—

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja R. Chambel Margarido,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. García-Valdecasas Dorrego,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja B. Koopman,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin, P. Guerra e Andrade ja M. M. Farrajota,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 (EUVL 2007, L 324, s. 79) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Andrew Marcus Henderson ja Novo Banco SA ja joka koskee kannetta, jonka tämä viimeksi mainittu nosti sen seurauksena, että Henderson jätti täyttämättä kahden asianosaisten välillä tehdyn liiketilan vuokrasopimuksen mukaiset velvoitteensa.

3

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi asetuksen N:o 1393/2007 tarkoituksena on sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaisesti oikeudenkäyntien tehokkuuden parantaminen ja nopeuttaminen, ja siinä vahvistetaan periaate oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen lähettämisestä suoraan.

4

Tätä asetusta sovelletaan sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäyntiasiakirja tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon.

5

Asetusta ei sen 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan sovelleta, ellei asiakirjan vastaanottajan osoite ole tiedossa.

6

Kyseisen 1 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että ”tässä asetuksessa ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa”.

7

Asetuksen N:o 1393/2007 II luvussa säädetään erilaisista oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämis- ja tiedoksiantotavoista. Se on jaettu kahteen jaksoon.

8

Tämän luvun 1 jakso koskee lähettämistä, joka tapahtuu jäsenvaltioiden nimeämien viranomaisten välityksellä; nämä viranomaiset ovat ”lähettäviä viranomaisia”, joiden tehtävänä on lähettää asiakirjat toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten, ja ”vastaanottavia viranomaisia”, joiden tehtävänä on vastaanottaa tällaisia asiakirjoja toisesta jäsenvaltiosta.

9

Tässä luvussa on muun muassa tämän asetuksen 8 artikla, jonka otsikko on ”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen” ja jonka sanamuoto on seuraava:

”1.   Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksiannettavaa asiakirjaa tiedoksiannon yhteydessä tai palauttamalla asiakirjan vastaanottavalle viranomaiselle viikon kuluessa, jollei se ole joko laadittu jollakin seuraavista kielistä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin seuraavista kielistä:

2.   Kun vastaanottava viranomainen saa tiedon siitä, että vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava siitä välittömästi lähettävälle viranomaiselle 10 artiklassa tarkoitettua todistusta käyttäen sekä palautettava pyyntö ja asiakirjat, joista pyydetään käännöstä.

3.   Jos vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan mukaisesti, asiakirjan tiedoksianto voidaan oikaista toimittamalla vastaanottajalle tämän asetuksen säännösten mukaisesti asiakirja ja sen käännös jollekin 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä. Siinä tapauksessa asiakirjan tiedoksiantopäivä on päivä, jona asiakirja ja sen käännös toimitetaan tiedoksi vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos asiakirja on kuitenkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti annettava tiedoksi tietyn ajan kuluessa, määräytyy hakijaan nähden noudatettava tiedoksiantopäivä 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettävän alkuperäisen asiakirjan tiedoksiantopäivän mukaan

4.   Edellä olevia 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös 2 jaksossa säädettyihin oikeudenkäyntiasiakirjojen lähetys- ja tiedoksiantotapoihin.

5.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa, kun tiedoksianto suoritetaan 13 artiklan mukaisesti, diplomaattisen edustajan tai konsuliviranomaisen tai, kun tiedoksianto suoritetaan 14 artiklan mukaisesti, tiedoksiannon suorittavan viranomaisen tai henkilön on ilmoitettava vastaanottajalle, että tämä voi kieltäytyä ottamasta vastaan asiakirjaa ja että tällaiset asiakirjat on lähetettävä takaisin mainituille yksiköille tai kyseiselle viranomaiselle tai henkilölle.”

10

Asetuksen II luvun 2 jaksossa säädetään ”muista oikeudenkäyntiasiakirjojen toimitus- ja tiedoksiantotavoista” eli asiakirjojen lähettämisestä konsuliviranomaisten tai diplomaattisten edustajien välityksellä (12 artikla), diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten toimittamasta asiakirjojen tiedoksiantamisesta (13 artikla), postitiedoksiannoista (14 artikla) ja suorasta tiedoksiantopyynnöstä (15 artikla).

11

Asetuksen 14 artiklassa säädetään postitiedoksiannoista seuraavaa:

”Jäsenvaltio saa toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoja lähettämällä ne toisessa jäsenvaltiossa asuville henkilöille suoraan postitse kirjattuna kirjeenä vastaanottotodistusta tai vastaavaa käyttäen.”

12

Asetuksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeuteen saapumatta jättävä vastaaja”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos haaste tai vastaavanlainen asiakirja on ollut lähetettävä toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten tämän asetuksen säännösten mukaisesti eikä vastaaja ole tullut saapuville, tuomioistuin ei saa tehdä päätöstä asiassa ennen kuin on selvitetty, että

ja että kummassakin näistä tapauksista tiedoksianto tai antaminen on tapahtunut riittävän ajoissa, jotta vastaaja on voinut ryhtyä vastaamaan.

2.   Jäsenvaltio voi 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaa, että tuomioistuin voi 1 kohdan säännöksistä huolimatta ratkaista asian, vaikka todistusta tiedoksiannosta tai antamisesta ei ole saatu, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Sen estämättä mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, tuomioistuin voi kiireellisessä tapauksessa antaa väliaikaisia määräyksiä tai päättää turvaamistoimista.

