Euroopan unionin C 317/2010

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/2

Tuomareiden jakaminen jaostoihin

2010/C 317/04

Unionin tuomioistuin 12.10.2009 pidetyssä kokouksessaan päätti sijoittaa tuomari Egidijus Jarašiūnaksin neljänteen ja kahdeksanteen jaostoon.

Kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajien valinnan sekä Jarašiūnaksin neljänteen ja kahdeksanteen jaostoon sijoittamisen jälkeen neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen jaoston kokoonpanot ovat seuraavat:

Neljäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Bonichot

tuomarit Schiemann, Bay Larsen, Toader, Prechal ja Jarašiūnas

Viides jaosto

jaoston puheenjohtaja Kasel

tuomarit Borg Barthet, Ilešič, Levits, Safjan ja Berger

Kuudes jaosto

jaoston puheenjohtaja Arabadjiev

tuomarit Rosas, Lõhmus, Ó Caoimh ja Lindh

Seitsemäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Šváby

tuomarit Silva de Lapuerta, Juhász, Arestis, Malenovský ja von Danwitz

Kahdeksas jaosto

jaoston puheenjohtaja Schiemann

tuomarit Bay Larsen, Toader, Prechal ja Jarašiūnas

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/3

Luettelot, joiden avulla määritetään ratkaisukokoonpanoon kuuluvat tuomarit

2010/C 317/06

Unionin tuomioistuin 12.10.2010 pitämässään kokouksessa laati työjärjestyksen 11 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luettelon suureen jaostoon kuuluvista tuomareista:

Rosas

Jarašiūnas

Silva de Lapuerta

Prechal

Schiemann

Berger

Juhász

Šváby

Arestis

Safjan

Borg Barthet

Kasel

Ilešič

Toader

Malenovský

Arabadjiev

Lõhmus

von Danwitz

Levits

Lindh

Ó Caoimh

Bay Larsen

Unionin tuomioistuin 12.10.2010 pitämässään kokouksessa laati työjärjestyksensä 11 c artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luettelon viiden tuomarin jaostoihin kuuluvista tuomareista:

Neljäs jaosto

Schiemann

Jarašiūnas

Bay Larsen

Prechal

Toader

Unionin tuomioistuin 12.10.2009 pitämässään kokouksessa laati työjärjestyksensä 11 c artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luettelon kolmen tuomarin jaostoihin kuuluvista tuomareista:

Viides jaosto

Borg Barthet

Ilešič

Levits

Safjan

Berger

Kuudes jaosto

Rosas

Lõhmus

Ó Caoimh

Lindh

Seitsemäs jaosto

Silva de Lapuerta

Juhász

Arestis

Malenovský

von Danwitz

Kahdeksas jaosto

Bay Larsen

Toader

Prechal

Jarašiūnas

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/5

Tuomari Dimitrios Gratsiaksin sijoittuminen jaostoihin

2010/C 317/11

Tuomari Dimitrios Gratsiaksin astuttua tehtäväänsä unionin yleinen tuomioistuin päätti täysistunnossaan 26.10.2010 muuttaa 20.9.2010 tekemäänsä päätöstä tuomareiden jakautumisesta jaostoihin.

26.10.2010 lähtien Bulgarian jäsenen tehtäväänsä ryhtymiseen saakka seuraavien jaostojen kokoonpanot ovat:

Laajennettu ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Azizi, tuomarit Cremona, Labucka, Frimodt Nielsen ja Gratsias

Laajennettu kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Czúcz, tuomarit Cremona, Labucka, Frimodt Nielsen ja Gratsias

Kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria

jaoston puheenjohtaja Czúcz

tuomari Labucka

tuomari Gratsias

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.9.2010 — Ruotsin kuningaskunta v. Association de la presse internationale ASBL (API) ja Euroopan komissio (C-514/07), Association de la presse internationale ASBL (API) v. Euroopan komissio (C-528/07), ja Euroopan komissio v. Association de la presse internationale ASBL (API) (C-532/07)

(Yhdistetyt asiat C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - 4 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas luetelmakohta - Kirjelmät, jotka komissio on toimittanut yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyissä oikeudenkäynneissä - Komission päätös tutustumisoikeuden epäämisestä)

2010/C 317/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

(C-514/07)

Valittaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: S. Johannesson, A. Falk, K. Wistrand ja K. Petkovska)

Valittajan vastapuolet: Association de la presse internationale ASBL (API) (edustajat: Rechtsanwalt S. Völcker ja Rechtsanwalt Heithecker, asianajaja F. Louis ja solicitor C. O’Daly) ja Euroopan komissio (asiamiehet: C. Docksey, V. Kreuschitz ja P. Aalto)

Väliintulijat, jotka tukevat valittajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamies: B. Weis Fogh) ja Suomen tasavalta (asiamies: J. Heliskoski)

(C-528/07)

Valittaja: Association de la presse internationale ASBL (API) (edustajat: Rechtsanwalt S. Völcker, asianajaja F. Louis ja solicitor C. O’Daly)

Valittajan vastapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Docksey, V. Kreuschitz ja P. Aalto)

Väliintulija, joka tukee valittajan vastapuolen vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. Jenkinson ja S. Behzadi-Spencer ja barrister J. Coppel)

(C-532/07)

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Docksey, V. Kreuschitz ja P. Aalto)

Valittajan vastapuolet: Association de la presse internationale ASBL (API) (edustajat: Rechtsanwalt S. Völcker, asianajaja F. Louis ja solicitor C. O’Daly)

Väliintulijat, jotka tukevat valittajan vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. Jenkinson ja S. Behzadi-Spencer ja barrister J. Coppel)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (suuri jaosto) asiassa T-36/04, Association de la presse internationale ASBL (API) vastaan komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on osittain kumonnut 20.11.2003 tehdyn komission päätöksen, jolla se hylkäsi kantajan pyynnön saada tutustua yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin liittyviin komission kirjelmiin

Tuomiolauselma

1)	Valitukset hylätään.

2)	Ruotsin kuningaskunta vastaa asiassa C-514/07 P tekemäänsä valitukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	L’Association de la presse internationale ASBL (API) vastaa asiassa C-528/07 P tekemäänsä valitukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4)	Euroopan komissio vastaa asiassa C-532/07 P tekemäänsä valitukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Association de la presse internationale ASBL:lle (API) tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

5)	Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat valituksiin liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 51, 23.2.2008.

EUVL C 22, 26.1.2008.

EUVL C 32, 7.2.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.9.2010 (VAT and Duties Tribunal, London Tribunal centren (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — EMI Group Ltd v. The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

(Asia C-581/08) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 5 artiklan 6 kohdan toinen virke - Näytekappaleiden käsite - Vähäarvoisten lahjojen käsite - Musiikkiäänitteet - Ilmaisjakelu myynninedistämistarkoituksiin)

2010/C 317/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

VAT and Duties Tribunal, London Tribunal Centre

Pääasian asianosaiset

Kantaja: EMI Group Ltd

Vastaaja: The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — VAT and Duties Tribunal, Lontoo — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 5 artiklan 6 kohdan tulkinta — Yrityksen tarpeisiin tapahtuva tavaroiden omaan käyttöön ottaminen vähäarvoisten lahjojen ja näytekappaleiden antamiseksi — ”Näytekappaleen” käsite — Olennaiset piirteet — Markkinointitarkoituksessa ilmaiseksi jaetut CD-muodossa olevat musiikkitallenteet

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 5 artiklan 6 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettu näytekappale on tuotenäyte, jonka tarkoituksena on edistää kyseisen tuotteen myyntiä ja joka mahdollistaa tuotteen ominaispiirteiden ja ominaisuuksien arvioinnin mutta ei johda muuhun lopulliseen kulutukseen kuin siihen, joka luonnostaan kuuluu tällaiseen myynninedistämistoimintaan. Mainittua käsitettä ei voida rajoittaa yleisesti kansallisessa säännöstössä näytteisiin, jotka on annettu muodossa, jossa tuotetta ei myydä, eikä ensimmäiseen kappaleeseen verovelvollisen samalle henkilölle antamien samanlaisten näytteiden sarjassa, jos kyseisen säännöstön mukaan ei ole mahdollista ottaa huomioon esiteltävän tuotteen luonnetta ja kullekin näytteiden antamiselle ominaista kaupallista asiayhteyttä.

Kuudennen direktiivin 77/388 5 artiklan 6 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettujen vähäarvoisten lahjojen käsitettä on tulkittava niin, ettei se ole esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan pääasiassa kyseessä olevalla lainsäädännöllä asetetun rahamääräisen rajan eli 50 GBP kaltainen rahamääräinen raja samalle henkilölle 12 kuukauden kuluessa annetuille tai lahjojen sarjaan kuuluville lahjoille taikka peräkkäisille lahjoille.

Kuudennen direktiivin 77/388 5 artiklan 6 kohdan toinen virke on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan olettama siitä, että tavarat, jotka ovat kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja vähäarvoisia lahjoja ja jotka verovelvollinen on antanut saman työnantajan palveluksessa oleville henkilöille, katsotaan annetuiksi samalle henkilölle.

4)	Näytekappaleiden saajan verotusasemalla ei ole vaikutusta muihin kysymyksiin annettaviin vastauksiin.

(1) EUVL C 55, 7.3.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.9.2010 (Tribunal Superior de Justicia de Galician (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Pedro Manuel Roca Álvarez v. Sesa Start España ETT SA

(Asia C-104/09) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu - Direktiivi 76/207/ETY - 2 ja 5 artikla - Palkattuina työntekijöinä työskentelevien äitien oikeus vapaaseen - Palkattuna työntekijänä työskentelevän äidin tai palkattuna työntekijänä työskentelevän isän mahdollisuus käyttää tätä oikeutta - Äiti, joka ei ole palkattu työntekijä - Palkattuna työntekijänä työskentelevän isän oikeuden saada vapaata epääminen)

2010/C 317/14

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Galicia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pedro Manuel Roca Álvarez

Vastaaja: Sesa Start España ETT SA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Superior de Justicia de Galicia — EY 13 artiklan ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/73 (EYVL L 269, s. 25), tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään palkattuina työntekijöinä oleville äideille myönnettävästä oikeudesta imetystä varten pidettävään vapaaseen, jonka äiti tai isä voi käyttää työajan lyhennyksen muodossa — Tämän oikeuden epääminen tilanteessa, jossa äiti työskentelee muuna kuin palkattuna työntekijänä ja isä palkattuna työntekijänä — Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Tuomiolauselma

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 5 artiklaa on tulkittava niin, että niiden kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen toimenpide, jolla säädetään, että naispuoliset työntekijät, jotka ovat äitejä ja palkatun työntekijän asemassa, voivat saada erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti myönnettävän vapaan lapsensa syntymää seuraavien yhdeksän kuukauden aikana, kun taas miespuoliset työntekijät, jotka ovat lapsen isiä ja samassa asemassa, voivat saada kyseisen vapaan vain, kun myös lapsen äiti on palkatun työntekijän asemassa.

(1) EUVL C 141, 20.6.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.9.2010 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-132/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Unionin tuomioistuimen toimivalta - Eurooppa-koulujen perussääntö - Vuoden 1962 toimipaikkasopimus - Vuosien 1957 ja 1994 yleissopimukset - Välityslauseke - EY 10 artikla - Eurooppa-koulujen rahoitus - Kaluste- ja opetusmateriaalikulut)

2010/C 317/15

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-P. Keppenne ja B. Eggers)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta (asiamies: J.-C. Halleux)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Eurooppa-koulujen johtokunnan ja Belgian kuningaskunnan välillä 12.10.1962 allekirjoitetun sopimuksen (jäljempänä toimipaikkasopimus) 1 artiklan 3 kohdan ja EY 10 artiklan rikkominen — Belgian viranomaisten kieltäytyminen ottamasta vastattavaksi Eurooppa-koulujen menoja kalusteista ja opetusaineistosta — Kansallisesta oikeusjärjestyksestä johtuvat perustelut — Sellaisten valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen a ja b kohdassa tarkoitettujen myöhempien osapuolten välisten toimien tai julistusten puuttuminen, joilla toimipaikkasopimus kyseenalaistetaan

Tuomiolauselma

Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua Euroopan komission kanteesta, joka on nostettu EY 226 artiklan nojalla sillä perusteella, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut Eurooppa-koulun johtokunnan ja Belgian kuningaskunnan hallituksen kesken 12.10.1962 tehdyn toimipaikkasopimuksen, luettuna yhdessä EY 10 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 153, 4.7.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.9.2010 (Fővárosi Bíróságin (Unkarin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — József Uzonyi v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

(Asia C-133/09) (1)

(Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Tukijärjestelmät - Asetus (EY) N:o 1782/2003 - 143 b a artikla - Erillinen sokerituki - Myöntäminen - Uusien jäsenvaltioiden päätös - Edellytykset - Objektiiviset ja syrjimättömät arviointiperusteet)

2010/C 317/16

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: József Uzonyi

Vastaaja: Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Fővárosi Bíróság — Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1) 143 b artiklan 1 kohdan tulkinta — Jäsenvaltioiden velvollisuus maksaa erillinen sokerituki objektiivisten ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti — Kansallinen sääntely, jossa tämä maksu on varattu ainoastaan sellaisille tuottajille, jotka ovat sopineet suoraan sokeritehtaan kanssa sokerijuurikkaan toimituksista

Tuomiolauselma

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 319/2006, 143 b a artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastainen on pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan erillistä sokeritukea ei myönnetä viljelijälle, jolla ei ole toimitusoikeuksia ja joka toimittaa sokerijuurikkaita sokerinvalmistajalle sellaisen yhdistäjän välityksellä, jolla on toimitusoikeuksia, vaikka tämän lainsäädännön mukaan erillinen sokerituki myönnetään viljelijälle, jolla on toimitusoikeuksia ja joka toimittaa sokerijuurikkaita välittömästi sokerinvalmistajalle, sekä viljelijälle, jolla ei ole toimitusoikeuksia, joka on tuottajayhtymän jäsen ja joka toimittaa sokerijuurikkaita sokerinvalmistajalle tämän tuottajayhtymän, jolla on toimitusoikeus, välityksellä.

(1) EUVL C 153, 4.7.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.9.2010 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stadt Graz v. Strabag AG, Teerag-Asdag AG ja Bauunternehmung Granit GesmbH

(Asia C-314/09) (1)

(Direktiivi 89/665/ETY - Julkiset hankinnat - Muutoksenhakumenettelyt - Vahingonkorvauskanne - Lainvastainen hankintamenettely - Kansallinen vastuusääntö, joka perustuu hankintaviranomaisen tuottamusta koskevaan olettamaan)

2010/C 317/17

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stadt Graz

Vastaajat: Strabag AG, Teerag-Asdag AG ja Bauunternehmung Granit GesmbH

Muu osapuoli: Land Steiermark

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberster Gerichtshof — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta — Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekeminen muutoksenhakutuomioistuimen sellaisen päätöksen mukaisesti, joka on hankintaviranomaista pakottava — Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekomenettelyn lainvastaisuus kansallisen lainsäädännön rikkomisen vuoksi — Vahingonkorvauskanteen edellytykset — Tehokkuusperiaate

Tuomiolauselma

Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.6.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY, on tulkittava siten, että sen vastainen on sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan vahingonkorvauksen saaminen hankintaviranomaisen syyksi luettavasta julkisia hankintoja koskevan oikeuden rikkomisesta edellyttää tämän rikkomisen tuottamuksellisuutta, ja näin on myös silloin, kun tämän lainsäädännön soveltaminen perustuu olettamaan hankintaviranomaisen tuottamuksesta ja siihen, ettei hankintaviranomainen voi vedota yksilöllisen kyvykkyytensä puuttumiseen eikä siten väitetyn rikkomisen puuttuvaan subjektiiviseen moitittavuuteen.

(1) EUVL C 267, 7.11.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.9.2010 (Baranya Megyei Bíróságin (Unkarin tasavalta) ennakkoratkaisupyyntö) — Uszodaépítő Kft v. APEH Központi Hivatal Hatósági Főosztály

(Asia C-392/09) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Direktiivi 2006/112/EY - Oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero - Uusi kansallinen lainsäädäntö - Laskun sisällölle asetetut vaatimukset - Soveltaminen taannehtivin vaikutuksin - Vähennysoikeuden menettäminen)

2010/C 317/18

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Baranya Megyei Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Uszodaépítő Kft

Vastaaja: APEH Központi Hivatal Hatósági Főosztály

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145., s. 1) 17 ja 20 artiklan ja yhteisön oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden tulkinta — Kansallinen uusi arvonlisäverolainsäädäntö, jossa verovelvollisille annetaan oikeus valita sen soveltaminen jopa taannehtivin vaikutuksin sen voimaantuloajankohtana vireillä oleviin liiketoimiin — Laskun sisältöön liittyviä vaatimuksia koskevien uusien säännösten taannehtiva soveltaminen vähennysoikeuden menettämisen uhalla

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 167, 168 ja 178 artiklaa on tulkittava siten, että niiden vastaista on soveltaa taannehtivasti sellaista lainsäädäntöä, jolla käännettyä verovelvollisuutta koskevaa järjestelmää sovellettaessa asetetaan rakennustöihin liittyvän arvonlisäveron vähentämisen edellytykseksi näitä liiketoimia koskevien laskujen oikaiseminen sekä oikaisevan ja täydentävän ilmoituksen antaminen, vaikka kaikki ne tiedot, jotka tarvitaan sen toteamiseksi, että verovelvollinen on kyseisten liiketoimien vastaanottajana velvollinen maksamaan arvonlisäveroa, sekä vähennettävissä olevan veron määrän tarkistamiseksi, ovat kyseisten veroviranomaisten käytettävissä.

(1) EUVL C 11, 16.1.2010.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 30.9.2010 (Naczelny Sąd Administracyjny Izba Finansowa Wydział I:n (Puolan tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Oasis East sp z o.o. v. Minister Finansów

(Asia C-395/09) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Direktiivi 2006/112/EY - Uuden jäsenvaltion liittyminen - Oikeus vähentää ostoihin sisältyvä arvonlisävero - Kansallinen säännöstö, jossa evätään oikeus vähentää tiettyihin palveluihin liittyvä vero - Veroparatiisiksi luokitellulle alueelle sijoittautuneet kauppakumppanit - Jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus pitää voimassa vähennysoikeuden rajoitussäännöksiä kuudennen arvonlisäverodirektiivin voimaantulohetkellä)

2010/C 317/19

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Naczelny Sąd Administracyjny Izba Finansowa Wydział I

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Oasis East sp z o.o.

