Euroopan unionin C 37/2008

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/2

Valitus, jonka SELEX Sistemi Integrati SpA, aiemmin Alenia Marconi Systems SpA, on tehnyt 2.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-186/05, SELEX Sistemi Integrati SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 29.8.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-481/07 P)

(2008/C 37/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: SELEX Sistemi Integrati SpA, aiemmin Alenia Marconi Systems SpA (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone ja A. Neri)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-186/05 29.8.2007 antama tuomio on kumottava ja asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee asian uudelleen yhteisöjen tuomioistuimen tekemien toteamusten valossa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan tässä oikeudenkäynnissä sekä asiaa T-186/05 koskevassa oikeudenkäynnissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää vaatimustensa tueksi seuraavaa:

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että asiassa T-155/04 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut eivät kuulu korvattavissa olevan vahingon käsitteen piiriin. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on:

—	todennut virheellisesti, että vahingonkorvauskanteella pyrittiin ”muuttamaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva päätös” asiassa T-155/04;

—	tulkinnut virheellisesti työjärjestyksen 87 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja vahingonkorvausta koskevien periaatteiden osalta;

—	katsonut virheellisesti, että asiassa Montori vahvistettua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa esillä olevaan asiaan;

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tehnyt virheen katsoessaan, että oikeudenkäyntiä edeltävässä hallinnollisessa menettelyssä aiheutuneet kulut eivät kuulu korvattavissa olevan vahingon käsitteen piiriin. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen virhe johtuu siitä, että työjärjestyksen 87 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja on tulkittu ja sovellettu suhteessa vahingonkorvausta koskevaan asiaan, joka ei mitenkään liity niiden soveltamisalaan;

c)	valittajan esittämää näyttöä on vääristelty ja tulkittu virheellisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole asianmukaisesti tutkinut valittajan toimittamia asiakirjoja eikä niiden liitteitä;

perustelujen epäjohdonmukaisuus ja ristiriitaisuus sekä vahingonkorvausta koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön rikkominen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole soveltanut asianmukaisesti yhdistetyissä asioissa C-104/89 ja C-37/90 (1), Mulder eikä asiassa C-243/05 P (2), Agraz, annetuissa tuomioissa vahvistettuja periaatteita;

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan rikkominen. Valittajan mukaan kyseisen määräyksen asianmukainen soveltaminen ei edellytä, että kanteeseen on ”välttämättä” sisällyttävä kaikki näyttöä koskevat todisteet, vaan että päinvastoin määräys perustuu ”mahdollisuuteen” siten, että asianosainen on esitettävä näyttöä vain mikäli tämä on mahdollista;

perustelujen puutteellisuus valittajan hallinnollisen menettelyn kohtuullisen keston periaatteen loukkaamisen vuoksi kärsimän vahingon korvaamisen osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole perustellut sitä, miksi se on hylännyt vahingonkorvausvaatimuksen, jonka kantaja on esittänyt tällaisen erityisen rikkomisen perusteella;

väitteiden ja näyttöä koskevien seikkojen virheellinen tulkinta sekä aineettoman vahingon korvaamista koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa epäjohdonmukaiset ja ristiriitaiset perustelut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voinut yksinomaan hankintojen poissulkemista tai sitä, ettei hankintoja ole kilpailutettu, koskevien väitteiden nojalla hylätä hallinnollisen menettelyn kohtuullisen keston periaatteen loukkaamiseen tai komission valvontavelvoitteiden rikkomiseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta.

(1) Tuomio 27.1.2000, Kok. 2000, s. I-203.

(2) Tuomio 9.11.2006, Kok. 2006, s. I-10833.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/3

Kanne 14.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-496/07)

(2008/C 37/03)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Rozet ja M. Šimerdová)

Vastaaja: Tšekin tasavalta

Vaatimukset

—	Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Tšekin tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 39 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan siltä osin kuin Tšekin kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, että Tšekin lipun alla purjehtivan aluksen kapteenin on oltava Tšekin kansalainen.

—	Tšekin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio nojautuu kanteessaan seuraaviin perusteisiin:

Tšekin kansallisessa lainsäädännössä (zákon č. 61/2000 Sb; laki N:o 61/2000) asetetaan laivaliikenteenharjoittajalle velvollisuus varmistaa, että Tšekin lipun alla purjehtivan aluksen kapteeni on Tšekin tasavallan kansalainen.

Mainittu selvä ja täysin ehdoton vaatimus Tšekin kansalaisuudesta on Euroopan yhteisön komission mukaan ristiriidassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-405/01 (1) ja C-47/02 (2) esittämien näkemysten kanssa. Komissio tuo esiin erityisesti asiassa C-405/01 annetun tuomion 44 kohdassa ja asiassa C-47/02 annetun tuomion 63 kohdassa esitetyt toteamukset. Tšekin lainsäädännössä asetettu vaatimus siitä, että aluksen kapteenin on oltava Tšekin kansalainen, on ehdoton. Asianomaisissa Tšekin lainsäädännön säännöksissä ei oteta huomioon sitä, millä tavoin ja missä määrin laivan kapteeni tosiasiallisesti käyttää julkisoikeudellista valtaa, kuten edellä mainitussa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään. Pelkästään se, että Tšekin lainsäädännössä annetaan Tšekin lipun alla purjehtivien alusten kapteeneille sellaisia valtaoikeuksia, jotka kuuluvat julkisoikeudellisen vallan piiriin ei ole riittävä syy poiketa EY:n perustamissopimuksen 39 artiklan 4 kohdassa määrätystä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta.

Euroopan yhteisön komission näkemys on, että Tšekin tasavalta on velvollinen saattamaan kansallisen lainsäädäntönsä sopusointuun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, vaikka (Tšekin tasavallan väitteiden mukaan) Tšekin lipun alla purjehtivia aluksia ei tällä hetkellä ole.

(1) Asia C-405/01, Colegio de Oficiales de la Marina Mercante Española v. Administración del Estado, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. I-10391, jossa oli kyse Espanjan lainsäädännöstä, jolla varattiin kapteenin ja yliperämiehen tehtävät Espanjan lipun alla purjehtivilla aluksilla henkilöille, joilla on Espanjan kansalaisuus.

(2) Asia C-47/02, Albert Anker, Klaas Ras ja Albertus Snoek v. Saksan liittotasavalta, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. I-10447, jossa oli kyse Saksan lainsäädännöstä, jolla varattiin kapteenin tehtävä Saksan lipun alla purjehtivilla lyhyitä merikalastusmatkoja (Kleine Seeschiffahrt) tekevillä aluksilla henkilöille, joilla on Saksan kansalaisuus.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/3

Valitus, jonka Territorio Energia Ambiente SpA (TEA) on tehnyt 19.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-175/07, Territorio Energia Ambiente SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.9.2007 antamasta määräyksestä

(Asia C-500/07 P)

(2008/C 37/04)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Territorio Energia Ambiente SpA (TEA) (edustajat: asianajajat E. Coffrini ja F. Tesauro)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Valituksen kohteena oleva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys on kumottava ja/tai ratkaistava uudelleen ja on toteutettava kaikki tarvittavat lainsäädännölliset ja menettelylliset toimet.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa 5.6.2002 tehdyssä komission päätöksessä (1) todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi verovapautuksia koskeva järjestelmä, joka asetettiin lain N:o 549/1995 3 §:n 70 momentilla ja asetuksen N:o 331/1993, sellaisena kuin se on muutettuna laiksi, 66 §:n 14 momentilla sellaisten osakeyhtiöiden käyttöön, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa ja jotka hoitavat paikallistason julkisia palveluja. Komission päätös ei koskenut mitään tiettyjä yhtiöitä, mutta sitä sovellettiin lain 241/1990 22 §:n nojalla perustettuihin yhtiöihin, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa. Tästä syystä sitä ei annettu tiedoksi yhdellekään yhtiölle (eikä valittajalle), koska sitä ei ollut osoitettu millekään taholle erityisesti. Italian valtio pani edellä mainitun komission päätöksen täytäntöön 15.2.2007 annetulla asetuksella N:o 10 ja se antoi takaisinperinnän verotoimistojen tehtäväksi. Tästä syystä Mantovan verotoimisto antoi 29.3.2007 valittajana olevalle yhtiölle tiedoksi kehotuksen maksaa 1 748 289,75 euron suuruinen summa sekä 912 180,64 euroa korkoja.

Valittajana olevan yhtiön osake-enemmistö ei kuitenkaan ole julkisessa omistuksessa, vaan sen osakepääoma on kokonaan julkisessa omistuksessa, minkä vuoksi ”komission toteamukset ja päätös” eivät voi koskea sitä.

Se hoitaa in house -sopimuksen nojalla paikallisia julkisia palveluja, jotka Mantovan kunta antoi kunnallisen yrityksen (ASM) hoidettaviksi; ASM:stä tuli lain 127/97 nojalla valittajana oleva yhtiö.

Se hoitaa julkisia palveluja yksinoikeusjärjestelmässä pääasiallisesti paikallistasolla, eikä sillä voi olla vaikutusta vapaaseen kilpailuun, jota ei voi olla, koska sitä koskevia markkinoita ei ole.

Yhtiö, jonka koko osakepääoma on julkisessa omistuksessa, on osakkeet omistavien kuntien välillinen elin, ja kyseiset kunnat ovat verohelpotuksen todellisia saajia, minkä komissio on kiistänyt.

Valittajalle myönnettyä verohelpotusta ei näin ollen voida objektiivisista eikä subjektiivisista syistä luokitella yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, mikä olisi vastoin perustamissopimuksen 87 artiklaa.

Edellä lyhyesti selostetuista syistä valittaja nosti edellä mainitusta komission päätöksestä kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Asian numeroksi annettiin T-175/07, se annettiin neljännen jaoston käsiteltäväksi ja se ratkaistiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 17.9.2007 antamalla määräyksellä, jolla asia jätettiin tutkimatta sillä perusteella, että EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan viidennessä kohdassa määrättyä määräaikaa ei ollut noudatettu. Tuon määräyksen mukaan kumoamiskanne olisi pitänyt panna vireille kahden kuukauden kuluessa riidanalaisen säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon, työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Valittajan mukaan tällainen vaatimus on perusteeton, myös asiassa 730/79 17.9.1980 annetun tuomion (2); asiassa 323/82 14.11.1984 annetun tuomion (3); asiassa T-358/94 12.12.1996 annetun tuomion (4) ja erityisesti kolmannen jaoston asiassa C-346/03 23.2.2006 antaman tuomion (5) valossa; tästä syystä valituksessa vaaditaan asian ratkaisemista uudelleen.

Kanne nostettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa heti kun kantajana olevan yhtiö oli saanut tiedon siitä, että komission päätös koski sitä, eli kun se oli saanut ilmoituksen verotoimiston sille osoittamista päätöksistä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräystä koskevana toisena valitusperusteena esitetään, että siinä on sovellettu virheellisesti perustamissopimuksen 225 artiklaa.

On katsottava, että komission päätöksen kumoamista koskeva vaatimus liittyy läheisesti vaatimukseen, jonka mukaan itse päätöstä ei voida soveltaa valittajaan, minkä vuoksi vaaditaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys on ratkaistava uudelleen, myös sillä perusteella, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta puuttuu aineellinen toimivalta.

(1) EUVL 2003, L 77, s. 21.

(2) Kok. 1980, s. 2671.

(3) Kok. 1984, s. 3809.

(4) Kok. 1996, s. II-2109.

(5) Kok. 2005, s. I-6159.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/4

Valitus, jonka S.A.BA.R. SpA on tehnyt 19.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-176/07, S.A.BA.R. SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.9.2007 antamasta määräyksestä

(Asia C-501/07 P)

(2008/C 37/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajt: S.A.BA.R. SpA (edustajat: avvocato E. Coffrini ja avvocato F. Tesauro)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Valituksen kohteena oleva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys on kumottava ja/tai sitä on kokonaisuudessaan muutettava ja on tehtävä asianmukaiset oikeudelliset päätelmät.

—	Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen mukaiset vaatimukset on hyväksyttävä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, 5.6.2002 (1) tehdyllä komission päätöksellä todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomiksi valtiontuiksi lain N:o 549/1995 3 §:n 70 momentin ja asetuksen N:o 331/1993 66 §:n 14 momentin, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, mukainen vapautus tuloverosta sellaisille osakeyhtiöille, joiden osake-enemmistö on julkisen sektorin omistuksessa ja jotka harjoittavat yleishyödyllistä toimintaa. Komission päätös ei koskenut tiettyjä yksilöityjä yhtiöitä, vaan se koski lain N:o 241/1990 22 artiklaan mukaisesti perustettuja yhtiöitä, joiden osake-enemmistö on julkisen sektorin omistuksessa. Päätöstä ei tämän vuoksi annettu tiedoksi millekään yhtiölle (eikä sitä annettu tiedoksi kantajalle), koska adressaatteja ei ollut yksilöity. Italian valtio pani kyseisen päätöksen täytäntöön 15.2.2007 antamallaan asetuksella N:o 10 ja antoi takaisinperimistä koskevan tehtävän Agenzie delle Entratelle (veroviranomaisille). Tämän johdosta Guastallan Agenzia delle Entrate lähetti 20.3.2005 kantajayhtiölle seuraavat maksumääräykset: N:o 3796, päivätty 15.3.2007, pääoma 1 912 128,47 euroa, minkä lisäksi korkoja 2 192 225 euroa; N:o 3799, päivätty 15.3.2007, pääoma 815 406,94 euroa, minkä lisäksi korkoja 783 529 euroa, N:o 3800, päivätty 15.3.2007, pääoma 439 549,29 euroa, minkä lisäksi korkoja 712 588 euroa.

Koska kantajayhtiö ei kuitenkaan ole yhtiö, jonka osake-enemmistö on julkisen sektorin omistuksessa, vaan se on kokonaan julkinen yhtiö, ”komission päätelmiä ja sen tekemää päätöstä” ei voida soveltaa kantajayhtiöön.

Kantaja vastaa in house -periaatteella kahdeksan osakkeenomistajana olevan kunnan julkisista palveluista ja se on perustettu nimenomaisesti tähän tarkoitukseen asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Kantaja hallinnoi näitä julkisia palveluja monopoliasemassa pääasiallisesti paikallisesti ja siten, että se ei voi vaikuttaa vapaaseen kilpailuun, jota ei voi esiintyä, kun ei ole markkinoita.

Yhtiö, jonka pääoma on kokonaan julkisessa omistuksessa, on vain sen osakkeenomistajana olevien kuntien välillinen toimielin, ja kunnat ovat komission riitauttaman taloudellisen tuen todellisia saajia.

Kantajalle myönnettyä vapautusta verosta ei voida objektiivisesti eikä subjektiivisesti luokitella valtiontueksi ja EY 87 artiklan vastaiseksi.

Edellä esitetyistä syistä komission päätöksestä nostettiin kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Kanne rekisteröitiin asianumerolla T-176/07 ja se osoitettiin neljännen jaoston ratkaistavaksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisi asian 17.9.2007 antamallaan määräyksellä tutkimatta jättämisestä; perusteluna oli se, että ei ollut noudatettu EY 230 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, jonka mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa tapauksen mukaan joko säädöksen julkaisemista tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei sitä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kantaja katsoo, että tämä päätelmä on perusteeton myös asioissa 730/79 17.9.1980 annetun tuomion (2), asiassa 323/82 14.11.1984 annetun tuomion (3) ja asiassa T-358/94 12.12.1996 annetun tuomion (4) valossa sekä ennen kaikkea yhteisöjen tuomioistuimen kolmannen jaoston asiassa C-346/03 23.2.2006 antaman tuomion (5) valossa, minkä vuoksi kantaja vaatii määräyksen muuttamista.

Kantaja toteaa, että kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettiin heti kun kantajayhtiö sai tietoonsa, että se oli yksi komission tekemän päätöksen adressaateista, toisin sanoen silloin, kun se sai tiedon Agenzia delle Entraten lähettämistä maksumääräyksistä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräystä koskevana toisena valitusperusteena kantaja esittää, että määräyksessä on sovellettu EY 225 artiklaa virheellisesti.

Komission päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen on katsottava liittyvän kiinteästi yhteen sen vaatimuksen kanssa, että on todettava, että päätös ei koske kantajaa, minkä vuoksi kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräystä on muutettava myös kyseisen tuomioistuimen asiallisen toimivallan todetun puuttumisen osalta.

(1) EUVL 2003, L 77, s. 21.

(2) Kok. 1980, s. 2671.

(3) Kok. 1984, s. 3809.

(4) Kok. 1996, s. II-2109.

