9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/1

1.1

ETSK perusti yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän seuraamaan yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamista. Vuosien kuluessa seurantaryhmä on tuottanut lukuisia lausuntoja vastatakseen muiden toimielinten, kuten neuvoston, komission ja parlamentin pyyntöihin sekä myös EU:n puheenjohtajavaltioiden (1) esittämiin pyyntöihin laatia valmisteleva lausunto. Viimeisin niistä oli vastaus komission edistymisraporttiin aiheesta ”Yhtenäismarkkinoiden tarkastelu” (2). Lisäksi ETSK on kuluneiden vuosien aikana laatinut joukon oma-aloitteisia lausuntoja.

1.2

Tämän oma-aloitteisen lausunnon laatiminen on oikein ajoitettu, koska Eurooppa-neuvosto päätti kokouksessaan 18.–19. lokakuuta 2007 tehdä EU:sta lainsäädäntökysymyksissä ja markkinoiden avaamiskysymyksissä kansainvälisen tahdin määrittäjän. EU voi vaikuttaa globalisaation kehitykseen, jos se yhdistää mallinsa kehitystyöhön, niin että siinä yhdistetään kestävä kehitys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ympäristöstä huolehtiminen. Kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia on pikemminkin vastaus globalisaation haasteisiin kuin osoitus paluusta protektionismiin.

1.3

Työnantaja- ja ammattijärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolten neuvotteleman joustoturvan (3) avulla sekä yritykset että työntekijät voittavat. Siksi se tarjoaa oikeanlaiset puitteet Euroopan työmarkkinoiden modernisoimiseksi, työlainsäädännön edistämiseksi, tehokkaiden elinikäisen oppimisen järjestelmien kehittämiseksi ja sekä sosiaalisen suojelun säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Tämän lisäksi tehokas työmarkkinaosapuolien vuoropuhelu (erityisesti työehtosopimusneuvottelut) myötävaikuttaa työmarkkinoiden sujuvaan toimintaan.

1.4

ETSK on tietoinen komission tiedonannosta ”Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella” (4), jonka se toimitti Lissabonissa kokoontuneelle neuvoston epäviralliselle Eurooppa-neuvoston kokoukselle.

1.5

Suurin osa unionin kansalaisista pitää sisämarkkinoiden onnistumista monilla unionin sisäisillä aloilla selviönä. Kyseessä ei kuitenkaan ole tapahtunut tosiasia, vaan ”keskeneräinen työ”, kuten komission jäsen McCreevy sisämarkkinoita kuvaili (5). Sen lisäksi, että sisämarkkinat on tarpeen saada päätökseen, unionin on vastattava globalisaation haasteeseen ja edistettävä unionin perustana olevaa markkinoiden avoimuuden periaatetta, eli maailmaa, jossa protektionismilla ei ole sijaa ja jossa kilpailuympäristö on vääristymätön.

1.6

Osa EU:n globaalia tehtävää on saada pääomien, hyödykkeiden, palvelujen ja ihmisten vapaan liikkuvuuden myötä aikaan harmonisoidut standardit. Tämä tarkoittaa, että unionin ulkopuoliset maat, joiden yritykset haluavat toimia EU:ssa eivät voi kiertää sisämarkkinoilla sovellettavia mm. kuluttajansuojaa, teknisiä standardeja, työoloja ja ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä.

1.7

Maailman kauppajärjestöllä, ILO:lla ja entistä enemmän toisistaan riippuvaisilla maailman finanssimarkkinoilla on tärkeä rooli, kun ajatellaan globalisaation haastetta. Finanssimarkkinoiden keskinäinen riippuvuus korostui vuoden 2007 loppupuoliskon finanssi- ja pörssikriisin yhteydessä.

1.8

Unionin sisämarkkinat eivät yksin riitä. EU:n on käytävä kauppaa ja kehitettävä suhteitaan muuhun maailmaan. Sen on myös pidettävä yllä kilpailukykyään työntekijöiden, työnantajien ja kaikkien kansalaisten eduksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi laadittiin Lissabonin strategia, jolla pyritään parantamaan unionin kilpailukykyä maailmassa. Unionin on myös itse huolehdittava siitä, että jäljellä olevat esteet unionin sisällä poistetaan.

1.9

Käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on kannustaa unionia kohtaamaan globalisaatio ja tarttumaan sen mahdollisuuksiin. Euroopan taloudellinen menestys ei perustu protektionismiin vaan Euroopan talousyhteisön neljään alkuperäiseen vapauteen. (Unionin tulee kuitenkin vielä itse poistaa jäljellä olevat kaupan rajoitteet.)

1.10

Unionin on myös varottava biopolttoaineiden tuotannon tukemista, johon ansaan Amerikassa on langettu. Ilman WTO:n hyväksyntää, tällainen turha tuki nostaa väistämättä elintarvikkeiden hintoja ja aiheuttaa elintarvikepulaa kehittyvissä ja kehitysmaissa (6).

1.11

ETSK panee merkille työmarkkinaosapuolten yhteisessä, eurooppalaisten työmarkkinoiden edessä olevia keskeisiä haasteita luotaavassa katsauksessa ja analyysissa esittämät suositukset ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ne huomioon (7).

1.12

ETSK pitää Lissabonin epäviralliselle neuvoston kokoukselle osoittamaa tiedonantoa (8) tervetulleena. Se kannattaa erityisesti tuolloin unionille ja jäsenvaltioille sovittuja neljää strategiaa: tutkimus ja kehitys sekä innovointi, suotuisa liiketoimintaympäristö, panostaminen ihmisiin sekä energia ja ilmastonmuutos. Uudistuksia on kuitenkin syvennettävä kaikilla neljällä alalla, mikäli halutaan hyödyntää todellinen kasvu- ja työllistämispotentiaali.

1.13

ETSK kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat tiiviisti joustoturvan suunnitteluun ja toimeenpanoon jäsenvaltioissa.

1.14

Se, että EU haluaa olla eturivissä, kun on kyse edistyneistä ympäristötoimista, ei saa asettaa eurooppalaisia yrityksiä ja työntekijöitä EU:n ulkopuolisiin kilpailijoihin nähden epäedulliseen asemaan.

1.15

Ratkaisun ongelmaan tarjoaa se, että EU:n on heti ja johdonmukaisesti esiinnyttävä yhtenäisenä kansainvälisissä neuvotteluissa, joissa käsitellään ilmaston lämpenemistä. Tässä yhteydessä paine on kohdistettava ongelman laiminlyöviin maihin.

2.1

Jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten viime lokakuiseen tapaamiseen tarkoitettu komission tiedonanto juontaa lokakuussa 2005 Hampton Courtissa järjestettyyn epäviralliseen kokoukseen, jossa käsiteltiin globalisaation haasteita innovoinnin, energiahuollon, muuttoliikkeiden, koulutuksen ja väestökehityksen kannalta. Vuonna 2007 sovittiin, että Eurooppa astuu eturiviin ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisessa torjunnassa ja että luodaan varman, kestävän ja kilpailukykyisen energiansaannin takaava eurooppalainen energiapolitiikka. Itse asiassa Eurooppa saatettiin kolmannen teollisen vallankumouksen kynnykselle.

2.2

Suuri yleisö tiedostaa globalisaation ja sen tuomat edut ja vaikeudet entistä paremmin. Osa pitää globalisaatiota tervetulleena ja osa pelkää sitä. Globalisaation myötä on haastettu toisen maailmansodan jälkeisiä olettamuksia, jotka liittyvät maailman talouteen (esim. USA:n johtoasema) ja siihen, miten hallitukset voivat helpottaa muutoksen hyväksymistä kansalaisten keskuudessa. EU:lle globalisaatio on sekä mahdollisuus että haaste.

2.3

Jäsenvaltioiden talouden näkymät ovat Euroopan yhdentymisen 50-vuotisen historian aikana kietoutuneet toisiinsa tiukemmin kuin koskaan aikaisemmin, ja tuloksena on ollut ennennäkemätön yhteiskunnallinen edistys. Seuraavaksi tulisi pyrkiä siihen, että EU johtaa maailmantalouden kehitystrendejä ja saa aikaan arvoihinsa pohjautuvat kansainväliset standardit.

2.4

Rahaliitto ja euron menestys ovat edistäneet ja edistävät jatkossakin markkinoiden entistä perusteellisempaa integroitumista ja sisämarkkinoiden vahvistumista. Toimintaympäristö, jolle on tyypillistä alhainen inflaatio ja alhainen korkotaso, edulliset ja avoimet transaktiot sekä entistä tiiviimpi rahoitusalan yhdentyminen edistää rajatylittävää kauppaa ja investointeja EU:ssa ja auttaa eurooppalaisia yrityksiä kohtaamaan maailmanlaajuisen kilpailun. Ulkoisesti euro suojaa rahamarkkinoiden häiriöiltä, ja vahva euro lievittää kansainvälisten elintarvike- ja energiamarkkinoiden hintapiikkejä, jotka ovat seurausta esimerkiksi kysynnän kasvusta vallankin suurissa nousevissa talouksissa. Vahvan euron on kuitenkin kuvastettava talouden perusteita. Euron arvon nopea ja merkittävä nousu, jota edistävät EKP:n liian korkea ohjauskorko sekä rahapolitiikat, jotka muistuttavat kilpailusyistä tehtäviä devalvaatioita muualla maailmassa, vaarantaa EU:n hyvinvoinnin. Näin luodaan raskas taakka eurooppalaisille yrityksille, jotka tuottavat euroissa ja myyvät dollareissa — mikä puolestaan kasvattaa yritystoiminnan siirtämisen vaaraa.

3.2

ETSK katsoo huhtikuun 30. päivänä 2007 järjestetyn EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen tuloksena perustetun transatlanttisen talousneuvoston piirissä käytyjen keskustelujen perusteella, että tavanomaisten vapaakauppasopimusten lisäksi on muitakin innovatiivisia keinoja ratkaista kahdenvälisesti käytännön kaupankäynnissä jatkuvasti esiin tulevia ongelmia. Neuvoston ensimmäisessä tapaamisessa 9. marraskuuta edistyttiin huomattavasti pyrkimyksissä ratkaista ongelmia, jotka liittyvät kaupankäynti- ja investointiolosuhteiden parantamiseen EU:n suurimmassa talouskumppanissa. Kahdenväliset sopimukset ovat tärkeitä, sillä punnittavat kysymykset eivät välttämättä kiinnosta muita kauppa-alueita. (On todettu, että huhtikuun jälkeen osapuolet ovat edistyneet huomattavasti kaupankäyntiä ja sijoituksia haittaavien esteiden purkamisessa ja sääntelytaakan keventämisessä).

Käsiteltävänä olevat kysymykset ja sopimusalat liittyvät seuraaviin aiheisiin:

3.3

Euroopan unionin tulisi lisäksi syventää ja vahvistaa naapurimaiden, kuten Ukrainan ja Venäjän, kanssa tehtävää taloudellista yhteistyötä. Venäjän jäsenyys WTO:ssa, EU:n ja Venäjän yhteinen talousalue ja EU:n ja Venäjän uusi puitesopimus ovat tärkeitä etappeja edettäessä kohti aidosti strategista taloudellista kumppanuutta. Entistä vahvempi yhteistyö valmistanee tietä neuvotteluille, joita käydään hyödykkeiden, palvelujen, pääomien, ihmisten, osaamisen ja teknologian vapaata liikkuvuutta edistävästä yhteisestä talousalueesta.

3.3.1

Koska Venäjän liittyminen maailman kauppajärjestöön tarjoaisi vastauksen vain osaan strategiseen talouskumppanuuteen liittyvistä laajoista kysymyksistä, EU:n ja Venäjän tulisi rakentaa tulevat taloussuhteensa mahdollisuuksien tarjoutuessa WTO+ -rakenteiden varaan ja luoda yhteinen unionia laajemmin Euroopan kattava talousalue. Tämä edellyttää, että molemmat osapuolet sitoutuvat käsittelemään paljon tavallisessa vapaakauppasopimuksessa esiin tulevia kysymyksiä laajempia ja syvempiä aihepiirejä.

3.3.2

EU:n ja Venäjä sopimuksen tulisi mm. sisältää yhteiset säännöt rajatylittävien investointien kohtelusta kansallisella tasolla, tullimaksujen poistamisesta, muiden kuin tulliesteiden purkamisesta, sääntelyn yhdenmukaistamisesta, standardien ja vaatimustenmukaisuusarviointien vastavuoroisesta tunnustamisesta, kauppaa ja tullausta helpottavista toimista, yhteistyöstä kilpailun alalla, palvelujen vapauttamisesta, julkisista hankinnoista, terveys- ja kasvinsuojelumääräyksistä, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelusta, kiistojen ratkaisusta ja kansainvälisten kirjanpitostandardien noudattamisesta. Sopimus Euroopan talousalueesta tarjoaa esimerkkejä aiheista, jotka kuuluvat tällaisen laajan sopimuksen piiriin.

3.5

Globalisaatio on kiihdyttänyt muutostahtia, olipa kyse teknologiasta, ideoista, työskentelytavasta tai elämäntavoista. ETSK on johdonmukaisesti tukenut mainittuja tavoitteita ja uskoo, että mikäli Eurooppa pystyy vapauttamaan innovointipotentiaalinsa ja luovuutensa, se voi ohjata maailmanlaajuisen muutoksen suuntaa ja korostaa erityisesti eurooppalaisia arvoja ja kulttuurista monimuotoisuutta.

1)

EU ei voi peruuttaa ilmastonlämpenemistä yksinään. Lisäksi unionin toimien vaikutukset kumoutuvat, elleivät sen ulkopuoliset maat ryhdy toimiin energian käytön ja päästöjen kontrolloimiseksi.

2)

EU tulisi välttää sitä, että EU:ssa hyödykkeitä tuottavien kilpailuasema maailmanmarkkinoilla heikkenee korkeampien ympäristöverojen vuoksi nousevien toimintakustannusten takia. Lisäksi tämä tasoittaisi tietä sijoitusten suuntaamiselle unionin ulkopuolelle ja saattaisi olla sisämarkkinoiden kannalta strategisesti merkittävää.

3)

Väite, jonka mukaan entistä korkeammat ympäristöstandardit kannustaisivat kehittämään aiempaa ympäristömyönteisempiä tuotteita, ei vakuuta ETSK:ta. Tällaisen tuotteiden tutkimiseen ja markkinoille saattamiseen menee pakosti pitkä aika. Sillä välin päästöjensä vähentämisestä vähemmän kiinnostuneiden maiden tuottajat voisivat ajaa epäreilulla kilpailulla energiaintensiivisten hyödykkeiden eurooppalaiset tuottajat markkinoilta.

3.10.1

Ratkaisun ongelmaan tarjoaa se, että EU:n on heti ja johdonmukaisesti esiinnyttävä yhtenäisenä kansainvälisissä neuvotteluissa, joissa käsitellään ilmaston lämpenemistä. Tässä yhteydessä paine on kohdistettava ongelman laiminlyöviin maihin. Mikäli EU päättää edetä yksinään ja nostaa tiettyjä ympäristöstandardeja, sen tulisi harkinta mahdollisuutta soveltaa rajoilla WTO:n sääntöjen mukaisia toimia tuotteisiin, joiden alkuperämaissa toimitaan tunnetusti ympäristöstä piittaamatta. Näin vältyttäisiin siltä, että eurooppalaiset tuottajat joutuvat epäedulliseen kilpailuasemaan.

3.10.2

Avoin maailmanlaajuinen kauppajärjestelmä vastaa unionin etua. Aikoinaan EU oli suojeltava kansalaisiaan, etujaan ja arvojaan. Protektionismi ei enää ole ratkaisu. Maailman johtavana kauppamahtina ja investoijana unionin avoimuus tarjoaa teollisuudelle edullisemmat tuotantokustannukset, kuluttajille alemman hinnat, yrityksille kilpailukannusteita ja uusia sijoituksia. Samalla on tärkeää, että EU käyttää vaikutusvaltaansa kansainvälisissä neuvotteluissa saadakseen muutkin avautumaan. Avoimuus on poliittisesti kestävällä pohjalla vain, mikäli vastapuoletkin suhtautuvat siihen myönteisesti ja toimivat vastavuoroisesti.

3.10.3

Komission on varmistettava, että unionin ulkopuoliset maat tarjoavat eurooppalaisille viejille ja investoijille asianmukaisen avoimet mahdollisuudet. Lisäksi tarvitaan perussäännöt, jotka eivät heikennä unioni kykyä puolustaa etuaan ja turvata suojelun korkea taso, kun on kyse terveydestä, turvallisuudesta, sosiaaliturvasta, ympäristöstä ja kuluttajansuojasta.

4.1

Globalisaatio ja teknologian muutos voivat lisätä eriarvoisuutta, laajentaa ammattitaitoisen ja ammattitaidottoman sekä rikkaiden ja köyhien maiden välistä kuilua. Paras ratkaisu on auttaa kutakin yksilöä ja kansaa sopeutumaan parantamalla kaikenikäisille tarjottavan koulutuksen ja opetuksen laatua ja saatavuutta.

4.2

ETSK ja työmarkkinaosapuolet ovat kommentoineet sitä, miten joustoturva tulisi muotoilla, jotta ihmiset pystyisivät hallitsemaan työpaikan vaihtumisen entistä paremmin tilanteessa, jossa talouden muutostahti kiihtyy.

4.3

Työllisyydestä ja sosiaalipolitiikasta vastaava neuvosto (13) hyväksyi 5. joulukuuta 2007 yhteiset periaatteet joustoturvasta. Tämä mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat sisällyttää joustoturvan kansallisiin uudistusohjelmiinsa ja toteuttaa sitä tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuoltensa kanssa.

4.4

ETSK toivoisi, että huomiota kiinnitettäisiin nykyistä enemmän aktiiviseen politiikkaan, jolla rohkaistaan osallistamista ja tarjotaan yhdenvertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla syrjintää kohtaaville ryhmille, esim. yli 50-vuotiaat, naiset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ja ammattitaidottomat koulutuksensa päättäneet.

5.1

EU tuntee parhaillaan maailmanlaajuisen finanssi- ja pörssikriisin vaikutukset. Rahaliitto ja EKP:n ripeä reagointi häiriöön ovat vaikuttaneet myönteisesti. Laskemalla rahamarkkinoille huomattavan summan käteistä rahaa EKP on lieventänyt kriisin vaikutusta pankkialaa kohtaan tunnettuun luottamukseen ja siten vähentänyt riskiä, että yritysten ja kotitalouksien luotonsaanti kiristyy huomattavasti. Valuuttariskin puuttuminen ja matalat maakohtaiset riskipreemiot viittaavat siihen, että muita heikommatkin EU-taloudet ovat selvinneet rahoitusmarkkinoiden häiriöistä melko vähäisin seurauksin.

5.2

Globaalit rahoitusmarkkinahäiriöt ja Yhdysvaltain dollarin heikkeneminen vaikuttavat Eurooppaan mm. euron arvon huomattavana vahvistumisena, jota edistävät EKP:n liian korkealla tasolla pitämä ohjauskorko sekä rahapolitiikat, jotka muistuttavat kilpailusyistä tehtäviä devalvaatioita muualla maailmassa. Tällä on kohtalokas vaikutus unionin talouteen ja sen keskipitkän aikavälin näkymiin.

5.3

Tuoreet tapahtumat maailman rahoitusmarkkinoilla osoittavat, että vakavaraisuussääntöjä on vahvistettava ja parannettava valvontaviranomaisten ja keskuspankkien toiminnan koordinointia ja niiden välistä yhteydenpitoa sekä lisättävä avoimuutta ja tiedotustoimintaa.

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/9

1.1

Komissio toteaa 5. syyskuuta 2007 antamassaan tiedonannossa ”Tulosten Eurooppa — yhteisön lainsäädännön soveltaminen” (KOM(2007 502 lopullinen), että yli 9000 lainsäädäntötoimen joukossa on 2000 direktiiviä, joista kukin edellyttää monia toimenpiteitä (40:stä 300:aan), kun ne saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Se toteaa lisäksi, että koska niin monella eurooppalaisella on mahdollisuus käyttää yhteisön lainsäädäntöön perustuvia oikeuksiaan, on paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti syytä kiinnittää erityisen paljon huomiota lainsäädännön soveltamiseen sekä sen kartoittamiseen, miksi lainsäädännön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa esiintyy jatkuvasti vaikeuksia.

Komissio esittää, että näin voitaisiin parantaa yhteisön lainsäädännön soveltamisessa ja valvonnassa esiintyvien ongelmien nykyistä hallintamenettelyä.

1.2

Komissio on määritellyt seuraavat neljä tapaa, joilla voidaan parantaa lainsäädännön soveltamista:

1.3

Komitea haluaa komission tapaan parantaa välineitä, joiden avulla voidaan varmistaa yhteisön lainsäädännön parempi soveltaminen jäsenvaltioissa.

Komitea esittää asiasta seuraavat huomiot:

2.1

Suurin osa yhteisön lainsäädännön huonoon soveltamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista on seurausta siitä, ettei yhteisön lainsäädäntöä ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä eli pantu täytäntöön. Täytäntöönpanolla tarkoitetaan niitä toimia, joihin direktiivin vastaanottava jäsenvaltio ryhtyy toteuttaakseen kaikki tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liittämiseksi tehokkaasti kansalliseen oikeusjärjestelmään asianmukaisten säädösten välityksellä.

2.2

Täytäntöönpano edellyttää jäsenvaltioilta kahta asiaa:

2.3

Sama vaatimus koskee puitepäätöksiä, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklassa. Kuten direktiivit, jotka mainitaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 249 artiklassa, puitepäätöskin ”velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot”.

2.4

Puitepäätösten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaa myös aiheuttaa vaikeuksia. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 226 ja 228 artiklassa määrätystä velvollisuuden täyttämättä jättämiseen liittyvästä menettelystä poiketen Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ei määrätä komission aloitteesta käynnistettävästä valvontamenettelystä siinä tapauksessa, että yhteisön lainsäädäntöä ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se on tehty väärin. Tämä ei tietenkään vähennä millään tavalla jäsenvaltioiden velvollisuutta saattaa puitepäätökset osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2.5

On paikallaan todeta, että jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia sopeuttaa täytäntöönpanonormiensa laadintamenettelyjä, jotka aiheuttavat monimutkaisia oikeudellisia rajoitteita ja ovat ristiriidassa kansallisen sääntelyperinteen kanssa, vaikkei siltä ensi näkemältä vaikuttaisikaan.

3.1

Ainoastaan jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia päätettäessä, missä muodossa direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä määriteltäessä kansallisen oikeusasteen — yhteisön oikeutta tulkitsevan tavanomaisen tuomiovallan — valvonnassa, kuinka direktiivi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön. Tässä on syytä korostaa, että komissiolla on perussopimusten valvojana velvollisuus huolehtia yhteisön lainsäädännön moitteettomasta soveltamisesta ja yhtenäismarkkinoiden moitteettomasta toiminnasta toteuttamalla tarvittaessa niitä jäsenvaltioihin kohdistuvia asteittaisia toimia, jotka sillä on tarkoitusta varten käytettävissään (perusteltu lausunto, kanteen nostaminen EY:n tuomioistuimessa, uhkasakko). Viivästykset, virheet tai puutteet yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä eivät estä kansalaisia, joihin lainsäädännöllä on vaikutuksia, tekemästä valitusta, jotta direktiivi asetettaisiin kansallisen lainsäädännön edelle yhteisön lainsäädännön ensisijaisuusperiaatteen nojalla.

3.2

Asianmukainen täytäntöönpano edellyttää näin ollen sitä, että otetaan käyttöön sitovia kansallisia normeja, jotka julkaistaan virallisesti (1). Tällä tavoin yhteisöjen tuomioistuin voi sensuroida pelkät täytäntöönpanon nimissä tehdyt yleiset viittaukset yhteisön lainsäädäntöön (2).

3.3

Saattaa olla, että yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano ei perustuslain tai hallintolainsäädännön yleisperiaatteiden ansiosta edellytä erityisten lainsäädäntö- tai sääntelytoimien toteuttamista. Kyseisten periaatteiden on kuitenkin taattava, että kansalliset viranomaiset soveltavat direktiiviä täysimääräisesti.

3.4

Direktiivit on näin ollen saatettava mahdollisimman uskollisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen harmonisoimiseen tähtäävät direktiivit on saatettava mahdollisimman kirjaimellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan varmistaa yhteisön lainsäädännön yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen (3).

3.5

Tämä vaikuttaa periaatteessa yksinkertaiselta. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että yhteisön lainsäädännölle ominaisilla itsenäisillä käsitteillä (4) ei välttämättä ole vastinetta jäsenvaltioiden oikeudellisessa terminologiassa tai ne eivät sisällä viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja soveltamisalan määrittämiseksi (5).

3.6

Direktiivi saattaa myös sisältää artiklan, jonka mukaan jäsenvaltioiden direktiivin täytäntöön panemiseksi antamissa säädöksissä on viitattava kyseiseen direktiivin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin rankaisee tätä yhteyslauseketta koskevasta tietämättömyydestä, sillä se kieltäytyy tekemästä poikkeusta tapauksissa, joissa jäsenvaltiot esittävät kansallisen lainsäädäntönsä olevan jo direktiivin mukainen (6).

3.7

Vaikeudet direktiivien täytäntöönpanossa johtuvat myös niiden normatiivisuuden vaihteluista. Direktiiveissä voi olla pääpiirteissään kahdenlaisia säännöksiä:

3.8

Arvioitaessa, onko ”valinnaiset” säännökset siirretty täydellisesti, uskollisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä, tulee kansallisten toimien sanamuotojen sijasta keskittyä niiden sisältöön, jonka tulee mahdollistaa direktiivin tavoitteiden saavuttaminen.

3.9

”Määräävien/ehdottomien” säännösten tapauksessa komissio ja yhteisöjen tuomioistuin kiinnittävät enemmän huomiota siihen, että kansallisten toimien ja direktiivin säännösten muotoilut vastaavat toisiaan.

3.10

Joillakin jäsenvaltioilla on kuitenkin merkittäviä vaikeuksia muotoilla tyydyttävästi normeja, joilla ”määräävät/ehdottomat” säännökset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ongelmia aiheuttaa pääasiassa se, että kaikki uudet säännökset tulee lainsäädännön selkeyden nimissä käydä systemaattisesti läpi, jotta niihin ei jäisi turhia tai jopa ristiriitaisia säännöksiä. On siis löydettävä keskitie kyseisten säännösten liian rajoittuneen siirtämisen ja liian laajan uudelleen laatimisen välillä — ja juuri tämä saattaa aiheuttaa vaikeuksia. (7)

4.1

Täytäntöönpanotoimien laatimistavan valinta riippuu siitä, onko kyseessä ”valinnainen” vai ”määräävä/ehdoton” säännös.

4.2

Jäsenvaltiot voivat siirtää direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä myös viittaamalla direktiiviin. Tämä koskee teknisiä säännöksiä, kuten esineluetteloita tai mallilomakkeita sisältäviä direktiivien liitteitä, tai säännöksiä, joita muutetaan jatkuvasti.

4.3

Alankomaat, Slovakia, Itävalta, Suomi ja Viro käyttävät viittausta pannessaan täytäntöön sellaisia direktiivien teknisiä liitteitä, joita muutetaan toistuvasti komitologiamenettelyllä hyväksytyillä direktiiveillä.

4.4

On helppo havaita, ettei täytäntöönpano ole niin helppoa kuin luulisi, mikä johtuu direktiivien normatiivisuuden vaihteluista. Vaihtelu puolestaan johtaa eroihin kansallisissa täytäntöönpanomenettelyissä.

4.5

Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetään täytäntöönpanosäädöksiä hyväksyttäessä nopeutettua, ns. negatiivisen vahvistuksen menettelyä, jossa hallitus antaa parlamentille täytäntöönpanoasiakirjan, josta on päätetty ministeriöiden välillä ja josta ei keskustella, ellei sitä erikseen pyydetä.

4.6

Belgiassa käytetään kaikkiin lakeihin sovellettavissa olevaa kiireellisyysmenettelyä, jos voimaansaattamisen määräajan umpeutuminen edellyttää täytäntöönpanosäädöksen pikaista hyväksymistä.

4.7

Kaikissa jäsenvaltioissa ei kuitenkaan ole tällaisia nopeutetun lainsäädännön menettelyjä, joita voisi soveltaa täytäntöönpanosäädösten antamiseen. Tämä on tilanne muun muassa Saksassa, Itävallassa ja Suomessa.

4.8

Ranskassa täytäntöön pantavien direktiivien aiheuttamat ongelmat eivät vaikuta niiden käsittelyyn (yksinkertaistetun tai sääntelyllisen menettelyn mukaan).

—

On tärkeää selvittää, kuinka yhteisön tasolla voitaisiin laatia sellaista lainsäädäntöä, jonka täytäntöönpano olisi aiempaa helpompaa ja joka olisi käsitteellisesti yhdenmukaista ja suhteellisen vakaata, mikä on välttämätöntä yritystoiminnan ja kansalaisten jokapäiväisen elämän kannalta.

—

Ennakoidaan täytäntöönpanossa käytettävän säädösvälineen valintaa laatimalla Yhdistyneen kuningaskunnan esimerkin mukaan jo direktiiviehdotuksesta käytävien keskustelujen alussa tarkka ja jatkuvasti ajantasaistettava vastaavuustaulukko.

—

Kiihdytetään täytäntöönpanoprosessia siitä lähtien, kun direktiivi julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, antamalla sisäinen koordinaatio sisäisen yhteystahon tehtäväksi. Yhteystaholla olisi tätä tarkoitusta varten perustettu tietokanta, kuten komissio tiedonannossaan suosittelee. Yhteystaholle voitaisiin jopa perustaa varoitusjärjestelmä, joka hälyttäisi muutamaa kuukautta ennen voimaansaattamisen määräajan umpeutumista. Belgiassa, Unkarissa ja Alankomaissa tällainen järjestelmä on jo käytössä.

—

Asetetaan yhteisön lainsäädännön kopioiminen kansalliseen lainsäädäntöön etusijalle silloin, kun on kyse tarkoista ja ehdottomista säännöksistä tai määritelmistä.

—

Hyväksytään kohdistetun viittauksen käyttäminen täytäntöönpanossa silloin, kun kyse on direktiivin ”määräävistä/ehdottomista” säännöksistä kuten liitteenä olevista direktiivissä käsiteltyjen tuotteiden, aineiden tai esineiden luetteloista tai taulukoista, mallilomakkeista tai sertifikaateista. Viittauksen on ehdottomasti oltava kohdistettu, sillä yhteisöjen tuomioistuin katsoo, ettei kansallisen lainsäädännön säädöstä, jossa on yleinen viittaus direktiiviin, voida pitää asianmukaisena täytäntöönpanonormina (9). Alankomaat, Slovakia, Itävalta, Suomi ja Viro käyttävät tätä menettelyä siirtäessään direktiivien teknisiä liitteitä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

—

Sopeutetaan kansallisia täytäntöönpanotoimia direktiivin soveltamisalan mukaan turvautumalla nopeutettuihin menettelyihin unohtamatta kuitenkaan kansallisia kuulemisia, jotka ovat pakollisia normatiivisten tekstien hyväksymisen yhteydessä.

6.1

Yhteisön lainsäädännön parempi soveltaminen, jota komissio peräänkuuluttaa, on järkevä tavoite, jonka saavuttaminen on suurimmaksi osaksi jäsenvaltioiden vastuulla. Kuten edellä on todettu, jäsenvaltiot kohtaavat ongelmia, jotka ovat monimutkaisempia kuin ensi näkemältä vaikuttaisi.

6.2

Jäsenvaltioiden ei pitäisi käyttää direktiivien täytäntöönpanoa tekosyynä silloin, kun ne haluavat tarkistaa kansallista lainsäädäntöään, jota yhteisön lainsäädäntö ei suoraan koske (gold plating), tai heikentää tiettyjä kansallisen lainsäädäntönsä säännöksiä siten, että kansalaisten tai yritysten oikeudet vähenisivät (downgrading), ja syyttää muutoksista ”Brysseliä”.

6.3

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä järjestelmällisemmin primaarilainsäädännön/perustamissopimusten tarjoamaa mahdollisuutta siirtää direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä kollektiivisten neuvottelujen kautta. Erityisesti tämä koskee sisällöltään taloudellisia tai yhteiskunnallisia direktiivejä. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioita olisi aiheesta riippuen kuultava täytäntöönpanon valmisteluvaiheessa (10) niistä muutoksista ja lisäyksistä, joita kansalliseen lainsäädäntöön tehdään siirron yhteydessä. Nämä neuvottelu- ja kuulemismenettelyt voivat edistää ja helpottaa EU-lainsäädännön myöhempää soveltamista kansalaisyhteiskuntaan tukeutumalla. Kansalaisyhteiskunnan kuuleminen ennen kansallisten täytäntöönpanotoimien hyväksymistä lisää julkisen päätöksenteon avoimuutta, sillä kansalliset viranomaiset voivat sen avulla kerätä näkemyksiä työmarkkinaosapuolilta, asiantuntijoilta ja sen alan edustajilta, jota täytäntöönpanotoimet koskevat. Tästä lähestymistavasta on myös pedagogista hyötyä, sillä sen ansiosta asianomaiset toimijat saavat paremmin tietoa valmisteilla olevien uudistusten sisällöstä. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska, Suomi ja Ruotsi kuulevat työmarkkinaosapuoliaan ja neuvoa-antavia elimiään antamalla niiden käsiteltäväksi sekä täytäntöönpanosäädöksen tekstin että joukon tekstiä koskevia kysymyksiä.

6.4

Olisi syytä ottaa aiempaa paremmin huomioon useiden jäsenvaltioiden sisäiset perustuslailliset järjestelyt (osavaltiot, alueellinen hajauttaminen sekä muut tavat, joilla toimivaltaa on siirretty valtiotasoa alemmille hallinnontasoille). Voimaansaattamisen määräaikoja olisi joissain tapauksissa pidennettävä niiden yhteisön säännösten osalta, jotka koskevat erityisesti alueyhteisöille siirrettyä toimivaltaa (esim. aluepolitiikka, syrjäisimmät alueet ja saaret jne.).

