5.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 140/88

(1)

Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta 13 päivänä lokakuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/70/EY (3) säädetään tieliikenteessä ja liikkuvissa työkoneissa käytettävien bensiini- ja dieselpolttoaineiden vähimmäislaatuvaatimuksista terveys- ja ympäristönäkökohtien perusteella.

(2)

Yksi 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä päätöksellä N:o 1600/2002/EY (4) perustettuun kuudenteen ympäristöä koskevaan yhteisön toimintaohjelmaan sisältyvistä tavoitteista on saavuttaa sellainen ilmanlaatu, jolla ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen ja ympäristöön tai joka ei aiheuta niille riskejä. Ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21 päivänä toukokuuta 2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/50/EY (5) liitetyssä lausumassaan komissio totesi, että on tarpeen vähentää haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä, jotta kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetettuja tavoitteita lähennyttäisiin merkittävästi, ja ilmoitti erityisesti uusista lainsäädäntöehdotuksista, joilla lasketaan edelleen keskeisten epäpuhtauksien kansallisia päästörajoja jäsenvaltioissa, vähennetään päästöjä, jotka liittyvät bensiinikäyttöisten ajoneuvojen tankkaamiseen huoltoasemilla, ja puututaan muun muassa meriliikenteessä käytettävien mutta myös muiden polttoaineiden rikkipitoisuuteen.

(3)

Yhteisö on sitoutunut saavuttamaan Kioton pöytäkirjan mukaisesti tietyt kasvihuonekaasupäästötavoitteet ajanjaksolla 2008–2012. Yhteisö on myös sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä maailmanlaajuisella sopimuksella ja 20 prosentilla yksipuolisesti. Kaikkien sektoreiden on osallistuttava näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

(4)

Hiilidioksidia ja autoja koskevalla yhteisön politiikalla on jo pyritty käsittelemään yhtä näkökohtaa liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä. Liikennepolttoaineista aiheutuu merkittävä osa yhteisön kasvihuonekaasupäästöistä. Seuraamalla ja vähentämällä polttoaineista aiheutuvia elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä yhteisöä voidaan auttaa saavuttamaan kasvihuonekaasujen vähennykseen liittyvät tavoitteensa vähähiilisten liikennepolttoaineiden avulla.

(5)

Yhteisö on antanut asetuksia, joilla rajoitetaan epäpuhtauksien päästöjä kevyistä ja raskaista ajoneuvoista. Polttoaineen laatuvaatimukset ovat yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen, miten helposti tällaiset päästörajat voidaan saavuttaa.

(6)

Poikkeukset polttoaineen kesäajan enimmäishöyrynpaineesta olisi rajoitettava niihin jäsenvaltioihin, joissa kesälämpötilat ovat alhaiset. Tämän vuoksi on aiheellista selventää, missä jäsenvaltioissa poikkeus olisi sallittava. Näitä ovat periaatteessa ne jäsenvaltiot, joiden keskilämpötila on alle 12 °C suurimmalla osalla niiden alueesta ainakin kahtena kuukautena kolmesta seuraavasta: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu.

(7)

Liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 16 päivänä joulukuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/68/EY (6) asetetaan päästörajat liikkuvissa työkoneissa käytettäville moottoreille. Näiden koneiden käyttöä varten on toimitettava polttoainetta, jonka avulla kyseiset moottorit voivat toimia kunnolla.

(8)

Tieliike nnepolttoaineiden palamisesta aiheutuu noin 20 prosenttia yhteisön kasvihuonekaasupäästöistä. Yksi lähestymistapa näiden päästöjen vähentämiseksi on vähentää näiden polttoaineiden elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Se voidaan tehdä useilla tavoilla. Koska yhteisö haluaa edelleen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden merkittävää osaa, joka muodostuu tieliikenteen päästöistä, on aiheellista perustaa mekanismi, jolla polttoaineiden toimittajia vaaditaan raportoimaan toimittamansa polttoaineen elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt ja vähentämään niitä vuodesta 2011 eteenpäin. Biopolttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmän olisi oltava yhdenmukainen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (7) mukaisen kasvihuonekaasujen vaikutusten laskentamenetelmän kanssa.

(9)

Toimittajien olisi vähennettävä vaiheittain toimitettujen polttoaineiden ja energian käytöstä aiheutuvia elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä energiayksikköä kohti jopa 10 prosentilla 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä. Vähennyksen olisi oltava vähintään 6 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä verrattuna EU:n keskimääräisiin energiayksikköä kohti laskettuihin fossiilisten polttoaineiden aiheuttamiin elinkaarenaikaisiin kasvihuonekaasupäästöihin vuonna 2010, ja siihen päästään käyttämällä biopolttoaineita ja vaihtoehtoisia polttoaineita sekä vähentämällä soihdutusta ja tuuletusta tuotantolaitoksissa. Jollei uudelleentarkastelusta muuta johdu, siinä olisi oltava 2 prosentin lisävähennys, joka saadaan käyttämällä ympäristöystävällisiä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioita ja sähköisiä ajoneuvoja, sekä edelleen 2 prosentin lisävähennys, joka saadaan ostamalla hyvityksiä Kioton pöytäkirjaan perustuvan puhtaan kehityksen mekanismin mukaisesti. Näiden lisävähennysten ei pitäisi sitoa jäsenvaltioita tai polttoaineen toimittajia tämän direktiivin tullessa voimaan. Uudelleentarkastelu olisi kohdistettava niiden ei-sitovaan luonteeseen.

(10)

Biopolttoaineiden tuotannon olisi oltava kestävää. Tässä direktiivissä asetettujen kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi käytettyjen biopolttoaineiden olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit. Jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa energia- ja ympäristöpolitiikan kesken sekä vältetään tilanne, jossa hajanaisesta lähestymistavasta aiheutuisi elinkeinoelämälle lisäkustannuksia ja ympäristön kannalta epäjohdonmukaisia vaikutuksia, on tärkeää luoda samat kestävyyskriteerit biopolttoaineiden käyttöä varten toisaalta tämän direktiivin ja toisaalta direktiivin 2009/28/EY soveltamiseksi. Tässä yhteydessä olisi samoista syistä vältettävä päällekkäistä raportointia. Komission ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi lisäksi sovitettava toimintansa yhteen komiteassa, joka käsittelee erityisesti kestävyysnäkökohtia.