Vastaaja: Minister Finansów

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Naczelny Sąd Administracyjny — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 17 artiklan 6 kohdan ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EYVL L 347, s. 1) 176 artiklan tulkinta — Jo ennen jäsenvaltion liittymistä voimassa ollut kansallinen säännöstö, jossa evätään mahdollisuus vähentää sellaisiin palvelusuorituksiin liittyvä vero, joista maksetaan oikeussubjektille, jonka asuinpaikka, kotipaikka tai keskushallinto on jollakin veroparatiisiksi katsotulla alueella

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.4.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY, 17 artiklan 6 kohtaa, jonka säännökset on asiasisällöltään sisällytetty yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 176 artiklaan, on tulkittava siten, ettei siinä sallita kyseisessä jäsenvaltiossa kuudennen direktiivin 77/388 voimaan tullessa sovelletun sellaisen kansallisen lainsäädännön voimassa pitämistä, jossa evätään yleisesti oikeus vähentää ostoihin sisältynyt arvonlisävero sellaisten tuontipalvelujen hankinnoista, jotka on välittömästi tai välillisesti maksettu toimijalle, joka on sijoittautunut mainitussa lainsäädännössä veroparatiisiksi luokiteltuun valtioon tai tällaiseksi luokitellulle alueelle.

(1) EUVL C 312, 19.12.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 30.9.2010 — Evets Corp. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-479/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Sanamerkki DANELECTRO - Kuviomerkki QWIK TUNE - Hakemus tavaramerkin rekisteröinnin uudistamiseksi - Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö - Tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista koskevan hakemuksen esittämiselle asetetun määräajan noudattamatta jättäminen)

2010/C 317/20

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evets Corp. (edustaja: solicitor S. Ryan)

Valittajan vastapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-20/08 ja T-21/08, Evets Corp. v. SMHV, 23.9.2009 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jolla vaadittiin kumottavaksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) neljännen valituslautakunnan 5.11.2007 asiassa R 603/2007-4 tekemä päätös, jolla hylättiin valitus tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osaston päätöksestä ja todettiin, että menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö, jonka valittaja oli tehnyt sanamerkin ”DANELECTRO” uudistamista koskevien oikeuksiensa palauttamiseksi, on katsottava esitetyksi liian myöhään ja jätettävä näin huomiotta — Tavaramerkkien uudistamishakemuksen esittämiselle asetetun määräajan noudattamatta jättäminen

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Evets Corp. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 24, 30.1.2010.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 30.9.2010 — Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-481/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ympäristö - Direktiivi 2006/7/EY - Uimaveden laatu - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2010/C 317/21

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja M. Thomannová-Körnerová)

Vastaaja: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek ja J. Jirkalová)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta 15.2.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/7/EY (EUVL L 64, s. 37) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu tai niistä ei ole ilmoitettu säädetyssä määräajassa

Tuomiolauselma

Tšekin tasavalta ei ole noudattanut uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta 15.2.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/7/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Tšekin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 24, 30.1.2010.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 23.9.2010 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-24/10) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2006/46/EY - Yhtiöoikeus - Yhtiöiden tilinpäätökset ja konsolidoidut tilinpäätökset - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2010/C 317/22

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Karanasou Apostolopoulou ja G. Braun)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamies: N. Dafniou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY, konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY muuttamisesta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/46 (EUVL L 224, s. 1) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu säädetyssä määräajassa

Tuomiolauselma

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY, konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY muuttamisesta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/46 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä säädetyssä määräajassa.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 63, 13.3.2010.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 30.9.2010 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-36/10) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 96/82/EY ja 2003/105/EY - Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunta - 12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta - Direktiivin virheellinen täytäntöönpano)

2010/C 317/23

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Sipos ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta (asiamies: T. Materne)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9.12.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (EYVL 1997, L 10, s. 13), sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/105/EY (EUVL L 345, s. 97), noudattamisen edellyttämiä kaikkia toimenpiteitä ei ole toteutettu

Tuomiolauselma

Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9.12.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/105/EY, 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin direktiivin kyseisen säännöksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 80, 27.3.2010.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Mora Kommun (Ruotsi) on esittänyt 21.8.2009 — Dan Bengtsson v. Tele2 Sverige AB, Telenor Sverige AB, TeliaSonera Mobile Networks AB ja Teracom

(Asia C-344/09)

()

2010/C 317/24

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Mora Kommun

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dan Bengtsson

Vastaajat: Tele2 Sverige AB, Telenor Sverige AB, TeliaSonera Mobile Networks AB ja Teracom

Ennakkoratkaisukysymykset

Moran kunnan ympäristö- ja terveyslautakunta pyytää ennakkoratkaisua neuvoston suosituksen 1999/519/EY (1) tulkinnasta suhteessa EY 174 artiklan 2 kohtaan. Kysymys on siitä, onko sähkömagneettisia kenttiä koskevia viitearvoja, jotka vahvistetaan neuvoston suosituksessa 1999/519/EY, tulkittava siten, että niitä on pidettävä ohjeina ennalta varautumisen periaatetta sovellettaessa, vai onko tämä periaate suositusta täydentävä?

(1) Väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz-300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12.7.1999 annettu neuvoston suositus (EYVL L 199, s. 59)

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka A Magyar Köztársaság Legfelsőbb Bírósága (Unkarin tasavalta) on esittänyt 28.7.2010 — VALE Építési Kft

(Asia C-378/10)

()

2010/C 317/25

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Magyar Köztársaság Legfelsőbb Bírósága

Pääasian asianosaiset

Valittaja: VALE Építési Kft.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko vastaanottavan valtion noudatettava EY 43 ja EY 48 artiklaa tilanteessa, jossa toisessa (alkuperäisessä) jäsenvaltiossa perustettu yhtiö siirtää kotipaikkansa vastaanottavaan valtioon ja samanaikaisesti vaatii tässä tarkoituksessa yhtiötä koskevan rekisterimerkinnän poistamista alkuperäisessä jäsenvaltiossa, yhtiön osakkaat laativat uuden perustamiskirjan vastaanottavan jäsenvaltion lain mukaisesti ja yhtiö hakee rekisteröintiä vastaanottavan jäsenvaltion kaupparekisterissä kyseisen valtion lain mukaisesti?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko EY 43 ja EY 48 artiklaa tulkittava kuvatussa tilanteessa siten, että ne ovat esteenä (vastaanottavan) jäsenvaltion lainsäädännölle tai käytännölle, jonka mukaan missä tahansa muussa (alkuperäisessä) jäsenvaltiossa laillisesti perustettu yhtiö ei voi siirtää kotipaikkaansa vastaanottavaan jäsenvaltioon ja jatkaa toimintaansa tämän viimeksi mainitun valtion lain mukaisesti?

Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, millä perusteella vastaanottava jäsenvaltio kieltäytyy merkitsemästä yhtiötä kaupparekisteriin? Toisin sanoen

—

vastaanottavassa jäsenvaltiossa hyväksytyssä perustamiskirjassa yhtiö toteaa laillisen edeltäjänsä olevan alkuperäisessä jäsenvaltiossa perustettu yhtiö, jota koskeva rekisterimerkintä on poistettu, ja vaatii kyseisen yhtiön merkitsemistä vastaanottavan jäsenvaltion kaupparekisteriin laillisen edeltäjänsä ominaisuudessa

—

Kun vastaanottava jäsenvaltio ratkaisee yhteisön sisäistä kansainvälistä muutosta koskevassa tilanteessa yhtiön kaupparekisterihakemuksen, onko vastaanottavalla jäsenvaltiolla velvollisuus ottaa huomioon alkuperäisen jäsenvaltion päätös kotipaikan muutoksen merkitsemisestä sen kaupparekisteriin, ja jos tähän vastataan myöntävästi, miltä osin?

Onko vastaanottavalla jäsenvaltiolla oikeus ratkaista yhtiöiden sisäisiä muutoksia sääntelevän oman yhtiöoikeutensa mukaisesti tämän valtion kaupparekisteriin merkitsemistä koskeva hakemus yhtiöltä, joka toteuttaa yhteisön sisäisen kansainvälisen muutoksen, ja vaatia tätä yhtiötä täyttämään kaikki vastaanottavan jäsenvaltion yhtiöoikeudessa asetetut edellytykset sisäisille muutoksille (esimerkiksi taseen laatiminen ja varojen luetteloiminen), vai onko sen sitä vastoin tehtävä EY 43 ja EY 48 artiklan perusteella ero yhteisön sisäisten kansainvälisten muutosten ja sisäisten muutosten välillä, ja jos tähän vastataan myöntävästi, miltä osin?

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie van België (Belgia) on esittänyt 29.7.2010 — Jan Voogsgeerd v. Navimer SA

(Asia C-384/10)

()

2010/C 317/26

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie van België

Pääasian asianosaiset

Kassaatiovalittaja: Jan Voogsgeerd

Kassaatiovalittajan vastapuoli: Navimer SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Roomassa 19.6.1980 allekirjoittamista varten avatun sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan yleissopimuksen (1) 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna työntekijän työhön ottaneen toimipaikan sijaintivaltiona pidettävä valtiota, jossa työntekijän työsopimuksen mukaisesti työhön ottanut työnantajan toimipaikka sijaitsee, vai valtiota, jossa sijaitsee se työnantajan toimipaikka, johon hän on sidoksissa tosiasiallista työtehtävien antamista varten, vaikka tämä ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa?

2)	Onko paikkaa, jossa työntekijän, joka ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa, on ilmoittauduttava ja jossa hän saa tehtäviensä suorittamiseen liittyvät ohjeet ja määräykset, pidettävä ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettuna tosiasiallisena työtehtävien antopaikkana?

3)	Onko toimipaikan, johon työntekijä on ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla sidoksissa tosiasiallista työtehtävien antamista varten, täytettävä tietyt muodolliset edellytykset, kuten se, että sillä on oma oikeushenkilöllisyys, vai onko riittävää, että kyse on asiallisesti toimipaikasta?

4)	Voidaanko toisen yhtiön, johon työnantajayhtiöllä on sidoksia, toimipaikkaa pitää kolmannessa kysymyksessä tarkoitettuna toimipaikkana, vaikka työnjohtovaltaa ei ole siirretty tälle toiselle yhtiölle?

(1) EYVL L 266, s. 1.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/14

Valitus, jonka Bouygues SA ja Bouygues Télécom SA ovat tehneet 4.8.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas, laajennettu jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04, Ranska ym. v. komissio, 21.5.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-399/10 P)

()

2010/C 317/27

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Bouygues SA ja Bouygues Télécom SA (edustajat: asianajajat J. Vogel, F. Sureau ja D. Theophile)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ranskan tasavalta, France Télécom SA ja Association française des opérateurs de réseaux et services de télécommunications (AFORS Télécom)

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04 21.5.2010 antama tuomio on kumottava

—

asia on ratkaistava uudelleen ja siinä yhteydessä on hyväksyttävä Bouygues SA:n ja Bouygues Télécomin vaatimukset eli 1) komission päätöksen 2006/621/EY (1) 1 artikla on kumottava vain siltä osin kuin siinä kieltäydytään implisiittisesti mutta välttämättä luokittelemasta tueksi Ranskan valtion heinä-, syys- ja lokakuussa 2002 antamat ilmoitukset 2) päätöksen 2 artikla on kumottava, minkä seurauksena Ranskan valtion on perittävä todettu tuki takaisin France Télécomilta

—

toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, ettei se voi ratkaista asiaa, asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee sen uudelleen yhdistettyjen asioiden T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04 osalta ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeudellisen näkemyksen

—	komissio, France Télécom ja Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Bouygues ja Bouygues Télécom vetoavat valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka jakautuu kolmeen osaan, valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vahvistaessaan komission näkemyksen siitä, ettei Ranskan valtion heinä-, syys- ja lokakuussa 2002 antamia ilmoituksia voida erikseen tai yhdessä tarkasteltuna pitää valtiontukena. Unionin yleinen tuomioistuin on siten soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista käsitettä valtion varojen käyttämisestä katsoessaan, että tukea koskevat ilmoitukset merkitsevät julkisten varojen käyttämistä ainoastaan siinä tapauksessa, että niissä täsmennetään suunnitellun tuen muoto ja määrä, että ne ovat välittömästi sovellettavia ja varmoja ja että ne ovat oikeudellisesti sitovia (ensimmäinen osa). Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi ottanut vääristyneellä tavalla huomioon komissiolle esitetyt kansallisen oikeuden säännöt katsoessaan, että näiden sääntöjen mukaan tukilupausten sitovuus edellyttää, että lupaukset ovat luvatun tuen ehtojen ja määrän osalta täsmällisiä ja että niiden edellytyksenä ei ole velallisen maksuhäiriö, vaikka kansallisen oikeuden nojalla lupauksen tekijää sitoo jo lupaus tuloksesta. Taloudellisien vaikeuksien syntymiseen liittyvä edellytys ei ole esteenä takaussitoumukselle, ja se seikka, että valtio käyttäytyy tavalla, jonka perusteella voidaan päätellä, että se toimii vastaisuudessa tietyllä tavalla, merkitsee vastuun syntymistä (toinen osa). Lopuksi on niin, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtion varojen käyttämisen käsitettä katsoessaan, että tällainen varojen käyttäminen ei voi johtua markkinoiden reaktiosta, josta seuraa valtion tosiasiallinen velvollisuus ratkaista France Télécomin taloudelliset ongelmat (kolmas osa).

Toisessa valitusperusteessaan, joka jakautuu kahteen osaan, valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen valtion France Télécomille myöntämän sellaisen osakaslainan luokittelussa tueksi, joka perustuu 9 miljardin euron luottolimiitin avaamiseen joulukuussa 2002. Tältä osin Bouygues ja Bouygues Télécom väittävät ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista tuen käsitettä katsoessaan, ettei luottolimiitin avaamista koskevasta ilmoituksesta johtuvan edun ja tästä luottolimiitin avaamisesta seuranneen varojen siirron välillä ollut riittävää yhteyttä, jotta olisi voitu päätellä, että kysymys on valtiontuesta. Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti edellyttänyt, että edun ja varojen käytön on oltava läheisessä yhteydessä toisiinsa.

Valittajat väittävät toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista edun käsitettä, kun se arvioi erikseen France Télécomin käyttöön asetettua 9 miljardia euroa ja kun se katsoi, ettei kysymys ollut tosiasiallisesta, France Télécomin käytössä olleiden varojen kasvuun perustuneesta edusta, ja jätti ottamatta tämän edun olemassaolon arvioinnissa huomioon näiden toimenpiteiden rauhoittavan vaikutuksen.

(1) Komission 2.8.2004 tekemä päätös 2006/621/EY, joka koskee Ranskan France Télécomille myöntämää valtiontukea (EUVL L 257, s. 11).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/15

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 5.8.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas, laajennettu jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04, Ranska ym. v. komissio, 21.5.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-401/10 P)

()

2010/C 317/28

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Giolito, D. Grespan ja S. Thomas)

Muut osapuolet: Ranskan tasavalta, France Télécom SA, Bouygues SA, Bouygues Télécom SA ja Association française des opérateurs de réseaux et services de télécommunications (AFORS Télécom)

Vaatimukset

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas, laajennettu jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04 21.5.2010 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä

—	kumottiin komission 2.8.2004 tekemän päätöksen 2006/621/EY, joka koskee Ranskan France Télécomille myöntämää valtiontukea (1), 1 artikla

—	velvoitettiin komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi asioissa T-425/04 ja T-444/04 komissio velvoitettiin korvaamaan Ranskan tasavallalle ja France Télécomille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

—	asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi

—	on määrättävä, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat useilta osin ristiriitaiset. Näin on erityisesti siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisessa tuomiossa, että ilmoituksia — mukaan lukien 4.12.2002 annettua ilmoitusta osakaslainasta — voidaan arvioida kokonaisuutena, kun kysymys on France Télécomin saaman edun olemassaolon selvittämisestä; sen sijaan siltä osin kuin kysymys on valtion varojen sitomisesta, tuomioistuin katsoi, että on olemassa selvä ero osakaslainaa koskevan ilmoituksen ja valtion aiemmin antamien erinäisten ilmoitusten välillä.

Toisessa valitusperusteessaan, joka jakautuu neljään osaan, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut monelta osin EY 87 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä EY 230 artiklan kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin on siten tulkinnut virheellisesti tuen käsitettä, kun se edellytti, että edun ja valtion varojen sitomisen välillä on oltava suora yhteys (ensimmäinen osa), kun se ei myöntänyt, että valtion varat sidottiin ilmoituksessa ja Ranskan valtion France Télécomille esittämässä osakassopimusta koskevassa tarjouksessa (toinen osa) ja kun se ei tutkinut edellytystä asiantuntevasta yksityisestä sijoittajasta sen selvittämiseksi, onko France Télécom saanut etua (kolmas osa). Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole ottanut huomioon harkintavaltaa, joka kuuluu komissiolle, kun se tekee monimutkaisia taloudellisia selvityksiä ja arvioi riidanalaisen päätöksen tarkoituksenmukaisuutta (neljäs osa).

Kolmannessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt riidanalaista päätöstä katsoessaan, että komission olisi tullut esittää lisäperusteluja sellaisen erillisen edun olemassaolosta, joka perustui 9 miljardin euron luottolimiittiä koskevan tarjouksen esittämiseen France Télécomille ja todetessaan, että on olemassa merkittävä ero heinäkuusta 2002 lähtien annettujen ilmoitusten ja 4.12.2002 tehdyn osakaslainasopimusta koskevan ilmoituksen välillä.

(1) EUVL L 257, s. 11.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 25.8.2010 — Finanzamt Deggendorf v. Markus Stoppelkamp Harald Raabin konkurssipesän pesänhoitajana

(Asia C-421/10)

()

2010/C 317/29

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Finanzamt Deggendorf

Vastapuoli: Markus Stoppelkamp Harald Raabin konkurssipesän pesänhoitajana

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko verovelvollinen jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 21 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut kyseiseen maahan” jo silloin, kun sen liiketoiminnan kotipaikka on ulkomailla, vai vaaditaanko siihen lisäedellytyksenä, että verovelvollisen yksityinen kotipaikka ei ole kyseisen maan alueella?

(1) EYVL L 145, s. 1.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 27.8.2010 — Delphi Deutschland GmbH v. Hauptzollamt Düsseldorf

(Asia C-423/10)

()

2010/C 317/30

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Delphi Deutschland GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Düsseldorf

Ennakkoratkaisukysymys

Kuuluvatko välipäätöksessä tarkemmin kuvatut sähköiset liitinosat yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8536 69, sellaisena kuin tämä nimikkeistö on tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 7.9.2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1810/2004 (1), 27.10.2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1719/2005 (2) ja 17.10.2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1549/2006 (3)?

(1) EUVL L 327, s. 1.

(2) EUVL L 286, s. 1.

