UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
22 päivänä joulukuuta 2010 (*)
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – Avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevat asiat – Lapsi, jonka vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään – Käsite ”asuinpaikka” sylilapsen osalta – Käsite ”oikeus lapsen huoltoon”
Asiassa C‑497/10 PPU,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 8.10.2010 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.10.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Barbara Mercredi
vastaan
Richard Chaffe,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Tizzano sekä tuomarit A. Borg Barthet, M. Ilešič, E. Levits (esittelevä tuomari) ja M. Berger,
julkisasiamies: P. Cruz Villalón,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon, että kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, että ennakkoratkaisupyyntö käsiteltäisiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklan mukaisesti kiireellisessä menettelyssä,
ottaen huomioon ensimmäisen jaoston 28.10.2010 tekemän päätöksen, jolla se on suostunut tähän pyyntöön,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 1.12.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Mercredi, edustajinaan M. Scott-Manderson, QC, barrister M.-C. Sparrow ja solicitor H. Newman,
– Chaffe, edustajinaan H. Setright, QC, barrister D. Williams ja solicitor K. Gieve,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään S. Ossowski, avustajinaan solicitor H. Walker ja barrister D. Beard,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,
– Ranskan hallitus, asiamiehenään B. Beaupère-Manokha,
– Irlanti, asiamiehenään N. Travers, BL,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A.-M. Rouchaud-Joët ja M. Wilderspin,
kuultuaan julkisasiamiestä,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL L 338, s. 1; jäljempänä asetus) tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat tyttölapsen isä Richard Chaffe ja tämän lapsen äiti Barbara Mercredi ja jossa on kysymys oikeudesta tämän tällä hetkellä äitinsä kanssa Réunionilla (Ranska) olevan lapsen huoltoon.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Vuoden 1980 Haagin yleissopimus
3 Kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25.10.1980 tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan Haagin yleissopimuksen (jäljempänä vuoden 1980 Haagin yleissopimus) 1 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on:
a) turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen
– –”
4 Yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Edellä olevan artiklan määräysten estämättä pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos henkilö, laitos tai muu elin, joka vastustaa palauttamista, näyttää toteen, että:
a) henkilö, laitos tai muu elin, jolle lapsen henkilöstä huolehtiminen kuului, ei ollut tosiasiallisesti käyttänyt huoltoa koskevia oikeuksia lapsen poisviemisen tai palauttamatta jättämisen ajankohtana taikka oli pois viemisen tai palauttamatta jättämisen joko sen tapahtuessa tai jälkikäteen hyväksynyt; – –”
5 Yleissopimuksen 19 artiklassa määrätään seuraavaa:
”[Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen] mukaisesti annettua päätöstä, joka koskee lapsen palauttamista, ei ole pidettävä huollosta annettuna asiaratkaisuna.”
Unionin lainsäädäntö
6 Asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) ’tuomioistuimella’ jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen 1 artiklan mukaiseen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;
– –
7) ’vanhempainvastuulla’ oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella. Ilmaisu käsittää erityisesti oikeuden lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuden;
– –
9) ’oikeu[della] lapsen huoltoon’; lapsesta huolehtimiseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, varsinkin oikeutta päättää lapsen asuinpaikasta;
10) ’tapaamisoikeudella’ myös oikeutta viedä lapsi rajoitetuksi ajaksi asuinpaikastaan muualle;
11) ’lapsen luvattomalla pois viemisellä tai palauttamatta jättämisellä’ lapsen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, jos:
a) se loukkaa oikeutta lapsen huoltoon, joka perustuu tuomioistuimen päätökseen tai lakiin taikka sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan voimassa olevaan sopimukseen, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä
ja
b) oikeutta lapsen huoltoon oli pois viemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei pois viemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut. Oikeutta huoltoon katsotaan käytettävän yhdessä, kun toinen vanhempainvastuunkantajista ei voi tuomion tai lain mukaan päättää lapsen asuinpaikasta ilman toisen vanhempainvastuunkantajan suostumusta.”
