—

Ute Reindl, edustajinaan Rechtsanwalt M. Waldmüller ja Rechtsanwalt M. Baldauf,

—

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vitáková,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja C. Candat,

—

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Bianchi ja G. von Rintelen,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15.11.2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (EUVL L 338, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 27.10.2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1086/2011 (EUVL L 281, s. 7; jäljempänä asetus N:o 2073/2005), luettuna yhdessä mainitun asetuksen liitteessä I olevan 1 luvun rivin 1.28 kanssa, tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Ute Reindl ja Bezirkshauptmannschaft Innsbruck (hallinnollisia asioita käsittelevä Innsbruckin ensimmäisen asteen viranomainen (Itävalta)) ja joka koskee Reindlille asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainitun Salmonella typhimuriumin raja-arvon noudattamatta jättämisen vuoksi määrättyä sakkoa.

3

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1) 1 artiklan, jonka otsikkona on ”Tavoite ja soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädetään perusta ihmisten terveyden sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle elintarvikkeiden osalta ottaen huomioon erityisesti elintarvikkeiden, myös perinteisten tuotteiden, moninainen tarjonta ja varmistetaan samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta. Siinä vahvistetaan yhteiset periaatteet ja vastuualat, keinot vahvan tieteellisen perustan tarjoamiseen sekä tehokkaat organisatoriset järjestelyt ja menettelyt, joihin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskeva päätöksenteko perustuu.

– –”

4

Mainitun asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Muut määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

– –”

5

Asetuksen N:o 178/2002 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudesta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia.

2.   Elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on

– –

5.   Elintarvikkeen ihmisravinnoksi soveltuvuutta määritettäessä on otettava huomioon, onko elintarvike ihmisravinnoksi kelpaamaton sille aiottuun käyttötarkoitukseen, koska se on saastunut joko vieraiden aineiden takia tai muutoin, taikka pilaantumisen, mätänemisen tai laadun heikentymisen seurauksena.

– –”

6

Kyseisen asetuksen 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastuut”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on vastuullaan olevissa toiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet tai rehut täyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön vaatimukset, ja varmistettava, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.

2.   – –

Jäsenvaltioiden on myös annettava elintarvike- ja rehulainsäädännön rikkomuksiin sovellettavia toimenpiteitä ja seuraamuksia koskevat säännöt. Toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

7

Salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 (EUVL L 325, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1086/2011 (jäljempänä asetus N:o 2160/2003), 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoite ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa, että salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa, etenkin alkutuotantovaiheessa, rehu mukaan lukien, niiden esiintyvyyden ja kansanterveydelle aiheuttaman riskin vähentämiseksi.

2.   Tämä asetus koskee:

– –”

8

Asetuksen N:o 2160/2003 5 artiklan mukaan kansallisilla valvontaohjelmilla on pantava täytäntöön kyseisen asetuksen liitteessä II määritetyt vaatimukset ja näytteenoton vähimmäisvaatimukset. Mainittuun liitteeseen, jonka otsikko on ”Liitteessä I lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien valvonta”, sisältyy tuoretta lihaa koskeviin erityisvaatimuksiin liittyvä osa E, jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Liitteessä I luetelluista eläinpopulaatioista peräisin olevan tuoreen siipikarjanlihan on 1 päivästä joulukuuta 2011 alkaen täytettävä komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 vahvistettu asiaa koskeva mikrobiologinen vaatimus.”

9

Asetuksen N:o 2160/2003 liitteessä I mainitaan useita siipikarjalajeja, mukaan lukien kalkkunat.

10

Asetuksen johdanto-osan ensimmäisestä kolmanteen perustelukappaleessa mainitaan seuraavaa:

11

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Aihe ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädetään tiettyjä mikro-organismeja koskevista mikrobiologisista vaatimuksista ja täytäntöönpanosäännöistä, joita elintarvikealan toimijoiden on noudatettava pannessaan täytäntöön asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa säädettyjä yleisiä ja erityisiä hygieniatoimenpiteitä. – –”

12

Mainitun asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

– –

– –”

