Konsolidoitu TEKSTI: 32003R1782 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, ►C1 (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta ◄

SISÄLLYSLUETTELO
I OSASTO	SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
II OSASTO	YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 luku	Täydentävät ehdot
2 luku	Tuen mukauttaminen ja rahoituskuri
3 luku	Maatilojen neuvontajärjestelmä
4 luku	Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä
5 luku	Muut yleiset säännökset
III OSASTO	MAATILAN TILATUKIJÄRJESTELMÄ
1 luku	Yleiset säännökset
2 luku	Määrän vahvistaminen
3 luku	Tukioikeudet
1 jakso	Pinta-alaan perustuvat tukioikeudet
2 jakso	Tukioikeudet, joihin sovelletaan erityisedellytyksiä
4 luku	Maankäyttö tilatukijärjestelmässä
1 jakso	Maan käyttö
2 jakso	Kesannointioikeudet
5 luku	Alueellinen ja vapaaehtoinen täytäntöönpano
1 jakso	Alueellinen täytäntöönpano
2 jakso	Osittainen täytäntöönpano
3 jakso	Vapaaehtoiset poissulkemiset
4 jakso	Vapaaehtoinen siirtyminen
IV OSASTO	MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT
1 luku	Durumvehnän erityinen laatupalkkio
2 luku	Valkuaiskasvipalkkio
3 luku	Riisin lajikohtainen tuki
4 luku	Pähkinöiden pinta-alatuki
5 luku	Energiakasvien tuki
6 luku	Tärkkelysperunan tuki
7 luku	Lypsylehmäpalkkiot ja lisätuet
8 luku	Erityinen aluetuki peltokasveille
9 luku	Siementuki
10 luku	Peltokasvien pinta-alatuki
11 luku	Lammas- ja vuohipalkkiot
12 luku	Naudan- ja vasikanlihan tuet
13 luku	Palkoviljan tuki
V OSASTO	SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
LIITE I	Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä
LIITE II	12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät
LIITE III	3 ja 4 artiklassa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset
LIITE IV	5 artiklassa tarkoitettu hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus
LIITE V	26 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät
LIITE VI	Luettelo 33 artiklassa tarkoitettuun tilatukeen liittyvistä suorista tuista
LIITE VII	37 artiklassa tarkoitetun viitemäärän laskeminen
LIITE VIII	41 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät
LIITE IX	Luettelo 66 artiklassa tarkoitetuista peltokasveista
LIITE X	74 artiklassa tarkoitetut durumvehnän perinteiset tuotantoalueet
LIITE XI	Luettelo 99 artiklassa tarkoitetuista siemenlajeista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan sekä 299 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 1 ),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ( 3 ),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Yhteisen maatalouspolitiikan eri tilatukijärjestelmiin sisältyville suorille tuille olisi vahvistettava yhteiset edellytykset.

(2)

Suorien tukien täysimääräinen maksaminen olisi liitettävä maatalousmaahan, -tuotantoon ja -toimintaan liittyvien sääntöjen noudattamiseen. Kyseisten sääntöjen avulla yhteisiin markkinajärjestelyihin olisi sisällytettävä ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja hyvän maatalouden ja ympäristön perusvaatimukset. Jos nämä perusvaatimukset eivät täyty, jäsenvaltioiden olisi evättävä suora tuki kokonaan tai osittain käyttäen apunaan suhteellisia, puolueettomia ja asteittaisia perusteita. Tällaiset epäämiset eivät rajoita muiden voimassa olevien tai myöhemmin säädettävien yhteisön tai kansallisen lain säännösten soveltamista.

(3)

Maatalousmaasta luopumisen välttämiseksi ja maan säilyttämiseksi viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa olisi vahvistettava vaatimukset, joiden olisi perustuttava hyvään viljelykäytäntöön, jonka perusta saattaa olla jäsenvaltioiden säännöksissä. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa yhteisön kehys. Jäsenvaltioiden tämän kehyksen mukaisesti vahvistamissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon asianomaisten viljelyalojen erityisominaisuudet, myös maaperä- ja ilmasto-olot, nykyiset viljelyjärjestelmät (maankäyttö, vuoroviljely, viljelykäytänteet) ja tilarakenteet.

(4)	Koska pysyvillä laitumilla on myönteisiä ympäristövaikutuksia, on aiheellista hyväksyä toimenpiteitä, joilla kannustetaan nykyisten pysyvien laidunten säilyttämiseen entisellään ja vältetään suurten alueiden muuttaminen peltomaaksi.

(5)

Jotta saavutettaisiin parempi tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien toimintavälineiden välillä, käyttöön olisi pakollisena otettava suorien tukien asteittainen vähennysjärjestelmä koko yhteisössä vuosina 2005-2012. Kaikkia tietyn määrän ylittäviä suoria tukia olisi vuosittain alennettava tietyillä prosenttimäärillä. Saavutettuja säästöjä olisi käytettävä maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvien toimenpiteiden rahoittamiseksi ja jaettava jäsenvaltioiden kesken myöhemmin määriteltävien objektiivisten perusteiden perusteella. On kuitenkin aiheellista säätää, että tietyn prosenttiosuuden kyseisistä määristä olisi jäätävä siihen jäsenvaltioon, jossa ne ovat kertyneet. Vuoteen 2005 saakka jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 ( 4 ) mukaisia, tuen mukauttamista koskevia voimassa olevia sääntöjä vapaaehtoisesti.

(6)

Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät määrät (alaotsake 1a) eivät ylitä rahoitusnäkymissä vahvistettuja vuotuisia enimmäismääriä, on aiheellista säätää rahoitusmekanismista, jolla suoria tukia voidaan tarvittaessa mukauttaa. Suorien tukien mukautus olisi vahvistettava, kun ennusteet osoittavat, että alaotsake 1a, johon liittyy 300 miljoonan euron turvamarginaali, ylittyy tiettynä varainhoitovuotena.

(7)	Ottaen huomioon rukiin intervention poistamisesta aiheutuvat rakennesopeutukset on aiheellista säätää tiettyjen rukiin tuotantoalueiden osalta siirtymätoimenpiteistä, jotka rahoitetaan tuen mukauttamisesta kertyneistä varoista.

(8)

Jotta viljelijät voisivat täyttää nykyaikaista korkealaatuista maataloutta koskevat vaatimukset, jäsenvaltioiden on tarpeen ottaa käyttöön kattava järjestelmä kaupallisille tiloille suunnatuista neuvontapalveluista. Maatilojen neuvontajärjestelmän olisi lisättävä viljelijöiden tietämystä materiaalivirroista ja maatilan toiminnoista, joita koskevat ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät vaatimukset, järjestelmän kuitenkaan mitenkään vaikuttamatta viljelijöiden velvollisuuksiin ja vastuuseen noudattaa näitä vaatimuksia.

(9)

Maatilojen neuvontajärjestelmän käyttöönoton helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava määräaika järjestelmän perustamiseksi. Järjestelmään liittymisen olisi oltava vapaaehtoista viljelijöille, ja etusija olisi asetettava sellaisille viljelijöille, joiden suorat tuet ylittävät tietyn tason vuosittain. Koska kyseessä on viljelijöille tarjottu neuvontapalvelu, neuvonnan yhteydessä saadut tiedot on aiheellista säilyttää luottamuksellisina lukuun ottamatta tapauksia, joissa yhteisön tai kansallisia lakeja on rikottu vakavasti.

(10)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 ( 5 ) 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistuakseen Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta rahoitettavien toimien tosiasiallisesta ja asianmukaisesta toteuttamisesta sekä estääkseen ja rangaistakseen sääntöjenvastaisuudet.

(11)

Hallinto- ja valvontamekanismien tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi on tarpeen mukauttaa tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3508/92 ( 6 ) säädettyä järjestelmää, jotta siihen voidaan sisällyttää maatilan tilatukijärjestelmä, durumvehnää, valkuaiskasveja, energiakasveja, riisiä, perunatärkkelystä ja pähkinöitä, maitoa, siemeniä ja palkokasveja koskevat tukijärjestelmät ja erityiset aluetuet sekä täydentäviä ehtoja, tuen mukauttamista ja maatilojen neuvontajärjestelmää koskevien sääntöjen soveltamisen valvonta. On tarkoituksenmukaista säätää mahdollisuudesta liittää järjestelmään myöhemmin muita tukijärjestelmiä.

(12)

Tehokkaan valvonnan takaamiseksi ja sen estämiseksi, että tukihakemus voitaisiin samassa jäsenvaltiossa esittää eri maksajavirastoissa useita kertoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenäinen järjestelmä. Siihen kirjataan tunnistetiedot niistä viljelijöistä, jotka jättävät yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tukihakemuksia.

(13)	Yhdennetyn järjestelmän eri osien tavoitteena on tehostaa hallintoa ja valvontaa. Tämän vuoksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien yhteisön järjestelmien osalta jäsenvaltioilla olisi oltava lupa käyttää järjestelmää hyväkseen toimimatta kuitenkaan asiaa koskevien säännösten vastaisesti.

(14)

Järjestelmän monimutkaisuuden ja käsiteltävien hakemusten suuren määrän vuoksi on välttämätöntä käyttää asianmukaisia teknisiä apukeinoja ja hallinto- ja valvontamenetelmiä. Sen vuoksi yhdennettyyn järjestelmään on jokaisessa jäsenvaltiossa sisällyttävä tietokonepohjainen tietokanta, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä, viljelijöiden tukihakemukset, yhdenmukaistettu valvontajärjestelmä ja tilatukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä.

(15)	Jotta kerätyt tiedot voidaan käsitellä ja niitä voidaan käyttää tukihakemusten tarkastamisessa, on tarpeen ottaa käyttöön tehokkaat tietokonepohjaiset tietokannat, jotka mahdollistavat erityisesti ristiintarkastukset.

(16)

Viljelylohkojen tunnistaminen on olennainen osa pinta-alaperusteisten järjestelmien asianmukaista soveltamista. Kokemus on osoittanut tiettyjä puutteita nykyisissä menetelmissä. Sen vuoksi on syytä säätää tunnistusjärjestelmästä, jonka perustamisessa voidaan tarvittaessa turvautua kaukokartoitukseen.

(17)	Yksinkertaisuuden vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava lupa säätää useita tukijärjestelmiä koskevan yhden ainoan hakemuksen jättämisestä ja vuotuisten hakemusten korvaamisesta monivuotisella, vuosittain pelkästään vahvistettavalla hakemuksella.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää tuen mukautuksesta johtuvista vähennyksistä saatavia määriä tiettyihin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 ( 7 ) säädettyyn maaseudun kehittämistukeen liittyviin täydentäviin toimenpiteisiin.

(19)

Koska täydentävien ehtojen perusteella käyttöön tulevia määriä ei voida ennakoida tarpeeksi ajoissa, jotta ne voitaisiin käyttää maaseudun kehittämistukeen liittyviin täydentäviin toimenpiteisiin, nämä määrät olisi tilitettävä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastolle jäsenvaltiolle jätettävää tiettyä prosenttiosuutta lukuun ottamatta.

(20)	Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi maksettava säädettyjen maksuaikojen kuluessa yhteisön tukijärjestelmien mukaiset tuet täysimääräisesti edunsaajille, jollei tässä asetuksessa säädetyistä tuen vähennyksistä muuta johdu.

(21)

Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä säädetään suorasta tilatuesta erityisesti maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi. Tämä tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen. Yhteisön varojen virheellisen kohdentamisen estämiseksi tukea ei pitäisi maksaa viljelijöille, jotka ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset.

(22)	Yhteiset tukijärjestelmät on tarvittaessa lyhyessä ajassa mukautettava tapahtuneeseen kehitykseen. Edunsaajat eivät näin ollen voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina, vaan heidän olisi oltava valmiita siihen, että järjestelmiä saatetaan tarkistaa markkinakehityksen perusteella.

(23)	Koska suorilla tuilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia, yhteisön järjestelmiä olisi arvioitava tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta nämä vaikutukset voitaisiin arvioida paremmin.

(24)

Yhteisön maatalouden kilpailukyvyn parantaminen sekä elintarvikkeiden laadun ja ympäristövaatimusten edistäminen merkitsevät väistämättä maataloustuotteiden virallisten hintojen laskua ja tuotantokustannusten nousua yhteisön maatiloilla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä markkinasuuntautuneemman ja kestävämmän maatalouden edistämiseksi on tarpeen täydentää siirtymistä tuotantotuesta tuottajatukeen ottamalla käyttöön tuotantomääristä riippumattoman maatilakohtaisen tilatuen järjestelmä. Tuen irrottaminen tuotantomääristä ei muuta viljelijöille tosiasiallisesti maksettavia määriä mutta parantaa huomattavasti tilatuen tehokkuutta. Tämän vuoksi on aiheellista asettaa tilatuen edellytykseksi se, että noudatetaan ympäristöä, elintarviketurvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia vaatimuksia ja että maatila säilytetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

(25)

Tällaisessa järjestelmässä viljelijän useista eri järjestelmistä saamat nykyiset suorat tuet olisi yhdistettävä tilatueksi, joka määräytyy viitekauden aiempien oikeuksien perusteella ja joka on mukautettu Agenda 2000:n yhteydessä käyttöönotettujen toimenpiteiden täydellisen toteuttamisen ja tällä asetuksella vahvistettujen tukimäärien muutosten ottamiseksi huomioon.

(26)

Koska hallinnon yksinkertaistamisesta saatava hyöty kasvaa, jos järjestelmään sisällytetään useita eri aloja, järjestelmän olisi ensimmäisessä vaiheessa katettava kaikki peltokasvijärjestelmään kuuluvat tuotteet sekä palkoviljat, siemenet, naudanliha ja lampaanliha. Järjestelmään olisi myös sisällytettävä riisin ja durumvehnän tarkistetut tuet sekä maitoalan tuki sen jälkeen, kun uudistus on pantu täytäntöön kaikilta osin. Järjestelmään olisi myös sisällytettävä tärkkelysperunan ja kuivatun rehun tuet, mutta jalostusteollisuuden osalta olisi säilytettävä erillinen tuki.

(27)

Hampun osalta olisi säädettävä erityisistä toimenpiteistä, jotta laittomia viljelyksiä ei voitaisi kätkeä tilatukeen oikeutettujen viljelysten joukkoon, mikä vaikuttaisi haitallisesti hampun yhteiseen markkinajärjestelyyn. Tämän vuoksi olisi säädettävä pinta-alatuen myöntämisestä ainoastaan sellaisille viljelyaloille, joille kylvetyt hamppulajikkeet antavat tietyt takeet psykotrooppisten aineiden pitoisuudesta. Viittaukset kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1673/2000 ( 8 ) säädettyihin erityistoimenpiteisiin olisi näin ollen mukautettava.

(28)

Viljelijöille olisi annettava täysi vapaus valita maillaan viljelemänsä tuotteet, myös tuotteet, joista edelleen maksetaan tuotantomääristä riippuvaa tukea, sillä tämä lisäisi markkinasuuntautuneisuutta. Näin ollen tilatuen saannin edellytyksenä ei pitäisi olla jonkin tietyn tuotteen tuotanto. Kilpailun vääristymien välttämiseksi eräät tuotteet olisi kuitenkin suljettava tukikelpoisella maalla tapahtuvan tuotannon ulkopuolelle.

(29)

Jotta voidaan vahvistaa määrä, joka viljelijän olisi uudessa järjestelmässä saatava, on aiheellista viitata hänelle viitekaudella myönnettyihin määriin. Erityistilanteiden varalta olisi perustettava kansallinen varanto. Kyseisen varannon avulla voidaan myös helpottaa uusien viljelijöiden osallistumista järjestelmään. Tilatuki olisi vahvistettava tilakohtaisesti.

(30)

Tilan saama kokonaismäärä olisi jaettava osiin (tukioikeudet), ja siihen olisi yhdistettävä tietty määriteltävä määrä tukikelpoisia hehtaareita, jotta palkkio-oikeuksien siirtoa voidaan helpottaa. Jotta vältettäisiin keinottelumielessä tehdyt siirrot, jotka johtaisivat tukioikeuksien kasautumiseen ilman vastaava maatalouspohjaa, tuen myöntämiseksi on aiheellista säätää yhteydestä tukioikeuksien ja tietyn tukikelpoisten hehtaarien määrän välillä sekä mahdollisuudesta rajata oikeuksien siirto tietylle alueelle. Olisi säädettävä erityissäännökset tuelle, joka ei ole suoraan pinta-alaperusteista, ja huomioon olisi otettava lampaan- ja vuohenkasvatuksen erityisluonne.

(31)

Jotta varmistettaisiin, ettei tuen ja oikeuksien kokonaistaso ylitä nykyisiä talousarviovaroja yhteisön, kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tasolla, on aiheellista säätää kansallisista enimmäismääristä, jotka lasketaan asianomaisissa tukijärjestelmissä tukien maksamiseksi kussakin jäsenvaltiossa viitekauden aikana ja myöhemmät mukautukset huomioon ottaen myönnettyjen kaikkien varojen yhteissummana. Suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos kokonaismäärä ylittyy.

(32)	Peltokasvien kesannointiedellytykset olisi pidettävä voimassa, jotta voitaisiin säilyttää viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuvat, tarjonnan valvontaa koskevat edut samalla kun vahvistetaan siihen liittyviä uuden tukijärjestelmän mukaisia ympäristöetuja.

(33)

Jotta erityistilanteissa voitaisiin toimia joustavasti, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus määritellä tietynlainen tasapaino tilakohtaisten tukioikeuksien ja alueellisten tai kansallisten keskiarvojen välille sekä nykyisten tukien ja tilatuen välille. Olisi säädettävä erityisestä poikkeuksesta hedelmiä ja vihanneksia sekä ruokaperunaa koskevaan viljelykieltoon, jotta alueellistamistapauksissa voitaisiin ehkäistä tuotantohäiriöt, samalla kun kilpailun vääristymisen vaikutukset minimoidaan. Jotta tietyn jäsenvaltion maatalouden erityisolosuhteet voitaisiin ottaa huomioon, on lisäksi aiheellista antaa sille mahdollisuus pyytää siirtymäkautta tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa varten siten, ettei ylitetä tilatukijärjestelmälle vahvistettuja talousarvion enimmäismääriä. Jos siirtymäkauden aikana ilmenee vakavia kilpailun vääristymiä ja jotta varmistettaisiin yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen, komission on voitava toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä tällaisten tilanteiden käsittelemiseksi.

(34)

Kun kyse on vapaaehtoisesta tai siirtymäkauden täytäntöönpanosta, on viljelijöiden oikeutettujen odotusten turvaamiseksi aiheellista asettaa määräaika, johon mennessä jäsenvaltioiden on tehtävä päätöksensä tilatukijärjestelmän soveltamisesta. Lisäksi olisi nykyisten järjestelmien jatkumisen varmistamiseksi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset siten, että komissiolle jätetään toimivalta säätää täytäntöönpanosäännöistä.

(35)

Jotta durumvehnän tuotantoasema voitaisiin säilyttää perinteisillä tuotantoalueilla samalla kun parannetaan tuen myöntämistä tietyt vähimmäislaatuvaatimukset täyttävälle durumvehnälle, on aiheellista vähentää siirtymäkauden ajan nykyistä perinteisten alueiden durumvehnän lisätukea ja poistaa määriteltyjen alueiden erityistuki. Tukea olisi myönnettävä ainoastaan sellaiselle durumvehnäviljelmille, joilla viljellään suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotantoon soveltuvaa durumvehnää.

(36)

Jotta paljon valkuaista sisältävien kasvien asema vahvistuisi ja näiden kasvien tuotantoa kannustettaisiin entistä enemmän, on aiheellista säätää näitä kasveja tuottaville viljelijöille maksettavasta lisätuesta. Uuden järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset. Olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja sovellettava suhteellisia vähennyksiä, jos taattu enimmäispinta-ala ylittyy.

(37)

Jotta riisintuotannon asema säilyisi perinteisillä tuotantoalueilla, on aiheellista säätää riisintuottajille maksettavasta lisätuesta. Uuden järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset. Olisi vahvistettava kansalliset perusalat ja sovellettava vähennyksiä, jos nämä alat ylittyvät.

(38)

Pähkinäalalle olisi vahvistettava uudet järjestelyt, jotta vältettäisiin pähkinäntuotannon loppuminen perinteisillä alueilla ja tästä aiheutuvat kielteiset ympäristöön, maaseutuun, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvat seuraukset. Uusien järjestelyjen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset, myös puiden vähimmäistiheys ja palstakoko. Erityistarpeitten täyttämiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää lisätuesta.

(39)

Talousarvion ylittymisen välttämiseksi olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja sovellettava suhteellisia vähennyksiä, jos se ylittyy. Nämä vähennykset olisi keskitettävä jäsenvaltioihin, joissa taattu enimmäispinta-ala ylittyy. Tasapainoisen soveltamisen takaamiseksi koko yhteisössä tämä ala olisi jaettava suhteessa jäsenvaltioiden pähkinäntuotantoaloihin. Jäsenvaltioiden olisi vastattava alojen jakamisesta alueellaan. Aloille, joille on laadittu parantamissuunnitelma, olisi myönnettävä uuden järjestelmän mukaista tukea vasta kun suunnitelma umpeutuu.

(40)	Jotta hyödynnettäisiin parantamissuunnitelmista saatavaa hyötyä tarjonnan uudelleenryhmittelyssä, jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön ja kansallisen tuen saamisen edellytykseksi jäsenyyden tuottajaorganisaatiossa. Häiriöiden välttämiseksi on varmistettava joustava siirtyminen uuteen järjestelmään.

(41)

Energiakasveja tuetaan tällä hetkellä tarjoamalla mahdollisuus kasvattaa teollisuuden tarpeisiin tarkoitettuja viljelykasveja kesantomaalla. Suurin osa kesantomaan non-food -tuotannosta on energiakasveja. Olisi vahvistettava energiakasvien erityistuki, jonka tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja sovellettava suhteellisia vähennyksiä, jos taattu enimmäispinta-ala ylittyy. Järjestelyjä olisi tarkasteltava uudelleen määrätyn ajan kuluttua ottaen huomioon biopolttoaineita koskevan yhteisön aloitteen täytäntöönpano.

(42)

Jotta tärkkelystuotanto voidaan säilyttää perinteisillä tuotantoalueilla ja tunnustaa perunantuotannon merkitys maatalouskierrossa, on aiheellista säätää tärkkelysperunan tuottajille maksettavasta lisätuesta. Lisäksi siltä osin kuin tärkkelysperunan tuottajien tukijärjestelmä sisällytetään osittain tilatukijärjestelmään, perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä 27 päivänä heinäkuuta 1994 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1868/94 ( 9 ) olisi muutettava.

(43)

Peltokasvien, naudanlihan ja lampaiden mukaantulon vuoksi tilatukijärjestelmä ulottuu joihinkin palkkioihin, jotka maksetaan syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren saarilla. Näin järjestelmää voidaan entisestään yksinkertaistaa ja välttää pelkästään kyseisillä alueilla toimivaa rajoitettua viljelijämäärää koskevan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen säilyttäminen. Jotta säilytettäisiin tietyn tuotantotyypin asema kyseisillä yhteisön alueilla, on kuitenkin aiheellista säätää, että jäsenvaltiot voivat päättää, ettei niiden tarvitse sisällyttää kyseisiä tukia tilatukijärjestelmään. Samaa mahdollisuutta olisi sovellettava lisätukiin tietyillä Ruotsin ja Suomen alueilla sekä siementukeen. Näissä tapauksissa nykyisten järjestelmien jatkaminen edellyttää, että on vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset siten, että komissiolle jätetään toimivalta säätää täytäntöönpanosäännöistä.

(44)	Jotta helpotettaisiin siirtymistä nykyisistä peltokasvituki- ja kotieläinpalkkiojärjestelmistä tilatukijärjestelmään, on asianmukaista säätää eräistä mukautuksista kyseisten alojen nykyisiin suoriin tilatukiin.

(45)

Azorien maataloustoiminta on suuresti riippuvainen maidon tuotannosta. Näin ollen on asianmukaista uudistaa ja laajentaa tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 1453/2001 ( 10 ) 23 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ja poiketa kaikkiaan kuuden markkinointivuoden ajan markkinointivuodesta 1999/2000 alkaen joistakin maidon ja maitotuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn tuotantorajoituksia koskevista säännöksistä paikallisen tuotannon kehitysasteen ja tuotanto-olosuhteiden huomioon ottamiseksi. Toimenpiteellä on tarkoitus sen soveltamisaikana jatkaa alan uudelleenjärjestelyä Azoreilla ilman, että se haittaa maitotuotteiden markkinoita tai vaikuttaa merkittävästi maksujärjestelmän asianmukaiseen toimintaan Portugalissa ja yhteisössä.

(46)

Tilatukijärjestelmän soveltaminen merkitsee tosiasiallisesti sitä, että asetuksessa (EY) N:o 1017/94 ( 11 ) säädetty Portugalissa sovellettava ohjelma nykyisin peltokasvien viljelyssä olevien maiden käyttötarkoituksen muuttamisesta laajaperäiseksi karjankasvatukseksi ei ole enää perusteltu. Asetus (EY) N:o 1017/94 olisi siksi kumottava ennen tilatukijärjestelmän voimaantuloa.

(47)

Edellä mainittujen muutosten ja uusien säännösten vuoksi olisi kumottava neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92, palkoviljoja koskevasta erityistoimenpiteestä 30 päivänä heinäkuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1577/96 ( 12 ) ja tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999 ( 13 ). Asetus (EY) N:o 1259/1999 olisi myös kumottava lukuun ottamatta joitakin säännöksiä, joissa säädetään erityisistä väliaikaisista ja vapaaehtoisista järjestelmistä.

(48)

Suoria tukia koskevat erityissäännökset, joista säädetään siemenalan yhteisestä markkinajärjestelystä 26 päivänä lokakuuta 1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2358/71 ( 14 ), tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Aigeianmeren pienten saarten hyväksi 19 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2019/93 ( 15 ), naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999 ( 16 ), tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Ranskan merentakaisten departementtien hyväksi 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1452/2001 ( 17 ), asetuksessa (EY) N:o 1453/2001, tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Kanariansaarten hyväksi 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1454/2001 ( 18 ) ja lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2529/2001 ( 19 ), ovat tosiasiallisesti menettäneet merkityksensä, ja ne olisi tämän vuoksi kumottava.

(49)

Tämän asetuksen tullessa voimaan yhteisö koostuu 15 jäsenvaltiosta. Ottaen huomioon, että vuoden 2003 liittymissopimuksen mukaan uudet jäsenvaltiot liittyvät unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004, tätä asetusta olisi liittymispäivään mennessä mukautettava mainitussa liittymissopimuksessa määrättyjen menettelyjen mukaisesti, jotta sitä voitaisiin soveltaa uusiin jäsenvaltioihin.

(50)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 20 ) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia kyseisessä liitteessä vahvistetun aikataulun mukaisesti ja 5 artiklan mukaisesti vahvistettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta.

2. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on esitettävä viljelijälle luettelo noudatettavista lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksesta.

1. Liitteessä III tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

2. Liitteessä III tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan tämän asetuksen yhteydessä niiden ajoittain muutettavien toisintojen mukaisesti, ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltiot määrittelevät kansallisella tai alueellisella tasolla hyvää maataloutta ja ympäristöä koskevat vähimmäisvaatimukset liitteessä IV esitetyn kehyksen perusteella, ottaen huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet, mukaan lukien maaperä ja ilmasto-olosuhteet, olemassa olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Tämä ei vaikuta hyvää maatalouskäytäntöä koskeviin vaatimuksiin sellaisina kuin niitä sovelletaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 yhteydessä, eikä hyvän maatalouskäytännön viitetason yläpuolella sovellettaviin maatalouden ympäristötoimenpiteisiin.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä pysyvänä laitumena ollut maa-ala säilytetään samassa käytössä. ►M3 Uusien jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivänä toukokuuta 2004 monivuotisena laitumena ollut maa-ala säilytetään samassa käytössä. ◄ ►A2 Bulgarian ja Romanian on kuitenkin varmistettava, että 1 päivänä tammikuuta 2007 pysyvänä laitumena ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. ◄

Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa jäsenvaltio voi kuitenkin poiketa ensimmäisestä alakohdasta edellyttäen, että se toteuttaa toimia estääkseen pysyvän laitumensa kokonaisalan merkittävän supistumisen.