(3) EUVL L 301, s. 1.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria) on esittänyt 6.9.2010 — Peter Aladzhov v. Zamestnik direktor na Stolichna direktsia na vatreshnite raboti kam Ministerstvo na vatreshnite raboti

(Asia C-434/10)

()

2010/C 317/31

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Peter Aladzhov

Vastaaja: Zamestnik direktor na Stolichna direktsia na vatreshnite raboti kam Ministerstvo na vatreshnite raboti

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin jäsenvaltion alueelta poistumista koskevan kiellon, joka on määrätty kyseisen valtion kansalaiselle tämän valtion lainsäädännön mukaisesti rekisteröidyn kaupallisen yhtiön liikkeenjohtajana yhtiön maksamattomien julkisoikeudellisten velkojen vuoksi, perustuttava Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 27 artiklan 1 kohdassa säädettyyn yleiseen järjestykseen liittyvään syyhyn, kun kyseessä ovat pääasian olosuhteet ja kun

1.1	kyseessä olevan jäsenvaltion perustuslaissa ei säädetä luonnollisten henkilöiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi,

1.2	yleiseen järjestykseen liittyvästä syystä säädetään mainitun kiellon määräämisperusteena kansallisessa laissa, joka on annettu erään toisen Euroopan unionin säädöksen saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta,

1.3	mainitussa direktiivin säännöksessä tarkoitettu yleiseen järjestykseen liittyvä syy käsittää myös muiden kansalaisten oikeuksien suojelemiseen liittyvän syyn, kun toteutetaan toimenpide jäsenvaltion talousarviotulojen takaamiseksi julkisoikeudellisten velkojen takaisin maksamisella?

Seuraako unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiselle asetuista rajoituksista ja ehdoista sekä niiden täytäntöön panemiseksi unionin oikeuden mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä pääasian olosuhteissa, että sellainen kansallinen oikeussääntö on hyväksyttävä, jossa säädetään, että jäsenvaltio säätää lainsäädäntönsä nojalla ”huomattaviksi” luokiteltavien valtiolle maksamatta olevien julkisoikeudellisten velkojen vuoksi hallinnollisena pakkotoimenpiteenä maastapoistumiskiellon omalle kansalaiselleen, joka on kyseessä olevan valtion lainsäädännön mukaisesti rekisteröidyn kaupallisen yhtiön liikkeenjohtaja, jos tämä velka voidaan periä soveltamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyömenettelyä keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 26.5.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/55/EY sekä direktiivin 2008/55/EY eräiden säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28.11.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1179/2008 mukaisesti?

Onko suhteellisuusperiaatetta ja unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiselle asetettuja rajoituksia ja ehtoja sekä niiden täytäntöön panemiseksi unionin oikeuden mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä tai Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 27 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä perusteita tulkittava pääasian olosuhteissa siten, että niiden perusteella luonnolliselle henkilölle, joka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti rekisteröidyn sellaisen kaupallisen yhtiön liikkeenjohtaja, jonka julkisoikeudellinen velka luokitellaan kyseessä olevan valtion lainsäädännön nojalla ”huomattavaksi velaksi”, voidaan määrätä kielto poistua kyseessä olevasta jäsenvaltiosta, kun

3.1	”huomattavan” julkisoikeudellisen velan olemassaoloa pidetään todellisena, välittömänä ja riittävän vakavana uhkana, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun, ja lainsäätäjä on tehnyt tämän arvion säätämällä erityisestä hallinnollisesta toimenpiteestä eli maastapoistumiskiellosta,

3.2	ei edellytetä niiden olosuhteiden arviointia, jotka liittyvät liikkeenjohtajan omaan käyttäytymiseen ja hänen perusoikeuksiensa, kuten hänen oikeutensa harjoittaa ulkomaille matkustamista edellyttävää ammatillista toimintaa toisessa oikeussuhteessa, rajoittamiseen

3.3	velallisen yhtiön kaupalliselle toiminnalle aiheutuvia seurauksia ja mahdollisuuksia maksaa julkisoikeudellinen velka ei arvioida kiellon määräämisen jälkeen,

3.4	kielto määrätään hakemuksesta, joka on sitova, jos siinä osoitetaan, että kaupallisella yhtiöllä on ”huomattava” julkisoikeudellinen velka, ettei päävelan ja korot kattavaa vakuutta ole annettu ja että henkilö, jolle kieltoa haetaan, kuuluu kyseessä olevan kaupallisen yhtiön liikkeenjohtoelimeen

3.5

kielto on voimassa, kunnes julkisoikeudellinen velka on kokonaan maksettu tai siitä on annettu täysimääräinen vakuus, ja kun tässä yhteydessä ei edellytetä, että kiellon määrännyt viranomainen arvioi kieltoa uudelleen sen kohteena olevan henkilön pyynnöstä ja että velan vanhentumisajat otetaan huomioon?

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Centrale Raad van Beroep (Alankomaat) on esittänyt 13.9.2010 — J.C. van Ardennen v. Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen

(Asia C-435/10)

()

2010/C 317/32

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Centrale Raad van Beroep

Pääasian asianosaiset

Valittaja: J.C. van Ardennen

Vastapuoli: Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (UWV)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko maksukyvyttömyysdirektiiviä (1) ja erityisesti sen 4, 5 ja 10 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen säännöstö, jossa työntekijät, jotta he voisivat käyttää (täysimääräisesti) oikeuttaan saada maksamattomat palkkasaatavansa palkkaturvana, velvoitetaan ilmoittautumaan työnhakijoiksi viimeistään ensimmäisenä työpäivänä sen päivän jälkeen, jona työsuhde on irtisanottu tai olisi kohtuudella pitänyt irtisanoa, on jo yleisesti yhteensopimaton direktiivin kanssa? Jos vastaus on kieltävä:

Onko maksukyvyttömyysdirektiiviä ja erityisesti sen 4, 5 ja 10 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen säännöstö, jossa tämä ilmoittautumisvelvollisuus asetetaan myös työntekijöille, jotka ovat irtisanomisaikana ryhtyneet työskentelemään itsenäisinä yrittäjinä tai ammatinharjoittajina, on yhteensopimaton direktiivin kanssa?

Onko maksukyvyttömyysdirektiiviä ja erityisesti sen 4, 5 ja 10 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen sääntely, jonka perusteella tämän ilmoittautumisvelvoitteen (määräajassa) noudattamatta jättäminen voi johtaa maksukyvyttömyyskorvauksen jättämiseen osittain maksamatta siten, että tämän seuraamuksen ankaruus riippuu muun muassa ajankohdasta, jona velvoite on sittemmin kuitenkin täytetty, on yhteensopimaton direktiivin kanssa?

(1) Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.10.1980 annettu neuvoston direktiivi 80/987/ETY (EYVL L 283, s. 23).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Judicial de Vieira do Minho (Portugali) on esittänyt 13.9.2010 — Manuel Afonso Esteves v. Axa — Seguros de Portugal SA

(Asia C-437/10)

()

2010/C 317/33

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Judicial de Vieira do Minho

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Manuel Afonso Esteves

Vastaaja: Axa — Seguros de Portugal SA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko mahdollisuus vaarantamisvastuun jakamiseen (siviililain 506 §:n 1 ja 2 momentti), joka vaikuttaa välittömästi vahingon kärsineelle tämän kärsimiin ruumiinvammoihin perustuvista aineellisista ja aineettomista vahingoista suoritettavan vahingonkorvauksen määrään (siitä syystä, että tämä vaarantamisvastuun jako merkitsee vahingonkorvauksen määrän alentamista samassa suhteessa), sellaisen ajoneuvojen kolarin tapauksessa, jota ei voida lukea tuottamusvastuun perusteella kummankaan kuljettajan syyksi ja josta seurasi toiselle kuljettajalle (korvausta vaativalle vahingon kärsineelle) ruumiinvammoja ja aineellisia vahinkoja, yhteisön oikeuden ja erityisesti ensimmäisen direktiivin (72/166/ETY) (1) 3 artiklan 1 kohdan, toisen direktiivin (84/5/ETY) (2) 2 artiklan 1 kohdan ja kolmannen direktiivin (90/232/ETY) (3) 1 artiklan, siten kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on näitä säännöksiä tulkinnut, vastainen?

(1) Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24.4.1972 annettu neuvosto direktiivi 72/166/ETY

EYVL L 103, s. 1

(2) Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30.12.1993 annettu toinen neuvoston direktiivi 84/5/ETY

EYVL L 8, s. 17

(3) Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.5.1990 annettu kolmas neuvoston direktiivi 90/232/ETY

EYVL L 129, s. 33

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif de Limoges (Ranska) on esittänyt 14.9.2010 — Philippe Bonnarde v. Agence de Services et de Paiement

(Asia C-443/10)

()

2010/C 317/34

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal administratif de Limoges

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Philippe Bonnarde

Vastaaja: Agence de Services et de Paiement

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin oikeuden määräyksiä ja säännöksiä, muun muassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä, joilla on tarkoitus varmistaa vapaa liikkuvuus, ja edellä mainittujen, ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoja koskevien direktiivien säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa otetaan käyttöön ajoneuvojen rekisteröintiä varten erityinen asiakirja, kuten rekisteröintitodistus, jossa on oltava maininta ”esittelyajoneuvo” jonka osalta voidaan katsoa, ettei sen tarkoitus ole 29.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY, (1) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/127/EY, (2) 1 artiklassa tarkoitettu väliaikainen rekisteröinti, ja näin ollen siten, että ne ovat esteenä sille, että edun myöntämisen edellytykseksi on asetettu tällaisen asiakirjan esittäminen?

Jos edelliseen kysymykseen on vastattava kieltävästi, onko näitä määräyksiä ja säännöksiä tulkittava siten, että ne merkitsevät, että hankittaessa ajoneuvoa toisesta jäsenvaltiosta ei voida soveltaa kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan jo rekisteröityjen ympäristöystävällisten ajoneuvojen hankkimiseen varten myönnettävän tuen edellytykseksi, että tässä rekisteröintitodistuksessa on jäsenvaltion lain mukainen maininta ”esittelyajoneuvo”, kun ajoneuvon myyjä ei itse ole voinut saada tätä tukea ja kun

—	joko ostaja esittää toisessa jäsenvaltiossa laaditun, esittelyajoneuvoille erityisen rekisteröintitodistuksen

—	tai ajoneuvolla on tiettyjä ominaisuuksia, jotka liittyvät muun muassa siihen, minä päivänä se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön liikenteessä, ja joita kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, jotta se voidaan luokitella esittelyajoneuvoksi?

(1) EYVL L 138, s. 57.

(2) Ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY muuttamisesta 23.12.2003 annettu komission direktiivi (EUVL 2004, L 10, s. 29).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 15.9.2010 — Finanzamt Lüdenscheid v. Christel Schriever

(Asia C-444/10)

()

2010/C 317/35

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Vastaaja ja Revision-valittaja: Finanzamt Lüdenscheid

Kantaja ja Revision-valittajan vastapuoli: Christel Schriever

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko silloin kyseessä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 5 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu varallisuuskokonaisuuden ”siirto”, kun elinkeinonharjoittaja luovuttaa ostajalle tuotevarastonsa ja vähittäisliikkeensä kalusteet ja vain vuokraa tälle omistuksessaan olevan liiketilan?

2)	Onko sillä merkitystä, annetaanko liiketila käyttöön pitkäaikaisella vuokrasopimuksella vai toistaiseksi voimassa olevalla ja molempien osapuolten nopeasti irtisanottavissa olevalla vuokrasopimuksella?

(1) EYVL L 145, s. 1.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/20

Valitus, jonka ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni SpA on tehnyt 15.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-62/08, ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni SpA v. Euroopan komissio, 1.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-448/10 P)

()

2010/C 317/36

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni SpA (edustajat: asianajajat T. Salonico, G. Barone ja A. Marega)

Vastapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion (1) ja riidanalaisen päätöksen (2) siltä osin kuin niissä kiistetään riidanalaisen toimenpiteen korvaus- ja hyvitysluonne ja pidetään sitä sen sijaan laittomana ja soveltumattomana valtiontukena ja/tai

—

kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä hylätään väite siitä, että päätökseen sisältyvä takaisinperintävaatimus on ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa, ja siten kumoaa päätöksen siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italia viipymättä perimään tuet korkoineen takaisin edunsaajilta ja

—	velvoittaa komisison korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on virheellinen ja että se on siten kumottava, koska

SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on rikottu, koska tuomion perustelut ovat ristiriitaiset ja koska tuomio on ilmeisen virheellinen todistusaineiston, joka liittyy riidanalaisen toimenpiteen tulkitsemiseen valtiontueksi eikä valittajan hyväksi suoritetuksi korvaamistoimeksi, vääristämisen vuoksi. Yleinen tuomioistuin erehtyi, kun se tulkitsi rajoitetusti kansallisia oikeussääntöjä ja kansallista oikeuskäytäntöä, joihin valittaja vetosi ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotka osoittavat, että riidanalainen toimenpide ei ollut valtiontukea vaan sillä jatkettiin Italian lainsäätäjän vuonna 1962 alun perin säätämän korvaamistavan, jonka komissio ja unionin yleinen tuomioistuin olivat hyväksyneet, soveltamista.

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittu virheellisesti, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi ristiriitaisiin ja riittämättömiin perusteluihin tukeutuen, että päätökseen sisältynyt takaisinperintävaatimus ei ollut ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen ja perusteluiltaan puutteellinen siltä osin kuin siinä hylättiin väite siitä, että Italian viranomaisten vuoden 1991 lopulla esittämää selvitystä siitä, että Terni-tariffin soveltamisajan ensimmäisellä jatkamisella oli edelleen alkuperäinen korvaamistavoite, koskeva komission pitkään jatkunut hiljaisuus on seikka, jonka perusteella valittajalle on syntynyt perusteltu luottamus siihen, etteivät Terni-tariffin jatkamiset, joihin riidanalainen toimenpide kuuluu, olleet valtiontukea.

(1) Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-62/08 1.7.2010 antama tuomio.

(2) Valtiontuesta C 36/A/06 (ex NN 38/06), jota Italia on myöntänyt yrityksille ThyssenKrupp, Cementir ja Nuova Terni Industrie Chimiche, 20.11.2007 tehty komission päätös 2008/408/EY (EUVL L 144, s. 37).

(3) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen [88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/20

Valitus, jonka Cementir Italia Srl on tehnyt 15.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-63/08, Cementir Italia Srl v. Euroopan komissio, 1.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-449/10 P)

()

2010/C 317/37

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Cementir Italia Srl (edustajat: asianajajat T. Salonico, G. Barone ja A. Marega)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion (1) ja kumoaa riidanalaisen päätöksen (2) siltä osin kuin siinä kiistetään riidanalaisen toimenpiteen vahingonkorvauksen luonne ja se katsotaan sen sijaan lainvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, ja/tai

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä kiistetään se, että päätökseen sisältyvä takaisinperintävelvoite on ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa, ja tämän seurauksena kumoaa päätöksen siltä osin kuin Italia velvoitetaan perimään tuki takaisin korkoineen

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on virheellinen ja siksi se on seuraavista syistä kumottava:

SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan rikkominen sekä ristiriitaiset perustelut ja ilmeinen virhe, joka johtuu esitettyjen todisteiden huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla riidanalaisen toimenpiteen tulkinnassa valtiontueksi eikä valittajan hyväksi toteutettuna vahingonkorvaustoimenpiteenä. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan suppeasti kansallista lainsäädäntöä ja kansallista oikeuskäytäntöä, jotka valittaja on tuonut esiin ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotka osoittavat, että riidanalainen toimenpide ei ole valtiontukea, vaan sillä pysytettiin alun perin Italian lainsäätäjän vuonna 1962 käyttöön ottama ja komission sekä unionin yleisen tuomioistuimen tunnustama vahingonkorvaus.

Asetuksen N:o 659/1999 (3) 14 artiklan 1 kohdan rikkominen sekä ristiriitaiset ja riittämättömät perustelut, joilla unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että päätökseen sisältyvä takaisinperintävelvoite ei ole ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen eikä siinä ole riittäviä perusteluja siltä osin kuin siinä kiistetään, että komission pitkä vaikeneminen vuoden 1991 loppuun Italian viranomaisten sitä koskevista selvityksistä, että Terni-tariffin ensimmäinen pidentäminen pysytti alkuperäisen vahingonkorvaustavoitteen, on seikka, jonka perusteella syntyy valittajan perusteltu luottamus siihen, että Terni-tariffin pidennykset, joihin riidanalainen toimenpide kuuluu, ei ole valtiontukea.

(1) Unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-63/08, 1.7.2010 antama tuomio.

(2) Valtiontuesta C 36/A/06 (ex NN 38/06), jota Italia on myöntänyt yrityksille ThyssenKrupp, Cementir ja Nuova Terni Industrie Chimiche 20.11.2007 tehty komission päätös 2008/408/EY (EUVL L 144, s. 37).

(3) [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/21

Valitus, jonka Nuova Terni Industrie Chimiche SpA on tehnyt 15.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-64/08, Nuova Terni Industrie Chimiche SpA v. Euroopan komissio, 1.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-450/10 P)

()

2010/C 317/38

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Nuova Terni Industrie Chimiche SpA (edustajat: asianajajat T. Salonico, G. Barone ja A. Marega)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion (1) ja päätöksen (2), koska niissä ei oteta huomioon sitä, että riidanalainen toimenpide on luonteeltaan korvaus, vaan katsotaan, että kysymyksessä on sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki, ja/tai

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä ei hyväksytä sitä, että päätökseen sisältyvä takaisinperintää koskeva määräys on luottamuksensuojan periaatteen vastainen, ja tämän vuoksi kumoaa päätöksen siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italia perimään tuki korkoineen viipymättä takaisin

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja katsoo, että valituksenalainen tuomio on virheellinen ja että se on kumottava seuraavin perustein:

SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on rikottu, perustelut ovat ristiriitaiset ja on tehty ilmeinen virhe, minkä lisäksi todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, kun riidanalaisen toimen on katsottu olevan valtiontukea eikä korvausta kantajalle. Yleinen tuomioistuin on toiminut virheellisesti, kun se on tulkinnut suppeasti kansallisen oikeuden säännöksiä, joihin valittaja vetosi ensimmäisessä asteessa, ja jotka osoittavat, että riidanalainen toimenpide ei ole valtiontukea, vaan se on säilyttänyt tarkoituksensa korvauksena, josta Italian lainsäätäjä alun perin sääti vuonna 1962 ja jonka komissio ja yleinen tuomioistuin ovat tunnustaneet.

