Euroopan unionin C 18/2011

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotantomallin vahvistaminen” (valmisteleva lausunto)

2011/C 18/01

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Apulaisesittelijä: Carlos TRÍAS PINTO

EU:n puheenjohtajavaltio Espanja pyysi 23. heinäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotantomallin vahvistaminen (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Yhteisön nykyinen maatalous- ja elintarviketuotantomalli

1.1 Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on sekä ensimmäinen yhteinen politiikka käsitteen varsinaisessa merkityksessä – ja se on huipentunut äskettäin Lissabonin sopimuksen myötä saatuihin uusiin toimivaltuuksiin – että varsinainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli. Näin ollen Euroopan on kiinnitettävä siihen runsaasti strategista huomiota, ja sillä on oltava kansainvälisessä kontekstissa aktiivinen vaikuttajan rooli.

1.2 Vaikka yhteinen maatalouspolitiikka on säilyttänyt sille alusta asti ja perussopimusten myöhemmissä tarkistuksissa asetetut tavoitteet, se on kuitenkin vähitellen puolen vuosisadan aikana mukautunut tapahtumien mukanaan tuomiin uusiin tarpeisiin: välineitä ja hallintajärjestelmiä on uudistettu, talousarviota on tarkistettu, ala on vastannut yhteiskunnan pyyntöihin ja se on avautunut kolmansiin maihin. Nykyisin unionilla on kestäväpohjainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli, jonka taustalla vaikuttavat yhdessä yhä useammin taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökohdat.

1.3 Tällainen eurooppalainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli on ajan mittaan täyttänyt prosessissa kohtuullisesti keskeiset tavoitteensa: taataan väestölle terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden saanti, rakennetaan maailman johtava maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmä ja pidetään huolta siitä, että tuotanto on monipuolista ja laadukasta ja että kuluttajat arvostavat sitä.

2. Hyvät ja huonot puolet

2.1 Vaikka yleisarvosana on myönteinen, on aivan ilmeistä, että malli kaipaa edelleen kehittämistä ja parannuksia erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

—	Tarvitaan yhteisiä välineitä, joilla voidaan vastata lähivuosina mahdollisesti ilmeneviin hintavaihteluihin ja välttää näin vuosien 2007 ja 2008 kaltaiset tilanteet.

—

On parannettava maatalouselintarvikkeiden merkitsemisjärjestelmiä – alkuperänimitykset, suojatut maantieteelliset merkinnät, taatut perinteiset erikoisuudet – yksinkertaistamalla ja rationalisoimalla niiden myöntämisperusteita; on tiukennettava järjestelmien teknisiä vaatimuksia ja vahvistettava mallia sekä parannettava sen oikeutettua puolustamista ulkomarkkinoilla.

—

Yhteisön maatalouselintarvikkeita on ryhdyttävä tekemään tunnetuksi todellisella myynninedistämispolitiikalla, joka tuottaa eurooppalaista lisäarvoa moninaisille ja monipuolisille tuotteillemme ja jossa ennen kaikkea yhdistetään asianmukaisesti tuotteiden arvon tunnetuksi tekeminen ja niiden kaupallinen kehittäminen.

—

Maatalous- ja elintarviketuotantoketjua – tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä – on ryhdyttävä tarkastelemaan strategisesti lisäämällä järjestelmän avoimuutta ja ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla estetään ketjun toimivuutta häiritsevät määräävän aseman väärinkäyttö tai vilpilliset toimintatavat.

—	Kuluttajille annettavaa tietoa on parannettava yhteisen pakkausmerkintäkäytännön avulla ja luotava järjestelmä, jossa hyödynnetään mahdollisimman tarkoin uusien tietotekniikoiden tarjoamia mahdollisuuksia, jotta kuluttajan tekemä valinta perustuisi mahdollisimman hyvin tietoon.

3. Välittömiin haasteisiin vastaaminen

3.1 Euroopan unionissa käynnistyy uusi vaihe, kun toimielimet uudistuvat ja unionilla on uusi perussopimus. On tartuttava useisiin uusiin haasteisiin ja tehtävä perusteellisia muutoksia, joiden ansiosta unioni voi vakiinnuttaa johtoasemansa ja varsinkin raivata ulospääsytien nykyisestä talous- ja finanssikriisistä.

3.2 Tätä taustaa vasten yhteisön maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmällä on omat tarpeensa, jotka on sijoitettava parhaillaan käytäviin pohdintoihin, joiden tarkoituksena on antaa yhteiselle maatalouspolitiikalle uusi ilme vuodesta 2013 lähtien. Eräitä haasteista käsitellään tässä asiakirjassa ja niihin on paneuduttu nimenomaisesti muissa ETSK:n lausunnoissa (1).

3.3 Käsillä olevassa lausunnossa ETSK ottaa tarkemmin kantaa yhteisön maatalous- ja elintarviketuotantomallin kestävyysarvoihin ja tuo esiin niiden merkityksen. Koska malli on ainoa pitkällä aikavälillä käyttökelpoinen, on pidettävä huolta siitä, että sitä sovelletaan yhteisön markkinoilla yhtenäisesti, ja vältettävä tilannetta, jossa mallin ovat omaksuneet vain eurooppalaiset toimijat. On näet selvää, että vain tällä tavoin mallin jatkuvuus voidaan varmistaa.

4. Tavoitteena turvallinen, tasapainoinen ja oikeudenmukainen malli

4.1 Eurooppalainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli on selkeästi kestäväpohjainen järjestelmä, jossa otetaan huomioon taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökohdat.

4.2 Viimeksi kuluneina vuosina ja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tuoreimmassa uudistuksessa malliin on liitetty säädöksiä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia muun muassa seuraavilla keskeisillä osa-alueilla:

—	elintarviketurvallisuuden ja jäljitettävyyden parantaminen

—	luonnonmukainen tuotanto, yhdennetty tuotanto, aiempaa ympäristömyötäisemmät toimintatavat ja ylipäätään ympäristönsuojelu

—	eläinten hyvinvointiin liittyvien erinäisten vaatimusten soveltaminen kaikkeen tuotantoon

—	työelämää ja työntekijöiden suojelua koskevien määräysten vakiinnuttaminen.

4.3 ETSK:n mielestä malli on yhteisen maatalouspolitiikan jatkumisen kannalta perusluonteisen tärkeä, ja sillä on keskeinen asema kilpailtaessa yhä globaalistuvassa maailmassa. Edellä mainittujen, säädöksiksi muutettujen arvojen ansiosta sekä panostamalla tutkimukseen ja maatalous- ja elintarviketuotannon parantamiseen EU voi vastata haasteeseen maailmassa, jossa FAO:n mukaan elintarviketuotannon tarve kaksinkertaistuu vuonna 2020.

4.4 Maatalousmallin aikaansaaminen on kuitenkin vaatinut ja vaatii huomattavia ponnisteluja yhteisön toimijoilta sekä maataloustuotannossa että tuotteiden jalostusportaassa. Ei siis tunnu loogiselta, että mallin soveltamisessa käytäntöön on havaittavissa monenlaisia puutteita, jotka saattavat viedä pohjan sen olemassaololta.

4.5 Ensimmäinen puute on havaittavissa yhteisöön tuotujen elintarvikkeiden, rehun, eläinten ja kasvien turvallisuudessa ja siinä, miten ne täyttävät yhteisön vaatimukset. Euroopassa on omista kokemuksista opittu, että on pidettävä yllä sekä kuluttajien että eläinten ja kasvien terveyden suojelun korkea taso. Tämä on käytännössä johtanut uusien standardien käyttöönottoon sen jälkeen, kun yhteisön elintarvikelainsäädännön periaatteista annettu asetus 178/2002 tuli voimaan. Lainsäätäjä keskittyi kuitenkin yhteisön toimijoiden velvollisuuksiin ja jätti tuontituotteille asetettavat velvoitteet taka-alalle.

4.5.1 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tietojen mukaan nykyisin yli kolmannes sisämarkkinoilla vaarallisiksi julistetuista elintarvikkeista on peräisin Euroopan unionin ulkopuolelta. ETSK muistuttaa, että Euroopan unionilla on velvollisuus taata kuluttajien turvallisuus ja terveys ja varmistaa, että kaikki markkinoille saatetut tuotteet, myös tuontituotteet, täyttävät standardit.

4.6 Toinen ongelma, johon yhteisön tuottajat ja jalostajat törmäävät, on se, että edellä kuvattu yhteisön markkinoilla vallitseva tasapainon puute haittaa lopulta niiden kilpailukykyä tuontituotteisiin verrattuna.

4.6.1 Oman mallimme vaatimukset nostavat merkittävästi tuotantokustannuksia. Tuontituotteet eivät täytä kaikkia vaatimuksia, ja joissakin tapauksissa niihin on lisäksi tapana soveltaa alennettuja tulleja. (2)

4.6.2 Wageningenin yliopiston LEI-instituutin tekemän tutkimuksen 2008-071 mukaan direktiivissä 99/74/EY säädettyjen, munivien kanojen kasvatustilaa koskevien eläinten uusien hyvinvointivaatimusten soveltaminen nostaa yhteisön keskivertotuottajien kustannuksia 8–10 prosenttia; niiden on kilpailtava Brasiliasta ja Yhdysvalloista tuotujen tuotteiden kanssa, jotka eivät täytä samanlaisia eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia ja joiden tuotantojärjestelmien standardit ovat huomattavasti yhteisön lainsäädäntöön perustuvia standardeja alhaisemmat (voimaperäinen tuotanto, vähemmän lääkkeiden käyttöä koskevia rajoituksia, ei rajoituksia muuntogeenisten organismien käytölle eläinten ruokinnassa jne.).

4.6.3 Sääntelystä johtuvilla kustannuksilla on samantapaisia vaikutuksia. Unionin rehuteollisuus tarvitsee tiettyjä tuontiraaka-aineita, koska niiden tuotanto ei ole Euroopassa riittävää; yhteisön lainsäädännön mukaiset muuntogeenisiä organismeja koskevat tiukat rajat vaikeuttavat kuitenkin eläinruokinnan kannalta olennaisten tuotteiden tuontia, esimerkiksi viljakasvien, soijan tai valkuaisainekasvien siementen tuontia Brasiliasta tai Argentiinasta. Rajoitukset vaikuttavat suoraan unionin lihantuotantoon ja -jalostukseen kohonneina kustannuksina, jotka verottavat alan kilpailukykyä sekä unionin markkinoilla että vietäessä tuotteita kolmansiin maihin. Tämä toteamus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että komitea toivoisi muuntogeenisten organismien käyttöä.

4.6.4 Myös Euroopan komissio myöntää asianlaidan maatalouden PO:n laatimassa kertomuksessa muuntogeenisiä organismeja koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta ja toteaa, että täydellisen suvaitsemattomuuden linja saattaa aiheuttaa jopa 200 miljardin euron tappiot unionin maatalouselintarvikesektorille. Oletetusti korkea eurooppalainen kuluttajansuoja ei sitä paitsi toteudu käytännössä, koska unioniin tuodaan edelleen sellaisista eläimistä peräisin olevaa lihaa, maitoa ja muita tuotteita, joiden ravintoon on sisältynyt muuntogeenisiä organismeja. Näin ollen olisi tarpeen luoda edellytykset sellaisen tuotantoketjun kehittämiselle, jossa otetaan entistä paremmin huomioon kuluttajien odotukset.

4.6.5 Mainitun kaltaisia ongelmia ilmenee myös muilla osa-alueilla, joilla on niin ikään merkittäviä sääntelystä johtuvia kustannuksia, kuten torjunta-aineet (jäämien enimmäismäärät ja muut ympäristörajoitukset), kasvinsuojelu tai eläinten tunnistaminen.

4.7 On siis olemassa poliittisluonteisia kantoja, joiden vuoksi nykytilanne ei ole kovin kestävä. Ei tunnu loogiselta, että eurooppalaisia toimijoita syrjitään niiden omilla luonnollisilla markkinoilla kolmansiin osapuoliin nähden.

5. Kaivataan ratkaisuja

5.1 ETSK:n mielestä Euroopan unionin on löydettävä ratkaisuja, joilla voidaan tehostaa yhteisön mallin soveltamista sisämarkkinoilla ja joissa kunnioitetaan vapaata kilpailua ja kansainvälisiä sääntöjä.

5.2 Ratkaisu edellyttää puuttumista eri osa-alueisiin, ja eräissä tapauksissa se saattaa merkitä asteittaista soveltamista. ETSK:n mielestä mahdollisia toimenpiteitä ovat:

—

markkinoillepääsyn ehtojen parantaminen – Tuontia valvomalla on pystyttävä varmistamaan, että unioniin tulevat – varsinkin elintarvikeketjun osaksi tarkoitetut – eläimet ja kasvit tuodaan unioniin turvallisesti ja että ne täyttävät eurooppalaiset standardit. Lisäksi on tärkeää, että valvonta on yhtenäistä, jotta kaikilla tuotteilla on niiden tulopaikasta riippumatta samanlaiset turvallisuustakuut. Kysymys on eurooppalaisten toimijoiden kannalta siitä, että kumpikin osapuoli noudattaa sääntöjä.

—

eurooppalaisen mallin kansainvälisen maineen parantaminen – Euroopan unionin on selvitettävä ja tehtävä tunnetuksi sitä, miten kansainvälinen yhteisö ottaa vastaan eurooppalaisen mallin, jonka lähtökohtana ovat Yhdistyneiden kansakuntien maailmanlaajuisesti edistämät kestävyysarvot. Asiasta on levitettävä tietoa WTO:n, FAOn, Codex Alimentarius Mundin, OIE:n, ILOn, UNCTADin ja muiden järjestöjen välityksellä. Myös lainsäädäntö olisi pyrittävä yhdenmukaistamaan mahdollisimman pitkälle kaikkialla maailmassa eriarvoisen kohtelun välttämiseksi.

—

kuluttajien terveyden ja eläinten hyvinvoinnin suojeluun tähtäävien järjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen tehostaminen unionin ja kolmansien maiden kesken – Euroopan unionin on sisällytettävä kauppasopimuksiinsa erityisiä lukuja terveys-, kasvinsuojelu- ja elintarvikejärjestelmien vastavuoroisesta tunnustamisesta, jotta saavutetaan yhteisymmärryksessä WTO:n määräämät asianmukaiset terveydensuojelutasot.

—

kansainvälisen teknisen avun tehostaminen edistämällä sellaisia aloitteita kuin Better Training for Safer Food, jolla tuetaan kehitysmaista unioniin tuotteita vievien tai potentiaalisten viejien kanssa tehtävää teknistä yhteistyötä kouluttamalla teknistä henkilökuntaa, laatimalla sääntöjä ja standardeja, vaihtamalla virkamiehiä jne.

—	kaupalliset kannustimet – EU voisi myös tutkia mahdollisuutta parantaa sellaisten kehitysmaiden kaupallista kohtelua, jotka yhtenäistävät järjestelmänsä yhteisön mallia vastaavaksi, ja lisätä niille myönnettävää rahoitusta tai kehitysapua.

—

säädöskäytännön parantaminen – Kun kerran unioni ei saa turvautua protektionistisiin toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan pääsyä unionin markkinoille, se ei myöskään voi sallia, että eurooppalaista mallia sovelletaan yhteisön omien toimijoiden haitaksi. Lainsäädännön yksinkertaistaminen voi lisäksi olla erittäin hyödyllinen keino vähentää tarpeettomia hallinnollisia rasitteita.

5.2.1 Osa eurooppalaisesta mallista pohjautuu julkishyödykkeisiin, joita kansalaiset ja kuluttajat pitävät välttämättöminä: niistä merkittävimpiä ovat alkuperään ja tuotantomenetelmiin perustuva laatu, eläinten suojelu, ennalta varautumisen periaate tai ympäristönsuojelu.

5.2.2 Unionin politiikkaan olisi saatava välineitä, joilla estetään työn siirtäminen muille alueille, jotta voidaan kilpailla tasavertaisin ehdoin edistämällä sisämarkkinoilla puolustettujen, ihmisarvoista työtä koskevien työelämän normien (3) soveltamista. Euroopan unionin on lisäksi ponnisteltava merkittävimmissä kansainvälisissä järjestöissä (ja erityisesti WTO:ssa), jotta työelämän perusnormit huomioidaan myös muissa kuin kaupallisissa yhteyksissä, sillä vain oikeudenmukainen kauppa voi olla aidosti vapaata.

5.2.3 Lainsäätäjän on siis asetettava etusijaan nykytilanteen tasapainottaminen ryhtymällä tarpeellisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin.

5.3 ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon käsillä olevan lausunnon ja kannustaa puheenjohtajavaltio Espanjaa tekemään tämänsuuntaisia ehdotuksia.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 77, 31.3.2009, 81.

(2) ETSK palauttaa mieliin, että EU on maailman suurin maatalouselintarvikkeiden tuoja. Tämä asema on vakiinnutettu muita heikommin edistyneiden maiden ja kehitysmaiden tuotteisiin sovellettavin tullietuusjärjestelyin (SPG, SPG+, kaikki paitsi aseet).

(3) ILOn yleissopimukset 87, 98, 105, 111, 135 ja 182; ILOn julistus työelämän periaatteista ja perusoikeuksista; ILOn kolmikantainen periaatejulistus, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa; ILOn julistus pakkotyöstä; ILOn julistus syrjinnästä; ILOn ihmisarvoista työtä koskeva toimintaohjelma; ILOn julistus lapsityövoimasta; OECD:n antamat omistajaohjauksen periaatteet; OECD:n suuntaviivat monikansallisille yrityksille; YK:n vuosituhatjulistus.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä” (valmisteleva lausunto)

2011/C 18/02

Esittelijä: Carlos TRÍAS PINTO

Unionin puheenjohtajavaltio Espanja päätti 20. tammikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta, yksi vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suosittaa, että tehostetaan laatupolitiikkaa ja kuluttajille suunnattua viestintää, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä pyrittäessä edistämään unionin maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä sekä parantamaan maatalouden tuotekuvaa. Tämä edellyttää seuraavaa:

—	On edistettävä maataloustuotantoon liittyvien sosiaalisten ja ympäristö- ja terveysnäkökohtien sekä eläinten hyvinvoinnin arvostusta hyödyntämällä uusia tieto- ja viestintätekniikkaan (tvt) perustuvia välineitä.

—	Nykyiset akkreditointijärjestelmät on saatava entistä johdonmukaisemmiksi ja yhdenmukaisemmiksi laatimalla suuntaviivat niiden selkiyttämiseksi, yhtenäistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

—	On tehostettava tuottajien, teollisuuden toimijoiden, kaupan pitäjien ja kuluttajien välisiä viestintäkanavia sekä kehitettävä tehokkaita strategioita kansalaistiedottamista varten.

1.2 Tarkemmin sanottuna ETSK ehdottaa, että ryhdytään toimenpiteisiin seuraavasti:

1.2.1 Työkalut

—

Tvt-pohjaisten viestintävälineiden käyttöönotto – Tieto- ja viestintätekniikka ovat läsnä päivittäisessä elämässämme, mutta niitä ei vielä hyödynnetä ostoprosessissa. Jos niitä alettaisiin käyttää kauppojen hyllyillä tiedottamistarkoituksiin, tietoa voitaisiin jatkuvasti päivittää (maataloustuotteiden hyllykierto on nopeaa), kuluttaja voisi tehdä niiden perusteella valintansa ja tietoja voisi saada mistä käsin tahansa.

—

Väittämien paikkansapitävyyden varmistaminen jäljitettävyyden avulla – Tuotantoketjussa on monenlaisia toimijoita, jotka ovat vastuussa kokonaislaatuun sisältyvistä sosiaalisista ja ympäristönäkökohdista. Jäljitettävyyden avulla saadaan selville toimijoiden lisäksi se, miten nämä ovat tuotetta käsitelleet, sekä siihen liittyvät merkinnät.

1.2.2 Keinot

—	Kokonaislaatua kuvaavien kriteereiden sisällyttäminen nykyisiin vapaaehtoisiin järjestelmiin, kuten EU:n ympäristömerkkiin, mikäli sen soveltamisala ulotetaan maataloustuotteisiin, tai nykyisiin laatustandardeihin, kuten suojattuun alkuperänimitykseen tai suojattuun maantieteelliseen merkintään.

—	Uuden, vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän luominen ilmentämään sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia, joiden perusteella kuluttaja voi arvioida tuotteen kokonaislaatua nopeasti, helposti ja luotettavasti.

1.2.3 Strategiat

—	Eurooppalaisen laadun tunnetuksi tekeminen – ETSK ehdottaa, että järjestetään yhä useampia eurooppalaisten maataloustuotteiden viestintäkampanjoita ja tuodaan esiin tuotteiden täyttämät korkeat laatua ja monipuolisuutta koskevat standardit.

—

Toimenpiteiden edistäminen ja yhdentäminen – Hallinnolla on mahdollisuus hyödyntää käytettävissään olevia keinoja edistääkseen sosiaalisen vastuun mukaisten ja ympäristöä kunnioittavien maataloustuotteiden menekkiä julkisin hankinnoin, verotusta eriyttämällä, tiedotuskampanjoin ja tuotantokannustimin.

2. Johdanto

2.1 Nyky-yhteiskunta reagoi päivä päivältä yhä herkemmin mittaviin sosiaalisiin ja ympäristöhaasteisiin sen jälkeen, kun huomattiin ilmastonmuutoksen vaikutukset, luonnonvarojen asteittainen ehtyminen ja vaurauden jakautuminen aina vain epätasaisemmin.

2.2 Paradoksaalista kyllä, tämä vähä vähältä tapahtuva tiedostaminen ei juuri näy ostopäätöksissä (toimissa, joita on alettu nimittää tietoiseksi ja vastuulliseksi kulutukseksi). Tämä ilmentää valitettavasti kuilua, joka erottaa kuluttajan teoreettisen kannan (1) hänen päivittäisestä käyttäytymisestään.

2.3 On kuitenkin pidettävä mielessä, että taloudellisesti erittäin epävarmoina aikoina on hyvin monimutkaista sisällyttää jatkuvasti perinteiseen hinta–tuote-yhtälöön (2) sellaisia muuttujia kuin sosiaalinen ja ympäristövaikutus, varsinkin jos tämä vaikuttaa kuluttajan maksamaan hintaan. Mutta ei voida pitää itsestään selvänä, että sosioekonominen kriisi on osunut ajallisesti yhteen ympäristökriisin kanssa ja että niihin on kumpaankin kiinnitettävä huomiota samanaikaisesti. Eli toisin ilmaistuna, kuten Jacques Delors on todennut, arvomaailman kriisi on sitä, että elämme maailmassa, jossa kaikki on ostettavissa. Arvomme on siis asetettava uuteen järjestykseen.

2.4 Euroopan unionin maatalouselintarviketuotannon lähtökohdaksi on onneksi otettu korkeat terveys- ja ympäristövaatimukset sekä sosiaaliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät standardit, jotka voitaisiin määritellä kokonaislaadun järjestelmäksi. Tämä tuo unionille eittämättä lisäarvoa muuhun maailmaan verrattuna, mutta se myös vaarantaa kilpailua.

2.5 Monet kokonaislaatuun kuuluvista tekijöistä ovat osa normeja tai sisältyvät eurooppalaisen elintarviketeollisuuden varsinaisiin menettelytapoihin. Tuotteet ja tuottajat siis noudattavat niitä jo. Näin ei valitettavasti ole monien kolmansista maista unioniin tuotujen tuotteiden laita. Ero merkitsee yhä useammin sitä, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden maataloustuotteiden hinnat eroavat toisistaan yhä enemmän, mikä johtaa ensin mainittujen tuotteiden kilpailukyvyn heikkenemiseen.

2.6 Laadun tavoittelu, joka on tulosta vanhasta perinteestä ja erityisosaamiseen suunnatuista suurista ponnisteluista, ei saa enää olla kilpailu-uhka, kuten nykyisin, vaan sen on tarjottava entistä parempi tilaisuus kehittymiseen. Niinpä onkin harkittava uudenlaisia strategioita, joissa hyödynnetään eurooppalaisen tuotantomallin muista poikkeavia ominaispiirteitä ja ohjataan kuluttaja asettamaan eurooppalaiset tuotteet etusijaan. Samalla on korostettava erityisesti kuluttajaviestintään tähtääviä toimia valjastamalla niihin useita erilaisia kanavia ja ennen kaikkea luomalla tehokkaita tvt-pohjaisia (tieto- ja viestintätekniikka) kuluttajavalistus- ja -tiedotusvälineitä (3).

2.7 Samalla on huomioitava tarpeelliset niin tekniset kuin taloudelliset tuet monitoimisen maatalousmallin edistämiseksi myös vastaisuudessa varmistamalla eurooppalaisten maatilojen kannattavuus, tuottajille maksettavat oikeudenmukaiset hinnat sekä vakaiden ja laadukkaiden työpaikkojen säilyminen, mikä on mallin elinkelpoisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

2.8 ETSK korostaa niin ikään, että kilpailukyvyn parantaminen maataloustuotteiden laatupolitiikkojen ja kuluttajatiedotuksen avulla edellyttää seurakseen toimenpiteitä, joilla maatalouselintarvikkeiden arvoketju tasapainotetaan, sillä sitä vaivaavat nykyisin monenlaiset hintavääristymät, joihin vaikuttaa tiettyjen alan toimijoiden harjoittama määräävän aseman hyväksikäyttö. (4)

3. Kuluttajat, laatu sekä sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat

3.1 ETSK on vahvistanut jo aikaisemmin kestävää kehitystä koskevan sitoumuksensa keinona edistää Euroopan unionin ympäristöystävällistä, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Tämä sitoumus voi vahvistaa jo olemassa olevaa eurooppalaista maatalousmallia niin, että tarkistetaan nykyistä laatu-käsitettä, jossa suositaan lähtökohtaisesti tuotteeseen kiinteästi liittyviä perinteisiä laatuseikkoja (maku, ulkonäkö, koko jne.), ja siirryttävä käyttämään muita, tuotantoympäristöstä kertovia kriteereitä, kuten sosiaaliset, ympäristö- ja terveysnäkökohdat, turvallisuus sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät seikat. Kutsumme niitä uusiin erityisosaamisesta kertoviin merkintöihin perustuvaksi kokonaislaaduksi.

3.1.1 Seuraavassa esimerkkejä muutamista harkinnan arvoisista kriteereistä tai merkinnöistä (5). Niitä ei ole tarkoitettu tyhjentäviksi eikä rajoittaviksi.

Ympäristövaikutukset

—	kastelutyypit

—	tuotteeseen liittyvä energiankulutus

—	etäisyys tuotantopaikalta

—	pakkaustyypit

—	jätehuolto

Sosiaaliset tekijät

—	alkuperämaan lainsäädännön noudattaminen

—	kuluttajahinnan ja tuottajahinnan suhde

—	työsopimustyyppi (vakituinen/tilapäinen)

—	vammaisten työhönotto

—	sukupuolten yhdenvertaisuus

Eläinten hyvinvointi

—	kasvatustapa ja eläinsuojatyyppi

—	rehutyyppi

—	kuljetusjärjestelmä

—	teurastusmenetelmä.

3.2 Unioni voi erottua tuotteillaan muista tuottajamaista tällaisten uusien, kokonaislaatua kuvaavien puitteiden ansiosta, sillä eurooppalaiset tuotteet täyttävät jo nykyisin monet edellä luetelluista näkökohdista siksi, että unionin ja itse jäsenvaltioiden lainsäädäntö on paljon tiukempaa kuin muiden tuottajamaiden. Ongelmana on, etteivät kuluttajat tunne suurinta osaa säännellyistä seikoista, eikä niitä sen vuoksi oteta huomioon ostopäätöksessä, varsinkaan jos kuluttaja on epätietoinen väitteiden todenperäisyydestä. Niinpä kuluttajaa onkin valistettava ja annettava hänelle tietoa, jotta paremmin käyttäytyvillä tuotteilla alkaisi olla enemmän kysyntää.

3.3 Tässä yhteydessä ei ole mainittu elintarviketurvallisuutta; sitä ei pidetä pelkkänä erityisosaamisesta kertovana kriteerinä vaan pikemminkin kiistattomana takuuna unionin kansalaisten oikeudesta terveyteen. ETSK toistaa olevansa tyrmistynyt leväperäisyydestä, jonka turvin unioniin on luvallista edelleenkin tuoda elintarvikkeita, jotka eivät ole kaikilta osin jäljitettävissä (koska komissio ja jäsenvaltiot tulkitsevat elintarvikelainsäädäntöä epäilyttävästi), tai elintarvikkeita, joita on käsitelty EU:ssa kielletyillä synteettisillä valmisteilla. Tällaisten tuotteiden markkinoille saattaminen on kuluttajapetos, ja se on vilpillistä kilpailua eurooppalaisia tuottajia kohtaan.

4. Jäljitettävyys kertoo laadusta

4.1 Kaikkialle on nykyisin syntymässä erinäisiä aloitteita (6) tuotteen jäljittämiseksi koko sen elinkaaren ajalta. Kokemuksia on jo sekä pakollisesta käytännöstä (esimerkiksi naudanlihan jäljitettävyys EU:ssa) että vapaaehtoisista toimista (eri jakeluketjut tai hiilijalanjälki-tyyppiset aloitteet).

4.2 ETSK tutkailee jäljitettävyyden hyödyntämistä uudella tapaa – ensin vapaaehtoisesti – siten, että sillä viestitään laadusta sisällyttämällä tietoon erilaisia tuotteeseen liittyviä sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia tai -indikaattoreita, jotta kuluttajan on helpompi tulkita tietoa. Komitea ehdottaa, että jäljitettävyys, joka on tehokas ja luetettava keino asiaankuuluvine sertifiointeineen tai todentamisineen, pannaan palvelemaan kuluttajia siten, että he voivat tehdä ostopäätöksensä tietoisesti ja varmoina siitä, että annetut tiedot ovat oikeita ja todellisia.

4.3 On luotava tarvittavat mekanismit, jotta jäljitettävyydestä kertovat merkinnät saadaan näkyviin. Mekanismit voivat vaihdella perinteisistä pakkausmerkinnöistä, olivatpa ne joko arviointiasteikon tyyppisiä (kuten energiatehokkuusmerkintä), tunnuksia (ympäristömerkki, alkuperämerkintä) tai väittämiä [claims] (kierrätettävä) aina tieto- ja viestintätekniikan käyttöön asti.

5. Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet tiedotettaessa kuluttajille maataloustuotteiden laadusta

5.1 Kuluttaja on tähän asti saanut tietoa tuotteesta pääasiassa pakkausmerkinnästä. Vaikka pakkausmerkinnällä on tietojen avoimuuden kannalta keskeinen asema, kyseiseen pieneen tilaan on kuitenkin ilmestynyt yhä enemmän vapaaehtoisia tai pakollisia merkintöjä. Viestejä voi näin olla entistä vaikeampi havaita ja ymmärtää, mikä johtuu viestien ylenpalttisuuden lisäksi myös siitä, että eräät niistä ovat monimutkaisia (tästä selkeä esimerkki on kananmuniin painettu koodi, jossa voidaan ilmoittaa seuraavat tiedot: kasvatustapa, alkuperämaa ja tuottajan tunnistenumero).

5.2 Maataloustuotteilla on lisäksi eräs merkittävä erityispiirre: niiden nopea hyllykierto, joka johtuu sekä tuotteiden kausiluonteisuudesta että tuottajan vaihtumisesta vuoden tai jopa satokauden aikana.

5.3 Toisaalta monet kansalaiset ovat jo tulleet tutuiksi tieto- ja viestintätekniikoiden kanssa. Näiden tekniikoiden tiedonsiirto- ja -tallennuskapasiteetti (esimerkiksi QR-koodit (7)) on kehittynyt huomattavasti ja samalla niiden hinta on laskenut. Kuluttajatietoa voitaisiin jakaa ennen ostotapahtumaa ja sen jälkeen hyödyntämällä nykyisiä henkilökohtaisia laitteita (esimerkiksi matkapuhelimet), itse myymälöihin tarkoitusta varten asennettuja laitteita (LCD-kosketusnäyttö) tai internetiä.

5.4 Esimerkiksi Italiassa on käytössä seuraavanlaisia tekniikoita, joilla parannetaan kuluttajatiedotusta ja todistetaan tuotteiden laatu:

—	Campagna amica -markkinat osoittavat, että tuottaja- ja kuluttajahintojen leveiden marginaalien ansiosta kotitaloudet voivat tehdä hankintansa kohtuuhintaan ja tuottajat säilyttävät tulonsa.

—

Tac salva mozzarella on ensimmäinen analyysijärjestelmä, jonka avulla voidaan paljastaa, onko mozzarella valmistettu todella tuoreesta maidosta vai vanhasta, pakastetusta tai jäähdytetystä juustomassasta. Uusi teknologia on konkreettinen väline, jolla tuottajia ja kuluttajia suojellaan maatalouselintarvikkeiden piratismilta.

5.5 ETSK ehdottaakin, että harkittaisiin, miten kuluttajille annettavaa tietoa voidaan parantaa tieto- ja viestintätekniikan avulla. Olisi tarkasteltava etenkin sellaista tekniikkaa, josta voi olla hyötyä ostotapahtuman yhteydessä, sillä kuluttaja tekee ostopäätöksen useimmissa tapauksissa kaupan hyllyn ääressä.

6. Pakkausmerkinnät ja uudet erityisosaamisesta kertovat merkinnät

6.1 EU:n ympäristömerkin (EU-kukan) käyttöalan laajentaminen elintarvikkeisiin

6.1.1 EU-merkki on symboli, joka kertoo ympäristöä säätävästä laadusta. Määriteltäessä ympäristöä säästävän laadun kriteereitä, jotka tavaran tai palvelun on täytettävä saadakseen EU:n ympäristömerkin, lähtökohdaksi otetaan elinkaaren analyysi. Näin varmistetaan, että tuote täyttää tietyt ympäristövaatimukset koko käyttöikänsä ajan.

6.1.2 Kun komission esittämä tutkimus (8) on tehty (viimeistään 31. joulukuuta 2011), ETSK ottaa asiaan kantaa. Tässä yhteydessä on huomioitava kaksi merkittävää seikkaa:

—	Elintarvikkeiden jo sinänsä tiiviisiin pakkausmerkintöihin lisätään uusi merkintä.

—	Merkki voidaan käsitteellisesti sekoittaa luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkintään (neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä).

6.1.3 Myönteistä olisi se, että kuluttaja mahdollisesti tunnistaisi merkin, koska se on aiemmin ollut käytössä muissa tuotteissa, ja se, että myöntämisperusteet olisivat laajemmat kuin luonnonmukaiseen tuotantoon liitetyt kriteerit.

6.1.4 ETSK ehdottaa komissiolle, että laadittavassa tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisuutta sisällyttää järjestelmään kokeilunomaisesti sosioekonomisia kriteerejä (kuten eläinten hyvinvointi, yhdenvertaiset mahdollisuudet jne.), ylittämättä ympäristömerkistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1980/2000 säädettyjä puitteita.

6.2 Sosiaalisten ja ympäristökriteerien sisällyttäminen nykyisiin laatustandardeihin

6.2.1 Kuten ETSK on jo moneen otteeseen todennut, EU:ssa on tunnetusti useita maataloustuotteiden laatujärjestelmiä sekä lukuisia yksityisiä merkkejä ja sertifiointeja, joilla pyritään muun muassa seuraavanlaisiin yhteisiin tavoitteisiin:

—	Taataan tuotteiden olevan loppukäyttäjälle turvallisia ja laadukkaita.

—	Tuodaan tuotteisiin entistä enemmän lisäarvoa, jotta parannetaan eri markkinatoimijoiden (tuottajien, jalostajien ja kauppiaiden) kilpailukykyä.

6.2.2 Koska Euroopan unionissa on nykyisin käytössä näin runsaasti erilaisia julkisia tai yksityisiä tarkoitteita, edellä mainitut tavoitteet vesittyvät pahoin, ja lopputulokset voivat olla päinvastaiset kuin alun perin oli tarkoitus. Tämä saattaa aiheuttaa seuraavanlaista haittaa:

—	Kuluttajat ovat hämmentyneitä, koska he eivät tunne eri järjestelmiä.

—	Kuluttajat eivät luota merkintöihin ja/tai sertifiointeihin.

—	Sertifiointi- ja/tai merkintäjärjestelmiin kuuluvat ja niihin kuulumattomat tuottajat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Eriarvoisuutta saattaa syntyä jopa eri sertifiointi- ja/tai merkintäjärjestelmiin kuuluvien tuottajien kesken.

—	(Unionitasolla) sertifioiduilla paikallistuotteilla ei ole suojaa unionin ulkopuolisissa maissa.

6.2.3 EU:n kannattaisikin ryhtyä yksinkertaistamaan maataloustuotteidensa laatujärjestelmiä ja karsimaan niiden lukumäärää.

6.2.4 ETSK ehdottaa komissiolle, että se käyttäisi hyväkseen järjestelmien ja/tai merkkien myöntämisperusteiden yhtenäistämisen tarjoaman tilaisuuden ja kannustaisi sisällyttämään nykyisiin virallisiin sertifiointijärjestelmiin sosiaalisia ja ympäristökriteereitä (tai muuttamaan niitä). Kriteerit voitaisiin sisällyttää täytettävinä vähimmäisvaatimuksina esimerkiksi luonnonmukaisesta maataloudesta kertovaan merkkiin, suojattuun alkuperänimitykseen, suojattuun maantieteelliseen merkintään tai taattuun perinteiseen erikoisuuteen.

6.2.5 Erityisosaamisesta kertovia merkintöjä voitaisiin sisällyttää myös tiettyihin kaupan pitämistä koskeviin standardeihin, varsinkin sellaisiin normeihin, joihin ne on jo osittain sisällytetty (kuten mahdolliset vapaaehtoiset, varatut merkinnät vuoristo- tai vähähiilisiä tuotteita varten (9).

6.2.6 Yksityisten sertifiointijärjestelmien osalta EU:n olisi hyvä määrittää kaikille standardeille vähimmäisvaatimukset, joihin sisältyisi myös sosiaalisia ja ympäristöindikaattoreita, sekä ryhtyä yhtenäistämään ja yhdenmukaistamaan erilaisia sertifiointijärjestelmiä. Esimerkkinä mainittakoon COSMOS-standardi (http://www.cosmos-standard.org). Se kokoaa yhteen Euroopan eri sertifiointitahoja, ja sen tarkoituksena on luoda luonnollisille ja luonnonmukaisille kosmetiikkatuotteille yksi ainut sertifiointitarkoite, joka perustuu joukkoon yksinkertaisia sääntöjä tuotannon kaikilla tasoilla noudatettavista ennaltaehkäisyn ja turvallisuuden periaatteista, raaka-aineiden hankinnasta lopputuotteeseen asti. Tämä sertifiointitapa on valmis otettavaksi käyttöön huhtikuusta 2010.

6.3 Uuden, vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän luominen ilmentämään sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia

6.3.1 Tarkoituksena on vauhdittaa sellaisen uuden, erityisosaamisesta kertovan sertifiointijärjestelmän luomista, jossa otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. Näin varmistetaan, että maataloustuotteiden ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset tuotteiden koko elinkaaren ajan ja että ne täyttävät myös sosiaaliset vaatimukset, jotka perustuvat sellaisiin periaatteisiin kuin yhdenvertainen kohtelu, oikeudenmukainen ansiotaso tai arvoketjun tasapaino.

6.3.2 Järjestelmän puitteissa pakkauksessa alettaisiin antaa uutta tietoa, mutta siinä erotettaisiin sosiaalisesti ja ympäristön kannalta esimerkilliset tuotteet (ja/tai tuottajat) muista. Sekä julkiset että yksityiset tahot tutkivat parhaillaan tällaisten järjestelmien perustamista.

6.3.3 Uutta järjestelmää kehitettäessä olisi noudatettava ISO 1402X -normien mukaisia vaatimuksia. Niistä mainittakoon tarkkuus, mahdollisuus tarkistaa paikkansapitävyys, asianmukaisuus ja pidättäytyminen harhaanjohtavan tiedon antamisesta. Järjestelmää luotaessa on pohdittava seuraavia keskeisiä seikkoja:

—	Tuleeko järjestelmän olla laadullinen (tunnus tai muu arviointijärjestelmä) vai määrällinen (luettelo merkinnöistä arvoineen)?

—	Voiko se perustua itse annettuihin tietoihin vai edellyttääkö se sertifiointiprosessia?

—	Asetetaanko merkinnöille noudattamisvelvoite (KYLLÄ/EI), pisteytetäänkö järjestelmä vai onko se sekamuotoinen?

—	Miten järjestelmän avoimuus varmistetaan?

7. Eurooppalaisten tuotteiden tunnetuksi tekeminen (eurooppalainen laatu)

7.1 Vaikka komitea on jo ilmaissut vastustavansa EU-vaatimuksista kertovan merkin käyttöönottoa (asiakokonaisuus NAT/413 (10), eurooppalaisten maataloustuotteiden laatuarvoja on tehtävä tunnetuksi (ja ulotettava laatu kattamaan ympäristönäkökohdat) sekä parannettava näin niiden asemaa unionin ulkopuolisissa maissa tuotettuihin tuotteisiin nähden.

7.2 ETSK kehottaa komissiota kehittämään yhteisymmärryksessä sidosryhmien kanssa maa- ja elintarviketaloudelle erityisiä viestintätyökaluja ja -instrumentteja, joilla korostetaan eurooppalaisten tuotteiden laatuarvoja. Muilla sektoreillahan on – tosin tietyin eroin – jo jokseenkin samantapaisia tunnisteita, jotka auttavat kuluttajaa tunnistamaan laatutuotteet, kuten energiatehokkuudesta kertova merkki (tuotteiden merkitseminen ja luokittelu energiatehokkuuden perusteella, mikä on selvästi saanut tuottajat tarjoamaan entistä tehokkaampia tuotteita) tai-merkintä (tuotteen on täytettävä turvallisuusvaatimukset, jotta sitä voidaan myydä Euroopassa, mikä velvoittaa maahantuojat noudattamaan eurooppalaisia vaatimuksia tuodessaan unioniin tuotteita kolmansista maista).

7.3 Laadusta on myös tiedotettava (mikä useimmiten on pakollista) nykyistä paremmin tiedotuskampanjoin käyttämällä isku- tai mainoslauseita, joihin liitetään tuotteen tärkeimpiä laatuominaisuuksia. Kampanjat voivat olla yleisluonteisia (esimerkiksi luomu- ja/tai ekotuotekampanja) tai tiettyyn tuotteeseen tai tuoteryhmään keskittyviä erityiskampanjoita.

8. Toimenpiteiden yhdentäminen (Integrated Product Policy)

8.1 Toimenpiteiden yhdentäminen mainitaan jo 7. helmikuuta 2001 julkaistussa vihreässä kirjassa yhdennetystä tuotepolitiikasta. Tarkoituksena on tehdä ympäristömyötäisiä tuotteita tunnetuksi kaikin viranomaisten käytettävissä olevin keinoin ostamisesta tiedottamiseen sekä verotusta eriyttämällä. Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta asia otetaan uudelleen esiin, mutta erityisesti teollisuustuotteita ajatellen mainitsematta käytännöllisesti katsoen lainkaan maataloudesta peräisin olevia tuotteita.

8.2 Olisi muun muassa tarkasteltava entistä perusteellisemmin, mitä mahdollisuuksia julkiset hankinnat tarjoavat (nykyisinhän keskitytään luonnonmukaisen ja/tai integroidun maatalouden käsitteisiin ja eläinten hyvinvointiin), millä tavoin vastuullista tuotantoa kannustetaan (tukemalla sosiaaliset ja ympäristövaatimukset täyttäviä tuotteita) tai miten kuluttajatiedotus toteutetaan. Tässä kohdin on erittäin tärkeää korostaa tarvetta ryhtyä viestimään laatutuotteesta erityisosaamisesta kertovin merkinnöin. Nykyisin monet kuluttajat yhdistävät vielä laatukäsitteen tuotteiden moitteettomaan ulkonäköön tai muihin tuotteeseen kiinteästi liittyviin ominaisuuksiin. On myös kuluttajia, jotka samastavat luonnonmukaisesti viljellyn tuotteen sosiaalisesti ja ympäristön kannalta erinomaiseksi tuotteeksi, mikä ei kaikissa tapauksessa pidä paikkaansa.

8.3 Niin kuluttajien kuin tuottajien ja jakeluportaankin eettisen asennoitumisen ja todellisen käyttäytymisen välinen kahtiajako voidaan murtaa vain edellä kuvattujen osatekijöiden yhteisvaikutuksella, sillä niissä tarjonta ja kysyntä kohtaavat toisensa.

8.4 Lisäksi ETSK ehdottaa, että tehdään vaikutustenarviointi sen selvittämiseksi, mitä vahvuuksia ja heikkouksia ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen toisi mukanaan yhteisön maatalousmalliin.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Heinäkuussa 2009 julkaistusta Eurobarometri-kyselystä käy ilmi, että neljä viidestä eurooppalaisesta ilmoittaa ottavansa huomioon ostamiensa tuotteiden ympäristövaikutukset ja kannattavansa enimmäkseen toimenpiteitä, joilla parannetaan tuotteiden ympäristökäyttäytymistä.

(2) Ostotapahtuman yhteydessä tehtävään päätökseen vaikuttavat myös tuotteeseen kiinteästi liittyvät osatekijät: ulkonäkö, maine, ravinto-ominaisuudet jne., sekä kuluttajiin itseensä liittyvät tekijät: käytettävissä oleva aika, etäisyys jne.

(3) Valistus ja tiedotus laaja-alaisesti tarkasteltuna, toisin sanoen siten, että se käsittää potentiaaliset kuluttajat; sen on tavoitettava myös koululaiset ja siinä on ryhdyttävä käyttämään kuluttajavalistuksen keinoja.

(4) Tiedonanto KOM(2009) 591 lopullinen ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan”.

(5) Luettelo on ainoastaan esimerkinomainen, ja sen avulla esitetään kokonaislaadun eri aspekteja kuvaavia erilaisia merkintöjä. Tuotetyypin ja sen käsittelyasteen perusteella on tarpeen ottaa käyttöön erityismerkintöjä.

(6) www.tracefood.org tai www.foodtraceability.eu.

(7) QR-koodi (Quick Reference) on ”viivakoodi” tai graafinen matriisi, johon on tallennettu tietoja ja jota voidaan lukea kannettavan kamerallisen laitteen tai verkkokameran avulla siihen sisältyvien tietojen selville saamiseksi.

(8) Kuten yhteisön ympäristömerkkiä koskevien säännösten tarkistamiseksi ehdotetun asetuksen 6 artiklassa todetaan (Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkkijärjestelmästä (KOM(2008)0401 – C6-0279/2008 – 2008/0152(COD)).

(9) Tiedonanto KOM(2009) 234 lopullinen maataloustuotteiden laatupolitiikasta.

(10) EUVL C 218, 11.9.2009.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n ja Montenegron suhteissa”

2011/C 18/03

Esittelijä: Vladimíra DRBALOVÁ

Komission jäsenet Margot Wallström ja Olli Rehn pyysivät 14. heinäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n ja Montenegron suhteissa.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. huhtikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 puoltoääntä 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Käsillä olevan lausunnon arvoa Montenegrolle ja EU:n toimielimille lisäävät suositukset

Montenegron parlamentille:

1.1

Menettely valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajien nimeämiseksi Euroopan unioniin liittymistä käsittelevään kansalliseen neuvostoon (1) tulisi määritellä parlamentin asetuksessa; nimeämisen tulisi perustua EU-asioista kokemusta hankkineiden kansalaisjärjestöjen uskottavuutta ja legitimiteettiä koskeviin selkeisiin kriteereihin.

1.2	Vapaaehtoistoimintaa koskevaan lakiin, jonka käsittely on vielä kesken, tulisi sisällyttää valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden näkökannat.

Montenegron hallitukselle:

1.3	On tehostettava korruption torjuntaa Euroopan komission laatimassa edistymiskertomuksessa esitettyjen suositusten mukaisesti. Monilla aloilla yhä yleinen korruptio on edelleen erityisen vakava ongelma.

1.4

Montenegron hallituksen ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden yhteistyöhön tähtäävän kansallisen strategian täytäntöönpanoa tulisi tehostaa. Olisi vahvistettava selkeät mekanismit, jotta varmistetaan valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden aito edustus eri elimissä voimassa olevien säännösten hengen mukaisesti sekä erityisesti suunnitellussa, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavassa neuvostossa. Montenegron hallituksen ei tulisi valita kansalaisjärjestöjen edustajia kyseiseen elimeen vaan ainoastaan varmistaa, että he täyttävät kelpoisuuskriteerit.

1.5

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavalla nykyisellä viranomaisella on erittäin rajalliset henkilöstö- ja tekniset resurssit auttaa valtiovallasta riippumattomia organisaatioita asianmukaisesti ja varmistaa niiden kehittyminen Montenegrossa. Suunnitelma perustaa valtiovallasta riippumattomia organisaatioita koskevista kysymyksistä vastaava hallituksen komitea, jossa kyseiset organisaatiot ovat aidosti edustettuina, on asetettava etusijalle.

1.6

Valtiovallasta riippumattomia organisaatioita koskevat verosäännökset tulisi määritellä selkeästi ja täydentäviä lakeja tulisi säätää tarvittaessa. Valtiovallasta riippumattomat organisaatiot tulisi lisäksi ottaa entistä tehokkaammin mukaan lakiesityksistä käytäviin julkisiin keskusteluihin, jotta edistettäisiin Montenegron lainsäädännön saattamista EU:n standardien ja parhaiden käytänteiden mukaiseksi. Tämä koskee myös EU-jäsenyyttä koskevan kansallisen suunnitelman ajantasaistamista sekä liittymistä valmistelevan tukivälineen (Instrument for Pre-Accession Assistance, IPA) ohjelmasuunnittelua.

1.7

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden rekisteri tulisi ajantasaistaa ja julkistaa toimivaltaisen elimen internetsivuilla yksityiskohtaisten tietojen esittämiseksi valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden lukumäärästä. Näin lopetetaan kysymykseen liittyvä manipulointi. Kaikkien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tulisi julkaista säännöllisesti toiminta- ja rahoituskertomuksensa edistääkseen yhteiskunnan yleistä avoimuutta ja parantaakseen omaa uskottavuuttaan. On hyväksyttävä tarkoituksenmukainen oikeusperusta, toisin sanoen säädettävä lakeja maatalouteen, kalastukseen ja muihin itsenäisiin ammatteihin liittyvästä liiketoiminnasta, ja järjestäytymisoikeus on ulotettava koskemaan kaikkia eikä yksinomaan työntekijöitä.

1.8

Ammattiliittojen edustavuutta koskevan, edelleen käsiteltävänä olevan lakiesityksen pohjalta on luotava oikeudelliset puitteet ammattijärjestöjen edustavuutta koskevien avoimien ja syrjimättömien perusteiden luomiseksi sekä mahdollistettava ammattiliittojen moninaisuus maassa. Lainsäädäntöön olisi myös sisällytettävä seikkaperäiset työnantajajärjestöjen edustavuuskriteerit, jollaiset ammattiliitolle on jo määritelty.

1.9	On ymmärrettävä sosiaalineuvoston potentiaali ja hyödynnettävä sosiaalineuvostoa tehokkaasti kuulemisvälineenä ja työmarkkinaosapuolia informoitaessa kaikkien keskeisten taloudellisten ja sosiaalisten huolenaiheiden käsittelemiseksi.

1.10	Hallituksessa alaisuudessa toimivan EU-asioita käsittelevän komitean on avattava ovensa työmarkkinaosapuolten edustajille ja heidät on otettava vähitellen mukaan prosessiin, jossa maa integroidaan EU:hun.

Euroopan komissiolle:

1.11	Seurantaprosessissa on sovellettava uusia indikaattoreita, yhtä kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen ja toista työmarkkinavuoropuheluun, jotta varmistetaan, että kansalaisyhteiskunta otetaan entistä paremmin ja tehokkaammin mukaan liittymisvalmisteluihin.

1.12	Kansalaisyhteiskunnan kumppanuuksia ja valmiuksien parantamista on tuettava jatkossakin. Kansalaisyhteiskunta on myös otettava mukaan IPAn ohjelmasuunnitteluun ja EU:n ja Montenegron neuvoa-antavan sekakomitean perustamista on edistettävä heti, kun Montenegrolle on myönnetty ehdokasvaltion asema.

ETSK:lle:

1.13	Yhteistyötä Montenegron järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa on jatkettava, kansalaisyhteiskuntaa on tuettava liittymisvalmisteluissa ja on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin EU:n ja Montenegron neuvoa-antavan sekakomitean perustamiseksi.

2. Keskeisiä Montenegroa koskevia tietoja ja lukuja

2.1

Jugoslavian liittovaltion hajoaminen vuoden 1989 jälkeen jätti Montenegron epävarmaan asemaan. Vuosina 1991–1992 Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia erosivat kaikki Jugoslaviasta. Huhtikuun 27. päivänä 1992 Serbia ja Montenegro hyväksyivät yhdessä Jugoslavian liittovaltion perustuslain Belgradissa. Vaikka Montenegro vahvisti poliittisen sitoutumisensa Serbiaan, erillinen montenegrolainen identiteetti eli edelleen vahvana. Helmikuun 4. päivänä 2003 hyväksyttiin Serbian ja Montenegron valtioliiton perustuslaki.

2.2	Montenegron tasavalta järjesti 21. toukokuuta 2006 itsenäisyydestä kansanäänestyksen, jonka tulos oli myönteinen. Maa julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006.

2.3	Montenegro on Länsi-Balkanin pienin valtio. Sen pinta-ala on 13 812 km2 ja väkiluku 620 145 asukasta. Tämä vaikuttaa myös sen asemaan alueen laajemmassa geostrategisessa ja poliittisessa kontekstissa.

2.4

Montenegron yhteiskunnan monietnistä koostumusta on aina pidetty yhtenä sen merkittävimmistä vahvuuksista. Suurimpana ryhmänä ovat montenegrolaiset (43,16 prosenttia), joita seuraavat serbit (31,99 prosenttia), bosniakit (7,77 prosenttia), albaanit (5,03 prosenttia), muslimit (2) (3,97 prosenttia) ja kroaatit (1,10 prosenttia).

2.5

Vuonna 2008 (3) asukaskohtainen BKT oli 4 908 euroa (43 prosenttia EU:n keskiarvosta), ja työttömyysaste oli 16,8 prosenttia. Keskimääräinen nettopalkka oli 416 euroa (4); kuitenkin 12,2 prosenttia väestöstä eli alle 116 eurolla kuukaudessa, ja 4,7 prosenttia väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Vähittäishintojen inflaatio oli 9 prosenttia vuonna 2008. Vuonna 2009 julkinen velka oli 1 071,1 miljoonaa euroa, toisin sanoen 34,7 prosenttia BKT:stä (5), ja vastaavasti kotimainen velka oli 426 miljoonaa euroa (13,8 prosenttia) ja ulkomainen velka 645,2 miljoonaa euroa (20,9 prosenttia). Aikuisten lukutaitoaste oli 97,5 prosenttia.

3. EU:n ja Montenegron suhteet

3.1

Nykyisin Montenegron keskeisenä haasteena on vahvistaa valtiota ja instituutioita, täyttää EU:n asettamat standardit ja kriteerit ja näin ollen perustaa toimiva oikeusvaltiojärjestelmä, johon kaikki yhteiskuntaryhmät osallistuvat täysimääräisesti. Nämä haasteet ovat osa samaa prosessia ja vaikuttavat voimakkaasti toisiinsa: ne on ymmärrettävä kyseisen vuorovaikutuksen puitteissa.

3.2

EU:n ja Montenegron suhteet perustuvat Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen sekä lokakuussa 2007 allekirjoitettuun kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevaan väliaikaiseen sopimukseen. Montenegro on edistynyt Eurooppa-kumppanuuden täytäntöönpanossa.

3.3

Vuodesta 2007 lähtien Montenegro on saanut liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) liittymistä edeltävää rahoitustukea, jota hallinnoi EU:n uusi lähetystö Podgoricassa. IPA-ohjelman osa-alueita I ja II varten Montenegrolle on myönnetty 31,4 miljoonaa euroa vuonna 2007, 32,6 miljoonaa euroa vuonna 2008 ja 33,3 miljoonaa euroa vuonna 2009.

3.4

Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat olennainen osa Euroopan unionin jäsenyyteen tähtäävää prosessia. Montenegro osallistuu alueellisiin aloitteisiin; aloitteista mainittakoon muun muassa toiminta Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessissa (South-East European Cooperation Process, SEECP), jonka puheenjohtajana se toimii vuosina 2010–2011, sekä alueellinen yhteistyöverkosto (Regional Cooperation Council, RCC), joka korvasi Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen ja jossa pyritään entistä enemmän alueellisella vastuulla olevaan toimintakehykseen. Montenegro toimi Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) puheenjohtajavaltiona vuonna 2009 ja osallistuu myös energiayhteisön perustamissopimukseen sekä sopimukseen Euroopan yhteisestä ilmailualueesta (ECAA).

3.5

Montenegro on jatkanut hyvien kahdenvälisten suhteiden edistämistä naapurimaihin ja EU:n jäsenvaltioihin. Yhteistyö naapurimaiden kanssa on tehostunut erityisesti rajatylittävän yhteistyön (neljä rajatylittävän yhteistyön ohjelmaa Bosnia ja Hertsegovinan, Albanian, Serbian ja Kroatian kanssa), tieteen ja teknologian (Albania), vähemmistöjen suojelun (Kroatia) sekä kaksoiskansalaisuuden (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) aloilla. Serbian-suhteisiin vaikuttaa edelleen Montenegron päätös tunnustaa Kosovon itsenäisyys (6). Suhteet Turkkiin ovat pysyneet hyvinä. Sopimuksia on allekirjoitettu vapaakaupasta ja kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä. Kahdenväliset suhteet Italiaan, joka on Montenegron tärkein kauppakumppani EU:ssa, ovat kehittyneet edelleen. Montenegron tärkein kauppakumppani alueella on edelleen Serbia, jonka osuus Montenegron koko kauppavaihdosta on kolmannes.

3.6

Montenegron asema kansainvälisellä areenalla vahvistuu jatkuvasti. Siitä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien, ETYJ:n, IMF:n, Euroopan neuvoston sekä monien muiden alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen jäsen. Hallitus on ilmoittanut EU-jäsenyyden olevan perimmäinen tavoite, jota ylivoimainen enemmistö kansalaisista kannattaa (7).

3.7

Vuoden 2009 kertomuksessa Montenegron edistymisestä (8) kuvaillaan Montenegron ja Euroopan unionin suhteita, tarkastellaan Montenegron edistymistä Kööpenhaminan poliittisten kriteerien saavuttamisessa, analysoidaan Montenegron taloustilannetta sekä luodaan katsaus Montenegron valmiuksiin panna täytäntöön unionin standardit eli yhdenmukaistaa lainsäädäntönsä ja politiikkansa vähitellen unionin säännöstön kanssa. Lisäksi siinä käsitellään toimenpiteitä, joihin maa on ryhtynyt selviytyäkseen rahoitus- ja talouskriisistä.

3.8	Vaikka kertomuksessa tuodaan esiin monilla aloilla aikaansaatu merkittävä edistyminen, Montenegron julkishallinto, oikeuslaitos sekä toiminta korruption torjumiseksi ovat jatkossakin suurimpia haasteita.

3.9

Hallitus on entisestään järkeistänyt EU:hun integroitumiseen liittyviä toimiaan pitämällä yllä erityisen ripeää tahtia uuden lainsäädännön hyväksymisessä. Uuden lainsäädännön laatiminen ja hyväksyminen – jotka toteutetaan yleensä kohtuullisessa aikataulussa ja useimmiten asianmukaisesti – on kuitenkin erotettava selkeästi lainsäädännön täytäntöönpanosta, jota usein haittaa resurssien tai poliittisen tahdon puute.

3.10

Viisumivapaus on ollut keskeinen vuotta 2009 luonnehtinut kysymys: Euroopan komissio ehdotti 15. heinäkuuta järjestelmän vapauttamista, jos Montenegro täyttää etenemissuunnitelmassa mainitut edellytykset. Marraskuun 30. päivänä 2009 Euroopan unionin sisäasiainministerit sopivat virallisesti viisumipakon poistamisesta Schengenin alueelle saapuvilta entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian ja Montenegron kansalaisilta 19. joulukuuta 2009 lähtien.

3.11

Taloudellisten kriteerien osalta kansallinen yksimielisyys talouspolitiikan keskeisistä tekijöistä on säilynyt. Ulkoisessa taseessa ja rahoitusalalla tapahtuneiden mukautusten laajuus koetteli markkinamekanismin toimintaa. Julkiseen talouteen kohdistuva paine kasvoi vuonna 2009. Rahoituskriisi on suurelta osin sanellut makrotalouspolitiikkaa. Siinä on keskitytty aiempaa varovaisemman veropolitiikan toteuttamiseen ja rakenteellisten uudistusten nopeuttamiseen.

4. Kansalaisyhteiskunta (9) uudessa sosioekonomisessa tilanteessa

4.1 Alkuhuomiot

4.1.1

Montenegron kansalaisyhteiskunnalla ei ole vahvoja historiallisia juuria tai perinteitä. (10) Ensimmäinen vapaaehtoisjärjestö, joka perustettiin vasta 1800-luvun puolivälissä, keskittyi pääasiassa hyväntekeväisyystoimintaan. Ensimmäiset ammattiliitot ja työntekijäjärjestöt perustettiin 1900-luvun alussa. Kommunistihallinnon myötä vuonna 1945 kansalaisyhteiskunnan riippumattomien organisaatioiden toiminta kiellettiin ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden työskentelyä rajoitettiin ankarasti.

4.1.2

Kansalaisyhteiskunta ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat Montenegron tilanteessa synonyymeja. – Valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat osa kansalaisyhteiskuntaa, johon CIVICUS-järjestön (11) laatiman määritelmän mukaan kuuluu lisäksi 19 muuta osatekijää. Vaikka tarkoituksena onkin pitäytyä laajemmissa ryhmissä, on kuitenkin todettava, että kansalaisyhteiskuntaa edustavat myös esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt, ammattiliitot, tiedotusvälineet, ammattialajärjestöt, säätiöt ja yhteiskunnalliset liikkeet. Montenegron kansalaiset kuitenkin samaistavat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä selittyy suurelta osin siitä, että valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat aidosti edistäneet avoimen kansalaisyhteiskunnan ja asianmukaisen valtatasapainon periaatteiden vahvistamista, mutta se on myös osoitus huolestuttavan alhaisesta yhteiskunnallisen aktiivisuuden, potentiaalin ja aloitteellisuuden tasosta kansalaisyhteiskunnan muissa ryhmissä.

4.2 Montenegron eri eturyhmät

4.2.1

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden toimintaa ohjaavat oikeudelliset puitteet ovat vankat. – Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden perustaminen perustuu perustuslailliseen kokoontumisvapauteen (12); asiasta säädetään yksityiskohtaisemmin kansalaisjärjestöistä annetussa laissa (13) sekä eräissä muissa säädöksissä. Tiettyjä kansalaisjärjestöjen toiminnan näkökohtia ei kuitenkaan ole määritelty selkeästi etenkään verotusjärjestelmän osalta, ja parantamisen varaa on edelleen. Edellä todetun lisäksi hallituksen 14. tammikuuta 2010 antamassa laissa vapaaehtoistyöstä ei tunnusteta kansalaisjärjestöjen edustajien asemaa, mikä kyseenalaistaa lain koko hengen.

4.2.2

Kansalaisjärjestöjen rekisteröiminen – Menettely on vaivaton, mikä on tietyissä tapauksissa johtanut siihen, että kansalaisjärjestöjä on rekisteröity paljon. Rekisteriä pidettiin oikeusministeriössä vuoteen 2006, jolloin se hallituksessa toteutettujen toimivaltamuutosten myötä siirrettiin sisäasiain ja julkishallinnon ministeriöön. Julkisuudessa usein esitetty luku noin 4 500 rekisteröidystä kansalaisjärjestöstä ei ole luotettava, sillä rekisteriä ei pidetä asianmukaisesti. Rekisteriin toisin sanoen lisätään uusia organisaatioita, mutta toimintansa lopettaneita organisaatioita ei ole vähennetty ilmoitetusta kokonaismäärästä. Montenegron hallitus on ilmoittanut, että se ottaa pian käyttöön ohjelmiston, jonka avulla kyseiset kiistanalaiset kysymykset ratkaistaan. Lisäksi maataloustuottaja- tai kalastajajärjestöjen kaltaiset ammatilliset organisaatiot rekisteröidään niin ikään kansalaisjärjestöinä, koska muuten niiden toiminnalle ei ole kattavaa oikeusperustaa tai oikeudellista muotoa.

4.2.3

Julkinen rahoitus – Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden monien vuosien ponnistelut julkisen rahoituksen saamiseksi ovat johtaneet siihen, että kyseisten organisaatioiden saatavilla virallisesti olevan rahoituksen määrä on verraten huomattava paikallistasolla (paikallisen itsehallinnon talousarvioissa noin 883 900 euroa (14)) ja valtakunnan tasolla (kansalaisjärjestöille osoitettavista määrärahoista vastaava parlamentin valiokunta myöntää arviolta 200 000 euroa (15) ja rahapelitulojen osan myöntämisestä vastaava valiokunta 3 440 000 euroa (16)). Lisäksi tietyillä ministeriöillä on erityismäärärahoja niiden vastuualoilla toimiville organisaatioille (17). Kaiken kaikkiaan kyseisillä varoilla voitaisiin edistää merkittävästi kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Valtaosa aktiivisista ja aidoista kansalaisjärjestöistä jää kuitenkin tosiasiassa kyseistä rahoitusta vaille. Sitä ei myöskään ohjata sellaisten ohjelmien tukemiseen, joissa tähdätään yhteiskunnan demokratisoitumiseen. Tämä johtuu siitä, että suurin osa rahoituksesta – erityisesti rahapelituloista peräisin olevat suurimmat määrärahat (18) – osoitetaan harvoille valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden toiminta-aloille ja että valiokunnan työskentelyn avoimuus on yleisellä tasolla puutteellista ja varojen jakamisessa on vakavia puutteita (19). Hallituksen virkamiehistä ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajista koostuneen työryhmän laatima kyseisten varojen jakamista koskeva asetus, jonka Montenegron hallitus antoi vuonna 2008, muodostaa vankat puitteet, mutta sen soveltaminen on edelleen laajalle levinneen manipuloinnin kohteena, mikä on erittäin huolestuttavaa (20). Näiden ongelmien ratkaisemiseksi perustetaan vuonna 2010 uusi monialainen ryhmä valmistelemaan uusia asetuksia.

4.2.4

Rahoitus kansainvälisistä lähteistä – Montenegron kansalaisjärjestöt ovat toimineet lähinnä kansainvälisten rahoittajien antaman tuen varassa. Kyseiseen rahoitukseen on viime aikoina liittynyt ongelmia, koska monet kahdenväliset avustajat ovat vetäytyneet keskittyäkseen omiin painopisteisiinsä ja Yhdysvaltojen antamaa tukea on vähennetty huomattavasti. Tämän seurauksena kansalaisjärjestösektori on tullut riippuvaiseksi EU:n rahoituksesta, jota koskevat menettelyt ovat verraten monimutkaiset. Tämä on jo johtamassa tilanteeseen, jossa ainoastaan suurimmat organisaatiot kykenevät selviytymään ja kehittymään ja vastaavasti muiden on rajoitettava toimintaansa ja kasvuaan.

4.2.5

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden valmiuksien parantaminen – Kansalaisjärjestöjen henkilöstön vaihtuvuus on suuri ja saatavilla olevista institutionaalisista avustuksista on pulaa, mikä rajoittaa jopa kehittyneiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. CRNVO:lla (21) oli aiemmin useita erilaisia valmiuksien parantamiseen tähtääviä ohjelmia, mutta kyseistä toimintaa tukevien rahoittajien vetäytyminen on vaikuttanut vakavasti ohjelmatarjonnan määrään. Parhaillaan ollaan perustamassa uutta EU:n rahoittamaa teknistä tukea Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskunnan organisaatioita (22) varten. Yleisellä tasolla tarvitaan ohjelmia, joissa tähdätään valmiuksien jatkuvaan parantamiseen, sekä institutionaalisia avustuksia, joilla pyritään edistämään henkilökohtaisten valmiuksien kehittämistä. Tämän ohella on kehitettävä erityisosaamista ja taitoja eri aloilla. Edellä todetun lisäksi valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tulisi käsitellä nykyistä enemmän aihekohtaisia kysymyksiä väliaikaisilla tai pysyvämmillä foorumeilla ja verkostoissa tehostaakseen toimiaan ja lisätäkseen niiden vaikutuksia sidosryhmiin.

4.2.6

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden itsesääntely – Noin 200 montenegrolaista kansalaisjärjestöä yhteen kokoavan kansalaisjärjestöjen suurimman yhteenliittymän ”Yhteistyöllä tavoitteeseen” (23) yhteyteen on perustettu itsesääntelyelin, jolle on laadittu käytännesäännöt, jotka valtaosa suurimmista kansalaisjärjestöistä sekä joukko muita kansalaisjärjestöjä ovat hyväksyneet. Käytännesääntöjen mukaisesti ne ovat myös julkistaneet toiminta- ja rahoituskertomuksensa. Tämä on ratkaisevan tärkeää kansalaisjärjestöjen avoimuuden ja näin kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi.

4.2.7

Edustus erilaisia yhteiskunnallisia intressejä edustavissa neuvostoissa – Kaikkien sidosryhmien osallistumista edellyttävien uusien säädösten hyväksymisen myötä valtiovallasta riippumattomille organisaatioille on myönnetty laissa vahvistettu edustus muun muassa Montenegron yleisradioyhtiön (RTCG (24)) hallintoneuvostossa, poliisitoimea koskevassa kansalaisten valvontaneuvostossa (25), Euroopan unioniin liittymistä käsittelevässä kansallisessa neuvostossa (26), korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tähtäävässä kansallisessa komissiossa, vammaispalveluita käsittelevässä neuvostossa, lastenhoitoa käsittelevässä neuvostossa sekä eräissä paikallistason elimissä. Kansalaisjärjestöjen vuosien sinnikkäiden ponnistelujen tuloksena valtaosassa edellä mainituista tapauksista on saatu aikaan parannuksia, mutta EU:hun liittymistä käsittelevä kansallinen neuvosto on edelleen huolestuttava tapaus kansalaisjärjestöjen edustajien legitimiteetin ja laillisuuden kannalta.

4.2.8

Kansalaisjärjestösektorin kestävyys Montenegrossa – Montenegron kansalaisjärjestösektorin perinteet ovat heikkoja ja tulevaisuus epävarma (27) yleisesti heikosti kehittyneen poliittisen ja ihmisoikeuskulttuurin johdosta. Sektori on voimakkaasti riippuvainen ulkomaisesta avusta sekä omista tärkeimmistä johtajistaan, mikä tekee siitä haavoittuvan henkilöiden vaihtuessa tai rahoittajien vetäytyessä. Suurimmissa organisaatioissa on ryhdytty sisäisiin uudelleenjärjestelyihin ja strategiseen suunnitteluun, minkä lisäksi on luotu palveluita, jotka antavat oman lisänsä organisaatioiden talousarvioon, mutta tämä ei kuitenkaan ole vankka tae sektorin yleisestä kestävyydestä.

4.3 Työmarkkinavuoropuhelu ja työmarkkinajärjestöt

4.3.1

Vuonna 2008 annetussa työlainsäädännössä (28) säädetään työehtosopimuksia koskevista säännöksistä, menettelystä työehtosopimusneuvotteluiden osapuolten keskinäisten suhteiden muuttamiseksi sekä muista työnantajien ja työntekijöiden kannalta merkittävistä asioista. Asianomaisen ammattiliiton, työnantajajärjestön ja hallituksen toimivaltaisen tahon on allekirjoitettava yleinen työehtosopimus.

4.3.2

Työlainsäädäntöön sisältyy myös työntekijä- ja työnantajajärjestöjä koskevia säännöksiä. Työntekijät ja työnantajat voivat vapaasti päättää järjestöjensä perustamisesta ja niihin liittymisestä ilman edeltä käsin annettavaa lupaa mainittujen järjestöjen perustamis- ja muissa säännöissä vahvistetuin edellytyksin.

4.3.3

Vapaus perustaa ammattiliitto – Työntekijöille taataan vapaus perustaa ammattiliitto ja osallistua ammattiliittotoimintaan ilman ennakkolupaa. Ammattijärjestöt rekisteröidään työ- ja sosiaaliministeriön pitämään ammattiliittorekisteriin. Lain mukaan edustukselliseksi ammattijärjestöksi katsotaan ammattiliitto, jolla on suurin jäsenmäärä ja joka on rekisteröity sellaisena ministeriöön. Tämä tarkoittaa käytännössä, että ainoastaan yksi ammattiliitto voi edustaa valtakunnan tasolla riippumatta muiden ammattiliittojen lukumäärästä tai tosiasiallisesta edustavuudesta. Sosiaalineuvoston asialistalla on esitys ammattiliittojen edustuksellisuutta koskevaksi laiksi.

4.3.4

Ammattiliittoja edustavat Montenegron ammattiliittojen keskusjärjestö (SSCG) ja Montenegron vapaiden ammattiliittojen unioni (USSCG). SSCG on ITUC:n (29) jäsen, ja se valmistelee parhaillaan liittymistä EAY:hyn (30) tarkkailijajäseneksi. USSCG on äskettäin perustettu järjestö, joka erosi SSCG:stä ja aloitti toimintansa virallisesti marraskuussa 2008. Tästä syystä se ei vielä kuulu kansainväliseen ITUC- eikä eurooppalaiseen EAY-ammattijärjestöön, vaikka sillä on yhteydet niihin molempiin. SSCG:lle on myönnetty työmarkkinaosapuolen asema, vaikka käytännössä mitkään ammattijärjestöt eivät ole käyneet läpi minkäänlaista oikeudellista menettelyä, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan edustuksellisia uuden työlainsäädännön mukaisesti.