(5) Kok. 2005, s. I-6159.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 19.11.2007 — Compañía Española de Comercialización de Aceite, SA v. Asociación Española de la Industria y Comercio Exportador de Aceite de Oliva (ASOLIVA), Asociación Nacional de Industriales Envasadores y Refinadores de Aceites Comestibles (ANIERAC) ja Administración del Estado

(Asia C-505/07)

(2008/C 37/06)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Compañía Española de Comercialización de Aceite, SA

Vastapuolet: Asociación Española de la Industria y Comercio Exportador de Aceite de Oliva (ASOLIVA), Asociación Nacional de Industriales Envasadores y Refinadores de Aceites Comestibles (ANIERAC) ja Administración del Estado

Ennakkoratkaisukysymykset

Sallitaanko rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 22.9.1966 annetun neuvoston asetuksen N:o 136/66/ETY 12 a artiklassa, (1) sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1638/98, (2) että osakeyhtiö, jonka osakkaina on suurimmaksi osaksi maataloustuottajia, öljypuristamoita ja oliivinviljelijöiden osuuskuntia sekä rahoitusyhtiöitä, luetaan ”elimiin”, joilla on valtuutus tehdä sopimuksia oliiviöljyn varastoinnista? Voidaanko katsoa, että tällainen yhtiö vastaa asetuksessa (EY) N:o 952/97 (3) tarkoitettuja tunnustettuja tuottajaryhmiä ja niiden liittoja?

Jos yhtiö on luokiteltavissa ”elimiin”, jotka voivat harjoittaa varastointia, voidaanko ”valtion hyväksyminen”, joka näiden elinten on saatava edellä mainitun asetuksen N:o 136/66 12 a artiklan nojalla, saada yksittäisellä poikkeuslupahakemuksella (”valtuutus”), joka esitetään kansallisille kilpailuviranomaisille?

Edellytetäänkö asetuksen N:o 136/66 12 a artiklassa ehdottomasti, että komissio hyväksyy jokaisessa tapauksessa oliiviöljyn yksityisen varastoimisen, vai onko sen sijaan tuottajien kyseisen oliiviöljyn ostamiseksi ja varastoimiseksi sopima yksityisesti rahoitettu mekanismi, jota käytetään yksinomaan samoin ehdoin ja edellytyksin kuin yhteisön rahoittamaa yksityistä varastointia, tarkoituksena täydentää ja nopeuttaa tätä yhteisön rahoittamaa varastointia sen rajoja ylittämättä, yhteensopiva kyseisen artiklan kanssa?

Onko yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-137/00, Milk Marque, 9.9.2003 antamassaan tuomiossa vahvistama oikeuskäytäntö, joka koskee sitä, että kansalliset viranomaiset soveltavat kansallisia kilpailusääntöjä sellaisiin tuottajien sopimuksiin, jotka voivat lähtökohtaisesti kuulua (tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan annetun) neuvoston asetuksen N:o 26 (4) 2 artiklan soveltamisalaan, ulotettavissa koskemaan sopimuksia, jotka voivat ominaisuuksiensa tai kyseisen alan ominaisuuksien vuoksi vaikuttaa yhteisön oliiviöljymarkkinoihin kokonaisuutena arvioiden?

Jos kansalliset kilpailuviranomaiset olisivat toimivaltaisia soveltamaan kansallisia oikeussääntöjä edellä mainittuihin sopimuksiin, jotka voivat vaikuttaa rasva-alan yhteiseen markkinajärjestelyyn, voivatko nämä viranomaiset kieltää ehdottomasti valittajan kaltaiselta yhtiöltä mahdollisuuden käyttää oliiviöljyn varastointimekanismeja myös asetuksen N:o 136/66 12 a artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa ”markkinat häiriintyvät vakavasti”?

(1) EYVL 172, s. 3025, suomenkielinen erityispainos alue 3, nide 1, s. 167.

(2) Rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 136/66/ETY muuttamisesta. 20.7.1998 annettu neuvoston asetus (EYVL L 210, s. 32).

(3) Tuottajaryhmistä ja niiden liitoista 20.5.1997 annettu neuvoston asetus (EYVL L 142, s. 30).

(4) EYVL 30, s. 993; suomenkielinen erityispainos alue 4, nide 1, s. 3.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de La Coruña (Espanja) on esittänyt 20.11.2007 — Lubricantes y Carburantes Galaicos, S. L. (Lubricarga) v. Petrogal Española S.A., nykyisin GALP Energía España SAU

(Asia C-506/07)

(2008/C 37/07)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de La Coruña

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lubricantes y Carburantes Galaicos, S. L. (Lubricarga)

Vastaaja: Petrogal Española S.A., nykyisin GALP Energía España SAU

Ennakkoratkaisukysymykset

Jos Lubricarga S.L:n ja Petrogal S.A:n välillä tehty sopimus on niin sanottu de minimis -sopimus, jääkö se kaikissa tapauksissa [ETY:n] perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, vai onko kyseistä määräystä sopimuksen de minimis -luonteesta huolimatta sovellettava siinä tapauksessa, että huoltoasemayrittäjälle asetetaan velvollisuus noudattaa toimittajan määräämää lopullista vähittäismyyntihintaa ja/tai kun jälleenmyyjälle asetetaan yksinostovelvoite ja kilpailukielto, jotka ovat perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1984/83 (1) (EYVL L 173, s. 5) ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2790/1999 (2) (EYVL 336, s. 21) tarkoitetulla tavalla ajallisesti rajoittamattomia?

Asetuksessa N:o 1984/83 kielletään huoltoasemien vertikaalisten yksinoikeussopimusten tekeminen määräämättömäksi ajaksi tai yli kymmeneksi vuodeksi, lukuun ottamatta sen 12 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, jossa todetaan, että ”jos sopimus liittyy huoltamoon, jonka tavarantoimittaja vuokraa jälleenmyyjälle tai antaa tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella, tässä osastossa tarkoitettuja yksinostovelvoitteita ja kilpailevien tuotteiden jakelua koskevaa kieltoa [voidaan] soveltaa jälleenmyyjään koko sen ajan, jonka tämä tosiasiallisesti toimii näissä tiloissa”. Edellyttäen, että asetusta on sovellettava, onko tämän poikkeuksen piiriin luettava esillä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltainen tapaus, jossa 27.6.1990 tehdyllä yksityisoikeudellisella sopimuksella ja 10.10.1995 laaditulla julkisella vahvistusasiakirjalla maa-alueen omistaja Lubricarga luovutti Galpille oikeuden maa-alueen käyttöön 25 vuodeksi ja Galp sitoutui rakentamaan huoltoaseman sillä edellytyksellä, että kun rakennustyö on todettu valmiiksi, rakennukset ja laitteet luovutetaan Lubricargalle, joka pitää huoltoasemaa vastaavan ajanjakson ajan sitoutuneena velvoitteeseen hankkia kaikki lämmitys- ja moottoripolttoaineet yksinomaan kyseiseltä öljy-yhtiöltä?

Asetuksen N:o 2790/99 5 artiklassa säädetään, että ”viiden vuoden aikarajaa ei kuitenkaan sovelleta, jos ostaja myy sopimusten kohteena olevia tavaroita tai palveluja toimittajan omistamista tai toimittajan sellaiselta kolmannelta, joka ei ole ostajaan sidoksissa, vuokraamista tiloista ja maa-alasta käsin ja jos kilpailukieltovelvoite ei jatku sen ajanjakson jälkeen, jonka ajan tilat ja maa-ala ovat ostajan käytössä”. Edellyttäen, että asetusta on sovellettava, onko tämän poikkeuksen piiriin luettava esillä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltainen tapaus, jossa 27.6.1990 tehdyllä yksityisoikeudellisella sopimuksella ja 10.10.1995 laaditulla julkisella vahvistusasiakirjalla maa-alueen omistaja Lubricarga luovutti Galpille oikeuden maa-alueen käyttöön 25 vuodeksi ja Galp sitoutui rakentamaan huoltoaseman sillä edellytyksellä, että kun rakennustyö on todettu valmiiksi, rakennukset ja laitteet luovutetaan Lubricargalle, joka pitää huoltoasemaa vastaavan ajanjakson ajan sitoutuneena velvoitteeseen hankkia kaikki lämmitys- ja moottoripolttoaineet yksinomaan kyseiseltä öljy-yhtiöltä?

ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään osto- ja myyntihintojen välillisen vahvistamisen kielto, ja asetuksen [– –] N:o 1984/83 kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että ”muista kilpailunrajoituksia sisältävistä määräyksistä, varsinkaan niistä, joilla rajoitetaan jälleenmyyjän vapautta määrätä hinnoistaan tai jälleenmyyntiehdoistaan taikka valita asiakkaansa, ei voida tehdä poikkeusta tällä asetuksella”. Voidaanko niitä soveltaa riidanalaisen sopimuksen kaltaiseen sopimukseen, jonka sopimusehdossa 10 ja liitteessä I viitataan kilpailukykyisten hintojen tarjoamiseen ja siihen, että ”omistajalle annettavat alennukset ovat vähintään niiden kolmen (liikevaihdoltaan) suurimman huoltoasemayrittäjän keskipalkkioiden suuruisia, jotka toimivat kyseisen huoltoaseman kanssa samalla maantieteellisellä alueella”, jos tällä tarkoitetaan, että kyseisellä sopimuksella voidaan joka tapauksessa rajoittaa ostajan mahdollisuutta vahvistaa myyntihinta?

ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan [1 kohdan a alakohdassa] mainitaan osto- ja myyntihintojen välillisen vahvistamisen kielto, ja asetuksessa N:o 2790/99 [– –] katsotaan erityisen vakavaksi kilpailunvastaiseksi rajoitukseksi jälleenmyyntihinnan vahvistaminen. Voidaanko niitä soveltaa riidanalaisen sopimuksen kaltaiseen sopimukseen, jonka sopimusehdossa 10 ja liitteessä I viitataan kilpailukykyisten hintojen tarjoamiseen ja siihen, että ”omistajalle annettavat alennukset ovat vähintään niiden kolmen (liikevaihdoltaan) suurimman huoltoasemayrittäjän keskipalkkioiden suuruisia, jotka toimivat kyseisen huoltoaseman kanssa samalla maantieteellisellä alueella”, jos tällä tarkoitetaan, että kyseisellä sopimuksella voidaan joka tapauksessa rajoittaa ostajan mahdollisuutta vahvistaa myyntihinta?

(1) Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annettu asetus, EYVL L 173, s. 5; EP, alue 17, nide 1, s. 52.

(2) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annettu asetus, EYVL L 336, s. 21.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Bergamo (Italia) on esittänyt 21.11.2007 — Luigi Scarpelli v. NEOS Banca SpA

(Asia C-509/07)

(2008/C 37/08)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Bergamo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Luigi Scarpelli

Vastaaja: NEOS Banca SpA

Ennakkoratkaisukysymys

”Onko direktiivin 102/87/ETY (1) 11 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että välttämättömänä edellytyksenä sille, että kuluttajalla on oikeus vaatia oikeuksiensa täyttämistä rahoittajalta — myyjän syyllistyttyä sopimusrikkomukseen — on, että myyjän ja rahoittajan välillä on sopimus, jonka perusteella tällä rahoittajalla on yksinoikeus myöntää luottoa myyjän asiakkaille silloin, kun kuluttajan tuomioistuimessa vaatima oikeus koskee a) pelkästään rahoitussopimuksen purkamista; tai b) sekä rahoitussopimuksen purkamista että tämän seurauksena rahoituslaitokselle suoritettujen summien palauttamista?”

(1) EYVL L 42, s. 48.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/8

Kanne 22.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-516/07)

(2008/C 37/09)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: S. Pardo Quintillán)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että

—

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) 3 artiklan 2 ja 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole nimennyt direktiivin säännösten soveltamiseksi kaikkia toimivaltaisia viranomaisia

—	Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 8 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut komissiolle luetteloa toimivaltaisista viranomaisistaan

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission vaatimus perustuu yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 3 artiklaan.

Tämän artiklan 2, 7 ja 8 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä direktiivin 2000/60/EY säännösten soveltamiseksi toimivaltaiset viranomaiset ja toimitettava komissiolle luettelo toimivaltaisista viranomaisista määräajassa.

(1) EYVL L 327, s. 1.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/8

Kanne 22.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-518/07)

(2008/C 37/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (edustajat: C. Docksey ja C. Ladenburger)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut direktiivin 95/46/EY (1) 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on alistanut tietojenkäsittelyn valvonnasta yksityisellä sektorilla vastaavat Baden-Württenbergin, Baijerin, Berliinin, Brandenburgin, Bremenin, Hampurin, Hessenin, Mecklemburg-Etu-Pommerin, Ala-Saksin, Nordrhein-Westfalenin, Rheinland-Pfaltzin, Saarlandin, Saksin, Saksi-Anhaltin, Schleswig-Holsteinin ja Thüringenin osavaltioiden valvontaviranomaiset valtion valvontaan ja siten pannut virheellisesti täytäntöön tietosuojan valvontaviranomaisen ”itsenäisyyttä” koskevan säännöksen.

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 28 artiklan 1 kohdan 1 alakohdalla velvoitetaan jäsenvaltiot valtuuttamaan ”yksi tai useampi julkinen viranomainen”, joka valvoo ”jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden soveltamista” eli tietosuojaoikeudellisten säännösten soveltamista. Direktiivin 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa edellytetään valtuutettujen valvontaviranomaisten täyttä ”itsenäisyyttä”. Sanamuodon mukaisesti säädetään, että muut viranomaiset tai valtionhallinnon ulkopuoliset tahot eivät saa vaikuttaa valvontaviranomaisiin, joten myös jäsenvaltion lainsäädännöllä on estettävä ulkopuolinen vaikuttaminen valvontaviranomaisten päätöksiin ja niiden täytäntöönpanoon. Käytetyn sanamuodon mukainen täysi itsenäisyys merkitsee sitä, että viranomainen ei saa olla missään suhteessa riippuvainen mistään tahosta.

On direktiivin 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan vastaista, että yksityisen sektorin tietojenkäsittelyn valvonnasta vastaavat valvontaviranomaiset on alistettu valtion ammatilliseen, oikeudelliseen tai viranhoidolliseen valvontaan, kuten on säädetty kaikkien Saksan liittotasavallan 16 osavaltion osalta. Koska jokaisen osavaltion lakien mukaan valvontaviranomaisiin sovelletaan näiden kolmen valvonnan lajin erilaisia yhdistelmiä, on osavaltioiden lakien seurauksena se, että Saksan liittotasavalta rikkoo direktiivin 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaista velvoitetta, koska direktiivissä taataan valvontaviranomaisten täysi ”itsenäisyys”. Huolimatta oikeudellisen, ammatillisen ja viranhoidollisen valvonnan eroista kaikilla näillä valvonnan lajeilla rikotaan direktiivissä edellytettyä itsenäisyyttä.

Teleologisesti tarkasteltuna yhteisön lainsäätäjä on pitänyt itsenäisyyttä tarpeellisena, jotta valvontaviranomaisille direktiivin 28 artiklan mukaisesti säädetyt tehtävät voidaan täyttää tehokkaasti. Täyden ”itsenäisyyden” käsite ilmenee lisäksi myös säädöksen säädöshistoriasta. Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten täyden ”itsenäisyyden” vaatimus on myös tietosuojaoikeuden alan voimassaolevan yhteisön säännöstön mukaista. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaan ”riippumaton viranomainen valvoo” henkilötietojen suojaa koskevien määräysten ja säännösten noudattamista.

