Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisestä

(Komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Komissio korosti vihreässä kirjassaan Energiahuoltostrategia Euroopalle [1] liikenteen alan keskeistä asemaa sekä energian saannin varmuuden että ilmastonmuutoksen kannalta.

[1] KOM(2000) 769 lopullinen, 29.11.2000.

* Ensinnäkin liikenne toimii miltei kokonaan öljyn varassa, ja öljy taas on kaikkein ongelmallisin energialähde saantivarmuuden näkökulmasta.

* Toiseksi liikenteen hiilidioksidipäästöjen arvioidaan edelleen lisääntyvän vastoin sovittuja tavoitteita niiden vähentämiseksi. Tämän vuoksi Euroopan unionin on vaikeampi vastata ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin ja noudattaa Kioton pöytäkirjan mukaisia sitoumuksiaan. Lisäksi Kioton pöytäkirjassa tehdyt sitoumukset on nähtävä vasta ensimmäisenä askeleena.

Vihreässä kirjassa ehdotetaan tämän vuoksi liikenteen alalla toteutettavaksi kunnianhimoista ohjelmaa, jolla edistettäisiin bio- ja muiden korvaavien polttoaineiden, kuten vedyn, käyttöä. Tavoitteena on, että näiden osuus polttoaineiden kokonaiskulutuksesta liikenteessä olisi 20 prosenttia vuonna 2020.

Yhteisen maatalouspolitiikan painotuksia ollaan parhaillaan muuttamassa siten, että maaseudun talouteen kiinnitetään enemmän huomiota. Raaka-aineiden tuotanto biopolttoaineita varten auttaisi luomaan uusia tulolähteitä sekä ylläpitämään työllisyyttä maaseutualueilla. Tällä olisi yleisesti hyödyllisiä vaikutuksia, ja lisäksi se tukisi yhteisön laajentumista.

Useat jäsenvaltiot ovatkin jo toteuttaneet erityisesti verotuksen osalta kansallisia toimia edistääkseen biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä. Ilman vero-, energia- ja ympäristöpoliittisten päätösten koordinointia ja selkeiden tulevaisuudennäkymien luomista maataloustuotannolle ja maatalouden jalostusteollisuudelle on kuitenkin kyseenalaista, voiko biopolttoaineiden osuus polttoaineiden kokonaiskulutuksesta EU:ssa koskaan nousta merkittäväksi.

Tarvitaankin biopolttoaineisiin sekä niitä koskevaan verotukseen kohdistuvia yhteisön tason toimia, jotta voitaisiin luoda pohja investoinneille, jotka ovat tarpeen biopolttoaineiden ottamiseksi käyttöön riittävän laajassa mitassa.

2. Ehdotetun direktiivin tavoitteet ja soveltamisala

Ehdotetun direktiivin perimmäisenä tavoitteena on saada aikaan yhteisön kehys, jonka avulla voidaan edistää liikenteen biopolttoaineiden käyttöä EU:ssa. Direktiiviehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään sellaiset lait ja toteuttamaan sellaiset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa, että vuodesta 2005 alkaen tietty vähimmäisosuus niiden alueella myytävistä liikennepolttoaineista on biopolttoaineita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin itse päättää niistä keinoista, joilla tähän tavoitteeseen päästään parhaiten.

Biopolttoaineiden vähimmäisosuutta kaikista yksittäisten jäsenvaltioiden markkinoilla myytävistä liikennepolttoaineista kasvatetaan tietyn aikataulun mukaisesti. Määritettyjä vähimmäisosuuksia ja aikataulua voidaan tarkistaa saatujen kokemusten, tehtyjen ympäristöarviointien, tekniikan kehityksen sekä muiden kansallisesti tai yhteisön tasolla asetettujen energia- ja ympäristötavoitteiden perusteella. Tarkistukset tehdään komiteamenettelyä noudattaen.

Jäsenvaltiot toimittavat vuosittain komissiolle raportin, jossa ne selostavat vuotuisten tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettuja toimenpiteitä. Komissio arvioi näiden raporttien perusteella toimet, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet biopolttoainekiintiöidensä täyttämiseksi, ja antaa tarvittaessa direktiivin liitteen muuttamista koskevia ehdotuksia.

Jotta tarvittavien tuotantovalmiuksien aikaansaamiseen jäisi tarpeeksi aikaa, määrällistä sitoumusta ei tulisi soveltaa ennen vuotta 2005, johon mennessä biopolttoaineiden 2 prosentin korvaava osuus näyttäisi olevan realistinen tavoite. Kun biopolttoaineilla korvattavaa osuutta tämän jälkeen kasvatetaan 0,75 prosenttiyksiköllä vuodessa, korvaamisaste on 5 prosenttia vuonna 2009.

Komissio selvittää vuoden 2006 loppuun mennessä, onko liikenteen biopolttoaineiden osuudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen säätää biopolttoaineen pakollisesta sekoittamisesta bensiiniin ja dieselöljyyn. Tähän liittyen se antaa tarvittaessa ehdotuksen direktiivin 98/70/EY muuttamisesta.

3. Eri biopolttoainetyyppien nykyinen käyttö eu:ssa ja biopolttoaineiden käytön mahdollisuudet

3.1 Eri biopolttoainetyypit

Liikenteen biopolttoaineita voitaisiin pitää kaupan joko "puhtaina" biopolttoaineina, joita käytetään erityisesti niitä varten suunnitelluissa ajoneuvoissa, tai polttoaineseoksina, joissa biopolttoaineita on sellainen määrä, joka ei heikennä ajoneuvojen moottorien suorituskykyä. Tällaisia biopolttoaineita ovat lähinnä biodiesel, bioetanoli ja bioetanolista tuotettava ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri). Muita mahdollisia biopolttoaineita ovat biokaasu, biometanoli, biodimetyylieetteri ja bioöljyt. Näitä voidaan teknisesti käyttää tavanomaisissa bensiini- ja dieselmoottoreissa, mutta niiden kuljettamista varten saatetaan tarvita erikoissäiliöitä.

Bioetanolia voidaan käyttää autojen polttoaineena joko sellaisenaan tai sitä voidaan sekoittaa tavanomaisiin moottoripolttoaineisiin. Useimmat EU:ssa rekisteröidyt ajoneuvot voivat teknisesti käyttää polttoainesekoitusta, jossa on enintään 15 prosenttia bioetanolia.

Biodieseliä käytetään nykyään puhtaassa muodossa tai sekoitettuna tavanomaiseen dieselöljyyn. Saksassa, Itävallassa ja Ruotsissa käytetään nykyisin 100-prosenttista biodieseliä erikoisvalmisteisissa ajoneuvoissa. Ranskassa puolestaan sekoitetaan sidonnaisajoneuvojen polttoaineeseen 30 prosenttia biodieseliä, ja lisäksi sitä käytetään sekoitettuna tavalliseen dieselöljyyn (5 %). Italiassa sitä sekoitetaan 5 prosenttia tavalliseen dieselöljyyn.

ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri) on eetteröityä bioetanolia, ja sitä voidaan käyttää seoskomponenttina bensiinissä aina 15 prosenttiin asti.

Biokaasu, joka tuotetaan anaerobisen mädätyksen avulla biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta, voidaan puhdistaa maakaasun laatuiseksi ja sitä voidaan käyttää liikenteessä käytettävissä kaasumoottoreissa.

Biometanoli, joka tuotetaan biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta, vastaa fossiilista metanolia, ja sitä voidaan käyttää samoin edellytyksin liikennepolttoaineena.

Biodimetyylieetteri on diesellaatuista polttoainetta, joka tuotetaan biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta käytettäväksi biopolttoaineena.

Bioöljy on biomassasta valmistettava pyrolyysiöljypolttoaine, jota voidaan käyttää tavanomaisena dieselpolttoaineena.

3.2 Tämänhetkinen tilanne EU:ssa

Biopolttoaineiden tuotannossa ja käytössä on suuria eroja eri EU-maissa. Kaikkein aktiivisimmat maat tällä alalla ovat Itävalta ja Ranska. Biopolttoaineiden tuotanto kasvoi vuosien 1997 ja 1999 välisenä aikana peräti 93 prosenttia. Tästä huolimatta ainoastaan kuusi jäsenvaltiota osallistuu merkittävässä määrin EU:n biopolttoaineiden kokonaistuotantoon.