4.3.5

Työnantajajärjestöt – Lainsäädännön mukaan työnantajajärjestön katsotaan olevan edustuksellinen, jos sen jäsenet työllistävät vähintään 25 prosenttia Montenegron talouden työvoimasta ja jos niiden osuus Montenegron BKT:stä on vähintään 25 prosenttia. Työnantajajärjestöt ovat velvollisia rekisteröitymään työ- ja sosiaaliministeriössä pidettävään rekisteriin. Ministeriö määrää työnantajajärjestörekisterin ylläpidosta sekä päättää työnantajajärjestöjen edustuksellisuuden määrittämistä koskevista yksityiskohtaisemmista kriteereistä.

4.3.6

Montenegrolaisia työnantajia edustaa Montenegron työnantajien keskusliitto (UPCG), jonka toimipaikka sijaitsee Podgoricassa. UPCG on Genevessä toimivan Kansainvälisen työnantajajärjestön erittäin aktiivinen jäsen ja osallistuu moniin hankkeisiin. Se on niin ikään tarkkailijana Businesseurope-järjestössä (31).

4.3.7

Montenegrolla on myös kauppakamari, vuonna 1928 perustettu lakisääteinen järjestö, joka Euroopan tasolla on Eurochambersin ja Eurocommercen tarkkailijajäsen. Kauppakamarilla ei ole työmarkkinaosapuolen asemaa. Valtakunnan tasolla se kuuluu yritystoiminnan esteiden poistamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävään kansalliseen neuvostoon sekä Euroopan unioniin liittymistä käsittelevään hallituksen komiteaan.

4.3.8

Sosiaalineuvosto on korkein kolmikantainen elin. Se perustettiin kesäkuussa 2008 vuonna 2007 annetun lain pohjalta (laki sosiaalineuvostosta). Neuvostoon kuuluu 11 valtiovallan edustajaa, 11 valtuutettujen ammattijärjestöjen edustajaa sekä 11 työnantajajärjestön edustajaa. Sosiaalineuvoston piirissä toimii useita toimikuntia, jotka käsittelevät erilaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

4.3.9

Muistio sosiaalisesta kumppanuudesta maailmanlaajuisessa talouskriisitilanteessa allekirjoitettiin huhtikuussa 2009; työmarkkinaosapuolet ovat valmiita hyödyntämään erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa virallisia ja epävirallisia kuulemisia nykyisessä globaalissa talouskriisissä.

4.3.10

Huolimatta kolmikantaneuvotteluissa aikaansaadusta edistymisestä kahdenvälinen työmarkkinavuoropuhelu on edelleen hyvin heikkoa, ja siinä keskitytään lähinnä neuvottelemaan alakohtaisista työehtosopimuksista. Vaikka valtakunnan tasolla tavoitteena on aikaansaada ammattiliittojen, työnantajien ja hallituksen allekirjoittama yksi yleinen työehtosopimus, keskusteluja käydään mahdollisuudesta tehdä kaksi työehtosopimusta, yksi talouselämää ja yksi julkishallintoa varten. Mahdollisen tätä koskevan päätöksen tulisi perustua nykyistä seikkaperäisempään analyysiin. Työmarkkinavuoropuhelua varten perustettavalla kaksikantaisella tutkimuskeskuksella voisi olla yleisesti työmarkkinavuoropuhelun sekä työmarkkinaosapuolten yhteisten analyysien kannalta huomattava merkitys.

5. Erityistä

5.1

Montenegron edistymistä käsittelevässä Euroopan komission neljännessä kertomuksessa todetaan, ettei kokoontumis- ja yhdistymisvapautta koskevia rajoituksia ole. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asema on parantunut. Useilla valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla on edelleen korkea julkinen ja poliittinen profiili. Valtakunnan tasolla on olemassa kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön tähtäävä hallituksen strategia, mutta sen täytäntöönpanossa on jääty jälkeen, ja kansalaisjärjestöjen todellinen vaikutus politiikan muotoiluun on hyvin rajallinen huolimatta asiantuntemuksesta ja resursseista, jotka kansalaisjärjestösektorilla on tarjottavanaan. Hallitus suhtautuu valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin myönteisesti, kun ne ovat poliittisesti hyväksyttäviä tai kun ne tarjoavat erilaisia palveluita, mutta ongelmia ilmenee kuitenkin valvonta- ja seurantaohjelmissa sekä silloin, kun kyse on niiden aidosta kuulemisesta ja osallistumisesta politiikan suunnittelu- ja päätöstentekoprosesseihin.

5.2

Montenegron hallituksen pääsihteeristön alaisuudessa toimivan, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavan viranomaisen tehtävänä tulisi olla tukea valtiovallasta riippumattomia organisaatioita sekä varmistaa niiden asianmukainen kehitys. Todellisuudessa kyseisen viranomaisen valmiudet ja välineet ovat viimeaikoina olleet erittäin rajalliset. Henkilöstön ponnisteluista huolimatta sen toiminta ei ole saanut näkyvyyttä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajien keskuudessa. Parhaillaan valmistellaan valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavan komitean perustamista hallituksen alaisuuteen; edellä mainitun viranomaisen tulisi toimia kyseisen neuvoston sihteeristönä. Tämä voisi olla oikea askel tilanteen kohentamiseksi.

5.3

Kansalaisyhteiskunnalla on lisäksi kaksi edustajaa Euroopan unioniin liittymistä käsittelevässä kansallisessa neuvostossa. Uskottavat kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin vakavasti kyseenalaistaneet nykyisten jäsenten nimeämisen laillisuuden ja legitiimiyden. Parlamentin asetuksessa olisi määriteltävä selkeät kriteerit, jotta varmistetaan asianomaisten edustajien avoimuus, edustuksellisuus ja laatu. EU-asioiden kansallinen neuvosto voisi olla lupaava väline kansalaisyhteiskunnan osallistumisen syventämiseksi ja tehostamiseksi EU:n integraatioprosessissa. Sen potentiaali olisi hyödynnettävä.

5.4	Huolimatta hallituksen ja asianomaisten ministeriöiden ilmoituksista, joiden mukaan kansalaisyhteiskunnan kuulemiset ovat osa lainsäädäntökehyksen luomiseen tähtäävää prosessia, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on edelleen epätyydyttävää.

5.5	On parannettava (erityisesti taloudellisia) edellytyksiä, jotka mahdollistavat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asianmukaisen toiminnan, ja on lisättävä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksia varmistamalla niiden rahoituslähteiden monipuolisuus ja kestävyys.

5.6

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen EU-jäsenyyden valmisteluun on niin ikään vähäistä. Asianmukaiset rakenteet ja mekanismit on jo luotu, mutta niitä ei vielä hyödynnetä riittävästi. Kansalaisyhteiskunta voi aktiivisella panoksellaan osaltaan helpottaa EU:n kanssa käytävää neuvotteluprosessia ja muodostaa todellisen sillan kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välille.

5.7	Sosiaalineuvostossa käydään kolmikantavuoropuhelua. Työmarkkinajärjestöjen roolia ja potentiaalia aliarvioidaan kuitenkin edelleen. Sosiaalineuvosto voisi olla erinomaisen vahva elin EU-jäsenyysprosessissa, ja se voisi auttaa ratkaisemaan taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset.

5.8

Nykyisen työlainsäädännön säännökset, joissa määritellään edellytykset ammattijärjestöjen edustuksellisuuden tunnustamiseksi valtakunnan tasolla, syrjivät pieniä järjestöjä ja estävät ammattiliittojen pluralismin asianmukaisen kehittymisen. Vaikka USSCG osallistuu ammattiliittojen edustuksellisuutta koskevaa uutta lainsäädäntöehdotusta käsittelevän hallituksen työryhmään, se ei ole onnistunut vaikuttamaan työryhmän työskentelyyn. Hallitus on yksipuolisesti päättänyt 20 prosentin kynnyksestä, joka tarkoittaa, että ammattiliittoihin on kuuluttava 20 prosenttia kaikista montenegrolaisista työntekijöistä, jotta edustuksellisuuden kriteeri täyttyisi valtakunnan tasolla. Kriteereissä tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös muita osatekijöitä, kuten alueellinen ja alakohtainen rakenne sekä valmiudet puolustaa työntekijöiden oikeuksia tehokkaasti.

5.9

Työmarkkinaosapuolet eivät osallistuneet EU:n kyselyyn niin laajasti kuin olisi ollut toivottavaa. Ainoastaan Montenegron työnantajien keskusliitto ja kauppakamari vastasivat valtionhallinnon työskentelyeliminä kyselyyn. EU:n ohjeiden mukaan kaikkia työmarkkinaosapuolia olisi pitänyt kuulla asianomaisessa kyselyn osassa.

5.10	Euroopan unioniin liittymistä käsittelevä hallituksen komitea, joka toimii Eurooppa-asiain ministeriön alaisuudessa, koordinoi valtionhallintoa prosessissa, jossa maa integroidaan EU:hun. Ainoastaan kauppakamari on edustettuna tässä elimessä. Työmarkkinaosapuolet eivät osallistu sen toimintaan.

5.11

Työmarkkinaosapuolten valmiuksia on kehitettävä edelleen. Kaikenlaiset tukimuodot kaikilla tasoilla ovat tervetulleita. Tässä mielessä ETSK arvostaa Kansainvälisen työnantajajärjestön ja ITUC:n roolia kansainvälisellä tasolla sekä Businesseuropen ja EAY:n roolia Euroopan tasolla. Monia integroituja ohjelmia ja hankkeita ollaan käynnistämässä työmarkkinajärjestöjen valmiuksien vahvistamiseksi ja työmarkkinavuoropuhelun edistämiseksi.

5.12

ETSK pitää tervetulleena myös rahoitus- ja teknistä tukea, jota Euroopan komission antaa laajentumisstrategiansa ja saatavilla olevien resurssien puitteissa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden entistä tiiviimpi osallistuminen vahvistaa demokratian laatua ja helpottaa sovittelua. Soveltamalla IPAn ”kansalaisyhteiskunta”-välinettä Euroopan komissio on rahoittanut teknisen tuen toimistojen perustamista kussakin edunsaajavaltiossa, yhä lukuisampia lyhyitä vierailuja EU:n toimielimiin sekä noin 800 henkilön osallistumisen seminaareihin Länsi-Balkanilla ja Turkissa.

6. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean rooli

6.1

EU:n laajeneminen sekä Länsi-Balkanin maiden edistyminen kohti Euroopan unionin jäsenyyttä on yksi ETSK:n painopisteistä ulkosuhteiden alalla. ”Ulkosuhteet”-erityisjaosto on kehittänyt tehokkaita välineitä saavuttaakseen keskeiset tavoitteensa eli tukeakseen kansalaisyhteiskuntaa Länsi-Balkanilla sekä parantaakseen sen valmiuksia toimia hallitusten kumppanina edettäessä kohti EU-jäsenyyttä.

6.2

Länsi-Balkanin yhteysryhmä aloitti toimintansa lokakuussa 2004. Sen maantieteellinen piiri kattaa Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron, Serbian ja Kosovon (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 mukaisesti). Se on ETSK:n pysyvä erityiselin, joka käsittelee kyseistä nimenomaista aluetta.

6.3

Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntaa käsittelevät foorumit järjestettiin Brysselissä (2006) ja Ljubljanassa (2008), mikä osoittaa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden halukkuuden tavata toisiaan yli rajojen ja keskustella yhdessä paremmasta tulevaisuudesta. Kolmas Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntaa käsittelevä foorumi järjestetään Brysselissä 18.–19. toukokuuta 2010.

6.4

Muita tärkeimpiä välineitä rakennettaessa EU:n kansalaisyhteiskunnan ja Länsi-Balkanin maiden kansalaisyhteiskunnat yhdistäviä siltoja ovat neuvoa-antavat sekakomiteat. ETSK:n vuonna 2006 antamassa valmistelevassa lausunnossa kansalaisyhteiskunnan tilanteesta Länsi-Balkanilla (32) painotetaan ETSK:n asemaa, merkittävää asiantuntemusta ja huomattavia henkilöresursseja sekä korostetaan neuvoa-antavien sekakomiteoiden roolia koko laajentumisprosessissa.

6.5

Tästä syystä ETSK suosittaa, että perustetaan EU:n ja Montenegron neuvoa-antava sekakomitea heti, kun Montenegrolle on myönnetty EU-jäsenyyttä tavoittelevan ehdokasvaltion asema. Neuvoa-antavan sekakomitean ansiosta molempien osapuolten kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat käydä entistä tiiviimpää vuoropuhelua ja seurata maan edistymistä kohti EU-jäsenyyttä.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Euroopan unioniin liittymistä käsittelevä kansallinen neuvosto toimii parlamentin yhteydessä, mutta kansanedustajien lisäksi siihen kuuluu oikeusalan, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, Montenegron yliopiston, tiedeakatemian, sosiaalineuvoston ja presidentin kanslian edustajia.

(2) Virallisen väestölaskennan tietoja; tässä väestölaskennassa muslimit ryhmitellään Montenegrossa etniseksi ryhmäksi entisessä Jugoslaviassa vallinneen käytännön mukaisesti.

(3) Eurostat.

(4) Monstat, http://www.monstat.org/Mjesecna%20saopstenja.htm.

(5) Talous- ja rahoitusohjelma vuosiksi 2009–2012, 21. tammikuuta 2010.

(6) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 mukaisesti.

(7) Viime vuosina toteutettujen kyselytutkimusten mukaan EU-jäsenyyden kannatus Montenegron kansalaisten keskuudessa on 75 prosentista lähes 80 prosenttiin.

(8) Montenegro 2009 Progress Report (SEC(2009) 1336), joka julkaistiin yhdessä Euroopan komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2009 ja 2010 tärkeimmät haasteet” (KOM(2009) 533 lopullinen) kanssa.

(9) Laajemmassa merkityksessä kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan tässä lausunnossa valtiovallasta riippumattomia organisaatioita, ammattijärjestöt, työmarkkinajärjestöt, kuluttajat, maataloustuottajat, käsityöläiset, uskonnolliset yhteisöt, säätiöt, yhteiskunnalliset liikkeet, tiedotusvälineet jne. mukaan luettuina.

(10) Maša Lekić, Montenegrin Civil Society (Montenegron kansalaisyhteiskunta), TRIALOG.

(11) CIVICUS, kansalaisten osallistumista edistävä maailmanliitto, www.civicus.org.

(12) Uusi perustuslaki hyväksyttiin lokakuussa 2006, mutta kyseinen periaate sisältyi jo aiempaan perustuslakiin.

(13) Laki hyväksyttiin vuonna 1999, ja sitä muutettiin vuosina 2002 ja 2007.

(14) Tiedot ovat CRNVO:n toteuttamasta, vuotta 2008 koskevasta tutkimuksesta, jossa todetaan, että suunnitelmana oli myöntää 883 900 euroa ja että todellisuudessa jaettiin 860 764,66 euroa.

(15) Vuoden 2009 tietoja.

(16) Rahapelitulojen osan jakamisesta annetun asetuksen mukaan 75 prosenttia kyseisestä summasta tulisi osoittaa valtiovallasta riippumattomille organisaatioille ja jäljelle jäävä osuus muille organisaatioille ja instituutioille. Lisäksi valiokunnan jäsenten palkkiot ja koko hallintoprosessi rahoitetaan samasta talousarviosta. Luku koskee vuotta 2009; vuonna 2010 summa on pienentynyt.

(17) Matkailuministeriö, kulttuuri-, viestintä- ja urheiluministeriö, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ministeriö.

(18) Rahoitus kattaa seuraavat alat: 1) sosiaalihuolto ja humanitaariset toimet, 2) vammaisten tarpeet, 3) urheilun edistäminen, 4) kulttuuri ja teknologinen kulttuuri, 5) virallisen koulujärjestelmän ulkopuolinen oppiminen sekä 6) huumeiden ja kaikenlaisten riippuvuussairauksien torjunta.

(19) Kansalaisvalistuskeskuksen seurantakertomus rahapelitulojen osan jakamisesta vastaavan valiokunnan toteuttamasta määrärahojen jaosta vuonna 2009.

(20) Kansalaisvalistuskeskuksen seurantakertomus rahapelitulojen osan myöntämisestä vastaavan valiokunnan toteuttamasta määrärahojen jaosta vuonna 2009.

(21) CRNVO, Montenegron valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kehittämiskeskus.

(22) Kansalaisyhteiskunnan tukemiseen tähtäävä ohjelma.

(23) Lisätietoja internetosoitteessa www.saradnjomdocilja.me.

(24) Vuonna 2002 annettu laki Montenegron yleisradioyhtiön RTCG:n julkisista yleisradiopalveluista sekä vuonna 2008 annettu laki (joka korvaa ensin mainitun lain) julkisista yleisradiopalveluista Montenegrossa.

(25) Poliisitoimea koskeva laki annettiin vuonna 2005.

(26) Päätös EU-asioiden kansallisen neuvoston perustamisesta annettiin vuonna 2008.

(27) S. Muk, D. Uljarević ja S. Brajović (toim.), An assessment of Montenegrin Civil Society (2006) – Weak Tradition, Uncertain Future (”Arvio Montenegron kansalaisyhteiskunnasta [2006] – Heikot perinteet, epävarma tulevaisuus”), CIVICUS.

(28) Työlainsäädäntö, Montenegron Virallinen lehti nro 49/08.

(29) ITUC (International Trade Union Confederation), ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö.

(30) EAY, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö.

(31) Businesseurope, yritysten eurooppalainen keskusjärjestö.

(32) EUVL C 195, 18.5.2006, 88.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Osallisuuden edistäminen koulutuksen avulla: väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi” (valmisteleva lausunto)

2011/C 18/04

Esittelijä: María Candelas SÁNCHEZ MIGUEL

Espanjan ulkoasiain- ja kehitysyhteistyöministeriössä Euroopan unionin asioista vastaava valtiosihteeri Diego López Garrido pyysi 23. heinäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä tulevan puheenjohtajavaltion Espanjan nimissä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Osallisuuden edistäminen koulutuksen avulla: väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 103 ääntä puolesta ja 13 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti päätökseen omistaa vuosi 2010 ponnisteluille syrjäytymisen ja köyhyyden poistamiseksi ja korostaa perus- ja ammatillisen koulutuksen merkitystä tehokkaina välineinä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Peruskoulutuksen myönnetään olevan erittäin tärkeä väline köyhyydessä elävien ihmisten sopeuttamiseksi yhteiskuntaan.

1.2

Se, että EU 2020 -strategian painopisteisiin on sisällytetty koulutuksen lisääminen keinona torjua eriarvoisuutta ja köyhyyttä ja että EU:n kolmen peräkkäisen puheenjohtajavaltion eli Espanjan, Belgian ja Unkarin tavoitteisiin kuuluu ”koulutusta kaikille”, tarjoaa mahdollisuuden ehdottaa muutamia toimia, joilla perus- ja ammatillisesta koulutuksesta pyritään tekemään tehokkaita välineitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

1.3

EU:n alkuajoista lähtien peruskoulutuksen on myönnetty olevan ihmisen perusoikeus. Mittavien ja myönteisiä tuloksia tuottaneiden ponnistelujen avulla tästä oikeudesta on pyritty tekemään kaikkien ulottuvilla oleva julkishyödyke. ETSK on antanut asiaan oman panoksensa lukuisilla lausunnoillaan. Niissä on kaikissa todettu, että peruskoulutuksen keskeisenä tavoitteena on edelleen kouluttaa kansalaisista vapaita, kriittisiä, itsenäisiä ja sellaisia, että he pystyvät omalla panoksellaan vaikuttamaan yhteiskuntansa kehitykseen, ja että heillä on runsaasti taitoja, joita tarvitaan uusien haasteiden kohtaamiseen erityisesti työelämässä. Heidän on kuitenkin myös tiedostettava, että maailmassa on muitakin arvoja ja kulttuureja ja että maapallo, jolla he asuvat, on säilytettävä tuleville sukupolville.

1.4

ETSK suosittaa, että otettaessa lähtökohdaksi osallisuuden edistäminen koulutuksen avulla EU ja jäsenvaltiot velvoitettaisiin tarkistamaan koulutuspolitiikkojensa sisältö, lähestymistavat, rakenteet ja resursointi. Samalla olisi tarkistettava ja/tai saatettava ajan tasalle politiikat, joilla on yhtymäkohtia työllisyyteen, laadukkaisiin julkisiin palveluihin, erityisryhmistä huolehtimiseen (lapset, erityistarpeita omaavat henkilöt, maahanmuuttajat jne.). Kaikkiin näihin politiikkoihin olisi lisäksi sisällytettävä sukupuolinäkökulma. Osallistava koulutus voidaan toteuttaa monella tapaa, virallisena ja epävirallisena oppimisena, perheissä ja yhteisössä, eikä koko painolastia pidä sälyttää koululle. Koska kyseessä ei suinkaan ole marginaalinen tai pelkästään köyhiin liittyvä kysymys, osallistavan koulutuksen on oltava avoin kaikille sitä tarvitseville yhteiskuntaryhmille. Komitea kannattaa osallistavaa koulutusta seuraavista syistä:

—	koulutuksellisista syistä, koska komitea vaatii laadukasta koulutusjärjestelmää, joka on kaikkien ulottuvilla varhaislapsuudesta alkaen

—	sosiaalisista syistä, koska koulutuksen on autettava muuttamaan asenteita luomalla yhteiskunta, jossa kukaan ei joudu syrjään, ennakkoluulojen kohteeksi eikä syrjityksi

—	taloudellisista syistä, koska se auttaa lisäämään kilpailukykyä vastattaessa talouden uusiin haasteisiin ja työmarkkinoiden uusiin vaatimuksiin.

1.5

EU:ssa on jo useita vuosia keskusteltu epävirallisen oppimisen eli sellaisen oppimisen tulosten tunnustamisesta, joka tapahtuu perinteisten oppimisjärjestelmien ulkopuolella ja täydentää virallista oppimista opettamalla ihmisille käytännön osaamista, pehmeitä taitoja ja asenteita ja kannustamalla aktiiviseen kansalaisuuteen. Vaikka EU ei vielä ole päässyt keskusteluissa yhteisymmärrykseen, epävirallinen oppiminen on yleisesti saamassa työnsaantia helpottavaa tunnustusta. ETSK:n mielestä EU:n on syytä tutkia asiaa osallisuutta edistävää koulutusta ajatellen. Komitea suosittaakin seuraavia toimenpiteitä:

—	Kootaan tietoa nykyisistä institutionaalisista ja teknisistä määräyksistä ja ehdotetaan indikaattoreita, joilla mitataan epävirallisen oppimisen tunnustamisesta saatavia potentiaalisia hyötyjä, ja kerätään aineistoa siitä, ketkä osallistuvat tällaiseen oppimiseen.

—	Tarkistetaan epävirallisen oppimisen tulosten tunnustamismuodot, jotta saadaan selville varsinkin sosiaalisesti syrjäytyneiden henkilöiden kannalta tasavertaisimmat, tehokkaimmat ja hyödyllisimmät mallit, ja varmistetaan tarjottavan opetuksen laatu.

—	Kannustetaan jäsenvaltioita vaihtamaan onnistuneita kokemuksia.

—	Otetaan työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan asianomaiset organisaatiot sekä viralliseen koulutusjärjestelmään kuuluvien ja sen ulkopuolella olevien oppilaitosten edustajat mukaan tähän prosessiin.

1.6

ETSK on aiemmissa lausunnoissa todennut, että laadukas, kaikkien ulottuvilla oleva yhteiskunnan varoin annettava opetus on väline, jolla edistetään tasavertaisuutta ja sosiaalista osallisuutta. Niinpä onkin olennaista, että enimmäkseen yhteiskunnan tarjoama (1), laadukas koulutus on kaikkien syrjäytyneiden ulottuvilla, avaa heille työmarkkinoiden ovet ja antaa heille mahdollisuuden tehdä ihmisarvoista ja hyvin palkattua työtä.

1.7	ETSK suosittaa lopuksi, että mahdollisilla toimilla, joiden on vastattava jo määriteltyjä poliittisia painopisteitä, pannaan alulle ja edistetään entistä rohkeampia ja kunnianhimoisempia koulutussitoumuksia ja että toimet ovat erilaisten yhteiskunnan instituutioiden ja toimijoiden ulottuvilla.

1.8	20–22 toukokuuta 2010 Firenzessä järjestettävä ETSK:n konferenssi ”Sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen koulutuksen avulla” liittyy mainiosti edellä tarkoitettuun suuntaukseen. Konferenssi on näet lähtökohtaisesti poikkialainen, ja siihen osallistuu lukuisia alan toimijoita.

2. Johdanto

2.1

Oikeus yleissivistävään koulutukseen on tunnustettu perusihmisoikeudeksi, ja se on kirjattu alusta pitäen kaikkiin Euroopan unionin hyväksymiin välineisiin. Mittavien ja myönteisiä tuloksia tuottaneiden ponnistelujen avulla Eurooppa on tehnyt tästä oikeudesta kaikkien ulottuvilla olevan julkishyödykkeen (2). Tietyt väestönosat eivät kuitenkaan edelleenkään nauti kyseisiä oikeuksia. Tämä kärjistää köyhyyttä, jota ei ole vielä kitketty. Unionin jäsenvaltiot, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti ovat ehdottaneet ja hyväksyneet merkittäviä toimenpiteitä, joilla köyhyyttä pyritään torjumaan edistämällä osallisuutta yhteiskunnan tarjoaman, kaikkien ulottuvilla olevan laadukkaan peruskoulutuksen avulla. Tämän suuntaisesti EU on päättänyt, että vuosi 2010 on köyhyyden torjumisen eurooppalainen teemavuosi (3).

2.2

Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjuminen liittyvät kiinteästi myös Euroopan unionin kasvu- ja työllisyystavoitteisiin. Sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevia jäsenvaltioiden politiikkoja koordinoidaan vaihto- ja oppimisprosessin avulla, joka tunnetaan nimellä avoin koordinointimenetelmä ja jota sovelletaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla eräiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien kansallisten politiikkojen lähentämiseksi toisiinsa. Avoin koordinointimenetelmä auttaa sovittamaan yhteen sosiaalipolitiikkoja etenkin uudistetun Lissabonin strategian puitteissa.

2.3

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat avaintekijöitä edistettäessä yhteiskuntien taloudellista kehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Epäonnistuminen köyhyyden vähentämistavoitteiden saavuttamisessa sekä nykyisen talouskriisin ja työttömyyden kasvun seuraukset syrjäytymistä ajatellen lisäävät kiinnostusta löytää välineitä, joiden avulla voidaan edetä aktiivista osallistamista koskevan tavoitteen saavuttamisessa.

2.4

EU 2020 -strategian (4) ensimmäinen painopistealue on ”lisäarvon tuottaminen käyttämällä osaamista kasvun perustana”. Näin myönnetään, että osaaminen on kestävän kasvun liikkeelle paneva voima ja että joukosta erottuvat nimenomaan peruskoulutus, tutkimus, innovointi ja luovuus. Prahassa toukokuussa 2009 pidetyssä työelämän huippukokouksessa tehtiin samansuuntaisia päätelmiä. On pidettävä mielessä, että vallitseva talouskriisi vaikuttaa tuntuvasti työntekijöihin ja yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin, ja että työttömyys on yltänyt historiallisiin lukemiin, lähes 20,2 prosenttiin, joskin työttömyysaste vaihtelee EU:ssa suuresti maasta toiseen. Näin ollen on tarpeen vahvistaa kaikkia toimia – aivan erityisesti koulutuspoliittisia toimia –, jotka ovat omiaan luomaan työpaikkoja ja joilla samalla lisätään eurooppalaisten yhdenvertaisuutta.

2.5

Yhteiskunnan varoin annettava opetus on yksi tärkeimmistä yhdenvertaisuutta edistävistä välineistä. Sillä on nykyisin edessään monenlaisia, uusia haasteita yhä globalisoituvassa maailmassa, joka on samalla entistä eriarvoisempi, jakautuneempi ja epäsymmetrisempi. Viranomaiset ja kansainväliset tai alueelliset järjestöt painottavat ensisijaisesti kaikkien oppilaiden integroitumista kouluun ja yhteiskuntaan. Osallisuuden edistäminen koulutuksen avulla liittyy siihen, että tyydytetään kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten sekä erityisesti syrjinnästä, marginalisoitumisesta, köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä pahiten kärsivien väestönosien oppimistarpeet.

2.6

Perus- ja ammatillinen koulutus voivat olla tehokkaita välineitä torjuttaessa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Nuorilla, joilla on yhteiskunnassa muita vähemmän mahdollisuuksia, on erityisvaikeuksia sen vuoksi, että he kuuluvat koulutuksen, sosioekonomisten tai maantieteellisten syiden vuoksi epäedulliseen ympäristöön tai heillä on jokin vamma.

2.7

Osallisuutta edistävää koulutusta koskevien Unescon pääperiaatteiden mukaan tällaisen koulutuksen katsotaan olevan prosessi, jossa on tarkoitus huomioida kaikkien oppilaiden erilaiset tarpeet ja vastata niihin aktivoimalla heitä osallistumaan koulutukseen ja kulttuuritoimintaan sekä omaksumaan yhteisön arvot. Näin pyritään vähentämään sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä. Osallisuutta edistävä koulutus edellyttää sisältöjen, lähestymistapojen, rakenteiden ja koulutusstrategioiden muuttamista, opettajakoulutuksen kehittämistä vastaavasti sekä lisäresursseja. Näkemyksen on katettava kaikki oppilaat, ja on oltava vakuuttuneita siitä, että yleinen koulutusjärjestelmä on vastuussa kaikkien ihmisten kouluttamisesta. Osallisuutta edistävän koulutuksen tavoitteena on antaa osuvia vastauksia yhteiskuntaryhmien erilaisiin oppimistarpeisiin, mikä voidaan toteuttaa virallisen ja epävirallisen oppimisen avulla.

2.8

Kysymys on kaikkea muuta kuin marginaalinen, eikä se liity ainoastaan kaikkein köyhimpiin ihmisiin. Ei siis ole kyse siitä, miten tietyt oppilaat integroidaan yleiseen opetukseen, vaan osallisuutta edistävässä koulutuksessa on lähdettävä liikkeelle siitä, että koulutusjärjestelmiä ja muita oppimispuitteita on kehitettävä mukauttamalla ne erilaisten oppilaiden tarpeisiin ja tehtävä niistä tehokas väline köyhyyden torjumiseksi. Osallisuutta edistävän koulutuksen on annettava sekä opettajille että oppilaille tilaisuus nauttia erilaisuudesta ja nähdä siinä ongelman sijaan pikemminkin oppimisympäristöön liittyvä haaste ja sitä rikastuttava mahdollisuus.

2.9

Suurtyöttömyyden ilmestyminen kuvaan aiheuttaa ennennäkemätöntä köyhyyttä. Maailmanlaajuinen talouskriisi vain kärjistää tilannetta kipeästi (5). Köyhyys ei ole nykypäivänä pelkästään sitä, etteivät tulot riitä. Se voi ilmetä siten, että terveys- ja koulutuspalveluita on vaikea tai mahdoton saada; sen ilmenemismuotoja voivat olla vaarallinen ympäristö, koettu syrjintä tai ennakkoluulot ja sosiaalinen syrjäytyminen. Jos työpaikka ei ole laadukas, se ei enää itsessään anna riittävää suojaa köyhyyttä vastaan. Äärimmäinen köyhyys on yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa: Euroopan unionissa äärimmäisen köyhyyden riski on naisilla huomattavasti suurempi kuin miehillä seitsemässätoista jäsenvaltiossa. Yksinhuoltajaperheet, joiden perheenpää on nainen, ovat suuremmassa vaarassa ajautua köyhyyteen. Maailman väestöstä 60 prosenttia elää vain 6 prosentilla koko maailman tuloista, 50 prosentin on tultava toimeen vain 2 dollarilla päivässä ja yli miljardi ihmistä ansaitsee alle dollarin päivässä. Eurooppa ei voi muuttua linnoitukseksi, joka ei tiedosta ympäröivää maailmaa.

2.10

Köyhyyden lisääntyminen kaupungeissa, väestön muutto maaseudulta teollisuusalueille ja suuret muuttoliikkeet ovat alueille sosiaalipoliittinen haaste. Eurostatin vuonna 2009 keräämien tietojen mukaan 16 prosenttia Euroopan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, yksi kymmenestä eurooppalaisesta elää kodissa, jossa yhdelläkään perheenjäsenellä ei ole työtä. Monissa jäsenvaltioissa lapset ovat muuta väestöä alttiimpia köyhyydelle: laskelmien mukaan köyhyys uhkaa heistä 19:ää prosenttia (eli 19:ää miljoonaa lasta). On ehdottomasti autettava rikkomaan oravanpyörä, joka ajaa niin monet ihmiset köyhyyteen. On luotava vakaa ja turvallinen koulunkäyntiympäristö, joka pystyy takaamaan kaikille oppilaille mahdollisuuden nauttia täysimääräisesti perusoikeuksiaan ja kehittää valmiuksiaan sekä tarjoamaan heille tulevaisuuden mahdollisuuksia.

3. Yleistä

3.1

Köyhyyden torjuminen on EU:n ja jäsenvaltioiden sopeuttamis- ja työllisyyspolitiikoissa keskeisellä sijalla. Köyhyyden torjumisesta, jonka aiemmin katsottiin olevan köyhäinhoitoa, on tullut syrjäytymisen torjumista. Enää ei ole kyse siitä, että yhteiskuntaa suojataan köyhyyden pelottavilta seurauksilta, vaan köyhyyden koettelemille ihmisille pyritään takaamaan heidän ihmisoikeutensa. Kun vuonna 2007 päätettiin, että vuonna 2010 asetettaisiin tavoitteeksi ”köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen”, Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto totesivat, että EU:ssa on nykyisin noin 78 miljoonaa ihmistä, jotka ovat vaarassa ajautua köyhyyteen, ja luku kasvaa kasvamistaan. Koska tilanne on räikeästi ristiriidassa unionin tärkeimpien yhteisten arvojen kanssa, sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden on puututtava asiaan.

3.2

Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2000 vuosituhannen kehitystavoitteet, joilla pyritään erityisesti puolittamaan äärimmäinen köyhyys. Tavoitteet – joita on tarkkaan ottaen kahdeksan – on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Talouden nykytilanteessa todetaan kuitenkin olevan hyvin vaikea päästä siihen, että kaikki tavoitteet saavutetaan annetussa määräajassa. EU on päättänyt omistaa vuoden 2010 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiselle, ja se aikoo ponnistella lujasti saavuttaakseen kehitystavoitteet.

3.3	ETSK on toistuvasti ottanut yhtenäisen kannan osaamisyhteiskuntaan. Se on yksi keskeisistä välineistä kaikkien kansalaisten – eikä vain eliitin – täysipainoiseksi integroimiseksi, ja se on aivan erityisesti yksi keino saavuttaa Lissabonin huippukokouksessa asetetut tavoitteet.

3.4

ETSK on hiljattain todennut (6), että juuri huonosti koulutetut ihmiset ovat suuremmassa vaarassa syrjäytyä kuin muut ja että oikeuden koulutukseen on annettava heille mahdollisuuksia parantaa elämänlaatuaan ja työllistymistään. On niin ikään otettava huomioon, että taloudelliset, sosiaaliset ja tekniset muutokset edellyttävät koulutuksen sisällön tarkistamista, varsinkin jos aiotaan vastata työmarkkinoiden tarpeisiin. Tältä osin ETSK ehdottaa, että sekä koulu- että yliopisto-opetusta muutetaan siten, että opintojen mahdollisesti keskeytyessä niitä voidaan täydentää työllistymistä helpottavilla ammattikoulutusohjelmilla (7). Tarkoituksena on ehkäistä ja korjata sosiaalisen syrjäytymisen aiheuttamia vahinkoja.

3.5

ETSK on niin ikään antanut lausunnon (8), jossa komitea suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”. Lausunnon päätelmistä kannattaa mainita seuraava kehotus: ”Lyhyen aikavälin talouselvytyksen perusedellytyksenä on pätevyyden lisääminen kaikilla tasoilla. Pitkällä aikavälillä se on myös kehityksen, paremman tuottavuuden, kilpailukyvyn, työllisyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien takaamisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusedellytys.”

3.6

Joka tapauksessa on välttämättä täsmennettävä, millaisesta osallisuutta edistävän koulutuksen käsitteestä lähdetään liikkeelle, sillä se on sekä strategia että prosessi, joka velvoittaa tarkistamaan koulutuspolitiikkojen lisäksi seuraavat seikat: työllisyystoimet, laadukkaiden julkisten palveluiden tarjoamisen ja oppilasaineksen monimuotoisuuden huomioon ottamisen, sillä maailmassa on miehiä ja naisia, tyttö- ja poikalapsia, nuoria ja ikäihmisiä, siirtolaisia, työttömiä, ihmisiä, joilla on jokin vamma tai HI-virus/aids, jne. Osallisuutta edistävän koulutuksen perimmäisenä tavoitteena on ylipäätään poistaa kaikkinainen syrjäytyminen, johtuipa se kielteisistä asenteista tai monimuotoisuuden arvostuksen puutteesta. Koulutus voidaan toteuttaa monella tapaa, virallisena ja epävirallisena oppimisena, perheissä ja yhteisössä, eikä koko painolastia pidä sälyttää koululle.

3.7

Epävirallisen oppimisen koulutusohjelmat perustuvat erittäin usein epähierarkkisiin pedagogisiin malleihin ja työskentelymenetelmiin, ja niillä on tiiviit yhteydet kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot myös järjestävät tällaista opetusta. Koska epävirallinen oppiminen on luonteeltaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa, se on ollut tehokas keino torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. ETSK korostaakin, että epävirallisella oppimisella voi olla hyvin tärkeä rooli EU 2020 -strategian täytäntöönpanossa.

3.8

”Elinikäisen oppimisen onnistumista vahvistaa virallista oppimista täydentävä ja tukeva epävirallinen oppiminen. Tällä yhteydellä voi olla esimerkiksi tärkeä merkitys pyrittäessä lisäämään oppimisen houkuttavuutta nuorten silmissä ja siten ehkäisemään koulunkäynnin keskeyttämistä siten, että otetaan käyttöön uusia menetelmiä, helpotetaan siirtymiä virallisen ja epävirallisen oppimisen välillä ja tunnustetaan hankittuja taitoja (9).”

3.9

OECD on kiinnittänyt arkioppimiseen erityistä huomiota useilla tutkimuksilla ja hankkeilla (10). Vielä ei ole sovittu yleisesti siitä, missä määrin ja millä tavoin epävirallisen oppimisen, saati sitten arkioppimisen, kautta hankitut tiedot on tunnustettava. Tämä merkitsee muiden, virallisen koulujärjestelmän ulkopuolisten sidosryhmien ja henkilöiden, esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, opetuskyvyn tunnustamista ja tällä tavoin hankitun osaamisen arviointiin sovellettavien kriteereiden luomista. Näin hankittua pätevyyttä ja taitoja on ryhdytty monissa jäsenvaltioissa tunnustamaan elinikäisen oppimisen strategioiden avulla. Eräissä jäsenvaltioissa tutkitaan menettelyjä, joilla kyseinen pätevyys ja taidot voidaan tunnustaa laillisesti nykyisissä kansallisissa arviointipuitteissa, mikä puolestaan antaa pätevyyden siirtyä työmarkkinoille. ETSK:n mielestä EU:n on syytä tutkia asian edistymistä jäsenvaltioissa. Komitea suosittaa, että jäsenvaltiot vaihtavat kokemuksia ja esimerkkejä onnistumisista.

3.10

On tärkeää välttää vaara, että osallisuutta edistävää koulutusta koskevat strategiat suunnattaisiin vain köyhille, maahanmuuttajille tai jostakin syystä koulujärjestelmän ulkopuolelle suistuneille. Näin osallistujat eristetään integroinnin ja osallistamisen sijaan. Yksi mahdollinen vaihtoehto on jättää järjestelmien ovi avoimeksi muille koulutusta mahdollisesti tarvitseville ryhmille (11). Toisaalta epävirallinen oppiminen ei korvaa virallista oppimista, vaan tunnustettaessa näin hankitut tiedot se täydentää virallista oppimista, kun toimenpiteiden kohderyhmä saa pätevyyden siirtyä halutessaan ja tarvittaessa takaisin virallisen opetuksen piiriin.

3.11

ETSK:n mielestä on olennaista, että enimmäkseen yhteiskunnan tarjoama (12), laadukas koulutus on kaikkien syrjäytyneiden ulottuvilla, avaa heille työmarkkinoiden ovet ja antaa heille mahdollisuuden tehdä ihmisarvoista ja hyvin palkattua työtä. Yhtä tärkeää on, että koulutuksessa välitetään sellaisia perusarvoja kuin kansalaisuus, naisten ja miesten todellinen tasa-arvo ja aktiivinen osallistuminen demokratian käyttöön. ETSK kannattaa koulutusta, jolla tuetaan oppilaan henkilökohtaista ja sosiaalista kehitystä ja jota ei mielletä pelkästään taitojen ja tietojen siirroksi (utilitaristinen käsitys koulutuksesta). Koulutuksen on tuotettava avoimia, kriittisiä ihmisiä, jotka pystyvät osallistumaan aktiivisesti sosiaalisesti yhä oikeudenmukaisempien ja poliittisesti yhä kypsempien yhteiskuntien toimintaan.

3.12

ETSK katsoo, että osallisuus merkitsee koulutuksessa kriittisen analyysikyvyn lisäämistä, ja se auttaa omalta osaltaan parantamaan oppilaiden koulutuksellista ja sosiaalista viitekehystä ja vastaamaan työmarkkinoiden ja yhteiskunnan uusiin vaatimuksiin. Koulutuksen yhdistäminen sosiaaliseen osallisuuteen edellyttää kaiken kaikkiaan sitä, että koulutus liitetään yhteiskunnan ja koulutuksen järjestävän alueen kehitystavoitteisiin. Tällä tavoin koulutus toimii välineenä, jonka avulla köyhyys poistetaan asteittain.

3.13

Osallistavaa koulutusta on suosittava seuraavista syistä:

—	Koulutukselliset syyt: vaatimus, jonka mukaan koulutuksen on tavoitettava kaikki (”tavoitteena koulutusta kaikille vuonna 2015”), edellyttää, että järjestelmä vastaa oppilasaineksen monimuotoisuutta.

—	Sosiaaliset syyt: koulutus voi ja sen tulee auttaa muuttamaan asenteita tukemalla sellaisten yhteiskuntien rakentamista, joissa ei ole syrjintää eikä ennakkoluuloja ja joissa kaikki asukkaat voivat nauttia perusoikeuksistaan.

—	Taloudelliset syyt: Osallistava koulutus auttaa lisäämään yhteiskuntien todellista kilpailukykyä vastattaessa talouden asettamiin uusiin haasteisiin. Tällaisen kilpailukyvyn taustalla on vilpillisen kilpailun sijaan se, että asiat tehdään hyvin. Osallisuus ja laatu vahvistavat toinen toistaan.

4. Erityistavoitteet

4.1

Köyhyyden torjumisen eurooppalaisella teemavuodella on neljä erityistavoitetta:

— Tunnustaminen: tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden henkilöiden oikeus elää ihmisarvoista elämää ja toimittaa tiettyä tehtävää yhteiskunnassa.

— Mukaan liittyminen: teemavuoden tavoitteena on myös lisätä yleisen mielipiteen sitoutumista sosiaaliseen osallisuuteen tähtääviin politiikkoihin ja toimiin painottamalla kaikkien vastuuta puuttua köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

— Koheesio: pyritään tiivistämään yhteiskunnan koheesiota lisäämällä tietoisuutta siitä, miten kaikki hyötyvät yhteiskunnasta, josta köyhyys on kitketty ja jossa ketään ei tuomita syrjäytymään.

— Sitoutuminen: teemavuoden tavoitteena on muistuttaa EU:n voimakkaasta poliittisesta sitoutumisesta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja edistää sitoumuksen toteutumista hallinnon kaikilla tasoilla.

4.2

Vuoden ensisijaisia teemoja ovat

a)	lasten köyhyys ja köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle

b)	osallisuutta edistävät työmarkkinat

c)	koulutuksen ulkopuolelle jääminen

d)	köyhyys ja sukupuoli

e)	peruspalvelujen saatavuus

f)	syrjinnän torjuminen, maahanmuuttajien integroituminen sekä etnisten vähemmistöjen sosiaalinen osallisuus ja osallistuminen työmarkkinoiden toimintaan

g)	vammaisten ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien tarpeet.

4.3

Vuosi 2010 tarjoaa siis Euroopalle ainutlaatuisen tilaisuuden saada moninainen suuri yleisö sankoin joukoin liikkeelle ja tiedostamaan köyhyyden torjuminen sekä koulutuksen mahdollinen osuus asiaan, jotta köyhyyden poistamisessa edistytään. Tämä kunnianhimoinen tavoite voidaan toteuttaa vain, jos välitetty viesti on voimakas ja selkeä eikä monisyinen ja sekava. Niinpä ETSK ehdottaa, että toiminta keskitetään otsikolla ”Osallisuuden edistäminen koulutuksen avulla: tehokas väline köyhyyden torjumiseksi – Tavoitteena sosiaalisen syrjäytymisen kitkeminen Euroopasta”.

4.4

Espanja toimii Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona vuoden 2010 alkupuoliskolla. Espanja on viime vuosina ollut erityisen kiinnostunut köyhyyden torjumiseen liittyvistä seikoista, sosiaalisen syrjäytymisen kitkemisestä ja osallisuutta edistävästä koulutuksesta. Espanjan puheenjohtajuuskausi avaa aiheelle omistetun eurooppalaisen teemavuoden. Avajaiset järjestettiin Madridissa 21. tammikuuta 2010 ja kesäkuun lopussa pidetään Eurooppa-neuvoston tavanomainen huippukokous, jossa Espanja luovuttaa vaihtuvan puheenjohtajuuden Belgialle. Espanjan osoittama kiinnostus ja sitoutuminen teemaan ”koulutusta kaikille” vaikuttaa erinomaiselta mahdollisuudelta toteuttaa monenlaisia toimia, jotta teemavuosi jäisi elämään, tuottaisi poliittisia päätöksiä, joiden ansiosta toivotun tavoitteen saavuttaminen eli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistaminen, olisi entistä lähempänä.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. Unescon suuntaviivat osallisuuteen tähtäävistä politiikoista peruskoulutuksessa, Pariisi 2009.

(2) Euroopan perusoikeuskirja (2000). Mainitsemisen arvoista on myös se, että Euroopan maat ovat ratifioineet kaikki ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset, erityisesti lapsen oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1989) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset (1966).

(3) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 106.

(4) KOM(2009) 647 lopullinen, 24. marraskuuta 2009. Komission valmisteluasiakirja – Tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen.

(5) Key Data on Education in Europe (vuonna 2009 julkaistu Euroopan komission kertomus yleissivistävästä koulutuksesta Euroopassa), http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/key_data_series/105EN.pdf.

(6) EUVL C 128, 18.5.2010, 10.

(7) EUVL C 256, 27.10.2007, 93.

(8) EUVL C 128, 18.5.2010, 74.

(9) EUVL C 151, 17.6.2008, 45 ja EUVL C 318, 23.12.2009, s. 113.

(10) Esimerkiksi Recognition of non-formal and informal learning in OECD countries: A very good idea in jeopardy? Lifelong Learning in Europe, Patrick Werquin, Pariisi 2008.

(11) OECD: Beyond Rethoric: Adult learning policies and practices, Pariisi 2003 ja Promoting Adult learning, Pariisi 2005.

(12) Ks. Unescon suuntaviivat osallisuuteen tähtäävistä politiikoista peruskoulutuksessa, Pariisi 2009.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

lausuntoon Käsittelyssä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.5

””

Äänestystulos

Puolesta	:	44
Vastaan	:	61
Pidättyi äänestämästä	:	14

Kohta 3.7

” Epävirallisen oppimisen koulutusohjelmat perustuvat erittäin usein epähierarkkisiin pedagogisiin malleihin ja työskentelymenetelmiin, ja niillä on tiiviit yhteydet kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot myös järjestävät tällaista opetusta. Koska epävirallinen oppiminen on luonteeltaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa, se on ollut tehokas keino torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. ETSK korostaakin, että epävirallisella oppimisella voi olla hyvin tärkeä rooli EU 2020 -strategian täytäntöönpanossa.”

Äänestystulos

Puolesta	:	37
Vastaan	:	73
Pidättyi äänestämästä	:	10

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kuluttajien ja kotitalouksien luotonsaanti: väärinkäytökset” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 18/05

Esittelijä: Mario CAMPLI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kuluttajien ja kotitalouksien luotonsaanti: väärinkäytökset.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 30. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 75 ääntä puolesta ja 1 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK pitää luotonsaantia koskevan yhtenäisen, avoimen ja kattavan sääntelykehyksen luomista strategisen tärkeänä.

1.2 ETSK kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan parasta keinoa nykyisen sääntelykehyksen puutteiden poistamiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota tarjolla oleviin luottotuotteisiin, harhaanjohtavaan mainontaan, ehtojen avoimuuteen, luotonvälittäjiin, tiedotuksen epäsymmetrisyyteen sekä asianosaisten talouslukutaitoon.

1.3 ETSK kehottaa jäsenvaltioita perustamaan viranomaisen valvomaan sopimattomia kaupallisia käytänteitä sekä myöntämään sille erityiset toimivaltuudet luottoasioissa.

1.4 ETSK suosittaa, että haitallisten rahoitus- ja luottotuotteiden markkinointi EU:n rahoitus- ja luottomarkkinoilla otettaisiin EU:n nopean hälytysjärjestelmän (Rapex) piiriin.

1.5 ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan entistä perusteellisemmin laittomia ja/tai rikollisia luottokäytänteitä ja kiinnittämään erityistä huomiota saalistushinnoitteluun ja koronkiskontaan sekä erityisaloitteisiin Euroopan oikeusalueella.

1.6 ETSK suosittaa, että luodaan erityiset EU:n säännöt, joita sovellettaisiin erityyppisiin luotonvälittäjiin ja jotka sisältäisivät toimintaan sovellettavia määritelmiä sekä sitä koskevia vaatimuksia ja velvoitteita riippumatta markkinoitavasta tuotteesta sekä siitä, onko luottotoiminta pääasiallista vai tilapäistä.

1.7 ETSK suosittaa luomaan erityiset säännöt, joilla valvotaan esimerkiksi kaupallisten edustajien kaltaisten, muun toiminnan ohessa luottoja välittävien toimia, käytänteitä ja käyttäytymistä.

1.8 ETSK kehottaa määrittelemään rahoituksen ja luoton välittäjien velvoitteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden rekisterien muodostamaan eurooppalaiseen verkkoon rekisteröitymiseen ammattimaisuutta sekä vakavaraisuussääntöjen ja eettisten sääntöjen noudattamista koskevien EU:n toimintavaatimusten perusteella. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon myös yhteisön säännöt, joiden tarkoituksena on sulkea markkinoilta väärinkäytöksillään tai lainvastaisella toiminnallaan kuluttajia vahingoittavat välittäjät.

1.9 ETSK:n mielestä on tärkeää tutkia mahdollisuutta ulottaa – asianmukaisin muutoksin ja mukautuksin – tuotevastuuseen sovellettavat yhteisön säännökset luotto- ja rahoitustuotteisiin direktiivin 85/374/ETY ja siihen tehtyjen muutosten mukaisesti.

1.10 ETSK suosittaa, että EU:n markkinoilla otetaan käyttöön ”sertifioitujen” tai ”standardoitujen” luottotuotteiden asianmukaiset valikoimat täydentämään nykyistä tarjontaa, jotta edistetään avoimuutta ja hedelmällistä kilpailua käytänteiden ja kuluttajille tarjolla olevien luottotuotteiden osalta.

1.11 ETSK katsoo, että on käynnistettävä kuluttajille, kuluttajajärjestöille ja kuluttajia palveleville alan ammattilaisille suunnattu EU:n tiedotus- ja valveutuskampanja, jossa kerrotaan kuluttajien oikeuksista luotto- ja rahoituspalvelujen alalla. Komitean mielestä on myös vahvistettava riitojen oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten ratkaisumekanismien eurooppalaisia verkostoja (vaihtoehtoiset riitojenratkaisumenetelmät, Alternative Dispute Resolution, ADR) (1).

1.12 ETSK:n mielestä on tärkeää luoda ja kehittää yhdessä viranomaisten kanssa kansalaisyhteiskunnan verkostoja, joiden avulla tutkitaan luottoihin ja ylivelkaantumiseen liittyvää sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä sekä tarjotaan niihin liittyvää tukea ja valvontaa.

1.13 ETSK suosittaa ylivelkaantumisen käsittelyyn sovellettavien yhteisten menettelyjen käyttöönottoa unionitasolla. Tällaisten menettelyjen pohjalta olisi myös käynnistettävä julkisia aloitteita kyseisten henkilöiden tukemiseksi ja/tai auttamiseksi.

1.14 ETSK suosittaa komissiolle, että se laatii virallisen tutkimuksen, jossa arvioidaan mahdollisuuksia ja menettelyjä koronkiskontaa koskevien kattavien unionin säännösten käyttöönottamiseksi, sekä syvennetään yhteisiä periaatteita ja perustekijöitä, joita tarvitaan sellaisten korkoihin sovellettavien unionin raja-arvojen asettamiseksi, joiden avulla voidaan määritellä koronkiskonta.

1.15 ETSK suosittaa, että otetaan käyttöön yhteisiä menetelmiä, joilla edistetään koronkiskonnan torjumiseen tarkoitettuja kansallisia, unionin lainsäädännön perusteella koordinoituja järjestelmiä.

1.16 ETSK kehottaa unionia sääntelemään tiukasti luottokorttien liikkeeseenlaskua, jotta vältetään saalistushinnoittelua ja ylivelkaantumista edistäviä käytänteitä, ja tekemään pakollisiksi luottokorttien haltijan ja myöntäjän väliset sopimukset luottorajoista.

1.17 Unionin sääntelyllä on varmistettava koko EU:ssa kattava ja selkeä suoja käytettäessä asiakkaan antamia tietoja etenkin internetin kautta tapahtuvissa liiketoimissa.

1.18 ETSK:n mielestä kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajien valveuttaminen ovat strategisia seikkoja, joita tulisi edistää peruskoulusta lähtien erilaisin koulutusmuodoin ja -käytäntein. Komitea suosittaa, että edistetään ja tuetaan avoimeen ja ymmärrettävään tiedotukseen tähtääviä kansalaisyhteiskunnan aloitteita.

1.19 ETSK suosittaa lopuksi, että aikaistetaan direktiivin 2008/48/EY tehokkuuden tarkistusajankohtaa (ensimmäinen tarkistus on määrä tehdä kesäkuun 12. päivään 2013 mennessä) ja että tarkistusvälit lyhennetään viidestä kolmeen vuoteen.

2. Johdanto

2.1 Maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä pyrittiin ensisijaisesti löytämään keinoja rahoitusmarkkinoiden vakauden ja likviditeetin palauttamiseksi sekä toissijaisesti vahvistamaan tätä vakautta ja uudistamaan sääntelyä uusien markkinahäiriöiden välttämiseksi tulevaisuudessa.

2.2 Näitä toimia on jatkettava ja tehostettava. ETSK on kuitenkin vakuuttunut siitä, että on pyrittävä kaikin voimin palauttamaan kansalaisten luottamus rahoitusjärjestelmään ja erilaisiin luotonsaannin muotoihin.

2.3 Rahoituskriisi on nimittäin aiheuttanut myös talouskriisin, joka puolestaan on johtanut lukuisiin työpaikkojen menetyksiin ja taloustoiminnan heikkenemiseen sekä alentanut yksityishenkilöiden ja kotitalouksien tulotasoa.

2.4 Tässä yhteydessä on pantu merkille sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen ja köyhyyden lisääntyminen (2).

2.5 Luotot ovat kuluttajille ja kotitalouksille tärkeä väline, sillä niiden avulla ne voivat selviytyä normaalin ja säännöllisen elämän kannalta välttämättömistä menoista. Näin ollen luotonsaanti kohtuullisin kuluin on keskeinen sosiaalisen osallisuuden väline.

2.6 Luottoja ei kuitenkaan tule pitää eikä edistää kuluttajien ja kotitalouksien tulojen korvaajana tai täydentäjänä.

2.7 Talous-, vero- ja sosiaalipolitiikan keskeisin haaste on vastuullisen luotonsaannin varmistaminen ja riippuvuuden välttäminen.

2.8 Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lainsäädäntökehys, jonka avulla pyritään estämään vastuuton otto- ja antolainaus sekä kaikki epäsymmetriset informaation muodot lainanantajien ja kuluttajien välillä.

3. Lausunnon aihe

3.1 Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan luotonsaantiin liittyviä väärinkäytöksiä sekä kuluttajiin kohdistuvia lainvastaisia toimia, jotka lisäävät sosiaalista syrjäytyneisyyttä ja köyhyyttä. Lausunnossa ei kuitenkaan käsitellä erityisiä kysymyksiä, joita on jo tarkasteltu muissa ETSK:n lausunnoissa.

3.2 Lausunnossa on määrä tarkastella myös nykyistä lainsäädäntökehystä ja kartoittaa väärinkäytökset mahdollistavia puutteita sekä esittää EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisille mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi on tarkoitus luoda ensimmäinen katsaus lainsäädäntökehyksen ulkopuolelle nykyisin jääviin laittomiin käytänteisiin. Niitä tunnetaan huonosti ja niiden ratkaiseminen on vaikeaa, ja ne liittyvät läheisesti väärinkäyttöön ja ovat usein sen seuraus. Lausunnossa tuodaan myös esiin kansalaisyhteiskunnan mahdollinen rooli kyseisten ongelmien ratkaisussa.

3.3 Komissio totesi äskettäin pidetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa (3), että ”rahoituskriisi on paljastanut vahingot, jotka vastuuton otto- ja antolainaus voi aiheuttaa kuluttajille ja luottolaitoksille sekä rahoitusjärjestelmälle ja koko taloudelle. Aiomme oppia mahdollisista virheistä, jotta voimme varmistaa vastuullisen otto- ja antolainaustoiminnan” (sisämarkkinoista vastaava komission jäsen Charlie McCreevy). Komissio täsmensi kuulemistilaisuudessa myös seuraavaa: ”Velvollisuutemme on paljastaa vahingolliset mekanismit, jotka ovat johtaneet vastuuttomaan otto- ja antolainaukseen, jonka vuoksi monet kansalaiset kärsivät nyt taloudellisesta ahdingosta” (kuluttajansuoja-asioista vastaava komission jäsen Meglena Kuneva).

3.4 Tämän lausunnon perimmäisenä tavoitteena on siten myös osaltaan parantaa yhtenäismarkkinoiden toimintaa sekä arvioida, minkälaisia ratkaisumalleja yhteisö voi esittää ja minkälaisia malleja voitaisiin laatia jäsenvaltiotasolla, kuitenkin yhteisessä toimintakehyksessä. ETSK katsoo, että ylikansallisiin ongelmiin on vastattava ylikansallisella tasolla yhtenäismarkkinoiden pirstaloitumisen estämiseksi.

4. Nykyinen sääntelykehys: puutteet ja toimintamahdollisuudet

4.1 Kulutusluottosopimuksissa EU:n keskeistä lainsäädäntöä edustaa direktiivi 2008/48/EY (kulutusluottosopimuksista annettu direktiivi). Siinä säädetään maksimaalisesta yhdenmukaistamisesta. Tämä tarkoittaa, etteivät jäsenvaltiot voi jatkaa toisistaan poikkeavien kansallisten lakien noudattamista tai ottaa niitä käyttöön edes kuluttajasuojan parantamiseksi. Direktiivissä säädetään kuluttajien oikeuksien yleisistä puitteista kulutusluotoissa, mutta sitä ei sovelleta kiinnitysluottoihin.

4.2 Tätä toimintakehystä täydentävässä, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annetussa direktiivissä 2005/29/EY säädetään yleinen kehys sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevia määritelmiä ja niistä aiheutuvia seuraamuksia varten. Direktiivissä säädetään rahoituspalvelujen osalta yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta, ja jäsenvaltiot voivat sen nojalla ottaa käyttöön rajoittavampia tai tiukempia sääntöjä kuluttajien suojelemiseksi.

4.3 Kiinnitysluotoista ei sitä vastoin ole olemassa unionin lainsäädäntöä, ja jäsenvaltioiden lainsäädännöt vaihtelevat kulttuurien ja kotimarkkinoiden mukaisesti. On kuitenkin olemassa eurooppalaiset hyvät käytänteet kuluttajille suunnatusta sopimuksen tekoa edeltävästä tiedotuksesta sekä standardoitu eurooppalainen tietosivu (ESIS). Käytänteet ovat kuitenkin vapaaehtoinen väline, ja niitä sovelletaan hyvin rajallisesti.

4.4 ETSK myöntää, että nykyiset säännöt tarjoavat erilaisia mahdollisia ratkaisuja luotonannossa ilmenevien väärinkäytösten torjumiseksi. Unionitasolla on kuitenkin vielä paljon merkittäviä puutteita, jotka on poistettava. Unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisilla on myös vielä paljon tehtävää lainsäädännön soveltamisen ja seuraamusjärjestelmien osalta.

4.5 ETSK toteaa kuitenkin, että rahoituskriisin vakavuus johtui myös kaupallisista paineista, jotka kohdistuivat luotto- ja rahoitusalan työntekijöihin. Yhä korkeampien myyntitavoitteiden saavuttaminen riippumatta siitä, vastaako tuote kuluttajan profiilia, johti siihen, että yritysten, kuluttajien ja eräissä tapauksissa kuntien sijoitussalkkuihin levisi haitallisia tuotteita.

4.6 ETSK katsoo, että tämä johtui osittain huippujohtajille suunnatuista kannustin- ja bonusjärjestelmistä, ja heidän tulonsa kasvoivat tietyissä tapauksissa suhteettomasti. Tässä tilanteessa päädyttiin jopa siihen, että erään suuren rahoituslaitoksen pääjohtajan vuositulot olivat 400-kertaiset työntekijöiden tuloihin verrattuna. ETSK toteaa, että kaikista EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten sitoumuksista ja juhlallisista vakuutuksista huolimatta näiden ongelmien ratkaisemiseksi ei ole vielä ryhdytty tehokkaisiin käytännön toimiin.

4.7 Ennen kaikkea nykyiseen luottosopimuksista annettuun lainsäädäntöön ei sisälly mitään velvoitteita tarjonnan mukauttamiseksi kuluttajien tarpeisiin. Direktiivissä 2008/48/EY (8 artikla) säädetään asianmukaisesti velvoitteesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus. Direktiivin 5 artiklan 6 kohdassa säädetään vain, että luotonantajat antavat kuluttajalle riittävät selvitykset, jotta kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuuko tarjottu luottosopimus hänen tarpeisiinsa, tarvittaessa selittämällä ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, tarjottujen tuotteiden olennaiset ominaisuudet ja niiden mahdolliset erityiset vaikutukset kuluttajaan. Jäsenvaltioille annetaan tietty toimintavara direktiivin käytännön soveltamisessa, mutta direktiivissä ei ole säännöksiä tuotteiden mukauttamisesta kuluttajien tarpeisiin.

4.8 Sääntöjen puuttuminen on johtanut väärinkäytöksiin, joissa kuluttajille tarjotut tuotteet eivät aina vastaa heidän tarpeitaan. Tästä on kyse silloin, kun kuluttajalle tarjotaan vain yhdenlaista luottoa tai kun tälle tarjotaan mielivaltaisesti luotto- tai maksukorttia ostosten tekoon tietyissä tavarataloissa (kaupalliset edustajat).

4.9 ETSK korostaa tässä yhteydessä, että luottokorttien myöntäminen on erotettava selkeästi kaupallisista tuotteista tai niihin liittyvistä kannustinkäytänteistä.

4.10 ETSK toteaa mainonnasta, että nykyiseen lainsäädäntöön sisältyy velvoitteita luottosopimuksen tekemisen edellyttämistä vakiotiedoista (direktiivi 2008/48/EY, 4 artikla ja sitä seuraavat artiklat). Ei kuitenkaan ole olemassa erityisiä velvoitteita, jotka koskevat harhaanjohtavia ja aggressiivisia käytänteitä tai käytänteitä, jotka johtavat velkaantumiseen (4).

4.11 ETSK on tietoinen siitä, että markkinataloudessa markkinoiden tehtävä olisi löytää kysynnän ja tarjonnan välinen määrällinen ja laadullinen tasapaino. Jos markkinoilla ei kuitenkaan löydy sopivia ratkaisuja, viranomaisten on puututtava asiaan, sillä niiden vastuulla on varmistaa asianmukaiset ratkaisut sosiaalisiin tarpeisiin.

4.12 ETSK katsoo, että yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla se, että EU:n markkinoille tuodaan sopiva valikoima ”sertifioituja” tai ”standardoituja” rahoitustuotteita. Tällaisilla tuotteilla voitaisiin täydentää nykyistä valikoimaa sekä antaa näin kuluttajalle mahdollisuus löytää tälle parhaiten sopiva ja tarpeita vastaava tuote (5).

4.13 ETSK:n mielestä komission onkin tutkittava oikeusperustoja ja menettelyjä, jotta EU:n markkinoista voidaan tehdä ”sertifioitujen” tai ”standardoitujen” luottotuotteiden avulla entistä avoimemmat sekä ottaa käyttöön EU:n nopea hälytysjärjestelmä ja valvoa näin haitallisten rahoitus- ja luottotuotteiden saattamista EU:n markkinoille.

4.14 On myös tärkeää tutkia tarkemmin luotonantajien vastuuta, jotta voidaan rajoittaa niiden tuotteiden määrää, jotka eivät vastaa kuluttajien tarpeita. Tätä varten unionitasolla olisi otettava käyttöön ylivelkaantumisen käsittelyyn sovellettavia yhteisiä menettelyjä. Niiden pohjalta olisi käynnistettäviä toimia sellaisten henkilöiden tukemiseksi ja/tai auttamiseksi, jotka ovat ylivelkaantuneet myös luotonantoon liittyvien väärinkäytösten vuoksi.

4.15 Koronkiskonta on niin ikään ala, joka ei kuulu EU:n lainsäädännön piiriin. Koronkiskonnasta säädetään eräissä jäsenvaltioissa (Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa), mutta ei kaikissa.

4.16 Tuoreet tutkimukset (6) osoittavat myös, että koronkiskontaan sovellettava lainsäädäntö voi edistää sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden sekä väärinkäytösten torjuntaa.

4.17 ETSK katsoo, että komission olisi tehtävä virallinen tutkimus, jotta kartoitettaisiin mahdollisuutta ja keinoja ottaa käyttöön kattavia koronkiskontaan sovellettavia EU:n säännöksiä. ETSK:n mielestä olisi erityisen hyödyllistä määritellä nykyistä syvällisemmin yhteiset perustekijät ja periaatteet, joita voidaan soveltaa eurooppalaisten korkorajojen asettamiseen ja koronkiskonnan määrittelyyn.

4.18 Eräissä jäsenvaltioissa monien vuosien ajan saatujen kokemusten vahvistamiseksi ja hyödyntämiseksi ETSK katsoo, että olisi hyödyllistä laatia unionitason lainsäädäntökehys, jonka avulla edistetään koronkiskonnan torjumiseen ja koronkiskonnan uhreiksi joutuneiden henkilöiden avustamiseen tarkoitettuja kansallisia järjestelmiä.

4.19 Komitea toteaa, että useimmat luottoihin liittyvät väärinkäytökset tapahtuvat (luoton)välittäjien ja kuluttajien välisessä kanssakäymisessä.

4.20 Euroopan parlamentti on tässä yhteydessä kehottanut (7) laatimaan yhteisön kehyksen, jolla selvennetään ja yhdenmukaistetaan luotonvälittäjien vastuuta ja velvollisuuksia ”sama toiminta, samat riskit, samat säännöt” -periaatteen mukaisesti. Näin taattaisiin kuluttajansuoja ja estettäisiin ei-avoimet myyntikäytänteet ja epäasianmukainen mainonta, jotka vahingoittavat etenkin heikoimmassa asemassa olevia ja vähän tietoa saaneita kuluttajaryhmiä. ETSK kannattaa tätä ja katsoo, että näin voitaisiin osaltaan puhdistaa tarjonnan markkinoita ja torjua entistä päättäväisemmin väärinkäytökset, vastuuton luotonvälitys ja koronkiskurien laiton toiminta.

4.21 ETSK katsoo, että perustamalla luotonvälittäjien rekisteri voitaisiin varmistaa avoimuus, luotettavuus ja ammattimaisuus. Rekisteröinnin yhteydessä olisi sovellettava pakollisia kriteereitä, ja alan ammattijärjestöistä, rahoituksen välittäjistä ja kuluttajajärjestöistä koostuvien elinten olisi huolehdittava sen valvonnasta valvontaviranomaisten johdolla. Keskeytys-, kumoamis- ja poistotoimet olisi perusteltava ja sovellettava yhteisvastuuta, jos vahinko on näytetty toteen tuomioistuimessa.

4.22 Väärinkäytökset liittyvät esimerkiksi nuorille suunnattuihin tekstiviestiluottoihin, niin sanottuihin helppoihin puhelinluottoihin, tulojen ennakointiin perustuviin luottoihin tai harkitsemattomasti myönnettyihin luotto- tai maksukortteihin. Näitä ilmiöitä on torjuttava kaikin keinoin. Tällaisia tilanteita varten sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetussa direktiivissä 2005/29/EY esitetään useita mahdollisia ratkaisuja vastuuttoman luotonannon ongelmaan. Niitä voitaisiin mukauttaa ja ne voitaisiin sisällyttää kulutusluottosopimuksia käsittelevään lainsäädäntöön.

4.22.1 ETSK kehottaa soveltamaan luottokortteja myöntäviin rahoituslaitoksiin tiukkaa sääntelyä (tarjoukset, velkaantumisen enimmäismäärä, mahdollisen luottokortin haltijan ikä, tiliotteiden avoimuus), jotta vältetään saalistushinnoittelua ja ylivelkaantumista edistäviä käytänteitä.

4.22.2 Etenkin luottokorttien luottorajat olisi määriteltävä yhteisymmärryksessä luottokortin haltijan kanssa. Luottorajat tulisi voida korottaa vain, jos luottokortin haltija ja luottokortin myöntäjä ovat sopineet siitä erikseen.

4.23 Jotta lainsäädäntö olisi tehokas, sitä on kuitenkin sovellettava nykyistä tiukemmin (8). Maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä johtuvan uuden tilanteen vuoksi ETSK katsoo, että direktiivin 2008/48/EY tehokkuuden tarkistusajankohtaa on aikaistettava (ensimmäinen tarkistus on määrä tehdä kesäkuun 12. päivään 2013 mennessä) ja että tarkistusvälit on lyhennettävä viidestä kolmeen vuoteen. Etenkin luotonantoon liittyvien sopimattomien kaupallisten menettelyjen osalta ETSK katsoo, että on tärkeää perustaa jäsenvaltioihin markkinavalvontaviranomaisia, joilla olisi asianmukaiset ja erityiset toimivaltuudet ja tekniset resurssit luottojen alalla.

4.23.1 ETSK kehottaa etenkin vahvistamaan sääntelykehystä, jotta varmistetaan kattava ja selkeä suoja käytettäessä asiakkaan etenkin internetin ja sähköpostin kautta antamia tietoja.

4.24 Kiinnitysluottojen osalta ETSK katsoo – aiheesta aiemmin antamissaan lausunnoissa esitetyt varotoimet huomioon ottaen (9) – että on paikallaan arvioida standardoidun eurooppalaisen tietosivun (ESIS) sekä korkokantaa koskevien ilmoitusten pakollisen soveltamisen ulottamista koskemaan myös kiinnitysluottojen välittäjiä kulutusluotoista annetun direktiivin mallin mukaisesti. Näin edistettäisiin EU:n kiinnitysluottomarkkinoiden integrointia sekä varmistettaisiin kuluttajien ja kotitalouksien kokonaisvaltainen suojelu.

4.25 Luottoneuvonnan osalta ETSK kehottaa tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, etenkin kuluttajajärjestöjä, jotta ne kehittävät neuvonantotoimintaa, jonka avulla luotonottajat voisivat saada objektiivista, avointa ja ammattitaitoista neuvontaa siitä, vastaavatko heille tarjotut tuotteet heidän erityistarpeitaan.

4.26 ETSK korostaa, että luottoneuvontaa olisi säädeltävä, jotta varmistetaan sekä huomattava avoimuus että riippumattomuus lainanantajista ja rahoituksen välittäjistä.

4.27 ETSK katsoo, että kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan unionitason yhtenäistä ja tasapainoista sääntelykehystä, johon sisältyviä periaatteita ja sääntöjä sovellettaisiin kaikkiin luottotuotteisiin.

5. Väärinkäytökset ja/tai lainvastaisuudet luottotoiminnassa

5.1 ETSK katsoo, että samanaikaisesti on puututtava ongelmiin, jotka johtuvat välitys- ja rahoituspalveluja tarjoavien pöytälaatikkoyritysten laajasta toiminnasta. Se näkyy saalistushinnoitteluna ja koronkiskontana, ja siihen liittyy rikollista toimintaa korkojen ja erilaisten kiristysmuotojen vuoksi. Pyrkimättä täydelliseen luetteloon mainittakoon seuraavat lainvastaiset toimet:

—	vaikeassa asemassa oleville ja ylivelkaantumisrajan ylittäneille kuluttajille ja kotitalouksille myönnetyt sääntöjen vastaiset lainat

—	riistämistarkoituksessa – kuten koronkiskonta – asiakkaille myönnetyt luotot, mikä on tyypillistä rikollisjärjestöille.

5.2 Sääntöjen vastaisella luottotoiminnalla on erilaisia muotoja:

—	”rekisteröimättömät” ennakkomaksut tai muut hyödykkeet ottamalla kaikki hyöty henkilön maksukyvystä ja venyttämällä kyseisiä ennakkomaksuja mahdollisimman pitkälle

—	sääntöjen vastainen rahoitus, jossa lainanantaja hyötyy siitä, ettei noudateta ammattietiikkaa, että sovelletaan harhaanjohtavia ja epäselviä ehtoja ja että painostetaan lisäämään vaadittavia vakuuksia

—	luotot, jotka myönnetään väärinkäyttötarkoituksessa pankin kaltaisessa toiminnassa

—	luotot, jotka myönnetään selvästi koronkiskontatarkoituksessa erilaisissa rikollisissa muodoissa ja erityisissä yhteyksissä.

5.3 ETSK on sitä mieltä, että sääntöjen vastaisen luotonannon kasvumahdollisuudet johtuvat siitä, että monet kotitaloudet ja kuluttajat ovat jääneet sääntöjen mukaisten luottomarkkinoiden ulkopuolelle. Tämä saattaa johtua myös siitä, että heille on myönnetty vastuuttomasti luottoa, mikä on ajanut heidät riippuvuuteen ja äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen.

5.4 ETSK myöntää, että pienituloisiin kotitalouksiin ja kulutukseen yllyttämisen eri tapoihin liittyviä ongelmia – jotka selittävät osaltaan sen, että kuluttajat ja kotitaloudet ovat alttiita turvautumaan lainvastaisiin luottoihin ja rinnakkaisiin rahoitusmarkkinoihin – ei voida ratkaista pelkästään sääntelemällä luotonsaantia.

5.5 Väärinkäytökset ja/tai lainvastaisuudet luottotoiminnassa ovat hyvin usein luonteeltaan rangaistavia, minkä vuoksi niistä olisi säänneltävä rikosoikeuden piiriin kuuluvin erityisaloittein Euroopan oikeusalueella, ja poliisiviranomaisten olisi pantava aloitteet täytäntöön. Lainvastaisen luottotoiminnan torjuntaa voitaisiin edistää huomattavasti siten, että koronkiskonnalla tai kiristyksellä anastettuun varallisuuteen liittyvät jäsenvaltioissa annetut tuomiot voitaisiin panna täysimääräisesti täytäntöön koko unionin alueella. (10)

5.6 ETSK toteaa, ettei näistä seikoista ole tarpeeksi tietoa kaikkien unionin alueiden osalta, jotta ilmiötä voitaisiin tarkastella unionitasolla kaikista laadullisista ja määrällisistä näkökohdista. Tämän vuoksi komitea kehottaakin komissiota analysoimaan ilmiötä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yksityiskohtaisesti ja vertailukelpoisesti.

6. Kansalaisyhteiskunnan rooli

6.1 Kansalaisyhteiskunnalla ja etenkin kuluttajajärjestöillä ja myös hyväntekeväisyysjärjestöillä on merkittävä rooli tunnistettaessa, tutkittaessa ja valvottaessa kuluttajille ja kotitalouksille myönnettäviin luottoihin liittyviä väärinkäytöksiä ja/tai lainvastaista toimintaa.

6.2 ETSK:n mielestä on tärkeää luoda tai edistää yhdessä viranomaisten kanssa kansalaisyhteiskunnan verkostoja, joiden avulla tutkitaan luottoihin ja ylivelkaantumiseen liittyvää sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä sekä tarjotaan niihin liittyvää tukea ja valvontaa. Kyseisillä verkostoilla on keskeinen rooli vaihdettaessa tietoja ja hyviä käytänteitä osana valitusten käsittelyyn sovellettavaa yhdenmukaista järjestelmää.

6.3 ETSK panee merkille, että hyviä käytänteitä on jo olemassa, kuten ”tuettu sosiaalinen luotto” tai taloudellisen osallisuuden eurooppalainen verkosto (EFIN), ja toteaa, että tällaisia hyviä käytänteitä on edistettävä ja otettava käyttöön koko unionissa.

6.4 ETSK katsoo, että kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajien valveuttaminen, joiden yhteydessä sovelletaan peruskoulusta lähtien erilaisia koulutusmuotoja ja -käytänteitä, ovat aloja, joilla jäsenvaltiot ja kansalaisyhteiskunta voivat toteuttaa erinomaisia aloitteita (11). Ne ovat merkittäviä toimia talouslukutaidon kehittämiseksi unionitasolla koko Euroopassa.

6.5 ETSK:n mielestä on tärkeää kannustaa ja kehittää kyseisiä toimia, mutta se korostaa, että tuotteista tiedottaminen on luotonantajan ja koulutus viranomaisten velvollisuus. ETSK katsoo myös, että kuluttajille suunnattua avointa ja ymmärrettävää tiedotusta sekä koulutusta koskevat kansalaisyhteiskunnan aloitteet ovat tehokkaita vain, jos ne täydentävät yhtenäistä ja kokonaisvaltaista sääntelykehystä.

6.6 ETSK:n Brysselissä 28 päivänä tammikuuta 2010 järjestämässä julkisessa kuulemistilaisuudessa, johon osallistui päteviä kansalaisyhteiskunnan edustajia jäsenvaltio- ja unionitasolta, korostettiin, että väärinkäytöksiä ja/tai lainvastaisuuksia on valvottava unionitasolla. Tämä koskee sekä sääntelyä ja uhrien auttamista että kaikkiin asianosaisiin kohdennettavaa koulutus- ja tiedotuspolitiikkaa.

6.7 Sosiaalisen markkinatalouden kannustamiseksi luottotoiminnan alalla ETSK pitää tärkeänä, että perustetaan ja kehitetään osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä, kuten osuuskuntia (12). Viranomaisten velvollisuus on myös tukea ja edistää tällaisten yritysten perustamista ja toimintaa (13).

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) FIN-NET-verkosto (rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkosto, Financial Dispute Resolution Network).

(2) Ks. sosiaalisen suojelun komitean ja Euroopan komission toinen yhteinen arviointi Social Impact of the Economic Crisis and of Policy Responses (Talouskriisin ja poliittisten vastausten sosiaaliset vaikutukset) – SPC/2009/11/13 final; Eurobarometri-selvitys köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä – 2010, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi; Komission tiedonanto – Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti, http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=757&langId=fi.

(3) Julkinen kuulemistilaisuus aiheesta ”Vastuullinen anto- ja ottolainaus”, Bryssel 3. syyskuuta 2009.

(4) Direktiivissä 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä on kuitenkin hyvät määritelmät käsitteille ”harhaanjohtavat toimet” (6 artikla) tai ”aggressiiviset kaupalliset menettelyt” (8 artikla).

(5) Ks. tässä yhteydessä ISO 22222 (Personal Financial Planning – 2005), UNI–ISO (Pianificazione finanziaria, economica e patrimoniale personale – 2008), AENOR–UNE 165001 (Etica. Requisitos de los productos financieros socialmente responsables – 2009); ks. myös ECO/266 – Sosiaalisesti vastuulliset rahoitustuotteet.

(6) Ks. Usura (koronkiskonta) – Loppuraportti, Osservatorio socioeconomico sulla criminalità, CNEL (Rikollisuuden sosiotaloudellinen seurantaelin, Italian talous- ja työmarkkinaneuvosto) – Rooma 2008.

(7) Euroopan parlamentin 5. kesäkuuta 2008 antama päätöslauselma ”Vähittäispankkitoiminnan alaa koskeva tutkinta”.

(8) Jäsenvaltioiden on siirrettävä yhteisön säännökset kansalliseen lainsäädäntöönsä ennen kesäkuun 12. päivää 2010.

(9) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 18 ja EUVL C 65, 17.3.2006, s. 13.

(10) ”Hallitukset ja eri elimet voivat nykyisin maailmanlaajuisiksi muodostuneiden ilmiöiden osalta jatkaa teeskentelevänsä tietämätöntä tai rajoittua kansallisiin ratkaisuihin. Jos ne kuitenkin vain panisivat merkille eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönoton myötä oikeutta pakoilevien henkilöiden etsinnälle annetun kannustimen, ne alkaisivat yhdenmukaisesti ja nopeasti määritellä yhteisiä tutkimus- ja oikeusvälineitä sekä kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymiä rikosoikeuden vähimmäissäännöksiä, alkaen mafian tekemistä rikoksista aiheutuneiden haittojen korvaamisesta”, ks. F. Forgione, Mafia Export, 2009, Milano).

(11) UNI (Ehdotus kansalaisten talouskoulutuksen standardiksi – palvelun edellytykset), tammikuu 2010.

(12) Ks. Resilience of the Cooperative Business Model in Times of Crisis, ILO 2009.

(13) Ks. EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/30

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 18/06

Esittelijä: Mall HELLAM

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 30. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 134 puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja yleiset suositukset

1.1 Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa esitetään pohdintoja ja ehdotuksia eurooppalaisten säätiöiden perussäännön kehittämiseksi ja ehdotetaan kyseistä sääntöä koskevia suuntaviivoja.

1.2 Tarpeiden ja mahdollisuuksien tarkastelu osoittaa, että säätiöitä koskeva unionin yhtiöoikeudellinen hanke on tarpeen, jotta voidaan tarjota säätiöille mukautettu väline niiden toiminnan helpottamiseksi sisämarkkinoilla. Äskettäin tehty tutkimus (1) ja alan toimijat (2) ovat osoittaneet, että kansainvälisestä toiminnasta ja yhteistyöstä kiinnostuneiden säätiöiden ja niiden perustajien määrä on kasvanut merkittävästi kymmenen viime vuoden kuluessa. Ne ovat myös todenneet, että rajatylittävää toimintaa harjoittavat säätiöt kohtaavat monenlaisia muun muassa oikeudellisia esteitä, jotka lisäävät toimintakustannuksia ja vähentävät siten yleishyödyllisiin tarkoituksiin käytettävissä olevien varojen kokonaismäärää.

1.3 Säätiöala ja sitä edustavat EU-tason organisaatiot ja verkostot (3) ovat useaan otteeseen vedonneet eurooppalaisten säätiöiden perussäännön laatimisen puolesta, koska se olisi tehokkain ratkaisu rajatylittävien esteiden poistamiseksi ja säätiöiden toiminnan edistämiseksi kaikkialla Euroopassa.

1.4 Tässä yhteydessä ETSK kehottaakin komissiota esittämään neuvoston ja Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi ehdotuksen eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevaksi asetukseksi yleishyödyllisen toiminnan tukemista varten.

1.5 ETSK katsoo, että eurooppalaisten säätiöiden perussääntö on tärkeä väline pyrittäessä tuomaan kansalaiset sisämarkkinoiden ytimeen ja lähentämään unionia kansalaisiinsa.

1.6 ETSK katsoo, että eurooppalaisten säätiöiden perussääntö voi toimia uutena keinona tukea eurooppalaisten yhteisiä etuja ja kansalaistoimintaa. Sen avulla voidaan puuttua merkittäviin yhteiskunnallis-taloudellisiin ongelmiin ja pakottaviin tarpeisiin osaamisen ja innovoinnin, lääketieteellisen tutkimuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen, ympäristön ja aluekehityksen, työllisyyden ja ammattikoulutuksen, luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelun, taiteiden ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisen sekä kansainvälisen yhteistyön ja kehityksen kaltaisilla aloilla.

1.7 Jotta uudesta säännöstä saadaan tehokas ja kiinnostava, sen on tarjottava selkeät ja kattavat määräykset säätiöiden perustamisesta, toiminnasta ja valvonnasta, ja sillä on oltava todellista eurooppalaista ulottuvuutta. Sen tarkoituksena on helpottaa rajatylittävää toimintaa, lahjoituksia ja yhteistyötä tarjoamalla tehokas hallintaväline yleishyödyllisiin tarkoituksiin sekä tunnustettu eurooppalainen laatumaininta.

2. Yleiset huomiot

2.1 Soveltamisala ja institutionaalinen tausta

2.1.1

Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa tarkastellaan mahdollisuutta kehittää eurooppalaisten säätiöiden perussääntö, jonka tarkoituksena on auttaa yhä enemmän rajatylittävää toimintaa harjoittavia säätiöitä ja niiden rahoittajia selviämään yksityis- ja vero-oikeudellisista esteistä ja tarjota uusien säätiöiden perustamiselle alusta alkaen eurooppalaiset puitteet.

2.1.2

Euroopan komission sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto julkaisi marraskuussa 2009 eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevan julkisen kuulemisen (4) tulokset. Ne tarjosivat runsaasti vastauksia etenkin voittoa tavoittelemattomalta sektorilta ja osoittivat, että ala tukee voimakkaasti kyseistä perussääntöä.

2.1.3

Helmikuussa 2009 Euroopan komissio julkaisi eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevan toteutettavuustutkimuksen (5). Tutkimuksessa tuotiin esiin mahdollinen hyöty, jota perussääntö tarjoaisi vähentämällä tai poistamalla tarpeettomia rahoituskustannuksia ja hallinnollisia rasitteita. Tämä helpottaisi säätiöitä, jotka haluavat toimia EU:n eri maissa.

2.1.4

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä käsittelee myös kaksi alan toimijoiden tekemää suositusta:

—	European Foundation Centre -järjestön vuonna 2005 tekemä ehdotus eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevaksi asetukseksi (6).

—	Säätiöitä koskevan lainsäädännön ja vero-oikeuden asiantuntijoiden vuonna 2006 toteuttama tutkimushanke The European Foundation – A New Legal Approach (7).

2.1.5

Euroopan parlamentti hyväksyi 4. heinäkuuta 2006 yhtiölainsäädännön näkymiä koskevan päätöslauselman (8), jossa kehotetaan komissiota jatkamaan yhteisön lainsäädännön valmistelua eurooppalaisten säätiöiden kaltaisia muita oikeudellisia muotoja varten.

2.1.6

Erilaisia yritysmuotoja käsitelleessä, vuonna 2009 annetussa lausunnossaan (9) ETSK suhtautui myönteisesti eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä valmistelevan työskentelyn aloittamiseen ja kehotti komissiota saattamaan vaikutustenarvioinnin päätökseen vuoden 2010 alussa ja tekemään ehdotuksen asetukseksi, jonka nojalla Euroopan laajuiset säätiöt voivat toimia sisämarkkinoilla yhtäläisin edellytyksin muiden yritysmuotojen kanssa.

2.1.7

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti vuonna 2006 (10), että kotimaisten ja ulkomaisten yleishyödyllisten säätiöiden erilainen verokohtelu on perusteetonta ja pääoman vapaan liikkuvuuden vastaista, mutta vain mikäli jäsenvaltio tunnustaa säätiön aseman yleishyödyllisenä yhteisönä jäsenvaltion lain mukaisesti.

2.1.8

Rajatylittäviä lahjoituksia koskeneessa tapauksessa (11) tuomioistuin päätti, että muista EU:n jäsenvaltioista peräisin oleville yleishyödyllisille yhteisöille suunnattuja lahjoituksia syrjivät verolait ovat EY:n perustamissopimuksen vastaisia, mikäli muissa jäsenmaissa sijaitsevia vastaanottajayhteisöjä voidaan pitää kotimaisia yleishyödyllisiä yhteisöjä ”vastaavina”.

2.2 EU:n säätiöalaa koskevia huomioita

2.2.1

Eurooppalainen säätiöala on merkittävä taloudellinen tekijä (12), jonka varat ovat 350 miljardista jopa 1 000 miljardiin euroon ja vuosittaiset menot 83 miljardista 150 miljardiin euroon. Huomattavan monissa eurooppalaisissa maissa säätiöiden kasvu on jatkuvaa.

2.2.2

Säätiöillä on merkittävä rooli työmarkkinoilla. Eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevassa toteutettavuustutkimuksessa yksilöitiin 110 000 säätiötä, jotka työllistävät EU:ssa suoraan ja kokopäiväisesti 750 000:sta miljoonaan ihmistä (13). Myöntämällä avustuksia tai pääomatukea organisaatioille ja yksityishenkilöille säätiöt tukevat myös työllisyyttä ja vapaaehtoistoimintaa.

2.2.3

Huomattava enemmistö EU:n säätiöistä harjoittaa varoihin perustuvaa ja yleishyödyllistä toimintaa. Yleensä niillä ei ole jäseniä tai osakkaita, ja ne ovat erillisiä voittoa tavoittelemattomia elimiä. Niillä on vakiintunut ja luotettava tulolähde, joka on varattu peruuttamattomasti yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Säätiöt voivat saada tulonsa lahjoituksista eli yksityishenkilön, perheen, yrityksen tai muun organisaation tarjoamasta pääomasta. Ne voivat olla irtaimen omaisuuden eli käteisen, osakkeiden, obligaatioiden, taideteosten, tekijänoikeuksien tai tutkimuslisenssien muodossa tai kiinteää omaisuutta eli maata tai kiinteistöjä, kuten museoita ja hoitokoteja. Säätiöt saavat tuloja myös muista lähteistä, kuten testamentti- ja muista lahjoituksista, vetoamalla kansalaisten anteliaisuuteen, omasta toiminnastaan, sopimuksista ja arpajaisista.

2.2.4

EU:n säätiöt työskentelevät suoraan ihmisiä hyödyttävien aiheiden ja hankkeiden parissa. Niillä on keskeinen asema kehitettäessä kansalaisten Eurooppaa osaamisen, tutkimuksen ja innovoinnin, sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon, lääketieteellisen tutkimuksen, ympäristön, aluekehityksen, työllisyyden ja ammatillisen koulutuksen, luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelun, taiteiden ja kulttuurin edistämisen sekä kansainvälisen ja kehitysyhteistyön kaltaisilla aloilla.

2.2.5

Yhä useammat säätiöt ja rahoittajat harjoittavat rajatylittävää toimintaa. Ne kohtaavat kuitenkin erilaisia hallinnollisia, oikeudellisia ja verotuksellisia esteitä. Esimerkkejä niistä on lueteltu toteutettavuustutkimuksessa:

—	erilaisista kansallisista laeista johtuvat ongelmat: uudet Euroopan tason aloitteet ovat viivästyneet tai niitä on hylätty asianmukaisten oikeudellisten välineiden puuttumisen vuoksi

—	ulkomaisten säätiöiden oikeushenkilöaseman tunnustamisessa esiintyvät hankaluudet

—	oikeudellinen epävarmuus, joka liittyy kotimaisten säätiöiden tekemän rajatylittävän työn yleishyödyllisen luonteen sekä niiden aseman yleishyödyllisinä yhteisöinä tunnustamiseen

—	muihin maihin perustettaviin sivutoimintoihin liittyvät hallinnolliset rasitteet ja kustannukset

—	säätiön kotipaikan siirtäminen toiseen jäsenvaltioon ei ole mahdollista

—	verotukselliset esteet: muut kuin kotimaiset säätiöt kärsivät verosyrjinnästä.

2.3 Tarve luoda sopiva väline säätiöille

2.3.1

Olisi epärealistista toivoa jäsenvaltioiden säätiöitä koskevien lukuisien lakien yhdenmukaistamista (14) etenkin, koska ne eroavat säätiöiden tarkoituksen, perustamisvaatimusten, hallinnon ja tilivelvollisuuden osalta merkittävästi (15).

2.3.2

Mikään olemassaolevista yksityisten yritysten ja julkisten laitosten rajatylittävän toiminnan ja yhteistyön tukemiseen suunnatuista unionin oikeudellisista välineistä (16) ei sovellu säätiöiden tarpeisiin ja erityispiirteisiin yksityisinä ja tavoitteiltaan yleishyödyllisinä voittoa tavoittelemattomina eliminä, joilla ei ole osakkeenomistajia tai toimintaa valvovia jäseniä.

2.3.3

Onkin osoittautunut tarpeelliseksi harkita helposti hyödynnettävän ja säätiöiden tarpeisiin räätälöidyn eurooppalaisten säätiöiden perussäännön kehittämistä, jotta voitaisiin helpottaa säätiöiden toimintaa ja yhteisyrityksiä yhtenäismarkkinoilla ja antaa niille mahdollisuus yhdistää eri maista peräisin olevia resursseja. Samalla annettaisiin eurooppalaisten säätiöiden perustamiselle alusta alkaen eurooppalainen ulottuvuus yleishyödyllisen toiminnan tukemiseksi.

3. Eurooppalaisten säätiöiden perussäännön keskeiset tavoitteet ja rakenne

3.1 Tavoitteet ja hyödyt

3.1.1

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö on hyvä toimintavaihtoehto yleishyödyllisten säätiöiden toiminnan edistämiseksi kaikkialla EU:ssa, koska se:

—	vahvistaisi säätiöitä koskevaa eurooppalaista sääntelykehystä

—	vähentäisi oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä

—	kannustaisi luomaan uutta toimintaa

—	helpottaisi rajatylittävää työskentelyä ja kumppanuuksien luomista yhtenäismarkkinoilla

—	lisäisi avoimuutta

—	tarjoaisi tehokkaan hallintavälineen yleishyödyllisten päämäärien tukemiseksi

—	helpottaisi lahjoitusmenettelyjä sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden rajatylittävässä toiminnassa

—	vaikuttaisi osaltaan taloudelliseen yhdentymiskehitykseen ja vakauttaisi eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa nykyisessä globaalissa ympäristössä, jossa yhteiset haasteet ja uhat edellyttävät selkeää ja täsmällistä eurooppalaista lähestymistapaa.

3.1.2

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö tarjoaisi monia etuja:

—

Tehokkuus ja yksinkertaistuminen: yhdessä jäsenvaltioissa perustettu ja rekisteröity eurooppalainen säätiö tunnustettaisiin myös 26 muussa jäsenvaltiossa. Se voisi toimia EU:n laajuisesti yhteisen säännöstön mukaisesti ja johdonmukaista hallinta- ja raportointijärjestelmää noudattaen. Perussääntö auttaisi voittamaan olemassaolevat esteet ja helpottaisi rajatylittävää yhteistyötä ja toimintaa.

—

Tilivelvollisuus: eurooppalaisten säätiöiden perussääntö selkiyttäisi säätiön käsitettä tarjoamalla yhteisen määritelmän yleishyödyllistä toimintaa harjoittaville säätiöille kaikkialla EU:ssa, koska nykyisin säätiö-termillä viitataan aivan liian epämääräisesti hyvin erilaisiin yrityksiin. Sillä voisi olla myönteisiä vaikutuksia säätiöiden yleiseen hallintoon, koska se tarjoaisi niille vertailukohdan.

—

Taloudelliset edut: sen lisäksi, että rajatylittävän toiminnan kustannukset alentuisivat, sekä julkishallinto että kansalaiset tunnustaisivat perussääntöä soveltavat säätiöt, koska niillä olisi luotettu eurooppalainen ”laatumerkki”. Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö helpottaisi voimavarojen yhdistämistä yleishyödylliseen toimintaan ja saattaisi houkuttaa ulkomaisia investointeja. Se voisi vaikuttaa myönteisesti myös lahjoittajien käyttäytymiseen ja lahjoituksiin.

—

Poliittiset ja kansalaisedut: kansainvälisen toiminnan ja yhteistyön kehittäminen edistäisi Euroopan yhdentymistä aloilla, joista on suoraa etua EU:n kansalaisille. Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö voisi tarjota vankan ja joustavan hallintovälineen EU:n tason yleishyödyllisen ja kansalaistoiminnan tukemiseksi, jotta voidaan vastata pakottaviin tarpeisiin ja globaaleihin poliittisiin kysymyksiin.

3.2 Keskeiset piirteet

3.2.1

Ollakseen tehokas eurooppalaisten säätiöiden perussäännön tulisi noudattaa tiettyjä keskeisiä periaatteita ja omata tietyt piirteet. Kyseessä olisi täydentävä ja vaihtoehtoinen yleishyödyllinen väline, jota hallinnoitaisiin pääasiassa unionin lainsäädännöllä ja joka täydentäisi kansallisia ja alueellisia lakeja.

3.2.2

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö voitaisiin laatia seuraavien yhteistyössä sidosryhmien kanssa tarkennettavien suuntaviivojen mukaan. Säännön tulisi noudattaa seuraavia periaatteita:

3.2.2.1

Säännön on oltava vaihtoehtoinen ja täydentävä väline, jota useammassa kuin yhdessä EU:n jäsenvaltiossa toimivat rahoittajat ja säätiöt voivat hyödyntää sen sijaan, että nämä perustaisivat useita säätiöitä eri EU-maissa vallitsevan lainsäädännön mukaisesti. Se ei korvaisi jäsenvaltioiden nykyisiä säätiötoimintaa koskevia lakeja.

3.2.2.2

Säännön tulisi olla yksinkertainen ja kattaa useimmat säätiöitä koskevan lainsäädännön näkökohdat, ja kansallisiin lakeihin tulisi viitata mahdollisimman harvoilla oikeuden osa-alueilla. Näin säätiötä perustavat voisivat säästää säännösten noudattamisesta johtuvissa kustannuksissa hyödyntämällä yhtä oikeudellista välinettä ja luoda kaikissa jäsenvaltioissa vertailukelpoisen hallintorakenteen.

3.2.2.3

Säännön on oltava helposti hyödynnettävissä. Eurooppalainen säätiö voitaisiin luoda pysyväksi tai määräaikaiseksi kenen tahansa EU:ssa asuvan luonnollisen henkilön tahdosta, notaarin vahvistamalla asiakirjalla EU:ssa asuvan luonnollisen tai oikeushenkilön tahdosta, muuttamalla laillisesti jossakin EU:n jäsenvaltiossa perustettu yleishyödyllistä toimintaa harjoittava säätiö eurooppalaiseksi säätiöksi tai yhdistämällä yhdessä tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa laillisesti perustettuja yleishyödyllistä toimintaa harjoittavia säätiöitä. Ilmoitus eurooppalaisen säätiön perustamisesta on julkaistava virallisessa lehdessä.

3.2.2.4

Säännössä on sallittava ainoastaan yleishyödyllisiä tarkoituksia edistävä toiminta. Yleishyödylliset tarkoitukset voitaisiin joustavuuden vuoksi määritellä avoimen luettelon muodossa (17). Eurooppalaisen säätiön katsotaan olevan yleishyödyllinen, jos

(1)	se palvelee laajassa merkityksessä yleistä etua eurooppalaisella tai kansainvälisellä tasolla joko toteuttamalla omia ohjelmiaan tai tukemalla yksittäisiä henkilöitä, yhdistyksiä, laitoksia tai muita yhteisöjä ja

(2)	sen tavoitteisiin kuuluu yleisen edun edistäminen yhdellä tai useammalla yleishyödylliseksi määritellyllä alalla.

3.2.2.5

Säännöllä on eurooppalainen ulottuvuus: eurooppalaisten säätiöiden perussääntö koskee toimintaa, jolla on laajassa merkityksessä eurooppalainen näkökulma eli toimintaa on useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

3.2.2.6

Säännössä määritellään pääoman vähimmäismäärä. Se on osoitus säätiön tarkoituksen ja toiminnan luotettavuudesta ja lisää velkojien suojaa, mutta sen ei tulisi estää pienten aloitteiden käynnistämistä.

3.2.2.7

Säännössä ei luoda ”virallista” jäsenyyttä, mutta mahdollistetaan eräänlainen osallistava rakenne, jolla ei kuitenkaan voida korvata hallintorakenteen oikeuksia ja velvollisuuksia.

3.2.2.8

Eurooppalaisen säätiön yleishyödyllisyystavoitteen mukaisesti sallitaan taloudellinen toiminta suoraan tai toisen oikeushenkilön kautta edellyttäen, että mahdollinen tulo tai ylijäämä käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

3.2.2.9

Sääntöön sisältyy oikeus hallita irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä vastaanottaa ja pitää hallussa mistä tahansa laillisesta lähteestä saatuja lahjoituksia ja kaikenlaisia taloudellisia tukia mukaan luettuina osakkeet ja muut siirtokelpoiset arvopaperit.

3.2.2.10

Säännön mukaan määritellään säätiön rekisteröity kotipaikka EU:ssa. Se voidaan siirtää toiseen jäsenvaltioon ilman purkamismenettelyä tai perustamatta uutta oikeushenkilöä.

3.2.2.11

Säännössä asetetaan selkeät määräykset avoimuudesta ja tilinpitovelvollisuudesta. Eurooppalaisen säätiön on pidettävä kirjaa kaikista rahoitustoimenpiteistä, käytettävä virallisia rahoituskanavia ja lähetettävä vuosittaiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset toimivaltaiselle viranomaiselle. Suurien organisaatioiden tilit on tarkastettava.

3.2.2.12

Säännön tulee tarjota selkeät määräykset eurooppalaisten säätiöiden hallinnosta ja vastuista, mutta säätiön perustajilla tai sen hallituksella on oltava mahdollisuus päättää sen sisäisistä asioista säätiön omissa säännöissä. Säännön liitteenä voitaisiin esittää hyödyllinen esimerkki säätiön omista säännöistä. Niissä on pyrittävä välttämään eturistiriidat.

4. Sovellettava lainsäädäntö

4.1.1

Ehdotuksessa eurooppalaisten säätiöiden perussäännöksi esitetään tässä yhteydessä sovellettavissa olevat lait: EU:n asetus eurooppalaisten säätiöiden perussäännöstä, eurooppalaisten säätiöiden omat säännöstöt ja muut EU-tason tai kansalliset lait.

4.1.2

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevan lainsäädännön tulisi olla kattava, selkeä ja yksinkertainen. Peruste tälle on ilmeinen: selkeys auttaa eurooppalaisia säätiöitä noudattamaan lakia ja valvonnasta vastaavia huolehtimaan sen täytäntöönpanosta.

4.1.3

Eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevassa ehdotuksessa on määriteltävä puitteet, joissa eurooppalaisia säätiöitä perustetaan ja joissa ne toimivat ja ovat tilivelvollisia. Säännön soveltamisaloilla (esim. perustaminen, rekisteröinti, tarkoitus, pääoma, rekisteröity kotipaikka, oikeushenkilöys, oikeuskelpoisuus, johtajan vastuu, avoimuus- ja vastuullisuusvaatimukset) lainsäädännön tulisi olla kattava eikä siinä pitäisi viitata kansallisiin lakeihin. Siten varmistetaan yhtenäisyys, selkeys ja turvallisuus, joita säännön on määrä tarjota kolmansille osapuolille, kumppaneille ja lahjoittajille.

4.1.4

Eurooppalaisten säätiöiden valvonta voitaisiin osoittaa jäsenvaltioissa nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskevaan asetukseen sisältyvien rekisteröinti-, raportointi- ja valvontavaatimusten mukaisten, yhteisesti sovittujen standardien perusteella.

4.1.5

Eurooppalaisten säätiöiden perussäännön sovellusalan ulkopuolelle jäävissä kysymyksissä sovelletaan yhteisön muun tai jäsenvaltioiden lainsäädännön määräyksiä.

4.1.6

Eurooppalaisten säätiöiden verokohtelun määrittely kuuluu sen jäsenvaltion veroviranomaiselle, jossa säätiö on verovelvollinen.

4.1.7

EU:n jäsenvaltiot myöntävät verotuksellisen erityiskohtelun yleishyödyllistä toimintaa harjoittaville säätiöille (18). Kotimaisten ja ulkomaisten yleishyödyllistä toimintaa harjoittavien organisaatioiden erilainen verokohtelu saattaa olla ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen kanssa etenkin lahjoitusten, perintöjä ja lahjoituksia koskevan verotuksen sekä säätiöiden ulkomaisesta lähteestä peräisin olevien tulojen osalta. Näin ollen eurooppalaisen säätiön tulisi voida hyötyä veroedusta, jonka sen kotimaan lainsäätäjät ovat myöntäneet sikäläisille säätiöille. Tällaisia etuja ovat esimerkiksi vapautus tuloverosta sekä lahja- ja perintöverosta ja varallisuus- tai varainsiirtoverosta (19).

4.1.8

Eurooppalaisen säätiön perustajan tai lahjoittajan verokohtelun osalta kunkin säätiön perustajan tai lahjoittajan yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tulisi saada sama verovähennys tai -hyvitys kuin jos lahjoitus olisi annettu yleishyödyllistä toimintaa harjoittavalle organisaatiolle lahjoittajan omassa jäsenvaltiossa.

4.1.9

Välillisen verotuksen osalta ETSK kehottaa yritysmuotojen moninaisuutta käsittelevässä lausunnossaan (20), että komissio kannustaa jäsenvaltioita tutkimaan, voitaisiinko yrityksille myöntää kannustimia niiden todistetun yleishyödyllisen luonteen tai sen perusteella, että niiden on todettu osallistuvan aluekehitykseen.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Eurooppalaisten säätiöiden perussääntöä koskenut toteutettavuustutkimus, 2009.

(2) Yleishyödyllistä toimintaa harjoittavien säätiöiden tärkein EU-tason jäsenyyspohjainen järjestö European Foundation Centre (EFC) on kuvannut tällaista suuntausta. Kaksi kolmannesta sen jäsensäätiöistä toimii myös muissa kuin alkuperävaltiossaan.

(3) European Foundation Centre, rahoittajien ja säätiöiden verkostot Euroopassa, eurooppalaisten säätiöiden verkosto.

(4) http://ec.europa.eu/internal_market/company/eufoundation/index_en.htm.

(5) http://ec.europa.eu/internal_market/company/eufoundation/index_en.htm.

(6) http://www.efc.be/SiteCollectionDocuments/EuropeanStatuteUpdated.pdf.

(7) http://www.bertelsmann-stiftung.de/bst/en/media/xcms_bst_dms_15347__2.pdf.

(8) P6_TA(2006)0295.

(9) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22.

(10) Staufferin tapaus C-386/04.

(11) Perschen tapaus C-318/07.

(12) Toteutettavuustutkimuksen tiivistelmä, liite 1.

(13) Ks. alaviite 12.

(14) European Foundation Centre: EU:n säätiöiden oikeudellinen ja verotuksellinen profiili. http://www.efc.be/Legal/Pages/FoundationsLegalandFiscalCountryProfiles.aspx.

(15) European Foundation Centre: Comparative Highlights of Foundation Laws. http://www.efc.be/Legal/Pages/Legalandfiscalcomparativecharts.aspx.

(16) Eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä (ETEY), eurooppayhtiö, eurooppaosuuskunta, eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY).

(17) European Foundation Centren ehdotuksessa eurooppalaisten säätiöiden perussäännöksi vuodelta 2005 esitetään avointa luetteloa.

(18) Yhteenveto säätiöitä koskevista verotussäännöistä, ks. Comparative Highlights of Foundation Laws, European Foundation Centre 2009, http://www.efc.be/Legal/Pages/Legalandfiscalcomparativecharts.aspx.

(19) Ks. The European Foundation – A New Legal Perspective,http://www.bertelsmann-stiftung.de/bst/en/media/xcms_bst_dms_15347__2.pdf.

(20) Katso alaviite 9.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/35

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Nykyiseen kriisiin vastaaminen Euroopan telakkateollisuudessa”

2011/C 18/07

Esittelijä: Marian KRZAKLEWSKI

Apulaisesittelijä: Enrique CALVET CHAMBON

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Nykyiseen kriisiin vastaaminen Euroopan telakkateollisuudessa.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 9. huhtikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 168 ääntä puolesta ja 14 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa hyvin huolestuneena, että EU:n telakkateollisuus on syvässä kriisissä, jolle on luonteenomaista uusien tilausten puuttuminen kokonaan, olemassa olevien tilausten rahoituksen suuret ongelmat, liiallinen tuotantokapasiteetti kauppa-alusten rakentamisessa, työpaikkojen menettäminen peruuttamattomasti ja ilmoitukset lisäirtisanomisista sekä jatkuvasti kasvava määrä telakoiden ja niihin kytkeytyvien yritysten konkursseja ja lakkauttamisia.

1.2 Komitea on vakuuttunut, että tässä kriittisessä tilanteessa tarvitaan EU:n telakkateollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi yhteistä eurooppalaista strategiaa ja kyseiseen päämäärään tähtäävien jäsenvaltioiden toimenpiteiden koordinointia. Strategian ensimmäiset osatekijät on määriteltävä ja vietävä toteutusvaiheeseen viimeistään vuoden 2010 puoliväliin mennessä, ja niillä on puututtava seuraaviin kaikkein kiireellisimpiin tarpeisiin:

—	kysynnän elvyttäminen (ks. kohdat 4.1 ja 4.1.1)

—	rahoitus (mm. ”laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden soveltamiseen” kuuluvien toimien jatkaminen vuoden 2011 jälkeiseen aikaan)

—	määrärahojen osoittaminen työllisyystarkoituksiin (esim. tuki telakoiden sulkemisen yhteydessä)

—	epätasapuolisten toimintaedellytysten korjaaminen.

Toimenpiteiden yhteydessä tulee välttää antamasta negatiivisia impulsseja, jotka voisivat heikentää kilpailukykyä.

1.3 Maailmanlaajuisesti sovellettavien kauppasäännösten puuttuessa laivanrakennusalalta komitea katsoo, että komissiota on kehotettava toimimaan tarmokkaammin ja määrätietoisemmin puolustaakseen tätä strategista sektoria. Koska taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n puitteissa ei ole tehty kansainvälistä sopimusta, EU:n on ryhdyttävä suoriin ja päättäväisiin toimenpiteisiin eurooppalaisen laivanrakennusalan suojelemiseksi epärehdiltä kilpailulta.

1.4 Eurooppalaisten ja kansallisten päättäjien, alan yritysten ja työmarkkinaosapuolien pitää toimia ponnekkaasti sen yhteisesti kehitetyn hankkeen (1) toteuttamiseksi, jonka poliittiset perustelut ovat seuraavat:

—	lujan ja kilpailukykyisen teollisen perustan luominen tälle korkeatasoiselle eurooppalaiselle teknologiasektorille, joka kykenee takaamaan kestävällä pohjalla olevan hyvän työllisyysasteen tulevaisuudessa

—	lyhytnäköisten työvoiman irtisanomisten välttäminen suhdanteiden heiketessä, työpaikkojen säilyttäminen ja – mikä yhtä tärkeää – erittäin ammattitaitoisen työvoiman pysyttäminen tällä strategisella sektorilla

—	erityisen painon paneminen merikuljetusten ympäristöystävällisyys- ja energiansäästöargumenteille – eurooppalaisella telakkateollisuudella, ja varsinkin sen alasektorilla, laivavarustepuolen toiminnoilla, on hyvät mahdollisuudet parantaa tilannetta näillä kahdella alalla

—	yhteenkuuluvuuden turvaaminen uhanalaisilla merenrannikoiden alueilla, joilla telakkateollisuutta harjoitetaan

—	sen välttäminen, että telakoiden tuotantokapasiteettia karsitaan niin paljon, että kriittinen massa häviää, jolloin EU menettää mahdollisuutensa laivatuotantoon tulevaisuudessa

—	eurooppalaisen taitotiedon turvaaminen laivanrakennuksen rahoittamisen alalla (2)

—	merialan eurooppalaisen osaamisen ylläpitäminen (myös tieteessä ja korkea-asteen koulutuksessa)

—	alalla oleva merkittävä potentiaali kasvua, innovaatiota sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan laajentamista ajatellen

—	toteamus, että alaa koskevat konkreettiset toimenpiteet tulevat toimettomuutta halvemmaksi (vrt. esimerkki Yhdysvalloista) (3).

1.5 Komitea vetoaa neuvostoon, komissioon ja Euroopan parlamenttiin, jotta EU määrittäisi eurooppalaisen laivanrakennus- ja -korjausalan tarpeellisen kriittisen massan ylläpitämisen strategiseksi ja ensisijaiseksi tavoitteeksi. Se on välttämätöntä, jotta

—	säilytetään tuntuma liikennesektorin ekologisiin ja energia-alan edistysaskeleisiin, myös sen energiatehokkuuden lisääntymisen osalta.

—	ei menetetä eurooppalaisen teollisuuden merkittävää teknologista osatekijää, joka vaikuttaa (sisäisen talouden) muihin toimialoihin, sillä kun telakka kerran suljetaan, ei sitä enää avata uudelleen.

—	hyödynnetään tulevaa kasvupotentiaalia (esim. tuulienergiaa), minkä Eurooppa voi tehdä ainoastaan käyttämällä laivanrakennustaitoaan.

—	säilytetään riittävä kyky reagoida kaikenlaisiin historiallisiin olosuhteisiin (kriisitilanteessa jokaisesta alusyksiköstä tulee kamppailun kulkuun vaikuttava strateginen tekijä; tämä koskee myös kauppa-aluksia).

—

säilytetään laivanrakennusalan ammattitaitoinen työvoima ja kyllin korkeatasoinen tieteellinen tutkimustoiminta sellaisilla aloilla kuin liikenne, kestävä kasvu, ympäristönsuojelu ja pitkälle kehittynyt teknologinen innovointi (muussa tapauksessa se joutuu kokonaan muihin kuin eurooppalaisiin käsiin).

1.6 Komitea varoittaa, että telakkasektorin välttämättömän kriittisen massan menettäminen johtaa insinöörejä ja muuta teknistä erityishenkilöstöä valmistavien oppilaitosten sekä työntekijöiden erikoistumisesta vastaavien ammatillisten koulujen sulkemiseen ja niiden toiminnan lopettamiseen. Tämä merkitsee sitä, että Euroopan unioni uhkaa menettää intellektuaalisen kriittisen massan taloudellisten ja poliittisten kilpailijoidensa hyväksi.

1.7 Komitea katsoo, että aivan kuten muillakin toimialoilla (esim. autoteollisuudessa) jäsenvaltioiden tulee yhdistää tarmonsa ja työskennellä yksissä tuumin unionitasolla, jotta toimialan olisi mahdollista selvitä kriisistä sellaisten lyhyellä tähtäimellä tehtävien väliaikaisten toimenpiteiden ansiosta, joissa otetaan alan ominaispiirteet huomioon.

1.7.1 Näillä toimenpiteillä tulisi

—	varmistaa uusien tilausten saaminen mahdollisimman nopeasti.

—	huolehtia telakoiden, yhteistyötä tekevien yritysten ja korvaamattomalla ammattitaidolla varustettujen työtekijöiden yhdyssiteen säilymisestä heikossa suhdannetilanteessa, jottei osaamispääomaa menetetä ohimenevän kriisin vuoksi lopullisesti.

1.8 Toimialaa koskevaa työllisyyspolitiikkaa tarkasteltaessa komitea katsoo, että irtisanomisia on pyrittävä välttämään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Pätevät ja osaavat työntekijät, joista jo viime vuosina oli pulaa, tulee pitää palveluksessa. Kun toimialalla vallitsee kriisi, julkisen vallan pitää laatia osa-aikaisia työsuhteita varten yhteiset eurooppalaiset puitteet, jotta unionissa kyetään takaamaan tasavertaiset toimintamahdollisuudet ja suojelemaan kaikkia irtisanomisvaarassa olevia työntekijöitä.

1.8.1 Puitteiden avulla tulee taata, että työpaikat säilytetään ja ostovoimaa ylläpidetään mahdollisuuksien mukaan ja että kaikilla työntekijöillä on oikeus koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen. Telakkatyöntekijöiden koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmat ovat tarpeen heidän henkilökohtaisen osaamisensa ja kulloisenkin telakan yleisen pätevyystason kohentamiseksi.

Komitean erityiset suositukset ja ehdotukset

1.9 On välttämätöntä nopeuttaa unionitason toimia laivakaluston korvaamiseksi kiireellisesti ympäristösyistä. Siinä tulee hyödyntää mahdollisuuksia, joita vuonna 2008 annetut yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle tarjoavat. Kansainvälisen merenkulkujärjestön pitää ratkaista ympäristökysymykset globaalisti ensi tilassa. Kyseinen prosessi onkin jo käynnissä.

1.10 EU:n jäsenvaltioiden pitää puuttua laivanrakennusalan pitkäkestoisen rahoituksen ongelmaan. On siis tarpeen perustaa yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa unionin rahoitusvälineitä telakoiden rahoittamista varten. Toimialan itsensä, poliittisten päättäjien ja Euroopan investointipankin täytyy tutkia, millä tavoin laivanrakennusala pääsee hyödyntämään Euroopan investointipankin varoja ympäristöä säästävän teknologian ja niukkapäästöisen liikenteen edistämiseksi.

1.11 Laivanvarustajien liiketoimintakäytänteitä pitää valvoa tiukemmin, jotta nämä eivät hyödyntäisi unionin ja jäsenvaltioiden myöntämää taloudellista tukea alushankintoihin EU:n ulkopuolella sijaitsevilta telakoilta.

1.12 On tuettava ja edistettävä ympäristöystävällistä ja taloudellisista syistä perusteltua vanhojen alusyksiköiden purkamista ja ajanmukaistamista (jälkiasennuksia) noudattaen EU:n laatuvaatimuksia mainitunlaisia toimintoja harjoittavilla telakoilla.

1.13 Komitea kannattaa LeaderSHIP 2015 -aloitetta, joka sen mielestä tarjoaa kaikille toimijoille hyvät puitteet laatia yhteisesti alaa koskevaa politiikkaa. Nämä puitteet pitää ulottaa myös muille talouselämän aloille.

1.13.1 LeaderSHIP 2015 -aloitteen yhteydessä on lisäksi muokattava dynaaminen ja rohkea toimintasuunnitelma, jossa keskitytään eurooppalaisen telakkateollisuuden vahvistamiseen, korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen säilyttämiseen sekä asianmukaisten vastausten löytämiseen telakkateollisuuden ympäristönsuojeluhaasteisiin. On välttämätöntä, että kaikki asianosaiset antavat panoksensa LeaderSHIP 2015 -aloitteen puitteissa työstettyjen ehdotusten toteuttamiseen. Tämä koskee varsinkin EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita.

1.14 Komitea suosittaa työmarkkinaosapuolille, että ne hyödyntäisivät kriisiaikana erityisesti mahdollisuuksia sosiaalidialogiin yhteisten strategioiden luomiseksi tulevaisuutta varten. Sosiaalidialogi tarjoaa foorumin esittää yhteisiä malleja ja ratkaisuja telakkateollisuuden nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. Siinä yhteydessä pitää myös sopia sosiaalisista normeista eurooppalaisen telakkateollisuuden työntekijöitä varten sekä ryhtyä toteuttamaan niitä.

1.14.1 Komitea katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun periaatteen soveltaminen toimialalla on omiaan edistämään sen kestävää kehitystä.

1.14.2 Komitea kehottaa toteuttamaan erityistoimia (esim. työvoimapankit [labour pools] sekä taloudellisesti tuettu ammatillinen koulutus) työntekijä–yritys-yhdyssiteen säilyttämiseksi silloin, kun pula tilauksista kestää pitkään.

1.14.3 On syytä tutkia mahdollisuuksia myöntää telakka-alalle määräajaksi tietty osuus ”sosiaalista” tukea (ESR (4), EAKR, Euroopan globalisaatiorahasto).

1.15 Komitea kannattaa toimialakohtaisen neuvoston perustamista mitä pikimmin käsittelemään laivanrakennusteollisuuden työllisyys- ja taitotietokysymyksiä. Tämä on komission uuden strategian mukaista, sillä siihen kuuluu mainittujen elinten perustaminen.

1.16 Kun otetaan huomioon, että ”vihreiden” ja energiaa säästävien alusten tuotannon merkitys toimialan selviytymiseksi on ratkaiseva, pitää pyrkiä siihen, että telakkayritykset, tiedemaailma ja julkinen valta laativat koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, joiden avulla edistetään ja kehitetään sellaista asianmukaista osaamista ja sellaisia valmiuksia, joiden avulla pystytään supistamaan päästöjä ja siirtymään energiaa säästävään aluskantaan. Komitea kannattaa ajatusta ”vihreästä pätevyydestä”, joka koskisi toimialan kaikkia työntekijöitä.

1.16.1 Laivanrakennusalalla pitää hyödyntää sellaisia välineitä kuin ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalainen siirtojärjestelmä ECVET, ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys EQARF ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys EQF liikkuvuuden helpottamiseksi sekä kilpailukyvyn ja tuottavuuden kohottamiseksi.

1.17 Laivanrakennusteollisuudelta pitää vaatia tavoitteenasettelun ja toiminnan monipuolistamista (mainittakoon esimerkkeinä meriympäristö, vesiviljely, avomerellä tapahtuva energiatuotanto sekä arktinen ulottuvuus).

1.18 Myös teknologian alalla tarmoa (ja näin ollen myös tieteellistä tutkimusta) tulee suunnata uusille lohkoille, ja teknologiayhteisöjen (esim. Waterborne) asemaa ja yhteistyötä pitää lujittaa.

1.19 Komissiota on syytä kehottaa lisäämään tukeaan ja kiirehtimään toimenpiteitä lähimerenkulun ja merten moottoriteiden sekä näihin tarkoituksiin soveltuvien, erityiset eurooppalaiset ympäristö- ja energiavaatimukset täyttävien alusten hyväksi.

1.20 Komitea katsoo, että etsittäessä eurooppalaisten telakoiden tilanteeseen ratkaisuja ei pidä jättää arvioimatta telakoihin suoraan kytköksissä olevia laivavarusteiden valmistajia. Kyseisen lohkon tilanne on tuntuvasti parempi kuin telakka-alalla (muun muassa siksi, että yritykset pystyvät helpommin siirtämään toimintojaan). Kannattaakin tutkia syitä siihen, miksi nämä tilanteet ovat erilaiset, ja tehdä johtopäätöksiä, jotka voidaan ottaa huomioon etsittäessä ratkaisuja eurooppalaisia telakoita varten.

Komitea aikoo laatia mainittua sektoria ja sen vaikutusta telakka-alaan käsittelevän raportin.

2. Johdannoksi: lausunnon tausta ja sen tavoitteet

2.1 Nykyisen kriisin seuraukset tuntuvat eurooppalaisessa telakkateollisuudessa (5) erityisen vahvasti, sillä

—	sen rahoitustarpeet ovat erikoislaatuiset ja suuremmat kuin muilla toimialoilla.

—

se on tavattoman herkkä vaihteluille maailmankaupassa, jossa nykyisin vallitsee erittäin voimakas laskusuuntaus, kun tarkastellaan telakkatuotannon kysyntää, mikä on paljolti tulosta kauppa-alusten lukumäärän ennätysmäisestä kasvusta koko maailmassa, ja tämä alusten ylimäärä on selvästi suurempi kuin merikuljetustarpeiden kasvu.

—	siihen kohdistuu kilpailua maista, jotka harjoittavat interventiopolitiikkaa laivanrakennusteollisuudessa ja jotka pitävät sitä strategisena sektorina.

—	kriisi puhkesi hetkellä, jolloin kautta maailman esiintyy erittäin merkittävä aineellisen pääoman ylijäämä, joka ylittää tarpeet merkittävästi.

—	kriisi syntyi hetkellä, jolloin useat eurooppalaiset telakat olivat ehtineet pitkälle syvällekäyvässä rakenneuudistuksessa, ajanmukaistamisessa ja teknologisessa kehittämisessä, mikä monissa tapauksissa on ollut hyvin kivulloinen prosessi: puolalaisten telakoiden tilanne käy siitä esimerkiksi.

—	toimialalla on ominaispiirteensä (mittavat investoinnit, pitkät tuotantosyklit, sarjatuotantoon johtamattomat yksittäisvalmisteet yms.), mikä väistämättä aiheuttaa tiettyjä rajoitteita, ja syvän kriisin kohdatessa se johtaa pakostakin dramaattisiin päätöksiin tuotantolaitosten sulkemisesta.

2.2 On olemassa todellinen vaara, että eurooppalaiset telakat menettävät tuotantokapasiteetin kriittisen massan (6), ja asiaan on kiinnitettävä huomiota. Lisäksi on arvioitava mahdollisia vahinkoja, joita tällainen menetys voisi aiheuttaa Euroopan tulevaisuudennäkymille, kun sitä tarkastellaan talouden, yhteiskunnan, teknologian ja strategisten kysymysten näkökulmasta.

2.3 Edellä mainituista syistä komitea on laatinut käsillä olevan lausunnon, jossa keskitytään tarkastelemaan niitä erityisiä vaikutuksia, jotka kriisillä on telakkateollisuuteen. Lausunnossa pohditaan tätä aihetta talouden, yhteiskunnan (työllisyys, työpaikkojen laatu sekä alueelliset seuraukset) teknologian ja strategisten seikkojen kannalta.

2.4 Lausunnossaan komitea esittää myös katsauksen ja arvion LeaderSHIP 2015 -aloitteesta nyt, kun sen toteuttamisessa on edetty puolimatkaan. Komitea pyrkii lisäksi vastaamaan kysymykseen, miten toimia, jotta varmistettaisiin aloitteen menestys ja vältettäisiin sen epäonnistuminen, ja miten sitä tulisi ajantasaistaa talouskriisistä johtuvien uusien tosiseikkojen vaatimalla tavalla.

3. Kriisin telakkateollisuudelle aiheuttamat erityiset seuraukset

3.1 Koska telakka-ala on ominaispiirteiltään poikkeuksellinen, on tarpeen korostaa, että toimialan taloudellisten ongelmien kasautuminen, mikä johtuu sekä jatkuvista rahoitusvaikeuksista (7) että taloussyklin epäsuotuisasta vaiheesta ja investoijien vetäytymisestä rahoittamasta aiemmin sovittuja tilauksia (ja myös ”käytettyjen” laivojen kaupan lukumääräisestä kasvusta (8)), on todellinen uhkatekijä, varsinkin koska rahoitus on aina ollut tälle teollisuudenalalle suurempi ongelma kuin muille sektoreille.

3.1.1 EU:n telakkasektori, varsinkin sen suuria ja keskisuuria aluksia valmistava alasektori, kärsii lisäksi tasavertaisten toimintaedellytysten puutteesta sekä jo vuosikymmeniä jatkuneesta, maapallon muista osista peräisin olevasta epäreilusta kilpailusta. Alalta puuttuu vieläkin maailmanlaajuisesti sitova kauppasäännösten järjestelmä. Lisäksi on pantava merkille, että kriisi paljasti liiallisen tuotantokapasiteetin maissa, jotka harjoittavat jatkuvasti häikäilemätöntä kotimaisen tuotannon rahoittamista julkisin varoin.

3.1.2 Koska monet edellä mainituista epäedullisista asianhaaroista lomittuvat ennennäkemättömällä tavalla, ei toimialan tällä kertaa kohtaamaa ongelmaa voi kuitata toteamuksella ”historia toistaa itseään”, vaan kyse on uudenlaisesta ja dramaattisesta haasteesta. On syytä huomauttaa, että mainitut vaikeudet ovat luonteeltaan enemmän rahoituksellisia kuin teollis-rakenteellisia.

3.1.3 Kuitenkin juuri kriisi tarjoaa mahdollisuuden ryhtyä toimiin välttämättömän kriittisen massan säilyttämiseksi ja turvaamiseksi, jotta kyetään ylläpitämään pitkälle kehittynyttä teknologiaa tällä toimialalla, joka on uhanalainen mutta kuitenkin ratkaisevan tärkeä merikuljetuksia ajatellen. Eurooppalaiset telakat uhkaavat valitettavasti menettää tämän kriittisen massan.

3.2 Telakkateollisuudelle on tyypillistä reagoida suhdannetilanteen kohentumiseen viipeellä. Tämän epäsuotuisan mekanismin vuoksi toimiala tarvitsee tukea, jota ilman se voi kärsiä tuhoisia vaurioita. Ne uhkaavat sitä myös silloin, kun väliaikaiset tukitoimenpiteet keskeytetään liian aikaisin.

3.2.1 Telakka-alalla kasvukautta seuraa aina laskukausi. Ilmiö tunnetaan laivanrakennuksessa jo vuosikymmeniä, ja EU:n pitää sektorikohtaisissa toimintalinjoissaan ennakoida tämänkaltaisen suhdannevaihtelun vaikutuksia.

3.3 Käsiteltäessä toimialan vaikean tilanteen syitä ja seurauksia on tarpeen mainita esimerkiksi Puolan ja Romanian kaltaisten maiden erityiset olosuhteet.

Puolassa vallitseva dramaattinen tilanne, josta on osoituksena tuotannon hiipuminen kahdella suurella telakalla, Gdyniassa ja Szczecinissä, johtuu useamman tuhoisan seikan osumisesta yksiin. Näitä seikkoja, jotka eivät olleet ennakoitavissa vuosia sitten, ovat mm. toimialan tervehdyttämis- ja rakenneuudistusprosessien pysäyttäminen, mikä johtui pääasiassa vuosien 2002 ja 2003 vaihteessa tehdyistä poliittisista päätöksistä, sekä Euroopan markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla vuosina 2003–2008 vallinneen hyvän suhdannetilanteen jättämisestä hyödyntämättä.

3.4 Telakkateollisuus on strateginen ala paitsi sekä sinällään että muihin aloihin nivoutuessaan mutta myös työllisyyden näkökulmasta. Tämä on erityisen ilmeistä ja huomionarvoista näinä kriisiaikoina. Komissiolla ja toivottavasti myös EU:n nykyisellä puheenjohtajavaltiolla on sama näkemys asiasta. Niinpä niiltä tulee odottaa ja edellyttää poliittisia toimia. Suurin osa jäsenvaltioista, joissa harjoitetaan telakkatoimintaa, ei valitettavasti ole tähän mennessä ilmaissut selkeää tukeaan.

3.5 Telakkateollisuudessa vallitsevan kriisin sosiaaliset vaikutukset ovat hyvin merkittäviä alueellisesti. Työttömyyden kasvu niin kutsutuilla telakkateollisuusseuduilla ja aluekohtaisen BKT:n huomattavan osan menettäminen voi olla ankarampi asia verrattuna yleisvaltakunnallisiin teollisuudenaloihin, joilla avustustoimenpiteisiin ryhdytään koko maassa.

3.6 Kun telakka suljetaan, se tapahtuu yleensä iäksi. Silloin taitotieto ja pitkälle kehitetty teknologia menetetään peruuttamattomasti. Käytännöllisesti katsoen kaikki telakkateollisuuden tuotteet ovat näet luonteeltaan kokeellisia ja prototyypinomaisia erityisine tutkimus- ja kehityskomponentteineen. Mikäli Eurooppa menettää ne, niukkapäästöisten alusten turvin toteutuva ympäristömyötäiseen ja vähähiiliseen liikenteeseen pohjaava tulevaisuus on muissa, epävarmoissa käsissä. Lisäksi kriittisen massan menettäminen uhkaa rajoittaa mahdollisuutta hyödyntää valtameristä peräisin olevaa energiaa ja raaka-aineita sekä merenalaisia mineraalikaivannaisia.

3.7 Korjaustoiminta, telakkateollisuuden alasektori, ei ole kriisissä, mutta se saattaa saada kilpailijoita sellaisista rakennustelakoista, jotka muuttavat toimintansa painopistettä korjaustoiminnan suuntaan. Toisaalta on tuoreita tapauksia, joissa korjaustelakat ostavat (tai vuokraavat) osia tuotantotelakoiden perusrakenteista ja työllistävät niissä ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka ovat peräisin toimintansa lopettaneilta telakoilta.

3.8 Alusten rakentaminen ja korjaaminen sekä teknologisesti pitkälle kehitettyjen tarvikkeiden ja materiaalien käyttäminen näihin tarkoituksiin on merkitykseltään hyvin tärkeää myös kun ajatellaan eurooppalaista puolustusta, turvaamisen ja turvallisuuden kehittämistä, ympäristön tilan parantamista ja teknologian siirtoa muille teollisuudenaloille. Tämä on painava peruste etsiä ulospääsyä alalla nykyisin vallitsevasta kriittisestä tilanteesta.

3.9 Luonnehdittaessa telakkasektorin tilannetta, ja eritoten telakoiden tilaa, ei pidä laiminlyödä arvion tekemistä siihen suoraan nivoutuvasta teollisuudenalasta, laivavarusteiden valmistamisesta. Toimiala työllistää Euroopassa lähes kaksi kertaa enemmän työntekijöitä kuin telakkasektori (eivätkä tähän sisälly työpaikat vapaa-ajankäyttöön tarkoitettujen purje- ja moottoriveneiden rakentamisessa, jonka työllistävä vaikutus on puolitoista kertaa suurempi kuin perinteisen telakkasektorin). Unionin laivavarustesektorin osuus teknologisesti pitkälle kehittyneestä varustetuotannosta maailmassa, 36 prosenttia, on paljon suurempi kuin telakoiden osuus (Aasian osuus puolestaan on 50 prosenttia, kyse on alemman luokan tuotteista). Laivavarusteiden toimittajien tilanne on siis verrattomasti parempi kuin telakoiden tilanne.

3.10 Niinpä on aiheellista tutkia syitä siihen, miksi nämä tilanteet poikkeavat toisistaan, ja tehdä johtopäätöksiä, jotka voidaan ottaa huomioon etsittäessä toimivia ratkaisuja eurooppalaisten telakoiden tilanteeseen. Mainitulla alalla tehdyt ratkaisut ja sen luonnolliset siteet telakoihin voivat synnyttää arvokasta synergiaa, jota kannattaa hyödyntää koko telakka-alalla. Ei kuitenkaan pidä vähätellä ennusteita, joiden mukaan eurooppalaisen laivavarustesektorin tilanne voi heiketä merkittävästi, mikäli eurooppalaiset telakat menettävät kriittisen massansa.

4. Toimenpiteiden ja ratkaisujen hahmottelua alan nykyisessä kriisitilanteessa

4.1 On välttämätöntä ja kiireellistä kasvattaa koko sektorin (korjaustoiminta mukaan luettuna) tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Komitea katsoo, että tässä tarkoituksessa tulee ryhtyä ympäristösyistä ajanmukaistamaan (jälkiasennukset) vanhoja tai turvallisuudeltaan puutteellisia mutta myös isopäästöisiä aluksia ja käyttää tähän oikeudellisia keinoja sekä taloudellisia kannustimia.

4.1.1 Voittaakseen heikon markkinatilanteen toimialalla aiheuttaman ongelman EU ja jäsenvaltiot voisivatkin muun muassa tukea tai rahoittaa unionin kauppalaivaston uudistamista ekologisin edellytyksin ja energiansäästöä ajatellen ja käyttäen samalla tämän teollisuudenlohkon ja laivavarustealan aliurakoitsijoiden palveluita.

4.1.2 Euroopan telakoiden olisi keskityttävä aluksiin, joiden rakentamisessa ne ovat suhteellisen edullisessa asemassa, eli laadukkaisiin ja korkeaa teknistä osaamista vaativiin aluksiin (9).

4.2 Pitää harkita erityisiä toimenpiteitä ”sisäisen” joustoturvan puitteissa, jotta suojataan alan työntekijöiden ja heidän taitotietonsa sidettä syklin polkumyyntivaiheessa (10). Niitä tulee tukea työmarkkinaosapuolten neuvotteluin, sosiaalidialogin keinoin ja suuntaamalla julkisen vallan tukitoimia nimenomaisesti tähän tarkoitukseen.

4.2.1 Tiettyjä alueellisen rakennetuen toimintoja voitaisiin tarkastella uudelleen ja keskittää toimialalle. EAKR:stä (11) voitaisiin rahoittaa joitakin tämäntyyppisiä välineitä.

4.3 Kamppailua tasavertaisten toimintaedellytysten puolesta kilpailun leimaamilla laivanrakennus- ja -korjausalan markkinoilla ei toistaiseksi ole käyty sen paremmin vakavissaan kuin rehdissä hengessä. Vapaa kilpailu on toteutettava koko Euroopassa, mutta toimialaa, jonka on pakko mitellä voimiaan muun maailman kanssa, pitää suojella samassa määrin kuin unionin ulkopuoliset kilpailijat tekevät.

4.3.1 Mikäli telakkasektori on määrä tunnustaa strategiseksi alaksi, EU:n ulkopuolelta tulevaa kilpailua on kohdeltava samoin kuin esimerkiksi autosektoria. Todettakoon kuitenkin samalla, että viimeisimmässä Korean kanssa tehdyssä sopimuksessa ei ole edes vaatimusta, että sen tulee täyttää viimeiset ja aikaisemmat velvoitteensa. Tämä ei siis ole vakavasti otettava lähestymistapa.

4.3.2 Korean täytyy noudattaa ”normaalien markkinahintojen” velvoitetta ja pitäytyä telakoiden subventoinnista. Tätä on syytä suositella komission toimintalinjaksi OECD:n kokouksessa, jossa käsitellään uudesta laivanrakennusalan sopimuksesta käytäviä neuvotteluja.

4.4 Myös puolustukseen liittyvä telakkatuotanto on hyvin tärkeää toimialan tulevaisuuden kannalta. Tässä yhteydessä huomiota tulee kiinnittää Euroopan puolustusviraston toimiin, joita on syytä pitää kaukonäköisinä. Tähän liittyen kannattaa muistuttaa mahdollisuuksista, joita kaksoiskäyttöteknologiat tulevat tarjoamaan tälle alalohkolle.

4.5 Tulee kehittää nk. Waterborne-teknologiayhteisön telakkasektorille tarjoamia mahdollisuuksia ja potentiaalia tutkimus- ja kehittämistoiminnan seitsemännen puiteohjelman pohjalta ja sen yhteistyötä muiden teknologiayhteisöjen kanssa sekä ylläpitää siten yhtä telakoiden tärkeistä aseista: tutkimusta, kehitystä ja innovointia.

4.6 On välttämätöntä säilyttää Euroopan tasolla teollisuuden kriittinen massa, jos haluamme turvallisia, ”vihreitä” ja energiaa säästäviä laivoja, joilla tulee olemaan ratkaiseva merkitys meriympäristön suojelussa, koko liikenteen kustannuksia ajatellen sekä suojeltaessa ja ylläpidettäessä energiahuoltoon liittyviä eurooppalaisia kuljetuksia (rannikkoliikenteen alukset, tuotantolautat ja -alustat, porauslauttojen asumisyksiköt, merituulipuistot yms.). Asiaan liittyy myös ajatus ”vihreän liikenteen” järjestämisestä (lähimerenkulku, merten moottoritiet jne.).

4.6.1 Yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta ympäristönsuojelulle (EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1–33) mainitaan nimenomaisesti ympäristöä säästävien alusten hankkiminen. Suuntaviivat on pantava asiaankuuluvasti täytäntöön ilman turhaa byrokratiaa.

4.7 Kun otetaan huomioon tämänhetkiset haasteet, olisi puiteohjelmien tarjoama yleinen tukijärjestelmä, joka on laadittu sarjatuotantoa harjoittavia aloja ajatellen, mukautettava puheena olevan toimialan tarpeisiin, sillä telakkatuotannossa sovelletaan pitkälle kehitettyä teknologiaa yleensä prototyyppien tai lyhyiden sarjojen valmistamiseen.

4.8 Kun tarkastellaan toimialaa koskevia unionin rahoituspuitteita, vuodelta 2003 peräisin olevia Euroopan komission laatimia ”Laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevia puitteita” (12) on pidettävä asianmukaisina. Niihin kuuluvia toimia tulisikin jatkaa vuoden 2011 jälkeiseen aikaan, jotta kyetään takaamaan innovoinnille ennalta nähtävissä olevat edellytykset. Uudistettujen periaatteiden tulee vastata paremmin toimialan erityisiin ja kulloisiinkin tarpeisiin ja varmistaa sen suurempi vakaus.

5. LeaderSHIP 2015 -aloite: miten tukea toimialaa tämänhetkisessä kriisitilanteessa ja välttää epäonnistuminen?

5.1 Kun kyseinen teollisuusala laati LeaderSHIP 2015 -aloitteen vuosina 2002–2003 EU:n päättäjien tukemana, eurooppalaisen telakkateollisuuden tulevaisuudennäkymät olivat jokseenkin kehnot. Uusien tilausten lukumäärä oli ehtynyt, ja uudisrakenteiden hinnat olivat matalat ja edelleen laskussa tuotantokapasiteetin kasvaessa tuntuvasti Aasiassa.

5.1.1 LeaderSHIP 2015 -strategian toteuttaminen on nyt puolimatkassa, mutta toimialan tilanne on samanlainen ellei – kun otetaan globaali kriisi huomioon – jopa heikompi kuin aloitetta alun perin käynnistettäessä.

5.1.2 LeaderSHIP 2015 -aloite ymmärrettiin kuusi vuotta sitten visioksi, joka perustuu uskoon eurooppalaisten merialan sektoreiden tuotannolliseen osaamiseen ja innovaatiopotentiaaliin sekä päättäväisyyteen kamppailla tulevaisuuden puolesta. Tämä tarkastelutapa on edelleen ajankohtainen, mutta itse aloitetta on korjattava ja mukautettava tämänhetkisten vaatimusten mukaisesti, eritoten tekemällä johtopäätöksiä sen käynnistämisen ja toteuttamisen ajalta.

5.2 Laivanrakennusalan työmarkkinaosapuolten näkökulmasta arvio LeaderSHIP 2015 -aloitteesta on seuraavanlainen:

tärkeimmät saavutukset ovat

—	ajattelutavan muuttuminen toimialalla

—	muutos toimialasta päättäjien piirissä ja yhteiskunnassa vallitsevissa käsityksissä

—	yhtenäinen poliittinen lähestymistapa

—	aloitteen unioninlaajuinen luonne

—	konkreettinen edistyminen tietyillä toimintalohkoilla (innovointi, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, teollis- ja tekijänoikeudet, tuotantoprosessin tekniset periaatteet).

pahimmat puutteet ovat

—	lukuisten konkreettisten suositusten jääminen toteuttamatta (LPF (13), rahoitus)

—	tiettyjen kysymysten riittämätön käsittely (teollisuudenalan rakenne).

5.2.1 Kiteyttäen työmarkkinaosapuolet katsovat, että pitkän tähtäimen lähestymistapaa on korjattava toteuttamalla kriisin edellyttämiä toimenpiteitä.

5.3 Asiakirjassa, jossa komissio tarkastelee LeaderSHIP 2015 -aloitteen toteuttamista kaksi vuotta sitten, se lausuu loppuarvionaan uskovansa, ”että LeaderSHIP 2015 tarjoaa jatkossakin asianmukaiset puitteet sen laivanrakennusalaan liittyvälle politiikalle. Hanketta olisi jatkettava ja mahdollisuuksien mukaan nopeutettava etenkin alusten rahoituksen osalta. On kuitenkin huomattava, että monilla osa-alueilla (esim. teollisuuden rakenteen osalta) pallo on pääosin teollisuudella tai jäsenvaltioilla.” Komissio toteaa pysyvänsä LeaderSHIP 2015 -hankkeen takana ja pyrkivänsä varmistamaan, että EU:n tasolla saadaan aikaan ja sovelletaan sellaista politiikkayhdistelmää, joka parhaiten vastaa edessä oleviin haasteisiin.

5.4 Edellä esitetyn arvion sisällön ja tarkoitusperien asianmukaisuudesta riippumatta on täydellä syyllä todettava, että nyt kun kirjoitusajankohdasta on kulunut kaksi vuotta, on tarpeen (suurelta osin myös toimialan tilanteessa kriisin vaikutuksesta tapahtuneiden muutosten takia) saattaa se kiireellisesti ajan tasalle ja ehdottaa ohjelmaan uudistettuja välineitä, vaikka tärkeimpien toimintojen yleislinjat toimialaan nähden eivät näy menettäneen ajanmukaisuuttaan.

5.4.1 Vaikuttaa siltä, että pääasiallinen ongelma LeaderSHIP 2015 -aloitteen menestyksen tiellä on se, että suunniteltuja toimintoja ei ryhdytä toteuttamaan riittävän tehokkaasti ja että osassa jäsenvaltioista, varsinkin äskettäin EU:hun liittyneissä, sen antamat tulokset jäävät niukoiksi.

5.5 Kun tarkastellaan LeaderSHIP 2015 -aloitteen työllisyysvaikutuksia telakkateollisuudessa, eräiden tahojen arviot ovat jokseenkin skeptisiä (14). Aloitetta moititaan konkreettisten täytäntöönpanotoimien puutteesta. Korostetaan, että käytännössä LeaderSHIP 2015 -aloitteen toteuttamisen tuloksena on ollut yksinomaan (pääosin laadullisia) muutoksia, jotka koskevat työntekijöiden uutta osaamista.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Bremerhavenissa pidetyssä kokouksessa päätettiin vastikään hankkeesta, jolla on tarkoitus puuttua kriisitilanteeseen. Kokoukseen osallistui korkean tason edustajia LeaderSHIP-aloitteen puitteissa.

(2) Eurooppa on näihin asti hallinnut laivanrakennukseen liittyviä luottomarkkinoita. Jotta voidaan säilyttää tämä taitotieto ja hyödyntää sitä edelleen, on perustettava eurooppalainen takausjärjestelmä, jonka turvin telakat pystyvät hankkimaan rahoitusta ja tulevia tilauksia. Euroopan täytyy ylläpitää ja kehittää edelleen asemaansa alusrahoituksen keskuksena.

(3) Kriittisen massan menettämisestä on Yhdysvalloissa ollut liiketaloudellisena seurauksena, että alan kriisin myötä uusien alusyksiköiden rakennuskustannukset ovat kohonneet 300 prosenttia.

(4) Euroopan sosiaalirahasto.

(5) Termi määritellään lausunnon lopussa olevassa sanastossa.

(6) EU:n jäsenvaltioiden telakoiden kokonaistuotannon vähimmäistaso, joka on välttämätön, jotta telakka-alan toiminta EU:n alueella säilyisi.

(7) Alati kasvavat rahoitusvaikeudet johtuvat pienestä voittomarginaalista (Euroopan laivanrakennusteollisuuden etujärjestö CESA, Committee of EU Shipbuilders’ Associations).

(8) Alusten ylimäärä on selvästi suurempi kuin merikuljetusten tarpeen kasvu: mikäli kaikki uudet alukset asetettaisiin peräkkäin, niitä riittäisi 60 meripeninkulman matkalle (Bloomberg and Clarkson Research Services -tutkimusyrityksen mukaan).

(9) Pyrkimättä esityksessä täydellisyyteen mainittakoon matkustaja- ja risteilyalukset, yksityis- ja huvialukset, palvelu-, autonkuljetus- ja kemikaalisäiliöalukset, LNG-, LEG- ja LPG-säiliöalukset, offshore-alukset, jäänmurtajat, hotellialukset, kalastuksenvalvonta-alukset, jakelutankkilaivat, porauslautat, merituulipuistot, sota-alukset, kaksoiskäyttöteknologialla varustetut alukset, modernit monikäyttöiset rahtialukset, hinaajat ja tutkimusalukset.

(10) Jakso, jolloin kriisin vaikutukset ja taloussyklin ”aallonpohja” käyvät yhteen (tilausten määrä on häviävän pieni).

(11) Euroopan aluekehitysrahasto.

(12) EUVL C 317, 30.12.2003, s. 11–14.

(13) LeaderSHIP Platform Financing.

(14) Jerzy Bielińskin ja Renata Płoskan esitelmä ”Arvio LeaderSHIP 2015 -ohjelman vaikutuksista työllisyyteen laivanrakennusalalla”, Gdańskin yliopisto, Puola.

