1)

Voidaanko siinä tapauksessa, että jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne, johon sisältyy kolme vaatimusta, nimittäin alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva vaatimus, vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus ja lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, asetuksen (EY) N:o 4/2009 (1) 3 artiklan a alakohtaa, 3 artiklan d alakohtaa ja 5 artiklaa tulkita siten, että avioeroasian käsittelevä tuomioistuin, joka samanaikaisesti on myös vastaajan asuinpaikan tuomioistuin ja tuomioistuin, jossa vastaaja on vastannut, voi ratkaista lapsen elatusta koskevan vaatimuksen, vaikka se on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta kyseisen lapsen osalta koskevassa asiassa, vai voiko elatusta koskevan vaatimuksen ratkaista ainoastaan tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva kanne?

2)

Säilyykö vastaavassa tilanteessa kansallisen tuomioistuimen toimivallan osalta lapsen elatusta koskeva vaatimus luonteeltaan liitännäisenä vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden edellä mainitun asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko lapsen edun mukaista, että jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin asetuksen (EY) N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan perusteella ratkaisee vaatimuksen, joka koskee vanhemman elatusvelvollisuutta avioerohakemuksen kohteena olevassa avioliitossa syntyneen alaikäisen lapsen osalta, kun otetaan huomioon, että kyseinen tuomioistuin on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa ja todennut lainvoimaisella päätöksellä, etteivät tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2) 12 artiklassa säädetyt edellytykset täyty?