13

Asetuksen N:o 2073/2005 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Yleiset vaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että elintarvikkeet täyttävät liitteessä I vahvistetut asiaa koskevat mikrobiologiset vaatimukset. Tätä varten elintarvikealan toimijoiden on toteutettava kaikissa elintarvikkeiden tuotanto-, käsittely- ja jakeluvaiheissa, myös vähittäismyyntivaiheessa, toimenpiteitä osana HACCP [hazard analysis and critical control point] ‑periaatteisiin perustuvia menettelyitä ja hyvien hygieniakäytäntöjen täytäntöönpanoa seuraavien seikkojen varmistamiseksi:

2.   Tuotteen valmistuksesta vastaavien elintarvikealan toimijoiden on tarvittaessa tutkittava liitteen II mukaisesti, noudatetaanko vaatimuksia koko myyntiajan. – –

– –”

14

Asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevaan 1 lukuun, jonka otsikkona on ”Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset”, sisältyy rivi 1.28, jolla säädetään seuraavaa:

15

Elintarvikkeiden, kulutustavaroiden ja kosmeettisten valmisteiden turvallisuusvaatimuksista ja muista vaatimuksista kuluttajien suojelemiseksi annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über Sicherheitsanforderungen und weitere Anforderungen an Lebensmittel, Gebrauchsgegenstände und kosmetische Mittel zum Schutz der Verbraucherinnen und Verbraucher) (BGBl. I, 13/2006, sellaisena kuin se on julkaistu BGBl. I:ssä, 80/2013; jäljempänä LMSVG) 5 §:n 1 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”1)   On kiellettyä saattaa markkinoille elintarvikkeita, jotka

– –

5.   Elintarvikkeet ovat

– –”

16

LMSVG:n 90 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Se, joka saattaa markkinoille

1.   ihmisravinnoksi soveltumattomia elintarvikkeita, – –

– –

syyllistyy – – hallinnolliseen rikkomukseen, josta aluehallintoviranomainen [Bezirksverwaltungsbehörde] määrää enintään 20000 euron ja uusintatapauksessa enintään 40000 euron suuruisen sakkorangaistuksen, ja jos sakko jätetään maksamatta, enintään kuuden viikon vankeusrangaistuksen.

– –”

17

Reindl on MPREIS Warenvertriebs GmbH ‑nimisen elintarvikkeiden vähittäismyyntiä harjoittavan yhtiön (jäljempänä MPREIS) sivuliikkeen johtaja. Tästä syystä hän on vastuussa siitä, että mainittu sivuliike noudattaa kaikkea siihen sovellettavaa elintarvikelainsäädäntöä.

18

Eräs elintarvikevalvontaelin otti 29.3.2012 mainitussa sivuliikkeessä tehdyn tarkastuksen yhteydessä näytteen kolmannen yrityksen tuottamasta ja tyhjiöpakkaamasta tuoreesta kalkkunan rintafileestä. MPREIS:n toiminta oli kyseisen näytteen osalta liittynyt ainoastaan jakeluvaiheeseen.

19

Itävallan elintarviketurvallisuuslaitos tutki mainitun näytteen mikrobiologisia ominaisuuksia Innsbruckissa. Kyseinen laitos päätteli lausunnossaan, että näytteessä esiintyi Salmonella Typhimurium ‑bakteeria ja että näyte oli tästä syystä LMSVG:n 5 §:n 5 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”ihmisravinnoksi soveltumaton” eikä sitä voitu pitää asetuksen N:o 178/2002 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla turvallisena. Kyseinen laitos viittasi lausunnossaan elintarvikkeiden turvallisuusvaatimuksen osalta asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 asetettuun vaatimukseen.

20

Bezirkshauptmannschaft Innsbruck ryhtyi kyseisen lausunnon seurauksena toimiin Reindliä vastaan LMSVG:n 5 §:n 5 momentin 2 kohdan noudattamatta jättämisen vuoksi. Bezirkshauptmannschaft Innsbruck totesi Reindlin menettelyn virheelliseksi sen vuoksi, ettei asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainittua Salmonella Typhimuriumin raja-arvoa ollut noudatettu, ja määräsi hänelle sakon LMSVG:n 90 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

21

Unabhängiger Verwaltungssenat in Tirol, jolle Reindl teki valituksen Bezirkshauptmannschaft Innsbruckin päätöksestä, tiedustelee sitä, miten laaja vastuu ainoastaan jakeluvaiheessa toimivalla elintarvikealan toimijalla on asetuksen N:o 2073/2005 mukaisen järjestelmän perusteella.

