27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/1

1.1

Komitea katsoo, ettei ole oikein soveltaa automaattista mukautusta, joka perustuu 12 jäsenvaltion EU:ssa vuodesta 1992 laskettuihin inflaatioprosentteihin, kun otetaan huomioon, että sittemmin unioniin on liittynyt vuonna 1995 kolme, 1. toukokuuta 2004 kymmenen ja 1. tammikuuta 2007 kaksi uutta jäsenvaltiota.

1.2

Komitea katsoo, että tavoitteena olevan yhdenmukaistamisen toteuttaminen 27 jäsenvaltion EU:ssa edellyttää, että harkitaan myös valmisteveron enimmäismäärän hyväksymistä. Se on itse asiassa varmasti yksi keinoista, joilla voidaan tulevaisuudessa torjua tehokkaasti salakuljetusta ja petoksia ja jonka avulla voidaan lähentää verotasoja edistäen samalla sisämarkkinoiden todellista kehitystä. Kuluttajia ei tule rinnastaa pimeän kaupan harjoittajiin sen vuoksi, että he ostavat alkoholituotteita sieltä, mistä he saavat niitä halvimmalla, ja heidän etujaan suojataan asteittain etenevällä yhdenmukaistamisella.

1.3

Komitea suosittaa, että jäsenvaltioita kielletään selvästi ottamasta käyttöön muita kulutukseen kohdistuvia veromuotoja — joita saatetaan toisinaan kutsua ”yhteisöveroksi” — tavanomaisen valmistevero- ja alv-järjestelmän rinnalle, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on määrännyt (1).

1.4

Komitean mielestä ehdotus ei täytä asianmukaisia johdonmukaisuusehtoja perustamissopimuksen 93 artiklan valitsemiselle oikeusperustaksi. Kyseisen artiklan mukaan neuvosto antaa yksimielisesti säännökset kansallisen verolainsäädännön yhdenmukaistamisesta. Koska ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille vapaus määrittää verojen määrät vähimmäismäärien pohjalta, se ei yhdenmukaista mitään.

1.5

Komitea pitää virheellisenä sitä, komissio minimoi ehdotuksensa ja perustelee sillä vaikutusten arvioinnin ja asianomaisten osapuolien kuulemisen puuttumista. Komiteassa järjestetyssä kuulemisessa kaikki osanottajat ilmoittivat vastustavansa komission ehdotusta ja pyysivät, että komissio tekisi tulevaisuudessa perusteellisen vaikutusten arvioinnin.

1.6

Komitea toivoo, että ehdotus perutaan, ja pyytää, että komissio ajantasaistaisi tulevaisuudessa viittaukset direktiivissä 92/83/ETY annettuihin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin ja tarkistaisi luokittelumenettelyjä.

2.1

Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen määrien lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 92/84/ETY vahvistetaan valmisteveron vähimmäismäärät alkoholille ja eri alkoholijuomaluokille. 8 artiklan mukaan komission tulee tutkia asiaa säännöllisesti ja laatia kertomus sekä antaa tarvittaessa ehdotus muutoksen tekemiseksi.

2.2

Komissio esitti 26. toukokuuta 2004 kertomuksen, jossa se katsoi, että vähimmäismääriä olisi aiheellista lähentää entisestään, jotta voitaisiin parantaa sisämarkkinoiden toimintaa sekä torjua petoksia ja salakuljetusta, joiden harjoittamiselle jäsenvaltioiden järjestelmien erot ovat hyödyksi. Kertomusta seuranneen keskustelun päätteeksi neuvosto pyysi komissiota ”laatimaan ehdotuksen valmisteveron vähimmäismäärien mukauttamiseksi, jotta estettäisiin yhteisön vähimmäismäärien reaaliarvon aleneminen, sekä siirtymäkausien ja poikkeusten tarjoamiseksi jäsenvaltioille, joille niiden määrien korottaminen voi aiheuttaa vaikeuksia”. Neuvosto lisäsi vielä, että ”komission olisi myös otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että kyseessä on poliittisesti arkaluonteinen asia”.

2.3

Komissio ehdottaa näin ollen, että direktiiviä muutetaan seuraavasti:

2.4

Muutosehdotuksen päätavoitteena on korottaa neuvoston toivomuksen mukaisesti valmisteveron vähimmäismäärät vastaamaan vuonna 1992 sovittua reaaliarvoa eli tasolle, jolla komission mukaan ”varmistetaan — sisämarkkinoiden moitteeton toiminta”.

3.1

Vaikutusten arvioinnin puuttuessa komitea piti aiheellisena kuulla suoraan tuottaja-, kuluttaja- ja ammattijärjestöjä. Kuulemisessa kaikki osanottajat ilmoittivat yksimielisesti pitävänsä ehdotettua direktiiviä hämmentävänä. Eräät järjestöt huomauttivat myös, että tämän ehdotuksen vaikutuksesta eri alkoholijuomien kohtelun väliset erot kasvaisivat, mistä olisi selkeää haittaa valmisteveron alaisille alkoholijuomille. Valmisteverottomien juomien valmistajat toivovat toisaalta, ettei nykyistä, yhteisen maatalouspolitiikan sopimuksissa määriteltyä järjestelmää muutettaisi.

3.2

Kuulemiseen osallistuneet (2) olivat myös samaa mieltä siitä, että sosiaaliset ja terveydelliset näkökohdat tulee ottaa huomioon, mutta ne eivät saa muodostaa perustaa verotukselle. Osanottajat toivoivat tiedotuskampanjaa vastuullisesta kuluttamisesta väärinkäytön riskien vähentämiseksi, ja komitea on asiasta samaa mieltä. Lisäksi korostettiin siitä, että Euroopan teollisuudella on maailmanlaajuinen johtoasema, ja sen osuus Euroopan bkt:hen sekä välittömään ja välilliseen työllistämiseen on merkittävä.

3.3

Direktiivin muutosehdotus vaikuttaa rutiinitoimenpiteeltä, jonka yhteydessä yksinkertaisesti mukautetaan määrät vuoden 1993 ja nykyhetken väliseen inflaatioon. Ehdotuksessa käsitellään itse asiassa kuitenkin hyvin monimutkaista ja arkaluonteista aihetta, ja se osoittaa, kuinka kaukana kansallisissa politiikoissa ja intresseissä ollaan valmiudesta edetä verotuksen todelliseen lähentämiseen yhteisössä. Komitea on useaan otteeseen ilmoittanut kannattavansa verotuksen yhdenmukaistamista ja katsoo, että yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta kuluttajat saataisiin arvostamaan yhtenäismarkkinoiden etuja.

3.4

Ecofin-neuvoston 7. ja 28. marraskuuta 2006 pidetyissä kokouksissa, joissa käsiteltiin muun muassa käsillä olevaa ehdotusta, avattiin uudelleen jäsenvaltioiden väliset loputtomat keskustelut ja ehdotettiin pääosin uudestaan puitteita, jotka olivat vuonna 1992 määrittäneet direktiivin luonteen. Direktiivissä asetettiin vain vähimmäismäärät ilman mitään mahdollisuutta avata yhteistä väylää valmisteveron määrien yhdenmukaistamiselle ja lähentämiselle.

3.5

Jos tutkitaan tarkkaan yksittäisten jäsenvaltioiden soveltamia määriä, huomataan, että erot ovat valtavia. Toukokuun 26. päivänä 2004 annetussa kertomuksessa mainittiin toimenpiteet, joita eri juomatyyppeihin sovelletaan 25 jäsenvaltiossa ja kahdessa ehdokasmaassa Romaniassa ja Bulgariassa, jotka liittyivät unioniin 1. tammikuuta 2007 (3). Vähimmäis- ja enimmäismäärien ero on 1100 prosenttia!

3.6

Esimerkiksi viinissä määrä vaihtelee nollasta 273 euroon hehtolitralta. Kuohuviinissä määrä vaihtelee nollasta 546 euroon hehtolitralta. Oluessa määrä vaihtelee 0,748 eurosta hl/platoaste (4) eli 1,87 eurosta 19,87 euroon hl/alkoholiprosentti. Kuohumattomissa ja kuohuvissa välituotteissa vaihtelu on 45 ja 497 euron välillä ja puhtaassa alkoholissa 550 ja 5 519 euron välillä hehtolitraa kohden. Alkoholijuomissa, joiden tilavuusprosentti on 40, tämä merkitsee vaihtelua 220 ja 2 210 euron välillä hehtolitraa kohden.

3.7

Komission ehdottama vähimmäismäärien mukauttaminen vähentäisi eri maissa sovellettavien määrien eroja 1100 prosentista 800-1000 prosenttiin. Komission väite, jonka mukaan toimenpiteellä voidaan varmistaa sisämarkkinoiden toiminta, vaikuttaakin todella uskaliaalta. Tehokkaan tuloksen saavuttamiseksi komitea ehdottaa, että vähimmäismäärän rinnalle otetaan käyttöön enimmäismäärä, joka on tulevaisuudessa yksi keinoista salakuljetuksen ja petosten torjumiseksi.

3.8

On yhtä turha korostaa, ettei vähimmäismäärien mukauttaminen inflaatioprosenttiin nosta niiden reaaliarvoa. Tietojen täydentämiseksi komission olisi pitänyt esittää dynaaminen malli siitä, miten jäsenvaltioiden soveltamat valmisteverot ovat kehittyneet harmonisointiehdotuksen eli valkoisen kirjan esittämisestä vuonna 1985. Konkreettisena vaikutuksena on ollut sen sijaan se, että tietyin poikkeuksin valmisteverojen reaaliarvo on noussut jäsenvaltioissa eräille maille myönnetyn siirtymäajan päätyttyä. Komitea pitää kielteisinä kaikkia jäsenvaltioiden käytäntöjä, joissa valmisteverojen ohella sovelletaan muita veromuotoja, joita saatetaan kutsua ”yhteisöveroiksi”.

3.9

Tällainen kehityssuunta käy ilmi komission teettämästä tutkimuksesta (5), jonka mukaan kolmea jäsenvaltiota lukuun ottamatta kaikki muut ovat korottaneet valmisteverojensa arvoa joka vuosi tai muutamien vuosien välein.

3.10

Kyseisessä tutkimuksessa otettiin huomioon kysynnän hintajousto, ja siinä osoitettiin, että vähimmäismäärien mukauttaminen inflaatioon johtaisi seuraaviin tuloksiin:

3.11

Lisäksi olisi mielenkiintoista vertailla tutkimuksessa kuvailtuja 15 jäsenvaltion EU:ta koskevia vähimmäismäärien vaihtelun vaikutuksia vaikutuksiin, jotka on laskettu 27 jäsenvaltion EU:n pohjalta.

3.12

Komitea pohtii, pitäisikö komission toimia tässä asiassa, joka on erikseen määritelty äärimmäisen arkaluonteiseksi, edelleenkin hallintotahona vai tulisiko sen esittää, myös keskusteltuaan asiasta jäsenvaltioiden kanssa, ehdotuksia, jotka voisivat lieventää tehokkaasti näin erilaisten verotusjärjestelmien ylläpidosta johtuvia voimakkaita kilpailun vääristymiä.

3.13

Toinen seikka, jota komissio ei ole ottanut lainkaan huomioon laatiessaan ehdotusta direktiivin 92/84/ETY muuttamisesta, on se, että 12 jäsenvaltion yhteisössä vuonna 1992 tuloerot henkeä kohden eivät olleet niin suuret, että ne olisivat nostaneet määriä kovin korkealle. 27 jäsenvaltion EU:ssa, jossa palkka- ja eläke-erot ovat suuria, samanlaisen verotuksen soveltaminen edelleenkin uusiin ja vanhoihin jäsenvaltioihin on väärä toimintapa, josta on haittaa yksinomaan alemmille tuloluokille. Niiden työntekijöiden ja eläkeläisten kohdalla, joiden tulot ovat alle 100–150 euroa kuukaudessa ja jotka ovat jo saaneet kokea alkoholin valmisteveron 50–400 prosentin korotukset, 31 prosentin lisäkorotus vaikuttaisi ilman muuta kielteisesti kulutukseen. Komitea katsoo, ettei ole oikein soveltaa automaattista mukautusta, joka perustuu 15 jäsenvaltion EU:ssa vuodesta 1992 laskettuun inflaatioasteeseen, kun otetaan huomioon, että unioniin on sittemmin liittynyt 12 uutta valtiota.

3.14

Hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ehdotettu automaattinen järjestely on ristiriidassa kaikkien inflaatiota torjuvien politiikkojen kanssa, joita on toteutettu jäsenvaltiossa; ne ovat jo kauan sitten poistaneet käytöstä palkkojen ja eläkkeiden automaattiset mukautukset inflaatioprosenttiin. Komissio ei anna hyvää selitystä sille, miksi tällainen mekanismi pitäisi säilyttää nimenomaan valmisteveroissa.

3.15

Komitea katsookin, että nykyinen mekanismi on täysin epäasiallinen ja että (12:n, 25:n vai 27:n jäsenvaltion EU:n?) inflaatioprosenttiin mukauttaminen on turhan rankaiseva toimenpide erityisesti pienituloisille. Tämä pätee kaikkiin välillisiin veroihin, joissa ei oteta huomioon veronmaksajan todellisia tuloja.

3.16

Kohtuullinen alkoholin kulutus, esimerkiksi viinin kulutus eräissä jäsenvaltioissa, kuuluu eräiden Euroopan kansojen kulttuuriin ja historiaan. Ongelmaa ja sen eri näkökohtia tulee kuitenkin tarkastella kokonaisvaltaisesti.

3.17

Komitea kunnioittaa niiden maiden valintoja, jotka soveltavat tiukkaa veropolitiikkaa alkoholiin ja tupakkaan. Tähän voi olla syynä väärinkäyttö erityisesti nuorten keskuudessa. Eräät jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että niiden veropolitiikassa on otettava huomioon kansanterveys. Nämä vapaavalintaiset päätökset eivät kuitenkaan voi vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden valintoihin ja perusteluihin.

3.18

Komitea on jo antanut asiasta lausunnon (7), jossa se tähdentää: ”Väärinkäyttöön puututaan parhaiten valistus-, tiedotus- ja koulutusohjelmilla, jotka on suunnattu ensisijaisesti alkoholin väärinkäyttäjille”.

3.19

Komitea katsoo, ettei ole perusteltua soveltaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklaa, jonka mukaan neuvosto antaa yksimielisesti säännökset veroja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta siltä osin kuin yhdenmukaistaminen on tarpeen sisämarkkinoiden toteutumisen ja toiminnan varmistamiseksi 14 artiklassa mainitussa määräajassa. Vähimmäisvalmisteveron korottaminen ei itse asiassa edistä yhdenmukaistamista, vaan antaa vähimmäisperustan, jota kukin jäsenvaltio voi päättää korottaa rajattomasti. Todelliset määrät ovat edelleenkin eriytyneet direktiivin 92/84/ETY hyväksymisestä tähän päivään, mikä osoittaa, ettei direktiivin avulla ole onnistuttu toteuttamaan yhdenmukaistamista.

4.1

Verotustason suuret erot ovat esteenä sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Ne vaikuttavat kielteisesti myös niin, että ne johtavat valmisteverojen osittaiseen kiertämiseen siten, että ne maksetaan toisessa jäsenvaltiossa kuin missä loppukulutus tapahtuu, tai valmisteverojen täydelliseen kiertämiseen tuomalla tuotteita EU:n ulkopuolisista maista tai ohjaamalla muualle transitotuotteita, joista ei ole kannettu veroa.

4.2

Sähköisen kaupankäynnin kehittyminen antaa lisämahdollisuuksia veropetoksiin, koska etämyyntiä on mahdotonta valvoa eikä alkoholin valmisteveropetosten torjumiseksi ole olemassa koordinoitua politiikkaa, sillä tietyt jäsenvaltiot eivät pidä näitä petoksia ongelmana ja ilmiö koskee lähes yksinomaan alueita, joilla verotus on korkeaa.

4.3

Laajentumisen myötä unionin ulkorajat ulottuvat maihin, joissa verotaso on paljon alhaisempi kuin keskimäärin EU:ssa, ja petosmahdollisuudet ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Eräissä maissa, jotka ovat nykyään EU:n rajalla, korruptio on hyvin yleistä ja koskee myös tulliviranomaisia. Salakuljetuksen torjuntaa on entisestään vahvistettava, ja jos valmisteveroja nostetaan ehdotetulla tavalla, kansainvälisten pimeän kaupan harjoittajien voittomarginaalit kasvavat entisestään.

4.4

Vuonna 1992 unioni päätti tarttua valmisteveron alaisia tuotteita koskevien petosten ongelmaan ja antoi 25. helmikuuta 1992 neuvoston direktiivin 92/12/ETY valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta. Koska tulokset osoittautuivat laihoiksi, direktiiviä muutettiin 16. marraskuuta 2004 annetulla neuvoston direktiivillä 2004/106/EY. Samaisella direktiivillä muutettiin myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen, tiettyjen valmisteverojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla annettua direktiiviä 77/799/ETY.

4.5

Komitea toteaakin lausunnossaan (8), että petosten tehokkaaksi torjumiseksi ”valmisteveroja koskevaa jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on uudistettava, vahvistettava, yksinkertaistettava ja tehostettava”.

4.6

Samassa lausunnossa painotetaan vielä: ”Jälleen kerran huomataan, että nykyistä tehokkaammin toimivien yhtenäismarkkinoiden sekä tässä tapauksessa veropetosten ja veronkierron paljastavien ja niitä torjuvien menettelytapojen tuomat edut supistuvat kansallisten intressien suojelun vuoksi. — Monet petokset juontuvat nimittäin suoraan jäsenvaltioiden välisistä toisinaan huomattavistakin valmisteveroprosenttien eroista.

ETSK käyttää tilaisuutta hyväkseen muistuttaakseen voimassa olevan ja kaikkiin yhteisön verolainsäädäntöä koskeviin päätöksiin sovellettavan yksimielisyysperiaatteen aiheuttamista rajoituksista. Komitea korostaa, että kyseisestä periaatteesta on luovuttava ja ryhdyttävä soveltamaan määräenemmistöpäätöksiä, kun on kyse veroista, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan tai aiheuttavat kilpailun vääristymistä.”

4.7

Komitea on esittänyt ja toistanut useaan otteeseen seikat, joita se pitää keskeisinä kyseisellä alalla:

4.8

Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2004 matkailijat ja salakuljettajat toivat maahan noin 164 miljoonaa litraa olutta, mikä vastaa 173 miljoonaan litran myyntiä valtion monopolissa Systembolagetissa. Tämä merkitsee noin 190 miljoonan euron valmistevero- ja alv-maksujen menetystä Ruotsin valtiolle. Tällaiset hankinnat ovat lisääntyneet 40 prosentilla vuodesta 2002, jolloin ulkomailta ostettuja tuotteita koskevat erityisrajoitukset poistettiin. Laskelmien mukaan salakuljetus on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Tanskassa arvioidaan matkailijoiden Saksasta hankkiman oluen määrän olevan 95 miljoonaa litraa. Jos tähän lukuun lisätään vielä noin 10 prosentin osuus salakuljetettuja tuotteita, tuloksena on, että noin 30 prosenttia Tanskassa kulutetusta oluesta jää Tanskan verotuksen ulkopuolelle. Suomessa matkailijat toivat vuonna 2005 maahan yli 42 miljoonaa litraa olutta eli 10 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Tämä merkitsi yli 50 miljoonaan euron verotulojen menetystä. Itävallassa ja Tšekissä matkailijoiden Saksasta maahan tuoma määrä on 30 miljoonaa litraa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 100 miljoonaa litraa, ja tähän on vielä lisättävä laaja-alaisen salakuljetuksen piiriin kuuluvat määrät (9).

5.1

Vuonna 2004 antamassaan kertomuksessa komissio esitti ongelmat, jotka olivat tulleet ilmi direktiivin 92/84/ETY soveltamisessa, ja painotti erityisesti seuraavaa kolmea seikkaa:

5.2

Ensimmäisen seikan osalta komissio ehdottaa kuohumattomien viinien ja kuohuviinien erilaisen kohtelun poistamista. Perusteluna komissio toteaa, ettei kyseisen käytännön taustalla olevia syitä ole enää olemassa eli kuohuviinejä ei enää pidetä luksustuotteina (tosin joidenkin kuohumattomien viinien kohdalla tilanne on päinvastainen).

5.3

Toisen seikan osalta direktiivin 92/83/ETY (valmisteverojen rakenne) 26 artiklan mukaan viittaukset yhdistetyn nimikkeistön koodeihin kohdistuvat siihen yhdistetyn nimikkeistön toisintoon, joka oli voimassa direktiivin antamisen ajankohtana (19. lokakuuta 1992). Komissio ehdottaa sen sijaan viittauksia mahdollisimman tuoreisiin sovellettaviin NC-koodeihin ja muutosten hyväksymistä tulevaisuudessa direktiivin 92/12/ETY 24 artiklan mukaisesti (valmisteverokomitean avustuksella, kuten energiatuotteiden kohdalla).

5.4

Kolmannesta seikasta voidaan todeta monien toimijoiden huomauttaneen, että direktiivin muotoilu on yleisluonteinen eikä siinä tarkenneta, kuinka paljon tislattua alkoholia voidaan lisätä ”muihin käymistietä valmistettuihin juomiin”. Ongelman ratkaisemiseksi komissio ehdottaa, että valmisteverotarkoituksessa tehtävän alkoholijuomien luokittelun riippuvuutta NC-luokittelusta vähennetään.

5.5

Komitea pitää toimijoiden vaatimia muutoksia perusteltuina ja johdonmukaisina yksinkertaistamisen ja kilpailun suojelemisen kannalta. Komitea kannattaakin komission tekemiä ehdotuksia ja ihmettelee, miksei näitä muutoksia ole tehty muuttamalla direktiiviä 92/83/ETY.

5.6

Komitea toivoo, että direktiiviehdotus perutaan, ja suosittaa, että komission ehdottamat muutokset tehdään sillä välin direktiiviin 92/83/ETY.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/8

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen yhteisön viisivuotiseksi tilasto-ohjelmaksi vuosiksi 2008-2012 ja yhtyy toteamukseen, jonka mukaan yhdenmukaistetut ja vertailukelpoiset tilastot ovat välttämättömiä, jotta suuri yleisö voi ymmärtää Eurooppaan liittyviä asioita, kansalaiset voivat osallistua keskusteluun ja talouden toimijat osallistua yhtenäismarkkinoille.

1.2

ETSK korostaa, että sekä Eurostatilla että jäsenvaltioiden tilastolaitoksilla tulee olla käytössään parhaat aineelliset ja henkilöresurssit, joihin budjettivarat antavat myöten, sillä se on välttämätöntä, jotta tilastotiedot voivat täyttää niiltä vaadittavat yhä mittavammat tehtävät ja kun otetaan huomioon Euroopan unionin merkitys maailmanlaajuisena toimijana.

1.3

Komitean mielestä eurooppalaisten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia on korostettava nykyistä enemmän. Komitea ehdottaakin, että tilasto-ohjelmaa laajennetaan seuraaville aloille:

1.4

Perus- ja ammattikoulutusta koskevien tilastotietojen parantamisen voidaan katsoa jäävän vuosien 2008-2012 tilasto-ohjelmassa liian vähälle huomiolle, kun otetaan huomioon kyseisten tilastojen merkitys Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle.

1.5

Lisäksi on aiheellista tuottaa osuus- ja yhteisötaloutta koskevia tilastoja, sillä ala on Euroopan unionissa erittäin pitkälle kehittynyt.

1.6

On myös aloja, joista ei ole nykyisellään saatavilla riittävästi tilastotietoja, joten niihin tulisi kiinnittää viisivuotisohjelmassa enemmän huomiota. Tällaisia aloja ovat muun muassa

1.7

ETSK muistuttaa, että perustamissopimuksen mukaan ”— tilastojen laatimisesta ei saa aiheutua kohtuutonta rasitetta taloudellisille toimijoille” (1). Tämä edellyttää seuraavaa:

1.8

Ulkomaankauppaa koskevissa yksittäisten maiden vienti- ja tuontitilastoissa on havaittu ristiriitaisuuksia, ja ne tulisi korjata. On voitu havaita, että yksittäisen maan ilmoittama viennin määrä tiettyyn toiseen maahan ei vastaa kyseisen jälkimmäisen maan ilmoittamaa tuonnin määrää ensiksi mainitusta maasta.

1.9

ETSK korostaa, että tilastoterminologia on pyrittävä koordinoimaan mahdollisimman hyvin 27 jäsenvaltion EU:ssa esiintyvän monimuotoisuuden vuoksi.

1.10

Jotta tilastotietojen neutraalisuus ja tilastoja koskevien käytännesääntöjen sisältämien muiden periaatteiden (kuten tilastosalaisuuden) noudattaminen voidaan taata entistä paremmin, ETSK:n mielestä on olennaisen tärkeää valvoa niiden yksityisten virastojen toimintaa, jotka toimivat suoraan tai välillisesti Euroopan tilastojärjestelmän puitteissa.

2.1

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 322/97 (2) edellytetään, että laaditaan monivuotinen yhteisön tilasto-ohjelma (3), jossa määritellään lähestymistavat, pääasialliset alat ja suunniteltujen toimenpiteiden tavoitteet enintään viiden vuoden ajaksi ja joka muodostaa puitteet kaikkien yhteisön tilastojen tuottamiselle. Yhteisön tilasto-ohjelma pannaan täytäntöön toteuttamalla vuosittaisia työohjelmia, joissa esitetään yksityiskohtaisesti kunkin vuoden tavoitteet, sekä antamalla erityislainsäädäntöä tärkeimpiä toimia varten. Tilasto-ohjelmasta tulee esittää edistymistä koskeva välikertomus sekä ohjelmakauden päätyttyä virallinen arviointi.

2.2

Tätä taustaa vasten nyt käsiteltävänä olevan, perustamissopimuksen 285 artiklaan perustuvan päätösehdotuksen tavoitteena on luoda kattava strateginen ohjelma yhteisön virallisia tilastoja varten. Sen tulisi kattaa tuotteiden ja palvelujen tuottaminen ja toimittaminen käyttäjille, tilastojen laadun parantaminen sekä Euroopan tilastojärjestelmän (4) jatkokehittäminen.

2.3

Yhteisön virallisten tilastojen pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa säännöllisesti yhteisön politiikkojen kehittämisen, seurannan ja arvioinnin tueksi havainnollisia, luotettavia, objektiivisia, vertailukelpoisia ja johdonmukaisia tietoja. Eräillä aloilla yhteisön toimielimet käyttävät tilastotietoja myös suoraan keskeisten politiikkojen hallintaan.

2.4

Yhteisön tilasto-ohjelma vuosiksi 2008-2012 perustuu seuraaviin poliittisiin painopisteisiin:

2.5

Komissio kuuli päätösehdotusta laatiessaan eri sidosryhmiä, kuten EU:n jäsenvaltioita, EFTA-maita, jäsenehdokasmaita sekä Euroopan tilastojärjestelmän teknisiä työryhmiä. Euroopan talous- ja sosiaalitilastoja käsittelevä neuvoa-antava komitea (CEIES) (5) sekä raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomitea (CMFB) (6) ovat antaneet lausuntonsa ehdotuksesta.

2.6

Lähestymistapaa valitessaan komissiolla on ollut kaksi vaihtoehtoa eli ”rajoitettu” ja ”kokonaisvaltainen”, joista komissio on valinnut jälkimmäisen. Se on ottanut huomioon kolme näkökohtaa: Euroopan tilastojärjestelmän kapasiteetin ja tehokkuuden, sen täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvat kustannukset sekä yrityksille ja kotitalouksille aiheutuvan taakan.

3.1

ETSK on vuosien varrella antanut useita lausuntoja tilasto-ohjelmista (7) ja unionin tilastopolitiikan erilaisista erityisnäkökohdista. Komitea on yleisesti ottaen korostanut johdonmukaisesti tilastojärjestelmän merkitystä unionin taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle sekä tarvetta tukea ja vahvistaa Eurostatia, joka on keskeinen tekijä järjestelmän toiminnan kannalta, ja myös jäsenvaltioiden tilastoelimiä jäsenvaltioiden päätösvaltaan kuuluvilla aloilla.

3.2

ETSK vahvistaa toistamiseen nämä perusteet ja mainitsee lisäksi kolme muuta käsillä olevaan päätökseen liittyvää seikkaa, joiden vuoksi paras mahdollinen tilastojärjestelmä on välttämätön: EU:n rooli maailmanlaajuisena toimijana, Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen sekä laajentuminen, sillä 27 valtion tilastojen koordinointi on ennennäkemätön haaste. Lyhyesti sanottuna unionin menestykselle on tärkeää muun muassa sen tilastojärjestelmän tehokkuus.

