[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 21.9.2005 KOM(2005) 436 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOTTELUASIAKIRJA INNOVAATIOTUESTA SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 4 2. Innovaatiotuen valvontaa koskevat periaatteet 6 2.1. Innovointiin vaikuttavien markkinahäiriöiden tunnistaminen 6 2.2. Tukiväline on suunnattava havaittuun markkinahäiriöön 7 2.3. Kilpailun vääristymien ja niiden kauppaan kohdistuvien vaikutusten rajoittaminen 7 2.4. Alueellinen ulottuvuus 8 3. Riskinoton ja kokeilun tukeminen 9 3.1. Innovatiivisten uusien yritysten luomisen ja kasvun tukeminen 10 3.2. Pääomakuiluun puuttuminen riskipääoman saatavuuden parantamiseksi EU:ssa 11 3.3. Teknisten kokeilujen tukeminen ja innovatiivisten tuotteiden riskit 12 4. Innovointia tukeva liiketoimintaympäristö 13 4.1. Innovaatiovälittäjien toiminnan edistäminen 13 4.2. Koulutuksen ja liikkuvuuden edistäminen 15 4.3. Osaamiskeskittymien kehityksen tukeminen yhteistoiminnan ja klustereiden avulla 16 Liite: Innovointiin vaikuttavat ongelmat Euroopassa 19 KOMISSION TIEDONANTO NEUVOTTELUASIAKIRJA INNOVAATIOTUESTA (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. JOHDANTO 1. Kuten valtiontuen toimintasuunnitelmassa todetaan, ”innovointi liittyy tietoa ja teknologiaa yhdistävään prosessiin, jossa hyödynnetään markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia uusien tai yhteismarkkinoilla jo oleviin verrattuna parannettujen tuotteiden, palvelujen ja liiketoimintatapojen luomiseksi ja johon liittyy jonkin verran riskejä”. Tällä asiakirjalla käynnistetään konsultointiprosessi , jonka tarkoituksena on koota sidosryhmien näkemyksiä innovaatiotukea koskevien sääntöjen parannuksista, kuten selvennykset oikeusvarmuuden lisäämiseksi, uudet innovoinnin rahoitusmahdollisuudet, tuen tehokkaampaa kohdistamista koskevien kriteerien laatiminen ja sääntelypuitteiden yksinkertaistaminen. 2. Innovoinnilla on keskeinen asema kasvun edistämisessä ja työpaikkojen luomisessa EU:ssa, kuten todetaan tulevassa tiedonannossa ”More research and Innovation: Investing for Growth and Employment”. Valtiontukipolitiikka voi edistää innovatiivisempaa taloutta sekä säilyttämällä kilpailun tuotemarkkinoilla innovoinnin lähteenä että luomalla säännöt, jotka helpottavat toimivan innovaatiotuen suunnittelua jäsenvaltioissa. 3. Kilpailun säilyttämisen pitäisi olla ensisijainen tavoite suunniteltaessa tehokkaita järjestelmiä innovoinnin edistämiseksi EU:ssa. Kilpailu toimivilla markkinoilla luo yrityksille kannustimia investoida osaamiseen ja innovointiin, sillä tämä auttaa niitä saavuttamaan kilpailuedun ja rahallista voittoa. 4. Valtiontuki voi kuitenkin eräissä tapauksissa todella edistää innovointia, jos sillä puututaan innovaatioprosessia haittaaviin markkinahäiriöihin vääristämättä kohtuuttomasti kilpailua. Komissio on tunnistanut joukon ongelmia, jotka liittyvät epätyydyttävään innovaatiotilanteeseen Euroopassa (ks. liite). Valtiontuella ei kuitenkaan voida ratkaista monia näistä ongelmista, vaan ne edellyttävät kattavampaa toimintapoliittista lähestymistapaa. Lisäksi on huomattava, että liiallinen innovoinnin nimissä myönnettävä tuki saattaa itse asiassa haitata innovaatioprosessia estämällä kilpailua, jolla voidaan tehokkaimmin edistää ideoiden vertailua ja uutta, innovatiivista markkinoille tuloa. Tämän vuoksi valtiontukipolitiikalla voidaan ratkaista vain osaksi epätyydyttävään innovaatiotilanteeseen liittyvä ongelma 5. Esimerkiksi ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman[1] tavoitteena on käyttää hyväksi ympäristöystävällisiä teknologioita ja innovointia, jotka voivat edistää ympäristönsuojelua ja samalla tukea kilpailukykyä ja kasvua. Ympäristöystävällisen innovoinnin kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan luoda perusta ympäristön kannalta kestävälle tulevaisuudella, mutta taloudelliset esteet haittaavat ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämistä. Markkinahinnat heijastavat erityisesti suoria taloudellisia kustannuksia eivätkä ympäristön pilaantumisesta aiheutuvia kustannuksia (esim. kaupunkien ilmansaasteista aiheutuvia terveydenhoitokustannuksia). Tämän vuoksi ympäristöteknologiaan investoidaan jatkuvasti liian vähän. Erityisen vähän investoivat yritykset, joilla ei ole varaa ”hyväntekeväisyyteen” kilpailumarkkinoilla. Hyvin suunnatut taloudelliset kannustimet voivat sen vuoksi olla hyödyllisiä edistettäessä ympäristöteknologian käyttöönottoa. 6. Komissio katsoo tässä vaiheessa, että uusien erillisten valtiontukipuitteiden kehittäminen innovointia varten innovoinnin abstraktin määritelmän pohjalta on tarpeetonta ja että se ei ole myöskään EY:n valtiontukisääntöjen yksinkertaistamista koskevan tavoitteen mukaista. Komissio luetteloi joukon konkreettisia ja kohdistettuja innovointiin liittyviä toimintoja, joita tarkastellaan tässä konsultoinnissa. Niiden tarkoituksena on poistaa innovointia haittaavat markkinahäiriöt. Näihin toimintoihin myönnettävän valtiontuen hyödyt ovat todennäköisesti suuremmat kuin kilpailulle ja kaupalle mahdollisesti aiheutuva haitta. Komission käyttämät menetelmät ovat valtiontuen toimintasuunnitelmassa määritellyn taloudellisen lähestymistavan mukaiset. Uudet säännöt sisällytetään ensi sijassa T&K-tukea ja innovointia koskeviin puitteisiin, mutta myös riskipääomaa koskeviin suuntaviivoihin, ympäristönsuojelusuuntaviivoihin ja yleiseen ryhmäpoikkeukseen (näin vältetään jäsenvaltioiden ilmoitusvelvollisuus). 7. Komissio on valinnut seuraavat innovointiin liittyvät toimintolajit: 8. toiminnot, jotka tukevat riskinottoa ja kokeilua ja auttavat kuromaan umpeen teknisen osaamisen ja markkinoiden välisen kuilun 9. toiminnot (liikepalvelut ja infrastruktuuri), jotka parantavat innovoinnin yleistä liiketoimintaympäristöä . 10. Komissio pyytää kunkin ehdotetun toimenpiteen osalta yksityiskohtaisia kommentteja niiden tarkoituksenmukaisuudesta ja suunnittelusta. 11. Lisäksi asiakirjassa on kysymyksiä erityisaiheista, joista komissio haluaisi myös saada yksityiskohtaisia kommentteja. 12. Konsultoinnin tuloksia käytetään laadittaessa uusia selviä sääntöjä, jotka sisällytetään valtiontukisäädöksiin ja joilla määritellään rajat, joiden puitteissa innovaatiotuki katsotaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Viime kädessä jäsenvaltioiden vastuulla on kohdistaa voimavaransa paremmin ja suunnitella innovointia tukevat tehokkaat tukitoimenpiteet. 