyön poliittisia painopisteitä. ETSK voisi tässä yhteydessä helpottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista EU:n kehitysyhteistyötä koskevaan päätöksentekoprosessiin.

1.9

ETSK muistuttaa, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisyhteiskunnan toimijoille olisi annettava enemmän painoarvoa muun muassa myöntämällä suoraa tukea kansalaisyhteiskunnan alueellisille verkostoille eteläisen pallonpuoliskon maissa. Tätä varten ETSK ehdottaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ”Valtioista riippumattomat toimijat” -ohjelmaan sisällytetään pohjoisen pallonpuoliskon verkostoihin jo osoitettujen varojen lisäksi eteläisen pallonpuoliskon verkostojen koordinointiin ja valmiuksien kehittämiseen tarkoitettuja tukivaroja, jotta politiikka ja maailmanlaajuinen toiminta olisi johdonmukaista maailmanlaajuisesti.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tuloksellisuuden parantaminen

1.10	ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan tilintarkastustuomioistuimen esittämiin huomautuksiin ja suosittelee pidempikestoisten ohjelmien eli nk. puitesopimusten tukemista, sillä strategiset tavoitteet pääsevät niissä enemmän oikeuksiinsa ja ne on tarkoitettu kansalaisyhteiskunnan organisaatioille.

1.11	Komitea esittää myös mahdollisuutta laajentaa portaittaisten avustusten (sub-granting) käyttöedellytyksiä, sillä avustukset voivat olla hyödyllisiä ja täydentää puitesopimuksiin perustuvia ohjelmia. Samalla ne järkeistävät käytettävissä olevien resurssien hallintaa.

1.12

ETSK korostaa, että kehitysyhteistyöhankkeista olisi tehtävä paremmin kestävyysajattelua noudattavia, ja suosittelee, että

—	etelän organisaatioiden hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen/kehittäminen sisällytetään kaikkien kehitysyhteistyöhankkeiden horisontaaliseksi osatekijäksi.

—	luodaan mahdollisuus toteuttaa ennakkotutkimuksia hankkeiden toteutettavuudesta.

1.13

ETSK katsoo, että kehitysyhteistyötoimien valinta-, seuranta- ja arviointivaiheita on tehostettava. Komitea korostaa etenkin tarvetta

—	luoda suoremmat suhteet Euroopan komission ja hakijaorganisaatioiden (niin keskustason kuin etäisempien tasojen) välille ja aloittaa niiden strateginen vuoropuhelu

—	tukea (strategisesti ja taloudellisesti) sitä, että komission ohjelmien vastuutahot osallistuvat enemmän ja suoremmin toimien käytännön toteutukseen sekä keskustasolla että etäisemmillä tasoilla;

—	nimetä EU:n edustustoihin taho, joka on vastuussa suhteista kansalaisyhteiskuntaan.

2. Euroopan unionin ulkoisen avun välineet ja ohjelmat

2.1

EU:n vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä aloitettiin unionin ulkoisen avun rahoitusohjelmien pitkällinen uudelleenjärjestelyprosessi. Uuteen järjestelmään sisältyy vastedes maantieteellisiä välineitä eli IPA (liittymistä valmisteleva tukiväline, joka kattaa hakijamaat ja mahdolliset ehdokasmaat), ENPI (eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline Kaukasuksen, Itä-Euroopan ja Välimeren alueen maita varten), DCI (kehitysyhteistyön rahoitusväline) ja ICI (teollisuusmaiden kanssa tehtävän yhteistyön väline) sekä temaattisia välineitä eli EIDHR (kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite) (1), SI (vakauttamisväline) ja INSC (ydinturvallisuuden yhteistyöväline, jonka tarkoituksena on parantaa ydinreaktorien turvallisuutta kaikkialla maailmassa). Temaattisten välineiden täytäntöönpanoon ei tarvita EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten suostumusta.

2.2

DCI on näistä välineistä se, joka on tarkoitettu erityisesti kehitysyhteistyön rahoittamiseen (2). Se jakaantuu puolestaan maantieteellisiin ja aihekohtaisiin ohjelmiin (3), joista myönnetään varoja erilaisin tavoin eli esimerkiksi talousarviotukena, kansainvälisille organisaatioille tarkoitettuna tukena, avustuksina ja hankintasopimuksina.

2.3

On tärkeää huomata, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen mahdollisiin tuensaajiin kuuluvia toimijaryhmiä on laajennettu huomattavasti etenkin avustusten osalta. Perinteisestä ajattelutavasta, jonka mukaan kansalaisyhteiskunnan tärkeimpiä toimijoita kehitysyhteistyön alalla ovat kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöt, on siirrytty hienojakoisempaan näkemykseen, jonka mukaan vihdoin myös työmarkkinaosapuolet, varsinkin ammattijärjestöt, on luokiteltu uusiksi toimijoiksi, jotka voivat hyötyä välineestä (4).

2.4

Koska parhaillaan on käynnissä kehitysyhteistyön rahoitusvälineen väliarviointiprosessi ja suunnitelmallinen vuoropuhelu (5), ETSK päätti esittää tässä lausunnossa suosituksia, jotka tukevat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskeistä roolia kehitysyhteistyössä (6) ja joissa korostetaan erityisesti työmarkkinaosapuolten panosta kehityksen aikaansaamisessa.

3. Yleishuomiot

3.1

Euroopan unionin ja kehitysyhteistyön yleisissä puitteissa on tapahtunut hiljattain muutoksia Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1. joulukuuta 2009. Sopimukseen sisältyy kaksi institutionaalista uutuutta: EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimeäminen ja hänen alaisuudessaan toimivan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen (7). EU:n edustustot, jotka ovat todellisia diplomaattiedustustoja, toimivat nekin korkean edustajan alaisuudessa ja ovat osa Euroopan ulkosuhdehallintoa. Vaikka toimivalta kehitysyhteistyöpolitiikan alalla kuuluu Lissabonin sopimuksen mukaan kehitysyhteistyöstä vastaavalle komission jäsenelle, korkean edustajan tehtävänä on kuitenkin varmistaa unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus ja koordinointi. Korkean edustajan hiljattain esittämän ehdotuksen (8) mukaan tärkeimpien kehitysyhteistyön välineiden (aihekohtaisten ja maantieteellisten) ohjelmasuunnittelu kuuluisi Euroopan ulkosuhdehallinnon vastuulle (kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen valvonnassa). Tällainen lähestymistapa saattaa vaarantaa kehitysyhteistyöpolitiikan riippumattomuuden, sillä EU:n ja jäsenvaltioiden ulkopoliittiset tavoitteet voivat vaikuttaa siihen ja nousta sen yläpuolelle. ETSK kannattaakin komission keskeistä roolia ja päävastuuta kehitysyhteistyöpolitiikan ja -strategioiden ohjelmasuunnittelussa ja toistaa kannattavansa roolia, jonka Euroopan parlamentti on saanut demokraattiseen valvontaan ja talousarvion valvontaan liittyvän menettelyn vahvistamisen myötä.

3.2

ETSK on yleisesti ottaen tyytyväinen uuteen kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen, joka tukee kiistatta merkittävällä tavalla EU:n kehitysyhteistyötä eri puolilla maailmaa. Komitea kannattaa myös erilaisten olemassa olevien ohjelmien yhdistämistä yhteen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annettavaan asetukseen, sillä näin parannetaan ohjelmasuunnittelun ja resurssienhallinnan avoimuutta. ETSK toteaa myös, että alalle osoitetaan yhä enemmän varoja, mikä tekee Euroopan unionista yhden maailman merkittävimmistä kehitysyhteistyön rahoittajista. ETSK on tyytyväinen myös siihen, että työmarkkinaosapuolet on kelpuutettu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen uusiksi kumppaneiksi. Komitea toteaa lisäksi, että käsiteltävänä oleva väline kattaa pitkälti samoja aihealueita kuin komitean ”Ulkosuhteet”-erityisjaoston määrittelemät strategiset painopisteet (9).

3.3	ETSK haluaa kuitenkin tuoda esiin joitakin yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat kehitysyhteistyön rahoitusvälineen käytännön täytäntöönpanoa ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten roolia kehitysyhteistyössä.

3.4

ETSK toistaa jälleen, että ihmisarvoisen työn käsitteeseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista olisi edistettävä nykyistä määrätietoisemmin. Ihmisarvoinen työ on kansainvälisellä tasolla sisällytetty erikseen vuosituhannen kehitystavoitteisiin, jotka Yhdistyneet Kansakunnat laati köyhyyden torjumisen tukemiseksi ja joista on sittemmin tullut yksi kehitysyhteistyön väline. Euroopan unionissa ihmisarvoinen työ sisällytettiin kehitysyhteistyöpolitiikkaan muodollisesti vuonna 2006 (10), ja se on yksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tavoitteista. Käsitteen käytännön täytäntöönpanossa havaitaan kuitenkin vielä ongelmia kehitysyhteistyön ohjelmasuunnittelussa sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välisissä neuvotteluissa. Siksi onkin yllättävää, ettei Euroopan komissio mainitse ihmisarvoista työtä lainkaan vuoden 2010 ”kevätpaketin” osana esitetyssä kehitysyhteistyötä käsittelevässä tiedonannossaan (11). ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia palauttamaan ihmisarvoisen työn käsitteen kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja käytännön kehitysyhteistyöhön ja vahvistamaan sen asemaa.

3.5

ETSK muistuttaa, että yhdistymisvapaus, oikeus työehtosopimusneuvotteluihin ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat peruslähtökohtia ihmisarvoista työtä edistävän politiikan täytäntöönpanolle, joka tapahtuu työmarkkinaosapuolten kautta. Euroopan komissio muistuttaa itsekin: ”EU uskoo, että sosiaalisten oikeuksien ja työelämän normien kunnioittaminen johtaa kestävään ja oikeudenmukaiseen sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen”. Näin ollen ”muita tärkeimpiä toimijoita ovat työmarkkinaosapuolet (työnantajajärjestöt, ammattiliitot) […]. Ammattiliitot ovat usein suurimpia laajan jäsenkunnan omaavia järjestöjä kumppanimaissa ja valvovat kansainvälisten työntekijöiden oikeuksien […] toteutumista.” (12) EU:n neuvosto on maininnut käsitteen vuonna 2005 julkilausumassaan kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta: ”talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet, kuten ammattiliitot […], ovat ratkaisevassa asemassa edistettäessä demokratiaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia” (13). ETSK vaatiikin, että työmarkkinaosapuolia arvostetaan olennaisen tärkeinä toimijoina ja EU:n keskustelukumppaneina näissä asioissa. Työmarkkinaosapuolet on otettava täysivaltaisesti mukaan poliittiseen vuoropuheluun, ja niiden on voitava saada suoraa tukea.

3.6

ETSK korostaa, että yksityisellä sektorilla on vapaan yrittäjyyden periaatteen ansiosta tärkeä rooli kehityksen aikaansaamisessa, sillä se edistää maiden integroitumista maailmantalouteen. Komitea muistuttaa myös, että yritysten yhteiskuntavastuun käsite voi osaltaan parantaa yksityisen sektorin vastuuntuntoa ja kannustaa yrityksiä edistämään tasa-arvoisempaa kehitystä maissa, joissa ne harjoittavat toimintaansa. Yritysten yhteiskuntavastuu, joka edellyttää työelämän perusvaatimusten kunnioittamista sekä ympäristönsuojeluun ja kestävyysperiaatteiden mukaiseen tuotantoon liittyvien maailmanlaajuisten tavoitteiden huomioon ottamista, vahvistaa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen nojalla toteutettujen toimien yhteiskunnallista ja ympäristönsuojelullista puolta.

3.7

ETSK suosittaa, että työmarkkinaosapuolet otettaisiin paremmin huomioon ohjelmasuunnittelussa ja etenkin sellaisia palveluja koskevissa tarjouspyyntömenettelyissä, joihin taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien puolustaminen liittyy kiinteästi. Komitea nimittäin toteaa, että palveluja koskevien tarjouspyyntöjen kohteena on usein työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun, työoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kaltaisia aiheita. Nykyiset valintaperusteet (hakijaorganisaation organisatoriset ja taloudelliset edellytykset) eivät kuitenkaan usein anna työmarkkinaosapuolille tasavertaisia ja tasapainoisia osallistumismahdollisuuksia, vaikka työmarkkinaosapuolia olisi tosiasiassa pidettävä näiden alojen tärkeimpinä toimijoina.

3.8

EU:n tapa kanavoida huomattava osa kehitysyhteistyövaroja niin kutsuttuna talousarviotukena (budget support) (14) on muodostumassa säännöksi. Tällaista käytäntöä voidaan sinänsä pitää myönteisenä, sillä sen tavoitteena on tehdä avunsaajamaista aktiivisempia toimijoita ja saada ne ottamaan enemmän vastuuta omasta kehityksestään. Vaarana kuitenkin on, että näin rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista, joka on olennaisen tärkeää kansan ja tukea saavien valtioiden todellisen demokraattisen kehityksen kannalta (15). Kansalaisyhteiskunnan riippumattomuuden vahvistaminen on kestävän kehityksen tae. Siksi sen olisi oltava kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite. ETSK korostaa näin ollen, että kansalaisyhteiskunnan tukemiseen tarkoitettuja varjoa on lisättävä (aihekohtaiset ohjelmat) (16) kahdesta syystä: jotta voidaan varmistaa talousarviotuen tehokas seuranta (17) ja jotta voidaan ryhtyä lisätoimiin, joita ei muuten voitaisi toteuttaa pelkällä hallitusten yhteistyöllä (18). Sama pätee maantieteellisiin ohjelmiin (19): niihin olisi sisällytettävä tuki kansalaisyhteiskunnalle niin, että noudatetaan avoimuuden ja asianmukaisen suunnittelun kriteerejä, määritellään erityistavoitteet sekä samalla kunnioitetaan aloiteoikeutta ja turvataan se.

3.9

Työmarkkinaosapuolilla on siis oleellinen rooli sellaisissa aihekohtaisissa ohjelmissa (muut ”valtioista riippumattomat toimijat”) kuten ”Investoiminen ihmisiin” (joka kattaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, inhimillisen ja yhteiskunnallisen kehityksen, sukupuolten tasa-arvo ja terveydenhuollon) tai ”Muuttoliike ja turvapaikka-asiat” (jolla pyritään vakiinnuttamaan työperäisen maahanmuuton lailliset kanavat) ja ”Ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito” (jolla edistetään kehitysmaissa kansalaisyhteiskunnan toimia, joilla ne valvovat, että kehitys on ympäristön kannalta kestävää) sekä ”Elintarviketurva”. Etenkin ”Työllisyys, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kunnolliset työolot” -aihealueella (20) (joka kuuluu ”Investoiminen ihmisiin” -ohjelmaan) työmarkkinaosapuolten ja niiden vuoropuhelun roolin olisi oltava näkyvämpi. Samoin perusmaatalouden kehittämisen olisi oltava yksi ”Elintarviketurva”-ohjelman painopisteitä (21).

3.10

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tavoitteiden perusteella vaikuttaa ilmiselvältä, että on otettava käyttöön kattavia strategioita kehitysyhteistyön toteuttamiseksi. Tämä koskee myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, etenkin, jos ne toimivat myös kansainvälisesti. Kansalaisyhteiskunnan kansainvälisyys näkyy selvimmin organisaatioissa, joilla on jäseniä eri puolilla maapalloa (esimerkiksi työmarkkinaosapuolet, kehitysyhteistyöliike jne. (22). Nämä organisaatiot edustavat maailmanlaajuisia foorumeita. Siksi pitää olla mahdollisuus kuulla niitä virallisesti, kun EU suunnittelee kulloisenkin valtion hyväksi tehtävän kehitysyhteistyön painopisteitä. Tässä yhteydessä ETSK palauttaa mieliin OECD:n ja Euroopan neuvoston nykyiset kuulemis- ja päätöksentekomenettelyt (23).

3.11

ETSK muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan toimijoille olisi annettava enemmän painoarvoa etenkin EU:n ulkopuolisissa maissa myöntämällä suoraa tukea kansalaisyhteiskunnan alueellisille verkostoille Etelän maissa. Tätä varten ETSK ehdottaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ”Valtioista riippumattomat toimijat” -ohjelman tavoitteeseen 3 sisällytetään pohjoisen pallonpuoliskon verkostoihin jo osoitettujen varojen lisäksi eteläisen pallonpuoliskon verkostojen koordinoinnin ja valmiuksien kehittämisen tukemiseen tarkoitettuja varoja (tarkoituksena vahvistaa edustusvalmiuksia). Kansainvälisten ja alueellisten verkostojen tukeminen auttaisi osaltaan vahvistamaan maailmanlaajuisesti kehitysyhteistyön toimintalinjojen ja toimien johdonmukaisuutta.

3.12

Siksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen sisältyviä kansalaisyhteiskunnan tukemiseen tarkoitettuja instrumentteja olisi vahvistettava. Näin kansalaisyhteiskunta voisi osallistua toimintaan kaikilla tasoilla poliittisten painopisteiden määrittelystä ja seurannasta aina kehitysyhteistyöhankkeiden täytäntöönpanoon. Näin ollen ETSK ehdottaa, että tutkitaan komission ohjelmien kuulemis- ja toimintatapoja ja muokataan niitä niin, että ne soveltuvat asianomaisten toimijoiden erityispiirteisiin (toimijoihin perustuva lähestymistapa, actor-based approach). Kansainvälisessä kehitysyhteistyössä toimii näet tällä hetkellä useita eri tahoja, joiden toiminta-alat, tavoitteet, strategiat sekä tapa toimia ja järjestää toiminta vaihtelevat.

4. Erityistä

4.1

Tuoreessa erityiskertomuksessaan (24) myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota siihen, että on ryhdyttävä rahoittamaan niin kutsuttuihin puitesopimuksiin perustuvia pidempikestoisempia ohjelmia, joissa strategiset tavoitteet pääsevät enemmän oikeuksiinsa ja jotka on tarkoitettu kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. ETSK yhtyy tähän näkemykseen ja tukee sitä.

4.2

Komitea esittää myös mahdollisuutta laajentaa portaittaisten avustusten (sub-granting) soveltamiseen liittyviä kriteerejä, sillä avustukset voivat olla hyödyllisiä ja täydentää puitesopimuksiin perustuvia ohjelmia. Näin ruohonjuuritason järjestöt voidaan saavuttaa paremmin. Lisäksi näin estetään hankkeiden pirstaloituminen, minkä ansiosta komissiolla olisi käytössään nykyistä tehokkaampi resurssienhallintajärjestelmä.

4.3

ETSK korostaa, että kehitysyhteistyöhankkeiden kestävyysajattelun mukaisuutta olisi vahvistettava, ja suosittelee seuraavaa:

—	Etelän organisaatioiden hallinnollisten valmiuksien kehittäminen (joka siis ei rajoitu vain hankkeiden hallinnointiin) sisällytetään kaikkien kehitysyhteistyöhankkeiden horisontaaliseksi osatekijäksi.

—

Huolehditaan siitä, että on mahdollisuus toteuttaa ennakkotutkimuksia hankkeiden toteutettavuudesta: kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin korostaa edellä mainitussa raportissaan, hankkeiden käynnistäminen usein viivästyy sen vuoksi, että kentän tarpeita ei ole arvioitu riittävästi. (25) Näiden tutkimusten rahoittaminen ennakkoon parantaisi osaltaan kulloisenkin hankkeen toteutettavuutta sen käynnistämisestä lähtien (26).

4.4

ETSK katsoo, että kehitysyhteistyötoimien valinta-, seuranta- ja arviointivaiheita on tehostettava. Komitea korostaa etenkin seuraavien toimenpiteiden tarvetta:

—

Olisi tarkistettava nykyistä hankkeiden valintamenettelyä. Nykyisellään se on liian byrokraattinen, minkä vuoksi usein käy niin, että kaikista sopivin ehdotus ei tule valituksi. Siksi olisi luotava suoremmat suhteet Euroopan unionin ja hakijaorganisaatioiden (niin keskustason kuin etäisemmän tason) välille ja aloittaa niiden strateginen vuoropuhelu niin, että suunniteltua toimintaa varten luodaan osallistumista tukeva malli.

—

Olisi tuettava (strategisesti ja taloudellisesti) sitä, että komission ohjelmien vastuutahot osallistuvat enemmän ja suoremmin toimien käytännön toteutukseen. Näin tuloksia voitaisiin seurata tehokkaasti. Tämä edistäisi myös avunantajien ja avunsaajien välisiä suhteita ja helpottaisi viime kädessä hankkeiden todellisen vaikutuksen arviointia sekä keskus- että aluetasolla.

—

EU:n edustustoihin olisi nimettävä taho, joka on vastuussa suhteista kansalaisyhteiskuntaan. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan edustustoista on tullut todellisia EU:n diplomaattiedustustoja. Kuten edellä jo mainittiin, edustustot kuuluvat Euroopan ulkosuhdehallintoon, ja tulevaisuudessa ne työskentelevät yhä tiiviimmässä yhteistyössä yksittäisten jäsenvaltioiden edustustojen kanssa. Siksi on välttämätöntä vahvistaa kansalaisyhteiskunnan yhteystahoa niissä.

Bryssel 15 päivänä heinäkuuta 2010

Euroopan talous ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline”, asiakokonaisuus REX 263, 2009.

(2) Kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen on varattu vuosiksi 2007–2013 yhteensä 16 897 miljardia euroa (http://www.developmentportal.eu/wcm/subsite/snv1v2/content/view/53/81). Yhteistyövälineistä on mainittava myös Euroopan kehitysrahasto, joka on tarkoitettu Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maita varten mutta joka ei sisälly EU:n talousarvioon. Kymmenennellä Euroopan kehitysrahastolla on käytettävissään 22 682 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013 (http://europa.eu/legislation_summaries/development/overseas_countries_territories/r12102_fi.htm).

(3) Maantieteelliset ohjelmat: Latinalainen Amerikka, Aasia, Keski-Aasia, Lähi-itä ja Etelä-Afrikka. Aihekohtaiset ohjelmat: elintarviketurva, investoiminen ihmisiin, muuttoliike ja turvapaikka-asiat, valtioista riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset sekä ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito. Ks. http://ec.europa.eu/europeaid/infopoint/publications/europeaid/153a_en.htm. Maantieteellisille ja aihekohtaisille ohjelmille vuosiksi 2007–2013 varatut määrärahat jakautuvat seuraavasti: 10,57 miljardia euroa maantieteellisiin ohjelmiin (60 %) ja 5,596 miljardia euroa aihekohtaisiin ohjelmiin (33 %).

(4) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta, EUVL L 379, 27.12.2006.

(5) Euroopan komissio teki vuonna 2009 aloitteen suunnitelmallisen vuoropuhelun aloittamiseksi kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten osallistumisesta kehitysyhteistyöhön ja niiden roolista kehitysyhteistyöpolitiikassa. Vaikka vuoropuhelu ei ole varsinaisesti neuvotteluprosessi, sen tavoitteena on silti esittää edellä mainituista aiheista yhteisiä näkemyksiä, joita ovat kansalaisyhteiskunnan edustajien ohella laatimassa myös jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti. Ks. http://ec.europa.eu/europeaid/who/partners/civil-society/structured-dialogue_en.htm.

(6) Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa, että kansalaisjärjestöt tunnustettiin vuonna 2008 pidetyn Accran kokouksen jälkeen täysivaltaisiksi kehitysyhteistyön toimijoiksi (”independent development actors in their own right”) hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden rinnalle, ja niillä on myös aloiteoikeus (ks. Accran toimintasuunnitelman 20 kohta, http://siteresources.worldbank.org/ACCRAEXT/Resources/4700790-1217425866038/AAA-4-SEPTEMBER-FINAL-16h00.pdf).

(7) Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstö rekrytoidaan Euroopan komission ja neuvoston pääsihteeristön asiaankuuluvista osastoista sekä jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoista. Euroopan ulkosuhdehallinto on ainutlaatuinen, erillinen yksikkö, joka on riippumaton niin komissiosta kuin neuvostostakin: http://eeas.europa.eu/background/index_en.htm.

(8) Ks. 8 artikla: http://eeas.europa.eu/docs/eeas_draft_decision_250310_en.pdf.

(9) ETSK:ssa on AKT-seurantakomitea, joka vastaa suhteista näihin maihin. Ks. Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä käsittelevien ETSK:n lausuntojen luettelo.

(10) Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Ihmisarvoista työtä kaikille, KOM(2006) 249 lopullinen.

(11) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kaksitoistakohtainen EU:n toimintasuunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteiden tueksi, KOM(2010) 159 lopullinen.

(12) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa, KOM(2001) 252 lopullinen.

(13) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1, kohta 18.

(14) Talousarviotuki tarkoittaa sitä, että EU myöntää erityisten rahoituslaitosten kautta rahoitusvaroja suoraan avunsaajamaalle. Talousarviotuki voi olla luonteeltaan yleistä silloin, kun sen avulla tuetaan kansallisia kehitysstrategioita, tai alakohtaista silloin, kun se on suunnattu tietyille aloille, kuten terveydenhuoltoon tai koulutukseen yms. http://ec.europa.eu/europeaid/how/delivering-aid/budget-support/index_en.htm.

(15) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan tilanne Länsi-Balkanilla”. EUVL C 80, 30.3.2004.

(16) Toisin kuin maantieteellisissä ohjelmissa, aihekohtaisten ohjelmien toteuttamiseen ei tarvita avunsaajavaltion suostumusta.

(17) Mainittakoon tässä jo pelkästään se, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat olla keskeisessä asemassa kehitysyhteistyövarojen seurannassa ja valvonnassa mahdollisen korruption estämiseksi.

(18) EuropeAid-kehitysyhteistyötoimisto tekee aiheesta parhaillaan tutkimusta, ks. ”Engaging non state actors in new aid modalities” verkkosivulla https://webgate.ec.europa.eu/fpfis/mwikis/aidco/index.php/Structured_dialogue#WG2:_T1:_New_aid_modalities_and_CSOs_and_LAs_challenges_and_opportunities.3F. sekä ”Complementarity of EC financial instruments in the field of human rights and democracy”, tiedote aidco.e.4 (2009)338553, 29.10.2009.

(19) Näyttää siltä, että nykyään suurin osa maantieteellisiin ohjelmien rahoitustuesta myönnetään talousarviotukena. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisyhteiskunnan tukeminen paikallisella tasolla kärsii. Muistutettakoon, että maantieteellisiin ohjelmiin tarvitaan avunsaajavaltion hyväksyntä.

(20) Korostettakoon, että tälle aihealueelle myönnetyt rahoitusvarat ovat vain 21 prosenttia ajanjakson 2007–2013 kattavan ”Investoiminen ihmisiin” -ohjelman kokonaismäärärahoista. Ks. ”Mid-term review of strategy paper for thematic programme (2007-2013)”.

(21) ETSK:n vuonna 2009 antama lausunto aiheesta ”Kauppa ja elintarviketurva” (esittelijä: Mario Campli, asiakokonaisuus REX/273).

(22) Työmarkkinaosapuolet (työntekijä- ja työnantajajärjestöt) ovat järjestäytyneet sekä Euroopan tasolla että kansainvälisesti. Euroopan tasolla toimii työnantajien BusinessEurope-järjestö ja työntekijöiden Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (CES). Kansainvälisellä tasolla toimii Kansainvälinen työnantajajärjestö (IOE) ja Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö (ITUC). Myös osuustoimintaliike on järjestäytynyt Euroopan tasolla ja kansainvälisesti Cooperatives Europe -kattojärjestön ja Kansainvälisen osuustoimintaliiton muodossa. Näiden lisäksi toiminnassa on koko joukko organisaatioita, osuuskuntia ja keskinäisiä yhtiöitä, jotka muodostavat niin kutsutun osuus- ja yhteisötalouden, siten kuin se määriteltiin Kansainvälisen työjärjestön Johannesburgissa 19.–21. lokakuuta 2009 pidetyssä konferenssissa (”Osuus- ja yhteisötalous: Afrikan vastaus maailmanlaajuisen kriisiin”).

(23) Vrt. myös OECD:n ammattiyhdistysliikkeen neuvoa-antavan komitean (TUAC) ja Euroopan nuorisofoorumin rooli.

(24) ”Kuinka komissio hallinnoi valtioista riippumattomien toimijoiden osallistumista EY:n kehitysyhteistyöhön” erityiskertomus nro 4/2009.

(25) Mt. s. 23, kohta 41.

(26) Tällaisten tutkimusten rahoittamiseksi voitaisiin luoda kiertävä rahasto: näin komissio voisi maksaa ennakkomaksuja, jotka sitten vähennettäisiin hankkeen kokonaiskustannuksista siinä tapauksessa, että se valitaan.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/129

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden rooli ja näkymät kehitysyhteistyössä” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/21

Esittelijä: Luca JAHIER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. joulukuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden rooli ja näkymät kehitysyhteistyössä.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta, yhdenkään äänestämättä vastaan ja 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Osuus- ja yhteisötalous on maailmanlaajuisesti merkittävä ilmiö, jolle on tyypillistä innovointikyky, dynaamisuus, joustavuus ja sitkeys myös vaikeissa kriisioloissa sekä kyky osallistaa etenkin köyhimmät ja syrjäytyneimmät ryhmät kaikissa yhteiskunnissa. Luotettavimpien arvioiden mukaan osuus- ja yhteisötalouden parissa toimii kymmenen prosenttia maailman työväestöstä (1), ja osuus lisääntyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa. Osuus- ja yhteisötalouden erityiset ominaispiirteet ja dynaamisuus erottavat sen muista talouden muodoista. Samalla se kuitenkin täydentää muita yritysmuotoja ja luo näin yhteisvaikutusta.

1.2 Afrikassa osuus- ja yhteisötalous on ala, jonka kansainvälinen yhteisö, Euroopan unioni mukaan luettuna, on tähän mennessä pitkälti lyönyt laimin. Sen erityispiirteitä ei tunnusteta, eikä sitä näin ollen oteta aktiivisesti mukaan politiikkojen eikä konsultaatio- ja päätöksentekoprosessien piiriin. Afrikassa se on kuitenkin keskeinen osa perinteistä yhteisvastuuta sekä yhteisiä ja yhteisöllisiä hankkeita, jotka muuttuvat usein osuuskunniksi tai mitä erilaisimmiksi keskinäisen yhtiön muodoiksi. Monet osuus- ja yhteisötalouden rakenteet ovat tärkeä osa laajaa kokonaisuutta, jota kutsutaan epäviralliseksi taloudeksi.

1.3 Afrikassa, jossa 80–95 prosenttia väestöstä toimii epävirallisella sektorilla, osuus- ja yhteisötaloudesta voi muodostua tärkeä avaintekijä, jonka avulla edistetään ja muutetaan asteittain kyseisiä elin- ja työoloja ja mukautetaan niitä ihmisarvon ja sosiaalisen suojelun korkeisiin standardeihin. Kyseisten standardien ansiosta asianomaiset toimijat voivat pysyä markkinoilla ja tarjota merkittävän panoksen maanosan sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

1.4 ILO on nykyisten talouskriisin vaikutusten valossa tunnustanut virallisesti osuus- ja yhteisötalouden innovatiivisuuden ja kyvyn tarjota keskeinen panos paikalliskehitykseen. ILO järjesti Johannesburgissa 19.–21. lokakuuta 2009 ensimmäisen osuus- ja yhteisötaloutta käsitelleen konferenssin, jossa hyväksyttiin merkittävä toimintasuunnitelma. Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat jälleen osoittaneet kiinnostusta osuus- ja yhteisötaloutta kohtaan, sillä se ja etenkin osuuskunnat ovat osoittaneet sitkeyttä kriisin aikana.

1.5 Koska EU on maailmanlaajuisesti merkittävin avunantaja, on sen intressien mukaista kytkeytyä kyseiseen kansainväliseen toimintaan. Hyvän tilaisuuden tähän saattaa tarjota Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen osuuskuntien vuosi 2012.

ETSK ehdottaa seuraavia toimia afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden edistämiseksi kehitysyhteistyössä:

—	Varmistetaan, että EU tunnustaa virallisesti osuus- ja yhteisötalouden roolin ja panoksen Afrikan kehityksessä.

—	Lisätään osuus- ja yhteisötalous Cotonoun sopimuksessa niiden valtiosta riippumattomien toimijoiden luetteloon, jotka on otettava mukaan kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoon.

—	Kaksinkertaistetaan valtiosta riippumattomille toimijoille suunnattu rahoitus alueellisissa ja kansallisissa strategia-asiakirjoissa.

—	Varmistetaan, että valtiosta riippumattomat toimijat, Afrikan osuus- ja yhteisötalous mukaan luettuna, otetaan huomioon EU:n tulevissa suhteissa ATK-maihin vuoden 2020 jälkeen.

—	Otetaan osuus- ja yhteisötalous mukaan EU:n ja Afrikan kumppanuuteen ja etenkin seitsemänteen kumppanuuteen muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla.

—	Sisällytetään afrikkalaiset osuuskunnat maatalouden ja maaseudun kehittämiseen Afrikassa suunnattuun EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

—	Tuetaan Afrikan osuus- ja yhteisötaloutta EU:n temaattisilla ohjelmilla ”Investointi ihmisiin” ja ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä”.

—	Kannustetaan perustamaan ja vahvistamaan osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden verkkoja (pohjoisten ja eteläisten maiden välillä sekä eteläisten maiden kesken).

—	Edistetään perus- ja ammattikoulutusta, kulttuuriyhteistyötä sekä sukupuolten tasa-arvoa EU:n ohjelmissa ja politiikoissa.

—	Tunnustetaan osuus- ja yhteisötalouden panos ihmisarvoa kunnioittavien työpaikkojen luomiseen Afrikassa ja otetaan se huomioon EU:n kehitysyhteistyöpolitiikoissa.

—	Otetaan osuus- ja yhteisötalous mukaan vuoden 2010 raporttiin EU:n kehityspolitiikasta, jossa tarkastellaan sosiaalista suojelua.

—	Kannustetaan osuus- ja yhteisötaloudelle suotuisaa toimintaympäristöä, mukaan luettuina asianmukainen oikeudellinen kehys, valmiuksien kehittäminen, rahoituksen saatavuus ja verkottuminen.

—	Vahvistetaan EU:n toimielinten keskinäistä yhteistyötä osuus- ja yhteisötalouden edistämiseksi.

—	Sisällytetään osuus- ja yhteisötalous komission ja ILO:n nykyisiin strategisiin kumppanuuksiin.

Edellä mainittujen suositusten mukaisesti ETSK pyrkii aktiivisesti ottamaan afrikkalaiset osuus- ja yhteisötalouden toimijat mukaan toimintaansa ja etenkin EU:n ja AKT-maiden seurantakomiteaan.

2. Afrikan osuus- ja yhteisötalouden tilanne ja laajuus

2.1 Osuus- ja yhteisötalous koostuu ”yrityksistä ja organisaatioista, etenkin osuuskunnista, keskinäisistä yhtiöistä, järjestöistä, säätiöistä ja sosiaalisista yrityksistä, joiden erityispiirteenä on tuottaa tavaroita, palveluja ja tietoa pyrkiessään sekä taloudellisiin että sosiaalisiin tavoitteisiin ja edistäessään yhteisvastuuta” (2). Näin määritelty osuus- ja yhteisötalous on merkittävä taloudellinen ilmiö paitsi Euroopassa, myös muissa maanosissa, alkaen Afrikasta.

2.2 Koska kyseessä on hyvin kattava käsite, jossa painotetaan erilaisten organisaatioiden ja yritysten yhteisiä piirteitä, on nykyisin käytännössä mahdotonta kartoittaa tarkkaan osuus- ja yhteisötalouden levinneisyyttä ja määrää yksittäisissä Afrikan maissa tai maanosassa kokonaisuudessaan. Voidaan kuitenkin tuoda esiin ominaispiirteitä, jotka yhdistävät afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden piiriin kuuluvia erilaisia organisaatioita ja yrityksiä.

2.3 Osuus- ja yhteisötalouden keskeisiä osatekijöitä ovat perinteisesti olleet osuuskunnat, jotka ILO (R193, 2002) on määritellyt ”henkilöiden perustamiksi itsenäisiksi yhtymiksi, jotka on muodostettu vapaaehtoisesti yhteisten taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeiden ja pyrkimysten toteuttamiseksi yhteisomistuksessa olevan ja demokraattisesti hallinnoidun yrityksen avulla”. Siirtomaaviranomaiset ovat ”tuoneet” osuuskunnat Afrikkaan, ja niistä on maiden itsenäistymisen myötä tullut eräs Afrikan tärkeimmistä taloudellisen ja yhteiskunnallisen organisaation muodoista (Develtere, Pollet & Wanyama, 2009). Useimmissa tapauksissa uusien itsenäisten valtioiden hallitukset ovat kuitenkin luoneet hyvin tiiviit yhteydet osuuskuntiin, joita on käytetty mobilisaation ja valvonnan välineenä erilaisissa yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa yhteyksissä. Vasta 1990-luvun liberalisoinnin myötä afrikkalaiset osuuskunnat ovat kyenneet irtautumaan niille aiemmin tyypillisestä voimakkaasta riippuvuussuhteesta valtioon ja saaneet takaisin osuuskuntamallille ominaisen itsenäisyyden, vapaaehtoisuuteen perustuvan luonteen ja sisäisen demokratian, ja ne ovat näin ollen uudessa elpymis- ja laajentumisvaiheessa.

2.4 Viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana osuuskuntamallin levinneisyys ja suosio ovat lisääntyneet huomattavasti. Kuten Develtere, Pollet & Wanyama (2009) (3) ovat osoittaneet analysoimalla 11 Afrikan maan tietoja, aktiivisten osuuskuntien määrä on useissa tapauksissa (Kenia, Ghana ja Senegal, muutamia mainitaksemme) yli kaksinkertaistunut vuosiin 1989–1992 verrattuna, ja osuuskunnista on muodostunut erittäin keskeinen tekijä valtion taloudessa.

2.5 Suurimman osan afrikkalaisista osuuskunnista omistavat asiakkaat, ja ne toimivat maatalousalalla. Hyvin yleisiä ovat kuitenkin myös pankkialalla toimivat osuuskunnat. WOCCUn (World Council of Credit Unions) mukaan vuonna 2007 oli olemassa 12 000 luotto-osuuskuntaa, joiden jäsenmäärä oli yli 15 miljoonaa 23 maassa ja joiden säästöjen määrä oli noin 3,5 miljardia dollaria (Fonteneau & Develtere, 2009). Niinpä osuuskunnat ovat monilla Afrikan alueilla mikroluottolaitosten kantava voima. Osuuskunnat toimivat myös rakennus-, vakuutus- ja jakelualalla. Arvioiden mukaan noin seitsemän prosenttia Afrikan väestöstä on nykyisin jäsenenä osuuskunnassa.