3.3

Vuodet 2008-2012 kattavalle viisivuotisohjelmalle on varattu määrärahoja 274,2 miljoonaa euroa, joka on 24,3 prosenttia enemmän kuin ohjelmakaudelle 2003-2007 varatut toimintamäärärahat. On kuitenkin otettava huomioon muita tekijöitä, joita kyseisessä kokonaismäärässä ei ole huomioitu (8). Mikäli summaan lisätään hallintokulut sekä jäsenvaltioiden tai muiden elinten rahoitusosuudet, maksusitoumusmäärärahojen yhteissumma nousee 739,34 miljoonaan euroon.

3.4

Tilastoalan hallinto: Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen (9) mukaan kansallisten viranomaisten ja yhteisön tilastoviranomaisen on

3.5

Yhteisön tilasto-ohjelmassa vuosiksi 2008-2012 ehdotetaan 32:ta monialaista tavoitetta (jotka esitellään yksityiskohtaisesti päätösehdotuksen liitteessä I) ja luetellaan lähes 90 tavoitetta ja käytännön toimea (liite II), jotka koskevat sekä yleisiä toimintalinjoja että 18:aa yhteisöpolitiikan erityisalaa.

3.5.1

Ohjelmassa määritellään suunnitellut toimenpiteet seuraavilla pääasiallisilla aloilla:

4.1

Kun otetaan huomioon vuosiksi 2008-2012 laaditun ohjelman kunnianhimoiset tavoitteet ja se, että ohjelmaan kuuluu nyt Eurostatin ja 27 jäsenvaltion tilastolaitosten toiminnan tiivis koordinointi, on syytä korostaa tarvetta asettaa tilastotyö etusijalle ja käyttää olemassa olevia rajallisia resursseja mahdollisimman tehokkaasti.

4.2

Ehdotetun päätöksen 4 artiklassa viitataan tilastoalan prioriteettien määrittelyyn, jotta käytettävissä olevia resursseja voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä ei kuitenkaan täsmennetä, mitkä ovat ne kriteerit tai keinot, joiden avulla kyseiset prioriteetit määritellään. Määrittelyä vaikeuttaa lisäksi se, että samalla todetaan olevan tarpeen vahvistaa tai luoda uusia toiminta-aloja.

4.3

ETSK yhtyy näkemykseen, jonka mukaan ”Internetin kapasiteetin ja saatavuuden nopea kehittyminen tekee siitä ensisijaisen välineen tilastotietojen jakamiseen tulevaisuudessa. Se lisää huomattavasti potentiaalista käyttäjäkuntaa ja luo siten uusia mahdollisuuksia jakelulle.” (10) Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että tietojen esittämistapa on niin selkeä ja niiden lukeminen niin helppoa ja miellyttävää kuin nykytekniikalla on suinkin mahdollista. Lisäksi on otettava huomioon, että Eurostatin Internet-sivut luovat kuvaa Euroopan unionista.

4.4

ETSK yhtyy toteamukseen, että yhteistyötä Eurostatin ja kansallisten tilastolaitosten välillä on lisättävä (11). Komitea huomauttaa kuitenkin, että päätösehdotuksessa ei yksilöidä eikä määritellä keinoja kyseisen yhteistyön vahvistamiseksi.

4.5

Yhteisön tilastoalat ja -prioriteetit. ETSK huomauttaa, että tilastojärjestelmässä keskitytään pääasiallisesti taloudellisiin näkökohtiin — kuten tämän lausunnon kohdassa 3.5.1 olevasta suunniteltujen toimenpiteiden luettelosta käy ilmi. Sosiaalisista näkökohdista, joilla on välitön vaikutus unionin kansalaisten elämään, tarjotaan taas liian vähän tietoa. Komitea huomauttaa niin ikään, että toisin kuin muut alat, sosiaalipolitiikka nivoutuu läheisesti koulutus-, ammattikoulutus- ja nuorisopolitiikkaan.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/11

1.1

Luotettavien ja laadukkaiden tilastotietojen saatavuus on institutionaalisille, taloudellisille ja yhteiskunnallisille toimijoille välttämätön väline lainsäädännössä tehtyjen tiettyjen valintojen toimivuuden seuraamiseksi ja arvioimiseksi sekä tulevien päätösten tukemiseksi.

1.2

Mahdollisimman täsmällinen ja hyvin todellisuutta vastaava kuva nykytilanteesta on välttämätön osatekijä, kun pyritään toteuttamaan parhaita mahdollisia politiikkoja.

1.3

Tämä pätee erityisesti Euroopan työllisyyttä koskeviin tilastoihin, kun halutaan tarkastella jäsenvaltioiden saavuttamaa edistystä Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden kannalta.

1.4

Jotta työmarkkinoiden kehityksestä Euroopan unionissa saataisiin selkeä kuva, on hyvin tärkeää tietää, millä aloilla ja alueilla avoimia työpaikkoja on ja kuinka paljon niitä on. Avoimet työpaikat heijastavat talouden alojen suhdannevaihteluita ja voivat tarjota hyödyllistä tietoa Euroopan alueista, joilla esiintyy huomattavaa työvoimapulaa tai toisaalta merkittävää talouden ja työllisyyden kasvua.

1.5

Avoimet työpaikat kuuluvat Euroopan talouden pääindikaattoreihin. Jos niistä on saatavilla lyhyen aikavälin tietoja, ne ovat lisäksi hyödyllisiä Euroopan keskuspankille ja komissiolle pyrittäessä mittaamaan taloudellisen kehityksen vaikutuksia tietyillä aloilla sekä punnitsemaan rahapolitiikkaan liittyviä päätöksiä.

1.6

Maaliskuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin perustuvan Lissabonin strategian uudelleenkäynnistämisen tärkeimpiin tavoitteisiin sisältyy uusien ja laadukkaiden työpaikkojen luominen. Tämä on väistämättä lisännyt tarvetta saada aiempaa tarkempia tilastotietoja työvoiman tarpeesta.

1.7

Euroopan työllisyysstrategiaan liittyvät kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat vuosiksi 2005-2008 ja talouspolitiikan laajat suuntaviivat edellyttävät Euroopan tason rakenteellisia ja kattavia tietoja avoimista työpaikoista, jotta voidaan analysoida työvoiman kysynnän tasoa ja rakennetta.

1.8

Luotettavat ja säännöllisesti ajantasaistetut tilastotiedot antavat myös yksittäisille jäsenvaltioille mahdollisuuden tarkastella työmarkkinoita ja mukauttaa työmarkkinapoliittiset päätöksensä tarvittaessa myös aluekohtaisesti.

2.1

Avoimia ja täytettyjä työpaikkoja koskevia kansallisia tietoja on kerätty ns. herrasmiessopimuksen pohjalta vuodesta 2003 lähtien, toisin sanoen epävirallisesti. Vaikka sopimus on tarjonnut jäsenvaltioille joustavuutta ja riippumattomuutta, se ei ole täysin kyennyt täyttämään tietojen käyttäjien tarpeita.

2.2

Tähän mennessä neljä jäsenvaltiota ei ole lähettänyt Eurostatille tietojaan, ja toimitetut tiedot eivät aina ole täysin vertailukelpoisia. Euroopan keskuspankin ja komission vaatimukset tietojen kattavuudesta, ajantasaisuudesta ja yhdenmukaisuudesta eivät aina täyty neljännesvuosittaisen tiedonkeruun yhteydessä.

2.3

Työllisyyskomitean ehdotuksesta syntyneellä asetusehdotuksella (KOM(2007) 76 lopullinen) komissio pyrkii siis luomaan säännöt, joiden avulla saadaan vertailukelpoisia tietoja avoimista työpaikoista tiettyinä aikoina.

2.4

Ehdotusta valmisteltaessa on kuultu asiantuntijoita ja tilasto-ohjelmakomiteaa sekä harkittu erilaisia vaihtoehtoja. Käsillä olevan asetusehdotuksen mukaan vuosittaisten rakennetilastojen keruu suoritetaan lyhyellä aikavälillä edelleen ns. herrasmiessopimuksen puitteissa.

2.5

Ehdotuksessa keskitytään siis pääasiassa sääntöihin, jotka koskevat neljännesvuosittaisten tietojen keräämistä avoimista työpaikoista. Tämän asetuksen toimivuudesta saatavan kokemuksen perusteella voidaan tulevaisuudessa harkita uutta asetusta, jonka avulla voitaisiin täyttää vuosittaisia tietoja koskevat tarpeet.

2.6

Kultakin taloudelliselta toimialalta tarvittavan yksityiskohtaisuuden tason määrittelemiseksi on sovellettava tällä hetkellä voimassa olevaa Euroopan yhteisön tilastollista toimialaluokitusta (NACE).

2.7

Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää turvautua hallinnollisiin lähteisiin tai rajoittaa tarkasteltavien toimialojen määrää yrityksille koituvien rasitusten keventämiseksi (5 artikla). Tietyt laatuvaatimukset on kuitenkin säilytettävä aina kun mahdollista.

2.8

Komission ehdotukseen (8 artikla) sisältyy toteutettavuustutkimusten käyttö jäsenvaltioissa, joiden on vaikea toimittaa tietoja

2.9

Jäsenvaltiot saavat alkuvaiheessa eli kolmen ensimmäisen vuoden aikana rahoitustukea EU:lta. Rahoitus sisältyy ensimmäisen kolmen vuoden aikana työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevaan yhteisön Progress-ohjelmaan (1) (9 artikla). Sen avulla voidaan tehdä innovaatiota ja tiedonkeruun kehittämistä koskevia aloitteita herrasmiessopimuksen päättämisen lisäksi.

3.1

ETSK korostaa, että on tärkeää saada Euroopan työllisyystilanteesta nykyistä johdonmukaisempia ja luotettavampia tilastoja. Näin ollen se arvostaa ja tukee komission pyrkimyksiä laatia sääntelykehys, jonka avulla saadaan avoimista työpaikoista ajantasaisia, vertailukelpoisia ja asianmukaisia tilastotietoja Euroopan tasolla.

3.2

Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen erityisesti talouden ja työllisyyden osalta edellyttää säännöllistä ja tehokasta tilastollista tukea, joka on kaikkien tilastojen käyttäjien sekä taloudellisten, yhteiskunnallisten ja institutionaalisten toimijoiden saatavilla sekä unionin että kansallisella tasolla.

3.3

ETSK on samaa mieltä myös eurooppalaisen sääntelyvälineen valinnasta, koska ehdotus, samoin kuin useimmat tilastotoimetkin, edellyttävät tarkkaa ja yhdenmukaista soveltamista koko yhteisön alueella.

3.4

Päätös ainoastaan neljännesvuosittain kerättävien tietojen sisällyttämisestä asetusehdotukseen ja vuosittaisten rakenteellisten tietojen keräämisen jatkamisesta epävirallisen sopimuksen pohjalta perustunee siihen, että on suositeltavaa siirtyä asteittain ns. herrasmiessopimukseen perustuvasta tiedonkeruusta unionin asetukseen pohjautuvaan toimintaan. Siirtymäkauden aikana saatujen tulosten säännöllinen seuranta on erittäin tärkeää, ja ETSK toivoo, että lähitulevaisuudessa voitaisiin luoda kattavampi ja luotettavampi kehys joko vuosittaisten tietojen tai eurooppalaisten työmarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia koskevien neljännesvuosittaisten tietojen keräämiselle.

ETKS pahoittelee sitä, ettei vaikutuksia ole vielä arvioitu. Se kuitenkin odottaa komission laativan vaikutustenarvioinnin ennen toissijaisen täytäntöönpanoasetuksen hyväksymistä, sillä eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuvat kulut ja rasitteet periaatteessa kasvavat eikä tätä seikkaa tasapainoteta muun vähentämällä muuta selvitystoimintaa.

3.5

ETSK katsoo kuitenkin, ettei käy erityisen selväksi, miten tilastojen keräämisen yksinkertaistamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi tietojen kerääminen kausiluonteisiksi määritellyillä aloilla olisi tehtävä vapaaehtoiseksi, erityisesti maataloudessa, kalastuksessa ja metsätaloudessa.

3.6

Kausivaihtelujen korjausongelma johtaa kuitenkin lukuisiin kysymyksiin tilastojen luotettavuudesta, koska muilla teollisuuden ja/tai julkishallinnon aloilla kausiluonteiset sopimukset ovat jo vuosia jatkunut käytäntö (tekstiiliala, elintarviketeollisuus, matkailu).

3.7

Lisäksi kaikissa EU:n jäsenmaissa sovelletuissa työsopimuksissa esiintyy nykyisin kymmeniä erilaisia työsuhdemuotoja. Sen vuoksi olisi tärkeää tietää, millaisista avoimista työpaikoista on kysymys (pysyvä, määräaikainen tai osa-aikainen työsopimus, projektityö, avustajana toimiminen jne.).

3.8

Järjestelmä, joka heijastaisi työmarkkinoiden todellista potentiaalia sekä niiden kehitystä ja heikkouksia tietyillä aloilla tai alueilla, antaisi nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

3.9

Näin ollen ETSK katsoo, että eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kuuleminen ja suora osallistuminen on välttämätöntä erityisesti tällaisissa kysymyksissä.

ETSK pitää tervetulleena, että käsillä oleva ehdotus, johon sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, kuuluu parlamentin valvontavallan piiriin. Täytäntöönpanoasetuksiin sovelletaan komiteologiamenettelyä sen mukaisesti, mitä säädetyn valvonnan käsittävästä sääntelymenettelystä säädetään neuvoston päätöksessä 1999/468/EY ja 2006/512/EY.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/13

1.1

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1059/2003 luotiin jäsenvaltioiden tilastollisille alueyksiköille yhteinen luokitus (NUTS).

1.2

Asetusta muutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005, kun unioniin oli liittynyt kymmenen uutta jäsenvaltiota. Bulgarian ja Romanian liityttyä unioniin asetusta on jälleen muutettava, ja sen liitteeseen on lisättävä kyseisiä uusia jäsenvaltioita koskevat taulukot.

2.1

ETSK panee merkille komission ehdotuksen. Se on uusien jäsenvaltioiden liittymisen johdosta tarpeellinen ja lisäksi luonteeltaan puhtaasti tekninen, joten komitea voi vain puoltaa ehdotusta.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/14

1.1

Sisämarkkinoiden palveluja koskevan direktiivin (1) on Lissabonin strategian mukaisesti tarkoitus edistää kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä. Samalla se on käynnistänyt vilkkaan keskustelun siitä, miten palveluiden tarjoamisen vapaus pannaan täytäntöön. Yksi kiistanalainen kysymys oli ja on edelleen direktiivin vaikutus kansallisiin työmarkkinoihin, sosiaaliehtoihin ja kuluttajansuojan vaatimuksiin. ETSK ottaa helmikuussa 2005 antamassaan lausunnossa (2) perusteellisesti kantaa komission ehdotukseen. Siksi tässä yhteydessä ei käsitellä direktiivin lainsäädännöllistä sisältöä, vaan sitä, miten aiotulla tavalla toteutettavat sisämarkkinat vaikuttavat työllisyyteen ja kuluttajien etuihin.

1.2

EU:n perustamissopimuksessa palvelujen tarjoamisen vapaus on ankkuroitu yhdeksi sisämarkkinoiden neljästä vapaudesta, ja se on ollut poliittisesti voimassa jo pitkään. Palveludirektiivissä ilmenevässä komission strategiassa halutaan poistaa kaikki palvelujen tarjoamista koskevat rajoitukset. Tällöin on kyse osittain epäsuorasti työmarkkinoihin tai kuluttajansuojaan liittyvistä näkökohdista. Samalla, kun palvelujen tarjoamisen vapauden on tarkoitus toteutua laajalti käytännössä, ovat eri kansallisten järjestelmien erot havaittavissa yhä selvemmin ja herkemmin. EU:n laajuisia säädöksiä työntekijöiden ja kuluttajien etujen suojaamiseksi on kuitenkin verrattain vähän. Vallitsevia ovat kansalliset ja usein erittäin erilaiset oikeudelliset ehdot sekä sosiaali- ja työehdot. Niiden lisäksi on otettava huomioon palveludirektiivissä suunniteltu tiettyjen kansallisten palvelun alkuperämaata ja suorittamispaikkaa koskevien säännösten rinnakkainen tai jaettu soveltaminen, jonka vaikutuksen tuleva käytäntö näyttää.

1.3

Sosiaalinen vakaus ja kuluttajien luottamus ovat olennainen osa Euroopan integraatiota ja palvelujen sisämarkkinoiden onnistumisen edellytys. Suuri puute EU:n palveludirektiivistä käytävässä keskustelussa on, että ei ole olemassa vakuuttavia analyysejä direktiivin vaikutuksesta kansallisiin sosiaaliehtoihin, työllisyyteen ja kuluttajien etuihin. ETSK arvosteli mm. tilastollisten perusteiden puuttumista rajatylittävän palvelujen tarjonnan ja palvelutarjonnan sijoittautumisen määrän arvioimiseksi (3). Myöskään jäsenvaltioiden työmarkkinoilla odotettavissa olevista rakenteellisista muutoksista ei juuri ole luotettavaa tietoa. Siksi tarkastelua varten on tarjolla toisaalta vain joitakin erittäin yleisiä tilastollisia vaikutustenarviointeja ja toisaalta erityisiä ja luonteeltaan usein laittomia tai osittain laillisia yksittäistapauksia. Kummatkaan eivät riitä asianmukaiseen vaikutustenarviointiin.

1.4

Palveluiden sisämarkkinoiden toteuttaminen on olennainen osa Lissabonin strategiaa. Alan kasvumahdollisuudet ovat merkittävä työllisyyttä edistävä tekijä. Palveluiden vapaa liikkuvuus lisää kilpailua, millä on palvelutarjonnan laajentumisen ja hintojen alentumisen kaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Samalla täytyy kuitenkin parantaa jatkuvasti työntekijöiden sosiaalista suojelua ja varmistaa asianmukainen kuluttajansuojan taso. Sama pätee jäsenvaltioissa voimassa oleviin laatu- ja turvallisuusnormeihin sekä ympäristönsuojeluun. Työllisyysvaikutus ilmenee yksittäisillä aloilla ja yksittäisissä jäsenvaltioissa eri tavoin. Vaikutus pk-yrityksiin on tässä yhteydessä ratkaiseva tekijä.

1.5

Tämän oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tuoda paremmin esille nykyisen sisämarkkinastrategian vaikutuksia työmarkkinoihin, työehtoihin ja kuluttajansuojaan, ja siten tuottaa myös käytännön hyötyä asianosaisille ja EU:n toimielimille. Nämä näkökohdat eivät olleet painopisteinä kummassakaan palvelujen sisämarkkinoita koskeneessa ETSK:n kuulemisessa (4).

1.5.1

Unionin lainsäädännössä ”palvelujen tarjoamisen vapaudella” ymmärretään kaikki palvelut kahden eri jäsenvaltiossa sijaitsevan taloudellisen toimijan välillä (5). Tällöin kyseessä on kolme aihekokonaisuutta:

1.6

Tätä lausuntoa olisi tarkasteltava yhtäältä käsillä olevan asian alustuksena ja toisaalta myös komitean panoksena Euroopan komission lopulliseen kertomukseen sisämarkkinoiden uudelleentarkastelusta (6) ja IMAC:ssä (7) käytäviin keskusteluihin. Se perustuu nykyisin käytössä oleviin tietoihin sekä asiantuntijoiden ja asianosaisten käytännön kokemuksiin ja odotuksiin. Ne on koottu Wienissä huhtikuussa 2006 järjestetyssä kuulemisessa ja syksyllä 2006 tehdyssä kyselyssä, joka oli suunnattu lähes 6 000:lle talouden, ammattijärjestöjen ja eri sidosryhmien sekä tiedemaailman ja ministeriöiden asiantuntijalle. Kyselyyn saatiin yli 150 vastausta. Sillä ei ole tieteellisen tutkimuksen kattavuutta, eikä se myöskään voi korvata sellaista. Sen on pikemminkin tarkoitus tuoda esiin nykyisiä ongelmia ja tulevaa kehitystä, joihin ETSK:n yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän pitkäaikainen havainnointi paneutuu tiiviimmin ja jotka toimivat myös pontimena EU:n toimielinten ja muiden toimijoiden poliittisille päätöksille ja tieteelliselle tutkimukselle.

2.1

Komissio perustelee sisämarkkinastrategiaansa rajatylittävien palvelujen tarjonnan heikolla kehityksellä EU:ssa. Nykyistä dynaamisemmin toimivien palvelujen sisämarkkinoiden odotetaan edistävän työllisyyttä sekä vaikuttavan myönteisesti kuluttajiin ja yrityksiin. Miten tämä dynamiikka on ymmärrettävä konkreettisesti?

2.2

Palvelusektorin tilastollinen kuvaaminen rajatylittävässä palvelujen tarjonnassa on edelleen ratkaisematon ongelma. Tähän asti Eurostat ja jäsenvaltioiden tilastokeskukset ovat käyttäneet niin sanottuja maksuvirtatilastoja, eli palveluja viedään tai tuodaan vain, jos siihen liittyy vastaava rajatylittävä maksutapahtuma. Kun palveluteollisuudessa toisaalla tehdään erittäin paljon yhteistyötä, siirretään tietoa ja vaihdetaan suorituksia, on yksittäisten yrityksenosien, verkostokumppaneiden tai vain pysyväisluonteisesti yhdessä toimivien oikeudellisesti itsenäisten talousyksiköiden välillä kussakin maassa laajaa maksuliikennettä. Tällaisissa verkostorakenteissa kukin kumppani katsoo tiedon-, ajan- ja palvelunsiirron omassa maassaan omaksi suorituksekseen ostajalle. Tästä ei kuitenkaan synny rajatylittävää maksutapahtumaa.

2.3

Tästä syystä palveluteollisuuden vaihtovolyymi ja siten vaikutus sisämarkkinoihin on komitean mielestä huomattavasti suurempi, kuin mitä virallisista tilastoista nykyisin ilmenee. ETSK onkin painokkaasti sitä mieltä, että Euroopan unionin olisi toteutettava tieteellisesti suuntautunut perustutkimus, jollaisia yksittäiset palveluteollisuuden alat EU:n jäsenvaltioissa nykyisin jo tekevät yhteistyössä muissa maissa toimivien yhtiöiden kanssa. Tästä lähtökohdasta ja tältä perustalta jatkaen olisi tulevaisuutta varten luotava vankka kuvaus Euroopan unionin palvelumarkkinoiden todellisesta laajuudesta. Tätä tukevat eurooppalaisten tilastotieteilijöiden vastaavat ponnistelut laatia kaikille palveluille hintaindeksit ja ottaa ne käyttöön kaikissa valtioissa.

2.4

Esimerkki: Komissio lähtee nykyisten tietojen perustella siitä, että palvelusektori tuottaa 56 prosenttia EU:n BKT:stä, ja sen osuus kokonaistyöllisyydestä on 70 prosenttia. EU:n sisäisen kaupan määrästä osuus on kuitenkin vain 20 prosenttia. Verrattuna Yhdysvaltoihin EU:n palveluteollisuuden tuottavuuskehitys on huomattavasti alhaisempi (8).

2.5

Maailmanmarkkinoilla tätä heikkoutta ei huomaa, niillä EU on palvelusektorin kaupan suurin tekijä ja tämä kehityssuunta on selvästi kasvava. Vuonna 2003 EU:n osuus oli 26 prosenttia, kun taas Yhdysvallat ylsi juuri ja juuri 20 prosenttiin. Myös nousevien kauppakumppaneiden Intian ja Kiinan osuus huomattavasta dynaamisuudesta huolimatta on yhteensä vain hieman yli 5 prosenttia. Vuosina 1997-2003 EU:n osuus nousi 1,8 prosentilla ja oli myös tässä suhteessa etusijalla.

2.6

Onkin todettava, että heikkous koskee ennen kaikkea EU:n sisäistä kauppaa. Myös sen osalta luvut eivät välttämättä tue lopputulosta. Vuosina 2000-2003 yhteisön sisäinen kauppa palvelut mukaan lukien kasvoi 10,8 prosentilla ja EU:n ulkopuolisten kauppakumppaneiden kanssa vain 6,4 prosentilla. Sisämarkkinoiden dynaamisuus oli siis vertailussa varsin huomattavaa, siinäkin mielessä, että vuonna 2003 oli taloudellinen laskusuhdanne. Tähän liittyen on otettava huomioon myös palveluiden hintojen romahtaminen.

2.7

ETSK kehottaa komissiota jouduttamaan ponnekkaammin uuden palveluiden sisämarkkinoiden toteuttamista koskevaa vaikutustenarviointia. Niin sanottu SWOT-analyysi (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhat) voisi olla siinä avuksi.

3.1

Arviot työllisyysvaikutuksista riippuvat kasvuennusteista. Yksi ensimmäisistä EU:n palveludirektiivin vaikutusta koskeneista analyyseistä on peräisin lokakuulta 2004 ja sen laati alankomaalainen tutkimuslaitos Bureau for Economic Policy Analysis  (9). Se noudattaa yleistä OECD:n oletusta, että sääntelyn poisto luo aina kasvua ja parantaa sen myötä työllisyyttä. On mielenkiintoista, että tutkimuksessa tullaan siihen johtopäätökseen, että sääntely ei itsessään vaikuta haittaavasti vaan säännösten epäyhtenäisyys. Arvioiden mukaan palveludirektiivi voisi kasvattaa palvelukauppaa 15-30 prosentilla ja ulkomaisten suorien investointien osuutta kaupan alalla 20-35 prosentilla.

3.2

Keväällä 2005 konsulttiyritys Copenhagen Economics julkaisi komissio toimeksiannosta tutkimuksen (10), jossa käsitellään erityisesti työllisyysvaikutusta. Jos kulutus kasvaa odotetusti 0,6 prosentilla unionin BKT:sta, työpaikkojen määrän nettokasvu kaikissa 25 jäsenvaltiossa on noin 600 000. Samalla myös tuottavuuden odotetaan kasvavan ja palkkojen nousevan keskimäärin 0,4 prosentilla.

3.3

Copenhagen Economicsin tutkimuksen päätelmistä on kiistelty, ennen kaikkea siksi, että niissä esitetään yksinomaan tarjontaa koskevia perusteluja ja ne perustuvat vain kasvavan kysynnän vaikutukselle hintojen laskiessa sääntelyä purettaessa. Siinä ei oteta huomioon tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa kasvavan kysynnän vastaisesti, esimerkiksi ostovoiman väheneminen tai muu kuluttajakäyttäytyminen. Myös alojen valinta oli kiistanalainen. Muita arvioita työllisyysvaikutuksesta ei ole saatavilla tai ne perustuvat Copenhagen Economicsin tutkimukseen, jolloin niissä tullaan vastaavasti samoihin päätelmiin (11). On kiinnitettävä yhä enemmän huomiota siihen, miten tutkimus ja innovointi, pätevyyden parantuminen sekä viestintäteknologioiden käyttö vaikuttavat palvelusisämarkkinoiden tehokkuuden parantumiseen.

3.4

600 000 uuden työpaikan syntyminen on luonnollisesti myönteistä, mutta suurten odotusten takia se on ennemminkin vaatimaton tavoite (12). Paljon tärkeämpää on kuitenkin, että kyseinen kasvu voi osoittautua yksittäisillä aloilla, yksittäisissä maissa ja eri työntekijäryhmissä täysin erilaiseksi. Siitä ei ole toistaiseksi tietoja. ETSK haluaisi yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän ja käsillä olevan aloitteen avulla yrittää luoda selkeämmän kuvan kyseisistä työmarkkinoiden rakenteellisista muutoksista.

3.5

ETSK:n kyselystä ilmenee selvästi, että sellaisille tiedoille on paljon kysyntää. Vastanneista 90 prosenttia piti palvelujen sisämarkkinoista saatavilla olevia tietoja työllisyysvaikutusten osalta riittämättöminä. Kysymyksemme liittyivät lähinnä aloihin, joilla työpaikat ovat erityisesti vähentyneet tai lisääntyneet. Vastaajista 60 prosenttia odottaa yleisesti myönteisiä työllisyysvaikutuksia tai tiettyihin aloihin kohdistuvia työllisyysvaikutuksia. Useimmiten mainittiin yritysneuvonta ja oikeudellinen neuvonta ja niiden lisäksi: kauppa, käsiteollisuus/pk-yritykset, liikenne, terveyspalvelut, maa- ja metsätalous, teollisuuspalvelut, koulutus, matkailu, yksilölliset palvelut, rakennus- ja isännöintipalvelut. Kysymykseen, odotetaanko työpaikkojen vähenevän, 44 prosenttia vastasi myönteisesti. Tässä yhteydessä teollisuus on useimmiten häviäjä, muita työpaikkoja menettäviä aloja ovat: julkiset palvelut, rakennus- ja isännöintipalvelut, maa- ja metsätalous, yrityspalvelut, ravitsemus-/nautintoaineala, yksilölliset palvelut, kauppa/vähittäiskauppa, matkailu ja tekstiiliteollisuus.