7 Asetuksen 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 9, 10 ja 12 artiklassa toisin säädetä.”
8 Asetuksen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos lapsi on luvatta viety pois tai jätetty palauttamatta, toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, siihen saakka, kun lapsi on saanut asuinpaikan toisesta jäsenvaltiosta, ja
a) jokainen henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on suostunut pois viemiseen tai palauttamatta jättämiseen;
tai
b) lapsi on asunut mainitussa toisessa jäsenvaltiossa vähintään yhden vuoden sen jälkeen, kun henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta, ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä ja ainakin jokin seuraavassa mainituista edellytyksistä täyttyy:
i) lapsen palauttamispyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta;
– –
iii) asian käsittely sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, on saatettu päätökseen 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti;
iv) sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, ovat antaneet lapsen huoltoa koskevan tuomion, joka ei edellytä lapsen palauttamista.”
9 Asetuksen 11 artiklan 8 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Huolimatta lapsen palauttamatta jättämistä koskevan tuomion antamisesta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tämän asetuksen nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen myöhemmin antama lapsen palauttamista edellyttävä tuomio on täytäntöönpanokelpoinen III luvun 4 jakson mukaisesti lapsen palauttamisen turvaamiseksi.”
10 Asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos lapsen asuinpaikkaa ei kyetä ratkaisemaan – – toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi on.”
11 Asetuksen 16 artiklassa säädetään, että
”asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa:
a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen edellyttäen, että hakija ei ole sen jälkeen jättänyt ryhtymättä häneltä edellytettyihin toimiin haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle;
– –
– –”
12 Asetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:
”– –
2. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan vireille vanhempainvastuuseen liittyviä kanteita, jotka koskevat samaa lasta ja samaa asiaa, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan lykättävä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen.
3. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta.
Tällöin asian myöhemmin vireille pannut kantaja voi siirtää asian siihen tuomioistuimeen, jossa kanne on ensiksi pantu vireille.”
13 Asetuksen 60 artiklan e alakohdan mukaan jäsenvaltioiden välisissä suhteissa tällä asetuksella on etusija vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen nähden siltä osin kuin se koskee tämän asetuksen piiriin kuuluvia asioita.
14 Yleissopimuksen 3 artikla vastaa pääasiallisesti asetuksen 2 artiklan 11 alakohtaa, sen 5 artiklan a alakohta asetuksen 2 artiklan 9 alakohtaa ja yleissopimuksen 5 artiklan b alakohta asetuksen 2 artiklan 10 alakohtaa.
15 Asetuksen 62 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Edellä 59 artiklan 1 kohdassa sekä 60 ja 61 artiklassa mainittuja sopimuksia ja yleissopimuksia sovelletaan edelleen asioissa, joista tässä asetuksessa ei säädetä.
2. Edellä 60 artiklassa mainitut yleissopimukset ja erityisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimus ovat edelleen voimassa niiden sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden välillä 60 artiklan mukaisesti.”
Kansallinen lainsäädäntö
16 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Englannissa ja Walesissa sovellettavan lainsäädännön mukaan lapsen biologinen isä ei saa vanhempainvastuuta suoraan lain nojalla.
17 Vuoden 1989 lapsilain (Children Act 1989) 4 §:n nojalla isä voi saada vanhempainvastuun joko siten, että hänet nimetään isäksi lapsen syntymätodistuksessa, tai siten, että hän tekee tätä vastuuta koskevan sopimuksen äidin kanssa, taikka siten, että tuomioistuin tekee päätöksen, jossa hänelle annetaan vanhempainvastuu (parental responsibility order).
18 Lisäksi tuomioistuimet voivat kyseisen lain 8 §:n nojalla tehdä päätöksiä lapsia koskevissa siviilioikeudellisissa oikeudenkäynneissä Englannissa ja Walesissa, tai High Court of Justice (England & Wales) voi tehdä tällaisia päätöksiä sille lastensuojelualalla kuuluvan toimivallan rajoissa. Näillä päätöksillä tuomioistuimet voivat määrittää asuinpaikan (residence order) ja tapaamisoikeuden (contact order), kieltää tiettyjä toimenpiteitä (prohibited steps order) ja ratkaista erityisiä kysymyksiä (specific issue order).