2.6 Keskinäisten yhtiöiden päätavoitteena on tarjota sosiaalisia palveluja jäsenilleen ja heidän perheilleen, jakaa riskit ja resurssit sekä toimia sosiaalisen suojelun alalla keskittyen etenkin kaikkiin terveysasioihin ja terveydenhoitopalveluihin liittyviin näkökohtiin. Keskinäisiä yhtiöitä on paljon, ja niiden vaikutukset ovat huomattavat: arvioiden mukaan Länsi-Afrikassa toimii ainakin 500 keskinäistä yhtiötä, ja niiden piiriin kuuluu siis useita satoja tuhansia ihmisiä. Ruandan terveysministeriö on vuodesta 2003 sisällyttänyt tämäntyyppiset yhtiöt terveydenhoitopalvelujen saatavuuden yleistämiseen pyrkivään strategiaansa, ja ministeriön tietojen mukaan 75 prosenttia väestöstä on ainakin yhden keskinäisen yhtiön jäsen. Kyse ei kuitenkaan ole vain terveydenhoitoalasta. Myös tässä tapauksessa keskinäisiä yhtiöitä vastaavat organisaatiot ja/tai yritykset toimivat myös muilla aloilla. Tämä koskee tontiinijärjestelmää ranskankielisessä Afrikassa ja pankkialalla toimivia luotto-osuuskuntia englanninkielisessä Afrikassa sekä hautauspalveluyhtiöitä, jotka tarjoavat hautauspalveluja eri maissa, kuten Etiopiassa ja Etelä-Afrikassa.

2.7 Länsi-Afrikan talous- ja rahaliiton (UEMOA) ministerineuvosto hyväksyi 26. kesäkuuta 2009 ensimmäistä kertaa Afrikassa asetuksen (N:o 7/2009) keskinäisistä yhtiöistä. ”Keskinäisyyden” periaatteille ominaiset perusarvot on näin määritelty ja tunnustettu: avoimuus, sosiaalinen vastuu, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu. Kyseisiin periaatteisiin pohjautuu myös muita keskinäisen yhtiön ominaispiirteitä, etenkin vapaaehtoinen ja syrjimätön jäsenyys, voittoa tavoittelematon toiminta, instituution demokraattinen ja osallistava toiminta, sitoutuminen yhteisvastuuseen, itsenäisyys ja riippumattomuus, hallintokomitean työn vapaaehtoisuus ja vastuullinen osallistuminen.

2.8 Toinen hyvin runsaslukuinen ryhmä Afrikassa, joka on levinnyt kaikille mahdollisille aloille niin maaseudulla kuin kaupungeissa, ovat järjestöt, joihin lukeutuu mm. vapaaehtoisjärjestöjä, yhteisöjen organisaatioita (community-based organisations), voittoa tavoittelemattomia organisaatioita sekä valtiovallasta riippumattomia organisaatioita. Osuus- ja yhteisötalouteen nivoutuvien järjestöjen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti 1990-luvun demokratisoitumisprosessien myötä parempien lainsäädäntökehysten ja joustavien toimintarakenteiden ansiosta, joiden avulla yhdistysmallia voidaan mukauttaa mitä erilaisimpiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Tässä ryhmässä erityisen merkittävä rooli on valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla, jotka – usein yhteistyössä Pohjoisen vastaavien organisaatioiden ja elinten kanssa – kykenevät saamaan valtavia resursseja ja toimimaan näin ollen laajemmissa puitteissa. Myös työmarkkinaosapuolet ovat usein aktiivisia eri maissa, ja ne edistävät osuus- ja yhteisötalouden rakenteita ja aloitteita.

2.9 Rakenteellisten ja toiminnallisten ominaispiirteidensä vuoksi osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, yhdistykset ja muut osuus- ja yhteisötalouden piiriin kuuluvat organisaatiot ja yritykset vaikuttavat huomattavasti Afrikan talous- ja yhteiskuntaelämään. Ne tarjoavat ennen muuta työpaikkoja sekä mahdollistavat suoran ja demokraattisen osallistumisen resurssien organisointiin ja jakamiseen. Osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja yritykset toimivat lisäksi laaja-alaisesti yhteiskunnassa ja hyvin usein myös köyhimmillä maaseutualueilla, joilla valtion toimet ovat vähäisiä tai olemattomia, ja varmistavat, että yhteiskunnalliset ja/tai taloudelliset palvelut ovat myös heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ulottuvilla (köyhät, naiset, vammaiset, ammattitaidottomat työntekijät, maahanmuuttajat jne.). Olkoonpa kyseessä mikrorahoitus, lääketieteellinen ja sosiaalinen apu hiv/aids-potilaille tai osallistuminen maatalousosuuskuntaan tai hautausyritykseen, osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja yritykset mahdollistavat sosiaalisen suojelun toimet yhteisvastuulliselta ja yhteisölliseltä pohjalta. Samalla tuotetaan talouselämän kannalta tärkeitä tavaroita ja palveluja, mikä vaikuttaa suorasti köyhyyden vähentämiseen.

2.10 Osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden ja yritysten roolin merkitys kasvaa maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin vaikutusten myötä. Afrikassa kriisi seuraa vuosien 2007–2008 elintarvike- ja energiakriisiä (4). Kun suuren väestönosan taloudellinen ja sosiaalinen tilanne heikkeni, kehitysmaiden hallitusten olisi pitänyt vahvistaa ja laajentaa usein puutteellisia sosiaalisen suojelun järjestelmiä. Osuus- ja yhteisötalous on tällä alalla jo läsnä ja erittäin aktiivinen, ja se kompensoi usein valtion toimien puutteita ja pirstaleisuutta poistamatta kuitenkaan valtioilta ja instituutioilta niiden roolia ja vastuuta.

3. ILO:n ohjelma

3.1 Osuus- ja yhteisötaloudella on ominaispiirteidensä vuoksi mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja, yleistää työelämän perusoikeuksien noudattamista sekä edistää sosiaalista suojelua ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Se vastaa näin ollen täysin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) strategisia tavoitteita ”ihmisarvoisen työn” (decent work) saavuttamisesta ja varmistamisesta. Työn katsotaan olevan ihmisarvoista, jos se tehdään ”vapaissa, tasa-arvoisissa, turvallisissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa”. Ihmisarvoinen työ on jo pitkään ollut ILO:n ensisijainen tavoite, ja sitä pidetään keskeisenä seikkana köyhyyden vähentämissuunnitelmissa sekä kestäväpohjaisen, osallistavan ja oikeudenmukaisen kehityksen edistämisvälineenä.

3.2 ILO luettelee ihmisarvoista työtä Afrikassa koskevassa ohjelmassaan vuosiksi 2007–2015 (ILO, 2007) Afrikan mahdollisuuksia ja haasteita, jotka koskevat sekä ihmisarvoisen työn toteuttamista koko maanosassa että asianmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen varmistamista Afrikassa. Keskeiset mainitut haasteet koskevat työttömyyttä, alityöllisyyttä ja köyhyyttä, sosiaalisen suojelun roolia kehityksessä, sosiaalisen syrjäytymiseen liittyviä ongelmia sekä hivin ja aidsin leviämistä. Asiakirjassa osuus- ja yhteisötaloutta ei mainita kertaakaan nimenomaisesti. Kuitenkin käsitteet, toimet, huomion kiinnittäminen osuuskuntiin ja yhdistyksiin sekä oikeudenmukaisuuden, osallistumisen ja sosiaalisen suojelun painotus ovat kaikki tekijöitä, jotka sopivat yhteen osuus- ja yhteisötalouden perustan kanssa.

3.3 ILO on vuosien kuluessa kehittänyt merkittävää osaamista osuus- ja yhteisötalouden alalla käyttäen perinteisiä välineitään, perustamalla osuuskuntiin keskittyvän yksikön (EMP/COOP) ja käynnistämällä joukon teknisen tuen ohjelmia, joita toteutetaan koko maanosassa (esimerkiksi CoopAfrica) tai yksittäisissä valtioissa (kuten Say Jump! Etelä-Afrikassa).

3.4 Ei siis ole sattumaa, että juuri ILO on aloittanut ensimmäisenä kansainvälisen keskustelun osuus- ja yhteisötaloudesta Afrikassa. Tilattuaan joukon analyyseja ja tutkimuksia etenkin Afrikan osuuskunnista ILO järjesti Johannesburgissa lokakuussa 2009 konferenssin aiheesta ”Osuus- ja yhteisötalous: Afrikan vastaus globaaliin kriisiin”. Konferenssiin osallistui edustajia koko Afrikasta, ja sen tavoitteena oli hyväksyä osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden ja yritysten edistämiseen Afrikassa tähtäävä toimintasuunnitelma (5).

3.5 Toimintasuunnitelmassa on neljä strategista tavoitetta:

—	Maailmanlaajuisella tasolla ILO ja osuus- ja yhteisötalouden sidosryhmät sitoutuvat edistämään ja yleistämään osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja organisaatioiden tunnustamista sekä lisäämään pohjoisen ja etelän sekä Afrikan ja muiden alueiden välisiä kumppanuuksia.

—	Aluetasolla pyritään edistämään osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä ja organisaatioita sekä etsimään resursseja osuus- ja yhteisötaloutta Afrikassa käsittelevän ohjelman laatimiseksi.

—	Valtiotasolla tavoitteena on laatia, vahvistaa ja/tai edistää osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja organisaatioiden kehittämisen ja vahvistamisen edellyttämää oikeudellista, institutionaalista ja poliittista toimintaympäristöä.

—

Alue- ja paikallistasolla pyritään varmistamaan osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja organisaatioiden tehokkuus siten, että ne kykenevät parhaiten tyydyttämään väestön tarpeet seuraavilla aloilla: sosiaalinen suojelu, tulonmuodostus, työllisyyden edistäminen, työelämän oikeuksien noudattaminen työpaikalla, elintarviketurvallisuus ja ympäristönsuojelu, hivin ja aidsin ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta jne.

3.6 Aiempien elintarvike- ja energiakriisien vaikutusten lisäksi tulevien maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin vaikutusten vuoksi Johannesburgin toimintasuunnitelmassa lueteltujen tavoitteiden saavuttaminen on erityisen kiireellistä. ILO:n arvioiden mukaan noin 73 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan työntekijöistä on epävarmassa työsuhteessa. Prosenttiosuus on vuonna 2009 voinut nousta 77 prosenttiin, ja sekä Afrikan sisäiset että Eurooppaan kohdistuvat muuttopaineet ovat luultavasti lisääntyneet, sillä monet työntekijät etsivät parempaa tulevaisuutta. Kriisin vaikutukset ovat ilmenneet niin infrastruktuureihin kuin tavaratuotantoon kohdistuvien suorien ulkomaisten sijoitusten vähenemisenä sekä siirtolaisten rahalähetysten pienenemisenä. Osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja organisaatioiden leviämisen edistäminen ja vahvistaminen luo osaltaan uusia työpaikkoja ja tarjoaa näin konkreettisen vaihtoehdon siirtolaisuudelle.

3.7 Osuuskuntien keskeinen panos sosiotaloudelliseen kehitykseen on äskettäin johtanut siihen, että YK on julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi osuuskuntien vuodeksi. Aloite tarjoaa tilaisuuden edistää ja laajentaa osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden ja yritysten roolia.

4. Näkymät ja suositukset – EU:n osallistuminen ja uudet ensisijaiset politiikanalat

4.1 Osuus- ja yhteisötalous on merkittävä ilmiö Euroopan unionissa, ja sen taloudellinen ja sosiaalinen rooli tunnustetaan yhä tärkeämmäksi. ETSK tuotti vuonna 2006 asiasta ensimmäisen laajan raportin (6).

Vuonna 2009 Euroopan parlamentti tunnusti osuus- ja yhteisötalouden olevan yksi Euroopan rakentamisen pilari ja katsoi, ”että osuus- ja yhteisötalouden osuus on 10 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä, toisin sanoen 2 miljoonaa yritystä tai 6 prosenttia kokonaistyöllisyydestä, ja että sillä on runsaasti potentiaalia luoda ja pitää yllä kestävää työllisyyttä – –.” (7)

Myös ETSK on suositellut erilaisten yritysmallien, muun muassa osuus- ja yhteisötalouden, tunnustamista ja säilyttämistä (8).

4.2 Osuus- ja yhteisötaloudella ei ole erityistä asemaa toiminta-alana EU:n ulkoisissa kehitysyhteistyöohjelmissa. Kaikki osuus- ja yhteisötalouden keskeiset toimintaympäristöt Afrikassa kuuluvat kuitenkin EU:n toiminnan painopisteiden piiriin: sosiaalinen suojelu, terveys, sosiaalinen osallistaminen, työllisyys, maatalouden ja maaseudun kehittäminen, mikroluotot ja kulttuuri. Näin ollen EU:n mahdolliset toimintavälineet ja toimintaympäristöt ovat jo olemassa, vaikka tukea ei kohdennettaisikaan suoraan osuus- ja yhteisötalouden organisaatioihin ja yrityksiin.

4.3 Jotta tämä uusi Afrikan sosioekonominen ilmiö voitaisiin kuitenkin nivoa EU:n kehitysyhteistyöhön, komitea suosittaa, että EU tunnustaa virallisesti Afrikan osuus- ja yhteisötalouden olemassaolon. EU saattaa löytää erityisintressin ja lisäarvoa sisällyttäessään asialistalleen kyseisen uuden painopisteen, sillä näin edistettäisiin yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden, kuten ILO:n ja Maailmanpankin, kanssa. Samalla voitaisiin luoda järjestelmäsynergiaa, joka on yhä tärkeämpää kehitysyhteistyössä. Lisäksi työhön saataisiin mukaan Euroopan osuus- ja yhteisötalouden päätoimijat, ja näin voitaisiin lisätä eurooppalaisen julkisen mielipiteen tukea EU:n ulkoisen avun vahvistamiselle.

4.4 Tehokkain keino varmistaa osuus- ja yhteisötalouden roolin ja panoksen tunnustaminen Afrikan kehityksessä on edistää alaa EU:n ja Afrikan nykyisten kumppanuuksien eli Cotonoun sopimuksen ja EU:n ja Afrikan kumppanuuden kautta.

4.4.1 Komitea pahoittelee, että Cotonoun sopimuksen tarkistus vuonna 2010 on jo päättynyt ja ettei siihen ole otettu mukaan osuus- ja yhteisötaloutta käsitteleviä määräyksiä. Afrikan maissa sijaitsevien EU:n lähetystöjen tulisi ryhtyä toimiin, jotta osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja yritykset otettaisiin pikaisesti mukaan niiden toimijoiden luetteloon, jotka kartoitetaan ja joita kuullaan.

4.4.2 Vuoden 2015 tarkistus tarjonneen tilaisuuden tunnustaa nimenomaisesti osuus- ja yhteisötalous ja sisällyttää se valtiosta riippumattomien toimijoiden ryhmään. Kyseisille toimijoille on annettava tietoa, niitä on kuultava ja ne on kutsuttava mukaan sopimuksen toteuttamiseen sen lisäksi, että ne hyötyvät rahoitusvaroista ja sellaisten valmiuksien parantamiseen tähtäävistä kehitysyhteistyötoimista, joilla varmistetaan niiden tehokas osallistuminen.

4.4.3 ETSK katsoo, että pohdinnoissa EU:n ja AKT-maiden suhteista tulevalla kaudella vuodesta 2020, jolloin Cotonoun sopimuksen voimassaolo päättyy, tulisi varmistaa paitsi Cotonoun sopimuksen mukaisiin valtiosta riippumattomiin toimijoihin sovellettavat institutionaaliset määräykset, myös osuus- ja yhteisötalouden nimenomainen sisällyttäminen kyseiseen ryhmään.

4.5 EU:n ja Afrikan suhteissa voidaan luoda muuttoliikettä, liikkuvuutta ja työllisyyttä käsittelevän seitsemännen kumppanuuden sekä osuus- ja yhteisötalouden tavoitteiden ja toimien välisiä suoria yhteyksiä etenkin kun ajatellaan panosta työpaikkojen luomiseen, epävirallisten talouden asteittaiseen virallistamiseen sekä ihmisarvoisen työn edistämiseen. Tässä yhteydessä EU:n ja Afrikan kolmas huippukokous, joka järjestetään marraskuussa 2010, sekä tällöin hyväksyttävät uudet toimintasuunnitelmat tarjoavat konkreettisen tilaisuuden edistää osuus- ja yhteisötaloutta. Kumppanuutta varten laadittava uusi toimintasuunnitelma voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

—	Tavoite: tunnustetaan osuus- ja yhteisötalous ja edistetään sitä välineenä kuroa umpeen virallisen ja epävirallisen talouden välistä kuilua sekä kannustaa ihmisarvoisten työpaikkojen luomista.

—	Toiminta: vahvistetaan Afrikan osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden valmiuksia ja kykyjä laatimalla asianmukaisia, etenkin hallintoalan kursseja ammattikoulutuslaitoksissa ja korkeakouluissa.

—	Toiminta: helpotetaan lainojen ja mikroluottojen myöntämistä osuus- ja yhteisötalouden toimijoille.

—	Toiminta: autetaan Afrikan maiden hallituksia määrittelemään asianmukainen oikeudellinen, poliittinen ja institutionaalinen kehys, jotta edistetään osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä ja organisaatioita ja niiden toimintaa.

4.6 Afrikan osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja yritykset ovat hyvin aktiivisia maatalouden ja maaseudun kehittämisen aloilla. Konkreettisia sitoumuksia tällä alalla on tehty EU:n ja Afrikan maatalousstrategiassa sekä tiedonannossa ”Afrikan maatalouden edistäminen” (9). Kummassakaan tapauksessa ei kuitenkaan ole mainittu osuuskunta-alaa, joka on Afrikan osuus- ja yhteisötalouden kantava voima. Toiminta- ja yhteistyömahdollisuudet maatalousalalla ja maaseudulla toimivien afrikkalaisten osuuskuntien kanssa ovat kuitenkin moninaiset ja vastaisivat tavoitetta ”painottaa maatalouden hallinnon parantamista ja tukea valmiuksien kehittämistä (capacity building) maatalouden parissa toimivissa julkisissa ja yksityisissä afrikkalaisissa organisaatioissa” (10).

4.6.1 Lisäksi on syytä mainita, että kehitysyhteistyön rahoitusväline käsittää elintarviketurvan temaattisen ohjelman. Tämä on myös ala, jolla voitaisiin hyödyntää EU:n nykyisiä välineitä ja ohjelmia Afrikan osuus- ja yhteisötalouden keskeisen roolin tunnustamiseksi eurooppalaisessa kehitysyhteistyössä.

4.7 Toinen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluva temaattinen ohjelma, jota tulisi harkita, on ”Investointi ihmisiin”. Sen avulla pyritään kehittämään henkilöresursseja, ja sitä voitaisiin hyödyntää tuettaessa Afrikan osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden yrittäjyystaitoihin keskittyvää koulutusta ja niiden kehittämistä.

4.7.1 Tämä tavoite vastaisi etenkin hallintoalan valmiuksien kehittämistä käsittelevän ILO:n julistuksen määräyksiä. Perus- ja ammattikoulutus ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla vahvistetaan osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden ja yritysten valmiuksia ja mahdollistetaan niiden kilpailu markkinoilla. On kuitenkin paneuduttava erityisesti naisten perus- ja ammattikoulutukseen, sillä naisten rooli on Afrikan taloudessa ja etenkin maatalousalalla ja maaseudulla usein aliarvostettu.

4.8 EU:n tulisi perus- ja ammattikoulutuksen alalla sekä valmiuksien kehittämiseksi että hallinnon parantamiseksi edistää ja kannustaa eurooppalaisten ja afrikkalaisten osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden ja yritysten suhteita. Kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihto sekä tekninen apu pohjois-etelä- sekä etelä-etelä-akselilla vahvistaisi osaltaan afrikkalaisia rakenteita (11). Lisäksi ETSK kannustaa luomaan ja vahvistamaan osuus- ja yhteisötalouden verkkoja pohjois-etelä- ja etelä-etelä-akselilla, sillä se pitää niitä välttämättömänä välineenä, jonka avulla osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot voivat tehdä yhteistyötä ja siirtää teknisiä valmiuksia.

4.9 Perus- ja ammattikoulutus on myös tärkeä seikka edistettäessä laadukkaita työpaikkoja ja yleisemmin kulttuurista yhteistyötä. Molemmilla aloilla on ensisijainen rooli työpaikkoja luotaessa, kuten ETSK on jo useaan otteeseen todennut. Näin ollen EU:n tulisi ottaa kyseiset alat huomioon, kun Afrikan osuus- ja yhteisötalous sisällytetään unionin ohjelmiin ja politiikkoihin.

4.10 Kun ajatellaan työpaikkojen luomista, joka yhdessä sosiaalisen suojelun ja sukupuolten tasa-arvon kanssa on osuus- ja yhteisötalouden keskeinen piirre etenkin maaseudun työllisyyden osalta, eräät EU:n ja Afrikan strategian näkökohdat voidaan nivoa Johannesburgin toimintasuunnitelman tavoitteisiin. Tämä pätee etenkin muuttoliikettä, liikkuvuutta ja työllisyyttä käsittelevän EU:n ja Afrikan kumppanuuden kolmanteen ensisijaiseen toimenpiteeseen, joka koskee työllisyyttä ja köyhyyden lieventämistä ja jossa korostetaan ihmisarvoisen työn periaatteita.

4.11 Lisäväline, jonka avulla voidaan tunnustaa osuus- ja yhteisötalouden rooli Afrikan kehityksessä, voisi olla vuoden 2010 raportti EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta. Siinä tarkastellaan sosiaalista suojelua, ja osuus- ja yhteisötalouden organisaatioilla ja yrityksillä on kyseisellä alalla avainrooli etenkin Afrikassa, kuten edellä todetaan (12). Jos Afrikan osuus- ja yhteisötalous otetaan huomioon vuoden 2010 raportissa kehitysyhteistyöpolitiikasta, voitaisiin EU:n kehitysyhteistyössä laatia erityinen sosiaalisen suojelun politiikka, jota ei vielä nykyisin ole olemassa.

4.12 ETSK suosittaakin, että komissio alkaa kartoittaa jäsenvaltioiden kehitysyhteistyötoimia Afrikan osuus- ja yhteisötalouden kanssa, jotta EU ja jäsenvaltiot voivat paremmin koordinoida ja jakaa keskenään alalla toteutettavia toimia.

4.13 Jotta Afrikan osuus- ja yhteisötalous voi osaltaan tehokkaasti poistaa köyhyyttä, on luotava edullinen toimintaympäristö, johon sisältyy asianmukainen oikeudellinen kehys, valmiuksien kehittäminen, rahoituksen saatavuus sekä afrikkalaisten ja eurooppalaisten osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden verkottuminen. EU:n ja ILO:n tulisi kannustaa Afrikan maiden viranomaisia luomaan oikeudellisen kehyksen yhteydessä osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden rekisteri sekä hyväksymään lainsäädäntö, joka mahdollistaa kyseisten toimijoiden tehokkaan toiminnan, mukaan luettuna keskeinen kysymys tuotantovälineiden omistuksesta. EU ja jäsenvaltiot voisivat hyödyntää niiden Euroopan maiden parhaita käytänteitä, joissa osuus- ja yhteisötalous toimii aktiivisimmin.

4.13.1 EU:n tukitoimia valmiuksien kehittämiseksi ja osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden verkottumiseksi tulisi hallinnoida kansallisella, alueellisella ja maanosan tasolla. Tässä yhteydessä tulisi hyödyntää etenkin Cotonoun sopimusta, EU:n ja Afrikan strategiaa sekä temaattista ohjelmaa ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä” (kehitysyhteistyön rahoitusväline) (13). Toimilla voitaisiin tukea koordinointia, suojelua ja vuoropuhelua, osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden vertikaalista ja horisontaalista integrointia, koulutusta jne.

4.13.2 Tätä varten osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot tulisi sisällyttää niiden valtiosta riippumattomien toimijoiden ryhmään, jotka kuuluvat edellä mainittujen temaattisten ohjelmien piiriin. Seuraavia unionin rahoitusnäkymiä (2014–2020) tarkistettaessa tulisi myös lisätä rahoitusta, jota kohdennetaan kyseisiin temaattisiin ohjelmiin sekä muihin temaattisiin ohjelmiin, joissa osuus- ja yhteisötalous on tehokas osatekijä (14). Rahoitus tulisi kaiken kaikkiaan kaksinkertaistaa, kuten ETSK on jo toivonut (15). EU:n rahoituksesta riippumatta on kannustettava ja jatkettava koordinointia, vuoropuhelua, yhteisvaikutusta ja yhteistyötä eurooppalaisen ja afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden eri aloilla ja etenkin afrikkalaisten organisaatioiden keskuudessa. Olisi myös lisättävä Euroopan kehitysrahaston (EKR, 2014–2019) rahoitusta asianomaisiin ohjelmiin, jotta osuus- ja yhteisötalous hyötyy tästä tuesta.

4.14 Suotuisan toimintaympäristön lisänäkökohtana ovat ennen kaikkea todelliset edellytykset, joilla valtiosta riippumattomat toimijat voivat saada rahoitusta yksinkertaistetuin menettelyin.

Erityinen ja innovatiivinen näkökohta ovat pitkäaikaiset lainat kehittyneemmille osuus- ja yhteisötalouden toimijoille. EU:n on puolestaan helpotettava tällaisten lainojen saantia jo olemassa olevilla tai uusilla välineillä.

4.15 ETSK kehottaa lopuksi kehittämään toimielinten sisäistä ja niiden välistä yhteistyötä afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden edistämiseksi. Komitea

—

kehottaa Euroopan parlamenttia, joka on jo antanut päätöslauselman osuus- ja yhteisötalouden vaikutuksesta Euroopan integraatioon (16), antamaan toisen päätöslauselman Afrikan osuus- ja yhteisötalouden panoksesta köyhyyden poistamiseen sekä osoittamaan sen laatimisen kehitysyhteistyövaliokunnalle ja/tai yhteiselle AKT–EU-edustajakokoukselle.

—	kehottaa vuoden 2010 jälkipuoliskolla EU:n neuvoston puheenjohtajamaana toimivaa Belgiaa, jonka puheenjohtajuuskautena järjestetään EU:n ja Afrikan kolmas huippukokous, edistämään aktiivisesti Afrikan osuus- ja yhteisötalouden tunnustamista ja tukea.

—

suosittaa Euroopan komissiolle, että se tutkii mahdollisuutta sisällyttää osuus- ja yhteisötalous kehitysyhteistyön alalla toteutettavaan komission ja ILO:n strategiseen kumppanuuteen, jonka avulla pyritään lievittämään köyhyyttä, edistämään vuosituhattavoitteiden saavuttamista sekä toteuttamaan ohjelma ”Ihmisarvoista työtä kaikille” (17).

Bryssel 15 päivänä heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Johannesburgissa 19.–21. lokakuuta 2009 pidetyn ILO:n konferenssin valmisteluasiakirja, ks. liite 3.

(2) Ks. 1 artikla, johdanto, Plan of Action for the Promotion of Social Economy Enterprises and Organizations in Africa. Asiakirja laadittiin aiheesta The Social Economy – Africas Response to the Global Crisis (”Osuus- ja yhteisötalous: Afrikan vastaus globaaliin kriisiin”) järjestetyn ILO:n alueellisen konferenssin johdosta, Johannesburg, 19.–21. lokakuuta 2009, ks. myös kaavio liitteessä 2.

(3) Ks. edellinen alaviite, liite 3.

(4) Ks. asiakokonaisuuteen REX/285 kuuluva lausunto CESE 1954/2009, ”Kriisitilanteen tuki kehitysmaille”, esittelijä: Luca Jahier.

(5) K. liite 1 ja http://www.ilo.org/public/english/region/afpro/addisababa/pdf/se_planofaction_en.pdf.

(6) CIRIEC (julkisen talouden, osuus- ja yhteisötalouden ja osuustoimintatalouden kansainvälinen tutkimus- ja tiedotuskeskus), The Social Economy in European Union, CESE/COMM/05/2005.

(7) Euroopan parlamentin päätöslauselma osuus- ja yhteisötaloudesta (esittelijä: Patrizia Toia, 19. helmikuuta 2009).

(8) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22.

(9) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Afrikan maatalouden edistäminen – Ehdotus koko mantereen tasolla ja aluetasolla tehtävästä yhteistyöstä maatalouden kehittämiseksi Afrikassa (KOM(2007) 440 lopullinen).

(10) EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus – EU:n ja Afrikan yhteinen strategia, kohta 73.

(11) Hyvä esimerkki pohjoisen ja etelän välisestä osuus- ja yhteisötalouden verkosta on osuus- ja yhteisötalouden Euro-Välimeri-verkko, johon kuuluu organisaatioita Espanjasta, Ranskasta, Italiasta, Marokosta, Portugalista ja Tunisiasta. Verkko tukee ja edistää vaihtotoimintaa ja yhteistyöhankkeita Euro-Välimeri-kumppanuuden yhteydessä.

(12) Ks. kohdat 2.8 ja 2.9.

(13) Ohjelman 5.1.2 artiklassa todetaan, että EU tukee aloitteita, joilla pyritään lisäämään rajatylittävää vaihtoa, luomaan luottamuksen ilmapiiriä, edistämään verkottumista sekä varmistamaan valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten välinen koordinointi (pohjois-etelä- ja etelä-etelä-akselilla).

(14) Kyseessä ovat esimerkiksi temaattiset ohjelmat ”Investointi ihmisiin” ja ”Elintarviketurva” kehitysyhteistyön rahoitusvälineen yhteydessä.

(15) Ks. asiakokonaisuuteen REX/285 (2009) kuuluvan lausunnon ”Kriisitilanteen tuki kehitysmaille” kohta 6.3., esittelijä: Luca Jahier.

(16) Ks. alaviite 4.

(17) Ks. http://ec.europa.eu/europeaid/what/social-protection/documents/memorandum_of_understanding_ec_ilo_en.pdf.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/136

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaiset teknologia-, teollisuus- ja tiedepuistot kriisinhallinta-aikana, kriisin jälkeiseen aikaan valmistauduttaessa ja Lissabonin strategian jälkeisenä aikana” (lisälausunto)

2011/C 44/22

Esittelijä: János TÓTH

Apulaisesittelijä: András SZŰCS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lisälausunnon lausunnon aiheesta

Eurooppalaiset teknologia-, teollisuus- ja tiedepuistot kriisinhallinta-aikana, kriisin jälkeiseen aikaan valmistauduttaessa ja Lissabonin strategian jälkeisenä aikana (lisälausunto).

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 1. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 147 ääntä puolesta, yhdenkään äänestämättä vastaan ja 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tunnustaa teollisuus-, tiede- ja teknologiapuistojen (tässä lausunnossa jäljempänä ”ttt-puisto”) merkityksen talouden kehittämiselle ja ajanmukaistamiselle. Luodut rakenteet edistävät älykkään erikoistumisen ansiosta resurssien keskittämistä ja osaamisperustan luomista.

1.2

Euroopan unionissa tarvitaan nykyistä kohdennetumpaa ja integroidumpaa lähestymistapaa 21. vuosisadan ttt-puistojen tukemiseksi ja kehittämiseksi. Vallitsevan kriisin aikana ja sen jälkeen on erityisen tärkeää noudattaa entistä kattavampaa strategiaa, jotta saadaan hyödynnettyä puistojen mahdollisesti tarjoamat edut talouskasvua ja kilpailukykyä ajatellen. Nämä toimet unionin on toteutettava määrätietoisesti.

1.3	On suositeltavaa etsiä synergioita kentällä toteutettavien unionin lippulaiva-aloitteiden ja erityisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin ja sen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa ja kehittää synergioita edelleen.

1.4	Tulee kiinnittää huomiota uutta sukupolvea edustaviin ja uudenmuotoisiin puistoihin ja edistää niiden kehittämistä. Puistojen roolia innovointirakenteiden muotoilussa on paikallaan edistää.

1.5	Alueellista ulottuvuutta ajatellen tulee vahvistaa paikallisviranomaisten ja taajamien osallistumista ttt-puistojen kehittämiseen toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Julkisen sektorin, yritysmaailman ja korkeakoulujen verkottumista tulee edistää.

1.6

Puistojen kehittämisessä tieteellisten laitosten ja erityisesti korkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten kanssa tehtävän yhteistyön merkitys kasvaa. Yhteistyötä ttt-puistojen kanssa tehdään kuitenkin toistaiseksi asianmukaista vähemmän. Puistot voisivat toimia tiedepiirit ja teollisuuden yhdistävänä siltana. Erinomaisia korkeakouluja palkittaessa yksi peruste voisi olla kumppanuus puistojen kanssa.

1.7

Alalla olisi paikallaan käynnistää parhaiden käytänteiden levittämisen ohella tarkkailu-, arviointi- ja akkreditointitoiminta ja tukea sitä. Unioni- ja jäsenvaltiotason yhteensovitettu politiikka ja välineet puistojen luomiseksi ja kehittämiseksi edellyttävät arviointia ja empiirisiä vertailututkimuksia. Tuki eurooppalaisten ttt-puistojen kartoittamiselle ja yhteisen tietokannan luomiselle on toivottavaa. Tämän kaltaisen ”yhteysverkon” luominen helpottaisi puistojen yhteistyötä. Lisäksi se edistäisi yhteyksiä ja auttaisi poistamaan alueellista kasvua haittaavia esteitä.

1.8

Puistojen jatkuva ammattimaistuminen (entistä ammattimaisempi ja tehokkaampi toiminta) ilmenee 1) organisaatiohallinnassa, 2) (alueelliseen) kehitykseen liittyvissä monitahoisissa näkökohdissa sekä tutkimusosatekijän mukaanotossa, 3) klusterihin pohjautuvan jäsennellyn näkökohdan ja 4) laatuelementin intergroinnissa. Puistojen toimintaa säätelevien säännösten kehittäminen on kuitenkin jatkossakin tarpeen.

1.9	Euroopan unionin tarjoamia koheesioon ja sopeutumiseen liittyviä mahdollisuuksia on hyödynnettävä entistä perusteellisemmin ja niitä on paikallaan tarkastella nykyistä pitkäjänteisemmin.

2. Johdanto

2.1	ETSK antoi marraskuussa 2005 kattavan oma-aloitteisen lausunnon teollisuus-, tiede-, innovaatio- ja teknologiapuistoista. Vaikka lausunnossa kiinnitetään erityistä huomiota uusissa jäsenvaltioissa sijaitseviin puistoihin, siinä esitettävät päätelmät ja suositukset pätevät kuitenkin koko unionissa.

2.2

Mainittakoon, että kyseisessä lausunnossa esitetään useita tärkeitä näkökohtia sekä vastaavia suosituksia, joiden poliittinen vaikutus on kuluneina vuosina ollut huomattava. Saavutettu edistys on ollut synergistä unionin alue-, teollisuus- ja innovaatiopolitiikan aloilla toteuttamien ponnistelujen kanssa.

2.3

Tässä yhteydessä on paikallaan viitata seuraaviin toteamuksiin ja suosituksiin, joiden vaikutukset ovat ilmeisiä:

a)	ttt-puistot täyttävät innovaatiota edistäville välineille asetetut kriteerit ja niitä voidaan siten pitää ”innovaatiopooleina”

b)	tieteen ja teknologian sekä talouskehityksen vuorovaikutuksen helpottaminen on erittäin tärkeää samoin kuin yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön tarjoaman synergian hyödyntäminen markkinoille pääsyn helpottamiseksi

c)	puistot tarjoavat kattavan kehyksen innovaation edistämiselle ja edistävät aluekehitystä; niillä on keskeinen rooli kilpailukyvyn parantamisessa, työttömyyden torjunnassa ja keskeisten erojen kuromisessa

d)	tarvitaan talousstrategiaa, jossa otetaan huomioon puistojen tarjoamat monitahoiset mahdollisuudet ja osoitetaan oikea suunta

e)	ttt-puistot ovat avaintekijöitä innovaation edistämisessä; onkin yhä tärkeämpää hyödyntää korkeakoulujen ja muiden tutkimuslaitosten tietoresursseja

f)	alueidenvälinen ttt-puistojen verkottuminen sekä puistojen ja yritysten integroitujen yhteistyöohjelmien tuella kehitettävät yleiseurooppalaiset verkot ovat suunnitelmia, joita ei kuitenkaan ole täysin toteutettu.

2.4

On aika kartoittaa edeltävän lausunnon vaikutukset ajatellen sekä poliittisia että käytännön oppeja. Käsillä olevassa lisälausunnossa käsitellään myös puistojen roolia sekä ratkaisuja, joita ne voivat tarjota talouskriisiin. Tässä asiakirjassa ETSK kiinnittää huomiota puistojen erikoistumiseen, teollisuuden, työntekijöiden sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden uusiin odotuksiin samoin kuin alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla puistojen edessä oleviin haasteisiin sekä puistojen hallinnosta vastaavien elinten monimutkaisiin tehtäviin.

2.5

Teollisuus-, tiede-, innovaatio- ja teknologiapuistoja pidetään entistä enemmän välineenä, jonka avulla voidaan luoda paikallisia dynaamisia klustereita, jotka edistävät talouskasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä. Puistot edistävät innovaatiota, klustereiden ja B2B-toimintaa sekä tukevat pk-sektoria sekä työpaikkojen luomista. Näin ne tukevat teollisuuden muutosta Euroopassa. Klusterit on määritelty yksityiskohtaisesti ETSK:n aiheesta ”Euroopan teollisuusalueet uusiin tietoverkostoihin liittyvien haasteiden edessä” antaman oma-aloitteisen lausunnon (1) 2.3 kohdassa.

2.6

EU:n on myös valmistauduttava kriisinjälkeiseen aikaa, jolloin innovaatio-, tiede- ja teollisuusresurssit keskittyvät ympäri unionia sijaitseviin teknologia-, teollisuus- ja tiedepuistoihin. On tärkeää korostaa puistojen mahdollista roolia vuoden 2010 jälkeisen Lissabonin strategian suunnittelussa. Käsillä olevassa lausunnossa on tavoitteena esittää näiden päätelmien mukaisia suosituksia.

3. Teollisuus-, teknologia- ja tiedepuistojen roolin ja aseman kehitys

3.1

Kuluneiden vuosien syvällisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten, kuten talouskriisin ja sen seurausten sekä voimakkaina ilmenneiden kestävään kehitykseen, energiahuoltoon ja ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten vuoksi, ajanmukaistamiseen, kasvuun ja talouskehitykseen liittyvät käsitteet ja tehtävät on jouduttu määrittelemään uudelleen niin Euroopassa kuin koko maailmassa. Tässä yhteydessä puistojen on tehokkuutensa takaamiseksi kehitettävä uusia palveluja ja toimintoja ja luotava yrityksille suunnattavia uusia palvelumalleja, jotka auttavat uusia toimialoja ja sektoreita kukoistamaan.

3.2

Tiede- ja teknologiapuistojen ja muiden sen kaltaisten integroituja kehitysrakenteita muodostavien toimijoiden merkitys on kasvanut. Innovaatioon ja luovuuteen kiinnitetään EU:ssa ja muuallakin maailmassa erityistä huomiota. Mainittujen rakenteiden merkitys innovatiivisen ja kilpailukyisen talouden edistäjinä, jotka tukevat uuden luomista sekä vakiinnuttamista, tunnustetaan.

3.3

Maailman mittakaavassa tarkasteltuna puistot poikkeavat toisistaan huomattavasti niin tavoitteiltaan kuin kooltaankin. Erityyppisten puistojen parempi tunteminen edellyttää niiden tarpeiden, prioriteettien sekä strategisen suunnittelun tarkastelua. Ammattialajärjestöt ovat esittäneet puistoille useampia määritelmiä. Niistä keskeisimmän mukaan puisto on eräänlainen yksityisen ja julkisen tahon kumppanuus, joka edistää osaamisen siirtoa yleensä puistossa toimivien yritysten kesken tai niiden ja korkeakoulujen välillä sekä edistää alueen talouskasvua ja talouden kehitystä.

3.4

”Tiede- ja teknologiapuisto” -käsite kattaa nykyään erityyppiset huipputeknologian klusterit. Nimityksiä ovat mm. teknopolis, tiedepuisto, tiedekaupunki, kyberpuisto, hi-tech/huipputeknologia (teollisuus) puisto, innovaatiokeskus, tutkimus- ja kehityspuisto, akateeminen tutkimuspuisto, teknologia- ja tutkimuspuisto, tiede- ja teknologiapuisto, teknologiapuisto, teknologiapaja, teknopuisto, teknopooli ja tekniikan alan yrityshautomo. Vaikka tekniikan alan yrityshautomot, tiedepuistot, tutkimuspuistot, tiedekaupungit, teknopolikset ja alueelliset innovaatiojärjestelmät muistuttavat toisiaan monessa suhteessa, on kokemus kuitenkin osoittanut, että niiden välillä on eroja.

3.5

On paikallaan erottaa toisistaan tiedepuistot ja tutkimuspuistot. Euroopassa ensin mainittu nimitys on yleisempi, kun taas Yhdysvalloissa ja Kanadassa jälkimmäinen on laajassa käytössä. Myös Euroopassa on tiede- ja teknologiapuistoja, ja näiden kahden tärkein erottava tekijä on koko ja se sallitaanko niissä tuotannollinen yritystoiminta. Tiedepuistot ovat yleensä pienempiä ja niillä on tiiviimmät yhteydet korkeakouluihin eikä niissä painoteta tuotannollista toimintaa. Teknologiapuistot ovat puolestaan keskisuuria tai suuria ja niissä on myös tuotannollista yritystoimintaa. Maantieteellisesti tiedepuistot noudattelevat pikemminkin ”brittiläistä” mallia kun taas teknologiapuistot seurailevat ”välimerellistä” esikuvaa, joka on tyypillinen Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa.

3.6

On ilmeistä, että teollisuus-, teknologia- ja tiedepuistojen lippulaivahankkeiden onnistumiseen vaikuttavat seuraavat organisaatioon liittyvät tekijät:

a)	kestävät ja pitkäjänteiset yksityisen ja julkisen tahon kumppanuudet

b)	kokeneiden innovointiammattilaisten hallintovastuu puistoista

c)	keskeisten toimijoiden, eli alueviranomaisten, yritysten ja tutkimuslaitosten sekä paikallisyhteisöjen yhdessä määrittelemät strategiset toiminnot

d)	selkeän erikoistumisen tarjoama etu

e)	kyky saavuttaa tarvittava kriittinen massa oikeaan aikaa, jotta tutkimustulokset voidaan muuntaa käytäntöön vaikka haudontavaihe onkin poikkeuksellisen pitkä.

4. Verkottuminen, klusterit sekä korkeakoulujen ja teollisuuden yhteistyö

4.1

Euroopan jälkiteolliselle taloudelle ovat tyypillisiä keskinäiset yhteydet, minkä vuoksi talouden ja yhteiskunnan uudistuminen tapahtuu luovissa innovaatioon tähtäävissä ”ekosysteemeissä”. On suotavaa, että puistot vahvistavat yhteistyötään muiden vastaavien toimijoiden kanssa sekä jäsenvaltioissa että kansainvälisellä tasolla.

4.2	Klusterit ovat paras esimerkki kilpailukykyä edistävistä ”ekosysteemeistä”. Tiede- ja teknologiapuistot ovat osoittaneet edistävänsä tehokkaasti klustereiden muodostumista.

4.3	Viimeaikaisen talouskehityksen myötä osaamisen luominen, hyödyntäminen, edelleen välittäminen ja käyttäminen korostuvat entisestään. Julkisen sektorin, yritysmaailman toimijoiden sekä korkeakoulujen toimimista verkoina on kehitettävä ja vahvistettava.

4.4

Tarvitaan tietoista ja monitasoista hallintaa, joka auttaa varmistamaan unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason keskinäisen synergian ja edistää yritysten, korkeakoulujen ja kansalaisjärjestöjen kumppanuuksia. Näin voidaan luoda vakaita yhteyksiä tietoa luovien ja innovatiivisten instituutioiden välille.

4.5

On paikallaan sovittaa yhteen korkeakoulujen, tiede- ja tutkimuslaitosten ja ttt-puistojen kannusteet ja tehtävät sekä edistää niiden uusia yhteistyömuotoja. Puistot voivat lisätä houkuttelevuuttaan huomattavasti tarjoamalla laajan kirjon esim. teknologian siirtoon, patenttimenettelyihin, yritystoiminnan aloittamiseen ja spin-off-vaikutuksen hyödyntämiseen, projektihallintaan ja taloudelliseen tukeen liittyviä palveluja. Jotta puistojen tarjoamat palvelut todellakin osaltaan edistäisivät tarvittavia yhteistyömuotoja, on niiden oltava ajanmukaisia ja korkeatasoisia.

4.6

Etenkin korkeakoulujen ja tiede- ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävä yhteistyö on puistojen kehittämisessä yhä tärkeämpää. Sama pätee muihin tutkimukseen ja kehitykseen liittyviin näkökohtiin. Samoin on todettava, että tiedemaailman ja yrityssektorin yhteistyöhön liittyy ongelma: se ei ole toivottavan laajuista eikä yhteistyö puistojen kanssa ole saavuttanut toivottua tasoa.

4.7

Puistot voisivat toimia tiedepiirit ja teollisuuden yhdistävänä siltana. Korkeakoulujen laadun ja vaikutuksen arvioimiseksi olisi toivottavaa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota niiden teollisuuteen ja talouteen kohdistuvaan vaikutukseen. Yrittäjähengen edistämisessä tiedepiireissä voi kauppakamareilla ja aluehallinnoilla olla tärkeä rooli, jota aikuiskoulutuksen toimet vahvistavat entisestään. Erinomaisia korkeakouluja palkittaessa yksi peruste voisi olla yrityspuistojen olemassaolo.

4.8	Erityisesti uusissa jäsenvaltioissa puistojen rooli korkeakouluja ja teollisuutta erottavan välimatkan kaventamisessa voi olla erityisen tärkeä.

5. Eurooppalainen hallintotapa, toiminta sekä valvonta-aloitteet ja -toimet

5.1

Euroopan unionissa tarvitaan nykyistä kohdennetumpaa ja integroidumpaa lähestymistapaa 21. vuosisadan teollisuus-, teknologia- ja tiedepuistojen tukemiseksi ja kehittämiseksi. Vallitsevan kriisin aikana ja sen jälkeen EU:n on erityisen tärkeää noudattaa entistä kattavampaa strategiaa, jotta puistojen mahdollisesti tarjoamat edut talouskasvulle ja kilpailukyvylle saadaan hyödynnettyä.

5.2

Koska Lissabonin strategian tavoitteet on onnistuttu saavuttamaan vain osittain ja koska kokemuksesta on otettava opiksi, on Lissabonin strategian jälkeisiä tavoitteita tarpeen järkiperäistää keskittymällä rajoitettuun määrään konkreettisia, mitattavia ja jäsenvaltioittain eriytettyjä tavoitteita. Tässä yhteydessä on paikallaan tukeutua ttt-puistoihin keskittyneen kapasiteetin tarjoamiin kehitysmahdollisuuksiin. Nämä toimet unionin on toteutettava määrätietoisesti.

5.3

Ttt-puistoihin keskittyneet yritykset, työpaikat, osaaminen, taloudellinen ja innovaatiokapasiteetti ovat Euroopan unionin ”piiloresurssi”. Tiedämme, että kapasiteettia on huomattavasti, mutta meillä ei ole kokonaiskäsitystä eikä yhteistä strategiaa sen käyttöönottamiseksi ja hyödyntämiseksi. Unioni-, jäsenvaltio- ja aluetasolla oleva tieto on hajanaista ja sitä on rajallisesti. Erityisesti on paikallaan korostaa puistoissa edustettuina olevien alue- ja jäsenvaltiotasolla toimivien ammattialajärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tekemän työn merkitystä. Niitä on rohkaistava yhteistyöhön keskenään sekä toimimaan yhdessä EU-tason teknologiafoorumin luomiseksi.

5.4

Onnistuminen edellyttää, että ttt-puistot otetaan kiinteästi mukaan strategiseen ja määrätietoiseen suunnitteluun, joka alueellisten investointien tukemana vahvistaa Euroopan sitoutumista tieteeseen pohjautuvaan kasvuun ja kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtimiseen. Nämä aloitteet on ankkuroitava virallisesti Euroopan tutkimus- ja innovaatiosuunnitelmaan, jonka on ilmennettävä puistojen merkitystä eurooppalaisessa innovaatiopolitiikassa.

5.5

Euroopan komission pääosastojen tulisi ryhtyä yhdessä horisontaalisiin toimiin eri välineiden synergian edistämiseksi ja eri ohjelmien hallinnoinnin ja koordinoinnin vahvistamiseksi. Tämän tuloksena tulisi luoda foorumeita, korkeatasoisia ryhmiä tai elimiä, joiden tavoitteena olisi poistaa toimien yhteisrahoitusta haittaavat esteet sekä suunnitella ja käynnistää yhteisrahoitettavia toimia.

5.6

Tulisi myös luoda perusteet puistojen evaluoimiseksi, arvioimiseksi ja kartoittamiseksi. Evaluointeja, arviointeja ja empiirisiä vertailututkimuksia tarvitaan, mikäli halutaan laatia ttt-puistojen luomiseksi ja kehittämiseksi sellaista unioni- ja jäsenvaltiotason yhteensovitettua politiikkaa ja välineistöä, jolla puistot voidaan kohottaa nykyistä korkeammalle tasolle.

5.7

Lisäksi julkisen sektorin on pysyttävä perustelemaan toimensa, eli on luotava ja sovellettava arviointimenetelmiä ja -välineitä, jotka osoittavat julkisen tuen tarjoaman nettohyödyn. Onnistumista osoittavista parametreista ei toistaiseksi olla yksimielisiä (esim. taloudelliset kriteerit – sijoitukset, liikevaihto jne. – innovaatioindikaattorit: uudet yritykset, patentit, uudet tuotteet). Vertailua vaikeuttavat puistotyyppien väliset erot sekä jäsenvaltioissa ja alueilla vallitsevien olosuhteiden vaihtelu.

5.8

Tuki eurooppalaisten teollisuus-, teknologia- ja tiedepuistojen kartoittamiselle ja siten yhteisen tietokannan luomiselle on toivottavaa. Tämän kaltaisen ”yhteysverkon” luominen helpottaisi puistojen yhteistyötä. Lisäksi se edistäisi yhteyksiä ja auttaisi poistamaan alueellista kasvua haittaavia esteitä.

5.9	On jälleen paikallaan korostaa perus- ja jatkokoulutukseen sekä tietoon ja innovaatioon, tieto- ja viestintätekniikkaan sekä kestävään ja ympäristömyönteiseen talouteen nykyistä voimakkaamman sijoittamisen merkitystä.

6. Alueellinen ulottuvuus

6.1	Alueet ovat tärkeitä toimijoita osaamistaloudessa, sillä ne pyrkivät integroimaan tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovoinnin kehitysstrategoihinsa. Talouden rakennemuutoksen tukemiseksi alueviranomaisten on korostettava nykyistä enemmän innovointia.

6.2	Alueellisia innovaatiostrategioita on täydennettävä ja niiden pohjalta on laadittava konkreettisia operatiivisia ohjelmia. Jäsenvaltioiden viranomaisten on keskityttävä parantamaan paikallisia oloja luomalla vakaa ja ennakoitavissa oleva taloudellinen ja poliittinen ilmapiiri.

6.3

Teknologia- ja tiedepuistojen rahoitusmahdollisuudet (riski- ja alkupääoman saanti) on todellinen pullonkaula, joka haittaa niiden järjestelmällistä kehittämistä. Unionin myöntämää rahoitusta tulisi täydentää asianmukaisesti paikallisella ja alueellisella rahoituksella. Unionin yhteisrahoituksen hankkimisen edellyttämää asiantuntemusta on syytä lisätä. Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston hyödyntämistä on jäsennettävä ja arkipäiväistettävä.

6.4	Rahoituksen pitkäjänteinen saatavuus on ttt-puistojen onnistumisen avaintekijä. Kriisiaikana on ratkaisevan tärkeää huolehtia, että puistot saavat jäsenvaltioiden hallituksilta ja unionilta taloudellista ja poliittista tukea.

6.5	On houkuteltava alueen kestävän, pitkäjänteisen ja harmonisen kehityksen kannalta tärkeitä kykyjä ja huolehdittava niiden asianmukaisesta hallinnasta.

6.6	Puistojen laadukas toiminta edellyttää erinomaista johtamista. Tarjottavien palvelujen laadun ylläpitäminen edellyttää johtajilta jatkuvaa kouluttautumista ja ammatillista kehittymistä. Puistojen hallintoelinten tarvitseman kapasiteetin varmistamiseksi on luotava jäsenneltyjä ohjelmia.

7. Strateginen EU-aloite: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT)

7.1

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tehtävänä on toimia eurooppalaisen innovaation lippulaivana. EIT tavoitteena on edistää ”osaamiskolmion” kaikkien osapuolten yhteistyöllä innovaatiota, muuntaa koulutus- ja tutkimustoiminnan tulokset kouriintuntuviksi kaupallisiksi innovaatioiksi sekä edistää koko unionissa kestävää talouskasvua ja työpaikkojen luomista. ETSK odottaa tältä uudelta EU:n instituutilta paljon ja toivoo, että puistot ja niiden pätevyydeltään yhtä korkeatasoiset yhteistyötahot voivat toimia EIT:n hankkeissa arvokkaina kumppaneina ja osapuolina.

7.2

Strategisten näkökohtien perusteella operatiiviseksi välineeksi valittiin ”osaamis- ja innovaatioyhteisöt” (Knowledge and Innovation Communities, KIC). Niiden tavoitteena on vastata unionin edessä oleviin ajankohtaisiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen rajoittaminen, uusiutuvat energialähteet ja tuleva tieto- ja viestintäyhteiskunta. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat tiiviisti toisiinsa yhdistettyjä julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksia, joiden osapuolina on korkeakouluja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä. Kaikessa osaamiseen liittyvässä toiminnassa on mukana yritystoiminnallinen elementti. Lisäksi ne luovat innovaatioita kaikilla talouden ja yhteiskunnan kannalta keskeisillä aloilla.

7.3

EIT tarjoaa lisäksi mahdollisuuden myös alueellisen ja paikallisen kehityksen näkökulmasta. Sillä voi olla merkittävä rooli ja vaikutus, koska se tarjoaa asiantuntemusta alueilla, joilla kyseisen tyyppistä osaamista ja kokemusta ei ole. EIT:n sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toiminta tarjoaa alueille ja kunnille myös lisähyötyä houkuttelemalla uusia ihmisiä ja resursseja.

7.4	EIT edustaa uutta tietoklusterikonseptia, joka koostuu maantieteellisesti toisiinsa kytkeytyneiden yhteisöjen sijaan virtuaalisista verkoista. Nykyisessä talouskriisissä on EIT-aloite entistäkin ajankohtaisempi. Siksi onkin erittäin tarpeellista selvittää unionin puistojen tarjoama tukipotentiaali.

8. Teknologia-, teollisuus- ja tiedepuistot ja talouskriisi – tarvittavat muutokset ja elpymisen edellyttämät toimet

8.1	Talouskriisi on vaikuttanut vaihtelevasti ja eri tavoin puistojen ja niissä sijaitsevien yritysten toimintaan. Yritykset voivat vastata kriisiin karsimalla toimintaansa, henkilöstöään ja kulujaan sekä luopumalla hankkeista ja investoinneista.

8.2

Puistojen hallinnosta vastaavien olisi kuitenkin parempi reagoida aktiivisella politiikalla, jolla pyrittäisiin säästämään yritykset ja yhdessä niiden kanssa minimoimaan kriisin vaikutukset. Tähän päästään esim.

a)	huolehtimalla kulloisenkin yhteisön ohjaamisesta

b)	edistämällä puistossa toimivien yritysten koordinoitua toimintaa

c)	auttamalla yritysten tilanteen ja mahdollisuuksien arvioinnissa, uusien markkinoiden avaamisessa ja uusien tuotteiden löytämisessä

d)	huolehtimalla puistossa toimivien yritysten liiketoimien seurannasta ja tarkistamalla yritys- ja hallintomalleja

e)	tarjoamalla yhdessä agentuurien ja yritysten kanssa tietoa julkisista ohjelmista ja tuista sekä huolehtia taustavaikuttamisesta

f)	ylläpitämällä yhteyksiä sidosryhmiin (yrittäjäjärjestöt, paikalliset hallintoelimet, ammattiyhdistykset) ongelmien ratkaisemiseksi mahdollisesti perustettavien työryhmien luomiseksi

g)	parantamalla puistojen tarjoamia palveluja ja sisäistä hallintoa.

8.3

Tällä välin voi entistä vaativampaa osaamista edellyttävien tuotteiden ja palvelujen kysyntä kasvaa. Uudet teollisuudenhaarat, kuten bioteknologia, huipputason tieto- ja viestintäteknologia, tarjoavat uusia mahdollisuuksia ja haasteita. On välttämätöntä ottaa huomioon uudessa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä esiin nousevat kilpailutekijät, joita ovat kestävyys, arvot ja yritysten yhteiskuntavastuu.

8.4

Nykytilanteessa kiinnitetään erityisesti ttt-puistojen yhteydessä uudelleen huomiota yrittäjyyteen. Yritykset ja yrittäjäjärjestöt voivat toimia tiennäyttäjinä, koska ne ymmärtävät perusteellisesti strategisen tilanteen. Puistojen kilpailukyvylliset näkökohdat on tärkeää tunnistaa ja niihin tulee kiinnittää asianmukaista huomiota.

8.5

Niin sisämarkkinoilta tulevat kuin suorat ulkomaiset sijoitukset ovat tärkeitä ttt-puistojen kehittämiselle. Tähän liittyen on hyvä panna merkille suorien ulkomaisten sijoitusten siirtyminen tuotannosta tutkimukseen ja kehitykseen. ETSK tukee tätä kehitystä ja kehottaa huolehtimaan siitä, että EU:n teollisuuspolitiikassa tarkkaan määriteltyjä avainaloja pidetään tässä mielessä etukelpoisina, kun niillä toimivat yritykset asettuvat ttt-puistoihin.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 255, 14.10.2005, s. 1.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/143

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008”

KOM(2009) 374 lopullinen

2011/C 44/24

Esittelijä: Arno METZLER

Euroopan komissio päätti 23. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008

KOM(2009) 374 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 111 ääntä puolesta ja 1 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja päätelmät

1.1 ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on ensimmäistä kertaa omistanut kokonaisen luvun kuluttajien ongelmille kartellien vastaisessa taistelussa. Komitea muistuttaa kuitenkin vielä toteutettavasta ryhmäkannemekanismista. Sen lisäksi olisi kuitenkin myös korostettava kilpailu- ja kartellilainsäädännön vaikutusta Euroopan kansalaisyhteiskunnan ja talouden muihin sektoreihin ja lainsäädännön merkitystä niille. Tästä olisi tulevaisuudessa annettava kertomus.

1.2 ETSK kannattaa ja tukee komission pyrkimystä kiinnittää valtiontukien ja -takauksien takaisinperinnässä huomiota tasavertaisten kilpailuedellytysten palauttamiseen Euroopan kokonaismarkkinoille ja panna ne täytäntöön. ETSK on vakuuttunut siitä, että tämä on erittäin tärkeää Euroopan unionin kilpailuoikeuden uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta.

1.3 ETSK kehottaa komissiota lisäämään ja tehostamaan viestintäänsä, jotta Euroopan unionin kansalaiset ymmärtävät paremmin juuri nämä sen toiminnan näkökohdat.

1.4 ETSK pyytää komissiota selventämään, aikooko se muuttaa voimassa olevia sääntöjä ja suuntaviivoja niiden kokemusten perusteella, joita se on saanut kriisin vuoksi rahoitussektorille ja reaalitaloudelle hätäapuna myönnetyistä valtiontuista, ja jos aikoo, missä määrin. Komitea toivoo saavansa siten tietoa siitä, miten komissio aikoo jatkossa suhtautua järjestelmän kannalta merkittäville teollisuudenaloille (autoteollisuus jne.) myönnettäviin valtiontukiin.

Kilpailukysymyksissä olisi otettava huomioon myös globalisaatioon liittyvät seikat ja vaatimukset.

1.5 Komitea korostaa vuoden 2007 kertomuksesta antamassaan lausunnossa julkituomansa kantaa, jonka mukaan komission tulee kiinnittää huomiota mm. sosiaalisen polkumyynnin ja työsuojelumääräysten laiminlyönnin merkitykseen sekä tiedottaa tuloksista. Tämän tulisi koskea erityisesti kuljetusalaa.

2. Kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 2008 sisältö

2.1 Euroopan komission vuotta 2008 koskevassa kertomuksessa painotetaan erityisesti kartelleja ja kuluttajansuojaa. Komissio osoittaa banaanikartellin sekä autonlasikartellin (menettelyt vuonna 2008) esimerkkien avulla, että tuottajien kartellit vaikuttavat kielteisesti kuluttajiin ja heiltä perittäviin hintoihin, mutta myös alojen innovatiivisuuteen.

Komissio on osoittanut, että sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevat välineet toimivat. Mahdollisuus ottaa sakkoja määrättäessä huomioon yhteistyövalmius kartellien paljastamiseksi on vaikuttanut myönteisesti komission työhön ja työn tuloksiin. Komissio kuvaa, miten suurien sakkojen määrääminen tukee kartellilainsäädännön ja taloutta koskevan lainsäädännön säännösten yleistä ehkäisevää vaikutusta.

2.2 Vuonna 2008 komissio jatkoi päättäväistä toimintaansa kartelleja vastaan. Se määräsi seitsemässä kartelliasiassa 34 yritykselle sakkoja yhteensä 2 271 miljardia euroa.

Komissio arvioi vuonna 2008 kartellien taloudelle aiheuttamaa haittaa. Tässä yhteydessä se tarkasteli niitä 18 kartellia, joista komissio oli tehnyt päätökset vuosina 2005–2007. Se arvioi, että jos kartelliin osallistujien tuotteista veloitetaan 5–15 prosenttia tavanomaista enemmän, näiden 18 kartellin aiheuttama haitta on 4–11 miljardia euroa.

Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston (Office of Fair Trading, OFT) arvioiden mukaan jokaista paljastettua kartellia kohden viittä kartellia ei ole toteutettu tai niistä on luovuttu ennen paljastumista. Tämän oletuksen mukaan vuosina 2005–2007 tehdyillä 18 kartellipäätöksellä on, pelotevaikutus mukaan laskien, mahdollisesti estetty noin 60 miljardia euron lisävahingot kuluttajille.

3. Välineet

3.1 Kartellit, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla

3.1.1 Komissio antoi 2. huhtikuuta 2008 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita käsittelevän valkoisen kirjan. Kartellilainsäädännön rikkojia vastaan nostettavan yksittäisen kanteen muodostaman välineen vuoksi tämä kartelli- ja kilpailulainsäädäntöä koskeva komission hanke herätti paljon keskustelua. ETSK on ottanut kantaa sellaisen yhteisön välineen käyttöönoton puolesta, jolla voitaisiin yhdenmukaistaa yksittäisten kanteiden ja ryhmäkanteiden tietyt näkökohdat, kun kyseessä ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet.

Lisäksi komissio on ottanut kartellien torjumiseksi käyttöön yksinkertaistetun menettelyn (sovintomenettelyn). Sovintomenettelyä koskeva paketti tuli voimaan 1. heinäkuuta 2008, ja se koostuu komission asetuksista ja komission tiedonannoista. Näin sellaisten kartellin osapuolten sakkoa, jotka menettelyn käynnistyttyä ja asiakirja-aineistoon tutustuttuaan ”tunnustavat”, voidaan alentaa 10 prosenttia. Tämä on aidosti yksinkertaistava toimenpide.

3.1.2 Samoin vuonna 2008 komissio antoi ohjeita ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen. Ohjeissa komissio loi analyysikehyksen, jota se käyttää määrittäessään, aiheuttaako määräävässä asemassa olevan yrityksen toiminta haittaa kuluttajille

3.1.3 Vuoden 2008 aikana komissio myös aloitti vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusasetusta, moottoriajoneuvoja koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ja vakuutusalan ryhmäpoikkeusasetusta koskevan tarkistuksen tai jatkoi sitä.

3.1.4 Sääntöjen soveltaminen kartellilainsäädännön piiriin kuulumattomiin tekijänoikeuksiin

3.1.4.1 Tällä alalla komissio kielsi vuonna 2008 tekijänoikeusjärjestöjen kansainvälistä yhteistyöelintä pitämästä yllä vastavuoroisissa sopimuksissaan yksinoikeuslausekkeita, jotka merkitsevät näiden sopimusten alueellista rajoittamista.

3.1.4.2 Komissio toimi myös määräävän aseman väärinkäytön alalla määräämällä Microsoftille 899 miljoonan euron suuruisen ehdottoman uhkasakon. Tuolloin käynnistynyt riita-asia saatiin päätökseen joulukuussa 2009.

3.2 Valtioiden toimenpiteet, jotka koskevat julkisia yrityksiä tai yrityksiä, joilla on yksinoikeuksia tai erityisoikeuksia

3.2.1 Perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla unionin kilpailupolitiikka koskee myös julkista sektoria.

Tällä alalla komissio on ollut aktiivinen tekemällä postimonopolia ja energiataloutta koskevia päätöksiä.

3.3 Yritysten keskittymien ja korjaustoimenpiteiden valvonta

3.3.1 Tiedonanto korjaustoimenpiteitä

Tällä alalla komissio julkisti lokakuussa 2008 uuden tiedonannon sekä antoi täytäntöönpanoasetuksen. Niiden molempien tavoitteena on tehdä kuluttajansuojasta tällä alalla näkyvämpää halvempien hintojen muodossa esimerkiksi tiukempien tiedonantovaatimusten ja tuotteisiin liitettävien tietojen systematisoinnin avulla.

3.3.2 Sääntöjen soveltaminen

Lisäksi komissio on selvittänyt, mitä keinoja ja toimenpiteitä kuluttajien suojelemiseksi käytettiin. Komissiolle vuonna 2008 ilmoitettujen yrityskeskittymien (sulautumat ja salaista yhteistyötä koskevat tapaukset) määrä, 347, oli jälleen erittäin korkea. Komissio teki 340 lopullista päätöstä.

3.4 Valtiontukien valvonta – kilpailupolitiikan sääntöjen kehittäminen

3.4.1 Komissio piti vuonna 2008 tämän alan muutospainetta ja -tarvetta suurimpana. Finanssikriisin yhteydessä se keskittyi valtiontuen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon jatkamiseen. Se julkaisi kolme tiedonantoa valtiontukipolitiikan roolista kriisin voittamisessa ja elpymisprosessissa.

3.4.2 Kilpailupolitiikan sääntöjen yleisen kehittämisen osalta komissio hyväksyi ilmoituksensa mukaisesti yleistä ryhmäpoikkeusasetusta koskevan toimeenpanosuunnitelman.

3.4.3 Tiedonannoissa takauksina myönnettävästä valtiontuesta (EUVL C 155, 20.6.2008 ja EUVL C 244, 25.9.2008) esitetään, miten takauksiin sisältyvä tuki lasketaan, ja annetaan pk-yrityksiä koskevat yksinkertaistetut säännöt.

3.4.4 Myös vuonna 2008 komissio työskenteli valtiontukipäätösten täytäntöönpanon ja seurannan parantamiseksi. Se pyrki takaisinperintäpäätöksiä ja niiden tehokasta ja välitöntä täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon avulla osoittamaan, että se on halukas ja kykenevä rajoittamaan valtiontukien vaikutuksia.

Kuten asianomaisessa toimintasuunnitelmassa oli ilmoitettu, komissio aloitti viidessä tapauksessa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan ja kahdeksassa tapauksessa 228 artiklan 2 kohdan nojalla menettelyt sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät panneet takaisinperintäpäätöksiä riittävän tehokkaasti täytäntöön.

3.4.5 Valtiontukien tulostaulu vuodelta 2008 osoittaa, että EU:n jäsenvaltiot noudattavat komission toivomusta ja kohdentavat tuet tarkemmin. Vuonna 2007 jäsenvaltiot myönsivät 80 prosenttia valtiontuistaan horisontaalisiin tavoitteisiin.

3.4.6 Tutkimus- ja kehitystyötä ja innovaatiotoimintaa koskevia yhteisön puitteita kilpailun pääosasto käsitteli valtiontukien näkökulmasta (88 tapausta).

Pk-yritysten riskipääomarahoituksen alalla komissio hyväksyi 18 riskipääomaohjelmaa riskipääomaa koskevien suuntaviivojen perusteella.

4. Alakohtainen kehitys

4.1 Energia ja ympäristö

Komissio tarkasteli energia-alan keskittymistä ja ilmastonmuutoksen ympäristöpoliittisia näkökohtia sekä tukea energiantuotannossa tehtävälle siirtymälle vähähiilisiin prosesseihin. Energianeuvosto hyväksyi tätä koskevia kompromisseja 10. lokakuuta.

Tämän alan kilpailuoikeudellisissa tutkimuksissa keskityttiin markkinoiden sulkemiseen, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja salaiseen yhteistyöhön. Varsinkin uusien energiantoimittajien pääsy energiaverkkoihin on toistuvasti tällaisten menettelyjen kohteena lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

4.2 Rahoituspalvelut

4.2.1 Rahoitusalalle annetut tuet vaikuttivat vuonna 2008 hyvin merkittävästi kilpailuun rahoituspalvelualalla.

EU:n komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa valvottava valtiontukia tällä alalla.

4.2.2 Komissio laati valtioiden toimenpiteitä koskevat suuntaviivat. Sen jälkeen komissio käsitteli vastaavia toimenpiteitä rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamiseksi ja toteutti välttämättömät vähimmäistoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi. Näiden säännösten perusteella hyväksyttiin yli 16:lle Euroopan unionin jäsenvaltiolle ja lukuisille niissä toimiville rahoituslaitoksille konkreettisia takausohjelmia, yksittäisiä tukia ja likviditeettiä koskevia tukia.

4.2.3 Oman arvionsa mukaan komissio toimi nopeasti palauttaakseen luottamuksen markkinoihin.

4.2.4 Se näytti toimenpiteillään, että kilpailuoikeus tarjoaa tehokkaan välineistön kriisinhallintaan.

4.3 Reaalitaloutta koskevat välineet

4.3.1 Komissio salli ”reaalitalouden” yrityksille annettavat valtiontuet, lainantakaukset, korkotuetut lainat ja riskipääomatuet.

Vientiluottovakuutusten hyväksymiseksi vaadittavaa markkinoiden toimintapuutteen todistamista on yksinkertaistettu.

4.4 Sähköinen viestintä

4.4.1 Tällä alalla komissio toimi valtion monopolien muuttamiseksi kilpailuun perustuviksi markkinoiksi. Komission vuonna 2007 antama suositus tuottaa nyt tuloksia. Vuonna 2008 useimmat kansalliset sääntelyviranomaiset tulivat siihen tulokseen, että kansalliset erityispiirteet eivät aseta tälle esteitä.

4.4.2 Tietotekniikan alalla laajoja menettelyjä kyettiin saattamaan päätökseen tai päättämisvalmiiksi. Komission kertomuksessa käsitellään siirtymistä analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin ja tarkastellaan kriittisesti yleisradioyhtiöille tarkoitettua valtion rahoitusta.

4.5 Kuljetusala

4.5.1 Kuljetusalalla komissio kertoo rautatieliikennettä ja yhdistettyjä kuljetuksia koskevasta menettelystä, rautatieyrityksille myönnettäviä valtiontukia koskevien suuntaviivojen voimaantulosta sekä päätöksistä yrityskeskittymien ja rautatieliikenteen edistämiseksi yhdistetyissä kuljetuksissa. Sen mukaan on odotettavissa, että meriliikennepalveluihin sovellettavien kilpailusääntöjen uudistus saadaan päätökseen. Tässäkin yhteydessä, kuten myös lentoliikenteen alalla, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut ovat erityisten toimien kohteena.

Alalla voidaan odottaa lisää keskittymistä.

4.5.2 Sosiaalinormien noudattamista liikennealan kilpailussa ei kertomuksessa käsitellä.

4.6 Lääketeollisuus

4.6.1 Komissio suoritti tämän alan tutkinnan saatujen tietojen ja tiettyjen merkkien perusteella. Se tutki erityisesti rinnakkaisvalmisteiden markkinoille tuomista ja havaitsi innovoinnin yleisesti vähentyneen.

Komissio tutki yli 100 yritystä ja näytteitä 219 kemiallisesta molekyylistä.

Se toteaa, että yhteisöpatentin ja yhtenäisen patenttituomioistuinjärjestelmän luominen voisi parantaa tämän alan innovatiivisuutta. Eri maiden erilaisia myyntilupaa, hinnoittelua ja korvattavuutta koskevia menettelyitä olisi komission kertomuksen mukaan yksinkertaistettava.

4.7 Elintarvikkeet

4.7.1 Elintarvikealalla ja muilla elintarvikeketjun aloilla komissio ei havainnut keskittymistä. Komissio on antanut kaksi elintarvikkeiden hintoja käsittelevää tiedonantoa, joissa tuetaan tätä käsitystä (KOM(2008) 321 lopullinen ja KOM(2008) 821 lopullinen).

5. Kuluttajien yhteysyksikkö

5.1 Kilpailun pääosasto perusti vuonna 2008 kuluttajien yhteysyksikön. Se antaa tietoja, jotka auttavat ymmärtämään paremmin markkinoita. Vastavuoroisesti se saa tietoja ja huomioita markkinoiden toimintapuutteista. Kuluttajien yhteysyksikkö on toteuttanut kuluttajajärjestöjen kanssa onnistuneita kuulemismenettelyjä ja osallistunut keskusteluun ETSK:n kanssa komitean laatiessa oma-aloitteista lausuntoa aiheesta ”Talouden demokraattisuus sisämarkkinoilla”. On toivottavaa, että yhteistyö jatkuisi tulevaisuudessakin, jotta kilpailupolitiikassa voitaisiin tähdätä kuluttajien hyvinvointiin ja kansalaisyhteiskunnan arvojen suojeluun.

6. Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto ja kansalliset tuomioistuimet

6.1 Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja EU:n pääosaston yhteistyö Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa sujui vuonna 2008 ongelmitta, ja komissio pitää sitä menestyksellisenä.

6.2 Sama koskee kansallisten tuomioistuinten toimintaa ja niiden kanssa tehtyä yhteistyötä.

7. Kansainvälinen toiminta

7.1 Komissio kertoo, että se teki vuonna 2008 kansainvälistä yhteistyötä Kiinan ja Korean tasavallan kanssa. Se toimii aktiivisesti OECD:ssä sekä kansainvälisessä kilpailuviranomaisverkossa.

8. Toimielinten yhteistyö

8.1 Kilpailun pääosasto painottaa erinomaisia yhteyksiään Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja ETSK:hon.

9. ETSK:n kanta

9.1 Kuluttajansuoja

9.1.1 Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että kilpailun pääosasto on laajentanut kuluttaja-asioiden painopistealaa. Erityisen tyytyväinen komitea on siihen, että komissio on julkaissut valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista. Komitea on antanut tukensa valkoiselle kirjalle, mutta pahoittelee, että siinä mainittua ja komitean useissa lausunnoissaan kannattamaa kuluttajia suojaavaa oikeudellista ryhmäkannemekanismia ei ole vieläkään luotu, vaikka aikaa on kulunut jo yli kaksi vuotta.

9.1.2 Komitea katsoo, että kuluttajansuojan kanssa tehtävän yhteistyön painottaminen – ja näiden toimien rajoittamaton jatkaminen – ei saa sumentaa ajatusta ja tavoitetta siitä, että kilpailulainsäädännön on katettava muitakin kuin kuluttajansuojaa koskevia näkökohtia, esimerkiksi:

—	varmistettava perusoikeudet ja perusvapaudet

—	estettävä se, että taloudellinen voima vaarantaa demokraattiset ja vapaat rakenteet (too big to fail – liian suuri joutuakseen vararikkoon)

—	estettävä määräävä asema järjestelmässä tai alalla

—	suojeltava pk-yritysten rakenteita.

9.2 Valtiontuet

9.2.1 Komissio tukee pyrkimystä valvoa jäsenvaltioita lainojen ja takauksien takaisinperinnän yhteydessä tasavertaisten kilpailuedellytysten palauttamiseksi.

9.2.2 ETSK näkee yksittäisiä menettelyjä koskevista konkreettisista kertomuksista, että komissio saavutti sovintomenettelyä koskevan paketin tuomilla uusilla välineillä hyviä tuloksia. Tästä syystä se katsoo, että juuri menettelyjä koskevaa lainsäädäntöä on yhä uudelleen mukautettava muuttuviin olosuhteisiin.

9.2.3 Rahoitusalalla yhteisön kilpailuoikeuden uskottavuus on seuraavina vuosikymmeninä koetuksella. Tasavertaisia toimintaedellytyksiä ei ole palautettu. Komission toiminta on ratkaisevaa sen kannalta, luottavatko Euroopan kansalaiset unionin toimielimiin ja lainsäädäntöön.

9.2.4 Komitea pyytää komissiota huolehtimaan valtiontukien ja niitä koskevien ehtojen valvonnassa siitä, että pankkien pääomapohjan vahvistaminen yhdistetään rahoitusalalla edelleen rahavirtojen ja luotonantomekanismien toimivuuden palauttamiseen. Julkisen talouden rasittaminen on oikeutettua vain, jos edunsaajat tukevat kestävällä tavalla reaalitalouden tavoitteita.

9.3 Komissiota pyydetään selvittämään, missä määrin sen tapauskohtainen toiminta ja poliittisten etunäkökohtien huomioon ottaminen rahoitusalan valtiontukien hyväksymisessä merkitsee pysyvää poikkeamista sen tähän asti soveltamista periaatteista ja säännöistä ja hyväksytäänkö 107 artiklan nojalla (2 ja 3 kohta) tulevaisuudessa myös muille järjestelmän, esim. työmarkkinoiden, kannalta merkittäville teollisuudenaloille (autoteollisuus) annettavia tukia.

9.4 Yleishyödylliset palvelut

9.4.1 Komitea tukee komission pyrkimyksiä toteuttaa kuluttajien kannalta edullisia järjestelyjä sähkö-, kaasu-, puhelin- ja kuljetuspalveluissa.