Saksan liittotasavallan kannattama suhteellisen itsenäisyyden käsite, jonka mukaan valvontaviranomainen on riippumaton vain suhteessa valvottaviin itseensä, on jo direktiivin täyttä itsenäisyyttä edellyttävän selvän ja laajan sanamuodon vastainen. Lisäksi tämän tulkinnan mukaisesti 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohta jäisi täysin merkityksettömäksi. On myös torjuttava perustelut, joiden mukaan EY 95 artikla direktiivin oikeudellisena perustana sekä toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate edellyttäisivät ”itsenäisyyttä” koskevan vaatimuksen suppeaa tulkintaa. Yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että direktiivi on annettu toimivaltaa koskevien määräysten mukaisesti ja että siinä torjutaan sen säännösten suppea tulkinta muiden kuin taloudellisten seikkojen osalta. Lisäksi kyseessä oleva säännös ei mene pidemmälle kuin on tarpeen direktiivillä EY 95 artiklan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

(1) EYVL L 281, s. 31.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/9

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 22.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-348/03, Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV) v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-519/07 P)

(2008/C 37/11)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. van Vliet ja S. Noë)

Muu osapuoli: Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV)

Vaatimukset

—	Riidanalainen tuomio kumotaan, päätöksen (1) kumoamisesta tehty vaatimus hylätään ja Koninklijke Friesland Foods NV (KFF) velvoitetaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä ja tästä valituksesta aihetuvat oikeudenkäyntikulut

—

Toissijaisesti riidanalainen tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä myönnetään oikeuksia sellaisille muille yrityksille kuin Koninklijke Friesland NV:lle, jotka olivat pyytäneet 11.7.2001 mennessä Alankomaiden veroviranomaisilta kyseisen tukijärjestelmän soveltamista, ja vaatimus päätöksen kumoamisesta hylätään siltä osin kuin se koskee oikeuksien myöntämistä sellaisille muille yrityksille kuin KFF:lle, jotka olivat pyytäneet 11.7.2001 mennessä Alankomaiden veroviranomaisilta kyseisen tukijärjestelmän soveltamista

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta:

(i)	toteamalla, että KFF:llä oli oikeussuojan tarve, koska se voi esittää siinä tapauksessa, että sen kanne katsottaisiin perustelluksi, Alankomaiden viranomaisille tiettyjä cfa-järjestelmään liittyviä vaatimuksia (riidanalaisen tuomion 58–73 kohta),

(ii)	toteamalla, että päätös koskee KFF:tä suoraan ja erikseen (riidanalaisen tuomion 93–110 kohta),

(iii)

kumoamalla päätöksen sellaisten tosiseikkojen perusteella, joista komissio ei ollut tietoinen ja joista sen ei myöskään olisi tullut olla tietoinen sinä ajankohtana, jona se teki päätöksen, eli KFF:n konkreettisesta tilanteesta (riidanalainen tuomio, erityisesti tuomion 141–143 kohta)

(iv)

ensimmäinen osa: sillä, että se piti ilmeisesti virheellisesti riidattattomana ja siten toteennäytettynä sellaista seikkaa, joka on olennaisen tärkeä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman harkinnan kannalta (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lähti virheellisesti siitä, että komissio ei ollut riitauttanut sitä, että kantaja oli toteuttanut kirjanpidollisia toimenpiteitä sekä tehnyt sellaisia rahoituksellisia ja taloudellisia päätöksiä, joita ei olisi voitu muuttaa 15 kuukauden määräajassa, riidanalaisen tuomion 137 kohta)

toinen osa: toteamalla, että yrityksellä, joka on pelkästään esittänyt pyynnön tukijärjestelmän piiriin pääsemisestä, on oikeus saada luottamuksensuojaa (riidanalaisen tuomion 125–140 kohta)

(v)	toteamalla, että KFF voi perustellusti vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen (riidanalaisen tuomion 149–150 kohta)

(vi)	toissijaisesti: kumoamalla riidanalaisen tuomion siltä osin kuin siinä myönnetään oikeuksilla muille yrityksille kuin KFF:lle (riidanalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta.

(1) Toimenpiteestä, jonka Alankomaat on toteuttanut kansainvälisen rahoitustoiminnan tukemiseksi 17.2.2003 tehty komission päätös 2003/515/EY (EYVL L 180, s. 52).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/10

Kanne 23.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-521/07)

(2008/C 37/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. van Nuffel ja R. Lyal)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut ETA-sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole vapauttanut Norjaan tai Islantiin sijoittautuneille yhtiöille maksettavia osinkoja osinkoveron pidätyksestä samoilla edellytyksillä kuin osinkoja, jotka maksetaan alankomaalaisille yhtiöille

—	Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Alankomaiden verolainsäädännön mukaan osinkoveroa ei pidätetä silloin, kun alankomaalainen yhtiö jakaa osinkoa toiselle Alankomaihin sijoittautuneelle yhtiölle, joka omistaa vähintään 5 prosenttia osinkoa jakavan yhtiön osakkeista; osinkovero sitä vastoin pidätetään silloin, kun yhtiö, joka saa osinkoa, on sijoittautunut Norjaan tai Islantiin, ellei osinkoa saava yhtiö omista vähintään 25 prosenttia (Norja) tai 10 prosenttia (Islanti) osinkoa jakavan alankomaalaisen yhtiön osakkeista.

Komission mukaan Alankomaiden verolainsäädännössä siis syrjitään Norjaan tai Islantiin sijoittautuneita yhtiöitä suhteessa yhtiöihin, jotka ovat sijoittautuneet Alankomaihin. Tämä rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta yhtäältä Alankomaiden ja toisaalta Norjan ja Islannin välillä, mikä on vastoin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) (1) 40 artiklaa, joka koskee pääomien vapaata liikkuvuutta ja joka on sisällöltään pääosin sama kuin EY 56 artikla. Norjalaisten ja islantilaisten yhtiöiden, joilla on osakkuuksia alankomaalaisessa yhtiössä, asema nimittäin on objektiivisesti verrattavissa sellaisen alankomaalaisen yhtiön asemaan, jolla on vastaavia osakkuuksia. Alankomaiden säännöstöä ei voida pitää perusteltuna. Jäsenvaltiot voivat kyllä toteuttaa toimia väärinkäytösten estämiseksi, mutta näiden toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään, eikä asia ole näin tässä tapauksessa.

(1) EYVL L 1, 3.1.1994.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa), on esittänyt 22.11.2007 — Dinter GmbH v. Hauptzollamt Düsseldorf

(Asia C-522/07)

(2008/C 37/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dinter GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Düsseldorf

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhdistetyn nimikkeistön (1) 20 ryhmää koskevan 5 lisähuomautuksen b kohta ymmärrettävä siten, että käsitteellä ”lisättyä sokeria sisältävät mehut” tarkoitetaan myös hedelmämehuja, joihin ei tosiasiallisesti ole lisätty sokeria mutta joiden lisätyn sokerin määrä on selvitetty laskennallisesti yhdistetyn nimikkeistön 20 ryhmää koskevan 5 lisähuomautuksen a kohdan mukaisesti?

Onko yhdistetyn nimikkeistön 20 ryhmää koskevan 5 lisähuomautuksen b kohta ymmärrettävä siten, että siinä mainittua ”luonnonmehun” käsitettä ainoastaan täsmennetään sanamuodolla ”hedelmistä saatuna — tai hedelmämehutiivisteistä laimentamalla saadussa muodossa” mutta että mainittua käsitettä tosiasiallisesti sovelletaan kaikenlaisiin hedelmämehuihin (käymättömiin ja lisättyä alkoholia sisältämättömiin) kulloisessakin käyttömuodossa.

3)	Mikäli kumpaankin edellä olevaan kysymykseen vastataan myöntävästi, onko yhdistetyn nimikkeistön 20 ryhmää koskevan 5 lisähuomautuksen b kohta voimassa?

(1) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 7.9.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 1810/2004 (EUVL L 327, s. 1).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/11

Kanne 26.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-524/07)

(2008/C 37/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: B. Schima)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei lähtökohtaisesti rekisteröi vanhempia maahantuotuja käytettyjä ajoneuvoja, jotka on rekisteröity aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa, mutta eivät täytä tiettyjä Itävallan pakokaasu- ja meluntorjuntasäännöksiä, vaikka kotimaan alueella jo rekisteröidyt samankaltaiset ajoneuvot on vapautettu näistä vaatimuksista uuden rekisteröinnin yhteydessä.

—	Itävallan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

EY 28 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä on kaikki sellainen lainsäädäntö ja sellaiset toimenpiteet, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti.

Itävallan Kraftfahrgesetzin (moottoriajoneuvolaki) säännösten mukaan vanhempia maahantuotuja käytettyjä ajoneuvoja, jotka on rekisteröity aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa, mutta jotka eivät täytä tiettyjä Itävallan pakokaasu- ja meluntorjuntasäännöksiä, ei lähtökohtaisesti rekisteröidä Itävallassa, vaikka kotimaan alueella jo rekisteröidyt samankaltaiset ajoneuvot on vapautettu näistä vaatimuksista uuden rekisteröinnin yhteydessä. Näin ollen Itävallan tasavalta on rikkonut EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn moottoriajoneuvon ensirekisteröinti tuontipaikan jäsenvaltiossa riippuu tiettyjen sellaisten pakokaasu- ja meluntorjuntaraja-arvojen täyttämisestä, jotka ovat tiukempia kuin yhteisön oikeuden sovellettavat säännökset, on näet omiaan rajoittamaan yhteisön sisäistä kauppaa. Lisäksi tällä kaupan rajoituksella syrjitään ulkomaisia tuotteita, koska kotimaisten käytettyjen autojen, jotka rekisteröidään uudestaan omistajanvaihdoksen yhteydessä, ei tarvitse täyttää tiukempia raja-arvoja. Itävallan säännöksissä ei myöskään säädetä, että rekisteröidyt ajoneuvot poistetaan liikennekäytöstä, jos ne eivät täytä pakokaasu- ja meluntorjunta-arvoja, joita sovelletaan maahantuotujen ajoneuvojen yksittäishyväksynnässä.

Muiden erityisten säännösten soveltaminen ei sulje esillä olevassa asiassa pois perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamista. Ensinnäkin direktiivien 93/59/ETY ja 92/97/ETY säännöksiä, joilla vahvistetaan määrätyt päästönormit ja meluarvot ja joihin Itävallan oikeudessa viitataan noudatettavien raja-arvojen osalta, ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka on otettu käyttöön jäsenvaltiossa ennen mainituissa direktiiveissä vahvistettua ajankohtaa. Toiseksi ETA-sopimuksen liitteessä II olevaa 1 kohtaa ei voida soveltaa sellaisen asian arviointiin, joka, kuten moottoriajoneuvon tuonti toisesta jäsenvaltiosta Itävaltaan sellaisena ajankohtana, jolloin sekä Itävalta että toinen jäsenvaltio kuuluvat yhteisöön, kuuluu yksinomaan yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

Yhteisön sisäistä tavaroiden liikkuvuutta voidaan rajoittaa EY 30 artiklassa nimenomaisesti mainituista tai muista yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Tällaisen lainsäädännön on oltava näihin syihin nähden sopiva, tarpeellinen ja oikeasuhteinen, ja rajoituksia ei saa käyttää välineenä mielivaltaiseen syrjintään eikä jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

Esillä olevalle kaupan rajoitukselle ei ole tällaista oikeudellista perustelua. Terveyden tai ympäristön suojeluun liittyviin perusteisiin ei ole mahdollista vedota maahantuotujen ajoneuvojen rekisteröinnin kieltämiseksi, kun samankaltaisten käytettyjen autojen, jotka on jo rekisteröity kansallisesti, uusia rekisteröintejä ei evätä näillä perusteilla. Lisäksi komission mukaan siirtyminen edullisempiin päästö- ja meluarvoihin voidaan turvata vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Terveyden ja ympäristön suojeluun liittyvien tavoitteiden toteuttaminen ainoastaan maahantuotuja ajoneuvoja rajoittavilla toimenpiteillä on tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/12

Valitus, jonka Philippe Combescot on tehnyt 27.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-249/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-525/07 P)

(2008/C 37/15)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Philippe Combescot (edustajat: asianajajat A. Maritati ja V. Messa)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-249/04, 12.9.2007 antamaa tuomiota muuttaen lainvastaiseksi urakehitystä koskevan kertomuksen, jonka M on laatinut siitä huolimatta, että hän oli täysin soveltumaton ottamaan, kuten hän itse asiassa on ottanut, Combescot'n pätevyyden arvioivan esimiehen aseman. Kyseinen soveltumattomuus johtuu siitä, että valittajan ja hänen esimiehensä välillä oli olemassa vakavia ja parantumattomia vihamielisyyksiä, jotka lopulta myös M itse on implisiittisesti myöntänyt. Yhteisöjen tuomioistuin tunnustaa Combescot'n oikeuden saada korvausta sekä hänen henkisesti kärsimästään vahingosta ja hänen fyysiselle ja henkiselle terveydelle aiheutuneesta vahingosta että hänen työelämälleen ja uralleen aiheutuneesta vahingosta siten, että kyseisen vahingon suuruudeksi määritetään vähintään 100 000 euroa.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee ajanjakson 1.7.2001–31.12.2002 osalta laaditun urakehitystä koskevan kertomuksen todettua laillisuutta. Valittaja riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmät ja väittää, että urakehitystä koskeva kertomus on lainvastainen, koska sen on laatinut M niminen henkilö, joka tuntee syvää vastenmielisyyttä Combescot'ia kohtaan, koska viimeksi mainittu oli kannellut sellaisista vakavista hallinnollista sääntöjenvastaisuuksista Guatemalan edustustossa, joihin juuri mainittu M oli syyllistynyt. Tämän kantelun seurauksena toimielin suoritti todellakin Guatemalassa tarkastuksen, ja myöhemmin Combescot'n esittämän pyynnön seurauksena OLAF päätti 20.9.2004 aloittaa tutkimuksen, joka päätettiin 30.5.2006 annetulla lopullisella kertomuksella (jäljempänä OLAF:n kertomus), joka on liitetty tämän oikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon, kuten myös komission laatima tarkastuskertomus vuodelta 2002. Esillä olevassa valituksessa Combescot'n edustajat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin muotoilee uudelleen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin sen mukaan urakehitystä koskeva kertomus ei ole lainvastainen eikä kantajalla ole tämän johdosta oikeutta vaatia vahingonkorvausta. Valituksessa vaaditaan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa ja toteaa, että Philippe Combescot'n uralle sekä ammatti-imagolle on aiheutunut vakavaa vahinkoa sen vuoksi, että urakehitystä koskeva kertomus ajanjaksolta 2001/2002 on laadittu puolueellisesti ja näin ollen virheellisesti ja joka tapauksessa lainvastaisesti; että joka tapauksessa urakehitystä koskevassa kertomuksessa oleva arviointi, tarkasteltuna esimiesten väärinkäytösten ja heidän omaksumansa nöyryyttävän käyttäytymisen laajemmassa yhteydessä, on aiheuttanut sellaista kärsimystä ja henkistä kipua, jotka ovat puolestaan johtaneet syvään masennukseen, mikä ilmenee asiakirja-aineistosta ja minkä ennen kaikkea toimielimen asiantuntijalääkärit ovat vahvistaneet. Valittaja vaatii joka tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin arvioi kattavasti asian taustalla olevat tosiseikat ja katsoo niiden kaikkien olevana merkityksellisiä urakehitystä koskevan kertomuksen lainvastaisuuden toteamisen kannalta ja näin ollen vahvistaa valittajan oikeuden saada vahingonkorvausta.

Valittaja pitää epäjohdonmukaisena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota, jonka mukaan puolueettomuuden ja koskemattomuuden tavoitteiden on katsottava velvoittavan kaikissa niissä tilanteissa, joissa virkamies joutuu ottamaan kantaan tiettyyn toimintaan, eikä virkamiehen näin ollen pitäisi joutua sellaiseen henkilökohtaiseen asemaan, joka oikeudenkäynnin tyyneydestä ja todellisesta asianmukaisuudesta riippumatta voi kolmansien silmissä näyttää riippumattomuuden ja objektiivisuuden puuttumiselta; ja että siinä tehdään joka tapauksessa M:n osalta täysin selittämättömiä johtopäätöksiä. Valittaja väittää samoin, että tuomio on epäjohdonmukainen siltä osin kuin siinä myönnetään, että Combescot'n sen jälkeen, kun hänestä tuli Guatemalan vakinainen neuvonantaja, tekemät aloitteet olivat johtaneet M:n osalta kutakuinkin epämiellyttävän tilanteeseen, mutta todetaan tästä huolimatta, ettei M ollut tällaisen tilanteen johdosta täysin soveltumaton toimimaan arvioitsijana puolueettomuutta ja kolmansia osapuolia koskevan periaatteen perusteella. Valittaja toteaa, että urakehitystä koskevan kertomuksen laatiminen perustuu harkintaan siten, ettei yhdelläkään tähän arviointiin liittyvällä seikalla ole mitään ratkaisevaa merkitystä eivätkä ne ole omiaan vahvistamaan ja/tai kumoamaan sitä lähtökohtaista tosiseikkaa, että M on laatinut urakehitystä koskevassa kertomuksessa olevan arvioinnin, vaikka hän tunsi Combescot'ia kohtaan ilmeisen vakavaa vihamielisyyttä. Tällaisessa tilanteessa ei valittajan mukaan ole mahdollista vedota ratkaisevana seikkana siihen, että toisena arvioijana on toiminut sellainen henkilö, joka ei ole ollut tietoinen millään tavalla Combescot'in ja M:n välisistä suhteista. Valittaja riitauttaa tämän jälkeen kohta kohdalta urakehitystä koskevan kertomuksen sisällön. Hän vaatii lopuksi selvittämistoimia koskevien pyyntöjen hyväksymistä.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/12

Valitus, jonka Philippe Combescot on tehnyt 27.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-250/04, Philippe Combescot v. komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-526/07 P)

(2008/C 37/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Philippe Combescot (edustaja: asianajajat A. Maritati ja V. Messa)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-249/04, 12.9.2007 antamaa tuomiota muuttaen, että Combescot'n ammatilliselle asemalle ja terveydelle on aiheutunut vahinkoa sen johdosta, että hänen hakemuksensa saada osallistua Kolumbian edustuston päällikön viran täyttämiseksi järjestettyyn kilpailuun on lainvastaisesti hylätty, lisäksi määrittää toisella tavalla henkisen kärsimyksen ja vahvistaa tämän johdosta maksettavan asianmukaisen korvauksen määrän sekä hyväksyy jo ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset eli ”toteaa, että Combescot on kärsinyt vahinkoa omaan kuvaansa ja ammatilliseen asemaansa nähden, mikä on vakavasti heijastunut hänen psyykkiseen tasapainoonsa, johtuen lainvastaisesta päätöksestä jättää hänet kilpailun ulkopuolelle, ja velvoittaa maksamaan Combescotille vahingonkorvausta 100 000 euroa”, ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-250/04, 12.9.2007 antamaa tuomiota, joka perustuu Philippe Combescot -nimisen virkamiehen Euroopan yhteisön komissiota vastaan nostamaan kanteeseen.