3.6

Kysymys tämän prosessin hyödyistä luo mielenkiintoisia vastakkainasetteluja. Voidaan olettaa, että sopeutuminen markkinoihin on ratkaisevaa ja että häviäjiä ovat ne, jotka eivät onnistu sopeutumaan uusiin vapautettuihin ehtoihin ja rajatylittäviin markkinoihin. Pätevyyttä vaativa työ tarjoaa paremmat menestymismahdollisuudet kuin työ, jossa ei tarvita ammattipätevyyttä. Samoin nuorilla, erikoistuneilla ja työn perässä muuttavilla työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet kuin vanhemmilla ja vähemmän joustavilla ihmisillä. Työpaikat, joilla vallitsee korkeat sosiaalinormit, ovat häviäjiä verrattuina epävarmoihin työpaikkoihin tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, joista tulee tulevaisuudessa yhä merkittävämpiä työllistäjiä. Huonompaan asemaan joutuvat laatu verrattuna hintaan, ammatinharjoittamiseen liittyvät korkeat normit sekä maat, joissa sosiaalimenot ovat korkeat. Uudet jäsenvaltiot kuuluvat niihin, jotka hyötyvät eniten, ja vanhat niihin, joiden hyödyt jäävät pienimmiksi. Paikallisesti toimiviin ja pieniin yrityksiin kohdistuu suurten ylikansallisten yritysten taholta tuleva paine. Mikä tilanne on kuluttajien osalta, jää ennemminkin avoimeksi.

3.7

Pk-yritysten kehitys muodosti erityisen painopisteen. Lisääkö kasvava rajatylittävä palvelujen tarjonta työllisyyttä vai johtaako hintoihin kohdistuva ja kilpailua aiheuttava paine pk-yritysten syrjäytymiseen ja sen myötä työpaikkojen vähentymiseen? Kahden kolmasosan enemmistö (66 prosenttia) pitää työllistämismahdollisuuksia myönteisinä. Samaan aikaan kuitenkin 55 prosenttia pitää mahdollisena pudotuskilpailua. Palveluiden sisämarkkinoiden vapauttamisella ei kuitenkaan selkeän enemmistön mielestä (69 prosenttia) ole olennaista vaikutusta pk-yritysten kehitykseen — se riippuu enemmän muista vaikuttavista tekijöistä. Johtopäätös: Myönteiset odotukset ovat vallalla, mutta kaiken kaikkiaan ne jäänevät vähäisiksi. Sen lisäksi kuitenkin odotetaan, että työntekijöiden pätevyys, innovointikyky ja palvelun laatu ovat ratkaisevia menestys- tai selviytymistekijöitä. Paine harmonisoida on myös kasvussa (koulutus- ja ammattitutkinnot, liikkeenjohdolliset vaatimukset, hinnat ja palkat, sosiaalimaksut, yritysverot, sopeutuminen EU:n normeihin ja kansainvälisiin normeihin yleensä). Tilanteen odotetaan heikkenevän sosiaalinormien ja kuluttajan- ja ympäristönsuojelun osalta. Pelätään myös, että paikalliset, kulttuurisidonnaiset ominaispiirteet häviävät, jos suuret tarjoajat valloittavat markkinat.

3.8

Kysymykseen, onko itsenäisillä ammatinharjoittajilla tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet toimia rajojen yli, 84 prosenttia vastasi myönteisesti.

4.1

Rajatylittävät palvelut ovat lähes kaikissa tapauksissa sidoksissa työvoiman liikkuvuuteen. Koska toistaiseksi ehtoja on yhdenmukaistettu EU:ssa vain osittain, ollaan jäsenvaltioiden työmarkkinoilla tai yksittäisissä yrityksissä tekemisissä erilaisten sosiaalisäännösten kanssa. Työntekijöiden lähettämisestä annetulla direktiivillä luodaan vähimmäisvaatimukset olennaisille ehdoille, jotka koskevat lähetettyjen työntekijöiden tasavertaista kohtelua paikallisten työntekijöiden kanssa. Sen lisäksi työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvät kysymykset periaatteessa poistettiin palveludirektiivistä. Kasvavilla rajatylittävillä palvelumarkkinoilla on kuitenkin vaikutuksensa. Työntekijöiden lähettämisestä annetusta direktiivistä huolimatta yhdenmukaistamattomia työehtosopimuksiin liittyviä säännöksiä on vielä olemassa. Työlainsäädännön poistaminen palveludirektiivistä ei ole vakiinnuttanut ”työskentelypaikkakunnan periaatetta” työntekijöille ja valituista lainsäädännön sanamuodoista kiisteltiin ankarasti eikä niitä välttämättä pidetä yksiselitteisinä. Tämän osalta odotetaan direktiivin tulevaa saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Loppujen lopuksi — jos oletetaan, että palvelujen sisämarkkinoiden syventäminen onnistuu — uutta tulee olemaan lähettämisen yleistyminen ja todennäköisesti myös sen kesto.

4.2

Tässä kohdin ei voida eikä pidä käydä keskustelua työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin täytäntöönpanosta. Keskeinen kysymys on ennemminkin: Mitä uusia ongelmia syntyy tai mitkä olemassa olevat ongelmat korostuvat, kun tulevaisuudessa yhä useammin ja olosuhteiden mukaan yhä pidempään palvelutoimeksiantojen puitteissa työntekijät eri jäsenmaista työskentelevät samalla työpaikalla osittain eri ehdoilla? Tässä saattaa piillä myös mahdollisuuksia, jos palautetaan mieleen Copenhagen Economicsin tutkimuksen ennusteet kasvavista palkoista. Kyse ei nimenomaan ole taipumuksesta syyttää markkinaosapuolia ja poliittisessa vastuussa olevia yleisestä pyrkimyksestä sosiaaliseen polkumyyntiin, vaan tarkoituksena on luoda todenmukainen kuva käytännöstä.

4.3

Kysymykseen, odotetaanko rajatylittävien palvelujen lisääntyessä, ja sen myötä toiseen maahan lähetettyjen työntekijöiden määrän kasvaessa, myös kansallisten työehtojen muuttuvan, 82 prosenttia vastasi myöntävästi. Vastaajista 20 prosenttia odottaa työehtojen parantuvan, kun taas 17 prosenttia uskoo niiden heikentymiseen. Vain 7 prosenttia uskoo, että työpaikat tulevat varmemmiksi. Sitä vastoin 56 prosenttia katsoo, että ”joustavoitettujen” ja määräaikaisten työsuhteiden määrä lisääntyy.

4.4

Joustavoittamista koskeva näkökanta tulee uudelleen ilmi myös jäljempänä olevissa avoimissa kysymyksissä. Monet odottavat vakinaisessa työsuhteessa työskentelevän henkilöstön vähentyvän osa-aikatyön ja urakkasopimusten ja näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntyvän. Myös myönteisiä odotuksia täsmennetään: kielikoulutus, uudet näkemykset ja myönteinen kannustaminen pätevöitymiseen, paremmat palkat ja lisääntyvät työtarjoukset. Pelot ovat kuitenkin hallitsevassa asemassa: lisääntyvä kilpailu, huonommat työehdot, pitemmät ja joustavuutta edellyttävät työajat sekä työmarkkinariidat ja laittomuudet yleistyvät ja palkat alenevat. Sosiaalijärjestelmään kohdistuisi uusia rasitteita. Työntekijät, joiden liikkuvuusvalmius on vähäisempää, erityisesti myös naiset, joutuisivat tulevaisuudessa vaikeampaan asemaan ja perherakenteet kärsisivät lisääntyvästä liikkuvuudesta. Kysymykseen tulevien vapautettujen palveluiden sisämarkkinoiden vaikutuksesta palkkakehitykseen 50 prosenttia vastasi odottavansa palkkojen laskevan, 43 prosenttia olettaa palkkojen nousevan ja 7 prosenttia ei näe mitään erityistä vaikutusta tai korostaa tämän riippuvan kulloisestakin alasta.

4.5

Kysymykseen, onko työntekijöiden lähettämisestä annettu direktiivi sosiaalisen suojelun kannalta riittävä, 48 prosenttia vastasi myöntävästi ja 52 prosenttia kieltävästi. Jos uudet säännökset olisivat tarpeellisia, useimmat suosivat EU:n laajuista lähestymistapaa (65 prosenttia), kolmanneksen mielestä ongelmat olisi parempi selvittää kansallisella tasolla ja 2 prosenttia pitää kumpaakin tarpeellisena. Vastaukset avoimeen kysymykseen, mihin ongelmiin olisi erityisesti puututtava, voidaan tiivistää seuraavasti: puuttuva sosiaalinen yhdenmukaistaminen (myös lupa harjoittaa ammattia ja elinkeinoa) ja sen aiheuttama epätasa-arvoinen kohtelu ovat useimmin mainitut ongelmat. Tästä seuraa vastaavasti joillekin vaatimus työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin soveltamisalan laajentamisesta alojen ja säännösten sisällön osalta. Lähettämistä koskevien säännösten virheellinen soveltaminen, oikeudellinen epävarmuus laittomuuksien yleistyminen sekä valvonnan ja syytteeseenpanon puutteet ovat jatkossakin yleisiä. Niiden lisäksi ongelmia on työturvallisuuden ja työterveydenhuollon alalla, sosiaalisen suojelun järjestelmissä ja näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen torjunnassa. Lopuksi arvostellaan liiallista byrokratiaa ja yhä olemassa olevia kansallisia esteitä ja suuntausta kansalliseen sulkeutumiseen. Ongelmia syntyy myös silloin, jos kieli- ja kulttuurieroihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota.

4.6

Millainen vaikutus kohdistuu yrityksiin, jos palvelutoimeksiantojen nojalla muista maista tulevien työntekijöiden palkkaamisessa noudatetaan osittain erilaisia kansallisia vaatimuksia? Vastaajista 6 prosenttia ei näe erityisiä vaikutuksia ja 23 prosentin mielestä asiaa on liian aikaista arvioida. Vastaajista 24 prosenttia odottaa, että työehtoihin liittyvät yritysten sisäiset erot kasvavat, 34 prosenttia näkee uusia vaikeuksia sosiaali- ja työehtojen noudattamisessa ja 13 prosenttia toteaa, etteivät lähetetyt työntekijät vielä täysin kuulu työntekijöiden osallistumista koskevien jäsenvaltioiden säädösten piiriin. Jäljempänä olevissa tämän kysymyksen avoimissa vastauksissa tulee esiin uusia näkökohtia. Uusia sosiaalisia ja palkkaan liittyviä ongelmia ilmaantuu, koska samasta työstä saatetaan maksaa eri palkkaa tai yritysten vapaaehtoisia sosiaalipalveluita vähennetään. Yhtä usein tuodaan julki odotus, että ”parhaiden käytäntöjen” oppiminen voisi olla mahdollisuus parantaa työoloja ja työn laatua. Tässä mielessä olisi sosiaalista vuoropuhelua yritystasolla vahvistettava. Viestinnän esteet voivat hankaloittaa työn ja ryhmätyön laatua ja henkilöstön yhteishenki yleensä saattaa kadota. Omien oikeuksien tuntemus ja niistä huolehtiminen on yksittäisille työntekijöille tällaisissa olosuhteissa entistä vaikeampaa. Liian suuret epäsuhdat saattavat jopa haitata yrityksen menestymistä (ristiriidat, byrokratia, työn laatu) ja lainsäädännöllisten määräysten noudattaminen saattaa johtaa liiallisiin vaatimuksiin ja lisääntyvään väärinkäyttöön. Palvelujen tarjoamisen vapauden helpottamista pidetään myös mahdollisuutena selvitä pullonkauloista, kun on kyse pätevyyttä vaativien työpaikkojen täyttämisestä.

4.7

Yksittäisiä käytännön esimerkkejä koskeva kysymys on vaikeampi tiivistää, sillä tarkoituksena oli, että juuri yksityiskohdat edistäisivät ymmärrystä. Siksi tässä lainataan vain yksittäisiä käytännön esimerkkejä, jotka valaisevat sellaisia ongelma-alueita, joita ei ole vielä mainittu. Tässä yhteydessä mainittiin esimerkiksi epäselvät säännökset ja menettelytavat työtapaturmien yhteydessä, konsernin sisäiseen työntekijän lähettämiseen liittyvät erityisongelmat, työsopimusten muuttaminen, toisten maiden työehtosopimusten soveltaminen sekä työn takia maasta muuttaneiden kohtelu.

5.1

Palveluiden sisämarkkinoiden on tarkoitus hyödyttää myös kuluttajia. On kysymys saatavuudesta (hinta, saatavuus, tarjonta), laadusta, avoimuudesta (tiedottaminen, luottamus) ja oikeusvarmuudesta (vastuu, kuluttajansuoja). Toteutuvatko nämä näkökohdat nykyisin riittävästi? Edistävätkö ehdotukset palveluiden sisämarkkinoiden täytäntöön panemiseksi niitä vai onko kehitys kuluttajien näkökulmasta ongelmallista? Kyselylomakkeen kolmannen painopisteen piti valaista käytännön kokemuksia, rajatylittävästä palvelujen tarjonnasta kuluttajien näkökulmasta.

5.2

Palveludirektiivin arviointi ei ole yksiselitteistä kuluttajansuojan kannalta. ETSK:n huhtikuussa 2006 järjestämässä kuulemisessa esitettiin arvostelua, jonka mukaan kuluttajansuoja on kaiken kaikkiaan jäänyt anteeksiantamattoman vähälle huomiolle. On myös myönteisiä arviointeja, joissa viitataan ennen kaikkea tarjonnan parantumiseen. Kuluttajansuojakysymykset ylipäätään jäävät liiaksi taka-alalle, ja ne paljastuvat todennäköisesti vasta sitten, kun tarkastellaan kulloistakin vaikutusta jäsenvaltiotasolla. Kuluttajien luottamus on kuitenkin erittäin tärkeää EU:n palvelujen sisämarkkinoiden menestyksen kannalta.

5.3

Kyselylomakkeessa pyydettiin asettamaan tärkeysjärjestykseen kohdassa 5.1 esitetyt kuluttajaystävällisten palvelujen sisämarkkinoiden perusteet (saatavuus, laatu, avoimuus ja oikeusvarmuus). Toisaalta omasta näkökulmasta ja toisaalta tilanteen arvioimiseksi olisi tarkasteltava, missä määrin palveludirektiivi edistää mainittuja seikkoja. Kun laatu ja oikeusvarmuus arvioidaan omasta näkökulmasta korkealle (I ja II sija), EU:n palveludirektiivin arviointi paljastaa, että ensisijaisesti edistetään saatavuutta ja oikeusvarmuus jää viimeiselle sijalle. Tyytyväisiä näiden näkökohtien toteutuksen nykyiseen tilaan on ainoastaan 23 prosenttia, parannuksen tarvetta näkee 77 prosenttia.

5.4

Vaikka palveludirektiivissä ei periaatteessa puututa kuluttajansuojasäännöksiin palvelun suoritusmaassa, keskustelussa tuotiin toistuvasti julki pelko siitä, että direktiivi ei ole tässä suhteessa aukoton. Kysymykseen, ovatko kansalliset kuluttajansuojasäännökset tulevaisuudessa vaarassa, 52 prosenttia vastasi myöntävästi. Useimmiten valitetaan oikeuksien toteutumisen heikentyneen erityisesti valitusten ja korvausvaatimusten osalta. Tämä käy ilmi myös vastauksista erääseen toiseen kysymykseen, johon vastanneista 76 prosenttia näkee ongelmia vastuun ja hallinnollisen täytäntöönpanon yhteydessä. 51 prosenttia pelkää kuluttajansuojan tason yleistä heikentymistä. Erityisesti kaikkien tiukimpien kansallisten normien (jotka ylittävät EU:n vähimmäisvaatimukset) katsotaan olevan vaarassa. Vaarantuminen pätee myös ammatinharjoittamisen hallinto-oikeudellisiin säädöksiin, jotka ovat suoraan olennaisia kuluttajien kannalta, sillä niitä on tarkoitus säännellä tulevaisuudessa alkuperämaaperiaatteen mukaan. Näitä ovat huijaukselta suojaaminen tai korvausvaatimusten perusteet. Jotkut pelkäävät takuusuojan heikentymistä ja palvelun laadun laskemista sekä tiedonsaantia koskevien oikeuksien menettämistä. Näitä ovat muun muassa tuotetiedot (ympäristön vaarantuminen, vastuuta koskevat tiedot, yleinen avoimuus), hintamerkinnät, tarjoaja, (tarjoajan nuhteettomuus, pätevyysaste, asianmukainen suojautuminen), takuusuoritukset, vastuu jne.

5.5

Rajatylittävässä palvelutarjonnassa toivottuja ja välttämättömiä kuluttajatietoja käsiteltiin omassa kysymyksessään. Ensimmäisellä sijalla ovat tiedot oikeudellisista takuista, vahingonkorvauksista ja valitusoikeuksista, niiden lisäksi tarjoajan identiteetistä/alkuperästä, hinnoittelun avoimuudesta ja tarkoista tiedoista palvelun laadusta sekä tuoteturvallisuudesta/takuusta. Ilmeisesti keskustelu alkuperämaaperiaatteesta on aiheuttanut epävarmuutta, koska monet vaativat tietoja siitä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan ja mitkä valvontaviranomaiset tai mikä valitusaste on vastuussa.

5.6

Vain 25 prosentilla vastanneista oli kokemuksia eurooppalaisista kuluttajaneuvontapisteistä tai EU:n laajuisesta yhteistyöstä kuluttajansuoja-asioissa. Niitä koskevat arviot olivat useimmiten myönteisiä, mutta myös puutteita mainitaan, kuten rajatylittävä apu lainsäädännön soveltamisessa tai oikeiden kansallisten yhteyshenkilöiden osoittaminen. Menettelyjä arvosteltiin myös liian byrokraattisiksi ja kalliiksi. Kuluttajansuojaa koskevaa yhteistyötä pidetään ylipäätään liian heikkona ja sen vaikutusta vähäisenä, erityisesti monimutkaisissa tapauksissa. Kokonaisuutena syntyy vaikutelma, että tieto EU:n kuluttajaneuvontapisteistä tai yhteistyömahdollisuuksista ei ole levinnyt laajalle.

5.7

Palvelun paremman laadun takaamiseksi palveludirektiivissä suositellaan vapaaehtoisten normien ja sertifioinnin käyttöönottamista. Vastanneista 54 prosenttia pitää tätä ehdotusta erittäin hyvänä, 46 prosenttia ennemminkin arveluttavana. Vapaaehtoisen laatunormin kannattajat pitävät sitä tehokkaana välineenä, jonka on vakiinnutettava asemansa markkinoilla ja asiakkaisiin nähden. Arvostelijat ovat erittäin yksimielisesti sitä mieltä, että kyseisen normin noudattamista ei taata ilman valtiollista valvontaa. Siksi he suosivat selkeää oikeudellista sääntelyä. Rehelliset yritykset noudattaisivat vapaaehtoisia normeja, mutta niistä ei ole apua ”mustia lampaita” vastaan. Juuri tämä olisi kuitenkin erittäin tärkeää rajatylittävässä palvelujen tarjonnassa.

5.8

Palveludirektiivi tuo mukanaan myös alkuperämaan ja palvelun suoritusmaan viranomaisten jaetun valvonnan. Halusimme tietää, lisääkö tämä kuluttajien luottamusta: 82 prosenttia vastasi myöntävästi ja 18 prosenttia katsoi, ettei luottamus kasva. Keskeisin epäilys kohdistuu kuitenkin täytäntöönpanoon käytännössä.

5.9

Lopuksi annettiin vielä mahdollisuus käsitellä avoimia kuluttajansuojakysymyksiä tulevilla palveluiden sisämarkkinoilla. Tässä yhteydessä ilmenee uudelleen painopiste: kuluttajansuojan puuttuva oikeudellinen selvyys ja oikeusvarmuus, mitä tulee takuuseen, vastuuseen (kuten maksukyvyttömyystapauksissa), takuuvaatimuksiin (puuttuva yhdenmukaistaminen, todistustaakkaa koskevat ongelmat) ja korvausvaatimusten läpimenoon (kestävät liian kauan, menettelyt ovat liian monimutkaisia, toivotaan lisää yhdenmukaistamista). Toisella sijalla on palvelua ja tarjoajaa koskevien riittävien tietojen takaaminen. Puutteena nähdään myös yhteisen laatunormin puuttuminen. Myös pätevyyksien ja ammattitutkintojen vertailukelpoisuudessa on parantamisen varaa. Kuluttajansuojasäännöksiä ei usein panna täytäntöön oikein tai ne puuttuvat yksittäisiltä aloilta (kuten yksityiset eläkkeet, terveyspalvelut). Sosiaalisilla kysymyksillä on merkitystä (vähimmäispalkan alittavat palkat, pimeä työ, maahanmuutto) samoin kuin pelolla, että ympäristö- ja turvallisuusnormit menetetään. Yleisessä käytössä oleville palveluille olisi määriteltävä vähimmäistaso, joka takaa sosiaalisen osallisuuden. Muita pelonaiheita ovat paikallisten tarjoajien kohtaamat kilpailun vääristymät (esim. erilaiset sosiaalimenot) ja valuuttaeroista syntyvät ongelmat.

6.1

Kyselyyn saadut vastaukset osoittavat, että mielenkiintoa tarttua uusiin haasteisiin, joita työmarkkinoihin, työvoimaan ja kuluttajansuojaan kohdistuu palveluiden sisämarkkinoilla, on paljon. Vastauksissa viitataan usein ongelmalliseen kehitykseen, mutta niissä määritellään myös tulevia mahdollisuuksia. Molemmat ansaitsevat yleisesti enemmän huomiota, ja niiden pitäisi myös innoittaa tulevaa palveludirektiivin täytäntöönpanoa.

6.2

Yhä ratkaisematon ongelma on EU:n palveluteollisuuden tilastollinen kuvaaminen rajatylittävässä palvelujen tarjonnassa. Todellisuutta vastaava käsitys on edellytys arvioinnille työllisyyden dynaamisuudesta, joka rajatylittävästä palvelujen tarjonnasta voi kehittyä. ETSK toistaa siksi vaatimuksensa ainutkertaisesta perustutkimuksesta, joka on ainoa tapa ratkaista ongelma.

6.3

90 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoi, ettei uuden sisämarkkinastrategian mahdollisista työllisyysvaikutuksista ole riittävästi tietoa. Vastaajista 60 prosenttia odottaa myönteisiä työllisyysvaikutuksia ja 44 prosenttia varautuu myös työpaikkojen vähenemiseen. Yleisesti ottaen kaikki odottavat ”työllistymisen siirtymistä”. Vaikuttaa järkevältä, että yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä soveltaa jatkotarkastelussa alakohtaista ja eriytettyä lähestymistapaa, ja siihen voisivat sisältyä esimerkiksi teollisuutta lähellä olevat palvelut, koulutus, tietyt vapautetut julkiset palvelut, yksilölliset palvelut, käsityöala. Viittaukset niihin, jotka hyötyvät eniten, ovat valaisevia. Pätevyyttä vaativaa työtä/työtä, joka ei edellytä ammattitaitoa, koskevien näkökohtien lähempi tarkastelu on suositeltavaa, samoin kuin erikoistuneiden työn perässä muuttavien työntekijöiden tarkastelu verrattuna työntekijöihin, jotka eivät ole yhtä joustavia liikkuvuuden suhteen. Edellistä odotetaan tapahtuvaksi sekä jäsenvaltioiden välillä että sisäisesti joillakin aloilla. Jälkimmäinen asettaa työmarkkinoille ja sosiaalijärjestelmille erityisen haasteen.

6.4

Pk-yritysten kehitys nähdään etupäässä myönteisenä, ja sen myötä myös työllisyyden kehitys. Palveludirektiivin vaikutusta pidetään ennemminkin vähäisenä. Lisäksi odotetaan uusia haasteita, joihin on vastattava parantamalla laatua sekä työvoiman pätevyyttä ja innovointikykyä. Joidenkin mielestä uuteen kilpailupaineeseen olisi vastattava lisäämällä puitteiden yhdenmukaistamista. Paikallisten ja kulttuurisidonnaisten ominaispiirteiden pelätään tulevaisuudessa häviävän, jos suuret tarjoajat valloittavat markkinat.

6.5

Enemmistö odottaa tulevan palveluiden sisämarkkinoiden syventämisen aiheuttavan muutoksia jäsenvaltioissa noudatettaviin työehtoihin (82 prosenttia). Tämä ei johdu perehtymättömyydestä palveludirektiiviin, vaan yhdenmukaistamattomien edellytysten ja uusien markkinavaikutuksien tarkastelusta. Enemmistö odottaa määräaikaisten ja joustavien työsuhteiden lisääntyvän. Myönteiset odotukset liittyvät parempiin työtarjouksiin, kielikoulutukseen ja pätevöitymiseen yleensä.

6.6

Voimassa olevat työntekijöiden lähettämistä koskevat säännökset ovat tässä yhteydessä tärkeässä asemassa. Säädösten puutteellinen täytäntöönpano mainittiin usein suurena ongelmana. Puolet vastanneista katsoo, että uusien haasteiden takia nykyiset säännökset eivät riitä takaamaan sosiaalista suojelua. Tämä tulee selväksi tarkasteltaessa yritystasoa yksityiskohtaisemmin. Mitä suurempi harmonisoimaton ala on, sitä enemmän on ollut edellytyksiä samanarvoisen työn epätasa-arvoiselle kohtelulle. Tämä ymmärretään osittain myös mahdollisuutena, jos yhteydet ”parempiin käytäntöihin” antavat virikkeitä parantaa alkuperämaan työehtoja. Kaiken kaikkiaan todetaan, että yrityksen erilaiset työehdot tai oikeudelliset säännökset muodostavat haasteen myös sille itselleen. Keskustelua työntekijöiden lähettämisestä annetusta direktiivistä käydään toisaalla. Tärkeää on toteamus, että eriarvoisuus ja sen myötä riidat lisääntyvät. Tämä on EU:n ja kansallisten lainsäätäjien haaste, erityisesti lähiaikoina edessä olevassa palveludirektiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta se on myös haaste EU:ssa käytävälle sosiaaliselle vuoropuhelulle.

6.7

Rajatylittäviin palvelutoimeksiantoihin liittyvä työntekijöiden lisääntyvä liikkuvuus sekä omien oikeuksien selvittämisen entistä suurempi hankaluus lisäävät neuvonnan tarvetta. Kyseinen neuvonta on varmistettava koko EU:ssa. Tiedonsaannin tärkeää perustaa ovat eurotiedotuskeskusten toiminta ja työntekijäkysymyksiin keskittyvän tietopankin luominen. Myös ETSK:ssa seurataan näitä tiiviisti.

6.8

Kuluttajien arviot palveludirektiivistä eivät ole yksiselitteistä. Kysymykseen liittyy sekä arvostelua että myönteisiä arvioita. Kyselyn analyysi osoitti, että laatua ja oikeusvarmuutta arvostetaan paljon, mutta vastanneiden mielestä näitä näkökohtia ei edistetä vastaavasti palveludirektiivissä. Kuluttajansuojan nykyiseen tilaan on tyytyväisiä vain 23 prosenttia.

6.9

Huoli oikeusvarmuudesta ja oikeuksien täytäntöönpanosta ovat etualalla. Vaikka palveludirektiivissä ei periaatteessa puututa kansalliseen kuluttajansuojaan, 52 prosentin mielestä kansalliset säännökset ovat tulevaisuudessa vaarassa. Toivotaan selkeitä takuusuorituksia ja vastuuta koskevia säännöksiä sekä korvausvaatimusten nopeaa käsittelyä. Nykyiset säännökset eivät vaikuta riittäviltä tai korkeiden kansallisten normien katsotaan vaarantuvan tulevan kilpailun myötä. Yhtä tärkeää on palvelua sekä tarjoajaa koskevan riittävän tiedonsaannin takaaminen. Kielteisenä pidetään myös yhteisen laatunormin puuttumista (vapaaehtoinen sertifiointi saa vain osittain kannatusta) sekä aukkoja pätevyyksien ja ammattitutkintojen vertailukelpoisuudessa. Kuluttajansuojasäännöksiä ei usein panna täytäntöön oikein tai ne puuttuvat yksittäisiltä aloilta (kuten yksityiset eläkkeet, terveyspalvelut).

