2.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 156/30

1)

Voidaanko tapauksissa, joissa luottolaitos toimii sijoituspalveluyrityksenä, jolle on siirretty varoja saman luottolaitoksen liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen hankkimiseksi, mutta joissa joukkovelkakirjojen liikkeellelaskua ei toteuteta eikä joukkovelkakirjoja siirretä varat maksaneen henkilön omistukseen, vaikka varat on jo veloitettu kyseisen henkilön pankkitililtä ja siirretty luottolaitoksen nimiin avatulle tilille eikä varoja voida maksaa takaisin, ja joissa kansallisen lainsäätäjän aikomus erityisen suojajärjestelmän soveltamiseksi tällaisessa tapauksessa ei ole selvä, soveltaa suoraan talletusdirektiivin (1) 1 artiklan 1 kohtaa ja sijoittajadirektiivin (2) 1 artiklan 4 kohtaa sovellettavan suojajärjestelmän määrittämiseksi, ja onko varojen käyttötarkoitus ratkaiseva peruste tässä yhteydessä? Ovatko kyseiset direktiivien säännökset riittävän selkeitä, yksityiskohtaisia ja ehdottomia, ja annetaanko niissä yksityisille oikeuksia sillä seurauksella, että yksityiset voivat vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa valtiolliselle vakuutusturvalaitokselle esittämiensä korvausvaatimusten tueksi?

2)

Onko sijoittajadirektiivin 2 artiklan 2 kohta, jossa määritetään sijoittajien korvausjärjestelmän piiriin kuuluvat saatavat, ymmärrettävä ja onko sitä tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat myös vaatimukset sellaisten varojen takaisinmaksusta, jotka sijoituspalveluyritys on velkaa sijoittajille ja joita ei säilytetä sijoittajien lukuun?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sijoittajadirektiivin 2 artiklan 2 kohta, jossa määritetään korvausjärjestelmän piiriin kuuluvat saatavat, riittävän selkeä, yksityiskohtainen ja ehdoton, ja annetaanko siinä yksityisille oikeuksia sillä seurauksella, että yksityiset voivat vedota kyseiseen säännökseen kansallisissa tuomioistuimissa valtiolliselle vakuutusturvalaitokselle esittämiensä korvausvaatimusten tueksi?

4)

Onko talletusdirektiivin 1 artiklan 1 kohta ymmärrettävä ja onko sitä tulkittava siten, että kyseiseen direktiiviin sisältyvä talletuksen määritelmä käsittää myös varat, jotka on siirretty henkilökohtaiselta tililtä henkilön suostumuksella luottolaitoksen nimiin avatulle ja saman luottolaitoksen hallussa olevalle tilille, josta on tarkoitus maksaa kyseisen luottolaitoksen myöhemmin toteuttama joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku?

5)

Onko talletusdirektiivin 7 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 3 kohta ymmärrettävä yhdessä tarkasteltuina siten, että talletusten vakuusjärjestelmän mukainen maksu, joka on enintään 7 artiklan 1 kohdassa määritetyn summan suuruinen, on maksettava jokaiselle henkilölle, jonka saatava voidaan todeta oikeutetuksi ennen päivämäärää, jona talletusdirektiivin 1 artiklan 3 kohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettu määritys tai päätös on tehty?