LIITE 1

Sanasto:

— Telakkateollisuudessa (sisältää korjaustoimet ja rakenteen muutokset): keskitytään suurehkoihin, pääasiassa merikuljetuksissa käytettäviin aluksiin, kauppa-aluksiin sekä myös sotilasaluksiin. Alaan kuuluu lisäksi näiden alusten (meri- ja sisävesikäyttö) rakentamiseen, muuntamiseen ja kunnossapitoon tarvittavat tuotteet ja palvelut (1). Telakkateollisuudessa voidaan erottaa kaksi pääasiallista alalohkoa (2):

alusten rakentaminen

alusten varustaminen.

— Alusten rakentaminen: kattaa alusten rakentamisen, korjaustoimet (ja muutostyöt), ja siinä keskitytään pääasiassa suurehkoihin, merikuljetuksissa käytettäviin aluksiin. Siihen kytkeytyy myös megaluokan huvipursia valmistava alasektori.

— Alusten varustaminen: Alaan kuuluvat alusten (meri- ja sisävesikäyttö) sekä merialan rakenteiden valmistamiseen, muuntamiseen ja kunnossapitoon tarvittavat tuotteet ja palvelut. Kyseeseen tulevat tekniset suunnittelupalvelut, asennukset sekä alusten käyttökuntoon laitto sekä kunnossapito (korjaustyöt mukaan luettuina) (3).

Lukuja sekä muita tietoja:

Telakat:

Euroopassa on noin 150 isoa telakkaa, joista suunnilleen 40 toimii suurikokoisten avomerellä käytettävien kauppa-alusten maailmanmarkkinoilla. Telakat (siviili- ja sotilastelakat, joiden toimialaan kuuluu alusten rakentaminen ja korjaustoimet) työllistävät Euroopan unionissa suoraan noin 120 000 ihmistä. Euroopan osuus markkinoiden volyymista on noin 15 prosenttia. Se kilpailee silti yhä Itä-Aasian maiden kanssa johtoasemasta maailmassa siviilikäyttöön valmistettujen alusten arvossa mitattuna (15 miljardia euroa vuonna 2007) (4).

Alusten varustaminen:

Arvioidaan, että laivavarusteala työllistää suoraan yli 287 000 ihmistä, minkä lisäksi ala tarjoaa epäsuorasti työtä 436 000 ihmiselle. Alan vuotuisen liikevaihdon arvioidaan vuonna 2008 olleen noin 42 miljardia euroa (5). Lähes 46 prosenttia valmistetuista laivavarusteista toimitetaan vientiin. Laivavarusteala on meriklusterin kolmanneksi suurin ala merikuljetusten ja kalastuksen jälkeen (6).

(1) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/maritime/index_en.htm.

(2) ECORYS, Study on Competitiveness of the European Shipbuilding Industry, Rotterdam, lokakuu 2009.

(3) http://www.emec.eu/marine_equipment/index.asp.

(4) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/maritime/index_en.htm.

(5) Euroopan laivavarusteneuvoston (European Maritime Equipment Council, EMEC) jäsenet ovat Alankomaat, Italia, Kroatia, Norja, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Turkki ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(6) http://www.emec.eu/marine_equipment/index.asp.

LIITE 2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Käsittelyssä hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.11

Poistetaan.

”

Äänestystulos

Puolesta	:	65
Vastaan	:	108
Pidättyi	:	18

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/44

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Itsenäisen ammatinharjoittamisen uudet kehityssuunnat: taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen ammatinharjoittamisen erityistapaus” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 18/08

Esittelijä: José María ZUFIAUR NARVAIZA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Itsenäisen ammatinharjoittamisen uudet kehityssuunnat: taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen ammatinharjoittamisen erityistapaus.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 137 puolesta ja 52 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä, päätelmät ja suositukset

Tässä lausunnossa tarkastellaan määritelmiä, joita eri eurooppalaiset organisaatiot ovat tehneet itsenäisen ammatinharjoittamisen eri muodoista. Erityisesti siinä analysoidaan käytännöllisesti katsoen vain yhteen aiheeseen keskittyen tuoreimpia kehityssuuntia, jotka vaikuttavat ”osittain itsenäiseen työhön” eli ”taloudellisesti riippuvaiseen itsenäiseen työhön”. Tarkastelemalla taloudellisesti riippuvaista itsenäistä työtä vastataan tarpeeseen parantaa itsenäisen ammatinharjoittamisen kehityssuuntien tuntemusta. Suurten taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten vuoksi itsenäinen ammatinharjoittaminen käsittää nykyään muutakin kuin sen jo kauan sitten EU-maissa vakiintuneet perinteiset muodot. Uusi työntekijäryhmä, joka sijoittuu palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien välimaastoon, tunnustetaan oikeudellisesti vain harvoissa Euroopan maissa. Voimassa olevien valtiollisten lainsäädäntöjen yleistavoite on parantaa tiettyjen työntekijäryhmien suojelua rinnastamatta niitä kuitenkaan palkansaajaryhmiin. Niissä maissa, joissa palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien välimaastoon jäävän ryhmän olemassaolo on tunnustettu, on havaittu, että taloudellisen riippuvaisuuden perusteella myönnetään useita sellaisia oikeuksia, joita muut itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmät eivät nauti, vaikka nämä oikeudet eivät ole yhtä kattavia kuin palkansaajien oikeudet. Taloudellisesti riippuvaisille itsenäisille työntekijöille tarjottava suojelun kattavuus vaihtelee merkittävästi maittain. Nämä oikeudet voivat siis liittyä työntekijöiden sosiaaliseen suojeluun. Ne voivat myös juontua työoikeuden työntekijöille tarjoamista takeista. Näin ollen ne voivat koskea työntekijän ja hänen asiakkaansa yksittäisiä suhteita (vähimmäistulo, työn kesto jne.), mutta myös johtaa siihen, että taloudellisesti riippuvaisille itsenäisille työntekijöille myönnetään järjestäytymisoikeus ja oikeus kollektiiviseen toimintaan ammatillisten etujensa puolustamiseksi ja ajamiseksi.

Taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn juridiseen tunnustamiseen liittyvät haasteet voivat selittää, eri maiden taloudellista ja yhteiskunnallisesta todellisuudesta johtuvien erojen lisäksi, kansallisen sääntelyn moninaisuutta. Tällaisten väliryhmien olemassaolo voi itse asiassa synnyttää oikeutettua epäluuloisuutta. On pelättävissä, että vaikka kyseiset oikeudelliset ryhmät täsmennettäisiin, taloudellisesti riippuvaisen työn tunnustaminen johtaa käytännössä siihen, että tähän asti palkansaajiksi luokitellut siirretään taloudellisesti riippuvaisten työntekijöiden ryhmään. Näin saattaisi tapahtua esimerkiksi yritysten työn ulkoistamisstrategioiden perusteella. Näin ollen on totta, että taloudellisesti riippuvaisen työn tunnustamisesta käytäviä keskusteluja ei voida kokonaan erottaa näennäisesti itsenäistä työtä koskevista pohdinnoista. Viimeksi mainittu työ on tosiasia, josta on näyttöä monessa Euroopan unionin maassa. Tämä pätee etenkin rakennusalaan, jolla tämä lainvastainen käytäntö on niin yleinen, että alan eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet hyväksyivät hiljattain siihen yhteisen kannan. On kiistatta olemassa työntekijöitä, jotka ovat muodollisesti (etenkin sen perusteella, miten osapuolet kutsuvat työsuhdettaan) itsenäisiä, mutta jotka harjoittavat ammattiaan samanlaisissa työolosuhteissa kuin palkansaajat. Nämä tilanteet vahvistavat useasti oletuksen, jonka mukaan työnantaja luokittelee työn itsenäiseksi päästäkseen noudattamasta työoikeutta ja/tai sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tosiasiassa monissa tapauksissa siirtyminen taloudellisesti riippuvaisen työntekijän asemaan ei ole vapaaehtoinen vaan ulkoisten tekijöiden sanelema valinta; näistä tekijöistä mainittakoon työsopimusten irtisanomisiin johtavat tuotannon ulkoistaminen ja yrityksen rakennemuutos.

Taloudellisesti riippuvaisen työn tekijän aseman tunnustaminen on kuitenkin, sen sisältämistä riskeistä huolimatta, kaikissa sen tehneissä maissa keino parantaa niiden työntekijöiden oikeudellista suojelua, jotka eivät ole oikeudellisessa mielessä palkansaajia vaan todellisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, mutta jotka eivät voi nauttia taloudellisesta turvasta, jonka useille toimeksiantajille työskentely mahdollistaisi. Näin ollen taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tunnustaminen – sen lisäksi että se edistää sosiaaliturvaan ja työmuotoon kohdistuvaa suojelua – voi myös olla keino vahvistaa yrittäjähenkeä. Lisäksi taloudellisesti riippuvaisen työn tunnustaminen työntekijän ja hänen toimeksiantajansa välisen sopimussuhteen tasapainottamiseksi on omiaan vähentämään työntekijään kohdistuvaa taloudellista painetta ja parantamaan loppukuluttajan saaman palvelun laatua.

Aiheesta annetun lainsäädännön moninaisuus on koko Euroopan unionia koskeva kysymys, nyt kun kehitetään rajatylittäviä palveluja. Ammattiasemien EU-tason harmonisointi, joka alkaa määrittelemällä taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ, ei varmasti ole helppoa. Aihetta pohdittaessa ei voida kuitenkaan jättää huomiotta kansallisten säännösten ja käytänteiden moninaisuutta: unionin sosiaalialan lainsäädännön mukaisesti työntekijän ja yrittäjän määritelmä tehdään nimittäin valtiotasolla.

Ei tule kuitenkaan jättää huomiotta valtavaa tarvetta ymmärtää nykyistä paremmin itsenäisen työn kehityssuuntia. Muutoin maissa, joissa taloudellisesti riippuvaisia itsenäisiä työntekijöitä ei määritellä palkansaajiksi, koko ajan suurempi eurooppalaisten työntekijöiden ryhmä on vaarassa jäädä ilman suojaa.

1.1 Kehitetään keinot laatia luotettavia tilastoja taloudellisesti riippuvaisesta itsenäisestä työstä Euroopan unionissa.

1.2 Edistetään tutkimuksia, joiden avulla voidaan arvioida seikkaperäisesti taloudellisesti riippuvaisesta itsenäisestä työstä jäsenvaltioissa saadut kokemukset.

1.3 Sisällytetään taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ selkeästi kasvua ja työllisyyttä koskeviin yhdennettyihin suuntaviivoihin myöhemmin määritettävällä tavalla.

1.4 Kannustetaan eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia sisällyttämään taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ työohjelmiinsa sekä alojen välisellä tasolla että alakohtaisesti. Vuoden 2007 lokakuussa julkaistussa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteisessä analyysissä (1) selvitetään työmuodon merkitystä eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun toimijoille. Tässä yhteydessä voitaisiin arvioida mahdollisuudet kehittää eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten ja itsenäisiä ammatinharjoittajien edustavien, etenkin valtiollisten, organisaatioiden yhteyksiä.

1.5 Kartoittaa mm. aiempien suositusten täytäntöönpanossa saatujen tietojen ja analyysien perusteella ne yhteiset tekijät, joita Euroopan unionin eri maissa käytetään palkansaajan määrittelemisessä. Määritelmän laatiminen edistäisi paitsi unionin voimassa olevien työoikeudellisten direktiivien asianmukaista täytäntöönpanoa myös unionin rajatylittävän työskentelyn kasvun tuntemusta. Sen avulla voitaisiin myös saada entistä enemmän tarpeellista tietoa siitä, mitä taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ voi kattaa. Pyrkimys ymmärtää entistä paremmin itsenäistä mutta taloudellisesti riippuvaista työtä edellyttää nimittäin aina, että palkkatyön määritelmän osatekijät ovat etukäteen käytettävissä mahdollisimman selvästi ja täsmällisesti.

2. Johdanto

Ensinnäkin taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ on ajankohtainen aihe Euroopan unionissa (1). Se on myös tunnustettu oikeudellisesti eräissä jäsenvaltioissa, joissa on tehty määritelmiä ja myönnetty näille työntekijöille erityissuojaa (2). On myös tarpeen tunnistaa taloudellisesti riippuvaiseen itsenäiseen työhön liittyvät haasteet (3).

3. Taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ – ajankohtainen aihe Euroopan unionissa

3.1 Uusia itsenäisen ammatinharjoittamisen muotoja uudessa yhteiskunnallis-taloudellisessa tilanteessa

3.1.1

”Uusien” itsenäisten ammatinharjoittajien syntyminen voi johtua useista tekijöistä. Näiden työntekijöiden työ ei suoranaisesti kuulu perinteisiin itsenäisten ammattien ryhmiin, kuten maanviljelijöihin tai vapaisiin ammatteihin (2). Tässä yhteydessä voidaan tarkastella useita ilmiöitä:

—	yritysten strategiat ja erityisesti tietyt työn ulkoistamismuodot

—	uudet sosiaaliset tarpeet varsinkin väestönmuutosten ja väestön ikääntymisen vuoksi

—	työvoimaan vaikuttavat muutokset, kuten väestön koulutustason paraneminen

—	naisten työmarkkinoille osallistumisen lisääntyminen ja tarve saada työmarkkinoilta syrjäytyneitä heikossa asemassa olevia työelämään; näille ryhmille itsenäinen ammatinharjoittaminen voi olla joissakin tapauksissa työttömyyden vaihtoehto

—	joidenkin työntekijöiden halu nivoa työ- ja yksityiselämä paremmin yhteen

—	tieto- ja viestintätekniikan tarjoaminen uusien palvelujen ja mahdollisuuksien lisääntyminen.

3.1.2

Näiden kehityssuuntien pohjalta empiirisiin tutkimuksiin perustuvassa tieteellisessä kirjallisuudessa keskitytään itsenäisten ammatinharjoittajien eri ryhmien kartoittamiseen. Useimmiten mainittuja ryhmiä ovat (3)

—	yrittäjät, joilla on apunaan palkattuja työntekijöitä

—

”perinteiset” itsenäiset ammatinharjoittajat (4), joiden täytyy täyttää kotivaltionsa lainsäädännön asettamat erityisvaatimukset (ammattipätevyystodistukset, ammattietiikan noudattaminen); he voivat olla myös työnantajia, mutta yleensä he harjoittavat ammattiaan yksin tai yhdessä kollegojen kanssa; esimerkkeinä mainittakoon asianajajat ja lääkärit

—	käsityöläiset, kauppiaat ja maanviljelijät, jotka muodostavat itsenäisen ammatinharjoittamisen perinteisten muotojen ydinjoukon ja joilla saattaa olla apunaan perheenjäseniä ja/tai pieni määrä pysyviä tai määräaikaisia työntekijöitä

—	”uudet itsenäiset ammatinharjoittajat”, jotka tekevät ammattipätevyyttä edellyttävää työtä, mutta heidän ammatinharjoittamistaan ei kaikissa maissa ole säännelty samalla tavalla kuin aiemmin mainittuja vapaita ammatteja

—	itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät korkeaa tai vähäistä ammattipätevyyttä edellyttävää työtä ilman palkattuja työntekijöitä ja joiden työskentely riippuu yrityksen strategioista ja erityisesti tuotantoprosessin tiettyjen osien ulkoistamiskehityksestä.

3.1.3

Näiden määritelmien rinnalla Eurostatin työvoimatutkimuksessa erotellaan tilastollisen kuvan saamiseksi seuraavat itsenäiset ammatinharjoittajat:

—	työnantajat, joiksi määritellään henkilöt, jotka työskentelevät omaan lukuunsa (yritys, vapaa ammatti, maanviljelys) tuoton saamiseksi ja työllistävät vähintään yhden henkilön

—

omaan lukuunsa työskentelevät (own account workers) eli henkilöt, jotka työskentelevät omaan lukuunsa (yritys, vapaa ammatti, maanviljelys) tuoton saamiseksi, mutta eivät työllistä muita; vuonna 2008 tämä työntekijäryhmä edusti yli 36:tta miljoonaa henkilöä 27 jäsenvaltion unionissa eli noin 16:tta prosenttia työssäkäyvästä väestöstä

—	perheyrityksessä avustavat (family workers), joiksi määritellään henkilöt, jotka avustavat perheenjäsentään tämän taloudellisen toiminnan (kaupallisen tai maatalouden) harjoittamisessa, silloin kun heitä ei voida pitää palkansaajina.

3.1.4

Taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn ilmiötä on hyvin vaikea arvioida määrällisesti. Vain maissa, joissa tämä työntekijäryhmä on tunnustettu oikeudellisesti, on näiden itsenäisesti ammattia harjoittavien mutta silti taloudellisesti riippuvaisten työntekijöiden joukko rajattu tarkemmin. Epäilemättä ainakin osa tilastollisesti katsoen itsenäisistä työntekijöistä on kuitenkin ammattinsa harjoittamisessa taloudellisesti riippuvainen asiakkaasta tai toimeksiantajasta.

3.1.5

Tarkasteltaessa saatavilla olevia unionitason tietoja itsenäisen ammatinharjoittamisen (5) laajuudesta voidaan todeta, että vuonna 2007 kaikissa jäsenvaltioissa ainakin 50 prosenttia itsenäisistä ammatinharjoittajista oli sellaisia, joilla ei ollut alaisuudessaan työntekijöitä. Tietyissä jäsenvaltioissa prosenttiosuus oli vieläkin suurempi (70 prosenttia tai enemmän). Näin oli Tšekissä, Liettuassa, Portugalissa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kun otetaan huomioon ne taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset, jotka selittävät itsenäisen työn uusien muotojen syntymistä, ja niiden maiden kokemukset, jotka ovat säännelleet näitä työn muotoja, on syytä olettaa, että erittäin merkittävä osa itsenäisten ammatinharjoittajien monilukuisesta ryhmästä on työssään taloudellisesti riippuvainen.

3.1.6

Viime vuosikymmenien aikana havaitut ilmiöt osoittavat yhtäältä, että Euroopassa yhä useammalla itsenäisellä ammatinharjoittajalla on työsopimus ja toisaalta, että taloudellisesti riippuvaisen työn muotojen yleistyminen tapahtuu työmarkkinoiden ulkopuolisten oikeudellisten keinojen avulla. Sen vuoksi on tarpeen kartoittaa tämän taloudellisen riippuvuuden kriteerit ja luoda tilastollisia menetelmiä tällä palvelujen tarjonnan alalla työskentelevien lukumäärän selvittämiseksi.

3.2 Taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ – Euroopan tasoinen kysymys

3.2.1

Euroopan unioni on jo vuosien ajan kantanut huolta itsenäisten ammatinharjoittajien suojelusta. Esimerkkinä voidaan mainita neuvoston 18. helmikuuta 2003 antama suositus 2003/134/EY (6), joka koskee itsenäisten ammatinharjoittajien työturvallisuus- ja työterveyssuojelun parantamista. Itsenäisten työntekijöiden suojeluun liittyvät kysymykset tulevat esiin myös parhaillaan käytävissä keskusteluissa, jotka koskevat uutta direktiiviehdotusta aiheesta ”miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin”.

3.2.2

Lisäksi palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien erottaminen toisistaan on yksi ydinkysymyksistä keskustelussa, jota parhaillaan käydään maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämistä koskevan direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta.

3.2.3

Euroopan unioni on nimenomaisesti käsitellyt taloudellisesti riippuvaista itsenäistä työtä useaan otteeseen. Alain Supiotin raportissa (7), joka annettiin Euroopan komissiolle vuonna 2005, todetaan, että on olemassa sellaisia työntekijöitä, joita ei voida pitää palkansaajina, mutta jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia toimeksiantajastaan. Tällä haluttiin osoittaa, että näiden henkilöiden tulisi voida nauttia niistä ”sosiaalisista oikeuksista”, joihin tämä riippuvuus oikeuttaa.

3.2.4

Euroopan komissio korostaa työlainsäädännön nykyaikaistamista koskevassa, vuonna 2006 julkaistussa vihreässä kirjassaan (8), että ”rakennemuutostarpeisiin tarjoaa ratkaisun myös itsenäinen ammatinharjoittaminen: sen etuina ovat pienemmät suorat ja välilliset työvoimakustannukset ja joustavampi resurssinhallinta odottamattomien taloudellisten olosuhteiden sitä vaatiessa. Se kuvastaa myös palveluihin suuntautuvien yritysten liiketoimintamallia, jonka mukaan ne tarjoavat asiakkailleen kokonaisia projekteja. Monissa tapauksissa kyse on vapaasta valinnasta: itsenäinen ammatinharjoittaja pystyy suoremmin kontrolloimaan työehtojaan ja palkkiotaan ja voi vastineeksi päättää työskennellä itsenäisesti heikommantasoisesta sosiaalisesta suojelusta huolimatta”. Tältä pohjalta komissio toteaa lisäksi, että ”’taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn’ käsite kuvaa tilanteita, jotka jäävät kahden vakiintuneen käsitteen eli työnantajan alaisuudessa tehtävän työn ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välimaastoon. Taloudellisesti riippuvaista työtä tekevillä ei ole työsopimusta. He eivät välttämättä kuulu työlainsäädännön piiriin koska jäävät työoikeuden ja kauppaoikeuden väliselle harmaalle alueelle. Vaikka he ovatkin muodollisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia, he ovat taloudellisesti riippuvaisia yhdestä päämiehestä taikka asiakkaasta/työnantajasta tulonlähteenään. Ilmiö olisi pidettävä selvästi erillään itsenäisen ammatinharjoittamisen tarkoituksellisesta väärinluokittelemisesta.”

3.2.5

Vihreästä kirjasta annetussa ETSK:n lausunnossa (9) käsitellään myös tätä kysymystä.

4. Taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ – oikeudellista todellisuutta eräissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa

4.1 Palkkatyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välimaastoon jäävät oikeudelliset ryhmät

4.1.1

Taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn käsitteeseen omaksuttu oikeudellinen lähestymistapa voi johtaa siihen, että sen katsotaan jäävän palkkatyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välimaastoon.

4.1.2

Tähän mennessä vain osa jäsenvaltioista on tunnustanut taloudellisesti riippuvaisen työntekijän käsitteen sellaisenaan, vaikkakin eri muodoissa ja eri laajuudessa, ja pyrkivät määrittelemään sen. Tämän itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkansaajien välimaastoon sijoittuvan ryhmän myötä syntyy uusia työn muotoja, kuitenkin niin, että niiden laajuus ja sisältö vaihtelevat maittain. Näin on muun muassa Saksassa, Itävallassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Italiassa ”lähes itsenäisen” käsitteellä viitataan työntekijöihin, jotka ovat ”koordinoidussa ja jatkuvassa yhteistyösuhteessa”, sekä hanketyöntekijöihin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa erotellaan ”workers” ja ”employees”. ”Workers” eroavat palkansaajista (employees), koska he tekevät työtään olematta työnantajan alaisia. Itävallassa on käytössä erityisiä, lainsäädännössä tunnustettuja työsopimuksia, joissa on merkkejä taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn yleisestä huomioon ottamisesta. Tämä pätee erityisesti ”free service” -sopimuksiin. Tämäntyyppisissä työsuhteissa olevat erottuvat palkansaajista siinä, että vaikka he tekevät työtä useimmiten vain yhdelle henkilölle ja heillä on tietyt työajat, he eivät ole alaisuussuhteessa. Saksassa käytetään käsitettä ”arbeitnehmerähnliche Person” (työntekijän kaltainen henkilö). Tämä työntekijöiden ryhmä, joka erotetaan työlainsäädännössä palkansaajista, käsittää henkilöt, jotka suorittavat työn kauppa- tai palvelusopimuksen perusteella henkilökohtaisesti palkkaamatta siihen työntekijää ja joiden liikevaihdosta yli 50 prosenttia tulee vain yhdeltä asiakkaalta. Tuorein ja osuvin esimerkki taloudellisesti riippuvaisen työn määritelmästä tulee Espanjasta. Vuonna 2007 hyväksytyssä itsenäisen ammatinharjoittajan säännöstössä määritellään taloudellisesti riippuvainen työntekijä useiden kriteerien perusteella. Taloudellisesti riippuvainen työntekijä harjoittaa tuoton saamiseksi taloudellista tai ammatillista toimintaa säännöllisesti, henkilökohtaisesti, suoranaisesti ja päätoimisesti fyysisen tai moraalisen henkilön eli asiakkaan hyväksi ja on taloudellisesti riippuvainen asiakkaasta saaden tältä vähintään 75 prosenttia tuloistaan. Tätä toimintaa ei voi harjoittaa siviili- tai kauppaoikeudellisen yhtiön muodossa (10).

4.1.3

Tarkasteltaessa valtioita, joiden oikeusjärjestelmässä on tunnustettu tämä uusi oikeudellinen työntekijäryhmä, voidaan tehdä useita huomioita. Ensinnäkin kaikissa tapauksissa on tosiaan kysymys sellaisen uuden työntekijäryhmän vakiinnuttamisesta, joka eroaa sekä palkansaajista että itsenäisistä ammatinharjoittajista ja etenkin todellisesta yrittäjästä. Eri maissa ei siis pyritä tekemään itsenäisistä mutta taloudellisesti riippuvaisista ammatinharjoittajista palkansaajia, vaan antamaan heille erityisasema, jonka nojalla he nauttivat suojaa taloudellisen riippuvuuden perusteella. Sen vuoksi käsitellyissä eri tapauksissa taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työntekijän asema ei edellytä oikeudellista alaisuussuhdetta. Alaisuussuhde on itse asiassa palkansaajan oikeudellisen määritelmän ydinosa valtaosassa Euroopan unionin jäsenvaltioita. Palkansaaja työskentelee toisen henkilön eli työnantajan johdolla ja valvonnassa. Tilanne perustuu useisiin tekijöihin: velvollisuus tehdä työ henkilökohtaisesti, työskentely yhdelle henkilölle tietyn ajan, palkansaaja ei vastaa yrityksen taloudellisista riskeistä, työ tehdään toisen henkilön hyväksi jne. Tämän kriteerin perusteella kaikki palkansaajat ovat kyllä taloudellisesti riippuvaisia, mutta kaikki taloudellisesti riippuvaiset itsenäiset työntekijät eivät sitä vastoin ole välttämättä palkansaajia.

4.1.4

Tästä huolimatta on tärkeää määrittää taloudellista riippuvaisuutta luonnehtivat kriteerit. Tämä on monimutkainen mutta ei mahdoton tehtävä, kuten alaa säätelevät valtiotason eri säädökset osoittavat. Mahdollisesti kyseeseen tulevat kriteerit voivat liittyä ensinnäkin työntekijän henkilöön: taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työntekijä voidaan määritellä henkilöksi, joka suorittaa henkilökohtaisesti palkansaajia apuna käyttämättä hänelle osoitetun työtehtävän (esimerkiksi Espanjassa). Muut, edellä mainittuihin liittyvät kriteerit koskevat itse työntekijän taloudellisesti riippuvaista asemaa. Ne voivat liittyä vain ainoalle asiakkaalle tehtävästä työstä saatavaan liikevaihtoon (tulee siis määrittää tarkka liikevaihdon määrä, josta lähtien on kysymys taloudellisesta riippuvaisuudesta) tai työntekijän ja hänen asiakkaansa työsuhteen kestoon (mitä pidempi se on, sitä varmemmin on kyse taloudellisesti riippuvaisesta asemasta suhteessa asiakkaaseen). Viimeksi mainittua kriteeriä käytetään Italiassa luonnehtimaan ”koordinoitua ja jatkuvaa yhteistyösuhdetta”. Joskus näihin kysymyksiin perehtyneet asiantuntijat ehdottavat vielä lisäkriteeriä: Professori Perulli (11) katsoo, että työntekijän taloudellinen riippuvaisuus toteutuu vain, mikäli hänen tuotantonsa organisointi riippuu hänen asiakkaansa toiminnasta. Toisin sanoen työntekijä ei voi päästä markkinoille, koska hänen tuotantonsa on organisoitu (joka kattaa mm. käytetyt materiaalit ja teknologiat) kokonaisuudessaan yhden asiakkaan tarpeiden täyttämiseen.

4.2 Taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten työntekijöiden suojelu

4.2.1

Niissä maissa, joissa palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien välimaastoon jäävän ryhmän olemassaolo on tunnustettu, on havaittu, että taloudellisen riippuvaisuuden perusteella myönnetään useita sellaisia oikeuksia, joita muut itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmät eivät nauti, vaikka nämä oikeudet eivät ole yhtä kattavia kuin palkansaajien oikeudet. Taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten työntekijöiden oikeudet voivat liittyä myös sosiaaliturvaan. Ne voivat niin ikään juontua työoikeuden palkansaajille tarjoamista takeista. Näin ollen ne voivat koskea työntekijän ja hänen asiakkaansa yksittäisiä suhteita (vähimmäistulo, työn kesto jne.), mutta myös johtaa siihen, että taloudellisesti riippuvaisille itsenäisille työntekijöille myönnetään järjestäytymisoikeus ja oikeus kollektiiviseen toimintaan ammatillisten etujensa puolustamiseksi ja ajamiseksi. Tämä kuvastaa ajatusta, jonka mukaan riippuvaisuus toisesta henkilöstä, vaikka se olisi vain taloudellista eikä oikeudellista, oikeuttaa erityissuojeluun.

4.2.2

Asianomaisissa valtioissa voi olla olemassa sosiaalisen suojelun välitaso, joka on korkeampi kuin ”tavallisille itsenäisille ammatinharjoittajille” tarjottavan suojelun taso. Italiassa tämä pätee hanketyöntekijöihin, jotka saavat raskauden, sairauden, työtapaturmien ja eläkkeelle jäämisen tapauksissa sosiaalista suojelua, jonka taso lähestyy koko ajan palkansaajien nauttiman suojelun tasoa. Tilanne on sama Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa ”workers”-ryhmä saa sairaustapauksessa lakisääteistä korvausta.

4.2.3

Taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työntekijän ammattitoimintaa säätelevistä säännöistä mainittakoon, että hän nauttii yleisesti ottaen osittain samaa suojelua kuin palkansaajat, vaikka hän ei olekaan palkansaaja.

4.2.4

Tämän yleishavainnon laajentamiseksi voidaan tietysti todeta, että taloudellisesti riippuvaisille itsenäisille työntekijöille tarjottava suojelu vaihtelee merkittävästi maittain. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ”workers”-ryhmän suojeluun kuuluvat vähimmäispalkka, enimmäistyöaika ja lomat. Espanjassa lähestymistapa on paljon kunnianhimoisempi, sillä vuonna 2007 annetussa säännöstössä myönnetään taloudellisesti riippuvaiselle itsenäiselle ammatinharjoittajalle

—	ammatin harjoittamiseen liittyviä oikeuksia: oikeus lepoon ja lomapäiviin

—	työntekijän ja toimeksiantajan välisen sopimuksen purkamiseen liittyviä oikeuksia: esimerkiksi asiakkaan oikeus purkaa sopimus vain hyväksyttävästä syystä, jonka puuttuessa purkaminen antaa työntekijälle oikeuden vaatia korvausta.

4.2.5

Taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten työntekijöiden nauttiman suojelun lisäksi olisi syytä taata kaikkien EU:n itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun vähimmäistaso – esimerkiksi sosiaaliturvan, ammatillisen koulutuksen ja työtapaturmien ehkäisemisen aloilla – 18. helmikuuta 2003 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti. Näin voidaan varmistaa, että kaikki työntekijät yleisesti heidän ammattitoimintansa oikeudellisesta muodosta riippumatta kuuluvat perussosiaaliturvan piiriin.

5. Taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tunnustamiseen liittyvät haasteet

5.1 Palkkatyö ja taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ – keskinäistä kilpailua vai täydentävyyttä?

5.1.1

Kuten on todettu, vain Euroopan unionin jäsenvaltioiden vähemmistö on tunnustanut lainsäädännössään taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten työntekijöiden ryhmän. Tämä asiaintila kuvastaa paitsi eri maiden taloudellista ja yhteiskunnallista todellisuutta myös tällaisiin väliryhmiin kohdistuvaa oikeutettua epäluuloisuutta. On pelättävissä, että vaikka kyseiset oikeudelliset ryhmät täsmennettäisiin, taloudellisesti riippuvaisen työn tunnustaminen johtaa käytännössä siihen, että tähän asti palkansaajiksi luokitellut siirretään taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten työntekijöiden ryhmään. Näin saattaisi tapahtua esimerkiksi yritysten työn ulkoistamisstrategioiden perusteella. Italiasta saadut kokemukset vahvistavat jonkin verran näitä epäilyksiä. Italian hallitus otti vuonna 2003 käyttöön hankeyhteistyön sopimukset siirtääkseen näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat palkkatyöntekijöiden ryhmään. Kuitenkin vuosina 2003–2005 ”lähes itsenäisten” määrä kasvoi tuntuvasti. Nämä huolenaiheet selittänevät, miksi useissa Euroopan unionin valtioissa hallitukset tai työmarkkinaosapuolet vastustavat painokkaasti palkansaajan ja itsenäisen ammatinharjoittajan väliin jäävän aseman tunnustamista. Esimerkiksi brittiläinen ammattiliittojen keskusjärjestö (Trades Union Congress) hyväksyi vuonna 2009 aloitteen, jonka mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tulisi olla vain kaksi ammattiasemaa: palkansaajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat.

5.1.2

On totta, että taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tunnustamisesta käytäviä keskusteluja ei voida kokonaan erottaa näennäisesti itsenäistä työtä koskevista pohdinnoista. Viimeksi mainittu työ on tosiasia, josta on näyttöä monessa Euroopan unionin maassa. Tämä pätee etenkin rakennusalaan, jolla tämä lainvastainen käytäntö on niin yleinen, että alan eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet hyväksyivät hiljattain siihen yhteisen kannan. On kiistatta olemassa työntekijöitä, jotka ovat muodollisesti (etenkin sen perusteella, miten osapuolet kutsuvat työsuhdettaan) itsenäisiä, mutta jotka harjoittavat ammattiaan samanlaisissa työolosuhteissa kuin palkansaajat. Nämä tilanteet vahvistavat useasti oletuksen, jonka mukaan työnantaja luokittelee työn itsenäiseksi päästäkseen noudattamasta työoikeutta ja/tai sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tämän vuoksi ILO:n suosituksessa nro 198 (12) kehotetaan hallituksia määrittämään selvät lainsäädännölliset kriteerit, joiden perusteella työ voidaan luokitella palkkatyöksi näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen torjumiseksi. Tämä on epäilemättä ensiarvoisen tärkeä kysymys. Se on kuitenkin erillinen taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn kysymyksestä. Itse asiassa myös niissä maissa, joissa tämä työnteon muoto on tunnustettu, se erotetaan edelleen lainsäädännössä palkkatyöstä. Toisin sanoen taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn asema edellyttää sen selvää määritelmällistä erottamista palkkatyöstä. Oikeudellisen alaisuussuhteen kriteerillä on varmasti olennainen merkitys tässä yhteydessä. Mikäli henkilö työskentelee palkansaajan työolosuhteissa, häntä ei tule voida luokitella taloudellisesti riippuvaiseksi työntekijäksi. Tämä edellyttää luonnollisesti, ILO:n suosituksen mukaisesti, että palkkatyö määritellään valtioiden lainsäädännöissä mahdollisimman selkeästi ja täsmällisesti. Näin ollen taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ ja palkkatyö täytyy voida erottaa toisistaan, ja tämä edellyttää näiden kahden käsitteen selkeää määrittelyä. Tämä edellyttää niin ikään, että lainvalvonta on tehokasta. Vain näillä edellytyksillä taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tunnustaminen voi mahdollistaa ei näennäisesti vaan aidosti itsenäisten työntekijöiden suojelun tehostamisen ja palkansaajan aseman täydentämisen.

5.1.3

On myös pelättävissä, että kun taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työ tunnustetaan, asiakkaan ja taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työntekijän kauppasuhdetta jatketaan ajallisesti niin kauan, että taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työntekijä tekee käytännössä pysyvästi työtä asiakkaansa laskuun. Vaikka kauppasuhde on aluksi ollut todellinen, sen jatkumisen pitkän tai pitkähkön ajan täytyy herättää kysymys, millä ehdoilla ja keinoilla taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työntekijä voi saada palkansaajan aseman suhteessa pitkäaikaiseen asiakkaaseensa, josta on nyt tullut hänen työnantajansa.

5.2 Taloudellisesti riippuvaisten itsenäisen työn tunnustamisen tarjoamat mahdollisuudet

5.2.1

Taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tekijän aseman tunnustaminen on kaikissa sen tehneissä maissa keino parantaa niiden työntekijöiden oikeudellista suojelua, jotka eivät ole palkansaajia vaan todellisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, mutta eivät voi nauttia taloudellisesta suojelusta, joka antaisi heille mahdollisuuden työskennellä useille toimeksiantajille. Näin ollen taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tunnustaminen – sen lisäksi että se edistää sosiaaliturvaan ja työmuotoon kohdistuvaa suojelua – voi myös olla keino lisätä yrittäjän vapautta ja vahvistaa yrittäjähenkeä. Sen vuoksi voidaan ajatella, että taloudellisesti riippuvainen itsenäinen työntekijä voisi saada toimintansa harjoittamisessa erityistukea (neuvoja, taloudellista apua), jonka avulla hän voi kehittää omaa yritystään ja päästä lopuksi taloudellisesta riippuvaisuudestaan.

5.2.2

Taloudellisesti riippuvaista itsenäistä työtä koskevissa pohdinnoissa ei voida sivuuttaa kuluttajien etua. Kuluttajille suunnattujen palvelujen tarjoamiseen liittyy usein alihankintaketjuja, joissa toimii itsenäisiä ammatinharjoittajia ja itsenäisiä mutta taloudellisesti riippuvaisia ammatinharjoittajia. Kun kuluttaja ottaa yhteyttä suureen yritykseen, jotta tämä suorittaisi asennuksen (kaasu, sähkö, puhelin tai digitaalitelevisio) tai tarkistaisi tai korjaisi laitteen, kyseessä on usein itsenäinen ammatinharjoittaja, joka saapuu asiakkaan luo yrityksen nimissä ja kantaa täyden vastuun palvelun laadukkuudesta. Suuryritysten oligopolistisen määräävä asema markkinoilla antaa mahdollisuuden asettaa hyvin tiukat alihankkijalle maksettavaa korvausta koskevat ehdot, mikä vähentää huomattavasti tuottomarginaalia kyseisestä palvelusta yleisesti saatavaan marginaaliin verrattuna. Näissä tilanteissa itsenäisellä ammatinharjoittajalla on seuraavat vaihtoehdot: saavuttaa tarvittava kannattavuuskynnys tai suorittaa laadukas palvelu. Näin ollen taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen työn tunnustaminen työntekijän ja hänen toimeksiantajansa välisen sopimussuhteen tasapainottamiseksi on omiaan vähentämään työntekijään kohdistuvaa taloudellista painetta ja parantamaan loppukuluttajan saaman palvelun laatua.

5.3 Taloudellisesti riippuvainen itsenäisen työ – eurooppalainen haaste

5.3.1

Työmuotojen moninaisuus Euroopan unionin jäsenvaltioissa vaikuttaa väistämättä yhtenäismarkkinoiden toimintaan etenkin rajatylittävien palvelujen tarjonnassa. Tämä pätee erityisesti silloin, kun itsenäinen ammatinharjoittaja suorittaa palvelun kohdevaltiossa, joka ei ole hänen kotivaltionsa, koska ammatinharjoittajaan, joka ei ole palkansaaja, sovelletaan hänen kotivaltiossaan voimassa olevia sääntöjä (13). Tällainen tilanne synnyttää todellisen Euroopan laajuisen haasteen.

5.3.2

Vuoden 2007 lokakuussa julkaistussa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteisessä analyysissä (14) vahvistetaan, että yleisesti ottaen työ keskittyy helposti palvelualalle, mikä johtuu tuotannon järjestelyyn vaikuttavista muutoksista. Tästä analyysistä voidaan päätellä, että työn ja tuotannon organisoinnin nykymuotojen perusteella on syytä pohtia uudelleen työsuhteen alaisaseman käsitettä pelkkää nk. oikeudellista alaisuussuhdetta laajemmalti.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ”Eurooppalaisten työmarkkinoiden keskeiset haasteet”, eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi.

(2) Ks. EIRO:n (Euroopan työelämän suhteiden seurantakeskus) teettämä kertomus aiheesta Self-employed workers: industrial relations and working conditions (Itsenäisen ammatinharjoittajat: työelämän suhteet ja työolot), 2009.

(3) Ks. EIRO:n kertomus, joka on mainittu alaviitteessä 2.

(4) Direktiivin 2005/36/EY, annettu 7. syyskuuta 2005, 43. perustelukappaleessa määritellään vapaat ammatit.

(5) Ottaen huomioon Eurostatin käyttämät käsitteen eri määritelmät.

(6) Suosituksen eräät kohdat liittyvät läheisesti tämän lausunnon aiheeseen:

—	Suosituksessa tunnustetaan itsenäisten työntekijöiden ja muiden samassa työpaikassa työskentelevien rinnakkaiselo (4. ja 5. perustelukappale).

—	Siinä vahvistetaan, että pääsääntöisesti direktiivi ei koske työntekijöitä, jotka harjoittavat ammatillista toimintaansa muuten kuin työsuhteessa työnantajaan, eivätkä he nauti suojaa (5. perustelukappale).

—	Siinä korostetaan, että itsenäisiin ammatinharjoittajiin voivat kohdistua samat työterveys- ja työturvallisuusriskit kuin palkattuihin työntekijöihinkin (6. perustelukappale).

—	Loppusuosituksissa mainitaan tarve ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotta tälle työntekijäryhmälle voidaan tiedottaa näiden omien edustajajärjestöjen välityksellä.

(7) Transformation of labour and future of labour law in Europe (”Työn muuttuminen ja työoikeuden tulevaisuus Euroopassa”), Euroopan komissio, 1999.

(8) Vihreä kirja ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle”, KOM(2006) 708 lopullinen.

(9) ETSK:n lausunto, annettu 30. toukokuuta 2007, ”Vihreä kirja – Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle”, esittelijä: Daniel Retureau (EUVL C 175, 27.7.2007, s. 65), kohta 3.1.4.

(10) Ks. itsenäisen ammatinharjoittamisen asemasta 11. heinäkuuta 2007 annetun Espanjan lain 11 pykälä.

(11) A. Perulli: Travail économiquement dépendant / parasubordination: les aspects juridiques, sociaux et économiques, Euroopan komissiolle toimitettu raportti, 2003.

(12) Työntekosuhteita koskeva ILO:n suositus nro 198 vuodelta 2006.

(13) Ks. etenkin palveluita sisämarkkinoilla koskevan direktiivin 2006/123/EY 87. perustelukappale.

(14) ”Eurooppalaisten työmarkkinoiden keskeiset haasteet”, eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava erityisjaoston lausuntoon kuuluva tekstiosuus jätettiin pois täysistunnossa hyväksyttyjen muutosehdotusten vuoksi, mutta se sai tuekseen neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.2

1.2

Edistetään tutkimuksia, joiden avulla voidaan arvioida seikkaperäisesti taloudellisesti riippuvaisesta työstä jäsenvaltioissa saadut kokemukset. Tällaisten arvioiden perusteella lienee mahdollista kartoittaa painopistealat, jotka koskevat taloudellisesti riippuvaista työtä tekeviksi luokiteltavien suojelua, tämän uuden oikeudellisen ryhmän tunnustamiseen liittyviä riskejä sekä ryhmän kollektiivista edustamista koskevia sääntöjä.

Äänestystulos: 101 ääntä kohdan muuttamisen puolesta ja 93 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

Kohta 1.6

1.6

Harkitaan kaikkien työntekijöiden, sekä palkansaajien että itsenäisten ammatinharjoittajien, yhteisten vähimmäisoikeuksien määrittelemistä unionitasolla. Tältä pohjalta olisi mahdollista selvittää eri suojelutapojen kehittämistä työntekijän taloudellisen riippuvuuden tason mukaan lähtien todellisesta taloudellisesta riippumattomuudesta ja päätyen palkkatyöhön siten, että oikeudellisesti itsenäinen mutta taloudellisesti riippuvainen työ jää niiden välimaastoon. Tämä lähestymistapa on havaittavissa jo nyt niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat päättäneet tunnustaa tämän työntekijöiden väliryhmän. Olisi hyödyllistä, jos Euroopan komissio antaisi aiheesta tiedonannon.

Äänestystulos: 108 ääntä kohdan muuttamisen puolesta ja 88 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

Kohta 2 (Johdanto)

Itsenäisesti työskentelevän tilanne on jo sananmukaisesti eri kuin muista riippuvaisena työskentelevän. Tästä näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta ei kuitenkaan voida jättää huomiotta sitä tosiasiaa, että itsenäinen ammatinharjoittaminen käsittää hyvin moninaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia tilanteita, joita kaikkia ei mitenkään voi ymmärtää samalla tavalla. Itsenäisen ammatinharjoittamisen hajanaisuus on havaittavissa kaikissa Euroopan unionin maissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että niiden ammattien lisäksi, joita on perinteisesti pidetty itsenäisinä ja jotka on vakiinnutettu ja tunnustettu jo kauan sitten Euroopan unionissa, on syntynyt viime aikoina itsenäisen työn uusia muotoja jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden kehityksen tahdissa. Tässä lausunnossa käsitellään näitä viimeksi mainittuja. Itsenäisen ammatinharjoittamisen uusien muotojen ja suuntauksien joukosta erottuvat hyvin selvästi työntekijät, jotka eivät ole oikeudellisessa alaisuussuhteessa, mutta ovat ammatinharjoittamisessaan taloudellisesti riippuvaisia asiakkaastaan tai toimeksiantajastaan. Tämän asiaintilan vuoksi tällaista työtä kutsutaan taloudellisesti riippuvaiseksi työksi, ja se on tämän lausunnon ydinaihe. Näin ollen lausunnossa keskitytään siihen, mitä itsenäisen ammatinharjoittamisen uudet muodot käytännössä pitävät sisällään, jotta saadaan tietää, mistä vaiheesta lähtien ne voivat asettaa kyseenalaiseksi itsenäisen ammatinharjoittajan taloudellisen riippumattomuuden. Tämän vuoksi lausunnossa ei käsitellä pimeää työtä eikä nk. näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista, vaikka nämä kaksi ilmiötä voivat joissakin tapauksissa liittyä näennäisesti tai tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvaiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen.

Äänestystulos: 105 ääntä kohdan muuttamisen puolesta ja 92 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

Kohta 5.1.3

5.1.3

On myös pelättävissä, että kun taloudellisesti riippuvainen työ tunnustetaan, asiakkaan ja taloudellisesti riippuvaisen työntekijän kauppasuhdetta jatketaan ajallisesti niin kauan, että taloudellisesti riippuvainen työntekijä tekee käytännössä pysyvästi työtä asiakkaansa laskuun. Vaikka kauppasuhde on aluksi ollut todellinen, sen jatkumisen pitkän tai pitkähkön ajan täytyy herättää kysymys, millä ehdoilla ja keinoilla taloudellisesti riippuvainen työntekijä voi saada palkansaajan aseman suhteessa pitkäaikaiseen asiakkaaseensa, josta on tullut hänen työnantajansa. Voidaan esimerkiksi ajatella, että toisiaan seuraavien, saman asiakkaan kanssa tehtävien kauppasopimusten tekeminen tietyn ajan kuluessa voi johtaa osapuolten välisen suhteen luokittelemiseen palkkatyösuhteeksi. Tämä on ehdottoman tärkeää, sillä monissa tapauksissa siirtyminen taloudellisesti riippuvaisen työntekijän asemaan ei ole vapaaehtoinen vaan ulkoisten tekijöiden sanelema valinta; näistä tekijöistä mainittakoon työsopimusten irtisanomisiin johtavat tuotannon ulkoistaminen ja yrityksen rakennemuutos.

Äänestystulos: 105 ääntä kohdan muuttamisen puolesta ja 92 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

Kohta 5.2.2

5.2.2

Lisäksi taloudellisesti riippuvaisen työn tunnustaminen voi tarjota tilaisuuden kehittää uusien itsenäisten ammatinharjoittajien järjestäytymistä ja kollektiivista edustamista. Jäsenvaltioissa toimivat ammattialajärjestöt eivät nimittäin aina ota huomioon näiden, usein muista erillään toimivien työntekijöiden erityisiä ammatillisia etuja.

Äänestystulos: 106 ääntä kohdan muuttamisen puolesta ja 91 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/53

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus”

KOM(2009) 163 lopullinen

2011/C 18/09

Esittelijä: María Candelas SÁNCHEZ MIGUEL

Euroopan komissio päätti 22. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus

KOM(2009) 163 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 141 puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta laaditusta komission vihreästä kirjasta voi päätellä ennen kaikkea, ettei YKP nykyisellään ole pystynyt ratkaisemaan vuonna 2002 toteutetun edellisen uudistuksen aikana havaittuja ongelmia. Tehdyillä muutoksilla ei ole ollut näkyviä vaikutuksia sellaisiin ongelma-aloihin kuin kalastuslaivaston ylikapasiteetti tai liikakalastus ja saaliiden vähentyminen. Kuten komissio on korostanut, nyt ehdotetulla uudistuksella pyritään korjaamaan aiempien uudistusten hajanaisuus ja asteittaisuus.

1.2

ETSK suosittaa, että toteutettavilla toimenpiteillä turvataan työllisyys ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja että strategisissa tavoitteissa säilytetään taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien välinen tasapaino. Samalla on taattava, että kaikki kalastusketjun lenkit toimivat vastuullisesti ja kestäväpohjaisesti, sekä tuettava tällaista toimintaa.

1.3

Kuten jäljempänä erityishuomioissa todetaan, YKP:n tulevassa uudistuksessa olisi keskityttävä ennen kaikkea muun muassa seuraaviin seikkoihin:

—	Luodaan eriytetty järjestelmä pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaville laivastoille.

—	Sisällytetään uudistukseen sosiaalinen osio, jolla yhtenäistetään kalastajien työolot.

—	Parannetaan markkinaolosuhteita ja kaupallisia käytäntöjä.

—	Varmistetaan, että uudistuksella täydennetään meriympäristöpolitiikkaa ja että sillä myös lisätään ja tehostetaan kalastuspolitiikkaan sovellettavaa tutkimusta.

—	Liitetään YKP kaikilta osin kansainvälisten organisaatioiden toimintaan (YK, FAO).

2. Lainsäädäntö

2.1

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa luetellaan alat, joilla unionilla on yksinomainen toimivalta, ja sen d alakohdassa mainitaan ”meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen osana yhteistä kalastuspolitiikkaa”. Päätettäessä vihreän kirjan avulla toteutetun kuulemisen pohjalta käynnistettävistä politiikoista kaikki toimijat saadaan tehokkaasti soveltamaan sääntöjä ottamalla huomioon hallitusten ja sidosryhmien kannat.

2.2

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 voimaantulon jälkeen komissio on vähitellen parantanut tiettyjä kalakantojen säilyttämiseen ja kestävään hyödyntämiseen liittyviä näkökohtia hyväksymällä hoito- ja elvytyssuunnitelmia sekä antamalla valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Komissio on niin ikään antanut erittäin merkittäviä tiedonantoja, kuten KOM(2007) 73 lopullinen, jossa mainitaan kalastusoikeusperustaiset hallinnointivälineet ja jossa pyritään tarkastelemaan jäsenvaltioiden nykyisiä järjestelmiä sekä mahdollisuuksia tehostaa niitä hyödyntämällä parhaita käytänteitä.

3. Vihreässä kirjassa esille tuodut kysymykset ja vastaukset

3.1 YKP:n rakenteellisten puutteiden korjaaminen

3.1.1 Laivaston ylikapasiteetti: kannattavuuden ja kestävien työpaikkojen tasapainottaminen

3.1.1.1

ETSK yhtyy tietyssä määrin komission tilannearvioon ja myöntää, että Euroopan kalastuslaivastot ovat edelleen voimakkaasti taipuvaisia ylikapasiteettiin (varsinkin kun otetaan huomioon tekniikan kehittyminen), eikä tätä suuntausta ole vielä kyetty riittävästi hillitsemään. Asiaa ei kuitenkaan voida yleistää, ja on syytä täsmentää komission liian kielteistä tilannekatsausta, sillä eräät jäsenvaltiot ovat supistaneet laivastonsa kapasiteettia, toiset enemmän, toiset vähemmän. Jäsenvaltioiden laivastojen nykytilasta saatavilla olevat tiedot olisi joka tapauksessa saatettava uudelleen ajan tasalle.

3.1.1.2

ETSK ilmaisee kannattavansa kapasiteetin rajoittamista lainsäädäntöteitse ja painottaa, että hoito- ja valvontatoimenpiteet on saatettava pakollisiksi jäsenvaltioiden ja EU:n yhteisesti rahoittamien mukauttamissuunnitelmien avulla. Kapasiteettia olisi poistettava siten, että asetetaan etusijaan kalastusmahdollisuuksien sekä ympäristö- ja sosiaalisten kriteerien tasapainottaminen. Tasapainon saavuttamisessa on katsottava ensisijaisiksi ympäristölliset ja sosiaaliset mukautukset ja poistettava esimerkiksi alukset, jotka eivät käytä valikoivia pyydyksiä tai jotka vahingoittavat ympäristöä, jotka kuluttavat suuria määriä energiaa tai jotka luovat vähän työpaikkoja saalismäärää kohden. Ajatukseen kertaluontoisesta romutustuesta tulisi lisäksi suhtautua varovaisesti. Alusten romuttamisesta aiheutuu sosiaalisia kustannuksia, jotka on otettava huomioon. Romutettaessa kalastusaluksia menetetään usein työpaikkoja tarjoamatta palkkatyötä tekeville ammattikalastajille minkäänlaisia vaihtoehtoja. KETSK ei vastusta komission ehdottamaa kertaluonteista romutustukea. Se saattaisi osoittautua tarkoituksenmukaiseksi, kunhan siitä hyötyvät alusten omistajien lisäksi myös palkkatyötä tekevät ammattikalastajat, joiden työpaikka on uhattuna. Yhteisön rahaston turvin olisikin varauduttava toteuttamaan sosiaalisia toimenpiteitä, kuten tukemaan koulutusta ja ammatinvaihtoa ja ennakoimaan näin työpaikkojen nettomenetystä. Näin ollen ETSK yhtyy ajatukseen, jonka mukaan alan on viime kädessä varmistettava taloudellinen kannattavuutensa ja päästävä eroon riippuvuudesta julkisista avustuksista; ne on miellettävä väliaikaisiksi, kunnes alan rakennevaikeudet on voitettu.

3.1.1.3

ETSK myöntää, että laivastojen ylikapasiteettiin saattaa olla tarkoituksenmukaista puuttua hyödyntämällä siirrettävien kalastusoikeuksien kaltaisia markkinavälineitä. Komitea myöntää toki, että tällaiset hoitotoimenpiteet ovat toisinaan supistaneet kapasiteettia tietyissä maissa ja tietyissä kalastuksissa. Komitea katsoo, että komission on osoitettava toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus ja selvitettävä nykyistä seikkaperäisemmin, millaisiin suojelu- ja varotoimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, jotta vältytään epätoivotuilta työllisyys- ja aluesuunnitteluseurauksilta. On näet olemassa vaara, että kalastusoikeudet keskittyvät harvoille suuryrityksille pienempien kalastusyhteisöjen kustannuksella.

3.1.2 Poliittisten tavoitteiden kohdentaminen

3.1.2.1

ETSK varoittaa ryhtymästä panemaan kalastuksen kestäväpohjaiseen kehittämiseen liittyviä strategisia tavoitteita hierarkkiseen järjestykseen ja kehottaa sitä vastoin omaksumaan tasapainoisen lähestymistavan, jossa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia pidetään pitkällä aikavälillä yhtä tärkeinä. ETSK huomauttaa, että vihreässä kirjassa kiinnitetään vuonna 2002 toteutetun uudistuksen tavoin vain vähän huomiota tulevan YKP:n sosiaaliseen ulottuvuuteen, sillä sitä ei mainita selvästi strategisissa perustavoitteissa.

3.1.2.2

Sen lisäksi, että kalavarojen tilaa parannetaan jatkuvasti ja pyritään vakiinnuttamaan ne harjoittamalla kestävää kalastusta, on laadittava sosioekonomisia vaikutustutkimuksia, jotta alalla voidaan toteuttaa rahoitustoimenpiteitä, jotka on puolestaan suunnattava työllisyyteen ja yritysten innovaatio- ja kehittämisinvestointeihin sekä ammatilliseen koulutukseen. Kalakantojen elvyttämisajanjaksona on lisäksi todella tärkeää taata kalastajille kohtuulliset tulot.

3.1.3 Päätöksenteon uudet painotukset

3.1.3.1

ETSK yhtyy täysin ajatukseen tarkistaa päätöksentekoprosessi, jotta politiikka olisi nykyistä helppotajuisempaa ja tehokkaampaa ja kustannukset alenisivat. Olisi voitava erottaa toisistaan yhtäältä perusperiaatteet ja -tavoitteet, joista päättäminen kuuluu neuvostolle yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, sekä toisaalta niiden täytäntöönpano, joka puolestaan on delegoitu jäsenvaltioille, komissiolle tai mahdollisesti uusille, hajautetuille päätöksentekoelimille, jotka edustaisivat kaikkia paikallistason sidosryhmiä. Päätöksenteon hajauttaminen siten, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat olla mukana päättämässä teknisistä kysymyksistä (mikrotason hallinnointi), vaikuttaa oikeansuuntaiselta. Koska jaetut kalakannat ja jaetut ekosysteemit kattavat laajoja maantieteellisiä alueita, ETSK suhtautuu myönteisesti ajatukseen siitä, että jäsenvaltiot hallinnoivat YKP:n pääperiaatteita ja perussääntöjä tekemällä läheistä yhteistyötä merialueiden puitteissa.

3.1.3.2

Päätöksentekoprosessissa on myös mahdollisimman tarkoin hyödynnettävä täydentävien neuvoa-antavien rakenteiden, kuten neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean tai alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien lausuntoja. Merikalastusalan yhteiskunnallisen vuoropuhelun komitean tekemät aloitteet ja sen antamat lausunnot olisi niin ikään otettava huomioon.

3.1.4 Alan kannustaminen ottamaan vastuuta

3.1.4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ajatukseen alan toimijoiden kannustamisesta ottamaan lisää vastuuta. Se voitaisiin toteuttaa käytännössä ottamalla luonnonvarojen hallinnointijärjestelmän lähtökohdaksi paikallisolojen mukaan joko yksilökohtaiset tai kollektiiviset siirrettävät kalastusoikeudet. Komitea pitäytyy joka tapauksessa edellä kohdassa 3.1.1.3 esittämissään huomioissa.

3.1.5 Toimintakulttuuri, jossa sääntöjä noudatetaan yleisesti

3.1.5.1

ETSK:n mielestä sääntöjen täytäntöönpanoa palvelevia tiedonkeruujärjestelmiä on kehitettävä entisestään ja tuettava niiden rahoitusta. Pyyntialalle voitaisiin antaa järjestelmässä keskeinen osa (ks. edellä kohta 3.1.4). Toimintaa tehostaisi myös se, että jäsenvaltiot, komissio ja yhteisön kalastuksenvalvontavirasto vastaisivat yhdessä valvontajärjestelmien täytäntöönpanosta siten, että asianosaiset osallistuisivat toimintaan mahdollisimman paljon. Komitea kannattaa lisäksi sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jossa valvontavelvollisuuksien tehokas noudattaminen on yhteydessä yhteisön rahoituksen saantiin, kuten komitea on eräässä lausunnossaan (1) todennut.

3.2 EU:n kalastuksenhoidon parantaminen entisestään

3.2.1

ETSK panee merkille vihreässä kirjassa esitetyt pohdinnat EU:n kalastuksenhoidon parantamiseksi entisestään. Komitea esittää asiasta seuraavat yleishuomiot:

3.2.1.1

Jotta kalavaroja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, ETSK kannattaa tavoitetta niiden palauttamiseksi kestävän enimmäistuoton tasolle vuoteen 2015 mennessä. Sen jälkeen olisi kuitenkin asetettava varovaisempi hoitotavoite, jolla varmistettaisiin aiempaa paremmin, etteivät kalakannat ole vaarassa romahtaa ja että kalastus on yhä kannattavampaa. Tämä pätee myös sekakalastukseen: siihen on sovellettava joustavampia toimenpiteitä, jotta vältetään taloudelliset ja sosiaaliset haitat. Komitea ilmaisee myös kannattavansa täydellistä, asteittaista luopumista saaliiden poisheittämisestä.

3.2.1.2

ETSK varoittaa asettamasta hätiköidysti kyseenalaiseksi suurimpiin sallittuihin saaliisiin (TAC) ja kiintiöihin perustuvaa kalavarojen hallinnointijärjestelmää. Puutteistaan huolimatta järjestelmä ei ole helposti korvattavissa. Vaihtoehtoisesti pyyntiponnistuksen valvontaan perustuvan järjestelmän suosiminen tai kalastusoikeuksiin perustuvan hoitojärjestelmän käyttöönotto edellyttävät, että niiden sosioekonomiset vaikutukset tutkitaan ensin tarkoin ja perustellaan kalavarojen hoidon lähtökohtien mahdollinen muuttaminen.

3.2.1.3

Jos taas pyyntiponnistuksen vähentäminen on määrä toteuttaa pyyntipäiviä rajoittamalla, komitea huomauttaa, että tällaisen järjestelmän käyttöönotosta koituu paheksuttavaa haittaa, koska työntekijöiden on venyttävä uuvuttaviin ylityörupeamiin, jotka puolestaan altistavat heidät työtapaturmille.

3.2.1.4

Toisaalta ETSK suhtautuu varauksellisesti kalastusoikeuksien hankkimiseen, mikäli niillä tehdään kauppaa, sillä kalavarat ovat lähtökohtaisesti koko yhteiskunnan omaisuutta. Voitaisiin kuitenkin harkita kalastusoikeuksien siirrettävyyttä yksi- tai monivuotiselta pohjalta, kunhan ei aseteta kyseenalaiseksi viranomaisten oikeutta hallinnoida kiintiöitä. Paikallisoloista riippuen kalavarojen hyödyntämisestä voitaisiin päättää sosiaalisten ja ympäristökriteerien pohjalta. Yksilökohtaiset tai kollektiiviset siirrettävät kalastusoikeudet eivät kuitenkaan saisi olla pysyviä eikä niillä saisi tehdä kauppaa spekulointitarkoituksessa.

3.2.1.5

Kiintiön ylittävät saaliit voitaisiin näin vähentää seuraavan vuoden kiintiöistä, kun taas tällaisten tuotteiden myyntitulot olisi palautettava saman kalastuksen muille toimijoille, jotka ovat valmiit varaamaan osan kiintiöistään ylipyydettyjen saaliiden huomioimiseen.

3.2.1.6

ETSK katsoo, että suhteellisen vakauden on edelleen oltava yksi YKP:n kulmakivistä. Komitea toteaa kuitenkin, että sen periaatetta on tarkistettava vastaamaan käsitteen käyttöönoton (vuonna 1983) jälkeen tapahtunutta kehitystä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin aina neuvoteltava keskenään järjestelmän mukauttamisesta. Kalavaroja hyödynnettäessä alue- ja paikallisyhteisöt olisi asetettava etusijalle sosiaalisten ja ympäristökriteerien pohjalta.

3.2.1.7

On kannustettava liittämään YKP yhdennettyyn meripolitiikkaan. ETSK ehdottaa, että kalastusalalle ja vesiviljelyalalle myönnetään lakisääteinen oikeus tulla kuulluiksi merialuesuunnittelussa ja että tulevaan YKP:hen sisällytetään sellaisille kalatalousyrityksille ja niiden työntekijöille tarkoitettuja tukijärjestelmiä, jotka ovat vaarassa menettää kalastusmahdollisuudet. On siis kannustettava ennakoivasti ammatillista koulutusta – esimerkiksi yhdennettyjen koulutusväylien käynnistämistä – sekä meriympäristön kokonaisvaltaista tuntemista, jotta voidaan tukea kestävien työpaikkojen luomista ja ammatillista uudelleenkoulutusta meriklustereissa.

3.2.1.8

Tutkimusresursseja on lisättävä, jotta meriympäristö opitaan tuntemaan nykyistä paremmin. Kalastajien hallussa olevalle tietämykselle on niin ikään aiheellista antaa enemmän arvoa.

3.2.1.9

ETSK huomauttaa, ettei YKP:n tavoitteita ole saavutettu rahoitustuen osalta. Ala on edelleen pyrittävä saamaan taloudellisesti kestäväksi, mikä edellyttää markkinajärjestelyn perinpohjaista tarkistamista. Lisäksi on syytä tukea julkisin varoin EU:n kalastusalan ja kalanjalostusteollisuuden siirtymistä kestäväpohjaiseen kalastukseen ottamalla huomioon myös rakennemuutosprosesseista aiheutuvat sosioekonomiset seuraukset. ETSK kannattaa ajatusta yhdistää yhteisön rahoituksen myöntäminen entistä kiinteämmin siihen, missä määrin jäsenvaltiot ovat saavuttaneet strategiset tavoitteet.

4. Erityistä

4.1 Eriytetty kalastusjärjestelmä pienimuotoisen rannikkokalastuksen suojelemiseksi?

4.1.1

Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavat laivastot luovat runsaasti työpaikkoja sekä suoraan että välillisesti, ja niillä on aktiivinen asema rannikkoalueiden sosioekonomisen rakenteen jäsentäjänä ja piristäjänä. Suotuisissa olosuhteissa pienimuotoinen rannikkokalastus voi lievittää rakenteellisen kriisin kalastuksesta riippuvaisille yhteisöille aiheuttamia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Näin ollen ETSK kannattaa ajatusta lähestyä alaa muista poikkeavasti vääristämättä kilpailua ja ottamalla huomioon alan erityispiirteet. Pienimuotoisen rannikkokalastuksen pyyntimahdollisuudet, 12 meripeninkulman pyyntialue ja muut oikeudet on määriteltävä ja niitä on puolustettava asianmukaisesti esimerkiksi varaamalla niille yksinoikeus tiettyyn osaan kansallisista kiintiöistä. Komitea toteaa kuitenkin, että on sovittava kriteereistä (esimerkiksi laivaston koko, merellä vietetty aika, etäisyys rannikosta, yhteydet paikallisiin yhteisöihin jne.), joita olisi käytettävä määriteltäessä tätä erittäin monimuotoista kalastusta. Määrittely olisi tehtävä sopivimmalla tasolla: kunnissa, alueilla tai jäsenvaltioissa. Komitean mielestä käsite olisi tarkoituksenmukaisempaa määritellä jäsenvaltio- tai kuntatasolla kuin velvoittaa käyttämään yhteisön tasolla muotoiltua yhtenäistä määritelmää.

4.2 YKP:n uudistaminen edellyttää todellista sosiaalista ulottuvuutta

4.2.1

ETSK katsoo, ettei vihreässä kirjassa oteta ylipäätään riittävästi huomioon YKP:n sosiaalisia näkökohtia. Komissio tyytyy ilmaisemaan olevansa täysin vakuuttunut siitä, että etenkin pyyntialan työpaikkojen väheneminen mielletään väistämättömäksi. On syytä pitää mielessä, että viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana pyyntialalta on kadonnut 30 prosenttia työpaikoista. Kun tiedetään, että työpaikkojen menetys tällä osasektorilla vaikuttaa väistämättä kielteisesti maalla sijaitseviin työpaikkoihin (jalostusalalla ja kaikissa siihen tuotannon alku- ja loppupäässä liittyvissä toimissa), sosiaalinen todellisuus on todella huolestuttava.

4.2.2

Uudistettuun YKP:hen olisi ETSK:n mielestä liityttävä johdonmukainen pitkän aikavälin strategia, jolla varmistetaan alan sosiaalinen kestävyys, jotta sosiaalikysymykset sisällytetään laaja-alaisesti YKP:n eri lohkoihin. Komitea palauttaa tässä yhteydessä mieliin tietyt pohdinnat, joiden tarkoituksena on auttaa alaa selviytymään sosiaalisista haasteistaan:

—	EU-maat eivät toistaiseksi tunnusta järjestelmällisesti eri maissa hankittua ammattipätevyyttä. Komissio voisikin pohtia yhteisen pätevyyspohjan käyttöönottoa ja pätevyystodistusten tunnustamista. Tämä saataisi kannustaa työntekijöitä liikkumaan ja edistäisi osaltaan työtapaturmien ennaltaehkäisyä.

—

Kalastus on sitä paitsi yksi maailman vaarallisimmista ammateista. Jotta riskejä opitaan todella ehkäisemään ennakolta, komitea kehottaa keräämään yhtenäisiä tilastotietoja tapaturmista ja niiden syistä, sillä nykyisin näitä tietoja ei ole yhteisössä saatavilla. Tällaisen tietokannan pohjalta voitaisiin laatia asianmukaiset määräykset varsinkin alle 15-metrisille aluksille, jotka eivät kuulu nykyisen lainsäädännön piiriin. ETSK pahoittelee lisäksi sitä, että jäsenvaltioita tuskin patistetaan ratifioimaan nykyistä innokkaammin kansainvälinen yleissopimus kalastusalusten miehistön koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta (STCW-F-yleissopimus) sekä kalastusalusten turvallisuutta koskevaan Torremolinoksen sopimukseen liitetty pöytäkirja.

—

Työolojen osalta ETSK painottaa aivan erityisesti, että alan arvostusta on lisättävä takaamalla mahdollisimman hyvin alan kohtuullinen palkkataso. Tulospalkkaus (työntekijät saavat suoraan osansa pyyntituloksesta) puolustaa paikkaansa niissä EU-maissa, joissa se on käytössä. Se on sitä paitsi juurtunut vankasti kalastajayhteisöihin. Järjestelmä ei kuitenkaan takaa säännöllisiä, kohtuullisia tuloja. Lisäksi eräissä EU-maissa kalastajia pidetään itsenäisinä ammatinharjoittajina, koska osa heidän tuloistaan ei ole kiinteää tuloa, ja näin ollen he eivät kuulu sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. ETSK kehottaakin komissiota viitoittamaan tietä yhtenäisille yhteisön puitteille, joilla kalastajat saavat oikeuden ihmisarvoiseen ja säännölliseen palkkaan sekä toimivaan sosiaaliturvaan.

4.3 Markkinoita ja markkinointikäytäntöjä on parannettava

4.3.1

Kuten vihreässä kirjassa korostetaan, pyyntialalle jää yleensä vain pieni osa hinnasta, jonka kuluttaja maksaa kalasta kaupassa. Nykyinen markkinajärjestely ei ole tyydyttävä, minkä vuoksi alan kannattavuus on hyvin heikko. ETSK katsoo, että on löydettävä ratkaisu tilanteeseen, jossa myyntiala on hajallaan, koska sillä on yhtäältä liian monia toimijoita ja toisaalta sisäänosto on erittäin keskittynyt ja määrää tuottajahinnat. Edellä mainittuihin toimintahäiriöihin on vielä lisättävä poliittisen tahdon puute, kun on kyse merellisten tuotteiden kaupan avoimuudesta ja tuotteiden jäljitettävyydestä. ETSK korostaa, että on tärkeää noudattaa sääntöjä ja valvoa, että kaikissa sekä yhteisöstä peräisin olevissa että yhteisöön tuoduissa kalastus- ja vesiviljelytuotteissa on asianmukaiset tunnistetiedot. Näin ei hämmennetä kuluttajia ja taataan, että kuluttajat saavat kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat tehdä vastuullisia ostopäätöksiä. ETSK kehottaa lisäämään välineitä, joilla valvotaan maitse, meritse tai ilmateitse yhteisöön tuotuja pakastetuotteita sekä pakkausmerkintöjä koskevien vaatimusten noudattamista (niistä annetun asetuksen mukaisesti).

4.4 Ympäristö ja tutkimus

4.4.1

YKP on riippuvainen muista politiikoista, jotka vaikuttavat merkittävästi kalastusalaan ja joilla ei myöskään ole saatu aikaan tavoiteltuja tuloksia. Kannattaa mainita erityisesti meristrategia, josta on annettu direktiivi 2008/56/EY ja jolla pyrittiin pääasiallisesti luomaan EU:n meriympäristöpolitiikalle yhteisön toimintapuitteet. Direktiiviin antoivat sysäyksen sekä säiliöalus Erikan ja Prestigen aiheuttamat öljykatastrofit että kaupunkien ja taajamien jätevesipäästöt ja rannikkoalueiden yhä kiihtyvä rakentaminen ja muu niitä muuttava yhdyskuntasuunnittelu.

4.4.2

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa rannikkoalueisiin lämpötilan kohoamisen, saastumisen ja merivirtojen muutosten muodossa. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat kalakantojen elpymiseen ja estävät biologisia kalastuskieltoja vaikuttamasta toivotulla tavalla.

4.4.3

Koska ympäristöpolitiikka on laaja-alainen yhteisön toimintalinja, se on syytä sisällyttää YKP:hen. ETSK on useaan kertaan todennut, että kaikki EU:n politiikat on yhdistettävä toisiinsa. On selvää, että YKP:llä on oma roolinsa ryhdyttäessä suojelemaan meriympäristöä yhdennetysti.

4.4.4

Meriympäristön suojelun vaikutuksia mittaavien indikaattoreiden käyttöönotto vaikuttaa asianmukaiselta. (2) Joko Euroopan ympäristökeskuksen tai kansainvälisen merentutkimusneuvoston olisi seurattava niitä kansainvälisesti tieteellisen yhteistyön avulla.

4.4.5

Tieto on meriympäristön suojelun onnistumisen kannalta keskeinen väline. Siksi on tärkeää analysoida jäsenvaltioissa kerättyjä tietoja. ETSK katsoo, että alan tutkimusta on lisättävä, ja kehottaa luomaan tarvittavat välineet yhteyksien tiivistämiseksi tieteenharjoittajien, kalastusalan, hallinnon toimivaltaisten tahojen ja EU:n välillä. Komitea pitää niin ikään merkittävänä tiedonantoa ”Eurooppalainen strategia merien ja merenkulkualan tutkimusta varten” (3) ja katsoo, että tutkimuksen toteuttamiseen tarvittaisiin rahoitustukea, sillä puiteohjelman varat eivät yksistään riitä.