6.10

Vain harvoilla on kokemuksia eurooppalaisista kuluttajaneuvontapisteistä tai rajatylittävästä yhteistyöstä. Nykyisiä lähestymistapoja pidetään useimmiten myönteisinä, mutta ne eivät ole riittäviä. Ne ovat liian heikkoja ja niistä on vain vähän apua oikeuksien täytäntöönpanossa ja monimutkaisissa tapauksissa.

6.11

Kuluttajansuojaa koskevilla kysymyksillä on oltava nykyistä enemmän merkitystä palvelujen sisämarkkinoilla. Havaittavaan rajatylittävien palvelujen oikeudellisen tilanteen epävarmuuteen on vastattava tiedotusstrategialla sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Vaatimusta palvelua ja tarjoajaa koskevista tarkoista tiedoista ei pidä väheksyä. Se on otettava huomioon myös palveludirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä.

6.12

ETSK ja sen yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä paneutuvat jatkossakin jäsenvaltioiden välisen palvelukaupan kasvuun sekä työllisyyteen ja kuluttajansuojaan kohdistuvaan palveluiden sisämarkkinoiden vaikutukseen tiiviissä yhteistyössä ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston kanssa. Tämän lausunnon päätelmien perusteella on yksittäisiä sektoreita ja aloja mielekästä tarkastella lähemmin ja hyödyntää tässä tarkastelussa kyselystä saatuja olennaisia tietoja.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/21

2.2.1

Koulutuksen ja kulttuurin pääosasto sekä työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto luonnollisesti sisällyttävät yhteiskunnalliset näkökohdat vaikutustenarviointeihinsa. Lisäksi suhteellisen analyysin periaatteen  (6) (principle of proportionate analysis) avulla määritetään se, missä määrin yhteiskunnallisten kysymysten tarkastelua sisällytetään muille aloille. Tämä herättää kysymyksen siitä, olisiko yhteiskunnallisia näkökohtia tarkasteltava pääasiallisena kriteerinä (bottom line). Toisin sanoen, mitä tehdä sellaisten ehdotusten yhteydessä, jotka eivät liity sosiaalisiin kysymyksiin tai joiden yhteiskunnalliset vaikutukset jäävät todennäköisesti vähäisiksi? Istituto per la ricerca sociale -tutkimuslaitoksen (katso alaviite 4) tekemästä empiirisestä tutkimuksesta käy ilmi, että ”sellaiset vaikutustenarvioinnit, joissa ei ole otettu huomioon yhteiskunnallisia näkökohtia, koskevat pääosin taloussektoria. Näin ollen yhdessä kolmasosassa vaikutustenarviointeja yhteiskunnallisia näkökohtia ei oteta lainkaan huomioon tai niitä käsitellään erittäin vähän” (7).

2.2.2

On selvää, että ”kun toimella on selvästi yhteiskunnallista merkitystä —, sosiaaliset näkökohdat otetaan laajamittaisesti huomioon ja niitä käsitellään melkoisen perusteellisesti vaikutustenarvioinnissa” (8). ”Tällöin selvästi yleisin ja korostetuimmin esiin nouseva yhteiskunnallinen vaikutussuunta on työllisyyskysymys” (9).

2.2.3

Istituto per la ricerca sociale -tutkimuslaitoksen mukaan ”yhteiskunnallisten näkökohtien huomioon ottamisen aste ei ole välttämättä suhteellinen — poliittiseen sisältöön ja sen mahdollisiin vaikutuksiin nähden. — Usein tällaisia vaikutuksia kuvataan ainoastaan hyvin yleisluonteisesti —”, ja ”ne perustuvat yleisiin olettamuksiin —. Tällaisia suhteita käsitellään harvoin, kun tarkastellaan toiminnon sisältöä, kohdeväestöä ja kohdealueita, poliittisten välineiden valintaa ja täytäntöönpanoprosessin vaikutusta” (10). Mainitun instituutin tekemästä tutkimuksesta käy niin ikään ilmi, että ”useissa vaikutustenarvioinneissa ei ole käsitelty yhteyttä muihin politiikanaloihin tai yhteisön toimintalinjoihin”. Vaikutustenarvioinnit ovat varsin työläitä, mutta ne eivät saa olla puutteellisia tai pinnallisia, sillä tällöin niiden heikkoudet voivat hämärtää lainsäädännön ansiot.

2.3.1

Lainsäädäntöehdotuksen vaikutuksen arviointi ei tarkoita pelkästään rastien laittamista ruutuihin. Vaikutusten arviointia on myös valvottava. Ihanteellista olisi, että valvonnasta vastaisivat lain käyttäjät tai että se toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä näiden sekä erityisesti sellaisten tahojen kanssa, joita asia koskee suoraan. Koska yhteiskunnallinen ulottuvuus on yksi kolmesta EU:n politiikkojen arviointikriteereistä, vaikutustenarvioinneissa olisi hyvä ottaa käyttöön avoin ja yksinkertainen vakiomenettely kohdennetun tietojenkeruun järjestämiseksi. Mainittakoon tässä yhteydessä muutamia vaihtoehtoja:

3.1

Ennen tietyn menetelmän suosittamista on syytä tarkastella seuraavia kysymyksiä:

4.1

Kun otetaan huomioon lainsäädäntöehdotusten yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin monimutkaisuus ja tärkeys, kaikkien sidosryhmien, sekä työmarkkinaosapuolten että kansalaisyhteiskunnan edustajien, olisi pohdittava seuraavia menettelyä koskevia kysymyksiä:

4.2

Komiteassa pidettävä kuulemistilaisuus tarjoaisi sosiaalialan kansalaisjärjestöille ja muille järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoille mahdollisuuden tuoda näkemyksensä julki, keskustella lausuntoluonnoksesta ja lähettää selkeitä viestejä EU:n toimielimille yleensä ja Euroopan komissiolle erityisesti.

4.3

Lopuksi todettakoon, että koska yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnilla on keskeinen merkitys EU:n päätöksentekoprosessissa, komitean olisi tehtävä ehdotuksia siitä, kuinka vaikutustenarviointia voidaan parantaa ja kuinka kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voidaan paremmin kytkeä mukaan tähän prosessiin.

5.1

Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on useita erilaisia sosiaalisten indikaattoreiden järjestelmiä. On kuitenkin selvitettävä, ovatko ne käyttökelpoisia ja soveltuvatko ne vaikutustenarviointien erityistarpeisiin.

5.2

Kolmisenkymmentä vuotta sitten useissa maissa ryhdyttiin kehittämään tällaisia indikaattoreita, jotta talouspolitiikan tarkoituksenmukaisuutta ja seurauksia voitaisiin arvioida muullakin tavoin kuin pelkästään kvantitatiivisten tietojen avulla. Tavoitteena on, että sosiaalista kehitystä kyettäisiin ohjaamaan samanaikaisesti taloudellisen kehityksen kanssa ja että käytössä olisi keinoja mitata yhteiskunnallista hyvinvointia ja sen kehitystä.

5.3

Tämän seurauksena erilaisten käytettävissä olevien, sosiaalisia kysymyksiä koskevien tilastojen määrä on kasvanut huomattavasti, etenkin sellaisten, jotka koskevat yhteiskunnan keskeisimpiä tehtäviä kuten koulutusta, sosiaalista suojelua, ympäristöä, asumista, liikennettä, tutkimusta, työttömyyttä jne. Jotta tällaiset tilastot toimisivat sosiaalisina indikaattoreina, tiedot on järjestettävä, koottava yhteen ja niitä on tulkittava.

5.4

Indikaattori on ”pelkästään statistinen tieto, jolle annetaan erityinen merkitys tietoa, arviointia tai toimintoa varten” (11). Vaikutustenarvioinneissa ei ole siis kyse ainoastaan maakohtaisten sosiaalisten tilastojen laatimisesta eri lähteistä. Tällainen tieto on myös jäsenneltävä, jotta voidaan arvioida kulloinenkin tilanne aihealueilla, jotka on valittu sen perusteella, miten merkittäviä ne ovat vaikutusanalyysin kannalta.

5.5

Joskus joillakin aloilla käytettävissä on vain osittaisia tai hajanaisia tutkimuksia, eikä analyysia kustannuksista ja hyödyistä näin ollen voida tehdä. Tiedetään esimerkiksi, että eräät torjunta-aineet voivat vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja että ne aiheuttavat vakavia sairauksia, mikäli niitä kertyy elimistöön yli tietyn rajan. Vaikka päätös rajoittaa kemiallisia torjunta-aineita vaikuttaisi suotuisasti kansanterveyteen sekä niiden työntekijöiden terveyteen, jotka altistuvat torjunta-aineille, olisi suhteellisen vaikutustenarvioinnin avulla mahdotonta antaa tarkkoja lukuja tällaisen politiikan pitkän aikavälin hyödyistä.

5.6

On kuitenkin selvää, että yhteiskunnallinen ulottuvuus ”terveys” oikeuttaa ehdotetun toimenpiteen ja vahvistaa huomattavasti taloudellisia argumentteja (kuten siitä johtuva maatalouden tuotantokulujen väheneminen ja kilpailukyvyn lisääntyminen). Tällaisen ehdotuksen tueksi voidaan lisäksi esittää argumentti, että oikeus puhtaaseen ympäristöön on perusoikeus.

5.7

Käytännössä käytettävissä on kuitenkin huomattava määrä sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä tilastoja, jotka on laadittu eri maissa kulloinkin ajankohtaisten julkisten keskustelujen perusteella (esimerkiksi työolot, nuorten, iäkkäiden ja naisten työllisyys, rikollisuus, tuloerot, syrjintä työssä ja yritysten toimipaikkojen siirto). Kuitenkin tästä suuresta määrästä tilastoja on muokattu vain vähän sosiaalisia indikaattoreita aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Kymmenkunta vuotta sitten alkaneen uuden, valtion merkitystä sosiaalipolitiikassa ja talouden sääntelyä korostavan taloudellis-sosiaalisen suutauksen myötä sosiaalisista indikaattoreista on onneksi tullut taas ajankohtaisia.

5.8

Kuitenkin yksittäin tarkasteltuna näistä sosiaalisista indikaattoreista on harvoin riittävästi hyötyä. Niistä on enemmän hyötyä, mikäli ne liitetään laajempaan yhteyteen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tai kestävän kehityksen yhteyteen. Sosiaalisten indikaattoreiden lähteet ovat monipuolistuneet. Niitä eivät tuota enää pelkästään keskushallinto, vaan myös kansalaisjärjestöt ja asiantuntijaryhmät (tunnettujen säätiöiden pohdintaryhmät). Myös indikaattoreiden esittämistapa vaihtelee huomattavasti alkaen tilastojen valikoinnista tiettyä aihetta koskevia tutkimuksia varten, ulottaen tietojen keräämiseen yhdistettyjen eri aihealuetta koskevien tai yleisten indikaattorien muodostamiseksi.

5.9

Useat kansainväliset elimet julkaisevat indikaattoreita ja sosiaalikysymyksiä koskevia tilastoja ja tekevät vertailuja piiriinsä kuuluvien jäsenmaiden välillä. Tähän liittyen EU:n jäsenvaltioiden kannalta tärkeimpiä organisaatioita ovat OECD, Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma UNDP, Euroopan komissio, erityisesti Eurostat, UNESCO, Maailmanpankki ja Kansainvälinen työjärjestö ILO.

5.10

Lähteiden moninaisuus aiheuttaa useita ongelmia. Se vaikuttaa tilastojen laatuun — kaikissa maissa ei ole pitkälle kehittyneitä tilastokeskuksia — vaikeuttaa vertailujen tekemistä ja käsitteiden yhdenmukaistamista. Euroopan unionin jäsenvaltioiden sosiaalista lähentymistä mittaavien indikaattorien valinta on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Vertailujen tekemiseen käytettävät indikaattorit eivät ole neutraaleja: ne kuvastavat yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä asioita ja joskus myös näkemyksiä siitä, millaisen yhteiskunnan toivotaan olevan, mikä luonnollisesti voi vaihdella maasta toiseen. Työttömyys esimerkkinä osoittaa, että joillakin indikaattoreilla saattaa olla todellisia — joskus jopa negatiivisia — vaikutuksia poliittisiin linjauksiin (12). Tästä huolimatta indikaattorijärjestelmien luominen on nykyään jätetty kokonaan asiantuntijoiden hoidettavaksi (13).

5.11

Eritoten Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman piirissä on kritisoitu huomattavan paljon BKT:n ja talouskasvun käyttämistä sosiaalisen hyvinvoinnin mittareina ja kehitelty inhimillisen kehityksen indeksi etenkin Amartya Senin esittämien köyhyyttä, nälkää ja demokratiaa käsittelevien sekä puhtaasti taloudellisten määrällisten indikaattoreiden käyttöä kritisoivien tieteellisten töiden innoittamana. Hänelle on myönnetty niistä talouden Nobelin palkinto.

5.12

Juomaveden saantia, naisten ja miesten lukutaitoa, terveydenhuoltojärjestelmiä ja pandemioiden torjunnan saavutuksia, osallistumista demokraattiseen prosessiin, eliniänodotetta sukupuolen mukaan, lapsikuolleisuutta ja vastasyntyneiden kuolleisuutta jne. samoin kuin ympäristön tilaa koskevat tiedot ovat kaikki yhtä tärkeitä arvioitaessa hyvinvointia tietyssä yhteiskunnassa. Tällaiset tiedot eivät kuitenkaan suoraan korreloi BKT:n kanssa.

5.13

Näin ollen ensimmäiset Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksit herättivät vilkasta keskustelua ja väittelyjä, sillä ”rikkaat” maat olivat toisinaan varsin kaukana kärjestä mitattaessa ”kansan brutto-onnellisuutta”. Tästä indikaattorista on kuitenkin perusteellisuutensa ansiosta (koulutus, eliniänodote, mukautetut tulot köyhyyden huomioon ottamiseksi) tullut vähiten kiistelty vaihtoehto puhtaasti taloudellisille indikaattoreille.

5.14

Sosiaalisia näkökohtia käsittelevät tilastot täydentävät taloudellisia tilastoja, ja koska suuri yleisö pitää keskeisiä sosiaalikysymyksiä tärkeinä, niillä on suuri poliittinen merkitys, joka valtiovallan on ehdottomasti otettava huomioon.

5.15

On vielä objektiivisesti korostettava, että tällaista katsantokantaa haittaa kapea-alaisen taloudellisen sekä lyhyen tai pitkän aikavälin taloudelliselle hyödylle perustuvan ajattelutavan lisäksi myös se, että sosiaalikysymykset ovat moninaisia ja niitä on vaikea liittää yhteen ja määrällisesti selvittää niin, ne voitaisiin sisällyttää talouspolitiikan suuntaviivoihin.

5.16

Intuitiivisesti voitaisiin päätyä samaan lopputulokseen laadittaessa sellaisia ympäristöindikaattoreita, joilla pyritään kytkemään ulkopuoliset tekijät talouskasvuun. Mikäli vaikutustenarvioinnissa otettaisiin huomioon kaikki sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät, jotka — minkä nyt tiedämme — painavat vaa'assa huomattavasti enemmän kuin rahassa mitattavat taloudelliset tekijät, periaatteessa sellainen talouskasvun malli, joka perustuu aarniometsien hakkuuseen, olisi hylättävä. On kuitenkin erittäin vaikea määrittää taloudellisin termein ulkoisten tekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden katoamisen, sellaisten ihmisten kohtalon, jotka saavat elantonsa lääkekasvien keräämisestä tai jotka käyttävät niitä, ja maaperän nopean köyhtymisen sekä siitä seuraavan eroosion ym. rahallinen arvo. Lyhyen aikavälin laskelma saattaisi olla varsin myönteinen, kun taas pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ja ulkoiset tekijät huomioon ottaen tase voisi osoittautua hyvin negatiiviseksi paitsi kyseessä olevalle alueelle tai maalle, myös koko planeetalle.

5.17

Kustannusten ja hyötyjen analyysi, joka on useiden säädöskäytännön parantamiseen liittyvien arvioiden taustalla ja jota hyödynnetään yhteisön vaikutustenarvioinneissa, osoittaa objektiivisesti ne rajoitukset, joita yhteiskunnallisten ja ympäristöä koskevien seikkojen käytöllä on vaikutustenarvioinneissa (14). Yhteiskunnallinen vaikutus ei ole välttämättä määräävä tekijä poliittisessa päätöksentekoprosessissa, vaikka sitä arvioitaisiinkin jonkin oleellisen indikaattorin pohjalta (menetettyjen työpaikkojen määrä, vaihtoehtoisten työllistymismahdollisuuksien puute). Siihen liittyy usein elementtejä, joita on mahdoton selvittää, etenkin silloin, kun vaikutustenarviointi kattaa lyhyelle — tai parhaassa tapauksessa keskipitkälle — aikavälille ulottuvan, rahamäärinä ilmoitetun laskelman. Pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikeampi selvittää. Kuinka voidaan esimerkiksi arvioida taloudellista hyötyä, joka on odotettavissa laivojen polttoaineiden aiheuttaman saastumisen muutokseen liittyvästä kuolleisuuden laskusta (15)?

5.18

Mainittakoon vielä, että yhteiskunnallisia asioita koskevissa keskusteluissa käytetään käsitteitä, jotka ovat joskus epämääräisesti määriteltyjä. Esimerkiksi joustoturvaan liittyvä indikaattori määritellään eri tavalla eri maissa sen mukaan, perustuuko se asiasta saatuun kokemukseen vai pyritäänkö käsite tuomaan Euroopan unionin tasolla (16) tai kansallisella tasolla käytävään keskusteluun niin, että viitataan kansallisiin ”malleihin”, jotka on muodostettu tietyssä kontekstissa ja joita on vaikea tuoda toisenlaisiin yhteiskunnallisiin oloihin. Mitä seikkoja silloin pitäisi ottaa huomioon ja ennen kaikkea miten niitä olisi arvotettava, myönteisesti vai kielteisesti? Tiettyjen indikaattoreiden ottaminen mukaan tai niiden poisjättäminen saattaa paljastaa implisiittisiä arvoja ja ideologioita (17). Ongelma moninkertaistuu muodostettaessa yhdistettyjä indeksejä: mitä indeksejä olisi otettava mukaan, mitä kerrointa niihin on käytettävä, mikä on näin saadun yhdistetyn indeksin todellinen merkitys?

5.19

Yhdistetyissä indekseissä voi olla sekä määrällisiä että laadullisia ulottuvuuksia, ne on voitu jaotella iän, sukupuolen tai jonkin muun merkittävän kriteerin mukaan. Niiden olisi kuitenkin silti oltava helposti ymmärrettävissä. Miten esimerkiksi laadittaisiin indeksi elämän laadusta Euroopassa? Tällaiseen indikaattoriin voisi ajatella sisällytettävän tulot, odotettu elinikä, terveyspalvelujen tehokkuus, eläkkeet, keskimääräinen koulutustaso, työtyytyväisyys jne. Mutta siihen voisi aivan yhtä hyvin ottaa mukaan työttömyysprosentin, vajaatyöllisyyden tai asuinolosuhteet. Entä mikä suhteellinen arvo olisi annettava kullekin osatekijälle?

5.20

Niinpä indikaattorien laatiminen ei ole vain tekninen kysymys, vaan se liittyy tiiviisti yhteiseen arvojärjestelmään tai tietyssä yhteiskunnassa yhä voimissaan oleviin perinteisiin. Indikaattoreita laadittaessa on kuultava yhteiskunnan eri järjestöjä. Ne kuvastavat viime kädessä ideologisia ja poliittisia valintoja. Nykyään ”on harvinaista, että sosiaalisten indikaattorien laatimismenetelmät todella pitävät sisällään yhteiskunnan tavoitteita, jotka kuvastavat sen arvoja ja normeja —. Olennainen osa tällaista — menettelyä on kuulemisten ja konsensuksen avulla kiintopisteiden — tunnistaminen ja luokittelu useilla yhteiskunnan eri alueilla. Tässä prosessissa selvitetään myös tiedot ja tulokset sekä niiden väliset suhteet —. Toisin sanoen, jotta sosiaaliset indikaattorit voisivat olla politiikan liikkeelle paneva voima, prosessin on oltava osa lopputulosta.” (Associés EKOS Inc. 1998).

5.21

Esiin nousee myös kysymys siitä, mikä aihe valitaan tilastoanalyysien kohteeksi. Olisiko tarkasteltava yksilöitä, yhteisöjä vaiko pienintä yhteiskunnallista ja taloudellista yksikköä, kotitaloutta? Mikäli kerätään tietoa tietyistä etnisistä ryhmistä, syrjimättömyysvaatimus aiheuttaa ongelmia, mutta toisaalta olisi hyödyllistä saada selville syrjimisen luonne ja laajuus, jotta voitaisiin laatia menettelytapoja syrjinnän vähentämiseksi ja lopulta poistamiseksi pitkällä aikavälillä.

5.22

Tilastoja voidaan valita ja indikaattoreita laatia jo käynnistettyjen politiikkojen arvioimiseksi tai eri vaihtoehtojen selvittämiseksi varhaisessa vaiheessa. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvitaan eittämättä laaja kirjo eri tilastoja, jotta voidaan päättää tietyn toimenpiteen käynnistämisestä sekä määrittää tavoitteet ja keinot päästä näihin tavoitteisiin. Valikoimaa voidaan myöhemmin supistaa, kun ensin on saatu esiin tärkeimmät tilastot ja indikaattorit. Tilastojen valinta on kuitenkin pitkälti empiiristä: kyse ei ole eksaktista tieteestä, ja samoista rahassa mitattavaa taloudellista ja muuta kuin taloudellista tietoa sisältävistä tilastoista voidaan tehdä erilaisia päätelmiä.

5.23

Esimerkiksi OECD keräsi tutkimuksensa Society at a Glance: OECD Social Indicators — 2005 Edition, lähdeluettelo) taustalla olevia sosiaalisia indikaattoreita varten seuraavanlaista raakatietoa:

5.24

Eurostat puolestaan käyttää seuraavia sosiaalisia indikaattoreita:

5.25

Kysymys kuuluu, missä määrin tämä indikaattorien lista, joka ei ole tyhjentävä, voidaan tehokkaasti kytkeä avoimen koordinointimenetelmän maaliskuussa 2006 asetettuihin yleisiin tavoitteisiin, joita ovat

5.26

On huolehdittava niin ikään siitä, että tiettyjen indikaattoreiden takana olevat käsitteet ja niiden laatimisessa käytettävät menetelmät ovat täsmällisiä. Esimerkiksi Ranskan Conseil de l'emploi, des revenus et de la cohésion sociale -neuvosto (CERC) (18) korostaa köyhyyskäsitteen monimerkityksisyyttä.

5.26.1

Köyhyyteen liittyy useita ulottuvuuksia: taloudellisten resurssien riittämättömyys, heikentyneet elinolosuhteet, riittämättömät kognitiiviset, sosiaaliset ja kulttuuriset resurssit. Köyhyyden määrittelyssä käytetään kahta erilaista lähestymistapaa, joissa otetaan huomioon nämä ulottuvuudet:

5.27

Tiivistäen voidaan todeta, että sosiaalisten indikaattoreiden tehtävänä on kiinnittää suuren yleisön ja päättäjien huomio sosiaalikysymyksiin, joita helposti aliarvioidaan tai jotka ymmärretään puutteellisesti. Päättäjien huomion kiinnittäminen olennaisiin kysymyksiin on sitäkin tärkeämpää sen vuoksi, että he ovat usein jatkuvan informaatiotulvan alaisina. Kuten Herbert Simon oivasti muotoili, ”liiallinen informaatio tuhoaa informaation”.

5.27.1

Käytännössä tästä seuraa se, että indikaattorijärjestelmien tarkoituksena on tarjota ”ihanteellinen informaatiokooste”.

5.28

Indikaattori on enemmän kuin vain tilastotieto:

Indikaattorijärjestelmä ei ole vain kooste tietoja. Näin ollen:

5.29

Käytännössä indikaattorin ominaisuuksia ovat

5.30

Indikaattorijärjestelmien ominaisuuksia:

6.

ETSK esittää, että EU:n lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi sisällytetään kaikkiin politiikan aloihin. Toisin sanoen komission olisi arvioitava huolella kaikkien asiaankuuluvien aloitteiden yhteiskunnallinen vaikutus kyseisestä alasta vastaavasta pääosastosta tai aiheesta riippumatta. Tämä on tärkeää todellisen ”sosiaalisen Euroopan” luomiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi. Säädöskäytännön parantamista koskeva aloite tarjoaa asianmukaisen foorumin tähän suuntaan pyrittäessä.

6.1

Tällaisessa arvioissa olisi tutkittava erikseen sellaisia ryhmiä, joita uusi lainsäädäntö mahdollisesti ja eri tavoin saattaa koskea. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuten naisiin, vammaisiin tai etnisiin vähemmistöihin. Jossain tapauksissa ja kyseessä olevan aloitteen aiheen mukaan saattaa olla tarpeen tarkastella jopa tiettyjä alaryhmiä, kuten sokeita.

7.1

Edellä esitetystä sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2007 järjestämän kuulemistilaisuuden antamista tuloksista seuraa, että eräiden käsitteiden monimerkityksisyyden vuoksi on mahdotonta käyttää yhdelle ainoalle kriteerille perustuvaa sosiaalista indikaattoria. Jo itse yhteiskunnallinen keskustelu on luonteelta sellaista, että siinä käytetään epätarkasti määriteltyjä käsitteitä, jotka väistämättä vaihtelevat maasta tai yhteiskunnallisista olosuhteista toiseen. On myös muistettava, että tiettyjen indikaattoreiden mukaan ottaminen tai poisjättäminen paljastaa enemmän tai vähemmän eksplisiittisiä arvoja ja ideologioita. Indikaattoreiden valinta on lisäksi pitkälti empiiristä, minkä pitäisi periaatteessa estää ajattelun kaikenlainen kaavamaisuus.

7.2

Poliittisten päättäjien huomion kiinnittäminen kaavaillun lainsäädännön yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on eittämättä erittäin tervetullutta ja tarpeellista, ellei jopa välttämätöntä. Esiin nousee kuitenkin kysymys sovellettavista menetelmistä, sillä ”liiallinen informaatio tuhoaa informaation”. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä menetelmiin, joita ei ole vielä määritelty.

7.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo niin ikään, että tässä harkintavaiheessa on olennaisen tärkeää kiinnittää komission huomio muun muassa niihin kriteereihin, jotka indikaattorin on täytettävä:

7.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi kaikkiin yhteisön politiikkoihin, huolimatta siitä, mikä pääosasto on vastuussa sen päättämisestä, tarvitaanko yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia. Tämä on olennaisen tärkeää todellisen ”sosiaalisen Euroopan” luomiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi.

7.5

Komitean olisi otettava huomioon vaikutustenarvioinnin toteutuskaavio ja vaikutustenarviointi täysimääräisesti ja samaan aikaan sen lainsäädäntöehdotuksen kanssa, josta sen on määrä antaa lausunto. Olisi hyvä, jos työskentely voitaisiin aloittaa aikaa hukkaamatta, heti lainsäädäntöehdotuksen kanssa julkaistavan tiedonannon julkaisemisen jälkeen.

7.6

On ensiarvoisen tärkeää toteuttaa säännöllisiä arviointeja ja tarvittaessa muuttaa sellaisen lainsäädännön toteuttamista, josta on tehty alustava vaikutustenarviointi, sekä kytkeä tähän mukaan työmarkkinaosapuolet ja tarvittaessa asianomaiset kansalaisjärjestöt. Tämä on tarpeen siksi, että voidaan varmistaa yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinneissa käytettyjen indikaattoreiden ja niiden yhdistelmien käyttökelpoisuus ja jotta voidaan hyödyntää arvioinneista saadut tiedot ja tarvittaessa jopa kannustaa lainsäätäjää harkitsemaan mahdollista tarkistamista.

7.7

Eräissä tietyissä tapauksissa, jotka ovat yhteiskunnan kannalta erittäin merkittäviä (esimerkiksi työlainsäädäntö), olisi työmarkkinaosapuolia kuultava vieläkin varhaisemmassa vaiheessa sellaisten sopivimpien indikaattoreiden löytämiseksi, joiden avulla voidaan toteuttaa niin täydellinen ja objektiivinen vaikutustenarviointi kuin mahdollista.

7.8

Säädöskäytännön parantamista koskeva aloite on kiistämättä sopivin foorumi askeleen ottamiseksi tähän suuntaan, sillä sen tavoitteena on parantaa sääntelyä niin, että tehdään lainsäädäntöehdotuksia, jotka ovat tarpeellisia ja tehokkaita ja joiden vaikutukset ovat ennakoitavissa ja vakaat niiden kannalta, joita ne koskevat. Aloitteen mukaan viimeksi mainitut kytketään paremmin mukaan vaikutusten arviointiin yhteisön neuvoa-antavien elinten (ETSK ja AK) ja tarvittaessa työmarkkinaosapuolien ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kautta.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/28

1.1

Tiedonannossaan direktiivin 1997/7/EY täytäntöönpanosta komissio selvittää neuvostolle, Euroopan parlamentille ja ETSK:lle direktiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen tuloksia ja käynnistää asiaan liittyvien tahojen julkisen kuulemisen kerätäkseen niiden näkemykset. Se ei kuitenkaan tee minkäänlaista esitystä direktiivin tarkistamiseksi, ennen kuin laaja arvio kuluttajaoikeutta koskevasta yhteisön säännöstöstä on saatu päätökseen.

1.2

Vaikka ETSK toteaakin, että tiedonanto on myöhässä direktiivissä säädettyihin määräaikoihin nähden, se arvostaa aloitetta ja yhtyy merkittävään osaan komission esittämistä huomioista, joista monet itse asiassa tuodaan esiin jo muun muassa yleisesti etämyyntiä ja erityisesti rahoituspalvelujen etämyyntiä koskevia direktiiviehdotuksia käsittelevissä komitean lausunnoissa. Komitea on samaa mieltä myös tarpeesta sovittaa aiheeseen liittyvät järjestelyt yhteen muiden, myöhemmin — toisinaan ilman välttämätöntä koordinointia ja yhteensovittamista — annettuihin säädöksiin perustuvien järjestelyiden kanssa.

1.3

ETSK katsoo kuitenkin, että olisi eduksi, jos tarkasteltavana olevan säännöstön tarkistus toteutettaisiin viipymättä samanaikaisesti rahoituspalvelujen etämyyntiä sekä sähköisen kaupankäynnin eräitä näkökohtia koskevien säännöstöjen tarkistuksen kanssa odottamatta, että kuluttajasopimuksia koskevan yhteisön säännöstön tarkistustyö saadaan päätökseen, jotta kaikki hajallaan olevat säännökset olisivat entistä yksiselitteisempiä ja ymmärrettävämpiä.

1.4

ETSK kehottaakin komissiota analysoimaan yksityiskohtaisesti julkisen kuulemisen yhteydessä saadut vastaukset. Niitä on täydennettävä luotettavilla tilastotiedoilla etämyynnin laajuudesta ja merkityksestä sisämarkkinoilla sen lisäksi, että lopuksi järjestetään asiaan liittyvien tahojen julkinen kuuleminen.

1.5

ETSK suhtautuu myönteisesti suurimpaan osaan komission ehdotuksista, jotka koskevat direktiivin sanamuodon ja rakenteen parantamista. Komitea toistaa kuitenkin aiemmissa lausunnoissaan esiin tuomansa näkemyksen siitä, että direktiivin soveltamisalaa ei pidä rajata ammattilaisten ja kuluttajien välisiin suhteisiin ja että olisi erittäin hyödyllistä pohtia tätä näkökohtaa uudelleen, jotta se saatettaisiin keskeisiltä osin yhdenmukaiseksi sähköistä kaupankäyntiä koskevan säännöstön soveltamisalan kanssa.

1.6

ETSK on komission kanssa eri mieltä vähimmäislausekkeen käytön seurauksia koskevista arvioista; komitea ei katso vähimmäislausekkeen aiheuttavan direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia, jotka aiheellisesti tuodaan esiin. Se ei kuitenkaan torju mahdollisuutta harkita asetukseen perustuvaa täydellisen yhdenmukaistamisen vaihtoehtoa sillä edellytyksellä, että kuluttajille taataan aiempaa parempi suoja.

1.7

ETSK pyrkii omalta osaltaan edistämään etämyyntiin sovellettavien järjestelyiden perinpohjaista tarkistamista ja esittää aiheesta useita suosituksia, joiden tarkastelua se pitää sisämarkkinoiden nykytilanteessa aiheellisena. Tarkoituksena on edistää turvallisuutta ja kuluttajien luottamusta sekä taata, että kuluttajilla on kyseisessä kaupankäynnissä samanlainen suoja, joka heillä asiaankuuluvasti on tehdessään sopimuksia kasvotusten.

1.8

Lisäksi ETSK painottaa, että sopimuspuolille — ja etenkin huonommin informoiduille sopimuspuolille — on tarjottava asianmukaista tietoa ja luotava tehokas seuraamusjärjestelmä lainvastaisia käytänteitä varten.

2.1

Toukokuun 20. päivänä 1997 annetun direktiivin 1997/7/EY täytäntöönpanoa käsittelevässä tiedonannossa (KOM(2006) 514 lopullinen, 21. syyskuuta 2006) komissio pyrkii selvittämään neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, miten direktiivi on pantu täytäntöön ja miten sitä on sovellettu sen julkaisemista seuranneina noin kymmenenä vuotena. Näin tehdessään komissio täyttää, vaikkakin noin kuusi vuotta myöhässä, direktiivin 15 artiklan 4 kohdassa säädetyn vaatimuksen.

2.2

Komissio yksilöi eräitä direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä ongelmatilanteita (1), joiden todetaan aiheutuvan pääasiassa direktiivin ”sanamuodoista” ja eräiden kieliversioiden ”käännösongelmista”. Lisäksi se kommentoi ”vähimmäislausekkeen soveltamisesta johtuvia” merkittäviä eroja kansallisten lainsäädäntöjen välillä sekä direktiivin mahdollista vanhentuneisuutta, jotta se voisi kattaa ”uudet tekniikat ja markkinointimuodot”.

2.3

Lisäksi komissio on laatinut kyselylomakkeen, jonka palauttamiselle annettu määräaika päättyi 21. marraskuuta 2006 ja jolla pyritään luomaan suuntaviivoja asiaan liittyville tahoille järjestettävää julkista kuulemista varten. Tarkoituksena on saada vahvistus komission esittämille huomioille tai osoittaa ne vääriksi. Komissio toteaa, että julkisen kuulemistilaisuuden järjestäminen on mahdollista.

2.4

Vaikka komissio myöntää, että käyttöön otettu järjestelmä kärsii suunnitteluvirheistä ja tulkintaongelmista, jotka ovat täytäntöönpano-ongelmien syynä, se ei kuitenkaan pidä ”aiheellisena” tehdä ehdotusta direktiivin tarkistamisesta ennen kuin kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön yleisluontoisempi määritys on saatettu päätökseen, mille puolestaan ei ole asetettu määräaikaa.

2.5

Jo käsillä olevaa lausuntoa laadittaessa komissio julkisti sähköisesti 84 vastausta, jotka oli saatu edellä mainitun kuulemisen yhteydessä, ja julkaisi työasiakirjan, jossa esitetään tiivistelmä huomattavasta osasta saatuja vastauksia. Komissio aikoo saada päätökseen jäljellä olevien vastausten analyysin lähiaikoina ja laatii tämän jälkeen aiempaa yksityiskohtaisemman vaikutustenarvioinnin.

3.1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen, mutta pitää valitettavana sen viivästymistä säädetystä määräajasta (kesäkuu 2001). Aloite on vähintään neljä vuotta myöhässä direktiivin siirtämiselle osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä asetetusta määräajasta (kesäkuu 2004). Komitea katsoo, että suurinta osaa nyt esiin tuoduista seikoista olisi voitu tarkastella ja ratkaisut niihin löytää jo ainakin kolme vuotta sitten, mihin olisi liittynyt ilmeisiä etuja.

3.1.2

ETSK muistuttaa lisäksi, että komitea oli lausunnoissaan tuonut esiin monet tiedonannossa mainituista seikoista jo siinä vaiheessa, kun direktiiviä oltiin vasta laatimassa.

Itse asiassa jo lausunnossaan, joka käsittelee neuvoston ehdotusta direktiiviksi kuluttajansuojasta etäsopimuksissa (2), komitea huomauttaa tarpeesta tarkistaa eräät direktiivin 2 artiklassa mainitut käsitteet, etenkin direktiivin kattamia sopimuksia koskevat käsitteet sekä varsinainen ”kuluttajan” käsite.

Lisäksi ETSK on jo aiemmin todennut, että komission tulisi olla yksiselitteisempi direktiivissä säädetyn sopimuksen peruuttamisoikeuden osalta; komitean mielestä se tulisi ymmärtää harkintaoikeuden puitteissa eikä sitä tulisi sekoittaa kuluttajan mahdollisuuteen irtisanoa sopimus siinä tapauksessa, että sopimusta ei täytetä tai paljastuu vilpillisiä menettelyitä, tai asettaa kyseistä mahdollisuutta kyseenalaiseksi.

Lisäksi ETSK on huomauttanut siitä, että peruuttamisoikeuden käyttöä koskeva seitsemän päivän määräaika on muissa direktiiveissä ja eräiden jäsenvaltioiden nykyisin voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyä lyhyempi, ja on kehottanut komissiota yhdenmukaistamaan kyseisen oikeuden käyttöä koskevat määräajat. ETSK:n kehotus selkiyttää harkintaoikeutta koskevia järjestelyitä toistetaan lisäksi rahoituspalveluiden etämyyntiä koskevaa ehdotusta käsittelevässä lausunnossa (3).

Kyseisenlaista kritiikkiä on myös esitetty jo pitkään arvostetuimmassa alan erikoiskirjallisuudessa (4).

3.1.3

ETSK toteaa olevansa yllättynyt siitä, että komissiolta puuttuvat oletettavasti tiedot useiden jäsenvaltioiden täytäntöönpanosäännösten voimaantuloajankohdasta (5). Komitea kummastelee myös sitä, että eräiden jäsenvaltioiden tekemiä, täytäntöönpanoon liittyviä hyvinkin räikeitä rikkomuksia koskevista väitetyistä havainnoista huolimatta, ei ole kuulunut mitään kyseisiä jäsenvaltioita vastaan suunnatuista rikkomusmenettelyistä eikä niiden tuloksista.

3.1.4

Lisäksi ETSK katsoo, että olisi ollut paremmin sopusoinnussa aidosti osallistavan prosessin kanssa, että julkinen kuuleminen olisi pidetty ennen tiedonannon julkaisemista eikä sen jälkeen. Näin olisi vältytty siltä, että monet komission huomioista ja kommenteista perustuvat yksinomaan käsityksiin tai subjektiivisiin mielipiteisiin (6).

Komitea muistuttaa edelleen etämyyntiä koskevia kuluttajavalituksia käsittelevästä kertomuksesta (KOM(2000) 127 lopullinen), joka annettiin 10. maaliskuuta 2000. Se suosittaa laatimaan vastaavanlaisen asiakirjan, joka tällä kertaa perustuisi julkisen kuulemisen yhteydessä saatujen kaikkien vastausten objektiiviseen analyysiin ja jossa tietoja ajantasaistettaisiin ja vertailtaisiin. Näin pohdinta perustuisi objektiivisiin lähtökohtiin.

3.1.5

Nykytilanteessa ETSK tukee komission ehdotusta ja kehottaa järjestämään kaikille asiaan liittyville tahoille julkisen kuulemistilaisuuden sekoittamatta sitä kuitenkaan laajempaan keskusteluun kuluttajia koskevasta yhteisön säännöstöstä, josta vasta äskettäin julkaistiin laaja, lähes 800-sivuinen tekninen tutkimus (7) sekä komission vihreä kirja (8).

3.1.6

Kun lisäksi otetaan huomioon, miten yleiseen viitekehykseen (9) liittyvä työskentely on edennyt, ETSK asettaa kyseenalaiseksi sen, että olisi hyödyllistä tai suositeltavaa asettaa tarkasteltavana olevan direktiivin tarkistamisen ehdoksi — edes komission esittämässä viimeisimmässä lyhennetyssä versiossa (10) — yhteisön koko säännöstöön kuluttajalainsäädännön alalla liittyvän työskentelyn ja kuulemisten saattaminen päätökseen sekä aikanaan tehtävät päätökset.

3.1.7

ETSK kehottaa myös mahdollisesti harkitsemaan uudelleen direktiivin tulevassa tarkistuksessa käytettävän yhteisön välineen juridista luonnetta, mikäli katsotaan, että edellytykset saattavat täyttyä, niin että asiaa koskevista keskeisistä seikoista voitaisiin säätää tehokkaasti asetuksella (11) säilyttäen samalla direktiivin perustavoite, toisin sanoen sellaisen tasapainon ja tasapuolisuuden palauttaminen osapuolten välille, joka voidaan todeta liiketiloissa läsnä olevien osapuolten välisessä kaupankäynnissä.

3.2.1

Komission huomiot/kommentit direktiivistä voidaan jakaa kahteen ryhmään seuraavasti:

3.2.2

ETSK on komission kanssa samaa mieltä seuraavista direktiivin sanamuotoa/rakennetta koskevista seikoista:

3.2.3

ETSK on kuitenkin komission kanssa eri mieltä seuraavista seikoista:

3.2.4

Lisäksi ETSK suosittaa komissiolle, että se pyrkisi yksinkertaistamaan kaikkia sellaisia etämyyntiä koskevia säännöksiä, jotka ovat hajallaan monissa eri säädöksissä, sekä lisäämään niiden yksiselitteisyyttä ja ymmärrettävyyttä.

3.2.5

Direktiivin täytäntöönpanon osalta, varsinkin eräiden jäsenvaltioiden kokemukset huomioon ottaen, ETSK yhtyy yleisesti komission huomioihin ja tukee niitä. Komitea katsoo kuitenkin, että on laadittava yksityiskohtaisempi selvitys, jotta käytettävissä on perusteellinen — eikä ainoastaan hajanainen — kokonaisnäkemys tapauksista, joissa direktiivin kansalliseen lainsäädäntöön saattamisessa tai tulkinnassa on eroavuuksia tai yhteensopimattomuuksia.

Komitea kehottaakin komissiota analysoimaan kyselylomakkeeseen tulleet vastaukset ja toteuttamaan edellä tarkoitetun tutkimuksen sekä ilmoittamaan sen tuloksista.

Komitea toteaa lisäksi, ettei komissio vielä ole esittänyt tilastotietoja, joiden avulla on mahdollista arvioida kuluttajille suunnatun etämyynnin suhteellista osuutta koko rajatylittävästä kaupasta tai sen osuutta kuluttajakaupasta kussakin jäsenvaltiossa. Edellä mainittuja seikkoja ei nimittäin ole mahdollista saada selville riittävän objektiivisesti Eurobarometri-kyselytutkimuksen viimeisimmistä tiedoista (20). Nämä tiedot ovat välttämättömiä pohdittaessa sisällyttämisperusteita ja arvioitaessa direktiiviin suunniteltujen poikkeusten tarkoituksenmukaisuutta.

3.2.6

ETSK suhtautuu huolestuneesti komission omaksumaan näkökantaan, kun se yhtäältä yksilöi useita ongelmia, jotka liittyvät direktiivin täytäntöönpanoon, ja toisaalta tuo esiin epäilyksensä niiden merkityksestä kuluttajien luottamukseen ja toteaa, ettei se aio tehdä direktiiviin tältä osin muutoksia. Komissio ei myöskään esitä tehokkaampia toimenpiteitä täytäntöönpano-ongelmien ratkaisemiseksi.

3.2.7

Komissio itse toteaa direktiivin 1997/7/EY soveltamisalasta, että säädetyt poikkeukset on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoin ja että eräitä poikkeuksista on harkittava uudelleen. Näin ollen ETSK kehottaa komissiota tekemään asiassa konkreettisempia aloitteita.

3.2.8

Sitä vastoin vähimmäislausekkeen soveltamisen vaikutusten osalta ETSK on komission kanssa eri mieltä siitä, että kaikki komission luettelemat tilanteet olisivat seurausta siitä, että 14 artiklan lauseketta olisi sovellettu virheellisesti.

3.2.8.1

ETSK katsoo sitä vastoin, että suurin osa havaituista tosiasiallisista eroista ei johdu siitä, että vähimmäislauseketta olisi sovellettu epäasianmukaisesti, vaan ne johtuvat ennemminkin jo mainituista puutteista direktiivin suunnittelussa, laadinnassa ja täytäntöönpanossa/kääntämisessä.

3.2.8.2

ETSK katsookin, että vähimmäislauseke, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat mennä vähimmäistason yhdenmukaistamista koskeviin direktiiveihin sisältyviä yhteisön säännöksiä pidemmälle noudattaen kuitenkin aina perustamissopimusta, kuten 153 artiklassa säädetään, on hyödyllinen väline, joka tarjoaa korkeatasoisen kuluttajansuojan ja jonka avulla on mahdollista ottaa huomioon kunkin kansallisen järjestelmän kulttuuriset, sosiaaliset ja oikeudelliset erityispiirteet.

3.2.8.3

Edellä esitetty ei kuitenkaan estä ETSK:ta suosittamasta, että yhdenmukaisuuden varmistamiseksi eräät lainsäädännön alat yhdenmukaistettaisiin kaikilta osin mieluimmin nimenomaan asetuksella, jotta todellakin turvattaisiin entistä korkeampi kuluttajansuojan taso. Tämä voisi koskea tarkasteltavana olevan direktiivin kohteena olevaa osa-aluetta.

3.2.9

ETSK katsoo, että on myös muita seikkoja, joita on mahdollisesti aiheellista tarkastella uudelleen direktiiviä tarkistettaessa ja joita tiedonannossa ei tuoda esiin.

3.2.10

Kyse on muun muassa seuraavista seikoista:

3.2.11

ETSK katsoo, että edellä mainittujen seikkojen asianmukainen tarkastelu on olennaista, jotta saavutetaan direktiivissä asetettu tavoite eli varmistetaan, että etäkaupassa hankittavien tavaroiden ja palveluiden kuluttajilla olisi samanlainen suoja, joka asiaankuuluvasti turvataan kasvotusten tehdyissä sopimuksissa.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/33

1.1

Komission tekemä ehdotus osakeyhtiöiden sulautumis- ja jakautumislainsäädännön muuttamiseksi liittyy EU:n yhtiöoikeuden uudistamista ja omistajaohjauksen parantamista koskevaan suunnitelmaan (1). Siinä esitetään toimintasuunnitelma, jonka avulla saatetaan päätökseen perusteellinen lainsäädännön muutos lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja jossa edetään valmisteilla olevien direktiiviehdotusten hyväksymistä pidemmälle.

1.2

Lisäksi on laadittu yleisempi toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi EU:ssa (2). Sen liite III sisältää kymmenen käytännön ehdotusta nopeasti toteutettaviksi toimiksi, joilla on tarkoitus vähentää sellaisten vähempimerkityksisten vaatimusten määrää, jotka eivät vaikuta säädöksen tarjoaman suojelun tasoon. Nyt tarkasteltavalla ehdotuksella on sama tavoite, sillä siinä tyydytään luopumaan sulautumis- tai jakautumissuunnitelmia koskevasta asiantuntijalausunnosta, jos ”kaikki” osakkaat näin sopivat.

1.3

Taustatietona mainittakoon, että pääomayhtiöiden rajatylittävästä sulautumisesta annetun direktiivin 2005/56/EY (3) 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, ettei sulautumissuunnitelmasta poikkeuksellisesti vaadita asiantuntijalausuntoa, jos kaikki osakkaat näin sopivat. Samoin osakeyhtiöiden perustamisesta sekä niiden pääoman säilyttämisestä ja muuttamisesta annettua direktiiviä 77/91/ETY viimeksi muutettaessa (4) direktiiviin lisättiin kaksi uutta artiklaa, artikla 10 a ja 10 b, joiden mukaan muuna kuin rahana annettavista vastikkeista ei poikkeuksellisesti vaadita asiantuntijalausuntoa, jos tietyt edellytykset täyttyvät ja niillä taataan omaisuuserien käypä arvo.

2.1

Osakeyhtiöiden sulautumis- ja jakautumisdirektiivien muuttamisen tarkoituksena on saattaa direktiivien sisältö vastaamaan rajatylittävistä sulautumista annettua direktiiviä siltä osin kuin sulautumis- tai jakautumissuunnitelmasta vaaditaan asiantuntijan lausunto. Lausuntoa ei vaadittaisi tapauksissa, joissa kaikki osakkaat ja äänivaltaiset osakkeenomistajat näin sopivat.

3.1

ETSK tarkkailee kiinnostuneena yksinkertaistamisprosessia ja aivan erityisesti eurooppalaisyritysten hallinnollisen taakan keventämisprosessia. Komitea katsoo nyt tehdyn ehdotuksen liittyvän prosessiin ja takaavan etenkin osakkaiden edut, koska säädöksessä edellytetään kaikkien osakkaiden sopivan yksimielisesti, ettei sulautumis- tai jakautumissuunnitelmista laadita asiantuntijalausuntoa.

3.2

Komitea panee kuitenkin merkille, että etenkin suuryhtiöiden sulautumiset ovat ongelmallisia, koska enimmäkseen sijoittajista koostuva osakaspohja on heterogeeninen. Jos osakkeita ei hallita suoraan, vähemmistöosakkaiden edut saattavat jäädä turvaamatta, jos niitä sitovat osakkeiden hallintayhtiön tekemät sopimukset. Vaikka on totta, että nykyisten sääntöjen mukaan osakkailla on oikeus vastustaa sulautumista tai jakautumista ja sanoutua irti yhtiöstä, jos he ovat erimielisiä kyseisten operaatioiden taloudellisista tuloksista. Varsinkin osakkeiden vaihto-oikeuden käyttöä hankaloittaa suuresti se, ettei sulautumissuunnitelmasta ole tehty asiatuntijalausuntoa.

3.3

Komitea katsoo niin ikään, että yhtiöiden velkojat ja työntekijät jäävät ilman suojaa, sillä asiantuntijoiden vastuulla laaditun objektiivisen arvion puuttuminen saattaa aiheuttaa tietämättömyyttä. Velkojilla on oikeus vastustaa sulautumista, kun sitä koskevat ilmoitukset on julkaistu, ellei heidän velkojaan taata. Mutta on pantava merkille, ettei sulautumis- eikä jakautumisdirektiivissä säädetä minkäänlaisesta työntekijöiden oikeudesta, kun taas rajatylittävistä sulautumista annetun direktiivin 16 artiklassa heille annetaan mahdollisuus osallistua operaatioon, mikä mahdollistaa parempaan tulokseen pääsemisen asianmukaisten tiedotuskanavien avulla.

3.4

Jotta säädös on tehokas, sen on taattava kaikkien operaatioihin, tässä tapauksessa sulautumisiin ja jakautumisiin, osallistuvien tahojen oikeudet. Koska sulautumis- ja jakautumisoperaatiot ovat monimutkaisia, niitä varten on luotava välineet, jotta ne olisivat avoimia eivätkä synnyttäisi ristiriitoja asianosaisten välillä. Asiantuntijalausunnosta luopuminen kaikkien osakkaiden tahdosta olisi toteutettava direktiivin 2006/68/EY 10 a artiklan tarkoittamissa tapauksissa, toisin sanoen silloin kun on kyse siirtokelpoisten arvopapereiden, rahamarkkinavälineiden tai riippumattomien asiantuntijoiden hiljattain arvioimien arvopapereiden muodostamasta omaisuudesta, sillä tällaisen omaisuuden arvo on todennettavissa sitä koskevan säännöstön perusteella.

4.1

ETSK toteaa, että ehdotus osakeyhtiöiden sulautumista ja jakautumista koskevien direktiivien muuttamiseksi vastaa suuntausta keventää eurooppalaisyritysten hallinnollista rasitusta. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tällaisia oikeudellisia toimia tehdään useimmiten suurissa pääomayhtiöissä, joissa osakkaina on sekä osakesalkun hoitajia että sijoittajia. Heillä on kullakin omat intressinsä. Sijoittajaosakkaat pyrkivät saamaan osakkeiden vaihdosta mahdollisimman suuren tuoton.

4.2

Uudistuksen on oltava hengeltään sellainen, että sillä pyritään kaikkien kyseisiin oikeudellisiin toimiin osallistuvien tahojen yleiseen etuun. Asiantuntija-arvioilla on varmistettu sulautumis- tai jakautumissuunnitelmiin sisältyvien tarjousten avoimuus ja luotettavuus, sillä asiantuntijat toimivat omalla vastuullaan ja turvautuvat arvioissaan objektiivisiin kriteereihin.

4.3

Komitea katsoo myös, että toisen direktiivin 10, 10 a ja 10 b artikla sisältää asiantuntijoiden käyttöä koskevan perussäännön, jossa asiantuntijalausunnon laatimatta jättämisen ehdoksi asetetaan omaisuuden hiljattain määritelty todennettavissa oleva arvo.

4.4

Komitea katsoo niin ikään, että myös kymmenennen direktiivin sisältö olisi otettava huomioon. Se on annettu äskettäin ja vastaa muita paremmin yhtiösäädösten suojaamille eduille asetettuja uusia kriteereitä, koska siinä ei huomioida ainoastaan osakkaita ja velkojia vaan myös työntekijät, jotka ovat osa yrityksen rakennetta. Komitea katsookin olevan tarpeen laajentaa ehdotusta edellä mainitun direktiivin 16 artiklan mukaisesti, sillä se vastaa paremmin sulautumisista ja jakautumisista annettujen jäsenvaltioiden säädösten yhtenäistämispyrkimystä.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/37

1.1

ETSK:n käsiteltäväkseen saama ehdotus koskee kahden asetuksen muuttamista. Ensimmäinen niistä on Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annettu asetus N:o 11 ja toinen elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004.

1.2

Arvioidessaan sääntelyn parantamista koskevia yhteisön toimintalinjoja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että nykyisen lainsäädännön yrityksille aiheuttaman hallinnollisen rasituksen keventäminen on erittäin tärkeää ja välttämätöntä yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä pyrkimystä edistävät myös komission tiedonannot neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheista ”Strateginen katsaus: Sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa” sekä ”Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa”.

1.3

Ensimmäinen muutosehdotus koskee asetusta N:o 11. Tämän erityisen vanhan asetuksen aiheena on Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista. ETSK kannattaa ehdotusta, että poistetaan velvollisuus toimittaa reittejä, matkan pituutta, maksuja ja muita kuljetusehtoja koskevia tietoja ja sallitaan rahtikirjojen käyttö ilmoitettaessa muita kuljetusasiakirjoissa vaadittavia tietoja, koska siten voidaan vähentää tarpeetonta hallinnollista rasitusta samalla kun kaikki olennaiset tiedot ovat edelleen käytettävissä.

1.4

ETSK kannattaa siten asetuksen N:o 11 tarkistamista sekä erityisesti 5 artiklan poistamista ja 6 artiklan muuttamista siten, että poistetaan sen 1 kohdan viides ja kuudes luetelmakohta. Lisäksi komitea kannattaa 6 artiklan muuttamista siten, että poistetaan 2 kohdan kolmas virke ja korvataan 3 kohta seuraavasti: ”Liikenteenharjoittajien ei tarvitse ottaa käyttöön uusia asiakirjoja, jos jo olemassa olevissa asiakirjoissa, kuten rahtikirjoissa tai muissa kuljetusasiakirjoissa, on kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja jos niiden ja liikenteenharjoittajien kirjaus- ja kirjanpitojärjestelmien perusteella voidaan toimittaa täydellinen kuljetusmaksujen ja -ehtojen tarkastus perustamissopimuksen 75 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun syrjinnän poistamiseksi tai välttämiseksi.”

1.5

ETSK kannattaa asetuksen (EY) N:o 852/2004 muuttamista, jotta voidaan säätää asianomaisia yrityksiä koskevasta poikkeuksesta asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun vaatimukseen ottaen kuitenkin huomioon, että yritysten on noudatettava kaikkia muita kyseisen asetuksen vaatimuksia. Asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kaikki elintarvikealan toimijat laativat ja toteuttavat vaarojen analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä (HACCP) koskeviin periaatteisiin perustuvan menettelyn ja pitävät sitä yllä. Kyseiset toimijat ovat pääasiassa pieniä yrityksiä, jotka myyvät tuotteitaan suoraan loppukuluttajille: esimerkiksi leipomoita, lihakauppoja, ruokatavarakauppoja, kojuja, ravintoloita ja baareja, eli ne ovat pääasiassa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6. päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä.

1.6

ETSK katsoo kuitenkin, että edellä mainituille yrityksille, jotka myyvät tuotteitaan suoraan loppukuluttajille (esimerkiksi leipomot, lihakaupat, ruokatavarakaupat, ravintolat ja baarit) myönnettävä poikkeus on laajennettava koskemaan myös mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6. päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja pieniä yrityksiä.

1.7

Asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklaa muutettaessa tulisi huomioida kaksi muuttujaa, jotta se ulotettaisiin koskemaan myös sellaisia pieniä yrityksiä, joiden palveluksessa on enintään 50 henkilöä (mikä on liian suuri henkilöstömäärä HACCP-menettelyjen soveltamista koskevalle poikkeukselle) tai, mikäli ne sisällytetään asetuksen soveltamisalaan, elintarvikealan yrityksiä varten tulisi asettaa erityismääräys ja erityisrajoituksia.

1.8

Ensimmäisenä edellytyksenä voisi olla yleisten hygieniasäännösten ja hygieniaa koskevien erityisvaatimusten tinkimätön noudattaminen asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa mainitulla tavalla sekä henkilöstön kouluttaminen. Nämä kaksi seikkaa riittävät varmistamaan elintarviketuotannon hygieenisyyden ja auttavat samalla yrityksiä selviytymään oikeudellisista velvoitteistaan.

1.9

Poikkeuksen piiriin kuuluville, henkilöstömäärältään alle 50 työntekijän pienille elintarvikealan yrityksille voitaisiin myös asettaa lisävaatimus, jonka mukaan kyseisten yritysten tuotteiden valmistamiseen (työsalissa tai keittiössä) ei saa osallistua enempää kuin 10 työntekijää kussakin työvuorossa. Yrityksillä olisi velvollisuus laatia etukäteen luettelot, joissa ilmoitetaan tuotantotehtävissä työskentelevien työntekijöiden nimet.

1.10

Edellä mainittujen erityisehtojen ja selvennysten ansiosta kyetään noudattamaan suositusta 2003/361/EY sekä erityisesti asettamaan leipomojen, lihakauppojen, ruokatavarakauppojen, ravintoloiden ja baarien kaltaisille elintarvikealan yrityksille tuotantoa ja työvuoroja koskevia rajoituksia, jotta voidaan turvata kansanterveyden suojelemisen edellyttämät riittävän hyvät olosuhteet.

2.1

Neuvosto pyytää ETSK:ta antamaan lausunnon kahden asetuksen muuttamisesta. Ensimmäinen niistä on Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annettu asetus N:o 11 ja toinen elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004.

2.2

Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa asetukseen N:o 11 (Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista) sisältyvät vanhentuneet säännöt ja muuttaa tiettyjä vaatimuksia yritysten hallinnollisen rasituksen keventämiseksi. Esimerkiksi 5 artiklassa kuljetusyritykset (ja jäsenvaltiot) velvoitetaan toimittamaan tietoja kuljetusmaksuja ja -ehtoja koskevista tariffeista 1. heinäkuuta 1961 mennessä. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään kuljetusasiakirjaa, joka sisältää muun muassa seuraavat tiedot: lähettäjä, kuljetettavan tavaran laatu, tavaran alkuperä ja määräpaikka, käytettävä reitti tai kuljetusmatkan pituus ja tarvittaessa rajanylityspaikat. Koska viimeksi mainittuja tietoja ei enää tarvita asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ne voidaan poistaa. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetään, että liikenteenharjoittajan on säilytettävä kopio kuljetusasiakirjasta, josta käy ilmi lopullinen kuljetusmaksu ja kaikki muut maksut, alennukset ja muut seikat, jotka vaikuttavat kuljetusmaksuihin ja -ehtoihin. Kyseinen virke voidaan poistaa, koska nykyisin nämä tiedot sisältyvät joka tapauksessa kirjanpitojärjestelmiin. Asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan tulee selkeä viittaus rahtikirjoihin, jotka ovat hyvin tunnettuja ja usein käytettyjä maaliikenteessä. Tällaisella viittauksella parannetaan kuljetusyritysten oikeusvarmuutta, koska näin ilmaistaan selkeästi, että rahtikirja riittää, jos se sisältää kaikki 6 artiklan 1 kohdassa vaaditut tiedot.

2.3

Toinen nopeasti toteutettava toimi liittyy elintarvikehygieniasta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 852/2004. Sen tarkoituksena on vapauttaa pienet elintarvikealan yritykset, jotka pystyvät valvomaan elintarvikehygieniaa yksinkertaisesti noudattamalla muita asetuksen (EY) No: 852/2004 vaatimuksia, velvollisuudesta laatia ja toteuttaa vaarojen analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä (HACCP) koskeviin periaatteisiin perustuva menettely ja pitää sitä yllä. Poikkeus koskee elintarvikkeita suoraan loppukuluttajille myyviä mikroyrityksiä.

3.1

ETSK kannattaa Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annetun asetuksen N:o 11 muuttamista siten, että poistetaan vanhentuneet säännöt ja muutetaan tiettyjä vaatimuksia yritysten hallinnollisen rasituksen keventämiseksi.

3.2

ETSK katsoo, että asetusta (EY) N:o 852/2004 muutettaessa on otettava huomioon myös 6. päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitetut pienet yritykset. Käytännön kokemus on osoittanut, että kyseisten yritysten osalta tarvitaan tietynasteista joustavuutta.

3.3

On otettava huomioon, että mikroyritysten tavoin myös eräissä pienissä yrityksissä ei voida määrittää vaarojen analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä (HACCP) koskevia vaatimuksia vaan ainoastaan kriittisiä valvontapisteitä (CCP) koskevat vaatimukset nimenomaan siksi, että asiaa koskeva kirjanpito on vaikeaa ja se rasittaa kohtuuttomasti kyseisiä yrityksiä.

3.4

Suosituksen 2003/361/EY mukaisesti mikroyritykseksi määritellään yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka liikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa. Määritelmä saattaa olla asianmukainen, kun ajatellaan tietyssä jäsenvaltiossa toimivien yritysten henkilöstömäärää, mutta 2 miljoonan euron liikevaihto on aivan liian suuri kyseiseen henkilöstömäärään verrattuna asianomaisissa jäsenvaltioissa.

3.5

Suosituksen 2003/361/EY mukaisessa määritelmässä ei myöskään ainakaan henkilöstömäärän osalta tehdä eroa ravitsemusliikkeiden ja kauppaliikkeiden välillä. Enintään 2 miljoonan euron liikevaihtoa koskeva vaatimus asetettiin juuri kauppaliikkeitä ajatellen, sillä ainakin tietyissä jäsenvaltioissa vain kolme henkilöä työllistävällä kauppaliikkeellä voi olla yli 1,5 miljoonan euron liikevaihto. Tilanne on siis korjattu vain tietyntyyppisten yritysten osalta. Ainakin tässä lausunnossa on siis perusteltua kiinnittää huomiota siihen, ettei eri jäsenvaltioissa toimivia ravitsemusliikkeitä voida pitää mikroyrityksinä ainoastaan siinä tapauksessa, että yrityksen palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja että sen liikevaihto on samalla enintään 2 miljoonaa euroa. Eräissä jäsenvaltioissa on ravitsemusliikkeitä, joissa henkilöstö työskentelee kahdessa vuorossa, minkä vuoksi niiden palveluksessa on runsaasti yli 10 työntekijää samalla kun niiden liikevaihto jää selvästi alle 500 000:n euron.

4.1

ETSK katsoo, että suosituksen 2003/361/EY mukaista yritysmääritelmää tulisi erityisesti vaarojen analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä (HACCP) koskevien vaatimusten osalta soveltaa tämän lausunnon aiheena olevassa ehdotuksessa eri tavalla kuin nyt on tehty.

4.2

Asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklaa muutettaessa tulisi huomioida kaksi muuttujaa, jotta se ulotettaisiin koskemaan myös sellaisia pieniä yrityksiä, joiden palveluksessa on enintään 50 henkilöä (mikä on liian suuri henkilöstömäärä HACCP-menettelyjen soveltamista koskevalle poikkeukselle) tai, mikäli ne sisällytetään asetuksen soveltamisalaan, elintarvikealan yrityksiä varten tulisi asettaa erityismääräys ja erityisrajoituksia.

4.3

Ensimmäisenä edellytyksenä voisi olla yleisten hygieniasäännösten ja hygieniaa koskevien erityisvaatimusten tinkimätön noudattaminen asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa mainitulla tavalla sekä henkilöstön kouluttaminen. Nämä kaksi seikkaa riittävät varmistamaan elintarviketuotannon hygieenisyyden ja auttavat samalla yrityksiä selviytymään oikeudellisista velvollisuuksistaan.

4.4

Poikkeuksen piiriin kuuluville, henkilöstömäärältään alle 50 työntekijän pienille elintarvikealan yrityksille voitaisiin myös asettaa lisävaatimus, jonka mukaan kyseisten yritysten (esimerkiksi leipomot, lihakaupoissa, ruokatavarakaupat, kojut, ravintolat ja baarit) tuotteiden valmistamiseen ei saa osallistua enempää kuin 10 työntekijää kussakin työvuorossa. Yrityksillä olisi velvollisuus laatia etukäteen luettelot, joissa ilmoitetaan tuotantotehtävissä työskentelevien työntekijöiden nimet.

4.5

Edellä mainittujen erityisehtojen ja selvennysten ansiosta kyetään noudattamaan suositusta 2003/361/EY sekä erityisesti asettamaan elintarvikealan yrityksille tuotantoa ja työvuoroja koskevia rajoituksia, jotta voidaan turvata kansanterveyden suojelemisen edellyttämät riittävän hyvät olosuhteet.

4.6

ETSK:n mielestä erityisesti asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 3 kohtaan on lisättävä seuraava teksti:

4.6.1

”Asetuksen 1 artiklaa voitaisiin muuttaa siten, että vapautus HACCP-vaatimusten soveltamisesta laajennetaan koskemaan myös suosituksen 2003/361/EY sisältämän määritelmän mukaisia elintarvikealan pieniä yrityksiä, kuten leipomoita, lihakauppoja, ruokatavarakauppoja, kojuja, ravintoloita ja baareja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden kyseisessä asetuksessa säädettyjen vaatimusten soveltamista. Vapautuksen edellytyksenä on kuitenkin oltava yleisten hygieniasäännösten ja hygieniaa koskevien erityisvaatimusten tinkimätön noudattaminen asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa mainitulla tavalla sekä henkilöstön kouluttaminen. Nämä kaksi seikkaa riittävät varmistamaan elintarviketuotannon hygieenisyyden ja auttavat samalla yrityksiä selviytymään oikeudellisista velvollisuuksistaan. Välttämättömänä ennakkoedellytyksenä on myös oltava kansanterveyden suojeleminen.”

4.6.2

”Saadakseen vapautuksen kyseisten vaatimusten noudattamisesta elintarvikealan pienten yritysten, kuten leipomoiden, lihakauppojen, ruokatavarakauppojen, kojujen, ravintoloiden ja baarien, on sen lisäksi, että ne työllistävät edellä mainitun määritelmän mukaan alle 50 henkilöä, täytettävä erityisesti niitä koskeva lisävaatimus, jonka mukaan niiden tuotteiden valmistukseen ei saa (työsalissa tai keittiössä) osallistua enempää kuin 10 työntekijää kussakin työvuorossa.”

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/40

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/40

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on aina suhtautunut myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on omaksunut aktiivisen roolin Rotterdamin yleissopimuksen, joka koskee kansainvälisen kaupan kohteina oleville tietyille vaarallisille kemikaaleille ja torjunta-aineille määrätyn ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn (PIC) soveltamista, sekä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen (POP) täytäntöönpanoon ja toteutukseen.

1.2

Komitea on yhtä mieltä siitä, että komission on noudatettava yhdenmukaista lähestymistapaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tuojamaissa ja erityisesti kehitysmaissa sekä käytettävä kevyitä, selkeitä ja avoimia mekanismeja, jotka perustuvat sujuviin ja yhtenäisiin menettelyihin ja joilla voidaan varmistaa ilman liiallista byrokratiaa ja viiveitä, että vaarallisia kemiallisia aineita tuovat maat saavat niistä riittävästi tietoa.

1.3

Komitea katsoo, että asetukseen (EY) N:o 304/2003, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi virheellisen oikeusperustan vuoksi, ja käsillä olevaan uuteen asetusehdotukseen sisältyvät tiukat säännökset ovat ensiarvoisen tärkeitä yleisen turvallisuuden ja vaarallisten kemiallisten aineiden hallinnan kannalta.

1.4

Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo lisätä yhteisön lainsäädännön tehokkuutta ja oikeusvarmuutta asetuksen oikeusperustan korjauksella, joka liittyy läheisesti kesäkuussa 2007 voimaan tulevaan kemikaalilainsäädäntöä koskevaan asetukseen (REACH) (EY) N:o 1907/2006.

1.5

Komitea katsoo, että uudessa asetuksessa tulee säätää soveltamisohjeiden ja tiedotusmateriaalin laatimisen lisäksi ennen kaikkea tulliviranomaisille tarkoitetun, yhteisön normeihin perustuvan koulutuksen järjestämisestä yhdessä komission yksiköiden ja erityisesti yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa.

1.5.1

Komitea korostaa, että pakkausmerkinnöissä ja teknisissä tiedotteissa on käytettävä tuojamaan kieltä.

1.6

ETSK kannattaa mahdollisuutta jatkaa vientiä tilapäisesti samalla kun pyritään edelleen hankkimaan nimenomainen suostumus.

1.7

Komitea katsoo, että tullivalvontajärjestelmät sekä tulliviranomaisten ja nimettyjen kansallisten viranomaisten tiivis yhteistyö ovat keskeisiä tekijöitä, jotta ehdotetut mekanismit toimisivat tehokkaalla, asianmukaisella ja avoimella tavalla.

1.8

Komitea korostaa, että yhdistettyyn nimikkeistöön ehdotettujen parannusten ja erityisen tulliviranomaisille tarkoitetun EDEXIM-tietokannan version kehittämisen lisäksi on huolehdittava järjestelmällisistä ja yhdenmukaisista yhteisön tason tiedotus- ja koulutustoimista.

1.8.1

Tähän liittyen ETSK katsookin, että komission yksiköiden ja erityisesti yhteisen tutkimuskeskuksen taloudelliset ja henkilöstöresurssit ovat riittämättömät, kun otetaan huomioon, että kyseisten tahojen tulisi huolehtia seuraavista tehtävistä:

2.1

Komitea kannattaa jo aiemmin antamassaan lausunnossa (1) Rotterdamin yleissopimuksen (2) mukaisia tavoitteita ja mekanismeja. Sopimuksella perustettiin ennakkosuostumusmenettely vaarallisten kemiallisten aineiden viennille ja tuonnille sekä parannettiin tiedonsaantia ja teknisen avun tarjontaa kehitysmaille.

2.2

Komitea oli jäsenvaltioiden kanssa samaa mieltä siitä, että ”on syytä mennä yleissopimuksen määräyksiä pidemmälle, jotta kehitysmaille voitaisiin tarjota täysimääräistä tukea” (3).

2.3

Vaarallisten kemiallisten aineiden vientiä ja tuontia sääntelevä asetus (EY) N:o 304/2003 hyväksyttiin 18. tammikuuta 2003 ja se tuli voimaan 7. maaliskuuta 2003. Asetuksen tärkeimpänä tavoitteena oli panna täytäntöön Rotterdamin yleissopimus kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn osalta.

2.3.1

Kyseinen asetus sisälsi kuitenkin säännöksiä, jotka menivät yleissopimuksen määräyksiä pidemmälle.

2.4

Asetuksessa säädetään, että siinä mainitun kemiallisen aineen viejän on ilmoitettava viennistä nimetylle kansalliselle viranomaiselle ennen tuotteen viennin aloittamista. Kun ilmoitus on todettu asianmukaiseksi, se lähetetään edelleen komissioon. Tämä rekisteröi sen EDEXIM-tietokantaan yhteisön vienti-ilmoituksena, jossa mainitaan tuote ja tuojamaa.

2.5

Samoin toimitaan, kun kolmannesta maasta peräisin oleva kemiallinen aine tuodaan yhteisön alueelle: komissio saa siitä asiaankuuluvan vienti-ilmoituksen, ilmoittaa sen vastaanottamisesta ja rekisteröi tiedon EDEXIM-tietokantaan.

2.6

Yleisellä tasolla komissio on vastuussa asetuksen asianmukaisesta soveltamisesta, ja näin ollen sen tulee hallinnoida vienti- ja tuonti-ilmoituksia.

2.7

Tällä hetkellä EU:n vienti-ilmoitusmenettelyä sovelletaan noin 130 kemialliseen aineeseen ja kemikaaliryhmään/yhdisteeseen, jotka on mainittu asetuksen (EY) 304/2003 liitteessä I olevassa 1 osassa (4).

2.8

Myös pakkauksista ja pakkausmerkinnöistä on annettu selkeitä vaatimuksia.

2.9

Asetuksessa EY/304/2003 säädetään myös rikkomustapauksissa sovellettavasta seuraamusjärjestelmästä sekä todetaan, että seuraamusten on oltava ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia” ja että jäsenvaltioiden tulee määrätä niistä.

2.9.1

Lisäksi 18. joulukuuta 2006 hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, joka koskee kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista (REACH) ja joka tulee voimaan 1. kesäkuuta 2007 (5).

2.10

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asioissa C-94/03 ja C-178/03 annetuissa tuomioissaan (kumpikin annettu 10. tammikuuta 2006) vahvistanut, että asetuksen (EY) N:o 304/2003 oikeusperustana olisi pitänyt olla EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan lisäksi myös sopimuksen 133 artikla, ja sen vuoksi asetus kumottiin. Tuomioistuin päätti kuitenkin myös, että asetuksen vaikutukset on säilytettävä siihen saakka, kunnes kohtuullisen ajan kuluessa annetaan uusi asetus, jolla on asianmukainen oikeusperusta.

2.11

Asetuksen (EY) N:o 304/2003 21 artiklan mukaisessa kertomuksessa vuosilta 2003-2005 (6), joka esitettiin 30. marraskuuta 2006, tarkastellaan seuraavia näkökohtia:

2.12

Kaikilla jäsenvaltioilla on nykyään tarvittava lainsäädäntö ja hallintojärjestelmät asetuksen täytäntöönpanoa varten. Tähän mennessä on annettu 2 273 vienti-ilmoitusta (joista yli 80 prosenttia on peräisin Saksasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Alankomaista, Ranskasta ja Espanjasta) ja tuojamaiden määrä on kasvanut 70:stä 101:een vuodesta 2003 vuoteen 2005.

2.13

Järjestelmän kriittinen kohta on tullivalvonta: nimettyjen kansallisten viranomaisten ja tulliviranomaisten entistä tiiviimpi yhteistyö, säännöllinen tiedonvaihto ja määräysten selventäminen on välttämätöntä. Tämä koskee erityisesti viejien erityisvelvoitteita samoin kuin yhdistetyn nimikkeistön ja Euroopan yhteisön yhtenäistetyn tullitariffin valvontaan tarkoitettujen välineiden kehittämistä.

2.14

Komitea on yhtä mieltä siitä, että komission on noudatettava yhdenmukaista lähestymistapaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tuojamaissa ja erityisesti kehitysmaissa ja käytettävä kevyitä, selkeitä ja avoimia mekanismeja, jotka perustuvat sujuviin ja yhtenäisiin menettelyihin ja joilla voidaan varmistaa ilman liiallista byrokratiaa ja viiveitä, että EU:sta vaarallisia kemiallisia aineita tuovat maat saavat niistä riittävästi tietoa.

3.1

Sen lisäksi, että komission ehdotuksella uudeksi asetukseksi korjataan asetuksen (EY) N:o 304/2003 kumoamiseen johtanut oikeusperustaa koskeva ongelma, se sisältää seuraavanlaisia muutoksia:

4.1

Komitea antaa täyden tukensa kestävän kehityksen edistämiseen tähtääville yhteisön strategioille, joihin sisältyy vapaaehtoinen kehys SAICM (8). Samalla se korostaa, että kemiallisten aineiden hallinnoinnissa on noudatettava ennaltaehkäisevää lähestymistapaa, jotta kemikaalien mahdolliset kielteiset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön voidaan estää. Komitea on jo useaan otteeseen painottanut tätä näkökohtaa REACH-lainsäädäntöä koskevissa lausunnoissaan (9).

4.2

Näin ollen ETSK tukee REACH-järjestelmän käyttöönottoa ja erityisesti kemikaaleja koskevien asiakirjojen toimittamisvastuun siirtämistä valmistaja-, maahantuoja- tai käyttäjäyrityksille kemiallisten aineiden rekisteröintiä ja alustavaa riskienarviointia varten. ETSK suhtautuukin myönteisesti eurooppalaisen rekisteröintijärjestelmän sekä sitä hoitavan yhteisön viraston perustamiseen (10).

4.2.1

ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan vaarallisia kemikaaleja koskevien säännösten mukaisiin asiakirjoihin sisältyvää ihmisten terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden luetteloa ja korvaamaan vaaralliset kemikaalit vähemmän vaarallisilla aineilla ja valmisteilla, mikäli tutkimuksen ja teknisen innovaation ansiosta niille on löydetty testattuja ja konkreettisia vaihtoehtoja.

4.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on aina suhtautunut myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on omaksunut aktiivisen roolin Rotterdamin yleissopimuksen, joka koskee kansainvälisen kaupan kohteina oleville tietyille vaarallisille kemikaaleille ja torjunta-aineille määrätyn ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn (PIC) soveltamista, sekä pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) koskevan Tukholman yleissopimuksen, jonka tarkoituksena on vähentää tiettyjen kemiallisten aineiden, muun muassa yhdeksän erilaisen torjunta-aineen, tuotantoa ja käyttöä, täytäntöönpanoon ja toteutukseen. Komitea on ilmaissut kantansa näistä kysymyksistä äskettäin antamassaan lausunnossa (11).

4.4

Komitea katsoo, että asetukseen (EY) N:o 304/2003, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi virheellisen oikeusperustan vuoksi, ja käsillä olevaan uuteen asetusehdotukseen sisältyvät tiukat säännökset (12) ovat ensiarvoisen tärkeitä yleisen turvallisuuden ja vaarallisten kemiallisten aineiden hallinnan kannalta.

4.5

Lisäksi komitea katsoo, että asetukseen on syytä tehdä muutoksia vuosilta 2003-2005 annetussa kertomuksessa esiintulleiden toiminnallisten puutteiden ja toteuttamisongelmien korjaamiseksi.

4.6

Komitea onkin tyytyväinen komission aikomukseen lisätä yhteisön lainsäädännön tehokkuutta, selkeyttä, avoimuutta ja oikeusvarmuutta sekä viejä- että tuojamaissa samalla kun asetuksen oikeusperusta korjataan EY-tuomioistuimen tuomion mukaiseksi (kysymys, josta komitea on jo ilmaissut kantansa (13)).

4.7

ETSK katsoo, että ehdotetun uuden asetuksen oikeusvarmuuden, yksiselitteisyyden ja avoimuuden varmistamiseksi on syytä tarkentaa käsitteiden ”viejä”, ”valmiste” ja ”PIC-menettelyä edellyttävä kemikaali” määrittelyjä.

4.8

Yksinkertaistamisprosessin edistämiseksi, byrokratian vähentämiseksi ja ajan säästämiseksi ETSK kannattaa mahdollisuutta jatkaa vientiä tilapäisesti samalla kun pyritään edelleen hankkimaan nimenomainen suostumus sekä mahdollisuutta poiketa vaatimuksista, kun kemikaaleja viedään OECD-maihin.

4.9

Komitea korostaa myös, että on tärkeää kanavoida suostumusta koskevat pyynnöt ja niiden säännöllinen tarkastelu komission kautta tarpeettomien päällekkäisyyksien ja kaksinkertaisen työn sekä väärinkäsityksien ja sekaannusten välttämiseksi tuojamaissa. Komitea katsoo, että työstä vastaavilla komission yksiköillä ja etenkin yhteisellä tutkimuskeskuksella on oltava käytettävissään riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit myös yhdenmukaisen tiedotus- ja koulutusmateriaalin sekä eri käyttäjäryhmille tarkoitettujen ohjeiden ja käyttöturvallisuustiedotteiden laatimiseksi. Lisäksi niiden on kommunikoitava tuojamaiden ja erityisesti kehitysmaiden kanssa tuonti- ja vienti-ilmoituksiin liittyvien ongelmien yksilöimiseksi ja ratkaisemiseksi.

4.9.1

Komitea tiedostaa vaarallisista kemikaaleista johtuvien työtapaturmien vakavuuden ja ottaen huomioon myös aiheeseen liittyvät kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukset (14) korostaa, että pakkausmerkinnöissä ja teknisissä käyttöturvallisuustiedotteissa on käytettävä tuojamaan kieltä. Tämä palvelee erityisesti maataloudessa ja pk-yrityksissä toimivien väli- ja loppukäyttäjien etua.

4.10

Komitea katsoo, että tullivalvontajärjestelmät sekä tulliviranomaisten ja nimettyjen kansallisten viranomaisten välinen tiivis yhteistyö ovat asetuksen soveltamisen kannalta keskeisiä tekijöitä, jotta ehdotetut mekanismit toimisivat tehokkaalla, asianmukaisella ja avoimella tavalla. Yhdistettyyn nimikkeistöön sisällytettävien ”varoitussignaalien” ja erityisen tulliviranomaisille tarkoitetun EDEXIM-tietokannan version kehittämisen lisäksi on huolehdittava järjestelmällisistä ja yhdenmukaisista yhteisön tason tiedotus- ja koulutustoimista.

4.11

Komitea katsoo, että uudessa asetuksessa on säädettävä sekä soveltamisohjeiden ja tiedotusmateriaalin laatimisesta että yhteisön normeihin perustuvien koulutustoimien käynnistämisestä erityisesti uusia jäsenvaltioita ajatellen.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/44

1.1

ETSK pitää tervetulleena Euroopan komission ehdotusta kasvinsuojeluaineiden (maatalouden ja puutarhanviljelyn tarpeisiin tarkoitettujen, sienitautien, hyönteisten tai rikkakasvien torjunta-aineiden) markkinoille saattamista koskevaksi uudeksi asetukseksi.

1.2

Hyvien ja turvallisten kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen lisäksi ensisijaisen tärkeää on myös kyseisten aineiden kestävä ja turvallinen käyttö. ETSK pitää siis tervetulleena, että Euroopan komissio on yhtä aikaa puheena olevan asetusehdotuksen kanssa ehdottanut myös direktiiviä, jolla on tarkoitus säätää kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä.

1.3

ETSK toteaa, että ehdotuksen johdanto-osassa painotetaan vahvasti kasvinsuojeluaineiden kielteisten, ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten estämistä ja rajoittamista. Komitea pitää oleellisena, että kasvinsuojeluaineiden kielteiset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön vältetään. Komitea muistuttaa kuitenkin, että kestävyysperiaatteiden mukaisessa toimintamallissa on otettava tasapuolisesti huomioon myös taloudelliset näkökohdat. Valtaosa nykyajan kuluttajista on enenevästi kiinnostunut luomutuotteista, mutta samalla etenkin korkealaatuisista tuotteista, joiden on lisäksi oltava saatavissa ympäri vuoden ja kohtuulliseen hintaan. Tässä yhteydessä ehdottomasti tärkeintä on tuotteen turvallisuus kuluttajalle. Tämä asettaa suuria haasteita maataloustuotteiden arvoketjulle. Hyvien ja turvallisten kasvinsuojeluaineiden riittävä saatavuus on näin ollen välttämätöntä.

1.4

ETSK on huolestunut sellaisten hyväksymiskriteereiden käyttöönotosta, jotka perustuvat kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden ominaisuuksiin, sekä kyseisen menettelytavan seurauksista uusien ja entistä parempien tuotteiden kehittämistä ajatellen. Kriteerien tiukka soveltaminen voi johtaa sellaisen aineen hylkäämiseen, jolta jää ainoastaan yksi kriteeri täyttämättä mutta joka tarjoaa parannuksia kaikkien muiden kriteerien suhteen. ETSK kannattaa riskinarviointia, jossa otetaan vahvemmin huomioon sekä todelliset käyttötavat että altistuminen.

