10.5.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 165/6 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Najvyšší súd Slovenskej republiky (Slovakia) on esittänyt 10.2.2016 – Peter Puškár v. Finančné riaditeľstvo Slovenskej republiky ja Kriminálny úrad finančnej správy
(Asia C-73/16)
(2016/C 165/07)
Oikeudenkäyntikieli: slovakki
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Najvyšší súd Slovenskej republiky
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Peter Puškár
Vastaajat: Finančné riaditeľstvo Slovenskej republiky ja Kriminálny úrad finančnej správy
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohta, jonka perusteella jokaisella, jonka oikeuksia – siis myös yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (1) 1 artiklan 1 kohdassa ja sitä seuraavissa säännöksissä vahvistettua oikeutta yksityisyyteen henkilötietojen käsittelyssä – on loukattu, on oltava edellä mainitussa perusoikeuskirjan artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa, esteenä kansalliselle säännökselle, jossa henkilön mahdollisuudelle käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa – kuten mahdollisuudelle nostaa kanne hallinnollisessa tuomioistuimessa – asetetaan edellytys, että kantajan on oikeuksiensa ja vapauksiensa suojaamiseksi ennen kanteen nostamista käytettävä kaikki oikeussuojakeinot, joista säädetään hallinnollisista oikaisuvaatimuksista annetun Slovakian lain kaltaisen erityislain säännöksissä? |
2) |
Jos väitetään, että on loukattu oikeutta henkilötietojen suojaan, joka on Euroopan unionissa toteutettu pääasiallisesti edellä mainitulla direktiivillä 95/46/EY ja erityisesti
voidaanko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettua oikeutta yksityis- ja perhe-elämän, kodin sekä viestien kunnioittamiseen ja 8 artiklassa vahvistettua oikeutta henkilötietojen suojaan tulkita siten, ettei jäsenvaltio voi ilman rekisteröidyn suostumusta koota verohallinnon tarpeisiin luetteloja henkilötiedoista, toisin sanoen siten, että henkilötietojen hankkimiseen viranomaisen käyttöön veropetosten torjumiseksi liittyy itsessään riskejä? |
3) |
Voidaanko jäsenvaltion veroviranomaisen laatimaa luetteloa, joka sisältää [kantajan] henkilötiedot ja jonka luottamuksellisuus taataan edellä mainitun direktiivin 95/46/EY 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla asianmukaisilla teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä henkilötietojen suojaamiseksi luvattomalta luovuttamiselta tai tietojen antamiselta ja jonka [kantaja] on hankkinut itselleen ilman jäsenvaltion kyseisen veroviranomaisen lainmukaista suostumusta, pitää lainvastaisena todisteena, jonka esittäminen kansallisen tuomioistuimen on kiellettävä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa ilmaistun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan unionin oikeuden periaatteen nojalla? |
4) |
Onko kansallisen tuomioistuimen menettelytapa, jonka mukaan silloin kun tietyssä tapauksessa on olemassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka poikkeaa Euroopan unionin tuomioistuimen antamasta vastauksesta, etusija annetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa vahvistetun lojaalin yhteistyön periaatteen perusteella Euroopan unionin tuomioistuimen oikeudelliselle näkemykselle, edellä mainitun (erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan edellä mainitussa 47 artiklassa vahvistetun) tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden mukainen? |