–

UM, edustajanaan A. Wittwer, Rechtsanwalt,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja U. Bartl,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään J. Rodríguez de la Rúa Puig,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 (EUVL 2012, L 201, s. 107; jäljempänä asetus N:o 650/2012) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 83 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jonka on pannut vireille Saksan kansalainen UM ja joka koskee hakemusta rekisteröidä kiinteistörekisteriin Itävallassa sijaitsevan kiinteistön omistusoikeus.

3

Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 9, 11, 14 ja 49 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan perimykseen. – –

2.   Tämän asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat asiat:

– –

– –

5

Mainitun asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –”

6

Asetuksen N:o 650/2012 III lukuun, jonka otsikko on ”Sovellettava laki”, sisältyvät sen 20–38 artikla.

7

Mainitun asetuksen 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleissääntö”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perimykseen kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävän asuinpaikka oli kuolinhetkellä.

2.   Jos poikkeuksellisesti tapaukseen liittyvistä kaikista seikoista ilmenee, että perittävällä oli kuollessaan selvästi läheisempi liittymä toiseen valtioon kuin siihen, jonka lakia sovellettaisiin 1 kohdan nojalla, perimykseen sovellettava laki on tuon toisen valtion laki.”

8

Saman asetuksen 22 artiklan, joka otsikko on ”Lainvalinta”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilö voi valita, että hänen perimykseensä kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

– –

2.   Valinta on tehtävä nimenomaisesti kuolemanvaraismääräyksessä annettavalla ilmoituksella tai sen on käytävä ilmi kyseisen määräyksen ehdoista.”

9

Kyseisen asetuksen 83 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännökset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos perittävä oli ennen 17 päivää elokuuta 2015 valinnut perimykseensä sovellettavan lain, valinta on pätevä, jos se täyttää III luvussa säädetyt edellytykset tai jos se on pätevä siinä valtiossa valinnan tekemisen ajankohtana voimassa olleiden kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti, jossa perittävällä oli asuinpaikka, tai missä tahansa valtioista, joiden kansalainen hän oli.”

10

Itävallan siviililain (Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch), sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt käsiteltävässä asiassa, 956 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Lahja, joka on tarkoitus panna täytäntöön vasta lahjanantajan kuoleman jälkeen, on pätevä erityisjälkisäädöksenä, kun säädettyjä muodollisuuksia on noudatettu. Sitä on pidettävä sopimuksena vain, jos lahjansaaja on ottanut lahjan vastaan, lahjanantaja on nimenomaisesti luopunut oikeudesta peruuttaa lahja ja lahjansaajalle on annettu lahjaa koskeva kirjallinen asiakirja.”

11

Notaarin vahvistamista asiakirjoista annetun lain (Notariatsaktsgesetz) 1 §:n 1 momentin d kohdan mukaan ilman tosiasiallista luovutusta tehdyn lahjasopimuksen pätevyyden edellytyksenä on notaarin vahvistama asiakirja.

12

Kiinteistörekisterilain (Grundbuchgesetz) 26 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Kiinteistörekisterimerkinnät ja alustavat merkinnät voidaan hyväksyä ainoastaan sellaisten asiakirjojen perusteella, jotka on laadittu niiden pätevyydelle säädetyssä muodossa.

(2)   Näihin asiakirjoihin on, kun kyse on esineoikeuden hankinnasta tai muuttamisesta, sisällyttävä pätevä oikeudellinen peruste.”

13

Tuomioistuinasioiden hoitamisesta tuomioistuinvirkamiesten toimesta annetun lain (Rechtspflegergesetz, jäljempänä tuomioistuinvirkamieslaki) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuinvirkamies voidaan nimetä yhdestä tai useammasta seuraavista aloista vastaavaksi virkamieheksi: – –

3. kiinteistörekisteriä ja alusrekisteriä koskevat asiat;

– –”

14

Tuomioistuinvirkamieslain 16 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuomarille kuuluvat edelleen seuraavat asiat:

– –

6. ratkaisut, joissa on sovellettava ulkomaista lakia.”

15

Kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, UM:n isä määräsi 22.7.1975 sopimuksella, että hänen kuollessaan hänen pojalleen ja silloiselle miniälleen siirretään tietyin edellytyksin Itävallassa sijaitsevan maa-alan omistusoikeus mukaan luettuna kaikki sille hänen kuolinhetkellään rakennettu siten, että kumpikin saa omistukseensa puolet. Kyseisen sopimuksen, johon sovellettavaksi oikeudeksi valittiin Itävallan oikeus, tekohetkellä kaikkien osapuolten asuinpaikka oli Saksassa.

