UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

19 päivänä huhtikuuta 2018 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – Jäsenvaltion tuomioistuin, johon on jätetty alaikäisen lapsen puolesta hakemus perinnöstä luopumista koskevasta luvasta – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Oikeuspaikkasopimus – 12 artiklan 3 kohdan b alakohta – Toimivallan hyväksyminen – Edellytykset

Asiassa C-565/16,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Eirinodikeio Lerou (Lerosin rauhantuomioistuin, Kreikka) on esittänyt 25.10.2016 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 9.11.2016, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Alessandro Saponaro ja

Kalliopi-Chloi Xylina,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. G. Fernlund (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Arabadjiev ja E. Regan,

julkisasiamies: E. Tanchev,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään T. Papadopoulou, G. Papadaki ja E. Tsaousi,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin ja A. Katsimerou,

kuultuaan julkisasiamiehen 6.12.2017 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1) 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa Alessandro Saponaro ja Kalliopi-Chloi Xylina ovat tehneet alaikäisen lapsensa puolesta hakemuksen, jossa vaaditaan tuomioistuimen lupaa luopua viimeksi mainitulle tarkoitetusta perinnöstä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. Niinpä toimivallan pitäisi ensisijaisesti olla tuomioistuimilla siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, paitsi tietyissä olosuhteissa lapsen asuinpaikan muuttuessa tai lapsen huoltajien sovittua toisin.”

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:

– –

b)

vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen.”

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin asioihin kuuluvat erityisesti:

– –

e)

lapsen omaisuuden hallinnoimiseen, säilyttämiseen ja luovuttamiseen liittyvät lapsen suojelutoimenpiteet.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin:

– –

f)

tarkoitemääräykset (trust) ja perintö;

– –”

5

Mainitun asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleinen toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 9, 10 ja 12 artiklassa toisin säädetä.”

6

Saman asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeuspaikkasopimus”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka käyttävät 3 artiklan nojalla toimivaltaa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen osalta, ovat toimivaltaisia kyseiseen hakemukseen liittyvässä vanhempainvastuuta koskevassa asiassa kun:

– –

b)

kyseisten tuomioistuinten toimivalta on puolisoiden ja vanhempainvastuunkantajien nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä asian vireillepanoajankohtana ja toimivalta on lapsen edun mukainen.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti käytetty toimivalta lakkaa:

a)

kun avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta annettu hyväksyvä tai hylkäävä tuomio tulee lainvoimaiseksi; tai

b)

jos vanhempainvastuuta koskeva oikeudenkäynti on yhä vireillä a alakohdassa tarkoitettuna ajankohtana, silloin kun vanhempainvastuuta koskeva tuomio tulee lainvoimaiseksi; tai

c)

kun oikeudenkäynti a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päättyy muusta syystä.

3.   Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuasiassa myös muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa oikeudenkäynneissä, kun:

a)

lapsella on kiinteät siteet jäsenvaltioon erityisesti sen vuoksi, että hänen vanhempainvastuunkantajansa asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa tai että lapsi on kyseisen jäsenvaltion kansalainen;

ja

b)

niiden toimivalta on kaikkien menettelyn asianosaisten nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä asian vireillepanoajankohtana ja toimivalta on lapsen edun mukainen.”

Kreikan oikeus

7

Kreikan siviiliprosessilain (Kodikas Politikis Dikonomias) 797 §:n mukaan silloin, kun lapsen vanhempainvastuunkantaja hakee alaikäisen puolesta lupaa, toimivaltainen tuomioistuin on lapsen asuinpaikan rauhantuomioistuin hakemuslainkäyttömenettelyssä.

8

Kreikan siviiliprosessilain 748 §:n 2 momentista ja 750 §:stä yhdessä luettuina käy ilmi, että lupahakemuksen jäljennös, johon istunnon ajankohta on merkitty, on annettava tiedoksi tuomiopiirin ensimmäisen asteen tuomioistuimen syyttäjälle (eisangeleas protodikon, jäljempänä syyttäjä), jolla on oikeus osallistua asian käsittelyyn rauhantuomioistuimessa.

9

Syyttäjä on asianosainen hakemuslainkäyttöasioissa ja voi ryhtyä mihin tahansa menettelyllisiin toimiin, kuten muutoksenhakutoimiin, riippumatta siitä, onko hänet kutsuttu istuntoon ja onko hän osallistunut siihen.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

10

Saponaro ja Xylina pyytävät alaikäisen lapsensa, joka on Kreikan kansalainen, puolesta Eirinodikeio Leroulta (Lerosin rauhantuomioistuin, Kreikka) lupaa luopua tämän lapsen äidinpuoleisen isoisän (jäljempänä vainaja) perinnöstä.