4.4.6

ETSK katsoo, ettei riitä, että merien ja merenkulkualan tutkimukseen varataan budjettimäärärahoja, vaan on myös innostettava nuoria tutkijoita työskentelemään alalla ja luotava mekanismi, johon kootaan keskitetysti parhaat käytänteet, joita toimivaltaiset viranomaiset ja aivan erityisesti alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt voivat hyödyntää johtolankana, jotta kullakin merialueella voitaisiin soveltaa kaikkein hyödyllisimpiä käytänteitä. Tietyt jäsenvaltiot tekevät nykyisin paljon töitä tukeakseen kestäväpohjaista kalastustoimintaa ja meriympäristön ennallistamisprosessia.

4.5 YKP:lle vastuullinen kansainvälinen ulottuvuus

4.5.1

Uudistetulla YKP:llä on edistettävä vastuullista ja kestäväpohjaista kalastusta myös yhteisön vesien ulkopuolella. Ottamalla aktiivisesti osaa kansainvälisten elinten (YK, FAO) ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen päätöksiin EU:lla on asiassa tärkeä tehtävä muun muassa tehostettaessa avomerellä tapahtuvan toiminnan valvontaa sekä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa.

4.5.2

ETSK katsoo, että YKP:llä olisi edistettävä kestäväpohjaista kalastuksenhoitoa kaikissa alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja keskityttävä tärkeimpiin seikkoihin, kuten sääntöjen noudattaminen, kapasiteetin hallinnointi käytettävissä olevin resurssein sekä hallinnon tehostaminen laatimalla pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia ja ekosysteemien suojelustrategioita.

4.5.3

Komitea toivoo, että kalastuskumppanuussopimusten puitteissa myönnettävä rahoitus ja tekninen tuki auttavat kumppanuusmaita parantamaan valmiuksiaan laatia toimintalinjoja, joilla kalakantoja hoidetaan kestäväpohjaisesti siten, että seurantaa ja valvontaa tiukennetaan niiden aluevesillä. Unionin ulkopuolisten kumppanuusmaiden viranomaiset on saatava kantamaan vastuu siitä, että eurooppalaisten veronmaksajien rahoja käytetään oikeisiin tarkoituksiin. Tämä merkitsee sitä, että kalastuskumppanuussopimusten tavoitteiden toteutumista on ryhdyttävä valvomaan tehokkaasti. Jotta myönnettävien tukien hallinnointi on entistä tarkoituksenmukaisempaa, ETSK ehdottaa, että ne sidotaan tiettyihin kohteisiin. Tällä tavoin varmistetaan, että myönnettävät varat ohjautuvat alkuperäisiin tarkoituksiinsa. Tämä kohentaa kumppanuusmaiden työ- ja sosiaalioloja.

4.5.4

ETSK kehottaa erottamaan toisistaan yhtäältä etäällä kalastavan EU:n laivaston pyyntikustannukset, joista huolehtivat alusten omistajat ja joiden osuus pyydetyn saaliin arvosta on oikeudenmukainen, ja toisaalta kalastuskumppanuussopimuksiin varatut määrärahat, joilla tuetaan kehitystä. Tällä tuella on osoitettava kalastusalan merkitys köyhyyden lievittämisessä.

4.5.5

ETSK toivoo, että kalastuskumppanuussopimusten rakenne uudistetaan siten, että siinä otetaan asianmukaisesti huomioon sosiaalinen ulottuvuus. On ennen kaikkea pyrittävä siihen, että yhteisön työntekijöillä ja unionin ulkopuolisista maista tulevilla työntekijöillä on pitkällä aikavälillä yhtäläiset työolot, palkkaus ja kouluttautumismahdollisuudet. Komitea toivoisi lisäksi, että palkattaessa kalastajia yhteisön ulkopuolisista maista huomioitaisiin työmarkkinavuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut, jotta miehistölle taataan eurooppalaisilla aluksilla oikeudenmukaiset elin- ja työolot. Tämä pyyntö on komitealle erittäin tärkeä, sillä sitä esitettäessä ILO ei vielä ole määritellyt kalastajien palkkaukselle erityisiä vähimmäisvaatimuksia.

4.5.6

ETSK huomauttaa, että kalastuskumppanuussopimuksiin sisällytetty, eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelema sosiaalilauseke edistää paikallisten työntekijöiden oikeuksien ja heidän työnsä todellisen arvon tunnustamista, mutta lausekkeen tulokset ovat epävarmoja. Sen täytäntöönpanoa on myös tarpeen arvioida. ETSK toivoisikin, että lausekkeen oikeudellinen arvo määriteltäisiin paremmin ja sitä vahvistettaisiin.

4.6 Vesiviljelyn kehittäminen kestäväksi

4.6.1

ETSK katsoo, että vesiviljely olisi sisällytettävä tarkistettuun YKP:hen omana pilarinaan, jotta alan tuotanto ei enää polkisi unionissa paikoillaan. On edistettävä sen kilpailukykyä vahvistavia toimia, jotta se olisi jälleen taloudellisesti kannattavaa, loisi laadukkaita työpaikkoja ja olisi meriympäristön suojelusta annetun lainsäädännön mukainen seuraavilta osin: paikallisen veden laatu, eksoottisten lajien karkaaminen luontoon, kalakantojen kestävyys sekä kyky tuottaa kalajauhoa ja öljyä jne. Lisäksi on aihetta kiinnittää erityistä huomiota vesiviljelytuotannon laatuun; sitä olisi valvottava markkinasäännöin. Aihetta käsiteltäessä on joka tapauksessa hyvä ottaa huomioon ETSK:ssa parhaillaan valmisteltava lausunto (asiakokonaisuus NAT/445).

4.6.2

ETSK katsoo, että vesiviljelyn ja kalastuksen sekä alan jalostusteollisuuden julkisuuskuvaa on parannettava, ja suosittelee sen vuoksi ensisijaisesti eurooppalaisille kuluttajille suunnattujen valistus-, koulutus ja tiedotuskampanjoiden toteuttamista.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 56.

(2) EUVL C 85, 8.4.2003, s. 87–97.

(3) KOM(2008) 534 lopullinen.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/59

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle”

KOM(2009) 162 lopullinen

2011/C 18/10

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Komissio päätti 8. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle

KOM(2009) 162 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 150 puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK toistaa vuonna 2003 julkaistusta strategiasta antamassaan lausunnossa (1) jo ilmaisemansa huolen siitä, että EU:n vesiviljelyalan kilpailukyky heikkenee epätarkoituksenmukaisen sääntelykehyksen vuoksi. Eri alojen säädökset vaikuttavat vesiviljelyyn tarpeettomasti ja vaikeuttavat alan kehitystä entisestään.

1.2 ETSK suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission tiedonantoon ja pitää asianmukaisena ja aiheellisena sen julkaisemista juuri tällä hetkellä.

1.3 Euroopan vesiviljelyala tulee suunnata uudestaan kestävän kasvun tielle, jotta se voi tyydyttää ravitsevien, terveellisten ja turvallisten vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden kysynnän. Asianmukaisesti kehitettynä ala vauhdittaa niiden alueiden yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä, joilla kyseistä elinkeinoa harjoitetaan, luo pysyviä ja laadukkaita työpaikkoja ja tukee väestön asettumista alueelle.

1.4 ETSK vahvistaa pitävänsä yhtenäismarkkinoita yhtenä EU:n tärkeimmistä valteista. Se ilmaisee sen vuoksi huolensa epäyhtenäisyyksistä ja epäjohdonmukaisuuksista jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä mm. vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden merkintöjen osalta tai kun tarkastellaan EU:n ympäristölainsäädännön – esimerkiksi Natura 2000 -verkostoa koskevan lainsäädännön tai vesipolitiikan puitedirektiivin – tulkintaa.

1.5 Koska rannikkoalueiden käyttö lisääntyy jatkuvasti, on pyrittävä löytämään synergiaa sopivien toimintojen välillä, ympäristönsuojelu mukaan luettuna. Vesiviljelylle varatun tilan vähyys on yksi tärkeimpiä EU:n vesiviljelyalan nykyiseen taantumaan johtaneista syistä. ETSK kehottaa tehostamaan ja keventämään vesiviljelytiloihin sovellettavia lupamenettelyjä sekä yksinkertaistamaan ja jouduttamaan käsittelyprosesseja lupien myöntämisaikojen lyhentämiseksi.

1.6 ETSK ilmaisee huolensa siitä, että vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden merkinnät eivät ole myyntipisteissä nykyisin riittävät. Kuluttajien on sen vuoksi vaikea tehdä vastuullisia, tietoon perustuvia ostopäätöksiä. Tämä ilmenee mm. siitä, että kuluttajan on vaikea erottaa EU:ssa tuotetut vesiviljelytuotteet tuontituotteista ja tuoretuotteet sulatetuista pakastetuotteista.

1.7 ETSK on huolissaan siitä, että EU:n ulkopuolelta tuodut vesiympäristössä tuotetut tuotteet eivät ehkä täytä EU:ssa vaadittuja terveysvaatimuksia. Erityisen huolestuttavia ovat erot jäljitettävyysvaatimuksia koskevissa kriteereissä. Jäljitettävyys on elintarvikkeiden turvallisuuden avaintekijä. Komiteaa askarruttavat myös sosiaali- ja työolot, kuten lapsityövoiman käyttö tai työskentely puoliksi orjamaisissa olosuhteissa.

1.8 Vesiviljely tuottaa laadukkaita elintarvikkeita vesiympäristössä, eikä sitä sen vuoksi voi harjoittaa turmeltuneissa tai saastuneissa olosuhteissa. Vesistöjen kunto EU:ssa on sen vuoksi varmistettava.

1.8.1 Ympäristönsuojelu on yksi EU:n painopisteistä. Suojelun ei kuitenkaan pidä estää sellaista toimintaa, joka on yhteensopivaa ympäristönsuojelun kanssa. Euroopan komission on pyrittävä selittämään ympäristönsuojelun tärkeimpiä vaatimuksia ja eritoten Natura 2000 -verkon ja vesiviljelyn suhdetta toisiinsa ja niiden yhteensopivuutta.

1.8.2 ETSK suosittelee vesiviljelytuotteiden ympäristömerkinnän kehittämistä. Merkinnällä on pyrittävä tuomaan esiin se, että vesiviljelytuotteet on tuotettu asianmukaisesti hoidetuilla ja kestävään kehitykseen suuntautuneilla tiloilla ja että tuotannossa on hyödynnetty ympäristöalan huippuosaamista, sekä levitettävä asiasta tietoa.

1.9 Koska eurooppalainen vesiviljely on luonteeltaan innovatiivista, ETSK korostaa tarvetta edistää vesiviljelyalan tutkimusta ja teknologian kehittämistä. Äskettäin perustettu Euroopan vesiviljelyalan teknologia- ja innovaatiofoorumi voi toimia tässä yhteydessä erinomaisena kannustimena.

1.10 Eläinten terveyden osalta ETSK:ta huolestuttaa hyväksyttyjen eläinlääketuotteiden vähäinen saatavuus vesiviljelyalalla.

2. Komission tiedonannon tiivistelmä

2.1 Tiedonannon tavoitteena on määritellä EU:n vesiviljelyalan taantumiseen johtaneet syyt ja antaa alan kehitykselle uutta vauhtia. Tarkoitusta varten komissio on laatinut ehdotuksen, jolla on kolme tavoitetta: kilpailukyvyn edistäminen, kestävää kasvua koskevien edellytysten luominen sekä alan imagon ja hallinnoinnin parantaminen.

2.2 Komissio ehdottaa, että EU:n vesiviljelytuotannon kilpailukykyä edistetään kehittämällä alan kilpailukykyä ja monipuolistamalla alaa sekä tukemalla sitä innovoinnin avulla.

2.2.1 Vesiviljelyn kestäväpohjoista kehittämistä on tuettava . Tätä varten komissio aikoo tukea tutkimus-, kehitys- ja innovaatioaloitteita, edistää tutkimusinfrastruktuurien kehittämistä ja myöntää niihin asianmukaiset varat.

2.2.2 Komissio ehdottaa, että vesiviljelylle pyritään takaamaan tasavertainen kilpailuasema suhteen muuhun toimintaan verrattuna. Se ehdottaa niin ikään synergioiden luomista.

2.2.3 EU:n vesiviljelyalan pitää pystyä vastaamaan , sopeutumaan markkinaolosuhteisiin ja toimimaan tasavertaisessa vuorovaikutussuhteessa markkinointiketjun muiden toimijoiden kanssa. Komissio aikoo tätä tavoitetta silmällä pitäen tarkastella vesiviljelyalan tarpeita tuottajajärjestöjen, toimialakohtaisten järjestöjen, kuluttajatiedotuksen ja markkinavälineiden osalta.

2.2.4 Vesiviljelyn tulee tarjota vesiviljelyyn yhteydessä oleville aloille laajentamis- ja vientimahdollisuuksia. Sitä varten komissio aikoo edistää kestävän vesiviljelyn kehittämistä unionin ulkopuolisissa maissa.

2.3 Komissiolla on pyrkimyksenä luoda pohja vesiviljelyn kestävälle kasvulle ja taata samalla ympäristönsuojelun korkea taso. EU:n alueella tuotettujen tai EU:hun tuotujen vesiympäristössä tuotettujen elintarvikkeiden on täytettävä ja korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset. Yhteisö tukee toimia eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelun korkean tason takaamiseksi.

2.3.1 On varmistettava . Sen vuoksi komissio aikoo jatkossakin painottaa ympäristön kannalta kestävän vesiviljelyn kehittämistä.

2.3.2 Vastaavasti vesiviljely edellyttää ja erittäin korkealaatuista vettä, jotta voidaan taata eläinten terveys sekä tuotteiden turvallisuus, etenkin kun on kyse simpukoista.

2.3.3 Jotta tuotanto ja kasvu olisivat optimaaliset, on varmistettava sekä parhaat mahdolliset hoito-olosuhteet alalla. Komissio aikoo varmistaa vesieläinten terveyttä koskevan direktiivin 2006/88/EY (2) täysimittaisen täytäntöönpanon.

2.3.4 on kuluttajien, lainsäätäjien ja tuottajien yhteinen huolenaihe. Komissio aikoo pyytää lausuntoja kalojen hyvinvoinnista ja tukea lajikohtaisen lähestymistavan omaksumista.

2.3.5 Yksi vesiviljelyalan suurimmista ongelmista on, että hyväksyttyjä . Sen vuoksi komissio aikoo kannustaa panemaan täytäntöön suositukset, jotka eläinlääkkeiden saatavuutta käsittelevä työryhmä antoi vuonna 2007 laatimassaan raportissa.

2.3.6 saatavuus on edelleen keskeisen tärkeää vesiviljelyn kehittämiselle. Komissio aikoo lisätä kalanrehun tarpeellisten lisäaineiden saatavuutta ja tarkistaa eläimistä saatavia sivutuotteita koskevaa lainsäädäntöä.

2.3.7 Komission tulee varmistaa ja tunnustaa . Komissio aikoo jatkaa pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että niin yhteisössä tuotetut kuin yhteisön ulkopuolelta tuodut vesiviljelytuotteet ovat kuluttajille turvallisia. Tämän vuoksi se perustaa jatkossakin toimintansa tieteelliseen tutkimukseen ja ennalta varautumisen periaatteeseen. Se aikoo myös ottaa huomioon kalan kulutukseen liittyvät terveyshyödyt.

2.4 Alan imagoa ja hallinnointiedellytyksiä on parannettava luomalla kaikkialle EU:hun tasavertaiset toimintaedellytykset

2.4.1 pitäisi asettaa talouden toimijat tasavertaiseen asemaan vesiviljelyalan kehitykseen vaikuttavien päätösten suhteen. Tätä varten komissio aikoo antaa entistä paremmat ohjeet ympäristöpolitiikkansa ja etenkin Natura 2000 -ohjelman täytäntöönpanosta sekä valvoa, että jäsenvaltiot panevat eläinten terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevat säädökset asianmukaisesti täytäntöön. Komissio valvoo niin ikään, että yhteisön ulkopuolisille maille asetetaan samanlaiset vaatimukset kuin EU:n jäsenmaille.

2.4.2 vähentäminen on erityisesti pk-yritysten tapauksessa olennaisen tärkeää, jotta voidaan edistää vesiviljelyn kehittämistä. Komissio pyrkii yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä ja vähentämään hallinnollisia rasitteita EU:ssa.

2.4.3 Komissio aikoo edistää ja kansalaisille suunnattavaa asianmukaista tiedotusta laajojen kuulemisten ja selkeän tiedottamisen avulla. Näin voidaan edesauttaa sekä sääntelyn ja hallinnoinnin että vesiviljelyn julkisuuskuvan parantamista.

2.4.4 Komissio pyrkii varmistamaan , sillä EU:n viralliset vesiviljelytilastot ovat tällä hetkellä melko suppeat. Lisäksi se aikoo laajentaa hintoja koskevaa tietopohjaansa perustaakseen seurantajärjestelmän, jota sovelletaan koko markkinointiketjussa.

3. Yleistä

3.1 Vesiviljelyala tuottaa nykyään 47 prosenttia koko maailman väestön kuluttamista vesiympäristössä tuotetuista tuotteista. Lisäksi sen kasvukapasiteetti on vielä huomattava. Vesiviljelyllä voikin olla keskeinen merkitys elintarvikkeiden tuotantostrategiassa ruuantarpeen tyydyttämiseksi tulevaisuudessa.

3.2 Maailman väestö on kymmenen viimeisen vuoden aikana lisääntynyt 12 prosenttia, kun taas kalan kulutus on lisääntynyt 27 prosenttia, mikä selittyy mm. omega 3 -rasvoista saatavista terveyshyödyistä. Kala on erinomainen omega 3 -rasvojen lähde. EU on vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden tärkein markkina maailmassa. EU:ssa kyseisiä tuotteita kulutetaan yli 12 miljoonaa tonnia vuodessa, ja suuntaus on selvästi kasvamaan päin. Omavaraisuusaste on hädin tuskin 35 prosenttia. EU:ssa kulutetuista vesiympäristössä tuotetuista tuotteista 65 prosenttia tuodaan EU:n ulkopuolelta, ja tuonnin osuus kasvaa jatkuvasti.

3.3 Vesiviljely on EU:ssa osa yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP), jonka tavoitteena on elollisten vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen siten, että talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat otetaan huomioon tasapainoisella tavalla. Uudistetussa YKP:ssä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiviljelyn erityispiirteisiin, ja siinä on otettava käyttöön tehokkaat alakohtaiset tuki- ja markkinointivälineet. YKP:n nimi ehdotetaan muutettavaksi muotoon yhteinen kalastus- ja vesiviljelypolitiikka (YKVP).

3.4 Vesiviljely on nykyään tärkeä elinkeino tietyillä EU:n rannikko- ja sisämaa-alueilla, ja se kattaa sekä nilviäisten että makean veden kalojen ja merikalojen tuotannon.

3.5 Vesiviljely on 1970-luvulta lähtien muuttunut EU:ssa käsiteollisesta pienen mittakaavan toiminnasta nykyaikaiseksi, dynaamiseksi ja innovatiiviseksi teknologiaa hyödyntäväksi alaksi, jolla toimii usein vertikaalisesti yhdentyneitä yrityksiä.

3.6 EU:n vesiviljelyala tarjoaa työpaikkoja syrjäisillä rannikko- ja jokialueilla, jotka ovat usein köyhiä ja joilla vaihtoehdot työmarkkinoilla ovat vähäiset. Vesiviljelyalan työpaikat vaativat sekä perheyrityksissä että pk-yrityksissä erityisosaamista ja teknisiä valmiuksia. Ne ovat myös pysyviä.

3.7 Komissio esitteli vuonna 2002 tiedonannossaan KOM(2002) 511 yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevan strategian, jonka tavoitteet olivat seuraavat:

a)	työllisyyden turvaaminen etenkin kalastuksesta erityisen riippuvaisilla alueilla

b)	sen takaaminen, että markkinoilla on saatavana vaaditut määrät terveellisiä ja turvallisia kalastustuotteita

c)	ympäristömyönteisen vesiviljelyalan edistäminen.

3.8 Komissio tunnustaa, että EU:n vesiviljelytuotanto ei ole vuoden 2002 jälkeen kehittynyt ennakoidusti ja että sekä simpukan- että kalantuotannon kasvu on jopa pysähtynyt toisin kuin muualla maailmassa, missä kasvu on ollut nopeaa (äyriäisten ja merilevän vesiviljelyä ei harjoiteta Euroopassa käytännössä lainkaan). Sen vuoksi komissio katsoo aiheelliseksi tarkistaa strategiaansa ja kartoittaa EU:n vesiviljelyalan nykytilanne.

4. Erityistä

4.1 EU:n vesiviljelyala ei hyödynnä kaikkea vaurauden ja työpaikkojen luomispotentiaaliaan. Alan kokonaistuotannon kasvu on ollut pysähdyksissä vuodesta 2002 lähtien, eikä tuotanto riitä korvaamaan kalastuslaivaston saaliiden pienenemistä, minkä johdosta ulkomaankauppatase on heikentynyt. Kuitenkin Euroopassa on sopivat fyysiset ja ympäristöolosuhteet, käytettävissä on huipputeknologiaa ja yritykset ovat valmiita investoimaan. Ala on myös osoittanut, että sillä on käytössään tarvittava osaaminen ja välineet, jotta se voi toimia ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja tuottaa samalla terveellisiä, turvallisia ja laadukkaita tuotteita.

4.2 EU:n monimutkainen lainsäädäntökehys, hallinnollisten muodollisuuksien hitaus, julkisessa käytössä oleville alueille pääsyä koskevat rajoitukset sekä liialliset hallinnolliset rasitteet karkottavat investointeja ja haittaavat EU:n vesiviljelytuotannon kilpailukykyä.

4.3 Monet haasteet, jotka rajoittavat eurooppalaisen vesiviljelyn kehittämistä, ovat suoraan riippuvaisia kansallisella tai alueellisella tasolla toteutetuista politiikoista ja toimista. Keskus- ja aluehallinnon viranomaisten on sen vuoksi tiedostettava ongelma ja luotava asianmukaiset omat toimintapuitteet. On jäsenvaltioita, joissa uusia vesiviljelylupia ei ole myönnetty 15 vuoteen. Toisinaan vääristymiä aiheuttaa kansallisten ja alueellisten viranomaisten tapa tulkita yhteisön lainsäädäntöä. Tämä koskee mm. Natura 2000 -verkostoa, jonka ulkopuolelle eräät viranomaiset jättävät perusteettomasti vesiviljelyn. Toisaalta sekä jäsenvaltioiden että lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden tulee koordinoida lainsäädäntönsä siten, ettei EU:n sisällä synny keinotekoisia vapaiden markkinoiden esteitä.

4.4 Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä, jonka pitäisi vakauttaa markkinat ja taata vesiviljelyalan tuottajien tulotaso, on uudistettava kiireesti tuottajajärjestöjen aseman vahvistamiseksi.

4.5 Komission aiemmassa tiedonannossa KOM(2002) 511 korostettiin kohtuuttomasti vesiviljelyn ympäristönäkökohtia ja jätettiin taka-alalle kestävyyteen liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset aspektit. Nyt esitetyssä tiedonannossa KOM(2009) 162 ehdotetaan tasapainon parantamista kestävyyden kolmen pilarin – talouden, sosiaalinäkökohtien ja ympäristön – välillä. Siinä myönnetään, että ekologinen kestävyys on mahdollista ainoastaan, mikäli yritykset ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia.

4.6 EU:n vesiviljely-yritykset ovat yleisesti ottaen tehokkaita ja voisivat olla täysin kilpailukykyisiä, mikäli niillä olisi tuontituotteisiin verrattuna tasavertaiset mahdollisuudet. Nykyisin tällaisia tasavertaisia mahdollisuuksia ei ole tuotannon eikä myöskään markkinoille saattamisen alalla. Tuotannossa eurooppalaisten vesiviljelytuottajien on noudatettava tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat kalanrehun ainesosia, eläinlääketuotteiden käyttörajoituksia, ympäristökysymyksiä sekä muita, sosiaalisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä. Näiden sääntöjen noudattamista ei vaadita kolmansien maiden vesiviljelytuottajilta, jotka kuitenkin voivat tarjota tuotteitaan vapaasti yhteisön markkinoilla (mukaan luettuina tuotteet, jotka on tuotettu lapsityövoimaa käyttäen tai muita ihmisarvoista työtä ja oikeudenmukaista palkkaa koskevia oikeuksia rikkoen). Markkinoille saattamisessa ongelmallisia ovat maat, jotka kannustavat vesiviljelytuotantoaan sääntöjen vastaisesti ja joista tuotteet tuodaan sen jälkeen myytäviksi EU:n markkinoille.

4.7 Kuluttajat eivät saa riittävästi tietoa ostamiensa vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden ominaisuuksista eivätkä sen vuoksi pysty punnitsemaan laatu- ja hintaeroja asianmukaisesti. Tästä on vakavaa haittaa eurooppalaisille tuottajille, sillä heidän tuotteidensa lisäarvo on yleensä korkeampi kuin tuontituotteiden. Puutteellinen tiedotus tarkoittaa esimerkiksi epätarkkoja tietoja tuotteiden alkuperämaasta tai yleiskielisestä nimestä. Erityisen vakava ongelma on sellaisten pakastettujen kalafileiden osalta, jotka sulatetaan myyntihetkellä ja jotka tuodaan kaukaisista, yleensä Aasian maista. Kyseiset fileet myydään samoilta tiskeiltä kuin todelliset tuorefileet antamatta kuluttajalle selkeää tietoa tuotteiden ominaisuuksista, jolloin hinta muodostuu ostotapahtumassa ainoaksi vertailukohteeksi. Tähän saattaa liittyä jopa kansanterveydellisiä ongelmia, joita syntyy, jos tuote pakastetaan uudelleen.

4.8 ETSK suosittelee näin ollen sekä merkintöjen yksinkertaistamista siten, että selvennetään etenkin alkuperämaata tai -aluetta koskevia tietoja, että tarkastus- ja valvontamekanismien vahvistamista rajoilla.

4.9 Vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden asianmukaisen tunnistamisen lisäksi on toteutettava koko jakelu- ja markkinointiketjulle suunnattuja koulutus- ja tiedotuskampanjoita, jotka ulotetaan myös kuluttajiin. Niissä tulee kertoa erityisesti omega 3- ja nimenomaan EPA- ja DHA-rasvahappojen esiintymisestä kyseisissä tuotteissa.

4.10 ETSK suosittelee edistämiskampanjoiden toteuttamista vesiviljelyn sekä sen tuotteiden ja prosessien imagon parantamiseksi. Välitettävien viestien määrittely tulee antaa erityisen valmisteluryhmän tehtäväksi. Kyseisen valmisteluryhmän tulee yhteistyössä alan toimijoiden kanssa laatia ehdotuksia aloitteiksi. Tällöin ovat suositeltavia valtioiden väliset kampanjat, jotka edellyttävät välttämättä Euroopan komission koordinointia.

4.11 Eurooppalainen vesiviljely on teknologiaa hyödyntävää ja innovatiivista toimintaa, joka edellyttää jatkuvaa tieteellistä tutkimusta. Nykyinen seitsemäs puiteohjelma, jonka piiriin on koottu kaikki yhteisön tutkimusaloitteet, tarjoaa vähemmän mahdollisuuksia tutkia vesiviljelyä kuin aiemmat ohjelmat. Tämä vaikeuttaa innovoinnin ja kilpailukyvyn parantamista kyseisellä alalla Euroopassa. Euroopan vesiviljelyalan ammattilaiset ovat äskettäin perustaneet Euroopan vesiviljelyalan teknologia- ja innovaatiofoorumin, jonka tavoitteena on määritellä alan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa koskevat ensisijaiset tavoitteet sekä laatia strategia niiden saavuttamiseksi.

4.11.1 On jatkettava sellaisten vaihtoehtoisten, turvallisten ja kestävien ainesten etsimistä, jotka tyydyttävät jatkossakin kalojen ravitsemukselliset ja biologiset tarpeet siten, että lopputuotteessa säilytetään samat ravitsemukselliset edut kuin ennen.

4.11.2 On hellittämättä pyrittävä optimoimaan nykyisiä tuotantojärjestelmiä ja etenkin niitä, joilla on selviä laajentumismahdollisuuksia tulevaisuudessa, kuten avomeren vesiviljely ja maalla käytettävät kiertovesijärjestelmät.

4.12 Eläinlääkkeiden saatavuus rajoittaa merkittävästi vesiviljelyn kehittämistä. Euroopan vesiviljelyalalla ei ole nykyisin käytössään riittäviä eläinlääkinnällisiä välineitä, kuten puudutteita, rokotteita tai antibiootteja. Tilanne vaarantaa alan kannattavuuden ja vaikuttaa niin eläinten terveyteen kuin hyvinvointiin sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun.

4.13 Komission tiedonannossa ehdotetaan vesiviljelyssä käytettävän teknologian vientiä kolmansiin maihin. Vaikka aloitteeseen liittyy solidaarisuusnäkökohta, jota on epäilemättä syytä tukea, sitä edistettäessä on pidettävä mielessä, että kyseisen teknologiaviennin tuloksena tulevaisuudessa tuotettavat vesiviljelytuotteet saatetaan tuoda EU:n markkinoille, jolloin ne kilpailevat yhteisön oman tuotannon kanssa.

4.14 Komission tiedonannossa kuvataan osuvasti EU:n vesiviljelyalan pysähtyneeseen tilaan johtaneita syitä. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että työ on asiakirjan myötä valmis, vaan tiedonanto on katsottava lähtökohdaksi sellaisten käytännön toimien suunnittelemiselle ja kehittämiselle, joiden avulla vesiviljelyn kestäväpohjainen kehittäminen saadaan uudelleen käyntiin EU:ssa.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 208, 3.9.2003, s. 89–93.

(2) EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/64

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa”

KOM(2009) 433 lopullinen

2011/C 18/11

Esittelijä: Josef ZBOŘIL

Euroopan komissio päätti 20. elokuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa

KOM(2009) 433 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. helmikuuta 2010.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1. ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä komission aiheesta ”BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa” julkaisemaan tiedonantoon ja siinä esitettyihin aloitteisiin. Komitea huomauttaa, että prosessi on vasta alulla ja että asianmukaisten välineiden ja mittareiden valitseminen ja niiden integroiminen laaja-alaisiin politiikkoihin ja strategioihin ei tule olemaan yksinkertaista.

1.2. Komissiolla on edessään erittäin vaikea tehtävä laatia monimutkaisen ympäristöindeksin koeversio. Kyseessä on selkeästi jokaisen ympäristötekijän vaikutuksen tasapainon huomioon ottava, kokoava indeksi. Indeksiä laadittaessa on alusta pitäen kuultava asianmukaisia osapuolia.

1.3. Tätäkin vaikeampaa on laatia elämänlaatua ja sosiaalista koheesiota osoittava monipuolinen indikaattori. Tähän liittyen tarvitaan välttämättä kokeiluhankkeita, ja komission tulisi määritellä ala koko hanketta ajatellen kriittiseksi. Komission tulisikin käynnistää kyseiset kokeiluhankkeet viipymättä.

1.4. Perusparametrien pitkäjänteiset kehityssuunnat ovat erittäin tärkeitä käsiteltäessä strategisia kysymyksiä ja laadittaessa politiikkoja. Reaaliajassa seurattavat parametrit olisikin valittava tämän seikan perusteella. Muutoksiin tulee reagoida punnitusti ja ajoissa.

1.5. Myös unionia ajatellen järjestelmän tulisi perustua asianmukaisesti määritellyissä ja yhteen kokoavissa eurooppalaisissa puitteissa tapahtuvaan, jäsenvaltioissa toteutettavaan tietojen keruuseen ja analysointiin ja siihen, että tiedot muokataan indikaattoreiksi ja parametreiksi. Niiden arviointi edellyttää globaalia ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta torjutaan tulkintaristiriidat tiettyjen välineiden kohdalla ja konflikteista juontuvat riskit.

1.6. Kestävän kehityksen arvioinnissa on kyse kahden perusluonteisen suuntauksen, eli 1) vastaanottokyvyn kehittymisen ja 2) yhteisöjen hallintojen kehityksen arvioinnin ymmärtämisestä. ETSK on tyytyväinen, että molemmat komission tiedonannossaan esittelemät ehdotukset (tulostaulu ja epäpuhtauksille asetettujen raja-arvojen ajantasaistaminen) ovat askel tähän suuntaan.

1.7. ETSK pitää tervetulleena myös komission pyrkimystä laajentaa kansantalouden tilinpitoa ympäristö- ja sosiaalialoilla. Ympäristötilinpidon oikeuskehys on tarkoitus esittää vuoden 2010 alussa. Kansantalouden tilinpidossa käytettävissä olevia sosiaalisia mittareita ei nykyään hyödynnetä täydellisesti. On odotettavissa, että tarve käyttää näitä indikaattoreita käy yhä tuntuvammaksi sitä mukaa kuin muuttuvassa ympäristössä kehitystä mittaavan ja arvioivan monipuolisen lähestymistavan laatimisessa edistytään.

1.8. Valmisteilla oleva muutosprosessi ei ole nopea eikä yksinkertainen. Tämän vuoksi on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota analyyttiseen valmisteluun ja kunkin välineen tutkimiseen. Tässä yhteydessä on nojauduttava välineiden vuorovaikutusta selvittäneisiin tutkimuksiin ja asianomaisten toimijoiden perusteelliseen kuulemiseen. Näin voidaan edistää niiden laajaa kansainvälistä hyväksyntää.

1.9. Jatkotoimien ja tulevien vaiheiden jäsentämiseksi on hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia pohdintoja ja hankkeita. Tärkeimpänä kriteerinä tulee olla mahdollisimman suuri objektiivisuus sekä tilastojen ja niiden laadullisten vaatimusten riippumattomuudesta huolehtiminen. ETSK on valmis osallistumaan tarvittavien muutosten arviointiin ja edistämään niiden hyväksyntää kansalaisyhteiskunnan parissa.

1.10 Komission tulisi määritellä järjestelmän eri osatekijöiden valmistumiselle aikataulu ja määräajat. Sen tulisi pyrkiä sisällyttämään osa uusista toimista uuteen Eurooppa 2020-strategiaan ja kestävän kehityksen strategiaan. Tavoitteena on, että vuonna 2011 on käytettävissä kehys, jonka pohjalta voidaan laatia selkeitä ehdotuksia, joita voidaan vertailla globaalilla tasolla YK:n vuodeksi 2012 koollekutsumaa kestävän kehityksen maailmanhuippukokousta ajatellen.

2. Johdanto

2.1 Bruttokansantuote (BKT) on tunnetuin makrotaloudellisen toiminnan mitta (BKT = yksityinen kulutus + investoinnit + julkinen kulutus + (vienti - tuonti)). BKT lasketaan Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä vahvistettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaan, jotka ovat pääpiirteittäin samat kuin YK:n kansantalouden tilinpitojärjestelmässä. BKT on nykyisin kaikkialla maailmassa käytössä oleva perusindikaattori, jolla on tärkeä asema poliittisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa. BKT on kaiken rahassa mitattavan taloudellisen toiminnan lisäarvojen summa. Se perustuu yksinkertaiseen laskumenetelmään, joka mahdollistaa ajallisen sekä maiden ja alueiden välisen vertailun.

2.2 BKT:tä pidetään nykyään myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen tärkeimpänä indikaattorina. BKT ei mittaa eräitä ratkaisevan tärkeitä osa-alueita, kuten ympäristökehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Nämä rajat on muistettava, kun BKT:tä käytetään poliittisissa analyyseissa ja keskusteluissa. Stiglitz, Sen ja Fitoussi (2008) luovat talouden suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittaamista käsittelevässä äskettäisestä selvityksessään kuvaa BKT:n rajallisuudesta (http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/documents/Issues_paper.pdf).

2.3 Tästä kysymyksestä on keskusteltu kymmenkunta vuotta eri tasoilla. ETSK antoi lokakuussa 2008 oma-aloitteisen lausunnon (1), jossa esitellään ja kuvaillaan tutkimustoiminnan nykyisiä suuntaviivoja ja tuetaan täydentävien indikaattoreiden etsimistä yhteiskuntien kehityksestä luotavan kuvan täydentämiseksi.

2.4 Tässä käsiteltävässä tiedonannossa esitetään toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Perimmäisenä tavoitteena on kehitellä kokonaisvaltaisempia indikaattoreita, jotka antavat entistä luotettavampaa tietoa julkisen keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi. Komissio aikoo yhdessä sidosryhmien ja kumppaneidensa kanssa kehittää indikaattoreita, jotka tunnustetaan ja otetaan käyttöön kansainvälisesti.

3. Komission asiakirjan pääsisältö

3.1 Komissio ehdottaa seuraavien viiden toimenpiteen toteuttamista. Niitä voidaan muuttaa tai täydentää vuodeksi 2012 suunnitellun uudelleentarkastelun yhteydessä.

3.2 BKT:n täydentäminen sosiaalisia ja ympäristötavoitteita mittaavilla indikaattoreilla: Viestintää ajatellen olennaisia ovat indikaattorit, jotka ilmaisevat tärkeitä seikkoja yhdeksi luvuksi tiivistettynä. BKT sekä työttömyys- ja inflaatioluvut ovat tunnettuja esimerkkejä tällaisista yleisindikaattoreista. Niitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu kuvaamaan ympäristön tilaa tai sosiaalisen eriarvoisuuden astetta. Tähän puutteeseen vastaamiseksi komissio aikoo kehittää kattavan ympäristöindeksin ja entistä parempia elämänlaatuindikaattoreita.

3.2.1 Kattavaa ympäristöindeksiä ei vielä ole. Indikaattoreista voisivat tulla tässä yhteydessä kysymykseen ekologinen ja hiilijalanjälki, mutta niiden sovellusala on rajoitettu (hiilijalanjälki osoittaa ainoastaan kasvihuonekaasupäästöt). Ekologisesta jalanjäljestä puuttuvat mm. vesistöihin kohdistuvat vaikutukset. Komissio käyttää sitä kuitenkin testimielessä muiden indikaattorien ohella luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevan temaattisen strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman seuraamiseen. Komission yksiköt aikovat esitellä ympäristörasituksen tulostaulun koeversion vuonna 2010. Indeksi käsittää ympäristöpolitiikan pääalat, jotka ovat

—	ilmastonmuutos ja energiankulutus

—	luonto ja biologinen monimuotoisuus

—	ilmansaasteet ja vaikutukset terveyteen

—	vedenkulutus ja veden pilaantuminen

—	jätteiden tuottaminen ja luonnonvarojen käyttö.

3.2.2 Elämänlaatu ja hyvinvointi: Tulot, julkiset palvelut, terveys, vapaa-aika, vauraus, liikkuvuus ja puhdas ympäristö ovat keinoja saavuttaa nämä asiat ja ylläpitää niitä. Komissio on käynnistänyt tutkimuksia hyvinvointi-indikaattoreiden käyttökelpoisuudesta ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteistyössä OECD:n kanssa ihmisten hyvinvointikäsityksistä.

3.3 Lähes reaaliaikaisen tiedon hankkiminen päätöksenteon tueksi: BKT- ja työttömyyslukuja julkaistaan tiheästi muutaman viikon kuluttua arviointijaksosta, minkä ansiosta päätöksenteko voi olla lähes reaaliaikaista. Ympäristöä koskevat ja sosiaaliset laskelmat ovat monissa tapauksissa liian vanhoja antaakseen toiminnallista tietoa esimerkiksi nopeasti muuttuvasta ilman- ja vedenlaadusta tai työaikamalleista.

3.3.1 Komissio pyrkiikin parantamaan ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten tietojen ajankohtaisuutta, jotta niistä olisi enemmän hyötyä päätöksenteossa kaikkialla EU:ssa. Satelliitit, automaattiset mittausasemat ja internet mahdollistavat aiempaa paremmin ympäristön tilan seuraamisen reaaliajassa INSPIRE-direktiivin (direktiivi 2007/2/EY) säännösten ja GMES-järjestelmän ansiosta (Global Monitoring for Environment and Security, KOM(2009) 223 lopullinen).

3.3.2 Sosiaalisten tietojen ajankohtaisuutta parannetaan mahdollisuuksien mukaan muun muassa Euroopan sosiaalitilastokyselyjen uuden moduulijärjestelmän avulla.

3.4 Hyvinvoinnin jakautumisesta ja epätasa-arvosta kertovien tietojen täsmällisempi raportointi: Sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus ovat yksi yhteisön yleistavoitteista. Tärkeimpiä jakautumiseen liittyviä seikkoja voidaan jo analysoida kansantalouden tilinpitotietoihin sisältyvien, vaikkapa kotitalouksien tuloja koskevien tietojen tai sosiaalisten kyselytutkimusten pohjalta (esim. yhteisön tilasto tulotasosta ja elinoloista EU-SILC).

3.5 Eurooppalaisen kestävän kehityksen tulostaulun kehittäminen: EU:n kestävän kehityksen indikaattorit (ks. Eurostatin tilastoesite Measuring progress towards a more sustainable Europe – 2007) on kehitelty yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, ja ne otetaan huomioon komission joka toinen vuosi laatimassa raportissa. Tämä seurantaväline ei kuitenkaan täysin pysty kuvaamaan viimeaikaista kehitystä sellaisilla tärkeillä aloilla, joista ei vielä laadita kattavia virallisia tilastoja (esimerkiksi kestävä tuotanto ja kulutus tai hallintotavat).

3.5.1 Komissio tutkiikin mahdollisuutta laatia kestävän kehityksen tulostaulu yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Tähän tulostauluun, joka perustuisi EU:n kestävän kehityksen indikaattoreihin, voitaisiin sisällyttää myös muita määrällisiä ja laadullisia julkisesti saatavilla olevia tietoja.

3.5.2 Kestävän kehityksen tulostaulussa asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi maapallon luonnonvarojen rajallisuuden kunnioittaminen. Luonnonvarojen rajallisuudella tarkoitetaan luonnon rajallista kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja kestää pilaantumista. On tärkeää tietää, milloin ollaan ”vaaravyöhykkeellä” eli lähellä kriittistä pistettä. Tämän vuoksi keskeisille epäpuhtauksille ja uusiutuville luonnonvaroille onkin määritettävä säännöllisesti ajan tasalle saatettavat raja-arvot . Näin saadaan lisätietoa julkiseen keskusteluun ja autetaan tavoitteiden asettamisessa ja politiikan arvioinnissa.

3.6 Kansantalouden tilinpidon laajentaminen ympäristöä koskeviin ja sosiaalisiin seikkoihin: EU:n taloustilastojen, kuten monien muidenkin talouden indikaattoreiden (esim. BKT) taustalla oleva tärkein väline on Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä. Eurooppa-neuvosto kehotti EU:ta ja sen jäsenvaltioita kesäkuun 2006 päätelmissään laajentamaan kansantalouden tilinpitoa siten, että se kattaa tärkeimmät kestävään kehitykseen liittyvät asiat. Komissio aikoo varmistaa, että tätä työtä jatketaan kansainvälisen kansantalouden tilinpitojärjestelmän ja Euroopan tilipitojärjestelmän tulevissa uudistuksissa. Pidemmällä aikavälillä on odotettavissa, että yhdennetympi ympäristö-, sosiaali- ja taloustilinpito johtaa uusiin yleisindikaattoreihin.

3.6.1 Integroitu ympäristö- ja taloustilinpito: Komissio esitteli ensimmäisen ”vihreän kirjanpidon” strategiansa vuonna 1994 (KOM(1994) 670 lopullinen). Sen jälkeen Eurostat ja jäsenvaltiot - yhdessä YK:n ja OECD:n kanssa - ovat kehittäneet ja testanneet tilinpitomenetelmiä niin pitkälle, että useissa jäsenvaltioissa julkaistaan jo säännöllisesti ensimmäisiä ympäristötilejä. Sen jälkeen voitaisiin luoda fyysisiin määreisiin perustuvat ympäristötilit energiankulutukselle ja jätteiden syntymiselle ja käsittelylle sekä rahatilit ympäristötuille. Sen varmistamiseksi, että tilit ovat keskenään vertailukelpoisia, komissio aikoo ehdottaa vuoden 2010 alussa lainsäädäntökehystä ympäristötilinpidolle.

3.6.2 Kansantalouden tilinpidossa jo käytettävien sosiaalisten indikaattorien parempi hyödyntäminen: Nykyiseen Euroopan tilinpitojärjestelmään sisältyy jo indikaattoreita, jotka kuvaavat yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, kuten kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja käytettävissä olevia tuloja mukautettuina siten, että niissä otetaan huomioon eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien erot.

4. Yleistä

4.1 Ihmiskunnan edistyksen mittaaminen entistä koherentimmalla tavalla on noussut poliittisia päättäjiä ja suurta yleisöä kiinnostavien kysymysten joukkoon. Tarvitaankin uusia lähestymistapoja, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen ihmiskunnan demografinen ja taloudellinen kehitys sekä planeettamme rajalliset luonnonvarat.

4.2 Nykyisessä entisestään monimutkaistuvassa yhteiskunnallisessa kontekstissa tarvitaan välttämättä uusia keinoja ja menetelmiä edistyksen mittaamiseksi, jotta EU:n kaltaisten ihmisyhteisöjen strategisten visioiden muotoilua voidaan parantaa. Uudet mittaustavat ovat tärkeitä osittain siksi, että niiden avulla voidaan kartoittaa strategisten tavoitteiden saavuttamisen edellyttämät voimavarat. Tavoitteista tärkein on kestävä kehitys, joka on tehokkaan ilmastonsuojelun ja kaikkein resurssien taloudellisen käytön taustalla.

4.3 Tärkeä soveltamisala on myös yhteisön keskeisten politiikkojen muotoilu. Tässä yhteydessä on otettava kokonaisuutena huomioon kyseisten toimintalinjojen mitattavissa olevat vaikutukset ja seuraukset sekä niiden keskinäinen vuorovaikutus. Lisäksi on luonnollisesti myös arvioitava kyseisten politiikkojen toteutusta.

4.4 Tämän vuoksi ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä komission aiheesta ”BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa” julkaisemaan tiedonantoon ja siinä esitettyihin aloitteisiin. Vaikka monia hankkeita ja toimia onkin jo käynnissä, komitea huomauttaa, että prosessi on vasta alulla ja että asianmukaisten välineiden ja mittojen valitseminen ja niiden integroiminen laaja-alaisiin politiikkoihin ja strategioihin ei tule olemaan yksinkertaista.

4.5 Mikäli minkä tahansa valitun välineen halutaan olevan tehokas, sen tulee olla yksinkertainen, mahdollisimman helppokäyttöinen ja asianomaisten tahojen hyväksymä. Välineet, joita käyttäjät eivät koe täysin omakseen ja joita ei yleisesti omaksuta, eivät voi antaa toivottuja tuloksia. Jokaisen uuden välineen hyväksyminen on edistysaskel ja vie luonnollisesti oman aikansa. Yksikään väline ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, ja tehottomaksi osoittautuneesta välineestä on luovuttava.

4.6 Kehitys näyttää selkeästi kulkevan yksinkertaisesta monimutkaiseen, mutta monimutkaisuus ei kuitenkaan saa peittää alleen tavoiteltuja etuja. Myös yhteisön tasolla järjestelmän tulisi perustua asianmukaisesti määritellyissä ja yhteen kokoavissa eurooppalaisissa puitteissa tapahtuvaan, jäsenvaltioissa toteutettavaan tietojen keruuseen ja analysointiin ja siihen, että tiedot muokataan indikaattoreiksi ja parametreiksi.

4.7 Yhteisön kattavien parametrien kokoaminen tarjoaisi mahdollisuuden hyväksyä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista tinkimättä sekä jäsenvaltio- että unionitasolla koordinoituja ja yhteen sovitettuja strategioita ja toimintalinjoja. Yhteisötasolla on erityisen tärkeää reagoida havaittaviin suuntauksiin. Tämän vuoksi tulee valittavien välineiden havaita heikotkin signaalit ja varoittaa mahdollisesti vaarallisista muutoksista riittävän ajoissa ja luotettavasti.

4.8 Puutteistaan huolimatta BKT on edelleen ainutlaatuinen aggregoitu mittari, joka reagoi muutoksiin nopeasti. Tavoitellun uuden mittausvälineen on myös tarkoitus olla kokoava ja ottaa huomioon sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat, mikä tulee olemaan erittäin vaikeaa. ETSK arvioi, että näin ollen on tarpeen asettaa kriteerit, jotka auttavat politiikkaa suunniteltaessa valitsemaan eri alojen muuttujista ja edistävät siten globaalin yhteisön kestävää kehitystä.

4.9 ETSK on vakuuttunut, että tapauskohtaisista lähtöasetelmista on mahdollista laatia vain yksittäisiä välineitä. Näiden välineiden arviointi ja tehokas hyödyntäminen edellyttää globaalia ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta välineiden ja muuttujien väliset ristiriidat voidaan välttää mahdollisimman pitkälle. Tällaiset ristiriidat on ratkaistava, sillä muuten ne saattavat horjuttaa poliittisia ja strategisia päätöksiä.

4.10 Valmisteilla oleva muutosprosessi ei ole nopea eikä yksinkertainen. Tämän vuoksi on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota analyyttiseen valmisteluun ja kunkin välineen tutkimiseen. Tässä yhteydessä on nojauduttava välineiden vuorovaikutusta selvittäneisiin tutkimuksiin ja asianomaisten toimijoiden perusteelliseen kuulemiseen.

4.11 Prosessin edetessä on tarpeen asettaa ensisijaisia tavoitteita ja laatia aikataulu seuraavien tavoitteiden saavuttamiselle. Tätä näkökohtaa komission tiedonannossa ei juurikaan käsitellä. Komitea toivoo hartaasti komission aikanaan integroivan nämä tavoitteet uuden Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja arviointimenetelmiin sekä kestävän kehityksen pitkäjänteiseen strategiaan. ETSK pahoittelee sitä, että muut asiasta kiinnostuneet toimijat, kuten talousasioihin keskittyvät komission pääosastot, eivät osallistu tähän ensimmäiseen vaiheeseen. Tavoiteltava radikaali muutos edellyttää muidenkin kuin ympäristöasioiden pääosaston, Euroopan ympäristökeskuksen ja Eurostatin panosta.

4.12 Jatkotoimien ja tulevien vaiheiden jäsentämiseksi on hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia pohdintoja ja hankkeita, joista mainittakoon mm. komission kertomus talouden suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittaamisesta (Stiglitzin raportti) (http://stiglitz-sen-fitoussi.fr/en/index.htm), tutkimus ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisista näkökohdista (The Economics of Ecosystems and Biodiversity, http://www.teebweb.org/) sekä Euroopan ympäristökeskuksen, Eurostatin ja kaikkien muiden tähän monitahoiseen ja kattavaan eurooppalaiseen hankkeeseen osallistuvien tahojen panokset. Tärkeimpänä kriteerinä tulee olla tilastojen ja niiden laadullisten vaatimusten riippumattomuudesta huolehtiminen sekä se, että valittavien välineiden selityskyky tunnustetaan yleisesti.

4.13 YK:n yleiskokous päätti hiljattain järjestää vuonna 2012 maailmankonferenssin kahdessakymmenessä vuodessa – vuonna 1992 järjestetyn Rion konferenssin jälkeen – kestävän kehityksen alalla saavutetun edistyksen arvioimiseksi. Yksi keskeisin teema tuleekin olemaan keinot saavuttaa vähähiilinen ja ekologinen globaali talous. Niinpä on toivottavaa, että EU luo vuoteen 2011 mennessä selkeän kehyksen oman kehityksensä arvioimiseksi ja että se siten pystyy esittämään vuonna 2012 kansainväliselle yhteisölle täsmällisiä ehdotuksia.

5. Erityistä

5.1 Seuraavat erityishuomiot koskevat viittä keskeistä toiminta-alaa osa-alueineen, ja ne esitetään tekstijaksossa 3 noudatetussa järjestyksessä.

5.2 Komissiolla on edessään erittäin vaikea tehtävä laatia monimutkaisen ympäristöindeksin koeversio. Komissio on luvannut esitellä indeksin vuonna 2010. Kyseessä on kokoava indeksi, jota arvioitaessa tulee ottaa huomioon kaikkien ympäristötekijöiden vaikutuksen tasapaino. Nykymuodossaan ekologinen ja hiilijalanjälki kattavat ympäristöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät erityisosatekijät. Niiden rinnalle on ilmaantunut myös muita käsitteitä, kuten ”vesistö-” ja ”metsäjalanjälki”, mutta niistä mikään ei yksinään riitä tulevaksi mittariksi. Tulevaa indeksiä laadittaessa on alusta pitäen kuultava asianmukaisia osapuolia. Lisäksi monimutkaisen indeksin kunkin osatekijän painotuskertoimia on tarpeen arvioida erittäin huolellisesti.

5.3 Elämänlaatua ja hyvinvointia mittaavien indeksien (2) laatiminen on yhtä vaikeaa, vaikka aiheeseen liittyviä tutkimuksia, kuten toteutettavuusselvityksiä, onkin saatavana. Kyseiset indeksit perustuvat pitkälti subjektiivisiin käsityksiin eivätkä täsmällisiin mittauksiin. On kuitenkin hyvä panna merkille, ettei BKT:kaan ole mittarina täysin tarkka.

5.4 Ympäristön laadun ”operationaalinen hallinta” ja korjaavien toimien toteuttaminen sosiaalialalla edellyttävät, että päätöksenteon tueksi saadaan tietoa lähes reaaliajassa. Strateginen kysymyksenasettelu ja politiikan muotoilu perustuvat pikemminkin perusparametrien kehityssuuntauksiin. Näin ollen reaaliaikaisesti seurattavat suureet on valittava tämän eron perustella, jotteivät yksittäiset tiedot turhaan tukehduta päätöksentekoprosessia. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, että muutoksiin reagoidaan harkitusti ja ajoissa. GMES-järjestelmän mahdollistama seuranta tukee pääasiassa ”operationaalista hallintaa”, sillä sen on tarkoitus paljastaa pitkäjänteiset suuntaukset. Siten se voi palvella politiikan muotoilua.

5.5 Yhteisiä toimia edellyttävien yhteisön politiikkojen muotoilu vaatii riittävästi tietoa jäsenvaltio- ja aluetasolla ilmenevistä eroista. Tavoitteena on poistaa kaikkein merkittävimmät erot asianmukaisesti laaditun politiikan keinoin, mikä edellyttää täsmällisiä tietoja. Politiikan onnistuminen riippuu sen yleisestä hyväksynnästä ja siihen sitoutumisasteesta. Tämä on mahdotonta, ellei kohtelun tunneta olevan yhdenvertaista. Tämän menettelyn noudattaminen vaikuttaa siihen, miten kansalaiset näkevät unionin.

5.6 Kestävän kehityksen arviointi on erittäin monimutkainen kysymys. Kestävä kehitys on pitkäjänteinen yleisstrategia, jolla ei jo määritelmänkään mukaan voi olla konkreettisia tavoitteita ja niiden konkreettista toteuttamisaikataulua. Asetettavat tavoitteet tulee muotoilla riittävän yleisesti. Kestävän kehityksen arvioinnissa on kyse kahden perusluonteisen suuntauksen, eli 1) ekosysteemien vastaanottokyvyn arvioimisen sekä uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisen sekä 2) ihmisyhteisöjen hallintojen kehityksen arvioinnin ymmärtämisestä. Näiden kahden perustekijän arviointi vaikuttaa siihen, onko kansainvälisen yhteisön ja sen osana EU:n kehitys kestävää vai ei. ETSK on tyytyväinen, että komission tiedonannossaan esittelemät ehdotukset (tulostaulu ja epäpuhtauksille asetettujen raja-arvojen ajantasaistaminen) ovat askel tähän suuntaan.

5.7 ETSK pitää myös tervetulleena komission pyrkimystä laajentaa kansantalouksien tilinpitoa ympäristö- ja sosiaalialoille. Kansantalouden tilinpidon tarjoamat luotettavat ja asianmukaisesti jäsennellyt riittävät tiedot voivat helpottaa huomattavasti ulkoisten kulujen toivottavaa sisällyttämistä hintoihin niillä aloilla, joilla tähän on käytettävissä riittävästi luotettavaa tietoa ja joilla markkinoiden tasapaino ei vaarannu. Tilipito tarjoaa jo nyt arvokasta tietoa, jonka vertailtavuus jäsenvaltioiden kesken voi tosin osoittautua ongelmalliseksi. Tämän vuoksi asianosaisten on tärkeä toimia optimaalisen tieto- ja tietojenkeruujärjestelmän laatimiseksi. Lähtökohtana on fyysisiin määreisiin perustuvien ympäristötilien tarve. Komissio onkin tarttunut isoon urakkaan, kun se on asettanut tavoitteekseen esitellä vuoden 2010 alussa ympäristötilinpidon oikeudelliset puitteet. Kansantalouden tilinpidossa käytettävissä olevia sosiaalisia mittareita ei nykyään hyödynnetä täysipainoisesti. On odotettavissa, että niiden soveltamistarve käy yhä tuntuvammaksi sitä mukaa kuin muuttuvassa ympäristössä kehitystä mittaavan ja arvioivan ja monipuolisen ja yhtenäistetyn lähestymistavan laatimisessa edistytään.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. EUVL C 100, 30.4.2009, s. 53.

(2) Ks. EUVL C 100, 30.4.2009, s. 53.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/69

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Euroopan unionin ja Afrikan kumppanuus – Afrikan ja Euroopan yhteydet: kohti tiiviimpää liikenneyhteistyötä”

KOM(2009) 301 lopullinen

2011/C 18/12

Esittelijä: Jan SIMONS

Komissio päätti 24. kesäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Euroopan unionin ja Afrikan kumppanuus – Afrikan ja Euroopan yhteydet: kohti tiiviimpää liikenneyhteistyötä

KOM(2009) 301 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1 Päätelmät ja suositukset

1.1

Komission julkaisema tiedonanto noudattelee nykyisiä toimintalinjoja, mutta niitä halutaan viedä edemmäs. Sen tarkoituksena on käynnistää ajatusprosessi Euroopan ja Afrikan mannerten välisten liikenneyhteyksien kohentamiseksi EU:n hankkimien kokemusten pohjalta, niitä kuitenkin Afrikan olosuhteisiin muokaten.

1.2	Komitea kannattaa EU:n ja Afrikan yhteistyön voimistamista, kunhan se tapahtuu sellaisen yhteisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvan kumppanuuden pohjalta, jossa ei ole kyse luovuttaja- ja vastaanottajaosapuolen suhteesta, kuten menneinä aikoina.

1.3	Komitea painottaa, että infrastruktuuri ja kuljetusjärjestelmä ovat sosioekonomisen ja alueellisen integraation edellytyksiä, ja sen tuloksena työllisyys kasvaa ja terveydenhuollon sekä koulutuksen saatavuus paranee, joten kyseessä on merkittävä panos köyhyyden vähentämiseksi.

1.4	Komitea pahoittelee, ettei tiedonannossa kytketä komission eri toimintalohkoja siinä määrin yhteen, ei varsinkaan kauppapolitiikan pääosaston ja kehitysyhteistyön pääosaston osalta, että EU:n Afrikan-politiikasta syntyisi yhtenäinen kuva.

1.5	Komitea on tyytyväinen, että ”TEN-T Days 2009” -konferenssissa, joka järjestettiin 21.–22. lokakuuta 2009 Napolissa, päätettiin, että Euroopan unioni laatii yhdessä afrikkalaisten kumppaniensa kanssa toimintasuunnitelman.

1.6

Toimintasuunnitelma on määrä laatia EU–Afrikka-kumppanuuden puitteissa järjestettävässä epävirallisessa liikennefoorumissa, ja tästä syystä se julkaistaan vuoden 2010 syksyllä. Komitea kannattaa työskentelymallia, jonka avulla toteutuksen etenemistä kyetään huolellisesti seuraamaan, esimerkiksi yhteisesti perustettavan komitean puitteissa.

1.7	Komitea suosittaa, että toimintaohjelmaan kirjataan nimenomaisesti, että ensisijaisiin kysymyksiin tulee kuulua Afrikassa esiintyvän korruption ja merirosvouksen torjuminen.

1.8	Komitea on sitä mieltä, että tulee tutkia, voisiko talous- ja yhteiskuntaelämän tahoilla, jotka osallistuvat Cotonoun sopimuksen toteuttamiseen, olla oma roolinsa eritoten liikenneinfrastruktuuriverkostoa ja koko toimintasuunnitelmaa hahmoteltaessa ja huolehdittaessa sen rahoituksesta.

1.9	Komiteasta olisi arvokasta, mikäli Afrikan unionin sosiaali-, talous- ja kulttuurikomitea arvioisi toimintasuunnitelmaan otettuja ehdotuksia ja antaisi aiheesta lausunnon.

1.10	Komitea toteaa, että myönnettäessä varoja unionin rahastoista pitää ehdoksi asettaa, että hankkeiden toteuttamisesta hyötyvät paikalliset, virallisesti rekisteröidyt työntekijät, jotka ovat peräisin Afrikan unionista.

1.11	Komitea pitää tärkeänä ottaa yhteentoimivuus Euroopan laajuisten verkkojen alan (TEN-T) suunnitelmien ja hankkeiden lähtökohdaksi, jolloin kunkin liikennemuodon tarjoamia luonnollisia etuja pyritään hyödyntämään EU:n omaksuman komodaalisen toimintamallin mukaisesti.

1.12	Komitea katsoo lisäksi, että yhteistyötä konkretisoitaessa tulee huomiota kiinnittää koulutukseen, työolosuhteisiin sekä sosiaali-, turvallisuus, ympäristö- ja kestävyysnäkökohtiin.

1.13	Maantieinfrastruktuurin rakentamisen ja laajentamisen tulisi johtaa siihen, että kaupungistumissuuntaus kyetään dynaamisesti kääntämään päinvastaiseksi, hyödyntämällä toimivaa julkisen liikenteen järjestelmää.

1.14	Se, että määrärahojen jäljitettävyys ja niiden käytön valvonta kyetään takaamaan ja että sitä myös valvotaan tinkimättömästi, on olennainen edellytys.

1.15

Komitea tahtoisi EU:n tiedostavan, että Kiina toteuttaa läsnäolollaan Afrikassa jo vuosikymmenten ajan EU:n linjasta poikkeavaa poliittista linjaa ja että sen tarkoitusperät siinä ovat erilaiset. Komiteasta kannattaa pyrkiä sellaisen EU:n, Kiinan ja Afrikan kolmenvälisen yhteistoiminnallisen kumppanuuden perustamiseen, jossa edellytetään, että kaikenlaatuisten työkokonaisuuksien tai urakkasopimusten yhteydessä on edistettävä ”afrikkalaisten työllisyyttä”.

2 Johdannoksi: tiivistelmä komission asiakirjasta

2.1	Euroopan komissio julkisti 24. kesäkuuta 2009 tiedonannon (asiakirja KOM(2009) 301 lopullinen), joka käsittelee Euroopan unionin ja Afrikan kumppanuutta liikenteen alalla.

2.2	Tiedonannossa tähdennetään, että liikennepalvelut ja -infrastruktuurit ovat korvaamattomia sosioekonomisen yhdentymisen edistäjiä ja välttämättömiä ennakkoedellytyksiä henkilöiden ja tavaroiden liikkumiselle.

2.3	Tässä yhteydessä tulee huomata, että Afrikka kaupungistuu yhä nopeammin: 40 prosenttia Afrikan väestöstä asuu nykyään kaupunkimaisilla alueilla. Osuuden odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä, ellei asiaan puututa.

2.4

Vuonna 2006 hyväksytty EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuus on niiden liikenteen alalla tekemän yhteistyön viitekehys. Sen puitteissa on määrä kehittää ennen kaikkea Afrikan infrastruktuuriverkkojen keskinäistä yhteenliitettävyyttä. Samalla pyritään myös edistämään alueellista integraatiota ja viemään sen avulla kehitystä Afrikan väestön osalta eteenpäin.

2.5	Afrikan liikenneinfrastruktuurihankkeiden rahoitusta hoidetaan ennen muuta Euroopan kehitysrahaston välityksellä: sen osuus rahoituksesta on 30 prosenttia.

2.6

Komissio toteaa tiedonannossaan, että EU:n ja Afrikan välisessä yhteistyössä käsitellään fyysisen infrastruktuurin lisäksi myös lainsäädännöllisiä ja hallinto-oikeudellisia näkökohtia. Näin voidaan infrastruktuurin parantamisen avulla samanaikaisesti tukea yhtäältä talouskasvua ja kauppaa mutta toisaalta myös työllisyyttä ja tehostaa köyhyyden torjuntaa.

2.7	Myös tätä tarkoitusta ajatellen neuvosto hyväksyi 18. toukokuuta 2009 joukon päätelmiä, joissa kehotetaan tukemaan alueellisen infrastruktuurin rakentamista sekä luomaan puuttuvia infrastruktuureja Saharan eteläpuolisiin Afrikan maihin.

2.8	Tarkasteltavana oleva tiedonanto liittyy tavoitteiltaan Euroopan unionin ja Afrikan unionin vuonna 2007 sopiman strategisen infrastruktuurikumppanuuden täytäntöönpanojärjestelyihin.

2.9

Tiedonannon konkreettisena tuloksena on määrä olla neuvottelujen käynnistäminen Euroopan unionin ja Afrikan unionin edustajien välillä. Neuvottelujen tulosten pohjalta on tarkoitus laatia toimintasuunnitelma, jossa määritetään ensisijaiset toimet ja niiden rahoitus ja joka sisällytetään Euroopan unionin ja Afrikan unionin yhteiseen julkilausumaan.

3 Yleisiä huomioita

3.1 Yleistä

3.1.1 Komitea kannattaa EU:n ja Afrikan yhteistyön voimistamista yhteisten oikeuksien ja velvollisuuksien pohjalta. On kuitenkin tosiasiallisia eroja, jotka tulee ottaa tässä yhteydessä huomioon. Tämä toive ja sen toteuttamistapa on ilmaistu Lissabonin julistuksessa (8.–9. joulukuuta 2007 pidetyn EU:n ja Afrikan toisen huippukokouksen päätteeksi).

3.1.2 Komitean näkemyksen mukaan kyse on sosioekonomisesta ja alueellisesta integraatiosta, joka kattaa liikenne- ja kuljetuspalvelut. Komitean mielestä tulee alueellisen integraation olla keskeisellä sijalla, kun Cotonoun sopimusta tarkastellaan uudelleen vuonna 2010.

3.1.3 Tehtävä on kiistatta vaikea. Komitea kehottaa pitämään uusia yhteistyösuunnitelmia laadittaessa tarkkaan huolta siitä, että osapuolten tulee antaa samanvertaiset panokset ja jakaa yhteisesti velvollisuudet.

3.1.4 Komitea tähdentää, että yhteistyön tulee sisältää laaja kirjo sellaisia aiheita kuin koulutus, työolosuhteet, työ- ja sosiaalikysymykset, kansalaisten oikeudet, turvallisuus, ympäristö, kestävä kehitys, yhteentoimivuus ja kaupunkien julkinen liikenne, hallinnolliset ja tullitoimen ongelmat, unohtamatta kamppailua korruptiota vastaan, sekä Euroopassa yhteentoimivuuden ja parhaiden käytänteiden saralla hankittu kokemus.

3.1.5 Komitea pahoittelee, ettei komission tiedonannossa viitata työ- ja sosiaalikysymysten ja koulutusnäkökohtien merkitykseen liikenne- ja kuljetussektorilla. Komitea on kyllä pannut merkille, että ne mainitaan vuonna 2006 solmitun infrastruktuurikumppanuuden yhteydessä.

3.1.6 Komitea katsoo, että yhteistyötä konkretisoitaessa on muistettava erityisesti se, että kaikissa mainituissa aihepiireissä ja toimenpiteissä pystytään onnistumaan vain, jos käytössä on luja perusta, eli hyvin koulutettu paikallinen työvoima.

3.1.7 Yhteistyön piiriin tulee lukea kaikki liikennemuodot, keskinäisine yhteyksineen, Afrikan erityisiin olosuhteisiin soveltuvalla tavalla.

3.1.8 Komitea pitää tärkeänä, että tietyt keskeiset edellytykset täyttyvät: vaaditaan avoimuutta, riittävästi turvallisuutta, ja yhteistyöohjelmia toteutettaessa tarvitaan tueksi aina liitännäistoimenpiteitä.

3.1.9 Komitea antoi 18. syyskuuta 2008 lausunnon ”EU–Afrikka-strategia” (1). Siinä se muun muassa toteaa, että ”vaikka alueiden taloudellinen integraatio on kehittynyt merkittävästi, niiden taloudellista potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty. On koordinoitava erityisesti toteutettuja toimia tullimenettelyjen yhdenmukaistamiseksi, infrastruktuurien kehittämiseksi ja kansalaisten vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi.”

3.1.10 Myös ”TEN–T Days 2009” -konferenssissa, joka järjestettiin 21.–22. lokakuuta 2009 Napolissa, käsiteltiin Euro–afrikkalaisessa liikennefoorumissa kysymystä, miten Afrikassa tehtävässä kehitystyössä ja Afrikan laajuisten liikenneverkkojen yhteydessä voitaisiin hyödyntää kokemuksia, joita EU on hankkinut Euroopan laajuisista liikenneverkoista.

3.1.11 Yksi tuloksista oli, että Euroopan komissio laatii yhdessä afrikkalaisten kumppaniensa kanssa toimintasuunnitelman, jonka avulla tehostetaan maanosien välisiä liikenneverkkoja pysyvästi. Se on määrä julkistaa vuoden 2010 jälkimmäisellä puoliskolla.

3.1.12 Komitea pitää tärkeänä, että olemassa olevien kahdenvälisten taloudellisten kumppanuuksien lisäksi solmitaan alueellisia talouden alan kumppanuuksia alueellista integraatiota syventämään.

3.1.13 Komitea katsoo, että toimintaohjelmaan kuuluvia toimintoja on muokattava tiiviissä yhteistyössä Afrikan unionin kanssa ja että tällöin on huolehdittava työmarkkinaosapuolten vaikutusmahdollisuuksista.

3.1.13.1 Mahdollisuuksia osallistua neuvottelujärjestelyihin tulisi luoda ja tehdä tunnetuksi yhteistyössä Afrikan unionin kanssa, koska rakenteet työmarkkinaosapuolten osallistamiseksi suunnitelmien laadintaan eivät Afrikassa ole kehittyneet kovin pitkälle ja koska käytäntö on osoittanut, etteivät työmarkkinaosapuolet edes ole vielä tietoisia suunnitelmien olemassaolosta.

3.1.14 Mikäli näin menetellään, on komitean käsityksen mukaan muokattava yhteinen strategia, jossa nimenomaan kestävyyskriteerit sekä Afrikan väestön kehitystavoitteet ja hyvinvointi olisi asetettava tärkeälle sijalle.

3.1.15 Komitean näkemys on kuitenkin se, että toimintaohjelman toteuttaminen tulisi siinäkin tapauksessa olemaan ongelmallista. Erityisesti afrikkalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin eroavuus tulee ottaa huomioon.

3.1.16 ETSK:n mielestä Afrikan unionin kannattaisi kääntyä asiassa sosiaali-, talous- ja kulttuurikomiteansa puoleen ja pyytää sitä seuraamaan toimintasuunnitelmaan otettuja ehdotuksia.

3.1.17 EU on jo osoittanut Euroopan kehitysrahastosta 4,6 miljardia euroa vuosiksi 2007–2013 afrikkalaisen infrastruktuurin ja liikenteen kehittämiseen ja parantamiseen.

3.1.18 Kaikentyyppisiä kumppanuuksia on määrä punnita EU:n ja Afrikan seuraavassa huippukokouksessa, joka järjestetään vuoden 2010 lopulla Addis Abebassa. Sen lisäksi hankkeiden toteuttamista varten vahvistetaan toimintasuunnitelma epävirallisen liikennefoorumin kokouksessa vuoden 2010 syksyllä. Komitea vetoaakin, että työmarkkinaosapuolet ja muut muiden kuin julkisten tahojen edustajat kutsutaan virallisesti antamaan oma panoksensa, kuten asiasta on Lissabonin huippukokouksen yhteydessä annetussa julistuksessa sovittu.

3.1.19 Kun liikenneverkkoja parannetaan, väestö kykenee liikkumaan aiempaa nopeammin, kuljetuskustannukset supistuvat ja kuljetukset noudattavat paremmin kestävyysajattelua ja ovat luotettavampia. Tämä suosii ennen muuta köyhiä väestönosia hintojen kohtuullistuessa. Se vaatii koordinoitua toimintatapaa infrastruktuurien suunnittelussa ja rakentamisessa.

3.1.20 Liikenneverkkojen parantamisen tärkeyttä korostaa se, että kuljetuskustannukset ovat Afrikassa maailman kärkiluokkaa (niiden osuus vientituloista on 15 prosenttia, kun luku teollisuusmaissa on 4 prosenttia). Parantaminen on välttämätöntä, koska kyseessä on ennakkoehto alueellisten ja maakohtaisten markkinoiden integroimiselle.

3.1.21 Lisäksi yhteistyötä jatkamalla, hyödyntäen muun muassa parhaita käytänteitä, tulisi aikaansaada lisää kaupankäyntiä, enenevästi turvallisuutta ja ajanmukainen liikennejärjestelmä.

3.1.22 Tunnuslausetta ”yhteistyöllä parempaan tulevaisuuteen” (Working together for a better future) voitaisiin komitean mielestä pitää toiminnan ohjenuorana.

3.1.23 Näkemys heijastuu myös Lissabonissa 8.–9. joulukuuta 2007 pidetyn EU:n ja Afrikan huippukokouksen tuloksissa. Tuolloin luotiin perusta tasavertaisuuden pohjalta toteutettavalle Afrikan ja Euroopan unionin strategiselle kumppanuudelle, mikä kiteytyy 9. joulukuuta 2007 annetussa Lissabonin julistuksessa.