4.   Jos haaste tai vastaava asiakirja on ollut toimitettava toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten tämän asetuksen säännösten mukaisesti ja päätös on annettu sellaista vastaajaa vastaan, joka ei ole tullut saapuville, tuomioistuin voi vapauttaa vastaajan muutoksenhakuajan umpeenkulumisen aiheuttamista seuraamuksista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Hakemus muutoksenhakuajan umpeenkulumisen aiheuttamista seuraamuksista vapauttamiseksi voidaan esittää vain kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun vastaaja on saanut tiedon päätöksestä.

Jäsenvaltio voi 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaa, että pyyntöä ei tutkita, jos se on tehty kyseisessä ilmoituksessa mainitun määräajan jälkeen, jonka on oltava vähintään vuosi päätöksen antamispäivästä.

– –”

13

Portugalin tasavalta teki asetuksen N:o 1393/2007 23 artiklan nojalla seuraavan tiedoksiannon:

”9 artikla – Tiedoksiantopäivä

Portugalin lainsäädännön mukaisesti – jollei toisin ole säädetty – asiakirjat on annettava tiedoksi siviiliprosessilain 166 §:ssä säädetyn viiden päivän määräajan kuluessa.

– –

19 artikla – Oikeuteen saapumatta jättävä vastaaja

Koska Portugali ei aio käyttää 19 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, eivät portugalilaiset tuomioistuimet voi vedota siihen.

Portugali on vahvistanut sen määräajan kestoksi yhden vuoden, jonka kuluessa on mahdollista esittää hakemus menetetyn määräajan palauttamiseksi (ks. 19 artiklan 4 kohta).”

14

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 26 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai muu vastaava asiakirja niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

3.   Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa [29.5.2000] annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 [(EYVL 2000, L 160, s. 37)] 19 artiklan säännöksiä sovelletaan 2 kohdan sijasta, jos haastehakemus tai muu vastaava asiakirja oli annettava tiedoksi jäsenvaltiosta toiseen sanotun asetuksen mukaisesti.”

15

Tämän asetuksen 34 artiklan 2 alakohdan mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen antamaa tuomiota ei tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa, jos ”haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa [ei] ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä”.

16

Riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 805/2004 (EUVL 2004, L 143, s. 15) 14 artiklan, jonka otsikko on ”Tiedoksianto, johon ei liity velallisen vastaanottotodistusta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Haastehakemuksen tai vastaavan asiakirjan ja oikeuden istuntoon saapumista koskevan kutsun antaminen velalliselle tiedoksi voi olla tehty myös jollakin seuraavista tavoista:

– –”

17

Siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 188 §:n 1 momentin e kohdan mukaisesti tiedoksianto ei ole pätevä silloin, kun on osoitettu, että henkilökohtaisen tiedoksiannon vastaanottaja ei ole saanut tiedoksi annettavaa asiakirjaa tietoonsa hänestä riippumattomasta syystä, toisin sanoen kun asianomainen on kumonnut saman lain 230 §:ssä säädetyn olettaman.

18

Siviiliprosessilain 189 §:n nojalla tiedoksiannon pätevyyden puuttuminen korjaantuu, jos vastaaja osallistuu menettelyyn eikä esitä tähän virheeseen perustuvaa väitettä.

19

Tämän lain 191 §:n 1 momentista seuraa, että tiedoksianto on pätemätön, kun laissa säädettyjä menettelymääräyksiä ei ole noudatettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen 188 §:n soveltamista.

20

Kyseisen lain 191 §:n 2 momentin mukaisesti pätemättömyyttä koskeva väite on esitettävä määräajassa, joka tiedoksiantokirjeessä on vahvistettu kantajan haasteessa esittämien väitteiden kiistämistä varten, tai jos tällaista määräaikaa ei ole vahvistettu, ensimmäisen asiassa vastaamisen yhteydessä.

21

Pääasiassa on selvää, että tämän määräajan pituus oli 20 päivää eli turvaamistoimiasioissa sovellettava 10 päivän määräaika, jota jatketaan 10 päivällä etäisyyksien vuoksi, ja se lasketaan siitä päivästä alkaen, jolloin menettelyn aloittavan asiakirjan tiedoksianto katsotaan tehdyksi.

22

Kyseisen lain 191 §:n 4 momentin mukaisesti pätemättömyyttä koskeva vaatimus otetaan huomioon vain, jos kyseessä oleva virhe on omiaan vaarantamaan puolustautumisoikeuksien käyttämisen.

23

Siviiliprosessilain 228 §:ssä, jonka otsikko on ”Postitse tehty henkilökohtainen tiedoksianto”, säädetään seuraavaa:

”1.   Postitse tehty henkilökohtainen tiedoksianto tehdään lähettämällä tiedoksiannon vastaanottajalle koti- tai työosoitteeseen virallisesti hyväksytyn mallin mukainen kirjattu kirje vastaanottotodistusta käyttäen; tiedoksiannon on sisällettävä kaikki edellisessä pykälässä mainitut seikat, ja siinä on ilmoitettava sen vastaanottavalle kolmannelle osapuolelle, että mikäli kirjettä ei toimiteta sen vastaanottajalle mahdollisimman pian, hänen vastuunsa syntyy vastaavin edellytyksin kuin vastuu vilpillisestä toiminnasta.