Asetuksen N:o 659/1999 (3) 14 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja perustelut ovat ristiriitaiset ja puutteelliset, koska yleinen tuomioistuin on todennut, että päätöksessä vahvistettu takaisinperintää koskeva määräys ei ole luottamuksensuojan periaatteen vastainen. Yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen ja sen perustelut ovat riittämättömät siltä osin kuin siinä ei ole hyväksytty sitä, että se, että komissio oli pitkään reagoimatta Italian viranomaisten vuoden 1991 lopulla toimittamiin selvityksiin siltä osin, että Terni-yhtiölle myönnetyn tariffin ensimmäisen jatkamisen yhteydessä säilytettiin alkuperäinen korvaustarkoitus, on seikka, joka oli omiaan herättämään kantajassa perustellun luottamuksen siihen, että Terni-yhtiölle myönnetyn tariffin jatkaminen, myös riidanalaisella toimenpiteellä, ei ole valtiontukea.

(1) Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-64/08 1.7.2010 antama tuomio.

(3) [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1)

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/22

Valitus, jonka BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro SpA (BNL) ovat tehneet 16.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-335/08, BNP Paribas ja BNL v. komissio, 1.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-452/10 P)

()

2010/C 317/39

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro SpA (BNL) (edustajat: avvocato R. Silvestri, avvocato G. Escalar ja avvocato M. Todino)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa kokonaisuudessaan Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-335/08, BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro vastaan Euroopan komissio, 1.7.2010 antaman tuomion, joka annettiin tiedoksi faksilla 1.7.2010 (EUVL C 221, 14.8.2010, s. 39), ja näin ollen

hyväksyy vaatimukset, jotka esitettiin ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotka koskivat valtiontuesta C 15/07 (ex NN 20/07), jota Italia on myöntänyt verokannustimina tietyille uudelleenjärjestelyn kohteena olleille luottolaitoksille, 11.3.2008 tehdyn Euroopan komission päätöksen 2008/711/EY (EUVL L 237, s. 70) kumoamista kokonaisuudessaan tai

ii)	toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä tarkastelee sitä uudelleen unionin tuomioistuimen antaman tuomion valossa

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin ei harjoittanut komission päätökseen kohdistuvaa valvontaansa perusteellisesti, koska se ei selvittänyt sitä, tekikö komissio oikeutetun valinnan, kun se päätti olla ottamatta huomioon luovuttavien yhteisöjen tilannetta moititun järjestelyn valikoivan luonteen määrittämiseksi.

Unionin yleinen tuomioistuin vääristi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tietyn verotuksellisen toimenpiteen erityisluonne on perusteltavissa verotusta koskevan yleisen järjestelmän logiikan valossa, ja se hyväksyi arviointiaan varten parametreiksi yksinomaan seikat, joita komissio itse oli ehdottanut päätöksessään.

3)	Unionin yleinen tuomioistuin vääristi oikeuskäytäntöä, joka koskee vaatimusta valtiontuen valikoivuudesta ja jonka mukaan verotuksellisen toimenpiteen valikoivuutta on arvioitava yksinomaan niiden vaikutusten valossa, jotka sillä voi olla verotuksen näkökulmasta.

4)	Unionin yleinen tuomioistuin vääristi tosiseikkoja, koska se katsoi virheellisesti, että yleinen täsmäytysjärjestelmä ei mahdollista sitä, että yritykset voisivat täsmäyttää luovutettuun liiketoimintaan kuuluvaan varallisuuteen liittyvät verokustannukset suurempiin kirjanpitoarvoihin.

5)	Unionin yleinen tuomioistuin tuli lopuksi sääntöjenvastaisesti komission tilalle, koska se laajensi perusteluja komission riidanalaisen päätöksen tueksi.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 17.9.2010 — Oliver Jestel v. Hauptzollamt Aachen

(Asia C-454/10)

()

2010/C 317/40

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Oliver Jestel

Vastapuoli: Hauptzollamt Aachen

Ennakkoratkaisukysymykset

Tuleeko sellainen henkilö yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 202 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla säännösten vastaiseen tuontiin ”osallistumisen” takia tullivelalliseksi, joka olematta suoraan mukana tavaroiden tuonnissa järjestää kyseisiä tavaroita koskevien kauppasopimusten tekemisen ja ottaa silloin huomioon, että myyjä saattaa luovuttaa tavarat tai osan niistä siten, että se jättää maksamatta niitä koskevat tuontitullit?

2)	Riittääkö tähän kenties se, että henkilön mielestä tämä on mahdollista, vai tuleeko hänestä tullivelallinen ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on vakaasti odottanut näin tapahtuvan?

(1) EYVL L 302, s. 1.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/23

Valitus, jonka Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt on tehnyt 20.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-396/08, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. Euroopan komissio, 8.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-459/10 P)

()

2010/C 317/41

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt (edustajat: asianajajat A. Rosenfeld ja I. Liebach)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-396/08, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt, 8.7.2010 antaman tuomion, joka koski Saksan suunnittelemasta valtiontuesta DHL:lle 2.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/878/EY osittaiseksi kumoamiseksi esitettyä vaatimusta, ja kumoaa 2.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/878/EY 1 artiklan 1 kohdan

2)	toissijaisesti kumoaa edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

3)	velvoittaa valituksen vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, jolla hylättiin valittajien vaatimus 2.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/878/EY osittaisesta kumoamisesta. Tällä päätöksellä komissio oli todennut, että suurin osa ilmoitetuista koulutustuista, joita Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt aikoivat myöntää DHL:lle, olivat yhteismarkkinoille soveltumattomia.

Valittajat väittävät valituksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut seuraavia unionin oikeuden säännöksiä:

—

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetusta N:o 68/2001, entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska tuen välttämättömyyden tutkiminen on oikeudellisesti virheellistä. Asetuksen N:o 68/2001 rikkominen ilmenee siitä, että asetuksessa vahvistettuja aineellisia kriteerejä ei ole tutkittu, mikä on poikkeuksellisesti sallittua vain silloin, kun yksittäistapauksen erityispiirteet sen oikeuttavat. Entistä EY 87 artiklan 3 kohtaa on rikottu, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole oikeudellisesti virheellisesti todennut, että koulutustuilla voi olla entisen EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset tavoitteet ja tämä olisi otettava huomioon komission EY 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti suorittamassa punninnassa. Lopuksi on loukattu myös yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska komissio ei aikaisemmissa päätöksissään, jotka koskevat samanlaisia asioita, ole tutkinut eikä todennut koulutustukien välttämättömyyttä. Tälle erilaiselle kohtelulle ei ole havaittavissa objektiivisia perusteita.

—

Myös silloin, jos olisi lähdettävä siitä, että välttämättömyysperusteeseen olisi vedottu perustellusti, kyseessä on oikeudellinen virhe. Valittajat väittävät tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon asetusta N:o 68/2001, alueellisiin tavoitteisiin liittyviä tukia koskevia komission suuntaviivoja eikä entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, koska se ei ole oikeudellisesti virheellisesti ottanut välttämättömyyden tarkastelussa huomioon sijaintipaikan houkutusvaikutuksia. Se, että koulutustuilla voi nimittäin olla myös alueellisia aspekteja, ilmenee asetuksen N:o 68/2001 sanamuodosta. Unionin yleisen tuomioistuimen oletus siitä, että epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien yritysten tukeminen ja uusien yritysten niille sijoittautuminen saa tapahtua vain alueellisten tukien avulla, ei pidä paikkaansa.

—

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetusta N:o 68/2001 ja entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sekä loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta myös sen vuoksi, että se on oikeudellisesti virheellisesti soveltanut epäasianmukaisia kriteerejä tuen välttämättömyyden arvioinnissa. Ensinnäkään se ei olisi saanut tällöin ottaa huomioon tuen vastaanottajan yrityskäytäntöä ja -strategiaa, sillä tällöin yritykset, joilla on sisäisten standardien vuoksi korkea koulutustaso, joutuvat tukioikeuksien kannalta huonompaan asemaan sellaisiin yrityksiin verrattuina, joilla on vähäinen koulutustaso. Toiseksi tukia ei olisi saatu katsoa tarpeettomiksi jo senkään vuoksi, koska ne on kirjattu kansallisiin oikeusnormeihin. Tämä johtaa nimittäin siihen, että yritykset, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joilla on lakisääteisesti korkea koulutustaso, joutuvat huonompaan asemaan kuin yritykset, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joilla on verrattain vähäinen koulutustaso.

—	Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa myös, koska se ei oikeudellisesti virheellisesti ole ottanut huomioon kyseessä olevan koulutustoimenpiteen positiivisia ulkoisia vaikutuksia.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Högsta domstolen (Ruotsi) on esittänyt 20.9.2010 — Bonnier Audio AB, Earbooks AB, Norstedts Förlagsgrupp AB, Piratförlaget Aktiebolag ja Storyside AB v. Perfect Communication Sweden AB

(Asia C-461/10)

()

2010/C 317/42

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Högsta domstolen

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Bonnier Audio AB, Earbooks AB, Norstedts Förlagsgrupp AB, Piratförlaget Aktiebolag ja Storyside AB

Vastapuoli: Perfect Communication Sweden AB

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta 15.3.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY (1) ja erityisesti sen 3, 4, 5 ja 11 artikla esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, joka on annettu teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (2) 8 artiklan nojalla ja jonka mukaan internet-palvelun tarjoaja määrätään riita-asian oikeudenkäynnissä antamaan tietyn tilaajan tunnistamista varten tekijänoikeuden haltijalle tai sille, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, tieto siitä, kenelle tilaajalle internet-palvelun tarjoaja on rekisteröinyt tietyn IP-osoitteen, josta tekijänoikeutta väitetään loukatun? Kysymyksessä edellytetään, että hakija saattaa tiettyyn tekijänoikeuteen kohdistuneen loukkauksen todennäköiseksi ja että toimenpide on oikeasuhteinen.

2)	Vaikuttaako kysymykseen 1 annettavaan ratkaisuun se seikka, ettei jäsenvaltio ole pannut tietojen säilyttämistä koskevaa direktiiviä täytäntöön, vaikka sitä varten säädetty määräaika on päättynyt?

(1) EUVL L 105, s. 54.

(2) EUVL L 157, s. 45.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/24

Valitus, jonka Evropaïki Dynamiki on tehnyt 24.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-331/06, Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE v. Euroopan ympäristökeskus (EEA), 8.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-462/10 P)

()

2010/C 317/43

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (edustaja: asianajaja N. Korogiannakis)

Muu osapuoli: Euroopan ympäristökeskus

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava

—	EEA:n päätös, jolla se hylkäsi valittajan tarjouksen ja ratkaisi tarjouskilpailun toisen tarjoajan hyväksi, on kumottava

—	EEA on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut asiassa T-331/06 ja tässä valitusmenettelyssä, vaikka tämä valitus hylättäisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti tai ei soveltanut varainhoitoasetuksen (1) 97 artiklaa ja täytäntöönpanomääräysten 138 artiklaa, koska osaperusteiden ilmoittaminen ennen tarjousten tekemistä on olennaista, jotta tarjoajat voivat tehdä parhaan tarjouksensa. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valittajan väitteen valinta- ja ratkaisuperusteiden sekoittamisesta sillä perusteella, että sitä ei ollut tehty määräajassa. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen näkökanta olisi oikea, se tulkitsi väärin tarjouspyyntöasiakirjoja, kun se tutki, oliko henkilökohtaisten CV:iden käyttö ratkaisuvaiheessa tarjouspyyntöasiakirjojen vastaista.

Lisäksi valittaja väittää, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa siitä, että arviointikertomus on laadittu sillä tavoin, ettei siitä käy ilmi, kuinka arviointikomitea on päätynyt johtopäätöksiinsä. Sen, ettei EEA punninnut tarkemmin osaperusteita, olisi pitänyt johtaa suoraan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen riittämättömien perustelujen vuoksi, koska se tosiseikka, että ”ei ole ilmeistä” millaisia arviointiperusteita käytettiin, koskee perusteluvelvollisuutta.

Ympäristöpolitiikan osalta valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin erehtyi katsoessaan, että näin yleisesti muotoiltu ratkaisuperuste täytetään yksinkertaisesti esittämällä todistus, joka on vain yksi tapa esittää näyttöä. Unionin yleinen tuomioistuin jätti myös virheellisesti ottamatta huomioon sen tosiseikan, että ympäristöpolitiikkaa voidaan arvioida vain valintavaiheessa.

Unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että EEA rikkoi varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohtaa ja täytäntöönpanomääräysten 149 artiklan 2 kohtaa, kun se ei antanut täydellistä arviointikertomusta tiedoksi tarjoajille, jotka esittivät sitä koskevan pyynnön voidakseen arvioida tarjoustensa hylkäämisen perusteita.

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen perustelut eivät ole sen lisäksi, että ne ovat virheelliset, vain yleisen ja voimassa olevan perusteluvelvollisuuden vastaisia, vaan myös Lissabonin sopimuksen, jossa annetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalle samanlainen oikeusvaikutus kuin perustamissopimuksille, vastaisia, ja erityisesti sen 41 artiklan vastaisia.

6)	Lopuksi valittaja esittää, että valituksenalaisessa tuomiossa ei perustella riittävästi ilmeistä arviointivirhettä koskevien yksittäisten väitteiden hylkäämistä, eikä myöskään tutkita näitä väitteitä erikseen.

(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/25

Kanne 27.9.2010 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-466/10)

()

2010/C 317/44

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Patakia ja D. Kukovec)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että kun Helleenien tasavalta on hankintailmoitusta ensin julkaisematta turvautunut neuvottelumenettelyyn, joka koskee Attikin ensimmäisen D.Y.P.E:n (alueellinen terveydenhoitoalan hallintoviranomainen) toimivaltaan kuuluvien sairaanhoitoyksiköiden yksinomaan tartuntavaarallisista sairaanhoidon jätteistä huolehtimista, se ei ole noudattanut direktiivin 2004/18 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin minkään direktiivin 31 artiklassa säädetyn poikkeuksen edellytykset ja erityisesti 31 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetut edellytykset, jotka oikeuttavat poikkeamaan pääsäännöstä ja turvautumaan kyseisessä artiklassa säädettyyn poikkeusmenettelyyn, eivät täyty.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissiolle tehdyn kantelun perusteella Euroopan komissio tutki terveysalan hankintalautakunnan esittämää pyyntöä, joka koski osallistumista hankintamenettelyyn, jossa noudatettiin neuvottelumenettelyä julkaisematta ensin hankintailmoitusta ja jossa oli kyse Attikin ensimmäisen D.Y.P.E.n toimivaltaan kuuluvien sairaanhoitoyksiköiden yksinomaan tartuntavaarallisista sairaanhoidon jätteistä huolehtimisesta.

Komissio muistuttaa, että pääsääntönä on hankintailmoitus selvästi määriteltyine ja selvine ehtoineen, kun taas neuvottelumenettely julkaisematta ensin hankintailmoitusta on sallittua vain poikkeuksellisesti niissä hyvin yksiselitteisissä tapauksissa, jotka kuvaillaan direktiivin 2004/18/EY 30 ja 31 artiklassa ja joita on tulkittava suppeassa, ja todistustaakka siitä, että kyse todellakin on poikkeuksellisista olosuhteista, jotka oikeuttavat poikkeamaan pääsäännöstä, kuuluu sille, joka vetoaa tähän säännökseen.

Tähän liittyen komissio arvioi, että kyseisestä pyynnöstä ilmenee, että vaikka hankintaviranomainen turvautui direktiivin 2004/18/EY 31 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyyn poikkeusmenettelyyn, se ei näyttänyt toteen, että edellytykset, jotka asetetaan kyseisessä säännöksessä ja jotka oikeuttavat tähän menettelyyn turvautumisen, täyttyivät.

Komissio katsoo, että turvautuessaan neuvottelumenettelyyn julkaisematta ensin hankintailmoitusta hankintaviranomainen on rikkonut direktiivin 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin minkään direktiivin 31 artiklassa säädetyn poikkeuksen edellytykset ja varsinkaan 31 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetut edellytykset, jotka oikeuttavat poikkeamaan pääsäännöstä ja turvautumaan tässä artiklassa säädettyyn poikkeusmenettelyyn, eivät täyttyneet.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.9.2010 — CNH Global v. SMHV (Punaisen, mustan ja harmaan värin yhdistelmä traktoria varten)

(Asia T-378/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus traktorin ulkopinnoilla käytetystä punaisen, mustan ja harmaan värin yhdistelmästä koostuvan tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Käytön perusteella syntyvän erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta))

2010/C 317/45

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: CNH Global NV (Amsterdam, Alankomaat) (edustajat: barrister M. Edenborough ja solicitor R. Harrison)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.7.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1642/2006-1), joka koskee hakemusta sellaisen merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi, joka esittää puna-musta-harmaata traktoria

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	CNH Global NV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 297, 8.12.2007.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.9.2010 — Interflon v. SMHV — Illinois Tool Works (FOODLUBE)

(Asia T-200/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Yhteisön sanamerkki FOODLUBE - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuus - Erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta))

2010/C 317/46

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Interflon BV (Rosendaal, Alankomaat) (edustaja: asianajaja S. Wertwijn)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. Novais Gonçalves)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Illinois Tool Works, Inc. (Glenview, Illinois, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.3.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 638/2007-2), joka koskee Interflon BV:n ja Illinois Tool Works, Inc.:n välistä mitättömyysmenettelyä

Tuomiolauselma

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 3.3.2008 tekemä päätös (asia R 638/2007-2) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään valitus, joka koskee luokkaan 1 kuuluvia teollisiin tarkoituksiin käytettäviä kemikaaleja ja luokkaan 4 kuuluvia teollisuusöljyjä ja -rasvoja.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 183, 19.7.2008.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.9.2010 — Market Watch v. SMHV — Ares Trading (Seroslim)

(Asia T-201/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Seroslim rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön sanamerkki SEROSTIM - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 317/47

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Market Watch Franchise & Consulting, Inc. (Freeport, Bahama) (edustaja: asianajaja J. Korab)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ares Trading SA (Aubonne, Sveitsi) (edustajat: asianajajat M. De Justo Bailey ja M. De Justo Vazquez)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 6.3.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 805/2007-2), joka koskee Ares Trading SA:n ja Market Watch Franchise & Consulting, Inc.:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Market Watch Franchise & Consulting, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 197, 2.8.2008.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.9.2010 — C-Content v. komissio

(Asia T-247/08) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Julkiset palveluhankinnat - Yhteisön tarjouspyyntömenettelyt - Sähköiset julkaisupalvelut - Sääntöjenvastaisuudet ja yhteisön oikeuden rikkomiset, joihin julkaisutoimiston väitetään syyllistyneen - Vanhentumisajat - Syy-yhteys)

2010/C 317/48

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: C-Content BV (Bois-le-Duc, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Meulenbelt)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi E. Manhaeve ja N. Bambara, avustajinaan neuvonantaja O. Soudry ja asianajaja A. Nucara, sittemmin E. Manhaeve ja N. Bambara, avustajinaan O. Soudry ja asianajaja E. Petritsi)

Oikeudenkäynnin kohde

Vahingonkorvauskanne, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka kantaja väittää kärsineensä sen johdosta, että Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto olisi syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin ja yhteisön oikeuden rikkomisiin useiden sähköisiä julkaisupalveluja koskevien tarjouspyyntöjen yhteydessä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain puuttuvat ja koska se on osittain perusteeton.