Ranskan öljykasvi- ja valkuaiskasvituotannon ala on pyrkinyt löytämään uusia markkinoita rypsiöljyille, joita on hyödynnetty heikosti Euroopan polttoainealalla. Vuonna 1991 Ranskassa laadittiin mittava ohjelma, joka kattoi kaikki tärkeimmät biodieselin tuotantoon liittyvät toimijat: öljykasvien viljelijät, öljynjalostajat, moottorivalmistajat, ympäristö- ja energiavirasto ADEMEn [2] sekä muut viranomaiset. Tämän ohjelman sekä rypsiöljyn ja auringonkukkaöljyn estereiden käyttöä koskeneille pilottihankkeille myönnettyjen verohelpotusten ansiosta yksi öljy-yhtiö alkoi sekoittaa kaikkeen dieselöljyyn 5 prosenttia biodieseliä. Biopolttoaineiden osuus öljytuotteiden kokonaiskulutuksesta oli vuonna 1999 Ranskassa 0,7 prosenttia. Kulutetuista biopolttoaineista noin yksi kolmannes oli bioetanolia ja kaksi kolmannesta biodieseliä.

[2] Agence de l'Environnement et de la Maîtrise de l'Energie.

Itävalta oli ensimmäisiä maita, joissa alettiin toteuttaa bioenergiaohjelmaa. Ylä-Itävallan osavaltiossa sijaitsevassa Aschachissa aloitti 1991 toimintansa yksi maailman ensimmäisistä teollisista biodieselin tuotantolaitoksista.

Yksi tärkeä osa Itävallan bioenergiaohjelman onnistumisessa on ollut energiapolitiikan liittäminen maatalouden monipuolistamiseen, uudelleensuuntaamiseen ja innovointiin. Itävallan biodieseltuotanto oli vuonna 1999 yhteensä 18 kilotonnia (kt). Vuonna 2000 tuotanto kasvoi 30 kilotonniin.

Saksa on nykyisin toiseksi suurin biodieselin tuottaja. Eurostatin virallisten tilastojen mukaan tuotannon määrä vuonna 1999 oli 130 kilotonnia, joka vastaa noin 15:ttä prosenttia biopolttoaineiden kokonaiskulutuksesta EU:ssa. Vuonna 2001 tuotannon arvioidaan olevan 250 kilotonnia, ja vuonna 2002 sen arvioidaan nousevan 500 kilotonniin.

Ruotsi aikoo korvata seuraavien 20-40 vuoden aikana 25-50 prosenttia nykyisin käytettävästä polttoaineesta metsä- ja maataloustähteistä saatavilla polttoaineilla. Ruotsin energiavirasto (Energimyndigheten) uskoo, että biopolttoaineet voivat saavuttaa 10 prosentin markkinaosuuden kymmenen vuoden kuluessa.

Biopolttoaineiden tuotanto oli vuonna 2000 Ruotsissa 50 kt. Ruotsin vehnäntuotannon ylijäämän avulla voitaisiin nykyisillä satotasoilla tuottaa tulevaisuudessa 500 000 m³ bioetanolia, joka olisi noin 5,6 prosenttia maan vuotuisesta bensiinin ja dieselöljyn kokonaiskulutuksesta. Ruotsissa on liikenteessä noin 300 etanolilla toimivaa bussia, useimmat niistä Tukholman alueella. Lisäksi käytössä on noin 600 biokaasuhenkilöautoa ja 100 biokaasulla toimivaa raskasta hyötyajoneuvoa. Puuhake ja muut lignoselluloosalähteet, kuten olki, saattavat olla tulevaisuuden raaka-aineita, mutta toistaiseksi selluloosan muuntaminen bioetanoliksi ei ole kilpailukykyistä. Ruotsin valtio tukee tutkimus- ja kehitystyötä, joka koskee etanolin valmistusta puubiomassasta. Tavoitteena on, että puusta saatava bioetanoli olisi kilpailukykyistä vuonna 2004.

Italiassa biopolttoaineiden tuotannon määrä vuonna 1999 oli 96 kt. Kansallisessa suunnitelmassa, joka koskee pelto- ja metsäbiomassan käyttöä, kaavaillaan, että maassa tuotetaan vuosikymmenen päästä noin miljoona öljyekvivalenttitonnia (toe) bioetanolia, biodieseliä ja ETBE:tä vuodessa.

Espanjan biopolttoainetuotanto vuonna 2000 oli noin 50 kt. Biopolttonesteet on sisällytetty uusiutuvia energialähteitä koskevaan kansalliseen suunnitelmaan [3], ja niiden katsotaan olevan tärkeitä myös maaseudun kehittämisen ja työpaikkojen luomisen kannalta. Tuotannon arvioidaan olevan verotukseen liittyvien toimenpiteiden myötä vuonna 2010 noin 500 000 toe.

[3] Plan de Fomento de las energías renovables en España, joulukuu 1999.

Seuraavassa taulukossa on esitetty pelkästään biodieselin osuus EU:n jäsenvaltioissa:

>TAULUKON PAIKKA>

Biodieselin muuntokerroin on 0,812 ktoe/kt (Eurostat) ja bioetanolin 0,6 ktoe/kt (ekstrapoloitu)

* tuotanto vuonna 2000

3.3 Biopolttoaineiden käyttömahdollisuudet Euroopassa

Biopolttoaineiden läpimurtomahdollisuuksiin vaikuttavat seuraavat tekijät:

* tuotettava primääribiomassa ja tuotantoprosessin tehokkuus (hehtaaria kohti tuotetun biopolttoaineen määrä vaihtelee rypsillä saatavasta 1 öljyekvivalenttitonnista (biodieseliä) sokerijuurikkaalla saatavaan 5,6 öljyekvivalenttitonniin);

* pääprosessin taloudellisuus ja sivutuotteiden tuotanto (sekundääribiomassa);

* teknologian kehitys (esim. lignoselluloosapitoisten kasvien tapauksessa).

Jotta saataisiin jonkinlainen käsitys tuotannon suuruusluokasta, voidaan tarkastella peltokasvialaa, jota yhteisen maatalouspolitiikan mukaan voidaan käyttää viljan, öljykasvien ja valkuaiskasvien tuotantoon. Tämä ala on rajoitettu 15 EU-maassa yhteensä noin 54 miljoonaan hehtaariin. Kesannointivelvoite on vuosina 2001-2002 noin 4 miljoonaa hehtaaria, minkä lisäksi vapaaehtoisesti kesannoidaan 1,6 miljoonaa hehtaaria. Yhteensä kesannoituna on siis 5,6 miljoonaa hehtaaria. Tätä kesannoitua alaa hyödyntäen voitaisiin - jos lähdetään siitä, että kasveja viljeltäisiin ainoastaan primääribiomassan saamiseksi - tuottaa 4-15 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) biopolttoaineita liikennekäyttöä varten. Tämä määrä vastaisi 1,2-5:ttä prosenttia öljytuotteiden kokonaiskulutuksesta Euroopassa. Se, missä määrin tuottajat päättävät käyttää kesannoitua maata tällaiseen tuotantoon, riippuu kuitenkin siitä, minkälaisia hintasignaalit ovat. Joka tapauksessa rajoittavana tekijänä on Blair House -sopimus, joka rajoittaa kesannoidulla alalla harjoitetun non food -tuotannon sivutuotteiden käyttöä (tuotannon enimmäismäärä on 1 miljoona soijajauhoekvivalenttitonnia). Lisäksi Blair House -sopimus rajaa lajikohtaisella tuella tuetun öljykasvituotannon enimmäispinta-alaksi noin 5 miljoonaa hehtaaria. Näin ollen Agenda 2000:n yhteydessä tehdyllä päätöksellä, jolla mukautettiin öljykasvien tuki viljasta maksettavan tuen tasolle - ja lopetettiin näin lajikohtainen öljykasvituki - luotiin perusedellytykset sille, että EU:n öljykasvituotanto pystyy reagoimaan merkittävällä tavalla öljykasvien kysyntään kesannointijärjestelmästä riippumatta, koska kesannointijärjestelmän puitteissa toimien mahdollisuudet ovat erittäin rajalliset. Muut biopolttoaineiden tuotannossa käytettävät raaka-aineet, kuten viljat (maissi mukaan luettuna), sokerijuurikas ja puubiomassa, eivät kuulu Blair House -sopimuksen soveltamisalaan. Näin ollen niihin sovelletaan pelkästään tavanomaisia kilpailusääntöjä.