2.   Kirje voidaan toimittaa vastaanottotodistuksen allekirjoittamisen jälkeen vastaanottajalle tai kenelle tahansa hänen kotonaan tai työpaikallaan olevalle henkilölle, joka ilmoittaa voivansa nopeasti toimittaa sen vastaanottajalle.

3.   Ennen vastaanottotodistuksen allekirjoittamista postinkantaja tarkistaa tiedoksiannon vastaanottajan tai kolmannen henkilön, jolle hän luovuttaa kirjeen, henkilöllisyyden ja merkitsee ylös henkilötodistuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa, jonka avulla henkilö voidaan tunnistaa, olevat tiedot.”

24

Tämän lain 230 §:n 1 momentin mukaan postitse kirjattuna kirjeenä, johon on liitetty vastaanottotodistus, toimitettu tiedoksianto katsotaan suoritetuksi sinä päivänä, jona vastaanottotodistus on allekirjoitettu. Tiedoksi annettavan asiakirjan sisältävää kirjettä pidetään tiedoksi annettuna sille henkilölle, jolle tiedoksianto on osoitettu, myös silloin, kun vastaanottotodistuksen on allekirjoittanut kolmas henkilö, koska oletuksena on, että kirje on toimitettu vastaanottajalle vastaanottotodistukseen merkittynä päivänä, ellei vastaanottaja toisin osoita.

25

Unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista käy ilmi, että käytännössä asiakirjan vastaanottajan on osoitettava, ettei tiedoksiantoa toimitettu hänelle tai että se toimitettiin hänelle oletettua myöhäisempänä ajankohtana hänestä riippumattomista syistä.

26

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Banco Espírito Santo SA, josta on myöhemmin tullut Novo Banco ja joka on Portugaliin sijoittautunut pankki, ja Henderson, joka asuu Irlannissa, tekivät vuonna 2008 kaksi vuokrasopimusta, jotka koskivat kahta tämän pankin omistamaa liiketilaa Portimãon (Portugali) kunnassa sijaitsevassa kiinteistössä.

27

Vuokratut liiketilat luovutettiin Hendersonille, joka sai ne hallintaansa kyseisten sopimusten allekirjoittamispäivänä.

28

Koska Henderson ei maksanut liiketilojen vuokria vuoden 2012 aikana ja koska hän ei maksanut myöskään sen jälkeen erääntyneitä vuokria, Novo Banco esitti hänelle 28.2.2014 vaatimuksen maksaa erääntyneet vuokrat kyseessä olevien sopimusten irtisanomisen uhalla.

29

Novo Banco ilmoitti Hendersonille 4.4.2014 päivätyllä kirjatulla kirjeellä, että asianosaisten välillä tehdyt sopimukset oli irtisanottu.

30

Kyseisenä päivänä maksamattomia vuokria oli yhteensä 20437,03 euroa, mutta Henderson kieltäytyi luovuttamasta liiketiloja omistajalleen.

31

Novo Banco vaati Tribunal de Comarca de Faroa (Faron alueellinen tuomioistuin, Portugali) määräämään turvaamistoimena vuokrattujen kiinteistöjen luovutuksen.

32

Tribunal de Comarca de Faro antoi tämän vaatimuksen tiedoksi Hendersonille hänen osoitteeseensa Irlantiin lähetetyllä kirjatulla kirjeellä vastaanottotodistusta käyttäen.

33

Koska vastaanottotodistusta ei palautettu, Tribunal de Comarca de Faro esitti Portugalin postilaitokselle tietopyynnön. Tähän vastattiin, että kohdejäsenvaltio Irlannin postin tietorekisterien perusteella kyseessä oleva kirje oli toimitettu vastaanottajalle 22.7.2014.

34

Todettuaan, ettei Henderson ollut reagoinut saapumalla oikeuteen ja kiistämällä vaaditun toimenpiteen, Tribunal de Comarca de Faro hyväksyi ratkaisussaan Novo Bancon vaatimuksen.

35

Henderson valitti tästä ratkaisusta 7.10.2014 Tribunal da Relação de Évoraan (Évoran muutoksenhakutuomioistuin, Portugali) eli ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja väitti, että haasteen tiedoksianto on pätemätön.

36

Yhtäältä kirjatun kirjeen vastaanottotodistusta ei ole asiakirja-aineistossa, mikä Hendersonin mukaan merkitsee Portugalin lainsäädännössä säädetyn menettelymääräyksen rikkomista. Lisäksi Henderson väittää, ettei hän vastaanottanut henkilökohtaisesti tiedoksiantoa menettelyn aloittamista Tribunal de Comarca de Farossa koskevasta asiakirjasta ja ettei hän tiennyt, kuka tiedoksiannoksi katsottavan kirjeen oli vastaanottanut, joten hänellä ei ollut tiedossaan, että häntä vastaan oli aloitettu menettely. Toisaalta hän väittää, ettei hänelle toimitettu asetuksen N:o 1393/2007 liitteen II mukaista vakiolomaketta. Näin ollen hänelle ei annettu tietoa oikeudesta kieltäytyä vastaanottamasta vain portugalin kielellä laaditun oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksiantoa, vaikka asiassa olisi pitänyt toimittaa englannin- tai iirinkielinen käännös. Supremo Tribunal de Justiçan (ylin tuomioistuin, Portugali) oikeuskäytännössä katsotaan, että tällaisesta virheestä on seurauksena tiedoksiannon pätemättömyys. Hendersonin mukaan kumpikin näistä kahdesta laiminlyönnistä merkitsee paitsi olennaisen menettelymääräyksen rikkomista myös hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista. Vain uusi, menettelymääräysten mukainen tiedoksianto olisi korjannut nämä laiminlyönnit.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hylkäsi 29.1.2015 antamallaan ratkaisulla kaikki nämä väitteet ja vahvisti täten ensimmäisessä oikeusasteessa annetun ratkaisun.