2)	C-Content BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 209, 15.8.2008.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.10.2010 — DHL Aviation ja DHL Hub Leipzig v. komissio

(Asia T-452/08) (1)

(Valtiontuet - Lentorahti - Leipzig-Hallen lentoasemalle perustetun DHL-konsernin uuden Euroopan keskuspaikan ylläpitoa koskevat takuut - Päätös, jolla tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla se määrätään palautettavaksi)

2010/C 317/49

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: DHL Aviation SA/NV (Zaventem, Belgia) ja DHL Hub Leipzig GmbH (Schkeuditz, Saksa) (edustajat: solicitor A. Burnside ja asianajaja B. van de Walle de Ghelcke)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Gross, B. Martenczuk ja E. Righini)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus, joka koskee Saksan toimenpiteitä DHL-konsernin ja Leipzig-Hallen lentoaseman hyväksi koskevassa asiassa 23.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/948/EY (EUVL L 346, s. 1) osittaista kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	DHL Aviation SA/NV ja DHL Hub Leipzig GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 6, 10.1.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.9.2010 — Granuband v. SMHV — Granuflex (GRANUflex)

(Asia T-534/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Yhteisön kuviomerkki GRANUflex - Aikaisempi toiminimi ja liikenimi GRANUFLEX - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta ja 52 artiklan 1 kohdan c alakohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohta))

2010/C 317/50

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Granuband BV (Krommenie, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Ellens)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: W. Verburg)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Granuflex Ipari és Kereskedelmi Kft (Budapest, Unkari) (edustaja: asianajaja K. Szamosi)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 15.9.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1277/2007-2), joka koskee Granuflex Ipari és Kereskedelmi Kft:n ja Granuband BV:n välistä mitättömyysmenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Granuband BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 44, 21.2.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.10.2010 — Deutsche Behindertenhilfe — Aktion Mensch v. SMHV (diegesellschafter.de)

(Asia T-47/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin diegesellschafter.de rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 317/51

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Behindertenhilfe — Aktion Mensch eV (Mainz, Saksa) (edustajat: asianajajat V. Töbelmann ja A. Piltz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Pohlmann)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 27.11.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1094/2008-1), joka koskee hakemusta sanamerkin diegesellschafter.de rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Deutsche Behindertenhilfe — Aktion Mensch eV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 102, 1.5.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.9.2010 — Kadi v. komissio

(Asia T-85/09) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Asetus (EY) N:o 881/2002 - Henkilön varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen sen johdosta, että hänet on sisällytetty Yhdistyneiden Kansakuntien toimielimen laatimaan luetteloon - Pakotekomitea - Sisällyttäminen tämän jälkeen asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I olevaan luetteloon - Kumoamiskanne - Perusoikeudet - Oikeus tulla kuulluksi, oikeus tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan ja omaisuudensuoja)

2010/C 317/52

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Yassin Abdullah Kadi (Jeddah, Saudi-Arabia) (edustajat: D. Anderson, QC, barrister M. Lester ja solicitor G. Martin)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi P. Hetsch, P. Aalto ja F. Hoffmeister, sittemmin P. Hetsch, F. Hoffmeister ja E. Paasivirta)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop, E. Finnegan ja R. Szostak), Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja L. Butel) ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: S. Behzadi-Spencer ja E. Jenkinson, avustajanaan barrister D. Beard)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 101. kerran 28.11.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1190/2008 (EUVL L 322, s. 25) kumoamisesta siltä osin kuin tämä säädös koskee kantajaa

Tuomiolauselma

Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 101. kerran 28.11.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 1190/2008 kumotaan siltä osin kuin se koskee Yassin Abdullah Kadia.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Yassin Abdullah Kadin oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan unionin neuvosto, Ranskan tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 90, 18.4.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2010 — Strategi Group v. SMHV — RBI (STRATEGI)

(Asia T-92/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin STRATEGI rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki Strategiés - Suhteellinen hylkäysperuste - Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä - Asetuksen (EY) N:o 40/94 43 artiklan 2 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta) ja asetuksen (EY) N:o 2868/95 22 sääntö)

2010/C 317/53

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Strategi Group Ltd (Manchester, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: barrister N. Saunders)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Reed Business Information (RBI) (Issy-Les-Moulineaux, Ranska) (edustaja: asianajaja A. Messas)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 18.12.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1581/2007-2), joka koskee Reed Business Information (RBI):n ja Strategi Group Ltd:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Strategi Group Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 113, 16.5.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.10.2010 — komissio v. Gal-Or

(Asia T-136/09) (1)

(Välityslauseke - Sopimus taloudellisesta tuesta, joka on tehty muuta kuin ydinenergian alaa koskevan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen erityisohjelman puitteissa - Sopimusrikkomus - Ennakkona maksettujen summien palauttaminen - Viivästyskorot - Menettely vastaajan poissa ollessa)

2010/C 317/54

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. M. Rouchaud-Joët ja F. Mirza, avustajinaan aluksi asianajajat B. Katan ja M. van der Woude, sittemmin asianajaja B. Katan)

Vastaaja: Benjamin Gal-Or (Jupiter, Florida, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Välityslausekkeeseen perustuva kanne, jossa vaaditaan Benjamin Gal-Orin velvoittamista palauttamaan komission hänelle sopimuksen IN/0042/97 yhteydessä maksama 205 611 euron suuruinen summa viivästyskorkoineen ja maksamaan viivästyskorkoa 9 231,25 euron suuruiselle summalle, joka vastaa Benjamin Gal-Orin komissiota vastaan Alankomaissa vireille saattamasta oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneita kustannuksia

Tuomiolauselma

Benjamin Gal-Or velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle 205 611 euroa, ja sille viivästyskorkoa seuraavasti:

—	2,75 prosenttia 2.3.2003 lähtien

—	2,50 prosenttia 7.3.2003 lähtien

—	2,00 prosenttia 6.6.2003 lähtien

—	2,25 prosenttia 6.12.2005 lähtien

—	2,50 prosenttia 8.3.2006 lähtien

—	2,75 prosenttia 15.6.2006 lähtien

—	3,00 prosenttia 9.8.2006 lähtien

—	3,25 prosenttia 11.10.2006 lähtien

—	3,50 prosenttia 13.12.2006 lähtien

—	3,75 prosenttia 14.3.2007 lähtien

—	4,00 prosenttia 13.6.2007 lähtien

—	4,25 prosenttia 9.7.2008 lähtien

—	3,75 prosenttia 15.10.2008 lähtien

—	3,25 prosenttia 12.11.2008 lähtien

—	2,50 prosenttia 10.12.2008 lähtien

—	2,00 prosenttia 21.1.2009 lähtien

—	1,50 prosenttia 11.3.2009 lähtien

—	1,25 prosenttia 8.4.2009 lähtien

—	1,00 prosenttia 13.5.2009 lähtien

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Benjamin Gal-Or velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 141, 20.6.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.10.2010 — Accenture Global Services v. SMHV — Silver Creek Properties (acsensa)

(Asia T-244/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin acsensa rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat yhteisön tavaramerkeiksi ja kansallisiksi tavaramerkeiksi rekisteröidyt sanamerkit ja kuviomerkit ACCENTURE ja accenture - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen N:o 40/94 73 artikla (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 75 artikla))

2010/C 317/55

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Accenture Global Services GmbH (Schaffhausen, Sveitsi) (edustaja: asianajaja R. Niebel)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: O. Mondéjar Ortuño)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Silver Creek Properties SA (Panama, Panama)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 20.3.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 802/2008-2), joka koskee Accenture Global Services GmbH:n ja Silver Creek Properties SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Accenture Global Services GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 193, 15.8.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.9.2010 — PVS v. SMHV — MeDiTA Medizinische Kurierdienst (medidata)

(Asia T-270/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin medidata rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki MeDiTA - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Palvelujen samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 317/56

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: PVS — Privatärztliche Verrechnungsstelle Rhein-Ruhr GmbH (Mülheim an der Ruhr, Saksa) (edustaja: asianajaja F. Lindberg)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Pohlmann)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: MeDiTA Medizinische Kurierdienst- und Handelsgesellschaft mbH (Düsseldorf, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Schulte-Beckhausen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 14.5.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 1724/2007-4), joka koskee MeDiTa Medizinische Kurierdienst- und Handelsgesellschaft mbH:n ja PVS — Privatärztliche Verrechnungsstelle Rhein-Ruhr GmbH:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	PVS — Privatärztliche Verrechnungsstelle Rhein-Ruhr GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 220, 12.9.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.9.2010 — Rosenruist v. SMHV (Kahta taskuun painettua, yhdessä kohdassa ristiin menevää kaarta esittävä merkki)

(Asia T-388/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sellaisen kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi, joka esittää kahta taskuun painettua, yhdessä kohdassa ristiin menevää kaarta - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2010/C 317/57

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Rosenruist — Gestão e serviços, Lda (Funchal, Portugali) (edustajat: asianajajat S. Rizzo ja S. González Malabia)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 18.6.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 237/2009-2), joka koskee hakemusta sellaisen kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi, joka esittää kahta taskuun painettua, yhdessä kohdassa ristiin menevää kaarta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Rosenruist — Gestão e serviços, Lda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 282, 21.11.2009.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/32

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.9.2010 — Hidalgo v. SMHV — Bodegas Hidalgo — La Gitana (HIDALGO)

(Asia T-365/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettelyn perusteena olleen kansallisen tavaramerkin rekisteröinnin kumoaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2010/C 317/58

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Emilio Hidalgo, SA (Jerez de la Frontera, Espanja) (edustaja: asianajaja M. Esteve Sanz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Bodegas Hidalgo — La Gitana, SA (Sanlucar de Barrameda, Espanja) (edustajat: asianajajat S. Rivero Galán ja J.M. Sanjuán de Coca)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 11.6.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1329/2007-4), joka koskee Emilio Hidalgo SA:n ja Bodegas Hidalgo — La Gitana SA.:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/32

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.9.2010 — Kerstens v. komissio

(Asia T-498/09 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2005 ylennyskierros - Etusijapisteiden myöntäminen - Todistustaakka - Puolustautumisoikeudet - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 317/59

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Petrus Kerstens (Overijse, Belgia) (edustaja: asianajaja C. Mourato)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Berardis-Kayser ja G. Berscheid, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka on tehty Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-102/07, Kerstens vastaan komissio, 29.9.2009 antamasta tuomiosta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja jossa vaaditaan mainitun tuomion kumoamista

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Petrus Kerstens vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 51, 27.2.2010.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/32

Kanne 12.9.2010 — Hamas v. neuvosto

(Asia T-400/10)

()

2010/C 317/60

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Hamas (edustaja: asianajaja L. Glock)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	neuvoston 13.7.2010 antama ilmoitus C 188/13 on kumottava

—	neuvoston 12.7.2010 antama päätös 2010/386/YUTP on kumottava

—	neuvoston 12.7.2010 antama täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 610/2010 on kumottava

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan neuvoston ilmoituksen C 188/13 (1), neuvoston päätöksen 2010/386/YUTP (2) ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksen N:o 610/2010 (3) niiltä osin kuin kantajan nimi säilytetään sellaisten henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelossa, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään yhteisen kannan 2001/931/YUTP (4) 2, 3 ja 4 artiklan ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti osana terrorismin torjuntaa.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen, jotka koskevat neuvoston ilmoituksen C 2010/C 188/09 osalta

—	SEUT 297 artiklan 2 kohdan kolmannen kohdan rikkomista siltä osin kuin mainittua ilmoitusta ole annettu kantajalle tiedoksi, koska ilmoituksen julkaisua Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei voida pitää säädöksen tiedoksi antamisena

—	Euroopan unionin peruskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista, koska kantajan on ollut lähes mahdotonta saada mainittua ilmoitusta käsiinsä

—

ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan — joka koskee syytetyn oikeutta saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä — rikkomista,

sekä päätöksen 2010/386/YUTP ja asetuksen N:o 610/2010 osalta

—	ilmeistä arviointivirhettä, koska Hamasia on pidettävä lainmukaisesti valittuna hallituksena, jota sellaisen periaatteen mukaan, joka kieltää puuttumisen valtion sisäisiin asioihin, ei voida kirjata terroristien luetteloon

—

kantajan perusoikeuksien rikkomista siltä osin kuin on kyse

—

kantajan puolustautumisoikeuksien ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden rikkomisesta, koska päätöstä säilyttää kantaja luettelossa sellaisista henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään, ei edeltänyt tiedonanto kantajan vastaisina pidetyistä seikoista ja koska kantajalle ei annettu mahdollisuutta esittää tehokkaasti näkemystään kyseisistä seikoista

—	omaisuudensuojan loukkaamisesta, koska kantajan varojen jäädyttäminen merkitsee sen omaisuudensuojaan liittyvää perusteetonta rajoitusta

—	SEUT 296 artiklaan perustuvan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, koska neuvosto ei ole sisällyttänyt nimenomaisia perusteluja päätökseen 2010/386/YUTP eikä asetukseen N:o 610/2010.

(1) Neuvoston 13.7.2009 antama ilmoitus C 2010/C 188/09 henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, jotka on kirjattu tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon (EUVL C 188, s. 13).

(2) Niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, 12.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/386/YUTP (EUVL L 178, s. 28).

(3) Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1285/2009 kumoamisesta 12.7.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 610/2010 (EUVL L 178, s. 1).

(4) Erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 hyväksytty neuvoston yhteinen kanta 2001/931/YUTP (EUVL L 344, s. 93).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/33

Kanne 14.9.2010 — Unkarin tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia T-407/10)

()

2010/C 317/61

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkarin tasavalta (asiamiehet: M. Fehér ja K. Szíjártó)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Komission 8.7.2010 tekemän päätöksen, joka koskee ”Budapest-Kelenföld Székesfehérvár-Boban rautatielinjan uudelleenrakentamisen ensimmäisen osan ensimmäiseen vaiheeseen” liittyvää suurhanketta, joka on osa ”Liikenne” -nimistä toimintaohjelmaa, jonka puitteissa Unkari saa rakennetukea Euroopan aluekehitysrahastolta ja koheesiorahastolta, 1 artiklan 3 ja 4 kohdat ja liite II on kumottava, koska niissä vahvistetaan enimmäismäärä, johon yhteisrahoituskantaa sovelletaan, siten, että tukikelpoisten kustannusten ulkopuolelle on jätetty tietyt maksettavaan arvonlisäveroon liittyvät kustannukset

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa osittain komission 8.7.2010 tekemän päätöksen K(2010) 4593, joka koskee ”Budapest-Kelenföld Székesfehérvár-Boban rautatielinjan uudelleenrakentamisen ensimmäisen osan ensimmäiseen vaiheeseen” liittyvää suurhanketta, joka on osa ”Liikenne” -nimistä toimintaohjelmaa, jonka puitteissa määrätään Euroopan aluekehitysrahastolta ja koheesiorahastolta saatavasta rakennetuesta. Komissio hyväksyi tuossa päätöksessä Euroopan aluekehitysrahaston ja rakennerahaston rahoitustuen kyseiselle hankkeelle. Lisäksi komissio katsoi, ettei vähennettävissä olevan arvonlisäveron määrää voitu sisällyttää siihen enimmäismäärään, johon kyseiseen suurhankkeeseen liittyvän toimintaohjelman ensisijaista yhteisrahoituskantaa on sovellettava.

Kantaja väittää kanteen perusteluissa, että komissio on rikkonut sovellettavia unionin oikeussääntöjä ja tarkemmin ottaen asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1) 4 artiklaa sekä asetuksen (EY) N:o 1084/2006 (2) 3 artiklaa.

Kantaja katsoo, että asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e alakohdassa säädetään selvästi, ettei vähennettävissä olevaan arvonlisäveroon myönnetä tukea koheesiorahastosta. Kantajan mukaan tuosta säännöksestä ilmenee selvästi, että arvonlisävero, joka ei ole vähennettävissä, sitä vastoin on tukikelpoinen. Koska riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun suurhankkeen tuensaaja (Nemzeti Infrastruktúra Fejlesztő Zrt.) ei unionin eikä kansallisen oikeuden nojalla ole arvonlisäverovelvollinen ja koska se näin ollen ei voi vähentää ostoihin sisältyvää veroa, komissio ei kantajan mukaan olisi saanut riidanalaisessa päätöksessä jättää tätä veroa vastaavia kustannuksia rahoituksen ulkopuolelle.

Lisäksi kantaja moittii komissiota siitä, että se on evännyt jäsenvaltioilta niille asetuksen N:o 1083/2006 56 artiklan 4 kohdassa annetun mahdollisuuden, koska se on pitänyt tukikelvottomina kustannuksia, joita asetuksessa N:o 1084/2006 ei mainita tukikelvottomina kustannuksina ja joita asian kannalta merkityksellisissä kansallisissa säännöksissä pidetään nimenomaisesti tukikelpoisina.

Kantaja väittää myös, että komissio tulkitsee väitteessään, jonka mukaan tuensaajan maksama arvonlisävero voitaisiin ”saada takaisin” tuensaajan toteuttaman infrastruktuurin käyttäjien perimään maksuun sisältyvällä arvonlisäverolla, laajentavasti asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e alakohtaa tavalla, joka ei vastaa tuon säännöksen sanamuotoa ja joka kaiken lisäksi on unionin oikeuden arvonlisäverolainsäädännön vastainen. Kantajan mukaan tuensaaja, joka toteuttaa infrastruktuurin ja yksiköt, jotka tämän jälkeen käyttävät sitä, ovat toisistaan riippumattomia ja vain välillisesti toisiinsa sidoksissa asiaa koskevien oikeudellisten säännösten — eivätkä taloudellisluonteisen liiketoimen — vuoksi. Tämän huomioon ottaen kantaja väittää, että tuensaajan on pakko tosiasiallisesti ja lopullisesti kantaa ostoihin sisältyvästä arvonlisäverosta aiheutuva rasitus.