13. Komissio pyytää lähettämään tätä tiedonantoa koskevat kommentit 21. marraskuuta 2005 mennessä. Kommentit olisi lähetettävä Euroopan komissiolle viitteellä Consultation State aid for Innovation , joko sähköpostitse osoitteeseen STATEAIDGREFFE@CEC.EU.INT tai postitse osoitteeseen: Kilpailun pääosasto Valtiontukien kirjaamo SPA 3, toimisto 6/5 B-1049 Bryssel Belgia Kysymys 1) Katsotteko, että ei ole aiheellista luoda erillisiä innovointia koskevia puitteita ja että uudet mahdollisuudet myöntää valtiontukea kohdistuvat valittuihin innovointiin liittyviin toimintoihin? 2. INNOVAATIOTUEN VALVONTAA KOSKEVAT PERIAATTEET 14. Komissio voi hyväksyä innovaatiotuen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella. Valtiontuen toimintasuunnitelmassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti innovointia koskevan valtiontukitoimenpiteen hyväksymiseksi tehtävässä yleisessä testissä on tarkasteltava, täyttyvätkö seuraavat edellytykset: 15. tarkasti määritellyn markkinahäiriön on oltava olemassa 16. tukivälineen on kohdistuttava havaittuun markkinahäiriöön 17. valtiontuen on oltava tarkoituksenmukainen väline 18. valtiontukitoimenpiteellä on oltava kannustava vaikutus, ts. sen on luotava innovointiin liittyvää toimintaa 19. tukitoimenpiteen on oltava oikeassa suhteessa ratkaistavaan ongelmaan 20. kilpailun vääristymistä ja kauppaan kohdistuvaa vaikutusta on rajoitettava sen varmistamiseksi, että tukitoimenpide ei kaiken kaikkiaan ole ristiriidassa yhteisen edun kanssa. 21. Tämän yleisen testin avulla voidaan luoda joukko normatiivisia kriteerejä, jotka voivat auttaa suunniteltaessa ennakkoarviointisääntöjä innovaatiotukea varten (säännöt sisällytetään puitteisiin, suuntaviivoihin tai ryhmäpoikkeuksiin). Tämän menetelmän tarkoituksena on yksilöidä konkreettiset toiminnot, joihin valtiontuki voitaisiin hyväksyä sillä edellytyksellä, että se noudattaa sovellettavia sääntöjä ja perusteita. Aikaisempaa kokemusta voidaan myös käyttää yksilöitäessä toimintoja ja laadittaessa aiheellisia sääntöjä. Tässä asiakirjassa esitettyjä perusteita käytetään laadittaessa mainittuja ennakkoilmoitussääntöjä. Yleistä testiä ei ole aiottu käyttää tarkasteltaessa, soveltuvatko yksittäin ilmoitetut tuet yhteismarkkinoille. Tässä vaiheessa tämä asiakirja on laadittu vain konsultointia varten. 2.1. Innovointiin vaikuttavien markkinahäiriöiden tunnistaminen 22. ” Markkinahäiriö ” tarkoittaa tilannetta, jossa markkinat eivät itse johda taloudellisesti tehokkaaseen tulokseen. Innovointia koskevassa käsikirjassa[2] todettiin, että yksityiset yritykset saattavat olla haluttomia innovoimaan. Ne voivat katsoa, että ne eivät voi hyödyntää täysimääräisesti julkishyödykkeen luonteisesta innovoinnista saatavia hyötyjä ja voi olla, että ne eivät ole tietoisia innovoinnin myönteisistä heijastusvaikutuksista (ulkoisvaikutukset). Näissä tapauksissa yrityksiä suoraan tukeva valtiontuki voi olla asianmukainen väline, jolla korvataan innovointiin liittyvät epäsuotuisat riski- ja/tai tuottotekijät. Muita käsikirjassa yksilöityjä markkinahäiriöitä olivat tehoton tietojen levittäminen, pääomamarkkinoiden puutteet ja työvoimamarkkinoiden epätasapaino. Myös koordinointiongelmat voivat johtaa markkinahäiriöön ja haitata sen vuoksi innovointia. 23. Innovointia haittaavien markkinahäiriöiden laajuus voi vaihdella yrityksen ja kyseessä olevien toimintojen mukaan. Aikaisemman kokemuksen perusteella käsikirjassa asetettiin kolme pääperiaatetta: i) markkinahäiriöt vaikuttavat pk-yrityksiin enemmän kuin suuriin yrityksiin[3]; ii) markkinahäiriöt vaikuttavat enemmän vastaperustettuihin yrityksiin; ja iii) markkinahäiriöt ovat suurempia mutta vääristävät vaikutukset pienempiä markkinoista kauempana olevien toimintojen osalta (esim. koulutus). 24. Innovatiivisilla hankkeilla ja toiminnoilla on erityinen dynamiikka, joka voi tuottaa nopeita markkinaolosuhteiden muutoksia. Markkinahäiriöiden pitäisi yleensä vähentyä ajan kuluessa esimerkiksi siksi, että kyseisistä markkinoista on tullut kypsät markkinat ja tiedonlevitys on tehostunut. 25. Markkinahäiriöt, joihin liittyy rajojen yli käytävää yhteistyötä ja yhteistyötä useiden kumppaneiden kanssa, ovat yleensä suurempia koordinointiongelmien ja innovoinnin julkishyödykkeen luonteen vuoksi. Markkinahäiriöt, jotka liittyvät hankkeisiin, joiden tulokset levitetään suuremmalle yleisölle tai jotka antavat syrjimättömän pääsyn tutkimustuloksiinsa, ovat todennäköiset myös suuremmat. Tämän vuoksi lisätuen myöntäminen koordinoinnista ja tietojen levittämisestä saattaa olla aiheellista. 2.2. Tukiväline on suunnattava havaittuun markkinahäiriöön - Onko valtiontuki oikea poliittinen väline? - Kokemuksen mukaan on erittäin vaikea tietää etukäteen, mitkä innovatiiviset tuotteet ja palvelut menestyvät markkinoilla. Tämän vuoksi innovaatiotoimintaan myönnettävän valtion rahoituksen tavoitteena ei pitäisi olla ”voittajien” etsintä, vaan pikemminkin innovoinnin lisääminen tekemällä liiketoimintaympäristöstä mahdollisimman suotuisa. - Kannustava vaikutus - Innovaatiotuella on oltava kannustava vaikutus ja sen tuloksena tuensaajien olisi muutettava käytäntöään halutulla tavalla. Tukea olisi myönnettävä vain, jos voidaan osoittaa, että ehdotettuja innovaatiotoimintoja ei toteutettaisi ilman tukea. - Valtiontukea voidaan myöntää eri tavoin. Yleensä otetaan huomioon ainoastaan avustusekvivalentti ja tuki-intensiteetti. Tukitoimenpiteen muoto (esim. suora tuki, takaisinmaksettava laina, veronalennus tai takuu) voi kuitenkin vaikuttaa sen kannustaviin vaikutuksiin. - Suhteellisuusperiaate - Tukitoimenpiteen on oltava oikeassa suhteessa ratkaistavaan markkinahäiriöön. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että käytettävissä ei ole muita vähemmän vääristäviä toimenpiteitä (kuten yleisiä toimenpiteitä tai toimenpiteitä, joihin liittyy vähemmän tukea, tai lyhyemmäksi ajaksi myönnettyä tukea), joilla voitaisiin puuttua tehokkaasti markkinahäiriöön. Tuen keston ja soveltamisajan olisi oltava rajoitettuja, ja tukea olisi arvioitava jollakin tapaa, jotta tuen myöntäminen voidaan lopettaa, jos tuella ei ajan mittaan saavuteta odotettua tulosta. 2.3. Kilpailun vääristymisen ja kauppaan kohdistuvien vaikutusten rajoittaminen 26. Innovaatiotoimintoihin sisältyy markkinoita lähellä olevia vaiheita. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että kilpailun vääristymistä ja kauppaan kohdistuvia vaikutuksia rajoitetaan siten, että tukitoimenpide ei kaiken kaikkiaan ole ristiriidassa yhteisen edun kanssa. 27. Yleensä katsotaan, että pienet tukimäärät ja alhaiset tuki-intensiteetit vääristävät kilpailua vähemmän. Lisäksi mahdollisen kilpailun vääristymisen laajuus riippuu tuensaajien markkinavoimasta. 