38

Henderson valitti 13.2.2015 tästä ratkaisusta ja väitti, että se on ristiriidassa unionin oikeuden ja erityisesti asetuksen N:o 1393/2007 vaatimusten kanssa.

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo yhtäältä, että vastaanottotodistuksella, jota tässä asiassa ei palautettu, on tarkoitus osoittaa, että oikeudenkäyntiasiakirja on annettu tiedoksi sen vastaanottajalle, ja vahvistaa tiedoksiannon päiväys. Se toteaa toisaalta, että Hendersonille osoitetun kirjatun kirjeen liitteenä ei ollut asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II tarkoitettua vakiolomaketta, joten vastapuoli ei saanut tietoa oikeudestaan kieltäytyä hänelle tiedoksi annetun asiakirjan vastaanottamisesta.

40

Tältä osin kyseinen tuomioistuin pohtii ensimmäiseksi, onko tiedoksiannon vastaanottajan asuinjäsenvaltion postilaitoksen tässä asiassa toimittama asiakirja omiaan korjaamaan vastaanottotodistuksen puuttumisen, kun siihen on merkitty kirjatun kirjeen vastaanottaneen henkilön allekirjoitus ja päivä, jona tämä vastaanottaminen tapahtui.

41

Toiseksi se pohtii, onko asetuksen N:o 1393/2007 kanssa yhteensopiva sellainen kansallisen lainsäädännön säännös, jonka mukaan postitse tehty tiedoksianto katsotaan tehdyksi pätevällä tavalla, kun vastaanottotodistus on päivätty ja allekirjoitettu, vaikka sen olisi tehnyt kolmas henkilö, koska oletetaan, kunnes toimen vastaanottaja toisin todistaa, että tämä kolmas henkilö on tosiasiallisesti toimittanut kirjeen vastaanottajalle vastaanottotodistuksessa mainittuna päivänä eli tässä tapauksessa 22.7.2014.

42

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, vastaako asetuksen N:o 1393/2007 vaatimuksia kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II tarkoitetun vakiolomakkeen puuttumisen kaltaisen olennaisen menettelymääräyksen laiminlyönnin seurauksena on oltava tiedoksiannon pätemättömyys mutta jonka mukaan tästä pätemättömyydestä voidaan lausua vain, jos siihen on vedottu tässä samassa lainsäädännössä vahvistetussa määräajassa eli tässä asiassa 20 päivän kuluessa siitä päivästä, jona tämä tiedoksianto katsotaan suoritetuksi.

43

Tässä tilanteessa Tribunal da Relação de Évora päätti lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

44

Alustavasti on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että kirjatun kirjeen, joka Hendersonille osoitettiin hänen asuntoonsa Irlannissa tiedoksiannoksi menettelyn aloittamista Tribunal de Comarca de Farossa koskevasta asiakirjasta, liitteenä ei ollut asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II tarkoitettua vakiolomaketta.

45

Yhtäältä kolmas kysymys koskee seurauksia, joita tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on lähettävässä jäsenvaltiossa saatettu, on tällaisesta virheestä johdettava.

46

Toisaalta siinä tapauksessa, että tähän kysymykseen vastataan, että tällainen virhe johtaa tiedoksiantomenettelyn pätemättömyyteen Portugalin lainsäädännössä tältä osin säädetyn mukaisesti, unionin tuomioistuimen ei enää tule lausua kahdesta ensimmäisestä ennakkoratkaisukysymyksestä, jotka liittyvät erityisiin menettelyllisiin seikkoihin postitse tehtävän tiedoksiannon tapauksessa.

47

Näin ollen kolmatta ennakkoratkaisukysymystä on tarkasteltava ensimmäisenä.

48

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetusta N:o 1393/2007 tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tilanteessa, jossa oikeudenkäyntiasiakirjaa, joka on annettu tiedoksi toisen jäsenvaltion alueella asuvalle vastaajalle, ei ole laadittu joko kielellä, jota tämä vastaaja ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu, tai kun oikeudenkäyntiasiakirjan mukana ei ole käännöstä tällaiselle kielelle, tämän asetuksen liitteessä II tarkoitetun vakiolomakkeen puuttuminen johtaa tiedoksiannon pätemättömyyteen, johon vastaajan on kuitenkin vedottava tietyn ajan kuluessa tai heti oikeudenkäynnin alussa ja ennen pääasiaa koskevaa puolustusta.

49

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti tiedoksi annettavan asiakirjan vastaanottajalla olevasta mahdollisuudesta kieltäytyä sen vastaanottamisesta sillä perusteella, ettei asiakirjaa ole laadittu kielellä, jota hänen oletetaan ymmärtävän, tai ettei mukana ole käännöstä tällaiselle kielelle.

50

Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin on jo päättänyt, että mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa on asiakirjan vastaanottajalle kuuluva oikeus (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 49 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 61 kohta).

51

Kuten unionin tuomioistuin on myös jo todennut, oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa perustuu tarpeeseen suojata asiakirjan vastaanottajan puolustautumisoikeuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti; siitä määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa (ks. vastaavasti määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 73 kohta). Vaikka asetuksen N:o 1393/2007 tarkoituksena on ennen kaikkea oikeudenkäyntien tehokkuuden ja nopeuden parantaminen ja hyvän oikeudenkäytön turvaaminen, unionin tuomioistuin on todennut, että näihin tavoitteisiin ei saada pyrkiä heikentämällä jollain tavoin kyseessä olevien asiakirjojen vastaanottajien puolustautumisoikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 30 ja 31 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 48 ja 49 kohta).

52

On siis huolehdittava paitsi siitä, että asiakirjan vastaanottaja tosiasiallisesti vastaanottaa kyseessä olevan asiakirjan, myös siitä, että hän tosiasiallisesti ja täysimääräisesti saa tietoonsa ja ymmärtää häntä vastaan ulkomailla aloitetun menettelyn tarkoituksen ja ulottuvuuden, jotta hän voi tehokkaasti valmistella puolustustaan ja vedota oikeuksiinsa lähettävässä jäsenvaltiossa (tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 50 kohta).

53

Jotta asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa säädetty kieltäytymisoikeus voisi tuottaa tehokkaat vaikutuksensa, on tarpeellista, että asiakirjan vastaanottajalle on ennalta ja kirjallisesti asianmukaisesti ilmoitettu tämän oikeuden olemassaolosta (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 50 ja 54 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 62 ja 66 kohta).

54

Asetuksessa N:o 1393/2007 käyttöön otetussa järjestelmässä tämä tieto toimitetaan hänelle tämän asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 50 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 62 kohta).

55

Tälle vakiolomakkeelle tunnustettavasta merkityksestä unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetukseen N:o 1393/2007 ei sisälly lainkaan poikkeuksia näiden lomakkeiden käytöstä (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 45 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 59 kohta).

56

Tästä toteamuksesta ja asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen tavoitteesta, sellaisena kuin sitä kuvaillaan tämän tuomion 53 ja 54 kohdassa, unionin tuomioistuin on päätellyt, että vastaanottavan viranomaisen on kaikissa olosuhteissa ja ilman, että sillä olisi tältä osin harkintavaltaa, ilmoitettava asiakirjan vastaanottajalle hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa ja sen on käytettävä tätä varten systemaattisesti mainittua vakiolomaketta (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 58 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 68 kohta).

57

Lisäksi tapauksessa, jossa vastaanottava viranomainen, jota on pyydetty antamaan kyseessä oleva asiakirja tiedoksi sen vastaanottajalle, joka asuu toisessa jäsenvaltiossa, ei ole liittänyt asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta, ei tämä laiminlyönti merkitse tiedoksi annettavan asiakirjan tai tiedoksiantomenettelyn pätemättömyyttä, koska tällainen seuraus olisi ristiriidassa tämän asetuksen tavoitteen eli sen kanssa, että säädetään asiakirjojen suorasta, nopeasta ja tehokkaasta lähettämistavasta jäsenvaltioiden välillä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 60–66 kohta).

58

Koska kyseisen vakiolomakkeen toimittaminen on olennainen menettelymääräys, jolla on tarkoitus suojata asiakirjan vastaanottajan puolustautumisoikeuksia, vastaanottavan viranomaisen on korjattava sen puuttuminen asetuksen N:o 1393/2007 säännösten mukaisesti. Vastaanottavan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiakirjan vastaanottajalle hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa lähettämällä hänelle asetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla kyseinen vakiolomake (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 67, 70, 72 ja 74 kohta ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 71 kohta).

59

Vaikka asioissa, joissa annettiin tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus (C‑519/13, EU:C:2015:603) ja määräys 28.4.2016, Alta Realitat (C‑384/14, EU:C:2016:316) oli kyse asiakirjan tiedoksiantomenettelystä, joka perustuu asetuksen N:o 1393/2007 II luvun 1 jaksoon, joka koskee asiakirjan lähettämistä jäsenvaltioiden nimeämien lähettävien ja vastaanottavien viranomaisten kautta, on kuitenkin siten, että – kuten tämän asetuksen 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta nimenomaisesti seuraa – samat säännöt koskevat tämän luvun 2 jaksossa tarkoitettuja oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantotapoja.

60

Näin ollen sitä, että asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen käyttö on pakollista ja systemaattista, sovelletaan tämän asetuksen II luvun 2 jaksossa tarkoitettuihin tiedoksiantotapoihin, eikä tämän velvollisuuden laiminlyönti johda tiedoksi annettavan asiakirjan eikä tiedoksiantomenettelyn pätemättömyyteen.

61

Tämä koskee erityisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tilannetta, jossa tiedoksianto on tehty postilaitoksen välityksellä kyseisen asetuksen II luvun 2 jaksossa olevan 14 artiklan mukaisesti.

