NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 1980,

luontaisten kivennäisvesien hyödyntämistä ja markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (80/777/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

jäsenvaltioiden lainsäädännössä määritellään luontaiset kivennäisvedet; tässä yhteydessä erilaiset määritelmät ovat säilyneet yhteisössä; tässä lainsäädännössä vahvistetaan ne edellytykset, jotka luontaisiksi kivennäisvesiksi tunnustettavien vesien on täytettävä, sekä lähteiden käyttöehdot; lisäksi siinä säädetään erityiset säännöt kyseisten vesien kauppaa varten,

erot lainsäädäntöjen välillä estävät luontaisten kivennäisvesien vapaan liikkuvuuden, johtavat eriarvoisten kilpailun edellytysten muodostumiseen ja vaikuttavat siten suoraan yhteismarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan,

tässä erityistapauksessa nämä esteet voidaan poistaa sekä velvoittamalla jäsenvaltiot sallimaan alueellaan niiden luontaisten kivennäisvesien pitämisen kaupan, jotka muut jäsenvaltiot tunnustavat sellaisiksi, että laatimalla erityisesti mikrobiologisia vaatimuksia koskevat yhteiset säännökset sekä edellytykset, joiden toteutuessa tietyistä kivennäisvesistä on käytettävä erityisiä nimityksiä,

kunnes luontaisten kivennäisvesien vastavuoroista tunnustamista koskevat yhteisön ja kolmansien maiden väliset sopimukset on tehty, tulisi säätää edellytyksistä, joiden toteutuessa voidaan, edellä tarkoitettujen sopimusten täytäntöönpanoon asti, sallia, että kolmansista maista voidaan samanlaisia valmisteita tuoda yhteisöön luontaisina kivennäisvesinä,

on huolehdittava, että luontaisilla kivennäisvesillä säilyy sen vaiheen ajan, jona niitä pidetään kaupan, ominaisuudet, joiden perusteella ne voidaan tunnustaa sellaisiksi vesiksi; sen vuoksi niiden pakkaamiseen käytettyjen astioiden tulisi olla asianmukaisesti suljettavissa,

merkintöjen osalta luontaisia kivennäisvesiä koskee kuluttajalle myytäviksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 79/112/ETY(4); sen vuoksi tässä direktiivissä voidaan rajoittua säätämään lisäyksistä ja poikkeuksista, joita tulisi tehdä edellä tarkoitettuihin yleisiin säännöksiin,

menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi tulisi komission tehtäväksi uskoa teknisestä täytäntöönpanosta päättäminen ja erityisesti luontaisten kivennäisvesien koostumuksen tarkastamiseksi tarvittavien näytteenottomenettelyjen ja analyysimenettelyjen määritteleminen, ja

niissä tapauksissa, joissa neuvosto siirtää komissiolle toimivallan elintarvikkeita koskevien säännösten täytäntöönpanoon, tulisi säätää menettelystä jäsenvaltioiden ja komission välisen kiinteän yhteistyön toteuttamiseksi päätöksellä 69/414/ETY(5) perustetussa pysyvässä elintarvikekomiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämä direktiivi koskee jäsenvaltioiden maaperästä saatua vettä, jonka tämän jäsenvaltion vastuussa oleva viranomainen tunnustaa liitteessä I olevan I jakson säännökset täyttäväksi luontaiseksi kivennäisvedeksi.

2. Tämä direktiivi koskee myös yhteisöön kolmannesta maasta tuotavaa vettä, jonka jäsenvaltion vastuussa oleva viranomainen tunnustaa luontaiseksi kivennäisvedeksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vesiä voidaan näin tunnustaa vain, jos vastuullinen viranomainen siinä maassa, josta vesi on peräisin, on varmentanut, että ne ovat liitteessä I olevan I jakson mukaisia ja että liitteessä II olevan 2 kohdan säännösten noudattamisesta tehdään säännöllisiä tarkastuksia.