(11)

Biopolttoaineiden kasvava maailmanlaajuinen kysyntä sekä niiden käytölle tässä direktiivissä asetetut kannustimet eivät saisi johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden arvo koko ihmiskunnalle on tunnustettu monissa kansainvälisissä asiakirjoissa, olisi säilytettävä. Yhteisön kuluttajat eivät myöskään pitäisi moraalisesti hyväksyttävänä sitä, että heidän lisääntynyt biopolttoaineiden käyttönsä voisi aiheuttaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumista. Näistä syistä on laadittava kestävyyskriteerit, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin sovelletaan kannustimia vain, jos voidaan taata, että ne eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomainen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa näitä tarkoituksia. Kestävyyskriteereissä metsää olisi pidettävä biologisesti monimuotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, jota maat käyttävät maailmanlaajuisesti raportoidessaan aarniometsien laajuudesta, tai jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueet, joilta saadaan metsien rinnakkaistuotteita, kuuluvat mukaan, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja preerioiden erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädettyjen kannustimien piiriin. Komission olisi vahvistettava tarvittavat kriteerit ja maantieteelliset alueet tällaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrittelemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti.

(12)

Laskettaessa maankäytön muutoksista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusta talouden toimijoiden olisi voitava käyttää vertailumaankäyttötapaan ja muutoksen jälkeiseen maankäyttötapaan liittyvien hiilivarantojen todellisia arvoja. Niiden olisi voitava käyttää myös standardiarvoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työ tarjoaa asianmukaisen perustan standardiarvoille. Kyseinen työ ei tällä hetkellä ole saatavissa muodossa, jota talouden toimijat voisivat välittömästi soveltaa. Komission olisi sen vuoksi laadittava tätä direktiiviä varten ohjeita, joissa kyseistä työtä hyödynnetään siten, että sen perusteella voidaan laskea hiilivarantojen muutokset, myös metsämaan, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, sekä savannien, pensaikkojen ja preerioiden osalta.

(13)

Komission olisi kehitettävä menetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida turvemaan kuivatuksen vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin.

(14)

Biopolttoaineiden tuotantokäyttöön ei pitäisi muuntaa sen tyyppisiä maita, joiden muuntamisen yhteydessä tapahtuvaa hiilivarannon pienentymistä ei voida ilmastonmuutoksen vastaisten toimien kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa kompensoida biopolttoaineiden tuotannon aikaansaamilla vähennyksillä kasvihuonekaasuissa. Näin talouden toimijat välttyisivät tekemästä turhaa ja työlästä tutkimustyötä, ja energiakäyttöön ei otettaisi hyvin hiilipitoista maata, joka jälkikäteen osoittautuisi biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoon kelpaamattomaksi. Maailman hiilivarantojen kartoitukset osoittavat, että tällaisia maita ovat kosteikot ja pysyväisluonteinen metsämaa, jonka latvuspeittävyys on yli 30 prosenttia. Metsämaa, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, olisi myös sisällytettävä ei-muunnettaviin maa-alueisiin, ellei pystytä osoittamaan, että sillä on niin pieni hiilivaranto, että sen muuntaminen on perusteltua tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti. Kosteikkoja koskevassa viittauksessa olisi otettava huomioon Ramsarissa 2 päivänä helmikuuta 1971 tehdyssä vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskevassa yleissopimuksessa vahvistettu määritelmä.

(15)

Tässä direktiivissä säädetyillä kannustimilla edistetään biopolttoaineiden tuotannon lisäämistä maailmanlaajuisesti. Yhteisössä tuotetuista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden olisi oltava myös maataloutta koskevien yhteisön ympäristövaatimusten, mukaan lukien pohja- ja pintavesien laadun suojelua koskevat vaatimukset, ja sosiaalisten vaatimusten mukaisia. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, että joidenkin kolmansien maiden biopolttoaineiden tuotannossa ei ehkä noudateta ympäristöä koskevia tai sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia. Sen vuoksi on syytä rohkaista sellaisten monenvälisten ja kahdenvälisten sopimusten sekä vapaaehtoisten kansainvälisten tai kansallisten järjestelmien kehittämistä, jotka kattavat keskeiset ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat, jotta edistettäisiin biopolttoaineiden kestävää tuotantoa maailmanlaajuisesti. Niin kauan kuin tällaisia sopimuksia tai järjestelmiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi vaadittava talouden toimijoita raportoimaan mainituista asioista.

(16)

Kestävyyskriteerit ovat tehokkaita vain, jos ne johtavat muutoksiin markkinatoimijoiden käyttäytymisessä. Näitä muutoksia tapahtuu vain, jos kriteerit täyttävistä biopolttoaineista saa paremman hinnan kuin kriteerit täyttämättömistä. Kriteerien täyttymisen arvioinnissa käytettävässä ainetasemenetelmässä kestävyyskriteerien mukaisten biopolttoaineiden tuotannon ja biopolttoaineiden kulutuksen välillä yhteisössä on fyysinen yhteys, joka mahdollistaa asianmukaisen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä sekä varmistaa hinnanlisän, joka on suurempi kuin ilman tällaista yhteyttä toimivissa järjestelmissä. Jotta kestävyyskriteerien mukaisia biopolttoaineita voitaisiin myydä korkeampaan hintaan, kriteerien täyttymistä arvioitaessa olisi tämän vuoksi käytettävä ainetasemenetelmää. Näin järjestelmä voitaisiin saada pidettyä yhtenäisenä aiheuttamatta kuitenkaan teollisuudelle kohtuutonta rasitetta. Muitakin arviointimenetelmiä olisi kuitenkin harkittava.

(17)

Komission olisi tarvittaessa otettava tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon vuosituhannen ekosysteemiarvio, joka sisältää hyödyllistä tietoa ainakin niiden alueiden suojelusta, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta.

(18)

Kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa olisi otettava huomioon myös polttoaineiden tuotannon ja käytön sivutuotteet. Korvausmenetelmää voidaan käyttää politiikkatoimien analysoinnissa, mutta ei yksittäisten talouden toimijoiden ja yksittäisten liikenteen polttoaine-erien sääntelyssä. Näissä tapauksissa tarkoituksenmukaisin menetelmä on energia-allokointimenetelmä, koska sitä on helppo soveltaa, se toimii ennakoitavasti, minimoi ei-toivotut kannustimet ja tuottaa tuloksia, jotka ovat yleisesti vertailukelpoisia korvausmenetelmän tuottamien tulosten kanssa. Toimintapolitiikan analysoimiseksi komission olisi raportoinnissaan esitettävä tulokset myös korvausmenetelmää käyttäen.

(19)

Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoaineiden tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivitettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista vähennyksistä biopolttoaineiden kasvihuonekaasuissa. Jos tuotantoketjun kasvihuonekaasuvähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasuvähennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka haluavat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset päästöt ovat pienemmät kuin oletusarvojen laskennassa käytetyt.

(20)

Kyseisten oletusarvojen laskennassa on syytä käyttää riippumattomista tieteellisistä asiantuntijalähteistä saatuja tietoja, joita päivitetään tarpeen mukaan kyseisten tahojen edistyessä tutkimustyössään. Komission olisi rohkaistava kyseisiä lähteitä ottamaan päivitystyössään huomioon viljelyn aiheuttamat päästöt, alueellisten olosuhteiden ja ilmasto-olosuhteiden vaikutus, kestävien ja luonnonmukaisten maatalousmenetelmien käytön vaikutukset sekä yhteisön tuottajien, kolmansien maiden tuottajien ja kansalaisyhteiskunnan toimittamat tieteelliset tiedot.

(21)

Jotta ei edistettäisi biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelyä sellaisilla alueilla, joilla se johtaisi suuriin kasvihuonekaasupäästöihin, viljelyn oletusarvoja olisi käytettävä vain niillä alueilla, joilla tällaisen vaikutuksen olemassaolo voidaan luotettavasti sulkea pois. Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi jäsenvaltioiden on kuitenkin syytä vahvistaa kansalliset tai alueelliset keskiarvot viljelystä, muun muassa lannoitteiden käytöstä, peräisin oleville päästöille.

(22)

Maatalouden perustuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on kasvussa. Kasvavaan kysyntään voidaan osittain vastata viljelypinta-alaa lisäämällä. Kunnostamalla maata, joka on vakavasti huonontunutta tai erittäin pilaantunutta ja jota ei sen vuoksi nykytilassaan voida käyttää viljelytarkoitukseen, voidaan osaltaan lisätä käytettävissä olevan viljelymaan pinta-alaa. Koska biopolttoaineiden edistäminen lisää maatalouden perustuotteiden kysyntää, kestävyysjärjestelmän avulla olisi edistettävä huonontuneen ja sittemmin kunnostetun maan käyttöä. Silloinkin, kun itse biopolttoaineet valmistetaan jo viljelykäytössä olevasta maasta saaduista raaka-aineista, biopolttoaineiden edistämisen aikaansaama viljelykasvien kysynnän nettokasvu saattaa johtaa viljellyn alan nettokasvuun. Tämä saattaa koskea maata, johon on sitoutunut paljon hiiltä, jolloin hiilivarantojen menettämisestä aiheutuisi vahinkoa. Tämän riskin pienentämiseksi on syytä ottaa käyttöön liitännäistoimenpiteitä, joilla rohkaistaan jo viljelykäytössä olevan maan tuottavuuden lisäämistä, huonontuneen maan käyttöä ja sellaisten kestävyysvaatimusten hyväksymistä, jotka vastaavat yhteisön biopolttoaineiden kulutukselle tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, muissa biopolttoaineita kuluttavissa maissa. Komission olisi kehitettävä konkreettinen menetelmä, jonka avulla pyritään minimoimaan epäsuorista maankäytön muutoksista syntyneet kasvihuonekaasupäästöt. Tätä varten komission olisi analysoitava parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta erityisesti epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan tekijän sisällyttämistä kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan ja tarvetta edistää kestäviä biopolttoaineita, joilla minimoidaan maankäytön muutosten vaikutuksia ja parannetaan biopolttoaineiden kestävyyttä epäsuorien maankäytön muutosten yhteydessä. Näitä menetelmiä kehittäessään komission olisi muun muassa tarkasteltava muiden kuin ruokakasvien selluloosasta ja lignoselluloosasta tuotettujen biopolttoaineiden mahdollisesti aiheuttamia epäsuoria maankäytön muutoksia.

(23)

Koska direktiivin 98/70/EY 7 b–7 e artiklassa säädetyillä toimenpiteillä edistetään myös sisämarkkinoiden toimintaa yhdenmukaistamalla kestävyyskriteerit, jotka biopolttoaineiden on kyseisen direktiivin mukaisten tavoitteiden laskentaa varten täytettävä, ja siten helpotetaan kyseisen direktiivin 7 b artiklan 8 kohdan mukaisesti näiden ehtojen mukaisilla biopolttoaineilla käytävää kauppaa jäsenvaltioiden välillä, ne perustuvat perustamissopimuksen 95 artiklaan.

(24)

Koska auto- ja polttoaineteknologia kehittyy jatkuvasti ja koska halutaan jatkuvasti varmistaa optimaalinen ympäristön ja terveyden suojelu, polttoaineiden laatuvaatimuksia on tarkasteltava määräajoin uudelleen uusien tutkimusten ja analyysien perusteella, jotka koskevat lisäaineiden ja biopolttoainekomponenttien vaikutusta epäpuhtauksien päästöihin. Siksi olisi säännöllisesti raportoitava mahdollisuuksista edistää vähähiilisten liikennepolttoaineiden käyttöönottoa.

(25)

Detergenttien avulla voidaan pitää moottorit puhtaina ja siten vähentää epäpuhtauksien päästöjä. Tällä hetkellä ei ole olemassa tyydyttävää tapaa, jolla polttoaineiden detergenttiominaisuudet voitaisiin testata polttoainenäytteistä. Sen vuoksi polttoaineiden ja ajoneuvojen toimittajat ovat vastuussa siitä, että ne tiedottavat asiakkailleen detergenttien hyödyistä ja niiden käytöstä. Komission olisi kuitenkin pohdittava, voisiko lisäkehittäminen auttaa optimoimaan paremmin detergenttien käyttöä ja niistä saatavia hyötyjä.

(26)

Säännöksiä etanolin sekoittamisesta bensiiniin olisi tarkasteltava uudelleen direktiivin 98/70/EY soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella. Uudelleentarkastelun yhteydessä olisi arvioitava erityisesti säännöksiä höyrynpainerajoista ja mahdollisista vaihtoehdoista varmistaa, ettei etanolisekoitusten höyrynpaine ylitä hyväksyttäviä höyrynpaineen rajoja.

(27)

Kun bensiiniin sekoitetaan etanolia, polttoaineen höyrynpaine nousee. Bensiinin höyrynpainetta olisi myös valvottava ilman epäpuhtauksien päästöjen rajoittamiseksi.

(28)

Kun bensiiniin sekoitetaan etanolia, polttoaineseoksen höyrynpaine ei muutu lineaarisesti. On asianmukaista säätää, että tällaisten seosten kesäajan enimmäishöyrypainetta varten voidaan myöntää poikkeus komission tehtyä asianmukaisen arvioinnin asiasta. Poikkeuksen ehtona olisi oltava ilmanlaatua ja ilman pilaantumista koskevan yhteisön lainsäädännön noudattaminen. Tällaisen poikkeuksen olisi vastattava todellista höyrynpaineen nousua, kun tietty prosenttimäärä etanolia on lisätty bensiiniin.

(29)

Jotta rohkaistaisiin vähähiilisten polttoaineiden käyttöä ja samalla saavutettaisiin ilmanlaatua koskevat tavoitteet, bensiinin jalostajien olisi mahdollisuuksien mukaan tuotettava saataville alhaisen höyrynpaineen omaavaa bensiiniä riittävissä määrin. Koska tilanne ei ole nyt tällainen, etanolisekoitusten höyrynpainerajaa olisi nostettava tiettyjen ehtojen täyttyessä, jotta biopolttoainemarkkinat voisivat kehittyä.

(30)

Joissakin vanhoissa ajoneuvoissa ei saa käyttää bensiiniä, joka sisältää runsaasti biopolttoainetta. Nämä ajoneuvot voivat siirtyä jäsenvaltiosta toiseen. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että kyseisiä vanhoja ajoneuvoja varten toimitetaan siirtymäaikana jatkuvasti sopivaa bensiiniä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava sidosryhmiä kuulemalla asianmukainen maantieteellinen kattavuus, joka heijastaa tällaisen bensiinin kysyntää. Bensiiniä koskevan merkinnän, esimerkiksi E5 tai E10, olisi oltava yhdenmukainen Euroopan standardointikomitean (CEN) laatiman asiaa koskevan standardin kanssa.

(31)

On aiheellista mukauttaa direktiivin 98/70/EY liitettä IV, jotta markkinoille voidaan saattaa dieselpolttoaineita, jotka sisältävät enemmän biopolttoaineita (”B7”) kuin standardissa EN 590:2004 on määritelty (”B5”). Tämä standardi olisi saatettava ajan tasalle vastaavasti, ja siinä olisi vahvistettava raja-arvot teknisille parametreille, jotka eivät sisälly mainittuun liitteeseen, kuten hapetusstabiilisuus, syttymispiste, hiilijäännös, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kokonaiskontaminaatio, kuparikorroosio, voitelevuus, kinemaattinen viskositeetti, samepiste, suodatettavuuden rajalämpötila, fosforipitoisuus, happoluku, peroksidit, happoluvun vaihtelu, injektorin likaantuminen ja lisäaineiden lisääminen säilyvyyden parantamiseksi.

(32)

Biopolttoaineiden tehokkaan markkinoinnin helpottamiseksi Euroopan standardointikomiteaa rohkaistaan jatkamaan nopeaa työskentelyään sellaisen standardin parissa, jolla mahdollistetaan biopolttoaineiden komponenttien sekoittaminen dieseliin entistä suurempina määrinä, ja erityisesti kehittämään ”B10”-standardi.

(33)

Dieselin rasvahapon metyyliesterin (FAME) pitoisuusraja vaaditaan teknisistä syistä. Tällaista rajaa ei vaadita kuitenkaan muilta biopolttoaineiden komponenteilta, kuten puhtailta dieselin kaltaisilta hiilivedyiltä, jotka tehdään biomassasta käyttämällä Fischer-Tropsch-prosessia tai vetykäsiteltyä kasviöljyä.

(34)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava asianmukaisia toimia helpottaakseen 10 ppm rikkiä sisältävän kaasuöljyn saattamista markkinoille ennen 1 päivää tammikuuta 2011.

(35)

Tiettyjen metallisten lisäaineiden käyttö ja erityisesti metyylisyklopentadienyyli-mangaanitrikarbonyylin (MMT) käyttö voi lisätä riskiä ihmisen terveydelle ja aiheuttaa vahinkoa ajoneuvojen moottoreille ja päästöjenrajoituslaitteistolle. Lukuisat ajoneuvojen valmistajat neuvovat olemaan käyttämättä polttoainetta, joka sisältää metallisia lisäaineita, ja tällaisen polttoaineen käyttö voi mitätöidä ajoneuvon takuun. Sen vuoksi on aiheellista valvoa jatkuvasti metallisen MMT:n käyttöä polttoaineessa kuulemalla kaikkia asianomaisia sidosryhmiä. Kunnes asiaa on tarkasteltu uudelleen, on tarpeen ryhtyä toimiin mahdollisesti aiheutuvan vahingon vakavuuden rajoittamiseksi. Sen vuoksi on aiheellista asettaa MMT:n käytölle polttoaineessa yläraja, joka perustuu tällä hetkellä käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon. Tätä rajaa olisi tarkistettava ylöspäin ainoastaan, jos voidaan osoittaa, että korkeampi annososuus ei aiheuta kielteisiä vaikutuksia. Jotta vältetään se, että kuluttajat mitätöivät tietämättään ajoneuvojensa takuun, on myös tarpeen vaatia, että kaikki metallisia lisäaineita sisältävät polttoaineet merkitään.

(36)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan kyseiset taulukot.

(37)

Direktiivin 98/70/EY täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(38)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitettua mekanismia koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä, mukauttaa menetelmiä koskevia periaatteita ja oletusarvoja, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, täyttävätkö biopolttoaineet kestävyyskriteerit, vahvistaa biologisesti erityisen monimuotoisia ruohoalueita koskevat kriteerit ja maantieteelliset alueet, tarkistaa polttoaineen MMT-pitoisuuden rajaa ja mukauttaa teknisen ja tieteellisen kehityksen vaatimusten mukaisesti elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmää, polttoaineen laatuvaatimuksiin liittyviä sallittuja analyyttisiä menetelmiä ja höyrynpainetta koskevaa sallittua poikkeusta bioetanolia sisältävälle bensiinille. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin muita kuin keskeisiä osia mukauttamalla menetelmiin liittyviä periaatteita ja oletusarvoja, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(39)

Direktiivissä 98/70/EY säädetään useista polttoaineiden laatuvaatimuksista, joista jotkut ovat nyt tarpeettomia. Siinä säädetään myös useista poikkeuksista, joiden soveltamisaika on loppunut. Mainitut säännökset olisi selkeyden vuoksi poistettava.

(40)

Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/32/EY (10) säädetään joistakin sisävesiliikenteen polttoaineen käyttöön liittyvistä näkökohdista. Mainitun direktiivin ja direktiivin 98/70/EY soveltamisalojen rajaaminen vaatii selvennystä. Kummassakin direktiivissä säädetään sisävesialuksissa käytettävän kaasuöljyn rikin enimmäispitoisuuksien raja-arvoista. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi mainittuja direktiivejä olisi mukautettava, jotta vain yhdessä säädöksessä säädettäisiin kyseisestä raja-arvosta.

(41)

Sisävesialusten moottoreiden osalta on kehitetty uusia, entistä puhtaampia tekniikoita. Näissä moottoreissa voidaan käyttää ainoastaan polttoainetta, jonka rikkipitoisuus on hyvin alhainen. Sisävesialusten polttoaineiden rikkipitoisuutta olisi vähennettävä mahdollisimman pian.

(42)

Direktiivi 98/70/EY ja direktiivi 1999/32/EY olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(43)

Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/12/ETY (11) on muutettu huomattavasti ajan mittaan, minkä vuoksi siinä ei enää ole mitään olennaista sisältöä. Direktiivi olisi sen vuoksi kumottava.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat tieliikenteen ja liikkuvien työkoneiden polttoaineiden yhteismarkkinoiden luominen ja ympäristön suojeleminen vähimmäistasolla näiden polttoaineiden käytöltä, vaan ne voidaan sen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Soveltamisala

Tässä direktiivissä vahvistetaan tieliikenteen moottoriajoneuvojen, liikkuvien työkoneiden (mukaan lukien sisävesialukset, kun ne eivät ole merellä), maatalous- ja metsätraktoreiden sekä huvialusten, kun ne eivät ole merellä, osalta:

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Dieselpolttoaine

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella voidaan saattaa markkinoille ainoastaan sellaisia dieselpolttoaineita, jotka ovat liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisia.

Liitteessä II asetettujen vaatimusten estämättä jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen dieselin markkinoille saattamisen, jonka rasvahapon metyyliesterin (FAME) pitoisuus on yli 7 prosenttia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajille annetaan asianmukaisia tietoja biopolttoaineen ja erityisesti FAMEn pitoisuudesta dieselpolttoaineessa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2008 liikkuvissa työkoneissa (sisävesialukset mukaan lukien), maatalous- ja metsätraktoreissa sekä huviveneissä käytettäviä kaasuöljyjä saa saattaa markkinoille niiden alueella ainoastaan, jos ne sisältävät rikkiä enintään 1 000 mg/kg. Tammikuun 1 päivästä 2011 alkaen nämä kaasuöljyt saavat sisältää rikkiä enintään 10 mg/kg. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muita nestemäisiä polttoaineita kuin näitä kaasuöljyjä saa käyttää sisävesialuksissa ja huviveneissä ainoastaan, jos kyseisten nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuus ei ylitä näiden kaasuöljyjen sallittua enimmäisrikkipitoisuutta.

Toimitusketjussa ilmenevän vähäisen kontaminaation huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat 1. tammikuusta 2011 alkaen kuitenkin sallia, että liikkuvissa työkoneissa (sisävesialukset mukaan lukien), maatalous- ja metsätraktoreissa sekä huviveneissä käytettävä kaasuöljy sisältää rikkiä enintään 20 mg/kg, kun se toimitetaan loppukäyttäjille. Jäsenvaltiot voivat myös sallia, että kaasuöljyä, joka sisältää rikkiä enintään 1 000 mg/kg, saatetaan edelleen markkinoille 31 päivään joulukuuta 2011 asti raideliikenteen kulkuneuvojen sekä maatalous- ja metsätraktoreiden käyttöön, mikäli ne voivat varmistaa, että päästöjenrajoitustekniikoiden asianmukainen toiminta ei vaarannu.

3.   Jäsenvaltiot voivat antaa erityisiä säännöksiä enintään 10 mg/kg rikkiä sisältävien dieselpolttoaineen ja kaasuöljyjen käyttöönotosta syrjäisimmillä alueilla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän säännöksen käyttämisestä komissiolle.

4.   Jäsenvaltioissa, joissa talvet ovat hyvin kylmät, dieselpolttoaineiden ja kaasuöljyjen enimmäistislautumispiste 65 prosenttia 250 °C:ssa voidaan korvata enimmäistislautumispisteellä 10 prosenttia (tilavuusprosentteina) 180 °C:ssa.”

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”7 a artikla

Kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset

1.   Jäsenvaltioiden on osoitettava toimittaja tai toimittajat, joka vastaa tai jotka vastaavat toimitettujen polttoaineiden ja energian energiayksikköä kohti laskettujen elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen seurannasta ja niitä koskevasta raportoinnista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieliikenteen moottoriajoneuvoissa käytettävän sähkön toimittajat saavat halutessaan osallistua 2 kohdassa säädetyn vähennysvelvoitteen täyttämiseen, jos ne voivat osoittaa, että ne voivat riittävällä tavalla mitata ja seurata kyseisiin ajoneuvoihin käytettäväksi toimitettua sähköä.

Toimittajien on 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen vuosittain ilmoitettava jäsenvaltion nimeämälle viranomaiselle kussakin jäsenvaltiossa toimittamiensa polttoaineiden ja energian kasvihuonekaasuintensiteetti ja annettava vähintäänkin seuraavat tiedot:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kertomukset todennetaan.

Komissio laatii tarvittaessa tämän kohdan täytäntöönpanoa koskevat ohjeet.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimittajat vähentävät toimitettujen polttoaineiden ja energian energiayksikköä kohti laskettuja elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä niin vaiheittain kuin se on mahdollista jopa 10 prosentilla 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä verrattuna 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun polttoaineiden vertailutasoon. Vähennys muodostuu seuraavasti:

3.   Biopolttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan 7 d artiklan mukaisesti. Muiden polttoaineiden ja muun energian elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan käyttäen tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä menetelmää.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajaryhmä saa halutessaan täyttää 2 kohdassa tarkoitetut vähennysvelvoitteet yhteisesti. Tällaisessa tapauksessa niitä on 2 kohtaa sovellettaessa pidettävä yhtenä toimittajana.

5.   Tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Näitä toimenpiteitä ovat erityisesti

6)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”7 b artikla

Biopolttoaineita koskevat kestävyyskriteerit

1.   Riippumatta siitä, onko raaka-aineet tuotettu yhteisön alueella vai sen ulkopuolella, biopolttoaineista peräisin oleva energia otetaan huomioon 7 a artiklaa sovellettaessa ainoastaan, jos ne täyttävät tämän artiklan 2–6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit.

Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden on kuitenkin täytettävä ainoastaan tämän artiklan 2 kohdassa asetettu kestävyyskriteeri, jotta ne otetaan huomioon 7 a artiklaa sovellettaessa.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavan biopolttoaineiden käytöstä saatavan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 35 prosenttia.

Tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavan biopolttoaineiden käytöstä saatavan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 50 prosenttia. Tammikuun 1 päivästä 2018 kyseisen vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 60 prosenttia biopolttoaineiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, joissa tuotanto on alkanut aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

Biopolttoaineiden käytöstä saatava vähennys kasvihuonekaasupäästöissä lasketaan 7 d artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Niiden biopolttoaineiden osalta, jotka on tuotettu 23 päivänä tammikuuta 2008 toiminnassa olleissa laitoksissa, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2013.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavia biopolttoaineita ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaalta maalta eli maalta, jonka maankäyttöstatus on tammikuussa 2008 tai sen jälkeen ollut jokin seuraavista, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla edelleen tämä maankäyttöstatus:

Komissio vahvistaa tarvittavat kriteerit ja maantieteelliset alueet ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvan ruohoalueen määrittämiseksi. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavia biopolttoaineita ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu maasta, johon on sitoutunut paljon hiiltä, eli maasta, jonka maankäyttöstatus oli tammikuussa 2008, muttei ole enää, jokin seuraavista:

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos maalla oli raaka-aineen hankinnan ajankohtana sama maankäyttöstatus kuin tammikuussa 2008.

5.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavia biopolttoaineita ei saa tuottaa raaka-aineesta, joka on hankittu maalta, joka oli tammikuussa 2008 turvemaata, jollei esitetä näyttöä siitä, että tämän raaka-aineen viljelyyn ja korjuuseen ei liity aiemmin kuivattamattoman maan kuivatusta.

6.   Hankittaessa yhteisössä viljeltyjä maatalouden raaka-aineita, joita käytetään biopolttoaineiden tuotantoon ja jotka otetaan huomioon 7 a artiklaa sovellettaessa, on noudatettava yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (18) liitteessä II olevassa A osassa otsikon ’Ympäristö’ alla ja kyseisessä liitteessä olevassa 9 kohdassa luetelluissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia ja normeja sekä mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla määriteltyjä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksia.

7.   Komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle sellaisten kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, jotka tuottavat huomattavan määrän yhteisössä kulutettuja biopolttoaineita tai niiden raaka-aineita, kertomuksen kansallisista toimenpiteistä, joita on toteutettu 2–5 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien noudattamisen sekä maaperän, veden ja ilman suojelun osalta. Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012.

Komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen biopolttoaineiden kasvavan kysynnän vaikutuksesta sosiaaliseen kestävyyteen yhteisössä ja kolmansissa maissa, yhteisön biopolttoainepolitiikan vaikutuksesta elintarvikkeiden saatavuuteen kohtuuhintaan varsinkin kehitysmaissa asuville sekä laajemmista kehitysnäkökohdista. Kertomuksissa käsitellään maankäyttöoikeuksien noudattamista. Niissä ilmoitetaan yhteisössä kulutetun biopolttoaineen raaka-ainetta huomattavia määriä tuottavien kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, onko kyseinen maa ratifioinut ja pannut täytäntöön kunkin seuraavista Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksista:

Kertomuksissa ilmoitetaan yhteisössä kulutetun biopolttoaineen raaka-ainetta huomattavia määriä tuottavien kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, onko kyseinen maa ratifioinut ja pannut täytäntöön:

Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012. Komissio tekee tarpeen mukaan ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi, erityisesti silloin, kun on olemassa näyttöä siitä, että biopolttoaineiden tuotanto vaikuttaa huomattavasti elintarvikkeiden hintoihin.

8.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot eivät saa muista ympäristökestävyyssyistä kieltäytyä ottamasta huomioon tämän artiklan mukaisesti hankittuja biopolttoaineita.

7 c artikla

Biopolttoaineita koskevien kestävyyskriteerien noudattamisen todentaminen

1.   Kun biopolttoaineet aiotaan ottaa huomioon 7 a artiklaa sovellettaessa, jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita osoittamaan, että 7 b artiklan 2–5 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit on täytetty. Tätä varten niiden on edellytettävä talouden toimijoilta sellaisen ainetasejärjestelmän käyttöä, joka:

2.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosina 2010 ja 2012 kertomuksen edellä 1 kohdassa kuvatun ainetaseeseen perustuvan todentamismenetelmän toiminnasta ja mahdollisuuksista sallia joidenkin tai kaikkien raaka-aineiden tai biopolttoaineiden muita todentamismenetelmiä. Arvioinnissaan komissio ottaa huomioon todentamismenetelmät, joissa kestävyysominaisuuksia koskevan tiedon ei tarvitse olla fyysisesti liitettynä yksittäisiin eriin tai seoksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon tarve säilyttää todentamisjärjestelmän yhtenäisyys ja tehokkuus, mutta välttää samalla kohtuuttoman rasitteen aiheuttaminen teollisuudelle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa muiden todentamismenetelmien sallimista koskevia ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa ja saattavat pyynnöstä jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita teettämään riittävän tasoinen riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään todisteet siitä, että näin on tehty. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä. Tarkastuksessa on arvioitava näytteenottotaajuutta ja -menetelmiä sekä lähtötietojen täsmällisyyttä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja ovat erityisesti tiedot 7 b artiklan 2–5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien noudattamisesta, asianmukaiset ja asiaankuuluvat tiedot toimenpiteistä maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi, huonontuneiden maiden kunnostamiseksi ja liiallisen vedenkulutuksen välttämiseksi alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, sekä asianmukaiset ja asiaankuuluvat tiedot toimenpiteistä 7 b artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden huomioon ottamiseksi.

Komissio laatii 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen luettelon kahdessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista asianmukaisista ja asiaankuuluvista tiedoista. Komissio huolehtii erityisesti siitä, että näiden tietojen toimittaminen ei aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitetta toimijoille yleensä eikä erityisesti pienviljelijöille, tuottajajärjestöille ja osuuskunnille.

Tässä kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko biopolttoaineet yhteisössä valmistettuja vai tuotuja.

Jäsenvaltioiden on toimitettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot koottuina komissiolle. Komissio julkistaa ne direktiivin 2009/28/EY 24 artiklassa tarkoitetulla avoimuusfoorumilla yhteenvetona niin, että säilytetään kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

4.   Yhteisö pyrkii tekemään kolmansien maiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia, joissa on kestävyyskriteerejä koskevia määräyksiä, jotka vastaavat tämän direktiivin kestävyyskriteerejä koskevia säännöksiä. Jos yhteisö on tehnyt sopimuksia, joissa on määräyksiä 7 b artiklan 2–5 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien soveltamisalaan kuuluvista asioista, komissio voi pitää näitä sopimuksia osoituksena siitä, että kyseisissä maissa viljellyistä raaka-aineista tuotetut biopolttoaineet täyttävät kyseiset kestävyyskriteerit. Tällaisia sopimuksia tehtäessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota toimenpiteisiin sellaisten alueiden suojelemiseksi, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita (kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta), maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin, epäsuoriin maankäytön muutoksiin, huonontuneiden maiden kunnostukseen, liiallisen vedenkulutuksen välttämiseen alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, sekä 7 b artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa mainittuihin tekijöihin.

Komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset biomassatuotteiden tuotannolle, sisältävät 7 b artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavat, että biopolttoaine-erät täyttävät 7 b artiklan 3–5 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit. Komissio voi katsoa, että nämä järjestelmät sisältävät tarkat tiedot, joita tarvitaan tiedotettaessa toimenpiteistä, joihin on ryhdytty sellaisten alueiden suojelemiseksi, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita (kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta), maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi toteutetuista toimenpiteistä, huonontuneiden maiden kunnostamisesta, liiallisen vedenkulutuksen välttämisestä alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, ja 7 b artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista tekijöistä. Komissio voi myös tunnustaa sellaiset harvinaiset, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueet, jotka tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin, 7 b artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi.

Komissio voi päättää, että kasvihuonekaasuvähennysten mittaamiseen tähtäävät vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät sisältävät 7 b artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa.

Komissio voi katsoa, että maa, joka kuuluu vakavasti huonontuneiden tai erittäin pilaantuneiden maa-alueiden parantamista koskevaan kansalliseen tai alueelliseen kunnostamisohjelmaan, täyttää liitteessä IV olevan C osan 9 kohdassa tarkoitetut kriteerit.

5.   Komissio tekee päätöksiä 4 kohdan nojalla vain, jos kyseinen sopimus tai järjestelmä täyttää asianmukaiset luotettavuudelle, läpinäkyvyydelle ja riippumattomille tarkastuksille asetetut vaatimukset. Kasvihuonekaasuvähennysten mittausjärjestelmien on lisäksi täytettävä liitteessä IV esitetyt menetelmiä koskevat vaatimukset. Edellä 7 b artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen biologisesti erittäin monimuotoisten alueiden luetteloiden on täytettävä asianmukaiset objektiivisuuteen liittyvät vaatimukset ja oltava kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisia, ja niihin on voitava hakea asianmukaisesti muutosta.

6.   Edellä olevan 4 kohdan mukaiset päätökset tehdään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Tällaiset päätökset tehdään enintään viideksi vuodeksi.

7.   Jos talouden toimija esittää 4 kohdan nojalla tehdyn päätöksen kohteena olevan sopimuksen tai järjestelmän mukaisesti saadut todisteet tai tiedot siltä osin kuin kyseinen päätös kattaa ne, jäsenvaltio ei saa vaatia toimittajalta lisänäyttöä 7 b artiklan 2–5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien täyttymisestä eikä tietoja tämän artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä.

8.   Komissio tutkii jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan 7 b artiklan soveltamista tietyn biopolttoainelähteen osalta ja tekee kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja noudattaen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä päätöksen siitä, voiko kyseinen jäsenvaltio ottaa kyseisestä lähteestä olevan biopolttoaineen huomioon 7 a artiklaa sovellettaessa.

9.   Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen

Komissio tekee tarpeen mukaan ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi.

7 d artikla

Biopolttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskeminen

1.   Biopolttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan 7 a artiklaa ja 7 b artiklan 2 kohtaa sovellettaessa seuraavasti:

2.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010 toimitettava komissiolle kertomus, joka sisältää luettelon niiden alueella olevista alueista, jotka on luokiteltu tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistön, jäljempänä ’NUTS’, tasolle 2 tai tarkemmin eritellylle NUTS-tasolle, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 (19) mukaisesti ja joilla maatalouden raaka-aineiden viljelystä peräisin olevien tyypillisten kasvihuonekaasupäästöjen voidaan olettaa olevan pienempiä tai samansuuruisia kuin tämän direktiivin liitteessä IV olevan D osan ’Eritellyt oletusarvot viljelylle’ -otsikon alla esitetyt päästöt, sekä kuvauksen luettelon laatimisessa käytetyistä menetelmistä ja tiedoista. Käytettävissä menetelmissä on otettava huomioon maaperän ominaispiirteet, ilmasto ja oletetut raaka-ainetuotot.

3.   Liitteessä IV olevassa A osassa esitettyjä oletusarvoja ja liitteessä IV olevassa D osassa esitettyjä viljelyn eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää ainoastaan kun raaka-aineet:

Sellaisten biopolttoaineiden osalta, jotka eivät kuulu a, b tai c alakohdan soveltamisalaan, käytetään todellisia viljelyn arvoja.

4.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, onko mahdollista laatia luetteloja kolmansissa maissa sijaitsevista alueista, joilla maatalousraaka-aineiden viljelystä peräisin olevien tyypillisten kasvihuonekaasupäästöjen voidaan olettaa olevan pienempiä tai samansuuruisia kuin liitteessä IV olevan D osan Viljely-otsikon alla esitetyt päästöt, ja kertomukseen liitetään mahdollisuuksien mukaan tällaiset luettelot ja kuvaus niiden laatimisessa käytetyistä menetelmistä ja tiedoista. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

5.   Komissio laatii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja tämän jälkeen joka toinen vuosi kertomuksen liitteessä IV olevan B ja E osan arvioiduista tyypillisistä arvoista ja oletusarvoista kiinnittäen erityistä huomiota kuljetusten ja jalostuksen päästöihin, ja se voi tarvittaessa päättää näiden arvojen oikaisemisesta. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6.   Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan epäsuorien maankäytönmuutosten vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin ja käsitellään tapoja minimoida tämä vaikutus. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus, joka perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön ja jossa esitetään epäsuorista maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvien päästöjen osalta konkreettiset menetelmät, joilla varmistetaan tämän direktiivin ja erityisesti 7 b artiklan 2 kohdan noudattaminen.