19 Ennakkoratkaisupyynnössä viitataan kansalliseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan Englannin ja Walesin tuomioistuimet, joiden käsiteltävänä on oikeutta lapsen huoltoon koskeva hakemus, voivat itse saada tällaisen oikeuden, vaikka hakemuksen esittävällä osapuolella ei tällaista oikeutta ole.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
Pääasian taustalla olevat tosiseikat
20 Unionin tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että pääasian valittaja Ranskan kansalainen Mercredi, joka on syntynyt Réunionilla, muutti vuonna 2000 Englantiin, jossa hän työskenteli miehistön jäsenenä eräässä lentoyhtiössä. Hän asui useita vuosia yhdessä Chaffen kanssa, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, olematta avioliitossa tämän kanssa.
21 Tästä suhteesta syntyi 11.8.2009 tyttö Chloé, joka on Ranskan kansalainen. Mercredi ja Chaffe, joiden suhde oli ollut jo jonkin aikaa epävakaa ja jotka eivät enää asuneet yhdessä Chaffen muutettua pois yhteisestä asunnosta, päätyivät eroon lapsen syntymää seuranneella viikolla.
22 Chloé oli kahden kuukauden ikäinen, kun Mercredi tyttärineen matkusti 7.10.2009 Englannista Réunionille, jonne he saapuivat seuraavana päivänä. Lapsen isälle ei ennalta ilmoitettu äidin ja lapsen lähdöstä, mutta hän sai 10.10.2009 kirjeen, jossa Mercredi selitti lähdön syyt.
23 On riidatonta, että lapsen asuinpaikka oli Englannissa ennen hänen lähtöään 7.10.2009. On myös riidatonta, että Chloén vieminen Réunionille oli luvallista, koska kyseisenä ajankohtana vain Mercredillä oli asetuksen 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettu oikeus lapsen huoltoon.
Isän Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2009 vireille panema oikeudenkäynti
24 Kun Chaffe havaitsi perjantaina 9.10.2009, että Mercredin asunto oli tyhjillään, hän teki samana päivänä puhelimitse hakemuksen Duty High Court Judge ‑tuomarille Holmanille. Jälkimmäinen teki päätöksen, jossa vaadittiin tietoja lapsen olinpaikasta (location order), ja ilmoitti, että hän käsittelisi asiaa 12.10.2009.
25 Chaffe esitti 12.10.2009 hakemuksia muun muassa vanhempainvastuusta, lapsen asumisesta vuorotellen kummankin vanhemman luona ja tapaamisoikeudesta. Tuomari Holman teki samana päivänä ilman, että asianomaisen tekemää hakemusta olisi annettu Mercredille tiedoksi, ja ilman, että hän olisi ollut läsnä tai laillisesti edustettuna, päätöksen Mercredin velvoittamisesta palauttamaan Chloé Englantiin. Kyseisessä päätöksessä täsmennetään selvyyden vuoksi, että siinä ei edellytetä lapsen luovuttamista isälleen tai minkäänlaista yhteydenpitoa tämän kanssa, vaan näiltä osin tehtäisiin päätös myöhemmässä istunnossa.
26 On todettava, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin lähtee siitä, että se katsoo asian tulleen siellä vireille asetuksen 16 artiklassa tarkoitetuin tavoin viimeistään 12.10.2009. Sen tehtävänä on tarvittaessa tarkistaa tämä seikka. Joka tapauksessa unionin tuomioistuimen tehtävänä on tehdä ratkaisu ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella.
Äidin ja isän Ranskassa vireille panemat oikeudenkäynnit
27 Mercredi vaati 28.10.2009 tribunal de grande instance de Saint-Denis’ssä (Ranska) vanhempainvastuun uskomista yksin itselleen ja Chloén kotipaikan vahvistamista hänen osoitteeseensa.
28 Chaffe esitti 18.12.2009 samassa tuomioistuimessa pyynnön Chloén määräämisestä palautettavaksi Englantiin vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen perusteella. Pyyntö hylättiin 15.3.2010 tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, ettei Chaffella ollut oikeutta Chloén huoltoon silloin, kun lapsi poistui Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Kyseisestä päätöksestä ei ole valitettu.
29 Tribunal de grande instance de Saint-Denis antoi 23.6.2010 tuomion, jossa se uskoi Chloéata koskevan vanhempainvastuun yksin Mercredille ja vahvisti, että lapsen asuinpaikka oli äidin osoitteessa. Chaffen ja Ranskan hallituksen istunnossa esittämistä huomautuksista käy ilmi, ettei mainittu tuomio ole vielä lainvoimainen.