1.5

ETSK:n mielestä vyöhykekohtaisen hyväksymisen ja vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä on ensimmäinen askel kohti lupamenettelyiden täydellistä yhdenmukaistamista EU:ssa. ETSK ehdottaa, että mahdollistetaan lupien vastavuoroinen tunnustaminen myös vyöhykerajojen yli, mikäli kyse on (naapuri)maista, joissa on samankaltaiset ilmastolliset ja maataloustuotannolliset olosuhteet.

1.6

ETSK kannattaa korvaavia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden vertailevan arvioinnin periaatetta. Komitea toivoo kuitenkin korvattavien aineiden kohdalla arviointitiheyden harventamista ja normaalin tietosuojan soveltamista, jotta voitaisiin taata teollisuuden valmius investoida tällaisiin aineisiin ja näin välttää maataloustuotannon pullonkauloja.

1.7

ETSK:n mielestä ehdotus ei sisällä riittävästi kannusteita kasvinsuojeluaineiden vähäisiä käyttötarkoituksia koskevien lupien myöntämiselle. ETSK ehdottaa kahta toimenpidettä asian korjaamiseksi: ensinnäkin ehdotetaan järjestelmää, jonka mukaan ensimmäisen luvanhakijan tietoturvaa pidennetään vähäisten käyttötarkoitusten määrän kasvaessa, ja toiseksi Euroopan komissiota pyydetään mahdollistamaan jäsenvaltioiden käyttöön tarkoitettu ajan tasalla pidettävä luettelo, joka sisältää kaikki hyväksytyt (vähäiset) käyttötarkoitukset.

2.1.1

Kasvinsuojeluaineita käytetään kasvien suojelemiseksi ja niiden terveyden edistämiseksi. Niiden ansiosta maanviljelijöillä on mahdollisuus sadon lisäämiseen ja joustavaan viljelyyn. Näin varmistetaan kohtuuhintaisten, turvallisten (elintarvike)tuotteiden tuotanto omalla alueella.

2.1.2

Enemmistö eurooppalaisista kuluttajista asettaa yhä korkeampia vaatimuksia elintarvikkeiden laadulle ja niiden ympärivuotuiselle saatavuudelle, ja samalla elintarvikkeiden turvallisuutta pidetään perusedellytyksenä ja itsestäänselvyytenä. Tämä asettaa maataloustuotantoketjulle suuria haasteita. Jotta tämän suuren kuluttajaryhmän haasteellisiin vaatimuksiin voitaisiin vastata, käytettävissä on oltava riittävän laaja valikoima hyviä ja turvallisia kasvinsuojeluaineita.

2.1.3

Toisaalta kasvinsuojeluaineiden käytöllä voi olla vaikutuksia maatalouden ekosysteemeihin, se voi vaarantaa käyttäjien terveyttä, heikentää elintarvikkeiden laatua ja aiheuttaa vahinkoa myös kuluttajien terveydelle, erityisesti tapauksissa, joissa elintarvikkeisiin jää haitallisia kasvinsuojelujäämiä aineiden epätarkoituksenmukaisen (eli hyvän toimintatavan vastaisen) käytön vuoksi.

2.2.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on korvata nykyinen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annettu direktiivi 91/414/ETY, jolla pyritään ehkäisemään riskit jo niiden lähteellä erittäin kattavalla riskinarviointimenettelyllä, joka tehdään jokaiselle tehoaineelle ja ainetta sisältävälle tuotteelle ennen kuin ne hyväksytään myyntiin ja käyttöön.

2.2.2

Lisäksi ehdotuksella on myös tarkoitus kumota tiettyjä tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen ja käytön kieltämisestä annettu neuvoston direktiivi 79/117/ETY.

2.2.3

Kasvinsuojeluaineita koskevat EU:n sääntelypuitteet käsittävät lisäksi torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005, jossa maataloustuotteissa olevien tehoaineiden jäämille asetetaan enimmäismäärät.

2.2.4

Asetusehdotuksen kanssa esitetään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, joka koskee yhteisön toimintapuitteiden vahvistamista torjunta-aineiden kestävän käytön toteuttamiseksi (KOM(2006) 373 lopullinen). Sen on tarkoitus kattaa käyttö- ja jakeluvaiheet siltä osin kuin niitä ei käsitellä komission ehdotuksessa asetukseksi.

2.3.1

Vuonna 2001 Euroopan parlamentti ja neuvosto pyysivät komission direktiivistä 91/414/ETY tekemän arvioinnin perusteella kyseisen direktiivin tarkistamista. Tavoitteena oli

2.3.2

Kaikkien sidosryhmien perusteellisen (viisivuotisjaksona tapahtuneen) kuulemisen sekä vaikutustenarvioinnin laatimisen jälkeen komissio esitti heinäkuussa 2006 ehdotuksensa direktiivin 91/414/ETY tarkistamiseksi. Komissio päätti korvata direktiivin asetuksella tarkoituksenaan yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja lisätä EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaisuutta.

2.4.1

EU:n tasolla ollaan laatimassa sallittujen tehoaineiden luetteloa. Asiasta vastaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea. Tehoaineiden hyväksymisessä sovelletaan selkeitä kriteereitä, joilla pyritään takaamaan korkea suojelun taso ihmisille, eläimille ja ympäristölle.

2.4.2

Tehoaineen arvioinnissa on löydyttävä vähintään yksi käyttäjän ja kuluttajan kannalta turvallinen käyttötarkoitus, eikä aineella saa olla epätoivottuja vaikutuksia ympäristöön. Vaikuttavien aineiden hyväksyntää koskeville arviointi- ja päätöksentekovaiheille asetetaan selkeät määräajat.

2.4.3

Jäsenvaltioilla säilyy edelleen vastuu kasvinsuojeluaineiden hyväksymisestä kansallisella tasolla, mutta kyseisten aineiden on pohjauduttava hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon.

2.4.4

Hyväksyntäasiakirjojen kansallisessa arvioinnissa jäsenvaltioiden on sovellettava yhdenmukaisia kriteereitä (mikäli sellaisia on käytössä) ja otettava huomioon maakohtaiset erityispiirteet.

2.4.5

Sellaisten aineiden kohdalla, joilla on alhainen tai normaali riskiprofiili, komissio toteuttaa kasvinsuojeluaineiden hyväksymisen pakollisen keskinäisen tunnustamisen avulla hyväksymisvyöhykkeiden järjestelmän. Kyseinen ”vyöhykekohtainen” hyväksyminen tarkoittaa, että jokaisessa kolmesta ehdotetusta ilmastovyöhykkeestä (komissio jakaa EU:n kolmeen vyöhykkeeseen) aina yksi jäsenvaltio arvioi aineen kansallista hyväksymistä, ja tuote on hyväksyttävä ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa kasvinsuojeluaineen valmistaja on esittänyt hakemuksen hyväksymisen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi.

3.1.1

Direktiivin johdanto-osassa on esitetty lyhyesti asetusehdotukseen johtaneet ajatukset. Siinä tulisi mainita selkeästi, että kasvinsuojeluaineiden riittävä saatavuus on ratkaisevan tärkeää, jotta hyvin vaativille eurooppalaisille kuluttajille voidaan taata korkealaatuisten ja turvallisten elintarvikkeiden tarjonta.

3.2.1

Direktiivistä puuttuu mahdollisuus myöntää jossain jäsenvaltiossa väliaikainen kansallisen tason lupa. Tämä voi johtaa siihen, että innovatiivisten ja nykytilanteeseen verrattuna parannettujen aineiden markkinoille saattaminen viivästyy. Komissio yrittää korjata tämän ongelman käyttämällä lyhyempiä määräaikoja, joiden ansiosta uusien aineiden pääsyn sallittujen aineiden luetteloon pitäisi nopeutua.

3.2.2

ETSK ehdottaa, että asetukseen sisällytetään myös mahdollisuus myöntää kansallisella tasolla väliaikainen lupa tilanteissa, joissa ehdotetut määräajat ovat hallinnollisten viivästysten vuoksi ylittyneet ja torjunta-ainejäämien enimmäismääriä koskevassa asetuksessa (EY) 396/2005 asetetut velvoitteet on täytetty.

4.1.1

Ehdotetun asetuksen 4 artikla koskee tehoaineiden hyväksymiskriteereitä, ja siinä viitataan liitteeseen II. Kyseisten kriteerien tiukka soveltaminen johtaa siihen, että jo yksi ainoa ominaisuus voi estää tehoaineen hyväksymisen, koska aineen on aina täytettävä kaikki kriteerit.

4.1.2

Tällaiset kasvinsuojeluaineiden hyväksymiskriteerit, jotka perustuvat ainoastaan niiden tehoaineiden ominaisuuksiin eivätkä ota huomioon aineiden tosiasiallista käyttötapaa ja altistumista, ovat ristiriidassa riskinarviointiin perustuvan päätöksenteon periaatteen kanssa. Seurauksena on, että markkinoilta poistuu vähitellen osa niillä jo olevista tuotteista/käyttötavoista, joille saattaisi hyvinkin olla käyttöä kasvinsuojeluaineiden laajan valikoiman tarpeen huomioon ottaen.

4.1.3

Ehdotuksen 4 artiklalla estetään siis sellaisten innovoivien tuotteiden markkinoille saattaminen, jotka poikkeavat vaatimuksista ainoastaan yhden kriteerin kohdalla mutta jotka tarjoaisivat parannuksen kaikkien muiden kriteerien suhteen. ETSK ei voi pitää kyseistä menettelyä hyväksyttävänä, koska näin jarrutetaan tarpeettomasti uusien, parempien aineiden tarjoamia innovaatioita. Komitea katsoo, että ominaisuuksiin perustuvia hyväksymiskriteereitä tulisi käyttää ainoastaan korvattavien aineiden tunnistamiseen eikä tuotteiden torjumiseen ilman perusteellista arviointia.

4.2.1

ETSK:n mielestä vyöhykekohtaisen hyväksymisen ja vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä on tärkeä askel kohti täydellistä eurooppalaista yhdenmukaistettua järjestelmää kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamiselle.

4.2.2

Ottamalla käyttöön rinnakkain tavanomaisen kansallisen hyväksymismenettelyn kanssa pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen samaan vyöhykkeeseen kuuluvissa jäsenvaltioissa, niissä vältetään päällekkäistä työtä ja aikaistetaan innovatiivisten ja ympäristöystävällisten kasvinsuojeluaineiden saatavuutta.

4.2.3

ETSK ehdottaa, että mahdollistetaan lupien vastavuoroinen tunnustaminen myös vyöhykerajojen yli, mikäli kyse on naapurimaista, joissa on samankaltaiset tuotanto-olosuhteet.

4.2.4

Kasvihuoneessa käyttöön ja sadonkorjuun jälkeiseen käsittelyyn liittyen komissio ehdottaa lähestymistapaa, jonka mukaan pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen koskee kaikkia jäsenvaltioita kaikilla vyöhykkeillä (39 artikla). ETSK katsoo, että kyseisen säännön tulisi koskea myös siementen käsittelyä, joka on integroidun tuholaistorjunnan tärkeä osa.

4.3.1

Kriittisiä (mahdollisesti korvattavia) aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden kohdalla asianomaisen jäsenvaltion on toistettava vertaileva arviointi neljän vuoden sisällä luvan myöntämisestä (48 artikla). Näin pyritään löytämään vaihtoehtoinen aine haitallisemman aineen korvaamiseksi, mikäli kyseistä kasvinsuojeluainetta tarvitaan edelleen kasvien suojelemiseksi resistenssitapauksissa.

4.3.2

ETSK katsoo, että korvattavien aineiden neljä vuotta kestävä arviointi ja seitsemän vuotta kestävä tietosuoja eivät tarjoa teollisuudelle riittävää turvaa, vaan ne johtavat aineiden liian aikaiseen markkinoilta vetämiseen, mikä saattaa vaikuttaa tarvittavien aineiden saatavuuteen kielteisesti resistenssien ja vähäisten käyttötarkoitusten ollessa kyseessä.

4.3.3

ETSK kannattaa korvattavien aineiden kohdalla arviointitiheyden harventamista ja normaalin tietosuojan soveltamista, jotta voitaisiin taata teollisuuden valmius investoida tällaisiin aineisiin ja näin välttää pullonkauloja maataloustuotannossa ja kuluttajalle asti ulottuvassa arvoketjussa.

4.4.1

Ehdotetun asetuksen 49 artiklassa mm. ammattikäyttäjille ja maatalousalan ammatillisille järjestöille tarjotaan mahdollisuus pyytää, että kasvinsuojeluaineen lupaa laajennetaan koskemaan vähäisiä käyttötarkoituksia. Lisäksi artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on pidettävä yllä ajankohtaista luetteloa vähäisistä käyttötarkoituksista.

4.4.2

ETSK pitää artiklaa tervetulleena, mutta toteaa, ettei se kannusta luvanhaltijoita riittävästi pyrkimään itse siihen, että lupaa laajennettaisiin koskemaan vähäisiä käyttötarkoituksia.

4.4.3

ETSK ehdottaa, että luvanhaltijoille myönnetään hyvitys tietosuoja-ajan pidentämisen muodossa, mikäli he pyytävät hyväksymisen jälkeen ensimmäisinä useampia vähäisiä käyttötarkoituksia koskevia laajennuksia.

4.4.4

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio mahdollistaa 49 artiklan 6 kohdan tarkoittamat kansalliset luettelot korvaavan, vähäisiä käyttötarkoituksia koskevan keskitetyn EU-luettelon laatimisen ja toimittaa sen jäsenvaltioille tutkittavaksi.

4.5.1

Asetukseen on sisällytetty mahdollinen velvoite ilmoittaa kasvinsuojeluaineen käytöstä etukäteen naapureille, jotka saattavat altistua kulkeumalle ja jotka ovat pyytäneet saada tiedon (30 artikla).

4.5.2

ETSK katsoo, että vaikka kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskeva avoimuus on hyvin tervetullutta, ehdotettu tiedottamisvelvoite horjuttaa kuitenkin luottamusta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen perustana olevaan lainsäädäntöön. Säädösehdotus koskee nimenomaan turvalliseksi todettujen aineiden käyttöä, ja tiedottamisvelvoite saattaa aiheuttaa päinvastaisen vaikutelman.

4.5.3

ETSK:n mielestä kyseisen artiklan toimeenpano ei edistä käyttäjien ja naapureiden keskinäistä ymmärrystä, vaan saattaa nimenomaan heikentää maaseutuyhteisöjen sosiaalista koheesiota, koska tiedottamisvelvoite voi herättää vaikutelman vaarallisten aineiden käyttämisestä. Näin ollen säännös toimii tavoitteiden vastaisesti.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/47

1.1

Komitea on tyytyväinen ehdotettuun direktiiviin, jonka tapa tarkastella ilmailun nopeasti kasvavien kasvihuonekaasupäästöjen määrän hillitsemistä ja kompensoimista on huolellisesti harkittu ja käytännönläheinen.

1.2

EU:n päästökauppajärjestelmä aiotaan ulottaa myös ilmailualalle. Tämä voi vahvistaa ja tukevoittaa itse järjestelmää parhaana tapana hillitä CO2-päästöjä globaalisti.

1.3

Ehdotus on realistinen. Siinä tunnustetaan, että lentomatkustamisen ja -liikenteen jatkuvaan kehittämiseen kohdistuu voimakkaita poliittisia, taloudellisia ja kuluttajalähtöisiä paineita, mutta pyritään kuitenkin siihen, että yksi ilmailun suurimmista ulkoisista haittavaikutuksista kompensoitaisiin EU:n päästökauppajärjestelmään sisältyvän markkinamekanismin avulla.

1.4

Ehdotus on kuitenkin haavoittuvainen. Sen onnistuminen riippuu päästökauppajärjestelmästä, jota monet sidosryhmät ovat arvostelleet, joka ei ole vielä osoittanut toimivuuttaan ja joka puolestaan on riippuvainen siitä, jaetaanko CO2-päästöoikeudet oikeudenmukaisesti, investoidaanko CO2-päästöjen vähentämiseen luovalla ja innovatiivisella tavalla ja miten jäsenvaltiot toteuttavat kansalliset jakosuunnitelmat.

1.5

ETSK kannattaa kaikkien Euroopasta lähtevien ja sinne saapuvien lentojen sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen, mutta katsoo, että järjestelmää tulisi soveltaa jo vuodesta 2011 lähtien eurooppalaisiin liikenteenharjoittajiin.

1.6

Komitea panee merkille, että direktiivin mukaan järjestelmässä voitaisiin hyödyntää ”ulkopuolisia”, Kioton pöytäkirjan mukaisista yhteistoteutuksen (JI) tai puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeista saatuja joustavia päästöyksiköitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja sertifioitujen uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta edistävien järjestelmien tukeminen kehitysmaissa on myönteinen asia, kunhan huolehditaan edelleen tiukasta valvonnasta.

1.7

Komitea tunnustaa kysymyksen monitahoisuuden, mutta pitää ehdotusta silti hiukan vaikeaselkoisena. Siinä ei komitean mielestä tuoda selvästi esille ehdotuksen vahvoja puolia. Ehdotuksessa vedotaan eri tavoin ja eri tasoilla koko EU:hun, yksittäisiin jäsenvaltioihin, eri elinkeinoaloihin ja suureen yleisöön. Korostamisen arvoista olisi erityisesti se, että direktiivi voi osaltaan edistää ja vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmää. Lisäksi komitea huomauttaa, että aktiivista tukea ja täydentäviä toimia tarvitaan myös komission muilta yksiköiltä erityisesti liikenteen, energian ja tutkimuksen aloilla.

1.8

ETSK suosittelee näin ollen seuraavia toimia:

1.8.1

Kun ilmailuala sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään, tulee hyödyntää tilaisuutta tarkistaa järjestelmää sekä korjata sen virheitä ja heikkouksia. Siten voidaan varmistaa, että hiilidioksidipäästöjen kaupalle voi syntyä aidot ja tehokkaat markkinat, mikä on ratkaiseva tekijä, jotta EU voi lunastaa lupauksensa vähentää CO2-päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

1.8.2

Ehdotettua päästöjen enimmäismäärää tulee supistaa, jotta ilmailualalta vaadittaisiin samanlaista mukautumista kuin muilta, EU:n päästökauppajärjestelmään jo osallistuvilta elinkeinoaloilta.

1.8.3

Ehdotuksen mukaan päästöoikeudet voidaan jakaa liikenteenharjoittajille vapaasti. Tämä mahdollisuus tulee poistaa tai sitä tulee rajoittaa huomattavasti, ja kaikki päästöoikeudet tai enin osa niistä tulee huutokaupata.

1.8.4

Päästöyksiköiden hankkimiselle JI- tai CDM-mekanismien avulla tulee asettaa yhteinen enimmäismäärä, jotta varmistetaan, että huomattava osa päästövähennyksistä toteutetaan EU:n alueella.

1.8.5

Direktiivin vaikutusten esitteleminen suurelle yleisölle tulee suunnitella etukäteen. Siten voidaan lisätä tietoisuutta ilmailun vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Samalla tulisi myös kannustaa käsittelemään yhä avoimemmin järjestelmän taloudellisia vaikutuksia asiakkaille ja liikenteenharjoittajille sekä minimoimaan ansiottomien windfall-voittojen riski.

1.8.6

Jäsenvaltioita olisi pyydettävä näyttämään hyvää esimerkkiä ja kompensoimaan vapaaehtoisesti päästöjä, jotka aiheutuvat valtion- tai hallituksen päämiehiä tai ministereitä kuljettavista lennoista. Niihin sovelletaan tällä hetkellä hallinnollisista syistä poikkeussääntöjä (kyse on lähinnä asevoimien harjoittamasta lentoliikenteestä).

1.8.7

Runsaasti huomiota tulisi kiinnittää myös täydentävään työhön, joka koskee EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia toimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tähän sisältyvät erityisesti oikeudellisten esteiden poistaminen lentopolttoaineita koskevilta verotus- ja sääntelytoimilta, typenoksidipäästöjen rajoittaminen, lennonjohtomenetelmien kehittäminen sekä moottorien ja lentokoneiden rungon energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävä tutkimus.

2.1

Ilmailu on ollut ja on erottamaton ja merkittävä osa laajentuvaa maailmantaloutta. Se on ollut monessa suhteessa menestyksekästä. Lentoliikenne on kasvanut vuodesta 1960 lähtien vuosittain keskimäärin 9 prosenttia eli 2,4 kertaa nopeammin kuin maailman yhteenlaskettu bruttokansantuote. Kasvu jatkuu, ja nykyisellä tahdilla lentoliikenne kaksinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä.

2.2

Menestys on tuonut väistämättä mukanaan myös ongelmia, joihin kuuluvat esim. lentokenttien laajentuminen ja paikalliset vaikutukset. Ilmastonmuutosta tarkasteltaessa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden päästöjen osuuteen maailmanlaajuisessa ilmaston lämpenemisessä. Ilmailuala, joka on palvelusektori, tuottaa noin 0,6 prosenttia EU:n taloudellisesta lisäarvosta mutta aiheuttaa 3,4 prosenttia sen kasvihuonekaasupäästöistä. EU:n lentoliikenteen päästöt ovat kasvaneet vuoden 1990 jälkeen 87 prosenttia, kun taas kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt EU:ssa kaikki lähteet yhteen laskettuina vähenivät samalla ajanjaksolla 3 prosenttia.

2.3

Kansainvälisiltä lennoilta ei perinteisesti ole peritty polttoaineveroa, eivätkä ne kuulu Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan. Kun otetaan huomioon ilma-alusten pitkä käyttöikä sekä mahdollisuudet tehostaa tekniikkaa ja alusten käyttöä, lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöt kasvavat vastaisuudessakin alan kasvun johdosta ja vievät pohjaa muiden, päästöjään vähentävien, alojen toimilta. Vaikka ilmailun turvallisuusnäkökohtia koskeva sääntely, koordinointi ja sääntöjen täytäntöönpano ovat kaiken kaikkiaan edistyneet huomattavasti, alalla on ollut vaikeuksia päästä kansainväliseen sopimukseen ympäristöasioista, jotka voivat vaikuttaa myös kaupallisiin etuihin.

2.4

Komissio on jo jonkin aikaa etsinyt sopivaa tapaa edistää tai saada aikaan ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä. Se julkaisi vuonna 2005 tiedonannon aiheesta ”Ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentäminen” (1). ETSK toteaa tästä tiedonannosta huhtikuussa 2006 antamassaan lausunnossa (2), että lentoliikenteen ilmastonmuutosvaikutusten hallitseminen edellyttää poliittisia lisätoimenpiteitä, ja suosittaa muun muassa lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään. Ympäristöministerien neuvosto, Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti olivat samalla kannalla. Komissio esittääkin tämän lausunnon aiheena olevassa direktiiviehdotuksessa ilmailun sisällyttämistä yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

3.1

Ehdotetun direktiivin johdannossa huomautetaan, että ilmailun kasvavat päästöt saattavat mitätöidä vuoteen 2012 mennessä yli neljänneksen ympäristötoimista, joita EU toteuttaa Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansainvälisen toimenpidesopimuksen aikaansaaminen näyttää hankalalta. Ehdotetun direktiivin avulla on tarkoitus tarjota globaali toimintamalli, ja se onkin ainoa tällaisen mahdollisuuden tarjoava aloite.

3.2

Käsillä olevalla ehdotuksella on tarkoitus muuttaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupasta annettua direktiiviä 2003/87/EY siten, että ilmailu sisällytetään päästökauppajärjestelmään. Ehdotukseen liittyvässä vaikutusarviossa todetaan, että toimenpiteillä olisi ”vain pieni vaikutus ennustettuun kysynnän kasvuun” ja siten päästömääriin (3), vaikka päästökauppa onkin tehokkain tapa vähentää ilmailun ilmastovaikutuksia. On siis ymmärrettävä, että ehdotuksen tavoitteena ei ole lentoliikenteen kasvun rajoittaminen rajoittamisen vuoksi vaan sen varmistaminen, että lentoliikenteen ympäristöhaittoja kompensoidaan enimmäkseen muilla talouden aloilla toteutettavilla toimilla.

3.3

EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän (4) piiriin kuuluu noin 12 000 paljon energiaa kuluttavaa teollisuuslaitosta, jotka aiheuttavat 50 prosenttia EU:n kaikista CO2-päästöistä. Ehdotetun direktiivin mukaan lentoyhtiöille myönnettäisiin kauppakelpoisia päästöoikeuksia, jotka oikeuttavat tuottamaan vuosittain tietyn määrän hiilidioksidipäästöjä. Ilmailun päästöjen enimmäismäärä määritetään vuosien 2004, 2005 ja 2006 keskimääräisten vuotuisten päästöjen mukaan. Liikenteenharjoittajat voivat myydä ylimääräiset päästöoikeudet tai ostaa niitä lisää eurooppalaisilta päästöoikeusmarkkinoilta. Lisäoikeudet voivat olla peräisin esim. teollisuuslaitoksilta, jotka ovat vähentäneet päästöjään, tai EU:n ulkopuolisissa maissa Kioton mekanismien avulla toteutettavista puhdasta energiantuotantoa edistävistä hankkeista.

3.4

Ehdotettu direktiivi kattaisi EU:n sisäisten lentojen päästöt vuodesta 2011 alkaen ja kaikkien EU:n lentoasemille saapuvien tai niiltä lähtevien lentojen päästöt vuodesta 2012 alkaen. Järjestelmän piiriin kuuluisivat sekä EU:n alueelle että sen ulkopuolelle sijoittautuneet liikenteenharjoittajat. Arvioiden mukaan Euroopan sisäisten meno-paluulippujen hinta saattaisi nousta direktiivin johdosta 1,8-9 euroa vuoteen 2020 mennessä. Kaukolentojen hinta saattaisi nousta tätä enemmän; esim. meno-paluulippu New Yorkiin kallistuisi mahdollisesti 8-40 euroa. Koska ilmailuala on hinnoittelultaan joustava, ei tällaisen järjestelmän ja maksun arvioida juurikaan vaikuttavan alan kasvuun.

3.5

Tässä yhteydessä on syytä huomata komission tunnustavan, että ilmailualan sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään on vain yksi mahdollisista toimista, joita kansainvälisellä tasolla tulee toteuttaa lentoliikenteen päästöjen kasvavien ilmastovaikutusten johdosta. Komissio ilmoittaa aikovansa esittää typenoksidipäästöjä koskevan ehdotuksen, kun vaikutusarvio valmistuu vuonna 2008. Myös kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO aikoo esittää uusia ehdotuksia syyskuussa 2007 pidettävässä kokouksessaan. On kuitenkin saatu viitteitä yhä kovenevista paineista heikentää ja vesittää EU:n aloitetta.

4.1

ETSK pitää tervetulleena, että sisällyttämällä ilmailu EU:n päästökauppajärjestelmään otetaan kansainvälisellä tasolla ensimmäinen askel siihen suuntaan, että ilmailuala joutuu korvaamaan osan ympäristökustannuksista, jotka se on ulkoistanut alkuajoistaan lähtien. Komitea kannattaa myös EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien sisällyttämistä järjestelmään. Lisäksi ehdotetussa järjestelmässä vaaditaan polttoaineen kulutukseltaan tehottomammilta ilma-aluksilta muita enemmän päästöoikeuksia, mikä kannustaa jossain määrin tehostamaan tekniikkaa ja alusten käyttöä. Koska halpalentoyhtiöillä täyttöaste on keskimäärin 10 prosenttia korkeampi kuin nk. perinteisillä lentoyhtiöillä, ehdotettu direktiivi ei siis vaikuta halpalentoyhtiöihin aivan niin voimakkaasti kuin muihin yhtiöihin. Lisäksi se kannustaa kaikkia lentoyhtiöitä myymään vapaat paikat alennettuun hintaan.

4.2

Komitea toteaa, että tehostamalla lentoreittejä, käyttämällä vaihtoehtoisia polttoaineita sekä parantamalla ilma-alusten suunnittelua ja täyttöastetta voidaan jonkin verran hillitä kasvihuonekaasupäästöjen kasvua. Useimpia näistä toimenpiteistä on kuitenkin hyödynnetty ilmailussa aktiivisesti jo vuodesta 1990 alkaen, mutta päästöt ovat samaan aikaan kasvaneet yli 85 prosenttia. Kasvu jatkuu yhä, sillä matkustaja- ja rahtimäärät lisääntyvät huomattavasti.