11

Vainaja kuoli 10.5.2015 jättämättä testamenttia. Hän asui kuolinpäivänään Kreikassa. Hänen jäämistönsä muodostui autosta ja veneestä, jotka sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa ja joiden yhteisarvo oli 900 euroa. Vainaja oli tuomittu rikosasiassa petoksen yrityksestä ja hänen perinnönsaajansa saattoivat joutua uhrin nostaman siviilioikeudellisen vahingonkorvauskanteen kohteiksi.

12

Tästä syystä vainajan puoliso eli alaikäisen lapsen isoäiti sekä vainajan tyttäret eli alaikäisen lapsen äiti ja tädit ovat jo luopuneet perinnöstä, ja alaikäisen lapsen isä ja äiti ovat pyytäneet kyseisen lapsen puolesta, joka on perimysjärjestyksessä seuraavana, lupaa luopua perinnöstä.

13

Saponaron ja Xylinan sekä heidän alaikäisen lapsensa vakituinen asuinpaikka on Rooma (Italia).

14

Eirinodikeio Lerou tiedustelee kreikkalaisten tuomioistuinten toimivallasta ratkaista vanhempien pyyntö ja erityisesti asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan mukaisen oikeuspaikkasopimuksen mahdollisuudesta.

15

Tässä tilanteessa Eirinodikeio Lerou on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Tapauksessa, jossa alaikäisen lapsen, jonka asuinpaikka on Italiassa, vanhemmat jättävät perinnöstä luopumista koskevaa lupaa koskevan hakemuksen kreikkalaiseen tuomioistuimeen, sen määrittämiseksi, onko oikeuspaikkasopimus asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen,

a)

merkitseekö jo pelkkä hakemuksen jättäminen kreikkalaiselle tuomioistuimelle vanhempien yksiselitteistä hyväksyntää oikeuspaikkasopimukselle,

b)

onko ensimmäisen asteen tuomioistuimen syyttäjä yksi niistä asianosaisista, joiden on hakemuksen jättämishetkellä hyväksyttävä oikeuspaikkasopimus, kun otetaan huomioon, että Kreikan oikeuden mukaan syyttäjä on lain nojalla asianosainen kyseisessä asiassa, ja

c)

onko oikeuspaikkasopimus lapsen edun mukainen, kun otetaan huomioon, että lapsen ja hänen hakijoina olevien vanhempiensa asuinpaikka on Italiassa, kun taas vainajan asuinpaikka kuolinhetkellä ja perittävä omaisuus sijaitsevat Kreikassa?”

Alustavat huomautukset

16

Aluksi on tutkittava, sovelletaanko asetusta N:o 2201/2003 toimivaltaisen tuomioistuimen määrittelyyn pääasian kaltaisessa tilanteessa. Pääasian tilanne kuuluu perintöasioihin. Kuten asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 3 kohdan f alakohdassa täsmennetään, sitä ei kuitenkaan sovelleta perintöön.

17

Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut 6.10.2015 annetussa tuomiossa Matoušková (C-404/14, EU:C:2015:653, 31 kohta), että sitä, että alaikäisen lapsen puolesta tehdyn perinnönjakosopimuksen hyväksymisen kaltaista toimenpidettä on haettu holhousasioista vastaavassa tuomioistuimessa perintömenettelyssä, ei voida pitää ratkaisevana tekijänä, jonka perusteella kyseinen toimenpide kuuluu perintöoikeuden piiriin. Tarve saada holhousasioista vastaavan tuomioistuimen hyväksyntä on suora seuraus alaikäisten lasten asemasta ja toimintakyvystä, ja se muodostaa asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun vanhempainvastuun käyttämisen puitteissa toteutetun lapsen omaisuuden hallinnoimiseen, säilyttämiseen ja luovuttamiseen liittyvän lapsen suojelutoimenpiteen.

18

Samoin on katsottava, että vanhempien alaikäisen lapsensa puolesta tekemä lupahakemus, jolla pyritään luopumaan perinnöstä, liittyy henkilön asemaan ja toimintakykyyn, eikä se kuulu perintöoikeuden alaan.

19

Tästä seuraa, että tällainen hakemus ei kuulu perintöoikeuden alaan vaan vanhempainvastuun alaan ja että näin ollen esitetty kysymys on tutkittava asetuksen N:o 2201/2003 valossa.