22

Tässä tilanteessa Unabhängiger Verwaltungssenat in Tirol on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko asetuksen N:o 2160/2003 liitteessä II olevan E osan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen liitteessä I luetelluista eläinpopulaatioista peräisin olevan tuoreen siipikarjanlihan on täytettävä asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainittu mikrobiologinen vaatimus kaikissa jakeluvaiheissa, mukaan lukien vähittäismyyntivaihe.

24

On muistutettava, että asetuksen N:o 2160/2003 liitteessä I olevan E osan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen liitteessä I luetelluista eläinpopulaatioista peräisin olevan tuoreen siipikarjanlihan on 1.12.2011 alkaen täytettävä asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 vahvistettu asiaa koskeva mikrobiologinen vaatimus.

25

Tässä yhteydessä on huomautettava, että asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 säädetään nimenomaisesti, että kyseistä vaatimusta sovelletaan ”myyntiaikana markkinoille saatettuihin tuotteisiin”.

26

Käsite ”markkinoille saattaminen”on määritelty asetuksessa N:o 178/2002 ja käsite ”myyntiaika” asetuksessa N:o 2073/2005. Niinpä asetuksen N:o 178/2002 3 artiklan 8 alakohdassa määritellään, että käsitteellä ”markkinoille saattaminen”tarkoitetaan elintarvikkeen tai rehun hallussa pitämistä niiden myyntiä varten, myös myytäväksi tarjoamista tai muuta joko ilmaiseksi tai korvausta vastaan tapahtuvaa siirtoa sekä itse myyntiä, jakelua ja muita siirtomuotoja. Asetuksen N:o 2073/2005 2 artiklan f alakohdassa puolestaan määritellään, että käsitteellä ”myyntiaika” tarkoitetaan joko ajanjaksoa ennen viimeistä käyttöajankohtaa tai vähimmäissäilyvyysaikaa, kuten direktiivin 2000/13 9 ja 10 artiklassa määritellään.

27

Kyseisten määritelmien lukemisesta käy ilmi, että käsitteellä ”myyntiaikana markkinoille saatetut tuotteet” tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevan siipikarjanlihatuotteen kaltaisia elintarvikkeita, joita pidetään hallussa niiden myyntiä, jakelua tai muita siirtomuotoja varten ajanjaksolla ennen niiden viimeistä käyttöajankohtaa tai vähimmäissäilyvyysaikana.

28

Jos asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 säädettyä mikrobiologista vaatimusta ei saatettaisi koskemaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tuoretta siipikarjanlihaa kaikissa jakeluvaiheissa, mukaan lukien vähittäismyyntivaihe, elintarvikelainsäädännön keskeisistä tavoitteista yhden eli ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun, johon asetuksen N:o 2073/2005 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa viitataan, saavuttaminen vaikeutuisi, koska markkinoille voitaisiin saattaa elintarvikkeita, jotka sisältävät sellaisia määriä mikro-organismeja, että ne aiheuttavat ihmisten terveydelle vaaran, jota ei voida hyväksyä.

29

Tästä seuraa, että sekä asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivin 1.28 tekstistä että elintarvikelainsäädännön tavoitteesta ilmenee, että mikrobiologista vaatimusta sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen siipikarjanlihatuotteeseen sen jakeluvaiheessa.

30

Niinpä ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2160/2003 liitteessä II olevan E osan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen liitteessä I luetelluista eläinpopulaatioista peräisin olevan tuoreen siipikarjanlihan on täytettävä asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainittu mikrobiologinen vaatimus kaikissa jakeluvaiheissa, mukaan lukien vähittäismyyntivaihe.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko unionin oikeutta, erityisesti asetuksia N:o 178/2002 ja N:o 2073/2005, tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään seuraamuksista elintarvikealan toimijalle, jonka toiminta sijoittuu yksinomaan elintarvikkeen markkinoille saattamiseen liittyvään jakeluvaiheeseen, asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainitun mikrobiologisen vaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.

32

On huomautettava, että asetuksen N:o 2073/2005 3 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että elintarvikkeet täyttävät kyseisen direktiivin liitteessä I vahvistetut mikrobiologiset vaatimukset kaikissa elintarvikkeiden jakeluvaiheissa, myös vähittäismyyntivaiheessa.