Kanne koskee kyseisenä ajankohtana vakinaisena neuvonantajana Guatemalassa toimineen Philippe Combescot'n jättämistä kilpailun COM/091/03, joka järjestettiin Kolumbian edustuston päällikön viran täyttämiseksi, ulkopuolelle (jäljempänä ulkopuolelle jättämistä koskeva päätös).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että päätös oli lainvastainen ja sillä voitiin näin ollen perustella kantajan esittämä vahingonkorvausvaatimus kuitenkin siten, ettei kantajan ammatilliselle asemalle ja terveydelle katsottu aiheutuneen vahinkoa, ja se jätti tarkentamatta paremmin sen henkisen kärsimyksen, jonka perusteella virkamiehelle oli maksettava korvausta 3 000 euroa.

Esillä olevassa valituksessa Combescot'in edustajat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin muotoilee uudestaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion siltä osin kuin sen mukaan kantajan ammatilliselle asemalle ja terveydelle ei ollut aiheutunut vahinkoa ja tämän vuoksi vahingonkorvausta määrättiin suoritettavaksi ainoastaan väitetystä henkisestä kärsimyksestä; ja tämän perusteella toteaa, että virkamiehen uralle ja työimagolle on aiheutunut silminnähtävää vahinkoa sen johdosta, että hänet on lainvastaisesti jätetty kilpailun ulkopuolelle, ja että ulkopuolelle jättämistä koskeva päätös on joka tapauksessa aiheuttanut sellaista kärsimystä ja henkistä kipua, jotka ovat puolestaan johtaneet syvään masennukseen, mikä ilmenee asiakirja-aineistoon liitetyistä asiakirjoista ja minkä ennen kaikkea toimielimen asiantuntijat ovat vahvistaneet. Valittaja vaatii näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin arvioi kattavasti asian taustalla olevat tosiseikat ja katsoo niiden kaikkien olevan merkityksellisiä arvioitaessa — jo kohtuuden vuoksi — aineettoman vahingon olevan paljon suurempi ja myös suoraan oikeassa suhteessa niihin uramahdollisuuksiin nähden, jotka virkamies on menettänyt ulkopuolelle jättämistä koskevan päätöksen johdosta, ja kyseisestä päätöksestä arvattavasti aiheutuneisiin vakaviin seurauksiin nähden.

Valittaja vaatii siis korvausta vahingoista siten, kuin kyseiset vahingot on määritetty esillä olevassa asiassa toimitetussa valituskirjelmässä esitetyissä vaatimuksissa.

Valittaja riitauttaa ne päätelmät, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tuli siltä osin kuin se katsoi, ettei ammatilliselle asemalle ollut aiheutunut todellista vahinkoa, ja hän toteaa lisäksi, ettei hänelle ole missään vaiheessa, vaikka hän oli sitä pyytänyt, ilmoitettu tietoja, jotka koskevat komission soveltamia valintakriteereitä Kolumbian edustuston päällikön valitsemiseksi.

Henkilövahingon korvaamisen osalta näyttö siitä, että lainvastaisella käyttäytymisellä oli vaikutuksia Combescot'n terveyteen, on johdettavissa näiden samojen seikkojen välisestä ajallisesta yhteydestä. Kilpailun ulkopuolelle jättäminen on lisäksi viimeinen tapahtuma niiden sortavien käyttäytymistapojen joukossa, jotka komissio omaksui virkamieheen nähden. Henkisen kärsimyksen määrittämisen osalta valittaja vaatii lopuksi, että kyseinen kärsimys arvioidaan asianmukaisesti niiden periaatteiden pohjalta, jotka koskevat vahingon määrittämistä tasapuolisesti ottamalla huomioon ne haitalliset seuraamukset, jotka muodostuvat ahdistuksesta, stressistä ja tämän lisäksi myös virkamiehelle kilpailun ulkopuolelle jättämisen johdosta aiheutuneista hankaluuksista.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 28.11.2007 — Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli AG v. Franz Hauswirth GmbH

(Asia C-529/07)

(2008/C 37/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli AG

Vastaaja: Franz Hauswirth GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 51 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että yhteisön tavaramerkin hakija on vilpillisessä mielessä, kun se tietää hakemuksen tehdessään, että kilpailija käyttää (vähintään) yhdessä jäsenvaltiossa samaa tai sekoitettavan samankaltaista merkkiä samoille tai samankaltaisille tavaroille tai palveluille, ja se tekee tavaramerkkiä koskevan hakemuksen voidakseen estää kilpailijaa jatkamasta merkin käyttöä?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko hakija vilpillisessä mielessä, kun se tekee tavaramerkkiä koskevan hakemuksen voidakseen estää kilpailijaa jatkamasta merkin käyttöä, vaikka se hakemuksen tehdessään tietää tai sen pitäisi tietää, että kilpailija on jo saavuttanut ”arvokkaan oikeuden” käyttämällä samaa tai samankaltaista merkkiä samoille tai sekoitettavan samankaltaisille tavaroille tai palveluille?

3)	Mikäli ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko katsottava, että hakija ei ole vilpillisessä mielessä, kun sen merkki on jo vakiintunut yleisön keskuudessa ja se saa näin ollen suojaa vilpillistä kilpailua koskevan lainsäädännön mukaan?

(1) EYVL L 11, s. 1.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/14

Kanne 29.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-530/07)

(2008/C 37/18)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja G. Braga Cruz)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) 3 ja 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska

se ei ole toteuttanut mainitun direktiivin 3 artiklassa säädetyssä määräajassa jätevesien viemäröintijärjestelmää Angra do Heroísmon, Bacia do Rio Uiman (Fiães de S. Jorge), Costa de Averion, Covilhãn, Espinho/Feiran, Fátiman, Ponta Delgadan, Ponte de Liman, Póvoa de Varzim/Vila do Conden, Santa Citan, Vila Real de Santo Antónion, Viana do Castelo-kaupungin ja Vila Realin taajamissa

se ei ole edellä mainitun direktiivin 4 artiklassa säädetyssä määräajassa käsitellyt biologisesti tai vastaavalla tavalla yhdyskuntajätevesiä, jotka ovat peräisin Alto Nabãon, Alvercan, Bacia do Rio Uiman (Fiães de S. Jorge), Carvoeiron, Costa da Caparica/Trafarian, Costa de Averion, Covilhãn, Espinho/Feiran, Fátiman, Fundão/Alcarian, Lissabonin, Matosinhosin, Milfontesin, Moledo/Âncora/Afifen, Nazaré/Famalicãon, Pedrógão Granden, Ponta Delgadan, Ponte de Liman, Póvoa de Varzim/Vila do Conden, Santa Citan, Vila Nova de Gaia/Douro Nordesten, Vila Real de Santo Antónion, Viana do Castelo-kaupungin, Vila Franca de Xiran ja Vila Realin taajamista

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että jätevesien viemäröintijärjestelmä on 31.12.2000 mennessä taajamissa, joiden asukasvastineluku (avl) on suurempi kuin 15 000, ja 31.12.2005 mennessä taajamissa, joiden avl on 2 000–15 000.

Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1 Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että viemäröidyt yhdyskuntajätevedet on ennen vesistöön johtamista käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla seuraavasti:

—	31 päivään joulukuuta 2000 mennessä purkupaikasta riippumatta taajamissa, joiden avl on suurempi kuin 15 000;

—	31 päivään joulukuuta 2005 mennessä purkupaikasta riippumatta taajamissa, joiden avl on 10 000–15 000;

—	31 päivään joulukuuta 2005 mennessä taajamissa, joiden avl on 2 000–10 000 ja joiden jätevedet johdetaan sisävesiin tai suistoihin.

…”.

(1) EYVL L 135, s. 40.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 29.11.2007 — Fachverband der Buch- und Medienwirtschaft v. LIBRO Handelsgesellschaft mbH

(Asia C-531/07)

(2008/C 37/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Fachverband der Buch- und Medienwirtschaft

Vastaaja: LIBRO Handelsgesellschaft mbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY 28 artiklaa tulkittava siten, että se on sinänsä esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joissa velvoitetaan ainoastaan saksankielisten kirjojen maahantuoja vahvistamaan Itävaltaan maahantuoduille kirjoille kirjan vähittäismyyjää sitova myyntihinta ja julkaisemaan se, jolloin maahantuoja ei saa alittaa kustantajan sen valtion, jossa kirja on kustannettu, osalta vahvistamaa tai suosittelemaa vähittäismyyntihintaa tai sellaisen kustantajan, jonka kotipaikka ei ole jonkun Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen sopimusvaltion alueella, Itävallan valtion osalta suosittelemaa vähittäismyyntihintaa, josta vähennetään siihen sisältyvä liikevaihtovero, mutta tästä on olemassa poikkeus sellaista tapausta varten, että ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevasta valtiosta tavanomaisesta sisäänostohinnasta poikkeavaan alhaisempaan sisäänostohintaan kirjan ostanut maahantuoja saa alittaa kustantajan sen valtion, jossa kirja on kustannettu, osalta vahvistaman tai suositteleman myyntihinnan — tai jälleentuontitapauksissa Itävaltaan sijoittautuneen kustantajan vahvistaman hinnan — saatua kaupallista etua vastaavalla määrällä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus:

Onko ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu kansallinen lakisääteinen kirjojen määrähintajärjestelmä, joka on mahdollisesti myös siitä syystä sinänsä yhteensopimaton EY 28 artiklan kanssa, että se muodostaa myyntijärjestelyn, jolla puututaan tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, perusteltu EY 30 artiklan tai EY 115 artiklan nojalla sillä perusteella, että sen tarkoituksena on täysin yleisen kuvauksen mukaan tarve ottaa huomioon ”kirjojen asema kulttuuriaarteena, kuluttajien intressi saada kirjoja kohtuulliseen hintaan ja kirjakauppa-alan liiketaloudelliset olosuhteet”, esimerkiksi kirjatuotannon edistämistä, säänneltyyn hintaan saatavaa moninaista kirjavalikoimaa ja kirjakauppojen moninaisuutta koskevan yleisen edun taustaa vasten siitä huolimatta, että ei ole olemassa sellaisia empiirisiä tietoja, joilla voitaisiin todistaa, että päämäärät, joihin tässä pyritään, ovat toteutettavissa lakisääteisellä velvollisuudella myydä kirjoja määrättyyn hintaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan kieltävä vastaus:

Onko ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu kansallinen lakisääteinen kirjojen määrähintajärjestelmä yhteensopiva EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan, EY 10 artiklan ja EY 81 artiklan kanssa siitä huolimatta, että se seurasi suoraan ajallisesti ja sisällöllisesti sitä edeltänyttä sopimusteitse toteutettua kirjakauppiaiden velvoitetta myydä kirjat kustantajien kustantamoiden tuotteiden osalta vahvistamiin hintoihin (Sammelreverssystem 1993) ja korvasi tämän sopimukseen perustuvan järjestelmän?

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 29.11.2007 — Falco Privatstiftung ja Thomas Rabitsch v. Gisela Weller-Lindhorst

(Asia C-533/07)

(2008/C 37/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Falco Privatstiftung ja Thomas Rabitsch

Vastaaja: Gisela Weller-Lindhorst

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sopimus, jolla aineetonta omaisuutta koskevan oikeuden haltija luovuttaa sopimuskumppanilleen oikeuden kyseisen oikeuden käyttöön (lisenssisopimus), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus) (1) 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu palvelua koskeva sopimus?

Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi:

2.1	Katsotaanko palvelu suoritetuksi jäsenvaltiossa jokaisella paikkakunnalla, jolla oikeuden käyttö on sopimuksen mukaan sallittu ja jolla sitä myös tosiasiallisesti käytetään, vai

2.2	katsotaanko palvelu suoritetuksi lisenssinantajan asuinpaikkakunnalla tai lisenssinantajan keskushallinnon sijaintipaikkakunnalla?

2.3	Onko tuomioistuimella, jolla on toimivalta, kun joko kysymykseen 2.1 tai 2.2 vastataan myöntävästi, toimivalta ratkaista myös kysymys lisenssimaksusta, joka peritään oikeuden käytöstä jossakin toisessa jäsenvaltiossa tai jossakin kolmannessa valtiossa?

Jos kysymykseen 1 tai kysymyksiin 2.1 tai 2.2 vastataan kieltävästi: Jos toimivalta lisenssimaksun maksamisen osalta määritellään Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, onko siihen sovellettava periaatteita, jotka ilmenevät tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (Brysselin yleissopimus) 5 artiklan 1 kappaletta koskevasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä?

(1) EYVL L 12, s. 1.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/16

Valitus, jonka William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH ovat tehneet 30.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-30/05, William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-534/07 P)

(2008/C 37/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH (edustajat: asianajaja H.-J. Niemeyer ja asianajaja Ch. Herrmann)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

1.	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-30/05 12.9.2007 antama tuomio on kumottava siltä osin, kuin se on valittajille vastainen

2.	Euroopan yhteisöjen komission 26.10.2004 tekemä päätös K(2004) 4221 lopullinen (asia COMP/F-1/38.338 — PO/Neulat) on todettava pätemättömäksi sikäli kuin se koskee valittajia toissijaisesti päätöksen 2 kohdassa valittajille asetettu sakko on todettava pätemättömäksi tai sitä on alennettava

3.	toissijaisesti 2 kohdassa esitettyyn vaatimukseen nähden asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen

4.	alkuperäisen menettelyn vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeusriidasta kokonaisuudessaan aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo virheellisesti, että alun perin yhtenäisen menettelyn ”Lyhyttavarat” jakaminen (osa-)menettelyihin ”Lyhyttavarat: Neulat” ja ”Lyhyttavarat: Lukot” ilmoittamatta syitä tälle jakamiselle loukkaa valittajien puolustautumisoikeuksia, erityisesti niiden oikeutta tulla kuulluksi.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkaa oikeuksien epäämistä koskevaa kieltoa ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa perusoikeutta, kun se ei tutki menettelyn ”Lyhyttavarat” osittamisen lainvastaisuutta, koska on kyse yhdestä ja jatketusta lainvastaisesta toiminnasta.

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kiistää virheellisesti EY 253 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden loukkaamisen. Se katsoo oikeudellisesti virheellisesti, että komission aukolliset esitykset merkityksellisiksi katsottavien markkinoiden suuruudesta sekä lainvastaisen toiminnan konkreettisista vaikutuksista markkinoihin ovat oikeudellisesti merkityksettömiä.

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoo sakkojen laskemisesta annettuja suuntaviivoja. Se määrittelee lainvastaisen toiminnan vakavuuden ainoastaan lainvastaisen toiminnan abstraktin muodon perusteella ja katsoo vakavuusluokan alimman perussakon vähimmäissakoksi, jota ei saa alittaa. Se myös kieltäytyy oikeusvaltion ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita rikkoen ottamasta lieventävänä seikkana huomioon lainvastaisen toiminnan vapaaehtoista lopettamista.