Lopuksi kantaja katsoo, ettei asetus N:o 1083/2006 eikä asetus N:o 1084/2006 salli tulkintaa, jonka mukaan komissio voi tukikelpoisia kustannuksia, joihin kuuluu tukikelpoinen arvonlisävero, koskevassa harkinnassaan perustaa päätöksensä siihen, että kyseinen jäsenvaltio on valinnut hankkeen toteuttamisen ja infrastruktuurin käytön osalta erilaisen lainsäädännöllisen ratkaisun. Kantaja väittää tästä vielä, että jäsenvaltioiden infrastruktuurien hoidon järjestäminen ja niihin liittyvät julkiset palvelut kuuluvat jäsenvaltioiden perustavaa laatua olevaan toimivaltaan. Se katsoo lisäksi, että jos unionin lainsäädännössä asetetut edellytykset täyttyvät, komission pitää mukautua kyseisen jäsenvaltion valitsemaan ratkaisuun etenkin niiden seurausten osalta, jotka johtuvat siitä, että tuensaajaa pidetään taikka ei pidetä tukikelpoisia kustannuksia harkittaessa arvonlisäverovelvollisena.

(1) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25).

(2) Koheesiorahaston perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1084/2006 (EUVL L 210, s. 79).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/34

Kanne 15.9.2010 — Socitrel v. komissio

(Asia T-413/10)

()

2010/C 317/62

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Socitrel — Sociedade Industrial de Trefilaria, SA (São Romão de Coronado, Portugal) (edustajat: asianajajat F. Proença de Carvalho ja T. de Faria)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komission 30.6.2010 tekemän päätöksen K(2010) 4387 lopullinen, joka koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevaa menettelyä (asia COMP/38.344 — Jänneteräs), 1 ja 2 artikla on kumottava osittain kantajaa koskevilta osin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa on riitautettu sama päätös kuin asiassa T-385/10, ArcelorMittal Wire France ym. vastaan komissio.

Kantaja esittää unionin yleiselle tuomioistuimelle seuraavaa:

i)	kanteen kohteena olevaan päätökseen liittyy vakava perusteluja koskeva virhe, mikä on vastoin SEUT 296 artiklaa, ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu sakon soveltamisen osalta, millä loukataan kantajan puolustautumisoikeuksia sille määrätyn sakon laskemisen osalta

ii)	Socitrelin puolustautumisoikeuksien loukkaaminen Euroopan komission hallinnollisen menettelyn kohtuuttoman pitkän keston vuoksi, millä on asetettu kyseenalaiseksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettu oikeus kohtuullisen ajan kuluessa käytävään oikeudenkäyntiin

Toissijaisesti

iii)	SEUT 101 artiklan rikkominen ja ilmeinen arviointivirhe, koska komissio on katsonut, että Socitrel ei toiminut itsenäisesti markkinoilla

iv)

kantaja väittää lisäksi, että Euroopan komissio on tehnyt ilmeisen virheen sisällyttäessään kantajan liikevaihtoon, vahvistaessaan sakkojen määrää laskettaessa sovellettavaa 10 prosentin enimmäismäärää liikevaihdosta, Emesa-, Galycas- ja ITC-yhtiöiden liikevaihdon, vaikka viimeksi mainitut yhtiöt eivät osallistuneet Previdente-konserniin rikkomisen tapahtumahetkellä

v)	sakko on vahvistettu suhteellisuusperiaatteen, syrjintäkiellon periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen vastaisesti

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/35

Kanne 15.9.2010 — Companhia Previdente v. komissio

(Asia T-414/10)

()

2010/C 317/63

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Companhia Previdente — Sociedade de Controle de Participações Financeiras, SA (Lissabon, Portugali) (edustajat: asianajajat D. Proença de Carvalho ja J. Caimoto Duarte)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komission 30.6.2010 tekemän päätöksen K(2010) 4387 lopullinen, joka koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevaa menettelyä (asia COMP/38.344 — Jänneteräs), 1 ja 2 artikla on kumottava osittain kantajaa koskevilta osin

—	on todettava, että rikkomisia, joista Companhia Previdente on yhteisvastuussa, koskevien muiden kanteiden yhteydessä Socitrelille määrätyn sakon määrän alentamisesta seuraa, että kantajan sakkoa, josta se on yhteisvastuussa, alennetaan automaattisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa on riitautettu sama päätös kuin asiassa T-385/10, ArcelorMittal Wire France ym. vastaan komissio.

Kantaja esittää unionin yleiselle tuomioistuimelle seuraavaa:

SEUT 101 artiklaa ja henkilökohtaista vastuuta rikkomisista koskevia periaatteita on rikottu yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan kanssa. Päätöksessä on tehty ilmeinen arviointivirhe määritettäessä Companhia Previdenten yhteisvastuuta Socitrelin rikkomisista, koska siinä ylitetään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetty sakon enimmäismäärä.

ii)

SEUT 296 artiklaa on rikottu, koska komissio ei ole kiistänyt kantajan väitteitä eikä ole kumonnut erityisesti olettamaa siitä, että Companhia Previdentella on ratkaiseva määräysvalta Socitreliin yhteisvastuun vahvistamisen ja sakon määräämisen osalta eikä myöskään selosta asianmukaisesti, millä perusteella se katsoi, että kyseessä oli ratkaiseva määräysvalta tätä edeltävänä ajanjaksona eli vuosina 1994–1998, joihin olettamaa ei mitä ilmeisimmin voida soveltaa

Toissijaisesti

iii)	SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska sen sakon enimmäismäärä, joka Companhia Previdentelle voidaan määrätä, on ylitetty

iv)	suhteellisuus- ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu, koska asiassa ei ole otettu huomioon nykyiseen kriisiin liittyvää taloudellista asiayhteyttä eikä sitä, että Companhia Previdente ei kykene maksamaan sakkoa.

(1) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/35

Kanne 15.9.2010 — Emme v. komissio

(Asia T-422/10)

()

2010/C 317/64

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Emme Holding SpA (Pescara, Italia) (edustajat: asianajajat G. Visconti, E. Vassallo di Castiglione, M. Siragusa, M. Beretta ja P. Ferrari)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Sakko, jonka komissio on 30.6.2010 asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs tekemällään päätöksellä määrännyt Emme Holdingin maksettavaksi, on kumottava tai sen määrää on alennettava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Päätös, jota tässä asiassa vaaditaan kumottavaksi, on sama kuin asiassa T-385/10, ArcelorMittal Wire France ym. vastaan komissio.

Kantaja väittää erityisesti, että

—

ei ole perusteltua katsoa, että kantaja olisi syyllistynyt yhteen jatkuvaan rikkomiseen koko Euroopan kattavassa kartellissa (nk. Club Europa) ja kansallisen/alueellisen tason kartellissa (nk. Club Italiano, Club España ja Accordo Meridionale). Kantaja ei nimittäin ole koskaan osallistunut (aktiivisesti tai passiivisesti) väitettyyn rikkomiseen Euroopan tasolla. Trame ei vastaavasti ollut myöskään tietoinen minkäänlaisista alueellisista tai kansallisista kartelleista, jotka olisivat toimineet muualla kuin Italiassa.

—

päätöksessä otetaan huomioon sekä punottu vaijeri (seitsemän säiettä) että säikeisvaijeri (kaksi tai kolme säiettä). Kantaja väittää, ettei säikeisvaijerin osalta ollut kuitenkaan koskaan olemassa kartellia, joka olisi liittynyt Club Italiaan. Kyseisestä tuotteesta syntynyttä liikevaihtoa ei näin ollen voida ottaa huomioon sakon määrää laskettaessa.

Kantaja vaatii myös, että sille määrätyn sakon määrää alennetaan, koska sen osallisuus rikkomiseen on ollut marginaalinen ja koska se ei ole maksukykyinen.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/36

Kanne 16.9.2010 — Redaelli Tecna v. komissio

(Asia T-423/10)

()

2010/C 317/65

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Redaelli Tecna SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat R. Zaccà, M. Todino ja E. Cruellas Sada)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	kanteen kohteena oleva päätös on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että Redaelli on osallistunut kyseisessä päätöksessä mainittuun kartelliin vuosina 1984–1992

—	kanteen kohteena oleva päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään Redaellin esittämä lievempää seuraamusta koskeva pyyntö, ja alennettava näin ollen Redaellille määrätyn sakon määrää sellaisen tuen perusteella, jota Redaelli on kyseisen pyynnön välityksellä antanut komission tutkimuksille

—	Redaellille määrätyn sakon määrää on lisäksi oikeudenmukaisuussyistä alennettava hyvityksenä menettelyn kohtuuttomasta kestosta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevassa asiassa nostetun kanteen kohteena oleva päätös on sama kuin se, josta on kyse asiassa T-385/10, ArcelorMittal Wire France ym. vastaan komissio.

Kantaja väittää erityisesti, että

—

komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta karkeasti, koska se on soveltanut tiukempia kriteereitä ainoastaan Redaelliin ja koska se on kieltäytynyt myöntämästä tälle lievempää seuraamusta, joka kuitenkin on myönnetty sellaisille muille yrityksille, joiden lievempää seuraamusta koskevat pyynnöt olivat sisältöä koskevan ”lisäarvon” puolesta hyvin vaatimattomia ja kyseisen ”lisäarvon” puolesta kantajan esittämää pyyntöä vähäisempiä. Komissio on näin tehdessään loukannut myös luottamuksensuojan periaatetta, koska se on tosiasiallisesti pettänyt kantajan perustellut odotukset siitä, että kantajan pyyntöä tarkasteltaisiin sellaisten parametrien perusteella, jotka komission käytännöllä oli luotu pyynnön esittämisen ajankohtana ja jotka vahvistettiin vuoden 2002 tiedonannossa

—	komissio on virheellisesti katsonut, että asianosaisilla oli kartelli vuosina 1984–1992, esittämättä tästä riittävää näyttöä

—

hallinnollisen menettelyn kohtuuton kesto on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia, koska sitä on estetty vetoamasta hyväkseen sellaiseen näyttöön, joka on tällä välin lakannut olemasta käytettävissä, ja mainitulla kohtuuttomalla kestolla on ollut kielteinen vaikutus myös kantajan esittämän lievempää seuraamusta koskevan pyynnön arvioinnin kannalta.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/36

Kanne 18.9.2010 — Dosenbach-Ochsner v. SMHV — Sisma (suorakulmion muotoinen merkki, jossa on elefantin kuva)

(Asia T-424/10)

()

2010/C 317/66

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Dosenbach-Ochsner AG Schuhe und Sport (Dietikon, Sveitsi) (edustaja: asianajaja O. Rauscher)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Sisma SpA (Mantova, Italia)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1638/2008-4 15.7.2010 tekemä päätös on kumottava

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Suorakulmion muotoinen kuviomerkki, jossa on elefantin kuva, luokkiin 10, 16, 21, 24 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Yhteisön tavaramerkin haltija: Sisma S.p.A.

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: Kansainväliset ja kansalliset kuviomerkit, joissa on elefantin kuva, ja kansallinen sanamerkki ”elefanten”, luokkiin 24 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 (1) 53 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan a alakohdan kanssa, on rikottu, koska kysymyksessä olevat merkit ovat käsitteellisesti, ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaisia, ja koska kantaja on nimenomaisesti esittänyt, että sen merkillä on vahva erottumiskyky sen intensiivisen käytön tai tunnettuuden vuoksi.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/37

Kanne 21.9.2010 — Häfele GmbH & Co. KG v. SMHV (Mixfront)

(Asia T-425/10)

()

2010/C 317/67

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Häfele GmbH & Co. KG (Nagold, Saksa) (edustajat: asianajaja M. Eck ja asianajaja J. Dönch)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 30.6.2010 asiassa R 338/2010-1 tekemä päätös on kumottava

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Mixfront”, luokkiin 6 ja 20 kuuluvia tavaroita varten

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu, koska tavaramerkki on erottamiskykyinen, se ei ole kuvaileva eikä kyseessä ole tavalliseksi muuttunut nimitys.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/37

Kanne 16.9.2010 — Moreda-Riviere Trefilerías v. komissio

(Asia T-426/10)

()

2010/C 317/68

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Moreda-Riviere Trefilerías (Gijón, Espanja) (edustajat: asianajajat F. González Díaz ja A. Tresandi Blanco)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komission 30.6.2010 tekemä päätös K(2010) 4387 lopullinen asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs on kumottava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan nojalla

—	toissijaisesti on kumottava kyseisessä päätöksessä asetettu sakko tai alennettava sen määrää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 261 artiklan nojalla

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa on riitautettu sama päätös kuin asiassa T-385/10, ArcelorMittal Wire France ym. vastaan komissio.

Kantaja esittää unionin yleiselle tuomioistuimelle seuraavaa:

—

SEUT 101 artiklaa on sovellettu virheellisesti katsottaessa, että MRT on vastuussa kyseisen artiklan väitetystä rikkomisesta, koska yhtäältä TYCSA (PSC), mutta ei MRT, on vastuussa TYCSA S.L:n väitetystä osallistumisesta päätöksessä selostettuihin toimintoihin, ja toisaalta TYCSA S.L. ei ole kuulunut samaan taloudelliseen yksikköön GSW/TYCSA:n kanssa. Näin ollen ei voida katsoa, että MRT olisi missään vastuussa TYCSA S.L:n ja TYCSA PSC:n toiminnasta.

—

Riidanalaisten toimintojen arviointiin liittyy tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia virheitä, koska Euroopan komissio katsoo virheellisesti, että sopimukset ja kokoukset, joita on ollut useissa jäsenvaltioissa eri ajanjaksoina ja joihin on osallistunut useita eri tahoja erilaisin tavoittein, muodostaisivat SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen. Toisaalta yksilöidyt sopimukset eivät muodosta sellaisten toimenpiteiden johdonmukaista kokonaisuutta, joilla pyritään yhteiseen tavoitteeseen.

Toissijaisesti kantaja vaatii, että sakko on kumottava tai sen määrää on alennettava, koska suhteellisuusperiaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, taannehtivuuskiellon periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska komissio ei ole soveltanut sakkojen määräämistä koskevia vuoden 1998 suuntaviivoja, se ei ole ottanut huomioon tiettyjä lieventäviä seikkoja ja puolustautumisoikeuksia ja koska perusteluvelvollisuutta on rikottu.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/38

Kanne 16.9.2010 — Trefilerías Quijano v. komissio

(Asia T-427/10)

()

2010/C 317/69

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Trefilerías Quijano, SA (Los Corrales de Buelna, Espanja) (edustajat: asianajajat F. González Díaz ja A. Tresandi Blanco)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komission 30.6.2010 tekemä päätös K(2010) 4387 lopullinen asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs on kumottava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan nojalla

—	toissijaisesti on kumottava kyseisessä päätöksessä asetettu sakko tai alennettava sen määrää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 261 artiklan nojalla

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa on riitautettu sama päätös kuin asiassa T-426/10, Moreda-Riviere Trefilerías vastaan komissio.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin tuossa asiassa.

Kantaja riitauttaa sen, että sen katsotaan olevan vastuussa SEUT 101 artiklan rikkomisesta.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/38

Kanne 16.9.2010 — Trenzas y Cables de Acero v. komissio

(Asia T-428/10)

()

2010/C 317/70

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Trenzas y Cables de Acero PSC, SL (Santander, Espanja) (edustajat: asianajajat F. González Díaz ja A. Tresandi Blanco)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	komission 30.6.2010 tekemä päätös K(2010) 4387 lopullinen asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs on kumottava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan nojalla

—	toissijaisesti on kumottava kyseisessä päätöksessä asetettu sakko tai alennettava sen määrää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 261 artiklan nojalla

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa on riitautettu sama päätös kuin asiassa T-426/10, Moreda-Riviere Trefilerías vastaan komissio.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin tuossa asiassa.

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheen soveltaessaan SEUT 101 artiklaa, koska se on katsonut, että TYCSA PSC on vastuussa kyseisen artiklan väitetystä rikkomisesta sillä perusteella, että TYCSA PSC on ollut useista yksiköistä (GSW, TQ, MRT ja TYCSA PSC itse) muodostuvan taloudellisen kokonaisuuden jäsen 30.11.1992–19.9.2002 ja on näin ollen vastuussa päätöksessä selostetusta toiminnasta.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/39

Kanne 17.9.2010 — Magnesitas de Rubián ym. v. komissio

(Asia T-430/10)

()

2010/C 317/71

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Magnesitas de Rubián, SA (Incio, Espanja), Magnesitas Navarras, SA (Zubiri, Espanja), Ellinikoi Lefkolithoi Anonimos Metalleftiki Viomichaniki Naftiliaki kai Emporiki Etaireia (edustajat: asianajajat H. Brokelmann ja P. Martinez-Lage Sobredo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	ensisijaisesti on kumottava sementti-, kalkki- ja magnesiumoksiditeollisuuden parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevan vertailuasiakirjan (EUVL C 166, 25.6.2010) 3 kohta ja tämän saman asiakirjan muissa kohdissa olevat magnesiumoksiditeollisuuteen tehdyt viittaukset

—	toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin jättää kumoamatta edellä mainitun asiakirjan 3 kohdan kokonaisuudessaan, on joka tapauksessa kumottava sen 3.5.5.4 kohta, mukaan lukien erityisesti taulukossa 3.11 vahvistetut päästöarvot, ja

—	komissio on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee toimenpidettä, jonka komissio on antanut ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston sen direktiivin 2008/1/EY (1) yhteydessä, jossa otetaan käyttöön järjestelmä ympäristön pilaantumisen vähentämiseksi ja säädetään lupajärjestelmästä tiettyjä teollisuuslaitoksia varten.

Kyseisessä toimenpiteessä katsotaan, että paras käytettävissä oleva tekniikka (PKT) on tuotetuista kaasuista johdettujen SOx-päästöjen vähentäminen, ja vahvistetaan SOx päästöjen arvot, jotka sen lisäksi, että ne ovat alhaisemmat kuin millään muulla sektorilla, voidaan kantajien mukaan saavuttaa vain käyttämällä tekniikoita, joista aiheutuu vakavaa vahinkoa ympäristöön. Toisaalta kantajat väittävät, että kyseessä olevat arvot tullaan määrittelemään yhden ainoan yrityksen toimittamien tietojen perusteella ja tätä varten säädettyä menettelyä laiminlyöden.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

—	Euroopan komissio ei ole toimivaltainen Tältä osin kantajat katsovat, että komissio ei ole toimivaltainen sisällyttämään riidanalaiseen toimeen magnesiumoksidin valmistusta.

—

On tapahtunut olennaisia muotovirheitä

Kantajien mukaan riidanalaisessa toimessa on kolme olennaista muotovirhettä:

—	kantajille ei ilmoitettu siitä, että menettely riidanalaisen toimen laatimiseksi oli aloitettu, ja kantajat pääsivät osallistumaan tähän menettelyyn myöhässä

—	riidanalaisesta toimesta puuttuvat kantajien esittämät ”split viewsit”

—	riidanalaisen toimenpiteen lopullisen luonnoksen arvioimista varten asetettua määräaikaa ei noudatettu

—	Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2008/1/EY 1 artiklaa on rikottu, koska riidanalaisella toimella rikotaan tämän direktiivin 1 artiklassa asetettua tavoitetta, joka on koko ympäristön suojelu.