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa alaikäisen lapsen vanhemmat, joiden vakituinen asuinpaikka viimeksi mainitun kanssa on jäsenvaltiossa, ovat tehneet toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tämän lapsen puolesta lupahakemuksen, jolla pyritään luopumaan perinnöstä, asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että oikeuspaikkasopimus tässä toisessa jäsenvaltiossa olevan tuomioistuimen hyväksi on tämän säännöksen sanamuodon mukainen ja erityisesti lapsen edun mukainen, kun kyseisen lapsen vanhemmat ovat yhdessä tehneet tämän hakemuksen mainitussa tuomioistuimessa, syyttäjä, joka on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti suoraan lain nojalla asianosainen menettelyssä, ei ole esittänyt vastalausetta tälle oikeuspaikkasopimukselle ja vainajan asuinpaikka hänen kuolinpäivänään sekä perinnön kohteena oleva hänen omaisuutensa ovat tässä toisessa jäsenvaltiossa.

21

Tämä kysymys koskee siten ensinnäkin käsitettä ”toimivalta on kaikkien menettelyn asianosaisten nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä”, toiseksi käsitettä ”kaikkien menettelyn asianosaisten – – asian vireillepanoajankohtana” ja kolmanneksi käsitettä ”lapsen edun mukainen”; nämä käsitteet ja ilmaisut sisältyvät asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaan.

Käsite ”nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti annettu hyväksyntä”

22

Asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan tuomioistuimen toimivallan, jota tässä säännöksessä on tarkoitettu, on oltava nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksytty.

23

Kuten unionin tuomioistuin on todennut 12.11.2014 annetussa tuomiossa L (C‑656/13, EU:C:2014:2364, 56 kohta), mainitun säännöksen mukaan on todettava nimenomaisen tai vähintään yksiselitteisen mainittua toimivaltaa koskevan, kaikkien menettelyn asianosaisten välillä tehdyn sopimuksen olemassaolo.

24

Tällaista sopimusta ei ole, jos vain yksi asianosaisista on saattanut asian tuomioistuimen käsiteltäväksi ja toinen asianosainen on saattanut asian myöhemmin tämän saman tuomioistuimen käsiteltäväksi ja kiistänyt sen toimivallan (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2014, L, C-656/13, EU:C:2014:2364, 57 kohta).

25

Sitä vastoin on todettava, että kun alaikäisen lapsen vanhemmat tekevät yhdessä hakemuksen samassa tuomioistuimessa, he osoittavat saman tahdon saattaa asia tämän tuomioistuimen käsiteltäväksi ja siten heidän sopimuksensa toimivaltaisen tuomioistuimen valinnasta. Koska ei ole esitetty muita tämän toteamuksen kanssa ristiriidassa olevia tietoja, hyväksyntää on pidettävä asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla yksiselitteisenä.

Ilmaisu ”kaikkien menettelyn asianosaisten – – asian vireillepanoajankohtana”

26

Ilmaisun ”kaikkien menettelyn asianosaisten – – asian vireillepanoajankohtana” osalta on tutkittava, onko syyttäjä, joka on kansallisen oikeuden mukaan suoraan lain nojalla asianosainen menettelyssä, myös asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu asianosainen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että syyttäjä toimii valtion ja yleisen edun edustajana ja että silloin, kun kyseessä on alaikäisen lapsen puolesta tehty hakemus, joka koskee lupaa saada luopua perinnöstä, yleinen etu on sama kuin lapsen etu.

27

Tästä on muistutettava, että asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12 perustelukappaleesta käy ilmi, että asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa säädetty toimivaltaperuste merkitsee poikkeusta läheisyyden periaatteesta, jonka mukaan lapseen kohdistuvaa vanhempainvastuuta koskevien kanteiden tutkimisen osalta toimivallan pitäisi ensisijaisesti olla lapsen asuinpaikan jäsenvaltion tuomioistuimilla; tämä ilmaistaan asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa. Tämän poikkeuksen tarkoituksena on tunnustaa asianosaisille tietty autonomia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa korostamalla sitä, että on tulkittava suppeasti edellytystä, jonka mukaan kaikkien menettelyn asianosaisten on yksiselitteisesti hyväksyttävä tuomioistuinten, joissa asia on pantu vireille, toimivalta (tuomio 21.10.2015, Gogova, C-215/15, EU:C:2015:710, 41 kohta).

28

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa, on korostettava sanan ”kaikkien” käyttöä ilmaisussa ”kaikkien menettelyn asianosaisten”, jota on verrattava asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdassa oleviin täsmällisempiin ilmaisuihin ”puoliso” ja ”vanhempainvastuunkantaja”. Unionin lainsäätäjä on siten pitänyt huolta siitä, että se on käyttänyt ilmaisua, joka kattaa kansallisessa oikeudessa tarkoitetut kaikki menettelyn asianosaiset.

