1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veron peruste – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Vero, joka on maksettava tai maksettu verovelvolliselle luovutetuista tavaroista tai tälle suoritetuista palveluista
(Neuvoston direktiivin 77/388 5 ja 6 artikla, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta ja 17 artiklan 2 kohta)
2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veron peruste – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Vero, joka on maksettava tai maksettu verovelvolliselle luovutetuista tavaroista tai tälle suoritetuista palveluista
(Neuvoston direktiivin 77/388 5 ja 6 artikla, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta ja 17 artiklan 2 kohta)
1. Sellaisen kanta-asiakasohjelman yhteydessä, jossa ohjelman hallinnoija tekee kanta-asiakaspalkkioita luovuttavien lunastuskumppanien kanssa sopimuksia, joiden mukaan lunastuskumppanien luovutettua kauppiaiden asiakkaille kanta-asiakaspalkkioita ostohyvityspisteitä vastaan hallinnoija maksaa lunastuskumppaneille näistä pisteistä sovitun määrän, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 5 ja 6 artiklaa, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohtaa ja 17 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin se ilmenee 28 f artiklan 1 kohdasta, on tulkittava siten, että maksuja, jotka kyseisen ohjelman hallinnoija suorittaa kanta-asiakaspalkkioita asiakkaille luovuttaville lunastuskumppaneille, on pidettävä kolmannelta saatuna vastikkeena asiakkaille luovutetuista tavaroista tai tilanteen mukaan asiakkaille suoritetuista palveluista. On kuitenkin kansallisen tuomioistuimen asiana selvittää, sisältävätkö nämä maksut myös vastikkeen sellaisesta palvelujen suorituksesta, joka on erillinen suoritus.
Vaikka kyseinen kanta-asiakasohjelma on suunniteltu asiakkaiden kannustamiseksi ostamaan tietyiltä kauppiailta ja vaikka hallinnoija tarjoaa tiettyjä tämän ohjelman hallinnointiin liittyviä palveluja, taloudellisena tosiseikkana on kuitenkin se, että lunastuskumppanit luovuttavat kyseisen ohjelman yhteydessä asiakkaille kanta-asiakaspalkkioita, jotka voivat olla sekä tavaroita että palveluja. Lisäksi tällainen kanta-asiakaspalkkioiden luovutus on arvonlisäveron alainen liiketoimi, koska kyseessä on verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittama vastikkeellinen luovutus. On totta, että yhtäältä tavaroiden myynti ja palvelujen suoritus, joiden perusteella asiakkaille myönnetään ostohyvityspisteitä, ja toisaalta kanta-asiakaspalkkioiden luovutus näitä pisteitä vastaan ovat kaksi erillistä liiketointa. Jotta voitaisiin katsoa, että tavaroiden luovutus ja palvelujen suoritus olisi kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla vastikkeellinen, kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan edellytetä, että vastike tästä luovutuksesta tai suorituksesta saadaan suoraan sen vastaanottajalta. Tämän direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa säädetään näet, että vastike voidaan saada kolmannelta. Koska aina kun asiakas käyttää pisteitä hankkiessaan suoritteita lunastuskumppanilta, kanta-asiakasohjelman hallinnoijalle syntyy maksuvelvollisuus lunastuskumppaniin nähden, ja koska tämä maksu määritetään laskemalla yhteen hallinnoijan maksettaviksi kuuluvat palvelumaksut, jotka on vahvistettu tietyksi kiinteäksi määräksi kutakin sellaista pistettä kohden, joka on käytetty palkkion hinnan tai sen osan maksamiseksi, kyseinen maksu vastaa vastiketta kanta-asiakaspalkkioiden luovutuksesta.
(ks. 41–43, 47, 55–57 ja 65 kohta sekä tuomiolauselma)
2. Sellaisen kanta-asiakasohjelman yhteydessä, jossa ohjelman hallinnoija hankkii kanta-asiakaspalkkiot ja näin ollen omistaa ne, markkinoi kyseistä ohjelmaa ja jakaa kanta-asiakaspalkkiot sponsoriyritysten asiakkaille ostohyvityspisteitä vastaan, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 5 ja 6 artiklaa, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohtaa ja 17 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin se ilmenee 28 f artiklan 1 kohdasta, on tulkittava siten, että maksuja, jotka sponsoriyritys suorittaa kanta-asiakaspalkkioita asiakkaille luovuttavalle kyseisen ohjelman hallinnoijalle, on pidettävä osittain kolmannelta saatuna vastikkeena asiakkaille luovutetuista tavaroista ja osittain vastikkeena kanta-asiakasohjelman hallinnoijan kyseisen sponsoriyrityksen hyväksi suorittamista palveluista.
Vaikka kyseinen kanta-asiakasohjelma on suunniteltu asiakkaiden kannustamiseksi ostamaan tietyiltä kauppiailta ja vaikka hallinnoija tarjoaa tiettyjä tämän ohjelman hallinnointiin liittyviä palveluja, taloudellisena tosiseikkana on kuitenkin se, että hallinnoija luovuttaa kyseisen ohjelman yhteydessä asiakkaille kanta-asiakaspalkkioita, jotka ovat tavaroita. Lisäksi tällainen kanta-asiakaspalkkioiden luovutus on arvonlisäveron alainen liiketoimi, koska kyseessä on verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittama vastikkeellinen luovutus. On totta, että yhtäältä tavaroiden myynti ja palvelujen suoritus, joiden perusteella asiakkaille myönnetään ostohyvityspisteitä, ja toisaalta kanta-asiakaspalkkioiden luovutus näitä pisteitä vastaan ovat kaksi erillistä liiketointa. Jotta voitaisiin katsoa, että tavaroiden luovutus ja palvelujen suoritus olisi kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla vastikkeellinen, kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan edellytetä, että vastike tästä luovutuksesta tai suorituksesta saadaan suoraan sen vastaanottajalta. Tämän direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa säädetään näet, että vastike voidaan saada kolmannelta. Ohjelman hallinnoija laskuttaa sponsoriyritykseltä kanta-asiakaspalkkioista vähittäismyyntihinnan ja pakkaus- ja toimituskulut tilauspaikkakunnalle, jolla omistusoikeus siirtyy ja pisteet lunastetaan, joten sponsoriyrityksen hallinnoijalle suorittama maksu, josta vähennetään hallinnoijan voittomarginaali, joka muodostuu kanta-asiakaspalkkioiden vähittäismyyntihinnan ja hallinnoijan maksaman hankintahinnan välisestä erotuksesta, on vastike kyseisten palkkioiden luovutuksesta.
Koska sponsoriyrityksen hallinnoijalle suorittamat maksut kuitenkin vastaavat kanta-asiakaspalkkioiden vähittäismyyntihintaa ja pakkaus- ja toimituskuluja ja koska hallinnoija näin ollen saa voittoa, joka muodostuu kanta-asiakaspalkkioiden vähittäismyyntihinnan ja hallinnoijan niistä maksaman hankintahinnan välisestä erotuksesta, maksu voidaan jakaa kahteen osaan ja kumpikin osa on erillinen suoritus. Näin ollen hankintahintaa vastaava määrä on vastike kanta-asiakaspalkkioiden luovuttamisesta asiakkaille, kun taas sponsoriyrityksen kanta-asiakaspalkkioista maksaman vähittäismyyntihinnan ja hallinnoijan näistä palkkioista maksaman hankintahinnan välinen erotus eli voittomarginaali on vastike ohjelman hallinnoijan sponsoriyritykselle suorittamista palveluista.
(ks. 22, 41–43, 48, 55, 56, 58, 61–63 ja 65 kohta sekä tuomiolauselma)