—

Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoo suhteellisuusperiaatetta. Se soveltaa sakkojen laskemisesta annettuja suuntaviivoja lainvastaisen toiminnan vakavuutta määrittäessään yhtä muodollisesti ja yksipuolisesti valittajien haitaksi kuin vastaaja alkuperäisessä menettelyssä. Se ei myöskään suorita suhteellisuusperiaatteen edellyttämää kokonaisharkintaa arvioimalla kaikkia yksittäistapauksessa merkityksellisiä seikkoja kumulatiivisesti, vaan tarkastelee sakon suhteellisuutta vain kunkin yksittäisen kriteerin osalta erikseen.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 3.12.2007 — Assitur Srl v. Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura di Milano

(Asia C-538/07)

(2008/C 37/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Assitur Srl

Vastaaja: Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura di Milano

Ennakkoratkaisukysymykset

Luetellaanko direktiivin 92/50/EY 29 artiklassa (1), jossa säädetään seitsemän syytä, joiden nojalla ehdokkaat voidaan jättää palveluhankintoja koskevien sopimuksentekomenettelyjen ulkopuolelle, tyhjentävästi poissulkemista koskevat tapaukset, ja onko se näin ollen esteenä sille, että lain N:o 109/94 10 §:n 1 bis momentissa (joka on korvattu asetuksen N:o 136/06 34 §:n viimeisellä momentilla) kielletään yrityksiä, joiden välillä on määräysvaltasuhde, osallistumasta samaan tarjouskilpailumenettelyyn?

(1) EYVL L 209, s. 1.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/17

Kanne 30.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-539/07)

(2008/C 37/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Montaguti ja A. Nijenhuis)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2002/22/EY (1) 26 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole kaikkien eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettujen puhelujen osalta antanut viranomaisille, joiden puoleen on käännytty hätätapauksessa, mahdollisuutta paikantaa soittajan sijainti, kun se on teknisesti mahdollista.

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2002/22/EY täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 24.7.2003.

(1) Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/17

Kanne 30.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-540/07)

(2008/C 37/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja A. Aresu)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 56 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin kysymys on pääomien vapaasta liikkuvuudesta jäsenvaltioiden välillä ja kysymyksessä olevan sopimuksen sopimusvaltioiden välillä, eikä saman sopimuksen 31 artiklaa siltä osin kuin kysymys on sijoittautumisvapaudesta kyseisen sopimuksen sopimusvaltioissa, koska se on pitänyt voimassa verolainsäädäntöä, jonka mukaan muihin jäsenvaltioihin ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimusvaltioihin sijoittautuneen yhtiön jakamia osinkoja verotetaan ankarammin kuin kotimaisia osinkoja.

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisöjen komissio viittaa alaa koskevaan voimassaolevaan Italian lainsäädäntöön joka perustuu myös sopimuksiin ja jossa muille kuin italialaisille yhtiöille jaettavia osinkoja (ns. ulkomaille maksettavat osingot) kohdellaan verotuksellisesti huomattavasti epäsuotuisammin kuin italialaisille yhtiöille jaettavia osinkoja (ns. kotimaiset osingot).

Komission mukaan tällainen lainsäädäntö — jota Italian hallitus aikoo joka tapauksessa muuttaa — on ristiriidassa pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa, koska se vaikuttaa haitallisesti italialaisen yhtiön muualla kuin Italiassa asuvien osakkeenomistajien voittoihin ja investointipäätöksiin, ja vaikeuttaa samalla näiden italialaisten yhtiöiden pääoman hankkimista ulkomailla. Tämän vuoksi on todettava, että on selvästi rikottu EY 56 artiklaa, koska kyseisessä määräyksessä kielletään kaikki pääoman vapaan liikkuvuuden rajoitukset jäsenvaltioiden välillä, ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) 40 artiklaa, jossa määrätään vastaavasti tästä samasta vapaudesta sopimuksen sopimusvaltioiden välillä.

Komissio toteaa lisäksi, että tällainen lainsäädäntö saattaa olla myös sijoittautumisvapauden vastaista, sellaisena kuin siitä määrätään ETA-sopimuksen 31 artiklassa, koska sitä sovelletaan myös sellaisiin määräysvaltaan oikeuttaviin osuuksiin italialaisissa yhtiöissä, jotka ovat johonkin kyseisen sopimuksen sopimusvaltioon sijoittautuneen yhtiön omistuksessa; tällaiseen osakkeenomistukseen ei sovelleta direktiivin 90/435/ETY (1) mukaista yhdenmukaistettua verojärjestelmää.

Euroopan yhteisöjen komissiolla on tämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä ollut mahdollisuus tutkia väitteet, joita Italian tasavalta on esittänyt kyseisen lainsäädännön oikeuttamiseksi, ja komissio katsoo, että se ei ole onnistunut tavoitteessaan. Italian hallitus on kuitenkin hiljattain ilmoittanut halukkuutensa muuttaa kyseistä lainsäädäntöä sen saattamiseksi yhteisön oikeuden mukaiseksi: vireille pantu kanne saattaa nopeuttaa tätä muutosprosessia.

(1) EYVL L 225, s. 6.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/18

Valitus, jonka Imagination Technologies Ltd on tehnyt 30.11.2007 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-461/04, Imagination Technologies Ltd v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 20.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-542/07 P)

(2008/C 37/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Imagination Technologies Ltd (edustaja: barrister M. Edenborough)

Vastapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Valittaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion sekä

—	määräämään yhteisöjen tuomioistuimelle tehtyyn valitukseen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettuun kanteeseen liittyvistä oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että yhteisön tavaramerkiksi rekisteröintiä koskeva hakemus N:o 2396075 sanamerkkiä PURE DIGITAL varten (jäljempänä hakemus) ei ole neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan eikä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan vastainen, koska kyseisestä merkistä on tullut erottamiskykyinen sen jälkeen kun hakemus oli jätetty. Valituksessa väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi merkityksellisiä säännöksiä virheellisesti ja että se teki virheen erityisesti, kun se ei katsonut, että hakemuksen jättöpäivän jälkeisellä käytöllä olisi merkitystä käytön kautta syntynyttä erottamiskykyä arvioitaessa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli siis väärässä, kun se hylkäsi siinä nostetun kanteen. Näin ollen väitetään, että tämä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta tehty valitus on hyväksyttävä ja mainitun tuomioistuimen antama tuomio kumottava. Valittaja vaatii myös valitusmenettelystä ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/18

Kanne 3.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-543/07)

(2008/C 37/26)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: M. van Beek)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23.9.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut niitä komissiolle

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 5.10.2005.

(1) EYVL L 269, s. 15.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Wojewódzki Sąd Administracyjny we Wrocławiu (Puolan tasavalta) on esittänyt 4.12.2007 — Uwe Rüffler v. Dyrektor Izby Skarbowej we Wrocławiu Ośrodek Zamiejscowy w Wałbrzychu

(Asia C-544/07)

(2008/C 37/27)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Wojewódzki Sąd Administracyjny we Wrocławiu

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Uwe Rüffler

Vastaaja: Dyrektor Izby Skarbowej we Wrocławiu Ośrodek Zamiejscowy w Wałbrzychu

Ennakkoratkaisukysymys

Onko EY 12 artiklan 1 kohtaa ja EY 39 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa 26.7.1991 annetun tuloverolain (ustawa o podatku dochodowym od osób fizycznych; konsolidoitu teksti Dz. U., 2000, N:o 14, 176 jakso, muutoksineen) 27 b §:ssä vahvistettu kansallinen säännös, jolla oikeus vähentää tuloverosta lakisääteiset sairausvakuutusmaksut rajoitetaan koskemaan ainoastaan kansallisten säännösten mukaan maksettuja määriä, sellaisessa tilanteessa, jossa Puolassa asuva henkilö maksaa Puolassa verotettavasta tulosta lakisääteiset sairausvakuutusmaksut johonkin toiseen jäsenvaltioon?

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/19

Valitus, jonka Akzo Nobel Chemicals Ltd, Akcros Chemicas Ltd on tehnyt 8.12.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-253/03, Akzo Nobel Chemicals Ltd ja Akcros Chemicals Ltd v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.9.2007 antamasta tuomiosta

(Asia C-550/07 P)

(2008/C 37/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Akzo Nobel Chemicals Ltd, Akcros Chemicas Ltd (edustajat: advocaat C. Swaak, advocaat M. Mollica ja advocaat M. van der Woude)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, Council of Bars and Law Societies of European Union, Algemene Raad van de Nederlandse Orde van Advocaten, Association européenne des juristes d'entreprise (AEJE), American Corporate Counsel Association (ACCA) — European Chapter, International Bar Association

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 17.9.2007 asiassa T-253/03 antaman tuomion siltä osin kuin siinä hylättiin vaatimus asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojasta (LPP) Akzo Nobelin yrityslakimiesten kanssa käydyn yhteydenpidon osalta

—	hylkää komission 8.5.2003 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä kieltäydyttiin palauttamasta Akzo Nobelin yrityslakimiesten kanssa käytyä sähköpostikirjeenvaihtoa (osa B-sarjan asiakirjoista)

—	velvoittaa komission korvaamaan tästä valituksesta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin ne koskevat tässä valituksessa esitettyä valitusperustetta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi yhteisön oikeutta hylätessään tämän kanteen. Valittajat katsovat erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sillä, että se noudatti tiukasti yksipuoleista ja sanamuodon mukaista tulkintaa asiassa AM & S Europe v. vastaan komissio annetussa tuomiossa (1) olevista muutamista kohdista:

1.	antanut luottamuksellisuuden suojan periaatteelle, sellaisena kuin se selitettiin asiassa AM & S Europe vastaan komissio annetussa tuomiossa, väärän tulkinnan ja loukannut tällä yhdenvertaisuusperiaatetta (B-osa)

2.	toissijaisesti se on loukannut sillä, että kieltäytyi tulkitsemasta uudelleen luottamuksellisuuden suojan periaatetta oikeudellisen ympäristön merkityksellisen kehityksen valossa, puolustautumisoikeuksien suojaa ja oikeusvarmuutta koskevia yleisiä periaatteita (C-osa) ja

3.	ainakin se on rikkonut EY 5 artiklaa (toimivallan osoittamista koskeva periaate) ja kansallista oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa itsemääräämisperiaatetta (D-osa).

(1) Asia 155/79, Kok. 1982, s. 1575.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Ranska) on esittänyt 11.12.2007 — Commune de Sausheim v. Pierre Azelvandre

(Asia C-552/07)

(2008/C 37/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Commune de Sausheim

Vastaaja: Pierre Azelvandre

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko levittämispaikaksi, joka ei geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 23.4.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/220/ETY (1) mukaan voi olla luottamuksellinen, katsottava maarekisteriin merkitty palsta vai tätä laajempi maantieteellinen alue, joka kattaa joko sen kunnan alueen, jossa levittäminen tapahtuu, tai vielä tätäkin laajemman alueen (kantoni, departementti)?

Jos [levittämis]paikaksi on katsottava maarekisteriin merkitty palsta, voidaanko levittämispaikan maarekisteritietojen ilmoittamisvaatimus torjua vetoamalla yleisen järjestyksen tai muiden lain nojalla salassa pidettävien tietojen suojaamiseen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 95 artiklan tai ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annetun direktiivin 2003/4/EY (2) tai jonkin yhteisön oikeusperiaatteen perusteella?

(1) EYVL L 117, s. 15.

(2) Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY (EYVL L 41, s. 26).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/20

Kanne 13.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-556/07)

(2008/C 37/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Nolin ja M. van Heezik)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut asetuksen 2847/93 (1) 2 artiklan ja 31 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä asetuksen 2371/2002 (2) 23 artiklan 1 ja 2 kohdan, 24 artiklan ja 25 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole valvonut ja tarkastanut riittävällä tavalla kalastuksen harjoittamista ja erityisesti kieltoa käyttää ajoverkkoja tiettyjen lajien pyytämisessä ja koska se ei ole huolehtinut asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat rikkoneet ajoverkkojen käyttöä koskevaa yhteisön säännöstöä

—	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio moittii kanteessaan vastaajaa siitä, että se on soveltanut virheellisesti kalastusta koskevaa yhteisön säännöstöä. Tämä virheellinen soveltaminen perustuu yhtäältä siihen seikkaan, että Ranskan viranomaiset eivät pidä thonaille-tyyppistä verkkoa ajoverkkona, vaikka kyseinen verkko teknisten ominaisuuksiensa puolesta epäilemättä on tällainen yhteisön säännöstössä kielletty verkko. Sillä seikalla, että thonaille-tyyppinen verkko voidaan vakauttaa kelluvalla ankkurilla, ei ole tältä osin merkitystä, koska tämä vakauttaminen ei merkitse sitä, etteikö kyseisenlainen verkko voisi ajelehtia merivirtojen tai tuulen mukana, vaan ainoastaan sitä, että verkkoa pidetään paikallaan kellukkeilla ja painoilla, jotta se toimisi mahdollisimman tehokkaasti ja jotta se ei asettuisi vaakatasoon välittömästi pinnan alapuolella.

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen johtuu toisaalta sellaisen tehokkaan valvontajärjestelmän puuttumisesta, jonka avulla ajoverkkojen käyttökiellon noudattaminen tiettyjen lajien pyytämisessä voitaisiin varmistaa, sekä seurannan puuttumisesta todettujen rikkomusten suhteen toteuttavien toimenpiteiden osalta. Valvonta kohdistuu komission mukaan ainoastaan yhteisön säännöksiä väljemmän kansallisen lainsäädännön noudattamiseen ja kyseisen lainsäädännön rikkomisen johdosta määrättävät seuraamukset ovat keveitä ja niiden ennaltaehkäisevä vaikutus on vähäinen.

(1) Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12.10.1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93 (EYVL L 261, s. 1).

(2) Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 (EYVL L 358, s. 59).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/21

Kanne 17.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-559/07)

(2008/C 37/31)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet): M. Patakia ja M. van Beek)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa Kreikan siviili- ja sotilaseläkkeitä koskevan lakikokoelman säännökset, jotka koskevat miesten ja naisten erilaisia eläkeikiä ja erilaisia vähimmäispalvelua koskevia vaatimuksia.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.	Tutkittuaan Kreikan siviili- ja sotilaseläkkeitä koskevan lakikokoelman voimassa olevia säännöksiä komissio totesi, että niissä säädetään, että naisilla on oikeus jäädä eläkkeelle eri iässä kuin miehillä ja eri edellytyksillä, siltä osin kuin kyse on vaaditusta vähimmäispalvelusta.

Komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, että kyseessä olevat eläkkeet, jotka työnantaja maksaa entiselle työntekijälle työnantajan ja työntekijän välisen työsuhteen perusteella, merkitsee EY 141 artiklassa tarkoitettua palkkaa. Lisäksi komissio esittää, että kyseisten eläkejärjestelmien erityispiirteiden, joiden johdosta eläke määräytyy kertyneen palvelusajan ja työntekijän ennen eläkkeelle jäämistä saaman palkan perusteella, vuoksi eläkkeeseen oikeutetut eläkeläiset muodostavat komission mukaan ”työntekijöiden erityisen ryhmän”, kun taas eläkejärjestelmän rahoitus- ja hallintotapa ei muodosta ratkaisevaa tekijää EY 141 artiklan soveltamisen kannalta.

Komission mukaan myöskään 141 artiklan 4 kohdan, jossa määrätään erityseduista aliedustettuina olevan sukupuolen ammatillisen toiminnan harjoittamisen helpottamiseksi, soveltamisedellytykset eivät täyty.

Nyt esillä olevassa tapauksessa kyseessä olevilla säännöksillä ei edistetä niiden ongelmien poistamista, joita naiset voivat kohdata ammattiurillaan, vaan niillä päinvastoin helpotetaan naisten syrjäyttämistä työmarkkinoilta.

Lisäksi esitetty perustelu, joka koskee häiriöiden aiheutumista valtiollisessa järjestelmässä, ja siitä seuraava siirtymäsäännösten säätäminen eivät komission mukaan vakuuta, koska yhtäältä taloudellisilla seurauksilla, joita jäsenvaltiolle voisi koitua, ei sellaisenaan voida perustella yhteisön oikeuden oikeussääntöjen soveltamisen ajallista rajoittamista, ja toisaalta Helleenien tasavalta ei ole aineellisesti osoittanut niiden häiriöiden, joihin on vedottu, olemassaoloa eikä niiden sisältöä.

Niinpä komissio katsoo, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY 141 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa Kreikan siviili- ja sotilaseläkkeitä koskevan lakikokoelman säännökset, jotka koskevat miesten ja naisten erilaisia eläkeikiä ja erilaisia vähimmäispalvelua koskevia vaatimuksia.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.12.2007 — Schering-Plough v. komissio ja EMEA

(Asia T-133/03) (1)

(Kumoamiskanne - Osittainen tutkimatta jättäminen - Oikeussuojan tarve - Kohdetta vaille jäänyt kanne - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 37/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Schering-Plough Ltd (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat G. Berrisch ja P. Bogaert)

Vastaajat: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Støvlbæk ja M. Shotter) ja Euroopan lääkevirasto (EMEA) (asiamies: aluksi N. Khan, avustajanaan solicitor C. Sherliker, sittemmin barrister C. Sherliker ja barrister T. Eicke)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations (EFPIA) (Geneve, Sveitsi) (edustajat: asianajajat N. Rampal, U. Zinsmeister ja D. Waelbroeck)

Oikeudenkäynnin kohde

EMEA:n 14.2.2003 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi lääkkeen nimen ”Allex 5 mg oral lyophilisate” niin kutsutun tyypin I muutoksen nimeksi ”Allex Reditabs 5 mg oral lyophilisate”, kumoamista koskeva vaatimus

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se on kohdistettu Euroopan lääkevirastoon (EMEA).

2)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin se on kohdistettu komissioon.

3)	EMEA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	Schering-Plough Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 171, 19.7.2003.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 22.11.2007 — V v. parlamentti

(Asia T-345/05 R III)

(Väliaikainen oikeussuoja - Euroopan parlamentin jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Fumus boni jurisin puuttuminen)

(2008/C 37/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: V (edustajat: barrister J. Lofthouse, barrister C. Hayes ja solicitor M. Monan)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: H. Krück, D. Moore ja M. Windisch)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantajan ensimmäisen ja toisen välitoimihakemuksen, jotka hylättiin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 16.3.2007 asiassa T-345/05 R, V v. parlamentti, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja 27.6.2007 asiassa T-345/05 R II, V v. parlamentti, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, antamilla määräyksillä, uudelleentarkastelua koskeva vaatimus

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 11.10.2007 — MB Immobilien v. komissio

(Asia T-120/07 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Valtiontuet uusissa osavaltioissa - Takaisinperimisvelvollisuus - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyys - Intressivertailu)

(2008/C 37/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: MB Immobilien Verwaltungs GmbH (Neukirch, Saksa) (edustaja: asianajaja G. Brüggen)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: K. Gross ja T. Scharf)

Oikeudenkäynnin kohde

Hakemus komission 24.1.2007 tekemän päätöksen 2007/492/EY, joka koskee Saksan Biria-konsernille myöntämää valtiontukea C 38/2005 (ex NN 52/2004) (EUVL L 183, s. 27), täytäntöönpanon lykkäämisestä

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 11.12.2007 — FMC Chemical ym. v. komissio

(Asia T-349/07 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Direktiivi 91/414/ETY - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Tutkittavaksi ottaminen - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2008/C 37/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: FMC Chemical SPRL (Bryssel, Belgia); Satec Handelsgesellschaft mbH (Elmshorn, Saksa); Belchim Crop Protection NV (Londerzeel, Belgia); FMC Foret SA (Sant Cugat de Valles, Espanja); F&N Agro Slovensko spol. s.r.o. (Bratislava, Slovakia); F&N Agro Ceská republika spol. s.r.o., (Praha, Tšekin tasavalta); F&N Agro Polska sp. z o.o. (Varsova, Puola) ja FMC Corp. (Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Parpala ja B. Doherty)

Oikeudenkäynnin kohde

Karbosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja tätä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 13.6.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/415/EY (EUVL L 156, s. 28) täytäntöönpanon lykkäämistä siihen saakka, kunnes tuomio pääasiassa julistetaan, koskeva hakemus

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 11.12.2007 — FMC Chemical ym. v. komissio

(Asia T-350/07 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Direktiivi 91/414/ETY - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Tutkittavaksi ottaminen - Kiireellisyyden puuttuminen)

(2008/C 37/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: FMC Chemical (Bryssel, Belgia); Arysta Lifescience SAS (Noguères, Ranska); Belchim Crop Protection NV (Londerzeel, Belgia); FMC Foret, SA (Sant Cugat de Valles, Espanja); F&N Agro Slovensko spol. s.r.o. (Bratislava, Slovakia); F&N Agro Ceská republika spol. s.r.o. (Praha, Tšekin tasavalta); F&N Agro Polska sp. z o.o. (Varsova, Puola); ja FMC Corp. (Philadelphia, Pennsylvania, Yhsysvallat) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Parpala ja B. Doherty)

Oikeudenkäynnin kohde

Karbofuraanin sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja tätä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 13.6.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/416/EY (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 2467) (EUVL L 156, s. 30) kumoaminen

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/24

Kanne 27.11.2007 — BP Aromatics v. komissio

(Asia T-429/07)

(2008/C 37/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: BP Aromatics Ltd (Sunbury on Thames (Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: solicitor A. Renshaw ja solicitor G. Bushell)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava

—	vastaaja ja mahdollisen väliintulo-oikeuden saaneet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	on toteutettava kaikki muut yhteisöjen tuomioistuimen asianmukaisiksi katsomat toimenpiteet.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii, että on kumottava 10.7.2007 tehty komission päätös K(2007) 3202 lopull., jolla komissio totesi Portugalin viranomaisten Artensalle (Artenius) kemiantuotteiden uuden tuotantolaitoksen perustamiseksi myöntämän valtiontuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

Kantaja väittää kanteensa tueksi, että komissio on rikkonut EY 87 ja EY 88 artiklaa, niiden soveltamissääntöjä, tiettyjä olennaisia menettelymääräyksiä ja loukannut yhteisön oikeuden periaatteita, koska

—	se on tulkinnut ja soveltanut väärin vuoden 2002 suurille investointihankkeille alueellisesta tuesta annettuja monialaisia puitteita (1), jotka edellyttävät ETA-markkinoihin eivätkä maailmanmarkkinoihin perustuvaa tutkimusta

—	se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että tereftaalihapon relevantit markkinat ovat maailmanmarkkinat, vaikka ne ovat ETA-markkinat

—	se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että Artensan myyntiosuus on alle 25 prosenttia, vaikka se ETA-tasolla on yli 25 prosenttia.

Kantaja väittää, että jos komissio olisi tutkinut puhtaan tereftaalihapon ETA-markkinat yksityiskohtaisesti ja säännönmukaisesti, sillä olisi ollut vakavia vaikeuksia määrittää, onko tuki yhteensoveltuva yhteismarkkinoille niin, että sen olisi pitänyt aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely.

Kantajan mukaan sitä näkemystä, että komissiolla oli vakavia vaikeuksia tuen alustavassa tutkinnassa ja että sen olisi pitänyt tämän vuoksi aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen menettely, tukee Portugalin viranomaisten antaman ilmoituksen ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä kuluneen ajan pituus.

Kantaja väittää lisäksi, että sen prosessuaalisia oikeuksia on loukattu, koska komissio ei aloittanut EY 88 artiklan 2 kohdan mukaista muodollista tutkintaa, kuten sen olisi pitänyt.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio on laiminlyönyt EY 253 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan.

(1) Komission tiedonanto — Monialaiset puitteet alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille (tiedoksiannettu numerolla K(2002) 315, EYVL 2002 C 70, s. 8).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/24

Kanne 26.11.2007 — Gebr. Heller Maschinenfabrik v. SMHV — Fernández Martinez (HELLER)

(Asia T-431/07)

(2008/C 37/38)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Gebr. Heller Maschinenfabrik GmbH (Nürtingen, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt W. Kessler ja Rechtsanwalt S. Baur)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Manuel Fernández Martinez (Alicante, Espanja)

Kantajan vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan asiassa R 974/2006-2 11.9.2007 tekemä päätös on kumottava;

—	väitteentekijän Manuel Fernández Martinezin toisessa valituslautakunnassa tekemä väite on hylättävä;

—	väitteentekijä Manuel Fernández Martinez on velvoitettava korvaamaan kaikki SMHV:n valituslautakunnan ja väiteosaston menettelyssä sekä tässä valitusmenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki HELLER luokkiin 7, 37 ja 40 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (hakemus N:o 3 306 602)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Manuel Fernández Martinez

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: espanjalainen kuviomerkki HELLER luokkaan 7 kuuluvia tavaroita varten (N:o 2 520 584)

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen ja hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/25

Kanne 28.11.2007 — Volvo Trademark Holding v. SMHV — Grebenshikova (SOLVO)

(Asia T-434/07)

(2008/C 37/39)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Volvo Trademark Holding AB (Göteborg, Ruotsi) (edustajat: lakimiehet T. Dolde, V. von Bomhard ja A. Renck)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Elena Grebenshikova (Pietari, Venäjä)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 2.8.2007 asiassa N:o R 1240/2006-2 tekemä ratkaisu on kumottava ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Elena Grebenshikova

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki SOLVO luokkiin 9, 39 ja 42 kuuluville tavaroille — hakemus N:o 3 555 422

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi ja kansalliseksi tavaramerkiksi rekisteröity sana- ja kuviomerkki VOLVO muiden muassa luokkiin 9 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan rikkominen sillä perusteella, että kyseessä olevien tavaramerkkien ulkoasu ja lausuntatapa ovat samankaltaisia ja että valituslautakunta ei ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tekijöitä, kuten VOLVON laajaa tunnettuutta ja sitä, että kyseessä olevat tavarat olivat samoja.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/25

Kanne 29.11.2007 — New Look v. SMHV (NEW LOOK)

(Asia T-435/07)

(2008/C 37/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: New Look Ltd (Weymouth, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister S. Malynicz sekä solicitor M. Blair ja solicitor K. Gilbert)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	Toisen valituslautakunnan 3.9.2007 asiassa R 670/2007-2 tekemä päätös on kumottava.

—	SMHV on velvoitettava vastaaman omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”NEW LOOK” luokkiin 3, 9, 14, 16, 18, 25, 26 ja 35 kuuluville tavaroille ja palveluille — hakemus N:o 2 932 606

Tutkijan päätös: hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdan rikkominen siltä osin kuin valituslautakunta i) menetteli virheellisesti vaatiessaan kantajaa osoittamaan merkin erottamiskyky muussa jäsenvaltiossa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa; ii) menetteli virheellisesti katsoessaan, että kantajan esittämä näyttö sanan ”NEW LOOK” käytöstä tyylitellyssä muodossa tai yhdessä erottamiskykyisen tunnuksen kanssa ei kyennyt tekemään merkistä erottamiskykyistä ja iii) ei kokonaisarvioinnissa antanut riittävästi merkitystä kantajan esittämälle näytölle merkin käytöstä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/26

Kanne 30.11.2007 — Spa Monopole v. SMHV — Francesco Import (SpagO)

(Asia T-438/07)

(2008/C 37/41)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV (Spa, Belgia) (edustajat: asianajaja L. de Brouwer, asianajaja E. Cornu, asianajaja E. De Gryse ja asianajaja D. Moreau)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: De Francesco Import GmbH (Nürnberg, Saksa)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 13.9.2007 tekemä päätös asiassa R 1285/2006-2 on kumottava, ja

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: De Francesco Import GmbH.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”SpagO” luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten — hakemus N:o 2 320 844.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön, kansalliset ja kansainväliset sana- ja kuviomerkit ”SPA”, ”SPA Citron” ja ”SPA Orange” luokkaan 32 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston päätöksen kumoaminen ja väitteen hylkääminen.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta aliarvioi SPAn tunnettuuden Benelux-maissa eikä ottanut riittävästi huomioon seuraavia seikkoja:

—	kyseessä olevien tavaramerkkien lausuntatapaan ja ulkoasuun liittyvä samankaltaisuus;

—	se, että tavaramerkin ”SpagO” käyttäminen alkoholijuomia varten vahingoittaisi mineraaliveden ”SPA” mainetta, joka perustuu sen korkeaan laatuun, puhtauteen ja suotuisiin terveysvaikutuksiin;

—	se, että tavaramerkin ”SpagO” käytöllä virvoitusjuomia varten väärinkäytettäisiin tavaramerkin ”SPA” laatuun ja puhtauteen liittyvää mielikuvaa.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/26

Kanne 4.12.2007 — Coats Holdings v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-439/07)

(2008/C 37/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Coats Holdings Ltd (edustajat: solicitor W. Sibree ja solicitor C. Jeffs)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Päätöksen 1 artiklan 4 kohta ja 2 artiklan 4 kohta on kumottava siltä osin kuin ne koskevat Coatsia.

—	Vaihtoehtoisesti päätöksen 2 artiklan 4 kohdassa Coatsille määrätty sakko on kumottava tai sitä on alennettava ja

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Coatsin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kumottavaksi komission 19.9.2007 asiassa COMP/E-1/39.168 — PO/kova lyhyttavara: vetoketjut, tekemää päätöstä K(2007) 4257 lopullinen, jossa tämä katsoi, että kantaja oli yhdessä muiden yritysten kanssa rikkonut EY 81 artiklaa muun muassa vaihtaessaan hintatietoja, vahvistaessaan vähimmäishintoja ja jakaessaan markkinoita.

Kantaja väittää kanteensa tueksi, että komission suorittamaa näytön kokonaisarviointia rasittavat ilmeiset arviointivirheet. Kantajan mukaan komissio ei kyennyt näyttämään toteen sen välttämättömän edellytyksen täyttymistä, että kantaja oli vuoden 1977 tammikuun ja vuoden 1998 heinäkuun välisen ajan ollut osallisena kahdenväliseen markkinoiden jakamista koskevaan sopimukseen Prymin kanssa.

Toissijaisesti kantaja väittää, ettei komissio kyennyt näyttämään toteen sitä, että yksikään sääntöjenvastaisuus olisi jatkunut 19.9.1997 jälkeen tai osoittamaan yhtäkään sellaista jatkuvaa sääntöjenvastaisuutta ajanjaksolla ennen 15.7.1998, joka oikeuttaisi komission määräämään kantajalle sakon 21,5 vuotta kestäneen sääntöjenvastaisuuden perusteella.

Edelleen kantaja väittää, että komissio loukkasi kantajan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa määrättyjä oikeudenkäyntiin liittyviä perusoikeuksia, kun se kuulusteli tai kuulustelutti rikosoikeudenkäynnissä todistajia, jotka kutsuttiin todistamaan sitä vastaan.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio teki mekaanisen laskuvirheen soveltaessaan sakon perusmäärään 215 prosentin suuruista kerrointa 21,5 vuoden perusteella sen sijaan, että se olisi käyttänyt sakon määrän laskemisessa sovellettavien suuntaviivojen nojalla sillä olevaa harkintavaltaa.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/27

Kanne 29.11.2007 — Ryanair v. komissio

(Asia T-441/07)

(2008/C 37/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti) (edustaja: asianajaja E. Vahida)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	On todettava EY 232 artiklan mukaisesti, että komissio on laiminlyönyt ratkaisun tekemisen EY:n perustamissopimukseen perustuvien velvollisuuksiensa mukaisesti, kun se ei ole määritellyt kantaansa kantajan komissiolle 3.11.2005 tekemästä kantelusta, jota seurasi 2.8.2007 päivätty toimimisvaatimus.

—

Komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, myös kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja myös siinä tapauksessa, että komissio kanteen nostamisen jälkeen ryhtyy toimeen, jonka yhteisöjen tuomioistuin katsoo poistavan tarpeen päätöksen tekemiseen, ja myös siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta.

—	On ryhdyttävä yhteisöjen tuomioistuimen tarkoituksenmukaisiksi katsomiin toimiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Pääasiallisesti väitetään, että komissio on laiminlyönyt tutkia viipymättä ja puolueettomasti kantajan tekemän kantelun, jossa väitettiin, että Italian valtio oli myöntänyt laitonta tukea, koska se oli antanut Volarelle etuuksia poistamalla Volaren noin 20 miljoonan euron suuruisen velan, joka Volaren olisi ollut maksettava Italian lentokentille, ja antamalla alennuksia lentokenttämaksuista ja polttoainekustannuksista. Kantaja esittää toissijaisesti, että komissio ei määritellyt kantaansa kantajan kanteluun, joka koski kilpailun vastaista syrjintää ja näin ollen EY 82 artiklan rikkomista.

Kantaja väittää, että sen kantelun kohteena olevat toimenpiteet ovat valtiontukea ja täyttävät kaikki EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Kantaja toteaa lisäksi, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, että valtio ei ole vastuussa joistakin Volarelle annetuista etuuksista sen vuoksi, että Italian lentokentät ovat voineet määrätä maksuistaan itsenäisesti, kantaja toteaa, että tällaiset edut merkitsevät kilpailun vastaista syrjintää, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa ja joka on näin ollen EY 82 artiklan vastaista.

Kantaja toteaa edelleen, että komissiolla oli neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) ja komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (2) mukaisesti velvollisuus tutkia huolellisesti kantajan sen tietoon tuomat tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja ratkaista kohtuullisessa ajassa, oliko sen aloitettava menettely rikkomisen toteamiseksi vai hylättävä kantelu. Komissio ei kantelun saatuaan tehnyt mitään päätöstä, jossa olisi vahvistettu rikkominen tai hylätty kantelu sen jälkeen, kun kantajalle olisi ilmoitettu perustelut asetuksen (EY) N:o 773/2004 7 artiklan mukaisesti, tai tehnyt perusteltua päätöstä olla jatkamatta kantelun käsittelyä yhteisön edun puuttumisen vuoksi.

Kantaja väittää näin ollen, että kilpailulainsäädäntöä on prima facie rikottu ja että komission olisi pitänyt kyetä päättelemään tämä 21 kuukautta lyhyemmässä ajassa ja siis aloittaa sitä koskeva menettely. Komissio on siis laiminlyönyt ratkaisun tekemisen kohtuuttoman pitkän ajan.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/28

Kanne 30.11.2007 — Ryanair v. komissio

(Asia T-442/07)

(2008/C 37/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti) (edustaja: asianajaja E. Vahida)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	On todettava, että komissio ei ole määritellyt kantaansa EY:n perustamissopimukseen ja erityisesti EY 232 artiklaan perustuvien velvollisuuksiensa mukaisesti kantajan komissiolle 3.11.2005, 13.12.2005, 16.6.2006 ja 10.11.2006 tekemistä kanteluista ja 2.8.2007 päivätystä toimimisvaatimuksesta.

—

—	On ryhdyttävä yhteisöjen tuomioistuimen tarkoituksenmukaiseksi katsomiin toimiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on nostanut EY 232 artiklaan perustuvan kanteen, jossa se väittää, että komissio ei ole määritellyt kantaansa 3.11.2005, 13.12.2005, 16.6.2006 ja 10.11.2006 tehdyistä kanteluista, joita seurasi 2.8.2007 päivätty toimimisvaatimus.

Pääasiallisesti väitetään, että komissio on laiminlyönyt tutkia viipymättä ja puolueettomasti kantajan tekemät kantelut, joissa väitettiin, että oli myönnetty laitonta tukea siten, että Italian valtio oli myöntänyt etuuksia Alitalia, Air One ja Meridiana -lentoyhtiöille. Kantaja väittää toissijaisesti, että komissio ei ole määritellyt kantaansa kantajan tekemistä kilpailun vastaista syrjintää ja näin ollen EY 82 artiklan rikkomista koskevista kanteluista.

Kantaja väittää, että sen kantelujen kohteena olevat toimenpiteet, toisin sanoen i) Alitalialle maksettu ns. 9/11 -korvaus, ii) Alitalia Servizin siirtoa Fintecnalle koskevat edulliset ehdot, iii) Italian valtion laiminlyönti vaatia Alitalialla Italian lentokentiltä olevien velkojen maksamista, iv) Alitalian erorahojen rahoittaminen julkisista varoista, v) alennukset polttoainekustannuksista, vi) alennukset lentokenttämaksuista Italian keskeisillä lentokentillä, vii) yli 100 Alitalian työntekijän siirto Meridianaan ja Air Oneen ja viii) kantajan toimintaa koskevat syrjivät rajoitukset alueellisilla lentokentillä, mm. Ciampinon lentokentällä, ovat luettavissa Italian valtion syyksi, merkitsevät kantajalle tulojen menetystä ja hyödyttävät erityisesti Alitaliaa sekä joidenkin toimenpiteiden osalta Air Onea ja Meridianaa. Kantajan mukaan nämä toimenpiteet ovat valtion tukea ja ne täyttävät kaikki EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

Kantaja väittää toissijaisesti, että se, että Italian lentokentät eivät ole vaatineet Alitalialta sen velkojen maksamista, alennukset lentokenttämaksuista Italian keskeisillä lentokentillä, alennukset polttoainekustannuksista ja kantajan toimintaa koskevat syrjivät rajoitukset alueellisilla lentokentillä ovat kilpailulainsäädännön vastaisia. Kantaja toteaa näin ollen, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, että valtio ei ole vastuussa joistakin Alitalilalle, Air Onelle ja Meridianalle annetuista etuuksista sen vuoksi, että etuudet myöntäneet Italian lentokentät ja polttoaineen tuottajat ovat toimineet itsenäisesti, tällaiset etuudet ovat kilpailun vastaista syrjintää, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa ja joka on näin ollen EY 82 artiklan vastaista.

Kantaja toteaa lisäksi, että sillä on sekä lentokenttäpalveluja ja ilmailupolttoainetta käyttävänä asiakkaana että Alitalian, Air Onen ja Meridianan kilpailijana laillinen intressi kanteen nostamiseen.

Kantaja toteaa lisäksi, että komissiolla oli neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1), neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) ja komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (3) säännösten mukaan velvollisuus toimia. Komissio ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimiin vastaanotettuaan kantelut, eikä se määritellyt kantaansa saatuaan toimimisvaatimuksen.

Kantaja väittää näin ollen, että kilpailulainsäädäntöä on prima facie rikottu ja että se kohtuuton 9–21 kuukauden pituinen aika, joka — kantelun kohteesta riippuen — kului siitä, kun komissio oli vastaanottanut toimimisvaatimuksen, komission toimimattomuuteen, merkitsee EY 232 artiklassa tarkoitettua ratkaisun tekemisen laiminlyöntiä.

(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(3) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/29

Kanne 5.12.2007 — Centre de Promotion de l'Emploi par la Micro-Entreprise v. komissio

(Asia T-444/07)

(2008/C 37/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Centre de Promotion de l'Emploi par la Micro-Entreprise (CPEM) (Marseille, Ranska) (edustaja: asianajaja C. Bonnefoi)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission 4.10.2007 tekemä päätös N:o K(2007) 4645, jolla evättiin tuki, jonka Euroopan sosiaalirahasto oli myöntänyt ESR-tuen rahoittamista varten Ranskassa (CPEM) 17.8.1999 tehdyllä päätöksellä N:o K(1999) 2645;

—	on todettava oikeus korvaukseen yleishyödyllistä tehtävää hoitavan elimen maineen julkisesta vahingoittamisesta (arviolta 100 000 euroa);

—	on todettava CPEM:n työntekijöiden oikeus ”symboliseen yhden euron” korvaukseen heidän mielenrauhansa vahingoittamisesta työssä (uhka heidän työsuhteensa rakenteen tulevaisuudelle ja näin ollen heidän työsuhteelleen, sillä miljoonan euron maksaminen merkitsee CPEM:n ja MSD:n sulkemista);

—	on korvattava tarpeelliset asianajajakulut ja oikeusapukulut, joista voidaan esittää tosite.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella kantaja vaatii 4.10.2007 tehdyn komission sellaisen päätöksen N:o K(2007) 4645 kumoamista, jolla evätään OLAFin kertomuksen johdosta Euroopan sosiaalirahaston myöntämä tuki (1) kantajan toteuttaman pilottihankkeen kokonaistuella tapahtuvaan rahoitukseen.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteiden ryhmään, joista ensimmäinen liittyy tapaan, jolla OLAF on toteuttanut tutkinta- ja tutkimusmenettelyn, jonka päätteeksi riidanalainen päätös on tehty, ja jotka koskevat puolustautumisoikeuksien loukkaamista; muut kanneperusteet liittyvät riidanalaisen päätöksen sisältöön.

Yhtäältä kantaja väittää, että OLAFin suorittaman tutkimuksen muodolla on loukattu useita yhteisön oikeuden ja asianmukaisen tutkinnan periaatteita, kuten syyttömyysolettamaa ja oikeutta saada tieto menettelyn perusteena olevissa kanteluissa esitettyjen syytösten todellisesta ja täsmällisestä sisällöstä. Se väittää lisäksi, että OLAF on sekoittanut asetuksessa N:o 2185/96 (2) säädetyt menettelyt menettelyihin, jotka liittyvät asetuksen N:o 2988/95 (3) mukaisiin menettelyihin. Toisaalta kantaja moittii OLAFia siitä, että se on käyttänyt kantajaa vastaan esitettyjen vaatimusten perusteena perustajan oppaan erilaisia ja muuttuvia laitoksia.

Asiasisällön osalta kantaja moittii komissiota siitä, että se on käyttänyt päätöksensä perusteina OLAFin kertomuksen päätelmiä, ja tässä kertomuksessa on jätetty karkeasti huomioimatta Ranskan oikeuden käsitteet ”voittoa tuottamaton elin” ja ”käytettäväksi asettaminen”. Lisäksi se väittää, että OLAF on vedonnut kantajaa vastaan perustajan oppaan ensisijaisuuteen suhteessa yhteisön asetuksen sisältöön. Se väittää myös, että komissio on ollut tietoinen seikoista, joista OLAF on moittinut kantajaa ja joita on moitittu riidanalaisessa päätöksessä, ja jopa hyväksynyt ne. Lopuksi kantaja vetoaa kanneperusteeseen, joka koskee sitä, että asetusta N:o 1605/2002 (4), johon osa OLAFin ja riidanalaisen päätöksen päätelmistä perustuu, ei sovelleta, ja siihen ei voida vedota.

(1) Komission päätöksen N:o K(1999) 2645 17.8.1999 tehty komission päätös N:o K(1999) 2645, jota on muutettu 18.9.2001 tehdyllä päätöksdellä K(2001) 2144.

(2) Komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11.11.1996 annettu neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96 (EYVL L 292, s. 2).

(3) Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1).

(4) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/30

Kanne 7.12.2007 — Berning & Söhne v. komissio

(Asia T-445/07)

(2008/C 37/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Berning & Söhne GmbH & Co. KG (Wuppertal, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt P. Niggemann ja Rechtsanwalt K. Gaßner)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

—	komission 19.9.2007 (asiassa COMP/E-1/39.168 — kova lyhyttavara: kiinnittimet) tekemä päätös (K(2007) 4257 lopullinen) kumotaan

—	toissijaisesti: riitautetussa päätöksessä kantajalle määrätyn sakon suuruutta alennetaan symbolisen sakon määrään tai joka tapauksessa asianmukaiseen määrään

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission 19.9.2007 asiassa COMP/E-1/39.168 — kova lyhyttavara: kiinnittimet, tekemän päätöksen K(2007) 4257 lopullinen. Kantajalle ja muille yrityksille määrättiin tässä päätöksessä sakko EY 81 artiklan rikkomisen takia. Komission käsityksen mukaan kantaja on ottanut osaa hinnankorotusten yhteensovittamiseen sekä luottamuksellisten hintatietojen vaihtoon ja hinnankorostusten toteuttamiseen ”muiden kiinnittimien” markkinoilla ja kiinnityskoneiden markkinoilla.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensinnäkin riitautetulla päätöksellä loukataan kantajan oikeutta tulla kuulluksi, koska sillä ei ollut tilaisuutta ottaa kantaa sellaisiin tapaamisiin, jotka tapahtuivat ns. ”Baselin piirin” ja ”Wuppertalin piirin” puitteissa ja joihin komissio perustaa väitteensä hinnankorotusten yhteensovittamisesta ja luottamuksellisten hintatietojen vaihtamisesta sekä hinnankorotusten toteuttamisesta.

Toiseksi se katsoo, että esitetyt kartellisääntöjen rikkomiset ovat vanhentuneita, koska kantaja lopetti osallistumisensa ”Baselin piiriin” ja ”Wuppertalin piiriin” jo keväällä 1997.

Lisäksi kantaja esittää, että EY 81 artiklan 1 kohtaa ei ole rikottu, koska komissio ei ole esittänyt vaadittavia todisteita kantajan osallistumisesta mahdollisiin järjestelyihin.

Se katsoo lopuksi, että sakko on laskettu asiallisesti väärin. Se arvostelee tässä kohdin erityisesti sitä, että vastaaja on vahvistanut virheellisesti sen sääntöjen rikkomisen keston, johon se väittää kantajan syyllistyneen, ja rikkomisen vakavuuden sekä katsoo, että sakkojen määrä on suhteeton.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/30

Kanne 7.12.2007 — Royal Appliance International v. SMHV — BSH Bosch und Siemens Hausgeräte (Centrixx)

(Asia T-446/07)

(2008/C 37/47)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Royal Appliance International (Hilden, Saksa) (edustajat: asianajajat K.-J. Michaeli ja M. Schork)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: BSH Bosch und Siemens Hausgeräte GmbH (München, Saksa)

Vaatimukset

—	SMHV:n neljännen valituslautakunnan asiassa R 572/2006-4 3.10.2007 tekemä päätös on kumottava.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Centrixx” luokkaan 7 rekisteröityjä tavaroita varten (hakemus N:o 3 016 227).

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: BSH Bosch und Siemens Hausgeräte GmbH.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksalainen sanamerkki ”sensixx” luokkaan 7 rekisteröityjä tavaroita varten (N:o 30 244 090).

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston ratkaisun kumoaminen ja rekisteröintihakemuksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei ole soveltanut asianmukaisesti periaatteita, joita yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä on esitetty sekaannusvaaran tutkimisesta.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994 L 11, s. 1).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/31

Kanne 5.12.2007 — Scovill Fasteners v. komissio

(Asia T-447/07)

(2008/C 37/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Scovill Fasteners Inc. (Clarkesville, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja O. Dugardyn)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E-1/39.168 — PO/Kova lyhyttavara: Kiinnittimet) 19.9.2007 tehty komission päätös on kumottava;

—	toissijaisesti kantajalle määrätyt sakot on kumottava tai niiden määrää on alennettava;

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan omat ja kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kumottavaksi 19.9.2007 tehtyä komission päätöstä K(2007) 4257 lopullinen (Asia COMP/E-1/39.168 — PO/Kova lyhyttavara: Kiinnittimet), jossa komissio katsoo, että kantajan tytäryhtiö oli yhdessä muiden yritysten kanssa rikkonut EY 81 artiklaa sopimalla yhtenäistetystä hintojen korotuksesta ja vaihtamalla luottamuksellisia tietoja hinnoista ja hinnankorotusten toteutuksista.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että komissio katsoi virheellisesti, että kantaja muodostaa tytäryhtiönsä kanssa yhden taloudellisen kokonaisuuden, ja että sitä ei tule pitää yhteisvastuullisesti velvollisena maksamaan sakkoja, jotka sen tytäryhtiölle määrättiin sellaisten rikkomisten johdosta, joihin tytäryhtiö oli väitetysti syyllistynyt.

Lisäksi kantaja väittää, että komissio ei näyttänyt toteen riittävällä tavalla, että sen tytäryhtiö osallistui kartelliin vuoden 1997 jälkeen.

Toissijaisesti kantaja väittää, että komissio

—	teki ilmeisiä virheitä sakkojen laskennassa,

—	ei ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä olosuhteita arvioidessaan rikkomisten kestoa ja vakavuutta ja

—	jätti huomiotta lieventävät olosuhteet, kuten kantajan tytäryhtiöllä rikkomisessa olleen vähäisen roolin.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/31

Kanne 3.12.2007 — Rotter v. SMHV (EU-BRUZZEL)

(Asia T-449/07)

(2008/C 37/49)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Thomas Rotter (München, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt M. Müller)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Kantajan vaatimukset

—	SMHV:n neljännen valituslautakunnan asiassa R 1415/2006-4 27.9.2007 tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä valitusmenettelyn kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: kolmiulotteinen tavaramerkki EU-BRUZZEL luokkiin 29, 30 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (hakemus N:o 4 346 185)

Tutkijan päätös: hakemuksen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska haettu tavaramerkki on erottamiskykyinen riidan kohteena olevien makkaratuotteiden osalta.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/32

Kanne 3.12.2007 — Harwin International v. SMHV — Cuadrado (Pickwick)

(Asia T-450/07)

(2008/C 37/50)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Harwin International LLC (Albany, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja D. Przedborski)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Cuadrado SA (Paterna, Espanja)

Vaatimukset

—	SMHV toisen valituslautakunnan 10.9.2007 asiassa R 1245/2006-2 tekemä päätös on kumottava.

—	Vastaaja ja Cuadrado SA on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki, johon sisältyvät sanaosat ”PICKWICK COLOUR GROUP” luokkaan 25 kuuluville tavaroille ja palveluille — hakemus N:o 826669

Yhteisön tavaramerkin haltija: Harwin Iternational LLC

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Cuadrado SA

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: aikaisempi kansallinen sanamerkki ”PICK OUIC, CUADRADO SA, VALENCIA” ja kuviomerkki, johon sisältyvät sanaosat ”Pick Ouic” luokkaan 25 kuuluville tavaroille

Mitättömyysosaston ratkaisu: Haetun tavaramerkin julistaminen kokonaisuudessaan mitättömäksi

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä 56 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen.

Kantaja väittää, että valituslautakunnan toteamus siltä osin, ettei mitättömyysosasto ollut tutkinut Cuadradon esittämää näyttöä, on epäjohdonmukainen ja lainvastainen. Lisäksi kantaja väittää, ettei kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ole sekaannusvaaraa.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/32

Kanne 10.12.2007 — WellBiz v. SMHV — Wild (WELLBIZ)

(Asia T-451/07)

(2008/C 37/51)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: WellBiz Verein, WellBiz Association (Eschen, Liechtenstein) (edustaja: Rechtsanwalt M. Schnetzer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Rudolf Wild GmbH & Co. KG (Eppelhein, Saksa)

Kantajan vaatimukset

—	Ensimmäisen valituslautakunnan 2.10.2007 asiassa R 1575/2006-1 tekemä päätös on kumottava

—	väitteentekijän 9.3.2005 tekemä väite N:o B 809 394 on hylättävä

—	vastaajana oleva virasto ja väitteentekijä on velvoitettava korvaamaan sekä tässä menettelyssä että SMHV:ssa käydyssä väite- ja valitusmenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki WELLBIZ luokkiin 35 ja 41 kuuluvia palveluja varten (hakemus N:o 3 844 479)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Rudolf Wild GmbH & Co. KG

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkki WILD.BIZ luokkiin 38, 41 ja 42 kuuluvia palveluja varten (yhteisön tavaramerkki N:o 2 225 175), väite perustui osaan luokkaan 41 kuuluvista palveluista

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen kaikkien kyseessä olevien luokkaan 41 kuuluvien palvelujen osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kyseessä olevat tavaramerkit ovat erilaisia lausuntatavaltaan, kirjoitustavaltaan ja merkityssisällöltään, eikä väitteen perustana oleva tavaramerkki ole erityisen tunnettu eikä se näin ollen ole kovin erottamiskykyinen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/33

Kanne 11.12.2007 — Dylog Italia v. SMHV — GSI Office Management (IP Manager)

(Asia T-453/07)

(2008/C 37/52)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Dylog Italia SpA (Torino, Italia) (edustaja: lakimies A. Ruo)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: GSI Office Management GmbH (Planegg, Saksa)

Vaatimukset

—

Ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 982/2005-4 27.9.2007 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin valituslautakunta katsoi, että kaikkien niiden luokkiin 35 ja 38 kuuluvien palveluiden ja luokkaan 42 kuuluvien palveluiden osalta, joita varten rekisteröintiä haettiin ja joiden katsottiin olevan samankaltaisia kuin aikaisemman Italiassa rekisteröidyn tavaramerkin kattamat tavarat, ei ollut sekaannusvaaraa ja toissijaisesti

—

riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin valituslautakunta katsoi, että kaikkien luokkaan 38 kuuluvien palveluiden ja luokkaan 42 kuuluvien palveluiden, joiden katsottiin olevan samankaltaisia kuin aikaisemman Italiassa rekisteröidyn tavaramerkin kattamien tavaroiden, osalta ei ollut sekaannusvaaraa.

—	Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMHV) on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: GSI Office Management GmbH

Haettu yhteisön tavaramerkki: Yhteisön sanamerkki IP MANAGER luokkiin 35, 36, 38, 41 ja 42 kuuluvia palveluita varten — hakemus N:o 2 177 277

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Aikaisempi kansallinen ja kansainvälinen sanamerkki MANAGER luokkiin 9, 16, 35, 37, 39, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita varten ja kansallinen sanamerkki HOTEL MANAGER luokkiin 9 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan rikkominen

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/34

Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.11.2007 — Hinderyckx v. neuvosto

(Asia F-57/06) (1)

(Henkilöstö - Ylennys - Vuoden 2005 ylennyskierros - Jääminen pois ylennettyjen virkamiesten luettelosta - Henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkominen - Ansioiden vertailu - Eri toimielimistä peräisin olevat arviointikertomukset)

(2008/C 37/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jacques Hinderyckx (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja J. Martin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Simm ja M. Bauer)

Oikeudenkäynnin kohde

Henkilöstö — Yhtäältä sellaisen päätöksen kumoaminen, jonka mukaan kantajaa ei ole ylennetty palkkaluokkaan B*8 vuoden 2005 ylennyskierroksella, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan unionin neuvosto vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kolmanneksesta Hinderyckxin kuluista.

3)	Hinderyckx vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa kahdesta kolmasosasta.

(1) EUVL C 178, 29.7.2006, s. 34.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/34

Kanne 29.8.2007 — Domínguez González v. komissio

(Asia F-88/07)

(2008/C 37/56)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Juan Luís Domínguez González (Girona, Espanja) (edustaja: asianajaja Nicolazzi Angelats)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle 2 031 068 euroa vahingonkorvausta tälle aiheutuneista vahingoista, joihin eivät sisälly aineelliset ja henkilövahingot, sekä tämän oikeudenkäyntikulut

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevalla kanteella vaaditaan korvattaviksi vahinkoja, jotka kantajan ilmoitusten mukaan aiheutuivat hänelle 20.7.1999 tehdystä komission päätöksestä purkaa hänen Euroopan yhteisöjen humanitaarisen toimiston kanssa tekemänsä työsopimus, jonka hän oli allekirjoittanut 1.7.1999 tässä sopimuksessa määrätyn lääkärintarkastuksen jälkeen.

Kanteensa tueksi kantaja esittää pääasiallisesti seuraavaa:

—	Sopimuksen purkaminen perustuu hänen lääketieteellisten ongelmiensa tutkimiseen, joka on suoritettu ilman päivitettyjä todisteita ja siten ottamatta huomioon hänen tosiasiallista terveydentilaansa.

—	Hän ei ole saanut mitään vastausta kirjeisiinsä, joita hän on lähettänyt humanitaarisen toimiston asiasta vastaavalle henkilölle aikaisempien virheiden poistamiseksi.

—	Komissio ei ole noudattanut sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan tämä sopimus tulee voimaan vasta, kun virkamiehen terveydentila on arvioitu positiivisesti.

—	Hänen puolustautumisoikeuksiaan on loukattu.

9.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/35

Kanne 30.10.2007 — Smadja v. komissio

(Asia F-135/07)

(2008/C 37/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Daniele Smadja (New Delhi, Intia) (edustaja: asianajaja E. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeudenkäynnin kohde ja pääasialliset perusteet

Sen komission tekemän kantajan, joka oli alun perin palkkaluokan A*15, tason 4, virkamies, nimittämistä koskevan päätöksen kumoaminen siltä osin kuin siinä vahvistetaan kantajan palkkaluokaksi A*15, taso 1, sillä perusteella, että kantaja nimitettiin ulkosuhteiden pääosastoon (RELEX) kuuluvan osaston B johtajaksi sen jälkeen, kun hänen alkuperäinen nimityksensä oli kumottu. Vahingonkorvausvaatimus aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Vaatimukset

—

Kantajan nimittämistä koskeva 21.12.2006 tehty päätös on kumottava siltä osin kuin siinä nimitetään kantaja johtajaksi palkkaluokkaan A*15, tasolle 1, ja vahvistetaan hänen ikälisänsä 1.11.2005 saakka sillä perustella, että kantaja nimitettiin ulkosuhteiden pääosastoon (RELEX) kuuluvan osaston B ”Monenkeskiset suhteet ja ihmisoikeudet” johtajaksi 15.11.2005 sen jälkeen, kun hänen alkuperäinen nimityksensä kyseiseen virkaan oli kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-218/02, Napoli Buzzanca v. komissio, 29.9.2005 antamalla tuomiolla

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle 25 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, aineellisesta vahingosta ja kantajan uran vaarantamisesta

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 37

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	51. vuosikerta 9. helmikuu 2008

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2008/C 037/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 22, 26.1.2008	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Tuomioistuin
2008/C 037/02	Asia C-481/07 P: Valitus, jonka SELEX Sistemi Integrati SpA, aiemmin Alenia Marconi Systems SpA, on tehnyt 2.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-186/05, SELEX Sistemi Integrati SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 29.8.2007 antamasta tuomiosta	2

2008/C 037/03	Asia C-496/07: Kanne 14.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Tšekin tasavalta	3

2008/C 037/04	Asia C-500/07 P: Valitus, jonka Territorio Energia Ambiente SpA (TEA) on tehnyt 19.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-175/07, Territorio Energia Ambiente SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.9.2007 antamasta määräyksestä	3

2008/C 037/05	Asia C-501/07 P: Valitus, jonka S.A.BA.R. SpA on tehnyt 19.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-176/07, S.A.BA.R. SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.9.2007 antamasta määräyksestä	4

2008/C 037/06	Asia C-505/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 19.11.2007 — Compañía Española de Comercialización de Aceite, SA v. Asociación Española de la Industria y Comercio Exportador de Aceite de Oliva (ASOLIVA), Asociación Nacional de Industriales Envasadores y Refinadores de Aceites Comestibles (ANIERAC) ja Administración del Estado	5

2008/C 037/07	Asia C-506/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de La Coruña (Espanja) on esittänyt 20.11.2007 — Lubricantes y Carburantes Galaicos, S. L. (Lubricarga) v. Petrogal Española S.A., nykyisin GALP Energía España SAU	6

2008/C 037/08	Asia C-509/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Bergamo (Italia) on esittänyt 21.11.2007 — Luigi Scarpelli v. NEOS Banca SpA	7

2008/C 037/09	Asia C-516/07: Kanne 22.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta	8

2008/C 037/10	Asia C-518/07: Kanne 22.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta	8

2008/C 037/11	Asia C-519/07 P: Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 22.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-348/03, Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV) v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta	9

2008/C 037/12	Asia C-521/07: Kanne 23.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Alankomaiden kuningaskunta	10

2008/C 037/13	Asia C-522/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa), on esittänyt 22.11.2007 — Dinter GmbH v. Hauptzollamt Düsseldorf	10

2008/C 037/14	Asia C-524/07: Kanne 26.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta	11

2008/C 037/15	Asia C-525/07 P: Valitus, jonka Philippe Combescot on tehnyt 27.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-249/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta	12

2008/C 037/16	Asia C-526/07 P: Valitus, jonka Philippe Combescot on tehnyt 27.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-250/04, Philippe Combescot v. komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta	12

2008/C 037/17	Asia C-529/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 28.11.2007 — Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli AG v. Franz Hauswirth GmbH	13

2008/C 037/18	Asia C-530/07: Kanne 29.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta	14

2008/C 037/19	Asia C-531/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 29.11.2007 — Fachverband der Buch- und Medienwirtschaft v. LIBRO Handelsgesellschaft mbH	14

2008/C 037/20	Asia C-533/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 29.11.2007 — Falco Privatstiftung ja Thomas Rabitsch v. Gisela Weller-Lindhorst	15

2008/C 037/21	Asia C-534/07 P: Valitus, jonka William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH ovat tehneet 30.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-30/05, William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta	16

2008/C 037/22	Asia C-538/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 3.12.2007 — Assitur Srl v. Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura di Milano	16

2008/C 037/23	Asia C-539/07: Kanne 30.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	17

2008/C 037/24	Asia C-540/07: Kanne 30.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	17

2008/C 037/25	Asia C-542/07 P: Valitus, jonka Imagination Technologies Ltd on tehnyt 30.11.2007 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-461/04, Imagination Technologies Ltd v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 20.9.2007 antamasta tuomiosta	18

2008/C 037/26	Asia C-543/07: Kanne 3.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta	18

2008/C 037/27	Asia C-544/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Wojewódzki Sąd Administracyjny we Wrocławiu (Puolan tasavalta) on esittänyt 4.12.2007 — Uwe Rüffler v. Dyrektor Izby Skarbowej we Wrocławiu Ośrodek Zamiejscowy w Wałbrzychu	19

2008/C 037/28	Asia C-550/07 P: Valitus, jonka Akzo Nobel Chemicals Ltd, Akcros Chemicas Ltd on tehnyt 8.12.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-253/03, Akzo Nobel Chemicals Ltd ja Akcros Chemicals Ltd v. Euroopan yhteisöjen komissio, 17.9.2007 antamasta tuomiosta	19

2008/C 037/29	Asia C-552/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Ranska) on esittänyt 11.12.2007 — Commune de Sausheim v. Pierre Azelvandre	20

2008/C 037/30	Asia C-556/07: Kanne 13.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta	20

2008/C 037/31	Asia C-559/07: Kanne 17.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta	21

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2008/C 037/32	Asia T-133/03: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.12.2007 — Schering-Plough v. komissio ja EMEA (Kumoamiskanne — Osittainen tutkimatta jättäminen — Oikeussuojan tarve — Kohdetta vaille jäänyt kanne — Lausunnon antamisen raukeaminen)	22

2008/C 037/33	Asia T-345/05 R III: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 22.11.2007 — V v. parlamentti (Väliaikainen oikeussuoja — Euroopan parlamentin jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Fumus boni jurisin puuttuminen)	22

2008/C 037/34	Asia T-120/07 R: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 11.10.2007 — MB Immobilien v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Valtiontuet uusissa osavaltioissa — Takaisinperimisvelvollisuus — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Kiireellisyys — Intressivertailu)	23

2008/C 037/35	Asia T-349/07 R: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 11.12.2007 — FMC Chemical ym. v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Direktiivi 91/414/ETY — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Tutkittavaksi ottaminen — Kiireellisyysedellytys ei täyty)	23

2008/C 037/36	Asia T-350/07 R: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 11.12.2007 — FMC Chemical ym. v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Direktiivi 91/414/ETY — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Tutkittavaksi ottaminen — Kiireellisyyden puuttuminen)	23

2008/C 037/37	Asia T-429/07: Kanne 27.11.2007 — BP Aromatics v. komissio	24

2008/C 037/38	Asia T-431/07: Kanne 26.11.2007 — Gebr. Heller Maschinenfabrik v. SMHV — Fernández Martinez (HELLER)	24

2008/C 037/39	Asia T-434/07: Kanne 28.11.2007 — Volvo Trademark Holding v. SMHV — Grebenshikova (SOLVO)	25

2008/C 037/40	Asia T-435/07: Kanne 29.11.2007 — New Look v. SMHV (NEW LOOK)	25

2008/C 037/41	Asia T-438/07: Kanne 30.11.2007 — Spa Monopole v. SMHV — Francesco Import (SpagO)	26

2008/C 037/42	Asia T-439/07: Kanne 4.12.2007 — Coats Holdings v. Euroopan yhteisöjen komissio	26

2008/C 037/43	Asia T-441/07: Kanne 29.11.2007 — Ryanair v. komissio	27

2008/C 037/44	Asia T-442/07: Kanne 30.11.2007 — Ryanair v. komissio	28

2008/C 037/45	Asia T-444/07: Kanne 5.12.2007 — Centre de Promotion de l'Emploi par la Micro-Entreprise v. komissio	29

2008/C 037/46	Asia T-445/07: Kanne 7.12.2007 — Berning & Söhne v. komissio	30

2008/C 037/47	Asia T-446/07: Kanne 7.12.2007 — Royal Appliance International v. SMHV — BSH Bosch und Siemens Hausgeräte (Centrixx)	30

2008/C 037/48	Asia T-447/07: Kanne 5.12.2007 — Scovill Fasteners v. komissio	31

2008/C 037/49	Asia T-449/07: Kanne 3.12.2007 — Rotter v. SMHV (EU-BRUZZEL)	31

2008/C 037/50	Asia T-450/07: Kanne 3.12.2007 — Harwin International v. SMHV — Cuadrado (Pickwick)	32

2008/C 037/51	Asia T-451/07: Kanne 10.12.2007 — WellBiz v. SMHV — Wild (WELLBIZ)	32

2008/C 037/52	Asia T-453/07: Kanne 11.12.2007 — Dylog Italia v. SMHV — GSI Office Management (IP Manager)	33

2008/C 037/53	Asia T-105/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 12.12.2007 — Sandoz v. komissio	33

2008/C 037/54	Asia T-329/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 11.12.2007 — UPS Europe ja UPS Deutschland v. komissio	33

	Euroopan unionin virkamiestuomioistuin
2008/C 037/55	Asia F-57/06: Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.11.2007 — Hinderyckx v. neuvosto (Henkilöstö — Ylennys — Vuoden 2005 ylennyskierros — Jääminen pois ylennettyjen virkamiesten luettelosta — Henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkominen — Ansioiden vertailu — Eri toimielimistä peräisin olevat arviointikertomukset)	34

2008/C 037/56	Asia F-88/07: Kanne 29.8.2007 — Domínguez González v. komissio	34

2008/C 037/57	Asia F-135/07: Kanne 30.10.2007 — Smadja v. komissio	35