Isän vuonna 2009 Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireille paneman oikeudenkäynnin jatko
30 Chaffen lokakuussa 2009 vireille panema asia tuli 15.4.2010 tuomari McFarlanen käsiteltäväksi. Chaffen mukaan High Court of Justice (England & Wales) oli 9.10.2009 toimivaltainen tekemään päätöksiä hänen tyttärensä asiassa, koska Chloé ei kyseisenä ajankohtana ollut menettänyt asuinpaikkaansa Englannissa. Hänen mukaansa Englannin ja Walesin lainsäädännön mukaan hakemus oikeutta huoltoon koskevan päätöksen saamiseksi voi antaa tuomioistuimelle oikeuden lapsen huoltoon. Chaffe lisäsi, että kun otetaan huomioon, että englantilaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi oli saatettu vanhempainvastuuta koskeva hakemus, tribunal de grade instace de Saint-Denis’n olisi pitänyt lykätä siellä vireillä olleen asian käsittelyä asetuksen 19 artiklan nojalla siihen saakka, kunnes on todettu, onko englantilainen tuomioistuin toimivaltainen.
31 Mercredin mielestä englantilaiset tuomioistuimet eivät olleet toimivaltaisia tekemään Chloéta koskevia päätöksiä, koska siitä päivästä lähtien, jolloin Mercredi vei hänet Réunionille, hänen asuinpaikkansa ei enää ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaan Ranskassa.
32 Tuomari McFarlane katsoi, että
– sillä hetkellä, jolloin isä soitti puhelun tuomari Holmanille, Chloén asia tuli vireille englantilaisessa tuomioistuimessa
– kyseisestä ajankohdasta lähtien englantilaisella tuomioistuimella oli oikeus Chloén huoltoon
– koska oli tehty päätöksiä isän hyväksi, myös hänellä oli oikeus lapsen huoltoon tästä ajankohdasta alkaen
– Chloén asuinpaikka oli edelleen Englannissa ”– – ajankohtana, jolloin sekä englantilainen tuomioistuin että isä saivat oikeuden hänen huoltoonsa ja englantilainen tuomioistuin teki päätöksiä, joissa vaadittiin Chloén pysyttämistä tämän tuomioistuimen toimivallan piirissä tai hänen palauttamistaan sinne”, ja että
– siksi englantilaiset tuomioistuimet olivat toimivaltaisia tekemään päätöksiä Chloén asiassa 9.10.2009.
Äidin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireille panema oikeudenkäynti
33 Mercredi valitti 12.7.2010 High Court of Justicen (England & Wales) päätöksistä ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen.
34 Tämä tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, että jotta voidaan määrittää tuomioistuin, joka on unionin oikeuden mukaan toimivaltainen Chloén vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, tarvitaan selvennystä niihin arviointiperusteisiin, joita on sovellettava asetuksen 8 ja 10 artiklassa tarkoitetun lapsen asuinpaikan ratkaisemiseksi.
35 Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan kysymys siitä, onko High Court of Justice (England & Wales) saanut oikeuden Chloén huoltoon tämän isän tekemien hakemusten johdosta, riippuu asetuksessa tarkoitetusta ”laitoksen tai muun elimen” käsitteestä, jonka tulkinta on unionin tuomioistuimen tehtävä. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa myös selvennystä Chloén isän ja äidin esittämiä vaatimuksia käsittelevien Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten ja ranskalaisten tuomioistuinten kilpailevan toimivallan arvioimiseen.
36 Tässä tilanteessa Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Mikä on asianmukainen arviointitapa lapsen asuinpaikan määrittämiseksi
– asetuksen – – N:o 2201/2003 8 artiklan soveltamista varten
– asetuksen – – N:o 2201/2003 10 artiklan soveltamista varten?
2) Onko tuomioistuin ’laitos tai muu elin’, jolle voidaan myöntää oikeus lapsen huoltoon asetuksen N:o 2201/2003 säännösten soveltamiseksi?
3) Sovelletaanko 10 artiklaa edelleen sen jälkeen, kun pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat hylänneet pyynnön lapsen palauttamisesta [vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen] nojalla sen vuoksi, että 3 ja 5 artiklassa määrätyt edellytykset eivät täyty?
Miten erityisesti pitäisi ratkaista ristiriita, joka vallitsee silloin, jos pyynnön vastaanottanut valtio katsoo, että [vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen] 3 ja 5 artiklassa määrätyt edellytykset eivät täyty, ja pyynnön esittänyt valtio puolestaan katsoo, että 3 ja 5 artiklassa määrätyt edellytykset täyttyvät?”
Kiireellinen menettely
37 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklassa määrätyssä kiireellisessä menettelyssä.
38 Se on perustellut tätä pyyntöä sillä, että niin kauan kuin ei ole yksilöity tuomioistuinta, joka on unionin oikeuden nojalla toimivaltainen käsittelemään Chloéta koskevaa vanhempainvastuuta koskevaa asiaa, Chloén isän tekemiä hakemuksia sellaisen päätöksen saamiseksi, jonka nojalla hän voi ylläpitää suhteita lapseensa, ei voida käsitellä.
39 Tältä osin on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että käsiteltävä asia koskee vuoden ja neljän kuukauden ikäistä lasta, joka on ollut erossa isästään yli vuoden ajan. Kun otetaan huomioon, että lapsi on kehityksensä kannalta herkässä iässä, nykyisen tilanteen, johon liittyy myös se, että isän ja lapsen asuinpaikkojen välimatka on huomattava, jatkuminen saattaisi vakavasti vahingoittaa lapsen ja isän tulevaa suhdetta.
40 Näin ollen unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto on esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 28.10.2010 hyväksyä kansallisen tuomioistuimen pyynnön ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
41 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa ensimmäisellä kysymyksellään selvittää, millä tavoin asetuksen 8 ja 10 artiklassa tarkoitettua asuinpaikan käsitettä on tulkittava sen määrittämiseksi, millä tuomioistuimella on toimivalta lapsen huoltoa koskevaan oikeuteen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi erityisesti silloin, kun – kuten pääasiassa – kysymyksessä on sylilapsi, jonka äiti on vienyt hänet luvallisesti muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa lapsen asuinpaikka on, ja joka oli oleskellut siellä vasta muutaman päivän ajankohtana, jolloin asia saatettiin lähtövaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.
42 Tältä osin on aluksi todettava, että asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen toimivalta sellaista lasta koskevaa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, joka on viety luvallisesti toiseen jäsenvaltioon, määritetään sen asuinpaikan perusteella, joka lapsella oli ajankohtana, jolloin asia saatettiin vireille kyseisessä tuomioistuimessa.
43 Asetuksen 16 artiklan mukaan asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa vasta ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen. Kuten tämän tuomion 24 kohdassa on todettu, Chaffe saattoi asian asianomaisen tuomioistuimen, jona toimi Duty High Court Judge -tuomari Holman, käsiteltäväksi 9.10.2009 pelkästään puhelimitse. Näin ollen asian katsotaan tulleen vireille High Court of Justicessa (England & Wales) vasta 12.10.2009, jollei – kuten tämän tuomion 26 kohdassa on todettu – muuta johdu siitä, että kansallinen tuomioistuin tarkastaa, että hakija ei ole sen jälkeen jättänyt ryhtymättä häneltä edellytettyihin toimiin haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle. Kyseisenä päivänä Chloé, joka oli saapunut Réunionille 8.10.2009, oli oleskellut tässä Ranskan departementissa neljä päivää.
44 On ensiksi todettava tältä osin, ettei asetukseen sisälly asuinpaikan [ranskankielisessä versiossa résidence habituelle eli vakituinen asuinpaikka] käsitteen määritelmää. Adjektiivin ”vakituinen” käytöstä voidaan ainoastaan päätellä, että asumiselta edellytetään tiettyä pysyvyyttä tai säännöllisyyttä.
45 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (ks. erityisesti asia 327/82, Ekro, tuomio 18.1.1984, Kok., s. 107, 11 kohta; asia C-98/07, Nordania Finans ja BG Factoring, tuomio 6.3.2008, Kok., s. I-1281, 17 kohta ja asia C-523/07, A, tuomio 2.4.2009, Kok., s. I-2805, 34 kohta).
46 Koska niihin asetuksen artikloihin, joissa mainitaan asuinpaikan käsite, ei sisälly nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen asuinpaikan käsitteen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, käsite on määritettävä ottamalla huomioon asetuksen säännösten asiayhteys ja asetuksen tavoite, erityisesti asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenevä tavoite, jonka mukaan asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate.
47 Sen varmistamiseksi, että lapsen etu otettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla huomioon, yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asuinpaikka on paikka, joka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat (ks. em. asia A, tuomion 44 kohta).
48 Arviointiperusteita, joiden valossa kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, mikä on lapsen asuinpaikka, ovat muun muassa lapsen jäsenvaltion alueella oleskelun olosuhteet ja syyt sekä lapsen kansalaisuus (em. asia A, tuomion 44 kohta).
49 Kuten yhteisöjen tuomioistuin lisäksi täsmensi edellä mainitussa asiassa A antamansa tuomion 38 kohdassa, lapsen asuinpaikan ratkaisemiseksi on otettava huomioon paitsi se, että lapsi on fyysisesti jossakin jäsenvaltiossa, myös muita tekijöitä, joista on ilmettävä, että tällainen olinpaikka ei ole millään tavalla väliaikainen tai satunnainen.
50 Yhteisöjen tuomioistuin on tässä yhteydessä todennut, että vanhempainvastuun kantajan tarkoitus asettua lapsen kanssa pysyvästi toiseen jäsenvaltioon, mistä ovat osoituksena tietyt ulkoiset seikat, kuten asunnon ostaminen tai vuokraaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, voi olla osoitus asuinpaikan vaihtumisesta (em. asia A, tuomion 40 kohta).
51 Tältä osin on syytä korostaa, että asuinpaikka eroaa pelkästä tilapäisestä olinpaikasta siten, että asumisen on tavallisesti kestettävä tietyn ajan, jotta se voi ilmentää riittävää pysyvyyttä. Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä vähimmäiskestosta. Asuinpaikan siirtämiseen vastaanottavaan valtioon liittyy erityisesti asianomaisen tahto siirtää sinne paikka, johon hän keskittää ja haluaa vakiinnuttaa elinpiirinsä pysyvästi tai tavanomaisesti. Oleskelun kesto voi siis olla vain indisio arvioitaessa asuinpaikan pysyvyyttä, ja tämä arviointi on suoritettava ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat.
52 Pääasiassa lapsen iällä voi lisäksi olla erityisen tärkeä merkitys.
53 Lapsen sosiaalinen ympäristö ja perheympäristö, jotka ovat olennaisia hänen asuinpaikkansa määrittämiseksi, muodostuvat lapsen iän mukaan vaihtelevista eri tekijöistä. Kouluikäisen lapsen tapauksessa huomioon otettavat seikat poikkeavat siis niistä, jotka on otettava huomioon, kun kysymys on opintonsa päättäneestä alaikäisestä, samoin kuin niistä, jotka ovat merkityksellisiä sylilapsen kannalta.
54 Pienen lapsen ympäristö on pääasiallisesti perheympäristö, johon vaikuttavat henkilö tai henkilöt, joiden kanssa lapsi elää ja jotka hoitavat häntä ja huolehtivat hänestä.
55 Näin on sitäkin selvemmin, kun kyseessä oleva lapsi on sylilapsi. Hän jakaa väistämättä läheistensä, joista hän on riippuvainen, sosiaalisen ympäristön ja perheympäristön. Näin ollen kun – kuten pääasiassa – sylilasta hoitaa tosiasiallisesti hänen äitinsä, on arvioitava sitä, millä tavoin tämä on integroitunut sosiaaliseen ympäristöönsä ja perheympäristöönsä. Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetyt arviointiperusteet, kuten syyt, joiden vuoksi lapsen äiti muuttaa toiseen jäsenvaltioon, äidin kielitaito ja lisäksi se, mistä hän on maantieteellisesti lähtöisin ja mikä on hänen perhetaustansa, voivat olla huomioon otettavia tekijöitä.
56 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen 8 ja 10 artiklassa tarkoitettua asuinpaikan käsitettä on tulkittava siten, että tämä asuinpaikka on paikka, joka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Kun on kysymys sylilapsesta, joka on oleskellut äitinsä kanssa vasta muutaman päivän jäsenvaltiossa, johon hänet on viety ja jossa hänen asuinpaikkansa ei ole, tässä tarkoituksessa on erityisesti otettava huomioon yhtäältä äidin tähän jäsenvaltioon muuttamisen osalta ja molempien sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt ja toisaalta erityisesti lapsen iän takia se, mistä äiti on maantieteellisesti lähtöisin ja mikä on hänen perhetaustansa sekä äidin ja lapsen perhesuhteet ja sosiaaliset suhteet tässä samassa jäsenvaltiossa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat.
57 Jos edellä mainittujen arviointiperusteiden soveltaminen johtaa pääasiassa päätelmään siitä, ettei lapsen asuinpaikkaa voida ratkaista, toimivaltainen tuomioistuin on määritettävä asetuksen 13 artiklassa tarkoitetun lapsen olinpaikkaan perustuvan arviointiperusteen nojalla.
Toinen kysymys
58 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa toisella kysymyksellään selvittää, onko asetuksessa tarkoitettua käsitettä ”laitos tai muu elin”, jolle voidaan myöntää asetuksen säännöksissä tarkoitettu oikeus lapsen huoltoon, tulkittava siten, että se kattaa asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen.
59 Tähän on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ole täsmentänyt sitä, mitkä ovat ne asetuksen säännökset, joiden osalta se haluaisi selvennystä siihen, miten tätä käsitettä tulkitaan, eikä sitä, minkä syiden vuoksi tämä tulkinta on tarpeen, jotta se voi antaa ratkaisunsa. Tätä käsitettä kuitenkin käytetään asetuksen 10 ja 11 artiklassa. Nämä säännökset koskevat toimivaltaa lapsikaappaustapauksissa, ja niitä sovelletaan näin ollen lapsen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä koskevissa asioissa, kun asetuksen 9 artikla koskee lapsen laillista muuttamista jäsenvaltiosta toiseen.
60 Kuten tämän tuomion 23 kohdassa on todettu, on riidatonta, että Chloén vieminen Réunionille oli luvallinen.
61 Tästä seuraa, että asetuksen 10 artikla ei ole sovellettavissa. Näin ollen toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Kolmas kysymys
62 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa kolmannella kysymyksellään selvittää, kuten erityisesti ennakkoratkaisupyynnön 1.4 ja 4.6 kohdasta käy ilmi, vaikuttavatko jäsenvaltion tuomioistuimen päätökset, joilla hylätään vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla pyyntö lapsen pikaisesta palauttamisesta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomiopiiriin ja jotka koskevat tätä lasta koskevaa vanhempainvastuuta, ratkaisuihin, jotka on tehtävä tässä toisessa jäsenvaltiossa aiemmin tehdyistä vanhempainvastuuta koskevista hakemuksista, jotka ovat edelleen vireillä.
Tribunal de grande instance de Saint-Denis’n 15.3.2010 tekemä päätös
63 Kuten tämän tuomion 28 kohdassa on todettu, Chloén isän tribunal de grande instance de Saint-Denis’ssä tekemä pyyntö perustui vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen määräyksiin. Yleissopimuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen.
64 Tribunal de grande instance de Saint-Denis hylkäsi Chloén isän tekemän pyynnön lapsen palauttamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, koska ”ei [ollut] esitetty näyttöä siitä, että ajankohtana, jolloin Chloé Mercredi vietiin pois, Richard Chaffella olisi ollut sellaisia oikeuksia tämän lapsen huoltoon, joita oli tosiasiallisesti käytetty, tai että näitä oikeuksia olisi käytetty, jollei pois viemistä olisi tapahtunut”.
65 Tältä osin on todettava, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 19 artiklan mukaan kyseisen tuomioistuimen 15.3.2010 tekemää päätöstä ei ole pidettävä huollosta annettuna asiaratkaisuna, vaikka se onkin saanut lainvoiman, kuten tämän tuomion 28 kohdassa on todettu.
66 Tästä seuraa, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin päättää ensimmäiseen kysymykseen annetussa vastauksessa esitettyjä arviointiperusteita soveltaen, että se on asetuksen 8 artiklan nojalla toimivaltainen Chloén vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, tribunal de grande instance de Saint-Denis’n 15.3.2010 tekemä päätös ei vaikuta ratkaisuun, joka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tehtävä.
Tribunal de grande instance de Saint-Denis’n 23.6.2010 antama tuomio
67 Tribunal de grande instance de Saint-Denis’n 23.6.2010 antamasta tuomiosta, joka – kuten tämän tuomion 29 kohdassa on todettu – ei ole vielä lainvoimainen, on todettava aluksi, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin joutuu tarvittaessa ottamaan huomioon sen, ettei kyseinen tuomioistuin perustanut päätöstään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen vaan myös asetukseen.
68 Tällaisessa ristiriitatilanteessa eri jäsenvaltioiden sellaisten kahden tuomioistuimen välillä, joissa on asetuksen perusteella saatettu vireille lasta koskevaan vanhempainvastuuseen liittyvät asiat, joilla on sama kohde ja sama peruste, sovelletaan asetuksen 19 artiklan 2 kohtaa. Kyseisen artiklan mukaan tuomioistuimen, jossa asia on myöhemmin saatettu vireille, on lykättävä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa asia on ensin saatettu vireille, toimivaltainen.
69 Koska siis lapsen isä saattoi 12.10.2009 High Court of Justicessa (England & Wales) vireille hakemuksen, joka koski muun muassa vanhempainvastuun myöntämistä hänelle, tribunal de grande instance de Saint-Denis, jossa lapsen äiti saattoi asian vireille 28.10.2009, ei voinut ratkaista jälkimmäisen esittämää hakemusta.
70 Edellä esitetystä seuraa, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin päättää ensimmäiseen kysymykseen annetussa vastauksessa esitettyjä arviointiperusteita soveltaen, että sillä on asetuksen 8 artiklan nojalla toimivalta Chloéta koskevaa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, ei tribunal de grande instance de Saint-Denis’n 15.3.2010 tekemä päätös eikä sen 23.6.2010 antama tuomio vaikuta ratkaisuun, joka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tehtävä.
71 Siksi kolmanteen kysymykseen on vastattava, että jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisut, joilla hylätään vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla pyyntö lapsen välittömästä palauttamisesta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomiopiiriin ja jotka koskevat tätä lasta koskevaa vanhempainvastuuta, eivät vaikuta ratkaisuihin, jotka on tehtävä tässä toisessa jäsenvaltiossa aiemmin tehdyistä vanhempainvastuuta koskevista hakemuksista, jotka ovat edelleen vireillä.
Oikeudenkäyntikulut
72 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 8 ja 10 artiklassa tarkoitettua ”asuinpaikan” käsitettä on tulkittava siten, että tämä asuinpaikka on paikka, joka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Kun on kysymys sylilapsesta, joka on oleskellut äitinsä kanssa vasta muutaman päivän jäsenvaltiossa, johon hänet on viety ja jossa hänen asuinpaikkansa ei ole, tässä tarkoituksessa on erityisesti otettava huomioon yhtäältä äidin tähän jäsenvaltioon muuttamisen osalta ja molempien sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt ja toisaalta erityisesti lapsen iän takia se, mistä äiti on maantieteellisesti lähtöisin ja mikä on hänen perhetaustansa sekä äidin ja lapsen perhesuhteet ja sosiaaliset suhteet tässä samassa jäsenvaltiossa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat.
Jos edellä mainittujen arviointiperusteiden soveltaminen johtaa pääasiassa päätelmään, ettei lapsen asuinpaikkaa voida ratkaista, toimivaltainen tuomioistuin on määritettävä asetuksen 13 artiklassa tarkoitetun ”lapsen olinpaikkaan” perustuvan arviointiperusteen nojalla.
2) Jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisut, joilla hylätään kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25.10.1980 tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan Haagin yleissopimuksen nojalla pyyntö lapsen pikaisesta palauttamisesta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomiopiiriin ja jotka koskevat tätä lasta koskevaa vanhempainvastuuta, eivät vaikuta ratkaisuihin, jotka on tehtävä tässä toisessa jäsenvaltiossa aiemmin tehdyistä vanhempainvastuuta koskevista hakemuksista, jotka ovat edelleen vireillä.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: englanti.