|
13.10.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 361/3 |
Kanne 18.7.2014 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta
(Asia C-346/14)
2014/C 361/03
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve ja G. Wilms)
Vastaaja: Itävallan tasavalta
Vaatimukset
|
— |
Unionin tuomioistuimen on todettava, ettei Itävallan tasavalta ole noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohtaan ja SEUT 288 artiklaan perustuvia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY (1) 4 artiklan 1 ja 7 kohdan säännöksiä asianmukaisesti myöntäessään luvan Schwartzen Sulm-nimisen vesivoimalaitoksen rakentamisen; |
|
— |
Itävallan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Itävalta yrittää kiertää 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä vesialueiden tilan huonontamista koskevan kieltoa, joka kuuluu kyseisen direktiivin perusperiaatteisiin, ja se on jättänyt noudattamatta 4 artiklan 7 kohdassa poikkeamiselle asetettuja edellytyksiä.
Kyseisen direktiivin soveltaminen ratione temporis perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan kuluessa saa antaa säännöksiä, jotka vakavasti vaarantaisivat direktiivin tavoitteiden toteuttamisen (SEU 4 artiklan 3 kohta yhdessä SEUT 288 artiklan kanssa).
Vastaaja on perustanut uuden päätöksensä vain Schwartze Sulmin veden tilan muunneltuun analyysiin. Tämä muutettu luokittelu (veden tila on ”hyvä””erittäin hyvän” sijasta) on alun perin tehdyn hoitosuunnitelman vastainen. Toteamuksia ja arviointeja, joita ei ole hoitosuunnitelmassa, ei voida muuttaa viime hetkellä sellaisen hallintopäätöksen johdosta, joka on tehty ad hoc uusien perusteiden nojalla. Jos näin olisi, kyseisen direktiivin olennaisia perussäännöksiä, kuten huonontamiskieltoa ja yleisön osallistumiseen liittyviä tärkeitä menettelysäännöksiä, voitaisiin helposti kiertää.
(1) Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 327, s. 1).