3.1.24 Kumppanuuden lähtökohdat ovat rauha ja turvallisuus, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeudet, muuttoliike, energia- ja ilmastonmuutoskysymykset, kauppa, infrastruktuuri ja kehitys.

3.1.25 Komitea panee merkille, että tiedonannossa pitäydytään käsittelemään EU:n ja Afrikan kumppanuutta. Kiina on kuitenkin jo vuosikymmenten ajan ollut vahvasti läsnä Afrikassa eritoten perusrakenteiden kehittäjänä. Kiinan strategiana kyseisellä alalla on myöntää kulloisenkin afrikkalaisen maan osalta erikseen luottoja suotuisin ehdoin, jolloin se saa usein vastineeksi infrastruktuuri- ja liikennehankkeita koskevia sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen oikeuttavia pitkäkestoisia sopimuksia.

3.1.26 Yksi mahdollisuus asian käsittelemiseksi voisi olla EU:n, Kiinan ja Afrikan kolmenvälisen yhteistoiminnallisen kumppanuuden perustaminen edellyttäen kuitenkin ehdottomasti, että siinä on kaikenlaatuisten työkokonaisuuksien tai urakkasopimusten yhteydessä edistettävä ”afrikkalaisten työllisyyttä”. Komitea antoi 1. lokakuuta 2009 EU:n, Kiinan ja Afrikan suhdetta käsittelevän lausunnon (2), johon tutustumista voi lämpimästi suositella.

3.2 Valtiosta riippumattomat toimijat

3.2.1

Komitea on sitä mieltä, että tulee tutkia, voisiko julkisen vallan rinnalla myös muilla kuin valtiollisilla yhteiskuntalohkoilla olla oma roolinsa liikenneinfrastruktuuriverkostoa suunniteltaessa ja rahoitettaessa. Yhtäältä tarvitaan valtion ja kansalaisten, muun muassa kansalaisjärjestöjen, osallistumista, ja toisaalta myös yritysten ja suurten eurooppalaisten rahastojen panos on olennaisen tärkeä.

3.2.2

Osaksi Lomén ja Cotonoun sopimusten menestyksen ansiosta on varsinkin viljelijäyhdistysten, ammatillisten järjestöjen, kuluttajajärjestöjen yms. toiminnan merkitys kasvanut huomattavaksi. Komitea painottaa, että niin on oltava vastakin.

3.3 Korruptio ja merirosvous

3.3.1

Tiedonannossa käsitellään korruption ja merirosvouksen muodostamaa ongelmaa valitettavasti vain ohimennen, vaikka se esiintyy Afrikassa kaikilla tasoilla ja haittaa taloudellista kehitystä. Se on este myös alueellisen integraation etenemiselle.

3.3.2

Komitean käsityksen mukaan kaikkiin Afrikan unionin kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviin ehdotuksiin ja toimiin on sisällytettävä korruption ja merirosvouksen torjunta.

3.3.3

Kyseessä on lisäksi yksi Afrikan unionin tavoitteista, ja asia on kirjattu myös Cotonoun sopimukseen.

3.3.4

EU:n tulisi pitää kiinni siitä, että unionin rahastoista peräisin olevia varoja saa käyttää vain, mikäli määrärahojen jäljitettävyys kyetään takaamaan ja sitä pystytään tarkkailemaan ja mikäli määrärahojen käyttöä valvotaan tinkimättömästi.

3.3.5

Kun tarkastellaan korruption esiintymismuotoja liikenne- ja infrastruktuurisektorilla, voidaan todeta, että ilmiö kytkeytyy ennen muuta maakuljetuksiin, erityisesti maantiekuljetuksiin, ja merirosvous puolestaan kytkeytyy merenkulkuun.

3.3.6

ETSK tähdentää, että Somalian rannikon edustalla ja Adeninlahdella purjehtivien alusten tulisi noudattaa parhaita hallintakäytänteitä merirosvouksen torjumiseksi (Best Management Practices to deter Piracy [YK]), sekä rekisteröidä purjehdusreittinsä EU:n NAVFOR-operaation ja Afrikan sarven meriturvallisuuskeskuksen (Maritime Security Centre [Horn of Africa] – MSC [HOA]) internetsivustoihin. Käytänteisiin kuuluu lisäksi luettelo alusten itsepuolustuskeinoista.

4 Erityisiä huomioita

4.1

On todettava, että Afrikan kaikilla 53 valtiolla on liikenteeseen ja infrastruktuuriin liittyviä ongelmia. Vuonna 2006 hyväksyttiin Afrikan infrastruktuurien kehittämisohjelma (Programme for Infrastructure Development in Africa, PIDA), jonka tarkoituksena on parantaa yhteensovittamista infrastruktuurin suunnittelussa ja rakentamisessa.

4.2	PIDA-ohjelmaan sisältyy lukuisia koulutustoimenpiteitä muun muassa lennonohjauksen, turvallisuusneuvonannon, ympäristökysymysten ja liikenneturvallisuuden aloilla.

4.3	Seuraavana askeleena on EU:n ja Afrikan suunnitteluprosessien sovittaminen yhteen, mikä on välttämätöntä, kun ajatellaan EU–Afrikka-liikenneverkon luomista. Varsinkin liikenteen yhtymäkohdat, eritoten satamat ja lentoasemat, pitää määrittää.

4.4

Asiaankuuluvaa on, että niukat varat tulee käyttää yksinomaan konkreettisiin hankkeisiin, joista kertyy eniten hyötyä. Liikennettä ajatellen tämä tarkoittaa komodaalisuuden toimintamallia, jokaisen kyseeseen tulevan kuljetusmuodon omien ainutlaatuisten ominaisuuksien ja kunkin maan ominais- ja erityispiirteiden hyödyntämistä.

4.5	Komitea suosittaa tässä yhteydessä, että toimintaohjelmassa mainitaan painokkaasti korruption torjunta.

4.6	Rautateiden osalta tulee laatia luettelo ensisijaisista raideyhteyksistä. Rautatieverkosto on tietenkin olennaisen tärkeä kulkukanava sisämaavaltioille. Nykyisin 15 valtiossa ei ole lainkaan rautateitä.

4.7	Afrikan osuus maailman lentoliikenteestä on nykyään vain 4 prosenttia. Lentokaluston ja palvelujen laatu ei valitettavasti läheskään vastaa liikkumistarpeita. Turvallisuus, turvatoimet ja pilaantumista aiheuttavien aineiden päästöt ovat ensisijaisina kysymyksinä käsiteltävien asioiden joukossa.

4.8

Meriliikenteen osuus Afrikan kansainvälisestä kaupasta on 92 prosenttia. Euroopan unionin ja Afrikan unionin yhteistyön voimistamisen tulisi johtaa logistiikkakeskusten perustamiseen ja satamatoiminnan tehostamiseen seuraavilla aloilla:

—	tulli- ja asiakirjamenettelyjen yksinkertaistaminen

—	satamien ruoppaaminen satamaan pääsyn helpottamiseksi aluksille, jotka vielä nykyään joutuvat ankkuroitumaan rannikon edustalle, mihin liittyy monenlaisia vaaratekijöitä

—	satamien turvaaminen ISPS-säännöstöä soveltamalla.

4.9

Suuri osa Afrikan mantereen kaupasta hoidetaan maanteitse, vaikka maantieinfrastruktuuri, jonka laadussa on suuria eroja maiden välillä, on täysin riittämätön. Afrikassa on maanteitä vain alle 7 kilometriä 100 neliökilometriä kohden. Sen lisäksi maahantuonti- ja maastavientimuodollisuudet ovat tavattoman aikaakysyviä, ja korruptio on kaikkialla vahvasti läsnä oleva ilmiö.

4.10	Euroopan komissio asetti vuoden 2009 alussa 3 miljardia euroa Euroopan kehitysrahaston varoja käytettäväksi niiden Afrikan laajuisten liikennekäytävien kehittämiseen, jotka on tarkoitus aikanaan liittää Euroopan laajuisiin liikennekäytäviin.

4.11

Komitea tähdentää painokkaasti, että myönnettäessä varoja unionin rahastoista infrastruktuuritarkoituksiin pitää ehdoksi asettaa, että kyseisiin hankkeisiin saa käyttää vain paikallisia, virallisesti rekisteröityjä ja palkkaa nauttivia työntekijöitä, jotka ovat peräisin Afrikan unionista, jotta hankkeista olisi hyötyä paikallisen väestön koulutusta ja hyvinvointia ajatellen.

4.12	Kokemus on osoittanut, ettei maantieliikenne ole kaikkialla Afrikassa mahdollista, ja silloinkin kun liikenne käy päinsä, sitä haittaa matkan varrella ja rajanylistyspaikoilla esiintyvä lunnasrahojen vaatiminen ja korruptio. Maantiekuljetuksille ei monissa tapauksissa kuitenkaan ole vaihtoehtoa.

4.13	Komitean mielestä on osoitus Afrikan unionin todellisuudentajusta, että se on valinnut EU:n Euroopan laajuisten verkkojen toimintamallin esikuvakseen. Tällöin on tärkeää ottaa lähtökohdaksi yhteentoimivuus suunnitelmien ja ohjelmien tavoitteena.

4.14

Yksinomaan taloudelliset näkökohdat eivät ole tärkeitä. Suuria Euroopan laajuisia infrastruktuurihankkeita toteutettaessa Euroopan unioni on nimittänyt koordinaattoreita, jotka tukevat jäsenvaltioita sekä hankerahoituksen järjestämisessä että ratkaistaessa mittavia hankkeita toteutettaessa syntyviä ongelmia. Komitea katsoo, että olisi hyvä ratkaisu nimittää hankekoordinaattorit jo valittujen 8 Afrikan laajuisen verkon puuttuvia yhteyksiä varten.

4.15

Komitea huomauttaa, että ennen kuin Afrikan infrastruktuuriin tehdään investointeja, on saatava riittävät takeet turvallisuuteen ja turvaamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Merirosvouksen torjunnasta voidaan todeta, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on kehittänyt asiaa koskevia tukiohjelmia.

4.16

Lisäksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota liikenneturvallisuuden kohentamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Kuten komission tiedonannossa (kohta 3.2.4, toisen kappaleen kaksi ensimmäistä virkettä) mainitaan, kuolee liikenneonnettomuuksissa joka vuosi noin miljoona ihmistä, ja kuolleista 65 prosenttia on jalankulkijoita.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 148–156.

(2) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 106–112.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/74

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa”

KOM(2009) 567 lopullinen

2011/C 18/13

Esittelijä: Ágnes CSER

Apulaisesittelijä: Renate HEINISCH

Euroopan komissio päätti 20. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa

KOM(2009) 567 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -jaosto antoi lausuntonsa 23. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 51 ääntä puolesta ja 1 vastaan kenenkään pidättymättä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1 Terveys kaikissa politiikoissa -periaatteen pitäisi toteutua kaikissa EU:n politiikoissa. Tästä syystä komission tulisi arvioida ja tarkistaa toimiaan selvittääkseen, edistävätkö kaikki politiikanalat terveyden suojelun korkeaa tasoa ja terveyserojen vähentämistä. Komission tulisi kehittää mekanismeja suunnata uudelleen poliittisia toimiaan, jotka vaikuttavat kielteisesti terveyteen ja terveyseroihin.

1.2 ETSK pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ja komissio pääsevät riittävän ajoissa yhteisymmärrykseen vertailukelpoisista indikaattoreista ja mitattavissa olevista tavoitteista. Näin annetaan kansallisille viranomaisille mahdollisuus arvioida, miten terveyserojen vähentämisessä on edistytty, ja voidaan auttaa sellaisilla osa-alueilla, joilla EU:n aloitteet voisivat täydentää kansallisia toimia.

1.3 ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan komission suunnitelmiin, joilla pyritään parantamaan tietopohjaa sekä terveyseroihin liittyviä mittaus-, seuranta-, ja raportointimekanismeja.

1.4 ETSK kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa paitsi uusia indikaattoreita terveyserojen seuraamiseksi myös menetelmän alalla jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen tarkistamiseksi. Tavoitteena on priorisoida kohennusta kaipaavia osa-alueita ja parhaita käytänteitä.

1.5 ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota luomaan yleisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä mallin, joka edistää talouskasvua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä lisää solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta ja kohentaa osaltaan terveystilannetta. Tätä tulisi pitää ensisijaisena tavoitteena Eurooppa 2020 -strategiassa ja huomiota tulisi kiinnittää EU:n rakennerahastojen keskeiseen rooliin tavoitteen saavuttamisessa.

1.6 Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin kaikkien terveyseroja aiheuttavien sosiaalisten erojen torjumiseksi erityisesti koulutuksen, kaupungistumisen ja ostovoiman alalla.

1.7 Toimia terveyserojen torjumiseksi maaseutualueilla on tehostettava erityisesti väestörakenteen muuttumisesta juontuvia haasteita silmällä pitäen.

1.8 Komission tulisi arvioida nykyisten, esimerkiksi (ravinto- ja alkoholikysymyksiä käsittelevien) eurooppalaisten foorumeiden vaikutusta muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin.

1.9 Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen suosituksia, jotka ETSK on antanut aiemmissa terveys- ja sosiaalikysymyksiä käsittelevissä lausunnoissaan (1) ja joiden täytäntöönpano edistäisi terveyserojen torjumista.

2. Taustaa – terveyserot EU:ssa

2.1 EU:n kansalaiset elävät nykyään keskimäärin aiempaa pidempään ja terveempinä. Erot kansalaisten terveydessä ovat EU:n sisällä kuitenkin suuria ja alati kasvavia, mikä on merkittävä huolenaihe ja haaste. Talouden ja rahoitusmarkkinoiden tilanteen aiheuttama työttömyyden lisääntyminen pahentaa myös osaltaan tilannetta. Komission tiedonannon tarkoituksena on käynnistää keskustelu sellaisten EU:n täydentävien toimien määrittämiseksi, joilla voidaan auttaa jäsenvaltioita ja muita kansallisen tai alueellisen tason toimijoita löytämään ratkaisuja tähän kriittiseen tilanteeseen.

2.1.1 Esimerkkinä EU:ssa asuvien ihmisten terveyseroista voidaan mainita se, että alle yksivuotiaiden lasten kuolleisuus vaihtelee jäsenvaltioiden välillä suhteessa 1:5. Elinajanodotteen vaihtelu on miehillä 14 ja naisilla 8 vuotta. Merkittäviä terveyseroja on havaittavissa myös alueiden sekä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä.

2.1.2 Elinajanodotteen vaihteluväli syntymähetkellä on koulutustasosta ja sosioekonomisesta ryhmästä riippuen miehillä 10 vuotta ja naisilla 6 vuotta. Manuaalista tai rutiininomaista työtä tekevien ihmisten terveydentila on usein muita ryhmiä heikompi. Myös sukupuolella on suurta merkitystä: naiset elävät miehiä pidempään mutta sairastavat enemmän.

2.1.3 Terveyserojen taustalla ovat sosiaaliset erot, jotka liittyvät elinolosuhteisiin, käyttäytymiseen, koulutustasoon, työhön ja tuloihin, terveydenhoitoon, palveluihin, jotka tähtäävät sairauksien ehkäisemiseen ja terveyden edistämiseen, sekä politiikkaan, joka vaikuttaa näiden tekijöiden määrään, laatuun ja jakautumiseen. Ihmisten kokema eriarvoisuus koulutuksen, työpaikkojen ja terveydenhoidon saannissa sekä sukupuoleen ja rotuun pohjautuva eriarvoisuus ovat ratkaisevia tekijöitä. Köyhyys yhdessä muiden yksilön asemaa heikentävien tekijöiden kanssa (lapsuus tai vanhuus, vammaisuus tai vähemmistötausta) lisää terveysriskejä entisestään.

2.1.4 Sosioekonomiset tekijät vaikuttavat elinolosuhteisiin ja terveyteen. Kaikilla EU:ssa asuvilla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta asianmukaiseen vesi- ja jätevesihuoltoon.

2.1.5 Terveydenhuoltopalvelujen saantia saattavat haitata vakuutuksen (erityisesti lainsäädännöllisen sairausvakuutuksen) puuttuminen, kalliit hoitokustannukset, puuttuvat tiedot tarjolla olevista palveluista sekä kieli- ja kulttuuriesteet. Lisäksi köyhemmät sosiaaliset ryhmät hakevat terveydenhoitopalveluita muita vähemmän.

2.1.6 Terveyserot eivät ole väistämättömiä, vaan niihin vaikuttavat voimakkaasti ihmisten omat sekä viranomaisten, sidosryhmien ja yhteisöjen toimet. Näin ollen niihin voidaan puuttua asianmukaisilla politiikoilla ja toimilla. Yksilön oma terveyskäyttäytyminen ei ole tärkein havaittuja eroja selittävä tekijä. Erojen syntyminen liittyy lähinnä kunkin maan sosioekonomiseen ja terveydelliseen tilanteeseen sekä poliittisiin olosuhteisiin, jotka yhdessä vaikuttavat ihmiseen koko elämän ajan.

3. Komission ehdotuksen sisältö

3.1 Komission tiedonannon tarkoituksena on käynnistää keskustelu sellaisten mahdollisten EU:n täydentävien toimien määrittämiseksi, joilla voidaan tukea jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden toimia terveyserojen kaventamiseksi.

3.2 Huolimatta kaikista nykyisistä EU-aloitteista (2), joilla autetaan kuromaan terveyseroja EU:ssa, komissio katsoi, että se voisi auttaa jäsenvaltioita vielä enemmän puuttumalla terveyseroja aiheuttaviin tekijöihin.

3.3 Komission tiedonannossa määritellään seuraavat viisi keskeistä aihetta, joihin on puututtava:

—	terveydenhoidon tasapuolinen jakautuminen osana sosiaalista ja taloudellista kehitystä

—	tietopohjan sekä mittaus-, seuranta-, arviointi- ja raportointimekanismien parantaminen

—	koko yhteiskunnan sitouttaminen

—	muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeiden täyttäminen

—	EU:n muun politiikan panoksen tehostaminen.

Kunkin keskeisen aiheen yhteydessä on luettelo EU-tason toimista, joita komission ja jäsenvaltioiden on tarkoitus edistää.

4. Yleiset huomiot – terveyseroihin puuttuminen

4.1 ETSK suhtautuu myönteisesti tiedonantoon, jossa EU:n eri alueiden ja sosiaalisesti parempi- ja heikompiosaisten ihmisten välisten terveyserojen laajuutta pidetään haasteena. Komitea on nimittäin samaa mieltä siitä, että tällainen epätasa-arvo haittaa EU:n sitoutumista solidaarisuuteen, sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, ihmisoikeuksiin ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin.

4.2 Komission tiedonanto perustuu laajaan kuulemiseen, jonka lopulliset tulokset eivät ole kattavia. Muutamat tärkeät kysymykset on valitettavasti mainittu vain lyhyesti tai jätetty kokonaan pois. Monet näistä kysymyksistä kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta komissiolla voisi olla niiden käsittelyssä ja ratkaisujen löytämisessä täydentävä rooli.

4.3 Tiedonannossa luetellaan EU:n keskeiset politiikanalat (sosiaaliturva, ympäristö, koulutus jne.), jotka liittyvät terveyseroihin ja jotka vahvistavat toisiaan. ETSK korostaa näin ollen, että komission ja jäsenvaltioiden on tärkeää arvioida, millainen vaikutus eri politiikoilla on väestön terveydelliseen tilanteeseen KAIKILLA tasoilla eli paikallis-, alue- ja EU-tasolla. ETSK muistuttaa, että terveyserot eivät vähene itsestään, vaan niiden väheneminen on tulosta poliittisista päätöksistä.

4.4 ETSK katsoo, että komission tulisi hyödyntää käytettävissä olevia välineitä (mm. avoin koordinointimenetelmä, vaikutustenarvioinnit, tutkimusohjelmat, indikaattorit, kansainvälisten organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö) mahdollisimman hyvin ja pohtia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa uusia menetelmiä, joilla voitaisiin varmistaa, että EU:n politiikoilla ja toimilla puututaan terveyseroja eripuolilla EU:ta synnyttäviin tai edistäviin tekijöihin. Jäsenvaltioita tukevien komission toimien tulee kuitenkin olla toissijaisuusperiaatteen ja perussopimusten mukaisia.

4.5 ETSK tukee komission roolia EU:n politiikkojen ja toimien koordinoinnissa, politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamisessa, tiedon ja tietämyksen vaihdon edistämisessä jäsenvaltioiden välillä, hyvien toimintatapojen tunnistamisessa ja levittämisessä sekä tiettyjen sosiaaliryhmien kannalta tärkeisiin erityiskysymyksiin pureutuvien räätälöityjen toimintalinjojen suunnittelun helpottamisessa. ETSK odottaa parempaa yhteistyötä sidosryhmien, myös ETSK:n, kanssa sekä EU:ssa että kansainvälisellä tasolla.

4.6 ETSK kuitenkin korostaa jäsenvaltioiden roolia sen varmistamisessa, että paikallistasolla on saatavilla kattavaa, korkeatasoista, kaikille avointa ja henkilökohtaista terveydenhoitoa, sillä hoidon saatavuus on keskeinen tekijä terveyserojen vähentämisessä. Tämä koskee erityisesti lapsia, kroonisesti sairaita, useita sairauksia sairastavia sekä vanhuksia, jotka tarvitsevat toipumisaikanaan tuttua ympäristöä ja yhteyksiä perheeseen, ystäviin ja tuttaviin. Yhdenvertaisuuden toteutumisen hoitoonpääsyssä ei tule edellyttää, että tietyt väestöryhmät ja erityisesti muita heikommassa asemassa olevat joutuvat muuttamaan alueille, joilla on paljon terveydenhoitolaitoksia.

4.7 ETSK korostaa, että jäsenvaltioilla on vastuu terveydenhuoltopalveluiden järjestämisestä. Terveyseroista puhuttaessa on äärimmäisen tärkeää ottaa huomioon jäsenvaltioiden hallitusten rooli sosiaaliturvajärjestelmien takaamisessa ja sen varmistamisessa, että palveluita on – paikallistasolla – tuottamassa riittävästi hyvin koulutettua henkilöstöä, jolloin syrjäisissä kunnissa asuvat tai muita heikommassa asemassa olevat ryhmät eivät kärsi.

4.8 Huono terveys johtuu enimmäkseen terveydenhuoltojärjestelmistä riippumattomista syistä, joten siihen voidaan puuttua terveydenhoito- ja sosiaalijärjestelmien avulla. Joissain tapauksissa terveydenhoitojärjestelmien uusi kehitys saattaa kuitenkin pahentaa terveyseroja (3). Uudet teknologiat eivät saisi lisätä terveyseroja.

4.9 Erityisen tärkeää on lisätä nuorten tietoisuutta siitä, että terveet elintavat vähentävät sairastumisen riskiä. Nuorten, aikanaan vanhemmiksi ryhtyvien, ihmisten tietoisuudella näistä asioista voi olla merkittävä vaikutus heidän lapsiinsa ja tuleviin sukupolviin.

5. Erityisiä huomioita keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä

5.1 Terveydenhuollon tasapuolinen jakautuminen osana yleistä sosiaalista ja taloudellista kehitystä

5.1.1 Terveyseroilla on vaikutusta myös Lissabonin prosessin kannalta, sillä tuotannon menetykset, hoitokulut ja sosiaalietuudet saattavat heikentää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

5.1.2 ETSK tukee komission näkemystä siitä, että on tarpeen luoda yleisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä malli, joka lisää talouskasvua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä kohentaa terveystilannetta. Tätä tulisi pitää ensisijaisena tavoitteena Eurooppa 2020 -strategiassa, jonka tulisi sisältää terveyseroja mittaava indikaattori, jolla voitaisiin seurata strategian ansiosta sosiaaliasioissa saavutettua edistystä. Huomiota tulisi kiinnittää EU:n rakennerahastojen keskeiseen rooliin tavoitteen saavuttamisessa.

5.1.3 ETSK muistuttaa jäsenvaltioita sosiaalisen terveydensuojelun, terveyspalveluiden saatavuuden ja terveyskysymyksiin liittyvän rahoituksen merkityksestä tasapuolisten terveystulosten saavuttamisessa. Tämä tuntuu erityisen tärkeältä, kun otetaan huomioon EU:n väestökehitys.

5.1.4 On syytä mainita, että terveyskysymyksiin liittyvää sosiaalista suojelua – esim. terveydenhuollon rahoitusmekanismit, kuten sosiaaliset ja kansalliset terveysvakuutukset tai veroperusteiset järjestelmät – tulee soveltaa ja laajentaa rahoituksen solidaarisuuden ja riskien yhdistämisen pohjalta, mikä on keskeistä, jotta voidaan saavuttaa yhdenvertaisuus terveyspalveluiden saatavuudessa. Terveyspalveluiden tehokkaan saatavuuden määrittelyssä tulisi käyttää seuraavia kriteereitä: kohtuuhintaisuus, saatavuus, laatu, taloudellinen suoja sekä tieto keskeisten palveluiden kirjosta (4).

5.1.5 Terveyseroihin tulisi puuttua pragmaattisella strategialla, jonka tavoitteena on saavuttaa edellä määritellyt yleinen kattavuus ja tehokas saatavuus koordinoimalla kaikkia terveydenhuollon rahoitusjärjestelmiä (yhteiskunnalliset ja yksityiset vakuutukset, sosiaalitukijärjestelmät, julkisen terveydenhuollon järjestelmät jne.). Näin voidaan kuroa umpeen sekä ne erot, jotka liittyvät esim. köyhien ja vähemmistöjen – kuten erilaisissa hallinnollisissa tilanteissa olevien maahanmuuttajien ja etnisten ja uskonnollisten ryhmien – terveyspalveluiden saantiin, että ikä- ja sukupuolisidonnaiset erot.

5.1.6 Aiheeseen liittyvien uudistusten tulisi johtaa oikeuksiin perustuvaan lähestymistapaan, joka pohjautuu sosiaaliseen vuoropuheluun ja jonka tavoitteena on varmistaa laaja yhteisymmärrys ja siten kestävät ratkaisut kysymyksissä, jotka liittyvät rahoitukseen ja ihmisarvoisiin työoloihin sekä vakuutetuille että terveydenhoidosta vastaaville työntekijöille. Tässä yhteydessä ETSK arvelee, että yksityistämisen lisäämisellä voisi olla kielteisiä vaikutuksia, sillä se saattaisi johtaa järjestelmään, joka perustuu solidaarisuuden sijasta kilpailuun.

5.2 Tietopohjan sekä mittaus-, seuranta-, arviointi- ja raportointimekanismien parantaminen

5.2.1 ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että terveyserojen mittaaminen on keskeistä tehokkaan toiminnan, seurannan ja edistymisen kannalta.

5.2.2 Näin ollen ETSK kehottaa KAIKKIA jäsenvaltioita osallistumaan komission suunnitelmiin, joilla pyritään parantamaan tietopohjaa sekä terveyserojen (taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset mukaan luettuina) mittaus-, seuranta-, ja raportointimekanismeja. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot sitoutuvat toimittamaan ajankohtaista ja vertailukelpoista tietoa.

5.2.3 Tiedoissa olevien ja muiden vastaavien aukkojen merkittävyyden vuoksi ETSK kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa paitsi uusia indikaattoreita terveyserojen seuraamiseksi myös menetelmän alalla jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen tarkistamiseksi. Tavoitteena on priorisoida kohennusta kaipaavia osa-alueita ja parhaita toimintatapoja.

5.2.4 ETSK kannattaa sitä, että terveyspalveluiden tehokkaan saatavuuden ja yleisen sosiaalisen terveydensuojelun kattavuuden mittaus ja seuranta liitetään kehitysindikaattoreiden joukkoon. Komitea katsoo lisäksi, että tiedot on tärkeää jaotella iän, sukupuolen, sosioekonomisen aseman ja maantieteellisen alueen mukaan. ETSK rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään tässä yhteydessä Maailman terveysjärjestön (WHO), Kansainvälisen työjärjestön (ILO), Dublinin säätiön ja EU:n perusoikeusviraston asiantuntemusta.

5.2.5 Tutkimuksen ja tietopohjan osalta ETSK kannattaa vahvemman painoarvon antamista terveys- ja sosiaalistaloudellisille kysymyksille EU:n tutkimuksen puiteohjelmassa. EU:n kansanterveysalan toimintaohjelman painopisteenä tulisi olla, että terveyseroja pyritään vähentämään myös seuraavalla budjettikaudella.

5.2.6 Komission tulisi lisäksi ottaa käyttöön välineitä ja puitteet, joiden avulla jäsenvaltiot voivat vaihtaa tutkimustuloksia, sekä luoda mahdollisuuksia tutkimusresurssien kokoamiseksi jäsenvaltioiden kesken.

5.2.7 ETSK myöntää, että terveyserojen vähentäminen on pitkäkestoinen hanke. Tiedonannossa esitettyjen toimien tarkoituksena on luoda puitteet kestävälle toiminnalle tällä alalla, ja ETSK odottaa kiinnostuneena ensimmäistä arviointikertomusta, joka laadittaneen vuonna 2012.

5.3 Koko yhteiskunnan sitouttaminen

5.3.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin tehdä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä ja kuulla asianomaisia sidosryhmiä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla seuraavista aiheista:

—	Otetaan terveyserot yhdeksi painopistealaksi terveysalan yhteistyöjärjestelyihin.

—	Kehitetään – käyttäen kansanterveysalan toimintaohjelmaa, Euroopan sosiaalirahastoa ja muita mekanismeja – toimia ja välineitä ammattilaisten kouluttamiseksi puuttumaan terveyseroihin.

—	Edistetään sosiaalisen suojelun komiteassa mietintöjen avulla pohdiskelua tavoitteiden kehittämisestä.

5.3.2 ETSK korostaa, että koko yhteiskunnan vahva sitouttaminen ei ole kiinni ainoastaan hallituksista vaan myös kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistumisesta. EU:n, kansallisen ja paikallisen tason sidosryhmien tulisi olla mukana kuulemisprosessissa, poliittisessa päätöksenteossa ja täytäntöönpanossa. ETSK pitää mahdollisena tehostaa näitä näkökohtia sekä kumppanuuksien kehittämistä ja hyvien käytänteiden parempaa jakamista. Jäsenvaltioissa on tarpeen laatia selkeitä seuranta- ja arviointiohjelmia saavutetun kehityksen mittaamiseksi.

5.3.3 Tehokkaampien kumppanuuksien solmiminen sidosryhmien kanssa auttaa edistämään erilaisiin sosiaalisiin taustatekijöihin kohdistuvaa toimintaa ja siten vähentämään terveyseroja. Kumppanuudet voivat esimerkiksi parantaa merkittävästi terveyspalveluiden saatavuutta ja soveltuvuutta, edistää terveydenhoidon ja ehkäisevän terveydenhoidon saatavuutta maahanmuuttajille, etnisille vähemmistöille ja muille muita heikommassa asemassa oleville ryhmille, edistää tiedon ja tietämyksen vaihtoa ja hyvien käytänteiden tunnistamista ja levittämistä sekä helpottaa jäsenvaltioiden ja/tai tiettyjen sosiaaliryhmien kannalta tärkeisiin erityiskysymyksiin pureutuvien räätälöityjen toimintalinjojen suunnittelua. Sidosryhmät voivat myös auttaa mittaamaan yhteisön sisäisiä terveyseroja työssä ja vapaa-ajalla sekä tukea tiedon ja koulutuksen antamista sekä terveysalan ammattilaisille että muille sektoreille.

5.3.4 ETSK toivoisi, että muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä kuultaisiin tehokkaammin. Se pitäisi tervetulleena mahdollisuutta tarkastella tätä kysymystä tarkemmin komission kanssa.

5.4 Muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeiden täyttäminen

5.4.1 On syytä muistaa, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät ovat nykyisten kriisien ensimmäisiä uhreja sekä oman terveytensä että terveydenhoidon saatavuuden kannalta.

5.4.2 ETSK suhtautuu näin ollen myönteisesti seuraaviin seikkoihin:

—	komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö terveyspalveluiden ja ennaltaehkäisevän hoidon paremman saatavuuden takaamiseksi muita heikommassa asemassa oleville ryhmille

—	terveyserojen vähentämiseen tähtäävät toimet tulevissa aloitteissa, joissa käsitellään terveenä ikääntymistä

—	terveyseroihin keskittyvät toimet osana köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuotta (2010)

—	väestörakenteen muutoksen valossa koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen käyttö muita heikommassa asemassa olevien ryhmien terveyden edistämiseksi

—	keskittyminen vain joihinkin painopistealoihin, joita on kuitenkin kehitettävä perusteellisesti.

5.4.3 ETSK suosittelee, että terveyseroja ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä, kuten vammaisia, tarkasteltaisiin yleisemmin tasa-arvon ja syrjinnän näkökulmasta. Yksi esimerkeistä on ikääntyminen sukupuolen näkökulmasta. Naiset elävät yleensä miehiä pidempään mutta sairastavat enemmän. Lisäksi heidän työuransa on yleensä lyhyempi, joten eläke-edut ovat huonommat, mikä vaikuttaa suoraan terveydenhoidon ja lääkkeiden saatavuuteen. Myös maahanmuuttajanaisten tilanne vaatii erityishuomiota terveyskasvatuksen ja terveydenhoidon saatavuuden osalta.

5.4.4 Ennaltaehkäisevä terveydenhoito ja seulontaohjelmat sekä terveyden edistäminen ja valistus (esim. terveellisistä elintavoista, saatavilla olevista hoidoista, potilaan oikeuksista) ovat erittäin tärkeitä seikkoja etenkin muita heikommassa asemassa olevissa yhteisöissä. ETSK suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät asianmukaisille muita heikommassa asemassa oleville ryhmille kohdistettuja kampanjoita ja palveluita. Koko väestölle suunnatut terveyskampanjat saavuttavat yleensä vain heikosti muita heikommassa asemassa olevat ryhmät. Kohdistettujen kampanjoiden tulisi voimaannuttaa muita heikommassa asemassa olevat yhteisöt määrittelemään omat tarpeensa ja tiedottamaan.

5.4.5 Komission tulisi tässä yhteydessä arvioida nykyisten (esimerkiksi ravinto- ja alkoholikysymyksiä käsittelevien) eurooppalaisten foorumeiden vaikutusta muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin. ETSK tarjoutuu järjestämään potilasjärjestöjen foorumin, jossa voitaisiin vaihtaa kokemuksia ja levittää tietoa.

5.4.6 ETSK katsoo, että varhaiskasvatuksen laadukkuus ja saatavuus on yksi niistä keinoista, joilla voidaan ehkäistä terveyserojen syntymistä tulevien sukupolvien parissa. Erimuotoisten lastenhoitopalveluiden saatavuus on ratkaisevan tärkeä yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen osatekijä. Erityisen tärkeässä roolissa se on toisaalta epäedullisessa asemassa olevilla alueilla ja toisaalta heikossa asemassa oleville, mutta muutoin hyvissä oloissa eläville ryhmille ja perheille. Lastenhoitopalvelujen tarjoaminen voi auttaa ratkaisemaan heikossa asemassa olevien kotitalouksien sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia ja tukea syrjäytyneiden ryhmien sosiaalista integroitumista (5). Terveyserot juontuvat pitkälti koulutukseen liittyviin eroihin, minkä vuoksi ETSK pitää olennaisena, että kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulunkäyntiin ja opiskeluun, jotta kaikki voivat hankkia itselleen elämänhallinnan mahdollistavat tiedot.

5.5 EU:n muun politiikan panoksen tehostaminen

5.5.1 ETSK kehottaa jäsenvaltioita asettamaan terveyserojen poistamisen ensisijaiseen asemaan ja varmistamaan, että sellaisia politiikkoja, jotka vaikuttavat sosiaalisiin, taloudellisiin ja terveyskysymyksiin, koordinoidaan, seurataan ja arvioidaan aiempaa paremmin. Näin voidaan edistää hyviä käytänteitä ja levittää tietoa eri puolille EU:ta.

5.5.2 EU:n eri politiikkojen vaikutusta terveydelliseen tilanteeseen olisi syytä tarkastella.

5.5.3 EU:n panosta terveyserojen vähentämiseen voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä ymmärrystä politiikkojen vaikutuksesta terveyteen ja yhtenäistämällä enemmän esimerkiksi koulutukseen, työoloihin, aluekehitykseen, ympäristökysymyksiin ja liikenteeseen liittyviä politiikkoja. Komission tulee ennen kaikkea kuitenkin varmistaa, että ehdotetut toimet eivät synnytä uusia eroja, mikä on vaarana etenkin, jos toimet vaikuttavat muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin (6).

5.5.4 Tavoite terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamisesta sisältyy Lissabonin sopimukseen tasa-arvoisessa asemassa sisämarkkinoiden kanssa. Lisäksi sopimuksessa annetaan EU:lle täydentävä rooli EU:n kansalaisten hyvinvoinnin varmistamisessa. ETSK toivoo, että Lissabonin sopimus elävöittää ”terveys kaikissa politiikoissa” -iskulausetta, jolla ei tällä hetkellä ole juurikaan sisältöä EU:n tasolla ja jolla on peitetty epätasapainoa, joka johtuu siitä, että sisämarkkinat menevät kaiken muun edelle.

5.5.5 Tämän vuoksi ETSK pyytää komissiota

—	arvioimaan toimiaan (ennen täytäntöönpanoa, sen aikana ja sen päätyttyä) kaikilla politiikanaloilla saadakseen selville, auttavatko kaikki politiikanalat varmistamaan korkeatasoisen terveydensuojelun ja vähentämään terveyseroja (7)

—	kehittämään menetelmiä, joiden avulla voidaan tehdä (ennakko- ja jälki)arviointi nykyisten toimintalinjojen eri väestöryhmien terveyteen kohdistuvista vaikutuksista ja saada näin tietoa politiikan kehittämiseksi edelleen

—	kehittämään mekanismeja suunnata uudelleen poliittisia toimiaan, jotka vaikuttavat kielteisesti terveyteen ja terveyseroihin

—	ryhtymään toimiin jäsenvaltioiden, järjestöjen ja ammattilaisten tietoisuuden lisäämiseksi terveyserojen todellisista vaikutuksista, eroja määrittävistä tekijöistä ja erojen poistamiskeinoista.

5.5.6 ETSK toivoisi lisäksi, että jäsenvaltiot käsittelisivät terveyseroja työohjelmissaan ja kehittäisivät asianmukaisia monialaisia strategioita.

5.5.7 ETSK kannattaa komission ehdotusta tukea jäsenvaltioita poliittisten toimien tehokkaammassa koordinoinnissa sekä analysoida näiden toimien ja niiden jäsenvaltioissa eri ryhmissä synnyttämien terveysvaikutusten välistä suhdetta. Terveyseroihin puuttumista tulisi tukea myös hyödyntämällä tehokkaammin EU:n koheesiopolitiikkaa, koordinoimalla koheesiorahastoja paremmin ja parantamalla niitä koskevaa tiedotusta, tehostamalla mahdollisuuksia kehittää investointeja terveyden- ja sosiaalihuollon sektoreille jäsenvaltioissa sekä hyödyntämällä EU:n maaseudun kehittämispolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan tarjoamia vaihtoehtoja.

5.5.8 Komissio ei tässä kuitenkaan saa loukata jäsenvaltioiden oikeutta järjestää ja rahoittaa terveydenhoitojärjestelmiään. Tämä koskee etenkin niiden oikeutta määritellä ja toteuttaa asianmukaisen tasoinen terveydensuojelu (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artikla).

5.5.9 Toimia terveyserojen torjumiseksi maaseutualueilla on tehostettava erityisesti väestörakenteen muutoksen tuomia haasteita silmällä pitäen. Tässä yhteydessä on tärkeää tiedostaa rooli, joka pienillä terveyspalveluiden tuottajilla (erityisesti yrittäjinä toimivilla terveydenhuollon ammattilaisilla) on potilaiden kattavassa, yksilöllisessä ja paikallisessa hoidossa. Sille tulee antaa erityistä tukea.

5.5.10 ETSK suhtautuu myönteisesti

—

ehdotukseen käydä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa poliittista vuoropuhelua oikeudenmukaisuudesta ja muista terveyteen vaikuttavista keskeisistä perusarvoista, kuten EU:n terveysstrategiassa ja EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa on esitetty, sekä ehdotukseen perustaa terveyttä ja rakenneuudistusta käsittelevä foorumi, jolla voidaan tarkastella toimenpiteitä terveyserojen vähentämiseksi

—	komission aloitteeseen tukea kansainvälisellä tasolla muita maita terveyden alalla ja siihen liittyvillä aloilla välittämällä EU:n kokemuksia terveyserojen vähentämisestä.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot aiheista:

”Pienten lasten hoito ja koulutus” (oma-aloitteinen lausunto), esittelijä: Mária Herczog

EUVL C 255/76, 22.9.2010

EUVL C 255/72, 22.9.2010

EUVL C 128/89, 18.5.2010

EUVL C 228/113, 22.9.2009

EUVL C 318/10, 23.12.2009

EUVL C 306/64, 16.12.2009

EUVL C 317/105, 23.12.2009

EUVL C 218/91, 11.9.2009

EUVL C 175/116, 28.7.2009

EUVL C 77/115, 31.3.2009

EUVL C 77/96, 31.3.2009

EUVL C 224/88, 30.8.2008

EUVL C 256/123, 27.10.2007

(2) Aloitteista voidaan mainita esimerkiksi neuvoston suositus syöpäseulonnasta, mielenterveyttä, tupakointia ja hiviä/aidsia koskevat aloitteet sekä parhaiden käytänteiden kokoaminen EU:n tasolla, tiedonkeruu sekä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien verkosto. Tukea saadaan myös tutkimuksen puiteohjelmista ja toimintaohjelmista, PROGRESS-ohjelmasta, tutkimuksista ja uudenlaisista toimintamalleista. Lisäksi työllisyyttä, terveyttä ja työturvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntö ja yhteinen maatalouspolitiikka sekä ympäristö- ja markkinapolitiikat vaikuttavat terveyskysymyksiin myönteisesti. Koheesiorahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston avulla vähennetään alueellisia eroja.

(3) Esimerkiksi Ranskassa antiretroviruslääkehoidon rajallinen saatavuus on kasvattanut terveyseroja hiv-positiivisten potilaiden keskuudessa.

(4) Perussopimukset, kansallisesti ja kansainvälisesti sovitut tavoitteet, äitiysetuudet, kuten sairaus- ja äitiysloma, tärkeimmät sosiaaliseen terveydensuojeluun liittyvät ILO:n yleissopimukset, kuten lääkintähuoltoa koskeva yleissopimus 130 ja yleissopimus 102, jossa keskitytään erityisesti sosiaaliturvaan, ja varsinkin sosiaaliseen terveydensuojeluun. Monet maat ovat allekirjoittaneet sopimuksen, viimeisimpinä Romania ja Bulgaria. EU-tason ratifioinnista puuttuu enää kaksi Baltian maata sekä Suomi (sukupuolisidonnaisten sanamuotojen vuoksi).

(5) ”Pienten lasten hoito ja koulutus” (oma-aloitteinen lausunto), esittelijä: Mária Herczog.

(6) Erityisen paljon muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvat mm. ne, jotka eivät voi liikkua sairauden vuoksi, ne, jotka eivät etsi aktiivisesti parasta mahdollista hoitoa, ne, jotka eivät osaa sen maan kieltä, jossa haluaisivat hoitoa, ne, joilla ei ole varaa maksaa erikoislääkärin hoidosta tai hoidosta ulkomailla sekä ne, jotka eivät mielellään hanki hoitoa ulkomailta tai kaukana sijaitsevasta hoitolaitoksesta. Erityisesti väestörakenteen muutos luo uusia terveyshaasteita.

(7) Vaikka ennen monia lainsäädäntötoimia on jo laadittava vaikutustenarviointi, useimmissa tapauksissa ei arvioida lainkaan, saavutettiinko toimilla aidosti ja tehokkaasti niille asetetut tavoitteet. Arviointi on erityisen tärkeää nykyisessä talous- ja rahoituskriisissä, josta on enenevässä määrin muodostumassa myös työllisyys- ja terveydenhoitojärjestelmän rahoituskriisi, jolla on vaikutusta kansanterveyteen.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/80

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä”

(uudelleenlaatiminen)

KOM(2009) 551 lopullinen/2 – 2009/0164 COD

2011/C 18/14

Esittelijä: Cristian PÎRVULESCU

Neuvosto päätti 26. marraskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä (uudelleenlaatiminen)

KOM(2009) 551 lopullinen – 2009/0164 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 136 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1

ETSK kannattaa komission asettamia tavoitteita yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän mukauttamiseksi. Se kiinnittää kuitenkin huomiota unionitasolla asetettujen tavoitteiden ja jäsenvaltioiden käytänteiden väliseen kuiluun alalla, jolla talouskriisi sekä sen yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutukset voivat tuntua voimakkaina.

1.2	Komitea katsoo, että direktiivin tarkistuksella voidaan luoda nykyistä paljon soveltuvampi lainsäädännöllinen ja institutionaalinen perusta, jonka ansiosta voidaan varmistaa korkeatasoisen ja johdonmukaisen avun tarjoaminen kansainvälistä suojelua hakeville.

1.3

Komitea varoittaa kuitenkin, että myös tässä unionin politiikassa on olemassa vaara, että julkilausutut arvot menettävät sisältöään liioittelevan retoriikan ja liiallisten hyvien aikomusten julistusten vuoksi. Näin ollen tämän politiikan täytäntöönpanon toisessa vaiheessa, kun päätöksentekojärjestelmässä noudatetaan yhteispäätösmenettelyä, on syytä luoda sellaiset lainsäädännölliset edellytykset, jotka tarjoavat turvapaikanhakijoille todelliset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja osallistua koulutusohjelmiin.

1.4

Komitea kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti turvapaikkakysymyksiin ja pakolaisten suojeluun erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden roolin tunnustamiseen, ja edellyttää, että ne voivat tutustua vapaasti kaikkiin toimintaansa liittyviin menettelyihin ja paikkoihin. ETSK kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nämä organisaatiot eivät voi ottaa kantaakseen hallituksille tällä alalla kuuluvaa roolia ja vastuuta.

1.5	Komitea toteaa huolestuneena, että jäsenvaltioiden ja unionin käytänteet todennäköisesti kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden karkottamisessa eivät ole tarpeeksi avoimia, jotta ne voitaisiin perustella jäsenvaltioiden kansalaisille ja kansainväliselle yhteisölle.

1.6	ETSK katsoo, että talouskriisistä johtuvat eri budjettirajoitukset eivät saa heikentää kansainvälisen suojelun tasoa tai laatua.

1.7	Komitea kannattaa tavoitetta parantaa kansainvälisen suojelun sisältöä tunnustamalla ammattipätevyydet sekä parantamalla ammatilliseen koulutukseen ja työelämään pääsyä ja kotouttamistoimien ja asuntojen saatavuutta.

2. Johdanto

2.1

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän luominen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle perustuu sitoumukseen soveltaa tehokkaasti vuonna 1951 pakolaisten oikeusasemasta tehtyä Geneven yleissopimusta sekä ihmisoikeuksien perustana oleviin, jäsenvaltioiden kannattamiin arvoihin. Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien ja niitä seuranneen Haagin ohjelman mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen on tärkein väline otettaessa käyttöön yhteinen turvapaikkamenettely ja yhtenäinen suojelujärjestelmä Euroopan unionin kaikissa jäsenvaltioissa.

2.2

Vuosina 1999–2006 otettiin huomattavia edistysaskelia, joista yksi oli nykyisen säännöstön muodostavien neljän säädöksen hyväksyminen. Aseman määrittelyä koskevan direktiivin 2004/83/EY nojalla voitiin määrittää yhteiset perusteet niiden henkilöiden yksilöimiselle, jotka voivat hakea kansainvälistä suojelua, ja varmistaa, että nämä henkilöt saavat vähimmäistason mukaiset etuudet kaikissa jäsenvaltioissa. Haagin ja Tukholman ohjelmissa komissio sitoutui arvioimaan ensimmäisen vaiheen edistyksen ja esittämään neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimia, jotka on määrä hyväksyä vuoden 2010 loppuun mennessä.

2.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on vuodesta 2002 lähtien osallistunut yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän suunnitteluun ja toteuttamiseen antamalla aiheesta useita lausuntoja: lausunto direktiivistä, jota tarkasteltavalla ehdotuksella aiotaan muuttaa (1), lausunto tulevasta yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä annetusta vihreästä kirjasta (2) ja lausunto turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmasta (3).

2.4

Komissio ehdotti 17. kesäkuuta 2008 hyväksymässään turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmassa (4), että unioni saattaisi loppuun yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen parantamalla suojelunormeja ja varmistamalla niiden yhdenmukaisen soveltamisen koko EU:ssa. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17. lokakuuta 2008 maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevan eurooppalaisen sopimuksen ja vahvisti näin uudelleen tukensa tälle politiikalle ja asetetuille tavoitteille.

2.5

Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan aseman määrittämistä koskevan direktiivin tarkistamista osana laajempaa kokonaisuutta, johon sisältyvät myös Dublin- ja Eurodac-asetusten ja vastaanottoedellytyksiä koskevan direktiivin (5) tarkistaminen sekä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista koskevan ehdotuksen (6) hyväksyminen 19. helmikuuta 2009. Muita ehdotettuja toimia ovat turvapaikka-asioiden ulkoisen ulottuvuuden vahvistaminen etenkin eurooppalaisen uudelleensijoittamisohjelman ja alueellisten suojeluohjelmien kehittämisen avulla.

2.6

Tarkistuksella voidaan edistää sellaisen lainsäädännöllisen ja institutionaalisen perustan luomista, jonka avulla voidaan varmistaa korkeatasoinen ja johdonmukainen apu kansainvälistä suojelua hakeville. Toisen vaiheen aikana päätöksentekojärjestelmässä noudatetaan yhteispäätösmenettelyä unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan mukaisesti. Sen mukaan neuvoston tulee antaa lausuntonsa määräenemmistöllä ja Euroopan parlamentin tulee osallistua menettelyyn yhtenä lainsäätäjänä.

2.7	Direktiivin tarkistus on tarpeen, sillä sen alkuperäisessä sanamuodossa oli monitulkintaisuutta, jota jäsenvaltiot pitävät yhtenä sen nykyisten toiminnallisten puutteiden suurimmista syistä. Esimerkkinä mainittakoon valituksiin johtavien päätösten suuri määrä ja hakemusten hyväksymisasteiden erot.

2.8	Tarkistus antaa mahdollisuuden saattaa sen sisältö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja vastaavaksi. Ne ovat tarkoituksenmukainen perusta säännöstön muotoilun ja kansainvälisen suojelun kaikkien myöntämismenettelyjen selventämiseksi.

2.9

Direktiivi on tarpeen muotoilla uudelleen myös siksi, että se koskee kansainvälisen suojelun saamismenettelyn olennaista osatekijää. Direktiivin normit täydentävät säännöstön muita osia ja erityisesti turvapaikkamenettelyä koskevaa direktiiviä. Tarkistus, yhdistettynä muihin institutionaalisen ja taloudellisen tuen toimiin, voi olla merkittävä edistysaskel pyrittäessä toimivaan ja tehokkaaseen yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään.

2.10

Komitea on Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana tyytyväinen siihen, että kansalaisyhteiskuntaa ja asiantuntijoita on kuultu turvapaikkapolitiikan suunnittelussa. On syytä mainita muun muassa Euroopan komission vihreän kirjan (7) laatimista silmällä pitäen vuoden 2007 kesäkuussa järjestetty kuuleminen, kuuleminen direktiivin täytäntöönpanoa koskevien selvitysten valmisteluvaiheessa (muun muassa Odysseus-raportti) ja kuuleminen turvapaikkapolitiikan onnistumista koskevasta ulkoisesta selvityksestä (8).

2.11	Komitea toteaa, että paikallis- ja alueyhteisöillä on tärkeä rooli turvapaikkapolitiikan onnistumista ajatellen muun muassa kansainvälistä suojelua saavien kotouttamisessa. Sen vuoksi ETSK toivoo, että myös alueiden komitea kutsutaan turvapaikkapolitiikkaa koskeviin kuulemisiin.

2.12

ETSK on hyvin huolissaan jäsenvaltioiden hallitusten ja EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) käytänteistä karkotettaessa henkilöitä, jotka saattavat tarvita kansainvälistä suojelua (9). Karkotukset, joita on entistä useammin ja laajemmin, tulee toteuttaa täysin avoimesti ja vastuullisesti (10). Komitea suosittaa, että Frontex ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto tekevät yhteistyötä ihmisoikeusrikkomusten ehkäisemiseksi. Ihmisten karkottaminen maihin tai alueille, joissa heidän turvallisuutensa on vaarassa, rikkoo räikeästi palauttamiskiellon periaatetta. Komitea kehottaa laatimaan kiireellisesti kertomuksen Frontexin toiminnasta ja määrittämään viipymättä menettelyt, joita sen tulee yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa noudattaa karkotustoimissa. ETSK huomauttaa, että Frontexin vahvistaminen, ilman että luodaan menettelyt, joilla taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen, uhkaa yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää kokonaisuudessaan ja kyseenalaistaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden uskottavuuden.

2.13

Komitea katsoo, että yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä voi toimia moitteettomasti vain, jos jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden periaatetta noudatetaan käytännössä. Tiettyihin jäsenvaltioihin kohdistuu selvästi muita enemmän paineita pääasiassa niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi. Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä voi toimia vain, mikäli jäsenvaltiot saavat tukea toisiltaan ja EU:n erityisvirastoilta.

3. Yleistä

3.1

ETSK on tyytyväinen direktiivin tarkistamista koskevaan ehdotukseen, jonka sisällössä näkyvät sen aiemmin tekemän suositukset ennen kaikkea tarkasteltaessa suojelua hakevien henkilöiden kohtelua ja sellaisten henkilöiden aseman selventämistä, jotka voivat saada kansainvälistä suojelua. Edessä on kuitenkin vielä monia vaiheita, ennen kuin yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä saadaan toimimaan. Tällainen järjestelmä on itse asiassa mahdollinen vasta kun se on juurtunut syvälle yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, joiden mukaan ihmisten arvo ja suojelu ovat EU:n ja sen jäsenvaltioiden toiminnan ytimessä. Lisäksi tämän järjestelmän luomista vaikeuttaa puute välineistä ja voimavaroista, joiden avulla taataan avoin ja tehokas menettely kansainvälisen suojelun myöntämiseksi. Suojeluun tulee yhdistää kotouttamispolitiikkoja ja ohjelmia suojelua saavien integroimiseksi jäsenvaltioiden yhteiskuntiin ja talouksiin.

3.2

Unionitason lainsäädännön sekä jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytänteiden välillä vallitsee huomattava kuilu (11). Yhdenmukaistamisen ei tule perustua suojelun pienimpään yhteiseen nimittäjään. Jäsenvaltioiden käytänteiden moninaisuus ilmenee hakemusten hyväksymisasteen eroista, niiden valituksiin johtaneiden päätösten määrästä ja turvapaikanhakijoiden siirtymisestä jäsenvaltiosta toiseen. Tämä osoittaa, että jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden kirjoittamatonta periaatetta ei noudateta.

3.3

ETSK on korostanut useaan otteeseen tiettyjä periaatteita (12), joita jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten tulee noudattaa jatkuvasti: palauttamiskielto, jonka mukaan pakolaista ei saa palauttaa maahan, jossa hänen henkensä tai vapautensa olisi vaarassa; kaikissa turvapaikkahakemuksissa olevien tietojen luottamuksellisuus sekä takuu, ettei turvapaikanhakijoita oteta säilöön ainoastaan tämän aseman vuoksi.

3.4

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuutta koskevasta vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (13) komitea tukee näitä periaatteita ja antaa täsmällisiä suosituksia kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden kohtelun parantamiseksi. Niiden mukaan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden elinten tulee tehdä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että kansainvälistä suojelua tarvitsevat voivat saapua koska tahansa unionin alueelle ja että hakemukset tutkitaan asianmukaisesti ja yksilöllisesti. Samoin komitea on suosittanut, että turvallisina pidettyjen maiden luettelosta luovutaan ja että perustetaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto.

3.5

Turvapaikka-alan arvojen ja periaatteiden määrittelyn lisäksi myös komitea suosittaa sellaisten erityistavoitteiden asettamista, jotka tarkoittavat käytännössä kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien kohtelun huomattavaa parantamista. ETSK kehottaa määrittämään joukon keskeisiä indikaattoreita, joiden perusteella on mahdollista seurata ja arvioida edistymistä näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

3.6

ETSK kannattaa eurooppalaisen järjestelmän luomista – turvapaikka-asioiden tukiviraston välityksellä – unionin ulkopuolisissa maissa asuvien yksilöiden ja ryhmien turvallisuusriskien analysoimiseksi ja arvioimiseksi. Nykyään on käytössä useita järjestelmiä riskien ja poliittisen väkivallan arvioimiseksi. Niitä ovat luoneet jäsenvaltioiden viranomaiset sekä valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset (14).

3.7

Aina kun se on tarpeen, tiedonkeruuprosessiin on syytä kutsua mukaan Euroopan ulkosuhdehallinto (EEAS), jäsenvaltioiden diplomaattiedustajat ja myös kansainväliset organisaatiot ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, joilla on suhteet unionin ulkopuolisiin maihin ja jotka toimivat niissä. Tämä analyysi- ja arviointijärjestelmä toimii jäsenvaltioiden viranomaisten kiintopisteenä pyrittäessä tehostamaan ja nopeuttamaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyä. Se muodostaa aikanaan yhteisen arviointiperustan, ja sen avulla voidaan kartoittaa riskejä reaaliaikaisesti.

4. Erityistä

4.1

Direktiiviehdotuksen oikeudellisten näkökohtien esittelyosassa komissio suosittaa sellaisen määritelmäkokonaisuuden laatimista, jonka avulla voidaan antaa nykyistä tiukempia suojelunormeja ja jatkaa jo olemassa olevien yhtenäistämistä. Komitea ehdottaa niin ikään tiettyjen seikkojen täsmentämistä ja kehittämistä, jotta voidaan edistää Euroopan unionin arvopohjan ja periaatteiden mukaisten käytänteiden vakiintumista.

4.2

Suojelun tarjoajat. Komitean ei hyväksy suojelun tarjoajien määritelmän laajentamista ja pahoittelee, että valtiosta riippumattomat toimijat, kuten valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja kansainväliset organisaatiot, sisällytettiin alun perin suojelun tarjoajien luetteloon. Näillä toimijoilla (kansainvälisillä organisaatioilla, valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla) voi hyvinkin olla halu ja jopa kyky suojella tietyn maan kansalaisia, mutta lopullinen vastuu ei kuulu niille. Kansainväliset organisaatiot ovat vastuussa jäsenvaltioille ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot jäsenilleen ja rahoittajilleen. Vain valtiot voivat tarjota keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä asianmukaista ja tehokasta suojelua, sillä ne ovat vastuussa omille kansalaisilleen, jotka ovat luonnollisesti suojelun toimivuudesta ja vakaudesta eniten kiinnostuneita osapuolia. Vaikka suojelun tarjoajat voivat tarjota lyhyellä aikavälillä hyödyllisiä ja joskus jopa välttämättömiä palveluja, ennen kaikkea humanitääristen ongelmien ratkaisemissa, niille ei voi siirtää edes osavastuuta henkilöiden suojelusta tietyllä alueella. Kansainvälisen suojelun epäämistä ei voi perustella vetoamalla näiden toimijoiden läsnäoloon.

4.3

Suojelu alkuperämaassa. Alkuperämaassa tarjottava suojelu ei riitä takaamaan mahdollisesti kansainvälistä suojelua hakevien turvallisuutta. Tietyissä tapauksissa vain pieni osa kyseisen valtion alueesta on turvallinen, eikä liene todennäköistä, että kaikki vaarassa olevat voisivat siirtyä sinne. On myös tilanteita, joissa useat toimijat kiistelevät tietyn alueen valvonnasta, eikä tällöin voi määrittää selvästi, kenen vastuulle kuuluu järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtiminen. Sen vuoksi määritelmää on syytä selventää huomattavasti. Suojelu alkuperämaassa on asianmukaista vain silloin, kun valtaosa alueesta on keskusvallan valvonnassa, ja sillä on halu ja keinot taata sisäinen järjestys, julkisten palvelujen vähimmäistaso ja ihmisten oikeuksien ja turvallisuuden asianmukainen suojelu.

4.4

Syy-yhteys. Ennen kaikkea on hyödyllistä varmistaa syy-yhteys tilanteissa, joissa vainoon syyllistyvät muut kuin valtiolliset toimijat. Kun henkilö joutuu vainon kohteeksi ja jää vaille hallituksen suojelua, on perusteltua hakea kansainvälistä suojelua. On tärkeää, että syy-yhteyden tulkinta on laaja ja että sitä noudatetaan huolellisesti kaikissa tilanteissa, joissa hallitus kieltäytyy epäsuorasti tai nimenomaisesti suojelemasta kansalaisiaan.

4.5

Kuuluminen tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Komitea on tyytyväinen siihen, että sukupuoleen perustuva kriteeri on lisätty määritelmään, joka koskee mahdollisesti vaarassa olevia yhteiskunnallisia ryhmiä, sillä ETSK:n mielestä tämä on tervetullut toimi. Samoin on syytä omaksua monialainen näkökulma Geneven yleissopimuksen tulkintaan, jotta voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon tilanteet, joissa jokin vaara kohdistuu naisiin selkeämmin kuin miehiin. Komitea kiinnittää huomiota myös sukupuoliseen suuntautumiseen vainon syynä. Tietyissä yhteiskunnissa henkilön turvallisuus ja hyvinvointi liittyy hänen sukupuoleensa. ESTK:n mielestä organisaatiot ja instituutiot, joilla on asiantuntemusta alalla, tulisi kutsua mukaan turvapaikkapolitiikkaa koskeviin kuulemisiin, jotta voidaan saada täydellisempi kuva henkilön sukupuoleen liittyvistä riskeistä. Komitea suosittaa myös, että sukupuolten tasa-arvoa koskevat kysymykset otetaan huomioon Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston työssä luomalla asiaan erikoistuvia rakenteita.

4.6

Pakolaisaseman poistaminen. Komitea kannattaa ehdotettua muutosta ja pitää sitä turvapaikkapolitiikan perustana olevien arvojen ja periaatteiden mukaisena. Kansainvälistä suojelua nauttivan henkilön asema voidaan poistaa vasta, kun suojelua saavan henkilön on täysin turvallista palata alkuperämaahan tai -alueelle.

4.7

Kahden suojeluaseman erottelu. Komitea on tyytyväinen kehitykseen kohti kahden suojeluaseman yhdistämistä. Se on kannattanut useaan otteeseen tätä kehitystä, joka voi tulevaisuudessa taata vaarassa olevien henkilöiden nykyistä kattavamman suojelun ja tehostaa heidän kotouttamistaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Näiden kahden suojeluaseman yhdistäminen ei saa kuitenkaan heikentää suorasti tai epäsuorasti suojelun tasoa eikä sen laatua.

4.8

Suojelun sisältö. Suojelun sisältö on turvapaikkapolitiikan arkaluonteinen osa. Lisäksi suojelun sisältö vaihtelee jäsenvaltioittain kansainvälisen suojelun myöntämismenettelyjä enemmän. On ehdottoman välttämätöntä, että turvapaikkapolitiikkaa kehittäessään komissio ottaa käyttöön tarvittavat resurssit, jotta jäsenvaltioiden politiikat ja ohjelmat voidaan analysoida eritellysti. Jos ennakoivia toimia ei toteuteta, kansainvälisen suojelun saaminen on sisällötöntä ja syrjii suojelua nauttivia henkilöitä epäsuorasti. Komitea suosittaa, että ammattijärjestöt ja työnantajat kutsutaan mukaan valtiotason turvapaikkapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

4.9

Komitea on tyytyväinen tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamista ja vastaavuuksien toteamista koskevien säännösten sisällyttämiseen direktiiviin sekä toimiin, joilla helpotetaan kansainvälistä suojelua saavien pääsyä ammatillisen koulutuksen ohjelmiin. Ne ovat tärkeitä askelia heidän integroitumisessaan talous- ja yhteiskuntaelämään ja heidän elämänlaatunsa parantamisessa. Työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi on tärkeää vahvistaa aktiivisin toimin syrjinnän torjuntaa ja kannustaa talouden toimijoita.

4.10	Perheenjäsenet. Komitea on tyytyväinen perheenjäsenen määritelmän selventämiseen ja katsoo, että sen ansiosta voidaan tutkia entistä tarkemmin ja yhtenäisemmin kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

4.11	Komitea on tyytyväinen alaikäisen etua koskevan kriteerin käyttämiseen arvioitaessa kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EYVL C 221, 17.9.2002, s. 43.

(2) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 77.

(3) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 78.

(4) KOM(2008) 360 lopullinen.

(5) KOM(2008) 825 lopullinen.

(6) KOM(2009) 66 lopullinen.

(7) KOM(2007) 301 lopullinen.

(8) GHK, vaikutustenarviointitutkimukset: ”The future development of measures on the qualification and status of third country nationals or stateless persons as persons in need of international protection and on the content of the protection granted (perustuu neuvoston direktiiviin 2004/83/EY)” ja ”The future development of measures on procedures in MS for granting and withdrawing refugee status (perustuu neuvoston direktiiviin 2005/85/EY)”; palveluhankintoja koskeva puitesopimus JLS/2006/A1/004.

(9) Ks. Human Rights Watch -järjestön raportti ”Pushed Back, Pushed Around – Italy's Forced Return of Boat Migrants and Asylum Seekers, Libya's Mistreatment of Migrants and Asylum Seekers” [”Torjutut ja nujerretut: Italia palauttaa pakolla laivalla saapuneet maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat ja Libya kohtelee heitä kaltoin”], Human Rights Watch 2009.

(10) Komitea on tyytyväinen Euroopan komission haluun tehdä alan menettelyistä avoimuuden periaatteen mukaisia.

(11) KOM(2009) 551 – SEK(2009) 1374, s. 14–16.

(12) EYVL C 193, 10.7.2001, s. 77–83.

(13) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 77–84.

(14) Voidaan luetella useita tämäntyyppisiä arviointijärjestelmiä: ”Fund for Peace” [Rauhanrahasto]: http://www.fundforpeace.org/web/index.php?option=com_content&task=view&id=229&Itemid=366, Minorities at Risk [Vähemmistöt vaarassa]: http://www.cidcm.umd.edu/mar/about.asp, Conflict and Peace [Selkkaus ja rauha]: http://www.cidcm.umd.edu/pc/ Global Report The Center for Systemic Peace (CSP): http://www.systemicpeace.org/, Human Security Report: http://www.humansecurityreport.info/index.php?option=content&task=view&id=28&Itemid=63.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/85

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista”

(uudelleenlaatiminen)

KOM(2009) 554 lopullinen – 2009/0165 COD

2011/C 18/15

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Neuvosto päätti 26. marraskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaatiminen)

KOM(2009) 554 lopullinen – 2009/0165 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnonäänin 153 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission työhön ja kannattaa sitä, sillä tarkoituksena on muuttaa turvapaikkamenettelydirektiiviä vihreän kirjan (1) ja toimintasuunnitelman (2) ehdotusten mukaisesti.

1.2 Lissabonin sopimuksen ja siihen sisältyvän perusoikeuskirjan hyväksyminen on lisännyt huomattavasti unionin vastuita ja toimivaltuuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa.

1.3 ETSK on vakuuttunut siitä, että komissio on tehnyt kunnioitettavan työn yhdenmukaistaessaan monimutkaisia turvapaikka-asioita käsittelevät aiemmat direktiivit.

1.4 ETSK katsoo, että sosiaalisessa Euroopassa on jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavien kulttuuristen, oikeudellisten, hallinnollisten ja yhteistyömenettelyjen avulla rakennettava turvapaikkojen Eurooppa.

1.5 Yhä monimutkaisemmassa ja nopeammin kehittyvässä toimintaympäristössä, johon vaikuttavat myös maailmanlaajuistuminen sekä talous- ja ympäristökriisit, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden perusluonteinen rooli muodostuu yhä ilmeisemmäksi ja laajenee. ETSK kehottaa tarkentamaan tätä roolia yhä enemmän ja katsoo, että yhteiskunnan ja julkisten päätöksentekijöiden tulisi määritellä se.

1.6 Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tehtävänä on kutsumuksensa mukaisesti auttaa ja tukea heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä. ETSK katsoo, että ne ovat avun tarjoajina ja kulttuurisina välittäjinä korvaamattomia unionin ja jäsenvaltioiden säännösten mukaisten menettelyjen kaikissa kehitysvaiheissa.

1.7 ETSK on sitä mieltä, että komission tulisi menettelyjä ja käytänteitä yhdenmukaistaessaan kiinnittää aina suurta huomiota hienovaraisuuteen, sillä kyse on ihmisistä, jotka ovat aivan ilmeisesti hädänalaisessa ja heikossa asemassa.

1.8 EU:n tulisi kaikin tavoin välttää pakolaisten palauttamista maihin, joissa heidän ruumiillinen ja henkinen koskemattomuutensa on vaarassa tai joissa ei kunnioiteta perusoikeuksia.

1.9 Turvapaikkahakemusmenettelyissä on keskeistä, että turvapaikanhakijat voivat käyttää äidinkieltään ja että heille taataan kaikissa vaiheissa maksuton oikeusapu.

1.10 Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen epääminen on perusteltava selkeästi ja samalla on ilmoitettava mahdollisista muutoksenhakumenettelyistä ja niiden määräajoista.

1.11 Karkottamispäätöksen täytäntöönpanoa on joka tapauksessa lykättävä mahdollisen muutoksenhakumenettelyn tulosta odotettaessa.

1.12 Jäsenvaltioiden tulisi ETSK:n mielestä tehdä kaikkensa – myös asianmukaisen kokemustenvaihdon avulla – jotta turvapaikanhakijat voivat tehdä työtä, kouluttautua ja harjoittaa kulttuuritoimintaa asianmukaisessa sosiaalisessa toimintaympäristössä.

1.13 ETSK katsoo, että on säilytettävä palauttamiskiellon periaate ja että on tutkittava kansainvälistä suojelua hakevien henkilöryhmien laajentamista vainottuihin naisiin, heikossa asemassa oleviin henkilöihin ja ympäristöpakolaisiin.

1.14 Jäsenvaltioissa tulisi ETSK:n mukaan kannustaa yhteisvastuuseen, jotta torjutaan taloudellisiin syihin perustuva laiton maahanmuutto ja jotta parannetaan todellisessa tarpeessa oleviin kohdistuvia toimia tavoitteena jakaa tästä koituvat kustannukset ja tehtävät.

1.15 ETSK:n mielestä on selvää, että jäsenvaltioiden tulisi asettaa komission käyttöön nykyistä enemmän taloudellisia välineitä turvapaikanhakijoiden kotouttamispolitiikan parantamiseksi.

1.16 Komission äskettäisillä direktiivien uudelleenlaatimista koskevilla ehdotuksillaan osoittama yhdenmukaistamispyrkimys on sovitettava yhteen jäsenvaltioiden vastaavien toimien kanssa, sillä niiden on siirrettävä asianomaiset muutokset osaksi kansallista lainsäädäntöä.

1.17 ETSK on vakuuttunut siitä, että turvapaikkojen Euroopan luominen sosiaaliseen Eurooppaan riippuu ennen kaikkea jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta ja valveutuneisuudesta. Jäsenvaltioiden tehtävää helpottaa komission ehdottama ja hyvin jäsennelty yhdenmukainen menettely.

1.18 ETSK tuo esiin naisten erityistilanteen, sillä naisten on miehiin verrattuna usein paljon vaikeampi hakea turvapaikkaa ja saada pakolaisasema. Komitea kehottaakin komissiota toteuttamaan jäsenvaltioiden avustuksella kaikki mahdolliset toimet, jotta voidaan toteuttaa nykyistä paremmin sukupuolten tasa-arvo, jota unioni on jo pitkään ja valveutuneesti pyrkinyt edistämään.

1.19 Asianmukaisesti suunnattu koulutus voi komitean mielestä vahvistaa sosiaalista ja kollektiivista tietoisuutta. Sen myötä hyväksytään apua ja avustusta muita enemmän tarvitsevat henkilöt, jotka pitävät Euroopan maiden historiallisia ja uskonnollisia perinteitä luotettavana viitekohtana.

2. Johdanto

2.1 Yleinen tausta

2.1.1 Turvapaikkaoikeuden alkuperä on antiikin Kreikassa, jossa tunnustettiin kahden kaupungin vastavuoroinen kansalaisten koskemattomuus kaikenlaisten kostotoimien varalta tai kaupunki myönsi koskemattomuuden korkea-arvoisille henkilöille, kuten suurlähettiläille (3).

2.1.2 Antiikin Roomassa tunnustettiin kansainvälisen oikeuden vakiintumisen myötä kansalaisen asemaan liittyvä turvapaikkaoikeus (4).

2.1.3 Turvapaikkaoikeuden seuraavat vaiheet liittyvät vainon erilaisiin muotoihin, jotka perustuivat viranomaisten toteuttamiin sortotoimiin valtion kannalta vaarallisina pidetyistä uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista tai poliittisista syistä.

2.2 Syrjinnän kieltäminen ja ihmisoikeuksien varmistaminen

2.2.1 Oikeuskäytänteiden kehittyminen on johtanut turvapaikkaoikeuden laajenemiseen. Etenkin modernien demokratioiden perustuslaeissa määrätään yleensä, että hallituksen on torjuttava ulkomaalaisen luovuttaminen, jos sitä pyydetään poliittisluonteisten rikosten vuoksi.

2.2.2 Euroopan valtioissa nykyisin voimassa olevissa perusoikeuskirjoissa vahvistetaankin, että ulkomaalaisella, joka ei voi kotimaassaan tosiasiallisesti harjoittaa demokraattisia vapauksiaan, on oikeus turvapaikkaan kyseisen valtion alueella.

2.2.3 Kyseiset määräykset perustuvat nimenomaan loukkaamattomien ihmisoikeuksien tunnustamiseen sekä syrjimättömyyden periaatteeseen. Syrjinnän kieltäminen sisältyy nimenomaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 14 artiklaan (5).

