—

Erlock Film ApS ja M. Thomsen, edustajinaan advokat K. Dyekjær ja advokat H. Puggaard,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. García‑Valdecasas Dorrego,

—

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja B. Beutler,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään A.‑M. Rouchaud‑Joët ja S. Pardo Quintillán,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (”asiakirjojen tiedoksianto”) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 (EUVL L 324, s. 79) 8 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa kantajana on Alta Realitat SL (jäljempänä Alta Realitat) ja vastaajina Erlock Film ApS ja Ulrich Thomsen ja jossa on kyse palvelusuorituksesta tehdyn sopimuksen päättämisestä.

3

Asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan 2, 7 ja 10–12 perustelukappaleessa todetaan muun muassa seuraavaa:

– –

– –

4

Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan, jossa määritellään asetuksen soveltamisala, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäynti- tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. – –”

5

Asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan ”tässä asetuksessa ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa”.

6

Jäsenvaltiot nimeävät asetuksen 2 artiklan nojalla ”lähettävät viranomaiset”, joiden tehtävänä on lähettää toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten oikeudenkäyntiasiakirjoja tai muita asiakirjoja, ja ”vastaanottavat viranomaiset”, joiden tehtävänä on vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta lähetettyjä tällaisia asiakirjoja.

7

Asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeudenkäyntiasiakirjat on lähetettävä suoraan ja viipymättä 2 artiklan mukaisesti nimetyltä viranomaiselta toiselle.

2.   Asiakirjat – – voidaan lähettää vastaanottaville viranomaisille millä tahansa sopivalla tavalla edellyttäen, että vastaanotetun asiakirjan sisältö vastaa täysin lähetetyn asiakirjan sisältöä ja että kaikki sen sisältämä tieto on helposti luettavissa.

3.   Lähetettävän asiakirjan mukana toimitetaan liitteessä I olevalle vakiolomakkeelle laadittu pyyntö. Lomake täytetään vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tiedoksiantopaikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin niistä, tai jollakin muulla sellaisella kielellä, jonka jäsenvaltio on ilmoittanut hyväksyvänsä. – –

– –”

8

Asetuksen N:o 1393/2007 5 artikla on muotoiltu seuraavasti:

”1.   Lähettävän viranomaisen, jolle hakija antaa asiakirjan lähettämistä varten, on selostettava hakijalle, että vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei se ole jollakin 8 artiklassa tarkoitetuista kielistä.

2.   Hakija vastaa kaikista ennen asiakirjan lähettämistä aiheutuvista kääntämiskustannuksista – –”

9

Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vastaanotettuaan asiakirjan vastaanottavan viranomaisen on lähetettävä lähettävälle viranomaiselle viipymättä vastaanottotodistus nopeinta mahdollista lähetystapaa käyttäen, kuitenkin seitsemän päivän kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta, liitteessä I olevaa vakiolomaketta käyttäen.

10

Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaanottavan viranomaisen on toimitettava asiakirjan tiedoksianto tai huolehdittava sen toimittamisesta joko vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai noudattaen lähettävän viranomaisen pyytämää erityistä menettelyä, jollei kyseinen menettely ole vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön vastaista.

2.   Vastaanottavan viranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimet toimittaakseen asiakirjan tiedoksiannon viipymättä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta. – –”

11

Asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa tiedoksiannon yhteydessä tai palauttamalla asiakirjan vastaanottavalle viranomaiselle viikon kuluessa, jollei se ole joko laadittu jollakin seuraavista kielistä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin seuraavista kielistä:

2.   Kun vastaanottava viranomainen saa tiedon siitä, että vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava siitä välittömästi lähettävälle viranomaiselle 10 artiklassa tarkoitettua todistusta käyttäen sekä palautettava pyyntö ja asiakirjat, joista pyydetään käännöstä.

3.   Jos vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan mukaisesti, asiakirjan tiedoksianto voidaan oikaista toimittamalla vastaanottajalle tämän asetuksen säännösten mukaisesti asiakirja ja sen käännös jollekin 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä. Siinä tapauksessa asiakirjan tiedoksiantopäivä on päivä, jona asiakirja ja sen käännös toimitetaan tiedoksi vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos asiakirja on kuitenkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti annettava tiedoksi tietyn ajan kuluessa, määräytyy hakijaan nähden noudatettava tiedoksiantopäivä – – alkuperäisen asiakirjan tiedoksiantopäivän mukaan.

– –”

12

Asetuksen N:o 1393/2007 10 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun toimenpiteet asiakirjan tiedoksi antamiseksi on suoritettu, tästä on laadittava lähettävälle viranomaiselle osoitettu todistus liitteessä I olevaa vakiolomaketta käyttäen – –”

13

Asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos haaste tai vastaavanlainen asiakirja on ollut lähetettävä toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten tämän asetuksen säännösten mukaisesti eikä vastaaja ole tullut saapuville, [lähettävän jäsenvaltion] tuomioistuin ei saa tehdä päätöstä asiassa ennen kuin on selvitetty, että

ja että kummassakin näistä tapauksista tiedoksianto tai antaminen on tapahtunut riittävän ajoissa, jotta vastaaja on voinut ryhtyä vastaamaan.”