9.5 Kuljetusala

9.5.1 Komitea tukee Euroopan unionin ponnisteluja.

Vuoden 2007 kertomuksesta komitea totesi, että tämän alan sosiaalisäännösten noudattamiseen sisältyy kilpailunäkökohta.

9.5.2 ETSK vaatii, että tähän näkökohtaan kiinnitetään kuljetusalan työntekijöiden edun nimessä enemmän huomiota. Sosiaalinormien erot vääristävät yhä edelleen kilpailua Euroopan kuljetusalalla. Komitea katsoo, että Euroopan komission olisi pidettävä tässä asiassa lujemmin pintansa jäsenvaltioita vastaan.

9.6 Sähköinen viestintä ja tiedotusvälineet

9.6.1 ETSK katsoo, että tämä ala koskee niin kuluttajien etuja kuin myös demokratiaa, avoimuutta ja kansalaisyhteiskunnan ilmaisunvapautta.

Ne tulisi ottaa tavoitteina nykyistä voimakkaammin huomioon.

9.7 Kuluttajien yhteysyksikkö

9.7.1 Komitea on tyytyväinen kuluttajien yhteysyksikön perustamiseen ja toimintaan ja tukee komissiota sen laajentamisessa.

9.8 Eurooppalainen verkosto ja jäsenvaltioiden yhteistyö

9.8.1 ETSK toteaa, että eurooppalainen kilpailuverkosto toimii – sekä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten että tuomioistuinten välillä.

9.8.2 Kilpailulainsäädännön kansainvälistä merkitystä ei ETSK:n mielestä oteta vielä riittävästi huomioon.

9.8.3 Jo kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2007 antamassaan lausunnossa ETSK otti selvin sanoin kantaa sosiaalisen polkumyynnin sekä työntekijöiden oikeuksia koskevien säännösten ja ympäristönsuojelusäännösten noudattamatta jättämisen kilpailuoikeudelliseen merkitykseen. Se kehotti tuolloin komissiota laatimaan kertomuksen tästä aiheesta. Näin ei ole tehty, ja tämä puute olisi korjattava.

9.8.4 ETSK kehottaa komissiota sovittamaan teollisuus- ja kilpailupolitiikat toisiinsa.

9.9 Kilpailu ja globalisaatio

9.9.1 ETSK kannattaa sitä, että kilpailukysymyksiä arvioitaessa otetaan huomioon myös globalisaationäkökohdat, nimittäin GATTin ja WTO:n suuntaviivat.

9.9.2 Yksi puute kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa 2008 on ETSK:n näkemyksen mukaan se, että siinä ei käsitellä sitä kilpailua vääristävää vaikutusta, joka valtionomistuksella rahoitusalan hallintayhtiöissä on myös EU:n ulkopuolella. Lisäksi eurooppalaisten yritysten ostaminen muista valtioista – myös EU:n ulkopuolelta – tulevin varoin sekä valtioiden strategisten etujen valvominen pääomaosakkuuksien avulla ovat huolestuttavia seikkoja.

10. Kilpailu ja tekijänoikeudet

10.1 Myös tekijänoikeuksien kilpailuun liittyviä näkökohtia olisi tarkasteltava.

10.2 Oikeudenmukainen ja vapaa kauppa tekijänoikeuksien loukkaajien kanssa on vain rajallisesti mahdollista. Myös kilpailuoikeus on tehokas ase tällä alalla, ja komissiota kehotetaan kiinnittämään siihen huomiota.

11. Yhteistyö unionin muiden elinten kanssa

11.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa osallistuvansa mielellään tällaiseen yhteistyöhön.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/148

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta”

KOM(2009) 154 lopullinen – 2009/0157 COD

2011/C 44/25

Esittelijä: Claudio CAPPELLINI

Neuvosto päätti 20. marraskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta

KOM(2009) 154 lopullinen – 2009/0157 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 119 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea suhtautuu tarkasteltavana olevaan komission ehdotukseen myönteisesti mutta toteaa, että se jää kauas vihreässä kirjassa esitetyistä näkemyksistä ja vielä kauemmas ETSK:n 26. lokakuuta 2005 antamassaan lausunnossa esittämistä ehdotuksista.

1.2 Komitean näkemyksen mukaan tarjoaa ehdotettu asetus kansalaisyhteiskunnalle tärkeän välineen, jolla parannetaan oikeudellista ennakoitavuutta ja autetaan ratkaisemaan nopeasti ja kustannustehokkaasti kansainväliset perintöasiat EU:n jäsenvaltioissa. Komitea kiinnittää komission huomion kuitenkin tarpeeseen tarkistaa ehdotetun asetuksen erikieliset toisinnot ja varmistaa, että ne vastaavat toisiaan ja että oikeudellista terminologiaa käytetään asianmukaisesti.

1.3 Komitea on huolissaan eräistä seikoista, joita ovat mm. EU:n ulkopuolisten maiden lainsäädännön rooli ja perintötodistuksen eräät ominaisuudet. Näiden puutteiden korjaamiseksi komitea suosittaa 26 artiklan uudelleenmuotoilua ja 43 artiklan 2 kohdassa mainitun määräajan pidentämistä. Asetusehdotus on monimutkainen asiakirja, ja sen perusteellinen analyysi ja esittely edellyttäisivät tavanomaista pidempää ETSK:n työskentelyasiakirjaa.

1.4 Komitea suosittaa painokkaasti asetusehdotukseen seuraavia muutoksia:

Lisätään asetusehdotuksen perustelujen kohtiin 1, 2 ja 3.2 (ks. 3.4.3 ja 3.4.4) lauseet ”Sääntöjen erilaisuus myös estää ja hidastaa omistusoikeuden siirtämistä perinnönjättäjältä lakimääräiselle perilliselle” ja ”Jäsenvaltioiden yksipuoliset toimet eivät olisi riittäviä ehdotetun asetuksen kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi”.

ii.	lisätään 1 artiklan 1 kohtaan selvennys, että ehdotettua asetusta sovelletaan ainoastaan perintöasioihin, ”joilla on kansainvälinen luonne” (ks. 4.1.1).

iii.	korvataan 21 artiklan 1 kohdan englanninkielisen toisinnon ”subsequent” sanoilla ”additional” tai ”other than” kaikissa kielitoisinnoissa (ks. 4.3.8) (käänt. huom. suomenkielisessä toisinnossa on sanat ”vielä muu”).

iv.	korvataan 25 artikla uudella artiklalla: ”Yleispätevyys: Tässä asetuksessa säädetään sovellettavasta laista, vaikka se ei olisi jonkin jäsenvaltion laki” (ks. 4.3.9).

korvataan 26 artikla (englanninkielisen toisinnon otsikko tulee olla ”Renvoi” eikä ”Referral” (käänt. huom. suomenkielisessä toisinnossa on ”Takaisin- ja edelleenviittaus [renvoi]”) seuraavalla uudella artiklalla: ”Jos perinnönjättäjä ei ole valinnut sovellettavaa lakia 17 artiklan nojalla ja tämän asetuksen mukaan sovellettava laki on EU:n ulkopuolisen valtion laki ja kyseisen valtion lainvalintasääntöjen mukaan sovelletaan joko sellaisen EU:n jäsenvaltion tai jonkin muun EU:n ulkopuolisen valtion lakia, joka soveltaisi omaa lakiaan, sovelletaan tämän muun valtion lakia. Tämä artikla ei koske perintösopimuksia, joiden 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhdistävä tekijä on laki, johon sillä on läheisimmät yhteydet” (ks. 4.3.10.1).

vi.	lisätään 27 artiklaan sana ”selvästi” ennen sanaa ”vastoin” kaikissa kielitoisinnoissa ja ”kansainvälisen” ennen sanaa ”oikeusjärjestyksen” ainakin ranskan- ja italiankielisissä toisinnoissa (ks. 4.3.11).

vii.	korvataan sana ”säännöt” sanalla ”säännökset” 27 artiklan 2 kohdassa kaikissa kieliversioissa (ks. 4.3.12).

viii.

pidennetään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräaika 9 kuukaudesta 12 kuukauteen (ks. 4.6.1).

2. Taustaa

2.1 Asetusehdotus koskee monimutkaista aihetta. Se on kansalaisuudesta riippumatta tärkeä jokaiselle, jonka asuinpaikka on (6 artiklaan sisältyvät laajennukset mukaan luettuina) Euroopan unionissa. Perintö- ja testamenttioikeutta koskevassa vihreässä kirjassa (1) käynnistettiin laajapohjainen kuulemisprosessi lakimääräisestä ja testamenttiin perustuvasta kansainvälisestä perimyksestä.

2.2 Ehdotetun asetuksen käytännön merkitys yhtenäisenä normeja asettavana välineenä perustuu EU:n jäsenvaltioiden nykyisten oikeussääntöjen moninaisuuteen seuraavien seikkojen osalta:

a)	sovellettavan lain määrittäminen

b)	jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan laajuus kansainvälisten testamenttien ja perintöasioiden alalla

c)	ehdot, joiden vallitessa toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön ja

d)	ehdot, joiden vallitessa toisessa jäsenvaltiossa laadittu virallinen asiakirja voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön.

2.3 Selvyyden lisäämiseksi asetusehdotuksella pyritään luomaan yhtenäinen järjestelmä näille säännöille, jotka kuuluvat kaikki kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin ja joiden mukaan kansainväliset testamentti- ja perintöasiat ratkaistaan tuomioistuinvaltion (joka on jokin EU:n jäsenvaltio) (ehdotettuun asetukseen sisältyvien) lainvalintasääntöjen mukaan määräytyvän lain mukaisesti. Toisaalta ei ehdotetulla asetuksella ole määrä olla itsessään mitään vaikutusta jäsenvaltioiden omaan aineelliseen lainsäädäntöön, joka koskee perinnönsaajan asemaa, oikeuksia ja velvollisuuksia perinnönjättäjän jäämistön (kuolinpesän) osalta. Lisäksi VI luvussa tarkoitettu eurooppalainen perintötodistus ei ole poikkeus, vaan todiste perintöoikeudellisesta asemasta. Se ei edellytä yhtenäisiä kansallisen aineellisen oikeuden säännöksiä perintöoikeudellisen aseman saamisen edellytyksistä. Yleisesti ottaen aineellinen kansallinen oikeus ei kuulu tarkasteltavana olevaa asetusehdotusta lukuun ottamatta perustamissopimuksen 65 artiklan b kohdassa tarkoitettuun toimivaltaan.

3. Yleistä

3.1 Perintö- ja testamenttioikeutta koskevasta vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (2) ETSK toteaa muun muassa:

a)	olevansa tyytyväinen vihreään kirjaan, koska siinä esitetään ”perustavaa laatua olevia ja kiireellisiä kysymyksiä”

b)	kiinnittävänsä komission huomion ”vero-ongelmiin, joita saattaa aiheutua perillisille silloin, kun omaisuus on kahdessa tai useammassa maassa” ja

ilmaisevansa avoimesti kiinnostuksensa aiheeseen toteamalla, että ”se katsoo, että perintö- ja testamenttiasiat ovat tärkeä kysymys Euroopan unionin kansalaisille. Kansalaiset odottavat yhteisön aloitteelta muodollisuuksien yksinkertaistamista, parempaa oikeudellista ja verotuksellista varmuutta sekä kansainvälisten perintöasioiden entistä nopeampaa käsittelyä. Näitä odotuksia ei pidä pettää – –”.

3.2 Nyt kun vihreän kirjan tarkastelusta on kulunut neljä vuotta, ETSK:n testamentti- ja perintöasioita koskevaa kiinnostuksenilmausta, jonka mukaan ”perintö- ja testamenttiasiat ovat tärkeä kysymys Euroopan unionin kansalaisille”, täytyy ajantasaistaa komission ehdottaman asetuksen rakenteen ja siihen sisältyvien konkreettisten säännösten osalta.

3.3 Nykyisen asetusehdotuksen mahdollisuudet ja sidosryhmät

3.3.1 Todettakoon, että ETSK kehottaa lausunnossaan (3) komissiota kiinnittämään huomiota vero-ongelmiin ja parantamaan verotuksellista varmuutta. Kuitenkin kun tarkastellaan ehdotetun asetuksen soveltamisalaa ottaen huomioon perustamissopimuksen 65 artiklassa myönnetyt suppeat toimivaltuudet, siinä säädetään testamentti- ja perintöasioihin liittyvistä kansainvälisen yksityisoikeuden kysymyksistä, eikä sillä ole määrä olla suoraa vaikutusta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kansainvälisiin testamentti- ja perintöasioihin liittyvien vero-oikeudellisten kysymysten osalta.

3.3.2 Mahdollinen testamentti tehdään ennen perinnönjättäjän kuolemaa, ja testamentintekijä voi perua sen aina kuolemaansa asti. Perimystä koskevia sääntöjä sovelletaan heti kuoleman jälkeen, mutta vasta perittävän kuoleman jälkeen testamentti tai lakimääräinen perimys on lakimääräisesti voimassa ja toimeenpantavissa omistusoikeudellisine seurauksineen. Ehdotettu asetus koskee siis kaikkia ihmisiä kansalaisyhteiskunnan kaikissa sidosryhmätyypeissä.

3.3.3 Ehdotetun asetuksen soveltamisalasta on kuitenkin todettava selvyyden vuoksi, että sitä

a)	sovelletaan vain sellaisiin testamentti- ja perintöasioihin, joilla on kansainvälinen luonne – jota ei tosin ole määritelty asetusehdotuksessa – eikä puhtaasti maansisäisiin perimyksiin, joita on paljon enemmän.

b)	sovelletaan ihmisiin eli luonnollisiin henkilöihin, mutta ei yksityis- tai julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin.

3.4 Tavoitteet ja toissijaisuusperiaate

3.4.1 Asetus parantaa huomattavasti oikeudellista ennustettavuutta kaikkien sen sääntelemien kysymysten alalla, mikä johtuu varmasti jäsenvaltioita, niiden kansallista lainsäädäntöä ja tuomioistuimia velvoittavan EU:n asetuksen yhtenäisestä ja velvoittavasta luonteesta. Ehdotuksen suora lisäarvo perustuu tähän vaikutukseen. Ehdotuksen laadukkuuden ja säännösten täsmällinen laatimisen varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

3.4.2 Ilmoitetun tavoitteen mukaan ”pyritään poistamaan kaikki henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteet”. Tämä ei saisi johtaa sen seikan huomiotta jättämiseen, että kysymys, onko henkilöllä perinnönsaajan asema vai ei ja onko hänellä lakimääräisiä ”oikeuksia” perinnönjättäjän jäämistöön jossakin EU:n jäsenvaltiossa, ei kuulu kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin (mikä on ehdotetun asetuksen kohde), vaan jäsenvaltioiden testamentteja ja perimystä koskevan aineellisen sovellettavan oikeuden piiriin. Ehdotettu asetus ei aiheuta tähän muutoksia, koska sillä ei yhtenäistetä tällaisia aineellisen oikeuden säännöksiä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi asetusehdotuksen perusteluosaa olisi tarkistettava ja tarvittaessa muutettava. ETSK toistaa Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asemaa käsitelleissä kannanotoissaan esittämänsä kehotuksen, että kyseiset jäsenvaltiot ilmoittaisivat olevansa valmiita soveltamaan asetusta.

3.4.3 Kun nämä selvennykset on tehty, mainittakoon, että asetusehdotuksen perustelujen 1.2 kohtaan sisältyy täsmällinen toteamus (”Henkilöt, joilla on oikeuksia valvottavanaan kansainvälisessä perintöasiassa, kohtaavat huomattavia vaikeuksia”) ja melko huonosti vakuuttava ja pitkälle menevä päätelmä, joka ulotetaan omistusoikeuteen (”sääntöjen erilaisuus estää myös käyttämästä täysimääräisesti yksityistä omistusoikeutta”). Lievempi sanamuoto kuten ”sääntöjen erilaisuus myös estää ja hidastaa omistusoikeuden siirtämistä perinnönjättäjältä lakimääräiselle perilliselle” olisi täsmällisempi ja sopivampi.

3.4.4 Toteamuksen ”jäsenvaltioiden yksipuoliset toimet olisivat siksi ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa” termi ”ristiriidassa” on liian voimakas. Jos jäsenvaltiot haluavat, ne voivat asetuksesta huolimatta pyrkiä ainakin saavuttamaan sovellettavan lain yhtenäisen määrittämisen tavoitteen ratifioimalla perimystä koskevan Haagin yleissopimuksen vuodelta 1989. ETSK:n mielestä lievempi sanamuoto, kuten ”jäsenvaltioiden yksipuoliset toimet eivät olisi riittäviä ehdotetun asetuksen kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi” vaikuttaa sopivammalta.

4. Erityistä

4.1 I luku: Soveltamisala ja rakenne

4.1.1 Ehdotetun asetuksen on määrä kattaa testamentit ja perintöasiat, joilla on kansainvälinen luonne, mutta siinä ei määritellä kansainvälistä luonnetta. Ehdotuksessa tulee mainita selvyyden vuoksi, että asetusta sovelletaan vain ”tapauksissa, joilla on kansainvälinen luonne”.

4.1.2 Kuten asetusehdotuksen otsikosta ilmenee, se kattaa sekä toimivallan (II luku) että tunnustamisen ja täytäntöönpanon (IV luku) eli ne kaksi kansainvälisen yksityisoikeuden alaa, jotka sovellettavaa lakia koskevia sääntöjä lukuun ottamatta kuuluvat 22. joulukuuta 2000 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä asetus N:o 44/2001) soveltamisalaan. Testamentit ja perintöasiat eivät kuulu sen soveltamisalaan. Tämä aukko selittää, miksi oli tärkeää päättää, että asetusehdotus kattaa kaikki kolme kansainvälisen yksityisoikeuden alaa ja sisältää niitä koskevat yhtenäiset säännöt. Nämä alat ovat sovellettava laki, toimivalta ja tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano kansainvälisissä perintöasioissa.

4.2 II luku: Toimivalta

4.2.1 II luku (3–15 artikla) koskee toimivaltaa, ja sen säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioiden tuomioistuimiin, ja muihin kuin oikeusviranomaisiin sitä on sovellettava vain tarvittaessa.

4.2.2 Yleinen toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa perinnönjättäjällä oli kuollessaan asuinpaikka. On selvää, että mitään kansalaisuusedellytystä ei ole. Huomattakoon, että myös toimivaltaa koskevassa EU:n yleisessä järjestelmässä, tai yleissäädöksessä, joka on asetus N:o 44/2001, myönnetään yleinen toimivalta kotipaikan perusteella ja jätetään kansalaisuus huomiotta.

Tämä ehdotetun asetuksen mukainen yleinen toimivalta koskee (kuolleita) EU:n kansalaisia, mutta myös muita kuin EU-kansalaisia, jos heidän asuinpaikkansa oli kuolinhetkellä jossakin EU:n jäsenvaltiossa.

4.2.3 Tapauksissa, joissa perinnönjättäjän asuinpaikka hänen kuollessaan ei ollut jäsenvaltiossa, jäsenvaltion tuomioistuimilla on kuitenkin ”täydentävä toimivalta” useissa tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa laajennetaan huomattavasti sitä yksinkertaista tilannetta ulommas, jossa perinnönjättäjän asuinpaikka hänen kuollessaan oli jossakin jäsenvaltiossa. Kansalaisuudella ei ole merkitystä yleisen toimivallan kannalta, mutta se on täydentävän toimivallan määräytymisperuste.

4.2.4 Jäsenvaltioiden tuomioistuimilla, joiden alueella jäämistö sijaitsee, ei ole automaattisesti yleistä toimivaltaa ehdotetun asetuksen nojalla. Yksi osittainen poikkeus koskee jäämistön luovutusta, sen merkitsemistä rekistereihin tai omistusoikeuden siirtymisen merkitsemistä rekistereihin.

4.3 III luku Sovellettava laki

4.3.1 III luku (16–28 artikla) sisältää sovellettavaa lakia koskevat yhtenäiset säännöt. Yleissäännön mukaan koko perimykseen on sovellettava sen jäsenvaltion lakia, missä perinnönjättäjällä oli kuollessaan asuinpaikka. Muita edellytyksiä, esimerkiksi kansalaisuus, ei ole. Irtainta ja kiinteää omaisuutta ei eroteta toisistaan.

4.3.2 Huomattakoon, että ehdotetun asetuksen lainvalintasääntöjä, joita jäsenvaltioiden tuomioistuinten tulee noudattaa, sovelletaan siitä riippumatta, onko valtio, jonka oikeutta sovelletaan, EU:n jäsenvaltio vai ei (25 artikla).

4.3.3 Perinteisesti kansainvälisessä yksityisoikeudessa tunnustetaan ”osapuolten itsenäisyys” eli osapuolten mahdollisuus valita sopimusoikeudellisissa asioissa mikä tahansa sovellettava laki. Asetusehdotuksen mukaan henkilö voi valita, että hänen perimykseensä sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jonka kansalainen hän on.

4.3.4 Oikeudellisen ennustettavuuden vuoksi tämän lainvalinnan on oltava nimenomainen, ja se on tehtävä testamentille säädetyssä muodossa.

4.3.5 Eri aihe, jota ei tule sekoittaa koko perimystä koskeviin lainvalintakysymyksiin, on ”perintösopimukset”. Henkilön perimystä koskevaan sopimukseen sovelletaan lakia, jota ehdotetun asetuksen nojalla olisi sovellettu kyseisen henkilön perimykseen, jos hän olisi kuollut sinä päivänä, jona sopimus tehtiin. Tällöin käytetään vaihtoehtoisia yhdistäviä tekijöitä sopimuksen pätevyyttä koskevan Favor validitatis -säännön mukaisesti.

4.3.6 Sovellettavan lain soveltamisala on hyvin tärkeä kysymys sekä vertailevasta että yhtenäisen oikeuden näkökulmasta. Asetusehdotuksessa sovellettavan lain soveltamisalaa laajennetaan siten, että sitä on sovellettava koko perimykseen perintötilanteen alkamisesta aina siihen asti, kun perintö luovutetaan lopullisesti oikeudenomistajille. Tavoitteena on selvästi sisällyttää mahdollisimman monia lainsäädännöllisiä kysymyksiä yhteen ja ainoaan sovellettavaan lakiin, jotta voidaan parantaa oikeudellista ennustettavuutta ja vähentää monimutkaista ja aikaa vievää useampaan (ja usein ulkomaiseen) lakiin perehtymistä. Asetusehdotus sisältää pitkän mutta ei tyhjentävän luettelon sovellettavan lain alaan kuuluvista kysymyksistä. Näin ollen se kattaa myös ehdotuksessa mainitsemattomia kysymyksiä, jotka koskevat perimystä perintötilanteen aloittamisesta aina siihen asti, kun perintö luovutetaan lopullisesti oikeudenomistajille.

4.3.7 Perimykseen sovellettava laki koskee perimystä kokonaisuudessaan sen aloittamisesta aina siihen asti, kun perintö luovutetaan lopullisesti oikeudenomistajille, mutta ei estä soveltamasta sen valtion lakia, jossa jäämistö sijaitsee, jos siinä säädetään perinnön tai testamenttilahjoituksen vastaanottamiselle tai niistä luopumiselle vielä muita muodollisuuksia kuin perimykseen sovellettavassa laissa säädetyt.

4.3.8 Tämän säännöksen osalta on suositeltavaa pyrkiä selventämään, onko englanninkielisen toisinnon 21 artiklan 1 kohdassa oleva termi ”subsequent” (eli ”jälkeenpäin tapahtuva”) asianmukainen vai olisiko säännöksen asiayhteydessä parempi käyttää pikemminkin termiä ”additional” tai ”other” (käänt. huom. suomenkielisessä toisinnossa on ”vielä muu”). Englanninkielisessä toisinnossa olisi säännöksen asiayhteyden vuoksi parempi käyttää termiä ”additional” tai ”other”.

4.3.9 ETSK:n näkemyksen mukaan artiklassa ”yleispätevyys” (25 artikla) käytetyn terminologian tulisi ilmentää selkeästi vain sitä, mitä tulevan asetuksen III luku tosiasiassa tekee: säätää sovellettavasta laista. Yksinkertaisempi ja suositeltava terminologia olisi siis: ”Yleispätevyys: Tässä asetuksessa säädetään sovellettavasta laista, vaikka se ei olisi jonkin jäsenvaltion laki”.

4.3.10 Jos jätetään tarkastelun ulkopuolelle perinnönjättäjän mahdollisuus valita, että sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jonka kansalainen hän on (17 artikla), asetuksen mukaan sovelletaan yleisesti tuomioistuinvaltion lakia eli sen EU:n jäsenvaltion tuomioistuimen lakia, jossa perinnönjättäjällä oli kuollessaan kotipaikka. EU:n ulkopuolisen valtion lakia saatetaan kuitenkin soveltaa täydentävää toimivaltaa (6 artikla) koskevan säännöksen nojalla. Tällaisissa tapauksissa on tarpeen estää se, että asetus vesittäisi sellaisten yhdistävien tekijöiden yhtenäisyyden, (yhtenäisyys hyödyttää kaikkia perinnönjättäjiä ja -saajia) jotka ovat mahdollisesti jo olemassa joidenkin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tulee estää myös se, että asetuksessa myönnetään toimivaltuuksia kansalliselle oikeusjärjestykselle, joka ei pidä omasta näkökulmastaan lakiaan sovellettavana kyseessä olevassa perintöasiassa. Tämän tarpeen täyttämiseksi sekä EU:n ja sen ulkopuolisten valtioiden välisen koordinaation tehostamiseksi suositetaan, että nykyinen 26 artikla (englanninkielisen toisinnon otsikon tulee olla ”Renvoi” eikä ”Referral”) (käänt. huom. suomenkielisessä toisinnossa on ”Takaisin- ja edelleenviittaus [renvoi]”) korvataan seuraavalla artiklalla:

4.3.10.1

”Jos perinnönjättäjä ei ole valinnut sovellettavaa lakia 17 artiklan nojalla ja tämän asetuksen mukaan sovellettava laki on EU:n ulkopuolisen valtion laki ja kyseisen valtion lainvalintasääntöjen mukaan sovelletaan joko sellaisen EU:n jäsenvaltion tai jonkin muun EU:n ulkopuolisen valtion lakia, joka soveltaisi omaa lakiaan, sovelletaan tämän muun valtion lakia. Tämä artikla ei koske perintösopimuksia, joiden 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhdistävä tekijä on laki, johon sillä on läheisimmät yhteydet”.

4.3.10.2

Tämä uusi säännös soveltuu asetukseen (4), ja sillä pyritään parantamaan (5) samanlaista säännöstä, joka sisällytettiin tärkeään perimystä koskevaan Haagin yleissopimukseen samasta syystä eli ”koska useimmat valtuuskunnat – – pitivät sitä yrityksenä olla hävittämättä yhtenäisyyttä tapauksissa, joissa se jo on olemassa (6)”. Lisäksi tämän säännöksen (uusi artikla 26) joustavuus vastaa renvoi-säännöksen lakia/sisältöä ja käytäntöä joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa (7).

Kaikki renvoi-säännökset on jätetty radikaalisti Rooma I- ja Rooma II-asetusten ulkopuolelle, mikä osoittaa yksinkertaisesti, että niiden sisältö (sopimusvelvoitteet ja sopimuksenulkoiset velvoitteet) eroaa huomattavasti perintöasioista. Tämän kysymyksen jättäminen Rooma I- ja Rooma II-asetusten ulkopuolelle ei ole itsessään vakava argumentti edellä suositetun uuden 26 artiklan pois jättämiseksi, sillä se on perintöasioissa keskeinen ja hyödyllinen kaikille perinnönjättäjille ja -saajille, ja edistää myös EU:n ja sen ulkopuolisten valtioiden yhdistävien tekijöiden entistä tasapainoisempaa koordinointia.

4.3.11 Perinteinen mutta keskeisen tärkeä säännös on oikeusjärjestyksen perusteita koskeva 27 artikla. Melko yleisen käytännön mukaisesti suositetaan, että lisätään 27 artiklaan sana ”selvästi” ennen sanaa ”vastoin” kaikissa kielitoisinnoissa ja ”kansainvälisen” ennen sanaa ”oikeusjärjestyksen” ainakin ranskan- ja italiankielisissä toisinnoissa (ja tarpeen mukaan muissa kielitoisinnoissa). Innovatiivinen ja hyödyllinen on erityisesti perintöasioita varten räätälöity säännöksen soveltamatta jättämisen kielto ”pelkästään siksi, että sen lakiosaa koskevat säännöt poikkeavat tuomioistuinvaltiossa voimassa olevista”.

4.3.12 27 artiklan 2 kohdan englanninkielisen toisinnon ilmaisu ”its clauses regarding” ei vastaa ranskankielisen toisinnon ilmaisua ”ses modalités concernant” (käänt. huom. suomenkielisessä toisinnossa on ”koskevat säännöt”). Suositetaan, että kaikissa kielitoisinnoissa käytetään ilmaisua ”koskevat säännökset” (käänt. huom. englanninkielisen toisinnon ”its provisions”).

4.4 IV luku: Tunnustaminen ja täytäntöönpano

4.4.1 Asetuksen (EY) N:o 44/2001 mallin mukaisesti sisältyvät ehdotetun asetuksen IV lukuun päätöksen tunnustamista koskevat artiklat 29–33.

4.4.2 Periaate, jonka mukaan ehdotetun asetuksen mukaisesti yhdessä jäsenvaltiossa annettu päätös tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa ilman erityistä menettelyä, tulee yksinkertaistamaan kansainvälisiä perintöasioita Euroopassa.

4.4.3 Jäsenvaltiossa annetun päätöksen sisältöä ei saa tarkistaa jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista haetaan, ja se voidaan jättää tunnustamatta vain neljällä perusteella.

4.5 V luku: Viralliset asiakirjat

4.5.1 Toinen kansainvälisten perintöasioiden huomattava yksinkertaistuminen syntyy siitä, että yhdessä jäsenvaltiossa virallisesti laaditut tai rekisteröidyt viralliset asiakirjat, jotka ovat yhteisiä perintöasioissa, tunnustetaan ehdotetun asetuksen mukaisesti muissa jäsenvaltioissa.

4.6 VI luku: Eurooppalainen perintötodistus

4.6.1 Ehdotetussa asetuksessa esitetty eurooppalainen perintötodistus todistaa henkilön aseman perillisenä tai testamentinsaajana taikka valtuuden testamentin toimeenpanijana tai ulkopuolisena pesänhoitajana. Suositetaan, että 43 artiklan 2 kohdassa mainittu määräaika pidennetään 9 kuukaudesta 12 kuukauteen.

4.6.2 Hakemuslomakemallia olisi yksinkertaistettava, ja siitä olisi poistettava kohta 4.7, jossa vaadittavat tiedot ovat tarpeettomia.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2005) 65 lopullinen.

(2) EUVL C 28, 3.2.2006, s. 1.

(3) EUVL C 28, 3.2.2006, s. 1.

(4) Näin laajennetaan renvoi-säännön soveltamista EU:n ulkopuolisista maista jäsenvaltioihin.

(5) Tämä tapahtuu sulkemalla pois sen toiminta paitsi Professio iuris -tapauksessa (17 artikla) myös erityyppisten yhdistävien tekijöiden ja menetelmien osalta (poikkeuslausekkeet, kuten laki, jolla on läheisimmät yhteydet, 18 artiklan 2 kohta).

(6) Waters Report, s. 553, Proceedings of the Sixteenth Session, 3 to 20 October 1988, T.II, Hague Conference of Private International Law, 1990. Art.4, Perimykseen sovellettavasta laista Haagissa 1.8.1989 tehty yleissopimus. Ks. myös P. Lagarde, La nouvelle Convention de la Haye sur la loi applicable aux successions, RCDIP 1989, s. 249 (258).

(7) Haagin yleissopimuksen 4 artiklasta ks. E.F.Scoles, ”The Hague Convention on Succession”, AJCL 1994 s. 85, (113).

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/153

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES): avaruuskomponentin haasteet ja uudet vaiheet”

KOM(2009) 589 lopullinen

2011/C 44/26

Esittelijä: Edgardo IOZIA

Euroopan komissio päätti 28. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES): avaruuskomponentin haasteet ja uudet vaiheet

KOM(2009) 589 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja toivoo, että päätöksentekoelimet voivat sen sisältämien ehdotusten ja suuntaviivojen pohjalta tehdä toimintaa ja rahoitusta koskevia päätöksiä ja harjoittaa johdonmukaista politiikkaa.

1.2	ETSK on aina suhtautunut myönteisesti avaruuspolitiikkaa koskeviin komission ehdotuksiin. Kyseessä on yksi tärkeimmistä teknologian aloista, jota on kehitettävä mahdollisimman tehokkaasti. Avaruuden vastuullinen ja kestävä rauhanomainen siviilikäyttö on merkittävä kehityksen väline.

1.3

Avaruustutkimus yleensä ja etenkin GMES-järjestelmä (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta) kuuluu perustellusti uuteen ympäristömyönteiseen talouteen. Maataloutta, ilmastonmuutoksen hallintaa, sääennustusten täsmällisyyttä ja aluesuunnittelua palvelevien sovellusten kehitys muodostaa perustan uudelle mallille, jossa kestävä kehitys otetaan huomioon innovaation ja tekniikan tutkimuksen keskeisenä osatekijänä.

1.4	ETSK yhtyy komission huoleen siitä, että ohjelman soveltamisjaksoa ei ole määritelty. ETSK katsoo, että ohjelman tulisi kestää ainakin vuoden 2030 loppuun ja että keskeisiä toimia olisi jatkettava sen jälkeenkin.

1.5

ETSK katsoo, että ohjelmaan varattu rahoitus on riittämätön, koska siinä ei oteta huomioon Sentinel-satelliittien teknisten komponenttien hintojen kehitystä ja koska tutkimukseen ja kehitykseen ja etenkin ilmastonmuutoksen torjuntaa ja turvallisuutta koskevien tietojen keräämiseen tarkoitettu osuus on liian suppea. Tarpeisiin vastaaminen edellyttää ainakin 700–800 miljoonan euron lisärahoitusta vuosiksi 2014–2020. Avaruuteen lähettämisen samoin kuin elektronisten laitteiden kustannukset ovat nousseet merkittävästi.

1.6

Kokonaisten sukupolvien jakamille unelmille avaruudesta olisi annettava uutta pontta kunnianhimoisilla ohjelmilla. On lisättävä nuorten kiinnostusta avaruustutkimukseen, tarjottava vakaita työllisyysnäkymiä ja korostettava GMES-järjestelmän kaltaisten hankkeiden suurta yhteiskunnallista merkitystä. Ne voivat auttaa vähentämään ilmastonmuutoksen kielteisiä seurauksia sekä helpottaa ihmisen toimintaa ja äärimmäisten sääilmiöiden, kuten tulvien ja pitkien kuivuuskausien ennakoimista. Ilmakehän saasteiden valvonnan avulla voidaan esimerkiksi arvioida hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tarkoitettujen toimien tehokkuutta tai ryhtyä yhdessä ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) kanssa asianmukaisiin toimiin ihmiskaupan kieltäviä lakeja rikottaessa.

1.7

GMES-järjestelmä voi antaa merkittävän panoksen jätehuoltostrategiaan havainnoimalla esimerkiksi laittomia myrkyllisten aineiden kaatopaikkoja. GMES-järjestelmässä on otettava huomioon myös avaruusromun kerääminen eli vanhentuneiden avaruusasemien ja toimimattomien satelliittien palauttaminen avaruudesta. Avaruuden valvontaa koskeva ESA-ohjelma yhdessä saksalaisen TIRA-järjestelmän kanssa voivat auttaa kontrolloimaan suunnatonta määrää avaruusromua. Vuodesta 1957 lähtien avaruuteen on lähetetty yli 5 000 satelliittia, ja nykyisin laukaistaan uusi satelliitti suunnilleen joka toinen päivä.

1.8

Asianmukaisesti aikataulutettu ohjelma voi ETSK:n mukaan vaikuttaa myönteisesti ja vakauttavasti lisäämällä alan julkisten ja yksityisten toimijoiden suoraa osallistumista ja antamalla niille mahdollisuuden suunnitella investointeja teknologian kehittämiseen yhä kustannustehokkaampien ja suorituskykyisempien tiedonkeruujärjestelmien luomiseksi. Kyky houkuttaa yksityisiä sijoituksia ja luoda palveluiden markkinat on keskeisen tärkeä koko hankkeen onnistumiselle.

1.9

Jäsenvaltiot, jotka eivät vielä harjoita avaruuspolitiikkaa, voisivat saada tarvitsemansa varmuuden aloitteiden käynnistämiseksi, mikäli yhteisön ohjelmien jatkuvuus olisi taattu. Tässä mielessä ETSK suhtautuu myönteisesti helmikuussa 2010 tehtyyn päätökseen GMES-järjestelmän yhteistyökumppanien neuvoston perustamisesta. Kyseiseen neuvostoon osallistuu aktiivisesti 27 jäsenvaltiota ja se edistää avaruuspolitiikan toimijoiden tietämystä ja sitoutumista. Neuvoston tulisi olla avoin kansalaisyhteiskunnan edustajille.

1.10

Mahdollisuus hyödyntää ohjelmaa pitkällä aikavälillä antaisi EU:lle myös lisää voimaa ja poliittista painoarvoa avaruusalan muihin toimijoihin nähden. Lisäksi siitä voisi olla hyötyä neuvoteltaessa maksuosuudesta EU:n ulkopuolisiin ohjelmiin osallistuttaessa ja hankittaessa käyttöön avaruustutkimuksen tuloksia.

1.11

GMES-järjestelmällä voi olla huomattava merkitys useilla keskeisen tärkeillä aloilla, kuten valtamerentutkimuksessa, ilmanlaadun valvonnassa, maankäyttöä koskevien täsmällisten karttojen laadinnassa tai luonnonkatastrofien kohdealueita kuvaavien karttojen nopeassa tuottamisessa tarjoamalla tällöin korvaamatonta tukea pelastuspalvelulle.

1.12

Merkittävien resurssien tarve ei nykyisestä vakavasta talouskriisistä huolimatta ETSK:n mukaan saa jarruttaa investointeja. Päinvastoin käyttöön on valjastettava mahdollisimman paljon saatavilla olevia resursseja, ja kun kansalaisten tuki on varmistettu tiedottamalla heille järjestelmän kaikista mahdollisuuksista, GMES-järjestelmä voi tarjoamansa verrattoman tieteellisen ja tuotantopotentiaalin sekä niiden myönteisten vaikutusten ansiosta helpottaa kriisistä selviytymistä ja antaa EU:lle jälleen johtoaseman nykyisin taantuvalla alalla.

2. Johdanto

2.1

EU:n päätös perustaa yhdennetty eurooppalainen maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä tuottamaan palveluita ympäristön ja turvallisuuden aloilla – ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä (GMES) – oli strateginen valinta, joka antaa EU:lle mahdollisuuden säilyttää johtoasemansa ja vahvistaa sitä avaruusalan siviilikäytössä.

2.2

Euroopan komission vuonna 2001 laatimassa toimintasuunnitelmassa määriteltyjen yleisten linjojen mukaan GMES-järjestelmän tarkoituksena on yhdistää ympäristöä ja turvallisuutta koskevat yhteiskunnalliset vaatimukset maa- ja satelliittihavaintojärjestelmien tarjoamaan edistyneeseen tekniseen ja toiminnalliseen kapasiteettiin. Siten voidaan varmistaa oikea-aikainen ympäristötiedon saatavuus globaalilla, alueellisella ja paikallisella tasolla vaarantamatta kestävän kehityksen, maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen, yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan, eurooppalaisen tutkimusalueen ja eurooppalaisen avaruusstrategian kaltaisten alojen riippumattomuutta.

2.3

Järjestelmä perustuu satelliiteista ja maan päällä (in situ) sijaitsevista valvontaverkoista muodostuvien maanhavainnointimekanismien tuottamien tietojen analysointiin. Kun tiedot on analysoitu ja koordinoitu, ne asetetaan loppukäyttäjien eli esimerkiksi kansallisten, alueellisten ja paikallisten virastojen sekä ympäristö- ja pelastuspalvelujärjestöjen saataville. GMES on Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön yhdessä edistämä ja toteuttama aloite. Euroopan avaruusjärjestöllä on siinä määräävä rooli avaruuskomponentin kehittämisessä, ja EU toimii hankkeen edistäjänä ja kysynnän kokoajana.

2.4	GMES-ohjelma koostuu kolmesta osasta: avaruus-, in situ- ja palvelukomponentista. Komissio on aiemmin laatinut ehdotuksen palvelukomponenttia koskevaksi asetukseksi ja ETSK on antanut siitä lausunnon (1) .

2.5

Avaruuskomponentti on ohjelman kolmesta osasta selvästi kallein, ja siitä riippuu tarjottavien palveluiden laatu ja määrä. Se koostuu kuudesta Sentinel-maanhavainnointisatelliitista, joista viiden rahoitus on kunnossa ja jotka on määrä laukaista vuodesta 2012 alkaen. Euroopan avaruusjärjestö (ESA) valvoo, koordinoi ja toteuttaa kaikki avaruudessa toteutettavaan ohjelman osaan liittyvät toimet, kuten teollisuuden kanssa tehtävät sopimukset satelliittien ja tarvittavien infrastruktuurien kehittämiseksi. Se hallinnoi myös kyseisessä vaiheessa käynnistettäviä pilottihankkeita, joita arvioidaan uusia sovelluksia varten.

3. Euroopan komission tiedonanto

3.1	Komissio kartoittaa tiedonannossaan tähän mennessä toteutettuja palvelu- ja in situ -komponentteihin kuuluvia hankkeita, joissa on hyödynnetty olemassa olevaa avaruusinfrastruktuuria ja jotka ovat tuottaneet hyviä tuloksia etenkin EUMETSATin, ESAn ja kansallisten avaruushankkeiden osalta.

3.2

Järjestelmän arkkitehtuurin perusteet sekä erityisesti rahoitusedellytykset ja siihen liittyvä budjettipolitiikka luotiin vuonna 2008. Hankkeen toteuttamiseksi on EU:n seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteyteen varattava tarvittavat määrärahat. Euroopan avaruusjärjestö on arvioinut kustannusten olevan 4,23 miljardia euroa vuosina 2014–2020 (2).

3.3	Asiakirjassa analysoidaan joitakin eurooppalaisen avaruuspolitiikan, jonka keskiössä GMES-järjestelmä on yhdessä eurooppalaisten GNSS-ohjelmien (EGNOS ja Galileo) kanssa, tärkeimpiä näkökohtia.

3.4	Komissio esittää rahoituksen painopisteinä Sentinel-satelliittien 1, 2 ja 3 toteuttamisen ja kehittämisen, tietojen jatkuvuuden ja saatavuuden sekä tarpeen kumota hankkeen kestoa koskevat jäsenvaltioiden epäilykset. Hankkeen on toistaiseksi suunniteltu jatkuvan vuoteen 2020 saakka.

3.5	Komission mukaan tietojen omistusoikeutta on säänneltävä, jotta voidaan varmistaa niiden laaja-alainen saatavuus. Asiakirjassa käsitellään myös infrastruktuurin omistusoikeutta ja perusrakenteiden hallintaa.

3.6	Tärkeä osa asiakirjaa koskee julkisia hankintoja, joiden yhteydessä on varmistettava sekä kustannustehokkuus että tietojen saatavuuden jatkuvuus.

3.7

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeä osa GMES-järjestelmää. Tässä yhteydessä GMES on EU:n panos maailmanlaajuiseen maanhavainnointijärjestelmään (GEOSS). Komissio kehittää lisää vaihtotoimintaa ja kumppanuuksia kaukokartoitussatelliitteja käsittelevän komitean (CEOS) puitteissa. CEOS vastaa erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten seurannasta.

3.8	Päätelmissä komissio esittää yhteenvedon asiakirjasta ja sitoutuu seuraamaan tiiviisti ohjelman toteuttamista ja sen jatkuvaa ajantasaistamista käyttäjien tarpeiden mukaisesti.

4. Komitean huomiot

4.1

Komitea katsoo, että avaruuspolitiikka on yksi tärkeimmistä teknologian aloista ja että sitä on kehitettävä mahdollisimman tehokkaasti. Se suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja toivoo, että päätöksentekoelimet voivat sen sisältämien ehdotusten ja suuntaviivojen pohjalta tehdä toimintaa ja rahoitusta koskevia päätöksiä ja harjoittaa johdonmukaista politiikkaa.

4.2

Komitea suhtautuu asiaan myönteisesti ja yhtyy komission huoleen siitä, että jäsenvaltiot eivät ole määritelleet selkeää aikataulua GMES-ohjelman soveltamiselle. Komitean mukaan on välttämätöntä, että jäsenvaltiot antavat selkeän tukensa ohjelmalle, jonka tulisi jatkua ainakin vuoteen 2030 saakka, ja varmasti ainakin keskeisten toimien senkin jälkeen.

4.3	Myös yrityksille on tärkeää, että investointeja voidaan suunnitella riittävän pitkälle ajanjaksolle ja että voidaan kehittää teknologioita yhä kustannustehokkaampia ja suorituskykyisempiä havainnointijärjestelmiä varten.

4.4

Komitea pitää riittämättömänä rahoitustarvetta koskevaa arviota – neljää miljardia euroa – joka perustuu Euroopan avaruusjärjestön pitkän aikavälin analyyseihin. Kullekin vuodelle varattu noin 600 miljoonan euron määräraha ei riitä, jotta kyettäisiin ottamaan huomioon Sentinel-satelliittien teknisten komponenttien hintojen kehitys. Myös tutkimukseen ja kehitykseen varattu osuus on liian suppea etenkin, kun ajatellaan tarvetta kerätä huomattavasti ilmastonmuutoksen torjuntaan ja turvallisuuteen liittyviä tietoja.

4.5

Komitea hyväksyy täysin komission ehdotukset. Samalla se kehottaa komissiota etenemään yhä päättäväisemmin, kun on kyse tarvittavasta rahoituksesta: lisärahoituksen tarve vuosille 2014–2020 on ainakin 700–800 miljoonaa euroa. Lisäksi ohjelmaa on jatkettava ainakin vuoteen 2030 saakka, avaruusalan markkinat on avattava kaikkien jäsenvaltioiden pk-yrityksille, on luotava tietojen saatavuutta koskevat selkeät ja avoimet säännöt, hanketta on koordinoitava tiiviisti kaikkien siihen osallistuvien toimijoiden kesken ja hankkeen kansainvälistä ulottuvuutta on vahvistettava.

4.6

Komissio itse toteaa, että investointeja turvallisuuteen on lisättävä, ja äskettäin julkaisemassaan tiedonannossaan (3) se muistuttaa, että seitsemännen puiteohjelman aihealueen ”avaruus” yhteydessä on kehotettu esittämään ehdotuksia merivalvontaan tarkoitettujen valmisteluvaiheen GMES-palvelujen kehittämiseksi. Kaikkia käytettävissä olevia välineitä hyödyntävä yhdennetty lähestymistapa on tarpeen, jotta voidaan säilyttää ympäristö, torjua merillä ja rannikoilla salakuljetusta sekä pelastaa ihmiset, jotka luottavat henkensä häikäilemättömien rikollisjärjestöjen käsiin.

4.7

Tässä yhteydessä on myönnettävä lisäresursseja, jotta voidaan tukea alan toimijoiden jatkuvaa koulutusta sekä järjestelmiä, jotka kannustavat nuoria opiskelemaan avaruusalaa ja sen mahdollisia sovelluksia. Viime vuosina kiinnostus avaruusteknologiaa kohtaan on vähentynyt ja alan opiskelijoiden ja alalla suoritettujen tutkintojen määrä on pudonnut huomattavasti, osittain kansalaisten avaruusalaa kohtaan tunteman mielenkiinnon heikkenemisen vuoksi. Teknikoista alkaa jo olla pulaa, ja tarvitaankin erityinen strategia, jotta alalle voidaan ohjata uusia opiskelijoita. Eräs yleisimmistä syistä alan opiskelijoiden vähentymiseen liittyy työllisyysnäkymiin, jotka eivät vaikuta riittävän turvatuilta ja kestäviltä.

4.8

Komitea tukee komission ehdotusta, jonka mukaan komissio omaksuisi suoraan järjestelmän omistajuuden ja samalla vastuun myös sen hallinnasta. Avoin, jatkuva ja vapaa pääsy järjestelmään on tarkoituksenmukaista ja harkittua, kunhan turvallisuus taataan erityisten sääntöjen avulla. Varmistamalla järjestelmään pääsy voidaan luoda olosuhteet, jotka kannustavat yksityisiä sijoittajia tarjoamaan alan palveluita. GMES-järjestelmään liittyvien markkinoiden syntyminen olisi taloudellinen mahdollisuus ja hyödyttäisi yhteiskuntaa. Samalla se voisi edistää maapalveluiden hallintakustannusten jakamista.

4.9

Järjestelmän arkkitehtuurin valinnalla on keskeinen merkitys tietojen asianmukaiselle hallinnalle. Kun markkinoihin on asianmukaisen ajan kuluttua mukauduttu, on kustannuksiin osallistumisen aina liityttävä kaupalliseen hyödyntämiseen. Esimerkkinä tästä ovat eräät verkkopalvelut, jotka ovat tähän saakka olleet ilmaisia, mutta jotka ovat asteittain muuttuneet maksullisiksi. Periaatteena on, että julkishallintojen tarvitsemien tietojen on oltava ilmaisia ja kaikkien ulottuvilla ja että ohjelmia tulee voida muuttaa luottamuksellisuutta ja tietoturvaa koskevien edellytysten mukaisesti.

Äskettäin on luotu merkittäviä satelliittivalvontasovelluksia. My Ocean -ohjelmaan kuuluvat korkealla maata kiertävät satelliitit havaitsivat el Niñon toistumisen vuonna 2009. GMES-järjestelmään olennaisena osana kuuluva MACC-ohjelma (Monitoring Atmosphere Composition and Climate) puolestaan tarjosi tietoja Islannista peräisin olevan tuhkapilven leviämistä koskevien simulaatioiden laatimiseen. Toisen GMES-järjestelmään kuuluvan ohjelman, SAFER:in (Services and Applications for Emergency Responses), tavoitteena on tarjota yksityiskohtaisia karttoja kuuden tunnin kuluessa maanjäristyksen, tulvan tai maanvyöryn kaltaisten luonnonkatastrofien tapahduttua. Tällaiset kartat voivat olla erittäin hyödyllisiä pelastuspalveluiden toiminnalle. G-Mosaic -ohjelma (Pilot servicces for security) huolehtii turvallisuuteen liittyvästä aluevalvonnasta. Esimerkkejä sen toiminnasta ovat ydinvoimaloiden ja laittoman maahanmuuton valvonta sekä rajavalvonta samoin kuin sodan aiheuttamien vahinkojen ja tarpeiden analysoiminen.

4.10

Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota julkisia hankintoja koskevaan politiikkaan. Pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen periaatteita on noudatettava aina julkisten hankintojen yhteydessä ja erityisesti EU-tasolla. Johdonmukainen pk-yrityksiä tukeva politiikka on tarpeen etenkin maissa, joilla ei vielä ole vahvaa tuotantojärjestelmää ja joiden olisi kuitenkin voitava hyötyä alalla toteutettavista huomattavista investoinneista. GMES-järjestelmän avaruuskomponentti tarvitsee avaruuselektroniikkaan erikoistuneiden suuryritysten lisäksi myös pienyrityksiä, jotka pystyvät tarjoamaan innovatiivisia ratkaisuja. Komission tulisi edistää monikansallisten yritysten liittymien perustamista hankkeen eurooppalaisen luonteen korostamiseksi.

4.11	Komitea suosittaa, että koordinointia hankkeeseen osallistuvien toimijoiden eli komission, jäsenvaltioiden, Euroopan avaruusjärjestön ja EUMETSATin välillä lisätään edelleen, ja tukee komission ehdotusta vastuun jakamisesta kyseisten toimijoiden kesken tiedonannossa esitetyllä tavalla.

4.12

Komitea katsoo, että Euroopan avaruusjärjestöllä on kaikki tarvittavat valmiudet, jotta se voi toimia yhteistyössä kansallisten virastojen kanssa avaruusinfrastruktuurin lopullisena hallinnoijana satelliittien ylläpitämiseksi, kehittämiseksi ja korvaamiseksi. Komitea kehottaa painokkaasti ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin tämän ilmeisen vaihtoehdon toteuttamiseksi.

4.13

Komitean mukaan on välttämätöntä jatkaa toimia kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi. Ilmastonmuutosta torjutaan väistämättä globaalilla tasolla, ja tietojen jakaminen on keskeisen tärkeää, jotta kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset ja niistä johtuva ilmastonmuutos voidaan havaita mahdollisimman nopeasti. Komissio on perustellusti tarkastellut tätä näkökulmaa, ja komitea suosittaa, että mukaan otetaan kumppaneita myös muilta naapurialueilta ja että ne pyritään mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään eurooppalaiseen maa- ja meripuolustusta sekä turvallisuutta koskevaan strategiaan. Esimerkiksi Välimeren unioni voisi olla erinomainen foorumi kehittää yhteistyötä nykyisten pelastuspalveluun, Välimeren puhdistamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvien ensisijaisten ohjelmien yhteydessä. Kyky ymmärtää muille erityisalueille ominaisia piirteitä, kuten Baltian ja Tonavan alueilla toteutettavia toimia, voi myös luoda myönteisiä vaikutuksia.

4.14

ETSK kannattaa GMES-järjestelmän yhteistyökumppanien neuvoston perustamista. Kyseiseen neuvostoon osallistuu 27 jäsenvaltiota sekä Euroopan avaruusjärjestön jäseninä myös Sveitsi ja Norja. Komissio toimii tämän elimen puheenjohtajana ja sen tehtävänä on luoda yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden organisaatioiden välille, avustaa komissiota valvomaan, että ohjelmaa toteutetaan johdonmukaisesti, ja laatimaan strateginen kehys sekä toteuttaa GMES-järjestelmään ja maan havainnointiin liittyvien kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Tällainen edustuksellinen elin voi auttaa korjaamaan vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä avaruusalan tietämyksessä ja toiminnassa vallitsevaa epätasapainoa. Yksityisten käyttäjien foorumien perustaminen helpottaisi melkoisesti järjestelmän näkymien oikea-aikaista analysointia ja yhteistyötä neuvoston kanssa.

4.15	Erityishuomiota on kiinnitettävä ohjelmatyön lyhyen aikavälin tarpeisiin, erityisesti A-sarjan Sentinel-satelliittien toimintaan, B-sarjan satelliittien laukaisuun sekä C-sarjan satelliittien keskeisten komponenttien hankintaan.

4.16

GMES-palveluja koskevan asetuksen laatimiseen sitoutunut unionin puheenjohtajavaltio Espanja ja eurooppalaista avaruuspolitiikkaa painottava puheenjohtajavaltio Belgia ovat samaa mieltä uudistamisen tarpeellisuudesta. Myös parlamentti tukee sitä voimakkaasti. Lisäksi on vielä määriteltävä selventämistä vaativat näkökohdat. On yksilöitävä ja myönnettävä hankkeeseen tarvittavat resurssit, kumottava GMES-järjestelmän aikataulutusta vielä koskevat epäilykset ja annettava siten mahdollisuus kehittää Sentinel-satelliitteja tästä lähtien määritellyn ohjelman mukaisesti, vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä sekä investoitava nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehitykseen.

Bryssel 14 päivänä heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ETSK 96/2010 – Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan maanhavainnointiohjelmasta (GMES) ja sen ensivaiheen toiminnasta (2011–2013), KOM(2009) 223 lopullinen – 2009/0070 COD.

(2) ESA/C(2009) 36.

(3) Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö, KOM(2009) 538 lopullinen.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/157

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi”

KOM(2009) 593 lopullinen – 2009/0173 COD

2011/C 44/27

Esittelijä: Virgilio RANOCCHIARI

Neuvosto päätti 20. marraskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi

KOM(2009) 593 lopullinen – 2009/0173 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Nyt annettu asetusehdotus, jonka tavoitteena on kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, on tarpeellinen lisätoimi ajatellen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävää EU:n strategiaa ja vuonna 2009 annettua henkilöautoja koskevaa asetusta. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta perustavan tärkeä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttää huomion kiinnittämistä kaikkiin aloitteisiin, jotka perustuvat asianmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan.

1.2 Uusi ehdotus noudattaa samaa mallia kuin mitä käytettiin edellisessä, henkilöautoja koskevassa asetuksessa: myös nyt ehdotetussa asetuksessa säädetään seuraamusmekanismeista, kannustimista, poikkeusjärjestelyistä, ekoinnovoinnista yms.

1.3 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pelkää kuitenkin, että näin toimien ei pystytä ottamaan asianmukaisesti huomioon henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen oleellista eroa: henkilöautot ovat kulutushyödykkeitä ja kevyet hyötyajoneuvot tuotantohyödykkeitä, minkä johdosta niiden käyttötarkoitus ja käyttökustannukset eroavat toisistaan selvästi. Lisäksi kevyitä hyötyajoneuvoja koskeva ehdotus on eräin osin – mm. määräaikojen, seuraamusten ja kustannusten osalta – vielä kunnianhimoisempi kuin henkilöautoja koskeva asetus. Kun otetaan huomioon, että tarvittava siirtymäaika (lead time) (1) on hyötyajoneuvoilla vähintään kaksi vuotta pidempi kuin henkilöautoilla, ETSK pitää tarpeellisena tarkistaa ehdotusta. Tätä tarvetta korostaa myös alan vakava kriisi, jolla on ollut ja on edelleen huomattavia taloudellisia seurauksia.

1.4 Lisäksi uhkana on, että kohtuuttoman suuret teollisuuden kustannuksia ja siten hintoja korottavat vaikutukset heikentäisivät entisestään syvässä kriisissä olevien markkinoiden tilannetta. Tämän seurauksena työllisyys supistuisi ja ajoneuvokanta uusiutuisi hitaammin, mikä viivästyttäisi päästöjen vähentämistä.

1.5 ETSK toivookin, että tässä yhteydessä otetaan huomioon kilpailukykyneuvoston toukokuussa 2009 esittämä suositus, jonka mukaan ”alan nykyinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen lisärasitteiden luomista tälle teollisuuden alalle on mahdollisuuksien mukaan vältettävä” ja ”niitä tulisi edeltää perusteelliset vaikutustenarvioinnit”.

1.6 ETSK muistuttaa, että ehdotus pohjautuu ennen kriisiä tehtyyn vaikutusarviointiin, ja kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pyytämään sen ajantasaistamista mm. Euro 5 -standardin voimaantulon jälkeen suoritettavan tarkan päästöseurannan perusteella.

1.7 Edellä esitetyn valossa ETSK toivoo, että vaikka hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä, asetuksen määräaikoja tarkistettaisiin riittävän siirtymäajan tarjoamiseksi alan toimijoille niin, että normeja ryhdytään soveltamaan vuonna 2015 ja ne tulevat täysin voimaan vuonna 2018. Vaikutusarviointia pitää tarkentaa ja ajantasaistaa, ja siinä tulee huomioida myös vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevat pitkän aikavälin tavoitteet, joiden myötä päästörajoja voitaisiin kiristää asteittain 150–160 grammaan kilometriltä tekniikan kehittyessä. Tarkistukset tulee kuitenkin tehdä hyvissä ajoin.

2. Johdanto

2.1 Helmikuussa 2007 julkaistussa Euroopan komission tiedonannossa ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset” (KOM(2007) 19 lopullinen/2) ilmoitettiin komission aikovan esittää lainsäädäntöä, jonka avulla varmistetaan yhteisön asettaman tavoitetason 120 g CO2/km saavuttaminen. Joulukuussa 2008 annettu asetus, jonka tavoitteena on henkilöautojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 130 grammaan kilometriltä, on keskeinen osa yhteisön strategiaa. Tämän strategian perustan muodostavassa lainsäädännössä määritellään lisätoimia, joiden avulla hiilidioksidipäästöjä on tarkoitus vähentää edelleen 10 g/km (kokonaisvaltainen lähestymistapa). Yksi näistä toimista on uusi ehdotus, jonka tavoitteena on vähentää kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä.

2.2 Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä 20 prosenttia tai – jos saadaan aikaan yleinen kansainvälinen sopimus – 30 prosenttia. On selvää, että kaikkien alojen on edistettävä päästöjen vähentämistä. Komission mukaan kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjen osuus Euroopan unionin kaikista hiilidioksidipäästöistä on 1,5 prosenttia.

2.3 Uusi ehdotus on jatkoa kahdelle helmikuussa 2007 julkaistulle komission tiedonannolle, joista ensimmäinen on edellä mainittu KOM(2007) 19 lopullinen/2 ja toinen käsittelee kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehystä 2000-lukua varten (KOM(2007) 22 lopullinen). Lisäksi se pohjautuu ympäristöneuvoston kesäkuussa 2007 esittämään kehotukseen laatia ehdotus kevyiden hyötyajoneuvojen energiatehokkuuden parantamiseksi.

3. Ehdotettu asetus

3.1 Euroopan komissio hyväksyi 28. lokakuuta 2009 ehdotuksen asetukseksi, jonka tavoitteena on vähentää kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä.

3.2 Kuten johdannossa mainitaan, uusi asetus on tarkoitettu asetuksen (EY) N:o 443/2009 (henkilöautojen hiilidioksidipäästöt) täydennykseksi osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka avulla pyritään saavuttamaan EU:n tavoitetaso 120 g CO2/km kaikkien uusien kevyiden ajoneuvojen osalta. Kunkin kevyiden hyötyajoneuvojen valmistajan on varmistettava, etteivät sen valmistamien ajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylitä 1. tammikuuta 2014 alkavana kalenterivuonna ja kunakin seuraavana täytenä kalenterivuonna asetuksen mukaista päästötavoitetta.

Erityisesti mainittakoon seuraavaa:

3.2.1

Soveltamisala

Ehdotetun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat vain N1-luokan ajoneuvot. Komissio päättää vasta vuonna 2013 tehtävän tarkistuksen jälkeen komiteamenettelyllä, sisällytetäänkö soveltamisalaan myös N2- ja M2-luokan ajoneuvot. (2)

3.2.2

Lähiajan tavoitteet

Ehdotetulla asetuksella on tarkoitus rajoittaa tammikuun 1. päivään 2016 mennessä uusien ajoneuvojen keskimääräinen hiilidioksidipäästöjen taso 175 grammaan kilometriltä. Siirtymävaihe alkaa vuonna 2014 (tavoitetta sovelletaan 75 prosenttiin ajoneuvoista vuonna 2014,80 prosenttiin ajoneuvoista vuonna 2015 ja 100 prosenttiin ajoneuvoista vuodesta 2016).

3.2.3

Hyötyparametri

Ehdotetussa asetuksessa käytetään hyötyparametrina (päästömittauksen laskentaperusteena) ajokuntoisen ajoneuvon massaa. Ehdotetun asetuksen 12 artiklassa säädetään kuitenkin, että komissio voi punnita vaihtoehtoisten parametrien (”jalanjälki”, hyötykuorma (3) käyttöönottoa vuonna 2014.

3.2.4

Seuraamusmekanismi

Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että

a)	liikapäästömaksu lasketaan kertomalla tavoitteen ylittävä grammamäärä hiilidioksidia kilometriä kohden vuoden aikana ensirekisteröityjen ajoneuvojen lukumäärällä

b)	siirtymäaikana (vuoden 2018 loppuun saakka) sovelletaan joustomenettelyä, jossa yksikkömaksu on sitä suurempi, mitä suurempi päästöylitys on: 5 euroa ensimmäiseltä ylittävältä grammalta, 15 euroa toiselta, 25 euroa kolmannelta ja 120 euroa jokaiselta tämän ylittävältä grammalta

c)	siirtymäajan jälkeen (vuoden 2018 päätyttyä) yksikkömaksu ei enää riipu päästöylityksen suuruudesta vaan on 120 euroa jokaiselta tavoitteen ylittävältä grammalta.

3.2.5

Superbonukset

Keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä määriteltäessä myönnetään hyvityksiä poikkeuksellisen vähäpäästöisten ajoneuvojen valmistajille. Jokainen uusi kevyt hyötyajoneuvo, jonka hiilidioksidipäästöt ovat alle 50 g CO2/km, vastaa 2,5:tä kevyttä hyötyajoneuvoa vuonna 2014, 1,5:tä kevyttä hyötyajoneuvoa vuonna 2015 ja yhtä kevyttä hyötyajoneuvoa vuodesta 2016.

3.2.6

Tietyille valmistajille myönnettävät poikkeukset

Valmistaja, joka tuottaa kalenterivuodessa alle 22 000 uutta yhteisössä rekisteröityä kevyttä hyötyajoneuvoa, voi hakea poikkeusta päästötavoitteesta (ks. kohta 3.2), jos se

a)	ei kuulu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään tai

b)	kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, joka vastaa yhteensä alle 22 000 uudesta yhteisössä rekisteröitävästä kevyestä hyötyajoneuvosta kalenterivuotta kohden, tai

c)	kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, mutta sillä on omat tuotantolaitokset ja suunnittelukeskus.

3.2.7

Ekoinnovointi

Laitetoimittajan tai valmistajan hakemuksesta komissio ottaa myöhemmin määriteltävällä tavalla huomioon innovatiivisten tekniikoiden avulla saavutetut hiilidioksidisäästöt hiilidioksidimittausten standarditestisyklin ulkopuolella. Tällaisten tekniikoiden avulla saavutettu osuus valmistajan päästötason alentumiseen voi olla korkeintaan 7 g CO2/km.

3.2.8

Yhteenliittymien muodostaminen

Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen valmistajat, joille ei ole myönnetty edellä tämän lausunnon kohdassa 3.2.6 kuvattua poikkeusta, voivat muodostaa ryhmittymän täyttääkseen määritellyt velvoitteet.

3.2.9

Keskeneräiset ajoneuvot (tai monivaiheisesti valmistettavat ajoneuvot (4)

Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että valmistuneeseen ajoneuvoon sovelletaan korkeinta samantyyppiseen perusajoneuvoon pohjautuville valmiille ajoneuvoille kirjattua arvoa.

3.2.10

Pitkän aikavälin tavoite

Komissio saattaa 1. tammikuuta 2013 mennessä päätökseen päästötavoitteiden uudelleentarkastelun, jonka yhteydessä määritellään menettelytavat pitkän aikavälin tavoitetason saavuttamiseksi. Tämä tavoitetaso on 135 g CO2/km vuoteen 2020 mennessä.

4. Yleistä

4.1 Samaan tapaan kuin aiemmissa lausunnoissaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevista komission säädösehdotuksista, ETSK vahvistaa tukevansa kaikkia unionin aloitteita, joilla pyritään konkreettisiin tavoitteisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, sillä se on perustavan tärkeää ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tätä taustaa vasten on siis kiinnitettävä huomiota kaikkiin järkeviin toimiin myös kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi. Ajoneuvokannasta yli 10 prosenttia on tällaisia ajoneuvoja.

4.2 Asetuksen antaminen vaikuttaa asianmukaisimmalta tavalta varmistaa säännösten välitön noudattaminen, ja sillä voidaan välttää sisämarkkinoihin mahdollisesti vaikuttavat kilpailun vääristymät.

4.3 ETSK katsoo kuitenkin, että tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa aliarvioidaan henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen eroja, sillä se jäljittelee henkilöautoista annetulla asetuksella luotua mekanismia. Näiden ajoneuvolajien tärkeimmät erot ovat seuraavat:

—	Kevyiden hyötyajoneuvojen kehittely- ja tuotantosykli on pidempi kuin henkilöautojen.

—	Näitä ajoneuvoja käytetään kaupallisiin tarkoituksiin, joten moottorin teholla ja toimintavarmuudella sekä polttoaineenkulutuksella on usein suurin merkitys tällaisen toiminnan kustannuksissa. Ei ole sattumaa, että 97 prosenttia kevyistä hyötyajoneuvoista on dieselkäyttöisiä.

—	Tällaisten ajoneuvojen ostajista yli 90 prosenttia on käsiteollisuuden pien- ja mikroyrityksiä käsiteollisuusyrityksiä, joille kaikilla kustannusmuutoksilla on erittäin suuri merkitys.

4.4 ETSK huomauttaa lisäksi, että sääntelyn tarkistaminen on monimutkainen tehtävä, sillä hiilidioksidipäästöjen lisävähennyksiin pyrittäessä on kuitenkin turvattava maailmanlaajuisilla markkinoilla äärimmäisen kovassa kilpailussa toimivan ja pelottavan syvään kriisiin joutuneen ajoneuvoteollisuuden kilpailukyky. Kevyiden hyötyajoneuvojen kauppa supistui vuonna 2009 kaikkiaan yli 30 prosenttia vuodesta 2008. Tarkemmin ottaen kauppa väheni Länsi-Euroopassa 30 prosenttia (Italiassa 23,4 prosenttia, Saksassa 24,7 prosenttia, Espanjassa 38,8 prosenttia, Ranskassa 21,3 prosenttia ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 37,1 prosenttia) ja uusissa jäsenvaltioissa 49 prosenttia (esim. Puolassa 28,0 prosenttia ja Tšekissä 67,0 prosenttia).

4.5 ETSK ei voi jättää huomiotta niiden tahojen huolta, jotka pelkäävät kohtuuttoman suuria vaikutuksia teollisuuden kustannuksiin ja siten ajoneuvojen myyntihintoihin. Tällöin vaarana on tuotannon ja työllisyyden supistuminen sekä hiipuva ostointo, mikä puolestaan hidastaa vanhojen ajoneuvojen korvautumista vähäpäästöisemmillä ajoneuvoilla.

4.6 ETSK ei millään muotoa vastusta normien asettamista kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöille. Niiden avulla voidaan myös välttää se, että markkinoille tyyppihyväksytään yhä suurempia ajoneuvoja hyötyajoneuvoiksi pienempien verojen tai muiden mahdollisten etujen vuoksi. Komiteaa huolettaa nyt ehdotetun asetuksen konkreettinen toteuttamiskelpoisuus. Ehdotus nimittäin perustuu osittain vuodelta 2007 peräisin oleviin arvioihin, jotka on siis tehty ennen alaan voimakkaasti vaikuttanutta ja edelleen vaikuttavaa kriisiä. Ehdotuksessa ei myöskään varata riittävästi aikaa toimien toteuttamiselle.

4.7 Aiempaan mekanismiin verrattuna nyt ehdotetussa asetuksessa uutta on se, että tavoitetasona ei ole enää 175 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä ja 160 g CO2/km vuoteen 2015 mennessä vaan – kuten edellä todetaan – 175 g CO2/km 1. tammikuuta 2016 mennessä niin, että siirtymäkausi alkaa vuonna 2014, ja lopulta 135 g CO2/km vuoteen 2020 mennessä. Kuten jäljempänäkin voidaan todeta, tämä muutos ei valitettavasti riitä, sillä siinä ei oteta huomioon alan teollisuuden tarvitsemaa siirtymäaikaa. Yksikään teollinen toimija ei käynnistä poikkeuksellisen kallista investointiohjelmaa, ellei sillä ole varmuutta siitä, millaiseksi sääntely-ympäristö muotoutuu.

4.8 Tässä yhteydessä ETSK viittaa kilpailukykyneuvoston 29. toukokuuta 2009 autoteollisuudesta antamiin päätelmiin, joissa kehotetaan pidättymään sellaisten uusien sääntöjen asettamisesta, joista aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia kaikkien tuotannonalojen yrityksille. Erityisesti autoteollisuudesta neuvosto toteaa, että ”alan nykyinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen lisärasitteiden luomista tälle teollisuuden alalle on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Uusien lainsäädäntötoimien luomiseen tulisi suhtautua äärimmäisen varovasti ja niitä tulisi edeltää perusteelliset vaikutustenarvioinnit, joissa otetaan huomioon nykyiset olosuhteet.”

4.9 Lisäksi ETSK huomauttaa, ettei komissio ole ottanut asianmukaisesti huomioon samanaikaisesti sovellettavia, ehdotetun asetuksen kanssa ”ristiriitaisia” säädöksiä, jotka hankaloittavat kaavaillun tavoitteen saavuttamista. Asetuksesta tehdyssä vaikutusarviossa ei oteta huomioon, että Euro 5- ja Euro 6 -standardien edellyttämä dieselajoneuvojen typpioksidipäästöjen (NOx) ja hiukkaspäästöjen vähentäminen heikentää polttoainetehokkuutta.

4.10 ETSK muistuttaa niin ikään, että kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjen valvomiseksi ei toistaiseksi ole virallisia järjestelmiä, eikä tästä aiheesta siis ole virallista tietoa. Vaarana on näin ollen, että teollisuudelta ja alihankkijoilta edellytetään konkreettisia toimia ilman asianmukaisia pohjatietoja.

4.11 Kaiken edellä esitetyn valossa ETSK kehottaa – samoin kuin se teki lausunnossaan henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen sääntelyä koskevasta ehdotuksesta (5) – EU:n toimielimiä tarkistamaan asetuksen määräaikoja riittävän siirtymäajan tarjoamiseksi alan toimijoille niin, että normeja ryhdytään soveltamaan vuonna 2015 ja ne toteutetaan henkilöautoja koskevien normien tapaan neliportaisesti vuoteen 2018 mennessä.

4.12 Realistisemmaksi mutta yhtä kaikki kunnianhimoiseksi tavoitteeksi, jota sovellettaisiin vuodesta 2020, voitaisiin asettaa 150–160 g CO2/km niin, että se olisi saavutettava asteittain, ottaen huomioon siihen mennessä saatavat uudet tiedot. ETSK toivoo, että Euroopan parlamentissa ja neuvostossa käynnistetyn pohdinnan tuloksena myös tätä kohtaa tarkistettaisiin.

5. Erityistä

5.1 ETSK toteaa, että ehdotus on seuraavilta osin rajoittavampi kuin henkilöautoja koskeva asetus (EY) N:o 443/2009:

5.1.1

Määräajat ovat käytännössä tiukemmat. Tarkoituksena on, että tavoitteita ryhdytään soveltamaan asteittain noin neljän vuoden kuluttua siitä, kun komissio hyväksyi ehdotuksen. Tämä vastaa sitä, miten asetuksen (EY) N:o 443/2009 kanssa toimittiin: komissio hyväksyi asetuksen vuoden 2007 lopussa, ja se julkaistiin vuoden 2009 puolivälissä. Kuten hyvin tiedetään, hyötyajoneuvojen kehittely- ja tuotantosyklit ovat kuitenkin pidempiä kuin henkilöautojen (5–7 vuoden sijasta 7–10 vuotta), joten niiden tuotannolle tarvitaan asetuksessa (EY) N:o 443/2009 säädettyä pidempi siirtymäaika. Lisäksi kevyille hyötyajoneuvoille kaavailtu soveltamisen siirtymäaika on lyhyempi kuin henkilöautoilla, ja tavoitetta sovelletaan alussa suurempaan osuuteen ajoneuvoista (kevyillä hyötyajoneuvoilla 75 prosenttia, henkilöautoilla 65 prosenttia).

5.1.2

Kustannukset ovat suuremmat. Valtaosa hyötyajoneuvoista (noin 97 prosenttia) on dieselkäyttöisiä. Kehittämismahdollisuudet ovat niukemmat, joten päästövähennyksistä aiheutuu suuremmat kustannukset. Näin ollen on odotettavissa, että vaikutus myyntihintoihin on suurempi (8–10 prosenttia, kun henkilöautoilla se oli 6 prosenttia), samaten kuin päästöjen vähentämisen marginaalikustannukset (noin 160 euroa, kun henkilöautoilla ne olivat 25–150 euroa).

5.2 ETSK toteaa, että ehdotetussa asetuksessa käytetään hyötyparametrina ajokuntoisen ajoneuvon massaa ja että lisäksi 12 artiklassa säädetään, että komissio punnitsee vaihtoehtoisten parametrien (”jalanjälki”, hyötykuorma) käyttöönottoa vuonna 2014. ETSK toivoo, että parlamentissa ja neuvostossa pohdittaisiin tarkemmin mahdollisuutta harkita heti muita parametreja, joissa hyötyajoneuvon käyttötarkoitus tulee paremmin esille. ETSK:n mielestä esimerkiksi rekisteriotteessa mainittu ajoneuvon suurin sallittu kokonaismassa (gross vehicle mass) soveltuisi paremmin tähän tarkoitukseen, koska tällöin otettaisiin huomioon myös maksimikuorma (kantokyky).

5.3 Kevyille hyötyajoneuvoille asetettavat seuraamukset ovat ankarammat kuin henkilöautoilla: säännönmukainen yksikkömaksu on huomattavasti suurempi (95 euron sijasta 120 euroa). ETSK katsoo, että alan kilpailukyky on säilytettävä, ja toteaa, että normien noudattamisen varmistamiseksi hyötyajoneuvoille riittäisi samantasoinen liikapäästömaksu kuin henkilöautoilla, kuten myös vaikutusarviossa todetaan. Onkin vaikea ymmärtää, miksi hyötyajoneuvoja pitäisi rangaista henkilöautoja ankarammin samasta hiilidioksidipäästömäärästä.

5.4 Ehdotetun asetuksen mukaan innovatiivisten tekniikoiden käytön avulla voidaan alentaa valmistajan päästötasoa korkeintaan 7 g CO2/km. ETSK kannattaa tällaisten tekniikoiden soveltamista; ne tarjoavat työllistämis- ja kehitysmahdollisuuksia myös osanvalmistusalalle.

5.5 Poikkeuksellisen tehokkaille ajoneuvoille myönnettävistä superbonuksista ETSK toteaa, että ne eivät ole yhtä avokätisiä kuin asetuksessa (EY) N:o 443/2009, sillä superbonuksiin oikeuttavien ajoneuvojen päästöraja (< 50 g CO2/km) on sama kuin henkilöautoilla. Kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset päästöt (ja tavoitteet) ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin henkilöautoilla. Komission olisikin määritettävä arvot lähemmäksi todellisuutta ja mukauttaa ne N1-luokan kevyiden hyötyajoneuvojen kolmen painoluokan (6) mukaan.

5.5.1 ETSK:n mielestä tässäkin kohden olisi ollut paikallaan syventää vaikutusarviointia. ETSK pitää menetelmällisesti virheellisenä, että aikomuksena on asettaa absoluuttinen raja-arvo (50 g CO2/km), vaikka hyötyajoneuvoilla samaa korimallia voidaan käyttää varustelusta ja kuormamääristä riippuen aivan eri tarkoituksiin, ja ettei tässä yhteydessä oteta huomioon, että näin matala päästötaso on käytännössä mahdoton saavuttaa nykyisillä polttomoottoreilla. Edellytyksenä on nykyisen teknologisen tason ylittäminen (7) tulevaisuudessa.

5.6 Pitkän aikavälin tavoite, joka on 135 g CO2/km vuoteen 2020 mennessä, riippuu vuonna 2013 ajantasaistettavan vaikutusarvioinnin tuloksista. Tuolloin varmistetaan tavoitteen toteuttamiskelpoisuus. ETSK on samaa mieltä siitä, että myös kevyille hyötyajoneuvoille tulee asettaa pitkän aikavälin tavoitteita, mutta ehdotettu tavoitetaso vaikuttaa näillä näkymin mahdottomalta saavuttaa määräajassa. Tässä yhteydessä yliarvioidaan lähivuosina odotettavissa oleva teknologinen kehitys eikä oteta taaskaan huomioon autoteollisuuden tarvitsemaa siirtymäaikaa ja ulkoisten tekijöiden vaikutusta. Ne olisi sisällytettävä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan.

5.7 ETSK katsoo edellä esitettyjen huomioiden vahvistavan, että tehty vaikutusarviointi on riittämätön seuraavista syistä:

5.7.1

Siinä ei selosteta, miten tavoitetaso 135 g CO2/km on määritelty, eikä arvioida siitä aiheutuvia kustannuksia. Arvio vaikutuksista myyntihintoihin esitetään vain seuraavien tasojen osalta: 160, 150, 140 ja 125 g CO2/km. Viimeksi mainitusta on luovuttu liian kalliina (se nostaisi myyntihintaa 4 000 eurolla eli noin 20 prosenttia). Voidaan siis olettaa, että pyrkimys 135 hiilidioksidigramman tavoitetasoon nostaa myyntihintaa 15–20 prosenttia.

5.7.2

Siinä ei oteta huomioon, että myyntihinnan nousu voisi hidastaa ajoneuvokannan uusiutumistahtia ja johtaa näin ollen kokonaispäästöjen kasvuun (uusien ajoneuvojen alemmat keskimääräiset päästöt, mutta suuremmat ajoneuvokannan kokonaispäästöt).

5.8 ETSK kannattaa aikomusta säätää pieniä ja erikoistuneita valmistajia koskevasta poikkeuksesta, sillä tiettyjen edellytysten täyttyessä tulee tarjota joustomahdollisuuksia.

5.9 On pelättävissä, että keskeneräisille ajoneuvoille ehdotetuin erityisjärjestelyin ei pystytä hoitamaan tätä ongelmaa, koska asianmukaista tietoa ei ole saatavilla. Näin ollen ETSK antaa tukensa puheenjohtajavaltio Espanjan aloitteelle, jonka johdosta jäsenvaltiot ja komissio tarkastelevat tätä seikkaa uudelleen. Meneillään olevan tarkistuksen johdosta lopulliseen säädöstekstiin tehtäneen muutoksia, joiden johdosta se vastaa paremmin alan todellisuutta. Silti on tärkeää luoda viipymättä virallinen järjestelmä, jonka avulla voidaan valvoa tietoja monivaiheisesti valmistettavien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöistä.

5.10 ETSK kannattaa sitä, että soveltamisala on päätetty rajata vain N1-luokan ajoneuvoihin ja että N2- ja M2-luokan ajoneuvot voidaan sisällyttää siihen vasta erityisen vaikutusarvioinnin jälkeen, kun päästötiedot ovat käytettävissä. (8) Komitea korostaa kuitenkin, että näiden ajoneuvojen ominaispiirteet on otettava tarkasti huomioon. Etenkin M2-luokan ajoneuvot olisi suljettava pois soveltamisalasta jo nyt niiden erityisluonteen takia.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Teollisuuden tarvitsema aika minkä tahansa uuden vaatimuksen toteuttamiseksi, mikäli se edellyttää rakenteellisia muutoksia ajoneuvoihin.

(2) N1 = tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut ajoneuvot, joiden suurin massa on enintään 3,5 tonnia; N2 = tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut ajoneuvot, joiden suurin massa on enintään 12 tonnia; M2 = yli kahdeksan matkustajan kuljettamiseen tarkoitetut ajoneuvot, joiden suurin massa on enintään 5 tonnia.

(3) Ajoneuvon hyötykuorma (payload) määritellään erona direktiivin 2007/46/EY liitteen III mukaisen suurimman teknisesti sallitun kuormitetun massan ja ajoneuvon massan välillä. Ajoneuvon ”jalanjälki” (footprint) lasketaan kertomalla ajoneuvon akseliväli sen raidevälillä.

(4) Tällä (multistage) tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka valmistaja myy pelkkänä ohjaamon ja korin yhdistelmänä (perusajoneuvona) ja jonka muut tahot rakentavat valmiiksi mukauttaen ne kulloiseenkin käyttötarkoitukseen (joka voi vaihdella huomattavasti). Monivaiheisesti valmistettavien ajoneuvojen osuus markkinoista on noin 15 prosenttia. Direktiivin 2007/46/EY nojalla tällaiset ajoneuvot voidaan tyyppihyväksyttää monivaiheisesti. Direktiivissä eritellään seuraavat ajoneuvotyypit: ”perusajoneuvo” (tyyppihyväksyntä monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn alkuvaiheen aikana), ”valmistunut ajoneuvo” (tyyppihyväksyntä monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn tuloksena) ja ”valmis ajoneuvo” (tyyppihyväksyntä yksinkertaisessa tyyppihyväksyntämenettelyssä).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 443/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1) – ETSK:n lausunto: EUVL C 77, 31.3.2009, s. 1.

(6) Luokka I: massa enintään 1 305 kg ja kuormakapasiteetti 2,5 m3, luokka II: massa enintään 1 760 kg ja kuormakapasiteetti 6 m3 ja luokka III: massa yli 1 760 kg ja kuormakapasiteetti 17 m3.

(7) Ks. alaviitteessä 5 mainittu ETSK:n lausunto.

(8) N2- ja M2-luokan ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen mittaus on sisällytetty Euro 5- ja Euro 6 -standardeja koskevaan asetukseen, ja sitä sovelletaan ensirekisteröinteihin tammikuusta 2011 ja syyskuusta 2015 alkaen. Raskaiden ajoneuvojen säännöstöjen mukaan tyyppihyväksytyistä ajoneuvoista ei ehkä saada hiilidioksidipäästötietoja ennen Euro VI -päästöstandardien pakollista käyttöönottoa (31.12.2013).

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/162

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta”

KOM(2010) 61 lopullinen – 2010/0039 COD

2011/C 44/28

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Neuvosto päätti 18. maaliskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta

KOM(2010) 61 lopullinen — 2010/0039 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 78 ääntä puolesta ja 1 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen komission työhön asetuksen (EY) N:o 2007/2004 mukauttamiseksi ja ajantasaistamiseksi ja kannattaa sitä.

1.2 Jäsenvaltiot ovat vapaata liikkuvuutta Euroopassa käsittelevän Schengenin sopimuksen mukaisesti poistaneet valvonnan sisärajoilta, ja ne voivat antaa ulkorajojen valvonnan valitsemiensa viranomaisten tehtäväksi.

1.2.1 Koska Schengen-alue on EU:n laajentumisen myötä asteittain ulotettu lähes kaikkiin jäsenvaltioihin ja koska jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät ovat erilaisia, on havaittu, että vastuu unionin ulkorajojen valvonnasta on jaettu jäsenvaltioittain eri tavoin.

1.3 Tämän vuoksi jäsenvaltiot sitoutuivat Laekenissa joulukuussa 2001 pidetyn huippukokouksen päätteeksi toteuttamaan yhteisen operatiivisen neuvottelu- ja yhteistyöjärjestelmän, jonka avulla koordinoidaan ulkorajojen valvonnasta vastaavien kansallisten yksiköiden toimia.

1.3.1 Tämä sitoumus on entistä tärkeämpi, sillä rajatylittävät yhteydet ovat lisääntyneet voimakkaasti, mikä on edistänyt identiteettien moninkertaistumista ja uusien kansallisvaltioiden syntymistä.

1.4 Euroopan komissio noudattaa rajojen ”turvallisuuteen” ja ”laittoman maahanmuuton” torjuntaan liittyvää kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja on ehdottanut, että perustetaan rajaturvallisuusviraston (Frontex) yhteiset tukiryhmät (Frontex Joint Support Teams, FJST), jotka EU:n jäsenvaltiot tarjoavat käyttöön vapaaehtoisesti.

1.4.1 Tämän vuoksi tulisi ”Schengenin rajasäännöstöä” noudattaen ja jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltuudet sekä kiinteää ja liikkuvaa infrastruktuuria koskevan yhteisen politiikan kehitysnäkymät huomioon ottaen antaa kyseisten tukiryhmien tehtäväksi huolehtia ”tarkastuksesta” ja myöhemmin ”yhdennetystä valvonnasta” rajanylityspaikoilla.

1.4.2 Niinpä niillä on oltava jäsenvaltioiden suuntaviivojen mukaisesti valtuudet tarkastaa henkilöllisyystodistuksia, kuulustella ulkomaalaisia heidän oleskelunsa syistä ja nousta aluksiin, jotka ovat unionin jäsenvaltion aluevesillä (1).

1.4.3 ETSK katsoo, että tukiryhmien käyttöön olisi annettava tarvittavat rahoitusvarat ja kalusto (alukset, lentokoneet ja helikopterit). Jokaisen EU:n jäsenvaltion on yksilöitävä rajaturvallisuusviraston toiminnassa käytetty omaisuus ja ilmoitettava siitä.

1.5 On kuitenkin pohdittava ulkorajojen tarkkailun ja valvonnan ”militarisoinnin” riskiä. Tämän vuoksi on koordinoitava asianmukaisesti mahdolliset ”päällekkäisyydet” niiden rikospoliisin, sotilaallisen puolustuksen ja tullin tehtävien kanssa, jotka jäsenvaltiot ovat antaneet poliisivoimilleen ja tulliviranomaisilleen sekä maa-, meri- ja ilmavoimilleen. On varmistettava, ettei niiden valvontamahdollisuuksia heikennetä vaan pikemminkin vahvistetaan (eurooppalainen lisäarvo).

1.5.1 Lisäksi kansainväliseen oikeuteen liittyvät kysymykset avomerellä toteutettavista toimista jäävät myös merioikeudesta vuonna 1982 tehdyn Montego Bayn yleissopimuksen perusteella vielä ”avoimiksi” (2).

1.6 Lissabonin sopimuksen ja siihen sisältyvän perusoikeuskirjan hyväksyminen on lisännyt huomattavasti unionin vastuita ja toimivaltuuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa. ETSK katsoo, että henkilöiden kiinniottoa ja pidätystä koskevia oikeuksia on edelleen säänneltävä vakiintuneilla ihmisoikeuksien suojelusta annetuilla yleisillä säädöksillä eikä niin sanotuilla ”kohtuuttomilla” säännöillä. Koska Frontex on ”virasto”, sitä ei voida valvoa ulkopuolisen yksikön toimesta tai pelkin budjettisäännöin, vaan senkin on noudatettava koko unionissa noudatettavia henkilöiden kunnioittamisen vaatimuksia etenkin Euroopan neuvoston rikosoikeudellisia sääntöjä (3).

1.7 Komitea on tietoinen Euroopan sosiaalisista ja oikeudellisista perinteistä ihmisoikeus- ja turvapaikka-asioissa, ja suosittelee, että tukiryhmille annettaisiin selkeä ja vakiintunut perus- ja täydennyskoulutus psykologiaan ja käyttäytymistieteisiin liittyvissä asioissa, minkä avulla varmistettaisiin ryhmien toiminnan säännöllinen valvonta. Näin niillä on valmiudet kohdata heikossa asemassa olevia ihmisiä, jotka haluavat parantaa sosiaalista hyvinvointiaan, kuten myös monet Euroopan maiden kansalaiset ovat vuosisatojen ajan tehneet.

1.7.1 Tukiryhmien ei ETSK:n mielestä tulisi toimia rajapoliisina vaan niillä olisi oltava operatiivinen luonne, sillä näin ne voisivat toteuttaa Schengenin rajasäännöstöä.

1.7.2 Rajaturvallisuusviraston tehtävinä tulisi komitean mielestä olla ihmiskauppaa organisoivien kansainvälisten rikollisten paljastaminen ja heidän saattamisensa oikeuden eteen. Kyseiset rikolliset tekevät ihmisistä, jotka oikeutetusti toivovat pääsevänsä osalliseksi hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisen aseman parantumisesta, nöyryyttävän ja halventavan hyväksikäytön uhreja.

1.7.3 Rajaturvallisuusviraston tukiryhmät voisivat myös ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) avulla aktiivisesti osallistua vaikeuksiin joutuneiden siirtolaisten pelastamiseen Välimerellä jäsenvaltioiden suuntaviivojen mukaisesti.

1.7.4 Edellä mainitun valossa komitea suosittelee jatkuvaa yhteydenpitoa valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin sekä tiivistä yhteistyötä niiden kanssa.

1.7.5 Kun otetaan huomioon valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden rooli ja tehtävät, niiden osallistuminen on ETSK:n mukaan välttämätöntä epävarmoissa olosuhteissa olevien ihmisten tukijoina ja kulttuurisina välittäjinä kaikissa vaiheissa, joihin sisältyy unionin ja jäsenvaltioiden säännösten mukaisia menettelyjä.

2. Johdanto

2.1 Rajat asettavat kaksi valtiota tai maantieteellistä aluetta ”vastakkain” ja erottavat ne toisistaan kansakuntien keskinäisiä suhteita rajoittavien rajalinjojen mukaisesti.

2.1.1 Luonnolliset rajat (vuoret, joet ja vesialueet) ovat syynä vastakkaisilla alueilla asuvien ihmisten jatkuvalle kilpailulle.

2.1.2 Myös poliittiset ja sovitut rajat perustuvat pitkälle ulottuvien historiallisten tapahtumien yhteydessä käytyihin taisteluihin ja tehtyihin kompromisseihin.

2.1.3 Globalisaation aikakautena kansainvälisten yhteyksien voimakas nopeutuminen edistää identiteettien moninkertaistumista ja lisää uusien kansallisvaltioiden ja ”kansallisalueiden” myötä itsenäisten valtioiden määrää.

2.1.4 Näin ollen syntyy rajoja ja yksittäisiä ”koskemattomia” valtioita. Näiden valtioiden hauraat rajat ovat mahdollisten ja todellisten konfliktien lähde.

2.2 Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat maailmanlaajuisesti merkittävä poikkeus, sillä Schengenin sopimuksella on poistettu sisärajojen valvonta ja vähennetty näin kansallisen suvereniteetin merkitystä.

2.2.1 Nykyinen voimakas muuttopaine, joka kohdistuu EU:n maa- ja merirajoihin, edellyttää kuitenkin uusien yhteisten rajavalvontajärjestelmien kehittämistä ja vahvistamista (Eurosur).

2.3 EUROSUR

2.3.1 EU tarkastelee parhaillaan Euroopan rajavalvontajärjestelmän luomista.

2.3.2 Toteuttamalla Eurosur-hanke on tarkoitus vähentää laittomien maahanmuuttajien määrää, alentaa kuolleisuutta muuttomatkan aikana, ehkäistä rajatylittävää rikollisuutta ja parantaa sisäistä turvallisuutta.

2.3.3 Tarkoituksena on luoda eurooppalainen yhdennetty rajavalvontajärjestelmä, joka perustuu yhteisiin tiedotus- ja valvontajärjestelmiin.

2.3.4 Suunnitelmien mukaan perustetaan ”suojattu tietoliikenneverkko”, jotta voidaan vaihtaa tietoja jäsenvaltioissa olevien keskusten sekä niiden ja rajaturvallisuusviraston välillä sekä koordinoida niiden toimia (4).

2.4 Kehitys kohti rajaturvallisuusvirastoa

2.4.1 Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustettiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto.

2.4.2 Asetuksella (EY) N:o 863/2007 otettiin käyttöön nopeiden rajainterventioryhmien (RABIT) perustamista koskeva mekanismi ja muutettiin asetusta (EY) N:o 2007/2004 mainitun mekanismin osalta sekä määriteltiin vierailevien virkamiesten tehtävät ja toimivalta.

2.4.3 Jäsenvaltio voi näin ollen pyytää virastoa lähettämään alueelleen nopeita rajainterventioryhmiä, jotka koostuvat asianmukaisesti koulutetuista muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoista (5).

2.5 Direktiivissä 2008/1157/EY säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on ”perusoikeuksien – – mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina pakolaisten suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteet”.

2.5.1 Sen jälkeen kun oli hyväksytty jäsenvaltioiden konsulaattien henkilöstön käyttöön tarkoitettu käsikirja viisumihakemusten käsittelyä varten (6), tuli 5. huhtikuuta 2010 voimaan Schengen-alueella sovellettava yhteisön viisumisäännöstö. Schengen-alueeseen kuuluu 22 jäsenvaltiota ja 3 assosioitunutta valtiota.

2.5.2 Haagin ohjelman (7) mukaan rajaturvallisuusvirastoa on määrä kehittää tarkan suunnitelman mukaisesti.

2.5.3 Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10.–11. joulukuuta 2009 monivuotisen Tukholman ohjelman vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueesta. Ohjelman mukaan rajaturvallisuusviraston asemaa on tarkoitus vahvistaa tarkistamalla sen oikeudellista kehystä, ja sen tehtäväksi annetaan Euroopan unionin ulkorajojen yhdennetty valvonta.

3. Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1 Euroopan komissio ehdottaa rajaturvallisuusviraston oikeudellisen kehyksen tarkistamista seuraavasti:

—	Jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen nojalla (perussopimuksen 74 artikla) edelleen vastuussa ulkorajojen valvonnasta poliisivoimineen ja tiedustelupalveluineen.

—	Jäsenvaltiot voivat pyytää virastolta koordinointiapua, jos muut jäsenvaltiot osallistuvat toimiin ja jos ulkorajoilla tarvitaan huomattavaa teknistä tai operatiivista tukea.

—	Kun ajatellaan nykyisiä suuria määriä unionin ulkopuolisten maiden kansalaisia, jotka pyrkivät jäsenvaltioiden alueelle laittomasti, on rajaturvallisuusviraston roolia EU:n maahanmuuttopolitiikassa vahvistettava.

—	Ehdotukseen liitetyssä vaikutuksenarvioinnissa (8) mainitaan poikkeukset rajaturvallisuusviraston oikeudelliseen kehykseen ja nivotaan asetuksen muutos Schengenin säännöstön uuteen kehitykseen laittoman maahanmuuton organisoinnin torjumiseksi.

—	Ehdotetun muutoksen mukaan on lisättävä jäsenvaltioiden operatiivisen yhteistyön koordinointia entistä yhdenmukaisempien kriteerien ja menettelyjen avulla, jotta varmistetaan entistä yhtenäisempi ja laadukkaampi valvonnan hallinnointi.

—	Teknistä kalustoa ja henkilöresursseja on vahvistettava. Tätä varten voidaan perustaa rajavartijoiden valmiusjoukko, joka koostuu erittäin pätevistä ja koulutetuista jäsenvaltioiden asiantuntijoista.

4. Yleistä

4.1 Kaikessa rajaturvallisuusviraston toiminnassa on varmistettava Geneven yleissopimuksen mukaisen palauttamiskiellon periaatteen, ”epäinhimillisen ja halventavan kohtelun” kieltävän YK:n yleissopimuksen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen tiukka soveltaminen.

4.2 Rajaturvallisuusviraston tehtävät tulisi toteuttaa siten, että varmistetaan ehdottomasti ihmiselämän suojelu sekä naisten, alaikäisten ja heikoimmassa asemassa olevien suojelu ja vältetään rajavalvonnan ”ulkoistaminen” maihin (9), jotka eivät tunnusta turvapaikkaoikeutta eivätkä Geneven yleissopimusta (10).

4.3 Rajaturvallisuusviraston on toiminnassaan pyrittävä etenkin seuraaviin ensisijaisiin arvoihin:

—	Ihmiskauppaa organisoivien kansainvälisten rikollisverkostojen jäljittäminen ja lopettaminen.

—	Todellisen turvapaikkaoikeuden soveltaminen EU:n perussopimuksen mukaisesti epäoikeudenmukaisen tilanteen uhreiksi joutuneisiin henkilöihin.

—	Vaikeuksissa olevien maahanmuuttajien auttaminen myös silloin, kun he ovat kansainvälisillä vesillä.

4.4 ETSK kannattaa ehdotettua asetuksen muutosta, sillä siinä säädetään, että jäsenvaltiot voivat rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksia kunnioittaen ”jatkaa” vakiintunutta operatiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja/tai unionin ulkopuolisten maiden kanssa ulkorajoilla, jos kyseinen yhteistyö ”täydentää” viraston toimintaa ihmisoikeuksia kunnioittaen unionin kristillis-sosiaalisten ja oikeudellisten perinteiden mukaisesti.

4.5 Yhteistyön toteuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla rajaturvallisuusvirastolle olisi ETSK:n mielestä annettava tarvittava ja asianmukainen kalusto (alukset, lentokoneet ja helikopterit). Jokaisen EU:n jäsenvaltion on yksilöitävä rajaturvallisuusviraston toiminnassa käytetty omaisuus ja ilmoitettava siitä, ja kun otetaan huomioon aiheutuva budjettivaikutus, rajaturvallisuusviraston olisi kyettävä käyttämään omaisuutta koordinoidusti jäsenvaltioiden kaikkien niiden yksiköiden kanssa, joilla jo on kyseistä kalustoa.

4.6 ETSK kannattaa rajaturvallisuusvirastolle tarjottua mahdollisuutta rahoittaa ja toteuttaa teknisen tuen hankkeita unionin ulkopuolisissa maissa sekä lähettää yhteysupseereita, jos hankkeisiin ja tukeen nivotaan valtiovallasta riippumattomia organisaatioita, joilla on monivuotista, ja merkittävää kokemusta tuen antamisesta, kouluttamisesta kehitykseen liittyvissä asioissa sekä ihmisarvon suojelusta.

4.7 Rajaturvallisuusviraston tulisi käyttää uutta toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmää (SIS II) (11) heti kun mahdollista.

4.8 Pelastettaessa vaikeuksiin joutuneita siirtolaisia Välimerellä rajaturvallisuusvirastolla saattaa olla merkittävää hyötyä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) tiedoista, jotka tulevat Neustrelitzin maa-asemalta (12).

4.9 Myös koordinointitehtävät, joista rajaturvallisuusviraston on määrä huolehtia yhteisten palauttamisoperaatioiden yhteydessä, on komitean mielestä toteutettava tiiviissä yhteistyössä sellaisten humanitaaristen valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa, joilla on tunnustettuja valmiuksia ja laajaa kokemusta vaikeassa tilanteessa ja avuttomassa asemassa olevien ihmisten kohtaamiseksi.

4.10 ETSK:n mielestä rajaturvallisuusvirastolle voidaan antaa vain rajoitetut valtuudet käsitellä henkilötietoja laitonta maahanmuuttoa järjestävien rikollisverkostojen torjunnan yhteydessä, ja viraston on tässä yhteydessä tehtävä aina tiivistä yhteistyötä tutkivan tuomioistuimen kanssa.

5. Erityistä

5.1 ETSK katsoo, että ehdotetut muutokset palvelevat tavoitetta lujittaa rajaturvallisuusviraston roolia ja tehtäviä EU:n ulkorajavalvonnan vahvistamiseksi sekä samalla vapauden ja jäsenvaltioiden sisäisen turvallisuuden takaamiseksi.

5.2 On kuitenkin syytä tuoda esiin seuraavat seikat:

5.2.1 Perustelukappale (10) – oikeudellisesti saattaisi olla velvoittavampaa korvata ilmaisu ”varmistaen” ilmaisulla ”varmentaen”.

5.2.2 Perustelukappale (13) – vaikuttaa asianmukaiselta korvata ilmaus ”luettelo” ilmaisulla ”asianomaiset rekisterit”, sillä se soveltuu paremmin varmistamaan resurssien tiukan hallinnon velvoitteen.

5.2.3 Perustelukappale (14) – ilmaisua ”asianmukainen määrä päteviä rajavartijoita” olisi täydennettävä ilmaisulla ”koulutettuja ja erikoistuneita”.

5.2.4 Perustelukappale (15) – ilmaisu ”puolipysyvästi” vaikuttaa epämääräiseltä, ja se tulisi korvata tarkemmalla ilmaisulla.

5.2.5 Perustelukappale (23) – olisi asianmukaista määritellä tarkat ”rajat”, jotka koskevat rajaturvallisuusviraston mahdollisuutta ”käynnistää ja rahoittaa teknisen avun hankkeita”.

5.3 1 a artiklan a kohdan 2 alakohta – ilmausta ”viereisellä alueella” tulisi tarkentaa, jotta vältetään etenkin perusteettomat puuttumiset kansalliseen suvereniteettiin.

5.3.1 2 artiklan 1 kohdan c alakohta – rajaturvallisuusviraston tehtäväksi annetut ”riskianalyysit” tulisi ulottaa myös ”kustannuksiin”, jotka aiheutuvat vastattaessa muuttopaineelle alttiimpien jäsenvaltioiden ulkorajoihin kohdistuvaan rasitukseen. Vaikuttaa oikeudenmukaiselta, että kaikki unionin jäsenvaltiot vastaavat kustannuksista eivätkä vain ulkorajalla sijaitsevat valtiot.

5.3.1.1 Säännös tulisi mukauttaa asianmukaisesti seuraavan 4 artiklan säännöksiin.

5.3.2 2 artiklan 1 kohdan iii) alakohdan h alakohta – vaikuttaa asianmukaiselta tarkentaa, että rajaturvallisuusvirastolle voidaan antaa vain ”rajoitetut valtuudet” käsitellä henkilötietoja, jotka liittyvät laitonta maahanmuuttoa organisoivien rikollisverkostojen torjuntaan. Säännös tulisi myös mukauttaa asianmukaisesti 11, 11 a ja 11 b artiklojen säännöksiin.

5.3.3 14 artiklan 1 kohta – olisi tarkennettava toimia, joiden avulla rajaturvallisuusvirasto ”helpottaa” jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden operatiivista yhteistyötä.

5.3.4 14 artiklan 2 kohta – olisi tarkennettava, että rajaturvallisuusvirasto voi lähettää tarkkailijoina ja/tai neuvonantajina toimivia yhteysupseereita vain niihin unionin ulkopuolisiin maihin, joiden ”rajavalvontakäytännöt noudattavat ihmisoikeuksia koskevia vähimmäisnormeja”. Olisi myös tarkennettava, että kyseisten unionin ulkopuolisten maiden on myös virallisesti noudatettava ihmisoikeuksia, turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua koskevia sitovia kansainvälisiä yleissopimuksia.

Bryssel 15 päivänä heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan mukaan rajaturvallisuusviraston virkamiehet voivat suorittaa jäsenvaltioiden toimeksi antamia tehtäviä jäsenvaltioiden suvereeniutta kunnioittaen.

(2) Muiden jäsenvaltioiden kanssa syntyneiden, vastaanottoa ja palauttamiskieltoa koskevien normien asianmukaista soveltamista käsittelevien kiistojen ohella Italian tuomioistuimet syyttävät nyt virkamiehiä ja sotilaita pakottamisesta, sillä he käännyttivät elokuussa 2009 Libyaan 75 kansainvälisillä vesillä kiinni saatua laitonta maahanmuuttajaa. Italian hallitus ei ole kuitenkaan samaa mieltä Siracusan yleisen syyttäjän viraston kanssa, kun taas YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu katsoo, että käännyttämiset ”ovat vaarantaneet mahdollisuuden nauttia turvapaikkaoikeudesta Italiassa”.

(3) Koska kaikki jäsenvaltiot ovat nyt ratifioineet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 14. pöytäkirjan ja sen 17 artiklan ja koska unioni voi Lissabonin sopimuksen ratifioinnin myötä liittyä kyseiseen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, on entistäkin tärkeämpää, että Frontex noudattaa kyseisiä sääntöjä.

(4) Tietoliikenneverkko mukautetaan myöhemmin komission 20. tammikuuta tekemään päätökseen neuvoston päätöksen 2005/267/EY toteuttamisesta. Neuvoston päätös koskee verkkoteknologiaan perustuvan suojatun tieto- ja koordinointiverkoston (Iconet) perustamista maahanmuuton hallinnasta vastaavia jäsenvaltioiden viranomaisia varten etenkin nopean tiedonvaihdon avulla torjuttaessa laitonta maahanmuuttoa.

(5) Kyseiset tehtävät nivoutuvat tiiviisti vuonna 1992 perustetun Euroopan poliisiviraston (Europol) tehtäviin. Europol huolehtii Euroopan tasolla tietojenvaihdosta ja tiedustelutietojen analysoinnista rikosasioissa. Tähän yhteyteen kuuluu myös Schengenin tietojärjestelmä, joka mahdollistaa tiettyjä henkilö- ja tuoteryhmiä koskevan tiedonvaihdon Schengen-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken.

(6) Komissio hyväksyi käsikirjan 19. maaliskuuta 2010.

(7) EYVL C 53, 3.3.2005, s. 1.

(8) SEC(2010) 149.

(9) Esimerkiksi Libya.

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/1157EY, annettu 6. joulukuuta 2008 (ja voimassa joulukuusta 2010 alkaen), säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on ”perusoikeuksien – – mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina pakolaisten suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteet”.

(11) Schengenin tietojärjestelmän (SIS) on määrä olla toiminnassa 31.12.2011 mennessä (Euroopan parlamentin Coelho-raportti).

(12) Saksassa sijaitseva Neustrelitzin maa-asema tulee varmistamaan Euroopalle ja Välimeren alueelle korkean resoluution tietojen suunnittelun ja tuottamisen optisten satelliittien Geo, Eye-1 ja Ikonos avulla.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/167

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla”

KOM(2010) 105 lopullinen/2 – 2010/0067 CNS

2011/C 44/29

Ainoa esittelijä: Daniel RETUREAU

Neuvosto päätti 29. huhtikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: neuvoston asetus (EU) tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla

KOM(2010) 105 lopullinen — 2010/0067 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 134 puolesta, 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1 Oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohta, jossa neuvostolle annetaan valtuudet säätää perheoikeudellisista toimenpiteistä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; ehdotus täyttää perussopimuksiin kirjatun toiseen valtioon liittyvän osatekijän vaatimuksen.

1.2 Komitea panee kiinnostuneena merkille käsillä olevan asetusehdotuksen avaaman mahdollisuuden tiivistää yhteistyötä alalla, jolla se ei ole itsestään selvää eikä helppoa, nimittäin oikeuden alalla (1). Yhteistyön tiivistämisestä säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen III osaston 326 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa. ETSK toivoo, että tiiviimpään yhteistyöhön siirtyminen antaa mahdollisuuden voittaa tulevaisuudessa muillakin aloilla esteet ja vaikeudet edetä niillä aloilla ja niissä kysymyksissä, joista ei päästä sillä hetkellä yksimielisyyteen, mutta joissa tietty määrä jäsenvaltioita haluaa tiivistää yhteistyötään.

1.3 Komitea toteaa komission tavoin, että käsillä olevassa asetuksessa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Asetusta sovelletaan sitten kun yhteistyön tiivistämistä pyytäneet jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen. Aloite on perusoikeuskirjan ja jäsenvaltioiden kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten mukainen.

1.4 Ehdotettujen ratkaisujen avulla voidaan estää kanteen nostamiseen liittyvä puolisoiden välinen kilpailu ja vastata heidän toimivaltaista tuomioistuinta koskeviin oikeutettuihin odotuksiinsa; periaatteessa toimivaltainen tuomioistuin on puolisoiden avio- tai asumuserohakemuksensa jättämishetkisen asuinpaikan tuomioistuin. Avioliiton pätemättömäksi julistaminen ei kuulu asetusehdotuksen alaan, ja kaikkia muita kysymyksiä säännellään avioliittoasioita ja yhteisten lasten huoltoa koskevassa voimassa olevassa yhteisön oikeudessa.

1.5 Komitea toteaa lisäksi, että ehdotettu asetus ei vaikuta mitenkään jäsenvaltioiden aineelliseen oikeuteen.

1.6 Komitea kannattaa niin ikään ehdotusta, jonka avulla voidaan ratkaista entistä helpommin tähän yhteistyöhön osallistuvissa maissa asuvien henkilöiden avio- ja asumuseroasiat. Tämä edistää henkilöiden ja lainvoimaisten tuomioiden vapaata liikkumista.

2. Komission ehdotus

2.1 Avio- ja asumuseroon sovellettava laki ei kuulu vielä avioliittoasioita koskevan yhteisön voimassa olevan oikeuden alaan. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1347/2000, joka on ensimmäinen perheoikeuden alalla annettu yhteisön säädös, säädettiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä, mutta siihen ei sisältynyt sovellettavaa lakia koskevia sääntöjä.

2.2 Tilanteeseen ei kuitenkaan tullut muutosta, vaikka neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 kumottiin ja korvattiin 1. maaliskuuta 2005 alkaen neuvoston asetuksella (EY) N:o 2201/2003.

2.3 Puolisot voivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti kuitenkin valita useiden vaihtoehtoisten toimivaltaperusteiden välillä. Kun jäsenvaltion tuomioistuimessa aloitetaan avioliitto-oikeuden alaan kuuluva menettely, sovellettava laki määräytyy kyseisen valtion kansallisten lainvalintasääntöjen perusteella, ja näillä säännöillä on erilaiset perusteet. Useimmissa jäsenvaltioissa sovellettavan lain määräytymisperusteena on liittymäperusteiden asteikko, jonka avulla pyritään varmistamaan, että menettelyyn sovelletaan oikeusjärjestystä, johon sillä on läheisin liittymä. Muissa jäsenvaltioissa avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin sovelletaan järjestelmällisesti kansallista lakia (”lex fori”).

2.4 Se että kaikki jäsenvaltiot eivät ole päässeet viime vuosina yksimielisyyteen avio- ja asumuseroasioissa sovellettavasta laista ja lainvalintasäännöistä ja että ongelmaan ei tunnu löytyvän ratkaisua lähitulevaisuudessa, on saanut monet jäsenvaltiot harkitsemaan yhteistyön tiivistämistä keskenään odotettaessa lopullista sopimusta alalla, joka edellyttää neuvostossa yksimielisyyttä. Niinpä kymmenen jäsenvaltiota esitti komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan keskenään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain suhteen ja pyysivät komissiota esittämään neuvostolle tätä koskevan ehdotuksen. Kreikka perui pyyntönsä 3. maaliskuuta 2010 (2). Eräät muut maat suunnittelevat kuitenkin yhteistyöhön liittymistä. Tähän mennessä neljätoista maata on ilmoittanut halukkuutensa osallistua tiiviimpään yhteistyöhön.

2.5 Komissio totesi, että yhteistyön tiivistämishanke ei ole ristiriidassa voimassa olevan yhteisön oikeuden kanssa. Se laati asetusehdotuksen todeten, että alun perin kymmenen jäsenvaltion käynnistämä hanke on edistysaskel, joka on samansuuntainen kuin komission 17. heinäkuuta tekemä aloite, joka koskee asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamista tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamista (KOM(2006) 399 lopullinen). Tämä aloite on kuitenkin edelleen neuvostossa, eikä sitä ole hyväksytty. Tuolloin tehty vaikutustenarviointi on edelleen käyttökelpoinen, eikä uutta arviointia tarvitse tehdä.

2.6 Euroopan oikeusministerit hyväksyivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohdan nojalla määräenemmistöllä 4. kesäkuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen aloittaa tiettyjen jäsenvaltioiden kesken entistä tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroasioissa. Euroopan parlamentti antoi puoltavan lausuntonsa muutama päivä myöhemmin (16. kesäkuuta 2010). Nyt odotetaan Euroopan unionin neuvoston virallista päätöstä, jolla se hyväksyy tiivistetyn yhteistyön.

2.7 Ministerit hyväksyivät tiivistetyn yhteistyön täytäntöönpanoa koskevan asetuksen keskeisten tekijöiden yleislinjaukset ja kehottivat käsittelemään uudelleen avoimiksi jääneet kysymykset. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan (3) mukaan Euroopan unionin neuvoston tulee hyväksyä tarkasteltavana oleva asetus yksimielisesti.

3. Komitean huomiot

3.1 Komitea on jo todennut useaan otteeseen olevan tarpeen, että unionin kansalaiset voivat saada itseään koskevat, yhdessä jäsenvaltiossa annetut lopulliset ja lainvoimaiset tuomiot tunnustettua toisessa jäsenvaltiossa ilman eksekvatuurimenettelyä.

3.2 Komitea on antanut yksityisoikeuden ja tarkemmin sanottuna avioliitto-oikeuden alalta lausunnon aiheesta ”Vihreä kirja sovellettavasta lainsäädännöstä ja tuomioistuimen toimivallasta avioeroasioissa” (4), joka itse asiassa on antanut virikkeen asetusehdotukselle, jonka käsittely ei ole vieläkään edennyt neuvostossa. Lausunnossaan komitea puoltaa tuomioiden vastavuoroista tunnustamista, lainvalintaa ja tuomioistuinvalintaa koskevia sääntöjä ja sovellettavaa lakia koskevia ehdotuksia.

3.3 Tuolloin komitea varoitti komissiota mahdollisista ristiriitaisuuksista ulkomaisen lain soveltamisen – erityisesti tiettyjen unionin ulkopuolisten maiden lain – ja sen mahdollisesti sisältämien unionin oikeusjärjestyksen (ordre public) perusteiden vastaisten tai tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisten säännösten välillä (miesten ja naisten eriarvoisuus, lasten huollon määrääminen järjestelmällisesti toiselle vanhemmista sukupuolen mukaan jne.). On siis syytä olla tyytyväinen siihen, että asetusehdotukseen sisältyy oikeusjärjestystä koskeva poikkeuslauseke, joka antaa mahdollisuuden olla soveltamatta ulkomaista lakia, jos se on esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan vastainen; perusoikeuskirjahan kuuluu nykyään primaarioikeuteen (sillä on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla). Jäsenvaltiot voivat vedota omassa tuomioistuimessaan kansainvälisen oikeusjärjestyksen perusteisiin voidakseen tehdä poikkeuksen sellaisen unionin ulkopuolisen maan oikeuden soveltamiseen, joka rikkoo kansainvälisen oikeusjärjestyksen perusteita.