28. Innovaatiotukea koskevat säännöt olisi suunniteltava kilpailuun kohdistuvien heijastusvaikutusten merkityksen mukaan. Vaikka pk-yrityksille ja/tai kaukana markkinoilta harjoitettavalle toiminnalle myönnettävään valtiontukeen voidaan ehkä soveltaa kevyempiä menettelysääntöjä ja vapauttaa se ilmoitusvelvollisuudesta (tai soveltaa siihen yksinkertaistettua hyväksymismenettelyä), esimerkiksi suurille yrityksille tai yrityksille, joilla on suuri markkinaosuus, myönnettävä tuki voidaan hyväksyä vain komission tutkittua sen. 29. Komissio katsoo tällä hetkellä, että ennakkoarviointisääntöjen perusteella muuhun kuin teknologiseen innovointiin myönnettävään tukeen liittyy merkittäviä riskejä, sillä nämä toiminnot voivat käytännössä kattaa kaikki tuensaajien normaalit toiminnot. Komissio ehdottaa tässä vaiheessa, että innovointiin myönnettävää valtiontukea koskevat ennakkoarviointisäännöt rajoitetaan teknologiseen innovointiin [4] liittyviin toimintoihin, jotta voidaan vähentää riskiä sääntöjen kiertämisestä ja kilpailun vääristymisestä. 30. Tukitoimenpiteen tuensaajat olisi mieluiten valittava avointen, läpinäkyvien ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotta voidaan rajoittaa kilpailun vääristymiä ja kauppaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, joita aiheutuisi joidenkin yritysten kohtuuttomasta suosimisesta. Näiden vaikutusten rajoittamiseksi tuen hakijoita ei pitäisi syrjiä esimerkiksi sen perusteella, mistä EU-maasta ne ovat peräisin. 31. Toinen tärkeä periaate on se, että valtiontuen ei pitäisi johtaa tilanteeseen, jossa yksityisten yritysten ei kannata kehittää toimintojaan markkinoilla, joilla kaikkia yrityksiä tuetaan, jolloin se syrjäyttää yksityiset aloitteet. Riski on erityisen suuri verkostoulkoisvaikutusten vuoksi, sillä silloin voittaja saa kaiken. Jos hallitukset valitsevat nimenomaan valtiontuen käyttämäkseen välineeksi, niiden olisi pyrittävä houkuttelemaan yksityissektoria osallistumaan rahoitukseen yksityissektorin syrjäyttämisen sijasta. Tämän vuoksi valtiontuen kestoa ja määrää olisi rajoitettava ja kestoa mahdollisesti lyhennettävä ajan kuluessa. 2.4. Alueellinen ulottuvuus 32. Innovointi on hyvin usein alueellista, ja komissio on sitoutunut tukemaan alueellisia innovaatioklustereita ja osaamiskeskittymiä. Monia voimassa olevia valtiontukisääntöjä voidaan käyttää tukemaan yleisesti alueellista kehitystä (kuten alueellinen investointituki, pk-yritysten tuki, koulutustuki, työllisyystuki, T&K-tuki). Erityinen kysymys koskee sitä, olisiko koheesiopolitiikkaan liittyviä aiheita tarkasteltava erikseen vai yhdessä innovaatioprosessia haittaavien markkinahäiriöiden kanssa. Vaikka vaikeammat markkinahäiriöt saattavat olla yhteydessä alhaisempaan vauraustasoon, näin ei aina kuitenkaan ole eikä ole täysin selvää, miksi eräillä alueilla on enemmän markkinahäiriöitä kuin toisilla. 33. Aluetukea koskevat suuntaviivat ovat tällä hetkellä valtiontuen avulla toteutettavan alueellisen koheesion tärkein väline. Eräissä horisontaalisissa välineissä (esim. pk-yritysten ryhmäpoikkeusasetus, ympäristönsuojelusuuntaviivat) määrätään alueellisista lisistä, joilla voidaan lisätä tuki-intensiteettiä tukialueilla. Innovaatiotuki voi yleensä kumuloitua aluetuen kanssa, koska kyseisiin tukilajeihin liittyvät tukikelpoiset kustannukset ovat erilaiset; myös alueelliset lisät ovat mahdollisia. 34. Vaikka aluelisään perustuva lähestymistapa on asianmukainen koheesiokysymyksiä käsiteltäessä, sillä ei pystytä täysin ratkaisemaan markkinahäiriöiden ja innovaatioalan kilpailun rajoitusten maantieteellistä ulottuvuutta. 35. Esiin nousee kysymys, missä määrin innovaatiotukea koskeviin sääntöihin olisi sisällyttävä alueellisia seikkoja koskeva erityinen lisämääräys. Komissio on valmis harkitsemaan ehdotuksia parhaasta tavasta, jolla alueellisten koheesiolisien lisäksi (tai niiden sijasta) voitaisiin lieventää maantieteellisten erojen vaikutusta markkinahäiriöihin ja kilpailun rajoituksiin. Kysymys 2) Katsotteko, että liitteessä esitellyt ongelmat ja markkinahäiriöt, jotka komission mukaan haittaavat innovaatioprosessia, pitävät paikkansa? Perustelkaa vastauksenne. Kysymys 3) Tässä tiedonannossa kuvaillut toimenpiteet luovat ennakkoarviointikriteerit, joiden perusteella innovointiin myönnettävä valtiontuki hyväksyttäisiin. Katsotteko, että tämä lähestymistapa on riittävä? Kysymys 4) Esittäkää empiirisiä todisteita suurille yrityksille myönnettävän valtiontuen asianmukaisuudesta, erityisesti kun tarkastellaan tavoitetta, joka koskee klustereiden kehittämistä EU:ssa osaamiskeskittymien ympärille. Katsotteko, että komission olisi laadittava ennakkoarviointisäännöt, joiden mukaan suurille yrityksille voitaisiin myöntää valtiontukea, vai olisiko tällaista tukea analysoitava aina tapauskohtaisesti tarkemmin komissiolle tehtävän ilmoituksen perusteella? Olisiko innovaatiotuen (tai muun valtiontuen) osalta aiheellista erottaa eri suuryhtiölajit? Jos on, millä perustein? Ja mitä tarkoitusta varten? Kysymys 5) Esittäkää empiirisiä todisteita muuhun kuin teknologiseen innovointiin, erityisesti palvelualoilla, myönnettävän valtiontuen asianmukaisuudesta. Kysymys 6) Olisiko innov aatiotukea koskeviin sääntöihin sisällyttävä alueellisia lisiä koheesiotarkoitusta varten? Olisiko näiden lisien oltava erisuuruisia alueen maantieteellisen tilanteen mukaan koheesiokysymyksistä riippumatta? Kysymys 7) Sopivatko jotkin tukilajit paremmin tiettyihin tilanteisiin ja tiettyihin innovaatiotoimintoihin (esim. veronalennukset, taatut lainat, takaisinmaksettavat ennakot)? 3. RISKINOTON JA KOKEILUN TUKEMINEN 36. Innovatiivisiin hankkeisiin tai yrityksiin liittyy suuri epäonnistumisen riski ja ne saattavat vaatia merkittäviä investointeja. Yksityiset sijoittajat eivät kenties ole halukkaita rahoittamaan niitä. Syynä ovat tietoihin liittyvät epäsymmetrisyydet, jotka johtavat korkeisiin transaktiokustannuksiin arvioitaessa ja seurattaessa innovatiivisiin hankkeisiin tai yrityksiin liittyvää riskiä, ja joskus tarvittavien vakuuksien puute (pääomamarkkinoiden toiminnan riittämättömyys). Yritykset voivat pidättäytyä innovaatioinvestoinneista samasta syystä ja/tai siksi, että ne katsovat, etteivät ne saa hyväkseen innovaatiosta koituvaa tulosta (ulkoisvaikutuksiin liittyvät markkinahäiriöt ja innovointi julkishyödykkeenä). 37. Valtiontuella voidaan lieventää näitä markkinahäiriöitä ja kannustaa näin innovoinnin ja yksityisen rahoituksen lisäämiseen. Komissio on yksilöinyt kolme alaa, jotka saattavat olla alttiita tämänlaisille markkinahäiriöille ja joilla hyvin kohdennettu valtiontuki voi olla tarpeellinen ja tehokas keino: i) innovatiivisten uusien yritysten perustamisen ja kasvun tukeminen, ii) riskipääoma ja iii) kokeilun ja kaupallisen hyödyntämisen tukeminen. 3.1. Innovatiivisten uusien yritysten luomisen ja kasvun tukeminen 38. Kohteena oleva markkinahäiriö ja tuen tarkoituksenmukaisuus : Vaikka uudet yritykset ja innovatiiviset pk-yritykset ovat avainasemassa innovoinnissa ja teollisuuden uudistumisessa, monilla innovointiprosessia haittaavilla markkinahäiriöillä on niihin vakava vaikutus. Erityisesti oman pääoman ja/tai rahoituksen saamiseksi edellytettävien vakuuksien puutteen vuoksi niiden rahoitusmahdollisuudet saattavat olla erittäin rajalliset. Markkinaperusteisista ratkaisuista huolimatta (esim. siemenpääoma ja yksityiset pääomasijoittajat) valtiontuki saattaa olla tarpeen tukemaan uusien innovatiivisten yritysten riittävää rahoittamista. 39. Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus : Tämän alan valtiontukisääntöjen laatimiseksi voidaan olettaa, että tuella on kannustava vaikutus uusien innovatiivisten yritysten osalta (kuten jäljempänä esitetään). Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi tuen enimmäismäärää ja kestoa on rajoitettava. 40. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan : Uusien yritysten tuella on todennäköisesti melko pieni vaikutus kauppaan ja kilpailuun. Jollei julkista rahoitusta kohdisteta riittävän tarkasti, on vaarana, että tämä uusien innovatiivisten yritysten rahoitus saattaa johtaa enimmäkseen kannattamattomiin uusiin yrityksiin ja syrjäyttää yksityisen rahoituksen. Tämän vuoksi on laadittava säännöt, joilla varmistetaan, että rahoituksen kesto on rajoitettu ja että kannattavuuteen liittyviä kannustimia ei heikennetä. 41. Ottaen nämä näkökohdat ja byrokratian vähentämistarpeen huomioon komissio katsoo, että valtiontuki olisi myönnettävä uusien innovatiivisten yritysten määritelmän perusteella. Näin ei tarvitse määritellä ”tukikelpoisia kustannuksia”. 42. Ehdotetut säännöt : uusien innovatiivisten yritysten ehdotetun määritelmän mukaan niiden olisi täytettävä seuraavat kriteerit: 43. Uuden yrityksen kriteeri: perustettu alle [viisi vuotta] aikaisemmin; yrityksen on oltava pienyritys (ks. pk-yritysten määritelmä, riippumaton suurista yrityksistä, enintään [50] työntekijää); 44. innovatiivisuuden kriteeri: joko i) näyttö siitä, että tuensaaja kehittää tuotteita ja prosesseja, jotka ovat teknisesti uusia tai huomattavasti parannettuja yhteisön teollisuuden käyttämän tekniikan vallitsevaan tasoon verrattuna ja joihin liittyy teknisen tai teollisen epäonnistumisen riski tai ii) T&K-kustannukset ovat vähintään [15 prosenttia] tuensaajan kokonaiskustannuksista. 45. Valtiontuen myöntämiseen voitaisiin soveltaa seuraavia sääntöjä: 46. [50 prosentin] huojennus sosiaaliturvamaksuista ja muista paikallis- tai alueveroista (jotka eivät liity voittoihin) [viiden vuoden] ajan yrityksen perustamisesta ja enintään [viiden vuoden] ajan sillä edellytyksellä, että hyödyt sijoitetaan yritykseen, tai takaisinmaksettavat ennakot 47. lisäksi mahdollisuus myöntää tukea enintään 1 miljoona euroa kolmen vuoden aikana uudelle innovatiiviselle yritykselle ilman tukikelpoisia kustannuksia koskevia erityisrajoituksia ja edellyttäen, että i) se ei kasaudu muun valtiontuen kanssa; ii) tuensaaja ei ole vaikeuksissa oleva yritys[5] ja iii) yritys saa tukea vain kerran. Kysymys 8) Oletteko samaa mieltä uusien innovatiivisten yritysten määritelmää koskevista kriteeriehdotuksista ja lähestymistavasta, jonka mukaan tukikelpoisia kustannuksia ei määritellä, sekä tuen määrästä ja tuen kasautumissäännöistä? Katsotteko, että erilaiset tukikelpoisuuskriteerit olisi laadittava korkean teknologian aloille (kuten biotekniikka ja lääkeala), joilla tuotteen markkinoille saattaminen ja tuotekehitys vievät kauan aikaa? Kysymys 9) Komissio haluaa lisäksi empiirisiä argumentteja, joissa osoitetaan, että valtiontukea tarvitsevat i) uudet yritykset innovatiivisuuskriteeristä riippumatta ja ii) innovatiiviset pk-yritykset, jotka on perustettu yli [viisi vuotta] aikaisemmin. 3.2. Oman pääoman ehtoisen rahoituksen puutteen poistaminen riskipääoman saatavuuden parantamiseksi EU:ssa 48. Markkinahäiriö ja tuen tarkoituksenmukaisuus : Riskipääoma tulee ensi sijassa yksityisiltä toimijoilta. Voimassa olevien riskipääomaa koskevien valtiontukisääntöjen mukaan EU:ssa vallitsee pääomakuilu ja niissä tunnustetaan, että markkinahäiriöt, jotka liittyvät puutteellisiin tai epäsymmetrisiin tietoihin ja transaktiokustannuksiin, voivat olla peruste valtiontuelle. Innovointiin liittyvät markkinahäiriöt haittaavat yritysten mahdollisuuksia saada tehokkaasti oman pääoman ehtoista rahoitusta. Vaikka markkinahäiriöt ovat potentiaalisesti suurimmat yrityksen toiminnan alkuvaiheessa, valtiontuella voi olla oma roolinsa myöhemmässä vaiheessa, esim. alkuvaiheen jälkeen (esim. varhaisvaiheen lopussa ja laajentumisvaiheen alussa, kun uutta rahoitusta tarvitaan). OECD:n pk-yrityksiä ja yrittäjyyttä tarkasteleva työryhmä julkaisi pk-yrityksiä käsitelleessä OECD:n toisessa ministerikokouksessa kesäkuussa 2004 raportin[6], jossa nimenomaisesti esitellään tätä markkinapuutetta. 49. Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus : Tämän alan valtiontukisääntöjen laatimisessa voidaan pitää itsestään selvänä, että tuella on kannustava vaikutus pk-yrityksiin. Tuen enimmäismäärä ja kesto on kuitenkin rajattava tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi. 50. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan : Pk-yrityksille niiden toiminnan alkuvaiheessa myönnetyllä tuella on todennäköisesti melko pieni vaikutus kauppaan ja kilpailuun. Ellei tukea kuitenkaan kohdisteta tarkasti, on vaarana, että pk-yritysten julkinen rahoitus voi johtaa enimmäkseen kannattamattomiin uusiin yrityksiin ja syrjäyttää yksityisen rahoituksen. Tämä olisi vastoin tarvetta luoda pääomasijoitusmarkkinat. Tämän vuoksi on laadittava säännöt, joilla voidaan varmistaa yksityisten sijoittajien osallistuminen rahoitukseen, pitää rahoitus lyhytaikaisena ja säilyttää kannattavuutta edistävät kannustimet. 51. Ehdotetut säännöt : Tukea voitaisiin arvioida joustavammin verrattuna voimassa oleviin sääntöihin sillä edellytyksellä, että tuki annetaan riskipääomana valtiontukea ja riskipääomaa koskevan tiedonannon ehtojen mukaisesti. Kyseisen tiedonannon voimassaoloaika päättyy pian, ja tiedonantoa tarkistetaan parhaillaan. Komissio tarkastelee tässä yhteydessä, onko nykyisiä safe harbour -sijoituserien enimmäismääriä muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon Euroopan riskipääomamarkkinoiden muuttunut tilanne. Komissio tarkastelee myös mahdollisuutta lisätä joustavuutta sijoituserien osalta ja ryhmäpoikkeuksen mahdollisuutta. 52. Valtiolla voi nykyisin olla enintään 50 prosentin osuus riskipääomarahastosta (70 prosenttia tukialueilla). Ainoastaan silloin, kun rahaston kohteena on siemenvaiheen investointi, komissio voisi hyväksyä rahastot, joissa valtion omistusosuus olisi nykyistä enimmäisrajaa korkeampi. 53. Komissio voi harkita siemenvaiheen jälkeisiä vaiheita koskevien erityismääräysten laatimista. Näillä määräyksillä edistettäisiin yritysten kasvua estämättä riskipääomasijoittajien lähtöä niin, että pk-yrityksille myönnettävä tuki voitaisiin lisätä riskipääomasääntöjen mukaisesti myönnettyyn tukeen, tai takaamalla lainoja (mutta ei yhtä suotuisin ehdoin kuin uusien yritysten kohdalla) tai myöntämällä takaisinmaksettavia ennakkoja, joiden takaisinmaksuaika olisi lyhyempi. Kysymys 10) Katsotteko, että tällä hetkellä riskipääomasijoituksiin myönnettävien valtiontukilajien lisäksi tarvitaan muita valtiontukilajeja, jotta eurooppalaisia pk-yrityksiä voidaan auttaa kasvamaan myös aloitusvaiheen jälkeen? Jos tarvitaan, mitä ne olisivat? 3.3. Teknisten kokeilujen tukeminen ja innovatiivisten tuotteiden markkinoille tuontiin liittyvät riskit 54. Kohteena oleva markkinahäiriö ja tuen tarkoituksenmukaisuus : Voimassa olevien T&-K-puitteiden mukaan ei ole mahdollista myöntää valtiontukea ensimmäisen prototyypin jälkeisiin toimintoihin. Kyseiset toiminnot ovat lähempänä markkinoita ja sen vuoksi niihin myönnettävä tuki voisi vääristää kilpailua huomattavasti ja heikentää kaupankäynnin edellytyksiä. Eräissä tilanteissa tällaiset toiminnot saattavat kuitenkin olla alttiita edellä esitellyille markkinahäiriöille. Pienet yritykset saattavat esimerkiksi tarvita ulkoista rahoitusta suurten prototyyppien rakentamiseen, vaikka ne olisivat markkinointikelpoisia, tai jatkorahoitusta, jotta ne voivat testata uusia tuotteita markkinoilla. 55. Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus: Tämä ongelma voi vaikuttaa erityisesti pk-yrityksiin, sillä näihin toimintoihin liittyvät kustannukset voivat olla merkittäviä. Tuki-intensiteetille olisi kuitenkin asetettava enimmäisraja, sillä tuki liittyy markkinoita lähellä oleviin toimintoihin. 56. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan: Koska on vaarana, että kokeiluun ja kaupalliseen hyödyntämiseen liittyvät toiminnot voivat olla samoja kuin tavanomaisen liiketoiminnan toiminnot, komissio ehdottaa, että valtiontukea myönnettäisiin vain teknologiseen innovointiin ja pk-yrityksille. 57. Ehdotetut säännöt: Joukko toimintoja voitaisiin sisällyttää viimeiseen kilpailua edeltävät toiminnot kattavaan T&K-vaiheeseen, josta tulisi kokeiluluonteinen kehitysvaihe ja joka olisi tukikelpoinen. 58. Pk-yritysten auttamiseksi voitaisiin antaa seuraavat säännöt: 59. seuraaviin lisätoimintoihin (niiden lisäksi, jotka parhaillaan kuuluvat T&K-puitteisiin) voitaisiin myöntää tukea: 60. kaupallisesti hyödynnettävissä olevien prototyyppien ja pilottihankkeiden kehittäminen teknologisten ja/tai markkinointikokeilujen toteuttamiseksi, kun prototyyppi on välttämättä lopullinen kaupallinen tuote ja kun sen tuottaminen pelkästään esittelyä ja validointia varten olisi liian kallista 61. tekniset arvioinnit ja toteutettavuustutkimukset uuden tuotteen markkinoille tuomiseksi, näihin sisältyvät ohjelmisto- ja tietokonemallintamiseen liittyvät kustannukset teknologisten ja/tai markkinointikokeilujen toteuttamiseksi; testaus- ja laboratoriokustannukset 62. kustannukset, jotka liittyvät teknologioiden mukauttamiseen tiettyihin tuotantoeritelmiin ja tuotantoprosessin optimointiin ensimmäisen sarjatuotantoa edeltävän erän tuotantoon asti 63. teknologiseen suunnitteluun liittyvät markkinointikustannukset 64. johtamis- ja markkinointikoulutus 65. Tukikelpoisten kustannusten olisi oltava samantapaisia kuin nykyisin T&K-puitteiden mukaisesti katettavat kustannukset 66. Tukimuodot ja edellytykset: 67. rajattu tuki-intensiteetti [15 prosenttia] 68. avustukset, korkotuetut tai taatut lainat tai korkotuetut takaisinmaksettavat ennakot 69. mainitut toiminnot on yhdistettävä tiettyyn T&K-hankkeeseen, jonka yritys itse tai jokin toinen yritys toteuttaa 70. tuen on liityttävä tuotteisiin ja prosesseihin, jotka ovat teknisesti uusia tai huomattavasti parannettuja yhteisön teollisuuden käyttämän tekniikan vallitsevaan tasoon verrattuna ja joihin liittyy riski teknisestä tai teollisesta epäonnistumisesta. Kysymys 11) Katsotteko, että näillä määräyksillä saavutettaisiin odotetut vaikutukset niin, että pk-yritykset rohkaistuisivat tuomaan markkinoille innovatiivisia tuotteita? Jos ette, miten näitä sääntöjä olisi muutettava? Kysymys 12) Onko perusteita sille, että näitä määräyksiä olisi sovellettava myös suuriin yrityksiin? Katsotteko, että ilmoitus olisi tehtävä toimenpiteistä, joiden puitteissa yksittäisille yrityksille tai yksittäisille aloille myönnetään huomattava määrä tukea? Jos näin on, mistä tukimäärästä alkaen? Mitä empiirisiä todisteita komission olisi tässä tapauksessa edellytettävä? 4. INNOVOINTIA TUKEVA LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖ 4.1. Innovaatiovälittäjien toiminnan edistäminen 71. Innovaatiovälittäjät ovat yksiköitä, jotka tarjoavat infrastruktuurin ja palveluja innovaatiotoimintaa harjoittaville yrityksille. Ne voivat olla joko julkisia tai yksityisiä yksiköitä. Innovaatiota koskevasta käsikirjasta järjestetty konsultointi osoitti, että voimassa olevat valtiontukisäännöt eivät kattaneet riittävästi näitä välittäjiä. Tämä saattaa rajoittaa niiden kehitystä. Olisi tarkasteltava kahta tapausta: tuki on siirretty lopullisille tuensaajille ja tuki maksetaan välittäjälle. 72. Kohteena oleva markkinahäiriö ja tuen tarkoituksenmukaisuus : Innovaatiovälittäjät voivat auttaa poistamaan markkinahäiriöitä, jotka johtuvat riittämättömästä tiedotuksesta, ulkoisvaikutuksesta ja koordinoinnin puutteesta, tarjoamalla yrityksille palveluja ja infrastruktuuria. Palvelujen markkinahinta voi olla kuitenkin liian suuri vastaperustetuille yrityksille ja pk- yrityksille ja markkinat puutteellisesti kehittyneet, jotta yksityiset toimijat haluaisivat tulla niille. Valtiontuki voisi olla asianmukainen ratkaisu kannustinten muuttamiseksi ja innovaatiovälittäjien tarjoamien palvelujen ja niiden kulutuksen lisäämiseksi. 73. Kannustinvaikutus ja suhteellisuus : Oletuksena on, että tuella on kannustava vaikutus pienyrityksiin. Tämä on kuitenkin osoitettava keskisuurten yritysten osalta. Yleisesti myönnetään, että vaikutus ei tunnu suurissa yrityksissä. Suhteellisuusperiaatteen mukaan tuen on oltava kohdistettua ja sen määrän ja keston rajoitettua; innovaatiovälittäjien pitäisi olla kaikkien yritysten käytettävissä ilman syrjintää. 74. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan : Vain pk-yritykset pitäisi katsoa tukikelpoisiksi vääristymien ehkäisemiseksi. Suurten yritysten olisi maksettava normaali hinta, ei tuettua hintaa. Innovaatiovälittäjille myönnettävän suoran valtiontuen osalta vaarana on, että tämä voisi estää kestävien yksityisten markkinoiden luomisen ja syrjäyttää yksityiset aloitteet. 75. Ehdotetut säännöt : Nykyisen valtiontukipolitiikan mukaan tuki hyväksytään, kun se siirretään lopullisille tuensaajille. Komissio katsoo, että jos välittäjien voitto on hyvin pieni, voidaan katsoa, että ne eivät saa tukea. 76. Kuten T&K-toiminnan tapauksessa innovaatiovälittäjät voivat harjoittaa toimintoja, jotka ovat yleisen edun mukaisia mutta joita ei voida selvästi erottaa taloudellisista toiminnoista ja jotka sen vuoksi kuuluvat valtiontukisääntöjen piiriin. Jos tällaiset toiminnot eivät ole suuntautuneet markkinoihin eivätkä luo valikoivia etuja yksityisten yritysten hyödyksi, niille voidaan myöntää 100 prosenttinen valtionrahoitus. 77. Valtiontukea voidaan myöntää vain silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: 78. Tuki olisi käytettävä vain tarkasti määriteltyjen palveluiden ostamiseen. Tuen olisi oltava osa ohjelmia, joissa määriteltäisiin tarkasti palvelut, joihin voidaan myöntää valtintukea. Näitä palveluja voisivat olla seuraavat: 79. tutkimus ja innovatiivisten hankkeiden yksilöinti; 80. yritystoiminnan neuvontapalvelut, kuten sopivan toimintapaikan (esim. klusterissa) ja/tai liikekumppaneiden etsiminen ja yhteydenotot; strateginen neuvonta ja koulutus yrityksen perustamisvaiheessa ja sen jälkeen; teknologinen tuki innovatiivisille hankkeille; konsultointipalvelut teollis- ja tekijänoikeuksien hankkimista, suojelua ja kauppaa sekä lisenssisopimuksia varten; standardien käyttöä koskevat konsultointipalvelut; 81. erilaisten palvelujen tarjoaminen: toimistotilat; tietopankit olemassa olevien tekniikoiden ja tekniikansiirtokumppanien etsintää varten; laatumerkintä-, testaus- ja sertifiointipalvelut; 82. Tuki olisi käytettävä näiden palveluiden ostamiseen tarkasti määritellyiltä innovaatiovälittäjiltä. Käyttäen esimerkkinä Euroopan yritys- ja innovaatiokeskusten (BIC) verkostoa komissio ehdottaa, että ”innovaatiovälittäjät” määritellään niiden tarjoamien palveluiden perusteella innovatiivisten pk-yritysten ja yrittäjien tukijärjestöiksi (julkisiksi tai yksityisiksi). Innovaatiovälittäjän olisi oltava oikeushenkilö, joka tarjoaa seuraavia palveluja: 83. edellä määritellyt palvelut; 84. vähintään yhden seuraavista infrastruktuureista: fyysinen yrityshautomotoiminta innovatiivisia hankkeita varten (täysin varustetut toimistot); koulutustilat; laboratoriotilat; testaus- ja sertifiointitilat; 85. tarjotuista palveluista ja saaduista tuloksista tiedottaminen; 86. pk-yrityksille voidaan myöntää valtiontukea eräänlaisen ”innovaatiopalvelusetelin” kautta; sen määrä olisi enintään 200 000 euroa kolmen vuoden aikana (riippumatta mahdollisesta de minimis -tuesta), ja se myönnettäisiin palveluiden ostamiseen innovaatiovälittäjiltä kyseiseen määrään saakka. 87. Innovaatiovälittäjille ei saisi myöntää suoraa tukea, lukuun ottamatta yleisen edun mukaisiin, muihin kuin markkinoille suuntautuviin toimintoihin myönnettyä tukea (ks. edellä). Komissio katsoo kuitenkin, että näitä rakenteita käyttäviin asiakkaisiin kohdistuvat tukitoimenpiteet voivat edistää innovaatiovälittäjien markkinoita ja tukevat niitä välillisesti. Kysymys 13) Miten suhtaudutte erityiseen tukeen, jota myönnettäisiin sellaisille innovaatiovälittäjille, jotka sulautuvat tai perustuvat yhteisyrityksen kriittisen massan saavuttamiseksi teknisellä erikoistumisalalla? Olisiko tässä yhteydessä sallittava investointituki? Jos vastaus on kyllä, millaisin edellytyksin? Mitkä muut toimenpiteet olisivat mahdollisia? 4.2. Koulutuksen ja liikkuvuuden edistäminen 88. Kohteena oleva markkinahäiriö ja tuen tarkoituksenmukaisuus : Tutkijoiden, insinöörien ja muiden työntekijöiden korkean tason koulutus ja liikkuvuus ovat välttämättömiä tekijöitä innovoinnin lisäämiseksi EU:ssa. Henkilökunnan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisessa saattaa olla ongelmia. Komissio katsoo, että työntekijöiden kouluttaminen yrittäjyydessä, luovuudessa, muutosten hallinnassa ja muissa innovointiin liittyvissä aiheissa on erittäin hyödyllistä. Samoin korkeasti koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien rekrytointi auttaisi saamaan tutkimustulokset käyttöön. Tämän vuoksi toimenpiteille, jotka ylittävät voimassa olevan ryhmäpoikkeusasetuksen[7] soveltamisalan, voitaisiin myöntää valtiontukea ja ne voitaisiin jossain määrin vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta. Lisäksi voitaisiin edistää yliopistojen tai suurten yritysten ja pk-yritysten henkilöstön tilapäistä lainausta ja vaihtoa. 89. Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus : Tuella voitaisiin katsoa olevan kannustava vaikutus vasta perustettuihin ja pieniin yrityksiin, jos tukea ei käytetä pelkästään toisten työntekijöiden korvaamiseen. Kannustava vaikutus olisi osoitettava erityisesti kehitysvaiheessa olevien keskisuurten yritysten kohdalla. Kannustava vaikutus olisi osoitettava selvästi suurten yritysten lainatessa henkilöstöä pk-yrityksille, esimerkiksi osoittamalla, että hanketta ei voitaisi toteuttaa ilman väliaikaisen henkilöstön lainaamista. 90. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan : Vain pk-yritykset voisivat saada tukea. Yliopistot tai suuret yritykset, jotka lainaavat henkilöstöä, saisivat korvauksen pk-yritykseen (pieni tai keskisuuri isäntäyritys) lähettämästään henkilöstöstä. Suuret yritykset, jotka vaihtavat henkilöstöä pk-yritysten kanssa, eivät saisi kuulua samaan konserniin. Tuen kestoa ja määrää olisi rajoitettava. 91. Ehdotetut säännöt Pk-yrityksille myönnettävät tuet: - Tukikelpoiset rekrytointikustannukset: korkeasti koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien palkkauksesta aiheutuvat henkilöstökustannukset - Hankkeeseen liittyvät henkilöstön koulutuskustannukset - Tuen bruttointensiteetti: enintään [35 prosenttia] - Hankkeeseen liittyvä rajoitettu kesto, korkeintaan [3 vuotta] yritystä kohden - Edellytys: on osoitettava, että rekrytoitu henkilöstö ei pelkästään korvaa muuta henkilöstöä Korvaus yliopistolle tai yritykselle, joka lainaa henkilöstöä pk-yritykselle: - Tukikelpoiset kustannukset: henkilöstökustannukset, jotka ovat aiheutuneet yliopistolle tai yritykselle kahden edellisen vuoden aikana korkeasti koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien osalta - Tuen määrä: liittyy henkilöstön lainaamisesta aiheutuviin kustannuksiin - Hankkeeseen liittyvä, rajoitettu kesto, korkeintaan [3 vuotta] Kysymys 14) Onko perusteita sille, että tukea olisi myönnettävä pk-yrityksille myös muun korkeasti koulutetun henkilöstön rekrytointiin? Kysymys 15) Olisiko komission annettava erityisiä sääntöjä sellaisten tapausten varalta, joissa tutkija ei haluakaan palata takaisin yliopistoonsa tai yliopisto ei enää aio palkata häntä takaisin? 4.3. Osaamiskeskittymien kehityksen tukeminen yhteistyön ja klustereiden avulla 92. Komission tiedonannossa ”Eurooppalaisen tutkimusalueen rakentaminen osaamiseen perustuvan kasvun tueksi”[8] asetetaan yhdeksi seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tavoitteeksi tutkimus- ja innovaatiovalmiuksien kehittäminen Euroopassa ja eri alojen osaamiskeskittymien perustaminen ja vahvistaminen. Osaamiskeskittymät voitaisiin määritellä alueellisiksi tutkimuslähtöisiksi klustereiksi, jotka pystyvät houkuttelemaan tietyn alan tutkijoita, sijoittajia ja johtavia toimijoita T&K-toimintaan; ne voivat vaikuttaa merkittävästi Euroopan maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn. 93. Kohteena oleva markkinahäiriö ja tuen tarkoituksenmukaisuus : Klusterit katsotaan yleensä innovatiivisten vastaperustettujen, pienten, keskisuurten ja suurten yritysten sekä yliopistojen tai tutkimuslaitosten ryhmittymiksi, jotka toimivat tietyllä alalla ja alueella ja joiden tarkoituksena on edistää innovaatiotoimintaa intensiivisten yhteistyömuotojen avulla. Osaamiskeskittymäksi tullakseen klustereilla on oltava tietty kriittinen massa. Niiden on edistettävä tehokkaasti teknologiansiirtoa, verkottumista ja tietojen levittämistä klusteriin kuuluvien yritysten kesken. Niiden on myös luotava oikea tasapaino pk-yritysten ja suurten yritysten välille. Markkinahäiriöt (kuten ulkoisvaikutukset ja koordinointiongelmat) voivat kuitenkin estää klustereiden perustamisen ja kehittymisen osaamiskeskittyminä. Erityisesti julkiset tutkimuslaitokset, jotka tekevät yhteistyötä teollisuuden kanssa, tuottavat myönteisiä ulkoisvaikutuksia, mutta ne kärsivät usein suuremmista markkinahäiriöistä. Valtiontuki voi sen vuoksi olla yksi tapa ratkaista nämä markkinahäiriöt. 94. Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus : Valtiontuki olisi kohdennettava niin, että yritykset ja yliopistot/tutkimuslaitokset haluavat harjoittaa innovointiin liittyviä toimintoja ja investoida niihin klusterissa. 95. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan : Yhteistyöhön ja klusteritoimintaan myönnettävää valtiontukea ei pitäisi käyttää investointitukea koskevien rajoitusten kiertämiseen tukialueiden ulkopuolella. Tukea olisi myönnettävä vain silloin, kun voidaan osoittaa, että klusteroinnin (ryhmittämisen) hyödyt ovat suuremmat kuin sen kielteiset vaikutukset kilpailuun. Tämän vuoksi yhteistyöhön ja klusterointiin myönnettävää valtiontukea koskevien ennakkoarviointisääntöjen olisi katettava ainoastaan pk-yritykset ja yksiköt, jotka tarjoavat infrastruktuuria luovia myönteisiä ulkoisvaikutuksia (kuten yliopistot ja tutkimuslaitokset). 96. Ehdotetut säännöt : Komissio on yksilöinyt joukon toimenpiteitä, jotka voivat tukea yhteistyötä ja klusteritoimintaa. Koska tämä on uusi valtiontuen ala, jolla ei ole vakiintunutta käytäntöä ja aikaisempi kokemus on erittäin vähäistä, komissio ottaisi erittäin mielellään vastaan palautetta tietyistä seikoista, jotka mainitaan jäljempänä esitetyssä kysymyksessä. 97. Jos teollisuusyritykset ja julkiset laitokset harjoittavat yhteistyötä, voimassa olevien T&K-puitteiden mukaan teollisuusyritysten on maksettava hankkeen kustannukset kokonaisuudessaan tai annettava teollis- ja tekijänoikeudet julkiselle laitokselle, jotta maksuja ei luokiteltaisi valtiontueksi. Tätä määräystä olisi muutettava ja oikeudet olisi jaettava yhteistyökumppaneiden kesken suhteessa kunkin kumppanin osuuteen. 98. Voimassa olevien T&K-puitteiden mukaan kaikissa tapauksissa, joissa komissio toteaa, että tuen tavoitteena on edistää Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen toteuttamista, tukeen voidaan soveltaa 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrättyä poikkeusta. 99. Tutkimuskeskuksen, yksityisen yliopiston tai vastaavan perustaminen klusterin tukemiseksi voisi luoda perusteen valtiontuen myöntämiseen esimerkiksi verovapautuksina tai takaisinmaksettavina ennakkoina. 100. Myös infrastruktuuriin voidaan myöntää valtiontukea kumulatiivisesti edellä mainittujen sääntöjen mukaisesti. Tuki voisi olla perusteltua esimerkiksi silloin, jos sen tarkoituksena on tarjota pääsy laajakaistapalveluihin ”harmailla” tai ”valkoisilla” alueilla, joilla markkinat eivät tarjoa laajakaistapalveluja ollenkaan tai riittävästi. Yleisemmin voidaan todeta, että innovointia tukeva infrastruktuurituki voitaisiin hyväksyä, kunhan taataan teknologinen riippumattomuus ja avoin pääsy. Kysymys 16) Mitä klusterin tai klusterointitoimintojen määritelmää olisi noudatettava ja mitä perusteita olisi käytettävä erottamaan klusterit innovaatiovälittäjien laajemmasta ryhmästä? Kysymys 17) Katsotteko, että olisi sallittava eurooppalaisia osaamis keskittymiä edistävä valtiontuki? Jos vastaus on kyllä, minkälainen valtiontuki, mitä tarkoitusta varten ja millä edellytyksin? Mitkä muut, kenties paremmat toimenpiteet olisivat mahdollisia? Kysymys 18) Tarvitaanko lisäperusteita, jotta valtiontuesta ei tulisi hajanaista ja jotta voitaisiin edistää voimavarojen keskittämistä rajoitettuun määrään osaamiskeskittymiä? Kysymys 19) Mitkä ajattelette yleisemmin sellaisten lisämääräysten tarpeesta, jotka koskevat innovointia tukevaa infrastruktuuria (esim. energia- tai liikenneala lla)? Kysymys 20) Katsotteko, että suurille yrityksille olisi voitava myöntää valtiontukea esimerkiksi tutkimustilojen perustamiseksi eurooppalaiseen osaamiskeskittymään? Olisiko komission pyrittävä kehittämään erityisiä valvontaperusteita tätä valtiontukea varten? Minkälaisia taloudellisia tietoja olisi pyydettävä, jotta voitaisiin analysoida tällaisen valtiontuen tarpeellisuutta? LIITE: INNOVOINTIIN VAIKUTTAVAT ONGELMAT EUROOPASSA Komission mukaan riittämätön innovaatiotoiminta on keskeinen selitys Euroopan heikolle tuottavuuskasvulle[9]. Se on yksi syy riittämättömään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Vuonna 2003 annettu tiedonanto "Innovaatiopolitiikka: unionin Lissabonin strategiaa koskevan lähestymistavan päivittäminen” samoin kuin Innobarometrin[10] tapaiset indikaattorit ovat tehneet selväksi, että EU ei kokonaisuutena suoriudu tarpeeksi hyvin innovoinnin alalla. Eräistä T&K-toiminnan menestyksistä ja lukuisista teknologian alan johtavista toimijoista huolimatta katsotaan yleisesti, että EU:n on omaksuttava innovatiivisempi lähestymistapa kasvuun täyttääkseen sitoumuksensa laajentaa sosiaalista hyvinvointia koskevia tavoitteita. Tässä yhteydessä komissio on pyrkinyt yksilöimään ongelmat, jotka koskevat innovaatiotoimintaa Euroopassa, ja arvioimaan, mitä myönteistä annettavaa valtiontukipolitiikalla voisi olla. Tämä perustui aikaisemman käytännön analyysiin, jonka tuloksena julkaistiin innovointia koskeva käsikirja, sekä sisäiseen tutkimukseen ja yhteyksiin innovaatioasiantuntijoiden kanssa. Komissio totesi, että EU:lla on paljon käyttämätöntä innovaatiopotentiaalia . EU:ssa toteutettu innovointi vaihtelee suuresti teollisuudenalasta riippuen. Eräillä aloilla EU on onnistunut T&K-toiminnassa, ja lukuisat EU:n toimijat ovat teknologisessa johtoasemassa. Näin on esimerkiksi liikenteessä (esim. Airbus, suurten nopeuksien junat, älykkäät merkinantojärjestelmät) ja energia-alalla (uusiutuvat energialähteet, kaasueristeiset siirtojohdot, ydin-, kaasu- ja vesivoimalaitokset). Muilla aloilla EU:n on tuotava monia huipputeknologioita ja sillä on vähän omia menestyviä hankkeita. Komissio on havainnut joukon ongelmia , jotka vaikuttavat innovointiin EU:ssa ja estävät Eurooppaa täyttämästä innovaatiopotentiaaliaan. Ongelmat voidaan luokitella seuraavasti: 101. Yhteisten sääntöjen ja standardien puute : Havaittuihin ongelmiin kuuluvat vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien erot, jotka estävät tutkijoiden ja innovaattoreiden liikkuvuutta; erilaiset sertifiointimenettelyt, jotka hidastavat innovatiivisten liiketoimintamallien ja -ideoiden siirtymistä EU-maiden välillä; patentointimenettelyjen erot eri jäsenvaltioissa. 102. Rahoitus- ja työmarkkinoiden heikkoudet : Suurimmat ongelmat ovat yksityisen rahoituksen puute T&K-toiminnassa ja innovoinnissa, erityisesti pk-yritysten osalta; heikosti kehittyneet riskipääomamarkkinat; asiantuntevien investoijien puute ja kykenemättömyys arvioida innovatiivisia yrityksiä; ammattitaitoisen työvoiman puute; pk-yritysten kykenemättömyys rekrytoida korkeasti koulutettua henkilöstöä. 103. Toimimattomat tuotemarkkinat : Tähän otsakkeeseen sisältyviin ongelmiin kuuluvat vastaperustettujen yritysten ja pk-yritysten vaikeudet päästä markkinoille, minkä vuoksi markkinoille tulo on riittämätöntä; vastaperustettujen ja pk-yritysten kykenemättömyys kasvaa nopeasti sekä kansallisilla että muiden jäsenvaltioiden markkinoilla (toisin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoilla); epätyydyttävä teollisuus- ja tekijänoikeuksien suoja; heikko riski/tuottosuhde investoitaessa hyvin innovatiivisiin tuotteisiin; pk-yritysten vaikeudet yksilöidä, kehittää ja markkinoida testaamatonta teknologiaa sekä luoda markkinatilaisuuksia ja kumppanuuksia. 104. Politiikan riittämätön koordinointi : T&K- ja innovaatiotoimintaa harjoittavien liiketoimintayksiköiden sijoituspaikka päätetään enenevässä määrin maailmanlaajuisella tasolla. Kun Yhdysvallat, Japani ja Itä-Aasian kehittyvät teknologiakilpailijat parantavat kykyään keskittää suuria voimavaroja, infrastruktuuria ja rahoitusta tutkijoiden ja innovaatioinvestointien houkuttelemiseksi, EU:n katsotaan yhä useammin olevan kykenemätön välttämään jäsenvaltioiden välistä pirstaloitumista, ja se houkuttelee entistä vähemmän T&K- ja innovaatioliiketoimintayksiköiden sijoituspaikkana. 105. Yleiset järjestelmää koskevat tehottomuudet : Havaittuja ongelmia ovat teollisuuden ja akateemisten tahojen heikko vuorovaikutus; yhteistoiminnan ja verkottumisen puute; tieto- ja viestintätekniikan hidas käyttöönotto liiketoiminnassa, valtion rahoitusta koskeva liiallinen byrokratia; ympäristöteknologioiden hidas kehitys ja käyttöönotto; ei yrittäjäkulttuuria; kielteinen asenne epäonnistumista kohtaan; riskien välttäminen. Monet edellä mainituista ongelmista ovat järjestelmään ja sääntelyyn sekä rahoituksen puutteeseen ja markkinoiden avoimuuteen liittyviä ongelmia. Tämän vuoksi monia ongelmia ei voida ratkaista valtiontuella, vaan ne edellyttävät kattavampaa toimintapoliittista lähestymistapaa. Vaikka osa edellä mainituista ongelmista johtuu riittämättömistä tai puutteellisista julkisista politiikoista, eräät ryhmiin 2, 3 ja 5 kuuluvat ongelmat voivat johtua myös markkinahäiriöistä . Komissio on todennut, että innovoinnin kannalta merkittävät markkinahäiriöiden lähteet ovat erityisesti käsiteltyjä asioita koskevan tarkastelun perusteella seuraavat: innovointi julkishyödykkeenä ja ulkoisvaikutukset; tehoton tiedottaminen; pääomamarkkinoiden puutteet; työvoimamarkkinoiden epätasapaino ja koordinointiongelmat. Nämä markkinahäiriöt voidaan mahdollisesti ratkaista valtiontuella muuttamalla tuensaajien kannustimia niin, että ne lisäävät innovointiin liittyviä toimintoja. Komissio on myös havainnut, että teknologinen innovointi muodostaa vain osan innovaatiopotentiaalista. Erityisesti palveluiden alan innovointi edellyttää uusia liiketoimintamalleja, -menetelmiä ja -välineitä. Palveluiden alan innovaatiokäytännöt eroavat usein muiden alojen käytännöistä. Ne tukeutuvat enemmän esimerkiksi ammatilliseen osaamiseen ja luovuuteen ja organisatoriseen innovointiin. Monien palveluyritysten uskotaan investoivan merkittävästi innovointiin liittyviin toimintoihin, mutta tämä ilmiö ei juurikaan näy kansallisissa tilastoissa, tutkimuksissa ja tilinpäätöksissä. Koska ei ole riittävästi tietoja muiden kuin teknologian alan innovointiin liittyvistä investoinneista, on vaikea päätellä, missä markkinahäiriöitä saattaisi olla. Komissio pyrkii parhaillaan parantamaan muiden kuin teknologian alan T&K-menojen taloudellista raportointia. Komissio pyytää kommentteja havaituista ongelmista, jotka koskevat innovointia Euroopassa. [1] KOM(2004) 38, 28.1.2004. [2] SEK(2004) 1453, 15.11.2004. [3] Ei ole selvää, missä määrin markkinahäiriöt vaikuttavat suuriin yrityksiin. Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) määritellään mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6. toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa - ilmoitettu asiakirjanumerolla C(2003) 1422. [4] Kuten Oslon käsikirjan sivulla 9 on määritelty: ”Teknologisella tuoteinnovaatiolla tarkoitetaan sellaisen tuotteen toteuttamista / kaupallista hyödyntämistä, jonka suoritusominaisuuksia on parannettu niin, että se voi objektiivisesti katsottuna tarjota uusia tai parannettuja palveluja kuluttajalle. Teknologisella prosessi-innovaatiolla tarkoitetaan uusien tai merkittävästi parannettujen tuotanto- tai jakelumenetelmien toteuttamista/käyttöönottoa. Siihen voi sisältyä laitteisiin, henkilöstöön, työmenetelmiin tai näiden yhdistelmiin tehtyjä muutoksia.” (”Oslo Manual: Proposed Guidelines for Collecting and Interpreting Technological Innovation Data”; 1997; OECD ja Euroopan komissio, saatavilla verkkosivulla http://www.oecd.org/dataoecd/35/61/2367580.pdf). [5] Kuten määritelty komission tiedonannossa: Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi - EUVL C 244, 1.10.2004. [6] DSTI/IND/PME(2002)12/lopullinen, päivätty 25.5.2004. [7] Komission asetus (EY) N:o 68/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen - EYVL L 10, 13.1.2001. [8] KOM(2005) 118, 6.4.2005. [9] Tuottavuus Euroopan talouksien ja yritysten kilpailukyvyn avaimena - KOM(2002) 262. [10] Ks: http://www.cordis.lu/innovation-smes/src/innobarometer2004.htm.