Energiahuoltoa koskevan vihreän kirjan [4] ennusteiden perusteella liikenne kasvaa noin 2 prosenttia vuodessa tulevan vuosikymmenen aikana. Jos mitään energiansäästötoimenpiteitä ei toteuteta, dieselöljyn ja bensiinin kulutus koko EU:n liikenteessä on vuonna 2010 noin 304 Mtoe. Tämän direktiiviehdotuksen mukainen biopolttoaineiden osuus olisi näin ollen 2010 noin 17,5 Mtoe.

[4] KOM(2000) 769 lopullinen. Vihreä kirja Energiahuoltostrategia Euroopalle.

On myös syytä mainita, että biopolttoaineiden tuotanto ei ole suoraan suhteessa viljelypinta-alaan. Primääribiomassan tarjoamien mahdollisuuksien lisäksi myös sekundääribiomassa sekä tähteet tai orgaaninen jäte olisi nähtävä tärkeänä, ympäristöystävällisenä ja täydentävänä varantona biopolttoaineiden tuotantoa varten. Esimerkkejä potentiaalisista sekundääri- biomassoista ovat jätekasviöljyt ja -rasvat. Öljyjen ja rasvojen kokonaiskulutus on EU:ssa noin 17 miljoonaa tonnia vuodessa, ja se kasvaa vuosittain 2 prosenttia. Kolme neljäsosaa kulutuksesta koostuu kasviöljystä. Itävallassa on maan toteuttaman kierrätyspolitiikan yhteydessä arvioitu, että 18,5 prosenttia käytetyn öljyn ja rasvan kokonaismäärästä on kerättävissä talteen. Ekstrapoloimalla tämä luku koko muuta EU:ta koskevaksi saadaan uusiokäytettävien rasvojen ja kasviöljyjen markkinoiden suuruudeksi jopa 3 miljoonaa tonnia. Hyödyntämällä nämä rasvat ja öljyt vältettäisiin tarve poistaa ne jätteinä sekä siihen liittyvät ympäristövaarat. Lisäksi ottamalla rasvat talteen vältettäisiin kuivatuksen ja kaatopaikkasijoituksen kustannukset.

4. Taloudelliset näkökohdat

4.1. Biopolttoaineiden tuotannosta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset

Energian saantivarmuuden, hiilidioksidipäästöjen vähentymisen sekä maaseutualueiden talouteen liittyvien seikkojen valossa biopolttoaineilla näyttäisi olevan edessään loistava tulevaisuus. Öljyn hinnan voimakas lasku 1980-luvun alussa ja puolivälissä sekä sen jatkuva alhainen taso siitä lähtien (vielä nykyinenkin ± 30 dollarin barrelihinta on reaalisesti vain alle puolet vuosien 1980-1982 hinnoista) merkitsee kuitenkin sitä, että biopolttoaineet eivät ole kilpailukykyisiä.

Nykyään eniten käytetyn biopolttoaineen, biodieselin, tuotantokustannukset ovat noin 500 euroa tuhatta litraa kohti, kun vastaavasti perinteisen maaöljypohjaisen dieselin vastaavat kustannukset (mukaan luettuina jalostuskustannukset) ovat 200-250 euroa/1 000 litraa. Biodieselin tuotantokustannuksiin vaikuttavat monet eri tekijät, erityisesti raaka-aineen (yleensä rypsiöljyn) hinta, tuotantolaitoksen koko ja tyyppi, saanto sekä sivutuotteiden (proteiinin, glyserolin) arvo. Kustannusarviona esitetty 500 euroa/1 000 litraa on saatu, kun raaka-ainekustannukset on arvioitu keskisuuriksi, tuotantokustannukset alhaisiksi (suuri tuotantolaitos) ja glyseriinisivutuotteen hinnaksi 50 euroa kutakin tuhatta tuotettua biodiesellitraa kohti. Kun vielä otetaan huomioon, että tarvitaan 1 100 litraa biodieseliä korvaamaan 1 000 litraa maaöljypohjaista tuotetta, taloudellisissa laskelmissa päädytään siihen, että tavanomaisen dieselöljyn korvaamisesta biodieselillä aiheutuu noin 300 euron lisäkustannus tuhatta litraa kohti. Lisäkustannuksen suuruus riippuu paljolti raakaöljyn hinnasta sekä öljytuotteiden markkinahintojen vaihtelusta.

Raakaöljyn hinta // "Lisäkustannus" (100-prosenttinen biodiesel)

20 dollaria/barreli

25 dollaria/barreli

30 dollaria/barreli

35 dollaria/barreli // ~ 350 euroa/1 000 l

~ 300 euroa/1 000 l

~ 250 euroa/1 000 l

~ 200 euroa/1 000 l

On syytä mainita, että tilanne on suotuisampi, kun biodieseliä valmistetaan käytetyistä paistoöljyistä. Raaka-aineesta ei näet tällöin aiheudu juurikaan kustannuksia, ja lisäksi tällainen valmistus on järkevää jätehuoltopolitiikkaa. Selvää tietenkin on, että tästä raaka-aineesta voidaan valmistaa vain suhteellisen vähäinen määrä biodieseliä.

Bioetanolia voidaan tuottaa eri kasveista. Yleensä tuotannossa käytetään sokerijuurikasta tai viljaa (vehnää tai ohraa). Yhdysvalloissa pääraaka-aineena on maissi. Lisäksi joissakin tapauksissa voidaan käyttää maatalousjätteitä. Bioetanoliin liittyy samankaltaisia ongelmia kuin biodieseliinkin. Sen tuotantokustannukset tuhatta litraa kohti voivat tosin olla alhaisemmat kuin biodieselillä, mutta toisaalta 1 000 bensiinilitran korvaamiseksi tarvitaan 1 500 litraa etanolia.

Miten lisäkustannukset, jotka aiheutuvat biopolttoaineiden tuotannosta keskipitkällä aikavälillä, voitaisiin perustella ja millä keinoilla ylimääräisiä kustannuksia voitaisiin kompensoida parhaiten- Kohdissa 4.2 ja 4.3 tarkastellaan niitä hyötyjä, jotka ovat helpoimmin kvantifioitavissa. Kohdassa 5 puolestaan selvitellään laadullisia vaikutuksia muihin politiikan aloihin.

4.2. Hiilidioksidipäästöjen vähenemisestä koituvat hyödyt

Biopolttoaineiden avulla aikaan saatavat hiilidioksidipäästöjen vähennykset riippuvat siitä, millä tavalla biopolttoaineita tuotetaan. Fossiilisen dieselöljyn käytöstä aiheutuvat CO2-päästöt ovat noin 3,2 tonnia kutakin käytettyä tuhatta litraa kohti (mukaan luettuina tuotannosta, kuljetuksesta ym. aiheutuvat CO2-päästöt). Vaikka biopolttoaineista ei periaatteessa aiheudu CO2-päästöjä, näiden päästöjen todellinen vähennys on biopolttoaineita käytettäessä tosiasiassa pienempi kuin 3,2 tonnia/1 000 l, koska CO2-päästöjä syntyy kasvien viljelyn yhteydessä sekä muunnettaessa raaka-ainetta biopolttoaineiksi. Biodieselin avulla tosiasiallisesti aikaan saatava päästövähennys onkin noin 2-2,5 tonnia CO2/1000 l. ADEMEn arvion mukaan bensiinin korvaaminen etanolilla vähentää CO2-päästöjä 2 tonnia/1 000 l. Jos muita hyötyjä, joita biopolttoaineista koituu esimerkiksi maataloudelle tai energian saantivarmuuden kannalta, ei olisi, tämä merkitsisi sitä, että CO2-vähennysten kustannus olisi nykyisillä öljynhinnoilla ja biopolttoaineiden tuotantokustannuksilla 100-150 euroa/hiilidioksiditonni. Tämä ylittää kustannusrajan, joka on asetettu kustannustehokkaille toimille, joiden avulla pyritään täyttämään EU:n sitoumukset Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden aikana. Huolimatta siitä, että biopolttoaineiden käyttö ei vielä nykyisin ole perusteltua yksin CO2-päästöjen vähenemisestä saatavien hyötyjen perusteella, sitä olisi kuitenkin ilman muuta harkittava yhtenä strategisena vaihtoehtona tulevassa ilmastonmuutospolitiikassa.