2.2.4 Kiellosta ei voida yleissopimuksen 15 artiklan nojalla poiketa, jos mahdollinen poikkeus on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden muiden velvoitteiden kanssa.

2.2.5 Tähän perustuu turvapaikkaoikeuden poistamista koskevien kansallisten lausekkeiden poistaminen (ns. opt-out), jotta 28. heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 31. tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön ja sitä voidaan soveltaa käytännössä.

2.2.6 Lissabonin sopimuksessa laajennetaan EU:n toimivaltuuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa. Sopimukseen sisältyy perusoikeuskirja, jossa

—	taataan turvapaikkaoikeus

—	määrätään yhteisten sääntöjen laatimisesta

—	otetaan käyttöön integroitu järjestelmä ulkorajojen hallinnoinnissa

—	tunnustetaan unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitys

—	laajennetaan EU:n tuomioistuimen toimivaltuuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa.

3. Tiivistelmä direktiivin uudelleenlaadinnasta annetusta ehdotuksesta

3.1 Tässä tarkasteltavalla ehdotuksella pyritään täydentämään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toista vaihetta, joka on määrä ottaa käyttöön yhtenäisen turvapaikkamenettelyn myötä vuoteen 2012 mennessä.

3.2 Tavoitteena on poistaa nykyisten vähimmäissäännösten puutteet, sillä kyseiset säännökset ovat osoittautuneet monelta osin vaikeakäyttöisiksi, tehottomiksi, epäoikeudenmukaisiksi ja epäasianmukaisiksi (6).

3.3 Ehdotetuilla muutoksilla pyritään ennen kaikkea edistämään menettelyjen yhdenmukaistamista. Lisäksi on määrä ottaa käyttöön turvapaikanhakijan edun mukaisia menettelytakeita ja kiinnittää huomiota etenkin suojeluhakemusten käsittelyvaiheisiin ja niihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asianomaisen oikeuskäytänteen kehityksen mukaisesti.

4. Yleistä

4.1 Turvapaikkojen Euroopan luominen sosiaaliseen Eurooppaan

4.1.1 Turvapaikkojen Euroopan toteuttaminen sosiaalisessa Euroopassa perustuu teini-ikäisiä nuoremmille suunnattuun vahvaan koulutukseen, joka heijastuu jäsenvaltioiden kollektiiviseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen tietoisuuteen.

4.1.2 Euroopan unioni on perusoikeudet sekä EU:n perusoikeuskirjassa tunnustetut oikeudet huomioon ottaen antanut 27. tammikuuta 2003 neuvoston direktiivin 2003/9/EY turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista.

4.1.3 Viime vuosien nopea globalisaatioprosessi on kuitenkin paradoksaalisesti johtanut nopeisiin identiteetin muutoksiin, minkä vuoksi roomalaisen oikeuden mallin mukaisen universaalin oikeusjärjestelmän muokkaaminen on tullut mahdottomaksi.

4.1.4 Eri kansojen kohtaaminen ja nykyinen kulttuurisiin yhteyksiin huolestuneesti suhtautuva ilmapiiri aiheuttavatkin uusia pelkoja ja epävarmuuksia, minkä vuoksi lähes kaikki Euroopan maat suhtautuvat pidättyväisesti kansalaisuus- ja turvapaikka-asioihin.

4.1.5 Tällainen suhtautuminen on kuitenkin ristiriidassa sekä toivotun kansojen integrointiprosessin että – myös sosiaalisen – Euroopan rakentamisprosessin kanssa.

4.1.6 Olisikin noudatettava palauttamiskiellon periaatetta. Lisäksi voitaisiin harkita niiden henkilöiden joukon laajentamista, joiden tunnustetaan tarvitsevat kansainvälistä suojelua. EU:n eri direktiiveissä tunnustetaan jo naisiin ja muihin heikossa asemassa oleviin henkilöihin kohdistuvan vainon erityismuotojen kriteeri.

4.1.7 Nykytilanteessa turvapaikanhakijan asemaa ei luonnollisestikaan voida antaa pakolaisille, joiden maahantulon katsotaan perustuvan vain taloudellisiin syihin ja joihin sovelletaan asianomaisia säännöksiä. Ympäristöpakolaisten asema on sen sijaan ongelmallisempi.

4.1.8 Kyse on nimittäin henkilöistä, jotka ovat joutuneet kohtaamaan ympäristön tilan heikkenemisestä johtuvaan pakolliseen muuttoon liittyviä vaaroja ja epävarmuuksia. Ne vaikuttavat merkittävästi ihmisoikeuksiin, joihin luetaan esimerkiksi oikeus elämään, ravintoon, terveyteen ja kehitykseen (7).

4.1.9 Näitä kysymyksiä tulisi tarkastella 29. huhtikuuta 2004 annettua neuvoston ”määrittelydirektiiviä” 2004/83/EY uudelleen laadittaessa. Kyseisiä uusia ongelmia olisi tarkasteltava entistä seikkaperäisemmin myös ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (KOM(2009) 66 lopullinen).

4.2 Erityismenettelyt

4.2.1 Pakolaisaseman tunnustamisessa on välttämättä otettava huomioon yhtäältä turvallisuuteen liittyvät lainsäädäntätoimet, joilla pyritään torjumaan laiton maahanmuutto ja tarttumaan maahanmuuttoon liittyviin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kysymyksiin.

4.2.1.1 Toisaalta vuonna 2008 tehtyyn Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen sisältyvien sitoumusten mukaisesti laillinen maahanmuutto on organisoitava siten, että otetaan huomioon kunkin valtion painopisteet, tarpeet ja vastaanottokyky sekä edistetään kotouttamista.

4.2.1.2 Rakennettaessa turvapaikkojen Eurooppaa olisi muun muassa asianmukaista luoda taakanjaon periaatteen mukainen kumppanuus. Kyseessä on yhteisvastuun periaate, jota sovelletaan turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ja jakamiseen koko Euroopan unionin alueelle.

4.2.1.3 Ehdotuksessa direktiivin uudelleenlaatimiseksi menettelyt, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkimiseen, tunnustetun aseman peruuttamiseen ja päättymiseen, samoin kuin ehdotuksessa turvapaikkamenettelydirektiivin uudelleenlaatimiseksi mainitut muutoksenhakumenettelyt ovat kansainvälisten vaatimusten sekä EU:n lainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden mukaisia.

4.2.1.4 ETSK pitää erittäin tärkeänä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edistämistä ja tukemista myös silloin kun käynnistetään aseman hyväksymistä, peruuttamista ja päättymistä sekä muutoksenhakua koskevat hakemusmenettelyt. Komitea suosittaa tässä yhteydessä, että asia tulisi nimenomaan mainita sekä ehdotuksen perusteluosassa että sen artikloissa.

4.2.1.5 Yhteisön terminologiassa kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan sekä pakolaisaseman tunnustamista Geneven yleissopimuksen mukaisesti että toissijaista suojelua. Toissijainen suojelu on tarkoitettu niille, jotka eivät täytä tarvittavia vaatimuksia pakolaisaseman saamiseksi mutta joita ei voida vakavien uhkien vuoksi palauttaa kotimaahansa.

4.2.1.6 Kyseisen turvapaikkamenettelydirektiivin toteuttamiseksi annetussa yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä mainitaan yleensä hallintoviranomaisten kolme toimivaltatasoa, joiden vastuulla on hakemusten vastaanotto, niiden tutkiminen ja asianomaisten päätösten tekeminen.

4.2.1.7 Menettelyn käynnistyttyä sovelletaan joka tapauksessa periaatetta, jonka mukaan hakijalla on oikeus jäädä valtion alueelle ja saada osakseen ihmisarvon mukaista kunnioittavaa kohtelua koko hakemuksen käsittelyyn tarvittavan ajan poikkeuksia lukuun ottamatta (eurooppalainen pidätysmääräys jne.). Ihmisarvon kunnioittamisperiaatteen vuoksi vastaanottokeskuksissa oleskelua ei tule pitää sääntönä vaan poikkeuksena parempia järjestelyjä odotettaessa.

4.2.1.8 Lisäksi turvapaikanhakijan suojelemiseksi säädetään useista takeista: asianmukainen tiedottaminen hakijalle noudatettavasta menettelystä ja hakemuksen tuloksista, mahdollisuus olla yhteydessä YK:n pakolaisasiain päävaltuutettuun, tulkkauspalvelut sekä hakijan henkilökohtainen keskustelu sellaisen toimivaltaisen elimen kanssa, jonka jäsenet saavat koulutusta ja joiden osaamista ajantasaistetaan jatkuvasti.

4.2.1.9 ETSK katsoo, että on ryhdyttävä erityistoimiin pätevän henkilöstön kouluttamiseksi EU:n rajaturvallisuusvirastossa (Frontex), jotta voidaan

—	koordinoida jäsenvaltioiden toiminnallista yhteistyötä

—	laatia yhteiset koulutusstandardit

—	tarjota valtioille tarvittavaa tukea vastaanoton ja palauttamisen järjestelyissä kulttuuristen välittäjien tuella

—	antaa virkamiehille koulutusta EU:n laatimassa, turvapaikka-asioihin liittyvässä humanitaarisessa oikeudessa myös tulevan turvapaikkaviraston hyväksymistä ajatellen.

4.2.1.10 Vastaanottokeskuksia tulisi ETSK:n mielestä käyttää vain poikkeuksellisesti ja määräaikaisesti, ja täysin perusoikeuskirjaa noudattaen. Kansainvälistä suojelua hakevien tulisi voida elää kaikin tavoin ihmisarvoista elämää, kun ajatellaan henkilökohtaista tasoa, terveydenhoitopalvelujen hyödyntämistä, sosiaalisia suhteita ja työmarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia.

4.2.1.11 Direktiivissä 2003/9/EY turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista jätetään paljon joustovaraa työskentelymahdollisuuksien osalta. ETSK katsoo, että kaikki työskentelyrajoitukset ovat ihmisarvoa alentavia ja ruokkivat pimeää työtä, joka luo sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.

4.2.1.12 Lopuksi säädetään muutoksenhakumahdollisuudesta ja maksuttomasta oikeusavusta sekä hallinnollisella että oikeudellisella tasolla. ETSK katsoo, että maksutonta hallinnollista ja oikeudellista apua on vahvistettava ja siitä – samoin kuin kielipalveluista – on tehtävä pakollista kaikissa menettelyvaiheissa.

5. Erityistä

5.1 Ehdotetut muutokset vastaavat yhdenmukaistamisen ja pakolaisaseman tunnustamiseen liittyvien menettelyjen ajanmukaistamisen tavoitteita.

5.2 Ehdotusten asiasisällön osalta olisi hyödyllistä pohtia kriittisesti syitä, joiden perusteella ehdotetaan turvapaikkainstituutiota koskevien nimenomaisten viittausten poistamista.

5.3 Jos uudessa tekstissä viitataan turvapaikkainstituutioon, se voitaisiin edelleen ymmärtää siten, että tunnustetaan oikeus saapua valtion alueelle, mahdollisesti tavoitteena saada pakolaisasema odotettaessa vahvistusta sille, että kyseisen aseman edellyttämien vaatimusten täyttyminen vahvistetaan; tänä aikana on myös voimassa karkottamiskielto.

5.4 Lisäksi viittaus turvapaikkaoikeuteen antaisi jäsenvaltioille oikeutuksen soveltaa uutta direktiiviä myös tapauksissa, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan (ks. ehdotuksen 3, 4, 11 ja 12 artikla). Näin etenkin silloin kun on olemassa vakavia humanitaarisia syitä, jotka estävät paluun kotimaahan, erotuksena erityisestä vainosta (8) .

5.5 ETSK kannattaa ehdotettuja muutoksia, sikäli kuin ne vastaavat edellä mainittuja tavoitteita.

5.5.1 On kuitenkin syytä tuoda esiin seuraavat seikat:

5.5.1.1

Johdanto-osan 38 kappale: kun todetaan, että direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti, olisi mainittava nykyistä tarkempi aikataulu.

5.5.1.2

Johdanto-osan 41 kappale: kun asetetaan velvollisuus muuttaa aikaisemman direktiivin sisältöä, muutoksia olisi tarkennettava.

5.5.1.3

Ehdotuksen 2 artiklan f kohta: määrittävä viranomainen tulisi määritellä nykyistä tarkemmin, sillä useissa kansallisissa lainsäädännöissä ei mainita käsitettä ”lainkäyttöelimiin verrattava elin”.

5.5.1.4

Ehdotuksen 3 artiklan 3 kohta: direktiivissä tulisi esimerkinomaisesti mainita tapauksia, joissa sitä sovelletaan niihin suojelua koskeviin hakemuksiin, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan (ks. ympäristöpakolaisia koskevat uudet huomiot).

5.5.1.5

Ehdotuksen 6 artikla: säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakemukset tehdään määrätyssä paikassa, ei vaikuta koordinoidulta 7 artiklan säännösten kanssa, ja se näyttää joka tapauksessa rajoittavan aiemmin esitettyä tavoitetta laajentaa pääsyä turvapaikkamenettelyyn.

5.5.1.6

Ehdotuksen 10 artiklan 13 kohta (9): kaikista kielteisistä päätöksistä on ilmoitettava asianosaiselle ja tämän laillisille edustajille tämän äidinkielellä. Tässä yhteydessä on kerrottava hakemuksen hylkäämisen syyt sekä valitusmenettelyjen (kohtuullinen ja hyväksyttävä) aikataulu ja toimintatavat.

5.5.1.7

Ehdotuksen 12 artiklan 19 kohdan d alakohta (10): säännös, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat tutkia hakijan ja hänen mukanaan olevat tavarat, saattaa olla ristiriidassa jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien perustuslaillisten takeiden kanssa.

5.5.1.8

Ehdotuksen 34 artiklan 1 kohdan c alakohta: vakavat perusteet, jotka hakija esittää osoittaakseen, ettei turvalliseksi alkuperämaaksi katsottu maa todellisuudessa ole turvallinen, tulisi eritellä nykyistä selkeämmin. ETSK katsoo kuitenkin, että turvallinen alkuperämaa on toisinaan vaikea määritellä siten, että kaikki hyväksyvät määritelmän.

5.5.1.9

Tätä koskevia ajatuksia on löydettävissä Euroopan unionin tuomioistuimen 6. maaliskuuta 2008 antamassa tuomiossa C-133/06, jossa kumotaan turvapaikkamenettelydirektiivin 2005/85/EY 29 artiklan 1 ja 2 kohdat sekä 36 artiklan 3 kohta.

Bryssel 28. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2007) 301 lopullinen.

(2) KOM(2008) 360 lopullinen.

(3) Koskemattomuus suojasi myös pakolaista, jota ei voitu ottaa kiinni tietyissä loukkaamattomina pidetyissä temppeleissä. Tästä on peräisin käsite ”turvapaikka”.

(4) Kansalaisoikeus otettiin käyttöön vuonna 212 Caracallan ediktillä, jossa poistettiin kaikki roomalaisten ja valtakunnan muiden kansalaisten väliset kohteluerot.

(5) EU:n jäsenvaltiot sekä useat muut Euroopan maat ovat ratifioineet ja toteuttaneet yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4. marraskuuta 1950, sekä siihen sisältyvät lisäpöytäkirjat. Näin ollen asianomaiset määräykset ovat sitovia laajemmin kansainvälisessä oikeudessa ja sisäisissä oikeusjärjestelmissä.

(6) Oikeudenmukaisuuden puute yksittäisten jäsenvaltioiden käyttöön ottamissa menettelyissä näyttää johtuvan siitä, että vuonna 2005 annetussa turvapaikkamenettelydirektiivissä jätetään jäsenvaltioille runsaasti harkintavaltaa.

(7) Turvallisuuden kriteeriä tulisi laajentaa ihmisen ensisijaisena arvona. Ympäristöpakolaiset ovat ympäristön tuhoamisen ja siihen liittyvän sosiaalisen epätasapainon uhreja, kuten voidaan todeta uusista aggressiivisista keinottelumuodoista johtuvasta kokonaisten alueiden aavikoitumisesta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

(8) Pakolaisaseman tunnustamista ei yleensä voida hakea silloin kuin pakolaiset lähtevät kotimaastaan muista syistä kuin henkilökohtaisen syrjinnän vuoksi. Tällaisia syitä voivat olla vakavat tapahtumat (sisällissota, yleinen väkivalta, maan ulkopuolelta kohdistuva väkivalta, luonnonkatastrofit, ympäristösyyt jne.). Maahanmuuttolainsäädäntöjen mukaan poikkeusoloista johtuviin humanitaarisiin kriiseihin voidaan kuitenkin vastata luomalla tarvittavia määräaikaisia suojelutoimia, jotta evakuoitu väestö voidaan ottaa vastaan asianmukaisesti ja oikeaan aikaan.

(9) Komission asiakirjan suomenkielisessä toisinnossa 10 artiklan 2 kohta.

(10) Komission asiakirjan suomenkielisessä toisinnossa 12 artiklan 2 kohdan d alakohta.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/90

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivien 2004/39/EY ja 2009/…/EY muuttamisesta”

KOM(2009) 207 lopullinen – 2009/0064 COD

2011/C 18/16

Yleisesittelijä: Angelo GRASSO

Neuvosto päätti 3. kesäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivien 2004/39/EY ja 2009/…/EY muuttamisesta

KOM(2009) 207 lopullinen – 2009/0064 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. helmikuuta 2010. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta kehotti 16. helmikuuta 2010”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaostoa tarkastelemaan uudelleen lausuntoaan.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) työjärjestyksen 20 artiklan sekä 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti yleisesittelijäksi Angelo Grasson ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 136 puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen ehdotettuun direktiiviin. Vaikka eräät vaihtoehtoiset rahastotyypit varmasti osaltaan lisäsivät vivutusta ja rahoitusjärjestelmän riskejä, ala ei ollut rahoitusjärjestelmän vakautta ja kestävyyttä uhanneiden pääasiallisten riskien syy kriisissä, joka seurasi levottomuutta subprime-lainojen markkinoilla. Tätä näkökantaa tuki hiljattain Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomainen (Financial Services Authority, FSA) helmikuussa 2010 julkaisemassaan raportissa Assessing the Possible Sources of Systemic Risk from Hedge Funds (”Hedgerahastoista johtuvien järjestelmäriskien mahdollisten lähteiden arviointi”), jossa se toteaa, että ”suurimmat hedgerahastot eivät edusta vakautta horjuttavaa vastapuoliluottoriskiä”. ETSK panee merkille ehdotuksesta käynnistyneen keskustelun ja etenkin Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin (esittelijä: Jean-Paul Gauzès) ehdotukset. ETSK esittää puolestaan huomioita ja suosituksia. Niillä pyritään korjaamaan eräitä ehdotuksen valintoja ja suuntauksia, jotka eivät edistä merkittävästi investoijien suojaa eivätkä markkinoiden eheyttä ja voisivat tuottaa vaikeuksia paitsi vaihtoehtoisille rahastoille myös talousjärjestelmälle kokonaisuudessaan. ETSK käyttää huomioidensa viitekohtana lausuntoa (1), jonka se antoi vuonna 2009 pääomasijoitusrahastoista ja hedgerahastoista. Lausunnossa todetaan, että Euroopan markkinatalouden taloudellisissa puitteissa kyseisten rahastojen sosiaaliset ja työllisyyteen kohdistuvat vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin niiden taloudelliset ja rahoitukselliset vaikutukset.

1.2 Kreikan kriisi on asettanut huomioon keskipisteeseen valtion velan. ETSK panee merkille erilaiset näkökannat hedgerahastojen mahdollisesta roolista kriisin kärjistäjinä. ETSK katsoo, että tätä kysymystä on tarkasteltava pikaisesti ja syvällisesti.

1.3 Ehdotetussa direktiivissä otetaan käyttöön vaihtoehtoisiin rahastoihin sovellettava yhdenmukainen lainsäädäntökehys, johon sisältyy myös makrotason vakautta koskevien riskien asianmukainen seuranta Euroopan rahoitusalalla. Ehdotettu direktiivi sisältää myös yksityiskohtaisia säännöksiä, joita on ETSK:n mielestä vaikea soveltaa tehokkaasti alan moninaisiin tuotteisiin. ETSK toivookin, että otetaan käyttöön tarkoituksenmukaisempi lähestymistapa, jotta vaihtoehtoisten rahastojen määritelmän piiriin kuuluvien tuotteiden moninaisuus voidaan ottaa huomioon.

1.4 ETSK:n mielestä on oleellista aloittaa viipymättä keskustelut tärkeimpien unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa, jotta edistetään vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen pankkivalvontaan sovellettavien yhteisten kansainvälisten sääntöjen hyväksymistä pankkialalla toimivan Baselin komitean suositusten tapaan. Muutoin lainsäädäntöä voitaisiin helposti kiertää siirtämällä tiettyjä toimintoja unionin lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä vaarantaisi Euroopan rahoitusalan keskeisten sektorien kilpailukyvyn ja heikentäisi työllisyyttä ja hyvinvoinnin ja vaurauden luomista. Tulevan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) perustaminen helpottanee lainsäädännön soveltamista etenkin rajatylittävissä yhteyksissä.

1.5 Ehdotetussa direktiivissä muun muassa otetaan käyttöön mahdollisuus asettaa rajat velkarahoitukselle. ETSK ei vastusta ehdotusta mutta kehottaa määrittelemään selvästi kriteerit, joiden perusteella kyseiset rajat voidaan asettaa erityyppisiä tuotteita varten, sekä suojatoimet suhdanteita vahvistavan vaikutuksen rajoittamiseksi.

1.6 ETSK katsoo, että markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi ja sijoittajien suojelemiseksi rekisteröintivelvollisuus ja velvollisuus ilmoittaa perustiedot tulisi ulottaa kaikkiin yrityksiin. Tiedot tulisi eriyttää tuotteiden ja raja-arvojen mukaisesti. Tässä yhteydessä tarvitaan ETSK:n mielestä kuitenkin syvällisempää empiiristä analyysia kuin mitä komissio on tähän mennessä tehnyt.

1.7 Yksityisiä sijoituspääomarahastoja hallinnoivien yritysten tiedonantovelvollisuuksien osalta ETSK suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen lisätä avoimuutta etenkin, jos pyritään suojelemaan sidosryhmiä, kuten vähemmistöosakkaita ja työntekijöitä. Komitea katsoo, ettei tällaisista säännöistä tulisi koitua kohtuutonta haittaa yksityisille sijoituspääomarahastoille yksityisten tai institutionaalisten sijoittajien omistamien muiden investointivälineiden eduksi. Lisäksi ehdotetussa direktiivissä säädetään vain pk-yrityksiin investoiviin rahastoihin sovellettavasta poikkeuksesta velvoitteiden osalta. ETSK korostaa kuitenkin, että investoijien suojelu ja markkinoiden eheys ovat periaatteita, joista ei neuvotella ja joita on sovellettava kaikkiin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin.

2. Johdanto

2.1 Termillä vaihtoehtoiset sijoitusrahastot tarkoitetaan kaikkia rahastoja, jotka eivät kuulu yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin (UCITS-direktiivin) soveltamisalaan, esimerkiksi hedge-rahastot, yksityiset sijoituspääomarahastot, riskipääomarahastot, kiinteistörahastot, infrastruktuurirahastot ja hyödykerahastot. Ne kattavat muun muassa alan, joka on de Larosièren raportin terminologiassa määritelty ”rinnakkaiseksi pankkijärjestelmäksi”.

2.2 ETSK antoi vuonna 2009 lausunnon pääomasijoitusrahastoista ja hedgerahastoista. Lausunnossa ei käsitelty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevaa direktiiviä (AIFM-direktiivi), vaan siinä keskityttiin vain kyseisistä rahastoista työllisyyteen ja sosiaaliasioihin kohdistuviin vaikutuksiin. Komitea panee merkille, että ehdotettu AIFM-direktiivi on saanut aikaan laajaa keskustelua etupäässä työllisyydestä ja sosiaaliasioista. ETSK katsoo, että kyseisen lausunnon päätelmät ja suositukset ovat tärkeä viitekohta nyt tarkasteltavasta direktiivistä käytävässä keskustelussa.

2.3 Kuten de Larosièren raportissakin korostetaan, rahoituskriisiä edistivät liiallinen likviditeetti, merkittävät epätasapainot rahoitus- ja hyödykemarkkinoilla sekä muut makrotaloudelliset tekijät. Likviditeetin runsaus johti likviditeettiin itsessään liittyvän riskin laiminlyöntiin. Lisäksi sekä toimijoiden että valvontalainsäädännön taholta tähän riskiin kiinnitettiin riskinvalvonnassa ja -hallinnoinnissa vähemmän huomiota kuin luotto- ja markkinariskeihin.

2.4 Emme voi nyt kääntää selkäämme ja olla oppimatta virheestä, joka on tullut kalliiksi maailmantaloudelle ja joka olisi voinut olla todella vakava. Likviditeetti edellyttää mahdollisimman avoimia markkinoita ja rahoitusjärjestelmiä.

2.5 Ehdotetun direktiivin on tarjottava tilaisuus todelliseen edistymiseen kohti vaihtoehtoisten rahastojen avoimuutta, sillä alalta on selvästi puuttunut tämä ominaisuus.

2.6 ETSK pitää tätä tarpeellisena, ei alaan liittyvien syiden, puutteiden tai riskien vuoksi vaan yksinkertaisesti siksi, että avoimuuteen ja likviditeettiin liittyvät kysymykset on ehdottomasti asetettava etusijalle.

2.7 Sekä mikro- että makrotason Euroopan rahoitusvalvontaa koskevat ehdotukset, joista parhaillaan keskustellaan EU:ssa, ovat ehdottoman välttämättömiä yhtenäismarkkinoiden säilymisen varmistamiseksi (2).

2.8 Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama on käynnistänyt sääntely- ja valvontajärjestelmän radikaalin muutos- ja uudistusprosessin. On vielä liian aikaista arvioida Yhdysvalloissa toteutettujen aloitteiden tuloksia.

2.9 EU:n on toimittava tämän aloitteen yhteydessä, jotta kansainvälisellä tasolla edistetään viipymättä markkinoiden avoimuutta ja eheyttä. ETSK korostaa kuitenkin, ettei pelkästään sääntelyllä voida taata ratkaisua ongelmiin, jotka riippuvat myös ammattisijoittajien epäviisaasta toiminnasta.

2.10 ETSK kannattaa kuutta korkean tason periaatetta hedgerahastojen sääntelemiseksi. Periaatteet esitti kesäkuussa 2009 kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö (International Organisation of Securities Commissions, IOSCO). IOSCO julkaisi 25. helmikuuta 2010 hedgerahastoihin sovellettavat, järjestelmäriskejä koskevat tietovaatimukset, jotka kattavat yksitoista tietoryhmää. ETSK suosittelee komissiolle, että se omaksuu kyseiset periaatteet ja soveltaa niitä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia käsittelevässä ehdotetussa direktiivissä.

2.11 Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö on analysoinut riskejä, joita pääomasijoitusrahastot aiheuttavat rahoitusjärjestelmälle, mutta aiheesta ei vielä ole olemassa lainsäädäntöehdotuksia. ETSK suosittelee, että komissio mukauttaa hedgerahastoja koskevat IOSCOn periaatteet, jotta ne ovat pääomasijoitusrahastoja koskevien periaatteiden mukaisiksi.

3. Ehdotus direktiiviksi

3.1 Ehdotuksella direktiiviksi pyritään rahastojen hoitajien, ei tuotteiden, sääntelyyn. Päätös jättää tuotteet välittömän sääntelyn ulkopuolelle perustuu siihen, että vaihtoehtoiset sijoitusrahastot voidaan määritellä vain rajaamalla, sillä ne eivät kuulu UCITS-direktiivillä yhdenmukaistettuihin rahastoihin. Näin ollen komissio katsoo, että kaikki toimet tuotteiden välittömäksi sääntelemiseksi osoittautuisivat nopeasti vanhentuneiksi.

3.2 Monet sijoitusrahastojen hoitajia koskevan sääntelyn näkökohdat vaikuttavat kuitenkin välttämättä merkittävällä tavalla myös kyseisten rahastojen toimintaan ja ominaispiirteisiin.

3.3 Direktiiviehdotuksella on kaksi päätavoitetta:

—	Mahdollistetaan entistä tehokkaampi mikro- ja makrotason vakauden valvonta, joka edellyttää valtioiden rajat ylittävän alan dynamiikan syvällistä ymmärtämistä.

—	Edistetään markkinoiden integraatiota ja yhtenäismarkkinoiden kehitystä ja tarjotaan rahastojen hoitajille tuotteitaan varten eräänlainen eurooppalainen passi, josta on selkeää hyötyä mittakaavaetujen ja investoijien valinnanmahdollisuuksien vuoksi.

3.4 Kyseiset päätavoitteet voidaan saavuttaa järjestelmällisin erityistoimin, jotka koskevat seuraavia ehdotukseen sisältyviä tekijöitä:

3.4.1 Kaikkien niiden vaihtoehtoisten rahastojen hoitajien, joiden hoitamien rahastojen arvo ylittää tietyn rajan, on kuuluttava lupamenettelyn piiriin. Kokonaisarvoltaan alle 100 miljoonan euron rahastojen hoitajiin sovelletaan poikkeusta ehdotetun direktiivin säännöksistä. Raja nousee 500 miljoonaan euroon, jos rahastojen hoitajat eivät käytä vivutusta eikä investoijilla ole rahastojen perustamista seuraavina viitenä vuotena lunastusoikeutta.

3.4.1.1 Toimiluvan myöntävät kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset. Toimiluvan saaminen riippuu organisaatiota ja avoimuutta koskevien, hyvin tarkkaan määriteltyjen vaatimusten täyttymisestä.

3.4.1.2 Rahastojen hoitajien kotipaikan on oltava EU:ssa. Ne voivat siirtää hallinnollisia tehtäviä ulkopuolisille toimijoille: säilytysyhteisöinä voivat olla vain EU:hun sijoittautuneet luottolaitokset. Tehtävien edelleen siirtäminen on nimenomaan kielletty muutoin kuin säilytysyhteisön osalta, ja siihenkin sovelletaan joka tapauksessa tiukkoja ehtoja.

3.4.1.3 Ehdotetussa direktiivissä valtuutetaan komissio määrittelemään rajoituksia vivutuksen käytölle rahoitusjärjestelmän vakauden ja eheyden varmistamiseksi.

3.4.2 Ehdotetussa direktiivissä asetettujen velvoitteiden noudattamisen ansiosta rahastojen hoitajat voivat vapaasti markkinoida tuotteitaan (rahoitusvälineiden markkinoista annetun MiFID-direktiivin määritelmän mukaan) ammattisijoittajille kaikissa jäsenvaltioissa. Rahastojen hoitajat voivat myös markkinoida unionin ulkopuolisessa maassa kotipaikkaansa pitäviä rahastoja, mutta tähän sovelletaan tiettyjä ehtoja sen välttämiseksi, että markkinoilla otetaan lisäriskejä tai verojärjestelmissä syntyy vääristymiä.

4. ETSK:n arviot

4.1 ETSK on jo antanut lausunnon (3) de Larosièren ryhmän suosituksista ja on täysin samaa mieltä siitä, että on otettava käyttöön ylikansallinen valvonta, mikä edellyttää kuitenkin riittävän yhdenmukaista lainsäädäntökehystä. Koska uusien unionitason valvontaviranomaisten perustaminen ei sulje pois jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten toimivaltuuksia, on tärkeää, että unionitason valvontaviranomaiset laativat valvontaan sovellettavat yhteiset tulkintasäännöt. Vaihtoehtoisten rahastojen entistä parempi tuntemus ja avoimuus saattaa olla tärkeää, jotta voidaan parantaa markkinoiden eheyttä, suojella sijoittajia ja valvoa tehokkaasti makrotason vakautta. Direktiivi saattaa tarjota tilaisuuden tämän tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi edellyttäen, että vältetään tarpeettomasti rasittavia rajoituksia. Tämän vuoksi komitea kehottaa erityiseen varovaisuuteen ja huolellisuuteen silloin kun sääntelyvaatimukset ylittävät tarvittavan vähimmäistiedonantovelvollisuuden mikrotason vakauden valvonnan toteuttamiseksi.

4.2 ETSK:n mielestä on pikaisesti määriteltävä lainsäädäntökehys, jolla vahvistetaan edellytykset vaihtoehtoisten rahastojen hoitajien hallinnointikriteerien laadun parantamiseksi. Tämä edellytys on tärkeämpi kuin monet muut sellaiset yksityiskohtaiset säännöt, jotka nostavat yritysten kustannuksia mutta joilla ei välttämättä saavuteta markkinatakuiden lisäämistavoitetta, kuten de Larosièren ryhmän raportin suosituksessa 1 painokkaasti korostetaan.

4.3 ETSK kiinnittää huomiota edellä mainitun raportin kahteen muuhun huomioon, joissa viitataan Basel II -kehyksen tarkistukseen ja korostetaan, että rahoituskriisistä on saatu kaksi tärkeää opetusta:

—	Kriisi on osoittanut, että talous- ja rahoitusjärjestelmässä tulisi olla nykyistä enemmän omaa pääomaa.

—	Kriisi on tuonut esiin nykyisen lainsäädäntökehyksen vahvan suhdanteita vahvistavan vaikutuksen. Lainsäädäntökehys on lisännyt markkinavaihteluita niiden lieventämisen sijaan.

4.3.1 Ehdotuksella asettaa rajoituksia velkaantumiselle ja rahastojen käyttämälle vivutukselle (niin sanottu leverage cap) pyritään toivotunsuuntaisesti lisäämään oman pääoman määrää. Huoli riskeistä, jotka ilmenevät rahoitusjärjestelmässä liiallisen vivutuksen vuoksi, on ymmärrettävä. Ylivelkaantumista tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon myös rahastojen muut ominaispiirteet, kuten koko. ETSK toivoo, että arvioitaisiin mahdollisuutta asettaa tietty vivutuksen enimmäistaso.

4.3.2 Järjestelmäriskin valvomiseksi olisi otettava huomioon, että suurimmat pankit ovat usein arvopaperikauppiaita ja siten luotonantajia hedgerahastoille. Tällaisten arvopaperikauppiaiden valvominen on yhtä tärkeää kuin varoja saavien tahojen valvonta. Tarkistettaessa pankkien pääomavaatimuksia käsitteleviä direktiivejä toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kyseisillä lainoilla on riittävästi omaa pääomaa vakuudeksi.

4.3.3 On myös otettava huomioon, että leverage cap saattaa vahvistaa suhdanteita. Onkin todennäköistä, että leverage cap ylitetään sijoitusten arvon alentuessa, minkä vuoksi rahastojen hoitajien on muutettava varoja rahaksi noudattaakseen raja-arvoja, mikä alentaa edelleen markkina-arvoa. ETSK on jo tarkastellut de Larosièren raportista antamassaan lausunnossa lainsäädäntökehyksen suhdanteita vahvistavaa vaikutusta. Komitea toteaa, että vaikka saattaa olla vaikea määritellä milloin höllentää ja milloin tiukentaa velvoitteita, tietyn joustavuuden soveltaminen eräisiin velvoitteisiin voi rajoittaa sääntelyn myötäsyklisyyttä.

4.4 ETSK on huolissaan kokoon liittyvistä raja-arvoista, joiden alittuessa yritykset eivät kuuluisi ehdotetun direktiivin säännösten piiriin. ETSK on periaatteessa sitä mieltä, että kaikkien yritysten tulisi markkinoiden avoimuuden ja sijoittajien suojelemisen edellyttämien välttämättömien vähimmäisedellytysten varmistamiseksi noudattaa rekisteröintivelvollisuutta ja näin ollen velvollisuutta ilmoittaa tarvittavat perustiedot.

4.4.1 Avoimuuden ja sijoittajien suojan varmistamiseksi tulisi edellyttää nykyistä yksityiskohtaisempia tietoja, jotka on mahdollisesti eriytettävä tuotteiden ja raja-arvojen mukaan. ETSK katsoo kuitenkin tältä osin, että tarvitaan komission tähänastista perusteellisempi empiirinen analyysi, jotta löydetään asianmukainen kriteeri kokoon liittyvien raja-arvojen määrittelemiseksi.

4.4.2 ETSK katsoo, että äskettäin julkaistut ja hedgerahastoihin sovellettavat järjestelmäriskiä koskevat IOSCOn tietovaatimukset (jotka voidaan mukauttaa muihin vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin) ovat askel oikeaan suuntaan. Vaatimuksissa on määritelty yksitoista tietoryhmää, jotka ulottuvat johtajia ja neuvonantajia koskevista tiedoista (joita tulisi vaatia kaikkien rahastojen osalta) lainoja, riskejä ja vastapuoliriskille altistumista koskeviin tietoihin (joita tarvittaisiin etenkin suurista vivutetuista rahastoista). Näillä ohjeilla, jotka perustuvat G20-ryhmän ja rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board, FSB) aloitteisiin, on kansainvälinen tuki, ja ne tulevat voimaan syyskuussa 2010.

4.5 Edellä esitetyt seikat liittyvät toteamukseen, että vaihtoehtoisten rahastojen ala on liian monitahoinen, jotta voitaisiin laatia kaikkiin siihen kuuluviin tuotteisiin sovellettava täysin yhdenmukainen lainsäädäntökehys. Käytännössä rahastoyhtiöt ovat erikoistuneet tietyille aloille (esimerkiksi kiinteistörahastot, hedge-rahastot ja yksityiset sijoituspääomarahastot). Ehdotetussa direktiivissä kiinnitetään erityistä huomiota vain vivutusta käyttäviin rahastoihin ja yksityisiin sijoituspääomarahastoihin. Kuten rahastojen vaikutuksesta teollisuuden muutoksiin annetussa ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa (esittelijä: Peter Morgan) todetaan, vaihtoehtoisten rahastojen moninaisuus edellyttää eriytetympää lähestymistapaa.

4.6 ETSK toivoo, että yhteisten kansainvälisten ratkaisujen alkuna voisi olla komission jäsenen Michel Barnier'n aloite yhtenäisen eurooppalaisen passin määrittelystä. Passia sovellettaisiin myös rahastojen hoitajiin ja rahastoihin, joiden kotipaikka on EU:n ulkopuolella.

4.6.1 ETSK suhtautuu myönteisesti tarjottuun mahdollisuuteen asettaa rahastot, joiden kotipaikka on EU:n ulkopuolella, samaan asemaan. ETSK toivoo, että komissio varmistaa, että ulkomaisiin rahastojen hoitajiin ja rahastoihin sovelletaan tosiasiallisesti vastaavia laatu- ja avoimuuskriteereitä kuin unionissa.

4.6.2 Koska ehdotetun direktiivin tavoitteena on myös oltava EU:n ulkopuolisten rahastojen tarjoamien vakuuksien tason nostaminen eikä niiden rankaiseminen ja sulkeminen käytännössä yhtenäismarkkinoiden ulkopuolelle, ETSK kehottaa välittömästi selventämään kyseisiltä rahastoilta vaadittuja edellytyksiä, jotta ne voivat toimia vapaasti yhtenäismarkkinoilla.

4.7 ETSK katsoo, että jollei direktiivin hyväksymiseen liity samanlaisia toimia tärkeimmissä unionin ulkopuolisissa maissa, säädöstä voidaan helposti kiertää siirtämällä tietyt toiminnot unionin lainsäädännön soveltamisalueen ulkopuolelle. Tämä vaarantaisi Euroopan rahoitusalan keskeisten sektorien kilpailukyvyn ja heikentäisi työllisyyttä ja hyvinvoinnin ja vaurauden luomista.

4.8 ETSK pohtii perusteluita säännökselle, jonka mukaan säilytysyhteisön on oltava luottolaitos. Riippumattoman säilytysyhteisön olemassaolo on investoijille merkittävä takuu petosten tai haitallisen toiminnan välttämiseksi. Nykyistä tiukempien sääntöjen käyttöönotto on ilman muuta kannatettavaa. ETSK kehottaa kuitenkin selvittämään, miksi säilytystehtävä halutaan rajoittaa vain luottolaitoksiin, kun otetaan huomioon, että MiFID-direktiivissä myönnetään muillekin välittäjille lupa säilyttää asiakkaiden varoja.

4.9 Vaihtoehtoisiin rahastoihin kuuluvat myös niin sanotut yksityiset sijoituspääomarahastot, jotka investoivat listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin.

4.9.1 Yksityiset sijoituspääomarahastot ovat toimintaansa käynnistävien ja innovatiivisten yritysten sekä laajentumis- tai rakenneuudistusvaiheessa olevien yritysten tärkeä riskipääoman lähde. ETSK on jo keskustellut (4) vaikutuksista, joita yksityisillä sijoituspääomarahastoilla voi olla talousjärjestelmään ja teollisuuden muutoksiin.

4.9.2 Ehdotetussa direktiivissä tarkastellaan eri artikloissa (V luku, 2 jakso) erityisesti rahastoja, jotka hankkivat määräysvallan listaamattomissa yhtiöissä (tarkemmin sanottuna rahastoja, jotka hankkivat vähintään 30 prosenttia äänioikeuksista).

4.9.3 Esitettävät tiedot ovat hyvin yksityiskohtaisia ja ne rinnastetaan monin tavoin nimenomaan listattujen yhtiöiden julkisten ostotarjouksien yhteydessä vaadittaviin tietoihin. Lisäksi on laadittava samanlaiset hallinto- ja ohjausjärjestelmän säännöt kuin mitä vaaditaan listatuilta yhtiöiltä. Kaikki nämä tiedot on asetettava yhtiön, asianomaisten osakkaiden ja työntekijöiden edustajien tai työntekijöiden käyttöön.

4.9.4 ETSK kannattaa ehdotettuja laajoja ja perusteellisia hallinto-, tiedonanto- ja viestintävelvoitteita etenkin jos niiden avulla pyritään suojelemaan sidosryhmien, kuten vähemmistöosakkaiden ja työntekijöiden, intressejä. Komitea katsoo, ettei tällaisista säännöistä tule koitua haittaa yksityisille sijoituspääomarahastoille muiden yksityisten tai institutionaalisten sijoittajien omistamien muiden investointivälineiden eduksi.

4.9.5 ETSK kehottaa soveltamaan kyseisiä sääntöjä silloin kun ne saavat äänestyksessä puolelleen vähintään 25 prosenttia äänistä. Omistajaohjaussäännöstössä tulisi nimenomaan suojata voimassa olevat työehtosopimukset. Mahdolliset työntekijöihin kohdistuvat vaikutukset on ilmoitettava, ja tiedot on annettava totuudenmukaisesti ja viipymättä. Tiedonanto- ja kuulemisvelvoitteiden soveltamatta jättämisestä seuraa, ettei vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien ja/tai kohdeyhtiön tekemillä päätöksillä ole oikeudellisia vaikutuksia.

4.9.6 ETSK suosittaa, että tarkasteltavassa direktiivissä otettaisiin kohdeyhtiöitä varten käyttöön vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevat vähimmäisarvot. Osinkojen maksaminen tulisi rajoittaa vuosittaiseen kertamaksuun, eikä niiden tulisi olla voittoja suurempia. Jos kohdeyhtiöt eivät täytä vähimmäisarvoja, osinkoja ei tulisi maksaa.

4.10 Edellä mainitut tiedonantovelvoitteet eivät koske määräysvallan hankkimista pk-yrityksissä. ETSK kritisoi tätä ehdotetun direktiivin kohtaa, sillä investoijien suojelu ja markkinoiden eheys ovat periaatteita, joista ei neuvotella ja joita on sovellettava kaikkiin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 128, 18.5.2010, 56.

(2) Lausunto aiheesta ”Mikro- ja makrotason vakauden valvonta”.

(3) EUVL C 318/2009, s. 57.

(4) EUVL C 128, 18.5.2010, 56.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/95

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission 25. vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2007)”

KOM(2008) 777 lopullinen

2011/C 18/17

Esittelijä: Christoph LECHNER

Komissio päätti 18. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission 25. vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2007)

KOM(2008) 777 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 120 puolesta ja 4 vastaan.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Eräillä jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia muotoilla tyydyttävästi normeja, joilla direktiivien säännökset saatetaan osaksi jäsenvaltion lainsäädäntöä. Direktiivien täytäntöönpanossa normatiivisuus voi vaihdella ”valinnaisista” säännöksistä, jotka antavat jäsenvaltioille melko paljon liikkumavaraa täytäntöönpanotoimien valinnassa, aina täsmällisiin ja ehdottomiin säännöksiin. On löydettävä keskitie säännösten liian yksioikoisen siirtämisen ja liian vapaan voimaansaattamisen välillä.

1.2 Komitea tukee komission seuraavia päätavoitteita:

—	Pyritään ratkaisemaan direktiivien myöhäisen voimaansaattamisen ongelma.

—	Tehostetaan ehkäiseviä toimenpiteitä muun muassa kehittämällä täytäntöönpanoon ja vaatimustenmukaisuuteen liittyvien seikkojen analysointia vaikutustenarviointia tehtäessä.

—	Parannetaan tiedotusta ja epämuodollista ongelmanratkaisua kansalaisten ja yritysten hyväksi.

—	Priorisoidaan tärkeimpien tapausten käsittelyä ja tehdään jäsenvaltioiden kanssa läheistä yhteistyötä rikkomistapauksiin puuttumisen nopeuttamiseksi.

1.3 Komitea panee tyytyväisenä merkille komission toteamukset, joiden mukaan etusijalla ovat edelleen ongelmat, joilla on suuri vaikutus perusoikeuksiin ja liikkumisvapauteen. Se on niin ikään tyytyväinen siihen, että etusijalle on asetettu rikkomistapaukset, joissa kansalaiset ovat merkittävässä määrin tai toistuvasti alttiina suoranaiselle vahingolle tai elämänlaatunsa vakavalle heikennykselle.

1.4 Komitea suosittaa nykyistä ennakoivampaa toimintamallia, johon kuuluvat mm. seuraavat osat:

—	laaditaan sellaista yhteisön lainsäädäntöä, jonka voimaansaattaminen on nykyistä helpompaa

—	laaditaan jo heti alussa tarkka ja jatkuvasti ajantasaistettava vastaavuustaulukko

—	sallitaan voimaansaattaminen erityisellä viittauksella direktiivin määrääviin tai ehdottomiin säännöksiin.

1.5 Komitea haluaa kuitenkin myös kiinnittää huomion aloihin, joilla lainsäädännön suunnittelun, laatimisen ja voimaansaattaminen tulisi perustua ennakoivan oikeuden lähestymistapaan. Tässä yhteydessä ETSK huomauttaa, ettei säännösten ja määräysten antaminen ole ainoa eikä varmasti aina paras keino saavuttaa toivotut tavoitteet.

1.6 Komitea katsoo, että komission olisi tehostettava rikkomusmenettelyjen hallinnointia ja etenkin komission tapaa noudattaa nopeutettua menettelyä, jossa se ryhtyy toimiin direktiivien viivästyneen voimaansaattamisen vuoksi.

1.7 Komitea katsoo, että muut ongelmanratkaisumenettelyt – kuten Solvit, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (IMI), joka koskee palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon, sekä EU Pilot -hanke – tarjoavat hyviä mahdollisuuksia vähentää komission työtaakkaa rikkomusten käsittelyssä.

1.8 Komitea katsoo, että on parannettava kansalaisyhteiskunnalle ja yleisölle tiedottamista kaikista niistä valitusmenettelyistä, joita Euroopan unionin portaalin kautta on tarjolla. Tiedottamisessa on kuitenkin otettava huomioon oikeuskäytännössä määritelty yleisen edun turvaamiseen perustuva poikkeus.

1.8.1 Komitea suosittaa niin ikään kyseisellä verkkosivustolla saatavilla olevan tietomäärän lisäämistä edelleen sekä rikkomuksia koskevien komission päätösten julkaisemista, aina kantelun kirjaamisesta rikkomusmenettelyn päätökseen saattamiseen asti.

1.9 Olisi myös tarkasteltava, voitaisiinko kuluttajanoikeuksien ja kilpailusääntöjen alalla parhaillaan valmisteilla olevia aloitteita täydentää EU:n laajuisilla kollektiivisilla oikeussuojamekanismeilla. Näin vahvistettaisiin jäsenvaltioiden itsesääntelymekanismeja.

1.10 Komitea suosittaa, että komissio pyytää säännöllisesti komitean lausunnon vuosikertomuksesta, jotta järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mielipiteet saadaan esiin ja voidaan näin parantaa lainsäädännön soveltamista EU:ssa.

2. Komission kertomus (1)

2.1 EY:n perustamissopimuksen valvojana komissiolla on valtuudet ja vastuu varmistaa, että Euroopan unionin oikeutta noudatetaan, ja valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat perustamissopimuksen määräyksiä sekä johdettua oikeutta. Perustamissopimuksen määräykset, 10 000 asetusta ja yli 1 700 direktiiviä, jotka ovat voimassa 27 jäsenvaltiossa, muodostavat mittavan säännöstön. Oikeuden soveltamiseen liittyy väistämättä monenlaisia ongelmia ja haasteita. Täytäntöönpano on erityisen haasteellista tietyillä aloilla.

2.2 Komissio antoi syyskuussa 2007 tiedonannon ”Tulosten Eurooppa – Yhteisön lainsäädännön soveltaminen” (2), jossa se ilmoitti keskittyvänsä ”vuosikertomuksessaan strategisiin kysymyksiin, eri aloja koskevan lainsäädännön nykytilan arviointiin, ensisijaisiin tavoitteisiin ja tulevan työn suunnitteluun” edistääkseen ”toimielinten välistä strategista vuoropuhelua siitä, miten pitkälti yhteisön lainsäädäntö saavuttaa tavoitteensa, mitä ongelmia on havaittu ja mitkä olisivat mahdollisia ratkaisuja niihin”.

2.3 Kertomuksessa tuodaan esiin lainsäädännön soveltamisen haasteita ja yksilöidään kolme tärkeintä painopistealaa: 1) ennaltaehkäisy, 2) tiedotus kansalaisille ja ongelmanratkaisu sekä 3) priorisointi kanteluiden ja rikkomustapausten käsittelyssä. Lisäksi siinä korostetaan komission ja jäsenvaltioiden vahvan kumppanuuden merkitystä, kun ne tekevät säädösten soveltamisen hallintaan liittyvää yhteistyötä asiantuntijaryhmissä tai ennakoivaan ongelmanratkaisuun liittyvää yhteistyötä.

2.4 Alakohtaisen analyysin mukaan kantelu- ja rikkomusasioiden määrä on merkittävä ympäristön, sisämarkkinoiden, verotuksen ja tulliasioiden, energian, liikenteen, työllisyyden, sosiaaliasioiden ja tasavertaisten mahdollisuuksien, terveyden ja kuluttaja-asioiden, perusoikeuksien ja vapauksien sekä turvallisuuden aloilla. Eräillä toisilla aloilla taas, kuten maatalouden, koulutuksen ja kulttuurin aloilla, direktiivien voimaansaattamisessa ei ole juurikaan viivästyksiä (3)

2.4.1 Direktiivien myöhäinen voimaansaattaminen johti vuonna 2007 uusiin rikkomusmenettelyihin useilla eri aloilla:

—	sisämarkkinat ja palvelut: 206 rikkomusmenettelyä

—	tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat yhteisön säännökset: 227 rikkomusmenettelyä

—	terveys ja kuluttajansuoja: 330 rikkomusmenettelyä

—	yhteisön ympäristölainsäädäntö: 125 rikkomusmenettelyä.

2.5 Seuraavat esimerkit kuvaavat eriasteisia voimaansaattamisen ongelmia ja niistä kansalaisille aiheutuvia seurauksia.

Julkiset hankinnat:

—

Vuonna 2007 käsiteltiin 344 julkisiin hankintoihin liittyvää rikkomusasiaa. Näistä 142 (41 prosenttia) saatiin päätökseen. Vain 12 (noin 3,5 prosenttia) jouduttiin saattamaan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Noin 200 näistä 344 asiasta oli rikkomustapauksia, joista 25 prosenttia oli luokiteltu ensisijaisiksi asioiksi.

—

Vuonna 2007 rikkomusmenettely käynnistettiin seitsemää jäsenvaltiota vastaan. Niistä 10 koski jäsenvaltioita, jotka eivät olleet antaneet määräaikaan mennessä ilmoitusta julkisia hankintoja koskevien direktiivien kansallisista voimaansaattamistoimista (4). Vuoden loppuun mennessä ainoastaan kolme jäsenvaltiota – Belgia, Luxemburg ja Portugali – eivät olleet vielä antaneet ilmoitusta voimaansaattamistoimistaan. Tällä hetkellä Luxemburg on ainoa jäsenvaltio, jota vastaan käynnistetty rikkomusmenettely on edelleen kesken (5).

Kuluttaja-asiat:

—

Määräaika sopimattomia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä kaupallisia menettelyitä sisämarkkinoilla koskevan direktiivin (6) voimaansaattamiseksi umpeutui 12. kesäkuuta 2007. Yhteensä 22 jäsenvaltiota ei antanut komissiolle ilmoitusta direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään, minkä vuoksi komissio lähetti niille virallisen ilmoituksen. Kuusi jäsenvaltiota antoi ennen vuoden 2007 loppua ilmoituksen direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

—

Vuoden 2007 aikana komissio myös tarkisti, olivatko ne kymmenen jäsenvaltiota, jotka liittyivät EU:hun toukokuussa 2004, saattaneet kohtuuttomista kuluttajasopimuksista annetun direktiivin 93/13/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään. Yhdeksässä näistä jäsenvaltioista todettiin eriasteisia ongelmia direktiivin voimaansaattamisessa. Jäsenvaltioille lähettiin rikkomismenettelyä edeltävä kirje.

—

Kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyyntiä koskevan direktiivin (7) saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä havaittiin useita mahdollisia ongelmia. Kuitenkaan vuonna 2007 ei kirjattu yhtään kantelua, jonka syynä olisi ollut kansalaisten tyytymättömyys direktiivin täytäntöönpanoon.

2.6 Tarkemmat tiedot yhteisön eri oikeusalojen tilanteesta sekä kaikkia rikkomustapauksia koskevat luettelot ja tilastot sisältyvät kertomuksen liitteenä oleviin komission yksiköiden valmisteluasiakirjoihin. (8)

3. Yleistä

3.1 Kertomus ja sen liitteenä olevat, paikoitellen varsin vaikeaselkoiset valmisteluasiakirjat osoittavat, että eräillä jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia muotoilla tyydyttävästi normeja, joilla direktiivien säännökset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaa teoriassa vaikuttaa yksinkertaiselta. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että yhteisön lainsäädännölle ominaisilla käsitteillä, vaikka ne näyttävätkin selkeiltä ja täsmällisiltä, ei välttämättä ole vastinetta jäsenvaltioiden oikeudellisessa terminologiassa, (9) tai yhteisön lainsäädännön käsitteet eivät sisällä viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen käsitteen sisällön ja soveltamisalan määrittämiseksi (10).

3.2 Lisäksi direktiivien täytäntöönpanossa normatiivisuus voi vaihdella ”valinnaisista” säännöksistä, jotka antavat jäsenvaltioille melko paljon liikkumavaraa voimaansaattamistoimien valinnassa, aina täsmällisiin ja ehdottomiin säännöksiin. Viimeksi mainittuja ovat määritelmät, aineiden, esineiden tai tuotteiden luettelot tai taulukot, jotka velvoittavat jäsenvaltiot toteuttamaan ”yksinkertaisia voimaansaattamistoimia” noudattaakseen direktiivin säännöksiä.

3.3 Uusia säännöksiä laadittaessa on aina taattava oikeusvarmuus. Toisin sanoen jäsenvaltioiden lainsäädännöstä on poistettava kaikki turhat tai ristiriitaiset säännökset. Siksi on löydettävä keskitie kyseisten säännösten liian yksioikoisen siirtämisen ja liian vapaan voimaansaattamisen välillä.

3.4 Yhteisön säännöstön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei tarkoita vain yhteisön lainsäädännön käsitteiden siirtämistä jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön: siinä on kyse myös konkreettisesta prosessista. Näin ollen siitä lähtien, kun direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jäsenvaltioiden olisi nopeutettava voimaansaattamisprosessia valtuuttamalla kansalliset täytäntöönpanoviranomaiset – joilla voisi ja pitäisi olla tätä tarkoitusta varten perustettu ajantasaistettu tietokanta – tekemään yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa verkostossa, jossa ne voisivat vaihtaa kokemuksia ja kertoa, mitä vaikeuksia niillä on jonkin tietyn säännöksen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.5 Komissio korostaa, että on

—	ratkaistava direktiivien myöhäisen voimaansaattamisen ongelma

—	tehostettava ehkäiseviä toimenpiteitä muun muassa kehittämällä täytäntöönpanoon ja vaatimustenmukaisuuteen liittyvien seikkojen analysointia tehtäessä vaikutustenarviointia

—	parannettava tiedotusta ja epämuodollista ongelmanratkaisua kansalaisten ja yritysten hyväksi sekä

—	priorisoitava tärkeimpien tapausten käsittelyä ja tehtävä jäsenvaltioiden kanssa läheistä yhteistyötä rikkomistapauksiin puuttumisen nopeuttamiseksi.

3.5.1 Komitea pitää priorisointia rikkomusmenettelyissä hyvänä ajatuksena. Komitea toteaa niin ikään, että priorisointi vaatii myös poliittisia päätöksiä, eikä ainoastaan teknisiä päätöksiä ilman minkäänlaista ulkopuolista valvontaa tai avoimuutta. Komission olisi kuultava asianmukaisesti kansalaisyhteiskuntaa priorisointipäätöksistä rikkomistapauksien käsittelyssä. Komitea on kuitenkin tyytyväinen, että eräitä sen aikaisempia suosituksia on otettu huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, työmarkkinaosapuolien, asiantuntijoiden ja alan ammattilaisten kuuleminen voimaansaattamisprosessin valmistelun aikana (11).

3.5.2 Komitea panee niin ikään tyytyväisenä merkille komission toteamukset, joiden mukaan etusijalla ovat edelleen ongelmat, joilla on suuri vaikutus perusoikeuksiin ja liikkumisvapauteen. Se on myös tyytyväinen siihen, että etusijalle on asetettu rikkomistapaukset, joissa kansalaiset ovat merkittävässä määrin tai toistuvasti alttiina suoranaiselle vahingolle tai elämänlaatunsa vakavalle heikennykselle.

3.6 Komitea käyttää tässä tilaisuutta hyväkseen ja suosittaa nykyistä ennakoivampaa lähestymistapaa. Yhteisön lainsäädännön asianmukaisen voimaansaattamisen helpottamiseksi komitea ehdottaa muun muassa seuraavien sääntöjen noudattamista:

—

Laaditaan sellaista yhteisön lainsäädäntöä, jonka voimaansaattaminen on aiempaa helpompaa ja joka on käsitteellisesti yhdenmukaista ja suhteellisen vakaata, mikä on olennaisen tärkeää oikeusvarmuuden kannalta. Vuonna 2007 jäsenvaltioiden tuomioistuimet pyysivät Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaista ennakkoratkaisua 265 asiassa (12).

—	Laaditaan jo direktiiviehdotuksista käytävien keskustelujen alussa tarkka ja jatkuvasti ajantasaistettava direktiiviä ja kansallista lainsäädäntöä koskeva vastaavuustaulukko. (Näin tehdään jo nyt useissa jäsenvaltioissa. Käytäntö olisi ulotettava kaikkiin jäsenvaltioihin.)

—	Sallitaan voimaansaattaminen erityisellä viittauksella direktiivin määrääviin tai ehdottomiin säännöksiin, kuten direktiiviin liitettyihin taulukoihin.

3.7 Komitea haluaa kuitenkin myös kiinnittää huomion aloihin, joilla lainsäädännön suunnittelun, laatimisen ja täytäntöönpanon olisi perustuttava ennakoivan oikeuden lähestymistapaan (13). Tässä yhteydessä ETSK huomauttaa, ettei säännösten ja määräysten antaminen ole ainoa eikä varmasti aina paras keino saavuttaa halutut tavoitteet. Toisinaan sääntelijä kykenee parhaiten edistämään asetettujen tavoitteiden saavuttamista nimenomaan pidättymällä sääntelystä ja rohkaisemalla tarpeen mukaan itsesääntelyyn ja yhteissääntelyyn. Tällöin toissijaisuuden, suhteellisuuden, ennalta varautumisen ja jatkuvuuden kaltaisilla keskeisillä periaatteilla on suurempi merkitys ja laajempi soveltamisala.

4. Erityistä

4.1 Vuonna 2007 uusista rikkomistapauksista 1 196 koski direktiivien voimaansaattamisesta annettavan ilmoituksen laiminlyömistä tai ilmoituksen viivästymistä. Komissiolla on 12 kuukauden yleinen enimmäisaika päättää (14), viekö se asian tuomioistuimen käsiteltäväksi vai päättääkö se asian käsittelyn. Tätä 12 kuukauden enimmäisaikaa ei saa ylittää silloinkaan, kun päätöksen tekeminen vaatii tarkkaa tutkimista. Komitea katsoo, että tällaisissa tapauksissa, jotka eivät edellytä erityistä analyysia eivätkä arviointia, olisi vaadittava ripeämpää toimintaa. Komission olisi parannettava rikkomusmenettelyjen hallinnointia ja etenkin komission tapaa noudattaa nopeutettua menettelyä, jossa se ryhtyy toimiin direktiivien viivästyneen voimaansaattamisen vuoksi.

4.1.1 On kuitenkin huomattava, että 99,4 prosenttia kaikkien hyväksyttyjen direktiivien kansallisista täytäntöönpanotoimista on ilmoitettu (tilanne syyskuussa 2009) (15).

4.2 Komitea kannattaa ajatusta jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisten verkostojen luomisesta ja viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, kunhan ne eivät luo uutta hallintotaakkaa tai tee nykytilanteesta epäselvempää.

4.3 Komitea katsoo, että muut ongelmanratkaisumenettelyt – kuten Solvit ja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (IMI) (16), joka on komission suosittelema työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva tietojenvaihtojärjestelmä (17), sekä EU Pilot -hanke – tarjoavat hyviä mahdollisuuksia vähentää komission työtaakkaa rikkomusmenettelyjen käsittelyssä. Tämä edellyttää, että komissio jatkaa järjestelmällistä ja perusteellista kansalliseen lainsäädäntöön sisällytettyjen tekstien riskianalyysiin perustuvaa vaatimustenmukaisuuden arviointia.

4.4 Komitea on samaa mieltä siitä, että on ”tarvetta jatkaa jäsenvaltioiden ja komission ennakoivaa yhteistyötä”, kuten komission kertomuksessa korostetaan. Tällainen yhteistyö olisi kuitenkin vielä tehokkaampaa, jos se käynnistettäisiin aikaisemmassa vaiheessa ja toteutettaisiin jäsenvaltioiden viranomaisille suunnattujen, yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa koskevien kurssien muodossa. Komissio voisi auttaa koulutustarpeiden määrittelyssä.

4.5 Komitea katsoo, että on parannettava kansalaisyhteiskunnalle ja yleisölle tiedottamista kaikista niistä valitusmenettelyistä, joita Euroopan unionin portaalin kautta on tarjolla. Keskivertokansalaiselle on tätä nykyä haaste saada selvää siitä, milloin hän voi tehdä komissiolle kantelun, ja milloin taas olisi parempi käyttää muita keinoja, esimerkiksi turvautua kansallisiin oikeussuojamekanismeihin tai konsultoida kansallista oikeusasiamiestä. (18)

4.6 Komitea pitää hyvänä komission uutta työskentelymenetelmää, EU Pilot -hanketta, jonka mukaisesti komission saamat tietopyynnöt ja kantelut välitetään suoraan asianomaiselle jäsenvaltiolle silloin, kun asia edellyttää jäsenvaltion sisällöllisen tai oikeudellisen kannan nopeaa selvittämistä.

4.7 Olisi myös tarkasteltava, voitaisiinko kuluttajanoikeuksien ja kilpailusääntöjen alalla parhaillaan valmisteilla olevia aloitteita täydentää EU:n laajuisilla kollektiivisilla oikeussuojamekanismeilla (19) jäsenvaltioiden itsesääntelymekanismien vahvistamiseksi.

4.8 Euroopan komissio on avannut verkkosivun ”Yhteisön oikeuden soveltaminen” (20), jossa tarjotaan jo nyt tärkeää tietoa yhteisön lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta jossa myös otetaan huomioon oikeuskäytännössä määritelty yleisen edun turvaamiseen perustuva poikkeus.

4.8.1 Yleisen edun suojaaminen oikeuttaa epäämään rikkomusmenettelyjen yhteydessä laadittuihin ja tarkastuksia, tutkimuksia ja tuomioistuinmenettelyitä koskeviin virallisiin ilmoituksiin ja perusteltuihin lausuntoihin tutustumisen (21). On kuitenkin tärkeää painottaa, että komissio ei voi vedota pelkästään rikkomismenettelyn mahdollisuuteen perustellakseen yleisen edun turvaamisella sen, ettei se luovuta mitään kansalaisen pyynnössä tarkoitettuja asiakirjoja. (22)

4.9 Koska tehokas politiikka perustuu tehokkaaseen tieto- ja viestintäjärjestelmään, komitea ehdottaa lisäksi, että käytettävissä olevat tiedot ovat saatavilla asianmukaisilta internetsivustoilta ja että niillä julkaistaan rikkomuksia koskevat komission päätökset aina kantelun rekisteröinnistä rikkomusmenettelyn päätökseen saattamiseen asti suojaamalla kuitenkin aina julkinen etu siten kuin se on oikeuskäytännössä määritelty.

4.10 Komitean aloitteesta komissio kuuli komiteaa ensimmäisen kerran yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta antamastaan vuosikertomuksesta. Komitea suosittaa, että vastaisuudessa komissio pyytää vuosikertomuksesta säännöllisesti komitean lausunnon, jotta järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mielipiteet saadaan otettua huomioon ja siten voidaan parantaa lainsäädännön soveltamista EU:ssa.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2008) 777 lopullinen, SEC(2008) 2855, kohdat 1 ja 2.

(2) KOM(2007) 502 lopullinen, 5. syyskuuta 2007. Katso myös asiaa koskeva ETSK:n lausunto: EUVL C 204, 9.8.2008, s. 9.

(3) http://ec.europa.eu/community_law/docs/docs_directives/mne_sector_na_20091124_en.pdf.

(4) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1 ja EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

(5) KOM(2008) 777 lopullinen, SEC(2008) 2854, 18. marraskuuta 2009, s. 206.

(6) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(7) EUVL L 271, 9.10.2002., s. 16.

(8) KOM(2008) 777 lopullinen, SEC(2008) 2854 ja SEC(2008) 2855.

(9) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, asia C–233/00, komissio v. Ranska, tuomio 26. kesäkuuta 2003, Kok. 2003, s. I–6625.

(10) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, 19. syyskuuta 2000, Luxemburgin suurherttuakunta vastaan Berthe Linster ja Yvonne Linster, C 287/98, Kok. s. I-6917.

(11) EUVL C 24, 31.1.2006, s. 39 ja EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52.

(12) KOM(2008) 777 lopullinen, SEC(2008) 2855 liite VI, s. 1.

(13) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 26.

(14) Tällä välin komissio on parantanut täytäntöönpanovaatimuksista tehtävää vaikutustenarviointia muun

muassa vuonna 2009 hyväksytyissä tarkistetuissa vaikutustenarviointijärjestelmän ohjeissa (http://ec.europa.eu/governance/better_regulation/impact_en.htm#_guidelines) ja kaavailee antavansa poliittisen julkilausuman Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan soveltamisesta; artikla koskee unionin tuomioistuimen mahdollisuutta määrätä taloudellisia seuraamuksia.

(15) Katso http://ec.europa.eu/community_law/directives/directives_communication_fi.htm.

(16) Katso ETSK:n lausunto CESE 1694/2009, 5. marraskuuta 2009 aiheesta ”Sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen tiiviimmän hallinnollisen yhteistyön avulla”.

(17) EUVL C 85, 4.4.2008, s. 1.

(18) Katso http://ec.europa.eu/community_law/your_rights/your_rights_fi.htm

(19) EUVL C 128, 18.5.2010, 97.

(20) Katso http://ec.europa.eu/community_law/index_fi.htm.

(21) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 5 maaliskuuta 1997, WWF UK (World Wide Fund for Nature) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. Asia T-105/95, 63 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(22) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11. joulukuuta 2001, asia T-191/99, David Petrie ym. vastaan komissio.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/100

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta”

KOM(2009) 330 lopullinen

2011/C 18/18

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Komissio päätti 2. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta

KOM(2009) 330 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 119 puolesta, 10 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen tuoda ensimmäistä kertaa julki huolestuneisuutensa kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta.

1.2

Komitea toteaa kuitenkin, että tarkasteltaessa asiaa yksinomaan oikeudellisesta näkökulmasta kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpano ei yleisesti ottaen poikkea merkittävästi yhteisön oikeuden täytäntöönpanosta. Tältä osin komitea viittaa aiheesta laatimiinsa lukuisiin lausuntoihin.

1.3

Edellä todetusta huolimatta komitea myöntää, että epäsuotuisa asema, joka kuluttajilla yleensä on kulutussuhteessa ja jonka johdosta heidän katsotaan yleisesti ottaen olevan ”heikompi osapuoli” luonteeltaan epätasapainoisessa oikeussuhteessa, antaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen perusteet sille, että kiinnitetään erityistä huomiota tapaan, jolla säännöstön täytäntöönpano varmistetaan eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä.

1.4	Komitea toteaa myös, että talouden kannalta tarkasteltuna huomattavat erot kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa eri jäsenvaltioissa saattavat aiheuttaa vääristymiä sisämarkkinoilla ja haitata tervettä ja rehtiä kilpailua.

1.5

Huolimatta muutamista edistysaskeleista, joihin viitataan kohdissa 2.1, 3.14, 4.2, 4.3, 4.4, 4.5 ja 4.6, ETSK pahoittelee, että komissio on menettänyt tilaisuuden esittää informatiivinen ja jäsennelty asiakirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanon konkreettisesta tilasta, määritellä täsmällisesti ja tarkasti oikeuden soveltamisen sisältö ja keskeiset muuttujat sekä aikaansaada edistymistä tekemällä huolellisesti määriteltyjä ja toteutettavissa olevia toimintaehdotuksia tilanteen parantamiseksi lähitulevaisuudessa.

1.6	ETSK toteaa pettyneenä, ettei komissio edes tee sellaista päätelmää, että kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa on vakavia puutteita, eikä mainitse kyseisten puutteiden määrää tai laatua saati luettele tai analysoi niiden syitä.

1.7

Niin ikään pettyneenä ETSK toteaa, että sen sijaan komissio on pitäytynyt tavanomaisissa kuluneissa sanonnoissa menettäen näin poliittisen tilaisuuden ja esittänyt joukon perustelemattomia näkemyksiä vailla minkäänlaista käytännön hyötyä. Selittämättömällä tavalla komissio ei myöskään tee minkäänlaisia uusia aloitteita eikä siltä osin edes pohdi tarvittavan rahoituksen saatavuutta.

1.8

Myös aiemmissa strategia-asiakirjoissa määritellyiltä sinänsä myönteisiltä suuntaviivoilta puuttuu punainen lanka, jonka ansiosta ne olisivat johdonmukaisia. Olisi ollut erityisen tärkeää ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (1) täytäntöönpanon sekä asetuksen täytäntöönpanosta asianmukaisesti laaditun kertomuksen myönteiset tulokset; on olennaista lukea kertomusta tiedonannon rinnalla tiedonannon ymmärtämiseksi.

1.9	ETSK pahoittelee, ettei komissio ole hyödyntänyt tilannetta ja huomioinut usein esitettyä pyyntöä muuttaa tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavia periaatteita koskevia suosituksia yleisesti velvoittaviksi direktiiveiksi tai asetuksiksi.

1.10

ETSK suosittaa painokkaasti, että komissio ryhtyy lähitulevaisuudessa uudelleen käsittelemään kysymystä kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta, tällä kertaa kuitenkin valkoisen kirjan kaltaisen, laajaan tutkimukseen sekä kaikkien sidosryhmien (stakeholders) kuulemiseen perustuvan välineen tarjoamissa laajemmissa puitteissa, minkä pohjalta se voi ryhtyä yksityiskohtaisesti määrittelemään alalle todellista unionin laajuista poliittista strategiaa.

2. Johdanto

2.1

Kiinnittäessään huomiota kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon komissio näyttää ensimmäistä kertaa olevan huolestunut ensisijaisesti lainsäädännön tehokkuudesta, mitä on pidettävä tervetulleena. Näin tehdessään komissio osoittaa, että lainsäädännön laatimisen (law in the books) ohella sitä kiinnostaa myös lainsäädännön soveltaminen (law in action), toisin sanoen se, miten kohteen olevat tahot – muun muassa julkishallinto ja erityisesti oikeusviranomaiset, yritykset ja ylipäätään kansalaiset – hyväksyvät oikeussäännöt ja tulkitsevat ja soveltavat niitä.

2.2

Tämä kysymys on ollut jo pitkään keskeisessä asemassa useissa ETSK:n lausunnoissa, joissa komitea on toistuvasti kiinnittänyt huomiota asian merkittävyyteen ja antanut suosituksia ja tehnyt toimintaehdotuksia (2). Tältä osin mainittakoon erityisesti komitean oma-aloitteiset lausunnot ”Kuluttajapolitiikka EU:n laajentumisen jälkeen” (3), ”EU:n lainsäädännön soveltamisen parantaminen” (4) sekä ”Ennakoiva oikeus: askel kohti parempaa sääntelyä EU:n tasolla” (5).

2.3

Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää erottaa toisistaan lainsäädännön vapaaehtoinen noudattaminen, kun kyse on tahoista, joille säännökset on suunnattu ja joiden motivaatio ja kannustimet voivat olla sosiologisessa mielessä hyvin erilaiset, sekä noudattamisvelvoitteen asettaminen tai asianmukainen täytäntöönpano, kun kyse on periaatteessa tuomioistuimista tuomiovaltaa käyttävinä eliminä, mutta myös muista hallinnollisista tahoista, joilla on valtuudet pakottaa oikeussäännösten noudattamiseen tai määrätä seuraamuksia niiden noudattamatta jättämisestä.