6.5

Yhteisön lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä koskettaa erityisesti kansallisia parlamentteja ja alueparlamentteja tai alueellisia edustuselimiä (esimerkiksi Skotlannissa, Belgiassa ja Saksan osavaltioissa), jotka ovat vastuussa täytäntöönpanosta niillä aloilla, joilla niillä on oikeus jakaa toimivaltuuksia tai tulla kuulluiksi. Niiden tätä tarkoitusta varten perustamien valiokuntien tai komiteoiden tulisi järjestää kuulemisia asiantuntijoille ja kansalaisyhteiskunnan asianomaisten tahojen edustajille. Niillä tulisi myös olla erityiset valtuudet suunnitella täytäntöönpanosäädösten tarkastelua, jotta kansallisen lainsäädännön ”hätätilanteet” eivät siirtäisi kansallisten täytäntöönpanosäädösten tarkastelua asetetun määräajan yli. Kiireellisyystoimia (säädösvallan siirtäminen toimeenpanevalle taholle) voitaisiin sen sijaan hyödyntää useiden sellaisten myöhässä olevien hankkeiden yhteydessä, jotka eivät aiheuta perustavanlaatuisia mielipide-eroja puolueiden välillä. Näin voitaisiin vähentää merkittävästi niiden direktiivien määrää, joita ei ole saatettu ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

6.6

Eräissä jäsenvaltioissa on jo otettu käyttöön järjestelmiä, joiden tarkoituksena on nopeuttaa täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä, toisissa on kehitetty tapoja, joilla voidaan parantaa täytäntöönpanon laatua. Joissakin jäsenvaltioissa ollaan vasta alkuvaiheessa, ja sopeutuminen on niissä kesken. Esimerkkinä voidaan todeta, että ministeriöt ja parlamentit voisivat perustaa täytäntöönpanoasioihin erikoistuneen palvelun, jonka tehtävänä olisi ohjata/suunnata yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Näin voitaisiin uudistaa julkisen vallan toimintaa sen sijaan, että kärsitään EU:n toimielinten, erityisesti komission, asettamista velvoitteista. Kysymys on toisin sanoen siitä, että kaikki tahot huolehtivat omasta roolistaan ja vastuualueestaan Euroopan rakentamisessa. (11)

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/13

1.1

Komission ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi on tarkoitus muuttaa neuvoston direktiiviä 76/769/ETY lisäämällä viiden toisiinsa liittymättömän aineen markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia rajoituksia. Neljä näistä sisältyi alkuperäisiin tärkeysjärjestyksen mukaan vuosina 1994–2000 laadittuihin luetteloihin. Ehdotetut toimenpiteet koskevat vain kuluttajiin kohdistuvia riskejä. Viides ehdotuksessa käsiteltävistä aineista on ammoniumnitraatti, joka lisättiin siihen maanviljelijöiden ja jakelijoiden turvallisuuden lisäämiseksi ammoniumnitraattipohjaisten lannoitteiden tavanomaisessa käsittelyssä sekä terrorismin torjumiseksi rajoittamalla räjähteiden ainesosien saatavuutta. Jälkimmäisessä tapauksessa ehdotus vaikuttaa myös myyntiin vähittäiskauppiaille ja suurelle yleisölle.

1.2

ETSK kannattaa joitakin näistä ehdotuksista mutta ei kaikkia niistä. Kutakin ainetta ja niitä sisältäviä valmisteita koskevat perustelut esitetään kohdissa 5–9.9.

1.3

ETSK toteaa, että kyseessä on käytännössä viimeinen muutos neuvoston direktiiviin 76/769/ETY ennen kuin se 1. kesäkuuta 2009 korvataan asetuksella (EY) 1907/2006 (REACH). Kuten edellisten muutosten yhteydessä, komitea pahoittelee, että toisiinsa liittymättömiä aineita ja valmisteita käsitellään tällä tavoin yhdessä, ja panee merkille pitkät viiveet, jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen, kun näitä aineita käsiteltiin ensisijaisina aineina neuvoston asetuksessa (ETY) 793/93. Mikäli tämä johtuu komission tai muiden asiaankuuluvien elinten (äskettäin perustettu Helsingin kemikaalivirasto mukaan lukien) resurssipulasta tai asiantuntemuksen puutteesta, niihin on puututtava mahdollisimman pian ja ehdottomasti ennen 1. kesäkuuta 2009. Myös valmistajien on tunnustettava velvoitteensa tarjota asianmukaista tietoa ajoissa riskinarviointia varten. Ellei tätä käytäntöä noudateta kurinalaisesti, tulokset jäävät helposti merkityksettömiksi.

1.4

ETSK tukee selkeästi neuvoston julkilausumaa terrorismin torjunnasta ja lukuisia siitä seuraavia yksittäisiä toimia. ETSK katsoo, että sillä on keskeinen rooli tässä prosessissa, ja se on parhaillaan valmistelemassa aiheesta useita lausuntoja. On erittäin tärkeää sopia kaikkien osapuolten kesken, mitkä toimet ovat oikein mitoitettuja ja mitä sääntelykeinoja on käytettävä, jotta voidaan toimia oikea-aikaisesti ja tehokkaasti pysyvän turvallisuuden saavuttamiseksi.

2.1

Kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH), joka annettiin 18. joulukuuta 2006, tulee voimaan 1. kesäkuuta 2009. Se korvaa ja kumoaa monia nykyisiä neuvoston ja komission asetuksia ja direktiivejä, muun muassa 27. heinäkuuta 1976 annetun tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevan neuvoston direktiivin 76/769/ETY. Kyseisen direktiivin tavoitteena on säilyttää sisämarkkinoiden toimivuus ja samalla taata korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Käsillä oleva ehdotus on muutos mainittuun direktiiviin.

2.2

Neuvoston direktiivin 76/769/ETY liitteessä I luetellaan tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamiselle ja käytölle asetetut rajoitukset, joista on sovittu ja jotka on toteutettu viimeisten 30 vuoden aikana. Niistä tulee 1. kesäkuuta 2009 voimaan tulevan asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) liitteen XVII kulmakivi.

2.3

Aiemmat neuvoston direktiiviin 76/769/ETY ehdotetut muutokset (rajoittavien toimenpiteiden lisäämiseksi) on tehty direktiivien muodossa, jolloin ne edellyttävät täytäntöönpanotoimia jäsenvaltioissa. Käsillä oleva komission ehdotus koskee päätöstä, ja se ei edellytä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Muutoin mahdollisen direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tulisi kumota 1. kesäkuuta 2009 asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) voimaan tullessa.

2.4

On todennäköistä, että lopullinen neuvoston direktiiviä 76/769/ETY koskeva ehdotus samoin kuin ehdotus päätökseksi dikloorimetaanin markkinoille saattamista ja käyttöä koskevista rajoituksista tullaan antamaan lähikuukausina. Kaikki sen jälkeen annettavat ehdotukset vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) soveltamisalaan.

2.5

Tiettyjen aineiden (ja niitä sisältävien valmisteiden) markkinoille saattamisen ja käytön rajoittaminen on yleensä tulosta tiettyjen neuvoston asetuksen (ETY) 793/93 mukaisista ensisijaisten aineiden arvioinneista. Toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltioissa suorittamaa toimeenpanoa varten laadittuja ensisijaisten aineiden luetteloita on neljä, ja uusin niistä on annettu 30. lokakuuta 2000. Kaikkiaan 141 luetteloidusta aineesta 83:lle on laadittu lopullinen riskinarviointikertomus. Asiaankuuluvat EU:n tieteelliset komiteat ovat arvioineet näistä 39 kertomusta, ja tulokset on julkaistu virallisessa lehdessä. Rajoittavia toimenpiteitä on sovittu 22 aineen kohdalla. Neljää muuta ainetta (DEGME, DEGBE, MDI ja sykloheksaani) koskevat rajoittavat toimenpiteet sisältyvät käsillä olevaan ehdotukseen, ja niitä käsitellään jatkossa kohdissa 5–9.9.

2.6

Hidasta edistymistä käsillä olevan asetuksen soveltamisessa on pidetty yhtenä tärkeimmistä syistä uuden lähestymistavan omaksumiselle kaikkien ”olemassa olevien” aineiden osalta asetuksessa (EY) N:o 1907/2007 (REACH). Myös neuvoston asetus (ETY) N:o 793/93 kumotaan siis 1. kesäkuuta 2009.

2.7

Lisäksi on arvioitu monien alkuperäisiin neljään ensisijaisten aineiden luetteloon kuulumattomien aineiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön ja/tai tehty ehdotuksia niiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoittamisesta, koska jäsenvaltiot ovat pyytäneet käsittelemään ilmenneitä uusia ongelmia. Ammoniumnitraatti kuuluu tällaisiin aineisiin.

2.8

Ammoniumnitraatti on erityinen ja erikoinen tapaus sikäli, että sen erityispiirteet ovat hyvin tunnettuja, eikä sen vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön pidetty sen vuoksi tarpeellisena arvioida. Sitä on käytetty vuosia hyvin suuria määriä ympäri maailmaa typpipohjaisena lannoitusaineena, eikä se aiheuta ennakoimattomia riskejä työympäristössä, ammattimaisille käyttäjille tai kuluttajille kotitalouksien tarvitsemina määrinä. Valitettavasti se on myös tehokas, edullinen ja laajalti käytetty räjähteiden osa-aine sekä laillisissa teollisuus- tai sotilaskäyttöön tarvittavissa että laittomissa terroristien käyttämissä räjähteissä. Sen markkinoille saattamista ja käyttöä pyritään rajoittamaan näillä perusteilla neuvoston direktiivin 76/769/ETY nojalla.

2.9

Muitakin perusteita terrorismia sekä räjähteiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskevalle lainsäädännölle olisi voitu käyttää, mutta nykyisen EU:n perussopimuksen mukaan ne olisivat edellyttäneet yksimielisyyttä kaikilta jäsenvaltioilta. Kyseinen menettely tulee muuttumaan, kunhan kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet Lissabonin sopimuksen, mutta siihen kuluu vielä jonkin aikaa.

2.10

On todennäköistä, että muut huumeiden ja räjähteiden kemialliset esiasteet lisätään asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) liitteeseen XVII, ja sen vuoksi ehdotettu menettely katsotaan aiheelliseksi tällä hetkellä.

2.11

Edellä mainitut seikat koskevat ”olemassa olevia aineita”. Niillä tarkoitetaan 100 195 ainetta, joiden katsotaan olleen Euroopan yhteisön markkinoilla 1. tammikuuta 1971 ja 18. syyskuuta 1981 välisenä aikana. Ne on luetteloitu Euroopassa kaupallisessa käytössä olevien kemiallisten aineiden luettelossa (EINECS), joka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä vuonna 1990. Syyskuun 18. päivän 1981 jälkeen markkinoille saatettuja aineita kutsutaan ”uusiksi” aineiksi, ja niiden markkinoille tuomisesta on tehtävä yksityiskohtainen ennakkoilmoitus ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi.

3.1

Komission ehdotuksen tavoitteena on suojella ihmisten ja erityisesti kuluttajien terveyttä sekä säilyttää kolmen 25. toukokuuta 1994 annettuun ensimmäiseen ensisijaisten aineiden luetteloon sisältyvän aineen (DEGME, DEGBE ja sykloheksaani) sekä yhden 27. tammikuuta 1997 annettuun kolmanteen ensisijaisten aineiden luetteloon sisältyvän aineen (MDI) sisämarkkinoiden toimivuus neuvoston asetuksen (ETY) 793/93 mukaisesti.

3.2

Komission suosituksen 1999/721/ETY (annettu 12. lokakuuta 1999) nojalla ja sitä seuranneiden vastaavien, monien aineiden riskinarvioinnin ja riskinvähentämisstrategioiden tuloksia koskevien suositusten mukaisesti ehdotetaan hyvin tarkkaan määriteltyjä ja yksityiskohtaisia rajoituksia, joita sovelletaan ainoastaan yleiseen myyntiin ja joilla ei ole vaikutusta työskentelyolosuhteisiin tai ympäristöön. Tästä teollisuudelle ja yleensä yhteiskunnalle koituvien kustannusten uskotaan olevan vähäisiä, ja sen vuoksi ehdotettujen toimenpiteiden katsotaan olevan oikeasuhtaisia arvioituun riskiin nähden. MDI:tä sisältävien valmisteiden osalta tarvitaan tarkempia terveyteen liittyviä tietoja.

3.3

Viides aine on ammoniumnitraatti, jota käytetään laajalti lannoitteena. Se on lisätty ehdotukseen, koska sitä voidaan käyttää hapettimena ja koska se voi muihin aineisiin sekoitettuna räjähtää. Ehdotetuilla rajoituksilla on tarkoitus varmistaa, että kaikki ammoniumnitraattia sisältävät lannoitteet täyttävät yleiset turvallisuusnormit, ja lisäksi niillä rajoitetaan yleisesti myynnissä olevien ammoniumnitraattipohjaisten tuotteiden valikoimaa, jotta helposti laittomaan käyttöön muunnettavissa olevien tuotteiden määrää voidaan vähentää. Näin ollen kyseiset rajoitukset edistävät yleisesti kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta. Rajoitus ei koske ammattimaisia käyttäjiä, kuten maanviljelijöitä ja laillisia räjähteiden valmistajia. Vaikka rajoitusten kustannuksia ja hyötyjä on vaikea mitata, niiden katsotaan olevan oikeasuhtaisia arvioituihin riskeihin ja ehdotettuihin toimenpiteisiin nähden.

3.4

Päätöksen on määrä tulla voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.5

Ehdotukseen liittyy perusteluosa, komission valmisteluasiakirja (vaikutustenarviointi) ja neuvoston asetuksen (ETY) 793/93 nojalla arvioitujen neljän aineen osalta pitkät ja yksityiskohtaiset riskinarviointiraportit, jotka on julkaissut Euroopan kemikaalivirasto. Näihin liittyy asiaankuuluvien tietojen valmistelussa ja arvioinnissa avustaneilta tiedekomiteoilta ja muilta elimiltä saatu ehdotuksen kannalta sekä myönteinen että kielteinen lisämateriaali.

4.1

Kuten monissa aikaisemmissa neuvoston direktiiviin 76/769/ETY tehdyissä muutoksissa, ehdotuksessa käsitellään toisiinsa liittymättömiä aineita, joita selkeyden vuoksi tarkastellaan erikseen.

5.1

DEGME on glykolieetteri, jolla on korkea kiehumispiste. Sitä voidaan sekoittaa veden kanssa, ja sitä käytetään välituotteena synteettisessä kemiassa, apuliuottimena erilaisissa kotien sisustustuotteissa tai jäänestoaineena esimerkiksi lentopetrolissa. Alankomaiden hallitukselle laaditun, heinäkuussa 1999 valmistuneen riskinarviointiraportin mukaan aineen kokonaistuotanto Euroopassa oli 1990-luvun alussa noin 20 000 tonnia, josta hiukan yli puolet oli tarkoitettu vientiin.

5.2

Kuluttajat altistuivat aineelle, koska sitä käytettiin kotitalouksille harrastelijoiden tee-se-itse-tuotteina markkinoiduissa maaleissa ja maalinpoistoaineissa. Kuten aineen fysikaalisten ominaisuuksien perusteella voidaan päätellä, DEGME imeytyy nopeasti ihon läpi, ja ellei asianmukaista suojavaatetusta käytetä säännöllisesti, ihoaltistus aineelle aiheuttaa kuluttajille riskejä.

5.3

Uusimpien tutkimusten mukaan DEGME on korvattu muilla liuottimilla yleiseen myyntiin tarkoitetuissa maaleissa ja maalinpoistoaineissa. Onkin aiheellista varmistaa, että tämä tilanne jatkuu EU:ssa valmistettavien ja EU:hun tuotavien tuotteiden osalta. Sen vuoksi ehdotuksessa varmistetaan, että 18 kuukautta päätöksen voimaantulon jälkeen DEGME:ä ei saa saattaa markkinoille eikä käyttää maalien tai maalinpoistoaineiden valmistusaineena tai ainesosana 0,1 painoprosentin tai sen ylittävinä pitoisuuksina (tasot, jotka ylittävät muiden sallittujen osa-aineiden kontaminaatiosta tai niihin sekoittamisesta aiheutuvat pitoisuudet). Asianomaiset teollisuudenalat pitävät tätä kohtuullisena. ETSK kannattaakin tätä DEGME:n markkinoille saattamista ja käyttöä koskevaa rajoitusta.

6.1

Myös DEGBE kuuluu glykoolieettereihin. Sen kiehumispiste on hiukan korkeampi kuin DEGME:llä, mutta sen fysikaaliset ominaisuudet, kuten sekoitettavuus veden kanssa, ovat samankaltaiset. Sitä käytetään laajalti liuottimena vesiohenteisissa maaleissa, joissa se edistää kalvonmuodostusta ja lisää kestävyyttä. Tämä puolestaan vähentää maalauskertojen määrää ja rajoittaa yleistä altistusta. Riskinarviointiraportissa arvioitiin aineen kokonaistuotannon olleen noin 46 000 tonnia vuonna 1994. Vuoteen 2000 mennessä tuotanto oli lisääntynyt 58 000 tonniin, josta 33 000 tonnia käytettiin maaleissa.

6.2

Riskinarviointiraportissa mainittiin hengitysteiden ärsytystä koskeva riski, joka kuluttajille voi aiheutua DEGBE:ä sisältävien pienten vesipisaroiden hengittämisestä vesiohenteisten spraymaalien käytön aikana. Siveltimellä tai telalla maalatuista pinnoista lähtevän höyryn hengittämisellä ei ollut toksikologista merkitystä.

6.3

DEGBE:ä koskeva riskinarviointiraportti valmistui vuonna 1999. Sen jälkeen saadun kokemusten perusteella ja ottaen huomioon, että DEGBE on vesiohenteisten maalien tärkeä ja vaikeasti korvattavissa oleva ainesosa, päätettiin, että kuluttajien terveyden suojelemiseksi on aiheellista asettaa sen enimmäispitoisuudeksi spraymaaleissa kolme painoprosenttia. Maaleja, joiden DEGBE-pitoisuus on tätä suurempi, voidaan saattaa markkinoille yleiseen myyntiin, mutta vain merkinnällä ”Ei saa käyttää ruiskumaalauslaitteissa” varustettuna. Tämä ei vaikuta myyntiin ammattimaisille käyttäjille, jotka todennäköisemmin käyttävät asianmukaisia suojavarusteita. Jakelukanavien katsotaan olevan riittävän eriytyneitä, jotta tämä on mahdollista.

6.4

Nämä toimenpiteet on toteutettava 18–24 kuukautta päätöksen voimaantulosta, jotta tarvittaviin uudelleenjärjestelyihin ja -merkintöihin jää riittävästi aikaa. Asianomaiset teollisuudenalat pitävät näitä säännöksiä kohtuullisina. Näin ollen ETSK kannattaa DEGBE:n markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia rajoituksia ja katsoo niiden olevan asianmukainen tapa suojella kuluttajien terveyttä sekä säilyttää sisämarkkinoiden toimivuus.

7.1

MDI:llä tarkoitetaan useita samankaltaisia tuotteita (isomeereja), jotka puhtaassa muodossaan olisivat vahamaisia, kiinteitä aineita, mutta yleisemmin niitä on saatavilla erittäin reaktiivisena, paksuna ruskeana nesteenä. Riskinarviointiraportin mukaan aineen maailmanlaajuinen tuotanto vuonna 1996 oli yli 2 500 000 tonnia, josta ainakin 500 000 tonnia tuotettiin EU:ssa. MDI reagoi erittäin nopeasti sopivien kevyiden polyolien tai glykolien (tai jopa veden) ja ponneaineen kanssa ja muodostaa polyuretaanivaahtoja. Ne voivat olla joko jäykkiä tai notkeita vaahtoja, joita käytetään laajalti rakennus- ja muilla aloilla rakenneosina, kyllästeinä, täyteaineina, valumuotteina ja liima-aineina.

7.2

Kuluttajien altistus aineelle johtuu pääasiassa yksikomponenttisten saumaeristeiden käytöstä. Niitä myydään spraypulloissa harrastelijaremontoijille, jotka korjaavat laastissa tai tiilissä olevia epätasaisuuksia tai tiivistävät äskettäin asennettuja ovia tai ikkunoita. MDI:tä myydään tällaiseen käyttötarkoitukseen noin 10 000 tonnia vuodessa. Se tarkoittaa noin 36 miljoonan pullon tuotantoa vuodessa kuluttajien käyttöön ja lisäksi 134 miljoonan pullon tuotantoa ammattimaiseen käyttöön. Vaihtoehtoiset tuotteet, kuten lasikuitu ikkunoiden tiivistämiseen, ovat hankalampia käyttää, ja niihin liittyy erilaisia ongelmia.

7.3

Ei ole helppoa arvioida iho- tai hengitystiealtistuksesta ja herkistymisestä kuluttajille aiheutuvia riskejä työpaikoilla tapahtuvasta altistuksesta saadun kokemuksen perusteella. Puhtaita näytteitä isomeereistä on vaikea saada. Koska MDI reagoi hyvin nopeasti veden kanssa ja muodostaa jäykän, liukenemattoman kiinteän aineen, sen standardinmukainen riskien testaus on vaikeaa. Käytännössä kuluttaja suihkuttaa ainetta pienestä kädessä pidettävästä pullosta aineen tarkasti ohjaavan suuttimen kautta, mikä rajoittaa altistuksen kokonaismäärää. Vakiopakkaus tyhjenee 2–4 minuutissa. Nopea kovettuminen ilmassa vesihöyryn kanssa poistaa MDI:n. Kiinteä lopputuote on jäykkä ja vaaraton. Aineen käyttö on todennäköisesti kertaluontoista (reiän täyttäminen, epätasaisen kohdan tasoittaminen tai oven tai ikkunan tiivistäminen) ja harvoin tapahtuvaa (useimpien käyttäjien tapauksessa) eikä sitä voi verrata työntekijöiden päivittäiseen altistukseen työpaikalla. Kuten aina harrastajaremontoijien tapauksessa, suojavarusteiden käyttö ei ole säännönmukaista.

7.4

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ei ole yllättävää, että teoreettisen riskin olemassaolosta huolimatta on osoittautunut vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi määrittää yhtään todellista ihon kautta tai hengitysteitse tapahtunutta herkistymistä koskevaa tapausta kuluttajien parissa (tai myöskään työpaikoilla, joilla voidaan noudattaa asianmukaisia suojatoimia). Tämä puolestaan tarkoittaa, että oikeasuhtaisen, kustannustehokkaan ja käytännöllisen ratkaisun löytäminen on tavallista vaikeampaa.

7.5

Tässä yhteydessä vaikutustenarvioinnissa osoitetaankin asianmukaisesti, että kuluttajille kertaluonteista käyttöä varten myytäviin tuotepakkauksiin tulisi liittää kevyet, edulliset ja täysin riittävät polyeteenihansikkaat, mutta teollisuussovelluksissa vaadittavia neopreeni- tai nitriilihansikkaita niihin ei tarvita. Sitä vastoin, vaikka kevyt puuvillainen pölysuojain voitaisiin liittää jokaiseen tuotepakkaukseen, ne olisivat tehottomia todellisen riskin kannalta, kun taas kaikenlaiselta kaasualtistukselta suojaava kaasusuojain maksaisi noin kymmenen kertaa itse tuotteen verran, eikä voida olla varmoja, että sitä tarvittaessakaan käytettäisiin.

7.6

Komissio ehdottaakin, että kaikkiin yleiseen myyntiin tarkoitettuihin tuotepakkauksiin sisällytetään polyeteenihansikkaat (esimerkiksi pakkauksen suojakannen sisään taitettuina) ja että pakkauksiin liitetään asianmukaiset merkinnät epätavanomaisten allergisten reaktioiden vaarasta, jonka MDI saattaa aiheuttaa jo herkistyneille henkilöille ja astman kaltaisista reaktioista (astmasta kärsiville) tai ihoreaktioista (ihosairauksista jo kärsiville henkilöille).

7.7

ETSK tukee näistä ensimmäistä toimenpidettä eli polyeteenihansikkaiden liittämistä pakkauksiin. Tällaisia hansikkaita olisi käytettävä useimmissa tapauksissa, kun kyseessä on tavanomainen harrastelijakäyttö. Kaikkia vaatimuksia tiukempia normeja, jotka estäisivät hansikkaiden liittämisen pakkauksiin, on vastustettava, mikäli tämän tärkeän ja oikeasuhtaisen toimen halutaan pysyvän toteutuskelpoisena.

7.8

ETSK kyseenalaistaa kuitenkin lisämerkintöjä koskevan ehdotuksen, vaikka sen toteuttamiseen kohtuullisin kustannuksin annettaisiinkin riittävästi aikaa. On epäselvää, kuinka tavallinen kuluttaja tietäisi vaikkapa olleensa herkistynyt muille di-isosyanaateille kuin MDI — tai minkä vuoksi se olisi erityisen tärkeää. Kuten kroonisesta ja pitkäkestoisesta astmasta tai ihotulehduksesta kärsivät tietävät, melkein mikä tahansa kotitaloudessa käytettävä tai harrastajaremontoijalle tarkoitettu tuote saattaa aiheuttaa akuutteja (lyhytkestoisia) haittavaikutuksia. Näin ollen hyvä ilmanvaihto ja suojavaatetuksen (hansikkaiden) käyttö on tärkeää. On myös neuvottava lopettamaan minkä tahansa tuotteen käyttö välittömästi, mikäli oireita esiintyy. Tämä on hyvä neuvo kaikille kuluttajille heidän taustastaan riippumatta, ja se on mainittava tuotemerkinnöissä. Koska pakkaukset ja sen vuoksi myös niihin liitettävät merkinnät ovat pienikokoisia, ohjeiden on oltava selkeitä, täsmällisiä ja luettavissa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Mikäli muita käsittely- tai turvaohjeita tarvitaan, ne on lisättävä pakkaukseen erillisissä ohjeissa.

7.9

ETSK kyseenalaistaa myös kohtaan (3) sisältyvän ehdotuksen, jonka mukaan ”[l]uonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka saattavat ensimmäistä kertaa markkinoille MDI:tä sisältäviä valmisteita, on kolmen vuoden kuluessa, — – kerättävä tietoja sellaisista tapauksista, joissa MDI:tä sisältävien valmisteiden käytön aikana on mahdollisesti esiintynyt hengitystieallergian oireita, ja toimitettava nämä tiedot komissiolle. Tiedot on kerättävä erikoistuneiden keskusten kanssa yhteistyössä laaditun, komission hyväksymän tutkimusprotokollan mukaisesti. Tarkoituksena on osoittaa, että lisärajoituksia ei tarvita.” Koska MDI:tä on käytetty rutiininomaisesti 1970-luvulta lähtien, ja kuten edellä mainittiin, nykyiset valmistajat, joita kyseinen vaatimus ei koske, myyvät sitä yli 36 miljoonaa pakkausta vuodessa, tämä vaatimus on pelkästään heikosti perusteltu este markkinoille pääsylle.

7.10

Komission vaikutustenarviointikertomuksessa todetaan, että vaatimusta perustellaan riskinarviontiraportissa ilmaistulla huolella siitä, että ”jotkut työntekijöille aiheutuneista hengitystieallergiariskeistä saattavat koskea myös kuluttajia”. Jäljempänä samassa kappaleessa todetaan, että ”nykyisin myrkytyskeskuksista saatavilla olevan tiedon mukaan MDI:tä sisältävien tuotteiden aiheuttamia hengitystieallergiatapauksia on vähän tai ei lainkaan”. Raportointimenettelyyn saattaa liittyä rajoitteita, ja on epätodennäköistä, että komission ehdotus olisi yhtään luotettavampi. Ehdotus vaikuttaakin sen vuoksi suhteettomalta, koska riskin myönnetään olevan hypoteettinen, ja nykyiseen laaja-alaiseen käyttöön pohjautuvat perustelut puuttuvat.

7.11

ETSK suosittaakin, että kyseinen osa markkinoille saattamista ja käyttöä koskevasta rajoituksesta poistetaan. Mikäli tuotteiden turvallisuudesta vallitsee kuitenkin edelleen perusteltuja epäilyksiä, niitä on tarkasteltava yhdessä valmistajien kanssa noudattaen asianmukaisia menettelyjä tietojen keräämiseksi ja niiden arvioimiseksi ja ottaen huomioon, että kyseisiä tuotteita ei pystytä korvaamaan lyhyellä aikavälillä.

8.1

Sykloheksaani on väritön neste, jota valmistetaan suuria määriä bentseenin hydrauksella. Sitä käytetään melkein yksinomaan (yli 95-prosenttisesti) adipiinihapon synteesissä ja sen myötä nailonin valmistuksessa. Sen maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti on nykyään yli 5 000 000 tonnia, josta noin 1 500 000 tonnia tuotetaan EU:ssa. Tuotantoprosessit ovat suljettuja järjestelmiä, ja altistumisasteet ovat alhaisia. Sykloheksaania esiintyy myös luonnossa tupakansavun kaltaisissa palamistuotteissa, raakaöljyssä ja kasveissa samoin kuin bensiinihöyryissä.

8.2

Sykloheksaania käytetään myös liuottimena muun muassa neopreenipohjaisissa kontaktiliimoissa, joita käytetään nahka- (kenkä-), auto- ja rakennusteollisuudessa. Siihen liittyy aineen laaja käyttö ammattilaisten suorittamassa kokolattiamattojen asennuksessa ja vastaavissa harrastajaremontoijien tekemissä pienemmissä korjauksissa tai töissä. Käyttö liima-aineissa EU:ssa on kaikkiaan alle 10 000 tonnia vuodessa.

8.3

Kaikkia hiilivetypohjaisia aineita käytettäessä hyvä tuuletus ja asianmukaisen suojavaatetuksen tai hengityslaitteen käyttö on keskeisen tärkeää. Varotoimien huomioonottaminen voidaan varmistaa kohtuullisen hyvin ammattimaisessa käytössä, mutta tavallisten kuluttajien kohdalla se on vaikeaa. Kuten MDI:tä sisältävien valmisteiden tapauksessa, markkinoilla olevien tuotteiden fysikaaliset ominaisuudet rajoittavat riskejä kuitenkin huomattavasti. Nopeasti tarttuvat kontaktiliimat ovat ihanteellisia pieniin pintoihin käytettynä, mutta muun kuin ammattilaisen on erittäin vaikeaa saada onnistunut tulos niiden käytössä laajoille pinnoille. Yleiseen myyntiin tarkoitettujen pakkausten koon rajoittaminen olisi sen vuoksi aiheellista ja yleisesti hyväksyttävää.

8.4

Komissio ehdottaakin, että sykloheksaania ei tule saattaa markkinoille yleiseen myyntiin tarkoitettujen neopreenipohjaisten liima-aineiden osana yli 650 gramman pakkauksissa. Pakkauksiin tulisi liittää merkintä ”Ei saa käyttää kokolattiamaton asennuksessa” ja varoitus ”Ei saa käyttää tiloissa, joissa on huono ilmanvaihto”.

8.5

Pahimpien mahdollisten tilanteiden varalta tehdyistä käytännön testeistä, kuten suurten korkkipaneelien asentamisesta sisäseinään saadut kokemukset osoittavat, että mainitut toimenpiteet rajoittaisivat riittävästi kuluttajien altistusta, joka muiden edellä käsiteltyjen esimerkkien perusteella jääkin todennäköisesti harvinaiseksi ja lyhytaikaiseksi. Näyttää siltä, että neopreenipohjaisten liima-aineiden käytöstä ei ole raportoitu varsinaisia vaaratilanteita niiden laajalle levinneestä ja pitkäaikaisesta käytöstä huolimatta. Mainitut toimenpiteet voidaan kuitenkin ottaa käyttöön ilman, että valmistajille tai kuluttajille aiheutuu suhteetonta häiriötä. Sen vuoksi ETSK katsookin, että sykloheksaanin markkinoille saattamista ja käyttöä koskeva rajoitus ehdotetussa muodossaan on oikeasuhtainen käsiteltyihin riskeihin nähden.

9.1

Ammoniumnitraatti on valkoinen kiinteä aine, jota on tuotettu ammoniakkikaasusta yli sadan vuoden ajan ja jota myydään rakeina. Sen maailmanlaajuinen tuotanto on yli 20 000 000 tonnia. Sitä käytetään laajamittaisesti typpilannoitteena ja räjähteiden raaka-aineena. Jälkimmäinen käyttömahdollisuus sekä aineen helppo saatavuus ja edullisuus ovat kiinnittäneet terroristien huomion. Muitakin ainesosia, kuten dieselöljyä, tarvitaan, mutta myös niitä on helposti saatavilla. Ammoniumnitraatti oli vuosia IRA:n suosima räjähdysaine, ja sitä käytettiin myös suurta huomiota saaneissa Oklahoman, World Trade Centerin ja Balin pommi-iskuissa. Viime aikoina sitä on käytetty Lontoossa ja muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa toimivien ääriryhmien hyökkäyksissä. Ohjeita räjähteiden valmistamiseen löytyy helposti internetistä. Jo kahden kilon panos voi olla tuhoisa. Määrätietoiset ostajat voivat ilmeisesti hankkia ainetta ongelmitta yleisestä myynnistä jopa 500 kiloa ylittäviä määriä ostamalla kerrallaan pieniä määriä puutarha-alan liikkeistä tai vähittäismyymälöistä. Tällaisten hankintojen valvonta on erittäin vaikeaa.

9.2

Ammattimaisten käyttäjien eli maanviljelijöiden osalta valvontaa harjoitetaan pitämällä toimitusten vähimmäismäärät suurina, niin että yksittäistä pakkausta ei voida helposti kuljettaa tai poistaa laittomasti, ja edellyttämällä tuotteiden huolellista hallinnointia toimitusketjun kaikissa vaiheissa. Yleisessä muodossaan ammoniumnitraatti on epävakaa tuote, joka voi hajota ja muuttua käyttökelvottomaksi. Sen vuoksi se on varastoitava huolellisesti ja käytettävä maan lannoitukseen mahdollisimman pian. Tämä rajoittaa luvattomaan käyttöön saatavilla olevia määriä.

9.3

Ammoniumnitraattia on saatavilla lukuisina vahvuuksina (typpipitoisuus prosentteina) sekä joko ilman muita keskeisiä osa-aineita tai niiden kera (tavallisesti fosfori- ja kaliumjohdannaisia). Puhtaassa muodossaan se sisältää noin 35 prosenttia typpeä. Jonkinasteinen laimentaminen on välttämätöntä, jotta kasvillisuudelle ei aiheudu vahinkoa. Erilaisia laatuja voidaan valmistaa sekoittamalla aineen joukkoon vaikuttavia ainesosia tai reagoimattomia täyteaineita, esimerkiksi kalkkia, tai kemiallisilla reaktioilla, joilla saadaan aikaan keskeisten ainesosien haluttu suhde. Maanviljelijöille myytävissä tuotteissa voi olla typpeä 28 prosenttia tai enemmän. Tällaisia typpipitoisuudeltaan korkeita lannoitteita valvotaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 nojalla, jotta voidaan varmistaa, että aineet sisältävät vaaditun määrän typpeä ja että niitä voidaan käyttää turvallisesti ilman räjähdysvaaraa. Nämä vaatimukset täyttäviin lannoitteisiin voidaan lisätä merkintä ”EY-lannoite”, ja niitä voidaan myydä tuottajamaan ulkopuolelle. Lannoitteita, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, ei voida myydä tuottajamaan ulkopuolelle ja niistä käytetään nimitystä ”kansallinen lannoite”. Kuluttajatuotteet sisältävät tavallisesti 20–25 prosenttia typpeä. Mitä matalampi typen osuus on, sitä korkeammiksi lannoiteyksikkökohtaiset kuljetuskustannukset muodostuvat ja sitä enemmän ainetta on käytettävä tietyllä alueella. Vaikka ammoniumnitraattia sisältävien lannoitteiden katsotaan olevan keskeisen tärkeitä elinkeinona harjoitettavassa maanviljelyssä, tämä ei koske vähittäismyymälöissä yleiseen myyntiin tarkoitettuja, huomattavasti pienempiä määriä sisältäviä tuotteita, jotka voidaan korvata muilla.