4.3 Öljyn korvaamisen hyödyt saantivarmuuden kannalta

Sitä, missä määrin öljyn korvaamisesta koituu hyötyjä, on vaikea kvantifioida, mutta joka tapauksessa hyödyt ovat merkittäviä. On selvää, että ne lukuisat energiapoliittiset toimenpiteet (kuten energiansäästö ja öljyn korvaaminen), jotka toteutettiin öljyä kuluttavissa maissa, pysäyttivät öljyn hintojen nousun 1980-luvun alussa.

On vaikea ennustaa, miten yksittäinen pieni vähennys öljyn kysynnässä vaikuttaa öljyn maailmanmarkkinahintoihin. Seuraava esimerkki antaa kuitenkin osviittaa: Jos 2 prosenttia EU:n dieselöljyn kulutuksesta korvattaisiin biopolttoaineella, jonka aiheuttama lisäkustannus olisi 250 euroa/1 000 l, toimenpiteen kokonaiskustannukset olisivat noin miljardi euroa vuodessa. Tästä aiheutuisi kuitenkin OPECin öljyn kysynnän väheneminen 2 prosentilla, millä olisi tietty puskurivaikutus öljyn hintoihin. Sitä kautta säästöt EU:n vuotuisessa öljynkulutuksessa, joka on noin 4 miljoonaa barrelia, voisivat (osittain) tehdä lisäkustannukset hyväksyttäviksi.

Lisäksi biopolttoaineiden käyttöönotto vaikuttaisi todennäköisesti siten, että se pehmentäisi lievästi raakaöljyn hinnanmuutosten vaikutuksia kuluttajahintoihin. Oletetaan esimerkiksi, että 10 euron nousu öljybarrelin hinnassa nostaa kuluttajien ostaman polttoaineen hintaa 10 senttiä/l. Jos kuitenkin polttoaineeseen sekoitetaan 5 prosenttia biopolttoainetta, voidaan arvioida, että hinnannousu jää 9,5 senttiin - edellyttäen, että raakaöljyn hinnannousu ei vaikuta merkittävästi biopolttoaineiden hintoihin.

5. Vaikutukset muihin politiikan aloihin

5.1 Maatalous

Maaseudun kehittämisen merkitys yhteisessä maatalouspolitiikassa on koko ajan lisääntymässä. Yksi keskeisen tärkeä osatekijä EU:n maatalousmallissa, jonka avulla pyritään saamaan aikaan yhtenäinen ja kestävä kehys maaseutuyhteisöjen tulevaisuuden turvaamiseksi, on työpaikkojen luominen.

Lisäämällä biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoa lisätään osaltaan maatalouden monitoiminnallisuutta ja annetaan piristysruiske maaseudun taloudelle luomalla uusia tulonlähteitä ja työpaikkoja.

Maatalouspolitiikan olisi edistettävä kestävää maan- ja metsänviljelyä sekä vähennettävä haitallisia ympäristövaikutuksia. Biomassaa voidaan prosessoida suoraan raaka-aineesta tai se voi olla jostakin muusta prosessista syntyvää tähdettä (sekundääribiomassa). Kokonaisvaikutus riippuu siitä, kuinka raaka-ainetta käytetään ja kuinka sitä käsitellään jalostuksen jälkeen, sekä siitä, mitä mahdolliset sivutuotteet ja tähteet ovat. Monissa tapauksissa maataloustuotteita jalostavassa elintarviketeollisuudessa sekä metsäteollisuudessa voitaisiin biopolttoaineita valmistamalla tuottaa ongelmallisen jätteen sijasta kestäviä tuotteita.

Nyt annettava ehdotus on sopusoinnussa yhteisen maatalouspolitiikan kanssa eikä sen pitäisi aiheuttaa vääristymiä markkinoilla.

5.2 Työllisyys

Biopolttoaineiden tuotanto on suhteellisen työvoimavaltaista erityisesti maaseutualueilla viljelyvaiheen aikana. Vaikka luotavien työpaikkojen määrää on vaikea arvioida täsmällisesti, eri tutkimuksissa on päädytty samanlaisiin suuruusluokkiin. Fraunhöfer-tutkimuslaitoksessa Saksassa tehdyn tutkimuksen [5] mukaan biopolttoaineiden käytön työllistävä vaikutus on 16 työntekijää/ktoe vuodessa. Espanjan kansallisessa biopolttoainesuunnitelmassa arvioidaan vaikutukseksi 26 työntekijää/ktoe vuodessa (lähde IDAE).

[5] Volkswirschafttliche Aspekte einer Herstellung von Biodiesel in Deutschland. IFO-Institut für Wirtshaftsforschung -2nd EU Motor Biofuels Forum/ syyskuu 1996.

Nämä tulokset ekstrapoloimalla voidaan päätellä, että biopolttoaineiden noin 1 prosentin osuus fossiilisten polttoaineiden kokonaiskulutuksesta EU:ssa loisi 45 000-75 000 työpaikkaa. Useimmat näistä työpaikoista olisivat maaseutualueilla.

Työllisyysvaikutus voidaan laskea eri tavoilla, jotka antavat erilaisia tuloksia. Esimerkiksi pelkästään 4 miljoonan kuutiometrin biodieseltuotanto, jonka tuotantokustannukset olisivat 2 miljardia euroa, loisi suoraan ja epäsuorasti noin 50 000 henkilötyövuoden edestä työpaikkoja. Työpaikkojen määrä, joka tarvitaan jalostettaessa sama määrä tavanomaista dieseliä, on vain noin 2 prosenttia tästä määrästä.

5.3 Veropolitiikka

EU-maiden polttoaineverojärjestelmät eroavat toisistaan, koska eri maissa sovelletaan eri tavalla verovapautuksia eri polttoainelaatuihin. Tämä hajanaisuus muodostaa esteen polttoainealan sekä Euroopan kaupan kehitykselle. Tämän direktiiviehdotuksen yhteydessä ehdotetaan kokonaispaketin osana uutta säädöstä, joka edistää verotuksen eriyttämistä yhtenäisellä tavalla. Tavoitteena on vakauttaa markkinoita lähentämällä EU-maiden järjestelmiä keskenään. Tätä varten annetaan rinnan tämän ehdotuksen kanssa komission ehdotus neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/81/EY muuttamisesta.

5.4 Ympäristönäkökohdat

Biopolttoaineiden tuotannon ympäristövaikutuksista on tehty 1980-luvun alusta alkaen useita tutkimuksia, joissa on selvitetty vaihtoehtoisten polttoaineiden energia- ja ympäristötehokkuutta. Useimmat näistä tutkimuksista ovat johtaneet biopolttoaineiden kannattajien ja vastustajien väliseen vilkkaaseen keskusteluun, johon on osallistunut sekä asiantuntijoita että suurta yleisöä. Merkittävimpien tutkimusten tarkastelu osoittaa, että niissä on päädytty varsin samankaltaisiin tuloksiin. Tutkimukset vahvistavat energiataseen olevan positiivinen. Niiden mukaan yhtä fossiilisista polttoaineista saatavaa energiayksikköä kohti voidaan tuottaa kahdesta kolmeen yksikköä uusiutuvaa polttoainetta. Lisäksi tutkimukset vahvistavat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen. Hiilidioksidipäästöjen vähennysten määrä riippuu viljelymenetelmistä ja tuotantoketjusta. CO2-päästöjen vähenemisen lisäksi biopolttoaineiden tuotantoon tarvittavien kasvien viljelyllä, raaka-aineiden muuntamisella ja sen jälkeisellä biopolttoaineiden käytöllä on myös useita muita ympäristövaikutuksia, jotka voivat lisätä biopolttoaineiden kiinnostavuutta tavanomaisten moottoripolttoaineiden korvaajina.

Näitä vaikutuksia arvioitaessa on tärkeää huomata, että periaatteessa olennainen tekijä ei ole biopolttoaineiden elinkaaren vaikutus sinänsä vaan ero fossiilisten polttoaineiden tuotannon, jalostuksen ja käytön kokonaisvaikutuksen ja biopolttoaineiden tuotannon, muuntamisen ja käytön kokonaisvaikutuksen välillä.

5.4.1 Ajoneuvojen pakokaasupäästöt

On esitetty, että biopolttoaineet ovat hyödyllisiä, koska ne aiheuttavat muita vähemmän tavanomaisia ajoneuvopäästöjä (häkä, typen oksidit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, hiukkaset). Koska tavanomaista bensiiniä ja dieselöljyä ollaan muuttamassa lähes rikittömäksi ja lyijyttömäksi ja koska päästönormeja ollaan tiukentamassa siten, että useimpia tavanomaisia päästöjä on vähennettävä yli 90 prosenttia, päästöetu, jonka biopolttoaineet tarjoavat tulevaisuudessa bensiinin ja dieselöljyyn nähden, on kuitenkin teoriassa miltei olematon. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikkia tulevia vaatimuksia, jotka koskevat biopolttoaineiden pakollista sekoittamista bensiiniin ja dieselöljyyn, on tarkasteltava direktiivin 98/70/EY, yhteisön standardien EN 228 ja EN 590 sekä tyyppihyväksyntää koskevan yhteisön lainsäädännön muodostamissa puitteissa. Direktiivi 98/70/EY perustuu perustamissopimuksen 100 a artiklaan (nykyinen 95 artikla), ja siinä määritetään yhdenmukaiset ympäristövaatimukset, jotka koskevat kaikkea yhteisössä kaupan pidettävää bensiiniä ja dieselöljyä. Lisäksi kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädetään, etteivät jäsenvaltiot saa estää direktiivin vaatimusten mukaisen bensiinin tai dieselpolttoaineen saattamista markkinoille.

5.4.2 Pohjavesien pilaantuminen

ETBE:n kaltaisten biopolttoainekomponenttien käyttö saattaa aiheuttaa pohjavesien pilaantumista. Joissakin jäsenvaltioissa on jo sattunut tapauksia, joissa toinen lisäaine MTBE on pilannut pohjavesiä polttoaineen vuodettua maahan huoltoasemien maanalaisista säiliöistä. Koska ETBE on fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaista kuin MTBE, sen käyttöön voi liittyä sama pohjavesien pilaantumisen riski. MTBE:n osalta on tehty perusteellinen riskinarviointi olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta annetun asetuksen (ETY) 793/93 mukaisesti. Arvioinnin perusteella todettiin, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava laajasti parhaita käytettävissä olevia tekniikkoja huoltoasemien maanalaisia varastosäiliöitä rakennettaessa ja käytettäessä. Nämä toimenpiteet ovat tehokkaita myös ETBE:tä käytettäessä.

5.4.3 Maankäyttö ja viljelymenetelmät

On ilmeistä, että kolmea tärkeää biopolttoaineen tuotannossa käytettävää kasvia (rypsi, vilja ja sokerijuurikas) viljellään yleensä suhteellisen voimaperäisin menetelmin. EU:n lainsäädännössä, joka koskee tuholaistorjunta-aineita, biologista monimuotoisuutta ja nitraattivuotoja, velvoitetaan kuitenkin jäsenvaltiot ottamaan käyttöön suojajärjestelyt kaikkien sellaisten kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi, joita ei voida hyväksyä. Jos halutaan korostaa biologista monimuotoisuutta, sokerijuurikkaan kasvattaminen on hyvä vaihtoehto, sillä silloin tarvitaan tietyn polttoainemäärän tuottamiseksi vain alle puolet siitä alasta, joka tarvitaan viljaa viljeltäessä. Toisaalta viljanviljely tuottaa lisäksi suuren määrän olkibiomassaa, joka energiantuotantoon käytettynä parantaa hiilidioksiditasetta.

Rypsi ja muut öljykasvit vaativat vielä viljaakin suurempia pinta-aloja saman biopolttoainemäärän tuottamiseksi, mutta niiden tapauksessa kasveista saatavan proteiinin arvo on merkittävä. Lisäksi niiden kasvitähteillä on potentiaalista energia-arvoa.

Mahdollisuudet biopolttoaineiden tuottamiseen biomassan lignoselluloosa- tai termokemiallisen konversion avulla ovat keskipitkällä aikavälillä olemassa ainoastaan, jos suurin osa raaka-aineesta saadaan perinteisestä metsänviljelystä, lyhytkiertoviljelystä ja/tai muista lignoselluloosapitoisista kasveista (kuten elefanttiruoho eli miscanthus). Näillä kasveilla on huomattavasti pienemmät ympäristövaikutukset, koska niitä ei viljellä voimaperäisin menetelmin eivätkä ne juurikaan tarvitse lannoitteita, tuholaistorjunta-aineita, rikkakasvien torjunta-aineita tai kastelua.

Ympäristöhyötyjä, joita saadaan viljelemällä kasveja biopolttoaineiden tuotantoa varten, olisi lisättävä käyttämällä kestäviä maan- ja metsänviljelymenetelmiä.

Toisin kuin öljynjalostusta kasvien muuntamista biopolttoaineiksi ei säädellä EU:n ympäristölainsäädännöllä. Jotkin jäsenvaltiot, joiden katsotaan yleisesti soveltavan tiukkoja ympäristösäädöksiä, ovat kuitenkin äskettäin antaneet toimilupia bioetanolia ja biodieseliä tuottavilla laitoksille. Tämä viittaa vahvasti siihen, että on täysin mahdollista valmistaa kasveista biopolttoainetta tuotantolaitoksissa, jotka ovat ympäristön kannalta hyväksyttäviä.

Kun biopolttoaineiden tuotannossa käytetään sekundääribiomassaa ja jätetuotteita, ympäristövaikutukset ovat myönteisiä.

Lukuun ottamatta selvää hiilidioksidipäästöjen vähennystä muut ympäristövaikutukset näyttäisivät olevan jokseenkin merkityksettömiä. Ne voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä riippuen siitä, onko toteutus jäsenvaltioissa asianmukaista ja miten yhteisön muuta lainsäädäntöä noudatetaan. Tämän vuoksi komissio seuraa tarkoin kehitystä ja toteuttaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa, että yhteisön maatalouspolitiikan tulevilla tarkistuksilla lisätään kestävien toimintatapojen käyttöä biopolttoaineiden tuotannossa. Tekniset parannukset lignoselluloosapitoisiin raaka-aineisiin perustuvassa biopolttoaineiden tuotannossa voisivat vähentää useimpia kasvien käyttöön liittyviä kielteisiä ympäristövaikutuksia.

5.5 Yhteisön ulkopuolisille maille ja kehitysmaille tarjoutuvat mahdollisuudet

Biopolttoaineiden kehittäminen ja niiden käyttö tarjoavat mahdollisuuden edistää kestävää kehitystä kaupankäynnin avulla. Biopolttoaineiden tarve EU:ssa ja myöhemmin myös muissa maissa voisi luoda uudet innovatiivisten maataloustuotteiden markkinat. Näistä uusista markkinoista voisivat hyötyä erityisesti kehitysmaat, jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia maataloudesta.

Lisäksi biopolttoaineiden kehittäminen ja käyttö voisivat tuottaa oheisvaikutuksena uutta innovatiivista teknologiaa. EU:n edelläkävijän asema uusiutuvien energialähteiden käytössä sähköntuotantoon sekä siihen liittyvät innovaatiot ovat jo mahdollistaneet teknologiansiirtoja eri puolille maailmaa. Myös biopolttoaineita koskevilla toimilla voisi olla samanlaisia vaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä onkin odotettavissa, että nimenomaan teknologisista innovaatioista ja niiden oheisvaikutuksista saadaan enemmän hyötyä kuin uusien markkinoiden syntymisestä ja maataloustuotteiden tuonnista EU:hun, koska riippuvuus öljystä tulee jatkossakin olemaan yleinen ongelma. Siitä huolimatta esimerkiksi Ukrainan kaltaiset maat, joilla on mittava viljantuotanto, voivat joissakin tapauksissa saada nopeastikin hyötyjä uusista markkinoista.

Komissio laatii 1. tammikuuta 2007 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportin, jossa arvioidaan ehdotuksen vaikutuksia kaupan kannalta sekä tarkastellaan vaikutuksia suhteessa niihin asiaan liittyviin kansainvälisiin sitoumuksiin, jotka yhteisö on tehnyt. Erityisesti tarkastellaan sitoumuksia, jotka liittyvät WTO:n sopimukseen kaupan teknisistä esteistä.

6 Yhteisön tason toiminnan perusteet

6.1 Nykytilanne

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa asetetaan tavoitteeksi taloudellisen toiminnan kestävä kehitys yhteisössä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 6 artikla tukee näitä kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita edellyttämällä, että ympäristöpolitiikka sisällytetään muihin yhteisön politiikan aloihin. Cardiffissa 1998 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin tarve sisällyttää ympäristönäkökohdat energiapolitiikkaan. Perustamissopimuksen 175 artiklalla on luotu kehys sellaisten toimenpiteiden toteuttamiselle, joilla on ympäristötavoitteita.

Kestävää kehitystä koskevassa EU:n strategiassa, jonka komissio äskettäin esitti 15.-16. kesäkuuta kokoontuneelle Göteborgin Eurooppa-neuvostolle, yksilöidään seuraavat ensisijaiset tavoitteet:

* ilmastonmuutoksen rajoittaminen ja puhtaan energian käytön lisääminen

* kansanterveyteen kohdistuvien uhkien torjuminen

* luonnonvarojen vastuullisempi hallinta

* liikennejärjestelmän ja maankäytön parantaminen.

Yksi suurimmista strategian toteuttamiseen liittyvistä haasteista on uusiutuvien energialähteiden kehittäminen muun muassa liikennettä varten. Nyt ehdotettavalla direktiivillä on tarkoitus vastata osaan haasteista edistämällä biopolttoaineiden käyttöä.

Kansainvälisellä tasolla ilmastonmuutosta koskeva YK:n puiteyleissopimus vuodelta 1992 edellyttää, että sopimuspuolet ottavat käyttöön sellaisia toimintaperiaatteita ja toteuttavat sellaisia toimenpiteitä, joilla vähennetään ja rajoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Yhteisö on kvantifioinut tämän sitoumuksen vuoden 1997 Kioton pöytäkirjassa määrätyn 8 prosentin vähennyssitoumuksen myötä. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen voi jo nyt edesauttaa merkittävästi yhteisön pyrkimyksiä saavuttaa Kioton pöytäkirjan tavoitteet siinä suhteellisen lyhyessä ajassa, joka on jäljellä ennen vuotta 2012. Vielä tärkeämpi niiden rooli on kuitenkin vuoden 2012 jälkeisenä ajanjaksona, jonka osalta komission ehdotuksessa kuudenneksi ympäristöalan toimintaohjelmaksi kaavaillaan 20-40 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä.

Koska ilman lisätoimenpiteitä on odotettavissa, että CO2-päästöt lisääntyvät, ja koska useimmilla EU:n jäsenvaltioilla voi olla vaikeuksia täyttää EU:n vastuunjakosopimuksen mukaisia sitoumuksia, vaaditaan EU:n tason politiikan ja toimenpiteiden lujittamista ilmastonmuutosta koskevan EU:n kokonaisstrategian puitteissa.

Komissio antoi 26. marraskuuta 1997 tiedonannon Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet. [6] Tässä valkoisessa kirjassa nimettiin bioenergia ja liikenne aloiksi, joilla olisi toteutettava lisää kohdennettuja toimia edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Komission laatimassa raportissa, joka koski valkoiseen kirjaan liittyvän yhteisön strategian ja toimintasuunnitelman toteutuksen edistymistä [7], pääteltiin vuonna 1997 kirjatun biopolttoaineiden suhteellisen vähäisen osuuden (452 ktoe) johtuneen siitä, että ainoastaan neljä jäsenvaltioita oli kyseiseen vuoteen mennessä toteuttanut biopolttoaineita koskevia erityistoimia. Toiseksi raportissa katsottiin, että energiakasvien tuotantoa olisi edistettävä entistä voimakkaammin ja että energiaverotusta olisi tarkistettava siten, että se suosisi biopolttoaineita.

[6] KOM(97) 599 lopullinen, 26.11.1997.

[7] KOM(2001) 69 lopullinen, 16.2.2001.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat valkoisen kirjan johdosta päätöslauselmansa 17. kesäkuuta 1998 [8] ja 8. kesäkuuta 1998 [9]. Päätöslauselmissa pyydettiin komissiota laatimaan aloitteita erityisesti biopolttoainealalla.

[8] Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1998. (A4-0207/98)

[9] Neuvoston päätöslauselma, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1998, uusiutuvista energialähteistä, EYVL C 198, 24.6.1998, s. 1.

Neuvosto katsoi, että nimenomaan jäsenvaltioiden olisi valittava tarkoituksenmukaisimmat keinot, joilla ne voivat edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kyseeseen tulisivat muun muassa verotukseen liittyvät toimenpiteet. Lisäksi neuvosto totesi, että koska biomassalla tulee olemaan tärkeä asema, uusiutuvat energialähteet olisi otettava kaikilta osin huomioon kehitettäessä yhteisön maatalouspolitiikkaa ja jätehuoltoa koskevaa politiikkaa. Samalla se pyysi komissiota pohtimaan, onko tarpeen antaa ehdotuksia, joiden avulla voitaisiin poistaa esteitä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen tieltä.

Euroopan parlamentti kehotti komissiota sisällyttämään toimintasuunnitelmaan biopolttoaineiden käytön edistämisen, jonka tavoitteena olisi kasvattaa niiden markkinaosuus 2 prosenttiin viiden vuoden kuluessa.. Käyttöä voitaisiin edistää joko jalostusteollisuudelle annettavalla rahoitustuella tai velvoittamalla öljy-yhtiöt tuottamaan tietty vähimmäisosuus polttoaineesta biomassasta. Parlamentti katsoi myös, että polttoainesekoituksille olisi lisäksi annettava vapautus kivennäisöljyveroista, jotta voitaisiin helpottaa niiden pääsyä markkinoille.

Ecofin-neuvosto painotti 9. syyskuuta 2000 pitämässään epävirallisessa kokouksessa tarvetta nopeuttaa EU:n toimintasuunnitelmien toteutusta energiansäästön ja energialähteiden monipuolistamisen osalta, jotta voitaisiin vähentää EU-maiden talouksien riippuvuutta öljystä.

Komissio hahmottelee energian saannin varmuutta käsittelevässä vihreässä kirjassaan [10] EU:n energiatilannetta vuonna 2010 ja sen jälkeen. Yksi tämän tiedonannon keskeisistä huomioista on, että EU:lla on lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä suhteellisen vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa energian tarjontaan. Koska EU kuitenkin muodostaa yhden merkittävimmistä kuluttaja-alueista, sen olisi parhaansa mukaan pyrittävä vähentämään voimakasta riippuvuuttaan ulkopuolisista toimittajista.

[10] Vihreä kirja Energiahuoltostrategia Euroopalle. KOM(2000) 769 lopullinen. op. cit.

6.2 Yhteisön tason toiminnan lisävaikutukset

On selvää, että biopolttoaineiden käytön edistäminen EU:ssa on poliittisesti suotavaa, koska sen avulla voidaan tukea kestävää kehitystä, vähentää CO2-päästöjä, parantaa energian saannin varmuutta sekä lisäksi vaikuttaa myönteisesti maaseudun kehittämiseen ja maatalouspolitiikkaan. Nämä ovat kaikki yhteisön etua ja vastuualueita koskevia kysymyksiä, kuten kohdassa 6.1 mainituista monista poliittisista lausumista ja toimista käy ilmi.

Öljyn hinnan voimakas lasku 1980-luvun alussa ja puolivälissä sekä sen jatkuva alhainen taso siitä lähtien (vielä nykyinenkin ± 25 dollarin barrelihinta on tosiasiallisesti vain alle puolet vuosien 1980-1982 hinnoista) ovat saaneet aikaan sen, että biopolttoaineet eivät ole kilpailukykyisiä. Nykyään eniten käytetyn biopolttoaineen, biodieselin, tuotantokustannukset ovat noin 500 euroa/1 000 litraa, kun vastaavasti perinteisen maaöljypohjaisen dieselöljyn vastaavat kustannukset ovat 200-250 euroa/1 000 litraa. Tämä merkitsee sitä, että edistämistoimenpiteet aiheuttavat kustannuksia, jotka ilmenevät muun muassa vähentyneinä verotuloina, korkeampina vähittäismyyntihintoina jne. Näin ollen olisi kohtuullista, että kustannusrasitus kohdistuisi yhtäläisesti kaikkiin jäsenvaltioihin.

Toisaalta, kuten luvusta 3 käy ilmi, biopolttoaineiden käyttö liikennetarkoituksiin vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa. Lisäksi näyttää siltä, että joissakin maissa saavutettu edistys on enimmäkseen tulosta proaktiivisista verotus- ja edistämistoimenpiteistä eikä niinkään tietyistä erityisolosuhteista tai raaka-aineiden saatavuudesta kyseisissä maissa.