2.4

Yhteiskunnalliselta sekä taloudelliselta ja oikeudelliselta kannalta tarkasteltuina edellä kuvailtuja eri tilanteita on aiheellista arvioida eettisesti eri tavoin; niihin sisältyy erilaisia käyttäytymiseen liittyviä osatekijöitä, jotka on otettava huomioon tarkasteltaessa yleisellä tasolla minkä tahansa oikeuden alan säännösten noudattamista tai täytäntöönpanoa, kuten tässä tapauksessa yhteisön kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanoa.

2.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yksi – ei ainut – kuluttajapolitiikan tavoitteista on ”luoda ympäristö, jossa kuluttajat voivat hankkia tavaroita ja palveluita ajattelematta valtioiden rajoja”. ETSK ei kuitenkaan pidä kuluttajapolitiikkaa toissijaisena sisämarkkinoiden toteuttamiseen nähden eikä kuluttajia pelkkinä välineinä yhtenäismarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. Tästä syystä ETSK katsoo komission näkemykseen nähden päinvastaisesti, että jos direktiivi sopimattomista kaupallisista menettelyistä on ”oiva esimerkki”, se on oiva esimerkki nimenomaan huonosta lainsäädännöstä (6), sillä se on johtanut kaoottiseen täytäntöönpanoon suuressa osassa jäsenvaltioita. Onkin päinvastoin valitettavaa, että kyseisenlaista ”esimerkkiä” on seurattu kulutusluotoista ja osa-aikaisesta käyttöoikeudesta annetuissa äskettäisissä direktiiveissä ja että näin on toimittu myös kuluttajien oikeuksia koskevan direktiiviehdotuksen tapauksessa.

2.6

Juuri tässä mielessä, kun kuluttajien oikeuksien määritelmä asetetaan kansalaisoikeuksia koskevaan laajempaan yhteyteen, ETSK katsoo komission tavoin, että kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tehokas täytäntöönpano on yksi kuluttajapolitiikan painopisteistä, sillä ainoastaan lainsäädännön tehokkaalla täytäntöönpanolla varmistetaan, että taustalla ja säännösten perusteena olevat arvot toteutuvat.

3. Yleistä

3.1

Tiedonannossa keskitytään – toisin kuin sen otsikosta voidaan ensi silmäyksellä päätellä – yhteisön oikeuden täytäntöönpanon lopputulokseen, toisin sanoen konkreettisemmin siihen, miten viranomaiset noudattavat ja panevat täytäntöön kansallisia säännöksiä, jotka perustuvat yhteisön oikeuden saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen sisällyttämiseen kansalliseen oikeuteen, sekä rooliin, joka komissiolla voi olla tässä yhteydessä.

3.2

Lisättäköön, että tiedonantoa on ehdottomasti luettava yhdessä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annettua asetusta (EY) N:o 2006/2004 (7) käsittelevän, samana päivänä julkaistun ja asianmukaisesti laaditun kertomuksen kanssa, jota on pidettävä tiedonannon lähtökohtana huolimatta siitä, ettei kertomusta toimitettu komitealle lausunnon laatimista varten. Samalla on tärkeää painottaa kyseisen asetuksen täytäntöönpanon ja seurausten myönteisiä vaikutuksia jäsenvaltioissa.

3.3

ETSK katsoo, että tiedonannon kapeasta aihealueesta huolimatta komission olisi pitänyt tiedonannon pohjustamiseksi toimittaa konkreettisia tietoja yhteisön säännöstön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisesta jäsenvaltioissa. Tällaisia tietoja esitetään esimerkiksi vuosikertomuksissa yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (8) sekä tiettyjä direktiivejä käsittelevissä yksittäisissä tiedonannoissa (9), jotka sisältävät viittauksia siihen, miten direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja miten niitä on sovellettu.

3.4

Komission olisi lisäksi pitänyt laatia kriittinen ja huolellinen analyysi nykyisten mekanismien toiminnasta ja niistä saaduista tuloksista käytettävissään olevien, erityisesti kuluttajamarkkinoiden tulostaulua (10) varten kerättyjen sekä terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 22. joulukuuta 2006 julkistettuun loppuraporttiin Ex-post evaluation of the impact of the Consumer Policy Strategy 2002–2006 on national consumer policy (11) sisältyvien tietojen pohjalta sen sijaan, että se yksinkertaisesti luettelee kyseiset mekanismit yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaammasta valvonnasta antamassaan tiedonannossa (12) vahvistettuja suuntaviivoja noudattaen. Tiedonannosta ei käy itse asiassa edes selväksi, katsooko komissio, että yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa on puutteita, jotka edellyttävät uusia toimenpiteitä, ja jos näin on, minkälaisia toimenpiteitä.

3.5

ETSK sitä vastoin katsoo, että yhteisön säännöstön täytäntöönpano jäsenvaltioissa on yleisesti puutteellista, mihin se on viitannut useissa yhteyksissä. Tähän ovat syynä erityisesti seuraavat seikat:

a)	tapa, jolla monet EU:n direktiivit laaditaan (13) noudattamatta lainsäädännön parantamista koskevia ohjeita (14) erityisesti, kun kyse on ennakkoarviointitutkimuksista

b)	sattumanvarainen tapa, jolla jo alun perin huonosti suunniteltuja ja laadittuja säännöksiä saatetaan osaksi kansallisia lainsäädäntöjä

c)	yhteisön säännösten sisällyttäminen virheellisesti tai epätäydellisesti kansallisiin lainsäädäntöihin, joiden puitteissa niitä pidetään usein epätoivottavina sekä kansallisille tavoille, tottumuksille ja eduille vastakkaisina

kansallisten viranomaisten poliittisen tahdon puute noudattaa ja panna täytäntöön niiden lainsäädännölle ja kansalliselle perinteelle ”vieraina” pidettyjä säännöksiä sekä jatkuva suuntaus lisätä yhteisön säädöksiin uusia tarpeettomia säännöksiä tai valita yhteisön säännöksistä tietyt osat toisten sijasta (ilmiöt, jotka tunnetaan sääntelyn parantamisena [goldplating] ja parhaiden osien valikointina [cherry picking])

e)	kansallisilta viranomaisilta puuttuvat perusvalmiudet ja erityiskoulutus ymmärtää yhteisön säännöstöä ja panna se täytäntöön erityisesti kuluttajansuojan osalta

eräiden tuomioistuinten huono toimivuus ja eräiden tuomareiden sekä oikeusjärjestelmän muiden toimijoiden (asianajajat, oikeushallinnonvirkamiehet jne.) valmistautumattomuus, mikä johtaa usein siihen, että kansallisen lainsäädännön osaksi saatettuja säännöksiä sovelletaan väärin tai että niitä ei sovelleta, sekä hyvin usein siihen, että sovelletaan rinnakkaisia kansallisen lainsäädännön sääntöjä (15)

g)	kattavien hallinnollisen yhteistyön toimenpiteiden puuttuminen, jotta kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja erityisesti kuluttajansuojajärjestöt otettaisiin mukaan toimintaan.

3.6	ETSK on tältä osin kiinnittänyt toistuvasti huomiota siihen, että keskusteltaessa yhteisön säännöstön noudattamisesta ja noudattamatta jättämisestä on painotettava nimenomaan lainsäädännön vapaaehtoista – oma-aloitteista tai ulkoapäin johdettua – noudattamista.

3.7

Tämä merkitsee sitä, että komission olisi toimivaltansa puitteissa keskitettävä toimensa ja aloitteensa ennen kaikkea kuluttajille ja alan ammattilaisille suunnatun tiedotuksen ja koulutuksen parantamiseen sekä heidän motivoimiseensa ja kannustamiseensa kansallisen lainsäädännön osaksi saatetun yhteisön oikeuden noudattamista silmällä pitäen.

3.8

Komission toimet olisi lisäksi kohdistettava ensisijaisesti kansallisille viranomaisille suunnattavaan tiedottamiseen ja kouluttamiseen erityisesti, kun kyse on viranomaisista, jotka ovat välittömässä vastuussa yhteisön oikeuden täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa. Tällöin etusijalle tulisi asettaa tuomareille ja ylipäänsä muille tuomiovaltaa käyttäville viranomaisille suunnattava tiedotus ja koulutus; heidän tehtävänään on viime kädessä tulkita oikeutta ja soveltaa sitä konkreettisiin riita-asioihin.

3.9

Komissiosta poiketen ETSK ei kuitenkaan katso, että pelkkä tiedottaminen riittäisi lisäämään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia (empowerment). ETSK onkin kiinnittänyt huomiota tarpeeseen tarjota kuluttajille tehokkaita keinoja ja välineitä lainsäädännön tosiasiallisen täytäntöönpanon ja heidän oikeuksiensa tehokaan toteutumisen varmistamiseksi.

3.10

Edellä todetun valossa itsesääntelyn ja erityisesti yhteissääntelyn rooli saa erityisen merkityksen, kunhan vapaaehtoisesti omaksuttujen tai sidosryhmien välillä neuvoteltujen järjestelyiden uskottavuuteen liittyvät parametrit varmistetaan ja turvataan, jotta kyseiset järjestelmät saavat kaikkien luottamuksen.

3.11

Komission on kiinnitettävä erityistä huomiota myös oikeusjärjestelmää täydentäviin välitys-, sovittelu- ja välimiesjärjestelmiin sekä niiden uskottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseen. Tässä mielessä onkin outoa, ettei komissio tälläkään kertaa ole ottanut huomioon ETSK:n toistuvasti esittämää pyyntöä muuttaa tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavia periaatteita koskevat suositukset (16) yleisesti velvoittaviksi direktiiveiksi tai asetuksiksi. Tilanne on erityisen hankala, kun yhdenmukaistamisen puuttuessa jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat oikeusperinteet johtavat hyvin erilaiseen kehitykseen suunniteltaessa vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä.

3.12

Suurin epäkohta komission aloitteessa liittyy kuitenkin siviiliprosessioikeuden alaan huolimatta oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston aloitteiden ansiosta aikaansaadusta edistymisestä (17) erityisesti menettelyissä, joissa otetaan huomioon kuluttajien oikeuksien ja yhteisten etujen erityispiirteet; yli kahdenkymmenen vuoden aikana toteutettujen ”tutkimusten” ja ”kuulemisten” jälkeen kyseistä epäkohtaa ei ole ratkaistu kilpailuoikeuden rikkomista käsittelevissä vihreässä eikä valkoisessa kirjassa (18). Myöskään äskettäisessä vihreässä kirjassa kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista (19) ei tuoda esiin todellisia viitteitä poliittisesta tahdosta aikaansaada edistymistä, kuten ETSK:n äskettäisessä lausunnossa (20) yksiselitteisesti todetaan.

3.13

Siksi olisi olennaisen tärkeää, että komissio yhteisön oikeusjärjestelmän valvojana kiinnittäisi erityistä huomiota siihen, miten se suhtautuu EY:n perustamissopimuksen 211 artiklassa sille määrätyn harkintavaltansa (21) – ei kuitenkaan mielivaltansa – käyttämiseen rikkomistapauksissa erityisesti, kun kyse on tarpeellisista sisäisistä menettelyistä tehtävän toteuttamiseksi tehokkaasti ja puolueettomasti perustamissopimuksen mukaisesti (22), kuten ensisijaisuusperusteista, valitusten arviointi- ja käsittelymekanismeista, varsinaisista välineistä rikkomusten havaitsemiseksi viran puolesta sekä keinoista parantaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimintaa ja muita täydentäviä välineitä (Solvit-järjestelmä, FIN-Net, ECC-Net sekä vaihtoehtoiset ja tuomioistuinten ulkopuoliset keinot).

3.14

Vaikka kyseessä ei olekaan suora osoitus lainsäädännön täytäntöönpanosta, kuluttajien tekemät valitukset ovat näin ollen merkittävä ilmentymä siitä, kuinka lainsäädännön kohteena olevat tahot ymmärtävät lainsäädännön, kuten kuluttajamarkkinoiden toisesta tulostaulusta (23) yksiselitteisesti käy ilmi. Siksi komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen ryhtyä komitean suosituksen mukaisesti kehittämään yhdenmukaistettua menetelmää kuluttajien esittämien valitusten ja korvausvaatimusten käsittelyä varten (24).

4. Erityistä

4.1

ETSK toteaa, että komission tiedonannossa toistetaan aiemmat painopisteet eikä esitetä mitään uutta verrattuna siihen, mikä oli jo määritelty ensisijaisen toiminnan ohjelmissa vuosiksi 2005–2010 (25). Lisäksi siinä ainoastaan vahvistetaan Euroopan unionin kuluttajapoliittisessa strategiassa vuosiksi 2007–2013 (26) mainitut seikat esittämättä uusia toimenpiteitä. Näin ollen ETSK voi ainoastaan vahvistaa sen, mitä se on todennut aiemmissa lausunnoissaan (27).

4.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio näyttää viimeinkin olevan valmis soveltamaan EY:n perustamissopimuksen 153 artiklaa uusiin aloitteisiin jäsenvaltioiden välisten yhteistyötoimien vahvistamiseksi. Komissio ei kuitenkaan täsmennä, mitä uusia aloitteita se suunnittelee niiden lisäksi, jotka se on jo käynnistänyt ja joita ETSK on aikoinaan kommentoinut, toisin sanoen yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi ja uusi lainsäädäntökehys (28) sekä Rapex-järjestelmä varsinkin lelujen osalta (29); erityisesti on aiheellista mainita viikoittain julkaistava luettelo vaarallisista kulutustavaroista, joista on tehty ilmoitus Rapex-järjestelmässä.

4.3

Tarkasteltaessa kuluttajansuojaa käsittelevää yhteistyöverkostoa (CPC-verkosto) ETSK yhtyy edellä mainittuun, asianmukaisesti laadittuun komission kertomukseen havaittujen ongelmien ja siinä esitettyjen päätelmien osalta sekä kuluttajamarkkinoiden toisen tulostaulun tuloksiin (30) erityisesti täytäntöönpanon osalta.

4.4

Eräs seikka, jota on vahvistettava, on sellaisten komission ja kansallisten viranomaisten toteuttamien toimien tunnetuksi tekeminen, joilla valvotaan sitä, kuinka julkiset tai yksityiset elimet noudattavat niille tarkoitettua voimaan saatettua oikeutta. Näin lisätään kuluttajansuojapolitiikan näkyvyyttä, ja se on myös keino estää haitallisia käytänteitä ja lisätä kuluttajien turvallisuudentunnetta.

4.5

Uudet keinot viestiä markkinatietoja on kannatettava aloite, jotta kuluttajilla olisi käytettävissään entistä paremmat tiedot tehdäkseen vastuullisia valintoja. Komission olisikin hyvä täsmentää, kuinka se aikoo toteuttaa tämän aloitteen. Niin ikään odotetaan innolla tiedonannossa mainittua sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa tietokantaa; voidaan vain toivoa, ettei sen kohtalo ole sama kuin CLAB-tietokannan (tietokanta kohtuuttomia ehtoja koskevista kansallisista oikeuskäytännöistä).

4.6

Tarkasteltaessa ehdotusta määritellä ”vakiotulkintoja” yhteisön lainsäädännöstä ”kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten” käytettäväksi ETSK on tyytyväinen selvitykseen, jonka komission edustajat antoivat valmisteluryhmän kokouksissa ja jonka mukaan kyseinen aloite on suunnattu yksinomaan hallinto- mutta ei oikeusviranomaisille, eikä sillä kyseenalaisteta unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa vahvistaa ennakkoratkaisun luonteinen tulkinta yhteisön oikeudesta.

4.7

Kolmansien maiden kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön osalta tiedonannossa ei esitetä konkreettisia tietoja tähän mennessä toteutetuista toimenpiteistä eikä määritellä strategiaa, jota ehdotetaan noudatettavaksi tulevaisuudessa erityisesti, kun kyse on strategian ulottamisesta kattamaan muut alueellisen taloudellisen yhdentymisen alalla toimivat kansainväliset elimet ja organisaatiot. ETSK:ta askarruttaa se, valvotaanko tehokkaasti, että kolmansista maista peräisin olevat tuotteet noudattavat yhteisön säännöstöä: valvonta ei ole näkyvästi esillä eivätkä sen tulokset ole avoimia.

4.8

Lisäksi ETSK on huolissaan siitä, riittääkö komission käytettävissä oleva rahoitus edellä mainittujen toimien toteuttamiseen, kun otetaan huomioon kuluttajapolitiikkaan osoitettavien määrärahojen vähentäminen. Tilanne saattaa komission uudessa toimintarakenteessa huonontua siitä syystä, että vastuu kuluttaja-asioista jaetaan kahden pääosaston kesken.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(2) Erityisen huomion ansaitsee parhaillaan laadittavana oleva lausunto aiheesta ”Komission 25. vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta” (KOM(2008) 777 lopullinen) (asiakokonaisuus INT/492).

(3) EUVL C 221, 8.9.2005, s. 153.

(4) EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52.

(5) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 26.

(6) Kuten ETSK ennusti lausunnossaan (EUVL C 108, 30.4.2004, s. 81).

(7) KOM(2009) 336 lopullinen.

(8) Ks. 25. vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (KOM(2008) 777 lopullinen, SEK(2008) 2854, SEK(2008) 2855) sekä asiakokonaisuudesta INT/492 valmisteilla oleva ETSK:n lausunto.

(9) Esimerkkeinä mainittakoon tiedonannot etäsopimuksista (KOM(2006) 514 lopullinen) (ETSK:n lausunto: EUVL C 175, 27.7.2007, s. 28), tietyntyyppisten tavaroiden kaupasta ja niihin liittyvistä takuista (KOM(2007) 210 lopullinen) (ETSK:n lausunto: EUVL C 162, 25.6.2008, s. 31), aikaosuuksista (KOM(2007) 303 lopullinen) (ETSK:n lausunto EUVL C 44, 16.2.2008, s. 27) sekä lelujen turvallisuudesta (KOM(2008) 9 lopullinen) (ETSK:n lausunto: EUVL C 77, 31.3.2009, s. 8).

(10) KOM(2009) 25 lopullinen.

(11) Laatija: Van Dijk Management Consultants.

(12) KOM(2002) 725 lopullinen.

(13) Oma-aloitteisessa lausunnossaan (EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52) ETSK katsoo, että lainsäädännön sekä sen soveltamisen ja noudattamisen valvonnan parantaminen ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa: hyvä lainsäädäntö on sovellettavissa ja sitä myös noudatetaan.

(14) On itse asiassa vähintään hämmästyttävää, että EP:n, neuvoston ja komission tekemää toimielinten välistä sopimusta paremmasta lainsäädännöstä (EUVL C 321, 31.12.2003) ei edes mainita komission tiedonannossa.

(15) Eräs hyvin tunnettu esimerkki on tuottajan vastuuta koskevan direktiivin 85/374/ETY (EYVL L 210, 7.8.1985), jota on muutettu direktiivillä 1999/34/EY (EYVL L 141, 4.6.1999), yleinen noudattamatta jättäminen ja sen korvaaminen vastaavilla kansallisen lainsäädännön säännöksillä, kuten yksiselitteisesti todettiin kuluttajaoikeusasioiden keskuksen (Centre de Droit de la Consommation) Louvain-la-Neuvessa 23.–24. maaliskuuta 1995 järjestämässä konferenssissa La Directive 85/374/CEE relative à la responsabililité du fait des produits: dix ans après (”Tuotevastuuta koskeva direktiivi 85/374/ETY kymmenen vuoden jälkeen”).

(16) Suositukset, jotka on annettu 30. maaliskuuta 1998 (EYVL L 115, 17.4.1998) ja 4. huhtikuuta 2001 (EYVL L 109, 19.4.2001).

(17) Tältä osin on aiheellista mainita erityisesti eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely (asetus (EY) N:o 861/2007; EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1) sekä ehdotukset tuomioiden täytäntöönpanon tehostamiseksi EU:ssa: pankkitalletusten takavarikointi (KOM(2006) 618 lopullinen) ja velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (KOM(2008) 128 lopullinen), jotka on kuitenkin lähinnä tarkoitettu helpottamaan yritysten suorittamaa velkojen perintää eikä hyödyttämään kuluttajia (ks. lausunnot EUVL C 10, 15.1.2008, s. 2 ja EUVL C 175, 28.7.2009, s. 73).

(18) KOM(2005) 672 lopullinen ja KOM(2008) 165 lopullinen; ks. lausunnot EUVL C 324, 30.12.2006, s. 1 ja EUVL C 228, 22.9.2009, s. 40.

(19) KOM(2008) 794 lopullinen.

(20) Marraskuun 5. päivänä 2009 annettu lausunto CESE 586/2009 (asiakokonaisuus INT/473); samasta aiheesta ks. myös oma-aloitteinen lausunto ”Ryhmäkanteiden ja niiden aseman määrittely yhteisön kuluttajansuojalainsäädännön alalla” (EUVL C 162, 25.6.2008, s. 1).

(21) Ks. tähän liittyen asiassa C-317/92, komissio v. Saksa, 1. kesäkuuta 1994 annettu tuomio ja asiassa C-422/92, komissio v. Saksa, 10. toukokuuta 1995 annettu tuomio.

(22) KOM(2002) 725 lopullinen.

(23) KOM(2009) 25 lopullinen ja ennen kaikkea SEC(2009) 76, osa 1.

(24) KOM(2009) 346 lopullinen (CESE 97/2010).

(25) Muun muassa tarve laatia aiempaa perusteellisempi analyysi kaikista markkinoista luomalla yhteisiä tietojenkäsittelymenetelmiä tietojen vertailemisen mahdollistamiseksi sekä luomalla lainsäädännön soveltamisen indikaattoreita.

(26) KOM(2007) 99 lopullinen.

(27) EUVL C 95, 23.4.2003 ja EUVL C 162, 25.6.2008, s. 20.

(28) Asetus (EY) N:o 765/2008 ja päätös 2008/762/EY; ETSK:n lausunto: EUVL C 120, 16.5.2008, s. 1.

(29) KOM(2008) 9 lopullinen, ETSK:n lausunto: EUVL C 77, 31.3.2009, s. 8.

(30) SEC(2009) 76 lopullinen, osa 3.

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/105

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoilla”

KOM(2009) 467 lopullinen

2011/C 18/19

Esittelijä: Daniel RETUREAU

Komissio päätti 11. syyskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoilla

KOM(2009) 467 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 132 puolesta ja 5 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset ja päätelmät

1.1 Komitea pitää valitettavana, ettei komission ehdotuksissa voitu ottaa huomioon sitä uutta seikkaa, että unioni ja jäsenvaltiot ovat ratifioineet Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) ”internetsopimukset” eli WIPOn tekijänoikeussopimuksen (WIPO Copyright Treaty, WCT) ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen (WIPO Performances and Phonograms Treaty, WPPT).

1.2 Komitea haluaa, että sille tiedotetaan väärentämisenvastaisesta kauppasopimuksesta (Anti-counterfeiting trade agreement, ACTA) käytävistä neuvotteluista sekä siitä, miten internetiä koskeva ACTA-sopimuksen osa eroaa vasta ratifioiduista WIPOn sopimuksista sekä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetusta direktiivistä 2004/48/EY (1).

1.3 Komitea panee merkille, että komissio aikoo järjestää lähiaikoina sidosryhmäkokouksen. Komitea toivoo, että kokous pidetään mahdollisimman pian ja ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Myös Euroopan parlamentti tulisi kutsua mukaan mahdollisimman nopeasti.

1.4 Komitea ei missään tapauksessa hyväksy sitä, että internetiin liittyvää tekijänoikeuden käyttöä varten luodaan yksityisyyden suojaa loukkaavia erityisjärjestelmiä, jollaisista useissa jäsenvaltioissa on säädetty lailla. Se kehottaa päinvastoin toteuttamaan kuluttajille ja erityisesti nuorille suunnattuja aktiivisia koulutus- ja valistustoimia.

1.5 Komitea kannattaa komission pääehdotusta, joka koskee väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista. Keskuksen on määrä kerätä ja jakaa väärentämiskäytännöistä tarvittavaa tietoa sekä auttaa erityisesti pk-yrityksiä ja -teollisuutta, jotka usein joutuvat väärentämisen uhreiksi, saamaan paremmin tietoa oikeuksistaan.

1.6 Komitea pitää kilpailukykyneuvoston vaatimaa ja sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmään (Internal Market Information System, IMI) tukeutuvaa nopean tietojenvaihdon verkostoa erittäin hyödyllisenä, etenkin jos jäsenvaltiot pystyvät ratkaisemaan hallinnollisessa yhteistyössä ilmenneet ongelmat. Tämä riippuu myös jäsenvaltioiden välisen yhteydenpidon tehokkuudesta. Lisäksi komission tulisi raportoida säännöllisesti seurantakeskuksen keräämistä tiedoista ja sen toiminnasta.

1.7 Väärentämiseen liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta tulee torjua, ja se tulisi tehdä vahvistamalla tulliviranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä niin, että EU-tasolta mukana on Europol. Komitea pitää välttämättömänä, että EU:ssa olisi yhdenmukaistettu rikoslainsäädäntö. Ehtona on, että rikosten ja rangaistusten suhteellisuuden periaatetta noudatetaan myös kun on kyse laittomasta kopioinnista internetissä. Siitä ei pitäisi antaa ylettömiä tai kohtuuttomia säännöksiä laittoman kopioinnin tai laajuudeltaan kaupalliseksi katsottavan väärentämisen vastaisessa lainsäädännössä.

1.8 Komitea pitää siis komission ehdotuksia kannatettavina mutta suhtautuu kriittisesti ACTA-prosessin avoimuuden puutteeseen. Lisäksi yksipuoliset julistukset, joita monet jäsenvaltiot tekivät WIPOn sopimusten ratifioinnin yhteydessä joulukuussa 2009, aiheuttavat epävarmuutta. Komitea kannattaa nykyisen säännöstön puitteissa pysyvää unionin kantaa.

1.9 Komitea suosittaa, että etenkin orvoille teoksille luodaan yhdenmukainen järjestelmä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rekisteröimiseksi. Rekisteri tulee päivittää säännöllisesti, jotta eri oikeudenhaltijat on helppo jäljittää. Rekisteriin voitaisiin kirjata teoslaji, teoksen nimi ja eri oikeudenhaltijat. Komitea pyytää komissiota tutkimaan, onko tällainen järjestelmä toteutettavissa.

1.10 Lisäksi komitea korostaa tarvetta luoda Euroopan unionin patentti ja panna se täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Sen avulla pk-yritykset ja -teollisuus voisivat puolustaa innovaatioihin liittyviä immateriaalioikeuksiaan paljon tehokkaammin ja pienemmin kustannuksin kuin nykyisin.

2. Komission ehdotukset

2.1 Komissio korostaa, että tietoyhteiskunnassa on tarpeen vahvistaa immateriaalioikeuksia. Immateriaalioikeuksien suojaa unionissa ja kansainvälisellä tasolla (TRIPS (2), alakohtaiset yleissopimukset) on vahvistettava, sillä yritykset – sekä suuryritykset että pk-yritykset ja -teollisuus – pitävät näitä oikeuksia yhä suuremmassa arvossa. Tällä tavoin uudet yritykset (start-up) voivat suojata aineettoman omaisuutensa ja hankkia sen avulla pääomaa tai ottaa lainaa toimintansa käynnistämiseksi.

2.2 EU:n tulee tukea yrityksiä sellaisen henkisen omaisuuden kulttuurin avulla, jossa puolustetaan eurooppalaisia kykyjä sekä luodaan mahdollisuuksia yrityksille, korkeakoulutason tutkimukselle ja spin-off-yritysten luomiselle kampusten liepeille. (3)

2.3 Juuri immateriaalioikeuksien arvo saa väärentäjät ja tavaroita laittomasti valmistavat tahot kiinnostumaan niistä. Nämä tahot hyödyntävät erilaisia keinoja, mm. internetiä, joka on ympäri maailmaa käytettävä laittoman tavaran markkinoiden väline. Tällainen toiminta rajoittaa innovointia ja uhkaa työllisyyttä, millä on vakavia taloudellisia vaikutuksia yrityksille etenkin taloustaantuman aikaan.

2.4 Laittoman tavaran markkinat ovat laajentuneet ”perinteisistä” kopioinnin tai väärentämisen kohteista (elokuvat, muotitavarat, musiikki, tietokoneohjelmat, luksustuotteet) muihin suurten joukkojen kulutushyödykkeisiin: elintarvikkeisiin, hygieniatuotteisiin, auton varaosiin, leluihin, sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin yms.

2.5 Myös terveysala on kohteena: lääkeväärennökset voivat vaarantaa ihmisten terveyden.

2.6 Väärentämisellä ja laittomien kopioiden kaupittelulla on yhä huolestuttavammat seuraukset etenkin kun järjestäytynyt rikollisuus on vahvasti mukana väärennöstoiminnassa.

2.7 Unioniin on luotu sääntelykehys, johon kuuluu mm. direktiivi 2004/48/EY (4) teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisesta. Siviilioikeutta on yhdenmukaistettu, ja neuvostossa on käsiteltävänä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskeva ehdotus. EU:n tullitoimintaa koskeva asetus sallii laittomien kopioiden takavarikoinnin ja seuraamusten langettamisen tällaisen tavaran kaupittelusta. Komissio konsultoi jäsenvaltioita tulliasetuksen parantamisesta.

2.8 Komissio haluaa toteuttaa väärentämisen ja piratismin torjuntaa koskevan kattavan eurooppalaisen suunnitelman puitteissa muita kuin lainsäädäntötoimia 25. syyskuuta 2008 annetun kilpailukykyneuvoston päätöslauselman mukaisesti.

2.9 Komissio aikoo neuvoa-antavan asiantuntijaryhmän päätelmien mukaisesti lisätä tukea lainrikkojien kiinnisaamiseksi ja toteuttaa useita hankkeita, joiden avulla pk-yrityksiä autetaan sisällyttämään immateriaalioikeudet osaksi innovoinnin ja tietojohtamisen strategioitaan. Asiantuntijaryhmä kiinnitti päätelmissään huomiota erityisesti pk-yritysten asemaan.

2.10 Kansainvälisellä tasolla komissio kehittelee kolmansiin maihin liittyvää suojelustrategiaa (esim. EU:n ja Kiinan väärentämisenvastaiset sopimukset, tullivalvontaa koskevat aloitteet). Tukipalvelu, jonka tarkoituksena on auttaa Kiinassa toimivia pk-yrityksiä immateriaalioikeusasioissa (China IPR SME Helpdesk), on aloittanut toimintansa.

2.11 Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tulisi lujittaa eurooppalaisen strategian osallistavuuden edistämiseksi. Toukokuussa 2008 pidetyn korkean tason konferenssin jälkeen komissio esitti teollisoikeuksia koskevan eurooppalaisen strategian ja kilpailukykyneuvosto antoi edellä mainitun päätöslauselman kattavasta eurooppalaisesta suunnitelmasta väärentämisen ja piratismin torjumiseksi. Lisäksi neuvosto kehotti komissiota vahvistamaan toimia rajoilla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2.12 On kuitenkin erittäin vaikeaa kerätä tietoja väärentämisen ja laittomien kopioiden kaupittelun luonteesta ja laajuudesta sekä arvioida niiden todellista vaikutusta Euroopan talouteen. Jäsenvaltioiden eri elinten hallussa olevia tietoja on vaikea koota ja kiteyttää. Niiden lisäksi komission kokoamat tiedot rajoilla tehdyistä takavarikoinneista antavat vain hyvin vajavaisen kuvan todellisuudesta. Tietopohjaa tulisi laajentaa, jotta voidaan arvioida perusteellisesti väärentämiseen liittyvän laittoman toiminnan maailmanlaajuiset ja myös paikalliset seuraukset ja selvittää, miksi tietyt tuotteet tai alat ja tietyt alueet ovat erityisen alttiita tällaiselle toiminnalle. Näin voitaisiin laatia yhä tarkemmin kohdennettuja toimintasuunnitelmia.

2.13 Kilpailukykyneuvosto suositti väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista, jotta kyseisiin ilmiöihin voidaan perehtyä tarkemmin. Komissio on parhaillaan perustamassa seurantakeskusta, jonka on määrä kerätä kaikki mahdollinen tieto immateriaalioikeuksien loukkauksista. Se katsoo kuitenkin, että seurantakeskuksen tehtävänkuvan olisi oltava laajempi: sen tulisi olla foorumi, jolla jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien edustajat vaihtavat tietoja ja asiantuntemusta hyvistä käytänteistä laatiakseen yhteisiä väärentämisen ja piratismin vastaisia strategioita ja antaakseen suosituksia poliittisille päättäjille.

2.14 Jotta seurantakeskuksesta tulisi oleellinen voimavara, tulisi komission, jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin tehdä tiivistä yhteistyötä sen puitteissa. Lisäksi seurantakeskuksen tulisi edistää kumppanuutta kuluttajajärjestöjen kanssa käytännön suositusten laatimiseksi ja kuluttajien valistamiseksi. Julkisen vuosikertomuksen ansiosta yleisö voisi saada käsityksen ongelmista ja niiden ratkaisutavoista.

2.15 Lisäksi komissio kertoo, millainen rooli seurantakeskuksella on edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamisessa.

2.16 Seurantakeskuksesta on tarkoitus tulla kaikkia sidosryhmiä palveleva foorumi, jossa on yksi edustaja kustakin maasta ja edustettuina on oltava laaja kirjo erilaisia eurooppalaisia ja kansallisia elimiä. Siihen kutsuttaisiin mukaan niitä talouden aloja, joita asia koskee eniten ja joilla on siitä eniten kokemusta, sekä kuluttajien ja pk-yritysten edustajia.

2.17 Immateriaalioikeuksien johdonmukainen valvonta edellyttää aitoa vahvistettua ja tehostettua hallinnollista yhteistyötä väärentämisen ja piratismin torjunnassa sekä aitoa kumppanuutta rajattomien sisämarkkinoiden luomiseksi. Tätä varten tulee luoda koko EU:n kattava tehokas yhteyspisteiden verkosto.

2.18 Lisäksi tulee parantaa väärentämisen torjunnan sisäistä koordinointia ja nimetä kansalliset koordinaattorit hoitamaan sitä tarkan toimeksiannon mukaisesti.

2.19 Niin ikään tulee parantaa kansallisten rakenteiden avoimuutta valtiollisten rajojen yli tehtävässä työssä sellaisten yritysten toimien tukemiseksi, joiden oikeuksia on loukattu. Kansallisten teollis- ja tekijänoikeusvirastojen tulee myös osallistua tiedottamiseen ja omaksua uusia tehtäviä, kuten valveuttaminen ja pk-yritysten kohdennettu auttaminen yhteistyössä Euroopan patenttiviraston (EPO) kanssa. Tavaramerkkeihin liittyvissä asioissa niiden tulee tehdä yhteistyötä sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) kanssa.

2.20 Kilpailukykyneuvosto pyysi lisäksi komissiota rakentamaan rajatylittävän verkoston, jonka avulla voidaan vaihtaa keskeisiä tietoja nopeasti ja joka hyödyntää kansallisia yhteyspisteitä ja nykyaikaisia tietojenvaihdon välineitä. Kaikkien toimivaltaisten elinten ja kaikkien kansallisten teollisoikeusvirastojen tulee hyödyntää sähköistä verkkoa, jonka välityksellä voidaan vaihtaa tehokkaasti ja nopeasti tietoja immateriaalioikeuksien loukkauksista.

2.21 Komissio tutkii parhaillaan sopivaa käyttöliittymää ja mahdollisuuksia hyödyntää olemassa olevaa sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmää (IMI) keskeisten tietojen sujuvan siirron varmistamiseksi.

2.22 Ottamalla esille immateriaalioikeuksien loukkauksien kaikki vakavat seuraukset komissio haluaa kannustaa tällaisten oikeuksien haltijoita ja kaikkia kaupalliseen ketjuun liittyviä tahoja yhdistämään voimansa piratismin ja väärentämisen torjumiseksi. Se on niiden yhteisen edun mukaista. Yksi mahdollinen keino olisi vapaaehtoisten sopimusten solmiminen väärentämisen ja piratismin torjumiseksi ruohonjuuritasolla sekä teknisten ratkaisujen kartoittaminen väärennettyjen tavaroiden havaitsemiseksi. Tällaiset sopimukset voisivat ulottua unionin rajojen ulkopuolelle. Käytettävien keinojen on tietenkin oltava ehdottomasti lainmukaisia.

2.23 Väärennösten internetmyynti herättää erityisiä kysymyksiä, ja komissio on käynnistänyt sidosryhmien kanssa jäsennetyn vuoropuhelun, sillä internet on väärentäjille ja tavaroita laittomasti valmistaville tahoille hyvin joustava kanava, jonka kautta ne voivat toimia maailmanlaajuisesti ja kiertää paikallista lainsäädäntöä. Parhaillaan käytävien ja myöhemmin jatkuvien kokousten tavoitteena on laatia konkreettisia menettelyjä, joiden avulla väärennökset voidaan velvoittaa poistamaan myyntisivustoilta vapaaehtoisten sopimusten nojalla. Jos tavaramerkin haltijat ja internetyritykset eivät pääse yhteisymmärrykseen, komissio aikoo harkita lainsäädäntöratkaisuja, jotka liittyvät erityisesti immateriaalioikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettuun direktiiviin.

3. Komitean huomiot

3.1 Komission ehdotus koskee nimenomaan eurooppalaisten pk-yritysten immateriaalioikeuksien suojelua. Komitea katsoo, että pk-yritykset todella tarvitsevat erityistukea voidakseen paremmin puolustaa sovellettavien oikeussääntöjen ja direktiivin 2004/48 mukaisia oikeuksiaan. Rikosoikeudellinen ulottuvuus puuttuu kuitenkin edelleen, ja jäsenvaltioiden tulisi pohtia tähän kysymykseen tasapainoista ja oikeasuhtaista ratkaisua. Komitea toivoo Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (5) pohjautuvaa ratkaisua immateriaalioikeuksien haltijoiden toimien tukemiseksi.

3.2 Seurantakeskuksen tulisi auttaa torjumaan kaikenlaisia immateriaalioikeuksien loukkauksia liikeyritysten koosta riippumatta. Painopisteen tulisi kuitenkin olla pk-yrityksissä ja -teollisuudessa sekä niiden erityistarpeissa.

3.3 Osaa ehdotuksista, kuten vapaaehtoisia sopimuksia, toteutetaan jo nyt, mutta osa on vasta suunnitteilla. Tiedonannossa ei korosteta eräillä aloilla esiintyviä vastuksia, jotka vaativat selvittämistä; esim. hallinnollinen yhteistyö näyttää usein toimivan huonosti.

3.4 Internetin välityksellä tapahtuvaan laittomaan kopiointiin ja väärentämiseen liittyen uutta on se, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ratifioivat joulukuussa 2009 WIPOn ”internetsopimukset”. Tämä periaatteessa yhtenäisti tässä asiassa sovellettavan unionin oikeuden. Julistukset, joita monet jäsenvaltiot esittivät ratifioinnin yhteydessä, saattavat kuitenkin kyseenalaistaa unionitason yhtenäisen lähestymistavan. Kyseisissä sopimuksissa määrätään kaupallisiin tarkoituksiin tehtävien kopioiden ja väärennösten torjumisesta, kuten myös tekijänoikeutta ja lähioikeuksia tietoyhteiskunnassa koskevassa direktiivissä 2004/48.

3.5 Samanaikaisesti kuitenkin Yhdysvallat, EU ja eräät ”valitut” maat ovat käyneet ”salaisia neuvotteluja” kansainvälisen väärentämisenvastaisen sopimuksen (ACTA) laatimisesta. Yhdysvaltojen näkemyksen mukaan sopimuksen tulisi muistuttaa läheisesti tekijänoikeuksia koskevaa Yhdysvaltain DMCA-lakia (Digital Millenium Copyright Act). Yhdysvaltalaisneuvottelijoiden mukaan neuvottelut on pidetty salassa, jottei Yhdysvalloissa ja Euroopassa nousisi kansalaisyhteiskunnan vastalausemyrskyä. Eurooppalaiset kuluttajat – joiden järjestöt eivät ole voineet osallistua neuvotteluihin – ja eurooppalaiset yritykset vastustavat tällaisia salaisia (6) ja epädemokraattisia menettelyjä, jotka saattaisivat johtaa internetissä levitettävien väärennösten torjunnan (jota yksi sopimusluonnoksen luku koskee) varjolla siihen, että kaikki internetissä tapahtuva kauppa ja viestintä joutuu todellisen – myös yksityisin poliisivoimin toteutettavan – poliisivalvonnan alaiseksi. Eräiden lähteiden mukaan väärennösten kauppaamisen ja yksityisen kopioinnin välinen ero saatetaan häivyttää. On tärkeää huolehtia, että näistä neuvotteluista jaetaan avoimesti tietoa ja että kansalaisyhteiskunta voi ilmaista näkemyksiään tästä kysymyksestä, kun otetaan huomioon, että pohjoisamerikkalaisten valmistajien edunvalvojilla on jatkuvasti mahdollisuus seurata neuvotteluja.

3.6 ETSK toivoo itsekin, että sille tiedotetaan keskusteluista ja neuvoteltavista ehdotuksista ja että se voi esittää asiasta näkemyksensä. Olisi valitettavaa, jos Yhdysvaltain DMCA-lain kiistanalaiset säännökset siirrettäisiin kansainväliseen sopimukseen, joka nousisi kilpailemaan WIPOn sopimusten kanssa ja lisäisi epävarmuutta tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista unionitasolla ja kansainvälisissä yhteyksissä. Unionin kannan tulisi joka tapauksessa pysyä nykyisen säännöstön puitteissa.

3.7 Komitea katsoo, ettei internetin tekijänoikeusjärjestelmän tulisi mahdollistaa sitä, että oikeuksien haltijat kontrolloivat käytettävää teknologiaa, kuten edellä mainituissa kansallisissa lainsäädännöissä on nyt taipumus tehdä. Järjestelmän ei myöskään tulisi sallia puuttumista yksityiseen viestintään. Kohtuuttoman pitkä suoja-aika (50–75 vuotta tekijän kuoleman jälkeen tai 75 vuotta, kun on kyse oikeushenkilöstä) ja ylikansallisille viihdeyhtiöille myönnettävät liialliset oikeudet kontrolloida mediaa jarruttaisivat selvästi innovaatioita ja teknologian kehitystä eivätkä loisi kilpailumyönteistä toimintaympäristöä. Suojelun tavoitteena on taata tekijöille ja esittäjille oikeudenmukainen korvaus eikä etuoikeutettua asemaa ja puuttumisoikeutta teosten levittäjille (majors).

3.8 Komitea suosittaa, että tekijänoikeutta yhtenäistetään sen perinteiseltä pohjalta laatimatta kohtuuttoman raskasta järjestelmää internetiä varten.

3.9 Komitea ehdottaa, että otetaan käyttöön pakollinen rekisteröinti esimerkiksi eurooppalaisen tekijänoikeuden yhteydessä. Jotta oikeuksien haltijat ja heidän osoitteensa olisivat tiedossa, oikeudet kirjattaisiin yhdenmukaistettuun tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien rekisteriin vain kirjauskulut kattavaa hyvin pientä maksua vastaan. Rekisteröinti uusittaisiin esimerkiksi 10 tai 20 vuoden välein. Tällainen vapaasti käytettävissä oleva ja jatkuvasti päivitettävä rekisteri edistäisi orpojen teosten uudelleenkäyttöä, muuntamista muuhun muotoon tai kääntämistä muille kielille minkä tahansa sellaisen asiasta kiinnostuneen yrityksen toimesta, joka haluaisi hyödyntää jotakin teosta kaupallisiin tarkoituksiin, ja helpottaisi tarvittavien käyttöoikeuksien ja lupien hankintaa.

3.10 Rekisteröinti edistäisi myös teosten (filmien, magneettinauhojen yms.) säilyttämistä, etenkin jos tallenteet ovat hauraita. Teoksia, joita ei ole koskaan julkaistu uudelleen tai käytetty uudelleen, tuhoutuu usein, ja tietyissä muodoissa tallennetut teokset, esim. vanhat elokuvat, saattavat kadota ainiaaksi.

3.11 Tekijänoikeus on jo siinä mielessä erikoinen oikeus, että se ei edellytä rekisteröitymistä eikä maksun maksamista, toisin kuin patentit tai muut teollisoikeudet. Se erottuu viimeksi mainituista myös kestoltaan, joka on monessa suhteessa kohtuuton tietoyhteiskunnan ja osaamistalouden innovointi- ja tietojenvaihtotarpeisiin nähden. Komitea suosittaa, että tekijänoikeus ja lähioikeudet rekisteröidään ja että tässä yhteydessä kirjataan teoslaji ja teoksen nimi, teosta koskevat tekijänoikeudet ja muut oikeudet sekä oikeuksien haltijoiden nimet ja osoitteet. Mahdollisuuksien mukaan rekisteröinti tulee uusia 10 tai 20 vuoden välein vain rekisteröinnin todelliset kulut kattavaa pientä maksua vastaan. Tällä tavoin niiden, jotka haluavat käyttää jotakin teosta kaupallisiin tarkoituksiin, olisi helpompi saada tarvittavat käyttöoikeudet ja luvat. Lisäksi tekijänoikeus sekoitetaan usein omistusoikeuteen. Se tulee kuitenkin mieltää tilapäiseksi monopoliksi hyödyntää suojattuja teoksia ja yksinoikeudeksi myöntää oikeuksia tällaisten teosten käyttöön suojauksen voimassaoloaikana.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 29. huhtikuuta 2004, EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45–86.

(2) Kauppaan – myös tuoteväärennösten kauppaan – liittyvistä immateriaalioikeudellisista näkökohdista tehdyt kansainväliset sopimukset.

(3) Ks. seuraavat asiakokonaisuudet: INT/325 – EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17; INT/448 – EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8; INT/461 – EUVL C 306/2009, s. 13 ja INT/486 (ei vielä julkaistu).

(4) EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45–86 (ETSK:n lausunto – EUVL C 32, 5.2.2004, s. 15).

(5) SEUT.

(6) ACTAa koskeva julkilausuma, eurooppalaiset kuluttajat, transatlanttinen vuoropuhelu (ks. Euroopan kuluttajaliiton BEUC:n verkkosivut).

19.1.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/109

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaan (BONUS-169)”

KOM(2009) 610 lopullinen – 2009/0169 COD

2011/C 18/20

Yleisesittelijä: Daniel RETUREAU

Neuvosto päätti 12. marraskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklan ja 172 artiklan toisen kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehittämisohjelmaan (BONUS-169)

KOM(2009) 610 lopullinen – 2009/0169 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 15. joulukuuta 2009 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) työjärjestyksen 57 artiklan nojalla yleisesittelijäksi Daniel Retureaun ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 140 ääntä puolesta ja 4 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Itämerelle on kertynyt vastattaviksi suuria haasteita: se kärsii sekä ilmaston lämpenemisestä että ihmisen toiminnan aiheuttamasta saastumisesta ja se on taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan kannalta strateginen alue, koska monet erilaiset työpaikat ovat siitä riippuvaisia. Itämeren vaaliminen on erittäin tärkeää nykyisille ja tuleville sukupolville, ja Itämerta on hallinnoitava yhteisymmärryksessä kaikkien sen ympärysvaltioiden ja niiden väestön kanssa.

1.2 Ei kuitenkaan ole täsmennetty, otetaanko asianomaisten sektoreiden valtakunnalliset ja unionitason työmarkkinaosapuolet täysipainoisesti mukaan BONUS-konsortiumin kuullessa toimijoita. Komitea kehottaa painokkaasti ilmaisemaan asian selvästi.

1.3 Hallintojärjestelmään sekä alakohtaisiin kuulemis- ja tutkimusfoorumeihin on sisällytettävä kansalaisyhteiskunnan toimijat sekä erityisesti asianomaiset eurooppalaiset ja valtakunnalliset työmarkkinaosapuolet. BONUS-169-ohjelman alaisissa TTK-hankkeisssa, joissa on mukana yhteiskuntatieteiden tutkijoita, on huomioitava ohjelman piiriin kuuluvien alojen työpaikkojen ja ammattitaidon hallinnointiin osallistuvat toimijat.

1.4 Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnit (SIA – Sustainable Impact Assessment) saattaisivat olla käyttökelpoinen ja tehokas väline, jolla tuetaan BONUS-169-ohjelman puitteissa toteutettavien TTK-hankkeiden valintaa ja täytäntöönpanoa, ja niissä voitaisiin ottaa huomioon kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta tarjoamalla näihin kolmeen ulottuvuuteen liittyvien haasteiden parissa työskenteleville kansalaisyhteiskunnan toimijoista valituille edustajille tilaisuus osallistua toimintaan.

1.5 On kuitenkin todettava, että BONUS-169-ohjelmasta laaditussa vaikutustenarvioinnissa ei ole otettu riittävästi huomioon etenkään sosiaalista eikä työllisyysulottuvuutta varsinkaan, koska kansalaisyhteiskunnan toimijat (etenkään Euroopan laajuisesti toimivat työntekijäjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet) eivät ole osallistuneet ohjelman laadintaprosessiin.

1.6 Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen voidaan järjestää toteuttamalla ainakin kahdenlaisia toimia:

Parannetaan tiedottamista, tietojen keruuta ja BONUS-169-ohjelman piiriin kuuluvien maiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden panoksen käsittelyä sekä tiedoista annettavaa palautetta. Varmistetaan, että kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, myös eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten, panokselle annetaan tunnustusta ja sitä hyödynnetään avoimesti, ja sovitaan asianmukaisesta palautteesta.

Keskustellaan ja analysoidaan kaikista kansalaisyhteiskunnan toimijoiden – myös eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten – esille ottamista kysymyksistä ja analysoidaan niitä. Haasteena olisi ehdottaa prosessia, jolla vaikutettaisiin tuntuvasti BONUS-169-ohjelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon ottamalla huomioon kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus).

1.7 Komitea antaa jälleen tukensa ohjelmalle ja sen rahoitusmuodoille, joilla BONUS-169-ohjelmaan pyritään varaamaan uusia välineitä sen sijaan, että hyödynnettäisiin pelkästään jo olemassa olevia välineitä, ellei kyse ole tarkoitusperiin erityisen hyvin soveliaista tutkimusvälineistä, joita ohjelmassa on tarkoitus hyödyntää tietyn aikaa tietynsuuruisten määrärahojen turvin.

1.8 Itämeri-tutkimus on perusteltua, koska monet Itämeren ympärysvaltioista ovat unionin jäsenvaltioita, joihin teollisuuden aikakaudella kertynyt ja yhä jatkuva saastekuormitus vaikuttaa. Saasteet ovat tehneet Itämerestä yhden maailman saastuneimmista suurista vesialueista, jolla monet teollisuuden ja käsiteollisuuden toimialat ovat vaarassa, sillä valtaosa asutuksesta ja toiminnasta keskittyy rannikoille. Komitea katsoo, että kaikkien asianomaisten maiden, tarvittaessa myös Venäjän federaation, olisi osallistuttava tutkimukseen ja annettava siihen mahdollisuuksiensa mukaan oma panoksensa harvaan asuttujen maiden ja unionin ulkopuolisten maiden tosiasiallinen tilanne huomioon ottaen.

2. Komission ehdotukset

2.1 Joulukuun 20. päivänä 2006 julkaistussa Euroopan yhteisön tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännessä puiteohjelmassa asetetaan alueelliset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013. Niissä keskitytään pääasiassa neljänlaisiin toimiin: yhteistyö, ideat, ihmiset ja valmiudet.

2.2 Lokakuun 29. päivänä 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehittämisohjelmaan (BONUS-169) asetetaan puitteet, joissa Itämeren ongelmia tarkastellaan, sekä määritellään tavoitteet ja hankkeen täytäntöönpanon rahoittamista koskevat yksityiskohdat.

2.3 Tavoitteiden saavuttamiseksi BONUS-169 pannaan täytäntöön kahdessa vaiheessa:

a)	Kaksi vuotta kestävän strategiavaiheen aikana luodaan asianmukaiset kuulemisfoorumit sidosryhmien aktiivista osallistumista varten, laaditaan strateginen tutkimuslinjaus sekä kehitetään ja tarkennetaan täytäntöönpanosääntöjä.

b)	Vähintään viisi vuotta kestävän toteutusvaiheen aikana käynnistetään ainakin kolme yhteistä ehdotuspyyntöä, joiden perusteella on määrä rahoittaa strategisesti suunnattuja erityistavoitteisiin paneutuvia BONUS-169-hankkeita.

2.4 Aiheiden on perustuttava BONUS-169:n strategiseen tutkimuslinjaukseen, noudateltava laadittua etenemissuunnitelmaa aina kun se on mahdollista ja katettava tutkimukseen, teknologian kehittämiseen sekä koulutukseen ja/tai levitykseen liittyviä toimia.

2.5 Yksi BONUS-169-hankkeen ensimmäisistä vaiheista oli laaja julkinen kuuleminen. On luotu internetsivusto, on laadittu vaikutustenarviointeja ja on kuultu kansalaisjärjestöjä. Kuulemiset ovat olleet tarpeellisia, ja niitä on jatkettava hankkeiden täytäntöönpanon yhteydessä. Edellä mainittujen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden on osallistuttava määrärahojen hallinnan valvontaan ja hankkeiden kehittämiseen, jotta varmasti ”investoidaan enemmän ja paremmin osaamiseen kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi” (1), kuten tarkistetussa Lissabonin strategiassa todetaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston 29. lokakuuta 2009 antaman päätöksen 5 artiklassa täsmennetään, että BONUS-169:n hallinnoinnista vastaava BONUS EEIG raportoi tehtävien hoidosta yhteisön puolesta toimivalle komissiolle. Päätöksen 13 artiklan mukaan komissio toimittaa BONUS-169:n puitteissa toteutettujen toimien arvioinnin johtopäätökset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. ETSK:lla on siis mahdollisuus valvoa toimintaa vain jälkikäteen, eikä komitealla ole keinoja lausua kantaa BONUS-169-hankkeiden edistymiseen.

2.6 Päätöksen liitteessä I olevassa 1 kohdassa asetetaan BONUS-169:n tavoitteet. Vaikka d alakohdassa todetaan, että ”luodaan soveltuvat kuulemisfoorumit sidosryhmien kuulemiseksi kaikilla asianomaisilla aloilla”, yhdessäkään tavoitteessa ei viitata hankkeen sosioekonomisiin päämääriin eikä sen merkitykseen Itämeren alueen työllisyystilanteen kehittymiselle.

2.7 Liite II on olennaisen tärkeä, sillä siinä säädetään BONUS-169-hankkeen hallintoelimistä. Kohdassa 4 säädetään neuvottelukunnan perustamisesta. Se koostuu kansainvälistä mainetta niittäneistä tiedemiehistä sekä eri aloihin liittyvistä sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan edustajista. Näissä puitteissa työntekijöiden ja työnantajien edustajilla, valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla ja muilla järjestöillä on oikeus tarkastella ja valvoa BONUS-169-hanketta ja tehdä sitä koskevia ehdotuksia.

2.8 Ohjelma on tietyn pituinen, ja sen kesto voi vastata myös yhteistoimien toteutuksen aikataulua.

2.9 Päätöksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, että BONUS-169-hanke ”kytkeytyy myös useisiin muihin yhteisön tutkimusohjelmiin, joiden aiheina ovat ekosysteemiin kasautuvasti vaikuttavat ihmiset toiminnot, kuten kalatalous, vesiviljely, maatalous, infrastruktuuri ja liikenne, sekä tutkijoiden koulutus ja liikkuvuus ja sosioekonomiset kysymykset”.

2.10 Ohjelma on jaettu kahteen vaiheeseen, jotta voidaan ”huolehtia tulosten tehokkaasta käytöstä ja hyödyntämisestä poliittisessa päätöksenteossa ja resurssien hallinnassa useilla eri talouden aloilla”.

2.11 Myös vaikutustenarvioinnista todetaan, että talous- ja yhteiskuntaelämän edustajat ovat mukana arvioimassa hankkeen mahdollisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia (kohta 5, jossa sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat mainitaan kuitenkin vain avauksen omaisesti). Tiettyjen vaihtoehtojen mukaan muita elinkeinoelämän aloja, kuten meri-infrastruktuurit, kaivokset, tuulipuistot, liikenne, kalastus, öljy-yhtiöt, kaasuyhtiöt tai televiestintäalan yritykset, voitaisiin auttaa omaksumaan ympäristönsuojelun ja ekosysteeminsä kannalta nykyistä suotuisampia käyttäytymismalleja. Tällainen analyysi on vielä täysin riittämätöntä (sitä ei ole kehitetty täyteen mittaansa), mutta se antaa selvästi viitteitä ohjelman strategiavaiheen lähtökohtana olevasta yleisestä suuntauksesta.

2.12 Kaikissa kolmessa BONUS EEIG:n (Baltic Organisations’ Network for Funding Science) valitsemassa ja toteuttamassa hankkeessa on ehdottomasti otettava huomioon se, millaisia haasteita ilmastonmuutos asettaa Itämeren rannikkoalueiden yhteiskunnille ja ihmisille. Ilmastonmuutos saattaa pakottaa väestön siirtymään muualle, millä on sosiaalisia seurauksia ja työllisyysvaikutuksia, jotka on ennakoitava, kuten 13. lokakuuta 2009 annetussa ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa ”Rannikkoalueiden kestävä kehitys” todetaan. Työlainsäädäntö kehittynee tietyillä aloilla, kuten kalastusalalla ja merenkulkualalla. Euroopan komission on otettava nämä tekijät huomioon ja sisällytettävä hankkeiden arviointiin ja ohjeistukseen ammatillinen koulutus ja rakennemuutos kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ETSK:n avustuksella.

2.13 EU on suoraan yhteydessä Helsingissä toimivaan BONUS EEIG:hen, joka on BONUS-169-ohjelman erityinen täytäntöönpanorakenne ja vastaa yhteisön rahoitusosuuden ja jäsenvaltioiden käteisrahoitusosuuksien jakamisesta ja hallinnoinnista sekä sen käytön valvonnasta ja raportoinnista.

2.14 BONUS EEIG hallinnoi BONUS-169:ää sihteeristönsä kautta. BONUS EEIG:n on perustettava ohjelmaa varten seuraavat rakenteet: johtoryhmä, sihteeristö, neuvottelukunta, sektoritutkimuksen foorumi ja hankekoordinaattorien foorumi.

2.14.1 Neuvottelukunta avustaa johtoryhmää ja sihteeristöä. Se koostuu kansainvälistä mainetta niittäneistä tiedemiehistä ja sidosryhmien edustajista, jotka tulevat esimerkiksi seuraavilta aloilta: matkailu, uusiutuvat energialähteet, kalatalous ja vesiviljely, merenkulku, bioteknologia ja teknologiatoimittajat. Neuvottelukunnassa on edustajia myös näihin aloihin liittyvästä elinkeinoelämästä ja kansalaisjärjestöistä sekä muiden integroitujen Itämeren alueen tutkimusohjelmien ja muiden Euroopan merialueiden edustajia.

2.14.2 Neuvottelukunta antaa riippumatonta neuvontaa, ohjausta ja suosituksia BONUS-169-ohjelman tieteellisissä ja politiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Tähän sisältyy neuvonta BONUS-169:n tavoitteista, painopisteistä ja suuntaamisesta, keinoista parantaa ohjelman suorituskykyä ja sen tutkimustulosten laatua, valmiuksien kehittämisestä, verkottumisesta sekä työn merkityksestä BONUS-169:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Neuvottelukunta myös avustaa BONUS-169:n tulosten hyödyntämisessä ja levityksessä.

2.14.3 BONUSin neuvottelukunnalla, jossa on edustettuna useita sidosryhmiä (mm. HELCOM, ICES, DG MARE, WWF ja MTK), oli keskeinen rooli myös BONUS-169:n tiedesuunnitelman ja toteutusstrategian valmistelussa.

2.15 Komission tutkimuksen pääosastolle kesäkuussa 2009 esitetty tarkistettu BONUS-169 tutkimuslinjaus perustuu suureksi osaksi alkuperäisen BONUS-169-aloitteen yhteydessä tehtyyn työhön ja siitä saatuun palautteeseen.

2.16 Ohjelman strategiavaiheen aikana järjestetään laaja strategialähtöinen kuulemis- ja lausuntokierros, jossa kuullaan muiden sektorien (maatalous, kalatalous, vesiviljely, liikenne ja vesitalous) sidosryhmiä.

2.17 Sidosryhmien kuulemisfoorumit

2.17.1 BONUS-169-ohjelman sidosryhmiä paikallisella, kansallisella, alueellisella ja Euroopan tasolla koskevan perusteellisen analyysin pohjalta on luotava foorumit ja mekanismit sidosryhmien kuulemista varten. Tavoitteena on vakiinnuttaa ja institutionalisoida sidosryhmien osallistuminen kaikilla asianomaisilla aloilla, jotta voidaan yksilöidä kriittiset tarpeet, priorisoida tutkimuskohteita ja tehostaa tutkimustulosten käyttöönottoa. Tähän sisältyvät tutkijat, jotka edustavat merentutkimuksen lisäksi myös muita asiaankuuluvia luonnontieteitä sekä yhteiskunta- ja taloustieteitä, jotta voidaan varmistaa tarvittava monitieteisyys strategisen tutkimuslinjauksen ja sen strategisen vision laadinnassa ja tutkimusprioriteettien määrityksessä.

2.17.2 Ohjelmaa tukevaksi pysyväksi elimeksi perustetaan sektoritutkimuksen foorumi (ministeriöiden ja muiden Itämeren tutkimukseen ja hallintoon liittyvien toimijoiden edustajista muodostuva elin), joka päätöksenteon näkökulmasta keskustelee ohjelman suunnittelusta, tuotoksista ja esiin nousevista tutkimustarpeista. Foorumin tehtävänä on helpottaa ja edistää tutkimustoiminnan integraatiota koko Itämeren alueen laajuisesti, mukaan luettuna infrastruktuurikapasiteetin yhteiskäyttö ja -suunnittelu. Se myös avustaa tutkimustarpeiden esille tuomisessa, edistää tutkimustulosten hyödyntämistä ja helpottaa tutkimusrahoituksen integrointia.

2.18 Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointeihin (SIA) liittyvät haasteet

2.18.1

SIA-arviointi on perusluonteinen poliittinen väline, jolla mitataan politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksia kestävän kehityksen kaikkiin kolmeen pilariin (taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus).

2.18.2

Euroopan komissio on laatinut ja hyödyntänyt SIA-arviointeja ennen kaikkea kauppasopimuksista käytyjen neuvottelujen yhteydessä (mutta myös epämuodollisemmin ennen Reach-asetuksen sekä ilmasto- ja energiapaketteja koskevien direktiivien antamista käytyjen neuvottelujen yhteydessä). Arvioinnit ovat erittäin haasteellisia kuultaessa kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja otettaessa huomioon niiden kannat ja vaatimukset.

2.18.3

SIA-arviointien tueksi on laadittu joukko indikaattoreita:

—	taloudelliseen ulottuvuuteen liittyvät Maailmanpankin ja YK:n alaisen kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) indikaattorit

—	sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät CSD:n ja ILO:n indikaattorit, joihin sisältyy ihmisarvoinen työ

—	ympäristöulottuvuuteen liittyvät YK:n ympäristöohjelman (UNEP), Euroopan ympäristöviraston ja CSD:n indikaattorit.

2.18.4

Vaikutustenarvioinnista laaditussa Euroopan komission tiedonannossa (2) luodaan kattavat puitteet Euroopan komission kaikilta toimintalohkoilta laatimille vaikutustenarvioinneille. Ne koskevat erityisesti kauppaneuvotteluja ja -sopimuksia. Kauppapolitiikan pääosaston laatiman toimintaohjeen myötä SIA-arvioinnit otettiin maaliskuussa 2006 virallisesti käyttöön Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisistä kauppasopimuksista käytävien neuvottelujen ja sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä.

2.18.5

SIA-arviointeja voidaan hyödyntää kuultaessa kansalaisyhteiskunnan keskeisiä toimijoita ja heidän edustajiaan.

3. Yleisiä huomioita

3.1 ETSK katsoi vuonna 2009, että ohjelman hallinnointia oli yksinkertaistettava. Komitea ehdotti valmistelevassa lausunnossaan ”Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille” (3) niin ikään, että perustetaan Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumi edistämään julkista keskustelua ja saattamaan strategian täytäntöönpano yleisen mielipiteen tietoisuuteen.

3.2 Makroaluepohjaisessa globaalissa hallintoprosessissa on olennaista tiedottaa hankkeista sekä arvioida hankkeiden vaikutuksia väestöön ja työllisyyteen. Eri valtioiden sisarjärjestöt, kuten työntekijäjärjestöt, kuluttajajärjestöt sekä paikallisyhdistykset ja vapaaehtoisjärjestöt, on otettava mukaan arviointeihin ja luotava niistä rajatylittäviä verkostoja. Näin muodostetaan kansalaisyhteiskunta, jolla on sanansa sanottavana Itämereen liittyvissä sosioekonomisissa ongelmissa. Väestön ja työntekijöiden on hyödyttävä tutkimushankkeiden tuloksista. On ennakoitava sitä, miten koulutusta on kehitettävä, ja pidettävä silmällä etenkin alueella lähitulevaisuudessa tapahtuvaa kehitystä sekä luonnonvarojen nykytilan ja ilmaston lämpenemisen aiheuttamia seurauksia.

3.3 Tiedonannon kohdassa 2.2.2, jossa käsitellään sidosryhmiä, ei täsmennetä, mistä sidosryhmistä on kyse. Siinä korostetaan ainoastaan tutkijoiden osallistumista. Kohdassa olisi mainittava kansalaisyhteiskunnan merkitys toimijoiden järjestäytyessä foorumeiksi sekä ETSK:ssa edustettuina olevien eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten ja BONUS-169-ohjelman kannalta merkityksellisten eurooppalaisten rakenteellisen sosiaalidialogin komiteoiden hyödyllinen rooli.

3.4 BONUS-169-ohjelman hallinnointijärjestelmässä olisi tunnustettava eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten hyödyllinen rooli.

3.5 Jotta työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistuisivat ohjelmaan mahdollisimman tehokkaasti, olisi hyvä antaa niiden edustajille koulutusta kuulemisfoorumeiden työskentelystä ja myöntää siihen budjettimäärärahat.

4. Lisähuomioita

4.1 Kyseessä on ohjelma, jolla edistetään Itämeren puhdistamiseen tähtäävää tutkimusta ja tutkijoiden toiminnan sovittamista yhteen kansainvälisesti.

4.2 On siis melko selvää, että tutkimusohjelmalla on hyvinkin välittömiä vaikutuksia seuraaviin seikkoihin:

—	Itämeren alueen talous- ja elinkeinorakenteeseen

—	eri alojen (sisäiseen ja poikkialaiseen) kehitykseen

—	työpaikkojen luonteeseen ja ammattitaitovaatimuksiin, mikä pitkällä aikavälillä edellyttää todennäköisesti sitä, että tietyt työntekijät joutuvat vaihtamaan ammattia tai heidän ammatissaan tapahtuu syvällisiä muutoksia.

4.3 ETSK tekee seuraavat ehdotukset, joilla pyritään kahteen tavoitteeseen:

—

BONUS-169-ohjelmassa on otettava huomioon sen sosiaaliset vaikutukset ammatteihin, uusien taitojen tarpeet ja joidenkin nykyisten taitojen käyminen vanhanaikaisiksi. Vaikutukset on pyrittävä ennakoimaan mahdollisuuksien mukaan (ennusteet ja toimet tietyn väestönosan ohjaamiseksi uusiin ammatteihin).

—	Toimenpiteet, joilla tuetaan myönteisiä vaikutuksia ja lievitetään kielteisiä vaikutuksia, on suunniteltava yhteisymmärryksessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

4.4 Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotetaan kahta seikkaa:

a.	Otetaan talous- ja yhteiskuntaelämän edustajat täysipainoisesti mukaan toimintaan.

b.	Tehdään vaikutustenarviointi (jopa hieman parannellun) SIA-mallin eikä komission omien vaikutustenarviointien mallin mukaisesti.

4.4.1 Talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien ottamineni mukaan toimintaan (a)

—	Tarjotaan eurooppalaisille ja ”osallistuvien valtioiden” valtakunnallisille työmarkkinaosapuolille tilaisuus osallistua sektoritutkimuksen foorumin toimintaan, kuten edellä todetaan.

—

Hiotaan niin ikään sidosryhmien muodostaman kuulemisfoorumin ”palautemekanismeja”. Jos tämä tarkoittaa yksinkertaisesti internetyhteyttä ja aika ajoin tapahtuvaa tiedottamista, ei mekanismi johda mihinkään:

—	Liian monet erilaiset äänet saavat aikaan kakofonian. Tämä ”yhteiskunnan” ääni kaipaa organisointia.

—	Voidaan ehdottaa, että talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat muodostavat keskuudestaan pienimuotoisen työryhmän, jossa sovitaan asioista yhdessä ja tuodaan kuuluviin tutkijoiden ääntä täydentävä yhteinen ääni.

—

Voidaan mennä tätäkin pidemmälle ja ehdottaa, että työryhmä toimii vaikutustenarvioinnin viitekehyksenä (osallistuu arvioinnin ohjauskomiteaan) ja että Euroopan komissio pyytää siltä lausunnon. Vaikutustenarvioinnin tulosten on myös oltava julkisia ja siihen liittyvät asiakirjat on julkaistava ”osallistuvissa valtioissa”.

4.4.2 Vaikutustenarvioinnin tekeminen SIA-mallin eikä komission omien vaikutustenarviointien mallin mukaisesti (b)

—	Ehdotetaan, että vaikutustenarviointi olisi tosiasiassa arviointi kestävään kehitykseen kohdistuvista vaikutuksista ja sisältäisi sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristönäkökohdat.

—

Siihen on erityisesti muistettava sisällyttää talous- ja elinkeinoelämän mukautuksiin liittyvät seikat sekä työpaikoissa tapahtuvat muutokset. Arviointiin voitaisiin sisällyttää esimerkiksi

—	vesistöalueella harjoitettavien ammattien kartoitus

—	uhanalaisten ammattien yksilöiminen (ammatit, jotka voivat kadota) ja runsaasti kehittämispotentiaalia omaavien ammattien kartoitus eri tutkimuslinjausten mukaisesti

—	valmiuksien yksilöiminen ammattitaidon kehittämistä silmällä pitäen: taitotaso, mahdollisuudet mukautua uuteen osaamiseen/tietotaitoon, paikallisten oppimis- tai koulutusrakenteiden olemassaolo

—	muualle siirtyviin elinkeinoihin liittyvien työpaikkojen integroiminen tulevaisuuden elinkeinoihin.

—	Edellä luetellut seikat liittyvät alueen työllisyyden ja osaamisen ennakoivan hallinnoinnin (4) valmisteluun, eikä niitä voida jättää tutkijoiden sisäpiiriasiaksi.

Bryssel 29. huhtikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2009) 610 lopullinen.

(2) KOM(2002) 276 lopullinen.

(3) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 6.

(4) Työllisyyden ja osaamisen ennakoiva hallinnointi tarjoaa mahdollisuuden varautua nykyistä paremmin osaamisen mukauttamiseen vastaamaan työpaikkoja. Näin tekniikassa ja talouselämässä tapahtuvien muutosten aiheuttamia seurauksia voidaan hallita entistä paremmin, kilpailutekijät, oppiva organisaatio ja työntekijöiden taitojen kehittäminen yhdistetään sujuvammin toisiinsa, työurien hallinnointi tehostuu, riskit vähenevät, tasapainon horjumisesta johtuvat kustannukset alenevat ja tarvittavien mukauttamistoimien valinta ja ohjelmointi paranevat (ranskankielisen alkutekstin lähde: www.fr.wikipedia.org).

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.018.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 18

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 19. tammikuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	462. täysistunto 28. ja 29. huhtikuuta 2010
2011/C 018/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotantomallin vahvistaminen (valmisteleva lausunto)	1

2011/C 018/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä (valmisteleva lausunto)	5

2011/C 018/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n ja Montenegron suhteissa	11

2011/C 018/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Osallisuuden edistäminen koulutuksen avulla: väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi (valmisteleva lausunto)	18

2011/C 018/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuluttajien ja kotitalouksien luotonsaanti: väärinkäytökset (oma-aloitteinen lausunto)	24

2011/C 018/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaisten säätiöiden perussääntö (oma-aloitteinen lausunto)	30

2011/C 018/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Nykyiseen kriisiin vastaaminen Euroopan telakkateollisuudessa	35

2011/C 018/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Itsenäisen ammatinharjoittamisen uudet kehityssuunnat: taloudellisesti riippuvaisen itsenäisen ammatinharjoittamisen erityistapaus (oma-aloitteinen lausunto)	44

	III Valmistavat säädökset
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	462. täysistunto 28. ja 29. huhtikuuta 2010
2011/C 018/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Yhteisen kalastuspolitiikan uudistusKOM(2009) 163 lopullinen	53

2011/C 018/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialleKOM(2009) 162 lopullinen	59

2011/C 018/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassaKOM(2009) 433 lopullinen	64

2011/C 018/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Euroopan unionin ja Afrikan kumppanuus – Afrikan ja Euroopan yhteydet: kohti tiiviimpää liikenneyhteistyötäKOM(2009) 301 lopullinen	69

2011/C 018/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssaKOM(2009) 567 lopullinen	74

2011/C 018/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstäKOM(2009) 551 lopullinen/2 – 2009/0164 COD	80

2011/C 018/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksistaKOM(2009) 554 lopullinen – 2009/0165 COD	85

2011/C 018/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivien 2004/39/EY ja 2009/…/EY muuttamisestaKOM(2009) 207 lopullinen – 2009/0064 COD	90

2011/C 018/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission 25. vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2007)KOM(2008) 777 lopullinen	95

2011/C 018/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanostaKOM(2009) 330 lopullinen	100

2011/C 018/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoillaKOM(2009) 467 lopullinen	105

2011/C 018/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaan (BONUS-169)KOM(2009) 610 lopullinen – 2009/0169 COD	109

2011/C 018/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010)KOM(2010) 12 lopullinen – 2010/0004 COD	114