Tällaisen ehdotuksen on sisällettävä tarvittavat turvatoimet, joiden avulla saadaan varmuus ennen tämän menetelmän soveltamista tehdyille investoinneille. Niiden laitosten osalta, jotka tuottivat biopolttoaineita ennen vuoden 2013 loppua, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen ei ennen 31 päivää joulukuuta 2017 johda siihen, että näissä laitoksissa tuotettavien biopolttoaineiden ei katsottaisi täyttävän tämän direktiivin mukaisia kestävyyttä koskevia vaatimuksia, jos ne muuten olisivat täyttäneet vaatimukset, edellyttäen että näiden biopolttoaineiden avulla saavutetaan vähintään 45 prosentin vähennys kasvihuonekaasuihin. Tätä sovelletaan biopolttoainelaitosten kapasiteettiin vuoden 2012 lopussa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyrkivät päättämään viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 tällaisista komission tekemistä ehdotuksista.

7.   Liitettä IV voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen muun muassa lisäämällä muita, samaa tai muuta raaka-ainetta käyttäviä biopolttoaineiden tuotantoketjuja koskevat arvot ja muuttamalla C osassa säädettyjä menetelmiä. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Liitteessä IV säädettyjen oletusarvojen ja menetelmien osalta kiinnitetään erityistä huomiota:

Kasvi- tai eläinöljyjätteestä valmistettuun biodieseliin sovellettavia oletusarvoja tarkistetaan mahdollisimman pian.

Liitteessä IV olevaan oletusarvojen luetteloon tehtävissä muutoksissa tai lisäyksissä noudatetaan seuraavaa:

8.   On laadittava yksityiskohtaiset määritelmät, mukaan lukien liitteessä IV olevan C osan 9 kohdassa tarkoitettuja luokkia varten edellytettävät tekniset eritelmät. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7 e artikla

Biopolttoaineiden kestävyyttä koskevat täytäntöönpanotoimet ja kertomukset

1.   Edellä 7 b artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 7 c artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa, 7 c artiklan 6 ja 8 kohdassa, 7 d artiklan 5 kohdassa ja 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sekä 7 d artiklan 8 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanotoimissa on myös otettava täysimääräisesti huomioon direktiivin 2009/28/EY tavoitteet.

2.   Edellä 7 b artiklan 7 kohdassa, 7 c artiklan 2 ja 9 kohdassa, 7 d artiklan 4 ja 5 kohdassa sekä 7 d artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamat kertomukset ja 7 c artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja viidennen alakohdan sekä 7 d artiklan 2 kohdan mukaisesti annettavat raportit ja tiedot on laadittava ja toimitettava sekä direktiivissä 2009/28/EY että tässä direktiivissä säädettyjä tarkoituksia varten.

7)

Korvataan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on seurattava 3 ja 4 artiklassa säädettyjen bensiiniä ja dieselpolttoaineita koskevien vaatimusten noudattamista soveltaen bensiinin osalta eurooppalaisessa standardissa EN 228:2004 ja dieselpolttoaineiden osalta eurooppalaisessa standardissa EN 590:2004 tarkoitettuja analyysimenetelmiä.”

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Metalliset lisäaineet

1.   Komissio arvioi polttoaineisiin sisältyvien metallisten lisäaineiden aiheuttamia terveys- ja ympäristöriskejä ja kehittää tätä varten testimenetelmän. Se tiedottaa päätelmistään Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä.

2.   Kunnes 1 kohdassa tarkoitettu testimenetelmä on kehitetty, metyylisyklopentadienyyli-mangaanitrikarbonyyli-nimisen metallisen lisäaineen (MMT) esiintyminen polttoaineessa rajoitetaan 6 mg:aan mangaania litraa kohti 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen. Raja on 2 mg mangaania litraa kohti 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua polttoaineen MMT-pitoisuutta koskevaa rajaa tarkastellaan uudelleen 1 kohdassa tarkoitetulla testimenetelmällä tehdyn arvioinnin tulosten perusteella. Pitoisuusraja voidaan laskea nollaan, jos se on riskienarvioinnin nojalla perusteltua. Pitoisuusrajaa ei voida nostaa, ellei se ole riskienarvioinnin nojalla perusteltua. Tällainen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkintä polttoaineen sisältämistä metallisista lisäaineista on esillä kaikkialla, missä metallisia lisäaineita sisältäviä polttoaineita asetetaan kuluttajien saataville.

5.   Merkinnässä on oltava seuraava teksti: ’Sisältää metallisia lisäaineita’.

6.   Merkintä on kiinnitettävä selvästi näkyvällä tavalla paikkaan, jossa on esillä tietoa polttoainetyypistä. Merkinnän koon ja kirjasinlajin on oltava sellainen, että se on selvästi nähtävissä ja helposti luettavissa.”

9)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Kertomukset

1.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka yhteydessä se esittää tarvittaessa ehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi. Kertomuksessa on käsiteltävä erityisesti seuraavia asioita:

2.   Komissio antaa viimeistään vuonna 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koskee 7 a artiklassa tarkoitetun kasvihuonekaasupäästöille vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen saavuttamista ja jossa otetaan huomioon, että tämän tavoitteen ja direktiivin 2009/28/EY 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta liikenteessä koskevan tavoitteen on oltava johdonmukaisia kyseisen direktiivin 23 artiklan 8 ja 9 kohdassa tarkoitettujen kertomusten perusteella.

Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksen tavoitteen muuttamisesta.

10)

Korvataan 10 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos liitteessä I tai II tarkoitettujen sallittujen analyyttisten menetelmien mukauttaminen tekniikan kehitykseen on tarpeen, muutokset, joilla muutetaan tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, voidaan hyväksyä 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Myös liitettä III voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen. Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”

11)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa polttoaineiden laatua käsittelevä komitea, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

2.   Edellä olevien 7 b, 7 c ja 7 d artiklan mukaisissa biopolttoaineiden kestävyyttä koskevissa asioissa komissiota avustaa direktiivin 2009/28/EY 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyttä käsittelevä komitea.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.”

12)

Poistetaan 14 artikla;

13)

Korvataan liitteet I, II, III ja IV tämän direktiivin liitteessä olevalla tekstillä.

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 4 b artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 6 artiklan 1 a kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Näytteidenotto on aloitettava päivänä, jona vastaava polttoaineen enimmäisrikkipitoisuutta koskeva raja-arvo tulee voimaan. Näytteitä on otettava riittävän tiheään ja riittävissä määrin ja siten, että ne ovat edustavia sekä tutkittavan polttoaineen osalta että asianomaisilla merialueilla ja satamissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen osalta.”