9.4

Laittomien räjähteiden valmistamisesta kiinnostuneen kannalta on sitä parempi, mitä korkeampi ammoniumnitraatin typpipitoisuus on. Mekaanisesti tehtyjä sekoituksia voidaan rikastaa yksinkertaisesti liuottamalla ja kiteyttämällä. Kemiallisesti tehtyjä sekoituksia on vaikeampi tai mahdotonta rikastaa. Tanskan valtion asiantuntijat ovat saaneet räjäytettyä jopa ainoastaan 16-prosenttisen rikasteen. Mikäli aikaa ja resursseja on käytettävissä, kaikki on mahdollista, vaikka helposti saatavilla oleviin raaka-aineisiin perustuvat kilpailevat valmisteet käyvät lopulta houkuttelevimmiksi. Niitä esitellään Terroristin käsikirjassa ja muissa internet-sivustoissa, joita on yleisesti saatavilla.

9.5

Maaliskuussa 2004 tapahtuneiden Madridin pommi-iskujen jälkeen Eurooppa-neuvosto antoi julkilausuman terrorismin torjunnasta. Sen pohjalta perustettiin räjähteiden turvallisuutta käsittelevä asiantuntijaryhmä (Explosives Security Experts Task Force, ESETF), jonka tehtävänä on laatia toimintasuunnitelma terroristien suosimien räjähteiden käytön torjumiseksi. Suunnitelma valmistui kesäkuussa 2007. Yksi suunnitelman sisältämistä 47 erityistoimista oli räjähteiden esiasteiden asiantuntijoista muodostuvan pysyvän komitean (Standing Committee of Experts on Explosive Precursors, SCEEP) perustaminen. Komiteaan kuuluu lukuisia yksityisen ja julkisen sektorin asiantuntijoita sekä Euroopan kemianteollisuuden neuvoston (CEFIC), Euroopan kemianteollisuuden jakeluliikkeiden järjestön (FECC) ja lannoitevalmistajien yhdistyksen EFMA:n edustajia.

9.6

Käsillä olevan ehdotuksen tavoitteena on saattaa kaikki maanviljelijöille tai jakelijoille myytävät ammoniumnitraattipohjaiset lannoitteet asetuksessa (EY) 2003/2003 määriteltyjen standardien mukaisiksi ja rajoittaa yleiseen myyntiin tarkoitettujen tuotteiden typpipitoisuutta. Jos ehdotus hyväksytään, ammoniumnitraattia ei saa saattaa markkinoille suuren yleisön saataville (18 kuukautta päätöksen voimaantulon jälkeen) ainesosana eikä valmisteissa, joiden typpipitoisuus ammoniumnitraatista laskettuna on 20 painoprosenttia tai enemmän.

9.7

ETSK kannattaa varauksetta ehdotuksen ensimmäistä osaa, jonka mukaan kaikkien viljelijöille myytävien erittäin typpipitoisten lannoitteiden tulisi täyttää asetuksen (EY) N:o 2003/2003 mukaiset vaatimukset riippumatta siitä, myydäänkö niitä tuottajamaan ulkopuolelle.

9.8

Yleistä myyntiä koskevan toisen rajoituksen osalta ETSK katsoo, että sen kohteena olevat määrät saattavat olla suurempia kuin aiemmin luultiin, jopa yli 50 000 tonnia. Lisäksi se toteaa, että lannoitevalmistajia edustava EFMA on hyväksynyt 20 prosentin rajan sekoitelannoitteille, joita voitaisiin rikastaa kohtalaisen helposti, kun taas se on ehdottanut 24,5 prosentin rajaa kemiallisesti valmistetuille tuotteille, joiden rikastaminen on paljon vaikeampaa. Ottaen huomioon, että asian käsittely SCEEP:issä jatkuu, tätä ja muita asiaanliittyviä mahdollisuuksia on tarkasteltava perusteellisesti ennen lopullisen päätöksen antamista. On täysin selvää, että terrorismin torjumiseksi eri sidosryhmien eli tässä tapauksessa valmistajien, jakelijoiden, vähittäiskauppiaiden ja suuren yleisön täydellinen yhteisymmärrys ja sitoutuminen ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta saavutettaisiin todellista edistystä räjähteiden valmistuksessa käytettävien aineiden saatavuuden rajoittamiseksi.

9.9

ETSK on jossain määrin tyytymätön siihen, että neuvoston direktiivi 76/769/ETY on ainoa komission saatavilla oleva lainsäädäntöpohja lyhyellä aikavälillä ja että sen vuoksi toimenpiteitä on ehdotettava ja käsiteltävä tällä tavoin. Se toivookin, että kunhan Lissabonin sopimus on ratifioitu kaikissa jäsenvaltioissa, voidaan luoda parempi järjestelmä.

10.1

Kuten jo aiempia neuvoston direktiiviin 76/768/ETY tehtyjä muutosehdotuksia koskeneissa lausunnoissaan, ETSK pahoittelee, että muutosehdotuksissa käsitellään edelleen toisiinsa liittymättömiä tuotteita, joista on tehtävä täysin erilliset päätökset. Kyseessä ei ole hyvä eikä järkevä käytäntö. Se ei myöskään ole esimerkki hyvästä hallintotavasta. Voidaan vain toivoa, että asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) tultua voimaan 1. kesäkuuta 2009 käyttöön tulee parannettu menettely.

10.2

ETSK panee merkille myös menettelyjen pitkän toteutusajan. Ensimmäinen ensisijaisten aineiden luettelo julkaistiin toukokuussa 1994. Vaikka käsillä oleva ehdotus on nopeasti laadittu ja toivottu, sillä tulee olemaan vain vähän vaikutusta markkinoihin ennen vuoden 2010 loppua, ja sen jälkeenkin on epätodennäköistä, että se vaikuttaisi myönteisesti ihmisten terveyteen. On myös vaikea väittää viivästysten johtuvan kokonaan valmistajista, joita vaadittiin toimittamaan riskinarviointiraporttien pohjatiedot, koska raportit ovat olleet saatavilla jo jonkin aikaa. Jos viivästykset johtuvat komission, sen tiedekomiteoiden tai muiden suuren yleisön turvallisuudesta vastaavien elinten tai virastojen resurssipulasta, siihen on puututtava selkeästi ennen 1. kesäkuuta 2009, josta lähtien niiden työmäärä kasvaa huomattavasti ja juurikaan ilman ennalta määriteltyä tärkeysjärjestystä.

10.3

ETSK tukee selkeästi neuvoston vuonna 2004 antamaa julkilausumaa terrorismin torjunnasta sekä sen pohjalta laadittuja toimia ja katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla on niissä keskeinen rooli. Komitea toivookin, että sen katsotaan olevan asiantunteva osapuoli ja hyödyllinen toimija kyseisessä prosessissa, ja muistuttaa, että sillä on tällä hetkellä valmisteilla useita aiheeseen liittyviä lausuntoja. On erittäin tärkeää sopia kaikkien osapuolten kesken, mitkä toimet ovat oikein mitoitettuja ja mitä sääntelykeinoja on käytettävä, jotta voidaan toimia oikea-aikaisesti ja tehokkaasti pysyvän rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi EU:ssa ja sen ympäristössä.

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/19

1.1

Komitea kannattaa päätöstä perustaa polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimiva yhteisyritys. Komitea katsoo itse asiassa, että vauhdittamalla tällä tavalla tutkimus- ja kehittämisinvestointeja luodaan yrityksille vakaa viitekehys, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä koordinoida liian usein hajallaan olevaa tutkimusta ja lisätä siten sen tehokkuutta.

1.2

Komitea on tyytyväinen valittuun alaan. Valinta on Lissabonin strategian mukainen ja vastaa Barcelonan tavoitteita tutkimukseen ja kehittämiseen varattavista varoista. Se on myös johdonmukainen muiden, muun muassa ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevien yhteisön politiikkojen kanssa.

1.3

Puoltaessaan käsiteltävänä olevaa ehdotusta ETSK korostaa ensinnäkin ehdotetun tutkimusinvestointeja ja tutkimuksen koordinointia koskevan strategian merkitystä EU:lle. Komitea katsoo myös, että kyseinen strategia vahvistaa edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue.

1.4

Tutkimuksen lopputuotteiden käyttö ja jako tulisi kuitenkin määritellä nykyistä tarkemmin etenkin teollis- ja tekijänoikeuksiin sekä patentteihin liittyvien kysymysten osalta. Tämä on tärkeää, kun otetaan huomioon toiminnan rahoitus, johon osallistuu useita eri tahoja, sekä toimintaan varattavan yhteisön rahoituksen suuruus. Komitea on ottanut tämän puutteen esille jo lausunnoissaan, joissa käsitellään Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten perustettavaa yhteisyritystä sekä Clean Sky -yhteisyrityksen perustamista. Käsillä olevassa yhteisessä teknologia-aloitteessa vaarana on, että tämä puute osoittautuu vielä ongelmallisemmaksi, sillä lopputuote kiinnostaa markkinoilla kilpailevia yrityksiä, erityisesti autonvalmistajia.

1.5

Komitea pitää seuraavia asioita välttämättöminä:

2.1

Käsillä olevan ehdotetun asetuksen tarkoituksena on käynnistää yksi ensimmäisistä julkisen ja yksityisen sektorin eurooppalaisista kumppanuuksista tutkimuksen ja kehittämisen alalla, ja se on yksi kuudesta yhteisestä teknologia-aloitteesta. Kumppanuusaloite on nimeltään ”polttokenno- ja vety-yhteisyritys”, ja se koskee alaa, joka on strategisesti tärkeä energia-alan monipuolistamisen ja energian tulevan saatavuuden kannalta.

2.2

Tämän yhteisyrityksen yleisenä tavoitteena on, että teollisuus, jäsenvaltiot ja komissio voivat yhdistää tiettyihin tutkimusohjelmiin tarkoitetut resurssinsa.

2.3

Toisin kuin perinteiset strategiat, jotka perustuvat julkisen rahoituksen tapauskohtaiseen myöntämiseen hankkeille, yhteiset teknologia-aloitteet koskevat laajoja tutkimusohjelmia, joilla on yhteiset strategiset tutkimustavoitteet. Tämän uuden lähestymistavan avulla pyritään kokoamaan kriittinen massa eurooppalaista tutkimus- ja innovointitoimintaa varten, vahvistamaan tiedeyhteisöä strategisilla pääaloilla ja yhdenmukaistamaan hankkeiden rahoitusta, jotta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyistä joutuisammin. Yhteiset teknologia-aloitteet koskevat ratkaisevia aloja, joilla sovellettavat nykyiset välineet eivät ole mittakaavaltaan eivätkä nopeudeltaan riittäviä pitämään Eurooppaa maailmanlaajuisen kilpailun kärjessä tai nostamaan Euroopan johtoasemaan. Kyse on aloista, joilla tutkimuksen rahoittaminen valtioiden, EU:n ja yksityisten tahojen varoin voi tuottaa merkittävää lisäarvoa, etenkin kun tuetaan tutkimus- ja kehitystoiminnan yksityisen rahoituksen lisäämistä.

2.4

Polttokennot ovat erittäin tehokkaita energianmuuntajia, ja ne tarjoavat mahdollisuuden vähentää merkittävästi kasvihuonekaasuja ja muita epäpuhtauksia. Ne antavat lisäksi energiavalikoimalle joustavuutta, koska niitä voidaan käyttää vedyllä tai muilla polttoaineilla, kuten maakaasulla, etanolilla ja metanolilla. Näin ne edistävät ratkaisevalla tavalla ympäristönsuojelua ja saastumisen torjumista.

2.5

Yhteisen teknologia-aloitteen ”polttokenno- ja vety-yhteisyritys” yleisenä tavoitteena on edistää vety- ja polttokennoalan keskeisten valmiuksien kehittämistä sekä vahvistaa näin Euroopan kilpailukykyä. Käsillä oleva ehdotus luo oikeuskehyksen kyseisen yhteisyrityksen perustamiselle.

2.6

Polttokenno- ja vetyteknologia-alan yhteisyritys myötävaikuttaa lisäksi tiedonannossa KOM(2004) 38 lopullinen kaavaillun ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman (ETAP) toteuttamiseen. Tiedonannossa tämä teknologiayhteisö luettiin ETAPin ensisijaisiin toimiin.

3.1

Energiavarojen vähyys ja energiansaannin epävarmuus heikentää kansalaisten elämänlaatua ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn säilyttämistä. Näillä tekijöillä saattaa olla tulevaisuudessa vakavia vaikutuksia muun muassa silloin, kun epävakaus on jatkuvaa ja energian hinta nousee.

3.2

Vedyllä toimivat polttokennot ovat näistä syistä erittäin mielenkiintoisia tulevaisuutta ajatellen. Sen lisäksi, että niiden avulla voidaan monipuolistaa käytettäviä energialähteitä, ne ovat saastuttamattomia energianmuuntajia, sillä niitä käytettäessä vapautuu vain höyryä. Myös maakaasua tai muita fossiilisia polttoaineita käyttävät polttokennotyypit mahdollistavat suuren tehokkuutensa ansiosta päästöjen vähentämisen.

3.3

Vedyn käyttöönotto joustavana energiankantajana voi vaikuttaa myönteisesti energiavarmuuteen ja vakiinnuttaa energianhintoja. Vetyä voidaan itse asiassa tuottaa mistä tahansa primaarisesta energialähteestä, mikä tuo monipuolisuutta liikennepolttoaineisiin, jotka ovat nykyään 98-prosenttisesti riippuvaisia öljystä.

3.4

Maailmanlaajuisesti polttokennoalan liikevaihto oli vuonna 2005 noin 300 miljoonaa euroa, josta Euroopan osuus oli vain 12 prosenttia. Tutkimukseen suunnattujen yksityisten investointien arvioidaan olevan 700 miljoonaa euroa, joista 78 prosenttia on tehty Pohjois-Amerikassa ja vain 10 prosenttia Euroopassa.

3.5

Euroopan polttokenno- ja vetyteollisuuden nykyinen rakenne on täysin riittämätön, vaikka EU on jo investoinut siihen huomattavasti julkisia varoja, sillä aihe kuuluu seitsemännen puiteohjelman energia- ja liikennetutkimuksen osioon. Tutkimustoimet ovat Euroopassa liian kaukana maailman muiden alueiden toimista. Eräässä EY:n selvityksessä (energian ja liikenteen pääosaston ”HyLights”-hanke) arvioidaan, että Eurooppa on nykyisellään vähintään viisi vuotta jäljessä Japanista ja Pohjois-Amerikasta polttokennokulkuneuvojen kehittämisessä.

3.6

Jos tutkimuksen ja kehittämisen alalla ei tapahdu uutta ja konkreettista edistymistä, vaarana on, että polttokenno- ja vetyteknologia-alan kaltaisen keskeisen tärkeän alan teollisessa kehittämisessä jäädään yhä enemmän jälkeen maailmanlaajuisessa kilpailussa. Tällä olisi kielteisiä vaikutuksia teollisuuden kehittymiselle ja alan työllisyydelle.

3.7

Komission toteuttamista analyyseistä ja kuulemisista käy ilmi, että pääasialliset ongelmat johtuvat alalla tarvittavien tutkimusten mutkikkuudesta sekä siitä, ettei yhteisön tasolla ole päästy konkreettiseen sopimukseen pitkän aikavälin investointisuunnitelmasta.

3.8

Kun otetaan huomioon, että innovaation alalla tarvittavat toimet edellyttävät huomattavia varoja, vaikuttaa selvältä, ettei mikään yritys tai laitos pysty toteuttamaan tarvittavaa tutkimusta yksin.

3.9

Tällä hetkellä käytössä olevat varat ovat riittämättömät, eikä niitä hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä osoittaa, että ohjelmissa on puutteita ja/tai että niissä on tarpeettomia päällekkäisyyksiä. Varat eivät riitä rahoittamaan laaja-alaista EU-tason ohjelmaa.

3.10

Lisäksi Euroopan polttokennosektorin koordinointi eri maiden ja toimintaympäristöjen (korkeakoulut, uudet teollisuusyritykset, huipputeknologian pk-yritykset jne.) välillä on riittämätöntä. Tämä rajoittaa tietojen ja kokemusten yhdistämistä, haittaa materiaalien suorituskyvyn parantamiseksi tarvittavaa teknistä kehitystä ja estää kustannusten supistumisen. Kaikki edellä mainitut ovat tekijöitä, jotka mahdollistaisivat uusien potentiaalisten asiakkaiden odotuksiin vastaamisen.

3.11

Eurooppalaisen ulottuvuuden luominen polttokenno- ja vetyteknologia-alan tutkimukselle on välttämätön valinta. Näyttää itse asiassa siltä, että se on ainut mahdollinen ratkaisu alan vaikeiden haasteiden ratkaisemiseksi.

3.12

Kun valitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys, alalla tehtävän yhteisön tason tutkimus- ja kehittämistyön tulisi tehostua. Tällä hetkellä tutkimuksessa on vaikeuksia saavuttaa tarvittava kriittinen massa. Tämä vaikuttaa oleellisen tärkeältä, jotta voidaan poistaa eri jäsenvaltioissa toteutettavien tutkimusohjelmien nykyinen pirstaleisuus. Jäsenvaltiot eivät pysty saavuttamaan välttämätöntä kriittistä massaa, sillä niillä ei ole riittävästi resursseja tarvittavien ohjelmien rahoittamiseksi.

4.1

Tutkimusohjelmien lähtökohtana on seitsemäs puiteohjelma. Jos halutaan saavuttaa kilpailukykyinen ja dynaaminen talous, on vauhditettava tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattavia investointeja.

4.2

Käsillä oleva asetus näyttää olevan johdonmukainen yhteisön tutkimuspolitiikan ja Lissabonin strategian (kilpailukyky) sekä Barcelonan tavoitteiden (tutkimukseen varattavat määrärahat) kanssa. Barcelonan tavoitteiden mukaan BKT:sta tulisi investoida 3 prosenttia tutkimukseen vuoteen 2010 mennessä.

4.3

Lisäksi se vaikuttaa johdonmukaiselta komission tammikuussa 2007 julkaiseman tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” kanssa sekä Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelma) kanssa. Komitea laatii parhaillaan lausuntoa (1) Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta, jonka on tarkoitus olla perustana energiateknologian suuntaviivoille seuraavina vuosikymmeninä. Ehdotettu asetus on myös johdonmukainen yhteisön muiden toiminta-alojen, kuten ympäristön ja kestävän kehityksen kanssa.

5.1

Asiakirjan (KOM(2007) 571 lopullinen) aiheena oleva ehdotettu asetus polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen perustamisesta juontaa juurensa seitsemättä puiteohjelmaa koskevasta päätöksestä N:o 1982/2006/EY, jossa määrätään, että yhteisö osallistuu tieteellistä tutkimusta koskevien julkisen ja yksityisen sektorin pitkäaikaisten kumppanuuksien luomiseen unionitasolla.

5.2

Kumppanuudet toteutetaan yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa, ja ne pohjautuvat aiempiin eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin.

5.3

Neuvosto korostaa erityisohjelmaa ”Yhteistyö” koskevassa päätöksessään 2006/971/EY tarvetta muodostaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia ja mainitsee kuusi alaa, joilla yhteisten teknologia-aloitteiden perustaminen on tarkoituksenmukaista eurooppalaisen tutkimustoiminnan elvyttämiseksi:

5.4

Tämän yleisen strategian yhteydessä käsillä olevassa ehdotetussa asetuksessa (KOM(2007) 571 lopullinen) säädetään yhteisen teknologia-aloitteen käynnistämisestä polttokenno- ja vetyteknologian alalla siten, että perustetaan polttokenno- ja vety-yhteisyritys.

5.5

Yhteisyritys katsotaan 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY 22 artiklassa ja direktiivin 2004/18/EY 15 artiklassa tarkoitetuksi kansainväliseksi elimeksi, jolla on oikeushenkilöllisyys. Yhteisyrityksen kotipaikaksi tulee Bryssel, ja yrityksen toiminta päättyy 31. joulukuuta 2017, ellei neuvosto päätä muuttaa asetusta ja jatkaa toimikautta.

5.6

Yhteisyrityksen perustamista koskevan komission suunnitelman keskeiset tavoitteet esitetään yksityiskohtaisesti ehdotettuun asetukseen liitetyn yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen I.2 artiklassa:

6.1

Ehdotukseen sisältyy neuvoston asetus ja sen liitteenä oleva yhteisyrityksen yhtiöjärjestys. Ehdotus pohjautuu perustamissopimuksen 171 artiklaan. Yhteisyritys on yhteisön elin, jonka tilinpäätöksen valvonnassa sovelletaan neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklaa. Onkin otettava huomioon, että aloite kuuluu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, joissa yksityisen sektorin osuus on vähintään yhtä suuri kuin julkisen sektorin osuus.

7.1

Polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen perustajajäsenet ovat

7.2

Tutkimusryhmittymä, joka edustaa voittoa tavoittelemattomia tutkimusorganisaatioita, voisi tulla jäseneksi polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen perustamisen jälkeen, kunhan on perustettu tutkimusyhteisöä edustava elin.

8.1

Yhteisyrityksen juoksevat menot, jotka on esitelty yksityiskohtaisesti asetuksen 5 artiklassa, rahoitetaan yhteisesti perustajajäsenten rahoitusosuuksilla.

8.2

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan kustannukset rahoitetaan yhteisesti yhteisön rahoitusosuudella ja yhteisyritykseen osallistuvien yksityisten oikeussubjektien luontaissuorituksilla. Yksityisten oikeussubjektien rahoitusosuuden on vastattava vähintään yhteisön rahoitusosuutta.

8.3

Yhteisö osallistuu yhteisyrityksen juokseviin menoihin ja toimintamenoihin enintään 470 miljoonalla eurolla. Komitean mielestä summa olisi voinut olla suurempi, kun otetaan huomioon kyseiseen yhteiseen teknologia-aloitteeseen kuuluvan tutkimusalan merkitys. Juoksevien kustannusten arvioidaan lisäksi olevan korkeintaan 20 miljoonaa euroa. Rahoitusosuus tulee seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta ”Yhteistyö”-erityisohjelmasta neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

8.4

Jos perustetaan tutkimusryhmittymä (ks. kohta 7.2), sen on vastattava 1/12:sta juoksevia menoja. Komission osuus pienenee tässä tapauksessa vastaavasti.

8.5

Mikäli rahoitusta ei anneta vuoden 2013 jälkeen (kun seitsemäs puiteohjelma loppuu), vain sellaisia hankkeita voidaan jatkaa vuosina 2014–2017, joille on allekirjoitettu avustussopimus viimeistään 31. joulukuuta 2013.

9.1

ETSK suhtautuu myönteisesti päätökseen perustaa polttokenno- ja vety-yhteisyritys ja kannattaa päätökseen liittyvää ehdotusta asetukseksi (KOM(2007) 571 lopullinen). Komitea painottaa ennen kaikkea sitä, kuinka tärkeä ehdotettu tutkimusinvestointeja ja koordinointia koskeva ehdotettu strategia on Euroopan unionille, sillä se monipuolistaa kyseisen yhteisen teknologia-aloitteen kohdalla erityisesti liikenteen energiavalikoimaa. (6)

9.2

Kuten komitea on jo todennut aikaisemmissa lausunnoissaan, jotka se on antanut erityisohjelmaa ”Yhteistyö” koskevan neuvoston päätöksen 2006/971/EY perusteella annetuista muista asetuksista, ETSK katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestointien vauhdittaminen on asianmukainen tapa luoda yrityksille vakaa viitekehys, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä välttää ohjelmien hajanaisuus.

9.3

ETSK on kannattanut alusta lähtien vakaasti useissa lausunnoissaan vaatimusta, jonka mukaan EU:n tulee toimia yhä aktiivisemmin tutkimuksen ja kehittämisen alalla. Kaikkien kannanottojen luetteloiminen on mahdotonta, joten viitattakoon tässä yhteydessä kahteen viimeisimpään lausuntoon, jotka hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä 24.–25. lokakuuta 2007 pidetyssä täysistunnossa. Kyseiset lausunnot koskivat Clean Sky -yhteisyritystä ja ENIAC-yhteisyritystä.

9.4

Yleisellä tasolla ETSK toteaa lausunnossaan (7) aiheesta ”Vihreä kirja — Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” seuraavaa: ”Komitea tukee tavoitetta luoda maailmanluokan tieteellis-teknisiä tutkimusinfrastruktuureja, joita on myös tuettava jatkuvasti ja luotettavasti.” Komitea muistuttaa kuitenkin, että ”[n]iiden menestyminen ja olemassaolo edellyttää jäsenvaltioihin sijoittuneiden asianomaisten tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen ryhmittymien osallistumista. Teknisissä hankkeissa tarvitaan teollisuuden sitoutunutta osallistumista.”

9.5

Erityisellä tasolla ETSK painottaa lausunnossaan (8) aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Kertomus biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytössä Euroopan unionin jäsenvaltioissa saavutetusta edistymisestä” käsillä olevan asetuksen alaa koskevien tutkimusohjelmien kehittämisen merkitystä.

9.5.1

ETSK muistuttaa lausunnossaan, että ”on kiinnitettävä erityistä huomiota biopolttoainealan tutkimukseen ja etenkin toisen sukupolven polttoaineisiin unohtamatta kuitenkaan muita mahdollisuuksia, kuten aurinkovety- tai biomassaprosessin avulla tuotettuja polttoaineita”.

9.5.2

Komitea toteaa, että ”[v]aikka vetyä tuotetaankin viimeaikaisen tutkimuksen ansiosta biomassasta käyttämällä muun muassa bioteknologiaa tai uusiutuvia energianlähteitä, vetyautojen mahdollista laajaa käyttöä ja markkinointia rajoittaa polttokennojen korkea hinta”, ja huomauttaa lopuksi, että ”[t]uotantokustannusten on laskettava, jos vedyn halutaan olevan taloudellisesti käyttökelpoinen vaihtoehtoinen energianlähde”. ”Komitean mielestä on edistettävä biopolttokennotekniikan tutkimusta. Biopolttokennot hyödyntävät biokatalysaattoreita muuntaessaan kemiallista energiaa sähköenergiaksi.”

10.1

Komitea katsoo, että tutkimuksen lopputuotteiden käyttö ja jako tulisi määritellä nykyistä tarkemmin, kun otetaan huomioon monimuotoinen rahoitusjärjestelmä ja toimintaan varattavan yhteisön rahoituksen suuruus. Patentteja ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, joita käsitellään ehdotetun asetuksen 17 artiklassa ja liitteenä olevan yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen I.24 artiklassa vain pääpiirteittäin, olisi sen vuoksi syytä tarkastella täsmällisemmin ja selvemmin, sillä ne voivat muuten haitata polttokenno- ja vetyteknologia-alan yhteisen teknologia-aloitteen sujuvaa toteuttamista ja toimintaa. ETSK on ottanut tämän puutteen esille jo lausunnoissaan, joissa käsiteltiin Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten perustettavaa yhteisyritystä sekä Clean Sky -yhteisyrityksen perustamista. Käsillä olevassa yhteisessä teknologia-aloitteessa vaarana on, että tämä puute osoittautuu entistä ongelmallisemmaksi, sillä lopputuote kiinnostaa markkinoilla välittömässä kilpailuasemassa olevia yrityksiä, erityisesti autonvalmistajia, joista useat ovat mukana yhteisyrityksessä. Yhteisön rahoitusosuuden merkittävän määrän vuoksi olisi syytä pohtia mekanismeja, jotka parantaisivat yhteisön investointien tuottoa, tai tämä huolenaihe tulisi edes ottaa esille käsillä olevassa asiakirjassa.

10.2

Kuten kohdassa 5.2 todetaan, yhteiset teknologia-aloitteet rakentuvat aiemmin perustettujen eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työlle. Eurooppalaiset teknologiayhteisöt eivät kuitenkaan toisinaan ole saavuttaneet niille asetettua tavoitetta Euroopan tutkimustoiminnan strategisesta elvyttämisestä. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen pääasiallisena tehtävänä oli olennaisen panoksen antaminen teollisuuden kilpailukyvyn edistämiseen. Yhteisten teknologia-aloitteiden käynnistäminen perustuukin erityisesti eurooppalaisten teknologiayhteisöjen mahdollisesti kohtaamiin ongelmiin.

10.2.1

ETSK pahoitteleekin, ettei komission ehdotuksessa esitellä yksityiskohtaisemmin eurooppalaisten teknologiayhteisöjen aiemmin tekemää työtä. Komission asiakirjassa ei kartoiteta millään tavalla niiden toimintaa tai saavuttamia tuloksia eikä mainita minkäänlaista julkaisuluetteloa. Syvällinen katsaus eurooppalaisten teknologiayhteisöjen mahdollisesti kohtaamien ongelmien syiden tarkaksi selvittämiseksi olisi saattanut auttaa välttämään ongelmat uudessa järjestelmässä.

10.3

ETSK katsoo, että polttokenno- ja vetyteknologia-alan yhteiselle teknologia-aloitteelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja uuden järjestelmän potentiaalin hyödyntämiseksi mahdollisimman tarkoin on tarpeen toimia seuraavasti:

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/24

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/24

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/25

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/25

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) toteaa, että yhdennetty lähestymistapa Euroopan laajuisiin verkkoihin on yksi niistä keinoista, joilla päästään Euroopan unionin kestävän kehityksen tavoitteeseen.

1.2

ETSK on vakuuttunut, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevan yhdennetyn lähestymistavan noudattaminen jouduttaa suunniteltujen Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamista ja laskee verkkojen rakennuskustannuksia verrattuna niihin kustannuksiin, jotka syntyisivät sellaista lähestymistapaa noudattamalla, jossa ei oteta huomioon erityyppisten verkkojen mahdollista yhteisvaikutusta.

1.2.1

Näin ollen komitea kehottaa Euroopan komissiota tekemään ennen lähestyvää väliarviointia ehdotuksen Euroopan laajuisia verkkoja (laajasti ymmärrettyinä eli verkon sivuhaarat mukaan luettuina) koskevan yhdennetyn lähestymistavan rahoitustuen laajentamiseksi — yhdennetyn lähestymistavan rahastojen muodossa.

1.3

Tarkasteltaessa olosuhteita, joissa voidaan noudattaa tehokkaasti yhdennettyä lähestymistapaa Euroopan laajuisiin verkkoihin nähden (niiden koko laajuudessa), ETSK katsoo, että yhteisvaikutusta voidaan luoda tehokkaasti vain eri sektorien lähentymisprosesseissa (1). Yhdennetyn lähestymistavan tehostamisen olennainen edellytys on komitean mielestä myös tämäntyyppisen verkon perusrakenteen mahdollisimman pikainen luominen.

1.4

ETSK viittaa suoraan komission tiedonannon sisältöön ja ehdottaa, että sitä laajennettaisiin analysoimalla, minkä verran 12 uuden jäsenvaltion liittyminen myöhemmin EU:hun voi vaikuttaa mahdollisuuteen noudattaa näissä maissa yhdennettyä lähestymistapaa sekä noudattamisen laajuuteen.

1.5

Komitea toteaa, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevalla yhdennetyllä lähestymistavalla on erityistä merkitystä seuraavissa kysymyksissä:

1.6

ETSK katsoo, että tieteellisellä tutkimuksella, niin yleiseurooppalaisella kuin maakohtaisellakin, on erityismerkitystä Euroopan laajuisia verkkoja koskevan yhdennetyn lähestymistavan optimaalisten vaikutusten saavuttamisessa. Komitea toteaa, että nykyisille tutkimuksille on tyypillistä jakautuminen aiheittain ja aloittain. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota ja neuvostoa suunnittelemaan, käynnistämään ja toteuttamaan koko eurooppalaisen tieteellisen tutkimuksen alalla ohjelmia, jotka koskevat yhteisvaikutuksia Euroopan laajuisten verkkojen kokonaisrakenteen muodostavien eri verkkojen välillä.

1.7

Kun otetaan huomioon, että eräissä EU-maissa on valokaapelirunkoverkkoja, jotka on kehitetty vastaamaan muihin valtiotasoisten infrastruktuurien tarpeisiin (kuten sähkö- ja rautatieverkot), ETSK on vakuuttunut, että yhdennettyä lähestymistapaa toteutettaessa valokaapeliverkkoja tulee hyödyntää kaupallisesti nykyistä enemmän (televiestintäpalvelut, tiedonsiirto jne.).

1.7.1

Samalla komitea katsoo, että monissa EU-maissa paikallinen (kunnallinen) infrastruktuuri kehittyy voimakkaasti, minkä vuoksi tulee hyödyntää — yhdennetty lähestymistapa huomioon ottaen — näiden uusien infrastruktuurien rakentamista valokaapeliliityntäverkkojen kehityksen tehostamiseksi ja älykkäiden kunnallisten infrastruktuurien (2) rakentamiseksi. GIS-karttojen tulisi olla erottamaton osa älykkäitä kunnallisia infrastruktuureja (3). Tällä tavoin noudatetaan yhdennettyä lähestymistapaa kunnalliseen verkkoinfrastruktuuriin nähden tietoteknisen järjestelmän (älykkään infrastruktuurin hallintajärjestelmän) avulla.

1.8

Komitea ehdottaa, että komissio ottaisi Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa koskevissa suunnitelmissaan huomioon kaasun ja uusiutuvat energianlähteet yhdistävän teknologian sekä ympäristöystävällisen energiantuotannon integroidut teknologiat. Nämä teknologiat, jotka tuovat sähköenergian tuotannon lähemmäs loppukäyttäjiä, mahdollistavat hiilidioksidipäästöjen vähentämisen.

1.8.1

Tässä lähestymistavassa tulee pyrkiä yhteisvaikutusten, koordinoinnin ja taloudellisuuden tavoitteisiin. Ne on mahdollista saavuttaa kehittämällä bioteknologiaa ja kaasuun perustuvaa energiateknologiaa.

1.9

Kun tarkastellaan Euroopan laajuisten energiaverkkojen mahdollisia yhteisvaikutuksia EU:hun myöhemmin liittyneissä Baltian maissa, ETSK katsoo, että yhdennetyn lähestymistavan puitteissa tulee käyttää jotakin mahdollisista keinoista päästä nopeasti tavoitteeseen ja yhdentää Baltian maiden järjestelmät EU:n järjestelmien kanssa energiasillan avulla. Tämän hankkeen toteuttamisessa tulee kuitenkin välttää hukkakustannuksia (4) siirtoverkkojen alalla pitkällä aikavälillä (vuoteen 2020).

2.1

Perustamissopimukseen (5) sekä Lissabonin strategiaan perustuviin kasvua ja työllisyyttä koskeviin yhdennettyihin suuntaviivoihin (6) on kirjattu kunnianhimoisia tavoitteita, jotka liittyvät Euroopan energia-, liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurin kehittämiseen, yhdistämiseen ja yhdentämiseen sekä niiden kehittämistyön yhteensovittamiseen.