—	Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu

Kantajat katsovat, että riidanalaisella toimella loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska siinä kohdella samalla tavoin yrityksiä, jotka ovat eri tilanteissa.

(1) EUVL L 24, s. 8.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/40

Kanne 24.9.2010 — Nencini v. parlamentti

(Asia T-431/10)

()

2010/C 317/72

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Riccardo Nencini (Firenze, Italia) (edustaja: asianajaja F. Bertini)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—

kannekirjelmässä esitetyistä syistä Euroopan parlamentin pääsihteerin 16.7.2010 tekemä päätös, joka on osoitettu Riccardo Nencinille, on kumottava, Euroopan parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtajan 4.8.2010 päivätty tiedonanto nro 312331, joka on osoitettu Riccardo Nencinille, on kumottava, samoin kuin tarvittaessa mahdolliset muut näihin liittyvät ja/tai aikaisemmat tässä riitautetut toimet

—	toissijaisesti: riidanalainen päätös on kumottava ja asia on palautettava Euroopan parlamentin pääsihteerille, jotta tämä määrittää uudelleen oikeudenmukaisesti riidanalaisen summan

—	vastaaja on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja, joka oli Euroopan parlamentin jäsen toimikaudella 1994–1999, esittää seuraavaa:

—

Euroopan yhteisöjen kieliä koskevien järjestelyjen huomioimatta jättäminen ja tämän seurauksena oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevan periaatteen ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaaminen, koska kyseiset kaksi riidanalaista toimea olisi pitänyt kirjoittaa italiaksi, joka on sen jäsenvaltion kieli, jonka kansalainen kantaja on

—	vaatimusta, joka koskee väitettyä saamista, ei voida ottaa tutkittavaksi, koska saaminen on vanhentunut

—

kontradiktorista menettelyä koskevan periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen loukkaaminen. Tämän osalta kantaja väittää, että hänen tapauksessaan Euroopan parlamentin pääsihteeri teki lopullisen päätöksen sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka poikkeavat osittain aiemmin esitetyistä, joista kantajaa tiedotettiin.

—

Euroopan parlamentin jäsenille maksettavia korvauksia koskevien sääntöjen rikkominen matkakorvausten osalta, koska huomioon ei otettu sitä, että kyseessä olevan toimikauden aikana kantajan kotipaikka oli Roomassa. Riccardo Nencini harjoitti jatkuvasti poliittista toimintaa kyseisessä kaupungissa, joka tunnetusti on Italian pääkaupunki ja kansallisen poliittisen elämän keskus, poliittisen puolueensa kansallisena johtajana.

—

Euroopan parlamentin jäsenille maksettavia korvauksia koskevien sääntöjen rikkominen sihteeripalveluja varten maksettavien korvausten osalta. Kantaja täsmentää, että hän maksoi koko tätä varten saamansa korvauksen henkilökohtaisina sihteereinään käyttämilleen henkilöille eikä pidättänyt itsellään mitään.

—	Kantaja väittää lopuksi, että yleistä suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/40

Kanne 17.9.2010 — Vivendi v. komissio

(Asia T-432/10)

()

2010/C 317/73

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Vivendi (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat M. Struys, O. Fréget ja J.-Y. Ollier)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

On kumottava asiassa COMP/C-1/39.653 — Vivendi & Iliad vastaan France Télécom 2.7.2010 tehty komission päätös, jolla Euroopan komissio hylkäsi Vivendin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklan nojalla 2.3.2009 tekemän kantelun, joka koski France Télécomin toimintaa, jonka katsottiin olevan SEUT 102 artiklan vastaista, ja

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sen 2.7.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4730 kumoamista, jolla hylättiin yhteisön edun puuttumisen vuoksi kantajan France Télécomia vastaan tekemä kantelu, joka koski SEUT 102 artiklan vastaista väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä Ranskan nopeiden internetyhteyksien ja puhelinliittymien markkinoilla ja jossa kantaja väitti, että France Télécom harjoitti rakenteellista syrjintää tukkutoimitusten hinnoittelussa vähittäismyyntiosastonsa eduksi ja piti tilaajayhteyksien käyttöoikeuksien kiinteää hintaa liian korkeana.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi tiettyihin kanneperusteisiin, jotka koskevat muun muassa

—

oikeudellisia virheitä, ilmeisiä arviointivirheitä ja huolellista tutkintaa koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämistä tutkittaessa kantelun kohteena olleiden menettelytapojen sisämarkkinoiden toiminnalle aiheuttamia häiriöitä sillä perusteella, että komissio i) on rajoittanut tutkintansa pelkästään nopeita internetyhteyksiä koskevien tarjousten keskimääräiseen hintatasoon eikä ole tutkinut kysymystä siitä, paljastaako tämä hintataso tosiasiallisesti kantelun kohteena olleet menettelytavat, ja ii) on rajoittunut arvioimaan puhelinliittymiä koskevien palvelujen tarjoamisen harvinaisuutta subjektiivisesti,

—

perustelujen puutteellisuutta, oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä siltä osin kuin komissio on katsonut, että mahdollisuus todeta rikkomisen olemassaolo oli hyvin pieni, koska komissio

—	ei ole tutkinut kysymystä niiden hintojen syrjivyydestä, jotka oli tosiasiallisesti laskutettu tosiasiallisesti suoritetuista palveluista, ja on katsonut virheellisesti, että alustavassa tutkinnassa ei ollut tullut esiin mitään asiakirja- tai muuta todistusaineistoa,

—

on katsonut, että Autorité de régulation des communications électroniques et des postes (ARCEP) on hyväksynyt laskentamenetelmän, jota France Télécom käytti tilaajayhteyksien käyttöoikeuksien hintojen vahvistamiseen, ja on arvioinut, että sillä seikalla, että France Télécom oli antanut ARCEP:lle virheellisiä tietoja eikä ollut pyrkinyt oikaisemaan niitä, ei ole merkitystä käytettyyn laskentamenetelmään nähden,

—	on vääristellyt kantajan esittämien syrjäyttävyyttä koskevien testien kohdetta, joka oli kantelun kohteena olleiden menettelytapojen vaikutusten osoittaminen, ja

—

niiden takeiden loukkaamista, joita sovelletaan kantelujen tutkimiseen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevien kantelujen käsittelyn lopettamisesta tehtyihin päätöksiin, sillä perusteella, että kantajalla i) ei ole ollut mahdollisuutta tutustua välittömästi vastapuolen kirjelmiin ja asiakirja-aineistoon ja (ii) ei ole ollut käytettävissään riittävää aikaa esittää huomautuksiaan näistä asiakirjoista.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/41

Valitus, jonka Allen ym. on tehnyt 20.9.2010 Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-103/09, Allen ym. v. komissio, 13.7.2010 antamasta määräyksestä

(Asia T-433/10 P)

()

2010/C 317/74

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Allen ym. (Horspath, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: K. Lasok, QC ja barrister B. Lask)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Valitus on hyväksyttävä

—	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-103/09 13.7.2010 antama määräys on kumottava

—	Vastaajan esittämä ensimmäinen ja toinen oikeudenkäyntiväite on hylättävä

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan tästä muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vaativat valituksellaan, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-103/09, Allen ym. v. komissio, 13.7.2010 antama sellainen määräys on kumottava, jolla virkamiestuomioistuin jätti tutkimatta kantajien kanteen, jolla vaadittiin vahingonkorvausta ja sellaisen päätöksen kumoamista, jolla kieltäydyttiin maksamasta vahingonkorvausta kunkin kantajan sen vuoksi kärsimästä vahingosta, että heitä ei otettu palvelukseen yhteisöjen väliaikaisina toimihenkilöinä sinä aikana, kun he työskentelivät Joint European Torus (JET) -yhteisyrityksessä.

Valituksensa tueksi valittaja väittävät, että kun virkamiestuomioistuin totesi, että velvollisuutta toimia kohtuullisessa ajassa sovellettiin tässä yhteydessä, ja vaikka se toimi kohtuullisessa ajassa, tämän ajanjakson kestoa ja alkuajankohtaa koskevan näkemyksensä vuoksi se toimi unionin tuomioistuimen tuomiokäytännön ja Euroopan unionin perustavanlaatuisten periaatteiden vastaisesti.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/41

Kanne 15.9.2010 — Hit Groep v. komissio

(Asia T-436/10)

()

2010/C 317/75

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Hit Groep BV (Haarlem, Alankomaat) (edustajat: asianajajat G. van der Wal, G. Oosterhuis ja H. Albers)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	kanteen kohteena oleva päätös on kumottava kantajaa koskevilta osin, erityisesti 1 artiklan 9 kohdan b alakohta, 2 artiklan 9 kohta ja 4 artiklan 22 kohta, ja toissijaisesti se sakko, joka kantajalle on määrätty 2 artiklan 9 kohdassa, on kumottava tai sen määrää on alennettava oikeudenmukaisesti

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien oikeudellisten neuvonantajien käyttämisestä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan kanne on nostettu komission 30.6.2010 asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs antamasta päätöksestä K(2010) 4387 lopullinen, joka on osoitettu kantajalle.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen:

—

ensinnäkin komissio on päätöksensä 1 artiklassa todennut virheellisesti ja oikeudelliseen virheeseen samalla syyllistyen — tai ilman perusteluja taikka riittämättömin perusteluin — että kantaja oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ajanjaksona 1.1.1998–17.1.2002.

Kantajan mukaan komissio on perustellut riittämättömästi ne syyt, joiden vuoksi se katsoi, että kantaja oli rikkonut SEUT 101 artiklaa, ja joiden vuoksi komissio katsoi sen olevan osallinen asiassa muutenkin kuin ”ratkaisevaa määräysvaltaa hallussaan pitävänä” osakkaana ajanjaksona 1.1.1998–17.1.2002.

—

toiseksi kantaja toteaa, että komissio on virheellisesti ja oikeudelliseen virheeseen syyllistyen määrännyt kantajalle sakon. Kantajan mukaan se, että 30.6.2010 annetulla päätöksellä on määrätty sakko kantajan kaltaiselle yritykselle, joka ei enää 1.11.2004 jälkeen ole harjoittanut liiketoimintaa, on ristiriidassa SEUT 101 artiklan, sakkojen määräämiseen liittyvän politiikan ja suhteellisuusperiaatteen kanssa.

—

kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on virheellisesti ja oikeudelliseen virheeseen syyllistyen katsonut kanteen kohteena olevan päätöksen 1 artiklan 9 kohdassa, että kantaja oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, ja määrännyt tästä syystä kantajalle 6 934 000 euron sakon sen takia, että tämä oli komission mukaan rikkomisesta solidaarisessa vastuussa Nedri Spanstaal BV:n kanssa ajanjakson 1.1.1998–17.1.2002 osalta.

Kantaja väittää, että se oli ajanjaksona 1.1.1988–17.1.2002 osakkuusyhtiö, jolla ei ollut ”ratkaisevaa määräysvaltaa” Nedri Spanstaaliin nähden, ja ettei sen näin ollen voida katsoa olevan vastuussa sellaisesta kilpailuoikeuden rikkomisesta, johon Nedri Spanstaal on syyllistynyt.

—

neljänneksi ja toissijaisesti kantaja väittää, että komissio on virheellisesti ja oikeudelliseen virheeseen syyllistyen määrännyt kantajalle 6 934 000 euron suuruisen sakon, vaikka sen ei olisi pitänyt määrätä kantajalle sakkoa lainkaan tai ainakin määrältään huomattavasti pienempi sakko.

—

kantajan mukaan komissio ei olisi saanut ottaa kantajan vuoden 2003 liikevaihtoa perustaksi, kun se laski kantajalle määrättävää sakkoa koskevaa 10 prosentin enimmäismäärää, ja — siinä tapauksessa, että poiketaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan yleissäännöstä — komission olisi pitänyt ainakin ennakoida ne seuraukset, joita tällä olisi ollut konkreettisessa tapauksessa kyseisen säännöksen päämäärien valossa. Sakko ei näin ollen ole oikeassa suhteessa yrityksen kokoon nähden eikä se täytä oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä.

—	komission olisi pitänyt myöntää kantajalle samanlainen seuraamuksen lieventäminen kuin Nedri Spanstaalille.

—

komissio on virheellisesti laskenut kantajalle määrätyn sakon erikseen, vaikka sen olisi pitänyt tyytyä rajoittamaan sakon määrä osaan Nedri Spanstaalille määrätystä sakosta. Kantajan osalta tehty päätös perustuu siihen, että kantaja omisti osan Nedri Spanstaalista aikana, joka vastaa 48/224 osaa siitä ajanjaksosta, jona Nedri Spanstaal syyllistyi rikkomiseen; sakko ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen.

—

komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ole ottanut huomioon 10 prosentin enimmäismäärän soveltamisen jälkeen sen ajanjakson suhteellisen lyhyttä kestoa, jonka osalta kantajan katsotaan olevan vastuussa siitä rikkomisesta, johon Nedri Spanstaal on syyllistynyt, kantajan vastuun suhteellista rajallisuutta ja kantajan vähäistä liikevaihtoa.

—

komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ole ottanut huomioon 10 prosentin enimmäismäärän soveltamisen jälkeen sen ajanjakson rajallisuutta, jonka osalta katsottiin, että HIT oli vastuussa siitä rikkomisesta, johon Nedri Spanstaal syyllistyi. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että sakon määrä määräytyy myös sellaisen rikkomisen keston perusteella, jonka osalta seuraamuksen kohteena oleva yritys on solidaarisessa vastuussa. Se, että kantajalle määrätty sakko on määrältään suurempi kuin Nedri Spanstaalille määrätty sakko, on ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.

—

Viidenneksi ja toissijaisesti kantaja väittää, että komissio on laiminlyönyt velvollisuutensa tehdä päätös kohtuullisessa ajassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio on sakon määrää määrittäessään jättänyt virheellisesti ottamatta huomioon sen, että kohtuullinen aika oli kulunut. Kyseisen menettelyn kesto on tässä tapauksessa ollut 94 kuukautta, joka on kohtuuttoman pitkä aika.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/43

Kanne 22.9.2010 — Gap SA granen & producten v. Euroopan unioni

(Asia T-437/10)

()

2010/C 317/76

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Gap SA granen & producten (Zoersel, Belgia) (edustajat: asianajajat C. Ronse ja A. Hansebout)

Vastaaja: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että yleinen tuomioistuin toteaa unionin olevan sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa ja velvoittaa sen korvaaman kantajalle aiheutuneen vahingon, täsmällisesti ilmaistuna 295 690,43 euroa Belgian lainsäädännön mukaisine korkoineen siitä päivämäärästä lukien, jolloin kantaja maksoi riidanalaisen tuontitullin, sekä velvoittamaan unionin suorittamaan alustavan 30 000 euron suuruisen summan Belgian lainsäädännön mukaisina korkoineen korvauksena kantajan kärsimästä vahingosta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sen vahingon korvaamista, jonka se väittää kärsineensä sen vuoksi, että Euroopan komissio vahvisti durumvehnän tuontitullin ja erityisesti sen vuoksi, että komissio toimi vilja-alalla 1 päivästä lokakuuta 2009 kannettavien tuontitullien vahvistamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 915/2009 muuttamisesta 1.10.1209 annetun komission asetuksen N:o 919/2009 (EUVL L 259, s. 5) yhteydessä sääntöjenvastaisesti ja käytti perusteena virheellisiä markkinahintoja ja rahtihintoja.

Kantaja esittää vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1249/96 4 artiklaa ja laiminlyönyt yleisen huolenpitovelvollisuuden, kun se on käyttänyt perusteena virheellisiä hintoja ja rahtimaksuja vahvistaessaan ja laskiessaan tuontitulleja.

Kantajan mukaan asetuksen N:o 1249/96 (1) 4 artiklan rikkominen on riittävän ilmeinen, koska komissiolla ei ole asetuksen N:o 919/2009 hyväksymisessä lainakaan harkintavaltaa. Lisäksi se, että komissio on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuden, merkitsee sellaisenaan riittävän ilmeistä rikkomista.

Kantaja väittää lopuksi, että sille on aiheutunut vahinkoa siitä, että tuontitulli on vahvistettu virheellisesti ja laskettu väärin, ja toteaa, että se on näyttänyt toteen täsmällisen määrän. Kantajalle on lisäksi sittemmin aiheutunut vahinkoa sille tästä asiasta aiheutuneen ajanmenetyksen ja asianajokulujen vuoksi.

(1) Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28.6.1996 annettu komission asetus (EY) n:o 1249/96 (EYVL L 161 s. 125)

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/43

Kanne 24.9.2010 — Forgital Italy v. neuvosto

(Asia T-438/10)

()

2010/C 317/77

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Forgital Italy SpA (Velo d'Astico, Italia) (edustajat: asianajajat V. Turinetti di Priero ja R. Mastroianni)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

tiettyihin teollisuus-, maatalous- ja kalastustuotteisiin sovellettavien yhteisen tullitariffin autonomisten tullien väliaikaisesta suspendoimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1255/96 muuttamisesta 29.6.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 566/2010 ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohta ja liite on kumottava siltä osin kuin kyseisellä asetuksella muutetaan sen CN-koodin 8109 20 00 kuvausta

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän asian kantaja, joka on yhtiö, jonka kotipaikka on Italiassa ja joka on erikoistunut metallien muokkaamiseen, on nostanut kanteen riidanalaisesta asetuksesta, jolla muutettiin säännöstöä, jota sovelletaan yhteisen tullitariffin autonomisten tullien väliaikaiseen suspendoimiseen, siten, että tehtyihin muutoksiin kuuluu muutos tuotteeseen, jonka CN-koodi on 8109 20 00, TARIC 20 ja jonka kuvaus on korvattu seuraavalla kuvauksella: ”Titaanin ja titaaniseosten sulatuksesta saatavat valuharkot, joiden halkaisija on enintään 380 mm”.

Tämän muutoksen seurauksena valuharkkoihin, joiden halkaisija on yli 380 mm ja jotka on aikaisemman säännöstön perusteella tähän saakka vapautettu tulleista, sovelletaan 1.7.2010 lukien yhteisen tullitariffin tulleja. Valuharkot, joiden halkaisija on alle 380 mm, on puolestaan edelleen vapautettu tulleista 31.12.2013 saakka.

Kanteensa tueksi kantaja esittää neljä kanneperustetta:

Päätöksen perustelujen puuttuminen tai sen riittämätön perusteleminen. Kantaja väittää, että riidanalaista asetusta ei ole perusteltu riittävästi tuotekuvauksen, joka vastaa CN-koodia 8109 20 00, TARIC 20, muutoksen osalta, koska siinä rajoitutaan toteamaan, että tällainen muutos on tarpeen ”tuotteiden teknisen kehityksen ja markkinoiden taloudellisten kehityssuuntausten huomioon ottamiseksi”. Toisin kuin oikeuskäytännössä edellytetään, tällainen muotoilu ei mahdollista sitä, että kantaja voisi tuntea toimenpiteen perustelut voidakseen puolustaa omia oikeuksiaan tai että unionin tuomioistuimet voisivat harjoittaa valvontaansa.