3.4 Komitea ilmaisee toistamiseen kannattavansa valittuja ratkaisuja, joiden mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy; periaatteessa se on puolisoiden viimeinen yhteinen asuinpaikka (5). Säännöksen avulla voidaan estää kanteen nostamiseen liittyvä puolisoiden välinen kilpailu, jos toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseen olisi eri kriteerejä. Sovellettava laki voi kuitenkin olla se, johon avioliitolla on läheisin liittymä kumulatiivisten kriteerien mukaan, nimittäin oikeus, jonka noudattamista heikommassa asemassa olevalla puolisolla on oikeus odottaa, eikä välttämättä tuomioistuinvaltion oikeus, kuten tilanne on tällä hetkellä eräissä jäsenvaltioissa. Sovellettava lainsäädäntö voidaan valita myös puolisoiden yhteisellä sopimuksella, mikäli objektiiviset liittymäperusteet ovat olemassa.

3.5 Näin selkeys ja oikeusvarmuus lisääntyvät alalla, jolla esiintyy usein riitoja, onpa kyse sitten avioerosta tai asumuserosta (joka usein edeltää avioeroprosessia). Muut avio-oikeuden alalla sovellettavat säännöt ovat samat kuin asetuksessa (EY) N:o 2201/2003, joka on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

3.6 Komitea kannattaa siis käsillä olevaa asetusehdotusta. Se toivoo, että yhteistyön tiivistämisen menettelystä, jota käytetään nyt ensimmäistä kertaa, vaikka sitä on ollut mahdollista käyttää Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta eli vuodesta 1999 asti, tulee vihdoin yleisesti käytettävä menettely, sillä se antaa Euroopalle mahdollisuuden edetä aloilla, jotka edellyttävät yksimielisyyttä, mutta joilla sitä ei ole lähitulevaisuudessa näköpiirissä. Näin vältetään lainsäädännön tai yhteisten toimien mahdolliset lukkiutumat tai viivästykset ja annetaan niille maille, jotka sitä haluavat, mahdollisuus tiivistää yhteistyötään, vaikka yksimielisyys tai päätösvaltaisuus puuttuisi.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 83/189, 30.3.2010.

(2) Tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat maat: Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Latvia, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Romania Saksa, Slovenia ja Unkari.

(3) Sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen perheoikeudellisia säädöksiä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; se tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan. Toimet, joilla tiiviimpää yhteistyötä pannaan täytäntöön tällä alalla, tulee hyväksyä mainitussa artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(4) EUVL C 24, 31.1.2006, s. 20.

(5) Mikäli oleskelu on kestänyt asian käsittelyn alkaessa tietyn vaaditun vähimmäisajan (yleensä kuukausi tai vuosi).

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/173

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö”

KOM(2009) 538 lopullinen

2011/C 44/32

Esittelijä: Nikolaos LIOLIOS

Euroopan komissio päätti 15. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö

KOM(2009) 538 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 164 puolesta, 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu tiedonantoon myönteisesti ja tukee mahdollisia yhdennettyyn merivalvontaan tähtääviä toimenpiteitä, jotta todella ymmärrettäisiin merialaan liittyvää sellaista toimintaa, jolla voi olla vaikutusta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvatoimiin, turvallisuuteen, talouteen tai ympäristöön.

1.2 ETSK on periaatteessa yhtä mieltä edellä mainitussa tiedonannossa esitetyistä suosituksista ja katsoo, että tietojen levittämistä ja käsittelyä koskevien sääntöjen sisällyttäminen suosituksiin sekä kaikkia osallistujaorganisaatioita kahdensuuntaisesti koskevien valvontamekanismien käyttöönotto parantavat merialan tilannetietoisuutta.

1.3 ETSK toteaa, että valvontaa käsittelevä tiedonanto vaikuttaa myönteisesti pyrkimykseen ratkaista EU:ta nykyisin vaivaavia lisääntyviä turvaongelmia, mukaan luettuina laiton maahanmuutto, laiton kaupankäynti ja huumausainekauppa. Se on niin ikään myönteinen panos tehokkaaseen ja tulokselliseen ympäristönsuojeluun sekä EU:n kansalaisten elämän ja hyvinvoinnin suojeluun.

1.4 ETSK myöntää, että EU:lle kaavaillun yhdennetyn meripolitiikan kestäväpohjaisuus riippuu siitä, missä määrin politiikan eri lohkoilla toteutettavat toimet ovat kestävyysajattelun mukaisia, eikä niihin kuuluva yhdennetty merivalvonta muodosta tässä suhteessa poikkeusta. Niinpä ehdotettu yhdennetty merivalvontajärjestelmä on luotava antamaan täsmällistä, oikea-aikaista, laadukasta ja kustannustehokasta tietoa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja tarkalleen siihen käyttöön, johon tietoa pyydetään. Siksi on myös harkittava yhdennetyn merivalvontajärjestelmän laajentamista.

1.5 ETSK kannattaa yhteistä EU:n laajuista valvontamekanismia, joka perustuu yhdenmukaistettuihin oikeudellisiin puitteisiin ja joka huolehtii arkaluonteisen ja muun kuin arkaluonteisen tiedon jakamisesta EU:n jäsenvaltioiden viranomaisille, virastoille ja käyttäjille.

1.6 ETSK myöntää, että merialalla on merkittävä kansainvälinen ulottuvuus, ja huomauttaa, että on pikimmiten määriteltävä tekninen ja oikeudellinen vaatimustaso sekä tutkittava mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa.

1.7 ETSK katsoo, että merivalvontajärjestelmien yhteenkytkeminen edellyttää, että harkitaan perinpohjaisesti eri tarkoituksiin ja eri lähteistä kerättyjen tietojen vaihtoon liittyviä erinäisiä oikeudellisia seikkoja. Jäsenvaltioilla on erilaisia velvoitteita, ja tietojen luottamuksellisuus ja henkilötietojen suoja ovat keskeisiä kysymyksiä. On vielä määriteltävä tietojen luonne, tietojenvaihdon tarkoitus (ja menetelmät) sekä tietojen mahdolliset vastaanottajat. Lisäksi on varmistettava tarvittavilla suojatoimilla tietojen luottamuksellisuuden suojaaminen ja tietoturva sekä tarvittaessa henkilötietojen suojelu.

1.8 ETSK esittää, että tietoja levitetään tietotarpeen pohjalta, jotta varmistetaan tietosuoja ja estetään tietojen asiaton leviäminen. On niin ikään ehdottoman tärkeää määritellä selkeästi, kuinka luottamuksellisia tiedot ovat ja millä viranomaistasolla tietoja saa käyttää. Tätä varten on kehitettävä konkreettinen ja avoin käyttöoikeuksien myöntämisjärjestelmä.

1.9 ETSK:n mielestä on kerättyjen tietojen validointi ratkaiseva ja tähdellinen tehtävä. Komitea ehdottaakin, että luodaan puitteet, joissa kyseiset tiedot kerätään ja tarkistetaan niiden oikeellisuus, ja että tietoja levitettäessä varmistetaan tietoturva.

1.10 ETSK kehottaa noudattamaan etenemissuunnitelmaa saatettaessa yhdennetty merivalvonta käyttövalmiuteen ja hyödyntämään tietojen yhdentämiseen liittyviä oikeudellisia ja teknisiä seikkoja tarkasteltaessa kokeiluhankkeista saatuja kokemuksia, asiantuntijaryhmiä ja vaikutustenarviointeja.

1.11 ETSK suosittaa, että laaditaan yhtenäisiä kansallisia koordinointimekanismeja ja perustetaan kutakin kansallista käyttäjäryhmää (yhteisöä) varten yksi tietokeskus, mikä helpottaisi yhdennetyn merivalvonnan toteuttamista ja toimivuutta.

1.12 Koska käytössä on monia järjestelmiä, ETSK kehottaa välttämään nykyisten järjestelmien päällekkäisyyttä, jotta yhdennetyllä merivalvonnalla ei puututa siihen, miten tiedot kerätään vaan siihen, miten tietoja levitetään.

1.13 ETSK kehottaa EU:ta omaksumaan nykyistä keskusjohtoisemman verkkolähestymistavan, jossa koordinointi toteutetaan verkon virallisen rakenteen ja keskusviestintäjärjestelmien puitteissa.

1.14 ETSK ehdottaa, että käyttäjäyhteisöjen yhteenkytkemisprosessin turvaamiseksi EU määrittelisi käyttöoikeuksien myöntämisjärjestelmälle selkeän ja vankan alustan, joka perustuisi siihen, että eri poliittisista näkemyksistä on päästy EU:ssa yhteisymmärrykseen, sekä toiminnan tehokkuuteen. Käyttöoikeuden saajiin on sovellettava EU:n avoimuusasetusta.

1.15 Käyttöönotettavassa järjestelmärakenteessa tulisi olla palautesilmukoita, jotta sitä voidaan mukauttaa ja päivittää muun muassa hyödyntämällä kehittyvää lainsäädäntöä.

1.16 ETSK suosittaa, että pitkälle kehitettyä turvallisuusriskien hallintaa pidetään Euroopan merialalla edelleen ensisijaisena tavoitteena. Kerrosarkkitehtuuri on tässä mielessä suotavampi, sillä näin varmistetaan tietojen validointi ja tietoturva.

2. Johdanto

2.1 Komissio julkaisi 15. lokakuuta 2009 tiedonannon aiheesta ”Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö” (KOM(2009) 538 lopullinen) ja pyysi aiheesta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon.

2.2 Euroopan unionin yhdennettyä meripolitiikkaa koskevassa tiedonannossaan Euroopan komissio ilmoitti aikovansa ennen vuotta 2013 ”ryhtyä toimiin paremmin yhteentoimivan valvontajärjestelmän luomiseksi kokoamalla yhteen valvonta- ja jäljitysjärjestelmät, joita nykyisin käytetään meriturvallisuuden ylläpitämisessä, meriympäristön suojelussa sekä kalastuksen valvonnassa, ulkorajojen vartioinnissa ja muissa lainvalvontatoimissa”.

2.3 EU on jo toteuttanut monia valvontaan liittyviä aloitteita, joissa useamman alan toimet on yhdistetty toisiinsa: alusliikenteen seurantajärjestelmä SafeSeaNet (direktiivi 2002/59/EY) (1), jonka puitteissa jäsenvaltiot keräävät ja vaihtavat tietoja alusten liikkeistä ja rahdista ja jäsenvaltioiden merenkulkualan viranomaiset vaihtavat merenkulkualan tietoja; sen tarkoituksena on ehkäistä onnettomuuksia ja meren pilaantumista sekä tehostaa toimintavalmiutta, kun merellä sattuu vaaratilanteita tai onnettomuuksia.

2.4 Tarkoitusta varten pidetään yllä eurooppalaista palvelinta European Index Server (EIS), ja kehitteillä on liikennetietojen siirtoon ja vaihtoon tarkoitettu STIRES-järjestelmä (SafeSeaNet Traffic Information Relay and Exchange System). Yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kerätään lisäksi tietoja lähimerenkulusta, ja kaukoliikenteestä saa vastaisuudessa pyynnöstä tietoja alusten kaukotunnistus- ja seurantajärjestelmään kuuluvasta EU:n LRIT-tietokeskuksesta (Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n meriturvallisuuskomitean päätöslauselmat MSC.202(81) ja MSC.211(81), joilla muutetaan vuodelta 1974 peräisin olevaa kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä [SOLAS-yleissopimus]). Euroopan rajavalvontajärjestelmää (Eurosur) kehitettäessä on lisäksi tarkoitus löytää EU:lle yhdennetty valvontaratkaisu.

2.5 Tarkastelun kohteena olevassa tiedonannossa käsitellään edellä mainitun lisäksi kaikkia EU:n toteuttamia tärkeimpiä lisätoimia, muun muassa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) perustamista, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa (Frontex), Euroopan puolustusvirastoa (EDA) sekä liikenteen sinistä kirjaa. Samanaikaisesti ollaan käynnistämässä kahta kokeiluhanketta – yhtä Välimeren alueella ja toista Pohjois-Euroopan merialueilla. Hankkeiden avulla testataan merivalvonnan yhdentämisen onnistumista käytännön toimintaympäristössä.

2.6 Ehdotetun yhdennetyn merivalvontapolitiikan tavoitteena ei ole luoda uutta valvontajärjestelmää vaan kosketuspintoja eli liittää nykyiset järjestelmät toisiinsa monialaisesti ja yli rajojen, jotta tehostetaan valvonnan toimeenpanoviranomaisten työskentelyä ja parannetaan merellä harjoitettavan toiminnan kustannustehokkuutta. Työstettäessä turvallista monialaista verkkoa, jolla voidaan vastata yhä lukuisampiin vaatimuksiin yhteisen ja tunnistetun kuvan antamisesta, käyttöoikeudet ja käyttäjien turvamääräykset on suunniteltava huolellisesti.

2.7 ETSK myöntää, että yhdennetyn merivalvonnan käytännön toteutukseen liittyy runsaasti monenlaisia mutkikkaita toimia, jotka ovat usein päällekkäisiä mutta koko EU:n etujen mukaisia.

2.8 ETSK suhtautuu myönteisesti tiedonantoon, sillä se toimii lähtökohtana yhdistettäessä nykyisin yksittäin toimivat järjestelmät yhteiseksi tietojenvaihtoympäristöksi, jolla voidaan tukea EU:n tulevaa meriliikennepolitiikkaa ja turvata ympäristö, maailmankaupan ja unionin sisäisen kaupan tarvitsemat Euroopan meriliikennepalvelut sekä EU:n kansalaisten, erityisesti EU:n merellisillä ulkorajaseuduilla asuvan väestön päivittäinen elämä.

2.9 ETSK toteaa, että tämänkertainen tiedonanto ilmestyy ratkaisevaan aikaan, sillä meriliikenteellä on edessään mittavia haasteita: a) merenkulkualan rakenteellista ja suhdannekriisiä kärjistävä maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi; b) erityisesti EU:n etelä- ja itärajoja koetteleva laiton maahanmuutto; c) laiton toiminta, mukaan luettuina laiton kaupankäynti ja ase- ja huumausainekauppa, sekä d) sotilaskäyttöön tarkoitetut ja ydinlaitoksissa käytettävät arkaluonteiset materiaalit edellyttävät kaikki valvontaa, ja niihin on puututtava.

2.10 ETSK painottaa myös EU:n meriliikennepalveluihin vaikuttavia turvallisuuskysymyksiä ja merirosvousta, joita esiintyy EU:n ulkopuolisilla merialueilla (mm. Itä-Afrikassa ja Indonesiassa). Niihin on puututtava ja ne on saatava hallintaan.

3. Tiedonanto merivalvonnan yhdentämisestä EU:n merialalle luotavan yhteisen tietojenvaihtoympäristön avulla

3.1 Kuten eräässä aiemmin annetussa lausunnossa (2) todetaan, ETSK ”kannattaa ehdotuksia, jotka koskevat eurooppalaista merivalvontaverkostoa sekä jäsenvaltioiden rannikkovartiostojen yhteistyön parantamista. Kyseiset toimet edistäisivät meriturvallisuutta, kalastuksen valvontaa, ulkorajojen valvontaa ja meriympäristön suojelua. – – ETSK toistaa, että entistä selvemmin tiedostettujen turvallisuusnäkökohtien vuoksi on suositeltavaa soveltaa koordinoitua lähestymistapaa kolmansien maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat alusten haltuunottoa. Lisäksi se kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin, koska kauppalaivoihin kohdistuvat aseelliset ryöstöt ja merirosvous ovat lisääntyneet Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa.”

3.2 ETSK suhtautuu tiedonantoon myönteisesti ja antaa tukensa kaikille mahdollisille toimenpiteille, joilla EU voi tarjota merialalle mahdollisuuden entistä turvatumpiin ja turvallisempiin palveluihin. ETSK yhtyy periaatteessa tiedonantoon ja suhtautuu myönteisesti uusiin edistysaskeleisiin, joiden ansiosta yhdennetty merivalvonta on toteutettavissa pikimmiten.

3.3 Valvontajärjestelmien saumattomampaan yhdentämiseen tähtäävästä EU:n strategiasta annetussa tiedonannossa esitetään neljä pääperiaatetta, joiden pohjalta yhteistä tietojenvaihtoympäristöä kehitetään: 1) kaikkien käyttäjäyhteisöjen yhteenkytkeminen, 2) tekninen kehys yhteentoimivuudelle ja tulevalle yhdentämiselle, 3) tietojen vaihtaminen siviili- ja sotilasviranomaisten välillä sekä 4) yhteisen tietojenvaihtoympäristön käytännön toteutukseen liittyvät erityiset säännökset. Koska tiedonannossa liikutaan periaatteiden tasolla, tässä lausunnossa käsitellään vain ehdotettuja periaatteita. Tarvitaan kuitenkin luonnollisesti lisää hienosäätöä periaatteiden muuttamiseksi säädöksiksi.

3.4 ETSK myöntää, että koska Euroopan merenkulku on luonteeltaan maailmanlaajuista, tilannetietoisuus on erityisen tärkeää seuraavista syistä: a) aluksen liike on paikallisesti ja ajallisesti dynaaminen järjestelmä, b) turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat eivät tunne rajoja ja c) yhdellä taholla tehdyt päätökset voivat vaikuttaa toisiin järjestelmiin.

3.5 Kannattaa panna merkille, että ratkaistavana on kaksi seikkaa: viranomaistoiminnan puitteet ja järjestelmän työstettävyys. Yhdennetyn merivalvonnan täytäntöönpano saattaa kariutua luottamukselliskysymykseen tai muihin jäsenvaltiotasolla huolestuttaviin seikkoihin. Niinpä yhdennetystä merivalvonnasta on hiottava selvästi toteuttamiskelpoinen sovellus.

3.6 ETSK:n mielestä yhdennetyn merivalvonnan käytännön toteutukseen liittyy kolme keskeistä seikkaa: oikeudelliset, tekniset/teknologiset ja johtamista koskevat kysymykset. Tärkeimmät oikeudelliset kysymykset liittynevät luottamuksellisuuteen vaihdettaessa yhtä aikaa henkilötietoja, liiketoimintaa koskevia tietoja ja sotilaallisia tietoja. Tiettyjen tietojen vaihtaminen (tai jatkokäyttö) on lisäksi voitu kieltää tai sitä on voitu rajoittaa tieto(turva)politiikoin.

3.7 Luottamuksellisuuteen liittyy myös se, että keskeisissä seuranta- ja valvontavälineissä merkittävä osa merialan ilmoitus- ja valvontatiedoista on luokiteltu (kaupallisesti) luottamuksellisiksi. Niinpä näiden tietojen käsittelyyn vaikuttaa se, että henkilöillä, jotka ovat saaneet tietojen käyttöluvan, on luottamuksellisen tiedon salassapitovelvollisuus.

3.8 Nykyiset järjestelmät eivät ole monialaisia, mutta luottamuksellisuusseikat vaikeuttavat niiden käyttöä. Tietojenvaihdon ulottaminen kyseisen alan ulkopuolelle saattaa tuoda esiin uusia luottamuksellisuuteen liittyviä haasteita ja kysymyksiä uusien toimijoiden tullessa mukaan tietojenvaihtoon.

4. Erityistä

4.1 ETSK yhtyy yhdennetystä merivalvonnasta annettuun tiedonantoon ja kannattaa siinä esitettyjä periaatteita.

4.2 ETSK korostaa oikeudellisia ja teknologisia haasteita ja toteaa, että on tutkittava tarkemmin poliittisia, oikeudellisia, teknologisia ja markkinanäkökohtia, joiden perusteella saatetaan päätyä laatimaan erityinen toimintasuunnitelma yhdennetyn merivalvonnan täytäntöönpanoa varten. Analyysin myötä täytäntöönpanolle laadittaisiin erityinen etenemissuunnitelma tarkkoine määräaikoineen. Se saattaisi perustua sellaisista hankkeista kuin SafeSeaNet, Freightwise, e-Freight ja alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä AIS (Automatic Identification System) sekä kaikista merkittävistä hankkeista saatuihin tärkeimpiin kokemuksiin.

4.3 ETSK toteaa jälleen kerran, että on tärkeää tutkia meneillään olevien kokeiluhankkeiden tuloksia, ennen kuin tehdään tiettyjä päätöksiä. Kokeiluhankkeet on suunnattava EU:n merialan edustavilla lohkoilla toimiville yrityksille ja hallinnolle. Kokeiluhankkeissa olisi myös raportoitava siitä, miten yhdennetty merivalvonta vastaa pitkällä aikavälillä kestävyysajattelua. Uusien kokeiluhankkeiden käynnistäminen auttaa siinä mielessä ymmärtämään yhdennetyn merivalvonnan kehittämiseen liittyvää ongelmanasettelua. Lisäksi olisi asetettava erityiset aikarajat ja seurattava, että kokeiluhankkeet saatetaan päätökseen ajallaan.

4.4 ETSK toteaa, että yhdennettyyn merivalvontastrategiaan liittyvää tietojenvaihtoa toteutettaessa voitaisiin ottaa oppia muista liikennealan käytänteistä, mukaan luettuna yhtenäinen kuljetusasiakirja, joka lienee vastaava tiedonvaihtojärjestelmä liike-elämän näkökulmasta tarkasteltuna (tavarankuljetuksessa vaaditaan nykyisin kuljetusasiakirja [asetus 11/60 ja direktiivi 92/106/EY]; rahtikuljetuksia koskevan toimintasuunnitelman mukaan otetaan käyttöön yhtenäinen eurooppalainen kuljetusasiakirja, jota voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa ja parantaa näin multimodaalisten rahtikirjojen ja multimodaalisten manifestien tarjoamia puitteita). Tietojenvaihdon olisi lisäksi perustuttava merialalla eniten käytettyyn kieleen.

4.5 Yhdennetyn merivalvonnan kestäväpohjaisuus on varmistettava säätämällä sisäänrakennetusta mahdollisuudesta laajentaa järjestelmää. Tällä tavoin yksittäiset valvontajärjestelmät voivat vastaisuudessa liittyä siihen.

4.6 ETSK kehottaa noudattamaan tietojenvaihdossa periaatetta, jonka mukaan vaihdetaan niin paljon tietoa kuin käyttöolosuhteiden mukainen tiedontarve edellyttää, sen sijaan että periaatteena olisi vaihtaa niin paljon tietoa kuin mahdollista. Tietoa on jaettava kaikille käyttäjäyhteisöille selkeissä puitteissa. Samalla on varmistettava henkilötietojen sekä muiden arkaluonteisten tietojen suoja. On niin ikään välttämätöntä valvoa, ettei tietoja esitetä sen organisaation ulkopuolelle, jolle tiedot on annettu, eli on noudatettava EU:n lainsäädäntöä.

4.7 Teknisten näkökohtien osalta ETSK suosittaa käyttämään keskeisten ratkaisujen suunnittelu-, kehittämis-, käynnistys- ja ylläpitovaiheissa open source -alustoja. Järjestelmän olisi tarjottava ensisijaisesti seuraavat edut: a) merialan ontologia automaattista tietojenvaihtoa varten, b) valvontaratkaisujen suunnitteluun, simulointiin, suorituskykyanalyysiin ja optimointiin tarkoitettuja välineitä, c) palvelurekisteri, d) yhteentoimivuudesta aiheutuvien ongelmien ratkaisuun tarkoitettuja välineitä, e) mekanismeja, joiden avulla voidaan automaattisesti löytää ja yhdistää sopivia palveluita, f) yhteentoimivuuden turvaaminen sekä g) valvonta- ja auditointimekanismeja.

4.8 ETSK hyväksyy ehdotetun kerrosarkkitehtuurin mukaisen järjestelmärakenteen. Tämä lähestymistapa mahdollistaa kaikkien IT-suunnittelijoiden nykyisin käyttämän huipputason etäpalvelurakenteen hyödyntämisen. Olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että tällaiset rakenteet ovat muita alttiimpia turvallisuuteen kohdistuville rikkomuksille, minkä vuoksi olisi luotava lisää turvamekanismeja. Organisaation sisäinen hierarkkinen päätöksenteko ja tietojen käyttöoikeuksia koskevat puitteet parantanevat kuitenkin tietojen luottamuksellisuuden suojaa.

4.9 ETSK toteaa, että relevanttien tietojen keräämiseen, yhtenäistämiseen ja levittämiseen kaikille asianomaisille osapuolille on käytettävissä teknisiä välineitä, ja kehottaa EU:ta määrittelemään yhteiset alustat, joita kaikkien osapuolten on käytettävä tehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi olisi kehitettävä mekanismeja, joilla estetään keräämästä ja taltioimasta tietoja moneen kertaan ja vältetään tästä johtuvat ongelmat.

4.10 Tiedonannossa esitetyn periaatteen 1 osalta ETSK ehdottaa, että pyritään aktiivisesti saamaan aikaan yhteiset standardit ja tietoja koskevat säännöt sekä alakohtaisesti että funktionaalisella tasolla. Tämä parantaa tietojen laatua.

4.11 Koska meriala on laaja, joustava tietojenvaihtoympäristö ja sen mukanaan tuoma potentiaalinen uhka saattavat heikentää tietoturvaa.

4.12 ETSK:n mielestä tekninen yhteentoimivuus on tärkeää, ja sen tulisi helpottaa kaikkien elinkeinoelämän ja valtiovallan osapuolten tiedonvaihtoa, myös hallintoviranomaisten keskinäistä (A2A), hallintoviranomaisten ja yritysten välistä (A2B) ja yritysten keskinäistä (B2B) viestintää.

4.13 Tiedonannossa esitetyn periaatteen 3 osalta ETSK toteaa, että on tutkittava tarkemmin, millä tavoin siviili- ja sotilaalliset järjestelmät voidaan yhdistää toisiinsa, jotta tiedot ovat paremmin yhdennettävissä ja hyödynnettävissä. ETSK on yhtä mieltä siitä, että siviili- ja sotilasviranomaisten on vaihdettava keskenään valvontatietoja. ETSK toteaa jälleen kerran, että on tarpeen selvittää toimivaltuusseikat; on laadittava keskeisten tietojen saantia ja käyttöä koskevat yhteiset normit ja toimintamenettelyt, jotta tietoja voidaan vaihtaa kaksisuuntaisesti tapauksissa, joissa tietojen käyttö on sidottu yhteisön säädöksiin.

4.14 Tiedonannossa esitetyn periaatteen 4 osalta ETSK painottaa, että on tutkittava tarkemmin puheena olevassa asiakirjassa tarkoitettua henkilötietojen suojaa. Komitea kehottaa EU:ta harkitsemaan asiaa uudelleen ja ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin, joilla varmistetaan arkaluonteisten tietojen turvaaminen. Vaikka tämä – toisin sanoen tällaisen järjestelmän rakentaminen – tekee prosessista raskaamman, sitä pidetään olennaisena periaatteena.

4.15 ETSK on samaa mieltä ohjeessa ehdotetusta, tietojenvaihdossa omaksuttavasta alakohtaisesta lähestymistavasta. Olisi joka tapauksessa laadittava erityiset suuntaviivat käyttöoikeuksien myöntämisestä toimivaltaisille viranomaisille ja valtuutetulle henkilöstölle.

4.16 ETSK kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin, onko tietojenvaihdosta olemassa EU:n jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden kahdenvälisiä sopimuksia, ja tarvittaessa varmistamaan yhteisön lainsäädännön (asetusten 4055/86 ja 4058/86) noudattaminen.

4.17 Avaruudesta saatavien tietojen yhteydessä mainitaan erityisesti ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta GMES (Global Monitoring for Environment and Security). Sen lisäksi ETSK olisi toivonut, että tiedonannossa olisi myös erityinen maininta Galileo-navigointijärjestelmän käytöstä.

4.18 ETSK on perillä siitä, että asevoimien, valtion turvallisuuden ja rikoslain osalta henkilötietojen käsittely ei sisälly nykyiseen tietosuojaa koskevaan yleiseen oikeudelliseen kehykseen. ETSK yhtyy erään merivalvontatietoihin liittyvistä oikeudellisista seikoista teetetyn tutkimuksen päätelmiin (Euroopan komissio: Legal Aspects Of Maritime Monitoring & Surveillance Data – Final Report Framework Service Contract [Meriseuranta- ja -valvontatietoihin liittyviä oikeudellisia näkökohtia – Palvelupuitesopimuksen loppuraportti], FISH/2006/09 – LOT2), joissa todetaan selvästi, että tietosuoja on EU:n keskeinen velvoite, ja siitä on huolehdittava sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla. Voidaan siis ennustaa, että lisää suojatoimia tarvitaan siinä tapauksessa, jos henkilötietoja suunnitellaan vaihdettavan nykyisen tietosuojalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten (esim. kalastusviranomaisten) ja sen ulkopuolelle (nykyisin) jäävien viranomaisten (esim. asevoimat, valtion turvallisuudesta tai lainvalvontatehtävistä vastaavat viranomaiset) kesken.

4.19 ETSK:n mielestä on erittäin tärkeää laatia oikeudelliset puitteet ja käsitellä muun muassa sellaisia seikkoja kuin tietojen laatu, tietojen jatkokäyttö, tietoturva, käyttöoikeuksien myöntämismekanismit, tietojen luonne, tietojenvaihdon tarkoitus (ja menetelmät) sekä tietojen mahdolliset vastaanottajat. Lisäksi on varmistettava tarvittavilla suojatoimilla esimerkiksi tiettyjen tietojen luottamuksellisuuden suojaaminen ja tietoturva, henkilötietojen suojaaminen ja asianmukaiset menettelyt.

4.20 ETSK:n mielestä tietoja vaihdettaessa olisi pidettävä mielessä, mitä tietoja vaihdetaan, miksi niitä vaihdetaan, kuinka pitkän aikaa tietoja käytetään ja kenelle tietoja annetaan. Etenkin edelliseen liittyen on ratkaisevan tärkeää määritellä nimetyt viranomaiset, joilla on oikeus valvoa, esittää ja saada tietoja sekä EU:n sisällä että varsinkin asioitaessa EU:n ulkopuolisten viranomaisten kanssa.

4.21 ETSK kehottaa Euroopan komissiota julkaisemaan vuosittain kertomuksen merivalvonta-alan toimiensa toteuttamisesta ja tuloksista.

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10–27.

(2) ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka”, EUVL C 211, 19.8.2008, s. 31–36.

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/178

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi”

KOM(2009) 586 lopullinen

2011/C 44/33

Esittelijä: Anna Maria DARMANIN

Euroopan komissio päätti 28. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi

KOM(2009) 586 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 141 puolesta ja 1 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK pitää komission tiedonantoa aiheesta ”Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi” tervetulleena. Kyse on hyvin tärkeästä askeleesta kohti Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta ”älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta”, sillä taajuusylijäämä on kiinteä osa tulevaa eurooppalaista digitaalistrategiaa.

1.2 ETSK tukeekin komission aikomusta varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat vuoden 2012 määräaikaa taajuuksien vapauttamiseksi. ETSK ymmärtää, että muutamalla jäsenvaltiolla voi olla tässä suhteessa vaikeuksia ja realistisia perusteita määräajan noudattamatta jättämiselle. Määräajan noudattamatta jättämiselle tulisi kuitenkin olla pätevät syyt, ja taajuudet tulisi vapauttaa mahdollisimman pikaisesti tammikuun 2012 jälkeen.

1.3 ETSK toteaa, että hyvin rajallisen resurssin muodostavien taajuuksien ylijäämä voi tarjota Euroopalle merkittävää taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä, jos sen käyttö määritellään asianmukaisesti ja varmistetaan. Sillä voidaan parantaa entisestään eurooppalaisia yhtenäismarkkinoita ja myös lisätä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Näin varmistetaan EU:n asettamien sosiaalisten tavoitteiden osittainen saavuttaminen.

1.4 ETSK pitää tätä digitaalistrategian lippulaivahanketta myös tehokkaana välineenä EU:n etujen ajamiseksi. Aikana, jona EU-kriittisyys on kasvussa ja jona ihmiset eivät ymmärrä täysin yhdennetyn Euroopan potentiaalia, taajuusylijäämä tarjoaa selkeän ja konkreettisen hyödyn sekä kansalaisille että yrityksille. Lisäksi kyseinen hanke nostaa kuluttajansuojan tasoa, eikä prosessin tulisi aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia loppukäyttäjille.

1.5 ETSK kehottaa komissiota käynnistämään yhdennetyn viestintästrategian analogisesta digitaaliseen järjestelmään siirtymisen sekä sen tuoman hyödyn perustelemiseksi.

2. Johdanto ja taustatietoa

2.1 Siirtyminen analogisista digitaalisiin maanpäällisiin televisiolähetyksiin Euroopassa tulee vapauttamaan erittäin arvokkaita radiotaajuuksia, koska digitaalinen lähetystekniikka on analogista tehokkaampaa. Siirtymisen synnyttämä ”taajuusylijäämä” tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet monenlaisten palvelujen tarjonnalle.

2.2 Se tarjoaa Euroopalle ainutlaatuisen tilaisuuden vastata taajuuksien kasvaneeseen kysyntään. Taajuuksilla pystyttäisiin ennen muuta viemään langaton laajakaista maaseudulle ja tasoittamaan näin digitaalista kuilua. Niin ikään pystyttäisiin vauhdittamaan langattomien palvelujen yleistymistä. Taajuusylijäämän avulla voidaan siten myötävaikuttaa merkittävästi kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun tavoitteiden saavuttamiseen ja tyydyttää Euroopan kansalaisten yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja taloudellisia tarpeita.

2.3 Taajuusylijäämän taajuudet tulevat saataville koko Euroopassa suhteellisen lyhyellä aikavälillä, koska jäsenvaltioiden on määrä lopettaa analogiset lähetykset vuoteen 2012 mennessä.

2.4 Komissio on todennut, että nopea laajakaistainfrastruktuuri on tärkeä tekijä monessa kehityslinjassa, jotka ovat ehdottomia edellytyksiä siirtymiselle tietointensiiviseen ja vähähiiliseen digitaalitalouteen. Neuvoston vahvistamassa talouden elvytyssuunnitelmassa on jo asetettu tavoitteeksi saavuttaa laajakaistan 100-prosenttinen kattavuus vuosina 2010–2013.

2.5 Syntyy myös uusia innovointimahdollisuuksia. Ilmeisimmät innovaatiomahdollisuudet tarjoutuvat televisiotoiminnassa, sillä taajuusylijäämä tarjoaa lähetystoiminnan harjoittajille suuria määriä taajuuksia palvelujen kehittämistä varten. Kosolti mahdollisuuksia avautuu myös palvelupainotteisille aloille, joilla voidaan saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä, esimerkiksi terveydenhuollon, verkko-opiskelun, sähköisen hallinnon ja sähköisten palvelujen esteettömyyden aloilla. Sama koskee aloja, joilla pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyötyä paremmasta pääsystä taloudellisen toiminnan piiriin.

3. Taajuusylijäämän taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyöty

3.1 Mahdollinen taloudellinen vaikutus riippuu uusien palvelujen tulevan kysynnän tosiasiallisesta tasosta, jota on tässä vaiheessa vaikea ennakoida. Komission äskettäin teettämässä selvityksessä arvioitiin kuitenkin, että taajuusylijäämän Euroopan tason koordinoinnin mahdollinen taloudellinen hyöty – jos se saadaan toteutettua ennen vuotta 2015 – on 15 vuoden kuluessa kaikkiaan 20–50 miljardia euroa yksin toimiviin jäsenvaltioihin verrattuna. Arviossa on otettu huomioon mahdolliset uudet sovellukset, kuten kehittynyt maanpäällinen televisiolähetystoiminta ja langaton laajakaista.

3.2 Yhdenmukaiset olosuhteet EU:ssa hyödyttävät teknologia-alaa, sillä valtaosa käytetyistä välineistä tullaan standardisoimaan ja virtaviivaistamaan. Lisäksi alalla edistetään merkittävästi innovoinnin potentiaalia ja sen tavoitehakuisuutta. Tämä on erityisen hyödyllistä teollisuuden ja nimenomaan niiden toimijoiden kannalta, jotka ovat investoineet runsaasti innovointiin.

3.3 Taajuuksien vapauttamisen pääasiallinen yhteiskunnallinen vaikutus olisi laajakaistayhteyksien yleisen saatavuuden parantuminen. Osalla maaseutualueista ei vielä tänäänkään ole asianmukaista internetyhteyttä. Taajuusylijäämän avulla internet voidaan saada kaikkien ulottuville, ja internetpalveluiden käyttö laajenee, mikä vahvistaa sisämarkkinoita entisestään. Koska laajakaistayhteydet ovat tulevaisuudessa saatavilla myös useimmilla maaseutualueilla, ETSK ennakoi, että yrityksillä on entistä suuremmat mahdollisuudet sijoittua kaupunkialueiden ulkopuolelle. Tämän seurauksena viestintä- ja logistiikkasyistä nykyisin yhä kaupunkialueille keskittyvä teollisuus voi hajaantua myös muualle. Tällaiset siirtymiset saattaisivat lisätä työllisyyttä maaseutualueilla, ja niillä voisi olla myös ympäristöä hyödyttäviä seurauksia (sillä kaupunkialueiden ylikansoittuminen ei edistä kestäväpohjaisia käytänteitä). Komitea kuitenkin toistaa jälleen eri lausunnoissaan esiin tuomansa näkemyksen, että yleinen laajakaistapalvelu on oltava kaikkien kansalaisten ulottuvilla ja että on ryhdyttävä toimenpiteisiin esteettömän pääsyn varmistamiseksi vammaisille.

3.4 Kuluttajien valinnanvapaus lisääntyy, sillä televisiokanavien samoin kuin ensiluokkaisten palveluiden määrä kasvaa samalla kun tarvittavien taajuuksien määrä vähenee. Myös mahdollisuus katsoa televisiolähetyksiä langattomien multimedialaitteiden avulla antaa televisiolähetysten saatavuudelle uuden ulottuvuuden. Lisäksi taajuusylijäämä parantaa huomattavasti käyttäjien elämänlaatua. ETSK toteaa, että jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että kuluttajat pysyvät asianmukaisesti suojattuina analogisten televisiolähetysten lopettamisen aikana, ja huolehtia siitä, ettei tarpeettomia kustannuksia siirretä asiakkaille.

3.5 Taajuusylijäämän lisäetuna on, että se osoittaa, mitä mahdollisuuksia ja etuja tarjoaa unioni, jonka jäsenvaltioissa noudatetaan samoja standardeja. Aikana, jona EU-kriittisyys on kasvussa, taajuusylijäämä on yksi konkreettisista hyödyistä, joista koko EU:ssa voi nauttia.

4. Huomioon otettavat näkökohdat

4.1 Analogisten televisiolähetysten lopettaminen ja digitaalisiin lähetyksiin siirtyminen parantaa epäilemättä taajuuksien käyttöä. Digitaalisessa järjestelmässä jokaisella (8 MHz -laajuisella) radiotaajuuskanavalla voidaan lähettää keskimäärin 5 tai 6 televisiolähetystä. Tämä tarkoittaa, että kun siirtyminen digitaalisiin lähetyksiin on saatu päätökseen, televisiolähetysten vaatimien taajuuksien määrä supistunee viidennekseen tai kuudennekseen aiemmasta. Maissa, joissa otetaan käyttöön yhden taajuuden verkot (SFN), television taajuuksien tarve saattaa kutistua jopa kymmenykseen aiemmasta, jos ne jaetaan optimaalisella tavalla eri televisioverkkojen kesken.