Toisessa alakohdassa tarkoitetun varmennuksen voimassaoloaika ei saa olla kahta vuotta pidempi. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tunnustamismenettelyä ei tarvitse toistaa, jos varmennus uusitaan mainitun ajan kuluessa.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

- vesiin, jotka ovat direktiivissä 65/65/ETY(6) tarkoitettuja lääkevalmisteita;

- termisissä laitoksissa ja hydromineraalilaitoksissa parantaviin tarkoituksiin paikan päällä käytettäviin luontaisiin kivennäisvesiin.

4. Jäsenvaltion vastuussa olevan viranomaisen on asianmukaisesti perusteltava ja virallisesti julkaistava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu tunnustaminen.

5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun tunnustamisen antamisesta ja peruuttamisesta. Luontaisiksi kivennäisvesiksi tunnustettujen vesien luettelo julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vain 1 artiklassa tarkoitettuja vesiä, jotka täyttävät tämän direktiivin säännökset, voidaan markkinoida luontaisina kivennäisvesinä.

3 artikla

Luontaisia kivennäisvesilähteitä saa käyttää ja niiden vettä pullottaa vain liitteen II mukaisesti.

4 artikla

1. Luontaista kivennäisvettä sellaisena kuin se ottopaikassa esiintyy ei saa käsitellä muulla tavoin, eikä siihen saa lisätä muuta kuin:

a) pysymättömien ainesosien kuten rauta- ja rikkiyhdisteiden erottaminen suodattamalla tai dekantoimalla, mahdollisesti ilmastamisen jälkeen, jos käsittely ei aiheuta muutoksia veden koostumukseen sen olennaisten, ominaisuuksia antavien ainesosien osalta;

b) vapaan hiilidioksidin poistaminen kokonaan tai osittain pelkästään fysikaalisilla menetelmillä;

c) hiilidioksidin lisääminen tai korvaaminen liitteessä I olevan III jakson ehtojen mukaisesti.

2. Etenkin desinfektiokäsittely ja 1 kohdan c alakohtaa lukuun ottamatta bakteeriostaattisten aineiden lisääminen tai muu käsittely, joka todennäköisesti muuttaisi luontaisten kivennäisvesien elävien pesäkkeiden lukumäärää, ovat kiellettyjä.

3. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei ole esteenä luontaisten kivennäisvesien käytölle virvoitusjuomien valmistuksessa.

5 artikla

1. Luontaisen kivennäisveden kokonaispesäkeluvun ottopaikassa elvytyksen jälkeen on vastattava sen normaalia elävää pesäkelukua, ja sen on tyydyttävästi osoitettava, että lähde on suojattu kaikelta saastumiselta. Kokonaispesäkeluku on määritettävä liitteessä I olevan II jakson 1.3.3 kohdan mukaisesti.

Pullottamisen jälkeen kokonaispesäkeluku ottopaikalla ei saa ylittää lukua 100 yhtä millilitraa kohti, kun viljellään 72 tuntia 20-22 °C:ssa agar-agarilla tai agar-liivateseoksella, eikä lukua 20 yhtä millilitraa kohti, kun viljellään 24 tuntia 37 °C:ssa agar-agarilla. Kokonaispesäkeluku on määritettävä 12 tunnin kuluessa pullottamisesta, ja vettä on säilytettävä 4 ± 1 °C:ssa tämän 12 tunnin aikana.

Ottopaikalla nämä arvot eivät tavallisesti saisi olla lukua 20 suurempia yhtä millilitraa kohti 20-22 °C:ssa 72 tunnissa, eikä vastaavasti lukua 5 yhtä millilitraa kohti 37 °C:ssa 24 tunnissa, ottaen huomioon, että lukuja pidetään ohjearvoina eikä sallittavina enimmäispitoisuuksina.

2. Ottopaikalla ja markkinoinnin aikana luontaisessa kivennäisvedessä ei saa esiintyä:

a) loisia ja patogeenisia mikro-organismeja;

b) "Escherichia colia" eikä muita koliformeja eikä fekaalisia streptokokkeja 250 ml:ssa tutkittua näytettä;

c) itiöllisiä sulfiittia pelkistäviä anaerobeja 50 ml:ssa tutkittua näytettä;

d) "Pseudomonas aeruginosaa" 250 ml:ssa tutkittua näytettä.

3. Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan sekä liitteessä lueteltujen talteenoton edellytysten soveltamista markkinointiajankohtana:

- luontaisen kivennäisveden kokonaispesäkeluku elvytyksen jälkeen saa johtua vain ottopaikan bakteeriluvun normaalista lisääntymisestä;

- luontaisessa kivennäisvedessä ei saa olla aistinvaraisia virheitä.

6 artikla

Luontaisten kivennäisvesien pakkaamiseen käytettävissä astioissa on oltava väärennös- ja saastumismahdollisuuden välttämiseksi suunnitellut sulkimet.

7 artikla

1. Luontaisten kivennäisvesien myyntinimityksen on oltava "luontainen kivennäisvesi" tai, jos kyseessä on liitteessä I olevassa III jaksossa määritelty poreileva luontainen kivennäisvesi, vastaavasti "luontaisesti hiilihapotettu luontainen kivennäisvesi", "luontainen kivennäisvesi, johon on lisätty kaasua lähteestä" tai "hiilihapotettu luontainen kivennäisvesi".

Jollakin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitulla tavalla käsiteltyjen luontaisten kivennäisvesien myyntinimitykseen on lisättävä asiaankuuluvasti merkintä "täysin hiilihapottomaksi tehty" tai "osittain hiilihapottomaksi tehty".

2. Luontaisten kivennäisvesien merkinnöissä on oltava pakollisina seuraavat maininnat:

a) - ilmaisu "koostumus virallisesti hyväksytyn tutkimuksen mukaisesti . . . (tutkimuksen päivämäärä)", tai

- analyyttisestä koostumuksesta maininta, jossa on sen luonteenomaiset aineosat;

b) käytetyn lähteen sijainti ja lähteen nimi.

3. Jäsenvaltiot voivat myös:

a) pitää voimassa säännökset, joissa vaaditaan mainitsemaan alkuperämaa, vaikka tällaisia tietoja ei voida vaatia yhteisön alueella sijaitsevien lähteiden luontaisista kivennäisvesistä;

b) antaa säännöksiä, jotka edellyttävät tietoja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista käsittelyistä.

8 artikla

1. Seudun, kylän tai paikan nimi saa esiintyä myyntinimen ilmaisussa, jos kyseessä on nimeen viittaava, mainitussa paikassa sijaitsevan lähteen luontainen kivennäisvesi, ja jos nimi ei ole harhaanjohtava lähteen käyttöpaikan suhteen.

2. Yhden ja ainoan lähteen luontaisen kivennäisveden markkinointi useammalla kuin yhdellä myyntinimityksellä on kiellettyä.

3. Jos myytävien luontaisten kivennäisvesien astioiden merkinnöissä tai kaiverruksissa on eri myyntinimi kuin lähteen nimi tai sen hyödyntämispaikka, on hyödyntämispaikka tai lähteen nimi ilmoitettava korkeudeltaan ja leveydeltään puolitoista kertaa isompina kirjaimina kuin myyntinimityksessä käytetyt isoimmat kirjaimet.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin ja samassa tarkoituksessa, mitä tulee lähteen nimen tai sen hyödyntämispaikan säädettyyn tärkeyteen myyntinimessä, luontaisten kivennäisvesien kaikenlaiseen mainontaan.

9 artikla

1. Pakkauksissa tai merkinnöissä samoin kuin kaikessa mainonnassa on kiellettyä käyttää sellaisia tunnuksia, nimityksiä, tavaramerkkejä, kaupallisia merkkejä, kuvia ja muita merkkejä, joko symbolisia tai muunlaisia, jotka:

a) luontaisen kivennäisveden osalta viittaavat ominaisuuksiin, joita vedellä ei ole, erityisesti mitä tulee sen alkuperään, päivämäärään, jona se on hyväksytty hyödynnettäväksi, analyysituloksiin tai muihin samanlaisiin aitouden takeisiin;

b) juomaveden, joka on pakattu sellaiseen päällykseen, joka ei täytä liitteessä I olevan I jakson ehtoja, osalta ovat omiaan aiheuttamaan sekaannusta luontaiseen kivennäisveteen, erityisesti "kivennäisvesi" -ilmaisun yhteydessä.

2. a) Kaikki viittaukset, joilla luontaiseen kivennäisveteen liitetään ihmisten sairauksien ehkäisemiseen, hoitoon tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia, ovat kiellettyjä.

b) Kuitenkin direktiivin liitteessä III luetellut ilmaisut on sallittava, jos ilmaisut täyttävät liitteessä säädetyt asiaa koskevat vaatimukset, tai jos vaatimuksia ei ole, kansallisissa säännöksissä säädetyt vaatimukset, jos ne perustuvat fysiko-kemiallisiin määrityksiin ja jos tarvittaessa on tehty farmakologisia, fysiologisia ja kliinisiä tutkimuksia käyttäen tunnustettuja tieteellisiä liitteessä I olevan I jakson 2 kohdan mukaisia menetelmiä.

c) Jäsenvaltiot voivat sallia ilmaisut "vaikuttaa ruoansulatukseen", "saattaa helpottaa hepatobiilisiä toimintoja" tai vastaavia ilmaisuja. Jäsenvaltiot voivat myös sallia muiden ilmaisujen mukaanottamisen, jos ne eivät ole ristiriidassa a kohdan periaatteiden kanssa ja jos ne ovat sopusoinnussa b alakohdan kanssa.

3. Jäsenvaltiot voivat antaa erityissäännöksiä sekä pakkauksissa tai merkinnöissä että mainonnassa käytettävistä, luontaisen kivennäisveden soveltuvuutta pikkulasten ruokintaan koskevista tiedoista. Nämä säännökset voivat koskea myös veden ominaisuuksia, mikä määrää edellä tarkoitetun tiedon käytön.

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat toteuttaa edellä tarkoitetut toimenpiteet, on etukäteen ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

4. Kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta komissio antaa neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa aiheelliset ehdotukset liitteessä I olevan II jakson 1.2.12 kohdan säännösten soveltamisesta.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei tämän direktiivin määritelmät ja säännöt täyttävien luontaisten kivennäisvesien kauppaa voida estää soveltamalla luontaisten kivennäisvesien tai yleensä elintarvikkeiden koostumusta, käytön ehtoja, pakkaamista tai merkintöjä koskevia kansallisia säännöksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta kansallisiin säännöksiin, joita ei ole yhdenmukaistettu ja joiden perusteena on:

- kansanterveyden suojeleminen;

- petollisten toimien torjuminen, edellyttäen, etteivät sellaiset säännökset ole omiaan estämään tämän direktiivin määritelmien ja säännösten noudattamista;

- teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojeleminen, alkuperätodistusten ja -tietojen suojeleminen sekä vilpillisen kilpailun estäminen.

11 artikla

Edellä 5 artiklassa tarkoitettujen mikrobiologisten ominaisuuksien ja I liitteessä olevan II jakson 1.2 kohdan koostumukseen liittyvien ominaisuuksien tarkastamiseksi tarvittavista näytteenottomenettelyistä ja analyysimenetelmistä päätetään 12 artiklan menettelyä noudattaen.

12 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa pysyvän elintarvikekomitean, jäljempänä "komitea", käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan sellaisella 41 äänen enemmistöllä, joka saadaan, kun jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatettiin sen käsiteltäväksi, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

13 artikla

Mitä 12 artiklassa säädetään, on sovellettava 18 kuukauden ajan päivämäärästä, jona asia ensimmäisen kerran saatettiin komitean käsiteltäväksi 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

14 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettuihin luontaisiin kivennäisvesiin.

15 artikla

Jäsenvaltioiden on tehtävä tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät muutokset lainsäädäntöönsä ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä; näin muutettu lainsäädäntö on pantava täytäntöön siten, että:

- tämän direktiivin mukaisten valmisteiden kauppa sallitaan kahden vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta;

- niiden valmisteiden kauppa, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, kielletään neljän vuoden kuluttua sen tiedoksi antamisesta.

16 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan myös Ranskan merentakaisilla alueilla.

17 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 1980.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. SANTER

(1) EYVL N:o C 69, 11.6.1970, s. 14

(2) EYVL N:o C 45, 10.5.1971, s. 5

(3) EYVL N:o C 36, 19.4.1971, s. 14

(4) EYVL N:o L 33, 8.2.1979, s. 1

(5) EYVL N:o L 291, 19.11.1969, s. 9

(6) EYVL N:o 22, 9.2.1965, s. 369/65

LIITE I

I. MÄÄRITELMÄ

1. "Luontaisella kivennäisvedellä" tarkoitetaan 5 artiklassa säädettyä mikrobiologisesti täysarvoista vettä, jonka alkuperä on maanalainen vesikerrostuma tai -varasto ja joka tulee esille lähteestä, josta sitä otetaan yhden tai useamman luontaisen tai poratun uloskäynnin kautta.

Luontainen kivennäisvesi on selvästi erotettavissa tavallisesta juomavedestä:

a) ominaispiirteistään, kuten kivennäisainepitoisuus, hivenainepitoisuus tai muut aineosat, ja joskus tietyistä vaikutuksistaan,

b) alkuperäisestä olomuodostaan,

kummankin ominaisuuden pysyessä veden maanalaisuuden takia ennallaan ja turvassa kaikelta saastumisvaaralta.

2. Nämä ominaisuudet, jotka saattavat antaa luontaiselle kivennäisvedelle terveydelle suotuisia ominaisuuksia, on ollut tutkittava:

a) seuraavien näkökohtien osalta:

1. geologiset ja hydrologiset,

2. fysikaaliset, kemialliset ja fysiko-kemialliset,

3. mikrobiologiset,

4. tarvittaessa farmakologiset, fysiologiset ja kliiniset;

b) II jaksossa lueteltujen vaatimusten mukaisesti;

c) vastuussa olevan viranomaisen hyväksymien tieteellisten menetelmien mukaisesti.

Edellä a alakohdan 4 alakohdassa tarkoitetut analyysit voivat olla vapaaehtoisia, jos vedellä on koostumuksellisia ominaisuuksia, joiden perusteella se on ennen tämän direktiivin voimaantuloa tunnustettu luontaiseksi kivennäisvedeksi siinä jäsenvaltiossa, josta se on peräisin. Näin on laita etenkin, jos kyseessä olevassa vedessä, kg:aa kohti, sekä ottopaikassa että pullotuksen jälkeen on vähintään 1 000 mg liuennutta kiintoainetta tai vähintään 250 mg vapaata hiilidioksidia.

3. Luontaisen kivennäisveden koostumuksen, lämpötilan ja muiden olennaisten ominaisuuksien on pysyttävä vakioina luontaisten vaihtelujen puitteissa; niihin eivät etenkään saa vaikuttaa mahdolliset virtausnopeuden vaihtelut.

Edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla luontaisen kivennäisveden normaalilla elävien pesäkkeiden luvulla tarkoitetaan kohtuullisen vakioista, ottopaikassa ennen minkäänlaista käsittelyä todettavaa kokonaispesäkelukua, joka kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti otetaan huomioon tutkittaessa kyseistä vettä säännöllisin väliajoin.

II. MÄÄRITELMÄN SOVELTAMISEN EDELLYTYKSET JA VAATIMUKSET

1.1 Geologisten ja hydrologisten kartoituksien vaatimukset

Etenkin seuraavat tiedot on vaadittava:

1.1.1 veden keruun tarkka sijainti korkeusilmoituksineen merkittynä kartalle, jonka mittakaava on enintään 1:1000;

1.1.2 seikkaperäinen geologinen selostus maaston alkuperästä ja ominaispiirteistä;

1.1.3 hydrologisen kerroksen stratigrafia;

1.1.4 veden ottamistoimien kuvaus;

1.1.5 alueen rajaus tai yksityiskohdat muista toimenpiteistä lähteen suojaamiseksi saastumiselta;

1.2 Fysikaalisten, kemiallisten ja fysiko-kemiallisten tutkimusten vaatimukset

Näissä tutkimuksissa on selvitettävä:

1.2.1 lähteen virtausnopeus;

1.2.2 esiintymispaikassa olevan veden ja ympäristön lämpötila;

1.2.3 maastolajin ja veden kivennäisaineiden luonne ja laji;

1.2.4 kuivausjäännös 180 °C:ssa ja 260 °C:ssa;

1.2.5 sähkönjohtavuus tai sähkönvastus mittauslämpötiloineen;

1.2.6 vetyionipitoisuus (pH);

1.2.7 anionit ja kationit;

1.2.8 ei-ionisoidut yhdisteet;

1.2.9 hivenaineet;

1.2.10 radioaktinologiset ominaisuudet ottopaikan vedessä;

1.2.11 soveltuvin osin veden, hapen (16 0-18 0) ja vedyn (protium, deuterium, tritium) suhteelliset isotooppitasot;

1.2.12 veden eräiden aineosien toksisuus ottaen huomioon niistä säädetyt enimmäispitoisuudet.

1.3 Esiintymispaikan veden mikrobiologisten analyysien vaatimukset

Tutkimuksiin on sisällytettävä:

1.3.1 osoitus, ettei loisia ja patogeenisia mikro-organismeja esiinny;

1.3.2 ulosteperäiseen saastumiseen viittaavan elvytettävän pesäkeluvun kvantitatiivinen määritys:

a) "Escherichia colia" ja muita koliformeja ei osoitettavissa 250 ml:ssa 37 °C:ssa ja 44,5 °C:ssa;

b) fekaalisia streptokokkeja ei osoitettavissa 250 ml:ssa;

c) itiöllisiä sulfiittia pelkistäviä anaerobeja ei osoitettavissa 50 ml:ssa;

d) "Pseudomonas aeruginosaa" ei osoitettavissa 250 ml:ssa.

1.3.3 kokonaispesäkeluvun määritys elvytyksen jälkeen ml:aa vettä kohti:

i) 20-22 °C:n lämpötilassa 72 tunnissa agar-agarilla tai agar-liivateseoksella;

ii) 37 °C:n lämpötilassa 24 tunnissa agar-agarilla.

1.4 Kliinisten ja farmakologisten analyysien vaatimukset

1.4.1 Tieteellisesti tunnustetuilla menetelmillä suoritettavien analyysien on oltava sopivia luontaisten kivennäisvesien ominaisuuksille ja niiden vaikutuksille ihmiselimistöön, kuten lisääntyneelle virtsaneritykselle, vatsa- ja suolitoiminnoille ja kivennäisaineiden puutteiden tasoittamiselle.

1.4.2 Tarvittaessa voidaan 1.4.1 kohdassa tarkoitetut analyysit korvata suurella määrällä yksimielisiksi ja johdonmukaisiksi osoitettuja kliinisiä havaintoja. Tarvittaessa kliiniset analyysit voivat korvata 1.4.1 kohdassa tarkoitetut analyysit, jos huomattava määrä havaintoja johtaa samaan tulokseen.

III. POREILEVIA LUONTAISIA KIVENNÄISVESIÄ KOSKEVAT LISÄVAATIMUKSET

Ottopaikassa tai pullotuksen jälkeen poreilevat luontaiset kivennäisvedet vapauttavat hiilidioksidia spontaanisesti ja tavallisissa lämpötila- ja paineolosuhteissa selvästi havaittavasti. Vedet jaetaan kolmeen ryhmään, joihin sovelletaan seuraavia kuvauksia:

a) "luontaisesti hiilihapotetulla luontaisella kivennäisvedellä" tarkoitetaan vettä, jonka lähteestä tuleva hiilidioksidipitoisuus mahdollisen dekantoimisen ja pullotuksen jälkeen on sama kuin ottopaikan veden, soveltuvin osin huomioiden saman vesikerrostuman tai -varaston hiilidioksidin lisääntymisen yhtä suuressa määrin kuin sitä on vapautunut näiden toimenpiteiden aikana ja ottaen huomioon tavanomaiset tekniset poikkeamat;

b) "luontaisella kivennäisvedellä, johon on lisätty kaasua lähteestä" tarkoitetaan vettä, jonka vesikerrostumasta tai -varastosta peräisin oleva hiilidioksidipitoisuus mahdollisen dekantoimisen ja pullotuksen jälkeen on korkeampi kuin ottopaikan veden todettu hiilidioksidipitoisuus;

c) "hiilihapotetulla luontaisella kivennäisvedellä" tarkoitetaan vettä, johon on lisätty hiilidioksidia, joka on peräisin muualta kuin vesikerrostumasta tai -varastosta, josta vesi tulee.

LIITE II

LUONTAISEN KIVENNÄISVEDEN HYÖDYNTÄMISEN JA MARKKINOILLE SAATTAMISEN EDELLYTYKSET

1. Luontaisen kivennäisvesilähteen hyödyntäminen edellyttää, että vastuussa oleva viranomainen siinä maassa, jossa vesi otetaan, antaa siihen luvan, sen jälkeen kun on osoitettu, että kyseessä oleva vesi täyttää liitteessä I olevan I jakson säännökset.

2. Veden keruulaitteet on asennettava niin, että kaikki saastumismahdollisuudet vältetään ja että ominaisuudet, jotka sillä on ottopaikassa, säilyvät.

Tätä varten erityisesti:

a) lähde ja esiintymispaikka on suojattava saastumisen mahdollisuuksilta;

b) vedenottopaikan rakenteiden, putkien ja säiliöiden on oltava vedelle sopivista aineista ja rakennettu estämään kemiallisia, fysiko-kemiallisia tai mikrobiologisia muutoksia vedessä;

c) hyödyntämisolosuhteiden, erityisesti pesu- ja pullotustoiminnan on täytettävä hygieeniset vaatimukset. Erityisesti säiliöitä ja päällyksiä on käsiteltävä, tai ne on valmistettava, niin, että vältetään kielteiset vaikutukset luontaisen kivennäisveden mikrobiologisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin;

d) luontaisen kivennäisveden kuljetus kuluttajalle muissa kuin jakeluun hyväksytyissä säiliöissä ja päällyksissä on kiellettyä.

Kuitenkaan d alakohtaa ei tarvitse soveltaa kivennäisveteen, jota hyödynnetään ja pidetään kaupan jäsenvaltion alueella, jos kivennäisveden kuljetus tankkisäiliöissä lähteestä pullotustehtaalle oli siinä jäsenvaltiossa sallittua tätä direktiiviä tiedoksi annettaessa.

3. Jos hyödyntämisen aikana todetaan, että luontainen kivennäisvesi on saastunutta eikä sillä enää ole 5 artiklassa säädettyjä mikrobiologisia ominaisuuksia, on henkilön, joka käyttää lähdettä, viipymättä keskeytettävä kaikki toiminnot, erityisesti pullotusprosessi, kunnes saastumisen aihe on poistettu ja vesi täyttää 5 artiklan vaatimukset.

4. Alkuperämaan vastuussa olevan viranomaisen on suoritettava säännöllisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että:

a) luontainen kivennäisvesi, jonka osalta lähteen hyödyntäminen on sallittua, täyttää liitteessä I olevan I jakson vaatimukset;

b) henkilö, joka hyödyntää lähdettä, noudattaa 2 ja 3 kohdan määräyksiä.

LIITE III

MAININNAT JA OMINAISUUDET, JOISTA SÄÄDETÄÄN 9 ARTIKLAN 2 KOHDASSA

>TAULUKON PAIKKA>