Verotus - Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen - Liikevaihtoverot - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Tuotantopanoshankintaan sisältyvän veron vähentäminen - Verovelvollinen, joka tekee sekä verollisia että verosta vapautettuja liiketoimia - Vero, joka kannetaan palveluista, jotka liittyvät vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin ja vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin - Vähennysoikeuden edellytys - Suora ja välitön yhteys tuotantopanoshankintaan liittyvään liiketoimeen vähennysoikeuden syntymisen edellytyksenä
(Neuvoston direktiivin 67/227/ETY 2 artikla ja neuvoston direktiivin 77/388/ETY 2, 3 ja 5 artikla)
$$Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettujen ensimmäisen neuvoston direktiivin 67/227/ETY 2 artiklaa ja kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 17 artiklan 2, 3 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että tietyn tuotantopanoshankintaa koskevan liiketoimen ja yhden tai useamman vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä on periaatteessa oltava suora ja välitön yhteys, jotta verovelvollisella olisi oikeus vähentää hankinnan yhteydessä maksettu arvonlisävero ja jotta olisi mahdollista määrittää vähennysoikeuden laajuus.
Kansallisen tuomioistuimen asiana on soveltaa suoran ja välittömän yhteyden arviointiperustetta kunkin käsiteltävänään olevan asian tosiseikkoihin. Verovelvollinen, joka tekee sekä vähennykseen oikeuttavia että vähennykseen oikeuttamattomia liiketoimia, saa kuitenkin vähentää hankkimistaan tavaroista tai palveluista maksamansa arvonlisäveron, jos tavaroilla tai palveluilla on suora ja välitön yhteys vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin ilman, että on tarpeen tehdä eroa sen mukaan, sovelletaanko kuudennen direktiivin 77/388/ETY 17 artiklan 2, 3 vai 5 kohtaa. Tällainen verovelvollinen ei saa kuitenkaan vähentää hankituista palveluista maksamaansa arvonlisäveroa kokonaisuudessaan, jos palveluja ei ole käytetty vähennykseen oikeuttavaan liiketoimeen, vaan ne on käytetty sellaisen toiminnan yhteydessä, joka on ainoastaan seurausta tästä liiketoimesta, jollei verovelvollinen objektiivisin perustein osoita, että näiden palvelujen hankkimiseen liittyvät kulut muodostavat osan myyntiliiketoimen kustannuksista.
( ks. 24 ja 33 kohta sekä tuomiolauselman 1-2 kohta )