2.2

Perustamissopimuksen 154–156 artiklassa ja kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa on määritetty tavoitteet, jotka koskevat energia-, liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurin kehittämistä ja yhdistämistä sekä niiden yhdentämisen ja koordinoinnin tehostamista.

2.3

Näiden perustamissopimuksen määräysten ja mainittujen suuntaviivojen pohjalta syntyi ajatus Euroopan laajuisista liikenne-, energia- ja televiestintäverkoista, jotka ovat kuin talouden verenkierto.

2.4

Jotta Euroopan laajuisten verkkojen toiminnasta voidaan saada parhaat tulokset, erityisesti Euroopan unionin kilpailukyvyn parantamisen kannalta, Euroopan komissio perusti vuoden 2005 heinäkuussa tätä tarkoitusta varten erityisryhmän. Sen tehtävä on määritellä yhteinen lähestymistapa, jotta Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen toteuttamista tukevat yhteisön toimet voitaisiin sovittaa paremmin yhteen.

2.4.1

Erityisryhmä käsittelee varsinkin seuraavia kysymyksiä:

2.5

Tämän ETSK:n lausunnon aiheena on komission tiedonanto ”Euroopan laajuiset verkot: kohti yhdennettyä lähestymistapaa” KOM(2007) 135 lopullinen, joka on laadittu erityisryhmän työskentelyn pohjalta.

3.1.1

EU:n viimeisimmän laajentumisen jälkeen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon sisältyy nyt 30 ensisijaista hanketta, jotka on määrä toteuttaa vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi komissio on viime aikoina korostanut, että Euroopan laajuiset verkot tulisi ulottaa myös naapurimaihin (7).

3.1.2

Näiden suurten hankkeiden toteuttaminen on myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta. Vaikka osa näistä hankkeista on saatu päätökseen tai on juuri päättymässä (8), ensisijaisina pidettävien kuljetusreittien rakentamisvauhti on vielä liian hidas. ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa (9) tarkastellaan yksityiskohtaisesti tämän tilanteen syitä.

3.1.3

Määritellyistä 30 ensisijaisesta hankkeesta 18 koskee rautateitä ja 2 sisävesi- ja meriliikennettä. Niissä siis annetaan suuri painoarvo ympäristöä säästäville liikennemuodoille. Ecorysin Euroopan komissiolle laatimassa selvityksessä (10) on kaksi karttaa, joissa esitetään 30 ensisijaisen hankkeen edistyminen tähän mennessä sekä monivuotisen rahoituskehyskauden päättyessä vuonna 2013. Karttojen tarkastelu osoittaa, miten keskeneräinen verkko vielä on.

3.1.4

Tämän lausunnon aiheena olevassa komission tiedonannossa luodaan katsaus Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamiseen osoitettuihin taloudellisiin resursseihin rahoituskaudella 2000–2006 sekä esitellään vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen rahoitusmekanismeja. Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseen on osoitettu tällä rahoituskaudella 8,013 miljardia euroa suoraan EU:n talousarviosta.

3.1.5

EAKR ja koheesiorahasto ovat edelleen rahoituskaudella 2007–2013 Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden tärkeimmät yhteisön yhteisrahoituksen lähteet. Yhteisön osallistuminen Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamiseen olisi yleisesti keskitettävä rajatylittäviin osuuksiin ja liikenteen pullonkauloihin.

3.1.6

EIP jatkaa liikenneinfrastruktuurin rahoittamista lainoilla sekä myös erityisen vakuusvälineen kautta, johon on osoitettu 500 miljoonaa euroa EIP:n omista varoista ja 500 miljoonaa euroa Euroopan laajuisen liikenneverkon talousarviosta (6,25 TEN-T-verkkojen kokonaisahoituksesta).

3.2.1

Komissio arvioi tärkeimpiä yhteenliitäntöjä koskevassa suunnitelmassa vuoden 2007 tammikuussa koko Euroopan etua koskevien hankkeiden etenemistä. Sähköhankkeista ainoastaan 12 hanketta 32:sta on toteutettu aikataulussa, ja vain 5 hanketta on saatettu tosiasiallisesti päätökseen (11).

3.2.2

Kaasun osalta tilanne on parempi: 7 hankkeen 10:stä on määrä olla valmiita vuosina 2010–2013. Toisaalta 29 nesteytetyn maakaasun (12) vastaanottoaseman ja kaasusäiliön rakentaminen on myöhässä: 9:n rakentamisesta on luovuttu, ja viiden rakennustyöt on keskeytetty.

3.2.2.1

Viivästymisien ja puutteiden pääsyiksi komissio mainitsee suunnittelun ja lupamenettelyjen monimutkaisuuden. Muita syitä ovat muun muassa yleisen mielipiteen vastaisuus, riittämätön rahoitus ja energiayritysten vertikaalisesti integroitunut rakenne.

3.2.3

EU:n täytyy investoida ainakin 30 miljardia euroa infrastruktuureihin ennen vuotta 2013 (6 miljardia sähkön kantaverkkoihin, 19 miljardia kaasuputkiin ja 5 miljardia nesteytetyn maakaasun [LNG] terminaaleihin), mikäli esitetyt ensisijaiset hankkeet aiotaan toteuttaa täysimääräisesti. Investoinnit ovat välttämättömiä paitsi rajatylittävissä yhteenliitännöissä myös energiantuotannossa.

3.2.4

Taloudellista tukea voidaan antaa ainoastaan erityisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, ja sitä myönnetään Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin (TEN–E) Euroopan unionin talousarvion siitä budjettikohdasta, josta osoitetaan määrärahoja ainoastaan Euroopan laajuisiin verkkoihin käytettäväksi. Tukea voi saada myös koheesio- ja rakennerahastoista (rahastot muodostavat yli kolmasosan talousarviosta, ja niistä rahoitetaan aluekehitystä muun muassa energiaverkkojen alalla).

3.2.5

Investointien toteuttamisvaiheessa rahoitusta voidaan saada myös hyödyntämällä muita rahoitusvälineitä (rahastoja, luottoja). Euroopan investointipankki on Euroopan laajuisten verkkojen tärkein rahoituslähde. Vuosina 1993–2005 kaikkien Euroopan laajuisten verkkojen rahoitukseen osoitettujen luottojen yhteismäärä oli 69,3 miljardia euroa, josta 9,1 miljardia euroa oli osoitettu energiaverkkoihin käytettäväksi.

3.3.1

Kaikista Euroopan laajuisista verkoista televiestintäverkkojen (eTEN) infrastruktuurin rakentaminen on edistynyt parhaiten. Vuodesta 1988 alkaen vähitellen toteutetusta televiestintäpalvelujen avaamisella kilpailulle on ollut merkittäviä vaikutuksia. Kilpailun lisääntyminen on lisännyt investointeja ja innovaatioita, tuonut markkinoille uusia palveluja ja alentanut selvästi kuluttajahintoja.

3.3.2

Nykyisin investoidaan eniten olemassa olevien verkkojen päivittämiseen seuraavan sukupolven teknologiaan, kolmannen sukupolven matkaviestinnän ja muun langattoman infrastruktuurin käyttöönottoon sekä laajakaistasovelluksiin EU:n maaseutualueilla.

3.3.2.1

Investointeihin voi sisältyä valokaapeliverkkoja, joiden osalta rakennustöiden ja rakennusten sisällä tehtävän kaapeloinnin osuus on 70 prosenttia käyttöönottokustannuksista. Teiden, rautateiden ja energialinjojen rakentaminen voi helpottaa edellä mainittujen verkkojen käyttöönottoa vaikeasti saavutettavilla alueilla.

3.3.3

Eurooppalaiseen televiestintäverkkoon liittyvä olennainen ongelma on laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen. Eroja on kaupunkien ja maaseudun välillä, ja tässä tilanteessa jäsenvaltioiden on toteutettava konkreettisia toimia ja asetettava tavoitteita erojen umpeen kuromiseksi vuoteen 2010 mennessä.

3.3.4

Eri rahoituslähteiden (rakennerahastot, maaseudun kehittämisrahasto, TEN ja kansalliset varat) koordinointia ja yhdentämistä olisi tehostettava, jotta voitaisiin varmistaa suunnittelun johdonmukaisuus ja täydentää laajakaistan kattavuus.

3.4.1

Ensimmäinen esimerkki Euroopan laajuisten verkkojen synergiasta on rautatie- ja maantieliikenteen yhdistäminen (13). Yhdistämisen hyödyt on esitetty komission tiedonannossa aiheesta ”Euroopan laajuisten tärkeimpien liikennereittien jatkaminen naapurimaihin — Liikennettä koskevat suuntaviivat Euroopassa ja naapurialueilla” (14). Tärkeimmät niistä ovat maankäytön tehostaminen, rakennustöiden yhteinen toteuttaminen, ympäristön esteettisiin arvoihin kohdistuvien vaikutusten ja maiseman pirstoutumisen vähentäminen. Lisäksi on toteutettu toimenpiteitä, joilla lievennetään yhteisen infrastruktuurin vaikutuksia (esim. meluaidat ja ylimenopaikat eläimille). Yhdistetyn infrastruktuurin käyttö tarjoaa lisäksi todellisia mahdollisuuksia vähentää kustannuksia ja haitallisia ympäristövaikutuksia.

3.4.2

On tutkittu (15) mahdollisuuksia kehittää myös muita yhdistelmiä, kuten suurjännitelinjan sijoittamista rautatietunneliin ja televiestintäkaapelin ja erityisesti valokaapelin yhdistämistä rautatielinjoihin. Tutkimuksissa on tarkasteltu teknistä toteutettavuutta, vaikutuksia hankkeiden kustannuksiin sekä menettelyjen monimutkaisuutta. Tutkimuksen tuloksia esitellään tuonnempana.

3.4.2.1

Kaasuputkien ja muun infrastruktuurin yhdistämisen lisäksi — mikä voi olla teknisesti vaikeaa toteuttaa, koska se vaatisi laajat suoja-alueet — muiden Euroopan laajuisten verkkojen yhdistämisestä keskenään voi todella olla saatavissa etuja.

3.4.2.2

Televiestintä- ja liikenneverkkojen välinen synergia näyttää kaikkein lupaavimmalta. Liikenneverkkoja voidaan optimoida varustamalla ne omilla viestintäverkoilla, joita käytetään verkon hallintaan. Useimmilla rautatie- ja moottoritieverkoilla on jo käytössään tällaisia viestintäverkkoja. Joissakin tapauksissa niiden ylikapasiteettia käytetään muihin tarkoituksiin, kuten tiedonsiirtoon.

3.4.2.3

Infrastruktuurin hallintaverkon ja televiestintäverkon välisen synergian järjestelmällinen tavoittelu on toistaiseksi ollut harvinaista.

3.4.2.4

Mielenkiintoisia sähköverkkojen tai liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurien yhteenliittämiseen perustuvia ratkaisuja olisivat muun muassa kanavien ja jokien varsille sijoitetut suurjännitekaapelit, pienen jännitteen yhteenliitokset (2 x 2,5 kV) suurnopeusradoilla tai maanalaisten suurjännitelinjojen (300–700 kV) järjestelmällinen yhteenliittäminen liikenneverkkojen väylillä. Näillä ehdotuksilla ei kuitenkaan voi poistaa kansallisten suurjänniteverkkojen välittömän yhteenliittämisen tarvetta, vaan ne tähtäävät kansallisten sähköverkkojen tihentämiseen pidemmällä aikavälillä, samassa tahdissa mittavien infrastruktuurihankkeiden toteuttamisen kanssa.

3.5.1

Kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa kehotetaan noudattamaan Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamisessa lähestymistapaa, joka on kestävän kehityksen periaatteen mukainen.

3.5.2

Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaisista hankkeista useimmissa suositaan ympäristöä säästäviä ja vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja kuten rautatie- ja vesiliikennettä. Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttaminen vaikuttaa myönteisesti ympäristöön. Nykyvauhdilla liikenteen CO2 -päästöt ovat vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttia nykyistä tasoa korkeammat. Komission näkemyksen mukaan kolmenkymmenen ensisijaisen hankkeen toteuttaminen vähentää tätä nousua noin 4 prosenttia, mikä vastaa CO2 -päästöjen 6,3 miljoonan tonnin vähennystä vuosittain.

3.5.3

Kansallisten energiaverkkojen yhteenliittäminen ja uusiutuvien energialähteiden yhdistäminen mahdollistavat kapasiteetin parhaan mahdollisen käytön kaikissa jäsenvaltioissa, mikä puolestaan lieventää haitallisia ympäristövaikutuksia.

3.5.4

Yhteisön ympäristölainsäädännössä määritetään selkeät puitteet suurten hankkeiden toteuttamiselle. Myös Euroopan laajuisen verkon kehittämistä koskevissa yhteisön suuntaviivoissa on yksiselitteinen viittaus näihin puitteisiin (16). Jokaisesta uudesta Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuuriohjelmasta on tehtävä strateginen ympäristöanalyysi (17) ja jokainen hanke on arvioitava erikseen (18). Näitä arviointeja voidaan käyttää hyväksi tutkittaessa mahdollisia synergiaetuja.

3.5.5

Jokaisessa hankkeessa on noudatettava melua, vedenlaatua sekä kasviston ja eläimistön suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä (19).

3.5.6

Jos mikään vaihtoehdoista yleishyödyllisiksi hankkeiksi ei tarjoa optimaalista ratkaisua yhteisön lainsäädännön mukaisesti, voidaan hyväksyä toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan hankkeen toteuttaminen sekä kompensoidaan sen mahdollisia kielteisiä seurauksia.

3.6.1

Rahastojen yhdistämiseen Euroopan laajuisia liikenneverkkoja toteutettaessa liittyy suuria ongelmia ja jopa riitoja. Komissio on kantanut jatkuvasti huolta siitä, että samaa hanketta rahoitetaan mahdollisesti samanaikaisesti yhteisön eri lähteistä. Tilintarkastustuomioistuin on korostanut tätä kysymystä kertomuksissaan, jotka koskevat komission toteuttamaa Euroopan laajuisten verkkojen täytäntöönpanoa.

3.6.2

Tässä lausunnossa käsiteltävässä tiedonannossa erityisryhmä tulee siihen tulokseen, että tuen antaminen yhdelle hankkeelle yhteisön eri rahastoista tulisi estää. Talousarviota koskevan avoimuuden ja moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi varainhoitoasetuksessa ja/tai jo hyväksytyissä tai hyväksyttävinä olevissa alakohtaisissa perussäädöksissä ei anneta mahdollisuutta myöntää samaan hankkeeseen tukea yhteisön eri rahoitusvälineistä.

3.6.3

Tiedonantoon sisältyy myös tärkeä tieto, joka vaikuttaa suuresti Euroopan laajuisten verkkojen puitteissa yhdistettyihin investointeihin. Sen mukaan rakennerahastoista tai koheesiorahastosta rahoitustukea saavaan toimintaohjelmaan kuuluvan hankkeen kuluihin ei voi saada rahoitusta muista yhteisön rahoitusvälineistä.

3.6.3.1

Tästä seuraa, että jos kuluihin, esimerkiksi ERTMS-laitteistojen hankintaan tai rautatielinjan sähköistykseen, ei saada rahoitustukea rakennerahastoista ja/tai koheesiorahastosta, niihin voi saada TEN-rahoitusta. Rautatielinjan varsinaisia rakennustöitä voidaan rahoittaa Euroopan aluekehitysrahastosta tai koheesiorahastosta. Hankkeet voidaan myös jakaa maantieteellisiin osiin, jotka voivat saada joko yhteisrahoitusta aluekehitysrahastosta tai koheesiorahastosta taikka TEN-rahoitusta.

4.1.1

Kaasuntuotantoteknologioiden (kombitekniikan (20) sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon (21)) kehityksen vuoksi investointiriski kasvaa sähköverkkojen alalla (sähkönsiirto korvataan maakaasun kuljetuksella sekä paikallisten kaasuun perustuvien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten, pienimuotoisen yhteistuotannon ja mikroyhteistuotannon kehittämisellä).

4.1.2

Kaasunsiirron uusien tekniikoiden kehityksen vuoksi investointiriski kasvaa maakaasuverkkojen alalla (maakaasun siirtoverkko korvataan meri- ja maantiekuljetuksilla hyödyntäen CNG (22)- ja LNG- teknologiaa (paineistettu maakaasu ja nesteytetty maakaasu).

4.1.3

Sähkö- ja kaasusektorin (näiden sektorien yritysten) lähentyminen eli omistussuhteiden, hallinnoinnin ja organisoinnin alan lähentyminen on yhdennetyn teknologisen lähestymistavan edellytys maakaasun hyödyntämisessä sekä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Sen vuoksi on välttämätöntä rikkoa sektorirajat (luopua sähkön ja kaasun molemminpuolisesta erillään pitämisestä). Erityisen tärkeää on kiirehtiä sähkö- ja kaasualan lähentymistä EU:n uusissa jäsenvaltioissa (Keski- ja Itä-Euroopassa) ja ottaa samalla huomioon yhteiskunnalliset seuraukset, joita siitä aina aiheutuu asianomaisissa jäsenvaltiossa, olivatpa ne sitten ”uusia” tai ”vanhoja” jäsenvaltioita.

4.2.1

Osassa EU-maita, joihin kuuluu myös uusia jäsenvaltioita (esimerkiksi Puola) on rakennettu suuria valokaapeliverkkoja teknologiseen käyttöön eli sähköntuotantoa (23) tai rautateitä (24) varten. Näiden verkkojen kaupallinen hyödyntäminen etenee kyllä (25), mutta niiden merkittävää yhdentymispotentiaalia ei vielä käytetä hyväksi. Esimerkiksi kaasusektorilla on vielä tätä hyödyntämätöntä potentiaalia. Ennen kaikkea yhdentymispotentiaalia on kuitenkin eri infrastruktuurien käyttöön tarkoitettujen teknologisten valokaapeliverkkojen (sähkö, rautatiet) yhdistämisessä televiestintäverkkoon, jotta voidaan rakentaa tehokas liityntäverkko.

4.2.2

Useissa EU-maissa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa rakennetaan intensiivisesti kunnallisia infrastruktuureja kuten vesiputkistoja sekä viemäriverkostoja. Niihin saadaan osarahoitusta EU:lta ja ennen kaikkea aluekehitysrahastoista ja koheesiorahastoista. Se on ainutlaatuinen tilaisuus yhdentää valokaapeliliitäntäverkot näiden perusrakenteiden kanssa. Euroopan maaseudulle ja pienille paikkakunnille se on tilaisuus ottaa edistysaskel. Puheena olevaa konkreettista lähentymistä voitaisiin tukea tehokkaasti edistämällä sellaisia järjestelyjä, joilla myönnetään unionin varoja kunnallisten infrastruktuurien kehitykseen. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi edistämällä yhdennettyjen infrastruktuurien rakentamista.

4.2.3

Valokaapeliliityntäverkko voi olla älykkäiden kunnallisten infrastruktuurien rakentamisen perusta. Kyseinen infrastruktuuri kattaa perusrakenteiden (älykkäiden) osatekijöiden (vesiputkien, viemäriverkon, liikenteen, lämpöverkkojen, yleisen turvallisuuden) (teknisen) hallinnan sekä mainittujen infrastruktuurien hallinnoinnin (teknisen valvonnan osalta ja palvelumarkkinoilla). GIS-karttojen tulisi olla erottamaton osa älykkäitä kunnallisia infrastruktuureja. (Niiden tulisi olla kunnan tai hallintopiirin hallinnoimia ja kaikkien kyseisellä alueella toimivien infrastruktuuriyritysten saatavilla). GIS-kartat tarjoavat tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet kunnan infrastruktuurin verkostojen yhdentämiseen.

4.3.1

Kaasun ja uusiutuvat energianlähteet yhdistävä teknologia (pienimuotoinen tuotanto, yhteistuotanto (26), suurilla maatiloilla tapahtuvaan biomassan kaasuunnuttamiseen perustuva tuotanto) antaa mahdollisuuden rajoittaa sähköverkkojen laajentamista ja vähentää verkkohävikkiä sekä tehostaa primäärienergian hyödyntämistä. Samalla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä.

4.3.2

Erittäin tärkeän integroitujen teknologioiden ryhmän muodostavat ympäristöystävällisen energiantuotannon teknologiat (ympäristöystävällinen yhteistuotanto), jotka tuottavat energiaa (sähkö- ja lämpöenergiaa) ja hyödyntävät jätteitä (yhdyskuntajätettä, maatalousjätettä ja maa- ja elintarviketalouden tuottamaa jätettä).

4.4.1

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien muodossa tapahtuvan infrastruktuurien yhdennetyn rahoituksen tavoitteena on tehostaa infrastruktuurien kehittämiseen osoitettujen unionin varojen hyödyntämistä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

4.4.2

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista saadut kokemukset, jotka on kerätty 15 ”vanhassa” jäsenvaltiossa, koskevat suurten infrastruktuuri-investointien rahoitusta. Uusissa jäsenvaltioissa (Itä- ja Keski-Euroopan maissa) on tarpeen hyödyntää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia pienten infrastruktuuri-investointien rahoitukseen kunnissa. Sen vuoksi nyt on yhä tärkeämpää siirtää kumppanuuksien toteuttamisesta saatuja kokemuksia vanhoista jäsenvaltioista uusiin. (On kuitenkin otettava huomioon, että kokemusten suora siirtäminen ei ole mahdollista, samoin kuin ei ole mahdollista verrata suoraan yksittäisten suurten infrastruktuurihankkeiden rahoitusta pienten, mutta lukuisten hankkeiden rahoitukseen.)

4.4.3

Unionin varojen saatavuuden vuoksi joidenkin jäsenvaltioiden (myös Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevien) kunnissa hyväksytään usein yli-investoinnit alakohtaisiin infrastruktuureihin, erityisesti sellaisiin rakenteisiin kuin vesiputkisto tai viemäriverkko, mutta toisaalta ei hyödynnetä alakohtaisten infrastruktuurien yhdentämismahdollisuuksia investointivaiheessa. Se on hyvin vaarallista, sillä näin menetetään mahdollisuus laskea infrastruktuuri-investointien kustannuksia (unionin varojen hyödyntämisen tehokkuuden lasku) sekä lisätään kunnan rasitteita perusteettomilla liian suurten investointien käyttökustannuksilla tulevaisuudessa (lisätään infrastruktuurin pysyviä käyttökustannuksia, jotka kunnan asukkaat maksavat). Yksityisen pääoman käyttö infrastruktuurin rahoittamiseen on tehokas tapa hyödyntää yhdentämismahdollisuuksia ja vähentää yli-investoinnin vaaraa.

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/31

1.1

ETSK pitää ehdotusta asetukseksi maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä mielenkiintoisena. Komission valitsema vaihtoehto eli asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaistaminen vastaa alan ammattilaisten enemmistön vaatimuksia. Se mahdollistaisi kabotaasin tarkan määrittelyn ja helpottaisi sen soveltamista sekä parantaisi selvästi noudattamista ja valvontaa koskevia sääntöjä.

1.2

ETSK on kuitenkin sitä mieltä, että maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyn sosiaaliseen ulottuvuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Kabotaasi sekä kolmansien maiden välinen liikenne (1) voivat aiheuttaa alalla epätervettä kilpailua ja sosiaalista polkumyyntiä, jotka ovat seurausta uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden kuljettajien palkkaeroista.

1.3

ETSK katsoo, että edellytys tehdä kabotaasikuljetus seitsemän päivän sisällä voi helpottaa kabotaasin valvontaa. Kabotaasi voidaan hyväksyä vain silloin, kun se seuraa välittömästi kansainvälistä kuljetusta.

1.4

Kabotaasin valvonnan tulee olla osa maantieliikennettä koskevan lainsäädännön soveltamisen valvonnan kansallista strategiaa sekä komission tasolla tapahtuvaa koordinointia. ETSK vastustaa sitä, että Euroopan tasolle syntyy joukko erilaisia komiteoita, ja toivoo, että perustetaan yksi ainut komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista sekä tarkkailijoina toimivista työmarkkinaosapuolien edustajista.

1.5

Komitea kehottaa komissiota tekemään pidemmällä aikavälillä analyysejä siitä, miten sisämarkkinat voidaan toteuttaa nykyistä paremmin siten, että samalla jatketaan laatustandardien, työsuojelun sekä verotuksellisten ja sosiaalisten puitteiden yhdenmukaistamista sekä myös palkkaerojen pienentämistä.

2.1

Asetusehdotus maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsystä sivuaa tekijöitä, jotka kuuluvat maantieliikenteen sisämarkkinoiden peruspilareihin.

2.2

Nämä pilarit muodostuvat oikeudellisesta kehyksestä, jossa määritellään eurooppalaiset säännöt eli yhteiset säännöt, joita on sovellettava EU:ssa tapahtuvassa maanteiden kansainvälisessä tavara- ja henkilöliikenteessä (eli silloin, kun kuljetus tapahtuu jäsenvaltion alueelta tai sen alueelle taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta).

2.3

Kehyksessä

2.4

Oikeudellisen kehyksen tavoitteena on edistää liikenteen sisämarkkinoiden esteetöntä toimintaa, mutta sitä luotaessa ei ole aina otettu huomioon sen sosiaalisia vaikutuksia eli vaikutuksia linja-auton tai kuorma-auton ammattikuljettajien työllisyys- ja työolosuhteisiin. Maantieliikenteen sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus tai liikenteen kestävyys eivät olleet aikanaan (ensimmäinen direktiivi on vuodelta 1962) alan politiikan varsinaisia huolenaiheita.

3.1

Komission ehdotuksessa esitetään neljä poliittista vaihtoehtoa, jotka ulottuvat siitä, että mitään ei muuteta, aina täyteen vapauttamiseen, jossa kabotaasiliikenteelle ei käytännössä asetettaisi minkäänlaisia määrällisiä rajoituksia. Komitean mielestä standardit vaihtelevat EU:ssa nykyään liian paljon, jotta täydellinen vapauttaminen olisi mahdollista heikentämättä standardeja ja palvelun laatua sekä alalla jo kauan sitten vakiintuneita työsuojelu- ja työolonormeja. Sen vuoksi komitea ehdottaa tässä vaiheessa, että valitaan rajallisempi väliratkaisu eli yhdenmukaistamista koskeva vaihtoehto, johon sisältyisi selvä ja sovellettavissa oleva määritelmä siitä, missä oloissa kabotaasiliikenteen tulisi olla sallittua, sekä nykyistä paremmat menettelyt sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi ja asiaan liittyvän paperityön yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

3.2

Käsillä oleva ehdotus on osa lainsäädäntöpakettia. Pakettiin sisältyy kolme asetusehdotusta, joiden tavoitteena on ajanmukaistaa, yksinkertaistaa ja tiivistää ammattiin pääsyä sekä tavara- ja henkilöliikenteen markkinoille pääsyä koskevia sääntöjä. Siihen sisältyy myös selvitys työaikadirektiivin soveltamisesta itsenäisiin kuljettajiin. Ehdotus onkin nähtävä osana tätä kokonaisuutta.

3.3

Komissio perustelee asetusehdotusta sillä, että nykyisten sääntöjen selkeyttä, luettavuutta ja täytäntöönpanoa on parannettava. Eräitä nykyiseen lainsäädäntökehykseen sisältyviä toimenpiteitä ei sovelleta eikä valvota tasapuolisesti, koska säännöksissä on epäselvyyksiä ja puutteita.

3.4

Soveltamisessa ja/tai soveltamisen valvonnassa on ongelmia seuraavien seikkojen kohdalla:

3.5

Ehdotuksen tarkoitus on asetusten (ETY) N:o 881/92 ja (ETY) N:o 3118/93 sekä direktiivin 2006/94/EY tarkistaminen ja konsolidointi. Kyseessä ei ole kuitenkaan puhdas uudelleenlaatiminen, sillä ehdotukseen sisältyy uusia elementtejä esimerkiksi kabotaasin osalta. Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 71 artiklaan (2), jossa viitataan kansainväliseen liikenteeseen sovellettaviin yhteisiin sääntöihin sekä edellytyksiin, joilla muut kuin jäsenvaltiossa asuvat liikenteenharjoittajat saavat harjoittaa liikennettä kyseisessä jäsenvaltiossa.

3.6

Komissio katsoo, että ehdotus on johdonmukainen sisämarkkinoiden esteettömän toiminnan tarpeen kanssa ja että se edistää Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamista sekä maantieliikenteen turvallisuuden ja lainsäädännön parantamista. Lisäksi se parantaa sosiaalialan sääntöjen noudattamista.

3.7

Ehdotettu teksti koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta.

4.1

ETSK pitää ehdotusta asetukseksi maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä mielenkiintoisena. ETSK katsoo periaatteessa, että pitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla tieliikenteen tavarakuljetusten vapauttamisen jatkaminen EU:ssa siten että samalla pannaan asianmukaisesti täytäntöön Euroopan laajuiset työsuojelustandardit sekä jatketaan vero- ja sosiaalialojen yhdenmukaistamista ja myös palkkaerojen pienentämistä. Olisi siis pyrittävä toteuttamaan komission ehdottama vaihtoehto 5. Kyseinen vaihtoehto on asetuksen N:o 3118/93 sekä sisämarkkinapolitiikan tavoitteiden mukainen. Valitsemalla tämä vaihtoehto voitaisiin ehkä parantaa alan kilpailukykyä, mikä hyödyttäisi Euroopan koko elinkeinoelämää kuljetuspalveluiden käyttäjänä. Lisäksi ympäristö saattaisi hyötyä, kun kabotaasiliikennettä koskevista nykyisistä rajoituksista johtuvat, tyhjien tai vaan osittain lastattujen ajoneuvojen tekemät matkat vähenisivät.

4.2

Komitea on kuitenkin komission kanssa samaa mieltä siitä, että tavaraliikenteen markkinoiden täydellinen vapauttaminen kaikkialla Euroopassa olisi tällä hetkellä liian hajottava toimenpide. Se myös vaarantaisi vakavasti sosiaaliset ja laatustandardit ja vähentäisi niiden noudattamista. Komitea katsoo, että komissiota olisi kehotettava tekemään nykyistä perusteellisempi analyysi, joka komission ehdotuksen mukaan olisi sisällytettävä pyrkimyksiin jatkaa vapauttamista tulevaisuudessa. Komitea yhtyy kuitenkin komission näkemykseen siitä, että yhdenmukaistamista koskeva vaihtoehto on paras etenemistapa lähitulevaisuudessa.

4.3

ETSK katsoo, että erityisesti seuraavat seikat lisäävät selkeyttä ja parantavat toimenpiteiden täytäntöönpanoa:

sijoittautumisjäsenvaltiossaan tai toisessa jäsenvaltiossa.

4.4

ETSK muistuttaa, että lainsäädäntöpakettia ja erityisesti käsiteltävänä olevaa ehdotusta edeltävässä komission järjestämässä kuulemisessa enemmistö alan ammattilaisista oli sitä mieltä, että tarvitaan selkeitä, yksinkertaisia ja helposti sovellettavia sääntöjä, jotka ovat samanlaiset kaikissa jäsenvaltioissa ja joita on helppo valvoa. Komission ehdotuksessaan valitsema yhdenmukaistamisvaihtoehto vastaa alan ammattilaisten vaatimuksia. Se mahdollistaisi kabotaasin tarkan määrittelyn ja helpottaisi sen soveltamista sekä parantaisi selvästi noudattamista ja valvontaa koskevia sääntöjä.

4.5

Vaikka asetuksen (ETY) N:o 881/92 johdanto-osassa viitataan palvelujen tarjoajaan kohdistuvien kaikkien sellaisten rajoitusten poistamiseen, ”jotka perustuvat tämän kansalaisuuteen tai siihen, että tämä on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelut tarjotaan”, perustamissopimuksen 71 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeuksen säilyttäminen, vaikkakin väliaikaisesti, on täysin perusteltua. Markkinoiden täydellinen vapauttaminen ”olisi omiaan vakavasti vaikuttamaan elintasoon ja työllisyyteen joillakin alueilla sekä kuljetuskaluston käyttöön”.

4.6

ETSK on kuitenkin sitä mieltä, että maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyn sosiaaliseen ulottuvuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Johdanto-osasta, tarkkaan ottaen sen 12 kappaleessa, mainitaan tosin palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettu direktiivi (96/71/EY), jota tulee soveltaa tapauksissa, joissa liikenteenharjoittajat lähettävät niihin työsuhteessa olevia työntekijöitä siitä jäsenvaltiosta, jossa nämä tavanomaisesti työskentelevät, toiseen jäsenvaltioon kabotaasiliikenteen suorittamiseksi. Tähän johdanto-osan kappaleeseen ei kuitenkaan viitata artikloissa eikä perusteluissa.

4.7

Tämä näkökohta on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon, ettei maantieliikennettä koskevia yhteisön säännöksiä ja erityisesti niiden sosiaalisia osioita panna todellisuudessa täytäntöön kaikissa jäsenvaltiossa.

5.1.1

ETSK pahoittelee, ettei asetusta sovelleta painoltaan alle 3,5 tonnin kansainvälisiin kuljetuksiin. Kun otetaan huomioon lähetti- ja kotiinkuljetuspalvelujen kasvu mm. raja-alueilla, olisi ollut perusteltua ottaa asetukseen mukaan myös alle 3,5 tonnia painavat, alalla käytettävät ajoneuvot, jotta voitaisiin välttää epäterveen kilpailun syntyminen.

5.1.2

ETSK on huolestunut siitä, ettei asetusta sovelleta jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin tapahtuviin kansainvälisiin kuljetuksiin, kun yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välistä sopimusta ei ole vielä tehty. ETSK pyytääkin komissiota tekemään kaikkensa, että nämä sopimukset saataisiin solmittua erityisesti niiden maiden kanssa, joilla on yhteinen raja Euroopan unionin kanssa.

5.2.1

ETSK on tyytyväinen, että vastaanottavan jäsenvaltion, muun kuin jäsenvaltiossa olevan liikenteenharjoittajan ja kabotaasiliikenteen uusista määritelmistä on tehty entistä selkeämpiä.

5.3.1

Komission ehdotuksen mukaan liikenteenharjoittajat saavat tehdä kansainvälisen matkan päätteeksi korkeintaan kolme peräkkäistä kabotaasikuljetusta, kun kansainvälisessä liikenteessä tuodut tavarat on toimitettu. Viimeinen kabotaasimatka on tehtävä seitsemän päivän kuluessa.

5.3.2

Tämän toiminnallisen määritelmän etuna on, että siinä kielletään selkeästi muiden kuin jäsenvaltiosta olevien liikenteenharjoittajien pääsy maahan tyhjän ajoneuvon kanssa. Kabotaasi on mahdollinen vain silloin, kun se tapahtuu kuormatulla ajoneuvolla tehtyä kansainvälistä matkaa ennen tai heti sen jälkeen.

5.3.3

Haittana on, että liikenteenharjoittaja voi teoriassa tehdä seitsemän päivän jälkeen saman matkan samalle yhtiölle kuljettaen samantyyppistä kauppatavaraa samalla reitillä. Miten tässä tapauksessa varmistetaan kabotaasikuljetuksen tilapäisyys?