4.3

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on kaventaa ilmailun kasvavaa osuutta ilmastonmuutoksessa sisällyttämällä se EU:n päästökauppajärjestelmään. EU:n järjestelmä on ainoa laaja-alainen kansainvälinen markkinakeinoja hyödyntävä mekanismi, jonka avulla säännellään ja kompensoidaan CO2-päästöjä. Vuonna 2007 päättyvässä kokeiluvaiheessa on kuitenkin esiintynyt huomattavia alkuvaikeuksia. Ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että jäsenvaltiot ovat myöntäneet liikaa päästöoikeuksia. Jotta EU:n päästökauppajärjestelmä saavuttaisi tavoitteensa CO2-päästöjen vähentämiseen tähtäävänä markkinavälineenä, komission tulee tinkimättömästi — kaikkien jäsenvaltioiden tuella — määritellä ja panna toimeen hiilidioksidin päästökiintiöt ja varmistaa niiden noudattaminen.

4.4

Ilmailun sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään voisi olla käytännössä paljon hyötyä itse järjestelmälle. Ilmailuala ei ole niin herkkä hinnanvaihteluille kuin useimmat teollisuusprosessit ja energiantuotantoalat, jotka aiheuttavat tätä nykyä valtaosan CO2-päästöistä. Kun ilmailun osuus hiilidioksidipäästöistä (väistämättä) kasvaa, saadaan päästökauppajärjestelmään merkittävästi uusia varoja, minkä johdosta voidaan investoida uusiin hiilidioksidipäästöjen vähennyksiin muilla aloilla. Vaikka ilmailualan mahdollisuudet saada aikaan säästöjä ovat heikohkot, se voi kanavoida varoja säästöjen toteuttamiseen muilla aloilla.

4.5

Komissio esimerkiksi arvioi, että direktiivin ansiosta kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät nettomääräisesti 183 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuoteen 2020 mennessä verrattuna siihen, että mikään ei muuttuisi. Arviot hiilidioksidipäästöjen hinnasta kyseisellä ajanjaksolla ovat epätarkkoja ja riippuvat myöntämismekanismin vakaudesta, mutta jos ilmailualan arvioidaan ostavan kyseisenä aikana 100 miljoonan tonnin päästöoikeudet 30 euron keskihintaan, saataisiin CO2-päästöjen vähentämiseen periaatteessa 3 miljardin euron lisävarat.

4.6

ETSK on aloittanut vuonna 2007 laajat toimet kansalaisyhteiskunnan kannustamiseksi toimintaan ja parhaiden käytänteiden soveltamiseen ilmastonmuutosasioissa. Keskeisellä sijalla on kasvihuonekaasupäästöjen lisäyksen minimointi. Komitea tunnustaa, että käsillä oleva ehdotus on käytännössä paras tapa saada ilmailu mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentämisstrategiaan, mutta huomauttaa kuitenkin, ettei ehdotettu direktiivi sisällä mitään, mikä rajoittaisi juuri millään tavoin lentoliikenteen yhä kasvavia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä johtaa valtavaan ”imago-ongelmaan”. Ilmailuala on jo nyt nopeimmin kasvava kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja Euroopassa, ja ehdotetulla direktiivillä annetaan myöten alan kasvuvaatimuksille asettamatta päästöille rajoituksia. Suurelle yleisölle tulee tehdä selväksi, että direktiivin avulla voidaan hankkia huomattavia resursseja kompensoivien CO2-vähennysten aikaansaamiseksi.

5.1

Direktiivi on ilmaisultaan epätarkka siltä osin kuin on kyse tavoitteeksi asetettujen huomattavien päästöleikkausten saavuttamisesta. Koska lentoyhtiöt voivat ostaa päästöoikeuksia markkinahintaan kattaakseen enimmäismäärän ylittävät päästönsä, jää direktiivin vähentävä vaikutus ilmailun kasvihuonekaasupäästöihin häviävän pieneksi. Direktiivin arvioidaan vähentävän päästöjä mahdollisesti 3 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä on vähemmän kuin ilmailun kasvihuonekaasupäästöt kasvavat yhdessä vuodessa. Komission omista laskelmista ilmenee, että lipunhintojen marginaalinen korotus vaikuttaa vain vähän lentomatkojen kysyntään.

5.2

Sallimalla sen, että valtaosa lentoyhtiöille aluksi jaettavista päästöoikeuksista on maksuttomia ja että täydentäviä päästöoikeuksia ostetaan EU:n yleisestä päästökauppajärjestelmästä (avoin järjestelmä vs. vain lentoliikenteelle tai mahdollisesti koko liikennealalle tarkoitettu suljettu järjestelmä), komissio hyväksyy vallitsevan tilanteen eikä tee juuri mitään hillitäkseen kasvihuonekaasuja tuottavan ilmailun jatkuvaa ja nopeaa kasvua. Ongelman ydin on siinä, ettei tällainen rajoittaminen ole nykyisin poliittisesti ja taloudellisesti hyväksyttävää. Saadakseen aikaan edistystä komissio arvioi, että ilmailun sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään paitsi edistäisi joitakin alan sisäisiä, hiilidioksidipäästöjä vähentäviä tehostamistoimia myös elvyttäisi aidosti markkinoita ja tuottaisi rahoitusta uudelle tutkimukselle ja uusille sovelluksille hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi muilla aloilla. Keinona on ilmailun lisääntyvien CO2-päästöjen kompensointi muiden alojen päästövähennyksillä.

5.3

Komissio huomauttaa, että sovellettaessa nk. suljettua järjestelmää eli pelkän ilmailualan kattavaa päästöoikeuksien kauppaa päästöoikeuden hinta olisi 114-325 euroa tonnilta oletetun 30 euron sijasta. Suljettu järjestelmä nostaisi lyhyiden lentojen lipunhintoja 8-30 euroa. Tätä saatetaan pitää realistisempana toimintamallina, jonka avulla voidaan sekä vaikuttaa kysyntään että edistää polttoainetehokkuutta ja päästöjen minimointiin tähtäävää tutkimusta, mutta sille ei todennäköisesti saada tukea EU-tasolla, sillä liikennettä koskevat prioriteetit todistetusti vaihtelevat. Suljettu tai pelkkää liikennealaa koskeva järjestelmä tekisi kattavaan sopimukseen pääsyn vielä epätodennäköisemmäksi.

5.4

Komissio panee ehdottamassaan direktiivissä merkille perusteelliseen tutkimukseen pohjautuvan analyysin, jonka mukaan ilma-alusten päästöt ovat ilmaston kannalta kahdesta neljään kertaa haitallisempia kuin muun elinkeinotoiminnan päästöt (5). (Tämä johtuu pitkälti siitä, että enin osa päästöistä vapautuu yläilmakehään, sekä muiden kuin CO2-päästöjen — kuten tiivistymisvanojen ja typen oksidien — vaikutuksista.) Komissio on kuitenkin päättänyt olla ottamatta tätä seikkaa huomioon. Typenoksidipäästöjen vähentämiseksi tai kompensoimiseksi tarvitaan lisätoimia.

5.5

Lentoyhtiöt hyötyvät jo nykyisin lentopolttoaineen verovapaudesta, ja ensimmäisten hiilidioksidia koskevien päästöoikeuksien jakaminen maksutta parantaa entisestään julkiseen tukeen perustuvaa lentoliikenteen etulyöntiasemaa muihin liikennemuotoihin nähden. Vaarana on, että liikenteenharjoittajat hyödyntävät EU:n päästökauppajärjestelmän käyttöönottoa korottaakseen hintoja kautta linjan. Komissio voisi hillitä perusteetonta voitontavoittelua esittelemällä järjestelmän todelliset alaan kohdistuvat taloudelliset vaikutukset selkeästi suurelle yleisölle.

5.6

Ehdotetussa direktiivissä säädettäviä poikkeuksia tulisi pohtia perusteellisemmin. Esimerkiksi valtion- tai hallituksen päämiehiä tai ministereitä kuljettavien lentojen sulkeminen pois direktiivin soveltamisalasta on erityisen epäasianmukaista, sillä heidän tulisi näyttää muille hyvää esimerkkiä. Vaikka tämän vapautuksen myöntämiseen on hallinnollisia syitä (kyse on lähinnä asevoimien harjoittamasta lentoliikenteestä), jäsenvaltioita olisi pyydettävä kompensoimaan vapaaehtoisesti lennoista aiheutuvat päästöt. Eräät jäsenvaltiot ovatkin jo päättäneet tehdä näin.

5.7

Koska komissio esittää lisäoikeuksien ostoon avointa järjestelmää, ei vaikuta perustellulta, että järjestelmän vertailuajankohta on niin kaukana EU:n tämänhetkisistä, Kioton pöytäkirjan ensimmäiseen vaiheeseen liittyvistä sitoumuksista (8 prosentin päästövähennykset vuosina 2008-2012 vuoden 1990 tasosta) ja tulevista sitoumuksista (mm. 30 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta). Kun viitekohdaksi asetetaan vuosi 2005, ilmailualalle sallitaan jo ”lähtöviivalla” noin 100 prosenttia Kioton tavoitetta suuremmat päästöt. Luonnollisesti, kun otetaan huomioon, että ilmailu on ensimmäinen EU:n päästökauppajärjestelmään sisällytettävä liikennesektori, oikeudet on kohtuuden nimessä jaettava ensi vaiheessa noudattaen EU:n päästöoikeuskauppajärjestelmän säännöstössä käyttöön otettuja periaatteita.

5.8

Ehdotetun direktiivin avulla ei todennäköisesti pystytä huomattavasti hidastamaan ilmailun kokonaispäästöjen kasvua. Direktiivin ansiosta voidaan kuitenkin vakiinnuttaa hiilidioksidin nettopäästöt EU:n päästökauppajärjestelmän avulla ja tuottaa siten resursseja lisävähennysten toteuttamiseksi. Tämä oikeuttaa suurelta osin direktiivin täytäntöönpanon kustannukset ja siihen liittyvän byrokratian. Ehdotettu direktiivi tarjoaa ilmailualalle enemmän kuin pelkän ekologisen ”viikunanlehden”, sillä sen avulla voidaan epäilemättä lisätä suuren yleisön tietoisuutta, tarjota huomattavia uusia resursseja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja auttaa ilmailualaa sisäistämään ne ulkoiset ympäristökustannukset, joihin sen ei tähän mennessä ole tarvinnut kiinnittää huomiota.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/53

1.1

ETSK katsoo, että toteuttamalla uudistuksen tavoitteet kokonaisuudessaan voidaan varmistaa yhtenäinen politiikka kyseisen Euroopan unionissa tärkeän maatalous-, teollisuus- ja elintarvikealan sektorin kehittämiseksi.

1.2

ETSK on tyytyväinen tuottajaorganisaatioiden keskeisen aseman vahvistamiseen hedelmä- ja vihannesalan yhteisessä markkinajärjestelyssä.

1.3

ETSK on sitä mieltä, että EU:n hedelmä- ja vihannesalan kilpailukyvyn varmistamisen kannalta asianmukaisen yhtenäisen politiikan keskeinen tekijä on rahoitus. Komitea kehottaakin komissiota pohtimaan huolellisemmin ehdotettujen — sinänsä myönteisten ja kannatettavien — uudistusten rahoitusvaikutuksia.

1.4

ETSK katsoo, että uusien ja tärkeiden toimenpiteiden käyttöönotto toimintaohjelmissa itse asiassa vähentää investointeihin ja työllisyyteen käytettävissä olevia varoja.

1.5

ETSK kannattaa komission strategiaa luoda ensimmäisestä pilarista vuoteen 2013 mennessä yhtenäinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Tätä varten komitea kehottaa komissiota toteuttamaan myös hedelmä- ja vihannesalalla asianmukaisen siirtymäkauden, jotta kaikki alan toimijat voivat ryhtyä noudattamaan uutta järjestelmää ja jotta samalla varmistetaan eurooppalaisille kuluttajille määrällisesti ja laadullisesti asianmukainen tarjonta.

1.6

ETSK on tyytyväinen komission politiikkaan, jonka avulla ympäristöä pyritään suojelemaan aktiivisesti. Komitea suosittelee tässä yhteydessä joustavia toimia, joiden avulla palkitaan eri toimijoiden käytänteitä ja lähestymistapoja. Kun ajatellaan hedelmien ja vihannesten kulutuksen edistämistä erityisissä kuluttajaryhmissä, komitea suosittelee nykyistä selkeämpää strategiaa horisontaalisessa menekinedistämispolitiikassa.

1.7

Kuluttajien suojelemiseksi ETSK suosittelee etenkin terveysturvaan ja tuotteiden alkuperään liittyvien kaupan pitämisen vaatimusten säilyttämistä.

2.1

Komission tavoitteena on

2.2

Uudistuksen rakenne perustuu kolmeen keskeiseen tekijään, jotka ovat

2.2.1

Komissio toteaa, että edellä mainittuja tavoitteita määriteltäessä on otettu huomioon tarve täyttää Maailman kauppajärjestön (WTO) vaatimukset sekä yhdenmukaisuus uudistetun YMP:n ja voimassa olevien rahoitusnäkymien kanssa.

2.2.2

Komissio toteaa, että 27 jäsenvaltion EU:ssa hedelmien ja vihannesten tuotannon osuus on 3,1 prosenttia yhteisön talousarviosta ja 17 prosenttia EU:n koko maataloustuotannosta.

2.2.3

Tuoreille hedelmille ja vihanneksille myönnettävä tuki on uudistusehdotuksessa edelleen 4,1 prosenttia tuottajaorganisaatioiden kaupan pitämän tuotannon arvosta, kun taas jalosteita koskevat kansalliset enimmäismäärät siirretään tilatukijärjestelmään aiempien maakohtaisten viitearvojen mukaisesti ja uusien jäsenvaltioiden osalta liittymissopimuksissa määriteltyjen viitearvojen mukaisesti.

2.2.4

Alueilla, joilla tuottajien järjestäytymisaste on alhainen, voidaan myöntää täydentävää kansallista tukea.

2.2.5

Yhteisrahoituksen osuus toimintaohjelmissa on edelleen 50 prosenttia lukuun ottamatta muutamia erityistapauksia, joissa yhteisrahoituksen osuus on 60 prosenttia (kansainväliset toimet, toimialakohtaiset toimet, luonnonmukainen tuotanto, uusien jäsenvaltioiden tuottajat, tuottajaorganisaatioiden sulautuminen, syrjäisimmät alueet sekä alueet, joiden tuotannosta tuottajaorganisaatiot kattavat alle 20 prosenttia).

2.2.6

Komissio voi korvata sataprosenttisesti markkinoiltapoistot viiden prosentin osalta tuotannon määrästä, kun markkinoilta poistetut tuotteet jaetaan hyväntekeväisyysjärjestöille ja -säätiöille, rangaistuslaitoksille, oppilaitoksille, lasten lomaleireille sekä sairaaloille ja vanhainkodeille.

2.2.7

Ehdotuksessa säädetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklan korvaamisesta ja samalla hedelmien ja vihannesten viljelyalojen kelpoisuudesta tilatukeen.

2.2.8

Jäsenvaltiot vahvistavat tilatukijärjestelmään liittyvät viitemäärät ja tukikelpoiset pinta-alat kunkin hedelmä- ja vihannesalan tuotteen markkinoiden mukaisen viitekauden sekä asianmukaisten puolueettomien ja syrjimättömien kriteerien perusteella.

2.2.9

Komission ehdotuksen mukaan kunkin toimintaohjelman kokonaismenoista vähintään 20 prosenttia on kohdennettava maatalousalan ympäristötoimiin.

2.2.10

Ehdotus ei vaikuta ulkomaankauppaa koskeviin voimassa oleviin sääntöihin. Siinä esitetään kuitenkin vientitukien poistamista.

2.2.11

Osa tarkasteltavassa ehdotuksessa esitetystä hedelmä- ja vihannesalan sääntelystä sisältyy myös maatalouden yhtenäistä markkinajärjestelyä koskevaan asetusehdotukseen (jota käsitellään parhaillaan neuvostossa).

2.2.12

Komissio esittää uudistusehdotuksessaan, että myöhemmin tarkistettaisiin myös niitä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotka koskevat etenkin tuotteen laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä. Komission ehdotuksessa vahvistetaan tuottajaorganisaatioiden keskeinen asema tuoreiden hedelmä- ja vihannestuotteiden alalla, sillä ehdotuksessa

2.2.13

Ehdotuksessa tunnustetaan toimialakohtaiset järjestöt ja säädetään tuottajaorganisaation jäseniin sovellettavien sääntöjen ulottamisesta järjestäytymättömiin tuottajiin, jos tuottajaorganisaatio kattaa vähintään 60 prosenttia asianomaisen talousalueen tarjonnasta.

2.2.14

Komissio esittää, että jäsenvaltiot määrittelevät kansallisen strategian, jotta tuottajaorganisaatiot voivat arvioida toimintaohjelmia.

2.2.15

Komissio ehdottaa toimintaohjelmiin sisältyviä pakollisia menekinedistämistoimia, jotka kohdennettaisiin alle 18-vuotiaisiin nuoriin.

3.1

ETSK katsoo, että toteuttamalla uudistuksen tavoitteet kokonaisuudessaan voidaan varmistaa yhtenäinen politiikka kyseisen Euroopan unionissa tärkeän maatalous-, teollisuus- ja elintarvikealan sektorin kehittämiseksi. Komissio itse painottaa seuraavaa esittäessään uudistuksen syyt: ”Unionin 25 jäsenvaltiossa on 9,7 miljoonaa maatilaa. Hedelmiä ja vihanneksia tuotetaan 1,4 miljoonalla tilalla. Hedelmä- ja vihannesala käyttää 3 % viljellystä pinta-alasta, ja sen osuus EU:n maataloustuotannon arvosta on 17 %. Hedelmä- ja vihannesalalle luovat paineita erittäin keskittyneet vähittäiskauppaketjut ja kolmansien maiden tuotteiden aiheuttama kilpailu. Hedelmä- ja vihannesalan osuus yhteisen maatalouspolitiikan budjetista on noin 3,1 %.” (1) ETSK korostaa puolestaan sitä, että suhteessa käytettyyn pinta-alaan hedelmä- ja vihannessektori on maatalouden tuotantoaloista suurin työllistäjä. Hedelmä- ja vihannesala nivoutuu myös kansainväliseen kilpailuun (WTO-neuvottelut, EU:n ja Välimeren alueen vapaakauppa-alue vuonna 2010), joka vaikuttaa yhä enemmän Euroopan hedelmä- ja vihannesalan tuotannon kehittymiseen.

3.2

Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin arvioi erityiskertomuksessaan N:o 8/2006 aiheesta ”Kasvava menestys? Hedelmien ja vihannesten tuottajien toimintaohjelmille myönnetyn EU:n tuen vaikuttavuus” kriittisesti tuottajaorganisaatioiden toimintaa ja toteaa, että niitä ”on kyetty auttamaan merkittävästi alkutilanteeseen verrattuna”. Kertomuksen mukaan ”olisi tehostettava tuen vaikuttavuuden seurantaa” ja ”politiikka olisi kohdennettava paremmin” tuottajaorganisaatioiden vahvistamiseksi.

3.3

ETSK panee merkille, että asetettujen tavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi myönnetyn rahoituksen — johdonmukaisen politiikan avaintekijän — välillä on kuilu, mikä vahvistaa YMP:n epätasapainon Välimeren alueen tuotantoon nähden.

ETSK toteaa, että komissio on ehdotuksissaan ottanut huomioon budjettirajoitukset, eikä budjettia ole ylitetty. Komitea panee myös merkille, että lakkauttamalla markkinoiltapoiston ja vientituet komissio pyrkii lisäämään uusien toimintaohjelmien käytettävissä olevia mahdollisia resursseja. Ne ovat kuitenkin vaarassa jäädä hyödyntämättä eivätkä tehokkaammat tuottajaorganisaatiot voi niitä investoida.

3.4

ETSK toteaa myös, että ehdotuksessa yhtäältä lisätään toimintaohjelmiin uusia, poliittisesti ja taloudellisesti hyvin merkittäviä toimia (markkinakriisien hallinta, ympäristöpolitiikka ja kulutuksen edistäminen) ja toisaalta lisätään eräiden strategisina pidettyjen toimenpiteiden yhteisrahoituksen osuutta toimintaohjelmissa (60 prosenttiin asti).

Kyseisellä innovatiivisella politiikalla yhdistettynä toimintaohjelmille myönnettyyn yhteisön tukeen, joka on edelleen enintään 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pitämän tuotannon arvosta, itse asiassa vähennetään investointeihin käytettävissä olevia resursseja.

3.5

ETSK katsoo lisäksi, että jalosteiden tuen irrottaminen kokonaan tuotannosta johtaisi hyvin todennäköisesti kaupan pidetyn tuotannon arvon laskuun ja näin ollen käytettävissä olevien kokonaisvarojen vähenemiseen nykytilanteeseen verrattuna.

3.6

Edellä mainituista syistä ETSK katsoo, että ehdotusta olisi korjattava ainakin kolmella toimenpiteellä ja noudatettava samalla ”todellista” talousarvion muuttumattomuuden periaatetta:

3.7

ETSK ottaa lisäksi huomioon komission ehdotuksen luovuttaa kriisinhallinta tuottajaorganisaatioille. Komitea kehottaa komissiota laatimaan avoimet kriteerit kriisinhallintaa varten sekä huolehtimaan siitä, että kaikki tuottajat voivat käyttää tähän tarkoitukseen osoitettuja välineitä, jotta mahdollinen kriisitilanteissa annettava tuki olisi tehokasta ja mahdollistaisi markkinoiden todellisen elpymisen.

3.8

ETSK on tietoinen, että komissio on useaan otteeseen todennut pyrkivänsä pitkän aikavälin strategiallaan siihen, että kaikki yhteiset markkinajärjestelyt kuuluisivat vuoteen 2013 mennessä tilatukijärjestelmän piiriin. ETSK katsoo, että tähän mennessä hyväksyttyjen uudistusten tapaan nytkin voitaisiin harkita asianmukaista siirtymäkautta, jotta otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion ominaispiirteet ja tuotteet. ETSK on tietoinen hätäisten toimien haittavaikutuksista työllisyyteen ja jalostusalaan. Jalostusalalla on toteutettava laaja-alainen rakenneuudistusstrategia, johon saattaa sisältyä myös tuotantolaitosten sulkemisia. Uudistusehdotuksessa ei esitetä tätä varten erityisiä liitännäistoimia.

3.9

ETSK panee merkille, että koska WTO:n vaatimukset on täytettävä, komissio pitää tarpeellisena asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklan korvaamista. Tämä lisäisi hedelmien ja vihannesten ”vanhojen” viljelijöiden ja mahdollisten uusien tuottajien välistä kilpailua alalla. Alan tulokehityksen keinotekoisen vääristymisen välttämiseksi ETSK pitää välttämättömänä, että jäsenvaltioille annetaan siirtymäkaudeksi mahdollisuus säilyttää 51 artikla voimassa valikoivasti tiettyjen arkojen tuotteiden osalta tai säätää uusista oikeuksista niitä hedelmien ja vihannesten tuottajia varten, jotka eivät ole aiemmin tuottaneet kyseisiä tuotteita.

3.10

ETSK panee merkille, että komissio ehdottaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävän kaupan yhteydessä vientitukien poistamista alalta, ja toteaa, että asia liittyy Euroopan unionin yleiseen politiikkaan, joka ei ole yhtenäinen eikä täysin johdonmukainen maatalouden eri aloilla. Kun otetaan huomioon, että EU on maailman suurin hedelmien ja vihannesten tuoja, että yli 70 prosenttia tuonnista tulee maista, jotka hyötyvät etuuskohtelukauppaa koskevista sopimuksista, ja että alalla on niin sanottuja arkoja tuotteita, ETSK kehottaa komissiota välttämään kaikenlaisia kaupan alan myönnytyksiä, jotka vahingoittaisivat yhteisön etuuskohtelun periaatetta, ja suosittelee komissiolle, että tariffikiintiöitä sovelletaan tiukasti ja että erityinen suojalauseke säilytetään edelleen.

3.11

ETSK kannattaa yksinkertaistamistavoitetta mutta katsoo kuitenkin, että kaupan pitämisen vaatimusten säilyttäminen on keskeinen väline, kun ajatellaan kuluttajansuojan varmistamista tuotteiden turvallisuuden ja alkuperän osalta sekä kyseisten vaatimusten keskeistä asemaa markkinoiden sääntelyssä. ETSK korostaakin, että EU:n on tärkeää sisällyttää jäljitettävyys kansainvälisen kaupan sääntelyyn kansanterveys- ja kasvinsuojelualojen riskinhallinnan perustoimenpiteenä.

3.12

ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulee edistää kansainvälisellä tasolla ympäristönsuojelua koskevien ja sosiaalisten standardien käyttöönottoa ja tunnustamista tuotantoprosesseissa työskenteleviä työntekijöitä ajatellen.

3.13

ETSK on tyytyväinen komission politiikkaan, jonka avulla ympäristöä pyritään suojelemaan aktiivisesti. ETSK katsoo tässä yhteydessä, että asteittain lisääntyvä yhteisrahoitus olisi ylärajojen ja tiettyjen prosenttiosuuksien asettamista tehokkaampaa. Yhteisrahoituksen lähtökohtana tulisi olla pakollinen vähimmäisosuus, ja sen avulla tulisi pyrkiä palkitsemaan kyseisiin tavoitteisiin suuntautuneita toimintaohjelmia.

3.14

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on tärkeää edistää hedelmien ja vihannesten kulutusta tietyissä kuluttajaryhmissä, ja kehottaa komissiota suunnittelemaan horisontaalisen edistämispolitiikan yhteydessä menekinedistämisstrategian. Komitea epäilee kuitenkin toimintaohjelmiin sisältyvien pakollisten edistämistoimien tehokkuutta, sillä ne ovat väistämättä pienimuotoisia.

4.1

Komitea toteaa, että komission ehdotus ei ratkaise jalostettaviksi tarkoitettujen punaisten hedelmien tuottajien kohtaamaa ongelmaa. ETSK pitää perusteltuna suoran tuen järjestelmän luomista jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alalla, kuten muidenkin jalostettaviksi tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten (esimerkiksi pähkinöiden) tapauksessa.

4.2

ETSK suhtautuu myönteisesti mausteyrttien lisäämiseen niiden tuotteiden joukkoon, joita varten voidaan perustaa tuottajaorganisaatio. Komitea kehottaa lisäksi komissiota tarkistamaan, täyttääkö ehdotuksessa määritelty luettelo EU:n kaikkien alueiden vaatimukset.

4.3

Hyväntekeväisyyteen jakamisesta jo saatujen vastaavien kokemusten perusteella ETSK kiinnittää komission huomiota siihen, että jakelua varten on luotava nopeita ja tehokkaita menettelyjä.

4.4

ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan ilmaisjakelussa myös muuta kuin elintarvikekäyttöä.

4.5

ETSK kehottaa komissiota ottamaan huomioon uusien jäsenvaltioiden tuottajien erityisvaikeudet kriisinhallinnan yhteisrahoituksessa.

4.6

ETSK pitää uudistuksen tavoitteiden kannalta ristiriitaisena sitä, että tuottajien suoramyynnille asetetaan vähimmäisraja, ja ehdottaa nykyisen asetuksen sanamuodon säilyttämistä.

4.7

ETSK ei vastusta sitä, että jäsenvaltiot laativat toimintaohjelmia varten kansallisen strategian, jonka avulla voidaan hyödyntää jo olemassa olevia julkisia rakenteita. Komitea katsoo kuitenkin, että kansallisten strategioiden laatimisen tulisi olla jäsenvaltioille vapaaehtoista, eikä niiden tulisi johtaa siihen, että laaditaan uudelleen kansallisten myönteisten toimien luettelo.

4.8

ETSK huomauttaa lisäksi, että joissain tapauksissa saatetaan joutua tilanteeseen, jossa yhteisön politiikka, jolla pyritään edistämään tarjonnan keskittämistä muun muassa tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymisellä, ja kilpailua suojelevan yhteisön tai jäsenvaltion viranomaisen toiminta ovat ristiriidassa. Komitea pyytääkin, että kilpailusääntöjen soveltamisessa otetaan huomioon hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden eurooppalainen ulottuvuus.

4.9

Komitea ehdottaa, että komissio perustaa hintojen ja kauppakäytänteiden eurooppalaisen seurantaryhmän, jonka avulla voitaisiin parantaa markkinoiden avoimuutta kaikkien toimijoiden hyödyksi.

4.10

Ehdotetussa uudistuksessa vahvistetaan alan itsenäinen yhteinen markkinajärjestely, joten ETSK kehottaa komissiota jättämään niin sanotusta maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettavan asetuksen ulkopuolelle hedelmä- ja vihannesalaa koskevat erityiset lisäsäännökset.

27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/57