29

On siis katsottava, että syyttäjä, joka on kansallisen oikeuden mukaan asianosainen pääasian kaltaisissa menettelyissä ja joka edustaa lapsen etua, on asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu menettelyn asianosainen. Näin ollen sitä, että hän vastustaa oikeuspaikkasopimusta, ei voida sivuuttaa.

30

Sen ajankohdan, jona menettelyn asianosaisten hyväksyntä on annettava, eli ajankohdan, jona asia on tullut vireille, osalta asetuksen N:o 2201/2003 16 artiklasta ilmenee, että se on lähtökohtaisesti ajankohta, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen (tuomio 1.10.2014, E, C-436/13, EU:C:2014:2246, 38 kohta ja tuomio 12.11.2014, L, C-656/13, EU:C:2014:2364, 55 kohta).

31

Tiettyjen tosiseikkojen tapahtuminen sen ajankohdan jälkeen, jona asia on saatettu vireille, voi kuitenkin osoittaa, että asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hyväksyntä puuttui kyseisenä ajankohtana. Unionin tuomioistuin katsoi siten 12.11.2014 antamassaan tuomiossa L (C-656/13, EU:C:2014:2364, 56 ja 57 kohta), että tässä säännöksessä tarkoitetun nimenomaisen tai vähintään yksiselitteisen suostumuksen olemassaoloa ei selvästikään voida todeta, kun asia on saatettu kyseessä olevan tuomioistuimen käsiteltäväksi ainoastaan yhden menettelyn asianosaisen aloitteesta ja toinen asianosainen kiistää myöhemmin ensimmäisen menettelyn ensimmäisessä oikeudenkäyntikirjelmässään kyseisen tuomioistuimen toimivallan.

32

Samoin tilanteessa, jossa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan syyttäjän katsotaan olevan suoraan lain nojalla asianosainen vanhempainvastuuta koskevassa menettelyssä, se, että tämä asianosainen vastustaa kyseessä olevan lapsen vanhempien tekemää tuomioistuimen valintaa sen ajankohdan jälkeen, jona asia on saatettu vireille, on esteenä sille, että menettelyn kaikkien asianosaisten katsottaisiin hyväksyneen oikeuspaikkasopimuksen kyseisenä ajankohtana. Sitä vastoin tällaisen vastustuksen puuttuessa kyseisen asianosaisen hyväksyntää voidaan pitää implisiittisenä ja edellytyksen siitä, että kaikki menettelyn asianosaiset ovat yksiselitteisesti asian vireillepanoajankohtana hyväksyneet oikeuspaikkasopimuksen, voidaan katsoa täyttyneen.

Lapsen edun käsite

33

Asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että oikeuspaikkasopimus ei saa missään tapauksessa olla lapsen edun vastainen ja että tämän edellytyksen täyttyminen on varmistettava kussakin yksittäistapauksessa (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2014, L, C-656/13, EU:C:2014:2364, 49 ja 58 kohta).

34

Unionin tuomioistuin on katsonut 27.10.2016 antamassaan tuomiossa D (C‑428/15, EU:C:2016:819, 58 kohta), joka koskee asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan tulkintaa ja asian siirtämistä tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, että vaatimus, jonka mukaan asian siirtämisen on palveltava lapsen etua, edellyttää, että toimivaltainen tuomioistuin varmistuu asian konkreettisten olosuhteiden perusteella siitä, ettei riskinä ole, että asian suunniteltu siirtäminen toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen vaikuttaa haitallisesti lapsen tilanteeseen.

35

Tältä osin on korostettava, että asetuksen N:o 2201/2003 12 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset on muotoiltu lapsen edun perusteella, mainitaan nimenomaisesti se mahdollisuus, että toimivalta olisi muun jäsenvaltion tuomioistuimilla kuin lapsen asuinpaikan jäsenvaltion tuomioistuimilla, jos lapsen vanhempainvastuunkantajat ovat tehneet tästä sopimuksen.

36

Nyt käsiteltävässä asiassa lapsen vanhemmat ovat tehneet tällaisen sopimuksen. Sen lisäksi, että lapsen kansalaisuus on valitun tuomioistuimen sijaintipaikan jäsenvaltion kansalaisuus, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vainajan asuinpaikka hänen kuolinpäivänään sekä perinnön kohteena oleva hänen omaisuutensa sijaitsivat kyseisessä jäsenvaltiossa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että tämä koski myös velkoja.

