31.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka The Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 26.5.2010 — Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. The Rank Group PLC

(Asia C-260/10)

()

2010/C 209/40

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

The Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastapuoli: The Rank Group PLC

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Jos jäsenvaltio käyttäessään kuudennen arvonlisäverodirektiivin (1) 13 artiklan B kohdan f alakohtaan perustuvaa harkintavaltaansa sääti, että tietyn tyyppiset uhka- tai rahapeleissä käytettävät laitteet (ns. III osan rahapelilaitteet) ovat arvonlisäveron alaisia ja toiset tällaiset laitteet (mukaan lukien fixed odds betting terminals, ns. FOBT-laitteet) ovat vapautettuja arvonlisäverosta, ja jos katsotaan, että jäsenvaltio tällöin loukkasi verotuksen neutraalisuuden periaatetta: kun vertaillaan III osan rahapelilaitteita ja FOBT-laitteita,

i) onko se ratkaisevaa tai ii) onko sillä merkitystä, että

a)

FOBT-laitteet tarjosivat toimintoja, joita voitiin pitää ”vedonlyöntinä” kansallisen lainsäädännön mukaan (tai joita asianomainen sääntelyviranomainen käyttäessään sääntelyvaltaansa oli valmis pitämään kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettuna vedonlyöntinä)

ja

b)

III osan rahapelilaitteet tarjosivat toimintoja, jotka luokiteltiin kansallisessa laissa eri tavalla, nimittäin ”rahapeleiksi”, ja että rahapeleihin ja vedonlyöntiin sovellettiin eri sääntelyjärjestelmiä uhka- ja rahapelien valvontaa ja sääntelyä koskevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan? Jos näin on, mitkä ovat kyseisten sääntelyjärjestelmien ne erot, jotka kansallisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon?

2)

Arvioitaessa, edellyttääkö verotuksen neutraalisuuden periaate kysymyksessä 1 mainittujen laitetyyppien (FOBT-laitteet ja III osan rahapelilaitteet) samanlaista verokohtelua, mikä abstraktiotaso kansallisen tuomioistuimen on omaksuttava, kun se ratkaisee, ovatko tuotteet samankaltaisia? Erityisesti missä määrin on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

FOBT-laitteiden ja III osan rahapelilaitteiden sallittujen enimmäispanosten ja -palkintojen samankaltaisuudet ja erot;

b)

se, että FOBT-laitteita voitiin pelata ainoastaan tietyntyyppisissä tiloissa, joille on myönnetty vedonlyöntilupa ja jotka olivat erilaiset kuin tilat, joille oli myönnetty rahapelilupa, ja joita koskivat myös erilaiset lakisääteiset rajoitukset (vaikka FOBT-laitteita ja enintään kahta III osan rahapelilaitetta voitiin käyttää rinnakkain tiloissa, joille oli myönnetty vedonlyöntilupa);

c)

FOBT-laitteilla voittomahdollisuus liittyi suoraan julkaistuihin kiinteisiin kertoimiin, kun taas III osan rahapelilaitteilla voittomahdollisuutta voitiin joissakin tapauksissa muuttaa laitteella, jolla varmistettiin tietty voittoprosentti operaattorille ja pelaajalle tietyllä aikavälillä;

d)

FOBT-laitteissa ja III osan rahapelilaitteissa käytettävien formaattien yhtäläisyydet ja erot;

e)

FOBT-laitteiden ja III osan rahapelilaitteiden yhtäläisyydet ja erot laitteen ja pelaajan välisen vuorovaikutuksen osalta;

f)

se, olivatko edellä mainitut seikat pelaajien enemmistön tiedossa tai pitikö pelaajien enemmistö niitä merkityksellisinä tai tärkeinä;

g)

se, onko erilainen arvonlisäverokohtelu oikeutettu edellä mainittujen seikkojen perusteella?

3)

Tilanteessa, jossa jäsenvaltio käyttäessään kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan f alakohdan mukaista harkintavaltaansa vapautti uhka- tai rahapelit arvonlisäverosta mutta määräsi tiettyyn luokkaan kuuluvat uhka- tai rahapeleissä käytettävät laitteet arvonlisäveron alaisiksi,

a)

voiko jäsenvaltio vedota asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvään puolustautumisperusteeseen, kun väitetään, että kyseinen jäsenvaltio on loukannut verotuksen neutraalisuuden periaatetta; ja

b)

jos kysymykseen vastataan myöntävästi, mitkä tekijät ovat merkityksellisiä arvioitaessa, voiko jäsenvaltio vedota kyseiseen puolustautumisperusteeseen?

(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY, EYVL L 145, s. 1.