14

Vakiolomake, jonka otsikko on ”Ilmoitus vastaanottajalle oikeudesta kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa”, on asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II. Siinä on seuraava asiakirjan vastaanottajalle tarkoitettu maininta:

”Voitte kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei se ole kirjoitettu jollakin kielellä, jota ymmärrätte, tai tiedoksiantopaikan virallisella kielellä tai yhdellä niistä, tai jollei mukana ole käännöstä jollekin näistä kielistä.

Jos haluatte käyttää tätä oikeuttanne, teidän on kieltäydyttävä vastaanottamasta asiakirjaa tiedoksiannon yhteydessä ilmoittamalla tästä suoraan asiakirjan toimittavalle henkilölle tai palautettava asiakirja viikon kuluessa jäljempänä olevaan osoitteeseen todeten, että kieltäydytte vastaanottamisesta.”

15

Vakiolomakkeessa on lisäksi ”vastaanottajan ilmoitus”, joka tämän on allekirjoitettava siinä tapauksessa, että hän kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa, ja joka on muotoiltu seuraavasti:

”Kieltäydyn vastaanottamasta oheista asiakirjaa, koska sitä ei ole kirjoitettu ymmärtämälläni kielellä eikä tiedoksiantopaikan virallisella kielellä tai yhdellä niistä eikä mukana ole käännöstä jollekin näistä kielistä.”

16

Vakiolomakkeeseen on tällaisia tilanteita varten otettu kohta, johon vastaanottajan on merkittävä Euroopan unionin virallisista kielistä kieli tai kielet, joita hän ymmärtää.

17

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29.5.2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1348/2000 (EYVL L 160, s. 37) sovelletaan Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välillä oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa Brysselissä 19.10.2005 tehdyn sopimuksen (EUVL L 300, s. 55) nojalla unionin ja Tanskan kuningaskunnan välisiin suhteisiin osana kansainvälistä oikeutta.

18

Sopimuksen 3 artiklassa määrätään seuraavaa:

”– –

2.   Kun asetusta [N:o 1348/2000] muutetaan, Tanska ilmoittaa komissiolle, aikooko se panna muutosten sisällön täytäntöön vai ei. – –

– –

6.   Tanskan ilmoitus siitä, että muutosten sisältö on pantu täytäntöön Tanskassa – –, luo Tanskan ja yhteisön välille kansainvälisen oikeuden mukaisia keskinäisiä velvoitteita. Asetuksen muutoksia pidetään tällöin muutoksina tähän sopimukseen ja ne katsotaan liitetyiksi tähän sopimukseen.

– –”

19

Sen jälkeen kun asetus N:o 1348/2000 kumottiin asetuksella N:o 1393/2007, Tanskan kuningaskunta ilmoitti komissiolle päätöksestään soveltaa viimeksi mainitun asetuksen sisältöä (EUVL 2008, L 331, s. 21).

20

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 34 artiklan 2 alakohdassa säädetään, että jäsenvaltion tuomioistuimen antamaa tuomiota ei tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa, ”jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä”.

21

Asetusta N:o 44/2001 sovelletaan unionin ja Tanskan kuningaskunnan välisiin suhteisiin Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla Brysselissä 19.10.2005 tehdyn sopimuksen (EUVL L 299, s. 62) nojalla.

22

Tuomioistuinlaitoksesta annetun lain (Ley Orgánica del Poder Judicial) 11 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Vilpittömän mielen vaatimuksia on noudatettava kaikenlaisissa menettelyissä. Välittömästi tai välillisesti perusoikeuksia tai ‑vapauksia loukaten hankittuja todisteita ei oteta huomioon.

2.   Tuomioistuimet hylkäävät perustellulla päätöksellään kaikki vaatimukset, liitännäisvaatimukset ja prosessiväitteet, jotka on esitetty selvästi oikeutta väärinkäyttämällä tai lain taikka menettelysääntöjen kiertämiseksi.

3.   Tuomioistuinten on Espanjan perustuslain 24 §:ssä vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen mukaisesti ratkaistava niille esitetyt vaatimukset, ja ne voivat hylätä vaatimuksen muotovirheen perusteella ainoastaan siinä tapauksessa, että vaatimusta mahdollisesti rasittava puute on sellainen, ettei sitä voida oikaista tai korjata laissa säädettyä menettelyä noudattamalla.”

23

Siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil) 161 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Siinä tapauksessa, että tiedoksiannon vastaanottaja tavataan kotoaan ja hän kieltäytyy ottamasta vastaan päätöksen jäljennöstä tai tiedoksiantotodistusta eikä halua allekirjoittaa kuittia tiedoksisaamisesta, virkamies tai muu tähän tehtävään valtuutettu asiamies ilmoittaa, että päätöksen jäljennös tai tiedoksiantotodistus säilytetään häntä varten tuomioistuimen kirjaamossa ja että tiedoksiannon vaikutukset käynnistyvät, mikä kaikki merkitään vastaanottoasiakirjaan.”

24

Siviiliprosessilain 247 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikkien menettelylajien kaikki osapuolet noudattavat kaikissa toimissaan vilpittömän mielen vaatimuksia.

2.   Tuomioistuimet hylkäävät perustellulla ratkaisulla vaatimukset ja liitännäisvaatimukset, jotka on esitetty selvästi oikeutta väärinkäyttämällä tai lain tai menettelysääntöjen kiertämiseksi.

3.   Jos tuomioistuimet katsovat, että asianosainen on toiminut menettelyissä noudatettavan vilpittömän mielen vaatimusten vastaisesti, ne voivat erillisellä päätöksellä, joka on perusteltava ja jonka osalta on noudatettava suhteellisuusperiaatteen vaatimuksia, määrätä sakkoa 180–6 000 euroa, tämän ylittämättä kuitenkaan missään tapauksessa kolmasosaa riidan kohteen arvosta.

Sakon suuruutta määrittäessään tuomioistuinten on otettava huomioon teon olosuhteet sekä haitta, joka tästä on saattanut aiheutua menettelylle tai asian toiselle osapuolelle.”

25

Siviiliprosessilain 496 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Secretario judicial toteaa poissaolevaksi vastapuolen, joka ei tule vastaamaan asiassa tiedoksiantoa koskevassa asiakirjassa määrättynä päivänä tai vahvistetussa määräajassa, tässä laissa tarkoitettuja niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa tuomioistuin toteaa tämän.”

26

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö Alta Realitat on nostanut Juzgado de Primera Instancia no 44 de Barcelonassa (Barcelonan ensimmäisen asteen tuomioistuin nro 44) kanteen, jossa se on vaatinut Tanskan oikeuden mukaan perustetun yhtiön Erlock Film ApS:n ja Tanskassa asuvan Thomsenin kanssa 13.2.2008 tekemänsä sopimuksen päättämistä.

27

Sopimus koski sellaisen elokuvan kuvauksia, jossa Thomsenilla piti olla rooli ja joka oli määrä toteuttaa englanninkielisenä.

28

Alta Realitat on perustellut sopimuksen päättämistä koskevan vaatimuksensa sillä, ettei Thomsen ollut noudattanut velvoitteitaan vaan oli jättänyt elokuvan kuvaukset kesken perusteettomasti.

29

Alta Realitat vaatii myös, että Thomsen velvoitetaan palauttamaan hänelle etukäteen maksetut 30000 euroa, maksamaan korvauksen kyseisen sopimuksen täyttämättä jättämisestä aiheutuneesta vahingosta ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30

Todettuaan Alta Realitatin nostaman kanteen täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset asiaa käsittelevä tuomioistuin määräsi, että se annetaan tiedoksi Thomsenille hänen kotiosoitteessaan Tanskassa.

31

Thomsen vetosi tällöin hänelle asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdan mukaan kuuluvaan oikeuteen kieltäytyä kanteen ja sen liitteiden vastaanottamisesta sillä perusteella, ettei hän ymmärtänyt englantia eli kieltä, jolla mainitut asiakirjat oli laadittu.

32

Juzgado de Primera Instancia no 44 de Barcelona (Barcelonan ensimmäisen asteen tuomioistuin nro 44) katsoi kuitenkin, ettei kieltäytymistä voitu pitää perusteltuna ja että kanne oli annettu sääntöjenmukaisesti tiedoksi pääasian vastaajalle. Tämän jälkeen se hyväksyi 19.1.2010 antamallaan tuomiolla Alta Realitatin vaatimukset vastaajan poissa ollessa. Tuomioon ei haettu muutosta, ja se tuli näin lainvoimaiseksi.

33

Vuonna 2012 tanskalaiset tuomioistuimet kieltäytyivät sekä ensimmäisessä asteessa että valitusasteessa tunnustamasta tuomiota Tanskassa asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 2 alakohdan nojalla.

34

Juzgado de Primera Instancia no 44 de Barcelona (Barcelonan ensimmäisen asteen tuomioistuin nro 44) peruutti tämän johdosta 16.12.2013 antamallaan määräyksellä kaikki oikeudenkäyntitoimet siitä lähtien, kun kanne oli pääasiassa annettu Thomsenille tiedoksi.

35

Määräyksessään kansallinen tuomioistuin totesi kuitenkin tiedoksiannon tulleen toimitetuksi asetuksen N:o 1393/2007 säännösten mukaisesti mainittuaan ensin, että asiassa saadun selvityksen mukaan Thomsen ymmärsi englantia. Tämän jälkeen se toi esiin sen, että pääasiassa kyseessä ollut sopimus sekä erilaiset Thomsenilta peräisin olevat asiakirjat, jotka oli liitetty kanteeseen, oli laadittu englanniksi ja että tämä oli ilmoittanut elokuva-alan internet-tietokannassa olevassa henkilökuvassaan puhuvansa sujuvasti tätä kieltä ja että Thomsenin internetissä pitämä blogi oli myös englanninkielinen. Asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin totesi lisäksi, että oikeudenkäyntiaineistoon oli toimitettu DVD:itä, joissa esiintyi Thomseniksi ilmoitettu, englantia puhuva henkilö. Se katsoi, ettei asianomaisella henkilöllä ollut minkäänlaisia objektiivisia syitä kieltäytyä vastaanottamasta englanninkielistä kannetta ja että kieltäytymistä oli päinvastoin pidettävä Espanjan oikeudessa tarkoitettuna menettelyllisenä väärinkäytöksenä.

36

Tämän vuoksi kyseinen kansallinen tuomioistuin määräsi kanteen annettavaksi uudelleen tiedoksi liittämättä siihen käännöstä.

37

Mainittu tuomioistuin päätti lisäksi soveltaa siviiliprosessilain 161 §:n 2 momenttia, jonka mukaan tilanteissa, joissa vastaaja kieltäytyy vastaanottamasta hänelle tiedoksiannettuja asiakirjoja, nämä katsotaan pätevästi tiedoksiannetuiksi heti, kun tuomioistuin on todennut, ettei kieltäytymiselle ollut objektiivisia perusteita.

38

Uutta tiedoksiantoa ei kuitenkaan kyetty toimittamaan, koska Thomsen oli kieltäytynyt ottamasta vastaan englanninkielistä kannetta sillä perusteella, että hän ymmärsi ainoastaan tanskaa.

39

Ennakkoratkaisupyynnössään Juzgado de Primera Instancia no 44 de Barcelona (Barcelonan ensimmäisen asteen tuomioistuin nro 44) pohtii, onko asetuksen N:o 1393/2007 mukaisena pidettävä sitä, että kansallinen tuomioistuin vahvistaa saamansa selvityksen perusteella kantansa siihen, ymmärtääkö vastaaja tiettyä kieltä, ja päättää tämän johdosta osoittaa hänelle sekä haasteen että sen liitteet ainoastaan kyseisellä kielellä.

40

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että kysymys liittyy sisämarkkinoiden toimintaan ja lainkäyttömenettelyjen sujuvuuteen, ja toteaa, että menettelyt nopeutuisivat, jos tiettyjä asiakirjoja ei tietyissä tapauksissa tarvitsisi kääntää kielille, joita varten on vaikeaa ja kallista hankkia kääntäjiä, etenkin silloin, kun tuomioistuin on kyennyt, kuten käsiteltävässä pääasiassa, vakuuttumaan siitä, että asianomainen osapuoli ymmärtää kyseistä kieltä, ja kun kyseessä on yleisesti käytetty kieli. Se viittaa tässä yhteydessä siihen, että elokuva, jossa Thomsenin piti näytellä, oli määrä toteuttaa englanniksi eli kielellä, jolla Alta Realitatin nostama kanne oli laadittu.

41

Asetuksessa N:o 1393/2007 ei sen mukaan säädetä tarkasti kansalliselle tuomioistuimelle tällaisessa tilanteessa kuuluvan harkintavallan laajuudesta.

42

Lisäksi se katsoo, että asiassa olisi syytä ratkaista, onko siviiliprosessilain 161 §:n 2 momentin kaltainen kansallinen oikeussääntö unionin oikeuden mukainen.

43

Juzgado de Primera Instancia no 44 de Barcelona (Barcelonan ensimmäisen asteen tuomioistuin nro 44) on näistä syistä päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

44

Unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää työjärjestyksensä 99 artiklan nojalla ratkaista asian perustellulla määräyksellä, jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä.

45

Käsiteltävässä asiassa on sovellettava tätä säännöstä.

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kolmella kysymyksellään, jotka on käsiteltävä yhdessä, halunnut vastauksen pääasiallisesti siihen, mitä sääntöjä kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on asiakirjan lähettävässä jäsenvaltiossa saatettu, on asetuksen N:o 1393/2007 mukaan noudatettava, kun se päättää antaa tiedoksi haasteen vastaanottajalle, joka asuu jonkin toisen jäsenvaltion alueella, jollakin muulla kielellä kuin se, jota tämä ymmärtää tai jota tämän voidaan olettaa ymmärtävän asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

47

Tässä yhteydessä on ensin syytä mainita unionin tuomioistuimen jo todenneen, että EY 61 artiklan c alakohdan perusteella annetun asetuksen N:o 1393/2007 tarkoituksena on, kuten sen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, ottaa käyttöön yhteisön sisäinen oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksiantojärjestelmä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Oikeudenkäyntien tehokkuuden ja nopeuden parantamiseksi ja hyvän oikeudenkäytön turvaamiseksi mainitussa asetuksessa vahvistetaan periaate oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen suorasta lähettämisestä jäsenvaltioiden välillä, mikä yksinkertaistaa ja nopeuttaa menettelyjä. Nämä tavoitteet mainitaan asetuksen johdanto-osan kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Näihin tavoitteisiin pyrkiminen ei kuitenkaan saa heikentää millään tavoin asiakirjojen vastaanottajien puolustautumisoikeuksia, jotka perustuvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettuun oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

On siis huolehdittava paitsi siitä, että asiakirjan vastaanottaja todella vastaanottaa kyseessä olevan asiakirjan, myös siitä, että hänelle on annettu tilaisuus saada tietoonsa ja tosiasiallisesti ja täysimääräisesti ymmärtää häntä vastaan ulkomailla aloitetun menettelyn tarkoitus ja ulottuvuus siten, että hän voi tehokkaasti vedota oikeuksiinsa lähettävässä jäsenvaltiossa (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Tätä silmällä pitäen asetusta N:o 1393/2007 on siis tulkittava siten, että kussakin yksittäistapauksessa taataan asianmukainen tasapaino hakijan ja vastapuolen, joka on asiakirjan vastaanottaja, intressien välillä siten, että sovitetaan oikeudenkäyntiasiakirjojen siirron tehokkuuden ja nopeuden tavoitteet yhteen näiden asiakirjojen vastaanottajan puolustautumisoikeuksien asianmukaisen suojaamisen vaatimuksen kanssa (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi asetuksella N:o 1393/2007 on otettu käyttöön järjestelmä, jossa asiakirjojen siirto tapahtuu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden nimeämien ”lähettävien” ja ”vastaanottavien” viranomaisten välillä. Asetuksen 4 artiklan mukaan lähettävän viranomaisen on lähetettävä tiedoksi annettava asiakirja tai tiedoksi annettavat asiakirjat vastaanottavalle viranomaiselle suoraan ja viipymättä millä tahansa sopivalla tavalla (ks. vastaavasti tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Asetuksen N:o 1393/2007 5 artiklan 1 kohdan mukaan lähettävän viranomaisen on kiinnitettävä hakijan huomio siihen, että vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jota ei ole laadittu jollakin asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuista kielistä. Sen 5 artiklan 2 kohdan mukaan kaikista ennen asiakirjan lähettämistä aiheutuvista kääntämiskustannuksista vastaa lähtökohtaisesti hakija (ks. vastaavasti tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 35 kohta).

54

Vastaanottavan viranomaisen on puolestaan todella huolehdittava asiakirjan tiedoksiantamisesta vastaanottajalle, kuten asetuksen N:o 1393/2007 7 artiklassa säädetään. Tätä suorittaessaan sen on yhtäältä ilmoitettava lähettävälle viranomaiselle kaikista tähän toimenpiteeseen liittyvistä merkityksellisistä seikoista lähettämällä sille takaisin asetuksen liitteessä I oleva vakiolomake ja toisaalta saatettava asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanottajan tietoon, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei sitä ole laadittu tai jollei siitä ole käännöstä jollakin säännöksessä mainituista kielistä eli joko vastaanottajan ymmärtämällä kielellä tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai tarvittaessa jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu, siis kielellä, jota vastaanottajan voidaan olettaa hallitsevan. Jos tämä todella kieltäytyy, vastaanottavan viranomaisen on 8 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla lisäksi ilmoitettava tästä viipymättä lähettävälle viranomaiselle sekä palautettava pyyntö ja asiakirja, josta pyydetään käännöstä (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 36 kohta).

55

Lähettävän ja vastaanottavan viranomaisen rooli asetusta N:o 1393/2007 sovellettaessa rajoittuu siis siihen, että ne huolehtivat fyysisesti kyseisen asiakirjan lähettämisestä ja tiedoksi antamisesta sekä helpottavat näiden toimitusten suorittamista. Näillä viranomaisilla ei sitä vastoin ole minkäänlaista toimivaltaa ratkaista aineellisia kysymyksiä, kuten sitä, mitä kieltä tai kieliä asiakirjan vastaanottaja ymmärtää ja onko asiakirjan mukaan liitettävä käännös jollekin asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä, eikä myöskään arvioida sitä, onko sitä, että vastaanottaja on kieltäytynyt ottamasta asiakirjaa vastaan, pidettävä perusteltuna vai ei (ks. vastaavasti tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 37 kohta).

56

Päinvastoin on yksin lähettävän jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, tehtävänä ratkaista tämänkaltaiset kysymykset, jos hakija ja vastapuoli ovat niistä erimielisiä (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 41 kohta).

57

Tarkemmin sanoen on niin, että aloitettuaan tiedoksiantomenettelyn määrittämällä tätä varten merkityksellisen asiakirjan tai merkitykselliset asiakirjat tämä tuomioistuin ratkaisee kysymyksen vasta sen jälkeen, kun asiakirjan vastaanottaja on tosiasiallisesti kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa siitä syystä, ettei sitä ollut laadittu kielellä, jota hän ymmärtää tai hänen voitiin olettaa ymmärtävän. Kyseisen tuomioistuimen on siis hakijan vaatimuksesta tutkittava, oliko kieltäytyminen perusteltu vai ei. Sen on tätä varten otettava asianmukaisesti huomioon kaikki asiakirja-aineistosta ilmenevät seikat yhtäältä määrittääkseen, mitä kieliä asiakirjan vastaanottaja osaa, ja toisaalta päättääkseen – kyseessä olevan asiakirjan luonteen huomioon ottaen –, onko asiakirjan kääntäminen tarpeen (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Mainitun tuomioistuimen on siis kussakin yksittäistapauksessa huolehdittava siitä, että asianosaisten oikeuksia suojellaan tasapainoisesti, ja punnittava keskenään hakijan intressiä tiedoksiannon tehokkuuteen ja nopeuteen ja vastapuolen intressiä puolustautumisoikeuksien tehokkaaseen suojaan (ks. tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 43 kohta).