5.3.4

ETSK kehottaakin tuomaan uudessa tekstissä korostetusti esille, että tilapäisyys on kabotaasin keskeinen peruspiirre. (3)

5.3.5

Vaikka kabotaasin osuus kansainvälisestä tavaraliikenteestä on vain 3 prosenttia (4), se on tärkeää pienille jäsenvaltioille, joissa rajoitetut kansalliset liikennemarkkinat saavat liikenteenharjoittajat etsimään rahtikuljetusmahdollisuuksia ulkomailta. Vaikka tilastot eivät ehkä ole 100-prosenttisesti luotettavat — kabotaasista ilmoittaa maa, johon liikenteenharjoittaja on rekisteröitynyt — niistä käy ilmi, että ilmiö laajenee (5).

5.3.6

Vaikka tilastotiedot ovatkin kiistanalaisia niistä käy ilmi, että kabotaasi muodostaa suuren osan kansainvälisestä liikenteestä etenkin vanhojen jäsenvaltioiden pienten maiden välillä. Alankomaiden liikenteenharjoittajat ovat aktiivisimpia kabotaasimarkkinoilla. Seuraavina ovat Saksa ja Luxemburg. Näiden kolmen maan osuus 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2005 tehdyistä kabotaasikuljetuksista on puolet. Vaikka kabotaasin leviämisessä (levinneisyysaste on prosenttiosuus maan kotimaanmarkkinoilla = kansalliset kuljetukset + kabotaasi) maittain onkin tapahtunut hidasta mutta säännöllistä etenemistä, kasvu on ollut rajallista. Vuoden 1999 jälkeen leviämistä on tapahtunut eniten Belgiassa, Luxemburgissa ja Ranskassa: Belgiassa leviämisaste on 2,87 prosenttia, Ranskassa 2,50 prosenttia ja Luxemburgissa 1,99 prosenttia (6). Uusissa jäsenvaltioissa kabotaasin leviämisaste on jäänyt useimmiten alle 0,3 prosenttiin paitsi Latviassa (0,8 prosenttia).

5.3.7

ETSK on kuitenkin huolissaan kabotaasin kielteisistä vaikutuksista alan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Nämä vaikutukset ovat merkittäviä, kun uusista jäsenvaltioista tulevat liikenteenharjoittajat harjoittavat kabotaasiliikennettä vanhoissa jäsenvaltioissa. Uusien jäsenvaltioiden liikenteenharjoittajat voivat lähettää kuljettajia tekemään kabotaasikuljetuksia vastaanottavan maan palkkoja pienemmillä palkoilla. (7)

5.3.8

ETSK ei tietenkään vastusta sitä, että markkinoille tulee liikenteenharjoittajia uusista jäsenvaltioista, mutta esille nousee kuitenkin kysymys kabotaasin rajoittamisesta ja valvonnasta epäterveen kilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin välttämiseksi. ETSK kannattaakin tästä syystä komission valintaa luoda oikeudellinen kehys, joka edistää säänneltyä kilpailua eikä kabotaasin totaalista vapauttamista.

5.3.9

Komission ehdottamien toimien vaikutusten arvioinnissa tuodaan myös esille kolmansien maiden välisen liikenteen (jotkut puhuvat ”suurkabotaasista”) lisääntyminen. (8) Lisäksi yhä useammat liikennöitsijät ja logistiikkayritykset perustavat tytäryrityksiä uusiin jäsenvaltioihin ja lähettävät näistä maista kuljettajia tekemään kansainvälisiä kuljetuksia vanhojen jäsenvaltioiden välillä erittäin kilpailukykyisillä hinnoilla, jotka johtuvat vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kuljettajien palkkojen suurista eroista. Tätä epäterveen kilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin näkökohtaa ei ole otettu huomioon asetuksessa.

5.3.10

Myös tästä syystä ETSK pahoittelee, että lainsäädäntöpaketista ja erityisesti käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta puuttuu sosiaalinen ulottuvuus. Uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välisiä alan suuria palkkaeroja ei oteta huomioon, niin kuin ei myöskään kielteisiä vaikutuksia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, työllisyyteen ja kuljettajien palkkoihin.

5.3.11

Kabotaasin valvonnassa (8 artikla) valvontaelimet voivat komission mukaan tarkastaa kabotaasin lainmukaisuuden aiempaa helpommin tutkimalla CMR-rahtikirjan, jossa ilmoitetaan kansainvälisen kuljetuksen kuormaus- ja purkamisajankohta. Lisäksi jokaisesta kabotaasimatkasta on esitettävä lähettäjää, liikenteenharjoittajaa ja vastaanottajaa koskevat tiedot sekä mainittava tavaroiden haltuunottopaikka ja -aika sekä määräpaikka, tavaralajin yleisesti käytetty nimitys ja pakkaustapa sekä, kun on kyse vaarallisista tavaroista, tavaran yleisesti hyväksytty nimitys sekä kollien määrä, niiden erityismerkinnät ja numerot. On myös mainittava tavaran kokonaispaino tai sen määrä muulla tavoin ilmaistuna sekä moottoriajoneuvon ja perävaunun rekisterinumero. Näiden tietojen avulla voidaan valvoa entistä paremmin kabotaasikuljetuksia, joita on tarkoitus tehdä seitsemän päivän kuluessa.

ETSK on kuitenkin sitä mieltä, että seitsemän päivän edellytys kabotaasikuljetuksille voi helpottaa kabotaasin valvontaa.

6.1

Direktiiviä (96/71/EY) palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon tulee soveltaa tapauksissa, joissa liikenteenharjoittajat lähettävät niihin työsuhteessa olevia työntekijöitä siitä jäsenvaltiosta, jossa nämä tavanomaisesti työskentelevät, toiseen jäsenvaltioon kabotaasiliikenteen suorittamiseksi.

6.2

Ongelmana on se, miten kyseinen direktiivi on siirretty osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se on johtanut siihen, että soveltamisessa on eroja alojen ja palvelujen tarjoamisen keston kohdalla. Eräät maat soveltavatkin direktiiviä vain rakennusalaan, toiset taas velvoittavat soveltamaan direktiiviä heti palvelujen tarjoamisen ensimmäisestä päivästä lähtien. (9) Lisäksi direktiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa direktiivin soveltamisesta työehtosopimuksen nojalla, jos lähetettynä olon kesto on enintään yksi kuukausi. (10)

6.3

Kun otetaan huomioon, että direktiivin nykyinen soveltaminen vaihtelee maittain, kabotaasin tapauksessa se ei ratkaise epäterveeseen kilpailuun ja sosiaaliseen polkumyyntiin liittyviä ongelmia, vaikka se pantaisiin tosiasiallisesti täytäntöön.

6.4

Lisäksi työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin soveltamisen valvonta on olematonta. (11) Tämä puute on merkittävä, kun otetaan huomioon, että jokaisen jäsenvaltion tulee varmistaa niiden viranomaisten välinen yhteistyö, jotka ovat toimivaltaisia sosiaalilainsäädännön mukaisesti. Tämä velvoite on kirjattu kyseiseen direktiiviin. (12)

6.5

ETSK aikookin seurata tarkkaan maantieliikennealan Euroopan työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun tuloksia tältä osin.

7.1

ETSK toivoo, että kolmansista maista peräisin olevien kuljettajien todistuksessa olisi myös maininta kuljettajan kuulumisesta sosiaaliturvajärjestelmän piiriin.

8.1

Ehdotetussa asetuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan vaihtamaan tietoja kansallisten yhteyspisteiden välityksellä, joiden perustamisesta säädetään maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevassa asetuksessa. Nämä yhteyspisteet ovat nimettyjä viranomaisia tai hallintoelimiä, jotka vastaavat tietojen vaihdon toteutumisesta muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien vastaavien viranomaisten tai elinten kanssa.

8.2

Lisäksi säädetään, että jäsenvaltioiden on merkittävä maantiekuljetusyrityksistä pitämäänsä kansalliseen rekisteriin kaikki liikenteenharjoittajiensa vakavat rikkomiset ja toistuvat vähäisemmät rikkomiset, jotka ovat johtaneet seuraamuksiin.

8.3

Ehdotetussa asetuksessa otetaan käyttöön uusi menettely, jota jäsenvaltion on noudatettava, jos se toteaa muun kuin jäsenvaltiosta olevan liikenteenharjoittajan tekemän rikkomuksen. Asianomaisella jäsenvaltiolla on kuukausi aikaa ilmoittaa tiedot muodossa, joka noudattaa tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Se voi pyytää sijoittautumisjäsenvaltiota toteuttamaan hallinnollisia seuraamuksia. Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiolla on kolme kuukautta aikaa ilmoittaa toiselle jäsenvaltiolle seurantatoimista.

8.4

ETSK pitää näitä uusia menettelyjä edistysaskeleena. ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, että maantiekuljetuksia koskevan yhteisön lainsäädännön valvonnan ja soveltamisen periaatteet ja menettelyt ovat hajanaisia ja moninaisia. ETSK katsoo, että ekstraterritoriaalisuuden periaatetta, jota sovelletaan ajo- ja lepoaikoja koskevassa lainsäädännössä (asetus (EY) N:o 561/2006), tulisi soveltaa myös kabotaasilainsäädännön rikkomistapauksiin. Tämä kannustaisi entistä voimakkaammin noudattamaan lainsäädäntöä.

8.5

Direktiivissä 2006/22/EY vaaditaan, että jäsenvaltiolla on johdonmukainen kansallinen valvontastrategia, ja siinä kehotetaan jäsenvaltioita nimeämään elin, joka koordinoi ajo- ja lepoaikaa koskevan lainsäädännön valvontaa. ETSK katsoo, että kabotaasin valvonnan tulisi olla osa tätä strategiaa.

8.6

Sama pätee komissiota avustavaan komiteaan. ETSK vastustaa lukuisten komiteoiden perustamista ja toivoo, että perustetaan vain yksi komitea, joka muodostu jäsenvaltioiden edustajista ja tarkkailijoina toimivista työmarkkinaosapuolista. Kyseisen komitean tehtävänä olisi avustaa komissiota maantiekuljetuksia koskevan yhteisön lainsäädännön valvonnassa ja täytäntöönpanossa.

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/39

—

Kannustetaan lentoasemia soveltamaan lentoaseman hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hallintostrategioita ja ottamaan käyttöön ilmanlaatumalli, jossa tunnistetaan kaikki typen oksidien päästölähteet ja asetetaan tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle. Malli tulisi tarkistaa lentoaseman ilmanlaadun valvontapisteiden perusteella. Keskeisiä alueita mallissa ovat kiitorata, lentoasemarakennukset (terminaali ja siihen liittyvät palvelutilat), pysäköintitilat ja tuloliittymät.

—

Kannustetaan soveltamaan tunnustettuja rakennusstandardeja ja kansainvälisiä hyviksi osoittautuneita käytänteitä rakennettaessa ja käytettäessä lentoaseman infrastruktuuria, jotta siihen liittyvä ekologinen jalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Keskeisinä esimerkkeinä mainittakoon eristys, luonnonvalon ja auringonlämmön maksimaalinen hyödyntäminen, sadeveden keruu, aurinkoenergia, sähkön ja lämmön yhteistuotanto, älykkäät rakennusten hallintajärjestelmät sekä lämmönvaihtimet.

—

Kannustetaan lentoasemia käyttämään uudistuvista energialähteistä saatavaa energiaa.

—

Kannustetaan käyttämään ympäristöystävällistä maakalustoa lentoasemilla, joilla on hyvin paljon ilma-alusten lähtövalmisteluihin liittyvää maakalustoliikennettä. Lentoasemilla voitaisiin myös rohkaista matkustajia käyttämään ympäristöystävällisiä ajoneuvoja soveltamalla niihin pysäköintialueilla edullisempaa hinnoittelua sekä antamalla niille etusija pysäköintipaikkoja osoitettaessa.

—

Kannustetaan lentoasemia minimoimaan lentoasemilla syntyvä jäte parhaiden kierrätysmenetelmien avulla. Matkustajaa kohti syntyvä jäte olisi hyödyllinen pääasiallinen ympäristöindikaattori.

—

Minimoidaan lentoasemille tulevan ajoneuvoliikenteen vaikutukset luomalla ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoja niin matkustajille kuin henkilöstölle. Esimerkkeinä mainittakoon juna- ja bussiyhteydet sekä auton yhteiskäyttöä ja pyöräilyä edistävät aloitteet.

—

Kannustetaan lentoasemia mahdollisuuksien mukaan parantamaan lentoliikenteen hallintamenetelmiä lentoasemilla ja niiden läheisyydessä ilma-alusten polttoainekulutuksen vähentämiseksi.

—

Vältetään mahdollisuuksien mukaan apumoottorien käyttöä maassa. Lentoasemarakennuksessa tulisi olla käytettävissä maasähköä ja ilmastoitua ilmaa.

—

Estetään tai kielletään vanhoilla ja polttoainetehokkuudeltaan heikoilla moottoreilla varustettujen ilma-alusten käyttö lisäämällä kyseisten ilma-alusten laskeutumis- ja nousumaksuja eriyttämällä hinnoittelua.

—

Pyritään vähentämään meluisien ilma-alusten käyttöä lentoasemilla soveltamalla lentokonemelun luokittelujärjestelmiä ja niihin liittyviä meluosuusjärjestelmiä.

—

Vähennetään päästöjä järjestelmällisen lähestymistavan avulla. Ehdottomasti ensisijaista on turvallisuus, ja lisäksi on otettava huomioon kaikki osatekijät, mukaan luettuina lentokoneen rungon ja moottorin suunnittelu ja toiminnot, kompromissit, vaihtoehtoiset polttoaineet, maapalvelut, lentoaseman kapasiteetti ja lentoliikenteen hallinta.

—

Noudatetaan jatkuvan liu'un CDA-menetelmää (Continuous Descent Approach), jossa ilma-alus aloittaa laskeutumisen hyvin korkealta ja liukuu jatkuvasti alaspäin. Asteittaisessa laskeutumisessa ilma-alus sitä vastoin lentää samalla korkeudella pidempään, vaatii enemmän voimaa tasaisen nopeuden säilyttämiseksi ja kuluttaa näin ollen enemmän polttoainetta. Jatkuva liuku tarkoittaa sitä, että ilma-alus laskeutuu tehokkaammalla nopeudella, mikä vähentää polttoaineenkulutusta. CDA-menetelmä vaikuttaa ilmanlaatuun todennäköisesti n. 25–35 kilometrin säteellä lentoasemasta.

—

Käytetään turbopotkurikoneita kaikilla alle 500 km:n pituisilla lennoilla, ja silloin, jos reitillä on alle 70 matkustajaa lento-osuutta kohti ja jos lentosäde on riittävä.

—

Vähennetään polttoaineenkulutusta sammuttamalla yhdestä kahteen moottoria ilma-aluksen rullatessa kiitoradalle ja sieltä pois.

2.1

Ilmailu vaikuttaa merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin. Ilmailun aiheuttamat päästöt ovat nykyisin noin kolme prosenttia (1) EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä, ja ne ovat lisääntyneet 87 prosentilla vuodesta 1990. Ilmailun aiheuttamien päästöjen nopea kasvu on silmiinpistävää siksi, että monet muut taloudenalat ovat onnistuneet vähentämään päästöjään. Jollei toimiin ryhdytä, EU:n lentoasemilta lähtevien lentojen päästöt mitätöivät vuoteen 2012 mennessä yli neljänneksen kahdeksan prosentin päästövähennystavoitteesta, joka 15 EU:n jäsenvaltion on saavutettava Kioton pöytäkirjan tavoitteiden noudattamiseksi. Vuoteen 2020 mennessä ilmailun aiheuttamien päästöjen arvioidaan yli kaksinkertaistuvan nykyisestä.

2.2

Ilmailu edistää taloutta, kauppaa ja matkailua, kehittää liiketoimintamahdollisuuksia ja lisää mahdollisuuksia parantaa elämänlaatua sekä kehittyneillä että kehittyvillä alueilla.

2.3

Ilmateitse liikkuu vuosittain kaksi miljardia matkustajaa ja 40 prosenttia alueidenvälisestä tavaraviennistä (niiden arvolla mitattuna). Kansainvälisistä matkustajista 40 prosenttia matkustaa lentäen. Ilmailuala tarjoaa maailmanlaajuisesti 29 miljoonaa työpaikkaa. Alan maailmanlaajuisen taloudellisen vaikutuksen arvioidaan olevan 2 960 miljardia dollaria, joka on kahdeksan prosenttia maailman bkt:stä.

2.4

Lentoasemien tulisi olla paikallisen infrastruktuurin kiinteä osa, ja niillä pitäisi olla ensisijainen rooli paikallistason ympäristönsuojelussa.

2.5

Lentoasemien infrastruktuurin tehokkuus ja maksimaalinen käyttöaste riippuu pitkälti lennonjohdosta. Tehokkaan lennonjohdon edistäminen niin lentoasemilla kuin niiden läheisyydessä saattaa rajoittaa rullaamisen, lentoon lähdön ja laskeutumisen aikana käytetyn polttoaineen määrää.

2.6

Monet lentoasemat, kuten Lontoon Gatwick, Pariisin Orly ja Milanon Linate, ovat jo aivan kapasiteettinsa rajoilla. Vuoteen 2010 mennessä viitisentoista eurooppalaista lentoasemaa on samassa tilanteessa. Muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan siviili-ilmailuviranomaiset katsovat, että jotta niukkoja resursseja kannustettaisiin hyödyntämään nykyistä paremmin, lentoyhtiöille tulisi huutokaupata lähtö- ja saapumisaikoja, ja sen jälkeen niillä tulisi käydä kauppaa avoimilla jälkimarkkinoilla.

2.7

Lentoasemien infrastruktuuria ja siihen liittyvää maakalustoa voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin käyttämällä mahdollisuuksien mukaan suurempia ilma-aluksia. Vaikka monet lennot ovat täysiä, matkustajien keskimäärä jokaisessa usealle lentoasemalle lentävässä ilma-aluksessa on vain 68. Ilma-alukset ovat liian pieniä, ja lentoyhtiöillä on tuskin lainkaan kannustimia isompien ja ajanmukaisempien ilma-alusten käyttöön ottamiseksi, sillä tehokkaampi menettelytapa ei alenna lentokenttämaksuja. Tilanteen parantamiseksi tulisi ottaa käyttöön markkinamekanismien ja tehokkuussääntöjen yhdistelmä, jonka perusteella liikenteenharjoittajan on käytettävä lähtöporttejaan vähintään kerran tunnissa riippuen käytetystä ilma-alustyypistä tai antaa lähtöporttinsa toisen liikenteenharjoittajan käyttöön.

2.8

Komission ehdotus perustaa yhtenäinen eurooppalainen ilmatila, jossa yhdistetään nykyiset kansalliset lennonjohtojärjestelmät (SESAR), tarjoaa mahdollisuuden tehostaa ilmatilan käyttöä huomattavasti laskeutumisen ja lentoon lähdön yhteydessä, kun laskeutumisen ja lentoon lähdön odotusajat lyhenevät. Nykyistä tehokkaammilla lennonjohtojärjestelmillä voitaisiin ilma-alusten aiheuttamia kokonaishiilidioksidipäästöjä vähentää kansainvälisen lentoliikenneliiton (International Air Transport Association, IATA) mukaan 12 prosentilla. Komitea kehottaa kaikkia asianosaisia edistymään nopeasti neuvotteluissa kyseisen uuden järjestelmän perustamiseksi sekä estämään sen juuttuminen alakohtaisiin intresseihin pohjautuviin viivästystaktiikoihin.

3.1

Ilmailun arvioidaan aiheuttavan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä noin kaksi prosenttia, ja määrä saattaa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä.

3.2

Ilmailuteollisuus on vuosien kuluessa vähentänyt monia muita teollisuudenaloja tehokkaammin melua ja päästöjä tuotantoyksikköä kohti. Polttoainetehokkuus paranee vuosittain yhdestä kahteen prosenttia, ja ilmailun osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on kaksi prosenttia. Lentoliikenne lisääntyy vuosittain viisi prosenttia, kun taas energiatehokkuustoimin saadaan aikaan alle puolentoista prosentin säästöt. Ilmailualan arvellaan kuitenkin kasvavan tätä nopeammin, joten ongelmaa ei voida ratkaista pelkästään teknisin parannuksin.

4.1

Ilmailuteollisuus on sitoutunut toteuttamaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (International Civil Aviation Organisation, ICAO) omaksuman melunhallintaa koskevan tasapainoisen lähestymistavan, jolla pyritään lieventämään väestön altistumista melulle mahdollisimman kustannustehokkaasti.

4.2

Avainasemassa tässä yhteydessä on melun vähentäminen lähteellä tekniikan edistymisen avulla. Kuluneina vuosikymmeninä on saatu aikaan vaikuttavia parannuksia, ja kehityksen odotetaan etenevän tulevina 15 vuotena. Euroopan komissio on antanut direktiivin (2), jossa säädetään ilma-alusten melunhallinnan periaatteista ja otetaan käyttöön toimintarajoituksia, mukaan luettuna säännös poistaa EU:n lentokenttien liikenteestä eniten melua aiheuttavat meluluokan 3 ilma-alukset. Kyseisen direktiivin vaikutuksia tulisi nyt tutkia.

4.3

Lentoasemat ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat ovat sitoutuneet noudattamaan jatkuvan liu'un CDA-menetelmää sekä soveltamaan muita melua vähentäviä lentomenetelmiä samalla kun säilytetään kiitotien kapasiteetti. Kyseisiä toimia pidetään keskeisinä parannuksina pyrittäessä vähentämään lentoasemien ja niiden ympäristön hiilidioksidipäästöjä.

4.4

Jäsenvaltioiden on varmistettava ennaltaehkäisevä maankäytön suunnittelu ja hallinta lentoasemien ympäristössä.

4.5

Paikallistason ilmanlaatuongelmien ratkaiseminen edellyttää kokonaisvaltaisia toimia, joilla puututaan kaikkiin päästölähteisiin niin ilmassa kuin maassa, sekä toimintaan — kuten teollisuuteen ja maantieliikenteeseen — joka ei suoraan ole yhteydessä lentoliikenteeseen mutta joka liittyy lentokenttäpalvelujen tuottamiseen. Lentoasemien ja raideliikenneverkon välisiä yhteyksiä tulisi kannustaa, ja luoda näin ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoja matkustaa lentoasemalle. Linja-auto- ja junaliikenneverkkojen kehittäminen on tässä yhteydessä myös tärkeää. Lentoasemien tulisi kannustaa ympäristöystävällisten ajoneuvojen käyttöön soveltamalla niihin pysäköintialueillaan edullisempaa hinnoittelua sekä antamalla niille etusija pysäköintipaikkoja osoitettaessa. Vähimmäisvaatimuksena tulisi olla, että lentoasemien maakalusto toimii puhtaammalla energialla, kuten kaasulla tai sähköllä. Nykyisin eräät ajoneuvotyypit toimivat sähköakulla, ja toiminnallisista erityisvaatimuksista riippuen tätä tekniikkaa tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää yhä enemmän. Henkilöstön matkat lentoasemille ja takaisin saattavat lisätä ajoneuvoliikennettä huomattavasti. Tulisikin kannustaa vaihtoehtoja, kuten henkilöstön bussikuljetusten järjestämistä, auton yhteiskäyttöä, porrastettuja työvuoroja ruuhka-aikojen välttämiseksi sekä — jos mahdollista — lentoaseman henkilöstön pyöräilyä.

4.6

Viimeisten 15 vuoden aikana tekniikan edistyminen on lähes poistanut näkyvän savun ja hiilivedyt, ja ilma-alusten moottoreista peräisin olevat typen oksidit ovat asteittain vähentyneet puolella. Uudella moottoritekniikalla typpipäästöjä pyritään edelleen vähentämään vuoteen 2020 mennessä 80 prosenttia.

4.7

Parhaillaan kehitetään polttoainekennojärjestelmiä, joilla voitaisiin korvata ilma-alusten apumoottorit ja näin vähentää päästöjä aina 75 prosenttia yksikköä kohti.

4.8

Lentoasemat ja lentoyhtiöt ovat sitoutuneet käyttämään puhtaampaa ja tehokkaampaa maakalustoa ja puhtaampia ja tehokkaampia ajoneuvoja. Lisäksi ne vaativat valtio- ja paikallistason viranomaisia järjestämään entistä ympäristöystävällisempiä lentoasemayhteyksiä, kuten juna- ja metroyhteyksiä.

4.9

Maassa ollessaan ilma-alus yleensä käyttää yhtä moottoriaan tuottaakseen sähköä alukseen.

5.1

Ilmailun osuus fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvista hiilidioksidipäästöistä Euroopassa on noin kahdesta neljään prosenttia. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ennusteiden mukaan osuus saattaa vuoteen 2050 mennessä nousta noin viiteen prosenttiin tai sen yli. On myös muistettava, että ilmailun päästöjen kasvu saattaa mitätöidä vuoteen 2012 mennessä yli neljänneksen ympäristötoimista, joita EU toteuttaa Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansainvälisen toimenpidesopimuksen aikaansaaminen näyttää hankalalta. Ehdotetun direktiivin avulla on tarkoitus tarjota globaali toimintamalli, ja se onkin ainoa tällaisen mahdollisuuden tarjoava aloite.

5.2

Ilmailun aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä 80 prosenttia liittyy matkustajaliikenteeseen ja pituudeltaan yli 1 500 kilometrin (900 mailin) matkoihin, joille ei käytännössä ole vaihtoehtoja.

5.3

Ilmailuala on sitoutunut tutkimaan aktiivisesti vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten nestemäisiksi biopolttoaineiksi muutetun biomassan, asteittaista käyttöönottoa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

5.4

Tekniikan kehitystä, infrastruktuurin parantamista ja lentoasemien hyviä toimintakäytänteitä pidetään nykyisin asianmukaisten markkinaperusteisten keinojen ohella tehokkaimpina ja kustannustehokkaimpina välineinä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

5.5

Lentoasemat tarvitsevat kansainvälisiä standardeja ja yleisiä toimintatapoja, eivät tapauskohtaisia eikä lyhytnäköisiä toimia.

5.6

Lentoaseman suunnittelu saattaa edistää päästöjen alentamista, etenkin rullausteiden ja laiturien uudelleensuunnittelu ruuhkien vähentämiseksi kiitoradalla. Lentoasemarakennuksen suunnittelussa tulisi minimoida lämmityksen ja ilmanvaihdon edellyttämä energiantarve, harkita mahdollisuuksien mukaan aurinkopaneelien käyttöä ja käyttää maksimaalisesti luonnonvaloa ja auringonlämpöä, hyödyntää sähkön ja lämmön yhteistuotantojärjestelmiä sekä lämmönsiirtojärjestelmiä, rakentaa sadeveden keruujärjestelmiä sadeveden käyttämiseksi käymälöissä, ilma-alusten puhdistuksessa jne. Lentoasemarakennuksen lämpötilaa tulisi valvoa tehokkaasti liiallisesta lämmityksestä tai jäähdytyksestä johtuvan energiantuhlauksen vähentämiseksi.

5.7

Lentoasematoimintojen hallinnoinnissa tulisi pyrkiä matkustajien tuottamien jätteiden vähentämiseen tehostamalla kierrätystä. Lentoasemien tulisi valvoa kierrätystä suoraan tai sisällyttää se lentoyhtiöiden ja muiden keskeisten palveluntarjoajien kanssa tehtyihin palvelutasosopimuksiin.

5.8

Direktiivillä ilmailualan toimintojen sisällyttämisestä yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (3) voidaan epäilemättä lisätä suuren yleisön tietoisuutta, tarjota huomattavia uusia resursseja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja auttaa ilmailualaa sisäistämään ne ulkoiset ympäristökustannukset, joihin sen ei tähän mennessä ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Hiilidioksidihinnan taso ja epävakaus huomioon ottaen sillä tuskin on merkittävää vaikutusta lentoliikenteen ja päästöjen jatkuvaan kasvuun.

6.1

Lentoasemien ympäristövaikutusten käsitteleminen ennakoivasti, oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti edellyttää kansainvälisten elinten, hallitusten ja teollisuuden sidosryhmien täysimittaista yhteistyötä ja yhteisymmärrystä.

6.2

Päästöjä on vähennettävä järjestelmällisen lähestymistavan avulla. Ehdottomasti ensisijaista on turvallisuus, ja lisäksi on otettava huomioon kaikki osatekijät, mukaan luettuina lentokoneen rungon ja moottorin suunnittelu ja toiminnot, kompromissit, vaihtoehtoiset polttoaineet, maapalvelut, lentoaseman kapasiteetti ja lentoliikenteen hallinta.

6.3

Ensisijaisena toimena on pikaisesti vahvistettava lentoasemien ympäristönsuojelua koskevat pitkän aikavälin tavoitteet, jotka perustuvat luottaviin ja varmennettaviin tietoihin ja vaatimuksiin. Kyseisissä tavoitteissa tulisi ottaa huomioon kaikki lentoasemien toimintaan liittyvät näkökohdat (kuten lentoliikenne, rakennukset ja tuloliittymät).

6.4

Lentoasemien tulevan suunnittelun keskeisenä lähtökohtana tulisi olla sellaisen uuden lentoasemainfrastruktuurin luominen, jonka avulla voidaan vähentää polttoaineenkulutusta ennen nousua ja laskeutumisen jälkeen. Erilaisia aloitteita tulisi tutkia edelleen, ja ne tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Tällaisia aloitteita ovat esimerkiksi suurien lentoasemien odotusalueet (holding grids), joille kaupalliset ilma-alukset voitaisiin hinata moottorit sammutettuina ennen lentoonlähtöä tarkoituksena käynnistää moottorit vasta noin kymmenen minuuttia ennen nousua.

6.5

Tulisi soveltaa jatkuvan liu'un CDA-menetelmää, jossa ilma-alus aloittaa laskeutumisen hyvin korkealta ja liukuu jatkuvasti alaspäin, sillä näin kulutetaan asteittaiseen laskeutumiseen verrattuna huomattavasti vähemmän polttoainetta. Jatkuva liuku tarkoittaa sitä, että ilma-alus laskeutuu tehokkaammalla nopeudella, mikä vähentää polttoaineenkulutusta.

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/43

1.1

ETSK katsoo, että suuntaviivaluonnoksen rakenne ja nykyinen sanamuoto ovat enimmäkseen kannatettavia. Komitea panee kuitenkin merkille, että linjaliikennettä ja hakurahtia (pooleja) käsittelevissä osioissa tietoja ei ole esitetty keskenään yhtä seikkaperäisesti. Linjaliikenteen tietojenvaihtoa käsitellään jokseenkin yksityiskohtaisesti. Osio vaikuttaa suhteellisen hyödylliseltä, koska siinä kuvataan ja tulkitaan asiaan liittyvää keskeistä oikeuskäytäntöä ja päätöksentekoa. Suuntaviivaluonnos tuntuu linjaliikennepalveluiden osalta kaiken kaikkiaan selkeältä, ja suuntaviivojen lähtökohtana on nykyinen oikeuskäytäntö sekä alan toimijoiden kanssa käydyt pitkälliset ja perinpohjaiset keskustelut. Toisaalta ylipäätään hakurahtipalveluita ja erityisesti hakurahtipooleja käsittelevät osiot eivät ole yhtä seikkaperäisiä. ETSK olettaa yksityiskohtien puutteen johtuvan suureksi osaksi siitä, ettei hakurahtialalla eikä hakurahtipoolien alalla ole oikeuskäytäntöä eikä asianomaisilla (kilpailu)viranomaisilla kokemusta — Euroopan komissio mukaan luettuna –, koska rahtaajat eivät vielä ole tehneet virallisia valituksia.

1.2

Samaan tapaan kuin aiemmissa lausunnoissaan (vuonna 2004, 2006 ja 2007) ETSK toistaa EU:lle antamansa kehotuksen ryhtyä kuulemaan asianmukaisesti muita oikeudenkäyttöaloja, jotta voidaan päätellä, ovatko linjamuotoisen liikenteen nykyiset kansainväliset järjestelmät keskenään yhteensopivia. ETSK toistaa lisäksi edellä tarkoitetuissa lausunnoissa antamansa suosituksen, jonka mukaan Euroopan komission tulisi huomioida meriliikenteen kilpailusääntöjä käsitellessään puhtaasti kilpailutekijöiden lisäksi myös henkilöresursseihin liittyvät näkökohdat (eli toimenpiteiden työllisyysvaikutukset unionin merenkulkijoihin).

1.3

ETSK ehdottaa, että (luonnoksen asteella olevien) suuntaviivojen linjaliikennettä koskevaa tietoa valotettaisiin havainnollistavin esimerkein, etenkin silloin kun tietojen katsotaan olevan luonteeltaan ”historiallisia”.

1.4

Koska hakurahtia ja hakurahtipooleja käsittelevät osiot eivät edellä oletetuista syistä ole yhtä seikkaperäisiä kuin muut osiot, ETSK aprikoi, riittävätkö ne antamaan hakurahtipalveluiden (poolien) operaattoreille tarvittavaa ohjeistusta, jonka turvin ne voivat omaehtoisesti arvioida tekemiään yhteistyösopimuksia. Tietyt hakurahtia (pooleja) käsittelevät suuntaviivaluonnoksen osiot kaivannevat jonkinasteista selvennystä. Koska konsortioita koskeva asetus on nykyisellään rajattu erityisesti kattamaan konttiliikenne, lienee niin ikään syytä harkita asetuksen soveltamisalan laajentamista kattamaan myös globaalien merenkulkumarkkinoiden muut keskeiset osa-alueet.

1.5

ETSK painottaa sitä, etteivät merenkulkualan poolit ole enemmistönä hakurahtimarkkinoilla. Ehdottomasti suurinta osaa hakurahtialusten palveluista hoitavat lukuisat pienet tai keskisuuret yritykset, jotka kilpailevat keskenään rahdista. Tämän vuoksi ETSK on edelleen sitä mieltä, että suuntaviivoissa on erityisesti selkiytettävä tätä kohtaa. Lisäksi Euroopan komission olisi pitänyt antaa myös enemmän ohjeistusta vähimmäisvaatimusten soveltamisesta sellaisiin pooleihin, jotka ovat liian pieniä vaikuttaakseen tuntuvasti markkinasegmenttiinsä.

1.6

On pettymys, että hakurahtipooleille annettu ohjeistus ei täysin vastaa kysymyksiin, jotka aiheuttavat epävarmuutta ja jopa huolta hakurahtipoolien toimijoiden keskuudessa. ETSK yhtyy suuntaviivaluonnoksesta pääteltävissä olevaan havaintoon, jonka mukaan hakurahtipoolit eivät sinänsä ole EY:n kilpailulainsäädännön vastaisia. Komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota antamaan suuntaviivojen lopullisessa versiossa yksityiskohtaisemmat ohjeet perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta hakurahtipooleihin, jotta niille tarjotaan omaehtoisten arviointien edellyttämät välineet.

1.7

Huomionarvoista on, ettei suuntaviivaluonnoksessa määritellä, mitä ”hakurahdilla” tarkoitetaan. Niinpä ei ole selvää, sovelletaanko suuntaviivoja myös matkustajalaivaliikenteeseen ja/tai erityismerenkulkuun. Tämänkin kohdan selkiyttämistä lienee aiheellista harkita.

1.8

ETSK ehdottaa lisäksi, että suuntaviivojen hakurahtiosiossa selvennetään, ettei laivameklarin toimenkuva eroa olennaisesti poolin toimitusjohtajan toimenkuvasta hinnoista sovittaessa. Hakurahtimarkkinoiden kilpailu perustuu tarjontaan ja kysyntään myös silloin, kun niillä toimii hakurahtipooleja. Toisin sanoen hinnoista päättävät hintaneuvotteluosapuolet, ja hinnanmuodostus perustuu tarjontaan ja kysyntään. Pelkästään se, että poolin toimitusjohtaja sopii rahtaajan kanssa poolin aluksen käytöstä maksettavasta hinnasta, ei siis ole vakavimpiin rajoituksiin kuuluvaa ”hinnasta sopimista”.

2.1

Euroopan komissio julkaisi 13. syyskuuta 2007 kauan odotetun luonnoksensa suuntaviivoiksi EY:n kilpailusääntöjen soveltamisesta meriliikennepalveluihin. Suuntaviivoja sovelletaan niihin meriliikennepalveluiden yhteistyösopimusten osa-alueisiin, joita kabotaasi-, linja- ja hakurahtipalveluihin sovellettavassa asetuksessa 1419/2006 säädetyt muutokset koskevat välittömästi. Suuntaviivojen tarkoituksena on ohjeistaa meriliikenneyhtiöitä ja auttaa niitä arvioimaan omaehtoisesti yhteistyösopimuksia, joiden osapuolina ne ovat. Suuntaviivojen avulla asianomaisten yhtiöiden olisi siis kyettävä päättelemään, ovatko niiden yhteistyösopimukset yhteensopivia EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan kanssa. Suuntaviivat ovat voimassa aluksi viiden vuoden ajan.

2.2

Ehdotettujen suuntaviivojen tarkoituksena on etenkin valottaa ehtoja, joiden mukaisesti linjaoperaattorit voivat laillisesti vaihtaa rahtitietoja ja hakurahtioperaattorit voivat järjestäytyä pooleiksi. Tätä varten on asetettu monimutkainen joukko parametreja. (Luonnoksen asteella olevien) suuntaviivojen todellista käytännön lisäarvoa on kuitenkin arvioitava myöhemmin tarkastelemalla esimerkiksi sitä, annetaanko (ehdotetuissa) suuntaviivoissa riittävästi ohjeistusta, jotta operaattorit pystyvät päättelemään aiotun markkinakäyttäytymisensä lainmukaisuuden.

3.1

Linjaliikenteen osalta suuntaviivaluonnoksessa käsitellään sitä, miten linjaoperaattoreiden on sallittua vaihtaa keskenään tietoja markkinoista. Lisäksi asiakirjassa vahvistetaan jo tiedossa oleva tosiasia eli se, että linjakonferenssitoiminta EU:n satamiin ja/tai satamista lakkautetaan 18. lokakuuta 2008 alkaen. Vaikka tiettyjä yksityiskohtia on hiottava, luonnostellut suuntaviivat antanevat linjaliikennealalle mahdollisuuden tietojenvaihtoon, jota alan moitteeton toiminta edellyttää.

3.2

EU:n satamiin ja/tai satamista operoivien linjaliikennepalveluita tarjoavien liikenteenharjoittajien on 18. lokakuuta 2008 lähtien lopetettava kaikki kilpailun vastaiset linjakonferenssit riippumatta siitä, onko toiminta muiden kansainvälisten oikeudenkäyttöalojen mukaan sallittua. ETSK toteaa toistamiseen, että maailmanlaajuisesti toimivien liikenteenharjoittajien on vaikea varmistaa, ettei EU:ssa lainvastainen linjakonferenssitoiminta vaikuta tuntuvasti EU:n markkinoihin.

3.3

Linjaliikennettä käsiteltäessä keskitytään tietojenvaihtojärjestelmiin. Linjaliikenneyhtiöille on annettu jonkin verran vapautta vaihtaa tietoja. Tärkeisiin seikkoihin kuuluvat markkinoiden rakenne, vaihdettavien tietojen luonne, tietojen ikä ja tietojenvaihdon tiheys. Keskipisteenä ovat aivan oikein tulevaisuuteen liittyvien tietojen vaihto, etenkin kapasiteettiennusteet ja hintaindeksit. Kapasiteettiennusteet näyttävät suoralta kädeltä aina olevan todennäköisesti lainvastaisia. ETSK toteaa, että tietojenvaihdon vaikutuksia on harkittava tapauskohtaisesti.

3.4

Hintaindeksien osalta aggregoituihin tietoihin perustuva hintaindeksi ei todennäköisesti riko lakia edellyttäen, ettei tietoja voida eritellä siten, että yritykset pystyvät suoraan tai epäsuorasti tunnistamaan kilpailijoidensa kilpailustrategiat. Aggregaatiotaso, tietojen ”historiallisuus” tai ”ajankohtaisuus” sekä julkaisemistiheys olisi arvioitava, mutta suuntaviivaluonnoksessa ei ole erityistä mainintaa siitä, miten tärkeinä näitä tekijöitä olisi pidettävä.

3.5

Suuntaviivoihin ei sisälly yhtäkään todella uutta linjaliikennepalveluihin liittyvää seikkaa, vaan niissä toistetaan Euroopan komission ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen aiemmin esittämät yleiset kriteerit.

3.6

Samaan tapaan kuin edellä mainituissa aiemmissa lausunnoissaan (1) ETSK toistaa EU:lle antamansa kehotuksen ryhtyä kuulemaan asianmukaisesti muita oikeudenkäyttöaloja, jotta voidaan päätellä, ovatko linjamuotoisen liikenteen nykyiset kansainväliset järjestelmät keskenään yhteensopivia. ETSK toistaa lisäksi samaisissa lausunnoissa antamansa suosituksen, jonka mukaan Euroopan komission tulisi huomioida meriliikenteen kilpailusääntöjä käsitellessään puhtaasti kilpailutekijöiden lisäksi myös henkilöresursseihin liittyvät näkökohdat (eli toimenpiteiden työllisyysvaikutukset unionin merenkulkijoihin).

3.7

Hakurahtipalvelut ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia ja varsin kilpailtuja. Ne täyttävät monet täydellisen kilpailumallin erityispiirteet. Hyödykkeet ovat homogeenisia, ja aloituskustannukset ovat yleensä hyvin alhaiset. Liiketoimista kilpailevat monet yritykset, ja eri aluskoot ja -tyypit ovat markkinaolosuhteista riippuen keskenään korvattavissa. Tiedonkulku tekee markkinoista myös hyvin avoimet. Liiketoimintaa harjoitetaan pääasiassa matkarahtisopimusten, peräkkäisiä matkoja koskevien rahtisopimusten, rahtaussopimusten tai aikarahtisopimusten pohjalta. Hakurahtimarkkinoiden rahtimaksut ovat erittäin häilyviä markkinaolosuhteista riippuen. Hakurahtimarkkinat pystyvät vastaamaan nopeasti markkinoiden kehitykseen ja rahtaajien tarpeisiin. (2)

3.8

Hakurahtiliikenteen kaikilla osa-alueilla toimii rahtauspooleja. ”Pooli” käsittää useita eri omistajille kuuluvia samantyyppisiä aluksia, joilla liikennöintiä hallinnoidaan keskitetysti. Poolin toimitusjohtaja hallinnoi aluksia yhtenä tasapäisenä laivastoyksikkönä, kerää alusten tulot ja jakaa ne edeltä sovitun painotusjärjestelmän mukaisesti. Aluksen omistajan tehtävänä on pelkästään huolehtia aluksen merikelpoisuudesta ja teknisestä toiminnasta. Pooleja muodostetaan tavallisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin niitä muodostetaan siksi, että poolin jäsenet voivat tuottaa palveluita, joiden taso vastaa poolien suurimpien asiakkaiden lisääntyviä vaatimuksia. Toiseksi poolit pyrkivät tehostamaan liikennettä erityisinvestoinnein ja lisäämällä alusten käyttöastetta. Poolit toimivat tarjontaan ja kysyntään perustuvassa ympäristössä, jossa sopimukset tehdään tarjouskilpailujen perusteella, hinnat määräytyvät suurelta osin spotmarkkinoilla, ostajat ovat kooltaan suuria ja pitkälle kehittyneitä yrityksiä ja välittäjillä on poikkeuksellisen laaja näkemys kulloisestakin rahtitonnistosta ja -ehdoista.

3.9

ETSK painottaa sitä, etteivät merenkulkualan poolit ole enemmistönä hakurahtimarkkinoilla. Ehdottomasti suurinta osaa hakurahtialusliikenteestä hoitavat lukuisat pienet tai keskisuuret yritykset, jotka kilpailevat keskenään rahdista. Tämän vuoksi ETSK on edelleen sitä mieltä, että suuntaviivoissa on erityisesti selkiytettävä tätä kohtaa.

3.10

ETSK panee merkille, että hakurahtipalvelut samoin kuin hakurahtipoolit ovat aina olleet EY:n kilpailulainsäädännön alaisia, toisin sanoen kauan ennen kuin Euroopan komissiolle annettiin asetuksella 1419/2006 kyseisiä palveluita koskevat toimeenpanovaltuudet. Kyseisenä ajanjaksona rahtaajat eivät kuitenkaan ole tehneet alasta virallisia valituksia, eikä alaa koskevaa oikeuskäytäntöä ole. ETSK olettaa, että juuri oikeuskäytännön ja siis keskeisten (kilpailu)viranomaisten — Euroopan komissio mukaan luettuna — kokemuksen puute selittää sen, miksi hakurahtia (pooleja) käsittelevät suuntaviivaluonnoksen osiot eivät ole yhtä seikkaperäisiä kuin linjaliikennettä käsittelevät osuudet. Huomionarvoista on myös se, ettei suuntaviivaluonnoksessa määritellä, mitä ”hakurahdilla” tarkoitetaan. Niinpä ei ole selvää, sovelletaanko suuntaviivoja myös matkustajalaivaliikenteeseen ja/tai erityismerenkulkuun. Lienee aiheellista harkita kohdan selkiyttämistä.

3.11

Suuntaviivaluonnoksessa ei oteta riittävässä määrin huomioon hakurahtisektorin erityispiirteitä, vaan luonnoksessa näytetään seurailevan alakohtaisesti erittelemättömiä horisontaalisen yhteistyön suuntaviivoja. Merenkulkualan poolien on tyydyttävä suuntaviivoihin, joita sovelletaan myös muihin elinkeinoelämän sektoreihin, varmistettaessa, etteivät poolit estä vapaata kilpailua tai käyttäydy kartellinomaisesti.

3.12

Ehdotetut suuntaviivat ovat melko yleisluonteisia, eivätkä ne anna täsmällistä oikeusvarmuutta. Niissä ei todeta nimenomaisesti, että merenkulkualan poolit eivät sovi yhteen EY:n kilpailulainsäädännön kanssa, mutta niissä ei myöskään anneta ohjeistusta siitä, milloin näin mahdollisesti on.

3.13

Suuntaviivaluonnoksen tärkeimmässä osiossa käsitellään merenkulkualan poolien arviointia ja luokitusta. Lähtökohtana on huomio, jonka mukaan poolit yleensä sisältävät yhteismarkkinointia ja eriasteisia yhteistuotannon piirteitä.

3.14

Merkityksellisiä markkinoita määriteltäessä ETSK on edelleen sitä mieltä, että suuntaviivoissa olisi otettava nykyistä paremmin huomioon se tosiseikka, että sekä hakurahtipalveluiden kysynnässä että tarjonnassa on huomattavasti korvattavuutta tai vaihdettavuutta (esimerkiksi alustyypit, aluskoko, kuljetussopimusten tyypit ja maantieteelliset markkinat). Mikäli poolin on laadittava itsestään arvio, markkinaosuuksia ei voida määritellä sopimuskohtaisesti, vaan niitä on arvioitava tietyn ajanjakson perspektiivistä.

3.15

ETSK katsoo, että merenkulkualan poolien markkinaosuuksien merkityksellisyys ja määritelmät on esitettävä nykyistä paremmin, samoin kuin liiketoimien ja alustyyppien ”korvaaminen”. Komitea toteaa, ettei merkityksellisten markkinoiden määrittelystä ole annettu käytännön ohjeistusta. Markkinaosuudet voivat kuitenkin vaihdella suuresti riippuen siitä, minkä menetelmän mukaisesti ne määritellään.

3.16

Arvioitaessa hakurahtialusten poolisopimuksia perustamissopimuksen 81 artiklan valossa olisi korostettava, että poolin toimitusjohtaja vastaa pooliin kuuluvien alusten operatiivisesta ja kaupallisesta hallinnoinnista ja siis tarjoaa yksittäisen poolin välityksellä yhteistuotetta. Alusten kilpailuttaminen markkinoilla liittyy siis itse asiassa poolin toimitusjohtajan toimenkuvaan, jonka mukaisesti hän hallinnoi tarjottavaa palvelua. Alusten omistajat ovat puolestaan edelleen vastuussa aluksen merikelpoisuudesta ja puhtaasti teknisestä toiminnasta. Poolit tarjoavat yhteisesti ”tuotettua” palvelua, joka on tulosta osapuolten toimien huomattavasta yhdentämisestä. (3) Poolisopimuksia olisikin arvioitava samoin perustein kuin muita yhteistuotannon muotoja tai erikoistumissopimuksia.

3.17

ETSK on edelleen sitä mieltä, että viittaukset ”hinnoista sopimiseen” poolin toiminnalle ominaisena piirteenä (ja siis vakavimpana kilpailurajoituksena) eivät ole suuntaviivoissa puolustettavissa sillä perusteella, että poolin toimitusjohtajan ja asiakkaan sopima hinta on kiinteä osa tarjottavaa palvelua ja poolin aluksen käytöstä maksettavasta hinnasta on neuvoteltu tarjousprosessin aikana.

3.18

ETSK katsoo, että poolisopimusten tarkoitusperän ja keskeiset ominaispiirteet huomioon ottaen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt neljä ehtoa täyttyvät ja pooleille olisi myönnettävä poikkeus kilpailusäännöistä. Näkemystä puoltaa se, että poolit perustettiin vastaamaan rahtaajien tarpeita ja vaatimuksia ja ne ovat toimineet vuosikymmenten ajan ilman, että niistä on tehty valituksia.

3.19

ETSK esittää toivomuksen, että Euroopan komissio tarkistaa jatkuvasti suuntaviivoja karttuneen kokemuksen pohjalta ja antaa tarvittaessa lisäohjeistusta tai selventäviä ohjeita heti niiden valmistuttua odottamatta viisivuotiskauden päättymistä.

3.20

Komission olisi ryhdyttävä mahdollisimman pian tarkistamaan linjakonferenssien konsortioita koskevan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaa ja tarkasteltava samalla tarvetta kattaa myös muut merkitykselliset kansainvälisten merenkulkumarkkinoiden segmentit, etenkin säännöllisillä reiteillä harjoitettava säännöllinen hakurahtiliikenne, sillä useanlaista erityisrahtiliikennettä harjoitetaan juuri tässä muodossa (esimerkiksi tavanomainen jäähdytysalusliikenne, puutavarakuljetukset ja autonkuljetukseen erikoistuneet alukset sekä ro-ro-alukset).

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/47

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/47

1.1

YK on jäsenvaltioidensa nimissä tehnyt ehdotuksen kemikaalien luokittelussa, pakkaamisessa ja merkinnöissä käytettävien kriteerien ja prosessien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetusta GHS-järjestelmästä (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals). Tällä on tarkoitus tukea maailmankauppaa ja auttaa vähemmän kehittyneitä talouksia niiden pyrkimyksissä suojella työntekijöiden ja kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta.

1.2

ETSK kannattaa voimakkaasti tätä maailmanlaajuisen yhdenmukaistamisen tavoitetta sekä komission ehdottaman toimeenpanevan lainsäädännön muotoa ja oikeusperustaa ja suhtautuu myönteisesti siihen, että järjestelmän käyttöönotolle valmistajien ja toimittajien keskuudessa ehdotettu aikataulu osuu yksiin asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) mukaisen rekisteröinnin ensimmäisen merkittävän määräajan kanssa.

1.3

ETSK yhtyy myös komission arvioon, jonka mukaan EU:ssa 40 viime vuoden aikana kehitettyihin järjestelmiin tehtävät muutokset ovat kyllä välttämättömiä ja nauttivat laajaa kannatusta, mutta EU:ssa saavutettavat lyhyen aikavälin hyödyt jäävät todennäköisesti häviävän pieniksi ja kustannukset saattavat nousta korkeiksi. Tästä syystä ETSK katsoo, että alkuperäisessä vaikutustenarvioinnissa olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota näihin varsin epätavallisiin olosuhteisiin. Koska mitään merkittävää kokonaishyötyä ei ole odotettavissa, tulisi kaikkiin nykyisen lainsäädännön lisäyksiin ja muutoksiin, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä YK:n ehdotuksen täytäntöönpanemiseksi, liittää erillinen terveyttä, turvallisuutta tai taloudellisia seikkoja koskeva perustelu. Ennen muuta on pyrittävä kaikin voimin varmistamaan, ettei väistämättä pitkäksi venyvä siirtymäaika näiden kahden pitkälti samanarvoisen järjestelmän välillä heikennä nykyisiä standardeja. Keskeinen edellytys on myyntipaikalla tapahtuva valistus.

1.4

ETSK katsoo myös, että koska aikataulu on hyvin tiukka ja käynnistyskustannukset on pidettävä kohtuullisina, ehdotuksessa ja sen välittömässä toimeenpanossa on joustovaraa. On kestänyt vuosia kehittää nykyinen järjestelmä sellaiseksi, että se suojelee asianmukaisesti työntekijöiden ja kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta koko EU:n alueella, ja näin tullee käymään myös uuden maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun järjestelmän kohdalla. Keskeisen tärkeää on kuitenkin, että sekä YK:ssa että komissiossa varataan riittävän pitkän aikavälin resursseja, jotta varmistetaan yhdenmukaistamisprosessin jatkuminen — sekä sen laajentaminen viime kädessä myös laajalti kaupattavien tuotteiden luokitteluun ja merkintöihin eikä vain näiden luokittelujen perusteisiin.

1.5

ETSK panee huolestuneena merkille, että tämä ehdotus sinänsä ja yhdessä REACHin kaltaisten äskettäisten ehdotusten sekä niihin liittyvien monien muiden EU:n lainsäädännön säädösten kanssa on hyvin laaja ja että nyt tarpeellisiksi katsottujen ohjeiden määrä kasvaa jatkuvasti. Uudenlainen lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä, jos halutaan välttää Euroopan teollisuuden (lainsäädännön seuranta- ja muutosprosesseista puhumattakaan) peruuttamaton vahingoittuminen. Ei yksinkertaisesti ole realistista olettaa, että kaikki toimijat pienimpien PK-yritysten omistajista jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yleensä suurehkoihin vastuullisten virkamiesten ryhmiin tukeutuisivat pelkästään näitä aiheita käsitellessään rutiininomaisesti yli 20 000-sivuiseen keskenään kytköksissä olevaan asiakirja-aineistoon. On löydettävä parempi keino.

1.6

Samassa kohdassa ETSK pahoittelee keskeisten määritelmien puuttumista ja etenkin erityisen toksikologisen merkityksen omaavan sanan ”valmiste” korvaamista sanalla ”seos”, jolla ei ole tällaista merkitystä. Se, että substantiivilla ”kemikaali” tai adjektiivilla ”kemiallinen” ei vieläkään ole EU:ssa vahvistettua yhteistä määritelmää, aiheuttaa jatkuvasti hämmennystä työntekijöiden, kuluttajien, yritysjohtajien ja lainsäätäjien keskuudessa. Nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen on tarkoitus olla sisällöltään neutraali ja ristiriidaton. Se tarjoaa hyvän tilaisuuden korjata yksityiskohdissa havaittuja virheitä, kuten jo nyt tehdään teknisissä liitteissä. Olisi myös pikimmiten annettava vakiomääritelmät, joita käytetään kaikessa asiaan liittyvässä lainsäädännössä. Tuloksena olisi oltava avaintermien sanasto kaikilla kielillä. Sanastossa olisi yksilöitävä samaa merkitsevät termit (oletettavasti ”kemikaali”, ”kemiallinen aine” ja ”aine”) sekä merkitykseltään toisistaan poikkeavat tai toisiinsa liittymättömät termit (esimerkiksi ”artikkeli” ja ”tuote”). Lisäksi olisi yksilöitävä kulttuuriset sekaannukset ja mielleyhtymät, joita esiintyy eräissä kielissä sanojen ”aineet” (kun tarkoitetaan huumeita, alkoholia tai tupakkaa) ja ”kemikaalit” (kun viitataan terrorismiin tai muuhun laittomaan toimintaan) käytön yhteydessä, ja tällaiset sekaannukset olisi pyrittävä välttämään.

1.7

ETSK toteaa myös, että liialliseen luokitteluun ja liiallisiin merkintöihin liittyy kaksinkertainen vaara, joka saattaa vähentää selvästi tärkeiden varoitusten vaikutuksia. Lisäksi on vaarallista käyttää merkintöjä työntekijöiden ja kuluttajien ainoana tiedonlähteenä. Merkintöjen on tietysti sisällettävä tärkeimmät tiedot. Myös linkit muihin helposti saatavilla oleviin tietolähteisiin ovat tärkeitä. Internetin-ostojen lisääntyminen sekä erityistuotteiden etujen ja riskien entistä yleisempi tutkiminen verkossa osoittavat, että tätä kysymystä on vielä selvitettävä lisää. Pitkät luettelot monimutkaisten seosten aineosien standardoiduista ja oudoista nimistä eivät juuri palvele pelastushenkilöstön ja myrkytyskeskusten tarpeita. Merkinnät yleisestä vaarallisuudesta ja ensiapuohjeet sekä ympärivuorokautisen neuvontakeskuksen yhteystiedot tarjoavat kaikille asianosaisille parhaan turvan. Erityisissä tilanteissa, joihin liittyy suojattua valmistusteknologiaa, tällaisella toimintatavalla suojellaan nykyisen lainsäädännön tapaan myös valmistajaa.

1.8

ETSK toteaa, että tieteellistä tutkimusta tai yritysten T&K-toimintaa varten laboratorioiden välillä siirrettäviä, usein hyvin pieniä ainemääriä varten ei ole ehdotettu omaa merkintää. Tällainen merkintä voitaisiin helposti lisätä YK:n ehdottamaan merkintävalikoimaan, ja se olisi parempi vaihtoehto kuin nyt ehdotettu äärimmäisen rajoittava, suhteeton ja kallis poikkeus.

1.9

Lopuksi ETSK huomauttaa, että tarve tarkistaa eri lainkäyttöalueilla ympäri maailman käytettävien tietojen ja niillä tehtyjen päätösten laatua tulee kasvamaan. Paine sopia yhteisesti luokittelun tuloksista eikä vain niiden perusteista ja niihin johtavista prosesseista tulee epäilemättä kasvamaan. Tällainen maailmanlaajuinen tarve sekä hyöty onkin varsin helppo ymmärtää.

2.1

Käsillä olevalla ehdotuksella on tarkoitus mukauttaa nykyinen EU:n lainsäädäntö äskettäin hyväksyttyyn YK:n malliin ”maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetusta järjestelmästä”, joka koskee ”vaarallisiksi” määriteltyjen ja vaihtelevasti ”kemikaaleiksi”, ”aineiksi”, ”seoksiksi” tai ”valmisteiksi” kutsuttujen raaka-aineiden, välituotteiden ja lopputuotteiden luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista. Ehdotetulla asetuksella korvataan vuodelta 1967 peräisin oleva yhteisön lainsäädäntö. Monia muita direktiivejä ja asetuksia, muun muassa nykyisin sovellettavaa asetusta (EY) N:o 1907/2006 (REACH), on sen myötä tarpeen muuttaa. EU:ssa ilmenevien pidemmän aikavälin vaikutusten on tarkoitus olla myönteisiä, mikäli kustannukset pystytään pitämään kurissa ja eräät varsin vähäiset hyödyt toteutuvat. Ehdotetun asetuksen tulisi yleisesti helpottaa maailmankauppaa ja säilyttää samalla ihmisen terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso.

2.2

Korvattava 40 vuotta vanha direktiivi on vaarallisia aineita koskeva direktiivi 67/548/ETY. Sitä pidetään yleisesti ensimmäisenä yleiseurooppalaisena ”kemikaalisäädöksenä”, jolla pyrittiin erityisesti parantamaan työntekijöiden turvallisuutta. Direktiivi sekä monet sitä muuttavat direktiivit ja sen mukautukset tekniseen edistykseen tarjoavat valmistajille ja markkinoijille, työntekijöille, jakelijoille ja kuluttajille EU:ssa ja sen ulkopuolella yhdenmukaistetun järjestelmän ”vaarallisten aineiden” luokitteluun. Luokittelussa hyödynnetään sovittuja päätepisteitä ja vaarakriteereitä mittaavia vahvistettuja kokeita. Järjestelmä mahdollistaa myös kyseisten aineiden asianmukaiset merkinnät käyttämällä rajallista määrää varoitusmerkkejä ja vakiomuotoisia lausekkeita, joilla yksilöidään mahdolliset riskit ja annetaan turvallista käyttöä koskevia suosituksia, sekä aineiden pakkaamiseen säännöllisten käyttäjien ja vaaralle alttiiden ryhmien, etenkin pienten lasten, suojelemiseksi.

2.3

Kaksikymmentäyksi vuotta direktiivin 67/548/ETY hyväksymisen jälkeen prosessia laajennettiin vaarallisia valmisteita koskevalla direktiivillä 88/379/ETY kattamaan ”aineiden” (suhteellisen rajallinen luettelo ”alkuaineista ja niiden yhdisteistä”) sijasta teoreettisesti katsottuna loputtoman määrän ”valmisteita” (”kahdesta tai useammasta aineesta koostuvat seokset”). Koska ymmärrettiin, että eläinkokeet eivät ole toivottavia tai niitä on tässä mitassa mahdoton käyttää, direktiivillä otettiin ensi kertaa yhteisön lainsäädännössä käyttöön ainesosien tunnettujen tai määriteltävissä olevien vaarojen ja lopullisen seoksen todennäköisimmän vaaran välinen teoreettinen suhde. Sitä voitiin käyttää valmisteen luokitukseen, merkintöihin ja pakkaamiseen tarvitsematta tehdä lisäkokeita.

2.4

Koska ylivoimaisesti suurin osa kuluttajille myytävistä tuotteista on ”valmisteita” (tai jopa ”esineitä”), tämä oli merkittävä askel varmistettaessa kuluttajien turvallisuus sellaisten tuotteiden osalta, joita ei jo ole säädelty tiukemmilla erillisdirektiiveillä, kuten torjunta-aineiden, pesuaineiden tai kosmetiikan myyntiä koskevilla direktiiveillä. Vuoden 1988 direktiiviä muutettiin huomattavasti vuonna 1999 direktiivillä 1999/45/EY.

2.5

Edellä mainitut direktiivit sekä niitä tukeva käyttöturvallisuustiedotteita koskeva direktiivi 91/155/ETY, jota myös on sittemmin muutettu, ovat monien vuosien ajan toimineet työntekijöiden ja kuluttajien suojelun kulmakivinä koko EU:n alueella. Ne ovat yhteydessä ja vaikuttavat lähes kaikkeen muuhun terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojeluun tähtäävään EU:n lainsäädäntöön. Tarvitaan jatkuvaa ajantasaistamista, jolla otetaan huomioon soveltamisalassa, valmistusteknologiassa ja tutkimusmenetelmissä, tuotteiden saatavuudessa ja mahdollisissa käyttötarkoituksissa tapahtuvat muutokset sekä uusin tieteellinen tietämys kaikkien näiden tekijöiden seurauksista ja epätoivottujen vaikutusten lieventämisestä.

2.6

Yhtä tärkeää on, että näiden direktiivien tarkoituksena on ”sisämarkkinatavoitteiden” saavuttaminen pyrkimällä luomaan EU:hun asianomaisten eri tuotteiden yhtenäismarkkinat. Tuotteita, ovat ne sitten raaka-aineita, synteettisiä tai luonnontuotteita, välituotteita tai jätteitä, lopputuotteita tai esineitä, voidaan turvallisesti tuoda jäsenvaltioihin ja niillä voidaan käydä kauppaa jäsenvaltioiden välillä, jos ne ovat näiden ja muiden asianomaisten EU:n säädösten mukaisia.

2.7

Vuonna 2001 komissio julkaisi valkoisen kirjan ”Tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskeva strategia”. Tästä alkanut prosessi huipentui viime vuonna hyväksyttyyn ”kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyitä ja rajoituksia” koskevaan asetukseen (EY) 1907/2006, joka tunnetaan myös REACH-asetuksena. Samaan aikaan hyväksyttiin ja julkaistiin täydentävä direktiivi 2006/121/EY, jolla tehtiin lisämuutoksia direktiiviin 67/548/ETY näiden kahden säädöksen yhdenmukaistamiseksi. Tämä prosessi jatkuu luultavasti edelleen, kun saadaan lisää tietoa tai kun lainsäädäntötarpeet muuttuvat.

2.8

Kaikki edellä esitetty viittaa ja vaikuttaa tiettyjen tuotteiden valmistukseen, jakeluun ja markkinointiin EU:n alueella sekä niiden kauppaan EU:n ja sen tuonti- ja vientikumppanien välillä. Samana aikana on kehittynyt samankaltaisia, joskaan ei täysin identtisiä järjestelmiä eri puolilla maailmaa myös monissa muissa talouksissa, joiden kanssa EU:lla on säännölliset kauppasuhteet EU:n alueella ja sen ulkopuolella kotipaikkaansa pitävien lukuisten suurten, keskikokoisten ja pienten yritysten välityksellä.

2.9

Lukuisat muut maat, joiden talous ja/tai oikeudelliset rakenteet ovat yleensä jokseenkin kehittymättömät, ovat ymmärtäneet, että tällaista ”vaarallisten aineiden” luokitus-, merkintä- ja pakkaamisjärjestelmää tarvitaan, mutta ne odottavat paikallistasolla toimeenpantavan, maailmanlaajuisesti tunnustetun mallin hyväksymistä.

2.10

Kun Yhdistyneet kansakunnat huomasi 1990-luvun alkupuolella, että vaikka nämä paikallisesti kehitetyt kansalliset tai alueelliset järjestelmät olivat erittäin tärkeitä terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi, ne saattoivat myös muodostaa maailmankaupan esteitä, se pyysi valtuutusta laatia ehdotuksen ”kemikaalien luokittelua, pakkaamista ja merkintöjä sekä käyttöturvallisuustiedotteita” koskevasta maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetusta GHS-järjestelmästä. Tällaisen yhdenmukaistamisen malleja, jotka koskivat etenkin fysikaalisia vaaroja ja välitöntä myrkyllisyyttä, oli jo olemassa kuljetusalalla.

2.11

Valtuutus tällaisen laajemman lähestymistavan kehittämiseen annettiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) vuonna 1992 hyväksytyn Agenda 21 -toimintaohjelman luvussa 19. Teknistä aineistoa oli määrä saada Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöltä (OECD), Kansainväliseltä työjärjestöltä (ILO) sekä Yhdistyneiden kansakuntien vaarallisten aineiden kuljetusta käsittelevältä asiantuntijoiden alakomitealta (UNSCETDG).

2.12

Lähes kymmenen vuotta kestäneen työskentelyn jälkeen noin 160 rahoitukseen osallistuvaa YK:n jäsenvaltiota pääsivät joulukuussa 2002 sopimukseen uuden GHS-järjestelmän teknisestä sisällöstä. Johannesburgissa saman vuoden syyskuussa pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa allekirjoittajavaltioita kannustettiin ”toimeenpanemaan uusi maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu järjestelmä kemikaalien luokittelemiseksi ja merkitsemiseksi niin pian kuin mahdollista, päämääränä täydellisesti toimiva järjestelmä vuoteen 2008 mennessä”. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto hyväksyi heinäkuussa 2003 YK:n GHS-järjestelmän, joka oli nyt määrä panna toimeen vuoteen 2008 mennessä. Sittemmin laajentuneen EU:n kaikkien 27 jäsenvaltion edustajat allekirjoittivat nämä sopimukset.

2.13

Alkuperäiseen YK:n ehdotukseen hyväksyttiin vuonna 2004 joukko muutoksia, ja ne sisällytettiin YK:n vuonna 2005 julkaiseman kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun luokitus- ja merkintäjärjestelmän (GHS) suosituksiin. Tämä 540-sivuinen asiakirja ja sen myöhemmät tarkistukset tunnetaan yleisesti GHS-kirjana (englanniksi ”Purple Book” sen kannen värin mukaan). Tarkkoja tietoja 65 maan (niiden joukossa EU:n 27 jäsenvaltiota) etenemisestä kohti vuoden 2008 määräaikaa on saatavissa asianomaiselta YK:n internetsivulta.

2.14

Vuonna 2006 YK hyväksyi järjestelmään lisää teknisiä muutoksia, jotka sisällytettiin vuonna 2007 julkaistuun GHS-kirjan tarkistettuun laitokseen. Kuten olemassa olevien järjestelmien maailmanlaajuisen yhdenmukaistamisen laajassa ja monitahoisessa prosessissa väistämättä käy, ehdotukset koostuvat sekoituksesta vanhoja ja uusia tutkimuskriteereitä, päätepisteitä, varoitusmerkkejä, hyväksyttyjä lausekkeita ja merkintämalleja. Päätettiin soveltaa ”moduuliperiaatetta”, joka mahdollistaa erilaisten näkemysten rinnakkaiselon ja osallistuvien maiden pääsyn sopimukseen (joskin periaatteen liiallinen käyttö johtaisi luonnollisesti monien tavoiteltujen hyötyjen menettämiseen).

2.15

YK:n ehdottamalla mallilla ei kuitenkaan ole tarvittavaa lain sitovuutta, ja maiden, jotka haluavat noudattaa sen suosituksia, on säädettävä toimeenpanevaa lainsäädäntöä. EU:n jäsenvaltioiden osalta tämä edellyttää komission ehdotusta.

2.16

Komissio aloitti toimeenpanoehdotusta koskevan työn vuonna 2004 ja julkaisi ensimmäisen luonnoksen GHS-järjestelmän mukaisesta EU:n järjestelmästä vuonna 2006. Samana ajanjaksona suoritettiin ja julkaistiin vaikutustenarviointeja. Internetin avulla vuoden 2006 kolmannella vuosineljänneksellä järjestetty sidosryhmien kuuleminen sekä komission oikeudellisen yksikön esittämät varaukset johtivat alkuperäisen ehdotuksen perusteelliseen uudelleenlaadintaan. Lopulta komissio hyväksyi ja julkaisi sen kesäkuussa 2007. Neuvoston asianomainen työryhmä on jo aloittanut ehdotuksen teknisen tarkastelun. Kuten tavallista, nyt odotetaan Euroopan parlamentin, Euroopan ja talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) ja alueiden komitean lausuntoja.

2.17

Yleisesti toivotaan, että parhaillaan suoritettavilla tarkasteluilla ei yhdenmukaistamisehdotuksia viivästytetä eikä merkittävästi muuteta. On yleisesti hyväksyttyä, että järjestelmän hyödyt ovat epätäsmällisesti määriteltävissä ja koskevat lähinnä maailmankauppaa ja että ne vähenevät, ellei yhdenmukaistamiseen päästä. EU:lle (tai sen kanssa kauppaa käyville) aiheutuvat kustannukset nousevat jyrkästi, jos toimeenpanoaikataulu poikkeaa jo sovitusta REACH-järjestelmän aikataulusta. Mahdolliset terveys-, turvallisuus- ja ympäristöhyödyt tuntuvat enimmäkseen EU:n ulkopuolella maissa, joilla ei tällä hetkellä ole omia tehokkaita järjestelmiä.

2.18

GHS-järjestelmän toimeenpanolla on seurannaisvaikutuksia kuljetuksia koskevaan EU:n lainsäädäntöön sekä moniin muihin EU:n säädöksiin, jotka koskevat kulutustuotteita, tiettyihin tarkoituksiin käytettävien kemikaalien käsittelyä, vaarallisten kemikaalien valvontaa, työterveyttä ja -turvallisuutta, jätteitä ja käytöstä poistettuja tuotteita. Niistä tehdään lisäehdotuksia tarpeen mukaan lähivuosina. Komission yksiköt julkaisivat elokuussa 2006 täydellisen luettelon säädöksistä, joihin järjestelmä todennäköisesti vaikuttaa. Käsillä olevaan ehdotukseen sisältyy asetukseen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) tehtäviä muutoksia.

3.1

Ehdotus koostuu kolmesta osasta ja seitsemästä liitteestä. Ehdotuksen englanninkielinen versio on yhteensä hieman yli 2 100 sivua pitkä. Vaikka ehdotuksen tärkeimmät elementit sisältyvät suhteellisen lyhyeen (64-sivuiseen) I osaan, uutta aineistoa tai vanhan aineiston uusia tai tarkistettuja tulkintoja esiintyy kautta koko asiakirjan. Siksi ehdotusta kokonaisuudessaan on pidettävä keskeisenä osana EU:n ja jäsenvaltioiden primäärilainsäädäntöä, joka vaikuttaa sääntelijöihin, valmistajiin, toimittajiin, jakelijoihin, kauppiaihin, työntekijöihin ja kuluttajiin sekä EU:n alueella että sen ulkopuolella.

3.2

Ehdotetun asetuksen II osassa, joka sisältää liitteen I, esitetään vaarallisten aineiden ja seosten yksityiskohtaiset luokitus- ja merkintävaatimukset (154 sivua).

3.3

Ehdotetun asetuksen III osa, johon kuuluvat liitteet II–VII, sisältää joukon tiettyjä aineita ja seoksia koskevia erityissääntöjä, luettelot uusista vaara- ja turvalausekkeista, uudet varoitusmerkit, tiettyjen vaarallisen aineiden yksityiskohtaisen luokitus- ja merkintäjärjestelmän sekä käyttäjien avuksi tarkoitetun muuntotaulukon, josta näkyy, mitä muutoksia siirtyminen direktiivin 67/548/ETY luokitus- ja merkintävaatimuksista ehdotetun asetuksen uusiin vaatimuksiin ja vaaralausekkeisiin aiheuttaa (430 sivua). Koko säädösehdotusta koskeva rahoitusselvitys, joka vaaditaan ehdotuksen asianmukaista arviointia varten mutta jolla on primäärilainsäädännön kannalta vain vähän pysyvää arvoa tai kiinnostavuutta, on sisällytetty — tai kenties haudattu — tämän osan loppuun.

3.4

Kuten edellä III osaa käsiteltäessä todettiin, osissa IIIa ja IIIb on liitteeseen VI sisältyvät taulukot 3.1 ja 3.2. Yhdessä ne muodostavat muuntotaulukon, joka kuvaa nykyisen direktiivin 67/548/ETY liitteen 1 — lähes 1 500 sivua yli 40 vuoden aikana EU:ssa harjoitetun tuotearvioinnin tuloksena kertyneitä päätöksiä tiettyjen vaarallisten aineiden luokituksesta ja merkinnöistä — muuntamista uuteen sääntelykehykseen.

3.5

Komission vaikutustenarviointi, joka tulee lukea edellä esitetyn yhteydessä, perustuu RPA:n ja London Economics -ryhmän konsulttiraportteihin ja on suhteellisen suppea (34 sivua).

3.6

Ehdotetun asetuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla, ja sen ”tarkoituksena on taata kaikille aineiden ja seosten toimittajille tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla sekä varmistaa korkeatasoinen terveyden, turvallisuuden, ympäristön ja kuluttajien suojelu.”

3.7

Ehdotuksessa myönnetään, että nykyisen EU:n lainsäädännön ja YK:n ehdottaman GHS-järjestelmän soveltamisalat eivät ole identtiset. Molempien yksityiskohdat poikkeavat luokitusta ja merkintöjä koskevista kuljetusalan säännöksistä, jotka on jo pitkälti yhdenmukaistettu. Ehdotuksen aiheuttamat muutokset on pyritty pitämään mahdollisimman vähäisinä. Joissain tapauksissa tarvitaan lisäehdotuksia, etenkin REACH-järjestelmän toimeenpanovaiheiden aikana.

3.8

Ehdotuksella otetaan käyttöön joitakin uusia YK:n GHS-järjestelmän termejä ja määritelmiä. Merkittävin näistä muutoksista on sanan ”valmiste” korvaaminen sanalla ”seos”.

3.9

Ehdotuksessa myönnetään, että uusi luokitusjärjestelmä saattaa johtaa koe-eläinten laajaan käyttöön. Vaihtoehtoisia menetelmiä tulisi käyttää aina kun mahdollista. Ihmisillä tai muilla kädellisillä tätä luokitusta varten tehtävät kokeet näytetään nimenomaisesti kiellettävän (tämä riippuu toistaiseksi ratkaisemattomasta oikeudellisesta ja lingvistisestä erosta useissa EU:n virallisissa kielissä englanninkielisten ilmausten ”should not” ja ”shall not” vastineiden välillä) komission ehdotuksessa (vaikka YK:n GHS-järjestelmässä tällaiset kokeet sallitaan).

3.10

”Seosten” luokitukseen myönnetään liittyvän ongelmia. Ehdotuksessa annetaan ”päättelysääntöjä”, joiden on tarkoitus helpottaa interpolointia sellaisista tuotteista, joilla on todennäköisesti samanlaisia vaikutuksia.

3.11

Ehdotetulla asetuksella annetaan mahdollisuus antaa aineille tai seosten ainesosille lyhyempiä yleisnimiä, jos niiden Kansainvälisen teoreettisen ja sovelletun kemian liiton nimikkeistössä (IUPAC-nimikkeistö) vahvistetut nimet ovat pidempiä kuin 100 merkkiä. Myös Chemical Abstracts Service of American Chemical Societyn (CAS) toimittamien tuotetunnisteiden (numeroiden ja nimien) käyttö jatkuu. Nykyiseen lainsäädäntöön sisältyvä geneeristen nimien valvottu käyttö, jonka avulla tunnistetaan luotettavasti todennäköinen vaara vaarantamatta seoksen tarkkaan koostumukseen liittyviä immateriaalioikeuksia, säilytetään.

3.12

Näiden kahden järjestelmän välillä tarvittavaa siirtymäaikaa käsitellään yksityiskohtaisesti. Ehdotuksessa tunnustetaan selväsanaisesti, että uusia kriteereitä on sovellettava ensiksi ”aineisiin” ja myöhemmin ”seoksiin”. Yritysten tarpeettoman rasittamisen välttämiseksi niitä ei velvoiteta lunastamaan takaisin tai merkitsemään uudelleen tuotteita (joko ”aineita” tai ”seoksia”), jotka ovat jo toimitusketjussa, kun asianomainen lainsäädäntö tulee voimaan.

3.13

Jäsenvaltiot velvoitetaan nimeämään asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat viranomaiset — ja säätämään ”oikeasuhtaisia säännösten noudattamatta jättämisen seuraamuksia”. Ehdotuksessa todetaan, että ”[t]oimiva yhteistyö toimivaltaisten viranomaisten välillä on olennaisen tärkeää.”

3.14

Asetusta sovelletaan periaatteessa kaikkiin aineisiin ja seoksiin, paitsi jos muussa yhteisön lainsäädännössä säädetään tarkemmista erityissäännöistä. Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu kosmeettiset valmisteet, aromiaineet, elintarvikkeiden lisäaineet, eläinten ruokinnassa käytetyt tuotteet ja eläinlääkkeet, tietyt lääkinnälliset laitteet, siviili-ilmailua eivätkä tie- ja rautatiekuljetuksia koskevilla säännöillä säännellyt tuotteet sekä ammukset (joihin ei kuitenkaan lueta ”räjäytys- ja pyroteknisiin tarkoituksiin kaupan pidettäviä räjähteitä” eli ilotulitteita).

3.15

Jätettä, sellaisena kuin se on määritetty direktiivillä 2006/12/EY, ei voida luokitella tässä asetuksessa tarkoitetuksi ”aineeksi”, ”seokseksi” tai ”esineeksi”, eikä se siten kuulu asetuksen soveltamisalaan.

3.16

Metalliseoksia (lejeerinkejä) pidetään kuitenkin asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) 3 artiklan 41 kohdassa tarkoitettuina ”seoksina”, ja siksi ne kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, kuten oletettavasti myös todelliset luonnossa esiintyvien aineiden ”seokset” (muttei, missään käytännön merkityksessä, ”valmisteet”), kuten metallimalmit, mineraalit ja kasviuutteet.

3.17

Sekä merkintöjen ulkoasua että niiden sisältöä koskevat vaatimukset muuttuvat EU:n nykyjärjestelmään verrattuna. Eräät nykyiset varoitusmerkit korvataan uusilla; toiset lisätään luetteloon ensi kertaa. Nykyiset sallitut vakiomuotoiset ”vaaralausekkeet” ja ”turvallisuusohjeita koskevat lausekkeet” korvataan uusilla ”huomiosanoilla”, ”vaaralausekkeilla” ja ”turvalausekkeilla”.

3.18

Kaikki edellä mainitut hyväksytyt sanat ja lausekkeet määritellään EU:n kaikilla virallisilla kielillä, ja niitä on käytettävä tarpeen mukaan kaikissa merkinnöissä sen mukaan, missä maassa tuote lopulta myydään. Teksteissä voidaan käyttää useita kieliä, mutta käytettävissä oleva tila käy yhä niukemmaksi. (Joissain erityistapauksissa voi olla tarpeen kääntää merkinnät ja niitä tukevat asiakirjat myös lainsäädännön edellyttämille ”ei-virallisille” kielille, kuten walesin kielelle, tai muille, esimerkiksi venäjän, turkin, arabian tai hindin kielille tiettyjen alkuperäisväestö- tai maahanmuuttajaryhmien tarpeiden tyydyttämiseksi.)

3.19

Ehdotuksessa todetaan, että luokitusprosessi, ja siten myös merkintä- ja pakkaamisprosessi, edellyttää EU:ssa jatkuvaa päivittämistä, kun saadaan uutta tietoa tai tietämystä tai kun tutkimusmenetelmät tai lainsäädännön vaatimukset muuttuvat. Toimia edellyttävät muutokset ja niiden perusteella noudatettavat menettelyt esitetään tekstissä.

3.20

Asetuksen on määrä tulla voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Aineet luokitellaan, merkitään ja pakataan nykyisen lainsäädännön mukaan enintään 1:seen joulukuuta 2010 asti (mikä on myös REACH-asetuksen mukainen rekisteröintimääräaika). Seokset luokitellaan, merkitään ja pakataan nykyisen lainsäädännön mukaisesti enintään 1:seen kesäkuuta 2015 asti. Sen jälkeen sovelletaan vain uutta lainsäädäntöä.

4.1

YK on jäsenvaltioidensa nimissä tehnyt ehdotuksen kemikaalien luokittelussa, pakkaamisessa ja merkinnöissä käytettävien kriteerien ja prosessien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetusta GHS-järjestelmästä (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals). EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet siitä, että tämä malli tulisi ottaa käyttöön vuoteen 2008 mennessä. Komissio on tehnyt ehdotuksen toimeenpanevasta lainsäädännöstä, joka on nyt käsillä oleva asetus.

4.2

ETSK kannattaa voimakkaasti tätä maailmanlaajuisen yhdenmukaistamisen tavoitetta sekä ehdotetun lainsäädännön muotoa ja oikeusperustaa sekä sitä, että järjestelmän käyttöönottoaikataulu osuu yksiin asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) mukaisen aineiden rekisteröinnin ensimmäisen merkittävän määräajan kanssa.

4.3

ETSK huomauttaa myös, että on löydyttävä joustavuutta näiden kahden järjestelmän käyttämiseksi rinnakkain erityisesti ”seosten” osalta, jotka usein itse koostuvat ”seoksista”, joista kullakin on tarkasti määriteltävissä oleva ja joskus pitkä, kuukausien tai jopa vuosien mittainen säilyvyysaika. Siirtymää saadaan tuskin täysin toteutettua ehdotetun aikataulun puitteissa, mutta se ei onneksi tee prosessista tehotonta. Ellei tällaista joustavuutta löydy, käynnistyskustannukset nousevat ja tavoitellut pitkän aikavälin hyödyt saattavat jäädä saavuttamatta.

4.4

ETSK panee myös merkille komission tekemän vaikutusten arvioinnin johdannossa esitetyt huomiot, joiden mukaan ”GHS-järjestelmän täytäntöönpanosta on pitkän aikavälin hyötyä, koska [– –] kustannussäästöinä ilmenevät (toistuvat) edut peittävät lopulta käyttöönottovaiheen kertaluonteiset kustannukset”, mutta ”täytäntöönpanokustannukset on kuitenkin pidettävä kurissa, jotta järjestelmä antaisi nettohyötyä lähitulevaisuudessa ja jottei pk-yrityksille koituisi tarpeettomia kustannuksia ja hallinnollista rasitetta”. ETSK yhtyy näihin huomioihin.

4.5

ETSK panee myös merkille säädökseen liittyvässä rahoitusselvityksessä esitetyt komission näkemykset, joiden mukaan ”[s]äädösehdotus liittyy kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanoon. Kielteinenkään ennakkoarviointi ei estäisi komissiota esittämästä lakiehdotusta, koska muita poliittisia vaihtoehtoja ei ole. Kielteinen jälkiarviointi ei saisi komissiota peruuttamaan sitoumustaan toteuttaa kansainvälisesti sovittu luokitus- ja merkintäjärjestelmä.”

4.6

Toisin sanoen komissio katsoo, että sen oli tehtävä ehdotus, oli kustannusten ja mahdollisten hyötyjen laskennallinen ja todellinen tase mikä tahansa. ETSK on samaa mieltä siitä, että tämä on vallitsevissa olosuhteissa realistista, mutta pahoittelee sitä, että vaikutusten arvioinnissa — vaikka se ei olekaan keskeinen tekijä päätöksenteossa — ei tutkittu lähemmin todennäköisiä täytäntöönpanokustannuksia, jotta näitä vaikutuksia olisi voitu lieventää säädöstä laadittaessa. Se, että sama konsulttiyhtiö (RPA) on laatinut yksityiskohtaisen (ja ristiriitaisen) analyysin vain yhtä säädöksen vaikutuspiiriin kuuluvaa alaa (tietyt kulutustuotteet) varten, viittaa siihen, että tämä olisi voitu toteuttaa laajemmassa mitassa ja varmasti tehokkaammin, jos rahaa, aikaa ja tahtoa olisi löytynyt. Kuten kaikissa yhdenmukaistamisprosesseissa, kustannusten nousun ja hyötyjen menettämisen vaara on hyvin ilmeinen.

4.7

On esimerkiksi vaikea ymmärtää, miksi tällainen siirtyminen yhdestä vakiintuneesta ja täysin toimivasta järjestelmästä toiseen yhtä pätevään mutta outoon järjestelmään tarjoaisi EU:ssa välittömästi terveys-, turvallisuus- ja ympäristöhyötyjä. Lyhyellä aikavälillä kuluttajansuojan taso saattaa jopa laskea, kun kahta järjestelmää erilaisine huomiosanoineen, lausekkeineen ja varoitusmerkkeineen käytetään rinnakkain. Vähittäismyyntisektorille kohdistettu koordinoitu valistus- ja koulutusohjelma pienentäisi tätä riskiä jonkin verran.

4.8

On myös käsitteellisesti vaikeata ymmärtää, miten järjestelmän hyödyt maailmankaupan kannalta saavutetaan täysimittaisesti, kun valtiot panevat YK:n ehdotuksen täytäntöön eri aikaan ja tulkitsevat perusvaatimuksia eri tavoin. Järjestelmän varhainen täytäntöönpano Japanissa ja Uudessa-Seelannissa on jo herättänyt huolta Euroopassa. Yhdysvalloissa, jossa tällä hetkellä sovelletaan rinnakkain neljää tai viittä järjestelmää, täytäntöönpano on pahasti kesken. Maailmanlaajuisesti kaupattavat tavarat edellyttävät luonnollisesti edelleen erikielisiä versioita, vaikka vaadittavat merkinnät ja käyttöturvallisuustiedotteet yhdenmukaistetaan.

4.9

Näin ollen voidaan sanoa vain, että tämä on alku maailmanlaajuiselle yhdenmukaistamisprosessille, joka heijastelee EU:n jäsenvaltioissa jo tapahtunutta kehitystä ja edellyttää nyt yhtä paljon resursseja sekä tukijärjestelmiä ja -prosesseja jatkuakseen koko maailman tasolla. Tällainen rooli on komissiolle outo, ja on tärkeää, että se osoittaa riittävästi voimavaroja, jotta käsillä olevaan ehdotuksen väistämättä vaadittavat muutokset, päivitykset ja mukautukset voidaan tehdä ajoissa ja tehokkaasti. On epäselvää, ovatko rahoitusselvitys sekä komiteamenettelyä ja sen jälkeistä valvontaa koskevat ehdotukset tässä suhteessa asianmukaisia.

4.10

Samanlaisia huomioita tulisi esittää YK:lle sen varmistamiseksi, että luokituskriteerien lisäksi myös niiden perusteella tehdyt ja merkintöjen ja pakkaamisen perustana käytetyt maailmanlaajuisesti suurina määrinä kaupattavien ”peruskemikaalien” (ja viime kädessä useimpien maailmanlaajuisesti suurina määrinä kaupattavien kulutustuotteiden) luokitukset yhdenmukaistetaan kattavasti mahdollisimman pian. Molemmissa tapauksissa on ratkaisevan tärkeää, että tuotteiden valmistajat ja asianomaiset sääntelyviranomaiset tekevät tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä.

4.11

EU:ssa komission on yhä vastattava kahtalaiseen ongelmaan: sen on selvitettävä järjestelmän monet vain osittain määritellyt vuorovaikutukset oman muun lainsäädäntönsä kanssa sekä tunnustettava ja otettava huomioon tiettyjen alojen, etenkin kulutustuotteiden, tarpeet. Koska molempien järjestelmien tulisi olla yhtä tehokkaita, olisi jätettävä tietty joustomahdollisuus, jotta ehdotuksen laajoista puitteista voidaan sopia mahdollisimman nopeasti.

4.12

Vastaavasti ”työntekijöille” (työpaikoilla) ja ”kuluttajille” (vähittäismyymälöissä, internetin kauppasivustoilla ja myöhemmin kotona) tulisi luonnollisesti tarjota edelleen mahdollisimman korkeatasoinen terveyden ja turvallisuuden suoja. Nämä kaksi ympäristöä, samoin kuin asianosaisten tietotarpeet ja heidän käytettävissään olevat tukipalvelut, ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Tämä otetaan ehdotuksessa vain osittain huomioon. Mitään kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleistä lähestymistapaa ei tarvita. Olisi myös kiinnitettävä huomiota kuluttajien ostoskäyttäytymisen viimeaikaiseen kehitykseen, erityisesti internetin käyttöön. Lisäksi esimerkiksi pelastushenkilöstön, ensiapuasemien ja myrkytyskeskusten ammatilliset tarpeet olisi otettava huomioon merkintöjen sisältöä ja vaadittujen tietojen merkityksellisyyttä koskevissa säännöksissä.

4.13

Merkintöjen lisäksi tulisi ottaa huomioon myös muiden tietolähteiden saavutettavuus ja arvo erityisesti ajatellen kuluttajia, jotka voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja kuluttajajärjestöjen neuvonnan tai useimpien valmistajien ja toimittajien internetissä tarjoamien tietojen pohjalta. Näin ollen komissio yksinkertaistaa asioita liikaa väittäessään, että ”[m]erkinnät ovat ainoa keino viestittää vaaroista kuluttajille”. Niille, jotka tukeutuvat vain pakkausmerkintään ehkä pitkänkin ajan kuluttua tuotteen ostosta, on erittäin tärkeää, että tieto on selkeästi kohdennettua, ymmärrettävää ja merkityksellistä. EU:n nykyisen lainsäädännön tai hyvän kauppatavan nojalla on niille, jotka haluavat perehtyä asiaan syvemmin, lisätietoa helposti saatavilla. Monet pelkästään merkkiuskollisuuteen perustuvat yksittäiset ostopäätökset ovat kaksitahoinen asia — yhtäältä tuotetta pidetään turvallisena vain siksi, että se on X-yhtiön tekemä, ja toisaalta tämän asiakasuskollisuuden arvo auttaa osaltaan X-yhtiötä varmistamaan, että sen tuotteet todella ovat turvallisia, tai jos eivät, ne suunnitellaan tai valmistetaan uudelleen tai vedetään pois markkinoilta. (Eräät äskettäin tapahtuneet ja epäilemättä kalliit lelujen ja muiden kulutustuotteiden vapaaehtoiset markkinoilta vetämiset sisäisen laadunvalvonnan petettyä havainnollistavat hyvin tätä seikkaa.)

4.14

Työntekijöiden ja kaikkien työpaikoilla oleskelevien osalta voidaan todeta, että työpaikoilla, joissa altistuminen on yleensä suurempaa ja pitkäaikaisempaa ja joissa tiukkojen työterveys- ja turvallisuusnormien noudattaminen on kaikkien asianosaisten päivittäinen ensisijainen tehtävä, pakkaukset ja niiden sisältämät määrät ovat yleensä suurempia ja merkinnät voivat olla yksityiskohtaisempia. Tässäkin tapauksessa saatavilla on runsaasti lisätietoa, josta suuri osa on EU:n tai muun lainsäädännön perusteella asetettava saataville, kun raaka-aine tai välituote toimitetaan käyttäjälle jatkojalostusta varten tai sitä ennen. Eräällä yhdysvaltaisella internetsivustolla, jolla ETSK:n REACH-järjestelmästä aiemmin (helmikuussa 2005) antaman tiedonannon mukaan oli 1,4 miljoonaa käyttöturvallisuustiedotetta, niitä on nyt yli 3,5 miljoonaa — ja niitä väitetään lisättävän sivustolle noin 10 000 päivässä. EU:ta varten muotoiltuja sekä aineiden että valmisteiden käyttöturvallisuustiedotteita on saatavissa eri kielillä useimmilta valmistajilta ja toimittajilta sekä joistakin keskitetyistä lähteistä, ja ne on luonnollisesti annettava eurooppalaisille asiakkaille, ennen kuin tuotteita voidaan toimittaa. Koska kaikkien valmistajien ja toimittajien on toimitettava käyttöturvallisuustiedotteet kaikista tuotteistaan kaikilla asianmukaisilla kielillä, yksittäisiä turvallisuustiedotteita tarvitaan hyvin paljon. Ne on lisäksi päivitettävä säännöllisesti tai kun käsillä olevan asetuksen kaltainen uusi lainsäädäntö sitä edellyttää.

4.15

Edellä esitettyä täydentää äskettäin (kesäkuussa 2007) avattu OECD:n eChemPortal, jonka kautta pääsee helposti moniin sen jäsenhallitusten ja -virastojen, EU:n osalta Euroopan kemikaaliviraston, ylläpitämiin tietokantoihin. Näistä tietokannoista saa tietoa kymmenistä tuhansista EU:ssa valmistetuista ja kaupattavista yksittäisistä aineista, ja ne tulvivat erilaisia lyhenteitä, joita ovat esim. ESIS (EU), CHRIP (Japani), OECD HPV (OECD), SIDS HVPC (YK:n ympäristöohjelma UNEP), HPVIS (Yhdysvaltain ympäristövirasto US EPA), INCHEM (IPCS), sekä sellaiset tunnetummat ja yleisesti käytetyt EU-lähteet kuin IUCLID, ORATS, HPVCS, LPVCS, ELINCS ja EINECS, samoin kuin sellaiset alakohtaiset sivustot kuin SEED, EUROPHYT, PHYSAN ja CAT. Sellaisille maailmanlaajuisesti koordinoiduilla tukiohjelmilla kuin pharmacovigilence ja cosmetovigilance varmistetaan, että tuotteiden haittavaikutukset rekisteröidään keskitetysti ja nopeasti. Näiden elinkeinoelämän ja sääntelyviranomaisten yhteisien ennakkovaroitusohjelmien laajentamista muihin laajasti käytettyihin kulutustuotteisiin tulisi rohkaista.

4.16

Näiden tietolähteiden olemassaolo ja helppo saavutettavuus ovat selvästi myönteinen asia. Vielä parempi on, jos kaikki edellä luetellut lähteet ja kaikki niiden käyttöturvallisuustiedotteet ja tuotetiedostot voidaan todella päivittää niiden yksityiskohtaisten muutosten mukaan, joita GHS-järjestelmän vaihteleva täytäntöönpano eri valtioissa ja alueilla edellyttää, aiheuttamatta kaikille asianosaisille kohtuuttomia kustannuksia — joskin on jälleen epäselvää, onko tämä otettu täysin huomioon vaikutusten arvioinnissa.

4.17

Tämä internetissä olevan tiedon runsaus sekä toimeenpanevan lainsäädännön laajuus on kuitenkin selvästi muodostumassa taakaksi ja oikeudellisesti ja älyllisesti haastavaksi ongelmaksi sekä sääntelijöille että käyttäjille. Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) englanninkielinen versio oli lopullisessa julkaistussa muodossaan 850 sivua pitkä. REACH-asetuksen täytäntöönpanohankkeet (RIP) ja ohjeet, jotka eivät vielä ole valmiit, käsittävät kuuleman mukaan yli 10 000 sivua. Niiden lopullinen muoto ja oikeudellinen asema eivät ole vielä tiedossa. Nyt käsillä oleva GHS-ehdotus on yli 2 000-sivuinen. Nytkin tarvitaan ohjeita tätä asetusta varten ja noin 20 muun sen vaikutuspiiriin kuuluvan säädöksen, mm. direktiivin 1996/82/EY (Seveso II -direktiivi), täytäntöönpanon tueksi. Näin ollen EU:n toimivaltaisten toimielinten ja muiden elinten täytyy lähiaikoina tuottaa tai käsitellä pelkästään tällä alalla lähes 20 000 sivua lainsäädäntöä ja sitä tukevaa aineistoa. On vaikea pitää tätä onnistuneena säädöskäytännön parantamisen mallina — saati ihanteellisena tapana tukea Lissabonin tavoitteiden saavuttamista — tai keinona saada Euroopan kansalaiset vakuuttuneiksi kuuntelevasta ja tukea antavasta, keskitetysti hallitusta EU:sta.

4.18

Jos nämä keskeiset viestintäongelmat saadaan kuitenkin ratkaistua ajoissa (luultavasti pilkkomalla lainsäädäntö sen oleellisiin osatekijöihin — selvästi esitettyihin ja sovittuihin määritelmiin, tutkimusmenetelmiin, päätepisteisiin, tuloksiin, vaadittuihin prosesseihin ja menettelyihin jne. — jotka julkaistaan ja päivitetään kaikki erikseen asianmukaisia mutta toisistaan poikkeavia aikatauluja noudattaen, koska ne eivät edellytä yhtäaikaista julkaisemista primäärilainsäädäntönä), voidaan todella saavuttaa suuria hyötyjä. Tietokantoihin perustuvan ja yleisesti sovellettavan GHS-järjestelmän tulisi viime kädessä vaikuttaa kaikkiin niihin tahoihin, jotka esittävät huomioita terveyden, turvallisuuden ja ympäristön parhaista suojelukeinoista, sekä ohjata niitä — ja tästä saatava hyöty saattaa olla paljon suurempi kuin tähän liittyvä maailmankaupan tai paikallisen työllisyyden pieni kasvu, jota tällä hetkellä käytetään ehdotuksen taloudellisena perusteluna.

5.1

ETSK toteaa, että ehdotetun asetuksen hyväksymisaikataulu on tiukka, jotta sen täytäntöönpanossa voidaan noudattaa REACH-asetuksessa asetettuja määräaikoja ja pitää näin kertaluonteiset käynnistyskustannukset kurissa. ETSK toteaa myös, että tämä on vain alku maailmanlaajuiselle prosessille, joka edellyttää jatkuvaa muutosta kaikilta siihen osallistuvilta sääntelyelimiltä, yrityksiltä ja muilta prosessin vaikutuspiiriin suoraan kuuluvilta. Siksi on selvästi tarpeen ymmärtää ja korjata mahdollisimman monet havaituista ongelmista sekä panna ehdotuksen ydin täytäntöön mahdollisimman joustavasti. Koska yksi hyvä ja toimivaksi osoittautunut järjestelmä korvataan toisella, toivottavasti yhtä hyvällä järjestelmällä, ongelmien ratkaisuun aikaa antaviin poikkeuksiin liittyvät riskit ovat vähäisiä.

5.2

Esimerkkinä tästä voidaan mainita komission henkilöstön ja kansallisten asiantuntijoiden valmistelema, nykyisen direktiivin liitettä 1 koskeva muunnostaulukko, joka on sisällytetty asetuksen liitteeseen VI. Vaikka kyseessä on hyödyllinen ohje vanhojen vaatimusten muuntamiseksi uusiksi, ohitettiin tässä yhteydessä kaikki ne asianmukaiset tarkistus- ja sopimusmenettelyt, joihin nuo yli 1 000 sivua päätöksiä alun perin perustuivat. Mikäli liite tulisi välittömästi voimaan säädöksenä, sen yksityiskohtaiseen läpikäyntiin olisi osoitettava resursseja juuri, kun useimmilla yrityksillä on täysi työ täyttää REACH-asetuksen rekisteröintivaatimukset. Usein EU:n säädöksiä hyväksytään niin, että jotkin tai kaikki niiden liitteet ovat vielä tyhjiä, ja näin voitaisiin tehdä nytkin, jotta pysytään kokonaisaikataulussa. Siten vältettäisiin myös kysymys vaatimusten kääntämisen tai muuntamisen yhteydessä tehtyihin virheisiin liittyvästä vastuusta, joka tällä hetkellä lankeaisi ikävä kyllä komission vastuullisille yksiköille. Vain vähän huojennusta tuo se tosiasia, että kyseisen prosessin on raportoitu tuoneen esille useita virheitä nykyisessä lainsäädännössä erityisesti kun otetaan käyttöön useita uusia kieliä. Tässä yhteydessä ”kääntäminen” sanan tavanomaisessa kielitieteellisessä merkityksessä onkin ensiarvoisen tärkeää. Kun otetaan huomioon tietojen suuri määrä, on syytä olettaa, että samaan aikaan tehdään uusia virheitä, jotka asianomaisten tuotteiden valmistajat tai toimittajat huomaavat vasta ajan myötä.

5.3

Samanlaiset huomiot pätevät kaikkiin tapauksiin, joissa uusi GHS-järjestelmä — ellei asiaan kiinnitetä riittävää huomiota — tiukentaa nykyisiä luokituksia ja siten merkintöjä ja pakkaamista sekä kärjistää mahdollisesti myös muita asiaan liittyvään kuljetus- tai muuhun lainsäädäntöön perustuvia vaikutuksia. Näin saattaa käydä esimerkiksi eräiden yleisesti käytettävien kulutustuotteiden kuten kotitalouksien pesuaineiden kohdalla, joille uusi GHS-järjestelmä vaikuttaa asettavan täysin ylimitoitettuja merkintävaatimuksia. Sellaiset usein siteeratut esimerkit kuin ”jos yleisesti käytettyä pesuainetta läikkyy vaatteille, käyttäjän tulee riisua ne päältään — ja pestä ne samalla pesuaineella” murentaisivat vain järjestelmän ja sitä soveltavien toimijoiden uskottavuuden. Ne eivät ainakaan olisi omiaan edistämään terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelun mahdollisimman korkean tason saavuttamista. On keskeisen tärkeää soveltaa harkiten 30 artiklan 1 kohdan mahdollistamaa poikkeusta, jonka mukaan selvästi tarpeettomat turvalausekkeet ”on [– –] jätettävä pois merkinnöistä”.

5.4

Myös liialliseen luokitteluun johtavat vaatimukset herättävät huolta. Tällä eräillä lainkäyttöalueilla sovellettavalla käytännöllä on tarkoitus rajoittaa valmistajien vastuuta, mutta sekään ei juuri palvele työntekijöiden ja kuluttajien asianmukaista suojelua. Nyt käsillä olevissa ehdotuksissa ei etenkään erotella toisistaan yhtäältä mahdollisesti ”ärsyttäviä” (jotka tietyissä tapauksissa saattavat aiheuttaa ohimenevää ihon punoitusta ja turvotusta) ja toisaalta ”syövyttäviä” tuotteita (jotka voimakkaan hapon tai emäksen tai hapen vaikutuksesta todennäköisesti aiheuttavat iholla pysyvän ja mahdollisesti parantumattoman syöpymisvaurion). Pelkkien ”silmävaurioiden” mahdollisuus on tietysti paljon yleisempi, ja ne saattavat eräissä tapauksissa olla vakavampia ja aiheuttaa sokeuden. Jos tällaisia riskejä esiintyy, ne tulisi aina merkitä asianmukaisella ja helposti tunnistettavalla symbolilla. Tätä kaikkea kärjistävät joko sääntöjen asettamat tai vapaaehtoiset rajoitukset eläinten käytöstä sellaisten tuotteiden testauksessa, jotka nyt ovat lähellä tarkistettua päätepistettä ja joiden merkinnät ja pakkaaminen kuluttajille myyntiä varten riippuvat hyväksytystä luokituksesta. Koska tuotteet, joihin kohdistuu tällaisia vaikutuksia, ovat todennäköisesti pikemmin poikkeuksia kuin sääntö, lyhytkestoiset poikkeukset mahdollistaisivat ehdotuksen pikaisen käyttöönoton kokonaisuudessaan.

5.5

Liiallisilla merkinnöillä on myös epätoivottu seurannaisvaikutus pakkauksiin, koska lapsiturvallisten sulkimien avaaminen on yhtä hankalaa iäkkäille tai heikoille käyttäjille kuin lapsille. Tuotteiden turvallista käyttöä ja säilytystä jokapäiväisessä elämässä koskevat ohjeet ovat yleensä arvokkaampia kuin laitteet, jotka estävät käyttäjiä käyttämästä tuotteita tai johtavat siihen, että säiliöt jätetään sulkematta tai sisältö siirretään toisiin, vähemmän turvallisiin säiliöihin. Kuluttajat ymmärtävät hyödyllisten merkintöjen, terveen järjen ja päivittäisten havaintojen avulla, että uunin- tai viemärinpuhdistusaineita on käsiteltävä hyvin varovasti; he ovat myös useimmissa tapauksissa täysin kykeneviä käsittelemään pesujauheita tai astianpesukoneen pesuainetabletteja vahingoittamatta itseään. Niiden merkitseminen ”syövyttäviksi” huomiosanalla ”VAARA” ei hyödytä mitään, vaan vaarantaa koko prosessin.

5.6

Edellä esitetyt esimerkit herättävät myös kysymyksen, missä määrin on testattu sitä, miten erilaiset käyttökunnat eri puolilla maailmaa ymmärtävät uusia (ja vanhoja) varoitusmerkkejä, huomiosanoja ja lausekkeita. Vaikka on liian myöhäistä muuttaa YK:n GHS-ehdotuksia, selkeyden lisäämiseksi voisi olla hyödyllistä lisätä joitakin sanoja tai ehdottaa joitakin muutoksia. Erityisen pahoiteltavaa on laajalti tunnetun Pyhän Andreaksen ristin (musta vinoristi oranssilla pohjalla) poistaminen. Kestää varsin kauan, ennen kuin sen korvaavat symbolit tunnistetaan kunnolla, ja erityisesti kuluttajien riski kasvaa, kunnes uudet symbolit ovat täysin vakiintuneet. Tästä syystä olisi mahdollisimman pian otettava käyttöön (ja rahoitettava keskitetysti) myymälöissä toteutettavia viestintäohjelmia, joilla autetaan kaikkia säännöllisiä vähittäisostoja tekeviä käyttäjiä. Internetin kautta kulutustuotteita ostettaessa merkintä on harvoin nähtävissä ostohetkellä, ja internetistä hankintansa tekevien tarpeita on vielä tutkittava lisää.

5.7

Ehdotuksessa edellytetään varsin järkevästi valmisteen tai seoksen aineosien tunnistamiseksi CAS-numeroiden käyttöä (ne kattavat tällä hetkellä yli 32 miljoonaa orgaanista ja epäorgaanista ainetta, joiden rakenteet ovat osittain tai täysin määritetty; näistä aineista 13 miljoonaa on luokiteltu kaupallisesti saatavilla oleviksi, usein hyvin pieninä määrinä) ja tunnistuksen täydentämiseksi IUPAC-nimikkeistössä vahvistettujen, CAS- tai muiden nimien käyttöä. On kuitenkin huomautettava, että näiden nimien tarkoitus on määrittää rakenteita, ei yksilöidä vaaroja tai riskejä. Niistä on harvoin hyötyä pelastushenkilöstölle tai myrkytyskeskuksille, koska erityisiä vasta-aineita ei yleensä ole. Valinta oksennuttamisen tai vatsan neutraloinnin välillä voi kuitenkin olla ratkaisevan tärkeä myrkytyksen saaneen käyttäjän ensiavussa. Mahdollisuus ottaa ensiavun jälkeen yhteyttä valmistajaan tarkempien ohjeiden saamiseksi mihin vuorokaudenaikaan tahansa kaikkina viikonpäivinä on myös hyvin tärkeää. Pakkausmerkintöihin tulisi hätätapauksia varten sisällyttää juuri tällaiset tiedot pikemmin kuin mutkikkaan seoksen yhden tai useamman ainesosan virallinen kemiallinen nimi ja molekyylirakenne.

5.8

Näin ollen tapauksissa, joissa tietyn aineosan nimeäminen sen koko kemiallisen rakenteen tarkkuudella hyödyttää vain kilpailijoita ja vaarantaa siten alkuperäisen valmistajan immateriaalioikeudet, nykyisen yleisen valmistedirektiivin suojalausekkeet tulisi säilyttää. Tämä ongelma koskee yleensä vain voiteluöljyjä ja muita huipputeknologian valmisteita, joille kuluttajat altistuvat yleensä vain rajallisesti ja joiden yleinen vaarallisuus ei selvästi riipu niiden yksittäisistä aineosista.

5.9

Edellä esitetty nostaa myös esiin ongelman ehdotetusta ”seos”-sanan käytöstä. Sillä tulisi viitata vain sellaiseen aineiden yhdistelmään, jonka aineet voidaan erottaa toisistaan fysikaalisin keinoin, erotukseksi ”yhdisteistä” tai ”aineista” (joita ei voida tällä tavoin pilkkoa). Tällä määritelmällä näytetään niputettavan yhteen yhtäältä joukko hyvin erilaisia materiaalisia järjestelmiä (luonnossa esiintyvät malmit, mineraalit, rikasteet ja kasviuutteet) ja toisaalta ”valmisteet”, joiden keskeinen määritelmä on se, että ne ovat tietoisesti valmistettuja seoksia tunnetuista aineosista, joiden perusteella lopputuotteen vaarallisuus voidaan kohtuullisella tarkkuudella päätellä. Metalliseokset (ja lasit) eivät luonnollisesti kuulu näistä ryhmistä kumpaankaan, ja niitä tulisi sekä nyt ehdotetussa asetuksessa että REACH-asetuksessa säännellä erikseen ja nykyistä asianmukaisemmin. On myös epäselvää, miksi jätteitä ei ole sisällytetty ehdotukseen omana luokkanaan, vaikka ne sisältyvät eräissä tapauksissa Einecs-luetteloon ”liejuihin” ja ”lietteisiin” kuuluvina ”aineina”. Tämä näyttäisi merkitsevän sitä, että luonnontilaiselle sekamalmille on annettava luokitus (ilmeisesti täysin turhaan, sillä se tuskin joutuu kosketuksiin kuluttajien kanssa eikä sille ole mahdollista löytää mitään korvaavaa ainetta), mutta romurautaa ja sekapaperijätettä, joita täytyy käsitellä ”sellaisenaan” jatkuvassa prosessoinnissa ja kierrätyksessä, ei tarvitse luokitella. Kaikkia edellä mainittuja aineita on käsiteltävä turvallisesti työpaikoilla, mutta tämä ei ole luokituksen ensisijainen tavoite. Lisäksi kyseiset aineet ovat itse asiassa harvoin merkittyjä tai pakattuja. Ala- tai työpaikkakohtaiset erityissäännökset tarjoavat tavallisesti parempaa suojelua.

5.10

Olivat määritelmät mitä tahansa, ne tulisi sisällyttää täysimääräisinä asetusehdotukseen eikä vain viitata niiden osalta GHS-järjestelmään tai muihin asiakirjoihin. Tämä olisi hyvä tilaisuus määritellä sanat ”kemikaali” ja ”kemiallinen” ensi kertaa (englannin ”chemical” voi olla sekä substantiivi että adjektiivi). Mikäli sillä tarkoitetaan ”ainetta”, kuten asianlaita luultavasti on, tämä tulisi ilmaista selvästi. Näin selvennettäisiin myös tämän asetuksen ja muiden sellaisten direktiivien ja asetusten soveltamisalaa, joita sovelletaan paljon laajemmin kuin vain tarkasti määritellyn ”kemianteollisuuden” tuotteisiin. Tällä tehtäisiin myös selväksi, että englannin substantiivin ”chemical” kääntäminen ”kemialliseksi aineeksi” sellaisissa kielissä, joissa ei ole tätä tarkoittavaa yksisanaista vastinetta, ei merkitse automaattisesti sitä, että on olemassa vaihtoehtoisia (ja oletettavasti myrkyttömiä?) ”muita kuin kemiallisia aineita”. Näin myös toivottavasti vähennettäisiin sellaisten hyvää tarkoittavien mutta merkityksettömien lausumien käyttöä kuin ”useimmat tuotteet sisältävät kemikaaleja” (1) (mitä loput tuotteet sitten sisältävät?) tai ”kemikaaleja käytetään lähes kaikilla työpaikoilla” (2) (mitä mahdetaan käyttää niillä muilla työpaikoilla?). ETSK ymmärtää luonnollisesti, että olivat määritelmät millaisia tahansa, niitä on käytettävä johdonmukaisesti koko lainsäädännössä. ETSK ei kuitenkaan hyväksy sitä, että yksi säädös on muita ”perustavanlaatuisempi” (tai jos on, tämä ehdotus selvästi täyttää kriteerit), eikä varsinkaan sitä, että kaikkien asianosaisten pitäisi lukea asiaa koskeva koko lainsäädäntö vain saadakseen selville jonkin sanan mahdollisen merkityksen. Tämä on tärkeää, koska eri kielille käännettäessä syntyy eroja, joita ei ole alkuperäisessä testissä — tai erittäin tärkeitä merkityseroja häviää. Esimerkiksi sanaa ”tuote” käytetään tässä yhteydessä neutraalisti, siten että se merkitsee mitä tahansa kuluttajan todennäköisesti ostamaa tai työpaikallaan käyttämää hyödykettä. Sitä ei missään nimessä ole tarkoitettu synonyymiksi sanalle ”artikkeli”, jolla on erityismerkitys EU:n ja muussa lainsäädännössä. Englannin kielessä asia on selvä, mutta ei välttämättä muissa kielissä. Tilanteesta riippumatta merkitysero on kuitenkin säilytettävä. Myös muut kielelliset ja kulttuuriset sekaannukset olisi yksilöitävä ja niitä olisi pyrittävä välttämään. Esimerkiksi ilmaisulla ”aineeton ympäristö” (substance-free environment) voidaan Euroopassa ymmärtää viitattavan esimerkiksi ulkoavaruuteen. Yhdysvalloissa sillä kuitenkin tarkoitetaan koulua, jossa alkoholinkäyttö ja tupakointi on kielletty. Jos valtalehdissä kerrotaan, että jonkun käsistä tai vaatteista on löytynyt ”kemikaaleja” (chemicals), useissa kulttuureissa tällaisen henkilön oletetaan olevan terroristi.

5.11

Kaikissa tapauksissa on tehtävä selväksi kaikille, myös tavallisille kansalaisille, mitä eri sanoilla tarkalleen tarkoitetaan. Sanan ”vaara” käyttämisen kieltäminen sanan ”varoitus” yhteydessä saattaa olla tärkeä merkintöjen asiantuntijoille, mutta näitä kahta sanaa käytetään usein yhdessä muissa riskien pienentämiseen tähtäävissä tiedotuksissa. Jos englannin sanat ”dangerous” ja ”hazardous” ja niiden vastineet kaikissa EU:n jäsenvaltioiden (ja EU:n kauppakumppanien) kielissä poikkeavat merkityksiltään vähänkään toisistaan (molemmat on käännetty suomenkielisessä asetusehdotuksessa sanalla ”vaarallinen”), tämä tulisi ilmaista selvästi. Eron tekeminen näiden sanojen välillä on englannin kielessäkin hyvin vaikeaa. Tulisi välttää ”m-kertoimen” kaltaisten lyhenteiden käyttöä, jotka ovat mielekkäitä vain, jos kohdekielen vastine sanalle ”multiplying” alkaa myös m-kirjaimella. (Se, että nykyisessä lainsäädännössä viitataan jatkuvasti ”R-lausekkeisiin” ja ”S-lausekkeisiin”, jotka tulevat englannin sanoista ”risk” ja ”safety”, osoittaa vain, että lainsäädäntö on laadittu englanniksi piittaamatta muita kieliä puhuvien käyttäjien tarpeista.)

5.12

Kun otetaan huomioon tämän ehdotuksen yleinen soveltamisala ja jotta vältetään se, että prosessi tukehtuu monia miljoonia pieninä tai minimaalisina määrinä siirrettäviä aineita koskeviin tietoihin, olisi hyödyllistä säätää vuosittaiseen myyntiin, pakkauksen kokoon tai painoon taikka aineen tunnettuun myrkyllisyyteen perustuvasta raja-arvosta. Erityinen merkintä yleensä laboratorioiden välillä T&K-tarkoituksiin siirrettäviä hyvin pieniä ainenäytteitä varten, jolla ilmoitettaisiin, että ”tuotetta ei ole testattu eikä luokiteltu” ja ”vain ammattikäyttöön”, olisi hyödyllinen lisä nykyiseen merkintävalikoimaan. (Vaihtoehtoinen uusi ehdotus ”tieteellistä tutkimusta ja kehittämistä varten tarkoitettujen aineiden ja seosten” jättämisestä järjestelmän ulkopuolelle edellyttäen, että niitä käytetään samalla tavoin kuin jos ne olisi luokiteltu ”syöpää aiheuttaviksi, sukusolujen perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi”, on epäasianmukainen ja se tulisi poistaa. Ei ole esitetty näyttöä siitä, että laboratoriovaarat edellyttäisivät erityiskohtelua tai että laboratoriotyöntekijät olisivat vastoin yleistä käsitystä vaarassa tiedon puutteen vuoksi. Jos asian kuitenkin osoitetaan olevan näin, hyvää laboratoriokäytäntöä koskevan EU:n lainsäädännön muuttaminen olisi asiassa parempi etenemistapa.)

5.13

Tulisi myös huolehtia siitä, että ehdotetussa luokitus- ja merkintäprosessissa otetaan huomioon, kuten nykyisin, markkinoille saatettavien yksittäisten aineiden ja valmisteiden tai seosten luontaiset vaaralliset ominaisuudet. Mahdollisuus laajentaa järjestelmä käsittämään valmistajien tai toimittajien suorittamat epäviralliset tai sääntelemättömät suppeat riskinarvioinnit tulisi poistaa, koska se on ristiriidassa sekä EU:n nykyisen lainsäädännön että YK:n GHS-ehdotuksen kanssa.

5.14

Ehdotetulla asetuksella siirretään vastuu täytäntöönpanon valvonnasta, kertomuksista ja säännösten rikkomisen seuraamuksista aivan perustellusti jäsenvaltioille ja vaaditaan, että tätä koskevien säännösten on oltava ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia” ja että ne on toimitettava komissiolle 18 kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta. ETSK toteaa kuitenkin, että käsillä olevalla ehdotuksella on nykyisen lainsäädännön tavoin tarkoitus yhdenmukaistaa luokituksessa käytettävät kriteerit ja prosessit mutta ei luokituksen tuloksia. Näin ollen seuraamukset ovat todennäköisesti laajuudeltaan, teholtaan ja täytäntöönpantavuudeltaan vähäisempiä kuin valmistajien tahto suojella täysimittaisesti ja asianmukaisesti työntekijöitä ja kuluttajia, joista heidän yrityksensä ovat riippuvaisia. Tästä syystä koko ehdotuksen toimivuus yhdessä muun lainsäädännön, kuten REACH-asetuksen, kanssa on ratkaisevan tärkeää.

5.15

On tarpeen arvioida eri lainkäyttöalueilta saatujen tietojen laatua, jotta varmistetaan, että ne ovat vertailukelpoisia ja tarkoituksenmukaisia uusien ja monimutkaisten aineiden luontaisen vaarallisuuden määrittämiseksi, mukaan luettuna aineet, joilla on ”tuntematon tai vaihteleva koostumus”. Tätä varten on olemassa luokittelujärjestelmiä, esimerkiksi Society of Chemical Hazard Communications -järjestön järjestelmä. Vertaisarvioitua tietoa on saatavissa myös Register of Toxic Effects of Chemical Substances -rekisteristä. Asianmukaista, luultavasti YK:hon perustettavaa menettelyä tätä varten ei ilmeisesti ole täysin määritelty eikä tarvittavia resursseja ja määrärahoja myönnetty.

9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/57

1.1

ETSK pitää strategisesti tärkeänä elvyttää ja syventää keskustelua EU:n laatupolitiikasta kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä tulisi löytää elintarviketurvallisuutta, ympäristönsuojelua ja sosiaalisia seikkoja koskevien sääntelytarpeiden — myös mahdollista EU:n laatumerkkiä ajatellen — sekä unionin eri alueiden korkealaatuisten tuotteiden ja elintarvikkeiden erityispiirteitä korostavien säädösten välinen harmoninen yhteys.

1.1.1

Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten järjestelmän tehokkuutta ajatellen ETSK katsoo etenkin seuraavaa:

ETSK katsoo, että mainitut ongelmat on otettu vain osittain huomioon tarkistuksessa, jonka perusteella annettiin asetus (EY) N:o 510/2006, ja että ne tulisi korjata, sillä järjestelmän laajentuessa EU:n ulkopuolisiin maihin on odotettavissa vieläkin suurempia ongelmia.

1.1.2

Tehokkuuden osalta ETSK ehdottaa, että laaditaan toimia, joilla varmistetaan tuotteiden maine markkinoilla vahvistamalla maantieteellisten merkintöjen hallinnoinnista vastaavia organisaatioita ja otetaan käyttöön selkeästi määriteltyjä ja uskottavia eritelmiä, joiden tueksi toteutetaan todella riippumattomia ja tehokkaita tarkastuksia.

1.1.3

ETSK suositteleekin, että rekisteröintihakemuksista vastaavat viranomaiset varmistavat eritelmien sisällön tarvittavan yhtenäisyyden hakemuksen tehneen organisaation edustavuudelle asetettujen kriteerien perusteella. Näin varmistetaan, että myös monimutkaiset ja ristiriitaiset näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon.

1.1.4

Tehokkuuden osalta ETSK korostaa lisäksi, että maantieteelliset merkinnät on luettava jäsenvaltioissa yhä useammin keskeisiksi maaseudun kehittämisvälineiksi. Onkin yhdistettävä kaikin mahdollisin tavoin maantieteellisten merkintöjen hyväksyminen ja toisen pilarin piiriin kuuluvat toimet etenkin unionin uusissa jäsenvaltioissa ja yleensä heikosti kehittyneillä alueilla.

1.1.5

Tehokkuuden osalta ETSK katsoo lopuksi, että maantieteellisten merkintöjen järjestelmä — jota pidetään mahdollisuutena kehittää maaseutua — on mukautettava kuluttajien kasvaviin, myös eettisiin, sosiaalisiin ja ympäristönsuojelua koskeviin, odotuksiin. Jos tällainen lähestymistapa otetaan huomioon muihin maailman alueisiin sovellettavassa kumppanuusstrategiassa — myös maantieteellisin merkinnöin varustettujen kehitysmaiden tuotteiden hyvin säännellyn ja valvotun tuonnin avaamisen avulla — voisi se laajentaa alkuperämerkintöjä koskevaa konsensusta ja edistää monenvälisiä neuvotteluja.

1.1.6

Maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden osalta ETSK katsoo, että yhteisömerkkien edistämistoimia on tuettava nykyistä enemmän. Kyseisillä toimilla pyritään lisäämään tiedotusta toimijoille ja kuluttajille etenkin maissa, joissa kyseiset seikat ovat heikosti kehittyneitä. Tavoitteena on lisätä maantieteellisiä merkintöjä, levittää niitä nykyistä yhtenäisemmin EU:ssa sekä lisätä niiden kysyntää markkinoilla.

1.1.7

Tutkimuksen sekä järjestelmän vaikutuksia unionissa ja markkinoilla koskevan tiedon levittämisen osalta ETSK suosittelee, että komission eri yksiköiden toteuttamien myönteisten tutkimusten tuloksia levitetään asianmukaisesti ja yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikille asianomaisille toimijoille.

1.1.8

ETSK suosittelee, että maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevät maailmankauppaneuvottelut liitetään kansainvälisen yhteistyöpolitiikan laajempaan kehykseen. Komitean mielestä tässä yhteydessä on aiheellista ottaa jälleen entistä vahvemmin ja vakuuttavammin käsittelyyn monenvälisiä neuvotteluja koskeva paketti (teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan TRIPS-sopimuksen 23 artiklan laajentaminen koskemaan kaikkia maantieteellisellä merkinnällä varustettuja tuotteita, kansainvälinen rekisteri, tekninen apu kehitysmaille). Samalla voitaisiin käydä tehokkaasti kahdenvälisiä lisäneuvotteluja.

1.2

ETSK viittaa etenkin seuraaviin kuuteen aiheeseen, jotka on komission mukaan tarkistettava poliittisesti (ks. 20. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Euroopan unionin neuvoston 2720. istunto).

1.2.1

Ensimmäinen aihe Suojeltujen maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten tunnistaminen ainesosina: ETSK katsoo, että maantieteellisten merkintöjen ainesosien sisältöä koskevat kriteerit ja parametrit on määriteltävä yhteisymmärryksessä kaikkein niiden asianomaisten toimijoiden kanssa, jotka ovat mukana hakemuksen tehneissä organisaatioissa (suojelukonsortio jne.), jotta lopputuotteessa voidaan käyttää maantieteellistä merkintää ja alkuperänimitystä.

1.2.2

Toinen aihe Vaihtoehtoisten välineiden, kuten merkkien käyttö maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojelemiseksi: ETSK katsoo, että rekisteröityjen merkkien käyttö maantieteellisten merkintöjen suojelemiseksi EU:n ulkopuolella on ilman muuta yksi mahdollisuus. Näin ei kuitenkaan voida ratkaista alkuperänimitysten kansainvälisen suojelun ongelmaa, sillä tällainen tapa (mahdollisten asianomaisten maiden määrää ajatellen) on monimutkainen ja kallis (eli sitä voivat soveltaa vain suuret kauppaorganisaatiot, joilla on tarvittavat varat), eikä se tarjoa täyttä suojaa.

1.2.3

Kolmas aihe Asetuksen piiriin kuuluvat tuotteet, etenkin suola, yrttisekoitukset, korituotteet ja mausteet: ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että tietyn alueen maaseutukulttuurin hyödyntämiseksi alkuperätodistuksia voidaan nykyisin hakea yhteisön säädösten mukaan myös muille kuin varsinaisille maataloustuotteille (suola, yrttisekoitukset, korituotteet, mausteet jne.). Samalla komitea suosittelee alkuperätodistusten ulottamista kaikkiin vielä huomiotta jätettyihin maataloustuotteisiin.

1.2.4

Neljäs aihe Raaka-aineiden alkuperän määrittäminen: Kun ajatellaan nykyisen nimityshakuprosessin mukaisia alakohtaisia vapaaehtoisia sopimuksia, joissa kaikki asianomaiset toimijat ovat osallisina, ETSK suosittelee, että suojattujen alkuperänimitysten yhteydessä arvioidaan nykyistä tarkemmin raaka-aineiden käyttöön liittyvät näkökohdat ja otetaan huomioon velvoite, jonka mukaan kaikkien raaka-aineiden on oltava peräisin määrätyltä alueelta.

1.2.5

Viides aihe Perusteet, joiden avulla arvioidaan, onko nimitys yleisnimi: Myös tähänastisia riitatapauksia ajatellen ETSK suosittelee, että määritellään entistä yksityiskohtaisempia välineitä, joiden avulla voidaan helposti arvioida nimityksen käytössäoloajan pituus ja/tai maine. Mainittakoon esimerkkinä viranomaisen (tutkintaelimen) perustaminen mahdollisten Euroopan unionin jäsenvaltioissa jo olemassa olevien alkuperänimitysten löytämiseksi ja/tai valvomiseksi tai muiden tuomioistuinten ulkopuolisten sovitteluelinten perustaminen.

1.2.6

Kuudes aihe Suojeltuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä osoittavien yhteisön symbolien suunnittelu: ETSK katsoo, että suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten yhdistämisessä yhdeksi merkiksi saattaa piillä se vaara, että kahta samanarvoista, tosiasiallisesti olemassa olevaa ja eri alueille kuuluvaa seikkaa kohdellaan eriarvoisesti. Koska kuluttajille suunnattavaa tiedotusta on tehostettava, tulisi suojatut maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset erottaa toisistaan graafisesti nykyistä selkeämmin (esimerkiksi eri värein). Lisäksi ne tulisi erottaa entistä paremmin (esimerkiksi erilaisin symbolein) muista eurooppalaisista merkeistä (aito perinteinen tuote ja luonnonmukainen maatalous).

1.3

ETSK toivookin, että kun käynnistetään uudelleen keskustelu YMP:n kehittämisestä vuotta 2013 silmällä pitäen, EU:n yleisstrategiassa otetaan laaja-alaisesti ja järjestelmällisesti huomioon kaikki haasteet, joihin unionin maatalous- ja elintarvikealan on vastattava. Markkinapolitiikan on säilyttävä yhtenäisenä, ja sen avulla on pyrittävä torjumaan myös lisääntyneet tuloriskit, jotka johtuvat yhä avoimempien ja globaalimpien maatalousmarkkinoiden epävakaudesta. Maaseudun kehittämispolitiikan on oltava nykyistä vahvempaa ja tehokkaampaa. Laatupolitiikkaa on pidettävä koko unionin maatalouspolitiikan tulevana peruspilarina, sekä luonnon- ja energiavaroja koskevan politiikan on oltava tasapainoista ja jatkuvaa.

1.4

Lopuksi ETSK kehottaa jäsenvaltioita laatimaan omia aloitteitaan, joiden avulla voidaan hyödyntää maksimaalisesti suojeltuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä koskevaa unionin järjestelmää, jotta voidaan edistää nykyistä paremmin sekä jäsenvaltioiden maataloustuotteita että eurooppalaista maatalousmallia.

2.1

Eurooppalaisessa yhteiskunnassa on jo jonkin aikaa ollut havaittavissa, että kuluttajilla on yhä enemmän tietoa maatalous- ja elintarviketuotteiden ominaispiirteistä, mikä ilmenee laadukkaiden tuotteiden kysyntänä. Vastauksena tähän kysyntään EU on antanut säädöksiä ja pyrkinyt nostamaan laadukkaiden maatalous- ja elintarviketuotteiden profiilia. Toiminnan piiriin kuuluvat sekä elintarviketurvallisuuteen (”hygieniapaketti”, jäljitettävyys jne.) että tiettyjen tuotantomenetelmien erottamiseen (laatumerkinnät, luonnonmukainen maatalous, maantieteelliset merkinnät) liittyvät näkökohdat. Käsillä olevassa lausunnossa ymmärretään käsite ”laatu” tässä merkityksessä.

2.2

Unionin politiikassa on tässä yhteydessä laadittu erityisiä säädöksiä alkuperään liittyvien paikalliserikoisuuksien tunnustamiseksi. Mainittakoon esimerkkeinä paikallistuotteet, joiden laatu tai maine liittyy tiettyyn alueeseen, raaka-aineisiin tai tuotantomenetelmiin, joita käytetään rajatulla maantieteellisellä alueella.

2.3

EU:n Välimeren alueen maissa alkuperään perustuva nimityssuoja maatalous- ja elintarviketuotteiden tunnistamismenetelmänä on peräisin 1900-luvun alusta. Se otettiin alun perin käyttöön viinialalla ja on sittemmin ulotettu muihinkin elintarvikkeisiin.

2.4

Euroopan komissio hyväksyi ensimmäistä kertaa vuonna 1992 elintarvikkeiden alkuperänimityksiä käsittelevän yhteisen lainsäädäntökehyksen, jota sovelletaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Tähän uuteen lainsäädäntöön sisällytettiin määritelmiä, vaatimuksia ja menettelyjä olemassa olevista jäsenvaltioiden laeista, mikä ilmenee unionin termin ”suojattu alkuperänimitys” sekä ranskalaisen termin appellation d'origine controlée, espanjalaisen termin denominación de origen tai italialaisen termin denominazione di origine controllata läheisestä vastaavuudesta.

2.5

Yhteisellä lainsäädäntökehyksellä tarkoitetaan neuvoston asetusta (ETY) N:o 2081/92 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta sekä neuvoston asetusta (ETY) N:o 2082/92 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista. Molemmat asetukset on ajantasaistettu maaliskuussa 2006 annetuilla asetuksilla (EY) N:o 510/2006 ja 509/2006.

2.6

Asetus (EY) N:o 510/2006 koskee sellaisten tuotteiden alkuperänimitysten suojelua, joiden erityisluonnetta määrittelee niiden maantieteellinen alkuperä, eli suojattua alkuperänimitystä (SAN) ja suojattua maantieteellistä merkintää (SMM).

2.6.1

SAN-merkityillä tuotteilla on erityispiirteitä, jotka perustuvat ainoastaan niiden alkuperäalueen luonnonympäristöön ja alueen tuottajien taitoihin. Näin ollen SAN-merkityissä tuotteissa kaikkien tuotantoprosessin vaiheiden — raaka-aineiden tuotanto, jalostus ja viimeistely — on tapahduttava kyseisellä alueella, ja tuotteen erityispiirteiden ja sen maantieteellisen alkuperän välillä on oltava erittäin tiivis yhteys. Esimerkkejä suojatuista alkuperänimityksistä ovat l'Huile d'olive de Nyons, parmigiano Reggiano ja Shetland lamb.

2.6.2

Myös SMM-merkityillä tuotteilla on erityispiirteitä, joka yhdistävät ne tiettyyn alueeseen. Tässä tapauksessa kuitenkin riittää, että vain yksi tuotantoprosessin vaiheista tapahtuu kyseisellä alueella, ja esimerkiksi käytetyt raaka-aineet voivat olla peräisin toiselta alueelta. Esimerkkeinä SMM-merkityistä tuotteista mainittakoon Clare Island Salmon, arancia rossa di Sicilia ja Dortmunder Bier.

2.7

Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2006 koskee aitoja perinteisiä tuotteita (APT). Kyseistä tunnusta käytetään tuotteissa, joissa on erityispiirteitä niiden sisältämien ainesosien tai perinteisten tuotantomenetelmien mutta ei maantieteellisen alkuperän johdosta. Esimerkkeinä aidoista perinteisistä tuotteista mainittakoon jamón serrano, kriek-olut ja kalakukko.

2.8

Neuvosto antoi 20. maaliskuuta 2006 asetukset (EY) N:o 509/2006 ja 510/2006. Samassa neuvoston kokouksessa komissio ilmoitti aikovansa tutkia tarkkaan asetuksen (EY) N:o 510 toimivuutta ja sen tulevaa kehitystä. (3)

2.9

Laatumerkintöjä koskeva uusi lainsäädäntö on yksinkertaistanut järjestelmää huomattavasti. Ennen hakijat esimerkiksi esittivät rekisteröintipyyntönsä oman maansa toimivaltaisille viranomaisille, jotka pyynnön tutkittuaan lähettivät kaikki asiakirjat Euroopan komissiolle, joka puolestaan aloitti uudelleen perusteellisen tutkimuksen. Nykyään jäsenvaltiot tutkivat pyynnöt asetusten ja yhteisötasolla vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti. Komission rooli rajoittuu niiden tärkeimpien tietojen tutkimiseen, jotka on koottu yhteen asiakirjaan. Se julkaistaan myöhemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Toisena uutuutena on, että unionin ulkopuolisten maiden tuottajat voivat lähettää rekisteröintipyynnöt suoraan komissioon. Aiemmin pyynnöt oli ensin lähetettävä kansallisille viranomaisille, joilla ei aina ollut halua tai valmiuksia tutkia niitä.

2.10

Komissio järjesti 5. helmikuuta 2007 elintarvikkeiden laadun sertifiointia käsittelevän konferenssin. Komissio laajensi tässä yhteydessä huomattavasti käsiteltävien aiheiden alaa (sertifiointijärjestelmät, merkkijärjestelmät) ja tarkasteli elintarvikehygienian keskeistä kysymystä eli Euroopan unionin elintarviketurvallisuusjärjestelmän edustamaa laatua. Konferenssin ensimmäisessä päätelmässä todetaankin, että ”kaikkien (eurooppalaisten) elintarvikkeiden, jotka on tuotettu EU:ssa tai tuotu sen ulkopuolelta, on vastattava turvallisuuden ja hygienian osalta tiukkoja tuotantostandardeja” (4).

2.10.1

Tästä huolimatta on korostettava, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden edustajista koostuva elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea totesi 20. joulukuuta 2004, ettei tuotujen elintarvikkeiden jäljitettävyys ole ”olennainen” vaatimus. ETSK ei ole asiasta samaa mieltä.

2.11

Komissio päätti helmikuussa 2007 järjestetyn konferenssin tulosten ja päätelmien perusteella laatia vihreän kirjan unionin maataloustuotannon laatupolitiikasta. Vihreä kirja on määrä julkaista lokakuussa 2008, ja siinä annetaan maantieteellisille merkinnöille tärkeä asema. Vihreän kirjan jälkeen voidaan mahdollisesti antaa lainsäädäntöehdotuksia.

2.12

Samaan aikaan komissio (tarkasti ottaen maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto) on ryhtynyt laatimaan maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan nykyjärjestelmän sisäistä arviota. Sen tulosten odotetaan valmistuvan heinäkuussa 2008.

2.13

ETSK on laatinut oma-aloitteisen lausuntonsa tätä yleistä taustaa vasten. Siinä ei kuitenkaan pyritä analysoimaan edellisissä kohdissa tarkasteltuja laatupolitiikan moninaisia näkökohtia ja ongelmia vaan keskitytään maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä koskevan unionin järjestelmän tehokkuuteen sekä asiaomaisia monenvälisiä ja kahdenvälisiä kauppaneuvotteluja koskevaan kysymykseen.

2.14

ETSK:n tähänastinen toiminta ja kanta käsiteltävän aiheen tiimoilta käyvät ilmi oma-aloitteisesta lausunnosta ”Alueelleen tyypilliset laadukkaat maataloustuotteet uuden YMP:n kehitysvälineenä” (esittelijä: Maria Luísa Santiago) (5). Lisäksi ETSK painottaa aiheesta ”YMP:n tulevaisuus” (esittelijä: Lutz Ribbe) (6) antamassaan lausunnossa, että Euroopan maataloudessa on panostettava turvalliseen ja laadukkaaseen tuotantoon.

3.1.1

Asetuksella (ETY) N:o 2081/92 käyttöön otettu järjestelmä on kaiken kaikkiaan osoittautunut tehokkaaksi. ETSK kiinnittää kuitenkin komission huomiota eräisiin ajan mittaan ilmenneisiin toimivuusongelmiin etenkin kolmella seuraavalla alalla:

3.1.2

Järjestelmä on kaiken kaikkiaan osoittautunut tehokkaaksi. Kyseiset tuotteet edustavat käytännössä kaikkia tuoteluokkia, kuten kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita, tuoreita ja jalostettuja tuotteita, juomia, kalatuotteita ja mausteita. Tämä ilmenee seuraavasta taulukosta, jossa esitetään joulukuussa 2007 ajantasaistetut tiedot. Taulukosta ilmenee myös, että suojattu maantieteellinen merkintä tai alkuperänimitys on kaikkiaan 772 tuotteella. Kun analysoidaan rekisteröityjen tuotteiden määrää, voidaan todeta, että esimerkiksi suojattujen alkuperänimitysten määrä on vuosina 2000–2006 noussut 22 prosenttia ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen määrä 40 prosenttia, eli vain viidessä vuodessa lisäystä on ollut keskimäärin 29 prosenttia.

LIITE I — Maatalouden pääosaston 15.12.2007 mennessä rekisteröimät alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät (http://ec.europa.eu/agriculture/qual/fi/1bbaa_fi.htm)