Oikeusvarmuuden periaatteen ja kantajan luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen. Kantajan mukaan riidanalainen asetus ei siltä osin kuin se koskee asianomaisen tuotteen kuvausta ole oikeusvarmuuden periaatteen mukainen, koska annetut ennusteet eivät olleet ennakoitavissa aikaisemman käytännön ja niiden toteamusten valossa, jotka annetaan yksipuolisista tullisuspensioista ja autonomisista tariffikiintiöistä annetussa komission tiedonannossa (EYVL 1998, C 128). Tämä merkitsee myös kantajan luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, koska tämä oli vilpittömässä mielessä luottanut i) asetuksessa ennen sen muuttamista vahvistettuun aikaisempaan kuvaukseen ja määräaikaan, joka koski sitä, mihin saakka suspendointia asianomaisten tuotteiden osalta sovellettiin, sekä ii) siihen, että aikaisemmassa käytännössä ja edellä mainitussa tiedonannossa vahvistetut kriteerit ovat perustana mahdollisille kuvausten muutoksille tai edellä mainitun tullien suspendoimisen poistamiselle.

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen. Kantajan mukaan riidanalaisella asetuksella otetaan ilman minkäänlaisia asianmukaisia perusteluja käyttöön erilainen kohtelu valuharkkojen, joiden halkaisija on alle 380 mm, maahantuojien (jotka hyötyvät tullien suspendoimisesta) ja niiden maahantuojien välillä, jotka tuovat valuharkkoja, joiden halkaisija on suurempi.

Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen. Kantaja väittää, että mitä tulee asianomaiseen tuotteeseen, riidanalainen asetus vaikuttaa suhteettomalta, kun otetaan huomioon vaatimus ottaa huomioon ”tuotteiden tekninen kehitys ja markkinoiden taloudelliset kehityssuuntaukset”, koska i) siinä ei todeta, että asianomaisten valuharkkojen alalla on tapahtunut huomattavia taloudellisia ja teknisiä muutoksia, joiden vuoksi asetuksella käyttöön otettua tuontijärjestelmää on muutettava, ja koska ii) näiden muutosten ankaruus ja äkillisyys ilman minkäänlaista siirtymäaikaa ei sovi yhteen asetuksen päämäärän kanssa.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/44

Kanne 28.9.2010 — ESGE v. SMHV — Kenwood Appliances Luxembourg (KMIX)

(Asia T-444/10)

()

2010/C 317/78

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ESGE AG (Bussnang, Sveitsi) (edustaja: asianajaja J. Klink)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Kenwood Appliances Luxembourg SA (Luxemburg, Luxemburg)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 1249/2009-2 14.7.2010 tekemä päätös on kumottava

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 1249/2009-2 14.7.2010 tekemää päätöstä on muutettava siten, että väiteosaston 21.8.2008 asiassa B 1252958 tekemä päätös kumotaan

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kenwood Appliances Luxembourg SA

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”KMIX”, luokkiin 7 ja 11 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki ”BAMIX”, luokkiin 7 ja 40 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska kysymyksessä olevien tavaramerkkien välillä on olemassa sekaannusvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/45

Kanne 28.9.2010 — HerkuPlast Kubern v. SMHV — How (eco-pack)

(Asia T-445/10)

()

2010/C 317/79

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HerkuPlast Kubern GmbH (Ering, Saksa) (edustajat: asianajaja G. Würtenberger ja asianajaja R. Kunze)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Heidi A. T. How (Harrow, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 27.7.2010 asiassa R 1014/2009-4 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Heidi A. T. How

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki, joka sisältää sanan ”eco-pack”, luokkaan 16 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksalainen sanamerkki ja kansainvälinen rekisteröinti ”ECOPACK”, luokkaan 20 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara, ja asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 ja 76 artiklaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi, ettei sekaannusvaaraa ole, koska sen perustelut ovat monelta osin sisällöltään ristiriitaisia ja koska se hylkäsi kantajan esittämät tosiasialliset ja merkittävät argumentit merkityksettöminä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009. L 78, s. 1).

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/45

Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 24.9.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-91/09, Marcuccio v. komissio, 9.7.2010 antamasta määräyksestä

(Asia T-450/10 P)

()

2010/C 317/80

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	joka tapauksessa: riidanalainen määräys on kumottava kokonaisuudessaan ja poikkeuksetta

—	on todettava, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne, jota riidanalainen määräys koski, voitiin ottaa tutkittavaksi

—	ensisijaisesti: valittajan esittämät vaatimukset ensimmäisessä oikeusasteessa on hyväksyttävä kokonaisuudessaan ja poikkeuksetta

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan kaikki kulut, jotka valittajalle tästä asiasta kummassakin oikeusasteessa aiheutuvat

—	toissijaisesti: asia on palautettava virkamiestuomioistuimeen, jotta tämä lausuu uudelleen asiakysymyksestä eri kokoonpanossa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva asia liittyy virkamiestuomioistuimen 9.7.2010 antamaan määräykseen. Tässä määräyksessä katsottiin, että kanteen, jolla pyrittiin ensisijaisesti sen vahingon korvaamiseen, joka kantajalle väitettiin aiheutuneen sellaisen kutsukirjeen vuoksi, jossa häntä pyydettiin osallistumaan lääkärintarkastuksiin, jotka olivat tarpeen hänen mahdollisen työkyvyttömyytensä arvioimiseksi, tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuivat osittain selvästi ja se oli osittain perusteeton.

Vaatimustensa tueksi valittaja väittää, että valituksenalaisessa määräyksessä ei esitetty minkäänlaisia perusteluja, jotka koskivat sitä, että hänen korvausvaatimuksiaan ei voitu ottaa tutkittavaksi.

Kantaja väittää myös, että SEUT 270 artiklaa, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklaa sekä oikeusvarmuuden, tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden, oikeuslähteiden hierarkkisuuden, vallanjaon sekä sen periaatetta, että tuomioistuinten on noudatettava lakia, on tulkittu ja sovellettu virheellisesti ja kohtuuttomalla tavalla.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/46

Kanne 28.9.2010 — Fuchshuber Agrarhandel v. Euroopan komissio

(Asia T-451/10)

()

2010/C 317/81

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Fuchshuber Agrarhandel GmbH (Hörsching, Itävalta) (edustaja: asianajaja G. Lehner)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Asiassa on pidettävä suullinen käsittely

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava maksamaan kantajalle 14 päivän kuluessa 2 623 282,31 euroa ja maksamaan lisäksi 24.9.2007 lähtien 6 prosentin vuotuista korkoa 1 641 372,50 euron suuruiselle määrälle ja 16.10.2007 lähtien 6 prosentin suuruista korkoa 981 909,81 suuruiselle määrälle

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan kantajalle mahdollisesti aiheutuneet muut vahingot, jotka liittyvät 3.9.2007 valittuun erään KUK459 ja 17.9.2007 valittuun erään KUK456

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajalle 14 päivän kuluessa; maksu on suoritettava kantajan oikeudenkäyntiasiamiehelle

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii korvausta vahingosta, joka sille on sen mukaan aiheutunut siitä, että tietty määrä kantajan vuonna 2007 Unkarin interventioelimen hallusta kahden tarjouskilpailun puitteissa ostamasta maissista puuttui varastoista.

Kanteen perusteluissa kantaja vetoaa siihen, että komissio ei ole käyttänyt tarkastusvaltuuksiaan Unkarin maksajaviraston osalta, eikä ole myöskään vaatinut Unkarin maksajavirastoa täyttämään sille kuuluvia velvollisuuksia. Lisäksi kantaja väittää, että sille ei olisi aiheutunut vahinkoa, jos komissio olisi asettanut oikeudellisesti ja tosiasiallisesti ankarammat ja tarkemmat edellytykset ja valvontakeinot varastoijan soveltuvuudelle ja luotettavuudelle, varastotilojen soveltuvuudelle, varastojen luetteloimiselle sekä interventioelimen hallussa olevan tavaran tunnistamiselle ja varastoinnille.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/47

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 30.9.2010 — van Heuckelom v. Euroopan poliisivirasto (Europol)

(Asia F-43/09) (1)

(Henkilöstö - Europolin henkilöstösäännöt - 29 artikla - Palkkatason korottaminen arviointiraporttien perusteella - Sellaisesta päätöksestä tehty lainvastaisuusväite, jolla vahvistetaan ja palkkaluokan ja palkkatason määrittämispolitiikka - Europolin johtajan ja hallintoneuvoston toimivalta - Europolin johtajan harkintavalta - Rajat)

2010/C 317/82

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Carlo van Heuckelom (’s-Gravenhage, Alankomaat) (edustajat: asianajaja W. J. Dammingh ja asianajaja N. D. Dane)

Vastaaja: Euroopan poliisivirasto (Europol) (asiamiehet: D. Neumann ja D. El Khoury, avustajinaan aluksi asianajajat B. Wägenbaur ja R. Van der Hout, sittemmin asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

Päätöksen, joka on tehty 14.7.2008 ja jolla kantajalle myönnettiin yksi palkkaluokan palkkataso, sekä 19.1.2009 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin ensimmäisestä päätöksestä tehty valitus, kumoaminen

Tuomiolauselma

1)	Carlo van Heuckelomin kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 180, 1.8.2009, s. 63.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/47

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.9.2010 — Da Silva Pinto Branco v. unionin tuomioistuin

(Asia F-52/09) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Koeajalla oleva virkamies - Irtisanominen koeajan päätteeksi - Puolustautumisoikeudet - Soveltuvuuden arviointi - Tuomioistuinvalvonta)

2010/C 317/83

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Delfina Da Silva Pinto Branco (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat M. Erniquin ja C. Defago)

Vastaaja: Unionin tuomioistuin (asiamies: M. A. V. Placco)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii, että hänen irtisanomisestaan tehty päätös kumotaan, hänet vakinaistetaan tai toissijaisesti, että hänet palautetaan koeajalla olevan virkamiehen tehtäviin ja hänelle maksetaan korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Delfina Da Silva Pinto Branco velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 244, 10.10.2009, s. 16.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/48

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.9.2010 — AE v. komissio

(Asia F-79/09)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Sosiaaliturva - Tapaturma- ja ammattitautivakuutus - Henkilöstösääntöjen 73 artikla - Päätös, jolla kieltäydytään tunnustamasta sairautta ammattitaudiksi - Herkistyminen sähkömagneettisille kentille)

2010/C 317/84

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: AE (Muchamiel, Espanja) (edustajat: asianajajat L. Levi ja M. Vandenbussche)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi J. Currall ja D. Martin, sittemmin J. Currall ja J. Baquero Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamisvaatimus yhtäältä nimittävän viranomaisen 15.12.2008 tekemästä päätöksestä, joka on vastaanotettu 16.1.2009 ja jolla hylätään kantajan vaatimus tunnustaa hänen sairautensa henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitetuksi ammattitaudiksi, ja toisaalta tarpeellisilta osin 11.6.2009 tehdystä päätöksestä, jolla hylätään kantajan valitus. Vaatimus 12 000 euron suuruisen vahingonkorvauksen maksamiseksi korvauksena henkisestä kärsimyksestä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan AE:lle 2 000 euron suuruinen summa.

2)	Vaatimukset hylätään muilta osin.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

4)	Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/48

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.9.2010 — Rossi Ferreras v. komissio

(Asia F-85/09) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Arviointikierros 2001/2002 - Urakehitystä koskeva kertomus - Kumoamistuomion täytäntöönpano - Toimen peruuttamisen seuraukset - Tavoitteiden asettaminen)

2010/C 317/85

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Francisco Rossi Ferreras (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Frabetti)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Berscheid ja C. Berardis-Kayser)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kantajasta ajanjaksolta 1.7.2001–31.12.2002 laaditun urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamisesta

Tuomiolauselma

1)	Francisco Rossi Ferrerasin kanne hylätään.

2)	Francisco Rossi Ferreras velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 312, 19.12.2009, s. 45.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/48

Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 6.10.2010 — Marcuccio v. komissio

(Asia F-2/10) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Sosiaaliturva - Sairausvakuutus - Sairauskulujen korvaamista koskevat hakemukset - Kielteisen päätöksen puuttuminen - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja joka on selvästi oikeudellisesti perusteeton - Työjärjestyksen 94 artikla)

2010/C 317/86

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja C. Berardis-Kayser, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan vaatimus saada 100 prosentin suuruinen korvaus sairauskuluista

Määräysosa

1)	Luigi Marcuccion kanne hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi perusteeton.

2)	Luigi Marcuccio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Luigi Marcuccio velvoitetaan korvaamaan virkamiestuomioistuimelle 1 500 euron suuruinen summa.

(1) EUVL C 63, 13.3.2010, s. 53.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/49

Kanne 30.8.2010 — Cantisani v. komissio

(Asia F-71/10)

()

2010/C 317/87

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Nicola Cantisani (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja S. de Lannoy)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sellaisen vastaajan tekemän päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan henkisen ahdistelun vuoksi esittämä avustamispyyntö ja vahingonkorvausvaatimus.

Vaatimukset

—	Komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston johtajan 9.10.2009 tekemä päätös (ADMIN.B2/JJ/jm 0(09)), jolla hallinto katsoi, ettei kantajan komissiolle 29.1.2009 esittämä avustamispyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, on kumottava

—	kantajalle on korvattava ahdistelusta aiheutuneet aineelliset ja aineettomat vahingot

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/49

Kanne 30.8.2010 — Cantisani v. komissio

(Asia F-71/10)

()

2010/C 317/87

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Nicola Cantisani (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja S. de Lannoy)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sellaisen vastaajan tekemän päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan henkisen ahdistelun vuoksi esittämä avustamispyyntö ja vahingonkorvausvaatimus.

Vaatimukset

—	Komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston johtajan 9.10.2009 tekemä päätös (ADMIN.B2/JJ/jm 0(09)), jolla hallinto katsoi, ettei kantajan komissiolle 29.1.2009 esittämä avustamispyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, on kumottava

—	kantajalle on korvattava ahdistelusta aiheutuneet aineelliset ja aineettomat vahingot

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/49

Kanne 24.9.2010 — Dubus v. parlamentti

(Asia F-86/10)

()

2010/C 317/89

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Charles Dubus (Tervuren, Belgia) (edustajat: asianajajat E. Boigelot ja S. Woog)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vastaajan päätöksen olla sisällyttämättä kantajaa niiden virkamiesten luetteloon, jotka ylennettiin palkkaluokasta AST 3 palkkaluokkaan AST 4 vuoden 2009 ylennyskierroksella, kumoaminen

Vaatimukset

—	parlamentin päätös olla sisällyttämättä kantajaa niiden virkamiesten luetteloon, jotka ylennettiin palkkaluokasta AST 3 palkkaluokkaan AST 4 vuoden 2009 ylennyskierroksella, on kumottava

—

tämän kumoamisen seurauksena on vertailtava uudelleen kantajan ja muiden ehdokkaiden ansioita vuoden 2009 ylennyskierroksella ja kantaja on ylennettävä palkkaluokkaan AST4 taannehtivasti 1.1.2009 lukien ja maksamattomille palkkaerille on maksettava Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan mukainen korko kahdella prosenttiyksiköllä lisättynä 1.1.2009 lukien

—	Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/50

Kanne 27.9.2010 — Van Asbroeck v. komissio

(Asia F-88/10)

()

2010/C 317/90

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Van Asbroeck (Dilbeek, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues, A. Blot ja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vastaajan sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan vaatimukset, joiden mukaan 22.10.2008 tehty komission päätös, joka koskee ennen 1.5.2004 palkkaluokkaa vaihtaneille virkamiehille maksettavan tasoituskorvauksen käyttöönottoa, on jätettävä osittain soveltamatta, kantaja on luokiteltava uudelleen taannehtivin vaikutuksin 1.5.2004 lähtien palkkaluokkaan D*4/8 ja hänen uransa on määriteltävä uudelleen hänelle tuosta lähtien kuuluvien ylennysten, vuosikorotusten ja ikälisien mukaisesti.

Vaatimukset

—	Vastaajaa on kehotettava ottamaan nimenomainen kanta siihen taulukkoon, jonka kantaja oli laatinut verratakseen tosiasiallista palkkaansa palkkaan, joka hänelle olisi pitänyt maksaa, jos hän ei olisi vaihtanut palkkaluokkaa ennen 1.5.2004

—

Henkilöstötuomioistuimen on kumottava komission päätös, jolla se hylkäsi vaatimukset, joiden mukaan 22.10.2008 tehdyn komission päätöksen, joka koskee ennen 1.5.2004 palkkaluokkaa vaihtaneille virkamiehille maksettavan tasoituskorvauksen käyttöönottoa, 1 artiklan 3 kohdan kolmas virke on jätettävä soveltamatta, kantaja on luokiteltava uudelleen taannehtivin vaikutuksin 1.5.2004 lähtien palkkaluokkaan D*4/8 ja hänen uransa on määriteltävä uudelleen hänelle tuosta lähtien kuuluvien ylennysten, vuosikorotusten ja ikälisien mukaisesti, ja valituksen hylkäävä päätös on tarvittaessa kumottava

—	Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle väliaikaisesti 13 218,24 euron suuruiseksi määritetty summa korvauksena kantajalle aiheutetusta taloudellisesta vahingosta, laillisine viivästyskorkoineen tuomion antamispäivästä lukien

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2010.317.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 317

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	53. vuosikerta 20. marraskuuta 2010

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2010/C 317/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 301, 6.11.2010	1

	Unionin tuomioistuin
2010/C 317/02	Unionin tuomioistuimen uuden jäsenen virkavalan vannominen	2

2010/C 317/03	Jaostojen puheenjohtajien valinta	2

2010/C 317/04	Tuomareiden jakaminen jaostoihin	2

2010/C 317/05	Ensimmäisen julkisasiamiehen nimeäminen	3

2010/C 317/06	Luettelot, joiden avulla määritetään ratkaisukokoonpanoon kuuluvat tuomarit	3

2010/C 317/07	Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklassa tarkoitetuista asioista vastaavan jaoston nimeäminen	4

2010/C 317/08	Kirjaajan nimittäminen	4

	Unionin yleinen tuomioistuin
2010/C 317/09	Unionin yleisen tuomioistuimen uuden jäsenen virkavalan vannominen	5

2010/C 317/10	Unionin yleisen tuomioistuimen uuden jäsenen virkavalan vannominen	5

2010/C 317/11	Tuomari Dimitrios Gratsiaksin sijoittuminen jaostoihin	5