4.2 Näin vapautuvat taajuudet ovat epäilemättä arvokas resurssi, erityisesti maissa, joissa kaapelitelevisio on heikosti kehittynyt ja vapaita radiotaajuuksia on vähän. Vapautuvia taajuuksia voidaan parhaiden käyttää langattomiin laajakaistayhteyksiin, jotka ovat erityisen arvokkaita maaseutualueilla, joilla nopeiden internetyhteyksien puute on epäilemättä jarruttanut talouden kehitystä ja aiheuttanut sosiaalista syrjäytymistä. Komitea katsoo, että kyseiset palvelut auttavat syventämään edellä mainittujen alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

4.3 Perusteita analogisesta digitaaliseen järjestelmään siirtymiselle ei ehkä ole tuotu aiemmin selkeästi esiin. Kansalaisilla saattaa olla käsitys, että siirtymisellä pyritään ainoastaan lisäämään tv-operaattoreiden voittoja, sillä se saattaa aiheuttaa laitekustannuksia kotitalouksille. Siksi on ratkaisevan tärkeää valmistella ja toteuttaa asianmukainen viestintästrategia, jotta siirtymisen todellinen syy saadaan yleiseen tietoon.

4.4 Jotta yleispalvelu voidaan mahdollistaa koko EU:ssa ja kaikille unionin kansalaisille, on välttämätöntä, että kaikki jäsenvaltiot jakavat yhteisen kaistan. Paras mahdollinen valinta on 800 MHz taajuus, joka sijaitsee UHF-alueen 790–862 MHz osakaistassa.

4.5 Euroopan posti- ja telehallintojen yhteistyöelin CEPT vastaa 800 MHz kaistan yhdenmukaistamista koskevien teknisten määräysten laatimisesta läheisessä yhteistyössä eri maiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, joilla on tarkat tiedot maidensa taajuustilanteesta.

4.6 Jotta 800 MHz taajuus voidaan avata langattomalle laajakaistaviestinnälle, jäsenvaltioiden on saatava analogisten televisiolähetysten lopettamisprosessi päätökseen tiettyyn päivämäärään mennessä. Tällä hetkellä määräajaksi on asetettu 1. tammikuuta 2012, mutta vaikuttaa siltä, että kaikki jäsenvaltiot eivät tule sitä noudattamaan. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että kyseiset jäsenvaltiot seuraavat muita suhteellisen pikaisesti vuoden 2012 aikana.

4.7 Monet digitaaliseen järjestelmään siirtyvien maiden tv-operaattorit, joiden on siis vaihdettava lähettimensä digitaalisiksi, eivät pysty heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi hankkimaan ongelmitta toimivia (yleensä EU:ssa valmistettuja) laitteita. Vaikeissa nykyolosuhteissa ne joutuvat hankkimaan halvempia, mutta myös heikompitehoisia ja vähemmän luotettavia laitteistoja, jotka on yleensä valmistettu Kaukoidässä. Kyseiset laitteet saattavat kuitenkin olla käyttökelvottomia jo kahden-kolmen vuoden päästä, jolloin operaattoreiden on hankittava jälleen uusia (toivottavasti entistä luotettavampia ja tehokkaampia) laitteita.

4.8 Nykyisessä taloustilanteessa erityisesti pienillä TV-operaattoreilla saattaa olla vaikeuksia rahoittaa järjestelmämuutoksen vaatimaa laitteistojen vaihtoa. ETSK katsoo näin ollen, että käyttöön tulisi ottaa jonkin muotoiset ennakkorahoitusjärjestelyt, joilla voitaisiin tukea näiden pk-yritysten sopeutumista uusiin teknologioihin. Tuen ei välttämättä tarvitse olla avustusten muodossa, vaan se voi liittyä varojen saatavuuteen ennen investointia. Nämä rahat maksettaisiin lainojen tapaan takaisin asianmukaisessa ajassa. Lisäksi tulisi harkita takuujärjestelyitä pk-yritysten auttamiseksi alalla.

4.9 On olemassa riski siitä, että televisiopalvelut ovat loppukäyttäjien kannalta laadultaan heikkoja ja että lähetystoiminnan harjoittajille aiheutuu taloudellisia menetyksiä, kun ne joutuvat ajoittaisten talousvaikeuksien vuoksi investoimaan kahdesti. Siirtymisprosessin pidentäminen tai lähetystoiminnan harjoittajille suunnattu taloudellinen tuki auttaisi välttämään näitä ongelmia ja mahdollistaisi verkon yhdenmukaisen toimeenpanon kaikissa jäsenvaltioissa.

4.10 Jäsenvaltioille suositellaan 790–862 MHz osakaistan vapauttamista taajuusylijäämän tuottamiseksi, mutta ne eivät ole velvoitettuja siihen. Mikäli jossain maassa taajuustilanne on sellainen, että kaikkia tv-lähetyspalveluita ei saada mahdutettua muille UHF-alueen taajuuksille, niin kyseinen valtio voi säilyttää tv-lähetyksiä 800 MHz kaistalla. Jäsenvaltiot voivat myös halutessaan päättää sijoittaa kompromissiratkaisuna sekä tv-lähetyksiä että langattomia laajakaistapalveluita samalle kaistalle.

4.11 Koska kaikki jäsenvaltiot tulevat luultavasti pitkällä aikavälillä käyttämään 800 MHz kaistaa langattomiin laajakaistapalveluihin, on oleellista kehittää asianmukaisia teknisiä määräyksiä haitallisten ”rajaefektien” välttämiseksi, sillä ne haittaisivat matkaviestintäverkon alhaisen tehotason vuoksi langattomia laajakaistapalveluita.

4.12 Sama ongelma nousee esiin EU:n naapurimaiden kohdalla. Kyseisten maiden korkeatehoiset lähetykset 800 MHz kaistalla häiritsevät luultavasti naapurissa sijaitsevissa EU:n jäsenvaltioissa käyttöön otettavia langattomia laajakaistapalveluita. Kun EU:n naapurimaan kanssa syntyy häiriöihin liittyviä ongelmia, ainoana ratkaisuna on neuvotella kyseisen maan kanssa sopimus sen rajan lähellä sijaitsevien lähettimien taajuuksista, mutta tämä saattaa olla vaikeaa.

4.13 800 MHz kaistan käytöllä taajuusylijäämää tavoittelevien jäsenvaltioiden ideaalitavoitteena on tasapainottaa taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyöty asianmukaisesti. Tämän mahdollistaa se, että vapautuvia taajuuksia käyttävät televiestintäoperaattorit, jotka hyötyvät siis taajuuksien vapautumisesta, sekä tv-operaattorit, jotka hyötyvät käytettävissä olevan taajuusalueen paremmasta hyödyntämisestä sekä korkean lisäarvon lisäpalveluista (esimerkiksi sähköisen terveydenhuollon, verkko-opiskelun, sähköisen hallinnon ja sähköisten palvelujen esteettömyyden kaltaisista interaktiivisista sovelluksista).

4.14 Jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä yleishyödyllisten palveluiden toteuttamiseen digitaalisessa televisioverkossa ja samalla mahdollistaa helposti saatavia palveluita uusien langattomien laajakaistapalveluiden avulla, jotka voidaan ottaa käyttöön taajuusylijäämän ansiosta. Tasapainoisella lähestymistavalla taataan sekä tv- että televiestintäoperaattoreiden taloudelliset intressit.

4.15 Taajuusylijäämän toteuttamisen hyvin kiintoisa näkökohta on, että tv-palveluiden saatavuus uusien sukupolvien matkapuhelinverkoissa (3G:stä eteenpäin) lisääntyy. Tämä tarkoittaa, että tietyssä mielessä matkapuhelinoperaattorit tarjoaisivat samoja palveluita kuin nykyisin perinteiset tv-operaattorit, mikä luo uuden kilpailutilanteen.

On kuitenkin suositeltavaa välttää sellaisten hybridiverkkojen syntyä, jotka ovat samanaikaisesti sekä tv- että matkaviestintäoperaattoreiden käsissä. Näin nämä kaksi alaa voivat säilyä täysin riippumattomina, ja lisäksi torjutaan yritysmallit, jotka saattavat osoittautua kuluttajille haitallisiksi.

4.16 Interaktiivisia sovelluksia, joita tv-operaattorit voivat tarjota uusien digitaalisten lähetystensä puitteissa, voidaan kehittää minkä tahansa interaktiivisia televisiolähetyksiä koskevan standardin perusteella. On kuitenkin suositeltavaa käyttää MHP-standardin (Multimedia Home Platform, interaktiiviseen digitaaliseen televisioon tähtäävän DVB-hankkeen puitteissa luotu avoin välitysohjelmistojärjestelmän standardi) kaltaisia teknologioita, sillä se on eurooppalainen ja täysin avoin teknologia. Siitä ei siis tarvitse maksaa tekijänpalkkioita, ja se tarjoaa siten taloudellisia etuja operaattoreille ja ennen kaikkea loppukäyttäjille. Muitakin teknologioita on saatavilla, mutta on suositeltavaa valita avoin standardi ja näin varmistaa uuden teknologian saatavuus loppukäyttäjien kannalta.

4.17 Jäsenvaltioiden koordinoitu yhteistyö on tehokkain tapa toteuttaa digitaaliseen järjestelmään siirtyminen EU:ssa. Näin varmistetaan jatkuva kokemustenvaihto erityisesti digi-tv:n verkkosuunnittelun alalla ja taajuusylijäämän mahdollisimman tehokkaasta käytöstä. Komitea katsoo, että kansallisilla yleisradioyhtiöillä tulisi olla keskeinen rooli tässä EU:n sisäisessä vaihdannassa. Niiden julkinen asema merkitsee, että niiden tulisi tarjota julkista palvelua. Yleisradioyhtiöiden tulisi siksi tarjota konsulttipalveluita muiden EU:n sisäisten ja ulkopuolisten maiden yleisradioyhtiöille. Tämän lähestymistavan selkeänä etuna olisi uusien jäsenvaltioiden tv-operaattoreiden – joiden digitaalisten tv-verkkojen kehitys on yleensä jäljessä – nopea ja tehokas kouluttaminen.

4.18 Kun 800 MHz kaista avataan uusille langattomille laajakaistapalveluille, on otettava huomioon myös se, että ne tv-operaattorit, jotka nyt lähettävät VHF-alueella, saattavat joutua (myöhemmin määriteltävänä ajankohtana) siirtymään UHF-alueelle, mikäli asianomaisia VHF-kanavia käytetään digitaalisiin radiolähetyksiin (DAB, Digital Audio Broadcasting). Siirtyminen digitaalisiin radiolähetyksiin ei itsessään kasvata taajuusylijäämää, koska vielä ei ole selvää, tullaanko perinteiset radiolähetykset lopettamaan. Lisäksi lopettamistapauksessa vapautuneen kaistan osuus on niin pieni, ettei se kasvata taajuusylijäämää merkittävästi. Uudet DAB-palvelut käyttävät kuitenkin joka tapauksessa samaa VHF-aluetta kuin tv-operaattorit nykyisin, joten se lisää osaltaan UHF-alueen kanavien 21–60 spektrin ahtautta.

4.19 On myös todettava, että kun 800 MHz kaista avataan uusille palveluille, ne tv-operaattorit, jotka nyt käyttävät kanavia 61–69 (800 MHz kaistalla), joutuvat siirtymään UHF-alueen toiselle kanavalle, kun taas ne operaattorit, jotka nykyisin käyttävät kanavia 21–60 eivät joudu tekemään muutoksia. Tämä asettaa 800 MHz kaistaa käyttävät operaattorit selkeästi huonompaan asemaan, sillä muutokset vaativat aikaa ja rahaa. Samalla niiden on pakko sammuttaa lähettimensä kanavien vaihdon ajaksi, jolloin ne menettävät ajoittaisesti mainostuloja. Näille heikommassa asemassa oleville tv-operaattoreille tulisi siis tasapuolisuuden nimissä tarjota taloudellista tukea valtiontukea koskevien perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

4.20 Taajuusspektrien optimaalisen tehokkuuden saavuttaminen edellyttää selkeästi, että käyttöön otettavat uudet teknologiat (kuten MPEG-4 -koodaus ja DVB-T2 -formaatti) mahdollistavat tv-ohjelmien mahduttamisen kapeammalle kaistalle. Samalla näiden uusien teknologioiden käyttöönotto ei saa lisätä merkittävästi loppukäyttäjien kustannuksia, sillä muuten ei voida taata uusien palveluiden yleistä saatavuutta.

4.21 Myös yhden taajuuden verkot (Single Frequency Networks, SFN) tarjoavat hyödyllisen teknologian (rajallisten) taajuusresurssien optimaaliseksi hyödyntämiseksi. Tällä teknologialla alueellinen verkko voidaan toteuttaa yhtä ainoaa taajuuskanavaa käyttäen, kun tavanomaisissa monitaajuusverkoissa keskikokoinen televisioverkko vaatii ainakin kolmea tai neljää taajuutta. Jotta voidaan käyttää vain yhtä taajuutta, verkon kaikki lähettimet on synkronisoitava yhteisen viiteajan avulla. Nykyisin ainoa synkronisointimenetelmä perustuu GPS-sateliittipaikannusjärjestelmään, joka on täysin Yhdysvaltain hallinnassa oleva sotilaallinen sovellus. Se tarkoittaa, että kaikki digitaaliset SFN-televisioverkot ovat täysin riippuvaisia tästä järjestelmästä, jota Yhdysvaltain viranomaiset voivat muuttaa tai jonka ne voivat lopettaa milloin vain, mikä aiheuttaisi kyseisille operaattoreille valtavia ongelmia.

4.22 GPS ei kuitenkaan ole ainoa järjestelmä, joka mahdollistaa verkon synkronisoinnin. Yhteiseen synkronisointiin voidaan käyttää myös vaihtoehtoisia järjestelmiä. EU voisi pyrkiä saattamaan Galileo-hankkeen nopeasti loppuun, sillä se voisi tarjota eurooppalaisen vaihtoehdon GPS:lle ja mahdollistaa EU:n jäsenmaiden riippumattomuuden Yhdysvaltain sotilaallisesta järjestelmästä.

4.23 Järjestelmä, jota on ehdotettu taajuusylijäämän optimaalisen hyödyntämisen varmistamiseksi, on älykäs langaton laajakaistalaitteisto, joka pystyy automaattisesti tunnistamaan vapaita radiotaajuuksia (myös olemassa olevien tv-lähetysten väliltä) ja dynaamisesti hyödyntämään vapaana olevia alueita seuraamalla normaalin toimintansa aikana jatkuvasti taajuuksien vapautumista. Nämä järjestelmät (kognitiivinen radioteknologia) tarjoaisivat täydellisen teknisen ratkaisun taajuusylijäämän maksimoimiseksi, mutta riskinä on, että loppukäyttäjien kustannukset nousisivat tasolle, joka estäisi taajuusylijäämän yleishyödyllisyyden.

4.24 Jotta 800 MHz kaista voidaan täysin avata uusille langattomille laajakaistapalveluille, kaikki alhaisen tehon lähetysjärjestelmät, joita käytetään esimerkiksi viihde- tai urheilutapahtumissa (langaton mikrofoni) tulisi siirtää tämän alueen ulkopuolisille taajuuksille, sillä muuten uusille palveluille aiheutuu haitallisia häiriöitä. Nämä järjestelmät toimivat yleensä vapailla taajuusalueilla, jotka ovat jääneet käytössä olevien televisiolähetystaajuuksien väliin. Osa järjestelmistä on tarkoitettu ammattimaiseen käyttöön (esimerkiksi olympialaisten tai virallisten konserttien aikana), ja ne käyttävät yleensä UHF-alueen lisensioituja osia. Lukuisat muut järjestelmät toimivat yleislupien perusteella eivätkä edellytä erillislisenssejä. EU:n tasolla tulisi siis suunnitella koordinoidusti näiden palveluiden tarkkaa sääntelyä sen varmistamiseksi, että jäljelle ei jää häiriöiden aiheuttajia, jotka haittaavat taajuusylijäämän hyödyntämistä senkin jälkeen, kun siirtymä analogisista televisiolähetyksistä on saatu toteutettua.

4.25 Ongelmallinen kysymys on myös sotilaallisten UHF-palveluiden olemassaolo eräissä jäsenvaltioissa ja EU:n naapurivaltioissa. Kyseiset palvelut aiheuttavat myös häiriöitä uusille viestintäpalveluille. Näiden maiden sotilasviranomaisten kanssa on ryhdyttävä diplomaattisiin neuvotteluihin, jotta kyseiset palvelut voidaan siirtää toisille radiotaajuusalueille.

Bryssel 15. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

11.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/182

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta”

KOM(2010) 119 lopullinen – 2010/0074 COD

2011/C 44/34

Yleisesittelijä: Anne-Marie SIGMUND

Neuvosto ja Euroopan parlamentti päättivät, toinen 27. huhtikuuta 2010 ja toinen 19. toukokuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 304 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kansalaisaloitteesta

KOM(2010) 119 lopullinen – 2010/0074 COD.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Anne-Marie SIGMUNDIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 155 ääntä puolesta ja 4 vastaan.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksen perusperiaatteisiin ja etenkin muodollisesta rekisteröinnistä, sisällön hyväksyttävyyden tarkastamisesta ja poliittisesta arvioinnista koostuvaan kolmiportaiseen menettelyyn.

1.2 Komitea pitää rooliaan kaksivaiheisena: se on ensinnäkin käynnistettävien kansalaisaloitteiden edistäjä, joka tukee niiden verkottumista ja mahdollisia tapaamisia jne., ja toiseksi institutionaalinen opastaja, joka lausunnoillaan auttaa komissiota arvioimaan menestyksellisiä aloitteita, järjestää kuulemisia jne. Lisäksi komitea osallistuu viestintäkampanjoihin.

1.3 Komitea ehdottaa kuitenkin muun muassa seuraavia parannuksia:

—	selkeä viittaus unionin arvoihin rekisteröinnin epäämisen perusteena

—	luopuminen erilaisista tunnistenumeroista aloitteen allekirjoittamisen yhteydessä

—	viittaus asuinpaikkaan tukijoiden luokitteluperiaatteena

—	aikarajan pidentäminen 18 kuukauteen

—	avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehittäminen sähköistä keruuta varten

—	jäsenvaltioiden vähimmäismäärän alentaminen neljännekseen

—	hyväksyttävyyden tarkistamiselle asetetun vähimmäismäärän alentaminen 50 000 allekirjoittajaan

—	asetuksen tarkistaminen kolmen vuoden jälkeen

—	toimielinten yhteistyön käynnistäminen.

2. Johdanto

2.1 Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdottaman, eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen perusperiaatteisiin. Käsillä oleva lausunto täydentää komitean 17. maaliskuuta 2010 antamaa lausuntoa ”Lissabonin sopimuksen toteuttaminen: osallistava demokratia ja kansalaisaloite (11 artikla)” (1), ja siinä tarkastellaan vain niitä kohtia, joita tulisi komitean mielestä vielä parantaa.

2.2 Komitea muistuttaa etenkin Eurooppa-valmistelukunnan vaikuttimista, sillä se pyrki nimenomaan luomaan ”unionin demokraattisen elämän” yhteyteen parlamenttiin ja neuvostoon nähden yhtäläisen ohjelmien suunnitteluvälineen kansalaisten käyttöön.

3. Ehdotettua asetusta koskevat muutosehdotukset

3.1 Ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinti (4 artikla)

3.1.1 Kolmivaiheinen menettelytapa

Komitea suhtautuu erityisen myönteisesti komission ehdottamaan menettelytapaan, jossa on seuraavat kolme vaihetta:

—	aloitteen muodollinen rekisteröinti

—	laillinen hyväksyttävyyden tarkastaminen tuenilmausten asetetun vähimmäismäärän saavuttamisen jälkeen

—	menestyksellisen aloitteen poliittinen arviointi.

Eri tahojen ehdottama hyväksyttävyyden tarkastaminen heti rekisteröinnin yhteydessä ei vaikuta järkevältä, sillä näin viivytettäisiin monien aloite-ehdotusten käynnistämistä tai estettäisiin se. Komissiota ei näin voida myöskään syyttää ehdotusten ennalta-arvioinnista tai jopa sensuroinnista.

Komitea painottaa tässä yhteydessä, ettei kansalaisaloite ole vain innovatiivinen, yleiseurooppalainen ja suoraa demokratiaa edustava tekijä, vaan myös aivan oleellinen viestintäväline eurooppalaisen poliittisen keskustelun elvyttämiseksi. Vain sen avulla voidaan unionitason keskusteluun tuoda mitä erilaisimpia ehdotuksia ja ajatuksia, jotka eivät muutoin saavuttaisi koskaan allekirjoitusten keruuvaihetta, mikä on sinällään arvokasta.

3.1.2 Esitettävät tiedot

Komitea kannattaa komission ehdotusta esitettävistä tiedoista (liite II). Näin voidaan varmistaa suunnitellun aloitteen mahdollisimman suuri avoimuus ja näin ollen sen hyväksyntä. Järjestäjien tulisi voida päättää konkreettisen oikeusperustan maininnasta, eikä sen tulisi olla ehdottoman välttämätöntä.

3.1.3 Muodollinen rekisteröinti

Komitea katsoo, että ehdotuksessa mainitut rekisteröinnin epäämiskriteerit (”asiaton”, ”loukkaava” tai ”ei vakavasti otettava”) eivät ole perusteluja. Lisäksi käsitteet antavat liikaa tilaa tulkinnoille.

Komitea ehdottaakin, että muodollisen rekisteröinnin yhteydessä hallinnollista tietä tutkittaisiin vain seuraavat seikat:

—	että aloite-ehdotuksessa otetaan huomioon ”aiheen yhdenmukaisuus”, eli yhteen aloitteeseen ei ole pyritty yhdistämään erilaisia aiheita.

—	että aloite ei sisällä yksittäisiä henkilöitä tai ryhmiä parjaavia muotoiluja.

—	että aloite ei ole Euroopan unionin perusoikeuskirjan eikä unionin arvojen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla) vastainen.

3.1.4 Muutoksenhaku

Yleisesti ottaen on luonnollisesti otettava huomioon kansalaisten oikeus hyvään hallintoon (perusoikeuskirjan 41 artikla). Jos rekisteröinti evätään, järjestäjät voisivat tässä yhteydessä kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen sekä viime kädessä luonnollisesti turvautua oikeuskeinoihin.

Komitea katsoo, että tätä seikkaa tulisi avoimuuden vuoksi selventää ainakin ehdotetun asetuksen perusteluissa.

3.1.5 Toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvonta

Eri tahojen edellyttämä yhteys toissijaisuusperiaatteeseen vaikuttaa komiteasta tarpeettomalta. Komissio valvoo joka tapauksessa toissijaisuusperiaatteen noudattamista, jos se päättää tehdä kansalaisaloitteen pohjalta säädösehdotuksen.

3.2 Tuenilmausten kerääminen (5 artikla)

3.2.1 Tunnistenumerot

Komitean mielestä ehdotetussa lomakkeessa (liite III) kysytään suhteettoman paljon henkilötietoja, mikä ilman muuta heikentää allekirjoitusvalmiutta. Komitea vastustaakin tunnistenumeroita koskevaa vaatimusta. On epätodennäköistä, että ohikulkijat, jotka saadaan vakuuttuneiksi aloitteesta, vetävät esiin passinsa tai muistavat ulkoa tunnistusta helpottavan numerosarjan. Komitea muistuttaa myös Euroopan tietosuojavaltuutetun kielteisestä lausunnosta (2) tässä asiassa.

Koska kaikki jäsenvaltiot eivät vaadi tai niissä ei käytetä kyseisiä tunnistenumeroita ja koska jäsenvaltioittain vaaditaan mitä erilaisimpia asiakirjoja (3), olisi tämän vaatimuksen vuoksi annettava mitä erilaisimpia tietoja, eikä allekirjoitusten keräämisessä noudatettaisi enää samoja edellytyksiä. Tämä olisi Euroopan unionin kansalaisten tasavertaista kohtelua koskevan periaatteen vastaista. Tavoitteena on oltava yhdenmukainen menettely.

Komitea katsookin, että yksittäisten, henkilöllisyyden tarkistamisen edellyttämien tietojen – nimi, osoite, syntymäaika ja kansalaisuus – on oltava riittäviä. Lisäksi on vakuutettava kunnian ja omatunnon kautta, että allekirjoittaa aloitteen vain kerran.

3.2.2 Asuinpaikkaperiaate

Yleisesti ottaen EU:n kansalainen luetaan asuinpaikkaperiaatteen mukaisesti sen valtion asukkaaksi, jossa hän asuu, riippumatta hänen kansalaisuudestaan.

Kolmansissa maissa asuvat EU:n kansalaiset kuuluisivat sen maan kiintiöön, jonka kansalaisia he ovat.

3.2.3 Voimassaoloaika

Komitea katsoo, että komission edellyttämä 12 kuukauden ajanjakso on liian lyhyt, jotta yleiseurooppalainen aloite voitaisiin saattaa onnistuneesti päätökseen. ETSK pitääkin kiinni vaatimastaan 18 kuukauden ajanjaksosta.

3.3 Sähköiset keruujärjestelmät (6 artikla)

ETSK suhtautuu erityisen myönteisesti suunniteltuun sähköisen keräyksen mahdollisuuteen ja on komission kanssa samaa mieltä siitä, että toimenpiteen suojaaminen edellyttää erittäin huolellista valmistelua. Kun otetaan huomioon, ettei maailmassa ole vielä olemassa vastaavia järjestelmiä aloiteprosessia tukevien allekirjoitusten keräämistä varten (erotuksena oikeudellisesti huomattavasti vähemmän sitoviin kansalaisadresseihin), on komitean mielestä tutkittava seuraavat näkökohdat:

—	Komission tulee edistää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehittämistä sähköistä keruuta varten ja asettaa ne yleisesti käyttöön.

—	Järjestäjien tulisi sertifioida kyseiset ohjelmistot jäsenvaltiossa, jossa sähköisen keruujärjestelmän avulla saadut tiedot tallennetaan.

—	Sähköisten henkilöllisyyden lisätunnisteiden, esimerkiksi varmistussähköpostiviestien, tulisi mahdollistaa aukoton tarkastus.

—	Allekirjoittaja vahvistaisi klikkaamalla allekirjoittaneensa aloitteen vain kerran.

3.4 Allekirjoittajien vähimmäismäärä jäsenvaltiota kohden (7 artikla)

3.4.1 Jäsenvaltioiden määrä

ETSK ehdottaa vähimmäismääräksi edelleen neljännestä jäsenvaltioista. Näin sovelletaan parlamentin ja kansalaisten yhdenvertaisuuden mukaisesti periaatetta, joka on myös otettava huomioon muodostettaessa Euroopan tason poliittisia puolueita (4). Ei ole oikein, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen yhteydessä sovelletaan korkeampaa vähimmäismäärää kuin Euroopan tason puoluetta rekisteröitäessä.

3.4.2 Allekirjoittajien lukumäärä jäsenvaltioittain

Komitea suhtautuu erityisen myönteisesti ehdotettuun allekirjoittajien vähimmäismäärään (liite I), joka on alenevasti suhteellinen.

Asuinpaikkaperiaatteen (ks. kohta 3.2.2) mukaisesti tulisi kaksoiskansalaisuuden omaavat henkilöt tai toisissa jäsenvaltioissa asuvat EU:n kansalaiset lukea ilmoittamansa asuinmaan kansalaisiksi. Mahdolliset tapaukset, joissa sama henkilö on allekirjoittanut anomuksen kahdesti, lienevät käytännössä harvinaisia eivätkä näin ollen kyseenalaista välinettä kokonaisuudessaan.

3.5 Päätös ehdotetun kansalaisaloitteen hyväksyttävyydestä (8 artikla)

3.5.1 Vaadittavien allekirjoitusten lukumäärä

Komitea kannattaa komission kolmiportaista menettelytapaa. Komission hyväksyttävyyden tarkastamiselle asettama 300 000 allekirjoituksen raja on kuitenkin aivan liian korkea. Se vaatii järjestäjiltä huomattavaa panostusta, ja myös allekirjoittajat pettyisivät pahasti, kun heille ilmoitetaan, ettei aloitetta voida lainkaan hyväksyä.

Hyväksyttävyys olisi tarkastettava sen jälkeen kun on kerätty 50 000 allekirjoitusta kolmesta jäsenvaltiosta (ilman tarkastusta) ja saatettava päätökseen viimeistään kahden kuukauden kuluttua. Järjestäjät voivat kyseisenä aikana jatkaa allekirjoitusten keräämistä.

3.6 Tuenilmausten tarkastamista ja vahvistamista jäsenvaltioissa koskevat säännökset (9 artikla)

Komitea suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen tehdä tarkastuksia satunnaisotannan perusteella.

3.7 Kansalaisaloitteen toimittaminen komissiolle (10 artikla)

Mahdollisimman suuren avoimuuden varmistamiseksi kaikkien allekirjoittajien olisi voitava saada tietoa siitä, kuka järjestää ja rahoittaa aloitteen. Komitea toistaa kehotuksensa, että järjestäjän olisi allekirjoitusten luovuttamisen yhteydessä annettava myös tietoa kansalaisaloitteen rahoituksen ja tuen muodoista.

3.8 Kansalaisaloitteen tutkintamenettely komissiossa (11 artikla)

3.8.1 Samanarvoisuus parlamentin tai neuvoston aloitteisiin sovellettavan menettelyn kanssa

Komitea vaatii, että komissio käsittelee kansalaisaloitteet samalla tavalla kuin aloitteet, jotka Euroopan parlamentti tai neuvosto tekevät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 ja 241 artiklan perusteella. Niillä olisi oltava yhtäläinen asema.

3.8.2 Oikeus julkiseen kuulemiseen

Koska EU:n kansalaisaloite on myös viestintäväline, jolla on määrä edistää kansalaisten ja Euroopan komission vuoropuhelua, on menestyksellisen kansalaisaloitteen esittämisen jälkeen järjestettävä julkinen kuuleminen. ETSK on valmis avustamaan kuulemisen järjestämisessä tai järjestämään sen itse. Näin komitea toteuttaa rooliaan EU:n ja kansalaiset yhdistävänä siltana.

3.8.3 Tiedottaminen neuvoa-antaville elimille

Komission tiedonanto jatkotoimista olisi osoitettava myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

3.9 Tarkistuslauseke (21 artikla)

Koska kyseisestä uudesta ylikansallisesta välineestä ei ole vielä kokemusta, komitea suosittelee, että asetusta tarkistetaan jo kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Komission olisi myös tässä yhteydessä kuultava komiteaa.

3.10 Asetuksen voimaantulo (22 artikla)

Komitea kannattaa komission ehdottamia asetuksen voimaantulon määräaikoja, vaikka esimerkiksi kaikkia allekirjoitusten sähköisen keruun yksityiskohtia ei ole määritelty. Kansalaisten odotukset kyseistä uutta välinettä kohtaan ovat kuitenkin niin korkeat, että sen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian.

3.11 Muita avoimia kysymyksiä

3.11.1 Rahoitustuki

Komitea esittää jälleen vaatimuksensa, että komission on annettava tiettyä rahoitustukea kansalaisaloitteelle, jolla on hyväksyttävyyden tarkastamisen edellyttämät 50 000 allekirjoitusta.

3.11.2 Kääntäminen

Komitea katsoo, että komission yksiköiden tulisi jo aloitetta rekisteröitäessä kääntää siitä lyhyt tiivistelmä (liitteen II mukaan vain 800 merkkiä) kaikille unionin virallisille kielille.

Kun ensimmäiset 50 000 allekirjoitusta on esitetty ja muodollinen hyväksyntä annettu, komission olisi sitouduttava kääntämään rekisteröidyn aloitteen koko teksti kaikille unionin virallisille kielille.

4. ETSK:n erityisehdotuksia

Komitea muistuttaa edellä mainitussa 17. maaliskuuta 2010 antamassaan lausunnossa tehdyistä ehdotuksista, joita tarkennetaan seuraavassa.

4.1

Viestintä ja tiedotus

Komitea painottaa perusteellisen viestintäkampanjan tarpeellisuutta heti asetuksen voimaantulon jälkeen. EU:n toimielinten olisi tässä yhteydessä tehtävä yhteistyötä ja yhteensovitettava toimensa. Komitea laatii jo tiedotuslehtistä, jonka tarkoituksena on esitellä ja tehdä tunnetuksi kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille kansalaisaloitteen tarjoamia uusia mahdollisuuksia. Lisäksi siinä tarkastellaan kuulemista ja kansalaisvuoropuhelua. Komitea suunnittelee myös asianomaisille sidosryhmille heti asetuksen voimaantulon jälkeen järjestettävää konferenssia. Lisäaloitteita voitaisiin kohdentaa esimerkiksi kouluihin etenkin nuorten valveuttamiseksi.

4.2

Toimielinten yhteistyö

On tärkeää, että kansalaisaloitteita käsittelevät EU:n toimielinten ja neuvoa-antavien elinten työntekijät sovittavat ja koordinoivat työnsä tiiviisti, jotta kansalaisten tiedontarve voidaan tyydyttää tehokkaasti. Näiden synergiavaikutusten saavuttaminen eri tahojen toimivaltuuksia kunnioittaen on todella välttämätöntä, jos kansalaisaloitteesta halutaan kehittää ajanmukaista eurooppalaista demokratian mallia tehokkaasti palveleva väline.

4.3

Komitean osallistuminen

Komitea pitää rooliaan kaksivaiheisena:

4.3.1

Vaihe 1: komitea kansalaisaloitteen edistäjänä

Aloitteen valmisteluvaiheessa tai sen aikana komitea on valmis edistämään vuoropuhelun ja tiedotuksen foorumina kansalaisaloitteiden verkottumista ja mahdollisia tapaamisia jne. Tämä ei kuitenkaan etukäteen sido komiteaa aloitteen sisältöön.

4.3.2

Vaihe 2: komitea institutionaalisena opastajana

Toteuttaessaan ydintehtäväänsä – neuvonanto komissiolle, parlamentille ja neuvostolle – komitea voi toimia tässä vaiheessa kansalaisaloitteen institutionaalisena opastajana. Komitea tarjoutuu tukemaan lausunnollaan komissiota sen sisäisissä neuvotteluissa ja kannanmuodostuksessa onnistuneesta aloitteesta. Komitea on myös valmis asettamaan infrastruktuurinsa käyttöön onnistunutta aloitetta käsittelevien kuulemisten järjestämiseksi.

4.3.3

Nykyisten rakenteiden vahvistaminen

Nämä ehdotukset saattavat yhdessä 17. maaliskuuta 2010 hyväksytyssä lausunnossa tehtyjen ehdotusten kanssa edellyttää komiteassa jo olemassa olevien rakenteiden vahvistamista ja lisäresursseja, jotta niihin voidaan reagoida asianmukaisesti.

Bryssel 14 päivänä heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2) Huhtikuun 21. päivä 2010 annettu lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta (lähde: http://www.edps.europa.eu/EDPSWEB/).

(3) Yleisnäkemys kansalaisaloitetta koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (10626/2/10 REV 2).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2004/2003, annettu 4. marraskuuta 2003, Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä, EUVL L 297, 15.11.2003.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.044.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 44

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 11. helmikuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	464. täysistunto 14. ja 15. heinäkuuta 2010
2011/C 044/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa (valmisteleva lausunto)	1

2011/C 044/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Väestön ikääntymisen vaikutukset terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmiin (valmisteleva lausunto)	10

2011/C 044/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän lisäarvo turvapaikanhakijoille ja Euroopan unionin jäsenvaltioille (valmisteleva lausunto)	17

2011/C 044/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Avoin koordinointimenetelmä ja sosiaalilauseke Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä (valmisteleva lausunto)	23

2011/C 044/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen	28

2011/C 044/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Lasten köyhyys ja lasten hyvinvointi (valmisteleva lausunto)	34

2011/C 044/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ympäristöön, ilmastoon ja energiaan liittyvistä haasteista johtuvien teollisuuden muutosten työllisyysvaikutukset (valmisteleva lausunto)	40

2011/C 044/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sähköajoneuvojen yleistyminen (EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Belgian pyytämä valmisteleva lausunto)	47

2011/C 044/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Energiaköyhyys markkinoiden vapauttamisen ja talouskriisin yhteydessä (valmisteleva lausunto)	53

2011/C 044/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävän talouden rakentaminen kulutusmalliemme muutoksen avulla (oma-aloitteinen lausunto)	57

2011/C 044/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuluttajille annettava tieto (oma-aloitteinen lausunto)	62

2011/C 044/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Lissabonin sopimus ja yhtenäismarkkinoiden toiminta (oma-aloitteinen lausunto)	68

2011/C 044/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Innovointi matkailualalla: saarten kestävän kehityksen strategian määritteleminen (oma-aloitteinen lausunto)	75

2011/C 044/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Pääomaliikkeiden verottaminen (oma-aloitteinen lausunto)	81

2011/C 044/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus (oma-aloitteinen lausunto)	90

2011/C 044/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n politiikka rullaoffset- ja syväpainoalan tervehdyttämiseksi Euroopassa (oma-aloitteinen lausunto)	99

2011/C 044/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tekstiilipalveluiden alasektorin muutokset ja näkymät Euroopassa (oma-aloitteinen lausunto)	105

2011/C 044/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä (oma-aloitteinen lausunto)	110

2011/C 044/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Pk-yrityksiä ja etenkin mikroyrityksiä koskevan Euroopan unionin energiapolitiikan tehostaminen (oma-aloitteinen lausunto)	118

2011/C 044/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusväline: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten rooli	123

2011/C 044/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Afrikkalaisen osuus- ja yhteisötalouden rooli ja näkymät kehitysyhteistyössä (oma-aloitteinen lausunto)	129

2011/C 044/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset teknologia-, teollisuus- ja tiedepuistot kriisinhallinta-aikana, kriisin jälkeiseen aikaan valmistauduttaessa ja Lissabonin strategian jälkeisenä aikana (lisälausunto)	136

	III Valmistavat säädökset
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	464. täysistunto 14. ja 15. heinäkuuta 2010
2011/C 044/23	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystäKOM(2010) 179 lopullinen – 2010/0095 COD	142

2011/C 044/24	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008KOM(2009) 374 lopullinen	143

2011/C 044/25	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotostaKOM(2009) 154 lopullinen – 2009/0157 COD	148

2011/C 044/26	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES): avaruuskomponentin haasteet ja uudet vaiheetKOM(2009) 589 lopullinen	153

2011/C 044/27	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksiKOM(2009) 593 lopullinen – 2009/0173 COD	157

2011/C 044/28	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisestaKOM(2010) 61 lopullinen – 2010/0039 COD	162

2011/C 044/29	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alallaKOM(2010) 105 lopullinen/2 – 2010/0067 CNS	167

2011/C 044/30	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueellaKOM(2010) 204 lopullinen – 2010/0110 COD	170

2011/C 044/31	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä 22 päivänä toukokuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 muuttamisestaKOM(2010) 145 lopullinen – 2010/0080 COD	171

2011/C 044/32	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristöKOM(2009) 538 lopullinen	173

2011/C 044/33	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksiKOM(2009) 586 lopullinen	178

2011/C 044/34	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteestaKOM(2010) 119 lopullinen – 2010/0074 COD	182