L_2007190FI.01002501.xml

yhteisön rahoitusosuuden myöntämisestä jäsenvaltioissa toteutettavalle selvitykselle Campylobacter spp:n esiintyvyydestä ja mikrobilääkeresistenssistä broileriparvissa sekä Campylobacter spp:n ja Salmonella spp:n esiintyvyydestä broilerin ruhoissa

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (1) ja erityisesti sen 20 artiklan,

Tässä päätöksessä vahvistetaan säännöt yhteisön rahoitusosuuden myöntämiseksi jäsenvaltioissa toteutettavaan selvitykseen, joka koskee seuraavien bakteerien esiintyvyyttä:

Jäsenvaltioiden on toteuttava selvitys, jolla arvioidaan liitteen I mukaisesti seuraavien zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyttä satunnaisesti valikoiduista teurastamoista otetuissa näytteissä:

teurastamoista koko yhteisössä. Tutkimukseen on sisällytettävä vain jäsenvaltioissa päivästä yksi alkaen tuotetut broilerit.

1. Näytteenotto on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen toimesta tai sen valvonnassa liitteessä I annettujen teknisten eritelmien mukaisesti.

2. Salmonella spp:stä, Campylobacter spp:stä ja mikrobilääkeresistenssin testauksesta vastaavien kansallisten vertailulaboratorioiden on suoritettava näytteiden ja isolaattien analyysien asiaankuuluvat osat.

3. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää nimetä muita Salmonella spp:n ja Campylobacter spp:n viralliseen valvontaan sekä mikrobilääkeresistenssin testaukseen osallistuvia laboratorioita tekemään näytteiden ja isolaattien analyysin.

Tällaisessa tapauksessa kansallisten vertailulaboratorioiden on annettava nimetyille laboratorioille tukea ja koulutusta ja varmistettava, että ne noudattavat laadunvalvontaa koskevia sääntöjä järjestämällä säännöllisiä testejä.

Tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti nimettyjen testauslaboratorioiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

1. Yhteisön rahoitusosuus näytteenoton ja analyysien kustannuksista maksetaan jäsenvaltioille liitteessä II yhteisrahoitukselle vahvistettuun enimmäismäärään asti.

2. Edellä 1 kohdan mukainen yhteisön rahoitusosuus maksetaan jäsenvaltioille edellyttäen, että selvitys toteutetaan yhteisön lain asiaankuuluvien säännösten, myös kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen, mukaisesti ja että seuraavia ehtoja noudatetaan:

3. Ellei 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua loppukertomusta ole toimitettu viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2009, maksettavaa rahoitusosuutta pienennetään asteittain, siten että vähennys on 30 päivään maaliskuuta 2009 mennessä 25 prosenttia, 30 päivään huhtikuuta 2009 mennessä 50 prosenttia ja 30 päivään toukokuuta 2009 mennessä 100 prosenttia kokonaismäärästä.

Yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärät, joilla jäsenvaltioille korvataan selvitystä varten toteutetusta näytteenotosta ja analyyseista aiheutuvat kustannukset, eivät saa ylittää seuraavia määriä:

1. Direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisen vuosittaisen kansallisen kertomuksen laatimisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on kerättävä ja arvioitava tämän päätöksen 4 artiklan mukaisesti toteutettujen salmonellan ja kampylobakteerin esiintyvyyttä koskevien näytteiden ja analyysien tulokset ja ilmoitettava komissiolle viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2009 kaikki tarvittavat tiedot ja niitä koskevat jäsenvaltioiden arviot. Mikrobilääkeresistenssiä koskevat testaustulokset on ilmoitettava ennen toukokuun 2009 loppua osana direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaista vuosittaista kertomusta.

2. Komissio toimittaa selvityksen toteutuksen yhteydessä saadut tulokset sekä yhdistetyt kansalliset tiedot ja niitä koskevat jäsenvaltioiden arviot Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, joka tutkii ne.