62

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä ei näin ollen voida asetusta N:o 1393/2007 rikkomatta säätää, että asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen puuttumisesta on oltava seurauksena pätemättömyys, vaikka lainsäädännössä säädetään myös, että tämä viimeksi mainittu voidaan korjata sillä, että on kulunut tietty aika, tai sillä, ettei asiakirjan vastaanottaja ole ryhtynyt toimenpiteisiin.

63

Näistä lievennyksistä huolimatta on kuitenkin siten, että tällainen lainsäädäntö, jossa pätemättömyys on lähtökohtaisesti asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen puuttumisen seuraus, on ristiriidassa tällä asetuksella käyttöön otetun järjestelmän ja sen tavoitteen kanssa, kuten tämän tuomion 57 ja 60 kohdassa on todettu.

64

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa toteaa, minkäänlaisia päätelmiä ei myöskään voida pätevästi tehdä siitä, ettei asiakirjan vastaanottaja esittänyt tietyssä määräajassa väitettä tästä puuttumisesta, sillä kyseisen lomakkeen puuttumisen vuoksi ei ollut varmuutta siitä, oliko asianomainen saanut tosiasiallisesti tiedon oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamatta tiedoksiantoa.

65

Näin ollen tästä puuttumisesta johtuva tiedonsaannin puute voidaan korjata vain toimittamalla asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake mahdollisimman nopeasti ja sen säännösten mukaisesti.

66

Joka tapauksessa ja kuten Euroopan komissio on perustellusti huomauttanut, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ei ole sovitettavissa yhteen kyseisen asetuksen 19 artiklan 4 kohdan säännösten kanssa.

67

Kaiken edellä esitetyn valossa kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 1393/2007 on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tilanteessa, jossa oikeudenkäyntiasiakirjaa, joka on annettu tiedoksi toisen jäsenvaltion alueella asuvalle vastaajalle, ei ole laadittu joko kielellä, jota tämä vastaaja ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu, tai kun oikeudenkäyntiasiakirjan mukana ei ole käännöstä tällaiselle kielelle, tämän asetuksen liitteessä II tarkoitetun vakiolomakkeen puuttuminen johtaa tiedoksiannon pätemättömyyteen, johon vastaajan on kuitenkin vedottava tietyn ajan kuluessa tai heti oikeudenkäynnin alussa ja ennen pääasiaa koskevaa puolustusta.

68

Tässä samassa asetuksessa vaaditaan sitä vastoin, että tällainen puuttuminen korjataan siinä olevien säännösten mukaisesti toimittamalla asianomaiselle kyseisen asetuksen liitteessä II oleva vakiolomake.

69

Kun otetaan huomioon kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, unionin tuomioistuimen on lausuttava myös ensimmäisestä ja toisesta kysymyksestä.

70

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näillä kysymyksillä, joita on tarkasteltava yhdessä, onko asetusta N:o 1393/2007 tulkittava siten, että menettelyn aloittavan asiakirjan tiedoksianto postitse on pätevä, vaikka kirjatun kirjeen vastaanottotodistusta ei ole palautettu lähettäjälle ja kun on tullut ilmi, ettei kirjettä vastaanottanut asiakirjan vastaanottaja vaan kolmas henkilö.

71

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on todettava heti aluksi, että asetuksessa N:o 1393/2007 säädetään tyhjentävästi oikeudenkäyntiasiakirjojen eri tiedoksiantotavoista, joihin sovellettavista säännöistä siinä säädetään ottamatta käyttöön niiden välistä arvojärjestystä (ks. vastaavasti tuomio 9.2.2006, Plumex, C‑473/04, EU:C:2006:96, 20–22 kohta ja tuomio 19.12.2012, Alder, C‑325/11, EU:C:2012:824, 31 ja 32 kohta). Yksi tällainen tiedoksiantotapa on pääasiassa kyseessä oleva postitiedoksianto, josta säädetään lähinnä kyseisen asetuksen 14 artiklassa.

72

Kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, asetuksen N:o 1393/2007 säännöksiä on tulkittava siten, että kussakin yksittäistapauksessa taataan asianmukainen tasapaino hakijan ja vastapuolen, joka on asiakirjan vastaanottaja, intressien välillä siten, että sovitetaan oikeudenkäyntiasiakirjojen toimittamisen tehokkuuden ja nopeuden tavoitteet yhteen näiden asiakirjojen vastaanottajan puolustautumisoikeuksien asianmukaisen suojaamisen vaatimuksen kanssa, ja tämä tapahtuu muun muassa takaamalla näiden samojen asiakirjojen tosiasiallinen ja tehokas vastaanottaminen (tuomio 16.9.2015, Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Nämä viimeksi mainitut vaatimukset ovat erityisen tärkeitä siltä osin kuin on kyse, kuten pääasiassa, menettelyn aloittavan asiakirjan tiedoksiantamisesta, koska asiakirjan vastaanottajan on saatava tietoonsa häntä vastaan toisessa jäsenvaltiossa vireille saatettu menettely ja koska hänen on ymmärrettävä tällaisen menettelyn sisältö ja merkitys sekä menettelysäännöt muun muassa määräaikojen osalta, jotta hän voi puolustautua tehokkaasti.