16

Kyseisen sopimuksen ehtoihin kuului muun muassa UM:n isälle asetettu velvollisuus rakentaa kahden perheen omakotitalo kymmenen vuoden kuluessa sopimuksen tekemisestä sekä se, että UM ja hänen puolisonsa ovat yhä avioliitossa ja kyseinen puoliso on elossa. Muussa tapauksessa UM oli ainoa edunsaaja sopimuksen mukaan. UM:n isä antoi luvan myös siihen, että omistusoikeuden siirto merkitään Itävallan kiinteistörekisteriin virallisen kuolintodistuksen perusteella ja näyttämällä toteen se, että siirron edellytykset täyttyvät. UM ja hänen puolisonsa erosivat ennen UM:n isän kuolemaa 13.5.2018 Kölnissä, ja kyseinen puoliso on sittemmin kuollut.

17

Perintömenettely on vireillä UM:n isän viimeisen asuinpaikkakunnan Kölnin Amtsgericht Kölnissä (Kölnin alioikeus, Saksa).

18

UM haki Bezirksgericht Hermagorilta (Hermagorin piirioikeus, Itävalta) kyseistä kiinteistöä koskevan omistusoikeutensa kirjaamista kiinteistörekisteriin vedoten siihen, että hän oli isänsä kuolinhetkellä mainitun sopimuksen ainoa edunsaaja. Kyseisen piirioikeuden Rechtspfleger (tuomioistuinvirkamies, Itävalta), joka vastasi UM:n hakemuksen ratkaisemisesta, katsoi, että asiassa sovelletaan Itävallan lakia, ja hylkäsi kyseisen hakemuksen, koska näyttö sopimuksessa asetettujen edellytysten täyttymisestä puuttui.

19

Landesgericht Klagenfurt (Klagenfurtin osavaltion tuomioistuin, Itävalta) vahvisti kyseisen päätöksen sillä perusteella, että ensinnäkään asetusta N:o 650/2012 ei sovelleta, koska kyseisessä sopimuksessa oli valittu sovellettavaksi oikeudeksi Itävallan oikeus, ja toiseksi kiinteistöä ei voida luovuttaa kuolemanvaraislahjan perusteella ilman näyttöä siitä, että mainitussa sopimuksessa määrätyn kaltainen talo on rakennettu.

20

UM teki Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Oberster Gerichtshofiin (ylin tuomioistuin, Itävalta).

21

Kyseinen tuomioistuin esittää, että kysymykset siitä, onko kuoleman varalta tehtyyn omistusoikeuden siirtoa koskevaan sopimukseen sisältyvä Itävallan oikeutta koskeva lainvalinta pätevä ja sovelletaanko kyseiseen sopimukseen asetusta 650/2012, ovat esikysymyksiä, jotka sen on tutkittava viran puolesta voidakseen vastata kysymykseen tuomioistuinvirkamiehen toimivallasta toimia pääasiassa.

22

Mainitun tuomioistuimen mukaan kiinteistörekisterin pitämiseen toimivaltaiselle tuomioistuimelle toimitettujen asiakirjojen perusteella voidaan katsoa, että Itävallan oikeuden mukaisten kriteerien perusteella on tehty kuoleman varalta omistusoikeuden siirtoa UM:lle koskeva sopimus. Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin, kuuluuko kyseinen sopimus asetuksen N:o 650/2012 soveltamisalaan ja voidaanko sitä pitää kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitettuna perintösopimuksena.

23

Jos vastaus on myöntävä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo sopijapuolten valitseman Itävallan oikeuden soveltamisen osalta, että mainitun asetuksen siirtymäsäännöksiä sovelletaan, mutta sillä on epäilyksiä saman asetuksen 83 artiklan 2 kohdan tulkinnasta erityisesti perintösopimuksen osapuolten tekemän lainvalinnan osalta.

24

Näissä olosuhteissa Oberster Gerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Päätettyään ratkaista asian pitämättä suullista käsittelyä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artiklan 1 kohdan nojalla unionin tuomioistuin esitti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille asianosaisille ja osapuolille useita kirjallisesti vastattavia kysymyksiä, joihin UM, Saksan hallitus, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio vastasivat.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sopimusta, jossa henkilö määrää omistamansa kiinteän omaisuuden omistusoikeuden tulevasta luovutuksesta muille sopijapuolille hänen kuolinhetkellään, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna perintösopimuksena.

27

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan g alakohdassa rajataan sen soveltamisalan ulkopuolelle ”muutoin kuin perimyksen kautta, esimerkiksi lahjana, syntyvät tai siirtyvät varallisuusoikeudet, etuudet ja omaisuus – –”. Sitä vastoin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyn kaltaiset perintösopimukset ovat kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja kuolemanvaraismääräyksiä kuten myös testamentit ja yhteiset testamentit.