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen käyttö muuhun tarkoitukseen kuin selvitykseen edellyttää jäsenvaltioiden ennakkosuostumusta.

3. Yhdistetyt kansalliset tiedot ja tulokset julkistetaan muodossa, jolla taataan luottamuksellisten tietojen salassapito.

Jos jäsenvaltion menot on ilmaistu muussa valuutassa kuin euroina, kyseisen jäsenvaltion on muunnettava menot euromääräisiksi käyttämällä viimeisintä vaihtokurssia, jonka Euroopan keskuspankki on vahvistanut ennen sen kuukauden ensimmäistä päivää, jona kyseinen jäsenvaltio tekee maksatuspyynnön.

LIITE I

TÄMÄN PÄÄTÖKSEN 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT TEKNISET ERITELMÄT

A OSA:

Otanta

Jotta ikään liittyvät vaikutukset voidaan välttää, seuranta toteutetaan teurastamolla teuraserittäin.

Koska Campylobacter spp:n esiintyvyyden on osoitettu vaihtelevan merkittävästi vuodenajan mukaan, tarvitaan osittamista. Tätä varten 12 kuukauden jakso jaetaan 12:een yhden kuukauden mittaiseen jaksoon. Kullakin näistä jaksoista on otettava 1/12 kokonaisnäytteestä.

Muutoin näytteenoton on perustuttava satunnaisvalintaan sekä teurastamojen, kunkin kuukauden näytteenottopäivien että valittuna näytteenottopäivänä näytteenottoon valittavien erien osalta. Satunnaistamissuunnitelman avulla taataan erityisesti, että teuraserien valinta on suhteutettu sen mukaan kuin lihasiipikarjaparvet jakautuvat eri tuotantotyyppeihin (perinteinen, vapaa, luomu). Myöskään Salmonella spp:n tai Campylobacter spp:n tilanne, jos se tunnetaan teurastamossa, ei saa vaikuttaa satunnaistamiseen. Toimivaltaisen viranomaisen vastuulla on tuottaa satunnaistamissuunnitelma ja varmistaa, että se toteutetaan oikein. Esimerkki satunnaistamismenettelystä on annettu zoonoositietojen keruun seurantaa käsittelevän EFSAn työryhmän kertomuksessa, joka koskee ehdotettuja teknisiä eritelmiä salmonellan ja kampylobakteerin koordinoitua seurantajärjestelmää varten broilerin lihassa EU:n alueella. Satunnaistamissuunnitelman yksityiskohdat ilmoitetaan komissiolle.

B OSA:

Näytteen koko

1. Primaarinäytteen koko

a)	Primaarinäytteen koko ilmoittaa testattavien teuraserien määrän.

b)	Näyte otetaan vähintään 384 teuraserästä. Katoa ennakoidaan ottamalla näytteitä noin kymmenen prosenttia ilmoitettuja lukuja enemmän.

Poikkeuksena b kohdasta Virossa, Latviassa ja Luxemburgissa näyte otetaan seuraavista määristä teuraseriä (1):

i)	Virossa vähintään 96 teuraserästä;

ii)	Latviassa vähintään 120 teuraserästä;

iii)	Luxemburgissa vähintään 12 teuraserästä.

2. Sekundaarinäytteen koko

Sekundaarinäytteen koko ilmoittaa niiden yksittäisten broilerien määrän kussakin teuraserässä, joista on otettava näyte. Lukumäärä on kymmenen lintua kampylobakteerin osoittamiseen umpisuolesta ja yksi lintu kampylobakteerin ja salmonellan osoittamiseen ruhoissa. Umpisuolinäytteet ja ruhonäyte on otettava samasta teuraserästä.

C OSA:

Näytteen keräys, käsittely ja analysointi Campylobacter spp:n osoittamiseen ja mikrobilääkeresistenssin testaamiseen broileriparvissa

1. Keruu ja kuljetus

Kampylobakteerit ovat suhteellisen heikkoja organismeja, jotka kuolevat nopeasti isäntäsuolen ulkopuolella. Sitä varten on huolellisesti varmistettava, että näytteet otetaan asianmukaisesti ja analysoidaan nopeasti. Äärilämpötiloja on vältettävä, ja kuljetuksen on oltava mahdollisimman nopeaa.

Kerättävien näytteiden on oltava ehjää umpisuolta. Umpisuolinäytteet otetaan sisusten poiston yhteydessä.

Ainoastaan vakionäytteenottomenettelyihin koulutettu henkilökunta saa kerätä näytteitä. Päätavoitteena on mahdollisimman vähäinen ulkoinen kontaminaatio umpisuolen sisällöstä näytteenoton yhteydessä. Tämä toteutuu parhaiten vetämällä varovasti käsin suolten liittymäkohdasta. Lintua kohden otetaan yksi ehjä umpisuoli, ja näytteenottaja varmistaa, että umpisuoli on täynnä, tai se on hylättävä. On suositeltavaa ottaa näyte satunnaisesti koko lintuerästä (ja välttää teuraserän ensimmäistä osaa), eikä näytteitä saa kerätä perättäisistä linnuista. Kymmenen kerättyä umpisuolta voidaan asettaa yhteen steriiliin pussiin/koteloon kuljetusta varten.

Kaikki näytteestä käytettävissä olevat asiaankuuluvat tiedot on merkittävä toimivaltaisen viranomaisen tuottamaan näytteenottolomakkeeseen, jotta E osan ilmoitusvaatimukset voidaan täyttää. Jokainen näyte ja sen näytelomake on merkittävä yksilöllisellä numerolla, jota on käytettävä näytteenotosta testaukseen. Toimivaltaisen viranomaisen on järjestettävä yksilöllisen numerointijärjestelmän käyttö ja numeroiden jakaminen. Umpisuolinäytteissä käytetään samaa teuraserän tunnistetta kuin ruhonäytteessä.

Umpisuolinäytteet kuljetetaan ehjinä umpisuolina laboratorioon vuorokauden kuluessa (eli seuraavan päivän postina tai lähetin välityksellä) ja analysoidaan siellä välittömästi. Jos tätä ei voida järjestää, näytteet säilytetään jäähdytettyinä vähintään siihen asti, kunnes ne kuljetetaan laboratorioon, ja ne analysoidaan viimeistään 72–80 tunnin kuluttua näytteenotosta. Laboratoriossa ne näytteet, joita ei voida testata saapumispäivänä, säilytetään jäähdytettyinä analyysiin asti.

Laboratoriossa umpisuolen sisältö poistetaan aseptisesti ja yhdistetään yhdeksi kokoomanäytteeksi.

2. Diagnostinen menetelmä

2.1 Viljely

Suora viljely selektiivisellä alustalla antaa hyvän arvion kampylobakteerien esiintyvyydestä. Näytteen suora viljely toteutetaan kampylobakteerille sopivalla selektiivisellä alustalla (ts. muunnettu valikoiva kampylobakteerialusta ilman verta (CCDA), Karmali tai Preston Agar).

Levyjä inkuboidaan 41,5 °C:ssa ± 1 °C mikroaerobisesti vähintään 48 ± 2 tuntia. Kasvu voidaan osoittaa 24 tunnin kuluttua.

Mikroaerobinen kaasukehä saadaan aikaan käyttämällä kaupallisesti saatavilla olevia mikroaerobisia bakteerien kasvatuskaappeja (kaasusekoitus 10 % CO2/6 % O2). Jos tällaista kasvatuskaappia ei ole käytettävissä, voidaan mikroaerobisia viljelyjärjestelmiä käyttää, esimerkiksi kaasuastioita. Kaupallisesti on saatavilla kaasunpakkausjärjestelmiä, joilla saadaan aikaan sopiva mikroaerobinen kaasukehä.

Asianmukaisia positiivisia ja negatiivisia kontrolleja sisällytetään kuhunkin viljeltyyn näyte-erään.

2.2 Genus Campylobacterin toteaminen ja lajinmääritys

Kampylobakteeriorganismien eristäminen ja toteaminen on suoritettava standardissa ISO 10272–1:2006(E) kuvatulla tavalla. Ainakin yhdelle kampylobakteeri-isolaatille erää kohden on tehtävä lajinmääritys standardissa ISO 10272–1:2006(E) kuvatuilla fenotyyppisillä menetelmillä tai käyttämällä julkaistuja molekyläärisiä menetelmiä, kuten polymeraasiketjureaktiotekniikoita (PCR). Käytetty menetelmä ilmoitetaan. Lajimääritettyä isolaattia käytetään myöhemmin antimikrobiaaliseen testaukseen.

Jos laboratoriolla on vähän kokemusta lajinmäärityksestä, se varastoi isolaatin 2.4 kohdassa esitetyllä tavalla, kunnes saa lisäkoulutusta, tai lähettää isolaatin enemmän kokemusta omaavaan laboratorioon kampylobakteerista vastaavan yhteisön vertailulaboratorion kanssa neuvoteltuaan.

2.3 Laadunvalvonta

Laadun varmistamiseksi osuus Campylobacter spp. -isolaateista, enintään kahdeksan isolaattia, lähetetään kampylobakteerista vastaavaan yhteisön vertailulaboratorioon toteamista ja lajinmääritystä varten.

Osuus isolaateista lähetetään kyseiselle laboratoriolle joko yhtenä eränä tai neljännesvuosittain. Jos isolaatteja on kuljetettava laboratorioiden välillä, käytetään asianmukaisia olosuhteita (kuten hiilitikkuja).

2.4 Säilytys

Kansallisessa vertailulaboratoriossa säilytetään ainakin yksi isolaatti kustakin positiivisesta näytteestä käyttämällä kansallisen vertailulaboratorion tavanomaista kantakokoelmaa, sikäli kuin näin varmistetaan kantojen elinkelpoisuus vähintään kahden vuoden ajan.

2.5 Mikrobilääkeresistenssin testaus

Mikrobilääkeresistenssin seurantaan kussakin jäsenvaltiossa sisällytettävien kampylobakteeri-isolaattien määrä on 170. Seurantaan sisällytetään samasta teuraserästä enintään yksi isolaatti kampylobakteerilajia kohden.

Niissä jäsenvaltioissa, joissa on jonakin vuonna käytettävissä vähemmän isolaatteja kuin tavoitenäytekoko edellyttää, kaikki isolaatit sisällytetään mikrobilääkeresistenssin seurantaan.

Jäsenvaltioissa, joissa käytettävissä on enemmän isolaatteja, siihen sisällytetään kaikki isolaatit tai edustava satunnaisotos, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin tavoitenäytekoko.

Jäsenvaltiot testaavat ainakin taulukossa 1 mainitut mikrobilääkkeet käyttämällä annettuja katkaisuarvoja (cut-off values) ja asianmukaista konsentraatiovaihteluväliä, jotta kampylobakteerin herkkyys voidaan määrittää.

Taulukko 1

	Mikrobilääke	Katkaisuarvo (mg/L) R >
Campylobacter Jejuni	Erytromysiini	4
	Siprofloksasiini	1
	Tetrasykliini	2
	Streptomysiini	2
	Gentamysiini	1
Campylobacter Coli	Erytromysiini	16
	Siprofloksasiini	1
	Tetrasykliini	2
	Streptomysiini	4
	Gentamysiini	2

Laimennusmenetelminä käytetään menetelmiä, jotka on kuvattu CLSI-ohjeissa M31-A3, kolmas laitos, Performance Standards for Antimicrobial Disk and Dilution Susceptibility Tests for Bacteria Isolated from Animals ja M100 – S16, Performance Standards for Antimicrobial Susceptibility testing; Sixteenth International Supplement.

D OSA:

Näytteen keräys, käsittely ja analysointi Campylobacter spp:n ja Salmonella spp:n osoittamiseen broilerin ruhoissa

1. Keruu ja kuljetus

Kustakin teuraserästä kerätään yksi kokonainen ruho heti jäähdyttämisen jälkeen mutta ennen jatkokäsittelyä, kuten pakastusta, leikkausta tai pakkausta. Joissakin teurastamoissa näyte on otettava esijäähdytyksen jälkeen, koska se on viimeinen vaihe ennen jatkokäsittelyä.

Kerätty näyte asetetaan erilliseen steriiliin muovipussiin ristikontaminaation välttämiseksi ja lähetetään laboratorioon, jossa otetaan näytteet ruhon nahasta.

Ruhojen keruun aikana on vältettävä ristikontaminaatio muista ruhoista tai umpisuolinäytteistä. Kaikissa vaiheissa onkin toteutettava varotoimia sen varmistamiseksi, että näytteenoton, kuljetuksen ja säilytyksen aikana käytettävät välineet eivät ole saastuneita selvityksessä tutkittavilla patogeeneilla.

Kaikki näytteestä käytettävissä olevat asiaankuuluvat tiedot merkitään toimivaltaisen viranomaisen tuottamaan näytteenottolomakkeeseen, jotta E osan ilmoitusvaatimukset voidaan täyttää.

Jokainen näyte ja sen näytelomake merkitään yksilöllisellä numerolla, jota käytetään näytteenotosta testaukseen. Toimivaltaisen viranomaisen on järjestettävä yksilöllisen numerointijärjestelmän käyttö ja numeroiden jakaminen. Ruhonäytteessä käytetään samaa teuraserän tunnistetta kuin umpisuolinäytteissä.

Näytteet säilytetään + 2–8 °C:ssa, eikä niihin saa kuljetuksen aikana kohdistua ulkoista kontaminaatiota.

On toivottavaa, että kaikki näytteet saadaan laboratorioon vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Poikkeuksellisissa tilanteissa (kuten pitkien välimatkojen, viikonloppujen ja yleisten vapaapäivien takia) ajanjakson saa pidentää 80 tuntiin.

Jos kampylobakteerin ja salmonellan testaukseen käytetään eri laboratorioita, näyte on syytä toimittaa ensin kampylobakteeria testaavaan laboratorioon.

2. Näytteenotto laboratoriossa ja analyysimenetelmät

2.1 Näytteiden vastaanotto

Laboratorio tarkistaa näytteiden vastaanoton yhteydessä näytteenottajan muistiin merkitsemät tiedot ja täyttää näytelomakkeen asiaankuuluvat osat.

Näytteet säilytetään laboratoriossa + 2–8 oC:ssa, ja laboratorion näytteenottomenettely aloitetaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun näytteet ovat saapuneet laboratorioon, ja joka tapauksessa 72–80 tunnin kuluessa näytteenottoajankohdasta.

2.2 Näytteen valmistelu

Kaikki vastaanotetut näytteet tutkitaan sen varmistamiseksi, että kuljetuspakkaus on ehjä ennen testausta.

Käsittelijöiden on vältettävä ristikontaminaatiota näytteiden välillä ja ympäristöstä kaikissa vaiheissa.

Kananpoika poistetaan näytepussista kertokäyttökäsineet kädessä, ja kananpojan ulkopintaa varotaan saastuttamasta.

Niskanahka, jos se on paikallaan, poistetaan käyttämällä steriiliä välinettä ja aseptista tekniikkaa, samoin kuin nahka ruhon toiselta puolelta, siten että mukaan ei tule ihraa ja että saadaan 27 gramman testiannos, joka asetetaan Stomacher-pussiin (tai Pulsifier-laitteeseen).

2.3 Ensisuspensio

Testiannos (27 g) siirretään yhdeksänkertaiseen määrään (243 ml) puskuroitua peptonivettä (BPW), joka saatetaan huoneenlämpöiseksi ennen lisäystä. Seosta käsitellään Stomacher-homogenisaattorissa tai Pulsifier-laitteessa noin yhden minuutin ajan (27 g tarvitaan, jotta yhdestä näytteestä voidaan samanaikaisesti tehdä sekä Salmonella spp. että Campylobacter spp. -analyysit. Vaahtoamista vältetään poistamalla Stomacher-pussista ilma mahdollisimman tarkoin.

Tätä ensisuspensiota käytetään seuraavasti:

a)	10 ml (~ 1 g) siirretään 90 ml:aan rikastusalustaa Campylobacter spp:n osoittamista varten;

b)	10 ml (~ 1 g) siirretään tyhjään steriiliin putkeen; 1 ml käytetään Campylobacter spp:n laskentaan selektiivisillä levyillä.

Jäljelle jäävä ensisuspensio (250 ml ~ 25 g) käytetään Salmonella spp:n osoittamiseen.

2.4 Salmonella spp:n osoittamis- ja tunnistamismenetelmät

2.4.1 Salmonella spp:n osoittaminen

Salmonella spp:n osoittaminen tehdään standardin ISO 6579–2002 (E) – Microbiology of food and animal feeding stuffs – Horizontal method for the detection of Salmonella spp. – mukaisesti.

2.4.2 Salmonella spp:n serotyyppien määritys

Salmonellasta vastaava kansallinen vertailulaboratorio serotyypittää vähintään yhden isolaatin kustakin positiivisesta näytteestä Kaufmann-White-menetelmällä.

Laadun varmistamiseksi osuus niistä isolaateista, joita ei voida tyypittää, enintään 16 isolaattia, lähetetään salmonellasta vastaavaan yhteisön vertailulaboratorioon. Osuus isolaateista lähetetään kyseiselle laboratoriolle neljännesvuosittain.

2.4.3 Salmonella spp:n faagityyppien määritys

S. Enteritidisin ja S. Typhimuriumin osalta suositellaan, että ainakin yksi isolaatti kustakin positiivisesta näytteestä faagityypitetään käyttämällä protokollaa, jonka HPA (Health Protection Agency, Colindale, Lontoo) on määrittänyt.

2.5 Campylobacter spp:n osoittamis- tunnistamis- ja kvantitointimenetelmät

2.5.1 Campylobacter spp:n osoittaminen

Kampylobakteeriorganismien eristäminen ja toteaminen tehdään standardissa ISO 10272–1:2006(E) kuvatulla tavalla. Ainakin yhdelle kampylobakteeri-isolaatille erää kohden on tehtävä lajinmääritys standardissa ISO 10272–1:2006(E) kuvatuilla fenotyyppisillä menetelmillä tai käyttämällä julkaistuja molekyläärisiä menetelmiä, kuten polymeraasiketjureaktiotekniikoita (PCR). Käytetty menetelmä ilmoitetaan.

Osuus isolaateista lähetetään kyseiselle laboratoriolle neljännesvuosittain. Jos isolaatteja on kuljetettava laboratorioiden välillä, olosuhteiden on oltava asianmukaiset (esim. käytetään hiilitikkuja).

2.5.2 Campylobacter spp:n kvantitointi

Campylobacter spp:n kvantitatiivinen osoittaminen tehdään standardin ISO/TS 10272–2:2006 – Microbiology of food and animal feeding stuffs – Horizontal method for detection and enumeration of Campylobacter spp. Part 2: Colony-count technique. – mukaisesti. Aloitetaan 10 ml:n ensisuspensiolla, ja 0,1 ml tästä ensisuspensiosta ja sen jatkolaimennoksista tutkitaan, jotta laskennassa päästään 106 pesäkkeitä muodostavaan yksikköön grammaa kohden (CFU/g). Lisäksi 1 ml laimentamatonta ensisuspensiota tutkitaan, jotta saavutetaan kymmenen CFU:n laskentaraja grammaa kohden. Kaikki levymääritykset tehdään kaksinkertaisesti.

Jokaisen laboratorion kvantitointimenetelmän mittauksen epävarmuus arvioidaan, jotta tietoja voidaan verrata ja arvioida oikein (tulevaa riskinarviointia varten).

Mittauksen epävarmuuden arvioinnissa käytetään standardin ISO/TS 19036:2006 teknisiä eritelmiä sillä poikkeuksella, että ensisuspension samanaikaisia laimennoksia käytetään mittauksen epävarmuuden arviointiin.

Mittauksen epävarmuus johdetaan laboratorionsisäisen uusittavuuden vakiopoikkeamasta. Tietoja mittauksen epävarmuuden arvioinnista kerätään toukokuusta syyskuuhun, jotta varmistetaan positiiviset näytteet. Yhteensä 12 positiivista näytettä tutkitaan kaksinkertaisesti, ja samanaikaiset laimennokset valmistetaan 10 ml:n ensisuspensiosta. Mittauksen epävarmuuden arviointia koskevat raakatiedot ilmoitetaan erikseen osana selvityksen toteutuksen yleiskuvausta E osassa esitetyllä tavalla.

3. Isolaattien säilytys

Isolaateista suositellaan säilytettäväksi edustava osajoukko, jotta myöhemmin on mahdollista testata esimerkiksi mikrobilääkeherkkyyttä. Kutakin positiivista näytettä kohden varastoidaan yksi isolaatti. Suositeltavinta on käyttää kvantitatiivisesta analyysista saatavaa kampylobakteeri-isolaattia. Isolaatit on säilytettävä kansallisessa vertailulaboratoriossa käyttämällä kansallisen vertailulaboratorion tavanomaista kantakokoelmaa, sikäli kuin näin varmistetaan kantojen elinkelpoisuus vähintään kahden vuoden ajan.

E OSA:

Raportointi

Toimitettavien raporttien on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

Yleiskuvaus selvityksen toteutuksesta:

—	teurastamot: kokonaismäärä maata kohden sekä näytteenoton kohteena olleiden teurastamojen määrä;

—	toteutunut primaarinäytteen koko;

—	kuvaus osittamis- ja satunnaistamismenettelyistä;

—	kuvaus laadunvalvontatoiminnoista, myös raportti 12 laboratoriokohtaisesta mittauksen epävarmuuden arvioinnista kampylobakteerin kvantitoinnissa;

—	kokonaistulokset.

Erityistiedot esiintyvyydestä

Jäsenvaltiot toimittavat tutkimusten tulokset raakatietojen muodossa käyttämällä komission toimittamia tiedonkeruulomakkeita ja tietohakemistoa.

Tietojen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

—	teurastamon nimi/tunnus;

—	teuraserän tunniste;

—	teuraserän alkuperätilan nimi/tunnus;

—	tilan koko, jos tiedossa;

—	parven salmonellarokotustilanne, jos tiedossa;

—	broilerien ikä näytteenottohetkellä (teurastettaessa);

—	tiedot siitä, onko kyseessä parvesta teurastettava ensimmäinen vai myöhempi erä (ennen harvennusta vai ei);

—	tuotantotyyppi (ts. perinteinen, vapaa tai luomu);

—	saman parven edellisten Salmonella- ja kampylobakteeritestausten tulokset;

—	näytteenottopäivä;

—	kyseisessä teurastamossa vuosittain teurastettavien lintujen määrä;

—	käytetty jäähdytysmenetelmä (ilma, upotus, ruiskutus);

—	tiedot kuljetustavasta (kuten määritetty: K/E);

—	laboratorioon saapumispäivä;

—	testauspäivä;

—	laboratorion tunnistetiedot;

—	näytteen tyyppi;

—	kuvaus käytetyistä viljelymenetelmistä, erityisesti selektiivisestä alustasta / selektiivisistä alustoista;

—	kampylobakteeri-isolaatti: lajinmäärityksessä käytetty menetelmä;

—	kampylobakteeri: bakteriologisen testauksen tulos, myös lajinmääritys umpisuolinäytteestä;

—	kampylobakteeri: bakteriologisen testauksen tulos, myös lajinmääritys ja kvantitointi ruhonäytteestä;

—	salmonella: bakteriologisen testauksen tulos ja serotyypitys;

—	näytteenoton ja analyysin välillä kulunut aika (12 tunnin jaksoina).

Erityistiedot umpisuolinäytteistä saatujen kampylobakteeri-isolaattien mikrobilääkeresistenssin testauksesta.

Mikrobilääkeresistenssin seurannan tulokset arvioidaan ja raportoidaan direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan mukaisesti zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin suuntauksia ja lähteitä koskevassa vuosittaisessa kertomuksessa.

Seuraavat tiedot ilmoitetaan tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/99/EY liitteessä IV annettujen säännösten soveltamista:

—	isolaattien alkuperä, ts. perustasotutkimus, valvontaohjelma, passiivinen tarkkailu;

—	herkkyystestattujen isolaattien määrä kampylobakteerilajia kohden;

—	resistentiksi todettujen isolaattien määrä mikrobilääkettä ja kampylobakteerilajia kohden; ja

—	täysin herkkien isolaattien määrä ja taulukon 1 luettelon 1, 2, 3, 4 ja > 4 mikrobilääkkeelle resistenttien isolaattien määrä kampylobakteerilajia kohden.

(1) Arvio: tilojen määrä (4 Virossa, 5 Latviassa) × 2 parvea tilaa kohden × 2 teuraserää per parvi × 6 kierrosta vuodessa. Luxemburgissa teurastetaan broilereita vain kolmesta pienestä parvesta. Niistä kustakin kerätään näytteet yhdestä teuraserästä neljännesvuosittain.

(euroa)
Jäsenvaltio	Näytteenoton ja analyysien yhteisrahoituksen enimmäismäärä
Belgia – BE	58 092
Bulgaria – BG	58 092
Tšekki – CZ	58 092
Tanska – DK	58 092
Saksa – DE	58 092
Viro – EE	14 688
Irlanti – IE	58 092
Kreikka – EL	58 092
Espanja – ES	58 092
Ranska – FR	58 092
Italia – IT	58 092
Kypros – CY	58 092
Latvia – LV	18 360
Liettua – LT	58 092
Luxemburg – LU	1 836
Unkari – HU	58 092
Malta – MT	58 092
Alankomaat – NL	58 092
Itävalta – AT	58 092
Puola – PL	58 092
Portugali – PT	58 092
Romania – RO	58 092
Slovenia – SI	58 092
Slovakia – SK	58 092
Suomi – FI	58 092
Ruotsi – SE	58 092
Yhdistynyt kuningaskunta – UK	58 092
Yhteensä	1 429 092

Toiminnot, joihin kustannukset liittyvät	Testien lukumäärä	Testauksen kokonaiskustannukset raportointikaudella (kansallisessa valuutassa)
Campylobacter spp:n bakteriologinen osoittaminen
Salmonella spp:n bakteriologinen osoittaminen
Campylobacter spp:n toteaminen
Kampylobakteeri-isolaattien lajinmääritys
Kampylobakteeri-isolaattien laskenta
Salmonella-isolaattien serotyyppien määritys
Kampylobakteeri-isolaattien mikrobilääkeresistenssin testaus