Edellä olevaa ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta metsitettäväksi tarkoitettuun pysyvään laitumeen, jos metsitys on hyvän ympäristön mukaista; tähän ei lueta joulukuusiviljelmiä eikä lyhytaikaisesti viljeltäviä, nopeakasvuisia lajeja.

1. Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei noudateta yksittäisestä viljelijästä suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, sinä kalenterivuonna, jona noudattamatta jättäminen tapahtuu, myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää vähennetään tai määrä perutaan 7 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on ensin sovellettu 10 ja 11 artiklaa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tuen vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä sovelletaan ainoastaan, jos noudattamatta jättäminen liittyy seuraaviin asioihin:

Tuen vähentämistä tai tuen ulkopuolelle jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1. Edellä 6 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt säädetään 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

2. Jos kyseessä on laiminlyönti, vähennysprosentti ei saa olla yli 5, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, se ei saa olla yli 15.

3. Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentin on pääsääntöisesti oltava vähintään 20, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

4. Tuen vähennysten ja tuen ulkopuolelle jättämisten kokonaismäärä ei voi kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

Komission on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007 annettava täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän soveltamisesta kertomus, johon tarvittaessa liittyy asianmukaisia ehdotuksia erityisesti liitteessä III esitettyjen lakisääteisten hoitovaatimusten luettelon muuttamiseksi.

Tämän luvun soveltamisesta johtuvat määrät on tilitettävä EMOTR:n tukiosastolle. Jäsenvaltiot voivat pitää itsellään 25 prosenttia näistä määristä.

1. Viljelijälle tietyssä jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna myönnettävien suorien tukien kaikkia määriä vähennetään kunakin vuonna vuoteen 2012 saakka seuraavien prosenttimäärien mukaisesti:

2. Edellä 1 kohdassa säädettyjen vähennysten soveltamisesta liitteessä II mainittujen kokonaismäärien vähentämisen jälkeen johtuvat määrät käytetään yhteisön lisätukena EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin.

3. Yhtä prosenttiyksikköä vastaava määrä jaetaan sille jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Jäljellä olevat määrät jaetaan asianomaisille jäsenvaltiolle 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavien perusteiden mukaisesti:

Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin saatava vähintään 80 prosenttia tuen mukauttamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä kokonaismääristä.

4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltion rukiin tuotannon osuus ylitti keskimäärin viisi prosenttia sen viljatuotannon kokonaismäärästä vuosina 2000-2002 ja jos sen rukiin tuotannon osuus ylitti 50 prosenttia yhteisön rukiin tuotannon kokonaismäärästä samalla aikavälillä, kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä mukauttamisvaroista jaetaan vähintään 90 prosenttia uudelleen kyseiselle jäsenvaltiolle vuoden 2013 loppuun saakka.

Tällaisessa tapauksessa vähintään 10 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle jaetusta määrästä on voitava kohdistaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin rukiin tuotantoalueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69 artiklassa säädetyn mahdollisuuden soveltamista.

Tässä kohdassa ’viljoilla’ tarkoitetaan liitteessä IX tarkoitettuja viljoja.

5. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien ja Madeiran, Kanariansaarten sekä Egeanmeren saarten viljelijöille myönnettävään suoraan tukeen.

1. Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät, tällä hetkellä alaotsakkeeseen 1a (markkinatoimenpiteet ja suorat tuet) sisältyvät määrät eivät ylitä 24 ja 25 päivänä lokakuuta 2002 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmistä 18 päivänä marraskuuta 2002 neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tekemässä päätöksessä vahvistettuja vuotuisia enimmäismääriä, päätetään vuoden 2007 talousarviosta alkaen suorien tukien mukauttamisesta, kun ennusteet alaotsakkeen 1a mukaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi, korotettuina 143 d ja 143 e artiklassa tarkoitetuilla määrillä ja ennen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tuen mukauttamista, osoittavat tiettynä varainhoitovuotena edellä tarkoitetun vuotuisen enimmäismäärän ylittyvän, ottaen huomioon 300 miljoonan euron marginaali kyseisen enimmäismäärän alapuolella. Tämä ei vaikuta vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymiin.

2. Neuvosto vahvistaa viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen mukautusten soveltamiskalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä esitettävän komission ehdotuksen pohjalta kyseiset mukautukset viimeistään mukautusten soveltamiskalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta.

1. Tämän asetuksen mukaisia suoria tukia saaville viljelijöille myönnetään lisämäärä.

Tuen lisämäärä on sama kuin määrä, joka saadaan soveltamalla 10 artiklan mukaista kyseisen kalenterivuoden vähennysprosenttia suorien tukien ensimmäisten 5 000 euron tai sitä pienempään määrään saakka.

2. Tuen lisämäärä, joka jäsenvaltiossa voidaan jonakin kalenterivuonna myöntää, ei saa kokonaisuudessaan ylittää liitteessä II vahvistettuja enimmäismääriä. Jäsenvaltion on tarvittaessa tehtävä tuen lisämäärille lineaarinen prosenttikorjaus liitteessä II vahvistettujen enimmäismäärien noudattamiseksi.

4. Komissio tarkastelee uudelleen talousarviota 2007 lukien 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä II vahvistettuja enimmäismääriä tilojen rakenteellisten muutosten huomioon ottamiseksi.

5. Komissio vahvistaa uusien jäsenvaltioiden osalta 2 kohdassa tarkoitetut enimmäismäärät 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Edellä olevia 10 ja 12 artiklaa ei sovelleta uusiin jäsenvaltioihin ennen sen kalenterivuoden alkua, jolloin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavien suorien tukien taso on vähintään samansuuruinen kuin yhteisössä, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004, kyseisenä ajankohtana sovellettava tällaisten tukien taso.

2. Sovellettaessa 143 a artiklassa vahvistettua tukien lisäystä koskevaa aikataulua kaikkiin uusissa jäsenvaltioissa myönnettäviin suoriin tukiin 11 artiklaa ei sovelleta ennen sen kalenterivuoden alkua, jolloin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavien suorien tukien taso on vähintään samansuuruinen kuin yhteisössä, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004, kyseisenä ajankohtana sovellettava tällaisten tukien taso.

1. Jäsenvaltioiden on perustettava 1 päivään tammikuuta 2007 mennessä järjestelmä, jossa viljelijöille annetaan maatalousmaata ja tilanhoitoa koskevia neuvoja (jäljempänä ’maatilojen neuvontajärjestelmä’) ja jota johtaa yksi tai useampi nimetty viranomainen tai yksityiset laitokset.

2. Neuvontapalvelujen on katettava vähintään I luvussa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus.

1. Viljelijät voivat osallistua maatilojen neuvontajärjestelmään vapaaehtoisesti.

2. Jäsenvaltioiden on annettava etusija viljelijöille, jotka saavat enemmän kuin 15 000 euroa suoraa tukea vuosittain.

Rajoittamatta yleisön tiedonsaantioikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että 13 artiklassa tarkoitetut yksityiset laitokset ja nimetyt viranomaiset eivät paljasta neuvontatoimintansa yhteydessä tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja muille henkilöille kuin kyseistä tilaa hoitavalle viljelijälle, lukuun ottamatta toimintansa yhteydessä havaitsemiaan säännönvastaisuuksia tai säännösten rikkomisia, joita koskee yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite julkisille viranomaisille ilmoittamisesta erityisesti rikostapauksissa.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 maatilojen neuvontajärjestelmän soveltamisesta kertomuksen, johon tarvittaessa liittyy ehdotuksia sen tekemiseksi pakolliseksi.

Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä ’yhdennetty järjestelmä’.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan tämän asetuksen III ja IV osastossa ja asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa vahvistettuihin tukijärjestelmiin.

Sitä sovelletaan myös tarvittavissa määrin 1, 2 ja 3 luvussa säädettyihin hallinto- ja valvontasääntöihin.

2. Jos sovelletaan 67, 68, 69, 70 ja 71 artiklaa, yhdennetyn järjestelmän on käsitettävä nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 ( 21 ) sekä lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta 17 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 21/2004 ( 22 ) mukaisesti perustettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä.

1. Tietokonepohjaiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.

Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot vuodesta 2000 alkaen ja IV osaston 10 b luvun mukaisesti myönnetyn tuen osalta 1 päivästä toukokuuta 1998.

2. Jäsenvaltiot voivat luoda hajautettuja tietokantoja, jos nämä tietokannat sekä tietojen kirjaamista ja saantia koskevat hallinnolliset menettelyt suunnitellaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja ne ovat keskenään yhteensopivia niin, että ristiintarkastukset ovat mahdollisia.

1. Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä on laadittava karttojen tai maarekisteriasiakirjojen tai muun kartta-aineiston perusteella. On käytettävä hyväksi tietokoneistettua paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa yhtenäistä standardia. Kyseinen standardi takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

2. Niissä jäsenvaltioissa, jotka soveltavat IV osaston 10 b luvussa säädettyä oliivitarhoille suoritettavaa tukea, tunnistusjärjestelmään on sisällytettävä oliivialan paikkatietojärjestelmä, joka koostuu asianomaisia oliivipuita ja -alueita koskevasta aakkosnumeerisesta atk-tietokannasta ja graafisesta atk-hakutietokannasta.

3. Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella IV osaston 10 b luvussa säädettyä oliivitarhoille suoritettavaa tukea, voivat päättää sisällyttää 2 kohdassa tarkoitetun oliivinviljelyä koskevaan paikkatietojärjestelmän viljelylohkoja koskevaan tunnistusjärjestelmään.

1. On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

2. Tämän järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään kolmea edeltävää kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot.

1. Kunkin viljelijän on vuosittain toimitettava hakemus yhdennettyyn järjestelmään kuuluvista suorista tuista ja ilmoitettava tarvittaessa seuraavat seikat:

2. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemukseen on sisällyttävä ainoastaan edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen tehdyt muutokset. Jäsenvaltio jakaa edellisenä vuonna määritettyihin aloihin perustuvat esipainetut lomakkeet ja toimittaa kyseisten alojen ja tapauksen mukaan oliivipuiden sijainnin osoittavaa graafista aineistoa.

3. Jäsenvaltio voi päättää, että yksi hakemus kattaa useita liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä tai ne kaikki tai muita tukijärjestelmiä.

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia, joihin sisältyy tukikelpoisen pinta-alan ja vastaavien tukioikeuksien tarkastaminen.

2. Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmällä tukikelpoisuuden tarkastamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on laadittava maatilojen otantasuunnitelma.

Jäsenvaltiot voivat käyttää apuna kaukokartoitusta paikalla tehtävien viljelylohkojen tarkastusten tekemiseksi.

3. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen vastaamaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten koordinoinnista.

Jos jäsenvaltiot siirtävät erikoistuneille laitoksille tai yrityksille tiettyjä osia tämän luvun nojalla tehtävistä töistä, nimetyllä viranomaisella on säilyttävä töiden valvonta ja niihin liittyvä vastuu.

1. Jos havaitaan, että viljelijä ei täytä tässä asetuksessa tai asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa säädettyjä tuen myöntämiseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä, myönnettyyn tai myönnettävään tukeen tai sen osaan, jonka osalta tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät, sovelletaan tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia tuen vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 6 artiklassa säädettyjä tuen vähennyksiä ja tuen ulkopuolelle jättämisiä.

2. Vähennysprosentit luokitellaan tapahtuneen havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä paikalla tehtäviä tarkastuksia, todetakseen, noudattavatko viljelijät I luvussa tarkoitettuja velvoitteita.

2. Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen I luvussa tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen noudattamisen.

Kyseisten järjestelmien, erityisesti eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmän, joka on perustettu direktiivin 92/102/ETY, asetuksen (EY) N:o 1760/2000 sekä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti, on oltava tämän asetuksen 26 artiklan mukaisesti yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa.

Liitteessä V lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavilta osin:

Tätä varten järjestelmät on luotava niin, että ne toimivat yhdessä tai että niiden välinen tietojenvaihto on mahdollista ilman ongelmia ja ristiriitoja.

Jäsenvaltiot voivat muiden kuin liitteessä V lueteltujen yhteisön tai kansallisten tukijärjestelmien soveltamiseksi sisällyttää yhdennetyn järjestelmän osan tai osia hallinto- ja valvontamenettelyihinsä.

1. Komissiolle on tiedotettava säännöllisesti yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta.

2. Komission nimeämät valtuutetut edustajat voivat asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille asiasta hyvissä ajoin tiedotettuaan suorittaa seuraavia toimia:

Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet voivat osallistua näihin tarkastuksiin. Edellä mainitut tarkastusvaltuudet eivät vaikuta niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti nimetyille virkamiehille. Komission nimittämät valtuutetut edustajat eivät saa osallistua kotikäynteihin tai jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Heidän on kuitenkin saatava käyttöönsä tällä tavoin hankittu tieto.

3. Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden laitosten palveluja yhdennetyn järjestelmän luomisen, seurannan ja käytön edistämiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia jäsenvaltioiden velvollisuuksia.

1. Jollei tässä asetuksessa muuta säädetä, liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä myönnettävät tuet maksetaan kokonaisuudessaan edunsaajille.

2. Tuet maksetaan kerran vuodessa 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

Edellä 12 artiklassa säädetty tuen lisämäärä maksetaan kuitenkin viimeistään asianomaista kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden syyskuun 30 päivänä.

3. Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 2 kohdassa säädetään, ja 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen komissio voi:

Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet kyseisten tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä kyseisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti; tällä ei kuitenkaan rajoiteta yksittäisten tukijärjestelmien erityissäännösten soveltamista.

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista tarkistamista milloin tahansa markkinakehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

Liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä maksettavien tukien tehokkuuden selvittämiseksi tukia on arvioitava, jotta voidaan selvittää niiden vaikutukset järjestelmien tavoitteisiin ja asianomaisiin markkinoihin nähden.

Liitteessä I lueteltuja tukijärjestelmiä pidetään asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina tukitoimina.

2. Jos viljelijän, jolle on myönnetty suoraa tukea viitekaudella, oikeudellinen asema tai nimitys muuttuu kyseisenä aikana tai viimeistään tilatukijärjestelmän soveltamisvuotta edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä, hän voi päästä tilatukijärjestelmän piiriin samoin edellytyksin kuin tilaa alun perin hoitanut viljelijä.

3. Kun on kyse viitekaudella tai viimeistään tilatukijärjestelmän soveltamisvuotta edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä tapahtuneista sulautumisista, uutta tilaa hoitava viljelijä pääsee tilatukijärjestelmän piiriin samoin edellytyksin kuin alkuperäisiä tiloja hoitaneet viljelijät.

Kun on kyse viitekaudella tai viimeistään tilatukijärjestelmän soveltamisvuotta edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä tapahtuneista tilojen jakamisista, tiloja hoitavat viljelijät pääsevät suhteutetusti tilatukijärjestelmän piiriin samoin edellytyksin kuin alkuperäistä tilaa hoitanut viljelijä.

1. Tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille viljelijöille hakulomake, josta käyvät ilmi seuraavat seikat:

2. Viljelijöiden on toimitettava tilatukijärjestelmää koskeva hakemuksensa määräpäivänä, jonka jäsenvaltiot vahvistavat, kuitenkin viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

Komissio voi kuitenkin 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa luvan siirtää 15 päiväksi toukokuuta vahvistetun määräajan myöhemmäksi tietyillä alueilla, joilla tavanomaisia määräaikoja ei voida soveltaa poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuoksi.

3. Jollei ole kyse 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tukioikeuksia ei jaeta 33 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuille viljelijöille ja kansallisesta varannosta tukioikeuden saaville viljelijöille, jos he eivät jätä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden toukokuun 15 päivään mennessä tilatukijärjestelmää koskevaa hakemusta.

Jakamatta jääneitä tukioikeuksia vastaavat määrät palautuvat 42 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen varantoon, ja niiden on oltava valmiina uudelleenjakamista varten määräpäivänä, jonka jäsenvaltiot vahvistavat, kuitenkin viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden elokuun 15 päivään mennessä.

1. Jäljempänä 44 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta toimitetaan tilatukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä muita suoria tukia koskeva hakemus sekä tämän asetuksen ulkopuolelle jääviä tukia koskeva hakemus, jollei asiasta toisin säädetä.

2. Viljelijöillä, jotka ovat osallistuneet asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaiseen tupakkakiintiön takaisinostojärjestelmään, on oikeus joko tilatukeen tai kiintiön takaisinostohintaan. Jos kiintiön takaisinostohinta on kuitenkin suurempi kuin viitemäärään sisällytettävästä tupakan tuesta laskettu määrä, viljelijällä on tilatuen lisäksi oikeus siihen osaan takaisinostohinnasta, joka vastaa takaisinostohinnan ja tämän asetuksen liitteessä VII olevan I kohdan mukaisesti lasketun määrän erotusta.

1. Tilatuki maksetaan 3 luvussa määriteltyjen tukioikeuksien osalta, joihin liittyy vastaava määrä tukikelpoisia hehtaareita, kuten 44 artiklan 2 kohdassa määritellään.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää yhdistää tilatuet muiden tukijärjestelmien mukaisiin tukiin.

1. Viitemäärä on liitteessä VI tarkoitettujen tukijärjestelmien mukaisesti viljelijälle 38 artiklassa tarkoitetun viitekauden kunakin kalenterivuonna myönnettyjen tukien kokonaismäärien kolmen vuoden keskiarvo, joka lasketaan ja jota mukautetaan liitteen VII mukaisesti.

Oliiviöljyn osalta viitemäärä on liitteessä VI tarkoitetun oliiviöljyä koskevan tukijärjestelmän mukaisesti viljelijälle markkinointivuosina 1999/2000, 2000/2001, 2001/2002 ja 2002/2003 myönnettyjen tukien kokonaismäärien neljän vuoden keskiarvo, joka lasketaan ja jota mukautetaan liitteen VII mukaisesti.

Sokerin tai inuliinisiirapin tuotantoon tarkoitetun sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta viitemäärä lasketaan ja sitä mukautetaan liitteessä VII olevan K kohdan mukaisesti.

Banaanin osalta viitemäärä lasketaan ja sitä mukautetaan liitteessä VII olevan L kohdan mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos viljelijä aloittaa maataloustoimintansa viitekaudella, keskiarvon on perustuttava niihin tukiin, jotka hänelle myönnettiin sinä kalenterivuotena tai niinä kalenterivuosina, joiden aikana hän harjoitti maataloustoimintaa.

Asetuksessa (EY) N:o 1259/1999 säädettyjen tuen mukauttamisen ja täydentävien ehtojen soveltaminen

Jos asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 ja 4 artiklaa sovelletaan viitekaudella, liitteessä VII tarkoitetut määrät ovat määrät, jotka olisi myönnetty ennen mainittujen artiklojen soveltamista.

1. Poiketen siitä, mitä 37 artiklassa säädetään, viljelijän, jonka tuotantoa ovat viitekaudella vakavasti haitanneet ennen viitekautta tai sen aikana ilmenneet ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, voi pyytää, että viitemäärä laskettaisiin viitekauteen sisältyvän sellaisen kalenterivuoden (sisältyvien kalenterivuosien) perusteella, jona (joina) ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet eivät vaikuttaneet.

2. Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet ovat vaikuttaneet koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä ajanjakson 1997–1999 perusteella, tai sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta liitteessä VII olevan K kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella, tai banaanin osalta liitteessä VII olevan L kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Tällöin sovelletaan 1 kohtaa tarpeellisin muutoksin..

3. Viljelijän on ilmoitettava ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista - ja esitettävä niistä toimivaltaista viranomaista tyydyttävät todisteet - kirjallisesti viranomaiselle kunkin jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ylivoimaiseksi esteeksi tai poikkeuksellisiksi olosuhteiksi esimerkiksi seuraavat:

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin viljelijöihin, joilla oli viitekaudella neuvoston asetusten (ETY) N:o 2078/92 ( 24 ) ja (EY) N:o 1257/1999 mukaisia maatalouden ympäristösitoumuksia, humalanviljelijöihin, joilla oli samalla kaudella neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/98 ( 25 ) mukainen raivausvelvoite, sekä tupakanviljelijöihin, jotka ovat osallistuneet kiintiön takaisinosto-ohjelmaan asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaisesti.

Siinä tapauksessa, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet kattoivat sekä viitekauden että 2 kohdassa tarkoitetun kauden, jäsenvaltioiden on vahvistettava objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viitemäärä yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa 144 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltion viitemäärien summa ei saa ylittää liitteessä VIII tarkoitettua kansallista enimmäismäärää.

Juurisikurin osalta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden 31 päivään maaliskuuta 2006 mennessä komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot komissio voi 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jakaa tämän mukaisesti uudelleen liitteessä VII olevan K kohdan 2 kohdassa vahvistetut kansalliset määrät ja mukauttaa liitteessä VIII vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä muuttamatta yhteismääriä tai enimmäismääriä.

1a. Jos osa jäsenvaltiossa tuotetusta kiintiösokerista tai kiintiöinuliinisiirapista tuotettiin toisessa jäsenvaltiossa jonain markkinointivuosista 2000/2001, 2001/2002, 2002/2003, 2003/2004, 2004/2005 tai 2005/2006 kasvatetun sokerijuurikkaan, sokeriruo'on tai juurisikurin pohjalta, liitteessä VII olevassa K kohdassa tarkoitettuja enimmäismääriä ja liitteessä VIII ja VIII a tarkoitettuja asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisia enimmäismääriä mukautetaan siirtämällä kyseistä tuotantoa vastaavat määrät sen jäsenvaltion kansallisesta enimmäismäärästä, jossa kyseinen sokeri tai inuliinisiirappi tuotettiin, sen jäsenvaltion kansalliseen enimmäismäärään, jossa kyseinen sokerijuurikas-, sokeriruoko- tai juurisikurimäärä kasvatettiin.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseiset määrät komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2006.

Komissio päättää siirrosta 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2. Jäsenvaltion on tarvittaessa tehtävä viitemäärille lineaarinen prosentuaalinen vähennys enimmäismääränsä noudattamiseksi.

1. Jäsenvaltion on tehtävä 41 artiklan 2 kohdan mukaisen mahdollisen vähennyksen jälkeen viitemäärille lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi. Tämä vähennys saa olla enintään kolme prosenttia.

2. Kansalliseen varantoon on lisäksi sisällyttävä liitteessä VIII tarkoitetun enimmäismäärän ja tilatukijärjestelmässä viljelijöille myönnettävien viitemäärien yhteismäärän välinen erotus ennen 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettua vähennystä.

3. Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoaan myöntääkseen viitemääriä ensisijaisesti viljelijöille, jotka aloittavat maataloustoimintansa 31 päivän joulukuuta 2002 jälkeen tai vuonna 2002 saamatta mitään suoraa tukea kyseisenä vuotena, objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

4. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoa viitemäärien vahvistamiseksi objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viljelijöille, jotka ovat erityistilanteessa, jonka komissio määrittelee 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoa vahvistaakseen objektiivisin perustein ja siten, että taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viitemääriä sellaisilla alueilla toimiville viljelijöille, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyvää rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmaa maan viljelemättä jättämisen välttämiseksi ja/tai korvatakseen näillä alueilla toimiville viljelijöille koituvia erityisiä haittoja.

6. Sovellettaessa 3-5 kohtaa jäsenvaltiot voivat korottaa yksikköarvoa oikeuksien arvon alueellisen keskiarvon puitteissa ja/tai viljelijöille jaettavien oikeuksien määrää.

7. Jäsenvaltioiden on suoritettava oikeuksien lineaarisia vähennyksiä, jos niiden kansallinen varanto ei ole riittävä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi.

8. ►M14 Lukuun ottamatta perintönä tai ennakkoperintönä annettavien oikeuksien siirtoa sekä sulautumisia ja jakautumisia sekä poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään, kansallista varantoa käyttäen vahvistettuja oikeuksia ei saa siirtää viiden vuoden aikana niiden myöntämisestä. Kun kyseessä on sulautuminen tai jakautuminen, yhtä tai useampaa uutta tilaa hoitava yksi tai useampi viljelijä pitää kansallisesta varannosta alun perin myönnetyt oikeudet viisivuotiskaudesta jäljellä olevan ajan. ◄

Poiketen siitä, mitä 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, oikeudet, joita ei ole käytetty viiden vuoden jakson kunkin vuoden kuluessa, on välittömästi palautettava kansalliseen varantoon.

9. Poiketen siitä, mitä 33 ja 43 artiklassa säädetään, jos tila tai sen osa tai palkkio-oikeuksia myydään tai vuokrataan kuudeksi tai useammaksi vuodeksi viitekaudella tai viimeistään ►M4 15 päivä toukokuuta 2004 ◄ osa myyjälle tai vuokranantajalle myönnettävistä oikeuksista voidaan palauttaa kansalliseen varantoon edellytyksin, jotka komissio määrittelee 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Tukioikeus myönnetään viljelijälle hehtaarikohtaisesti jakamalla viitemäärä niiden kaikkien hehtaarien kolmen vuoden keskiarvolla, jotka viitekaudella oikeuttivat liitteessä VI lueteltuihin suoriin tukiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 48 artiklan soveltamista.

Tukioikeuksien kokonaismäärä on yhtä suuri kuin edellä mainittu hehtaarien keskiarvo.

Edellä 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tukioikeuksien kokonaismäärän on kuitenkin oltava yhtä suuri kuin niiden hehtaarien keskiarvo, joita samalla kaudella käytettiin viitemäärien vahvistamiseksi, ►C1 ja näihin tukioikeuksiin sovelletaan 42 artiklan 8 kohtaa. ◄

3. Tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa ’rehualalla’ tarkoitetaan tilan pinta-alaa, joka oli komission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 ( 26 ) 5 artiklan mukaisesti koko kalenterivuoden käytettävissä eläinten kasvatukseen, mukaan luettuina yhteiskäytössä ja sekaviljelyssä olevat alat. Rehualaan ei lasketa mukaan:

1. Tukioikeudesta, johon liittyy tukikelpoinen hehtaari, maksetaan tukioikeuden mukaisesti vahvistettu määrä.

2. ’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan tilan maatalousalaa, joka on ollut peltona tai pysyvänä laitumena, lukuun ottamatta pysyvillä kasveilla, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä olleita aloja.

’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan myös aloja, joille on istutettu humalaa tai joihin sovelletaan väliaikaisen kesannoinnin velvoitetta ►M15 tai jolle on istutettu banaania ◄ , tai oliivinviljelyaloja.

3. Viljelijän on ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat tukioikeuksiin liittyvää tukikelpoista hehtaarimäärää. Ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä vähintään 10 kuukautta alkaen päivästä, jonka jäsenvaltio vahvistaa, kuitenkin aikaisintaan 1 päivästä syyskuuta sitä vuotta edeltävänä kalenterivuotena, jona tilatukijärjestelmään osallistumista koskeva hakemus jätettiin.

4. Jäsenvaltiot voivat asiamukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia viljelijän muuttaa ilmoitustaan edellyttäen, että tämä noudattaa tukioikeuksiaan vastaavaa hehtaarien määrää ja ehtoja, jotka koskevat tilatuen myöntämistä kyseiselle alalle.