37

Nämä seikat vahvistavat lapsen ja valitun tuomioistuimen jäsenvaltion välistä yhteyttä ja – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 72 kohdassa – antavat viimeksi mainitulle hyvän aseman arvioida asiayhteyttä, jossa lapsen puolesta luovutaan perinnöstä.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään ole antanut mitään viitettä siitä, että vanhempien suorittama tuomioistuimen valinta jotenkin loukkaisi lapsen etua. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee erityisesti, ettei syyttäjäkään, jolla on velvollisuus suojella lapsen etua, vastusta tätä valintaa.

39

Tällaisessa yhteydessä voidaan katsoa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien seikkojen perusteella, jotka korostavat lapsen ja sen jäsenvaltion, jossa kyseinen tuomioistuin on, välistä yhteyttä, että lapsen etua koskeva edellytys täyttyy.

40

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa alaikäisen lapsen vanhemmat, jotka asuvat vakituisesti viimeksi mainitun kanssa jäsenvaltiossa, ovat tehneet kyseisen lapsen puolesta hakemuksen luvasta saada luopua perinnöstä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että

–

se, että lapsen vanhemmat ovat yhdessä saattaneet asian vireille valitsemassaan tuomioistuimessa, on heidän yksiselitteinen hyväksyntänsä tämän tuomioistuimen toimivallalle

–

syyttäjä, joka kansallisen oikeuden mukaan on suoraan lain nojalla asianosainen vanhempien vireille panemassa menettelyssä, on asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu menettelyn asianosainen. Se, että tämä asianosainen vastustaa lapsen vanhempien suorittamaa tuomioistuimen valintaa sen jälkeen, kun asia on saatettu vireille kyseisessä tuomioistuimessa, on esteenä sille, että menettelyn kaikkien asianosaisten katsottaisiin hyväksyneen oikeuspaikkasopimuksen kyseisenä ajankohtana. Tällaisen vastustuksen puuttuessa kyseisen asianosaisen hyväksyntää voidaan pitää implisiittisenä ja edellytyksen siitä, että kaikki menettelyn asianosaiset ovat yksiselitteisesti asian vireillepanoajankohtana hyväksyneet oikeuspaikkasopimuksen, voidaan katsoa täyttyneen, ja

–

sen seikan perusteella, että vainajan kotipaikka hänen kuolinpäivänään, perinnön kohteena oleva hänen omaisuutensa sekä jäämistön velat sijaitsivat siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella valittu tuomioistuin sijaitsee, voidaan katsoa, että tällainen oikeuspaikkasopimus on lapsen edun mukainen, kun ei ole esitetty seikkoja, jotka osoittavat, että oikeuspaikkasopimuksella voi olla vahingollista vaikutusta lapsen tilanteeseen.

Oikeudenkäyntikulut

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
 

Pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa alaikäisen lapsen vanhemmat, jotka asuvat vakituisesti viimeksi mainitun kanssa jäsenvaltiossa, ovat tehneet kyseisen lapsen puolesta hakemuksen luvasta saada luopua perinnöstä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että

 

–

se, että lapsen vanhemmat ovat yhdessä saattaneet asian vireille valitsemassaan tuomioistuimessa, on heidän yksiselitteinen hyväksyntänsä tämän tuomioistuimen toimivallalle

–

syyttäjä, joka kansallisen oikeuden mukaan on suoraan lain nojalla asianosainen vanhempien vireille panemassa menettelyssä, on asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu menettelyn asianosainen. Se, että tämä asianosainen vastustaa lapsen vanhempien suorittamaa tuomioistuimen valintaa sen jälkeen, kun asia on saatettu vireille kyseisessä tuomioistuimessa, on esteenä sille, että menettelyn kaikkien asianosaisten katsottaisiin hyväksyneen oikeuspaikkasopimuksen kyseisenä ajankohtana. Tällaisen vastustuksen puuttuessa kyseisen asianosaisen hyväksyntää voidaan pitää implisiittisenä ja edellytyksen siitä, että kaikki menettelyn asianosaiset ovat yksiselitteisesti asian vireillepanoajankohtana hyväksyneet oikeuspaikkasopimuksen, voidaan katsoa täyttyneen, ja

–

sen seikan perusteella, että vainajan kotipaikka hänen kuolinpäivänään, perinnön kohteena oleva hänen omaisuutensa sekä jäämistön velat sijaitsivat siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella valittu tuomioistuin sijaitsee, voidaan katsoa, että tällainen oikeuspaikkasopimus on lapsen edun mukainen, kun ei ole esitetty seikkoja, jotka osoittavat, että oikeuspaikkasopimuksella voi olla vahingollista vaikutusta lapsen tilanteeseen.

 

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: kreikka.