33

Vaikka asetuksessa N:o 2073/2005 vahvistetaan mikrobiologiset vaatimukset, jotka elintarvikkeiden on täytettävä kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa, kyseiseen direktiiviin ei kuitenkaan sisälly säännöksiä elintarvikealan toimijoiden vastuujärjestelmästä.

34

Tässä yhteydessä on viitattava asetukseen N:o 178/2002. Kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että elintarvikealan toimijoiden on kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa vastuullaan olevissa toiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet täyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

35

Asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdassa puolestaan säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava elintarvikelainsäädännön rikkomuksiin sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja että näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

36

Tästä seuraa, että unionin oikeutta, erityisesti asetuksia N:o 178/2002 ja N:o 2073/2005, on tulkittava siten, ettei se lähtökohtaisesti ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään seuraamuksista elintarvikealan toimijalle, jonka toiminta sijoittuu yksinomaan elintarvikkeen markkinoille saattamiseen liittyvään jakeluvaiheeseen, asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainitun mikrobiologisen vaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.

37

Jäsenvaltioiden on kuitenkin silloin, kun ne antavat säännöt mainitun mikrobiologisen vaatimuksen noudattamatta jättämisen tapauksessa sovellettavista seuraamuksista, noudatettava unionin oikeudessa asetettuja edellytyksiä ja rajoituksia, joihin kuuluu se, josta nyt käsiteltävässä asiassa säädetään asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdassa, jossa edellytetään, että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

38

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka jäsenvaltiot voivat edelleen valita määrättävät seuraamukset, niiden on huolehdittava siitä, että unionin oikeuden rikkominen sanktioidaan perusteiltaan ja menettelyltään vastaavalla tavalla kuin kansallisen oikeuden luonteeltaan ja vakavuudeltaan samanlainen rikkominen ja että seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava (ks. vastaavasti tuomio Lidl Italia, C‑315/05, EU:C:2006:736, 58 kohta ja tuomio Berlusconi ym., C-387/02, C‑391/02 ja C-403/02, EU:C:2005:270, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevilla kansallisen lainsäädännön mukaan sallituilla rankaisutoimenpiteillä ei saada ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio Urbán, C-210/10, EU:C:2012:64, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Sen arvioimiseksi, onko seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon erityisesti rikkomuksen, josta kyseisellä seuraamuksella on tarkoitus rangaista, luonne ja vakavuus sekä seuraamuksen määrän määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (ks. tuomio Equoland, C-272/13, EU:C:2014:2091, 35 kohta).

41

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella säännöstöllä, jossa säädetään ihmisravinnoksi soveltumattomien elintarvikkeiden markkinoille saattamisen tapauksessa määrättävästä sakosta, voidaan kuitenkin edistää edellä 28 kohdassa mainitun elintarvikelainsäädännön keskeisen tavoitteen eli ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun saavuttamista.

42

Vaikka katsottaisiin, että pääasiassa kyseessä oleva seuraamusjärjestelmä perustuu objektiiviseen vastuuseen, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen järjestelmä ei ole sellaisenaan suhteeton sillä tavoiteltuihin päämääriin nähden, kun tämä järjestelmä on omiaan kannustamaan asianomaisia henkilöitä noudattamaan asetuksen säännöksiä ja kun tavoitellut päämäärät palvelevat sellaista yleistä etua, joka voi oikeuttaa tällaisen järjestelmän käyttöönoton (ks. tuomio Urbán, EU:C:2012:64, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Kansallisen tuomioistuimen on näiden seikkojen perusteella arvioitava, onko pääasiassa kyseessä oleva seuraamus asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen mukainen.

44

Toiseen ja kolmanteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että unionin oikeutta, erityisesti asetuksia N:o 178/2002 ja N:o 2073/2005, on tulkittava siten, ettei se ole lähtökohtaisesti esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään seuraamuksista elintarvikealan toimijalle, jonka toiminta sijoittuu yksinomaan elintarvikkeen markkinoille saattamisen jakeluvaiheeseen, asetuksen N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 mainitun mikrobiologisen vaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi. Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, onko pääasiassa kyseessä oleva seuraamus asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen mukainen.

45

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: