Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa”

KOM(2009) 39 lopullinen

(2010/C 128/22)

Esittelijä: Thomas McDONOGH

Komissio päätti 28. tammikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa

KOM(2009) 39 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 168 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK on erittäin pettynyt siihen, etteivät EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet vieläkään ole päässeet yksimielisyyteen ilmastonmuutoksen hillintää koskevista ratkaisevista rahoituspäätöksistä.

1.2   ETSK suosittelee tieteellisten tulosten mukaisesti, että asetetaan pitkän aikavälin tavoite vähentää (vuoteen 2050 mennessä) kasvihuonekaasupäästöjä noin kaksi CO2e-tonnia vuosittain henkeä kohti, jotta maapallon lämpeneminen rajoitetaan alle kahteen celsiusasteeseen.

1.3   ETSK katsoo, että EU:n olisi asetettava kunnianhimoiseksi välitavoitteeksi kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähentäminen ainakin 30 prosentilla vuosina 1990–2020 edellyttäen, että muut kehittyneet maat ja taloudellisesti muita edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin.

1.4   Kehittyneiden maiden olisi sitouduttava vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

1.5   ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kehitysmaiden olisi ryhmänä (lukuun ottamatta Afrikan vähiten kehittyneitä maita) rajoitettava päästöjensä kasvu siten, että päästöt olisivat vuoteen 2020 mennessä 15–30 prosenttia pienemmät kuin mitä ne olisivat ilman hillitsemistoimia eli jos toiminta jatkuisi entisellään.

1.6   Lento- ja meriliikenteen päästöt tulisi sisällyttää Kööpenhaminassa käytäviin neuvotteluihin.

1.7   ETSK toteaa jälleen kerran, että trooppisen metsän bruttokatoa olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna nykytasoon. Samalla on varmistettava metsien, laidunmaiden, kosteikkojen ja turvesoiden kestävä hallinnointi muissa kehittyneissä maissa sekä tulevaisuudessa myös kehitysmaissa.

1.8   ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio kannattaa kansainvälistä järjestelyä fluorattujen kaasujen lisäämiseksi Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan.

1.9   On tärkeää varmistaa ilmastonmuutosta koskevan globaalin (ja alueellisen) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin asianmukainen rahoitus.

1.10   ETSK kannattaa aktiivista koulutus- ja tiedotuspolitiikkaa, jotta kansalaiset Euroopassa ja muualla ymmärtäisivät ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset nykyistä paremmin.

1.11   Nykyistä globaalia taloustaantumaa ei tulisi pitää esteenä ilmastonmuutosta koskevien ratkaisevien ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttamiselle.

2.   Johdanto

2.1   ETSK on hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n neljännen arviointiraportin jälkeisten tuoreiden tutkimustulosten perusteella vakuuttunut siitä, että nyt jos koskaan on ryhdyttävä ja välittömiin toimenpiteisiin.

2.2   EU:n jäsenvaltiot asettivat vuonna 1996 tavoitteeksi, että lämpötilan voidaan antaa nousta enintään kaksi celsiusastetta teollista aikakautta edeltävästä tasosta. Eurooppa-neuvosto, ympäristöneuvosto ja äskettäin EU:n ilmastonmuutosta käsittelevä asiantuntijaryhmä ovat sittemmin vahvistaneet tämän kannan. Lämpötilan tätä suurempi nousu aiheuttaisi todennäköisesti terveysvaikutusten, vesipulan, elintarviketurvan vaarantumisen ja pakkoon perustuvan maastamuuton vuoksi vakavia sosiaalisia häiriöitä. Lämpötilan kohoaminen kahdella celsiusasteella ei kuitenkaan ole millään muotoa turvallista, sillä esimerkiksi Jäämeren jääpeite vetäytyy jo nyt erittäin nopeasti, vaikka maapallon keskilämpötila on noussut vain 0,8 celsiusastetta teollista aikakautta edeltävästä tasosta.

2.3   Äskettäiset tieteelliset havainnot ovat IPCC:n neljännen arviointiraportin päätelmiä huolestuttavampia. Kansainvälinen hiilitasetta seuraava instituutti Global Carbon Project on vahvistanut hiilidioksidipäästöjen lisääntymisvauhdin ylittävän IPCC:n SRES-skenaarioiden (Special Report on Emission Scenarios) pahimmatkin arviot (päästöt lisääntyivät 3,5 prosenttia vuodessa vuosina 2000–2007 eli lähes neljä kertaa nopeammin kuin vuosina 1990–1999, jolloin päästöt lisääntyivät vuosittain 0,9 prosenttia).

3.   Päästötavoitteet

3.1   Taustaa

Teollisuusmaat, joissa vuonna 2008 asui noin miljardi maailman 6,7 miljardista ihmisestä, ovat aiheuttaneet noin 70 prosenttia kaikista vuoden 1950 jälkeisistä päästöistä. Vastedes nyt kehitysmaina pidetyt maat aiheuttavat suurimman osan päästöistä.

Maailmanlaajuiset päästöt olivat vuosina 1990 ja 2000 noin 40 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuosittain, ja noin 50 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuonna 2008. Vuosina 1990 ja 2000 maailmanlaajuiset päästöt henkeä kohti vuosittain olivat 7–7,5 tonnia ja vuonna 2008 lähes 8 tonnia. Potsdamissa Saksassa toimivan ilmastovaikutusten tutkimusryhmän johtamissa äskettäisissä tutkimuksissa todettiin, että kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä on vuoteen 2050 mennessä leikattava yli 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta, jos riski maapallon lämpenemisestä yli kaksi celsiusastetta halutaan rajoittaa 25 prosenttiin (mikä on edelleen merkittävä riski).

3.2   ETSK suosittelee tieteellisten tulosten ja yleisen tieteellisen konsensuksen mukaisesti, että asetetaan pitkän aikavälin tavoite vähentää (vuoteen 2050 mennessä) kasvihuonekaasupäästöjä noin kaksi CO2e-tonnia vuosittain henkeä kohti, mikä vastaa tavoitetta vakiinnuttaa kasvihuonekaasupäästöt noin 500 ppm:ään hiilidioksidiekvivalenttia. Vuosittaista kahden tonnin tavoitetta henkeä kohti tulisi edistää kansallisella tasolla.

3.3   ETSK kannattaa komission asettamia päästötavoitteita, joiden mukaan globaalipäästöt on vähennettävä alle 50 prosenttiin vuoden 1990 tasoista vuoteen 2050 mennessä.

3.4   Komitea kannattaa myös IPCC:n neljännessä arviointiraportissa ja tuoreimmissa tutkimuksissa esitettyä näkemystä, jonka mukaan kehittyneiden maiden olisi sitouduttava vähentämään päästöjään ainakin 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

EU on jo toiminut esimerkillisesti sitoutumalla sopimuksesta erillään vähentämään päästöjään 20 prosentilla vuoden 1990 tasoista vuoteen 2020 mennessä.

3.5   ETSK tukee komission ehdotusta, että EU:n tulisi asettaa tavoitteeksi suurempi 30 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä edellyttäen, että kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin ja taloudellisesti muita edistyneemmät kehitysmaat asianmukaisiin vähennyksiin. Kaikkien Kioton sopimuksen liitteessä I lueteltujen maiden lisäksi myös kaikkien OECD:n jäsenmaiden, EU:n jäsenvaltioiden sekä EU:n ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisi sitouduttava tähän tavoitteeseen. Kehittyneiden maiden sitoutuminen on elintärkeää tai jopa välttämätöntä, jotta myös kehitysmaat seuraisivat perässä ja omaksuisivat tavoitteita. Tavoitteita tulisi tarkistaa ajan mittaan vuosikymmenille 2030 ja 2040 asetettujen tavoitteiden etenemissuunnitelman yhteydessä tuoreimpien tieteellisten tutkimustulosten valossa.

3.6   ETSK on erittäin huolestunut siitä, että muiden keskeisten kehittyneiden maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Japanin, ehdotukset eivät ole kovin kunnianhimoisia. Ne jäävät huomattavasti jälkeen edellä mainituista vuodeksi 2020 asetetuista tavoitteista. Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen energia- ja kauppa-asioiden komitea hyväksyi 21. toukokuuta 2009 energiakysymyksiä ja ilmaston lämpenemistä käsittelevän lain, joka velvoittaa vähentämään päästöjä vuoden 2005 tasosta (ei huomattavasti alhaisemmasta vuoden 1990 tasosta!) 17 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 83 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvaltain hallituksen on kuitenkin vielä hyväksyttävä kyseinen 930-sivuinen toimenpidekokonaisuus, mikä ei todennäköisesti tapahdu riittävän ajoissa ennen joulukuussa pidettävää Kööpenhaminan kokousta. ETSK on huolissaan tämän seikan vaikutuksesta Kööpenhaminan neuvotteluiden onnistumiseen.

3.7   Komitea suhtautuu myös kriittisesti siihen, että G8-maat, kahdeksan muuta maata ja EU, jotka osallistuivat suurimpien kansantalouksien energia- ja ilmastofoorumiin L'Aquilassa Italiassa 9. heinäkuuta 2009, eivät ole tehneet konkreettisia taloudellisia sitoumuksia. Foorumissa sovittiin maailmanlaajuisesta pitkän aikavälin tavoitteesta, jonka mukaan päästöjä vähennetään globaalisti ainakin 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, ja, osana tätä tavoitetta, kehittyneiden maiden vähintään 80 prosentin vähennystavoitteesta vuoteen 2050 mennessä. Päästövähennyksille ei kuitenkaan asetettu viitevuotta, eikä välitavoitteista (2020) sovittu.

3.8   ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kehitysmaiden olisi samaan aikaan ryhmänä (lukuun ottamatta Afrikan vähiten kehittyneitä maita) rajoitettava päästöjensä kasvu siten, että päästöt jäävät vuoteen 2020 mennessä 15–30 prosenttia pienemmiksi kuin mitä ne olisivat ilman hillitsemistoimia eli jos toiminta jatkuisi entisellään.

ETSK:n mielestä näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii ajoissa toteutettavia yhteisiä toimia.

3.9   ETSK katsoo, että päästöjen massa henkeä kohti on oikeudenmukainen ilmaisin kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden vähennystavoitteille, sillä jokaisella maailman kansalaisella tulisi olla samanlaiset päästöoikeudet.

3.10   Hiili-intensiteetin (hiilidioksidipäästöt bkt-yksikköä kohti) kaltaisia suhdelukuja voitaisiin käyttää vähennystavoiteindeksinä. ETSK kehottaa kuitenkin varovaisuuteen sen käytössä, koska kyseinen parametri voi pienentyä siksi, että maan bkt kasvaa sen sijaan että sen kokonaispäästöt pienenisivät.

4.   Lento- ja meriliikenteen päästöt

4.1   Päästöt

4.1.1   Kansainvälisen (ja valtioiden sisäisen) lento- ja meriliikenteen päästöt muodostavat yhä suuremman osan maailman kokonaispäästöistä – kansainvälisen lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 4,5 prosenttia ja kansainvälisen meriliikenteen päästöt 2,75 prosenttia vuodessa ajanjaksona 1990–2004. Siitä huolimatta kyseiset päästöt eivät kuulu ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liittyvän Kioton pöytäkirjan piiriin. Lentoliikenteen osuus maailman kokonaispäästöistä on sen vuonna 2007 aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen perusteella noin kaksi prosenttia, ja kyseinen osuus kasvaa todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Kansainvälinen ilmakuljetusliitto (IATA) hyväksyi kesäkuussa 2009 joukon tavoitteita lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. IATA ehdottaa myös, että päästöt mitattaisiin (ja niistä maksettaisiin) maailman tasolla alue- tai paikallistason sijaan. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) äskeisten raporttien mukaan kansainvälinen meriliikenne aiheuttaa vuosittain noin 843 megatonnin hiilidioksidipäästöt (noin 3,5 prosenttia maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä). Tämä vastaa Saksan kaltaisen suuren teollisuusmaan päästömäärää.

4.2   Tavoitteet

4.2.1   ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöt on sisällytettävä Kööpenhaminan sopimukseen. Tavoitteena tulisi olla kyseisten päästöjen vähentäminen ”alle vuoden 2005 tasojen vuoteen 2020 mennessä ja merkittävästi alle vuoden 1990 tasojen vuoteen 2050 mennessä”. ETSK on lisäksi komission kanssa samaa mieltä siitä, että jos Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ja Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä ei ole vuoden 2010 loppuun mennessä päästy sopimukseen päästötavoitteista, kansainvälisen lentoliikenteen ja meriliikenteen päästöt lasketaan Kööpenhaminan sopimuksen yhteydessä kansallisiin kokonaispäästöihin. ETSK toistaa, että päästökauppajärjestelmien soveltaminen on huomattavasti monimutkaisempaa meriliikenteessä kuin lentoliikenteessä ja että vaihtoehtoinen maailmanlaajuinen järjestelmä saattaa osoittautua paljon EU:n järjestelmää tai muuta alueellista järjestelmää tehokkaammaksi (ks. Myös ETSK:n lausunto”"Ympäristöystävällisempi meri- ja sisävesiliikenne”).

5.   Maankäytön ja maankäytön muutosten aiheuttamat päästöt

5.1   Maankäytön muutokset – etenkin metsäkato, turpeenpoltto ja muut vastaavat ilmiöt – aiheuttavat noin 17,4 prosenttia maailman nykyisistä kokonaispäästöistä.

5.2   Kun otetaan huomioon maankäytön muutoksien aiheuttamien päästöjen suuri osuus, ETSK toteaa jälleen kerran, että trooppisen metsän bruttokatoa olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla nykytasosta vuoteen 2020 mennessä (ks. ETSK:n lausunto ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi”).

5.3   Samalla on varmistettava metsien, laidunmaiden, kosteikkojen ja turvesoiden kestävä hallinnointi aluksi kehittyneissä maissa (ja myöhemmin kehitysmaissa), jotta myös kyseisissä maissa ylläpidetään metsiin sitoutuneen hiilidioksidin määrä. Kaikkien valtioiden tulisi ryhtyä toimiin metsäkadon hillitsemiseksi.

5.4   Euroopan tulisi näyttää esimerkkiä metsien säilyttämisessä esimerkiksi vaatimalla kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin olevien puutuotteiden sertifiointia.

5.5   Koska maatalouden yhteyttä ilmastonmuutokseen on käsitelty ETSK:n erillisessä lausunnossa (1), aihetta ei enää tarkastella käsillä olevassa lausunnossa.

6.   Alakohtaiset lähestymistavat ilmastonmuutosneuvottelujen yhteydessä

6.1   ETSK ehdottaa, että harkitaan alakohtaista lähestymistapaa ilmastonmuutosneuvottelujen täydennykseksi. Kansallisten päästötavoitteiden lisäksi voitaisiin sopia esimerkiksi Kioton pöytäkirjaa tarkastelleen työryhmän raportin mukaisesti eri alojen (kuten sähkö-, rauta- ja teräs- sekä sementtialojen) vapaaehtoisista tai pakollisista sekä määrällisistä tai laadullisista tavoitteista. Alakohtaista lähestymistapaa kuvataan tarkemmin raportissa globaalin ilmastonmuutossopimuksen hillitsemisvaihtoehdoista.

7.   Fluoratut kaasut

7.1   ETSK kannattaa ehdotusta sisällyttää tulevaan ilmastosopimukseen useita uusia teollisuuskemikaaleja. Yksi tällainen yhdiste on henkilökohtaisten tietokoneiden ja televisioiden litteiden nestekidenäyttöjen valmistuksessa yleisesti käytettävä typpitrifluoridi (NF3). Kyseessä on 17 000 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Esimerkiksi HCFC-yhdisteiden korvaamiseen käytettävät hydrofluorihiiliyhdisteet (HFC-yhdisteet) eivät kuulu Montrealin yleissopimuksen piiriin. Muita uusia harkinnassa olevia kemikaaleja ovat uudentyyppiset perfluorihiilivedyt (PFC), trifluorimetyyli-rikkipentafluoridi (SF5CF3), fluoratut eetterit, perfluoropolyeetterit (PFPE) sekä hiilivedyt (HC). Kemianteollisuutta kannustetaan kehittämään tuotteita korvaamaan uusia teollisuuskaasuja, joiden ilmaston lämpenemistä aiheuttava lämmityspotentiaali on suuri.

7.2   Tavoitteet

7.2.1   ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio kannattaa kansainvälistä järjestelyä seuraavien fluorattujen kaasujen lisäämiseksi Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan: uudentyyppiset HFC- ja PFC-yhdisteet, trifluorimetyyli-rikkipentafluoridi, fluoratut eetterit, PFPE-yhdisteet ja hiilivedyt. Sopimuksessa kyseisille kaasuille olisi asetettava päästökatot ja sovittava, että ne poistetaan käytöstä asteittain.

7.2.2   ETSK suosittaa, että fluoratuille kaasuille asetettavien uusien pitoisuustasojen seurannan ja todentamisen olisi oltava tärkeä osa kansainvälisiä sopimuksia.

8.   Päästöjä vähentävät toimet

8.1   ETSK on vakaasti sitä mieltä, että valtioiden hallitusten tulisi vahvasti edistää sääntelyllä ja standardeilla energiankäytön vähentämistä edullisella tavalla, kuten rakennuksiin sovellettavin energiatehokkuustoimin. Lainsäädännöllä voidaan edistää jätteiden vähentämistä ja kierrätystä. Voidaan myös myöntää tukea, jotta kannustetaan asentamaan koteihin aurinkopaneeleja, parantamaan eristystä jne.

8.2   Uusiutuvia energiamuotoja tulisi tukea. Tukea tulisi myöntää esimerkiksi tuuliturbiinien asentamiseen sähköntuotantoa varten, mukaan luettuna mahdollisuus syöttää energiaa sähköverkkoon, sekä biokaasulaitoksille, joissa tuotetaan esimerkiksi ruohon, kasvien ja rukiin seosta mädättämällä verkkoon syötettävää metaania. Näin on tehty Saksassa uusiutuvista energialähteistä annetun lainsäädännön myötä, minkä johdosta yli 14 prosenttia maan sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla.

8.3   On edistettävä vähähiilisiä ja ympäristöystävällisiä tekniikoita. Kehittyneitä ja kehitysmaita kannustetaan innovointiin sekä ottamaan mahdollisuuksien mukaan käyttöön uusia energiatehokkaita teknologioita.

8.4   On parannettava nykyisiä ja uusia sähkövoimalaitoksia usein eri toimin esimerkiksi siirtymällä vähähiilisiin polttoaineisiin, lisäämällä uudistuvien energiamuotojen tai ydinvoiman osuutta sekä soveltamalla entistä tehokkaampia voimalaitostekniikoita.

8.5   ETSK kannattaa sitä, että vähemmän kehittyneissä maissa tehtävät alkuinvestoinnit tulisi kohdentaa parhaiden käytettävissä olevien, paikallisten tai paikallisoloihin mukautettujen teknologioiden hankkimiseen.

9.   Sopeutumistoimet

9.1   Balin toimintasuunnitelmassa todetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on selvästi sisällytettävä vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaan kansainväliseen ilmastosopimukseen. Ilmastonmuutosta käsitelleessä kansainvälisessä tieteellisessä konferenssissa korostettiin äskettäin ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä yhteiskuntien tarvetta parantaa valmiuksiaan selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Euroopan komissio julkaisi 1. huhtikuuta 2009 valkoisen kirjan (KOM[2009] 147 lopullinen) sopeutumistoimista, joiden avulla EU:n ja sen jäsenvaltioiden voivat paremmin valmistautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

9.2   ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan Kööpenhaminan sopimuksessa olisi luotava ilmastonmuutokseen sopeutumiselle toimintapuitteet, joissa otetaan huomioon seuraavat periaatteet:

9.3   Mukautumistoimien onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että taakka jaetaan oikeudenmukaisesti ja että otetaan huomioon vaikutukset työpaikkoihin ja matalapalkkaisten ryhmien elämänlaatuun. Sopeutumistoimien yhteydessä on myös otettava huomioon sosiaalinen ulottuvuus, ja kaikki työmarkkinaosapuolet on kutsuttava mukaan toimiin.

10.   Globaali tutkimus, teknologian kehittäminen ja demonstrointi

ETSK:n mielestä on erittäin tärkeää varmistaa pikaisesti ilmastonmuutosta koskevan globaalin (ja alueellisen) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin rahoitus. Tulisi laatia tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin malleja, jotta nopeutetaan uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, teknistä parantamista ja markkinoille tuontia sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantoa voimalaitoksissa.

10.1.1   ETSK kannattaa komission näkemystä (SEC (2008) 3104 final), jonka mukaan nykyisen seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä on käynnistettävä integroitu ilmastonmuutostutkimus. ETSK suosittaa, että Euroopan komissio ja IPCC tekevät tiivistä yhteistyötä tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä siihen liittyvien ja tulevien tutkimusohjelmien yhteydessä.

10.1.2   ETSK kannattaa kansainvälisen energiajärjestön määrittämien, vähähiilisten ja energiatehokkuutta parantavien teknologioiden tutkimuksen, kehittämisen ja demonstroinnin huomattavaa lisäämistä sekä Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-Plan) määritettyjen teknologioiden vastaavaa edistämistä, jotta voidaan nopeuttaa strategisesti merkittävän, vähähiilisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa.

10.1.3   Teollis- ja tekijänoikeuksien suojan ja kehitysmaat kattava ala on muuttunut huomattavasti vuodesta 1995, jolloin teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) tuli voimaan. TRIPS-sopimuksessa kehitysmaat sitoutuvat kunnioittamaan ulkomaisia patentteja. TRIPS-sopimuksen voimaantulon jälkeen yritykset pitävät patenttien hakemista kehitysmaissa aiempaa hyödyllisempänä.

10.2   ETSK kannattaa seuraavia komission asettamia tavoitteita:

11.   Rahoitusresurssit

11.1   Kattavaa Kööpenhaminan sopimusta on tuettava riittävillä taloudellisilla resursseilla. Kehittyneiden maiden on tehtävä rahoitusehdotuksia mahdollisimman pian, jotta voidaan motivoida ja kannustaa myös kehitysmaita ryhtymään toimenpiteisiin. Rahoitus vaikuttaa kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden sopimien tavoitteiden lisäksi keskeisellä tavalla Kööpenhaminan kokouksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen.

11.2   EU:n sitoutuminen Kööpenhaminan ilmastokokoukseen vaikuttaa parhaimmillaankin laimealta. Osoituksena tästä on se, että EU:n valtionpäämiehet lykkäsivät 18.–19. kesäkuuta 2009 pitämässään kokouksessa erittäin tärkeitä päätöksiä ilmastonmuutoksen torjuntatoimien rahoittamisesta toteamalla vain, että ilmastonmuutokseen liittyvien toimien rahoitusperusteina on oltava maksukyky ja vastuu päästöistä.

11.3   Koska Eurooppa-neuvosto ei vielä ole päättänyt rahoituksesta, ETSK on erittäin huolestunut siitä, ettei asiassa edetä riittävän nopeasti. On erittäin huolestuttavaa, etteivät kehittyneet maat, EU mukaan luettuna, ole toistaiseksi antaneet riittävästi rahoituslupauksia tai -sitoumuksia.

11.4   Investoimalla muun muassa energiatehokkuutta parantaviin teknologioihin sekä laajaan valikoimaan vähähiilisiä teknologioita edistetään talouskasvua ja tehostetaan energiansäästöjä.

11.5   Varoja kehitysmaissa toteutettavien hillitsemistoimien rahoittamiseksi olisi saatava kotimaisista ja ulkomaisista lähteistä, maailmanlaajuisilta hiilimarkkinoilta sekä kehittyneiltä mailta.

11.6   Eurooppa-neuvosto on korostanut tarvetta tutkia kansainvälisiä rahoitusmekanismeja yksityiskohtaisemmin. Aihe on uudestaan lokakuussa pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen asialistalla. ETSK on vahvasti sitä mieltä, että näin menettelemällä asiat jätetään viime tinkaan, kun otetaan huomioon, että Kööpenhaminan kokous pidetään jo joulukuussa.

ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan kehittyneiden maiden tulisi antaa panoksensa julkisen rahoituksen kautta ja hyödyntämällä päästöhyvitysjärjestelmiä. Julkisten rahoitusosuuksien tulisi olla tasapuolisia ja niiden tulisi perustua aiheuttamisperiaatteeseen (”saastuttaja maksaa”) ja kunkin maan taloudellisiin valmiuksiin. Rahoitusosuuksien määrästä olisi neuvoteltava ja niiden olisi oltava oleellinen osa sopimusta:

11.7.1   ETSK suhtautuu erityisen myönteisesti Meksikon ehdotukseen, että jokainen maailman maa antaa panoksensa yhteiseen rahastoon. Rahoitusosuudet lasketaan kaavalla, jossa otetaan huomioon kunkin maan väestömäärä, bkt ja kasvihuonekaasupäästöjen taso. Tästä keskitetystä rahastosta jaettaisiin sitten varoja kaikille maille sen mukaan, missä määrin niiden täytyy leikata päästöjä, kehittää ympäristöystävällisiä teknologioita ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

11.8   ETSK

11.9   Arvioidut kustannukset pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä eivät ole alhaiset – noin kaksi prosenttia nykyisestä bkt:stä – mutta kustannukset ovat huomattavasti korkeammat, jollei ryhdytä päättäväisiin toimiin.

12.   Yleisen tietoisuuden lisääminen ja tiedotus

12.1   On tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta siitä, miten vakava ongelma ilmaston nykyinen lämpiäminen on ja mitkä ovat vaikutukset, jos ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin.

12.2   Kansalaisia on kannustettava ja tuettava antamaan panoksensa siten, että he käyttävät ympäristöystävällisiä energiamuotoja, ostavat entistä energiatehokkaampia tavaroita ja palveluja sekä vähentävät hiilijalanjälkeään.

12.3   ETSK:n mielestä valtioiden olisi tiedotusvälineiden avulla kerrottava kansalaisilleen nopeiden toimenpiteiden ja energiansäästön tarpeesta sekä asetettava käyttöön vaihtoehtoisia (muita kuin fossiilisia) energialähteitä, sillä se helpottaisi vahingollisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Ilmastonmuutoskysymykset olisi myös sisällytettävä perus- ja keskiasteen oppilaitosten opetussuunnitelmiin vaikka pitkän aikavälin strategian puitteissa.

ETSK kannattaa komission ehdottamaa aktiivista koulutus- ja tiedotuspolitiikkaa. Sitä tarvitaan, jotta ilmastonmuutoksen vaikutukset ymmärrettäisiin nykyistä paremmin.

12.4   ETSK on vahvasti sitä mieltä, että Eurooppa-neuvoston tulisi kannustaa jäsenvaltioita tukemaan ja helpottamaan omalla alueellaan paikallis- ja aluehallintojen, liike-elämän, ammattiliittojen ja muiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista ilmastonmuutosstrategioiden ja -aloitteiden edistämiseen.

12.5   ETSK katsoo myös, että paikallis-, alue- ja keskushallinnon viranomaisten tulisi tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta voidaan kansalaiset ja yksityissektori mobilisoimalla luoda vakaa tietoperusta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja seurauksista. Esimerkiksi EU:n aloitteesta tehdyn kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen yhteydessä noin 500 kuntaa on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään vuoteen 2020 mennessä yli 20 prosenttia.

13.   Tarkistuslauseke

13.1   ETSK korostaa, että sopimuksessa on määrättävä yleisen edistymisen sekä sitoumusten ja toimien riittävyyden säännöllisestä arvioinnista sekä vuonna 2015 tehtävästä kattavasta tarkistuksesta.

(1)  EUVL C 27, 3.2.2009, s. 59–65.