1. Tukioikeus, jota ei ole käytetty kolmeen vuoteen, luovutetaan kansalliseen varantoon.

2. Käyttämättömät tukioikeudet eivät kuitenkaan palaudu kansalliseen varantoon, jos kyseessä on 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este tai siinä tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.

1. Tukioikeudet voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä annettavista oikeuksista.

Jälkimmäisessä tapauksessa tukioikeuksia voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne vahvistettiin.

Jäsenvaltio voi päättää, että tukioikeuksia voidaan siirtää tai käyttää ainoastaan saman alueen sisällä.

2. Tukioikeudet voidaan siirtää myymällä tai muutoin lopullisesti siirtämällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Tukioikeuksien vuokraus tai muu samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin tukioikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

Edellä 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta viljelijä voi siirtää tukioikeutensa ilman maa-alaa vasta sitten, kun hän on käyttänyt 44 artiklan mukaisesti vähintään 80 prosenttia tukioikeuksistaan vähintään yhden kalenterivuoden aikana, tai kun hän on luovuttanut vapaaehtoisesti kansalliseen varantoon kaikki tukioikeudet, joita hän ei ole käyttänyt tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden aikana.

3. Jos tukioikeudet myydään maa-alan kanssa tai ilman, jäsenvaltiot ►C1 voivat yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen ◄ päättää, että osa myydyistä tukioikeuksista palautetaan kansalliseen varantoon tai että niiden yksikköarvoa alennetaan kansallisen varannon hyväksi noudattaen perusteita, jotka komissio vahvistaa 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Maksut, jotka oikeuttavat tukioikeuksiin, joihin sovelletaan erityisedellytyksiä

1. Poiketen siitä, mitä 43 ja 44 artiklassa säädetään, viitemäärään sisällytetään seuraavat viitekaudella myönnetyistä tuista johtuvat määrät 48 artiklassa ja liitteessä VII olevassa C kohdassa säädetyin edellytyksin:

2. Vuodesta 2007 alkaen ja poiketen siitä, mitä 33, 43 ja 44 artiklassa säädetään, 95 ja 96 artiklassa säädetystä lypsylehmäpalkkiosta ja lisätuesta johtuvat vuonna 2007 myönnettävät määrät sisällytetään tilatukijärjestelmään 48-50 artiklassa säädetyin edellytyksin.

Jos viljelijälle myönnettiin 47 artiklassa tarkoitettuja tukia, mutta hänellä ei ollut 43 artiklassa tarkoitettuja hehtaareita viitekaudella, tai jos hehtaarikohtainen oikeus johtaa yli 5 000 euroon, viljelijä on oikeutettu tukeen,

1. Jollei tässä jaksossa toisin säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan tukioikeuksiin, joihin sovelletaan erityisedellytyksiä.

2. Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa ja 44 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi sallia viljelijän, jolla on sellaisia tukioikeuksia, joiden osalta hänellä ei ollut hallussaan hehtaareja viitekaudella, poiketa velvollisuudesta esittää oikeuksien määrää vastaava tukikelpoisten hehtaarien määrä edellyttäen, että hän säilyttää vähintään 50 prosenttia viitekaudella harjoitetusta maataloustoiminnasta nautayksikköinä ilmaistuna.

Tukioikeuksia siirrettäessä siirronsaaja voi hyötyä 2 kohdassa säädetystä poikkeuksesta ainoastaan, jos kaikki poikkeuksen piiriin kuuluvat tukioikeudet siirretään.

1. Rajoittamatta 48 artiklan soveltamista ja poiketen siitä, mitä 37 ja 43 artiklassa säädetään, viljelijä saa tukioikeutta kohden lisämäärän, joka saadaan jakamalla viljelijälle 95 ja 96 artiklan nojalla myönnettävät määrät niiden tukioikeuksien lukumäärällä, jotka viljelijä omistaa vuonna 2007, lukuun ottamatta kesannointioikeuksia.

Jokaiseen viljelijän vuonna 2007 omistaman tukioikeuden yksikköarvoon lisätään kyseinen lisämäärä.

2. Jos viljelijällä ei ole tukioikeuksia, 48 ja 49 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. Edellä 48 artiklan soveltamiseksi ’hehtaarilla’ tarkoitetaan tässä tapauksessa tukikelpoisia hehtaareja, jotka viljelijä omistaa vuonna 2007.

Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja kaikkeen muuhun maataloustoimintaan paitsi:

1. Hampun tuotannossa käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus saa olla enintään 0,2 prosenttia. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla kasvien tetrahydrokannabinolipitoisuus voidaan tarkastaa vähintään 30 prosentilla kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun aloista. Jos jäsenvaltiot kuitenkin ottavat käyttöön tällaisen viljelyn ennakkohyväksyntäjärjestelmän, vähimmäismäärä on 20 prosenttia.

2. Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiettyjen lajikkeiden varmennettujen siementen käyttö.

1. Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 37 ja 43 artiklassa säädetään, jos viljelijän oli viitekautena kesannoitava osa tilansa maasta asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, liitteen VII mukaisesti lasketun ja mukautetun pakollisen kesannointituen kolmen vuoden keskiarvoa ja pakollisen kesannoidun hehtaarimäärän kolmen vuoden keskiarvoa ei oteta huomioon tämän asetuksen 43 artiklassa tarkoitettujen tukioikeuksien määrittämisessä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa viljelijälle myönnetään hehtaarikohtainen tukioikeus (jäljempänä ’kesannointioikeus’), joka lasketaan jakamalla kesannointituen kolmen vuoden keskiarvo kesannoidun hehtaarimäärän kolmen vuoden keskiarvolla 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti.

Kesannointioikeuksien kokonaismäärän on oltava yhtä suuri kuin pakollisten kesannoitujen hehtaarien keskiarvo.

1. Kesannointioikeus, johon liittyy kesannointioikeuskelpoinen hehtaarimäärä, oikeuttaa kesannointioikeuden mukaisesti vahvistetun määrän maksatukseen.

2. Poiketen siitä, mitä 44 artiklan 2 kohdassa säädetään, ’kesannointioikeuskelpoisella hehtaarilla’ tarkoitetaan tilan maatalousalaa, joka oli peltona lukuun ottamatta alueita, jotka vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä olivat pysyvillä kasveilla, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä tai pysyvänä laitumena olleita aloja. ►M3 Uusien jäsenvaltioiden osalta viittausta vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivään on pidettävä viittauksena 30 päivään kesäkuuta 2003. ◄ ►A2 Bulgarian ja Romanian osalta pinta-alatukihakemusten määräpäivänä on kuitenkin 30 päivä kesäkuuta 2005. ◄

Seuraavat alat voidaan kuitenkin laskea kesannoiduiksi aloiksi kesäkuun 28 päivän 1995 jälkeen tehdyn hakemuksen perusteella:

3. Viljelijöiden on kesannoitava kesannointitukioikeuksiin oikeuttavat hehtaarit.

4. Kesannoitujen alojen on oltava pinta-alaltaan vähintään 0,1 hehtaaria ja vähintään 10 metriä leveitä. Jäsenvaltiot saavat asianmukaisesti perustelluista ympäristösyistä hyväksyä vähintään viisi metriä leveät ja pinta-alaltaan 0,05 hehtaarin suuruiset alueet.

5. Jäsenvaltiot voivat 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätettävin edellytyksin poiketa tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksistä edellyttäen, että ne toteuttavat toimia estääkseen kesannointioikeuskelpoisen maatalousmaan kokonaismäärän merkittävän kasvun.

6. Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa ja 44 artiklan 1 kohdassa säädetään, kesannointioikeuksia on haettava ennen muita tukioikeuksia.

7. Kesannointivelvoitetta sovelletaan edelleen kesannointioikeuksiin, jotka siirretään.

1. Kesannoitu maa on säilytettävä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa 5 artiklan mukaisesti.

Sitä ei saa käyttää maataloustarkoituksiin eikä sillä saa tuottaa viljelykasveja kaupallisiin tarkoituksiin, tämän kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan soveltamista.

3. Jos sellaisten sivutuotteiden määrä, jotka on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi ja jotka todennäköisesti syntyvät sen seurauksena, että öljysiemeniä viljellään kesannoidulla alalla 55 artiklan b alakohdan mukaisesti, ylittää viljelijän kanssa tehtyjen sopimusten mukaisten ennakkotuotosmäärien perusteella miljoona tonnia vuodessa ilmaistuna vastaavana määränä soijapapujauhoa, kunkin sopimuksen perusteella tuotettavaa ennakkotuotosmäärää, joka voidaan käyttää ihmisten tai eläinten ravinnoksi, alennetaan, jotta kokonaismäärä saadaan rajoitetuksi miljoonaan tonniin.

4. Jäsenvaltiot saavat maksaa kansallisena tukena enintään 50 prosenttia niistä menoista, jotka aiheutuvat biomassatuotantoon tarkoitettujen pysyvien kasvien viljelyalojen perustamisesta kesannoidulla maalla.

Jollei tässä jaksossa muuta säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan kesannointioikeuksiin.

1. Jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivään elokuuta 2004 mennessä päättää soveltaa 1-4 luvussa säädettyä tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2. Jäsenvaltioiden on määritettävä alueet objektiivisten perusteiden mukaisesti.

Jäsenvaltioita, joissa on alle kolme miljoonaa tukikelpoista hehtaaria, voidaan pitää yhtenä alueena.

3. Jäsenvaltion on jaettava 41 artiklassa tarkoitettu enimmäismäärä alueiden kesken objektiivisten perusteiden mukaisesti.

1. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja objektiivisin perustein jäsenvaltiot voivat jakaa koko 58 artiklan nojalla vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai osan siitä kaikkien niiden viljelijöiden kesken, joiden tilat sijaitsevat asianomaisella alueella, mukaan lukien ne viljelijät, jotka eivät täytä 33 artiklassa tarkoitettuja kelpoisuusehtoja.

2. Jos koko alueellinen enimmäismäärä jaetaan, viljelijät saavat tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 58 artiklan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä alueellisesti vahvistetulla 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukioikeuskelpoisella hehtaarimäärällä.

3. Jos alueellinen enimmäismäärä jaetaan osittain, viljelijät saavat tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 58 artiklan mukaisesti vahvistetun alueellisen enimmäismäärän vastaava osa alueellisesti vahvistetulla 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukioikeuskelpoisella hehtaarimäärällä.

Jos viljelijä voi myös saada oikeuksia, jotka lasketaan alueellisen enimmäismäärän jäljelle jäävästä osasta, kunkin hänelle jaetun oikeuden alueellista yksikköarvoa, lukuun ottamatta kesannointioikeuksia, korotetaan viitemäärää vastaavalla määrällä jaettuna hänen 4 kohdan mukaisesti vahvistettujen oikeuksiensa määrällä.

4. Oikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

1. Jos jäsenvaltio käyttää 59 artiklassa säädettyä mahdollisuutta, viljelijät voivat poiketen siitä, mitä 51 artiklan b ja c alakohdassa säädetään, ja tämän artiklan mukaisesti käyttää myös 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden sekä muiden kuin tämän asetuksen 93 artiklan nojalla tukea saavien perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuotantoon, 51 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja viljelykasveja lukuun ottamatta.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava hehtaarimäärä, joka voidaan käyttää tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti jakamalla objektiivisin perustein 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon kansallisella tasolla kolmivuotiskaudella 2000-2002 käytetty keskimääräinen hehtaarimäärä 58 artiklan 2 kohdan nojalla määritettyjen alueiden kesken. Komissio vahvistaa kansallisen tason keskimääräisen hehtaarimäärän ja alueellisen tason hehtaarimäärän 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella.

3. Viljelijän on saatava kyseiselle alueelle 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa käyttää 1 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa:

4. Viljelijöiden on 3 kohdan soveltamisen jälkeen käytettävissä olevan hehtaarimäärän rajoissa saatava tuottaa 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita hehtaarimäärällä, joka ei kuulu 3 kohdan soveltamisalaan, sen hehtaarimäärän rajoissa, joka vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon vuonna 2004 ja/ tai 2005 käytettyä hehtaarimäärää, siten että etusijalle asetetaan viljelijät, jotka jo vuonna 2004 tuottivat mainittuja tuotteita vuonna 2004 käytetyn hehtaarimäärän rajoissa.

Jos 71 artiklaa sovelletaan, vuodet 2004 ja 2005 korvataan vastaavasti tilatukijärjestelmän soveltamista edeltävällä vuodella ja sen soveltamisvuodella.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen viljelijäkohtaisten enimmäismäärien määrittämiseksi jäsenvaltion on käytettävä viljelijän yksilöllisiä tietoja, jos niitä on saatavilla, tai muita riittäviä todisteita, joita viljelijä on sille toimittanut.

6. Tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti hyväksytyt hehtaarimäärät eivät missään tapauksessa saa ylittää 44 artiklan 2 kohdan mukaista tukikelpoista hehtaarimäärää, joka on ilmoitettu tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna.

7. Lupa on käytettävä kyseisellä alueella yhdessä vastaavan tukioikeuden kanssa.

8. Komissio antaa viimeistään vuoteen 2007 mennessä neuvostolle kertomuksen siitä, miten tämän artiklan täytäntöönpano jäsenvaltioissa on mahdollisesti vaikuttanut rakenteelliseen ja markkinakehitykseen. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

Jos 59 artiklaa sovelletaan, jäsenvaltiot voivat objektiivisten perusteiden mukaisesti myös vahvistaa alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia oikeuksien yksikköarvoja jaettavaksi 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä nurmena olevien hehtaarien ja muiden tukioikeuskelpoisten hehtaarien tai vaihtoehtoisesti vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä pysyvänä laitumena olevien hehtaarien ja muiden tukioikeuskelpoisten hehtaarien osalta.

Poiketen siitä, mitä 47 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että 95 ja 96 artiklassa säädetyistä lypsylehmäpalkkioista ja lisätuista ►C1 johtuvat määrät on kansallisella tai alueellisella tasolla sisällytettävä osittain tai kokonaan tilatukijärjestelmään ◄ vuodesta 2005. Tämän kohdan nojalla vahvistetut oikeudet muuttuvat vastaavasti.

Kyseisten tukien viitemäärä on yhtä suuri kuin 95 ja 96 artiklan mukaisesti myönnettävät määrät laskettuna sen vuoden maaliskuun 31 päivän tilakohtaisen maidon viitemäärän perusteella, jona kyseiset tuet otettiin kokonaan tai osittain tilatukijärjestelmän piiriin.

1. Jos 59 artiklaa sovelletaan, tämän jakson mukaisesti vahvistettuja oikeuksia voi siirtää tai käyttää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset oikeudet ovat samat.

2. Jos 59 artiklaa sovelletaan, poiketen siitä, mitä 53 artiklassa säädetään, viljelijä saa kyseisellä alueella kesannointioikeuksia.

Kesannointioikeuksien määrä vahvistetaan kertomalla tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna ilmoitettu 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viljelijän tukikelpoinen maa kesannointivelvoiteprosentilla.

Kesannointivelvoiteprosentti lasketaan kertomalla pakollisen kesannoinnin 10 prosentin perusvelvoite suhteella, joka saadaan kun jaetaan maa, jolle kyseisellä alueella on viitekaudella myönnetty ►C1 liitteessä VI tarkoitettua peltokasvien pinta-alatukea, viitekaudella ◄ 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukikelpoisella maalla.

Kesannointioikeuksien arvo on 59 artiklan 2 kohdan tai tarvittaessa 59 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistettu tukioikeuksien alueellinen arvo.

Kesannointioikeuksia eivät saa viljelijät, joiden ilmoittama 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hehtaarimäärä on alhaisempi kuin hehtaarimäärä, joka tarvittaisiin 92:ta tonnia liitteessä IX määriteltyä viljaa vastaavan määrän tuottamiseen kyseisellä alueella sovellettavan aluejakosuunnitelman mukaisesti tilatukijärjestelmän soveltamista edeltävälle vuodelle määritettyjen satojen perusteella; kyseinen hehtaarimäärä jaetaan tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla suhteella.

3. Poiketen siitä, mitä 43 artiklan 4 kohdassa ja 49 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myös päättää viimeistään 1 päivänä elokuuta 2004 ►C1 yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen, että ◄ tässä jaksossa vahvistettuja oikeuksia voidaan muuttaa asteittain etukäteen vahvistettujen menettelyjen ja objektiivisten perusteiden mukaisesti.

Mitä tulee sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin tukiosuuden sisällyttämiseen tilatukijärjestelmään, jäsenvaltiot voivat viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2006 päättää soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.

4. Jollei tässä jaksossa muuta säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan.

1. Jäsenvaltio voi päättää viimeistään 1 päivänä elokuuta 2004, että se soveltaa kansallisesti tai alueellisesti 1-4 luvuissa säädettyä tilatukijärjestelmää tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin.

2. Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion tekemän valinnan mukaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti enimmäismäärän kullekin ►M4 66, 67, 68, 68 a ja 69 artiklassa ◄ tarkoitetulle suoralle tilatuelle.

Enimmäismäärän on oltava yhtä suuri kuin kunkin suoran tuen osa 41 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa enimmäismäärässä kerrottuna vähennysprosenteilla, joita jäsenvaltiot soveltavat ►M4 66, 67, 68, 68 a ja 69 artiklan ◄ mukaisesti.

Vahvistettujen enimmäismäärien kokonaismäärä on vähennettävä 41 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristä 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3. Viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä, kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet tilatukijärjestelmän täytäntöön, tai viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 komissio toimittaa neuvostolle tarvittaessa aiheellisin ehdotuksin varustetun kertomuksen seurauksista, joita 2 ja 3 jaksoissa säädettyjen vaihtoehtojen täytäntöönpanolla jäsenvaltioissa mahdollisesti on ollut markkinoiden ja rakenteiden kehitykseen.

1. Kun kaikki mahdolliset vähennykset on tehty 41 artiklan nojalla viljelijöille myönnettävien oikeuksien osalta, sitä viitemäärän osaa, joka johtuu kustakin ►M4 66, 67, 68, 68 a ja 69 artiklassa ◄ tarkoitetusta suorasta tuesta, pienennetään prosenttimäärällä, jonka jäsenvaltiot vahvistavat ►M4 66, 67, 68, 68 a ja 69 artiklassa ◄ vahvistetun rajan puitteissa.

2. Jollei tässä jaksossa muuta säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan oikeuksiin, jotka on vahvistettu viitemäärän jäljelle jäävän osan suhteen.

Jäsenvaltiot voivat pidättää enintään 50 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa liitteessä VI lueteltuja lammas- ja vuohipalkkioita.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään lampaita ja vuohia kasvattaville viljelijöille. Tuen enimmäismäärä on 50 prosenttia liitteessä VI luetelluista IV osaston 11 luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti myönnettävistä lammas- ja vuohipalkkioista.

1. Jäsenvaltiot voivat naudanlihapalkkioiden osalta pidättää enintään 100 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa liitteessä VI tarkoitettua vasikoiden teurastuspalkkiota.

Tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettua ylärajaa noudattaen kyseisen jäsenvaltion on maksettava viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätukea myönnetään enintään 100 prosenttia liitteessä VI tarkoitetusta, IV osaston 12 luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti myönnettävästä vasikoiden teurastuspalkkiosta.

Jäsenvaltiot voivat pidättää humalan tuesta enintään 25 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa liitteessä VI tarkoitettua humalan pinta-alatukea ja väliaikaisesta kesannoinnista myönnettävää tukea.

Kyseinen jäsenvaltio voi tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myöntää viljelijöille vuosittain lisätukea ja/tai asetuksen (ETY) N:o 1696/71 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytyille tuottajaryhmittymille suunnattua tukea.

Lisätuki myönnetään humalaa tuottaville viljelijöille hehtaariperusteisesti, ja sen enimmäismäärä on 25 prosenttia IV osaston 10 d luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti myönnettävästä liitteessä VI tarkoitetusta hehtaarituesta.

Hyväksytyille tuottajaryhmittymille suunnattu tuki myönnetään asetuksen (ETY) N:o 1696/71 7 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa tarkoitetun toiminnan rahoittamiseksi.

Vapaaehtoinen täytäntöönpano tiettyjen maatalouden muotojen ja laatutuotannon osalta

Jäsenvaltiot voivat pidättää enintään 10 prosenttia 41 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärän osasta, joka vastaa kutakin liitteessä VI tarkoitettua alaa. Peltokasvi-, naudanliha- ja vasikanliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla kyseinen pidätys otetaan huomioon 66, 67 ja 68 artiklassa vahvistettujen enimmäisosuuksien soveltamiseksi.

Tässä tapauksessa ja ylittämättä 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa asianomaisen jäsenvaltion on myönnettävä vuosittain viljelijöille lisätukea sillä alalla tai niillä aloilla, joita pidätys koskee.

Lisätukea myönnetään tietyille maatalouden muodoille, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta taikka maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen kannalta, edellytyksin, jotka komissio määrittelee 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltio voi päättää viimeistään 1 päivänä elokuuta 2004 sulkea pois tilatukijärjestelmästä:

2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettua suoraa tukea 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien puitteissa edellytyksin, jotka vahvistetaan IV osaston 3, 6 ja 7–13 luvussa.

Vahvistettujen tuen enimmäismäärien kokonaismäärä vähennetään 41 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristä 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltio voi päättää viimeistään 1 päivänä elokuuta 2004, että se alkaa soveltaa tilatukijärjestelmää siirtymäkauden jälkeen, joka päättyy joko 31 päivänä joulukuuta 2005 tai 31 päivänä joulukuuta 2006, jos tämä on perusteltua maatalouden erityisolosuhteiden vuoksi.

Jos kyseinen jäsenvaltio päättää soveltaa tilatukijärjestelmää ennen siirtymäkauden päättymistä, sen on tehtävä päätöksensä viimeistään tilatukijärjestelmän soveltamisvuotta edeltävän kalenterivuoden elokuun 1 päivänä.

Humalan osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu siirtymäkausi päättyy 31 päivänä joulukuuta 2005. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua siirtymäkautta ei sovelleta puuvillaan, oliiviöljyyn ja syötäväksi tarkoitettuihin oliiveihin eikä tupakkaan.

2. Siirtymäkauden aikana kyseisen jäsenvaltion on sovellettava liitteessä VI tarkoitettuja suoria tukia edellytyksin, jotka vahvistetaan IV osaston 3, 6 ja 7–13 luvussa, ylittämättä enimmäismääriä, jotka vastaavat kyseisten suorien tukien osuutta 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä, jonka komissio vahvistaa 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 70 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Kun kyse on kuivattujen rehujen tuesta, jäsenvaltioiden on myönnettävä tuki edellytyksin, jotka määritellään 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ylittämättä edellä mainittuja talousarviorajoja.

3. Tilatukijärjestelmää sovelletaan sen kalenterivuoden tammikuun 1. päivänä, joka seuraa sitä kalenterivuotta, jolloin siirtymäkausi päättyy.

Tässä tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä 58 artiklan 1 kohdassa, 63 artiklan 3 kohdassa, 64 artiklan 1 kohdassa ja 70 artiklassa tarkoitetut päätökset vuoden 2005 tai vaihtoehtoisesti vuoden 2006 elokuun 1 päivään mennessä tämän artiklan 1 kohdan nojalla päätetyn määräajan mukaisesti.

4. Komissio toteuttaa 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tarvittavat toimenpiteet, jos tämän siirtymäajan soveltaminen aiheuttaa yhteisön markkinoilla vakavaa kilpailun vääristymistä, ja varmistaakseen yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamisen.

1. Jollei tässä luvussa muuta säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin.

Tämän asetuksen 33, 34, 37, 38 ja 39 artiklaa, 40 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohtaa sekä 41, 42, 43, 47—50, 53 ja 58—63 artiklaa ei sovelleta.

2. Kaikkien yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien uusien jäsenvaltioiden on tehtävä 64 artiklan 1 kohdassa ja 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset sitä vuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä, jolloin se soveltaa maatilan tulotukijärjestelmää ensimmäisen kerran.

3. Kaikki yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet uudet jäsenvaltiot voivat säätää, että 44 artiklan 2 kohdassa määrättyjen tukikelpoisuusedellytysten lisäksi ”tukikelpoinen hehtaari” tarkoittaa tilan käytössä olevaa viljelyalaa, joka oli hyvässä viljelykunnossa 30 päivänä kesäkuuta 2003, riippumatta siitä oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana.

Kaikki yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet uudet jäsenvaltiot voivat säätää myös, että tilakohtainen tukikelpoinen ala, jolle vahvistetaan tukioikeus ja jolle tukia myönnetään, on sama kuin 143 b artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistettu tilan tukikelpoinen vähimmäisala.

1. Viljelijöiden on toimitettava maatilan tulotukijärjestelmän mukainen tukihakemuksensa määräpäivänä, jonka uudet jäsenvaltiot vahvistavat, kuitenkin viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

2. Jollei ole kyse 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tukioikeuksia ei jaeta viljelijöille, jos he eivät jätä maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden 15 päivään toukokuuta mennessä maatilan tulotukijärjestelmää koskevaa hakemusta.

3. Jakamatta jääneitä tukioikeuksia vastaavat määrät palautuvat 71 d artiklassa tarkoitettuun kansalliseen varantoon, ja niiden on oltava käytettävissä uudelleen jakamista varten.

Uusien jäsenvaltioiden kansalliset enimmäismäärät luetellaan liitteessä VIII a. Enimmäismäärät lasketaan kuivatun rehun, sokerin ja juurisikurin osuutta lukuun ottamatta ottamalla huomioon 143 a artiklassa säädetty tukien lisäystä koskeva aikataulu, eikä niitä sen vuoksi ole tarpeen alentaa.

Bulgarian ja Romanian osalta 143 a artiklassa säädettyä tukien lisäystä koskevaa aikataulua sovelletaan sokeriin ja juurisikuriin.

1. Kunkin uuden jäsenvaltion on tehtävä kansalliselle enimmäismäärälleen lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi. Tämä vähennys ei voi olla suurempi kuin kolme prosenttia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 b artiklan 3 kohdan soveltamista. Vähennys voi kuitenkin olla suurempi kuin kolme prosenttia, jos suurempi vähennys on tarpeen tämän artiklan 3 kohdan soveltamiseksi.

2. Uusien jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi komission 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrittelemässä erityistilanteessa oleville viljelijöille objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

3. Maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna uudet jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi maatilan tulotukijärjestelmään siirtymisen vuoksi erityistilanteessa oleville erityisalojen viljelijöille objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen. Tällaiset tukioikeudet jaetaan niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio määrittelee 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Soveltaessaan 2 ja 3 kohtaa uudet jäsenvaltiot saavat nostaa 5 000 euron rajoissa tukioikeuksien yksikköarvoa ja/tai viljelijöille myönnettyjen tukioikeuksien määrää.

5. Uusien jäsenvaltioiden on suoritettava oikeuksien lineaarisia vähennyksiä, jos niiden kansallinen varanto ei ole riittävä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi.

6. Lukuun ottamatta perintönä tai ennakkoperintönä annettavien oikeuksien siirtoa sekä sulautumisia ja jakautumisia, sovellettaessa 3 kohtaa sekä poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään, kansallista varantoa käyttäen vahvistettuja oikeuksia ei saa siirtää viiden vuoden aikana niiden myöntämisestä. Kun kyseessä on sulautuminen tai jakautuminen, yhtä tai useampaa uutta tilaa hoitava yksi tai useampi viljelijä pitää kansallisesta varannosta alun perin myönnetyt oikeudet viisivuotiskaudesta jäljellä olevan ajan.

Poiketen siitä, mitä 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, oikeudet, joita ei ole käytetty viiden vuoden jakson jokaisena vuotena, on välittömästi palautettava kansalliseen varantoon.

7. Uudet jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoaan vahvistaakseen objektiivisin perustein ja siten, että varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja viitemääriä, joihin sovelletaan johonkin julkisen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, jotta vältetään maan viljelemättä jättäminen ja/tai korvataan näillä alueilla oleviin viljelijöihin kohdistuvat erityiset haitat.

1. Uusien jäsenvaltioiden on sovellettava maatilan tulotukijärjestelmää alueellisella tasolla.

2. Uusien jäsenvaltioiden on määritettävä alueet objektiivisten kriteerien mukaisesti.

Uusia jäsenvaltioita, joissa on alle kolme miljoonaa tukikelpoista hehtaaria, voidaan pitää yhtenä alueena.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavia uusia jäsenvaltioita voidaan kuitenkin pitää yhtenä alueena.

3. Kunkin uuden jäsenvaltion on jaettava 71 c artiklassa tarkoitettu kansallinen enimmäismääränsä 71 d artiklan mukaisten mahdollisten vähennysten jälkeen alueiden kesken objektiivisia kriteereitä noudattaen.

1. Kaikki viljelijät, joiden tilat sijaitsevat tietyllä alueella, saavat tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 71 e artiklan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä alueellisesti vahvistetulla 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukikelpoisella hehtaarimäärällä.

2. Oikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta varten, 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

1. Viljelijät voivat poiketen siitä, mitä 51 artiklan b ja c alakohdassa säädetään, ja tämän artiklan säännösten mukaisesti käyttää myös 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tuotantoon sekä muiden kuin tämän asetuksen 93 artiklan nojalla tukea saavien perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuotantoon, 51 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja viljelykasveja lukuun ottamatta.

2. Uusien jäsenvaltioiden on vahvistettava hehtaarimäärä, joka voidaan käyttää 1 kohdan mukaisesti jakamalla objektiivisin perustein 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon kansallisella tasolla kolmivuotiskaudella 2000—2002 käytetty keskimääräinen hehtaarimäärä 71 e artiklan 2 kohdan nojalla määritettyjen alueiden kesken. Komissio vahvistaa kansallisen tason keskimääräisen hehtaarimäärän ja alueellisen tason hehtaarimäärän 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen uuden jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella.

3. Viljelijän on kyseiselle alueelle 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa saatava käyttää 1 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa:

4. Viljelijöiden on 3 kohdan soveltamisen jälkeen käytettävissä olevan hehtaarimäärän rajoissa saatava tuottaa 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita hehtaarimäärällä, joka ei kuulu 3 kohdan soveltamisalaan, sen hehtaarimäärän rajoissa, joka vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon vuonna 2004 ja/tai 2005 käytettyä hehtaarimäärää, siten että etusijalle asetetaan viljelijät, jotka jo vuonna 2004 tuottivat mainittuja tuotteita vuonna 2004 käytetyn hehtaarimäärän rajoissa.

Jos 71 artiklaa tai 143 b artiklaa sovelletaan, vuosi 2004 korvataan maatilan tulotukijärjestelmän soveltamista edeltävällä vuodella ja vuosi 2005 korvataan sen soveltamisvuodella.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen viljelijäkohtaisten enimmäismäärien määrittämiseksi uusien jäsenvaltioiden on käytettävä viljelijän yksilöllisiä tietoja, jos niitä on saatavilla, tai muita riittäviä todisteita, joita viljelijä on niille toimittanut.

6. Edellä 3 ja 4 kohdan mukaisesti hyväksytyt hehtaarimäärät eivät missään tapauksessa saa ylittää 44 artiklan 2 kohdan mukaista tukikelpoista hehtaarimäärää, joka on ilmoitettu maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna.

7. Lupa on käytettävä kyseisellä alueella yhdessä vastaavan tukioikeuden kanssa.

8. Edellä 60 artiklassa tarkoitetun kertomuksen on koskettava myös uusien jäsenvaltioiden suorittamaa täytäntöönpanoa.

Uudet jäsenvaltiot voivat puolueettomien kriteerien mukaisesti myös vahvistaa alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia oikeuksien yksikköarvoja jaettavaksi 71 f artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille nurmena olevien hehtaarien, sellaisina kuin ne on määritelty 30 päivänä kesäkuuta 2003, ja muiden tukikelpoisten hehtaarien tai vaihtoehtoisesti monivuotisena laitumena olevien hehtaarien, sellaisina kuin ne on määritelty 30 päivänä kesäkuuta 2003, ja muiden tukikelpoisten hehtaarien osalta. ►A2 Bulgarian ja Romanian osalta viittauksen ”30 päivänä kesäkuuta 2003” asemesta viittaus on kuitenkin ”30 päivänä kesäkuuta 2005”. ◄

Vuodesta 2007 alkaen 95 ja 96 artiklassa säädetyistä lypsylehmäpalkkioista ja lisätuista johtuvat vuonna 2007 myönnettävät määrät sisällytetään maatilan tulotukijärjestelmään.

Uudet jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että 95 ja 96 artiklassa säädetyistä lypsylehmäpalkkioista ja lisätuista johtuvat määrät on sisällytettävä osittain tai kokonaan maatilan tulotukijärjestelmään vuodesta 2005 alkaen. Tämän kohdan nojalla vahvistetut oikeudet muuttuvat vastaavasti.

Kyseisiä tukia koskevien oikeuksien vahvistamiseksi käytettävä määrä on yhtä suuri kuin 95 ja 96 artiklan mukaisesti myönnettävät määrät laskettuna sen vuoden maaliskuun 31 päivän tilakohtaisen maidon viitemäärän perusteella, jona kyseiset tuet otettiin kokonaan tai osittain maatilan tulotukijärjestelmän piiriin.

Poiketen siitä, mitä asetuksen 71 a artiklan 1 kohdassa säädetään, 48, 49 ja 50 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

2. Kesannointioikeuksien määrä on vahvistettava kertomalla maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna ilmoitettu 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viljelijän tukikelpoinen maa sovellettavalla kesannointivelvoiteprosentilla.

Kesannointivelvoiteprosentti on laskettava kertomalla pakollisen kesannoinnin 10 prosentin perusvelvoite kyseisellä alueella sovellettavalla suhteella, joka saadaan kun jaetaan 101 artiklan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu alueellinen perusala / tarkoitetut alueelliset perusalat 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukikelpoisella maalla.

3. Kesannointioikeuksien arvo on 71 f artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettu tukioikeuksien alueellinen arvo.

4. Edellä 1—3 kohdan säännöksiä ei sovelleta viljelijöihin, joiden ilmoittama 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hehtaarimäärä on alhaisempi kuin hehtaarimäärä, joka tarvitaan 92 viljatonnia vastaavan määrän tuottamiseen liitteessä IX määritellyllä tavalla liitteessä XI b tarkoitetun, siinä uudessa jäsenvaltiossa, jossa tila sijaitsee, sovellettavan viitesadon perusteella; kyseinen hehtaarimäärä jaetaan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla suhteella.

1. Poiketen siitä, mitä 46 artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän luvun mukaisesti vahvistetut oikeudet voi siirtää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset oikeudet ovat samat.

2. Uudet jäsenvaltiot voivat myös päättää maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä yhteisön oikeuden yleisperiaatetta noudattaen, että tässä luvussa vahvistettuja tukioikeuksia voidaan muuttaa asteittain etukäteen vahvistettujen menettelyjen ja objektiivisten kriteerien mukaisesti.

1. Tämän asetuksen 5 luvun 2, 3 ja 4 jaksoa sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin tässä artiklassa vahvistettuja edellytyksiä noudattaen. Mainittua 4 jaksoa ei kuitenkaan sovelleta uusiin jäsenvaltioihin, jotka soveltavat 143 b artiklassa tarkoitettua yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

2. Tämän asetuksen 5 luvun 2 ja 3 jaksossa olevia viittauksia 41 artiklaan erityisesti kansallisen enimmäismäärän (kansallisten enimmäismäärien) osalta on pidettävä viittauksina 71 c artiklaan.

3. Edellä 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä tässä luvussa vahvistetut vaihtoehdot.

Edellä 36 artiklasta ja 44 artiklan 2 kohdasta poiketen viljelijä, jolle on myönnetty 47 artiklassa tarkoitettuja tukia tai joka on toiminut 47 artiklassa tarkoitetulla alalla sekä saa 71 d artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joille hänellä ei ole 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukikelpoisia hehtaareja tilatukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna, saa jäsenvaltioilta oikeuden poiketa velvollisuudesta, jonka mukaan hänen on esitettävä tukioikeuksia vastaava määrä tukikelpoisia hehtaareja sillä edellytyksellä, että hän jatkaa ainakin 50 prosenttia karjayksikköinä ilmaistusta viljelytoiminnasta, jota harjoitettiin ennen siirtymistä tilatukijärjestelmään.

Kun on kyse tukioikeuksien siirrosta, siirronsaaja voi saada hyväkseen tämän poikkeuksen vain siinä tapauksessa, että kaikki poikkeuksen piiriin kuuluvat tukioikeudet siirretään.

Toista alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta Maltaan ja sen osalta ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan edellyttämättä, että viljelijä jatkaa ainakin 50 prosenttia karjayksikköinä ilmaistusta viljelytoiminnasta, jota harjoitettiin ennen siirtymistä tilatukijärjestelmään.

Tukea myönnetään CN-koodiin 1001 10 00 kuuluvan durumvehnän tuottajille tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

2. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että käytetään tietty määrä tuotantoalueella korkealaatuisiksi suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa tunnustettujen lajikkeiden varmennettuja siemeniä.

1. Tukea myönnetään kansallisille perusaloille liitteessä X luetelluilla perinteisillä tuotantoalueilla.

2. Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä puolueettomien perusteiden mukaisesti.

1. Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää perusalan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

2. Jos jäsenvaltio jakaa perusalansa osa-aloihin, 1 kohdan mukaista vähennystä sovelletaan ainoastaan niiden osa-alueiden viljelijöihin, joilla raja on ylitetty. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alueiden alat, joilla rajoja ei ole ylitetty, on jaettu uudelleen osa-alueille, joilla kyseiset rajat on ylitetty.

Tukea myönnetään valkuaiskasvien tuottajille tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Tuki on 55,57 euroa hehtaarilta valkuaiskasveja, joiden sato on korjattu maitotuleentumisasteen saavuttamisen jälkeen.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta maitotuleentumisastetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

1. Käyttöön otetaan 1 648 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2. Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tukea myönnetään CN-koodiin 1006 10 kuuluvan riisin tuottajille tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

1. Hehtaarikohtainen tuki myönnetään riisille kylvetylle viljelyalalle, jonka satoa ei korjata ainakaan ennen kukinnan alkua tavanomaisissa kasvuoloissa.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

2. Tuki on seuraavanlainen, ja se perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden satoihin:

Vahvistetaan jokaiselle tuottajajäsenvaltiolle kansallinen perusala. Ranskalle vahvistetaan kuitenkin kaksi perusalaa. Perusalat ovat seuraavat:

Jäsenvaltio voi jakaa edelleen perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä objektiivisten perusteiden mukaisesti.

1. Jos jossakin jäsenvaltiossa ala, jolla jonakin tiettynä vuonna viljellään riisiä, ylittää 81 artiklassa tarkoitetun perusalan, tuottajakohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

2. Jos jäsenvaltio jakaa perusalansa osa-aloihin, 1 kohdan mukaista vähennystä sovelletaan ainoastaan niiden osa-alueiden viljelijöihin, joilla raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alueiden alat, joilla rajat eivät ole ylittyneet, on jaettu uudelleen osa-alueille, joilla kyseiset rajat ovat ylittyneet.

1. Pähkinöiden tuottajille myönnetään yhteisön tukea tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

2. Jäsenvaltiot voivat eriyttää tuen tuotteiden mukaan tai lisäämällä tai vähentämällä jäljempänä 84 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja taattuja kansallisia aloja (jäljempänä 'taattu kansallinen ala'). Tiettynä vuonna myönnetyn tuen määrä ei kuitenkaan saa olla missään jäsenvaltiossa 84 artiklan 1 kohdassa mainittua enimmäismäärää suurempi.

1. Jäsenvaltio myöntää yhteisön tukea sen enimmäismäärän puitteissa, joka lasketaan kertomalla sille 3 kohdassa vahvistetun taatun kansallisen alan hehtaarien määrä keskimääräisen tuen määrällä, joka on 120,75 euroa.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu taattu enimmäispinta-ala jaetaan taattuihin kansallisiin aloihin seuraavasti:

4. Jäsenvaltio voi jakaa edelleen taatun kansallisen alansa osa-aloihin objektiivisin perustein erityisesti alueellisella tasolla tai suhteessa tuotantoon.

Jos jäsenvaltio jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin ja yksi tai useampi osa-ala ylittyy, viljelijäkohtaista alaa, jolle yhteisön tukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna niiden osa-alueiden viljelijöiltä, joissa raja on ylitetty. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alueiden alat, joilla rajoja ei ole ylitetty, on jaettu uudelleen osa-alueille, joilla kyseiset rajat on ylitetty.

1. Yhteisön tuen maksaminen edellyttää erityisesti vähimmäispalstakoon ja puutiheyden noudattamista.

2. Hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 18 päivänä toukokuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1035/72 ( 31 ) 14 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin parannussuunnitelmiin kuuluvat alat voivat saada tämän järjestelmän mukaista tukea sitä vuotta, jona parannussuunnitelman voimassaolo päättyy, seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 tai 14 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

4. Sovellettaessa 3 kohdan säännöstä jäsenvaltiot voivat päättää maksaa 1 kohdassa tarkoitetun tuen tuottajaorganisaatiolle sen jäsenten puolesta. Tuottajaorganisaation saaman tuen määrä on maksettava organisaation jäsenille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valtuuttaa tuottajaorganisaation vähentämään yhteisön myöntämästä tuen määrästä enintään kahden prosentin korvauksena jäsenilleen toimittamista palveluista.

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää yhteisön tuen lisäksi kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden vuosittain.

2. Tätä kansallista tukea voidaan myöntää ainoastaan yhteisön tukea saaville aloille.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 tai 14 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

Energiakasveille kylvetyille aloille myönnetään tukea 45 euroa hehtaaria kohden tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Energiakasveilla tarkoitetaan viljelykasveja, joita toimitetaan pääasiassa seuraavien energiatuotteiden tuotantoon:

Asetuksen 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta energiakasvien tukeen yhteisössä sellaisena kuin se on 1 päivänä tammikuuta 2007.

1. Käyttöön otetaan 2 000 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

Tukea myönnetään ainoastaan aloille, joiden tuotannosta on tehty viljelijän ja jalostusteollisuuden tai viljelijän ja kerääjän välinen sopimus, paitsi jos viljelijä toteuttaa jalostuksen itse tilallaan.

Aloja, joihin on sovellettu energiaviljelyjärjestelmää, ei voida laskea asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdassa, 63 artiklan 2 kohdassa, 71 j artiklassa ja 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn kesannointivelvoitteen mukaiseksi kesannoksi.

Jäsenvaltiot saavat maksaa kansallisena tukena enintään 50 prosenttia niistä menoista, jotka aiheutuvat pysyvien kasvien viljelyalojen perustamisesta aloille, joiden osalta on haettu energiakasvien tukea.

Tuotteita voidaan lisätä 88 artiklaan tai poistaa siitä 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä neuvostolle kertomuksen järjestelmän toteuttamisesta. Tarvittaessa kertomukseen liitetään aiheelliset ehdotukset ja huomioon otetaan biopolttoaineita koskevan EU:n aloitteen täytäntöönpano.

Käyttöön otetaan tuki perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuottajille. Tukea sovelletaan siihen perunamäärään, joka tarvitaan yhden tärkkelystonnin valmistukseen. Se on:

Tuki maksetaan ainoastaan niistä perunamääristä, joita koskee perunantuottajan ja tärkkelyksenvalmistajan välinen viljelysopimus tällaiselle yritykselle myönnetyn kiintiön, sellaisena kuin siihen viitataan asetuksen (EY) N:o 1868/94 2 artiklan 2 tai 4 kohdassa, rajoissa.

1. Vuosien 2004-2007 välisenä aikana maidontuottajat voivat saada lypsylehmäpalkkion. Se myönnetään kalenterivuosittain tilakohtaisesti ja tilan käytössä olevana tonneina ilmaistuna maidon tilakohtaisena viitemääränä.

2. Tilan käytössä 31 päivänä maaliskuuta kyseisenä kalenterivuonna oleva tonneina ilmaistu maidon tilakohtainen viitemäärä kerrotaan seuraavilla luvuilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan säännösten sekä 4 kohdan soveltamisesta johtuvien vähennysten soveltamista:

Puolan ja Slovenian osalta lypsylehmäpalkkion tonnikohtainen määrä vuodeksi 2004 kerrotaan tilalla 1 päivänä toukokuuta 2004 käytettävissä olevalla väliaikaisella tilakohtaisella viitemäärällä.

3. Niiden tuottajakohtaisten viitemäärien, jotka on tilapäisesti siirretty maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3950/92 ( 33 ) 16 artiklan tai maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 ( 34 )29 päivänä syyskuuta 2003 artiklan mukaisesti 31 päivänä maaliskuuta kyseisenä kalenterivuonna, katsotaan olevan sen tilan, jolle viitemäärät on siirretty, käytössä tuona kalenterivuonna.

4. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi, jos kaikkien tilakohtaisten viitemäärien summa 31 päivänä maaliskuuta kyseisenä kalenterivuonna ylittää jossakin jäsenvaltiossa asetuksen (ETY) N:o 3950/92 liitteessä I vahvistetun kyseisen jäsenvaltion markkinointivuoden 1999/2000 12 kuukauden ajanjakson vastaavien kokonaismäärien summan, kyseisen jäsenvaltion on puolueettomin perustein toteutettava tarvittavat toimenpiteet alueellaan olevien tilakohtaisten palkkiokelpoisten viitemäärien kokonaismäärän pienentämiseksi vastaavasti kyseisen kalenterivuoden osalta.

Vuoden 1999/2000 12 kuukauden jakson viitemäärien perusteella vahvistettu enimmäismäärä on kuitenkin Saksan osalta 27 863 827,288 tonnia ja Itävallan osalta 2 750 389,712 tonnia.

Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kokonaismäärät vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 ( 35 ) liitteessä I olevassa taulukossa f.

Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu 12 kuukauden ajanjakso tarkoittaa kauden 2004/2005 12 kuukauden ajanjaksoa.

Bulgarian ja Romanian osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kokonaismäärät vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 liitteessä I olevassa taulukossa f ja niitä tarkistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 6 artiklan 1 kohdan kuudennen alakohdan mukaisesti.

Bulgarian ja Romanian osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu 12 kuukauden ajanjakso tarkoittaa kauden 2006/2007 12 kuukauden ajanjaksoa.

1. Vuosien 2004-2007 välisenä aikana jäsenvaltioiden on maksettava vuosittain alueensa tuottajille lisätukea, jonka yhteismäärä koostuu 2 kohdassa vahvistetuista yhteismääristä. Tällaiset tuet maksetaan puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan tuottajien tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymistä. Näitä tukia ei lisäksi saa sitoa markkinahintojen vaihteluun.

Lisäpalkkioita myönnetään ainoastaan 95 artiklan 2 kohdassa vahvistetun palkkion lisämääränä.

Uusissa jäsenvaltioissa kokonaismääriä sovelletaan 143 a artiklassa vahvistetun tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti.

Tässä luvussa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklassa säädettyjä 'tuottajan' määritelmiä.

Jos sovelletaan 70 artiklaa, viljan, öljykasvien, pellavansiemenien sekä kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun tuottajille Suomessa ja Ruotsissa 62. leveyspiirin pohjoispuolella ja joillakin lähialueilla, joilla vallitsee vastaavat sääolosuhteet, jotka tekevät maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi, myönnetään 24 euron erityistukea kerrottuna sadoilla, jotka on määritelty kyseistä aluetta koskevassa aluejakosuunnitelmassa, sen enimmäismäärän puitteissa, jonka komissio on vahvistanut 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka vastaa 41 artiklassa tarkoitettuun enimmäismäärään kuuluvaa kyseisen tuen osaa.

Kun haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea on vähennettävä samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

1. Jos sovelletaan 70 artiklaa, jäsenvaltioiden on myönnettävä vuosittain liitteessä XI vahvistetut tuotantotuet liitteessä XI luetellun yhden tai useamman lajin perussiemenille tai varmennetuille siemenille.

2. Jos samalle varmentamista varten hyväksytylle alalle haetaan sekä siementukea että tilatuen mukaista tukea, siemenille liitteen XI 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja lukuun ottamatta myönnettävän tuen määrästä on vähennettävä, kuitenkin enintään nollatasolle, kyseiselle alalle tiettynä vuonna myönnettävä tilatuen määrä.

3. Haetun tuen määrä ei saa ylittää sitä enimmäismäärää, jonka komissio on vahvistanut 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka vastaa 41 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen enimmäismäärään kuuluvaa asianomaisia lajeja koskevien siementukien osaa. Uusien jäsenvaltioiden osalta tämän enimmäismäärän on kuitenkin vastattava liitteessä XI a mainittuja määriä.

Jos haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

4. Tämän artiklan perusteella Cannabis sativa L:n lajikkeille maksettava tuki määritellään 144 artiklan 2 kohdassa mainitun menettelyn mukaisesti.

1. Jos sovelletaan 66 artiklaa, jäsenvaltioiden on myönnettävä tässä luvussa esitettyjen edellytysten mukaisesti asianomaisen jäsenvaltion kyseisen artiklan mukaisesti valitsemaa tukea peltokasvien viljelijöille, ellei toisin ole säädetty.

3. Jäsenvaltioissa, joissa maissi ei ole perinteinen viljelykasvi, voi säilörehunurmi olla pinta-alatukikelpoista peltokasveihin sovellettavien edellytysten mukaisesti.

Pinta-alatukea myönnetään alalle, joka on varattu peltokasvien viljelyyn tai joka kesannoidaan tämän asetuksen 107 artiklan mukaisesti ja joka ei ylitä alueellisen perusalan tai alueellisten perusalojen kokonaishehtaarimäärää, joka on vahvistettu komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 ( 36 ) liitteessä VI, ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1017/94 soveltamisen.

Komissio vahvistaa kuitenkin uusien jäsenvaltioiden alueellisen perusalan tai alueelliset perusalat 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja liitteessä XI b lueteltujen kansallisten perusalojen rajoissa.

Alueella tarkoitetaan tässä yhteydessä kyseisen jäsenvaltion valinnan mukaan jäsenvaltiota taikka jäsenvaltiossa olevaa aluetta. Sovellettaessa tämän asetuksen 66 artiklaa asetuksen (EY) N:o 2316/1999 liitteessä VI vahvistettua alaa tai vahvistettuja aloja vähennetään kyseisellä alueella 53 artiklan ja tämän asetuksen 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja kesannointioikeuksia vastaavalla hehtaarimäärällä.

1. Kun niiden yksittäisten viljelyalojen summa, joille haetaan tukea peltokasvien tukijärjestelmän nojalla, mukaan lukien mainitussa järjestelmässä säädetty kesannoiminen sovellettaessa 71 artiklaa, ylittää perusalan, tuottajakohtaista tukikelpoista alaa vähennetään samassa suhteessa kaikkien tämän luvun nojalla kyseisellä alueella saman markkinointivuoden aikana myönnettävien tukien osalta.

2. Haettujen tukien summa ei voi ylittää komission 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistamaa enimmäismäärää. Kun haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään samassa suhteessa kyseisen markkinointivuoden aikana.

3. Sovellettaessa 71 artiklaa myös alat, joille ei haeta tukea tämän luvun nojalla, mutta joita käytetään tuen hakemisen perusteena 12 luvun nojalla, otetaan huomioon laskettaessa niitä aloja, joille tukea on haettu.

4. Jos jäsenvaltio oikeuttaa nurmisäilörehun saamaan peltokasvien pinta-alatukea, on määriteltävä erillinen perusala. Jos peltokasvien tai nurmisäilörehun perusalaa ei tiettynä markkinointivuotena saavuteta, puuttuvat hehtaarit osoitetaan vastaavalle perusalalle samana markkinointivuotena.

5. Jos jäsenvaltio on päättänyt vahvistaa yhden tai useamman kansallisen perusalan, se voi jakaa kunkin kansallisen perusalan osaperusaloihin määrittelemiensä objektiivisten perusteiden mukaisesti.

Tätä kohtaa sovellettaessa ”Secano”- ja ”Regadío”-perusaloja pidetään kansallisina perusaloina.

Jos kansallinen perusala ylittyy, kyseinen jäsenvaltio voi objektiivisia perusteita noudattaen keskittää 1 kohdan mukaisesti sovellettavat toimenpiteet kokonaan tai osittain niille osaperusaloille, joilla ylitys on todettu.

Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet soveltaa tämän kohdan mukaisia mahdollisuuksia, on ilmoitettava valinnoistaan ja niiden yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä viljelijöille ja komissiolle 15 päivään syyskuuta mennessä.

Sovelletaan jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1251/1999 3 artiklan mukaisesti vahvistamaa aluejakosuunnitelmaa.

Vaihtoehtoisesti niiden uusien jäsenvaltioiden osalta, jotka vuonna 2004 soveltavat 143 b artiklassa tarkoitettua yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää ja valitsevat 66 artiklan soveltamisen, aluejakosuunnitelma laaditaan puolueettomia perusteita noudattaen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän viimeisen soveltamisvuoden 1 päivään elokuuta mennessä. Kun tämä on tehty, yhdistettyjen alueellisten perusalojen ja alueiden viitesadon painotetun keskiarvon on noudatettava liitteessä XI b lueteltuja kansallisten perusalojen ja viitesatojen rajoja. ►A2 Bulgarian ja Romanian osalta edellytyksenä tämän kohdan soveltamiselle on kuitenkin, että vuonna 2007 sovelletaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää ja että on valittu 66 artiklan soveltaminen. ◄

Jäsenvaltio, jota asia koskee, voi komission pyynnöstä tai kyseisen jäsenvaltion omasta aloitteesta tarkistaa aluejakosuunnitelmaa objektiivisia perusteita noudattaen.

1. Pinta-alatuki lasketaan kertomalla perusmäärä tonnilta aluejakosuunnitelmassa määritellyllä kyseisen alueen viljan keskisadolla.

2. Edellä 1 kohdassa mainittu laskelma tehdään viljan keskisadon perusteella. Jos kuitenkin maissia käsitellään erikseen, maissisatoa käytetään laskentaperusteena maissille ja muiden viljojen kuin maissin satoa viljoille, öljykasveille, pellavansiemenille sekä kuiduntuotantoon tarkoitetulle pellavalle ja hampulle.

3. Perusmääräksi peltokasveille ja sovellettaessa 71 artiklaa myös kesannolle vahvistetaan 63,00 euroa/t markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen.

durumvehnän viljelyyn varatulle viljelyalalle liitteessä X luetelluilla perinteisillä tuotantoalueilla seuraavien määrien rajoissa:

2. Jos niiden viljelyalojen yhteismäärä, jolle pinta-alatuen lisäkorvausta haetaan, on tietyn markkinointivuoden aikana edellä tarkoitettua ylärajaa suurempi, viljelijäkohtaista viljelyalaa, josta lisäkorvausta voidaan maksaa, vähennetään suhteessa siihen.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 1 kohdassa jäsenvaltioittain vahvistettuja rajoituksia noudattaen jakaa mainitussa kohdassa ilmoitetut viljelyalat liitteessä X määriteltyjen tuotantoalueiden kesken tai, niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka muodostavat yhteisön 30 päivänä huhtikuuta 2004, tarvittaessa aluejakosuunnitelman mukaisten tuotantoalueiden kesken vuosien 1993—1997 durumvehnätuotannon määrän mukaisesti. Jos näin tehdään ja jos niiden viljelyalojen summa, joiden osalta pinta-alatuen lisäkorvausta haetaan tietyllä tuotantoalueella, tietyn markkinointivuoden aikana ylittää vastaavan alueellisen ylärajan, kyseisen tuotantoalueen viljelijäkohtaista viljelyalaa, jonka osalta lisäkorvausta voidaan maksaa, vähennetään samassa suhteessa. Tämä vähennys tehdään, kun jäsenvaltion sisällä on toteutettu alojen siirto niiltä alueilta, jotka eivät ole saavuttaneet alueellista ylärajaansa, alueille, joilla tämä yläraja on ylitetty.

3. Alueille, joilla durumvehnän tuotanto on vakiintunutta ja jotka ovat muita kuin liitteessä X tarkoitettuja alueita, myönnetään markkinointivuodelle 2005/2006 erityistukea 46 euroa hehtaarilta seuraavien hehtaarimäärien rajoissa:

Kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun osalta pinta-alatukea maksetaan olosuhteiden mukaan ainoastaan, kun sopimus tai sitoumus on tehty asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun osalta pinta-alatukea maksetaan 52 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

1. Sovellettaessa 71 artiklaa pinta-alatukea hakevat viljelijät ovat velvollisia kesannoimaan osan tilansa viljelyalasta korvausta vastaan.

2. Kunkin pinta-alatukea hakevan viljelijän kesantovelvoite vahvistetaan osuutena tämän peltokasveille varatusta viljelyalasta, josta on tehty hakemus ja joka on kesannoitu tämän luvun mukaisesti.

Kesantovelvoite vahvistetaan 10 prosentiksi markkinointivuosille 2005/2006 ja 2006/2007.

Jäsenvaltioille annetaan lupa maksaa kansallista tukea enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka liittyvät siihen, että kesannoiduille alueille perustetaan biomassan tuottamiseen tarkoitettujen monivuotisten kasvien viljelmiä.

4. Sellaisten sivutuotteiden määrä, jotka on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi ja jotka todennäköisesti syntyvät sen seurauksena, että öljysiemeniä viljellään kesannoidulla alalla 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, otetaan huomioon ►C1 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun miljoonan tonnin rajan osalta. ◄

5. Jos kastellulle ja kastelemattomalle maalle on vahvistettu eri satotasot, kesantokorvaukseen sovelletaan kastelemattomalle maalle vahvistettuja tasoja.

6. Viljelijöille voidaan myöntää kesantokorvausta vapaaehtoisesti kesannoidulta velvoitteen ylittävältä osalta. Jäsenvaltioiden on sallittava viljelijöiden kesannoida vähintään kymmenen prosenttia hakemuksen kohteena olevasta peltokasveille varatusta viljelyalasta ja tämän artiklan mukaisesti kesannoidusta alasta. Jäsenvaltio voi vahvistaa suurempia prosenttimääriä erityistilanteiden perusteella ja viljelymaan riittävän käytön turvaamiseksi.

Sovellettaessa 66 artiklaa tätä kohtaa sovelletaan niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka komissio antaa 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7. Kesantovelvoite ei koske viljelijöitä, jotka hakevat korvausta viljelyalalta, jonka tuotanto ei ylitä 92 viljatonnin tuottamiseen tarvittavaa viljelyalaa kyseiselle alueelle vahvistetun keskisadon mukaan laskettuna. Näihin viljelijöihin sovelletaan 6 kohtaa.

28 päivän kesäkuuta 1995 jälkeen tehdyn hakemuksen seurauksena, voidaan lukea 1 kohdassa mainittujen kesannointivaatimusten mukaisesti kesannoituihin alueisiin, asianomaisen jäsenvaltion asettamaan tilakohtaiseen rajaan asti, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 108 artiklan soveltamista. Tällaisia rajoja asetetaan vain sikäli kuin se on välttämätöntä, jotta tätä järjestelmää varten käytettävissä olevista määrärahoista ei keskitettäisi suhteetonta osuutta pieneen määrään maatiloja.

Näille alueille ei kuitenkaan myönnetä tämän asetuksen 104 artiklassa määriteltyä pinta-alatukea ja asetuksen (EY) N:o 1257/99 24 artiklan 1 kohdan tai 31 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan perusteella myönnettävä tuki rajoitetaan korkeintaan yhtä suureksi määräksi kuin tämän asetuksen 104 artiklassa määritelty pinta-alatuki kesannoidulle alueelle.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tässä kohdassa tarkoitettua järjestelmää uusiin hakijoihin alueella, jossa on jatkuvasti vaarana, että alueellinen perusala ylitetään merkittävästi.

9. Kesannoitujen alueiden on oltava pinta-alaltaan vähintään 0,1 hehtaaria ja leveydeltään 10 metriä. Perustelluista ympäristösyistä jäsenvaltiot voivat hyväksyä leveydeltään vähintään 5 metrin ja pinta-alaltaan 0,05 hehtaarin suuruisia alueita.

Tukihakemuksia ei voida esittää sellaisista alueista, jotka olivat vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä monivuotisena laitumena, monivuotisina viljelminä, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä.

Uusien jäsenvaltioiden osalta tukihakemuksia ei voida esittää sellaisista alueista, jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2003 monivuotisena laitumena, monivuotisina viljelminä, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä. ►A2 Bulgarian ja Romanian osalta korvaushakemuksia ei kuitenkaan voida esittää sellaisista alueista, jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2005 pysyvänä laitumena, pysyvien kasvien viljelyssä, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä. ◄

Jäsenvaltiot voivat poiketa 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti määritettävin edellytyksin tämän artiklan ensimmäisen tai toisen kohdan säännöksistä edellyttäen, että ne toteutettavat toimenpiteet sen välttämiseksi, että soveltaminen johtaisi tukikelpoisen kokonaisviljelyalan merkittävään lisäykseen.

Saadakseen pinta-alatukea viljelijän on suoritettava kylvöt viimeistään kyseistä sadonkorjuuta edeltävänä 31 päivänä toukokuuta ja jätettävä hakemus viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja erityisesti säännöt, jotka koskevat:

CN-koodiin 5201 00 kuuluvan puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

1. Tukea myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla, sille on pitänyt kylvää hyväksyttyjä lajikkeita ja sillä on jatkettava viljelyä vähintään tavanomaisissa kasvuolosuhteissa tapahtuvaan kotahedelmän avautumiseen asti.

Jos puuvillan kotahedelmä ei kuitenkaan avaudu jäsenvaltion poikkeuksellisiksi toteamien sääolosuhteiden vuoksi, viljelyalat, joille on kokonaisuudessaan kylvetty puuvillaa, säilyvät tukikelpoisina sillä edellytyksellä, että kyseisiä aloja ei ole ennen kotahedelmän avautumisvaihetta käytetty muuhun tarkoitukseen kuin puuvillan tuotantoon.

2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitettu maa ja lajikkeet 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

3. Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 2 kohdassa tarkoitettua tukea vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

Kreikan osalta sovelletaan kuitenkin suhteellista vähennystä siihen tuen määrään, joka on vahvistettu kansallisen perusalan 70 000 hehtaarin suuruiselle osalle, jotta noudatettaisiin 202,2 miljoonan euron kokonaismäärää.

4. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Tässä luvussa ’hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillanviljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja jonka erityisenä pyrkimyksenä on toimittaa laadultaan sopivaa siemenellistä puuvillaa siementenpoistajalle. Jäsenvaltion, jonka alueelle siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia perusteita noudattavat organisaatiot.

2. Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation rahoituksesta vastaavat sen jäsenet.

1. Hyväksytty toimialakohtainen organisaatio voi päättää, että enintään puolet kokonaistuesta, johon sen jäseninä olevilla viljelijöillä on oikeus 110 b artiklan 1 kohdan mukaisesti tukikelpoisten viljelyalojen perusteella, eriytetään sen vahvistaman asteikon mukaisesti.

2. Jäsenvaltion on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitettu asteikko, jonka on oltava 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttävien perusteiden mukainen. Näiden perusteiden on koskettava erityisesti toimitettavan siemenellisen puuvillan laatua, jonka osalta on otettava huomioon asianomaisten alueiden ympäristölliset ja taloudelliset olosuhteet.

1. Viljelijöille myönnetään tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 110 c artiklan mukaisesti.

2. Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 110 c artiklan mukaisesti korotettuna 10 eurolla. Jos tuki kuitenkin eriytetään, tuki myönnetään tukikelpoista hehtaaria kohden 110 c artiklan mukaisesti mukautettuna 110 e artiklan 1 kohdan mukaisesti. Mukautettua määrää korotetaan 10 eurolla.

Viljelijöille myönnetään tukea ympäristöllisesti tai sosiaalisesti arvokkaiden oliivitarhojen ylläpitämisen rahoittamiseen tässä luvussa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

1. Tuki oliivitarhoille myönnetään oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden. Oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluva hehtaari on pinta-alayksikkö, jota käytetään 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavassa yleismenetelmässä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta oliivialan paikkatietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava enintään viidelle oliivitarhaluokalle tuki oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden 3 kohdassa vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa sen jälkeen, kun on vähennetty 4 kohdan mukaisesti pidätettävä määrä.

Kyseiset luokat on vahvistettava 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yhteisten ympäristöllisten ja sosiaalisten perusteiden mukaisesti, mukaan luettuina maisemaan ja sosiaalisiin perinteisiin liittyvät näkökohdat. Tässä yhteydessä erityistä huomiota on kiinnitettävä oliivitarhojen ylläpitämiseen marginaalisilla alueilla.

3. Jos liitteessä VII olevan H kohdan mukaisen kertoimen 0,6 soveltamisen seurauksena sovelletaan kerrointa 0,4, edellä 2 kohdassa tarkoitettu tuen enimmäismäärä on:

Jäsenvaltioiden on jaettava enimmäismäärä eri luokkien kesken puolueettomin perustein ja syrjimättömällä tavalla. Kullekin luokalle oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden myönnettävä tuki voi olla yhtä suuri kuin ylläpitokustannukset, korjuukustannukset pois luettuina, mutta se ei voi ylittää kyseistä tasoa.

Jos jäsenvaltiot päättävät alentaa kerrointa 0,4, edellä olevassa taulukossa sekä liitteissä VIII ja VIII a tarkoitettua tuen enimmäismäärää mukautetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Kyproksen ja Maltan osalta esitetyt tuen määrät ovat väliaikaisia. Niitä voidaan tarkistaa vuonna 2005 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun paikkatietojärjestelmän käyttöönoton jälkeen 144 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tuen enimmäismäärien mukauttamiseksi vastaavasti Kyproksen ja Maltan osalta.

4. Jäsenvaltiot voivat pidättää 3 kohdassa tarkoitetuista määristä enintään 10 prosenttia yhteisön rahoituksen varmistamiseksi hyväksyttyjen toimijaorganisaatioiden oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 865/2004 ( 37 ) 8 artiklan mukaisesti laatimille toimintaohjelmille.

Jos jäsenvaltio kuitenkin päättää soveltaa korkeampaa kerrointa kuin 0,6 liitteessä VII olevan H kohdan mukaisesti, se voi pidättää enintään 10 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän oliiviöljyosasta yhteisön rahoituksen varmistamiseksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille työohjelmille. Tämä enimmäismäärä vahvistetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

CN-koodiin 2401 kuuluvaa raakatupakkaa tuottaville viljelijöille voidaan myöntää satovuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009 tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

Tuki myönnetään viljelijöille, jotka saivat tupakkapalkkion asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaisesti kalenterivuosina 2000, 2001 ja 2002, ja viljelijöille, jotka ovat saaneet tupakantuotantokiintiöitä 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana. Tuen myöntämisen edellytykset ovat seuraavat:

1. Jos liitteessä VII olevan I kohdan mukaisen kertoimen 0,4 soveltamisen seurauksena sovelletaan kerrointa 0,6, koko tuen enimmäismäärät, joihin sisältyvät 110 m artiklassa tarkoitettuun yhteisön tupakkarahastoon siirrettävät määrät, ovat seuraavat:

Jos jäsenvaltiot päättävät alentaa kerrointa 0,6, edellä olevassa taulukossa ja liitteessä VIII tarkoitettua tuen enimmäismäärää mukautetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Tämän luvun mukaisesti myönnetystä tuesta käytetään asetuksen (ETY) N:o 2075/92 13 artiklassa säädetyn yhteisön tupakkarahaston tiedotustoimien rahoitukseen 4 prosenttia kalenterivuonna 2006 ja 5 prosenttia kalenterivuonna 2007.

CN-koodiin 1210 kuuluvan humalan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

1. Sovellettaessa 71 artiklaa viljelijöille voidaan vuonna 2006 myöntää sokerin siirtymäkauden tukea. Tukea myönnetään liitteessä VII olevassa K kohdassa vahvistettujen määrien rajoissa.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava, rajoittamatta kuitenkaan 71 artiklan 2 kohdan soveltamista, sokerin siirtymäkauden tuen määrä viljelijää kohti objektiivisin ja syrjimättömin perustein, kuten:

ja suhteessa jäsenvaltioiden ennen 30 päivää huhtikuuta 2006 määrittämään yhden tai useamman markkinointivuoden 2004/2005, 2005/2006 ja 2006/2007 muodostamaan viitekauteen, joka voi olla eri kunkin tuotteen osalta.

Niiden viljelijöiden osalta, joita koskee yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen 320/2006 ( 40 ) 3 artiklassa tarkoitettu kiintiöistä luopuminen markkinointivuonna 2006/2007 ja joiden osalta viitekauteen kuuluu myös markkinointivuosi 2006/2007, tämä markkinointivuosi korvataan markkinointivuodella 2005/2006.

Jos valitaan markkinointivuosi 2006/2007, ensimmäisen alakohdan viittaukset asetuksen (EY) N:o 1260/2001 19 artiklaan korvataan viittauksilla sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 ( 41 ) 6 artiklaan.

3. Jäljempänä 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta sokerin siirtymäkauden tukeen.

1. Sokerijuurikkaan ja sokeriruo’on viljelijöille myönnetään yhteisön tukea niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan mukaista rakenneuudistustukea vähintään 50 prosentille asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetusta sokerikiintiöstä.

2. Tukea myönnetään enintään viitenä peräkkäisenä vuotena siitä markkinointivuodesta lähtien, jonka aikana saavutetaan 1 kohdassa tarkoitettu 50 prosentin kynnys, mutta ei markkinointivuoden 2013/2014 jälkeen.

Tukea myönnetään asetuksen (EY) N:o 318/2006 6 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten nojalla toimitetun sokerijuurikkaasta ja sokeriruo'osta tuotettuun kiintiösokerin määrän osalta.

Tuen määrä ilmoitetaan tonnilta vakiolaatuista valkoista sokeria. Tuen määrä on puolet siitä määrästä, joka saadaan jakamalla liitteessä VII olevan K kohdan 2 kohdassa tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion vastaavaa vuotta koskeva enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetun sokerin ja inuliinisiirapin kiintiön kokonaismäärällä.

Sokerijuurikkaan ja -ruo’on viljelijöille myönnettävään tukeen ei sovelleta 142 a ja 143 c artiklaa.

Jos sovelletaan 67 artiklaa ja ellei toisin ole säädetty, jäsenvaltioiden on myönnettävä vuosittain palkkioita tai lisäkorvauksia viljelijöille, jotka kasvattavat lampaita ja vuohia tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan uuhia, voi hakemuksesta saada palkkion uuhien pitämisestä (uuhipalkkio).

2. Viljelijä, joka pitää tilallaan kuttuja, voi hakemuksesta saada palkkion kuttujen pitämisestä (vuohipalkkio). Tämä palkkio myönnetään viljelijöille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla tuotanto täyttää seuraavat kaksi perustetta:

Tällaisten alueiden luettelo vahvistetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Uuhi- ja vuohipalkkio myönnetään vuosittaisena maksuna viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa tukikelpoista eläintä, kalenterivuotta ja viljelijää kohti. Asianomainen jäsenvaltio päättää niiden eläinten vähimmäismäärästä, joista palkkiota voi hakea. Tämän vähimmäismäärän on oltava vähintään 10 ja enintään 50 eläintä.

4. Palkkion määrä uuhta kohti on 21 euroa. Lampaanmaitoa tai lampaanmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävien viljelijöiden osalta palkkio uuhta kohti on kuitenkin 16,8 euroa.

1. Viljelijöille maksetaan lisäpalkkio niillä alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatus on perinteinen elinkeino tai joilla se edistää merkittävästi maaseudun taloutta. Jäsenvaltiot määrittelevät nämä alueet. Lisäpalkkio myönnetään kuitenkin ainoastaan niille viljelijöille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti määritellyillä epäsuotuisilla alueilla.

2. Lisäpalkkio myönnetään myös viljelijöille, joiden eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle edellyttäen, että:

3. Tämän lisäpalkkion suuruudeksi vahvistetaan 7 euroa uuhta ja kuttua kohti. Lisäpalkkio myönnetään samoin edellytyksin kuin uuhi- ja vuohipalkkion osalta on säädetty.

1. Palkkiot maksetaan tuensaajina oleville viljelijöille niiden uuhien ja/tai naaraspuolisten vuohien määrän perusteella, jotka pidetään viljelijän tilalla 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

2. Kun asetusta (EY) N:o 21/2004 aletaan soveltaa, palkkion myöntämisen edellytysten täyttämiseksi eläin on tunnistettava ja rekisteröitävä näiden sääntöjen mukaisesti.

1. Edellä 113 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu viljelijäkohtainen enimmäismäärä 1 päivänä tammikuuta 2005 on sama kuin viljelijällä 31 päivänä joulukuuta 2004 asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti olleiden palkkio-oikeuksien määrä.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 4 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 118 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan 143 b artiklaa, uusien jäsenvaltioiden on jaettava tuottajakohtaiset enimmäismäärät tuottajille ja perustettava kullekin näistä uusista jäsenvaltioista 4 kohdan mukaisesti varatusta palkkio-oikeuksien kokonaismäärästä kansalliset varannot vuoden kuluessa liittymispäivästä.

Asetuksen 143 b artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden jälkeen ja sovellettaessa 67 artiklaa toisessa alakohdassa tarkoitettu tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja kansallisten varantojen perustaminen on tehtävä maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3. Edellä 2 kohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella peruutetut palkkio-oikeudet on poistettava.

1. Jos viljelijä myy tai muulla tavoin luovuttaa tilansa, hän voi siirtää kaikki palkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2. Viljelijä voi siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan luovutusta, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on palautettava maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten korvauksetta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee.

Jäsenvaltiot voivat hankkia palkkio-oikeuksia viljelijöiltä, jotka vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan kokonaan tai osittain. Tällöin viljelijöille voidaan suorittaa tällaisten oikeuksien hankinnasta maksu joko kansallisista talousarvioista tai 119 artiklan 2 kohdan viidennen luetelmakohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudet siirretään kansallisen varannon kautta, jos tila myydään tai luovutetaan muulla tavoin.

3. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen pois sellaisilta herkiltä vyöhykkeiltä tai alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

4. Jäsenvaltiot voivat sallia palkkio-oikeuksien sellaisen osan väliaikaiset siirrot, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää, ennen päivää, jonka ne vahvistavat.

1. Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kansallista palkkio-oikeuksien varantoa.

2. Edellä 117 artiklan 2 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet on lisättävä kansalliseen varantoon.

3. Jäsenvaltiot voivat myöntää viljelijälle palkkio-oikeuksia kansallisten varantojensa rajoissa. Palkkio-oikeuksia myöntäessään jäsenvaltiot asettavat etusijalle erityisesti uudet tai nuoret karjankasvattajat tai muut ensisijaisessa asemassa olevat viljelijät.

1. Jos 71 artiklaa sovelletaan, jäsenvaltiot maksavat vuosittain lisätukia tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettujen kokonaismäärien mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää kasvattaa tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettuja kokonaismääriä pienentämällä 113 artiklassa tarkoitettujen tukien määriä. Näiden määrien pienentäminen, jota voidaan soveltaa aluekohtaisesti, ei saa ylittää yhtä euroa.

Tuet maksetaan vuosittain objektiivisin perustein, joihin kuuluvat erityisesti asianomaiset tuotantorakenteet ja -olosuhteet, ja siten, että varmistetaan tuottajien yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkina- ja kilpailuvääristymät. Näitä tukia ei saa sitoa markkinahintojen vaihteluun. Ne voidaan suorittaa aluekohtaisesti.

4. Uusissa jäsenvaltioissa kokonaismääriä sovelletaan 143 a artiklassa vahvistetun tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti.

Kaikkien haettujen palkkioiden ja lisätukien kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kun haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, tuottajakohtaista tukea vähennetään samassa suhteessa kyseisen markkinointivuoden aikana.

Jos sovelletaan 68 artiklaa ja ellei toisin ole säädetty, jäsenvaltion on myönnettävä tässä luvussa asetetuin edellytyksin tukea tai tukia, jotka asianomainen jäsenvaltio on valinnut kyseisen artiklan mukaisesti.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan urospuolisia nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada erityispalkkiota. Palkkio myönnetään alueellisten enimmäismäärien rajoissa enintään 90:stä kuhunkin 2 kohdassa tarkoitettuun ikäryhmään kuuluvasta eläimestä kalenterivuotta ja tilaa kohden.

4. Jos hakemuksen kohteena olevien, erityispalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien, vähintään yhdeksän kuukauden ikäisten sonnien ja 9-20 kuukauden ikäisten härkien kokonaismäärä jollakin alueella ylittää 8 kohdassa tarkoitetun alueellisen enimmäismäärän, kaikkien 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti palkkiokelpoisten eläinten määrää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä kalenterivuonna suhteessa ylityksen määrään.

Tässä artiklassa ’alueellisella enimmäismäärällä’ tarkoitetaan erityispalkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärää yhdellä alueella yhden kalenterivuoden aikana.

6. Jäsenvaltiot voivat päättää erityispalkkion myöntämisestä nautaeläinten teurastuksen yhteydessä. Tässä tapauksessa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ikävaatimus korvataan sonnien osalta 185 kilogramman vähimmäisteuraspainolla.

Yhdistyneellä kuningaskunnalla on oikeus soveltaa erityispalkkion myöntämiseen Pohjois-Irlannissa erilaista järjestelmää kuin muilla alueillaan.

viljelijät voivat hakemuksesta saada erityispalkkion lisäpalkkiota (kausiporrastuspalkkiota). Jos molemmat edellä mainitut kynnykset kuitenkin saavutetaan joko Irlannissa tai Pohjois-Irlannissa, palkkiota sovelletaan sekä Irlantiin että Pohjois-Irlantiin.

Kun tätä artiklaa sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Pohjois-Irlantia pidetään erillisenä kokonaisuutena.

3. Jos 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua määrää ei saavuteta ja ottaen huomioon mainitun kohdan toiseksi viimeinen virke, jäsenvaltiot joiden viljelijät ovat aiemmin saaneet kausiporrastuspalkkiota, voivat päättää myöntää tämän palkkion siten, että sen määrä on 60 prosenttia 2 kohdassa vahvistetuista määristä.

Tämän toimenpiteen soveltamiseksi Irlantia ja Pohjois-Irlantia pidetään 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua määrää laskettaessa ja siitä seuraavaa palkkio-oikeutta määritettäessä yhtenä alueena.

4. Sen määrittelemiseksi, onko tässä artiklassa tarkoitetut prosenttimäärät ylitetty, otetaan huomioon teurastukset, jotka on tehty toiseksi viimeisenä palkkiokelpoisen eläimen teurastusvuotta edeltävänä vuonna.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan emolehmiä, voi hakemuksesta saada palkkion emolehmäkarjan pitämisestä (emolehmäpalkkio). Palkkio myönnetään viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa vuotta ja viljelijää kohden.

jos kyseinen viljelijä pitää emolehmiä vähintään 60 prosenttia ja hiehoja enintään 40 prosenttia palkkiohakemuksessa olevasta määrästä yhtäjaksoisesti vähintään hakemuksen jättöpäivää seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Se, ovatko lehmät emolehmäkarjaa vai lypsykarjaa, todetaan tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan mukaisten palkkiokelpoisten eläinten määrän laskemiseksi erityisesti edunsaajan tuottajakohtaisesta viitemäärästä, joka määritellään 95 artiklan 2 kohdassa, sekä keskimääräisestä maitotuotoksesta.

3. Tuottajakohtaista palkkio-oikeutta rajoitetaan 126 artiklassa määritellyillä viljelijäkohtaisilla enimmäismäärillä.

4. Palkkion määräksi palkkiokelpoista eläintä kohden vahvistetaan 200 euroa.

5. Sovellettaessa 68 artiklan a alakohdan i alakohtaa jäsenvaltiot voivat myöntää ylimääräisen kansallisen emolehmäpalkkion, joka on enintään 50 euroa eläintä kohden, edellyttäen, että asianomaisen jäsenvaltion karjankasvattajien kesken ei aiheudu syrjintää.

Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 ( 43 ) 3 ja 6 artiklassa määritetyllä alueella sijaitsevien tilojen osalta tämän lisäpalkkion ensimmäiset 24,15 euroa eläintä kohden rahoitetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta.

Jäsenvaltion koko alueella sijaitsevien tilojen osalta rahoitetaan lisäpalkkio kokonaisuudessaan EMOTR:n tukiosastosta, jos emolehmien osuus asianomaisen jäsenvaltion nautakarjassa on suuri, vähintään 30 prosenttia lehmien kokonaismäärästä, ja jos vähintään 30 prosenttia teurastetuista urospuolisista nautaeläimistä kuuluu lihakkuusluokkiin S ja E. Näiden prosenttilukujen ylittäminen määräytyy sitä vuotta edeltävien kahden vuoden keskiarvosta, jonka osalta palkkio myönnetään.

6. Tässä artiklassa otetaan huomioon ainoastaan hiehot, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä ja jotka kuuluvat samaan karjaan lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden kanssa.

1. Kullekin emolehmien kasvattajalle myönnetään tukea asetuksen (EY) N:o 1254/1999 7 artiklan tai 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistettujen tuottajakohtaisten enimmäismäärien rajoissa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 5 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 128 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan 143 b artiklaa, uusien jäsenvaltioiden on jaettava tuottajakohtaiset enimmäismäärät tuottajille ja perustettava kansalliset varannot kullekin näistä jäsenvaltioista 5 kohdan mukaisesti varatusta palkkio-oikeuksien kokonaismäärästä vuoden kuluessa liittymispäivästä.

Asetuksen 143 b artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden jälkeen ja sovellettaessa 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa toisessa alakohdassa tarkoitettu tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja kansallisten varantojen perustaminen on tehtävä maatilan tulotukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3. Jos tämä 2 kohdassa tarkoitettu tarkistus edellyttää viljelijäkohtaisten enimmäismäärien alennusta, se on tehtävä ilman korvauksia ja siitä on päätettävä objektiivisin perustein, joissa otetaan huomioon erityisesti:

4. Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella pidätetyt palkkio-oikeudet on poistettava.

1. Jos viljelijä myy tai muulla tavoin luovuttaa tilansa, hän voi siirtää kaikki emolehmäpalkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä. Viljelijä voi myös siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, palautetaan ilman korvausta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee, jaettavaksi ilmaiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat sallia ennen erikseen vahvistettavaa päivämäärää sellaisen palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää.

1. Jokaisen jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista varantoa emolehmäpalkkio-oikeuksia varten.

2. Kansalliseen varantoon liitetään 127 artiklan 1 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 126 artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista.

3. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisia varantojaan niiden rajoissa palkkio-oikeuksien myöntämiseen erityisesti uusille tai nuorille viljelijöille tai muille ensisijaisessa asemassa oleville viljelijöille.

1. Edellä 125 artiklan 3 kohdasta poiketen jäsenvaltiot, joissa enemmän kuin 60 prosenttia emolehmistä ja hiehoista pidetään vuoristoalueilla neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, voivat päättää hallinnoida palkkiota siten, että erotetaan toisistaan hiehoista ja toisaalta emolehmistä myönnettävä emolehmäpalkkio asianomaisen jäsenvaltion vahvistaman erillisen kansallisen enimmäismäärän rajoissa.

Tällainen erillinen kansallinen enimmäismäärä ei saa ylittää 40 prosenttia 126 artiklan 5 kohdassa mainitusta asianomaisen jäsenvaltion kansallisesta enimmäismäärästä. Kyseistä kansallista enimmäismäärää vähennetään erillisen kansallisen enimmäismäärän verran. Mikäli tämän kohdan mukaista valtaa käyttävässä jäsenvaltiossa hakemuksen kohteena olevien, emolehmäpalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien hiehojen kokonaismäärä ylittää erillisen kansallisen enimmäismäärän, palkkiokelpoisten hiehojen määrää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

2. Tässä artiklassa tarkoitetaan ainoastaan hiehoja, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada teurastuspalkkion. Se myönnetään palkkiokelpoisten eläinten teurastuksesta tai niiden viennistä kolmanteen maahan ja erikseen vahvistettavien kansallisten enimmäismäärien rajoissa.

3. Edellä 1 kohdassa mainitut kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisesti ja erikseen kummallekin a ja b alakohdassa mainitulle eläinryhmälle. Kunkin enimmäismäärän on vastattava asianomaisessa jäsenvaltiossa vuonna 1995 teurastettujen kummankin ryhmän eläinten määrää, johon lisätään kolmansiin maihin vietyjen eläinten määrä Eurostatin tietojen tai komission hyväksymien muiden kyseistä vuotta koskevien julkaistujen virallisten tilastotietojen mukaisesti.

Uusien jäsenvaltioiden osalta kansalliset enimmäismäärät esitetään seuraavassa taulukossa.

4. Jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sellaisten eläinten kokonaismäärä, joista on tehty hakemus jommankumman 1 kohdan a tai b alakohdassa mainitun eläinryhmän osalta ja jotka täyttävät teurastuspalkkion myöntämisen edellytykset, ylittää kyseiselle ryhmälle vahvistetun kansallisen enimmäismäärän, kaikkien kyseiseen ryhmään kuuluvien palkkiokelpoisten eläinten määrää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna samassa suhteessa.

1. Sovellettaessa 71 artiklaa niiden eläinten kokonaismäärä, joista voidaan myöntää erityispalkkio ja emolehmäpalkkio, rajoitetaan soveltamalla kullakin tilalla eläintiheyttä, joka on kaksi nautayksikköä hehtaaria ja kalenterivuotta kohden. Eläintiheys on 1,8 nautayksikköä 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen. Eläintiheys ilmaistaan nautayksikköinä (NY) suhteessa kyseisellä tilalla pidettävien eläinten ruokintaan käytettävään rehualaan. Eläintiheyden vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta viljelijään, jonka tilalla pidettävien ja eläintiheyden määrittämisessä huomioon otettavien eläinten määrä on enintään 15 NY.

1. Sovellettaessa 71 artiklaa viljelijät, jotka saavat erityispalkkiota ja/tai emolehmäpalkkiota, voivat saada laajaperäistämispalkkion.

2. Laajaperäistämispalkkion suuruus on 100 euroa myönnettyä erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota kohden, jos kyseisenä kalenterivuonna tilan eläintiheys on enintään 1,4 NY hehtaaria kohden.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää myöntää laajaperäistämispalkkiona 40 euroa, kun eläintiheys on 1,4 NY tai suurempi hehtaaria kohden, mutta pienempi kuin 1,8 NY, sekä 80 euroa, kun eläintiheys on pienempi kuin 1,4 NY hehtaaria kohden.

Jäsenvaltiot määrittelevät ”laidunmaan”. Määritelmän on sisällettävä ainakin peruste, jonka mukaan laidunmaan on oltava ruohoaluetta, joka paikallisen maanviljelyskäytännön mukaan on tarkoitettu laiduntaville nautaeläimille ja/tai lampaille. Se ei saa kuitenkaan sulkea pois samana vuonna tapahtuvaa laidunmaan sekakäyttöä (laidun, heinä, nurmisäilörehu).

4. Viljelijät, jotka ovat jäsenvaltioissa, joissa yli 50 prosenttia maidontuotannosta tapahtuu asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetuilla vuoristoalueilla, ja joiden tilat sijaitsevat tällaisilla alueilla, voivat saada tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua laajaperäistämispalkkiota kyseisillä alueilla pidettävien lypsylehmien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitussa kohdassa esitettyjen eläintiheyttä koskevien vaatimusten soveltamista.

5. Asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio tarkistaa tarvittaessa tämän artiklan 2 kohdassa vahvistetun määrän ottaen erityisesti huomioon lisäpalkkiokelpoisten eläinten määrän edellisenä kalenterivuonna.

1. Sovellettaessa 71 artiklaa jäsenvaltioiden on maksettava vuosittain alueensa viljelijöille lisätukea, jonka yleinen määrä koostuu tämän artiklan 3 kohdassa vahvistetuista yleisistä määristä. Tämä tuki on myönnettävä objektiivisin perustein, joihin on sisällyttävä erityisesti asian kannalta merkitykselliset tuotantorakenteet ja -edellytykset, sekä siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymät. Lisätukea ei saa liittää markkinahintojen vaihteluun.

2. Eläinkohtaista tukea voidaan myöntää 130 artiklan mukaisesti teurastuspalkkioyksikköä kohti suoritettavana lisätukena vasikoita lukuun ottamatta. Muussa tapauksessa eläinkohtaisen tuen myöntämisessä on noudatettava:

1. Eläinkohtaisia tukia saa yhden kalenterivuoden aikana myöntää urospuolisista nautaeläimistä enintään sellaisesta jäsenvaltion eläinten lukumäärästä, joka on:

Jäsenvaltiot voivat myös säätää urospuolisten nautaeläinten määrän tilakohtaisesta rajoituksesta, jonka jäsenvaltio määrittelee kansallisesti tai alueellisesti.

Tukikelpoisia ovat ainoastaan vähintään kahdeksan kuukauden ikäiset urospuoliset nautaeläimet. Jos tuki maksetaan teurastuksen yhteydessä, jäsenvaltiot voivat päättää kyseisen edellytyksen korvaamisesta vähimmäisteurastuspainolla, jonka on oltava vähintään 180 kilogrammaa.

2. Edellä 125 artiklan 4 kohdan ja 129 artiklan mukaisia emolehmäpalkkiokelpoisia emolehmiä ja hiehoja koskevia eläinkohtaisia tukia voidaan myöntää ainoastaan emolehmäpalkkioyksikköä kohti suoritettavana lisätukena 125 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3. Lypsylehmiä koskevia eläinkohtaisia tukia voidaan myöntää ainoastaan tilan käytettävissä olevan tukikelpoisen viitemäärän tonnikohtaisena tukena, joka määritetään 95 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4. Muista kuin 2 kohdassa mainituista hiehoista maksettavia eläinkohtaisia tukia voidaan yhdessä jäsenvaltiossa yhtenä kalenterivuonna myöntää enintään sellaisesta määrästä hiehoja, joka on yhtä suuri kuin hiehojen teurastusten keskimääräinen lukumäärä vuosina 1997, 1998 ja 1999 kyseisiä vuosia koskevien Eurostatin tilastojen tai muiden näiden vuosien osalta julkaistujen komission hyväksymien virallisten tilastotietojen mukaan. ►M3 Uusien jäsenvaltioiden osalta viitevuodet ovat 2001, 2002 ja 2003. ◄

1. Pinta-alatukea myönnetään hehtaaria kohti sellaisesta monivuotisesta laitumesta:

2. Pysyvä laidunala ei saa ylittää asianomaista alueellista perusviljelyalaa alueella, jolla pinta-alatukea voidaan myöntää.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueelliset perusviljelyalat keskimääräisenä hehtaarimääränä pysyvää laidunta, jota käytettiin nautaeläinten kasvatukseen vuosina 1995, 1996 ja 1997. ►M3 Uusien jäsenvaltioiden osalta viitevuodet ovat 1999, 2000 ja 2001. ◄

3. 96 artiklan mukaiset pinta-alatuet tarvittaessa mukaan lukien tukea saa yhtä hehtaaria kohden myöntää enintään 350 euroa.

Uusissa jäsenvaltioissa sovelletaan 133 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja kokonaismääriä ja 136 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua 350 euron suuruista pinta-alatuen enimmäismäärää hehtaaria kohden 143 a artiklassa esitetyn tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti.

Lisätukien myöntämistä koskevien kansallisten järjestelyjen muutoksista on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä.

Oikeus tämän luvun mukaisiin suoriin tukiin edellyttää, että eläin merkitään ja rekisteröidään asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti.

Kunkin tämän luvun perusteella haetun suoran tuen määrät eivät saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka vastaa kunkin kyseisen suoran tuen osuutta 41 artiklassa tarkoitetusta enimmäismäärästä. ►M3 Uusien jäsenvaltioiden osalta komission 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistaman enimmäismäärän on kuitenkin vastattava 71 c artiklassa tarkoitettuun enimmäismäärään kuuluvan kunkin asianomaisen suoran tuen osuutta. ◄

Jos haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

1. Jos neuvoston direktiivin 96/22/EY ( 44 ) perusteella kiellettyjen aineiden jäämiä tai edellä mainitun säädöksen perusteella sallittujen, mutta laittomasti käytettyjen aineiden jäämiä havaitaan neuvoston direktiivin 96/23/EY ( 45 ) asiaa koskevien säännösten mukaisesti jonkun viljelijän nautakarjaan kuuluvassa eläimessä tai jos kiellettyä ainetta tai tuotetta tai direktiivin 96/22/EY perusteella sallittua, mutta laittomasti hallussa pidettyä ainetta tai tuotetta löydetään kyseisen viljelijän tilalta missä muodossa tahansa, kyseinen tuottaja ei sinä kalenterivuonna, jona havainto tehdään, voi saada tämän luvun säännöksissä tarkoitettuja maksuja.

Rikkomuksen toistuessa ajanjakso, jona tuottaja ei voi saada näitä maksuja, voidaan rikkomuksen vakavuusasteen mukaan pidentää viideksi vuodeksi alkaen siitä vuodesta, jonka kuluessa uusintarikkomus todetaan.

2. Jos eläinten omistaja tai haltija yrittää estää tarkastusten toteuttamisen ja jäämien seuraamista varten perustettujen kansallisten ohjelmien soveltamiseksi suoritettavien näytteiden ottamisen tai direktiivin 96/23/EY mukaisten tutkimusten ja tarkastusten toteuttamisen, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia.

Mikäli 71 artiklaa sovelletaan, asianomaiset jäsenvaltiot ottavat käyttöön seuraavia palkoviljoja koskevan tuotantotuen:

1. Tukea myönnetään 141 artiklassa tarkoitettujen palkoviljojen tuotannolle markkinointivuosittain. Markkinointivuosi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy 30 päivänä kesäkuuta.

Tämän järjestelmän mukaista tukea ei myönnetä viljelyaloille, joiden osalta on tehty hehtaaritukihakemus, joka rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2. Pinta-alan, joka kylvetään ja jolta sato korjataan, hehtaaritueksi vahvistetaan 181 euroa hehtaarilta, tämän kuitenkaan rajoittamatta 143 artiklan säännösten soveltamista.

Haetun tuen määrä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka vastaa liitteessä VI tarkoitetun palkoviljojen pinta-alatuen osuutta 41 artiklassa tarkoitetusta enimmäismäärästä. Uusien jäsenvaltioiden osalta komission 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistaman enimmäismäärän on kuitenkin vastattava liitteessä VI tarkoitetun palkoviljojen pinta-alatuen osuutta 71 c artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärässä.

Jos haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

Suorat tuet otetaan uusissa jäsenvaltioissa käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena yhteisössä, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004, kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

Suorat tuet otetaan kuitenkin Bulgariassa ja Romaniassa käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuuksina tasosta, jota sovelletaan yhteisössä, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004:

1. Uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään liittymispäivänä päättää korvata 9 kohdassa tarkoitetun soveltamisjakson aikana suorat tuet, lukuun ottamatta IV osaston 5 luvussa vahvistettua energiakasvien tukea, yhtenäisellä pinta-alatuella, joka lasketaan 2 kohdan mukaisesti.

2. Yhtenäinen pinta-alatuki maksetaan kerran vuodessa. Se lasketaan jakamalla 3 kohdan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kokonaismääräraha 4 kohdan mukaisesti vahvistetulla kunkin uuden jäsenvaltion maatalousmaan määrällä.

3. Kunkin uuden jäsenvaltion osalta komissio vahvistaa vuotuisen kokonaismäärärahan

4. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä uuden jäsenvaltion maatalousmaan määrä on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka on 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, onko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana, ja tarvittaessa mukautettuna kyseisen uuden jäsenvaltion komission hyväksynnän saatuaan vahvistamien puolueettomien perusteiden mukaisesti.

”Käytössä olevalla maatalousmaalla” tarkoitetaan komission (Eurostat) tilastokäyttöön vahvistamaa pellon, pysyvien nurmien ja niittyjen, pysyvien viljelmien ja puutarhaviljelmien kokonaispinta-alaa.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä maatalousmaan määrä on kuitenkin Bulgarian ja Romanian osalta se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka on hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, onko se tuotannossa, ja tarvittaessa mukautettuna Bulgarian tai Romanian komission hyväksynnän saatuaan vahvistamien puolueettomien perusteiden mukaisesti.

5. ►M14 Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisia tukia myönnettäessä kaikki viljelylohkot, jotka täyttävät 4 kohdassa säädetyt edellytykset, ovat tukikelpoisia, samoin kuin viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex060290 41), jotka olivat hyvässä viljelykunnossa 30 päivänä kesäkuuta 2003 ja joiden osalta voidaan hakea 88 artiklassa säädettyä energiakasvien tukea. Bulgariassa ja Romaniassa tukikelpoisia ovat kuitenkin kaikki viljelylohkot, jotka täyttävät 4 kohdan vaatimukset, sekä viljelylohkot, joihin on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex060290 41) ja joiden osalta voidaan hakea 88 artiklassa säädettyä energiakasvien tukea. ◄

Tilakohtainen vähimmäisala, jolta tukea voi hakea, on 0,3 hehtaaria. Kukin uusi jäsenvaltio voi kuitenkin päättää puolueettomin perustein ja komission hyväksynnän saatuaan vähimmäisalan vahvistamisesta suuremmaksi, mutta kuitenkin enintään 1 hehtaariksi.

6. Minkäänlaista velvoitetta tuottaa tai käyttää tuotantotekijöitä ei ole. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää 4 kohdassa tarkoitettua maata kaikkiin maataloustarkoituksiin. CN-koodiin 5302 10 00 kuuluvan hampun tuotannon osalta sovelletaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 ( 46 ) 5 a artiklan 2 kohtaa, komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 ( 47 ) 7 b artiklaa ja tämän asetuksen 52 artiklan 1 kohtaa.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti tukea saava maa on pidettävä ympäristönsuojelun vaatimukset täyttävässä hyvässä viljelykunnossa.

Edellä 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on 1 päivästä tammikuuta 200531 päivään joulukuuta 2008 valinnaista uusille jäsenvaltioille siltä osin kuin nämä säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Bulgarialle ja Romanialle 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on kuitenkin valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011.

7. Jos yhtenäisten pinta-alatukien määrä ylittää uudessa jäsenvaltiossa jonakin vuonna sen kokonaismäärärahan, kyseisessä uudessa jäsenvaltiossa sovellettavan kansallisen hehtaarituen määrää on vähennettävä vastaavasti soveltamalla vähennyskerrointa.

8. Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 ( 48 ) ja erityisesti sen 2 artiklassa sekä tämän asetuksen II osaston 4 luvussa ja erityisesti 18 artiklassa vahvistettuja yhdennettyä järjestelmää koskevia yhteisön sääntöjä sovelletaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään tarpeen mukaan. Näin ollen kyseisen järjestelmän valitseva uusi jäsenvaltio

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltaminen ei vaikuta millään tavoin uuden jäsenvaltion velvoitteeseen, joka koskee neuvoston direktiivissä 92/102/ETY ( 49 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 ( 50 ) säädettyjen, eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa.

9. Jollei 11 kohdasta muuta johdu, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on kunkin uuden jäsenvaltion käytettävissä soveltamiskauden, joka päättyy vuoden 2010 lopussa. Bulgariassa ja Romaniassa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on kuitenkin käytettävissä soveltamiskauden, joka päättyy vuoden 2011 lopussa. Uusien jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä elokuuta viimeisenä soveltamisvuonna ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan lopettaa järjestelmän soveltaminen.

10. Ennen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisajan päättymistä komissio arvioi, miten valmis kyseinen uusi jäsenvaltio on soveltamaan täysimääräisesti suorien tukien järjestelmää.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisajan loppuun mennessä uuden jäsenvaltion on erityisesti täytynyt toteuttaa kaikki tarvittavat toimet perustaakseen 18 artiklassa tarkoitetun yhdennetyn järjestelmän, jota suorien tukien järjestelmän asianmukainen toiminta tuolloin sovellettavassa muodossa edellyttää.

Ennen b alakohdassa tarkoitetun jatketun soveltamiskauden päättymistä sovelletaan 10 kohtaa.

Edellä 9 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden loppuun asti sovelletaan 143 a artiklassa määritettyä prosenttiosuutta. Jos yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamista jatketaan vuoden 2010 lopun jälkeen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti tehtävällä päätöksellä, 143 a artiklassa vuodelle 2010 määritettyä prosenttiosuutta sovelletaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden viimeisen vuoden loppuun asti.

Bulgarian ja Romanian osalta yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän viiden vuoden pituisen soveltamiskauden loppuun (eli vuoteen 2011) asti sovelletaan 143 a artiklan toisessa kohdassa määritettyä prosenttiosuutta. Jos yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamista jatketaan tuota päivää kauemmin b alakohdan mukaisesti tehtävällä päätöksellä, 143 a artiklan toisessa kohdassa vuodelle 2011 määritettyä prosenttiosuutta sovelletaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden viimeisen vuoden loppuun asti.

12. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisajan päättymisen jälkeen suorien tukien järjestelmää sovelletaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti ja liittymisasiakirjassa ( 51 ) ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella (esimerkiksi perusala, palkkioiden enimmäismäärät, taatut enimmäismäärät). Asianomaisia vuosia koskevia 143 a artiklassa määritettyjä prosenttiosuuksia sovelletaan.

13. Uusien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 7 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

1. ►M14 Edellä 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2006 päättää myöntää vuosien 2006–2010 osalta erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka voivat saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla. ◄ ►M13 Tukea myönnetään suhteessa jäsenvaltioiden ennen 30 päivää huhtikuuta 2006 määrittämään viitekauteen, jonka muodostaa yksi tai useampi markkinointivuosista 2004/2005, 2005/2006 ja 2006/2007 ja joka voi olla eri kunkin tuotteen osalta, ja objektiivisin ja syrjimättömin perustein, kuten:

Niiden viljelijöiden osalta, joita koskee asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklassa tarkoitettu kiintiöistä luopuminen markkinointivuonna 2006/2007 ja joiden osalta viitekauteen kuuluu markkinointivuosi 2006/2007, tämä markkinointivuosi korvataan markkinointivuodella 2005/2006.

2. Erillistä sokeritukea myönnetään liitteessä VII olevassa K kohdassa vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

3. Edellä 2 kohdasta poiketen kukin asianomainen uusi jäsenvaltio voi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta sinä vuonna, jonka osalta myönnetään erillistä sokeritukea, objektiivisin perustein päättää soveltaa erilliseen sokeritukeen enimmäismäärää, joka on alempi kuin liitteessä VII olevassa K kohdassa mainittu. Jos 1 kohdan mukaisesti vahvistettu kokonaismäärä jäsenvaltiossa ylittää asianomaisen uuden jäsenvaltion päättämän enimmäismäärän, vuosittaista viljelijäkohtaista tukea vähennetään samassa suhteessa.

3a. Bulgarian ja Romanian osalta 3 kohdassa tarkoitettu päivämäärä 31 päivä maaliskuuta 2006 korvataan vuoden 2007 osalta 15 päivällä helmikuuta 2007.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisen erillisen sokerituen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavia varoja ei sisällytetä 143 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittaiseen kokonaismäärärahaan. Jos sovelletaan tämän artiklan 3 kohtaa, liitteessä VII olevassa K kohdassa mainitun enimmäismäärän ja tosiasiallisesti sovelletun määrän välinen ero sisällytetään 143 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittaiseen kokonaismäärärahaan.

5. Edellä 143 a ja jäljempänä 143 c artiklaa ei sovelleta erilliseen sokeritukeen.

6. Kun on kyse perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, erillinen sokerituki myönnetään tilan perineelle viljelijälle edellyttäen, että kyseinen viljelijä voi saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla.

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan ”yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavalla kansallisella järjestelmällä” kaikkia ennen uusien jäsenvaltioiden liittymispäivää sovellettavia kansallisia suoran tuen järjestelmiä, joiden mukaisesti tukea on myönnetty viljelijöille tuotannosta, joka kuuluu johonkin suoran tuen järjestelmään.

2. Jos komissio antaa luvan, uusille jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus täydentää suoraa tukea enintään:

Ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun kokonaismäärän laskemiseksi otetaan huomioon ne kansalliset suorat tuet ja/tai niiden yhteisön suoria tukia vastaavat osatekijät ja/tai niiden osatekijät, jotka otettiin huomioon laskettaessa asianomaisen uuden jäsenvaltion tosiasiallista enimmäismäärää 64 artiklan 2 kohdan, 70 artiklan 2 kohdan ja 71 c artiklan mukaisesti.

Kunkin kyseisen suoran tuen osalta uusi jäsenvaltio voi päättää soveltaa jompaakumpaa edellä esitetyistä vaihtoehdoista a ja b.

Suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle voidaan asianomaisen suoran tuen järjestelmän mukaisesti myöntää uusissa jäsenvaltioissa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei saa olla suurempi kuin suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi oikeutettu yhteisön, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004, jäsenvaltioihin tuolloin sovellettavan vastaavan suorien tukien järjestelmän mukaisesti.

3. Kypros voi täydentää liitteessä I lueteltujen suorien tukien järjestelmien mukaisesti viljelijälle myönnettävää suoraa tukea enintään siihen kokonaistukitasoon asti, johon kyseinen viljelijä olisi ollut oikeutettu Kyproksessa vuonna 2001.

Kyproksen viranomaisten on huolehdittava siitä, että suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle myönnetään asianomaisen suorien tukien järjestelmän mukaisesti Kyproksessa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei missään tapauksessa ole suurempi kuin se suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi kyseisen suorien tukien järjestelmän mukaisesti oikeutettu asianomaisena vuonna yhteisössä sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004.

Myönnettävän täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärät on ilmoitettu liitteessä XII.

Myönnettävään täydentävään kansalliseen tukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan kehittyminen saattaa edellyttää.

4. Jos uusi jäsenvaltio päättää soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, kyseinen uusi jäsenvaltio voi myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia 5 ja 8 kohdassa säädetyin edellytyksin.

5. Täydentävän kansallisen tuen (osa-)alakohtainen kokonaismäärä, joka yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää sovellettaessa myönnetään vuonna 2004, rajataan erityisten (osa-)alakohtaisten kokonaismäärärahojen avulla. Tämä kokonaismääräraha on samansuuruinen kuin seuraavien välinen erotus:

Vaatimusta noudattaa edellä esitettyä rajoitusta soveltamalla (osa-)alakohtaisia kokonaismäärärahoja ei sovelleta vuodesta 2005. Uusilla jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus soveltaa (osa-)alakohtaisia kokonaismäärärahoja sillä edellytyksellä, että tällaiset (osa-)alakohtaiset kokonaismäärärahat liittyvät ainoastaan

6. Uusi jäsenvaltio voi päättää myönnettävän täydentävän kansallisen tuen määristä puolueettomin perustein ja komission annettua siihen luvan.

8. Täydentävää kansallista tukea ei saa myöntää maataloustoimintaan, jonka osalta yhteisössä, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004, ei säädetä suorista tuista.

9. Kypros voi täydentävän kansallisen suoran tuen lisäksi myöntää siirtymäajan asteittain alenevaa kansallista tukea vuoden 2010 loppuun. Tällaista valtiontukea on myönnettävä yhteisön tukea vastaavassa muodossa kuten tuotantoon sitomattomana tukena.

Ottaen huomioon vuonna 2001 myönnetyn kansallisen tuen laadun ja määrän Kypros voi myöntää valtiontukea liitteessä XIII mainituille (osa-)aloille kyseisessä liitteessä mainittuihin määriin asti.

Myönnettävään valtiontukeen on mahdollisuus tehdä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan kehittyminen saattaa edellyttää. Jos tällaiset tarkistukset osoittautuvat tarpeellisiksi, tukien määrää tai niiden myöntämisedellytyksiä muutetaan komission tekemän päätöksen perusteella.

Kyproksen on vuosittain toimitettava komissiolle valtiontukea koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta kertomus, jossa esitetään tukimuodot ja tuen määrä (osa-)alakohtaisesti.

10. Latvia voi täydentävän kansallisen suoran tuen lisäksi myöntää siirtymäajan asteittain alenevaa kansallista tukea vuoden 2008 loppuun. Tällaista valtiontukea on myönnettävä yhteisön tukea vastaavassa muodossa kuten tuotantoon sitomattomana tukena.

Latvia voi myöntää valtiontukea liitteessä XIV mainituille (osa-)aloille kyseisessä liitteessä mainittuihin määriin asti.

Myönnettävään valtiontukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan kehittyminen saattaa edellyttää. Jos tällaiset tarkistukset osoittautuvat tarpeellisiksi, tukien määrää tai niiden myöntämisedellytyksiä muutetaan komission tekemän päätöksen perusteella.

Latvian on vuosittain toimitettava komissiolle valtiontukea koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta kertomus, jossa esitetään tukimuodot ja tuen määrä (osa-)alakohtaisesti.

Puuvillaan liittyvistä keskimääräisistä menoista vuosina 2000, 2001 ja 2002 peräisin oleva 22 miljoonan euron määrä on kunakin kalenterivuonna varainhoitovuodesta 2007 alkaen käytettävissä EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin puuvillan tuotantoalueilla myönnettävänä yhteisön lisätukena.

484 miljoonaa euroa, joka on 50 prosenttia tuenalaiselle tupakalle vuosina 2000, 2001 ja 2002 myönnetystä kolmen vuoden keskimääräisestä kokonaistuesta, on talousarvio vuodesta 2011 alkaen käytettävissä EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin raakatupakan tuotantoalueilla myönnettävänä yhteisön lisätukena niitä jäsenvaltioita varten, joissa tupakantuottajat saivat vuosina 2000, 2001 ja 2002 asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaista tukea.

1. Komissiota avustaa suorien tukien hallintokomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niihin sisältyvät erityisesti:

Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle yksityiskohtaisesti tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista ja erityisesti 5, 13, 42, 58, 71 d ja 71 e artiklaan liittyvistä toimenpiteistä.

Asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, N:o 1453/2001 ja N:o 1454/2001 muuttaminen

a) Muutetaan asetus (EY) N:o 1453/2001 seuraavasti: Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

1. Mikäli yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ( 60 ) 70 artiklassa säädettyä poissulkemista sovelletaan, Portugalin tasavalta esittää komissiolle ohjelman Madeiran naudanliha-alaan sekä lampaan- ja vuohenkasvatukseen liittyvän perinteisen toiminnan tukemisesta ja toimenpiteitä tuotteiden laadun parantamisesta kulutustarpeiden rajoissa.

Jäsenvaltion nimeämät toimivaltaiset viranomaiset laativat ohjelman ja panevat sen täytäntöön.

2. Yhteisö rahoittaa ohjelmaa vuosittaisella enimmäismäärällä, joka vastaa Madeiralle sijoittautuneille tuottajille asetuksen (EY) N:o 1254/1999 ( 61 ), tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 2529/2001 ( 62 ) nojalla vuonna 2003 tosiasiallisesti maksettujen palkkioiden määrää.

Komissio korottaa kyseistä määrää paikallisen tuotannon kehityksen huomioon ottamiseksi. Vuosittainen määrä ei saa kuitenkaan missään tapauksessa ylittää määrää, joka vastaa tämän asetuksen mukaisten naudanlihapalkkioiden vuonna 2003 sovellettavien enimmäismäärien kokonaismäärää kerrottuna vuonna 2003 sovellettavien perus- ja lisäpalkkioiden sekä tukien summalla, eikä kaikkien niiden palkkio-oikeuksien yhteismäärää, joihin ovat oikeutettuja Madeiralle 30.6.2003 mennessä sijoittautuneet tuottajat asetuksen (EY) N:o 2529/2001 nojalla sekä kansallisen varannon asiaankuuluvan osuuden mukaisesti, kerrottuna vuonna 2003 sovellettavien palkkioiden ja tukien summalla.

3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanojärjestelyt, hyväksyy ohjelman ja muuttaa sitä sekä vahvistaa tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määrän ja korottaa sitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio voi samaa menettelyä noudattaen tarkistaa 2 kohdan toisessa alakohdassa asetettua enimmäismäärää.

4. Portugalin tasavallan viranomaisten on esitettävä vuosittain viimeistään 15 päivänä huhtikuuta kertomus ohjelman täytäntöönpanosta.

b) Korvataan 22 artiklan 2-5 kohta seuraavasti:

”2. Mikäli asetuksen (EY) N:o 1782/2003 70 artiklassasäädettyä poissulkemista sovelletaan, Portugalin tasavalta esittääkomissiolle ohjelman naudanliha-alaan sekä lampaan- ja vuohenkasvatukseenliittyvän perinteisen toiminnan tukemisesta jatoimenpiteitä tuotteiden laadun parantamisesta.

Jäsenvaltion nimeämät toimivaltaiset viranomaiset laativatohjelman ja panevat sen täytäntöön.

3. Yhteisö rahoittaa ohjelmaa vuosittaisella enimmäismäärällä,joka vastaa Azoreille sijoittautuneille tuottajille asetuksen (EY)N:o 1254/1999, tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 2529/2001 nojalla vuonna 2003 tosiasiallisesti maksettujen palkkioidenmäärää.

Komissio korottaa kyseistä määrää paikallisen tuotannon kehityksenhuomioon ottamiseksi. Vuosittainen määrä ei saakuitenkaan missään tapauksessa ylittää määrää, joka vastaatämän asetuksen mukaisten naudanlihapalkkioiden vuonna 2003sovellettavien enimmäismäärien kokonaismäärää kerrottunavuonna 2003 sovellettavien perus- ja lisäpalkkioiden sekä tukiensummalla, eikä kaikkien niiden palkkio-oikeuksien yhteismäärää,joihin ovat oikeutettuja Azoreille 30 päivään kesäkuuta 2003mennessä sijoittautuneet tuottajat asetuksen (EY) N:o 2529/2001nojalla sekä asetuksen (EY) N:o 1254/1999 mukaistenemolehmäpalkkio-oikeuksien nojalla sekä näiden kansallistenvarantojen asiaankuuluvien osuuksien mukaisesti, kerrottunavuonna 2003 sovellettavien palkkioiden ja tukien summalla.

Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan akohdan i alakohtaa Portugalin tasavallan viranomaiset voivatkorottaa Azoreille myönnettävien emolehmäpalkkioiden enimmäismäärääsiirtämällä sinne emolehmäpalkkio-oikeuksiakansallisesta varannosta. Tällaisessa tapauksessa asetuksen (EY)N:o 1782/2003 68 artiklan a kohdan i alakohdan nojalla vahvistetustaenimmäismäärästä on siirrettävä vastaava määrä tämänartiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun enimmäismäärään.

4. Komissio hyväksyy täytäntöönpanojärjestelyt, hyväksyyohjelman ja muuttaa sitä sekä vahvistaa tämän artiklan 3 kohdanensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määrän ja korottaa sitäasetuksen (EY) N:o 1782/2003 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuamenettelyä noudattaen. Komissio voi samaa menettelyänoudattaen tarkistaa 2 kohdan toisessa alakohdassa asetettuaenimmäismäärää.

5. Portugalin tasavallan viranomaisten on esitettävä vuosittainviimeistään 15 päivänä huhtikuuta kertomus ohjelmantäytäntöönpanosta.”

c) Kumotaan 22 artiklan 6 kohta.

d) Korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla

Markkinointivuodet 1999/2000-2004/2005 kattavan siirtymäkauden aikana ainoastaan asetuksen (ETY) N:o 3950/92 ( 63 ) 9 kohdan c alakohdan määritelmän mukaisten tuottajien, jotka ovat sijoittuneet Azoreille, harjoittavat tuotantoa Azoreilla ja jotka pitävät kaupan viitemääränsä, jota on korotettu kolmannen alakohdan mukaisesti määritetyllä prosenttisosuudella, ylittäviä määriä, katsotaan vaikuttaneen ylitykseen, kun lisämaksu jaetaan edellä mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettujen tuottajien kesken.

Lisämaksu peritään määriltä, jotka ylittävät tällä tavoin korotetun viitemäärän sen jälkeen, kun tämän korotuksen rajoissa käyttämättä jääneet määrät on jaettu uudelleen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille tuottajille suhteessa kunkin käytössä olevaan viitemäärään.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus vastaa markkinointivuosien 1999/2000-2003/2004 osalta 73 000 tonnin määrän ja markkinointivuoden 2004/2005 osalta 61 500 tonnin määrän sekä kullakin tilalla 31 päivänä maaliskuuta 2000 käytettävissä olleiden viitemäärien summan välistä suhdetta. Sitä sovelletaan ainoastaan kunkin tuottajan käytettävissä 31 päivänä maaliskuuta 2000 olleisiin viitemääriin.

1. Kumotaan asetus (ETY) N:o 3508/92. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen suoria tukia koskeviin hakemuksiin vuotta 2005 edeltävien kalenterivuosien osalta.

3. Asetus (EY) N:o 1577/96 ja asetus (EY) N:o 1251/1999 kumotaan. Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen markkinointivuoteen 2004/2005.

4. Asetus (EY) N:o 1259/1999 kumotaan 1 päivästä toukokuuta 2004. Asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a ja 11 artiklaa sekä kyseisten artiklojen soveltamiseksi asetuksen liitettä sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2005. Lisäksi sovelletaan edelleen kyseisen asetuksen 3, 4 ja 5 artiklaa sekä kyseisten artiklojen soveltamiseksi myös asetuksen (EY) N:o 1259/1999 liitettä 31 päivään joulukuuta 2004. ► Kyseisen asetuksen 2 a artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua järjestelmää ei sovelleta uusiin jäsenvaltioihin. ◄

4 a. Kumotaan neuvoston asetus (EY) N:o 1051/2001 ( 70 ). Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen markkinointivuoteen 2005/2006.

4 b. Kumotaan asetus (EY) N:o 1098/98. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2005.

5. Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

Jos jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua järjestelmää, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

1. Jos siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen helpottamaan uusien jäsenvaltioiden siirtymistä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmästä maatilan tulotukijärjestelmään ja muihin III ja IV osastossa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin, tällaiset toimenpiteet on hyväksyttävä 144 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet voidaan hyväksyä 1 päivänä toukokuuta 2004 alkavana ja 30 päivänä kesäkuuta 2009 päättyvänä ajanjaksona, eikä niitä sovelleta tämän päivämäärän jälkeen. Bulgarian ja Romanian osalta ajanjakso alkaa kuitenkin 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2011. Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta jatkaa näitä ajanjaksoja.

Lisätoimenpiteitä, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä 152 ja 153 artiklassa tarkoitetuilla asetuksilla, asetuksella (EY) N:o 1260/2001 ja neuvoston asetuksella (ETY) N:o 404/93 ( 71 ) säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, erityisesti kun ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 1259/1999 4 ja 5 artiklan ja liitteen sekä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan soveltamiseen, sekä asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 säädetyistä parannussuunnitelmista niihin, joita tarkoitetaan tämän asetuksen 83–87 artiklassa, voidaan hyväksyä tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Edellä 152 ja 153 artiklassa tarkoitettuja asetuksia ja artikloja sovelletaan edelleen liitteessä VII tarkoitettujen viitemäärien vahvistamiseen.

Komissio toimittaa 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta puuvillan, oliiviöljyn, syötäväksi tarkoitettujen oliivien, oliivitarhojen, tupakan ja humalan osalta ja liittää siihen tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia.

1. Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä

Ala	Oikeusperusta	Huomautukset
Tilatuki	Tämän asetuksen III osasto	Tuotantomääristä irrotettu tuki (ks. liite VI) (1)
Yhtenäinen pinta-alatuki	Tämän asetuksen IV a osaston 143 b artikla	Tuotantomääristä irrotettu tuki, joka korvaa kaikki tässä liitteessä tarkoitetut suorat tuet
Durumvehnä	Tämän asetuksen IV osaston 1 luku	Pinta-alatuki (laatupalkkio)
Valkuaiskasvit	Tämän asetuksen IV osaston 2 luku	Pinta-alatuki
Riisi	Tämän asetuksen IV osaston 3 luku	Pinta-alatuki
Pähkinät	Tämän asetuksen IV osaston 4 luku	Pinta-alatuki
Energiakasvit	Tämän asetuksen IV osaston 5 luku	Pinta-alatuki
Tärkkelysperuna	Tämän asetuksen IV osaston 6 luku	Tuotantotuki
Maito ja maitotuotteet	Tämän asetuksen IV osaston 7 luku	Lypsylehmäpalkkio ja lisätuet
Peltokasvit Suomessa ja Ruotsin tietyillä alueilla	Tämän asetuksen IV osaston 8 luku (2) (5)	Peltokasvien erityinen aluetuki
Siemenet	Tämän asetuksen IV osaston 9 luku (2) (5)	Tuotantotuki
Suurviljelmät	Tämän asetuksen IV osaston 10 luku (3) (5)	Pinta-alatuki, myös kesannointituet, nurmisäilörehutuet, lisätuet (2), durumvehnän lisätuki ja erityistuki
Lampaat ja vuohet	Tämän asetuksen IV osaston 11 luku (3) (5)	Uuhista ja naaraspuolisista vuohista maksettava palkkio, lisäpalkkio ja tiettyjä lisätukia
Naudanliha	Tämän asetuksen IV osaston 12 luku (5)	Erityispalkkio (3), kausiporrastuspalkkio, emolehmäpalkkio (myös hiehoista maksettava emolehmäpalkkio sekä kansallinen täydentävä emolehmäpalkkio osarahoitustapauksissa) (3), teurastuspalkkio (3), laajaperäistämispalkkio, lisätuet
Palkoviljat	Tämän asetuksen IV osaston 13 luku (5)	Pinta-alatuki
Erityiset viljelymuodot ja laatutuotanto	Tämän asetuksen 69 artikla (4)
Kuivattu rehu	Tämän asetuksen 71 artiklan 2 kohdan toinen alakohta (5)
Pienviljelijöiden tukijärjestelmä	2 a artikla Asetus (EY) N:o 1259/1999	Siirtymäkauden pinta-alatuki: alle 1 250 euroa saaville viljelijöille
▼M14
Oliiviöljy	Tämän asetuksen IV osaston 10 b luku	Pinta-alatuki
Oliiviöljy	Komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 48 a artiklan 11 kohta (EUVL L 141, 30.4.2004, s. 1)	Koskee Maltaa ja Sloveniaa vuonna 2006
▼M8
Silkkiäistoukat	1 artikla Asetus (ETY) N:o 845/72	Kasvatukseen kannustava tuki
▼M15 —————
▼M8
Kuivatut viinirypäleet	7 artiklan 1 kohta Asetus (EY) N:o 2201/96	Pinta-alatuki
Tupakka	Tämän asetuksen IV osaston 10 c luku	Tuotantotuki
▼M14
Humala	Tämän asetuksen IV osaston 10 d luku (3) (5)	Pinta-alatuki
Humala	Asetuksen (EY) N:o 795/2004 48 a artiklan 12 kohta	Koskee Sloveniaa vuonna 2006
▼M9
Sokerin tai inuliinisiirapin tuotantoon tarkoitettu sokerijuurikas, sokeriruoko ja juurisikuri	Tämän asetuksen IV osaston 10 e luku (5) Tämän asetuksen IV a osaston 143 b a artikla	Tuotannosta irrotettu tuki
Sokerin tuotantoon tarkoitettu sokerijuurikas ja sokeriruoko	Tämän asetuksen IV osaston 10 f luku	Tuotantotuki
▼M8
Posei-ohjelma	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osasto (6)	2 artiklassa tarkoitetut suorat tuet, jotka maksetaan ohjelmissa vahvistettujen toimenpiteiden nojalla
▼M12 —————
▼M8
Puuvilla	Tämän asetuksen IV osaston 10 a luku	Pinta-alatuki
(1) Alkaen 1 päivästä tammikuuta 2005 tai myöhemmin, kun sovelletaan 71 artiklaa. Vuoden 2004 osalta tai myöhemmin sovellettaessa 71 artiklaa liitteessä VI luetellut suorat tuet sisältyvät liitteeseen I lukuun ottamatta kuivattua rehua. (2) Kun sovelletaan 70 artiklaa. (3) Kun sovelletaan 66, 67, 68 tai 68 a artiklaa. (4) Kun sovelletaan 69 artiklaa. (5) Kun sovelletaan 71 artiklaa. (6) EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(milj. euroa)
Jäsenvaltio	2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012
Belgia	4,7	6,4	8,0	8,0	8,1	8,1	8,1	8,1
Tanska	7,7	10,3	12,9	12,9	12,9	12,9	12,9	12,9
Saksa	40,4	54,6	68,3	68,3	68,3	68,3	68,3	68,3
Kreikka	45,4	61,1	76,4	76,5	76,6	76,6	76,6	76,6
Espanja	56,9	77,3	97,0	97,2	97,3	97,3	97,3	97,3
Ranska	51,4	68,7	85,9	86,0	86,0	86,0	86,0	86,0
Irlanti	15,3	20,5	25,6	25,6	25,6	25,6	25,6	25,6
Italia	62,3	84,5	106,4	106,8	106,9	106,9	106,9	106,9
Luxemburg	0,2	0,3	0,4	0,4	0,4	0,4	0,4	0,4
Alankomaat	6,8	9,5	12,0	12,0	12,0	12,0	12,0	12,0
Itävalta	12,4	17,1	21,3	21,4	21,4	21,4	21,4	21,4
Portugali	10,8	14,6	18,2	18,2	18,2	18,2	18,2	18,2
Suomi	8,0	10,9	13,7	13,8	13,8	13,8	13,8	13,8
Ruotsi	6,6	8,8	11,0	11,0	11,0	11,0	11,0	11,0
Yhdistynyt kuningaskunta	17,7	23,6	29,5	29,5	29,5	29,5	29,5	29,5

Jos tuottaja on saanut perunatärkkelystukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, josta tällaista tukea on maksettu kunakin viitekauden vuotena, 44,22 eurolla perunatärkkelystonnia kohden. Jäsenvaltioiden on laskettava tilatuen laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun perunatärkkelystonnimäärään, josta asetuksen (ETY) N:o 1766/92 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

Jos tuottaja on saanut eläinpalkkioita ja/tai lisiä, määrä lasketaan kertomalla määrätty eläinmäärä, josta tällaista tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, kalenterivuoden 2002 eläinkohtaisilla määrillä, jotka on vahvistettu liitteessä VI tarkoitetuilla vastaavilla artikloilla, kun huomioon otetaan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 4 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 2529/2001 8 artiklan 3 kohdan soveltaminen.

Asetuksen (EY) N:o 2529/2001 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen, toisen ja neljännen luetelmakohdan perusteella myönnettävien lammas- ja vuohipalkkioiden lisätukien osalta keskimääräiset määrät on laskettava 38 artiklasta poiketen niiden eläinten lukumäärän perusteella, joiden osalta tukea on myönnetty kalenterivuonna 2002.

Asetuksen (EY) N:o 1254/1999 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia tukia ei kuitenkaan oteta huomioon.

Kun sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 2342/1999 32 artiklan 11 ja 12 kohtaa sekä komission asetuksen (EY) N:o 1458/2001 4 artiklaa ja poiketen siitä, mitä 38 artiklassa säädetään, sellaisten viitemäärää laskettaessa huomioon otettavien eläinten lukumäärä, joista myönnettiin tukea sinä vuonna, jona tällaisia toimenpiteitä sovellettiin, ei saa ylittää sellaisten eläinten keskimääräistä lukumäärää, joista tukea myönnettiin sinä vuonna tai niinä vuosina, joina tällaisia toimenpiteitä ei sovellettu.

Jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärien laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun tonnimäärään kuivattua rehua, josta asetuksen (EY) N:o 603/95 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen tai pinta-alailmoitukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

Asianomaisilla alueilla viitemäärän laskemisessa otetaan huomioon seuraavat määrät:

Jos tuottaja on saanut siementen tuotantotukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, josta tällaista tukea on maksettu kunakin viitekauden vuotena, asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklan mukaisesti vahvistetulla tonnimäärällä. Jäsenvaltioiden on laskettava tilatuen laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa varmentamista varten hyväksyttyyn alaan, josta asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa komissiolle asetuksen (ETY) N:o 3083/73 mukaisesti ilmoitetun varmentamista varten hyväksytyn pinta-alan perusteella. Kokonaispinta-alaan ei saa kuulua riisin (Oryza sativa L.), spelttivehnän (Triticum spelta L.) ja öljy- ja kuitupellavan (Linum usitatissimum L.) ja hampun (Cannabis sativa L.) varmentamista varten hyväksytty pinta-ala, josta on jo tehty peltokasveja koskeva ilmoitus.

Jos viljelijä on ilmoittanut puuvillan kylvöalat, jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärään sisällytettävä määrä kertomalla kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistujen hehtaarien, joilla tuotettiin puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 ( 75 ) olevan 3 kohdan mukaisesti kunakin viitekauden vuotena tukea saanutta puuvillaa, lukumäärä seuraavilla hehtaarikohtaisilla määrillä:

Jos viljelijä on saanut oliiviöljyn tuotantotukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, jolle tällaista tukea on myönnetty viitekautena (eli kunakin markkinointivuonna 1999/2000, 2000/2001, 2001/2002 ja 2002/2003) euroina tonnia kohden ilmaistulla vastaavalla tuen yksikkömäärällä, kuten komission asetuksissa (EY) N:o 1415/2001 ( 76 ) (EY) N:o 1271/2002 ( 77 ), (EY) N:o 1221/2003 ( 78 ) ja ►M7 (EY) N:o 1299/2004 ( 79 ) ◄ vahvistetaan, ja kertomalla kertoimella 0,6. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 1 päivään elokuuta 2005 mennessä päättää tämän kertoimen korottamisesta. Kyseistä kerrointa ei sovelleta viljelijöihin, joiden oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien keskimääräinen lukumäärä on viitekaudella alle 0,3, pois luettuina hyväksytyn istutussuunnitelman ulkopuolella 1 päivän toukokuuta 1998 jälkeen istutettuja lisäpuita vastaavan oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumäärä. Oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumäärä lasketaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavalla yleismenetelmällä oliivialan paikkatietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella.

Kun tukeen on kohdistunut viitekaudella asetuksen (EY) N:o 1638 ( 80 ) 2 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen toimenpiteiden soveltaminen, kolmannen alakohdan mukaista laskentaa on mukautettava seuraavasti:

Jäsenvaltioiden on laskettava tilatuen laskemisessa huomioon otettavien hehtaarien lukumäärä oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumääränä, joka saadaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavalla yleismenetelmällä oliivialan paikkatietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella, pois luettuina hyväksytyn istutussuunnitelman ulkopuolella 1 päivän toukokuuta 1998

Jos viljelijä on saanut tupakkapalkkiota, viitemäärään sisällytettävä määrä lasketaan kertomalla kolmen vuoden keskimääräinen kilogrammamäärä, jolle myönnettiin tällaista tukea, painotetulla kolmen vuoden keskimääräisellä kilogrammaa kohden myönnetyllä tuella, ottaen huomioon kaikkien lajikeryhmien raakatupakan kokonaismäärä ja kerrottuna kertoimella 0,4. Jäsenvaltiot voivat päättää nostaa tätä kerrointa.

Tilatuen laskemiseksi huomioon otettava hehtaarimäärä vastaa rekisteröityihin viljelysopimuksiin merkittyä alaa, jolle on myönnetty kunakin viitekauden vuonna palkkio niissä perusalan rajoissa, jotka komissio vahvistaa sen kokonaispinta-alan perusteella, joka on annettu komissiolle tiedoksi komission asetuksen (EY) N:o 2636/1999 ( 81 ) liitteessä I olevan 1.3 kohdan mukaisesti.

Kun tukeen on kohdistunut viitekaudella asetuksen (EY) N:o 2848/98 50 artiklassa vahvistettujen toimenpiteiden soveltaminen, kolmannen alakohdan mukaista laskentaa on mukautettava seuraavasti:

Jos viljelijä on saanut humalan pinta-alatukea tai väliaikaisesta kesannoinnista myönnettävää tukea, jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärään sisällytettävät määrät kertomalla kahden desimaalin tarkkuudella niiden hehtaarien lukumäärä, joille on myönnetty tukea kunakin viitekauden vuotena, 480 eurolla hehtaaria kohden.

2. Jos 1 kohdan mukaisesti vahvistettu kokonaismäärä jäsenvaltiossa ylittää jäljempänä olevassa taulukossa 1 tuhansina euroina ilmoitetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään samassa suhteessa.

Taulukko 1

Viljelijöiden viitemäärään sisällytettävät enimmäismäärät

(tuhatta euroa)
Jäsenvaltio	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016 ja sitä seuraavat vuodet
Belgia	47 429	60 968	74 508	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752
Bulgaria	—	84	121	154	176	220	264	308	352	396	440
Tšekki	27 851	34 319	40 786	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245
Tanska	19 314	25 296	31 278	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478
Saksa	154 974	203 607	252 240	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254
Kreikka	17 941	22 455	26 969	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384
Espanja	60 272	74 447	88 621	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203
Ranska	152 441	199 709	246 976	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259
Irlanti	11 259	14 092	16 925	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441
Italia	79 862	102 006	124 149	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994
Latvia	4 219	5 164	6 110	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616
Liettua	6 547	8 012	9 476	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260
Unkari	26 105	31 986	37 865	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010
Alankomaat	41 743	54 272	66 803	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504
Itävalta	18 971	24 487	30 004	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955
Puola	99 135	122 906	146 677	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392
Portugali	3 940	4 931	5 922	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452
Romania	—	1 930	2 781	3 536	4 041	5 051	6 062	7 072	8 082	9 093	10 103
Slovenia	2 284	2 858	3 433	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740
Slovakia	11 813	14 762	17 712	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289
Suomi	8 255	10 332	12 409	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520
Ruotsi	20 809	26 045	31 281	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082
Yhdistynyt kuningaskunta	64 340	80 528	96 717	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärään sisällytettävä määrä objektiivisin ja syrjimättömin perustein, joita ovat esimerkiksi:

Jäsenvaltioiden on laskettava tämän asetuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sovellettavat hehtaarit objektiivisin ja syrjimättömin perustein, joita ovat esimerkiksi b alakohdassa tarkoitetut alat.

71 c artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(tuhatta euroa)
Kalenterivuosi	Bulgaria	Tšekki	Viro	►M15 Kypros ◄	Latvia	Liettua	Unkari	►M16 Malta ◄	Puola	Romania	►M16 Slovenia ◄	Slovakia
2005	—	228 800	23 400	►M15 8 900 ◄	33 900	92 000	350 800	►M16 670 ◄	724 600	—	►M16 35 800 ◄	97 700
2006	—	294 551	27 300	►M15 12 500 ◄	43 819	113 847	446 305	►M16 830 ◄	980 835	—	►M16 44 184 ◄	127 213
2007	200 384	377 919	40 400	►M15 17 660 ◄	60 764	154 912	540 286	►M16 1 668 ◄	1 263 706	441 930	►M16 59 026 ◄	161 362
2008	240 521	469 986	50 500	►M15 22 100 ◄	75 610	193 076	672 765	►M16 2 085 ◄	1 572 577	530 681	►M16 73 618 ◄	200 912
2009	281 154	559 145	60 500	►M15 26 540 ◄	90 016	230 560	802 610	►M16 2 502 ◄	1 870 392	621 636	►M16 87 942 ◄	238 989
2010	321 376	644 745	70 600	►M15 30 980 ◄	103 916	267 260	929 210	►M16 2 919 ◄	2 155 492	710 441	►M16 101 959 ◄	275 489
2011	401 620	730 445	80 700	►M15 35 420 ◄	117 816	303 960	1 055 910	►M16 3 336 ◄	2 440 492	888 051	►M16 115 976 ◄	312 089
2012	481 964	816 045	90 800	►M15 39 860 ◄	131 716	340 660	1 182 510	►M16 3 753 ◄	2 725 592	1 065 662	►M16 129 993 ◄	348 589
2013	562 308	901 745	100 900	►M15 44 300 ◄	145 616	377 360	1 309 210	►M16 4 170 ◄	3 010 692	1 243 272	►M16 144 110 ◄	385 189
2014	642 652	901 745	100 900	►M15 44 300 ◄	145 616	377 360	1 309 210	►M16 4 170 ◄	3 010 692	1 420 882	►M16 144 110 ◄	385 189
2015	722 996	901 745	100 900	►M15 44 300 ◄	145 616	377 360	1 309 210	►M16 4 170 ◄	3 010 692	1 598 493	►M16 144 110 ◄	385 189
2016 ja sitä seuraavat vuodet	803 340	901 745	100 900	►M15 44 300 ◄	145 616	377 360	1 309 210	►M16 4 170 ◄	3 010 692	1 776 103	►M16 144 110 ◄	385 189

(Euroa/100 kg)
CN-koodi	Kuvaus	Tuen määrä
1. CERES
1001 90 10	Triticum spelta L.	14,37
1006 10 10	Oryza sativa L. (1)
	— Pitkäjyväiset lajikkeet, joiden jyvien pituus on yli 6,0 millimetriä ja joiden pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on vähintään 3	17,27
	— Muut lajikkeet, joiden jyvien pituus on yli tai alle 6,0 millimetriä tai 6,0 millimetriä ja joiden pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on pienempi kuin 3	14,85
2. OLEAGINEAE
ex120400 10	Linum usitatissimum L. (kuitupellava)	28,38
ex120400 10	Linum usitatissimum L. (öljypellava)	22,46
ex120799 10	Cannabis sativa L. (2) (lajikkeet, joiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia)	20,53
3. GRAMINEAE
ex120929 10	Agrostis canina L.	75,95
ex120929 10	Agrostis gigantea Roth.	75,95
ex120929 10	Agrostis stolonifera L.	75,95
ex120929 10	Agrostis capillaris L.	75,95
ex120929 80	Arrhenatherum elatius (L.) P. Beauv. ex J.S. and K.B. Prest.	67,14
ex120929 10	Dactylis glomerata L.	52,77
ex120923 80	Festuca arundinacea Schreb.	58,93
ex120923 80	Festuca ovina L.	43,59
1209 23 11	Festuca pratensis Huds.	43,59
1209 23 15	Festuca rubra L.	36,83
ex120929 80	Festulolium	32,36
1209 25 10	Lolium multiflorum Lam.	21,13
1209 25 90	Lolium perenne L.	30,99
ex120929 80	Lolium x boucheanum Kunth	21,13
ex120929 80	Phleum Bertolinii (DC)	50,96
1209 26 00	Phleum pratense L.	83,56
ex120929 80	Poa nemoralis L.	38,88
1209 24 00	Poa pratensis L.	38,52
ex120929 10	Poa palustris ja Poa trivialis L.	38,88
4. LEGUMINOSAE
ex120929 80	Hedysarum coronarium L.	36,47
ex120929 80	Medicago lupulina L.	31,88
ex120921 00	Medicago sativa L. (ekotyypit)	22,10
ex120921 00	Medicago sativa L. (lajikkeet)	36,59
ex120929 80	Onobrichis viciifolia Scop.	20,04
ex071310 10	Pisum sativum L. (partim) (rehuherne)	0
ex120922 80	Trifolium alexandrinum L.	45,76
ex120922 80	Trifolium hybridum L.	45,89
ex120922 80	Trifolium incarnatum L.	45,76
1209 22 10	Trifolium pratense L.	53,49
ex120922 80	Trifolium repens L.	75,11
ex120922 80	Trifolium repens L. var. giganteum	70,76
ex120922 80	Trifolium resupinatum L.	45,76
ex071350 10	Vicia faba L. (partim) (härkäpapu)	0
ex120929 10	Vicia sativa L.	30,67
ex120929 10	Vicia villosa Roth.	24,03
(1) Jyvien mittaus suoritetaan kokonaan hiotulla riisillä seuraavan menetelmän mukaan: i) otetaan edustava näyte erästä, ii) lajitellaan näyte siten, että mittaus voi tapahtua kokonaisista jyvistä, mukaan lukien surkastuneet jyvät, iii) suoritetaan kaksi mittausta, joissa molemmissa 100 jyvää, ja lasketaan keskiarvo, iv) määritetään tulos millimetreinä yhden desimaalin tarkkuudella pyöristettynä. (2) Tietyn lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus (THC) määritetään analysoimalla vakiopainoiseksi saatettu näyte. THC:n painoa on verrattava näytteen painoon. Jotta tukea voitaisiin myöntää, ko. suhde saa olla enintään 0,2 %. Edellä tarkoitettu näyte koostuu kukinta-ajan lopussa satunnaisesti valittujen kasvien, joista on poistettu varret ja siemenet, edustavan määrän ylimmästä kolmanneksesta.

99 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut siementukien enimmäismäärät uusissa jäsenvaltioissa

(milj. euroa)
Kalenterivuosi	Bulgaria	Tšekki	Viro	Kypros	Latvia	Liettua	Unkari	Malta	Puola	Romania	Slovenia	Slovakia
2005	—	0,87	0,04	0,03	0,10	0,10	0,78	0,03	0,56	—	0,08	0,04
2006	—	1,02	0,04	0,03	0,12	0,12	0,90	0,03	0,65	—	0,10	0,04
2007	0,11	1,17	0,05	0,04	0,14	0,14	1,03	0,04	0,74	0,19	0,11	0,05
2008	0,13	1,46	0,06	0,05	0,17	0,17	1,29	0,05	0,93	0,23	0,14	0,06
2009	0,15	1,75	0,07	0,06	0,21	0,21	1,55	0,06	1,11	0,26	0,17	0,07
2010	0,17	2,04	0,08	0,07	0,24	0,24	1,81	0,07	1,30	0,30	0,19	0,08
2011	0,22	2,33	0,10	0,08	0,28	0,28	2,07	0,08	1,48	0,38	0,22	0,09
2012	0,26	2,62	0,11	0,09	0,31	0,31	2,33	0,09	1,67	0,45	0,25	0,11
2013	0,30	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,53	0,28	0,12
2014	0,34	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,60	0,28	0,12
2015	0,39	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,68	0,28	0,12
2016	0,43	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,75	0,28	0,12
seuraavat vuodet	0,43	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,75	0,28	0,12

101 ja 103 artiklassa tarkoitetut kansalliset peltokasvien perusalat ja viitesadot uusissa jäsenvaltioissa

Taulukko 1 Kypros: Täydentävä kansallinen suora tuki, jos suoraan tukeen sovelletaan tavanomaisia järjestelmiä

Tukien lisäystä koskeva aikataulu	25 %	30 %	35 %	40 %	50 %	60 %	70 %	80 %	90 %
Ala	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012
Peltokasvit (durumvehnää lukuun ottamatta)	7 913 822	7 386 234	6 858 646	6 331 058	75 881	4 220 705	3 165 529	2 110 353	1 055 176
Durumvehnä	2 256 331	2 059 743	1 888 505	1 743 235	1 452 696	1 162 157	871 618	581 078	290 539
Palkoviljat	30 228	28 273	26 318	24 363	20 363	16 362	12 272	8 181	4 091
Maito ja maitotuotteet	887 535	1 759 243	2 311 366	2 133 569	1 777 974	1 422 379	1 066 784	711 190	355 595
Naudanliha	3 456 709	3 226 262	2 995 814	2 765 367	2 304 473	1 843 578	1 382 684	921 789	460 895
Lampaat ja vuohet	8 267 087	7 715 948	7 164 809	6 613 669	5 511 391	4 409 113	3 306 835	2 204 556	1 102 278
Oliiviöljy	5 951 250	5 554 500	5 157 750	4 761 000	3 967 500	3 174 000	2 380 500	1 587 000	793 500
Tupakka	782 513	730 345	678 178	626 010	521 675	417 340	313 005	208 670	104 335
Banaanit	3 290 625	3 071 250	2 851 875	2 632 500	2 193 750	1 755 000	1 316 250	877 500	0
Kuivatut viinirypäleet	104 393	86 562	68 732	50 901	15 241	0	0	0	0
Mantelit	49 594	30 878	12 161	0	0	0	0	0	0
Yhteensä	32 990 086	31 649 237	30 014 153	27 681 672	23 040 943	18 420 634	13 815 476	9 210 317	4 166 409

( 1 ) Lausunto annettu 5. kesäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 3 ) Lausunto annettu 2. heinäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 4 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 113, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1244/2001 (EYVL L 173, 27.6.2001, s. 1).

( 6 ) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 495/2001 (EYVL L 72, 14.3.2001, s. 6).

( 8 ) EYVL L 193, 29.7.2000, s. 16, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 651/2002 (EYVL L 101, 17.4.2002, s. 3).

( 9 ) EYVL L 197, 30.7.1994, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 962/2002 (EYVL L 149, 7.6.2002, s. 1).

( 11 ) EYVL L 112, 3.5.1994, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2582/2001 (EYVL L 345, 29.12.2001, s. 5).

( 12 ) EYVL L 206, 16.8.1996, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 811/2000 (EYVL L 100, 20.4.2000, s. 1).

( 13 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1038/2001 (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 16).

( 14 ) EYVL L 246, 5.11.1971, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 154/2002 (EYVL L 25, 29.1.2002, s. 18).

( 15 ) EYVL L 184, 27.7.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 442/2002 (EYVL L 68, 12.3.2002, s. 4).

( 16 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 18 ) EYVL L 198, 21.7.2001, s. 45, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1922/2002 (EYVL L 293, 29.10.2002, s. 11).

( 23 ) EYVL 172, 30.9.1966, s. 3025/66, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1513/2001 (EYVL L 201, 26.7.2001, s. 4).

( 26 ) Komission asetus (EY) N:o 2419/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2001, tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 327, 12.12.2001, s. 11), asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2550/2001 (EYVL L 341, 22.12.2001, s. 105).

( 27 ) EYVL L 132, 23.5.1990, s. 17. Asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 2529/2001.

( 30 ) EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 31 ) EYVL L 118, 20.5.1972, s. 1, asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 2200/96.

( 33 ) EYVL L 405, 31.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 572/2003 (EYVL L 82, 29.3.2003, s. 20).

( 36 ) Komission asetus (EY) N:o 2316/1999, annettu 22 päivänä lokakuuta 1999, tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 280, 30.10.1999, s. 43), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1035/2003 (EUVL L 150, 18.6.2003, s. 24).

( 38 ) EYVL L 358, 31.12.1998, s. 17, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1983/2002 (EYVL L 306, 8.11.2002, s. 8).

( 39 ) EYVL L 200, 8.8.1977, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 43 ) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1105/2003 (EUVL L 158, 27.6.2003, s. 3).

( 44 ) Neuvoston direktiivi 96/22/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3).

( 45 ) Neuvoston direktiivi 96/23/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 46 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999 tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1).

( 47 ) Komission asetus (EY) N:o 2316/1999, annettu 22 päivänä lokakuuta 1999, tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 280, 30.10.1999, s. 43).

( 48 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92 tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä (EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1).

( 49 ) Neuvoston direktiivi 92/102/ETY eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32).

( 50 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000 nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).

( 55 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s.1).

( 58 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 61 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 63 ) EYVL L 405, 31.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 572/2003 (EUVL L 82, 29.3.2003, s. 20).”

( 65 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 11, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 69 ) EYVL L 175, 4.8.1971, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2320/2003 (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 18).

( 72 ) Bulgarian ja Romanian osalta viittausta vuoteen 2005 olisi pidettävä viittauksena tilatukijärjestelmän ensimmäiseen soveltamisvuoteen.

( 73 ) Bulgarian ja Romanian osalta viittausta vuoteen 2006 olisi pidettävä viittauksena tilatukijärjestelmän toiseen soveltamisvuoteen.

( 74 ) Bulgarian ja Romanian osalta viittausta vuoteen 2007 olisi pidettävä viittauksena tilatukijärjestelmän kolmanteen soveltamisvuoteen.

( 82 ) EYVL L 252, 25.9.1999, s. 1, asetus on kumottu asetuksella (EY) N:o 1260/2001.

( 83 ) Kukin näistä departementeista voidaan liittää johonkin yllä mainituista alueista.

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M2	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003,	L 5	8	9.1.2004
►M3	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 583/2004, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2004,	L 91	1	30.3.2004
►M4	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 864/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004,	L 206	20	9.6.2004
►M5	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2217/2004, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004,	L 375	1	23.12.2004
M6	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 118/2005, annettu 26 päivänä tammikuuta 2005,	L 24	15	27.1.2005
►M7	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 2183/2005, annettu 22 päivänä joulukuuta 2005,	L 347	56	30.12.2005
►M8	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 247/2006, annettu 30 päivänä tammikuuta 2006,	L 42	1	14.2.2006
►M9	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 319/2006, annettu 20 päivänä helmikuuta 2006,	L 58	32	28.2.2006
►M10	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1156/2006, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2006,	L 208	3	29.7.2006
►M11	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 953/2006, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2006,	L 175	1	29.6.2006
►M12	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1405/2006, annettu 18 päivänä syyskuuta 2006,	L 265	1	26.9.2006
►M13	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2011/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,	L 384	1	29.12.2006
►M14	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2012/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,	L 384	8	29.12.2006
►M15	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2013/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,	L 384	13	29.12.2006
►M16	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 552/2007, annettu 22 päivänä toukokuuta 2007,	L 131	10	23.5.2007

A1	Asiakirja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu	L 236	33	23.9.2003
		L 093	1	..
►A2		L 157	203	21.6.2005

	Markkinointivuosi 2004/2005 ja jos sovelletaan 71 artiklaa (EUR/ha)	Markkinointivuosi 2005/2006 ja sitä seuraavat vuodet (EUR/ha)
Bulgaria	-	345,225
Kreikka	1 323,96	561,00
Espanja	1 123,95	476,25
Ranska:
— Manner-Ranska	971,73	411,75
— Ranskan Guyana	1 329,27	563,25
Italia	1 069,08	453,00
Unkari	548,70	232,50
Portugali	1 070,85	453,75
Romania	-	126,075

Bulgaria	4 166 ha
Kreikka	20 333 ha
Espanja	104 973 ha
Ranska: — Manner-Ranska	19 050 ha
— Ranskan Guyana	4 190 ha
Italia	219 588 ha
Unkari	3 222 ha
Portugali	24 667 ha
Romania	500 ha

Taatut kansalliset alat
Belgia	100 ha
Bulgaria	11 984 ha
Saksa	1 500 ha
Kreikka	41 100 ha
Espanja	568 200 ha
Ranska	17 300 ha
Italia	130 100 ha
Kypros	5 100 ha
Luxemburg	100 ha
Unkari	2 900 ha
Alankomaat	100 ha
Itävalta	100 ha
Puola	4 200 ha
Portugali	41 300 ha
Romania	1 645 ha
Slovenia	300 ha
Slovakia	3 100 ha
Yhdistynyt kuningaskunta	100 ha

Bulgaria	21 800 ha
Kreikka	617 000 ha
Espanja	594 000 ha
Ranska	208 000 ha
Italia	1 646 000 ha
Kypros	6 183 ha
Unkari	2 500 ha
Itävalta	7 000 ha
Portugali	118 000 ha

	2004	2005	2006 ja 2007 (1)
Belgia	12,12	24,30	36,45
Tšekin tasavalta	9,817	19,687	29,530
Tanska	16,31	32,70	49,05
Saksa	101,99	204,53	306,79
Viro	2,286	4,584	6,876
Kreikka	2,31	4,63	6,94
Espanja	20,38	40,86	61,29
Ranska	88,70	177,89	266,84
Irlanti	19,20	38,50	57,76
Italia	36,34	72,89	109,33
Kypros	0,531	1,066	1,599
Latvia	2,545	5,104	7,656
Liettua	6,028	12,089	18,133
Luxemburg	0,98	1,97	2,96
Unkari	7,127	14,293	21,440
Malta	0,178	0,357	0,536
Alankomaat	40,53	81,29	121,93
Itävalta	10,06	20,18	30,27
Puola	32,808	65,796	98,694
Portugali	6,85	13,74	20,62
Slovenia	2,051	4,114	6,170
Slovakia	3,709	7,438	11,157
Suomi	8,81	17,66	26,49
Ruotsi	12,09	24,24	36,37
Yhdistynyt kuningaskunta	53,40	107,09	160,64
(1) Ja sitä seuraavina kalenterivuosina, jos sovelletaan 70 artiklaa.

(hehtaaria)
Bulgaria	21 800
Kreikka	617 000
Espanja	594 000
Ranska	208 000
Italia	1 646 000
Kypros	6 183
Unkari	2 500
Itävalta	7 000
Portugali	118 000

Saksa	10 000 ha
Espanja	4 000 ha
Ranska	50 000 ha
Italia	4 000 ha
Unkari	4 305 ha
Slovakia	4 717 ha
Yhdistynyt kuningaskunta	5 000 ha.

(miljoonaa euroa)
	2006–2009
Saksa	21,287
Espanja	70,599
Ranska	48,217
Italia (Pugliaa lukuun ottamatta)	189,366
Portugali	8,468

Jäsenvaltio	Palkkio-oikeudet (x 1 000)
Belgia	70
Bulgaria	2 058,483
Tšekin tasavalta	66,733
Tanska	104
Saksa	2 432
Viro	48
Kreikka	11 023
Espanja	19 580
Ranska	7 842
Irlanti	4 956
Italia	9 575
Kypros	472,401
Latvia	18,437
Liettua	17,304
Luxemburg	4
Unkari	1 146
Malta	8,485
Alankomaat	930
Itävalta	206
Puola	335,88
Portugali	2 690
Romania	5 880,620
Slovenia	84,909
Slovakia	305,756
Suomi	80
Ruotsi	180
Yhdistynyt kuningaskunta	19 492
Yhteensä	89 607,008

Belgia	235 149
Bulgaria	90 343
Tšekin tasavalta	244 349
Tanska	277 110
Saksa	1 782 700
Viro	18 800
Kreikka	143 134
Espanja	713 999 (1)
Ranska	1 754 732 (2)
Irlanti	1 077 458
Italia	598 746
Kypros	12 000
Latvia	70 200
Liettua	150 000
Luxemburg	18 962
Unkari	94 620
Malta	3 201
Alankomaat	157 932
Itävalta	373 400
Puola	926 000
Portugali	175 075 (3)
Romania	452 000
Slovenia	92 276
Slovakia	78 348
Suomi	250 000
Ruotsi	250 000
Yhdistynyt kuningaskunta	1 419 811 (4)
(1) Tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1454/2001 asetettujen erityissääntöjen soveltamista. (2) Tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1452/2001 asetettujen erityissääntöjen soveltamista. (3) Tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1453/2001 asetettujen erityissääntöjen soveltamista. (4) Tätä enimmäismäärää korotetaan tilapäisesti 100 000:lla 1 519 811:een siihen saakka, kunnes alle 6 kuukauden ikäisiä eläviä eläimiä saa viedä maasta.

Belgia	394 253
Bulgaria	16 019
Tšekin tasavalta	90 300
Tanska	112 932
Saksa	639 535
Viro	13 416
Kreikka	138 005
Espanja (1)	1 441 539
Ranska (2)	3 779 866
Irlanti	1 102 620
Italia	621 611
Kypros	500
Latvia	19 368
Liettua	47 232
Luxemburg	18 537
Unkari	117 000
Malta	454
Alankomaat	63 236
Itävalta	375 000
Puola	325 581
Portugali (3)	416 539
Romania	150 000
Slovenia	86 384
Slovakia	28 080
Suomi	55 000
Ruotsi	155 000
Yhdistynyt kuningaskunta	1 699 511;
(1) Tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1454/2001 vahvistettujen erityissääntöjen soveltamista. (2) Tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1452/2001 vahvistettujen erityissääntöjen soveltamista. (3) Tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1453/2001 vahvistettujen erityissääntöjen soveltamista.

	Sonnit, härät, lehmät ja hiehot	1—8 kuukauden ikäiset vasikat, joiden teurastuspaino on enintään 185 kilogrammaa
Bulgaria	22 191	101 542
Tšekin tasavalta	483 382	27 380
Viro	107 813	30 000
Kypros	21 000	—
Latvia	124 320	53 280
Liettua	367 484	244 200
Unkari	141 559	94 439
Malta	6 002	17
Puola	1 815 430	839 518
Romania	1 148 000	85 000
Slovenia	161 137	35 852
Slovakia	204 062	62 841

Yli 24 kuukauden ikäiset urospuoliset nautaeläimet ja hiehot sekä emolehmät ja lypsylehmät	1,0 NY
6-24 kuukauden ikäiset urospuoliset nautaeläimet ja hiehot	0,6 NY
Lampaat	0,15 NY
Vuohet	0,15 NY

(milj. euroa)
Belgia	39,4
Tšekin tasavalta	8,776017
Tanska	11,8
Saksa	88,4
Viro	1,13451
Kreikka	3,8
Espanja	33,1
Ranska	93,4
Irlanti	31,4
Italia	65,6
Kypros	0,308945
Latvia	1,33068
Liettua	4,942267
Luxemburg	3,4
Unkari	2,936076
Malta	0,0637
Alankomaat	25,3
Itävalta	12,0
Puola	27,3
Portugali	6,2
Slovenia	2,964780
Slovakia	4,500535
Suomi	6,2
Ruotsi	9,2
Yhdistynyt kuningaskunta	63,8

1.	Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1)	3, 4 (1, 2, 4), 5, 7 ja 8 artikla
2.	Pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 17 päivänä joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 80/68/ETY (EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43)	4 ja 5 artikla
3.	Ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä 12 päivänä kesäkuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/278/ETY (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6)	3 artikla
4.	Vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/676/ETY (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1)	4 ja 5 artikla
5.	Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7)	6, 13, 15, ja 22 (b) artikla

6.	Eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 27 päivänä marraskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/102/ETY (EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32)	3, 4 ja 5 artikla
7.	Yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 täytäntöönpanemiseksi korvamerkkien, tilarekisterien ja passien osalta nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän puitteissa 29 päivänä joulukuuta 1997 annettu komission asetus (EY) N:o 2629/97 (EYVL L 354, 30.12.1997, s. 19)	6 ja 8 artikla
8.	Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000 (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1)	4 ja 7 artikla
▼M2
8a.	Lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta 17 päivänä joulukuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8)	3, 4 ja 5 artikla
▼B

9.	Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/414/ETY (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1)	3 artikla
10.	Tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 96/22/EY (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3)	3, 4, 5 ja 7 artikla
11.	Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1)	14, 15, 17(1), 18, 19 ja 20 artikla
12.	Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1)	7, 11, 12, 13 ja 15 artikla

13.	Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi 18 päivänä marraskuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/511/ETY (EYVL L 315, 26.11.1985, s. 11)	3 artikla
14.	Yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä 17 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/119/ETY (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 69)	3 artikla
15.	Lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/75/EY (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74)	3 artikla

16.	Vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista 19 päivänä marraskuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/629/ETY (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 28)	3 artikla ja 4 artikla
17.	Sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 19 päivänä marraskuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/630/ETY (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33)	3 ja 4 (1) artikla
18.	Tuotantoeläinten suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/58/EY (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23)	4 artikla

Ala	Oikeusperusta	Huomautuksia
Kuivatut viinirypäleet	7 artiklan 1 kohta Asetus (EY) N:o 2201/96	Pinta-alatuki
Maatalouden ympäristöohjelma	II osaston VI luku (22, 23 ja 24 artikla) ja 55 artiklan 3 kohta Asetus (EY) N:o 1257/1999	Pinta-alatuki
Metsätalous	31 artikla ja 55 artiklan 3 kohta Asetus (EY) N:o 1257/1999	Pinta-alatuki
Epäsuotuisat alueet ja alueet, joilla on ympäristöön liittyviä rajoitteita	II osaston V luku (13—21 artikla) ja 55 artiklan 3 kohta Asetus (EY) N:o 1257/1999	Pinta-alatuki
Kuivarehu	10 ja 11 artikla Asetus (EY) N:o 603/95	Tuotantotuki
Jalostettavat sitrushedelmät	1 artikla Asetus (EY) N:o 2202/96	Tuotantotuki
Jalostettavat tomaatit	2 artikla Asetus (EY) N:o 2201/96	Tuotantotuki
Viini	11—15 artikla Asetus (EY) N:o 1493/1999	Rakenneuudistustuki

Jäsenvaltio	Asetuksen (EY) N:o 603/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuiksi tuotteiksi jalostetun rehun enimmäismäärät; (dehydratoitu rehu)	Asetuksen (EY) N:o 603/95 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi tuotteiksi jalostetun rehun enimmäismäärät; (aurinkokuivattu rehu)	Enimmäismäärä
Belgian ja Luxemburgin talousliitto	0,049		0,049
Tanska	5,424		5,424
Saksa	11,888		11,888
Kreikka	1,101		1,101
Espanja	42,124	1,951	44,075
Ranska	41,155	0,069	41,224
Irlanti	0,166		0,166
Italia	17,999	1,586	19,585
Alankomaat	6,804		6,804
Itävalta	0,070		0,070
Portugali	0,102	0,020	0,122
Suomi	0,019		0,019
Ruotsi	0,232		0,232
Yhdistynyt kuningaskunta	1,950		1,950

(tuhatta euroa)
Jäsenvaltio	Vuosittaiset lisämäärät
Espanja	10 123
Irlanti	1 747
Portugali	611
Suomi	1 281
Yhdistynyt kuningaskunta	9 985

tuhatta euroa
Jäsenvaltio	2005	2006	2007	2008	2009	2010 ja seuraavat vuodet
Belgia	411 053	580 376	593 395	606 935	614 179	611 805
Tanska	943 369	1 015 479	1 021 296	1 027 278	1 030 478	1 030 478
Saksa	5 148 003	5 647 175	5 695 607	5 744 240	5 770 254	5 774 254
Kreikka	838 289	2 143 603	2 171 217	2 175 731	2 178 146	1 988 815
Espanja	3 266 092	4 635 365	4 649 913	4 664 087	4 671 669	4 673 546
Ranska	7 199 000	8 236 045	8 282 938	8 330 205	8 355 488	8 363 488
Irlanti	1 260 142	1 335 311	1 337 919	1 340 752	1 342 268	1 340 521
Italia	2 539 000	3 791 893	3 813 520	3 835 663	3 847 508	3 869 053
Luxemburg	33 414	36 602	37 051	37 051	37 051	37 051
Alankomaat	386 586	428 329	833 858	846 389	853 090	853 090
Itävalta	613 000	633 577	737 093	742 610	745 561	744 955
Portugali	452 000	504 287	571 377	572 368	572 898	572 594
Suomi	467 000	561 956	563 613	565 690	566 801	565 520
Ruotsi	637 388	670 917	755 045	760 281	763 082	763 082
Yhdistynyt kuningaskunta	3 697 528	3 944 745	3 960 986	3 977 175	3 985 834	3 975 849

CN-koodi	Kuvaus
I VILJAT
1001 10 00	Durumvehnä
1001 90	Muu vehnä ja vehnää sisältävä seosvilja, muu kuin durumvehnä
1002 00 00	Ruis
1003 00	Ohra
1004 00 00	Kaura
1005	Maissi
1007 00	Durra
1008	Tattari, hirssi ja kanariansiemenet; muu vilja
0709 90 60	Sokerimaissi
II ÖLJYSIEMENET
1201 00	Soijapavut
ex12 05 00	Rapsin- ja rypsinsiemenet
ex120600 10	Auringonkukansiemenet
III VALKUAISKASVIT
0713 10	Herneet
0713 50	Härkäpavut
ex120929 50	Makeat lupiinit
IV PELLAVA
ex12 04 00	Pellavansiemenet (Linum usitatissimum L.)
ex530110 00	Kuidun tuotantoon tarkoitettu raaka tai liotettu pellava (Linum usitatissimum L.)
V HAMPPU
ex530210 00	Kuidun tuotantoon tarkoitettu raaka tai liotettu HAMPPU (Cannabis sativa L.)

	Perusala (hehtaaria)	Viitesadot (t/ha)
Bulgaria	2 625 258	2,90
Tšekin tasavalta	2 253 598	4,20
Viro	362 827	2,40
Kypros	79 004	2,30
Latvia	443 580	2,50
Liettua	1 146 633	2,70
Unkari	3 487 792	4,73
Malta	4 565	2,02
Puola	9 454 671	3,00
Romania	7 012 666	2,65
Slovenia	125 171	5,27
Slovakia	1 003 453	4,06.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä
Ala	2004	2005	2006	2007	2008
Peltokasvit (durumvehnää lukuun ottamatta)	6 182 503	3 997 873	2 687 095	1 303 496	0
Durumvehnä	2 654 980	2 469 490	2 358 196	2 240 719	2 018 131
Palkoviljat	27 346	20 566	16 498	12 204	4 068
Maito ja maitotuotteet	1 153 380	2 323 212	3 501 948	3 492 448	3 474 448
Naudanliha	4 608 945	4 608 945	4 608 945	4 608 945	4 608 945
Lampaat ja vuohet	10 932 782	10 887 782	10 860 782	10 832 282	10 778 282
Oliiviöljy	7 215 000	6 855 000	6 639 000	6 411 000	5 979 000
Kuivatut viinirypäleet	182 325	176 715	173 349	169 796	163 064
Banaanit	4 368 300	4 358 700	4 352 940	4 346 860	4 335 340
Tupakka	1 049 000	1 046 750	1 045 400	1 043 975	1 041 275
Yhteensä	38 374 562	36 745 034	36 244 154	34 461 726	32 402 554

Valtiontuki
Ala	2004	2005	2006	2007	2008
Pellava	654 000	523 200	392 400	261 600	130 800
Sianliha-ala	204 000	163 200	122 400	81 600	40 800
Lampaat ja vuohet	107 000	85 600	64 200	42 800	21 400
Siemenet	109 387	87 510	66 110	44 710	23 310
Yhteensä	1 074 387	859 510	645 110	430 710	216 310