Komissio katsoo lisäksi, että nykyisin EU:ssa vallitsevassa tilanteessa taloudellisesta ja tutkimuksellisesta kokonaispanostuksesta vastaavat vain muutamat jäsenvaltiot. Sen sijaan biopolttoaineiden käytön edistämisestä koituvat hyödyt, jotka liittyvät ympäristöön, saantivarmuuteen sekä uuteen teknologiaan ja uusiin markkinoihin, hyödyttävät koko unionia.

Näin ollen tämä ehdotus uudeksi säädökseksi on nähtävä sitä taustaa vasten, että yleisenä tavoitteena on lisätä liikenteen biopolttoaineiden käyttöä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Ehdotus johtaisi toteutuessaan myös biopolttoaineiden kysynnän kasvuun sisämarkkinoilla, mikä puolestaan avaisi yrityksille EU:n laajuisia markkinamahdollisuuksia.

Ehdotetun direktiivin olisi kuitenkin samanaikaisesti myös turvattava energian sisämarkkinoiden toiminta varmistamalla, että edistämistoimenpiteet eivät estä direktiivissä 98/70/EY säädettyjen polttoaineen laatuvaatimusten mukaisten polttoaineiden kauppaa. Sen vuoksi ehdotuksessa edellytetään, että vuodesta 2005 alkaen tietyn prosenttiosuuden kussakin jäsenvaltiossa myytävästä polttoaineesta on oltava biopolttoainetta, mutta siinä ei määrätä mistään tietystä menetelmästä, jota olisi sovellettava tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä joustavuus merkitsee sitä, että jäsenvaltiot voivat antaa asianomaisten yritysten valita, miten nämä täyttävät asetetut kiintiöt. Näin voidaan ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Vaatimukset voidaan täyttää esimerkiksi sekoittamalla dieselöljyyn tai bensiiniin biopolttoainetuotteita tai edistämällä 100-prosenttisen biopolttoaineen käyttöä sidonnaisajoneuvoissa. Tämä merkitsee myös sitä, ettei puhtaan fossiilisen polttoaineen kaupalle sisämarkkinoilla aseteta oikeudellisia esteitä. On kuitenkin pidettävä epätodennäköisenä, että missään jäsenvaltiossa voidaan saavuttaa yli 4-5 prosentin biopolttoaineosuutta ilman biopolttoaineiden järjestelmällistä sekoittamista kaikkiin tavanomaisiin liikennepolttoaineisiin. Sen vuoksi komissio selvittää tätä asiaa ja ehdottaa tarvittaessa direktiivin 98/70/EY muutosta, jolla tehdään pakolliseksi tietyn biopolttoainemäärän sekoittaminen bensiiniin ja dieselöljyyn.

Ehdotettuja biopolttoaineen kokonaismyynnin prosenttiosuuksia voidaan tarkistaa jäsenvaltioiden tilanteen edellyttämällä tavalla soveltaen komiteamenettelyä.

Säätämällä asiasta yhteisön tasolla taataan sisämarkkinoilla tehokkaammin tasavertaiset toimintaolosuhteet maa- ja metsätaloudelle, kuluttajille, polttoaineiden tuottajille ja jakelijoille sekä autoteollisuudelle.

7. Aloitteen merkitys jäsenyyteen valmistautuvien maiden kannalta

Maataloudessa työskentelevän väestön määrä on yhteisön jäsenyyteen valmistautuvissa maissa kaksinkertainen 15 EU-maahan verrattuna. Näin ollen näissä maissa on potentiaalia biopolttoaineiden raaka-aineiden kestävää viljelyä varten. Biopolttoaineiden tuotanto voisi osaltaan edistää maatalouden monipuolistamista, auttaa vastaamaan ympäristöhaasteisiin sekä toimia osana työpaikkojen luomiseen tähtäävää politiikkaa.

Esimerkkejä kehittyvästä biopolttoaineteollisuudesta on Tsekin tasavallassa ja Slovakiassa. Tsekin tasavallassa on jo saatu päätökseen ohjelma, jolla perustettiin 16 biodieselin tuotantolaitosta, ja maassa on tällä hetkellä eniten tällaisia laitoksia koko maailmassa. Tsekin tasavallan biodieselin kokonaistuotantokapasiteetti on jo noin 70 000 tonnia. Maan suurin yksittäinen tuotantolaitos sijaitsee Olomoucissa, ja sen kapasiteetti on 30 000 tonnia. Biodiesel on ympäristösyistä myös vapautettu kokonaan valmisteverosta. Lisäksi biodieselistä perittävä arvonlisävero on laskettu 5 prosenttiin.

8. Ehdotuksen sisältö

1 artiklassa määritellään direktiiviehdotuksen tavoite ja soveltamisala.

2 artikla koskee biopolttoaineiden määritelmiä.

3 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot huolehtimaan siitä, että niiden markkinoilla myydään vähintään tietty määrä biopolttoaineita.

4 artikla koskee jäsenvaltioiden ja komission velvollisuutta laatia kertomuksia.

5 ja 6 artikla koskevat komiteamenettelyä, jota sovelletaan tehtäessä direktiiviehdotuksen liitteeseen tekniikan kehityksen edellyttämiä mukautuksia.

7, 8 ja 9 artikla sisältävät ehdotuksen hallinnolliset säännökset.

Ehdotuksen liite sisältää luettelon biopolttoaineiksi katsotuista nesteistä sekä aikataulun, joka koskee biopolttoaineiden osuuden lisäämistä polttoaineiden kokonaismyynnistä.

2001/0265 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [11],

[11] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [12],

[12] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [13],

[13] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [14]

[14] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Göteborgin Eurooppa-neuvosto, joka kokoontui 15-16 päivänä kesäkuuta 2001, hyväksyi yhteisön kestävän kehityksen strategian, joka koostuu useista eri toimenpiteistä, muun muassa biopolttoaineiden kehittämisestä.

(2) Perustamissopimuksen 174 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö koskee muun muassa öljyä, maakaasua ja kiinteitä polttoaineita, jotka ovat paitsi keskeisen tärkeitä energialähteitä myös merkittävimpiä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia.

(3) Liikenteen osuus energian loppukäytöstä yhteisössä on yli 30 prosenttia ja jatkuvasti kasvussa; tämä kasvusuuntaus tulee edelleen voimistumaan ja hiilidioksidipäästöjen määrä lisääntymään.

(4) Biopolttoaineiden liikennekäytön lisääminen kuuluu osana toimenpidekokonaisuuteen, joka on tarpeen Kioton pöytäkirjan noudattamiseksi, sekä kaikkiin poliittisten toimien kokonaisuuksiin, joita tarvitaan lisäsitoumusten täyttämiseksi.

(5) Lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä yhteisö voi vaikuttaa liikennepolttoaineiden maailmanmarkkinoihin ja samalla energian saannin varmuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

(6) Biopolttoaineiden käytön edistäminen siten, että noudatetaan hyviä maatalouden toimintatapoja, luo uusia maaseudun kestävän kehityksen mahdollisuuksia entistä markkinasuuntautuneemmassa yhteisessä maatalouspolitiikassa.

(7) Neuvosto hyväksyi 8 päivänä kesäkuuta 1998 ja 5 päivänä joulukuuta 2000 antamissaan päätöslauselmissa [15] uusiutuvia energialähteitä koskevan komission strategian ja toimintasuunnitelman ja pyysi erityisiä toimenpiteitä biopolttoaineiden alalla.

[15] EYVL C 198, 24.6.1998, s. 1.

(8) Euroopan parlamentti vaati 18 päivänä kesäkuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa [16], että biopolttoaineiden markkinaosuus kasvatetaan viidessä vuodessa 2 prosenttiin toteuttamalla toimenpidekokonaisuus, johon sisältyy verovapautus sekä öljy-yhtiöiden velvoittaminen käyttämään tuotteissaan tiettyä vähimmäismäärää biopolttoainetta.

[16] EYVL C 210, 6.7.1998, s. 215.

(9) Se, millä tavalla kansallisilla markkinoilla voidaan parhaiten kasvattaa biopolttoaineiden osuutta, riippuu resurssien ja raaka-aineiden saatavuudesta, biopolttoaineiden käytön edistämiseksi toteutettavasta kansallisesta politiikasta sekä verojärjestelyistä, ja sen vuoksi toimintatavan valinta olisi jätettävä siinä määrin kuin mahdollista öljy-yhtiöille ja muille alan toimijoille.

(10) Biopolttoaineiden käytön edistämiseen tähtäävä kansallinen politiikka ei saisi estää sellaisten polttoaineiden vapaata liikkumista, jotka ovat yhteisön lainsäädännössä säädettyjen yhdenmukaisten ympäristövaatimusten mukaisia.

(11) Biopolttoaineiden myyntiosuuden kasvattaminen tietyn tason yli on kuitenkin vaikeaa ilman, että toteutetaan toimenpiteitä biopolttoaineiden sekoittamiseksi fossiilisiin polttoaineisiin. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että yhteisössä kaupan pidettävään kivennäisöljyyn sekoitetaan vähintään 1 prosentti biopolttoainetta. Tätä prosenttiosuutta mukautetaan tulevaisuudessa sen mukaan, minkälaisen markkinaosuuden biopolttoaineet saavuttavat jäsenvaltioissa kaupan pidettyjen eri polttoaineiden joukossa, sekä tarkkojen lisäselvitysten perusteella.

(12) Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on sellaisten yleisten periaatteiden käyttöönotto, jotka edellyttävät tietyn biopolttoaineiden vähimmäisosuuden kaupan pitämistä ja jakelua, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(13) Olisi huolehdittava siitä, että luetteloa biopolttoaineista ja uusiutuvaksi energialähteeksi laskettavasta osuudesta sekä aikataulua, joka koskee biopolttoaineiden käyttöönottoa liikennepolttoaineiden markkinoilla, olisi mahdollista muuttaa nopeasti sen mukaan kuin tekniikan kehitys sekä ensimmäisen vaiheen käyttöönoton ympäristövaikutuksista tehtävän arvioinnin tulokset sitä edellyttävät.

(14) Koska tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [17] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen,

[17] EYVL 184, 17.7.1999, s. 23.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä säädetään, että tietty vähimmäisosuus kussakin jäsenvaltiossa liikennepolttoaineena käytettävästä dieselöljystä tai bensiinistä on korvattava biopolttoaineilla.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'biopolttoaineilla' nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;

b) 'biomassalla' maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta peräisin olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;

c) 'energiasisällöllä' polttoaineen alempaa lämpöarvoa.

2. Biopolttoaineina pidetään liitteessä olevassa A osassa lueteltuja tuotteita.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden markkinoilla myytävien biopolttoaineiden osuus energiasisällön perusteella laskettuna on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005 vähintään 2 prosenttia kaikesta niiden markkinoilla liikennekäyttöön myydystä bensiinistä ja dieselöljystä ja että tätä osuutta kasvatetaan - pyrkien siihen, että bensiiniin ja dieselöljyyn sekoitetaan tietty vähimmäisosuus biopolttoainetta - liitteessä olevassa B osassa esitetyn aikataulun mukaisesti.

2. Biopolttoaineita saadaan asettaa saataville:

a) puhtaina biopolttoaineina;

b) kivennäisöljyjohdannaisiin sekoitettuina biopolttoaineina siten, että otetaan huomioon asianmukaiset eurooppalaiset standardit, joissa määritetään liikennepolttoaineita koskevat tekniset vaatimukset (EN 228 ja EN 590);

c) biopolttoaineista saatavina nesteinä, kuten ETBE:nä (etyyli-tert-butyylieetteri), joiden biopolttoaineeksi laskettava osuus määritetään liitteessä olevassa A osassa.

3. Jäsenvaltioiden on seurattava, minkälaisia vaikutuksia aiheutuu käytettäessä dieselöljyä, johon on sekoitettu yli 5 prosenttia biopolttoainetta, ajoneuvoissa, joita ei ole varta vasten rakennettu tällaista käyttöä varten, sekä toteutettava tarvittaessa toimenpiteitä, joilla varmistetaan päästönormeja koskevan yhteisön lainsäädännön noudattaminen.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava ennen kunkin vuoden heinäkuun 1 päivää komissiolle kertomus liikennepolttoaineiden kokonaismyynnistä edellisen vuoden aikana ja biopolttoaineiden osuudesta tässä myynnissä.

2. Komissio laatii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioissa saavutetusta edistymisestä biopolttoaineiden käytössä, asiaan liittyvistä taloudellista näkökohdista sekä biopolttoaineiden osuuden kasvattamisen ympäristövaikutuksista. Tarvittaessa komissio ehdottaa tämän kertomuksen perusteella artiklassa 3 säädetyn tavoitejärjestelmän muuttamista.

5 artikla

Tämän direktiivin liite saadaan mukauttaa tekniikan kehitykseen, 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Mainitussa liitteessä olevassa B osassa määritettyä aikataulua saadaan mukauttaa biopolttoaineteknologian teknisen kehityksen, markkinaosuuden kehittymisen sekä liikennevälineissä käytettyjen sovellusten huomioon ottamiseksi noudattaen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

6 artikla

1. Komissiota avustaa neuvoston päätöksen 1999/21/EY, Euratom [18], 4 artiklan 2 kohdalla perustettu komitea.

[18] EYVL L 7, 13.1.1999, s. 16.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulu- kuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kansalliset säädökset, jotka ne antavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista kysymyksistä.

8 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

9 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

A. luettelo biopolttoaineista ja uusiutuvaksi energialähteeksi laskettava osuus

'bioetanoli': etanoli, joka tuotetaan biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta käytettäväksi biopolttoaineena;

'biodiesel': diesellaatuinen nestemäinen polttoaine, joka tuotetaan biomassasta tai käytetyistä paistoöljyistä käytettäväksi biopolttoaineena;

'biokaasu': maakaasun laatuiseksi puhdistettavissa oleva polttokaasu, joka tuotetaan anaerobisen mädätyksen avulla biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta käytettäväksi biopolttoaineena;

'biometanoli': metanoli, joka tuotetaan biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta käytettäväksi biopolttoaineena;

'biodimetyylieetteri': dimetyylieetteri, joka tuotetaan biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta käytettäväksi biopolttoaineena;

'bioöljy': pyrolyysiöljypolttoaine, joka tuotetaan biomassasta käytettäväksi biopolttoaineena.

'bioETBE' (etyyli-tert-butyylieetteri): bioetanolin pohjalta tuotettu ETBE.

Biopolttoaineeksi laskettava tilavuusprosentti bioETBE:stä on 45 %.

B. Myydyn biopolttoaineen vähimmäisosuus myydyn bensiinin ja dieselöljyn määrästä

>TAULUKON PAIKKA>

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisestä

Asiakirjan viitenumero

Ehdotus

1. Ehdotetun direktiivin päätavoitteena on edistää liikenteen biopolttoaineiden käytön lisäämistä Euroopan unionissa siten, että voidaan:

* parantaa liikenteen polttoaineiden saantivarmuutta

* vähentää hiilidioksidipäästöjä

* edistää maaseudun kehittämistä ja maaseudun työpaikkojen säilyttämistä.

Lainsäädäntö, jolla tähdätään biopolttoaineiden käytön ja alan investointien lisäämiseen kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen antaa yhteisön tasolla, koska myös käytön lisääntymisestä koituvat hyödyt koskevat koko yhteisöä.

Vaikutus yritystoimintaan

2. Keitä ehdotus koskee-

* öljy-yhtiöt

* biopolttoaineiden tuottajat

* maanviljelijät

* ajoneuvojen valmistajat

* kuluttajat.

Öljy-yhtiöiden ja ajoneuvovalmistajien jälkeen ehdotuksella on eniten vaikutuksia yhteisön maaseutualueilla toimiviin pieniin ja keskisuuriin tuottajiin.

3. Öljy-yhtiöiden on huolehdittava siitä, että tietty osuus niiden bensiinin ja dieselöljyn kokonaismyynnistä koostuu biopolttoaineista.

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset taloudelliset vaikutukset-

* työllisyyteen: myönteiset

* investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen: myönteiset

* yritysten kilpailukykyyn: ei vaikutusta.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin verrattuna lievempiä tai erilaisia vaatimuksia tms.)- Ei.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista:

* öljy-yhtiöt

* autonvalmistajat

* biodieselin tuottajat

* kaupan järjestöt

* maatalousjärjestöt.