28

Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan määritelmän mukaan perintösopimuksella tarkoitetaan ”sopimusta, myös keskinäisestä testamentista johtuvaa sopimusta, jossa annetaan, muutetaan tai poistetaan vastikkeellisesti tai vastikkeetta oikeuksia yhden tai useamman sopimuspuolena olevan henkilön tulevaan jäämistöön”.

29

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, jossa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (tuomio 1.3.2018, Mahnkopf, C-558/16, EU:C:2018:138, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon osalta on todettava, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan yleisesti sopimusta, jossa annetaan nimenomaisesti oikeus tulevaan ”jäämistöön”.

31

Tältä osin on huomautettava, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että ”perimyksellä” tarkoitetaan ”jäämistöseuraantoa”, joka kattaa ”kaikenlaisen omaisuuden – – siirtymisen kuolemantapauksen johdosta, olipa kyseessä kuolemanvaraismääräykseen perustuva tahdonvaltainen siirtyminen tai lakimääräiseen perimykseen perustuva siirtyminen”.

32

Tästä seuraa, että sopimusta, jossa henkilö määrää omistamansa kiinteän omaisuuden omistusoikeuden tulevasta luovutuksesta hänen kuolinhetkellään ja siten antaa muille sopijapuolille oikeuksia tulevaan jäämistöönsä, on pidettävä asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna perintösopimuksena.

33

Tällaista tulkintaa tukee myös kyseisellä asetuksella tavoiteltu päämäärä, joka on perimyksen pirstoutumisen välttäminen perimyksen yhtenäisyyden periaatteen mukaisesti ja sellaisen yhtenäisen säännöstön säätäminen, jota sovelletaan kaikkiin rajat ylittävän vaikutuksen omaavan perimyksen yksityisoikeudellisiin näkökohtiin ja erityisesti ”kaikenlaiseen omaisuuden – – siirtymiseen kuolemantapauksen johdosta”, kuten käy ilmi mainitun asetuksen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2018, Oberle, C‑20/17, EU:C:2018:485, 55 ja 56 kohta).

34

Tältä osin on palautettava mieleen, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu sen 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan muutoin kuin perimyksen kautta, esimerkiksi lahjana, siirtyvä omaisuus; kyseistä soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä on tulkittava suppeasti.

35

Tästä seuraa, että perimystä koskevan sopimuksen määräys, joka koskee mainitun 1 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun kaltaista lahjaa mutta jonka vaikutukset alkavat vasta perittävän kuolinhetkellä, kuuluu asetuksen soveltamisalaan.

36

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että sopimusta, jossa henkilö määrää omistamansa kiinteän omaisuuden omistusoikeuden tulevasta luovutuksesta muille sopijapuolille hänen kuolinhetkellään, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna perintösopimuksena.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella ennakkoratkaisukysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko asetuksen N:o 650/2012 83 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan tutkittaessa, onko ennen 17.8.2015 tehty lainvalinta, joka koskee kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua perintösopimusta, pätevä.

38

On palautettava mieleen, että mainitun asetuksen 83 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännökset”, 2 kohdan mukaan on niin, että ”jos perittävä oli ennen 17 päivää elokuuta 2015 valinnut perimykseensä sovellettavan lain, kyseinen valinta on pätevä, jos se täyttää kyseisen asetuksen III luvussa säädetyt edellytykset tai jos se on pätevä siinä valtiossa valinnan tekemisen ajankohtana voimassa olleiden kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti, jossa perittävällä oli asuinpaikka, tai missä tahansa valtioista, joiden kansalainen hän oli”.

39

Tältä osin on todettava, kuten käy ilmi saman säännöksen sanamuodosta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 650/2012 21 ja 22 artiklan kanssa, että siinä säännellään perimykseen kokonaisuudessaan sovellettavan lain valintaa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi – edellyttäen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa näin olevan –, että Itävallan oikeutta koskeva lainvalinta koski vain perintösopimusta, jonka pääasian perittävä oli tehnyt osasta omaisuuttaan, eikä tarkoituksena ollut valita perimykseen kokonaisuudessaan sovellettavaa lakia, joten asetuksen N:o 650/2012 83 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytys ei tällaisissa olosuhteissa täyty.

40

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 650/2012 83 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta tutkittaessa, onko ennen 17.8.2015 tehty lainvalinta, joka koskee vain kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua perintösopimusta, joka koskee tiettyä perittävän omaisuuden osaa eikä hänen perimystään kokonaisuudessaan, pätevä.

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: