18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/7

1)

Aktiivisena ikääntyminen ja iäkkäiden työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoihin ovat ensisijaisia painopistealoja, kun ajatellaan vakaata talouskasvua ja sosiaalista koheesiota koskevien ja vuodelta 2000 peräisin olevassa Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

2)

Vuonna 2001 Tukholmassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi yhteisön tavoitteeksi, että 55–64-vuotiaiden ikäryhmän työllisyysaste EU:ssa nostetaan 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

3)

Vuonna 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto puolestaan esitti päätelmissään, että keskimääräistä todellista työnteon päättämisikää unionissa on tarpeen nostaa vähitellen noin viidellä vuodella.

4)

Viime vuosien myönteisestä kehityksestä huolimatta EU on vielä hyvin kaukana asetetuista tavoitteista, ja Lissabonissa tavoitteeksi asetettu 70 prosentin työllisyysaste uhkaa jäädä saavuttamatta.

5)

Jäsenvaltioiden välillä on edelleen huomattavia eroja, vaikka niistä yhä useammat toteuttavat erityisesti eläkejärjestelmiensä uudistamiseen tähtääviä strategioitaan.

6)

Työvoimaosuuden sukupuolijakauma on kriittinen tekijä, ja 55–64 -vuotiaiden naisten työllisyysaste on edelleen keskimäärin noin 30 prosenttia.

7)

Unionin väestön ikääntymisen myötä yli 50-vuotiaat muodostavat yhä suuremman osuuden potentiaalisesta työvoimasta, ja työmarkkinoille tulevien nuorten osuus pienentyy.

8)

Iäkkäiden työntekijöiden työvoimaosuuden kasvattaminen on perustavan tärkeää talouskasvun ja sosiaalisen suojelun järjestelmien ylläpitämiseksi.

9)

Eliniän pidentyminen tarjoaa ihmisille yhä laajemmat mahdollisuudet elinikäiseen itsensä toteuttamiseen, ja osallistuminen työelämään entistä pidempään voi antaa heille tilaisuuden kehittää voimavarojaan entistä paremmin.

1.1

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ilman ikääntyneiden työllisyyteen liittyviä radikaaleja toimia unionin työllisyystavoitteet voivat jäädä saavuttamatta.

1.2

on yhtä mieltä analyysista, joka koskee työuran pidentämisen erityisedellytyksiä, kuten taloudellisia kannustimia, hyvää työterveydestä ja -turvallisuudesta huolehtimista, työn joustavaa organisointia, jatkuvien koulutusmahdollisuuksien tarjoamista, aktiivista ja tehokasta työmarkkinapolitiikkaa ja työelämän laadun parantamista.

1.3

arvostaa komission näkemystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä radikaaleja toimia ja määritellä kattava aktiivisena ikääntymisen politiikka, joka ulottuisi eläkejärjestelmien uudistusta pidemmälle ja edistäisi kaikenikäisten mahdollisuuksia hyödyntää koulutustarjontaa ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä tukisi koko uran ajan työoloja, jotka ovat otollisia työelämässä jatkamisen kannalta.

1.4

pitää tärkeänä huomion kiinnittämistä erityisstrategioihin 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysasteen nostamiseksi.

1.5

on vakuuttunut, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä asema aktiivisena ikääntymisen strategian omaksumisessa ja että niiden panos työelämän laadun parantamisessa on merkittävä.

1.6

on vakuuttunut, että EU-tason politiikalla ja toimilla voidaan osaltaan tukea ja laajentaa aktiivisena ikääntymisen strategioita.

2.1

korostaa, että ikääntyvien työntekijöiden työllisyyttä tulee käsitellä osana työelämän ja työvoiman normaalia rakennetta. Strategisessa henkilöstöjohtamisessa tulisikin puhua eri ikäisten tai erilaisuuden johtamisesta eikä käsitellä ikääntyviä työntekijöitä korostetusti erillisenä ryhmänä. Kaikille työelämään osallistuville tulee tarjota mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen työuran kaikissa vaiheissa.

2.2

kannattaa komission esittämiä ensisijaisia strategioita, joilla pyritään syvälliseen asennemuutokseen ja lisäämään kaikenikäisten osaamispääoman hyödyntämistä. Tavoitteena on lisäksi aktiivisena ikääntymisen edistäminen, ikääntyneiden syrjäytymisen torjunta ja heidän työllisyysasteensa parantaminen. Viimeksi mainittu seikka on olennaisen tärkeä, kun ajatellaan työvoiman tarjontaa ja odotettavissa olevaa työikäisen väestön vähenemistä.

2.3

katsoo kuitenkin, ettei ikääntyneiden mahdollisuuksien hyödyntäminen yksin riitä, vaan on myös tunnustettava ikääntyneiden huomattava panos yhteiskunnallisesti hyödyllisessä vapaaehtoistyössä. Olisikin tunnustettava kaiken työn – olipa se luonteeltaan taloudellista tai sosiaalista – tärkeä merkitys talouden, yksilön hyvinvoinnin ja paikallisen sosiaalisen koheesion kannalta.

2.4

korostaa komission tavoin, että ikääntyneiden työntekijöiden työssäkäynnin edistämistä ajatellen on tärkeää tukea koko työiän kattavia strategioita, joilla pyritään takamaan työllistettävyys työelämän kaikissa vaiheissa edistämällä hyvää työsuojelua, työn joustavaa organisointia, jatkuvia koulutusmahdollisuuksia, työelämän laadun parantamista ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa.

2.5

katsoo kuitenkin, etteivät esitetyt toimet riitä ikääntyneiden naisten työllisyyden säilyttämiseksi, työmarkkinoilta poistumisen lykkäämiseksi, työelämään palaamisen helpottamiseksi ja naisten työllisyysasteen korottamiseksi, vaan tarvitaan strategioita, jotka tarjoavat naisille työuran kaikissa vaiheissa mahdollisuuden sovittaa yhteen työ ja perhevelvollisuudet.

2.6

toivoo, että yksilöityihin strategioihin liittyen kokeiltaisiin osana työn joustavaa organisointia sukupolvien yhteisvastuusopimuksia. Tavoitteena olisi suosia ikääntyneiden vaiheittaista poistumista työelämästä ja toisaalta ammattikokemuksen ja -taidon hyödyntämistä nuorten eduksi. Ajatus perustuu komission toteamukseen, jonka mukaan siitä, että iäkkäät työntekijät voidaan korvata nuoremmilla työntekijöillä, ei ole empiiristä näyttöä.

2.7

toistaa komission näkemyksen, jonka mukaan myös iäkkäät työntekijät voivat hyötyä siitä, että he kykenevät palaamaan työmarkkinoille Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettujen merkityksellisten hankkeiden avulla. Parhaat käytännöt osoittavat, että ikääntyneet entiset johtajat voivat kehittää ja ajantasaistaa osaamistaan työllistyäkseen sellaisissa organisaatioissa, joiden on vaikea hankkia johtotason henkilöstöä paikallisilta työmarkkinoilta.

2.8

korostaa, että on tärkeää aktivoida alueellisia työllisyyssuunnitelmia, ja siten yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tukea mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, aktiivisen työmarkkinapolitiikan vahvistamiseen ja etenkin ikääntyneiden työttömien ohjaamiseen ja työllistämiseen, hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kattavaan työllisyyspolitiikkojen integrointiin sekä ikääntyneiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden edistämiseen.

2.9

korostaa näiden strategioiden osalta paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa ja erityisesti tarvetta kiinnittää nykyistä enemmän huomiota niiden toimialaan tai intresseihin kuuluviin toimiin ja ohjelmiin, joilla torjutaan ikääntyneiden vaarallinen kahtiajako yhtäältä aktiivisiin ja taloudellisesti tuottaviin ja toisaalta sosiaalisesti syrjäytyneisiin.

2.9.1

korostaa, että on erittäin tärkeää tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten asema ikääntyneiden yhteiskunnallisesti hyödylliseen työhön liittyvien aloitteiden edistämisessä (esim. oman yhteisön hyväksi palkatta tai osittaista korvausta vastaan tehtävä vapaaehtoistyö, ikääntyneiden yhteiskunnallinen palvelu). Mainitun kaltainen mm. sosiaalisesti merkittävä ja yhteisvastuun kannalta tärkeä, osallisuutta vahvistava, ikääntyneiden aktiivista kansalaisuutta tukeva ja sukupolvien välisiä suhteita edistävä työ on mahdollista yhdistää myös pehmeään työmarkkinoilta poistumiseen tai työmarkkinoilta jo poistuneiden uudelleen työllistämiseen.

2.9.2

korostaa, että 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysasteen nostamistavoitetta tarkasteltaessa on otettava huomioon paikallis- ja alueviranomaisten keskeinen asema perheiden huollettavina olevien alaikäisten tai huollettavien aikuisten tarvitsemien hoito- ja tukipalvelujen tarjonnassa. Tämä on tärkeää myös siksi, että nykyisen väestökehityksenkin perusteella mainittuun ikäryhmään kuuluvilla on huomattavia perheestä huolehtimiseen liittyviä velvoitteita. Komitea toteaa, että komissio kiinnittää asiakirjassaan huomiota elinikäiseen oppimiseen ja koko työuran kattavaan työn joustavaan organisointiin. Samoin tulisi kiinnittää huomiota myös koulutus- ja organisointistrategioihin sekä koulutus-, sosiaali- ja tukipalveluihin, joiden ansiosta naiset voisivat koko työuransa ajan sovittaa yhteen työn ja perhe-elämän.

2.9.3

pitää jäsenvaltioiden eläkestrategioiden edistämisen lisäksi perustavan tärkeänä tukea myös paikallis- ja alueyhteisöjen vastuukenttää laajentavia alueellisia työllisyyssuunnitelmia, joihin myös työmarkkinaosapuolet osallistuvat. Mainittujen suunnitelmien tulee mahdollistaa ikääntyneiden syrjäytymisen torjuntaan tähtäävien innovatiivisten politiikkojen kokeilut ja ikääntyneiden työllisyysosuuden nostaminen sekä heidän taloudellisen ja yhteiskunnallisen arvostuksensa lisääminen. Väestön ikääntymisen ja työikäisen väestön pienentymisen asettamat monet taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet on mahdollista integroida ainoastaan alue- ja paikallistason suunnitelmiin, joiden kokeilua ja rahoitusta myös EU tukee.

2.10

korostaa lopuksi parhaiden käytänteiden ja erityisesti paikallis- ja aluetason kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi komitea painottaa jäsenvaltioiden eläkeuudistusten kannustamisen rinnalla myös ikääntyneiden työllisyyden parantamiseen tähtäävien ja paikallista sosiaali- ja talouspolitiikkaa tukevien yhteisön aloitteiden ja toimintasuunnitelmien laajentamista.