NEUVOSTON DIREKTIIVI 92/81/ETY,

annettu 19 päivänä lokakuuta 1992,

kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(),

sekä katsoo, että

direktiivissä 92/12/ETY() vahvistetaan valmisteveron alaisia tuotteita koskevan yleisen järjestelmän säännöt,

direktiivissä 92/82/ETY() vahvistetaan tiettyjen kivennäisöljyjen valmisteverojen vähimmäismääriä koskevat säännökset,

sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi on vahvistettava yhteiset määritelmät kaikille kivennäisöljyjen ryhmään kuuluville tuotteille, jotka ovat valmisteverojen yleisen valvontajärjestelmän alaisia,

on tarkoituksenmukaista, että nämä määritelmät perustuvat tämän direktiivin antamisen ajankohtana voimassa olevan yhdistetyn nimikkeistön määritelmiin,

yhteisön tasolla on säädettävä tietyistä pakollisista verovapautuksista,

on kuitenkin annettava jäsenvaltioiden halutessaan soveltaa alueillaan tiettyjä muita verovapautuksia tai alennettuja verojen määriä, jos tämä ei vääristä kilpailua,

on säädettävä menettelystä, jolla sallitaan muiden verovapautuksien tai alennettujen verojen määrien käyttöönotto, ja

on luotava kaikkien tässä direktiivissä säädettyjen verovapautuksien tai alennettujen verojen määrien tarkistusmenettely, jolla voidaan todeta, ovatko ne edelleen sopusoinnussa sisämarkkinoiden toimivuuden kanssa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I. Soveltamisala

1 artikla

1. Jäsenvaltioiden on kannettava kivennäisöljyistä yhdenmukaistettua valmisteveroa tämän direktiivin mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava valmisteverojensa määrät kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä annetun direktiivin 92/82/ETY mukaisesti.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä kivennäisöljyllä tarkoitetaan:

a) CN-koodiin 2706 kuuluvia tuotteita;

b) CN-koodeihin 2707 10, 2707 20, 2707 30, 2707 50, 2707 91 00 ja 2707 99 (paitsi 2707 99 30, 2707 99 50 ja 2707 99 70) kuuluvia tuotteita;

c) CN-koodiin 2709 kuuluvia tuotteita;

d) CN-koodiin 2710 kuuluvia tuotteita;

e) CN-koodiin 2711 kuuluvia tuotteita, kemiallisesti puhtaat metaani ja propaani mukaan luettuina, mutta maakaasua lukuun ottamatta;

f) CN-koodeihin 2712 10, 2712 20 00, 2712 90 31, 2712 90 33, 2712 90 39 ja 2712 90 90 kuuluvia tuotteita;

g) CN-koodiin 2713 kuuluvia tuotteita, lukuun ottamatta hartsimaisia tuotteita, käytettyä valkaisumaata, happamia jätteitä ja emäksisiä jätteitä;

h) CN-koodiin 2715 kuuluvia tuotteita;

i) CN-koodiin 2901 kuuluvia tuotteita;

j) CN-koodeihin 2902 11 00, 2902 19 90, 2902 20, 2902 30, 2902 41 00, 2902 42 00, 2902 43 00 ja 2902 44 kuuluvia tuotteita;

k) CN-koodiin 3403 11 00 ja 3403 19 kuuluvia tuotteita;

l) CN-koodiin 3811 kuuluvia tuotteita;

m) CN-koodiin 3817 kuuluvia tuotteita.

2. Muiden kivennäisöljyjen kuin niiden, joiden valmisteveron taso vahvistetaan direktiivissä 92/82/ETY, on oltava valmisteveron alaisia, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi tai niitä myydään taikka käytetään lämmityspolttoaineina tai moottoripolttoaineina. Kannettavan valmisteveron määrä on vahvistettava käyttötarkoituksen mukaan vastaavan lämmityspolttoaineen tai moottoripolttoaineen valmisteveron määrän suuruiseksi.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen valmisteveron alaisten tuotteiden lisäksi kaikkia tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita myydään taikka käytetään moottoripolttoaineina, lisäaineina tai moottoripolttoaineiden tilavuutta lisäävinä aineina, on verotettava moottoripolttoaineiden tavoin. Kaikkien muiden lämmitykseen käytettäviksi tarkoitettujen, myytävien tai käytettävien hiilivetyjen, lukuun ottamatta kivihiiltä, ruskohiiltä, turvetta tai muita vastaavia kiinteitä hiilivetyjä taikka maakaasua, valmisteveron määrän on oltava vastaavan kivennäisöljyn valmisteveron määrän suuruinen.

Kivihiiltä, ruskohiiltä, turvetta tai muuta vastaavaa kiinteää hiilivetyä taikka maakaasua voidaan kuitenkin verottaa direktiivin 92/12/ETY 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhdistetyn nimikkeistön koodit ovat tämän direktiivin antamisen ajankohtana voimassa olevan yhdistetyn koodiston koodit.

II. Valmisteveron määrän vahvistaminen

3 artikla

1. Kussakin jäsenvaltiossa kivennäisöljyistä on kannettava erityisvalmisteveroa, joka on laskettava 1 000 litralle 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta. Raskaina polttoöljyinä käytettävien 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden sekä nesteytetyn maaöljykaasun ja metaanin erityisvalmistevero on kuitenkin laskettava 1 000 kilogrammalle tuotetta.

2. Laskiessaan erityisvalmisteveroa raskaille polttoöljyille, nesteytetylle maaöljykaasulle ja metaanille jäsenvaltiot voivat poiketa 1 kohdassa säädetystä menetelmästä. Tällöin niiden on laskettava erityisvalmisteveron määrä suhteessa tuotteiden määriin.

4 artikla

1. Sen lisäksi, mitä veron aiheuttavan tosiseikan määritelmän sisältävissä yleisissä säännöksissä sekä direktiivissä 92/12/ETY olevissa valmisteveron maksamista koskevissa säännöksissä säädetään, kivennäisöljyjen valmistevero on kannettava myös jonkin tämän direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun veron aiheuttavan tosiseikan toteutuessa.

2. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että kivennäisöljyistä on kannettava valmisteveroa, jos todetaan, että niiden käyttö ei täytä tai on lakannut täyttämästä jotakin kansallisissa säännöksissä alennetun veron määrän tai verovapautuksen soveltamiseksi vahvistetuista käyttöön liittyvistä edellytyksistä.

3. Kivennäisöljyjen kulutusta kivennäisöljyjä tuottavan laitoksen alueella ei ole pidettävä valmisteveron aiheuttavana tosiseikkana, jos se liittyy tämän tuotannon tarkoituksiin.

Jos tämä kulutus kuitenkin liittyy muihin kuin tämän tuotannon tarkoituksiin ja erityisesti ajoneuvojen käyttöön, sitä on pidettävä valmisteveron aiheuttavana tosiseikkana.

5 artikla

1. Laitosta, jossa valmistetaan tai erityisin menetelmin käsitellään 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita yhdistetyn nimikkeistön 27 luvun 4 lisähuomautuksen mukaisesti, on pidettävä kivennäisöljyjä tuottavana laitoksena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää "kivennäisöljyjä tuottavina laitoksina" laitoksia, joissa valmistetaan ainoastaan kivennäisöljyjä, joiden valmisteveron tasoa ei vahvisteta direktiivissä 92/82/ETY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivissä 92/12/ETY vahvistettujen liikkuvuutta koskevien sääntöjen soveltamista.

6 artikla

Jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää "kivennäisöljyjen tuotantona":

a) toimintoja, joiden yhteydessä saadaan sivutuotteina pieniä määriä kivennäisöljyjä;

b) toimintoja, joilla kivennäisöljyn käyttäjä tekee mahdolliseksi sen käyttämisen uudelleen omassa yrityksessään, jos tästä öljystä jo maksetut valmisteverojen määrät eivät ole alhaisempia kuin se valmisteveron määrä, joka kannettaisiin, jos uudelleen käytetystä öljystä kannettaisiin toistamiseen valmistevero;

c) toimintaa, jossa sekoitetaan tuotantolaitoksen tai tullivaraston ulkopuolella kivennäisöljyjä muihin kivennäisöljyihin taikka muihin aineisiin, jos:

i) ainesten valmistevero on jo maksettu

ja

ii) maksettu valmisteveron määrä ei ole alhaisempi kuin se valmisteveron määrä, joka kannettaisiin sekoituksesta.

Ensimmäistä edellytystä ei sovelleta, jos sekoitus vapautetaan valmisteverosta tietyn käyttötarkoituksen perusteella.

7 artikla

Jos yhtä tai useampaa valmisteveron määrää muutetaan, kulutukseen luovutettuihin kivennäisöljyeriin voidaan soveltaa valmisteverojen korotuksia tai alennuksia.

8 artikla

1. Sen lisäksi, mitä direktiivissä 92/12/ETY säädetään yleisesti valmisteveron alaisten tuotteiden vapauttamisesta valmisteverosta tiettyjen käyttötarkoitusten perusteella, jäsenvaltioiden on vapautettava yhdenmukaistetusta valmisteverosta jäljempänä luetellut tuotteet edellytyksin, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava verovapautuksien oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten estämiseksi,

a) kivennäisöljyt, joita käytetään muutoin kuin moottori- tai lämmityspolttoaineina;

b) kivennäisöljyt, jotka toimitetaan käytettäviksi moottoripolttoaineina muussa ilmailussa kuin yksityisessä huvi-ilmailussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

Tässä direktiivissä "yksityisellä huvi-ilmailulla" tarkoitetaan ilma-aluksen käyttöä, jota luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö suorittaa sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan tai julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin henkilöiden tai tavaroiden kuljetuksiin taikka palvelujen suorituksiin.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tämän vapautuksen soveltamisen lentopetrolien toimituksiin (CN-koodi 2710 00 51);

c) kivennäisöljyt, jotka toimitetaan käytettäviksi moottoripolttoaineina yhteisön aluevesillä muilla kuin yksityisillä huvialuksilla tapahtuvassa vesiliikenteessä (kalastus mukaan luettuna).

Tässä direktiivissä "yksityisellä huvialuksella" tarkoitetaan alusta, jota luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö käyttää sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan tai julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin matkustajien tai tavaroiden kuljetuksiin taikka palvelujen suorituksiin.

2. Jäsenvaltiot voivat soveltaa täydellisiä tai osittaisia valmisteveron määrää koskevia vapautuksia tai alennuksia kivennäisöljyihin, joita käytetään verovalvonnassa:

a) sähköntuotannossa sekä yhdistetyissä sähkö- ja lämpövoimalaitoksissa;

b) liikennöitäessä liikenteelle avatuilla sisävesillä muutoin kuin huvialuksilla;

c) kuljetettaessa henkilöitä ja tavaroita rautateitse;

d) kokeiluhankkeissa, joiden tarkoituksena on vähemmän saastuttavien tuotteiden, erityisesti uusiutuvista luonnonvaroista saatavien polttoaineiden, teknologinen kehittäminen;

e) valmistettaessa, asennettaessa, kokeiltaessa ja huollettaessa ilma- ja vesialuksia;

f) yksinomaan maataloudessa tai puutarhataloudessa sekä metsänhoidossa ja sisävesikalastuksessa;

g) liikennöintikelpoisten vesistöjen ja satamien ruoppauksessa,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

3. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa verovalvonnassa käytettäviin kaasuöljyyn ja/tai nesteytettyyn maaöljykaasuun ja/tai metaaniin ja/tai lentopetroliin alennettua valmisteveron määrää, joka ei saa olla alhaisempi kuin kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä annetussa direktiivissä 92/82/ETY vahvistettu valmisteveron vähimmäismäärä, kaikkien tai joidenkin seuraavien teollisuuden ja kaupan käyttötarkoitusten osalta:

a) kiinteästi asennetut moottorit;

b) rakennusteollisuudessa, maa- ja vesirakentamisessa sekä julkisissa rakennusurakoissa käytettävät materiaalit ja koneet;

c) muussa kuin tieliikenteessä käytettäviksi tarkoitetut ajoneuvot tai ajoneuvot, joiden käyttö pääasiassa julkisilla teillä ei ole sallittu.

4. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön täydentäviä verovapautuksia tai veronalennuksia erityisistä poliittisista syistä.

Jäsenvaltion, joka haluaa toteuttaa tällaisen toimenpiteen, on ilmoitettava asiasta komissiolle ja annettava tälle myös kaikki asiaan liittyvät tai tarvittavat tiedot. Komissio ilmoittaa ehdotetusta toimenpiteestä muille jäsenvaltioille kuukauden kuluessa.

Neuvoston on katsottava sallineen ehdotetun verovapautuksen tai veronalennuksen, jos kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin muille jäsenvaltioille on ilmoitettu asiasta toisen alakohdan mukaisesti, komissio tai yksikään jäsenvaltio ei ole pyytänyt neuvostoa tutkimaan asiaa.

5. Jos komissio katsoo, ettei 4 kohdassa tarkoitettuja verovapautuksia tai veronalennuksia enää voida soveltaa, erityisesti epärehellisen kilpailun tai sisämarkkinoiden toiminnan vääristymisen vuoksi taikka yhteisön ympäristönsuojelupolitiikkaan liittyvistä syistä, se tekee neuvostolle aiheelliset ehdotukset. Neuvosto päättää asiasta yksimielisesti näiden ehdotusten perusteella.

6. Joka tapauksessa ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1996 neuvosto tarkistaa 4 kohdassa tarkoitettuja verovapautuksia tai veronalennuksia koskevan tilanteen komission kertomuksen perusteella sekä päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan, onko nämä verovapautukset tai veronalennukset kokonaan tai osittain poistettava taikka onko niitä kokonaan tai osittain muutettava tai laajennettava.

7. Viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997 neuvosto tarkistaa 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut verovapautukset komission kertomuksen perusteella, ottaen huomioon kyseisiin kuljetustapoihin liittyvät ulkoiset kustannukset ja ympäristövaikutukset, sekä päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta, onko nämä verovapautukset poistettava tai onko niitä muutettava.

8. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa 4 kohdassa tarkoitetut valmisteveron määrää koskevat vapautukset tai alennukset palauttamalla jo maksetun valmisteveron.

III. Valvonta

9 artikla

Viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992 neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta valmisteverosta vapautettujen tai määrältään alennetun valmisteveron alaisten lämmityspolttoaineina tai moottoripolttoaineina käytettävien kivennäisöljyjen värjäämistä ja merkitsemistä koskevat yhteisön säännökset.

IV. Loppusäännökset

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 19 päivänä lokakuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. COPE

() EYVL N:o C 322, 21.12.1990, s. 18

() EYVL N:o C 183, 15.7.1991, s. 289

() EYVL N:o C 69, 18.3.1991, s. 25

() EYVL N:o L 76, 23.3.1992, s. 1

() EYVL N:o L 316, 31.10.1992, s. 19