59

Asetuksella N:o 1393/2007 käyttöön otetusta järjestelmästä on vielä todettava, että asetuksessa säädetään myös sen liitteessä I ja vastaavasti sen liitteessä II olevien kahden vakiolomakkeen käytöstä, eikä poikkeuksista näiden käyttämiseen ole säädetty. Asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta käy päinvastoin ilmi, että siinä säädettyjä lomakkeita ”olisi käytettävä”, koska ne vaikuttavat osaltaan – asianomaisten osapuolten oikeuksia kunnioittaen ja kuten asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee – asiakirjojen siirtomenettelyn yksinkertaistamiseen ja avoimemmaksi tekemiseen takaamalla näin sekä asiakirjojen luettavuuden että niiden siirron varmuuden (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 44–46 kohta).

60

Lisäksi nämä lomakkeet muodostavat, kuten asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, välineen, jota käyttäen vastaanottajille ilmoitetaan, että heillä on mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 47 kohta).

61

Asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevalle vakiolomakkeelle ja tämän johdosta asetuksen 8 artiklan 1 kohdalle, jossa säädetään lomakkeen tiedoksiantamisesta asiakirjan saajalle, tunnustettavasta täsmällisestä merkityksestä unionin tuomioistuin on jo todennut, että kuten lomakkeen otsikon sanamuodostakin ja lomakkeen sisällöstä käy ilmi, mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa on pidettävä asiakirjan vastaanottajalle kuuluvana oikeutena (ks. vastaavasti tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 49 kohta).

62

Jotta tämä unionin lainsäätäjän antama oikeus voisi tuottaa tehokkaat vaikutuksensa, se on saatettava asiakirjan vastaanottajan tietoon kirjallisesti. Asetuksella N:o 1393/2007 käyttöön otetussa järjestelmässä tämä tieto toimitetaan hänelle asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen – samalla tavalla kuin hakijalle ilmoitetaan heti menettelyn alussa asetuksen liitteessä I olevan vakiolomakkeen avulla asiakirjan vastaanottajan kyseisen oikeuden olemassaolosta (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 50 kohta).

63

Todettakoon tähän, että asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta on pidettävä yhtenä asetuksella käyttöön otetuista merkittävistä uutuuksista nimenomaan asiakirjojen siirron helpottamiseksi ja paremman suojan takaamiseksi niiden vastaanottajille, sillä lomakkeeseen on otettu kohta, joka antaa asiakirjan vastaanottajalle mahdollisuuden ilmoittaa kielen tai kielet, jota tai joita hän ymmärtää, siinä tapauksessa, että hän kieltäytyy asiakirjan vastaanottamisesta siksi, ettei sitä ole laadittu tai ettei sen mukana ole käännöstä kielellä, jota hän ymmärtää, tai tiedoksiantopaikan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

64

Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä täsmentänyt, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohtaan sisältyy kaksi tosin toisiinsa liittyvää mutta kuitenkin erillistä seikkaa eli yhtäältä asiakirjan vastaanottajan aineellinen oikeus kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta pelkästään siitä syystä, että sitä ei ole laadittu tai sen mukana ei ole käännöstä kielellä, jota hänen voidaan olettaa ymmärtävän, ja toisaalta vastaanottavan viranomaisen hänen tietoonsa saattama virallinen tieto tämän oikeuden olemassaolosta. Asiakirjan kieltä koskeva edellytys ei toisin sanoen liity vastaanottavan viranomaisen toimesta tapahtuvaan vastaanottajalle ilmoittamiseen vaan yksinomaan tämän kieltäytymisoikeuteen. Asetuksen liitteessä I olevassa vakiolomakkeessa tehdään lisäksi selvä ero näiden kahden aspektin välillä viittaamalla eri otsikoissa asiakirjan vastaanottajalle annettavaan kirjalliseen ilmoitukseen hänen oikeudestaan kieltäytyä sen vastaanottamisesta ja tämän oikeuden tosiasialliseen käyttöön (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 51 ja 52 kohta).

65

Näin ollen itse kieltäytymisen edellytykset ovat tosin selvät, koska asiakirjan vastaanottaja voi käyttää kieltäytymisoikeuttaan pätevästi vain, jos kyseessä olevaa asiakirjaa ei ole laadittu tai sen mukana ei ole käännöstä joko hänen ymmärtämällään kielellä tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä, tai jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu. Kuten edellä 57 kohdassa on todettu, viime kädessä tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on ratkaistava, täyttyykö tämä edellytys, ja tutkittava, onko asiakirjan vastaanottajan esittämä kieltäytyminen perusteltu (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 53 kohta).

66

On kuitenkin niin, että kieltäytymisoikeuden käyttäminen edellyttää, että asiakirjan vastaanottajalle on ennalta ja kirjallisesti asianmukaisesti ilmoitettu hänen oikeutensa olemassaolosta. Kun vastaanottava viranomainen toimittaa asiakirjan tiedoksiannon vastaanottajalle, sen on siis kaikissa tapauksissa liitettävä kyseessä olevaan asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake, jossa vastaanottajalle ilmoitetaan tämän oikeudesta kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, eikä tämä velvollisuus sitä paitsi aiheuta vastaanottavalle viranomaiselle erityisiä vaikeuksia, koska riittää, että se liittää tiedoksi annettavaan asiakirjaan ennalta painetun tekstin sellaisena kuin se on asetuksessa kullakin unionin virallisella kielellä (ks. vastaavasti Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 54–56 kohta).

67

Edellä esitetty tulkinta takaa yhtäältä avoimuuden, koska sen avulla asiakirjan vastaanottaja saa tiedon oikeuksiensa laajuudesta, ja mahdollistaa toisaalta asetuksen N:o 1393/2007 yhdenmukaisen soveltamisen, eikä sillä viivästytetä asiakirjan lähettämistä vaan päinvastoin yksinkertaistetaan ja helpotetaan sitä (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 57 kohta).

68

Unionin tuomioistuin on katsonut, että vastaanottavan viranomaisen on kaikissa olosuhteissa ja ilman, että sillä olisi tältä osin harkintavaltaa, ilmoitettava asiakirjan vastaanottajalle hänen oikeudestaan kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta ja sen on käytettävä tätä varten systemaattisesti asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta (tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 58 kohta).

69

Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa tiedoksi annettavaa asiakirjaa ei ole asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla laadittu tai sen mukana ei ole käännöstä kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai tarvittaessa jollakin sen paikkakunnan virallisella kielellä, jossa tiedoksianto on toimitettava – kielillä, joita asianomaisen voidaan olettaa ymmärtävän –, vastaanottavalle viranomaiselle asetettua velvollisuutta ilmoittaa vastaanottajalle asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen hänelle kuuluvasta oikeudesta kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta on aina noudatettava (ks. edellä 59 ja 68 kohta).

70

Näin on siitä riippumatta, onko vastaanottaja kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa vai ei. Tässä yhteydessä on mainittava siitä, että tuomiossa Alpha Bank Cyprus (C‑519/13, EU:C:2015:603) unionin tuomioistuin katsoi, että vakiolomakkeen käyttäminen oli pakollista asiassa, jossa tiedoksi annettavan asiakirjan vastaanottaja oli tosiasiallisesti käyttänyt oikeuttaan kieltäytyä sen vastaanottamisesta, vaikkei hänelle ollutkaan millään tavalla ennalta ilmoitettu tämän oikeuden olemassaolosta.

71

Siinä tapauksessa, että vastaanottava viranomainen, jota on pyydetty antamaan kyseessä oleva asiakirja tiedoksi sen vastaanottajalle, ei ole liittänyt asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta, on tämä laiminlyönti korjattava tämän asetuksen säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio Alpha Bank Cyprus, C‑519/13, EU:C:2015:603, 59–76 kohta).

72

Lähettävässä jäsenvaltiossa asiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtävänä on siis valvoa sitä, että näitä sääntöjä noudatetaan.

73

Toiseksi on korostettava, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti säädetty oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa perustuu edellä 49 ja 50 kohdassa mainittuun tarpeeseen suojata asiakirjan vastaanottajan puolustautumisoikeuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti.

74

Tästä seuraa, etteivät asiakirjojen siirtämisestä vastaavat kansalliset viranomaiset eikä lähettävässä jäsenvaltiossa asiaa käsittelevä tuomioistuin saa millään tavalla estää asianomaista käyttämästä tällaista oikeutta.

75

Tarkennettakoon, että vaikka asiaa käsittelevä tuomioistuin joutuu ennen asiakirjan tiedoksiantomenettelyn aloittamista tekemään ensimmäisen väliaikaisen arvion vastaanottajan kielitaidosta ratkaistakseen yhdessä hakijan kanssa sen, onko asiakirja käännettävä vai ei, päätös siitä, ettei käännöstä tarvita, ei millään tavoin vaikuta vastaanottajan oikeuteen kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta eikä tämän oikeuden käyttämiseen. Toisin sanoen on niin, että vaikka kyseinen tuomioistuin olisi jo tässä vaiheessa vakuuttunut siitä, että vastaanottaja ymmärtää kieltä, jolla asiakirja on laadittu, ja ettei käännöstä näin ollen tarvita, se ei voi tämän perusteella katsoa, ettei asianomainen henkilö voi pätevästi vastustaa tiedoksiantomenettelyä, ja evätä häneltä tällä tavoin mahdollisuutta käyttää asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä oikeuttaan kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta tämän puolustautumisoikeuksia loukkaamatta.

76

Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi sitä varten pätevästi lausua siitä, onko kieltäytymistä pidettävä perusteltuna, sitten, kun vastaanottaja on käyttänyt kyseistä oikeuttaan.

77

Kuten edellä 57 kohdassa on todettu, kyseisen tuomioistuimen on tätä varten otettava asianmukaisesti huomioon kaikki asiassa saatu merkityksellinen selvitys ratkaistakseen sen, onko vastaanottaja, joka on kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa, tästä huolimatta kyennyt ymmärtämään sen ja vetoamaan oikeuksiinsa tehokkaasti vai onko asiakirja luonteensa vuoksi sellainen, että se on käännettävä.

78

Olennaista on näet yhtäältä se, että jotta asiakirjan vastaanottaja kykenisi tosiasiallisesti käyttämään puolustautumisoikeuksiaan, kyseinen asiakirja on pitänyt laatia kielellä, jota hän ymmärtää, mikä on tae siitä, että hän kykenee riittävän ajoissa ymmärtämään ainakin vaatimuksen kohteen ja perusteen sekä kehotuksen saapua tuomioistuimeen tai tarvittaessa mahdollisuuden hakea muutosta (ks. vastaavasti tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264, 64 ja 73 kohta). Toisaalta on niin, että hakijalle ei saa aiheutua kielteisiä seurauksia siitä, että käännöstä vailla olevan asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen on perustunut puhtaasti viivyttelynhaluun tai ilmeiseen väärinkäyttöön, jos voidaan osoittaa, että asiakirjan vastaanottaja ymmärtää kieltä, jolla asiakirja on laadittu (tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 52 kohta).

79

Asiaa lähettävässä jäsenvaltiossa käsittelevän tuomioistuimen on siis huolehdittava mahdollisimman hyvin kunkin osapuolen intressien suojaamisesta erityisesti tutkimalla kaikki ratkaisevat tosiseikat ja näyttö, jotka osoittavat konkreettisesti vastaanottajan kielitaidon, eikä se saa perustaa kantaansa minkäänlaiseen presumptioon (ks. vastaavasti tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264, 85 kohta).

80

Siinä tapauksessa, että asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoisi tutkintansa päätteeksi, että vastaanottaja on perustellusti kieltäytynyt asiakirjan vastaanottamisesta, koska tämä on laadittu kielellä, joka ei ole asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukainen, pitäisi mainittu asiakirja ja käännös kyseisessä säännöksessä tarkoitetulle kielelle antaa asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan tiedoksi sen vastaanottajalle.

81

Päinvastaisessa tapauksessa mikään ei sitä vastoin lähtökohtaisesti estä sitä, että kyseinen tuomioistuin soveltaa seuraamuksia, joista on säädetty kansallisessa prosessioikeudessa siltä varalta, että vastaanottaja on perusteettomasti kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa, kunhan mainitun asetuksen täysi tehokkuus taataan sen tavoitteita noudattaen (ks. vastaavasti tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 69 kohta).

82

Asetuksessa N:o 1393/2007 ei näet säädetä siitä, mitä seurauksia on oltava sillä, että asiakirjan vastaanottamisesta on kieltäydytty perusteettomasti.

83

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun unioni ei ole antanut säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuden välittömään oikeusvaikutukseen perustuvat yksityisten oikeudet (tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 49 kohta).

84

Tällaiset menettelysäännöt eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvia oikeuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665,50 kohta).

85

Tehokkuusperiaatteen mukaan kansallisen tuomioistuimen on sovellettava kansallisessa oikeusjärjestyksessä säädettyjä menettelysääntöjä vain siltä osin kuin ne eivät vaaranna asetuksen N:o 1393/2007 tarkoitusta, tavoitetta ja täyttä tehokkuutta (ks. tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 50 ja 51 kohta).

86

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa vastaaja ei ole tullut saapuville, asetus N:o 1393/2007 edellyttää, kuten erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdassa on säädetty, että on huolehdittu siitä, että asianomainen on tosiasiallisesti vastaanottanut haasteen (ks. vastaavasti tuomio Alder, C‑325/11, EU:C:2012:824, 36 ja 41 kohta) ja saanut näin tietää häntä vastaan vireille pannusta oikeudenkäynnistä ja kyennyt yksilöimään esitetyn vaatimuksen kohteen ja perusteen (ks. vastaavasti tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264, 73 ja 75 kohta) ja että hänellä on ollut riittävästi aikaa valmistautua vastaamaan asiassa (ks. vastaavasti tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 52 kohta). Tällainen velvollisuus on myös asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 2 alakohdan vaatimusten mukainen (ks. vastaavasti tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 68 kohta ja tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264, 51 kohta).

87

Joka tapauksessa on niin, että kuten tämän määräyksen perusteluista käy ilmi, asetuksessa N:o 1393/2007 sallitaan edellä 37 kohdassa kuvatun kaltaisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen vasta sitten, kun asetuksessa säädetyt vaiheet on käyty läpi, eli vasta sitten, kun vastaanottajalle on asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen ilmoitettu, että hänellä on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa, ja jos hän kieltäytyy tästä, lainvoimaiseksi tulleella tuomioistuimen päätöksellä on todettu kieltäytyminen perusteettomaksi.

88

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen arvioitava se, ovatko konkreettiset säännöt, jotka liittyvät pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöksen soveltamiseen, asetuksen N:o 1393/2007 vaatimusten ja tavoitteiden mukaisia.

89

Kaikkien edellä esitettyjen huomioiden perusteella pääasiassa esitettyihin kolmeen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 1393/2007 on tulkittava siten, että annettaessa asiakirjaa tiedoksi vastaanottajalle, joka asuu jonkin toisen jäsenvaltion alueella, tilanteessa, jossa asiakirjaa ei ole laadittu tai sen mukana ei ole käännöstä kielellä, jota asianomainen henkilö ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tiedoksiantopaikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin niistä

90

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (”asiakirjojen tiedoksianto”) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1393/2007 on tulkittava siten, että annettaessa asiakirjaa tiedoksi vastaanottajalle, joka asuu jonkin toisen jäsenvaltion alueella, tilanteessa, jossa asiakirjaa ei ole laadittu tai sen mukana ei ole käännöstä kielellä, jota asianomainen henkilö ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tiedoksiantopaikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin niistä