31.12.2002   

FI

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 358/59

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2371/2002,

annettu 20 päivänä joulukuuta 2002,

elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmä perustettiin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3760/92 (3). Mainitun asetuksen mukaan neuvoston on päätettävä siihen tarvittavista muutoksista 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä.

(2)

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisala kattaa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisen, hoidon ja hyödyntämisen sekä vesiviljelyn, kuten myös kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen silloin, kun tällaista toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön vesillä tai sitä harjoittavat jäsenvaltioiden kalastusalukset tai kansalaiset, ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta.

(3)

Koska monet kalakannat vähenevät edelleen, yhteistä kalastuspolitiikkaa olisi kehitettävä siten, että varmistetaan kalastusalan pitkän aikavälin kannattavuus elävien vesiluonnonvarojen kestävällä hyödyntämisellä, mikä perustuu moitteettomiin tieteellisiin lausuntoihin ja ennalta varautumisen periaatteeseen, mikä perustuu samoihin näkökohtiin kuin perustamissopimuksen 174 artiklassa tarkoitettu ennalta varautumisen periaate.

(4)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena olisi sen vuoksi oltava elollisten vesiluonnonvarojen ja vesiviljelyn kestävä hyödyntäminen osana kestävää kehitystä ja ottaen tasapainoisella tavalla huomioon ympäristöä koskevat, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.

(5)

On tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan hoitoa ohjaa hyvän hallintotavan periaate ja että toteutettavat toimenpiteet ovat keskenään yhteensopivia ja yhdenmukaisia muiden yhteisön politiikkojen kanssa.

(6)

Kestävän hyödyntämisen tavoite saavutetaan paremmin soveltamalla kalastuksen hoitoon monivuotista lähestymistapaa, joka sisältää turvallisten biologisten rajojen puitteissa olevien kalakantojen monivuotiset hoitosuunnitelmat. Turvallisten biologisten rajojen alapuolella olevien kalakantojen osalta on ehdoton etusija monivuotisten elvytyssuunnitelmien vahvistamisella. Näihin kantoihin kohdistuvaa pyyntiponnistusta saatetaan joutua tieteellisten lausuntojen perusteella vähentämään merkittävästi.

(7)

Näissä monivuotisissa suunnitelmissa olisi vahvistettava tavoitteet kyseisten kalakantojen kestävälle hyödyntämiselle, niiden olisi sisällettävä pyyntisäännöt, joissa vahvistetaan, miten vuosittaiset saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajat on laskettava, ja niissä olisi säädettävä muista erityishoitotoimenpiteistä ottaen huomioon myös muille lajeille aiheutuvat seuraukset.

(8)

Monivuotisten suunnitelmien sisältö olisi suhteutettava kalakantojen säilyttämistä koskevaan tilanteeseen, niiden elpymisen kiireellisyyteen sekä näiden kalakantojen ja niiden pyytämiseksi harjoitettavan kalastuksen luonteeseen.

(9)

Sellaisten kantojen, joille ei ole vahvistettu monivuotisia suunnitelmia, kestävä hyödyntäminen olisi varmistettava asettamalla rajat saaliille ja/tai pyyntiponnistukselle.

(10)

Olisi säädettävä siitä, miten jäsenvaltiot tai komissio voivat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä silloin, kun kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meren ekosysteemille.

(11)

Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa kaikkiin kalastusaluksiin sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä niiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisällä edellyttäen, että toteutettavien toimenpiteiden koskiessa toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksia, ne ovat syrjimättömiä ja niiden johdosta on edeltäkäsin kuultu osapuolia ja ettei yhteisö ole toteuttanut kyseisellä alueella erityisesti säilyttämistä ja kalastuksenhoitoa koskevia toimenpiteitä.

(12)

Yhteisön laivastoa olisi supistettava, jotta se vastaisi käytettävissä olevia vesiluonnonvaroja, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi turvauduttava erityistoimenpiteisiin, joihin sisältyvät kalastuskapasiteetille vahvistettavat viitetasot, joita ei saa ylittää, erityinen yhteisön järjestely kalastusalusten romuttamisen edistämiseksi sekä kansalliset laivastoon lisäämis- ja poistojärjestelyt.

(13)

Kunkin jäsenvaltion olisi pidettävä kalastusaluksista kansallista rekisteriä, joka olisi annettava komission käyttöön jäsenvaltioiden laivastojen koon seuraamiseksi.

(14)

Voimassa olevat säännöt, joilla rajoitetaan vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeiden sisällä, ovat toimineet tyydyttävästi ja edistäneet säilyttämistä rajoittamalla pyyntiponnistusta yhteisön herkimmillä vesillä sekä suojelleet perinteistä kalastustoimintaa, josta tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on suuresti riippuvaista. Näin ollen niiden soveltamista olisi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2012.

(15)

Vaikka muutkin yhteisön lainsäädäntöön sisältyvät pääsyrajoitukset olisi pidettävä toistaiseksi voimassa, niitä olisi tarkistettava sen arvioimiseksi, ovatko ne tarpeen kestävän kalastuksen turvaamiseksi.

(16)

Kalastusalan epävarman taloudellisen tilanteen ja tiettyjen rannikkoyhteisöjen kalastuksesta riippuvuuden vuoksi on tarpeen varmistaa kalastustoiminnan suhteellinen vakaus jakamalla kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken siten, että jako perustuu kullekin jäsenvaltiolle kalakannoista kuuluvaan ennakoitavissa olevaan osuuteen.

(17)

Tällä vakaudella olisi kantojen väliaikaisen biologisen tilanteen vuoksi toisaalta turvattava niiden alueiden erityistarpeet, joiden paikallinen väestö on erityisen riippuvainen kalastuksesta ja sen liitännäistoiminnoista, siten kuin neuvosto on päättänyt tietyistä yhteisön 200 meripeninkulman kalastusvyöhykkeen 1 päivänä tammikuuta 1977 voimaan tulevaan perustamiseen liittyvistä ulkoisista näkökohdista 3 päivänä marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa (4) ja erityisesti sen liitteessä VII.

(18)

Tavoitteena oleva suhteellisen vakauden käsite olisi näin ollen ymmärrettävä juuri tällä tavoin.

(19)

Yhteisen kalastuspolitiikan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi yhteisön kalastusta koskevaa valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää vahvistettava ja vastuunjakoa jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välillä entisestään selkiinnytettävä. Tässä tarkoituksessa on aiheellista sisällyttää tähän asetukseen keskeiset yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset, joista osa jo sisältyy yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2847/93 (5). Mainitun asetuksen on pysyttävä edelleen voimassa, kunnes kaikki tarvittavat täytäntöönpanosäännöt on annettu.

(20)

Valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset ja toisaalta kalastusalusten päällikköjen ja kaupanpitämisketjun toimijoiden velvollisuudet määrittelevät jäsenvaltioiden ja komission erilaiset velvollisuudet.

(21)

Yhteisön olisi voitava pienentää kalastusmahdollisuuksia, jos jäsenvaltio on ylittänyt sille osoitetut kalastusmahdollisuudet. Jos on osoitettu, että jäsenvaltion suorittamasta kalastusmahdollisuuksiensa ylittämisestä on aiheutunut vahinkoa jollekin toiselle jäsenvaltiolle, olisi tämä vähennys osoitettava osittain tai kokonaan tälle toiselle jäsenvaltiolle.

(22)

Jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä sellaisten vakavien rikkomusten jatkumisen estämiseksi, jotka on määritelty sellaisten käyttäytymistapojen luettelosta, joilla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä 24 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1447/1999 (6).

(23)

Komission olisi voitava toteuttaa välittömästi ehkäiseviä toimenpiteitä, jos on näyttöä siitä, että kalastustoiminta saattaa aiheuttaa vakavan uhan elävien vesiluonnonvarojen säilyttämiselle.

(24)

Komissiolle olisi annettava tarvittavat valtuudet, jotta se voisi suorittaa valvontavelvollisuutensa ja arvioida, miten jäsenvaltiot toteuttavat yhteistä kalastuspolitiikkaa.

(25)

Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamiseksi on tarpeen lujittaa kaikkien asianomaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja yhteensovittamista, erityisesti vaihtamalla kansallisia tarkastajia ja säätämällä, että jäsenvaltioiden on pidettävä yhteisön tarkastajien, muiden jäsenvaltioiden tarkastajien ja komission tarkastajien laatimia tarkastuskertomuksia tosiseikkoja todennettaessa yhdenvertaisina omien tarkastuskertomuksiensa kanssa.

(26)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(27)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen edistämistä varten olisi perustettava alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, jotta yhteinen kalastuspolitiikka voisi hyötyä asianomaisten kalastajien ja muiden alan toimijoiden tietämyksestä ja kokemuksesta ja jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon yhteisön eri vesialueilla vallitsevat erilaiset olosuhteet.

(28)

Sen varmistamiseksi, että yhteisen kalastuspolitiikan käytettävissä ovat parhaimmat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, komissiolla olisi oltava apunaan tarkoitukseen soveltuva komitea.

(29)

Elävien vesiluonnonvarojen kestävän hyödyntämisen perustavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen ja aiheellista säätää näiden luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä koskevat säännöt. Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(30)

Asetukseen (ETY) N:o 3760/92 tehtävien muutosten suuren lukumäärän ja merkityksen vuoksi mainittu asetus olisi kumottava. Yhteisestä kalatalousalan rakennepolitiikasta 19 päivänä tammikuuta 1976 annettu asetus (ETY) N:o 101/76 (8), jonka kaikki keskeiset säännökset ovat menettäneet merkityksensä, olisi myös kumottava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU   Soveltamisala ja tavoitteet

1 artikla

Soveltamisala

1.   Yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvat elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen, vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, jos tällaista toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön vesillä taikka jos sitä harjoittavat yhteisön kalastusalukset tai, lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta, jäsenvaltioiden kansalaiset.

2.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa säädetään johdonmukaisista toimenpiteistä, jotka koskevat:

a)

elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa ja hyödyntämistä,

b)

kalastuksen ympäristövaikutusten rajoittamista,

c)

kalastusvyöhykkeille pääsyn ja vesiluonnonvarojen käytön edellytyksiä,

d)

rakennepolitiikkaa ja laivastokapasiteetin sääntelyä,

e)

valvontaa ja täytäntöönpanoa,

f)

vesiviljelyä,

g)

yhteistä markkinajärjestelyä, ja

h)

kansainvälisiä suhteita.

2 artikla

Tavoitteet

1.   Yhteisellä kalastuspolitiikalla varmistetaan sellaisen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet.

Tässä tarkoituksessa yhteisö noudattaa ennalta varautumisen periaatetta toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja, mahdollistamaan niiden kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi. Sen tavoitteena on ottaa kalastuksenhoidossa asteittain käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa. Sen tavoitteena on edistää taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa tarjoamalla kohtuullinen elintaso niille, jotka ovat riippuvaisia kalastustoiminnasta, ja ottamalla huomioon kuluttajien edut.

2.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan seuraavia hyvän hallintotavan periaatteita:

a)

vastuiden selkeä määrittely sekä yhteisön että kansallisella ja paikallisella tasolla;

b)

moitteettomille tieteellisille lausunnoille perustuva päätöksentekomenettely, joka tuottaa oikea-aikaisia tuloksia;

c)

alan toimijoiden laaja osallistuminen kaikkiin harjoitettavan politiikan vaiheisiin sen laatimisesta täytäntöönpanoon;

d)

yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen, erityisesti ympäristö-, sosiaali-, alue-, kehitysyhteistyö-, terveys- ja kuluttajansuojapolitiikan kanssa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

”yhteisön vesillä” jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perustamissopimuksen liitteessä II mainittujen alueiden lähivesiä;

b)

”elollisilla vesiluonnonvaroilla” käytettävissä ja saatavilla olevia elollisia merellisiä luonnonvaroja, myös anadromisia ja katadromisia lajeja sinä aikana, jonka ne elävät meressä;

c)

”kalastusaluksella” aluksia, jotka on varustettu elollisten vesiluonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

d)

”yhteisön kalastusaluksella” jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja yhteisössä rekisteröityä kalastusalusta;

e)

”kestävällä hyödyntämisellä” kannan hyödyntämistä tavalla, joka ei vaaranna kannan hyödyntämistä tulevaisuudessa ja jolla ei ole kielteistä vaikutusta meriekosysteemeihin;

f)

”kalastuskuolevuudella” jonkin kannan tietyn ajanjakson saaliiden osuutta verrattuna kyseisenä ajanjaksona käytettävissä olevaan keskimääräiseen kantaan;

g)

”kannalla” tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää elollista vesiluonnonvaraa;

h)

”pyyntiponnistuksella” kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse alusten joukosta, sillä tarkoitetaan joukon kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa;

i)

”kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla” sitä, että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei käytetä perusteena lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi;

j)

”rajaviitearvoilla” kalakantojen koon parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita olisi vältettävä, koska niihin liittyy tuntematonta populaatiodynamiikkaa, kantojen romahtamista tai heikentynyttä rekrytoitumista;

k)

”säilyttämistä koskevilla viitearvoilla” kalakantojen koon parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa esimerkiksi hyväksyttävän biologisen riskirajan tai halutun lisääntymistason osalta;

l)

”turvallisilla biologisilla rajoilla” sellaisia kannan tilasta tai sen hyödyntämisestä kertovia indikaattoreita, joiden puitteissa tiettyjen rajaviitearvojen rikkomisvaara on vähäinen;

m)

”saalisrajalla” jonkin kannan tai kantaryhmän purettuja saaliita koskevaa määrällistä rajaa tiettynä ajanjaksona, jollei yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu;

n)

”kalastuskapasiteetilla” neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 (9) 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja sen tehoa kilowatteina (kW). Tietyn tyyppisen kalastuksen osalta neuvosto voi määritellä kapasiteetin esimerkiksi aluksen pyydysten lukumääränä ja/tai kokona;

o)

”laivastosta poistolla” kalastusaluksen poistamista jäsenvaltion kalastusalusrekisteristä edellyttäen, että noudatetaan 15 artiklan 1 kohtaa;

p)

”laivastoon lisäämisellä” kalastusaluksen rekisteröimistä jäsenvaltion kalastusalusrekisteriin;

q)

”kalastusmahdollisuudella” määrällistä kalastusoikeutta, joka ilmaistaan pyyntinä ja/tai pyyntiponnistuksena;

r)

”yhteisön kalastusmahdollisuuksilla” yhteisön käytössä yhteisön vesillä olevia kalastusmahdollisuuksia, joihin on lisätty yhteisön kaikki kalastusmahdollisuudet yhteisön vesien ulkopuolella ja joista on vähennetty kolmansille maille myönnetyt yhteisön kalastusmahdollisuudet.

II LUKU   Säilyttäminen ja kestävyys

4 artikla

Toimenpidetyypit

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi neuvosto vahvistaa yhteisön toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot sekä erityisesti 33 artiklan 1 kohdalla perustetun tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean laatimat kertomukset sekä 31 artiklalla perustetuilta alueellisilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot. Niihin voivat kunkin kannan tai kalakantaryhmän osalta sisältyä erityisesti seuraavat toimenpiteet, joilla rajoitetaan kalastuskuolevuutta ja kalastustoimien ympäristövaikutuksia:

a)

5 artiklassa säädettyjen elvytyssuunnitelmien hyväksyminen;

b)

6 artiklassa säädettyjen hoitosuunnitelmien hyväksyminen;

c)

tavoitteiden vahvistaminen kantojen kestävälle hyödyntämiselle;

d)

saaliiden rajoittaminen;

e)

kalastamaan oikeutettujen alusten lukumäärän ja tyypin vahvistaminen;

f)

pyyntiponnistuksen rajoittaminen;

g)

muun muassa seuraavien teknisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen:

i)

pyydysten rakennetta, aluksella olevien pyydysten lukumäärää, kokoa ja käyttötapoja sekä näillä pyydyksillä kalastettaessa aluksella pidettäviksi hyväksyttyjen saaliiden koostumusta koskevat toimenpiteet;

ii)

vyöhykkeet ja/tai ajanjaksot, joilla kalastustoiminta on joko kiellettyä tai sitä on rajoitettu muun ohessa kutu- ja kasvualueiden suojelemiseksi;

iii)

aluksella pidettävien ja/tai aluksesta purettavien kalojen sallittu vähimmäiskoko;

iv)

erityistoimenpiteet kalastustoimien meriekosysteemeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi;

h)

kannustimien luominen, taloudelliset kannustimet mukaan luettuina, valikoivamman tai vaikutuksiltaan vähäisen kalastuksen edistämiseksi;

i)

vaihtoehtoisia kalastuksenhoitomenetelmiä koskevien koehankkeiden toteuttaminen.

5 artikla

Elvytyssuunnitelmat

1.   Neuvosto hyväksyy elvytyssuunnitelmat ensisijaisesti sellaisten kantojen kestävälle hyödyntämiselle, jotka ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella.

2.   Elvytyssuunnitelmien tarkoituksena on varmistaa kantojen elpyminen turvallisiin biologisiin rajoihin.

Suunnitelmiin sisältyvät säilyttämistä koskevat viitearvot, kuten tavoitearvot, joita käytetään arvioitaessa kantojen toipumista turvallisiin biologisiin rajoihin.

Tavoitearvot ilmoitetaan

a)

populaation kokona ja/tai

b)

pitkäaikaisena tuottona ja/tai

c)

kalastuskuolevuutena ja/tai

d)

saaliiden vakautena.

Elvytyssuunnitelmat voivat tarvittaessa sisältää myös tavoitearvoja, jotka koskevat muita eläviä vesiluonnonvaroja tai meriekosysteemien säilyttämistä koskevan tilanteen ennallaan pitämistä tai parantamista.

Jos elvytyssuunnitelmissa vahvistetaan useampi kuin yksi tavoitearvo, niissä on ilmoitettava näiden tavoitearvojen tärkeysjärjestys.

3.   Elvytyssuunnitelmat on laadittava kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan perusteella ja niissä on otettava huomioon asianomaisten tieteellisten elinten suosittelemat rajaviitearvot. Niissä on varmistettava kantojen kestävä hyödyntäminen ja se, että kalastustoiminnan meriekosysteemeihin kohdistuva vaikutus pysyy kestävällä tasolla.

Ne voivat kattaa joko yhden tai useamman kannan kalastuksen, ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon kantojen ja kalastuksen vuorovaikutus.

Elvytyssuunnitelmat ovat monivuotisia ja niissä on ilmoitettava arvioitu aikataulu asetettujen tavoitearvojen saavuttamiselle.

4.   Elvytyssuunnitelmiin voi sisältyä mitä tahansa 4 artiklan 2 kohdan c—h alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sekä pyyntisääntöjä, jotka muodostuvat joukosta ennalta määrättyjä biologisia parametrejä saalisrajojen hallinnoimiseksi.

Elvytyssuunnitelmissa on pyyntiponnistuksen rajoituksia, jollei tämä ole tarpeetonta suunnitelman tavoitearvon saavuttamiseksi. Suunnitelmiin sisällytettävien toimenpiteiden on oltava suhteutettuja tavoitteisiin, tavoitearvoihin ja arvioituun aikatauluun nähden, ja niistä päättää neuvosto, joka ottaa huomioon seuraavat seikat:

a)

kannan tai kantojen säilyttämistä koskeva tilanne,

b)

kannan tai kantojen biologiset ominaisuudet,

c)

kyseisten kantojen kalastuksen ominaisuudet, ja

d)

toimenpiteiden taloudellinen vaikutus kyseiseen kalastukseen.

5.   Komissio raportoi siitä, miten tehokkaasti elvytyssuunnitelmien tavoitteet on saavutettu.

6 artikla

Hoitosuunnitelmat

1.   Neuvosto hyväksyy tarvittavat hoitosuunnitelmat kantojen pitämiseksi turvallisissa biologisissa rajoissa, jotta kantoja hyödyntävä kalastustoiminta tapahtuu turvallisten biologisten rajojen sisällä.

2.   Hoitosuunnitelmissa vahvistetaan säilyttämistä koskevat viitearvot, kuten tavoitearvot, joiden perusteella arvioidaan kantojen pysymistä näissä rajoissa. Tällöin sovelletaan 5 artiklan 2 kohdan a—d alakohtaa.

Hoitosuunnitelmat voivat sisältää myös tavoitearvoja, jotka koskevat muita eläviä vesiluonnonvaroja tai meriekosysteemien säilyttämistä koskevan tilanteen ennallaan pitämistä tai parantamista.

Jos hoitosuunnitelmissa vahvistetaan useampi kuin yksi tavoitearvo, niissä on ilmoitettava niiden tavoitearvojen tärkeysjärjestys.

3.   Hoitosuunnitelmat on laadittava kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan perusteella ja niissä on otettava huomioon asianomaisten tieteellisten elinten suosittamat rajaviitearvot. Niissä on varmistettava kantojen kestävä hyödyntäminen ja se, että kalastustoiminnan meriekosysteemiin kohdistuva vaikutus pysyy kestävällä tasolla.

Ne voivat kattaa joko yhden tai useamman kannan kalastuksen, ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon kantojen ja kalastuksen vuorovaikutus.

Hoitosuunnitelmat ovat monivuotisia, ja niissä on ilmoitettava arvioitu aikataulu asetettujen tavoitearvojen saavuttamiselle.

4.   Hoitosuunnitelmiin voi sisältyä mitä tahansa 4 artiklan 2 kohdan d—i alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sekä pyyntisääntöjä, jotka muodostuvat joukosta ennalta määrättyjä biologisia parametrejä saalisrajojen hallinnoimiseksi.

Hoitosuunnitelmiin sisällytettävien toimenpiteiden on oltava suhteutettuja tavoitteisiin, tavoitearvoihin ja arvioituun aikatauluun ja niistä päättää neuvosto, joka ottaa huomioon seuraavat seikat:

a)

kannan tai kantojen säilyttämistä koskeva tilanne,

b)

kannan tai kantojen biologiset ominaisuudet,

c)

kyseisten kantojen kalastuksen ominaisuudet, ja

d)

toimenpiteiden taloudellinen vaikutus kyseiseen kalastukseen.

5.   Komissio raportoi siitä, miten tehokkaasti hoitosuunnitelmien tavoitteet on saavutettu.

7 artikla

Komission toteuttamat kiireelliset toimenpiteet

1.   Jos on olemassa näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meren ekosysteemille, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jotka kestävät enintään kuusi kuukautta. Komissio voi tehdä uuden päätöksen näiden kiireellisten toimenpiteiden jatkamisesta enintään kuudella kuukaudella.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille. Nämä voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Komissio tekee päätöksen 15 työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta.

3.   Kiireellisiä toimenpiteitä sovelletaan välittömästi. Niistä ilmoitetaan asianomaisille jäsenvaltioille ja ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4.   Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kymmenen työpäivän kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet sitä koskevan ilmoituksen.

5.   Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut tätä koskevan pyynnön.

8 artikla

Jäsenvaltioiden toteuttamat kiireelliset toimenpiteet

1.   Jos on näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu vakava ja ennalta arvaamaton uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meriekosysteemille jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla, kyseinen jäsenvaltio voi toteuttaa enintään kolme kuukautta kestäviä kiireellisiä toimenpiteitä, jos aiheeton viivyttely johtaisi vahinkoon, jota olisi vaikea korjata.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, on ilmoitettava aikomuksestaan komissiolle sekä asianomaisille muille jäsenvaltioille ja alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille lähettämällä näille kyseinen toimenpideluonnos ja sen perustelut ennen toimenpiteiden hyväksymistä.

3.   Asianomaiset jäsenvaltiot ja alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voivat jättää kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa tiedoksi antamisesta. Komissio vahvistaa tai peruuttaa toimenpiteen tai muuttaa sitä 15 työpäivän kuluessa tiedoksi antamisesta.

4.   Komission päätös annetaan tiedoksi asianomaisille jäsenvaltioille. Se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5.   Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kymmenen työpäivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.

6.   Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut tätä koskevan pyynnön.

9 artikla

Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat toimenpiteet

1.   Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksen meriekosysteemiin kohdistamien vaikutusten saattamiseksi mahdollisimman vähäisiksi 12 meripeninkulman sisällä sen perusviivoista edellyttäen, että yhteisö ei ole toteuttanut erityisesti kyseistä aluetta koskevia säilyttämis- ja kalastuksenhoitotoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden on oltava yhteensopivia 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa oleva yhteisön lainsäädäntö.

Jos jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet todennäköisesti koskevat jonkin toisen jäsenvaltion aluksia, toimenpiteet voidaan toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissiota, kyseistä jäsenvaltiota ja asianomaisia alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia on kuultu toimenpideluonnoksesta, johon on liitetty perustelut.

2.   Muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin sovellettaviin toimenpiteisiin on sovellettava 8 artiklan 3—6 kohdassa säädettyjä menettelyjä.

10 artikla

Jäsenvaltioiden toimenpiteet, joita sovelletaan ainoastaan niiden oman lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä kantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi suvereniteettiinsa ja lainkäyttövaltaansa kuuluvilla merialueilla edellyttäen, että

a)

toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin ja yhteisössä rekisteröityihin kalastusaluksiin tai, jos kyseessä on kalastustoiminta, jota ei toteuteta kalastusaluksella, kyseiseen jäsenvaltioon asettautuneisiin henkilöihin, ja

b)

toimenpiteet ovat 2 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa oleva yhteisön lainsäädäntö.

III LUKU   Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

11 artikla

Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamistoimenpiteitä vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi kalastuskapasiteettinsa ja kalastusmahdollisuuksiensa välillä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei 12 artiklassa ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja bruttotonneina ja kilowatteina ilmoitettuja kalastuskapasiteetin viitetasoja ylitetä.

3.   Alusta ei saa poistaa julkisella tuella tuetusta laivastosta, ellei asetuksessa (EY) N:o 3690/93 (10) määriteltyä kalastuslisenssiä ja, silloin kun niistä on säädetty, asiaa koskevissa asetuksissa määriteltyjä kalastuslupia ole sitä ennen peruutettu. Lisenssiä tai tarvittaessa kyseessä olevaa kalastusta koskevia kalastuslupia vastaavaa kapasiteettia ei voi korvata.

4.   Jos julkista tukea on myönnetty sellaisen kalastuskapasiteetin poistoon, joka ylittää sen kapasiteetin vähentämisen, joka on tarpeen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viitetasojen noudattamiseksi, poistettu kapasiteettimäärä on ilman eri toimenpiteitä vähennettävä viitetasoista. Näin saaduista viitetasoista tulee uudet viitetasot.

5.   Vähintään viiden vuoden ikäisten kalastusalusten nykyaikaistaminen pääkannen yläpuolella turvallisuuden, työskentelyolosuhteiden, hygienian ja tuotteiden laadun parantamiseksi saa lisätä aluksen vetoisuutta edellyttäen, että tällä nykyaikaistamisella ei lisätä aluksen pyyntikykyä. Tämän artiklan ja 12 artiklan mukaisia viitetasoja on mukautettava vastaavasti. Vastaavaa kapasiteettia ei tarvitse ottaa huomioon jäsenvaltioiden vahvistaessa 13 artiklassa tarkoitettujen alusten laivastoon lisäämisten ja laivastosta poistojen tasapainoa.

Näitä toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja ehdot voidaan hyväksyä 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla

Kalastuslaivastojen viitetasot

1.   Komissio vahvistaa kullekin jäsenvaltiolle sen lipun alla purjehtivien yhteisön alusten bruttotonneina ja kilowatteina ilmoitetut kokonaiskalastuskapasiteetin viitetasot 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Viitetasot ovat neuvoston päätöksen 97/413/EY (11) mukaisesti kullekin laivaston osalle 31 päiväksi joulukuuta 2002 vahvistettujen monivuotisen ohjausohjelman 1997—2002 tavoitteiden summa.

2.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt voidaan hyväksyä 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

13 artikla

Laivastoon lisäämistä ja laivastosta poistoa koskevat järjestelyt

1.   Jäsenvaltioiden on hoidettava alusten laivastoon lisäämiset ja laivastosta poistot siten, että 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen:

a)

uuden kapasiteetin ilman julkista tukea tapahtuva lisääminen laivastoon korvataan sellaisella aiemmalla ilman julkista tukea tapahtuvalla poistolla, joka vastaa vähintään samaa kapasiteettimäärää;

b)

uuden kapasiteetin lisääminen laivastoon käyttäen 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen myönnettyä julkista tukea korvataan aiemmalla ilman julkista tukea tapahtuvalla poistolla,

i)

joka vastaa vähintään samaa kapasiteettimäärää, jos lisätään uusia aluksia, joiden bruttovetoisuus on enintään 100 GT, tai

ii)

jonka määrä on vähintään 1,35 kertaa kyseinen kapasiteettimäärä, jos lisätään uusia aluksia, joiden bruttovetoisuus on yli 100 GT.

2.   Kunkin jäsenvaltion, joka aikoo 31 päivän joulukuuta 2002 jälkeen sitoutua uuden julkisen tuen antamiseen laivaston uudistamiseen, on 1 päivän tammikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2004 välisenä aikana vähennettävä laivastonsa kokonaiskapasiteettia 3 prosentilla koko tällä kaudella 12 artiklassa tarkoitettuihin viitetasoihin nähden.

3.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt voidaan hyväksyä 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

14 artikla

Tietojen vaihto

1.   Komissio esittää joka vuosi yhteenvedon tuloksista, jotka jäsenvaltiot ovat saavuttaneet pyrkimyksissään saavuttaa kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välinen kestävä tasapaino. Yhteenveto perustuu kunkin jäsenvaltion antamaan vuosikertomukseen, joka on toimitettava komissiolle viimeistään seuraavan vuoden huhtikuun 30 päivänä.

Komission yhteenveto ja siihen liitetyt jäsenvaltioiden kertomukset toimitetaan ennen vuoden loppua Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean sekä 30 artiklan 1 kohdalla perustetun kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon kanssa.

2.   Tietojen vaihtoa koskevat täytäntöönpanosäännöt voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

15 artikla

Kalastusalusrekisterit

1.   Kunkin jäsenvaltion on pidettävä sen lipun alla purjehtivista yhteisön kalastusaluksista rekisteriä, johon on sisällyttävä sellaiset vähimmäistiedot alusten ominaisuuksista ja toiminnasta, jotka ovat tarpeen yhteisön tasolla vahvistettujen toimenpiteiden hallinnoimiseksi.

2.   Kunkin jäsenvaltion on annettava edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot komission käyttöön.

3.   Komissio perustaa yhteisön kalastusalusrekisterin, johon sisältyvät sen 2 kohdan nojalla saamat tiedot, ja antaa sen jäsenvaltioiden käyttöön. Siinä noudatetaan henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön säännöksiä.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä menettelyt niiden 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa toimittamisessa noudatettavat voidaan määritellä 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

16 artikla

Yhteisön rahoitustuen ehdollisuus ja pyyntiponnistusten vähentäminen

1.   Kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (12) mukaista yhteisön rahoitustukea, alusten romuttamiseen myönnettäviä varoja lukuun ottamatta, voidaan myöntää ainoastaan, mikäli jäsenvaltio on noudattanut tämän asetuksen 11, 13 ja 15 artiklaa ja on toimittanut neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 ja komission asetuksen (EY) N:o 366/2001 (13) mukaisesti vaadittavat tiedot.

Tässä yhteydessä komissio, annettuaan kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden tulla kuulluksi, ja suhteutettuna siihen, missä määrin säännöksiä ei ole noudatettu, peruuttaa väliakaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 mukaisen rahoitustuen kyseisen jäsenvaltion osalta.

2.   Jos komissio käytettävissä olevien tietojen pohjalta katsoo, että jäsenvaltion laivaston kapasiteetti ylittää kapasiteetin, jota se on velvollinen noudattamaan 11, 13 ja 15 artiklan nojalla, se ilmoittaa siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tämän jäsenvaltion on välittömästi vähennettävä pyyntiponnistustaan tasolle, jolla se olisi ollut jos 11, 13 ja 15 artiklaa olisi noudatettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näistä artikloista johtuvien velvoitteiden noudattamista. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava vähentämissuunnitelmansa komissiolle sen seikan 30 artiklan 2 kohdassa esitettyä menettelyä noudattaen tapahtuvaksi todentamiseksi, vastaako vähennys kapasiteetin ylitystä.

IV LUKU   Vesialueille pääsyä ja elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta koskevat säännöt

17 artikla

Yleiset säännöt

1.   Yhteisön kalastusaluksilla on yhtäläinen pääsy vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla yhteisön vesillä lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei II luvun mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.

2.   Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien tammikuun 1 päivästä 2003 joulukuun 31 päivään 2012 oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia yhteisön kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit.

Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tässä kohdassa esitetyistä järjestelyistä. Neuvosto päättää 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä säännöksistä, joita noudatetaan edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen.

18 artikla

Shetlandinsaarten kieltoalue

1.   Liitteessä II määritellyllä alueella olevien erityisen tärkeiden lajien osalta, jotka ovat biologisesti herkkiä hyödyntämisominaisuuksiensa vuoksi, säädellään perpendikkelipituudeltaan vähintään 26-metristen yhteisön kalastusalusten muihin pohjakalalajeihin kuin harmaaturskaan ja mustakitaturskaan kohdistuvaa kalastustoimintaa ennakkolupajärjestelmän avulla tässä asetuksessa ja erityisesti liitteessä II säädettyjen ehtojen mukaisesti.

2.   Yksityiskohtaiset 1 kohdan soveltamista ja täytäntöönpanomenettelyjä koskevat säännöt voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

19 artikla

Vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta koskevien sääntöjen tarkistaminen

1.   Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön lainsäädännössä säädetyistä vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta koskevista muista kuin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista säännöistä kertomuksen, jossa se arvioi näiden sääntöjen voimassa säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevien tavoitteiden kannalta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja ottaen huomioon 17 artiklan 1 kohdassa vahvistetun periaatteen neuvosto päättää 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä muutoksista, jotka on tarpeen tehdä näihin sääntöihin.

20 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

1.   Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta saaliita ja/tai pyyntiponnistuksia koskevista rajoista ja kalastusmahdollisuuksien jakamisesta jäsenvaltioiden kesken sekä ehdoista, jotka liittyvät kyseisiin rajoihin. Kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken siten, että kullekin jäsenvaltiolle taataan sen kalastustoimien suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastustoiminnan osalta.

2.   Kun yhteisö vahvistaa uusia kalastusmahdollisuuksia, neuvosto päättää näiden mahdollisuuksien jakamisesta ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion edut.

3.   Kunkin jäsenvaltion on päätettävä sille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevasta menetelmästä sen lipun alla purjehtivien alusten osalta yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle.

4.   Neuvosto vahvistaa kolmansien maiden käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet ja jakaa ne kullekin kolmannelle maalle.

5.   Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille myönnetyt kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

V LUKU   Yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmä

21 artikla

Tavoitteet

Yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmän mukaisesti valvotaan vesialueille pääsyä, elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta ja 1 artiklassa esitettyjen toimien harjoittamista sekä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamista.

22 artikla

Vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevat ehdot

1.   Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvien toimien harjoittaminen on kiellettyä, jollei seuraavia vaatimuksia noudateta:

a)

kalastusaluksella on oltava mukana aluksen kalastuslisenssi ja tarvittaessa myös sen kalastusluvat;

b)

kalastusaluksella on oltava asennettuna toimiva järjestelmä, jonka avulla sen paikantaminen ja tunnistaminen kaukoseurantajärjestelmien avulla on mahdollista. Tätä vaatimusta on sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2004 aluksiin, joiden suurin kokonaispituus on yli 18 metriä, ja 1 päivästä tammikuuta 2005 aluksiin, joiden suurin kokonaispituus on yli 15 metriä;

c)

aluksen päällikön on viipymättä kirjattava ja raportoitava kalastustoimia koskevat tiedot, myös tiedot puretuista ja jälleenlaivatuista saaliista. Kirjatuista tiedoista on toimitettava jäljennös viranomaisten käyttöön. Neuvosto päättää vuonna 2004 velvollisuudesta toimittaa kyseiset tiedot sähköisesti. Neuvosto toteuttaa ennen 1 päivää kesäkuuta 2004 yhteistyössä komission kanssa kokeiluhankkeita käytettävän tekniikan arvioimiseksi;

d)

aluksen päällikön on päästettävä tarkastajat alukselleen ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä; tarkkailijajärjestelmää sovellettaessa päällikön on päästettävä myös tarkkailijat alukselleen ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä;

e)

aluksen päällikön on noudatettava saaliiden purkamista, jälleenlaivausta, yhteisiä kalastustoimia, pyydyksiä, verkkoja sekä alusten merkitsemistä ja tunnistamista koskevia ehtoja ja rajoituksia.

2.   Kalastustuotteiden kaupan pitämiseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)

kalastustuotteita saa myydä kalastusalukselta ainoastaan rekisteröidyille ostajille tai rekisteröidyissä huutokaupoissa;

b)

ostajan, joka ostaa kalastustuotteita kalastusalukselta ensimmäisessä myynnissä, on oltava viranomaisten rekisteröimä;

c)

ostajan, joka ostaa kalastustuotteita ensimmäisessä myynnissä, on toimitettava viranomaisille kauppalaskut tai myynti-ilmoitukset, paitsi jos myynti tapahtuu rekisteröidyssä huutokaupassa, jonka pitäjillä on velvollisuus toimittaa kauppalaskut tai myynti-ilmoitukset viranomaisille;

d)

kaikkien purkamis- tai maahantuontipaikasta muualle kuljetettavien yhteisössä aluksesta purettujen tai yhteisöön tuotujen kalastustuotteiden, joita koskevia kauppalaskuja tai myynti-ilmoituksia ei ole toimitettu viranomaisille, mukana on ensimmäiseen myyntiin saakka oltava kuljettajan laatima asiakirja;

e)

tiloista tai kuljetusvälineistä vastaavien henkilöiden on otettava tarkastajat vastaan ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä;

f)

jos jollekin lajille on vahvistettu vähimmäiskoko, myynnistä, varastoinnista ja kuljetuksista vastaavien toimijoiden on kyettävä osoittamaan tuotteiden maantieteellinen alkuperä.

Tämän kohdan vaatimukset eivät koske ostajaa, joka ostaa tuotteita, joita ei sen jälkeen saateta markkinoille, vaan käytetään ainoastaan yksityiseen kulutukseen.

3.   Yksityiskohtaiset säännöt 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanosta voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Nämä säännöt voivat kattaa erityisesti 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvia toimia harjoittavien jäsenvaltioiden, alusten päällikköjen ja kaikkien muiden oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden dokumentointi-, kirjaamis-, raportointi- ja tiedonantovelvollisuudet.

Sääntöihin voi myös sisältyä poikkeuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista velvollisuuksista, jos ne ovat perusteltuja elollisiin vesiluonnonvaroihin kohdistuvien vaikutusten vähäisyyden vuoksi tai jos näistä velvollisuuksista aiheutuva taakka olisi suhteeton toiminnan taloudelliseen merkitykseen verrattuna.

23 artikla

Jäsenvaltioiden velvollisuudet

1.   Jollei yhteisön lainsäädännössä ole toisin säädetty, jäsenvaltioiden on taattava yhteisen kalastuspolitiikan tehokas valvonta, tarkastus ja sääntöjen täytäntöönpano.

2.   Jäsenvaltioiden on valvottava yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvia toimia alueellaan tai niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla. Niiden on myös valvottava niiden lipun alla purjehtivien yhteisön kalastusalusten ja, rajoittamatta ensisijaista lippuvaltion vastuuta, niiden kansalaisten vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöä sekä kalastustoimia yhteisön kalastusvyöhykkeen ulkopuolella. Jäsenvaltiot ovat vastuussa tarkkailijoiden sijoittamisesta kalastusaluksille ja aiheellisten päätösten, myös kalastustoimintojen kieltämistä koskevien, tekemisestä.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jaettava taloudelliset ja henkilöresurssit ja luotava tarvittavat hallinnolliset ja tekniset rakenteet tehokkaan valvonnan, tarkastuksen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi ja käytettävä siihen muun muassa satelliittiseurantajärjestelmiä. Neuvosto päättää vuonna 2004 velvollisuudesta ottaa käyttöön alusten kaukohavaintojärjestelmä. Jäsenvaltiot toteuttavat ennen 1 päivää kesäkuuta 2004 yhteistyössä komission kanssa kokeiluhankkeita käytettävän tekniikan arvioimiseksi. Kussakin jäsenvaltiossa yksi viranomainen on vastuussa kalastustoimintaa koskevien tietojen keräämisen ja tarkistamisen yhteensovittamisesta, tietojen toimittamisesta komissiolle sekä yhteistyöstä komission kanssa.

4.   Jos komissio on todennut, että jokin jäsenvaltio on ylittänyt sille osoitetut kalastusmahdollisuudet, komissio vähentää kyseisen jäsenvaltion tulevia kalastusmahdollisuuksia.

Jos sen välittömänä seurauksena, että jokin jäsenvaltio on ylittänyt sille osoitetut kalastusmahdollisuudet, jokin toinen jäsenvaltio ei ole voinut käyttää loppuun omia kalastusmahdollisuuksiaan, 1 kohdan mukaisesti vähennettyjä kalastusmahdollisuuksia vastaavat kalastusmahdollisuudet voidaan kokonaan tai osittain jakaa uudelleen tälle jäsenvaltiolle. Uudelleen jakamisesta päätetään ottaen huomioon sekä vesiluonnonvarojen säilyttäminen että molempien asianomaisten jäsenvaltioiden etu korvauksen suorittamisessa.

Komissio tekee päätökset 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa ja myös jäsenvaltioiden suorittamaa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun viranomaisen nimeämistä koskevat säännöt sekä tarkkailijoiden sijoittamista aluksille, heidän vastuutaan, tehtäviään ja kulujaan koskevat säännöt voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

24 artikla

Tarkastukset ja täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi tarvittavat tarkastus- ja täytäntöönpanotoimenpiteet alueellaan taikka suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesialueilla. Niiden on myös toteutettava niiden lipun alla purjehtivien yhteisön kalastusalusten ja niiden kansalaisten kalastustoimiin yhteisön vesien ulkopuolella liittyviä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Näihin toimenpiteisiin sisältyy:

a)

pistokokeita sekä tarkastuksia kalastusaluksilla ja yritysten ja muiden sellaisten yhteisöjen tiloissa, joilla on yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä toimintoja;

b)

kalastusalusten paikannuksia;

c)

tutkimuksia, rikkomuksia koskevia oikeustoimia ja seuraamuksia 25 artiklan mukaisesti;

d)

ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä 25 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

e)

toimenpiteitä, joilla estetään niiden kansalaisten osallistuminen sellaisiin kalastustoimiin, joissa ei noudateta sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta.

Toteutetuista toimenpiteistä on laadittava asianmukaiset asiakirjat. Toimenpiteiden on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt, vertailukohteeksi aiotut mukaan luettuina, voidaan antaa 30 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

25 artikla

Rikkomusten seuranta

1.   Jos yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, joihin kuuluu hallinnollisen tai rikosoikeudellisen menettelyn aloittaminen vastuussa olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdan nojalla aloitettujen menettelyjen on oltava sellaisia, että ne asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistavat, että rikkomuksista vastuussa oleva henkilö menettää rikkomuksen tuottaman taloudellisen hyödyn, ja että ne saavat aikaan vaikutuksia, jotka ovat suhteessa rikkomusten vakavuuteen, ja ehkäisevät tehokkaasti muita samanlaatuisia rikkomuksia.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä johtuvia seuraamuksia voivat olla rikkomuksen vakavuudesta riippuen muun muassa:

a)

sakko;

b)

kiellettyjen pyydysten ja saaliiden takavarikointi;

c)

aluksen vakuustakavarikko;

d)

aluksen väliaikainen käytöstä poisto;

e)

lisenssin väliaikainen keskeyttäminen;

f)

lisenssin peruuttaminen.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyistä velvollisuuksista riippumatta neuvosto laatii 3 kohdassa olevan luettelon perusteella luettelon toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on sovellettava asetuksessa (EY) N:o 1447/1999 määriteltyjen vakavien rikkomusten suhteen. Luettelo ei rajoita jäsenvaltioilla olevaa mahdollisuutta panna nämä toimenpiteet täytäntöön joko hallinnollista menettelyä tai rikosoikeudellista menettelyä noudattaen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava välittömiä toimenpiteitä, joilla estetään asetuksessa (EY) N:o 1447/1999 määriteltyä vakavaa rikkomusta suorittamassa olevia, itse teossa tavattuja aluksia, luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä jatkamasta tätä menettelyä.

26 artikla

Komission tehtävät

1.   Rajoittamatta sille perustamissopimuksen nojalle kuuluvaa vastuuta komissio arvioi ja valvoo jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista ja helpottaa niiden välistä yhteensovittamista ja yhteistyötä.

2.   Jos on näyttöä siitä, että yhteistä kalastuspolitiikkaa sovellettaessa ei ole noudatettu säilyttämistä, valvontaa, tarkastuksia tai täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, ja mikäli tämä saattaa johtaa vakavaan uhkaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmän tehokkaalle toiminnalle niin, että tarvitaan kiireellisiä toimia, komissio ilmoittaa asiasta kirjallisesti kyseiselle jäsenvaltiolle ja asettaa vähintään 15 työpäivän pituisen määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltio voi osoittaa noudattavansa sääntöjä ja tehdä omat huomautuksensa. Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioiden huomautukset kaikissa toimissa, joita se mahdollisesti toteuttaa 3 kohdan nojalla.

3.   Jos on näyttöä siitä, että tietyillä maantieteellisillä alueilla toteutetut kalastustoimet voivat johtaa vakavaan uhkaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle, komissio voi toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.

Näiden toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle mahdollisesti aiheutuvaan vakavaan uhkaan nähden.

Toimenpiteet saavat kestää korkeintaan kolme viikkoa. Niiden voimassaoloa voidaan 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tehtävällä päätöksellä pidentää enintään kuuteen kuukauteen, sikäli kuin tämä on tarpeen elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle.

Toimenpiteet on peruutettava välittömästi, kun komissio toteaa, että kyseistä vaaraa ei enää ole.

4.   Jos jonkin jäsenvaltion kiintiö, osuus tai käytössä oleva osa on katsottava kokonaan käytetyksi, komissio voi saatavilla olevien tietojen pohjalta välittömästi lopettaa kalastustoiminnan.

5.   Sen estämättä, mitä 23 artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio valvoo kolmansien maiden lipun alla purjehtivien alusten kalastustoimintaa yhteisön vesillä, mikäli tästä on säädetty yhteisön lainsäädännössä. Tätä varten komissio ja jäsenvaltiot, joita asia koskee, tekevät yhteistyötä ja sovittavat yhteen toimensa.

6.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

27 artikla

Komission suorittama arviointi ja valvonta

1.   Komissio voi arvioidakseen ja valvoakseen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa omasta aloitteestaan ja omia keinojaan käyttäen aloittaa ja panna toimeen tarkastuksia, tutkimuksia, tarkistuksia ja selvityksiä, jotka koskevat sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Se voi tarkastaa erityisesti:

a)

jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa näiden sääntöjen täytäntöönpanoa ja soveltamista;

b)

kansallisten hallintotapojen sekä tarkastus- ja valvontatoimien yhteensopivuutta sääntöjen kanssa;

c)

vaadittavien asiakirjojen olemassaoloa ja niiden yhteensopivuutta sovellettavien sääntöjen kanssa;

d)

olosuhteita, joissa jäsenvaltiot toteuttavat valvonta- ja täytäntöönpanotoimia.

Tässä tarkoituksessa komissio voi toteuttaa tarkastuksia niin kalastusaluksilla kuin yritysten ja muiden sellaisten yhteisöjen tiloissa, joilla on yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä toimintoja, ja sen käyttöön on annettava kaikki tiedot ja asiakirjat, joita se toimivaltaansa käyttäessään tarvitsee. Tarkastukset, jotka komissio toteuttaa omasta aloitteestaan ja ilman kyseisen jäsenvaltion tarkastajien apua saavat tapahtua ainoastaan kalastusaluksilla ja paikoissa, joissa ensimmäinen aluksesta purku tai ensimmäinen myynti suoritetaan, ja ne rajoittuvat koskemaan alueita tai kantoja, joita koskee asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklassa säädetty erityinen valvontaohjelma.

Komission tarkastajien on esitettävä kirjallinen valtuutus, josta ilmenevät heidän henkilöllisyytensä ja virka-asemansa. Komission tarkastajien toimivalta ei ylitä kansallisten tarkastajien toimivaltaa, eikä heillä ole poliisi- eikä täytäntöönpanovaltuuksia. Komission ilman kyseisen jäsenvaltioiden tarkastajien apua toteuttamaa tarkastusta ei voida suorittaa, jos tarkastuksen kohteena oleva osapuoli vastustaa sitä.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle sen näitä tehtäviä suorittaessaan tarvitsema apu.

2.   Asianomaiselle jäsenvaltiolle on annettava mahdollisuus tutustua tarkastuskertomuksiin.

Komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksia kertomuksen tuloksista. Komissio noudattaa henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön säännöksiä.

Jos komissio suorittaa tarkastuksen omasta aloitteestaan ja ilman asianomaisen jäsenvaltion kansallisten tarkastajien läsnäoloa, se tiedottaa tästä kyseiselle jäsenvaltiolle päivää ennen tarkastuksen päättymistä ja toimittaa sille kuukauden kuluessa kertomuksen tuloksista.

Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia aloittamaan menettelyä yksittäisiä henkilöitä vastaan edellä mainitun kertomuksen tulosten perusteella.

3.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.   Komissio laatii joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavan, 1 kohdan mukaista toimintaansa sekä jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamista koskevan arviointikertomuksen. Jäsenvaltioille ilmoitetaan joka vuosi komission kussakin jäsenvaltiossa 1 kohdan mukaisesti suorittamien tarkastusten määrä tarkastusten tyypin mukaan eriteltynä.

28 artikla

Yhteistyö ja yhteensovittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja kolmansien maiden kanssa varmistaakseen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on annettava muille jäsenvaltioille ja kolmansille maille noiden sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi tarvittavaa apua.

2.   Kun on kysymys rajat ylittävien kalastustoimien valvonnasta ja tarkastamisesta, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden tässä luvussa tarkoitetut toimet sovitetaan yhteen. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on vaihdettava tarkastajia.

3.   Jäsenvaltioilla on oikeus tarkastaa kaikilla yhteisön vesillä lippunsa alla purjehtivat yhteisön kalastusalukset toisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien merialueiden ulkopuolella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rantajäsenvaltion ensisijaista vastuuta.

Jäsenvaltioilla on oikeus suorittaa tarkastuksia kalastusaluksilla yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti, kun on kyse kalastustoiminnasta niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien merialueiden ulkopuolella sijaitsevilla yhteisön vesillä ainoastaan, jos:

a)

kyseinen rantajäsenvaltio on antanut siihen luvan, tai

b)

on hyväksytty erityinen valvontaohjelma asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioilla on oikeus tarkastaa kansainvälisillä merialueilla toisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivat yhteisön kalastusalukset.

Muissa kuin tässä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat sallia toistensa toteuttaa tarkastuksia yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti.

4.   Komissio laatii jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamien nimeämisten perusteella 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen luettelon yhteisön tarkastajista, tarkastusaluksista ja tarkastukseen käytettävistä ilma-aluksista sekä muista tarkastuskeinoista, joilla on lupa suorittaa tässä luvussa säädetyt tarkastukset yhteisön vesillä ja yhteisön kalastusaluksilla.

5.   Yhteisön tarkastajien tai muiden jäsenvaltioiden tarkastajien taikka komission tarkastajien laatimat tarkastus- ja valvontakertomukset ovat hyväksyttäviä todisteita minkä tahansa jäsenvaltion hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä. Niitä on tosiseikkoja todennettaessa pidettävä yhdenvertaisina jäsenvaltioiden tarkastus- ja valvontakertomusten kanssa.

6.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tämän artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan vasta sen jälkeen, kun niiden täytäntöönpanoa koskevat säännöt on annettu.

VI LUKU   Päätöksenteko ja kuuleminen

29 artikla

Päätöksentekomenettely

Jollei muualla tässä asetuksessa toisin säädetä, neuvosto toimii perustamissopimuksen 37 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

30 artikla

Kalastus- ja vesiviljelyalan komitea

1.   Komissiota avustaa kalastus- ja vesiviljelyalan komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan 20 työpäiväksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan 60 työpäiväksi.

4.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

31 artikla

Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat

1.   Perustetaan alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joiden tehtävänä on auttaa 2 artiklan 1 kohdan tavoitteiden saavuttamisessa ja erityisesti toimia komission neuvonantajina tiettyjen merialueiden tai kalastusvyöhykkeiden kalastuksenhoitoa koskevissa asioissa.

2.   Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat pääasiassa kalastajista ja muista yhteisen kalastuspolitiikan vaikutuspiiriin kuuluvien eturyhmien, kuten kaikkien niiden jäsenvaltioiden, joilla on kalastusalan etuja kyseisellä merialueella tai kalastusvyöhykkeellä, kalastus- ja vesiviljelyalojen sekä ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen edustajista sekä tieteellisistä asiantuntijoista.

3.   Kansallisten ja alueellisten hallintoelinten edustajilla, joilla on kalastusalan etuja kyseisellä merialueella tai kalastusvyöhykkeellä, on oikeus osallistua alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toimintaan jäseninä tai tarkkailijoina. Komissio voi olla läsnä toimikuntien kokouksissa.

4.   Komissio voi kuulla alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia toimenpide-ehdotusten johdosta, esimerkiksi sellaisten, jotka koskevat perustamissopimuksen 37 artiklan perusteella toteutettavia monivuotisia elvytys- tai hoitosuunnitelmia, jotka se aikoo esittää ja jotka koskevat erityisesti asianomaisen alueen kalataloutta. Komissio ja jäsenvaltiot voivat kuulla toimikuntia myös muiden toimenpiteiden johdosta. Nämä kuulemiset eivät rajoita tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean eivätkä kalatalous- ja vesiviljelykomitean kuulemista.

5.   Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voivat:

a)

antaa suosituksia ja tehdä komissiolle tai jäsenvaltiolle ehdotuksia kalastuksenhoitoon liittyvistä asioista joko omasta aloitteestaan tai komission taikka asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä;

b)

ilmoittaa komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista sekä antaa suosituksia ja tehdä ehdotuksia komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle tällaisten ongelmien hoitamiseksi;

c)

suorittaa muita niiden tehtävien täyttämisen kannalta tarpeellisia toimia.

Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien on annettava kalatalous- ja vesiviljelykomitealle tietoja toiminnastaan.

32 artikla

Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamismenettely

Neuvosto tekee päätöksen alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta. Alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan toimialueen on koskettava vähintään kahden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvia merialueita. Alueellinen neuvoa-antava toimikunta vahvistaa työjärjestyksensä.

33 artikla

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea

1.   Perustetaan tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (Scientific, Technical and Economic Committee for Fisheries, STECF). Tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa on kuultava säännöllisesti elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisen ja hoidon kannalta merkittävistä kysymyksistä, jollaisia ovat muun muassa biologiset, taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja tekniset tekijät.

2.   Komissio ottaa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnon huomioon, kun se tekee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kalastuksenhoitoa koskevia ehdotuksia.

VII LUKU   Loppusäännökset

34 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan asetukset (ETY) N:o 3760/92 ja (ETY) N:o 101/76.

2.   Viittauksia 1 kohdan nojalla kumottujen asetusten säännöksiin pidetään viittauksina tämän asetuksen vastaaviin säännöksiin.

35 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yhteisen kalastuspolitiikan toiminnasta II ja III luvun osalta vuoden 2012 loppuun mennessä.

36 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä joulukuuta 2002.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. FISCHER BOEL

(1)  EYVL C 203 E, 27.8.2002, s. 284.

(2)  Lausunto annettu 5. joulukuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 389, 31.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1181/98 (EYVL L 164, 9.6.1998, s. 1).

(4)  EYVL C 105, 7.5.1981, s. 1.

(5)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1965/2001 (EYVL L 268, 9.10.2001, s. 23).

(6)  EYVL L 167, 2.7.1999, s. 5.

(7)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(8)  EYVL L 20, 28.1.1976, s. 19.

(9)  EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 3259/94 (EYVL L 339, 29.12.1994, s. 11).

(10)  EYVL L 341, 31.12.1993, s. 93.

(11)  EYVL L 175, 3.7.1997, s. 27, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2002/70/EY (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 77).

(12)  EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 179/2002 (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 25).

(13)  EYVL L 55, 24.2.2001, s. 3.

LIITE I

17 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN RANNIKKOVESILLE PÄÄSY

1.   YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN RANNIKKOVEDET

A.   RANSKA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Berwick-upon-Tweedistä itään

Coquet Islandista itään

silli

rajoittamaton

2.

Flamborough Headistä itään

Spurn Headistä itään

silli

rajoittamaton

3.

Lowestoftista itään

Lyme Regisistä etelään

kaikki lajit

rajoittamaton

4.

Lyme Regisistä etelään

Eddystonesta etelään

pohjakalat

rajoittamaton

5.

Eddystonesta etelään

Longshipsistä lounaaseen

pohjakalat

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton

hummeri

rajoittamaton

langusti

rajoittamaton

6.

Longshipsistä lounaaseen

Hartland Pointista luoteeseen

pohjakalat

rajoittamaton

langusti

rajoittamaton

hummeri

rajoittamaton

7.

Hartland Pointista Lundy Islandista pohjoiseen vedettyyn viivaan

pohjakalat

rajoittamaton

8.

Lundy Islandista suoraan länteen vedetystä viivasta Cardigan Harbouriin

kaikki lajit

rajoittamaton

9.

Point Lynasista pohjoiseen

Morecamben majakkalaivasta itään

kaikki lajit

rajoittamaton

10.

County Down

pohjakalat

rajoittamaton

11.

New Islandista koilliseen

Sanda Islandista lounaaseen

kaikki lajit

rajoittamaton

12.

Port Stewartista pohjoiseen

Barra Headistä länteen

kaikki lajit

rajoittamaton

13.

57°40′ pohjoista leveyttä

Butt of Lewisista länteen

kaikki lajit

paitsi äyriäiset ja nilviäiset

rajoittamaton

14.

St Kilda, Flannan Islands

kaikki lajit

rajoittamaton

15.

Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N — 5°45′ W välisestä viivasta länteen

kaikki lajit

rajoittamaton

B.   IRLANTI

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Point Lynasista pohjoiseen

Mull of Gallowaysta etelään

pohjakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

2.

Mull of Oasta länteen

Barra Headistä länteen

pohjakalat

rajoittamaton

keisarihummer

rajoittamaton

C.   SAKSA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumbrugh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen

silli

rajoittamaton

2.

Berwick-upon-Tweedistä itään Whitby High'n majakasta itään

silli

rajoittamaton

3.

North Forelandin majakasta itään Dungenessin uudesta majakasta etelään

silli

rajoittamaton

4.

St Kildaa ympäröivä alue

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

5.

Butt of Lewisin majakasta länteen Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N — 5°45′ W väliseen viivaan

silli

rajoittamaton

6.

North Ronaa ja Suliskeria (Sulasgeir) ympäröivä alue

silli

rajoittamaton

D.   ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen

silli

rajoittamaton

2.

Berwick-upon-Tweedistä itään Flamborough Headistä itään

silli

rajoittamaton

3.

North Forelandistä itään Dungenessin uudesta majakasta etelään

silli

rajoittamaton

E.   BELGIA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Berwick-upon-Tweedistä itään

Coquet Islandista itään

silli

rajoittamaton

2.

Cromerista pohjoiseen

North Forelandistä itään

pohjakalat

rajoittamaton

3.

North Forelandistä itään

Dungenessin uudesta majakasta etelään

pohjakalat

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

4.

Dungenessin uudesta majakasta etelään Selsey Billistä etelään

pohjakalat

rajoittamaton

5.

Straight Pointista kaakkoon South Bishopista luoteeseen

pohjakalat

rajoittamaton

2.   IRLANNIN RANNIKKOVEDET

A.   RANSKA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Erris Headistä luoteeseen

Sybil Pointista länteen

pohjakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

2.

Mizen Headistä etelään

Stagsistä etelään

pohjakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

3.

Stagsistä etelään

Corkista etelään

pohjakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

4.

Corkista etelään Carnsore Pointista etelään

kaikki lajit

rajoittamaton

5.

Carnsore Pointista etelään Haulbowlinesta kaakkoon

kaikki lajit

paitsi äyriäiset ja nilviäiset

rajoittamaton

B.   YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Mine Headistä etelään

Hook Point

pohjakalat

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

2.

Hook Point

Carlingford Lough

pohjakalat

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton

C.   ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Stagsistä etelään

Carnsore Pointista etelään

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

D.   SAKSA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Old Head of Kinsalestä etelään

Carnsore Pointista etelään

silli

rajoittamaton

2.

Corkista etelään

Carnsore Pointista etelään

makrilli

rajoittamaton

E.   BELGIA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

1.

Corkista etelään

Carnsore Pointista etelään

pohjakalat

rajoittamaton

2.

Wicklow Headistä itään

Carlingford Loughista kaakkoon

pohjakalat

rajoittamaton

3.   BELGIAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

3—12 meripeninkulmaa

Alankomaat

kaikki lajit

rajoittamaton

Ranska

silli

rajoittamaton

4.   TANSKAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko

(Tanskan ja Saksan rajalta Hanstholmiin) (6—12 meripeninkulmaa)

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Blåvands Hukiin

Alankomaat

kampelakalat

rajoittamaton

turskakalat

rajoittamaton

Blåvands Hukista Bovbjergiin

Belgia

turska

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

kolja

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

Alankomaat

punakampela

rajoittamaton

kielikampela

rajoittamaton

Thyborønista Hanstholmiin

Belgia

valkoturska

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

punakampela

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

seiti

rajoittamaton

kolja

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

Alankomaat

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

kielikampela

rajoittamaton

Skagerrak

(Hanstholmista Skageniin)

(4—12 meripeninkulmaa)

Belgia

punakampela

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

seiti

rajoittamaton

kolja

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

Alankomaat

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

kielikampela

rajoittamaton

Kattegat

(3—12 meripeninkulmaa)

Saksa

turska

rajoittamaton

kampelakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

Zeelandista pohjoiseen Forsnæsin majakan kautta kulkevalle leveyspiirille

Saksa

kilohaili

rajoittamaton

Itämeri

(Beltit, Juutinrauma ja Bornholm mukaan luettuina) 3—12 meripeninkulmaa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

ankerias

rajoittamaton

lohi

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

Skagerrak

(4—12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

Kattegat

(3 (1)—12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

Itämeri

(3—12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

5.   SAKSAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko

(3—12 meripeninkulmaa)

kaikki rannikot

Tanska

pohjakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

tuulenkala

rajoittamaton

Alankomaat

pohjakalat

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Amrumin pohjoiskärkeen pisteeseen 54°43' N

Tanska

katkaravut

rajoittamaton

Helgolandia ympäröivä vyöhyke

Yhdistynyt kuningaskunta

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

Itämeren rannikko

(3—12 meripeninkulmaa)

Tanska

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

ankerias

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

6.   RANSKAN JA MERENTAKAISTEN DEPARTEMENTTIEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Koillis-Atlantin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

Belgian ja Ranskan rajalta Manchen departementin itäpuolelle (Vire-Grandcamp-les-Bainsin suisto 49°23' 30" N — 1°2' W pohjois-koilliseen)

Belgia

pohjakalat

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton

Alankomaat

kaikki lajit

rajoittamaton

Dunkerquesta (2°20' E) Cap d'Antiferiin (0°10 'E)

Saksa

silli

rajoittamaton vain lokakuusta joulukuuhun

Belgian ja Ranskan rajalta läntiseen Cap d'Alprechiin (50°42' 30" N — 1°33' 30" E)

Yhdistynyt kuningaskunta

kaikki lajit

rajoittamaton

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Espanjan ja Ranskan rajalta pisteeseen 46°08' N

Espanja

sardelli

— kohdennettu kalastus, rajoittamaton vain 1.1.—30.6.

— elävän syötin kalastus vain 1.7.—31.10.

sardiini

— rajoittamaton vain 1.1.—28.2. ja 1.7.—31.12.

— lisäksi yllämainittuihin lajeihin liittyvää toimintaa on harjoitettava vuonna 1 984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja rajoissa.

Välimeren rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

Espanjan rajalta Cap Leucateen

Espanja

kaikki lajit

rajoittamaton

7.   ESPANJAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Atlantin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

Ranskan ja Espanjan rajalta Cap Mayorin majakkaan (3°47' W)

Ranska

pelagiset kalalajit

Rajoittamaton vuonna 1 984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja rajoissa

Välimeren rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

Ranskan rajalta Cap Creusiin

Ranska

kaikki lajit

rajoittamaton

8.   ALANKOMAIDEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

(3—12 meripeninkulmaa) koko rannikko

Belgia

kaikki lajit

rajoittamaton

Tanska

pohjakala

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

tuulenkala

rajoittamaton

piikkimakrilli

rajoittamaton

Saksa

turska

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

(6—12 meripeninkulmaa) koko rannikko

Ranska

kaikki lajit

rajoittamaton

Texelin eteläkärjestä länteen Alankomaiden ja Saksan rajaan

Yhdistynyt kuningaskunta

pohjakalat

rajoittamaton

9.   SUOMEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Itämeri (4—12 meripeninkulmaa) (2)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

10.   RUOTSIN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Skagerrak (4—12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Kattegat (3 (3)—12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Itämeri (4—12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Suomi

kaikki lajit

rajoittamaton

(1)  Mitattuna rannikkoviivasta.

(2)  3—12 meripeninkulmaa Bogskärin saarten ympärillä.

(3)  Mitattuna rannikkoviivasta.

LIITE II

SHETLANDINSAARTEN KIELTOALUE

A.   Maantieteelliset rajat

Skotlannin länsirannikolla sijaitsevalta leveysasteelta 58°30' N pisteeseen 59°30' N — 6°15' W

pisteestä 58°30' N — 6°15' W pisteeseen 59°30' N — 5°45' W

pisteestä 59°30' N — 5°45' W pisteeseen 59°30' N — 3°45' W

12 meripeninkulman viivaa pitkin Orkneysaarista pohjoiseen

pisteestä 59°30' N — 3°00' W pisteeseen 61°00' N — 3°00' W

pisteestä 61°00' N — 3°00' W pisteeseen 61°00' N — 0°00' W

12 meripeninkulman viivaa pitkin Shetlandista pohjoiseen

pisteestä 61°00' N — 0°00' W pisteeseen 59°30' N — 0°00' W

pisteestä 59°30' N — 0°00' W pisteeseen 59°30' N — 1°00' W

pisteestä 59°30' N — 1°00' W pisteeseen 59°00' N — 1°00' W

pisteestä 59°00' N — 1°00' W pisteeseen 59°00' N — 2°00' W

pisteestä 59°00' N — 2°00' W pisteeseen 58°30' N — 2°00' W

pisteestä 58°30' N — 2°00' W pisteeseen 58°30' N — 3°00' W

pisteestä 58°30' N — 3°00' W pisteeseen Skotlannin itärannikolla leveysasteella 58°30' N.

B.   Sallittu pyyntiponnistus

Enimmäismäärä aluksia, joiden perpendikkelien välinen pituus on vähintään 26 metriä ja joilla on lupa kalastaa muita pohjakaloja kuin harmaaturskaa ja mustakitaturskaa.

Jäsenvaltio

Kalastusalusten sallittu lukumäärä

Ranska

52

Yhdistynyt kuningaskunta

62

Saksa

12

Belgia

2