74

Siltä osin kuin on kyse kahden ensimmäisen kysymyksen ensimmäisestä osasta, joka liittyy siihen, että menettelyn aloittavan asiakirjan tiedoksi antamista varten lähetetyn kirjatun kirjeen vastaanottotodistusta ei palautettu tämän tiedoksiannon lähettävässä jäsenvaltiossa tehneelle elimelle, on todettava, että asetuksen N:o 1393/2007 14 artiklassa säädetään, että oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksianto postitse toisessa jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle tapahtuu lähtökohtaisesti kirjatulla kirjeellä vastaanottotodistusta käyttäen.

75

Unionin lainsäätäjä on nimittäin katsonut, että tällaiset muodollisuudet ovat omiaan samanaikaisesti tarjoamaan vastaanottajalle takeen siitä, että hän tosiasiallisesti vastaanottaa tiedoksi annetun asiakirjan sisältävän kirjatun kirjeen, ja muodostamaan lähettäjälle luotettavan todisteen menettelyn sääntöjenmukaisuudesta.

76

Erityisesti kirjattu kirje mahdollistaa sen vastaanottajalle toimittamisen eri vaiheiden jäljittämisen. Vastaanottotodistukseen, joka täytetään silloin, kun tämä vastaanottaja tai mahdollisesti hänen edustajansa vastaanottaa kirjeen, merkitään toimituspäivä ja ‑paikka sekä tämän kirjeen vastaanottaneen henkilön ominaisuus ja allekirjoitus. Tämän jälkeen vastaanottotodistus palautetaan lähettäjälle, joka täten saa nämä seikat tietoonsa ja voi esittää niistä näyttöä, mikäli erimielisyyksiä ilmenee.

77

Kirjatun kirjeen vastaanottotodistus on näin ollen todiste siitä, että oikeudenkäyntiasiakirjan vastaanottaja on vastaanottanut sen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja tämän asiakirjan toimittamisen yksityiskohdista.

78

Kuten asetuksen N:o 1393/2007 14 artiklan sanamuodosta seuraa, tiedoksiantoa postitse ei kuitenkaan ole välttämättä tehtävä kirjatulla kirjeellä vastaanottotodistusta käyttäen.

79

Kyseisessä säännöksessä nimittäin täsmennetään, että tällainen tiedoksianto voidaan toimittaa myös kirjattua kirjettä, johon on liitetty vastaanottotodistus, vastaavaa lähetystä käyttäen.

80

Tässä 14 artiklassa tarkoitetun vastaavan lähetyksen käsitteen tarkoituksen ja ulottuvuuden määrittelemistä varten on täsmennettävä, että kyseisen säännöksen tavoitteesta, sellaisena kuin se kuvaillaan tämän tuomion 75–77 kohdassa, seuraa, että ”vastaavaksi lähetykseksi” voidaan luokitella kaikki oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksiantotavat ja niitä koskeva näyttö, joilla annetaan takeet, jotka ovat verrattavissa kirjattuna kirjeenä, johon on liitetty vastaanottotodistus, postitse tehdyn lähetyksen takeisiin.

81

Erityisesti asiakirjan vaihtoehtoisen toimitustavan on oltava yhtä varma ja luotettava kuin kirjatun kirjeen, johon on liitetty vastaanottotodistus, sekä sen osalta, että asiakirjan vastaanottaja on saanut sen, että tämän vastaanottamisen olosuhteiden osalta.

82

Oikeudenkäyntimenettelyiden nopeutta koskevan intressin mukaisesti on nimittäin valvottava mahdollisimman laajasti sitä, että vastaanottaja tosiasiallisesti vastaanottaa tiedoksi annettavan asiakirjan ja että lähettäjä kykenee luotettavalla tavalla esittämään näyttöä tästä vastaanottamisesta.

83

Riitatilanteessa lähettäjän on näin ollen osoitettava asiakirjan toimittamista koskevien aineellisten seikkojen avulla tiedoksiantomenettelyn sääntöjenmukaisuus, ja lähettävän jäsenvaltion tuomioistuimen on arvioitava näiden seikkojen merkityksellisyyttä jokaisen yksittäistapauksen konkreettisten olosuhteiden mukaan.

84

Tästä seuraa, että se seikka, että käsiteltävässä asiassa vastaanottotodistusta ei palautettu, ei sellaisenaan merkitse virhettä postitse tapahtuneessa lähetysmenettelyssä, koska tämä muodollisuus voidaan korvata asiakirjalla, jolla annetaan vastaavat takeet.

85

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on lähettävässä jäsenvaltiossa saatettu, on kuitenkin valvottava, että todisteista, joihin tätä varten on vedottu, käy ilmi, että vastaanottaja on vastaanottanut kyseessä olevan asiakirjan tiedoksiannon olosuhteissa, joissa hänen puolustautumisoikeuksiaan on kunnioitettu.

86

Ensimmäisen ja toisen kysymyksen toisesta osasta, joka koskee sitä seikkaa, että käsiteltävässä asiassa tiedoksi annettavan asiakirjan sisältänyttä kirjattua kirjettä ei vastaanottavassa jäsenvaltiossa vastaanottanut tämän asiakirjan vastaanottaja vaan kolmas henkilö, on huomautettava, että asetuksen N:o 1393/2007 14 artiklassa ei säädetä tästä nimenomaisesti.

87

Tämän saman asetuksen 19 artiklan 1 kohdan b alakohdasta voidaan kuitenkin päätellä, että tiedoksi annettava asiakirja voidaan luovuttaa paitsi vastaanottajalle henkilökohtaisesti myös hänen poissa ollessaan hänen asunnossaan olleelle henkilölle.

88

Luovuttaminen vastaajalle henkilökohtaisesti ei nimittäin ole aina käytännössä mahdollista. Asetuksessa N:o 1393/2007 ei näin ollen suljeta pois sitä, että kolmas voi tietyissä tilanteissa vastaanottaa kyseessä olevan asiakirjan.

89

Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin valvottava, että kaikkia asiakirjan vastaanottajan puolustautumisoikeuksien tehokasta suojaamista varten tarpeellisia takeita noudatetaan.

90

Sitä suuremmalla syyllä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa vastaaja ei ole tullut saapuville asian valmisteluistuntoon, jonka vahvistamispäivä täsmennettiin postitse tiedoksi annetussa asiakirjassa, on nimittäin ensisijaisen tärkeää varmistaa, että yhtäältä kyseinen vastaaja on tosiasiallisesti vastaanottanut menettelyn aloittavan asiakirjan ja saanut näin tietää häntä vastaan toisessa jäsenvaltiossa vireille saatetusta oikeudenkäynnistä ja kyennyt yksilöimään esitetyn vaatimuksen kohteen ja perusteen ja että toisaalta hänellä on ollut riittävästi aikaa valmistautua vastaamaan asiassa.

91

Tällainen poisjääneen vastaajan oikeuksien suojaaminen, josta on kyse erityisesti asetuksen N:o 1393/2007 19 artiklan 1 kohdassa, vastaa lisäksi tavoitteita, joita on asetettu oikeudellista yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevilla muilla unionin säädöksillä, kuten asetuksella N:o 44/2001, jonka 34 artiklan 2 alakohdassa edellytetään myös, että kyseessä oleva asiakirja on annettu vastaajalle tiedoksi jo etukäteen (ks. vastaavasti määräys 28.4.2016, Alta Realitat, C‑384/14, EU:C:2016:316, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.7.2016, Lebek, C‑70/15, EU:C:2016:524, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa toteaa, se, onko asiakirja, jolla tuomioistuinmenettely saatetaan vireille, annettu tiedoksi siten, että vastaaja on saanut tehokkaasti siitä tiedon, on näin ollen ratkaisevaa määriteltäessä, voidaanko myöhemmin annettavaa tuomioistuinratkaisua pitää täytäntöönpanokelpoisena.

93

Vaikka kolmas henkilö voi pätevästi vastaanottaa oikeudenkäyntiasiakirjan vastaanottajan nimissä ja hänen lukuunsa, tämä mahdollisuus on siis kuitenkin varattava selkeästi rajattuihin tilanteisiin, jotta vastaanottajan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen voidaan taata mahdollisimman hyvin.

94

Näin ollen asetuksessa N:o 1393/2007 oleva asunnon käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan paikkaa, jossa asiakirjan vastaanottaja asuu ja oleskelee vakituisesti.

95

Lisäksi asetuksen N:o 805/2004 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa riitauttamattomia vaatimuksia koskevien haasteiden tiedoksiannosta säädetyn tavoin mahdollisuus, että kolmas henkilö vastaanottaa oikeudenkäyntiasiakirjan vastaanottajan sijaan, voi koskea vain vastaanottajan asunnossa olevia aikuisia, jotka voivat olla samassa osoitteessa asuvia vastaanottajan perheenjäseniä tai hänen tähän osoitteeseen palkkaamiaan työntekijöitä.

96

On nimittäin kohtuullista katsoa, että tällaiset henkilöt tosiasiallisesti toimittavat kyseessä olevan asiakirjan vastaanottajalleen.

97

Sitä vastoin asia ei ole välttämättä näin muiden kolmansien henkilöiden osalta, joita voivat olla naapuritalon asukas tai sen saman kerrostalon asukas, jossa sijaitsevassa huoneistossa vastaanottaja asuu. Koska siihen, että asiakirjan vastaanottaa tällainen kolmas henkilö, ei liity riittäviä takeita, jotta vastaanottaja saa tosiasiallisesti tiedon asetetussa määräajassa, sitä ei voida pitää riittävän luotettavana asetuksen N:o 1393/2007 soveltamista varten.

98

Vaikka tämän tuomion 93–96 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät ja kun tiedoksianto vaikuttaa näin ollen sääntöjenmukaiselta, asiakirjan vastaanottaja säilyttää joka tapauksessa mahdollisuuden osoittaa kaikkia siinä tuomioistuimessa hyväksyttäviä todistuskeinoja käyttäen, jonka käsiteltäväksi asia on lähettävässä jäsenvaltiossa saatettu, ettei hän voinut saada tosiasiallisesti tietää häntä vastaan toisessa jäsenvaltiossa vireille pannusta oikeudenkäyntimenettelystä tai yksilöidä esitetyn vaatimuksen kohdetta ja perustetta tai ettei hänellä ollut riittävästi aikaa valmistautua vastaamaan asiassa. Kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida näiden todisteiden merkityksellisyyttä ottamalla asianmukaisesti huomioon kaikki yksittäistapauksen olosuhteet.

99

Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt toteamukset, kahteen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 1393/2007 on tulkittava siten, että haasteen tiedoksianto postitse on pätevä, vaikka

100

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: